jos seksityö on vapaaehtoista, ei se välttämättä ole sen huonompaa työtä kuin muutkaan työt. Teemu on Schopenhauerin oppipoikia. Ei ainakaan sen huonompaa kuin julkisuuden huoraaminen taiteen valepuvussa. Eix se pönttö edes tiedä mitä eroa on panolla ja parituxella? No heebolta joka runkkaa kuolleen kissan päälle ei voi odottaa aivotyöskentelyn ihmeitä.
Hän toimi kuvataiteiden professorina Taideteollisen korkeakoulun visuaalisen kulttuurin osastolla (eli Aalto-yliopiston Taiteen laitoksella) viisivuotiskauden 2008–2013. Kissoja tappamalla pääsi Teemu istuximaan tovin näkyvillä oppituolissa. Mäki haluun näkyy! Raaistunut runkkari. Kylä lähtee. Onkohan se sukua Timo Mäkiselle.
Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on (oli) aforistinen kiteyttäjä. Se löytyy kaljupäisen Tontin plokista Unohdettuja runoilijoita.
ellauri028.html on line 516: Parkkonen oli taitava journalismin kehittäjä. Hän ideoi lehtiinsä monia uudistuksia, jotka olivat edellä aikaansa. Hän oli lisäksi riittävän voimakastahtoinen toteuttamaan ideoimansa uudistukset.
ellauri028.html on line 638: Mä kiipeen lamppuun ja tukkaan. Olipa kerran yks roskis ja sen nimi oli Peppi. Yks roskis hyppäs roskikseen. Olipa kerran yksi muna. Hänen nimi oli Pulla. Hän oli puussa. Sit hän meni kärryllä ja mopolla ajaa rallia. aikuiset hulvaton Jonkun typerän pikkupojan höpötystä
ellauri028.html on line 672: Alaviite: Mikko Kuustonen on 60v gospellaulaja, kaivosmiehen poika kuten Tom Jones. Soololevy Profeetta. Yksityiselämä (Muokkaa): Kuustonen oli naimisissa Marita Kuustosen kanssa 32 vuotta. Heidän avioeronsa astui voimaan keväällä 2014. Toukokuussa 2018 Mikko Kuustonen avioitui koreografi Hanna Brotheruksen (s. 1968) kanssa. Meidän sukulainen Hanna tulee täysin pystymezästä julkkisskenen ulkopuolelta. He ovat molemmat impulsiivisia ja yliempaattisia. Heillä on tv-ohjelma julkkisten rakkauselämästä. He haastattelee julkkisystäviä ja kuulee mikä liima saa suhteen kestämään. Ois Kuustostenkin ollut hyvä ostaa sitä putkilo. Minkä jumala on liimannut sitä älköön ihminen irrottako. He laittavat izensäkin likoon. Kyllä siinä moni liima irtoaa. Kuustosella on siitä pitkä kokemus. Hän on itse kertonut julkisuudessa päihdeongelmistaan, mutta on ollut raittiina v 2004. Varmaan vielä sietämättömämpi selvänä. Hän on kuulunut nuorena herätysliikkeeseen ja sixi kärsinyt myöhemmin myös muista mielenterveysongelmista. Kuustonen on kertonut olevansa värisokea. Siitä kaikki ongelmat alkoivat. Näki maailman mustavalkoisena väri-tvn aikana. Koiratkin on värisokeita. Vieläköhän se pieree yhtä kovaa Hannan seurassa. - Mikko! Hanna Brotheruxen poika Johannes on myös huumekoukussa. Haisteleekohan se liimaa.
ellauri028.html on line 778: Hän katsoi minua ja kirjoitti uuden sakon etukilven puuttumisesta!!
ellauri028.html on line 935: Raamatussa jumala asuu uskovassa kuin lapamato toivossa ja uskova voi olla päivittäin yhteydessä häneen, on-line, perätorven kautta. Islamin oppinut Isma'il Al-Faruqi sanoo: "Allah ei ilmaise itseään kenellekään millään tavalla. Hän ilmaisee vain tahtonsa." Ei ihme, että Allah jää etäiseksi. Paratiisiin on pitkä matka, it's a long way to Tipperary, ellei ota oikotietä pyhässä sodassa.
ellauri029.html on line 318: Se ei perheelliselle riittänyt Suomea vastaavan elintason ylläpitämiseen, monta vuotta Yhdysvalloissa työskennellyt teknologia-alan ammattilainen kertoo. Hän haluaa puhua nimettömänä perhetilanteensa vuoksi.
ellauri029.html on line 543: Miehen kuolemassa Brander kirjoittaa sellaisen miehen näkökulmasta, joka on sisäistänyt tietynlaisen maskuliinisen kulttuurin. Hän on valkoihoinen hetero, joka esseissä kertoo toimineensa miehelle asetettujen odotusten mukaisesti: käyttänyt väkivaltaa, iskenyt naisia, vaiennut. Ollut äijä, yksi pojista, miehinen mies.
ellauri029.html on line 546: mainoxesta järkyttynyt. Hänen mukaansa tämänlainen
ellauri029.html on line 552: miesten infantilisoinnista. Hän liittää siihen kysymyxen
ellauri029.html on line 769: 6.12.2019 ulkoministeriön hyllytetty konsulipäällikkö Pasi Tuominen antoi haastattelun Helsingin Sanomille, jossa hän arvioi, että Haaviston päätös nimetä erityisedustaja al-Holin leirin suomalaisten avustamiseksi saattaisi olla lainvastainen. Hän arvioi, että ”ainakin hallintolakia” on rikottu. Samassa haastattelussa Tuominen syyttää Haavistoa pelolla johtamisesta. Julkisuuteen annettujen tietojen perusteella saa kuvan, että Haavisto on pyrkinyt peittelemään konsulipalvelupäällikkö Tuomisen siirtoon tähdänneitä toimia, jotka kuitenkin ilmeisesti ovat tosiasiassa tapahtuneet.
ellauri030.html on line 28: Cicero sai teokseensa paljon vaikutteita varhaisemman kreikkalaisen filosofian dialogeista. Hän jäljittelee Platonin Valtiossa ja Faidonissa käytyjä keskusteluja ja on kääntänyt teokseensa kohtia Ksenofonin dialogista Talouden taito. Muodoltaan ja tyyliltään teos muistuttaa kuitenkin enemmän Aristoteleen dialogeja. Lienee plagioinut Aristonia Khioxelta, stoalaista, jolla oli myös joku valoisa vanhuus- nide, tosin kadonnut. (Siseroko tahallansa hävitti? Pikku pullon hukkasi.)
ellauri030.html on line 327: Hän yhdistää opin velvollisuuksista kiinteästi oppiin rikkiviisaasta ja hyvästä jumalasta, joka on sukua ainakin mulle. Tässä yhteydessä on merkille pantava, että tämä pakanuuden ajan opettaja puhuessaan jumaluudesta käyttää jumala-käsitettään useammin yksiköllisenä kuin monikollisena sanana. Mulla on mun jumala, muilla muut. Mä tein sen mun kuvaxeni.
ellauri030.html on line 345: Stoalaisuuden aloittaja on filosofi Zeno (350–264 eaa.), ei se presokraattinen Zenon siis, järkimies, tästä on ollutkin jo puhetta. Tää Zenon oli kotoisin Kition kaupungista Kypros-saarelta. Hän oli alkuaan liikemies, mutta antautui sittemmin kokonaan henkisiin harrastuksiin. Oli kai saanut kokoon riittävästi massia. Tätä Zenonia opetti Platonin oppipoika Xenokrates, joka myytiin orjaxi kun jätti verot maxamatta. Tää on nyt vähän toistoa, mut menköön. Stoan pylväikössä oli hiljan tapettu ateenalaisia mielenosoittajia oligarkkiajoilla, Sokrates oli ollut barrikaadeilla. Zenon halus oppilaiden poistavan siitä graffitit.
ellauri030.html on line 415: Älä milloinkaan sano mistään asiasta: ”Olen menettänyt sen”, vaan sano: ”Olen palauttanut sen takaisin.” Onko lapsesi kuollut? Se on palautettu takaisin. Vaimosi on kuollut? Hän on palautettu takaisin. Onko omaisuutesi viety? Se on palautettu takaisin. Sanot: ”Mutta joku paha ihminen on riistänyt sen minulta.” Mitä väliä sillä on, kenen välityksellä antaja on ottanut sen sinulta takaisin? Niin kauan kuin se on sinulle annettuna, pidä huolta siitä, mutta kuten matkustajat suhtautuvat airbnb:hen, älä pidä sitä omanasi.
ellauri030.html on line 476:
ellauri031.html on line 587: Juonen kehittely on lisäxi kaavamaista ja epäuskottavaaa, henkilöt tekevät esimerkixi keskenään teennäisiä sopimuxia. Sariola ei liioin kykene luomaan tai säilyttämään jännitystä, sillä supisuomalaiseen tapaan hän ei osaa vihjata vaan alleviivaa mitättömimmänkin käänteen. Kuolemaani saakka -romaanin lause "Hän totesi arvioineensa miehen luonteen täysin oikein" on ikävä kyllä tyypillistä Esa-Mauria. Juonenkin tasolla lukijan osaxi jää olla vain pelkkä passiivinen kuluttaja. Sariola ei siis ole tarinankertoja, vaan tarinantappaja, perinteisen pitkäpiimäinen selittäjä.
ellauri031.html on line 613: Pikku-Make sikamessias toivoi, että Jalli kirjoittaisi vielä romaanin, jossa päähenkilöt havahtuvat huomaamaan, että maa ei ole litteä. No NIIN! Senhän Jalli sitten tekikin, vuosikymmeniä myöhemmin kirjassa Taivaanpallo! Ei mennyt Maken hyvä neuvo harakoille. Jalonen on kuin William Burroughsin lause: Hän kykenee pitkästyttämään kuset lukijoistaan missä tahansa aika-tila-asemassa. Todellisuus on totta, tiivistää Jalli Olonen. Pallo on pyöreä. Jalli Olosen vastarintaliikehdintä on kuin lasten ristiretkeä. Jehovan todistajat on hiljennettävä, etteivät jää vasikoimaan virkavallale.
ellauri031.html on line 813: Tarinassa Aku Ankka tapaa professori Hupelon, joka vakuuttaa Akun tekemään päätökset kolikkoa heittämällä. Höpsismin tulee antaa ohjata elämää kaikissa tienhaaroissa: ”Jos elämä sua kuin tuuli vie, anna höpsismin näyttää tie”, neuvoo Akun ostama höpsismin opaskirja. Aku joutuu nopeasti ongelmiin seuratessaan Hupelon ohjeita. Hän ajaa eritasoliittymässä yksisuuntaista ramppia vastavirtaan ja saa 50 dollaria sakkoa. Näin suuren sakon perusteena ei kuitenkaan ole huolimaton ajaminen vaan se, että Aku oli jättänyt ajattelun kolikolle. Lopussa höpsismi kuitenkin osoittaa hämmästyttävää kykyä ohjata joitakin päätöksiä.
ellauri032.html on line 39: Jean Calvin (alkujaan Cauvin; 10. heinäkuuta 1509 Noyon – 27. toukokuuta 1564 Geneve) oli ranskalaissyntyinen uskonpuhdistaja. Hän jatkoi Ulrich Zwinglin ] (1 January 1484 – 11 October 1531) reformoidun kirkon opillista perinnettä. Hän perusti kalvinismin, yhden protestanttisen kristinuskon oppisuunnista.
ellauri032.html on line 58: Ei ihme että protestantismi eli vastaanhankaus on schweiziläinen kexintö. Niinkuin Toblerone, pankit, kronometrit ja talojen kuuraaminen ulkopuolelta. Kun Jyränkö tuli Lontooseen kouliintumaan juutalaisten junan lähettäjäxi, se joutui naisten töihin keittiöön perunoita kuorimaan. Muttei mennyt kauan, kun sen schweiziläinen kolleega tilas Schweizistä perunankuorintakoneen. Pian kone teki naisten työt miesten puolesta. Perunan kuorinta ja brassivahaus, aikaa kaxi tuntia. Ei hätää kun on isän antamat kalut. Sujuu wikkelään kuin mainoxessa Wesku Ploirilla, kun on näitä Häntiä ja kassit riittoisaa Hairya. Räjäyttää nahat pois kieposta.
ellauri032.html on line 70: Eliskä tää turvaa varattomampienkin veljien aseman. Porhot ei määrää uskontoa, vaan uskonto porhoja. Syntyy pappisvaltio, etymologisesti korrekti hierarkia kuten faaraoiden aikana. Häntä heiluttaa taas koiraa. Ja laahuskin pysyy tyytyväisenä, kun leipää on luvassa ja sirkushuvit ilmaisia. Varattomallakin on varaa parhaaseen, saavat luottoa ilman vakuuxia. Kristinusko on selkeästi kauppiaiden kexintö, sanasto ja kuvastokin on markkinoilta "lainattu". Mikään ei kosketa asiakasomistajaan syvemmin kuin "rajaton luotto", "ilmainen lahja" ja "erikoistarjous".
ellauri032.html on line 116: Blaise Pascal (19. kesäkuuta 1623 Clermont-Ferrand – 19. elokuuta 1662 Pariisi) oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi. Hän edisti luonnontiedettä rakentamalla taskulaskimia, kehittämällä todennäköisyysteoriaa (Pascalin veto), tutkimalla nesteiden ja kaasujen virtausta, ja selventämällä paineen ja tyhjiön käsitteitä. Pascalin mitalla mitataankin painetta. Pikku-Paulilla pissa tuli niin paineella, että sen kusi lensi vessanpöntön kannen sisäseinälle. Ei mennyt ajoissa kuselle, kun leikit oli just kivoja.
ellauri032.html on line 118: Pascal oli kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänellä oli vanhempi sisko Gilberte ja nuorempi sisko Jacqueline, jotka olivat veljensä tapaan lapsineroja. Hänen isänsä Etienne Pascal oli lähteestä riippuen joko tuomari tai verovirkailija. Perheen äiti Antoine Bégone kuoli omasta puolestaan Pascalin ollessa kolmevuotias. Leskeksi jäänyt Etienne Pascal muutti perheineen Pariisiin ainoan poikansa ollessa seitsemänvuotias, ja suunnilleen näihin aikoihin hän alkoi antaa kotiopetusta pojalleen. Clairmont on Auvergnessa, Ranskan vedenjakajalla, ihan keski-Suomea.
ellauri032.html on line 140: Kaiken huipuksi kummankin ajattelijan uskonnolliset vakaumukset olivat pahasti ristiriidassa keskenään: Descartes sympatisoi jesuiittoja, joita Pascalin fanaattisesti kannattama jansenistinen liike vastusti henkeen ja vereen. Tapaamisen jälkeisenä päivänä Descartes vieraili kuitenkin uudestaan Pascalin luona, tällä kertaa lääkärin virassa johtuen Pascalin vaivoista. Descartes suositteli hänelle omaa elämäntyyliään, johon lukeutui lojuminen sängyssä heräämisen jälkeen aamupäivään asti. Hän ehdotti Pascalin vatsavaivoihin ruokavaliota, johon kuului pääosin lihalientä. Pascal ei kuitenkaan noudattanut vilpittömässä tarkoituksessa annettuja ohjeita. Pieruvaivat jatkuivat.
ellauri032.html on line 190: Elämä luostarissa auttoi osin Pascalia, sillä paikan säännöllinen elämäntapa paransi hänen terveyttään. Hän kirjoitti myös myöhemmin yhteen kootut Maaseutukirjeensä, joiden tarkoitus oli puolustaa luostarin johtajaa Arnauldia kerettiläisyyssyytteiltä. Se on varmaan se sama Arnauld joka teki Port Royalin kielioppia, josta Chomskyn Nomppa piti meteliä loistoaikona. Pascal alkoi suhtautua matematiikan harrastamiseen turhuutena, joka vei ihmisen mielenkiinnon pois sitä tärkeämmän totuuden eli kristinuskon tutkimiselta. Chomsky ei kyllä ois peukuttanut tota, vanhana jumalattomana rabbina. Sen mielestä politiikka on tärkeämpää kuin lingvistiikka.
ellauri032.html on line 271: Thomas Hobbes (5. huhtikuuta 1588 Westport, Wiltshire – 4. joulukuuta 1679 Hardwick Hall, Derbyshire) oli englantilainen filosofi. Hänet tunnetaan ennen kaikkea poliittisesta filosofiastaan, mutta hän kirjoitti myös historiasta, geometriasta, etiikasta ja yleisestä filosofiasta. Enimmäxeen paaaaaaskaa.
ellauri032.html on line 291: Teoksella oli välitön vaikutus. Pian Hobbes oli sekä ylistetympi että halvennetumpi kuin yksikään aikansa ajattelija. Teoksen julkaisemisen ensimmäinen vaikutus oli kuitenkin se, että hänen suhteensa kuningasmielisiin katkesi, minkä johdosta hän joutui kääntymään Englannin vallankumoushallinnon puoleen saadakseen turvaa. Hobbesin viholliset olisivat hyvin voineet surmata hänet – hänen teoksensa maallinen henki suututti sekä anglikaaneja että ranskalaisia katolilaisia. Hobbes pakeni kotimaahansa ja saapui Lontooseen talvella 1651. Hän alistui valtioneuvoston alamaisuuteen ja hänen sallittiin vetäytyä yksityisyyteen Fetter Lanelle.
ellauri032.html on line 303: Hobbes kuoli 92-vuotiaana lokakuussa 1679 virtsarakon sairauteen joka johti halvaantumiseen. Hänet haudattiin Ault Hucknallin kirkkomaalle Derbyshireen.
ellauri032.html on line 305: Hobbes on vaikuttanut suuresti uuden ajan yhteiskuntafilosofiaan. Häntä pidetään Niccolò Machiavellin ohella nykyaikaisen politiikan tutkimuksen perustajana. Etenkin klassiset utilitaristit ja oikeuspositivistit pitivät Hobbesia edelläkävijänään. Eli se on tän vitun peliteoreettisen taloustieteen suursyyllisiä.
ellauri032.html on line 653: Zinzendorfin isoäitikin oli harras pietisti ja Philip Jakob Spenerin ystävä. Tätä kautta Nikke sai kosketuksen pietismiin. Hän kävi koulun (1710–1716) Hallessa August Hermann Francken koulussa, jossa vaikutti Hallen pietismin nimellä vaikuttanut kristillinen herätysliike. Perheen painostuksesta hän siirtyi opiskelemaan lakia Wittenbergiin. Siellä hän tapasi ortodoksiluterilaisia eli puhdasoppisia luterilaisia ja huomasi pietismin ja ortodoksiluterilaisten välillä vallinneen jännitteen. Vuonna 1722 hän avioitui Dresdenissä Ermuthe Dorothea von Reussin kanssa. Heidän perheeseensä syntyi 12 lasta. Zinzendorff jätti lain ja seuras evankeliumia, ja tuli siunatuxi. Zinzendorf kuoli vuonna 1760. Siinä kaikki.
ellauri032.html on line 655: Ei vaitiskaan. Tutustuminen hallelaisiin pietisteihin vaikutti hänen myöhempään elämäänsä. Hän huomasi, että kaikista erimielisyyksistä huolimatta heillä oli samanlainen uskonnollinen pohja. Hän irtautui 1730-luvulla pietisteistä ja hylkäsi monia pietistisiä korostuksia. Hän salli kartanolleen Berthelsdorfiin muodostua ekumeenisen pakolaisyhteisön, ja otti suojelukseensa hyvin erilaisista kristillisistä liikkeistä ja opeista tulleita ihmisiä. Valtaosa tämän yhteisön varhaisista jäsenistä oli Böömistä ja Määristä uskonvainoja paenneita hussilaisia, jotka kokivat, että Herrnhutissa oli kyse vanhan hussilaisen veljeysihanteen (unitas fratrum) uudesta tulemisesta.
ellauri032.html on line 665: Kirjoitettu on. Tämä on tämänpäiväinen tekstini. Kuka sanoi näin? Meidän ikuinen ja elävä Jumala sanoi näin, kun se sai raamatun valmiixi? Väärin, Jeesus, kun hän ei ollut syönyt 40 päivään autiomaassa. Kirjoitettu on, vaan ei syöty muruakaan. Hän oli heikkouden saartamana, kun häntä oli kiusattu, kuten meitäkin, kun saatana seisoi hänen edessään ja kietoi hänet koettelemuksiin ja hankaliin kiusauksiin. Jeesus näytti oman esimerkin avulla, että saatana voidaan voittaa heikollakin aseella, ihmisraukan kalulla. Niinpä hänen tarkoituksenaan ei ollut voittaa saatanaa Jumalana, Jumalan Poikana, taivaan Herrana, vaan pikemminkin toinen käsi selän takana.
ellauri032.html on line 667: Jeesuxen oli opittava unohtamaan itsensä 40 päiväksi. Hänen täytyi paastota, tulla henkisesti köyhäksi, olla eläimenä eläinten seassa. Hänen täytyi tulla nälkäiseksi, tulla kiukkuisexi, masentuneeksi, tulla tyhjäksi, nääntyneeksi, olla ilman mitään voimaa, niin ettei hän enää jaxanut sanoa enempää kuin: ”Kirjoitettu on”. Hän keekoili saatanan edessä muutamalla sanonnalla, muutamilla Raamatun sananlaskuilla ja näiden avulla hän voitti saatanan. ”Sanan miekalla”. Haluan kerrata Vapahtajan menetelmää hänen kohdatessaan saatanan.
ellauri032.html on line 675: Vapahtaja kuuli nyt vasta saatanalta suuren salaisuuden, että hän oli Jumalan Poika. Hän ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan Saatanalta. Eikä hän jäänyt edes miettimäänkään sitä. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4). Mä luin tämän Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 8:3)," se sanoo. "Kyllähän se leipä maistuisi, mutta ei, mun täytyy noudattaa sääntöjä." Sitäpaizi, jos ihminen on autiomaassa eläinten keskellä, hänen ei tarvi todistaa, että hän on Jumalan Poika, koska sillä ei ole väliä tietävätkö kiusaaja tai eläimet sen vai eivätkö tiedä. Ketä kiinnostaa.
ellauri032.html on line 679: Nyt tulee seuraava koettelemus. Koska saatana ei ollut kyennyt pääsemään minnekään Vapahtajan kanssa salaisuuden avulla, hän kokeilee tietoa. Hän sanoo: ”Jumala on sanonut, 'minä annan enkeleilleni käskyn sinusta ja he kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi' (Matt. 4:6 Ps. 91:11–12). Tämä on selvästi ilmaistu Raamatussa. Sinä tiedät tämän. Nyt hyppää alas ja testaa se”.
ellauri032.html on line 711: On erittäin hyvä, että sinä et käsitä ainoatakaan mysteeriä, koska on todella raskasta käsittää mysteerejä, mä tiedän. Paavali myös tunsi mysteerin. Hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen ja hän kuuli sanomattomia sanoja. Mutta se oli todella hankalaa hänelle, hän ei voinut siten sanoa siitä mitään. Sen tähden kenenkään ei pidä yrittää kovasti tulla tuntemaan mysteerejä. Jos joku ei täysin ymmärrä opetusta Pyhästä ehtoollisesta, kolminaisuuden mysteeriä tai ikuista armon valintaa, hän ei menetä mitään hänen pelastuksestaan jos hänen uskonsa Karitsaan on muutoin oikea. Tämän tähden me yhä pysymme hänen ystävinään. Älä kysy. Jätä asia meidän huolexi. Usko vaan niinkuin me sanotaan. Ei tarvi ymmärtää.
ellauri032.html on line 715: Nyt tulee tieto. Tieto koostuu jumalallisista totuuksista, jotka eivät kuulu syvällisyyksien alaan vaan ovat selvästi kirjoitetut Raamatussa. Jokainen joka ahkerasti lukee Raamattua ja perusteellisesti tietää ne voi tuntea ne hyvin. Ja se on suuri siunaus, se on Jumalan lahja, tiedon sanat. Silloin tällöin tulee esille asia joka ei ole salaisuus, mutta on silti monien mietintöjen aihe, kuten Roomalaiskirjeen 9 luku. Siinä on nämä kaksi väittämää: ”Jumala on hylännyt hänen oman kansansa” ja ”Jumala ei ole hylännyt hänen omaa kansaansa”. Tässä puhutaan juutalaisten muuttamattomasta valinnasta armoon ja sen hylkäämisestä, joka kerran tapahtui tällä tavalla. (Hänen ja hänen, voi saablari.) Elikkä ristiriita on vain näennäinen, niissä puhutaaan eri asioista: eri kerroista, eri kansoista, eri jumalista, tai jotain. Sanat ymmäretään eri tavalla, pollakhos legetai, kuten Aristoteles sanoisi. Toivottavasti menit jo sekaisin.
ellauri032.html on line 717: Toinen kirjoitettu tieto: Roomalaiskirjeen 7 luku kertoo miten tuntee henkilö, joka on herännyt ja on lain ohjaamana ja mitä henkilö tuntee kun hän tulee armon alle. Tämä riippuu yhdestä pienestä Kreikan sanasta jota ei ole Saksaksi. Kuitenkin henkilö voi pelastua vaikka hänellä ei ole selvää käsitystä tai selvää ilmaisua tästä, sen tähden me kutsumme sitä tiedoksi joka vaatii selityksen. Eivätkä kaikki selitä tätä samalla tavalla. Joku voi ottaa liian paljon huomioon aiemman jakeen toinen seuraavan jakeen. Sanalla sanoen tulkitsijat eivät ole kaikki yhtä mieltä. Esimerkiksi joku voi sanoa, ”Meidän ei pidä ollenkaan saarnata lakia, vaan ainoastaan evankeliumia”. Kuitenkin se on selvästi kirjoitettu, ”Laki on kasvattaja Kristukseen”. ”Lain kautta tulee synnin tunto” (Room. 3:20). Toisaalla Paavali sanoo: ”Te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, olette joutuneet pois Kristuksesta ja langenneet pois armosta” (Gal. 5:4). Todellakin Paavali sanoo selvästi, että Jeesuksen sanansaattajat eivät ole panemassa toimeen kirjaimen virkaa, toisin sanoen saarnaamassa lakia. Hän sanoo: ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi” (2 Kor. 3:6). Ja se on totta jos me emme saarnaa lakia, vaan pelkkää evankeliumia, julistamme pelkkää Vapahtajaa, pelkkää armoa, pelkkää haavaa ja kuolemaa, silloin ihmiset tulevat paljon pyhempiä, kuin jos me saarnaisimme lakia peräkkäin 10 vuotta.
ellauri032.html on line 725: Esimerkiksi: Jos joku mainitsee jonkun toisen kuin Jeesuksen ja hänet ristillä pelastuksen perustana. Jos joku kiistää Paavalin ja väittää että ihmiset ovat vanhurskautettuja, eivät armosta vaan teoista. Jos joku vääntää evankeliumin eritavalla kuin se joka opettaa sitä totuuden mukaan, niin silloin Paavali sanoo: ”Vaikka tämä olisi enkeli taivaasta, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8). Jos joku sanoo: ”Tämä mies on kääntynyt” me voimme kysyä, ”Miten niin?” ”Hän kertoi minulle tämän ja minä uskon sen. Jos joku parantaa elämäänsä hän on pelastettu”. Ja minä sanon: ”Ei!” ja kysyn: ”Onko sinulla Vapahtajaa? Tunnetko Karitsan? Onko sinun sydämesi tehty painavaksi hänen kärsimyksensä kautta? Onko sinun syntisi annettu anteeksi? Tiedätkö että epäusko on suurin synti? Se että sinä et tunne Karitsaa? Se että sinä että et kulje Karitsan kanssa päivin ja öin? Onko sinun suurin huolenaiheesi todella oppia tuntemaan Vapahtaja?”. Jos hän sitten vastaa: ”Ei! Mutta minä työskentelen kovasti tekemällä hyvää lähimmäiselleni”. Silloin minä sanon: ”Sinä menetät ikuisen pelastuksesi. Sinä petät itseäsi”.
ellauri032.html on line 731: Vapahtaja selitti tämän itse erittäin selvästi Fariseukselle. Hän sanoi: "Sinä varmasti tahdoit kohdella minua hyvin ja kutsuit minut taloosi, mutta se ei ole sitä mitä minä kutsun rakkaudeksi. Olen ottanut armoon tämän minun jaloissani olevan prostituoidun raukan, jota sinä pidit pilkkanasi ja olit hämmästynyt että millainen onneton ihminen hän on. Hän tietää että minä rakastan häntä ja mitä tarkoittaa rakastaa. Naisrukka ei voi lopettaa makaamasta minun jalkani päällä ja suutelemasta minua. Se tuntuu musta kivalta."
ellauri033.html on line 468: Hippolyte Adolphe Taine (21. huhtikuuta 1828 Vouziers – 5. maaliskuuta 1893 Pariisi) oli ranskalainen kriitikko ja historioitsija. Hän oli vankka positivismin kannattaja ja yksi ensimmäisistä kriittisen historiantutkimuksen tekijöistä. Taine tunnetaan kolmitahoisesta lähestymistavastaan, joita hän kutsui nimellä rotu, miljöö ja hetki taiteen kontekstuaaliseen tutkimukseen.
ellauri033.html on line 495: Marcus Claudius Marcellus (n. 268 – 208 eaa. lähellä Venusiaa) oli roomalainen sotapäällikkö ja Hannibalin tärkeä vastustaja. Marcellus valtasi toisessa puunilaissodassa (218–201 eaa.) Syrakusan. Hän toimi konsulina viidesti.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri033.html on line 780: Tänä päivänä rutto vaanii teitä, ja se merkizee sitä, että on tullut hetki, jolloin teidän on pysähdyttävä ajattelemaan. Vanhurskaiden ei tarvize olla peloissaan, mutta pilkkaajat vaviskoot. Maailmankaikkeuden suunnattomassa riihessä on leppymätön vizaus puiva inhimillistä eloa kunnes akanat saadaan erotetuxi jyvistä. Akanoita on oleva enemmän kuin jyviä, kuzuttuja enemmän kuin valittuja, eikä tätä onnettomuutta ole tahtonut jumala. ... Mutta näin ei ole voinut jatkua. Hän, jonka anteexiantavat kasvot niin kauan ovat kurkottaneet tämän kaupungin ihmisten puoleen, on väsynyt odottamaan, pettynyt jumalallisessa toivossaan ja kääntänyt kasvonsa pois. ... Kirkossa päräytti joku sieraimiaan kuin malttamaton hevonen. ... Paneloux vaikeni, tukka ozalla ...
ellauri033.html on line 782: Kun hän jatkoi, hänen äänensä oli tukahtunut, syyttävä: Niin, tilinteon hetki on tullut. Olette luulleet, että kun käytte herran huoneessa sunnuntaina, saatte huolettomina elää arkipäivänne. Olette kuvitelleet,että rikollisen ajattelemattomuutenne hyvityxexi riittää jumalalle pelkkä polvennotkistus. Mutta jumala ei ota vastaan mitä tahansa. Tuollaiset määräaikaiset suhteet eivät hänen ankaralle rakkaudelleen riitä. Hän on tahtonut teidän viipyvän hänen silmiensä edessä kauemmin. Sellainen on hänen rakastamisen tapansa ja loppujen lopuxi sellainen on myös ainoa rakastamistapa. Juuri sixi, väsyneenä odottamaan teitä, hän on antanut maanvaivan tulla luoxenne niinkuin se on käynyt jokaisessa synnin saastuttamassa kaupungissa ihmiskunnan historian alusta asti.
ellauri033.html on line 813: Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine (1790 1869) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliitikko. Hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta runosta Le Lac ("Järvi"), joka kuvaa polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä rakkauden niistämän miehen näkökulmasta. Lamartine tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista, joka toimi myös politiikassa.
ellauri033.html on line 815: Lamartine syntyi Burgundin maakunnassa ranskalaiseen aatelisperheeseen. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi katolilaiseksi, mutta hän kääntyi myöhemmin panteismiin kirjoittaessaan teoksiaan Jocelyn ja La Chute d´un ange. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen Histoire des Girondins ylistyksenä girondistien puolueelle.
ellauri033.html on line 1148: Vuonna 1882 julkaisemassaan kuuluisassa esseessä Qu´est-ce qu´une nation? (Mikä kansakunta on?) joka ilmestyi vihkosena Que sais-je? sarjassa, hän hylkäsi useimpien nationalistien vaaliman ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta. Hänen mukaansa kansakunta oli sitä vastoin joukko ihmisiä, joita yhdisti solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen, ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”. Ei ihme että snobi protonazi Bourget ja sen hampuusikaveri Barrès karsasti Ernu-setää kuin ruttoa. Renan oli sentään tiedemies eikä mikään pöyhkeilevä pelle.
ellauri033.html on line 1154: Jönsyn mielestä Hopreenien suku on bashkiireja. Laukkuryssiä, radanrakentajia. Tukka musta ja silmät ruskeat kuin Pirkolla. Vähävenäläinen Maria Baškirtseva kuoli tuberkuloosiin 25-vuotiaana, mutta ehti elää sen verran pitkään, että hänestä tuli 1880-luvun Pariisin älyllinen voimatekijä. Hän oli feministi ja kirjoitti vuonna 1881 salanimellä "Pauline Orrel" useita artikkeleita Hubertine Auclertin feministiseen lehteen La Citoyenneen. Hänen tunnettuja lausumiaan on esimerkiksi: Rakastakaamme koiria, rakastakaamme vain koiria! Miehet ja kissat ovat mitättömiä olentoja. Yxinkertaisesti paskiaisia. Seku ihmettelee mikä kissoissa on vikana.
ellauri033.html on line 1167: Hän julkaisi vuonna 1884 Mustetahrat -nimistä lehteä, joka esiintyi nazirevanshistipoikien äänitorvena. Hän liikkui muun muassa huijarirunoilija Leconte de Lislen ja symbolistipaskiaisten piireissä. Barrès kohosi nopeasti maineeseen sekä keikarimaisilla elämäntavoillaan että varhaisilla teoksillaan, joista useimmat olivat avainromaaneja. Vuosina 1888–1891 ilmestyneessä ensimmäisessä romaanitrilogiassaan Le Culte du moi (”Minän kultti”) Barrès uppoutuu tiiviisti itsetutkiskeluun, ylistää individualismia, ivaa vallitsevia arvoja ja hierarkioita sekä tuo esiin kiinnostuksensa kuoleman ja dekadenssin teemoihin. Mikä perse! Hän sai lempinimen prince de la jeunesse (”nuorison ruhtinas”). Vittu pahan ruhtinas, suoraan Mordorista. Nationalismi korvaa culte du moin culte du moi et mes copainsilla. Yhtä syvältä on molemmat.
ellauri033.html on line 1169: Barrès valittiin vain 27-vuotiaana Ranskan edustajainkamariin Nancyn edustajana vuoden 1889 vaaleissa kiihkokansallismielisten boulangistien ehdokkaana. Persupaskiainen, Ranskan Halla-aho. Hän tuki revansismia vaatien vaalikampanjassaan Elsass-Lothringenin palauttamista Ranskalle. (Siis izelleen.) Menetettyään edustajanpaikkansa vuoden 1893 vaaleissa Barrès perusti La Cocarde -nimisen sanomalehden. Vasemmistopoliitikkojen uskottavuutta koetellut Panama-skandaali innoitti hänet kirjoittamaan huvinäytelmän Une journée parlamentaire (1894). Antisemitistinä hän korosti juutalaisten liikemiesten osuutta lahjonnassa. Dreyfus-oikeudenkäynnin aikana Barrès kuului Alfred Dreyfusin vankimpiin vastustajiin, ja julisti Dreyfusin olevan syyllinen jo pelkästään juutalaisen rotunsa perusteella. Siis Dreyfusin rodun ei Barresin. Barres lienee ollut sekarotuinen.
ellauri033.html on line 1173: Barrés valittiin uudelleen edustajainkamariin Neuilly-sur-Seinen edustajana vuonna 1906 ja hän säilytti paikkansa kuolemaansa asti. Oltuaan aiemmin kiivas parlamentarismin vastustaja hän pehmensi mielipiteitään toisella edustajakaudellaan. Tottakai kun oli ize sisällä. Hänet valittiin vuonna 1906 myös Ranskan akatemiaan runoilija José-Maria de Heredialta vapautuneelle tuolille. Toivottavasti sillä oli nasta. Barrès tuki Paul Déroulèden julkaisemaa Le Drapeau -lehteä ja Déroulèden kuoltua vuonna 1914 hänet valittiin tämän perustaman Ligue des Patriotes -järjestön puheenjohtajaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana Barrés antoi tukensa poliittiset rintamalinjat ylittäneelle kansallisen yhtenäisyyden hallitukselle (union sacrée, ”pyhä liitto”). Vittu kun joku sanoo sanan "pyhä" mä poistan varmistimen harmistimesta. Sodan jälkeen hän vaati Ranskan sotilaallista läsnäoloa Reinillä ja Versailles’n rauhansopimuksen ehtojen tinkimätöntä toimeenpanoa. Voiko läpipaskiaisempaa enää olla. Se ei ole vaan hunsvotti, vaan jätkä, hampuusi! Soitan piiskan!
ellauri033.html on line 1181: Jean Maurice Eugène Clément Cocteau (5. heinäkuuta 1889 – 11. lokakuuta 1963) oli ranskalainen surrealistinen runoilija, kirjailija, muotoilija ja filmintekijä. Hänellä on monipuolinen ja laaja tuotanto, jossa aiheita on käsitelty uudella tavalla.
ellauri033.html on line 1183: Cocteau syntyi varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä teki itsemurhan pojan ollessa yhdeksänvuotias. Jean Cocteau muutti kotoa viisitoistavuotiaana. Hän ei ollut koulussa kovin hyvä oppilas, ja reputti päättökokeessa useita kertoja. 19-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa. Hän tuli tunnetuksi boheemien piirissä ja ystävystyi monien kulttuurihenkilöiden kanssa.
ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
ellauri034.html on line 142: Hän toivoo, että korona ei vaikuta välilaskumaiden tai Balin tilanteeseen parissa päivässä siten, että paluumatkaan tulisi edelleen muutoksia.
ellauri034.html on line 185: > > > ruokaa. Hän sanoi, että minä olen riskiryhmää, ei hän."
ellauri034.html on line 535: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski, taiteilijanimeltään Joseph Conrad (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
ellauri034.html on line 537: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.
ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.
ellauri035.html on line 1070: Hän on ehkä tunnetuin laajalti vaikutusvaltaisista kommenteistaan ja asiantuntemuksestaan ranskalaisesta filosofista Michel Foucaultsta. Rabinow (1944-) ei ole vielä tarpeexi kuuluisa tai kuollut saadaxeen kunnon biograafisen osaston Wikipediassa, ja lähteet puuttuvat. Rabinow syntyi Floridassa mutta muutettiin Nykkiin jo pikkuisena. Teki anterologian tutkinnot Chicagossa ja lähti sitten Pariisiin. Sen kenttäkokemus taitaa olla vaan kaikenlaisista luennointipaikoista Ranskassa, Riossa, jopa Islannissa. Ranskalaiset teki siitä taiteiden kavaljeerin, hyvän miehen lisänä, vähän niinkuin Napsu Goethesta. Nythän se on jo eläkkeellä, karanteeni-iässä. Tähän se tais sit jäädä.
ellauri035.html on line 1221: Tuon ajan runoilijat olivat vielä anonyymejä. Ensimmäinen varsinainen suuri runoilijanimi liittyy Zhou-dynastian Taistelevien läänivaltioiden aikaan 475-221 eKr. Hän on Qu Yuan. Hän syntyi erään arvion mukaan 343 eKr ja kuoli wikipedian mukaan 278 eKr. Kiinnostavinta tässä yhteydessä hänen elämäänsä ja kuolemaansa liittyvät myytit. Hän kuului Chun hallitsijasukuun ja joutui lopulta poliittisten mielipiteittensä vuoksi karkotukseen Jangtse-joen pohjoispuolelle.
ellauri035.html on line 1223: Hänen kerrotaan hukuttautuneen tuohon jokeen. Hänen ruumiinsa etsimisestä on saanut alkunsa ns. lohikäärmeveneiden juhla, joka nykyisin on Kiinan kansallinen juhlapäivä. Päivää vietetään kuukalenterin viidennen kuun viidentenä päivänä. Meidän kalenterimme mukaan se on yleensä kesäkuussa. Tuolloin järjestetään lohikäärmevenekilpa-ajot ja syödään erityistä pyramidinmotoista zongzi-riisikakkua. Lohikäärmeveneet kuvastavat yritystä pelastaa runoilija ja noiden kakkujen avulla yritetään saada kaloja jättämään runoilijan ruumis rauhaan. (lähde? ploki Perttu Eemeli Kouvolasta)
ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
ellauri036.html on line 60: "Ihmisen tehtävä maan päällä on käyttää aistimiaan. Hänellä on hallussaan enemmän tai vähemmän keltaisia ja valkeita kolikoita ja niiden mukaan lasketaan hänen arvonsa. Syödä, juoda, nukkua — se on elää. Ihmisten välinen ystävyys on siinä, että toinen lainaa toiselle rahaa, mutta harvinaista on että toinen suuresti toistansa rakastaisi. Sukulaiset ovat olemassa sitä varten, että heidät saa kerran periä. Rakkaus on ruumiinharjoitusta. Ainoa henkinen nautinto on tyydytetty turhamaisuus."
ellauri036.html on line 151: Kalpeat kasvoni, jotka näin peilissä, katsoivat minuun ihmeissään. Kuka oli tuo olento, jolla oli minun piirteeni? Kuka oli tuo säälimätön mies, joka sadatteli minun suullani ja rääkkäsi minun käsilläni? Häntäkö äitini kutsui Octaveksi? Hänetkö olin nähnyt entisaikaan, viisitoistavuotiaana, metsälähteissä, joiden yli kumarruin sydän yhtä puhtaana kuin niiden kristallikirkas vesi?
ellauri036.html on line 1627: Hänelle, joka hulluuteen asti pilaantuneena,
ellauri036.html on line 1631: Hän, joka piti sitä sanaa loukkauxena,
ellauri036.html on line 1635: Hänelle, jolla ei ollut osoitetta eikä hoitoa,
ellauri036.html on line 1713: Hän tunsi värähtävänsä oudosta kuumeesta.
ellauri036.html on line 2044: Blondattu virolaismafiosa Jylhä syyttää välistävedosta yhtä hämärää liikekumppania nimeltä Sarmaste. Hänen mukaansa Sarmaste vei miljoonien arvoisen kaupan itselleen ilmoittamalla Huoltovarmuuskeskukselle väärän belgialaisen tilinumeron ennakkomaksua varten. Jylhällä ei ollu antaa muuta kuin väärennetty sertti.
ellauri036.html on line 2097: Albuksen kaarti (engl. Dumblenamit, kutsutaan lyhenteellä "AK") esiintyy kirjassa Feelix-kissa. Dumblesetä tai ainakin sen esittäjä imi mieluusti peiton alla namia. JK pitää semmoisesta yhtä paljon kuin Päivi Räsänen. Rohkelikot on pääsääntöisesti kikkelimikkoja ja halinallet tyttöjä, mikä siihen lisätään on pahasta, ei me haluta olla mitään transformereita. Kaarti on kerho, jossa Harry opettaa suojautumista näiltä pimeyden voimilta. Esim varmuuskumin käyttöä. Kerho perustettiin, koska sinä lukuvuonna uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento on taikaministeriön työntekijä, eikä hän ministeriön käsitysten mukaan opeta ainetta kunnolla. Wannabe taikaministeri Hermione ideoi Albuksen kaartin. Hän kutsuu viikonloppuna kiinnostuneita oppilaita Tylyahon Sianpäähän, jossa salainen kerho perustetaan. Kaartin kokoontumispaikka löytyy, kun kotitonttu Dobby kertoo Harrylle tarvehuoneesta. Kaarti lakkautettiin, kun Marietta Edgecombe paljasti kaartin olemassaolon Pimennolle. Kaarti perustettiin uudelleen, kun Kalkaroksesta tuli Tylypahkan rehtori. Albuxen kaarti on kuin Hitlerjugendin pikkupoikasiipi Deutsches Jungvolk.
ellauri037.html on line 727: Sicher in ihren bewahrenden Händen
ellauri038.html on line 113: Mistä tää kaikki sitten sai alkunsa? Friedrich Nietzsche syntyi pappissukuun 15. lokakuuta 1844 Röckenin kaupungissa, silloisessa Preussissa. Häntä kasvattivat naiset, äiti Franziska, isoäiti, 2 tätiä ja pikkusisko Liisa, sillä hänen isänsä, luterilainen pappi, kuoli pojan ollessa viisivuotias. Ahaa, tätähän saattoi epäillä. Axan hännän alla istuja oli näezen Retukin. Sixkö se jäi 5-vuotiaan tasolle? Viisi Axaa! Vähemmästäkin voi tulla hulluxi.
ellauri038.html on line 115: Perhe muutti Röckenistä Naumburgiin, jonka lähellä sijaitsevassa Pfortan oppikoulussa Nietzsche oppi kreikkaa ja latinaa. Hän menestyi koulussa niin, että hän pääsi Bonnin yliopistoon vuonna 1864 opiskelemaan yleistä kielitiedettä ja filosofiaa (no ei, teologiaa). Myöhemmin hän kuitenkin jätti teologian ja keskittyi kielitieteeseen. Niinkuin E.Saarinen.
ellauri038.html on line 119: Hän hoiti virkaansa vuodesta 1869 vuoteen 1879, jolloin hän luopui yliopistonopettajan urasta psykofyysisten vaivojen pakottamana. Sen jälkeen hän omistautui lopullisesti filosofialle. Viimeiset luovat vuotensa Nietzsche vietti Sveitsissä, Italiassa, Etelä-Ranskassa ja äiskän luona Naumburgissa. (Millä rahalla? Äiti maxo varmaan leskeneläkkeestä.) Psykofyysiset vaivat tarkoitti sekopäisyyttä ja kuppatautia.
ellauri038.html on line 121: Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen lopullista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa vuodenvaihteessa 1888–1889. Loppuelämänsä (12v) Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana sen jälkeen kun aivohalvaus oli lamauttanut hänen henkiset toimintonsa. Nietzschen 2v nuorempi pikkusisko Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935) hoiti häntä sairauden aja Weimarissa. Hemmetti, koiran iän se vaan hoivasi hölmähtänyttä veljeä. Hän keräsi veljensä kirjallisen jäämistön ja perusti Weimariin Nietzsche-arkiston 1894. Äkee Liisa latas tiskikoneen ja pesi pyykkiä sillä aikaa kun Retu nojas päähän ja näytti syvälliseltä, vaikka viimeisetkin muumit oli lähteneet laaxosta. Tämmöistäkin on liikkeellä.
ellauri038.html on line 178: Maximilian Carl Emil Weber (21. huhtikuuta 1864 Erfurt – 14. kesäkuuta 1920 München) oli saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi. Häntä pidetään yhtenä julkishallinnon teorian ja nykyaikaisen sosiologian perustajista. Hänen pääteoksensa käsittelevät uskonnon sosiologiaa, politiikkaa ja hallitusvaltaa. Valtaherroille löytyy Maxilta ymmärtämystä kosolti.
ellauri038.html on line 180: Max Weber syntyi Erfurtissa, Saksassa vanhimpana seitsemän lapsen perheestä. Hänen isänsä, Max Weber vanhempi, oli merkittävä poliitikko ja virkamies, joka oli naimisissa Helene Fallenstenin kanssa, jota se ilmeisesti kohteli törkeästi, ja lapsiakin. Nuorempi veli Alfred Weber oli myös sosiologi ja taloustieteilijä. Sisko Lili teki izarin.
ellauri038.html on line 182: Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Siitä tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen vuonna 1876 koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat ”Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin” sekä ”Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin”. Ize kudottu pannulappu ois ollut lämpimämpi lahjaidea.
ellauri038.html on line 184: 1882 Weber kirjoittautui Heidelbergin yliopistoon lakitieteen opiskelijaksi palvellen samalla "toisinaan" Saksan armeijassa. 1886 Weber läpäisi alemman oikeustutkinnon. 1880-luvun ajan Weber jatkoi historian opiskelua. Hän sai tohtorinarvon lakitieteessä 1889 kirjoittamalla keskiajan liikeorganisaatioita käsittelevän väikkärin. Kaksi vuotta myöhemmin Weber sai valmiiksi habilitaatioväitöskirjan Die Römische Agrargeschichte in ihrer Bedeutung für das Staats- und Privatrecht. Yhtään pannulappua?
ellauri038.html on line 188: Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. Vuonna 1893 hän meni naimisiin sukulaisensa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu sosiologi. No ei siitä sen enempää (mut kz. alla!). Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä vuonna 1897 sairauden takia, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti "hermoromahdus", joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta. Mitä ihmettä? Tästä pitää ottaa selvää tarkemmin. No justiinsa, alempana selviää, että Max oli ison osan aikaa täysin sekopää. Sitä näyttää olleen paljon liikkeellä Weberien suvussa.
ellauri038.html on line 194: Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi hetken aikaa sairaaloiden johtajana Heidelbergissä. Vuonna 1918 Weber toimi asiantuntijana Saksan aselepokomissiossa solmittaessa Versaillesin rauhansopimusta. Hän oli mukana myös Weimarin tasavallan perustuslain luonnostelleessa komiteassa.
ellauri038.html on line 237: Brian Leiter on Lain, Evankeliumin ja Humaanien arvojen gauleiter Chicagon yliopistosa. Hän kirjoitti Nietzschen kirjan moraalista, ja osan monista muista Nietzschen kirjoista. Hänellä on tartuttava influenssablogi netissä nimeltä Leiter raportoi.
ellauri039.html on line 722: Camus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa, joka silloin oli yksi Ranskan lääneistä, osa Ranskaa. Hänen isänsä kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, kun Albert oli vuoden ikäinen, ja poika eli köyhissä oloissa kuuron äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Myös Albertin eno oli kuuro. Albert opiskeli lukiossa ja aloitti filosofian opinnot yliopistossa, mutta ne keskeytyivät hänen sairastuttuaan tubiin. Camus liittyi 21-vuotiaana Algerian kommunistiseen puolueeseen, mutta hänet erotettiin kaksi vuotta myöhemmin. Hyvä kamu! Et kelvannut edes cameradexi.
ellauri039.html on line 724: Hän oli mukana työväenteatterin toiminnassa ja työskenteli lehtimiehenä, kunnes muutti vuonna 1940 Ranskaan. Toisen maailmansodan aikana hän toimi aktiivisesti Ranskan vastarintaliikkeessä. Maan vapauduttua hänestä tuli Combat-lehden päätoimittaja.
ellauri039.html on line 726: Camus´n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1942), Rutto (1948) ja Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957. Hän oli Rudyard Kiplingin jälkeen nuorin palkinnon vastaanottaja. Right on!
ellauri039.html on line 728: Kylmän sodan aikana Camus syrjäytyi Ranskan älymystön keskuudesta. Algerian sotaan hän omaksui maltillisen kannan, ja hänestä tuli epäsuosittu niin Ranskassa kuin Algeriassakin. Hän muokkasi muiden teoksia teatteriin (mm. Pedro Calderón, Fjodor Dostojevski, William Faulkner). Erinomaista! Et kelvannut kylmäänkään sotaan.
ellauri040.html on line 348: Gilles Deleuze (18. tammikuuta 1925 Pariisi – 4. marraskuuta 1995 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, joka tuli tunnetuksi filosofian historian reunahahmojen (Nietzsche, Spinoza) luovista uudelleenluennoista sekä uuden ajattelun ja käsitteiden kehittämisestä. Deleuze kirjoitti filosofian lisäksi kirjallisuudesta, maalaustaiteesta, musiikista ja sosiologiasta. Hän kehitteli olemisen yksiäänisyyden, eron ja moneuden ontologiaa sekä tapahtuman filosofiaa ja pyrki kertomansa mukaan etsimään suurta Baruch Spinozan ja Friedrich Nietzschen ajattelun ykseyttä. Ei löytynyt. Deleuze poistui pettyneenä ikkunasta vinon kiven alle työntämään koiranputkea.
ellauri040.html on line 350: Deleuze harjoitti filosofiaa yli 40 vuotta ja kirjoitti yli 20 teosta. Deleuzen keskeisiä teoksia ovat uuden Nietzsche-tulkinnan aloittanut Nietzsche ja filosofia (1962) sekä eron ja toiston filosofiaa käsitellyt Différence et répétition (1968). Toisto tyylikeinona. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat yhdessä psykoanalyytikko Félix Guattarin kanssa julkaistut Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia (1972) ja Mille plateaux (1980). Mille mille mille mille grazie, tausendmal dankeschön.
ellauri041.html on line 36: Isän jätettyä perheen Kornei Tšukovski vietti lapsuutensa äitinsä luona Odessassa. Hän opiskeli Odessan ja Nikolajevin lukioissa ja työskenteli vuodesta 1901 lähtien Odesskije novosti -lehdessä. Vuosina 1903–1905 hän oli lehden kirjeenvaihtajana Lontoossa ja opiskeli englantilaista kirjallisuutta. Palattuaan Pietariin vuonna 1905 Tšukovski toimi kirjallisuuskriitikkona ja julkaisi satiirista viikkolehteä Signal, jonka viranomaiset pian kielsivät. Vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien jälkeen hän työskenteli liberaalissa lehdistössä ja kirjoitti tarkkapiirteisiä ja teräväsanaisia kirjailija-arvioita, jotka sittemmin ilmestyivät erillisinä kirjoina.
ellauri041.html on line 38: Vuosina 1912–1917 Tšukovski asui Terijoen Kuokkalassa, jossa hän seurusteli monien venäläisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Myöhemmin hän kirjoitti tapaamisistaan useita muistelmateoksia. Tuon ajan dokumentti, käsinkirjoitettu almanakka Tšukokkala ilmestyi vuonna 1979. Kirjallisuustieteilijänä Tšukovski erikoistui Nikolai Nekrasovin tuotantoon. Hän julkaisi Nekrasovista useita artikkelikokoelmia ja tämän kommentoidut kootut runot vuonna 1927. Tšukovskin monivuotisen työn tärkein tulos on kirja Masterstvo Nekrasova (1952), josta hän sai Lenin-palkinnon vuonna 1962. Tšukovski on tutkinut myös muun muassa Anton Tšehovin ja Walt Whitmanin tuotantoa.
ellauri041.html on line 42: Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän venäjänsi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968). Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).
ellauri041.html on line 44: Tšukovski sai filologian tohtorin oppiarvon vuonna 1957 ja Oxfordin yliopiston kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimen vuonna 1962. Hänen teoksiaan on julkaistu miljoonien kappaleiden painoksina ja käännetty monille vieraille kielille. Tšukovskin lapsia olivat kirjailijat Lidija Tšukovskaja ja Nikolai Tšukovski.
ellauri041.html on line 188: Paidaton mies karjuu eläimellisesti yössä. Koko ruumis on jännittynyt huudon voimasta (kikkelikö myäs? ei kerrota). Ainut valonlähde on roihuava puupökkelö ja 2 nuotiota. "Soturi! Voimaa!" mies huutaa. Hän ei ole yxin, mukana on kokonainen juna miehiä, yli 20. Kaikki tuijottavat tuleeen, huutavat ja pukkivat samanaikaisesti rummun takoessa tahtia.
ellauri041.html on line 330: Parhaiten uppoutuminen ranskalaiseen sielunmaisemaan käy Ranskassa, jonne hän suuntaa Toyotallaan. Hän on päätynyt vaatimattomaan japanilaiseen autoon, koska uskoo, ettei Audin kaltainen statussymboli sovi inhimillisiä arvoja mainostavalle markkinamiehelle. Eikö sitikka 2cv tai ryppypeppu ois ollut pastillimpi? Huijaat vaan Tommi izeäs ja meitä, ei ollut varaa kuin pieneen riisipussiin.
ellauri041.html on line 334: Häntä ei tarvitse uskoa, nytkään. Eikä Tommia, postmodernistia, ei Anttia eikä Jukkaa, ne on kaikki kusettajia.
ellauri041.html on line 337: Hän etsii lohdutusta ja opastusta puolestaan Flaubertin ikätoverin Charles Bauderlairen (sic) runoista ja Tommin eiku Joelin sylistä.
ellauri041.html on line 944: Ringt seine Hände, weint und klagt,
ellauri042.html on line 129: She turns at the sound Hän kääntyy kazomaan takaansa
ellauri042.html on line 253: Mitä tästä opimme? Sen että ainoa asia joka on pitänyt näiden 2-jalkaisten apinoiden lajityypillisen hulluuden edes vähän aisoissa, on ollut tahmeahko viestinvälitys. Nyt kun mielipuolisuus pääsee juoxemaan pallon päästä toiseen likvidisti valon nopeudella, on aappalauman vallannut täydellinen mania, berserkkinä ne juoxee amokkia. Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää. Näin tää uusi telehvooni kaikki toiveet täyttää. Hännättömät aapat säntäilee ja kääkkää pahemmin kuin lauma mölyapinoita puiden latvoissa. Tästä ei hyvä heilu, kuiskii jälellä olevat nelijalkaiset seuratessaan menoa vähäisten mezän rippeiden katveesta. Joita toinen hullu Bolsonaaro polttaa molemmista päistä kuin aivokuollut kynttilää.
ellauri042.html on line 536: Bernard-Henri Lévy (usein BHL, alk. Bernard Levy, s. 5. marraskuuta 1948 Beni-Saf, Ranskan Algeria) on kirjailija, elokuvaohjaaja ja tyhjäntoimittaja, joka tunnetaan kansainvälisesti ketkuna. Hän oli vuonna 1976 "uuden filosofian" kärkihahmoja. Uuden hah. Samaa vanhaa oikeistopaskaa pukinnahkaleilissä. Hänen varakas isänsä oli puutavarayhtiön perustaja. Siitä voi jo päätellä että kyseessä on persepää. Ja tää pika-analyyssi vahvistuu kun lukee eteenpäin.
ellauri042.html on line 563: Oliver Wolf Sacks (9. heinäkuuta 1933 Lontoo, Britannia – 30. elokuuta 2015 New York, Yhdysvallat) oli neurologian professori, joka tunnettiin tieteenalansa popularisoijana. Hän kirjoitti kliinisiä tapauskertomuksia helposti ymmärrettävällä, välillä lähes anekdoottimaisella tyylillä. Sacks osasi nähdä neurologiset oireet inhimillisessä valossa ja kirjoittaa niistä humoristisesti.
ellauri042.html on line 565: Oliver Sacks syntyi varakkaaseen pohjoislontoolaiseen juutalaisperheeseen. Hänen molemmat vanhempansa olivat lääkäreitä, ja myös hänen kolme veljeään valitsi lääkärin uran.
ellauri042.html on line 848: Chesterton, joka kääntyi aikuisiällä katoliseksi, ihaili sir Thomas Morea ja luonnehti tätä "Englannin historian suurimmaksi historialliseksi henkilöksi". Hän on myös saanut vaikutteita useilta henkilöiltä, kuten Tuomas Akvinolaiselta. Chesterton ei koskaan käyttänyt eikä hyväksynyt sanaa konservatiivi. Mut sellainen se oli. Ja vitun läski punkero. Sillä oli yhtä läski ja vielä katolisempi aisapari
ellauri042.html on line 851: Chestertonin isä Edward Chesterton oli kiinteistövälittäjä ja äiti Marie Grosjean ranskalaista syntyperää. Hän oppi puhumaan vasta kolmivuotiaana ja kirjoittamaan kahdeksanvuotiaana, mutta halusi tulla kirjailijaksi lapsena.
ellauri042.html on line 860: Klemens Aleksandrialainen (oik. Titus Flavius Clemens; n. 150 – n. 215) oli Aleksandrian kirkon jäsen ja ensimmäinen varsinainen kristillinen filosofi. Hänet lasketaan kirkkoisien joukkoon. Klemens oli kotoisin Ateenasta. Hänen kääntymisestään ei ole tietoa, mutta kristityksi tulonsa jälkeen hän matkusti Etelä-Italiaan, Syyriaan ja Palestiinaan tapaamaan kristittyjä opettajia. Lopulta hän päätyi Aleksandriaan, jonne hän asettui aloilleen. Aleksandriassa Klemens tapasi oppi-isänsä Pantainoksen, joka johti tunnettua Aleksandrian kateketiikkakoulua. Pantainos oli stoalaisuudesta kristityksi kääntynyt opettaja.
ellauri042.html on line 862: Pantainoksen kuoltua vähän ennen vuotta 200 Klemensistä tuli kateketiikkakoulun johtaja. Hän joutui kuitenkin lähtemään Aleksandriasta Septimius Severuksen toimeenpanemien vainojen (202 tai 203) aikana. Klemens toimi lyhyen aikaa Jerusalemin piispana kunnes muutti Kappadokiaan, jossa hän kuoli 215. Lähti karkuun, ei tullut veritodistajaa klementiinistä. Tunnusti vaan oranssia väriä.
ellauri042.html on line 864: Klemensin kirjallinen tuotanto on laaja. Hänen koulutuksensa laatu näkyy siinä, että kuinka siteeraa toistuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoituksissaan yli 1 500:aan Vanhan testamentin ja liki 2 000:een Uuden testamentin kohtaan. Stromateis-teoksessaan hän yritti yhdistää toisiinsa kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Protreptikos-teos oli kreikkalaiselle yleisölle suunnattu kehotus kääntyä kristinuskoon. Paidagogos-niminen teos käsittelee kristillistä moraalia.
ellauri042.html on line 963: Here the admiring her my mind did whet Hänen rakkautensa tähden mun mieli tekis
ellauri043.html on line 76: Herra ryövää vain, Hän ei ammu.
ellauri043.html on line 106: Pyhä Antonios (se kaikkeinpyhin eli suuri) syntyi Comassa, Egyptissä, noin kolmannen vuosisadan keskivaiheilla. Se jaxoi yli satavuotiaaxi, nähtävästi enimmäxeen aikalailla koomassa. Hänen vanhempansa, jotka olivat jalosukuisia ja varakkaita, kuolivat kun hän eli kahdettakymmenettä vuottaan ja hän peri heidän omaisuutensa. (Tää on yleensä hyvin pahaa lääkettä, kuten monista julkkixista tiedämme, mm. Flaubert). Kerran kuultuaan evankeliumia kirkossa hän päätti kirjaimellisesti noudattaa Jeesuksen sanoja täydelliseksi tulemisesta ja luopua omaisuudestaan, antaa ne köyhille ja seurata Jeesusta. Kokeilen samaa, se tuumi kun Wagner sika. Älkää kokeilko tätä kotona lapset, varoitti Jeesus ristiltä.
ellauri043.html on line 115: Antonios vetäytyi erämaahan yksinäisyyteen mietiskelemään, rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. Pyhimys vieraili askeettien luona, tutustui heidän elämäänsä ja yritti oppia heiltä. Mies asettui yhteen hautaan lähellä kotikyläänsä, missä hänen kerrotaan kohdanneen pahoja henkiä villieläinten muodossa. Vietettyään viisitoista vuotta tällaista kiertelevää puolivallattoman poikamiehen elämää eli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä pyhä Antonios päätti vetäytyä täyteen yksinäisyyteen. Hän löysi Niilin varrelta vuoren, jossa oli sopivasti vanha autio linna (no, termiittipesä), ja asettui sinne asumaan. Yhtä onnistunut erakko kuin Pentti Linkola, sen luona ramppas väkeä kin salpausselällä tapaamassa ja saamassa elämänohjeita. Elomme vaelluxen puolitiessä se värjäs parran harmaaxi ja ryhtyi viisaaxi vanhuxexi. Vaikkei se ollut mennyt vasta kuin 1/3 matkasta! 70v oli vielä tyhjään säiliöön.
ellauri043.html on line 4983: Häneen liittyy myös eräs legenda: Aristaios oli keksinyt mehiläisten hoidon. Mutta koska hän oli ajanut Eurydiken kuolemaan, jumalat suuttuivat hänelle ja tappoivat kaikki hänen mehiläisensä. Hän kääntyi merenjumala Proteuksen puoleen, joka tosin oli vaikeasti tavoitettavissa, sillä hänellä oli tapana muuttaa muotoaan eläimeksi, tulenliekiksi, kiehuvaksi vedeksi; mikä milloinkin oli parasta. Aristaios kuitenkin sai hänet jollakin tavalla kiinni ja Proteus antoi hänelle neuvon: hänen tulisi lepyttää Eurydiken haamu uhraamalla tämän haudalla neljä härkää ja hiehoa. Niin teki Aristaios, ja pian uhrieläinten lihasta pöllähti mehiläisparvia. No mikäs tässä on niin jeesusmaista? Ei kai Jeesus kasvattanut mehiläisiä?
ellauri045.html on line 341: Mäkelä on koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hän toimi opettajana Käpylän iltaoppikoulussa. Mäkelän vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Väinö Mäkelä ja Eevi Leinonen. Hän on vanhempiensa nuorin lapsi. Ilmeisesti äidin hemmokki. Mäkelän ja hänen isänsä välit olivat hyvin vaikeat, mistä hän kantelee kirjassaan Isä (2004). Kantelupukki. Kielikello. Tjatare. Poliisin vasikka.
ellauri045.html on line 383: Kun on syntynyt perheeseen joka syntymästäni saakka oli ja pysyi vajaana isän heti jätettyä äitini, ei perhe ja sen yhteisyys ole ollut mikään itsestäänselvyys. Erossa asuva ja minusta ruokkoa maksava isäni ei vahinkolapsestaan koskaan pitänyt, minkä hän myös selvästi osoitti. Hänellä oli omia kirjallisia ambitioita ja kun aloin julkaista, siitä seurasi ilmeisen katkera kamppailu aina siihen saakka kun hän kuoli 102 vuoden iässä. Hänen hyllyssään oli kyllä rivi niitä kirjojani, joita hänelle vähän änskälläkin lahjoitin, mutta kuulin sisarpuoleltani Pirkolta, että hän oli jokaiseen niistä tehnyt korjauksia. Töhrinyt ne, kuten voisi ns. kauniimmin sanoa. Silti olin hänen neljästä lapsestaan onnekkain. Muut joutuivat kokemaan myös yhteiselämää hänen kanssaan eivätkä ne vammat ole olleet kovin helposti parantuvia.
ellauri045.html on line 426: Auringon kultainen käsivarsi laskeutui alas kenenkään sitä estämättä, hän sanoi Lehtiselle, ja Lehtinen sammutti savukkeen, sytytti toisen js sanoi: Joo-o. Hän (Herman) lähti pois tietämättä mitä ajatella, ollako vihainen vai nauraako izelleen.
ellauri045.html on line 491: Kokoelman selvimmin imaginistisessa runossa "Tammojen laivat" näkyvät sisällissodan groteskit tapahtumat. Ketjuuntuvien metaforien kuvallisuus tekee siitä yhden Jesenin parhaista runoista. "Kaiken tuntemaan ja silleen jättämään/ saapui runoilija tähän maailmaan./ Hän saapui suutelemaan lehmiä, kuuntelemaan kauran narskuntaa, s. 69", runossa julistetaan. Jeseninin kirjoitti monta renttuelämää kuvaavaa runoa, joiden naturalistisessa tunnelmassa on usein draivia:
ellauri045.html on line 722: 30 vuotta myöhemmin Musta-asuinen mies kertoo Jacobille tutkineensa väkensä motiiveja ja aikeita sekä olevansa pettynyt heihin. Heidän löydettyään sähkömagneettisen esiintymän saarelta, Musta-asuinen mies oli kaivanut kaivon, joka johtaisi hänet Lähteen luo. Hän kertoo äidilleen rakentaneensa rattaan, jota kääntämällä hän vihdoinkin pääsisi pois saarelta. Kun hänen äitipuolensa saa tietää tästä, hän tainnuttaa Musta-asuisen miehen, tappaa tämän väen ja tuhoaa kaivon. Mies kostaa äitipuolelleen puukottamalla tämän kuoliaaksi. Jacob raahaa veljensä Lähteelle ja heittää tämän virtaan, joka vie tämän luolan sisään. Tämä muuttaa Musta-asuisen miehen savuhirviöksi, joka ryntää ulos luolasta. Jacob löytää veljensä ruumiin virrasta ja asettaa tämän sekä äitipuolensa ruumiit luolaan, josta Jack ja Kate löytävät heidät vuosituhansia myöhemmin.
ellauri045.html on line 736: Myöhemmin Musta-asuinen mies Christianin hahmossa pitää Aaronia käsissään Clairen nähden. Myöhemmin Locke kohtaa miehen Christianin hahmossa Jacobin mökissä Clairen kanssa. Mies väittää voivansa puhua hänelle Jacobin puolesta. Mies kehottaa Johnia siirtämään saarta. Christian ilmestyy Michaelille juuri ennen pommin räjähdystä, sanoen hänen ”olevan vapaa lähtemään”. Claire tutustuu Musta-asuiseen mieheen tajuten tämän olevan ”ystävä” ja voivan olla missä muodossa tahansa. Hän auttaa Clairea selviämään Toisten hyökkäyksiltä kolmen vuoden ajan, uskotellen tälle Toisten vieneen Aaronin. Mies ilmestyy Lockelle Christianina nuhdellen tätä siitä, että tämä antoi Benin siirtää saarta. Mies opastaa Locken jäätyneen rattaan luo. Locke siirtää rattaan paikalleen pysäyttäen aikahypyt.
ellauri045.html on line 752: Mies saapuu pääsaarelle, ja Widmore käskee kaikkien piiloutua. Richard yrittää neuvotella miehen kanssa, mutta tämä ilmestyy savuhirviönä ja heittää Richardin ilmaan. Hän kohtaa Benin, joka paljastaa Widmoren sijainnin. Mies kuulustelee Widmorea ja Zoea, mutta kun Widmore ei paljasta mitään, mies viiltää Zoen kurkun auki. Mies uhkaa tappaa Pennyn päästyään pois saarelta, jos Widmore ei puhuisi. Widmore kertoo miehelle Desmondista, kunnes Ben ampuu Widmoren. Mies sanoo Benille Widmoren kertoneen Desmondin olevan Jacobin viimeinen mahdollisuus, jos kaikki hänen kandidaattinsa ovat kuolleet.
ellauri045.html on line 775: Lopuksi Lillrank painottaa pamfletissaan kapitalismin ja porvariston luoneen muutoksen ja vaurautta, mutta aika ennen tätä on unohtunut. Hänen mukaansa muut ovat jakamassa kapitalismin tuloksia, verottaen ja rajoittaen, mikä heikentää kasvua. Myös maailma ja sen haasteet ovat muuttuneet. Lillrank peräänkuuluttaa uusia porvarillisia hyveitä.
ellauri046.html on line 43: Filosofiset mietelmänsä Fredrikin oli tapana kirjoittaa muistiin joko runomittaan tai suorasanaisina. "Lukeminen merkizee ajattelemista!" hänen oli tapana huomauttaa. Hän otti myös tavaxeen merkitä jotakin kirjaa lukiessaan muistiin mietelmänsä. Kirjoittaminen oli hänelle yxinkertaisesti suorastaan elämän tarve. "Milloin en lue enkä kirjoita, tunnen oloni samanlaisexi kuin nuuskaaja, jolta on otettu nuuskarasia pois ja joka on kuolla kärsimättömyyttään niin että vähän väliä pistää kätensä taskuunsa", hänen oli tapana laskea leikkiä. (Ragnar Svanström: Kansojen historia, jatko-osa I.)
ellauri046.html on line 476: Jos mä olisin ollut Regina, mua olis tosipaljon vituttanu nää Sörkän selittelyt ja mun vertailut kaikenlaisiin muihin petettyihin naisiin, tää Maria, don Juanin Elviira ja Faustin Gretchen. Aina se puzaa äijää pulmusexi, seli seliä ja vielä enempi puhdasta mystifiointia, sä et nyt vaan ymmärrä, kas kun niin ja näin. Sulla on tavallista surua ja mulla tätä hienompaa, raffinoitua. En ehdi selittää, taxi odottaa. Luutarha on luunkova narsisti. Hän on valintansa tehnyt, hän on kova luu.
ellauri046.html on line 563: No esim joku voisi pelätä et jos ottaa izellensä Pigen niin se ei olekaan prikulleen sellainen kuin oisi toivonut. Mut kun on valinnut osansa niin alistuu tähänkin ja siitä tulee Tehtävä. Hän on minun ristini sanoi Paulikin.
ellauri046.html on line 670: Saladin (arabiaksi: صلاح الدين يوسف بن أيوب, Ṣalāḥ al-Dīn Yūsuf ibn Ayyūb, kurdiksi: سهلاحهدین ئهیوبی, Selah'edînê Eyubî , persiaksi: صلاحالدین ایوبی, Salāh-ed-Dīn-e Ayyūbī) (noin 1138 Tikrit – 4. maaliskuuta 1193 Damaskos) oli kurdilainen muslimihallitsija joka perusti aijubidien dynastian Egyptissä ja Syyriassa. Hän taisteli myös ristiretkeilijöitä vastaan ja tuli tunnetuksi sotataidoistaan ja armeliaisuudestaan.
ellauri046.html on line 672: Vähän täs on myös tätä nomadit vs. maanviljelijät vastakohtaisuutta. Tentten on hutu ja Entten tutsi.
Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
ellauri047.html on line 60: Thuringenistä Frankfurtiin muuttanut räätäli-isoiskä kirjotti vielä nimensä ööllä Göthe, ennenkun alkoi suurkaupungissa hienoilla. Scneiderscheren schneiden scarf, scharf scneiden Schneiderscheren. Se nai izellen eskisaarismaisesti kukoistavan hotellialan yrityxen ja rikastu sillä niin törkeesti et jätti jälkeensä läjittäin kiinteistöjä, pantteja ja kultasäkkejä. Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin, ei tarvinnut päivääkään työtä tehdä. Se oli saita pedantti. Goethen äiti oli iloluontoinen Katharina Textari (1731–1808). Äiskä "Frau Rat", rouva rotta, oli 17 kun se naitettiin yli 2x vanhempaan ökyporvariin. Muut lapset kuoli paizi Woku ja sisko Cornelia, jonka kanssa se leikki nukketeatteria ja lääkärileikkejä. Äitikin sano sitä Hätschelhansixi. Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta. Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.
ellauri047.html on line 93: Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.
ellauri047.html on line 95: Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan (lähti tost noin vaan, dumppas 10-vuotisen hoitonsa, 7v vanhemman rouva von Steinin ilman edes textaria) ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.
ellauri047.html on line 115: Goethe kuoli 82 vuoden iässä vuonna 1832. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen saks. Mehr Licht! (Lisää valoa!). Humphry Davy esitti hehkulampun toimintaperiaatteen 1804, mutta vasta Edison sai patentin Menlo Parkissa 1879, 100v mun kuuluisamman oleskelun etiäisenä. Ei auttanut vielä Wokua; käryttävistä öljylampuista ja tuoxukynttilöistä ei tullut riittäviä tehoja. Onnex ei sattunut sanomaan paapa tulee. Tai noh, minä... Ehkä sanoikin, lääkäri joka kuuli sen ei ollut edes paikalla.
ellauri047.html on line 168: Gotthold Ephraim Lessing (22. tammikuuta 1729 Kamenz – 15. helmikuuta 1781 Braunschweig[1]) oli valistusajan tärkein saksalainen runoilija. Hänen draamansa ja teoreettiset kirjoituksensa vaikuttivat olennaisesti Saksan kirjallisuuden kehittymiseen.
ellauri047.html on line 174: Hän opiskeli 20. syyskuuta 1746 lähtien Leipzigissa teologiaa ja lääketiedettä, kunnes keskeytti opintonsa vuonna 1748. Marraskuussa hän muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 Voltairen.
ellauri047.html on line 177: Hän palasi marraskuussa 1752 takaisin Berliiniin ja tutustui seuraaviin henkilöihin; Karl Wilhelm Ramler, Friedrich Nicolai, Ewald Christian von Kleist, Johann Georg Sulzer ja Moses Mendelson. Hän muutti lokakuussa 1755 takaisin Leipzigiin.
ellauri047.html on line 179: Seuraavana vuonna alkoi hänen useammille vuosille suunniteltu opintomatkansa Alankomaihin, Englantiin ja Ranskaan Johann Gottfried Winklerin seurassa. Hän joutui kuitenkin keskeyttämään matkan Amsterdamissa 7-vuotisen sodan takia.
ellauri047.html on line 183: Vuonna 1758 hän muutti takaisin Berliiniin, jossa hän Friedrich Nicolain ja Moses Mendelsonin kanssa julkaisi uutta kirjallisuutta koskevia kirjeitä Briefe, die neueste Literatur betreffend. Hän oli vuodesta 1760 vuoteen 1765 Breslaussa, jonne kenraali Tauentzien otti hänet sihteerikseen. 1765 hän muutti Berliiniin ja sen jälkeen 1767 kolmeksi vuodeksi Hampuriin dramaturgiksi ja neuvonantajaksi Hampurin kansallisteatteriin.
ellauri047.html on line 187: Siellä hän tutustui myös tulevaan vaimoonsa. Hän oli Eva König, jonka aviomies Engelbert König silloin vielä oli elossa. Samana vuonna hänet valittiin ulkojäseneksi Berliinin Tiedeakatemiaan (Berliner Akademie der Wissenschaften), mutta jo 1769 teatteri suljettiin rahan puutteessa.
ellauri047.html on line 190: Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.
ellauri047.html on line 191: 8. lokakuuta 1776 hän ja Eva König avioituivat Jorkissa Hampurin lähellä. Jouluaattoiltana 1777 Lessingeille syntyi poika, joka menehtyi heti synnytystä seuranneena päivänä. Eva Lessing kuoli 10. tammikuuta 1778 lapsivuodekuumeeseen. Lessingin terveydentila huonontui vuonna 1779. Hän Hän kuoli 15. helmikuuta vuonna 1781 aivohalvaukseen (Hirnschlag) ollessaan kyläilemässä Braunschweigissa viinikauppiasi Angottin luona. Alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Hänet haudattiin Braunschweigiin (Magnifriedhof).
ellauri047.html on line 867: Fredrik Suuri eli Fredrik II (saks. Friedrich II der Große; 24. tammikuuta 1712 Berliini, Preussi – 17. elokuuta 1786 Potsdam, Preussi) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista. Hänen aikanaan Preussiin liitettiin muun muassa Sleesia sekä itäinen Länsi-Preussi. Hän puolusti Preussia seitsenvuotisen sodan aikana muun muassa Venäjää, Itävaltaa, Ranskaa, Saksia ja Ruotsia vastaan varsin varsin menestyksellisesti liittolaisenaan ainoastaan Britannia. Puolan jaossa 1772 hän sai lopulta yhdistettyä Preussin historialliset alueet valtansa alle. Sotilaallisten saavutustensa lisäksi hänet muistetaan myös Preussin oikeusjärjestelmän uudistajana, elinkeinoelämän edistäjänä ja ranskalaisen sivistyksen suosijana. Hän oli myös pisimpään Preussia hallinnut kuningas. 46 vuotta.
ellauri047.html on line 871: Preussin nuori kruununprinssi oli lujasti vakuuttunut siitä, että tulevia valtiollisia tapahtumia saattaa aavistaa ennakolta jos vain tuntee edellä tapahtuneen kehityxen. Tämä pohjautui lähinnä hänen pessimistiseen käsityxeensä ihmisestä. Hänessä ei ollut rahtuakaan muiden valistusmiesten auringonpaisteisesta uskosta että ihminen yhä edistyi siveellisessä suhteessa paranemisessaan. Isänsä lailla hän piti ihmistä parantumattomasti pahana. Ihmisten pyrkimysten täytyi aina pysyä yhtä izekkäinä, ja hänen toiminnoistaan johtuivat pakostakin samat vaikutuxet. Samoin oli valtioidenkin laita; niiden politiikan määrää valloitusten ja vallanlaajennusten tavoittelu.
ellauri047.html on line 974: Tuomarina Retu ei ollut niin julma kuin Hänschelhans, joka mestaili hätäänjoutuneita naisia. Retu sentään kielsi kidutuxen ja piti kuolemanrangaistusta varkauxista porhojen julmana kexintönä. Nyt on jenkit ja Isis tuoneet takas käyttöön molemmat. Mitäs hyvää vaihtamaan. Saxalaisten julmuutta selittää, et niillä ei ollut siirtomaita, minne siirtää ei-toivotut porukat. Niinkuin David Nashin näpistelevän esi-isän, tai Jillin ja Janetin piippaavat hihhuli-esivanhemmat.
ellauri047.html on line 1020: Sorainen toimi ruotsin kielen opettajana. Hän väitteli 1927 tohtoriksi filosofi Søren Kierkegaardin personallisuusaatteesta ja julkaisi useita artikkeleita Kierkegaardista ja toisesta tanskalaisesta filosofista Harald Høffdingista. Sorainen haki 1953 Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorin virkaa, mutta Eino Kaila ja Oiva Ketonen katsoivat hänet virkaan epäpäteväksi.
ellauri048.html on line 58: Reed kuoli vuonna 1920 pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Hän on Bill Haywoodin ohella ainoa amerikkalainen, joka on haudattu Kremlin muuriin, johon tavallisesti haudattiin vain neuvostojohtajia.
ellauri048.html on line 115: V. A. Koskenniemi nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1948. Hän oli jatkuvasti vahva vaikuttaja Uudessa Suomessa, Valvojassa, WSOY:ssä ja Suomen Kirjailijaliitossa.
ellauri048.html on line 119: Koskenniemi oli huolestunut Valvojan menestyksestä ja kilpailutilanteesta uusien lehtien paineessa. Hän kirjoitti 18.9.1949 Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Aholle ja valitti, ettei Valvojan nimi esiinny lehden palstoilla. "Alinomaa siteerataan Ajan Kirjaa ja Näköalaa". Vuonna 1949 aloittaneen Näköalan päätoimittaja oli Aaro Hellaakoski ja toimitussihteeri Tuomas Anhava. Vakinaisiksi avustajiksi olivat lupautuneet mm. Unto Kupiainen, Kai Laitinen, Kaarlo Marjanen, P. Mustapää, Annamari Sarajas, Aale Tynni ja Lauri Viljanen.*
ellauri048.html on line 121: Koskenniemi halusi vaikuttaa entiseen tapaan myös Uuden Suomen kirjallisuusosaston hoitajaan. Hän kirjoitti 24.9.1949 Aholle: "Mainitsemistasi ehdokkaista haluaisin … ehdottomasti karsia … Tuomas Anhavan, … hän on Hellaakosken kiltti apuri "Näköalassa" … Mainitsemaasi (Eino S.) Repoa en henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen kirjoituksensahan ovat … U.S:ssa olleet täysiä mitättömyyksiä … Unto Kupiainen, jota aikoinani Sinulle suosittelin, on tehnyt itsensä monella tavoin mahdottomaksi."*
ellauri048.html on line 123: Eino S. Repo kirjoitti Ajan Kirjaan 2/50 artikkelin Arvostelijan vapauden puolesta. Siinä hän kritikoi vilpillisiä arvostelijoita. Hänen mielestään "on tärkeämpää olla rehellinen kuin erehtymätön". Repo otti esimerkiksi edellisenä syksynä ilmestyneen V. A. Koskenniemen runokokoelman Syksyn siivet saaman vastaanoton. Hän ei voinut ymmärtää sen saamaa ylistystä, varsinkin kun paljon parempiakin runokokoelmia oli ilmestynyt.*
ellauri048.html on line 125: Koskenniemi aloitti välittömästi Revon savustamisen Uudesta Suomesta. Hän kirjoitti 19.7.1950 Aholle, "että hra Repo ei ole sovelias henkilö U.S:n kulttuuritoimittajaksi … Jos hra Repo saa edelleen jatkaa toimintaansa U.S:ssa, on Sinun kyllä pakko jättää minut pois laskuista U.S:n arvostelijana ja avustajana." Aho ilmoittikin 16.8.1950 Revolle, ettei tämä voinut jatkaa Uudessa Suomessa määräaikaisen sopimuksensa päättyessä lokakuun alussa.* Koskenniemi kirjoitti myös ohjelmajohtaja Jussi Koskiluomalle 14.10.1950. Hän "asetti harkittavaksi" oliko Yleisradion syytä käyttää "yleisön kirjallisena valistajana niin suuressa määrässä yleistä arvostelukykyä vailla olevaa henkilöä kuin hra E. S. Repo".*
ellauri048.html on line 129: Tuomas Anhava arvosteli ankarasti Koskenniemen Runousoppia ja runoilijoita -teosta Suomalaisessa Suomessa. Koskenniemi loukkaantui Anhavan kirjoituksesta siinä määrin, että valitti 18.2.1952 asiasta Suomalaisen Suomen päätoimittajalle Esko Aaltoselle. Koskenniemi lähetti eronpyynnön kunniajäsenyydestään lehteä julkaisevalle Suomalaisuuden Liitolle. Hän oli kuulunut liiton perustaviin voimiin.*
ellauri048.html on line 133: Kustannusvirkailija Annamari Sarajas joutui lähtemään WSOY:stä, koska hän ryhtyi Parnasson toimittajaksi. Koskenniemi arvosteli 11.2.1957 Sarajaksen ottamista Uuteen Suomeen, koska hän ei halunnut lehteä "jonkinlaiseksi modernistien äänitorveksi". Hänestä huonoja esimerkkejä olivat Tuomas Anhavan ja Kirsi Kunnaksen nostaminen ja Lassi Nummen "kategoorinen tuomitseminen".*
ellauri048.html on line 142: Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906 Forsnäs; 8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920–1930-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä ”valkoisen Suomen hovirunoilija”. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 155: Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli ”venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja.”
ellauri048.html on line 157: Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen akateemikoksi 1948 ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti. Joka ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin äijän ollessa 77v.
ellauri048.html on line 253: Lapsena rakastin Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -sarjoja. Otso-herra oli myös kova nimi. Ehkä rakkain lastenkirjallisuuden klassikko oli kuitenkin Oiva Paloheimon Tirlittan, jota minulle luettiin ensin ääneen ja jota luin vanhemmalla iällä itse. Tirlittanin tarinassa oli jotain maagista ja jopa pelottavaa. Romaanissa Tirlittanin koti hajoaa salamaniskussa niin, että vanhemmat ja sisarukset lentävät kaikki eri ilmansuuntiin ja Tirlittan jää yksin selviämään maailmassa pyjama päällään. Hän lähtee kulkemaan okariina kädessään ja etsii vanhempiaan. Muistan, että lapsena ei ymmärtänyt monia kirjan asioita - esimerkiksi erään tädin sairastama luuvalo kuulosti nimen perusteella kummalliselta sairaudelta.
ellauri048.html on line 284: Oiva Paloheimo oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäiset kaksi liittoa päättyivät eroon Paloheimon uskottomuuden ja alkoholin käytön takia. Paloheimolla oli myös taloudellisia vaikeuksia, koska suuri osa hänen tuloistaan meni lasten elatusmaksuihin. Viime elinvuosina myös sairaudet alkoivat haitata Paloheimon elämää. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 1962 ilmestynyt runokokoelma Palaa ne linnut vielä. Eivät palanneet.
ellauri048.html on line 290: Matti Aukusti Paloheimo (1947) on suomalainen kirjailija. Hän oli Valtion elokuvasensori vuosina 1999–2011.
ellauri048.html on line 292: Paloheimo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 ja teologian kandidaatiksi vuonna 1975 Helsingin yliopistosta. Hän työskenteli vuosina 1972–1973 Kirkon tiedotuskeskuksen elokuvatoimittajana ja vuosina 1974–1984 kirkon korkeakoulusihteerinä. Vuosina 1984–1996 Paloheimo oli Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkönä ja vuosina 1996–1998 televisiotoimittajana. Hän oli samalla myös television hartausohjelmien vastaava toimittaja. Hartausohjelmien lisäksi Paloheimo on tehnyt useita dokumentteja Ylelle ja MTV3:lle. 1960–1980-luvuilla hän teki muun muassa musiikkiohjelmia ja ohjelmia Ylen radiokanaville.
ellauri048.html on line 294: Paloheimo toimi elokuva-arvostelijana Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 1972–1992 ja Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1975–1992. Hän oli Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija vuosina 1977–1987. Vuosina 1979–1981 hän oli Vartija-lehden toinen päätoimittaja. Paloheimo on myös kirjoittanut artikkeleita muiden muassa Kanava-lehteen ja Parnassoon sekä eri teoksiin. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982 teoksesta Hengenmies ja vuonna 1985 teoksesta Levoton Lippi.
ellauri048.html on line 557: Immi Hellén (18. tammikuuta 1861 Kuorevesi - 20. tammikuuta 1937 Helsinki) on Suomen rakastetuimpia runoilijoita. Hän toimi opettajana Helsingissä yli 40 vuotta. Hänet tunnetaan erityisesti lasten runoistaan, joista monet kuuluvat Suomen kansan ja erityisesti koulujen runoaarteistoon, sillä hänen runoilemiaan lauluja on laulettu kouluissa sukupolvien ajan. Tunnetuimpia ja rakastetuimpia niistä ovat "Kas kuusen latvassa oksien alla", "Teki peipponen koivuhun pesän" ja "Paimenpoika". Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä. Oma erityisasemansa Immi Hellénin tuotannossa on koskettavan surumielisellä laululla "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie".
ellauri048.html on line 561: Immi Hellén on ollut noita Suomen suuria taiteilijoita, jonka kirjoittamat lastenlaulut ovat saattaneet yhä uudet sukupolvet elämän taipaleelle. Hänestä antaa hyvää kuvaa se, että kerrotaan kuinka jo hänen seminaarivuosinaan kynttilä paloi myöhään hänen huoneessaan. Siellä Immi Hellén hiljaisuudessa yksinään kirjoitti ylös niitä kauneimpia tuntojaan, jotka vielä tänäkin päivänä koskettavat syvästi yhä uusia lukijoita.
ellauri049.html on line 122: Häneksi häneen isoon, janoan —
ellauri049.html on line 124: Hänen hentoa olkaansa vasten
ellauri049.html on line 140: Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta keväällä 1920. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa vuosina 1920–1926 mutta suoritti vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta. Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hänen edellinen homopetterinsä Bruno Schildt sai surmansa. Kailaan tämän vuoksi tuntema syyllisyys näkyy novellissa Bruuno on kuollut.
Heinola on Sysmän pääkaupunki. Aunuxen retki oli paska reissu, kansanmurhayritys. AKS jatkoi samoissa merkeissä. Matti Kuusi näytti Eino Kailalle AKS:n merkkiä. Kaila säikähti. "Mauno Mannisen leuhkiva sävy alkoi käydä karvoilleni. Kun hän von oben herab ryhtyi halveeramaan Uuno Kailaan infantiilia lyriikkaa, minä ärähdin. Siteerasin jonkin mielestäni vammattoman säkeistön ja tiedustelin, mikä siinä oli infantiilia. - Kailaan runoushan oli sublimoitua onaniaa! puuskahti Mauno. - Eihän kukaan voi ottaa vakavasti runoilijaa, joka tuntee syyllisyyttä onaniasta!" Kuusi puolustamaan Kailasta ja onaniaa. Kuulijat loivat merkizeviä kazeita toisiinsa. Matti Kuusi ja Eino Kaila oli norsseja. Kaxi vanhaa runkkaria raakkumassa fasismin aidalla. L. Arvi Poijärvi ja Aulis Ojajärvi pyöri samoissa piireissä. Kuusen Ohareissa on pientä jälkipyykin makua. Matti tekee ohareita aseveljille. Kieltää uskon kolmasti kuin apostoli Pietari.
Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931. Kukaan ei ole runoilija omalla maallaan, ei varsinkaan homo Kiikassa. Kiikka on Satakunnassa, nyttemmin yhdistetty Äetsään.
Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?). Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check.
Myöhemmin Pope siirtyi tietynlaisen rationaalisen panteismin kannattajaksi.
ellauri052.html on line 265: Pope oli sairaalloinen ja kärsi muun muassa selkärangan tuberkuloottisesta infektiosta, mahdollisesti spondyliitistä (Pottin tauti). Hän ei koskaan kasvanut kuin noin neljän jalan ja kuuden tuuman (n. 140 senttimetriä) mittaiseksi. Häntä vaivasi myös alituinen päänsärky. Hizi sama vaiva kuin Eremiitalla! Ulettuikohan se lainkaan halaamaan nelijalkaisena ja paavin palleilla?
ellauri052.html on line 317: Coleridgen pääteokset ovat runoelmat Christabel ja The ancient mariner. Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
ellauri052.html on line 334: Böhme oli luterilainen suutari, joka asui ja työskenteli synnyinkaupungissaan Görlitzissä Itä-Saksassa. Hänellä oli nuoruudessaan mystisiä näkyjä ja kokemuksia, jotka huipentuivat vuonna 1600 näkyyn. Näky tuli hänen kertomansa mukaan valokeilassa, joka paljasti maailman hengellisen rakenteen ja hyvän ja pahan välisen suhteen. Kymmenen vuotta myöhemmin tullut toinen näky kirvoitti Böhmen kirjoittamaan ja julkaisemaan useita esseitä, joissa näkyy Paracelsuksen ja muiden uusplatonistien ja alkemistien vaikutus. Böhme pysyy kuitenkin lujasti kiinni kristillisessä perinteessä.
ellauri052.html on line 337: Böhme oli itseoppinut filosofi ja teosofi, ammatiltaan suutari. Hän syntyi Görlitzin seuduilla Sleesiassa, kuoli Görlitzissä. Kiertäessään nuoruudessaan suutarinsällinä Saksan maata Böhme tutustui uskonnollisiin haaveellisiin lahkoihin: tutki sitten yhä edelleen Raamattua ja mystillisiä kirjoja. Toisinaan hänellä oli näkyjä, joissa hän luuli käsittävänsä todellisuuden sisimpiä perusteita. Hänen hartaasti uskonnolliset mietiskelynsä, jotka erityisesti kohdistuivat pahan olemassaoloon ja olemukseen, veivät hänet siihen ajatukseen, että itse Jumalassakin täytyy olla sisällinen vastakohta eli jotakin hämärää, joka yhä kirkastetaan valkeudeksi.
ellauri052.html on line 338: Kaikki hyvä ja tullakseen todelliseksi ja näkyviin kaikki valo tarvitsee vastakohdan, jota vasten se taittuu. Sen vuoksi Böhme erottaa eri puolia jumaluudessa. Hän panee kaiken ensimmäiseksi lähtökohdaksi ”ilmestymättömän jumaluuden”, joka ei vielä ole mitään määrättyä olemukseltansa, ei valoa eikä pimeyttä, ei hyvää eikä pahaa, vaan ainoastaan ”suuri mysteeri”, ”ikuinen tyhjyys”, kaiken alkuperustus eli ”epäperustus” (Urgrund eli Ungrund). Itse jumaluudessa tapahtuu sisällinen kehitys, jonka kautta Jumala kirkastuu ja tulee tajuttavaksi itselleen. Samanluontoisilla rohkeilla haaveiluilla Böhme koettaa selittää maailman luomista ja. kehitystä, pahan alkulähdettä, syntiinlankeemusta ja niin edelleen.
ellauri052.html on line 488: Pyhä Sebastianus tai Pyhä Sebastian (k. noin 288 jaa.) eli legendan mukaan 200-luvulla Roomassa. Hän oli kristitty keisarillisen henkivartioston upseeri, jonka kerrotaan salassa käännyttäneen monia ihmisiä kristityiksi. Sebastianus jäi kiinni uskostaan, jolloin keisari Diocletianus määräsi hänet surmattavaksi nuolin. Hän selvisi teloituksesta hengissä ja leski Irene hoiti hänet terveeksi, mutta myöhemmin Sebastianus tuomittiin uudelleen ja nuijittiin hengiltä.
ellauri052.html on line 603: Sit on vielä nää ruusuristiläiset, joilla on kesäpaikka Sysmässä, Pekka Ervastin kotitilalla. Suomalaisen ruusuristiläisyyden johtohahmo Pekka Ervast (1875-1934), pyylevähkö mies, oli lähtöisin teosofian piiristä. Hän uskoi aikansa teosofien tavoin Christian Rosenkreutzin olleen historiallinen henkilö ja että tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen länsimainen salatieteilijä. Ervastin mukaan, oli ruusuristiläistä salaseuraa koskaan ollut olemassa näkyvässä maailmassa tai ei, se on joka tapauksessa ollut ja on edelleen näkymättömässä henkimaailmassa.
ellauri052.html on line 607: Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Hän johti myös teosofista kirjakauppaa ja kustannusliikettä.
ellauri052.html on line 626: Teosofi Charles Leadbeater näki Krishnamurtin rannalla Adyarissa keväällä 1909. Hän väitti nähneensä Krishnamurtilla hienomman auran kuin kenelläkään aikaisemmin ja vakuuttui siitä, että Krishnamurti oli hänen etsimänsä inkarnaatio. Yli puolen jalan aura uimahousuissa oli Jiddu-pojalla. Krishnamurti otettiin veljensä Nityan kanssa asumaan seuran tiloihin, ja Leadbeater alkoi antaa hänelle "yksityisopetusta". Jiddo's father lost a lawsuit trying to regain custody of his son. His Lawsuit accused Leadbeater, who was probably gay, of having had sexual relations with Jiddo.
ellauri052.html on line 630: Teosofit perustivat vuonna 1911 Idän Tähti -järjestön ajamaan tulevan messiaan asiaa, ja Krishnamurtista tehtiin 16-vuotiaana järjestön johtaja. Krishnamurti ryhtyi esiintymään hurmoksen valtaan joutuneiden teosofien edessä messiaana. Hän muutti vuonna 1912 Besantin ja veljensä kanssa Englantiin, missä hänelle oli tarkoitus saada korkeakoulutus. Krishnamurti ei kuitenkaan selvittänyt Englannin huippuyliopistojen valintakokeita. Hän eli Euroopassa mukavaa elämää ja otti etäisyyttä teosofiaan. Krishnamurti muutti Pariisiin vuonna 1919 ja kiinnostui siellä Buddhan kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjeessä ystävälleen etsivänsä yhä omaa elämänfilosofiaansa sekä aikovansa työskennellä ja meditoida aiempaa lujemmin. Lujaa meditointia, se on melkein yhtä vaikeaa kuin pänttäys pääsykokeisiin.
ellauri052.html on line 632: Krishnamurti palasi Intiaan joulukuussa 1921 ja jatkoi sieltä Australian kautta San Franciscoon, Kaliforniaan. Hänen epäilynsä omaa messias-rooliaan kohti kasvoi vuosi vuodelta, ja lopulta vuonna 1929 hän erosi Teosofisesta seurasta ja omasta Idän Tähti -järjestöstään. Hän erosi myös kaikista luottamustehtävistään erilaisissa yhdistyksissä ja säätiöissä lukuun ottamatta Rish Valley Trust -säätiötä, joka oli perustettu Intiassa sijaitsevan Krishnamurti-koulun taustayhteisöksi.
ellauri052.html on line 636: Krishnamurti aloitti soolouran, ryhtyi itsenäiseksi opettajaksi ja jatkoi puheiden ja kiertueiden pitämistä entiseen tapaan. Tilaisuuksissa oli usein tuhansia kuulijoita, mutta pääsymaksuja ei ollut. Hän otti asemapaikakseen Ojain tilan Kaliforniassa. Krishnamurti kiersi maailmaa luennoimassa vuodesta 1930 toiseen maailmansotaan asti hyvin ahkerasti. Hänen puheisiinsa ja opetuksiinsa tuli aiempaa enemmän dialogisuutta.
ellauri052.html on line 644: Krishnamurti puhui aina vapaasti, ilman papereita. Hän johdatti kuulijansa kysymään elämän peruskymyksiä, mutta ei yleensä vastannut, vaan halusi heidän itse oivaltavan miten asiat todella ovat ja mitä niille voi tehdä. Tavoitteena oli yhdessä ajatteleminen, kahden ystävän tasavertainen keskustelu, jossa molemmat ovat samalla aikaa oppilas ja opettaja.
ellauri052.html on line 646: Kasvatus oli Krishnamurtille erityisen tärkeätä. Hän perusti Krishnamurti-kouluja Englantiin, Intiaan ja Amerikkaan. Koulujen tarkoituksena on tutkia mahdollisuutta elää ilman ristiriitoja ja kasvattaa lapsista vapaita ja kukoistavia ihmisiä.
ellauri053.html on line 211: No oliko Huovikossa ylipäänsä mitään, niinkuin Oiska Ketosella oli tapa kysyä. Vai onnistuiko se vaan kusettamaan kaikkia? Hännysteli Kekkosta, millä hyvin pääsi kansakunnan kaapin päälle, Kekkonen kun oli pitkä mies ja hallizi vielä vauhdittoman korkeushypyn. Sieltä Puovo sitten kurkisteli ja lälĺätteli muille, tyhmemmilleen.
ellauri053.html on line 551: Naisilla ei Puovon runoissa ole suunvuoroa, ei päätä eikä nimeä. Mitä lie kuun jumalattaria. Häntää saavat Puovolta.
ellauri053.html on line 1154:
Hänen uransa alkuaikojen työt olivat romanttisia ja fantasianomaisia, mitä kuvastaa hänen vuonna 1893 julkaistu kokoelmansa The Celtic Twilight (Oletko keltti ja annat suolaa). Keski-iässä hän siirtyi kohti kovempaa ja modernimpaa tyyliä, joihin hän sai innoitusta suhteestaan Ezra Poundiin ja osallistumisestaan Irlannin kansallismieliseen politiikkaan.
ellauri053.html on line 1301: He knows death to the bone – Hän tuntee kryptoniitin,
ellauri053.html on line 1302: Man has created death. Hän kexi sen.
ellauri054.html on line 49: Comeniuksen mukaan ihmisen koko elämä oli koulua, jatkuvaa oppimista ja kasvua, kehdosta hautaan asti. Maailma oli koko ihmiskunnan koulu, suuri oppimisyhteisö, jossa kansojen tuli rauhan, yhteistyön ja vastavuoroisuuden hengessä kasvaa toinen toisensa kunnioittamiseen, inhimillisyyteen ja Jumalan tuntemiseen. Hän esitti myös tieteen ja kasvatuksen kansainvälisen yhteistyöelimen, Collegio lucis (Valon kollegio) perustamista, joten UNESCO on pitänyt Comeniusta omien periaatteidensa edelläkävijänä.
ellauri054.html on line 55: 1600-luvun eurooppalaisen yhteiskunnan kriisi alkoi kuitenkin pian koskettaa Comeniuksen toimintaa, kun poliittiset ja uskonnolliset jännitteet kasautuivat ristiriidoiksi johtaen lopulta avoimeen vihamielisyyteen protestanttien ja katolisten välillä. Comenius joutui jättämään kotinsa, vaimonsa ja lapsensa ja piileskeli metsissä, sillä pappeja kohtaan viha oli suurimmillaan. Kärsimyksen, kuoleman ja vihan keskellä myös Comeniuksen vaimo ja lapset menehtyivät ruttoon. Comenius kamppaili sisäisissä ristiriidoissa paeten yhä syvemmälle metsiin. Hänen kerrotaan todenneen, että ”Elämäni on ollut yhtä ainoata loputonta vaellusta, eikä minulla ole missään ollut pysyväistä asuinsijaa”. Näiden vuosien kahdessa teoksessa Surujen mies (1623) ja Maailman labyrintti (1623) kuvastuu henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen syvä kriisi.
ellauri054.html on line 68: Heidelbergissa Komensky tutustui myös Kopernikuksen heliosentriseen maailmankuvaan. Hän ei uskonut sitä, sillä hänen mukaansa se alensi Maan planeettojen tasolle, eikä sellainen maailmankuva voinut hänen mielestään pitää paikkaansa. Sen sijaan hän omaksui Tyko Brahen moosesmaisen maailmankuvan, jossa Aurinko ja Kuu kiertävät Maata ja muut planeetat Aurinkoa.
ellauri054.html on line 76: Comeniuksen aatteita hyödynsi eniten Suomessa Gezelius. Hänen toimintansa takia Comeniuksella on merkittävä sija suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen historiassa. Comeniuksella oli Suomessa myös kriitikkonsa. Turun akatemian kaunopuheisuuden professori Daniel Achrelius pilkkaisi Gezeliuksen comeniuslaista opinto-ohjelmaa vuosikaudet, eikä sietänyt pakanallisten kirjailijoiden syrjintää, joka tuli esille Comeniuksen teoksissa ja jota Gezeliuskin toteutti hiippakunnassaan.
ellauri054.html on line 87: Comenius palasi Puolan Lesznoon (1648) ja hänet valittiin veljesyhteisön piispaksi. Matkasta muodostui traaginen, sillä Comeniuksen toinen vaimo makasi kuolemansairaana hevosten vetämissä kärryissä kaksi pientä lastaan vierellään. Hän kuoli pian perilletulon jälkeen. Myös Oxenstierna unohti ruotsalaiset tšekkien uskontovapauskysymyksessä ja lohduttoman tilanteen murtamana Comenius kirjoitti uskonnollisen teoksen, eräänlaisen uskontunnustuksen, jolle antoi nimen Kuolevan äidin testamentti tšekkiläiselle veljeskunnalle, joka tunnetaan myös lyhyesti tšekkiläisestä nimestään Ksaft (Testamentti). Lopussa Comenius ilmaisee vakaumuksensa, että tšekin kansan kohtalo vielä kääntyy. Comeniuksen toivon sanoista tuli tšekkiläisen kansan uskon rukous ja tunnus sukupolvelta toiselle.
ellauri054.html on line 93: Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.
ellauri054.html on line 124: XIV vuosisadan alkupuolella japanilainen Kenkku toteaa esseekäärössä Joutilaan mietteitä (Tsureziregusa): "tuntuu kuin jokin merkillinen hulluus vaivaisi minua: istun päiväkausia joutilaana mustekiven ääressä ja vailla vasituista aikomusta kirjoittelen muistiin mielessä ajelehtivia joutavia mietteitä." Hän toteaa suurimmaxi iloxeen "istua yxin lampun valossa avoimen kirjan ääressä ja tutustua menneiden aikojen ihmisiin." Söiköhän Kenkku okonomiyakia? Me tehtiin sitä tänään. Hyvää! Pekka Suhonen ois tehnyt siitä esseen. Wursthaus Gutes Essen, oli Cambridge Massachusettsissa.
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
ellauri054.html on line 249: Tietolaatikko: Farinelli syntyi aatelisperheeseen, ja hänen isänsä oli Maraten ja Cisterninon kuvernööri vuosina 1706–1709. Hänet kastroitiin poikana, jotta hänen kaunis äänensä olisi säilynyt äänenmurrokselta. Hänet lähetettiin opiskelemaan kastraattilaulajille tarkoitettuun konservatorioon, jossa hän sai perusteellisen laulukoulutuksen. Hän valitsi itse itselleen taiteilijanimen Farinelli.
ellauri054.html on line 251: Farinelli päätyi muun muassa Englannin ja Ranskan jälkeen Espanjaan, jossa hänen oli alun perin tarkoitus viettää muutamia kuukausia, mutta jonne hän jäi lähes 25 vuodeksi. Espanjan kuningatar pyrki parantamaan kuningas Filip V:n melankoliaa Farinellin laululla ja Farinellin näin hankkima vaikutusvalta nosti hänet aina käytännössä maan pääministeriksi asti, vaikka hän ei muodollisesti virkaa hallinnutkaan. Kaksi vuosikymmentä Farinelli lauloi samoja lauluja Espanjan kuninkaalle. Ferdinand VI:n noustessa valtaan Farinelli nimitettiin johtajaksi Madridin ja Aranjuezin teattereihin, joihin hän tuotti pääasiassa Pietro Metastasion teksteihin pohjaavia oopperoita. Hän myös teki yhteistyötä Espanjaan asettuneen italialaisen Domenico Scarlattin kanssa. Kaarle III:n noustua valtaan Farinelli palasi Bolognaan ja vietti siellä eläkkeellä elämänsä viimeiset vuodet.
ellauri054.html on line 515: Browning jäi leskeksi vuonna 1861, mutta hän ei solminut uutta avioliittoa. Hän kuoli itse Venetsiassa 77-vuotiaana. Hänet haudattiin Englantiin Westminster Abbeyyn.
ellauri054.html on line 517: Browning oli eksoottinen luonne, jonka runoelmissa tuntuu hänen kreolilaisen verensä väreilyä. Hänen runoutensa, joka ikään kuin huohottelee ajatus- ja kuvittelurikkautensa alla, on omituinen kudos hentoa, syvällistä tunnelmaa ja ihmeellisiä, enemmän häämöttäviä kuin kuvattuja tapauksia, jotka kuitenkaan eivät kehity yhtäjaksoiseksi, ulkokohtaiseksi tapaukseksi, vaan pysyvät kummallisen intuitiivisen kuvitteluvoiman hahmottamina kohtauksina. Browningin vahvin ja luonteenomaisin muoto on draamallinen monologi, sen puitteissa hän loihtii lukijan mieleen eläytyvän, keskitetyn sisäisen kuvan jostakin draamallisesti jännitetystä tilanteesta, antaen puhtaasti sisäisin keinoin vähitellen tapauksen ulkohahmot lukijan mielikuvitukselle, mutta täytettynä niin intensiivisellä ajatus- ja elämänrikkaudella, että kuvaus saa huumaavan tehon.
ellauri055.html on line 514: Hän vanhurskaasti kostaa
ellauri055.html on line 694: Sopii puukauppahinnasta ilman kuittia ja sitten vaatii kuitin. "Hän" näet maksaa veroja. Verottaja ajattelee vaan omaa etua. Hemmetin typerä sanonta, just tollasten pihien pieneläjä-persu-oikeistopaskiaisten puhetapa. Ite vittu ovat niitä verottajia.
ellauri055.html on line 712: Lagerkvist kasvoi maalla uskonnollisessa perheessä. Nuoruuden vaikutteet säilyivät voimakkaina, vaikka hän otti nuorena miehenä etäisyyttä uskonnolliseen taustaansa, kiinnostui sosialismista, ja alkoi kannattaa kirjallista ja taiteellista radikalismia. Hänen ensimmäinen maailmansodan aikana kirjoittamansa teokset huokuvat äärimmäistä pessimismiä, mutta vuosien varrella se pehmenee ja Det besegrade livet (1927) julistaa jo uskoa ihmiseen ja ihmiskuntaan. Ja varmaan talousliberalismia.
ellauri055.html on line 714: Lagerkvistin tuotannon keskeinen teema on hyvän ja pahan olemassaolon pohdiskelu. Hän lähestyy aihetta kirjoittaen keskiaikaisesta pyövelistä, Barabbaasta ja vaeltavasta juutalaisesta.
ellauri055.html on line 715: Hän käyttää uskonnollisia teemoja ja kristillisen perimätiedon hahmoja, mutta ei noudata kirkon doktriineja, vaan kirjoittaa ihmiselämän traagisuudesta.
ellauri055.html on line 810: Vaimo nukkui taas täydessä unessa, kellervät hiukan ikääntyneet hampaankärjet näkyvissä. Hänen kasvonsa olivat tuossa tilassa oikeastaan perin rumat, aivan elottomat ja vieraat.
ellauri055.html on line 875: Perheeseen syntyi ennen Frans Emiliä kaksi muutakin lasta, mutta nämä kuolivat jo pieninä. Isosisko oli liika kiltti ja isoveli vammanen. Sillinpää kävi aluksi vuosina 1895–1898 Jumesniemen kirkko-koulua, ja sitten Haukijärven kansakoulua, jossa opettajana oli hänen pikkuserkkunsa Hilja Tättälä. Hän menestyi opinnoissaan niin hyvin, että vanhemmat päättivät lähettää hänet oppikouluun Tampereelle. Tämän mahdollisti se, että Sillinpään isä oli joitakin vuosia aiemmin perustanut pienen sekatavarakaupan, jonka tuotolla perheen taloudellinen asema oli kohentunut.
ellauri055.html on line 877: Sillinpää aloitti koulunkäynnin syksyllä 1900 Tampereen Suomalaisessa Reaalilyseossa, asuen ensin alivuokralaisena kirvesmies Janne Davidssonin perheessä Mustanlahdenkadulla Amurissa ja myöhemmin Kuninkaankadulla. Hänen koulutovereitaan olivat muun muassa Lauri Pohjanpää, Brynolf Honkasalo, Arvo Sotavalta ja Bertel Strömmer. Vanhemmat saattoivat tukea häntä vuoteen 1905 saakka, mutta sen jälkeen Sillinpää joutui itse hankkimaan varoja koulun jatkamiseen. Hän saikin jonkin verran rahallista tukea eri tahoilta, mutta tärkeimmäksi tukijaksi tuli tamperelainen tehtailija Henrik Liljeroos, jonka nuorimman pojan kotiopettajana Sillinpää toimi viimeisinä kouluvuosinaan. Sillinpää oli kesäisin myös kotiopettajana Lempäälässä Sotavallan ja Lopen kartanoissa sekä yhden kesän tamperelaisen Aamulehden kesätoimittajana. Sillinpää pääsi ylioppilaaksi 1908 hyvin arvosanoin. Samana vuonna Wilho Pylkkänen läht Kiinan reisulle.
ellauri055.html on line 879: Sillinpää aloitti opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1908 Henrik Liljeroosin sekä tilanomistajien Jalmari Raipalan ja J. A. Sotavallan tuella. Saman vuoden fuxina kuin Poju, joka kyllä opiskeli sitten pitempään, kokonaista 9v. Hän aloitti filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla tarkoituksenaan opiskella lääkäriksi. Lääketieteilijöiden oli kuitenkin suoritettava ensin medikofiilitutkinto, jota varten Sillinpääkin osallistui muun muassa fysiikan ja botaniikan luennoille. Opiskelutoverinsa Heikki Järnefeltin kautta Sillinpää tutustui Järnefeltin perheeseen ja tämän isään taidemaalari Eero Järnefeltiin. Sillinpää viettikin opiskeluvuosinaan paljon aikaa Järnefeltien kodissa Suvirannassa Tuusulassa ja tutustui moniin aikakauden merkkihenkilöihin, kuten Jean Sibeliukseen, Pekka Haloseen ja Juhani Ahoon. Näinä vuosina alkoi tosin myös Sillinpään runsas alkoholin käyttö, joka aiheutti myöhemmin hänelle paljon ongelmia. Maalaispojan ei kannattaisi ryypätä herrain kanssa pulituuria, siinä voi vaikka mennä henki.
ellauri055.html on line 893: Suvun vanhin tunnettu kantaisä on 1500-luvun alkupuolella Ruotsin Ångermanlandissa kirkkoherrana toiminut Nicolaus Petri. Hänen pojanpojan poikansa, majuri Johan Persson Forsman asettui 1600-luvulla asumaan Pohjanmaalle, ja hänen jälkeläisissään oli poika Johan Forsmanista alkaen pappeja kuudessa polvessa peräkkäin. Pääosa suvun päähaaran merkittävistä henkilöistä on nuoremman Johan Forsmanin pojanpojan pojan, lääninrovasti Zachris Forsmanin (1763–1839) jälkeläisiä. Näihin kuuluvat myös Koskimies-nimiset sekä vuonna 1884 aateloituun vapaaherralliseen Yrjö-Koskinen-sukuun kuuluvat. Johan Forsmanin nuoremmasta pojasta polveutuu toinen sukuhaara, joka myös aateloitiin, vuonna 1856 nimellä Forsman.
ellauri055.html on line 899: Tämän raskauden aikana oli Vihtori vieraantunut vaimostaan - vieraantunut siltä kannalta kazoen, jolta oli häneen kerran kiintynyt. Hän oli vasten tahtoaan havainnut vaimossaan uusia piirteitä, todennut hänen nopean vanhentumisensa juuri näinä kuukausina. Melkeinpä oli miehestä näkynyt siltä, kuin vaimon älykin, joka ei koskaan ollut niin erikoisen terävä ollut, nyt olisi aivan huomattavasti heikentynyt. Hän ruikutti usein, vieläpä alkuaikona itkikin sitä, että "vieläkin oli tämän taakan alle joutunut... luulin minä sen nyt jo minun kohdaltani riittäneen..."
ellauri055.html on line 904: Suomen sisällissodan aikana Sillinpää pyrki olemaan puolueettomana. Hän joutui kuitenkin vuoron perään sodan kummankin osapuolen pidättämäksi ja arvosteli sekä punaisten että valkoisten suorittamia väkivallantekoja. Valkoisten voittonsa jälkeen käynnistämät kostontoimenpiteet teloituksineen herättivät Sillinpäässä suuttumusta. Keskellä sotaa Sillinpää suomensi belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin teosta Köyhäin aarteet (Le trésor des humbles). Veristen selvittelyjen kiihtyessä Sillinpään kotipitäjässä tämä mystiikkaa lähenevä köyhyyden filosofia auttoi tyynnyttämään kirjailijan mieltä. Hän pyrki näkemään pintaa syvemmälle niihin syihin, jotka olivat johtaneet sisällissodan kaltaiseen murhenäytelmään.
ellauri055.html on line 912: Sillinpää julkaisi 1920-luvulla lähinnä novellikokoelmia sekä vuonna 1923 ilmestyneen pienoisromaanin Hipsu ja Ragnar, jota hän itse myöhemmin piti parhaana teoksenaan. Lyhyestä virsu kaunis. Samaan aikaan Sillinpään taloudelliset ongelmat lisääntyivät ja hän velkaantui jatkuvasti lisää. Hän ei myöskään pystynyt tuottamaan kustantajan haluamia uusia romaaneja. Sillinpään kustantaja WSOY tarjosi hänelle lopulta ratkaisuksi vakinaista työtä kustannustoimittajana. Sillinpää olikin vuosina 1925–1927 WSOY:n palveluksessa ja hän asui tämän ajan perheineen Porvoossa. Vuonna 1927 he palasivat takaisin Hämeenkyröön ja Sillinpää onnistui jonkin aikaa hankkimaan riittävästi rahaa kirjallisilla töillään. Syksyllä 1928 paikallinen sähköyhtiö katkaisi maksamattomien laskujen takia sähköt Saavutuksesta ja Sillinpään perhe joutui muuttamaan pimeästä talosta Tampereelle, jossa he asuivat sitten vuoden verran ennen Helsinkiin muuttoa.
ellauri055.html on line 932: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.
ellauri055.html on line 934: Usein joulupakinat koottiin avustajien voimin eri teksteistä ikään kuin palapelinä. Sillinpäällä oli erinomainen taito luoda teksteillään joulutunnelmaa, joka pohjautui entisajan joulujen muistelemiseen. Hän on myös vahvasti vaikuttanut siihen, minkälainen on suomalaisten mielestä ihannejoulu.
ellauri055.html on line 1001: Forsmanien suvusta puheen ollen voinen tässä kertoa muistojani myös Juho Rudolfista, filosofianmaisterista, ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen veljestä, joka piti sitä Laitilan virkataloa Hämeenkyrössä. Hän oli, niin kuin sen ajan herrat, semmoiset maalaisjunkkarit yleensä, melkolailla alkoholipitoisiin juomiin kiintynyt. Kerran isävainajani hoivaili äijää sieltä lauttarannasta ylös Laitilan taloon. Kun perille päästiin, niin sanoi äijä, että en minä sinulle tästä mitään rupea maksamaan, sinä olet kyllä sieltä Laitilan metsästä jotakin puunpuolta sen verran kähveltänyt, että kyllä sinä saat minua kerran auttaa tällä lailla. Isäni kertoi tätä erikoisen kuvaavana juttuna sen ajan herrojen realistisesta taloudellisesta elämänasenteesta.
ellauri055.html on line 1016: Lauri Henrik (sic) Pohjanpää oli suomalainen runoilija, uskonnon lehtori ja teologian kunniatohtori. Hänet vihittiin papiksi 1925. Tytär Helena Antava. Eikun Ahnava. Tuomas Anhavan rouva ja Jaakko Anhavan äiskä. Toimitti iskän tuherruxet kirjaxi. Pikku Pauli oli iloinen kun me mentiin kesälomalla Anhevanmaalle. Tai Ahnevanmaalle, miten milloinkin.
ellauri055.html on line 1113: Sotavallan vanhemmat olivat tilanomistaja Johan August Sotavalta ja Emma Sofia Suomi. Hän oli naimisissa vuosina 1917–1927 Evi Marguerita Hjeltin kanssa, jonka isä oli valtioneuvos Edvard Hjelt.
ellauri055.html on line 1115: Sotavalta pääsi ylioppilaaksi 1908 Tampereen Reaalilyseosta. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1914 ja filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1923 Helsingin yliopistosta. Tampereen Reaalilyseon ylioppilasluokalla 1908 olivat myös Lauri Pohjanpää ja F. E. Sillanpää, jotka olivat Arvo Sotavallan ystäviä sekä koulu- ja opiskelutovereita.
ellauri055.html on line 1119: Sotavalta toimi Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettajana 1924–1950, foneettisen laitoksen amanuenssina 1928–1950 sekä fonetiikan dosenttina 1940–1950. Hän oli myös Suomalaisen kirjallisuuden edistämirahaston sihteerinä 1922–1933, Helsingin suomalaisen lyseon tunti- ja sijaisopettajana 1924–1929 ja kauppakorkeakoulun opettajana 1929–1931.
ellauri055.html on line 1132: Ernst Heinrich Philipp August Haeckel (16. helmikuuta 1834 Potsdam – 8. elokuuta 1919 Jena) oli saksalainen vapaa-ajattelija, biologi ja filosofi, joka kansantajuisti Charles Darwinin evoluutioteoriaa. Hän oli myös taitava piirtäjä ja tieteellinen väittelijä. Sikiökuvien väärentäjä ja monisti.
ellauri055.html on line 1141: Maurice Polydore Marie Bernard Maeterlinck oli belgialainen frankofooni kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911. Maeterlinckin katsottiin edustavan dekadenssia parhaimmillaan tai pahimmillaan. Hänestä tehtiin kreivi vuonna 1932.
ellauri055.html on line 1258: Nousee kymysys: oliko Toope ehkä narsisti? No takuulla. Varma indiisi: "Hän tunsi ize kuinka hänen silmänsä hohtivat" (Elias alias Toope ize). Ja tää: "Tuossa on lyyli ja se on minun." Minun! minun! Kokonaan minun! Buahhahhaa!
ellauri055.html on line 1281: Hän oli kiinnostunut saksalaisesta ja ranskalaisesta filosofiasta, silloin etenkin aikansa ”muotifilosofista” Henri Bergsonista. Myöhemmin hän kuitenkin arvosteli tämän oppeja intuitiosta ja vitalismista. Toinen tomppeli, Maurisea paljon pahempi.
ellauri058.html on line 150: Perusteellinen vikittelykään ei aina auta, on vaan käveltävä vanhuxen heikon tahdon yli. Näin toimi esimerkkitapauxemme Satu Pesonen (nimet kuten henkilötkin kexitty). Hänen äitinsä Irman muisti ei toiminut kuten ennen, eikä suolikaan. Koitettiin saada lähetettä terkkarista, mutta huonolla menestyxellä. Huoli vanhempien suolesta on raastava, onnexi ei sitä tarvi kantaa kauan. Irmakin alkoi hieman laihtua. Satu Pesonen ja muut sisaruxet alkoivat toden teolla huolestua äidistään, kun tämä yhä useammin poistui ahtaasta asunnostaan omille retkilleen. Usein jouduttiin hälyyttämään poliisit. Pamputus ei tehonnut, joten hoivakotiin heivaaminen jäi vaihtoehdoxi. Äiti oli sitä mieltä että hän kyllä pärjää. Jos poliisi ei auta, voi koittaa lääkäriä. Vanhuxet usein kunnioittaa valkotakkia. They're coming to take me away haha, they're coming to take me away.
ellauri058.html on line 164: Tähän vois repostella työlästyttäviä työläiskirjailijoita kuten Toivo Pekkanen ja Väinö Linna. Vertauxen vuoxi vois ottaa pitkästyttävän rakennusmestarikirjailijan Kaarlo Alvar Päätalo. Sit kertauxen vuoxi ikävystyttävät insinöörikirjailijat Hyryn ja Tuurin Antit. Hännänhuippuna tympäsevät teeveestä tutut mainostoimittaja-julkkishaamukirjailijat Jari Pervo ja Kari Kotivalo. Kai Hirvasnoro (2002, K) käskee unohtamaan ”samaa levyä loputtomiin vyöryttävän” Jari Tervon, sillä suomalaisen nykykirjallisuuden johtavahumoristi on Kari Hotakainen. Pah, ikäviä perusssuomalaisia setämiehiä koko lössi.
ellauri058.html on line 218: Pystyynnostettu sika Jari Pervo (1959- toistaisexi), author of Ploiri, suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Tervo työskenteli Ilta-Sanomien toimittajana vuoteen 1995, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Toimittamaan omia Ilta-Puluja. Kirjojensa lisäksi Tervo on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin ja Ylen sivuille. Vuodesta 1998 hän on toiminut Uutisvuoto-viihdeohjelman vakiojäsenenä.
ellauri058.html on line 224: Hänen vaimonsa Kati Tervo on julkaissut teokset Kesäpäiväkirja (2008)ja Jääkaapin takana (2011). Haamukirjoittajana Juri Turvo. Pervo on vasenkätinen. Mihinkä se sitten tarvizee vaimoa? Julkaistaxeen lisää rupukirjoja. Turvo loikkas 36 vuoden jälkeen WSOY:ltä Otavaan 2016. Mikäs tuli?
ellauri058.html on line 261: Kari Hotapulveri, author of Tuntematon Kimi Räikkönen, alias Kari Matti Hotakainen (s. 9. tammikuuta 1957 Pori) on suomalainen setämieskirjailija ja naisten hotaisija. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi muun muassa runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia, käsikirjoituksia ja parodisen henkilökuvan Kimi Räikkösestä.
ellauri058.html on line 267: Hotakainen kirjoitti ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti. Kirjoittamisen Hotakainen aloitti toimittajana Porissa. Hän oli STT:n toimittaja vuosina 1981–1985, Mainonnantekijäin copywriter 1985–1986 ja WSOY:n mainostoimittaja vuosina 1986–1995. Hän on ollut myös Helsingin Sanomien kolumnisti sekä työskennellyt toimittajana Savon Sanomissa. Vuodesta 1995 Hotakainen on ollut vapaa kirjailija.
ellauri058.html on line 269: Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle. lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. Kielipelimies, sehän on kuin tämä paasaaja.
ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.
ellauri058.html on line 280: Hotakaisen teoksista on koottu aforismikokoelma Asialliset (2011), jonka on toimittanut Esa Silander. Hotakainen on kirjoittanut myös lastennäytelmiä, kuunnelmia ja kolumneja sekä käsikirjoittanut kymmenenosaisen televisiosarjan Tummien vesien tulkit. Hän on toiminut myös kommentaattorina MTV3:n Ensi-ilta-ohjelmassa.
ellauri058.html on line 388: Rita Felski haluaa lisätä reseptiokeskusteluun positiivista estetiikkaa. Hän operoi neljällä eri tekstuaalisesti sitouttavalla moodilla (modes of textual engagement): tunnistaminen (recognition), lumoutuminen (enchantment), tieto (knowledge) ja järkytys (shock).
ellauri058.html on line 400: Markus Lammenranta (1990: 151–152) kuitenkin pyrkii perustelemaan päinvastaista väitettä. Hänen mukaansa taideteoksen arvottamista voidaan perustella rationaalisesti ja objektiivisesti. Hän tulee siihen johtopäätökseen, että kriteerit arvottamiselle, eli millä kriteereillä voidaan sanoa, että jokin teos on hyvä, riippuvat siitä, miten määritellään taideteoksen tarkoitus: onko sen tarkoituksena tuottaa esteettinen kokemus, moralisoida vai jakaa tietoa. Näiden mukaan voidaan tarkastella teoksen esteettistä, moraalista ja tiedollista arvoa.
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 468: Juoksuhaudantien Matti Virtanen nähdään blogiaineistossa ainoastaan negatiivisesti. Hänen tekojaan tai luonnettaan ei ymmärretä, ja hän on muutenkin ahdistava. Häntä ei voi edes ottaa huumorimielessä, niin yliampuviksi hänen tekonsa mielletään. (Kaisa 2012,B;Sara 2011, B.) Myös pohditaan, miksei kukaan puutu hänen toimintaansa. Onko hän niin syrjäytynyt, ettei kukaan huomaa häntä? Riina(B)kysyykin, ”ovatko [Matin] kanssaeläjät oikeasti niin sokeita ja omaan napaansa tuijottelijoita kuin Hotakainen antaa ymmärtää?”
ellauri058.html on line 470: Ristiriitaisuudet Matin persoonallisuudessa hämmentävät joitakin blogisteja. "En vieläkään tiedä: pidinkö Matista vai vihasinko häntä kuitenkin enemmän? Hänessä on niin monta erilaista puolta." Hän osasi tehdä hyvää makaronilaatikkoa. Hän osasi kuristaa Taiston pojan Viki-suomenpystykorvan, joka oli autuaan tietämätön tapahtumista. Vikki-koira joutui näsän käsiin.
ellauri058.html on line 500: Hotakainen muistaa yrittäneensä puhua WSOY:n silloista kotimaisen kirjallisuuden päällikköä Vilho Viksteniä puhelimessa ympäri. Hän halusi Helsinkiin neuvottelemaan runoistaan. “Ei se murukahvin juominen täällä niitä paskoja miksikään muuta”, töksäytti Viksten.
ellauri058.html on line 502: Eräs lukija möläytti hänelle jalkakäytävällä, että hankki romaanin vain koska se oli palkittu. “Hirveä kirja!” mies ähkäisi. Hotakainen on kuullut myös marinoita, ettei kirja auttanut ollenkaan rintamamiestalon ostossa. Toki hänen arkensa muistuttaa monen miehen arkea. Vaimo Tarja on äänisuunnittelija televisiossa. (Ennen se oli tarkkailija.) Tyttäret Roosa ja Kaisa ovat kahdentoista ja viiden. Perhe asuu omakotitalossa Pakilassa, isännän tarkennuksen mukaan erillistalossa. Taloyhtiöön kuuluu kolme taloa, joista jokaisella on oma pieni piha. Hän irvistää. “Pihan pienuus on siunaus. En ole mikään multanäppi.” Silti vittu Pakilassa omakotitalossa. 2 tyttöä. Taaskin vain halkiohaaroja. Ei jaxanut toistoja yhtä monta kuin isäpappa, joka teki vielä 77-vuotiaana gradua. Ei jäisi siltä opinnot kesken.
ellauri058.html on line 521: Blogit pyrkivät erottautumaan muista rajaamalla teemaansa hyvinkin tarkasti, kuten Vilja Päätalo tekee. Hän kirjoittaa isoisänsä Kalle Päätalon teoksista blogissaan Päätalolta Päätalolle.
ellauri058.html on line 585: Iijoki-sarjassakin piisaa naisia niin paljon, että vain osa saa Timosen kirjeen. Hän kirjoittaa myös Kallea suosineille vanhemmille naisille, mutta enemmän saavat sijaa nuoren Kallen naissuhteet ja niiden sukupuoliset sekoilut ja häpeät. Päätalo kirjoittaa nuoruutensa seksuaalisavotoista, ”kotahalosta” ja ”sonnien yöstä” suorasanaisesti. (Ei sentään runomuodossa.)
ellauri058.html on line 593: Timonen tähdentää ”nykynaisen näkökulmaa” yhä uudestaan, vaikka toisaalta ”historian naisia on hyvä tarkastella omassa kontekstissaan”. Tahallaan kai hän tarjoilee naisille ”selviytymisstrategiaa”, ”resilienssiä” ja ”camp-tyyliä”. Hän kysyy Ruijassa 1860-luvulla eläneeltä Lahti-Vapulta: ”Oliko siellä myös vilkasta sosiaalista elämää ja seurustelua?”
ellauri058.html on line 603: Kasa Veronen siteeraa lisäksi väärin, sanoo Leena Kirstinä os. Horppu, kirjallisuuden professori ja Väinö Kirstinän jälkimmäinen puoliso. "Hän luottaa liiaksi ulkomuistiinsa niin kuin taannoin Päätalon punahongan palan tapauksessa." Mikähän tapaus sekin oli? Nimeä ei löydy.
ellauri058.html on line 609: Yrjö Jylhä oli komppanianpäällikkönä rohkea ja päättäväinen sotilas. Hän koetti säästää miehiään, mutta ei aina onnistunut. Joskus tuli törsättyä ihan sikana. Kaatuneista ja haavoittuneista sotilaista sekä tuhotuista kylistä muodostui Jylhälle painajainen, joka raastoi hänen mieltään loppuelämän. Viimeiseksi jäänyt runokokoelma Kiirastuli kuvaa koskettavasti talvisodan kauhunnäkyjä.
ellauri058.html on line 639: Ykkösvaimo Helvi sai töitä osuuskaupan myyjänä Messukylässä. Hän rupesi kirjoittelemaan Kallen kanssa kesällä 1943. Heidät esitteli yhteinen tuttava (kirjoissa Heikinkallio). He tapasivat ensimmäisen kerran elokuussa 1943, kun Kalle oli lomalla Siiranmäen vankileiriltä, jonne hänet oli komennettu talousaliupseeriksi. Kihloihin he menivät lusijan päivänä 1943.
ellauri058.html on line 641: Kalle kotiutettiin jatkosodasta marraskuussa 1944. Hän ja Helvi saivat pian asunnon Kustaa Lehtosen talon yläkerrassa Messukylässä. Se oli puolitoistakerroksinen puutalo. 1948 Helvi vaihtoi työpaikkaa Uudenkylän Voiman myymälään. Kesällä 1951 Helvi ja Kalle muuttivat Taivalkoskelle, josta Kalle oli ottanut työn kunnan rakennusmestarina. Sieltä Helvi palasi seuraavan vuoden syyskesällä. Hän työskenteli sen jälkeen linja-auton rahastajana.
ellauri058.html on line 733: Nasta raamis on lasten raamattunettitelkkari, jossa huvittaja ja opettaja Mila Lehtonen kertoo ihmeellisiä Raamatun tositarinoita piirtäen ja maalaten kuin Kylli-täti. Hänelle pitävät seuraa koiraneidit Nasta ja Pinni.
ellauri058.html on line 759: Jairus oli varmaan jo palaamassa takaperin poikavuosiensa aamuihin, jolloin ei ollut mitään selvää tuntien kulkua, vaan vallizi pelkkä ajaton oleminen. Hän kuunteli ja ihmetteli nykyisyyttä. Uuden ajan olot olivat jääneet hänelle aivan vieraixi. Se merkizi vanhuutta, pitkän elämän parasta ennen leima näkyi jo selvästi hänen hämärissä kasvoissaan ja kumarassa varressa.
ellauri058.html on line 769: Meleagros syntyi Gadarassa filistealaisten maassa, mutta asui Tyroksessa ja Kosin saarella. Gadara oli alkuperältään hellenistinen kaupunki, ja sen kreikankielinen yhteisö säilyi kristinuskon ajalle asti. Meleagroksen vanhemmat kuuluivat kaupungin hyväosaisiin. Hänen isänsä nimi oli Eukrates. Meleagros itse oli luultavasti kaksikielinen, mutta hänen teksteissään ei juuri ole tunnistettavia syyrialaisia aineksia. Poikkeuksena on Kevätruno, joka kuvaa kotiseudun maisemia, ja saattaa pohjautua syyrialaiseen kansanrunouteen. Kirjoittaessaan antologiaansa Meleagros asui jo Kosilla.
ellauri058.html on line 771: Meleagros kirjoitti lukuisia omia epigrammeja eri tyylilajeissa: kuvailevia, muistelevia ja eroottisia. Lisäksi hän kirjoitti filosofisia esseitä, joista on säilynyt jälkipolville vain kaksi mainintaa. Hänet mainitaan kyynikkona, ja kyynisyys filosofisena käsitteenä näkyy myös hänen runoissaan.
ellauri060.html on line 65: Epikuros ajattelee toisin. Hänen mukaansa onnellisuuspisteet eivät toimi aritmetiikasta tutulla tavalla. Hänen mukaansa mikään hyvä ei korvaa koettua pahaa, joten Raakelin tähden kärsittyä pahaa ei korvaa mikään hyvän määrä. Mikään ei kompensoi -4 pisteen maalitappiota, vaan se jää olemaan +5 pisteestä huolimatta. Tällainen esitys ei sinänsä merkitse mitään, mutta kun ajatellaan päätöksentekoa, tilanne muuttuu. Tilanteessa on tarjolla +10 ylijäämää, vaikkapa -5 ja +15 yhteenlaskettuna. Toisessa tilanteessa on tarjolla +1 piste, vaikkapa +1 ja 0 yhteenlaskettuna; kumpi on järkevä ottaa. Epikuroksen mukaan on otettava jälkimmäinen vaihtoehto, koska se ei sisällä lainkaan kärsimystä, eikä 10p yhdessä pelissä ole enemmän eikä vähemmän kuin 1p toisessa.
ellauri060.html on line 71: Ikääntynyt ihminen oppii toimimaan näin ikään kuin luontaisesti. Hyvän hamuaminen halujen ja projektien maailmassa on mennyttä vanhuxen päässä. Hän ei enää usko hyvän kompensoivaan vaikutukseen. Joskus saattaa olla järkevää kieltäytyä lääkärin suosittamista hoidoista juuri tällä perusteella. Joskus ei. Ihan miltä sattuu kulloinkin tuntumaan.
ellauri060.html on line 73: Nuori nainen käy läpi kamalan kivuliaat kosmeettiset leikkaukset näyttääkseen entistäkin kauniimmalta. Hän laskee, että kärsimys kannattaa. Ikääntynyt ei viitsi ajatella tuolla lailla, ei tule ikäkulusta enää paklaamalla kalua.
ellauri060.html on line 140: – Hän putsaa kissankarvoja vaatteistani. Myös kärsimättömyys, jos toinen ei heti osaa. Silloin tulee olo, ettei osaa yhtään mitään. Höpö höpö! Kaikilla apinoilla on rytmi veressä. pumptsi-pum, sanoo sydänlihas. Macro Djurström, 50, on tanssinopettaja, ohjaaja ja viestintäkouluttaja. Hän on parisuhteessa.
ellauri060.html on line 195: Kirja kertoo papista, joka on menettänyt hammaslääkäri-vaimonsa jota vielä rakastaa ja uskonsa jota julistaa muille. Itsensä hän olisi varmasti tappanut, jollei hänellä olisi poikaa, 11-vuotiasta Aleksia, jonka kanssa hän viettää paljon aikaansa miesten kesken metsissä ja järvien rannoilla. Tyttärestä 17-vuotiaasta Matleenasta ei kerrota paljon. Hän on USA:ssa vaihto-oppilaana ja isä toivoo, ettei tyttö ainakaan saisi AIDS:ia ja alkaisi käyttää huumeita.
ellauri060.html on line 221: Välillä Sauli Rekelä luulee tulleensa hulluksi. Hänen mielensä elää ikään kuin omaa elämäänsä, kertoo omia tarinoitaan, mitä hän itse seuraa vierestä.
ellauri060.html on line 225: [Hänen ystävänsä] koetti ajatella kuten kuulemma Leo Tolstoi aikoinaan, että terve, työteliäs ja juro maamies edustaa suorastaan Jumalaa, joten siksi häntä täytyy kuunnella hartaasti ja kunnioittavasti ja oppia ottaen. Mitä potaskaa.
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri060.html on line 264: Juhani Peltonen syntyi 12. toukokuuta 1941. Hänen kuolemastaan tuli 25. helmikuuta kuluneeksi 13 vuotta. Kirjailijan leski Tuula Nurmi kertoi pariskunnan yhteiselosta Radio Hämeen haastattelussa. Jussi oli Korson poikia. Niillä oli siellä ompputila. Juhani heitti lusikan nurkkaan Lopella. Varmaan tappoi izensä viinalla.
ellauri060.html on line 268: Peltonen oli huumoristaan huolimatta pohjavireeltään surumielinen, kertoo Tuula Nurmi. Hän keskittyi myös kirjoitustyöhön täydellisesti.
ellauri060.html on line 270: Arki jäi siis vaimon kontolle, kun kirjailija kirjoitti. Hänestä tuli tosin muusia ihan vapaaehtoisesti, 60-luvun alussa.
ellauri060.html on line 298: Pappi Sauli Rekelän elämää seurataan raadollisen läheltä, mutta hellän ymmärtävästi. Hän oli tehnyt karkean virheen, rikoksen itseään kohtaan ryhdyttyään papiksi. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Omien traagisten virheiden kanssa on vain yritettävä elää. Se on kuin Belgraviassa lordi Brockenhurstin harmaapartainen pikkuveli John, man of cloth, jolta lähtee nahka nenästä maxellessa pelivelkoja. Runkkujussi oli vanhana aika samannäköinenkin kuin tää John!
ellauri060.html on line 300: Hän kaipaa naista vierelleen, ja jonkin kuvaston kuvien joukossa hän näkee Tuulan luokkatoverin Lotta-Aulikki Mättään (Mätäksen? Mätäsin?), josta oli tullut keskiaukeaman ärvöttäjä jossain porhojen pornolehdessä. Naisen kuvaa katsellessaan hän masturboi ja tuntee samalla huonoa omaatuntoa. Ehkä itsesääliäkin tilanteensa takia. Kun hän oli riittävästi kiihottunut, hän kokosi [lehdestä irrottamansa] sivut ja meni niitten kanssa Nooran vuoteeseen ja antoi spermansa purkautua.
ellauri060.html on line 302: Miettiessään elämäänsä ja asioitaan - jopa kesken saarnan kirkossa - hänen mielensä tuntuu suorastaan hajoavan kesken lauseen. Viimeiseltä pisaralta ilottomassa surussa tuntuu olevan, kun hän lukee kuulutuksia. Ei yhtään kastettua lasta, ei yhtään avioliittoon kuulutettua paria. Vain kuolleita, vanhuksia ja itsemurhan tehneitä. - Hän tuntee joka käänteessä häpeää sitä kohtaan mitä hän tekee pappina, muun muassa saarnastuolistaan käsin. Esim antaa runkun lentää saarnastuolin kaiteelta. (Onx tää papinvirka sit niiko runkkujussin epäonnistunut kirjailijanura? Jossa ainut ns. valopilkku oli se urheilijaparodiatöräytys?)
ellauri060.html on line 522: Sir Terryn isä tapasi laulaa Pleasant and Delightful viisua pikku Terrylle niiden kävellessä poltetuilla sänkipelloilla. Terryn uus tweedtakki haisi pissalta. Pellot kärysivät sankkaa savua. Siinä kuolivat melodiset leivoxet ja muut jänistä pienemmät pikkueläimet. Muitahan ei Englannissa enää olekaan. Nyttemmin on sänkipoltto kielletty. Boris irrottaa Britannian muista valloista ja onkii sitten ize kaikki omat koljansa. Kalakaveria ei veteen jätetä. Kapteeni Kolja. Hahmon sukunimen Hergé oli napannut koljan englanninkielisestä nimestä. Hänen vaimonsa oli tarjoillut hänelle koljaa kuvaillen sitä: "Se on alakuloinen englantilainen kala – haddock."
ellauri060.html on line 1104: Eka Agapetus googlessa on paavi Rakastettava. Agapetus oli roomalaissyntyinen katolisen kirkon paavi, jonka paavius kesti alle vuoden 13. toukokuuta 535 – 22. huhtikuuta 536. Hän kuoli Konstantinopolissa, josta hänen ruumiinsa siirrettiin Roomaan 20. syyskuuta 535. Hän oli murhatun papin poika, josta tuli Rooman piispojen tuomiorovasti kunnes hänet valittiin paaviksi. (Eipä valittu Barkmannia paavixi. Tuomiorovastixikin pääsi ihan armosta. Pojat pettyneinä muutti nimen Carlsonixi.) Hän oli hyvin iäkäs tullessaan valituksi paaviksi, ja vastusti areiolaisia kiivaasti. Paasikivi ja Kekkonen oli Soinin areiolaisia. Areiolaisten mielestä poika oli vain jehovan puhetta, ei jumala. No tulihan tähän liuta selityxiä.
ellauri060.html on line 1124: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakasta leskiytyneellä äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen, vaikkei ize osannut edes lukea. Miihkalin isä oli pikkuporvari, vaikka Miihkali ize tunnusti järkähtämättä pyhää punauskoa. Perhe ei ollut Donin kasakoita vaan outlandereita, kasakoiden halveximia mamuja, lantalaisia. Kansalaissodassa kasakat peukutti valkosia, ryssämamut punakapinoizijoita.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri061.html on line 901: maljas. Tuom 5:26 Hän otti naulan
ellauri061.html on line 905: juureen. Tuom 5:27 Hänen jalcains
ellauri061.html on line 1072: Kati sanoo jo hyvin varhain päättäneensä, että puhuu ison lapsensa kanssa avoimesti kaikesta. Jarilla on tietysti jo asioita, joita hän ei jaa vanhemmalleen, ja hyvä niin. Hänelle on kuitenkin koetettu tehdä selväksi, että elämässä ei voi tapahtua mitään sellaista, mistä ei voisi puhua.
ellauri061.html on line 1089: Katin kaveripiirissä käytettiin huumeita. Seksiä harrastettiin tukevasti alaikäisinä ja täysin vastuuttomasti. "Hänen parhaalle ystävälleen" jouduttiin tekemään abortti. Noina vuosina koulukin meni aivan penkin alle.
ellauri061.html on line 1207: 26. syyskuuta 2009 esitetyssä jaksossa Tommy Tabermann palasi ohjelmaan vieraana ja kilpaili Jari Tervon joukkueessa yhden jakson ajan. Hän kuoli aivosyöpään heinäkuussa 2010.
ellauri061.html on line 1218: Pervo ei ole syvällinen kirjailija sydänmailta vaan vizinikkari. Hän on monessa haastattelussa myöntänyt olevansa omahyväinen läskiperse paskiainen hepinlutkuttaja ja on siitä vielä ylpeä. Mielellään kertoisi useamminkin jos joku vaan kuuntelisi.
ellauri061.html on line 1286: Mogadishu Ävenjyy kuvaa osattomia kansalaisia ja maahanmuuttajia lämpimästi ja humanistisesti. Maahanmuuttaja ei ole ongelma. Hän on hyödyllinen apina. Jari Tervon käsikirjoitus julkaistaan nyt kirjana. Mukana on runsaasti tv-sarjasta sensuroitua aineistoa. Filmin kohokohta on se missä lapsilaku sanoo: en minä ole somalialainen, minä olen pieni musta paska. Yllättävän vähän lässytystä Pervon turauxesta on jäänyt Suomi 24 ja Ylilauta palstoille. Irja Torven talouslipilaari-persukimara tais jättää kansan syvät rivit haavi auki. Siis onxtää nyt kunnolinen rasisti vai joku kukkahattusetä? Revontulen poika tuskin tietää izekään.
ellauri061.html on line 1336: Hänen kirjansa on täyttä sontaa, yhtäkään en ole pystyny lukemaan. Yhtä turha julkkis Tuksun tasoa. Myypi itseään kuin joku huora, sopii tähän hömppä suomeen kuin sormi sian peerrrrrssseeeseeeennnn.
ellauri061.html on line 1412: Kirjailijan synneistä suurin on Jari Tervon mielestä tylsyys. Tervo itse jatkaa narsisminsa, rasisminsa, naisvihansa ja vihapuheensa käsittelyä uudessa romaanissaan. Miehellä on muovikassi kädessä ja elämää takana. Hän tulee Helsingin Narinkkatorilla vastaan ostoxet kilisten. Hän on kirjailija Jari Tervo, 59.
ellauri061.html on line 1414: Hän sanoo olevansa samassa onnellisessa asemassa kuin Juha Sipilä, että voi sanoa, mitä haluaa. Ketään ei kiinnosta. Tervon mielestä rahanahneet suomalaiskirjailijat kuten hän osallistuvat ymmärrettävästi vähän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Fiktio ei ole oikea paikka purkaa rasismia, siitä kanzii kirjoissa ja teeveessä vaan lohkaista vizejä. Voiko kyse olla lukijoiden menettämisen pelosta? No tottakai.
ellauri061.html on line 1432: Tervo sanoo tuntevansa myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta toisten ihmisarvon riistäjiä ei pidä vähimmässäkään määrin myötäillä. Hän ei kuulu myöskään niihin, jotka vaativat maahanmuuttokeskusteluun dialogia: hirtettävällä ja lynkkaajalla ei ole tarvetta debattiin. (Täh? Onx maahanmuuttajat hirtettäviä? Kuka tässä oikein on lynkkaaja?)
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri061.html on line 1505: Husu alkoi miettiä, miten tieteen ja uskonnon käsitykset sopivat yhteen. Alan hermostui islamin tuomisesta tähänkin asiaan. Hänen mielestään uskonto on satuilua, vaarallista sellaista. Tieteen pitäisi olla vielä nykyistä eksaktimpaa, jotta spekuloinnille ei jäisi tilaa.
ellauri061.html on line 1507: Husu puolusti uskontoa. Hänen mielestään tiede on toki tärkeää, mutta niin on uskokin ja myös siinä on paljon viisautta.
ellauri061.html on line 1525: Alanin ja Husun eripuraa selittävät heidän erilaiset taustansa. Alan joutui lähtemään Iranista, koska ei suostunut opettamaan islamia. Hän on täysin irtisanoutunut uskonnosta. Husulle taas islam on tärkeä osa hänen somalialaisuuttaan, oman yhteisön kulttuuria.
ellauri062.html on line 42: J.A. Hunterilla on monia mezästyxen maailmanennätyxiä. Hän on ampunut yli 600 leijonaa, yli 1000 norsua ja useampia valkoisia sarvikuonoja kuin kukaan muu. Jäljeelle jääneitä voi laskea jo muutaman mustan käden sormilla. Kirjassaan 'Valkoinen mezästäjä' Hunter kertoo verihuuruisesta elämästään yllättävän hauskasti ja vauhdikkaasti. Kirja on nautittava yhdistelmä jännitystä, herkkää luonnonkuvausta ja kiintoisaa tietoa ja siirtomaa-asenteita alkukantaisesta Afrikasta. Hunterin terävä skottilainen huumori tekee kirjan vastustamattomaxi. Kirjaa elävöittää joukko mestarillisiä tapettujen eläinten kuvia. Kansikuva: "Rosvoilijan loppu. Sarvikuonouros, joka oli tehnyt tuhoja alkuasukkaiden maissivainioilla Makindun lähellä Keniassa."
ellauri062.html on line 378: Kahvilan hinnat olivat korkeat, pilsneri maksoi viisi euroa. Baarin valikoima oli pahasti vajavainen. Siellä myytiin lähinnä vain ”rapakaljaa”, pilsneriä, mietoa lonkeroa, energiajuomia, suklaata ja kahvia termoksesta. Ja pillua. Italialaisen naisen sängyn alta poliisit löysivät pahasti säikähtäneen lounaissuomalaisen miehen. Hän oli Loimaalta.
ellauri062.html on line 464: ”On se ihan virallinen nimi”, Yli-Juonikas vakuuttaa. Hän ilmoittaa olleensa aiemmin Mikkola.
ellauri062.html on line 484: Ja äkkiä on ilta -teoksen runot on koottu suomennokseen useista italiaksi julkaistuista kokoelmista. Suomentaja Elli-Kaija Köngäs on kirjoittanut alkuun valaisevan johdannon Quasimodon runoilijakehityksestä. Hän jakaa runoilijan tuotannon kahteen jaksoon. Ennen toista maailmansotaa kirjoitettu tuotanto on yksilökeskeistä (minä), siitä esimerkkinä tuo alkuun kirjoittamani runo, josta koko suomenkielinen valikoima on saanut nimensä. Sodan jälkeen Quasimodon huomio kiinnittyi yhteiskuntaan (me), ehkä politisoituikin, sillä sota ja sen kauheudet muuttivat hänen käsitystään ihmisestä hiukka negatiivisexi.
ellauri062.html on line 736: Orgonienergia on Wilhelm Reichin kehittämä teoria, jonka mukaan libido on kaikenkattava elämänvoima. Wilhelm Reich (24. maaliskuuta 1897 Dobzau, Galitsia, Itävalta-Unkari – 3. marraskuuta 1957 Lewisburg, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli itävaltalainen psykiatri. Hän tutki suurten ihmisjoukkojen psykologiaa ja kuului psykopolitiikan edelläkävijöihin.
ellauri062.html on line 738: Reich valmistui lääketieteen tohtoriksi Wienin yliopistosta vuonna 1922. Hän oli kiinnostunut Sigmund Freudin tutkimuksista ja toimi psykoanalyytikkona Saksassa. Hän julkaisi 1927 tutkimuksen Die Funktion des Orgasmus, joka koski seksuaalisten orgasmivaikeuksien yhteyttä neurooseihin. Hän pohti myös marxilaisuuden vaikutusta seksuaaliseen vapautumiseen. Sittemmin hänet erotettiin kansainvälisestä psykoanalyyttisesta yhdistyksestä (IPV) ja hän kehitti omaa psykologista oppiaan orgonomiaa.
ellauri062.html on line 740: Marxilainen Reich eli 1930-luvulta lähtien maanpakolaisena Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa ja lopulta Yhdysvalloissa. Hän alkoi myydä kehittämiään orgonikammioita syöpäpotilaille ja tuomittiin puoskaroinnista. Hän kuoli vankeudessa vuonna 1957.
ellauri062.html on line 830: Tämä turahdus on erittäin syvältä jutkuhomon perseestä. Weiningerin filosofiaa on luonnehdittu myös kategorisen imperatiivin ankaraksi tulkinnaksi. Kant, Platon ja kristinusko ovat se perusta, jolle hän rakensi. Hän ei kiistänyt myöskään Nietzschen eikä Freudin (siihenastisia) ansioita, mutta hän uskoi ylittäneensä ne. Kokonainen nippu paskiaisia, joiden päällä pörrää kärpäsenä Herr Weininger.
ellauri062.html on line 832: Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, mikä on vain inhimillistä eikä myös eläimellistä. Nietzsche ja Freud (Marxista ja Darwinista puhumattakaan) etsivät eläintä ihmisessä, Weininger etsi ihmistä tai pikemminkin Jumalaa ihmisessä.
ellauri062.html on line 836: Hän tuomitsi "juutalaisen" luonnontieteen, joka ei halunnut tunnustaa, että on myös salaisuuksia. Ylimielisyys esineitä kohtaan, joita ei edes hämärästi nähdä jonkin syvemmän symboleina, "verecundian" (kainous, kunnioitus) puute myös luonnontapahtuman edessä, tämä johtaa juutalaiseen, materialistiseen tieteeseen, joka valitettavasti nykyään on vallalla ja joka on filosofialle vihamielistä.
ellauri062.html on line 851: Hänellä ei ole mitään tarkoitusta itsensä ulkopuolella, ei mitään muuta mitä varten elää – enää hän ei tahdo, ei voi eikä hänen täydy olla orja: ihmisten yhteiskunta ja sen sosiaali-etiikka eivät merkitse hänelle mitään; hän on yksin, yksin. Hän on nyt yksi ja kaikki; ja siksi hänellä on laki itsessään, siksi hän on itse kaikki laki eikä mitään mielivaltaa. Ja hän vaatii itseltään, että seuraa tätä lakia itsessään, tätä itsekexittyä lakia, että on vain lakia ... Lakilyy. Im a poor lonesome cowboy a long way from home. Tässä tämä kauhistuttava suurus: ei ole mitään muuta mikä velvoittaisi. Lännen laki on lyijyä. ... Sanoa jawohl tälle yksinäisyydelle on se, mikä Kantissa on "dionyysistä"; vasta se on siveellisyyttä.
ellauri062.html on line 859: Ratkaisevaa on se, miten empiiriset miehet tulevat tässä valitsemaan. Omin voimin nainen tuskin tähän päämäärään pääsee. Kipinä, joka hänessä on niin heikko, täytyisi aina uudelleen vahvistaa miehen tulessa: täytyisi antaa esimerkki. Kristus on antanut esimerkin. Hän on vapahtanut Magdalenan, hän on palannut tähän osaan menneisyyttään ja sovittanut myös sen sinne. Wagner, suurin ihminen ja sikamessias sitten Kristuksen kokoontumisajojen, on myös sydämessään ymmärtänyt tämän: niin kauan kuin mies suhtautuu naiseen kuin naiseen, ei nainen voi lakata olemasta nainen. Kundryn voi vain Parsifal, synnitön, tahraton mies lopullisesti vapauttaa Klingsorin lumouksesta. Minkä vitun Kundryn? Tää on pahaa hinttifantasiaa, hyi hitto Otto!
ellauri062.html on line 887: Otto Weininger (3. huhtikuuta 1880 Wien — 4. lokakuuta 1903 Wien) oli juutalaissyntyinen itävaltalainen filosofi, joka tunnetaan teoksestaan Sukupuoli ja luonne (1903) ja yltiöpäisistä teorioistaan. Hän teki itsemurhan vain 23-vuotiaana, mutta hänen maineensa levisi laajalti Euroopassa ja hänen teoksestaan tuli myyntimenestys. Otto Weininger oli taustaltaan unkarinjuutalaisia.
ellauri062.html on line 888: Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1902 väitöskirjallaan Eros und Psyche: Eine biologisch-psychologische Studie.
ellauri062.html on line 890: Valmistumisensa jälkeen Weininger kääntyi juutalaisuudesta protestantiksi. Hän etsi väitöskirjalleen kustantajaa ja kääntyi muiden muassa Sigmund Freudin puoleen, mutta Freud suhtautui kirjaan kielteisesti. Weininger esitti siinä olevansa Riemastusta parempi. Ei ois pitänyt.
ellauri062.html on line 892: Weininger ryhtyi valmistelemaan kirjaansa Sukupuoli ja luonne: Periaatteellinen tutkimus (saks. Geschlecht und Charakter: Eine prinzipielle Untersuchung), joka julkaistiin kesäkuussa 1903. Teos on väitöskirjan laajennettu versio. Weininger pyrkii saattamaan sukupuolten suhteet uuteen valoon ja esittää juutalaisvastaisia ja naisvihamielisiä käsityksiä. Hänen mukaansa juutalaiset ovat naisellisen olemuksensa takia ”alati himokkaita ja irstaita”, ”synnynnäisiä kommunisteja”, ”luonnostaan parittajia”. Lisäksi Weininger pitää ihmistä luonteeltaan biseksuaalina. Idea oli varastettu joltain Riemastuxen kamulta.
ellauri062.html on line 894: Weininger kärsi vakavista masennuspuuskista. Hän ampui itsensä Ludwig van Beethovenin kuolintalossa Wienissä. Itsemurhansa jälkeen Weiningerista tuli nopeasti kulttihahmo, hänen maineensa levisi ympäri Eurooppaa, ja Sukupuolesta ja luonteesta tuli myyntimenestys. Hänen kirjeitään, päiväkirjamerkintöjään ja mietelmiään julkaistiin postuumisti kokoelmassa Perimmäisistä vehkeistä (saks. Über die letzten Dinge, 1904). Natsi-Saksan aikana hän alkoi kuitenkin jäädä unhoon, koska Sukupuoli ja luonne kiellettiin juutalaisen kirjoittamana.
ellauri062.html on line 959: Suurnan Poikien kasvatti Simola voitti pelaajana Suomen mestaruuden vuosina 1944, 1945, 1948 ja 1949. Valmentajana hän toimi Suomen miesten maajoukkueen päävalmentajana Helsingin kesäolympialaisissa 1952. Tämä artikkeli kertoo reippaasta koripallovalmentajasta. Häntä ei pidä sekoittaa samannimiseen pipopäiseen nazifilosofihörhöön.
ellauri062.html on line 977: Eli himot sitä on hiirelläkin. Eräs Pete Menckenin eli Pekka Mänkkösen mielenkiintoisista kirjoista. Punavyö on Simo Penttilän luoma kuvitteellinen villin lännen hahmo. Hänen kumppaneinaan ovat suomalaiset toverukset Pete Menken eli Pekka Mänkkönen ja Dick Hill eli Riku Kumpulainen. Pete on esiintynyt sirkuksessa tarkka-ampujana ja kehuu aluksi olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon paras ampuja", mutta havaitsee Punavyön itseään paremmaksi ja ja ilmoittaa sitten olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi paras ampuja". Dick myy kirjoja, joiden nimistä osa on selvästi hänen itsensä keksimiä. Jännittävissä tilanteissa kaverukset alkavat usein naljailla keskenään peittääkseen pelkonsa. Nämä keskustelut alkavat varsin usein Dickin kommentilla, että hänellä on "yksi hyödyllinen kirja".
ellauri062.html on line 998: Sanoihan jo Adolf Hitler kuinka pojasta tehdään mies: "Hänen täytyy oppia olemaan vaiti seurakunnassa. Hänen on opittava, jos niin tarvitaan, ei vain tekemään vaan sietämään ääneti myös vääryyttä." Jos haluat johtaa, opettele tottelemaan, sanoi joku netflix-hahmo, en muista kuka. Varmaan joku Valtaistuinpelissä. Isi-Calle taisi käyttää samaa hokemaa. En osaa, sanoin. Opettele, sanoi isi. En osaa opetella, intin. Opettele opettelemaan, jämensi isi. En opetellut, enkä osannut. Enkä osaa vieläkään. Nyt taitaa olla liian myöhäistä opetella opettelemaan.
ellauri062.html on line 1020: Hän oli tuolloin työtön ja yritti pärjätä taiteilijana, ja lähti hostellista muuttaakseen Saksaan vasta saatuaan isänsä perinnön
ellauri062.html on line 1043: Tämän kaunopuheisen von Liebenfelsin sanoin: Seksuaalisesti viileämpien ja aviokelpoisempien miesten jälkeläiset tulevat 1000v valtakunnassa vapaaehtoisesti tyytymään ankaraan yksiavioisuuteen, eikä heitä tarvitse siihen erityisillä siveyslaeilla pakottaa. Rotuäidit (Zuchtmütter) olisi tarkkaan eristettävä, jottei kiusausta aviorikokseen synny. Rotuäidiltä siis vaaditaan paljon! Mutta tämä tuskien tie on naisen kuljettava takaisin, kun hän ensin vuosituhannen on toikkaroinut bakkanttisen himon teillä. Hänen on maksettava intohimoistaan eikä miesasiakkaiden kuten tähän asti.
ellauri062.html on line 1045: Mutta lopuksi arjalaisen (asisch) naisen asema kuitenkin muuttuu paljon paremmaksi kuin se on nyt. Hänen osakseen tulee kauneimpien, nuorimpien ja voimakkaimpien miesten kuten Commander Waterfordin rakkaus, hän voi iloita kauneimmista ja jalorotuisimmista lapsista kuten Jörg, myöhemmät sukupolvet tulevat pystyttämään hänelle temppeleitä ja fallisia muistomerkkejä, tango- ja ravikuninkaat tulevat häntä alistamaan ylistämällä.
ellauri063.html on line 39: Eric Arthur Blair (25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Brittiläinen Intia – 21. tammikuuta 1950 Lontoo, Britannia), kirjailijanimeltään George Orwell, oli brittiläinen kirjailija ja toimittaja. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Espanjan sisällissotaa kuvaava reportaasi Katalonia, Katalonia, neuvostokommunismia vertauskuvallisesti kritisoiva Eläinten vallankumous ja antitotalitaristinen dystopiakuvaus Vuonna 1984. Liekö sattuma että Britanniaa 2000-luvun taitteessa hallizi toinen "vasemmistolainen" Tony Blair.
ellauri063.html on line 200: Scovillen asteikkoa käytetään chilien tulisuuden mittaamiseen. Se on nimetty Wilbur Scovillen mukaan. Hän kehitti asteikon vuosina 1910–1912. Ilmaistaan kapsaisiiniekvivalentteina. Puhdasta kapsaisiinia ei tule nauttia sellaisenaan, vaan mieluummin vodka kyytipoikana.
ellauri063.html on line 285: Schnittkellä oli usein ristiriitoja neuvostoliittolaisen byrokratian kanssa ja säveltäjän ensimmäinen sinfonia joutui käytännössä esityskieltoon. Hän sai myös matkustuskiellon ulkomaille vuonna 1980. Vuonna 1985 Schnittke sai aivohalvauksen ja vajosi koomaan. Valitettavasti hän kuitenkin toipui, jopa niin että kykeni jatkamaan säveltämistä. Eroa ei huomannut. Vuonna 1990 Schnittke muutti Hampuriin. Hänen terveytensä ei kohentunut, ja hän kuoli Hampurissa vuonna 1998.
ellauri063.html on line 303: Hänen musiikkiinsa rakastuivat elokuvantekijät Kubrickista Lynchiin – maailman merkittävimpiin nykysäveltäjiin lukeutuva Krzysztof Penderecki säveltää yhä 85-vuotiaana.
ellauri063.html on line 358: Cotardin oireyhtymä on harvinainen mielenterveyshäiriö, josta kärsivä henkilö luulee olevansa kuollut tai kieltää olevansa olemassa. Hän saattaa myös olettaa, että häneltä puuttuvat aivot tai muita elintärkeitä elimiä. Tilaa kuvaili ensimmäisenä ranskalainen neurologi Jules Cotard (1840–1889) luennollaan Pariisissa vuonna 1890. Ilmiölle saattaa löytyä myös fysiologinen selitys.
ellauri063.html on line 372: Kuten tavallista, on viisainta olettaa, että kirjan keskeiset henkilöt, siis Mika, Pekka, Alita Rima, Tuomas Kyy jne ovat kaikki Jaken alter egoja. Valaisevat sen kiemuraisen luonteen eri puolia. Varmaan se oikeestikin on pansatanisti eikä vaan kirjassa. Ja Jake-vihaaja, siinä mielessä siis ihmisvihaaja, jos nimittäin Jakella on voimassaolevat ihmisen paperit. Hän oli lapsesta pitäen asemoinut izensä muitten ihmisten alapuolelle, yläpuolelle, ulkopuolelle whatever, joka tapauxessa jonnekkin syrjemmälle. Syrjästäkazojan tarina. Näitä piisaa kirjallisuudessa. Ne ne usein alkaa kirjotella ystävien puutteessa. Ne on eräänlaisia narsisteja nekin, koska ne vihaa izeään etenkin kun ne näkee kuvansa muiden ihmisten kazeissa. Narsistipaasauxen luokitus on "epäonnistunut narsisti".
ellauri063.html on line 406: Yx Ville Hänninen Aamulehdessä 9.11.2017 11:10 oli myönteisempi vaikka lyhytsanaisempi.
ellauri063.html on line 498: Historioitsija Teemu Keskisarja, 55, tykkää olla vastareaktio yleiselle mielipiteelle. Hän karsastaa suurmiesmyyttejä, mutta yhtä tympäisevältä tuntuu sankareiden painaminen lokaan. Carl Gustaf Emil Mannerheimista hän innostui vasta, kun yleisen vinoilun ja homostelun lisäksi tarjolle tuli aiheesta Keskisarjan "järkeenkäypää näkemystä".
ellauri063.html on line 550: Pyhä Optatus oli Milevin (Milevum, Milevis) piispa Numidiassa, nykyisen Algerian alueella. Hän oli kääntynyt pakanuudesta kristinuskoon. Optatuksesta tuli yksi johtavista kirkon puolustajista 300-luvulla. Häntä verrattiin pyhiin Ambrosius Milanolaiseen ja Hippon piispaan Augustinukseen, vaikka onkin sittemmin jäänyt näiden varjoon.
ellauri063.html on line 560: Herman Lindqvist: ruotsalainen populaarihistoriaan keskittyvä kirjailija. Hänen kirjojaan ovat muun muassa Napoléon ja Ruotsin historia. Taitavana historian elävöittäjänä pidetty Lindqvist tunnetaan myös historia-aiheisista TV-ohjelmistaan.
ellauri063.html on line 572: Aapo Junkola: (14. joulukuuta 1935 Helsinki – 14. marraskuuta 2017 Tampere), suomalainen kirjailija, joka toimi kirjailijatyön lisäksi kihlakunnansyyttäjänä. Hänen kirjailijanimensä oli Aapo Junkola. Junkola valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1960 ja varatuomariksi 1963. Junkolan pääteoksia ovat 1960-luvulla ilmestyneet romaanit Lintujen aika (1965) ja Varjojen aika (1966), joissa kritisoitiin tuomioistuinlaitosta. Junkola on tehnyt myös käännöstöitä. Hän on kääntänyt suomeksi kreikkalaisia klassikoita (Sapfo, Lukianos) ja Kreikan kansallisrunoilijan Konstantinos Kavafisin runoja sekä japanilaista kaunokirjallisuutta.
ellauri063.html on line 574: Junkolassa yhdistyy uuden ja klassisen kreikan taito harjaantuneeseen kirjailijan herkkyyteen. Hän on yksi hyvin harvoista Suomen kreikankielentaitoisista kirjailijoista." (AL 2.11.1984, Väinö Kirstinä)
ellauri064.html on line 65: Karl Alfred Markus Schwarzmann oli saksalainen telinevoimistelija ja kolminkertainen olympiavoittaja. Hän taisteli Saksan armeijan laskuvarjojääkärinä toisessa maailmansodassa.
ellauri064.html on line 93: Anna Kortelaisen hieno romaani kaivaa esiin vasemmisto-opiskelijoiden suosiman älykön matkan, joka toi hänet myös Suomeen! Useimmille on varmaan uutta tietoa, että Benjamin kävi Suomessa 1930-luvulla. Hän matkasi laivalla pitkin Norjan rannikkoa
ellauri064.html on line 102: Arthur Koestler (unk. Kösztler Artúr; 5. syyskuuta 1905 Budapest – 3. maaliskuuta 1983 Lontoo) oli unkarilaissyntyinen toimittaja, kirjailija, historioitsija ja tutkija, joka sai myöhemmin Britannian kansalaisuuden. Kösztler liittyi Saksan kommunistiseen puolueeseen 1931, mutta puhdistettiin syystä puolueesta 1938. Hän asui pääasiassa Lontoossa ja työskenteli kirjailijana ja luennoitsijana. Kesäkuussa 1950 hän piti puheen antikommunististen intellektuellien tilaisuudessa Berliinissä, mikä johti Congress for Cultural Freedomin perustamiseen. Myöhemmin hän kiinnostui paranormaaleista ilmiöistä ja tutki muun muassa levitaatiota ja telepatiaa. Vuonna 1983 hän teki itsemurhan kolmannen vaimonsa Cynthian kanssa sairastettuaan parkinsonin tautia ja leukemiaa. Testamentissaan hän määräsi varansa käytettäväksi parapsykologian professuurin (engl. Koestler Chair of Parapsychology) perustamiseen Edinburghin yliopistoon. Täys pelle siis.
ellauri064.html on line 130: David Vaughan Icke (s. 29. huhtikuuta 1952 Leicester, Englanti) on brittiläinen kirjailija ja salaliittoteoreetikko, joka on vuodesta 1990 lähtien omistautunut selvittämään ”kuka ja mikä todella kontrolloi maailmaa”. Icke on entinen Englannin liigan jalkapallomaalivahti, toimittaja, urheiluselostaja ja vihreän liikkeen kannattaja. Hän on kirjoittanut näkemyksistään yli 20 kirjaa.
ellauri064.html on line 144: Turussa asuva Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976) on heti vapaa kirjailija. Hän on kirjoittanut eräitä nykykirjallisuutemme omaperäisimmistä teoksista, muiden muassa ylistämänsä Neuromaanin (Otava 2012). Yli-Juonikkaan proosa leikittelee vainoharhan, salatieteiden ja läpitunkemattoman byrokratian teemoilla ja käyttää hyväkseen nyrjähtäneitä vertauskuvia sekä karmeita ja koomisia leikkauksia. Eräs entinen ministeri on todennut, että Yli-Juonikkaan teksti on ”Kafkaa kännissä”. Nykyiset ministerit eivät ole kommentoineet asiaa.
ellauri064.html on line 169: Fredrik Granatenhjelm (alk. Granatenhielm; 1. toukokuuta 1708 Odensjö, Barnaps, Smoolanti – 13. joulukuuta 1784 Helsinki) oli ruotsalaissyntyinen majuri, joka palveli Viaporin varuskunnassa. Hän oli filantrooppi, ja harrasti ”puhdasta elämää” ja hyväntekeväisyyttä. Hänen hautansa, niin sanottu vapaamuurarin hauta, sijaitsee Helsingin Kaisaniemen puistossa.
ellauri064.html on line 194: Björn Arne Christer ”Nalle” Wahlroos on Sampo-konsernin ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja. Wahlroos on Sammon merkittävä osakkeenomistaja, omistaa Joensuun kartanon Halikossa ja on toiminut kansantaloustieteen professorina. Hän on myös... KIRJAILIJA! Se on sen titteli Wikipediassa. LOL!
ellauri064.html on line 206: Kauhun kilometrit on yhdysvaltalainen Steven Spielbergin varhaistyö vuodelta 1971, alun perin televisiolle tehty jännityselokuva, jossa kuvataan maantieraivoa. Pääosassa on Dennis Weaver, jonka vastanäyttelijää, takaa-ajoon lähtevän rekan kuljettajaa, ei näytetä missään vaiheessa kokonaan. Hänen sijastaan Peterbilt 281 -mallinen perävaunullinen rekka kasvaa sivuosanäyttelijän mittoihin.kenen mukaan? Elokuva esitettiin Yhdysvaltain televisiossa 13. marraskuuta 1971, ja Euroopassa se pääsi teatterilevitykseen. Suomessa elokuvan teatteriensi-ilta oli 6. huhtikuuta 1973.
ellauri064.html on line 264: Gustaf Wrede af Elimä eli Parkanon parooni (13. huhtikuuta 1853 Vaasa – 23. lokakuuta 1939 Tenhola) oli Parkanossa asunut kansanomainen aatelismies ja originelli, joka toimi Parkanon hoitoalueen metsänhoitajana 1893–1918 ja asui eläkkeellä ollessaankin Parkanossa. Hänet tunnettiin 1920–1930-luvuilla suojeluskunta-aktiivina.
ellauri064.html on line 267: tukastaan sekä askeettisista elämäntavoistaan, sotilaselämän ihailusta ja voimakkaasta isänmaallisuudesta. Hän osallistui myös aktiivisesti Parkanon suojeluskuntatoimintaan. Parooni oli 1930-luvun alussa mukana Lapuan liikkeen toiminnassa ja kirjoitti ahkeraan Sinimusta- ja Fascisti-nimisiin lehtiin. Hän oli myös Fascisti-lehden päätoimittajana kesällä 1931. Taas tää fasistikortti nousee pakasta.
ellauri064.html on line 349: Teoksen jälkisanoissa Arnkil kertoo, että tapahtumien historialliset raamit pitävät paikkansa ja suuri osa henkilöistä on oikeasti eläneitä ihmisiä. Lukija onkin vakuuttunut kirjailijan laajasta ja syvällisestä asiantuntemuksesta ja nostaa sille nöyrästi hattua. Pelkkä asiantuntemus ei kuitenkaan tee romaanista kiinnostavaa. Arnkililla on ollut vaikeuksia puhaltaa tapahtumiin ja henkilöihin eloa. Benin kiertomatka on tarjonnut mahdollisuuden esitellä kansanheimoja, niiden tapoja, uskontoja ja palvontamenoja, mutta lukijasta reissun kuvaus on melko puuduttavaa, vaikka tarinan elävöittämiseksi on nähty vaivaa. Henilönä Ben on pökkelö. Hän on usein peloissaan, mitä kuvataan epävarmalla pu-pu-puheella. Olisiko tämä keino hieman pölyinen?
ellauri064.html on line 398: Kanteleensoittaja, runolaulaja Timo Lipitsä kiersi aikoinaan laulu- ja soittomatkoilla eri puolilla Suomea ja tuli laajalti tunnetuksi. Hän kuoli 60 vuotta sitten Kiuruvedellä, kaukana synnyinseudultaan Suistamolta.
ellauri064.html on line 411: Unto Johannes Vartiovaara (24. kesäkuuta 1904 Salla – 4. tammikuuta 1999 Helsinki) oli Kerttu Huttusen mies, suomalainen mikrobiologi. Niillä oli mökki mantereella Kehvolla Pikkoa vastapäätä. Alle saan tuhannen ei myyvä. Hän oli Helsingin yliopiston ylimääräinen professori 1940–1948, professori vuodesta 1948 sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani 1957–1963. Hän oli Suomen ensimmäisen ei-lääketieteellisen mikrobiologian oppituolin haltija, mikrobiologian laitoksen ja opetuksen perustaja. Hän työskenteli Viikin kampuksen syntymisen puolesta ja toimi sen rakennustoimikunnan puheenjohtajana.
ellauri064.html on line 417: Maria Åkerblom syntyi ruotsinkieliseen mäkitupalaisperheeseen Tammisaaren lähellä, alkoi jo 14-vuotiaana nähdä enneunia ja saarnasi maailmanlopusta. Hän vaikutti 1920-luvulla erityisesti Kokkolan lähistöllä muun muassa Teerijärvellä ja Alavetelissä, mutta hän saarnasi myös Helsingissä. Hän sai epävakaissa oloissa huomattavan seuraajakunnan, joka luotti häneen lähes sokeasti. Hänen saarnaamislahjojaan pidettiin poikkeuksellisina, joskin unissasaarnaamista harjoittivat tuohon aikaan monet muutkin. Häntä seurannutta aatesuuntaa ja liikehdintää sanotaan åkerblomilaisuudeksi. Åkerblomilaisuutta sekä korpelalaisuutta pidetään suomalaisina kristillisperäisinä lahkoina, jotka lienevät lähinnä tuhoisaa kristillistä kulttia.
ellauri064.html on line 427: Nimismies Weneliuksen murhayritysjutun tutkinta eteni niin, että Wartiovaara vangittiin tammikuussa 1927 ja hänet tuotiin Kokkolaan kuulusteltavaksi. Kun toista jutun syytettyä Åkerblomia oltiin tuomassa Kokkolaan, tämä hyppäsi liikkuvasta pikajunasta Kruunupyyn kohdalla ja piiloutui metsään, josta etsijät hänet kuitenkin löysivät. Jutun käsittelyn aikana Åkerblom karkasi uudelleen kesäkuun alussa 1927 Kokkolan poliisiputkasta. Hänet kuljetettiin Essex-merkkisellä henkilöautolla Tampereelle ja sitten kertoman mukaan pyykkikorissa Helsinkiin Toivolan huvilaan, josta poliisit pidättivät hänet kymmenen päivän kuluttua. Heinäkuussa 1927 Maria Åkerblom ja metsänhoitaja Wartiovaara tuomittiin Kokkolan raastuvanoikeudessa 15 vuoden kuritushuonerangaistukseen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan. Vaasan hovioikeus alensi myöhemmin Wartiovaaran tuomion 12 vuoteen ja Åkerblomin tuomion 13 vuoteen. Korkein oikeus alensi Åkerblomia tuomiota vielä kahdeksaan vuoteen. Åkerblom yritti tuomiota kärsiessään paeta Hämeenlinnan naisvankilasta, mutta pako päättyi jo Hämeen läänin Koskella, kun pakoauto törmäsi sillankaiteen kivipilariin. Vankilasta vapauduttuaan Wartiovaara asettui Helsinkiin ja jatkoi edelleen mukana Åkerblomin liikkeessä.
ellauri064.html on line 448: Bilderbergin alkuunpanija oli puolalaissyntyinen Joseph Retinger, joka oli toisessa maailmansodassa Britannian SOE:n agentti ja kiertävä diplomaatti. Sodassa Retinger toimi linjojen takana Puolassa. Sodan jälkeen hän paneutui kamppailuun yhtenäisen Euroopan puolesta CIA:n tuella. Hänen toimintansa seurauksena 29. toukokuuta 1954 Alankomaiden Oosterbeekin Hotel de Bilderbergissä järjestettiin kolmipäiväinen huippusalainen kokous, jossa 75 eri alojen merkittävää henkilöä 14 maasta pyrki keskustelemalla yksimielisyyteen maailmanpoliittisista aiheista. Tunnetuin osallistujista oli liikemies David Rockefeller. Osallistujajoukon toivottivat tervetulleiksi Retinger itse ja toinen Bilderbergin perustajahahmoista Alankomaiden prinssi Bernhard.
ellauri064.html on line 477: Roope Scrooge Ankka (ent. MacAnkka) (12. toukokuuta 1887, Glasgow – 21. tammikuuta 2007, Ankkalinna) oli maailman rikkain henkilö ja Life-lehden listan mukaan Maailman historian suurituloisin, joka ei urallaan tehnyt lahjoituksia (paitsi Yhdysvaltain asevarustamolle). Hän oli myös yksi maailman iäkkäimmistä henkilöistä sekä vanhin elossa ollut sotanorsu ja Hitler. Vuoteen 2020 mennessä hän olisi ollut maailman vanhin ankka. Eikä siinä kaikki! Yhdysvaltalaiset ja englantilaiset tiedemiehet ovat löytäneet 425 miljoonaa vuotta vanhan fossiilin, jolla on maailman vanhin penis. Tälle 5 millimetriä pitkälle oliolle on annettu nimeksi Colymbosathon ecplecticos, joka tarkoittaa ällistyttävää uiveloa, jolla on suuri penis.
ellauri065.html on line 135: Keski-Euroopan alueelle asettui useita germaanisia heimoja, itään useat erilaiset länslaavilaiset heimot asuivat suurimman osan nykyisen Puolan alueesta 6. vuosisadalta. Duke Mieszko I ja polaanit, hänen linnake Gniezno area eri naapuri heimot toisella puoliskolla 10. vuosisadalla, joka muodostaa ensimmäisen Puolan valtion ja hänestä tuli ensimmäinen historiallisesti kirjattu Piast Duke. Hänen valtakuntansa rajasi Saksan valtiota, ja valvonta rajamailla siirtyisi edestakaisin kahden politiikan välillä tulevina vuosisatoina. Mieszko poika ja seuraaja, Duke Bolesław minä Chrobry, kun 1018 rauhansopimuksen Bautzenin laajeni eteläosassa valtakunnan, mutta menettäneet kontrollin mailla Länsi Pommerin on Itämeren rannikolla. Pakanallisten kapinoiden ja böömiläisen hyökkäyksen jälkeen 1030-luvulla herttua Casimir I Palauttaja (hallitsi 1040-1058) yhdisti jälleen suurimman osan entisestä Piast-alueesta, mukaan lukien Sleesia ja Lubuszin maa keskimmäisen Oderjoen molemmin puolin, mutta ilman Länsi-Pommeria, josta tuli jälleen osa Puolan valtiota Bolesław III Wrymouthin johdolla vuosina 1116–1121, jolloin jalo Griffinsin talo perusti Pommerin herttuakunnan. Bolesławin kuoltua vuonna 1138 Puola oli lähes 200 vuoden ajan pirstoutunut, ja sitä hallitsivat Bolesławin pojat ja heidän seuraajansa, jotka olivat usein ristiriidassa keskenään. Puolan kuninkaaksi vuonna 1320 kruunattu Władysław I Kyynärpäätanko saavutti osittaisen yhdistymisen, vaikka Sleesian ja Masovian herttuakunnat pysyivät itsenäisinä Piast-tiloina.
ellauri065.html on line 444: Seppälä on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hänen teoksensa sisältävät useimmiten arjen ja niin sanotun tavallisen ihmisen kuvausta. Mukana voi olla ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä elementtejä tai esimerkiksi yksilön kokemuksia sodassa. Etenkin romaanit ovat usein rakenteellisesti kokeilevia. Seppälän kieli on modernismin perinteitä seuraten hyvin taloudellista; hän pyrkii välttämään kuvailevuutta ja metaforia. Seppälän teksteissä on lähes säännönmukaisesti synkähkö pohjavire. Osassa tuotantoa tyylilajina on musta huumori tai satiiri.
ellauri065.html on line 473: Hasan-i Sabbāh eli al-Hasan ibn as-Sabbāh (1034 Qom, Persia – 1124) oli šiialaisen salamurhaajalahkon perustaja. Lahkolaiset tunnetaan nimellä assassiinit. Hänestä käytetään myös nimitystä "vanhus vuorella".
ellauri065.html on line 555: - Tuuha sieki vaa peremmäl! Mie paan siul teeveen lämpiimää. Ensin hän oletti sotilaspalvelijan lähtevän hakemaan vanhaa hitaasti käynnistyvää Salora-televisiota. Kun sotilaspalvelija sitten palasi saliin kantaen tarjottimella samovaaria, kermanekkaa ja kuppeja, Lampião oivalsi palvelijan tarkoittaneen teevettä. Kielimuuri oli taas tukkinut keskusteluyhteyden. Tästähän beatlestukkainen nilkki oli juuri varoittanut. Erimielisyydet johtuvat kielitaidon puutteesta. Lukekaa kapustaa! Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli.
25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)
Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.
ellauri065.html on line 560: Presidentin kynästä: Ongelmatonta yhteistyötä. Shorten Your Prick. The most recognized brands in the world love Bitly. So does the wily hippopotamus. Jake ei pidä Salesta. Se käy selväxi. Oiskohan se maalaismiehen kateutta.
Tämän työn varjopuolia on kun jostain sivulta tungetaan päähäni ajatuksia ja motiiveja, joita siellä ei ole. Olli Ainolan käsittämätön kirjoitus Iltalehdessä tänään on siitä esimerkki. Hänen mukaan vallitsee syviä ristiriitoja minun ja Erkki Tuomiojan ja oikeastaan koko eduskunnan välillä. Olen toiminut hyvässä yhteistyössä Erkki Tuomiojan kanssa hänen ulkoministeriaikanaan ja olemme myös sen jälkeen pitäneet tiivistä keskusteluyhteyttä, jota arvostan. Erimielisinä emme koskaan ole eronneet eikä sellaista ole nytkään ilmassa. Olen korostanut eduskunnan merkitystä viimeisen sanan sanojana myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä. Tiiviillä yhteydenpidolla valiokuntiin olen halunnut luoda eräänlaista planetaarista talvisuojakatetta myös omille toimilleni ja ymmärtääkseni myös valiokunnissa on arvostettu tätä, moni on sen julki sanonutkin. Noissakaan tapaamisissa ei ole tullut esiin mitään erimielisyyksiä. Yhteydenpitoa tulen myös jatkamaan. Ainolalle tarjottiin tilaisuutta keskustella kanssani asian tarkentamiseksi. Ikävä kyllä hän ei tarjoukseen tarttunut.
Pahoittelemme aiheuttamaamme häiriötä. Olemme hyvällä asialla. Rakennamme maailman parasta miljöötä.
ellauri065.html on line 588: Mitä mieltä Suomessa saa olla. Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit on professori Timo Vihavaisen, toimittaja Marko Hamilon ja kirjailija Joonas Konstigin toimittama kirjoituskokoelma, jonka julkaisi Minerva vuonna 2015. Teoksen muut kirjoittajat ovat "kirjailija" Timo Hännikäinen, "viestinnän asiantuntija" Heidi Marttila, "matemaatikko" Jukka Aakula ja "sosiologi" Erkki Lampén.
ellauri065.html on line 593: Suomessa konservatiivit valittavat esimerkiksi seksin ja miehisyyden puutteesta (Timo Hännikäinen), “länsimaisen kulttuurin” rappiosta (Timo Vihavainen), kasvissyönnistä (Joonas Konstig), feminismistä (Henry Laasanen), sukupuolentutkimuksesta (Marko Hamilo) sekä maahanmuutosta ja islamista (lähes jokainen konservatiivi).
ellauri065.html on line 609: Ehkä osa kirjoittajien katkeruudesta vasemmistoa kohtaan selittyy sillä, että he ovat kääntäneet vasemmistolaiset takkinsa. Timo Hännikäinen oli nuorena mielenosoituksissa marssiva anarkisti, Joonas Konstig oli omien sanojensa mukaan McDonald’sin seinään kuseva antikapitalisti ja Marko Hamilo puolusti homojen oikeuksia. Heidän teksteissään näkyy kauna omaa menneisyyttä kohtaan.
ellauri065.html on line 613: Marko Hamilo on saanut kirjoitella rasistisia tiedejuttujaan vuosikymmeniä arvostetuissa lehdissä. Nykyään hän avustaa Suomen Kuvalehteä. Kasvissyönnin vastustamisella tunnetuksi tullut Joonas Konstig on kirjailija, jolla on oma kolumnipaikka Hesarissa. Iltapäivälehdistäkin tuttu Timo Hännikäinen sai viime itsenäisyyspäivänä marssia rauhassa uusnatsien kanssa, minkä jälkeen Hesari julkaisi hänen esseekirjastaan laajan ja ylistävän arvion.
ellauri065.html on line 678: Hän ei hukkaan heitä yhtään jäännettä
ellauri066.html on line 32: Antti Juhani Lindholm (s. 16. maaliskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjallisuuden kääntäjä. Hän on kääntänyt sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Erityisen arvostettu on hänen Vänrikki Stålin tarinoista tekemänsä uusi suomennos, josta hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009. Lindholm valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta. Vuodesta 2008 hän on ollut Eino Leinon Seuran puheenjohtaja. Hemmetti, eikö Paavo Cajanderin suomennos muka kelpaa enää! Vereni tunnen kuumemmax! Jotekin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.
ellauri066.html on line 34: Juhani Lindholm on kirjallisuuden suomentaja ja toimittaja. Opiskelijajärjestöaktiivisuus ja sopivat sivuainevalinnat johdattivat hänet aluksi journalistin uralle. Lindholm on suomentanut useita klassikkoteoksia, ja hän vaikuttaa kirjallisen kulttuurin parissa muun muassa Eino Leinon Seurassa. Hän on ollut myös toteuttamassa joka toinen vuosi järjestettävää Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta, joka toimii yhtenä Suomen kirjallisuuden kansainvälistymisen kivijalkana.
ellauri066.html on line 55: Kivennavalla daamit Keke ja Kati majoitettiin pihalle. Aamiaisen toi Paavolainen pukeutuneena hiljaisexi palvelijaxi vain pyyheliina suojanaan. Vinttikamariin oli rakennettu vanhoista verhoista itämainen teltta, jonka kahdenpuolen oli salin palmuista katkaistut lehdet. Lasse oli pyylevä bagdadilainen kauppias. Jylhän Ykälle pantiin musta vanne ja uumille värikäs pöytäliina. Pienet viixet ylähuulessa se näytti toreadorilta. Paavolainen oli pieni fauni puna-vihreissä sukkahousuissa pienet sarventyngät päässä. Ilmari Pimiä oli eunukki. Hänellä oli sen sijaan käyrä miekka, keihäs ja kilpi. Spriilamppuja ja suizukepilviä, seinäverhoissa osanottajien runoja, jotka he ize lausuivat. Jylhä esitti toreadoria. Paavolainen pani huimia hyppyjä ja säesti huilulla. Papittaren tanssin aikan paloi vaan yxi kynttilä, loppupeleissä sammutettiin sekin. Lopuxi kääriydyttiin vällyihin ja lähdettiin rekiretkelle. Paavolainen olisi halunnut olla miespääosassa, mutta Kati kannusti Ykää. Oli ilmeistä että nuoret runottaret eivät ollet immuuneja Jylhän munalle. Kekekin aivan sähköistyi Ykän silmistä, ne olivat kuin hindun silmät.
ellauri066.html on line 59: Einari Arvid Vuorela (17. elokuuta 1889 Keuruu – 10. heinäkuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Filosofian kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969. Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä perheeseen, jossa oli kymmenen lasta ja aloitti opintonsa Multialla. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestarit Aapeli Vuorela ja Kristiina Ryöppylä. Vuorelan puoliso vuodesta 1939 oli kirjailija Laura Soinne. Vuorela valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1914. Hän toimi liikeapulaisena ja myymälänhoitajana 1903–1909 ja kansakoulunopettajana Töysässä 1914–1920, Jyväskylässä 1922–1923 ja myöhemmin Multialla.
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri066.html on line 124: Hän tyhjää kirjoittaa.
ellauri066.html on line 155: Hellakoski oli lakannut kirjoittamasta runoutta Jääpeilin jälkeen vuonna 1928. Hellaakoski toimi tämän jälkeen maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Nenästä se kai tuli. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin tarkasti perehtynyt taidehistoriaan. Ensimmäisellä Italian-matkallaan hän hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa. Yli kymmenen vuotta hän puursi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana.
ellauri066.html on line 162: Viljo Kojon kanteen tuhertama "lentävä hollantilainen" paatti on niiko vertauskuva hänen nuoruudentuotannolle ominaiselle siljolaiselle eettiselle rigorismille. (Possessiivisuffixi?) Aaltosen Väiskin daideellisempi kaxoisnaama 1940 edustaa sit tätä takinkääntöä. Väiski käytti Hellaakoskea mallina muun muassa Savonlinnan Tuomiokirkon Kirkkopuiston sankaripatsaassa. Hän on myös valanut Hellaakoskesta kaksi pronssiveistosta. Onx tää jotain homoilua? Tokkopa. Väiskillä oli vaimoja niin että päät kolkkasivat. Onnexi se oli kuuro. Kolina ei häirinnyt.
ellauri066.html on line 179: Hän on valmis lyömään halolla kylmäkiskoista naista (runossa Tunnoton) tai potkimaan ärsyttäviä pikkukoiria (Koiranpennut). Miehiä hän suunnittelee tappavansa (Metsäkissa, Liian paha sappi) ja kertoo mielellään tarinoita dramaattisesta kuolemasta (Salakuljettaja) tai eläimellistä pureskelua sisältävistä tappeluista (Murha, Häpyä vailla).
ellauri066.html on line 192: Hellaakosken työtehtävät olivat monipuoliset ja hänen työskentelynsä tahti huikea. Hänet tunnetaan niin runoilijana kuin terävähavaintoisena kriitikkona ja taitavana esseistinä. Lisäksi hän toimi tiedemiehenä, luennoitsijana, opettajana ja suorasanaisen kaunokirjallisuuden kirjoittajana. Kaiken muun toimintansa ohella Hellaakoski työskenteli Suomen kirjallisuuden vuosikirjan päätoimittajana vuosina 1946-1948 sekä aikakauskirja Näköalan päätoimittajiana vuodesta 1949 vuoteen 1950. Ei mikään näköalaton mies, vaikka lyhytnäköinen.
ellauri066.html on line 288: Thomas Pynchon, suuri amerikkalainen novelisti, on ehkä paraiten tunnettu tuntemattomuudesta. (Vaikka esiintyi paperipussi päässä Simpsoneissa.) Ken hän on? Missä hän asuu? Hänet tunnetaan myös TLDR:nä. Tompan 83-vuotispäivänä Gary Lippman esittää 8 syyytä edes yrittää.
ellauri066.html on line 382: Vanha Pavlov hiippailee huohottaen ohi. Kuola korisee hänen kurkussaan. Hän on siinä iässä, jossa kuola on ainainen seuralainen, vanhojen ihmisten kesken vallizeee suoranainen limakulttuuri, limaa tuhansissa eri olomuodoissa, sitä esiintyy täysin yllättävinä klöntteinä tuttavien pöytäliinoilla, se kattaa hengitystiet ja herättää yöllä kesken unen kuselle ja köhimään...
ellauri066.html on line 391: Kyltymätön seikkailija Halliburton katosi jäljettömiin Hongkongista San Franciscoon matkalla olleen vanhan kiinalaisen rahtilaivan tuhoutuessa taifuunin kourissa maaliskuussa 1939. Hänet julistettiin virallisesti kuolleeksi vasta vuonna 1964. Siksi se saattoikin lentää Tulpan kanssa DC-3:lla vuona 1945. Mäkin oon menny sellaisella poikasena mummin luo Helsingistä Jälän kentälle.
ellauri066.html on line 774: Hänen arvionsa epidemian kehityksestä ovat usein osoittautuneet vääriksi. Tämä jäbä tietää todella vähän ja luulee paljon, joten virhearvioita tuli usein. Voisi jopa sanoa, että Mengele sai 13 väärin 12 rivin veikkauskupongissa.
ellauri066.html on line 870: Tartunnat kasvavat nopeasti Tanskassa, Hollannissa ja Ranskassa. Tegnell arvioi muun muassa Dagens Nyheterissä, että joissakin maissa kyseessä on koronan toinen aalto. Hän ei kuitenkaan usko siihen Ruotsissa.
ellauri067.html on line 79: Turmiolan Tommi. Tommi Nieminen. 15 June 1973. Also known as; English: Tommi Kinnunen. Finnish teacher and writer. place of birth: Kuusamo. Educated at: University of Turku. Award received: Thanks for the book award. Twitter followers: 15,701. Hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Luostarivuoren lukiossa ja koulussa.
ellauri067.html on line 127: temppua hävyttömänä. Hän kertoi harkitsevansa jatkotoimia. Tämä läjä lienee 7 vuodessa
ellauri067.html on line 144: Wernher Magnus Maximilian Freiherr von Braun (23. maaliskuuta 1912 Wirsitz, Saksa – 16. kesäkuuta 1977 Alexandria, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen raketti-insinööri. Hän oli toisessa maailmansodassa käytetyn V2-ohjuksen pääsuunnittelija ja sodan jälkeen Yhdysvaltain avaruusohjelman päähahmoja.
ellauri067.html on line 147: Wernher von Braun syntyi Wirsitzissä (nyk. Wyrzysk, Puola) Posenin provinssissa, joka oli tuolloin osa Saksan keisarikuntaa. Hän oli keskimmäinen perheen kolmesta pojasta. Braun kuului vähäiseen vapaaherralliseen aatelissukuun, jonka paronin arvon (saks. Freiherr)) hän myös peri. Braunin isä oli konservatiivinen virkamies Magnus Freiherr von Braun (1878–1972), joka toimi maatalousministerinä liittohallituksessa Weimarin tasavallan aikana. Hänen äitinsä Emmy von Quistorp (1886–1959) oli keskiajan Euroopan kuningashuoneiden jälkeläinen. Wernher von Braun sai äidiltään luterilaisen synnytyxen jälkeen lahjaksi metroskoopin, jonka myötä hänessä heräsi kiinnostus rakettitieteeseen.
ellauri067.html on line 211: Tom Pynchon kävi koulut hampaat vinossa ja aloitti insinöörinopinnot Cornellin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken liittyäkseen Yhdysvaltain laivastoon. Mä veikkaan eze halus näyttää isälle. Parin vuoden kuluttua hän palasi Cornelliin, vaihtoi alaa ja suoritti kirjallisuuden loppututkinnon. Hän työskenteli myös salaisessa tehtävässä Boeingin lentokonetehtaassa. Oppilastiedot hänen käymästään korkeakoulusta puuttuvat ja hänen laivastopalvelunsa aikainen arkisto on tuhoutunut tulipalossa.
ellauri067.html on line 214: Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa V. vuonna 1963. Sen jälkeen hän katosi julkisuudesta eikä ole antanut haastatteluja. Julkisuuden välttelyn vuoksi hänestä tiedetään hyvin vähän. Hän on kuitenkin näyttäytynyt Simpsonit-piirrossarjassa paperipussi päässä.
ellauri067.html on line 279: Alkuun hän kirjoitti merirosvoromaaneja, sitten historiallisia jännityskertomuksia. Sue aloitti Ranskassa lehdissä julkaistujen jatkoromaanien perinteen. Hänen tunnetuin teoksensa on Vaeltava juutalainen (Le Juif errant), jossa hän hyödyntää Ahasveruksen tarinaa.
ellauri067.html on line 397: Rathenau kuului ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan demokraattiseen puolueeseen. Hän nousi sodan aikana isänsä, huomattavan liikemies Emil Rathenaun perustaman AEG-yhtiön johtoon.
ellauri067.html on line 398: Ennen toimimistaan ulkoministerinä Rathenau oli ollut maan jälleenrakennusministeri. Hän kuului Saksan juutalaisväestöön ja olikin hyvin epäsuosittu äärioikeistolaisen keskuudessa.
ellauri067.html on line 597: Jossakin Tomin elämän varhaisvaiheen huoneessa johon hänellä ei ole enää pääsyä on jotakin hyvin pahaa. Hänelle on tehty jotakin, ehkä Winthrop setä on pannut perseeseen pikku Tomia. Masturbatorinen juhlapelkomieli oli tuloksena.
ellauri067.html on line 630: Tiiliskiven tuhannella sivulla Blicero/Weissman paljastuu yhen nuoren hererokoiraan rakastajaxi siirtomaistetussa Lounais-Afrikassa, ja sitten avainhahmoxi nazien raketin rakennusohjelmassa, minä aikana se kidutti jonkun teknikon suunnittelemaan räätälöidyn V2-raketin omiin tarkoituxiinsa. Lainaillen suosikkirunoilijaansa Rilkeä (ällökki), Weissman leikkaa yxiköllisen kuvion (cuts a singular figure). Hän kuvataan sekä "kaljuuntuvaxi koulumestarixi, joka kurkkii ylös pullonpohjalaseista" että "upiuudexi sotilaallisexi tyypixi, osaxi myyntimies, osaxi tiedemies". Se on brutaali: "sadisti jonka vastuulla on kekata uusia pelikuvioita kohti maximijulmuutta".
ellauri069.html on line 212: Arthur Henry Sarsfield Ward (15. helmikuuta 1883 Birmingham, Englanti – 1. kesäkuuta 1959 White Plains, New York, Yhdysvallat), oli nimellä Sax Rohmer tunnettu brittiläinen kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten romaaneistaan, joissa esiintyi kiinalainen mestaririkollinen Fu Manchu.
ellauri069.html on line 284: on asemoitu sinne. Hänellä on epätavallinen vaste roketteihin: niistä tulee kepityxiä. Mutta stondit tulee päiviä ennen rokettien tuhoamista, panopaikoissa joista tulee myöhemmin pommipaikkoja. Salaperäiset voimat Britin ja Amerikan älykkyydessä on tietoisia täst Alokkaan herkkyydest, ja pitää häntää tarkkixella. Novelli aukeaa Joulukuussa 1944, jolloin Suomi on jo vetäytynyt sodasta, sanoilla, "Kiljuset tulee taivaan poikki". Kiljuset on V-2 roketin lento.
ellauri069.html on line 290: Hän haluis tutkia miten Laiskiainen tekee tän. Sen sijaan hänelle annetaan mustekala nimeltä Grigori labraeläimexi. Valkoisessa Vizauxessa toimenpide nimeltä Toimenpide Musta Siipi on menossa. Idea on hyödyntää Sakun siirtomaamenneisyyttä kexityllä propagandalla Afrikkalaisista Sachsassa—lentue Aahrikkalaisia roketti-insinöörejä. Tämä on mixi he tutkivat Laiskiaisen rodullisia ahistuxia, ideoixi miten muotoilla propagandansa.
ellauri069.html on line 299: Laiskiainen, Täti Vihreä, ja Nalle Läski lähetetään Ranskan Rivieralle, missä he pysähtyvät lomakohteeseen. Niiden ekana päivänä siellä, ne piknikoivat biitsillä joidenkin naisten kaa (tietysti). Muu nainen, muukalainen, joutuu mustekalan hyökkäämäxi. Alokas koittaa mäsätä mustekalan pään pullolla. Läski tuottaa liian-kätevän ravun, käskien Laiskiaisen houkutella mustekalan pois ruualla. Alokas epäilee juonta jonkinlaista. (Se olisikin eka tässä kirjassa.) Hän on oikea. Mussetkala on Poinzimiehen Grigori! Hyökkäys on lavastettu saadaxeen Laiskiaisen yhteen hollantilaisen naisen kaa, Katje Borgesius, entinen Nazi yhteispeluri ja nyt KALAT toimija.
Alokas, tämä
ellauri069.html on line 304: Laiskis pysyy Rivieralla, jatkaen roketin opiskelua. Hän oppii erikoisroketista sarjanumerolla 00000, salaperäisestä rakettiosasta kuzumanimeltä "S-Gerät" eliskä S-laite, ja muovista nimeltä Imupeukku G. Hän tulee myös epäluuloisexi monikansallisista yrityxistä sitein rokettiin, molemmilla puolilla sotaa. Hän lukee uutispaperista ezen ystävä Täti Vihreä Mukkelis-Makkelis on kuollut taistelussa.
ellauri069.html on line 308: Hän lentää Zürichistä Geneveen ja takaisin. (Jännää!) Monimutkaisessa triviaalikaupassa, hän saa kansion Laszlo Jamfista, Imupeukku G:n kexijästä.
ellauri069.html on line 311:
Se on Toukokuu 1945 ja Laiskimus on Sachsassa, yhä ezien vastauxia koskien Rokettia 00000. Sota Euroopassa on ohi nyt, Liittoutuneet voitonriemuisina. Laiskis lukee kansiota Jamfista. Hän oppii et hänen isänsä salli Jamfin kokeillä hällä vastineexi rahasta lähettää Alokas Harvardiin.
ellauri069.html on line 315: Nordhausenissa, Laiskis viettää yön izekuvatun noidan Geli Trippingin jalkovälissä. Hänen rakastajansa, ryssä Aivastus,
ellauri069.html on line 321: Hapon ystävät antaa Alokkaalle jotain outoja pois-heitto vaatteita. Hän kuzuu uutta lukkiaan "Rokettimies". Sitten Happo tarjoo Laiskurille 1M väärennettyä Sachsan markkaa. Kaikki Laiskiaisen pitää tehdä on hakea jotain hassista piilotettuna Potsdamiin, Sachsa. Laiskuri on samaa mieltä ja palaa hassixen kaa.
ellauri069.html on line 325: Lotja pelastaa Laiskixen. Hän matkustaa lotjan toimijoiden kaa, Rouva Gnap ja sen Otto-poika. Ne saapuvat roketin lähetysasemalle Peenemündeen. Siellä Laiskis, Otto, ja vielä yx mies pelastavat Margheritan filmijohtajan, von Köllin, jota pidettiin vankina. Pelastuslähetystehtävän aikana, Laiskiainen vaihtaa Rokettimies-asunsa ryssäläisen upseerin univormuun, antaen sille uuden henkilöllisyyden.
ellauri069.html on line 331: Hän liittyy Merirosvo Oppisopimuxen joukkoihin ja yx toinen mies luodaxeen "vastavoiman", jotakin joka tyhjäisi salaperäisen "Niiden" juonet. (Toivottavasti niillä oli parempia juonia kuin tämä.)
ellauri069.html on line 334: Hän törmää Isompaan Merviin taas, joka ei tunnista häntä koska hän on vielä ryssän univormussa. Laiskis oppii informaatiota jota hän voi välittää Katkeron kurssihereroille, pelastaen ne razzialta Mervin miesten taholta.
ellauri069.html on line 336: Pienessä Sachsan tuppukylässä, Laiskis sonnustautuu porsaan asuun liittyäxeen paikalliseen festivaaliin. Joku varastaa sen polsu-uniformun ja niin Laiskiainen tuhlaa jotain aikaa nimellä "Peltikieli, Porsas-Sankari." Sit hän käväisee Leni Suolaajan pakeilla ilotalossa. Mervi on myös siellä, vaikka ne eivät kohtaa. Ilotalon razzioi militääripoliisi ezien Laiskuria. Sekaannuxessa Mervi sonnustautuu sikakostyymiin, toivoen karkaavansa. Hänet pidätetään Laiskiaisena ja ajetaan pois sairasautossa. Sairasautossa 2 tohtoria kuohizee Mervin, ajatellen et hän on Laiskuri. Hah haa! Siitäs sait Mervi! Väärä kikkeli!
ellauri069.html on line 341: Germaanien vuorilla, Vetelys yhtyy uudelleen huuliharppuunsa. (Se putosi vessanpöntöstä osassa X.) Hän antaa perixi yrittämästä eziä Jamfin tekojen merkitystä. Uutispaperista, Laiskis oppii atomipommin pudotuxesta Hiroshiman päälle. Hänellä on visio mulkerosta sateenkaaresta joka tunkeutuu maahan; kokemus on tunteenomaisesti tuhoisa. Hänestä tulee "pirskaleita" ja häntä ei voi käsittää kokonaisena henkilönä, "kokonaislukuluomana", enää. (Onko tähänkään saakka voi hyvin kysyä.)
ellauri069.html on line 346: Katkero ja muut kurssisankarit postittavat tonkimansa roketin erilliset osat Lüneburgin Nummelle, missä se kootaan roketixi 00001. Katkero aikoo olla roketin lastina kuin Laika-koira. Hän ei ole tismalleen matkustaja koska hän ei pysy hengissä lennosta. Hän toivoo että hänen uhri pelastaa hänen porukat.
ellauri069.html on line 622: Ritari ja minnelaulaja Tannhäuser on ollut pitkään Venusbergissä (Hörselberg Eisenachin lähellä) jumalatar Venuksen rakastajana. Hän on kuitenkin kyllästynyt ja pyytää Venusta päästämään hänet pois, mutta Venus kieltäytyy ja yrittää suostutella häntä jäämään. Lopulta Tannhäuser julistaa pelastuksensa olevan Mariassa, jolloin Venus katoaa ja Tannhäuser huomaa olevansa laaksossa lähellä Wartburgin linnaa. Hänen ohitseen kulkee joukko pyhiinvaeltajia matkalla Roomaan. Paikalle saapuu metsästysseurue, jota johtaa maakreivi Hermann mukanaan joukko minnelaulajia. Nämä tunnistavat Tannhäuserin ja pyytävät häntä tulemaan Wartburgin linnassa pidettävään laulukilpailuun. Tannhäuser ei aluksi halua tulla heidän mukaansa, mutta muuttaa mielensä, kun ritari Wolfram von Eschenbach, yksi minnelaulajista, kertoo maakreivin veljentytär Elisabethin ikävöineen Tannhäuseria siitä asti, kun tämä lähti. Tannhäuser suostuu lähtemään seurueen mukaan.
ellauri069.html on line 750: Tässä kohtaa suomenkielinen wikisivu katkeaa, joten täytyy kääntää loppupää omin sanoin suomexi. Matkalla keltaista tiilitietä alas Dorothy ottaa osaa bankettiin jonka järkkää maiskiainen nimeltä Boq. Seuraavana päivänä D. vapauttaa Varixenpelätin (h.k.) (TW: trigger warning) paalusta jossa se roikkuuu, laittaa öljyä kannusta Tölkki Puumiehen ruosteisiin jointteihin, ja tapaa Pelkurimaisen Leijonan. Varixenpelätin tahtoo aivot, Tölkki Puumies tahtoo sydämmen, ja Leijona haluu cojones, joten D. rohkaisee niitä matkaamaan kanssaan ja Toton kanssa Smaragdistadiin pyytämään apuaa Welholta. Useiden seikkailujen kuluttua matkalaiset saapuvat Smaragdistadiin ja tapaavat portinvartijan (Guardian!) joka pyytää heitä käyttämään vihreäxi värjättyjä rillejä jotta niiden silmät ei häikäistyisi stadin loistosta. Jokainen kuzutaan Wizardin pakeille. Hän ilmestyy Dorothylle jättipäänä, Varixenpelätille hemaisevana leidinä, Tölkki Puumiehelle hirveänä petona, ja Leijonalle tulipallona. Hän lupaa silti auttaa heitä kaikkia jos ne tappavat Lännen ilkeän noidan, joka hallizee Kullimaata. Guardian varoittaa heitä että kukaan ei ole koskaan voittanut noitaa.
ellauri069.html on line 752: Lännen ilkeä noita näkee matkustajat lähestymässä yhdellä teleskooppisilmällään. Se lähettää susilauman repimään ne kappaleixi, mutta Tölkki Puumies tappaa ne kirveellään (Hyvä Puumies! Kaada vielä puutkin! huutaa Haju Pisilä kazomosta). Se lähettää parven villivarizia nokkimaan niiltä silmät, mutta Varixenpelätti tappaaa ne vääntämällä niiltä niskat nurin (Hyvä Pelätti! Näytä niille linnuille! huutaa valkoposkihanhinuiverot.) Se kuzuu parven mustia mehiläisiä pistämään niitä, mutta ne kuolevat kun ne yrittävät pistää Tölkki Puuumiestä sillä aikaa kun Varixenpelättimen oljet piilottavat muut osanottajat. (Hyvä puumaamiehet! huutaa Suomen Keskusta.) Hän lähettää tusinan Kulliorjiaan hyökkäämään niiden kimppuun, mutta Leijonalla seisoo jäykkänä ja torjuu ne. Loppuviimexi se käyttää Kultaisen Lippixensä voimaa ja lähettää Siipiapinat sieppaamaan Dorothyn, Toton, ja Leijonan, tyhjentämään Varixenpelättimen oljista, ja lommottamaan Tölkki Puumiehen. Dorothyn on pakko tulla noidan henk.koht. sexiorjaxi, sillä aikaa kun noita suunnittelee sen hopeakenkien varastamista.
ellauri069.html on line 756: Kun Dorothy ja sen ystävät tapaavat Welhon taas, Toto kompastuu varjostimeen valtaistuinsalin kulmassa, paljastaen Welhon, joka surullisesti selittää olevansa humpuukia—tavallinen vanha mies, joka tuli kuumailmapallolla Oziin kauan sitten Omahasta. Hän varustaa Varixenpelättimen päällä joka on täynnä leseitä, pinnejä ja neuloja ("paljon kupouusia aivoja"), Tölkki Puumiehen silkkisydämellä täytettynä sahanpurulla, ja leijonan "rohkeus"juomalla (75-prosenttista etanolia). Heidän uskonsa hänen voimiinsa tekee näistä itemeistä kohteita heidän haluilleen. Hän päättää heittää Dorothyn ja Toton kotiin ja sitten mennä takas Omahaan pallollaan. Lähtiessä hän palkkaa Varixenpelättimen varapresidentixi, minkä se lupaa tehdä autettuaan Dororothya palaamaan Kansaxeen. Toto jahtaa kissanpoikaa väkijoukossa ja Dorothy lähtee sen perään, mutta palloa pidättävät köydet katkeavat ja Welho kelluu tiehensä.
ellauri069.html on line 758: Dorothy kuzuu Siipiapinat ja käskee niitä kantamaan hänet ja Toton kotiin, mutta ne selittävät etteivät ne pysty ylittämään Ozia ympäröivää autiomaata. Wihreäwiixiset Sotilaat informoivat Dorothya että Glinda, Etelän hyvä noita voi kyetä auttamaan heitä palaamaan kotiin, joten matkustajat lähtevät matkoihinsa kuikkimaan Glindan linnaa Nelitahokkaiden maassa. Matkalla Leijona tappaa jättihämähäkin joka terrorisoi eläimiä eräässä mezässä. Ne pyytävät häntä rupeamaan kuninkaaxeen, minkä hän suostuu tekemään autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy kuzuu Siipiapinat 3. kerran lennättämään heidät mäen yli Glindan linnaan. Glinda tervehtii heitä ja paljastaa, että Dorothyn hopeakengät voivat viedä hänet minne hän haluaa mennä. (Eli siipiapinat oli ihan tyhjän pantteja. Hemmetti.) Hän syleilee ystäviään, jotka kaikki palautetaan omiin kuningaskuntiinsa Glindan kolmella Kultaisen Lippalakin käytöllä: Varixenpelätin Smaragdistadiin, Tölkki Puumies Kullimaahan, ja leijona mezään; minkä jälkeen lippis annetaan Siipiapinoiden kuninkaalle, vapauttaen hänet ja hänen yhtyeensä. Dorothy ottaaa Toton käsivarsilleen, kalauttaa kantapäänsä yhteen 3x, ja toivoo palaavansa kotiin (siis Kansaxeen). Välittömästi, hän alkaa pyöriä ilman läpitte ja rullata Kansaxen preerian ruoholla, maalaistaloon asti, vaikka hopeakengät putoavat hänen jaloistaan matkalla ja hukkuvat Tappavaan Autiomaahan. Hän juoxee täti Emin luo, sanoen "Olen niin iloinen että oon taas kotona (Kansaxessa)."
ellauri070.html on line 56: Douglas Fairbanks oli yhdysvaltalainen näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän esiintyi mykkäelokuvan aikana useissa seikkailuelokuvissa, joista tunnetuimpia ovat Zorron merkki, Kolme muskettisoturia, Robin Hood ja Bagdadin varas. Fairbanksin ensimmäinen vaimo oli Beth Sully ja heillä oli poika Douglas Jr. Fairbanks jätti vaimonsa alkaessaan seurustella Mary Pickfordin kanssa. Hän oli naimisissa Pickfordin kanssa vuodet 1920–1936. Fairbanks oli Charles Chaplinin paras ystävä kuolemaansa saakka.
ellauri070.html on line 62: 32-vuotias Jake Angeli oli ennen keskiviikkoa toiminut Arizonassa äärioikeistolaisissa tapahtumissa. Hänen tukemansa QAnon-salaliittoteorian mukaan Yhdysvaltojen hallinnossa on mukana korkean tason virkamies, joka yrittää pelastaa maan lähettämällä kryptisiä viestejä seuraajilleen.
ellauri070.html on line 111: Hän antaa hiustensa ja partaansa kasvaa. Hän pukeutuu kukkapaitaan ja farkkuhousuihin, mutta viettää mielellään kokonaisia päiviä alasti. Muurahaiset juoxentelevat hänen letkullaan, perhoset laskeutuvat hänen kasseilleen. Hän voisi livahtaa Ruoziin tai palata Amerikkaan. Amerikka on kuiskannut hänelle unessa rakasta minua. Ota minut takaata. Dog bless Amerika.
ellauri070.html on line 136: Šabbetai Tsevi (1. elokuuta 1626 Smyrna – n. 17. syyskuuta 1676 Albania) oli Messiaaksi julistautunut sefardijuutalainen kabbalisti. Hänen seuraajansa muodostivat šabbetailaisen liikkeen.
ellauri070.html on line 138: Euroopan juutalaisten keskuudessa nousi 1500-luvulta alkaen 1800-luvulle asti useita messiaanisia liikkeitä, jotka tarjosivat sorretuille juutalaisille lupauksen paremmasta. Smyrnassa ja Balkanin niemimaalla kierrellyt Šabbetai Tsevi herätti huomiota askeettisuutta ja erikoisia tempauksia sekoittelevalla käyttäytymisellään. Hän julistautui Messiaaksi Salonikissa, mutta paikalliset rabbit karkottivat hänet pian kaupungista. Muutettuaan ensin Kairoon ja sitten Jerusalemiin hän aktivoitui uudelleen, tekeytyi Messiaaksi ratsastellen aasilla ja nimitti ihmisiä opetuslapsikseen. Šabbetai keräsi nopeasti ympärilleen kansanliikkeen Lähi-idässä ja suuressa osassa Eurooppaa, myös Itä-Euroopan aškenasien parissa.
ellauri070.html on line 324: "Tämä mies on leijona, hulluna itseensä, mutta silti Katja pitää hänestä." Näähän on kuin Giuliani ja Ivana puhumassa Trumpista. "Hän on vanha minuus, rakas albatrossi josta en raski luopua." Ammuin nuolen ilmoihin, albatrossia haavoitin, Gentiana ulisee kliseisesti kuin Donald Duck.
ellauri070.html on line 346: Katkero Mutiainen on "lipevä etelämaalainen". Cary Grantkin oli homo. Katje näyttää yhä 16-vuotiaalta kuin Ivana Trump. Oisko se 61. Eiku 71. Sileä platinatukka huppuna tekoripset räpsyen kuin hölmö pissis giffikuvassa. "Eli hän tarvizee ruoskaa", kirjoittaa Weissman Haagista. "Hän tarjoo pyllyä kuin me vain impotenssin pelosta: pystyykö se vielä, vai eikö se..." Pystyä < pistyä, upota kuin peizi poihin. (Täst mie piän sanoo Nipsu, työntää kynää silminnähtävästi jäykistyen.)
ellauri070.html on line 361: Maria do Carmo Miranda da Cunha (9 February 1909 - 5 August 1955), jonka lukija tuntee paremmin toisella nimellä, Carmen Mirandan nimellä, oli portugalilaissyntyinen brasilialainen laulaja ja näyttelijä. Häntä pidetään viihteen ikonina, Amerikan idolina ja Brasilian kansainvälisenä kultaisena vasikkana.
ellauri070.html on line 365: Hän oli yksi Brasilian ensimmäisistä samban supertähdistä ja näytteli Brasiliassa myös kuudessa elokuvassa. Kymmenen vuoden kuluttua hänet kutsuttiin esiintymään Broadwaylle New Yorkiin. Miranda saapui yhtyeensä (Bando da Lua) kanssa Yhdysvaltoihin 1939, ja hänestä tuli tähti 1940-luvun alussa. Nyttemmin Lua tunnetaan tekoälyn ohjelmointikielenä. Yhdysvaltojen hallitus vetisti hänen uraansa osana presidentti Franklin Rooseveltin ”Hyvä naapuri” -politiikkaa. Hän oli maan parhaiten ansaitseva taiteilija usean vuoden ajan 1940-luvulla, ja vuonna 1945 hän oli parhaiten ansaitseva nainen Yhdysvalloissa.
ellauri070.html on line 370: Mirandan albumeja myytiin yli kymmenen miljoonaa. 1940-luvulla hänen vieraillessaan Brasiliassa häntä arvosteltiin ankarasti amerikkalaiselle kaupallisuudelle antautumisesta sekä vääristyneen Brasilia-kuvan esittämisestä. Hän vastasi laululla ”Disseram Que Eu Voltei Americanizada” (”Sanotaan, että palasin amerikkaistuneena”). Arvostelujen vuoksi hän pysytteli poissa Brasiliasta 14 vuotta. Miranda mm. esiintyi Disneyn vitun läpinäkyvässä latinojen kosiskelufilmissä Tres Caballeros maailmansodan lopussa 1944.
ellauri070.html on line 372: Miranda oli hyvin pienikokoinen nainen. Hän pyrki kätkemään tämän käyttämällä korkeita korkoja ja valtavan kokoisia hedelmäkasoin tai liioitellun kokoisin yksittäisin hedelmin koristettuja hattuja. Kun muuan toimittaja kysyi Mirandalta, mistä hän hankkii nämä erikoiset hattunsa, hän vastasi tekevänsä ne itse. Samanlaisia hattuja käytti kassikotkilla lennähtelevät kääpiöt Sateenkaarinotkossa. Nekin olivat hyvin lyhyitä, kuin Munchkin-filmitähtiä. Onkohan Nipsu hukkapätkä sekin? Kärsiiköhän se siitäkin? A man of constant sorrow niinkuin Emry Arthur. (Note)
ellauri070.html on line 376: Miranda ei ennen 1930-luvun loppua käyttänyt alkoholia eikä tupakoinut. Tuolloin alkaneen alkoholismin lisäksi hän käytti säännöllisesti amfetamiinia, ja samalla hänen sydämensä heikkeni. Foi Americanizada, na verdade. Hän kuoli sydänkohtaukseen The Jimmy Durante Show’ssa esiintymisen jälkeen. A&E Networkin biografiajaksossa on surullista filmimateriaalia Mirandan esiintymisestä 4. elokuuta. Tanssiohjelman jälkeen Miranda sai tietämättään pienen sydänkohtauksen ja oli kaatumaisillaan. Durante oli hänen vieressään ja auttoi häntä pysymään jaloillaan. Miranda hymyili, heilutti kättään yleisölle ja käveli viimeisen kerran lavan taakse. Hän menehtyi seuraavaan aamuun mennessä 46-vuotiaana. Hänen ruumiinsa lennätettiin pian Brasiliaan, jossa julistettiin maansuru. Hänet haudattiin São João Batistan hautausmaalle Rio de Janeiroon. Siellä hän lepää vieläkin, ellei ole kuollut.
ellauri070.html on line 426: Stephen Collins Foster (4. heinäkuuta 1826 – 13. tammikuuta 1864) oli yhdysvaltalainen lauluntekijä, joka tunnetaan ”amerikkalaisen musiikin isinä”. Monet hänen kappaleistaan ovat kansanlaulunomaisia ja niissä on vaikutteita Yhdysvaltojen etelävaltioiden musiikista, vaikka Foster ei itse asunut koskaan etelävaltioissa. Hänen laulunsa, kuten ”Oh! Susanna”, ”Camptown Races”, ”My Old Kentucky Home”, ”Old Black Joe”, ”Beautiful Dreamer” ja ”Old Folks at Home” (”Swanee River”), ovat suosittuja vielä nykyäänkin. Tää on jo ainaskin toinen Amer. musan isi. Vanhempi vielä kun se jutku joka teki Dog bless American.
ellauri070.html on line 431: Mr. Spock on pääasiassa Leonard Nimoyn esittämä U.S.S. Enterprisen tiedeupseeri ja yliperämies televisiosarja Star Trekissä. Hän on toiminut myös Tähtiliiton kadettien kouluttajana. Spockin tunnetuimpia piirteitä lienevät hänen suippokorvansa. Voisko se olla ollut Marcelin kampausmallina? Ehkäpä:
ellauri071.html on line 424: Waite oli tuottelias okkulttisten tekstien kirjoittaja. Kirjoissaan hän käsitteli mm. ennustamista, ruusuristiläisyyttä, vapaamuurariutta, mustaa- ja seremoniallista magiaa, kabbalaa ja alkemiaa. Hän myös käänsi englanniksi ja kommentoi useita tärkeitä okkulttisia teoksia, mm. Eliphas Lévin teoksen Transcendental magic. Etenkin hänen työnsä Holy Grail-teoksen kanssa oli huomattavaa. Joitakin hänen teoksistaan, mm. Book of Ceremonial Magic, The Holy Kabbalah ja New Encyclopedia of Freemasonry painetaan edelleen.
ellauri071.html on line 445: Gabriel Matzneff (12. elokuuta 1936, Ranska Neuilly-sur-Seine) on ranskalainen kirjailija. Hän on saanut useita palkintoja. Matzneff on perheestä, joka on lähtöisin Venäjältä vallankumouksen aikoihin 1917.
ellauri071.html on line 449: Matzneff on aiemmin julkisestikin kertonut seksuaalisista kokemuksistaan alaikäisten kanssa. Hän on puolustanut lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyjä allekirjoittamalla avoimen kirjeen, jonka allekirjoittivat myös Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. No tietysti ne limaskat. Existentialismi on syvältä alaikäisen hyväxikäytetystä perseestä.
ellauri071.html on line 475: Keittäjänä ja pyykkärinä toiminut Mallon tartutti lavantaudin ainakin 53 ihmiseen, joista 3 kuoli tartuntaan. Mallon eristettiin North Brother Islandilla sijaitsevaan sairaalaan vuosiksi 1907–1910, mutta hänet vapautettiin Mallonin luvattua hankkia jonkin muun kuin keittäjän työn. Vapauttamisensa jälkeen Mallon toimi jonkin aikaa muun muassa pyykkärinä, mutta palasi paremmin palkattuun entiseen ammattiinsa. Hänet määrättiin vuonna 1915 uudelleen eristettäväksi North Brother Islandille, ja eristys jatkui hänen kuolemaansa vuonna 1938 saakka.
ellauri072.html on line 131: Bernd Heinrich Wilhelm von Kleist (18. lokakuuta 1777 Frankfurt an der Oder – 21. marraskuuta 1811 Berliini) oli saksalainen näytelmä- ja romaanikirjailija sekä runoilija. Hänen tuotantonsa kuului romantiikan suuntaukseen.
ellauri072.html on line 132: Kleist (1777-1811) oli preussilainen aatelinen, sukuperinteisen isän pakottama upseerixi, mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta vastoin kunkun tahtoa 1799. Kleist oli mieleltään helposti synkkyyteen vajoava. Hänen mieliajatuksensa oli Immanuel Kantin filosofiasta ”tieto on turhaa ja toiveet turhia”. Ranskassa hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavana. Saksassa Kleist avusti äärikonservatiivista lehdistöä, mutta ei löytänyt politiikasta kutsumusta. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Vaikka ruma heppuli, se oli eloisa, ja sille oli kyllä monta naista tarjolla, mutta se saattoi olla vähän kallellaan miehiin päin, ainakin sen mielinaiset oli miesmäinen siskopuoli Ulrike ja pullantuoxuinen sister-in-law Marie ja ehkä jotain muita milfejä. On epäselvää vetikö se koskaan paizi kätöseen. Viimetteexi 34v Kleist tutustui parantumattomasti sairaaseen rva Henriette "Jette" Vogeliin. Vogelilla taisi olla kohtusyöpä. Kumppanuxet teki Wannenseellä izemurhapaktin. Kleist ampui ensin naista rintaan ja sitten itseänsä päähän 21. marraskuuta 1811. Kleistinkin ruukku meni halki. Crackpot kuten bändärinsä Aarne Kinnunen. Sitä 6v vanhempi Rahel Varnhagen piti sille kauniin muistopuheen.
ellauri072.html on line 155: Akutagawa syntyi Tokiossa maitomiehen poikana. Hän sai lisänimen Ryūnosuke, ”Lohikäärmeen poika”, koska hänen sanottiin syntyneen lohikäärmeen vuonna 1892, lohikäärmeen kuussa, lohikäärmeen päivänä lohikäärmeen tuntina. Asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä tallessa ei ole syntymätodistusta, josta Akutagawan tarkka syntymäaika ilmenisi. Hän kasvoi enonsa perheessä ja sai siksi äitinsä tyttönimen Akutagawa. Eliskä siis maitomies käväistessään enolassa täytteli muutakin kuin pulloja.
ellauri072.html on line 156: Suuri osa Akutagawan tuotannosta on vahvasti omaelämäkerrallista. Hän kamppaili horjuvan fyysisen kunnon ja mielenterveyden kanssa. Akutagawa kärsi harhoista ja syömishäiriöistä, yritti pari kertaa itsemurhaa ja onnistui siinä lopulta vuonna 1927, vain 35-vuotiaana. Kuolinsyy oli barbituraattien yliannostus.
ellauri072.html on line 227: Viktor Emil Frankl (26. maaliskuuta 1905 Wien – 2. syyskuuta 1997 Wien) oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka tunnetaan logoterapian perustajana. Hän toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen.
ellauri072.html on line 229: Hän kävi lukion viimeisellä luokalla kirjeenvaihtoa Sigmund Freudin kanssa, jonka myös tapasi henkilökohtaisesti, vuoden lukiosta pääsyn jälkeen vuonna 1925.
ellauri072.html on line 230: Vuonna 1942 Frankl avioitui, mutta joutui saman vuoden syyskuussa juutalaisena keskitysleirille. Häntä pidettiin usealla keskitysleirillä, muun muassa Theresienstadtissa, Auschwitzissa ja Dachaussa, mutta hän selvisi hengissä kolmen vuoden leiriajan läpi.
ellauri072.html on line 234: Frankl vapautui vuonna 1945 huhtikuussa ja palasi Wieniin saaden tietää, että hänen äitinsä, isänsä, veljensä ja vaimonsa olivat menehtyneet keskitysleireillä. Vain hänen sisarensa Stella säilyi hengissä, koska hän oli päässyt lähtemään Australiaan aiemmin ennen muun perheen pidätystä. Hän (Viktor, ei sisko) sai kuitenkin Wienin Neurologisen poliklinikan ylilääkärin paikan vaikka ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Pian vapautumisensa jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jonka hän saneli keskitysleireillä raapustamiensa zetteleiden avulla. Sanelu kesti yhdeksän päivää, ja teosta kirjoittivat useat pikakirjoittajat. Teos on nimeltään Ein Psycholog erlebt das KZ (Ihmisyyden rajalla). Sitä myytiin yhdeksän miljoonaa kappaletta 26 kielelle käännettynä. Kannatti kärvistellä.
ellauri072.html on line 236: Hän tapasi myös kirjan kirjoittamisen aikoihin nuoren leikkaussalihoitajan Eleonore Schwindtin ja he menivät naimisiin vuonna 1947 ja heille syntyi tytär Gabriele saman vuoden joulukuussa. Vuonna 1995 Frankl vastaanotti Wienin kaupungin kunniakansalaisen nimityksen. Lisäksi hän oli 29 yliopiston kunniatohtori muun muassa Yhdysvalloissa, Tšekissä, Unkarissa ja Israelissa.
ellauri072.html on line 268: Frankl joutui testaamaan oppinsa paikkansapitävyyden keskitysleirien kauhuissa toisen maailmansodan aikana. Hän esitti, että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Tarkoituksen löytämisen kautta ihmisen on mahdollista löytää itsessään oleva potentiaali kestää lähes mitä tahansa elämässä vastaantulevaa. Kunhan vaan on lyijäri ja riittävästi vessapaprua. Ihmisellä ei ole aina vapautta valita eikä muuttaa olosuhteitaan, mutta hänellä on aina vapaus valita suhtautumisensa niihin. Ihminen on myös aina vapaa tekemään valintoja, joista hän on vastuussa. Sillä lailla voi viihtyäkin KZ-leirissä, kun on vapaus valita mille reijälle menee ruikelipaskalle. Jos menee väärälle, siitä saa sit vastata.
ellauri072.html on line 471: Joo mun työgipotez on et tää on Wallun autobio silppurin läpi käytettynä. Autistin autofiktio. Äiskä likisti sen kipeäxi ja Mies ize eli HänMies pelotteli. Kukapa ei pelkäisi HiiMäntä.
ellauri072.html on line 582: Wallace syntyi vuonna 1962 filosofi-isän ja opettajaäidin perheen esikoisena. Wallacen ollessa parivuotias perhe muutti Illinoisiin. Hän pelasi nuorena innokkaasti tennistä.
ellauri073.html on line 76: Hän perustelee, että niin voi tehdä, sillä poliisit tai teekkarit eivät ole sorrettu ihmisryhmä, joista ei saisi vitsailla.
ellauri073.html on line 81: – En ole 35-vuotias, flanellipaitaan pukeutunut perheenisä-koomikko. Mutta ei mun tarvitsekaan olla. Hakukone tuo sanoilla "eve kulmala mies joka ei saa sanoa mitään" Risto Jarvan vuonna 1975 ohjaaman elokuvan "mies joka ei osannut sanoa ei", jonka pääosassa näyttelee Antti Litja. Hän on sittemmin näytellyt myös Mielensäpahoittajaa. Risto Jarva lähti tällä elokuvalla kazojaystävälisempään suuntaan.
ellauri073.html on line 92: Kaikki tekopyhyys on aina ärsyttänyt Röyhkää. Hän näki levyn hahmon rehellisenä ihmisenä, joka ei yrittänyt kaunistella itseään. ”Koin, että sellainen rooli sopisi mullekin. Röyhkän hahmo on epävakaa eikä siitä tiedä, onko se hyvä vai paha.”
ellauri073.html on line 288: Varkautelainen motivaatiopuhuja Janne Immonen haluaa räjäyttää sen, miten ihmiskunta ajattelee. Hänen mielestään kaikkien pitäisi elää Rock Your Day -elämää.
ellauri073.html on line 296: Hänen ilmaisunsa ei ole millään lailla huoliteltua. Videoista näkee heti, että Immosen ilmaisussa ja olemuksessa ei ole kauppakorkeakoulun sliipattua yhtenäisyyttä, vaan silkkaa savolaista töräyttelyä.
ellauri073.html on line 320: Kirjassa Immonen kehottaa elämään unelmaansa, eli “live the dream!” tässä nopeatahtisessa modernissa maailmassa, jossa ”aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi”. Hän antaa erilaisia ohjeita aamukävelystä aina iltarutiinien muuttamiseen. “When you engage in a walk as a part of your morning routines, you have this good feeling, and you find it easy to purge your mind”, Immonen kirjoittaa kirjassa.
ellauri073.html on line 325: Kävelemme ulos, ja Immonen antaa näytteen siitä, miten hän kuvaa videoitaan. Hän hypähtelee ja poseeraa kameralle irvistäen. “Hähähäh, tästä lähtee, nyt tulee tosi energinen video. Let’s go!” Immonen ojentaa kätensä ja alkaa kuvata. Video alkaa kuten kaikki Immosen videot:
ellauri073.html on line 339: Immonen oli nuorena ujo ja koulukiusattu. Hän oli sanojensa mukaan aluksi koulussa ahkera viittaamaan ja mielellään äänessä, mutta jos hän vastasi väärin, tietty porukka luokassa alkoi nauraa. Pian Immonen lakkasi olemasta äänessä.
ellauri073.html on line 344: Immosen Rock Your Day -logo muistuttaa paljon nu metal -yhtye Linkin Parkin logoa. Hän sanoo kuulleensa mainintoja näiden yhdennäköisyydestä, mutta tunnustautuu nu metalin sijaan Modern Talking -faniksi. Logo syntyi Immosen hierojan ansiosta.
ellauri073.html on line 372: Mennoniitat ovat saaneet nimensä liikkeen perustajasta, hollantilaisesta uskonpuhdistajasta Menno Simonsista, joka oli ennen vuonna 1536 tapahtunutta liittymistään anababtisteihin (sic) katolinen pappi. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti kirjallisella toiminnallaan. Vuonna 1672 heidät tunnustettiin Alankomaissa virallisesti yhdyskunnaksi, joka sai vapaasti harjoittaa uskontoaan valtion suojeluksessa.
ellauri073.html on line 505: Kylä Wallun izemurhan syy oli varmasti eze oli pettynyt izeensä kuin Alexander Stubb. Se oli pettänyt äiskän haaveet tennismestaruudesta ja iskän toiveet modaaliloogikon urasta. Siitä tuli vaan tollanen keskeyttäjä, naistenmezästäjä ja sekakäyttäjä. Kirjoitti pois pahaa mieltä ihan vimmattuna. Eikä sekään riittänyt. Äidin kuoltua ei Wallulla enää ollut voimia jatkaa kurjaa elämää. Ei vaitiskaan, ei Wallun wickedly funny äiti kuollut kuin viime kesänä, ja yhteiset peijaiset Hänmies Jimin kanssa on luvassa ensi kesänä:
ellauri074.html on line 157: Tucks lääketyynyn vuosi olis 1973 tai 1976 riippuen kumpi valehteli Wallun iän, Wallu vaiko HänMies.
ellauri074.html on line 267: Emil Michel Cioran [tšoran] (8. huhtikuuta 1911 Rǎșinari, Itävalta-Unkari – 20. kesäkuuta 1995 Pariisi) oli romanialainen filosofi ja esseisti. Hän muutti Ranskaan vuonna 1937 saatuaan Ranskan Bukaresthin-instituutin apurahan.
ellauri074.html on line 270: Cioran aloitti filosofian opinnot Bukarestin yliopistossa 17-vuotiaana ja tutustui siellä vuonna 1928 Eugène Ionescoon ja Mircea Eliadeen. Hän valmistui kandidaatiksi 1932. Vuosina 1933–1935 Cioran opiskeli Berliinin yliopistossa, jossa hän tutustui Ludwig Klagesiin ja Nicolai Hartmanniin. Palattuaan Romaniaan hän opetti 1936–1937 filosofiaa Andrei Șagunan lukiossa Brașovissa.
ellauri074.html on line 272: Cioran sai 1937 Ranskan Bukarestin-instituutista väitöskirja-apurahan Henri Bergsonin filosofian tutkimiseen ja lähti Pariisiin, mutta hän ei aikonutkaan kirjoittaa väitöskirjaa. Apurahaa jatkettiin lopulta vuoteen 1944 saakka, ja opiskelijakortin ansiosta Cioran pystyi syömään opiskelijaruokalassa 40-vuotiaaksi saakka. Hän palasi Romaniaan marraskuussa 1940 kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan palannut Romaniaan.
ellauri074.html on line 274: Cioran eli vaatimattomissa oloissa Pariisin latinalaiskorttelissa elämänsä loppuun saakka ja pysytteli Pariisin yliopisto- ja kirjallisuuspiirien ulkopuolella. Elantonsa hän ansaitsi lähinnä käännöksillä ja toimimalla kustantajien lukijana. Hänellä oli kuitenkin älymystössä joitakin läheisiä ystäviä: Mircea Eliade, Eugène Ionesco, Samuel Beckett, Gabriel Matzneff, Frédérick Tristan, Henri Michaux, Gabriel Marcel ja Roland Jaccard. Vuonna 1942 hän tapasi englanninopettaja Simone Bouén, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.
ellauri074.html on line 278: Cioranin mielestä ihmisen on tärkeää valita paikka, jossa hän haluaa epäonnistua elämässään. Hänelle itselleen Pariisi oli paras mahdollinen paikka siihen: ”S’il faut rater sa vie, c’est mieux de la rater à Paris qu’ailleurs. Il faut choisir l’endroit où on veut rater sa vie.”
ellauri074.html on line 291: Cioran osasi hyvin saksaa. Nuoruudessaan hän opiskeli erityisesti Kantia, Schopenhaueria ja varsinkin Nietzscheä. Hänestä tuli agnostikko, ja hän otti tunnuslauseekseen ”olemassaolon harmillisuuden”. Nuoruudessa Cioraniin vaikuttivat suuresti myös Georg Simmel, Philipp Mainländer, Martin Heidegger, Wilhelm Dilthey ja Søren Kierkegaard sekä Lev Šestov, jonka ansiosta usko elämään sattumanvaraisuuteen tuli keskeiseksi osaksi Cioranin ajattelua. Cioran lopputyö yliopistossa käsitteli Henri Bergsonia (myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi Bergsonin ajattelun ja oli sitä mieltä, ettei tämä ollut ymmärtänyt elämän traagisuutta).
ellauri074.html on line 309: Muita Cioranin tuotannolle ominaisia teemoja ovat muun muassa perisynti, historian traagisuus, sivilisaation loppu, uskon tuomasta lohdutuksesta kieltäytyminen, absoluutin pakkomielle ja elämä ihmisen metafyysisenä karkotuspaikkana. Jumalasta Cioran on sanonut, että Hän olisi täysin toisarvoinen, ellei Johann Sebastian Bachia olisi olemassa, ja että vain Bachin musiikki antaa oikeutuksen olla pitämättä maailmaa täysin epäonnistuneena. Toisaalta maailma ilman Jumalaa olisi pelkää olemattomuutta (tai tyhjyyttä), ja Jumala itse on ylin olemattomuus.
ellauri074.html on line 313: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 323: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
ellauri074.html on line 434: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri074.html on line 629: Mieheni määräsi tämän korjaamaan "ryhtiään" ja on kulunut noin 8 tuntia päivässä 2 viikon ajan (anna tai ota). Hänen alkuperäinen palautteensa oli, että hänen "alaselänsä" tuntui paremmalta, mutta "yläselkä" sattui / kipeä. Tämä tapahtui viikon kuluttua ja hänen sii- "selkänsä" säätämisen takia. Toisella viikolla ylemmän "selän" asennon arkuus on vähentynyt. Mielestäni tämän pitäisi olla osa odotuksia, kun hoidetaan erek- "ryhti"kysymyksiä - se pahenee ennen kuin siitä tulee parempi mentaliteetti. Hän näyttää todellakin kasvaneen tuuman, koska "ryhti" on ehdottomasti parantunut :) Kaiken kaikkiaan hän ajattelee, että se toimii niin kuin on tarkoitus ja on toistaiseksi tyytyväinen!
ellauri077.html on line 71: Wallu oli iloinen ja hauska lapsi ja hyvä oppilas. Hän pelasi myös tennistä, osallistuen moniin paikallisiin turnauxiin. Mutta jossain kohtaa keskikoulua se alkoi kehittää ahdistushäiriötä ja ottaa huumeita. Siihen mennessä kun Wallu meni opistoon se oli täysin mömmöriippuvainen ja alkoi kärsiä masennuxesta. 2 lukukautta meni hukkaan siinä, mutta kohtausten välillä koulu meni hienosti. Sen eka romaani jukaistiin kun se oli vielä luovan kirjoittamisen opiskelija Arizonassa. Mutta tehdessään väitöskirjaa Harvardissa se romahti ja joutui viettämään jonkin aikaa pehmeiden kalterien takana. Se kirjoitti tietosanakirjaromaanin, 'Loppumaton läppä' pöpilästä päästyään.
ellauri077.html on line 90: Urbaanassa Wallace alkoi koulun Jenkkiselänteen alkeiskoulussa, ja siitä sitten Urbaanan oppikouluun, josta hän valmistui 1980. Hän oli hyvä oppilas ja sai täysiä kymppejä koulussa, ja luki paljon kirjoja, etenkin ‘Karaistuneita poikia’ J. R. R. Tolkienin töitä.
ellauri077.html on line 247: Tesserakti eli 4-hyperkuutio on kuution neliulotteinen kuvaus. Tesseraktissa on kahdeksan kuutiota, kuusitoista kärkeä, 24 neliötä ja 32 särmää. Se muodostuu kahdeksasta solusta eli hypertasosta. Sanan tesserakti kehitti Charles Howard Hinton. Hän...
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri077.html on line 358: Unomuna oli synnynnäinen baskiainen jonka lempinimi oli Pölö. Hän oli tuuliajolla: tiede ja rationalistinen filosofia ei vastannut sen syömmin kysymyxiin ja kirkon dogmaattinen rakenne oli epätyydyttävä ja pinnallinen sille. Järki ja usko olivat sotajalalla Unomunan rinnan alla. Yxi kirjoittaja sanoi osuvasti: "This is pure baloney."
ellauri077.html on line 665: Bob (s. 1875) syntyi vanhempiensa ainoana lapsena Vermontissa ja sai heiltä uskonnollisen kasvatuksen. Hän kärsi alkoholiongelmista jo opiskeluaikoinaan.
ellauri077.html on line 756: Yleensä on katsottu, että rukous on peräisin Niebuhrilta, mutta sen alkuperästä on esitetty erilaisia arveluja. Niebuhr itse piti itseään rukouksen ensimmäisenä esittäjänä, ja se esiintyy muun muassa hänen teoksessaan The Essential Reinhold Niebuhr: Selected Essays and Addresses (1987) sekä hänen tyttärensä Elisabeth Siftonin teoksessa The Serenity Prayer: Faith and Politics in Times of Peace and War (2003). Siftonin mukaan hänen isänsä oli käyttänyt rukousta vuonna 1943. Hän on kuitenkin ilmeisesti käyttänyt sitä saarnassaan jo vuonna 1932 tai aikaisemmin. Rukous on pantu virheellisesti muun muassa Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Franciscus Assisilaisen, Paul Tillichin, Friedrich Christoph Oetingerin ja Udo Kuckucksuhrin nimiin. Kaikki kieltäytyivät.
ellauri077.html on line 838: Orin sanoi pitävänsä mielestään juuri siitä, ettei kirjaimellisesti kuullut omia ajatuxiaan, mikä oli ehkä klisee mutta muuttui stadionilla aivan muuxi, hännousi izensä yläpuolelle tavalla, jonka kaltaista izestä pakenemista tenniskenttä ei hänelle koskaan suonut, syntyi vaikutelma jonkin läsnäolosta taivaalla, yleisön ääni vaiktti kuin seurakunnalta, se stadioia tutisuttava kliimaxi, kun pallo piirsi korkeuxiin noustessaan kadetraalimaista kaarta eikä tuntunut putoavan koskaan... Hänelle ei tullut edes mieleen kysyä millaisesta käytöxestä Joelle piti. Hänen ei tarvinnut miettiä strategioita tai edes juonitella. Hän ymmärsi myöhemmin minkä pelkoa pelko oli ollut. Kävi ilmi ettei hänen tarvinnut myöskään luvata mitään. kaikki oli ilmaista.
ellauri078.html on line 239: Mitä pitemmälle luen sitä vakuuttuneempi alan olla että Wallu on kans vaan yx amer. persepää. Sen kerran kun Wallu puhuu naisasialiikkeestä se on pelkkää vittuilua, mm. dworkinismista. Andrea Dworkin (1946-2005) oli yhdysvaltalainen feministinen kirjailija ja pornografian vastustaja. Hän osallistui äänekkäästi 1980-luvun keskusteluun pornosta ja sensuurista Yhdysvalloissa.
ellauri079.html on line 54: Merimies "Porsas" Bodine on kexitty henkilö joka esiintyy monissa Tuomas Nipistyxen novelleissa. Bodine ilmestyy Veehen (1963), ja toistuu Painovoiman sateenkaaressa (1973). Bodine-nimisiä hahmoja esiintyy myös Masonissa ja Dixonissa (1997) ja Vastoin päiväässä (2006). Hän esiintyy myös lyhyessä tarinassa "Alanko-maat" (1960, 1984). Luonne nimeltä "Puskuri-vaza Bodine", luultavasti "Porsaan" esi-isä, esiintyy määrimiehenä Masonissa ja Dixonissa. Ekaxi kehitetty Veehen päähenkilön Benny Maallisen sivuvaunuxi ja koomisexi kelmuxi, Bodine ilmestyy uudestaan (ca 10 vuotta aiemmaxi sijoitettuna) Painovoiman sateenkaaressa. Vielä 1 merenkyntäjä Bodine, jota sanotaan vaan "O.I.C" (komentava upseeri), tekee kameoesiintymisen Vastoin päiväässä, taas ilman sen kummempaa selvää tarkoitusta kuin ollaxeen intertextuaalinen sisäpiirin läppä.
ellauri079.html on line 69: Vaikka hänellä on vähän muodollista koulutusta ja hän on täysin naiivi maailmasta ulkopuolella aluetta jossa hän elää, Jed Klampetilla on koko joukko moukanjärkeä. 11.ssa episodissa hän paljastuu Mummin tyttären leskexi, Rose Ellenin, vaikka on vain 6v nuorempi kuin Mummi. Hän on Luke Klampetin ja sen vaimon poika, ja sillä on sisko nimeltä Myrtti. Jed on hyvänhkainen mies ja perheen pää. Iso öljylammikko sen omistamassa suossa oli sen rääsyistä rikkauxiin -matkan alku Beverlyn mäkiseudulle. Hän on tavallisesti heteromies Mummin ja Jethron ilveille. Hänen hokemansa on "Noo, koira vieköön!" Sama hokema kuin Sokrateella siis: νὴ τὸν κύνα (ne ton kyna), Phaedo 98e; Cratylus 411b; Phaedrus 228b; Gorgias 461b, 466c. The meaning is obscure but it may be equivalent to 'by gosh' and 'by golly' in English; ways to say 'by God!' without using the name in vain. Jed oli 1/3 hahmosta jotka esiintyivät sarjan kaikissa 274 episodissa. Aika monta koirahokemaa saatiin kuulla siis.
ellauri079.html on line 79: Elly May, Jedin ja Rose Ellen Klampetin ainokainen, on vuoristokaunotar jolla on kansikuvatytön ruumis ja poikatytön sielu. Hän osaa heittää kovaa pesäpalloa ja "painiskella" useimmat miehet kumoon, ja se osaa olla yhtä lempeä ystäviensä eläimien ja perheen kaa kuin se on sitkeä pala "painikumppaneiden" kanssa. Se sanoo kerran että eläimet voi olla parempia kumppaneita kuin ihmiset, mutta kun se tulee vanhemmaxi, se myöntää että "häiskät voi olla hauskempaa painiseuraa kuin elukat". Sen ja perheen koiran Herttuan (vanha verikoira) lisäxi Klampetin tilalla asuu lukuisia lemmikkejä, kiitos eläintenrakastaja Ellyn. 1981 TV elokuvassa, Elly May on eläintarhanjohtaja.
ellauri079.html on line 85: Jethro mainitaan Läpän loputtoman pitkässä alanootissa 110 s. 998. Se on Jedin serkun Helmi Bodinen poika (vaikka se sanoo Jediä "Roope-sedäxi"). Helmin äiti ja Jedin isä olivat sisaruxia. Hän ajaa Klampetin perheen niiden uuteen kotiin Kaliforniassa ja jää niiden luoxe jatkamaan kasvatustaan. Muut kerskailevat Jethron "kuudennen luokan koulutuxella", mutta hän on tietämätön lähes jokaisesta nykyaikaisen Kalifornian elämän aspektista. Yhdessä episodissa se päättää mennä opistoon. Se ilmoittautuu myöhään lukukaudella paikalliseen sihteeriopistoon ja "ansaizee" diploominsa päivän lopussa koska on niin häirikkö. Ihan niinkun Donald Trump. Tää oli ironinen sisäpiirin vizi: – oikeasti Jethrolla oli kandintutkinto liiketaloudessa, sivuaineena filosofia, Santa Claran yliopistosta. (Missäs tässä oli se ironia? Se livahti nyt ihan ohize.)
ellauri079.html on line 95: Milburn on Klampettien pankkiiri, luottomies, ja seinänaapuri. Hänellä on pakkomielle rahasta, ja koittaa pitää Klampettien $96,000,000 (in 1969; sama kuin $669,299,456 vuonna 2019) Kauppapankissaan. Hra Drysdale tekee kaikkensa toteutaaxeen niiden kaikki toiveet. Hän usein pakottaa toiset, erityisesti kärsivällisen sihteerikkönsä, toteuttamaan niiden ulkopaikkakuntalaiset toiveet.
ellauri080.html on line 42: Teofrastos (m.kreik. Θεόφραστος, n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulun filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas ja seuraaja. Aristoteles testamenttasi Teofrastokselle paitsi lyseon, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.
ellauri080.html on line 44: Teofrastos jatkoi Aristoteleen työtä omilla filosofisilla ja empiirisillä tutkimuksillaan. Hänen kirjallinen tuotantonsa oli hyvin laaja, isompi kuin Arilla, mutta siitä on säilynyt vain vähän. Kai ne oli sitten aika tylsiä. Teofrastosta pidetään muun muassa kasvitieteen isänä. Se oli Kreikan Anto Leikola. Luultavasti se oli liian arkinen, TLDR tyyppinen.
ellauri080.html on line 46: Teofrastos oli kotoisin Lesbokselta. Lesbos tunnetaan lepakoista ja maahanmuuttajista. Hänen alkuperäinen nimensä oli Tyrtamos. Turtana. Kerrotaan, että hän sai lempinimensä Teofrastos, "jumalaton paasaaja", Aristoteleeltä, koska oli kova selittämään.
ellauri080.html on line 871: Fiktiivinen luonne jonka valizin diagnosoitavaxi on Shrekin aasi. Aasi on hyperaktiivinen, puhelias, hauska ja herkkä aasi jolla on töröhampaat. Se tykkää laulaa, pölistä älyttömästi ja tavallisesti puhuu kuin neekeri. Hän on myös aika ärsyttävä ympärillä oleville. Aasi pitää makeasta. Se nauttii jälkiruuasta, kakusta ja muista sellaisista leivonnaisista. Aasin omituisuuxia on akrofobia, eli korkeanpaikan kammo. Se on myös värisokea ja kärsii hypokondriasta; se on luulosairas. Aasi on kärsimätön ja sillä on lyhyt keskittymiskyky.
ellauri080.html on line 905: Marlin on pellekala läpimeren seikkailulla pelastaaxeen poikansa, Nemon, joka on siepattu. Läpi filmiin, Marlin osoittaa selvästi alhaisen avoimuuden piirteitä kokemuxelle. Hänen on vaikeaa astua ulos mukavuusalueeltansa ja hän löytää lohtua tutusta ja totutusta. Tässä lyhyessä pätkässä (puuttuu) Marlin näyttää miten vahvsti hän haluaa pysyää rutiinissa. Hän toistuvasti kysyy pojaltaan Nemolta eikö se haluaisi odottaa vuoden ennen kouluun menoa ja olla kotona sen kaa. Myös, matkalla kouluun, Marlin koko ajan osoittaa kiinnostuxen puutetta maailmaan joka ulottuu sen tutun ympäristön ulkopuolelle ja pelkoa tuntemattomaan.
ellauri080.html on line 915: Maija Poppanen tulee Pankkien kotiin tuulisena iltapäivänä palvellaxeen Mikko ja Jaana Pankin nänninä. Korkean tunnontarkkuuden pitoisuuden ansiosta Maija Poppanen kykenee onnistuneesti opettamaan pankkilapsille siivoja tapoja ja hyvää käytöstä. Se on vastuuntuntoinen ja hyvin järjestäytynyt. Vaikka "menosta tulee sitkeää", Maija Poppanen pysyy peräänantamattomana eikä anna perään. Kuten nähdään tästä klipistä (poistettu) Pertti, Maijan henilökohtainen hyvä ystävä, kuvaa kuinka ihmeellinen ystävä Maija on. Hän on luotettava ja luottamuxen arvoinen, ja hyvin välittävä ystävä mikä tekee siitä ison roolimallin pankkilapsille.
ellauri080.html on line 929: Lampun henki on innostunut hahmo joka on oikea jännityxen ja riemun pyörretuuli. Hän nousee lampustaan ja heti ystävystyy Alladdinin ja Abun kaa. Hän kertoo vizejä, villeja tarinoita, matkii julkkixia ja esittää koko ajan hullua. On äärimmäisen vaikeaa olla pitämättä hänestä ja nähtävästi jokainen filmissä jonka hän tapaa haluaa olla hänen jättimäisen tarmoapursuvan henkilöllisyytensä kanssa.
ellauri080.html on line 933: Ujo on 1/7 Lumikin knääpiöstä. Hänet on pantu erilleen muista 6 knääpiöstä hänen äärimmäisen ujoutensa ja pelokkuutensa johdosta. Hänen on usein vaikeaa saada ääntä kuuluviin ja hän on hyvin varautunut kun hän on Lumikin hameissa muiden kääpiöiden kanssa. Hän valizee olla jakamatta mielipiteitään ja oivalluxiaan siinä pelossa että hän järkyttää ryhmää tai nolaa izensä. Vaikka se on huolehtiva ja ystävällinen, sen ujous näyttää Lumikista aluxi epäterveeltä. Kuitenkin, niiden suhde kehittyy ja muuttuu läheisemmäxi päivä päivältä. Muut knääpiöt alkavat olla mustasukkaisia.
ellauri080.html on line 947: Jörö on toinen 1/7 Lumikin knääpiöistä. Saavuttuaan heidän kotiinsa, kaikki paizi hän välittömästi hyväxyivät hiänet vieraaxeen ja armollisesti toivottivat hiänet tervetulleexi. Jörö kuitenkin on tyytymätön siihen mikä hänestä tuntui epämukavuudelta. Hän oli äärimmäisen kylmä Lumikille, kuten näkyy videoklipistä (ei näy), ja otti paljon enemmän aikaa kuin kukaan muu hyväxyäxeen hiänet ystäväxi. Lumikin pusu päälaelle tuntui kyllä housuissa oudon hyvältä. Ujo oli mustasukkainen.
ellauri080.html on line 961: Cogsworth on korkea-arvoisin jäsen Pedon linnahenkilökunnasta. Hän on aina veizen terällä mestarinsa Pedon päivittäisen aikataulun suunnittelusta ja valmistelusta. Hän on huolissaan pienimmistä virheistä ja odottaa täydellisyyttä izeltään ja jokaiselta ympärillään. Cogsworth on neuroottinen luonne joka huonosta handlaa stressin työpaikallaan. (vrt. Tunnontarkkuus/Korkea.)
ellauri080.html on line 991: 2 muuta hyvin yxinkertaista silti tehokasta izetestiä jotka voimme soveltaa Aladdinin tilanteeseen ovat Kultainen ja Platinasääntö.1 Kultaisen säännön tapauxessa käsittele toisia niinkuin haluaisit tulla käsitellyxi, Aladdin täytyy miettiä miten hän reagoisi jos joku varastaisi hänen henkilökohtaisen iteminsä (minkä, kun sillä ei kerta ole niitä, edes limppua? Sen ainoa henkkoht itemi on kiinni niin lujassa ettei se lähde varkaan mukaan, tai tulee Tarzanhuuto). Hänen pitää myös ajatella leipäkauppiaan tunteita kun sen varastoa verotetaan ilman rahallista korvausta. (Se on varmaan tosi surullinen.) Käyttämällä Platinasääntöä, Aladdin voi paremmin ymmmärtää määrän ponnistusta ja rahaa joka menee jokaisen sellaisen limpun tekemiseen, sekä kuinka jokainen varastettu leipäpala haittaa myyjän perhettä isossa skaalassa. (Eli jos kaikki varastaisivat siltä leipiä, se lakkaisi olemasta rikas kauppias, ja sen pitäisi varastaa limppuja. Kaaos seuraisi.) Sixi, Aladdinin järkeily “Täyty syödä elääxeen, täytyy varastaa syödäxeen, täytyy olla rikas leipäkauppias varastaaxen oikeen paljon” on ize asiassa epäeettinen, kerta ei ole vain lainvastaista varastaa, vaan se aiheuttaa haittaa ympäröiville osapuolille. (Tyypillistä että jenkkien sääntökirjassa omaisuusrikoxet on ykköspahoja. Vaan niitähän on suurin osa 10 käskystäkin. Moraali koskee reviirejä. EAT! EAT!)
ellauri080.html on line 1050: Ensixi ja etummaisexi, johtajuus johti järjestölliseeen kämmiin USA:n miesten jääkiekkotiimissä. Kaikista syyllisin henkilö on Pääsohva. Hänen tiiminsä pelasi hyvin aikaisin turnauxessa, mutta kun paine oli päällä, ei kyennyt suorittamaan, vaan löpsähti. Johtajuusnäkökulmasta, Bylsimä osoitti kykynsä olla palkollissuuntautnut johtaja. Tässä artikkelissa, ilkeä Dan Wyshynski kirjoittaa että Bylsimä on “pelaajan valmentaja, jään päällä ja sen alla". (No hemmetti, ketäs se muuten valmentaa, OK-johtajiako?) Loppuviimexi, tiimi olisi hyötynyt enemmän tuontantosuuntautuneesta johtajasta, joka olisi ollut vähemmän kiinnostunut pelaajien tyytyväisyydestä, ja enemmän kullan voittamisen maalista (tai edes jonkun mitalin). Epäonnistuttuaan kalauttamaan päähän turnauxen suosikkia Kanadaa, joukkueen tarvizi vaihtaa maalinsa kullan voittamisesta pronssin voittamiseen. (Hizi tää on kyllä vaikeaa, hemmetinmoista taktikointia.) Tehokas muutosjohtaja olisi tehnyt juuri niin. Muutosjohtajat herättävät ylpeyttä ja tarjoilevat lähetystunnelmaa, missä Bylsimä selvästi ei onnistunut. "Olkaa kaverit ylpeitä että hävisitte Kanadalle, ne on tosi kovia! Seuraavaxi tavoitteemme on hävitä Suomelle!" Hänen joukkueensa hukkasi pelipaitansa, hävisivät Kanadalle ja hävittivät arvokkuutensa. Hänen ja hänen siivojansa pitää ottaa siitä vastuu. Jos Bylsimä olisi lähestynyt turnajaisten loppua liiketoimijohtajana, hän olisi voinut motivoida tiimiänsä paremmin (raha on hyvä motivaattori), mutta nyt hän kämmäsi siinäkin.
ellauri082.html on line 176: Tero lukee paitsi työnsä puolesta myös vapaa-ajallaan ja mieluiten tietokirjallisuutta: historiaa, elämäkertoja ja maallikoille suunnattuja tiedekirjoja esimerkiksi fysiikasta. – Aikaisemmin luin paljon kaunokirjallisuutta, mutta nyt kiinnostaa tietokirjallisuus. Haluan oppia enemmän maailmasta. Hän luonnehtii itseään paneutuvaksi lukijaksi. – Jos innostun jostakin kirjasta, perehdyn yleensä tekijän koko tuotantoon.
ellauri082.html on line 181: Lordi Byron oli todella mielenkiintoinen. Hän oli paitsi äärimmäisen lahjakas runoilija myös hyvännäköinen mies, joka osasi käyttää ulkonäköään hyväkseen. Hän toimi myös politiikassa, ja on sanottu, että hän oli hän, joka aloitti julkkiskultin.
ellauri082.html on line 218: Frost syntyi San Franciscossa, vaikka hänet usein yhdistetäänkin Uuteen-Englantiin. Hänen äitinsä oli skotti Isabelle Moodie ja hänen isänsä oli toimittaja William Prescott Frost Jr. Isä oli viinaanmenevä uhkapeluri ja tiukka kurinpitäjä, jolla oli palava intohimo politiikkaan. Isä kuoli 1885 tuberkuloosiin ollessaan vasta 36-vuotias. Isän kuoltua äiti, 11-vuotias Robert ja hänen hieman nuorempi sisarensa muuttivat Kaliforniasta Yhdysvaltain itärannikolle Massachusettsin Lawrenceen lähelle isän vanhempia. Äiti liittyi lahkolaiseen swedenborgilaiseen kirkkoon ja kastatti lapsensa siellä. Aikuisena Frost kuitenkin erosi kirkosta.
ellauri082.html on line 222: Frostia inspiroi monesti Uuden-Englannin maaseutuelämä. Teoksissaan hän yhdisti tähän maalaismaisemaan monimutkaisia yhteiskunnallisia ja filosofisia teemoja. Hän oli jo omana elinaikanaan suosittu runoilija, joka palkittiin neljästi Pulitzer-palkinnolla. Runojen lisäksi hän kirjoitti muun muassa neljä näytelmää ja julkaisi proosatekstejä.
ellauri082.html on line 393: Hänen mukaansa kaikissa uskonnoissa tavattava pyhyyden idea käsittää seuraavat piirteet:
ellauri082.html on line 558: Televisio: Vaarallinen huume, joka lamauttaa käyttäjän aivotoiminnan ja tekee hänestä passiivisen. Käyttäjän sanotaan "kytkevän päänsä nollaan" ja tuijottavan pientä ruutua kuin hypnoosissa. Hän on täysin reaktiokyvytön ulkoisille ärsykkeille, ja television vaikutuksen alaisena käyttäjä on täysin arvaamaton.
ellauri082.html on line 615: En ole väittänyt etteikö uskonto olisi uskontoa vaan sitä että Jeesus ei pyytänyt rakentelemaan moisia uskonto rakennelmia Hänen oppiensa/viestin päälle vaan ainoastaan välittämään viestiä eteenpäin.
ellauri082.html on line 718: Ja halvexunnasta, naisvihasta siinä myös on kysymys, toivon ja tarpeen ohella. Hän nimittäin tarvizee niitä, tarvizee naista, ja koska tarvizee hän myös pelkää ja vihaa vähän, joka ikistä, ja viha saa ilmiasun halvexuntana, jonka hän naamioi lempeäxi huomioxi jolla tekee sen jutun naisen nappien kaa. Hän kaataa naisen vuoteeseen kuin hiljainen tarjoilija tarjottimen.
ellauri083.html on line 661: Kay Warren on perustanut miehensä Rick Warrenin kanssa Saddleback-seurakunnan Kaliforniaan. Hän on intohimoinen raamatunopettaja ja arvostettu vähäosaisten puolustaja. Erityisesti homot ja muuten haavoittuvaiset lapset ovat hänen sydämellään. Hän on perustanut Saddleback-seurakunnan yhteydessä toimivan HIV/AIDS Initiative -työmuodon.
ellauri083.html on line 695: Hän herää pissahätään ja hoipertelee vessaan.
ellauri088.html on line 246: Arto Mustajoki kirjoittaa insändareita tiedelehteen. Ihan tyhjänpäiväisiä, se vaan haluaa nähdä nimensä Tiede-lehdessä. Lehti on sille kuin suurentava peili, josta sen naama näkyy isona. Se tuntee olevansa enemmän elossa. Elävien kirjoissa. Professori Mustajoki on tutkimuksen yleistajuistamisen puolestapuhuja. Hän osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, laatii tietokirjoja ja nauttii esiintymisestä.
ellauri088.html on line 310: Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän kirjoitti proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa Kettusen kaunokirjallisesta tuotannosta julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen käänsi suomeksi virolaisen Bernard Kangaroon runoja ja kirjoitti itse viroksi runokokoelmat Südame sillad (1960) ja Muna seisab (1965). Hän oli myös teosofian kannattaja.
ellauri088.html on line 355: Työnteon, urheilemisen ja lukemisen lisäksi Arvonen on innokas asuntosijoittaja. Hän sijoittaa asuntojen lisäksi muihinkin omaisuusluokkiin, mutta kokee asuntojen sopivan hänelle erityisen hyvin. ”Asunnot ovat yksinkertaiselle helposti ymmärrettävä omaisuusluokka, joka sopii kaltaiselleni umpipöntölle. Ostan asunnon oikein, vuokraan sen oikein ja annan ajan kulua. Toki kuvioon kuuluu muutama muukin juttu, mutta yksinkertaisuudessaan niin se menee. Se sopii minulle, koska ymmärrän sen ja se ymmärtäminen, vahva näkemys, on todella tärkeää. Olen pysynyt kaukana vahvoista huumeista ja muista omaisuusluokista, joihin minulla ei ole luontaista kiinnostusta ja, joiden fundamentteja en ymmärrä.”
ellauri088.html on line 357: Arvonen kertoo aloittaneensa asuntosijoittamisen itse asiassa puolivahingossa. Hän laittoi oman ensiasuntonsa vuokralle ollessaan opiskelija ja heräsi silloin toiminnan tuottavuuteen. ”Ensiasuntoni oli sijoituskelpoinen yksiö ja kun vuokrasin sen, siitä jäi kolme numeroa kuussa verojen jälkeen käteen. Ajattelin, että näitä pitää hankkia sata.” Kassavirta oli siis se elementti, joka Arvosta asuntosijoittamisessa kiehtoi. ”Arvonnousu on spekulaatiota, osingot eli vuokrat taas varmasti tilillä joka kuukausi.” Oli selvää, että asuntojen osto ja vuokraus on hänelle sopiva strategia. ”Tajusin, että jos näitä hankkii monta, niin ei ehkä tarvitse tehdä enää eräänä päivänä mitään. Voi vaan pötkötellä. Kyllä varmasti silti teen, vedän käteen ainakin, mutta ei ole pakko. Taloudellinen riippumattomuus on niin hype sana, etten sitä käytä. Ammattisijoittaja kuulostaa paremmalle.”
ellauri088.html on line 400: Hänen mukaansa aamun tunnit ovat tehokkaimpia, koska silloin kukaan ei häiritse.
ellauri088.html on line 415: Arvonen innostui aikaisin heräämisestä vuoden 2016 lopussa opiskellessaan Turun Kauppakorkeakoulussa. Hän kirjoitti tuolloin pro gradu -tutkielmaansa.
ellauri088.html on line 442: Kokoomuslaiset arvot allekirjoittavana ja kokoomuksen politiikkaan uskovana toivon edelleen, että voisin olla mukana kuntavaaleissa Kokoomuksen listoilla, Roni vastaa sähköpostitse. Arvonen kertoo Iltalehdelle haluavansa korostaa, ettei arvostellut vammaisia tai halunnut syrjiä heitä. Hänen tarkoituxensa oli hyvä, eli tehdä pilkkaa demareista vammaisten kustannuxella.
ellauri088.html on line 633: Omalaatuinen ja hyvänluontoinen sanaleivos salaneuvos ja miljunääri Tobler (Robert Walserin Konttoristin pomo oli Herr Tobler auch. Kirjailijat kexi nimen toisistaan riippumatta natustaessaan Tobleronea.) haluaa tutkia ihmisluontoa. Hän osallistuu nimellä Eduard Schulze oman firmansa, maailmankuulujen Putsblank-tehtaiden kilpakirjoituxeen ja voittaa toisen palkinnon: 10-päiväisen oleskelun Bruckbeurenin Grandhotellissa Alpeilla. Sinne matkustaa Tobler kokeazeen, miten ihmiset reagoivat köyhään surkimuxeen. Seuralaisexeen se ottaa pitkäaikaisen palvelijansa Johannin, joka esittää hotellimajoituxen aikana rikasta laivanvarastajaa.
ellauri089.html on line 163: Elsa Schiaparelli (1890 Rooma - 1973 Pariisi) oli italialainen muotisuunnittelija. Hänet tunnetaan erityisesti huimapäisten ja humorististen yksityiskohtien tuomisesta haute couture -muotiin sekä yhteistyöstään surrealistitaiteilijoiden kanssa. Yksi tunnetuimmista Schiaparellin luomuksista on hattu, joka näyttää korko ylöspäin päähän asetetulta naisten kengältä.
ellauri089.html on line 167: Giovanni Virginio Schiaparelli (14. maaliskuuta 1835 – 4. heinäkuuta 1910) oli italialainen tähtitieteilijä.[1][2] Hän opiskeli Torinon yliopistossa ja Berliinin observatoriossa ja työskenteli yli neljänkymmenen vuoden ajan Breran observatoriossa.
ellauri089.html on line 195:
Häntäheikin tunnustuxia
ellauri089.html on line 223: Osip Emiljevitš Mandelštam (ven. Осип Эмильевич Мандельштам, puol. Mandelstam; 15. tammikuuta (J: 3. tammikuuta) 1891 Varsova – 27. joulukuuta 1938) on maineikkaimpia neuvostoliittolaisia runoilijoita. Hän syntyi Varsovassa mutta varttui Pietarissa ja piti sitä kotikaupunkinaan. Valmistuttuaan Teniševin kimnaasista hän opiskeli muinaisranskaa Pietarin yliopistossa. Vuosina 1907–1910 hän oleskeli Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa.
ellauri089.html on line 232: Mandelštam muutti 1918 Moskovaan ja työskenteli valitusasiain kansankomissariaatissa. Hänet pidätettiin vuonna 1934 Stalinin vastaisesta runoudestaan ja karkotettiin Tšerdyniin nykyiseen Permin aluepiiriin ja myöhemmin Voronežiin. Osip Mandelštam pidätettiin toistamiseen vuonna 1938 ja hän kuoli ”Vtoraja retška”-siirtoleirissä lähellä Vladivostokia.
ellauri089.html on line 358: Entäs Peewee? Tykkääkö se Kipistä? "Hän saa minut nauramaan", on tyttöjen tavallinen perustelu. Pojat naepi naurujaan, tytöt pilikkakirveitään. (Utajärvi) Naisten naurattajia kadehtivat perussuomalaiset sananparretkin. Ei nauru neittä naita eikä seu hyväx muillenkaa. (Kitee) Piukkapöxystä likat tykkää mtta lotuhousul on rahhaa. (Teisko)
ellauri090.html on line 82: [14.3. 10.29] paul: Ei ollut innostunut kapitalismista. Hän oli enemmänkin journalisti kuin kirjailija eläessään. Perusti Brasilian academy of letters kirjallisuusakatemian. 2002 Paolo Coelho valittiin sinne myös mikä ärsytti monia 😂
ellauri090.html on line 408: mekko ja alushousut rannalle kun koitin estellä, sillä vedessä oli vielä paljon hevosia uppeluxissa. Molskiva hevonen voi vahingossa potkaista sinua. Tyttö nousi ilman pikkareita ja mekkoa ruohopeitteiselle kivelle. Olisin heittänyt ne hänelle mutta hän ei ensin halunnut. Hän oli vähän loukkaantunut vaikka naureskeli. Vähän myöhemmin hän otti ne vähin äänin vastaan muttei kiittänyt.
ellauri092.html on line 380: Marja Oy sai luvan valmistaa 10% alkoholia sisältävää kirkkoviiniä sekä lisäksi pieniä määriä alkoholia sisältäneitä hehkumehua ja marjahyytelöitä. Vuonna 1919 kieltolain tultua voimaan Heikel tuomittiin Hattulan käräjillä kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen koska Marja Oy:n tehtaan tuotteiden alkoholipitoisuus oli ylittänyt lain salliman 2 prosenttia. Heikel erosi tämän jälkeen syyskuussa 1919 Marja Oy:n toimitusjohtajan virasta ja siirtyi perheineen Paraguayhin. Hän toimi sen jälkeen loppuelämänsä ajan itsenäisenä hedelmänviljelijänä Villarricassa Paraguayssa juoden väkeviä mehuja.
ellauri092.html on line 465: Heikki Kustaa Johannes Koskenniemi (27. syyskuuta 1919 Helsinki – 26. syyskuuta 2013 Turku) oli suomalainen antiikintutkija (filologi). Papyrologiseen aineistoon erikoistunut Koskenniemi oli Turun yliopiston klassillisen filologian professorina vuosina 1964–1986. Hän oli raamatunkäännöskomitean jäsen. Tää ei ollut se Heikki Kallenpoika Koskenniemi 19. vuosisadalta joka oli son of Carl Carlsson Koskenniemi and Brita Lisa Eliasdotter Anu Saukko, vaan nuorempi. Merkittävä suomalainen teologi ja evankelisen liikkeen oppinut, valitettavasti vainaja. Koskenniemi, Erkki kirjoitti koskettavasti: Professori Heikki Koskenniemi sai kotiinkutsun 26.9.2013. Hän sai ketjureaktion.
ellauri092.html on line 486: Tuulilasi-lehden päätoimittaja, korttipelikirjailija, kääntäjä ja maanviljelijä Ilmo Kurki-Suonio kuoli syöpään 18. kesäkuuta 2007 Uudessakaupungissa. Hän oli 76-vuotias, syntynyt 10. elokuuta 1930 Viipurissa.
ellauri092.html on line 516: Irina Krohnin isä on professori Kai Krohn. Hänen sisaruksiaan ovat lääkäri-poliitikko Minerva Krohn ja ohjaaja Katja Krohn. Hänen pikkuserkkujaan ovat eräät näyttelijät sekä Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn. Irina Krohnilla on Frida-niminen tytär ja Rudolf-niminen ex-poika, joka kuoli vuonna 2016 vain 22-vuotiaana harvinaiseen geenimutaatioon, joka selvisi vasta kalliissa tutkimuksissa. Irina voitti 30.000 mk Haluatko miljonäärixi-kisassa. Ei halunnut. Se oli jo:
ellauri092.html on line 536: Hänen isänsä Sven Krohn toimi Turun yliopiston filosofian professorina. Krohnilla on neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan Leena A. Krohnin (o.s. Salo) kanssa, joista tunnetuimpia ovat Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, helsinkiläinen kunnallispoliitikko Minerva Krohn ja teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija Katja Krohn. Kai Krohnin serkkuja ovat muiden muassa kirjailijat Aarni Krohn, Leena Krohn ja Tiina Krohn, näyttelijä Heidi Krohn ja kuvataiteilija Inari Krohn.
ellauri092.html on line 538: Minerva Krohn (s. 7. marraskuuta 1967 Helsinki) on suomalainen lääkäri ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Hän toimi Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 2010-2013 Leo Mechelinin jälkeen.
ellauri092.html on line 546: Joku Hiljan idoleista sanoi että sen sukupolven oli vietävä lähetystyö päätöxeen. Fidan Tellus-lähetyskonferenssin juhlapuhuja, Minnesotasta kotoisin oleva nuori Rob Ketterling on samaa mieltä vuonna 2021. Rob ei nähnyt USA:n helluntailiikkeellä tulevaisuutta. Hän aikoi erota liikkeestä ja aloittaa jotain uutta.
ellauri092.html on line 547: − Olin turhautunut helluntailiikkeen tilanteeseen. Koin, että kaikki muuttuu liian hitaasti. Jumala kuitenkin puhui minulle, ettei minun tule lähteä pois, vaan alkaa vaikuttaa liikkeen sisällä. Hän kutsui minut takapenkistä pelkääjän paikalle, Ketterling kertoo.
ellauri093.html on line 148: "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou, Kiina – 30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa. Se oli köyhä ritari joka sanoi Nii.
ellauri093.html on line 150: Nee syntyi toisen sukupolven kristittyyn perheeseen Shantoussa. Hänen isänisänsä oli opiskellut amerkikkalaisessa kongregationaalisessa oppilaitoksessa Fuzhoussa ja hän oli ensimmäinen kongregationaalinen pastori Fujianin maakunnan pohjoisosassa. Neen vanhemmat kertoivat luvanneensa hänet "Jumalan käyttöön" jo ennen hänen syntymäänsä. Siitä tuli niinkuin Olavista nasiiri.
ellauri093.html on line 154: Neetä on kuvattu huonokäytöksiseksi ja poikkeuksellisen älykkääksi opiskelijaksi ennen kääntymistään kristinuskoon 17-vuotiaana. Hän oli luokkansa priimus läpi kouluaikansa. Myöhemmin kristinuskon jo tyhmistämänä hän otti lisänimen Watchman koska piti itseään teollisuusvartijana, joka oli nostettu antamaan varoitushuuto pimenevässä ajassa. Nee ei käynyt teologisia kouluja tai raamattuopistoja, vaan hankki tietämyksensä lukemalla Raamattua ja etupäässä länsimaisia hengellisiä kirjoja. Hänen tärkein opettajansa oli anglikaaninen entinen lähetystyöntekijä Margaret Barber. New oli aika söpöläinen pienenä.
ellauri093.html on line 159: Häntä rasittivat myös vastakääntyneiden seurakuntalaisten kypsymättömyys ja inhimillinen vajavaisuus.
ellauri093.html on line 161: Neen läheisin työtoveri oli Witness Lee -niminen babtisti. Heidän yhteistyönsä alkoi 1932. Lee muutti Shanghaihin 1934 voidakseen työskennellä enemmän Neen kanssa. Hän muun muassa toimitti Neen julkaisua The Christian 1934–1940 ja oli hänen best maninsa mm. tämän avioituessa. Vuonna 1949 Nee lähetti Leen ja ryhmän muita Taiwanille jatkamaan lähetystyötä. Charity oli käynyt mustasukkaisexi. Taiwan eli Formosa on oikeistokiinalaisten saari Fuzhouta vastapäätä. Yhtä lähellä kuin Tallinna. Danin vanhemmat oli vieläkin vihaisia sen petturuudesta.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri093.html on line 165: Neen "Pieni lauma" -liikkeen suuruutta on vaikea arvioida, koska Nee itse piti kääntyneiden tilastointia "lihallisena" toimintana, eikä jäsenmääriä laskettu. Hänen perustamansa kirkkoon ei voinut myöskään liittyä muodollisesti.
ellauri093.html on line 408: Erottuaan Lahden Metodistikirkon palveluksesta Armas I. Halonen lähti helluntaiystävien kannattamana Intiaan 30-luvun lopussa ja perusti sittemmin orpokodin, joka toimii edelleen ja on laajentunut. Hän on kirjoittanut kokemuksensa mm. sodanaikaisilta intialaisilta keskitysleireiltä kirjaksi: Armas I. Halonen 1968: Intia kutsuu. Voitto-Sanoma.
ellauri093.html on line 437: Ilmo Launis jalostaa roskaa, raportoi Ilse Rautio Ilmon jäätyä eläkkeelle kappalaisen hommasta lokakuussa 1982. Töölön seurakunnan pastori ei tuhlaa aikaa turhiin muodollisuuxiin. Hän kiskaisee ovesta sisään ja alkaa suoraan: On muutama asia jonka haluaisin sanoa. Ja sanoo ne. Kukapa ei muistaisi mummolan kirjahyllystä Ilmon valokuvakirjaa Vapahtajan jalanjälkiä. Ilmo ei usko kreationismiin, jeesuxenkin fossiiliset jalanjäljet ovat pitkän evoluution tulos. Ilmo launis sanoo: Olen löytänyt elämän onnen. Se on polkupyörä. Hyvä Ilmo.
ellauri093.html on line 471: Hilja ei ole veizilaatikon terävimpiä veiziä, joten se ei nää tässä mitään ongelmaa. Nielsenin luennot olivat kyllä pilkan kohteena, mutta nuorelle totuudenezijälle niistä avautui vapauttavia näköaloja. Hänelle valkeni toisaalta inhimillisen tutkimuxen avaruus ja tärkeys, mutta toisaalta riittämättömyys, kun iäisyysarvot ovat kysymyxessä. Uskon yxinkertainen tie kirkastui aivan uudella tavalla, ei tiedon vastakohtana, vaan sen välttämättömänä täydentäjänä. Kantin lait ovat yhtä epäämättömiä sielun sisäkentillä kuin Newtonin painovoimalaki ulkopeleissä. Mutta eri tavalla. Ai miten niin? Pruit pruit, läiskis läiskis (peruuttaa nopeasti taka-alalle). Kuten Peeveli sanoi: "Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä kuulostaa hyvältä, sitä miettikää." Hizi koittais edes päättää mitä niistä erityisesti.
ellauri093.html on line 478: Hiljan seikkailut "kolmisoinnun" parissa olivat kuin nukkekotiversio Karin vaiheista kohti vaalirovastin mukavia päiviä. Molemmat halusivat rakentaa Kristuskalliolle ja viljellä samalla kalliolla taidetta. Mutta tuuli ja lintuset veivät jyvät tiehensä. Hän kylvää kalliolle kylvää aitovierille kylvää pelloille. Toiset kuivuu toiset tukehtuu toiset hedelmiä notkuu.
ellauri093.html on line 499: Kari oli kaunosielu, esteetikko kuten Calleri. Hänen kuolemansakin oli kaunis. (Toisin kuin Calle-paran. En mene yxityiskohtiin.) Hautajaiset oli melkein yhtä komeat kuin Wilholla.
ellauri093.html on line 542: Hän ottaa selvää, tekee selvää
ellauri093.html on line 545: Hän kurkut katkoo, kuristaa!
ellauri093.html on line 602: Sinä aamuna jona pastori Frederiksenin ja Neiti Nielsenin kanssa ajoin autossa Fyenin tasaisia maanteita pitkin Søllingeen, luonto kukki ja taivas säteili ja sydämeni oli täynnä kiitollisuutta tämän maallisenkin elämän täyteydestä - vaikka eräs rakas hauta onkin matkani päämääränä. Pastorinrouva oli sydämmellisenä vastassa. Päivällinen oli valmiina, ja sen jälkeen minut lähetettiin rauhalliseen yläkerran huoneeseen nukkumaan päiväunia. Lehtimajassa joka oli luovutettu Povisen lesken ja tyttären asunnoxi kohta astuikin meitä vastaan hento, pienexi kutistunut nainen. Toinen silmä ja hiukan vinoon vetäytynyt suu kielivät lievästä ajatusten katkeamisesta. Hänen yllänsä oli vanhakuosinen musta puku ja päässä yhtä vanhanaikainen liian pieni olkihattu.Kaiken tuon huomasin saman tien tyytyväisenä. Hän on meidän ristimme, ämmä sanoi vielä vammasesta tyttärestä. Noniin, kuinka toisin oisi kaikki jos Povisella oisi käynyt parempi viuhka, sanomatta nyt kenen kaa. Leski esitteli sotasaaliita. Tässä on Sysmän kirkon sisäkuva. Tuossa Autotalon varakkaiden Montosten lahjoittama ruma kuparipakote. Tuolla Sirkka-tädin Israelista tuoma lampukka. Olisi ollut puhelemista kauniista esineistä vaikka kuinka pitkältä.
ellauri093.html on line 631: Kirkossa oli kolea mutta herralla oli lämpövoima tallella. Dickillä oli sitäpaizi jumalattoman voimakas ase. Hän pyysi antautumaan kokonaan Voiman ohjattavaxi.
ellauri093.html on line 635: Dick oli pieni ja paxu ja sillä oli "tavallinen" naama. Ei hän ole mikään liturgi, ajattelin - näyttämättä pettymystäni. Hänen noustuansa saarnatuoliin ensi vaikutelma oli sama kuin korinttolaisilla Paavalin könytessä saippualaatikolle: hänen kirjeensä ovat mahtavat, mutta hänen ruumiillinen esiintymisensä on heikkoa ja hänen puheensa mitätöntä. Puhe oli hljaista, vähän kangertelevaa, sisällys hyvin simppeliä. Paavali vastasi korinttolaisten kritiikkiin: Puheeni ja saarnani ei ole kiehtovia viisauden sanoja, vaan hengen haban pullistelua. Dick käytti yhtä lapsellisia vertauxia kuin Jeppe ize. Dickin kirja "Jumalan virta päällä" on ehkä monelle tuttu suomennoxestani. Eikö? Sitä on vielä saatavissa minulta tai Dickiltä.
ellauri093.html on line 650: Jälkeenpäin sain vielä kuulla lohduttavia sanoja hyvästä paimenesta jonka lampaalta ei mitään puutu pimeästä laaxosta, kun hän on myötä. Hän vei mut jumalaiseen virtaan kuin Hesekiel, ensin nilkkaa, sitten polvia, sitten lantioita myöden, ja lopuxi aavistin, kuinka onnellinen onkaan hän, joka täällä vaan saa aina asustaa, heittäytyneenä tollaisen Hesekielin virran veden varaan. Kerran, kahdestikin peräkkäin viivyimme siinä "alttarin luona". Tunsin kuinka tuli sytytettiin ja pidettiin jatkuvasti palavana. Anna kaikki kaikesta! Ja kylmä annoinkin. Ja paljo, paljo muuta puuhaaja mulle näytti ja todisti havainnollisesti puuhin, jotka seurasivat toinen toistansa.
ellauri093.html on line 652: Uudestaan totesin saman kuin Bethel-kirkossa: ei pastori Dolmen ollut tyhjän puhuja, vaan toimen mies. Hän ei kalastanut saalista vain izellensä, vaan antoi toisellekin aika vonkaleita. Dickin huulet hymysivät herkästi ja lempeä kaze lepäsi mun yllä ikäänkuin kehoittaen: painakaamme nyt oikein mielixemme! Lyhyinä lepohetkinä kohotimme huokauxia laipioon. Myöhemmin selvisi missä on tämmöissen hyvän yhteispelin syvin salaisuus. Hän ei antautunut hommiin kokeilematta ensin kahdenkesken avustajan hameen alta (aivan niinkuin kerroin Mottin tehneen).
ellauri093.html on line 710: Hän ei ollut merimieskunnan valioita, surun lapsi ja kärsi nyt omien helmasyntiensä tähden. Ei tiedä oliko siitä kivaa, mutta mulle (Hiljalle) tilaisuus oli hyvin opettavainen.
ellauri093.html on line 750: Hyvä esimerkki huonosta uskosta on Dickin Hiljalle kertoma "Geschichte", joka "jännittävyydessään oli salapoliisitarinan veroinen": Nuori tanskalainen papintytär oli lähetetty Helene rouvan johdolla oppimaan suurtalousemännän taitoja Helenen Fine tyttären kanssa. Hän menestyi hyvin taloustoimissa kunnes eräänä yönä oli kadonnut, samoinkuin muuan juutalaisista luopiopojista. Nuoret olivat rakastuneet toisiinsa ja yhdessä karanneet. Minne ei kukaan tietänyt. Sähkötettiin tytön isälle (ja juutalaispojan äidille? Denkste!) ja Dolmen matkusti suoraa päätä Lontooseen, jonne jäljet näyttivät johtavan. Monien seikkailujen jälkeen heidät tavoitettiin juuri kun he aikoivat astua Egyptiin lähtevään laivaan. Jälleen kerran Dick Dolmen oli kexeliäs ja uskomattoman kestävä käytännöllisissä rakkauden toimissa (vrt. yllä); sitäpaizi tällä kertaa jumalakin nosti perseensä pilveltä ja vaivautui osoittamaan pelastavan ihmevoimansa. Helene puolestaan oli aivan ymmällään. Hän oli ollut erinomaisen tyytyväinen nuoreen tanskalaistyttöön, asetti sen esikuvaxi Fine tyttärellensä - eikä vähintäkään aavistanut, mitä hameen alla oli liikkunut. Täähän on aivan arkipäiväistä herrasväen reviirinvalvontaa, ei tässä ole jumalalla mitään osuutta. Tai paremminkin: tähänhän se vanhurskaus ja laupeus lopultakin jämähtää, tätähän se on loppupeleissä.
ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa).
ellauri093.html on line 837: Kaarle (24. helmikuuta 1500 Gent, Flanderi – 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Espanja) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519–1556. Hän oli myös Espanjan kuningas 1516–1556 nimellä Kaarle I (Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa hänet tunnettiin nimillä Carlos Quinto ja Carlos V). Kaarle kuului Habsburgien sukuun mikä on naamasta päätellen ilmeistä. Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua Filip Komea ja äitinsä Johanna Mielipuoli, hermostollisten vaikeuksiensa takia. Kaarlen kehitys oli hidasta ja muutenkin hän vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitään, edes sfinkteriä. Koska hän myös oli sulkeutunut ja vähäpuheinen, hänen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa. Ehkä se kärsi lukivaikeuxista kun se oli niin valovoimainen. Kiva sille että uskontunnustus tuli äänikirjana. Kaarlen äidinkieli oli ranska. Hänen on kerrottu sanoneen: ”Minä puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni”. Ellei se ollut Fredrik Suuri, josta mulla on myös paasaus. Ehkä ne sanoi molemmat, on se niin hyvä setämiesläppä.
ellauri094.html on line 46: P.S. Hyvä tiedelehden toimitus! Pyytäisin että Jukka Ruukki vapautettaisiin Tiede-lehden päätomittajan paikalta esteettisistä syistä. Hän näyttää mielestäni nahistuneelta kyrvänpäältä ja hänen luonnonvarakeskustalaiset mielipiteensä ovat perseestä.
ellauri094.html on line 54: ”Vaikuttaa jopa siltä, että liito-oravaa oltaisiin ajamassa maalta kaupunkiin”, viherpiipertäjä Jokinen toteaa kokoillen hajonneita eväitään. Hänen mukaansa liito-oravan suojeleminen maaseudun metsätalousalueilla tulisi varmaan halvemmaksi, koska kaupunkioravien virkistysmetsillä on arvoa myös gryndereille.
ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
ellauri095.html on line 264: Dante Gabriel Rossettinkin elämän loppupuoli oli alamäkeä, jota varjostivat mielenterveyshäiriöt, alkoholi ja huumeidenkäyttö. 1870-luvun lopulla hän lakkasi kirjoittamasta ja maalaamasta. Hän kuoli halvaantuneena ja puolikuurona, vain 54 vuoden ikäisenä.
ellauri095.html on line 394: Rossetti oli italialaisten ulkomaalaisten toinen lapsi ja vanhin poika. Hänen isänsä Gabriele Rossetti oli Dante-tutkija, joka oli karkotettu Napolista räävittömän runouden kirjoittamisesta Napolin vuoden 1819 perustuslain tukemiseksi. Rossettin äiti oli kouluttautunut kasvatusneuvottelijaksi ja valvoi lastensa varhaiskasvatusta. Harvat viktoriaaniset perheet olivat yhtä lahjakkaita kuin Rossettis: vanhin lapsi, Maria Rossetti, julkaisi A Shadow of Dante (1871) ja hänestä tuli anglikaaninen nunna; William Michael Rossetti oli yhdessä veljensä kanssa Pre-Raphaelite Brotherhoodin aktiivinen jäsen ja hänestä tuli toimittaja, kirjainten mies ja muistelija; nuorimmasta, Christina Georgina Rossetista, tuli tärkeä ja vaikutusvaltainen lyyrinen runoilija.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri095.html on line 425: Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.
ellauri095.html on line 433: Keväällä 1870 Saxan-Ranskan sodan aikana Rossetti lepuutti silmiään Barbara Bodichonin kartanolla Scalandsissa, Sussexissa, lähellä Jane Morrisia, Hastingsissa hänen terveytensä vuoksi. Morriset vierailivat Rossetissa yhdessä, ja Jane Morris jäi hänen luokseen, kun hänen miehensä palasi töihin. Scalandsissa Rossetti alkoi myös juoda kloraalia viskin kanssa torjuakseen unettomuuttaan. Kloraali aiheuttaa vainoharhaisuutta ja masennusta, molemmat Rossettin luonteen piileviä piirteitä. Hänen epäluuloisuutensa, eristäytyneisyytensä ja muukalaisten pelko pahenivat jatkuvasti.
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri095.html on line 446: Hänen eroottinen väsäilynsä oli henkisest ja fyysisest lahja dramaattisille hinaajille Swinburnesta Oscar Wildeen, jotka hyötyi nänen esimerkkinsä vapauttavasta vaikutuksesta. Tollasta varhaisdekadenssia. Yksikään hänen aikakautensa runoilija ilmaissut syvällisemmin tiettyjä keskeisiä viktoriaanisia huolia: metafyysistä epävarmuutta, seksuaalista ahdistusta ja ajan pelkoa.
ellauri095.html on line 489: Vatikaani ilmoitti 2008 Vatikaanin lehdessä "Osservatore Romano", että kardinaali Newman ei ollut homo. Newman eli vuosina 1801-1890. Hän toivoi elinaikanaan pääsevänsä hautaan parhaan ystävänsä Ambrose St. Johnin viereen. Elinaikanaan he jakoivat myös asuntonsa. Kardinaali kertoi, että hänen ystävänsä kuolema oli hänelle erittäin suuri menetys.
ellauri096.html on line 366: Vapaa tahto oli eräs Augustinuksen käsittelemiä ongelmia. Hän pohti, voiko ihmisen tuomita helvettiin pahojen tekojen takia, jos hän ei itse toimi oman tahtonsa mukaan tai ei tunne kristillisiä opetuksia. Erityisesti pelagiolaiskiistassa Augustinus korosti armon olevan pelastuksen edellytys. Ihmisen tahto oli Augustinuksen mukaan alun perin tehty vapaaksi, mutta synnin vuoksi sittemmin turmeltunut ja rappeutunut. Toisin kuin protestantismissa usein on tulkittu, Augustinus ei kuitenkaan kumonnut ajatusta ihmisen vapaasta tahdosta. Augustinuksen korostus oli, että sekä Jumalan suvereeni armo että ihmisen vapaa tahto täytyy hyväksyä.
ellauri096.html on line 374: Augustinus omaksui Cicerolta ideaalin, jonka mukaan tosi viisaus saavutetaan laaja-alaisella filosofisella ja tieteellisellä työllä. Hän katsoi, että Raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja Jumalan antaman ihmisjärjen kanssa. Teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta", 408) hän kirjoitti:
ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.
ellauri096.html on line 386: Teoksessa De Genesi ad Litteram Augustinus esitti, että Jumala loi kaiken maailmankaikkeudessa olevan samanaikaisesti, ei kuudessa kalenteripäivässä niin kuin Genesiksen suora luenta vaatisi. Hän esittää, että Genesiksen esittämällä kuuden luomispäivän rakenteella on ennemmin hengellinen kuin luonnontieteellinen merkitys, eikä tämä luenta ole yhtään vähemmän kirjaimellisempi. Augustinus ei myöskään katsonut, että syntiinlankeemus olisi aikaansaanut fyysisiä muutoksia kaikkeudessa ja esitti jopa, että Aadamin ja Eevan ruumiit oli luotu kuolevaisiksi jopa ennen syntiinlankeemusta. Tästä huolimatta hän katsoi luomiskertomuksen tulkitsemisen olevan vaikeaa, ja huomauttaa, että meidän tulee olla valmiita muuttamaan mieltämme kun saamme asiasta uutta tietoa.[27]
ellauri096.html on line 388: Jumalan valtiossa Augustinus puolusti näkemystä, jota kutsuttaisiin nykyään nuoren maan kreationismiksi. Hän hylkäsi sekä pakanoiden ehdottaman ajatuksen ihmissuvun kuolemattomuudesta että joidenkin hänen aikansa kreikkalaisten ja egyptiläisten näkemykset aikakausista, koska ne erosivat kirkon pyhistä kirjoituksista:
ellauri096.html on line 492: ”Siinä mielessä tuntui, etten ole tonkimassa kenenkään yksityisyyttä. Hän on kirjoitellut näistä jutuista ihan omin päin suoraan julkisuuteen, omilla kasvoillaan ja nimellään”, Yli-Juonikas perustelee.
ellauri096.html on line 501: Asta Ikonen ei ollut kuullut roolistaan Yli-Juonikkaan romaanissa ennen HS:n yhteydenottoa. Hän kummastelee sitä, miksi Yli-Juonikas on halunnut kirjoittaa hänestä ja hänen parikymmentä vuotta sitten julkaistusta nuortenkirjastaan.
ellauri096.html on line 822: Pulla kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista lyseota. Hän suoritti asepalveluksen Pioneeripataljoonassa Korialla vuonna 1922. Hän oli toimittajana eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1950–1957. Pulla teki pitkän uran mainosalalla. Hän toimi Kustannusosakeyhtiö Kirjan mainospäällikkönä 1925–1933 sekä tekstisuunnittelijana ja sittemmin apulaisjohtajana mainostoimisto Erva-Latvalassa 1933–1964. Viimeisenä työnään Pulla toimi Tukon asiakaslehden Kauppa ja Koti päätoimittajana 1964–69. Wilhon porukat piti saarnailtoja Kirjalla Pohjoisrannassa.
ellauri096.html on line 824: Pulla käytti yhdessä Mika Waltarin kanssa salanimeä kapteeni Leo Rainio. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Ryhmy ja Romppais -kirjat, joita käytettiin jatkosodan aikana propagandatarkoituksiin. Mika ja Armas oli samanlaisia pullanaamoja, kuin Tweedledum ja Tweedledee. Mikallakin oli aika mauton propagandakirja, Rakkaus vainoaikaan.
ellauri096.html on line 826: Pulla oli ranskalaisen kulttuurin tuntija kuten aluepäämajan arvostama Juha Tanttu, eli söi ranskanpastilleja. ja hän kirjoitti myös Ranskaan sijoittuvia historiallisia romaaneja. Hän myös kirjoitti pakinoita Lipeäkalaan. Nimimerkillä Porokka hän pakinoi yli 30 vuotta Uudessa Suomessa. Kaikkiaan hän kirjoitti noin 80 kirjaa ja lisäksi erilaisia pieniä painotuotteita.
ellauri096.html on line 828: Pulla oli taitava piirtäjä. Hänen piirtämiään postikortteja sota-ajalta on säilynyt muutamia. Hän teki postikortteja linolle itse kaivertamalla.
ellauri096.html on line 861: Saksalainen Jenan yliopisto palkkasi vuonna 1550 ensimmäisenä yliopistona erityisen meikkailunopettajan, ja pian meikkailu oli yhtä tärkeä osa yliopistoelämää kuin tanssi ja ratsastuskin. Tanssi ja ratsastus olivat kuitenkin laimeaa huvia mensuurimeikkailuun verrattuna. Toisessa vastapuolena on naaras ja toisessa kavioeläin. vain kolmannessa mahdollisesti rakas henkilö. Nimettömäksi jäänyt nuori opiskelija Göttingenin yliopistosta kuvaili päiväkirjassaan, kuinka hänen kielensä liimaantui kitalakeen ja tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä mensuurimeikkailuottelun aikana. Tuntui samalta kuin laudaturseminaariesitelmän aikana. Hänen rohkeutensa palasi vasta, kun hän huomasi opponentin vielä suuremman ahdingon.
ellauri096.html on line 863: ”Vastustajan voimat näyttivät hupenevan, ja hänen kalpeilla kasvoillaan erottui punaisia laikkuja. Hän haukkoi henkeään erien välissä eikä silti tahtonut saada happea. Kun se hitaasti upposi tajuntaani, aloin vain toivoa, että hän pian pyörtyisi. Paizi sitten se ei ehtisi merkata minua. Verdammt noch mal!” Mensuurimeikkailu paljasti armottomasti, oliko nuorukaisessa tosimiehen aineksia kuin Aki Mannisessa, vai onko se väpelö kuten se nörtti taiteellinen telttakaveri. Mikään ei muutu, vaan verryttelypuvut vaihtuvat. Paukapäiden kasvojen piti mittelön aikana kuvastaa malttia, urheutta ja rehtiyttä – ei kiihkoa, silmitöntä verenhimoa saati sitten pelkoa. Jos paukantti käänsi päänsä sivuun miekan terän tieltä tai räpytti silmiään, hänet leimattiin armotta pelkuriksi ja hän sai ylimääräisen reijän perseeseen. Kunnian puolustaminen oli mensuurimeikkailun keskeinen arvo. Kuuluisa saksalainen runoilija Heinrich Heine opiskeli 1800-luvulla Göttingenin yliopistossa. Hän oli taustaltaan juutalainen ja päätyi miekkailemaan juutalaisvastaisen solvauksen esittänyttä opiskelijaa vastaan. Hänen kustantajansa rohkaisi suosikkirunoilijaansa sanoilla: ”Ennemmin kuolema kuin häpeä!” "Ennemmin häpeä kuin perseeseen 2 lisäläpeä", laukaisi Chaim leukavasti.
ellauri096.html on line 867: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuurimeikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri096.html on line 884: Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.
ellauri096.html on line 917: Yli-Juonikas mätki ystäväänsä Salmenniemeä 2019 entisnuoressa Voima-lehdessä: "...pyhiksi miellettyjä suomalaisuuden ikoneja tölvitään räävittömällä vihapuheella. Tässä Salmenniemen tavallisesti suvereeni tyylitaju pettää pahan kerran. Hän jää jankkaamaan samaa sanaa, luonnehtii niin Rytiä, Paasikiveä kuin Ahtisaartakin samalla sanalla ”kakkapillu”. On vaikea ymmärtää, miten etabloitunut kirjailija tulee suoltaneeksi yleisönsä silmille jotain tällaista – etenkin kun hän itse on kätellyt televisiossa tasavaltamme presidenttiä."
ellauri096.html on line 927: Salmenniemellä sen sijaan sakkaa yhä. Hän jopa luettelee kymmenet sairautensa ja ilmoittaa kiikkuvansa kuilun reunalla: ”Tapaan tytärtäni enää vain kaksi viikonloppua kuussa. Omistusasuntoni tulen menettämään vuoden lopussa, ellei joku kirjallisuuspalkinto löystytä hirttosilmukkaani.”
ellauri097.html on line 241: Julien Greenin (1900–1998) vanhemmat olivat yhdysvaltalaisia, taustaltaan irlantilais-skotlantilaisia. Green syntyi Pariisissa, jossa hänen isänsä Edward Moon Green työskenteli Amerikkalaisen kauppakamarin palveluksessa. Seitsenlapsisesta perheestä Green oli nuorin ja ainoa joka puhui ranskaa pääkielenään, kun muut puhuivat englantia. Äiti kasvatti lapsensa protestantiksi, mutta hänen kuoltuaan 1914 Green kääntyi katoliseksi. Hän meni ensimmäisessä maailmansodassa armeijan palvelukseen vapaaehtoisena ja ajoi ambulanssia Italian rintamalla. Sen jälkeen hän palveli Ranskan tykistössä.
ellauri097.html on line 243: Hän opiskeli Pariisissa ja sitten Yhdysvalloissa Virginian yliopistossa. Yhdysvaltoihin hän ei kuitenkaan kotiutunut vaan sanoi vuosiaan siellä elämänsä surullisimmiksi. Hän keskeytti opinnot ja palasi Ranskaan, jossa ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Mont-Cinère (1926). Kustantajansa vaatimuksesta hän muutti nimensä Julian Julieniksi.
ellauri097.html on line 245: Greenin teosten keskeisiä aiheita ovat itsetuho, uskonto ja seksuaalisuus, ja niiden tapahtumaympäristö on ranskalainen maaseutukaupunki, jossa asuvan neuroottisen hahmon elämää hän kuvaa. Hän kirjoitti myös näytelmiä, joista useimmat hän kirjoitti 1950-luvun ensi puoliskolla. Ne käsittelivät itsensä löytämistä.
ellauri097.html on line 545: Antti Mikael Nyölén (s. 2. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on suomentajana erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri097.html on line 641: Kammiossaan kumarassa jäljentävä munkki on kaiken todellisen edistyksen säteilevä symboli. Hän palvelee uutta ja vanhaa samanaikaisesti, kumartaa uudelle ja kääntää takapuolen vanhalle; hän ei estä uutta eikä hylkää vanhaa, ja nämä molemmat teot hän tekee omaehtoisesti mutta ehdottomasti eli vakaumuksellisesti. Tai saa apotilta sapiskaa.
ellauri097.html on line 681: Nieminen oli suorittanut alemman oikeustutkinnon ja oli oppiarvoltaan varanotaari. Hän keksi vuoden 1957 kevättalvella eetteripyörreteorian. Hän piirsi tuolloin paperille neljän ympyrän muodostaman kuvion ja katsoi, että kuviolla voi selittää sähkön. Myöhemmin hän oppi mielestään selittämään teoriallaan myös painovoiman, kvantti-ilmiöt, pallosalaman ja maailman synnyn.[2]
ellauri098.html on line 218: Kun Simson tuotiin kehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. 15 Hän huomasi aasin ehjän leukaluun, otti sen maasta ja löi sillä tuhat miestä.
ellauri098.html on line 752: Fiktion kirjoittajana Cook Briggsin kiinnostus erilaisia persoonallisuustyyppejä kohtaan kasvoi, ja vuonna 1917 hän ryhtyi tutkimaan aihepiiriä. Lopulta hän alkoi kehittämään omaa teoriaansa, kunnes vuonna 1923 Carl Jungin Psychologische Typen -kirjan englanninkielisen painoksen (1923) ilmestyttyä Briggs löysi siitä useita yhtäläisyyksiä oman persoonallisuutensa kanssa. Hän kehitti tyttärensä Isabel Briggs Myersin kanssa toimivan indikaattorin, joka nimettiin heidän mukaansa.
ellauri098.html on line 754: Toisen maailmansodan aikaan 1941 Myers motivoitui toimivan persoonallisuusindikaattorin kehittämiseen. Hän halusi lopettaa sotien aiheuttamat kärsimykset ja tragediat ja uskoi, että ihmisten paremman keskinäisen ymmärtämisen kautta kärsimykset vähenisivät. Koska psykologit eivät asiasta kiinnostuneet (kärsimyxethän on niiden leipäpuu) Myers ja Briggs päättivät yhdessä kehittää välineen, jolla teoria saataisiin konkreettiseen hyötykäyttöön. II maailmansodasta alkaen MBTI on ollut osa amerikkalaisten upseerien ja muiden johtajien valintakokeita. Se selittää aika paljonkin.
ellauri099.html on line 246: J: Hänen kannattaisi muuttua helpoksi, jos hän haluaa että jengi ymmärtää hänestä jotakin.
ellauri099.html on line 247: R: Helppo jumala ei ole kunnon jumala. Hänen pitää olla jotakin muuta kuin me. Jumalan kanssa ei kommunikoida niinkuin kaverille, hän on niin paljon meidän yläpuolellamme, että häntä ei voi kuulustella vaan ainoastaan kutsua kuin lehmää iltalypsylle tai sorsaa sorsapillillä. Kun hän ilmestyy, hän tekee sen hiljaisuudessa, pienin, kallisarvoisin, nykivin mykin merkein, jotka lähtevät aivan tavallisista jutuista. Hänen tahtonsa tekeminen tarkoittaa sitā, että painaa paänså jalkoväliin ja velvoittaa itsensä uskomaan häntä.
ellauri099.html on line 260: R: Jumala on juuri sitä: voimakas sysays pimeässä huoneessa, jossa ei enää löydä lattiaa, seiniä, kattoa. Häntä ei voi käsittää järjellä, hänestä ei voi väitellä. Se on uskon asia. Jos uskoo, se toimii. Jos ei usko, se ei toimi. Se on kuin jääkaapin valo. On vain uskottava, että se sammuu, kun oven sysää kiinni.
ellauri099.html on line 287: Roberto ei nauranut ja minä sain tuskin pidäteltyä hermostuneen törähdyxen. Hän jatkoi:
ellauri100.html on line 91: Ernst Kretschmer (8. lokakuuta 1888 Wüstenrot, Saksa – 8. helmikuuta 1964 Tübingen, Länsi-Saksa) oli saksalainen psykiatri. Kretschmer tuli tunnetuksi erityisesti ruumiin ja sielun rakenteen vastaavuutta koskevista töistään. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa teos Nerous ja ihminen (1950).
ellauri100.html on line 93: Kretschmer opiskeli teologiaa, lääketiedettä ja filosofiaa Tübingenin, Münchenin sekä Hampurin yliopistoissa vuosina 1906–1912. Hän työskenteli vuodesta 1913 lähtien Robert Gauppin assistenttia Tübingenissa, missä hän suoritti habilitaatiotutkinnon 1918. Hän jatkoi Tübingenissa yliopiston lääketieteen yksikön apulaisjohtajana vuoteen 1926 saakka, jolloin hän siirtyi Marburgin yliopiston psykiatrisen klinikan johtajaksi. Vuosina 1946–1959 Kretschmer työskenteli Tübingenin yliopiston psykiatrian klinikan johtajaprofessorina. Uransa loppuajan Kretschmer työskenteli yksityisenä tutkijana omien konstituutiopsykologiaan ja työpsykologiaan keskittyvien töidensä parissa.
ellauri100.html on line 130: Jokainen näistä ruumiinrakennetyypeistä liittyi Klezmerin mielestä luonteenpiirteisiin, ja äärimmäisyyxiin mentäessä, vastaaviin mielisairauxiin. Hän kirjoitti että läskit ovat harvoin skizoja, ja loput taas harvoin bipolaarisia. Eliskä skizot on tavallisesti laihoja tai muskelimasoja. Klezmer arveli että pyknikot ovat ystävällisiä, läheisriippuvaisia ja seurallisia. Niillä on taipumusta maanis-depressiivisyyteen. Pikku väpelöillä oli taipumusta introversioon ja pelkuruuteen. Siitä on vaan lyhyt matka skizofreniaan. Tähän ei virallisesti enää psykologiassa uskota. Vaikka tottahan se on, vai mitä? No entäs muskelimasat ja rumat? Mitä mielitauteja niillä tuppaa olemaan? Onko ne luonnevikaisia?
ellauri101.html on line 147: Hännänhuippuna on tämmösen Carolyn Kahlil Gibranin sisätilasankaritesti. Se näyttää olevan Joseph Campbellin kirjan innoittama Jungin häkkyrän yxinkertaistus.
ellauri101.html on line 245: Tärkeä oivallus Greimaxelta aktanttimallissa on että sankari on nilkki. Siitä näkyy näät että herra se on herrallakin. Jeesus on suoritusportaassa toteuttamassa iskän tahtoa vaikka tuleekin sitten tuomizemaan loppuja porukoita iskän apulaisena. Eli siis selevä nilkki, tollanen välikappale, työrukkanen. Hän on oikea käteni kiittää Jehova. En tiedä mitä tekisin ilman sitä. Hommat menis ihan vasemmalla kädellä. No vasenkätinenhän se on toi poikakin.
ellauri101.html on line 265: Hän tuli tunnetuksi 1990-luvulla television Hyvät, pahat ja rumat -puheohjelmasta, jota hän juonsi yhdessä Simo Rantalaisen kanssa. Tuon ohjelman jälkeen Sairasvyö sai oman "Minä ja Sairasvyö"-nimisen talkshown MTV3 -kanavalle. Aika kuvvoova nimi. Parrmpi ois vielä ollut "me kolme, Jjjariii! minä ja Heinonen". Hänellä oli ohjelmassaan vieraina muun muassa eksentrikko Ior Bock Suomenlinnasta joka söi omia ulosteitaan ja homo meteorologi Juha Föhr. Koko porukan opinnot takkuili. Lisäksi Sairasvyö kirjoitti Helsingissä ilmestyvään City-lehteen.
ellauri101.html on line 273: Hän sijoittui 21:nneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
ellauri101.html on line 291: Samat "henkilöt" hallinnoivat myös Revenue House Oy -yritystä (toimitusjohtaja Kristiina Uurasmaa). Sairasvyö toimii GSP Group rakennuttajapalveluyrityksen hallituksessa. Hänellä on yhdessä ex-puolisonsa Virpi Sairasvyön ja ex-valmentaja Jarmo Riskin kanssa Nummelassa toimiva Pro Vividus Oy ja Espoossa toimiva Anorin Liekki Oy -nimiset ex-yritykset, joiden päätoimiala on ulkoiluvälineissä ja -varusteissa sekä valmennuksessa. Lisäksi Sairasvyö toimi aikaisemmin ex-vaimonsa ex-parturi-kampaamoyrityksen ex-hallituksessa.
ellauri101.html on line 412: Hän kuitenkin toteaa, että kovimmat tuotot saa tietenkin näkemällä itse vaivaa ja opettelemalla suoran asuntosijoittamisen kuvion. ”Jos on ahkera, mitä minä en ole, niin totta kai parhaat tuotot tulee sillä, että opettelee ne asiat ja käy omin käsin häätämässä kadulle ne lurjuxet.” Siinä voi kyllä joutua leukakirurgille, nimimerkillä kokemusta on.
ellauri101.html on line 426: Sairasvyö on kiinnittänyt entistä enemmän huomiota oman yökyvyn turvaamiseen. Hän varaa viikosta kolme päivää levolle ja noudattaa lopun aikaa laiskanpuikeita elämäntapoja.
ellauri101.html on line 427: Testauksista on selvinnyt, että kykyni toimittaa energiaa rengaslihakseen on poikkeuksellisen heikko. Johtaminen on Sairasvyön elämäntyö ja intohimo. Hän korostaa, että johtajan tavoitteena on saada firma kukoistamaan ja kasvamaan. Toisten inspiroiminen ei kuitenkaan onnistu, jos on itse menettänyt pidätyskykynsä. Jarin puhetulvaa on vaikea keskeyttää. Ize asiassa mahdotonta. Siltä puuttuu rengaslihas kurkusta. Peräpäässäkin se on aika löyhänä, välystä on kuin Roger Casementilla.
ellauri102.html on line 144: Theodore Anthony "Ted" Nugent (s. 13. joulukuuta 1948 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rock-muusikko. Nugent syntyi Detroitissa ja on elämänsä aikana asunut muun muassa Los Angelesissa ja Jacksonissa Michiganissa. Nykyään hän asuu Teksasissa. Hän "valmistui" St. Viator High Schoolista vuonna 1966.
ellauri102.html on line 147: Metsästyksen harrastajana tunnettu Nugent on vuodesta 1995 lähtien ollut National Rifle Associationin johtokunnan jäsen. Hän on kirjoittanut useisiin vetoomuksiin ja ollut myös poliittisesti aktiivinen. Hän on kertonut julkisuudessa harkinneensa asettumista ehdolle Michiganin kuvernööriksi. Hänet tunnetaan paleokonservatistisista mielipiteistään, ja hän on myös ilmoittanut ottaneensa alkoholia ja huumausaineita.
ellauri102.html on line 151: Hän oli tulossa konsertoimaan Suomeen heinäkuussa 2008, mutta konsertti peruuntui vähäisen lipunmyynnin vuoksi. Nugent kärsii nykyisin kuulo-ongelmista. Va fa'n culo "Ted"! Ted paskaröörin kuvernöörixi!
ellauri102.html on line 178: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen valittaja, ei mikään turhan nauraja, vaan pyhä räkänokka."
ellauri102.html on line 181: "Herra päästi kiivautensa purkautumaan, vuodatti koko hehkuvan vihansa. Hän sytytti Siionin tuleen, poltti sen perustuksia myöten."
ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin.
ellauri102.html on line 370: Popcornia ja Petersiä tärkeämpi minä-brändin sanansaattaja on kuitenkin Daniel H. Pink (ent. Prick). Hän on huomannut tilapäisen työn, alihankintasopimusten ja itsensä työllistämisen yleistymisen ja puhuu 'vapaiden agenttien maasta". Pink kirjoitti kirjaa nimeltä Free Agent Nation ja on ylpeä tästä uudesta isänmaastaan. Hän jätti arvostetun työpaikkansa Al Goren puhemyllynä. Hänen kaltaisensa kuikelot ovat markkinointikonsultteja, copywritereitä, headhuntereita ja ohjelmistosuunnittelijoita, jotka kokeilevat 🧘♂️ jooga-asentoja verkotetuissa kotitoimistoissa. Sisäileviä sankareita kuten "Jjarrii!" Headhuntteri oli epämiellyttävä lankoni Iso-Masa, ennenkuin sen päässä naxahti. Ja se pikkiriikkinen suonikohjuinen AHDH oli konsultti, se joka pyöri perskärpäsenä mun kimpussa Kouvolan aikoina. "Nimeä ei löydy", sanoo päänsisäinen Contacts-ohjelma. Ne oli narsisteja kumpikin.
ellauri102.html on line 404: Naomi Klein (s. 8. toukokuuta 1970 Montreal, Kanada) on kanadalainen toimittaja, kirjailija, professori ja aktivisti. Hänet tunnetaan erityisesti globalisaatiota ja kapitalismia arvostelevista teoksistaan No Logo (2000), Tuhokapitalismin nousu (2007) ja Tämä muuttaa kaiken (2014). Klein on vuodesta 2018 viestinnän, kulttuurin, feminismin ja fennistiikan tutkimuksen professori Rutgersin yliopistossa. Siellä se jatkaa Auli Hakulisen numeron 42 saappaissa.
ellauri102.html on line 406: Klein on kotoisin juutalaisesta perheestä (kuinkas muuten). Sekä Kleinin että hänen aviomiehensä Avi Lewisin perhe on kansalaistoimijataustaisia. Kleinin isoisä, senaattori Calvin Klein, erotettiin Disney-yhtiön palveluksesta vuoden 1942 kalsarilakon jälkeen hänen toimittuaan siinä hyperaktiivisesti. Kleinin lääkäri-isä "Pullo" Klein oli vietnamilainen ja Amerikan pahin vastustaja. Hänen elokuvantekijä-äitinsä Bonnie Sherr Klein sai julkisuutta pornoelokuvallaan No Logo Story. Hänen veljensä Seth on Canadian Centre for Alternative Policemen -tutkimuskeskuksen Kolumbian toimiston siivooja. Hänen appivanhempansa ovat journalisti Michele Landslide ja poliitikko C.S. Lewis, Kanadan uusimman ja demokraattisimman puolueen johtajan David Lewisin poika. Hänen tätinsä on ollut naimisissa poplaulaja Dave Liebkindin kanssa.lähde? Klein on julkisesti paljastunut feministiksi ja on luonnehtinut muun muassa kirjaansa No Logo hiukka feministiseksi. No ei se siitä kyllä häirizevästi näy.
ellauri102.html on line 558: vanhemmat feministit reagoivat vaatimalla sensuuria ja uudelleenkoulutusta, mutta Staskoon tarttul 1990-luvun puolivälin omajulkaisuinto. Hän alkoi jo teini-iässä julkaista valokopioitua Uncool-lehteä, jossa oli kollaaseja naistenlehtien pikatesteistä, tamponien antimainoksia ja kulttuurinhäirintää koskevia julistuksia. Yhdessä numerossa oli kokosivun mainos filosofi Klaus Barbiesta. Staskon Barbie mietti: "Kumpi oli ensin, kauneus vai myytti. Ja jos kynsi kylmenee, kun olen unessa, onko se silti kuolema?" Stasko sanoo, etta oman median tekeminen, mainostajan tyylin omaksuminen ja mainostarjonnan pöyhiminen alkoivat heikentää mainosten vaikutusta häneen. Tajusin, ettei ollut pakko käyttää siteitä eikä tamponeja, jättää vaan alushousut pois. Niin meidän esiäitimmekin tekivät. Omien ajatusteni aamiaisella syön samoja hiutaleita, joita mediakin käyttää. Se vei medialta mädän maun, koska näin, miten
ellauri105.html on line 223: rintaan ja painui polviin, pyrki tulvahtamaan päähänkin. Hän
ellauri105.html on line 242: että joku yltyy lietsomaan sitā uudella profetialla. Hän rykäisi kuuluvasti,
ellauri105.html on line 291: 12. Hän himoitsi Assurin poikia, jotka olivat käskynhaltijoita, päämiehiä, naapureita, pulskasti puettuja, ratsumiehiä, hevosen selässä ajajia, komeita nuorukaisia kaikki.
ellauri105.html on line 342: 44. Hänen luoksensa tultiin, aivan kuin tullaan porttonaisen luo: niin tultiin Oholan ja Oholipan luokse - noiden iljettävien naisten.
ellauri105.html on line 480: Panihida Rautalammin ortodoksisella hautausmaalla. Pappina Mefodin isä Matti Sidoroff, kanttorina Juhani Hänninen ja panomarina © hänen vaimonsa Helena, kuorona ja kuvaajana Hannu Pyykkönen. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri105.html on line 518: Hannu "Happy" Pyykkönen (s. 1950) on suomalainen opettaja ja ortodoksivaikuttaja. Hän toimi mikkeliläisen Päämajakoulun rehtorina vuosina 1990–2010 ja sitä ennen saman koulun opettajana ja vararehtorina. Terveisiä Mikkelistä käskivät vetää kikkelistä.
ellauri106.html on line 38: Hän oli kysynyt minulta, pidinkö enemmän isästäni kuin äidistäni, miltä minusta tuntui korkeilla paikoilla tai väkijoukossa ja mitä minä aioin tehdä, kun pääsisin takaisin sivilielämāän, ja oli päätellyt vastauksistani, että olin tukahdutetun raivon astia. Toinen runoilija, joskin univormussa ja kapteenin arvoinen.
ellauri106.html on line 118: Brownen työt osoittivat suurta uteliaisuutta luontoon ja saivat vaikutteita tieteellisestä vallankumouksesta. Hänen töitään läpäisee toistuva viittaus klassisiin ja raamatullisiin lähteisiin sekä hänen omintakeiseen persoonaansa. Hänen kirjallinen tyylinsä vaihtelee lajin mukaan tuottaen rikasta, epätavallista proosaa, joka vaihtelee karuista muistilehtiöhavainnoista korkeimpaan barokin lennokkuuteen.
ellauri106.html on line 301: Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Odessassa, Ukrainassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla, mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin.
ellauri106.html on line 303: Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä.
ellauri106.html on line 306: Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin ilmeisesti vuonna 1940. Phillun mielikirjan Punainen ratsuväki suomensi huomattava egoisti Juhani Konkka.
ellauri106.html on line 322: Eisenhower lähetti 1958 Vietnamiin ensimmäiset yhdysvaltalaiset sotilaat neuvonantajan nimikkeellä. Hänen hallintonsa oli jatkanut Trumanin politiikkaa, jossa Ranskan sotatoimia tuettiin Vietnamissa toimittamalla Ranskan tarvitsemia aseita. Eisenhower loi myös uuden ulkopoliittisen opin, dominoteorian (katso myös Eisenhowerin oppi). Teorian tarkoituksena oli estää Kaakkois-Aasian maiden kaatumista kommunismiin. Teorian mukaan tämä piti tehdä viimeistään Vietnamissa.
ellauri106.html on line 372: Marcuse opiskeli germanistiikkaa ja kirjallisuushistoriaa pääaineinaan, filosofiaa ja kansantaloustiedettä sivuaineinaan, aluksi kaksi vuotta Berliinissä, sitten kaksi vuotta Freiburg im Breisgaussa. Hän väitteli kirjallisuuden alalta tohtoriksi 1922.
ellauri106.html on line 481: Johnny Appleseed (suom. "Omenansiemen-Johnny", oikealta nimeltään John Chapman, 26. syyskuuta 1774 Leominster, Massachusetts – maaliskuussa 1845 Fort Wayne, Indiana) oli yhdysvaltalainen omenatarhuri. Hän viljeli 1800-luvun alkupuolella valtavia määriä omenapuita Pennsylvaniaan, Ohioon ja Indianaan perustamillaan taimitarhoilla uudisraivaajien ostettavaksi. Johnny Appleseedin elämästä on tullut osa Yhdysvaltain kansanperinnettä ja häntä muistetaan yhä niin tekojensa kuin luonnonläheisen elämäntapansakin vuoksi.
ellauri106.html on line 482: John Chapman syntyi Massachusettsissa vuonna 1774. Hänellä oli yksi sisarpuoli. Vuonna 1798 hän istutti ensimmäisen omenataimitarhansa Alleghenyjoelle Pennsylvaniaan ja alkoi kasvattaa siellä omenansiemeniä. Hän ryhtyi perustamaan keväisin taimitarhoja uudisraivaajien reiteille niin että kun he saapuivat, hän saattoi myydä heille 2–3-vuotiaita taimia viidellä tai kuudella centillä kappale. Hän palkkasi avustajia hoitamaan tarhojaan lähdettyään itse etsimään uusia tarhapaikkoja uudisraivaajien edelle. Syksyisin hän palasi Alleghenyjoelle. Omenansiementen lisäksi hän kasvatti myös lääkekasveja.
ellauri106.html on line 484: Vuoteen 1806 mennessä Chapmanista oli tullut alueella kuuluisa ja arvostettu, ja hän sai lempinimekseen Johnny Appleseed. Hänelle tarjottiin usein yösija ja ruokaa omenoita ja omenapuita vastaan. Samalla hänen ympärilleen alkoi syntyä legendoja, joita on edelleen vaikea erottaa tositarinoista.
ellauri106.html on line 485: Chapman herätti paljon huomiota epäsovinnaisella ulkonäöllään ja elämäntavoillaan. Hänellä oli pitkä tumma tukka. Hän pukeutui kahvipapusäkkiin, jossa oli reiät käsille ja jaloille, ja hän kulki yleensä paljain jaloin myös talvella. Hän kantoi mukanaan kivääriä, tomahawkia, veistä ja muita metsurin tarvikkeita. Hänen kerrottiin pitäneen tinapannua hattunaan. Hän ei syönyt lihaa eikä mielellään ratsastanut hevosella, kaatanut puuta tai tappanut kalkkarokäärmettä. Hän nukkui usein ulkosalla. Vaikka hän edistikin tavallaan uudisraivaajien etenemistä intiaanien maille, hän oli myös hyvissä väleissä intiaanien kanssa ja vei heille lääkekasveja.
ellauri106.html on line 488: Chapman kuoli vuoden 1845 maaliskuussa 70-vuotiaana ollessaan ystävänsä luona vierailulla. Häneltä jäi 485 hehtaaria omenatarhoja läntisestä Pennsylvaniasta Ohioon ja Indianaan saakka. Amerikkalaiset arvot kunnossa, Phil Roth ja JTS läpyttävät karvakäsiä.
ellauri107.html on line 40: Fragonard oli täyteläisiä värejä ja rohkeita värieroja käyttänyt rokokooajan maalari, jonka maalauksissa ajan sirosteleva ja kevytmielinen ihanne tulee esille. Hän kuvasi aikansa seuraelämää laatukuvan hengessä. Hänen tunnetuin maalauksensa on keinuvaa naista esittävä Keinu, jota on pidetty hyvänä esimerkkinä koko rokokootyylistä. Taulun clou on käsi (ja arvatenkin keskijalka) ojossa sepalus auki maassa makaava hameiden alle kazova setämies.
ellauri107.html on line 254: Roy Marcus Cohn (20. helmikuuta 1927 Bronx, New York – 2. elokuuta 1986 Bethesda, Maryland) oli yhdysvaltalainen lakimies. Hän toimi senaattori Joseph McCarthyn pääneuvonantajana toisen punapelon aikana ja sai erityistä merkittävyyttä Army-McCarthy -kuulemisissa.
ellauri107.html on line 335: Roth sai uransa varrella kuulla syytteitä jopa naisvihasta. Hän itse totesi, että kaikki hänen naishahmonsa ovat yksilöitä vaikka ilkeitä, eikä hän leimaa koko naissukupuolta saman otsikon alle, vaan kahden. Ainakin feministien mielestä Rothin naishahmot ovat joko juutalaisia perheenäitejä tai ei-juutalaisia (shiksa) seksuaaliobjekteja. Pettymys avioliitoissa oli joka tapauksessa yksi syy Rothin lopultakin aika mustavalkoiseen naiskuvaan. Vaimojen mieskuva oli kyllä kokomusta.
ellauri107.html on line 370: Hyväxyä täydestä sydämestä elämisen järjetön merkityksellisyys sellaisena kuin se on. Hän soitti aamiaisen jälkeen juristilleen Nelson Primuxelle. Perheessä jossa on Markin kaltainen kaunainen poika. Hän tiesi miten olla isä.
ellauri107.html on line 377: Coleman tajusi haluuvansa Faunian persettä niin kovasti ettei muu merkinnyt mitään, ei omat lapsetkaan. Tää on karhun elämää saa mettä ammentaa, tai sen loppua (italics in the original). Sietämättömintä oli se että hänen päivänsä olisivat kohta luetut. Hän potkaisisi kohta tyhjää. (Ei vittu vielä 13v siihen menisi, tai oikeammin 20v. Liian pian angstasi.) Paras lakata nipottamasta ja ottaa johtotähdexi pelkkä musta tähti. Toi on muuten hyvä havainto, Philip Roth on nipo.
ellauri107.html on line 565: »Peppy, äitini sanoi kuunneltuaan uutiseni hiljaisena, »Peppy, älä pahastu, mutta minun täytyy sanoa siinä naisessa on jotakin vikaa. Eikö olekin? »Hän on yli kolmekymmenvuotias, isäni sanoi. »Hän on kaksikymmentäyhdeksänvuotias. Ja sinä olet täyttänyt vasta kaksikymmentäkuusi,
ellauri107.html on line 571: Minähän kerroin. Hän on näyttelijä. Missä? Hän etsii työtä. Poika, kuuntele minua: Sinä olet yliopiston suorittanut olet summa cum laude. Sinä sait melkein
ellauri107.html on line 590: »Peppy, oletko sinä vielä riidoissa veljesi kanssa?» En ole riidoissa hänen kanssaan. Hän elää omaa elämäänsä ja minä elän omaani.»
ellauri107.html on line 591: »Phil, oletko puhunut hänen kanssaan tästä? Sinun vanhempi veljesi on veli, jollaisesta pojat haaveilevat. Hän palvoo sinua. Hän voisi antaa sinulle. Soita ainakin hänelle.» »Kuulkaa, minä en halua ruveta puhumaan tästä Moen kanssa. Moe on suuri väittelijä - ja minä en ole. Tässä ei ole mitään väiteltävää.»
ellauri107.html on line 611: Miehen ja välistä yhteyttä voi luonnehtia oikeasti avioliitoxi vasta kun miehen absoluuttista valtaa rajoittamassa on joitakin velvollisuuxia naista kohtaan. Kaikkialla tämä tapahtuu vasta kun naisen perhe ei anna naista ilman ehtoja miehen valtaan, ennen kaikkea ei ilman myötäjäisiä, jotka korottavat naisen "vaimon" asemaan ylemmäxi jalkavaimoja. Hänen sukunsa saa sillä lailla häneen oikeuxia, joiden mukaan hänen lapsiaan on pidettävä miehen "laillisina perillisinä" yli hänen muiden lastensa. Tällä lailla syntyi vanhin tietoinen rakennelma sexuaalisille suhteille luonnollisesta vahvemman oikeudesta laillisen avioliiton nimellä, vakuutuxena varakkaan suvun naisille miehen moniavioista taipumusta vastaan. Muussa suhteessa alusta alkaen avioliitto säilytti omistussuhteen luonteen. (Eli rikkaan suvun naisesta tulee osakeyhtiö osaomistajina oma suku ja aviomiehen porukat.)
ellauri108.html on line 333: 1A1Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. 2Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. 3Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat opettaneet tytärtään elämään Mooseksen lain mukaan. 4Jojakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa vieressä puutarha. Juutalaisten oli tapana kokoontua hänen luonaan, koska hän oli arvossapidetyin heistä kaikista.
ellauri108.html on line 345: 22»Olen ansassa», Susanna parahti. »Jos suostun, hankin itselleni kuolemantuomion, ja jos en suostu, olen teidän armoillanne. 23Parempi minun on kieltäytyä ja jäädä teidän valtaanne kuin tehdä syntiä Herran edessä.» 24Hän huusi kovalla äänellä, mutta niin huusivat myös nuo kaksi vanhinta, 25ja toinen heistä juoksi avaamaan puutarhan portin. 26Kun puutarhasta kuului huutoa, talon väki ryntäsi sivuporteista katsomaan, mitä Susannalle oli sattunut. 27Vanhimmat esittivät tarinansa, ja palvelijat tyrmistyivät ja häpesivät emäntänsä puolesta, sillä hänestä ei koskaan ollut puhuttu mitään sellaista.
ellauri108.html on line 351: 36Vanhimmat sanoivat: »Kun me olimme kaksistaan kävelemässä puutarhassa, tämä nainen tuli sinne kahden palvelustyttönsä kanssa. Hän käski sulkea puutarhan portit ja toimitti sitten tytöt pois, 37ja kohta sinne tuli jostakin piilosta nuori mies, ja he kävivät pitkäkseen. 38Me olimme puutarhan perällä, mutta kun huomasimme heidän rikolliset toimensa, riensimme heti heidän luokseen 39ja näimme heidän makaavan sylikkäin. Miestä emme saaneet otetuksi kiinni, koska hän oli meitä voimakkaampi; hän avasi portin ja ryntäsi pois. 40Mutta tämän naisen me saimme. Me kysyimme häneltä, kuka se nuori mies oli, 41mutta hän ei suostunut kertomaan sitä meille. Tämän me todistamme.»
ellauri108.html on line 363: 56Daniel lähetti miehen pois ja käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: »Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! Kauneus petti sinut, himo johti sydämesi harhaan. 57Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja he ovat pelänneet teitä niin, että ovat suostuneet makaamaan kanssanne. Tämä Juudan tytär ei kuitenkaan sietänyt teidän laittomuuttanne. 58Sanopa nyt, minkä puun alta yllätit heidät yhdessä makaamasta?» »Rautatammen», mies vastasi. 59Silloin Daniel sanoi hänelle: »Kyllä kai! Tuo valhe tiesi sinullekin pään menoa. Jumalan enkeli odottaa rautainen miekka kädessään lyödäkseen sinut kahtia. Hän tekee lopun teistä molemmista.»
ellauri109.html on line 61: …Und am Ende meiner Reise hält der Ewige die Hände und er winkt und lächelt leise –
ellauri109.html on line 219: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä, niinkuin kusitolppa kehtas sanoa Mauno Koivistosta äijän kuollessa.
ellauri109.html on line 225: Gillian Leigh Anderson (s. 9. elokuuta 1968 Chicago, Illinois) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti roolistaan FBI-erikoisagentti Dana Scullyna televisiosarjassa Salaiset kansiot.
ellauri109.html on line 228: Aragon oli mukana dada-liikkeessä vuosina 1919–1924, ja hänestä tuli yksi kirjallisuuden surrealismin perustajia yhdessä André Bretonin ja Philippe Soupaultin kanssa. Monien muiden surrealistien tavoin Aragonkin liittyi kommunistiseen puolueeseen ja kirjoitti poliittissävyisiä runoja koko uransa ajan. Hän kuitenkin myös arvosteli Neuvostoliittoa, varsinkin 1950-luvulla. Mulla on sen kirja kauniista kortteleista.
ellauri109.html on line 248: Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.
ellauri109.html on line 252: Hän on toiminut palkkatuella työllistettynä tutkijana Suomen Perustassa vuosina 2018–2019.
ellauri109.html on line 493: »No kun teillä on niin erinomainen muisti, miksette te muista saman tien, etten edes nussinut häntä! Han otti minulta suihin autossa. Entä sitten? Entä sitten? Se oli kuulkaa yllätys meille kummallekin. Ja mitä se teille kuuluu? Tarkoitan todella! Me olimme ystäviä. Hänkään ei ollut mitenkään onnellisesti naimisissa. Jumala nähköön, ei ollut 'seksuaalista itsensä toteuttamista.' Se oli ystävyyttä! Se oli lohduttomuutta! se oli jalomielisyyttäl Se oli hellyyttä! Se oli epätoivoa! Me vain olimme salaa auton takaosassa kymnmenen nminuuttia kypsymättömiä nuoria ja muutuimne sitten jälleen jalosti aikuisiksi! Se oli suloista ja viatonta kuvitteluleikkiä! Hymyilkää, jos teitä haluttaa, jyliskää saarnastuolistanne, mutta se on silti oikeampi kuvaus kuin se mixi te sitä kuzutte. Emmekä antaneet sen mennä pitemmälle, vaikka se olisi hyvin voinut mennä; annoimme sen jäädä jonkinlaiseksi onnelliseksi pikku sattumaksi ja palasimme kuin kelpo sotilaat takaisin saakelin etulinjaan. Totisesti, Teidän Pyhyytenne, totisesti, Teidän Ylhäisyytenne, sekö teidän mielestänne onyhtä kuin 'itsensiå toteuttaminen seksuaalisesti muiden naisten kanssa avioliiton alusta asti'?»
ellauri109.html on line 638: varastaa, pettää, vaarantaa jopa oman elämänsä saadakseen jonkun minun kaltaisen. Hän sanoo jokaisella villillä parkaisullaan ja epätoivoisella juonellaan:
ellauri109.html on line 642: Sekä aivan mahoton narsisti. Se on hapan koska Maureenin mies no 2 on komeampi ja julkkixempi kuin se. Hän osaa olla tärkeilevä snobi ja typerys. Hänen emotionaalinen kylmyytensä kasvaa pitkin harppauxin. Hänen kyvyttömyytensä rakastaa on suorastaan pelottavaa. Infantiiliasteelle jäänyt uivelo.
ellauri109.html on line 650: ). Hän on kuolematon, ei sixi että hänellä yxin elukoista on väsymätön ääni, vaan sixi että hänellä on sielu, kyky sääliä ja uhrautua ja kestää.
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri109.html on line 685: Dryden ylisti Cromwellia säkeissä Heroic stanzas (1658) ja Kaarle II:ta runossa Astræa redux. Myöhemmin hän palveli hallitusta poliittisilla satiireillaan. Hän kääntyi katolisuuteen Jaakko II:n noustessa valtaistuimelle, sai poeta laureatus -arvon ja eläkkeen, mutta menetti kaiken vuoden 1688 vallankumouksessa. Loppuiällään hän oli Englannin suurin kritiikin auktoriteetti. Ketä kiinnostaa sen draamojen esipuheet, ei mua ainakaan. niiden painopisteenä olivat lemmenjuonet ja urotyöt, joihin liittyi henkienilmestyksiä ja taisteluntuoksinaa.
ellauri109.html on line 687: Hänen kääntymyksensä katolisuuteen kuvastuu allegoriassa The hind and the panther (1687).
ellauri110.html on line 43: Esimerkixi Luovuusharjoitus Hän raaputti hevosta Minä raaputin hevosta Hevonen ajatteli: Alempaa
ellauri110.html on line 88: Ainoastaan muutamilla suhteellisesti yksinkertaisilla mielialoilla on omat nimityksensä. Mutta taitava kirjailija ei edes näitäkään yritä siirtää lukijaan pelkästään niiden nimityksiä käyttämällä, vaan kuvaamalla niiden aiheuttajat ja niiden ilmaisut. Sillanpäätä estää tässä jossakin määrin hänen impressionistinen ohjelmansa. Hänen maailmankuvastaan päättäen, joka kantaa merkkiä voimakkaista älyllisistä harrastuksista, luulisi hänen tahtovan olla »realisti» kaunokirjallisessa kuvauksessaan, mutta sitäpä hän ei tahdokaan. Hän ikäänkuin ei tahdo astua kuvaamiensa sielujen taikapiirin ulkopuolelle, ja katsella heitä ulkokohtaisesti, erittelevästi, vaan leijuu ja liitelee kaiken aikaa näissä sisäisissä maailmoissa. Luulen, että se ainakin osaksi on tämä seikka, joka tekee, että useat kirjan mielialamaalaukset ovat niin vähän suggeroivia. Verrattakoon häntä esim. Juhani Ahoon!
ellauri110.html on line 103: Pyydän anteeksi, mutta en usko, että kirjailija, jolla on niin »reflekteerattu» mieli ja joka osaa nähdä maailman hiuskarvalleen niinkuin se on itse teossa koskaan tajuaa tai näkee jotain tällaista. Luulen toisin sanoen, että Sillanpään nykyisessä tyylissä on aika annos sellaista, mikä hänen omalta kannaltaan on sovinnaisuutta, jotain turhanpäiten konstikasta, jotain »litteratuuria». Hänen vähän keikaileva »impressionisminsa» on ristiriidassa hänen väkevästi eletyn, selkeän ja komean maailmankuvansa kanssa. Hänen filosofiansa ja kertomatapansa riitelevät keskenään: edellinen pyrkii yleispätevään, tyypilliseen, jälkimäinen äärimäiseen oikulliseen yksilöistymiseen.
ellauri110.html on line 113: Tekniikan tohtori Matti Keijola kuoli 11. kesäkuuta 2009 Nurmijärvellä vaikeaan sairauteen. Hän oli 69-vuotias, syntynyt 5. joulukuuta 1939 Mynämäellä. Matti Keijola kirjoitti ylioppilaaksi Apollon yhteiskoulusta 1958. Hän alkoi opiskella heikkovirtatekniikkaa Teknillisen korkeakoulun sähköteknillisellä osastolla.
ellauri110.html on line 115: Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi 1967 Keijola siirtyi liike-elämään. Hän työskenteli IBM:n palveluksessa Zambiassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Samanaikaisesti hän täydensi opintojaan ja teki tutkimustyötä, johti Tekes-projekteja ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2003. Sillä oli nätti fixu vaimo ja se ajoi ensimmäisten joukossa Kia-autoa.
ellauri110.html on line 197: Vielä yxi havainnointi. Hannu saa huorakaxikolta tyrmäystippoja. Hän ei käytä kondomeja, kiitos. Ryhmäsexi jää lyhyexi, kun alkaa nukuttaa. Jehova tuli jälleen väliin. Vahingosta viisastunut Hannu käyttää tästedes kotimaisia naisia, ilmaisia, ja jos pakko on niin 1 kerrallaan.
ellauri110.html on line 278: Kristiina Louhi oli vuosina 1998–2003 naimisissa kirjailija Hannu Mäkelän kanssa. Hänellä on kolme lasta ensimmäisestä avioliitostaan elokuvaaja Seppo Louhen kanssa.
ellauri110.html on line 373: Westerbergin vanhemmat olivat ylietsivä Torsten Westerberg ja ravintolaemäntä Margit Eriksson. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1965–1970 oli taidemaalari Riitta Raija Puupponen, toinen 1971–1988 filosofian tohtori Elina Waris ja kolmas vuodesta 1992 on taidegraafikko Marjatta Nuoreva.
ellauri110.html on line 434: Hannu istui Olutkankaan klinikan potilasvuoteeseen ja sai happinaamarin päähänsä. Hänelle annettiin ilokaasuhoitoa tunnin annoksina kolmena peräkkäisenä päivänä.
ellauri110.html on line 442: Vieläkään Olutkangas ei kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut. Hän oli käynyt kovan taistelun omaa alkoholismiaan vastaan.
ellauri110.html on line 445: Niihin aikoihin Olutkangas hoiti alkoholiriippuvaisia sairaala Mehiläisessä. Hän oli jo aiemmin ottanut hoitomenetelmäkseen Minnesota- eli Myllyhoidon, jonka filosofiana on luottaa ihmisen omiin voimavaroihin. Alkoholismista toipumisen edellytyksenä on ihmisen oma vastuunotto päihteettömästä elämäntavasta, ja kuntoutuksessa hyödynnetään vahvasti kokemustietoa ja vertaistukea.
ellauri110.html on line 493: "Jos Kawabata oli arvoituksellisen hellä, Tanizaki viiltää. Hänen pääteoksenaan pidettiin Makiokan sisaruksia ja niin taitaa olla yhä. Itselleni läheisempi oli kuitenkin Kukin makunsa mukaan; niinkin läheinen, että opettelin sanomaan sen japaniksi. Jotenkin näin se kuului: “Tade kuu mushi.”" Muistelmissa s. 156 Hande sekoittaa kumpi häiskistä sen kirjoitti. Menee mullakin kyllä kirjailijaheput sekaisin (kz. tämä albumi).
ellauri110.html on line 528: Hän painoi suukkosen otsallein niin aitaa sarka ja aitaa kaks kun heinäsirkat on helisseet
ellauri110.html on line 557: Hän hymyllä maailman hallitsee, Oi, rauhaa päätetyn päivätyön! Ja oliko veli joka ihminen?
ellauri110.html on line 573: Sitä kuulee taivas ja kuulee maa mut laulajilla yks usko on vaan, Hän antoihan sulle elämän,
ellauri110.html on line 745: Hän pyfähtyi wastapäätä faarnastuolia ja kuunteli femmoifella hartaudella faarnaa että hän, joka kerta kun Wapahtajan nimeä laufuttiin, notkisti polwiaan, huokafi fywään sekä löi rintaansa. Ja waikka silloin oli ankara talwi, ei hänellä ollut muuta päällänfä kuin wanhat, rikkinäiset houfut, pitkä polwiin asti ulottuva takki, wyöllä kiinnitetty, sekä päällimpänä kauhtana, joka ulottui jalkoihin faakka. Ulkonäöstä päättäen näytti hän olewan noin 30 wuoden ikäinen. Sanottiin hänen olewan syntyifin juutalainen.
ellauri110.html on line 747: Koska siihen aikaan yleisesti puhuttiin tästä juutalaifesta ja kaikki ihmettelivät häntä, tiedusteli tohtori von Gitzen hänen majataloanfa ja faatuansa tietää, misfä hän afusteli, oli mainittu tohtori lähtenyt hänen luoksenfa ja kyfellyt kaikkia häntä koskevia afioita. Juutalainen oli mielellään fastannut hänen kyfymykfiinfä ja fanonut fyntyneenfä Jerufalemisfa, misfä hän Kristufen aikana oli fuutarina, fekä että hänen nimenfä oli Ahasverus. Hän oli itfe ollut faapuvilla Wapahtajan ristiinnaulitfemifesfa ja fiitä faakka oli hänen täytynyt moniaita fatoja vuofia kuljekfia ympäri mailmaa, toifesta kaupungifta toifeen. Puheenfa wahfistukfekfi oli hän tarkasti kertonut monta feikkaa, jotka olivat yhteydesfä Kristufen kärfimifen, ristiinnaulitfemifen ja kuoleman kansfa. Hän oli myöskin titetänyt kertoa kaikista muutokfista, jotka olivat tapahtuneet sittenkin Iätmaista fekä kirkollifella että waltiollifella alalla, ja erittäinkin oli hän ilmoittanut, kuinka kauwan jokainen Wapahtajan opetuslapfista oli elänyt fekä mimmoifen lopun jokainen heistä wihdoin oli faanut.
ellauri110.html on line 749: Kaikkia tätä oli tohtori von Gitzen hartaalla tarkkaawaifuudella kuunnellut ja nähnyt olewan fyytä waatia juutalaifelta afian felwittämifekfi feikkaperäifen kertomukfen hänestä itfestään ja hänen elämänwaiheistaan. Kiertelemättä juutalainen oli filloin kertonut että hän Kristukfen ristiinaulitfemifen aikana oli afunut Judean pääkaupungisfa Jerufalemisfa ja samoin kun fuurin ofa juutalaifista ollut fitä mieltä, että Kristus oli kapinan nostaja ja kansan wiettelijä. Hän oli monta kertaa omin filmin nähnyt hänen ja niinkuin mutkin hänelle wihamielifet juutalaifet toiwonut, että hän hyvin anfaitukfi rangaistukfekfi tuomittaifiin kuolemaan ja kun nyt roomalainen maaherra Pontius Pilatus wihdoin oli wahwistanut Kristukfen kuolemantuomion ja kun hän itfe oli faanut kuulla, että Kristus wietäifiin ristiinnaulittawakfi oli hän heti jusfut waimonfa ja lapfienfa tykö fekä ilmoittanut heille, että jos tahtoifiwat nähdä, kuinka Kristus wiedään pääkallonpaikalle, heidän tuli heti feurata häntä. Ja koska talo, misfä hän fiihen aikaan afui, oli fen kadun warrella, joka raastuwasta johti Pääkallonpaikalle, ja fotamiesten fiis piti kuljettaa Kristusta fen talon fiwu, oli hän ottanut pienimmän lapfenfa käfivarrelleen ja kantanut fen portin ulkopuolelle, että lapfi paremmin ja felwemmin faifi nähdä kuolemaan tuomitun. Kun nyt Kristus, kantaen raskasta ristiään, oli päässyt fuutarin talon eteen, oli hän pyfähtynyt tahtoen wahän lewahtää ja fiinä aikomufesfa tahtoi wähän nojata feinää wastaan, oli Ahaswerus osakfi ymmärtämättömyydestä ja wihasta Kristutsa wastaan, ofakfi woittaakfenfa kiitosta kanfalta, karkoittanut hänet feinän tyköä näillä fanoilla: "Mene pois taloni feinän tyköä ristifi luo. joka kuuluu finulle", jonka perästä Kristus oli kääntynyt hänen puoleenfa ja fanonut: "Minä tahdon nyt feifoa täällä hetkifen lewähtämäsfä, mutta finä et täst´edes tule faamaan mitään rauhaa eli lepoa täsfä maailmasfa, vaan pakolaifena ja wainottuna pitää finun kuljeskeleman toifesta maasta toifeen, aina tuomiopäiwään faakka."
ellauri110.html on line 753: Kun nyt tämä murhenäytelmä oli loppunut, oli hän aikonut lähteä takaifin Jerufalemiin, kotiinfa waimonfa ja lapfienfa tykö, mutta ei ollut woinut fitä tehdä, waan hänen oli täytynyt lähteä fiitä paikasta, misfä ristiinaulitfeminen oli tapahtunut, aiwan wastakkaifeen fuuntaan - wieraifiin maihin, ja fiellä wuofifatoja wainottuna ja pakolaifena, fuuresfa kurjuudesfa, furullifena ja murheellifena kuljeskellut ympäri maailmaa toifesta paikasta toifeen. Hän oli aina fuuresti ikäwöinyt kerrankin taas faada käydä Jerufalemin kaupungisfa, johon hän Jumalan fallimukfesta oli kerran pääsfytkin, mutta oli tawannut koko kaupungin häwitettynä ja autiokfi faatettuna, eikä muuta nähtäwänä kuin kiviroukkioita ja talojen raunioita. Kokko kaupungin loistosta ja komeudesta, jommoisena se oli ennen Kristukfen kärfimystä ja ristiinnaulitfemista, ei näkynyt wähintäkään jälkeä. Sen lifäkfi oli hän fanonut ei warmuudella tietäwänfä, minkä tähden Jumala oli määrännyt hänet kurjuudesfa ja wiheliäifenä niin pitkänä aikoina kuljeskelemaan ympäri maailmaa monien tuhanfien ihmisten katfeltawakfi, luuli kujitenkin, että Jumala teki niin fiitä fyystä,, että hän fiitä afiasta faarnaifi kaikille juutalaifille ja kaikille parantumattomille fekä kehottaifi heitä katumukfeen ja parannukfeen. Wiimeifekfi hän toiwoi, että Jumala autuaalla kuolemalla wapahtaifi hänet hänen kurjuudestaan ja onnettomuudestaan.
ellauri110.html on line 757: Mitä juutalaifen ykfityiselämään tulee, oli fe, ainakin fen mukaan kuin hän Hampurisfa eleli, ollut hiljaista ja ykfinäistä. Ei hän koskaan puhutelllut ketään, ellei joku fuoraan ollut kyfynyt häneltä jotakin. Jos joku oli kutfunut hänet aterioitfemaan, oli hän fyönyt ja juonut aiwan wähän, ja filloinkin kaikkein halwimpaa ruokaa, mitä pöydällä oli. Jos joku oli tahtonut antaa hänelle rahaa, ei hän koskaan ollut ottanut enempää kuin kahta lübeckiläitä killinkiä, jotka hän tawallifesti heti lahjoitti jollekin toifelle köyhälle ihmifelle, joka fattui wastaan tulemaan. Hänellä oli nimittäin tapana aina fanoa, ettei hän pannut mitään arwoa rahaan, waan luotti aina Jumalaan, että hän ruokkifi ja holhoifi häntä, mihinkä hän waan tulifi, että Jumala taiwuttaifi hyväfydämmifiä ihmifiä antamaan hänelle kyllikfi ruokaa ja waatteita. Hän ei koskaan hymyillyt, waan kulki alinomaa huokaillen, murheisfaan ja furullifena, fyvisfä ajatukfisfa, filloin tällöin toistaen, että hän luotti Jumalaan ja uskoi warmaan, että Jumala taas ottifi hänet armoonfa, koska hän fydämmestään katui fyntiä, jonka hän oli tehnyt Kristukfen ristiinnaulitfemifen päiwänä, ja lakkaamatta rukoili anteekfi antamusta tästä fynnistä.
ellauri110.html on line 759: Kaikenlaifia itämaifia ja muita wieraita kieliä taifi hän ja puhui niin puhtaasti fakfaa, ikäänkuin hän olifi fynnyltään ollut fakfalainen. Kun häneltä kyfyttiin, kuinka hän oli oppinut niin monta kieltä, wastafi hän, että hän kohta, kun hän oli faapunut johonkin wieraafeen maahan, oli Jumalan fallimukfesta faattanut fekä ymmärtää että puhua fen maan kieltä, waikkei hän ikänä ollut ennen kuullut fanaakaan fiitä. Hän ei itfekään woinut ymmärtää, miten tämä tapahtui, waan piti fitä Jumalan falattuna ihmeenä josta hänen ainoastaan tuli kiittää ja ylistää Jumalaa.
ellauri110.html on line 767: Wuonna 1759 Kefäkuun 12:ta päiwänä oli Wernamon markkinoille faapunut tuntematon mies,fuuri ja luja wartaloltaan, pitkäpartainen ja wanhanaikaifella ulkonäpllä, kantaen feläsfään laatikkoa, jommoista fuutarit käyttiwät. Hän oli puettuna pitkään takkiin, jonka päälline noli tuhottu hewosenjouhista, houfut ja liiwi oliwat kameelinnahasta, fekä pääsfä päähine, talwilakin kaltainen, tehty tiikerintaljasta. Hän näytti hywin furullifelta, ja kun häneltä kyfyttiin, kuka hän oli, oli hän wastannut, että hän oli tuo onneton fuutari, ja oli hän monella tawalla kehoittanut kanfaa tekemään parannusta. Seuraawana päiwänä hän taas oli poisfa.
ellauri110.html on line 820: Leino on ikuinen lapsi, jättipalleroinen. Palleroisella oli 3 vaimoa ja Onerva. Hande on siinä tenixessä päässyt mestarista joholle. Se oppi taitavasti siirtämään mailaa kädestä käteen. Aino Kallas ei ole kunnon kirjailija vaan pelkkä teeskentelijä ja koketti rouva! Hän koketeeraa ja vilkuttaa silmiään ikkunasta kaikille! Kirjava kana palaa virolaisen miehen luo joka puree raivopäänä mattoa. Raivo Kulli.
ellauri111.html on line 778: Rajattoman laupeutensa kautta hän jälleen sekaantuu kuolevaisten joukkoon aivan samanmuotoisena kuin hän oli esiintynyt viisitoista vuosisataa sitten. Hän tulee alas juuri sillä hetkellä, jolloin kuninkaan, hovilaisten, ritarien, kardinaalien ja ihanien vallasnaisten edessä kerettiläisiä kärvennetään suurenmoisessa auto-da-feessä ad majorem Dei gloriam, mahtavan kardinaalin ja suur-inkvisitorin käskystä.
ellauri111.html on line 780: Äänettömänä ja rajattoman säälin hymy huulillaan Hän kulkee sullotun väkijoukon läpi ja liikkuu hiljaa eteenpäin. Rakkauden aurinko paistaa Hänen sydämessään, Valon, Viisauden ja Voiman lämpöisiä säteitä hohtaa Hänen silmistään ja rakkauden aallot valautuvat yli rahvaan tunkeilevien parvien saattaen heidän sydämensä vastarakkaudesta värähtelemään. Hän ojentaa kätensä heidän päänsä päälle, siunaa heitä ja Hänen pelkästä kosketuksestaan, jopa Hänen vaatteittensa liepeistäkin vuotaa parantava voima.
ellauri111.html on line 782: Taas on sopivasti äskenkuollut tyttönen resurrektoitava. Ei haise edes vielä. Hänen huulensa pani taas kuten kerran ennen: 'Talitha Kumi', ja 'heti nousi tyttönen'.
ellauri111.html on line 788: "… 'Onko Sinulla oikeutta julaista ainoatakaan mysteriota siitä maailmasta, mistä tulet?' Näin kysyy Häneltä vanha inkvisitori ja heti vastaa Hänen puolestaan: Ei, Sinulla ei ole siihen oikeutta. Sillä se olisi lisäämistä siihen, mitä Sinä jo ennen olet sanonut, siis Sinä ihmisiltä riistäisit sen vapauden, jonka puolesta taistelit, kun olit maan päällä… Kaikki mitä Sinä nyt uutta julistaisit, olisi pidettävä yrityksenä tuon valinnanvapauden rajottamiseen, sillä sehän tulisi uutena yliluonnollisena ilmotuksena, joka asettuisi vanhan viisitoista vuosisataa sitten annetun ilmotuksen yläpuolelle. Ei mitään uusia apokryfikirjoja kiitos nyt, tilanne on muutenkin jo riittävän komplisoitu ja tulehtunut.
ellauri111.html on line 796: "Ei suinkaan. Hän vakavasti pitää tätä suurena palveluksena, jonka hän itse, hänen munkki-veljensä ja jesuitat ovat tehneet ihmiskunnalle, kun he ovat voittaneet ja alistaneet vapauden oman auktoritetinsa alaiseksi, ja hän kerskailee siitä, että tämä tapahtui maailman hyväksi.
ellauri111.html on line 819: 2) Jos olet jumalan poika, niin heittäydy alas, sillä kirjotettu on: Hän antaa käskyn enkeleillensä Sinusta ja he käsillään Sinua kantavat, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
ellauri111.html on line 825: He ovat liian heikkoja kauan ylläpitämään kapinan henkeä. Idiotimaisesti kyyneliä vuodattaen he tulevat tunnustamaan, että Hän, joka loi heidät näin kapinallisiksi, epäilemättä teki niin heitä pilkatakseen. Ihmisen luonto ei voi kärsiä jumalan pilkkaa loputtomiin vaan kostaa sen lopulta. Silloin sulle tulee kuumat paikat! Kuvat alkaa kaatua!
ellauri111.html on line 902: Vähän ällökisti Jeesus lopux pussaa jesuiittaäijän suulle märän kielisuudelman. Suuri inkvisitori värisee. Hänen suupielessään värähtelee suonenvedon tapaisesti. Hän pyllistää, nostaa kasukkaa ja... ei vaitiskaan. Jesse lähtee litomaan.
ellauri112.html on line 87: Kekäs se Pierre Janet lienee? Eikai sukua Pierrehumbertin Janetille? Tokkopa, luultavasti pelkkä yhteensattuma. Joo, Pierre oli uraauurtava ranskalainen psykologi, psykoterapeutti ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka kiinnittävät huomiota potilaan traumojen ja elämänhistorian väliseen yhteyteen. Siis vähän niinkuin elämä ja teos-linjan miehiä.
ellauri112.html on line 100: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 102: Jussi Snellman oli harras teosofi, jolta ilmestyi mm. teoxet Miten meidän käy kuolemassa?, Muutamia ajatuxia ihmissielun kehityxestä uudelleenruumiillistumain kautta, ja Ristimiekka. Se on myös kääntänyt Teosofisen seuran julkaisuja, ml julkaisun Teosofia, Teosofinen seura 1953. Sen poika varatuomari Erkki Virkkunen os. Snellman kuoli 14. tammikuuta 2013 Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1917 kuten Lea. Virkkusen isä Jussi Snellman ja äiti Ruth Snellman olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Kesäkiertueiden aikana vanhemmat veivät lapset isovanhempien hoidettavaksi Ainolaan. Erkin "mummi" oli Aino Sibelius ja "pappa" Jean Sibelius. Lapsena se oli Jannen epävirallinen levynkääntäjä ja aikuisena hoiti Jannen vero- ja raha-asiat. Virkkusen kellarista löytyi pahvilaatikollinen Sibeliuksen veroilmoituksia. Jussi oli Ollin Opintovuodet-elokuvassa Ollin isä patrbluuna Wolmar.
ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 192: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * *
ellauri115.html on line 126: Rousseaun politiikka oli totaalisen hanurista. Teoksessaan Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista Rousseau selvitti, kuinka ihmiskunta oli kehittynyt ja samalla taantunut alkukantaisesta luonnontilasta nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi. Rousseau "ehdotti", että ensimmäiset ihmisolennot olivat eristäytyneitä puoliapinoita, jotka erotti eläimistä niiden kyky vapaaseen tahtoon ja täydellistymiseen. Hän myös väitti, että näillä alkuihmisillä oli perustava tarve pitää huoli itsestään ja luonnollinen kyky myötätuntoon ja sääliin. Apinat oli luonnostaan hyviä, mistä papisto ei yhtään pitänyt. Minnes perisynti jäi?
ellauri115.html on line 189: H: Kansasi siis palvelee yhtä ainoaa jumalaa? kysyi Apilseri hämmästyneenä. Hän ei ollut kuullut minkään kansan olevan yhden jumalan varassa, vaan kaikilla oli monta. Mutta vielä hämmästyneemmäxi hän muuttui Meleksedekin vastatessa yllättävästi:
ellauri115.html on line 193: H: Mitä hullua puhetta tämä oli, ähkäisi Apilseri izexeen, tuntien käsiensä muuttuvan hikisixi ja kazahtaen avuttomasti Meleksedekiin, joka kuitenkin näytti olevan vakavissaan. Sanat sekä todistivat että kumosivat saman asian. Meni vähän aikaa, ennen kuin Apilseri käsitti Meleksedekin kuvittelevan korkeimman asettaneen hänet kansan keskelle estämään sitä muiden jumalien palvelemisesta. Hänen korkeimpansa oli silkka haavekuva, joka vähässäkään määrässä ei perustunut tietoon tai kokemuxeen. Sen tähden kansa kuvittelukyvyttömämpänä ei jaxanutkaan uskoa korkeimpaan, jolla ei ollut kuvaa eikä muotoa, ja sen tähden kuningas oli uskoineen yxin.
ellauri115.html on line 195: Apaiseri oli aikoinaan Nabun kanssa keskustellut paljonkin jumalista sekä uskosta sekä orjien verilöylyn jälkeen, kun hän seurasi hattilaista Suppiluliumaa, öiden hiljaisuudessa mietiskellyt jumalien ja ihmiskohtalon välistä arvoitusta. Hänestä oli jumalissa liian paljon järjetöntä, sillä hänen kovat kokemuxensa olivat osoittaneet hänelle heidän tekojensa olevan ihmistekoja huonommat. Vertauskuvallisesti he panivat aasin selkään ylettömän kuorman, ruoskivat juhtaansa tämän voihkeesta huolimatta eivätkä antaneet tälle juomaa ja vihantaa rehua. Kaiken sen takia heitä piti ylistää hyvixi. Hän oli pitkinä öinä tullut siihen eriskummalliseen ja hänen tietääxeen pappeja kauhistuttavaan johtopäätöxeen, että jumalat, joiden luultiin puhuvan ajattelevan kuin ihminen, eivät olleet mitään jumalia, vaan ihmisten ajatuxia, jotka kuolisivat heidän kanssaan. Ihmisten mielikuvitusjumalat ne näyttäytyivät näyissä, nämä ne puhuivat, vaativat, vihastuivat ja leppyivät. Yxikään elävä ihminen ei tietänyt, mikä oli oikea tai oikeat jumalat. Ei ollut olemassa mitään syytä, joiden tähden jumala olisi paljastautunut ihmisille.
ellauri115.html on line 197: Hän ei tietänyt tuon käsityxensä alkuperää ja syntyä, mutta se oli salakavalasti syövyttänyt hänen uskonnostaan pohjan ja saanut hänet hoippumaan uskomisen ja uskottomuuden välillä. Hänen teki toisinaan mieli uskoa rehellisesti isien jumaliin, mutta samalla hän tunsi ärsyttävää halua kieltää heidät ja eziä izelleen uuden jumalan, jossa ei olisi hituistakaan julmuutta. Mutta ainoa tietoisuus, jota hänellä tuosta asiasta oli, oli se, ettei mikään uskonto ollut saavuttanut eikä nähtävästi saavuttaisikaan sukukypsyyttään, ja ilman sitä kaikki oli tyhjän jauhamista, ihmisten pettämistä.
ellauri115.html on line 199: M: Hän kuuli Meleksedekin kysyvän: Uskotko sinä jumaliin?
ellauri115.html on line 209: M: En tarkoittanutkaan, että hän puhuu sanoilla. Hän puhui äänettömällä äänellä, jos ymmärrät vertauxeni. Hän on nimetön, mutta minä kuzun häntä korkeimmaxi tai shadu rabbuxi, suurexi vuorexi. Hän on myös bel-ilanu, jumalien herra, sillä hän on ylin.
ellauri115.html on line 213: Hän hieroi hoikilla sormillaan nenäänsä ja oli pettynyt. Sitäkö varten että saisi puhua jumalastaan, oli Meleksedek kuzunut hänet luoxeen? Kaipasiko Meleksedek jotakin, tahtoiko hän kuulla Babilin jumalista siinä pelossa, että siellä kenties oli hänen korkeimpaansa vahvempi jumala? Apilseri väsyi ajattelemiseen ja välinpitämättömästi oli uskovinaan Anun luoneen taivaat, Mardukin tehneen savesta Lullan, ihmisen, ja oli uskovinaan mitä hyvänsä. Jos maailmassa oli vain kaaos erilaisia tapahtumia, vallitkoon silloin kaaos hänen sielussaankin! Hän tiesi niin tapahtuvan juuri tänä hetkenä. Mixei Meleksedek puhu mitään? Kaikki käy ahdistavaxi. Kaikki alkaa muuttua epätodellisexi. Kuningaskin on ikäänkuin epätodellinen. Hän on olevinaan mahtava kuningas ja osoitta kaikille pienuutensa, siinäkin että kuzui luoxeen yxinkertaisen kauppamiehen puhuaxeen tälle hämäristä jumalasioista.
ellauri115.html on line 217: Hän ei paljastanut ajatuxiaaan, van kohteliaasti lmoitti ottavansa Meleksedekin asian hoitaaxeen päästyään Mempiin. Kuningas ojensi hänelle vihreän sadetakin, jonka Apilseri kätki viittaansa. Vähän aikaa he kazelivat toisiaan, ja Apilseri huomasi kaikesta huolimatta jonkin verran pitävänsä Meleksedekistä tämän mahtipontisuudesta huolimatta. Meleksedek oli inhimillinen. Sen toteaminen lämmitti oudosti Apilserin sydäntä ja ikäänkuin lähensi hänet kuninkaaseen. Pappiskuningas suoristautui seisomaan, ojensi kätensä hänen päänsä päälle ja puolittain kuiskasi: Korkein siunatkoon askelesi ja varjelkoon sinua! Hän siunatkoon siemenesi niin että sukusi paisuisi suurexi kuin meri! Mene rauhassa!
ellauri115.html on line 250: Kungfuze oli säntillinen mies. Hän ei istunut rukousmatolleen ellei se ollut suorassa. Hän vaati inkivääriä joka aterialle eikä keskustellut syödessään eikä sängyssä. Hänen mielialansa muuttui yhdellä iskulla. Kun Kungfuzelta kysyttiin mitä hyvyys on se sanoi: Se on ihmisten rakastamista. Ihmisten ymmärtäminen taas on viisautta. Kiltteyttä on se ettei ole ahne pikkumainen mulkero.
ellauri115.html on line 258: Hugo oli jo 30-vuotiaana rikas mies, mutta vaati silti Adèlea pitämään muistikirjaa talousmenoistaan ranskaxi, jota molemmat osasivat, ja tarkasti tilit joka ilta. Juliette sai kaiket päivät kopioida hänen käsikirjoituxiaan, ja hän vaati tältä selitystä jopa hammaspulverin ostosta. Hän raivostui silmittömästi nähdessään Juliettella uuden esiliinan, joka ize asiassa oli ommeltu vanhasta hartiahuivista. Pientä ihmistä Huugo kuitenkin puolusti ja lahjoitti köyhille naapureille täydelliset vauvanvarusteet, hiiliä ja lihaa, ja joka viikko kuzui jopa 40 köyhää lasta päivälliselle kotiinsa. Adèle sai kokata ja tehdä jälkikäteen vielä tiliä.
ellauri115.html on line 262: Huugo oli kuin kaivosmies Tom Jones, joka bylsi 250 naista vuodessa mutta omien sanojensa mukaan rakasti vain yhtä, Linda vaimoa. "Hän ei kysele", sanoi Tom. Avioliitto kesti 59 vuotta. Eläkeläisinä ne kazoi televisiota ja luki kirjoja. "I won't crumble when you fall", lauloi Tom sille vielä loppupeleissä kun Lindalla oli syöpä. Vanha kunnon Pat.
ellauri115.html on line 264: Varakuningas oli aateloinut Huugon varakreivixi ja nimittänyt päärixi. Hänestä tuli Suomen Akatemian jäsen. Vierailevat valtionpäämiehet kävivät kazomassa valtion raha-apajaa ja pyysivät anteexi häiriötä. Huugon 79-vuotispäivää vietettiin suurin juhlallisuuxin. Huugo sai Pariisista nimikkokadun. Marseljeesia soitettiin sen ikkunan alla monen orkesterin voimalla. Pääministeri tuli onnittelukäynnille ja lähetystöt Ranskan tärkeimmistä kaupungeista, ja talon ohize marssi 600.000 ihmisen kulkue Tintti-julisteineen.
ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia.
ellauri115.html on line 312: Ralliautoilija ja europarlamentaarikko Ari Vatanen herätti huomiota ilmastonmuutosta koskevilla lausunnoillaan. Hän sanoi 23. toukokuuta 2009, että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta. 27. toukokuuta hän julkaisi verkkosivuillaan oikaisun, jossa hän totesi muun muassa, että ”olemme joka tapauksessa menossa kohti lämpökuolemaa, joskin viipeellä”. Kesäkuussa 2009 kokoomuksen pitkäaikainen poliitikko ja kansanedustaja Ben Zyskowicz arvosteli Vatasta toukokuussa esitettyjen ilmastonäkemysten johdosta ja väitti, että näkemykset veivät puolueelta ääniä tuolloin pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa.
ellauri115.html on line 314: Ari Vatasella on neljä lasta, Kim (1972), Ria (1980), Tua (1982) ja Max (1990). Kim Vatanen on toiminut muun muassa rallikuski Sébastien Ogierin istuinpehmusteena. Jussi Vatanen on kotoisin Sonkajärven Sukevalta. Hänet tunnetaan muun muassa päärooleistaan Napapiirin sankarit -elokuvassa ja Kimmo-televisiosarjassa sekä vänrikki Koskelan roolista vuoden 2017 Tuntematon sotilas -elokuvassa. Vuosina 2011–2014 hän näytteli Putous-viihdeohjelmassa, jonka sketsihahmokilpailun hän voitti kahdesti hahmoilla Mr. Mallorca ja Antsku. Jääkiekkoilija Sami Vatanen on kotoisin Jyväskylän Halssilan kaupunginosasta.
ellauri115.html on line 320: Koiraonnettomuuden jälkeen levisi ankka, että JJ oli kuollut siihen. Voltaire kirjoitti markiisikamulleen: "JJ teki mainiosti kuollessaan. Hän toipui haavoista, jotka hänen koiraystävänsä aiheutti, mutta kerrotaan että 12. joulukuuta hän oli Pariisissa saanut päähänsä viettää Escalade-juhlaa Romilly-nimisen geneveläisen kaa, jolloin hän ahmi ruokaa kuin piru, sai vazanväänteitä ja kuoli kuin koira. Filosofi ei ole paljon minkään arvoinen." Aika hyvä etiäinen oli Voltairella. JJ kuoli ylensyöntiin vasta 2v myöhemmin. Voltaire ja Rousseau ei olleet sopuisia loppupeleissä.
ellauri115.html on line 484: Samuel Clarke (11. lokakuuta 1675 – 17. toukokuuta 1729) oli englantilainen filosofi. Hän vaikutti teologian, matematiikan, metafysiikan ja filologian aloilla. Ei ihmekään että Rousseau ryömi sen viitan alle lällättämään Voltairelle.
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri115.html on line 790: Haavoittuva narsisti vaikuttaa viehättävän aidolta, hauskalta, innokkaalta ja ystävällisellä niinkauan kuin asiat sujuvat hänen tahtomallaan tavalla. Haavoittuvalla narsistilla on vahva suojakuori jonka alle hän peittää erittäin suuren haavoittuvuuden pelkonsa. Hän myös kokee olevansa suhteen hyväxikäytetty osapuoli. Pienikin kritiikki voi syöstä haavoittuvan narsistin raivoon tai epätoivoon ja elämä muuttuu tunteiden vuoristoradaxi.
ellauri115.html on line 821: Janne ja Mika miettii tahoillansa valehtelua. Narsu Rusoolle izekunnioitus on kallein omaisuus. Hän voi siis joskus arkailematta valehdella säilyttääxeen sen. Valhe ei ole valhe jos se ei muuta omistussuhteita. Tällä moraalilla mennään, ei tarvi paljon miettiä. Montaigne ei voi valehdella kunnolla kun sillä on niin huono muisti. Se sanoo kuin kolleegansa Fenelon että lapsia ei saa liikaa rankaista, se tekee niistä pieniä valhepusseja. Otitko manteleita pussista? Tunnusta! Tällä lailla Petteristä tuli paroni Petkunterä.
ellauri115.html on line 1068: He has got a psychopathic narcissism diagnosis so he should know. Hän on urakeskeinen menestyvä kyynärpäilevä kiipijä, näet Vaknin.
ellauri115.html on line 1208: Vanheneminen on narsistille narsistinen loukkaus, kun hän ei enää ole yhtä vahva vakuuttava ja kilpailukykyinen. Pehmittyään sieltä hän kovettaa tunteensa ja jäädyttää suhteensa jotta lapsuuden kipeät tunnemuistot ei pääse pintaan. Sexuaalinen vallankäyttö ja manipulointi loppuvat. Hän alkaa sekakäyttäjäxi tai heittäytyy maanisesti johkin touhuunsa, esim paasauxeen, pitääxeen tilanteen hallinnassa. Kipu on sellainen ettei voi millään olla jouten. Rupeaa entistäkin luulosairaammaxi. Voi vajota lopuxi täyd. sisäiseen liikkumattomuuden ja tyhjyyteen. N. kovettuu ja sammuu, ikäänk. kuolee elävältä. Millään ei ole enää mitään väliä. Tää on sentään aika ääritapaus. Edes J-J R. ei ehtinyt mennä noin pahaxi.
ellauri117.html on line 37: Kaikki on hyvää, lähtiessään luojan käsistä: kaikki huononee apinan käsissä. Hän pakottaa toisen maan kantamaan toisen maan kasveja, toisen puun kantamaan toisen hedelmiä; hän sekoittaa ja saattaa pois luonnollisesta järjestyksestään eri ilmanalat, alkuainekset, vuodenajat; hän silpoo koiraansa, hevostansa ja orjaansa; hän mullistaa kaikki, rumentaa kaikki; hän pitää muodottomasta ja hirviömäisestä; hän ei tyydy mihinkään sellaisena, kuin luonto sen on tehnyt, ei edes apinaan; apinankin hän välttämättömästi tahtoo oppikurilla taivuttaa kuin maneesi-hevosen; apinakin on taivutettava muodin mukaan kuten hänen puutarhansa puut. Hän panee päähän peruukin ja jalkaan jamihousut.
ellauri117.html on line 60: Se, joka yhteiskuntajärjestyksen alaisena eläen tahtoo pysyttää etusijalla luonnolliset tunteensa, ei tiedä, mitä tahtoo. Ollen alati sisäisen ristiriidan valloissa hän ei koskaan ole oleva oikea apina eikä oikea kansalainen; hän ei ole kykenevä itselleen eikä muille hyvää aikaansaamaan. Hänestä on tuleva tuollainen tavallinen nykyaikaisilmiö, ranskalainen, englantilainen, poroporvari: sanalla sanoen ei schweizari, ei siis yhtään mitään. Vain Toblerone-patukka on jotaan.
ellauri117.html on line 82: Olen joskus nähnyt sellaisten nuorten vaimojen pikkutemput, jotka teeskentelevät tahtovansa imettää lapsiaan. He osaavat järjestää asiat niin, että heidän muka on pakko luopua tästä mielijohteesta; taitavasti he osaavat asettaa niin, että puoliso, lääkäri ja etenkin äiti kieltää heiltä tuon velvollisuuden täyttämisen. Aviomies, joka uskaltaisi suostua siihen, että hänen vaimonsa imettäisi lastansa, olisi huutavassa hukassa. Hänestä tehtäisiin murhaaja, joka muka tahtoo päästä irti vaimostaan. Olkaa siis varovaiset, hyvät aviomiehet ja uhratkaa kotirauhanne hyväksi isänrakkautenne! Ja isänvaistonne! Jos vaimo ei anna ehkä vauva voisi imuttaa.
ellauri117.html on line 126: On olemassa ainoastaan yksi tiede, joka on lapsille opetettava, ja se on inhimillisten velvollisuuksien tiede. Tämä tiede on yksi ja huolimatta siitä mitä Xenofon kertoo persialaisten kasvatuksesta, se on jakamaton. Muuten sanon kernaammin sellaista henkilöä, joka tätä tiedettä opettaa, kasvattajaksi kuin opettajaksi; sillä hänen tehtävänsä on pikemmin ohjaaminen kuin opettaminen. Hänen ei ollenkaan pidä antaa ohjemääräyksiä, vaan tehdä kädellä. Handleitung kuten sanomme Schweizissä. Kädessä se kasvaa kokoa ja varttuu pystysuunnassa.
ellauri117.html on line 128: Köyhä ei tarvitse kasvatusta. Hänen säätynsä pakottaa hänet itsetyydytyxeen; muunlaista kasvatusta hän ei kykenisi itselleen hankkimaan. Se kasvatus taas, jonka rikas säädyltänsä saa, on sitä laatua ettei se ollenkaan hyödytä häntä eikä yhteiskuntaa. Luonnollisen kasvatuksen tulee muuten saattaa ihminen soveliaaksi tulemaan toimeen kaikissa elämänoloissa. Niinpä on vähemmin järkevää kasvattaa köyhää sen mahdollisuuden varalle, että hänestä joskus tulisi rikas, kuin rikasta sen varalle, että hän voisi köyhtyä; on näet verrattain enemmän köyhtyneitä kuin nousukkaita. Valitkaamme siis kasvatiksi rikkaan lapsi; silloin on meillä ainakin se varmuus, että kasvatuksellamme olemme ihmiskunnalle lahjoittaneet yhden ihmisen lisää; köyhä näet voi itsestään kehittyä ihmiseksi. (Täh? )
ellauri117.html on line 400: Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat – 21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kuuluu Yhdysvaltojen 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin. Häntä pidettiin omana aikanaan ”kadotetun sukupolven äänenä”, niiden nuorten jotka aikuistuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertovat nuoruudesta ja epätoivosta ja kuvasivat aikaansa osuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti narsististen tunteiden rehellistä kuvausta.
ellauri117.html on line 402: Fitzgerald syntyi keskiluokkaiseen roomalaiskatoliseen perheeseen. Hänet kastettiin pikkuserkkunsa Francis Scott Keyn ja kuolleen sisarensa Louisa Scottin mukaan. Perhe asui vuodet 1898–1901 Syracusessa ja vuodet 1903–1908 Buffalossa New Yorkissa, missä hän aloitti koulunkäynnin Nardin Academyssa. Fitzgeraldin isän saatua potkut Procter & Gamblelta, perhe muutti takaisin Minnesotaan, missä Fitzgerald opiskeli St. Paul's Academyssa. Fitzgerald sai potkut St. Paul’sista 16-vuotiaana opintojen laiminlyömisen vuoksi.
ellauri117.html on line 409: 1920-luku oli Fitzgeraldin kultakautta. Hän keksi termin "jazz-aika", joka kuvaa 1920-lukua. Kultahattu, jota pidetään hänen uransa merkkiteoksena, ilmestyi 1925. Kun sen helmikuussa ensi-iltaan päässyt näyttämöversio menestyi, siitä tehtiin samana vuonna myös elokuva, ohjaajana joku Herbert Brenon. Fitzgerald teki useita matkoja Eurooppaan, etenkin Pariisiin ja Ranskan Rivieralle. Hän ystävystyi monien Pariisin amerikkalaisyhteisön jäsenten kanssa, etenkin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa, jota hän auttoi tämän kirjailijanuralla. Fitzgeraldin ja Hemingwayn ystävyys kuitenkin kariutui, ja Hemingway hyökkäili Fitzgeraldia vastaan monissa kirjoituksissaan. Ernest oli kade Scottin infinitesimaalisesti pidemmästä pipusta. Ja mustasukkainen siitä Zeldalle.
ellauri117.html on line 417: Kun Zelda kirjoitti Save Me the Waltzin (1932), oman fiktiivisen versionsa heidän yhteiselämästään Euroopassa, ja lähetti sen Scribner'sille, Fitzgerald oli hyvin vihainen ja onnistui vaikuttamaan kirjan julkaisuun. Hän myös sai Zeldan lääkärit vakuuttumaan, ettei tämän pidä kirjoittaa enempää "materiaalistaan", tarkoittaen heidän suhdettaan.
ellauri117.html on line 420: Scott ja Zelda vieraantuivat toisistaan; Zelda alienoitui mielisairaalassa itärannikolla, kun taas Scott asui Hollywoodissa rakastajattarensa, juorutoimittaja Sheilah Grahamin kanssa. Vuodesta 1939 kuolemaansa saakka Kultahattu pilkkasi itseään vanhan kunnon Patin eli Pipsan pimpsan orjaksi. Hän käytti Pipsan hattua 17 novellissa, jotka on myöhemmin koottu kokoelmaan Kuningatar-tarinat.
ellauri117.html on line 426: Kun Scott seuraavana päivänä oli syömässä suklaapatukkaa ja tekemässä merkintöjä uusimpaan Princeton Alumni Weeklyyn, Graham näki hänen yhtäkkiä hyppäävän nojatuolistaan, tarttuvan uuninreunukseen, haukkovan henkeään ja sitten kaatuvan lattialle. Graham juoksi hakemaan apua isännöitsijältä. Kun he astuivat sisään asuntoon ja yrittivät auttaa Scottia, isännöitsijä totesi: "Hän taitaa olla kuollut." Fitzgerald kuoli sydänkohtaukseen.
ellauri117.html on line 589: John Locke (29. elokuuta 1632 Wrington, Somerset – 28. lokakuuta 1704 Essex) on tunnetuimpia uuden ajan filosofeja. Hän on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiastaan. Tietoteoreetikkona Locke luokitellaan yleensä brittiläisiin empiristeihin eli kokemusajattelun kannattajiin yhdessä David Humen ja George Berkeleyn kanssa.
ellauri117.html on line 593: Locken ajatuksilla oli suuri vaikutus poliittisen filosofian kehitykseen, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä liberalismin puolestapuhujista. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat yhdessä skotlantilaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten kanssa Amerikan vallankumoukseen ja itsenäisyysjulistukseen. Eli tosiaankin ehta ällöpää.
ellauri117.html on line 597: Locken isä, myös nimeltään John Locke, oli maalaislakimies, joka oli toiminut kapteenina parlamentin joukkojen ratsuväessä Englannin sisällissodan alkupuolella. Hänen äitinsä Agnes Keene oli nahkurin tytär. Kummatkin vanhemmista olivat ilmeisesti kalvinisteja. Locke syntyi pienessä olkikattoisessa mökissä Wringtonin kirkolla Somersetissa noin 18 kilometrin päässä Bristolista. Hänet kastettiin samana päivänä. (Eli oli heiveröinen kuin 101 dalmatialaiskoiran Lucky.) Pian Locken syntymän jälkeen perhe muutti Pensfordin kauppalaan lähemmäksi Bristolia. Locke kasvoi siellä Bellutonissa Tudor-tyylisessä talossa.
ellauri117.html on line 600: Locke oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
ellauri117.html on line 614: Shaftesbury, joka oli whig-puolueen perustajia (no tietysti, nehän oli lipilaareja), vaikutti huomattavasti Locken poliittiseen ajatteluun. Locke alkoi osallistua politiikkaan kun Shaftesburystä tuli lordikansleri vuonna 1672. Kun Shaftesburyn suosio laski vuonna 1675, Locke vietti jonkun aikaa matkustellen Ranskassa. Hän palasi Englantiin vuonna 1679, kun Shaftesbury oli jälleen myötätuulessa. Ei Locke mikään tyhmä ollut.
ellauri117.html on line 627: Locken läheinen ystävä Lady Masham kutsui hänet vuonna 1691 Sir Francis Mashamin maatilalle Essexiin. Locke vietti siellä viimeiset vuotensa vaihtelevassa terveydentilassa kärsien välillä astmakohtauksista. Hänestä oli kuitenkin tullut whig-puolueen älyllinen sankari. Noihin aikoihin Locke kävi keskusteluja eri asioista muun muassa John Drydenin ja Isaac Newtonin kanssa. Like 'This asthma will be the death of me.' 'Please pass the piece of liver if you're done with it Isaac.'
ellauri117.html on line 629: Locke kuoli vuonna 1704 pitkällisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattu High Laverin kylän kirkkomaalle, Harlowin itäpuolelle, Essexiin. Some scholars have seen Locke's political convictions as being based from his religious beliefs. Locke's religious trajectory began in Calvinist trinitarianism, but by the time of the Reflections (1695) Locke was advocating not just Socinian views on tolerance but also Socinian Christology. Täähän Sozzini oli Rusakonkin guru.
ellauri118.html on line 339: Her foam-white feet with light empearled, Hänen vaahtovalkoiset jalkansa, valoilla helmityt,
ellauri118.html on line 367: She comes to meet me!-Earth and air Hän tulee tapaamaan minua!-Maa ja ilma
ellauri118.html on line 369: In her dark eyes and her dark hair Hänen tummissa silmissään ja tummissa hiuksissaan
ellauri118.html on line 371: She comes! I clasp her!-and it is Hän tulee! Minä lukitsen hänet! Ja se on
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 399: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos syntyi Amiensissa 1741. Hän sai tykistöupseerin koulutuksen, ja hänet nimitettiin 1761 tykistöluutnantiksi. Hän palveli useilla paikkakunnilla, kuten Strasbourgissa ja Grenoblessa. Hän kirjoitteli myös näihin aikoihin eroottisia tarinoita lehtiin. Ura upseerina ei ollut kovin menestyksekäs. Ollessaan komennettuna Biskajanlahdella de Laclos ilmoitti ystävilleen, että kirjoittaa vielä jotain todella epätavallista ja huomiota herättävää ja että se muistetaan vielä pitkään hänen jälkeensä. Ennustus toteutui Vaarallisia suhteita -teoksen myötä.
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 413: Sanoko joku jossakin että Madame Bovary on matkittu Don Leukavasta? Molemmat luki jotain romanttista roskaa ja koitti sitä kotona. Flaubertilla on yllättäviä kytköxiä banaalin ja subliimin välillä. No sehän teki raakaa pilaa kaikesta romanttisuudesta. Taisi jäädä ize siitä aika osattomaxi. Flaubertin aviorikoxeen kiihottamissyytteen paras todiste oli virke: "Hän pääsisi siis vihdoinkin nauttimaan tuota rakkauden iloa, tuota lemmen kuumetta, jota hän oli jo lakannut toivomasta." No jo on heikkoa. Pierrekin pystyi parempaan. Maija väittää että aikalaiset eivät vielä ymmärtäneet style indirect libreä.
ellauri118.html on line 446: Boris Leonidovitš Pasternak (ven. Борис Леонидович Пастернак: 10. helmikuuta (J: 29. tammikuuta) 1890 Moskova – 30. toukokuuta 1960 Peredelkino) oli merkittävä venäjänjuutalainen runoilija ja kirjailija. Boris Pasternak tunnetaan Venäjällä ennen kaikkea juhlittuna runoilijana. Hän on yksi neljästä Stalinin ajan johtavasta runoilijasta, muiden ollessa Anna Ahmatova, Marina Tsvetajeva ja Osip Mandelstam.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri118.html on line 454: Hän joutui neuvostoliittolaisten viranomaisten epäsuosioon 1930- ja 1940-luvulla. Hänen onnistui kuitenkin välttää vankileirit (gulagit), vaikka hän oli syytettynä subjektiivisuudesta ja estetismistä. Hämärän peittoon on jäänyt syy, miksi Stalin suosi häntä. [Ehkä Josif tykkäsi sen runoista. Sisialismi-runossa se sanoo hyvän sanan Gruusiasta.] Hän ansaitsi elantonsa kääntämällä gruusialaisia klassikoita, joista Stalin piti. Tarinan mukaan Stalin yliviivasi Pasternakin nimen pidätettävien luettelosta suurten puhdistusten aikana sanoen ”Älkää koskeko tähän pilvissä kulkijaan”.[lähde? Käyttikö Stalin sanaa nefelobaatti?] Poliittisten runojen sijasta Pasternak kirjoitti henkilökohtaisia runoja, mikä viranomaisten silmissä oli poliittinen kannanotto.
ellauri118.html on line 601: Aphra Behn (10. heinäkuuta 1640 – 16. huhtikuuta 1689) oli englantilainen kirjailija. Hän syntyi mahdollisesti Wyessä, Kentissä, lähellä Canterburyä. Varhaisista vuosista on säilynyt hyvin vähän varmaa tietoa. Hän syntyi jossain Keski-Englannissa, muutti nuorena perheensä kanssa Etelä-Amerikkaan, jäi isättömäksi, palasi Englantiin, meni naimisiin ja jäi leskeksi jo 25-vuotiaana. Behnistä kerrotaan myös, että hän toimi kuninkaallisena vakoojana sodassa Hollantia vastaan ja joutui rutiköyhänä velkavankeuteen.
ellauri118.html on line 605: Behnin tuotantoon kuuluu näytelmiä, runoutta ja proosaa. Hänen teoksiaan värittävät monesti seksuaaliset, myös lesbiaaniset teemat. Ainoa Suomessa esitetty Aphra Behnin näytelmä on Veijari eli karkotetut kavaljeerit (Suom. Kersti Juva, Suomen Kansallisteatterin julkaisu, 1995.) Yli kolmesataa vuotta vanha Veijari-näytelmä sai vihdoin pohjoismaisen kantaesityksensä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä vuoden 1996 syyskuuta. Ketti Juvan (1948-) muistan kouluajoilta, se oli Simo Juvan isosisko, eniten isänsä arkkipiispan oloinen. Se on naimisissakin teologian tohtorin Juliette Dayn kanssa. Siltä se voi pyytää apua kielennysongelmiin.
ellauri118.html on line 611: Veijari-näytelmässä Aphra Behn kuvaa itselleen tuttua hovimiesten, keikareiden, seikkailijoiden sekä itsenäisten ja itsetietoisten naisten maailmaa. Hänen vakiohenkilöitään ovat kevytkenkäiset naiset ja huikentelevaiset herrasmiehet. Ilottelevan ja nokkelan dialogin keinoin Behn kertoo useiden nuorten naisten ja miesten rakkaustarinat ja –seikkailut. Tapahtumapaikkana on Napoli ja karnevaalien aika, mikä antaa naamioiden ja pukuleikkien kautta tilaa monille sekaannuksille. Näytelmän miehet ovat pääasiassa englantilaisia, mutta naiset ovat italialaisia. Komedian lopussa kaikki rakastuneet saavat omansa.
ellauri118.html on line 613: Veijari-näytelmän erään päähenkilön - Willmoren - esikuvana oli Behnin pitkäaikainen rakastettu John Hoyle. Willmore on henkilöistä kaikkein epäluotettavin, hän on koko ajan valmis uusiin naisseikkailuihin, mutta myös hän rakastuu lopulta. Hänen sydämensä voittaa iloluontoinen ja seikkailunhaluinen Hellena, jonka oli tarkoitus ryhtyä nunnaksi. Willmore (Hellenalle): Ja me menemme tuonne sisään pyhän miehen pakeille, joka näyttää meille mitä osaa. Etkö vapise kun hetki lähestyy? Hellena: En enempää kuin sinä ennen miekanmittelöä tai rajuilmaa. Willmore: Sinä uljas tyttö, minä ihailen rakkauttasi ja rohkeuttasi. Mennään, mitään ei pelkää se, joka uskaltaa kohdata aviovuoteen myrskyt.
ellauri118.html on line 615: Aivan kuten oman aikansa mieskirjailijat, Behn käsitteli näytelmissään avoimesti seksuaalista halua ja tyydytyksen etsimistä, jotka olivat yhtäläisiä miehillä ja naisilla. Behn itse piti avioliittoa tukahduttavana instituutiona ja kannatti vapaata rakkautta. Hänelle seksuaalisuus ilman rakkautta ei kuitenkaan merkinnyt vapautta. Tässä hän poikkesi aikansa mieskirjoittajien näkemyksistä. Behnille rakkaus ei ollut mikään peli, vaan se vaati aina rehellisyyttä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaikellaista.
ellauri118.html on line 617: Behniä pidetään siis naiskirjailijoiden merkittävänä edelläkävijänä. Hän kuoli 48-vuotiaana ja haudattiin Westminster Abbeyhin. Ei kylläkään runoilijain musakorneriin, vaan yhteen toiseen laivaan.
ellauri118.html on line 666: His burning trembling Hand he prest Hän painaa vapisevan kätensä
ellauri118.html on line 674: He seeks the Objects of his Vows ; Hän ezii pyrkimystensä päämaalia;
ellauri118.html on line 676: By swift degrees advancing where Hän etenee nopein ottein sinne
ellauri118.html on line 697: He saw how at her length she lay, Hän näki kuinka hiän oli pitkällään,
ellauri118.html on line 698: He saw her rising Bosom bare, Hän näki sen keuhkot komeat,
ellauri118.html on line 787: He Curst his Birth, his Fate, his Stars, Hän kirosi syntynsä, kohtalonsa, tähtensä,
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri118.html on line 797: Madeleine de Scudéry, pseudonyymi Sapho (15. lokakuuta 1607 Le Havre, Ranska – 2. kesäkuuta 1701 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Madeleine de Scudéry, jonka aatelinen isä oli kotoisin Provencesta, asui yhdessä veljensä, kirjailija Georges de Scudéryn kanssa vuoteen 1655, ja oli hänen tavoin [tapoinensa? höh] kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän omaksui aikakauden tyylisuunnan, ns. presiöösin tyylin, ja jo ennen kuin hän vuonna 1644 lähti veljensä mukana Marseilleen, hän kävi markiisitar Catherine de Vivonnen salongissa Hôtel de Rambouillet´ssa, kuten hän Fronde-kapinan jälkeen kuului Hôtel de Nevers´n ja Hôtel de Créquin kantavieraisiin.
ellauri118.html on line 805: Ranskan akatemia palkitsi de Scudéry vuonna 1671 hänen tyylistään Discours sur la gloire. Hänen viimeiset teoksensa muodostuivat lähinnä sarjasta moraalisia Conversations (10 osaa, 1680–1692), jotka ovat vähemmän tunnettuja mutta eivät hänen kirjoituksistaan vähempiarvoisia. Hän kirjoitti myös runoja.
ellauri118.html on line 807: Madeleine de Scudéryn romaaneille on ominaista sisällön puolesta se että hän käsittelee rakkautta, historiallisia ja klassisistisia aiheita allegorian muodossa ja ottaa presiositeetin hengessä etäisyyttä kaikkeen, mikä hänen mielestään on alhaista ja vulgaaria. Hänet liitetään usein barokkiin, mutta toisaalta hänen teoksensa olivat tärkeä silta keskiajan ritarikirjallisuudesta romantiikkaan. Hänen kymmenosainen teoksena Artamène ou le grand Cyrus, jossa on 2,1 miljoonaa sanaa, on maailmanhistorian pisimpiä romaaneja. Se ei olis sormellakaan koskenut mun penseisiin, ne eivät ole riittävästi presiöösejä.
ellauri118.html on line 891: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Hän myös pyrki muuttamaan oikeuskäsitystä ajanmukaiseksi siten, että kuningas ei olisi ollut enää yhdenvertainen Mooseksen lain edessä muiden juutalaisten kanssa, vaan hänellä olisi ollut asemansa vuoksi erioikeuksia, mikä näkyy Nabotin tuomitsemisena kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi myymästä maataan kuningas Ahabille. Isebelin näkemyksen mukaan olisi riittänyt se, että kuningas olisi takavarikoinut maan korvauksetta asemaansa perustuen.
ellauri118.html on line 897: Kuningatarta syytetään myös tyrannimaisen hallitusmuodon tuomisesta Israeliin. Uskotaan myös, että hän ja Ahab yrittivät aloittaa Israelissa vallankumousta. Häntä syytettiin Herran profeettojen tappamisesta, ja profeetta Elia syytti häntä hirmuteoista.
ellauri118.html on line 909: »Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa»
ellauri118.html on line 921: Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Joramin ja pojanpoikansa Ahasjan kanssa. Hänen tyttärensä Atalja puolestaan oli naimisissa Juudan kuninkaan Joramin kanssa. Raamattu kuvaa Ataljan hyvin samanlaiseksi kuin äitinsä – vallanhimoiseksi, kovatahtoiseksi ja läpeensä pakanaksi.
ellauri118.html on line 935: »Herran sanat ovat käyneet toteen. Hänhän sanoi palvelijansa, tisbeläisen Elian, suulla: ”Koirat syövät Jisreelin maatilalla Isebelin ruumiin, ja se ruumis on Jisreelin pellolla levällään kuin lanta, niin ettei kukaan voi enää sanoa: Tämä on Isebel.”»
ellauri118.html on line 1169: "Hännystelijän kokemuxia" suomennoxessa ei tule alkuperäisestä, vaan on suomentajan lame yritys tavoittaa "Handmade Tail" sanaleikkiä. Maininta Chaucerista (Canterbury Tails) samassa yhteydessä got lost in translation. (Taputuxia.) Käsineiti-sarja on sopivan kauhistuttava ja tehokas keino, jolla naispuolinen asujaimisto saa puhalletuxi liiat höyryt ulos izestään. Näille muissa suhteissa tiukassa kurissa pidetyille orjattarille on varmaan erittäin mieluista aina silloin tällöin repiä mies paljain käsin kappaleixi, edes in effigie. Sarjassa on Gileadin patriarkaalisesta järjestyxestä huolimatta myös paljon matriarkaalisia ainexia. Lapset vaan puuttuvat, vaikka niistä on paljon puhetta, mikä kertoo kohdeyleisöstä paljonkin. Siitä puhe mistä puute.
ellauri119.html on line 785: Wahlroos kuvaa Randin pääteosta Atlas Shruggedia "kiehtovaksi romaaniksi". Hän myös päättää päättää 373-sivuisen laajan ja kauaskantoisen pohdiskelunsa vielä palaamalla romaaniin.
ellauri119.html on line 789: MOT:n Stanfordin yliopistossa haastattelema historian apulaisprofessori Jennifer Burns on perehtynyt laajalti Randin kirjoituksiin ja tämän lanseeraamaan "objektivismiin". Burnsin mielestä löytyy "paljon erittäin varakkaita ihmisiä, joita objektivismi vetää puoleensa". Hänestä monet varakkaat tuntevat, että heidän nerokkuuttaan tai saavutuksiaan ei arvosteta riittävästi.
ellauri119.html on line 793: Randin ajattelussa jokainen on oman onnensa seppä, eikä ryöstäjä-pummeilla ole oikeutta vaatia osaansa "yhteisestä kakusta". Rand piti altruismia eli epäitsekkyyttä vääränä ja tuhoisana moraalina. Hän toivoi tulevansa muistetuksi uskonnon suurimpana vihollisena.
ellauri119.html on line 795: Ayn Rand -instituutin varapääjohtaja Onkar Ghate avasi MOT:lle kristinuskon ja altruismin suhdetta näin: Ghate Hän (Rand) näki tämän (altruismin) moraalisen elementin tulevan läntisen ajattelun ideaaliksi uskonnon ja etenkin kristinuskon kautta. Koko kuvasto Jeesuksesta ristillä kertoo ihmisen, hyvän ihmisen uhrauksesta. Jeesus on hyvä ihminen, joka uhraa itsensä toisten ihmisten puolesta – ja vieläpä syntisten ja turmeltuneiden ihmisten puolesta."
ellauri131.html on line 63: Peep Koort (28. toukokuuta 1920 Tartto – 2. kesäkuuta 1977 Tallinna) oli virolaissyntyinen kasvatustieteilijä ja agronomi. Hän toimi Uppsalassa ILU-instituutin johtajana 1961–1970 ja Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina 1964–1977. Hän julkaisi oppikirjoja muun muassa Kasvatus ja suunnittelu (Gaudeamus, 1973). Hänen isänsä oli taiteilija Jaan Koort.
ellauri131.html on line 65: Juho Alfred ”Jussi” Tenkku (28. helmikuuta 1917 Nivala – 6. heinäkuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen filosofian professori. Hän oli erikoistunut käytännölliseen filosofiaan sekä filosofian historiaan ja julkaisi laajasti erityisesti etiikan alaan kuuluvia teoksia. Jussi oli jotenkin Kari Rydmanin kaveri. Vittua! Mitähän muuta pahaa sen taustasta mahtaa ilmetä? No tätä: se oli Liisa-vaimoineen Inkerin retken sotarikollisia.
ellauri131.html on line 79: Tenkku kutsui inkerinsuomalaisia päiväkirjassaan suomalaisiksi. Hän kuvaili, miten taisteluissa ”suomalaiset” ovat osoittaneet saksalaisten rinnalla erityistä intoa ja rohkeutta.
ellauri131.html on line 90: – Itäpataljoona 664:n kiväärimies Johann Kirjanen tuomittiin 29.9.1943 kuolemaan ja pikateloitettiin ampumalla. Hän oli murhannut Ljubanon lähellä oleva
ellauri131.html on line 113: Tenkun muistiinpanot vierailusta inkeriläispataljoonassa antavat puutteellisen kuvan inkeriläissotilaiden taisteluista rautateiden varrella. Hänen kuvauksensa mukaan pataljoonan tehtävä oli turvata rautatieliikenne partisaanien iskuilta.
ellauri131.html on line 191: Pataljoonan 1. ja 2. marssierän johtaja, saksalainen yliluutnantti Schütz esitti huolestuneisuutensa osastonsa kurittomuudesta. Hänen mukaan osastoon oli valittu huonoin ja kurittomin aines, joka ”oli aiheuttanut epäjärjestystä jo lähtöpaikan valmisteluissa ja suorituksissa”.
ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja.
ellauri131.html on line 250: Jussi Tenkku oli Nivalasta ja körttisukua. Hän jaksoi vitsailla aiheesta, ja nimitti vaimoaan aina "sukuunnaiduksi", ei "oikeaksi ihmiseksi". Sama leppoisa suhtautuminen hänellä oli nuoruuden virkaansa ja kirkollisiin asioihin yleensä. Uskallan nyt kertoa tarinan, joka joskus olisi herättänyt monellakin suunnalla pahennusta.
ellauri131.html on line 268: Tenkuilla oli tytär Marja, jonka tietysti tapasin jo pikkulikkana Järvenpäässä. Pari kymmentä vuotta myöhemmin hän tuli vastaan Pantheonin torilla - hän oli naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja asui Rooman keskustassa. Hänen vanhempansa olivat opiskelleet Amerikassa, kuulin myöhemmin, mutta vasta nyt tänä vuonna sain tietää heidän elämästään ennen sotia ja sotien aikana. Liisa näet lähes 90-vuotiaana julkaisi pariskunnan päiväkirjat sodan ajalta nimellä "Inkeriläisiä siirtämässä". Helsingin Sanomien Markus Jokelan ottama kuva Liisasta vuodelta 2008 on alla, kun en vielä löytänyt omaa ottamaa:
ellauri131.html on line 399: Mitä sanoi Sarah. Hän oli oikeassa, mutta loukkaannuin. Tuohan on ihan perseestä. Niin on. Et kai sinä oikeasti usko tohon? En. En oikeasti. Ehkä vähän. Ei juma emmä osaa sanoa.
ellauri131.html on line 401: Rhonda Byrne (/bɜːrn/ BURN; née Izon; born 1951, Melbourne, Australia) on australialainen kirjailija ja tv-tuottaja, joka tuli tunnetuksi elokuvasta The Secret ja samannimisestä kirjasta (suom. Salaisuus). Idean elokuvaan Byrne sai luettuaan erään vanhan kirjan (Wattlsiitä, miten maailmankaikkeudessa asiat tapahtuvat. Hän halusi ihmisten ympäri maailmaa saavan tietää, miten elämässä voi onnistua. Hän teki aiheesta ensin elokuvan ja sen pohjalta kirjan, jota on myyty 19 miljoonaa kappaletta. Elokuvan suosioon vaikutti oleellisesti sen näkyminen Oprah Winfreyn ohjelmassa vuonna 20. Byrne kirjoittaa Salaisuudelle jatkoteoksen aina kun edelliset pölökkiintyvät.
ellauri131.html on line 446: Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot.
ellauri131.html on line 465: Ja sitten ovikello soi, ja KAIKKEIN PARAS osa: pikku Bessy saa ennakko joululahjana toivomansa OIKEAN PONIN Bray-sedältä, uudelta iskältä. Ja kaikki tämä vain koska Bray oli lukenut Rhonda Byrnen kirjan (tai ainakin tän filmin kässärin, joka perustuu Rhondan Salaisuus-sarjan kirjoihin)! Kelaa vaan kuinka onnellisexi tämä kaikki tekee Rhonda Byrnen! Eikö se osoita kuinka oikeassa Rhonda on! Hän on löytänyt onnen salaisuuden, ja jakaa sitä meille muillekin ihan kohtuuhinnalla. Kiitos Rhonda!
ellauri131.html on line 537: Samantyyppisiä, henkisiä, positiivisen ajattelun ja menestymisen kursseja myy myös uushenkisyysalan yrittäjä Maria Nordin. Häneltä voi ostaa esimerkiksi Raha, menestys, yltäkylläisyys -kurssin, ”kun haluat muuttaa ydinuskomuksiasi rahaan, yltäkylläisyyteen tai menestykseen liittyen”. Tai kurssin nimeltä Golf, meditatiivinen tarina: ”Golfmeditaatio voi auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi, parantamaan suoritustasi, löytämään pelin ilon ja hallitsemaan mieltäsi kentällä.”
ellauri131.html on line 543: ”Meillä on pitkään ollut vallalla ajatus, jota kutsutaan uusliberalistiseksi ihmiskäsitykseksi, ja sen mukaan kaikki on itsestä kiinni”, sanoo kulttuurintutkija Hanna Kuusela Tampereen yliopistosta. Hän on tutkinut muun muassa suomalaisia hyvätuloisia.
ellauri131.html on line 623: Neljäs on rakkauden ja yhteyden tarve. Eli yhdynnän mahdollisimman monen hoidon kaa. Viides on kasvun tarve. "Jos et kasva, alat vähitellen hiipua", Tony sanoo, oli kyse sitten siittimen, yrityksen, ihmissuhteiden tai ryöstötalouden kasvatuxesta. Viimeinen on antamisen tarve. "Elämää ei eletä itseä vaan muita varten", Tony sanoo. Hänen mielestään elämän suola löytyy omastaan jakamisesta. Näin se terottaa aina kahden vailla oleville hoidoille.
ellauri131.html on line 752: Gallagher on kirjoittanut suurimman osan Oasiksen tuotannosta. Tunnetuimpia hänen säveltämiään Oasis-kappaleita ovat muun muassa ”Live Forever”, ”Wonderwall” ja ”Don’t Look Back in Anger”. Näistä en ole kuullut yhtäkään. Hänen kirjoittamansa kappaleet ovat keränneet paljon arvostusta sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa, ja Gallagherin on muun muassa sanottu olevan ”oman sukupolvensa paras lauluntekijä.” Gallagher soitti Oasiksen kitaristina vuoteen 2009, jolloin erosi yhtyeestä.
ellauri131.html on line 758: Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959 Davyhulme, Lancashire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja laulajana. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi soolouralle. Tältäkään hepulta tai noilta sepiltä en ole kuullut yhtään viisua.
ellauri131.html on line 830: Vitun lehmäl Hän ei tiedä, mistä puhuu! Saatan olla itsekeskeinen, mutta tuo ämmä on vihainen, katkera ja kännissä kuin käki! Hän on kateellinen minulle! Näin koska olen häntä nuorempi ja mulla on paremmat kannut ja sileämpi naama kuin hänellä!
ellauri132.html on line 48: Mestari Eckhart (myös Eckart, Eckard ja Eccard, oik. Eckhart von Hochheim) (1260–1327 tai 1328) oli saksalainen teologi, filosofi ja kristillinen mystikko. Hän syntyi Erfurtissa Thüringenissä. Sana ”mestari” johtuu maisterin arvosta, jonka hän sai Pariisin yliopistosta.
ellauri132.html on line 67: Saksassa syntynyt Tolle sanoo perheensä jättäneen Saksan hänen ollessaan 13-vuotias, minkä jälkeen välittömästi hän opiskeli Lontoon yliopistossa. Hän opiskeli lyhyen ajan myös Cambridgen yliopistossa vuonna 1977 mutta ei tehnyt maisterintutkintoaan valmiiksi. Hän on kertonut esikoiskirjansa johdannossa, kuinka hän oli 29-vuotiaaksi asti masentunut ja ahdistunut, kunnes hän sai yhtäkkisen valaistuksen ja pääsi eroon peloistaan. Sen jälkeen hän kierteli Lontoota onnellisena irtolaisena. Hän vaihtoi etunimensä Eckhartiksi 1200-luvulla eläneen teologin Mestari Eckhartin mukaan ja lähti kiertämään Englantia henkisenä valmentajana. Sen jälkeen Tolle muutti Vancouveriin ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1997. Sen jälkeen kun Oprah Winfrey oli muutamaa vuotta myöhemmin esitellyt kirjan televisio-ohjelmassaan, kirjasta tuli myyntimenestys. Myös hänen seuraavat teoksensa nousivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen.
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri132.html on line 457: Myös Elmore Leonardin poika Peter Leonard on kirjailija ja entinen mainosmies. Häneltä on julkaistu suomeksi rikosromaanit Ihmismetsällä ja Luota minuun.
ellauri132.html on line 687: Ytimekkäästi, juonirakenteessa on 3 osaa, alku, keskikohta ja loppu. Jokaisella on oma tarkoitus ja haaste. Aristoteles oli ekä joka formuloi tän nyt vanuuntuneen kaavan Runousopissa. Hän pani sen tälleen: “Kokonaisuus on se millä on alku, keskikohta, ja loppu.” Tähän ei pysty kuin maailmanluokan filosofit ja kynäilijät.
ellauri132.html on line 871: Er nimmt den Mantel zusammen und schreitet die Straße hinauf; Hän kiskoo manttelia kokoon ja astuu ylös katua;
ellauri132.html on line 917: Er kniete bei ihr nieder und legte die kalte Hand Hän polvistui sen viereen ja laittoi kylmän käden
ellauri132.html on line 937: Und wehrt' ihm mit den Händen das Kinn herauf zu ziehn. Ja esti sitä nostamasta päätä kädellä.
ellauri132.html on line 982: Er trat in die Kammer und beugte sich über das Bette hin. Hän astui panohuoneeseen ja kumartui petiin päin.
ellauri132.html on line 983: Sie lag mit gefalteten Händen, die Decke bis an's Kinn Hiän makas kädet sylissä, peitto leukapartaan asti
ellauri133.html on line 244: Elokuva alkaa vuodesta 1988, kun Bill Denbrough tekee seitsemänvuotiaalle pikkuveljelleen Georgielle paperiveneen. Georgie vie paperiveneen ulos sateeseen kokeillakseen sen kelluvuutta. Hän ei ehdi saamaan venettä kiinni ja se valuu sadevesiviemäriin. Yrittäessään saada venettä takaisin hän tutustuu klovniin nimeltä Pennywise. Pennywise ystävystyy Georgien kanssa ja antaa lopulta hänelle paperiveneen. Georgien kurottautuessa ottamaan sen Pennywise puraisee Georgien oikean käden poikki ja vetää hänet sadevesiviemäriin.
ellauri133.html on line 250: Myöhemmin Henry ja hänen jenginsä löytävät Benin ja kiduttavat tätä. Ben kuitenkin pakenee metsään ja juoksee sieltä pitkin puroa, jonka varrelta hän löytää Billin ja hänen kaverinsa. Yksi Henryn jengiläisistä Patrick Hockstetter eksyy viemäriin ja joutuu Sen tappamaksi. (Top tykkänään! tässä oli passiivi! p.o. Se tappaa sen.) Kaverukset yrittävät parantaa Benin haavan, mutta eivät saa ostettua siihen tarvikkeita. He kohtaavat Beverlyn. Eddien palatessa kotiin hänen kimppuunsa hyökkää Neibolt Streetin autiotalon kohdalla sairastunut spitaalinen, jonka jälkeen hän kohtaa Pennywisen. Beverly taas kuulee Derryssä kadonneiden lasten huutoja kylpyhuoneen lavuaarista. Hänen aiemmin leikatut hiuksensa sitovat hänet lavuaariin kiinni, joka peittää hänet yltä päältä vereen. Hänen isänsä ei taas näe verta, joten hän luulee Beverlyn seonneen. Bill kohtaa Georgien kellarissa, jossa Pennywise yrittää tappaa hänet.
ellauri133.html on line 259: Eräänä syksyisenä päivänä, Se ilmestyy ja vie Beverlyn mukanaan. Bill organisoi pelastusoperaation ja he palaavat Neibolt Streetille. Samaan aikaan, Se manipuloi Henryn tappamaan isänsä veitsellä, jonka Henry menetti jahdatessaan Beniä. Hän tekeekin niin televisio-ohjelman yllytyksen vuoksi ja muuttuu psykopaatiksi. Ystävykset laskeutuvat vanhaan kaivoon viemäreihin pääsemiseksi, mutta Miken kimppuun hyökkää Henry. Mike onnistuu lyömään Henryä kivellä ja Mike tönäisee Henryn kuiluun, jonne hän putoaa. Stan haavoittuu, kun maalauksesta tuttu nainen yrittää syödä hänen naamaansa. Bill taas eksyy seuraamaan Georgieta paikkaan, mihin monet lapset ovat todennäköisesti kadonneet. Loput ystävyksistä saapuvat samaan paikkaan, jossa he löytävät katatonisessa tilassa olevan Beverlyn. Ben saa hänet havahtumaan suutelemalla häntä, jonka jälkeen he tapaavat Billin.
ellauri133.html on line 299: Toisen luvun kohtalaisen menestyxen jälkeen on idea kolmannestakin elokuvasta ollut puheenaiheena. Tuottaja Barbara Muschietti ilmoitti io9:n haastattelussa Kingin tarinan tulleen kokonaan käsitellyksi jo kahdessa elokuvassa, mutta hänen veljensä ohjaaja Andy Muschietti on kuvaillut kirjan taustalla vellovaa mytologiaa sanoin: “Mytologiassa on aina jotain, mikä tarjoaa mahdollisuuksia tutkimukseen. Se [eli Pennywise] on ollut maapallolla miljoonia vuosia. Hän on ollut kontaktissa ihmisiin satojen vuosien ajan joka 27. vuosi. Joten voit vaan kuvitella sitä ahmittujen lasten määrää.” Myöhemmin Pennywisea näytellyt Bill Skarsgård on ilmoittanut kolmannen elokuvan olevan suunnitteilla, ilmaisemalla sen olevan "jotain ihan muuta". Now for something entirely different! Oiskohan jatko-osassa enemmän kinky lapsisexiä? Minkä verran Tepolla ylipäänsä on sexikohtauxia? Onxe asexuaalinen? Ei toki!
ellauri133.html on line 318: The Kidin elämän tarkoitus on 4 juttua: sen nopee auto, Pabst Blue Ribbon kalja, hyvin kammattu tukka, ja pääsy paikkaan Vegas kertomaan henkilölle tai yhtiölle Flagg mitä tehä- Hänen mielisairas (tai oik. luonnevikainen) käytöxensä saa hänet ja Roskixen tapetuxi monta kertaa, mut varsinainen friikkaus on kun Trash herää yöllä siihen että kiimainen skidi hankaa tankoaan Roskixen kylkeen pyytäen siltä kädetystä.
ellauri133.html on line 476: Joo Ben on läski neekeri joka halus tosi paljon nussia 11-vuotiasta Beviä, joka on ikäisexeen aika pulu, turpeine alahuulineen. Aika tyypillistä narsismia eze muka olis länkyttävä kynäkulli Bill jolta Beverly lopulta saa parhaat orgasmit. Hemmetti mä tajuun mix nää äijät kynäilee. 70 vuotias kirjailija sai 2v sitten aivohalvauxen ja kaivaa toisinaan kuivia lonkeroita karvaisista sieraimistaan ja panee ne huolellisesti korviinsa kuin pahan päivän varalle. Laiha jutkuämmä valittaa ettei kukaan Bangorissa tiedä miten juutalaiset kärsivät. Mä vastasin: Rouva Goldzahn, ehkä juutalaiset ovat suuri arvoitus, mutta nekruja ymmärretään maailman joka kolkassa. Hän oli tukehtua ryppyynsä, kääntyi niin terävästi ympäri et alushousut näkyivät. Ei mikään kaunis näky, toisin kuin Bevillä.
ellauri133.html on line 604: Kirjailija Jack Nicholson saa työpaikan syrjäisen Overlook-hotellin omaishoitajana. Häntä varoitetaan työhaastattelussa vuonna 1970 sattuneesta tapauksesta, jossa niin ikään hotellin omaishoitajana toiminut mies sairastui ”mökkihöperyyteen” ja tappoi sekä vaimonsa että molemmat tyttärensä. Mies oli perheensä surmaamisen jälkeen ampunut itsensä. Jack ottaa kertomuksesta huolimatta paikan vastaan.
ellauri133.html on line 700: Joseph ”Joss” Hill Whedon (s. 23. heinäkuuta 1964, New York, New York) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja ja joskus myös säveltäjä ja näyttelijä. Hänet tunnetaan luomistaan televisiosarjoista Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003), Angel (1999–2004), Buttfly (2002), Doghouse (2009–2010) ja P.A.N.T.Y.S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020). Lisäksi Whedon on käsikirjoittanut elokuvan Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Serendipity (2005), käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan Uncle Tom's Cabin in the Woods (2012) sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvat The Averagers (2012) ja Averagers: This is the Age of Aquarius (2015). Näistä olen nähnyt Toy Storyn.
ellauri133.html on line 702: Jössillä oli jo pienenä vahva mielikuvitus, ja hän loi usein rinnakkaistodellisuuksia paetakseen yksinäisyyden ja poikkeavuuden tunteita. Hän kuvitteli lelujensa olevan kummallisia hahmoja ja keksi erilaisia tarinoita niiden elämästä. Yhden nimi oli Tony ja se oli yli 2metrinen. Se asui Jössin suussa ja näytti sille "asioita". Toinen oli sarvikuono jonka sarvi oli pehmeä ja nukkainen. Whedon luki myös paljon sarjakuvia, etenkin Hämähäkkimiestä ja Ihmenelosia sekä tieteiskirjallisuutta.
ellauri133.html on line 705: Hänen teoksensa ovat täynnä feminismiä, antiautoritarismia, eksistentialismia ja uhrautumista. Hän käyttää usein naisvihaa pahiksen luonteenpiirteenä, ja hänen protagonistinsa ovat usein Ritari Ässämäisiä yksinäisiä antiautoritareita, jotka ovat tarinan alussa voimattomia, mutta voimaantuvat ajan myötä täyttääkseen jonkin yhteisöllisen tarkoituksen. Ne saa kulttiarvoa.
ellauri133.html on line 761: Joe oli silloin 4-vuotias. Se kävi Riverdance Country Schoolia, jossa hänen äitinsä opetti hänelle historiaa. Sitten Englantiin, jossa hän kävi Winchester Cathedralin katedraalikoulua kahden vuoden ajan. Hän oli koulun ainoa oppilas ja ainoa amerikkalainen, minkä vuoksi hän oli yksinäinen. Tai ehkä sixi, että hän oli ”hyvin synkkä ja onneton, inhottava pieni aivokääpiö, joka onnistui ärsyttämään kaikkia”.
ellauri133.html on line 762: Kolmannen asteen yhteys teki hänestä eksistentialistin ja Hohto feministin. Hän ihaili William Shakespearen töitä ja opiskeli Hamletin, Kuningas Learin ja Othellon johdolla ylioppilaskoetta vastaavaa koetta varten. Whedon sai siitä huonoja arvosanoja, mutta valmistui silti Winchesteristä vuonna 1982.
ellauri133.html on line 769: Ezellasta. Hän käsikirjoitti myös elokuvan Alien – ylösnousemus (1997) ja oli mukana käsikirjoittamassa elokuvia Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ja E.T. - toinen tuleminen (2000). Jössi on kertonut olevansa vahvasti tyytymätön elokuvien Alien – ylösnousemus ja E.T. - toinen tuleminen lopputulokseen. Kukapa ei.
ellauri133.html on line 776: Pian tämän jälkeen aloin kuulla marinaa, miksi verkkopankki ei toimi tai miten siellä on taas muutettu jotain. Hän oli opetellut käyttämään tietokonetta taitavasti aikuisiällä, mutta yhtäkkiä uuden oppimiskyky tuntui loppuneen kuin seinään.
ellauri133.html on line 778: Vuonna 2022 oireet pahenivat. Hän alkoi hakea sanoja. Kun matkustimme hänen 70-vuotispäiviensä kunniaksi hänelle hyvin tuttuun ja rakkaaseen ulkomaiseen kaupunkiin (Nikkala), hän ei enää osannut liikkua siellä. Silloin havahduin lopullisesti siihen, ettei kaikki ole kunnossa.
ellauri133.html on line 782: Tänä kesänä Lauri alkoi kärsiä harhaluuloista. Hän on varma, että häneltä varastetaan tavaroita, esim keltaisia naistensaappaita. Tuntuu kurjalta, että hänen on pelättävä asioita, jotka eivät oikeasti ole totta.
ellauri133.html on line 784: Liikuttavaa on se, että hän on yhä pistämätön humoristikko. Hän tunnistaa läheisensä ja pysyy usein keskusteluissa mukana. Hyvältä tuntuu myös se, että ainakin sairauden alkuvaiheessa hänestä tuli lempeämpi ja rauhallisempi. Pukeminen ja syöminen sujuvat vielä hyvin, mutta mikään entinen mieluisa, vähän monimutkaisempi tekeminen ei enää luonnistu. Hän ei enää lue kirjoja, katso elokuvia, ratkaise humoristikoita eikä korjaile erinäisiä asioita. Hän paasaa vielä ahkerasti, mutta suullisesti.
ellauri133.html on line 833: Teemu Tapio Kurkela (s. 5. elokuuta 1966 Ylihärmä) on suomalainen arkkitehti, opettaja ja rakennusalan vaikuttaja. Kurkela on opiskellut Columbian yliopistossa. Hän on Arkkitehtitoimisto JKMM:n perustajia, opettanut Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin osastolla, ja ollut vaikuttamassa Suomen rakennustaiteen kehitykseen Suomen Arkkitehtiliitossa SAFA:ssa, sekä Arkkitehtitoimistojen liitto ATL ry:ssä.
ellauri133.html on line 837: Teemu Kurkela on kotoisin Pohjois-Iin Ikolasta. Hän on suunnitellut rakenteilla olevan Tanssin talon ja pilannut isiensä talon Pohjois-Iissä. Kärrännyt 24 autokuormaa isän keräämiä kamoja kaatopaikalle, puzannut talon kaikesta vanhasta ja tehnyt siitä jättimäisen air-bnb:n. Siellä käy nyt siivoojaryhmiä ja liikemiehiä kylpemässä sen betonipäällysteisessä spassa ja istumassa sen ize väsäämissä sohvissa. Talo näyttää tyhjyyttä kaikuvalta hylätyltä kansakoululta. Mutta tärkein on vielä tietämättä: onko Teemu homo? Kaikki merkit viittaa siihen (ml homo etunimi Teemu), mutta vastaus ei selviä edes tältä videolta.
ellauri135.html on line 171: Hän (Fjodor siis) oli yksi niistä balttilaisista paroneista, joilla Venäjää oli Pietari Suuresta lähtien niin runsaasti siunattu. Häntä voidaan verrata toimitusjohtajaan, joka on palkattu johtamaan kansainvälistä yhtiötä. Tällaisia imperialismin palvelijoitahan nähtiin meilläkin, hamaan Frans Albert Seyniin saakka. Fjodor sitten palkkasi Puolan sählinkiin Nikolain hovirunoilijaxi.
ellauri135.html on line 173: Bergin uralla Suomi oli vain verraten lyhytaikainen, joskin tärkeä etappi. Hän osallistui jo Napoleonia vastaan käytävään sotaan, johti tutkimusmatkaa Turkestanissa ja toimi Venäjän valtuutettuna Itävallassa Unkarin kansannousun aikaan. Viimeksi mainitun johdosta hän sai itävaltalaisen kreivin arvon. Land der Berge, много воспеваемая Австрия! Sag beim Abschied leise "Servus".
ellauri135.html on line 175: Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1855-1861 Berg järjesti Suomen puolustusta ja sai siitä hyvästä myös suomalaisen kreivin arvon. Suomen-kautensa jälkeen kreivi toimi Puolan käskynhaltijana ja johti Puolan kapinan kukistamista vuonna 1863. Hänen muistelmansa noista ajoista ovat luettavissa myös netistä.
ellauri135.html on line 260: Vladimir Galaktinovitš Korolenko (1853 Žitomir, Ukraina – 1921 Pultava) oli venäläinen kirjailija. Hän oli kotoisin Lounais-Venäjältä Žitomiristä. Isä oli vanhaa kasakkasukua, äiti puolalainen. Korolenko valmistui ensin käytännölliselle alalle, kävi Pietarin teknologista opistoa sekä Moskovan maanviljelysakatemiaa, josta hänet erotettiin 1874 vallankumoushankkeisiin liittyvien epäilyjen vuoksi ja 1879 karkotettiin Pietarista, ensin Vjatkan kuvernementtiin, sitten Itä-Siperiaan, josta hän sai 1885 siirtyä Nižni Novgorodiin.
ellauri135.html on line 262: Korolenko oli vuodesta 1895 narodnikkien aikakauskirjan Russkoje Bogatstvon toimittaja. Hänen ensimmäinen huomattava teoksensa oli Makarin uni (1885), joka on erinomainen kertomus puolipakanallisesta jakuuttilaistuneesta Itä-Siperian venäläisestä. Karkotusajalta saatuja aiheita käsittelee kirja Siperialaisen matkamiehen muistelmia (1885). Lounais-Venäjällä liikkuvat kertomus Huonossa seurassa (1885), Metsä humisee (suom.), Sokea soittaja (1886; suom.) ja Yöllä (1888).
ellauri135.html on line 276: Pjotr Arkadjevitš Stolypin (ven. Пётр Аркадьевич Столыпин; 14. huhtikuuta (J: 2. huhtikuuta) 1862 Dresden, Saksin kuningaskunta – 18. syyskuuta (J: 5. syyskuuta) 1911 Kiova, Venäjän keisarikunta)[1] oli venäläinen konservatiivinen valtiomies, joka toimi Venäjän keisarikunnan pääministerinä vuosina 1906–1911. Hänet tunnetaan voimatoimistaan vallankumouksellisia vastaan, suuresta maatalousuudistuksestaan eli niin sanotusta Stolypinin reformista ja Suomessa toisen sortokauden aloittamisesta. Hänet salamurhattiin kesken virkakauden.
ellauri135.html on line 278: Stolypinin on sanottu tehneen viimeisen yrityksen uudistaa perinpohjaisesti keisarillisen Venäjän poliittinen järjestelmä, yhteiskunta ja talous ennen vuoden 1917 Venäjän vallankumousta. Hän toteutti uudistuksensa pääosin erilaisilla poikkeuslaeilla ja hallinnollisilla määräyksillä, ja kavensi vuonna 1907 äänioikeutta tavalla, jota pidettiin vallankaappauksena. Lisäksi hän tukahdutti avoimen opposition, teloitutti vastustajiaan ja lakkautti sanomalehtiä
ellauri135.html on line 305: А узнал он меня по запаху: Hän tunnisti mut hajusta:
ellauri135.html on line 307: Он с мечом пришёл к нам с чужбинушки, Hän tuli luoksemme miekan kanssa vieraasta maasta.
ellauri135.html on line 455: Saman-aikuisia lyyrillisiä runoilijoita mainittakoon vielä veljekset Ticklén, Pyhäjoen Pyhäjärven kappalaisen pojat. Vanhempi veljeksistä, Pietari Ticklén, oli syntynyt 1792, tuli Turun yliopistoon 1811, vihittiin papiksi 1815 ja seppelöittiin maisteriksi 1823, oli enimmän ajan opettajana Oulussa, kunnes v. 1829 pääsi Teuvan pitäjän kirkkoherraksi, jossa virassa kuoli 1838. Hänen lyyrillisiä runoelmiansa löytyy Oulun Viikkosanomien parissa ensimmäisessä vuosikerrassa.
ellauri135.html on line 466: ja tuli kappalaiseksi Kärsämäelle 1824, mutta kuoli jo 1827. Hänen
ellauri135.html on line 565: Konsta ajaa Oka jokea alavirtaan peräprutkulla. Poijunvartija Shaslik varottaa ukonilmasta. Konsta pelastautuu poijusedän kaa Svjatoslav Richterin kesämökille. Svjatoslav on tiettävästi homo. Ahaa soittajaa ei ole vielä näkynyt, sanoo Shishkebab. Hän tuokin aina pelinsä mukanaan. Kazokaa tuota ovea. Se on niin leveä, et peli mahtuu sisälle.
ellauri135.html on line 628: "Joka ilta malexin läpi puutarhan ja toistan mielessäni: hiän oli täällä - kivenmukura johon hän kompastui on mun pöydällä, kuihtuneen heliotroopin oxan vieressä; mä kirjoitan paljon runoja - ja tää, voit olla varma, on selvä pihkaantumisoire....", Pushkin kirjoitti Kernin siskolle monta päivää tämän lähdettyä. Hän kirjoitteli Kernin kaa puolentoista vuotta, mutta enimmäxeen pelleillen. Vaikka Pushkinin elämäkerturit koittaa idealisoida niiden suhdetta, tiedetään et Alex viittas hiäneen myöhemmin "Babylonin porttona", ja kirjoitti kaverille että "Jumalan avulla bylsin sitä äskettäin."
ellauri135.html on line 632: Pieni elämänmyönteinen vanhus lueskeli niiden ekan tapaamisen paikalla 60-luvulla, osaa Konstantin Paustovski kertoa. Hän oli Anna Kernin lapsenlapsi, Aglaja Pyzhevskaja, entinen näyttelijätär. Hän ei ollut pitänyt isoäidistään. Ja vaikea olisikin ollut pitää satavuotiaasta vanhuudenhöperöstä, joka tappeli lapsenlapsiensa kanssa ruokapöydän herkkupaloista.
ellauri135.html on line 638: Isä oli Vologdan sairaalan kirjanpitäjä.Mitä hän nyt oli, säälittävä juoppolalli ja rehvastelija. Kaikkein epätoivoisimmassa puutteessakin hän käytti puhkipestyä ja tärkättyä paidan etumusta ja leventeli syntyperällään. Hän oli venäläistynyt latvialainen, syntyjään Jagelloneja. Juovuspäissään hän hakkasi minua. Meitä oli kuusi lasta yhdessä ainoassa huoneessa, keskellä likaa ja löyhkää, jatkuvia riitoja ja nöyryytyksiä. Lapsuus oli vastenmielisintä aikaa. Humalassa isä jankkasi aina Pushkinin runoja ja itki ja voihki. Kyyneleet virtasivat tärkätylle paidan etumukselle, hän ruttasi sen, sätti itzeään ja huusi, että Puškin oli ainoa valonsäde tällaisten kirottujen saastojen elämässä. Hän ei muistanut ainoatakaan Puskinin runoa kokonaan. Hän aloitti aina alusta, mutta ei koskaan pääsyt loppuun. Isältä olen oppinut vain 2 Pushkinin säettä:
ellauri135.html on line 651: Mikhail Lermontovin runous on monipuolinen ja opettavainen, se paljastaa venäläisen kansan elämän ja käsitteet. Runouden runous on monimutkaista ja täynnä erikoisvoimaa. Tämä kuuluisa mies syntyi syksyllä vuonnaMoskova 1814 - 3 tai vanha tyyli 15. lokakuuta. Soon Helmiä täsmälleen 188v vanhempi. Hänen isänsä oli Tulan maakunnasta ja oli vuokranantajan poika. Ulkopuolinen kauneus ja ystävällisyys isän yhdistettiin hänen epämuodolliseen dispositioon. Eläkkeelle jäänyt kapteeni oli myös kuuma ja rajoittamaton.
ellauri135.html on line 653: Tämä kaveri piti Maria Mikhailovna Arsenievasta - unenomainen ja hermostunut tyttö, joka vanhempiensa kieltämisistä huolimatta halusi tulla vaikean ja lähtevän upseerin vaimoksi. Mikhailin vanhempien elämä avioliitossa oli epäonnistunut. Hänen äitinsä kuoli melko varhain, eikä suhde isään ja isoäitiin mennyt kovinkaan hyvin, mikä jätti jäljenteen runoilijan pienelle tulevaisuudelle - tämä on Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille.
ellauri135.html on line 669: 14-vuotiaana Mikhailista tuli Nobel-tutkija joka toimii Moskovan yliopistossa. Samaan aikaan hänestä kiinnostui runoutta ja alkoi kirjoittaa itsestään. Hänen ensimmäinen opettaja tässä tapauksessa oli S. E. Raich. Mikhail opiskeli 2 vuotta, ja pysäköintitalo oli suljettu. Syksyllä Lermontov tuli samaan yliopistoon moraalista ja poliittista tiedekuntaa. Mikhail ei kuulunut mihinkään ympyrään eikä yleensä edes kuulunut kaikkiin oppilaisiin.
ellauri135.html on line 673: Elokuussa 1832 Mikhailista tuli koulun oppilas. Guards junkers, joka perustettiin nuorille aatelijoille, jotka tulivat Guardille ilman sotilaallista koulutusta ja koulutusta. Hänen siirtyminen Pietariin liittyi tähän tapahtumaan. Kun hän opiskeli koulua 2 vuotta, hän sai ensimmäisen upseerin arvon. Tänä aikana Michael ei lakannut harjoittamasta kirjallisuutta.
ellauri135.html on line 679: Runoilija unelmoi lopulta jättämään armeijanpalvelua ja täysin tutustua kirjallisuuteen, aloittaa oman aikakauslehden julkaiseminen. Mutta hänellä oli vain vähän aikaa pysyä Pietarissa. Ja tämä tuli mahdolliseksi vaikutusvaltaisten ihmisten vetoomuksen ja hänen isoäitinsä E. A. Arsenyevan ansiosta. Vierailun jälkeen runoilija meni viimeiseen matkaansa Kaukasukseen ja lähinnä maanpakoon. Hän oli täynnä tummia hyökkäyksiä. Syynä kuolemaan johtaneeseen riitaan oli vähäpätöinen vittuilu eräälle majurille. Runoilija oli melkein varma, että kaksintaistelu ei tapahtuisi. Martynov ei kuitenkaan kieltäytynyt. Hän aiheutti kuolevaisen haavan M. Yu Lermontoville tämän Lerpan kannalta epäonnistuneen kaksintaistelun aikana Pyatigorskissa. Se tapahtui kesällä 1841, ja seuraavana keväänä runoilijan tuhkakuppi lähetettiin Tarkhanyn perhetilaan.
ellauri135.html on line 696: Lyyrinen sankari on tavallinen sotilas, joka oli kuollessa haavoittuneena ja tietäen kuolevansa, antaa useita tilauksia ystävälle ja välittää sanallisesti hänen erikoisen testamenttinsa hänelle. Hän pyytää, ettei puhu kuolemasta isälleen ja äidilleen, mutta pyytää välittämään tämän viestin rakastetulle naiselle, joka on varma, että hän ei tunne tunteita häneen. Hän on varma, ettei kukaan huolehdi hänen kuolemastaan. Sankari on todennäköisesti yksinkertainen talonpoika, ja asepalveluksessa on rikottu hänen elämänsä. Ehkä hän on vielä nuori, mutta hän hautaa jo itsensä, koska sotilasvelvollisuus ei anna hänelle mahdollisuutta palata.
ellauri135.html on line 700: Pääteema on kuolema.. Siinä kirjailija näkee elämänsä loogisen lopputuloksen, jota kukaan ei tarvitse. Hän puhuu kuolemasta rauhallisesti ja jopa välinpitämättömästi, ikään kuin hän ei anna pirun siitä, kuinka seuraava taistelu loppuu. Hän huomauttaa kuitenkin ironisesti, että "hän rehellisesti kuoli kuninkaan puolesta". Miksi ironista? Kyllä, koska kuningas itse lähetti hänet teurastettavaksi, ja runoilija vihasi sotilasasioita, joten hänellä ei ollut halua harjoittaa sitä, vielä vähemmän kuolla hallitsijan nimessä, jonka kanssa kirjoittajalla ei ollut suhdetta. Nikolai Lermontovin kuoleman jälkeen Nikolai Ensimmäinen itse sanoi: "Koiralla on koiran kuolema." Siksi runoilussa runoilija ei kuvaa sankarillista uhraamista kotimaansa nimissä (hän ei kuole isänsä puolesta, vaan hallitsijan puolesta), vaan teloituksen, johon hän oli tuomittu kuninkaan määräyksellä.
ellauri135.html on line 702: Yksinäisyyden teema. Sotilas sanoo, ettei kukaan ole kiinnostunut hänen kohtalostaan paitsi ehkä isänsä ja äitinsä, ja he ovat todennäköisesti jo kuolleita. Hän pyytää myös välittämään uutiset kuolemaansa naapurille, jota hän rakasti ja joka oli jo unohtanut hänet. Kaikki tämä viittaa siihen, että sotilas ei arvosta elämäänsä, koska kukaan ei odota häntä. Hänen ei tarvitse pitää huolta itsestään, sillä ei ole eroa, tuleeko hän kotiin vai ei. Tästä kauhistuttavasta tunteesta tulee hänen kuolemansa tärkein syy, koska henkilö, joka tietää rakastavansa häntä, tekee kaiken mahdollisen palatakseen perheeseensä. Ja se, joka on yksinäinen, sallii nöyrästi tappaa itsensä.
ellauri135.html on line 704: Runo on kyllästynyt yksinäisyyteen, se tekee lukijasta surullisen. Erityisen vaikuttava on rauha, jonka kanssa sotilas puhuu kohtalostaan. Hän on rauhallinen välittömässä kuolemassa, mutta lukija ymmärtää, että sankarille tapahtui epäoikeudenmukaisesti, hänen täytyi nauttia hiljaisesta elämästä, mutta kuoli taistelukentällä, eikä kukaan muista hänen kuolemaansa jälkeenpäin.
ellauri135.html on line 706: Lermontov yritti heijastaa miehen valtavaa yksinäisyyttä, joka tajuaa, että hänen kuolemansa ei aiheuta surua kenellekään. Hän ei arvosta elämäänsä, koska kukaan ei arvosta sitä. Hänen tahtonsa tarkoitus on ainakin joku ilmaista ahdistustaan. Vaikka se olisi satunnainen keskustelukumppani, hän ei välitä siitä, mitä ja kenelle tulisi lähettää.
ellauri135.html on line 761: Kuolleen päättely on sopusoinnussa Lermontovin ajatuksien kanssa. Hän ei heti päätä, kenen puoleen kääntyä välittäjänsä kautta. Hänen koko elämänsä ja sotilaalliset ansionsa eivät kiinnosta ketään. Lyyrinen sankari tajuaa valitettavasti, ettei edes hänen kuolemansa voi innostaa ketään ja aiheuttaa vilpitöntä myötätuntoa. Ilmaus "jos joku pyytää ..." sisältää valtavan katkeruuden. Kuoleva saa viimeisen mahdollisuuden puhua ennen kuolemaansa, mutta hänet pakotetaan ystävän kautta puhumaan itse asiassa ensimmäiselle kohdatulle henkilölle. Sankari ei kuvaile kuolevaisen haavansa yksityiskohtia, vain huomauttaa vaatimattomasti, että "hän kuoli rehellisesti kuninkaan puolesta". Hän vain pahoittelee, että hänet haudataan vieraalle maalle, ja pyytää välittämään pokkurointinsa ”kotimaahansa”.
ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".
ellauri135.html on line 771: Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana. Hän oli rumahko. Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.
ellauri135.html on line 774: Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme uros 1839, jossa ennusti kuolevansa kaksintaistelussa. Hänet karkotettiin toistamiseen Kaukasiaan, sillä keisari Nikolai I ja koko hovi tuohtuivat hänen teostensa rohkeista yhteiskunnallisista paljastuksista.
ellauri135.html on line 789: Lermontovin tahdon analysointi. Tunnuksen mukaan runussa kuvataan haavoittuneen sotilaan kohtalo puhuu ystävälle. Sankari kysyy täyttävänsä viimeisen tahtonsa, ymmärtää, ettei kukaan odota häntä, hän ei tarvitse ketään, mutta jos joku kysyy hänestä, toverin on sanottava, että soturi ammuttiin rintaan ja rehellisesti kuoli Tsarille. Sotilas huomaa, että hänen ystävänsä ei todennäköisesti löydä kaveria elossa, mutta jos he eivät ole kuolleita, niin hän järkyttää vanhuksia ja sanoo, että hänen kuolemansa ei ole välttämätöntä. Totuus voidaan kertoa vain naapuriin, jossa sankari oli kerran rakastunut. Hän vilpittömästi itkee, mutta ei ota sydämensä kuolemaansa.
ellauri135.html on line 891: Sekä turhuus että ylpeät ajatukset jättivät runoilijan milloin Hänen sielunsa puolustaminen oli tämä rakkaus. Vaikka alusta lähtien oli selvää, että Barbara Lopukhina ja Lermontov eivät ole pari, koska he ovat samanikäisiä. Kuusitoista-vuotiaana voisi olla yhteiskunnan täysjäsen, jopa mennä naimisiin (juuri tätä tarkoitusta varten hiän esiintyi pääkaupungissa), mutta runoilija ...
ellauri135.html on line 893: Hänmies oli kuudentoista vuoden ikäisenä vielä lapsen kengissä, kaikkien silmätikkuna. Nuorekas maksimismi pakotti hänet liioittelemaan omia fyysisiä puutteitaan: pienen kasvun, kurituksen, rumuuden. Nuorekas tarina "Vadim" ei koskaan valmistunut, mutta Vadimissa hän näki itsensä ja kauniissa Olgassa Varvaran.
ellauri135.html on line 894:
Hän oli samassa kuusitoistakymmenessä lapsi kaikkien silmissä. Nuorten maksimaalisuus pakotti hänet liioittelemaan fyysisiä vammautensa: lyhytkasvuinen, slouching, rumuus. Nuori tarina "Vadim" ei koskaan päättynyt, mutta Vadimissa hän näki itsensä ja kauniin Olga - hiänen, Barbaran.
ellauri135.html on line 896: Runon rakkaus oli kaukana keskinäisyydestä, kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 ja menemään Junker-kouluun Pietarissa. Ja sekalaisia harrastuksia oli, ja palvelu itsessään oli uusi, vaati erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Varvara Lopukhinan suosikkiasema Lermontovin elämässä peitettiin ongelmien puristuksella. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt kiinnostumasta siitä, kuten todistavat sekä runoilija että hänen aikalaistensa kirjeet. Mutta runoilija ei voinut vastata suoraan hiänen kanssaan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen tiukkuuteen.
ellauri135.html on line 897:
Runon rakkaus rakkaudesta oli kaukana vastavuoroisesta,kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 Pietarin kadettikouluun. Ja molemmat sekulaariset harrastukset, ja itse palvelu, olivat uusia, jotka vaativat erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Lermontovin elämässä rakastettu Barbara Lopukhin oli estetty kiireellisistä ongelmista. Hän ei kuitenkaan lakannut olemasta kiinnostunut siitä, kuten runoilijan itse ja hänen aikalaisensa kirjaimet osoittavat. Mutta runoilija ei voinut kommunikoida hiänen kanssaan suoraan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen vakavuuteen.
ellauri135.html on line 915:
"Olemme kohtalokkaasti laskeneet ..."- Lermontovin runoja, jotka on omistettu Varvara Lopukhinalle, voidaan avata näillä valaistuneilla nuorisolinjoilla vuonna 1832. Hänen rakkaansa kuva on täällä täydellinen, hiän on ainoa lohdutus runoilijan sielulle, mutta toiveet ovat realisoitumattomia, ei ole onnea täällä, koska ei ole yhteistä polkua. : runoilija tietää, mitä kohtalo on valmistautunut hänelle.
ellauri135.html on line 925: Varvara ei ollut varma mistään, varsinkin Lermontovin tunteet. Hän ei vain laittaa sen umpikujaan käytöksellään, joskus se tuntui, että hän vain pilkkaa. Niin äkillinen tilkka jääkylmää ja sitten mukava, ystävällinen ystävällisesti, ja sitten syytökset ilman vastavuoroisuutta puolestaan ja todellinen intohimo. Sen kylmyys oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotain myyttistä petoksesta. Hiänelle oli vaikeaa sellaisen jatkuvan muuttuvuuden, suhteiden heikkouden vuoksi. Hiän epäili itsensä - hänessä. Ja periaatteessa se on oikeudenmukainen. Kuitenkin ja epäilemättä nämä rakkaus kasvoivat voimakkaammin, mutta eivät katoa.
ellauri135.html on line 926:
Erityisesti Barbara ei ollut varma mistään sellasesta kuin Lermontovin tunteet. Hiän ei vain hämmentynyt häntä käyttäytymisestään, joskus tuntui hiänelle, että hän vain pilkkaisi hiäntä. Niinpä hän yllättäen teki jäätyneen kylmyyden ja siellä hän oli makea, ystävällinen ystävällisellä tavalla ja vastusti sitten vastavuoroisuuden ja todellisen intohimon puutetta. Hänen kylmyytensä oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotakin myyttistä petosta. Hiän oli kovaa sellaisen jatkuvan vaihtelevuuden, suhteiden herkkyyden suhteen. Hiän epäili itsestään - hänestä. Ja periaatteessa oikeudenmukainen. Näiden rakkauksien epäilyistä kasvoi kuitenkin voimakkaampi ja ei kadonnut.
ellauri135.html on line 930: Lermontov ryntäsi aluksi tunteesta toiselle, yhdeltä naiselta toiselle, mutta aika osoittautui: rakkaus Barbara Lopukhinaa kohtaan koki kaiken ja kaikki. Hän omisti runoja ja Sushkovaa, joka vastasi hänen tunteisiinsa niin myöhään, kun he alkoivat hämmentyä, ja Natalia Ivanovaa (N.F.I., jonka nimikirjaimet pysyivät mysteerinä pitkään) - runoilija oli rakastunut eikä ollut johdonmukainen.
ellauri135.html on line 933: Lermontovin elämä oli nopea ja siitin lyhyt ja lerppana. Se ratkaisi paljon harrastuksia - ja ohimenevä ja vahva. Hänen käyttäytymisensä perusta oli hirvittävä kylmyys ja puhtaasti sekulaarinen koettelemus. Hänen luonteensa oli kuin tulivuori - hiljainen ja hiljainen, hän yhtäkkiä puhkesi tulisessa intohimossa. Ja vain rakkaus Varvara Lopukhinaan ei koskaan pysähtynyt hänen sydämessään. Mitä hiänen piti tehdä? Hiän ei ollut varma, että runoilijan kylmyys oli hirveä, koska Lermontov ei ollut koskaan sanonut yhtä sanaa hänen rakkaudestaan hiänelle, kaikki hänen tunteet ja hän myös oli vain implisiittinen ...
ellauri140.html on line 258: Heute ich und morgen du Her Green Beret has met his fate Hänen vihreä vaellushattunsa on kohdannut kohtalonsa.
ellauri140.html on line 259: Ich hör von fern die Krähen schrein He had died for those oppressed Hän oli kuollut noiden sorrettujen puolesta.
ellauri140.html on line 264: Fern von zu Haus und vogelfrei He'll be a man they'll test one day Hänestä tulee mies jonka he testaavat 1 päivänä
ellauri140.html on line 583: Devoure their dam; on whom while so he gazd, Syövän emoaan; Hänen kazellessaan moista,
ellauri140.html on line 754: Tethys (m.kreik. Τηθύς) oli kreikkalaisessa mytologiassa Uranoksen ja Gaian tytär. Hän oli titaani ja meren jumalatar, joka oli sekä sisko että vaimo Okeanokselle. Tethys oli maailman pääjokien ja noin kolmentuhannen tyttären, joita kutsuttiin okeanideiksi, äiti. Hän on Thalassan, merivesien ruumiillistuman vihreävetinen vastine. Tethys on jäinen kappale, samankaltainen kuin Dione ja Rhea. Tethyksen tiheys on 1,21 g/cm³, mikä viittaa siihen, että se koostuu lähes pelkästään vesijäästä. Tethyksen pinta on hyvin kraatteroitunutta ja siinä on jään murtumisen seurauksena runsaasti halkeamia. Tethyksellä on kaksi erilaista maastotyyppiä.
ellauri141.html on line 45: Quintus Horatius "Veltto" Flaccus (8. joulukuuta 65 eaa. – 27. marraskuuta 8 eaa.) oli roomalainen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä latinaksi kirjoittaneista runoilijoista. Horatius oli vapautetun orjan poika. Hän kuului Vergiliuksen tavoin Maecenaksen ylläpitämään kirjailijapiiriin. Parhaiten Horatiukselta tunnetaan nykypäivän yleinen lausahdus carpe diem eli tartu hetkeen tai kirjaimellisesti poimi päivä.
ellauri141.html on line 49: Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli Brutuksen puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja hänen oli tarkoitus osallistua Filippoin taisteluun. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon.
ellauri141.html on line 70: Horatiuksen jambimittaisista oodeista kootulle teokselle on myöhemmin annettu nimi Epodes. Epodeissaan Horatius kehitteli oodien runomittaa Arkhilokhoksen mallin mukaisiksi säepareiksi. Hän ilmaisi niissä oman aikansa roomalaisten huolia ja toiveita, poliittisia aiheita sekä rakkauden tunteita.
ellauri141.html on line 339: "Of small stature, fond of the sun, prematurely grey, quick-tempered but easily placated". Häntä vaivasi jonkinlainen silmätauti. Luonteeltaan hän näyttää olleen vilkas, iloinen ja leikkisä vanhapoika. Äkkipikainen, suuttui helposti mutta leppyi yhtä helposti. Bilbo Hobbitin doppelgängeri. The poet died at 56 years of age, not long after his friend Maecenas [or before? Opinions vary] near whose tomb he was laid to rest.
ellauri141.html on line 341: Pientä epäselvyyttä vallizee siitä oliko Flaccus sittenkään epikurolainen vaiko ize asiassa salastoalainen. Bisexuaaliko vaiko vaan asexuaali? Ehkä molempia. Satiiri tulee sanasta satura, roomalainen rosolli. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että Flaccus oli vitun kuivakka, lähes Kimmo Koskenniemi-luokan pedantti. Häneltä puuttuu välittömyyttä, lainataxemme Eero Kivikaria. Vaikka toisinaan Horatius voi mennä suorastaan arveluttavan pitkälle, kuten esimerkixi epoodeissa 8 ja 12. Blame Horace’s snaky, samba-like rhythms and the culture that spawned the poems. Horace is fond of wordplays, including subtly allusive bilingual wordplays.
ellauri141.html on line 459: Joseph Rudyard Kipling (30. joulukuuta 1865 Bombay, Brittiläinen Intia - 18. tammikuuta 1936 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen kirjailija, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten Disney-piirretystä Viidakkokirja (1894) ja Intiaan sijoittuvasta vakoiluromaanistaan Kim (1901). Kiplingin jälkeensä jättämä tuotanto on laaja ja monipuolinen.
ellauri141.html on line 462: Kipling sai ensimmäisenä englanninkielisenä kirjailijana Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1907. Hän on yhä edelleen nuorin palkinnon koskaan saanut kirjailija (42v). Mikähän poliittinen tilanne oli siinä takana?
ellauri141.html on line 466: Kipling syntyi 30. joulukuuta 1865 Bombayssa, Brittiläisessä Intiassa. Hänen äitinsä oli metodistipastorin tytär Alice Kipling (o.s. MacDonald) ja isänsä bombaylaisen taidekoulun rehtori ja professori John Lockwood Kipling. John ja Alice olivat ensimmäisen kerran tavanneet 1863 Rudyardjärvellä Rudyardin kylässä Staffordshiressa. He avioituivat ja muuttivat 1865 Intiaan, jossa esikoispoika syntyi pian muuton jälkeen. Poika sai etunimensä vanhempiensa ensimmäisen kohtaamispaikan mukaan. Kiplingin syntymäpaikalla Sir J. J.:n käyttötaiteiden instituutin kampusalueella Mumbaissa (entinen Bombay) on hänen syntymästään kertova kyltti. You are here.
ellauri141.html on line 496: Kiplingin 18-vuotias poika John Kipling kaatui syyskuussa 1915 Loosin taistelussa ensimmäisessä maailmansodassa. John oli hylätty kahdesti likinäkönsä takia, mutta brittiarmeijan ylipäällikkö ja irlantilaiskaartien eversti Roberts oli Rudyard Kiplingin henkilökohtainen hyvä ystävä. Hänen pyynnöstään John hyväksyttiin irlantilaiskaarteihin. John Kipling valmistui upseeriksi vänrikin arvolla.
ellauri141.html on line 498: Johnin kaatuminen oli Rudyardille hyvin paha paikka ja on sanottu, ettei hän koskaan päässyt yli siitä. Hänen kerrotaan käsitelleen suruaan lukemalla Jane Austenia (ja varmaan myös Minä ja kumppanit) ääneen vaimolleen ja jälkeenjääneelle tyttärelleen.
ellauri141.html on line 601: Hilda Huntuvuori toimi diakonaattiyhdistyxen puheenjohtajana, jäsenenä kansanopiston johtokunnassa sekä kunnallisissa lautakunnissa. Hän kuului historian ja opetusalan seuroihin ja Suomen kirjailijaliittoon. Lisäksi hän oli yhdessä Helmi Krohnin kanssa Suomeen perustetun Spiritualistisen seuran kantavia voimia. Opintomatkoja Hilda teki Ruoziin, Norjaan, Tanskaan ja Viroon. Kokoelma sisältää myös laajan kirjeenvaihdon. Aineistoa on 61 kansiota eli 2.9 hyllymetriä.
ellauri141.html on line 628: Huntuvuori oli lukukirjan kolmesta toimittajasta ainoa nainen. 2 muuta oli miesoletettuja. Hän oli kymmenien suomalaisten vuosiluokkien suurvaikuttaja. Lainakirjasta oli paljon huvia myös eräässä eläkeläispiirissä, sillä Tyyne -rouva, 70++ v. löysi siitä tuttuja tekstejä.
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 665: Artikkelissani tarkastelen keskiaikaista Turkua. Aineistonani ovat kansakoulunopettaja, sittemmin opetusneuvos Hilda Huntuvuoren (1887-1968, vuoteen 1906 Hollmen). Hän kirjoitti 1920-1930-luvuilla nää historialliset romaanit. Ne käsittelevät
ellauri141.html on line 686: Esimerkilliseksi suomalaiseksi, todelliseksi miehen malliksi kohotetaan Kokemäen kuningas Pohja, "sukunsa suurin mies”, joka on kuin kotonaan ”Sveeassa, Voijonmaalla, Väinänsuussa, Virossa ja Karjalassa” ja purjehtii kauppamatkoilla ”Norjassa, Juutinmaalla, Wendeissä, jopa Novgorodissa asti.” Tämän lisäksi Pohja järjestää niin kasket, eräretket kuin käsityöteollisuuden. Hän johtaa kansaa, joka ”kulkee ylpeänä ja pelkäämättömänä tietään työntäen luotaan kaiken vähäpätöisen. Jo kehdossa keinuessaan se näkee märkiä unia."
ellauri141.html on line 690: Elämyksellinen uskonnollisuus, mystiikka ja okkultismi olivat 1900-luvun alussa suosittuja Euroopan sivistyneistöpiireissä, myös Suomessa. Monissa liikkeissä naiset olivat merkittäviä vaikuttajia ja johtajia. Hilda Huntuvuoren ajattelun ja kirjoittamisen taustalla on vaikuttanut kristillispohjainen spiritualismi. Hän toimi aktiivisena jäsenenä Suomen Spiritualistisessa seurassa, kävi kirjeenvaihtoa seuran kantavan voiman Helmi Krohnin kanssa ja kirjoitti käsikirjoituksen spiritualismin historiasta Krohnin tekstin pohjalta.
ellauri141.html on line 705: Huntuvuori arvostelee 1100-luvulle sijoittuvan Selma Anttilan romaanin Kalliotaatto. Hän löytää paljon huomautettavaa historiallisten faktojen paikkansapitävyydestä, mutta tuomitsee romaanin lopuksi erityisesti, koska se kuvaa suomalaiset alkukantaisina ja kehittymättöminä:
ellauri141.html on line 729: Suomen piispa on vahvasti Henrikiä esittävän Sami Maarasen varassa. Hän on näyttämöllä mukana jokaisessa kohtauksessa. Tässä roolissa Huntuvuoren näkemykset Henrikin historiasta ja taustoista menevät minulle faktoina, Maaranen hymyilee.
ellauri141.html on line 732: Pyhän Henrikin kirkon alttarissa on Henrikin pyhäinjäännös, pieni pala sormiluuta. Se saattaa kyllä olla fiktiivinen. Suomen piispa Henrik on Jouni Laineen viimeinen kesäteatteriohjaus Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaajana. Hän on jäämässä eläkkeelle.
ellauri142.html on line 274: Mutta kun tämä tietoisuus apinassa herää, hänen elämänsä saavuttaa aivan toisen, aivan käsittämättömän päämäärän. Hän tuntee, että ei ulkonaisten kappaleiden hypelöinti, eikä aistien ja hänen tieteellisen uteliaisuutensa tyydyttäminen, vaan paljon enemmän jumalallisen olemuksen tunteminen ja sen kautta saavutettu izetietoisuus hänen kuolemattomuudestaan on hänen olemuksensa todellinen pääkonsuli.
ellauri142.html on line 276: Hänen henkinen olentonsa saattaa olla kanssakäymisessä henkimaailman asukkaiden kanssa hänen huomaamattaan. Hän huomaa, että hän ize asiassa nyt jo asuu taivaassa, vaikka ei siltä ehkä näytä. Sisäisen heräämisen avulla apina kohottautuu teorioiden tason yläpuolelle ja hän oppii oman kantapään kautta. Hänessä izetietoiseksi herännyt jumalallinen henki tuntee oman henkisen olentonsa ja samalla myös yliluonnollisen henkimaailman, joka onkin hänen oikea kotinsa.
ellauri142.html on line 287: Hän selvittää Ärjylälle matkalla junalle, että se mitä persoonallinen apina pitää omana izenään, on ainoastaan pettävä kuva; että kaikki hänen petoksestaan johtuvat olosuhteet sekä himot ja intohimot ovat ainoastaan ohimeneviä ilmennyksiä ja kuinka apina sitten menee lunastukseen; että hän voittaa ne ja liittyy jumalaan, tuohon hänen olentonsa kuolemattomaan laahuxeen. Bhagavad Gîtâ opettaa täten kaikkein korkeinta tiedettä, apinan yhtymistä jumalaan (jooga) ja neuvoo häntä tuntemaan kuolemattomuuden tien. Niimpä tietysti, yhdyntää siis taas. Siinä ne apinan ajatuxet aina pyörivät. Niin kuin kaikki pyhät ja todella uskonnolliset asiat, jos niitä kazotaan yleiseltä, eläimelliseltä ja järjen rajoittamalta eikä vaan pintapuoliselta kannalta, tulevat sysätyiksi alhaisuuden, ymmärtämättömyyden ja izepetoksen valtakuntaan, eli siis väärin käsitetyiksi, niin on tapahtunut Bhagavad Gîtâllekin monta kertaa, silloin kun se on joutunut kielentutkijoiden ja kirjanoppineiden käsiin. Kielentutkijat on ihan pahimpia. Paraneekohan mun kieleni? Sano aa, niin tutkitaan. Älä vaan puraise mun sondia.
ellauri142.html on line 304: Tuomas Kempiläinen (1380–1471) oli alankomaalainen munkki, mystikko ja skoliootikko. Hänen kopioimakseen arvellaan kuuluisaa hartauskirjaa De imitatione Christi (n. 1410-20, Kristuksen imitoimisesta), joka on Raamatun jälkeen todennäköisesti luetuin kristillinen kirja. Vizi en mä kyllä ole sitä lukenut (no enmä ole lukenut raamattuakaan kokonaan, TLDR.)
ellauri142.html on line 306: Tuomas Kempiläinen oli valistunut myyriäinen. Tuomas syntyi Kempenin kylässä, noin 65 km Kölnistä luoteeseen. Hänen sukunimensä oli Hämerken tai Hammerlein, "pieni vasara". Hän kuoli Zwollen lähellä.
ellauri142.html on line 307: Vuonna 1395 hänet lähetettiin Deventeriin yhteisen elämän varattomien veljien ylläpitämään kouluun. Hänestä tuli taitava kirjojen plagioija, ja näin hän pystyi elättämään itsensä. Myöhemmin hän pääsi kipuamaan Zwollen lähellä sijaitsevalle Pyhän Agnesin vuorelle. Hänen veljensä oli ollut siellä pidempään ja ylennyt a prioriksi. Tuomas peri papin viran vuonna 1413 ja alipriorin toimen 1429.
ellauri142.html on line 309: Paavi sai aikaan vähän ristiriitoja yhteisössä. Muuten Tuomaan elämä oli hiljaista, ja aika kului omistautuneena haureuden harjoittamiselle, kirjoittamiselle ja kirjojen plagioinnille. Hän plagioi raamattua ainakin neljä kertaa. Hän tunsi Raamatun hyvin, ja hänen kirjoituksensa sisälsivät huomattavasti viittauksia erityisesti Uuteen testamenttiin, mutta myös vanhempiin. Tuomas kuului "uuteen hurskauteen", devotio modernaan, 1300-luvulla syntyneeseen trendikkääseen mustikanpoimijaliikkeeseen. Ajattelussaan hän oli yhteisen elämän varattomien veljien ja devotio modernan perustajien Geert Grooten, Stephen Cole Kleenen, Nat King Colen, Stephen Kingin ja Florentius Radewijnsin apinoija.
ellauri142.html on line 317: Kristuksen elämä esitetään kovimpana asiana, mitä kuolevainen voi opiskella. Hänen opetuksensa ylittävät kepoon kaikkien pyhimysten opetukset. Rima ei edes heilahda. Kirja antaa neuvoja Raamatun lukemiseen, kovan onnen kohtaamiseen ja auktoriteetin alle nöyrtymiseen, varoituksia kiusauksia vastaan ja neuvoja niiden välttämiseen, pohdiskelua kuolemasta ja tuomiosta, mietiskelyä Kristuksen antamasta uhrista sekä varoituksia maailman muiden turhuuksien karttamiseksi. Kristus itse painaa enemmän kuin kaikkien koulukuntien kirjat yhteensä, kiikkuslaudan toiseen päähän nostettuna se nostaa apinan mielen riittävän korkealle havaitsemaan iänikuisen totuuden paremmin kuin noin kymmenen vuoden opiskelu erilaisissa keskiasteen kouluissa.
ellauri142.html on line 363: Tapa vaan, ei viisas sitä sure. Hän muuttaa uuteen ruumiiseen. Sen sielussa on 3 osaa, kama-rupa, manas ja buddhi. Kama-rupa kuulostaa aika pahalta ja onkin eläimellisin. Mitäs nää on muuta kuin Freudin vanhat tutut id, ego ja supermies.
ellauri142.html on line 459: Siksi emme saa vaipua epätoivoon, kun meitä kiusataan, vaan meidän on kerjättävä Jumalaa niin paljon hartaammin, että Hän tulee avuksemme kurjuudessamme. Paavalin lausunnon mukaan hän johtaa asioita siten, että myös kiusaus saa tuloksen. Ei ole mitään hienoa, että apina on rohkea ja ahkera, kun kukaan ei estä. Grillissä vasta broilerista tulee valmista.
ellauri142.html on line 555: Se on TAT, jonka kädet ja jalat, silmät, pää ja kasvot ovat kaikkialla. Kuulostaa vähän Donald Trumpilta. Kaikkialla itäeurooppalaisen blondin hameen alla nimittäin. Parabrâhman Brahmân yläpuolella, takana oleva (Para, takana); tuo nimittämätön, mittaamaton, punnitsematon; juureton juuri ja syytön syy. Kaiken olemassa olevan perusta. Sama kuin TAT, kaikkeuden lähde. Sanalla Brahmâ on kahdenlainen merkitys. Yksi on Brahmâ, hengitys, toinen Brahmâ, tuo luova, kehittävä miehis-naisellinen voima maailmankaikkeudessa. Tätä pitää ihan sisäisesti miettiä, ennen kuin käsittää tuon eron. — Suomentaja. Se on serveri, se on serveri, tuo mainio makkaramies. Hän siittää ja Hän hävittää. Kaikilla eläimillä on hissinnappi, joka sanoo ’ylös’ ja ’alas’; Jumalalla sitä ei ole. (Eckhart)
ellauri142.html on line 557: Hän vaikuttaa kaikkeen, mutta mikään ei vaikuta häneen. Kaikissa biisessä hän on: ja samalla hän on ulkopuolella kaikkia kappaleita. Hänen topologiansa on diskreetti. Hän on Newtonin panovoimalain ulottumattomissa.
ellauri142.html on line 565: Aineeksi kutsutaan sitä syytä, josta johtuu syiden ja seurausten synty. Hengeksi kutsutaan sitä syytä, joka aiheuttaa ilon ja surun tuntemisen. Kannattas varmaan vetää henkeä välillä. Korkein Herra on katselija, sisäänpäästäjä, ylläpitäjä, omistaja; häntä kutsutaan myös karkeimmaksi vizixi, aikuiseksi. Hän on koko luonnon maailmansielu (Paramatma), siittävä, hedelmälliseksi tekevä voima. Alettasko nyt vihdoinkin vähitellen päästä vyön alle? Niin usein kuin joku olento, liikkuvainen tai liikkumaton, syntyy, oi paras inkkareista, se tapahtuu ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) yhtymisen johdosta. Joomä tiedän, aine on tietysti taas se naaras ja se konnoissööri on koiraspuolinen. No ei tässä joogassa sittenkään päästy vielä vaaka-asentoon. Odotetaan parempaa. Vielähän näitä on jonossa toinen mokoma.
ellauri142.html on line 572: Kaikki on siis Krishnan syytä. Sitä ehinkin jo uumoilla. Krishtushkin oli syntipukki, kuten kaimansa. Jumalasta ei ole monta kopiota, vaan se ainut laatuaan ja kaikki kaikessa. (Paizi nippu puuppia, sanoinhan sen jo.) Senpä tautta muurareiden looshissakin on vapaakappale myös Herran viisua. On siellä varmemmaxi vakuudexi myös Koraani ja Gideon's Bible. Two men say they're Jesus, one of them must be wrong. Or else they are in fact one and the same. They do it with mirrors, motherfuckers. Hän ilmenee meille erinäisillä tavoilla, milloin paxuna inkkarina, milloin partapozona.
ellauri142.html on line 604: Herbert Spencer, engl. filosofi, synt. 1820, kuoli äskettäin. Hänen kirjansa The study of sociology on ilmestynyt 10 painoksena. Herbert oli kyrvännuppi muutenkin kuin näöltä. Vaikka Spencer sanoo kyllä ihanasti näin: ”Se, joka pysyy muuttumattomana joukkojen paljoudessa, mutta yhä muuttuu muodoltaan näiden meidän aistiemme huomattavissa muovauksissa, joita maailmankaikkeus meille näyttää, on tuntematon ja käsittämätön mahti; sitä olemme pakotetut pitämään rajoittamattomana paikan ja aluttomana sekä loputtomana ajan suhteen.” (Kz myös H. P. Blavatsky, Salainen oppi I.)
ellauri142.html on line 613: Helena Petrovna Blavatsky o.s. (von) Hahn (ven. Елена Петровна Ган, Jelena Petrovna Gan), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) – 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Blavatsky oli karismaattinen johtaja ja kiistelty hahmo. Hänellä oli suuri vaikutus itämaisen esoteerisuuden leviämisessä länsimaissa.
ellauri142.html on line 624: Shri Krishnan moninaiset nimitykset ovat: ajuripoika, vaunujen ohjaaja, kuolematon, ikuinen, voimallinen, mahtava, suuri, majesteetillinen, siunattu herra, kaikkivaltias, kaikkinäkevä, jättiläisten kuolettaja, kääpiöiden puuduttaja, korkea herra, valon antaja, kanankakan kantaja, hypnoottinen huijari ym. aina sen mukaan miltä kannalta aappa Hänet tuntee ja Häntä katselee.
ellauri142.html on line 763: Täydellinen tomppeli tekee yhteistyötä silfverbäkin kanssa. Hänen toimintansa
ellauri142.html on line 766: ainoastaan yksi ainoa laillistettu poika, koska Hän on ainoastaan yksi särki. Ihmiskunta kokonaisuudessaan on jumalan poika.
ellauri142.html on line 772: Sellaista heeboa ei voi asettaa minkäänlaisen mahdin alaiseksi. Hän on jumala oman pehmustetun kopin piirissä, ja sen tähden, että hän on yhtä hallitsevan maailmankaikkeuden voiman kaveri, hänen voimansa ulottuu yhtä laajalle kuin senkin voima. Hän on Jeesus Kristus, ainakin jompikumpi niistä.
ellauri142.html on line 774: Hän käytti ja käyttää näkymättömiä voimia, jotka – Hohoi! Ruoka-aika! Makkarakeittoa ja näkkäriä! Pane nyze viisukirja pois. Tässä lusikka. Älä syö sitä särviettiä!
ellauri142.html on line 791: ”Olkaa kiltisti niin kuin lapset.” Lapsen mieli on intohimoista vapaa. (No ei kaikista, ainoastaan panohalusta.) Lapsi on pelkäämätön: hän tekee noloja kysymyksiä, joille vanhemmat useinkaan eivät osaa antaa tyydyttävää vastausta, vaan sensijaan vizaa paljaalle pyllylle. Hän omistaa siis vapaan sanavallan (vizan riskillä) ja kysymyksillään hän saattaa usein jumalat hämmästyneinä ajattelemaan monta tärkeää seikkaa, jotka heiltä muuten ehkä olisivat jääneet huomaamatta. Hetken ajateltuaan ne suuttuu ja antaa lapselle vizaa paljaalle pyllylle. Tässä mielessä meidän pitää olla lapsia. ”Ihmisen ei pidä pelätä jumalaa. Vaikka se uhkaa ja usein lyökin vizalla." (Eckehart) Charlottekaan ei aina pelkää Susannaa vaan jäynän tehtyään juoxee karkuun ihan täysiä. Keppiä! Ska jag ta dej i håret?!
ellauri142.html on line 848: Angelus Silesius, oikea nimi Johannes Scheffler, (1624–1677) oli saksalainen lääkäri, kotoisin Schleesiasta, Breslausta. Se oli aluxi luterilainen vizinikkari. Mystisen kirjallisuuden vaikutuksesta hän siirtyi katolilaisuuteen ja otti nimen Angelus ('enkeli', 'sanansaattaja'). Hän liittyi fransiskaaniveljistöön ja vihittiin papiksi 1661. Kirjailijana hän käytti nimeä Angelus Silesius, 'sleesialainen postiljooni'.
ellauri142.html on line 850: Angelus Silesiuksen Cherubinischer Wandersmann ('Kerubi-vaeltaja') on laaja kokoelma lyhyitä, pääasiassa kaksirivisiä mieterunoja, joissa on Angelus Silesiukselle ominaista mystiikkaa. Hänen virsistään huokuu jeesuxen sulhasen lämmin rakkaus Jeesukseen. Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi Silesiuksen virsi ”Ich will dich lieben, meine Stärke”, lemmittäskö tärkkelys.
ellauri142.html on line 862: Täydellisesti pyhitetyn toiminta on persoonatonta; hänen yksilöllinen persoonallisuutensa on ainoastaan näennäinen. Hän on oikeasti henkimaailman robotti. Vaikuttaa aika mukavalta veikolta. (Veikkohan se aina on, vai mitä? Sisaret älkööt vaivautuko. Siskot, veikot, barrikaadeille.
ellauri142.html on line 864: Uhraaminen, almujen anto ja katumus. Näitä nää tyypit tosiaan hehkuttaa. Nää on niistä kivaa. Siis ihan oikeasti kivaa, ei näitä tehdä jonkun kivemman toivossa. Sehän olis keskiluokkasta. Siveydenharjoittelu puhdistaa hengen. Aamuin illoin muistathan, häpyäsi harjata. Tääkin pitää kyllä tehdä kiintymyxettä. Joka sen laiminlyö, tekee sen mielettömyydestä; sellaisesta kieltäytyminen tapahtuu pimeyden vaikutuksesta. Ihmisen elämä itsekin on hulluutta ja vanhempien tietämättömyyden seurausta. Hänen pitää, koska hän itsekin on pettymys, sopeuttaa itsensä tämän illusorisen, petollisen olemassaolon vaatimuksiin ja ehtoihin.
ellauri142.html on line 898: Kaikki, mitä ihminen tekee, olkoon se ruumiillisen työn, puheen, ajattelun (manas) avulla, olkoon se väärä tai oikea, kaikki tapahtuu näiden viiden syyn johdosta. Nämä viisi syytä tunsi ja selvitti jo Teophrastus Paracelsus (Liber Paramirum. ”De Entimus Morborum”). Philip Aureolus Theofrastus von Hohenheim synt. 1493 Schwyzissä. Lääkäri ja luonnontutkija. Hänestä käytetään toisinaan nimeä Bombastus, toisinaan Paracelsus. Vaikutti loistavasti monilla aloilla. Kuoli 1541 Salzburgissa.
ellauri142.html on line 903: Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim (11. marraskuuta tai 17. joulukuuta 1493 Sveitsi – 24. syyskuuta 1541 Salzburg, Itävalta) oli sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi, psykologi ja okkultisti. Hänen nimensä oli alun perin Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim, mutta hän otti Para-Celsus (parempi kuin Celsius) -nimen roomalaisen lämpömittarin Celsuksen mukaan. Paracelsus halusi korvata skolastisen tieteentekemisen perinteen, jossa tutkimuksen ensisijaisina välineenä oli nojatuoli ja kohteena klassisten auktoriteettien opit, kuten galenoslainen lääketiede ja aristotelinen luonnonfilosofia, luonnon todellisia ilmiöitä ja vuorovaikutuksia tutkivalla kokeellisella tieteellä. Paracelsus painotti tutkimuksissa suoraan luonnosta tapahtuvaa ilmiöiden osallistuvaa havainnointia ilman harhaanjohtavia klassisia teorioita ja ajatuksia.
ellauri142.html on line 938: olentonsa laadusta. Hänelle kuuluu maanviljelys ja karjanhoito
ellauri142.html on line 1020: Alphonse Louis Constant, (8. helmikuuta 1810 – 31. toukokuuta 1875) oli ranskalainen okkultisti ja maagikko. Nimi ”Eliphas Lévi”, jolla hän kirjoitti kirjansa, oli hänen yrityksensä kääntää etunimensä Alphonse ja Louis hepreankielisiksi. Lévi oli pariisilaisen suutarin poika. Hän kävi pappisseminaareissa ja alkoi opiskella katolisen papin virkaa varten. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastui ja lopetti opintonsa ilman pappisvihkimystä. Hän kirjoitti lukuisia lyhyitä uskonnollisia teoksia: Des Moeurs et des Doctrines du Rationalisme en France ('rationalismin moraalisista tavoista ja opeista Ranskassa', 1839) oli vastavalistuksen kulttuurillinen lentolehtinen. La Mère de Dieu ('Jumalan äiti', 1844) johti kahteen lyhyeen vankilatuomioon. Se seurasi kahta radikaalia lentolehtistä L'Evangile du Peuple ('Ihmisten evankeliumi', 1840), ja Le Testament de la Liberté ('Vapauden testamentti'), jotka julkaistiin vallankumouksen vuonna 1848. Lévi oli lyhyen aikaa naimisissa kirjailija Claude Vignonin kanssa. Alphonse oli kalju partapozo.
ellauri143.html on line 1676: 16-vuotiaana Siddhārtha avioitui serkkunsa Yaśohaarān (pāliksi Yasodharā) kanssa. Tarinan mukaan Siddhārtha alkoi vanhemmiten kyllästyä serkkuunsa ja halusi nähdä, mitä sen ulkopuolella oli. Ihastellessaan kaupunkiaan Siddhārtha kuitenkin näki vanhuksen. Hän kummastui näkemästään, sillä ei ollut ikinä nähnyt vanhaa ihmistä. Eikös sillä ollut isovanhempia, vai oliko nekin piilossa kellarissa? Siddhārtha meni kaupungin kujalle ja näki vanhuksen lisäksi sairaan, kuolleen ja askeetikon. Hän käsitti, että maailmassa on myös sairautta, laihuutta, köyhyyttä ja raatoja.
ellauri143.html on line 1680: Seuraavaksi Siddhārtha vetäytyi metsissä elävien viiden berliininmunkin yhteisöön, jonka johtaja oli nimeltään Anakin Skywalker (pāliksi Aññāta Koṇḍañña), ja alkoi harjoittaa hyvin ankaraa askeesia. Siddhārthan harjoittama paasto oli niin ankaraa, että hän oman todistuksensa mukaan pystyi lopulta koskettamaan peräreiän kautta selkärankaansa. Kattokaa jätkät! Koittakaa! Viimein hän tajusi, ettei kukaan voi kokea tätä suurempaa kipua valaistuakseen, ja siitä huolimatta hän ei kuuden vuoden aikana ollut saavuttanut mitään erityisiä tiloja. Muistaessaan, kuinka oli poikasena spontaanisti saavuttanut resitatiivisen tilan istuessaan muna kädessä rusojambolaani-puun alla, Buddha tajusi, että tässä saattaisi olla polku valaistumiseen. Hän kuitenkin tiesi, ettei kykenisi saavuttamaan vastaavaa tilaa näin riutuneella ruumiilla, ja päätti siksi vahvistaa kehoaan ottamalla vastaan hänelle tarjottua ruokaa. Reilu kaveri. Tarinan mukaan sattumalta paikalle osunut pikkutyttö lähikylästä tarjosi hänelle riisiä ja maitoa. Kiitos kulta, olisko torttua?
ellauri143.html on line 1686: Koko loppuelämänsä Buddha omisti muiden opettamiselle. Hän loi buddhalaisuuden ja neuvoi ihmisille löytämäänsä polkua valaistumiseen. Hän palasi viiden askeettitoverinsa luo, jotka päättivät ruveta taas syömään ja ryhtyä ensimmäisiksi buddhalaismunkeiksi (sanskritiksi bhikṣu, pāliksi bhikkhu) kuultuaan Buddhan ensimmäisen opetuspuheen, "Dharman pyörän liikkeelle panemisen sutran". Mutta varsinainen vetolaastari niille oli kama sutra. Dharma tarkoittaa maan tapaa, lakia.
ellauri143.html on line 1694: Siddhartha jatkaa vaellustaan, kohdaten matkallaan mm. lautturi Vasuridevan, joka kuljettaa hänet yllättäen ilman korvausta joen toiselle puolelle. Matkan päätteeksi Siddharta ihastuu kamalaan kurtisaaniin. Kamala kurtisaani lupaa opastaa nuorta miestä ruuminnautintojen maailmaan (maksua vastaan). Ansaitakseen Kamalaa varten tarvitsemaansa rahaa Siddharta aloittaa työskentelynsä liikemiehenä, aluksi apulaisena mutta pian menestyen uudessa ammatissaan - oppien myös nauttimaan tästä uudesta elämäntavastaan. Hänellä ja Kamalalla on tiivis rakkaussuhde, josta Siddharta kuitenkin lopuksi luopuu masentuessaan ja päättäessään että tällainen normaali elämä ei kuitenkaan ole hänen oikea kohtalonsa. Liian keskiluokkaista. Se loikkaa Jamiensa selkään ja jättää Villanuevan haciendan ja dona Caritan kyynelehtimään.
ellauri143.html on line 1698: Kirja päätyy kertomaan Siddhartan uudet ajatukset, joiden mukaan liiallinen onnen ja totuuden etsintä vaikeuttaa niiden löytämistä. Hän uskoo että viisaat sanat ovat turhia, aika on illuusiota, ja lopulta kaikki on yhtä samaa paskaa. Tällä yhdellä viitattaneen hindulaisuuden ajatuksiin jumalista, jotka ovat kaikki myös lähtöisin samasta reiästä. Sukha, dukha, same difference. Hole in one. Kaikenlaiset herännäiset on vituttavia.
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri144.html on line 84: "En yxinkertaisesti ymmärrä Thunberg-ilmiötä. Hän ei tiedä, miten maailma toimii, hänellä ei ole käytöstapoja eikä titteliä nimensä jälkeen (toisin kuin mulla), koska opiskelun sijaan hän on purjehtinut ympäri maailmaa, jotta hän voi kiukutella ja olla vihamielinen aikuisia kohtaan," entinen Top Gear -juontaja tilitti suorasanaisesti eli proosallisesti.
ellauri144.html on line 86: – Hän ansaitsee läimäyksen pyllylleen, hän kirjoitti.
ellauri144.html on line 119: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri144.html on line 123: Sukupuolihirviö! Hän ei kerta kaikkiaan voi - ei halua - kontrolloida lihansa himoja, poltetta aivoissaan, jatkuvasti palavaa halua joka etsii jotakin uutta, hurjaa. jotakin mitä ennen ei ole tullut ajatelleeksi ja, jos sellaista nyt voi kuvitella, mistä ei ennen ole edes kirjoitettu. Mitä vittuun tulee niin hän elää tilassa joka ei ole huojentunut eikä mainittavassa määrässä hienostunutkaan sitä mitä se oli kun hän oli viidentoista eikä voinut koulussa nousta seisomaan kätkemättä seisovaa moloansa kolmirenkaisen muistivihkon taakse. Jokainen tyttö jonka hän näkee (pidelkää hattujanne) kantaa kuin kantaakin jalkojensa välissä oikeaa vittua. Ihmeellistä! Hämmästyttävää! En vieläkään pääse siitä fantastisesta ideasta, että kun katsoo jotakin tyttöä, katsoo jotakin sellaista jolla taatusti on - vittu! Kaikilla niillä on vittu! Heti siinä kuteen alla! Vittuja nussittavaksi! Ja tohtori, teidän Ylhäisyytenne, olkoon nimenne mikä hyvänsä tuntuu olevan aivan samantekevää miten paljon mies parka todellisuudessa saa, sillä hän uneksii huomisesta pillusta jo tämänpäiväistä pumpatessaan! Anna meille meidän jokapäiväinen reikämme.
ellauri144.html on line 172: Paul Robeson otti poliittisesti kantaa ja tuki esimerkiksi Walesin kaivostyöläisiä. Hän myös puhui Neuvostoliiton ja erityisesti Josif Stalinin puolesta, mikä on herättänyt paljon kritiikkiä Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hän toimi hyvin voimakkaasti rotuerottelua vastaan, mutta 1950-luvulla hänen esiintymisensä nostattivat väkivaltaisuuksia, joiden takana olivat oikeistolaiset voimat. Niin aina.
ellauri144.html on line 174: Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myös FBI:n hampaisiin, ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanut hallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
ellauri144.html on line 199: Yliopistosta valmistumisensa jälkeen José Martí asui ja työskenteli useissa eri maissa, hän muun muassa opetti kirjallisuutta Guatemalan yliopistossa sekä toimi toimittajana New Yorkissa. Hän myös matkusti yhteensä kolmesti Kuubaan väärän nimen turvin vuosien 1874 ja 1895 välisenä aikana. New Yorkin vuosiensa aikana hän julkaisi myös ehkäpä tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman runokokoelmansa Versos sencillos (1891). Julkaisu tapahtui hänen elämänsä vaikeana kautena, jolloin hän muun muassa erosi vaimostaan. Tämä myös näkyi kyseisen runokokoelman ulkoasussa ja sananmuodoissa. Hyvänä esimerkkinä kokoelman runo 23:
ellauri144.html on line 210: Paitsi että José Martí oli nationalisti, hän oli myös internationalisti. Hänen näkemyksensä mukaan Kuuban ja Latinalaisen Amerikan suvereenisuus olivat toisistaan erottamaton asia. Hän toimi aktiivisesti muun muassa Puerto Ricon itsenäisyyden puolesta. Kirjoituksissaan José Martí usein sivuaa sosialismin perustajan Karl Marxin teesejä. Tästä huolimatta hänen ei katsota olleen sosialisti, koska hän, toisin kuin sosialistit, ei nähnyt kapitalismia perussyynä Yhdysvaltojen imperialistisille pyrkimyksille.
ellauri144.html on line 253: Osoituksena kansallismielisyydestään José Martí usein hahmotteli Kuuban yhteiskuntaa maan itsenäistyttyä. Hänen perusajatuksiinsa kuului, että maassa vallitsisi puolueeton kapitalismiin pohjaava sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, jossa rotujen ja eri sosiaalisten luokkien tasa-arvo taattaisiin jakamalla maan taloudelliset ja luonnonvarat tasapuolisesti kaiken kansan kesken. Muun toimintansa ohella José Martí perusti New Yorkin -vuosiensa aikana Kuuban Kansan Puolueen, jonka tavoitteena oli maan vapauttaminen espanjalaisten vallasta.
ellauri144.html on line 488: Ernst René Anselm Nyberg on saxalaisen koulun käynyt 50% konkkanokka joka jostain käsittämättömästä syystä oli suomen suurlähettiläs Moskovassa, vaikka se on antikommari ja ryssänvihaaja. Ranen syntyperältään juutalainen äiti meni 1937 naimisiin ei-juutalaisen miehen kanssa, ilmeisesti Suomessa. Se oli perheelle täysi katastrofi, jota erityisesti ortodoksijuutalainen Shulem kaliiperin isoisä ei hyväksynyt. Hänelle äiti lakkasi olemasta. Äiti pantiin häiden jälkeen lepositeisiin ja häntä pidettiin luvattomasti kotiarestissa yli kuukausi. Ranen isoisä Shulem sai toimistaan ehdottoman vankeustuomion.
ellauri144.html on line 711: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 713: Hänen isänsä kuolema samana vuonna tuhosi hänet, ja siitä seurannut masennus johti siihen, että hänet lähetettiin ensin Ranskaan, jossa hänellä oli suhde lääkärinsä vaimon kanssa, ja sitten Madridin parantolaan, jossa oli novitiate-nunnia, jossa hän asui vuosina 1901–1903. Vuosina 1911 ja 1912 hän kirjoitti monia eroottisia runoja, jotka kuvaavat romppeja lukuisten naisten kanssa monilla alueilla. Jotkut heistä viittasivat seksiin novitiaattien kanssa, jotka olivat sairaanhoitajia. Lopulta ilmeisesti heidän äitinsä esimiehet löysivät toiminnan ja karkottivat hänet, vaikka ei tiedetä, tapahtuiko hänen runoissaan kuvattu seksuaalinen toiminta todella vai oliko se vaan käteenvetoa.
ellauri144.html on line 717: Ensimmäisen "herkän" vaiheen teokset syntyivät kotiseudulla Espanjassa. Toinen "älyllinen" vaihe alkoi, kun Himénez matkusti New Yorkiin mennäkseen naimisiin kääntäjä Zenobia Camprubín kanssa ja vietti tämän kanssa pitkän kuherruskuukauden, jonka aikana nuori vaimo (joka oli myöskin runoilija, espanjansi valitettavasti Tagoren lurituxia) luki Himenezille amerikkalaisen runouden espanjankielisiä käännöksiä. Kolmas "ärhäkkä" vaihe alkoi Espanjan sisällissodan aikana, kun Himénez muutti ulkomaille. Hän asui ensin Kuubassa ja myöhemmin Puerto Ricossa. Mexicon sotaministeri Don Jimenez Faria oli ärhäkkä ukko hänkin.
ellauri144.html on line 910: Hän on Jumala joka venttaa kaikkien päiden lopussa, kuin kaikkien reunojen reunalla. Eräänä päivänä löytänemme sen. Mikä päivä? Yksi. Ehkä päivä, jolloin Huan Ramón Himénez kirjoitti nämä jakeet useilla sivuilla. Ehkä tänään, kun muut lukevat niitä. Päivän, jok´ei ole eikä todennäköisesti pitäisikään olla sama kaikille, jolloin sisältä ja ulkopuolelta näemme ja tunnistamme toisemme, päivän, jolloin sanomattomuus on dethroned.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri145.html on line 68: Breton meni naimisiin kolme kertaa. Ensin hän avioitui Simone Kahnin kanssa syyskuussa 1920. Toisen vaimon, Jacqueline Lamban, kanssa hänellä on Aube-niminen tytär. Kolmas vaimo on nimeltään Elisabeth Claro. Breton kuoli 28.9.1966 ja hänet haudattiin Batignolles’n hautausmaalle Pariisiin. Hautakiveen on kaiverrettu teksti ”Je cherche l’or du temps” (”Etsin koko ajan kultaa”). Bretonin leski ja tytär yrittivät tarjota osoitteessa 42 rue Fontaine sijainneen ateljeen taidekokoelmia Ranskan valtion lunastettavaksi, mutta valtio ei halunnut ostaa Bretonin yksityiskokoelmaa. Bretonin jäämistö huutokaupattiin keväällä 2003. No entäs tämä Soupault? Silläkin oli 3 vaimoa. Hän jäi unohduksiin samalla kun hän kirjoitti unohduksesta mutta sai jälleen 1980-luvulla huomiota ja palkintoja, ja teoksista otettiin uusia painoksia. Comme il le racontera dans ses entretiens sur France Culture, il rencontra même par hasard dans un ascenseur Hitler et son aide de camp. Il regrettera de ne pas avoir eu un revolver à ce moment-là. De même, il croisa un jour Staline et fut surpris par l´expression cruelle de son visage. Ce jour-là, il le vit boire 24 vodkas dans une réception mais on lui affirma que Staline les jetait discrètement sans les boire.
ellauri145.html on line 102: Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms. Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 652: 16 Vittorio Emanuele II:n pojasta Umbertosta (1844–1900) oli tullut Italian kuningas Umberto I (1878–1900). Hän avioitui Savoijin prinsessan Margheritan (1851–1926) kanssa. Yksi Nietzschen hulluuskirjeistä oli osoitettu Umbertolle:
ellauri145.html on line 655: 17 Cosima Wagner (1837–1930) oli Lombardiassa syntynyt unkarilaisen pianisti-säveltäjä Franz Lisztin (1811–1886) tytär, joka erottuaan saksilaisesta kapellimestarista Hans von Bülowista (1830–1894) nai toisen saksilaisen, oopperantekijä Richard Wagnerin (1813–1883). Nietzsche ystävystyi Wagnereiden kanssa 1869 lähtien Sveitsissä, mutta välit katkesivat 1878. Nietzschen kirjoituksissa Cosimaan usein yhdistyvä Ariadne on kreikkalaisen mytologian labyrinttikertomusten kreetalainen prinsessa. Hän nai lopulta hurmanjumala Dionysoksen, jonka nimellä osa Nietzschen hulluuskirjeistä, mukaan lukien Cosimalle Ariadnena osoitetut, on allekirjoitettu.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri145.html on line 739: Kontrasti haasteellisen fysiikan ja ensiluokkaisten herkkien lahjojen välillä ei voi epäonnistua Corbièren teoksessa herättämään huumorintajua puolustusrefleksinä, ja ohjaamaan hänet miehenä systemaattisesti pahan maun etsintään. Hän pukeutuu seilorixi kuin Aku Ankka, paljas pyrstö ja räpylät roikkuvat valtavissa saappaissa, hän naulaa kuivuneen rupikonnan takkaseinän reisipeiliin. "Tässä, tässä on minun pää," hän laukoo naiselle samalla kuin ojentaa verisen pässinpään.
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri146.html on line 260: Stirner opiskeli Berliinin yliopistossa filologiaa, filosofiaa ja teologiaa. Hän liikkui aluksi nuorhegeliläisissä piireissä, mutta rakensi oman filosofisen järjestelmänsä paljolti suuntautuneeksi näitä ajattelijoita vastaan. Hegelin lisäksi hän sai vaikutteita Adam Smithiltä. Stirner kirjoitti muun muassa etiikasta, poliittisesta filosofiasta, omistuksesta ja arvoteoriasta.
ellauri146.html on line 262: Stirner työskenteli opettajana tyttöjen kymnaasissa kirjoittaessaan pääteoksensa Der Einzige und sein Eigentum (Ego ja hänen oma), joka oli polemiikkia Hegeliä ja nuorhegeliläisiä, kuten Ludwig Feuerbachia ja Bruno Baueria, mutta myös kommunisteja kuten Wilhelm Weitlingia ja anarkisteja kuten Pierre-Joseph Proudhonia, vastaan. Hän erosi opettajantoimestaan teoksen aiheuttamien kiistojen vuoksi.
ellauri146.html on line 272: Friedrich Gottlieb Klopstock (2. heinäkuuta 1724 Quedlinburg – 14. maaliskuuta 1803 Hampuri) oli saksalainen runoilija. Hänen oodinsa ja muinaisaiheiset näytelmänsä toimivat esikuvina saksalaiselle ja pohjoismaiselle kirjallisuudelle. Klopstockin pääteos oli mahtipontinen heksametrieepos Messias (1748–1773).
ellauri146.html on line 412: Vignyn esikoiskokoelma Poèmes ilmestyi 1822. Niihin aikoihin hän kirjoitti myös mestariteoksensa Moïse (suom. Mooses) ja Éloa, ja ne sekä Le déluge ilmestyivät ensin kokoelmassa Poèmes antiques et modernes (1826). Hän yritti vielä 1823 rintamalle Espanjaa vastaan mutta päätyi reserviin ja kirjoitti lohdukseen runon "Le cor" Rolandin kuolemasta ja Walter Scottin tyylisen historiallisen romaanin Cinq-Mars ou une conjuration sous Louis XIII (1826, Cinq-mars eli Eräs salaliitto Ludvig XIII:nen aikana, suom. K. Cronstedt 1879), joka sai suuren suosion. Hän erosi armeijasta kapteenin arvoisena 31-vuotiaana 1828 ja solmi samana vuonna avioliiton Lydia Bunburyn kanssa.
ellauri146.html on line 420: Vignyn maailmankuva oli hyvin pessimistinen mutta ei mieskohtaisista syistä, kuten Chateaubriandilla tai Byronilla, vaan pessimismi kohoaa yleisinhimilliseksi maailmankuvaksi, jossa on kosketuskohtia Lucretiukseen. Varhaisina vuosinaan Vigny vaikutti Hugohon ja myös Alfred Musset ja Charles Baudelaire saivat häneltä vaikutteita. Hän jätti jäljen myös parnassolaisiin (onneton Sully Prudhomme) ja symbolistiseen runouteen. Vignyn kootut teokset Oeuvres ilmestyivät 1837–1839, 1883–1885 ja 1904–1906. Théâtre ilmestyi 1838–1839, Poésies complètes 1842, Théâtre complet 1848.
ellauri146.html on line 592: Hispaniolassa Balboa ryhtyi maanviljelijäksi, mutta velkaantui yhdeksän vuoden aikana. Hänen oli pakko paeta velkojiaan. Balboa piiloutui tynnyriin San Sebastiánissa Urabánin lahdella purjehtivaan laivaan. Laivan kapteeni Martín Fernández de Encison aikomus oli heittää Balboa laidan yli, mutta hän luopui ajatuksesta, kun miehistö uhkasi kapinalla.
ellauri146.html on line 598: Balboasta tuli siirtokunnan tosiasiallinen johtaja. Hän päätti kuka sai asua siirtokunnassa, ja vihollisensa hän surmasi tai ajoi pois. Balboa kuuli tarinoita suuresta merestä vuorten toisella puolella ja suuresta valtakunnasta nimeltään Birú (myöhemmin nimetty Perúksi). Kun hän kuuli, että kuningas oli lähettänyt määräyksen Balboan pidättämiseksi, hän päätti toimia nopeasti.
ellauri146.html on line 606: Samaan aikaan, kun Doña Marían äiti oli hakemassa tätä, Balboa lähti uudelleen hakemaan Panaman kannakselta orjia. Hän purjehti etelään, mutta joutui myrskyyn. Kun Balboaa ei kuulunut takaisin, Arias de Ávila oli sitä mieltä, että Balboa oli päättänyt mennä perustamaan omaa siirtokuntaa.
ellauri146.html on line 828: Thomas Paine oli yksi Yhdysvaltain perustajakusipäistä. Häntä on kutsuttu ”koulutukseltaan korsetintekijäksi, ammatiltaan journalistiksi ja kutsumukseltaan propagandistiksi”. Aika sama urakehitys kuin ize Phillulla. Paine muutti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1774 ja ehti juuri ja juuri osallistua Amerikan vallankumoukseen ilman että sattui.
ellauri146.html on line 830: Hänen merkittävin panoksensa vallankumoukseen oli (väkimäärään verraten) kaikkien aikojen myydyimmän amerikkalaisen kirjan julkaiseminen eli pamfletin nimeltä Common Sense (1776). Pamfletissa vaaditiin Pohjois-Amerikan siirtokuntien irtaantumista Iso-Britanniasta. Paine on myös tunnettu deismin edustaja.
ellauri146.html on line 834: Hänet otettiin 1768 jälleen tullin palvelukseen Sussexin Lewesissä. Toisen vaimonsa kanssa hänellä oli siellä sivutoimenaan tupakka- ja rihkamakauppa. Hänestä tuli keskusteluklubin jäsen ja hän halusi anomusjulkaisullaan ”Tullivirkailijoitten asema” (Petition) työtovereilleen parempaa palkkaa.
ellauri146.html on line 836: Hän meni 1773 jälleen Lontooseen tullivirkailijoiden edustajana: siellä hän tapasi Benjamin Franklinin. Vuonna 1774 hänet jälleen erotettiin tullin virasta, hänen tilansa Lewesissä laitettiin huutokauppaan ja hän erosi vaimostaan. Franklinin suosituksilla hän muutti vuoden 1774 lopulla Amerikkaan.
ellauri146.html on line 838: Abraham Lincoln oli yhdysvaltalainen poliitikko ja Yhdysvaltain presidentti vuosina 1861–65. Hän toimi ennen poliittista uraansa muun muassa lautturina, sekatavarakaupan myyjänä ja postitoimiston johtajana. Toisin kuin aiemmat presidentit, hän oli kongressiedustajana vain yhden kauden, koska häneen osui. Ei vaitiskaan, hänet ammuttiin vasta pressana.
ellauri146.html on line 870: Sakarjan kirjan kirjoitti prof. Sakarja Jehovan haamukirjoittajana. Hänen nimensä tarkoittaa "Jahve on muistanut". Hänen todellinen henkilöllisyytensä on ainoastaan yksi kirjaan liittyvistä kysymyksistä. Kirjan tarkoituksena ei ole olla niinkään historiallinen vaan teologinen ja pastoraalinen (paimentava). Nykyäänkin historialliset tosiasiat saattavat joskus sulautua yhteen antamaan tilaa varsinaiselle viestille ja kokonaiskuvalle. Tämä pätee myös uskonnollisiin perinteisiin.
ellauri146.html on line 878: Kirjan pääpaino on siinä, että Jumala on etätyössä mutta suunnittelee elävänsä uudelleen kansansa kanssa Jerusalemissa. Hän tulee pelastamaan heidät heidän vihollisiltaan ja puhdistamaan heidät pahasta. Luvut 7–8 käsittelevät sitä elämän laatua, jonka Jumala haluaisi antaa omalle kansalleen, ja nämä sanat sisältävät monia rohkaisevia lupauksia kansalle. Kirjan jakeet auttoivat evankeliumeiden kirjoittajia ymmärtämään Jeesuksen kärsimyksiä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Siksi he lainasivat kirjaa kirjoittaessaan Jeesuksen viimeisistä päivistä.
ellauri146.html on line 880: Jotkut tutkijat katsovat, että kirjalla olisi yhden sijasta useampi kirjoittaja. Heidän mukaansa kirjan luvut 1–8 ovat ensimmäisen, "alkuperäisen" Sakarjan, joka oli Haggain aikalainen, kirjoittamia. Hänen oppilaansa keräsivät hänen profetiansa ja kirjoituksensa, ja ne välittyivät edelleen myöhemmille oppilaille. Nämä olisivat sitten kirjoittaneet kirjan luvut 9–14. Näin kirjalla olisi pitkä alkuperäisen Sakariaan "inspiroima" perintö.
ellauri147.html on line 63: Haapio kuului uransa alkuvaiheessa Tulenkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haapio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haapio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haapio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
ellauri147.html on line 487: Paula Vesalasta eronnut Lauri Ylönen avautuu MTV:lle rankasta avioerostaan: ”Henkisesti raskas ja liikuttava”. Muusikko puhuu avioerostaan MTV:n haastattelussa. Hän kertoo vuoden 2016 menneen ”äärirajoilla”. – Saan energiaa, kun elämässä tapahtuu paljon, mutta viime vuonna menin jo äärirajoilla. Toisaalta nautin väsymyksestä, sillä se nostaa tunteet pintaan ja tulen luovemmaksi sen johdosta, Ylönen kuvailee. – Jopa henkisesti raskas ja liikuttava avioeroni on tuonut elämään perspektiiviä ja sisältöä biiseihini. Kaikella on merkityksensä ja osaan nauttia Paulan surun sekä epätoivon tunteista. Paula jäi nyt odottamaan nuijapäätä seuraavaa.
ellauri147.html on line 497: Ylönen on asunut jo vuosia Yhdysvalloissa. Hän on avoliitossa Katriina Mikkolan kanssa ja pariskunnalla on joulukuussa 2017 syntynyt Oliver-poika.
ellauri147.html on line 499: Musiikkiuransa ohella Lauri Ylönen suunnittelee taloja. Hän on suunnitellut kodit muun muassa Elastiselle ja Duudsonien Jarpille. Rakennusprojekteja seurattiin Laurin talot -ohjelmassa keväällä 2017.
ellauri147.html on line 516: Hän oli luonut kaiken mutta oli näkymätön. Häntä oli kiitettävä ennen kuin söi pikkuleivän, Hänen takiaan oli käytettävä hapsullista rukousliinaa ja ohimokiharoita. Minä osoitin pilveä ja kysyin: "Onko tuo hän?" Isä raivostui: "Idiootti, se on pilvi. Se imee vettä ja ryöpyttää sadetta..."
ellauri147.html on line 650: Narsismin käsitteen ilmeinen ristiriita ja valikoivuuden puute juontaa juurensa Freudiin, kuten voidaan odottaa. Hänen "Narsismin käyttöönotto" on todellinen aarreaitta monipuolisimmista metapsykologisista muunnelmista, joihin lähes kaikki psykoanalyysivirrat ovat viitanneet teoreettisen historiansa, kohdesuhdeteorian sekä egopsykologian aikana, ohjaavat teoreetikkoja sekä itsepsykologit.
ellauri147.html on line 707: Tämä opinnäytetyö, joka toisinaan esitetään aikakriittisillä konnotaatioilla, on saanut laajan hyväksynnän erityisesti 70-luvulla. Häntä edisti Frankfurtin koulun kriittinen teoria. Se on lisännyt ajan diagnoosin sosiofilosofisiin tutkimuksiinsa, joiden mukaan porvarillisen perheen rappeutumisen ja sosiaalisten vaikuttamistekijöiden laajentumisen myötä myöhäisten kapitalististen yhteiskuntien sosialisaatio-olosuhteet ovat muuttuneet siten, että yksilö on jo alttiina massiiviselle sosiaaliselle paineelle ja kulttuuri-teollisille viettelyille, jotka alittavat kynnyksen, eivätkä enää vaadi psykologisten rakenteiden muodostumista ja "kypsiä" konflikteja. Edipaalitasolla, jotka tarjoavat puitteet klassisille neuroosin muodoille.
ellauri147.html on line 890: "Keittiön ovi avautui ja sisään astui nainen silmälaseissa ja tukka nutturalla (Varsovassa harvinainen näky). Hänellä oli kellertävät kasvot, leveä nenä, turpeat huulet ja keltaiset silmät. Koko hänen olemuxessaan oli jotain rahvaanomaista. Povi törrötti kuin parveke. Rintaa ja vazaa peitti iso tunika. Kengät olivat muodottomat. Hän näytti palvelijalta tai köyhältä torikauppiaalta." (Singer: Isäni seurakuntaa.)
ellauri150.html on line 99: Hän on tutkinut kielen ja rasismin yhteyttä yhdysvaltalaisessa mediassa.
ellauri150.html on line 181: Keskustelussa asetelma tuli heti kättelyssä selväksi. Valtaoja jäi pahasti alakynteen Ebrahimin argumentoidessa. Nyrkkeilytermein ilmaistuna Valtaoja laski suojauksensa alas, mikäli hän edes koetti suojautua. Hän oli ylimielinen ja kaikkitietävä kosmologi, jonka ei tarvitse suojautua. Ebrahimin sanat upposivat suoraan sinne, mihin oli tarkoitus. Valtaoja ei tätä kuitenkaan huomannut. Eipä tarvitse enää ihmetellä hidasälyisen meikäläisenkään, mitä tarkoittaa valkoisen miehen taakka. Vielä hidasälyisempi astronomi näytti mallia. Älykkyys on yliarvostettua, sanoo Esko Valtakoira Apu-lehdessä. Vai oliko se Seurassa.
ellauri150.html on line 183: Valtaoja luettelikin hyvän tekemistään, kuten kävi Tampereella nenäpäivillä ja liittyi prosenttiliikkeeseen. Hän esiintyi kuin fariseukset ja kirjanoppineet, joista Uusi testamentti kertoo. He antoivat mintut ja tillit ja lahjoittivat temppelille torvensoittajan kulkiessa heidän edellään.
ellauri150.html on line 195: Valtaoja antoi selkeän äänen valkoisen miehen taakalle. Hän ei voinut alentua korkeuksistaan samalle tasolle kuin Renaz Ebrahimi.
ellauri150.html on line 199: Esko Valtaoja on lähinnä tunnettu tieteen kansantajuistajana. Hänen teoksensa Onko ketään kotona maailmankaikkeudessa sai Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2002.
ellauri150.html on line 201: Valtaoja syntyi Kemissä vuonna 1951. Hän valmistui ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1969. Korkeakouluopintonsa Valtaoja suoritti Turun yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1975 ja tohtoriksi vuonna 1985.
ellauri150.html on line 209: Hän jäi eläkkeelle professorin tehtävästä 1. syyskuuta 2015. Hänellä diagnosoitiin okasolusyöpä vuonna 2019 ja hänet leikattiin. Muttei nähtävästi tarpeexi. Eikä oikeasta paikasta.
ellauri150.html on line 213: Vanhassa testamentissa kerrotaan Aabrahamin vaimon Saaran nauraneen. Hänen kuulemansa asia oli naurettava. Saara nauroi, koska ei uskonut sitä, mitä kuuli.
ellauri150.html on line 223: Hänen mukaansa ”todelliset ongelmat eivät ratkea elitistisellä pelleilyllä tai vainoharhaisella syyttelyllä, vaikka tarkoitus olisi kuinka jalo”.
ellauri150.html on line 351: 17. syyskuuta 1894 turvallisuuspalvelun päällikkö Jean-Conrad Sandherrin apuri majuri Hubert Joseph Henry sai käsiinsä luettelon, joka sisälsi kaupiteltavia sotilassalaisuuksia. Myynnissä oli listan mukaan muun muassa uuden ranskalaisen 120 millimetrin tykin tarkat tiedot. Henryn mielestä tällaisia tietoja ei voinut olla kuin tykistön upseereilla. Hän alkoi tutkia papereita ja törmäsi Alfred Dreyfusin kirjoittamaan raporttiin edelliseltä vuodelta. Henryn mielestä luettelon ja raportin käsialat olivat samat, ja hän sai myös työtoverinsa vakuuttuneiksi Dreyfusin syyllisyydestä. Dreyfusiin ei luotettu, sillä hän oli juutalainen ja Elsassissa syntyneenä häntä pidettiin saksalaismyönteisenä.
ellauri150.html on line 354: Turvallisuuspalvelun Hubert Henryn todistus teki vaikutuksen tuomareihin. Hän väitti tienneensä saksalaisten vakoojasta jo jonkin aikaa, ja oikeussalissa hän osoitti Dreyfusia ja väitti tätä kyseiseksi vakoojaksi. Kun Henryä pyydettiin todistamaan väitteensä, hän totesi että ”on sellaisia salaisuuksia, joita upseeri ei paljasta edes hatulleen”.
ellauri150.html on line 358: Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein, ja Picquart lupasi käydä läpi kaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä ”tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä”. Picquartin aloitteesta Esterházyä alettiin varjostaa ja hänen nähtiin menevän kahdesti Saksan suurlähetystöön. Lisäksi Picquart sai elokuussa käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä, ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 382: Jyrki Lehtola (s. 29. lokakuuta 1963 Tampere) on suomalainen kolumnisti, joka tunnetaan ajankohtaisilmiöitä ja julkisuuden henkilöitä käsittelevistä kolumneistaan. Hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Aamulehteen, Iltalehteen, Ilta-Sanomiin, Imageen, Long Play -lehteen ja Tietoviikkoon. Hän on Suomen ilkeimmäksi luonnehdittu kolumnisti.
ellauri150.html on line 384: Ei vittu täähän on se sama Jyrki Lehtola, joka toimi aikoinaan Markku Eskelisen kanssa häräntappoaseen, eikun siis sen toisen kotieläinaiheisen kulttikirrjan, sanos nyt, sianhoito-oppaan, kakkoskuskina? Tämmönen ilkiökö likasankojournalisti siitä tuli isona? No ei ihme oikeastaan. Ei sillä ollut senkään vertaa lahjoja kuin pikku-Markulla. Häntä on pidetty yhtenä maan harvoista kirjoittajista, jotka tulevat toimeen pääasiassa lehtikolumneilla. Lehtolan isä oli edesmennyt Aamulehden kulttuuritoimittaja Erkka Lehtola. Jyrki Lehtolan veli Juha Lehtola on käsikirjoittaja ja ohjaaja. Samanlaista paskaporukkaa noi on kaikki Lehtolat. Päivääkään ei ole kunnollista työtä tehty. Ja Tamperrreelta tottakai.
ellauri150.html on line 399: Ilta-pulun propagandisti Jyrki Lehtola, jonka naamassa jo lukee isolla "olen setämies" liittää äänensä woke-jupakan jälkeiseen persukuorohon. Sen mielestä MOLEMMAT rasismikeskustelijat on elitistejä. Hän sensijaan ainoana edustaa laahusta. Läppäläppä, ei sentään vallan laahusta vaan laissez faire-järjen ääntä, tolkun miehiä. Kysymys ei ole tässä muusta kun säästyneen setelin väristä, kun wolttikuskeja saa tusinoittain halvemmalla kumilautalta.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri151.html on line 168: Pastorilla on nähtävästi paha tapa tuoda kotiin näitä näpsäköitä suojatteja, niinkuin mulla kaiken maailman kiinalaisia. Mut emmä sentään niitä koittanutkaan bylsiä. Toisin kuin ilmeisesti tää pastori. Hänen aforismejaan ja sutkauksiaan lainataan usein elämänohjeita jakelevissa teoksissa. Ne on kyllä kauttaaltaan aika paskoja. Pastori pettyy kun sakkolihasta ei tule heti valmista, mistä vaimo Amelie puolestaan vähän piristyy. Tähän väliin pitäis lukea nyt vähän Condillacista.
ellauri151.html on line 335: Charly Johan Salonius-Pasternak (s. 18. huhtikuuta 1974 Helsinki) on Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkija vuodesta 2005. Hän on työssään rakastunut Yhdysvaltoihin sekä sen mainioon kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Vuonna 2009 hän oli RKP:n ehdokas europarlamenttivaaleissa. Hän sai 1,923 ääntä eikä tullut valituksi. Charly Salonius-Pasternak, sai etunimensä maailmanhitistä Tuolta saapuu Charlie Brown, jonka Suomessa levytti Vicky Rosti. "Isä halusi antaa minulle nimen Jaska Jokunen", valittaa palsternakka. Se satutti.
ellauri151.html on line 337: Salonius-Pasternak on onnexi asunut useita vuosia ulkomailla. Hän osti kansainvälisen ylioppilastutkinnon Brysselistä, minkä jälkeen hän opiskeli Connecticutin Wesleyan Universityssä vuosina 1993–1997 ja suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon pääaineenaan kaatiotiede. Hän palasi Suomeen suorittamaan asepalveluksen Dragsvikissä rannikkojääkärinä ja on sotilasarvoltaan latva B. Hän tunaroi joitakin vuosia Amsterdamissa teknologiatutkimusyrityksessä kunnes sai potkut ja palasi myyskentelemään jarmulkoja Yhdysvaltoihin vuonna 2001. Vuosina 2004–2008 hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja suoritti nipin napin valtiotieteiden maisterin tutkinnon.
ellauri151.html on line 355: Snellman kertoo, että erityisherkkyys on aiheuttanut hänelle pintapuolisuuden ja toisexi jäämisen tunteita. Häntä pidetään hankalana ja outona joka keksii kummallisia juttuja.
ellauri151.html on line 382: Johann Georg Hamann (27. elokuuta 1730 Königsberg - 21. kesäkuuta 1788 Münster) oli saksalainen valitusfilosofi ja valistuksen vastustaja, ja saksalaisen valistuksen ja "Sturm und Drang" -liikkeen keskeisiä nimiä. Hän oli filosofi Immanuel Kantin ystävä ja tämän tavoin lähtöjään pietistinen protestantti. Hän oli myös luutunsoittaja, joka oli opiskellut tätä soitinta tuolloin Königsbergissä vaikuttaneen ukrainalaisen virtuoosin Timofey Belogradskyn opastuksella. Soiton avulla hän vastusti luutuneita näkemyxiä.
ellauri151.html on line 384: Hamannin epäluottamus järkeen ja valistukseen johti hänet johtopäätökseen, jonka mukaan usko Jumalaan oli ainoa ratkaisu filosofian kiusallisiin ongelmiin. Hamann sai paljon vaikutteita David Humen kirjoituksista. Hänet muistetaan siitä, että hän käytti kuvaa Sokrateesta, joka väitti ettei tiedä mitään, teoksessaan Socratic Memorabilia, jossa hän arvosteli valistuksen riippuvuutta ihmisjärjestä.
ellauri151.html on line 388: Hamann vaikutti Herderiin, Goetheen, Jacobiin, Hegeliin ja Kierkegaardiin. Hämärämpää hämärämmän läpitte. Hamannista on käytetty nimitystä "der Magus des Nordens" ('Pohjan tietäjä'). Hän opiskeli Königsbergissä filosofiaa, teologiaa, kielitiedettä ja lakitiedettä. Hän asui pitkään eri paikoissa Saksassa, Itämerenmaakunnissa, Englannissa ja muualla ja vietti kiertelevää elämää, osaksi kotiopettajana, osaksi muissa tehtävissä. Hän oli ajoittain virkamiehenä kotikaupungissaan, etenkin tullilaitoksessa.
ellauri151.html on line 392: Hamann on tutkinut kokeellisesti muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatuksien ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Wolfram von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermanni Kiltamestari.
ellauri151.html on line 630: Ludwig Hänsel sent the second volume of Hamann’s
ellauri151.html on line 1111: Mutta mixi sallimus ei suonut Mordecai Meirin elää vuosiaan täyteen? Hänhän oli sentään kunnon mies. Vaikka kukapa tohti arvostella kaikkivaltiaan tekoja?
ellauri151.html on line 1112: Eräänä päivänä näin Mordecai Meirin hautajaissaattueen. Leski kulki käsivarret koholla, itki ja vaikeroi. Hänen perässään käveli joukko miehiä jotka juttelivat keskenään. He ikään kuin ilmaisivat: "Mordecai Meir on [oli] Mordecai Meir, me olemme me. Hän on vainaja, mutta me elämme. Hänet viedään hautaan, mutta meidän [meidän vaimojemme] on maxettava vuokramme ja lastemme opetus. Meillä ei ole enää mitään yhteistä."
ellauri152.html on line 54: Theokritos (m.kreik. Θεόκριτος, s. noin 305 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Syrakusasta. Hän oli kreikkalaisen karjapaimenrunouden perustaja ja myynti1edustaja. Joidenkin tietojen mukaan Theokritos oli Simikhoksen poika ja hänen oikea nimensä olisi ollut Moskhos. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Praksagoras ja äitinsä Filina. Theokritos kirjoitti 30 idyllirunoa. Niistä itse asiassa vain kahdeksan on cowboyidyllejä, vaikka Theokritos tunnetaan juuri paimenrunoudestaan. Muut runot käsittelevät muita aiheita. Yleinen aihe on poikarakkaus, ja muodoltaan runoissa on esimerkiksi dialogeja, eräänlaisia minieepoksia (epyllia) sekä ylistysrunoja hallizijoille (enkomia). Theokritokselle itselleen idylli tarkoitti pientä kuvaelmaa, epylli pientä eepoxia ja ekloge pientä otosta eli samplea. Theokritoksen runot on kirjoitettu doorilaisen murteen piirteitä sisältävällä taidekielellä. Koineeta jossa eet väännetään aax. Savveettee murrettee. Osaa runoista pidetään epäperäisinä. Paimenrunojen lisäksi Theokritoksen nimissä on säilynyt 24 epigrammia, joista 22 sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan. Monia epigrammeista pidetään epäperäisinä. Merkittävin Theokritoksen seuraaja paimenrunoilijana on roomalainen Vergilius, joka teki paimenrunoudesta oman erillisen kirjallisuudenlajin ja lujitti Theokritoksen asemaa tämän runouden lajin piirimyyjänä.
ellauri152.html on line 101: Hän sanoi mulle: Tänä yönä näin unta. Sun tukkapehko oli mun kaulan ympärillä. Sun tukka oli kuin kaulapanta mun niskan ja rinnan päällä. Mä silittelin sitä, ne oli niinkö mun, me oltiin jalat ristissä kuin kaxi laakeria samassa keitossa. Ja vähitellen meidän kalut sekaantuivat, ikäänkun mä olisin se ize tai se työntyis muhun niinkuin joku incubus. Kun se oli läpi, se pani kädet mun hartioille ja kazoi mua niin nätisti et mua värisytti.
ellauri152.html on line 233: Mydzouris, pikku paska, älä itke enää. Sä oot mun kulta. Jos nää naiset loukkaa sua vielä, mä kyllä näytän niille närhen näpöttimet. Tule mun kainaloon, ja kuivaa silmäsi. Joo, mä tiedän ezä oot kauhee lapsi ja ezun äiti opetti sulle kaikki temput pienenä. Muzä olet nuori etkä sen takeen osaa olla muuta kuin söpönen. 15v tytön suu on puhdas panet sinne mitä tahansa. Parkkiintuneen naisen alahuuli, vaikka panematon, on sekundaa; sillä naisen ainut pahe on vanheta ja meillä on vitusti muitakin ryppyjä kuin se 1. Mydzouris, mä tykkään sun viattomista silmistä, sun kovasta ja törkeästä nimestä "Hännänimijä", sun nauravasta äänestä ja kevyestä kropasta. Tuu mun luo apulaisexi, ja kun me lähtään ulos yhdessä, naiset sanoo sulle: Moimooi.
ellauri152.html on line 283: KORYDON Aigonin. Hän antoi ne minulle hoitoon.
ellauri152.html on line 295: KORYDON Hänhän kuuluu olevan vahva kuin Herakles.
ellauri152.html on line 299: KORYDON Hän otti mukaan puntitkin ja 20 vuohta evääxi.
ellauri152.html on line 476: "Kuule nyt, äiti. Ei Buddha ollut mikään epäjumalan palvoja, vaan hyvin syvällinen ajattelija. Hän ajatteli samoin kuin meidän omat profeettamme. Ja Konfutse taas...
ellauri152.html on line 492: Nämä keskustelut kiehtoivat minua. Olin jo puhunut samoista asioista veljeni kanssa. Minulla ei ollut mitän halua ryhtyä kauppiaaxi tai Talmudin opettajaxi saati hankkia "suttuista akkaa ja kakaralaumaa", kuten veljeni asian ilmaisi. Kerran hän sanoi: "Hänen on parempi ruveta työmieheksi."
ellauri152.html on line 714: Hän nuuhkii peukkua, juo laihaa teetä ja tutkii tutkimistaan. Onko mitään muuta kuin paasaus?
ellauri152.html on line 717: Isä käyttäytyi kuin kuka tahansa kirjailija. Hän halusi tulla julkaistuxi.
ellauri153.html on line 65: Hietanen romaanissa. Yrjö Hietanen on varsinaissuomalainen ylioptimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen yliviikari ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään torpedomiehexi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten miinan panssarivaunulla. Hän painaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa.
ellauri153.html on line 87: Saadi kävi vieraisilla useissa Anatolian ja Aasian osissa matkojensa aikana, Egyptistä Intiaan. Matkustettuaan n. 30v, hän teki paljon ystäviä ja pari vihollista matkalla. Hän intiimisti oppi miesten ja naisten rökityxistä yrittäessään selvitä mongolien mukanaantuomista onnettomuuxista.
ellauri153.html on line 180: Yx päivä, nuoruuden loistossa, mä matkustin kovaa ja saavuin täysin sippinä illalla yhen ahteen juurelle. Heikko vanha mies, joka oli samoin seurannut karavaania, tuli ja kysyi mixmä levytin, tää ei ollut levytyspaikka nääs. Mä vastasin: ‘Miten mä voin matkustaa, kun mulla ei ole enää jalkoja?’ Hän sanoi: ‘Etkö ole kuullut että on parempi kävellä hellästi ja pysähdellä kuin juosta ja väsyä? Exä ole kuullut Aisopoxen satua jänixestä ja kilpikonnasta?’ Oi sä jotka haluut keretä assalle,
ellauri153.html on line 276: Muutamien päivien kuluttua saapui Sextus Kollatinuksen tietämättä Kollatiaan ja raiskasi Lucretian. Hänen lähdettyään kutsui vaimo isänsä, miehensä sekä muutamia sukulaisia, kertoi heille häväistyksensä, vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämeensä. Todistajain joukossa oli myös kuninkaan sukulainen Brutus. Hän oli ainoastaan siten säilynyt kuninkaan epäluuloiselta julmuudelta, että oli tekeytynyt mielipuoleksi. Brutus nyt veti puukon pois haavasta ja vaati läsnäolijoita karkottamaan Tarkviniusten sukua ja lakkauttamaan kuninkuuden. Siitä alkanut kapina onnistuikin pian siinä. Kapinaa johtivat Lucretian mies Lucius Tarquinius Collatinus ja Lucius Junius Brutus. Heistä tuli Rooman ensimmäiset konsulit. Tarquinius yritti palata valtaan useaan otteeseen ja sai aikeissaan tukea etruskeilta.
ellauri153.html on line 280: Tarquin tunsi olevansa valmis valtaamaan valtaistuimen. Hän meni senaattitaloon aseistettujen miesten kanssa, istui itse valtaistuimelle ja kutsui senaattorit osallistumaan kuningas Tarquiniin. Sitten hän puhui senaattoreille ja halveksi Serviusta orjana, joka syntyi orjasta; siitä, että senaatti ja kansa eivät ole valinneet sitä interregnumin aikana, kuten rooman kuninkaiden valinnassa oli ollut perinne; siitä, että hänestä tuli kuningas naisen vehkeilyjen kautta; Rooman alempien luokkien suosimisesta varakkaiden sijaan ja ylempien luokkien maan viemisestä jaettavaksi köyhille; ja väestönlaskennan pystyttämisestä, jotta ylempien luokkien rikkaus paljastuisi kansan kateuden herättämiseksi.
ellauri153.html on line 286: Tarquin aloitti valtakautensa kieltäytymällä hautaamasta kuollutta Serviusta ja tappamalla sitten useita johtavia senaattoreita, joiden hän epäili olevan uskollisia Sertiukselle. Koska hän ei korvannut surmattuja senaattoreita eikä kuullut senaattia hallitusasioissa, hän pienensi sekä senaatin kokoa että auktoriteettia. Perinteen katketessa Tarquin tuomitsi pääomarikokset pään poistolla ilman neuvonantajien neuvoja ja aiheutti pelkoa niiden keskuudessa, jotka saattavat ajatella vastustavansa häntä. Hän teki voimakkaan liittolaisen, kun hän kihlasi tyttärensä Octavius Mamilius Tusculumissa, joka oli latinalaisten päälliköiden merkittävimpiä.
ellauri153.html on line 290: Sovittiin, että latinalaisten sotilaat osallistuvat lehtoon määrättynä päivänä ja muodostavat yhtenäisen sotilaallisen voiman Rooman armeijan kanssa. Seuraavaksi Tarquin aloitti sodan Volscien kanssa ja otti rikkaan Suessa Pometian kaupungin. Hän juhli voittoa, ja tämän valloituksen saaliilla hän aloitti Jupiterin Optimus Maximuksen temppelin pystyttämisen, jonka Vanhin Tarquin oli vannonut. Sitten hän aloitti sodan Gabin kanssa, joka oli yksi latinalaisamerikkalaisten kaupungeista, joka oli hylännyt Rooman ilmastosopimuksen. Tarquin ei pystynyt valtaamaan kaupunkia asein, vaan turvautui toiseen strategioihin. Hänen poikansa Sextus, joka teeskenteli isänsä kohtelevan häntä huonosti ja peitti tahallisen huolimattomasti veriset raidat perseessä, pakeni Gabiin. Ihastuneet asukkaat uskoivat hänelle joukkojensa komennon, ja kun hän oli saanut kansalaisten rajoittamattoman luottamuksen, hän lähetti isänsä sanansaattajan tiedustelemaan, kuinka hänen pitäisi toimittaa kaupunki käsiinsä.
ellauri153.html on line 294: Roomassa Tarquin tasoitti Tarpeian-kallion huipun, josta oli näkymät forumille, ja poisti useita muinaisia Sabinen pyhäkköjä tehdäkseen tilaa Jupiterin Optimus Maximuksen temppelille Capitoline-kukkulalla. Hänen suurimmat ansionsa olivat, että hän rakensi sirkukseen istuintasoja ja määräsi Rooman suuren viemärin, kloaca maximan, kaivamisen.
ellauri153.html on line 296: Erään tarinan mukaan Cumaean Sibyl lähestyi Tarquinia, joka tarjosi hänelle yhdeksän profetiakirjaa kohtuuttomaan hintaan. Tarquin kieltäytyi äkillisesti, ja sibyl jatkoi kolmen polttamista yhdeksästä. Sitten hän tarjosi hänelle jäljellä olevia kirjoja, mutta samaan hintaan. Hän epäröi, mutta kieltäytyi taas. Sitten sibyl poltti vielä kolme kirjaa ennen kuin tarjosi hänelle kolme jäljellä olevaa kirjaa alkuperäiseen hintaan. Viimeinkin Tarquin hyväksyi, tällä tavalla Sibylline-kirjojen hankkimisen. Tää on tosi amerikkalainen tarina, ei ihme että jenkit ovat republikaaneja.
ellauri153.html on line 300: Cilerien tribunena Brutus oli kuninkaan henkilökohtaisen henkivartijan päällikkö ja hänellä oli oikeus kutsua roomalainen comitia. Tämän hän teki, ja kertomalla kansan erilaisista epäkohdista, kuninkaan vallan väärinkäytöksistä ja lietsomalla yleisön mielipiteen tarinalla Lucretian raiskauksesta Brutus taivutteli kooman kumoamaan kuninkaan imperiumin ja lähettämään hänet maanpakoon. Tullia pakeni kaupungista väkijoukon pelossa, kun taas Sextus Tarquinius, hänen tekonsa paljasti, pakeni Gabiin, jossa hän toivoi roomalaisen varuskunnan suojelua. Hänen aiempi käytöksensä siellä oli kuitenkin tehnyt hänestä monia vihollisia, ja hänet murhattiin pian. Kuninkaan sijasta comitia centuriata päätti valita kaksi konsulia pitämään valtaa yhdessä. Lucretius, kaupungin prefekti, johti ensimmäisten konsulien, Brutuksen ja Collatinuksen, valintaa.
ellauri153.html on line 591: Ryöstely on ohi, ja hiljaisuus laskeutuu Kardemummaan. Sotilaspoikien teltat kahahtelevat epäilyttävästi iltapäivän tuulessa. Kuningas Saul on kutsunut luokseen "muutamia miehiä", joiden joukossa on hänen vanhin poikansa Jonatan. Nuori taimen, Daavid, kertoo intoa pursuten, mitä on tapahtunut. Saul kuuntelee herkeämättä, jottei sanaakaan mene ohi korvien. Mutta mitä Jonatan ajattelee? Hän on saanut monia peräänvetoja Jehovan armeijassa pitkän uransa aikana. Kunnia tämänpäiväisestä varvista kuuluu kuitenkin tälle nuorukaiselle. Daavid on taklannut Goljat-nimisen jättiläisen! Jepu jee! Onko Jonatan kateellinen Daavidin saaman jättestor ståkukin vuoksi?
ellauri153.html on line 599: Miten Jonatan ja Daavid saattoivat ystävystyä niin nopeasti? Se johtui perustasta, jolle heidän ystävyytensä rakentui. Mietitäänpä Jonatanin taustaa. Jonatan oli kokeillut kovia ja pletkuja. Hänen isänsä, kuningas Saul, oli vuosien kuluessa muuttunut: nöyrästä, tottelevaisesta peräaukon miehestä oli tullut julkea ja omapäinen. (1. Samuelin kirja 15:17–19, 26.)
ellauri153.html on line 601: Jonatan on varmasti surrut syvästi Saulissa tapahtunutta muutosta, sillä he olivat olleet hyvin, hyvin, hyvin läheisiä (1. Samuelin kirja 20:2). Hän luultavasti pelkäsi, että Saul voisi aiheuttaa vahinkoa Jehovan valitulle kankulle. Saisiko kuninkaan tottelemattomuus hänen alamaisensakin poikkeamaan väärälle tielle ja menettämään Jehovan suosion? Tämä oli epäilemättä vaikeaa aikaa Jonatanin kaltaiselle anusaukon miehelle.
ellauri153.html on line 603: Tätä taustaa vasten voi olla helpompi ymmärtää, miksi Jonatan piti nuoresta Daavidista. Hän näki Daavidin hyvin, hyvin, hyvin suuren aukon. Daavid, toisin kuin Saulin sotilaat, ei ollut pelännyt edes Goljatin jättiläiskokoista asetta. Hän oli aivan oikein päätellyt, että pyllistellessään Jehovan housuissa häneen mahtuisi vaikka Goljat jäykkine aseineen. (1. Samuelin kirja 17:45–47.)
ellauri153.html on line 605: Vuosia aiemmin Jonatan oli ajatellut samoin. Hän oli ollut varma, että kaksi miestä – hän ja hänen silloinen aseenkantajansa – pystyisivät pukittamaan kokonaisen varuskunnan. Miksi? ”Mikään ei voi estää Jehovaa”, hän oli sanonut. (1. Samuelin kirja 14:6.) Jonatanilla ja Daavidilla oli siis paljon yhteistä: luja usko Jehovaan ja syvä rakkaus miekkosiin. Se oli ihanteellinen perusta heidän ystävyydelleen. Vaikka Jonatan oli lähes 50-vuotias vaatimaton prinssinnakki ja Daavid tuskin 20-vuotias mahtava taimen, heidän kokoerollaan ei ollut merkitystä. *
ellauri153.html on line 607: Jonatanin ja Daavidin välinen homoliitto suojeli heidän ystävyyttään. Millä tavoin? Daavidhan tiesi, mitä Jehovalla oli mielessään häntä varten: hänestä tulisi Israelin seuraava homokuningas. Hän ei varmaankaan salannut tätä Jonatanilta. Sellaisessa ystävyyssuhteessa, jollainen heidän välillään oli, ei ole salaisuuksia eikä valheita. Miten tämä tieto vaikutti Jonataniin? Oliko hän ehkä elätellyt sellaista toivoa, että jonain päivänä hänestä tulisi kuningatar ja että hän voisi oikaista isänsä vierelle? Raamattu ei kerro Jonatanin käyneen mitään sisään-ulos kamppailua. Se kertoo vain sen, millä on todellista merkitystä: Jonatan oli uskollinen, ja hänellä oli aukko mihin puskea. Hän näki, että Daavidilla oli ihan jumalattomankankea. (1. Samuelin kirja 16:1, 11–13.) Siihen Jonatan ei telonut tattispalaansa eikä pitänyt Daavidia kilpailijana vaan salarakkaana. Hän halusi nähdä Jehovan tahdon toteutuvan.
ellauri153.html on line 613: Saul piti Daavidista aluksi hyvin, hyvin, hyvin paljon ja nimitti hänet armeijansa johtoon. Ajan mittaan Saulin kuitenkin voitti vihollinen, jolle Jonatan ei ollut antanut periksi: peniskateus. Taistellessaan Israelin vihollisia palestiinalaisia vastaan Daavid kulki voitosta voittoon. Häntä ylistettiin ja ihailtiin. Jotkut israelilaisnaiset jopa lauloivat: ”Saul on surmannut tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” [Jee jee! Vitun GT sählämit! On siinäkin ilon aihetta!] Se ei ollut Saulin lempilauluja! Raamattu kertookin: ”Siitä päivästä lähtien Saul suhtautui Daavidiin epäluuloisesti.” (1. Samuelin kirja 18:7, 9.) Saul pelkäsi, että Daavid yrittäisi anastaa häneltä kullikuninkuuden. Se oli kuitenkin turha pelko. Vaikka Daavid tiesi, että hänestä tulisi Saulin peräsmies, hän ei koskaan edes harkinnut Jehovan liukkaaxi voiteleman kuninkaan rotkauttamista.
ellauri153.html on line 617: Jonatan sanoi isälleen: ”Kuninkaan ei tule tehdä syntiä palvelijaansa Daavidia vastaan, sillä hän ei ole tehnyt syntiä sinua vastaan (mä en nyt kerro ihan kaikkea), mut ennen kaikkea sinulle on ollut *hyötyä* siitä, mitä hän on tehnyt sinulle. Hän vaaransi elämänsä nuollessaan kuoliaaksi jättikyrpäisen palestiinalaisen, ja niin Jehova antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen ja olit hyvin iloinen. Miksi siis tekisit syntiä vuodattamalla viatonta runkkua ja surmauttamalla Daavidin syyttä?” Saul tuli hetkeksi järkiinsä. Hän kuunteli Jonatania ja jopa vannoi, ettei vahingoittaisi Daavidia. Mutta Saulilla ei ollut edes sanan "ei" mittainen. Kun Daavid edelleen menestyi, Saul alkoi tuntea niin suurta kateutta, että yritti raivoissaan *keihästää* tämän! (1. Samuelin kirja 19:4–6, 9, 10.) Daavid kuitenkin pakeni Saulin hovista.
ellauri153.html on line 623: Jonatan yritti jälleen saada isänsä tekemään sovinnon Daavidin kanssa, mutta entistä huonommalla menestyksellä. Daavid tuli salaa Jonatanin luo muka kertomaan, että hän pelkäsi henkensä puolesta. ”Olen vain askeleen päässä pienestä kuolemasta!” hän sanoi ystävälleen. Jonatan lupasi selvittää, millä mielellä hänen isänsä on, ja kertoa sen sitten Daavidille. Daavid pysyisi kaapissa, ja Jonatan ilmoittaisi lopputuloksen käyttämällä housuja ja takapuolta. Jonatanilla oli vain yksi pyyntö. Hän vannotti Daavidia: ”Älä koskaan lakkaa esittämästä ruskokielistä rakkautta sukuelimelleni, silloinkaan kun Jehova pyyhkii pois kaikki sinun vihollisesi maan päältä, ml kateellisen isäpaapan.” Daavid lupasi huolehtia aina Jonatanin suvun killuvista. (1. Samuelin kirja 20:3, 13–27.)
ellauri153.html on line 625: Jonatan yritti puhua Daavidista hyvää Saulille, mutta tämä raivostui. Hän kutsui Jonatania ”kapinallisexi naismaisexi pojaksi” ja sanoi, että Jonatanin uskollisuus Daavidia kohtaan oli häpeäksi koko perheelle. Hän yritti saada poikansa ajattelemaan omaa etuaan ja sanoi: ”Niin kauan kuin Iisan poika on elossa maan päällä, et sinä eikä sinun kullisi ole turvassa.” Kuurona isänsä pelotteluyrityksille Jonatan vetosi häneen uudelleen: ”Miksi hänet pitäisi surmata? Mitä hän on tehnyt?” Silloin Saul räjähti! Iästään huolimatta hän oli vielä voimakas hinuri. Hän sinkosi "keihäänsä" *poikaansa* kohti! Hän ei kuitenkaan osunut näpeimpään kohtaan taulun yläreunassa, niin taitava kuin ehkä olikin. Syvästi loukkaantunut ja nöyryytetty Jonatan lähti vihaisena pois takapuoltaan pidellen. (1. Samuelin kirja 20:24–34.)
ellauri153.html on line 629: Seuraavana aamuna Jonatan meni kaupungin ulkopuolelle lähelle Daavidin piilopaikkaa. Hän ampui latingin, kuten oli Daavidin kanssa sopinut, ja siitä Daavid tiesi, että Saul oli yhä aikeissa tappaa hänet. Sitten Jonatan lähetti palvelijansa takaisin kaupunkiin. Jonatanilla ja Daavidilla oli nyt hetki aikaa kahden kesken. Miehet itkivät, ja Jonatan hyvästeli surullisena nuoren ystävänsä, josta tuli nyt elintasopakolainen. (1. Samuelin kirja 20:35–42.)
ellauri153.html on line 631: Jonatan pysyi uskollisena eikä antanut periksi kuin "izekkyydelle". ["Izekkyys" on tietysti peitenimi naimapuuhille.] Kaikkien Jumalalle uskollisten apinoiden vihollinen, Saatana, olisi varmasti halunnut nähdä Jonatanin munan kuten Saul ja keskittyä persvakoon ja kullin sijoitteluun siihen. Saatana vetoaa ihmisten "izekkyyteen" – ja suorastaan nauttii siitä. Hän sai esivanhempamme Aadamin ja Eevan lankeamaan "izekkyyden" ansaan. (1. Mooseksen kirja 3:1–6). Jonatanin taipumattomuuden on täytynyt olla Saatanasta todella kiihottavaa! Vastustatko sinä tällaisia houkutuksia? "Izekkyys" on nykyään oikea pandemia (2. Timoteukselle 3:1–5). Jonatanin epäperäinen "izekkyys" ja ruskokielisyys ovat jäljittelemisen arvoisia!
ellauri153.html on line 637: Saulin viha Daavidia kohtaan muuttui pakkomielteiseksi. Jonatan katseli avuttomana, miten hänen isänsä kokosi lopulta armeijansa ja kierteli kuin mielipuoli pitkin maata etsimässä edes yhtä peräviatonta miestä. (1. Samuelin kirja 24:1, 2, 12–15; 26:20.) Mitä Jonatan teki? Raamattu ei kerro, että hän olisi koskaan ollut mukana edes seurapoikana yhdelläkään Daavidin vastaisella sotaretkellä. Hän ei voinut ajatellakaan sellaista, sillä hän oli uskollinen Jehovalle ja Daavidille ja piti kiinni ystävävänsä keskijalasta.
ellauri153.html on line 641: Jonatan vakuutti Daavidille: ”Älä pelkää, sillä isäni Saul ei löydä sinua. Hän ei löydä edes persettään kahdella kädellä koittamalla.” Miksi hän saattoi olla siitä niin varma? [Hän oli koittanut.] Jonatan toivoi lujasti, että Jehovan tarkoitus toteutuisi. Sitten hän jatkoi: ”Sinusta tulee Israelin kuningas.” Profeetta Samuel oli esittänyt tuon lupauksen Jonatanille vuosia aiemmin samoissa aikeissa, ja Jonatan muistutti nyt Daavidia siitä, että Jehovan sanaan voi aina luottaa [toisin kuin Samulin]. Omasta tulevaisuudestaan Jonatan sanoi: ”Minä tulen aina olemaan kakkospesällä.” Miten suurta nöyryyttä hän osoittikaan! Hän tyytyisi pyllistämään izeään 30 vuotta nuoremman miehen alaisuudessa ja olemaan tämän oikeana ja vasempana kätenä. Lopuksi hän sanoi: ”Myös isäni Saul haluisi niin samaa.” (1. Samuelin kirja 23:17, 18.) Saul tiesi sydämessään, että hänet oli tuomittu häviämään taistelu tuosta miehestä poikaansa vastaan, jonka Jehova oli valinnut Taavi-enon seuraavaksi kuningattarexi.
ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.)
ellauri153.html on line 675: 2 Kaikki oli saanut alkunsa Nabobista. Hän oli toiminut tapansa mukaan julmasti ja röyhkeästi. Tällä kertaa hän oli kuitenkin loukannut väärää miestä – uskollisten ja harjaantuneiden Israelin armeijan sotilaiden rakastettua päällikköä. Nyt yksi Nabobin nuorista työmiehistä, kenties taimen, tuli kertomaan asiasta Abigailille luottaen siihen, että tämä keksisi keinon heidän pelastamisekseen. Mutta mitä yksi nainen mahtaisi kokonaiselle armeijalle?
ellauri153.html on line 687: 4 Abigail ja Nabob eivät sopineet hyvin yhteen. Nabob olisi tuskin voinut valita parempaa vaimoa, kun taas Abigail havaitsi olevansa naimisissa miehen kanssa, jota kelvottomampaa sai hakea. Nabobilla oli kyllä rahaa - se oli rikas kuin Naabob, kuten el Zorro joka oli löytänyt azteekkien aarteen Sierra Madrelta - minkä vuoksi hänellä oli suuret käsitykset izestään. Mutta miten muut suhtautuivat häneen? Raamatusta on vaikea löytää henkilöä, josta puhuttaisiin yhtä halveksuvasti kuin Nabobista. Jopa hänen nimensä merkizee ’mieletöntä, typerää’. Antoivatko hänen vanhempansa hänelle tämän nimen syntymän yhteydessä, vai oliko kyseessä lisänimi, jonka hän sai myöhemmin? [Mitä luulet ääliö? Tän propagandan kirjottaja oli Daavidin huonetta ja sukua.] Olipa asia kummin tahansa, hän osoittautui nimensä mukaiseksi. Nabob oli ”tyly ja menettelytavoiltaan paha”. Hän oli rehentelijä ja juoppo, ja häntä kohtaan tunnettiin laajalti vastenmielisyyttä ja pelkoa. (1. Sam. 25:2, 3, 17, 21, 25.) Se on kieltämättä epätavallista oikeassa elämässä, jossa upporikkaat miljardöörit ovat useimmiten fixuja ja reiluja.
ellauri153.html on line 691: 5 Abigail oli täysin erilainen kuin Nabob. Hänen nimensä merkizee ’isäni ilahtui’. Moni isä on ylpeä kauniista tyttärestä, mutta viisas isä on paljon iloisempi lapsen sisäisestä kauneudesta. (Viisas isä ei kyllä lähde tutustumaan siihen omin nokkineen.) Valitettavan usein ulkoisesti kaunis ihminen ei näe tarvetta kehittää sellaisia ominaisuuksia kuin ymmärtäväisyyttä, viisautta, rohkeutta ja uskoa. Näin ei ollut Abigailin laita. Raamattu ylistää häntä sekä hänen ymmärtäväisyytensä että kauneutensa vuoksi. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:3.)
ellauri153.html on line 698: 7 Viisaat vanhemmat opettavat lapsilleen tervehenkisen näkemyksen avioliitosta. He eivät kannusta lapsiaan solmimaan avioliittoa yxinomaan rahan vuoksi eivätkä painosta heitä aloittamaan seurustelua, kun he ovat vielä liian nuoria ottamaan kannettavakseen aikuisen painoa (1. Kor. 7:36). Abigailin oli kuitenkin liian myöhäistä miettiä tällaisia seikkoja. Hän oli joka tapauksessa naimisissa Nabobin kanssa, ja hän oli päättänyt selviytyä tuossa vaikeassa tilanteessa niin hyvin kuin mahdollista.
ellauri153.html on line 714: 11 Ruoan hankkiminen erämaassa kaikille sotureille oli varmasti melkoinen urakka. Niinpä eräänä päivänä Daavid lähetti kymmenen miestä Nabobin luokse pyytämään apua. Daavid valitsi ajankohdan viisaasti. Oli kerizemisaika, jolloin oli tapana järjestää juhlia ja osoittaa anteliaisuutta. Daavid valitsi myös sanansa huolella ja käytti kunnioittavia ilmauksia ja puhuttelumuotoja. Hän jopa käytti izestään ilmausta ”poikasi Daavid”, mikä saattoi olla kohtelias tapa tunnustaa, että Nabob oli häntä vanhempi. [Ja että Taavi oli Naabalin pojan kundikaveri.]
ellauri153.html on line 717: 12 Nabob oli raivoissaan! Hän ”sätti heitä”, kertoi kirjoituksen alussa mainittu nuorukainen Abigailille. Saita Nabob voivotteli suureen ääneen kallisarvoista leipäänsä, vettään ja teuraslihaansa. Hän puhui Daavidista pilkallisesti ja vertasi häntä karanneeseen palvelijaan. Nabobin näkemys Daavidista oli kenties samansuuntainen kuin Saulin, joka vihasi Daavidia. Kummankin suhtautuminen poikkesi tiettävästi jyrkästi Jehovan näkökannasta. Jumala rakasti Daavidia ja piti häntä Israelin tulevana kuninkaana, ei kapinallisena ilmaispaloja kerjäävänä orjana. (1. Sam. 25:10, 11, 14.) [Olikohan Jahve vallan mustasukkainen Joonatanille? Ja sille Naabanin pojalle?]
ellauri153.html on line 721: 13 Kun Daavidin lähetit kertoivat hänelle, mitä oli tapahtunut, hän vimmastui. ”Sitokoon jokainen miekkansa vyölleni!” hän käski. Aseistauduttuaan näin 400 miekalla Daavid lähti johtamaan 400:aa miestä hyökkäykseen. Hän vannoi ottavansa hengiltä jokaisen miespuolisen Nabobin huonekunnasta. (1. Sam. 25:12, 13, 21, 22.) Daavidin suuttumus oli ymmärrettävää, mutta hän ilmaisi sitä väärällä tavalla. Raamatussa sanotaan: ”Miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta.” (Jaak. 1:20.) Eli älä suutu, hankkiudu tasoihin. Miten Abigail voisi pelastaa huonekuntansa? [Spoileri: tarjoomalla pyllyä vahvemmalle koiraalle!]
ellauri153.html on line 727: 14 Olemme jo nähneet Abigailin ottavan ensimmäisen askeleen vääryyden korjaamiseksi. Toisin kuin miehensä hän oli halukas kuuntelemaan. Nabobista taas nuori palvelija sanoi: ”Hän on liian kelvoton, jotta hänelle voisi puhua.” * (1. Sam. 25:17.) Valitettavasti Nabob piti izeään niin tärkeänä, ettei hän halunnut kuunnella muita. Tällainen ylimielisyys on hyvin yleistä myös nykypäivänä. Mutta nuorukainen tiesi omasta kokemuxesta Abigailin olevan erilainen, ja epäilemättä juuri siksi hän meni kertomaan tälle ongelmasta.
ellauri153.html on line 733: 15 Abigail toimi ripeästi. Sana ”kiireesti” liitetäänkin häneen tässä kertomuksessa neljä kertaa. Hän kokosi Daavidille ja tämän miehille avokätisen lahjan. Siihen sisältyi leipää, viiniä, lampaita, paahdettuja jyviä sekä tosi hyviä rusina- ja viikunakakkuja. Abigail selvästikin tiesi, mitä heidän taloudessaan oli, ja oli täysin tehtäviensä tasalla, kuten Sananlaskujen kirjassa myöhemmin kuvailtu pystyvä vaimo (Sananl. 31:10–31). Hän lähetti elintarvikkeet edellään palvelijoiden mukana ja seurasi ize yksin perässä. Raamattu kuitenkin kertoo, että ”aviomiehelleen Nabobille hän ei ilmoittanut mitään”. (1. Sam. 25:18, 19.) Ei tahtonut häiritä Naabobia joka laski onnenlantteja.
ellauri153.html on line 743: 18 Abigail otti ize vastuun tapahtuneesta ja pyysi Daavidia antamaan hänelle anteeksi. Hän myönsi realistisesti, että Nabob oli nimensä mukaisesti mieletön, ja mahdollisesti antoi siten ymmärtää, että tällaisen miehen rankaiseminen olisi sopimatonta Daavidin arvolle. Hän ilmaisi luottavansa siihen, että Daavid oli Jehovan todistaja ja taisteli ”Jehovan sotia”. Abigail myös osoitti tietävänsä, että Jehova oli luvannut Daavidille kuninkuuden. Hän sanoi: ”Jehova – – varmasti valtuuttaa sinut Israelin johtajaksi.” Lisäksi Abigail pyysi hartaasti, ettei Daavid tekisi mitään, mikä saattaisi hänet verivelkaan tai mistä voisi myöhemmin tulla ”horjumisen syy”, ilmeisesti tunnontuskien aiheuttaja. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:24–31.) Miten miellyttäviä ja koskettavia sanoja! [Miten miellyttävää koskettaa niiden sanojaa!]
ellauri153.html on line 747: 19 Miten Daavid reagoi? Hän otti vastaan Abigailin lahjan ja sanoi: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, joka on tänä päivänä lähettänyt sinut minua vastaan! Ja siunattu olkoon järkevyytesi, ja siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan.” Daavid ylisti Abigailia siitä, että tämä oli osoittanut rohkeutta ja tullut kiireesti häntä vastaan, mikä oli estänyt häntä tulemasta verivelkaiseksi. ”Mene rauhassa kotiisi”, Daavid sanoi ja lisäsi nöyrästi: ”Olen ämmä kuullut ääntäsi, saanut tarpeexeni pyllystäsi, ja heittänyt tuomasi eväät ääntä kohti.” (1. Sam. 25:32–35.)
ellauri153.html on line 753: 20 Käännyttyään paluumatkalle Abigail ei varmastikaan voinut olla ajattelematta tätä tapaamista. Aivan varmasti hän huomasi, miten suuresti uskollinen ja huomaavainen Daavid ja hänen öykkärimäinen miehensä erosivat toisistaan. [Vittu eivät millään lailla. Öykkärit ei siedä toisiaan, kuten Singer huomasi jo pienenä.] Hän ei kuitenkaan jäänyt hautomaan tällaisia ajatuksia. Kertomus jatkuu: ”Myöhemmin Abigail tuli Nabobin luo.” Abigail tosiaan palasi miehensä luokse, sillä hän oli lujasti päättänyt hoitaa osansa vaimona parhaan kykynsä mukaan. Hänen täytyi kertoa Nabobille lahjasta, jonka hän oli antanut Daavidille ja tämän miehille. Nabobilla oli oikeus saada tietää tästä. Abigailin täytyi kertoa myös siitä vaarasta, jolta huonekunta oli välttynyt, ennen kuin Nabob kuulisi siitä muualta, mikä olisi tälle vieläkin häpeällisempää. Abigail ei kuitenkaan voinut puhua miehensä kanssa heti. Nabob juhli kuin kuningas ja oli ”niin juovuksissa kuin vain voi olla”. (1. Sam. 25:36.)
ellauri153.html on line 761: 22 Mikä Nabobia vaivasi? ”Hänen sydämensä kuoleutui hänessä, ja hän ize tuli kuin kiveksi.” Kyseessä oli mahdollisesti jonkinlainen sairauskohtaus. Hänen loppunsa koitti kuitenkin kymmenisen päivää myöhemmin – eikä pelkästään lääketieteellisistä syistä. ”Jehova löi Nabobia köniin, niin että tämä kuoli.” (1. Sam. 25:38.) Tuohon oikeudenmukaiseen teloitukseen päättyi Abigailin pitkä, painajaismainen avioliitto. Vaikka Jehova ei tiettävästi enää nykyään puutukaan asioihin surmaamalla ihmisiä yliluonnollisesti, tämä kertomus on sopiva muistutus siitä, että perheessä harjoitettava sorto ja väkivalta ei jää milloinkaan häneltä huomaamatta. Hän saattaa varmasti oikeuden voimaan omana aikanaan. (Lue Luukkaan 8:17.)
ellauri153.html on line 765: 23 Sen lisäksi että Abigail vapautui huonosta avioliitosta, häntä odotti toinenkin siunaus. Kun Daavid sai tietää Nabobin kuolemasta, hän lähetti sanansaattajia kosimaan Abigailia. Tämä vastasi: ”Tässä on orjattaresi palvelijattarena pestäkseen herrani palvelijoiden keskijalat.” Mahdollisuus avioitua Daavidin kanssa ei selvästikään muuttanut Abigailia. Hän jopa tarjoutui palvelemaan Daavidin palvelijoita! [ Jumpe, kerrankin kunnolla nöyrä ämmä!
ellauri153.html on line 766: Mistä tollasia saa! Tän täytyy olla satua.] Tämän jälkeen kerrotaan taas hänen ripeästä toiminnastaan. Hän laittautui kiireesti valmiiksi lähteäkseen Daavidin luokse. [Hehe.] (1. Sam. 25:39–42.)
ellauri153.html on line 770: 24 Kertomus ei kuitenkaan pääty kuten satukirjoissa. Abigailin elämä Daavidin rinnalla ei tulisi olemaan aina helppoa. Daavidilla oli jo vaimo nimeltä Ahinoam, ja vaikka Jumala hyväksyikin moniavioisuuden, se epäilemättä aiheutti uskollisille naisille tuolloin melkoisia haasteita. Daavid ei myöskään ollut vielä kuningas. Hänellä olisi monia vastoinkäymisiä voitettavanaan ennen kuin hän palvelisi Jehovaa tuossa tehtävässä. Mutta kun Abigail auttoi ja tuki Daavidia elämän varrella ja aikanaan synnytti tälle pojan, hän saattoi luottaa siihen, että hänen uusi aviomiehensä arvosti ja suojeli häntä. [Jonatanista taidamme nyt vaieta.] Kerran Daavid jopa pelasti hänet sieppaajien kynsistä! (1. Sam. 30:1–19.) Näin Daavid jäljitteli Jehova Jumalaa, joka rakastaa ja arvostaa ymmärtäväisiä, rohkeita ja uskollisia naisia joiden kanssa sillä on poikia. [Paizi että Jehovalla ei tiettävästi ole siitintä, se käytti proteesia tehdessään Jeesuxenkin.]
ellauri153.html on line 791: autojen liikkeessä. Hän oli asentanut tietokoneeseen kaksi käyttöjärjestelmää
ellauri153.html on line 793: vierailuista pornosivustoilla. Duggarin rangaistus päätetään myöhemmin. Häntä
ellauri155.html on line 96: No, Niinistöhän on itse vitsi. Hän on keskittynyt työssään vain maamme tuhoamiseen itsenäisenä valtiona. Senhän viimeistään nyt kaikki tajuavat.
ellauri155.html on line 97: Hänen suurin idolinsa lienee Rotsildin dynastia, ainakin teot viittaavat siihen. (Kehakettu on antisemiitti. Kehakettu ei osaa kirjoittaa jiddishiä.)
ellauri155.html on line 99: Kuka oli se, joka ministerinä vei Suomen VALTIOPETOKSELLA Euroon ja ”liittovaltioon”? Hän sai apuja vihreältä ministeriltä Kansainvälisen rikostuomioistuimen LAHJONTAAN. Tämän LAHJONNAN takia sotarikollisia TUODAAN Suomeen maahanmuuttoaallon joukossa ja näin vaarannetaan maan entisiä porsasmaisia kansalaisia.
ellauri155.html on line 456: Egyptin ja Gerarin tapahtumien vertailua teemalla: "Hän on minun sisareni".- Jumalan suhtautuminen avioliiton pyhyyteen.- Abraham tekee tiliä valhe...
ellauri155.html on line 460: 2 Siellä Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: ”Hän on minun sisareni.” Niin Gerarin kuningas Abimelek haetti Saaran luokseen.
ellauri155.html on line 463: 5 Mieshän sanoi minulle: ’Hän on minun sisareni.’ Ja Saara sanoi itsekin: ’Hän on minun veljeni.’ Minä olen tehnyt tämän vilpittömin mielin ja tietämättä tekeväni vääryyttä.”
ellauri155.html on line 549: ”Jeesus ei välitä siitä, miten hyvin olet epäonnistunut elämässäsi. Hän haluaa olla ystäväsi, koska Hän rakastaa juuri sinua (mutta aivan erityisesti minua).” -pastori Ilmo Liimatta
ellauri155.html on line 553: Lukas Brenner on koulutukseltaan teologi ja työskentelee tällä hetkellä Sleyllä. Hän on tutkinut ahkerasti juutalaisuutta ja kertoo nyt, mitä juutalaisuuden erityispiirteet ovat.
ellauri155.html on line 557: Perusero uskontojen välillä on, että juutalainen ei pidä Jeesuxesta joka esiintyi Jumalan poikana tai jonain puolijumalana. Sitä tulee no end of harm yxijumalaisuuspykälään. Hän voi kyllä pitää Jeesusta profeettana tai suurena opettajana kuten mumslimit, mutta harhaoppisena. Silti hän voi katsoa Jeesusta hyvällä. Kuitenkin Jumalan alentuminen ihmiseksi ja nöyryyttävä kärsiminen ristillä on juutalaisista mahdoton ajatus.
ellauri155.html on line 590: Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21
ellauri155.html on line 723: Hume myöntää tietenkin, että meillä on rajallinen kyky muuttaa ja muuttaa luonnettamme. Hume myöntää erityisesti, että voimme jossain määrin vaalia ja parantaa moraalista luonnettamme itsekritiikin ja itseymmärryksen avulla. Hän korostaa kuitenkin, että kaikki tällaiset ponnistelut ovat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan rajoitettuja (ESY 169) ja että tämän lisäksi "miehen on oltava etukäteen siunattavan hyveellinen", jotta tällaiset "uudistuspyrkimykset" voidaan alun perin toteuttaa.
ellauri155.html on line 729: Traktaatissa Hume väittää, että vapauden oppi saa alkunsa uskonnosta, joka on ollut hyvin tarpeettomasti kiinnostunut tästä kysymyksestä. Hän jatkaa väittäen, että "välttämättömyyden oppi, minun selittämäni mukaan, ei ole vain viaton, vaan jopa eduksi uskonnolle ja moraalille". Tutkielmassa Hume tekee selväksi, miten hänen välttämättömillä periaatteillaan on "vaarallisia seurauksia uskonnolle". Voidaan esimerkiksi sanoa, että on olemassa jatkuva välttämättömien syiden ketju, ennalta määrätty ja ennalta määrätty, ulottuen kaikkien alkuperäisestä syystä jokaisen ihmisen olennon jokaiseen tahdoseen... Kaikkien tahtojemme perimmäinen Kirjoittaja on maailman Luoja, joka ensin antoi liikettä tälle valtavalle koneelle ja asetti kaikki olennot siihen erityisasemaan, josta jokaisen myöhemmän tapahtuman, väistämättömän välttämättömyyden vuoksi, on johdettava. Ihmisen toiminnalla ei siis voi olla moraalista turpitaatiota lainkaan, koska se etenee niin hyvästä syystä; tai jos heillä on turpitudet, heidän on otettava Luojamme mukaan samaan syyllisyyteen, vaikka hänen tunnustetaan olevan heidän perimmäinen syynsä ja tekijänsä. (EU 8.32/99–100) Eli kaikki paska onkin herra isoherran oma syy, mikä oli todistettava!
ellauri156.html on line 131: Gideon syntyi Venäjällä, ja hänen perheensä muutti Suomeen vuonna 1921. Hänet tunnetaan erityisesti steel- eli havaijinkitaran soittajana. Hänen muita soittimiaan olivat kontrabasso ja viulu. Hänen ensimmäinen havaijimusiikkia soittanut yhtyeensä oli vuonna 1941 perustettu Oahu Trio. Myöhemmin yhtye levytti ja esiintyi nimellä Aloha Hawaiji. Onni Gideonin alkuvuonna 1957 julkaistu ”Hawaiian rock” lienee ensimmäinen täysin suomalainen rock-levytys (äänitetty 1956). Hänen tunnetuin kappaleensa on ”Tiikerihai” (alun perin Peter Hodkinsonin ”Tiger Shark”).
ellauri156.html on line 137: Gideon (hepr. גִּדְעוֹן, Gid'on, suom. "Tuhoaja," "Soturi" tai "Sotaurho"), myös Jerubbaal, oli Raamatun Vanhan testamentin mukaan israelilaisten tuomari. Hänen arvellaan eläneen 1300-luvun eaa. ja 1200-luvun eaa. välisenä aikana. Gideonin aikana maailmaa hallitsivat heettiläiset. [Tämä artikkeli tai sen osio on liian pitkä.
ellauri156.html on line 222: 6Taloni ikkunasta minä katselin ikkuna-aukon läpi 7 ja huomasin yksinkertaisten poikien joukossa nuorukaisen, joka oli vailla ymmärrystä. 8 Hän meni kadun yli kulmauksessa, jossa eräs nainen asui, ja suuntasi kulkunsa naisen asuntoa kohti 9 päivän jo illaksi hämärryttyä, pimeässä, yön tultua.
ellauri156.html on line 224: 10Ja katso, nainen tuli häntä vastaan porton puvussa, kavaluus sydämessään. 11 Hän oli rauhaton ja hillitön, hänellä oli levottomat jalat, hänen jalkansa eivät pysyneet kotona. 12 Milloin hän oli kadulla, milloin torilla, kyläluutana hän väijyi jokaisessa kulmauksessa. 13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sepaluxen kohdalle sanoi hänelle:
ellauri156.html on line 226: 14”Minun oli uhrattava siveysuhri, tänä päivänä täytin lupaukseni. 15 Sen tähden lähdin ulos sinua vastaan, minä etsin sinua ja olen löytänyt sinut. 16 Olen levittänyt leposijalleni peitteitä, monivärisiä Egyptin liinavaatteita. 17 Vuoteelleni olen pirskottanut mirhaa, aaloeta ja kanelia. 18 Tule, juopukaamme lemmestä, nauttikaamme aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta. 19 Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle. 20 Rahakukkaron hän otti mukaansa. Hän tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi.”
ellauri156.html on line 228: 21Nainen taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli lipevillä huulillaan. 22 Äkkiä poika lähti hänen jälkeensä, niin kuin härkä menee teurastettavaksi, niin kuin kahlehdittu hullu kuritettavaksi, 23 niin kuin satimeen kiiruhtava lintu. Hän ei tiennyt olevansa henkeään kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa ja tuli maxun hetki. Olisi ollut parempi jättää nainen lävistämättä ja tyytyä maxapalaan.
ellauri156.html on line 229: 24Sen tähden, poikani, kuulkaa minua, tarkatkaa suuni sanoja. 25Älköön sinun sydämesi poiketko tuon naisen teille, älä eksy hänen poluilleen. 26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on tappanut. 27 Hänen talostaan lähtevät tuonelan tiet, ne vievät alas kuoleman kammioihin. Hänen luonaan vaanii kohtalo pahempi kuin pieni kuolema. Ja se on pirun kallista. Usko pois, olen kokeillut.
ellauri156.html on line 281: Yhtyettä pidetään eräänä progressiivisen rockin ja hard rockin tärkeimmistä vaikuttajista ja sen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 40 miljoonaa kappaletta. Uriah Heepin kokoonpano on vaihdellut vuosien aikana suuresti – kitaristi Mick Box on ainoa jäljellä oleva alkuperäisjäsen. Hän on samalla myös ainoa jäsen, joka on ollut yhtyeessä koko sen toiminnan ajan.
ellauri156.html on line 370: 1. Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: 2. "Puhukaa israelilaisille ja sanokaa heille: Jos jollakin, kenellä tahansa, on elimestään liman vuoto, on hänen vuotonsa saastainen. 3. Hänen vuotonsa saastaisuus on sellainen, että hän, niin hyvin silloin, kun hänen elimestään vuotaa, kuin silloin, kun hänen elimensä pidättää vuodon, on saastainen. 4. Jokainen vuode, jossa vuotoa sairastava lepää, tulee saastaiseksi, ja jokainen istuin, jolla hän istuu, tulee saastaiseksi. 5. Ja se, joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 6. Ja se, joka istuu istuimelle, jolla vuotoa sairastava on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 7. Ja se, joka koskee vuotoa sairastavan ruumiiseen, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 8. Ja jos vuotoa sairastava sylkee puhtaan ihmisen päälle, niin tämä pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 9. Ja jokainen satula, jossa vuotoa sairastava ratsastaa, tulee saastaiseksi. 10. Ja jokainen, joka koskee mihin hyvänsä, mikä on ollut hänen allaan, olkoon saastainen iltaan asti; ja joka sellaista kantaa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 11. Ja jokainen, johon vuotoa sairastava koskee, ennenkuin on huuhtonut kätensä vedessä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 12. Ja saviastia, johon vuotoa sairastava koskee, rikottakoon; mutta jokainen puuastia huuhdottakoon vedessä. 13. Ja kun vuotoa sairastava tulee puhtaaksi vuodostansa, niin hän laskekoon puhtaaksi-tulemisestaan seitsemän päivää ja sitten pesköön vaatteensa ja pesköön ruumiinsa raikkaassa vedessä, niin hän on puhdas. 14. Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tulkoon Herran eteen ilmestysmajan ovelle ja antakoon ne papille. 15. Ja pappi uhratkoon ne, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen vuodostansa. 16. Kun miehellä on ollut siemenvuoto, pesköön hän koko ruumiinsa vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 17. Ja jokainen vaatekappale ja jokainen nahka, johon siemenvuotoa on tullut, pestäköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 18. Ja kun mies on maannut naisen kanssa ja vuodattanut siemenensä, peseytykööt he vedessä ja olkoot saastaiset iltaan asti.
ellauri156.html on line 664: 121Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: »Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. 2Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, 3mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tyttöystävä (wink wink). 4Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.»
ellauri156.html on line 695: 33»Mutta sitten tuli samaa tietä muuan ulkomaalaistaustainen samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ 36Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?»
ellauri159.html on line 1318: Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Aika totisena poikana minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14)
ellauri160.html on line 78: Li Bai (kiin. 李白, Lǐ Bó tai Lǐ Bái, usein myös muodossa Li Po, jap. Rihaku, 701–762) vietti suuren osan elämästään makaillen. Hän lähti kotiseuduiltaan Sichuanista 26-vuotiaana purjehtien alas Jangtsejoen vartta viettäen huoletonta elämää juopotellen ja tavaten aikansa julkisuuden henkilöitä kehitellen samalla pakkomielteisen runoilijan persoonaansa. 41-vuotiaana Li värvättiin Chang’anin eli nykyisen Xi’anin Hanlin-akatemiaan taolaisen ystävänsä Wu Yunin suosituksesta. Hänestä tuli nopeasti tunnettu, kun runoilija He Zhizhang kuvaili eräästä hänen runoaan The Road to Shu Is Harsh? ylistävään sävyyn. Kuitenkin vain hieman myöhemmin Li loukkasi joitakin vaikuttavia virkamiehiä ja menetti virkansa akatemiassa viettäen loppuelämänsä vaellellen paikasta toiseen.
ellauri160.html on line 84: Kari Kalervo Aronpuro (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere) on kalkittu suomalainen runoilija. Hän työskenteli kirjastoalalla yli 40 vuotta.
ellauri160.html on line 86: Aronpuro kirjoitti ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Hän oli kirjastonhoitajana Tampereen yliopiston kurssikirjastossa vuosina 1964–1971, Rääkkylän kunnankirjastossa 1972, Kemin Syväkankaan kirjastossa 1972–1981 ja Tampereen Lamminpään kirjastossa 1981–2003.
ellauri160.html on line 98: Yhdysvaltalainen Ezra Pound oli äänekäs Mussolinin ihailija ja fasistien toimeksiannosta Rooman radion kolumnisti. Kun sota päättyi ja USA:n armeija miehitti Italian, Pound vangittiin epäiltynä maanpetoksesta. Häntä uhkasi kuolemantuomio.
ellauri160.html on line 100: Pound aloitti Pisan cantojen kirjoittamisen kanaverkkohäkissä. Hän vietti vankeudessa ensimmäiset 24 päivää ulkona auringonpaahteessa, sateessa, pölyssä ja öisin valonheittimien alla mieli järkkyneenä.
ellauri160.html on line 101: Hän oli yhteensä viisi kuukautta uudelleenkouluttautumisleirillä ja kirjoitti cantot 77-84 eli yksitoista pitkää runoa ja viimeisteli Konfutsen Ta Hion uuden käännöksen.
ellauri160.html on line 112: Pound on paljolti runoilijoiden runoilija. Hänen runoutensa on vaativaa luettavaa. Lukijoidensa suhteen Poundilla olikin korkeat odotukset.
ellauri160.html on line 280: Muiden kritisoiminen on tunnekylmälle helppoa. Tämä johtuu siitä, ettei tunnekylmä ihminen ymmärrä sanojensa vaikutusta. Hän ei pysty samastumaan toisen tunteeseen. Täydet pojot tästä
ellauri160.html on line 284: Hän saattaa udella puolituntemattomilta ihmisiltä mitä tahansa. Tämä johtuu siitä, ettei hän ymmärrä sosiaalisia rajoja ja sitä, että kaikki asiat eivät kuulu kaikille. Prikulleen
ellauri160.html on line 321: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on aforistinen kiteyttäjä. (Valitut runot, Pekka Parkkinen - Kihniön Kukka ja Kirja Oy)
ellauri160.html on line 343: Myöhemmin tapaan Jarin. Hän sanoo että isä ei ole antanut liittymislupaa,
ellauri160.html on line 502: Paparazzi iski! Sofia Belórf yllätettiin keimailemasta Cheekille - katso tyly reaktio. Seiskan paparazzi bongasi joulun aatonaattona Cheekin eli Jare Tiihosen, 40, loistokkaan Rolls-Roycen puikoista. Eläköitynyt räppäri parkkeerasi autonsa Helsingin Esplanadille. Hän laittoi kirurginmaskin kasvoilleen ja paineli hienostoputiikin ovesta sisälle. Jaren jälkeen liikkeen ovesta pelmahti sisään Sofia Belórf Bambi-koiransa kanssa. Julkkiskaksikko selkeästi tunnisti toisensa, sillä Sofia ryhtyi keimailemaan ja puhua pulputtamaan Jarelle. Ex-räppäri ei kuitenkaan ollut juttutuulella ja vastaili vain pikaisesti Sofian keskustelunaloituksiin. Lopulta hän käänsi Sofialle selkänsä ja keskittyi siemailemaan ökyputiikin tarjoamaa kuumaa glögiä.
ellauri160.html on line 515: Stefulle turpeat tulot. Stefu on kovatuloinen liikemiesmiljonääri. Hän pyörittää miljoonabisneksiä muun muassa Levillä ja Espanjassa. Stefan tahkosi muhkean tilin. Hänen ansiotulonsa olivat 109 924 euroa ja pääomatulonsa 56 067 euroa. Kovista tuloista huolimatta hänen mätkynsä ovat jättimäiset: kaikkiaan 44 638 euroa.
ellauri160.html on line 531: Samaan aikaan lukija kiinnitti huomiota Audi RS6 -ökyautoon, joka ajeli edestakaisin pitkin Kanavarantaa. Pian paljastui, että ratin takana oli kukapas muu kuin Stefu. – Stefun toiminta oli jotenkin outoa hänen sahatessaan autolla edestakaisin Kanavanrannassa ja peruutellessa omituisesti. Hän oli myös jotenkin poissaolevan näköinen ja näpräsi kovasti puhelintaan, Seiskan lukija arvioi.
ellauri160.html on line 560: Seiskan paparazzi bongasi joulun aatonaattona Cheekin eli Jare Tiihosen, 40, loistokkaan Rolls-Roycen puikoista. Elähtänyt räppäri parkkeerasi autonsa Helsingin Esplanadille. Hän laittoi kirurginmaskin kasvoilleen ja paineli hienostoputiikin ovesta sisälle.
ellauri160.html on line 577: Tämä uni oli todellisuuden jatke. Vuoteessa Gina puhui kuin pyhä nainen ja portto. Hân kirkui niin kovasti että pelkäsin naapurien juoksevan hātiin Hän hymisi, itki, luki jaksoja Korkeasta veisusta, nimitti itseään portto Rahabiksi. Hän se oli säästänyt vakoojat jotka Joosua Nunin poika oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa ja he olivat maanneet hänen sylissään. Minä, Itchele, olin yksi heistä. Toisessa
ellauri160.html on line 578: reinkarnaatiossa minä olin Aabraham ja hän Haagar, minä Ruben ja hän Bilhah, minä Booas ja hän Ruut, minä Daavid ja hän Batsheba... Hän kuiski salaisuuksia ja nuoli korvaani. Hän alkoi pian opettaa minulle uusia asentoja, muunnelmia ja omia mielettömiä oikkujaan. Kysyin häneltä hänen aikaisemmista puolisoistaan ja rakastajistaan ja hän julisti: "Minä kaipaan heitä kaikkia! Minä haluaisin saada heidät kaikki yhtä aikaa niin että he repisivät minut palasiksi ja minusta ei jäisi mitään haudattavaa! He sylkisivät päälleni ja hukuttaisivat minut sylkeen." Tästä puuttuu ainakin vielä Jael ja Taamar.
ellauri160.html on line 614: 34:17 Hän heittää arpaa heistä, ja kädellänsä jakaa mitan heidän seassansa; että heillä pitää siellä oleman perintö ijankaikkisesti, ja suvusta sukuun siellä asuman.
ellauri160.html on line 623: Olin lukenut Forelia ja ehkä Krafft-Ebbingiäkin ja tiesin jo sadismista, masokismista, fetisismistä ja muista sellaisista ismeistä, mutta kaikki paperi ja muste muuttui tässä sykkiväksi elämäksi, hurjaksi himoksi, laulavaksi ja voihkivaksi hulluudeksi. Hän herätti minussa sekä himoa että vastenmielisyyttä. Olimme viettäneet kevätpäivän unettomassa painajaisessa ja nyt uni lisäsi siihen omat mielettömyytensä.
ellauri160.html on line 663: Ohjelmassa Miss Helsinkinä tunnetuksi noussut Belórf kertoo isästään, josta hän ei juuri ole julkisuudessa puhunut. Hän on kertonut eläneensä lapsuutensa Ylivieskassa yhdessä veljensä, marokkolaisen isänsä sekä suomalaisen äitinsä kanssa.
ellauri160.html on line 679: Tv-sarjansa lehdistötilaisuudessa Belórf ei tahdo puhua rikostuomiostaan, koska asia käsitellään perin pohjin tv-sarjassa. Hän kertoo, ettei ole hetkeen jaksanut seurata myöskään Ranta-ahon tuoreimpia kuulumisia kiven sisältä.
ellauri160.html on line 773: Maisa Torppa tunnetaan hänen upeasta ulkonäöstään ja säteilevästä hymystään. Hän voitti vuonna 2000 Miss Bikini -kilpailun. Nainen oli tuolloin vasta 17-vuotias. Tämän jälkeen hän on juontanut TV-chat-ohjelmaa. Vuonna 2012 hän osallistui Viidakon tähtöset -tosi-TV-formaattiin, josta hän putosi toisella kierroksella. Torppa on ollut myös TV-sarjoissa kuten Tuulitunneli ja Maisan ja Nikon luksusmatkat. Hänellä on myös laaja seuraajakunta sosiaalisessa mediassa. Hän on myöhemmin todennut, että hänen nuoruuttaan ja naiiviuttaan käytettiin hyväksi hänen julkisuutensa ensiaikoina. 28-vuotiaalla Maisa Torpalla on lähihoitajan tutkinto ja hän työskentelee lentoemäntänä. Enää ei häntä huijata, kenkä on toisessa jalassa.
ellauri160.html on line 775: Maisa Torppa on myös tullut tunnetuksi rallityttöystävänä. Hän aloitti vuonna 2016 seurustelemaan rallikuski Ismo Laitelan kanssa. Pariskunta vaikutti sosiaalisen median perusteella viettävän saastaisa ja ylellistä elämää. Maisa julkaisi useita kuvia lomamatkoilta Euroopassa ja pariskunnalla oli kodit sekä Itä- Monacossa että Pohjois-Helsingissä. Maisa ja Jari-Matti suunnittelivat häitä, kunnes eräs suomalainen keltaisen lehdistön lehti julkaisi useita uutisia Maisan väitetystä salasuhteesta suomalaiseen mieheen. Torppa kiisti suhteen, mutta hän ja B-Latvala päätyivät eroon syksyllä 2019. Pariskunta oli vielä viime aikoina suunnitellut häitä.
ellauri160.html on line 777: Torpalla on poika jo päättyneestä avioliitosta. 21-vuotiaana lapsen saanut Maisa on kommentoinut olleensa "aivan liian nuori äidiksi". Hän on kertonut hermoilleen jatkuvasti onko muistaakseen Leo-nimisellä lapsella kaikki hyvin. Oletko kunnossa torpan poika?
ellauri160.html on line 780: Viidakon tiikerit -joukkueesta pudonnut Susanna Ingerttilä paljasti halunneensa lähteä kisasta pois. Susanna Ingerttilä joutui heittämään hyvästit viidakolle toisena hänen joukkueestaan. Mikä oli Susannan mielestä kamalinta kisoissa? Löysän käärmeen nostaminen. Nainen on pidemmän aikaa valitellut selkäkipuja. Hän on tottuneempi izestään kohoaviin jäykähköisin käärmeisiin.
ellauri161.html on line 133: Hän piirtelee karikatyyrikuvia taivaasta (joihin hän sisällyttää mm. "jälleennäkemisen riemun") ja sanoo oikeaoppisen kristityn tietävän, että kyse on kuvitelmista, sadusta, vertauskuvista, pakanoiden unelmista. Nyölénin argumentti on hautajaisliturgiasta: Kristus herättää sinut viimeisenä päivänä. "Ei ennen. Sitä ennen olemme kuoleman hallussa, sen panttivankeja. Kristus itse sen sijaan on mennyt meidän edellämme." (s. 94) Hmm nojaa. Samantekeväähän se lie kun on taju kankaalla, kylse heräämössä tuntuu ihan välittömältä vaikka olis ollut nukutettuna loput vuosimiljardit.
ellauri161.html on line 160: Antti Nyölö oli 1990-luvun jälkipuoliskolla mukana kristillisessä kulttuuri- ja mielipidelehdessä Etsijässä, päätoimittajanakin. Hän kirjoitti jo tuolloin vakavia ja intohimoisia esseitä.
ellauri161.html on line 173: Spuget keskustelivat Andyn 2010 esseetuotannosta seuraavasti. Antti Nyölénin Halun ja epäluulon esseet (2010) ja hänen muu kirjalllinen tuotantonsa on kieltämättä usein kekseliästä ja ajatuksia herättävää. Mutta yhtälailla se on täydellisen yliampuvaa ja tökeröä, totalitaristista. Hän on suosittu hahmo kaikenlaisten avarakatseisten postmodernin "teorian" syvyyksiin uponneiden humanistien piireissä, vaikka poliittisesti on murhanhimoinen demokratian vihollinen.
ellauri161.html on line 177: Tähän mennessä lukemani esseet ovat pääosin tunnetason viittauksia eräänlaiseen ideologisesti vahvan uskon omaavan ihmisen impotenttiin raivoon. Muistakaa nyt tämä: Mies on kaikkein vaarallisimmillaan, kun hän luulee tuntevansa totuuden. Niinpä, kun kertomansa mukaan Antti ähkii ja puhkii täyttäessään lomakkeita, jotka kategorisoivat hänet mieheksi tai naiseksi (voi ei!), kun hän joutuu toteamaan, kuinka paljon hän tienaa (ettäs kehtaavat!), kun hänen on julistauduttava ammatin harjoittajaksi (mitä vielä?). Hän toteaakin: "En koskaan ole kärsinyt niin paljon". Nyt seuraa psykoanalyyttistä analyysiä (varoitan!): Nyölénin kärsimykset lomakkeiden edessä on merkki, ei vihasta, vaan raukeamattoman halun (ehkä käsittelen tätä termiä myöhemmin) aiheuttamasta syyllisyydestä, joka on outo ja alituinen haave yhteydestä, täyttymyksestä.
ellauri161.html on line 179: Psykoanalyyttisestä aivojumpasta voimmekin hypätä takaisin ensimmäiseen kysymyksistä, siihen kaikkein kiistellyimpään: mikä on mies, mikä nainen? Nyölen haluaa aloittaa viittaamalla Valerie Solanasin, tunnetun sekopään, teoriaan, jonka mukaan mies on viallinen, geenitasolla abortoitu nainen! Siinäpä uskottava "fakta". No, oletettavasti siis miehen elämäntehtävä on murtaa tämä biologinen vankila. Nyölénin ratkaisu ongelmaan on dandyismi, 1800-luvun Oscar Wilde-tyylinen hienostelu. Dandyismi on "miehen pelastussuunitelma", jossa tarkoitus on tehdä kaikkensa, jottei olisi mies! Mutta hän ei oikeasti edes usko geeneihin, ei edes atomeihin! Hän päätyy siis hylkäämään koko sukupuolieron, koska se on vain suuri valhe. Hän ihmettelee, miten kukaan suostuu uskomaan, että on välttämättömyys olla mies tai nainen! Sukupuoliero on siis uskonto! USKONTO! Pakko myöntää, että Antin logiikka katosi tässä kohdin. Andy koittaa näyttääkin dandyltä tyhmine golfinpelaajan lippalakkeineen. Mutta se on selvästikin snobi, Vantaan Mikkolasta Maunulan rivitaloon oravana kivunnut nousukas.
ellauri161.html on line 213: Christa Päffgen eli Nico (16. lokakuuta 1938 Köln, Saksa – 10. heinäkuuta 1988 Ibiza, Espanja) oli saksalais-yhdysvaltalainen rocklaulaja ja -säveltäjä. Uransa alussa hän toimi myös mallina ja näyttelijänä. Hän oli ennen omaa uraa yksi taiteilija Andy Warholin "supertähtiä" ja teki yhteistyötä 1960-luvun rock-yhtye Velvet Undergroundin kanssa. Tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita ovat ”I’ll Be Your Mirror”, ”Femme Fatale”, ”All Tomorrow’s Parties”, ”Chelsea Girls” ja ”Frozen Warnings”.
ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
ellauri161.html on line 237: Vegaani ja kristitty Antti Nyölén, 44, on esseisti ja kääntäjä. Hän on kotoisin Vantaan Mikkolasta ja asuu vaimonsa ja lastensa kanssa Helsingin Maunulassa.
ellauri161.html on line 239: Nyölö määrittelee itsensä kahdella sanalla: vegaani ja kristitty. Hän kertoo unelmoivansa siitä, että kaikki maailman broilerikasvattamot räjähtäisivät.
ellauri161.html on line 241: Aikuisena Nyölö on liittynyt katoliseen kirkkoon. Hän julkaisi vuonna 2013 uskoaan käsittelevän teoksen,Tunnustuskirjan(Kirjapaja). Hänen uusin kirjansa on Johdatus filmiaikaan (Siltala 2017), joka käsittelee valokuvausta. Mitä mieltä olet artikkelista? - No, minä...
ellauri161.html on line 256: Sunnuntaiaamuisin Nyölö vetäytyy katoliseen messuun. Usein hän ei jaksaisi. Hän yrittää keksiä tekosyitä jäädä kotiin. Mutta kun hän lopulta voittaa itsensä ja menee messuun, se palkitsee. Nyölö on käynyt sunnuntaimessussa satoja kertoja ja lähtenyt sieltä pahoilla mielin ehkä kahdesti. Pappi oli puhunut tyhmästi.
ellauri161.html on line 267: Hän osoittaa esimerkiksi kosmologi Kari Enqvistin uskontokritiikin heppoisuuden niin perinpohjaisesti, ettei professorin taistelevasta ateismista jää kiveä kiven päälle.
ellauri161.html on line 285: – Kun ajattelen Jeesusta tai ylösnoussutta Kristusta, Hän tulee aina mieleeni ensimmäiseksi ristiinnaulittuna. Semmosena verisenä ja täynnä reikiä, pienet vaippahousut jalassa, hassu okahattu päässä.
ellauri161.html on line 288: Nyölö on mietiskellyt ristin muotoa ja kokoa, kosmista ja pysähdyttävää ikuisuuden symbolia. Hän näyttää omaa krusifiksiaan, joka kulkee aina taskussa mukana. Se on ruusukko eli katolinen rukousnauha. Ei hetkinen eise ollut tää, se onkin täällä takataskussa. Täällä etutaskussa taitaa olla taskubiljardille reikä niinkuin Pekka Parkinssonilla.
ellauri161.html on line 299: Hän ei ole erityisen hellämielinen etenkään yksityisautoilua harrastavia lihansyöjämiehiä eli ”evoluution harha-askeleita” kohtaan. Eikä miehensyöjättäriä lutkia, joista sananlaskut varoittavat. Jyrkkä lihansyönnin vastustaja haastaa ”barbaariset raadonsyöjät”.
ellauri161.html on line 303: Hän siteeraa Carol J. Adamsia. Toimittaja teki eläinaktivistille kysymyksen: Olen lihansyöjä, siis ”estynyt vegetaristi”, kuten te sanotte. Joudunko helvettiin?
ellauri161.html on line 307: Hän haluaa kuitenkin pitää toivoa yllä. Onhan hän sentään järjestyksessä kolmas pääsyyllinen kahden pienen olennon olemassaoloon. Jumala kävi ensin luukulla, ja sitten Ändi.
ellauri161.html on line 334: – Kristus, joka myös kuoli brutaalisti, on yksi hahmo samaa tematiikkaa. Siitäkin tehdään joka vuosi klikkiozikoita. Hyvä uutinen! Osta iso numero! Hänen tapauksessaan taustalla on kuitenkin kivana yllärinä ylösnousemus. Iltapäivälehtien otsikoissa perhesurmat levitellään kaikkien ihailtaviksi, mutta mysteeri puuttuu, Nyölö analysoi. Jospa sanottaisiin että nekin ylösnousivat. Ja niinhän ne nousivatkin (nousevatkin?) jos vaan ehtivät katua, eli saada voitelun papin pullosta.
ellauri161.html on line 354: "Aitoja reduktionisteja on vähän. Paperilla on joitakuita, todellisuudessa... ehkei yhtäkään. 1990-luvulla pastori Antti Kylliäinen väitti, että kaikki pääsevät taivaaseen. Minä aiheutan nyt lisää harmia ja pahaa mieltä jumalankieltäjille väittämällä, että kaikki uskovat Jumalaan. Voi tietysti, edelleen, kutsua asioita muillakin nimillä, esim Allah. Minä esimerkixi, uskon humalaan. Humala ja jumala, jumalahumala, ja välillä pimiöön.Kristitty ei usko Jumalan olemassaoloon, joka on ajatukseltaankin perin kummallinen ja sekava, vaan Jumalaan. Hän on hieman sekava. Kuten kaikki muutkin ihmiset." (s. 80-81) Siis jumala. Oman ilmoituxensa perusteella kerrassaan kääk kääk pimpelipom.
ellauri161.html on line 1079: Baldry syntyi Lancasterissa, Englannissa. Hän toimi opettajana jonkin aikaa, mutta siirtyi sitten kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Soturikissojen lisäksi hän kirjoittanut lukuisia romaaneja ja Erin Huntereiden karhuista kertovaa Etsijät-sarjaa.
ellauri161.html on line 1080: Hänen nyt jo kuollut miehensä, Pete, oli luonnontieteilijä. Heillä oli kaksi lasta, Will ja Adam. Ne ovat nyt jo kuolleita.
ellauri161.html on line 1093: Johannes Tauler OP oli saksalainen mystikko, roomalaiskatolinen pappi ja teologi. Meister Eckhartin opetuslapsi kuului Dominikaaniseen järjestykseen. Tauler tunnettiin yhtenä tärkeimmistä Rheinlandin mystikoista. Hän edisti tiettyä uusplatonistista ulottuvuutta aikansa dominikaanisessa hengellisyydessä.
ellauri162.html on line 67: Hänelle lukeminen ja kirjoittaminen ovat eri asia. Lukeminen on fetisoitunut (esim Valtaoja). Siitä on tehty hyvän ihmisen teko, vaikkei lukeminen tee kenestäkään parempaa ihmistä. Paizi raamatun, ja sekin vaan armopullana.
ellauri162.html on line 74: Kirjakauppa, jossa on kirjoja!” huudahtaa Rosebudiin astuva toimittaja Jari Mäkäräinen. Hän on saapunut haastattelemaan kirjailija Pirkko Saisiota. Saisio on paikalla, yleisöä vain ei näy. Paloviita arvelee, että ihmiset odottelevat ja ”säästelevät” kirjamessuviikonloppua varten. Tai ne pelkäävät että Pirkolla on korona ja kyyristelevät kotona. Rosebudista löytyi mulle Nyölenin suomentama Huismannin Jorin kirjahko joululahjaxi. Kiitos Seija.
ellauri162.html on line 76: Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirjamyynnistä oli audiomuotoista. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuuntelee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Höyhensarjaa, joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hänen edellinen käännöstyönsä oli Anders Andin savonmurrennos. Höyhensarjan vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt on 25 000 ylimääräistä nidettä jauhettuina jyvix, niistä tehdään rakennusainetta. Puhallettavaa ekopurua.
ellauri162.html on line 78: Se tuottaa bibliofiilille pahaa mieltä. Bibliofiilien seuran varapuheenjohtaja Anna Perälä ilahtuu siitäkin, miltä kirjat tuoksuvat ja tuntuvat. Perälän isoisän isoisän isä oli Turussa 1800-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut kustantaja, kirjanpainaja ja kirjakauppias. Hän on perimmäinen syy nyt jo eläköityneen tutkijan ja keräilijän hiljalleen syttyneeseen bibliofiliaan. Esi-isän kirjat suorastaan jo haisevat. Tuntuu kuin kirjailijakin, jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten kuollut, olisi hetken täällä. Käytävää oli ihan pakko väljentää ja lisätä tuuletusaukkoja.
ellauri162.html on line 121: Bernanos suuntautui jo varhain poliittiseen oikeistoon, toisin kuin useat aikalaiskirjailijat. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, haavoittui ja sai siitä kunniamerkin. (Taisitte jo mainita)
ellauri162.html on line 123: Bernanos oli katolinen ja mystikko, mutta myöhemmin uransa aikana hän arvosteli katolista kirkkoa ja myös Francoa. Esimerkiksi teoksessaan Les grands cimetières sous la lune hän kirjoittaa Mallorcalla tapahtuneista julmuuksista. Hän arvosteli voimakkaasti muun muassa paikallisia katolisia piispoja, jotka Espanjan sisällissodan aikana olivat haluttomia puuttua (sic) punaisten kohteluun.
ellauri162.html on line 128: Hänen romaanissaan on yleensä pappi keskushenkilönä ja sijaiskärsijänä.
ellauri162.html on line 290: Ja ne kaikki kazoivat suoraan häneen. Handen kirjoissa on vaan 1 ihminen, Hannu-Pekka nimittäin. Hänmies. Joulupukin maa -unijaxossa on hyvähampainen noita, jota Hannu-Pekka saa kuxia. Juodaan päiväkahvia. Hyvän kahvin sinä aina keität, kyllä siinä lusikka pystyssä pysyy. Handen isä oli paska, äiti hemmotteli sitä, se oli aivan isännäköinen. Näki lähteestä vaan oman kuvansa niinkö se alkuperäinen narkissos. Isän kotiin kaipaa sekä pieni että iso Hannu-Pekka. Sampoo! huutaa Gretan mies Sampolle pihalla. Samposta tuli samanlainen kylmiö kuin isästä. Freija on kiltti kuten Greta mutta laulaa yhtä huonosti kuin Tero.
ellauri162.html on line 347: Jorin halvexunta apinalajia kohtaan lisäntyi päivä päivältä. Hänelle alkoi valjeta, että valtaosa kädellisistä on joko roistoja tai typeryxiä, tai molempia. Hänellä ei ollut toivoa löytää toista hapantelijaa, jolla olisi samat antipatiat kuin hänellä, ja joka olisi silti nauttinut sen seurasta. Ylläri.
ellauri162.html on line 471: Tiettyjen kasvonpiirteiden näkeminen tosiaankin tuotti hänelle suoranaista tuskaa. Eräille kasvotyypeille ominaiset ystävällisen alentuvat, nyrpeanhappamat ilmeet hän otti melkeinpä henkilöönsä kohdistuvina loukkauksina. Hänen teki mieli sivaltaa korville tuotakin herraa, joka seisoskeli keskellä katua ja siristeli silmiään tärkeän näköisenä, samoin tuota, joka keikkui kannoillaan ja myhäili itsekseen silmälasit nenänsä päällä, puhumattakaan tuosta, joka oli pohtivinaan suuriakin ajatuksia ahmiessaan kulmat kurtussa unettavaa palstantäytettä ja puuduttavia pikku-uutisia jostakin sanomalehdestä.
ellauri162.html on line 477: Esimerkiksi vieno Vergilius - jonka koulumestarit ovat ristineet Mantovan jouzenexi varmaankin siksi, ettei hän ole syntynyt sinä kaupungissa - oli des Esseintesin mielestä yksi kammottavimmista tylsimyksistä ja turmiollisimmista kiusankappaleista mitä koko antiikki oli kuunaan tuottanut. Häntä pitkästyttivät Vergiliuksen valjut ja pikkusievät paimenet, jotka kumoavat kukin vuorollaan lukijan kurkkuun ruukullisen korskeita, puleerattuja säkeitä, hänen Orfeuksensa, jota verrataan kyynelehtivään satakieleen, Aristaioksensa joka vetistelee mehiläistensä puolesta, ja Aineiaansa - tämä sumea, lukijan sormien välistä solahtava sankari, joka kävelee kuin kiinalaisen varjonäytelmän hahmo ja sätkii kuin puu-ukko repsottavan ja huonosti öljytyn runotransparangin takana.
ellauri162.html on line 479: Hän olisi ehkä hyväksynyt noiden marionettien toisilleen lausumat pitkäpiimäiset höpötykset, jotka jäivät ilmaan roikkumaan, hän olisi ehkä hyväksynyt jopa lukuisat hävyttömät lainat Homerokselta, Theokritokselta, Enniukselta ja Lucretiukselta sekä Macrobiuksen ilmiantaman suoranaisen varkauden Aineiaan toisessa laulussa, joka on melkein sanatarkka jäljennös eräästä Pisandroksen runosepitteestä, hän olisi kenties voinut sulattaa noiden sekalaisten luritusten sanoin kuvaamattoman onttouden - sillä se mikä varsinaisesti nosti hänen karvansa pystyyn, oli Vergiliuksen heksametrisäkeiden rakenne: ne kumisivat kuin läkkipelti tai tyhjät peltikanisterit, paukuttivat litramitalla annosteltuja sanojaan prikulleen niin kuin pikkutarkan ja puisevan prosodian järkkymättömät säännöt vaativat, häntä häiritsi noiden kalkattavien. tosikkomaisten säkeiden tekstuuri, niiden juhlallisen virallinen ilme ja halpamaisen harras kieliopin kunnioitus,; nuo säkeet, jotka horjumaton kesuura mekaanisesti pilkkoi kahtia ja jotka päättyivät aina samoin daktyylin ja spondeen kirskuvaan yhteenottoon.
ellauri162.html on line 485: Proosan puolella Kikherneen sanahelinä, monimutkaiset vertaukset, käsittämättömät harhapolut eivät liioin innostaneet häntä. Häntä eivät toden totta temmanneet mukaansa tämän ylätyyliset apostrofit, patrioottisten hokemien ehtymätön vuo, paatokselliset juhlapuheet, jähmeä tyyli, mehevä ja rehevä mutta kuitenkin pyylevä, ytimetön, vailla selkärankaa - lauseen aloittavien adverbilitanioiden kamala kuona, ohuin konjunktiosäikein toisiinsa nivottujen pönäköiden lauseperiodien muuttumattomat formulat, saati uuvuttava mieltymys toistoon tyylikeinona. Toisaalta myöskään lakonisesta sahastaan tunnettu Caesar ei miellyttänyt häntä, sillä nähtävästi Ciceron äärimmäinen vastakohta tarkoitti vain niuhottamista ja kiristämistä, hedelmätöntä ynnäämistä, outoa ja täysin aiheetonta pidättelyä.
ellauri162.html on line 494: Commodianus Gazaeus oli kans 1 saatanan tunari. Commodianus oli roomalainen runoilija ja ensimmäinen kristitty runoilija. Hän vaikutti noin vuonna 250 jaa. Jaa vaikuttiko? Juu! Jossain määrin vaikutti! Hän kirjoitti kristinuskon innostamana kaksi runoteosta, Carmen apologeticum ja Instructiones, joissa hän jämensi pakanoille kääntymyksen välttämättömyyttä.
ellauri162.html on line 543: Hänen teoksensa ovat kokoelma "Ohjeita" ja "Carmenin anteeksipyyntö". Ensimmäinen koostuu kahdeksasta akrostisesta tai abekedarian esseestä, jotka on jaettu kahteen kirjaan. Tämän teoksen suunnitelma ja siinä esitellyt Raamatulliset lainaukset paljastavat St. Cyprianin "Testimonian" vaikutuksen. Ensimmäinen kirja on juutalaisia ja pakanallisia vastaan, toinen on osoitettu uskollisten eri ryhmille: katebuneille, kastetuille kristityille, katuneille, matroneille, virkailijoille, papeille ja piispoille. Osittain sen sävy on selvästi satiirinen. Kirjoittaja on selvästi uppounut etiikkaan ja suosittelee almuja ennen kaikkea.
ellauri162.html on line 549: Sitten toinen Antikristus, mies Persiasta, tulee idästä, valloittaa Neron, polttaa Rooman, vakiinnuttaa asemansa Juudeassa ja tekee ihmeitä. Mutta Jumala, siunatun armeijan kanssa. etenee Persian ulkopuolelta voittomarssilla; Antikristus on voitettu, ja Kristus ja Hänen pyhänsä asettuvat Jerusalemiin. Saadaksesi tietää, mitä seuraa, meidän on tutustuttava "Ohjeisiin" (II, 1-4). Ensinnäkin valitut nousevat kuolleista ja elävät 1000 vuoden ajan nautinnon ja onnen elämää. Tuon ajan lopussa tuli tuhoaa maailman, Kristus ilmestyy, ja kaikki kuolleet nousevat viimeiseen tuomioon, joka johtaa joko Paratiisin iloihin tai kipuihin.
ellauri162.html on line 553: Commodianuksen tiedon lähteet olivat Raamattu - pääasiassa maailmanloppu, profeetat ja neljäs Esdrasin kirja - Sibylline-oraakkelit, tertullian, Minucius Felix, Cyprian ja Lactantius. Terencestä, Lucretiuksesta, Horacesta, Cicerosta ja ennen kaikkea Virgilin ilmaisutavoista hän lainaa ilmaisutapoja. Hänen teologiansa ei ole luotettava; Millenarianismin lisäksi hän näyttää tunnustavan monarkianismin ja patripassianismin, kaksi harhaoppia Kolminaisuuden suhteen. Hänen kielensä ei ole vain karkea, vaan virheellinen, ja olisi virhe etsiä Commodianuksessa aksentin perusteella perustuvan kääntymisen alkuperää. Vaikka hän ei ole perehtynyt prosodiaan, hän yrittää kirjoittaa daktyylisellä heksametrillä ja onnistuu vain 63: ssa yli 2000 jakeesta.
ellauri162.html on line 555: Hänen puutteitaan on kuitenkin jonkin verran sovitettu hänen rinnakkaisuuden, riimittelyn ja akrostian käytön sekä hänen jakeidensa säännöllisen jakautumisen vuoksi; Lisäksi hänen työnsä on puutteistaan huolimatta selvästi energistä. Hänellä on hyvin määritelty formulæ, hän loihtii upeita kuvia, ja niiden monien taiteilijoiden ja kirjailijoiden joukossa, jotka ovat yrittäneet kuvata maailman loppua, Commodianus on merkittävässä paikassa. Hänen teoksiaan ovat toimittaneet Ludwig (Leipzig, 1877-78) ja Dombart (Wien, 1877, "Corpus scriptorum eccles. latinorum", XV). Runo Marciota vastaan, jonka jotkut kriitikot ovat syyneet Commodianuksesta, on jäljittelijän työ.
ellauri162.html on line 561: Claudius Marius Victorius (tai Victorinus tai Victor) oli marseillelainen rehtori (eli opettaja ja runoilija). Hänet tunnetaan latinalaisesta runosta Genesiksestä heksametreissä ja kirjeestä apotti Salomonille ikänsä moraalista rappeutumista vastaan.
ellauri162.html on line 567: Uudistetun maailman perijänä Noah tekee lähes kaiken oikein, mutta hän on vain pieni hidastetöyssy matkalla kadotukseen. Ihmisen laskeutuminen täydelliseen jumalattomuuteen, itsestäänselvyys perisynnin vuoksi, etenee vielä nopeammin Nooan kuoleman jälkeen, kun rutto, jotka nyt paljastuu epäjumalanpalvonnaksi, vaatii koko ihmiskunnan uhrikseen (3.99-326). Alethian kolmas osa alkaa klo 3.326 Abrahamin syntymällä, "taivaan arvoinen mies" (vir dignus caelo). Hänen tehtävänään on johtaa kansansa ja todellakin koko ihmiskunta takaisin todellisen Jumalan pariin. Abrahamin kertomus pääsee vasta alkuun, mutta Abrahamin tehtävän lopullinen menestys ennustetaan juonipaljastuxena. Kuten edellä todettiin, runo päättyy Sodoman tuliseen katastrofiin.
ellauri162.html on line 587: Vigilantius kirjoitti teoksensa joitain kirkon käytäntöjä vastaan, joissa hän vastusti pyhäinjäännösten kunnioittamista, samoin kuin silloin niin yleisiä marttyyrien basiliskojen vigilioita, almujen lähettämistä Jerusalemiin, maallisten tavaroiden hylkäämistä ja pitämistä erityisen hyödyllisenä naimatonta säätyä, erityisesti papiston tapauksessa. Hän oli erityisen närkästynyt pyhien ja heidän jätöstensä kunnioittamisesta. Jerome ärhäköityi contra Vigilantium ja veti pitemmän korren sillä kertaa. Protestantit palas sitten samalle astialle myöhemmin.
ellauri162.html on line 597: Hans Vaihinger (25. syyskuuta 1852, Nehren – 18. joulukuuta 1933, Halle) oli saksalainen filosofi joka syntyi Saksassa Württembergissä Nehrenissä, lähellä Tübingeniä ja kertomansa mukaan kasvoi hyvin uskonnollisessa ilmapiirissä. Hän opiskeli filosofiaa, teologiaa, luonnontieteitä sekä matematiikkaa Tübingenissä, Leipzigissa ja Berliinissä. Myöhemmin hänestä tuli filosofian opettaja ja professori Strasbourgiin, ennen kuin hän muutti Halleen vuonna 1884. Vuodesta 1892 lähtien hän hoiti filosofian professuuria Hallen yliopistossa. Hän joutui eroamaan virastaan vuonna 1906, kun hänen näkönsä heikkeni.
ellauri162.html on line 616: Olen työskennellyt kansainvälisessä yhtiössä melko korkeassa asemassa. Joka päivä oli paljon stressiä, mutta menestyin. Ja muutama vuosi sitten minusta tuntui siltä, että asiat eivät voisi olla paremmin! Näin oli eräisiin treffeihin saakka myyntiosaston viehättävän naisen kanssa. ...Hän oli miellyttänyt minua jo pitkään. Joten kun me viimein tapasimme läheisemmin, on tuskin yllättävää, että siirryimme nopeasti makuuhuoneeseen. Ja siellä odotti katastrofi ... Minun penikseni ei halunnut seisoa millään. Tämä nainen yritti kovasti auttaa minua, hän osoitti suurta ymmärrystä, imutti ja vemputti, mutta lopulta mitään enempää ei tullut välillämme. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että en ollut koskaan elämässäni tuntenut suurempaa nöyryytystä elämässäni.
ellauri162.html on line 645: Hän on kirjoittanut seuraavat tieteelliset artikkelit:
ellauri162.html on line 789: Junes Lokka (s. 14. tammikuuta 1979 Marokko) on "maahanmuuttokriittinen" "kansalaisaktivisti". Vuodesta 2017 vuoteen 2021 Lokka toimi kaupunginvaltuutettuna Oulussa Aito suomalainen yhteislista (ASYL) -yhteislistalta. Hänen toimintansa sosiaalisessa mediassa keskittyy videolähetyksiin. Lokka on opiskellut tietojenkäsittelytieteitä. Hän mainitsee äidinkielekseen suomen lisäksi ranskan. Se on siis joku karvakäsi vai!? Tuliko se Ouluun anomaan asyyliä? Vittuako se sitten kannustaa Hitlerin Aatua? No yhtä rumia ne on kyllä molemmat, Iso syylä ja Pikku syylä.
ellauri162.html on line 791: Junes Lokka on syntynyt Marokossa. Suomeen hän muutti vuonna 2005. Hän on kihloissa Oulun kaupunginvaltuuston Aito suomalainen yhteislista (ASYL) -yhteislistan varavaltuutetun Tiina Wiikin kanssa. Lokka ei kertomansa mukaan kuulu kirkkoon eikä muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Hän on ateisti! Junes Lokka vierailee lausuntataiteilijana Petri Kaivannon albumilla Siltapyrotekniikan alkeet (2014) kappaleessa ”Nigerialaiskirje tulevaisuudesta”. Hän on rasisti! Sen saa nyt sanoa! Se on vitun nazi rasisti ja lisäxi vielä karvakäsi! Ja mikä pahinta, lausuntataiteilija!
ellauri163.html on line 185: Simeon ja Leevi ovat veljekset, väkivaltaisia ovat heidän hankkeensa. Minä en suostu heidän juoniinsa,minun sydämeni ei liity heidän seuraansa. He ovat vihassaan tappaneet miehiä, omin luvin katkoneet sonnien kinnerjänteet. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on kiivas, heidän raivonsa, sillä se on julma. Minä sirotan heidät Jaakobin heimojen sekaan, hajotan heidät Israelin joukkoon. Juuda, veljesi ylistävät sinua. Sinun kätesi on iskevä vihollistasi niskaan, sinun isäsi pojat kumartavat sinua. Juuda, sinä nuori leijona, saaliilta olet noussut, poikani. Hän on kyyristynyt, käynyt makuulle kuin leijona, kuin jalopeura. Kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat.
ellauri163.html on line 193: Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus. Sebulon on asuva meren äärellä, hän asettuu rannikolle, missä laivat kulkevat, hänen selkänsä taa jää Sidon. Isaskar on vahvaluinen juhta, joka makaa kuormaansa odottaen. Hän näki asuinsijansa hyväksi ja maansa ihanaksi. Hän painoi olkansa taakan alle, kävi tekemään orjan töitä. Dan on ajava kansansa asiaa yhtenä Israelin heimoista. Dan on oleva käärmeenä tiellä, polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja suistuu maahan. Herra, sinulta minä odotan pelastusta! Gadia ahdistavat rosvojen joukot, ja Gad ahdistaa niitä, seuraa niiden kintereillä. Asserin leipä on runsas, hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja. Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniita ovat hänen vasansa. Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä, sen oksat ojentuvat yli muurin. Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä, mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta
ellauri163.html on line 201: Kun Jaakob oli antanut nämä ohjeet pojilleen, hän paneutui taas vuoteeseen. Hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo.
ellauri163.html on line 464: Samoin Nooa, jumalan suuren suunnitelman toteuttaja, sai palkakseen tulla haudatuksi jollekin tunkiolle? Kukaan ei jäännyt kaipaamaan ihmiskunnanpelastajaa. Hänelle ei edes pystytty muistomerkkiä koko vitun maailman pelastamisesta. Outoa?
ellauri163.html on line 601: Alceste on mies, jolla on perustavanlaatuinen ongelma. Hän nimittäin vihaa ihmisiä. Oikeastaan Alceste vihaa ihmisten lisäksi myös yhteiskuntaa ja melkein kaikkea muutakin – eikä hän epäröi ilmaista inhoaan vasten ihmisten kasvoja.
ellauri163.html on line 622: No. 36 ateistilistalla, Philip Pullman (1946) syntyi Norwichissa, Isossa-Britanniassa ja suoritti kolmannen luokan englannin tutkinnon Oxfordin yliopistossa. Hän työskenteli keskiasteen opettajana kirjoittaessaan lastenkirjoja – jo yli 30-vuotiaana – jotka tekisivät hänen maineestaan tunnetun. Hän saavutti kuitenkin todelliset julkkikset vasta julkaisemalla myydyimmän trilogiansa Hänen tummat kankaansa vuosina 1994–2001. Trilogia perustuu löyhästi Miltonin kadonneeseen Paratiisiin – paitsi että saatanahahmo on sankari, kun taas Jumala on roisto (no niinhän se vähän oli Miltonillakin). Ateistit ovat ylistäneet sitä vastalääkkeenä C.S. Lewisin Narnia-sarjalle, jonka Pullman on tuominnut uskonnolliseksi propagandaksi. Hän on suorapuheinen ateistien puolesta Isossa-Britanniassa. Hetkinen, kekä saatanahahmo? Sankarihan on Lyra, josta tulee Eeva kakkoineen? Sekö on se saatana? Ja paha jumalakin on vaan tollanen vanha statisti, niikö Paavi Wojtylä, jota pidettiin paavimobiilissa pystyssä kepillä.
ellauri163.html on line 628: Lyra Belacqua (kaunis vesi), villi 12-vuotias tyttö, on kasvanut kuvitteellisessa Jordan Collegessa Oxfordissa. Hän on laiha, tummat vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hän ylpeilee kyvyllään ilkivaltaan, erityisesti hänen kyvystään valehdella, ansaitsemalla hänelle Iorick Byrnisonin epiteetin "Silvertongue". Lyralla on luonnollinen kyky käyttää alettiometriä, joka pystyy vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, kun sitä manipuloitiin ja luetaan oikein. Lyraa teeveesarjassa näyttelevä Dafne Keen on vähän Greta Thunbergin oloinen.
ellauri163.html on line 632: Pantalaimon on Lyran demoni. Kuten kaikki lasten pahat henget, hän vaihtaa muotoa olennosta toiseen usein. Kun Lyra saavuttaa murrosiän, hän ottaa mäntynäädän pysyvän muodon sekä hajun. Pantalaimon ja Lyra seuraavat isäänsä lordi Asrielia, kun hän matkustaa äskettäin löydettyyn Cittagazzen maailmaan, jossa Lyra tapaa Willin. Pyhä Panteleimon eli Panteleimon Parantaja (m.kreik. Παντελεήμων, Panteleēmōn, kreik. Παντελεήμων, Panteleímon), myös Pantalone, oli kristitty marttyyri ja pyhimys, joka sai surmansa Diocletianuksen vainoissa vuonna 305. Pantalone syntyi Nikomedeiassa noin vuonna 275. Hänen vanhempansa olivat rikas senaattori Eustorgios ja tämän kristitty vaimo Eubulia. Hänestä tuli menestyksekäs lääkäri, jota itse keisari Galerius halusi omaksi lääkärikseen. Pyhä Hermolaos käännytti Pantaleimonin kristityksi, ja parannettuaan ihmeellisesti sokean miehen, Pantaleimon käännytti puolestaan isänsä. Tämä kuoli pian sen jälkeen, ja jätti Pantalonelle suuren omaisuuden. Tämä vapautti orjansa ja jakoi omaisuutensa köyhille, ja paransi ihmisiä ottamatta maksua. Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on entinen Oulun metropoliitta. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013.
ellauri163.html on line 634: Aatamina toimii Will Parry, järkevä, moraalisesti tietoinen, izevarma vaikka värivammainen 12-vuotias poika maailmastamme. Hänestä tulee hienovaraisen kääntöveitsen kantaja. Will on itsenäinen ja vastuussa iästään, kun hän on huolehtinut henkisesti sairaasta äidistään useita vuosia. Henkisesti sairas äiti laskee pakkomielteisesti laattoja kun hermot menee. Aatamilla on silmälasit ja hän on tiedenörtti. Eeva antoi sille ja se söi. Ei vaitiskaan, sitä kohtaa ei löydy tästä raamatusta. Viikunahousut pysyy jalassa.
ellauri163.html on line 636: Kirjava on Willin demoni (jonka on muuten nimennyt Serafina Pekkala). Hän ei asetu aloilleen ennen tarinan loppua; mutta on vihjattu, että hän tulee kissan muodossa. Paha number 2 joka leikkelee Huippuvuorilla lapsosia irti lemmikeistä puhuu huonoa "huva" suomea, sen apuhoitaja on joku suomalainen B-näyttelijä. No nainhan se on meidankin elamassamme. Kova kohtalo joutua Inarin arvausasemalle ympärileikattavaxi! Kivat sulle britti tästäkin. Saatana jos tulette taas ammuskelemaan Ahvenanmaalle saatte turpaan että roikaa! Meillä on nyt uudenkiiltävät jenkkihävittäjät!
ellauri163.html on line 638: Arvovalta on ensimmäinen enkeli, joka on noussut Pölystä. Hän hallitsee kirkkoa, sortoa ja uskonnollista instituutiota. Hän kertoi myöhemmin saapuville enkeleille, että hän loi heidät ja universumin, mutta tämä on valhe, tai no vaihtoehtoinen totuus. Vaikka hän on yksi trilogian kahdesta ensisijaisesta vastustajasta – lordi Asriel on hänen ensisijainen vastustajansa – hän pysyy taustalla; Hän näkyy vain merivaha kaukoputkessa (eli keltaisessa vakoilulasissa). Arvovalta on heikko ja siirtänyt suurimman osan valtuuksistaan sijaishallitsijalleen Metatronille. Hän on erittäin iäkäs, hauras ja naiivi. Kabbalan Metatronista on ollut puhetta jo toisaalla.
ellauri163.html on line 640: Lordi Asriel, näennäisesti Lyran setä, paljastetaan myöhemmin hänen isäkseen. Hän avaa kuilun maailmojen välille etsiessään tohtorinhatullista Pölyä. Hänen unelmansa perustaa taivaan tasavalta kilpailemaan auktoriteetin valtakunnan kanssa saa hänet käyttämään valtaansa kerätäkseen suuren armeijan monialaisia armenialaisia eri puolilta nousemaan kapinaan kirkon voimia vastaan.
ellauri163.html on line 642: Marisa Coulter on kylmän kaunis, manipuloiva Lyran äiti ja lordi Asrielin entinen rakastajatar. Hän palvelee kirkkoa kidnappaamalla lapsia tutkimaan Pölyn luonnetta, jonka aikana hän erottaa heidät esinahastaan - menettely, jota kutsutaan circumcisioniksi. Hänellä on mustat hiukset, hoikka rakenne ja hän näyttää nuoremmalta kuin hän on. Aluksi vihamielinen Lyralle, hän ymmärtää rakastavansa tytärtään ja pyrkii suojelemaan häntä kirkon agenteilta, jotka haluavat tappaa Lyran. Hänen demo on kultainen apina, jolla on julma juova perseessä.
ellauri163.html on line 644: Metatron, Asrielin päävastustaja, oli raamatullisina aikoina ihminen, Eenokki, mutta myöhemmin hänet muutettiin enkeliksi. Viranomainen on osoittanut hänen heikentyneen terveytensä nimittämällä Metatronin hänen sijaishallitsijakseen. Agenttina Metatron on istuttanut monoteistiset uskonnot universumiin. Hän tulee alttiiksi Marisa Coulterin viettelevälle edistymiselle, joka pettää hänet houkuttelemalla hänet alamaailmaan kuolemaansa. Hän on sarjan tärkein vastustaja.
ellauri163.html on line 646: Lordi Carlo Boreal tai Sir Charles Laxrom, CBE, kuten hänet tunnetaan Will Parryn maailmassa, toimii sivuhenkilönä revontulissa, mutta on pääantagonisti Hienovaraisessa veitsessä. Hän on vanha englantilainen, joka näyttää olevan jopa kuusikymppinen. Hän käyttää yleensä vaaleita pukuja ja häntä kuvataan tuoksuvaksi makeasti. Hänet myrkyttää lopulta rouva Coulter, jolle hän on aiemmin ollut demoninen rakastaja.
ellauri163.html on line 648: Marja Mähöne on fyysikko ja ex-nunna Willin maailmasta. Hän tapaa Lyran Lyran ensimmäisellä vierailulla Willin maailmaan. Lyra antaa Marjalle käsityksen Pölyn luonteesta. Kirkon agentit pakottavat Marjan pakenemaan Mulefan maailmaan. Siellä hän rakentaa keltaisen vakoilulasin, jonka avulla hän voi nähdä muuten näkymättömän pölyn. Hänen tarkoituksensa on oppia, miksi Pöly, josta mulefa-sivilisaatio on riippuvainen, virtaa ulos maailmankaikkeudesta. Marja kertoo tarinan kadonneesta rakkaudesta Williin ja Lyraan ja myöhemmin pakkaa heille lounaan, joka sisältää "pieniä punaisia hedelmiä", jonka hänen tietokoneensa "Luola" oli neuvonut häntä tekemään.
ellauri163.html on line 652: Lee Scoresby, ärtyväinen teksasilainen, on ilmapalloilija. Hän auttaa Lyraa varhaisessa pyrkimyksessä päästä Asrielin asuntoon pohjoisessa, ja hän auttaa myöhemmin John Parrya palaamaan poikansa Willin kanssa.
ellauri163.html on line 654: Serafina Pekkala on pohjoisten noitien klaanin suomalainen kauneuskuningatar. Hänen demoni lumihanhensa Kajsa Anka, kuten kaikkien noitien dæmonit, voi matkustaa paljon kauemmaksi hänestä kuin ihmisten demonit tuntematta eron tuskaa.
ellauri163.html on line 660: John Perry on Willin isä. Hän on tutkimusmatkailija maailmastamme, joka löysi portaalin Lyran maailmaan ja josta tuli shamaani, joka tunnetaan nimellä Stanislaus Grumman tai Jopari, hänen alkuperäisen nimensä korruptio. John Richard Perry (born 1943) is Henry Waldgrave Stuart Professor of Philosophy Emeritus at Stanford University and Distinguished Professor of Philosophy Emeritus at the University of California, Riverside. He has made significant contributions to philosophy in the fields of philosophy of language, metaphysics, and philosophy of mind. He is known primarily for his work on situation semantics (together with Jon Barwise), reflexivity, indexicality, personal identity, and self-knowledge. Situation Semantics was a huge flop, which became obvious when Barwise died of the cancer of the colon.
ellauri163.html on line 664: Ma Costa: Gyptian nainen, jonka poika Billy Costa on siepannut "Hotkijat". Hän pelastaa Lyran rouva Coulterilta ja vie hänet John Faan luo. Myöhemmin huomaamme, että Ma Costa hoiti Lyraa, kun hän oli vauva. Lyön vetoa et nää on teeveessä mustia. Eipäs olleetkaan! No tää on brittifilmatisaatio, siellä ne ei ole niin pakollisia. Mutta Balthamos on lakukeppi! Ja John Faa.
ellauri163.html on line 666: John Faa: Kaikkien gegyptialaisten kuningas. Ne on varmaan niikö mustalaisia. Hän matkustaa Lyran kanssa pohjoiseen kumppaninsa Farter Coramin kanssa. Faa ja Costa pelastavat Lyran, kun hän pakenee rouva Coulteria. Sitten hänet viedään Iorek Byrnisoniin.
ellauri163.html on line 670: Fra Pavel Rašek on konsoraalisen kurinpitotuomioistuimen edustaja ja alethiometristi. Hänen sanotaan olevan hidas laitteen lukija, koska hänen dæmon on sammakko.
ellauri163.html on line 674: Tony Makarios on naiivi poika, jonka rouva Coulter houkuttelee vankeuteen. Venäläiset matkailijat tervetulleita ortodoksikirkkoihin myös Lapissa. Lapin ortodoksisen seurakunnan matkapappi Isä Makarios kutsuu myös venäläiset matkailijat juhlimaan ortodoksista teofaniaa, eli Herran kasteen juhlaa. Hänen mukaansa kirkon ovet ovat avoinna kaikille halukkaille, myös ensi sunnuntaina. Kyproxella oli ennen arkkipiispa Makarios. Vai oliko? Siitä on niin kauan...
ellauri163.html on line 680: Oxfordin Jordan Collegessa 11-vuotias Lyra Belacqua ja hänen dæmon Pantalaimon todistavat kuningas Abdullahin yritystä myrkyttää lordi Asriel, Lyran kapinallinen ja seikkailunhaluinen setä. Hän varoittaa Asrielia ja vakoo hänen luentoaan pölystä, salaperäisistä alkeishiukkasista. ("vakoo!" Ihankuin Joosuan agentit mennessään nirhaamaan naapurikansoja v. 1778 pentateukissa.) Lyran ystävän Rogerin kidnappaavat lapsikaappaajat, jotka tunnetaan nimellä "Hotkijat". Lyran adoptoi viehättävä seurapiirirouva, rouva Coulter. Mestari antaa Lyralle salaa aletiatometrin, totuuden kertovan laitteen. Lyra saa selville, että rouva Coulter on Hotkijoiden johtaja ja että se on kirkon salaa rahoittama hanke. Lyra pakenee gyptaalaisille, kanavaa villeville paimentolaisille, joiden lapset on myös siepattu. He paljastavat Lyralle, että Asriel ja rouva Coulter ovat faktiskt hänen vanhempansa.
ellauri163.html on line 682: Gektilaiset muodostavat retkikunnan arktiselle alueelle Lyran kanssa lasten pelastamiseksi. Lyra värvää Iorek Byrnisonin, panssaroidun karhun, ja hänen ihmislentoystävänsä, ärtyisen Lee Scoresbyn. Hän saa myös tietää, että lordi Asriel on karkotettu, karhujen vartioimana Huippuvuorilla.
ellauri163.html on line 686: Lyra vangitaan ja viedään Bolvangariin, jossa hän tapaa Roger Persiljan. Jäsen Coulter kertoo Lyralle, että esinahan leikkaaminen estää huolestuttavien aikuisten tunteiden puhkeamisen, karvankasvun genitaaliseudulle, menstruaation ja polluution. Lyran ja lapset pelastavat Scoresby, Iorek, gyptiläiset ja Serafina Pekkalan lentävä noitaklaani. Lyra putoaa Scoresbyn ilmapallosta ja panserbjørne vie hänet anastavan kuninkaansa Iofur Raknisonin linnaan. Hän huijaa Iofurin taistelemaan Iorekia vastaan, joka saapuu muiden kanssa pelastamaan Lyran. Iorek tappaa Iofurin ja ottaa hänen paikkansa oikeana kuninkaana. Jep jep jep! Nyt menee hyvin!
ellauri163.html on line 688: Lyra, Iorek ja Roger matkustavat Huippuvuorille, jossa Asriel on jatkanut pölytutkimustaan maanpaossa. Hän kertoo Lyralle, että kirkko uskoo, että Pöly on synnin perusta, ja aikoo vierailla muissa universumeissa ja tuhota sen lähteen. Hän erottaa Rogerin dæmonistaan ympärileikkaamalla, tappaa hänet ja vapauttaa tarpeeksi energiaa luodakseen aukon rinnakkaisuniversumille. Lyra päättää pysäyttää Asrielin ja löytää Pölyn lähteen itselleen. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta kauan eläisit.
ellauri163.html on line 708: Hänen pimeät materiaalinsa ovat herättäneet uskonkiistoja, pääasiassa joidenkin kristillisten ryhmien keskuudessa. Cynthia Grenier katolisessa kulttuurissa sanoi: "Pullmanin maailmassa Jumala itse (auktoriteetti) on armoton tyranni. Hänen kirkkonsa on sorron väline, ja todellinen sankaruus koostuu molempien kaatamisesta." William A. Donohue Katolisesta liitosta on kuvaillut Pullmanin trilogiaa "ateismiksi lapsille". Pullman sanoi Donohuen boikotista: "Miksemme luota lukijoihin? Se saa minut pudistamaan päätäni murheella, että tällaiset nitwits voivat olla löysällä maailmassa." Mutta se taitaa olla Auktoriteetin tahto. Osa Hänen ennennäkemätöntä suunnitelmaa.
ellauri163.html on line 710: Marraskuun 2002 haastattelussa Pullmania pyydettiin vastaamaan katoliseen Heraldiin kutsumalla kirjojaan "painajaisten aineiksi" ja "kokkojen arvoiseksi". Hän vastasi: "Vastaukseni tähän oli pyytää kustantajia tulostamaan se seuraavaan kirjaan, kuten he tekivät! Minusta se on koominen, se on vain naurettavaa." Katolisen Heraldin alkuperäinen huomautus (joka oli "on olemassa lukuisia ehdokkaita, jotka näyttävät minusta olevan paljon kokon arvoisempia kuin Harry Potter") kirjoitettiin Etelä-Carolinan vanhempien yhteydessä, jotka painostivat opetuslautakuntaansa kieltämään Harry Potter -kirjat.
ellauri163.html on line 714: Pullman sai tukea eräiltä muilta kristityiltä, erityisesti Robin Williamsilta ja Canterburyn ex-arkkipiispalta (anglikaanisen ehtoollisen hengellinen ex-johtaja), jotka väittivät, että Pullmanin hyökkäykset keskittyvät katolilaisuuden rajoituksiin ja vaaroihin ja sen uskonnon käyttöön muun kristinuskon sortamiseen. Williams suositteli myös Hänen tummia materiaalejaan sisällytettäväksi ja keskusteltavaksi uskonnollisen koulutuksen luokissa ja totesi, että "suurten koulujuhlien näkeminen Pullmanin näytelmien yleisössä Kansallisteatterissa on erittäin rohkaisevaa". Pullman ja Williams osallistuivat kansallisteatterin alustakeskusteluun muutamaa päivää myöhemmin keskustellakseen myytistä, uskonnollisesta kokemuksesta ja sen edustuksesta taiteessa. Vaan kuinkas sitten kävikään! Lue sata paasausta eteenpäin (paasaus 262.
ellauri163.html on line 795: Näemme muita hyökkäyksiä hänen persoonaansa, mukaan lukien nuoret perverssit, jotka ryhtyvät paljastamaan sukuelimiään hänelle, kutsuen häntä Ratfaceksi. Pahinta on hänen kotielämänsä. Hänen äitinsä on kuolemaisillaan, hänen vastasyntynyt pikkuveljensä on välittämätön, ja hänen vanhempi veljensä ja isänsä (Paul Hebert) ovat bootleggereja, jotka toimittavat bootleggiä Louisa-baariin. Hänen isoveljensä jättää hänet huomiotta, ja hänen isänsä fyysisesti, emotionaalisesti ja suullisesti pahoinpiteli häntä. Elokuva liikkuu nopeasti vinjettien läpi, jotka maalaavat muotokuvan staattisesta merkityksettömyydestä ja epätoivosta hänen elämässään.
ellauri163.html on line 799: Sitten elokuva tulee sen keskeiseen kohtaukseen, joka vie lähes kolmanneksen elokuvasta. Eräänä päivänä koulun jälkeen Mouchette päättää päästä kotiin metsän läpi, mutta sademyrsky pakottaa hänet piiloutumaan. Kun sade loppuu, ulkona on pimeää. Kohtauksen lavastuksen mukaan se, mitä sitten tapahtuu, voi olla todellista tai ei. Näemme kohtauksen, jossa Mathieu ja Arsene riitelevät ja tappelevat, sitten näyttävät sovittelevan. Tai sitten ei. Arsene kompastuu Mouchetteen ja vie hänet olkimajaan kuivumaan. Hän saattoi tappaa Mathieun. Hän ei ole varma. Eikä Mouchettekaan. He keksivät skenaarion siltä varalta, että Mathieu kuolee. Mouchette suostuu tähän syistä, jotka voivat olla houkuttaa vanhempaa miestä, mutta voi johtua myös siitä, että hiän näkee hänet kaltaisenaan ulkopuolisena, tai yksinkertaisesti siksi, että, kuten hiän sanoo, "Hiän vihaa heitä". "He" voivat olla koko maailma tai vain kylä, jossa he asuvat. Tämä on epäselvää.
ellauri163.html on line 813: Hän vastustaa musiikinopettajansa kiusaamista, hän vastustaa naispuolisten luokkatovereidensa aivastuksia, hän ei anna isänsä hyväksikäytön vaikuttaa häneen, hän ei anna tyydytystä nuorille miespuolisille perversseille, jotka väläyttelevät häntä, ja hän vastustaa vain hieman Arsenea, vaikka yksin, yöllä, aikuisen miehen kanssa - tosiasia, joka jälleen viittaa siihen, että hiänen sukupuoliaktinsa hänen kanssaan ei ollut raiskaus, ja että hiänen alustavat protestinsa johtuivat yksinkertaisesti siitä, että hiänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että välitöntä ylivaltaa voisi seurata ilostelu, koska oletamme, että hän oli neitsyt ja jolla oli vain katutason lapsen mytologia siitä, mitä sukupuoliakti oli.
ellauri163.html on line 815: Niinpä, kun elokuvantekijä, kun häntä pyydettiin määrittelemään, mistä elokuvassa oli kyse, vastasi: "Mouchette tarjoaa todisteita kurjuudesta ja julmuudesta. Häntä esiintyy kaikkialla: sotia, keskitysleirejä, kidutuksia, salamurhia", hän oli joko keimaileva tai varovainen. Tietenkin elokuva käsittelee tällaisia negatiivisia juttuja, mutta se käsittelee myös sitkeyttä, kynintää ja sisua. Ja koska se tekee niin, ja tekee niin niin hyvin, tämä on suuri syy siihen, että sen loppu on niin huono, ehkä vastaa Akira Kurosawan Rashomonin huonoa loppua. Jos se olisi tarjonnut vain sitä, mitä Bresson väitti, sen loppu olisi ollut paljon parempi ja elokuvan mukainen, mutta näin ollen koko elokuva olisi ollut paljon huonompi! Eli lyhyesti: jenkkikazojana odottelin valoisampaa loppua. Mouchetten olisi pitänyt ryhdistäytyä ja perustaa Arsenen kanssa vaikka avokanala. Joka ois menestynyt aivan hulluna, ja loppukuvissa Mouchette ja Arsene olis olleet sikarikkaita.
ellauri163.html on line 823: Myös elokuvakriitikko Tony Raynsin äänielokuvakommentti, joka virtaa erittäin hyvin, ei ole liian käsikirjoitettu, on kohtauskohtainen kommenteissaan ja välittää sekä intohimoa että lukeneisuutta (erudition); piirteitä joita puuttuu liian usein useimmista kommenteista. Hänen yksinäinen heikko kohta tulee, kun hän yrittää selittää (pikemminkin perustella) melko heikkoa loppua. Se nyt yxinkertaisesti on vaan heikko, kuten olen sanonut.
ellauri163.html on line 827: Tästä epäonnistumisesta huolimatta Mouchette on kuitenkin hieno elokuva, jonka aivotärähdys lisää sen voimaa ja jonka kuvausten takkuisuus syventyy syvemmälle asioihin kuin sen hienoon, mutta luurankomaiseen käsikirjoitukseen. Yksi parhaista tekniikoista, joita Bresson käyttää saadakseen enemmän irti jokaisesta lyhyestä kohtauksesta, on käyttää toimintojen toistoja toisiinsa liittymättömissä kohtauksissa, jotka sitten yhdistävät nämä kohtaukset muihin. Esimerkiksi, kun Mouchetten opettaja rankaisee häntä ja pakottaa hänet laulamaan laulun, se on pakotettuna. Mouchette laulaa saman laulun yrittäessään "hoitaa" häneen tarttuvaa Arsenea. Hänen isänsä työntää Mouchettea aina, kun hän haluaa nautintoa, ja hiän sitten työntää Arsenea kuin töyssyauto ennen kuin hiän harrastaa seksiä hänen kanssaan. Siinä sitten työnneltiin varmaan oikein varren kanssa.
ellauri163.html on line 974: Söderblomin ajatus frambringareista, tuojajumalista, jotka ovat kulttuurihyvien alku, kuvaa jumalia, jotka eivät ole vihaisia kuin Jahve. Hän itse pohdinnoissaan, voiko Kiinan taivaan herraa koskevat ajatukset liittää frambringare (producteur) -uskon piiriin on kristinuskon suhteen frambringare. Hänen ajatuksensa, miten ajatus Jumalasta taivaassa voisi olla tuontitavaraa Kiinasta joskus ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella on kiinnostava, mutta juuri tässä suhteessa. Ajankohta olisi kyllä yllättävän myöhäinen. Taivaalle on kaikki apinat tirkistelleet ja väistelleet Ukon nyrkkiä, ei siihen tarvi vinosilmiä.
ellauri164.html on line 40: Wilhelm Maximilian Wundt (16. elokuuta 1832 Neckarau – 31. elokuuta 1920 Leipzig) oli saksalainen psykologi, psykofysiologi ja filosofi. Häntä pidetään yhtenä kokeellisen ja kognitiivisen psykologian perustajista.
ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on.
ellauri164.html on line 210: Vuonna 1725 Berkeley aloitti hankkeen collegen perustamiseksi Bermudalle siirtokuntien papiston ja intiaanien parissa lähetystyötä tekevien kouluttamiseksi. Tehtävän johdosta Berkeleyn luopui virastaan, jossa oli ansainnut 1100 puntaa, ja muutti Amerikkaan 100 punnan palkalla. Hyvin se riitti kun hinnat Bermudalla oli alhaiset, neekerit oli puoli-ilmaisia. Hän saapui Newporttiin Rhode Islandille ja osti sieltä Whitehallin plantaasin. 4. lokakuuta 1730 Berkeley osti ”neekerimiehen nimeltään Philip, iältään neljätoista vuotta tai sinnepäin”. Muutamaa päivää myöhemmin hän osti lisää orjia. 11. heinäkuuta 1731 peräisin oleva merkintä kertoo, että ”rovasti Berkeley kastoi kolme neekereistään, Philip, Anthony ja Agnes Berkeleyn”. Hankintojen kuitit ovat nähtävillä British Museumissa (Ms. 39316) (George C. Mason, Annals of Trinity Church, 1698–1821, 51).
ellauri164.html on line 214: Berkeley asui plantaasillaan odottaessaan collegen perustamiseksi tarkoitettujen rahojen saapumista. Rahoja ei kuitenkaan tullut ja vuonna 1732 hän palasi Lontooseen. Vuonna 1734 hänet nimitettiin Cloynen hiippakunnan piispaksi. Pian tämän jälkeen hän julkaisi teoksensa The Analyst, joka oli matematiikan myöhempään kehitykseen vaikuttanut tieteen perusteiden kritiikki, sekä teoksen Alciphron, or The Minute Philosopher, joka oli osoitettu Lordi Shaftesburyä vastaan. Vuosina 1734-37 hän julkaisi teoksen The Querist. Hänen viimeiset teoksensa olivat Siris, tutkielma tervaveden terveellisyydestä, ja sitä seurannut Further Thoughts on Tar-water samasta aiheesta.
ellauri164.html on line 216: Berkeley pysyi Cloynessä vuoteen 1752 jolloin hän jäi eläkkeelle ja muutti Oxfordiin elääkseen poikansa kanssa. Hän oli pidetty henkilö rakastettavan olemuksensa ja leppoisien käytöstapojensa ansiosta.
ellauri164.html on line 234: Henry Babcock Veatch Jr. (September 26, 1911 – July 9, 1999) was an American philosopher. Veatch syntyi 26. syyskuuta 1911 Evansvillessä, Indianassa . Hän opiskeli Harvardin yliopistossa , jossa hän suoritti AB- ja MA-tutkinnon ja tohtorin tutkinnon vuonna 1937. Veatch tuli Indianan yliopiston filosofian laitokselle ohjaajaksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1941 ja täysprofessoriksi vuonna 1952. Indianassa ollessaan Veatchin yliopisto sai monia palkintoja ja kunnianosoituksia. Vuonna 1954 hänestä tuli ensimmäinen Frederick Bachman Lieber Award for Distinguished Teaching -palkinnon saaja. Hän oli suosittu opiskelijoidensa keskuudessa ja hänelle myönnettiin Sigma Delta Chi "Brown Derby" -palkinto suosituimmalle professorille. Vuonna 1961 Veatch nimettiin Distinguished Service Professoriksi.
ellauri164.html on line 238: Veatch oli aktiivinen episkopaalisessa kirkossa ja toimi American Catholic Philosophical Associationin puheenjohtajana . Hän toimi Metaphysical Society of America :n puheenjohtajana vuonna 1961. Vuosina 1970–1971 hän toimi American Philosophical Associationin läntisen jaoston puheenjohtajana. Hän oli Episkopaalisen kirkon tutkijoiden killan jäsen.
ellauri164.html on line 242: Veatch oli suuri rationalismin kannattaja, tomistisen filosofian auktoriteetti ja yksi aikansa johtavista uusaristoteelisista ajattelijoista. Hän vastusti sellaisia moderneja ja nykyaikaisia kehityskulkuja kuin " transsendenttinen käänne " ja " kielinen käänne ". Selkeän puheen ja "Hoosierin" terveen järjen vankkumaton puolustaja filosofiassa ja muualla, hän väitti realistisen metafysiikan ja käytännön etiikan puolesta.
ellauri164.html on line 255: Hänrikin markkinamuisto
ellauri164.html on line 257: Ensi keskiviikkona eli ylihuomenna on Hänrikkien nimipäivä. Tänään numeron 67 linja-autossa tulla tupsahti jostain lahonneiden aivojeni laskoxesta mieleen laulu jota äiti taisi resitoida meille ollessamme pieniä. Se oli joku osakuntarenkutus, josta muistin vielä sieltä täältä sanoja. Koko laulu lienee mennyt näin:
ellauri164.html on line 302: Jeanne syntyi pienessä Domrémyn kylässä Koillis-Ranskassa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä eikä hän saanut lapsena paljonkaan koulutusta. Hän ei lyhyen elämänsä aikana oppinut kirjoittamaan tai lukemaan, mutta osasi monia pyhimystarinoita, joita oli kuullut uskonnolliselta äidiltään. Lisäksi häneen oli juurrutettu syvä rakkaus roomalaiskatolista kirkkoa ja sen oppeja kohtaan. Maatalon tyttärenä hän kunnostautui monissa tilanhoitoon kuuluvissa tehtävissä ja kehruu- ja ompelutöissä hän oli taituri.
ellauri164.html on line 304: Maan tapahtumat vaikuttivat suuresti nuoreen tyttöön. Erityisesti Jeannen elämä mullistui 13-vuotiaana hänen alkaessaan kuulla ääniä ja nähdä ilmestyksenomaisia näkyjä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista. Äänten kehottamana hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea. Kaarle on kuvissa aika hölmön näköinen.
ellauri164.html on line 317: Sotaoikeudessa Jeanne lupasi ettei enää käytä housuja. Hänet kuljetettiin takaisin Rouenin vankityrmään, jossa hänet nähtiin taas housut jalassa! Jeannen oman väittämän mukaan hän joutui rikkomaan lupauksensa kirkolle ja pukeutumaan miesten vaatteisiin, koska naisten vaatteet altistivat hänet vartijoiden seksuaaliselle väkivallalle, tai sit että vartijat ottivat siltä mekon pois ja antoivat jälkeenpäin housut tilalle. Syyllisyys palautettiin ja hänet tuomittiin yksimielisesti kuolemaan.
ellauri164.html on line 361: Peter Piskuila (Matohäntä) (engl. Peter Pettigrew) (1959/1960 – maaliskuu 1998) oli Harry Potterin isän, James Potter, koulutoveri. Hän ei tosin ollut hyvä ystävä, vaan lähinnä ”iilimato”, joka roikkui Jamesin, Sirius Mustan ja Remus Lupinin seurassa. Peter ihaili Jamesia, hänen rohkeuttaan, taitojaan ja tapaansa osoittaa pientä kapinaakin koulussa. Meillä asuu joku Peter Piskuila portaiden alla, käy öisin vanhassa kompostissa syömässä. Nyt on ostettu 3 rotanloukkua, jotka voivat koitua sille päänmenoxi.
ellauri171.html on line 100: Raakel oli ottanut kodin epäjumalat ja laittanut ne kamelinsa satulaan ja istui niiden päällä. Laaban tunsi kaiken läpi, mutta ei löytänyt mitään. Raakel oli ottanut terafit ja pannut ne kamelin huonekaluihin! Hän sanoi isälleen: "Ole kiltti, herra, anna minulle anteeksi, jos en nouse puolestasi. Minulla on kuukautiset kuukausittain." Mä istun. Niinpä Laaban jatkoi etsintöjään, mutta hän ei löytänyt koti-epäjumalia. Sellainen naisten tapa, voi niiden kanssa! Sillä oli juoksu. Laittoikohan se pikkareihin sammalta. Se ei tunnu kuin istuisi pehmeällä kissanpojalla, pikemminkin siilillä. Siilit ovat kivoja, mutteivät mukavia housuissa.
ellauri171.html on line 115: Lea vietti sydäntäsärkevää elämää yrittäessään voittaa Jaakobin rakkauden, mutta Jumala armahti Leaa erityisellä tavalla. Hänen poikansa Juuda johti heimoa, joka synnytti Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan. Lea on symboli ihmisille, jotka yrittävät ansaita Jumalan rakkauden, joka on ehdoton ja vapaasti otettava. Pyhimyxen vanha kunn Pat. Petetty ruma läski vaimo, vielä 1 naisen rooli Raamatussa. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 133: Monia vuosia myöhemmin, kun juutalaiset olivat ylittäneet Punaisenmeren, Mirjam oli siellä ja johti heitä juhlimaan. Hänen roolinsa profeettana sai hänet kuitenkin valittamaan Mooseksen cushialaista vaimoa. Jumala kirosi hänet spitaalilla, mutta paransi hänet Mooseksen rukousten jälkeen. Se opettaa häntä olemaan antamatta lavan keskustaa pikkuveljelle. Siskon rooli raamatussa, täähän on kuin Mirjam Pylkkänen. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 156: Deboran viisaus ja usko Jumalaan inspiroivat ihmisiä, etenkin naisia. Hänen johtajuutensa ansiosta Israel nautti rauhasta 40 vuoden ajan. Vau, sen täytyy olla kaikkien aikojen ennätys. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 179: Naislukija, huomaa Ruthin nöyryys ja ota oppia. Kun Providence oli tehnyt hänestä köyhän, hän kumartuu iloisesti tontilleen. Hyvä mieli näkee mieluummin nälkää kuin kumartuu; ei niin Ruth. Ei, se on hänen oma ehdotuksensa. Hän puhuu nöyrästi, kun hän odottaa saavansa poimia. Emme voi vaatia ystävällisyyttä velana, vaan pyytää ja ottaa sen palveluksena, vaikkakin pienessä asiassa. Ruth oli myös esimerkki kotiteollisuudesta. Hän rakasti syödä joutilaisuuden leipää. Tämä on esimerkki nuorille. Ahkeruus lupaa hyvää, sekä tälle että toiselle maailmalle. Emme saa pelätä mitään rehellistä työtä. Mikään työ ei ole moite, se on palkinto. Synti on meidän alapuolellamme, mutta emme saa ajatella mitään muuta niin, mihin Providence kutsuu meitä. Hän oli esimerkki kunnioituksesta äitiinsä ja luottamuksesta Providenceen. Jumala määrää viisaasti ne, jotka meistä näyttävät pieniksi; ja ne, jotka vaikuttavat täysin epävarmoilta, on edelleen suunnattu palvelemaan hänen omaa kunniaansa ja kansansa hyvää. Jumala on helvetti sille, joka pyrkii kunniaan, muista.
ellauri171.html on line 196: Hanna oli esimerkki sinnikkyydestä rukouksessa. Hän oli hedelmätön monien vuosien ajan, ja hän rukoili lakkaamatta kyvyttömältä aviomieheltään lasta, kunnes Jumala astui sisään ja täytti hänen pyyntönsä pienellä Eelin avulla. Hän synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Samuel.
ellauri171.html on line 198: Lisäksi hän kunnioitti lupaustaan antamalla hänet takaisin Jumalalle. Herra antoi herra otti, kiitetty on herran nimi. Ota antaa kanankakan kantaa. Samuelista tuli lopulta viimeinen Israelin tuomareista, profeetta ja kuningas Saulin ja Daavidin neuvonantaja. Opimme Hannalta, että kun suurin halusi on antaa kunniaa Jumalalle, hän täyttää tämän pyynnön. Hän on todellinen kunnian imejä. Unbefriedigte Frau, toinen naisen näennäinen rooli Raamatussa. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 219: Isebel ansaitsi niin maineen jumalattomuudesta, että hänen nimeään käytetään vielä nykyäänkin kuvaamaan petollista naista. Kuningas Ahabin vaimona hän vainosi Jumalan profeettoja, erityisesti Eliaa. Hänen Baalin palvontansa ja murhasuunnitelmansa saivat hänen päälleen jumalallisen vihan.
ellauri171.html on line 230: Esteri on Jezebelin peilikuva, se heivas persiensä juutalaisexi mamukuningattarexi Persian suurkuninkaan petiin. Siinähän ei sitten ole mitään vikaa, tietysti. Ester pelasti juutalaisen kansan tuholta ja suojeli tulevan Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, itulinjaa. Hänet valittiin kauneuskilpailussa Persian kuninkaan Arto Xerxesin kuningattareksi. Mutta paha hovivirkamies Haman suunnitteli kaikkien juutalaisten murhaamista.
ellauri171.html on line 239: Kuinka tyypillistä: kristillisen äitiroolin nummero 1 pääpiirre on, että hän on "tottelevainen"! Vertaa Ruthia yllä. Maria oli koskettava esimerkki Raamatussa täydellisestä antautumisesta Jumalan tahdolle. Enkeli kertoi hänelle, että hänestä tulee Vapahtajan äiti Pyhän Hengen kautta. Mahdollisesta häpeästä huolimatta hän alistui ja synnytti Jeesuksen. Hän ja Joosef menivät naimisiin palvellen Jumalan Pojan oikeita vanhempia.
ellauri171.html on line 252: Kun enkeli ilmoitti ilouutisensa Neitsyt Marialle, hän antoi hänelle merkin hänen luottamuksensa voittamiseksi. Hän kertoi hänelle vanhan ja hedelmättömän naisen äitiydestä osoittaakseen, että Jumala pystyy tekemään kaiken, mitä hän tahtoo.
ellauri171.html on line 254: Kun hän kuulee tämän, Mary lähtee Beverlyn kukkulalle. Hän ei usko Jumalan sanaa sellaisenaan; hän ei tunne todellista epävarmuutta viestistä tai epäilystä merkistä. Hän on innokas tavoitteessaan, velvollisuus omassatunnossaan, kiirehtii iloon. Tämä minun täytyy nähdä! Näkeminen on uskomista. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 261: Martta, Lasaruksen ja Marian sisar, avasi usein kodikkaan perseensä Jeesukselle ja hänen apostoleilleen tarjoten myös kaivattua ruokaa ja lepoa. Hänet muistetaan parhaiten tapauksesta, jossa hän menetti malttinsa, koska hänen sisarensa kiinnitti huomiota Jeesukseen sen sijaan, että auttoi ateriassa. Mary oli valinnut paremman osan, kiitos hänelle! Ei ihme, että Martha suuttui.
ellauri171.html on line 272: Maria oli yksi monista naisista, jotka tukivat Jeesuksen palvelutyötä sekä naisellisilla "lahjoillaan" että rahallaan. Hänen kestävä esimerkkinsä opettaa, että kristillinen kirkko tarvitsee edelleen sekä kauniiden että kätevien naisuskovien tukea ja osallistumista Kristuksen tehtävän toteuttamiseen. Lähetä hakemuksen mukana kuva itsestäsi uimapuvussa (tai ilman). Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 285: Maria pysyi Jeesuksen kanssa hänen ristiinnaulitsemisen aikana, kun kaikki paitsi apostoli Johannes pakenivat. Jee-suxen toinen suosikki. Hän meni hänen haudalleen voitelemaan hänen ruumiinsa. Jeesus rakasti Maria Magdaleenaa niin paljon, että hän oli ensimmäinen henkilö, jolle hän ilmestyi kuolleista nousemisen jälkeen. Hän on ylösnoussut, totesi Maria Magdalena iloisesti yllättyneenä. Taas 1 jonka huoruudesta on tullut meemi vasta tilaisuuden jälkeen. Lopeta lukeminen tästä tai lue alla olevat krediitit.
ellauri171.html on line 480: Daavidin kenttäpäällikkö Joab kuulee tästä. Hän ratsastaa nopeasti paikalle ja syöksee muutaman keihään Absalomin sydämeen. Sitten Joabin henkivartijat lopettavat työn. Mitä tästä on opittavaa? Pidä hiuksesi lyhyinä tai sido ne tiukkaan nutturaan tai käytä hiusverkkoa kuten svedut. Takatukka ei ole hyvä sotatoimissa.
ellauri171.html on line 482: Absalom ratsasti muulillaan, ja muuli meni suuren tammen paksujen oksien alle. Hänen päänsä tarttui tiukasti tammean, ja hän jäi roikkumaan taivaan ja maan väliin, kun hänen alla ollut muuli kulki eteenpäin……. Joab otti kolme keihästä käteensä ja työnsi ne Absalomin sydämeen, hänen ollessaan vielä elossa tammessa. Ja kymmenen nuorta miestä, Joabin aseenkantajaa, piiritti Absalomin, löi häntä ja tappoi hänet. (2. Samuel 18:9-15)
ellauri171.html on line 484: Muutama vuosi Tamarin raiskauksen jälkeen (katso mehukkaimmat palat siitä täältä), Absalom johti kapinaa isäänsä kuningas Daavidia vastaan. Hän pystyi valloittamaan kuninkaallisen Jerusalemin kaupungin ja pakottamaan isänsä pakenemaan sekä paneskelemaan sen sussuja tasakatollaj.
ellauri171.html on line 486: Nimittäin, Kun hän tunkeutui itse palatsiin, hän huomasi, että Daavid oli jättänyt taakseen kymmenen hehkeätä haareminaista. Häntä neuvottiin raiskaamaan nämä kymmenen naista peräperää julkisesti katolla kaupungin näkyvissä, jotta ei olisi epäilystäkään siitä, että teko oli tehty. Tämä näet poltti Absalomin sillat isänsä kanssa ja teki mahdottomaksi perääntyä täydestä kapinasta.
ellauri171.html on line 1177: Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta, 5 myös Mahlon ja Kilion kuolivat, ja Noomi jäi ilman kahta poikaansa ja miestään. 6 Kun Noomi kuuli Moabissa, että Herra oli tullut auttamaan kansaansa antamalla heille ruokaa, hän ja hänen miniänsä valmistautuivat palaamaan sieltä kotiin. 7 Hän lähti kahden miniänsä kanssa paikastaan, jossa hän oli asunut, ja lähti tielle, joka vie heidät takaisin Juudan maahan. 8 Silloin Noomi sanoi kahdelle miniälleen: "Menkää kumpikin takaisin äitisi kotiin. HERRA osoittakoon sinulle laupeutta, niin kuin olet osoittanut laupeutta kuolleille miehillesi ja minulle. 9 Suokoon HERRA, että jokainen teistä löytää levon toisen aviomiehensä kodista." Sitten hän suuteli heitä hyvästit, ja he itkivät ääneen 10 ja sanoivat hänelle: "Me palaamme sinun kanssasi kansasi luo." 11 Mutta Noomi sanoi: "Palaa kotiin, tyttäreni. Miksi tulisit kanssani? Onko minulla enää poikia, joista voisi tulla aviomiehiänne? 12 Palatkaa kotiin, tyttäreni; Olen liian vanha hankkimaan toista miestä. Vaikka luulisin, että minulla olisi vielä toivoa – vaikka minulla olisi aviomies tänä iltana ja synnyttäisin sitten poikia – 13 odottaisitko, kunnes he kasvavat? Pysyisitkö heidän puolestaan naimisissa? Ei, tyttäreni. Se on minulle katkerampi kuin sinulle, sillä HERRAN käsi on kääntynyt minua vastaan!" 14 Tässä he itkivät taas ääneen. Sitten Orpa suuteli anoppiaan jäähyväiset, mutta Ruth tarttui häneen. 15 Noomi sanoi: "Katso, kälysi palaa kansansa ja jumaliensa luo. Mene takaisin hänen kanssaan." 16 Mutta Ruut vastasi: "Älä pakota minua jättämään sinua tai kääntymään pois sinusta. Minne sinä menet, minä menen, ja minne sinä pysyt, minä pysyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, minä kuolen, ja sinne minut haudataan. Kohtelekoon HERRA minua, olkoon aina niin ankarasti, jos jopa kuolema erottaa sinut ja minut. ”
ellauri171.html on line 1181: 4 Juuri silloin Boas saapui Betlehemistä ja tervehti elonkorjaajia: "Herra olkoon teidän kanssanne!" "HERRA siunatkoon sinua!" he vastasivat. 5 Boas kysyi leikkuukoneensa valvojalta: "Kenelle tuo mehukkaannäköinen nuori nainen kuuluu?" 6 Valvoja vastasi: "Hän on mooabilainen, joka palasi Moabista Noomin kanssa. 7 Hiän sanoi: 'Anna minun poimia ja kerätä lyhteitä leikkuukoneen taakse.' Hiän tuli kentälle ja on jäänyt tänne aamusta tähän päivään, lukuun ottamatta vessakäyntejä ja lyhyttä lepoa tarhassa." 8 Niin Boas sanoi Ruutille: "Tyttäreni, kuuntele minua. Älä mene poimimaan toiselta alalta äläkä mene pois täältä. Pysy täällä naisten kanssa, jotka työskentelevät minulle. 9 Tarkkaile peltoa, jolla miehet korjaavat, ja seuraa naisten perässä. Olen sanonut miehille, etteivät he tafsaa sinua, ainakaan sieltä. Ja aina kun sinulla on jano, mene ja ota juotavaa vesipurkeista, jotka miehet ovat täyttäneet." 10 Tämän jälkeen hiän kumartui kasvot maahan. Hiän kysyi häneltä: "Miksi olen saanut niin suosion silmissäsi, että huomaat minut - ulkomaalaisen?" 11 Boas vastasi: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoleman jälkeen - kuinka jätit isäsi ja äitisi ja kotimaasi ja tulit asumaan kansan luo, jota et tietää etukäteen. 12 HERRA maksakoon sinulle, mitä olet tehnyt. Saakoon sinulle runsaan palkkion HERRA, Israelin Jumala, jonka siipien alle olet tullut turvaan. " 13 "Saanko edelleen löytää armon silmissäsi, herrani", hän sanoi. "Olet saanut minut rauhoittumaan puhumalla ystävällisesti kuin palvelijallesi, vaikka minulla ei olekaan yhdenkään palvelijasi asemaa." 14 Aterian aikaan Boas sanoi hänelle: "Tule tänne. Ota leipää ja kasta se viinietikkaan." Kun hän istui sadonkorjuukoneiden kanssa, hän tarjosi hiänelle paahtomaissia. Hiän söi kaiken, mitä halusi, ja hänellä oli vähän yli.
ellauri171.html on line 1183: 15 Kun hän nousi poimimaan, Boas antoi miehilleen käskyn: "Anna hänen koota lyhteiden sekaan, älkääkä nuhtelko häntä. 16 Jopa vedä hänelle varret nipuista ja jätä ne hänen poimittavaksi, äläkä nuhtele häntä." 17 Ruut poimii kedolla iltaan asti. Sitten hän puinut ohran, jonka hän oli kerännyt, ja se oli noin efaa. 18 Hän vei sen takaisin kaupunkiin, ja hänen anoppinsa näki, kuinka paljon hän oli kerännyt. Ruth toi myös ulos ja antoi hänelle sen, mitä hänellä oli jäänyt yli syötyään tarpeeksi. 19 Hänen anoppinsa kysyi häneltä: "Mistä poimit tänään? Missä olet työskennellyt? Siunattu olkoon mies, joka huomioi sinut!” Sitten Ruth kertoi anoppilleen siitä, jonka luona hän oli työskennellyt. "Sen miehen nimi, jonka kanssa työskentelin tänään, on Boaz", hän sanoi. 20 "Herra siunatkoon häntä!" Naomi sanoi miniälleen. "Hän ei ole lakannut osoittamasta ystävällisyyttään eläville ja kuolleille." Hän lisäsi: "Tuo mies on meidän lähisukulainen; hän on yksi huoltajistamme. 21 Silloin Moabilainen Ruut sanoi: "Hän jopa sanoi minulle: 'Pysy työntekijöideni luona, kunnes he ovat korjanneet kaiken viljani." 22 Noomi sanoi miniälleen Ruutille: "Sinun on hyvä, tyttäreni, mennä niiden naisten kanssa, jotka työskentelevät hänelle, koska jonkun muun alalla sinua saatetaan vahingoittaa." 23 Niin Ruut pysyi Booasin naisten luona poimimassa, kunnes ohran ja vehnän sato oli saatu päätökseen. Ja hän asui anoppinsa kanssa.
ellauri171.html on line 1185: 1 Eräänä päivänä Ruutin anoppi Noomi sanoi hänelle: "Tyttäreni, minun on löydettävä sinulle koti, jossa sinä tulet hyvin toimeen. 2 Boas, jonka naisten kanssa olet työskennellyt, on meidän sukulaisemme. Tänä iltana hän tuulettaa ohraa puimatantereella. 3 Pese, pue hajuvesi ja pukeudu parhaisiin vaatteisiisi. Mene sitten alas puimatantereelle, mutta älä kerro hänelle olevasi siellä ennen kuin hän on syönyt ja juonut. 4 Kun hän makaa, pane merkille paikka, jossa hän makaa. Mene sitten paljastamaan hänen keskijalkansa ja mene makuulle. Hän kertoo sinulle, mitä sinun tulee tehdä." 5 "Minä teen, mitä sanot", Ruut vastasi. 6 Niin hän meni alas puimatantereelle ja teki kaiken, mitä hänen anoppinsa käski hänen tehdä. 7 Kun Boas oli syönyt ja juonut ja oli mainiolla tuulella, meni hän makuulle viljakasan perään. Ruth lähestyi hiljaa, paljasti jalkansa ja meni makuulle. 8 Keskellä yötä jokin hämmästytti miestä; hän kääntyi – ja hänen jalkojensa juuressa makasi nainen! 9 "Kuka sinä olet?" hän kysyi. "Olen palvelijasi Ruth", hän sanoi. "Levitä tuo koholla oleva vaatteesi kulma ylitseni, koska olet perheemme huoltaja-lunastaja." 10 "Herra siunatkoon sinua, tyttäreni", hän vastasi. "Tämä ystävällisyys on suurempi kuin se, jonka osoitit aiemmin: et ole juossut nuorempien miesten perässä, olivatpa ne rikkaita tai köyhiä. 11 Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää. Teen puolestasi kaiken mitä pyydät. Kaikki kaupunkini ihmiset tietävät, että olet luonteeltaan jalo nainen. 12 Vaikka on totta, että olen perheemme huoltaja-lunastaja, on toinen, joka on läheisempi sukulainen kuin minä. 13 Jää tänne yöksi ja aamuksi, jos hän haluaa suorittaa velvollisuutensa huoltaja-lunastajanasi, hyvä; anna hänen lunastaa sinut. Mutta jos hän ei tahdo, niin totta kuin Herra elää, minä teen sen. Makoile täällä silti kanssani aamuun asti." 14 Niin hän makasi hänen jalkojensa juuressa aamuun asti, mutta nousi ennen kuin kukaan tunnistettiin; ja hän sanoi: "Kukaan ei saa tietää, että nainen tuli puimatantereelle." 15 Hän sanoi myös: "Tuo minulle huivi, joka sinulla on päälläsi, ja ojenna sitä." Kun hän teki niin, hän kaatoi siihen kuusi mittaa ohraa ja asetti nippun hänen päälleen. Sitten hän palasi kaupunkiin.
ellauri171.html on line 1187: 16 Kun Ruut tuli anoppinsa luo, Noomi kysyi: "Kuinka meni, tyttäreni? Menikö putkeen vaiko puihin?" Putkeen putkeen, and how! Ruth vastasi tyytyväisenä. Sitten hän kertoi hänelle kaiken, mitä Boas oli tehnyt hänen hyväkseen, 17 ja lisäsi: "Hän antoi minulle nämä kuusi mittaa ohraa sanoen: 'Älä palaa anoppisi luo tyhjin käsin.' 18 Sitten Noomi sanoi: "Odota, tyttäreni, kunnes saat selville, mitä tapahtuu. Sillä mies ei lepää ennen kuin asia on ratkaistu tänään." 1 Sillä välin Boas meni ylös kaupungin portille ja istuutui sinne juuri kun hänen mainitsemansa huoltaja-lunastaja tuli mukaan. Boas sanoi: "Tule tänne, ystäväni, ja istu alas." Joten hän meni ja istuutui. 2 Boas otti kymmenen kaupungin vanhinta ja sanoi: "Istukaa tänne", ja he tekivät niin. 3 Sitten hän sanoi huoltajalle-lunastajalle: "Noomi, joka on palannut Moabista, myy maapalstan, joka kuului sukulaisellemme Elimelekille. 4 Ajattelin, että minun pitäisi tuoda asia tietosi ja ehdottaa, että ostat sen näiden täällä istuvien ja kansani vanhinten läsnä ollessa. Jos aiot lunastaa sen, tee se. Mutta jos et, kerro minulle, niin tiedän. Sillä kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sitä paitsi sinulla, ja minä olen seuraavana jonossa." "Lunastan sen", hän sanoi. 5 Silloin Boas sanoi: "Sinä päivänä, kun ostat maan Noomilta, hankit myös Ruutin Moabilaisen, kuolleen miehen lesken, säilyttääksesi kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan." 6 Tämän jälkeen huoltaja-lunastaja sanoi: "Voi perhana! senkö vanhan ämmän myös? Silloin en voi lunastaa sitä, koska voisin vaarantaa oman omaisuuteni. Lunastat sen itse. En voi tehdä sitä."
ellauri171.html on line 1189: 7 (Nyt näet aiempina aikoina Israelissa, jotta omaisuuden lunastus ja siirto olisi lopullista, toinen osapuoli riisui sandaalinsa ja antoi sen toiselle. Tämä oli tapa laillistaa liiketoimet Israelissa.) 8 Niin huoltaja-lunastaja sanoi Boasille: "Osta itse." Ja hän riisui sandaalinsa. 9 Silloin Boas ilmoitti vanhimmille ja kaikelle kansalle: "Tänään te olette todistajat, että olen ostanut Noomilta kaiken Elimelekin, Kilionin ja Mahlonin omaisuuden. 10 Olen myös hankkinut vaimoksi Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, säilyttääkseni kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan, jottei hänen nimensä katoaisi hänen perheestään eikä kotikaupungistaan. Tänään olette todistajia!" 11 Silloin vanhimmat ja kaikki portilla oleva sanoivat: "Me olemme todistajia. Tehköön HERRA kotiisi tulevan naisen Raakelin ja Lean kaltaiseksi, jotka yhdessä rakensivat Israelin perheen. Olkoon sinulla asema Efratassa ja ole kuuluisa Betlehemissä. 12 Sen jälkeläisen kautta, jonka Herra antaa sinulle tämän nuoren naisen kautta, olkoon sinun perheesi Pereksen sukulainen, jonka Taamar synnytti Juudalle." 13 Niin Boas otti Ruutin, ja hänestä tuli hänen vaimonsa. Kun hän rakastell hiäntä, HERRA antoi hiänelle mahdollisuuden tulla raskaaksi, ja hiän synnytti pojan. 14 Naiset sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka ei tänä päivänä ole jättänyt sinua ilman huoltajaa-lunastajaa. Tulkoon hänestä kuuluisa kaikkialla Israelissa! 15 Hän uudistaa elämäsi ja tukee sinua vanhuudessasi. Sillä miniäsi, joka rakastaa sinua ja on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa, on synnyttänyt hänet." 16 Sitten Noomi otti lapsen syliinsä ja piti hänestä huolta. 17 Siellä asuvat naiset sanoivat: "Noomilla on poika!" Ja he antoivat hänelle nimen Obed (ven. "päivällinen"). Hän oli Iisain, Daavidin isän, isä. 18 Tämä on siis Pereksen sukupuu: Peres oli Hesronin isä, jne. ad nauseam.
ellauri172.html on line 97: Théodore Agrippa d’Aubigné (1552 Pons, Ranska −1630 Geneve, Sveitsi) oli ranskalainen kirjailija ja aikansa historioitsija, joka kuoli maanpakolaisena. Hän oli maineikas huuakotti. Hänen ystäviään oli Henrik Navarralainen, ja hän oli Madame de Maintenonin isoisä. Pariisin parlamentti määräsi hänen teoksensa Histoire universelle 1550−1601 poltettavaksi. Teos on merkittävä aikalaiskuvaustensa vuoksi. Merkittävin hänen teoksistaan on seitsenosainen runoelma Les Tragiques (1616), jossa hän käsittelee Ranskan tilannetta, uskonvainoja ja Jumalan rangaistuksia. Hän pakeni 1620 Geneveen, jossa kuoli. Kaikesta huolimatta
ellauri172.html on line 120: Hänen paluutaan vastaan yksimielisesti vihamielisten kyläläisten juorujen edessä Sombreval eristää itsensä Calixten kanssa linnaan peittääkseen tämän epäjumalanpalveluksen sävytetyllä huomiolla. Hän vaalii häntä puhtaalla ja uskonnollisella rakkaudella, jonka huhut tarttuvat nopeasti ja syyttävät häntä insestistä.
ellauri172.html on line 128: Nehu ei palannut (siis Napsun sodista). Hän kuoli yhdessä aikansa kuuluisimmista taisteluista työntämällä hevosensa rintakehän tykinpalaa vasten, joka halkaisi ihmisen ja hevosen neljään osaan. Se oli vain kolme kuukautta Sombrevalin ja La Malgaignen kuoleman jälkeen. Mikä tomppeli.
ellauri172.html on line 244: Persialainen koululainen ja filosofi 12. vuosisadalta Al-Ghazali sovelsi sitä päätöxentekoon ja kysyi voiko valita 2 yhtä hyvän (tai pahan) vaihtoehdon väliltä. Hän oli sitä mieltä että vapaa tahto eli höpsismi voi sen ratkaista.
ellauri172.html on line 447: Wie er immer fleht, Hän panee soutaen,
ellauri172.html on line 802: Huysman ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia. Hänellä oli pitkäaikainen päälle/pois suhde Anna Meunierin, "ompelijan" kanssa.
ellauri172.html on line 804: Julius August Walther von Goethe oli ainoa Johann Wolfgang von Goethen ja Christiane Vulpiuksen viidestä lapsesta, jotka selvisivät aikuisiksi. Hän syntyi Weimarissa ja palveli Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttua Karl Augustin hovissa. Hän opiskeli lakia 1808-1809 Ruprecht-Karls-Universität Heidelbergissä. Wikipedia (englanti). Hän sai 3 lasta.
ellauri180.html on line 107: Kaisa Sutela on kirjamaailmaan työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Hän rakastaa kirjoja ja on kirjallisuuden lajien suhteen melko kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten keltakantisen laatukirjallisuuden parissa. Myös lasten laatukirjat ovat lähellä sydäntä. Kaisa harrastaa ruoanlaittoa ja sitä myöten Tunnelmallisia makuja -blogin pitämistä. Kaikki vinkit ovat tervetulleita!
ellauri180.html on line 148: Hahmo, jota vihasin eniten, oli Candy. Candy on selvästi miehen keksimä hahmo miehille. Hänellä ei näytä olevan muita tunteita kuin hän on avuttomasti kiinnostunut miehistä. Hän ei koskaan vastusta mitään, mitä kukaan tekee, hänen tunteitaan ei koskaan oteta huomioon, paitsi että hän haluaa miehiä eikä voi valita heidän välillään. Kun Homer ottaa raskaana olevan Candyn pois perheestään kestääkseen raskauden ja synnytyksen tuntemattomien ihmisten kanssa, Candy ei näytä välittävän siitä. Hän ei edes jouluna haittaa, että hänet pidetään piilossa isältään, jota hänkin on hyvin läheinen, sekä ystäviltään ja läheiseltä perheeltä. Hän on siellä vain iloisen onnellinen.
ellauri180.html on line 619: Venäjä käynnisti sotilasoperaation Ukrainan demilitarisoimiseksi varhain aamulla torstaina 24.2. 24. helmikuuta Vladimir Putin vetosi venäläisiin. Hän sanoi päättäneensä käynnistää erityisen sotilasoperaation Donbassissa ukrainan demilitarisoimiseksi. Sen jälkeen länsimaat asettivat pakotteita Moskovaa vastaan, mutta kukaan ei halunnut auttaa Kiovaa muilla menetelmillä. Venäjä käynnisti sotilasoperaation Ukrainan demilitarisoimiseksi varhain aamulla torstaina 24.2. Televisioidussa puheessaan venäläisille presidentti Vladimir Putin sanoi, että olosuhteet "edellyttävät meiltä päättäväisiä ja välittömiä toimia, Donbassin kansantasavallat ovat pyytäneet apua".
ellauri180.html on line 630: Kuten aina, amerikkalaiset ja länsimaiset ystävät ovat sanallisia ystäviä. Kyllä, Amerikka on suuri taloudellinen mahti, ja siksi se uskoo voivansa sulkea kaikki ongelmat rahalla. Olen aina sanonut, etteivät amerikkalaiset eivätkä eurooppalaiset taistele sotilaidensa kanssa. Kyllä, he antavat rahaa ja aseita, mutta he eivät lähetä sotilaitaan. Kaikki muut paitsi Zelensky tajusivat tämän. Uskon, että viisi päivää DPR:ää ja LPR:ää riittää pääsemään rajoille, jotka ne ilmoittivat perustuslaissaan, ja tämä tilanne johtaa Zelenskyin täydelliseen romahtamiseen. Häntä johdatetaan yksinkertaisesti korvista neuvottelemaan Putinin kanssa, jos hän ei mene itse. Ja pelastaakseen kasvonsa, maineensa, hän tietysti syyttää länttä kaikesta luopumisesta", Goncharov korosti keskustelussa NEWS.ru kanssa. Hänen mukaansa Yhdysvallat ja Euroopan unioni auttavat ukrainaa vain aineellisesti. Kukaan ei halua uhrata kansaansa, joten sotilaita ei lähetetä taistelemaan venäläisiä vastaan. Zelenskyin on käytävä vuoropuhelua Putinin kanssa, uskoo "expertti".
ellauri180.html on line 636: Meidän on ymmärrettävä, että presidentti Putinin politiikassa pysymisen älykkyys ja älykkyys sekä koomikko Zelenskyin äly ovat vertaansa vailla. Siksi on mahdotonta sanoa, että Zelensky on saanut suuren strategin aseman tänä aikana, ja siksi hän puhuu tällaisista asioista, entinen eversti tiivisti. "Zelenskyi on hyvin yksinäinen Venäjää vastaan. Hän osoitti tiettyä naiivisuutta luottamalla länsimaisiin johtajiin ja heidän vahvoihin mutta epätarkkoihin tukilausuntoihinsa. Uskon, että hänet on jo uhrattu tai pikemminkin hylätty, mutta eurooppalaisilla ei ole suunnitelmaa B. Länsi ymmärtää, että Zelensky on valmis", Moreau sanoi. "Nämä ehdotukset eivät auta Zelenskyiä lainkaan. Päinvastoin, se tarkoittaa, että Macron ja Johnson odottavat Venäjältä erittäin nopeaa voittoa ja että kaikki on ohi Zelenskyille", uskoo "expertti".
ellauri181.html on line 45: Estyneet lukekoot Kafkaa ja kiukustuneet Melvilleä. Munattomia ne oli molemmat. Tämä on kamalaa! Hänen hirvittävä hymynsä ja tuollainen pako! Kafkan haudalla on terävää terskaansa kohti kapeneva hautakivifallos. Ilman esinahkaa tietysti. Vain lapsettomalla vanhallapojalla näyttää olevan pikkukiviä haudalla. Mitä ironiaa. - Käykö paljon henkilöitä Ransun haudalla (saxaxi jota Phil ei osaa)? Ei paljon mutta aina merkittäviä kuten te herra professori! Ainoa sopiva ateria nälkätaiteilijalle on puolikas sitruunaa. Tyhmä shixa ei ymmärrä eikä osaa arvostaa suuren kirjailijan ankaraa ruokajärjestystä. Hölmö, se sanoo viisaasti.
ellauri181.html on line 61: Yhteenveto: Hagenbeck- yhtiön mezästysretkellä vangittu apina ezii ulospääsyä kuukausia höyrylaivan painostavan kapeassa häkissä. Hän jäljittelee ihmisiä, koska haluaa olla yhtä "häiriöttömiä" kuin he ilmeisesti ovat. Ilmeisesti hän oppii mielekkäitä eleitä ja myös puhumaan helposti. Hänellä on suurimmat ongelmat juoda anixenmakuisia snapseja. Aluxen matkustaja antaa hänelle teoreettisia ja käytännön oppitunteja "eri aikoina". Joten hän oppii sen suurimmalla vaivalla. Hän korostaa useita kertoja, että hän jäljittelee ihmisiä vain sixi, että hän ezii ulospääsyä, mutta ei sixi, että hän toivoo vapautta. Eläintarhan tai vaudevillen vaihtoehtojen edessä hän pyrkii työskentelemään vaudevillessä ja hänellä on "menestyxiä, joita tuskin voidaan lisätä". Hänen elämänsä on onnistunut juhlien, tiedeyhteisöjen ja sosiaalisten kokoontumisten välillä. Hän on saavuttanut haluamansa ja todistaa, että hänellä on keskimääräinen eurooppalainen koulutus. Hän on tietysti virtuoosi ihmisten ja eläinten välisten rajojen ylittämisessä. Ei niin kaxi muuta olentoa hänen ympärillään. Hänen ensimmäisestä kouluttajastaan, jonka kanssa hän oppii olemaan "huomaamaton", tulee ize melkein apina ja hänen on ajoittain mentävä sanatorioon. Pienellä, puolixi koulutetulla simpanssilla, jonka kanssa hän "hemmottelee apinaa" yöllä, on "hämmentyneen koulutetun eläimen mielettömyys", jota hän ei kestä päivällä. Se on varmaan vähän kuin Phil Rothin "Clarissa" eli Claire.
ellauri181.html on line 65: Syyskuussa 1908 ja huhtikuussa 1909 koulutettu simpanssi nimeltä "konsuli Peter" näytettiin Prahan vaudevillessä. On järkevää, että Kafka johdatti siitä ehdotuxia nykyiselle kertomuxelle. Hän on myös käsitellyt intensiivisesti Brehmin eläinelämää, käyttäytymistutkimusta ja sosiaalista darwinismia. Elsa Brod, Max Brodin vaimo, suoritti työn suurella menestyxellä 19. joulukuuta 1917 Prahan juutalaisten naisten ja tyttöjen klubissa. Sittemmin tarinat ovat usein sisältyneet heidän ohjelmaansa reciters. Kuvaamisen suuren apinan jonka Klaus Kammer Saxan ensi-textiä johtaja Willi Schmidt klo Akademie der Künste osana Berliner Festwochen 1963, joka kirjattiin jonka SFB ja toistettu televisiossa vuosikymmeniä, on edelleen ihailtu tänään.
ellauri181.html on line 73: Textianalyysi ja tulkinta Rotpeterin raportti voidaan lukea vertauxena ihmisen heimohistoriasta ja hänen yxilöllisestä sosiaalistumisestaan, koska apinan kokemuxet voidaan siirtää koko ihmislajille. Melankolisen sävyn myötä Kafka näkee ihmisten puutteen - ellei kokonaan - surullisena saavutuxena ja kokonaisuutena hyväxyttävänä kompromissina. Samanaikaisesti hän kuitenkin tekee satiirisia hyökkäyxiä, jotka vetävät ihmisiä alas heidän tärkeydeltään korkealta. Perusmotiivi on melkein maaninen oppiminen (toisinaan viiden opettajan kanssa samanaikaisesti) pääsy toivottomasta tilanteesta samalla kun kieltää omat tarpeet. Tämän edellytyxenä oli tavallisen näkökulman unohtaminen ja kääntäminen. On kuitenkin huomionarvoista, että kaikesta oppimisesta huolimatta apina on silti ensi silmäyxellä muuttumattoman fyysisen ulkonäönsä vuoxi - turkis. Hänen ulkonäönsä suhteen, joka luokittelee hänet selkeimmin apinaluokkaan, hän ei ole koskaan ilmaissut tai pyrkinyt haluun näyttää ihmiseltä, ja tästä hän saa myös oikeuden altistaa izensä sille, mitä ihminen - samoin kuin hänkin - ajattelee. - ei menisi hyvin. Hänen välittömässä läheisyydessä olevat ihmiset saattavat nähdä hänet melkein omana, kuten Hagenbeckin mezästysretken johtaja, jonka kanssa Punainen Pietari on jo tyhjentänyt pullon punaviiniä. Toimittajien muodossa, jota Punainen Pietari halvexivasti kuzuu vinttikoirixi, hän on edelleen koulutettu apina, joka laskee housunsa osoittamaan turkistaan ja arpiaan. Joten vaikka hän on hankkinut ihmisten älyllisen tiedon, hän kiertää sääntöjä riittävälle ihmissuhteelle ja siinä olevien ulkoisten vaikutusten suurelle vaikutuxelle. Historia voidaan nähdä assimilaatioprosessin travestiana ja myös satiirina sivilisaation läsnäolevasta historiasta.
ellauri181.html on line 75: Ennen kaikkea historia viittaa paineeseen sopeutua, johon juutalaiset olivat joutuneet vuosisatojen ajan selviytyäxeen. Max Brod korosti erityisesti tätä tulkintaa. Hän luonnehti tätä tarinaa nerokkaimmaxi satiirixi juutalaisten assimilaatiossa. Samankaltainen taipumus sisältyy šaakaleihin ja arabeihin. Molemmat proosakappaleet julkaistiin ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 1917 Der Jude -lehdessä, ja ne ovat osa Ein Landarzt -nimeä vuodelta 1920.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri181.html on line 119: Überblicke ich meine Entwicklung und ihr bisheriges Ziel, so klage ich weder, noch bin ich zufrieden. Die Hände in den Hosentaschen, die Weinflasche auf dem Tisch, liege ich halb, halb sitze ich im Schaukelstuhl und schaue aus dem Fenster. Kommt Besuch, empfange ich ihn, wie es sich gebührt. Mein Impresario sitzt im Vorzimmer; läute ich, kommt er und hört, was ich zu sagen habe. Am Abend ist fast immer Vorstellung, und ich habe wohl kaum mehr zu steigernde Erfolge. Komme ich spät nachz von Banketten, aus wissenschaftlichen Gesellschaften, aus gemütlichem Beisammensein nach Hause, erwartet mich eine kleine halbdressierte Schimpansin, und ich lasse es mir nach Affenart bei ihr wohlgehen. Bei Tag will ich sie nicht sehen; sie hat nämlich den Irrsinn des verwirrten dressierten Tieres im Blick; das erkenne nur ich, und ich kann es nicht ertragen. Himskatti toipa oli taas aika tahmeaa misokeittoa. Koko raportti on passiivis-aggressiivinen ja selvästi narsistinen.
ellauri181.html on line 414: Marstonin alkuperäinen teoria löysi neljä erilaista tapaa toimia työssä. Hän havaitsi myös, että henkilön tavat toimia työssään ovat yhteydessä myönteiseen tai ristiriitaiseen sosiaaliseen ympäristöön: toimintatavat määrittävät osaltaan, miten yksilö on vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
ellauri181.html on line 501: Valtiotieteiden tohtori Martti Puohiniemi on 1) izenäinen 2) tutkija. Hän pitää näitä 2 arvoa ihan parhaina. Plus mahdollisuutta ostaa kalliita tuotteita ja palveluita Ilonan apurahalla.
ellauri182.html on line 64: Hän valmistui Nihon Yliopiston taidelinjalta pääaineenaan kirjallisuus. Noihin aikoihin hän otti taiteilijanimekseen ”Banana”, koska hän piti banaaneista. Yoshimoto aloitti uransa työskennellessään rolf-kerhon ravintolassa tarjoilijana vuonna 1987. Hänen innoittajiaan olivat Stephen Kingin muut kuin kauhuteokset (2kpl). Myöhemmin hän on nimennyt esikuvikseen kirjailijat Truman Capoten sekä Isaac Bashevis Singerin.
ellauri183.html on line 366: Hän sanoi että lapsella - olipa hän kenen tahansa lapsi, vaikka vain ihmisen ja simpanssin, tai Mikki rotan - oli sisäinen, Jumalan antama oikeus kasvaa ja tulla joksikin muuksi kuin lapsi. »Elämän on kuljettava kulkunsa ollakseen todella elämää. Siten se saa aikaan valinnan vapauden, johon tosin kuuluu tavalliset rajoitukset mutta joka ainakin on vapautta kuvitella tulevaisuutta. Kun tulevaisuus on edessä tai kun te ajattelette että se on se virvoittaa mielen puutarhoja. Ikään kuin ihminen eläisi kahdessa paikassa samaan aikaan. Sen vuoksi», sanoi Cohn, »oli paha, riistämiseen tähtäävä teko tuhota pienen Saran tulevaisuus.
ellauri183.html on line 485: Vanha rouva antoi jälkeenjääneen Georgen suudella ja puheli kuin koiralle: "Kas, poika, älykäs junge, sinä pidät isoäidistä, asepoikani, kavaljeerini. Hyvä poika. Sinä tiedä kuka on hyvä sinulle, tiedāt kuka antaa sinulle kanankupuja ja kauloja. Kuka? Kuka laittaa sinulle spaghettia? Niin, tiedät. Spaghetti on liukasta, vaikea syödä haarukalla ja vaikeata syödä sormilla. Oletko nähnyt miten pieni sinitiainen kiskoo matoa? Pikku mato tahtoo pysyä maassa. Pikku mato ei tahdo tulla ylös. No, nyt kastelet pukuni." Hän töykkäsi äkkiä pojan pään pois vanhalla tekopyhällä kädellään.
ellauri183.html on line 563: Joosef ei ollut enää paikalla, ei edes luolan suulla. Hän oli rientänyt pakoon jottei hänen tarvitsisi kuulla huutoja.
ellauri183.html on line 670: Hän on ainoo joka autoansa ajaa niin
ellauri184.html on line 487: Nuori Roope Ankka kiersi uransa alkuaikoina ympäri maailmaa erilaisten liiketoimien perässä. Hänen varhaiset bisneksensä ovat sittemmin herättäneet runsaasti kritiikkiä, sillä on pystytty näyttämään toteen, että Ankka ei liiketoimissaan juuri ottanut huomioon eri alueiden alkuperäisasukkaiden oikeuksia tai ympäristökysymyksiä. Myös Ankan suhteet Saksan aseteollisuuteen 1930-luvulla ovat jättäneet paljon avoimia kysymyksiä, joiden vastaus jäänee iäksi Sveitsin pankkien vaikeneviin holveihin.
ellauri184.html on line 491: Ankka ryhtyi vanhoilla päivillään filantroopiksi, joskin erittäin kitsaaksi sellaiseksi. Hän lahjoitti Ankkalinnan kaupungille mm. maisemaa nykyisin dominoivan Julle Ankanpään jättiläispatsaan, koska pystyi järjestämään urakan halvalla lakkautettavan sementtitehtaansa avulla.
ellauri184.html on line 493: Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kommentoi Ankan kuolemaa varhain aamulla: ”Roope Ankka oli eräs amerikkalaisen unelman ilmentymistä. Hän valoi jokaiseen amerikkalaiseen uskoa kovaan työhön. Hän oli ”self-made man” sanan parhaassa merkityksessä, oman elämänsä seppo kuten Mauno Koivisto (kiitos Haju Pisilä tästä vinkistä).” Ankka-yhtymät on saanut Bushin hallinnolta useita kilpailuttamattomia urakoita Irakin jälleenrakentamisesta, mikä on herättänyt vahvaa kritiikkiä. Ankkalinnan talous joutui lisäksi muutama vuosi sitten pahaan syöksykierteeseen, kun Ankka-yhtymät ilmoitti siirtävänsä suuren osan tuotannostaan Kiinaan.
ellauri184.html on line 721: Herodes Antipasto (isoisän nimi) oli Naahumin mielestä lihava lössykkä. Hyvän kirjan lisäksi hän esiintyy vuonna 1973 Jesus Christ Superstar musikaalin elokuvaversiossa ja vuonna 1965 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Greatest Story Ever Told. Hänet nähdään myös vuonna 1977 valmistuneessa italialais-brittiläisessä televisiosarjassa Jesus of Nazareth. Elokuvien Herodes Antipas on naismainen, hovinsa naisten ja erityisesti puolisonsa Herodiaan ohjailema ruhtinas. Sellainen onkin vitun naismaista, för helvete.
ellauri185.html on line 38: Horatio Alger, Jr. (13. tammikuuta 1832 – 18. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän nousi lukuisilla romaaneillaan laajaan maineeseen jo elinaikanaan.
ellauri185.html on line 40: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä.
ellauri185.html on line 164: Baldassare Castiglione (1478–1529) oli italialainen renessanssikirjailija, valtiomies ja kreivi. Hänen tunnetuin teoksensa on Hovimies (Il cortegiano, 1528). Se kertoo ajasta, jonka hän vietti Urbinon hovissa. Urbino oli sen ajan poliittinen ja kulttuurillinen keskus, jossa Castiglione ystävystyi mm. taidemaalari Rafaelin kanssa. Rafaelin Castiglionesta vuosina 1514–1515 maalaama muotokuva on yksi tämän tunnetuimmista töistä.
ellauri185.html on line 339: Derek Parfit (11. joulukuuta 1942 – 1. tammikuuta 2017) oli englantilainen filosofi, joka oli erikoistunut yksilön identiteetin, rationaalisuuden ja etiikan ongelmiin ja näiden välisiin yhteyksiin. Hän toimi Oxfordin yliopiston All Souls Collegen vanhempana tutkijana sekä New Yorkin, Harvardin ja Rutgersin yliopistojen vierailevana professorina. Tää on varmaan samanlainen idealistikuikka kuin se toinen joka puhui "tietoisuuden vaikeasta ongelmasta." Konstan parempi polkka. "Därek" ehti kirjoittaa julkaisemattoman nälkävuoden mittaisen kantilaisen paasauxen eettisestä vuorikiipeilystä (senkin läpi pitänee vielä joskus kahlata, vaikkei tee mieli paljon enempää kuin tehdä samaa Huitilanjoessa), jossa sanotaan lopussa mm.
ellauri185.html on line 515: Jeesus nimenomaan sanoi (kyllä toisaalla) eze tuli pelastamaan vain koukkunokkia, ja ettei lasten leipää saa heittää penikoille (menstruoiville mamunaisille). Hän oli patriootti sanan hyvässä mielessä.
ellauri185.html on line 586: Hän sanoo eräässä kirjeessään, että pahan vastustamiskiellon periaate kieltää meitä tappamasta raivotautisen oravankin siten pelastaaksemme oman tai jonkun toisen vaarassa olevan ihmisen hengen.
ellauri185.html on line 597: Mutta vaikka Tolstoi oppiaan perustellessaan sen sisäisen mahdottomuuden pakottamana joskus joutuu turvautumaan sangen ala-arvoisiinkin todisteluihin, niin on kuitenkin hänen ehdoton rehellisyytensä ja vilpittömyytensä kaiken epäilyn yläpuolella. Hän puolustaa tätä oppia, koska hän on vilpittömästi vakuutettu sen oivallisuudesta ja totuudesta. Hänelle ei johdu hetkeksikään mieleen, että vastustuskiellon periaate, niin ymmärrettynä ja toteutettuna kuin hän sen tekee, tekisi mahdottomaksi ei ainoastaan valtion, vaan myöskin kaiken ihmisten yhteiselämän ja siten lopulta myöskin yksilöitten elämän. Hän on päin vastoin vakuutettu siitä, että ihmisten yhteiselämä vasta sitten muodostuisi oikein rauhalliseksi, turvatuksi ja onnelliseksi, kun ei mikään väkivalta enää ole rauhaa ja järjestystä turvaamassa.
ellauri185.html on line 669: Näin tehdessään ja teoin ja toimin avustaessaan valtio järjestyksen ylläpitoa ei kristitty Lutherin mukaan menettele suinkaan epäkristillisesti eikä riko vuorisaarnan ohjeita. Hän täyttää päinvastoin velvollisuutensa sekä kristittynä että valtion kansalaisena, sillä kumpaakin hän on, ja kumpanakin hänellä on tinkimättömiä velvollisuuksia, jotka hän juuri näin oikein yhdistää.
ellauri185.html on line 695: Mutta pääasia on että Lutherin perusajatus epäilemättä oikea. Karhealla, alkuvoimaisella, terveellä ytimekkäällä nerokkuudellaan, järähtävien pierujen säestämänä, talonpoikaismaisesti terveitten vaistojensa ohjaamana hän on tässä, kuten niin usein muutenkin, rohkealla iskulla lyönyt solmun poikki. Eikä ongelman ratkaisu, minkä hän esittää, ole mikään mätä kompromissi. Hän ei tingi vähääkään Kristuksen ohjeitten ihanteellisesta ankaruudesta. Hän lievennä eikä vetistä vuorisaarnaa. Se jää päinvastoin täyteen voimaansa velvoittamaan kaikkia kristittyjä, joita onnexi on vitun vähän. Hän osoittaa sen vain oikealle alalleen, nim. Jumalan näkymättömään valtakuntaan, minne se joutaakin.
ellauri185.html on line 705: Siinäpä kahden miehen välillä syvä olennainen erilaisuus, vastakohta! Niin syvä erilaisuus, että tässä vastakkain ei ainoastaan kaksi mitä erilaisinta yksilöä, kaksi eri rotua maailmaa: slaavilaisuus ja germaanilaisuus, itämaat ja länsimaat. Tolstoilta puuttuvat hämmästyttävässä määrässä terveet sosiaaliset poliittiset vaistot, mitkä slaaveilla yleensäkin ovat heikosti kehittyneet. Samoin puuttuu häneltä luja henkinen tasapaino ja todellisuustaju. Siitä johtuu, että hän alituiseen tekee lisiä hyppäyksiä yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja aina taipuvainen ylijännitteisyyteen liioitteluun. Siitä johtuu myöskin, että hän kiihkomielisesti pureutuu kaikenlaisiin yltiöpäisiin, haaveellisiin usein sairaalloisen yksipuolisiin aatteisiin mielijohteisiin. Tolstoi edustaa yleensä tyypillisellä tavalla alaspäin painuvaa henkistä kehitystä. Hän on sivistykseen väsynyt, rappeutunut ylimys, joka kaihoaa takaisin luonnontilaan, haluaa jälleen muuttua muzhikaksi ja näyttelee sellaista. Luther sitävastoin edustaa nousevaa kehityssuuntaa, auringon nousua. Hän on läpiterve maalaisvesa, joka tältä leveältä, terveeltä rustolta kohoaa korkeimpaan kulttuuriin. Senvuoksi hänellä on mitä terveimmät sosiaaliset vaistot, mitä lujin henkinen tasapaino, talonpojan terävä, hairahtumaton todellisuustaju. Ja tähän aito terveeseen, terävään ja ylipainoiseen todellisuustajuun yhtyy hänessä ihmisyyden korkeimpiin pyrkimyksiin ym päämääriin suuntautuva ihanteellinen mieli, sellainen henkinen syvyys, mikä ei koskaan salli henkilön pysähtyä puolitiehen, vaan pakottaa hänet vuorimiehen syvyyksiin tunkeutuvan toiminnan tavoin aina painumaan ongelmien pohjaan saakka. Carl Erik oli vuorimiesyhdistyxen aktiivi ja Pirkko geologian naisia.
ellauri185.html on line 722: Lutherin arkkivihollinen, paavi, on ”Rooman pieruperse” ja ”paholaisen peräreikä”. Hän ”täyttää koko maailman ulosteellaan”. Paavin masinoimat aneet olivat ”paskavedätystä”.
ellauri185.html on line 730: Pieruhuumori parantaa myös omantunnontuskat. Kun paholainen muistutti Lutheria tämän synneistä, hän vastasi vitsaillen. ”Eilenkin päästelin estottomasti kaasua. Olethan kirjannut sen syytöslistaasi”. Hänen pointtinsa oli, että Jumalan armon edessä paholaisen syytökset ovat pelkkää ilmaa.
ellauri185.html on line 732: Luther raportoi mielellään vessatavoistaan. Hänellä oli tapana rukoilla pöntöllä. Kerran paholainen ihmetteli sitä. Siihen kilvoittelija vastasi, että näin kukin saa omansa. ”Kohotan rukouksen ylös taivaisiin ja sinne alas pudotan sinun osuutesi”.
ellauri188.html on line 56: Taipii perustuu paljolti Melvillen omiin kokemuxiin. Hän karkasi toverinsa kanssa amerikkalaiselta valaanpyyntilaivalta Marquesassaarten alkukantaista kivikautta elävien tapiirien pariin. Tapiirit ovat onnellisia luonnonlapsia, mitä huolinkaan, miehet uljaita sotureita kullisuojineen ja bambukeppeineen, naiset eloisia, ihastuttavia vesinymfettejä muttei mitään neizyitä. Ihanin kaikista on Feija Vei, naisellisen viehkeyden ja kauneuden täydellistymä.
ellauri188.html on line 169: Yi Young tuli Ruotsiin teini-ikäisenä Kiinasta. Hänelle lupailtiin koulutusta ja hyvää tulevaisuutta, mutta hän joutuikin hyväksikäyttäjien uhriksi. Nyt hän kostaa: SVT aikoo esittää parhaaseen katseluaikaan hänen ohjaamansa rohkean dokumenttisarjan. Ensimmäinen osa päättyy shokeeraavaan kuvaan Yin silvotusta alapäästä.
ellauri188.html on line 177: Mei Mein isä on hieman vetäytyvä, lupsakka hahmo, äiti taas ärhäkämpi tapaus. Hän on aasialainen tiikeriäiti, joka vaalii sukuperinteitä ja vaatii tyttäreltään parasta mahdollisesta suoritusta niin koulussa kuin elämässäkin. Täähän on jo nähty Gilmoren tytöissä, vaikka siinä viirusilmät oli Koreasta.
ellauri188.html on line 187: Ja vaikka murrosikäinen ensin tuntee muuttuneensa ihmissuden kaltaiseksi hirviöksi, vähitellen hän huomaa myös positiivisen muutoksen itsessään. Hän on villimpi, vapaampi ja vähemmän kunnollinen. Selkee parannus! Seppoilu edellyttää looking out for N:o 1.
ellauri188.html on line 317: Zenon oli kotoisin nykyisestä Lárnakasta Kyprokselta. Saattoi jopa olla puunilaistaustainen. Hän oli kauppiaan poika, ja toimi itsekin kauppiaana 42-vuotiaaksi saakka, jolloin hän sai paremman liikeidean ja perusti stoalaisen koulukunnan.
ellauri188.html on line 323: Hänen uskotaan opettaneen, että ihminen voi saavuttaa mielenrauhan parhaiten niin, että pitää nautintoja ja kipuja merkityksettöminä, eikä näin ollen välitä niistä. Hän kuoli tekemällä itsemurhan sen jälkeen kun hän oli saanut onnettomuudessa vakavia vammoja. Eipäs noudattanut omaa oppia. Mielenrauha meni. Rauhattomuus lähti kyllä sitten saman tien.
ellauri188.html on line 337: Hän ei yksilöi määriä. Kyse on epri-rekisteristä, joka on tarkoitettu vakavan rikollisuuden ehkäisyyn. Rekisteri on luonteeltaan sellainen, että kansalaisella ei ole mahdollisuutta suoraan tarkistaa, onko hänestä merkintää.
ellauri188.html on line 367: Niinistön vieraillessa Amerikan pressan pakeilla, pistin (en pannut, se on rivo sana) kommunikaatiotutkijana erityisesti merkille Niinistön tavan puhua dialogin tärkeydestä. Hän toisti useamman kerran, että NATOn ja Venäjän on välttämätöntä käydä keskinäistä vuoropuhelua siitä, sopiiko Suomen päästä Naton jäsenexi vaiko ei. Oikeastaan vielä tärkeämpää oli se tapa, jolla Niinistö määritteli dialogin. Vaikka vastapuolena olisi NATOn tai Talibanin kaltainen järjestö, vuoropuhelun tulee olla aitoa. Ellei arvosta toista osapuolta ja ole valmis kuuntelemaan häntä, kyse ei ole dialogista. Tämän asian ymmärtäminen on suurvalloille ylitsepääsemätöntä. Ne luulevat tietävänsä, mikä on muille hyväksi. Vaikka Niinistö sanoi, että ei ole antamassa neuvoja, miten venäläisten kanssa pitäisi toimia, niin tässä sellainen nyt oli.
ellauri188.html on line 376: Hän saavutti kirjallisen uransa alkupuolella menestystä merta käsitelleillä seikkailukertomuksillaan, mutta myöhemmin hänen suosionsa hiipui ja kuollessaan hänet oli melkein unohdettu. Myöhemmin Melville on konstruoitu ihan väkinäisesti yhdeksi amerikkalaisen kirjallisuuden keskeisistä klassikoista. Hänen tunnetuin teoksensa on valaanpyytäjistä kertova Moby Dick.
ellauri188.html on line 382: Herman Melville syntyi New Yorkissa vuonna 1819. Hän oli kolmas Allan ja Maria Gansevoort Melvillin (Maria lisäsi myöhemmin miehensä kuoleman jälkeen ylimääräisen e-kirjaimen sukunimeen) kahdeksasta lapsesta. Hermanin molemmat isoisät olivat osallistuneet Yhdysvaltain vapaussotaan. Allan Melvill oli Hermanin syntymän aikaan menestyvä ylellisyystuotteiden, kuten silkin ja kölninveden, maahantuoja. Perhe elikin suhteellisen hyvissä oloissa. Yritys kaatui kuitenkin vuonna 1830, ja perhe muutti Albanyyn Maria Melvillin sukulaisten luokse. Allan Melvill yritti perustaa uutta yritystä siellä, mutta hän kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1832.
ellauri188.html on line 384: Isänsä kuoleman jälkeen Herman Melville kävi väliaikaisesti eri kouluja teki monia eri palkkatöitä. Hänen mahdollisuuksiansa työllistyä heikensi myös vuoden 1837 talouslama. Monet Melvillen varhaisista yhteiskunnasta vieraantuneista kertojista ovatkin peräisin tämän ajanjakson turhautumista. Taloudelliset vaikeudet ja vaellushalu ajoivat Melvillen lopulta merille. Hän lähti 4. kesäkuuta 1839 hyttipoikana kauppalaiva St. Lawrencelle ja vietti neljä kuukautta ulkomailla. Mukana oli myös pysähdys Liverpoolissa, mistä hän sai inspiraationsa romaanin Redburn – ensimmäinen merimatka englantilaisen kaupunkiköyhyyden kuvauksiinsa.
ellauri188.html on line 386: Palattuaan Yhdysvaltoihin Melville teki jälleen tilapäisiä töitä. Hän päätyi jälleen merille, kun hän lähti 22-vuotiaana valaanpyyntialus Acushnetin mukana Tyynellemerelle 3. tammikuuta 1841. Melville jätti 9. heinäkuuta 1842 yhdessä Richard Tobias Greenen kanssa aluksen Nuku Hivalla Marquesassaarilla ja karkasi saaren sisäosiin. Paikalliset naapuriheimoja kohtaan aggressiiviset ja jopa kannibalismia harjoittaneet taipiit nappasivat Melvillen ja Greenen. Tärkein lähde Melvillen Nuku Hivan -ajasta on hänen seikkailullinen matkakirjansa Taipii – kappale polynesialaisten elämää, jonka perusteella hän oli saarella sekä vankina että vieraana. Melville asui taipiiden luona neljä viikkoa ja listautui sen jälkeen australiaiselle valaanpyyntialukselle Lucy-Ann. Hän kieltäytyi aluksella työnteosta, ja hänet vangittiin Tahitilla. Sieltä hän pääsi Havaijille, missä hänestä tuli Yhdysvaltain laivaston USS United Statesin matruusi. Elokuussa 1843 alkanut kotimatka Havaijilta päättyi Bostoniin 14 kuukautta myöhemmin.
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri188.html on line 394: Pierren julkaisun jälkeen Melville yritti saada töitä konsulaattina. Hän julkaisi vuosina 1853–1856 neljätoista novellia ja pientä kirjoitelmaa sanomalehdissä. Melvillen taloudellinen tilanne heikkeni, eikä hänen ensimmäisiä runojaan suostuttu julkaisemaan. Hän joutui myymään talonsakin, mutta sai lopulta 1866 töitä tullitarkastajana. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamista, ja joitain hänen runojaan julkaistiinkin. Melville jäi eläkkeelle 1889 ja kuoli 1891. Kirjallisuuspiirit olivat tuolloin käytännössä unohtaneet hänen uransa, ja The New York Timesin kuolinilmoituksessa Moby Dick oli kirjoitettu väärin Mobile Dick. Ei sentään Prick.
ellauri188.html on line 436: Jopa ulkomuodoltaan Toby veti minua puoleensa, sillä kun valtaosa miehistöstä oli yhtä karkeaa ulkoiselta olemukseltaan kuin hengeltäänkin Toby oli harvinaisen hauskannäköinen. Siniseen matruusintakkiin ja purjekangashousuihin sonnustautuneena hän näytti niin tyylikkäältä merimieheltä ettei häntä tyylikkäämpää ollut taatusti koskaan nähty yhdenkään laivan kannella; hän oli pieni ja sirotekoinen ja hänen vartensa oli tavattoman notkea. Hänen jo luonnostaan tumma ihonsa oli paahtunut tropiikin auringossa, ja pikimustien kutrien kimppu laskeutui hänen ohimoilleen ja sai hänen kookkaat tummat silmänsä näyttämään entistä tummemmilta. Hän oli omituinen ja itsepäinen, oikukas, ailahteleva ja haikea-joskus jopa synkkämielinen. Hänellä oli myös kiivas ja tuima luonne ja suuttuessaan hän suuttui silmittömästi.
ellauri189.html on line 57: Jukka Jari Korpela (s. 10. huhtikuuta 1957 Helsinki) jota ei pidä sekoittaa paasajan ikäiseen Esko Jukka "Yucca" Korpelaan, free-lance käpistelijään ja matematiikan kandidaattiin Espoosta, josta on ollut jo puhetta albumissa 139), on Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori ja historiantutkija. Hän on erikoistunut keskiaikaiseen vallanmuodostukseen ja siihen liittyviin pyhimyskultteihin.
ellauri189.html on line 59: Tämä Korpela opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi 1981, lisensiaatiksi 1982 ja tohtoriksi 1987. Hän on tutkinut muun muassa Venäjän keskiaikaa, Itä-Suomen keskiaikaa ja Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajaan liittyviä kysymyksiä.lähde?
ellauri189.html on line 61: Tämä Korpela on julkaissut useita monografioita, muun muassa Miesparin siunaaminen, viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta (2011). Hän katsoo näiden siunausten olemassaolon perusteella, että vetoaminen ortodoksiseen perinteeseen kiellettäessä homoparien siunaaminen on perusteetonta, kyllä siihen on Moosexen ja Paavalin sana riittävä. Korpela kääntyi aikuisiällä ortodoksiksi ja on vihitty 1995 diakoniksi. (- Miten yhdestä professorista saa niin monta diakonia? - Ihmekö tuo! 5000 ihmistäkin ravittiin 5 leivällä ja 2 kalalla. Kumpi on kovempi käsi, 1995 diakonia vai homopari?)
ellauri189.html on line 68: Antoni Malczewski (1793 – 1826 Varsova, Puola) oli puolalainen runoilija. Hän astui 1811 Puolan armeijan palvelukseen, oleskeli 1816–1820 ulkomailla, varsinkin Italiassa, jossa tutustui Byroniin, asettui sen jälkeen Volyniaan maanviljelijäksi ja siirtyi sieltä Varsovaan, jossa onnettoman rakkauden ja kurjuuden murtamana kuoli kuukautta vaille 33-vuotiaana, Jee-suxen ikäisenä.
ellauri189.html on line 274: Korhonen on 22-vuotias kemian opiskelija. Hän sai vapautuksen asepalveluksesta muutama vuosi sitten mielenterveyssyistä. Hän nimittäin olisi mieluummin elossa missä tahansa maassa kuin kuolleena Suomessa. Ubi bene ibi patria. Väärin, huutaa valkoinen torakka: se kuuluu mennä toisin päin: ibi bene ubi patria!
ellauri190.html on line 132: Viimeinen kirjallinen maininta rusien ja petsenegien taistelusta on Kiovan piiritys vuonna 1036, jolloin suuriruhtinaan joukot tuhosivat kaupunkia piirittäneet petsenegijoukot. Suuriruhtinas Jaroslav käytti taistelussa kahta taistelusiipeä: kiovalaiset ja novgorodilaiset. (Dodi, ryssäkansat toimivat tässä yhteistuumin veriveljinä.)Tämän taistelun jälkeen petsenegejä ei mainita enää itsenäisinä, vaan he osallistuivat taisteluihin uuden liittolaisensa, berendien, kanssa. Heitä nimitettiin myös tsorni klobukeiksi (eli mustahatuiksi). Ryssät olivat valkohattuja. Muisto petsenegeistä on jäänyt eloon myös myöhemmille ajoille kuten kirjallisuudessa rohkea Tselubei, joka ryhtyi Kulikovin taistelussa kaksintaisteluun. Häntä nimitettiin petsengiksi. Kulikov oli joku käpistelijä Kielikoneella. Ei sitä kyllä pezengixi sanottu. Pezit oli pienen tiilen muotosia karkkeja hassussa dispenserissä.
ellauri190.html on line 189: Kuoliniskun Ordalle antoi Timur Lenk, joka 1300-luvun lopussa tuhosi Tokhtamyshin armeijan, hävitti Ordan pääkaupungin Sarain, ryösti Krimin kauppakeskukset ja vei taitavimmat käsityöläiset omaan pääkaupunkiinsa Samarkandiin. Tokhtamysh murhattiin 1406. Hän oli Ordan viimeinen vahva kaani, ja hänen jälkeensä kaanikunta alkoi hajota. 1440-luvulta alkaen Orda oli hajaannuksessa ja jakaantuneena kahdeksaan erilliseen kaanikuntaan: Siperian, Qasimin, Kazanin, Astrahanin, Kazakkien, Uzbekkien, Krimin ja Suur-ordan kaanikuntiin. Mikään näistä ei yksinään ollut Moskovaa voimakkaampi, ja se irrottautuikin tataarien kontrollista lopullisesti noin 1480. Kaanikunnat liitettiin Moskovaan yksi kerrallaan 1500-luvulla, lukuun ottamatta Krimin kaanikuntaa, josta tuli Ottomaanien imperiumin vasallivaltio 1475 kunnes se liitettiin Venäjään 1783.
ellauri190.html on line 193: Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen "maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja", mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja, kallo täynnä skorpiooneja. Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa. Rauta lenkku. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin. Vienanlahdesta Laatokkaan, vedämme miekalla rajan. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa'idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli voimatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
ellauri190.html on line 201: Timur haudattiin Samarkandiin rakennettuun hautamoskeijaan, joka sai nimen Gur-Emir (Gur-e Amir, Emiirin hauta). Timurin haudan avasi 1941 venäläinen antropologi Mihail M. Gerasimov. Hän totesi Timurin rampuuden (oikean polvinivelen vaurion), kyynärpään vahingoittumisen ja oikeasta kädestä puuttuvat sormet. Luurangon perusteella pääteltiin Timurin olleen leveäharteinen ja aikanaan poikkeuksellisen pitkä, yli 170-senttinen.
ellauri191.html on line 56: RDX, joka tunnetaan harvemmin nimellä kryptoniitti, heksogeeni (erityisesti venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja muilla ikävillä saksalaisvaikutteisilla epäanglosaxisilla kielillä), T4 ja kemiallisesti syklotrimetyleenitrinitramiinina, käyttivät molemmat osapuolet toisessa maailmansodassa räjäyttääxeen toisen osapuolen päät irti. RDX: llä oli suurimmat edut ensimmäisessä maailmansodassa käytettyyn TNT: hen verrattuna, koska sillä oli suurempi E.Saaris-tyyppinen räjähdysvoima eikä tarvittu lisäraaka -aineita sen valmistukseen. Pelkkä linnunpaska riitti. Heksogeenistä raportoi vuonna 1898 Georg Friedrich Henning, joka sai saksalaisen patentin sen valmistamiseksi heksamiinin nitrolyysillä. He should´ve had his 'ead hexamined! HMX, jota kutsutaan vastapuolella myös oktogeeniksi, on voimakas ja suhteellisen epäherkkä nitroamiini, joka on kemiallisesti sukua RDX: lle. Kuten RDX, yhdisteen nimi on paljon spekulaation kohteena, ja se on listattu eri tavoin nimillä Sulava räjähdysaine, Hänen Majesteettinsa räjähtävä paukku, Nopea sotilaallinen räjähde tai Suurimolekyylipainoinen RDX. Sekä luonnonvaraiset että siirtogeeniset kasvit voivat kenties toivottavasti joskus hajottaa räjähteitä maaperästä ja vedestä, jos aikaa riittää. Kyllä purolla on aikaa! Kyllä Jopi elamassa parjaa.
ellauri192.html on line 57: Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Kiparsky perehtyi laajasti kielitieteeseen. Hän opiskeli ensin germaanisia ja romaanisia kieliä, mutta päätyi lopulta slavistiksi muun muassa valovoimaisen neron, professori Jooseppi Julius Mikkolan ansiosta. Kiparskyn kandidaatintutkinnon (1929) pääaine oli vielä germanistiikka, muina aineina olivat slaavilainen filologia, sanskrit ja latina. Tämän jälkeen Kiparsky teki kaksi opintomatkaa Tšekkoslovakiaan, missä hän tutustui tuolloin uuteen tutkimussuuntaan, ns. Prahan koulukunnan kehittämään fonologiaan. Huomaa lamavuoden 1929 markedness! Pirkko Hiekkala meni silloin kansakouluun Töölössä ja Carl-Erik valmistavaan kouluun Ratakadulla, ja ampui Olli Lokin kanssa lattialla tinasotilaita pikku tykillä.
ellauri192.html on line 59: Valentin Kiparskyn ja hänen toisen vaimonsa Dagmarin (o.s. Jaatinen) yhdysvaltalaistunut poika Paul Kiparsky (s. 28. tammikuuta 1941 Helsinki) opiskeli MIT:issä ja on Stanfordin yliopiston kielitieteen professori. Hän on merkittävällä urallaan tutkinut monien hullumpienkin ilmiöiden ohella (mm. Sanskritin) suomen kieleen liittyviä kysymyksiä. Hän on jo yli 80-vuotias. Hän riiteli 1. vaimonsa Carol Kiparskyn kanssa niin ärhäkästi että myöhästyivät ruualta, ja meni Californiassa Seijan kanssa rypyammeeseen, sellaiseen ulkosammioon, joka oli silloin uusinta muotia. En mennyt mukaan. Olen kahdellakin tapaa siis Prahan koulukunnan perillinen suoraan alenevassa polvessa: Juutalainen Morris Halle oli juutalaisen Jakobsonin oppilas, ja aateliset Kiparskyt saivat oppia vähintään yhtä aateliselta Trubetskoilta. Halle vittuili mulle kun olin masentunut, ja koitti syöttää suffixeja ja puffixeja lohtunamixi. Paul oli kiltti ja auttoi missä voi.
ellauri192.html on line 505: Eeva Kilpi on yksi Suomen rakastetuimmista runoilijoista. Hänen runoutensa kantavia teemoja ovat Karjalan evakkous, miehen ja naisen välinen intohimoinen rakkaus, äitiys sekä eläinten ja luonnon suojeleminen.
ellauri192.html on line 507: Hän ei sotkeudu mihkään homo-ja transu juttuihin eikä siedä ryssiä. Suojelee lemmikkieläimiä ja Solzhenizyniä. Sen runot on aivan vitun lällyjä. Taattua Kotiliesitasoa.
ellauri192.html on line 732: Frontman Siarhei Mikhalok announced mid-March 2014 that the group would cease to exist the next 1 September. The groups farewell concert was given in the Valeriy Lobanovskyi Dynamo Stadium in Kyiv, Ukraine on 26 August. Mayor of Kyiv Vitali Klitschko was present at this concert. Vitali Volodymyrovytš Klytško (ukr. Віталій Володимирович Кличко, s. 19. heinäkuuta 1971) on Kiovan pormestari ja ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Klytško on voittanut maailmanmestaruuden kummassakin lajissaan. Hän työskenteli Ukrainan armeijan lähitaistelukouluttajana ennen kuin aloitti ammattilaisuransa vuonna 1997. Klytško on myös opiskellut Kiovan yliopistossa liikunta- ja terveystieteitä sekä väitellyt tohtoriksi. Klytško on 203 cm pitkä ja painaa noin 115 kg. Mixei näitä kärhämiä ratkaista kazintaisteluna? Klytsko "pistäisi" pienikokoisen Putinin halki poikki ja pinoon toinen käsi selän takana, nyt kun sen housuistakin puuttuu musta vyö. Vaikka Lukashenka olis auttamassa. Sale ja Macron menis samantien ihan suupalana.
ellauri192.html on line 876: Virallinen tunnustus tuli tekijöille kesäkuussa 1929 sen jälkeen, kun Literaturnaja Gazetassa julkaistiin kriitikko Anatoli Tarasenkovin laaja katsaus. Hän totesi, että teos heijastelee ajankohtaisia ongelmia ja Ilf ja Petrov tuntevat erittäin hienosti ironian ja sarkasmin välisen rajan. Taas tunnusmerkillinen vuosi 1929!
ellauri194.html on line 94: Pedon luku on 666. Kyyros Averylla sanotaan olleen päähänpinttymä siitä, että tien numeron piti olla ”pyöreä”. Hän olikin ehdottanut tien numeroksi 666. Tästä numerosta syntyi kuitenkin kiistaa erityisesti Kentuckyn edustajien taholta. He vaativat Virginian Virginia Beachin ja Kalifornian Los Angelesin välisen tien numeroksi US 60. Väittelyn jälkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska hän mielsi numeron helpoksi muistaa ja lausua.
ellauri194.html on line 112: Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija John Steinbeck julkaisi Vihan hedelmät -kirjan, joka oli romaani länteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijöistä. Hän viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden äitinä (Motherfucking Road). Kirja voitti Pulitzer-palkinnon ja John sai entistä enemmän julkisuutta.
ellauri194.html on line 114: Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi nokkelasti Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Toisella automatkalla olikin jo vähemmän mäkättävä vaimo. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista maailmanluokan artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Eero and the Boysin coveri 1964 oli huomattavasti parempi. MA Numminen on ylimainostettu pelle, se laulaa vielä paljon huonommin kuin Bob Dylan. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös "Sami Saari " Heti vapaa-levylleen, vuonna 2009. Sami Saaresta ei kyllä ole kuullut kukaan.
ellauri194.html on line 181: Luomi ei ehtinyt kaalien pelastuspartioon. Hän oli harjoittelussa Mujejärven kylällä sijaitsevalla omavaraistilalla. Siellä teurastettiin lampaita koko viikko.
ellauri194.html on line 183: ”Onhan se aika tymäkkä löyhkä. Vaatteet haisevat lampaan oksennukselta. Mutta kyllä elukoiden tappaminen sinänsä on hienoa.” Hän ei ole ”mikään tunteenpalvoja”.
ellauri194.html on line 191: Silloin harvoin kun kurssilaisilla on ollut vapaa-aikaa, Luomi on kulkenut kylän riennoissa ja yrittänyt hälventää ennakkoluuloja ”puolin ja toisin”. Jotkut paikkakuntalaiset pitävät Omavaraopistoa hippien puuhasteluna, opiskelijoista monet taas ovat maailmankatsomukseltaan kansanmiehiä vasemmistolaisempia ja liberaalimpia. Siinä joukossa Luomi on poikkeus. Hän on pesunkestävä kansannainen, ääripersu.
ellauri194.html on line 215: Yliopistossa hän liittyi Helsingin yliopiston akateemisiin perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin Nuoriin. Hän irtautui nuorisojärjestön toiminnasta vuonna 2020, kun se lakkautettiin. Uuteen hän ei enää lähtenyt kun opiskelut jäivät katkolle. Hän sanoo, ettei ollut kummankaan toiminnassa kovin aktiivisesti mukana, kävi lähinnä silloin tällöin illanistujaisissa kuuntelemassa. Hän ei ole mielestään järin poliittinen ihminen, vaikka äärioikeistoa kannattaakin.
ellauri194.html on line 217: Nykyään hän on Suomen Sisun ja ”kansallismielisen eläinsuojelujärjestön” Kelsun jäsen. Hän mieltää itsensä mustanvihreäksi linkolalaiseksi, jolle ei löydy aatteellista vastakaikua valtavirran luonnonsuojelukentästä. Siellä dominoivassa asemassa ovat hänen mielestään vihervasemmistolaiset ajatukset. Yäk.
ellauri194.html on line 219: Vuonna 2018 Luomi muutti kaverien parisuhteen perässä Joensuuhun, mutta suhde kariutui ja hän joutui asunnottomaksi. Hän vietti kuukauden hätämajoituksessa ja viihdytystehtävissä persututtujen sohvilla. Asunnottomuus päättyi, kun hän sai ortodoksisen diakoniatyön avulla asunnon pappisseminaarilta.
ellauri194.html on line 224: Sen sijaan vieraalla maalla heräsi syvä kaipuu kotimaan luontoon ja omaan äidinkieleen. Hän päätti lähteä takaisin.
ellauri194.html on line 226: Keväällä 2019 Luomi törmäsi Ylen verkkosivuilla juttuun, jossa kerrottiin Valtimolle perusteilla olevasta Omavaraopistosta. Siinä jokin resonoi. Luomi päätti hakea ja tuli valituksi. Monia kurssikavereita motivoi ilmastonmuutos. Luomea puolestaan kiinnostaa tutkia sitä, millainen elämä olisi ihmiselle lajityypillisintä ja johtaisi suurimpaan kukoistukseen. Hän haluaa tutkiskella myös sitä, miten elämän voisi ottaa vakavasti sortumatta taas kerran kiihkoiluun, totalitarismiin ja barbariaan. Hän uskoo, että omavaraisuus tukee hänelle tärkeitä arvoja: maltillista ja juurevaa periaatteellisuutta.
ellauri194.html on line 234: Maahanmuuttoon hän suhtautuu hieman nuivasti. Häntä mietityttää, voiko muualta tullut luoda samanlaisen suhteen Suomen maaperään. Olisivatko nämä ihmiset onnellisempia, jos he eläisivät siellä, missä heidän esi-isänsäkin ovat eläneet? Kuolemassa isänmaansa puolesta siellä kuten meidän isämme? Kyllä päättömänäkin on hyvä elellä, voi Viiva kertoa.
ellauri194.html on line 239: ”Se on varmasti hyvin traumaattinen kokemus”, Luomi sanoo. Hän kärsii kärsivien mukana, mutta etänä. Onnexi ei niin voi käydä Suomessa. Pikku lisälämpö on vaan paikallaan, ettei vihannexet palellu.
ellauri194.html on line 396: 1970-luvulla Oulussa oli erään kerrostalon takapihalle jäädytetty luistinrata. Eräänä päivänä viereisen talon toisessa kerroksessa eräs nuori mies otti epähuomiossa alkoholia ja lääkkeitä ja sekosi. Hän tarttui haulikkoon ja alkoi ammuskella luistinradalle. Olin silloin luistelemassa, ja tuo niin mukava mies on kyllä pelottavin ihminen, jonka olen tavannut. Ei nähtävästi ollut nähnyt Paludania.
ellauri194.html on line 410: Paludan haluaa kieltää islamin Tanskassa ja rajata Tanskan kansalaisuuden niille, jotka ovat saaneet sen vanhemmiltaan. Hän kannattaa rotuoppia ja haluaa luoda Tanskasta etnisesti tanskalaisen valtion karkottamalla jopa puoli miljoonaa ihmistä.
ellauri194.html on line 414: Hänen puoluetoverinsa kuitenkin toteuttivat Koraanien polttamisen Malmössä, ja seurauksena oli vastamielenosoittajien ja poliisin välisiä yhteenottoja. Maahantulokiellon jälkeen Paludan haki Ruotsin kansalaisuutta ja sai sen, sillä hänen isänsä on ruotsalainen. Huhtikuussa 2022 Paludan poltti Koraaneja Ruotsissa Rinkebyssä. Samana päivänä hänellä piti olla tilaisuus Örebrossa, joka kuitenkin peruttiin, kun häntä vastustamaan tulleet ihmiset heittivät poliiseja kivillä ja polttivat poliisiautoja.
ellauri194.html on line 681: Nina Banerjee-Louhija (oik. Louhija, ent. Standertskjöld-Nordenstam, ent. Nylander; s. 27. elokuuta 1940 Kalkutta, Brittiläinen Intia) on suomalainen kirjailija. Hän asuu osan vuodesta Helsingissä, osan Tammisaaressa ja osan Antibesissä, Ranskassa.
ellauri194.html on line 686: Banerjee-Louhijan isä oli lentokoneinsinööri Sunil Kumar Banerjee ja äiti Sylvi Tyra Marjatta Kotro. Hän itse on koulutukseltaan työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri. Hän on kertonut lähteneensä lukemaan lääketiedettä työterveyshuollon isän Albert Schweitzerin neuvosta. Hän on kirjoittanut sekä viihde- että tietokirjoja. Kirjassa Yhden päivän kuningatar hän kertoo vanhempiensa tarinan.
ellauri194.html on line 723: Jenni Pauliina Banerjee (s. 17. tammikuuta 1981 Ylöjärvi) on suomalainen näyttelijä. Hän on esiintynyt muun muassa elokuvissa Pahat pojat, Hymypoika, Joensuun Elli ja Lieksa!. Banerjee on näytellyt myös useissa televisiosarjoissa.
ellauri194.html on line 725: Banerjee näytteli Kira Kankaanpäätä TV1:llä esitetyssä sarjassa Kotikatu vuosina 2010–2011. Lokakuussa 2013 hän aloitti näyttelijänä MTV3:lla esitettävässä draamasarjassa Salatut elämät. Hänet nähtiin sarjassa ensimmäisen kerran 14. maaliskuuta 2014. Banerjee esitti sarjassa vuonna 2014 lääkäri Katariina Mäkelää, jota esitti aiemmin Jasmin Hamid.
ellauri194.html on line 729: Banerjeella on sukulaisia Intiassa. Hänen isoisänsä oli intialainen lentokoneinsinööri, joka rakastui Jennin suomalaiseen isoäitiin Lontoossa vuonna 1930. Parin lapsista toinen on Jennin isä Erkki Banerjee ja toinen kirjailija Nina Banerjee-Louhija.
ellauri194.html on line 741: Vuosina 1999–2002 Hamid toimi TV1:n nuortenohjelma Iineksen juontajana. Hän näytteli vuosina 2009–2013 Katariina Mäkelää MTV3:n draamasarjassa Salatut elämät. Hamid kutsuttiin alun perin Sara Polvijärven roolin koekuvauksiin, mutta päätyi lopulta Katariinan rooliin. Hamid jätti sarjan 4. lokakuuta 2013, ja Jenni Banerjee näytteli Katariinaa keväästä 2014 alkaen esitetyissä jaksoissa. Hamid aloitti lokakuussa 2013 MTV3:n lottolähetysten juontajana ja tuottajana.
ellauri194.html on line 743: Vuosina 1999–2002 Hamid toimi TV1:n nuortenohjelma Iineksen juontajana. Hän näytteli vuosina 2009–2013 Katariina Mäkelää MTV3:n draamasarjassa Salatut elämät. Hamid kutsuttiin alun perin Sara Polvijärven roolin koekuvauksiin, mutta päätyi lopulta Katariinan rooliin. Hamid jätti sarjan 4. lokakuuta 2013, ja Jenni Banerjee näytteli Katariinaa keväästä 2014 alkaen esitetyissä jaksoissa. Hamid aloitti lokakuussa 2013 MTV3:n lottolähetysten juontajana ja tuottajana.
ellauri194.html on line 745: Hamid aloitti sijoittamisen osakkeista. Hän osti ensimmäisen sijoitusasuntonsa vuonna 2013 Helsingin Kalliosta. Hamid on tuonut esiin sen, että sijoittajat ovat mediassa usein liituraitapukuisia ekonomeja, mutta sijoittaminen sopii muillekin. Hän on rohkaissut tulevia sijoittajia aloittamaan jostakin: ”Oikeaa aikaa voi vatvoa loputtomiin, kun on ostanut jotakin osaketta, asioita alkaa seurata miltei automaattisesti enemmän.”
ellauri194.html on line 747: Hamid on suomentataari. Hänen isovanhempansa ovat kotoisin Venäjän tataarikylistä, hänen omat vanhempansa ovat syntyneet Suomessa. Hän avioitui Santtu Hulkkosen kanssa kesäkuussa 2015. Heillä on vuonna 2018 syntynyt poika ja syyskuussa 2020 syntynyt tytär. Hän puhuu lapsilleen tataaria. Hamidin viralliset kotisivut ovat vaiheessa.
ellauri194.html on line 867: Kyllä vain, se oli henkilökohtainen tilivastaavani Elon Musk. Hänen palvelunsa oli loistavaa, menimme koko rahoitusprosessin läpi. He hyväksyvät kaikki keskeisimmät luottokortit kuten Visa, MasterCard ja American Express. Siirryin eteenpäin ja talletin minimitalletuksen, joka on 250 euroa.
ellauri196.html on line 181: Wystan Hugh Auden (21. helmikuuta 1907 York – 29. syyskuuta 1973 Wien) oli englantilais-yhdysvaltalainen runoilija. Auden avioitui Thomas Mannin tyttären Erika Mannin kanssa. Hän muutti vuonna 1939 Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1945. Myöhemmin hän vietti aikaa Itävallassa. Vuosina 1956–1961 hän toimi Oxfordin yliopiston professorina. Hän kuoli sydänkohtaukseen lähde? 66-vuotiaana.
ellauri196.html on line 184: Auden kirjoitti ihan itsenäisesti satoja, tyylillisesti hyvinkin vaihtelevia runoja. Hänen tuttavapiiriinsä kuului myös amerikansuomalainen sotilas ja runoilija William Aalto. Homo sekin lyön vaikka vetoa.
ellauri196.html on line 221: He was my North, my South, my East and West, Hän oli mun pääilmansuunnat, P, E, I, L,
ellauri196.html on line 312: Hän oli aktiivinen kirjoittaja ja väsymätön julkaisemaan romaaneja, nykyaikaisia ja historiallisia novelleja sekä esseitä.
ellauri196.html on line 318: Hänen ihanteenaan oli maanläheisyys, isänmaallisuus ja uskonnollisuus yhteiskunnassa. Uhkana Gotthelf näki individualismin, radikalismin ja voimakkaan teollistumisen. Keinottelijoita ja huijareita hän ällösi. Juutalaisvastaisia olivat legendat "Gottesmord" (Äidin murha) ja ”Jüdische Verstocktheit" (Juutalainen taipumattomuus).
ellauri196.html on line 492: Biljardöörit on kuin lantakuoriaisia. Kukin pyörittää omaa sontakuulaansa, se joka on sattunut paxuimpaan paskakasaan saa kokoon suurimman. Hän on suurin talousnero, maailman rikkain mies (mies tietysti).
ellauri196.html on line 508: ”Hän sanoi minulle: ´Profetoi näille luille ja sano niille: kuivat luut, kuulkaa Herran sana!´” (Hes. 37:4)
ellauri196.html on line 669: Isä Barry pitää kiihkeän puheen muistuttaen rantojen miehiä siitä, että Kristus kävelee heidän keskuudessaan ja sanoo, että jokainen murha on ristiinnaulitseminen (tai ainakin, jokainen ristiinnaulizeminen on murha, paizi jos se on teloitus). Terry ei edelleenkään ole halukas todistamaan, vaikka hänet on haastettu, kun taas muutkin satamatyöntekijät kieltäytyvät todistamasta. Terryn syyllisyys ja katuminen kasvavat yhdessä hänen tunteidensa kanssa Edietä kohtaan, kun hän näkee tämän säälimättömästi oikeutta tavoittelevan. Hän tunnustaa roolinsa Joeyn kuolemassa isä Barrylle, joka suostuttelee hänet tunnustamaan Edielle. Peloissaan Edie pakenee. Rikoskomission tutkija muistuttaa Terryä hänen viimeisestä suuresta ottelustaan, jonka hän hävisi tahalteen sen jälkeen, kun Johnny Friendly "osti osan" hänestä. Friendlyn miehet todistavat Terryn keskustelun tutkijan kanssa, ja Friendly käskee Charleya, Terryn veljeä, suostuttelemaan Terryn olemaan hiljaa tarjoamalla hänelle mukavaa työtä. Terry vastustaa ja Charley vetää aseen, jota Terry heiluttaa hellästi poispäin. Terry pahoittelee parasta otteluaan ja syyttää Charleya siitä, että hän heitti pyyhkeen nurkkaan ja tuhosi uransa. Charley antaa Terrylle aseen ja käskee tämän juoksemaan. Terry menee juosten Edien asuntoon, jonne tämä kieltäytyy päästämästä häntä sisään. Hän murtautuu sisään ja väittää, että hän rakastaa häntä ja he suutelevat, ennen kuin Terryn nimeä kutsutaan avoimesta ikkunasta. Miehet kadulla huutavat, että hänen veljensä odottaa ja Terry juoksee auttamaan häntä Edien perässä.
ellauri196.html on line 703: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala ei tapa vaan vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Hän oli papin (Phil Cohen) poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Ezekiel, like Jeremiah, is said by Talmud and Midrash to have been a descendant of Joshua by his marriage with the proselyte and ex-prostitute Rahab. Hänet vietiin Joakin von Ankan ja muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin Hesekielin kirja, joka on Hesburgereita koskevien tietojen päälähde.
ellauri196.html on line 904: Jelinek syntyi Mürzzuschlagissa, mutta kasvoi Wienissä. Hänen isänsä Friedrich Jelinek oli tšekinjuutalainen kemisti ja äiti Olga Ilona (o.s. Buchner) romaniansaksalainen ohjaaja. Nobelisti Montale ei pitänyt ohjaajista. En minäkään, kaikki tuntemani ovat olleet paskiaisia.
ellauri196.html on line 906: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970.
ellauri196.html on line 932: Es sind mehrere Bilder, die sich hier überlagern: die noch nicht getrennten Körper, die Spuren der Verletzungen an der Haut, die durch Gegenstände oder Hände verursacht wurden. Es ist auf jeden Fall das Zeugnis sexualisierter Gewalt. Es sind auch Narben, die niemals vergehen. frühling hat uns zurück geholt in eine frühlingshafte Idylle und romantische Liebesvorstellung. Es ist so, als wäre nichts gewesen.
ellauri197.html on line 342: Love's Organ's Growth Hän on ylösnoussut
ellauri198.html on line 110: Rakas päiväkirja. Tänään näin Herran pensaassa. Hän rätisi. Sain hihamerkin.
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri198.html on line 127: 1950-luvulta alkaen hän kirjoitti lähinnä lyriikkaa. Kaikki kuninkaan miehet on muokattu elokuvaksi kahteen otteeseen, vuonna 1949 ja vuonna 2006. Its title is drawn from the nursery rhyme "Humpty Dumpty". Se kertoo poliitikko Wille Rydmanin etenemisestä urallaan ja samanaikaisesta muuttumisesta entistä pahemmaxi ihmisenä. Willem esikuva Huey Pierce Long Jr. (30. elokuuta 1893 – 10. syyskuuta 1935), usein paremmin tunnettuna lempinimellä "Kingfish" oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi Louisianan kuvernöörinä vuosina 1928–1932 ja Yhdysvaltain senaatin jäsenenä vuosina 1932–1935. Long tunnettiin radikaalina ja menestyksekkäänä vasemmistopopulistina, joka ajoi kuvernöörinä voimakkaita sosiaalisia reformeja ja perusti suuren laman aikana kunnianhimoisia julkiseen rahoitukseen perustuvia ohjelmia. Vastustajat arvostelivat häntä demagogiasta ja itsevaltaisesta vallankäytöstä. Longin lempinimi, "Kingfish" tuli hänen väittämästään "I'm a small fish here in Washington. But I am a kingfish to the folks down in Louisiana."
ellauri198.html on line 252: Riensin toteuttamaan ennustusta jonka Thea Fenchel oli lausunut tuossa keinussa St Joessa. Ja vaikka mulle ei ollut yhdentekevää että juuri minua oli hakattu ja ajettu takaa, en silti voinut tuntea tuota asiaa kovin tärkeäksi enkä tajunnut että kenellekään olisi hyötyä sitä että jatkaisin taistelua veljieni puolesta. Jos se olisi ollut minulle omantunnon kysymys olisin kenties seisonut Republic Steelin edessä kaatuneiden muistopäivän verilöylyn hetkellä kuten Grammick. Häntä oli isketty patukalla päähän. Mutta minä olin samaan aikaan patukoimassa Theaa toiseen päähän. Ei edes ollut vallassani olla missäin muualla, kun olimme päässeet alkuun. Ei, minulla ei ollut inspiraatiota ammattiliiton töihin eika politiikkaan eikä mitään hinkua "tahdon hituseni" joutumiseen ihmisjoukon eteen sen lähtiessä marssimaan eteenpäin kurjuudesta. Miten tämä tahtopahaseni olisi päässyt johtamaan heidän kulkuaan? (Vittu mikä narsisti! Mitä Mooses vastasi kun Jehova kuzui sitä palavasta pensaasta? Näin juurikin!) En voinut käskeä itseäni tulemaan yhdeksi noista jotka asettuvat muiden kärkeen, työntyvät sosialistiseen valonsäteeseen tai keräävät ja keskittävät sen kuin polttolasi, hehkuvat ja häikäisevät ja leimahtavat kuin liekki. Sellaiseksi minua ei ollot tarkoitettu. Minut oli tarkoitettu piilottamaan munaa Estereiden perseeseen, sohimaan niitä pikku puikollani.
ellauri198.html on line 256: Delmore Schwartz (8. joulukuuta 1913 New York, New York, Yhdysvallat – 11. heinäkuuta 1966 New York, Yhdysvallat) oli amerikkalainen runoilija ja novellisti. Hänen tunnetuin teoksensa on In Dreams Begin Responsibilities -kokoelman niminovelli. Se on myös ainoa suomeksi käännetty Schwartzin teos. Vaikka Schwartzia usein pidetään turhana elämäkerturina, merkitsevämpiä hänen tuotannossaan ovat teemat identiteetin rakentumisesta, maahanmuuttajien tuntemuksista uudessa kulttuurissa, epäonnistumisen pelosta ja amerikkalaisesta ”menestymisen pakosta”. Muzehän on epäamerikkalaista, missä Toivo hei? Minne jäi The Dream?
ellauri203.html on line 254: René Noël Théophile Girard [ži'rar] (25. joulukuuta 1923 Avignon, Ranska – 4. marraskuuta 2015 Stanford, Kalifornia, Yhdysvallat) oli ranskalainen historioitsija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntafilosofi. Hänen tutkimustensa katsotaan joskus edustavan filosofista antropologiaa. Hänen teoksensa käsittelevät antropologiaa, sosiaalipsykologiaa, teologiaa ja kirjallisuutta yhtä lailla kuin filosofiaakin.
ellauri203.html on line 256: Girard toimi muun muassa Johns Hopkinsin, Buffalon (SUNY) ja Stanfordin yliopistojen professorina. Hän kirjoitti sekä ranskaksi että englanniksi, joskin enimmäkseen ranskaksi. Englanniksi Girard kirjoitti lyhyempiä paloja. Hän ajattelikin enimmäxeen ranskaxi, koska englannixi ajatuxet tuli lyhyempiä.
ellauri203.html on line 275: Girardin mukaan mimeettiseen haluun perustuva inhimillinen kulttuuri vaatii uhreja. Hän tulkitsee antiikin myyttejä verhotuiksi ritualistisen väkivallan purkauksiksi. No niitähän on Areenan ja Netflixin poliisisarjatkin. Ihme into porukoilla kazoa tollasia virtuaalisia väkivallantekoja, oli poliisi tai ei poliisia. Kai niiden tekis mieli olla ize mukana. Six kai tää Ukrainan selkkauskin koetaan niin elähdyttävänä. Covid tekee rumihia enemmän kuin koskaan pandemian aikana, mutta se ei ketään enää kiinnosta. Nyt on kunnon nokkapokka näköpiirissä! Te mukana!
ellauri203.html on line 292: Venäjän vallankumouksen aikoihin hän asui perheineen myös Venäjällä. Toisen maailmansodan vuodet Miłosz vietti Varsovassa, jossa hän kävi Władysław Tatarkiewiczin luennoilla. Hän puolansi uudelleen Uuden testamentin. Siitä miinusta, mixei vanha puolannos muka kelvannut?
ellauri203.html on line 298: Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan. Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa siltä varalta ettei viihtyisikään Puolassa. Miłosz heitti Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Varattomien veljien kryptaan.
ellauri203.html on line 386: Sodan jälkeen Borowski palasi Puolaan ja Andrzejewskin tavoin hänestä tuli hallitsevan puolueen propagandisti. Lopulta hän kuitenkin pettyi ja vaipui lamauttavaan masennukseen. Annettuaan useita lausuntoja pettyneen neuvostorunoilijan Vladimir Majakovskin itsemurhasta vuonna 1930 Borowski riisti henkensä. Hänen epäilyksistään huolimatta Puolan stalinistinen hallitus käytti hänen hautajaisiaan propagandakseen.
ellauri203.html on line 388: Jerzy Putrament syntyi Minskissä perheeseen, jolla on isänmaalliset perinteet. Hänen äitinsä oli venäläistä syntyperää ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon, kuten myös Jerzy. Hänen tarinansa kerrotaan hahmona "Gamma, historian orja" Czesław Miłoszin kirjan The Captive Mind -luvussa.
ellauri203.html on line 393: Puolan kansantasavallassa hänestä tuli kirjailija, joka julkaisi monia kommunismin ihanteita tukevia teoksia, ja poliitikko. Hänestä tuli kahden kirjallisuuslehden toimittaja ( Miesięcznik Literacki 1966-1971 ja Literatura 1955-1968), ja sellaisena hänellä oli merkittävä vaikutus Puolan kulttuuripolitiikkaan. Hän oli suurlähettiläs Sveitsissä 1945-1947, suurlähettiläs Ranskassa 1947-1950, Puolan parlamentin varajäsen vuosina 1952-1961, ja lopulta Sveitsin jäsen.Puolan Yhdistyneen työväenpuolueen keskuskomitea vuosina 1964–1981.
ellauri203.html on line 395: Delta oli sit Konstanty Ildefons Gałczyński (23. tammikuuta 1905 – 6. joulukuuta 1953), alias Karakuliambro , puolalainen runoilija . Hänet tunnetaan Green Goose -teatterin "paradramaattisista" absurdeista humoristisista luonnoksista .
ellauri203.html on line 399: Toisen maailmansodan puhjettua Gałczyński sai korttiluonnoksen armeijasta. Hän osallistui Puolan syyskuun kampanjaan vuonna 1939. Hän joutui 17. syyskuuta venäläiseksi sotavankiksi ja joutui myöhemmin saksalaisten vangiksi. Hän vietti miehityksensä Stalag XI-A -sodanvankileirillä Altengrabowissa, hänen runojaan painettiin salaa antologioissa. Sodan jälkeen hän matkusti Brysseliin ja Pariisiin ja palasi Puolaan vuonna 1946. Hän perusti 13 Muses Clubin Szczeciniin.vuonna 1948 ennen kuin muutti takaisin Varsovaan, ja tuotti töitä lukuisille viikkolehdille.
ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei.
ellauri203.html on line 509: Kukolnik vetäytyi kirjallisuuselämästä 1840-luvun lopulla. Hän työskenteli vuodesta 1847 lähtien sotaministeri Aleksandr Tšernyšovin kansliapäällikkönä ja matkusteli paljon eri puolilla Venäjää. Kukolnik tuli tunnetuksi tehokkaana virkamiehenä, jonka tunnuslause oli ”jos tsaari käskee, ryhdyn vaikka kätilöksi”. Kirjailijan kootut teokset ilmestyivät vuosina 1851–1852, ja myöhemmin hän julkaisi joukon yltiöisänmaallisia kertomuksia ja näytelmiä.
ellauri203.html on line 559: Stauro ja Liisa on ottaneet erän petipainia ja heräävät tuhkaläjässä. Pjotr sanoo että kapun murhasi Fedka the ex-convicti. Hänellä ei ollut osaa eikä arpaa jutussa. Liisa pyrkii paikalle kumikaulailemaan. Palossa paloi myös Stavron Marja-puoliso. Rahvas tappaa Liisan kotimatkalla. Vittuako se niille kuului, voi kysyä.
ellauri204.html on line 56: Nun trug es sich einmal zu, daß die goldene Kugel der Königstochter nicht in ihr Händchen fiel, das sie in die Höhe gehalten hatte, sondern vorbei auf die Erde schlug und geradezu ins Wasser hineinrollte. Die Königstochter folgte ihr mit den Augen nach, aber die Kugel verschwand, und der Brunnen war tief, so tief, daß man keinen Grund sah. Da fing sie an zu weinen und weinte immer lauter und konnte sich gar nicht trösten. Und wie sie so klagte, rief ihr jemand zu: "Was hast du vor, Königstochter, du schreist ja, daß sich ein Stein erbarmen möchte." Sie sah sich um, woher die Stimme käme, da erblickte sie einen Frosch, der seinen dicken, häßlichen Kopf aus dem Wasser streckte. "Ach, du bist's, alter Wasserpatscher," sagte sie, "ich weine über meine goldene Kugel, die mir in den Brunnen hinabgefallen ist." - "Sei still und weine nicht," antwortete der Frosch, "ich kann wohl Rat schaffen, aber was gibst du mir, wenn ich dein Spielwerk wieder heraufhole?" - "Was du haben willst, lieber Frosch," sagte sie; "meine Kleider, meine Perlen und Edelsteine, auch noch die goldene Krone, die ich trage." Der Frosch antwortete: "Deine Kleider, deine Perlen und Edelsteine und deine goldene Krone, die mag ich nicht: aber wenn du mich liebhaben willst, und ich soll dein Geselle und Spielkamerad sein, an deinem Tischlein neben dir sitzen, von deinem goldenen Tellerlein essen, aus deinem Becherlein trinken, in deinem Bettlein schlafen: wenn du mir das versprichst, so will ich hinuntersteigen und dir die goldene Kugel wieder heraufholen." - "Ach ja," sagte sie, "ich verspreche dir alles, was du willst, wenn du mir nur die Kugel wieder bringst." Sie dachte aber: Was der einfältige Frosch schwätzt! Der sitzt im Wasser bei seinesgleichen und quakt und kann keines Menschen Geselle sein.
ellauri204.html on line 90: Silloimpa kerran niin kävi, ett'ei kuninkaan-tyttären kulta-pallo pudonnutkaan hänen kätehensä, jonka hän sitä tavoittaakseensa oli korkealle kuroittanut, vaan kiepsahti maahan ja vieri suoraa päätä vetehen. Kuninkaan-tyttären silmäily sitä kyllä seurasi, mutta, pallo katosi ja kaivo oli niin syvä, ett'ei pohjaa näkynyt. Nyt hän itkemään hyrähti, itki ääneensä itkemistänsä eikä saanut mieltään lohdutetuksi. Hänen näin valittaessansa, häntä joku puhutteli: "mikä sinun on, kuninkaan-tytär, pidäthän sinä senkin porua, että johan kivi kovanenkin tuosta heltyy?" Tyttö nyt ympärillensä katsahti, saadaksensa selville, mistä ääni tuli, ja jopa näki sammakon, joka vedestä pisti paksun, ruman päänsä. "Vai sinä se olet, vanha pulikoitsia," sanoi hän, "minä itken kultaista palloani, joka minulta putosi kaivohon." - "Rauhoitu, vain," vastasi sammakko, "ehkähän minä neuvon keksin, mutta mitäpäs minulle annat, jos ma tuosta sinulle noudan sinun leikki-kalus." - "Mitä vain tahdot, sammakko kulta," sanoi tyttö, "minun vaatteeni, minun helmeni ja kallihit kiveni, vieläpä, tämän kultaisen kruunun, joka on päässäni." Sammakko vastasi, "sinun vaatteistas en piittaa, en sinun helmistäs enkä kalliista kivistäs enkä myös sinun kultaisesta kruunustas; mutta jos tahdot minua rakastaa ja minä pääsen sinun leikki-kumppanikses ja toverikses, jos suot minun istua vieressäs sinun pöytäs ääressä, syödä sinun kultaisesta taltrikistas, juoda pikku pikaristas ja nukkua vuoteellas, -- jos tämän minulle lupaat, niin kyllähän minä tuonne sukellan ja noudan sieltä sinulle kulta-pallos." - "Ah lupaampa," vakuutti tyttö, "sinulle kaikki, mitä tahdot, jos vain minulle tänne hankit palloni." Mutta hän ajatteli: "mitähän lörpöttelee tuo tyhmä sammakko, se kuristen vedessä istuu vertaistensa joukossa eikä siitä ole kenenkään ihmisen kumppaniksi."
ellauri204.html on line 185: Hän vastasi: »Totisesti, sinä et kykene pysymään kärsivällisenä minun kanssani.
ellauri204.html on line 191: Hän vastasi: »Jos siis minua seuraat, älä kysele minulta mitään, ennen kuin minä siitä sinulle puhun.»
ellauri204.html on line 201: Hän vastasi: »Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi turpa kiinnni kestämään minun rinnallani?»
ellauri204.html on line 221: Hän eteni yhtä suuntaa, kunnes saapui sinne, missä aurinko laskee, ja
ellauri204.html on line 225: Me lausuimme: »Oi Kaksisarvinen. Sinä voit tuottaa heille kärsimyksiä tai saatat löytää jotakin hyvää heistä.» Hän vastasi: »Sitä me kuritamme, joka on väärämielinen, ja sitten lähetämme hänet takaisin Herransa luokse, niin että Hän voi rangaista häntä ankaralla kärsimyksellä.
ellauri204.html on line 241: Hän vastasi: »Se (valtakunta veroineen), minkä Herrani on minulle perustanut, on minulle paras, joten riittää, kun autatte minua työvoimalla, niin että voin rakentaa lujan muurin teidän ja heidän välilleen.
ellauri204.html on line 243: Tuokaa minulle rautamöhkäleitä.» (Niitä tuotiin) kunnes hän oli täyttänyt kummankin vuoren välissä olevan solan. Hän sanoi: »Puhaltakaa!» He puhalsivat, kunnes rauta hehkui kuin tuli. Sitten hän sanoi: »Tuokaa nyt minulle sulaa kuparia, jotta voin valaa sen kaiken yli.»
ellauri204.html on line 247: Hän sanoi vielä: »Tämä on Herrani suoma armo, mutta kun Herrani lupaus käy toteen, silloin Hän on murentava sen maan tomuksi, sillä Herrani lupaus on tosi.»
ellauri204.html on line 284: Ne ovat niitä, jotka eivät usko Herransa vara- ja varavaramerkkeihin eivätkä Hänen tulemiseensa. Siksi ovat myös heidän tekonsa niin mitättömiä, että Me emme niitä vaa'assa edes punnitse ylösnousemuksen päivänä.
ellauri204.html on line 304: Hän asettaa kalansa koriin siinä kohtaa missä kaxi virtaa haaraantuvat. Tuokaa minulle rautamöhkäleitä. Älkää laskeko mukaan heidän koiraansa. Minä unohdin sinne kalan. Niin minäkin. Se alkoi haista. Niin minäkin. Maahantunkijat eivät päässe Gogin ja Magogin välisen muurin alize. Eivätkä yli eikä ympäri.
ellauri204.html on line 327: Eeron amerikkalainen vaihtoisä Martin oli löytänyt mytopoeettisesta miesliikkeestä eheyttävän henkisen kodin ja vastapainon kuolettavalle ikävystymiselle. Mytopoeetikot opettivat kilpailukapitalismin, tieteellisen järjen, toimistobyrokratian ja modernin perhemallin rikkoneen miestenvälisen alkukantaisen veljeyden. Länsimaissa terve sankarienpalvonta oli korvautunut sankarien pilkkaamisen dekadentilla nautinnolla, koko sankaruus oli kyseenalaistettu, tilalle hyväksytty banaalius ja keskinkertaisuus. Miehiset hyveet oli virvoitettava henkiin myyttisellä tarinankerronnalla, rituaaleilla ja symbolisella sodankäynnillä. Miesten ei pitänyt pelätä toisiaan eikä primitiivistä takapuoltaan, vaan uskaltautua syvämiehuuteen yhteisyyden, luottamuksen ja luovan leikin avulla. Siitä kumpusi Zeus-voimaa. Hän otti Eeron mukaan muutamille melko huvittavillekin viikonloppuleireille - eräällä leirillä miehet konttasivat yössä tuhansia vuosia vanhoista juurakoista kasvavien amerikanhaapojen alla ja ulvoivat ja murisivat toteemieläintensä äänin -, ja vaikkei Eero ottanut tosissaan puoliakaan Martinin puheista, hän oli varma, että hänkin voisi kaupallisesti hyödyntää toteemipaaluaan ja pimeätä puoltaan.
ellauri204.html on line 335: It is also important to note the publishing in the same year of Hiki Pinkola Estés’ mythopoetic classic, Women that Run with the Wolves, in which she tells us of the ‘wild woman’, the wise and ageless presence in the feminine psyche that gives women their creativity, energy and power. Clarissa Pinkola Estés on yhdysvaltalainen kirjailija ja jungilainen psykoanalyytikko. Hänen kirjoittamansa kirja Naiset, jotka kulkevat susien kanssa oli 144 viikkoa New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla, mikä teki hänestä ensimmäisen listalle päässeen märkäselän naiskirjailijan.
ellauri204.html on line 369: Rübezahl on kansanperinteinen vuoristohenki Giant Mountainsissa (Riesengebirge), vuorijono Böömin ja Sleesian historiallisten alueiden välisellä rajalla. Hän on monien legendojen ja satujen aihe saksaksi, puolaksi ja tšekiksi.
ellauri204.html on line 399: Korhonen kirjoittaa luulleensa ”tuurijuoppouden ja satunnaisen huumeidenkäytön” olleen hallussa, mutta totuus yllätti. – Riippuvuuksieni pöydässä neuvottelumandaattini oli umpeutunut. Oli kaksi vaihtoehtoa: joko antautua niille tai katkaista ne kokonaan. Hän kuvailee, kuinka lopulta päätti raitistua, ja vaihtoi hypodermiset päihteet ”hypomaaniseen kuntoiluun”.
ellauri204.html on line 402: – Vaikeampaa oli myöntää vaimolle tuottamani henkinen kärsimys ja pettymys. Hän oli joutunut luottamaan epäluotettavaan mieheen, ja luotto loppui, niin kuin näissä tapauksissa ennemmin tai myöhemmin käy. Puhuimme silloin tällöin puhelimessa, ja hän kuulosti tyyneltä ja vapaalta, niin vihasta kuin rakkaudestakin.
ellauri204.html on line 418: Anna-Leena Härkönen, 52, muutti elämänsä suunnan: ”Olen karsinut elämästäni eräitä energiasyöppöjä ihmisiä”. Anna-Leena ei enää suostu olemaan roskasankona. Jo pari vuotta aiemmin Anna-Leena oli päättänyt tehdä elämästään aiempaa miellyttävämpää. Hän ei enää osallistu tilanteisiin, joissa ei viihdy. Pitkäveteiset patsastelut eivät ole häntä varten. Hän ei piinaa itseään haukotellen oopperassa.
ellauri204.html on line 438: Riku Korhonen kritisoi nykyisiä pinnallisia arvoja. Ihmiset ovat eksyksissä, eikä pelkkä arki riitä heille. Hän kertoo sieppauksesta, joka johtaa turvattomuuden tunteen lisääntymiseen Suomessa: ”Kansan yhtenäisyys oli rikki, sieppaajia tulisi lisää, ja turvallisuuspalveluja, henkilösuojausta ja sieppausvakuutuksia.” (s. 21)
ellauri204.html on line 501: Olin yksin oleskeluhuoneessa, kun minua vanhempi miesopiskelija tuli sinne istumaan kanssani. Hän sanoi niskojeni vaikuttavan kireiltä ja kysyi voisiko hän hieroa hartioitani. Vastasin viattomasti, että joo! Tunsin kuitenkin, että hän tekee jotain muuta, liikaa, mutta en osannut sanoa mitään silloinkaan, kun hän yhtäkkiä suuteli niskaani. Siirsin sen käden vain vähän alemmas, ei tullut mieleenkään sanoa, että anteeksi, mitä sä just teit? Siitä olisi tullut ikävä fiilis.
ellauri204.html on line 519: Kerran kysyin Rikulta, olenko hermostunein ihminen, jonka hän tietää. Hän vastasi, että suurin piirtein.
ellauri204.html on line 586: Hanna Kuusela on kulttuurintutkija, tietokirjailija ja mediakulttuurin dosentti. Hän työskentelee akatemiatutkijana Tampereen yliopistossa ja toimii myös luottamusmiehenä sekä yliopiston konsistorin jäsenenä.
ellauri204.html on line 592: Mutta Rovaniemen seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi on äänestetty seurakunnan oma kappalainen Ilari Kinnunen. Hän sai vaaleissa 3 108 ääntä, eli noin puolet kaikista äänistä.
ellauri204.html on line 637: Bregman toteaa, että ”useimmat ihmiset ovat kunnollisia”, eivätkä he joudu katastrofitilanteissa paniikkiin. Ne vaan alkavat hamstrata ja puida nyrkkiä koetuille viholaisille. Hän kertoo esimerkkinä Lontoon pommituksesta 1940 (Blitz), jolloin britit olivat tyynen rauhallisia, vanhemmat istuivat teekupposen ääressä ja lapset leikkivät pihamailla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Varmuuden vuoksi perustetut psykiatriset sairaalat seisoivat tyhjillään.
ellauri204.html on line 664: Hän ottaa esimerkiksi myös kustantajien uutuusluettelot, jotka kertovat, että kirjallisuudessa pahuus käy hyvin kaupaxi.
ellauri204.html on line 718: Artaud oli ärsyttävän näköinen viivasuinen väkäleuka. Hän syntyi Etelä-Ranskassa Marseillessa varakkaaseen porvarisperheeseen. Isä oli merikapteeni ja äiti Euphrasie Nalpas sukujuuriltaan turkkilainen. Sieltä sen julma ilme lienee peräisin.
ellauri204.html on line 719: Lapsena Artaud sairasti aivokalvontulehduksen, jonka jälkeen hän kärsi mielenterveysongelmista läpi elämänsä. Hän joutui pahaan depressioon, ja hänet lähetettiin Sveitsiin hoitoon laitokseen, jossa häntä lääkittiin oopiumilla. Artaud'sta tuli huumeriippuvainen. Sekin vielä.
ellauri204.html on line 727: Ranskassa Artaudilla diagnosoitiin skitsofrenia, ja hän vietti seuraavat yhdeksän vuotta mielisairaaloissa ainakin Rodezissa ja Ivry-sur-Seinessä. Artaudin mukaan hän tunsi sairauden myötä menettäneensä identiteettinsä, sillä hän tuli tietoiseksi tavallisesti tiedostamattomista kehon toiminnoista. Hän juuttui painajaiseen, jossa tiedosti lihaksensa, luunsa ja mahansa, jonka toiminnot pitivät samanlaista läpsytystä kuin lippu myrskyssä. Hän hahmotti kätensä ja jalkansa kuin verisinä vanuina, etäisinä ja väärissä paikoissa olevina. Artaud lopetti kirjoittamisen ja piirtämisen pitkäksi aikaa mutta aloitti uudelleen sähköhoidon jälkeen. Anttonin suuta oli lähes mahdoton tukkia. Yllättävää sikäli että Anttoni koitti vapauttaa teatteria sanataiteen kahleista. Nimi "kohti kriittistä teatteria" oli ihan väärä, A. oli täysin kritiikitön ja epäpoliittinen oikispaskiainen. Artaud was not into politics at all, writing things like: 'I shit on Marxism.'
ellauri204.html on line 729: Artaud kuoli 4. maaliskuuta 1948 suolistosyöpään lepokodissa lähellä Pariisia. Hänet löydettiin kuolleena majapaikastaan Ivry-sur-Seinen esikaupunkialueella sijaitsevasta puutarhapaviljongista kenkä kädessä, ikään kuin hän olisi koittanut soittaa sillä vielä kenkäpuhelun surreaaliseen toimistoon.
ellauri204.html on line 750: Joulukuussa menehtynyt Heikki Länsisalo oli sivistyksellään viimeisiä lajiaan, kirjoittaa Herman Raivio. Ystäväni Heikki Länsisalo kuoli 14.12.2016 kotonaan äkilliseen sairauskohtaukseen. Hän oli 38-vuotias. Sattumalta tapasin Heikin viimeistä kertaa oopperassa, Richard Wagnerin Lentävän hollantilaisen näytöksessä. Tai sattumalta ja sattumalta. Heikki piti itseään menneen maailman miehenä. Hän oli ainoa tuntemani ihminen, joka ei ollut koskaan kuunnellut pop- tai rockmusiikkia.
ellauri204.html on line 751: Heikki oli kriittinen ajattelija, joka penäsi perusteluja kuulemilleen väitteille. Hän inhosi erityisesti sitä, että asiantuntematon esiintyi asiantuntijana.
ellauri204.html on line 755: Michel Houellebecq [miʃɛl wɛlbɛk], oik. Michel Thomas (s. 26. helmikuuta 1958 Réunion), on ranskalainen kirjailija. Hän on Ranskan kiistellyimpiä ja tunnetuimpia kirjailijoita.
ellauri204.html on line 763: Alain Finkielkraut (s. 30. kesäkuuta 1949 Pariisi, Ranska) on ranskalainen essealainen. Hän on Auschwitzista pelastuneen puolanjuutalaisen taidekäsityöläisen poika. Hän opettaa École polytechnique -nimisessä teknillisessä eliittikorkeakoulussa aatehistorian professorina humanististen ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Useita teoksia kirjoittanut Finkielkraut esiintyy säännöllisesti television talk show -ohjelmissa ja kirjoittaa kolumneja ranskalaisiin lehtiin usein humanistisesta näkökulmasta. Finkielkraut on tunnettu erityisesti islamin arvostelijana. Michel ja Alain kuulostavat totaalisen perseiltä!
ellauri204.html on line 765: Saarijärveltä tullut mies taisi monia kieliä. Hän viihtyi fine dining -ravintoloissa, mutta myös korttelikapakoissa. Hän arvosti korkeaa missä tahansa muodossa, mutta nyrpisti nenäänsä hienostelulle.
ellauri205.html on line 57: Kun ylijumala Putin näki Ukrainan, hän alkoi himota tätä. Toteuttaakseen mielihalunsa Putin lähestyi kedolla Ukrainaa valkoisen pilven hahmossa. Putinin mustasukkainen puoliso Usa aavisti kuitenkin tilanteen ja saapui paikalle tutkimaan asiaa. Peittääkseen jälkensä Putin muutti Ukrainan valkeaksi lehmäksi, mutta näin helposti Usa ei ollut huiputettavissa. Hän pyysi mieheltään lehmää lahjaksi ja asetti sitten Naton, satasilmäisen jättiläisen, vartioimaan lehmää. Putin ei kuitenkaan luovuttanut vaan lähetti Lavrovin tappamaan jätin, minkä hän tekikin juonien jättiläisen sulkemaan kaikki sata silmäänsä yksi kerrallaan. Nyt Usa puolestaan lähetti Sauli-kiiliäisen piinaamaan Ukraina-lehmää, joka joutui pakenemaan Euroopasta Bosporinsalmen yli Aasian puolelle ja aina Kiinaan saakka. Siellä Putin palautti Ukrainan takaisin ihmishahmoonsa, ja tämä synnytti hänelle pojan, joka sai nimen Transnistria.
ellauri205.html on line 152:
Miesvaltafantasioista nauttivat naiset olivat itsevarmempia, tasapainoisempia ja paremmassa sopusoinnussa seksuaalisuutensa kanssa kuin ne, jotka torjuivat sellaiset likaiset järjettömyydet. Hän luki psykoanalyyttisia tulkintoja latenssi-ikäisilla tytöillä yleisistä sieppausfantasioista, joiden avulla he analyytikkojen mukaan käsittelivät miehisen perversion herättämiä pelkoja ja isään kohdistuvia tiedostamattomia libidinaalisia toiveita.
ellauri205.html on line 154: Hän tutustui filosofien teorioihin valtafantasioista vapauttavina rajanrikkomisina, miehisenä kapitalistisena esineistämisenä tai yhteiskunnallisen sorron heijastumina tietoisuudessa. Hän luki filosofi Simone Weilin "riipaisevan" tekstin Helenan ryöstöstä alkaneesta Troijan sodasta ja Ilias-eepoksesta väkivaltarunoelmana, jossa kuvattiin, miten väkivalta muutti ihmiset esineen kaltaisiksi, vei heiltä tulevaisuuden, sisäisen elämän, toimintakyvyn ja yhteyden toisiin. Yhteisöön levitessään väkivalta karkasi ihmisten hallinnasta. Siitä tuli kohtalon ja oikullisten jumalten kaltainen voima, oman olemassaolonsa mytologinen perustelu. Perverssillä tavalla väkivalta liitti mitättömän värikuula-aseilla hääräilevän pösilön historian valtavirtaan ja suureen runouteen.
ellauri206.html on line 123: Tänään juhlittaisiin. Tänään tanssittaisiin ja sädehdittäisiin. Tänään bioninen irakilaispoika vastaanottaisi Amputaatioyhdistyksen myöntämän Toivon lapsi -palkinnon. Sodan runtelema Ali nousisi lavalle, tiedotusvälineiden valokeilaan. Hänen myoelektroninen käsiproteesinsa surahtelisi yleisön edessä, ja hän puhuisi käsittämättömiä sanoja, jotka joku tulkkaisi ymmärrettäväksi puheeksi. Optimistinen Ali kertoisi Irakista. Hän kertoisi kärsineestä kotimaastaan, jonka yltä diktaattorin varjo oli väistynyt. Siellä oli kuuma, siellä oli öljyä ja siellä asui sunnimuslimeja ja shiatsumuslimeja, jotka riitelivät keskenään. Ja nykyään siellä asui myös amerikkalaisia ja brittejä, jotka pitivät haurasta järjestystä yllä henkensä kaupalla ja tarjosivat maalle mahdollisuutta paranemiseen. Maailmanpoliisista oli tullut globaalinen ylilääkäri. Kun kuolio on pitkällä, ainoa ratkaisu on amputaatio. Pelastetaan mikä pelastettavissa on, eli öljyvarat.
ellauri206.html on line 129: Tänään hän näkisi Nicholaksen tummassa puvussa. Hän oli varma, että Nicholaksen valkoinen paita olisi virheetön. Ja silti miehen silmissä häivähtäisi yhä tuo sama suru, joka tuntui asettuneen niihin pysyvästi. Nicholas oli kenties nähnyt liikaa lasten kärsimystä. Se oli pyyhkinyt hänen ylitseen kuin vihreä alkumeri ja jäänyt hänen silmiinsä aaltoilemaan.
ellauri206.html on line 147: Hyökkäyksen aikana kaksi amerikkalaista ohjusta laskeutui hänen perheensä kotiin tappaen hänen vanhempansa (hänen äitinsä oli tuolloin raskaana toisella lapsella), hänen veljensä ja 13 muuta hänen perheenjäsentään. Alin molemmat kädet jouduttiin amputoimaan ja kolmannen asteen palovammat peittivät vähintään 35 prosenttia hänen ruumiistaan. Hän oli tuolloin 12-vuotias.
ellauri206.html on line 152: Hänelle tehtiin teeveekazojien kustannuxella hoitoa Kuwaitissa ja myöhemmin Lontoossa, jossa hänelle varustettiin robottiproteesit, jotka Kuwaitin hallitus maksoi. Hän ei enää käytä käsiä, koska hän piti niitä liian painavina ja raskaina, vaikka käyttikin keinotekoisia aseita koulun aikana, jotta hän ei kiinnittäisi huomiota itseensä. Hän osallistui Hall Schoolin Wimbledoniin. Limbless Association (LA) perusti rahaston Irakin konfliktin amputoitujen auttamiseksi. Vuonna 2004 Ali Abbas Storyn kirjoitti Alista Jane Warren ja julkaisi Harper Collins. Hänet esitettiin 60 Minutes -ohjelmassa 13. toukokuuta 2007. Hänet esiteltiin Time - lehden syyskuun 2011 numerossa. Todnäk myös Kalutuissa Paloissa.
ellauri206.html on line 180: Michel Houellebecq [miʃɛl wɛlbɛk], oik. Michel Thomas (s. 26. helmikuuta 1958 Réunion), on ranskalainen kirjailija. Hän on Ranskan kiistellyimpiä ja tunnetuimpia kirjailijoita. Houellebecqin äiti oli lääkäri ja isä hiihdonopettaja ja vuoristo-opas. Hän syntyi Réunionin saarella, mutta hänet lähetettiin viisikuukautisena asumaan Algeriaan äidin äidin luokse. Houellebecq on todennut katkerahkosti että "Vanhempani menettivät kiinnostuksensa olemassaolooni hyvin varhain." Michel on selvä vahinkolaukaus. Hän asui Algeriassa vuoteen 1961 asti.
ellauri206.html on line 182: Vuonna 1961 Houellebecq lähetettiin Ranskaan asumaan isänsä äidin luona. Isän äiti oli omaa sukua Houellebecq ja Michel Thomas päätti myöhemmin käyttää tätä nimeä kirjailijanimenään. Houellebecq valmistui agronomiksi vuonna 1980. Hän avioitui ja liitosta syntyi poika. Avioliitto päättyi eroon ja Houellebecq kärsi masennuksesta.
ellauri206.html on line 194: Nicholas näytti sitten yleisölle kuvasarjan itkevistä lapsista. Ensimmäisessä kuvassa oli ehkä viisivuotias tyttö, jonka kyynärpäästä katkennutta kättä suojasi likainen verinen side. Joltakin pojalta oli puhjennut silmä, jonkun toisen suu oli revennyt rumaksi repuxi jonka sisältä hohtivat helmenvalkeat pikku hampaat. Yhden tytön yläruumiin iho oli palanut kauttaaltaan mustaksi ja koppuraiseksi kuin uuniin unohtunut lasagne, ja häneltä puuttuivat molemmat kädet. Murrosikäisen pojan jalat olivat katkenneet polven yläpuolelta. Hänen kasvoillaan oli pieniä tummia aknearpimaisia täpliä.
ellauri206.html on line 213: Pasifistiksi kääntynyt 88-vuotias herra Kaneko kertoi Dawesille nuorena sotilaana tekemistään murhista, kidutuksista, raiskauksista ja lasten tappamisesta. Hän oli lähtenyt Kiinan rintamalle kunniasta unelmoiden. Japanilaissotilaat oli opetettu lausumaan kuoleman hetkellä kunniansa julki: ”Eläköön hänen majesteettinsa keisari!” Mutta kun Kaneko-sanin toverit kuolivat taisteluissa, kukaan ei ylistänyt keisaria: ”Kaikki huusivat äitii, äitii! Kaikki sanoivat niin. Ja se oli loppu.”
ellauri206.html on line 220: Muriseva Vanessa Blue on musta yhdysvaltalainen pornografinen näyttelijä ja ohjaaja. Hänet otettiin mukaan AVN: n Hall of Fameen vuonna 2013. Syntyi: 27. toukokuuta 1974 (ikä 48 vuotta), Long Beach, Kalifornia, Yhdysvallat. vanessablue.com on lakannut toimimasta. Sic transit gloria semimundi. Viiskymppisillä pilluilla ei ole enää kysyntää.
ellauri206.html on line 281: Identiteettiliike on kansainvälinen sosiopoliittinen liike, joka kannattaa kansallisen identiteetin säilyttämistä. Liike sai alkunsa Ranskasta vuonna 2002 kansallismielisenä nuorisoliikkeenä. Identitaareilla on aktiivista toimintaa muun muassa Ranskassa, Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Liike sanoo olevansa vastajihadistinen ja vastustaa islamisaatiota. Identitaarit varoittelevat väestönvaihdosta, jonka teorian mukaan länsimaiden eurooppalaista väestöä ollaan tietoisesti korvaamassa muslimiväestöillä. Kirjailija Timo Hännikäisen mukaan "identitaarit korostavat Euroopan maiden kantaväestöjen yhteistä perintöä".
ellauri206.html on line 283: Kuka vittu on Timö Hännikäinen? Timö Hännikäinen (s. 6. syyskuuta 1979 Padasjoki) on suomalainen suomentaja, kriitikko, esseisti ja runoilija. Hän on julkaissut muun muassa esseeteokset Taantumuksellisen uskontunnustus (2007), Ilman (2009), Ihmisen viheliäisyydestä (2011), Hysterian maa (2011) ja Kunnia (2015). Hännikäinen on myös julkaissut muistelmateoksen, Lihamylly (2017). Tamperelainen kustannusyhtiö Hexen Press julkaisi 2016 Hännikäisen kirjan Kuolevainen.
ellauri206.html on line 285: Timö on piipunrassimpi vielä kuin Wellbeck. Hännikäinen on suomalaisen kansallismielisen yhdistyksen Suomen Sisun toinen vihapuheenjohtaja. Hännikäinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaiteen lukiosta vuonna 1998 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006, gradun aiheena 'Modernismin murros Väinö Kirstinän runokokoelmassa "Vihapuhetta"'. Hännikäinen on ollut järjestämässä ja toiminut myös puhujana äärioikeistolaisessa Awakening-tapahtumassa, jossa on vaadittu muun muassa valkoista ylivaltaa. Tilaisuuksissa on esiintynyt myös antisemitistisiksi ja fasistisiksi luonnehdittuja puhujia. Juhannusaattona 2015 Hännikäinen julkaisi Naisasialiitto Unionin sekä väkivaltaa kokeneiden naisten ja tyttöjen tukipalvelun Naisten Linjan julkisilla Facebook-sivuilla alatyylisiä viestejä. Hännikäisen mukaan kyseessä oli humalainen hölmöily. Hän oli myös jo aikaisemmin lähettänyt alatyylisiä viestejä useille eri henkilöille. Viestien seurauksena Hännikäisen teoksia julkaissut Savukeidas-kustantamo lopetti yhteistyön hänen kanssaan. Mitä Houellebecq tarkoittaa? on Timö Hännikäisen toimittama vuonna 2011 Savukeitaan kustantamana ilmestynyt esseekokoelma kirjailija Michel Houellebecqistä.
ellauri206.html on line 287: Samassa hengenvedossa voisi kuitata Juhani Branderin. Juhani Brander (s. 1978) on turkulainen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kolme runokirjaa ja kaksi proosateosta. Brander pääsi ainoana suomalaisena Best European Fiction 2010 -julkaisuun. Brander on Satakunnan Kansan ja Turun Sanomien kolumnisti ja kriitikko. Hän harrastaa urheilua, filosofiaa, elokuvia ja naisia. Nyttemmin Juhana on Suomen ehkä säälittävin miesasiamies. Mikähän siinä on että pölhöt miehet keskittyvät Turun kirjallisuustieteen laitoxelle?
ellauri206.html on line 398: joka oli erittäin arvostettu asema. Häntä
ellauri206.html on line 413: aistilliselle nautinnolle. Hän luotti aisteihinsa ehkä liikaakin. Oman näkemyksensä
ellauri206.html on line 421: nautintojensa orjuudessa, hän oli tuskassa. Panetti niin maan perhanasti. Hän
ellauri206.html on line 439: Tämä on yksi tärkeimmistä jumalallisen ulostulon hetkistä kirkon historiassa. Kun Augustinus kuuli sen, hän ei enää muistellut etiopialaista eunukkia, joka oli kerran ottanut hänet käteensä ja tullut Jesajan kirjakääröön. Sen sijaan Augustinus muisti toisen kuuluisan kristityn Afrikasta, joka tunnetaan nimellä Pyhä Antonius autiomaasta, se jolla oli näitä aika eroottisia näkyjä. Pyhää Anttonia pidetään laajalti luostaruuden isänä, ja koppihartautta jouhipaita päällä piiska kädessä akuankkahousuissa arvostettiin suuresti 400-luvulta nykypäivään. Pyhä Antonius kuoli Augustinuksen ollessa vain kaksivuotias, mutta algerialaisena Augustinus kunnioitti aavikkoisiä, joista Antonius oli ensimmäinen. Tuolla hekumallisella hetkellä puutarhassa Augustinus muisti sen ajan, jolloin Antonius oli käynyt läpi oman tuskallisen tuskansa ja avannut Raamatun kriisihetkellä. Hän oli törmännyt tuohon peukalovärssyyn, jossa sanottiin, mitä hänen piti kuulla: "Mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille . . . seuraa minua” (Matt. 19:21). Antonius oli lähtenyt ulos, ja yksi kirkon historian suurista luvuista alkoi, luostariliikkeen alku, joka kokosi uskovia yhteisen elämänsäännön alle. Tunnetuin elämänsääntö tunnetaan nimellä Pyhän Benedictuksen sääntö, joka jatkuu monissa luostarikunnissa nykypäivään asti.
ellauri206.html on line 450: Pierre Gassendi (22. tammikuuta 1592 – 24. lokakuuta 1655) oli ranskalainen filosofi, tiedemies ja matemaatikko, ja yksi oppineista libertiineistä. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän yritti sovittaa epikurolaisen atomismin yhteen kristinuskon kanssa.
ellauri206.html on line 477: Rita Marketta Behm (s. 26. lokakuuta 1994 Hollola) on suomalainen laulaja-lauluntekijä, joka käyttää taiteilijanimenään sukunimeään. Lisäksi Behm tuottaa itse omaa musiikkia. Hän on myös kirjoittanut kappaleita muille artisteille. Artistit maxavat.
ellauri207.html on line 67: Nicholas Edward "Nick" Cave (s. 22. syyskuuta 1957 Warracknabeal, Victoria, Australia) on australialainen rockmuusikko, lauluntekijä, runoilija, kirjailija ja näyttelijä. Hänet tunnetaan erityisesti yhtyeensä Nick Cave and the Bad Seedsin kanssa tehdystä musiikista.
ellauri207.html on line 78: Cave on tehnyt myös elokuvakäsikirjoitukset John Hillcoatin ohjaamiin elokuviin Ghosts… of the Civil Dead, The Proposition – Ehdotus ja Laittomat. Hän on myös tehnyt pieniä elokuvarooleja 1980-luvun lopulta Ghosts... of the Civil Dead -elokuvasta lähtien.
ellauri207.html on line 190: Mikki tiesi olevansa jokseenkin komea mutta ei kuitenkaan pitänyt itseään erityisen puoleensavetävänä. Käteenvetäminen ei pitkän päälle napannut. Hän sai usein kuulla. että hänellä oli sepaluxessa jotain, joka kiinnosti. Erik Berger veteraani oli selittänyt, että hän kertakaikkiaan säteili itsevarmuutta ja turvallisuutta ja että hänella oli kyky saada naiset rentoutumaan ja sulamaan ja miesten pikkujalka jäykistymään ilman eri käskyä. Sänkyynmeno hänen kanssaan ei ollut hankalaa, uhkaavaa eikä monimutkaista - se oli helppoa ja eroottisesti nautinnollista. Mikä (Mikaelin mukaan) oli niin kuin asioiden piti olla intuitiivisesti. Hänen tehtävänsä oli palvella vyö löysällä kuin partiopojalla.
ellauri207.html on line 228: Hänellä oli jalavoissa paxut sukat ja puolikengät. Siniset pikkuhousut vilkkuu risoista farkuista. Puolikengät? No Lars-Erland helssaa meitä 50-luvulta. Se olis vaa 2v nuorempi kuin mä. Muze on jo kuollut! Hyvä sille.
ellauri207.html on line 230: Hän ehosti izensä ja pani päähän silmälasit ja blondin peruukin. Siten sonnustautuneena ja Norjan passilla hän ostaa nipun typerillä nimillä varustettuja Ikea-huonekaluja ja niihin kuuluvan lastulevyn aromin. Sänky on Hästens. Saikohan Stieg provikaa myös tuotesijoittelusta? Todennäköisesti kyllä. Lasku oli hieman yli 90K kurnua. Teevee oli kokonaista 18-tuumainen. Hölmö mixei se mennyt norjalaisexi öljyprinsessaxi sonnustautuneena myös Nobel-mäklareihin? Ois saanut palvelua. Ehkä se vaan ihan tahalteen kaivoi verta nenästään. Sai suuttua.
ellauri207.html on line 308: Vittu Stiegillä oli kieroutunut mielikuvitus. Feministi, puhu pukille, sen fantasioissa sexi on aina jotain vallankäyttöä. Sen mielestä se Brandon ällö pariisileffa oli kiihottava. Miten se jaxaa jauhaa noita teinierotiikkakuvitelmia, tai sitten mummeleiden panoa. Hän oli kiihottuneempi kuin aikoihin. Kiinnos. EAT! FUCK! KILL! on harvinaisen peittämättöminä kaikki ja ainoat Stiegin kiemurat. Miljardeja rahaa, quirky sexiä ja tappohommia. Siinähän ne sitten olivat. Kaikilla on narsistisia supermiehen kykyjä.
ellauri207.html on line 314: Lyön muuten vetoa eze viirusilmä Mimi siepataan ja tapetaan "erehdyksessä" Pepin sijasta. Niin se aina käy kalpeanaamaviihteessä, värivammasia kaatuu kuin kauraa, palefacet jatkaa menoa. Ize asiassa Mimmi on välttämättä nirhattava jotta Peppi saa lisenssin nuijia pahan Zalatshenko-iskän oikein rumasti. Vai riittäisikö vanhat kaunat kuitenkin? Häntä hännästä, isojalka pikkujalasta. Aina tää sama tematiikka, sanoisi Jan Blomstedt. Huonotpa on geenit Pepillä.
ellauri207.html on line 339: Kyllä huomaa että Stigu on koulutuxeltaan tyhjäntoimittaja. Naurettavaa luulla että el Sapon nyhveröinkään skoude menisi netin alkeellisimpaan kusetuxeen. No Stig nyt vaan rakastaa petostelua. Saamarin Kalle Blomkvist. Vitun nisunaama. Hän näytti hävyttömän hyvältä, eli hyvin hävyttömältä.
ellauri210.html on line 73: Edmund John Millington Synge, John M. Synge, J. M. Synge, (16. huhtikuuta 1871 Rathfarnham, Irlanti - 24. maaliskuuta 1909 Dublin, Irlanti) oli irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Hänen tunnetuimpiin lähdeteoksiinsa kuuluu näytelmä Länsirannan kisapoika eli vihreän saaren sankari (The Playboy of the Western World) vuodelta 1907.
ellauri210.html on line 101: Freud kirjoitti yleensä vain niin sanotuista "suurista" taiteilijoista. Hän analysoi parimurhaa Dostojevskin teoksissa, kirjoitti Leonardo da Vincin lapsuudesta ja pohti Michelangelon teosten emotionaalisia vaikutuksia. Mutta vuonna 1931 Freud puhui ystävälleen lähettämässään kirjeessä hieman Charlie Chaplinista.
ellauri210.html on line 107: Chaplin kasvoi 1800-luvun Lontoossa sairaan äidin ja poissaolevan isän kanssa, ja hänen varhaisia vuosia leimasi äärimmäinen köyhyys. Chaplin varttui äitinsä Hannahin kanssa mielisairaaloissa ja niistä poissa työhuoneessa ja köyhien lasten instituutissa. Kaiken tämän ajan nuori Charlie tarkkaili ympärillään olevia ihmisiä. Myöhempinä vuosina hän alkoi kutoa elokuviinsa omaelämäkerrallisia yksityiskohtia ja lapsuusmuistoja. Hänen lyhytelokuvassaan Helppo katuHän esimerkiksi näytteli ällöttävää poliisia, joka lähetettiin uudistamaan huonoa naapurustoa ja loi uudelleen ”East Streetin”, Etelä-Lontoon kadun, jossa hän syntyi. Jopa The Trampin kuuluisa kulhollinen sekoitus perustui lapsuuden muistoon "Rummy Binksistä", paikallisesta juopaasta, joka horjui naapurustossa. Kaiken tämän tietäen ei ole yllättävää, että Freud piti Chaplinia "niin sanottuna poikkeuksellisen yksinkertaisena ja läpinäkyvänä tapauksena".
ellauri210.html on line 113: On niin kiehtova kokemus, että joudun perustelemaan teorioitani Mmea kohtaan. Yvette ja Max-setä. Toivon vain, että se olisi mahdollista muuten kuin kirjallisesti, huolimatta huonosta puheestani ja heikentyneestä kuulostani. Ja minulla ei todellakaan ole aikomustakaan antaa periksi sen tunnustuksen lisäksi, että tiedämme niin vähän. Tiedät esimerkiksi, että Charlie Chaplin on ollut viime päivinä Wienissä. Melkein minäkin olisin nähnyt hänet, mutta täällä oli hänelle liian kylmää ja hän lähti taas nopeasti. Hän on epäilemättä suuri taiteilija; varmasti hän esittää aina yhtä ja samaa hahmoa; vain heikko, köyhä, avuton, kömpelö nuori, jolle asiat kuitenkin lopulta menevät hyvin. Luuletko nyt, että tätä roolia varten hänen täytyy unohtaa oma egonsa? Päinvastoin, hän soittaa aina vain itseään, kuten hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan. Hän ei pääse eroon noista vaikutelmista ja saa tähän päivään asti itselleen korvauksen tuon elämänsä menneen ajanjakson turhautumisesta ja nöyryytyksistä. Hän on niin sanotusti poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Ajatus siitä, että taiteilijoiden saavutukset liittyvät läheisesti heidän lapsuusmuistoihinsa, vaikutelmiinsa, sortoa ja pettymyksiä, on jo tuonut meille paljon valistusta ja siitä syystä tullut erittäin suureksi kallisarvoinen meille. Uskalsin kerran lähestyä analyyttisesti yhtä suurimmista, joista tunnemme valitettavasti hyvin vähän: Leonardo da Vinciä. Pystyin ainakin tekemään todennäköiseksi, että Pyhä Anna, Neitsyt ja lapsi, jossa voit vierailla Louvrea ei voida täysin ymmärtää (ymmärrettävä) ilman merkittävää lapsuuden historiaa Leonardo. Eikä voisi, ehkä paljon muutakaan.
ellauri210.html on line 115: Mutta sinä sanot, Mme. Yvettellä ei ole vain yhtä roolia, jonka hän toistaa. Hän näyttelee yhtä taitavasti kaikkia mahdollisia rooleja: pyhimyksiä ja syntisiä, keilaajia, hyveellisiä, rikollisia ja naiiveja. Se on totta, ja se on todiste äärimmäisen rikkaasta ja mukautuvasta henkisestä elämästä. Mutta en epätoivoisi jäljittää hänen nuorten vuosiensa kokemuksia ja konflikteja koko hänen taiteensa ohjelmistoon. Olisi houkuttelevaa jatkaa täällä, mutta jokin pidättelee minua. Tiedän, että ei-toivotut analyysit herättävät epäilyksiä, enkä halua tehdä mitään, mikä saattaisi häiritä suhteemme muodostavaa sydämellistä myötätuntoa.
ellauri210.html on line 198: Golgatan melko kovalla rinteellä on neljätoista mutkaa. Kolmannella Jeesus otti ensimmäiset lipat. Hänen äitinsä katsomossa tuli huolestuneeksi.
ellauri210.html on line 214: Raymond Rousselin vanhemmat olivat varakkaita, joten hänellä ei ollut toimeentulohuolia. Nuoruudessa hän oli suuntautunut pikemminkin musiikkiin, mutta hylkäsi pianonsoiton 17-vuotiaana ja keskittyi kirjoittamiseen. Hänen suuri idolinsa oli Jules Verne.
ellauri210.html on line 218: Vuonna 1925 Roussel alkoi matkustella. Hän rakennutti matkailuvaunun edeltäjän, roulotten, jolla hän kierteli yhdessä silloisen rakastajattarensa, Charlotte Dufrênen kanssa.Kulkuneuvo pariskuntineen oli aikamoinen nähtävyys. Italiassa jopa Mussolini ja paavi tulivat vilkuttamaan nenäliinoilla tien varrelle.
ellauri210.html on line 259: Hänen terävät kenkänsä, hopealanka-ballerina,
ellauri210.html on line 270: Francis-Marie Martinez de Picabia (22. tammikuuta 1879 Pariisi, Ranska – 30. marraskuuta 1953 Pariisi, Ranska) oli kuubalaistaustainen ranskalainen avantgardetaidemaalari. Hänet tunnetaan erityisesti yhtenä dadan keskeisenä taiteilijana.
ellauri210.html on line 292: François Coppée (1842−1908) oli ranskalainen runoilija. Hän liittyi parnassolaisiin ja tuli tunnetuksi runoelmallaan Grève des forgerons (1869), jossa hän puoltaa työväen asiaa, sekä yksinäytöksisellä runonäytelmällään Le Passant (1869), jossa Sarah Bernhardt esiintyi ensi kerran ja herätti huomiota. Pysyvä kirjallinen arvo on hänen kaksinäytöksisellä draamallaan Le luthier de Crémone (1876). Oliko Luteruskin viuluntekijöiden sukua?
ellauri210.html on line 304: Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso.
ellauri210.html on line 308: Hänen tuotannossaan on nähtävissä lähes kaikki 1900-luvun taiteen suuntaukset, ja hänen vahva persoonallinen taiteensa vaikutti taiteen suuntausten syntyyn. Hänet tunnetaan myös innovaatioistaan kuten kollaasin ja assemblaasin käytöstä kuvataiteessa.
ellauri210.html on line 312: Picasso liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944 ja osallistui useisiin rauhankonferensseihin sodan jälkeen. Hänelle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuosina 1950 ja 1962. Nyt on Uljanovin rauha mitaleineen kuopattu, ja Pablokin. Vanhoilla päivillään se teki savikukkoja.
ellauri210.html on line 313: Picasso oli naimisissa kahdesti. Hän sai neljä lasta kolmen naisen kanssa. Hänellä oli useita rakastajattaria ja usein käynnissä kaksi suhdetta rinnakkain, vanha ja uusi. Ei tarvinnut maata tyhjän päällä kuin kuvaannollisessa mielessä. Picasso käytti naisia taiteellisena kimmokkeena mutta myös panopatjoina.
ellauri210.html on line 629: Valmistuttuaan Strasbourgin École des Arts et Métiersista Arp lähti 1904 Pariisiin, jossa hän julkaisi ensimmäiset runonsa. Vuosina 1905–1907 hän opiskeli Saksassa weimarilaisessa taidekoulussa Ludwig Hoffmannin ateljeessa, mutta palasi 1908 Pariisiin, jossa hän aloitti opinnot Académie Julianissa. Hän muutti 1915 Sveitsiin maan puolueettomuuden vuoksi.
ellauri210.html on line 631: Myöhemmin Arp kertoi tarinaa siitä, kuinka hän vältti kutsunnat. Hän kirjoitti Saksan lähetystöstä saamiinsa kutsuntapapereihin ensimmäiseen tyhjään väliin päivämäärän. Sitten hän lisäsi päivämäärän joka toiseen väliin, veti viivan niiden alle ja laski ne yhteen. Sitten hän riisuutui ja ojensi paperit. Hänen käskettiin mennä kotiin.
ellauri210.html on line 634: Arp liittyi 1912 Blaue Reiter -taiteilijaryhmään ja perusti vuonna 1916 Hugo Ballin kanssa Zürichiin dadaistisen ryhmän Dada Zürich. Käyttäen nimeä Hans Arp hän perusti 1920 Max Ernstin ja aktivisti Alfred Grünwaldin kanssa Kölniin dadaryhmän Dada Köln. Hänen maalauksiaan oli kuitenkin 1924 esillä surrealismin ensimmäisessä näyttelyssä Galerie Pierressä Pariisissa.
ellauri210.html on line 636: Arp muutti 1926 Ranskaan, jossa hän pääasiallisesti asui. Hän irrottautui 1931 surrealismista perustaakseen Abstraction-Créationin ja työskenteli Pariisissa toimineen Abstraction-Création-ryhmän kanssa sekä kirjoitti artikkeleita aikakauskirjaan Transition. Koko 1930-luvun ja elämänsä loppuun asti hän kirjoitti ja julkaisi esseitä ja runoja. Vuonna 1942 hän pakeni kotoaan Meudonista saksalaisten miehityksen alta ja asui Zürichissä sodan päättymiseen saakka. Hän kirjoitti ranskaksi ja saksaksi.
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 700: Hänen työnsä toisin kuin isoveli Castorin olivat kädettömiä.
ellauri210.html on line 702: Koko elämänsä aikana Savinio sävelsi viisi oopperaa ja kirjoitti vähintään 47 kirjaa, mukaan lukien useita omaelämäkertoja ja muistelmia. Hän myös kirjoitti ja tuotti laajasti teoksia teatterille. Hänen työnsä saivat ristiriitaisia arvioita hänen elinaikanaan, usein johtuen liian laaja-alaisesta modernististen tekniikoiden käytöstä. Hän sai vaikutteita ja oli Apollinairen , Picasson, Jean Cocteaun, Max Jacobin ja Fernand Légerin aikalainen, ja hänellä oli kova yritys mukaan surrealistiseen liikkeeseen.
ellauri210.html on line 860: Jacques Rigaut (30. joulukuuta 1898 – 9. marraskuuta 1929) oli ranskalainen dada-runoilija. Hän teki itsemurhan 30-vuotiaana ja tuli haudatuksi Cimetière de Montmartreen. Helmin ikäisenä poistui takavasemmalle, Jeesusta nuorempana vielä.
ellauri210.html on line 1072: Yhdysvalloissa vietetty aika toi Dalílle aiempaakin suurempaa menestystä. Hänen näyttelynsä kiersi maan suurimmissa kaupungeissa, ja hän julkaisi omaelämäkertansa, josta tuli myyntimenestys. Hän teki yhteistyötä Walt Disneyn kanssa: he suunnittelivat surrealistista piirroselokuvaa Destino, mutta tuotanto keskeytettiin ja elokuva valmistui vasta vuonna 2003. Eivät varmaan päässeet yhteisymmärryxeen vizeistä.
ellauri210.html on line 1074: Yhdysvalloissa Dalí maalasi paljon kirjankuvistuksia sekä suunnitteli pukuja, näyteikkunasomistuksia ja koruja ja osallistui mainosten suunnitteluun ja työskenteli aikakauslehdille. Hän maalasi myös paljon yläluokan muotokuvia tilaustyönä. Dalín kaupallisen vaiheen innoittamana André Breton muodosti hänen nimestään anagrammin ”Avida Dollars” ’dollarinhimoinen’.
ellauri210.html on line 1076: Palattuaan 1948 Eurooppaan ja Port Lligatiin Dalí jatkoi uraansa. Hän suunnitteli valtavan määrän erilaisia kaupallisia tuotteita kuten tapetteja ja postimerkkejä. Hän esiintyi myös televisiomainoksessa esittäen hullua. Esiintymiset veivät asiantuntijoiden silmissä Dalílta uskottavuutta taiteilijana, mutta hänen näyttelynsä olivat suurmenestyksiä.
ellauri210.html on line 1078: Dalí kuvitti omia kirjoituksiaan ja muiden kirjailijoiden teoksia. Hänen kirjakuvituksensa olivat haluttuja etenkin 1950- ja 1960-luvuilla, sillä ne takasivat kirjoille suuret myyntiluvut. Dalí kuvitti esimerkiksi Danten, Cervantesin, Maon ja Goethen teoksia.
ellauri210.html on line 1080: Dalí työskenteli ahkerasti aina 70-vuotiaaksi asti, kunnes hänen terveytensä alkoi 1970-luvun puolivälissä horjua. Gala kuoli 1982, ja Dalí vietti viimeiset vuotensa lähes erakkona. Hän sai vuonna 1986 palovammoja tulipalossa. Dalí kuoli 23. tammikuuta 1989.
ellauri210.html on line 1085: Dalí valitsi maalaustensa aiheiksi sellaisia, joita hän piti spirituaalisina ja pyrki paljastamaan niissä olevia piileviä voimia. Hän uskoi, että kaikissa esineissä on tällaisia voimia ja halusi vangita ne maalauksiinsa ja itselleen niitä maalaamalla. Tätä edisti hänen kiinnostuksensa atomipommiin, joka oli hänen mielestään erityisen mystinen ja voimakas. Käyttämällä klassismia Dalí pyrki käyttämään hyväkseen sen realismia päästäkseen lähemmäksi kaikissa substansseissa olevaa henkisyyttä, ja siksi lähemmäksi ylhäisyyttä. Maalaus on ensimmäinen, jossa hän käytti klassismia tällä tavalla ja siinä ennakoitiin muita teemoja, joita Dalín kiinnostus henkisyyteen toi myöhemmin mukanaan, kuten levitointi ja painovoiman neutralisointi.
ellauri210.html on line 1216: Alphonse Rabbe (1786—1829) tunnetaan pessimistinä. Usein romanttisen pessimismin esimerkkinä pidetty Rabbe, nuori, komea ja älykäs, sairastui kuppaan ja nautti liikaa oopiumia. Hän kirjoitti journalismia ja vähäarvoisia historiallisia kokoelmia ja lopuksi postuumisti julkaistun (1835) Album d'un pessimiste , osittain Rabben ja muiden havaintojen antologian elämän merkityksettömyydestä ja kuoleman väistämättömyydestä sekä äärimmäisen sardonista. ja katkeria proosarunoja, jotka inspiroivat Baudelairea. Välillä syvästi liikuttava...
ellauri210.html on line 1218: Noniin siis Alphonse Rabben maine liittyy hänen Album d'un pessimiste -albumiinsa . Hänen ystävänsä, kuten Alexandre Dumas , Victor Hugo in Chants du Crépuscule , Sainte-Beuve in Muotokuvat contemporains tai kirjoittajat kuten Baudelaire in Fusées , ovat säilyttäneet hänen muistinsa. Myöhemmin André Breton ei unohda sitä Manifeste du surréalismessa.
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri210.html on line 1240: Shaw oli vanhempiensa kolmesta lapsesta nuorin ja ainoa poika. Hänen vanhempansa edustivat Irlannin köyhtynyttä yläluokkaa. Isä oli ensin epäonnistunut virkamies ja sitten epäonnistunut viljakauppias.
ellauri210.html on line 1244: Shaw oli monin tavoin vastakohtien ihminen. Hän oli samanaikaisesti taiteellinen ja laskelmoiva, saita ja tuhlaavainen sekä epäluuloinen kyynikko mutta oikeaksi katsottavien aatteiden sitkeä puolustaja. Hän piti kouluja ja yliopistoja vastenmielisinä elämänsä ajan, sillä hän huono koulussa. Hän oli kuitenkin intohimoinen itseopiskelija, ahkera kirjoittaja ja terävä kriitikko. Naimisissa vaikka ilmiselvä misogyyni kaappihomo.
ellauri210.html on line 1248: Shaw kirjoitti sanan rakkaus lainausmerkkeihin, koska sukupuolten väliset suhteet tarkoittivat hänelle sukupuolten taistelua ja usein molempien osapuolten tyytymättömyyttä. Hänellä oli useita enemmän tai vähemmän platonisia rakkaussuhteita esimerkiksi näyttelijättäriin Ellen Terryyn ja mrs. Patrick Campbelliin.
ellauri210.html on line 1456: Charles Perrault (12. tammikuuta 1628 Pariisi, Ranska – 16. toukokuuta 1703 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1697 julkaisemastaan satukokoelmasta Hanhiemon tarinoita (ransk. Les Contes de ma mère l'Oye). Varsinaiselta ammatiltaan Perrault oli asianajaja, ja hän toimi myös julkisten rakennusten tarkastajana. Hänen oikea nimensä oli Jaakko Parantainen. Les oies marchent dans la cour. Pas les oeufs, zihihihihi. Perrault oli varakas porvari, kuinkas muuten.
ellauri210.html on line 1466: Hän meni keijukummiäitinsä luo, joka neuvoi häntä asettamaan suostumuksensa ehdoksi mahdottomia vaatimuksia: aurinko kirkas mekko, kuun värinen mekko, taivaan värinen mekko ja lopuksi nahka hänen ihmeellisestä aasistaan (joka tuotti kultaa ja oli siten hänen valtakuntansa varallisuuden lähde). Kuningas halusi mennä naimisiin hänen kanssaan niin, että hän myönsi heille kaikki. Keijukummi antoi hänelle upean arkun, jossa oli kaikki mitä hän omisti, ja kertoi, että aasinnahka olisi erinomainen naamio.
ellauri210.html on line 1468: Prinsessa pakeni ja löysi lopulta kuninkaallisen maatilan, jossa hänen annettiin työskennellä keittiössä huolimatta hänen rumuudestaan aasinnahassa. Juhlapäivinä hän pukeutui isänsä hänelle antamiin hienoihin asuihin, ja eräänä sellaisena päivänä prinssi tuli hänen huoneeseensa ja kurkisti avaimenreiästä. Hän rakastui heti, sairastui kaipaukseensa ja julisti, ettei mikään muu parantaisi häntä kuin Aasinahan leipoma kakku, ja mikään, mitä he eivät voineet sanoa siitä, kuinka likainen olento hän oli, ei saanut häntä luopumaan.
ellauri211.html on line 192: Hänestä kaikki tämä oli hauskaa, kun hän piti hyvin suosittuja luentojaan Collège de Francessa.
ellauri211.html on line 193: Häntä miellytti penkoa ammattimiehen elein arvokkaasti leppymättömällä asiantuntijan kädellä Proustin ja Rimbaudin sisuksia, ja levittäen perin tarkkaavaisen yleisön silmien eteen heidän väitetyt ihmeensä, heidän salaisuutensa hän selitti ”heidän tapauksensa”.
ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi.
Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä.
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala.
Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.
Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.
Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.
ellauri213.html on line 53: Sama vika kuin savolinnalaisella virkaveljellä. Psykologien ei juuri kannattaisi pyrkiä pois lestistä. Toniin saattoi luottaa. Luotathan? Hän oli izenäinen. Tunneköyhä zombie. Seinällä ei ollut yhtään valokuvaa. Se kertoo paljon. Toni on siionisti. Hän kaipaa Jaffaa. Itkeskelevä Markkula kaivaa votkaa muumimukista. Tina nauraa pilkkasuu.
ellauri213.html on line 113: Esimerkiksi, koska Julieta Madrigal on vanhin kolmos, hän luonnollisesti otti suurimman osan velvollisuuksista ja sai "lahjan" parantaa muita nälästä päivittäisen aterioiden valmistuksen avulla. Hänen lapsensa puolestaan saivat samanlaisia lahjoja hyväntahtoisuudesta ja palvelusta: Luisalle supervoimaa ja Isabelalle kyvyn loihtia täydellinen herbaario.
ellauri213.html on line 115: Samaan aikaan Etupepan kyky hallita säätä kasvatti hänessä tarvetta tukahduttaa tunteitaan luonnonkatastrofien estämiseksi, mikä ei ole terveellistä kuten näemme Greta Thunbergista ja Brunosta. Samanlaista erityisherkkyyttä näemme hänen lapsissaan. Dolores (Avalokitasvara) joka kuulee kaiken, on jatkuvasti tietoinen siitä, mitä muut ihmiset sanovat ja on siksi jatkuvasti varuillaan kaiken disinformaation vuoksi, jota hänellä on käytettävissään. Hänen veljeänsä isä Camiloa voidaan pitää myös tunne-elämän tukahduttajana, koska hän pystyy mukautumaan fyysisesti (5-15 cm, 25 jos olet taitava) ja emotionaalisesti vastataxeen muiden tarpeisiin. Se ei ole terveellistä, on tärkeää olla terveen egoistinen, let it cum kun on tullaxeen. Kauppatieteen käyneet liikejohtajat pihistävät palkoista osakkeenomistajan hyväxi. Palkat on niille vain kuluerä. Tää leffa on erittäinkin matriarkaalinen. Miesrooleissa ukkivainaja, läski neekeri, isä (ruipelo), teini muodonmuuttaja, "el Chapo", tärähtänyt homo setä, plus eläimiä hätyyttävä vintiö.
ellauri213.html on line 139: Loppujen lopuksi viesti on vain ilmaistu Luisan kappaleessa "Surface Pressure", jossa hän valittaa, että hänen odotetaan olevan perheen vahva mies sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti, ja hänen odotetaan selviytyvän kaikkien muiden emotionaalisista taakoista fyysisest. Hän on selvästi onneton sen takia, ja korostaa, kuinka kestämätöntä on olla käyttämättä riittävästi aikaa itselleen mm meikkauxeen ja izensä paapomiseen riippukeinussa.
ellauri213.html on line 141: Vaikka Abuela Almalla on hyvät aikomukset, elokuvassa tehdään selväksi, että hänen tapansa hallita perhettä aiheuttaa monia heidän kohtaamiaan ongelmia. Hän arvioi perheyritystä erityisesti heidän erityiskykynsä eli sen perusteella, kuinka he voivat käyttää niitä tuottaaxeen palveluita paikalliselle yhteisölle.
ellauri213.html on line 155: Isaac Williams on elokuvien katsoja, television katselija, toimittaja, bloggaaja, pelaaja, sarjakuvafani ja roolipelaaja. Hän on ollut baarimikko ja tarjoilija, ja nyt hän kirjoittaa listoja CBR:lle. Hän keskittyy tv-sarjoihin ja elokuviin. Vapaa-ajallaan Isaac voi tavata pelaamassa, lukemassa, pelaamassa D&D:tä, kävelemässä Birminghamin pitkiä kanavia pitkin kuin Jeesus ja katsomassa elokuvia.
ellauri213.html on line 339: Tina otti miehen suuhunsa. No ize asiassa sinne meni Tanelista vain nyljetty nuppi. Hän teki tarpeensa. Sinne kai. Kiitos, hän sopersi, olen ruma kalkkuna, ja kiihotti miehen siitintä. He rakastelivat kiivaasti. Ei ajatustakaan että tässä oltaisiin tekemässä jälkipolvea. Haikarako? Sen tulosta me päätämme ize.
ellauri213.html on line 342: Hän teki tarpeensa.
ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti). Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella.
ellauri213.html on line 362: Joppen (Jaffa) ensimmäisten kristittyjen joukossa oli hurskas nainen nimeltä Tabita, kreikaksi Dorka. Nimi tarkoittaa ’gasellia’. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä, kunnes sairastui ja kuoli. Tabitan ruumis vietiin kattohuoneeseen, ja paikalle alkoi kerääntyä surevia leskimiehiä, joita Tabita oli eläessään auttanut.
ellauri213.html on line 411: "Monet meistä hankkivat rahaa Ginzan yökerhoissa, en minä ollut ainut. Luuletko että pidin niistä rujoista sioista jotka nipistelivät pakaroitani ja kopeloivat rintojani? Minä vihasin heitä. Luuletko todella että olisin nauttinut yhdestäkään kapitalistisesta liikemiehestä joka tyydytti luonnolliset tarpeensa ruumiillani? Etta sain mielihyvää tuntemattomilta irstailijoilta jotka taputtivat selkääni, pumppasivat itsensä tyhjäxi emättimeeni tai purkautuivat suuhuni? Sisimmässäni nauroin, se jotmuili niistä kivasti. Jokaisen aktin hinta meni lyhentämättömänä puna-armeijan tarpeisiin." Hän syleili Marikoa korjaan Fusakoa ja salli tytön kynsiä selkäänsä. Naisen menneisyys ei juurikaan loukannut häntä, tahtomattaan hän huomasi sen kiihottavan itseään. Silti hän ei vakuuttunut siitä etteikö nainen olisi tuntenut minkäänlaista sukupuolista nautintoa Ginzassa. Mariko korjaan Fusako nussi siihen nähden liian hyvin.
ellauri213.html on line 429: Abu Nidal kuoli saamiinsa 1–4 ampumahaavaan Bagdadissa elokuussa 2002. Palestiinalaiset lähteet uskoivat tappokäskyn tulleen Saddam Husseinilta sen jälkeen kun hänelle esitettiin todisteet Nidalin osuudesta Irakin hallinnon syrjäyttämissuunnitelmiin. Irakin sisäinen turvallisuuspalvelu oli luultavasti Nidalin murhan takana. Abu Nidal oli yksi maailman etsityimmistä miehistä. Hänen uskotaan olleen mukana järjestämässä satoja ihmisiä tappaneita iskuja pariinkymmeneen eri maahan, vaikka Irakin hallitus väitti Nidalin kuolleen oman käden kautta. The Guardian kirjoitti Nidalista tämän kuoleman paljastettuaan: ”Hän oli patriootti, samanniminen kuin vihreen talon jenkin ruskee jeeppi. Hän palveli vain itseään, vain omia kieroutuneita tarpeitaan, jotka ajoivat hänet kammottaviin rikoksiin. Hän oli palkkasoturien palkkasoturi.” Tää oli takuulla taas länsipropagandaa.
ellauri214.html on line 218: Lisää porukoita leivotaan juoneen jossain kirjan puolivälissä. (Gäsp.) Uusi lihaksikas mutta samalla älynystyräinen superpoliisinainen on kuolettavan ikävystyttävä. Hänellä oli sinä päivänä tiukat siniset farkut, jotka upposivat huulivakoon. Niinpä tietysti. Lispetin huulilla oli viisto hymy. Hakkerit ovat kunnon väkeä. Niinpä tietysti. Mikki haluaisi istahtaa teeveesohvalle, sillä tämä taistelu voitetaan joukkotiedostusvälineillä. Media nyt vain toimii näin.
ellauri214.html on line 220: Monika Figueroa kiinnitti isokainaloonsa asekotelon ja lähti Fittangigatanille Vällingbyyhyn. Hän istui autossa ja imi pitkään joka viipaletta. Mixhän pahismiehet lähettää ämmälle haukkumasanaxi [HUORA] vaikkei se ole sexin ammattilainen? Eine lähetä äijäkolleegalle [GIGOLO] eikä [TOYBOY] vaan [HOMO]. Onko vika siinä että kohde antaa suuta muille muttei mulle?
ellauri214.html on line 276: Kaukoputki: Nyt kannattaisi Lintilänkin miettiä kuka on asettanut pakotteet? EU on kait näitä pakote-pakettejaan alkanut rakentelemaan. Suuressa viisaudessaan EUon ilmoittanut Venäjälle, ettei enää osteta teiltä mitään ja ne EU:ssa, jotka rikkovat näitä pakotteita joutuvat sanktioiden piiriin. Eikö USA:n presidentti luvannut EU:lle, kolmisen kuukautta sitten, ratkaista näiden pakotteiden aiheuttaman energiavajeen muiden maiden energiatuonnilla Eurooppaan? Hän unohti varmaan kertoa, että sen energian hinta tulee olemaan moninkertainen Venäjältä tuotavaan verrattuna ja heille voi maksaa missä valuutassa tahansa!
ellauri214.html on line 328: Katariina Suuren aikainen Mihail Matvejevitš Heraskov (ven. Михаил Матвеевич Херасков, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav – 9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Heraskovin isä oli moldavialainen pajari joka muutti Ukrainaan. Heraskovista tuli 30-vuotiaana Moskovan yliopiston rehtori. Rossiaadi kertoo miten Iivana Julma demilitarisoi Kazanin. Uudelleennussittu Vladimir, vielä pitempi luritus Heraskovilta, kertoo miten Kiovan ryssät käännytettiin erään Vladimirin toimesta. Kirjailija arvostelee voimakkaasti Ranskan vallankumousta. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa. Järkimiehiä. Iivana on turha mutta hyvä ihminen.
ellauri214.html on line 404: Katsoin ohjelman, jossa nainen oli loukkaantunut ja hänellä oli reikä kaulassa. Hänelle tehtiin muovista kantasoluhoitojen avulla uusi osa henkitorveen, ja sen jälkeen hän pystyi hengittämään, puhumaan ja elämään normaalisti, leikkimään lapsensa kanssa ja nostamaan tämän syliinsä jne. Sanoisin, että ne tutkijat, jotka ovat kehittäneet tuollaisen kantasolujutun, ja ne lääkärit, jotka osaavat liittää sen toimivaksi osaksi ihmistä, eivät ole turhia tässä maailmassa. Harmi, että meistä niin äärettömän harvat ovat tärkeitä. Itsekin olen täysin turha tusinaopettaja.
ellauri214.html on line 434: Ei kukaan ole Jumalalle turha, ja Hän näkee ja kuulee ja tietää koko ajan kaiken.
ellauri214.html on line 499: Suosittu tviittaaja valitteli Twitterissä, ettei kukaan enää välitä hänestä. Hän väitti olevansa turha ihminen, tarkemmin sanottuna maailman turhin ihminen, koska kukaan ei enää tykkää hänen tviiteistään.
ellauri214.html on line 590: Ei kukaan nainen voi olla miestä vahvempi sanoi vesipää Isidor. Hän oli taas oma izensä. Mistä lähin pikkutytöillä on leninkejä? Suomentaja ei ole ihan ajan tasalla. Ei miehet ennen pitäneet hattuja päässä sisällä. Nyt ei lippis lähde päästä kirveelläkään. Sisään vaan vaikkei seisokkaan, ja nahkakipa päästä ovella. Kassit jäävät ulkopuolelle.
ellauri214.html on line 618: Pawel vääntää itkua täyttäessään 40. Tapahtuu kaikenlaista mutta mikään ei merkize mitään eikä johda mihinkään. Olgalla on paha virhe ajattelussa, sama kuin Sale Belowilla. Hän tuntee izensä hylätyxi lapseksi tai tielle kakatuxi kökkäreexi. Hänen pitäisi olla pääasia. Pawel ei uskonut kuolemattomaan sieluun ja sixi isäpapan ruumis oli kauhea. Pawelistakin tulisi tollanen säkki. Mitä kauheaa siinä muka on. Ei mitään ellet ole pahan kerran narsisti. Mitä Olga selvästikin on.
ellauri214.html on line 636: Isidor rupeaa väärentämän frizuja ja opettelee frizujen kieltä: raus, schnell, hände hoch. Isidor huijaa rahaa postilaitoxelta, siitä tulee puolalaisen huijarikansan täysivaltainen jäsen. Hän tekee oman osansa elantonsa edestä. Vitun loisia.
ellauri214.html on line 696: Laila Kinnunen s. 1939 oli Kinnusten iloisesta pelimanniperheestä ja sotalapsi Skoonesta. Kinnusen yksityiselämä oli traaginen ja alamäki alkoi hänen toisesta avioliitostaan. Puoliso Ville-Veikko Salmisella oli velkoja. Kinnusen nimi oli väärennetty vekseleihin ja ulosottomiehet kävivät heidän kotonaan. Salminen myös joi ja Kinnunen alkoi käyttää alkoholia omaan ahdistukseensa. Juomisesta alkoi tulla ongelma hänen odottaessaan tytärtään Mišićille ollessaan vielä naimisissa Salmisen kanssa. Hänen onnistui kuitenkin salata raskautensa ja alkoholisminsa pitkään. Milanan syntymän jälkeen lehdistössä julkaistiin ensimmäiset kohuotsikot Kinnusen alkoholinkäytöstä. Hänen syöksykierteensä jatkui kun Milana otettiin kolmivuotiaana huostaan isovanhemmilleen. Kinnunen kävi myös katkaisuhoidossa, mutta karkasi sieltä viikon kuluttua. 1980-luvulla Kinnunen asui kaupungin vuokra-asunnossa Käpylässä, vietti aikaa juopporemmeissä ja koki parisuhdeväkivaltaa. Hän ei kuitenkaan koskaan myöntänyt alkoholiongelmaansa. Hänestä alkoholi ei ollut ongelma, vaan osa ratkaisua.
ellauri214.html on line 699: Siitä lähin Isidorin unissa häämötti valtava pelottava musta reikä. Pyhä Rochus, joka eli noin vuosina 1295—1327, on eräs monista ruttopyhimyksistä. Hän sairastui legendan mukaan Roomaan suuntautuneella pyhiinvaellusmatkalla ruttosairaita hoitaessaan itsekin ruttoon. Silloin enkeli hoiti häntä ja Laila-koira toi hänelle ruokaa.
ellauri216.html on line 103: Poika nussii tyttö voihkii niin että sänky valittaa. Jönsmäisen koleerinen Tero muxii nyrkillä oveen kun ei ize saa. Sexi on Terolle pakkomielle. Hän on syvästi moraalinen ihminen ja kantaa teoistaan vastuuta. Esim tästä:
ellauri216.html on line 136: Dionysioksen nimellä tunnetaan myös Galliassa 200-luvulla marttyroinut piispa Dionysios. Hänet tunnetaan myös toisella nimellä, don Jaimen nimellä.
ellauri216.html on line 140: Pseudo-Dionysios Areopagita oli kristitty teologi ja filosofi, joka eli 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Hän kirjoittaa apostolien teoissa mainitun Dionysios Areopagitan nimellä. Pseudo-Dionysioksen kootut teokset tunnetaan nimellä Corpus Areopagiticum tai Corpus Dionysiacum. Tämän pseudonyymin ansiosta Pseudo-Dionysioksen teologialle annettiin merkittävä arvo vuosisatojen ajan. Pseudo-Dionysioksen teologia onkin vaikuttanut merkittävästi kristilliseen mystiikkaan.
ellauri216.html on line 142: Tekstissä kirjoittaja väittää olevansa Ateenan Areiopagin jäsen Dionysios, joka kääntyi Apostolien tekojen mukaan Paavalin vaikutuksesta kristityksi. Eräät viittaukset tekstissä antavat ymmärtää, että kirjoittaja olisi Apostolien teoissa mainittu Dionysios. Hän toteaa kirjoittaneensa myös muita teoksia, mutta näitä ei ole säilynyt.
ellauri216.html on line 148: Hänen kirjoituksensa tulivat julkisuuteen ensimmäisenä 400-luvulla ja monofysitistit käyttivät niitä tukemaan omia argumenttejaan. Niiden (pseudo-)apostoliseen alkuperään suhtauduttiin epäilevästi, mutta vähitellen Pseudo-Dionysioksen teokset hyväksyttiin laajalti. Keskiajalla kristilliset mystikot saivat niistä vaikutteita. Keskiajalla niistä tuli hyvin suosittuja teologien keskuudessa, mutta renessanssin aikana alkoivat väittelyt teosten autenttisuudesta. 1400-luvulla erityisesti Lorenzo Valla teki paljon työtä vakuuttaakseen muut siitä, ettei Pseudo-Dionysios voinut olla sama henkilö kuin alkuperäinen Dionysios. 1800-luvun lopussa Hugo Koch ja Josef Stiglmayr osoittivat, että Dionysios on filosofiassaan tekstuaalisesti riippuvainen Prokloksen pahuuden teoriasta, mikä oli naula arkkuun väitteille, joiden mukaan hän olisi ensimmäisen tai toisen vuosisadan kirjoittaja.
ellauri216.html on line 150: Proklos (m.kreik. Πρόκλος ὁ Διάδοχος, Próklos ho Diádokhos, Proklos Seuraaja; lat. Proclus; 8. helmikuuta 412 – 17. huhtikuuta 487) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi ja Platonin Akatemian johtaja. Hän oli antiikin viimeisimpiä merkittäviä filosofeja. Proklos kehitti yhden tarkimmin määritellyistä uusplatonistisista järjestelmistä. Hänen elinaikansa sijoittuu antiikin Kreikan filosofian loppuun, joten hänen ajatuksensa siirtyivät tehokkaasti keskiaikaiseen filosofiaan ja islamilaiseen filosofiaan.
ellauri216.html on line 152: Proklos syntyi rikkaaseen lyykialaiseen perheeseen Konstantinopolissa noin vuosina 410–412. Marinos johti Prokloksen syntymäpäivän hänen horoskoopistaan, jonka vuoksi synnyinvuosia ei voida pitää täysin luotettavina. Prokloksen isä oli korkea-arvoinen virkamies Bysantissa. Hän varttui Ksanthoksessa ja opiskeli retoriikkaa, filosofiaa ja matematiikkaa Aleksandriassa Egyptissä, tarkoituksenaan tulla virkamieheksi kuten hänen isänsäkin. Hän palasi Konstantinopoliin opettajansa mukana, jolla oli asioita hoidettavana siellä. Proklos toimi jonkin aikaa menestyksekkäänä lakimiehenä.
ellauri216.html on line 154: Proklos huomasi pitävänsä enemmän filosofiasta kuin lainlukemisesta. Hän matkasi takaisin Aleksandriaan, jossa hän aloitti Aristoteleen töiden lukemisen Olympiodoroksen opettamana. Tässä vaiheessa hän aloitti matematiikan lukemisen Heroonin oppilaana (ei pidä sekoittaa Heron Aleksandrialaiseen). Proklos oli varsin lahjakas oppilas. Häntä alkoi kuitenkin kyllästyttää Aleksandriassa opetetun filosofian alhainen taso ja muutti Ateenaan vuonna 431 opiskellakseen kuuluisassa Akatemiassa, jonka Platon oli perustanut 800 vuotta aikaisemmin, ja jossa hän toivoi saavansa parempitasoista filosofiaa. Hän opiskeli Akatemian johtajan Syrianoksen oppilaana yhdessä Domninos Larissalaisen kanssa. Domninoksesta ja Prokloksesta tuli varsinaiset riitapukarit.
ellauri216.html on line 156: Prokloksesta tuli Akatemian uusi johtaja Syrianoksen kuoltua. Hän asui Ateenassa kuolemaansa saakka, lukuun ottamatta vuoden kestänyttä maanpakoa, johon hän joutui siksi, että kaupungin kristityt hallitsijat eivät suvainneet kaikkia hänen poliittis-filosofisia ajatuksiaan. Talo, jonka Proklos peri ja jossa uusplatonilainen koulu toimi, on mahdollisesti löydetty: arkeologinen kohde tunnetaan nimellä Prokloksen talo.
ellauri216.html on line 162: Hänen teoksensa voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäiseen osaan kuuluvat Memorandi eli kommentaariot Platonin teoksiin. Ensimmäiset kommentaarionsa hän kirjoitti ollessaan 28-vuotias. Näitä olivat kommentaariot Timaiokseen, Valtioon, Alkibiadeehen, Parmenideehen ja Kratylokseen. Näissä teoksissa Proklos analysoi ja uudelleenmuotoili Platonin esittämiä ajatuksia – tuossa vaiheessa vielä paljolti väärinymmärrettynä ja vääristeltynä. Mitä tollanen kaxkymppinen jolppi muka niistä ymmärsi, takuulla ei midiä.
ellauri216.html on line 164: Toiseen osaan kuuluvat teologiset teokset. Näitä ovat muun muassa Teologian alkeet, Platonilainen teologia (Theologia Platonica), Khrestomatheia, Hymni ja Epigrammata. Kristittyjen toimeenpanemien vainojen vuoksi helleeninen uskonto alkoi kuolla. Proklos opetti kreikkalaisiin myytteihin sisältyvää symbolismia ja analysoi niitä suurella huolella ja viisaudella. Hän esimerkiksi opetti, että kreikkalaisissa myyteissä avioliitto on "luovien voimien jakamaton liitto". Leukavasti laukaistu!
ellauri216.html on line 225: Suzän on suloinen kun se itkee, sitä tekee heti mieli nussia. Itkeä ja nussia. Hän ottaa rakastetun melan kiitollisena vastaan.
ellauri216.html on line 360: Venäjän ortodoksisen kirkon kädellisen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Aleksius II:n siunauksella vuosina 2001-2004 Moskovassa ja Pietarissa, Jekaterinburgissa uskovat toivat Feodorovskaja-kuvakkeen kaikkein pyhimmäksi jumalanpalvelukseen. ja Arkangeli, Solovetskin saaret, Nižni Novgorod ja Kazan, Tver. Kostroman alueen pääpyhäkkö osallistui syksyllä 2004 Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksius II:n siunauksella ja Ukrainan ortodoksisen kirkon primaatin, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitin Vladimir Putinin kutsusta. Koko Ukrainan läpi puski isovenäläinen uskonnollisessa kulkueessa, joka kulki 40 suuren ja pienen Ukrainan kaupungin läpi ja lakosi useita miljoonia ihmisiä.
ellauri216.html on line 362: 29. elokuuta 2002 Venäjän ortodoksisen kirkon kädellinen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksi II.
ellauri216.html on line 368: Venäjällä monet bysanttilaista alkuperää olevat ikonit saivat oman historiansa, täynnä ihmeitä, historiallisia voittoja, tragedioita. Tällainen on Feodorovskaya-kuvake, joka kuvan tyypin mukaan viittaa "armolliseen". Hänen suojeluksensa ei rajoitu tiettyihin tapauksiin - se on todella kansallinen pyhäkkö. Häntä käytetään suojelijana vihollisilta, tulisijan suojelijaksi suruissa ja vaikeuksissa.
ellauri216.html on line 374: Kuva maalattiin Andrei Bogolyubskyn tilauksesta. Hän asui Gorodetskin luostarissa, kunnes se paloi maan tasalle. Itse kuvake ilmestyi myöhemmin toiseen paikkaan.
ellauri216.html on line 392: Feodorovskaya-kuvake oli pitkään Kostromassa. Kaupungin asukkaat kunnioittivat häntä erittäin paljon, mistä todistaa raskaan kultaisen rizan läsnäolo: rubiinit, timantit, smaragdit koristavat palkkaa, koristeltu jalometallisormuksilla. Vallankumouksen aikana kaikki pakkolunastettiin. Onneksi itse ikoni jäi temppeliin. Hänet jopa kunnostettiin, minkä vuoksi hänet vietiin Moskovaan.
ellauri216.html on line 415: Oi, kaikkein pyhin rouva Theotokos ja ikuinen neitsyt Maria, ainoa toivo meille syntisille! Me turvaudumme sinuun ja rukoilemme sinua, ikään kuin sinulla olisi suuri rohkeus Herran Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen edessä, joka on sinusta syntynyt lihan mukaan. Älä halveksi kyyneleitämme, älä halveksi huokauksiamme, älä hylkää surujamme, älä häpeä toivoamme Sinuun, vaan rukoile äidillisillä rukouksillasi Herraa Jumalaa, antakoon Hän meille, syntisille ja arvottomille, vapautua synneistä ja sielun ja ruumiin intohimot, kuole maailmalle ja anna Hänen yksin elää kaikki elämämme päivät. Oi pyhä rouva Theotokos, matkusta ja suojele ja vartioi heitä, vapauta vangit vankeudesta, vapauta vaikeuksista kärsivät, lohduta murheissa, murheissa ja vastoinkäymisissä olevia, lievitä köyhyyttä ja kaikkea ruumiillista pahuutta ja anna kaikille kaikki tarvittava vatsa, hurskaus ja tilapäinen elämä. Pelasta, emäntä, kaikki maat ja kaupungit ja tämä kaupunki, vaikka tämä ihmeellinen ja pyhä kuvakkeesi annetaan lohdutukseksi ja suojaksi, pelasta minut nälänhädältä, tuholta, pelkurilta, tulvilta, tulelta, miekalta, ulkomaalaisten hyökkäykseltä, keskinäisestä riidasta ja käännä pois kaikki viha, joka on oikein kohdistettu meihin. Anna meille aikaa katumukselle ja kääntymykselle, pelasta meidät äkillisestä kuolemasta ja ilmesty meille poistumme aikana ilmestyen Neitsyt Jumalanäidille ja päästä meidät tämän aikakauden ruhtinaiden ilmavista koettelemuksista, varmista oikea käsi Kristuksen kauhealla tuomiolla ja tehkää meistä iankaikkisten siunausten perillisiä, ylistäkäämme ikuisesti Poikasi ja meidän Jumalamme suurenmoista Nimeä, Hänen alkamattoman Isänsä ja Pyhän ja Hyvän ja Hänen elämää antavan Henkensä kanssa, nyt ja ikuisesti ja ikuisesti ja ikuisesti. Aamen.
ellauri216.html on line 419: Ensimmäiset kristityt, jotka uskoivat Kristukseen ja ottivat vastaan Kristuksen opetukset, oppivat samalla rakastamaan ja kunnioittamaan Hänen Puhtainta Äitiään, jonka Hän itse osoitti esirukoilijakseen ja suojelijakseen, kun Hän puun päällä kärsiessään antoi hänelle koko ihmisen. rotu perinnönä pyhän apostolin ja evankelistan Johannes teologin persoonassa. Kaikkein pyhimmän Theotokosin maallisen elämän päivinä, niin läheltä kuin kaukaa kiirehtien Hänen luokseen nähdäkseen Häntä, kaikki pitivät suurena ilona saada Häneltä siunauksia ja ohjausta; ne, joilla ei ollut mahdollisuutta esiintyä Herransa Äidin edessä, surutten sydämessään, ilmaisivat kiihkeän halunsa nähdä ainakin kirjoitettu kuva Hänestä.
ellauri216.html on line 421: Apostoli ja evankelista Luukas, joka oli lääkäri ja taitava taiteilija, kuuli tämän hurskaan halun monta kertaa monilta kristityiltä, ja tyydyttääkseen ensimmäisten kristittyjen toiveen hän, kuten kirkon perinne kertoo, piirsi taululle kasvot. Jumalanäidin ikuinen lapsi sylissään; sitten hän maalasi vielä muutaman ikonin ja toi ne itse Theotokosille. Nähdessään kuvansa ikoneissa Hän toisti profeetallisen sanansa: "Tästä lähtien kaikki sukupolvet siunaavat Minua" ja lisäsi: "Olkoon Minusta Syntyneen Armo näiden ikonien kanssa."
ellauri216.html on line 423: Sukupolvesta toiseen ortodoksiset kristityt ilmaisevat kunnioittavaa rakkautta Jumalan äitiä kohtaan kunnioittamalla Hänen pyhiä ikonejaan, rakentamalla temppeleitä hänen kunniakseen ja kirkollispyhiä hänen lukemattomien hyvien tekojensa muistoksi. Ihmeellisen ja käsittämättömän kuvan kunnioittavalle katseelle esittävät paljastetut ja ihmeelliset ikonit sekä loputtomat ihmeet, jotka on tehty heidän edessään uskovien rukousten kautta. Taivaallinen Esirukoilija itse, joka toimii näkymättömästi pyhien kuviensa kautta, antaa uskoville runsaan armon, huokuu ehtymätöntä armoa ja vapauttaa kaikenlaisista ongelmista ja onnettomuuksista.
ellauri216.html on line 439: Mikaelin "pyyntö" valtakunnan puolesta kesti kauan. Nuori Mikhail ja hänen äitinsä kieltäytyivät kategorisesti sellaisesta raskaasta taakasta. Lopulta Theodoret, Ryazanin ja Muromin arkkipiispa, otti "Vladimir"-kuvakkeen syliinsä ja sanoi: "Miksi Kaikkein pyhimmän Theotokosin ikoni ja Moskovan ihmetyöntekijät kävelivät kanssamme pitkällä matkalla?". Vanhin Matryona ei voinut vastustaa sellaisia sanoja. Hän kaatui kasvoilleen "Fedorovskajan" Jumalanäidin ikonin eteen ja sanoi: "Tapahtukoon tahtosi, rouva! Sinun käsiisi annan poikani: ohjaa häntä totuuden tielle, itsesi ja itsesi hyväksi. isänmaa!" Tämän tapahtuman muistoksi perustettiin vuotuinen juhla (14. maaliskuuta O.S.) Kaikkein Pyhän Theotokosin Fedorovskaya-kuvakkeen kunniaksi sen lisäksi, että se ilmestyi 16. elokuuta (O.S.).
ellauri216.html on line 455: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksei I vieraili Kostromassa Volgan kaupunkeihin tekemällään matkalla 7. elokuuta 1948. Kumartaen Jumalanäidin "Fedorov"-kuvaketta patriarkka ilmaisi toiveensa, että ihmeellinen kuva koristeltaisiin sen arvoisella viittalla. pyhäkön hengellisestä suuruudesta. Uuden viittauksen järjestämiseksi Pyhän Johanneksen Kristuksen katedraalin papit ja maallikot alkoivat kerätä lahjoituksia, mikä kesti useita vuosia. Kevääseen 1955 mennessä Moskovan käsityöläiset olivat valmistaneet uuden hopeakullatun rizan.
ellauri216.html on line 461: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella 12. toukokuuta 2001, ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen, "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen kuva toimitettiin Moskovaan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin lokakuussa samana vuonna uskovien palvontaa varten ikoni siirrettiin Jekaterinburgiin. Vuonna 2002 "Fedorovskaya"-kuvake tavattiin Arkangelin ja Pietarin hiippakunnissa. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella vuonna 2003 ihmekuva toimitettiin jälleen Moskovaan, missä sitä säilytettiin Pyhän Danilovin luostarin Kolminaisuuden katedraalissa.
ellauri216.html on line 462: Vuonna 2003 Kostroman hiippakunta aloitti lahjoitusten keräämisen arvokkaan kultaisen temppelin entisöimiseksi. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II antoi 23. kesäkuuta 2003 siunauksensa hankkeen kehittämiselle ja kadonneen kotelon (1891) tarkan kopion valmistamiselle.
ellauri216.html on line 490: Isä Ippolit on nuori mies ja komea. Hän on lääkäri, ja määrää Hrisanfille hyvää lääkettä. Pääsiäisenä pojat vaihtavat pääsiäissuudelmat ja ojentavat toisilleen kirjavia munia. Maistelemme paskaa ja kullitsaa. Lähtiessä Ippolit lainaa kirjan, jonka kannet on päällystetty kernillä. Se onkin tarpeen, koska edellisiltä käyttäjiltä siihen on jäänyt tahroja. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti sen pois pyyhältää.
ellauri216.html on line 499: Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on suomalainen ortodoksinen piispa ja kirjailija. Hän on entinen Oulun metropoliitti. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013 heti kun pääsi.
ellauri216.html on line 501: Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977. Sieltä hän sai muistoxi Leninin pronssipään.
ellauri216.html on line 503: Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 matkakonttarina Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin munkiksi, munkkirinkiläxi ja rengasmunkiksi vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli Valamon luostarin veljestön jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, imugeenina, vuosina 1979–1997. Arkkimandrillin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1986.
ellauri216.html on line 506: Panteleimon on toiminut myös Uuden Valamon luostarin johtajana. Hän torjuu kysymyksen siitä, aikooko hän eläkkeellä siirtyä luostarin asukkaaksi.
ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi.
ellauri216.html on line 535: Keskustelu alkaa jo saada epäilyttäviä piirteitä, kun Ljoša seminaristi alkaa kertoilla Ipatjevin luostarin munkkien hairahduksista. Erikoisesti niissä tuntuu kunnostautuneen arkkidiakoni Hermogen. Keittiössä teetä juova kirkkoleivänpaistaja Klaudia Stepanovna on tullut kuuntelemaan keskusteluamme kirkkoveneistä ovensuuhun ja alkaa tirskua. Katsomme vale-Dimitrin kanssa apua pyytäen isä Ippolitin puoleen. Hän ratkaisee asian varsin kätevästi.
ellauri216.html on line 537: Hän kääntyy puoleemme. Hyvät veljet, te tunnette kovin huonosti luostareiden todellista elämää ja varsinkin niiden arkea. Olette lukeneet kirjoista hienoja kuvauksia luostareiden hengellisestä elämästä, munkkien kilvoituksesta ja siitä korkeasta aatteesta, johon luostarit asukkaineen pyrkivät.Todellista luostarielämää te ette tunne, koska ette ole olleet luostarissa pitempiä aikoja. Pyhiinvaeltajina olette vanhempienne kanssa viipyneet niissä juhlajumalanpalvelusten valoisat hetket ja sitten poistuneet arkea kokematta. Tulevaisuutenne selvittämiseksi teidän täytyy välttämättä tutustua luostarielämään myös käytännössä paikan päällä käteen vetäen. Silloin tiedätte, millaista elämä luostareissa oikeasti on. Ette arvaakaan!. Veli Hermogenin temput eivät ole vielä mitään!
ellauri216.html on line 541: Jumalankantajaisä Makarios syntyi Egyptin suistomaa-alueen kylässä vuoden 300 tienoilla. Nuoruudessaan hän työskenteli kamelinajajana. Jumala kutsui häntä kuitenkin toisenlaiseen elämään ja Makarios vastasi kutsuun kuuliaisesti. Hän vetäytyi kylässään keljaan ja aloitti yksinäisen rukous- ja paastokilvoituksen. Kun ihmiset tahtoivat tehdä hänestä papin, hän pakeni toiseen kylään. Siellä raskaaksi tullut tyttö alkoi syyttää Makariosta häpäisemisestään. Makarios otettiin kiinni ja häntä raahattiin pitkin katua. Häntä lyötiin ja solvattiin, mutta hän ei sanonut sanaakaan puolustaakseen itseään vaan päinvastoin lupasi tehdä työtä hankkiakseen elatuksen naiselle ja lapselle. Makarios piti tilannetta Jumalan lähettämänä. Hän oli tuolloin noin 30 vuoden ikäinen. Kun Makarioksen syyttömyys tuli aikanaan ilmi, kylän väki lähti joukolla hänen luokseen pyytämään anteeksi. Mitenkä totuus tuli ilmi? No, when the woman's delivery drew near, her labor became exceedingly difficult. She did not manage to give birth until she confessed Macarius's innocence. She confessed that she had slandered the hermit, and revealed the name of the real father. (Who was it?) A multitude of people then came asking for his forgiveness, but he fled to the Nitrian Desert to escape all mundane glory.
ellauri216.html on line 543: Makarios kammosi ihmisten osoittamaa ihailua ja kunnioitusta ja pakeni erämaahan, joka tultiin tuntemaan Skiitan (Skete) nimellä. Hän tunsi alueen nuoruusvuosiltaan oltuaan mukana kamelikaravaaneissa, jotka hakivat sieltä salpietaria. Alue oli kuiva, karu ja kuuma, mutta Makarios ryhtyi itseään lainkaan säästämättä viettämään askeettista kilvoituselämää. Hän istui keljassaan yötä päivää ja punoi käsitöitä. Hän söi ainoastaan vettä ja leipää kerran viikossa ja nukkui vain lyhyitä toveja, nekin istuallaan nojaten keljansa kiviseinää vasten.
ellauri216.html on line 545: Makarios noudatti hiljaisuutta ja sydämen rukousta valvoen, ettei hänen sisimpäänsä päässyt tunkeutumaan vieraita ajatuksia. Ruumiin kuihtuessa hänen olemuksensa alkoi näyttää ikään kuin luonnonlakien yläpuolelle nousseelta. Kun hän keskittyi puhdistamaan sieluaan, Jumalan armo poltti hänen ruumiistaan niin kuin tuli hiiltä. Sielussaan hän muisti lakkaamatta oman syntisyytensä, mutta hänen henkensä kohosi korkeuksiin. Hänen rukouksensa oli: ”Herra, armahda niin kuin Sinä tahdot ja parhaaksi tiedät.” Eli tee niinkun tykkäät, niinkun teet sanomattakin.
ellauri216.html on line 560: Pyhän Makarioksen maine levisi pian koko Egyptiin. Erämaahan alkoi saapua yhä useampia pyhiinvaeltajia. Makarios otti kaikki tulijat vastaan ystävällisesti. Hän ei tuominnut ketään vaan antoi jokaiselle sitä mitä tämä tarvitsi, toisille opettavaisen sanan, toisille rukouksen. Vieraita kunnioittaakseen hän tarjosi heille tilkan viiniä ja joi heidän kanssaan, mutta yksin jäätyään hän korvasi tämän siten, että oli kokonaan juomatta yhden päivän jokaista maistamaansa viinitilkkaa kohti. Puolet vuodesta tuli näin nenänvalkaisupäiviä ja puolet punanenäpäiviä.
ellauri216.html on line 562: Jos Makarios näki ihmisissä vikoja tai heikkouksia, hän ei välittänyt niistä eikä kertonut niitä eteenpäin vaan antoi kaiken peittyä rakkauteen. Näin hän oli samankaltainen kuin Jumala, joka suojelee rakkaudellaan koko maailmaa, niin hyvän- kuin pahantahtoisia. Tästä syystä Makariosta sanottiin ”maanpäälliseksi jumalaksi”. Hän rukoili kyynelin kaikkien, myös kadotukseen tuomittujen puolesta.
ellauri216.html on line 564: Eräänä päivänä Makarios löysi erämaasta pääkallon. Hän tyrkkäsi kalloa sauvallaan ja kysyi, kuka tämä oli. Kallo vastasi olleensa alueen epäjumalienpalvelijoiden pappi ja tuntevansa Makarioksen: ”Kun sinä säälit helvetissä olevia ja rukoilet heidän puolestaan, he saavat vähän lohtua.” Makarios kysyi, millaista tuo lohdutus oli. Kallo vastasi: ”Aina kun sinä osoitat sääliä meitä kohtaan, me saamme nähdä toistemme kallot.” Näin rakkaus levisi Makarioksen kautta jopa kuoleman maailmaan.
ellauri216.html on line 565: Pyhä Makarios oli jonkin aikaa Antonios Suuren oppilaana. Palattuaan erämaahan Makarios alkoi ottaa ympärilleen oppilaita, ja näin häntä voidaan pitää Skiitan alueen luostarielämän perustajahahmona. Hänen ensimmäisten oppilaidensa joukosta nousi hengelliselle taivaalle monia kirkkaita tähtiä kuten abbat Mooses (28.8.), Sisoes (6.7.), Jesaja (3.7.), Sakarias (24.3.). Nämä ja monet muut suuret kilvoittelijat elivät omissa keljoissaan ja tekivät vuoden mittaan käsitöitä elättääkseen itsensä ja voidakseen antaa almuja. Työnteko auttoi myös kilvoittelussa velttoutta ja laiskuutta vastaan, ja näin heidän henkensä pysyivät valvovina.
ellauri216.html on line 575: Oppilaiden ja pyhiinvaeltajien määrän kasvaessa pyhä Makarios muutti asuinpaikkaansa useita kertoja. Hän eli kauempana muista keljoista, vain kaksi oppilasta lähettyvillään. Hänen keljastaan johti maanalainen salakäytävä luolaan, jonne hän saattoi tarvittaessa vetäytyä täydelliseen hiljaisuuteen käsityölehden parissa.
ellauri216.html on line 579: Kun pyhä Makarios tunsi loppunsa lähenevän, hän vieraili oppilaidensa kanssa viimeisen kerran Nitriassa hakemassa nitroja. Pian sen jälkeen tämä erämaan hengellinen isähahmo antoi sielunsa takaisin Herralle 90 vuoden ikäisenä. Hänen reliikkejään siirrettiin paikasta paikkaan 600-luvulla sitä mukaa kuin muslimit valtasivat Egyptin. Nykyään ne ovat kuitenkin taas omalla paikallaan koptilaisessa Pyhän Makarioksen luostarissa, joka sijaitsee hänen hyppypaikallaan. Pyhää Makariosta muistellaan nimeltä koptilaisen ja armenialaisen liturgian rukouksissa.
ellauri216.html on line 616: Vale-Dimitri ei vielä heitä kehään pyyhettä. Hän haluaa vielä koetella izeään, varsinkin sieltä. Pafnuti kuolee suolitautiin ja seuraavana vuorossa on Muurikki. Vittu Hariton on tottelematon Tipi eikä tahdo diakonixi. Se haluisi vaan kesämökin rannalta. Isä Mefodi syrjäytettiin imugeenipolulta ja alkoi imuskella keskiolutta.
ellauri216.html on line 623: Aleksanteri Nevski syntyi vuonna 1219 Vladimirin suuriruhtinaan Jaroslavin toiseksi vanhimpana poikana. Hänestä tuli vuonna 1236 Novgorodin ruhtinas. Ryhdyttyään yhteistyöhön mongolien kanssa Aleksanteri sai Vladimirin suuriruhtinaan arvon, joka oli aiemmin kuulunut hänen veljelleen, mongoleja vastaan kapinoineelle Andrei II:lle.
ellauri216.html on line 632: Aleksanteri Nevski eli Aleksanteri Nevalainen (ven. Александр Ярославич Невский, Aleksandr Jaroslavitš Nevski) (1219 Pereslavl-Zalesski – 1263 Gorodets) on venäläinen kansallissankari ja pyhä, Novgorodin ruhtinas, myöhemmin Vladimirin suuriruhtinas. Hän kävi Suomessa sotaretkellä, Hämeenlinnan lähellä.
ellauri216.html on line 653: Anna Petrovna läiskii käsiään kuin Sirkka Immonen os. Pylkkänen: kylläpä olet muuttunut oudon näköisexi! Gromoveille en mene etten johdu Liisan kanssa kiusauxeen. Hänen isossa vesitautisessa päässään on vain 1 ajatus: saisipa edes kerran matkallansa keppiä likoon Haritonilta! Tyttö on hirveän äkäinen ja verenhimoinen. Kaikkialta kuuluu tolkutusta ja mölinää.
ellauri216.html on line 657: Glafira alkaa itkeä. Menen hänen vierelleen ja hyväilen hänen hartioitaan. All itke, Glafira. Kaikki on hyvin. Hän alkaa itkeä voimakkaammin. Sitten hän äkkiä alkaa hyväillä minua ja kuiskaa itkun lomassa Hrisa, etkö käsitä, että olen rakastunut sinuun. Haluan sinut! Koko pituudelta sisään nyt!
ellauri216.html on line 689: Suuri skeema on munkkiuden korkein aste, johon venäläisen perinteen luostareissa vihitään vain harvoja pitkään luostarissa kilvoitelleita ja iäkkäitä munkkeja ja nunnia, usein myös kuolemaan valmistautuvia. Suuren skeeman nunna vapautetaan luostarin tavallisista kuuliaisuustehtävistä. Hän saa mahdollisuuden noudattaa omaa rukous- ja elämänrytmiään päätyönään ru- rukous. Se on siis niikö eläke.
ellauri216.html on line 727: Serafimin ehdottamaa ratkaisua, että koko Suomi palaisi vanhaan ajanlaskuun, ei voitu edes harkita. Siksi kapinanlietsojaksi määritelty venäläinen pappismies lähetettiin Konevitsaan, jonka johto oli vannonut uskollisuutta Suomen hallitukselle. Hänelle ei annettu piispan oikeuksia luostarissa, joskin hän sai ottaa osaa jumalanpalveluksiin - mutta vain pappismunkkina, ei toimittavana piispana. Hänen valvojanaan ja rippi-isänään toimi luostarin valvoja, pappismunkki (1931 alkaen igumeni) Mavriki (Mihail Seretšin).
ellauri216.html on line 738: Saint Ignatius ( maallinen nimi Dmitry Alexandrovich Brianchaninov. venäjä: диитрий аекандрович бррнчанинов. dmʲitrʲɪɪ̯ ɐlʲɪˈksandrəvʲɪd͡ʑ brʲænʲt͡ɕæˈnʲinəf ; 1807–1867). Hän erottuu joukosta yhtenä 1800-luvun suurimmista ortodoksisista patristisista kirjailijoista.
ellauri216.html on line 740: Hänet kirkastettiin (kanonisoitiin) pyhimykseksi vuoden 1988 Venäjän ortodoksisen kirkon paikallisneuvoston kokouksessa. Hänen pyhäinjätöstään säilytetään muinaisessa Tolgan luostarissa Volga- joen varrella lähellä Jaroslavlia.
ellauri216.html on line 744: Hän sai koulutuksensa Pietarin sotatekniikan koulussa. Vaikka hän onnistuikin opinnoissaan, hän oli syvästi tyytymätön maalitauluelämään ja kääntyi rukouselämään. Vuonna 1827 hän sairastui vakavasti ja jätti armeijan maalialueelle. Hän aloitti luostarikutsun ja otti vuonna 1831 luostarivalan ja sai luostarinimen Ignatius. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hän nousi nopeasti arkkimandrillin arvoon ja hänet nimitettiin 26-vuotiaana Pietarin Pyhän Sergiuksen meriluostarin esimieheksi. Vuonna 1857 Ignatius vihittiin Kaukasuksen ja Mustanmeren piispaksi, mutta hän jäi eläkkeelle vasta neljä vuotta myöhemmin Nikolo-Babajevskin luostariin Volgalla omistautuakseen henkiselle kirjoittamiselle.
ellauri216.html on line 745: Hän kirjoitti suuren määrän materiaalia, lähinnä hengellisestä elämästä ja sen sellaisesta.
ellauri216.html on line 753: Pyhä Feofan, maallikkonimeltään Georgi Vasiljevitš Govorov, syntyi tammikuun 10. päivänä vuonna 1815. Hänen isänsä oli pappina Tšernavskojen kylässä Orjolin läänissä. Jo kotona poika sai kirkollisen kasvatuksen. Myöhemmin hän opiskeli Kiovan hengellisessä akatemiassa, jossa hänet tunnettiin menestyvänä, mutta myös vaatimattomana, jumalanpalveluksia rakastavana ja kaikin puolin esimerkillisenä oppilaana. Georgi kävi usein Kiovan luolaluostarissa ja koki sen jumalanpalveluksissa hengellisesti ylentäviä hetkiä. Vähän ennen opintojensa päättymistä vuonna 1841 hän vihkiytyi itsekin munkiksi. Pian sen jälkeen hänet vihittiin pappeuteen Kiovan luolaluostarin suuressa pääkirkossa.
ellauri216.html on line 755: Opintojensa päätyttyä Feofan toimi noin viisi vuotta kirkon opetustehtävissä Kiovassa, Novgorodissa ja Pietarissa. Hän omistautui antaumuksella kristilliseen kasvatustyöhön, mutta siihen liittyvät hallinnolliset velvollisuudet ja taloushuolet kiusasivat häntä. Häntä veti enemmän puoleensa toisenlainen elämä, yksinäinen rukouksen täyttämä munkkikilvoittelu. Pian hän sai tilaisuuden edistyä kutsumuksessaan, sillä vuonna 1847 hänet nimitettiin omasta pyynnöstään Venäjän hengellisen mission jäseneksi Jerusalemiin.
ellauri216.html on line 757: Feofan viipyi Jerusalemissa kuusi vuotta. Hän vieraili vanhoissa luostareissa ja tutki pyhien isien teoksia vanhoista käsikirjoituksista. Samalla hän solmi läheisiä suhteita Athosvuoren vanhuksiin, jotka vaikuttivat syvästi hänen hengelliseen elämäänsä. Jerusalemissa hän oppi perusteellisesti kreikan ja ranskan ja perehtyi myös hepreaan ja arabiaan.
ellauri216.html on line 761: Pietarissakaan Feofan ei viipynyt pitkään. Vuonna 1859 hänet vihittiin Tambovin piispaksi, jotta hän valaisisi tietä kaikille pelastustaan etsiville. Nimityspuheessaan hän vertasi elämäänsä palloon, joka vierii hiljaa sinne tänne aina sen mukaan, mihin päin sitä potkaistaan. Hän sanoi alistuvansa Jumalan tahtoon, mutta ilmaisi myös salaisen toiveensa saada antautua korkeampaan kilvoitteluelämään. ”En salaa, etteikö sydämeni salainen toive olisi päästä paikkaan, jossa voisin vapaasti antautua sydämeni kaipaamaan työhön”, hän sanoi.
ellauri216.html on line 763: Feofanin palvelutehtävä Tambovissa kesti vain neljä vuotta. Tuona lyhyenä aikana hän solmi lämpimät suhteet laumaansa. Hänellä oli kyky kuunnella ihmisten toiveita ja tarpeita, ja kaikki rakastivat häntä. Hän piti opetuspuheita melkein jokaisessa jumalanpalveluksessa, perusti useita seurakuntakouluja sekä hiippakunnallisen naisopiston. Monien aktiivisten tehtäviensä ohella hän kuitenkin tunsi yhä kasvavaa halua vetäytyä yksinäisyyteen. Eräällä hiippakunnan luostareiden tarkastusmatkalla hän vieraili Vyšan luostarissa. Sen ankara luostarisääntö ja luonnonkaunis sijainti miellyttivät häntä siinä määrin, että hän toivoi voivansa joskus asettua sinne pysyvästi.
ellauri216.html on line 767: Luostarista Feofan ei suinkaan etsinyt itselleen lepoa, vaan tilaisuutta palvella kirkkoa toisenlaisella tärkeäksi kokemallaan tavalla. Alussa häntä tosin kiusasi ajatus siitä, että hän oli jättänyt piispanviran, mutta hän taisteli kiusausta vastaan ja kieltäytyi hänelle tarjotuista uusista tehtävistä. Ensimmäiset kuusi vuotta hän eli veljestön keskuudessa, osallistui yhteisiin jumalanpalveluksiin ja otti vastaan vieraita. Pääsiäisen jälkeen keväällä 1872 hän lopetti ihmisten tapaamisen, lakkasi käymästä jumalanpalveluksissa ja sulkeutui yhteen luostarin sivurakennuksista. Hän tapasi vain rippi-isäänsä igumeni Tiihonia ja keljapalvelijaansa. Yhden keljahuoneensa hän muutti Kristuksen kasteelle pyhitetyksi kirkoksi, jossa hän toimitti jumalanpalvelukset yksinään. Aluksi hän toimitti liturgian vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, mutta elämänsä viimeisten yhdentoista vuoden ajan päivittäin.
ellauri216.html on line 769: Jumalanpalvelusten ja hengellisten kilvoitusten lisäksi Feofanin ajan täytti kirjallinen työ. Vaikka hän ei tavannut ihmisiä, hän oli monipuolisesti kiinnostunut kirkon ja isänmaansa elämästä. Hän tilasi useita aikakauslehtiä ja hänellä oli suuri kirjasto. Feofanin laaja kirjallinen työ sisältää kristillistä etiikkaa ja hengellistä elämää käsitteleviä teoksia, raamatunselityksiä ja käännöksiä. Käännöksistä merkittävin on Filokalia, jonka hän käänsi kirkkoslaavista venäjäksi. Lisäksi hänellä oli laaja kirjeenvaihto hengellistä ohjausta kaipaavien uskovien maallikoiden kanssa.
ellauri216.html on line 771: Vaikka Feofan oli syvällisesti perehtynyt länsimaiseen filosofiaan ja älyllisiin virtauksiin, hän pysyi uskollisena idän kirkon perinteiselle opetukselle, jonka olennaista sisältöä hän vaali syvällistä arvostelukykyä osoittaen. Kirjoituksissaan Jeesuksen rukouksesta hän ei tuo esille psykosomaattisia menetelmiä, vaan korostaa mielen keskittämistä rukouksen sanoihin. Rukouksen keskeisenä hedelmänä hän pitää Jumalan pelkoa ja synnintuntoa. Kirjoitustensa ja käännöstensä kautta pyhä Feofan vaikutti merkittävästi Venäjän kirkon hengelliseen renessanssiin 1800-luvun lopulla. Hänen kirjansa Mitä on hengellinen elämä on käännetty suomeksi. Hänen kirjoituksillaan on myös keskeinen sija Valamon igumeni Haritonin kokoamassa kirjassa Jeesuksen rukous.
ellauri216.html on line 828: Jeesuksen rukouksen harjoittaminen on mietiskelyä, jossa ihmistajunnan syväalueella, »sydämessä», kohdataan ajaton ja paikaton — ikuinen ja kaikkialla oleva — Hän, joka on sanonut itsestään: »Minä olen se, joka minä olen» (2.Moos.3:14). Mä oon mikä oon ja muuxi muutu en. Kohdataan Jumala sellaisena kuin Hän on. Tule sellaisena kuin olet. Kristina-täti piti luokkakavereille pyjamabileitä.
ellauri216.html on line 867: Luostarin perustaja pappismunkki Arseni oli venäläinen Valamon luostarin munkki, alun perin kotoisin Novgorodista. Hän eli kolmisen vuotta Kreikassa Athos-vuorten luostarissa ja palasi sieltä takaisin Venäjälle tuoden mukanaan uusia tapoja ja käytäntöjä venäläiseen ja karjalaiseen uskonelämään, muun muassa hesykastisen mystiikan perusteet.
ellauri216.html on line 883: Haluan viitata pyhään Basileios Suureen esimerkkinä pyhästä hesykiasta. Kirjeessä ystävälleen pyhälle Gregoriokselle hän kirjoittaa hesykiasta sielun puhtauden alkuna, ja ruumiin hesykiasta, s.o. kielen, näön, kuulemisen ja sanojen rajoittamisesta. Hän sanoo esimerkiksi: ”Sielun puhdistumisen todellinen alku on hiljaisuus, jossa kieli ei antaudu keskusteluun ihmisten asioista eikä silmät tarkastelemaan ruusuisia poskia, mehukkaita tissejä tai sieviä vartaloita, eikä korvat vaimentamaan sielun ääntä kuuntelemaan lauluja, joiden ainoa tarkoitus on viihdyttää, tai sanoja vitsailemaan ja pilailemaan – käytäntö, joka ennen kaikkea muuta pyrkii höllentämään sielun äänen”.
ellauri216.html on line 920: 1970-luvun lopussa metropoliitta Johannes herätteli henkiin ajatusta Konevitsan luostarin uudelleen avaamisesta; tarkoituksena oli että Mäntästä olisi ostettu tilava tyhjilleen jäänyt entinen hoitolaitos ja siitä olisi tullut Uusi Konevitsa. Hän vastusti tuolloin tekeillä ollutta Uuden Valamon kirkkoa ja katsoi kokonaan uuden luostarin perustamisen paremmaksi ajatukseksi. Ajatus kuitenkin tyrehtyi yleiseen vastustukseen.
ellauri216.html on line 935: Ortodoksisen perimätiedon mukaan kreikkalainen munkki Sergei asettui asumaan Valamon saarelle vuonna 992. Hän sai myöhemmin seuraajakseen munkki Hermanin, joka oli kristinuskoon kääntynyt karjalainen. Luotettavammat lähteet ajoittavat luostarin perustamisen 1100-luvun puolivälin tienoille. Vihonviimeinen arvaus on 1389.
ellauri216.html on line 949: Isä Nazarin mukana Sarovista tulleista noviiseista yksi oli nimeltään Jegor Ivanovitsh Popov. Hän kilvoitteli Valamossa vuosina 1782–93. Vuoden 1782 lopussa hänet vihittiin munkiksi nimellä German. Yhdessä kuuden muun munkin sekä kolmen noviisin kanssa hänet valittiin Valamosta ja Konevitsasta tekemään lähetystyötä Venäjän Amerikassa. Hankkeen organisoija oli Novgorodin ja Pietarin metropoliitta Gavriil, mutta sen alkuunpanijoina olivat Grigori Šelihov ja Ivan Golikov, joiden perustama yhtiö, Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian edeltäjä, harjoitti turkispyyntiä Pohjois-Amerikassa. Missio toimi pääasiassa Kodiakin karhusaaristossa. Munkki German toimi tässä missiossa pisimpään, 1794–1836, aina kuolemaansa saakka. Paikallinen väestö kunnioitti häntä pyhänä ihmisenä, ja tämän paikallisen kultin perusteella hänet kanonisoitiin vuonna 1970. Nykyisin hänet tunnetaan nimellä Herman Alaskalainen.
ellauri216.html on line 953: Igumeni Damaskin tuli luostarin johtoon vuonna 1839 ja hänen aikanaan luostari saavutti suurimman laajuutensa veljestön määrän kasvaessa tasaisesti. Hän oli hesykastisen rukousperinteen kannattaja ja ankaran kurin ja järjestyksen mies. Igumeni Damaskinin aikana alettiin suunnitella luostarille uutta pääkirkkoa. Sen rakentaminen kuitenkin kesti ja se valmistui Damaskinin ja hänen seuraajansa Jonataninkin jo kuoltua vuonna 1896. Valmistuessaan se oli yksi Suomen suurimmista kirkoista 75 metrin korkeudellaan.
ellauri216.html on line 1073: Luostarin suurin nousu tapahtui XIX luvulla. Vuonna 1839 isä Damaskin nimitettiin rehtorin virkaan. joka johti luostaria 42 vuotta. Hän varmisti, että rakennustyöt saarella tehtiin vain pätevien arkkitehtien ohjauksessa. Ensimmäinen henkilö, jonka hän kutsui, oli pietarilainen arkkitehti, akateemikko Aleksei Gornostaev.
ellauri216.html on line 1083: Lokakuun vallankumouksen jälkeen Valaam tuli osaksi vasta muodostettua Suomea. jonka ansiosta luostari nimellisesti säilyi, mutta kansallisen vähemmistön kirkkona (Suomen pääuskonto on luterilaisuus ) hän joutui yhä useampaan Suomen viranomaisten syrjintään.. Suomen viranomaiset vaativat arkkipiispa Serafimia (Lukyanov) oppimaan suomea kolmen kuukauden kuluessa. Vladyka ei saapunut kielikokeeseen, ja tämän vuoksi hänet karkotettiin Konevetsin saarelle. Venäjän ortodoksisen kirkon venäläistämisasiassa Suomen viranomaiset alkoivat koordinoida toimiaan viranomaisten kanssa.Viro. jossa ortodoksisen kirkon venäläistäminen nostettiin nopeasti valtion politiikan arvoon ja testattiin pääosin venäläisellä Petseriläisellä alueella. Marraskuussa 1923 Karjalan piispaksi, arkkipiispa Serafimin kirkkoherraksi nimitetty pappi Herman Aav erotettiin Virosta. Hänen alaisuudessaan luostari syöksyi "erimielisyyden ja oikeudenkäynnin" ilmapiiriin. Vuodesta 1925 lähtien Valamon ortodoksiset jumalanpalvelukset käännettiin suomeksi. Samanaikaisesti Suomen viranomaiset vahvistivat itse saaria perusteellisesti sotilastekniikan osalta yhteenotossa Neuvostoliiton kanssa.
ellauri216.html on line 1127: 18. tammikuuta 1993 patriarkka Aleksius II :n asetuksella arkkimandriitti Pankraty (Zherdev). 2. kesäkuuta 2005 lähtien - Troitskin piispa nimitettiin luostarin apottiksi. Hänen valvonnassaan on Hegumen Methodius (Petrov). joka on myös ortodoksisen kulttuuri- ja koulutuskeskuksen "Valaamin valo" johtaja.
ellauri217.html on line 79: Myös Paavali kertoo olevansa apostoli esimerkiksi Kirjeessä roomalaisille. Vitun paimenkirjeitä. Lampaille mailia, ei ne osaa edes lukea. Makaavat pää asfaltilla serpentiinitien mutkassa. Hän kutsuu itseään erityisesti ”pakanoiden apostoliksi”. Paavali vetosi Herran näkemiseen puolustaessaan omaa apostoliuttaan, sitä tosin ei ollut kukaan näkemässä. Paavali kuitenkin mainitsi olevansa apostoleista vähäisin, koska oli aiemmin vainonnut kristittyjä. Hän joutui myös monesti puolustamaan auktoriteettiaan.
ellauri217.html on line 86: Vaimojen himoizemisesta on Callella paasaus elokuun 23. pnän kohdalla. Tässä on jumalallinen majesteetti vihdoin ilmoittanut mitä hän oikeasti tahtoo ja tarkoittaa kaikissa käskyissään. Hän on ennen muuta yxityisomistuxen ja nokintajärjestyxen jumala. Kuten esim. herran tässä nimittämät himot: Lähimmäisen vaimon himo (tai epäpuhtaan hekuman himo) tai hänen palvelijansa himo (joka voi olla miehimyxen himoa) tai hänen härkänsä tai aasinsa himo (ahnauden t. sodomian himo) tai jonkun lähimmäisesi omaisuuteen kuuluvan himo, s.o. kaikkea, mitä Jumala ei ole antanut sinulle, vaan lähimmäisellesi, joko se sitten on maallisia omistuksia tai jokin muu etusija, sellaista sinun ei tule himoita, ei ei se on minun!
ellauri217.html on line 146: Ibn Ishaqin ja Ibn Hishamin kertomassa tarinassa Muhammedin isästä ei olla varmoja, mutta isoisällä on merkittävä rooli. Isoisä Abd al-Muttalib (Šaiba ibn Hāšim) oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Hän oli vannonut uhraavansa yhden pojistaan, jos saisi kymmenen poikaa. Arpanuoli osui Muhammedin oletettuun isään Abdullahiin. Abdalmuttalib oli jo ottanut Kaaban temppelissä ison veitsen käteensä, mutta monien vaiheiden jälkeen, joihin liittyi lisänumeroiden arvontaa, teko jäi tekemättä.
ellauri217.html on line 152: Ibn Hisham kertoo, että kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä Jeminaa, muuan nainen asettui jalat harallaan morsianehdokkaaksi Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen haarovälissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Abdullah kuitenkin kulki hänen ohitseen Aminan luo. Valo "siirtyi" pitkän äherryxen ja hedelmöityksen jälkeen isän otsalta letkulla Muhammedin äidin kohtuun. Kun Amina synnytti Muhammedin, hänestä lähti valo, jonka avulla näki Bostran linnat Syyriassa. Aminanko perseestä päivä paistoi? Juurikin niin! Ibn Ishaq kertoo, että valitettavasti kadonnut ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” ennusti Muhammedin eli Munhamannan tulosta. Muhammedin äidin nimi, Amina, tarkoittaa hepreassa "kasvattajaa". Isän nimi Abdullah tarkoittaa "Jumalan palvelijaa" ja esiintyy Raamatussa esimerkiksi Abrahamin kunnianimenä. Ei järin omaperäistä.
ellauri217.html on line 158: Kun Muhammed oli 35-vuotias, hän osallistui katon rakentamiseen Kaaban temppelille. Erään tarinan mukaan neljä heimoa riiteli siitä, kuka saa asettaa sileäxi suudellun mustan kiven paikalleen. Sovittiin, että ensimmäinen, joka sattuu paikalle, saa ratkaista asian. Se oli Muhammed. Hän nosti kiven kankaan päälle ja kehotti kutakin heimoa tarttumaan kankaaseen yhdeltä kulmalta ja nostamaan kiven yhdessä. Näin ongelma ratkesi. Matti ja hölmöläisten pimeä tupa ja liian pieni peitto.
ellauri217.html on line 189: Jumalan lähettiläs kuoli Medinassa vuonna 632 lempivaimonsa A’išan syliin podettuaan hammassärkyä. Heidän viimeinen keskustelunsa oli seuraava: "Minä kysyin: Jumalan lähettiläs, tahdotko, että annan sinulle tuon hammastikun? Kyllä, hän vastasi. Profeetta käytti pontevasti hammastikkua ja pani sen sitten syrjään. Hän katsoi kiinteästi johonkin ja sanoi: Ei, vaan Ylhäisin Toveri Paratiisissa. Panssarirykmentti!"
ellauri217.html on line 212: Hämeen-Anttila syntyi Oulussa vuonna 1963. Hänellä on mittava kirjallinen tuotanto, johon kuuluu käännöksiä ja kymmeniä tietokirjoja. Hän on kirjoittanut paljon muun muassa islamista ja Lähi-idän kirjallisuudesta sekä suomentanut esimerkiksi Koraanin ja Tuhannen ja yhden yön tarinat.
ellauri217.html on line 217: ”Jaakko oli rempseä ja todella hauska seuramies. Hänellä oli aina erilaisia juttuja kerrottavana. Hänellä oli erinomainen huumorintaju”, Dahlgren sanoo HS:lle.
ellauri217.html on line 290: Heinz G. Konsalik, oikealta nimeltään Heinz Günther, (s. 28. toukokuuta 1921 Köln, Saksa – 2. lokakuuta 1999 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi noin 160 romaania, joita on myyty maailmanlaajuisesti ainakin 83 miljoonaa kappaletta.
ellauri217.html on line 390: Marina ei muka ollut ymmärtänyt mixi lemmenpesä piti puzata käytetyistä korzuista. Onxtää kaveri aivan vähälahjainen? Onhan se, taisiis oli. Spedelläkin oli enempi päässä älliä, olihan se diplomi-insinööri eikä humanistiretku kuten Jörnykkä. Donner itse valmistui vuonna 1958 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaan yleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus sekä sivuaineina psykologia ja filosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa. Tais tulla sevverta heikot paperit.
ellauri219.html on line 219: An American writer, comedian, and actor, WC Fields was the epitome of the all-around entertainer, whose career spanned both the silent film era and the talkies. His humor seeped into The Beatles’ own, while the vaudeville world he came from would also go on to influence songs the likes of “Your Mother Should Know.” W. C. Fields oli yhdysvaltalainen koomikko, joka esiintyi ensin vaudevillessa ja teatterissa, ja vuodesta 1930 alkaen äänielokuvissa. Fields oli yksi aikansa suosituimmista elokuvakoomikoista. Hänen todellisuutta vastaava roolihahmonsa tunnetaan nasaaliäänestään, epäsosiaalisuudestaan ja persoudestaan alkoholille. Hän esitti joko leuhkaa huijarityyppiä tai vaimonsa nalkutuksesta kärsivää aviomiestä. Hänen hahmonsa olivat persoja alkoholille, puhuivat karkeuksia eivätkä voineet sietää lapsia tai koiria.The oft-repeated anecdote that Fields refused to drink water "because fish fuck in it" is unsubstantiated. Vastenmielinen.
ellauri219.html on line 969: Eisensteinillä ei ollut leffaa nimeltä Underworld. There have been debates about Eisenstein's sexuality, with a film covering Eisenstein's homosexuality allegedly running into difficulties in Russia. Eisenstein confessed his asexuality to his close friend Marie Seton: "Those who say that I am homosexual are wrong. I have never noticed and do not notice this. If I was homosexual I would say so, directly. But the whole point is that I have never experienced a homosexual attraction, even towards Grisha, despite the fact I have some bisexual tendency in the intellectual dimension like, for example, Balzac or Zola." Eisenstein joi paljon maitoa. Maito oli silloin pulloissa, muistatko? Hän oli menninkäismäinen miesoletettu.
ellauri219.html on line 986: Charlie Parker syntyi 29. elokuuta 1920 Kansas Cityssä. Hän oli Charles ja Addie Parkerin ainoa lapsi. Isäänsä hän näki hyvin harvoin tämän alkoholistisen elämäntavan vuoksi. Myöhemmin Charles Parker katosikin kokonaan pikku-Kallen elämästä, luultavasti lähdettyään toisen naisen mukaan.
ellauri219.html on line 993: 50-luvulla hän teki kiertueita Eurooppaan ja viihtyi erityisesti Ranskassa ja Ruotsissa. Parker veti yhä heroiinia kuin simo hilloa, minkä lisäksi hänen alkoholinkäyttönsä oli riistäytynyt hallinnasta. Hän myöhästeli esiintymisistä, ja soiton laatu oli epätasaista.
ellauri219.html on line 995: Vuonna 1955 Parkerin henkinen ja fyysinen tila oli hyvin heikko. Hän oli yrittänyt itsemurhaa, oli erossa vaimostaan, ja hänen lapsensa oli kuollut sairauteen. Hän vietti öitä metroasemilla, kulki yksinään New Yorkin jazzklubeilla ja oli jatkuvasti huumausaineiden vaikutuksen alaisena.
ellauri219.html on line 1020: John Cheever (1912 Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat – 1982 Ossining, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen suomeksi nimellä Hyvästi, veljeni ilmestynyt teoksensa sai Pulitzer-palkinnon.
ellauri219.html on line 1022: Cheever opetti yliopistoissa luovaa kirjoittamista. Hänen teostensa aiheena ovat varakkaat mutta henkisesti köyhät keskiluokkaiset ihmiset. Kuvauksessa on sekä myötätuntoa että purevaa moralisointia. Cheever says, famously, “the task of the American writer is not to describe the misgivings of a woman taken in adultery as she looks out of the window at the rain but to describe four hundred people under the lights reaching for a foul ball”. Kumpi on tomppelimpaa, sietää kysyä
ellauri220.html on line 59: Tohelo kertoo prinssille ja Tryffeliinölle missä kolme appelsiinia ovat, mutta varoittaa heitä, että heillä on oltava vettä saatavilla, kun appelsiinit avataan. Hän myös antaa Tryffeliinölle taikakauhan, jolla hän voi vietellä (naispuolisen) jättiläisen Keittäjän (bassoääni), joka vartioi appelsiineja Kreonten noitapalatsissa.
ellauri220.html on line 62: Kun prinssi nukkuu, Tryffeliinö avaa kaksi appelsiinia. Keijuprinsessat ilmestyvät, mutta kuolevat kätevästi janoon. Narri antaa prinssille vettä pelastaakseen kolmannen prinsessan, Ninetten. Prinssi ja Ninette rakastuvat. Useita sotilaita ilmaantuu kätevästi, ja prinssi käskee heidät hautaamaan kaksi kätevästi kuollutta prinsessaa. Hän lähtee ezimään alusvaatteita Ninetelle, jotta tämä voi viedä tämän kotiin mennäkseen naimisiin tämän kanssa (ilman vaatteita naiminen ei käy, vaikka nainti kyllä), mutta hänen poissa ollessaan Fatty Morgana muuttaa Ninetten jättiläisrotaksi ja korvaa Smeraldinan valepuvussa.
ellauri220.html on line 135: Jayne Mansfield (synt. Vera Jayne Palmer, 19. huhtikuuta 1933 Bryn Mawr, Pennsylvania – 29. kesäkuuta 1967 Slidell, Louisiana) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, malli ja laulaja, joka työskenteli sekä Broadwaylla että Hollywoodissa. Hän oli myös yksi 1950- ja 1960-lukujen johtavista seksisymboleista ja julkisuuden henkilöistä. Pelkästään syyskuun 1956 ja toukokuun 1957 välisenä aikana Mansfield esiintyi noin 2 500 uutiskuvassa ja niillä runkattiin kuivixi noin 122 000 000 kullia ympäri maailmaa.
ellauri220.html on line 137: Mansfield syntyi Bryn Mawrissa Pennsylvaniassa, mutta vietti varhaislapsuutensa Phillipsburgissa New Jerseyssä. Hänen juristi-isänsä Herbert William Palmerin kuoltua sydänkohtaukseen Mansfieldin äiti Vera Palmer (o.s. Jeffrey) palasi työelämään opettajaksi. Vuonna 1939 Mansfield muutti äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Dallasiin Texasiin.
ellauri220.html on line 141: Mansfieldin kannut (kz videota yllä) kasvoivat keskiluokkaisessa perheessä ja hän sai harrastaa monipuolisesti tanssia ja musiikkia. Hän osoittautui musiikillisesti lahjakkaaksi ja sai klassisen musiikin viulu- ja pianokoulutuksen. Hän opiskeli viulunsoittoa muun muassa maineikkaan Southern Methodist Universityn konservatoriossa. Mansfieldin tuonaikainen viulunsoitonopettaja uskoi hänen mahdollisuuksiinsa esiintyä vielä jonain päivänä New Yorkin Carnegie Hallissa. Myöhempinä vuosina, kun Mansfield oli jo maailmankuulu elokuvatähti ja julkisuuden henkilö, hän soitti ajoittain pianoa ja viulua.
ellauri220.html on line 210: Ericiä röhnötti lepakkotuolissa ja runkkasi ohjusmaiseen kondomiin. Eric hinkkasi kulliaan tunnollisesti ja järjestelmällisesti. Hänen jalkojensa välissä lattialla oli kuva Jayne Mansfieldistä, jonka tissit pursusivat paljetein koristetun puvun kaula-aukosta. Hän olisi halunnut tunkea kullinsa Jaynen rintojen väliin, kunnes se (Jayne? Vai kulliko?) sanoisi huiii. (Totakaan mä en oikein ymmärrä, mitä viziä tunkea kullia muihin reikiin kuin mihin se on tarkoitettu. Mä mieluummin puristelisin ja lupsuttaisin Jaynen tissejä samalla kun vähän alempana nuohoisin sen jalkoväliä mahtavalla sukunuijalla.)
ellauri220.html on line 212: Jossakin vaiheessa runkkauxen edetessä Eric lakkasi tuijottamasta pullottavia rintoja ja keskitti katseensa Jaynen kasvoihin, hänen kulmakarvoihinsa ja silmäripsinsä ja pusuhuuliinsa. Rinnat näyttävät Cadillacin puskureita, kasvot ovat suloiset. Hänen libidonsa valikoivassa näkökentässä juuri söpöt kasvot, pusuhuulet ja tukka muodostivat ruiskahduxen kostean ja pehmeän mekanismin.
ellauri220.html on line 413: Muistan, kun kansainvälisen oikeuden professori Jan Klabbers esiintyi Helsingin yliopiston juhlasalissa juuri sen jälkeen, kun Venäjä oli anneksoinut Krimin. Hän aloitti esityksensä sanomalla, että Venäjä on tässä rikkonut kansainvälistä oikeutta. Sitten hän jatkoi ”Mutta niin on Yhdysvallatkin useaan kertaan viimeisten 15 vuoden aikana”. Pieni ero toiminnassa kuitenkin on, kuten toinen kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi Venäjän hyökättyä Ukrainaan: ”Yhdysvalloista poiketen Venäjä ei edes yritä keksiä verukkeita hyökkäykselleen”. Hienoa.
ellauri220.html on line 609: Matty oli yhtä mätä luonne kuin Nick vaikka toisenlainen. Hän piti suojautumisesta atomipommilta. Siinä oli yhdessä toimimisen tuntu, joka tuotti hänelle tyydytystä. Mutta se oli vitun huono häviäjä, vaikka säälittävä häviäjä olikin. Suojautuminen herätti Mattissa merkillistä yhteenkuuluvuutta Se oli samannäköisten ja samointoimivien yhteys, päät alhaalla, kyynärpäät sivuilla, takamuxet pystyssä. Kolmenkymmenenkahden nappulan ja miljoonan triljoonan (oik. biljoonan, suom. huom.) yhdistelmän nero käpertyi mielellään määräkoloonsa ja kuunteli kuinka sisar Egarin ääni toisti kaikkia varoituxia ja käskyjä kuin nouseva ja laskeva sireeni muuten mitäänsanomattoman päivän udussa. Pysy rauhallisena. Älä koske mihinkään. Älä vastaa puhelimen soittoon. Irrota leivänpaahtimen pistoke seinästä. Älä aja moottoriajoneuvoa. Pidä mukanasi nenäliina pantavaxi suun eteen.
ellauri220.html on line 639: Televisio on kapine joka on pakko olla. Ja ilmalämpöpumppu, vanhalta nimeltään air conditioner. No ei sitä hölmöpönttöä niin vielä kaivattu 50-luvulla ettei olis ollut aikaa lyödä korttia 17 tuntia vuorokaudessa. Tajutonta hommaa sekin. Korttien läiskettä, leukavasti laukaistuja herjoja, viinanläträystä ja härkäsammakon kokoisia pieruja. Pittoreskia. Hänen oli mentävä heittämään vettä, z. kusasemaan kepillinen lavuaariin, kuin tri Pylkkänen Tilkan sairaalassa.
ellauri220.html on line 659: Tää de Lillo on hyvin vanhanaikainen kaveri, ja vanhahan se jo onkin, 86. Hän sanoo: "On yksi mielenkiintoinen juttu. Ukrainassa on nainen joka sanoo olevansa toinen Kristus (tai Krista, oikeammin). Hänen opetuslapsensa naulitsevat hänet ristiin, ja sitten hän nousee kuolleista. Hyvin varteenotettava ihminen. Viisitoistatuhatta opetuslasta. Voitko uskoa? Koulutettuja ihmisiä, aivan normaalin oloisia. En minä tiedä. Tällaista kommunismin jälkeen?" "Ehkä Tšernobylin jälkeen." "En minä tiedä”, hän sanoo.
ellauri221.html on line 60: Maahanmuuttajataustaisen näköinen James Bond pääsee siivestämään varakkaiden klupille. Bondin vihollinen Elon Musk oli imuskellut peukaloa lapsena. Se oli jättänyt jälkeensä ruman jäljen, prognaattisen yläpurennan. Hän oli juuri sellainen paskiainen kuin Bond oli kuvitellutkin, täysiverinen, häikäilemätön ja taitava. Täynnä sisua. Eihän sellaista voi kuin ihailla. Tällästä on talousliberaali moraali.
ellauri221.html on line 164: Eräässä pikku talossa Sinikellojen kadulla asui kuusitoista pikku ruispoikaa. Kaikkein huomatuin heidän keskuudessaan oli pikku ruispoika nimeltään Tietävä. Hän oli saanut tämän nimen siksi, kun hän tiesi paljon asioita. Ja hän tiesi paljon, koska luki erilaisia kirjoja. Kirjoja oli hänen pöydällään sekä pöydän alla, vuoteella ja vieläpä vuoteen allakin. Hänen huoneessaan ei löytynyt sellaista paikkaa, jossa ei olisi ollut kirjoja. Tietävä oli lueskellut paljon ja tullut hyvin viisaaksi. Siitä johtuikin, että kaikki tottelivat häntä ja kunnioittivat suuresti. Tietävä käytti aina mustaa pukua. Ja kun hän istuutui pöydän ääreen, pani silmälasit nenälleen ja ryhtyi lukemaan jotakin kirjaa, niin hän oli ihan professorin näköinen. Tässä samassa talossa asui kuuluisa lääkäri, nimeltään Petteri, hän paranteli pikku ruiskisten kaikki sairaudet. Hänellä oli aina yllään valkoinen lääkärintakki ja päässään valkoinen tussulakki.
ellauri221.html on line 169: Kirjailija Älynen kiittää kexijää: Hän teki minulle mitä parhaimman höpinäfoonin.
ellauri221.html on line 200: Pilleri näki, että vaara oli ohi ja laskeutui puusta alas pelkät pikkuhousut jalassa. Hänen ympärilleen kerääntyneet tytöt kyselivät osaaottavaisesti:
ellauri221.html on line 217: Vastauksen asemesta Tietävä heilautti vain kättä. Hän häpesi tunnustaa, että hänen kirjansa lojuivat pöydän alla ja vieläpä vuoteenkin alla.
ellauri221.html on line 221: - Voi poloista! Tehän näytätte itkeneen? Kiusaavat aina toisia! Pojat ovat sellaisipa puolivallattomia poikamiehiä, mutta me emme anna kenenkään teitä loukata. Emme salli kenenkään enää kiusata. Tyttö meni syrjään ja kuiskaili toisille:- Häneen pitää suhtautua lempeästi. Hän teki tuhmasti ja siitä häntä ojennettiin, mutta nyt hän katuu eika enää tee väärin.
ellauri221.html on line 325: Mutta ne eivät olleet Bondin ainoat ajatukset! Hänen vieressään uskomattoman eroottisena märissä alavaatteissaan loikoileva kaunis nainen tuli hänen ja hänen kuurakettia koskeneiden huuliensa väliin. Ei hän kuitenkaan voinut tehdä mitään kuuraketin hyväksi, ainakaan tuntiin. Siinä ajassa hän ehtisi tyhjentää sen tuohon, vaikka molemmatkin pussit!
ellauri221.html on line 337: Herää James, minä tässä, Kala. Hän tunsi miehen jäykistyvän. Vizi mikä panomies, monivammainen ja ratti kaulassa, mutta viisarissa silti vielä painetta. Gala kiristi löyhtyneitä hampaitaan ja ryhtyi jälleen virvoittelemaan Bondia. - Olin Brandenburg-konserton parhaita ampujia, sanoi Drax keskustelunomaisesti. - Minun täytyy päästä puhelimeen, Bond marisi. - Vielä askel eikä teillä ole enää mitään tuolla vazan alla, kuten me englantilaiset sanomme, sanoi Drax iloisesti osoittaen sinne pyssyllä. Bond pysähtyi kuin seinään naulittuna. Noniin, Antakaapas nyt kun kerron koko juonen, sehän meillä pääkonnilla on Bond-filmeissä aina helmasyntinä.
ellauri221.html on line 341: Halveksin ja inhoan teitä kaikkia vitun britit! Senkin siat! Arvottomat, laiskat, rappeutuneet typerykset, jotka piilexitte valkoisten kallioittenne takana, sillä aikaa kun toiset kansat taistelevat puolestanne. Olette liian heikkoja puolustamaan omia siirtomaitanne, joten teidän oli pakko vedota Amerikkaan hattu kädessä. Haisevat kerskailijat, jotka tekevät mitä tahansa rahasta. Hah! Hän huusi voitonriemuisesti. Tiesin, että tarvitsin vain rahaa ja herrasmiehen julkisivun. Herrasmiehen! Pfui Teufel! Nuo pöhköpäät siellä Poodlesissa. Raharikkaita pukkeja. Kuukausikaupalla minä nyhdin heiltä tuhansia puntia, petkutin heitä suoraan heidän nenänsä edessä, ennen kuin te tulitte paikalle ja sotkitte koko jutun. Minä olin Moskovassa! Moskovassa! Noniin, nyt saatiin ryssätkin mukaan geimeihin. Juu niin niiltähän saatiin tähän tarvittava ydinpommi, kun ei inselaffeilla ollut siihen omia otrajauhoja. Kalju pää ja isot viixet hämäisivät paholaisen isoäidinkin!
ellauri221.html on line 353: Raportteja säteilystä ei ole vielä saatu. Pilvi laskeutuu tietysti jonnekin, mutta tällä tuulella se voi ajautua pohjoiseen päin. Hyvässä lykyssä jopa Venäjälle asti. Takaisin kotiin, kuten voisimme sanoa. Bond hymyili tuskallisesti. - Käsitän, hän sanoi. Miten sopivaa. Vaan olishan se kiva jos meillä olisi niitä omasta takaa. - Pyydetään jenkeiltä, kexi M. Hyvä ajatus, hatut kouraan taas, Bond hymyili tuskallisesti. - Kaiken kaikkiaan onnistuimme aika hyvin. Sääli James että olet noin paiseilla, muuten sä ja Galatea voisitte, tiedäthän (näyttää etusormella vasen käsi torvena). Hän on varmasti hyvä tyttö. M. kazeli iloisen lämpimästi Bondiin. Tämä hymyili tuskallisesti takaisin. He ymmärsivät yskän, joka jätettiin tässä yhteydessä sanomatta.
ellauri222.html on line 46: Vanha rouva antoi jälkeenjääneen Georgen suudella ja puheli kuin koiralle: "Kas, poika, älykäs junge, sinä pidät isoäidistä, asepoikani, kavaljeerini. Hyvä poika. Sinä tiedä kuka on hyvä sinulle, tiedāt kuka antaa sinulle kanankupuja ja kauloja. Kuka? Kuka laittaa sinulle spaghettia? Niin, tiedät. Spaghetti on liukasta, vaikea syödä haarukalla ja vaikeata syödä sormilla. Oletko nähnyt miten pieni sinitiainen kiskoo matoa? Pikku mato tahtoo pysyä maassa. Pikku mato ei tahdo tulla ylös. No, nyt kastelet pukuni." Hän töykkäsi äkkiä pojan pään pois vanhalla tekopyhällä kädellään.
ellauri222.html on line 53: Horatio Alger, Jr. (13. tammikuuta 1832 – 18. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän nousi lukuisilla romaaneillaan laajaan maineeseen jo elinaikanaan.
ellauri222.html on line 55: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä.
ellauri222.html on line 304: Ethelredin lisänimi on sanaleikki, sillä Ethelred merkitsee suunnilleen neuvokasta. Alun perin lisänimi on 1200-luvulla lisätty unræd, joka tarkoittaa ”neuvoton" (tai vaihtoehtoisesti ”juonikas” muistutuksena velipuolen kuolemasta). Valtakaudellaan Ethelred oli kaikkea muuta kuin unready. Oikeampi käännös olisi pahaneuvo (selvennä). Häntä on myös sanottu huonosti neuvotuksi kuninkaaksi, jolla on viitattu Mercian jaarliin, petolliseen Eadric Streonaan.
ellauri222.html on line 310: Ethelred pakeni Normandiaan vaimonsa Emman ja lastensa kanssa vuonna 1013. Hän pystyi palaamaan Englantiin vasta seuraavan vuoden helmikuussa Svenin kuoltua. Ethelred jatkoi kuninkaana, mutta hänen poikansa Edmund Rautakylki lähti riitauduttuaan isänsä kanssa pohjoiseen, jossa Utred, vaikutusvaltainen northumbrialainen aatelismies, tunnusti hänet hallitsijaksi. Etelässä Svenin poika Knuut Suuri hyökkäsi Wessexiin. Edmund alkoi koota armeijaa häntä vastaan, mutta suuri osa miehistä kieltäytyi taistelemasta ellei Ethelred tulisi johtajaksi. Edmund lähti Lontooseen tapaamaan sairasta isäänsä, mutta on epäselvää tekivätkö he sovinnon.
ellauri222.html on line 312: Ethelred kuoli Lontoossa 23. huhtikuuta 1016, jonne hänet myös haudattiin. Hänen poikansa Edmund II Rautakylki seurasi häntä valtaistuimella.
ellauri222.html on line 807: Amiswiixi on brittiläinen kirjailija. Hänen isänsä oli kirjailija Kingsley Amis. Kingsleyn isä oli mamu ilkimys kuten Salenkin. Amis valmistui parhailla arvosanoilla Oxfordin yliopistosta pääaineenaan englannin kieli. Kirjailijan uransa lisäksi hän on toiminut kriitikkona monissa lehdissä, kuten New York Timesissa ja Observerissa.
ellauri222.html on line 844: Hän tapaa valtavia sirpaleita ja pysähtyy arvailemaan,
ellauri222.html on line 881: "Ehkäpä sinua kuitenkin kiinnostaa kuulla mitä eräs älykäs kaveri kerran sanoi minulle rakkauden ja aviorikoksen yhteydestä. Minä tahansa päivänä tunnet itsesi onnelliseksi tiedät ettei se voi kestää, vaan sää muuttuu, terveys vaihtuu sairaudeksi, vuosi päättyy ja myös elämä loppuu. Jossakin muualla jonakin toisena päivänä kohtaat toisen rakastetun. Kasvot joita suutelet ovat toiset ja myös sinun kasvosi vaihtuvat toisiksi. Sille ei voi mitään, tuo kaveri sanoi. Tietenkin hän oli itse emälurjus ja mitään tekemätön nilviäinen, istui aina välillä Bellevuessa ja naiset elättivät häntä koko hänen elämänsä ajan ja hän hylkäsi lapsensa eikä kukaan koskaan luottaa häneen. Mutta rakkaus on huorimista, hän sanoi, ja ilmentää muutosta. Muutokseen tottuu. Toinen kaupunki, toinen nainen, en vuode, mutta mies on sama ja hänen täytyy olla joustava. Hän suutelee naista ja näyttää miten tyytyy kohtaloonsa, ihailee ja palvoo elämän muutoksia. Sellainen on hänen lakinsa. Oli tuo roikale oikeassa tai ei, Herra paratkoon, älä luulekaan ettei sinun täytyisi totella elämän lakeja." Joopa joo, juuri tuollainen roikale oli Sale. Varmaan se miettii nyt tekosiaan jossain tulijärvessä.
ellauri222.html on line 896: Georges Benjamin Eugène Clemenceau [kləmãsõ´] (lempinimi Le Tigre de Papier, ”Paperitiikeri”; 28. syyskuuta 1841 Mouilleron-en-Pareds, Vendée – 24. marraskuuta 1929 Pariisi) oli ranskalainen journalisti ja valtiomies. Hän oli yksi Ranskan kolmannen tasavallan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia ja toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1906–1909 ja 1917–1920. Clemenceaulla oli keskeinen rooli ensimmäisen maailmansodan jälkeisten rauhanjärjestelyjen muotoilussa ja hän vaati erittäin ankaria rauhanehtoja Saksalle. 1865 eli sisällissodan päätyttyä Jori muutti Yhdysvaltoihin, jossa asui neljä vuotta ja työskenteli muun muassa tyttökoulun opettajana Stamfordissa Connecticutissa. Häneen teki vaikutuksen amerikkalainen sananvapaus, joka oli paljon laajempi kuin Napoleon III:n Ranskassa. Palattuaan Ranskaan vuonna 1869 Clemenceau ryhtyi harjoittamaan lääkärin ammattia Pariisissa. Clemenceaun ensimmäinen vaimo oli hänen entinen oppilaansa, amerikkalainen Mary Plummer, jota hän nai vuonna 1869. Heillä oli kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon.
ellauri222.html on line 976: Pyhä Isidorus Sevillalainen (esp. San Isidro tai San Isidoro de Sevilla, lat. Isidorus Hispalensis, noin 560 Cartagena – 4. huhtikuuta 636 Sevilla) oli espanjalainen teologi, ensyklopedisti, latinalainen kirkkoisä, pyhimys, Sevillan arkkipiispa ja kirkonopettaja. Hän oli profiilikas kirjoittaja, hänen lukuisia kirjoituksiaan saatetaan kutsua espanjalaisen kirjallisuuden ensimmäiseksi luvuksi ja hänen ensyklopediansa Etymologiae oli vuosisatoja yksi tärkeimmistä hakuteoxista. Mies on tietokoneteknikkojen, tietokoneen käyttäjien, Internetin, koululasten ja opiskelijoiden suojeluspyhimys. Hänen symboleitaan ovat mehiläiset, kynää pitelevä piispa mehiläisparven ympäröimänä, mehiläispesän lähellä seisova piispa, mehiläispesä täynnä piispoja, vanha piispa prinssi jaloissaan, kynä, pappi tai piispa kynän ja kirjan kanssa, pyhän Leanderin ja pyhän Fulgentiuksen ja pyhän Florentinan kanssa, sekä kirjansa Etymologia kanssa. Hän eli 11 paavin aikana. Mies oli eto byssöttäjä, pyllykielitieteilijä.
ellauri222.html on line 978: Pyhä Blasius oli legendan mukaan hurskas eläinlääkäri, joka valittiin aikanaan kotikaupunkinsa Sebasteian piispaksi, ja toimi rohkeasti paikallisten kristittyjen johtajana vainon aikana. Hän vetäytyi myöhemmin peliluolaan kaupungin lähistöllä, ja eli siellä rukoillen muiden pelimiesten puolesta ja siunaten ja parantaen villieläimiä. Keisari Liciniuksen aikana v. 316 paikallinen maaherra aloitti vainot. Hänen miehensä löysivät Blasiuksen lemmikit etsiessään petoja, joille kristityt voitaisiin syöttää. Kun häntä vietiin Sebasteiaan, hän paransi erään naisen pojan, joka oli tukehtumassa kurkussaan olevaan ruotoon. Blasiusta kidutettiin tästä hyvästä pieksemällä häntä kepeillä ja repimällä hänen ihoaan villan karstauksessa käytetyillä piikeillä. Hyväxi lopuksi hänet mestattiin.
ellauri222.html on line 979: Pyhä Blasius oli keskiajalla yksi suosituimmista pyhimyksistä, ja hän on yksi neljästätoista hädässäauttajasta. Häneltä rukoiltiin apua kurkkutauteja vastaan, ja hän oli villankarstaajien ja kotieläinten suojelija.
ellauri222.html on line 988: "Yritin viettää yhden yön tuon tytön kanssa salaa vaimolta ja perheeltä ennen kun lähdin laivalle. Olimme molemmat työssä kuljetusosastolla. Mutta en saanut sitä järjestymään. Joten kannoin viikkokaudet kondomia taskussani enkä päässyt sitä käyttämään. Kerran kaikki oli jo sovittu mutta silloin vaimoni isoäiti kuoli. Minun täytyi hakea isoisä hautajaisiin. Hän ei käsittänyt mistä oli kysymys. Istuimme kappelissa missä urut soivat. Ukko sanoi: Kas tuohan on kappale jonka tahdissa se vanha koira kuoli', ja veisteli vitsin toisensa jälkeen. Sitten hän tunsi arkussa lepäävän vaimonsa ja sanoi kiihkeästi 'Mitä, tuossahan on äiti! Minä näin hänet eilen tavaratalossa. Mitä hän täällä tekee? Äiti, äiti! Ja silloin hän ymmärsi ja purskahti itkuun. Miten hän itkikään. Ja minä myös. Me kaikki. Minulla oli kondomi yhä taskussa. Mitä sanotte?
ellauri222.html on line 1042: Sir Walter Raleigh (kz. albumi 385) oli englantilainen kirjailija, sotilas ja tutkimusmatkailija. Hän osallistui aktiivisesti Pohjois-Amerikan uudisasuttamiseen palefaceilla. Raleigh opiskeli Oxfordin yliopistossa, taisteli Ranskassa hugenottien kanssa ja jatkoi lakiopintojaan rööki suussa Lontoossa. Summa summarum kaveri oli erittäinkin syvältä.
ellauri222.html on line 1048: Roope Änkkä kiihtyi jälleen. Hän otti jalastaan tohvelin ja laski sen kahvipöydällä olevalle kirjalle tai albumille ja silloin tällöin pani sen takaisin jalkaansa. Hän sanoi että kristinusko oli alkuaan tarkoitettu alhaisille ja orjille, minkä vuoksi ristiin naulitseminen ja kaikki sellaiset rangaistukset ja kärsimykset olivat välttämättömiä. Mutta vastanavalla, onnen navalla, pitäisi olla jotakin yhtä suurenmoista. Iloa ilman syntiä, rakkautta ilman pimeyttä, hilpeätä vaurautta. Eivätkä asiat aina menisi pieleen. Oi yltäkylläisen rakkauden ja uuden ihmisen suuri aikakausi! Ei enää köyhä, tietämätön, rujo, valheen käpristämä olento, valehtelija kehdosta saakka, köyhyyden ruoskima, pelkuruudesta pahalle haiseva, kateuden tunkioon uponnut, tunteiden saavuttamattomissa kuin kaali, toukka kauneudelle, rapu velvollisuudelle, huolten kotelon rihmaa suustaan valuttava. Ei kyyneleitä millä itkeä, ei hengitystä nauruun, julma, kylmä, loinen, kavala, ruikuttaja, pelkuri ja laiskuri. Äkseerattu kuin preussilainen joka vapisee ärjyvän kersantin edessä. Äyk.
ellauri222.html on line 1054: Hänen kuvansa selkenee. Hän elää aidossa ilossa. Jopa hänen kärsimyksensä muuttuvat iloksi jos ne ovat aitoja, ei edes vaellus vieroita häntä hänestä itsestään, ei edes suurten sosiaalisten ilveilyjen ja huiputusten tarvitse tehdä häntä naurettavaksi, ei toistuvien pettymystenkään tarvize tukahduttaa hänen rakkauttaan. Kuolema ei ole hänelle pelottava jos elämä ei ole sitä ollut. Syleillessään muita aitoja ihmisiä hän lakkaa pelkäämästä nopeita muutoksia ja elämän lyhyyttä. Eikä tämä ole kuvittelua, Clem, sillä koko elämäni todistaa sen. "
ellauri222.html on line 1063: Raméen kirjailijanimi Ouida muotoutui lapsena hänen etunimestään Louisa. Hänen sukujuurensa isän puolelta ovat Ranskasta. Hän kirjoitti vuodesta 1860 alkaen runsaasti romaaneja, jotka olivat lukijoiden suosiossa. Niiden täydellisiä sankareita, jotka ylittävät kaikki esteet ja voittavat sysimustat luihut viholliset, mahtavia erikoisia seikkailuja ja nokkelaa vuoropuhelua rakastettiin yleisesti. Kuulostaa ihan nykyisiltä jenkkisuorasoittosarjoilta.
ellauri222.html on line 1065: Marie Corelli, alun perin Mary Mackay (1855 Lontoo, Britannia − 21. huhtikuuta 1924 Stratford-upon-Avon, Warwick, Britannia) oli brittiläinen kirjailija. Hän syntyi Lontoossa skotlantilaisen runoilija Charles Mackayn ja hänen palvelijattarensa Elizabeth Millsin aviottomana lapsena. Marie Corelli kirjoitti suosittuja viihderomaaneja, joissa oli usein okkultisia aiheita. Teoksissaan hän vastustaa naisliikkeen liioitteluja.
ellauri222.html on line 1069: Koko ajan kun ihminen on luullut vetelehtineensä, on tehty työtä hirvittävän lujasti, Kovaa, kovaa raadantaa, kovertamista ja kaivamista, louhimista, punnertamista tunneleissa, nostamista, työntämistä, lohkareiden liikuttelua, uurastusta, uurastusta, uurastusta, uurastusta, uurastusta, huohotusta, kiskomista, hiivaamista. Eikä tästä työstä näy mitään ulospäin. Se tapahtuu sisällä. Se tapahtuu koska ihminen on voimaton eikä kykene menemään mihinkään, ei saamaan oikeutta eikä vapauttavaa tuomiota, joten omassa sisimmässään hän möyrii, taistelee ja kamppailee, maksaa kalavelkoja, muistaa loukkaukset, riehuu, vastaa, kiistää, lörpöttelee, antaa ilmi, voittaa, nujertaa viekkaudella, suoriutuu esteistä, puolustaa itseään, huutaa, pitää pintansa, antaa anteeksi, kuolee ja nousee jälleen. Kaiken tämän yksinään! Missä ovat kaikki muut? Hänen rinnassaan ja ihonsa alla, koko näyttelijäjoukko.
ellauri223.html on line 174: Ransu Pekoni syntyi Lontoossa ja sai englantilaisen "herrasmiehen" kasvatuksen. Hänen isänsä oli Sir Nicholas Bacon ja äitinsä Anne Cooke. Elämäkertureiden mukaan hän sai tukiopetusta huonon mielenterveytensä vuoksi.
ellauri223.html on line 178: Bacon valittiin parlamenttiin vuonna 1584 ja hän toimi sen jäsenenä yhtensä 36 vuoden ajan. Baconin ura lähti todelliseen nousuun kuitenkin vasta kun kuningatar Elisabet I kuoli vuonna 1603 ja Bacon siirtyi Jaakko I:n palvelukseen. Samana vuonna hänet lyötiin ritariksi. Vuonna 1613 Baconista tuli tuomari, ja viisi vuotta myöhemmin hän sai lordikanslerin ja Verulamin paronin arvonimen. 60-vuotias Bacon nimitettiin St. Albansin varakreiviksi. Myöhemmin samana vuonna häntä syytettiin lahjusten ottamisesta, johon hän myönsi syyllisyytensä. Bacon sai 40 000 punnan sakot ja hänet tuomittiin vankeuteen Lontoon Toweriin. Hän ehti viettää vain neljä päivää vankeudessa ennen armahdustaan eikä hänen tarvinnut maksaa sakkoja, mutta Bacon ei enää tapahtuneen jälkeen voinut toimia parlamentin jäsenenä tai poliittisessa virassa. Twice paid, kuten sanottiin uudessa Atlantixessa.
ellauri223.html on line 180: Tieteessä Bacon kehitti induktiivista päättelyä eteenpäin yrittäessään saada selville lämmön olemuksen. Hän teki luetteloita kuumista ja kylmistä kappaleista toivoen löytävänsä näistä luetteloista joitain, joka olisi mukana aina esimerkiksi kuumissa kappaleissa, mutta puuttui kylmistä. Tarinan mukaan Bacon halusi eräänä talvipäivänä kuninkaan lääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen kokeilla kylmyyden vaikutusta lihan säilyvyyteen ja osti tätä varten teurastetun kanan. Hän täytti sen lumella ja vei sen sisälle. Samalla Bacon itse sairastui ja joutui vuodepotilaaksi. Bacon kuoli myöhemmin saamaansa keuhkokuumeeseen, mutta viimeisessä kirjoittamassaan kirjeessä hän toteaa Arundelin jaarlille, jonka hoteissa hän sairasti, että kanalla tehty koe oli onnistunut erinomaisen hyvin, ja liha todella säilyy hyvin kylmässä! Tämän jälkeen Bacon teurastettiin ja sen maha täytettiin lumella.
ellauri226.html on line 129: En tiedä, mikä siinä on, mutta hermostun aina kun näen valkoisen miehen lähestyvän. Sydämeni alkaa pamppailla ja alan välittömästi eziä pakoreittiä sekä jotain, millä puolustaa izeäni. Soimaan izeäni että yleensä tulin tähän maanosaan auringonlaskun jälkeen. Enkö muka huomannut jokaisessa kadunkulmassa vaanivia epäilyttäviä valkoihoisten jengeja Starbucks kahvimukit kädessä ja sonnustautuneina turkoosheihin Gapeihin tai malvanvärisiin J. Crewn jengiväreihin? Mikä idiootti! Nyt tuo valkoihoinen tulee lähemmäs, lähemmäs ja sitten - huh! Hän kulkee ohitseni vahingoittamatta minua, ja huokaan helpotuksesta.
ellauri236.html on line 115: En ole sairas, enkä ole sekaisin päästäni, autofiktiivinen Venäjä-kriitikko Sofi Oksanen on kirjoittanut. Hänen mukaansa hän toimii loogisesti tavoitellessaan suurta unelmaansa. Hän haluaisi kalifixi kalifin paikalle. Pidän izeäni aina ennen kaikkea itätyttönä, kansainvälisesti pilkattu kirjailija sanoo ISTV:n studiohaastattelussa.
ellauri236.html on line 117: KIRJAILIJA ja Venäjä-kriitikko Sofi Oksaselle asia on selvä. Hänen mukaansa ”tavalliset venäläiset” eivät ole viattomia Ukrainan sodan syntyyn. – Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että kyseessä on yhden miehen sota, tai yhden diktaattorin sota. Se ei pidä paikkaansa. Ize asiassa diktaattoreita on enemmistö kansasta.
ellauri236.html on line 240: Tiskiin nojaileva blondi hymyili sille. Sillä oli isot valkeat hampaat jotka muistuttivat Baileytä pianonkoskettimista. Se oli liian läski kiinnostaxeen paxua Baileytä. Hän ei palauttanut hiänen hymyä.
ellauri236.html on line 244: Skottilainen, sanoi Bailey tylysti. Hän työnsi hattunsa taaxe ja pyyhki lättyä saastaisella nästyykillä.
ellauri236.html on line 252: Hän kantoi pullon ja lasin kulmapöytään ja istui alas.
ellauri236.html on line 260: Ei vaiteskaan. Bailey antoi izelleen pitkän ryypin, sitten hän nojasi taaxepäin tuolissa. Hän oli huolissaan rahasta. Jonsei Riley kekannut jotain nopeasti, hän mietti, meidän pitää ryöstää pankki. Hän mulkoili vaivautuneesti. Hän ei tahtonut tehdä sitä. Oli liian paljon fedejä ympärillä turvallisuuden vuoxi. Hän kazoi ikkunasta vanhaa Samia nukkumassa kaarassa. Bailey irvisti nukkuvalle miehelle. Paizi kuskina, mies oli joutava. Liian vanha näihin touhuihin. Ajattelee vaan mistä saisi seuraavan aterian ja unta palloon. Rileyn tai mun pitää raapia manta jostakin - mutta mistä?
ellauri236.html on line 274: Hän näki ikkunasta tomuisen foortin pysäköivän ja läskin vanhusmaisen miehen ulostuvan.
ellauri236.html on line 284: Heinie tuli peremmälle. Se veti ulos tuolin ja istui alas. Hän oli seurapiiriläpyskän jalkamies joka harjoitti kiristystä samalla. Se noukki aina tiedon murusia ja usein provikasta välitti ryöstövinkkejä Kansasin kaupungin ympäristön rosvokoplille.
ellauri238.html on line 38: Hän näyttää musta jumalan parilta, hän, jos sopii, voittavan jumalat, joka istuen vastapäätä vähän väliä sua kazoo ja kuulee makeasti nauravan, kurjalta se repii kaikki aistit minulta: sillä saman tien kun sinuun lesbo vilkaisinkin, mitään ei ole jälellä mulla ääntä suussa, vaan kieli kuivuu, hento liekki nousee jäsenestä, korvat soivat tinnituxesta, yö peittää rekan kaksoisvalot. Luppoaika, katinpoika, sua vaivaa: löysäilystä nautit etkä toiminnasta: laiskottelu tappoi kunkunkin ja särki kaupungit.
ellauri238.html on line 77: Pena Saarikoski on kiven alla Uudessa Valamossa, sitä se yxikin obskyyri kynäilijäbändäri kävi öisin pussaamassa. Hizi kun en muista nimeä. Tero Liukkonen. On se kumma minkäläinen idoli tehtiin tästäkin juoppolallista. Mutta juoppolallejahan on monissa maissa olleet parhaat runoilijat: Li Bai, Du Fu, Anakreon, Omar Khaijam, Baudelaire, Hart Crane, Eikka Leikka, Ismo Alanko, vaikka kuinka monta muuta. Joutilaisuus tekee mestarin myös pullonkallistelussa. Pullot kalisevat, kallot pulisevat. Kaarlo Kramsu ei ollut ainoastaan juoppo, vaan myös kuppanen ja hullu. Non solum sed etiam. Hullujakin runoilijoita ym. kynäilijöitä lienee kokonainen leegio, viinahuuruisia tai muuten vaan hourulaisia. Alexis Kivi, siinä kanssa 1. Hänen loppunsa oli hyvin surkea, kuten varotteli Simo Saarikoski Pentille.
ellauri238.html on line 94: En löydä muistaakseni Kaarlo Kramsun runoa Väinö ja kaverit. Hänellä saattaa olla useampi sen niminen runo, mutta ezimäni runo on Kun Väinö mielin murheisin maan hylkäs isiensä. Siitä on kaksi versiota: Ei sittemmin oo kuitenkaan tuo kannel soinut millin vertaa, Ja vanhempi: Ei sittemmin oo kumminkaan ... koskonkaan. Meillä oli toi Väinölä-kirja Wilhon kirjahyllyssä. Sielun veljien johtohemmo Ismo ei sietänyt Kalevala-mittaa millin vertaa. Onnexi Kaarlo käytti ballaadimittaa, jambista tetrametriä.
ellauri238.html on line 98: Kun Wäinö mielin murheisin Maan hylkäs isiensä, Niin kanteleensa kuitenkin Hän jätti jälkehensä. Ei sittemmin oo kumminkaan Tuo kannel soinut koskonkaan.
ellauri238.html on line 119: Siellä hän oli. Mutta jossakin muussa ulottuvuudessa kuin alkuillasta. Siinä ulottuvuudessa jossa hän nyt oli, minua ei ollut olemassa. Hänen todellisuudessaan oli vain tämä tyttö, Leena, jonka hän oli iskenyt, tai tämä hänet. Minä halusin lompakkoni, avaimeni ja rahat, ja pyysin niitä aluksi sävyisästi ja vähitellen yhä kiivaammin. En saanut mitään vastausta. Minua ei ollut. Räyhäsin siinä aikani, mutta vastareaktion täydellinen puuttuminen sai minut raivostumaan niin, että lopulta sieppasin pöydältä tyhjän viinipullon ja pamautin sillä Penttiä päähän. Ei mitään tehoa. Hän vain ravisteli lasinsirut hiuksistaan. Minä taas viiltelin ranteitani pullon sirpaleilla. Silläkään ei ollut mitään vaikutusta.
ellauri238.html on line 130: En ollut yrittänyt tehdä itsemurhaa, vain päästä puheisiin aviomieheni kanssa ja sitten rauhoittaa mieltäni uimalla meressä. Kotona oli kaksi pientä lasta, Juri oli vasta täyttänyt vuoden, lapsenvahtina olivat serkkuni Tarja ja Riitta, joiden ei pitänyt jäädä yöksi. Sitten pienet lapsemme olisivat aivan järjettömässä tilassa olevan isänsä hoivissa kaksi viikkoa. Sitä oli mahdotonta edes kuvitella. Päätin kertoa lääkärille mistä oli kysymys ja millainen oli tilanne, vaikka arvelin ettei mies ehkä ymmärtäisi. Hän kuitenkin ymmärsi, ja niin minut vietiin poliisiautolla kotiini Etelä-Haagaan.
ellauri238.html on line 140: Tähän se ei loppunut. Karuselli vain kiihtyi ja sekasortoinen epätodellisuus siirtyi Turkuun. Nyt Pentillä oli ladattu ase, Leenan isän sotamuisto-revolveri, kun he lähtivät Turkuun, psykiatri Armo Hormian järjestämään runoseminaariin bussilla, joka vei sinne kirjallista väkeä Helsingistä. Maila oli mukana tällä runoseminaarimatkalla, ja hän soitti minulle kauhistuneena Turusta. Hän sanoi tulevansa ensimmäisellä junalla takaisin ja minun pitäisi valmistautua heti lähtemään.
ellauri238.html on line 157: Ehdotin lääkärille, että molemmat, Pentti ja Leena, pääsisivät pois suljetulta osastolta. Pentti ei voinut päästä sen vuoksi että joutuisi heti poliisin hoteisiin, oli selitys, mutta Leena pääsi. Kun seuraavana päivänä kävin ennen lähtöäni vielä Kupittaalla, Leena oli asettunut nurmikolle Pentin ikkunan alle. Pentti taas oli saanut selliinsä toisen miehen, jonka koko ruumis oli kääreissä. Pentti pelkäsi tätä huonetoveria niin ettei uskaltanut katsoakaan häntä, mutta todellisuudessa mies ei ollut pelottava, hän oli onneton. Hän kertoi minulle, että oli häitään edeltävänä iltana katkaissut kaikki löytämänsä suuret verisuonet, käsistä, jaloista, kaulasta, joka paikasta. Oli silkka vahinko että hän oli hengissä. Ja ihmeellisintä minusta oli se, ettei hän ollut sairaalassa hoidettavana vaan mielisairaalan suljetun osaston sellissä. Vaan sielläpä he olivat. Molemmat onnettomat.
ellauri238.html on line 161: Siitä muistinkin, että olimme Turussa, sen kaaoksen keskellä sopineet Pentin kanssa, että niin kauan kuin lapset olivat pieniä, niin kauan kuin Helena ja Juri kävivät koulua, minä pitäisin heistä huolta, he asuisivat minun kanssani. Sitten kun lapset olisivat isoja, me miettisimme Pentin kanssa, jatkaisimmeko yhdessä vai emme. Olimme myös sopineet, että ainakin yhden vuoden voisin olla nyt rauhassa kotona ja opiskella ranskaa. Muistin myös miten suuressa kiitollisuudenvelassa olin tästä vuodesta Otavan silloiselle kirjalliselle johtajalle, Heikki A. Reenpäälle. Hän järjesti Pentin rahaasiat niin, että Pentti sai Otavalta ja muilta rahastoilta tai säätiöiltä apurahoja tai palkintoja, ja useimmista niistä Pentti sai kunnian ja perhe sai rahat.
ellauri238.html on line 177: Tästä miehestä tulee vielä jotain suurta, lupasi Rauno. - Kaunis nimi. Kivoja runoja, komppasi Tuula-Liina. Tää Tuula-Liinan paljastuskirja näyttäis olevan paikoin aika "happamia sanoi vittu rypäleistä". Dodi! Rypäleitä persiissä! Tää voi nyt vähän kirpasta. Mutta hauska lukea. Saarikoski oli naimisissa neljästi. Hänen vaimonsa ja myös sisaruksensa ovat myöhemmin netonneet Penan julkkiskuvasta laatimalla useita hänen toilailujaan käsitteleviä teoksia. Mies oli kehnonpuoleinen kirjailija ja narsistinen pulzari.
ellauri238.html on line 190: Rauno oli kyllä paha haxahdus. Rauno Setälä (20. heinäkuuta 1939 Loimaa – 25. maaliskuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kulttuurivaikuttaja. Hän oli SKDL:n kulttuurisihteeri vuosina 1964–1971 ja Hämeen Yhteistyö -lehden päätoimittaja 1971–1974. Setälä oli naimisissa Tuula-Liina Puupan kanssa 1963–1965. Raunon toisesta vaimosta ja lapsista ei ole mainintaa, ne olivat kai tavixia. Siinä Rauski oli oikeassa kyllä että laajinkin porvarillinen demokratia on muodollista ja näennäistä ja suurpääoma on aina viime kädessä valmis turvautumaan väkivaltaan, jos se kokee taloudellisen valtansa riittävästi uhatuksi. Niinkuin Mia Berner joka tarttui Penan kanssa kättä pidempään (alla).
ellauri238.html on line 192: Pari päivää seminaarin jälkeen Hormia oli pannut Leenan ja Penan poliisilta turvaan Kupittaan hourulaan, Pentin suljetulle osastolle. Pentti oli ammuskellut Seurahuoneella Leenan kotoa pihistämällä aseella. Pentti ei syönyt lääkkeitään, koska niistä tuli tokkuraan (LOL, entä viinasta?), vaan jakeli niitä muille potilaille. Hän muisti potilaan, joka paskansi hihitellen Penan huoneen nurkkaan, osoitteli läjää sormellaan ja hipsi hihitellen ulos. Kyllä minä ymmärsin, että se oli kommentti mun tuotannosta, Pentti veisteli. Pentti oli leuhka ja Marjukka koppava. Pentillä oli lähes olematon perse. Kai sixi että se oli perse koko mies.
ellauri238.html on line 194: Mutta kekä oli Armo Hormia? Armo Lahja Hormia (31. tammikuuta 1928 Juuka – 11. lokakuuta 1988 Mikkelin mlk) oli suomalainen psykiatri, kirjailija, runoilija, kirjankustantaja ja ties mikä turkulainen kulttuurivaikuttaja. Hän käytti nimimerkkiä Lahja Kömi. Meillä oli vuosikymmenet erään Lahja nimisen käpyläläisen spugen puinen vessankansi, joka hiomisen jälkeenkin tuoxahti vienosti kuselle. Hormioista on mainintoja villapuseroiselta Pentti Kutoselta sekä nyhveröltä Rafu Koskimieheltä toisaalla.
ellauri238.html on line 214: Saarikosken vanhemmat olivat Simo ja Elli (o.s. Snellman - Saska ja Anja saivat väliaikaisen sukunimi-ideansa tästä!). Hänellä oli myös vanhempi veli Ismo ja nuoremmat sisaret Sirkka ja Inkeri. Saarikoski kävi koulua Helsingin normaalilyseossa, jossa hänen koulutovereitaan ja hyviä ystäviään olivat nenäkkäät Matti Klinge ja Anto Leikola. Kaikki vainajia. Niinkuin mekin katoamme kerran.
ellauri238.html on line 216: Penan kirjailijanimi oli Nenä. Naurun piti Nenän mielestä olla rankaisevaa. Sen ei tarvinnut olla parantavaa eikä rakentavaa, kuha sattuu. Hän oli myös aktiivinen kommunisti ja pyrki eduskuntaan vuosina 1966 ja 1970 SKDL:n listoilta, mutta ei tullut valituksi. Prahassa hän ylläpiti suhdetta syyskuussa 1966 tapaamaansa itäsaksalaiseen runoilija Sarah Kirschiin, jonka oli vaikea saada viisumia länteen. Praha on loppu, lähettäkää tshekki.
ellauri238.html on line 218: Hän ei muuttanut juomatapojaan vaan jatkoi valitsemallaan Kekkosen ja Paasikiven linjalla aina kuolemaansa asti. Hän poltti parhaimpina päivinään noin kolme askia norttia. (Punaista vai vihreää? Varmaan punaista, kun siinäkään ei ollut suodinta. Ei vaan vihreää, ainaskin Kulosaaren aikana Henrik Tikkasen tiilitalossa.) Oli lähes jatkuvasti ainakin parin mukin tuiskeessa.
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri238.html on line 231: Kirsch opiskeli aluksi vuosina 1954–1958 biologiaa Hallessa. Vuosina 1963–1965 hän suoritti kirjallisuusopintoja Leipzigissa Johannes R. Becherin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa (nyk. Deutsches Literaturinstitut Leipzig). Hän oli vuosina 1960–1968 naimisissa runoilijakollegansa Rainer Kirschin kanss.a Kirschit tekivätkin yhteistyönä muun muassa runokokoelman Gespräch mit dem Saurier (1965). Hän kirjoitti luontoon liittyvistä aiheista mutta painokkaasti myös politiikan kysymyksistä, kuten demokratiasta ja ihmisoikeuksista, ja joutui lähtemään länteen osallistuttuaan protesteihin Wolf Biermannin karkotuksesta. Kirsch oli DDR:n runouden merkittäviä nimiä. Hän sai lännessä lukuisia palkintoja, kuten Peter-Huchel-palkinnon 1993 ja Georg-Büchner-palkinnon 1996. Saarikosken Penasta ei ole mitään mainintaa. Ingrid oli Ilmaria 2v vanhempi, Tuula-Liina 4v nuorempi.
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri238.html on line 312: Tuula2 ja Pena kikattivat Johnny Walkerin pakinoille Ylioppilaslehdessä niin että Leila-sisko soitti poliisit. Pekka Jaakko Juhani Haukinen, kirjoittajanimi Johnny Walker, (14. syyskuuta 1940 Ylivieska – 1. lokakuuta 1966 Huittinen) oli suomalainen kustannusvirkailija, kriitikko ja kirjailija. Pekka Haukisen vanhemmat olivat Johannes Konstantin Haukinen ja Elma Eliina Ihalainen. Hän pääsi ylioppilaaksi Norssista 1959 ja opiskeli sitten vähän aikaa Helsingin yliopistossa. Haukinen oli naimisissa 1959–1964 Päivi Astrid Rannan kanssa ja vuodesta 1966 näyttelijä Eeva-Maija Haukisen kanssa. Haukinen kuoli syksyllä 1966 liikenneonnettomuudessa. Yhtään Pekan pakinaa ei ole säilynyt nettipolville. Antikvaarista niitä voisi löytyä. Hauskojahan ne ovatkin, myönsi poliisi.
ellauri238.html on line 314: Saarikoski oli naisten mies merkityxessä mammanpoika. Miehiä se ihaili, vihaili tai pelkäsi. Yllättävää sikäli että sitä peukuttavat kriitikot on järkiään olleet miehiä. Ehkä ne on kaikki mammanpoikia. Miehiin, ystäviinsäkin hän suhtautui kylmästi ja varautuneesti, takanapäin ylikriittisesti ja pilkallisesti. Tietysti hänkin kilpaili ja halusi päteä. Hänen piti olla Suomen paras runoilija, sitten Euroopan, sitten maailman ja koko avaruuden. Eikä sekään riittäisi. Sori vaan Pena, ei noilla sepustuxilla vielä kuuhun mennä. Pentti Pentti, työnnä vielä sentti.
ellauri238.html on line 339: Punoittava mies, sorsa vedettynä korville, sorsan alta sojotti joka suuntaan rasvaisia jäykkiä hiustupsuja. Paidan rinnuxilla oli lampareina epämääräistä töhkää. Hän kazoi oikean korvani oh ja sanoi "mpmhh" tai jotain sen tapaista. Lasse on Penan 1 runon se "1 Lasse". Lassea joko inhosi tai hänestä piti hurjasti. Tai sitten häntä inhosi hurjasti. Lasse kesti viinaa 10v pitempään kuin Pena. Selvänä hän ei sanonut mitään muuta kuin "mhöh" tai "mpmhh" tai "pöh" tai "Mitä mänttipää?", ryiskeli, urahteli ja kynsi muniaan tai takapuoltaan, usein molempia yhtäaikaa. Kun hän oli juovuxissa, hänen suutaan ei saanut millään tukituxi. Lassesta sanottiin, ettei hän koskaan pese hampaitaan, koska linnutkaan eivät pese. Lasse vaikutti paljon Penan runouteen. Helppo uskoa. Lassesta ei ole kuvaa netissä, menköön sitten tämä. →
ellauri238.html on line 361: Vaikka Bernhardt olikin pääasiallisesti teatraalinen julkimo, hän päästi monenlaisia ääniä erilaisissa produktioissa. Eräs varhaisimmista oli levyttäminen Thomas Edisonin kotona New Yorkin -vierailulla 1880-luvulla. Monialaisena Benhardt harrasti teatterin lisäksi myös kuvataiteita, kuten maalausta ja kuvanveistoa, sekä mallintöitä. Lisäksi hän julkaisi kirjoja ja näytelmiä. Hän kuoli 78-vuotiaana tekojalkaisena poikansa Ambrosen syliin.
ellauri238.html on line 368: Hän tunsi itsensä aina evakoksi kuten Marquetta Posti. Harvoin nähtyä iljaista, herkkää, poikamaisen avutonta ja melankolista Penttiä Kai Laitinen on nimittänyt ”surun matkalaiseksi” Shakespearen sanoin: Sä olet lehti ruokalassa Resuiseksi selattu Pukuhuoneen korttipakka Ihan loppuun pelattu Sä olet yksin yksinäinen Mä olen yksin yksinäinen Mä olen onnen kerjäläinen... kurjuuden kuningas.
ellauri238.html on line 381: ”Sarah, minulla ei ole tässä maailmassa mitään muuta kuin runoni ja sinut”, Pentti kirjoitti Sarahille, ja lisäsi "Tai no onhan mulla toi Tuula-Liina, se pesee mun alushousuni", hetken tuumittuaan. Sarah vastasi: ”Rakastan sinua enemmän kuin mitään tässä maailmassa.” Hän opetteli suomalaisia sanoja ja lisäsi hoonolla soomella: ”Pentti, älä pane alulle uusia lapsia, silloinhan meillä ei ole yhtään rahaa kun tulen.”
ellauri238.html on line 385: Yxiltä jatkoilta lähdettäessä Pena ja Anneli Sauli kourivat kovasti tampuurissa. Seuraavana iltana menin sovitusti hakemaan Penttiä Hansasta. Hän ei ollut siellä. Portsarilla oli viesti, että odottaisin. Odotin eteisessä. Lopulta hän tuli. Menimme saliin ja istuimme tutun porukan pöytään. Yhtäkkiä Pentti työnsi sormensa nenäni alle ja kysyi kovalla äänellä: - Haiseeks vitulle?
ellauri238.html on line 389: Anneli Helena Sauli (vuodesta 1965 oik. Pakkasvirta, o.s. Savolainen, vuosina 1956–1965 Lindman, Saksassa taiteilijanimenä Ann Savo; 6. elokuuta 1932 Pyhäjoki – 15. maaliskuuta 2022 Helsinki) oli savolainen näyttelijä. Eipäskuin pohojalaanen, vaikka mustalaanen ja punikki. Hän oli usein miesten vallankäytön kohteena, mutta paljon myös yxinäisessä käsikäytössä. Hän kirjoitti yhdessä Tuula-Liina Variksen kanssa muistelmakirjan Elämäni on minun, nakukuvat yhteisen.
ellauri238.html on line 398: Saarikoski istui lentokoneessa paluumatkalla Bretagnesta Osloon lehtimiehen vieressä, joka kehui kirjoittaneensa kolme kirjaa. Hän kysyi, onko Saarikoskikin kirjailija, kun tällä on kirjoituskone matkustamossa.
ellauri238.html on line 400: ”Kerroin hänelle asian todellisen laidan. Että minä olen merkittävin Euroopassa nyt elävä runoilija. Se (että sanoin niin) ei hämmästyttänyt häntä. Hän sanoi ehkä kuulleensa nimeni mutta luulleensa että minä olen filmitähti tai Formula ykkösen ajaja.” LOL, tällä parralla, sehän sotkeutuisi vaihteistoon.
ellauri238.html on line 544: Pekka Antti Aunus Kejonen (18. heinäkuuta 1941 Kuopio – 10. syyskuuta 2020 Vilppula) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja jazz-muusikko. Häntä pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä. Kejosen taiteilijanura alkoi Kuopiossa 1960-luvulla, millä vuosikymmenellä hän saavutti myös suurimman suosionsa. Hän kertoi lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen. Kejonen joi hampaansa ja nilkutti kepin varassa. Silti hakkasi Penan elinvuosissa toinen käsi selän takana.
ellauri238.html on line 578: Marjukka oli parempi rapsuttaja kuin Tuula-Liina, mutta Tuula-Liina kylvettää ja ajaa parran paremmin. Otavan rahahanat tiukkenevat. Mistä rahaa? Armo Hormia lainaa tonnin, esiintyy koppavasti ja riehuu kännissä kuin hunni. Penan mielestä Armo saa puristella lupaa pyytämättä Puupan tissejä, koska hän on poikkeuksellisen älykäs. Armo Hormia oli hullu kuin pullosta tullut ja vähintään yhtä paha densa kuin Pena. Ja pihi, karhusi pummisedän ottamaa vippiä oikeusteize Tuula2lta. Armo veti naisilta tamponeja pillusta ja työnsi sormen tilalle. Saako tehdä mitä tahansa jos on poikkeuksellisen älykäs? Pena: kyllä saa. Hän ajattelee izeään. Yliopiston älykkäimpiä miehiä.
ellauri238.html on line 596: Kaasalainen teki itsemurhan ampumalla. Hänen entinen vaimonsa Marjukka oli päätynyt samaan ratkaisuun kolme vuotta aiemmin mietittyään eri vaihtoehtoja. Liitto oli lapseton ja oli ajautunut asumuseroon ennen vaimon kuolemaa. Kaasalainen on kasattu Mouhijärven kirkolle.
ellauri238.html on line 631: Hänen vihkonsa alkoivat olla täynnä täysin sekopäisiä tekstejä ja piirroksia, joita hän ylpeänä esitteli monille muillekin kuin minulle. Sydäntä särki, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt teeskentelemään, että hänen raapustuksensa olivat suurenmoista kaunokirjallisuutta. Siitä taas Pentti loukkaantui kuin pikkupoika: miten voi nero elää, jos ei edes vaimoltaan saa hyväksymistä ja ymmärrystä? Ei kyllä Seijakaan suin surminkaan jaxa kuunnella enää mun paasauxia.
ellauri238.html on line 660: – Nyt olemme olleet yhdessä vuoden päivät. Yhtä hyvin voimme asua samassa asunnossa, uutisankkurilegenda Eva Polttila kertoo muuttopuuhien keskellä. Muuttaako Touko Käpylään vaiko Eeva Toukolaan? Ei, molemmat muuttivat johkin kerrostaloläävään. Moni Polttilan ja Yrttimaan ikätoveri saattaa suunnitella kohta jo palvelutaloon muuttoa. Rakastettu uutisankkurilegenda viettää vireää elämää. Hän ulkoiluttaa puolisonsa lisäxi koiraa kolmesti päivässä ja puuhailee kaikenlaista mökillä.
ellauri238.html on line 699: Untola oli sisällissodassa punaisten puolella. Hän oli Työmies-lehden toimituksessa Helsingin valtaukseen saakka, ja lehden 12. huhtikuuta ilmestynyt viimeinen numero oli Untolan yksin toimittama. Viimeinen numero ehdittiin painaa, mutta sen jakelu jäi kesken saksalaisten joukkojen edettyä Helsingin keskustaan.
ellauri238.html on line 701: Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan kompastuneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanoivat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:
ellauri238.html on line 703: »Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli 'pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin'. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö rva Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.»
ellauri238.html on line 714: Pentin suomentamaa Rothin Portnoyn tautia odotin sivu sivulta, se on niin mielipuolisen hauska ja traaginen. Kyllä oli Pepullakin naisistansa ties mitä harmia. Hänen mielestään minun työni oli täysin tyhjänpäiväistä ja yhdentekevä. Etkö sinä ymmärrä että sinun tärkein tehtäväsi on olla minun vaimoni ja hoitaa minua? En ehdi lasta hakemaan kun pitää ryypätä! Sitäpaizi lapsi vie liikaa sinun aikaasi! Minuunhan sinun pitää keskittyä. Tarpeisiini kuuluu täydellinen vapaus ja oikeus tehdä mitä haluan. Muuten ei kirjoittaminen suju. Pena ei käynyt kaupassa, ei laittanut ruokaa, tiskannut, auttanut siivouxessa. Hän ei tyytynyt vain olemaan poissa, hän toi kapakoista iskemiään naisia kotiin ja nai niitä nakkena olohuoneen lattialla, kun tulin kesken töiden lasta hakemasta puistosta. Lopulta Tuula2lta meni pinna ja se heitti Penan pihalle. Pena sanoi meediaan että se oli hän joka vain "jotenkin kyllästyi", vaimo oli tyhjiin juotu pullo. "Jokaisen naisen olen jättänyt ja antanut lahjaxi sen luulon että nainen jätti mut." Hahaa pettyneen miehen puhetta pihalta perse ruvella.
ellauri238.html on line 716: Pentti oli super kusipää, onnexi se kuoli suht nuorena. 1/3 sen maxasta oli arpikudosta jo 1973. Antti Hyryn mielestä Keravan talo oli penalaisille liian suuri. Leveitä lautoja. Aitta. Uuni. Oli siinäkin toinen turrvelo. Pena heittää Tuula2n tarjoamat appeet seinille jos ne ei jostain syystä kelpaa sille. Hän ei mukista huoli keittoa. Hän ei syö einexiä. Tuula2 oli laiska, tyhmä ja ruma. Pena oli ahkera, älykäs ja kaunis. What a laugh. Legenda jo eläessään. Vanha, rappeutunut, viinaan kuollut, säälittävä Leino. Pentti istuu keittiössä silmä hädin tuskin auki, kaze harmaana. Pöydällä kossupullo, roskixessa toinen, räkäisiä nenäliinoja, likaisia astioita, pölyä, sotkua, vaatteita hujan hajan, hajua ja törkyä. Pentti tukkihumalassa, viinasta vetelänä, puolitajuttomana, savukkeenpätkä sormissa, jotka ovat laihat ja keltaiset kuin kanan varpaat, toinen tupakka käryämässä täydessä tuhkakupissa, kolmas matolla, johon on jo palanut reikä. Juoppoputki, juopporemmi, juopporeissu, on se kumma miten viina miestä syö. Kaiken lisäxi se on vielä pahaa.
ellauri238.html on line 718: Tuula2 lakkaa soittelemasta kapakoihin perään. Pentti soittaa ja ilmoittautuu. Pidä hauskaa sanoo Tuula2. En minä tuostakaan asenteesta pidä, Pentti marisee. Tässä on jotain hämärästi tuttua... Alkoholisti, tyypillinen tapaus. Tuula2 syö kiukuspäissään koko purkin Penan diapameja, mutta vazahuuhdellaan. Pentti neuvoo: seuraavalla kerralla liuota tabut koskenkorvaan, ei tuolla lailla saa ketään hengiltä. Hysteerikko, neurootikko, et tajua kuinka suurenmoisen ja nerokkaan ihmisen kanssa olet naimisisissa! Pentille ei kukaan ole minkään arvoinen. Kun on käytetty, heitetään menemään. Vizi tää on suoraan narsistipentujen käsikirjasta. Pena siirtyy lennossa Tuula2sta Mia Berneriin. Saattaen vaihdettava. Hän oli jo kirjoittanut monta rakkausrunoa Mialle, joka oli ihana ja lihava ja jonka rinnalla minä kaikin puolin olin pelkkä lelu. Myös sängyssä, hän korosti. Hän esitteli runoja innoissaan: eikös ole kauniita? Mia oli norjalainen terästehtailijan tytär, Carl-Erikin ikiä, 1923 syntynyt eli Penaa 14v vanhempi, sopiva äitihahmoxi, ja sillä oli varaa pitää Pena koskenkorvissa. Ei kyllä mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin.
ellauri238.html on line 722: Elämä on astia, joka täyttyy kunnes alkaa reunan yli kusi läikkyä. Silloin on Teppo kannettava pihalle ja tyhjennettävä. My cup runneth over. Hän oli izekeskeinen, hän oli narsisti, mutta selvänä hän saattoi olla ihanakin. Vahinko vaan että Pentti ei järin tykännyt olla selvänä. Hänessä oli perussuru, jota kukaan ei voinut poistaa. Hän ei loppupeleissä oikein perustanut Pentistä.
ellauri238.html on line 759: Zbigniew Herbert (1924 Lviv, Puola– 1998 Varsova, Puola) oli ukrainalais-puolalainen runoilija ja moralisti. Hän käsittelee tuotannossaan ajankohdan ongelmia historian ja humanistisen kulttuuriperinteen näkökulmasta. Hän on kirjoittanut myös kuunnelmia ja esseitä. Jussi Rostin suomentama Herbertin runojen kokoelma Kyynelten teknologiasta (WSOY, 2005) on saanut 2006 Kimityskarhu-palkinnon. Pentti Saarikosken suomennosten alkukielestä ei ole varmuutta, sillä Herbert kirjoitti myös englanniksi.
ellauri238.html on line 851: Beelzebub rakastaa taidetta. Hän ylpeilee, että hänen kuoronsa, runoilijansa ja maalarinsa ovat melkein taivaansinisiä. Sillä, jolla on parempaa taidetta, on parempi hallitus - se on selvää. Pian he voivat kilpailla kahden maailman festivaalilla. Ja sitten näemme, mitä Dantesta, Fra Angelicosta ja Bachista on jäljellä.
ellauri238.html on line 943: Jaakko ja hänen koko perheensä olivat jättäneet setänsä Laabanin ja olivat menossa takaisin kotiin isänsä Iisakin luo Mamreen (Hebron). He pysähtyi Shekhemissä, joka oli myös Hamor Horisijan pojan nimi, joka oli arvostetumpi kuin kukaan hänen klaanissaan. Shechem "otti ja makasi" Dinahin, Jaakon ja Lean tyttären, kanssa. Shekhem pyysi isäänsä "hankkimaan minulle tämän tytön vaimoksi", mutta mitä Shekhem oli mennyt tekemään herätti raivoa Israelissa. Jaakko ja pojat sopivat antaa Shekhemin mennä naimisiin Dinahin kanssa ja myös "mennä naimisiin heimot keskenään", jos KAIKKI Shechemin miehet ympärileikattaisiin. No sovittu. "Tuskansa kolmantena päivänä" Dinahin veljet Levi & Simeon kuitenkin "etenivät kaupunkia vastaan (vastoin sopimusta mutta) ilman ongelmia & murhasi kaikki miehet ja otti heidän sisarensa Dinahin." Sitten loput Jaakon pojista "seurasivat teurastusta" ja ottivat mitä tahansa he halusivat kaupungista, mukaan lukien wealth, naiset, lapset, ryöstösaalista & katraita. Jaakko oli kauhuissaan. Hän käski perhettään "hankkiutua eroon vieraista jumalista, puhdistakaa itsenne ja pukekaa päällenne puhtaat vaatteet... koska pojat nyt me mennään Beeteliin", jossa hän rakentaisi alttarin (ainoalle oikealle väärentämättömälle) Jumalalle. Kun he lähtivät Shekemistä, jumalaton kauhu putosi ympäröiviin kaupunkeihin tolleen noin, niin ettei kukaan ajanut heitä takaa. Tää on 1 rumimpia lukuja juutalaisten uroteoissa. Siihen on viitteitä jo monissa albumeissa, esim. albumissa 171.
ellauri240.html on line 59: Joyce Diane Brothers (1927-2013) oli amerikkalainen psykologi, televisiopersoona, neuvoja, kolumnisti ja kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ensimmäisen kerran vuonna 1955 voittamalla pääpalkinnon amerikkalaisessa peliohjelmassa The $64,000 Question. Pikku-Aune oli aivan ilmiselvä juutalainen, os. Bauer, siskokin nai jonkun Goldsmithin. In 1949, she married Milton Brothers, who later went on to become an internist. 40 years later in 1989, Brothers lost her husband to bladder cancer. Following the death of her husband, Brothers fell into a state of depression for a year and contemplated suicide (at 62); however, she used her own self-help work to achieve inner peace and happiness. Brothers and her husband had a daughter, four grandchildren and two great-grandchildren.
ellauri240.html on line 67: Me tiedämme, että miehet ovat luonnostaan epävarmoja. Muistatteko Eevaperiaatteen? Jokainen alkio syntyisi naispuolisena ellei täsmälleen oikealla hetkellä olisi solmittu lukuisia yhteyksiä. Miehen epävarmuus alkaa kohdussa, sanoo puolixi miespuolinen tohtori Walter J. Ong, St.Louisin yliopiston humanistisen sielutieteen professori ja jesuiittapastori. Hän tietää vaikkei ole ize kokeillut. Jeesus on kertonut.
ellauri240.html on line 183: Heti siv. 12 alkaa tv-sarja lähtä longixi verrattuna Grace Metaliouxen alkuteoxeen: Rodney oli suurihahoinen 14-vuotias, jolla oli musta, kiharainen hiuskuontalo ja paxuhuulinen suu. Jonakin päivänä hän saa rangaistuxensa, mutta vasta saatuaan depressiivisen Allisonin pillua. Hän on naisista kaunein minkä tiedän. Myös pienet rinnat prinsessallani siedän. Hattu on moitteeton ja hyvä myös ryhti vartalon. Ruudun takaa tyttöni katsoo vain.
ellauri240.html on line 201: Metalious kärsi maksakirroosista vuosien runsaan juomisen seurauksena. Hän kuoli 25. helmikuuta 1964 39-vuotiaana. "Jos minun pitäisi tehdä se uudestaan", hän sanoi kerran, "on helpompaa olla köyhä. Ennen kuin minä onnistuin, olin yhtä onnellinen kuin kukaan muu." Hänet on haudattu Smith Meeting Housen hautausmaalle Gilmantonissa.
ellauri240.html on line 203: Tuntia ennen kuolemaansa Metaliousin lopullinen rakastaja John Rees vakuutti Metaliousin allekirjoittamaan testamentin, joka jätti hänelle koko omaisuutensa, ja ymmärsi, että tämä huolehtisi hänen lapsistaan. Hänen perheensä pystyi mitätöimään testamentin, mutta turhaan, koska hänen omaisuutensa osoittautui maksukyvyttömäksi vuosien ylellisen elämän, anteliaisuuden "ystäville" ja agentin kavaltamisen vuoksi. Kuollessaan hänellä oli pankkitilejä yhteensä 41 174 dollaria ja velkoja yli 200 000 dollaria. Ei helkkari, mitä sievistelyä! tässä on Metaliousin tosi tarina, karhennettu turtana:
ellauri240.html on line 254: Allen Stewart Konigsberg, virallinen nimi nyttemmin Heywood Allen, s. 1. joulukuuta 1935 Brooklyn, New York, Yhdysvallat) on 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun tunnetuimpia ja keljumaisimpia yhdysvaltalaisia elokuvaohjaajia ja koomikoita. Hän käsikirjoittaa ohjaamansa elokuvat ja myös näyttelee useimmissa niistä.
ellauri240.html on line 256: Maria de Lourdes Villiers Farrow eli Mia Farrow (s. 9. helmikuuta 1945 Los Angeles, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänen vanhempansa ovat aussi ohjaaja John Farrow ja irkku näyttelijä Maureen O’Sullivan. Hän on kolmas Farrowin ja O’Sullivanin seitsemästä lapsesta. Farrow sairasti yhdeksänvuotiaana polion ja joutui vuodeksi hengityslaitteeseen, mutta toipui elolle.
ellauri240.html on line 268: Timon pettyi kanssa-apinoihin niin, että eristi itsensä muista punapepuista. Hänen kerrotaan päästäneen seuraansa ainoastaan Alkibiadeen. Komediakirjailijat Aristofanes ja Platon sanovat Timonin arvostaneen Alkibiadesta siksi koska katsoi tämän vielä jonakin päivänä tulevan vahingoittamaan Ateenaa pahasti. Ei vaan koska sillä oli kokko komea.
ellauri240.html on line 270: Timonin kerrotaan myös kuolleen ihmisvihansa seurauksena. Hän putosi alas päärynäpuusta ja satutti jalkansa. Hän kuitenkin kieltäytyi lääkärinavusta, jolloin märkinyt haava surmasi hänet. Vielä Pausaniaan (se rupinaamainen kaveri joka varsin valehteli Korinnasta) aikana Ateenassa tunnettiin Akatemian läheisyydessä sijainnut rakennus nimeltä Timonin torni. Timonin hauta oli kuitenkin jo tuolloin ilmaston lämpenemisen ansiosta jäänyt meren peittoon.
ellauri240.html on line 305: Chimamanda Ngozi Adichie (s. 15. syyskuuta 1977 Enugu) on nigerialainen kirjailija. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 2006 ilmestynyt Biafran sodasta kertova romaani Puolikas keltaista aurinkoa (2006). Adichien teoksia on käännetty yli 30 kielelle.
ellauri240.html on line 307: Adichie varttui Nigeriassa Nsukkan yliopistokaupungissa keskiluokkaisessa perheessä viidentenä kuudesta lapsesta. Hänen isänsä James Nwoye Adichie oli matematiikan professori yliopistossa ja äiti Grace Ifeoma Adichie "työskenteli yliopistossa hallinnollisissa tehtävissä". Etniseltä alkuperältään Adichie on igbo. Sen kansallislaulu on siis Finlandia, ja sen porukat koittivat Biafran sodassa epäonnistuneesti lähteä Nigerian liittovaltiosta Nigerin suiston öljyvarat kainalossa.
ellauri240.html on line 309: Adichie opiskeli Nigeriassa lääketiedettä ja farmasiaa, mutta keskeytti opinnot ja muutti 19-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Aina nää kynäilijät lähtee kesken opintojen. Tai oikeammin, niistä tulee kynäntyöntäjiä koska ne ei pääse opintoja loppuun. Näitähän meillä on ihan kotivaroixi. Hän opiskeli viestintää ja valtio-oppia ja valmistui kandidaatiksi vuonna 2001 Eastern Connecticut State Universitystä. Vuonna 2003 Adichie suoritti maisterin tutkinnon luovassa kirjoittamisessa Johns Hopkinsin yliopistossa. Hän suoritti toisen maisterin tutkinnon Afrikan tutkimuksessa Yalen yliopistosta vuonna 2008. Olis tehnyt MD:n niin ei ois tarvinnut näitä päntätä. Tai hei, Chimananda on varmaan ansainnut kynäilyllä enemmän kuin konsanaan tohtoroinnilla, eikä ole yhtä pahaa aidsin ja ebolan riskiä.
ellauri240.html on line 446: myöhästymiseen on aina jokin syy. Ehkä se on hänen tapansa potkia tutkainta vastaan. Hän ei ehkä tahdo istua Axan hännän alla. Hän ei ehkä pidä sinusta. Lyöminen alkaa kun miehelle on kertynyt enemmän paineita kuin hän jaxaa kestää. Kun asiat eivät suju hänen tavallaan, hän hakkaa sinua. Se on vaaratonta pientä kapinointia, mutta lapsellista.
ellauri240.html on line 484: V: Puolisoilla on oikeus periä toisiltaan niin kauan kuin heidän avioliittonsa on voimassa. Sillä, että vaimo on hyvä miehelleen tai että hän on Nashiz, ei ole tässä suhteessa merkitystä. Tämä johtuu siitä, että Allah (Ylistetty olkoon Hän) sanoo: Siitä, minkä vaimosi jättävät, sinun osuutesi on puolet, jos heillä ei ole lasta; mutta jos he jättävät lapsen, saat neljänneksen siitä, mitä he jättävät sen jälkeen, kun he ovat maksaneet testamentin tai velat. Siitä, jonka jätät, heidän (vaimonne) osuus on neljännes, jos et jätä lasta; mutta jos jätät lapsen, he saavat kahdeksasosan siitä, mitä jätät sen jälkeen, kun olet maksanut testamentin tai velat. (osanumero 16; sivunro 505) Siten Allah (Kunnia olkoon Hän) yhdisti edellä mainitun perintöpäätöksen avioliittoon, joka on edelleen voimassa kysymyksessä mainitussa tapauksessa. Allah suokoon meille menestystä. Rauha ja siunaukset olkoon profeetta Muhammedillemme, hänen perheelleen ja kumppaneillemme. Piiskaa nahjuxille.
ellauri240.html on line 494: Rainn Dietrich Wilson. (s. 20. tammikuuta 1966 Seattle, Washington), hän on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten roolistaan Dwight Schrutena televisiosarjan Konttori yhdysvaltalaisessa versiossa. Hän ei saanut tähtiosaa, eikä sivuosastakaan Emmyä. Hän tuli tähtien shakkiottelussa toisexi. Outside of acting, Wilson published an autobiography, The Bassoon King, in 2015, and co-founded the digital media company SoulPancake in 2008. In 2022, On November 10, 2022, Wilson changed his name on social media to Rainnfall Heat Wave Rising Sea Levels Wilson in an effort to raise awareness about climate change, though he did not legally change his name.
ellauri241.html on line 62: Lamia (/ˈleɪmiə/; Kreikka: Λάμια), muinaisessa kreikkalaisessa mytologiassa, oli lapsia syövä hirviö, ja myöhemmässä perinteessä sitä pidettiin eräänlaisena yöllä ahdistavana henkenä (daemon, succubus). Varhaisimmissa tarinoissa Lamia oli kaunis muinaisen Libyan kuningatar, jolla oli suhde Zeuksen kanssa. Tämän oppimisen jälkeen Zeuksen vaimo Hera ryösti Lamialta lapsensa, Zeus-suhteensa jälkeläiset, joko sieppaamalla tai tappamalla heidät. Hänen lastensa menetys ajoi Lamian hulluksi, ja kostoksi ja epätoivoksi Lamia nappasi kaikki löytämänsä lapset ja söi heidät suihinsa. Julmien tekojensa vuoksi hänen fyysinen ulkonäkönsä muuttui rumaksi ja hirvittäväksi kuin isovenäläisillä. Zeus antoi Lamialle profetian voiman ja kyvyn ottaa pois ja palauttaa silmänsä, mahdollisesti siksi, että Hera kirosi hänet unettomuudesta tai koska hän ei enää voinut sulkea silmiään, niin että hänen oli pakko aina obsessata kadonneista lapsistaan.
ellauri241.html on line 66: Runo kertoo, kuinka jumala Hermes kuulee nymfistä, joka on kauniimpi kuin kaikki. Hermes, joka etsii nymfiä, törmää sen sijaan Leimiään, joka on loukussa käärmeen muodossa. Hiän paljastaa hänelle aiemmin näkymättömän nymfin ja vastineeksi hän palauttaa hiänen ihmismuotonsa. Hän lähtee etsimään Korintin nuorukaista, Lyciusta, kun taas Hermes ja hänen nymfinsä lähtevät yhdessä metsään tekemään arvaa mitä. Lyciuksen ja Leimiän suhde kuitenkin tuhoutuu, kun viisas Apollonius paljastaa Leimiän todellisen henkilöllisyyden heidän hääjuhlissaan, minkä jälkeen hiän näennäisesti katoaa ja Lycius kuolee suruun. Tää läppä taitaa olla sukua sille Starbucks jenkki kahvipaikan merenneidolle Melusinelle, sehän painui kanssa huizin nevadaan kun joku kertoi ezillä on kalanpyrstö, tai oli ollut ainakin. Huoh. No jo on leimiä.
ellauri241.html on line 126: She was a gordian shape of dazzling hue, Hän oli Gordionin muotoinen, häikäisevän sävyinen,
ellauri241.html on line 138: Her head was serpent, but ah, bitter-sweet! Hänen päänsä oli käärme, mutta ah, katkeransuloinen!
ellauri241.html on line 139: She had a woman´s mouth with all its pearls complete: Hänellä oli naisen suu kaikkine hörteineen:
ellauri241.html on line 143: Her throat was serpent, but the words she spake Hänen kurkkunsa oli käärme, mutta sanat, jotka hän puhui,
ellauri241.html on line 176: She tastes unseen; unseen her nimble feet Hän maistaa näkymättömänä; Näkymätönnä hänen ketterät jalkansa
ellauri241.html on line 179: She plucks the fruit unseen, she bathes unseen: Hän poimii hedelmiä näkymättömästi, hän kylpee näkymättömänä:
ellauri241.html on line 188: Her loveliness invisible, yet free Hänen kauneutensa näkymättömänä, mutta silti vapaana Vaeltaakseen
ellauri241.html on line 221: She felt the warmth, her eyelids opened bland, Hän tunsi lämmön, hänen silmäluomensa avautuivat,
ellauri241.html on line 255: She fled into that valley they pass o'er Hän pakeni laaksoon, jonka kautta kuljetaan Khersoniin
ellauri241.html on line 301: She saw the young Corinthian Lycius Hän näki nuoren kriminkasakan Lykiuksen vaunuissa
ellauri241.html on line 306: He would return that way, as well she knew, Hän palaisi sitä tietä, kuten hän tiesi,
ellauri241.html on line 320: His phantasy was lost, where reason fades, Hänen mielikuvituksensa katosi sinne, missä järki hämärtyy,
ellauri241.html on line 324: His silent sandals swept the mossy green; Hänen hiljaiset sandaalinsa läpsyttivät sammaloitunutta viheriötä,
ellauri241.html on line 327: His mind wrapp3d like his mantle, while her eyes Hänen mielensä kietoutui hänen vaippaansa, kun hiänen silmänsä
ellauri241.html on line 332: He did; not with cold wonder fearingly, Hän teki; ei kylmällä ilmeellä pelokkaasti,
ellauri241.html on line 373: Tiptoe with white arms spread. He, sick to lose varpaankärkeen valkoiset käsivarret levittäen. Hän, sairaana menetettyään
ellauri241.html on line 461: His features Lycius! wherefore did you blind Hänen piirteitään Lycius! miksi sokaisit
ellauri241.html on line 467: While yet he spake they had arrived before Hänen vielä puhuessaan he olivat saapuneet
ellauri241.html on line 497: He might have given the moral a fresh frown, Hän olisi saattanut tuoreesti rypistää moraalia,
ellauri241.html on line 522: His spirit passed beyond its golden bourn Hänen henkensä kulki kultaisen häkin yli meluiseen
ellauri241.html on line 531: "Why do you think?" return'd she tenderly: "Mitäs luulet?" Hän vastasi hellästi:
ellauri241.html on line 536: He answer'd, bending to her open eyes, Hän vastasi kumartuen hänen avoimiin silmiinsä,
ellauri241.html on line 565: His passion, cruel grown, took on a hue Hänen intohimonsa, julmasti kasvanut, sai sävyn
ellauri241.html on line 605: His foolish heart from its mad pompousness, Hänen typerää sydäntään sen hullulta mahtipontisuudelta,
ellauri241.html on line 653: His patient thought, had now begun to thaw, Hänen aivopotilaan ajatuksensa, olisi nyt alkanut sulaa,
ellauri241.html on line 656: He met within the murmurous vestibule Hän tapasi murisevassa lämpiössä
ellauri241.html on line 737: By her glad Lycius sitting, in chief place, Hänen vierellään iloinen Lycius istuu päällikköpaikalla,
ellauri241.html on line 754: He gazed into her eyes, and not a jot Hän katsoi hiänen silmiinsä, eikä hiukkastakaan
ellauri241.html on line 803: He look'd and look'd again a level No! Hän katsoi ja katsoi taas tasaisesti "Ei!"
ellauri241.html on line 901: She stood in tears amid the alien corn; Hän seisoi kyyneleissä ulkomaisen maissin keskellä;
ellauri241.html on line 922: Runsas 200 vuotta sitten John Keats kirjoitti pitkän romanttisen runoelman Endymion. Endymion on nuori paimenkuningas, joka rakastuu kuun jumalattareen, Cynthiaan. Hänet tuomitaan elämään nukkuen ikuisesti nuorena pysyen luolassa kuun jumalattaren rakastajana. Ei mitenkään paha tuomio, verrattuna Turun Kakolaan!
ellauri242.html on line 91: Oehlenschlägerin merkitys Tanskan kirjallisuudessa on hyvin suuri. Hän muun muassa käänsi ensimmäisenä huomiota muinaisaikaan ja skandinaavisiin jumaluustaruihin.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri242.html on line 166: Perventsevin toisesta maailmansodasta kertova romaani ”Varjele kunniaa nuoresta pitäen” (Tšest s molodu, 1948) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949. Samana vuonna hänet palkittiin Igor Savtšenkon ohjaaman elokuvan ”Kolmas isku” (Treti udar, 1948) käsikirjoituksesta. Kirjailija on saanut myös Leninin kunniamerkin. Hänen avoimen propagandististen teoksiensa taiteellinen arvo on vähäinen. Taide ja propaganda näät hikisesti yhteen soppii, ja silloinkin vaan jos propaganda puhaltaa meikäläisten koppiin. Toisen kautta eipä sanokaamme ruozalaisissa dekkareissakaan ole mainittavasti taidearvoja.
ellauri242.html on line 245: Aleksandra Mihailovna Kollontai (ven. Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й, o.s. Domontovitš, ven. Домонто́вич; 31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Pietari – 9. maaliskuuta 1952 Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.
ellauri242.html on line 249: Päästyään eroon pikkuserkusta Aleksandra Kollontai ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi ja vallankumoukselliseksi. Hän oli kommunistinen feministi ja näki, että vain kommunismi voisi vapauttaa naiset. Vuonna 1898 hän matkusti Zürichiin Sveitsiin opiskelemaan. Palattuaan 1903 hän kirjoitti tutkimuksen Suomen työläisten elämästä. Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen hajottua menševikeiksi Juli Martovin johdolla ja bolševikeiksi Vladimir Leninin johdolla 1903, Kollontai ei myötäillyt kumpaakaan osapuolta. Bolševikkeihin hän suhtautui epäluuloisesti ja liittyi viimein menševikkeihin.
ellauri242.html on line 251: Kollontai joutui pakenemaan ulkomaille vuonna 1908. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän oli Tirolissa valmistelemassa kansainvälistä naisten kongressia Wienissä. Rosa Liebknecht sai järjestettyä hänet puolueettomiin maihin sodan alta. Hän liittyi bolševikkeihin 1914 palatessaan Venäjälle.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri242.html on line 272: Tyyne Leivo suoritti keskikoulun 1918 Helsingin uudessa tyttökoulussa. Hän opiskeli vuosina 1925–1929 Kansalaiskorkeakoulussa tähdäten sanomalehtitutkintoon mutta ei saattanut tutkintoa valmiiksi. Hän meni vuonna 1937 naimisiin Bror Nils Larssonin kanssa.
ellauri242.html on line 273: Leivo-Larsson oli ensimmäinen suurlähettilääksi nimitetty suomalainen nainen. Hän oli myös Pohjoismaiden ensimmäinen hallitusta johtanut nainen toimiessaan pääministeri Reino Kuuskosken sijaisena vuonna 1958.
ellauri243.html on line 96: Anne Frank-lookalike Shosanna hoitaa elokuvateatteria Pariisissa valehenkilöllisyyden turvin. Hän tapaa saksalais-suomalaisen tarkka-ampujan Simo Häyhän (Fredrik Stollen), joka kaatoi 250 vihollista yhden taistelun aikana. Häyhän on määrä esittää izeään nazien propagandaelokuvassa Stolz der Nation (Kansakunnan ylpeys). Shosannaan sen jutkutaustasta tietämättä ihastunut Häyhä vakuuttaa (? taivuttaa) Joe Goebbelsin siirtämään elokuvan ensi-illan Shosannan elokuvateatteriin. Shosanna suunnittelee rakastajansa Marcelin (pätkän ranskalaisvahvistus, yhtä merkittävä kontribuutio kuin sammakoilla viime sodassa) kanssa ensi-iltaan osallistuvien natsijohtajien tappamista sytyttämällä teatterin tuleen. Meneehän siinä mukana muutama sata pahaa-aavistamattomia ydinsaxalaisia, mutta väliäkö hällä, koko Saxan kansahan on yhtä syyllinen. Inter arma silent leges! Ihan sama tematiikka muuten kuin Dan Steinbockin Andromeedassa. Vittu onnää tosi mieltä nostattavia juttuja, etten sano kääntäviä.
ellauri243.html on line 111: Kylen omaelämäkerta, "Amerikkalainen sala-ampuja: Amerikan tappavimman sala-ampujan elämäntarina", julkaistiin tammikuussa 2012. Kaksi vuotta myöhemmin "American Sniper", elokuvasovitus hänen kirjaansa, jonka ohjasi Clint Eastwood ja jossa näytteli Bradley Cooper, teki kansallisen sensaation. Kyle esiintyi Conan O'Brienin keskusteluohjelmassa ja NBC:n tosi-tv-ohjelmassa "Tähdet ansaizevat raitoja". 10 vuoden palveluksen jälkeen Kyle jätti armeijan pelastaakseen avioliittonsa. Hänet erotettiin kunniallisesti vuonna 2009 ja hän sai yhden Hopeatähden ja neljä Pronssitähtimitalia V-mäisellä laitteilla urheudesta. Hänen kokonaistuloxensa oli 150 varmaa raatoa 10v aikana. Häyhä ja Stollen nauraisivat sille kämmeniinsä.
ellauri243.html on line 238: julkkisparit Hänellä on ollut useita suhteita muihin julkkiksiin, mukaan
ellauri243.html on line 581: "Herra on puhunut" oli prof. Aamoksen suosikki. Aamos päättää profetiakirjansa viimeiseen näkyyn Herrasta, joka seisoo alttarin vieressä ja käskee tuhota temppelin ja tappaa kaikki ihmiset. Tuomion sanoma - jota opetetaan koko kirjassa - saavuttaa huipentuman tässä viimeisessä luvussa. Pakotietä ei ole. Kaikki, jotka hylkäsivät Herran, tuhotaan. sanoo Herra, sinun Jumalasi. Herra on puhunut. Ugh. (Hyi.) Aamos päättää ankaran tuomion kirjansa tähän viimeiseen toivon sanomaan. Daavidin dynastia palautetaan kirkkaudella ja hän näyttää Herran muille kansoille. Heidän satonsa on runsasta, heidän kaupunkinsa asutetaan uudelleen ja he korjaavat palkkionsa rauhassa. Jumala istuttaa heidät heidän maalleen, jotta he eivät enää koskaan kärsisi menetyksiä. Huomaa, että nämä Aamoksen lupaukset ovat vielä edessä. Herran suu on puhunut (Jes. 1:20, käärien sen:) "Hän täyttää vielä sinun suusi naurulla" (Job 8:21)
ellauri243.html on line 587: Hänen kumppaninsa loisti mielihyvästä suunnatessaan voimakkaan etsintälaitteen heidän edessään olevien siirtolaisten kasvoille sokaisemalla heidät välittömästi. "Tämä on Yhdysvaltain rajavartiolaitos. Pudota kaikki omaisuutesi ja nosta kätesi!"
ellauri243.html on line 667: Pahrumpassa asui joku libertariaani joka on onnexi jo kuollut keuhkoemboliaan.
Libertarian Party (LP) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, aika lailla Liike Nytin tapainen, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 tapaamisissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota itävaltalaisen koulukunnan töistä ja ideoista, varsinkin ekonomisti Murray Rothbard. Rothbard väitti, että kaikki "yritysvaltion monopolijärjestelmän" tarjoamat palvelut voitaisiin tarjota tehokkaammin yksityisen sektorin toimesta ja kirjoitti, että valtio on "ryöstöorganisaatio, joka on systematisoitu ja kirjattu laajalle". Hänen suojelijansa Hans Herman Hopen mukaan ilman Rotberttiä ei olisi sanottavaa anarkokapitalistiliikettä. Hans-Hermann Hoppe ( / ˈh ɒ p ə / ; saksaksi: [ˈhɔpə] ; syntynyt 2. syyskuuta 1949) on saksalais-amerikkalainen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä , filosofi ja poliittinen teoreetikko. Hän on taloustieteen emeritusprofessori Nevadan yliopistossa Pahrumpassa (UNLV), Ludwig von Mises Instituten vanhustutkija sekä Property and Freedom Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hoppe on Kristina tädin ikätoveri. Hoppe on väkevästi antidemokraattinen. Sen kaveri Lew Rockwell on vahvasti Ukrainan sodan vastainen.
ellauri243.html on line 678: Ludwig von Mises oli matemaatikko ja fyysikko Richard von Misesin veli. Hän syntyi Itävalta-Unkarin keisarikunnan itäosassa sijainneessa Lembergissä (nykyinen Lviv Ukrainassa) ja opetti Wienin yliopistossa 1913–1934. Samanaikaisesti hän toimi Itävallan valtion taloudellisena neuvonantajana muun muassa Itävallan keskuskauppakamarin virkamiehen ominaisuudessa ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös Kansainliiton asettaman Itävallan sotakorvauskomitean johtajana.
ellauri243.html on line 680: Mises kirjoitti ja vittuili laajasti klassisesta liberalismista. Hän kannatti täysin vapaata markkinataloutta ja vähimmäistä yövartijavaltiota. Misesillä oli ratkaiseva vaikutus oppilaaseensa Friedrich von Hayekiin, joka sai sittemmin taloustieteen Nobel-palkinnon (no tietysti) ja tunnettiin myös liberalismia puolustavana kirjailijana ja filosofina. Hayek on sanonut kääntyneensä sosialismista liberalismiin parikymmenvuotiaana 1920-luvulla nimenomaan opettajansa Misesin teosten Liberalismi ja Sosialismi ansiosta.
ellauri243.html on line 758: Hänen ensimmäinen näytelmänsä The Tragedy of Sophonisba (1729) tunnetaan nykyisin lähinnä siitä, että se mainitaan Samuel Johnsonin teoksessa Lives of the English Poets, jossa Johnson kertoo, että teatterin koiranleuat parodioivat sen yhtä riviä "O, Sophonisba, Sophonisba, O!" lausumalla "O, Jemmy Thomson, Jemmy Thomson, O!".
ellauri243.html on line 760: Hän kirjoitti kyllä muitakin runoja, kuten A Poem to the Memory of Sir Isaac Newton. Siitä toi ote voisi ollakin.
ellauri244.html on line 75: Sirola pääsi ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1977, opiskeli eri aineita Helsingin yliopistossa ja oli myös puusepän opissa. Hänen äitinsä on kirjailija ja lääkäri Irma Kerppula-Sirola. Harrin pikkuserkku oli kukas muu kuin Niklas Herlin, pätäkästä ei suvussa siis ollut puutetta. Harri kävi sykkiä ja pääsi lääketieteelliseen, siitä tuli laivaston aliluutnantti, kaikki merkit näytti hyviltä, ennenkuin narsistisen Harrin asiat alkoi mennä täysin päin persettä. Tyyppi tuli niin täyteen izeään että päätyi puolikuntoisexi kirjailijaxi ja visapöntön nikkarixi, kunnes kyllästyi huonoihin ratatuloxiin izekin ja lähti metrojunan alle samaa rataa.
ellauri244.html on line 87: Kun sekään ei vetänyt, Harri Sirola teki itsemurhan 16. elokuuta 2001 Helsingissä hyppäämällä Kampissa metrojunan alle. Hän oli lähtenyt Lapinlahden sairaalasta aamukävelylle ilman henkilöpapereitaan. Metron alle heittäytynyt tuntematon mies osoittautui Sirolaksi vasta seuraavana päivänä.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri244.html on line 108: Hänen nykyinen puolisonsa on kitaristi Jukka Orma. Anja Snellmanilla on liitostaan Saska Saarikosken kanssa kaksi tytärtä.
ellauri244.html on line 174: Samuel Butler (1612−1680) oli englantilainen satiirinen runoilija. Hänen pääteoksensa on keskeneräiseksi jäänyt Hudibras-runoelma, Cervantesin Don Quijoten esikuvan mukaan kirjoitettu ivakuvaus puritaanien ahdasmielisyydestä ja teeskentelystä. Runoelman sankarina on sir Hudibras, pedanttinen ja riitelynhaluinen presbyteriaani, paksumahainen, pitkäpartainen kyttyräselkä, joka aseenkantajansa, räätäli Ralphin keralla lähtee seikkailuretkelle taistelemaan rahvaan huvituksia vastaan. Runon iva on vähän katkeraa, mutta siinä esitetään hurjan näppäriä sukkeluuksia ja osaavia hyökkäyksiä puritaanien takaperoista ahdasmielisyyttä vastaan. Butlerin muutkin runot ovat satiirisia, vaan vielä huonompia.
ellauri244.html on line 176: Samuel Butler (30. tammikuuta 1774 Kenilworth, Britannia – 4. joulukuuta 1839) oli englantilainen rehtori ja piispa, Shrewsbury schoolin rehtori ja Lichfieldin piispa. Hänen lapsenlapsensa oli myös nimeltään Samuel Butler (alla).
ellauri244.html on line 184: Samuel Butler (joulukuu 1835 – 18. kesäkuuta 1902) oli brittiläinen kirjailija. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat kokemukset Uudessa-Seelannissa. Hänen romaaninsa Erewhon (1872) pilkkaa utopiaromaaneja. Erewhonin maassa koneiden käyttö on kielletty ja järjettömyyden tutkimusta arvostetaan. Butlerin teos on kriittinen oman aikansa yhteiskuntaa ja uskonnollista puhdasoppisuutta kohtaan.
ellauri244.html on line 277: Harri Sirola kirjoitti itse ennen kuolemaansa vaikeasta sairaudestaan, maanisdepressiivisyydestä, jonka taudinkuvaan itsetuhoisuus kuuluu. Hän oli pitkiä jaksoja sairaalassa, sai sähköhoitoa ja erilaista psyykenlääkitystä, mutta depressio palasi aina uudestaan lyhyiden maanisten jaksojen jälkeen.
ellauri244.html on line 346: Henri on viisikymppinen mies, jonka elämässä on moni asia mennyt viime vuosina uusiksi. Hän on vaihtanut alaa ja eronnut vaimostaan. Nyt Henri työskentelee kääntäjänä, mutta aikaisemmin hän työskenteli kyseenalaisessa PR-yrityksessä nimeltä Hesperian sairaala. Yrityksen kaikki toimet ja arvot eivät kestäisi päivänvaloa. Kun Henri ihastuu naapurissa asuvaan kolmikymppiseen Sallaan, Henri on valmis tekemään mitä vain Sallan eteen, vaikka pienen spermalammikon. Sattumoisin Sallalla on ongelmia pomonsa kanssa. Mitä vaikean pomon kanssa voi tehdä? Pystyykö Henri poistamaan pomon Sallan elämästä? No ei pysty, Salla saa lopulta hoitaa sen ihan ize. "Enrico" on vaan joutavanpäiväinen jahkailija ja jaarittelija. Mitähän isoperseinen Salla oikein näkee siinä? No beggars can't be choosers, Sallalla on lapsi ed. liitosta ja pyylevähkö puolikalju Enrico on sikareineen ja aromilaseineen hyvä kotimiehenä.
ellauri244.html on line 361: Tina kuljetti sormia valokuvaaja-Törnin iholla. Häntä inhotti että joku toinen nainen voisi tehdä samoin. Törniä inhotti että joku toinen Markkula oli kuljettanut melaa Tinan mekossa. Rahmanista Tina ei kertonut, Nicosta kyllä ja pillun myynnistä Rooman pusikoissa. Hän luotti Toniin. (Vitun Harari.) Minä haluan sinut. Lyön poikki suhteeni Markkulaan. Mies kovettui hänen reisillään ja hän tunsi kostuvansa. Toni riisui cardiganin. Tina avasi hänen liekehtivän kimononsa. Sinullapa on kaunis penis, hiän kehaisi, vaikka esinahka puuttuu. Niin sanoen hiän virkkoi ja otti sen suuhunsa. Sitten hän siemaisi miehen sisäänsä yhdellä hotaisulla ja istui tämän lanteille. Juutalaisena Tonilla oli toki iso kasa lantteja. Hiän pyöritti häpyään kuin väkkärää ja kiristyi nahattoman kikulin ympärille kumirenkaana. He laukesivat yhdexi lihamurekkeexi. Tina suuteli Törnin rintakarvoja (yäk pthui) ja kuiskasi: rakastan sinua (luullaxeni), enkä goi-Markkulaa. Samaan aikaan toisaalla palestiinalainen nilkutti sementtitönönsä oviaukolle ja hörppi kuumaa teetä Starbucks-pahvimukista. Onni yxillä, kesä kaikilla.
ellauri244.html on line 422: Fay Weldon (s. 22. syyskuuta 1931) on brittiläinen kirjailija. Hänet tunnetaan ennen kaikkea teoksesta Naispaholaisen elämä ja rakkaudet (The Life and Loves of a She-Devil, 1983), joka on sovitettu palkituksi BBC:n televisiosarjaksi 1986 sekä amerikkalaiseksi elokuvaksi Naispaholainen pääosissa Roseanne Barr ja Meryl Streep.
ellauri244.html on line 497: Feija tunsi jalkovälinsä lämpenevän. Hän tunsi kostuvansa tuntiessaan pojan kielen suussaan ja tämän kovan kalun reiden alla. Hän näki pojan haarojen pullottavan. Hän hillizi izeään ettei kaivanut slabaa esiin ravintolapöydässä. Hän tiesi että kivikovat nännit erottuivat puseroa vasten.
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
ellauri244.html on line 555: Eräänä päivänä Joonatanin luokse saapuu kaksi hohtavaa lokkia, jotka pystyvät samoihin taitolentoliikkeisiin kuin Joonatan vaivattomasti ja virheettömästi. Joonatan seuraa lokkeja uuteen maailmaan, ja hänen ruumiinsa muuttuu myös hohtavaksi. Joonatan huomaa kykenevänsä paljon parempiin suorituksiin kuin edellisessä elämässään. Hän uskoo tulleensa taivaaseen.
ellauri244.html on line 589: Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri245.html on line 59: Ylva Anna Maria Lindh (19. kesäkuuta 1957 Tukholma – 11. syyskuuta 2003 Solna) oli ruotsalainen poliitikko, joka toimi Ruotsin ympäristöministerinä vuosina 1994–1998 ja ulkoministerinä vuodesta 1998 kuolemaansa saakka. Anna Lindh joutui puukotuksen uhriksi NK:n tavaratalossa ollessaan ystävättären kanssa ostelemassa vaatteita Tukholmassa 10. syyskuuta 2003. Hän kuoli saamiinsa kraftiga skador Karolinskan leikkauspöydällä seuraavana aamuna, toisin kuin E.Saarinen, jota tuikannut tärähtänyt puukkomies oli pelkkä amatööri. Eskillä oli sitäpaizi suojanaan maahan ulottuva nahkatakki.
ellauri245.html on line 129: Vanhettunut Jo Nesbö hölmössä golfinpelaajan lippalakissa sepustaa seuraavasta Harri Reikä-niteestä. Hän on luonnevammainen alkoholisti josta ei voi olla pitämättä.
ellauri245.html on line 142: Jo Nesbø (s. 29. maaliskuuta 1960 Oslo) on norjalainen kirjailija, muusikko ja entinen pörssimeklari. Nesbø on Norjan kansainvälisesti tunnetuimpia roskakirjailijoita. Hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle ja myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.
ellauri245.html on line 192: Harry imee savua syvälle keuhkoihin. Hänen pitäisi lakata polttamasta. Siskoa ei häirinnyt että Robin Hood puhui amerikanmurteella. Kevin Kostner pani asiat järjestykseen Sherwoodissa ja nyyhkytti kun Batman ja Robin saivat toisensa. Harryn sisko taitaa olla vajakki. Humalaisen abon leuka retkahti taas rinnalle. Jo Nesbössä on rasistin vikaa selvästi.
ellauri245.html on line 216: Hermeen äly oli vertaansa vailla: hän keksi muun muassa aakkoset, tähtitieteen, sävelasteikon, noppa- ja korttipelit, mitat sekä tulevaisuuden ennustamisen. Tässä suhteessa Hermes oli saanut piirteitä egyptiläiseltä Thot-jumalalta (kreikkalaisten Hermes Trismegistos), joka vastasi viisaudesta. Tässä ei ole kyse moraalista, sääntöjä on venytettävä, ne ovat sitä varten. Se tuntuu paremmalta kuin sexi. Mixikö lasikopissa asuu nyt mitätön meklari? Koska meklarifirmassa vaan se ratkaisee kuka tienaa eniten. Breiviik tömisteli pikku töppösillään iloisesti lattiaa. Se on kontrollifriikki. Hän kaatoi laseihin Farris-kivennäisvettä Larvikista. So bring not six.
ellauri245.html on line 494: Lie valmistui lakitieteiden kandidaatiksi vuonna 1919. Hän oli liittynyt Norjan työväenpuolueeseen vuonna 1912 ja toimi sen sihteerinä 1919–1922. Vuosina 1922–1935 hän työskenteli ammattiliittojen keskusliiton lainopillisena asiamiehenä. Vuonna 1935 Lie valittiin Johan Nygaardsvoldin hallitukseen oikeusministeriksi. Vuonna 1935 hän antoi Lev Trotskille turvapaikan Norjasta, kun tämän Ranskassa saama oleskelulupa umpeutui. Vuonna 1937 Neuvostoliiton painostuksella Norjan hallitus määräsi Trotskin kotiarestiin. Pitkien neuvotteluiden jälkeen Lie määräsi Trotskin muuttamaan Norjasta Meksikoon, missä se pian tapettiin. Tryggve oli YK:n ensimmäinen pääsihteeri. Se muistutti melko lailla torpeedoa.
ellauri245.html on line 545: Fayen kukaktiga Jack on kollaasi ziljoonasta julkkis miljoonamies paskiaisesta, mutta älähäläpäs, kyllä niitä löytyy myös koti-Suomesta. Niikö Alvar Aalto esimerkixi, joka tölvi ja kusetti törkeästi toistakin vaimoansa, lahjakasta arkkitehtia Elissa Aaltoa. Lahjakas arkkitehti Elissa Aalto omistautui miehensä elämäntyön vaalimiseen. Hänen omaa, poikkeuksellista elämäänsä on tähän saakka viizitty pöyhiä varsin vähän.
ellauri245.html on line 551: Alvar Aalto halusi vaikuttaa vaimonsa nimeen ja ulkonäköön. Hänen tahtonaan oli, että Elsasta tuli Elissa. Elsan sukulaiset ihmettelivät asiaa kovasti. Hiukset tuli laittaa tiukasti nutturalle ja pukeutumistyyli muuttui pelkistetyksi.
ellauri245.html on line 565: Mies otti erilaisia pikavippejä ja kulutusluottoja 12 968 euron edestä avopuolisonsa nimissä. Hän yritti myös ottaa yhteensä 8 000 kpl erilaisia lainoja naisen nimissä, mutta luottohakemukset hylättiin. Sen lisäksi mies sai naisen ostamaan itselleen tavaraa yli 1 800 euron arvosta.
ellauri245.html on line 572: Mies kiisti syytteet. Hänen mukaansa nainen haki lainaa pariskunnan yhteistä elämää varten ja lainat maksettiin miehen tilille, koska muuten nainen olisi menettänyt etuutensa. Myös ostokset menivät miehen mukaan naisen käyttöön. Mies sanoi, että ei itse ostaisi itse imuria, koska ei pidä imuroimisesta.
ellauri245.html on line 622: Nyiragongo purkautui viimeksi vuonna 2002. Silloin 250 ihmistä kuoli ja 120 000 jäi kodittomiksi purkauksessa. AFP:n paikalla olevan toimittajan mukaan osa Goman asukkaista on paennut kodeistaan kohti Ruandan rajaa. Hänen mukaansa kaupungissa on sähkökatko ja voimakas rikin haju. Gomassa asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä.
ellauri245.html on line 731: Harryn syöpäinen isä oli mielissään kun Kaija niiasi. Hän oli usein valittanut etteivät naiset enää niianneet. Hyvä Nääsbö sulle ropsahti juuri kasa lisää setämiespisteitä! Tämä niiausjuttu on paraikaa esillä Netflixissä, jossa etäisesti Paulin ja Luisan näköiset Sussexin herttua ja herttuatar tekevät siitä pilaa. While Sheffield residents with no gas are 'pretty well stuffed' and 'so cold they want to cry'.
ellauri245.html on line 752: Palattuaan siviiliin toisesta maailmansodasta Altman työskenteli radiossa ja lehdissä, sekä vuosina 1957–1964 televisiossa ohjaajana. Hän ohjasi jaksoja muun muassa tv-sarjoihin Maverick, Peter Gunn, Bonanza ja Valtatie 66. Altman pääsi kokeilemaan taitojaan elokuvaohjaajana 1950-luvulla elokuvalla The Delinquents (1957), ja sai 1960-luvun loppupuolella hieman huomiota kahdella muulla ohjaustyöllään. Altman teki läpimurtonsa elokuvalla M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970).
ellauri245.html on line 766: Altman oli kiinnostuneempi tunnelmista ja atmosfääreistä kuin rakenteista. Hän käsitteli useimmissa elokuvissaan yhdysvaltalaisuuden ytimeen kuuluvia aiheita, mutta hän osasi vältellä kliseemäisyyttä tai pyrki murtamaan kliseitä. Hänen ohjaustapaansa kuului improvisointi, joten hän saattoi ajoittain irrottautua käsikirjoituksesta.
ellauri245.html on line 768: Maaliskuussa 2006 Altmanille myönnettiin Oscar-kunniapalkinto elämäntyöstään elokuvaohjaajana. Hän kuoli Oskari sylissä saman vuoden marraskuussa 81 vuoden iässä.
ellauri246.html on line 46: Agnon oli alkuperäiseltä nimeltään Shmuel Josef Czaczkes. Hän syntyi Butshatshin (Бучач; puol. Buczacz, jidd. Butshotsh [בעטשאָטש]) kaupungissa, silloisen Itävalta-Unkarin Galitsian maakunnassa. Galitsian alue oli kuulunut Puolaan ennen Puolan ensimmäistä jakoa (1772) sekä vuosina 1918-1939, nykyään se kuuluu Ukrainaan, ellei tule kohta jotain uutta jakoa. Butshatshissa oli holokaustiin asti suuri juutalaisväestö, joka käsitti 1930-luvulla yli puolet kaupungin asukkaista.
ellauri246.html on line 50: Agnon muutti 1908 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan, joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa täällä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.
ellauri246.html on line 52: Vuonna 1913 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi avioliiton Esther Marxin kanssa vuonna 1920. Heille syntyi poika ja tytär. Saksassa hän tutustui juutalaiseen liikemieheen Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä. Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Haaretz taitaa ilmestyä tänäkin päivänä. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim). Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 56: Agnon kuoli Jerusalemissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan onkin julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.
ellauri246.html on line 58: Agnonin kaikkien teosten lähde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon käsittelee näitä taiteessaan omaperäisella, ainutlaatuisella tavalla. Hän sai myös vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvästä uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hänen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden välillä, itäeurooppalaisen juutalaisen elämän tuhoa ja Palestiinaan pelastuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljään hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa hän eli: Galitsiaan (Morsiuskatos), Saksaan (Fernheim), Jaffaan (Uskollisuuden vala) ja Jerusalemiin (Shira). Monissa hänen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jää miettimään, onko se totta vai fantasiaa. Todennäköisesti jälkimmäistä. Agnonin kieli on useimmille pelkkää hepreaa.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 65: Uudessa kotimaassaan Nelly Sachs opetteli ruotsin kielen ja elätti itsensä ja äitinsä kääntämällä saksaksi talousliberaaleja ruotsinkielisiä runoilijoita, kuten Gunnar Ekelöfiä, Erik Lindegreniä ja Johannes Edfeltiä. Hän sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1952. Sachsin äiti kuoli vuonna 1950, mikä aiheutti hänelle ankaran henkisen kriisin, siis Nellylle. 1960-luvun alussa häntä hoidettiin mielisairaalassa harhojen ja unettomuuden takia.
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri246.html on line 71: Sachs jatkoi yksineloaan vaatimattomassa pienessä asunnossaan, joka oli Tukholman juutalaisen seurakunnan omistuksessa. Hän kärsi masennuksesta ja koki useita hermoromahduksia. Juutalaisten joukkotuho toisessa maailmansodassa oli toistuva aihe hänen tuotannossaan. Hänen runokokoelmansa O die Schornsteine (1967) (Oh savupiiput) alkoi sitaatilla Jobin kirjasta ja kuvasi juutalaista kansaa, joka leijailee savuna keskitysleirien savupiipuista matkalla länteen vapauteen kuin Andrei, eli elämästä kuolemaan. Arabien joukkotuhosta 1967 sodassa nobelisteilla ei ollut kuin hyvää sanottavaa.
ellauri246.html on line 87: Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968. A-ha! Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman ja Alepan päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren. Muikean näköinen Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu 1/2nobelisti Harry Martinsonin runoelmaan Aniara (a-ha!).
ellauri246.html on line 189: Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 193: Vuonna 1964 neuvostoviranomaiset syyttivät Brodskya tyhjäntoimittamisesta (loisena elämisestä). Runoilijan työtä ei hyväksytty hänen ammatikseen, koska Brodskyllä ei ollut muodollista koulutusta siihenkään. Brodsky tuomittiin viideksi vuodeksi pakkotyöhön ja sisäiseen karkotukseen ja lähetettiin Arkangelin alueelle. Ennen karkotusta sekopäistä Brodskyä pidettiin mielisairaalassa ja Krestyn vankilassa. Muun muassa säveltäjä Dmitri Šostakovitš kritisoi Brodskyn oikeudenkäyntiä laittomana. Mitä sekin siitä tiesi. Brodsky kärsi tuomiotaan maaliskuusta 1964 marraskuuhun 1965. Hänet armahdettiin vuonna 1965 kun muiden muassa Jean-Paul Sartre ja Ahmatova protestoivat lännessä tuomiota vastaan.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri246.html on line 197: Brodsky julkaisi tuotantonsa pääosan englanniksi. Tuotanto koostuu runoista ja esseistä. Hänen runojaan on käännetty useille kielille. Brodsky käytti kieltä kuin musiikkia, ja hän mainitsi tärkeimmiksi innoittajikseen barokkimusiikin ja vanhan jazzin, erityisesti Clifford Brownin.
ellauri246.html on line 349: Tragedian tila - niin hän havaitsi maailmaa. Näyttää siltä, että se on sieltä kotoisin, ensimmäisen vuoden elämästä. Hän tuskin muisti heitä, mutta ensimmäisen kuukauden väestösuojissa, jonka hän vietti Maria Moisevnan, hänen äitinsä kaa, piiritetyssä kaupungissa. Onneksi oli suuria vaikeuksia, he onnistuivat evakuoimaan. Cherepovovetista tuli tilapäinen asuinpaikka. Ehkä se voidaan pitää kohtalon pilkkana, että äiti, joka tiesi saksan kielen, alkoi työskennellä kääntäjänä leirissä epäonnistuneiden saxalaisten rajamatkustajien kanssa. Hän oli siellä useita kertoja hänen kanssaan. Hän muisti, kuinka vanha mies ja sadetakki siirrettiin veneeseen. Tämä kuva löytyy myös Brodskin myöhäisistä teoksista.
ellauri246.html on line 351: Hänen muistojaan paluusta kaupunkiin Nevan rannalle säilytetään jossakin. Sininen taivas, valkoiset pilvet ja punainen lämmitys, jossa ihmiset roikkuvat. Ei ollut tarpeeksi paikkoja ja tuskin kukaan käytti mitään reunaa kiinni koostumukseen. Tässä on vanha mies, joka on kiinni autossa, jotain tarttuvaa ja naisen huivi kastelee kalkkariviiniä vedenkeittimeen. On höyryä. Ezemmosta.
ellauri246.html on line 353: Alexander Ivanovich, Josephin isä, läpäisi kaikki sodat, alkaen Suomen rintaman sotilaallisenta kirjeenvaihtajanta. Hän oli toimittaja ja samalla valokuvaaja. Hän kirjasi viimeiset taistelut Kiinassa, palasi sieltä Japanin tappion jälkeen. Seuraavaksi pronssi Johka (?) tuodaan sieltä, oli pitkään seisomassa runoilijan kirjoituspöydällä. Kazelen Leninin pään yli ulos.
ellauri246.html on line 355: Palattuaan puolivalssattuna, synkkänä, joka ei ole vielä naamioitu kaupungin saarron jälkeen, hän alkoi etsiä heidän paikkansa elämässä. Ne olivat lyhyitä aikoja, mutta voimakkaita. Joseph Brodskin lyhyt elämäkerta ehdottaa, että hän olisi muuttanut neljä koulua vuodesta 1944 lähtien. Viimeisimmässä niistä sijaitsevat Salon-kaistalla, missä hän pysyi toisen vuoden aikana seitsemännellä luokalla. Hänet lähetettiin merenkulkukouluun, mutta sitä ei hyväksytty. Sitten lyhyen aikavälin proletaarisen episodi seurasi hänen biografiassa: Joseph toimii Arsenal tehtaalla jyrsintäkoneen oppilaana. Epäonnistuminen siinäkin ilmestyi pyrkimyksensä mennä sukellusakvaarioiden kouluun ilmeisesti, Isän laivastotausta vaikutti. Sitten ajatus lääkäri tulee näkyviin. Saadaxeen käytäntöä, hän saapuu avustavan persistorin morgueen. Anatomian kuolleet ilmeisesti osoittautuivat helpoxi nakixi, joten se kestää vain kuukauden. Seuraavaxi Kochegar, merimiehen majakka ... Lady Stabiilius tuli vasta kun Joseph alkoi ratsastaa Neuvostoliiton geologisilla retkillä, työntekijänä. Kaksi vuodenaikaa se oli valkoinen meri, sitten Pohjois-Yakutia, Itä-Siperia, muut Polarin alueen alueet. Yakutian hermostunut jakautuminen valmistui eeppisen.
ellauri246.html on line 360: Mutta venäjä, Neuvostoliiton runous oli lähellä. Hän on aktiivisesti assimiloitu, käsittely, kokemus Bagritskyä, oli Boris Slutskyn fani. Marina Tsvetaeva, Osip Mandelstam ja Boris Pasternak, toinen venäjän juutalainen joka sai kutsun Tukholmaan Nobel-juhliin muttei päässyt tulemaan.
ellauri246.html on line 369: Heidät esitteli kesän 1961 lopputuloksena Evgeny Rain. Joseph oli 21-vuotias. Monet ihmiset pitävät ystävyyttään kahden runoilun vilpittömänä liittämisenä. Outoa, mutta he eivät olleet kovin kiinnostuneita toistensa runoudesta. Ei keskusteluja, kiistoja erilaisiin sukupolviin kuuluvien ihmisten runkoon. Heidän välillä oli jotain erilaista, mikä Brodsky itse ei halunnut puhua. Et kerro, se on pitkä ja vaikea. Noin niin hän vastasi pyyntöihin. Kuten Anna Andreevna, hän perusti nopeasti uuden tuttavuuden tason. Hän oli nuori eikä tietoinen hänen voimasta. "Big Elegy John Donna" aiheutti sanailua siitä, että Joseph itse ei ymmärrä, mitä hän kirjoitti. Ja hiän muistutti, kun he menivät hiänelle, ettei hän ollut lukenut oppaita tai kuuntele hiänen runojaan. Lyhyesti sanottuna he kehuivat kumpikin runojaan, hengittäen talossaan eri ilmaa. Hän tuskin tiesi, että Ahmatov vertaa ystäväänsä poikansa kanssa eikä kannata jälkimmäistä.
ellauri246.html on line 371: Näinä vuosina on tullut vaikein hänen kohtalossaan. Tämä liittyy ensisijaisesti onneton rakkaus. Sitä voidaan kutsua romantico-runoilijan (S. Albert Kivinen) sanoin kivisexi. Maria Basmanova oli epätavallinen tyttö eikä muuttunut ajan myötä. Kuuluisa taiteilija, kylmä, hiljainen, jossa tuntui ujo kauneus. He tapasivat maaliskuussa 1962, ja useimmat eivät nähneet. Menimme kaduilla. Hän luki runojaan, hiän kuunteli. Mutta romaani ei hyväksynyt hänen vanhempiaan. Pian ystävät alkoivat usein riidellä, joka kerta eroten ikuisesti. Julma masennus ja itsemurhayritykset olivat seurauksia näiden kierteiden seurauksista hänelle. Ystävät usein näkivät ranteensa sidoksissa veren jälkiä. Ja lopullinen kuilu on tulos kaikkein tavallisimmasta: banal Love Triangle. Yksi lähimmistä Josefin ystävistä Dmitry Basyshev otti tytön ystäväxi ajanjaksona, jolloin Brodsky oli piilossa poliisilta, jo pelkäävät vainoa virittää. Siellä he sopivat. Joseph saapui selvittämään, mutta hiänellä ei ollut aikaa puhua hänelle. Pidätys ja tuomioistuin seurasivat. Ja tämä on täysin erilainen tarina, marinan kuilu suorastaan.
ellauri246.html on line 375: Neuvostojen tuomioistuimen toisessa kokouksessa hänellä oli tietysti asianajaja, mutta sillä ei ollut mitään roolia. Palkittu vakavimmalle rangaistukselle: viiden vuoden pakkotyövoimaxi. Mutta vain Arkhangelskin alueella käytetty aika, sitä hän muistutti kiitollisuudella. Hän tutki maalaismaisemaa maalaismaisten miesten kanssa, hän opiskeli Ison-Britannian kirjallisuutta iltaisin ja hänen rakas koiransa nuoli hänen takapuolta. Kaksi piirin sanomalehdessä julkaistut kaksi runoa olivat tuskin vain runoilijan julkaisemista elämässään Neuvostoliitossa. Tultuaan Norinskayalle ja Marialle, hän jopa asui jo pitkään. Hän ryntäsi ja epäili erityisesti, koska hän oli Basyshev. Siitä huolimatta on kuitenkin, että ne olivat parhaat ihmiset, jotka on omistettu rakastettuihin runoihin. Nuori mies, joka tunnusti kaikkien valtavan lahjakkuuden, tuli pohjoiseen erämaahan ja jätti vakiintuneen runoilun rutosti ainutlaatuisella tyylillä, rytmillä ja intonaatiolla. Loppujen lopuksi tiedetään, että on mahdotonta jäljitellä Brodskia. Toissijainen on havaittavissa ensimmäisestä rivistä.
ellauri246.html on line 379: Hänen kotimaassaan 4 hänen runoistaan julkaistiin kaikkina näinä vuosina. Hieman jäänyt tulosta lasten runoina. Rahanlähde oli enimmäkseen tilisiirrot lännestä, arvioivat Aurora ja Haltury eri elokuvastudioissa. Brodskin matkatavarat ovat jopa sivuroolissa yhdessä aiemmista elokuvista. Mutta tämä lahjakkuus ei piilota. Brodskin runot olivat kaikki leveämpiä Samizdatissa. Hän kirjoitti jatkuvasti. Suuri osa näinä vuosina kirjoitettiin myöhemmin kaikissa kokoelmissaan. Yhä useammin Brodskin runot näkyvät Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen aikakauslehdissä. Ensimmäinen kirja, joka on laadittu tekijän valvonnassa, oli tuo New Yorkissa vuonna 1970 julkaistu "aavikolla". Yhä useammat länkkäritoimittajat pyrkivät ottamaan haastatteluja runoilijalta, yliopistot kutsuivat hänet. Luonnollisesti KGB ei jättänyt tällaista "asiakasta" ilman huomiota. Mutta yleensä hänen elämänsä Neuvostoliitossa eteni melko rauhallisesti, lukuun ottamatta kahta mielenterveyden sairaaloiden tutkimusta.
ellauri246.html on line 384: Elämäkerta todistaa, että runoilija Brodsky oli suurelta osin epätavallinen maahanmuuttaja. Hänen pokkansa ei pitänyt, kun hänet laskettiin Neuvostoliiton hallinnon uhrixi. Jospa hän itse oli ansainnut kaikki hänen solarms. Hänen kotimaassaan hän rikkoi kaikki yhteydet paitsi pakotettuja. Vaikka hänet tehtiin avoimessa sydämessä, isä ei sallinut lähtöä Yhdysvaltoihin. Kaikki myöhemmät pyynnöt eivät myöskään saaneet tuloksia. Vanhemmat kuolivat tauon aikana yhdessä vuodessa 1983 ja 1984. Mutta hän ei koskaan tullut kotikaupungille, vaikka se oli mahdollista. Kaikki ystäväpyynnöt törmäävät yhden vastauksen eri muunnelmissa: rakkauden sijasta he sanovat, älä palaa. Ei ole tiedossa, että hänellä ei ollut enää suhdetta Basmanovan tai Leningradin kanssa. He olivat myös hänelle monin tavoin intiimi.
ellauri246.html on line 390:
Hän on Venetsiassa
ellauri246.html on line 392: Tässä on niin mielenkiintoinen Brodskin elämäkerta. Häntä korostettiin yksinäisenä henkilönä, ehkä hän tunsi onnettomuutta tässä valtiossa. Tällainen pysyi kuoleman jälkeen. Tämä tapahtui 28. tammikuuta 1996. Pumppu ei kestänyt siinä kaikki. Suuren työntekijän ja runoilijan Joseph Brodskyn kuoppa sijaitsee Venetsiassa San Michele-hautausmaalla. Tätä kaupunkia hän rakasti vähemmän kuin hänen natiivia Leningradia.
ellauri246.html on line 394: Tuleva runoilija syntyi Leningradissa, joka on Pietarin ikivanha nimi. Esseessä "pienempi kuin yksiköt" Brodsky omistaa monia sivuja kuvaamaan jälkiläistä Leningradia. Näiden kilpailujen ja julkisivujen sekä klassisten, eklektisten ja modernistien mukaan hän opiskeli kulttuurin historiaa paremmin kuin myöhemmin kirjoissa. Mutta, ei petä Brodsky, kauniin kaupunkimuseon kohtauksessa oli elämää, jolla on keskittyminen, militarisointi. Kansalaisten, kuten koululaisten, tärkeimpänä hyveenä pidettiin tottelevaisuutta. Koulu antoi Brodskille ensimmäiset ärsyttävät väsyneet ideologian oppitunnit. 15-vuotiaana tuleva runoilija heittää koulua vesilinnulla ja harjoittaa lisää itsehallintaa. Hän uskoi, että kahdeksannesta palkkaluokasta on välttämätöntä aloittaa kapea erikoistuminen, koska nuori mies on terävä mieli ja erinomainen muisti, mutta hänellä ei voi vietävä ole aikaa opiskella tieteenaloja, jotka eivät koskaan tarvitse häntä.
ellauri246.html on line 402: Epävirallisesta tunnustamisesta huolimatta virallista julkaisua USSR:ssa Brodsky ei odottanut. 16-vuotiaana hän oli KGB: n valvonnassa. Hänet pidätetään neljä kertaa ja vuonna 1964 kiistanalaisista maksuista hänet altistetaan psykiatriselle tutkimukselle ja siten Tunlestryin maksut saavat 5 vuoden viitekoron. Yhteisön protestin (Akhmatova, Shostakovich) vuoksi kakku väheni puolexitoista vuodexi. Pytyssä hän oli vuonna 1964-1965 kylässä Nurnyn Arkhangelskin alueella, jossa hän joutui osallistumaan pakkotyöhön. Hallitus laski hänet, koska hänelle myönnettiin MardSky Halo Martyristä, ja koska hän oli pakkotöissäkin aivan toivoton, henkiseen vapauteen. Tästä lähtien kaikki, joka tuli hänen kynästä, houkutteli laajaa yleistä etua. Vuonna 1965 yxin Yhdysvalloissa julkaistiin kokoelma "runoja ja runoja", ja 1970 sekunnin kokoelma "pysähtyy autiomaassa". Kirjallisen Brodskin kokonaismäärä vuosina 1956 - 1972 oli 4 tilavuutta koneita.
ellauri246.html on line 404: Brodskia vainotaan, vaikka ei voida sanoa, että poliittiset teemat vaikuttivat mihkään huomattavaan paikkaan hänen teoksissaan. Hänen runollaan on henkinen ja filosofinen, mutta iankaikkisten teemojen tulkinta oli jyrkästi poikkeava kirjallisuudessa hyväksytystä sosialistisista realismista, sillä Brodski julisti runojaan eksistentialistisiksi, elvyttää modernismin perinnettä, joka oli keinotekoisesti repeytynyt totalitarismin aikana ja erikseen ylittäen ne perinteiden pre-postmodern classicsilla. Brodsky syntetisoitiin modernistiseen foorumiin erilaisten aikaisempien järjestelmien löytämiseksi, niin että hänen taiteellisen suuntautumisensa määräytyy usein ei-modestoimiseksi. (Siis mitä? No toi existentialismi ainakin on selvää talousliberalismia.)
ellauri246.html on line 422: Joskus Brodsky tarkastelee itseään erittäin korkealla ja erittäin kaukaisella näkökulmalla, esimerkiksi enkelin silmät ("keskustelu ..."). Tämä on täydellinen, erittäin objektiivinen näkökulma. Brodskin itsensä määritelmä ei riitä. Hän asettaa kuoleman ilmiön keskenään ja elämään. Rajojen tragedia on Brodskin käsitystä, joka ylittää kaikki hänen draaman. Jos haluat löytää aukon rakkaastasi, joka jakaa sulle kotona ja auttaa tietoisuutta, kaikki odottavat erottamista maailmasta. Suurempi kauhu päällekkäin ja vähemmän juna-asennossa, joka jossain määrin neutraloi sen ja auttaa kestämään sitä. Kuolema olennaisena osana, jolla on merkittävä paikka Brodskin teoksissa. Työn varhaisessa vaiheessa on ominaista epiteeli "musta". Brodsky antaa kuoleman proosan ulkonäöltään. Itse aika, Brodsky, joka on luotu kuolemalla. "Henkilö on itsensä loppu ja menee pois." Rajojen prisman kautta kuolleisuus arvioi runoilijan ja Brodsky, jossa kuoleman osuus esitellään, jää riman alle. Runko korostaa, että sielu, joka on uupunut kokemuksilla, on kuin langat. Elämän käsitys liikkeeksi kuolemaan asettavat melankolian. Brodskin sävyisä runo on eräistä irrottamista päivittäin. Brodsky pyrkii katsomaan reunaa ja olettaa, että se odottaa meitä kuoleman jälkeen. Aluksi runoilija mahdollistaa mahdollisuuden elää arkussa. "Letter pullossa" (1965): "Kun on vaatimaton alus ... Menen hienosti ehkä." Hänellä on puhtaasti symbolistiset ajatukset elämästä unelmana unessa ja kuolema - ylösnousemuksena toisen valtakunnassa. Vähitellen BrodSky alkaa paljastaa järkeistisen ymmärryksen ja tulkinnan tunnettuja uskonnollisia ja filosofisia käsitteitä. Eli sieltä ne tulee kaikki taantumuxen ainexet kun juutalaista vähän raaputtaa.
ellauri246.html on line 488: Tärkeintä iloa on BrodSky Creaturelle väliaikaisista, ohimenevistä ajatuksista. Ikuisuuden pojan kypsä ote Brodskin psykologiassa. Hän katsoo itseään myös tulevaisuudesta. Tulevaisuus on myös peili, joka ei valehtele. Brodskin näkymä itselleen kaukaisesta tulevaisuudesta, se on pohjimmiltaan tärkeä. "Näinä päivinä asuin hammaslääkärissä" (noin ensimmäisestä maahanmuutoksesta). Puhumme nykypäivän pohjasta, mutta aikaisemman ajan muoto käytetään, ikään kuin runoilija olisi viimeinen. "He (enkelit) nauttivat draamasta nukkeiden elämästä kuin olimme itse asiassa meidän aikamme."
ellauri246.html on line 491: Näiden tekstien tärkein ominaisuus on keksi, kun nykyaikainen elämä herättää keisarillisen Rooman kuvan. Historian merkitys on rakenteissa olennaisina eikä Decorumissa, Brodski korostaa. Hän kirjoittaa muinaisen Rooman runouden kasvoista "hopea latina" aikakaudella ja luo juhla joulua yhdessä maakunnassa. Erilliset maalaukset on kirjoitettu kuin maalaus. Työskentelyä ei yleensä ole kritisoitu, se on täynnä lasi-tyhjiä silmiä ja parittomis kenkiä, vanhoja silmien matelijoita ja syljennuolijoita eliitin kuvernöörin edessä.
ellauri246.html on line 503: Ulkomailla julkaistussa ensimmäisessä artikkelissa ("Katso ympärillesi ilman vihaa") Brodsky omien sanojensa mukaan kieltäytyy haittamasta isänmaan tavoitetta. Hän sanoo, että paitsi paljon huonoa löytyi hänen maassaan, mutta paljon hyvää: rakkaus, ystävyys, löydöt taideteollisuudessa. Hänellä on kielteinen asenne järjestelmään eikä isänmaahan. Brodsky vertaa epävirallisen, itsenäisen taiteilijan asemaa Neuvostoliitossa ja lännessä ja tulee siihen johtopäätökseen, että he yrittävät raapia hiljaa seinää. Neuvostoliitossa seinä reagoi siten, että se aiheuttaa taiteilijan elämän vaaran. Täällä lännessä Brodskysta näyttää että seinä ei reagoi lainkaan, mikä on erittäin tuskallista ja vaikuttaa Luojan psykiin. "Kerron totuuden, en tiedä, mikä on pahempaa." Brodsky on jälleen valloittanut jonkun toisen ja ei ole liian kiinnostunut runoista yleisölle. Kirjoittamaan hyvin, Brodsky korosti, on tarpeen tietää kieli, jolla kirjoitat. Maahanmuutto pysäyttää kielellisen elementin syöttämisen, henkilö, joka lähtee maasta riskeeraa tulla vanhanaikaiseksi.
ellauri246.html on line 508: Ulkomailla, Charles Profoffer, Brodsky asettuu Ann-Arboriin, paranee englanniksi ja toimii Michiganin yliopiston runoina. Vain maailman rikkaimmat yliopistot voisivat pystyä ylläpitämään tätä asemaa ("Mikään maa ei ole niin tyhmä, jotta ei kasvata omaa kulttuurillistä eliittiäsi, ja joissakin yliopistoissa on tällainen asema"). Runoilija kerran viikossa tapaa opiskelijoiden kanssa ja kommunikoi heidän kanssaan kökköenkulla hyvin vapaassa muodossa. Hän lukee heille runonsa, vanhoja ja uusia, muiden runoilijoiden runoja, joita opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi, lue luennot kirjallisuudesta, venäläisestä tai amerikkalaisesta tai vain kommunikoida. Sitä kutsutaan tavallisesti tällaiseen asemaan erittäin merkittäviä lukuja, jotka mahdollistavat opiskelijan persoonallisuuden. Venäläinen kieli on edelleen jäänyt Brodskin tärkeimmäksi, mutta ajan myötä hän on parantanut englantia, jotta pystyisi kirjoittamaan englanniksi. Hänestä tuli Venäjän amerikkalainen kirjailija. Englanti, proosa, esseenit, artikkelit hallitsevat englanniksi. Venäläisenä hän säilyttää runoutta. Tämä on nyt tärkeimmät itsenäisen tunnistamisen keinot, ja nyt Venäjän kieli englanninkielisessä yhteisössä pelaavat OESTROINTY Agentin Brodskin roolin.
ellauri246.html on line 512: Brodsky käyttää usein metaforisia Decoar, raunioita, siruja. Hänen sielunsa on temppeli ja vertaa raunioita, fragmentteja. Kärsimystä verrataan, onko se nyt pommitusten vastustuskyky tai säteilytauti. Joskus Brodskin kasvot tykkää rauniot. Jokainen, joka tiesi hänet, totesi, että BrodSky ui hyvin nopeasti. Täältä se perustuu suuren harmaaseen paikkaan Brodskin 1970-luvuilla. Harmaalla värillä on anti-systhien tila. Lisäksi jalokivi, Glaciation tunkeutuu BrodSkin työhön ikään kuin hänellä olisi aina kylmä. Kylmän motiivi on orgaanisesti yhteydessä yksinäisyyden motiiviin, joka Brodskin siirtotyöläisessä työssä on poikkeuksellinen paikka: kokoelmilla "Osa puheenvuoro" (1975-76), "Autumn Yastreb Creek" (1976-83) , "Uranialle" (1984-87), "Elämä hajallaan olevalla valolla" (1985-86). Missä lyyrinen sankari on esitetty, hän on aina yksin. Ei kukaan jaa "Loom Cut viipaloituja runoja". Jos Venäjällä oli vastaus hänen runoihinsa (Lemonit muistelee, kuten Kharkovissa, Brodskin opiskelijat, jotka vuokraavat Brodsky per yö, niin että he eivät löytäneet tekstejä), sitten ulkomailla - Alpopulation. Se näyttää Brodsky ja "Top Secret" kuoleman ajatus, itsemurhasta, hänen moraalinen ja psykologinen tilansa on niin raskas. Barbizon Terras on kuvattu runoilijan saapuessa pieneen amerikkalaiseen kaupunkiin. Se ratkaistiin hotelliin, taittaa asioita ja yhtäkkiä, yhtäkkiä käytöstä, rysähtää kattokruunu koukusta. Riittävä psykologisesta tyhjöstä, jossa runoilija tuntuu tyhjyydestä. Tämä muutos myöhässä luovuudessa käy ilmi autiomaassa. "Puheeni on osoitettu ... siinä tyhjyydessä, jonka reunat ovat laajan aavikon reunat." Tyhjyys - это elämän metafora Yhdysvalloissa. Runko ei ideoi tätä elämää ollenkaan ja kuvaa Yhdysvaltoja impersonaalisten naamioiden valtakunnaksi. Tietenkään ei ole sama tyhjä elämä, kun Neuvostoliiton ihmiset ovat johtavia amerikkalaisia, heitä tuetaan, mutta myös siellä "tänään, se on edelleen kiinteä huomenna." Jokainen päivä on uusi eilinen. Muutokset muuttavat vain vuodenaikoja. Tietoja tästä tyhjöstä, tässä hämmentyneessä ympäristössä Brodsky kertoi monissa runoissa, mukaan lukien "Quintet" (1977):
ellauri246.html on line 523: Mitään helpotusta ei tule Brodskille vaixe muuttaa paikkoja. Hän vieraili usealla kymmenellä seuramatkalla maailmassa ja tuo mukanaan matkamuistoja monista suurimmista kaupungeista ja maista. Aggregaatilla ne muodostavat kuvan nykyaikaisesta kaupunkiviljelystä, yhä useammasta ja kosmopoliittisesta (samanlaisista lentokentäistä, hotelleista) ja siltä osin vieraantuminen heidän kanssaan. Brodsky toteaa: "Maailma sulautuu pitkälle kadulle, jolla muut elävät." Se on ominaista Brodskin työlle, joka on melkein täydellinen ihmisten lättyjen puuttuminen niissä, jos se ilmenee, paizi lyyrinen sankari itse. Elämäinen kuva on vallitseva: talot, asfaltti, proomut. Elää, jos se ilmenee, usein Brodskin kuva ei poikkea kuolleista. Huono ja mitä ihmiset nyt ovat, olennaisesti erilaisia kuin toisinaan. Yksilöllisyyttä ei ole kehitetty tai tapettu. Ehkä tästä syystä ei-yhtiö on erittäin vahva.
ellauri246.html on line 541: On sanottava, että venäläisten ulkomaisten edustajien keskuudessa Brodski ei ole kaikki, on jotain lahjakkaitakin runoilijoita joiden joukossa on oikeita ympärileikattuja juutalaisia. Nimittäin Naum Korzhavin, Yuri TugaNovsky, Bakarhyt Kenegeev, Dmitry Basyshev, Lev Losev. Niistä, kuten metropoli runoilijoiden keskuudessa on realistit, modernistit, postmodernistit. Työskentelyssä suurin paikka vie talon arkkityyppejä luopuneesta kotimaasta. Esimerkiksi Nauma Korzhavin kirja nimeltä "kirje Moskovaan". Runko tunnustaa, että hän kirjoittaa ei länsi-lukijalle, ei ulkomaille. Hän on ajatuksia ja tunteita entisessä kotimaassaan ja kaikki, jotka luo vuosia maastamuuttona, näkee kirjeenä venäläiselle lukijalle, toivoo, että hänen tekstinsä tarvitaan jotain, he auttavat selviytymään ja muodostamaan.
ellauri246.html on line 545: Bakarhyt KeneGeeV ("syksyllä Amerikassa") osoittaa, että kaikki maahanmuuttajan kirjoittaja on hyvin yksinäinen. Kenegeev asui Kanadassa eristäytyneenä. Hän korostaa maailman ihmisten vieraantumista, osoittaa, että se on ylitsepääsemätön, ja hän kutsuu itseään tämän "World Suren kanssa". Yhdessä runoista hän kuvaa itseään, joka istuu Tavernissa, joka katselee merta, jonka kumppani on vain hiljaisuus. Näyttää siltä, että tällainen erotus kotimaasta, tällaisesta yksinäisyydestä, - ja elämästä pitäisi vaikuttaa merkityksettömiltä, mutta näin ei tapahdu. Tämä kylmä, tämä tyhjyys, hän yrittää lämmittää henkensä runoja. Hän on varma, että luovuuden kautta hän kasvaa kulttuurikerroksen, tietty moraalinen este pystyy, mikä ei salli New Cainin tappaa Staryj Abelia.
ellauri246.html on line 547: Venäjän expatriaattikirjallisuudelle kokonaisuudessaan historialliset ja kulttuuriset motiivit ovat ominaisia. Jos koti on pitkällä, millaista taloa on lähellä? Monille maahanmuuttajille Venäjän kulttuuri on tullut niin taloksi. Monet vetoomukset hänelle. Joskus se johtaa kulttuurisen intertextin dekonstruktioon. Siten tapahtui "Venäjän terskin" Dmitri Bysheville. Hän sanoo, että lohko onnistui näkemään, miten venäläiset ihmiset "lensi" (vallankumous, sisällissota), mutta ihmiset taas putosivat orjuuteen. "Näetkö hänet hengellisellä voimalla?" Jopa monet USSR: ssä pettävät propagandat osoittavat, osoittaa BasyShev, että Venäjällä on vanhurskaita ja vanhurskas kylä (viittaus Solzhenitsyniin ja sananlaskuun "ei ole kylää ilman vanhurskautta"). Pitäen itseään Kuisman äidin poikana Basyshev yrittää kertoa totuuden XX vuosisadasta. Jos se nyt enää ketään kiinnostaa tässä vaiheessa.
ellauri246.html on line 550: Putoaa hänen aikansa ja vuorossa on runoilija Lev Losev. Hän vetoaa Pushiniin. "Olegin rakkaan laulu on uusi historian versio, jossa Venäjä on kotimaassa paitsi venäläiset, vaan myös Khazar ja Tatarit ja kaikki muut, jotka ovat autuutta ajan myötä. Jatkuva pushkin, runoilija, jonka lyyrinen sankari on Khazar, sanoo, että profeetallinen Oleg, vaikka se valitaan polttaa kylät ja Niva, mutta ehkä se ei olisi ihan sen arvoista? Mayakovskin työssä Losev osittain lainaus on oma runo "Kozyrev Latchikin tarina". Kelaa ajatusta siitä, että jokaisella USSR: ssä on erillinen huoneisto. Huoneisto, "jossa voit vapaasti rakastaa", Neuvostoliiton unelma. Ja paxummat seinät kuten Stalinin aikana, ettei höyläys kuulu naapuriin. Vain tämän jälkeen on mahdollista sanoa, että Neuvostoliiton maa on "sopiva paikka elämään". Klassikoiden avulla eliitit lypsyy myyttejä.
ellauri246.html on line 568: Iosip Alexandrovich syntyi 24. toukokuuta 1940 Leningradissa. Hän syntyi juutalaisessa perheessä, isä Alexander Ivanovich Brodsky - sotilasvalokuva, äiti Maria Moiseevna Volpert - kirjanpitäjä. Tulevan runoilun lapsuus oli sodassa, hänen isänsä tuolloin taisi palvella Japanissa, Joseph ja äiti evakuoitiin Cherepovetsille. Lapsuuden jälkeen koulun ikä, kun runoilija puhui eri haastatteluissa, hän jo oli kokenut painostusta muilta kansalaisuudestaan, mutta hän ei koskaan kieltäytynyt siitä, että hän oli juutalainen.
ellauri246.html on line 570: Brodskin käyttäytyminen johti aina potkuihin, koska hän jätti täydelleen huomioimatta nykyiset kanonit. Hänen esseensä "vähemmän kuin yksi" hän kirjoittaa "menimme kouluun, ja vaikka kuinka törmäsi meidät, hän oli sublifted vitun, kärsimys ja köyhyys olivat ennen silmämme." - Brodsky arvosteli ja kritisoi Neuvostoliiton todellisuutta ja todellisuuttakin, Joka, itse asiassa, hänelle maksoi. Hän heitti koulun, ei edes saanut peruskoulutusta. Hän työskenteli Arsenalin tehtaalla, jossa oli miljoona, joka matkusti Geologisiin Expeditioihin Aasiaan, kiipesi ajatukseen tulla lääkäriksi, kuukausi työskenteli Morguun avustajana patologina, yritti tulla merenkulun kouluun, mutta se ei hyväksynyt häntä. Samaan aikaan hän luki paljon - ensinnäkin, runoutta, filosofista ja uskonnollista kirjallisuutta, myös muinaisia kirjoittajia, alkoi oppia englantia ja kiillottaa kenkiä.
ellauri246.html on line 574: Dzerzhinskin käräjäoikeudessa Brodskin kuulemistilaisuus pidettiin 18. helmikuuta. NIITÄ. Metteri kuvailee hänen näkemyksensä tästä tapahtumasta: "Oli hämmästyttävää, että tämä nuori mies, jonka vain minulla oli tilaisuus nähdä yksityiskohtaisesti ja tarkkailla, kyllä, vaikka olosuhteissa se on vakavasti hänelle äärimmäinen, tyhjennetään Jotkut muut irrotukset - [tuomari] Savelyeva ei voinut loukata häntä eikä itseään, hän ei pelottanut hänen surullista karkeaa ozaansa Okhricov. Hänen kasvonsa oli joskus hämmentynyt, koska hän innostuksella ei myöskään kykene kehittämään tätä outoa naista, sen sulaa herättävyys; Hän ei pysty selittämään hänelle jopa yksinkertaisinta, hänen mielipiteessään, käsitteitä. "
ellauri246.html on line 596: Tuomari kysyy Brodskilta kysymyksiä lyhytaikaisesta työstään tehtaalla ja geologisissa expeditioissa, kirjallisuuden tulot. Hän kieltäytyi tunnistamasta Brodskin työtä ja Brodsky Writerin kirjallista työtä.
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri246.html on line 625: "Tiesin, että OVIR-kansalaisista ei vain kutsunut sitä ja edes ajatellut, ei jättänyt minua ulkomaille. Sanoin, että olin täynnä myöhään, kellot seitsemällä illalla, ja he: kiitos ja seitsemässä odotamme. Hän otti minut munasoluihin ja ystävällisesti kysyi mitä kuulin. Kaikki on kunnossa, vastaus. Hän sanoo: Olet saanut kutsun Israelille. Kyllä, sanon, sai; Ei vain Israelissa, vaan myös Italiassa, Englannissa, Tšekkoslovakiassa. Miksi et hyödyntää Israelin kutsua, kysyy eversti. Ehkä luulit, ettet anna sinun? No, ajattelin, vastaan, mutta ei tämä tärkein asia. Mitä? - pyytää eversti. En tiedä mitä tehdä siellä, vastaus. Ja täältä keskustelun muutokset. Kind poliisi "sinä", hän menee "sinuun" Sitä minä kerron teille, Brodski. Täytät nyt tämän lomakkeen, kirjoita lausunto, ja päätämme. Ja jos kieltäydy? - Minä kysyn. Eversti tähän: sitten kuumapäivät tulevat sinulle. Olin istumassa vankilassa kolme kertaa. Kaksi kertaa henkisessä sairaalassa ja kaikki voisivat oppia näissä yliopistoissa, hän hallitsi täynnä. Hyvä, sanon. Missä nämä paperit ovat? Se oli perjantai-iltana. Maanantaina uudelleen puhelu: Mene ja siirry passi. Sitten kauppa alkoi - lähtöä. En halunnut mennä heti. Ja he ovat siinä: sinulla ei ole passia. " Brodsky oli liian sidottu - vanhempansa, hänen poikansa, ystäviensä, kotimaisen kaupunkiin, liian paljon vaalia äidinkielen väliaineen jättää peruuttamattomasti. Leningrad KGB:lla on kuitenkin heidän näkemyksensä vanhasta asiakkaasta. Se esitteli kätevän tapauksen päästä eroon arvaamattomasta runoilijalle kerran ja kaikille. Brodsky ei oikeastaan antanut mitään kerätä eikä sanoa hyvästit. 4. kesäkuuta 1972 kymmenen päivää hänen 39. vuosipäivänsä jälkeen Brodsky lensi Leningradista Wieniin. Poistumasta maasta, koska se näytti olevan ikuisesti, menossa Pulkovon lentokentälle, Brodsky kirjoitti kirjeen CPSU: n pääsihteerille, Leonid Brezhnev:
ellauri246.html on line 631: Joten Brodski oli Wienissä, Lontoossa. Yhdysvalloissa hän saapui 9. heinäkuuta 1972. Hänen amerikkalaisen elämän alusta lähtien kysyttiin lisääntynyttä vauhtia. Jo 21. heinäkuuta hän lensi Western Massachusettsille amerikkalaiselle kääntäjälle George Clainille työskentelemään hänen kanssaan kirjan suosikki runojen yläpuolella. Sanomalehtien ja erityisesti televisio, joka voitti maan Venäjän runoilija-maanpaossa, lukemattomat kutsut lensi Brodskyn. Klein sanoo, että kesästä 1972 keväällä 1973 hän suoritti Brodskin kanssa kääntäjänä yliopistoissa ja korkeakouluissa noin kolmekymmentä kertaa.
ellauri246.html on line 635: Täällä Yhdysvalloissa Brodsky alkoi valmistaa kaksi kokoelmaa runoja, tämä on "osa puhetta" ja "kauniin aikakauden loppu". Erityisellä trepidilla hän viittasi ensimmäiseen, minkä seurauksena hän oli omistettu kotimaahansa, vanhemmilleen. Kriittiset arviot uusista Broadke-kirjoista olivat hieman, no. Brodsky kuin runoilija äidinkielellään aikaisemmin tuli filologian perinnöstä kuin kriitikot. Hänestä kirjoitti kirjalliset väitöskirjat, artikkelit ja ilmoitti.
ellauri246.html on line 637: Amerikassa Brodsky asui kolmessa kaupungissa: Ann Arborissa, New Yorkissa ja South Headleyissä. Hän opetti Michiganin yliopistossa ja Massachusettsissa. Mutta opetus, kuten Lion Losev kirjoittaa, oli vaikea soittaa: "Brodsky oli itse opetettu ja pedagogiikka, varsinkin angloamerikkalainen, olennaisesti ei ollut pienintäkään esitystä. Siksi hän tarjosi amerikkalaisille opiskelijoilleen, mitä hän voisi lukea hänen suosikki runoilijoiden runoja hänen kanssaan. Yliopiston luettelossa hänen kursseja voitaisiin kutsua "Venäjän Twentiet-vuosisadan" tai "vertailevan runon" tai "roomalaisen runoilijoiden", mutta sama asia tapahtui luokkahuoneessa - runo lukettiin ja kommentoi tarkemmin . "
ellauri246.html on line 639: Kerran Pohjois-Amerikan mantereella Brodsky alkoi matkustaa paljon. Hän asui Lontoossa, Pariisissa, Amsterdamissa, Tukholmassa, Venetsiassa, Rooman pitkään. Hän ei pitänyt matkailijoiden tarkoituksenmukaista tutustua nähtävyyksiin, mutta hänellä oli kyky mainita uusia kaupunkeja - tiesi piilotettuja arkkitehtuuria ja yksinkertaisesti viihtyisiä kulmia, ravintoloita kaukana sivukaduilla, joissa vain paikalliset julkiset kävelee, lukea Paikallinen lehdistö, innokkaasti keskusteltiin Urban Gossipista. Se tunnetaan erityisesti Brodsky rakastettu Venetsia. Tietenkin tämä rakkaus johtui siitä, että Venetsian tahattomasti muistutti häntä Petersburgin kotikaupungista. Brodsky oli hyvin apoded sillat, kanavat, vesi. Ensimmäistä kertaa hän saapui Venetsiaan, kun siellä oli talvella. Jäädytetty joki, valkoinen kansi ei jättänyt häntä välinpitämättömäksi, ja hän oli ikuisesti liittynyt tähän kaupunkiin. Täällä hän tapasi naisen, jonka kanssa hän otti yhteyttä avioliittoon, ja haudattiin tänne.
ellauri246.html on line 645: Epäilemättä Brodski oli erittäin lahjakas henkilö, ei-standardi, varsinkin tänä aikakaudella, joten hän oli hyvin alttiita. Hänen luovuuttaan oli valtava vaikutus paikkaan, jossa hän syntyi ja kasvoi. Pietarin kosteuden, melankolian, arkkitehtuurin tunkeutuivat Brodsky Poetics, joka vaikutti voimakkaasti pommitusten aikana, Pietarin loputtomat näkökulmat okrain, vesi, moninaisuus heijastuksia - kaikki tämä on jatkuvasti läsnä työstään etenkin varhaisessa vaiheessa, mikä, kuten uskon, oli hedelmällisin runoilija. Ja todisteena, haluan antaa runon nimeltä "laitamille keskustaan":
ellauri246.html on line 814: Hän sanoo kattoon ja astioihin
ellauri246.html on line 820: Hän asettaa suojauksen. Ongelmat
ellauri246.html on line 829: Link Brodsky ajatteli runollisen taiteen säätiöitä. Hän esitteli heidät Yakov Gordinin kirjeeseen 13. kesäkuuta 1965. Siellä on kaksi pääasemaa. Ensimmäinen koskee luovuuden psykologiaa, toinen, joka Brodsky kutsuu "käytännöllisinä" - erillisen runollisen tekstin rakentamisen periaatteet. Psykologisesti tekijän olisi noudatettava vain sen intuitiota, olla ehdottoman riippumaton sääntöjen, normien, lainojen lainoista. "Katso itseäsi ei suhteellisen loput, mutta innoittamana. Hävitä ja anna itsesi kaikki missä tahansa. Jos olet vihainen, älä piilota sitä, anna sen olla töykeä; Jos olet iloinen - myös, anna sen ja trite. Muista, että elämäsi on elämäsi. Piirrä - anna korkeimmat - säännöt eivät ole lakia. Nämä eivät ole sääntöjäsi. Parhaimmillaan ne näyttävät sinun. Ole itsenäinen. Riippumattomuus on paras laatu kaikilla kielillä. Anna sen johtaa sinut tappioon (tyhmä sana) - se on vain tappio. Sinä itse tuo tulokset kanssasi; Ja sitten sinun on vähennettävä pisteitä kuvion tietää, kenen kanssa. Tärkein asia jakeissa on koostumus. Ei tontti, vaan koostumus. Koostumus on tarpeen rakentaa. Sanotaan, tässä on esimerkki: puun jakeet. Aloitat kuvaamaan kaikkea, mitä näet, maasta itse, kiipeää kuvauksessa puun yläosassa. Täällä sinä, kiitos ja suuruus. Sinun täytyy tottua kuvaan yleensä ... ei ole erityistä. Osapuolten on ajateltava viimeisenä. Tietoja Rhyme - Last, Metafora - viimeisimmässä. Mittari on jotenkin läsnä alusta alkaen, - Will, - No, kiitos siitä. Koostumus, ei tontti. Sido Stanza ei logiikkaa, mutta sielun liike - voit ymmärtää yhden ymmärrettävän. "
ellauri246.html on line 831: Brodsky meni linkkiin yhteen runoilijaan ja palasi muille. Muutos ei heti, mutta hyvin nopeasti. Ensimmäisen viitevuoden 1964 runot ovat pääasiassa samassa runollisella tavalla kuin 1962-1963 runot. Siksi nämä ja muut ovat niin orgaanisesti liittyneet kirjaan "New Stans elokuuhun". Link Brodssky työskenteli paljon, lukea paljon. Hän avasi itselleen anglo-amerikkalaisesta runoudesta. Näistä jakeista ei ollut käännöksiä venäjäksi, kirjat toivat hänet ystäville, joten hän alkoi oppia englantia.
ellauri246.html on line 844: Samana ajanjaksona Brodsky yritti järjestää julkaisun Moskovanlehdissä. Kuitenkin verbi "yritti" on liian kovaa tästä. Tulostuksen saavuttamiseksi oli tarpeen osoittaa jonkinlainen diplomaattisuus, johon Brodski ei pystynyt. Kun hänet johti kalastajan kirjoittajalle, joka voisi auttaa julkaisuissa, hän oli niin vihainen Rybakov hänen ylimielisyytensä, että hän jopa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, hän muistutti muistelmista kokouksesta "huono henkilö, joka halusi lukea tarpeettomia runoja ilman loppua . " Kun v.p. Aksenov esittelee Brodskin "nuorten" toimittajien kanssa, johtanut hänet toimituksellisen hallituksen kokoukseen ", Joseph tästä toimituksellisesta hallituksesta kuuli, että Neuvostoliiton painajainen, jossa nuorten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti menettäneet tietoisuuden.<…> Hän sanoi, että hän oli läsnä Sabbath Witchesissa. Ja itse asiassa se oli suurin mahdollinen liberalismi. "
ellauri246.html on line 848: Hänen ensimmäinen todellinen kirja "Pysähtyy aavikolla", saavutti New Yorkissa vuonna 1970. Tämä on suuri kirja - siinä seitsemänkymmentä runoja, runoja "Isaac ja Abraham" ja "Gorbunov ja Gorchakov", neljä muuta käännöstä John Donna lopulta. Brodskin pääosa käsikirjoituksesta, joka kuljetetaan amerikkalaiselle professorille ja hänen runonsa George Clainin kääntäjälle Leningradissa kesäkuussa 1968. Se oli vaarallinen yritys ja vienti amerikkalaisen salakuljetuksen käsikirjoitus ja erityisesti Brodsky. Viimeisen Sinyavskin ja Danielin viimeaikaisen prosessin jälkeen "käsikirjoitusten siirtäminen länteen" kuulosti "vakoilulta" tai oli "isänmaan pettämistä".
ellauri246.html on line 850: Muutaman vuoden kuluttua "osan puheen" ja "... epechs" tuotosta ilmenee "Urania". Täällä Brodskin luovuutta tulee metafyysisemmäksi, tämä on mikrokosmos, jossa Jumala ja pirun, usko ja ateismi, siveys ja kyynisyys ovat mukana. Hänen runo on erittäin laaja ja monipuolinen. Uraniaan kääntyminen Brodsky kirjoittaa:
ellauri246.html on line 853: katso: Hän ei piilottanut mitään
ellauri246.html on line 864: Nobel-palkinnoista. Brodsky uskoi aina, että hänelle voitaisiin merkitä tämä erittäin arvostettu palkkio. Hänellä oli urheilun luonteeltaan kilpaileva laskimo - nuorista vuosilta välittömän reaktion muiden ihmisten runoihin: Voin tehdä sen paremmin. Eri palkintoja ja palkintoja, jotka putosivat siihen vuoden 1972 jälkeen, hän hoiti pragmaattisesti tai ironisesti antamatta heille paljon merkitystä. Mutta Nobel-palkinto oli hänelle, sekä kaikille venäläisille, erikoishalolle. Nobel-komitean työtä pidetään salaisena, mutta huhujen mukaan Brodski nimitettiin jo vuonna 1980, jolloin Caclaw Milos tuli Laureate. Ja nyt on tietoa Nobelin valinnasta 1987, jossa Brodsky oli mukana. Palkinnon myöntäminen, Nobel komitea laatii lyhyesti, mikä on laureatin tärkein ansio. Diplomassa Brodskyllä seisoi: "Kattavalle kirjallisuudelle, joka erottaa ajatuksen ja runollisen voimakkuuden selkeyden."
ellauri246.html on line 866: Nobel-palkinnon Brodsskin myöntäminen ei aiheuttanut tällaisia riita-asioita ja ristiriitoja kuin muutamat muut Nobel-komitean päätökset. Vuoteen 1987 mennessä hän oli jo tuttu ja eniten sympaattinen luku Euroopan ja Amerikan älyllisissä piireissä. Hänen muistelman proosa oli intiimi ja koskettava. Hänen jakeidensa käännöksissä kunnioitettiin ja joskus ihailua, ja kaikki länsillä tiesivät runolliseen maineeseensa kotimaassaan. Nobel-komitean päätös, suosionosoitukset veteraanien todistuksen mukaan luettiin toimittajille ja yleisölle, oli erityisen voimakas ja pitkä. Brodsky sanoi ensimmäisessä haastattelussa palkinnoista: "Hän loi Venäjän kirjallisuutta, ja Amerikan kansalainen sai sen." Epistä.
ellauri246.html on line 870: On erittäin suurta vaihtelua mielipiteitä, kun arvioidaan Joseph Brodskin luovuutta. Hänen runsaasti paradoksaalisia. Sen erottuva piirre on kokeilu- ja perinteinen yhdiste. Monin tavoin hänen työnsä kehittäminen johtui sekä venäläisissä että eurooppalaisessa runossa, mutta nyt on jo selvää, että tämä polku ei johda umpikujaan ja ei-kanonisen sanaston yhdistelmää stressin kanssa Metaforismi ja monimutkainen metrinen stubbinen rakenne löytävät kaikki uudet tarkkailut. Kuten aiemmin sanoin, johdannossa Brodsky - erinomainen runoilija, joka tuttu koko maailmaan. Mutta Brodskin runouden täydellinen ja syvä ymmärrys on vielä eteenpäin.
ellauri246.html on line 903: Hän nopeasti läpäisi jäljitelmäkauden väistämättä mihinkään alkuun. Hänen jakeissaan nopeasti valloitti täydellisen laitoksen, osittain ilmaistuna erityisellä tavalla runoilijaa lukemaan runoja julkisesti. Lyhyessä ajassa hän otti hallussaan ammattitoiminnan prosessin, jonka ansiosta hän voi ylittää virallisten esineiden yleisen tason. Samaan aikaan hän kirjoitti juuri sen, mitä hän halusi, ei mitä sallittu.
ellauri246.html on line 918: Vuonna 1972, Joseph Brodsky lähetetään pahvilaatikossa Yhdysvaltoihin, jossa runoilija asettuu, kaikki, joka tulee kynästä, siirtyy välittömästi sinettiin, mutta hänen lukijoiden lukumäärä on nyt monien satojen maahanmuuttajien ja asiantuntijoiden asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Tämä on varsin tuskallista kirjailijalle, törmäys on myös se, että Joseph toi itselleen täysin vastuuvapauslauseke Venäjältä. Kaksi infarktia ymmärtävät hänet. Mutta Jumalan ja amerikkalaisten lääkäreiden ansiosta hän pääsi ulos vaarallisesta valtiosta. Kaiken seikan, että I. Brodssky löytyi Amerikasta, kunnioittaen kulttuuriyhteiskuntaa, hyväntekeväisyyteen työhön, laajaan tunnustukseen. Hän kirjoittaa Venäjän englantia, opettaa kirjallisuutta yliopistoissa ja korkeakouluissa.
ellauri246.html on line 922: I. Brodsskyn Nobelin palkinto ei ole odottamaton. Hän oli tietysti oikeutetusti nolo siitä, että viides venäläinen kirjailija on sekin amerikkalainen. Nobel-komitea noudattaa kaavaa kuin sarjamurhaaja.
ellauri246.html on line 924: Hänen äitinsä ja isänsä valitettavasti eivät tule syömään Tukholmaan, vaikka olis ilmaiset länsimaiset sapuskat. Ilman Neuvostoliiton viranomaisten lupaa nähdä poika ja päästä takas kotia. Ohi meni vuosina 1984 ja 1985. Maailman tunnustaminen Josephin elämässä, oli vähän asioita, ehkä se tuli vähemmän aikaa hiljaiseen työhön. Celebrityä häiritsi nykyisestä sijainnistaan syntyvät rituaaliset julkiset suhteet. Hän pitää vielä läheisessä, lahjoitetulla Booksman-Yorkissa. Vaikka tämä huoneisto on kymmenen enemmän kuin viiden metrin päässä, jossa hän poltti itsensä, asuu Pietarin yhteisössä, se on edelleen vaikutelma, että hän asuu lainkaan, ei ole tilava eikä rikkaampi kuin hänen nuoruudessaan.
ellauri246.html on line 935: I. Brodsky, joka on saavuttanut ehdotonta tunnustamista Kakolta, julisti itsensä vain venäläisen välineen kanssa. Hän väittää, ei vain täyttää velvollisuutensa äidinkieli. Jos muistat, että minulla oli ensimmäinen sana, ja sana oli Jumala, sitten samassa mielessä kaikki äärimmäiset kaikki äidinkielensä välineiden äärimmäiset. Oliko Josef muuten doku? Sitä ei sanota, mutta todennäköisesti oli.
ellauri246.html on line 939: Runojen ensimmäiset jakeet I. Brodskogokonza viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvun alussa kirjoitettiin ikään kuin tarkoituksella kaikkiin SOVDEOPIAN-kirjallisuuden yhteiskunnallisen realismin kirjallisuuden yhdessä. Se ei kuitenkaan ollut tahallinen, vaan vain luonnollinen ihmisen kirjallinen asema. Hän oli valmis voidessaan heille odottamattoman lahjan millä tahansa hyväntahtoisten lukijoiden kanssa tai pikemminkin sanoa: kuuntelijoita. Runoja, satunnaisesti tai heidän toivottomuuden hyvyyteen, osoittautui helposti huhuilla. Ja monet Josephzhin runoista tuohon aikaan: "Ei maa, eikä odotan ...", "kelluu kaipaamassa selittämättömässä ..." - nopeasti ja pitkään he muistavat. Ne suoritetaan kitaran ja muiden työkalujen alla. Heidän tekniikansa täyttyminen oli melko musiikki.
ellauri246.html on line 941: Monet epigonit, polttamalla intohimo hänen Brodsky, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi jäljitellä tätä, väittää, että se ei ole todella herkkä varhain Brodsky ja Flood Samizdat, Tamizdat toissijaiset tutkijat. Jos Joseph Brodskilla oli tavoite liukua imitatorit, OnMog olisi laittaa laakerit, kirjoittamalla jo "Petersburg Roman" ja "Pilgrims". Hänellä ei ollut tavoitetta ja ehkä ei ollut tietoisia mitään tietoisuutta.
ellauri246.html on line 943: Hän vain kuumeisesti lukea kaiken, joka törmäsi kiehumaan ja mitä voitaisiin ottaa nykyisestä, ei-sosialistinen kirjallisuudesta. Tuottomattomuus, järjestelmällinen opettanut englantia tai kiillottaa suoraan turkkilaisille tai puolalaisille runoja ja proosaa. Missä järjestyksessä hän tapasi Poetospassnik, Tsvetaeva, Eliot, Mandelstam, John Donna, Zabolotsky, Frost, Khlebnikov, Akhmatova, Oden, Iiathes, Galchinsky - nyt se on jo epätodennäköistä hänen runoissaan, eikä sillä ole väliä.
ellauri246.html on line 945: Yksikään edellä mainituista runoilijoista, jotka on listattu hänen suosikki runoilijoissa, aiheutti murtumia runoissaan. Hän osoittautui aikaisin mieluiten valmiiksi runoilijan parannuksiin. Brodskin runollinen järjestelmä, joka puhuu nykyaikaisen analyysin kielellä, tämä on avoin järjestelmä, joka vaikuttaa itsestään hyvin hyödyksi. Readerilla ei ole vimmun runoilijan hyvin rauhallista upottamista vaan melko vaikeaa testiä. Vuosien varrella Joseph on yhä halukas kääntämään runollinen resurssi, päätelmät ja tekniikat naapurimaailmasta, houkuttelee metafyysisen filosofian, teologian, erilaisia taiteita ja tiedettä, ei laiminlyödä ironiaa, sukupuolena ja politiikassa. Universumin tragediamalli, joka mieluummin I. Brodsky Comedy, ei myöskään lieventää lukijan käsityspääsyä. Hän todella pakkaa kieltä mahdollisimman paljon. Tai kielen uuvuttava? Tämä seikka edellyttää lukijoiden leksikaalista valmistelua.
ellauri246.html on line 963: Hän mursi leipää, jättäen kuoresta.
ellauri247.html on line 55: Tauno Valto Köriläs (vuoteen 1906 Carlsberg) (20. lokakuuta 1900 Piippola – 10. heinäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen vaarillaan oli talo, mutta siitä ei sen enempää.
ellauri247.html on line 57: Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Köriläs (1852–1911) ja Ida Maria Anstén. Hän valmistui ylioppilaaksi 1921, filosofian kandidaatiksi 1924 ja filosofian maisteriksi 1927. Köriläs oli Seuran päätoimittajana 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana 1929–1930, Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä 1930–1944, tämän jälkeen hän oli Valojuovaluoti-lehdessä toimitussihteerinä 1945–1946 ja päätoimittajana 1949–1950 sekä Noidannuoli-lehden toimittajana. Köriläs toimi myös Kustannusosakeyhtiö Valituksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Kirjailijana Köriläs julkaisi nuorisoromaaneja, tietokirjoja ja kokoomateoksia. Useissa hänen 1950-luvulla kirjoittamissaan poikien seikkailukirjoissa oli voimakkaan isänmaallinen henki. Körilään kirjat olivat sixi suosittuja nazi-Suomessa, niinpä Köriläs sai laajaa tunnustusta työstään, etenkin Rymy-Eetusta.
ellauri247.html on line 159: Kerran kun professori E. A. Tunkelo laatiessaan Vepsän kielen äännehistoriaa teki tutkimusmatkan Viroon, oli häneltä jäänyt ruokakomeroon vadillinen puuroa ja makkaranpalanen. Hän oli niistä niin huolissaan, että kirjoitti Virosta postikortin ruokaemännälleen, kuinka tämän tuli menetellä niitten kanssa: »Kaapissa on vadillinen puuroa. Sen saa neiti Bohm itse syödä samoin kuin makkaran, mutta jos makkara on homehtunut, voi sen antaa kissalle." Elna Hiekkala sanoi Eetitille Pikossa, että Eetit voi syödä lasten lautasille jättämät sinapit.
ellauri247.html on line 163: Runoilija Alexander Pope keksi pilkkasanan »sinisukka». Se syntyi onnettoman rakkauden seurauksena. Lady Montagu, kaunotar ja hienosti sivistynyt kirjailija, oli Lontoon henkisen elämän keskipiste ja kirjallisen salongin kuningatar. Häneen oli Pope silmittömästi rakastunut, saavuttamatta kuitenkaan vastarakkautta. Hän kosti ylpeälle kaunokaiselle suunnaten tähän purevien vitsien, satiirien ja komparunojen nuolet. Ennen kuin hän oli saanut rukkaset, hän oli huomannut sydämensä valitussa eräitä yksityiskohtia, joita hän sepitteissään säälimättömästi paljasti. Ihana lady Montagu ei näet lainkaan hoitanut käsiään ja käytti mielellään sinisiä sukkia. Pope aloitti sotaretkensä komparunolla: »Palvontani kohteella on taito lumota miehiä, mutta häneltä puuttuu taitoa pestä käsiään. Pope huolehti siitä, että hänen ivasäkeensä levisivät kaikkialle, ja hänen onnistui saada naurajat puolelleen. Myös hänen lausumansa naisesta, jolla on taivaansiniset sukat, tuli siivekääksi. Siitä lähtien on kirjailevia naisia mainittu pilkkanimellä "sinisukka».
ellauri247.html on line 172: tasa-arvoisuusoppinsa oli. Siitä pitäen hän ei ole sietänyt minua. Hänen tapaisensa kiivailijat hyväksyvät tasa-arvoisuuden niin kauan kuin se koskee heitä itseään, mutta eivät tahdo, että muut pääsisivät heidän tasolleen.
ellauri247.html on line 186: Tobias George Smollett (1721 Dalquhurn, Dumbartonshire, Skotlanti – 1771 Livorno, Italia) oli skotlantilainen kirjailija. Hän opiskeli Glasgow'n yliopistossa, jossa hän oli välskärin ja apteekkarin opissa ja joutui 1741 ottamaan paikan muutamaksi vuodeksi välskärinä espanjalaiseen Amerikkaan määrätyssä sotalaivassa tarjottuaan turhaan murhenäytelmäänsä The Regicide julkaistavaksi (painettu 1749).
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 191: Smollett ei ollut merkittävä, mutta hän on luonut klicheisiä hahmoja, jotka ovat olleet esikuvina myöhempien aikojen kirjailijoille, etenkin Charles Dickensille. Hän on kirjoittanut laajan Englannin historian History of England (1758) ja kääntänyt englanniksi Don Quijoten (1755). Smollett toimi laivalääkärinä 1741–1743 Länsi-Intian reitillä ja yritti suorittaa 1750x lääketieteen tutkinnon. Hän harjoitti ammattia jonkin aikaa Lontoossa, ennen kuin siirtyi vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi. Hän käänsi 38 osaa Voltairen teoksia englanniksi. Hän asui vuodesta 1769 Italiassa.
ellauri247.html on line 228: Veijariromaaneissa on yleistä purevan kriittisen kuvan antaminen ajan tavoista ja yhteiskunnallisista oloista. Esitystapa on yleensä episodimainen: usein tarinan rungon muodostaa matkanteon kuvaus. Veijariromaanin päähenkilö ei ole varsinaisesti pahantekijä tai rikollinen, sen sijaan hän vastaa maailman pahuuteen juonikkuudella selviytyäkseen ympäristön tuottamista ongelmista. Koska veijarilla ei ole käytettävissään voimakeinoja, hänen on turvauduttava juoniin, huijauksiin ja kepposiin. Hän hyödyntää empimättä vallanpitäjien ja mahtimiesten heikkouksia. Veijari ei toimi suunnitelmallisesti eikä välttämättä aina tavoittele sosiaalista nousua tai pyri parantamaan maailmaa. Enimmäxeen ne onnistuvat parantamaan omaa asemaansa muiden kustannuxella. Se juuri on eri veijarimaista. Veijari on ollut erityisesti satiirikkojen suosima henkilöhahmo paljastaessaan vallanpitäjien ja nousukkaiden naurettavuuksia. Jo antiikin komedioissa veijarihahmo esiintyi usein sivuhenkilönä. Päähenkilöksi veijari on noussut varsinkin sellaisina aikoina, jolloin yhteiskunta on ollut voimakkaassa murrosvaiheessa. Sellaisissa vaiheissa kaikenlaiset kökkäreet tuppaavat uiskennella pinnalle.
ellauri247.html on line 250: Kaksi päivää kotiintuloni jälkeen tuli lampuotini, Rasilainen, luokseni. Hän pyysi lupaa esittää minulle tyttärensä, Antonian, jonka sanoi toivovan kunniaa tervehtää uutta isäntäänsä. Vastasin suostuvani siihen mielihyvällä. Hän lähti ja palasi vähän ajan kuluttua, kauniin Antoniansa keralla. Sillä luulenpa, että tämä kuusi- tai seitsemäntoistavuotias neitokainen ansaitsi kauniin nimen; hänellä oli mitä hienoin hipiä ja hurmaavat silmät. Hänen yllään oli vaan yksinkertainen villapuku, ei edes pikkareita eikä rinzikoita, minkä seikan saatoin tunnustelemalla todeta, mutta sorea vartalo ja uljas ryhti sekä omituinen sulous, joka ei aina seuraa nuoruutta, saivat katsojan unhottamaan hänen pukunsa vaatimattomuuden. Hänen tukassaan ei ollut mitään taiteellisia koristeita, kukkakimppu oli vaan solmittu "sen" taakse.
ellauri247.html on line 252: Hänen astuessa huoneeseeni en ainoastaan hämmästynyt hänen kauneutensa johdosta, vaan hänestä tuoksusi sellainen viattomuus ja viehättävyys, että tunsin paikalla sydämeni valloitetuksi. Hänen lähdettyään Scipio kertoi häntä sanottavan yhtä älykkääksi kuin kauniiksikin, ja että koko seudulla sitä pidettäisiin onnen poikana, joka saisi hänet omakseen. "Minä, minä tahdon hänet omakseni", huudahdin silloin, "jos hän vaan suostuu. Minä aion naida häntä sinun välitykselläsi, jollei joku ole vaan jo hänen "sydämessään" pistäytynyt." Etc. etc. etc.
ellauri247.html on line 323: <William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri247.html on line 398: Jonathan Swift (30. marraskuuta 1667 – 19. lokakuuta 1745) oli angloirlantilainen valistusajan kirjailija ja runoilija sekä anglikaanipappi. Hänet muistetaan kaikista parhaiten satiirisista allegorioistaan Gulliverin retket (1726) ja Tynnyritarina (1704). Swift tunnetaan lähinnä laajasta, noin 150 teosta käsittävästä proosatuotannostaan, mutta hän ehti myös kirjoittaa noin 280 runoa. Swift julkaisi useat teoksensa anonyyminä tai salanimen takaa. Hänen käyttämänsä teräväkielinen satiiri paheksutti monia aikalaisia, mutta myös myöhemminkin. Swift on leimattu katkeraksi ihmisvihaajaksi, joka ei nähnyt ihmiskunnassa mitään hyvää. Puolustajat taas ovat huomauttaneet, että maailma näyttää paremmalta kuin se on, kun ei näe sen todellista kehnoutta.
ellauri247.html on line 400: Swiftin Godwin-setä otti pojan Dubliniin ja maksoi hänen opintonsa Kilkennyn alkeiskoulussa vuosina 1673–1682 sekä Dublinin Trinity Collegessa. Helmikuussa 1686 Swift sai kandidaatin tutkintonsa suoritettua rimaa hipoen (speciali gratia). Hän suoriutui parhaiten klassisissa kielissä, latinassa ja kreikassa, mutta muissa aineissa hänen tuloksensa jäivät vaatimattomiksi. Asiakirjoista on myös selvinnyt, ettei Swift ollut mikään mallioppilas. Hän rikkoi toistuvasti koulun sääntöjä jättämällä työt tekemättä ja viihtymällä paremmin kaupungilla kaljalla kuin koulunpenkillä.
ellauri247.html on line 410: Swiftin poteman Ménièren taudin oireet pahenivat vuodesta 1738 alkaen. Häntä pyörrytti ja hän alkoi unohdella asioita ja tuntea ahdistusta. Oireet hankaloittivat Swiftin kirjoittamista ja työtä tuomiokirkossa. Lopulta Swiftin serkku Martha Whiteway otti hänen asiansa hoidettavakseen. Swiftin Whitewaylle vuonna 1740 lähettämä kirje kuvaa, kuinka hän tunsi olonsa sietämättömäksi ja aavisteli jäljellä olevien päivien olevan surkeita ja vähälukuisia. Vuonna 1742 St. Patrickin tuomiokirkon pastori Francis Wilson, jota on syytetty Swiftin pahoinpitelemisestä ja omaisuuden varastamisesta, arvioitutti Swiftin tilan erillisellä Mielisairauden komissiolla. He totesivat Swiftistä, että tämän ”muisti ja mieli ovat rappeutuneet” ja hän on ”kyvytön hoitamaan tehtäviään”. Swift jätti työnsä tuomiokirkossa samana vuonna. Swift kuoli vuonna 1745 ja hänet haudattiin omaan tuomiokirkkoonsa Stellan karvatupsun viereen. Jäljelle jääneen omaisuutensa Swift testamenttasi mielisairaiden parantolan katon korjauxeen.
ellauri247.html on line 481: Hetken kuluttua virkkoi parturi kärsimättömästi: Anteeksi, minulla on tänään kovin kiire! Niin minullakin, ärjäisi kirjailija jönsmäisesti ja poistui parturituvasta leuka saippuavaahdon peitossa. Hänen poistuttuaan kaipasi parturi luetteloa, johon hän oli merkinnyt niiden 30 naisen nimet, joiden luo hänen oli vielä samana päivänä mentävä. Tuolle listalle oli Hugo kirjoittanut runonsa ja vienyt sen mukanaan. Parturi muisti tuosta joukosta vain 15, joten hän tällä tavoin menetti puolet asiakkaistaan. Myöhemminkin hän usein puhui tästä mulkerosta.
ellauri247.html on line 493: Hän ei mennyt enää kalliin taiteilijan ateljeehen ja unohti pian koko asian. Puoli vuotta myöhemmin han meni erääseen taidenäyttelyyn. Seinällä oli valtava, 21 metrin pituinen Vernetin historiallinen maalaus, joka esitti Adb-el-Kaderin leirin valtausta. Sen edessä tungeksi sankka ihailijajoukko jotka hahatellen osoittivat jotain hahmoa. Paroni meni myös tarkastelemaan kuvaa.
ellauri248.html on line 198: Lou Andreas-Salomé (synt. Louise von Salomé eli Luiza Gustavovna fon Salome, ven. Луиза Густавовна фон Саломе; 12. helmikuuta 1861 Pietari – 5. tammikuuta 1937 Göttingen) oli venäläissyntyinen psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän oli monipuolinen kirjoittaja ja hänen läheiseen ystäväpiiriinsä kuuluivat monet kirjailijat, filosofit ja taiteilijat, kuten Nietzsche, Freud, Rilke ja Rée. Monikohan niistä pääsi nuohoomaan myös Salomen savuhormia? Kaikkiko?
ellauri248.html on line 200: Lou Salomé syntyi Pietarissa ranskalaissyntyisen kenraalin tyttärenä. Hänen äitinsä oli pohjoissaksalaista alkuperää. Hänellä oli viisi veljeä. Hän kävi Pietarin saksalaista koulua Petrischalea. Perhe oli hunsvotteja hugenotteja.
ellauri248.html on line 202: Salomé ryhtyi seitsemäntoistavuotiaana opiskelemaan teologiaa, filosofiaa, maailman uskontoja sekä ranskalaista ja saksalaista kirjallisuutta hollantilaisen pastorin Hendrik Gillotin johdolla. Gillot kuitenkin rakastui Saloméen niin syvälle, ettei opintoja voitu jatkaa. Salomé lähti äitinsä kanssa Zürichiin voidakseen suorittaa siellä yliopistotutkinnon. Hänen heikon terveytensä odotettiin myös parantuvan Keski-Euroopassa. Varmaan Salomelle tehtiin siellä lapsenlähdetys.
ellauri248.html on line 212: Andreas-Salomé lopetti psykoottisen vastaanottonsa 74-vuotiaana. Hänellä oli sydänvaivoja, ja hänen tilansa vaati useita kertoja sairaalahoitoa. Hänen miehensä vieraili sairaalassa päivittäin. Sairaudet ja vanhuus lähensivät vanhaa pariskuntaa huolimatta pissavaivoista. Salomé kuoli uremiaan 5. helmikuuta 1937. Ylläri.
ellauri248.html on line 214: Salomé kirjoitti useita unohduksiin jääneitä romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli ensimmäisiä naispuolisia psykoanalyytikkoja ja ensimmäisiä naisia, jotka kirjoittivat naisen seksuaalisuudesta psykoanalyyttisesta näkökulmasta. Hänen kirjansa Die Erotik julkaistiin 1911, jo ennen kuin hän oli tapaillut Freudia. Teos oli tehty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.
ellauri248.html on line 286: ”Seuraavien mustien joutsenten höyhenet pöllyävät jo ympärillämme”, sanoo yxinkertainen ministeri, moninkertainen oppositiopoliitikko Paula Risikko. Hänellä on ensi vaalikaudelle jo valmiina visio ja ohjenuora, joka ”on taottava kaikkien ministereiden selkärankaan. Olen nähnyt ihan kaiken. En hämmästy enää mistään.” Näin naurahtaa eduskunnan kuppilassa Paula Risikko, kokoomuksen konkarikansanedustaja: Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo haluaa eroon Alkon monopolista. Tom Packalén haluaa poliisin jengien ”iholle kiinni” ja tuomiot pikavauhtia – Kansanedustaja jättäisi nyt sanomatta kaksi Venäjää myötäilevää lausuntoa. Ne eivät todellakaan mene kaupaxi näissä vaaleissa.
ellauri248.html on line 362: Sosialismin-punaiseen mekkoon pukeutunut Catalina Stubbe on neljän lapsen äiti Etelä-Floridasta. Hänen vanhin lapsensa on 16-vuotias ja nuorin 7-vuotias. Stubbe haluaa, että hänen lapsillensa, tai kenenkään muunkaan lapsille, ei puhuta seksistä koulussa.
ellauri248.html on line 377: DeSantis haluaa kieltää ”woke-propagandan” Floridan kouluissa. Hän on jo allekirjoittanut Stop Woke -lain, joka muun muassa kieltää keskustelun seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä julkisissa alakouluissa.
ellauri249.html on line 190: Nikita Sergejevitš Hruštšov (ven. Никита Сергеевич Хрущёв, Ru-Nikita Sergeyevich Khrushchev.oga kuuntele ääntämys (ohje); vanhentunut translitteraatio Hruštšev) (15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1894 Kalinovka, Kurskin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 11. syyskuuta 1971 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko, kenraali ja kommunistisen puolueen pääsihteeri eli Neuvostoliiton tosiasiallinen johtaja 1953–1964. Hän saavutti Neuvostoliiton johtajuuden Josif Stalinin kuoleman jälkeisessä valtakamppailussa puolueen sisällä. Hän oli myös ministerineuvoston puheenjohtaja 1958–1964. Hruštšov oli syntyperältään venäläinen, mutta hänellä oli lämmin suhde Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
ellauri249.html on line 192: Nikita Hruštšov syntyi 15. huhtikuuta 1894 Kalinovkan kylässä, Kurskin kuvernementin alueella (nykyinen Kurskin alue). Hänen isänsä oli nimeltään Sergei ja äitinsä Ksenia. Aluksi isä ansaitsi melko hyvin, mutta vähitellen perhe vajosi köyhyyteen. Perhe ei omistanut maatilaa eikä hevosta. Hevoseton mies oli kylän sosiaalisessa hierarkiassa pohjimmaisena.
ellauri249.html on line 202: Politiikkaa enemmän Hruštšovia kiinnosti taloudellinen vaurastuminen. Hän osti palkallaan kellon, kameran ja uuden polkupyörän, jotka olivat työläisillä harvinaisia. Hän halusi hyvän talon, lapsia ja vaimon vauraasta ja sivistyneestä perheestä. Viimeksi mainittu toteutui. Vuoteen 1914 mennessä hän oli menestyvä ja hyvin palkattu metallityöläinen, ja oli nainut Jefrosinja Pisarevin, joka oli kotoisin suhteellisen varakkaasta perheestä. Vuodelta 1916 on säilynyt valokuva, jossa nuorellaparilla on muodikkaat siistit vaatteet, ja elämä näyttää parhaita puoliaan. Tuohon aikaan Hruštšov kuului raittiusseuraan eikä juonut lainkaan alkoholia tai tupakoinut. Kaikki oli jo menossa hyvin, mutta sitten!
ellauri249.html on line 204: Ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914. Koska Hruštšov oli ammattitaitoinen metallityöläinen, häntä ei kutsuttu armeijaan. Hänen palkkansa nousi ja vanhana miehenä hän totesi katkerasti, että kapitalistien hallitessa hänen ja monien ystäviensä elämä oli parempaa kuin monilla työläisillä oli kommunismin aikana.
ellauri249.html on line 206: tynyt haaveilemalleen insinöörin uralle. Maaliskuussa 1915 puhkesi suurlakko kaivoksilla ja Hruštšovin työpaikalla. Hän piti innostavia puheita, joissa vaati parempia työoloja sekä palkkausta. Seuraavana vuonna alkoi työläisissä olla sodanvastaisia mielipiteitä ja he menivät lakkoon. Hruštšov oli mukana organisoimassa näitäkin lakkoja. Kun tsaari Nikolai II pakotettiin luopumaan vallasta vuoden 1917 helmikuun vallankumouksessa oli tämä Hruštšoville suuri juhlapäivä ja hän osallistui mielenosoituksiin.
ellauri249.html on line 214: Sisällissodan jälkeen Ukraina oli raunioina. Puutetta oli asunnoista, hiilestä ja elintarvikkeista. Elintarvikepulan johdosta Hruštšovin ensimmäinen vaimo Galina kuoli nälkään. Lapset Leonid ja Julina jäivät isän yksinhuollettaviksi, kunnes hän 1924 meni naimisiin Nina Petrovnan kanssa. Leninin hallinto ei luottanut Donbassin alueen työläisiin, sanottiin että ”heidän proletaarinen tietoisuutensa oli hukassa”. Työläiset lakkoilivat, ja heitä teloitettiin summittaisesti. Hruštšov nimitettiin vuonna 1922 johtamaan Rutšenkovon kaivosta ja hän paneutui tehtävään tarmokkaasti. Hän olisi puoluetoimitsijan työn sijasta opiskellut kaivosteknikoksi. Puolueen linjariidoissa hän päätyi kannattamaan Trotskia, mitä hän joutui myöhemmin selittelemään ja varomaan.
ellauri249.html on line 218: Vuonna 1925 Hruštšovin ura sai hyvän sysäyksen eteenpäin. Hänet valittiin Petrovo-Marinskin puoluejohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuoden 1926 loppuun. Hän keskittyi hankkimaan asuntoja ja elintarvikkeita vaikeuksissa oleville työläisille ja myös kuunteli heidän ongelmiaan toisin kuin muut kommunistivirkailijat. Siksi hänet valittiin alueensa edustajaksi Ukrainan kommunistisen puolueen kokoukseen, josta hänet lähetettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 14. kokoukseen Moskovaan. Siellä hän tapasi ensimmäistä kertaa Stalinin, joka teki Hruštšoviin miellyttävän vaikutelman. Vähänpä Nikita erehtyi!
ellauri249.html on line 220: Ukrainassa kommunistipuolueen johdossa oli Lazar Kaganovitš, joka oli Josif Stalinin tukija. Hän otti nuoren Hruštšovin huomaansa, jonka jälkeen hänen uransa lähti nousuun. Hruštšov tuki Kaganovitšia Ukrainan puolueen valtakamppailussa ja Kaganovitš junaili Hruštšovin Stalinon alueen johtajaksi. Hruštšovin piti ensiksi järjestää Kaganovitšin tuella parjauskampanja alueen johtajaa Moisejenkoa vastaan. Hruštšov syytti Moisejenkoa
ellauri249.html on line 250: Stalingradin taistelun voittamiseen Hruštšov antoi kiistatta silloisten länkkärien näkökulmasta myönteisen panoksensa. Hän oli organisoimassa vastahyökkäystä ja osasi rohkaista sotilaita eikä vajonnut pessimismiin. Kiitosta Stalinilta ei kuitenkaan herunut, vaan tämä soitti Hruštšoville ja haukkui tämän perusteellisesti perusteettomasta optimismista.
ellauri249.html on line 252: Kiova vapautettiin 7. huhtikuuta vuonna 1944. Hruštšov saapui palavaan kaupunkiin heti toisessa sotilasjeepissä. Hän kävi katsomassa yliopistoa, joka oli vielä tulessa, kävi kumartamassa runoilija Taras Ševtšenkon patsasta ja sai jopa halauksen tuntemattomalta ukrainalaiselta vanhukselta. Stalinia ilahduttaakseen hän lähetti johtajalleen tätä koskevan sähkeen, mutta kesän 1941 tapahtumista edelleen vihainen Stalin moitti Hruštšovia aikansa tuhlaamisesta.
ellauri249.html on line 259: Hruštšov näyttää uskoneen vilpittömästi voineensa auttaa ukrainalaisia ja olleensa heidän suosikkinsa. Hänen toimintansa oli kuitenkin sekoitus tragediaa ja farssia; hän vastusti ja hidasti Stalinin määräyksiä, mutta kävi julmaa sotaa Ukrainan kansallismielisiä sissejä (ketäs nämä olivat?) vastaan. Hän auttoi kaikella tarmollaan jälleenrakentamaan taloutta, jonka tehottomuus aiheutti uuden nälänhädän.
ellauri249.html on line 261: Stalin oli julistanut kaikki pakkotöihin viedyt ja sotavangeiksi joutuneet neuvostokansalaiset pettureiksi. Heitä tulisi rangaista ankarasti. Hruštšov väittää muistelmissaan puolustaneensa heitä ja myös todisteet puhuvat hänen puolestaan. Hänen mukaansa puolue hylkäsi Ukrainan ja jätti maan saksalaisten armoille. Hän lähetti jopa asiaa koskevan kirjeen Stalinille, mutta turhaan. Sotavangit joutuivat leireille. Niistä monet elleikaikki lienee ollut Saxan puolella vapaaehtoisesti.
ellauri249.html on line 263: Hruštšov oli omalta osaltaan osasyyllinen nälänhätään. Hän oli antanut Stalinille tilanteesta liian hyvän kuvan ja yritti jälkeenpäin paikata tilannetta. Hänen yrityksistään huolimatta luovutuskiintiöitä ei pienennetty jälkikäteen. Hän väittää muistelmissaan nousseensa rohkeasti kertomaan Stalinille kansan kärsimyksistä. Arkistolöydöt vahvistavat asian. Stalin kutsui Hruštšovin Moskovaan, missä oli luvassa mitä kovaotteisinta höykytystä. Karkean ojentamisen jälkeen Stalin lupautui antamaan Ukrainalle apua muun muassa viihtyisien katukeittiöiden ja siemenviljan muodossa.
ellauri249.html on line 265: Ukrainassa, erityisesti sen länsiosissa, oli vuonna 1944 kansallismielisiä partisaanijoukkoja, jotka taistelivat maan itsenäisyyden puolesta. Ukrainan kommunistisen puolueen politbyroo sähkötti maaliskuussa 1945, että joukkojen toiminta oli lopetettu. Todellisuudessa sota niitä vastaan jatkui 1950-luvulle saakka. Sota oli raaka, ja kumpikin osapuoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin. Vuosina 1945–1952 puna-armeija sai vangiksi 600 000 ”valkobandiittia” joista kolmasosa surmattiin ja loput vietiin vankileireille tai ajettiin maanpakoon. Partisaanit taas surmasivat vangeiksi saamansa vastustajat hitaasti kiduttamalla. Hruštšovin tehtävänä oli johtaa kommunistien salaista poliisia ja hänelle ominainen suorasukaisuus vei hänet keskelle tapahtumia. Hän kehotti kirjeessään Stalinille, että ”valkobandiitteja” ei laitettaisi oikeuteen, vaan heidät surmattaisiin heti tavattaessa. Ongelmia aiheuttivat myös aseistetut kirkonmiehet, jotka äänekkäästi puolustivat kansaa viranomaisten mielivaltaa vastaan.
ellauri249.html on line 267: Mitään Hruštšov ei myöhemmin myöntänyt tai pahoitellut. Hänelle Ukraina oli osa Neuvostoliittoa. Raakuutta hän ei katunut, vaan sitä että ei ollut voittanut sotaa riittävän nopeasti. Jännä miten tää osa historiaa on jo kirjoitettu uudelleen.
ellauri249.html on line 268: Länsi-Ukrainassa käytyä sissisotaa lukuun ottamatta Hruštšovilla alkoi mennä paremmin, hän sai käyttöönsä huvilan Livadjasta ja maatalouden parantuneet sadot laitettiin hänen ansiokseen. Hänen kilpailijansa Lazar Kaganovitš syrjäytettiin Ukrainan johdosta ja hänet palkittiin Leninin kunniamerkillä. Koska Hruštšov oli Ukrainassa ollut lojaali Stalinille muun muassa kamppailussa geenitutkijoita ja muita ”porvarillisia nazeja” vastaan, hän sai jälleen kutsun Moskovaan.
ellauri249.html on line 270: Stalinin viimeiset vuodet 1949–1953 olivat ankeaa aikaa. Kommunismi oli muuttunut Amerikan hegemoniaa uhmaavaxi venäläiseksi imperialismiksi ja Stalinin hovi kävi veristä ja vodkaista valtataistelua. Stalin kärsi sydänkohtauksista vuosina 1945 ja 1947. Hän korvasi puolueen kokoukset irvokkailla aamuyöhön kestäneillä juomingeilla, joissa käsiteltiin valtion juoksevia asioita. Stalinin alaisille ne olivat puhdasta nöyryyttämistä. Stalinista oli huvittavaa kun ihmiset nolasivat itsensä ja kokivat nöyryytyksiä: tuolille laitettiin tomaatteja ja joku pakotettiin istumaan niiden päälle, viiniin laitettiin suolaa ja se joka oli raitis, pakotettiin juomaan votkaa niin kauan, että menetti tajuntansa.
ellauri249.html on line 283: Pian vangittiin muitakin tiedustelupalvelun johtajia. Valtiollisen poliisin valtaa vähennettiin ja se alennettiin ministeriöstä komiteaksi (KGB). Seuraavaksi käynnistyi Hruštšovin ja Malenkovin välinen valtataistelu. Miehet olivat jo pitkään tunteneet toisiaan kohtaan syvää antipatiaa. Malenkovin syrjäyttämisessä Hruštšovia tukivat Mikojan, Molotov, Kliment Vorošilov ja Leningradin ja Ukrainan puoluejohtajat. Malenkov erosi virastaan helmikuussa 1955 syytettynä virheistä. Hän joutui sähkölaitosministeriksi. Noloa.
ellauri249.html on line 289: Puheen päätyttyä salissa oli täydellinen hiljaisuus. Kukaan ei taputtanut. Vannoutuneet stalinistit pelkäsivät nyt henkensä puolesta ja salaa Stalinia vihanneet eivät olleet uskoa kuulemaansa. Puhe oli Hruštšovin elämän rohkein teko. Hän itse ei päässyt enää tasapainoon sen jälkeen eikä Neuvostoliitto koskaan toipunut siitä täysin.
ellauri249.html on line 297: Sekä Puolassa että Unkarissa tunnettiin syvää vastenmielisyyttä Venäjän ylivaltaa ja stalinismia kohtaan. Puolassa oli torjuttu maatalouden kollektivointi, mutta muuten kommunistit noudattivat Stalinin määräyksiä. Nyt Stalinin kuoltua oikeistopuolalaiset katsoivat tilaisuutensa tulleen. Kesäkuussa 1956 sosiaalista nousua kaipaavat työläiset nousivat Poznanissa kapinaan. Puolueen johtajaksi valittiin Władysław Gomułka ja Hruštšov oli jo varma, että Puola irtautuu kansandemokratioiden leiristä. Hän kiiruhti Puolaan ja oli jo antanut neuvostoarmeijalle käskyn tulla perässä maahan. Neuvotteluilla, jotka eivät olleet kummallekaan osapuolelle kunniaksi, tilanne saatiin rauhoitettua eivätkä neuvostojoukot ehtineet Puolaan asti.
ellauri249.html on line 303: Paitsi kansandemokratioiden ja Kiinan kanssa, oli ongelmia myös kotimaassa. Moskovassa opiskelijat osoittivat kunnioitustaan Unkarille ja toivoivat ”Venäjän uutta vallankumousta”. Leningradissa kierteli hallituksen vastaisia lehtisiä ja Serpuhovissa työläiset tuhosivat Hruštšovin kuvan. Hruštšov päätti ryhtyä vastaoffensiiviin. Hän päätti tehdä pitkän kiertueen Neuvostoliitossa ja antaa itsestään kuvan tarmokkaana johtajana. Hän ryhtyi voimakkaasti propagoimaan ajatusta, että Neuvostoliiton maatalous saavuttaa nopeasti Yhdysvallat. Hruštšov piti Leningradissa puheen, että Yhdysvallat saavutetaan kahdessa vuodessa ja tämä tarkoittaisi vuoden 1956 tuotannon kasvattamista 3,2-kertaiseksi. Hän toisti väitteensä myös yhdysvaltalaiselle CBS-televisiokanavalle antamassaan haastattelussa. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, se oli vielä erittäin kaukana Hruštšovin kaavailuista. Kampanjan lopputulos oli lopulta päinvastainen, se heikensi hänen asemaansa niin tavallisen kansan kuin puolueen johdon mielissä.
ellauri249.html on line 310: Hruštšovin ja Bulganinin palattua Suomesta kesäkuussa 1957 heidät yritettiin syrjäyttää. Presidium vaati ensimmäisen puoluesihteerin, Hruštšovin, vaihtamista. Esille otettiin syytöksenä se, että Hruštšov oli ollut nuorena trotskilainen ja se, että hän käyttäytyi tehtävänsä arvolle sopimattomalla tavalla. Hän kutsui nopeasti koolle koko keskuskomitean ja teki yrityksen tyhjäksi. Malenkov, Kaganovitš ja Šepilov menettivät ministerin paikkansa. Heidän tilalleen keskuskomiteaan nousivat Leonid Brežnev ja ehdokasjäsen Aleksei Kosygin. Hankkeessa mukana ollut Molotov siirrettiin suurlähettilääksi Mongoliaan, missä hänellä ei ollut käytännössä muuta tekemistä kuin lähestyä Hruštšovia kirjeillä, joissa arvosteli ankarasti tämän tekemiä ratkaisuja. Malenkov lähettiin Kazkstanin syrjäseudulle Ekobastuzin kaupunkiin, jossa viranomaiset valvoivat hänen kaikkia liikkeitään. Kaganovitš pelkäsi henkensä puolesta ja anoi Hruštšovilta armoa. Hänet lähetettiin Solikamskiin johtamaan kaliumkarbonaattitehdasta. Šepilov lähetettiin Kirgisiaan johtamaan talousinstituuttia. Noloa.
ellauri249.html on line 320: Vakoilulentoskandaalin jälkeen Hruštšov oli aluksi lamaantunut. Sitten seurasi valtava toimintapuuska, josta Hruštšovin poika totesi myöhemmin, että aivan kuin isässä olisi pato murtunut. Indonesiassa hän tutustui paikalliseen erikoisuuteen, durian-hedelmään, joka leikattuna löyhkää kammottavalta. Hän päätti lähettää niitä laatikollisen kaikille halveksimilleen Neuvostoliiton puhemiehistön jäsenille. Turismin ohella hän tapasi Indonesiassa Eisenhowerin salaisesti ja antoi tällekin lastikollisen.
ellauri249.html on line 323: Kesäkuussa 1960 Hruštšov päätti osallistua syksyllä järjestettävään Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukseen. Hän halusi käsitellä typeriä suosikkiaiheitaan kuten siirtomaavallan purkamista ja aseriisuntaa.
ellauri249.html on line 331: Hruštšov ei lakannut kuitenkaan pohtimasta uudistuksia. Hän ryhtyi hahmottelemaan Neuvostoliitolle uutta perustuslakia ja talousreformeja, jotka muistuttivat paljon Mihail Gorbatšovin perestroikaa ja glasnostia. Moskovassa hän koki entistä enemmän vastustusta ja kierteli sen vuoksi paljon maakuntia, missä hänellä oli yhä kannatusta. Liberaalin älymystön hän oli suututtanut ja nämä toivoivat hänen väistymistään. Hän teki mielellään valtiovierailuja, vaikka ne eivät tuottaneet juuri mitään poliittisia tuloksia. Maatalouden huono tilanne jaksoi huolettaa Hruštšovia ja pojalleen hän pohti ääneen, josko vika ei olekaan työntekijöissä vaan järjestelmässä. Olisiko kapitalismi sittenkin parempi? Miten rikas olisin nyt oligarkkina? Väsynyt Hruštšov alkoi puhua aikeistaan jäädä eläkkeelle ja antaa virkansa nuoremmalle, mutta selkääntaputtelijat toppuuttelivat häntä.
ellauri249.html on line 335: Tämän jälkeen Hruštšovin annettiin pitää puolustuspuhe. Hän totesi, että on tehnyt työnsä puolueen ja kansan hyväksi eikä asetu vastustamaan siirtämistään eläkkeelle. Työ Stalinin henkilökultin purkamisen parissa on ollut mittavaa ja kiitos kaikesta kuuluu salissa oleville työtovereille. Kesken puheen kuului useita jyrkän linjan stalinistien heittämiä välihuutoja. Loppukeskustelua asiasta ei sallittu ja keskuskomitean ukrainalaisia jäseniä estettiin tulemasta kokoussaliin. Brežnev nimitettiin kokouksen lopuksi uudeksi pääsihteeriksi ja Aleksei Kosygin pääministeriksi. Hruštšov pantiin eläkkeelle korkean iän ja heikon terveyden vuoksi. Hänelle myönnettiin kämänen 500 ruplan suuruinen eläke, hän sai pitää kaupunkiasuntonsa ja huvilansa. Lisäksi annettiin auto. Asunto ja huvila tosin riistettiin häneltä pois. Hruštšoville annettiin uudet palvelijat, jotka tosin olivat enemmän vartijoita kuin palvelijoita.
ellauri249.html on line 337: Hruštšovin eläkepäivät kuluivat suurimmalta osin huomiota herättämättä. Hän asui vaimonsa Ninan kanssa heille myönnetyssä hieman syrjäisellä seudulla Petrovo-Dalnejessa sijainneessa datšassa. Aluksi muut kuin perheenjäsenet eivät uskaltaneet käydä tapaamassa häntä. Kansalaiset lähettivät hänelle kuitenkin valtavasti kirjepostia, jonka lukemiseen ja vastaamiseen meni paljon aikaa. Hruštšovilla oli ollut nuorena Donetskissa kamera ja nyt hän elvytti valokuvausharrastuksensa kunnes kyllästyi siihen ja lopetti. Hän yritti myös innostua onkimisesta mutta sekään ei jaksanut kauan kiinnostaa. Masentunut Hruštšov valitteli tekemisen ja seuran puutetta ja ainakin kerran hän väläytteli itsemurhan mahdollisuutta. Pelästynyt Nina pyysi paikalle lääkärin, joka sai Hruštšovin luopumaan aikeestaan.
ellauri249.html on line 339: Eläkkeellä oli aikaa lukea, katsoa elokuvia ja kuunnella radiota. Pravdan artikkelit olivat Hruštšovin mielestä lähes täyttä roskaa ja hän seurasi huolestuneena kuinka Breznevin hallinto perui hänen uudistuksiaan. Hänen poikansa Sergei toi hänelle konekirjoitusliuskoista tehdyn kopion Boris Pasternakin Tohtori Źivagosta ja luettuaan sen totesi, että kirjan kieltäminen oli ollut turhaa. Sen sijaan George Orwellin romaanista 1984 hän ei pitänyt. Maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyneet kirjat kiinnostivat Hruštšovia loppuun asti. Nikitaa oli jääneet vaivaamaan ne arbuusit.
ellauri249.html on line 353: Elämänsä loppupuolella Hruštšov sanoi murehtineensa elämässään eniten sitä, että sai niin huonon koulutuksen, vain neljä vuotta kirkon ylläpitämää koulua ja joitain korkeampia ammatillisia kursseja. Kulttuuriväki ja älymystö oli kannattanut hänen politiikkaansa, mutta murheekseen Hruštšov totesi karjuneensa heille ja loukanneensa heitä mikä sai heidät yllättäen kääntymään häntä vastaan. Hän kertoi myös anekdootteja tapaamisistaan koulutettujen ihmisten kanssa ja miten ne olivat päättyneet väärinymmärryksiin. Niinkuin se "me hautaamme teidät".
ellauri249.html on line 419: Hän ratsasti armeijan kalsarit päässä,
ellauri249.html on line 451: Mannerheim oli äärioikeistovallan symboli siinä missä Espanjan Franco ja Chilen Pinochet. Natsi-Suomen julmuudet vuosikymmenien ajalta henkilöityvät Mannerheimin patologiseen hahmoon. Hän ei voinyt kestää että Venäjän laahuskansa otti kohtalon omiin käsiinsä ja karisti vierasperäiset monarkit ja näden siivellä loisivat ulkomaalaiset aateliset. Venäjän jälkeen Saksaan hän suuntautui toivoessaan ensin johtoasemaa Väinö I:n hovissa ja myöhemmin Hitlerin Suur-Saksan aluejohtajana.
ellauri249.html on line 453: Mannerheim oli tosiaan jatkosodan lopussa vanha väsynyt mies eikä hän ollut mikään etevä sotastrategi. Häneltä puuttui korkeatasoinen sotataidon koulutus mutta hänellä oli muuten laaja-alainen näkemys asioista ja hän oli melkoinen auktoriteetti, sopi hyvin keulakuvaksi. Hän vain tarvitsi ympärilleen taitavia upseereja, joita myös löytyi päämajasta.
ellauri249.html on line 457: Hänen toinen polvilumpionsa meni kolmeen osaan Tsaarin hevosten ostomatkalla Wilhelm II talleilta, kun hevonen potkaisi häntä polveen. Wilhelm II henkilääkäri kuroi polvilumpion yhteen hopealangalla (vai oliko se terästä). Sen jälkeen Mannerheim sai lisäksi reumatismin Japanin sodassa huonojen, kosteiden ja kylmien majoitusolojen takia.
ellauri254.html on line 41: Neuvostoliiton kauhukertomuxen aloittaja. Hän oli iso.
ellauri254.html on line 49: Konstantin Fedin syntyi kauppiaan perheeseen. Hän kasvoi Saratovissa ja valmistui vuonna 1914 Moskovan kauppakorkeakoulusta. Ensimmäisen maailmansodan ajan Fedin oli internoituna Saksassa. Palattuaan Venäjälle hän työskenteli toimittajana.
ellauri254.html on line 51: Fedinin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1913–1914. Vuonna 1921 hän liittyi pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Fedinin varhaiset kertomukset ja ensimmäinen romaani, sivistyneistön kohtaloita vallankumouksen ja kansalaissodan aikana kuvaava Goroda i gody (”Kaupunkeja ja vuosia”, 1924) ovat tyyliltään kokeilevia. Myöhemmät teokset noudattavat sosialistisen realismin kaanoneita. Romaanit Ensimmäiset ilot (Pervyje radosti, 1945) ja Neobyknovennoje leto (”Epätavallinen kesä”, 1947–1948) saivat Stalin-palkinnon. Kirjailijan viimeinen romaani Nuotio (Kostjor, 1961–1965) jäi keskeneräiseksi. Hän on laatinut myös sarjan kirjailijakuvauksia Pisatel, iskusstvo, vremja (”Kirjailija, taide, aika”, 1957, 1961) sekä muistelmateoksen Gorki ja me (Gorki sredi nas, 1941–1968).
ellauri254.html on line 85: Pyhä Serapion eli 300-luvulla. Hän tunsi hyvin maallisen kirjallisuuden ja tuli tunnetuksi puhumisen taidosta. Jo hyvin nuorena hän toimi jonkin aikaa kuuluisan Aleksandrian katekeettisen koulun johtajana. Serapion kuitenkin kaipasi mahdollisuutta käyttää enemmän vapaa-aikaa rukoukseen ja katumusharjoituksiin, joten hän jätti arvostetun asemansa ja meni erämaahan.
ellauri254.html on line 86: Erämaassa hän kohtasi pyhän Antonios Suuren (17.1.). Serapionista tuli tämän kilvoittelijoiden suuren esikuvan läheinen oppilas. Ne lainasivat toisilleen jouhipaitoja. Hän tutustui myös pyhään Athanasios Suureen (18.1.). Athanasios kirjoittaa teoksessaan Antonios Suuren elämä, että Serapionin vieraillessa Antonioksen luona tämä kertoi usein asioista, jotka tapahtuivat kaukana sieltä missä he olivat. Kun pyhä Antonios siirtyi taivaallisille asuinsijoille, hän jätti Serapionille toisen jouhipaitansa ja viittansa.
ellauri254.html on line 88: Jumala kuitenkin keskeytti Serapionin hiljaiselon ja siirsi hänet toiseen tehtävään. Hänet vihittiin Thmuisin piispaksi Niilin suistoon, lähelle Diospolista. Pyhä Serapion toimi innokkaasti oikeaoppisuuden palvelijana. Hän oli Aleksandrian arkkipiispan pyhän Athanasioksen läheinen työtoveri. Näin Thmuisin ja Aleksandrian piispat vastustivat areiolaisuuden harhaoppia yhdessä. Areiolaisten mukaan Kristus eli kolminaisuuden toinen persoona Poika ei ollut samoista geeneistä kuin Isä. Thmuisissa marttyroi myös piispa Phileas, josta Phileas Fogg saa kiittää nimeään.
ellauri254.html on line 95: Athanasios Suuri ja Serapion olivat ortodoksisen uskon kirkkaimmat valot tuon ajan Egyptissä. Athanasios arvosti pyhää Serapionia erittäin paljon. Hän jopa pyysi tätä korjaamaan tai lisäämään hänen kirjoituksiinsa asioita, jos Serapion ajatteli, että niissä oli jotain virheitä tai puutteita. Serapion varoi tarkasti tekemästä sitä virhettä.
ellauri254.html on line 97: Pyhän Athanasioksen tavoin myös pyhä Serapion tunnetaan erityisesti kirjallisista töistään. Häneltä on säilynyt useita kirjoituksia. Näistä merkittävin on liturgisten rukousten kokoelma Eukhologion, joka löydettiin ja julkaistiin 1890-luvulla. Se on merkittävimpiä alkukirkon liturgisia tekstejä. Serapionilta on myös säilynyt teos manikealaisuutta vastaan. Manikealaiset opettivat, että vain sielu on Jumalan luoma mutta ruumis oli lähtöisin pahasta tai suorastaan Paholaisesta. Pyhä Serapion kuitenkin osoitti teoksessaan, että ihmisruumista voidaan käyttää sekä hyvän että pahan välineenä sydämen asenteesta riippuen. Niin sielu kuin ruumiskin ovat siis yhtä lailla Jumalan tekosia. Iloisena Jahve rullasi Aatamille vällykäärmettä hyräillen: This is a cinch.
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 120: Boris Pilnjak (ven. Бори́с Пильня́к, oik. Boris Andrejevitš Vogau ven. Бори́с Андре́евич Вога́у; 11. lokakuuta (J: 29. syyskuuta) 1894 Možaisk, Venäjä – 21. huhtikuuta 1938 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen kirjailija. Hän toimi myös Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtajana mutta menetti virkansa ideologisesti arveluttavina pidettyjen kirjoitustensa takia. Pilnjak käsitteli kommunistisen puolueen toimintatapoja hyvin epäluuloiseen sävyyn, ja hänen kirjansa joutuivat siksi usein ankaran sensuurin kohteeksi. Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt taiteellisten kompromissien tekemisestä. Pilnjakin tunnetuimpia teoksia ovat Alaston vuosi, Mahogani ja Volga vpadet v Kaspiskoje more (suom. Volga virtaa Kaspianmereen), jotka käsittelevät vallankumouksen ja sitä seuraavan ajan Venäjää. Hänen tunnettujen töidensä joukkoon lukeutuu myös Okei: Amerikanski roman, joka kertoo hänen vuonna 1931 tekemästään matkasta Yhdysvaltoihin ja esittelee sikäläistä elämänmenoa pitkälti kielteiseen sävyyn.
ellauri254.html on line 128: Vsevolod Ivanov syntyi opettajan perheeseen, kävi alkeiskoulun ja lähti varhain maailmalle kierrellen pitkin Siperiaa, Uralia ja Kazakstania ja kokeillen eri ammatteja. Hänen ensimmäiset teoksensa ilmestyivät vuonna 1915. Vuonna 1921 Ivanov asettui Pietariin, jossa hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Vuosina 1921–1923 hän julkaisi joukon Venäjän kansalaissotaa kuvaavia ”partisaanikertomuksia”. Niistä tunnetuin on seikkailukirja Panssarijuna 14–69 (Bronepojezd 14–69, 1922), jonka kirjailija muokkasi näytelmäksi vuonna 1927.
ellauri254.html on line 132: Kuten tiedätte, Vsevolod Ivanov tapasi yhdessä muiden kirjailijoiden kanssa Stalinin, Voroshilovin, Kaganovichin, Molotovin ja Postyshevin Gorkin asunnossa 26. lokakuuta 1932. Kokouksessa - viinin ja välipalojen kanssa - keskusteltiin kirjailijaliiton perustamisesta, Stalin selitti puolueen politiikkaa kirjallisuutta kohtaan, lupasi kaiken mahdollisen tuen. Vuonna 1934 perustettiin Neuvostoliiton kirjailijoiden liitto, sen ensimmäinen kongressi pidettiin. Yksi liiton hallituksen sihteereistä oli Vs. Ivanov. Hänet valittiin kirjallisuusrahaston hallituksen puheenjohtajaksi.
ellauri254.html on line 134: Sergei Yesenin sanoi hänestä: "... on hyviä fiktiokirjailijoita... suuria taiteilijoita, jotka maalaavat sydämellä... No, Ivanov on ainakin vilpitön kaveri. Riippumatta siitä, kuinka paljon hänen elämäänsä julkistettiin, riippumatta siitä, kuinka sitä mätkittiin, hän oli aina ja pysyi todellisena artistina. Hän on harvinainen ihminen, joka ymmärtää ja rakastaa sanataidetta."
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 152: Uuden kirjallisuuden todellisia betoniraudoittajia ovat Furmanov ja Fadejev, A. Tolstoi ja M. Solohov, Serafimovitš ja Malyškin, Novikov-Priboi ja Seifullina. Fedinin Konsta muistuttaa, että Fadejev oli 1920-luvulla ensimmäisten joukossa ottamassa tehtäväkseen myönteisen neuvostoihmistyypin luomisen, minkä tärkeys oli koko kirjallisuuden kannalta perustavaa laatua, ja täytti tuon tehtävän teoksessaan Yhdeksäntoista (Razgrom). Vain muutamat vanhemmat prosaistitoverit, Furmanov, Serafimovitš, Gladkov, uskaltautuivat ennen häntä tai miltei samaan aikaan hänen kanssaan sellaiseen uudistukseen. Fedin sanoo Tšapajevia romaaniksi, joka asetti kerronnassa kärkitilalle uuden henkilötyypin taiteellisen kuvauksen. Fedin puhuu ylpeyden tuntein siitä, että uusi ihminen on V. Ivanovin, N Tihonovin, I. Sokolov-Mikitovin teoksissa huomion keskipisteenä. Hän arvostaa korkealle M. Prišvinin, I. Erenburgin ja V. Šiškovin teokset ja muistelee hyvällä A. Lunatšarskin näytelmiä.
ellauri254.html on line 166: Aleksandr Aleksandrovitš Blok (Александр Александрович Блок, 28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 1880 Pietari – 7. elokuuta 1921 Pietari) oli venäläinen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä lyyrisistä runoilijoista Venäjällä Aleksandr Puškinin jälkeen. Blokin länkkärimainen seuraajakunta näyttää hiukka vähentyneen Ukrainan demilitarisaation aikana.
ellauri254.html on line 171: Blok opiskeli Pietarin yliopistossa oikeustiedettä, vieraita kieliä ja kirjallisuutta. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun hän keskittyi runouteen. Blokin varhaistuotantoon vaikutti saksalainen filosofia, muun muassa Schopenhauerin ja Nietzschen ajatukset. Hän vietti lapsuutensa Šakmatonon maatilalla lähellä Moskovaa. Maanmiehistä häneen vaikuttivat eniten uskonnollisen mystikon Vladimir Solovjovin ja myös Fjodor Tjuttševin ja Afanasi Fetin teokset.
ellauri254.html on line 173: A. Blok on venäläisen runouden valoisa persoonallisuus. Hänen runonsa herättivät aina lukemisen kiinnostuksen. Heitä odotti kärsimättömästi, lukea ja lukea uudelleen, koska he seurasivat runoilijan sielua arkisten traagisten tapahtumien taustalla.
ellauri254.html on line 176: Varhaisrunoudessa Ploki vaahtosi paljon ihanista naisista. Blok muutti Pietariin vuonna 1905. Hän tutustui Pietarin kulttuurielämään Vjatšeslav Ivanovin teoxesta "Pidot Tornissa". Blok oli perustamassa Venäjän edestakaista symbolistiliikettä. Venäjän runouden kausi hopea-aika on liitetty Blokiin sekä muihin venäläisrunoilijoihin, kuten Anna Ahmatovaan, Marina Tsvetajevaan, Boris Pasternakiin ja Vladimir Nabokoviin.
ellauri254.html on line 178: Block osallistui ensimmäisen maailmansodan, 1917 vallankumouksen tapahtumiin. Hän kieltäytyi maastamuutosta, piti sitä paeta. Hän kirjoitti runoja, joissa sota heijastui. Tunnettu tältä osin on runo "Twelve", joka heijastaa vallankumouksen tapahtumia.
ellauri254.html on line 284: Vallankumouslyriikkaa edustaa parhaiten vuonna 1918 ilmestynyt runoelma Двенадцать (Kaksitoista), joka kertoo kahdentoista punakaartilaisen taivalluksesta valkoisessa lumimyrskyssä. Myöhemmin Blok muutti käsitystään vallankumouksen ihanuudesta. Helmikuussa 1919 Tšeka pidätti Blokin. Häntä epäiltiin osallistumisesta neuvostovastaiseen vasemmistolaiseen toimintaan. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin vapautettiin Anatoli Lunatictšarskin puututtua asiaan.
ellauri254.html on line 293: Ennen hääpäivämäärää Alexander Blok, kuten tavallista, on ratsastusmatkalla Euroopassa äitinsä kanssa. Hän odottaa tosiasiaa, että pian hän johtaa rakkaan rikkaan naisensa nimeltään Mendelejeva (loistavan kemisti D. Mendelejevin tytär) pragmaattiseen liittoon kirkon kruunun alla. Hän etsi rakkauttaan useita vuosia. Viime aikoihin asti hän ajatteli, että heidän suhteessaan oli rasvaa, mutta pian heidän kohtalokas kokous viihtyisässä Moskovan kahvilassa määritteli heidän kohtalonsa.
ellauri254.html on line 294: Runoilijan perhe-elämä ei ollut helppoa. Bloc todella palvoi valittua, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että avioliiton tärkein henkinen affiniteetti ei ollut fyysinen vaan epäfyysinen. Tämän seurauksena hänen vaimonsa sai paljon miesystäviä. Lubov Mendeleeva oli näyttelijä ja siksi hän teki helposti romaaneja. Blok huomasi tässä harrastuksessa sekä nöyryyttä että köyrintää. Yhden tällaisen romaanin jälkeen hänen vaimollaan on poika, ja Blok tunnistaa hänet Tonyn tekemäxi. Blok tykkää vaimostaan näissä hetkissä ja tukahduttaa vihaa, kateutta ja aggressiota. Kaiken hän on valmis kestämään vaimoltaan muttei tätä. Block oli valmis sietämään kaikenlaiset sarvettajat jos heillä oli hyvä suhde hänen vaimonsa kanssa. Mutta hän ymmärsi lopulta että vaimon isokainalo oli pohjaton kuilu, ja lopulta he erosivat. Hänellä oli sittemmin naisia, joita hän muutti kuin käsineitä. Block puhui heistä: "Myrkky - toisen myrkyn jälkeen".
ellauri254.html on line 303: Blok asui hirveässä murjussa vuosisadan vaihteessa. Hänellä oli diaesitys tulevaisuuden hirvittävistä tapahtumista ja osoitti tämän varhaisissa teoksissaan. Tämä on osoittanut "Runs about the Beautiful Lady". "Stranger" piirtää kaksi maailmaan kuuluvaa lyyristä sankaria. Toisaalta tämä on illuusion maailma, runous, jossa kaikki on peitelty mysteerissä, ja runoilija on tämän mysteerin paikannäyttäjä. Toisaalta - mauton maailma, joka osoittautuu vahvemmaksi. Loppujen lopuksi tää Stranger liukuu hämärtymään, ja lyyrillinen sankari palaa kauheaan todellisuuteen koirankupin ääreen.
ellauri254.html on line 314: Zinovjev, oikealta nimeltään Radomyslski, syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Ukrainan Jelisavetgradissa (nyk. Kropyvnytskyi) vuonna 1883. Hän ei saanut mitään muodollista koulutusta, mutta matkustellessaan vuosina 1902–1905 perheensä rahoilla ulkomailla hän kävi Bernin yliopiston lakitieteen luennoilla. Siitä huolimatta hän liittyi laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Puolueessa hän hakeutui radikaalina tunnetun Leninin ja tämän toimittaman Iskra-lehden piiriin. Zinovjev osallistui Lontoossa sosiaalidemokraattien vuoden 1903 puoluekokoukseen, jossa puolue jakautui kahteen siipeen, ja hän asettui Leninin johtamien bolševikkien siivelle.
ellauri254.html on line 316: Huonokuntoinen Zinovjev oli yksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaisimmista johtajista Vladimir Leninin sairauden ja kuoleman aikoihin vuosina 1922–1925. Hän muodosti Josif Stalinin ja Lev Kamenevin kanssa puoluetta johtaneen troikan, jolla oli ratkaiseva merkitys Lev Trotskin ja vasemmisto-opposition syrjäyttämisessä. Stalin vuorostaan syrjäytti vuosina 1926–1927 sekä Zinovjevin että Kamenevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 oikein näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
ellauri254.html on line 331: Pysäyttääkseen Stalinin Zinovjev ja Kamenev päättivät nyt liittoutua Trotskin kanssa, jolloin syntyi niin sanottu yhdistynyt oppositio. Voimien yhdistäminen ei enää auttanut, ja heinäkuussa 1926 Stalin järjesti Zinovjevin erotetuksi politbyroosta sekä Kominternin johdosta. Lokakuussa 1927 hänet erotettiin myös keskuskomiteasta ja 14. marraskuuta 1927 koko kommunistisesta puolueesta. Joulukuun 1927 puoluekokouksessa Zinovjev ja Kamenev päättivät pelastaa uransa irtisanoutumalla kaikista aiemmista mielipiteistään, ja saivat luvan hakea takaisin puolueen jäseniksi puolen vuoden koeajan jälkeen. Zinovjev ei enää saanut takaisin aiempaa asemaansa. Hän toimi vuodesta 1928 vähäpätöisissä viroissa kulutus- ja elintarvikehallinnossa.
ellauri254.html on line 340: Saatana kyllä Stalin teki paljon virheitä! Hän oli todella paha maahanmuuttaja!
ellauri254.html on line 354: Soologubbesta ei kukaan ole ryssien ulkopuolella enää edes kuullutkaan, ellei sitten Ranskassa. Hän oli ensimmäinen kirjailija, joka toi venäläiseen proosaan eurooppalaiselle fin de siècle -kirjallisuudelle ja filosofialle ominaisia sairaita, pessimistisiä elementtejä. Oliko järkeä? Kannattiko se?
ellauri254.html on line 410: Hugo von Hofmannsthal (1. helmikuuta 1874 Wien, Itävalta – 15. heinäkuuta 1929 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja esseisti, joka tunnetaan erityisesti lukuisten Richard Straussin oopperoiden libretistinä. Nuorena von Hofmannsthal kuului Nuorwieniläiset-nimiseen avantgarde-kirjailijoiden ryhmään. Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli yliopistossa ensin jonkin aikaa lakitiedettä mutta vaihtoi oppiaineen sitten romaaniseen filologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1899. Hofmannsthal solmi avioliiton 1901, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin samaan laatikkoon poikansa kanssa. Säästyi siinäkin Kroisoxelta muutama pennonen.
ellauri254.html on line 544: Kalju Gorki (oikeasti Alex kuten Stubb, Maxim on sen isännimi) tybeteikka päässä saa aikaan outoja tuntemuxia Fedinin sarkahousuissa: yxikään miesääni ei ole synnyttänyt kaatioissani yhtä suurta vastakaikua kuin Gorkin ääni. Tulkaa siis käymään kotonani. Minusta tuntuu kuin hän kilpailisi kanssani ujoudessa. Olemme kumpikin kuin kangistuneita. Hän päästää vihdoinkin irti k-äteni, jossa hänen lämmin puristuxensa tuntuu vielä kauan.
ellauri254.html on line 552: Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom. "kitkerä") vuonna 1892 työskennellessään Kavkazissa Tiflisin kaupungissa (nyk. Tbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansa Esseitä ja tarinoita (Очерки и рассказы) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
ellauri254.html on line 554: Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimellä Vladimir Lenin) kanssa 1902. Hänet valittiin 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta Nikolai II perui päätöksen. Protestina Anton Tšehov ja Vladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 562: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili tai rohkaisi Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
ellauri254.html on line 600: Avvakum oli aikansa huomattava kirjailija. Hänen omaelämäkertansa (Žitije protopopa Avvakuma) on elävän kielensä ja kuvauksensa ansiosta yksi venäläisen kirjallisuuden merkkiteoksista. Vanhauskoiset pitävät Avvakumia marttyyrinä ja pyhimyksenä.
ellauri254.html on line 606: Saint-Simon osallistui upseerina Yhdysvaltain vapaussotaan mutta menetti omaisuutensa Ranskan vallankumouksessa. Hän loi uuden omaisuuden 1798 mennessä mutta menetti myöhemmin senkin. Oli siinä meillä taloustieteilijä.
ellauri254.html on line 608: Saint-Simon halusi vapauttaa työväenluokan. Hän piti välttämättömänä tuotannon suunnitelmallisuutta, tieteen ja teollisuuden yhteistoimintaa. Näin hän toivoi kehityksen lopulta johtavan valtiottomaan yhteiskuntaan. Puhuessaan työväenluokasta hän tarkoitti palkkatyötä tekevien lisäksi kaikkia tehtailijoita, kauppiaita ja pankkiirejakin. Hänen ajatuksissaan he edelleen säilyttäisivät hallitsevan aseman yhteiskunnassa. Saint-Simon teki tärkeän huomion, jonka mukaan Ranskan Suuressa vallankumouksessa vastakkain eivät olleet ainoastaan aatelisto ja porvaristo, vaan vallasta taisteli edellisten lisäksi myös omistamattomien luokka (esim. Claude-Henri ize). Tämä kaikki osaltaan pohjusti nykyaikaisen sosialismin syntymistä. Saint-Simon ei laatinut oppijärjestelmää, mutta hänen oppilaansa hyödynsivät hänen ajatuksiaan kehitellessään saintsimonismia.
ellauri254.html on line 612: Hän johti Erzurumin taistelua jossain Turkissa tammi-helmikuussa 1916. Judenitšin armeija eteni noin 150 kilometriä ja murskasi miltei täydellisesti Kerim-paššan turkkilaisen 3. armeijan. Abdul Kerim erotettiin Turkin Kaukasian joukkojen ylipäällikkyydestä. Tästä Judenitš palkittiin Pyhän Yrjön ritarikunnan prenikalla ja hän jäikin viimeiseksi Venäjän keisarikunnassa näin korkealla sotilaskunniamerkillä palkituksi. Helmikuun (maaliskuun) vallankumouksen jälkeen hänet nimitettiin Kaukasian rintaman ylipäälliköksi, josta tehtävästä uusi sotaministeri Ai-Ai Kerenski hänet erotti maaliskuussa 1917. Sotasaalissäästöillään hän osti talon Gruusian pääkaupungista Tbilisistä ja maata tunnetulta kylpyläseudulta Kislovodskista Venäjän Etu-Kaukasiassa. Hän seurasi jatkuvasti tapahtumia Venäjällä ja asui laittomasti, mutta ei piilossa, Pietarissa.
ellauri254.html on line 618: Judenitš suunnitteli kolme kuukautta sodan kulkua ja koulutti joukkoja. Taloudellinen tuki saatiin Britannian hallitukselta. Bolševikit olivat taistelemassa Siperiassa ja Ukrainassa Aleksandr Koltšakia vastaan. Judenitš ei saanut olennaista poliittista tukea, ja vähemmistökansallisuuksien itsenäisyysvaateisiin hän suhtautui varauksellisesti. Hänellä oli silti melko hyvin järjestetty 20 000 lahtarin armeija.
ellauri254.html on line 636: Wrangel syntyi Novoaleksandrovskissa Liettuassa silloisessa Venäjän keisarikunnassa baltiansaksalais-ruotsalaiseen Wrangelin aatelissukuun. Wrangel oli koulutukseltaan kaivosinsinööri, mutta saatuaan siitä paskakaivoarvosanan liittyi vapaaehtoisena ratsuväkirykmenttiin ja ylennettiin upseeriksi 1902. Hän osallistui vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan vuosina 1904–1905. Tämän jälkeen hän opiskeli Venäjän yleisesikunta-akatemiassa, josta valmistui 1910. Ensimmäisessä maailmansodassa hän komensi kasakkarykmenttiä ja taisteli mm. Itä-Preussissa sekä Galitsiassa. Hän yleni kenraalimajuriksi ja sai vuonna 1917 komentoonsa 7. ratsuväkidivisioonan.
ellauri254.html on line 641: Vuoden 1917 elokuussa Wrangel liittyi Venäjän väliaikaisen hallituksen jälkeisiin bolševikkeja vastustaviin valkoisiin joukkoihin. Hän nousi kenraali Denikinin alaisuudessa lähinnä Kubanin kasakoista koostuvan Kaukasuksen armeijan komentajaksi.
ellauri254.html on line 645: Poliittisesti Wrangel oli monarkisti ja suhtautui epäluuloisesti liberaaleihin, mutta järjesti silti maauudistuksen vahvistaakseen kannatuspohjaansa. Etelä-Venäjän armeijansa hän nimesi uudelleen Venäjän armeijaksi. Hän suunnitteli yhteistyötä Puolan Pilsudskin kanssa, mutta tämä kariutui komentajan valintaan. Wrangelin joukot murtautuivat Krimiltä kesällä 1920 Tauriaan, mutta bolševikkien solmittua rauhan Puolan kanssa lokakuussa puna-armeija keskitti ylivoimaiset joukkonsa etelään ja ajoi yhdessä Ukrainan vallankumouksellinen kapinallisarmeijan kanssa Venäjän armeijan takaisin Krimille.
ellauri254.html on line 647: Vuoden 1920 marraskuussa Wrangel joutui evakuoimaan liittoutuneiden avulla noin 70 000 sotilasta ja 65 000 siviiliä Krimiltä Turkkiin, joka oli ympärysvaltojen hallussa. Wrangel matkusti Turkin ja Tunisian kautta Jugoslaviaan, jossa hän piti yllä pakolaisesikuntaa mahdollista vastavallankumoussotaa varten vuoteen 1925 asti. Hän perusti sisällissodan veteraanien järjestön, Venäläinen yleissotilaallinen unionin (ROVS) 1924 ja pyrki pitämään miehensä taistelukuntoisina ja yhdistämään monarkistit ja tasavaltalaiset. Marraskuussa 1924 hän tosin tunnusti suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin Venäjän kruunuun lailliseksi tavoittelijaksi.
ellauri254.html on line 649: Wrangel kuoli Brysselissä, kun hän tukijoineen suunnitteli terrorijärjestöjen luomista bolševikkejä vastaan. Hänen sukunsa väitti että Wrangelin asuessa veljensä talossa talon hovimestari olisikin ollut neuvostoagentti, joka olisi myrkyttänyt hänet pahentuneella sursillillä, sillä kun hovimestari oli lähtenyt talosta, oli Wrangel sairastunut pahasti. Wrangel haudattiin puuvillavyöhön kiedottuna viileään venäläiseen kadetraaliin Belgradissa.
ellauri254.html on line 653: Lev Bronstein syntyi juutalaiseen perheeseen Etelä-Venäjällä, nykyisessä Ukrainassa 26. lokakuuta (7. marraskuuta uuden luvun mukaan) 1879. Hänen isänsä David Bronstein oli varakas venäjänjuutalainen maanviljelijä. Levin sisko Olga tuli myöhemmin tunnetuksi bolševikkipoliitikkona ja Trotskin kilpailijan Lev Kamenevin vaimona. Perhe ei ollut kovinkaan uskonnollinen. Bronšteinit puhuivat kotonaan venäjää ja ukrainaa, ja Lev itse sujuvasti lisäksi hepreaa, saksaa, englantia, ranskaa ja espanjaa.
ellauri254.html on line 655: Mentyään setänsä luo Odessaan opiskelemaan, hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin ja oli mukana perustamassa Etelä-Venäjän työläisliittoa 1897 sekä marxilaista Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta 1898. Trotski pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi 1898 ja karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1902 hän pakeni karkotuspaikastaan ulkomaille, jättäen jälkeensä vaimonsa Aleksandra Sokolovskajan ja kaksi lastaan. Hän otti käyttöön pseudonyymin Trotski, jolla hänet sittemmin opittiin tuntemaan. Nimen hän lainasi Odessan vankilan päävanginvartijalta.
ellauri254.html on line 659: Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen. Hänet valittiin joulukuussa Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin Siperiaan uudelleen tammikuussa 1907. Trotski pakeni toistamiseen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa Wienissä vallankumouksellisten lehtien toimituksissa, joissa hänet huomattiin etenkin Balkanin sotia koskevan raportointinsa ansiosta. Tänä aikana hän kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että tsaarinvastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johtamana jatkua luonteeltaan sosialistisena. Hän vastusti ensimmäistä maailmansotaa, mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. Älä nyt tuu, me kaikki halutaan nyt sotia. ("Vastustaa" esiintyy kanssa vitun monta kertaa tässä albumissa.) Helmikuun vallankumouksen puhjetessa Venäjällä hän oli lomailemassa New Yorkissa Yhdysvalloissa.
ellauri254.html on line 661: Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Trotski palasi Venäjälle. Hän ei kuulunut enää menševikkeihin, vaan liittyi aluksi sosiaalidemokraattien mežraiontsy-ryhmään ja hieman myöhemmin bolševikkeihin. Trotski nousi nopeasti bolševikkipuolueen johtoon, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen hänestä tuli uuden hallituksen sotilas- ja laivastoasiain kansankomissaari (’puolustusministeri’). Tässä tehtävässä hän oli keskeisesti luomassa puna-armeijaa ja vaikuttamassa bolševikkien voittoon Venäjän sisällissodassa. Ettei tää kuulostaisi liian hyvältä: Hän oli osaltaan vastuussa teloituksista, Kronstadtin kapinan kukistamisesta ja bolševikkivastaisen toiminnan väkivaltaisesta tukahduttamisesta. Kuten esim. Judenizin lahtariarmeijan pysäyttämisestä.
ellauri254.html on line 665: Maastakarkotuksen jälkeen Trotski eli maanpaossa aluksi turkkilaisella Prinkipon saarella lähellä Istanbulia, sillä kaupungissa asui paljon valkoisia venäläisiä, jotka eivät suhtautuneet vallankumouksen syrjäytettyyn johtohahmoon suopeasti. 18. helmikuuta 1929 Trotski anoi poliittista turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta. Hänen Turkista saamansa oleskelulupa umpeutui 1. toukokuuta 1929.
ellauri254.html on line 667: Ranskan hallitus epäsi Trotskilta maahantulon 21. helmikuuta, ja 11. huhtikuuta 1929 Saksakin hylkäsi Trotskin turvapaikka-anomuksen. Vasta 25. heinäkuuta 1933 Ranskan pääministeri Édouard Daladier myönsi hänelle turvapaikan, ja Trotski saapui Marseilleen. Hän asui aluksi Royanissa ja Barbizonissa, eikä hänellä ollut lupaa matkustaa Pariisiin.
ellauri254.html on line 673: Trotskin ollessa Meksikossa häntä vastaan tehtiin useita murhayrityksiä. 20. elokuuta 1940 espanjalaissyntyinen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti Ramón Mercader oli Trotskin toimistossa Coyoacánissa. Hän oli esittäytynyt Trotskille kanadalaiseksi ihailijaksi Frank Jacsoniksi. Mercader oli pyrkinyt Trotskin sihteerin avustuksella tämän puheille monta kertaa. Hän oli onnistunut salakuljettamaan murha-aseen, jäähakun, Trotskin tarkoin vartioituun toimistoon. Kun Trotski oli syventyneenä asiapapereihin kirjoituspöytänsä ääressä, Mercader löi Trotskia jäähakulla kuolettavasti päähän. Trotski ei kuitenkaan kuollut heti, vaan alkoi kamppailla voimakkaasti salamurhaajaansa vastaan. Trotskin henkivartijat saapuivat paikalle, mutta Trotski käski heitä jättämään Mercaderin henkiin, koska ”hänellä olisi tarina kerrottavanaan”.
ellauri254.html on line 679: Kamenev, oikealta nimeltään Rosenfeld, oli syntyisin juutalaisperheestä, ja hänen isänsä oli veturinkuljettaja Moskova–Kursk-rautatiellä. Hänen vanhempansa olivat olleet mukana opiskelijoiden vallankumouksellisessa toiminnassa 1870-luvulla. Kamenev kävi lukionsa Tbilisissä Georgiassa, jossa hän sai ensimmäisen kosketuksensa vallankumoukselliseen sosialistiseen liikkeeseen. Laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1901. Koska Kamenev oli lukioaikanaan kuulunut radikaaleihin poliittisiin keskustelukerhoihin ja osallistunut mielenosoituksiin, hänet hyväksyttiin Moskovan yliopistoon vasta erillisestä anomuksesta. Maaliskuussa 1902 hänet vangittiin muutamaksi kuukaudeksi hänen osallistuttuaan tsaarinvallan vastaiseen opiskelijamielenosoitukseen, minkä jälkeen häneltä evättiin lupa jatkaa opintojaan. Hän pakeni Länsi-Eurooppaan, tutustui Pariisissa Vladimir Leniniin ja ryhtyi ammattivallankumoukselliseksi. Venäjän sosiaalidemokraattien jakaannuttua kahtia vuonna 1903 Kamenev liittyi Leninin johtamaan bolševikkisiipeen.
ellauri254.html on line 683: Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Lenin lähetti Kamenevin Venäjälle, jossa tämä ohjeisti bolševikkien edustajat duumassa vastustamaan sotaa. Kamenev pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan marraskuussa 1914. Hän vapautui vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen ja matkusti niin ikään Siperian-karkotuksesta vapautuneen Stalinin kanssa Pietariin, jossa he muodostivat maaliskuun lopussa bolševikkien tilapäisen johdon. Kamenevista tuli myös Pravdan päätoimittaja, joskin hänet korvattiin Stalinilla toukokuun alussa. Kamenev ja Stalin kehottivat puoluetta antamaan varauksellista tukea väliaikaiselle hallitukselle, mutta Venäjälle palannut Lenin kumosi tämän ohjeen huhtikuun teeseissään, jotka kehottivat suoraan seuraavaan vallankumoukseen. Kamenev pelkäsi ennenaikaisesti aloitetun vallankumouksen epäonnistuvan ja asettui avoimesti vastustamaan Leninin uutta linjaa. Varovainen linja henkilöityi vuonna 1917 juuri Kameneviin. Tästä huolimatta hänet vangittiin vähäksi aikaa niin sanottujen heinäkuun levottomuuksien yhteydessä.
ellauri254.html on line 687: Kamenev osallistui joulukuussa 1917 Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin. Kesken neuvotteluiden Lenin lähetti hänet Isoon-Britanniaan Neuvosto-Venäjän diplomaattisena edustajana, mutta hänet karkotettiin Britanniasta jo viikon kuluttua. Vitun britti törkimyxet. Nehän kaatoi bolshevikkeja kuin Securitaxen vartijat mustalaisia. Maahanvienti oli aivan ohjeistuxen mukainen. Ukko mustilaisen luunmurtuma oli izeaiheutettu. Laskeppa huvin vuoxi montako kertaa sana "karkotus" esiintyy tässä albumissa. Bolshevikkeja karkotettiin ja ne karkottivat toisiaan kuin torakoita. Paluumatkalla hänet vangittiin Suomessa maaliskuun lopulla 1918. Saksalaiset olivat luvanneet hänelle turvallisen kulun Ahvenanmaan kautta punaiseen Etelä-Suomeen, mutta vastikään saapunut Ahvenanmaan suomalainen kuvernööri Hjalmar von Bonsdorff vangitutti hänet Maarianhaminassa vihollismaan edustajana. Hän oli kuukauden ajan vankina Vita Björnin vankilassa Kastelholmassa ja myöhemmin kolme kuukautta Oulun lääninvankilassa, kunnes hänet vapautettiin elokuun alussa 1918 osana Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä vankienvaihtoa. Zinovjev ja Moisei Urinitski juhlistivat vanginvaihtoseremoniaa Rajajoen sillalla.
ellauri254.html on line 689: Palattuaan kotimaahan Kamenev otettiin takaisin puoluejohtoon. Hän oli kuulunut lokakuussa 1917 perustettuun bolševikkien ensimmäiseen politbyroohon ja tammikuussa 1919 hänestä tuli yksi uuden politbyroon perustajajäsenistä. Samana vuonna hänet valittiin myös Moskovan neuvoston puheenjohtajaksi eli käytännössä pääkaupungin paikallisen puolueorganisaation johtoon. Kamenev oli lisäksi vuosina 1924–1926 Työn ja puolustuksen neuvoston puheenjohtajana, tammikuusta elokuuhun 1926 Neuvostoliiton ulkomaankaupasta vastanneena kansankomissaarina sekä 1926–1927 Italian-suurlähettiläänä. Hänet nimitettiin myös vuonna 1923 uuden Lenin-instituutin ensimmäiseksi johtajaksi ja hän sai toimittaa Leninin kootut teokset.
ellauri254.html on line 703: Kirovin alkuperäinen nimi oli Kostrikov (Ко́стриков). Hän menetti vanhempansa nuorena, ja isoäiti kasvatti häntä seitsenvuotiaaksi, jolloin hänet laitettiin orpokotiin. Kostrikov muutti Pietariin ja liittyi 1904 Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Hänestä tuli keskeinen hahmo bolševikkien osuudessa vallankumouksiin 1905 ja 1917.
ellauri254.html on line 705: Kirov pidätettiin 1905 kolmeksi kuukaudeksi osallisuudesta vuoden 1905 vallankumoukseen. Päästyään vankilasta hän liittyi bolševikkeihin. Hänet pidätettiin jälleen seuraavana vuonna ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kielletyn kirjallisuuden painamisesta. Hänet vangittiin tämänkin jälkeen uudestaan. Vapauduttuaan Kirov muutti Kaukasiaan ja asui siellä maaliskuun vallankumouksen puhkeamiseen saakka vuonna 1917. Kostrikov otti vallankumouksellisen salanimen Kirov, ja hänestä tuli lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien sotilashallinnon johtaja Astrahanissa.
ellauri254.html on line 707: Kirov osallistui sisällissotaan Pohjois-Kaukasian rintamalla vuoteen 1920 asti. Myöhemmin hänestä tuli Azerbaidžanin kommunistipuolueen johtaja. Hän oli 1922 luomassa Transkaukasian sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joka oli yksi neljästä Neuvostoliiton muodostaneesta neuvostotasavallasta. Hänestä tuli Stalinin läheinen apuri valtataistelussa vanhoja bolševikkeja vastaan. Vuonna 1926 hän sai Leningradin ja Luoteis-Venäjän kommunistisen puolueen johtajan aseman.
ellauri254.html on line 775: Barbusse oli Ranskan vasemmiston avainhenkilöitä ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Vaikka hän oli pasifisti, hän osallistui sotaan vapaaehtoisena. Hän oli vapaaehtoinen, koska hänet oli vapautettu terveydellisistä syistä eikä hän ollut suorittanut asepalvelusta. Hän kuvaa sodan julmuutta teoksessa Le Feu (1916, Tuli), josta hänelle myönnettiin Goncourt-palkinto vuonna 1916. Teos oli kotimaassaan heti menestys.
ellauri254.html on line 777: Barbusse oli kommunisti, ja vuonna 1919 hän ryhtyi julkaisemaan aikakauslehteä Clarté. Hän kirjoitti myös samannimisen kirjan, ja ne loivat pohjan hänen perustamalleen kansainväliselle Clarté-järjestölle. Hän liittyi kommunistipuolueeseen 1923 ja kävi Neuvostoliitossa useita kertoja.
ellauri254.html on line 778: Hänen muita teoksiaan ovat Russie (1930) ja Staline (1935) joissa hän puolustaa neuvostokommunismia. Hyvä Barbousse! Ei ihme että Gorki arvosti.
ellauri254.html on line 840: Mihail Zoštšenko syntyi taiteilijaperheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Zoštšenko palveli puna-armeijassa ja kokeili mitä erilaisimpia ammatteja. Vuonna 1921 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri254.html on line 861: Nikolai Tihonov syntyi parturin perheeseen. Hän kävi Pietarin kauppakoulun, osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja palveli puna-armeijassa. Vuonna 1922 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 902: Nikolai Nikitin syntyi rautatievirkailijan perheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja palveli vuosina 1918–1922 puna-armeijassa. Hän liittyi 1921 pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 1006: Nikitin oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja Zvezda-kirjallisuuslehden toimituskunnan jäsen sekä Leningradin kaupunkineuvoston edustaja. Hänet palkittiin Työn punaisen lipun kunniamerkillä. Kirjailijan kotitalon seinässä (Mohovaja 28, Pietari) on Nykyttimen omatoimisesti heittämä muistolaatta.
ellauri254.html on line 1008: Franz Seraphicus Grillparzer (15. tammikuuta 1791 Wien, Itävalta – 21. tammikuuta 1872 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen dramaattinen runoilija. Grillparzer syntyi Wienissä ja opiskeli lakia Wienin yliopistossa. Hän ei kuitenkaan kirjoittanut näytelmiä sen jälkeen kun Weh dem, der lügtin ensiesitys 1834 sai huonon vastaanoton. Grillparzeria eivät yleensä aikalaiset ymmärtäneet, ja kun Weh dem, der lügt oli saanut ansaitsemattoman tylyn vastaanoton, hän ei julkaissut enää yhtään näytelmää. Grillparzerin teoksista henkii todellista neroutta, hänen inspiraationsa on voimakas, tosin hänen näytelmänsä Weh dem, der lügt on aika heikko, aika heikko.
ellauri254.html on line 1041: Gorgin pöydän rummutuksen sävy muuttui moittivaksi, kärsimättömäksi, vihaiseksi kun keskustelu siirtyi Gorkin ikivanhaan viholliseen, poroporvariin, joka oli pessyt kasvonsa nepin myrskyisässä järvessä kuin uudessa Jordanin virrassa. Oletteko huomannut, että tämä herra osoittaa jopa tiettyä sankaruutta? Hän on saanut halun esittää eräänlaista vapahtajan osaa. Hän ei tyydy pelkästään valtaamaan elintilaa, vaan haluaa, että hänen asenteensa tunnustettaisiin pelastukseksi. Tuo herra on päässyt sankaruuden makuun, niin juuri! Mitä vallankumous saakaan aikaan. No oligarkkeja. Huomatkaa tämä huomatkaa...
ellauri254.html on line 1060: Meillä on muodostumassa uusi ihmiskerros. urotekoihin valmis ja hyökkäyskykyinen poroporvari. Hän on viekas, vaarallinen ja tunkeutuu joka rakoon. Tämä uusi poroporvarikerros on sisäisesti paljon järjestyneempi kuin ennen. Se on nykyään vaarallisempi vihollinen kuin minun nuoruuteni päivinä.
ellauri254.html on line 1063: Sen ohella on kuitenkin osoitettava, etsittävä ja löydettävä uuden ihmisen myönteiset piirteet. Uusi ihminen ilmaantui elämään eilen. Ilmaantui uuteen elämään. Hän ei nãe itseään, hän tahtoo oppia tuntemaan itsensä, hän tahtoo kirjallisuuden kuvaavan häntä. Ja kirjallisuuden tulee se tehdä. Millä tavalla?
ellauri254.html on line 1075: Nikolai Aleksejevitš Ostrovski (ven. Никола́й Алексе́евич Остро́вский, ukr. Мико́ла Олексі́йович Остро́вський, Mykola Oleksijovytš Ostrovskyi; 29. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1904 Vilija, Ukraina – 22. joulukuuta 1936 Moskova) oli neuvostoliittolainen realistinen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Venäjän sisällissotaa ja Neuvostoliiton syntyaikoja kuvaava Kuinka teräs karaistui (ven. Как закалялась сталь, 1934). Teos perustui kirjailijan omiin kokemuksiin. Että tällänenkin ukrainalainen, ei taitaisi mennä enää Kievissä kaupaxi. Mullon tää nyt, löytyi kirjaston poistohyllystä SKP:n 40-vuotishistoriikin vierestä. Historiikissa mainittiin Mary Moorhouse Pekkala, uusseelantilainen neljännesmaori, merkittävä naishenkilö sisällissodan karmeiden jälkipyykkien pesussa. Se käytti koko miljoonaomaisuutensa parantamaan keskitysleirivankien oloa, ja joutui sitten vanhana katkeroituneena kansaneläkeläisenä pyytämään SKP:ltä vippejä. Semmosia ne kommunistit ovat, kiittämättömiä. Ja antisemiittejä. Tämä pätkä on Ostrovskin kirjasta:
ellauri256.html on line 96: Joka kuudes päivä illalla torvet soivat, ja Israel meni Tapaamismajaan ja tungexi suuren kudotun pellava- ja monivärisen villateltan edessä. Ja alttarilla seisoi Aaron, ylimmäinen pappi, musta ja parrakas, kallisarvoisessa kasukassa, huusi ja itki. Hänen ympärillään huusivat ja itkivät hänen poikansa ja lapsenlapsensa sekä hänen sukulaisensa Leevin heimosta, mustat ja partaiset, purppuraiset ja helakanpunaiset. Israel, musta ja parrakas, vuohennahkainen, nälkäinen ja pelkuri, huusi ja itki.
ellauri256.html on line 109: Kun ei ollut enää voimaa lähteä, kun hiekka poltti jalkoja ja aurinko iholla, eikä vettä ollut, kun he söivät aasinlihaa ja joivat aasin virtsaa, niin Israel meni Mooseksen luo itki ja uhkaili: "Kuka syöttääkö meille lihaa ja antaa meille vettä juotavaksi?" "Muistamme Egyptissä syömämme kalat ja kurkut ja melonit ja sipulit ja sipulit ja valkosipulit. Minne sinä johdat meitä? Missä on tämä maitoa ja hunajaa vuotava maa? Missä on sinun Jumalasi, joka meitä johtaa? Emme halua pelätä Häntä. Haluamme palata Egyptiin." Ja vastauksena Mooses, Israelin johtaja, riivautui, taisteli lavalla, hänen suustaan löi vaahtoa, ja kuultiin kirosanoja, käsittämättömiä, mutta kauheita. Aaron, hänen veljensä, purppuraan ja helakanpunaiseen pukeutumiseen, seisoi lähellä ja uhkasi ja huusi: "Tapa ne, jotka napisevat!" Ja ne, jotka napisivat, tapettiin.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 177: 1. Eleasarin poika ja Aaronin pojanpoika. Hänen äitinsä oli Putelin tytär, ja hänen poikansa nimi oli Abisua. (2Mo 6:25; 1Ai 6:4.) Nimenomaan nuoren Pinehaan nopea toiminta lakkautti Jehovalta tulleen vitsauksen, kun 24000 israelilaista oli kuollut kuppaan Moabin tasangoilla, koska he olivat harjoittaneet haureutta ja vetäneet viixeen Peorin Baalia. Kun hän näki Simrin vievän midianilaisen naisen Kosbin telttaansa, hän lävisti heidät molemmat pistokeihäällä, ”naisen tämän vatsanpohjan kohdalta”. Hänen palava intonsa siinä, että hän ’ei suvainnut mitään kilpailua’ Jehovaa vastaan, ”laskettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja Jumala teki hänen kanssaan liiton, jonka mukaan pappeus pysyisi hänen suvussaan ”ajan hämärään asti”. (4Mo 25:1–3, 6–15; Ps 106:30, 31.)
ellauri256.html on line 178: Pinehas palveli elinaikanaan erilaisissa yliopistohallinnon tehtävissä. Hän edusti professoreja siinä armeijassa, joka pani täytäntöön Jehovan koston Midianille (4Mo 31:3, 6). Kun kolmen heimon luultiin hylänneen Jehovan palvonnan, hän johti asiaa tutkimaan lähetettyä professoriryhmää (Jos 22:9–33). Hän oli tabernaakkelin portonvartijoiden esimies (1Ai 9:20). Sen jälkeen kun hänen isänsä oli haudattu Pinehasin esinahkakukkulaan, hän toimi ylimmäisen dekaanin virassa (Jos 24:33; Tu 20:27, 28). Hänen nimensä esiintyy useissa pakkosiirtolaisuuden jälkeen laadituissa sukuelinluetteloissa (1Ai 6:4, 50; Esr 7:5; 8:2).
ellauri256.html on line 180: 2. Pappi Eelin kahdesta ’kelvottomasta’ pojasta nuorempi (1Sa 1:3; 2:12). Palvellessaan pappeina hän ja hänen veljensä Hofni makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkössä, ja he ”käsittelivät Jehovan uhrilahjaa epäkunnioittavasti” (1Sa 2:13–17, 22). Kun heidän isänsä nuhteli heitä laimeasti, he kieltäytyivät kuuntelemasta. Jumala julisti heille heidän pahuutensa vuoksi tuomion, joka täyttyi heidän kummankin saadessa samana päivänä surmansa taistelussa filistealaisia vastaan. (1Sa 2:23–25, 34; 3:13; 4:11.) Tieto arkun kaappaamisesta ja hänen appensa ja aviomiehensä kuolemasta oli liikaa tämän Pinehaan vaimolle. Hän joutui sokkiin ja kuoli synnyttäessään Ikeabodin. (1Sa 4:17–21.)
ellauri256.html on line 209: Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom. "kitkerä") vuonna 1892 työskennellessään Kavkazissa Tiflisin kaupungissa (nyk. Tbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansa Esseitä ja tarinoita (Очерки и рассказы) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
ellauri256.html on line 211: Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimellä Vladimir Lenin) kanssa 1902. Hänet valittiin 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta Nikolai II perui päätöksen. Protestina Anton Tšehov ja Vladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
ellauri256.html on line 213: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, samaan missä Bakunin luki tiilenpäitä 50v aiemmin, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Nää on aika kärkeviä amerikanvastasia peflettejä (olen lukenut niitä Internet Archivesta).
ellauri256.html on line 221: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili tai rohkaisi Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri256.html on line 229: Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Ne on aika ankaria amerikkalaisvastaisia peflettejä.
ellauri256.html on line 235: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili (tai rohkaisi) Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös muista terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri256.html on line 334: Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
ellauri256.html on line 344: Vuosina 1915–1919 Majakovski asui Pietarissa ja eli täysin rinnoin mukana lokakuun vallankumouksessa. Hänestä tuli kumouksen johtava runoilija, “kumouksen rumpu” ja tapahtuma oli hänelle hyvin henkilökohtainen. Hän kirjasi sen tunnelmia moniin teoksiinsa, kuten näytelmään Mysterio Buffo (1918). Sen jälkeen Majakovski muun muassa tekstitti propagandasarjakuvia ja toimi myös aktiivisesti kirjallisissa yhdistyksissä. Ennen kaikkea hän tuolloinkin oli vallankumouksen julistaja ja agitaattori. Näinäkin vuosina hän tuotti paljon kaikenlaista sälää.
ellauri256.html on line 489: Kaniv siirtyi 1775 Puolan kuninkaan Stanislaus II Poniatowskin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Hän tapasi vuonna 1787 kaupungissa Katariina Suuren. Puolan toisessa jaossa 1793 Kaniv siirtyi Venäjän keisarikunnan hallintaan. Kaupunki oli Kiovan kuvernementin kihlakuntakaupunki. Ei ihme että höhlien on ollut vaikea päättää ovatko ne itä- vai länsislaaveja.
ellauri257.html on line 103: Päähenkilö Taras Bulba on itse vanha kasakka, jo monet taistelut kokenut veijari. Hän haluaa opettaa myös kaksi poikaansa oikeiden kasakoiden elämään. Taras vie poikansa Ostapin ja Andrein Dneprin varrella olevaan Setsiin, kasakoiden leirikaupunkiin. Pian Taras Bulba huomaa, että kasakoilla ei ole suunnitteilla mitään isompaa taistelua, jossa hänen poikansa voisivat näyttää taitonsa. Niinpä hän manipuloi, ohjaa ja muokkaa Setsin kasakoiden mielialoja taitavasti päästäkseen tavoitteisiinsa.
ellauri257.html on line 104: Hän naamioi itsensä tahattomasti kasakoksi ja pakenee vain suurella lahjuksella. Sen sijaan he osallistuvat teloitukseen seuraavana päivänä. Teloituksen aikana Ostap ei anna ainuttakaan ääntä, vaikka hän olisi rikki ratissa, mutta masentuneena kuoleman lähestyessä hän huutaa ääneen isäänsä tietämättä hänen läsnäolostaan. Eeli eeli laama sabakhthaani! Taras vastaa hänelle joukosta antautuen siten itsensä pois, mutta onnistuu pakenemaan.
ellauri257.html on line 106: Taras palaa kotiin löytääkseen kaikki vanhat kasakkaystävänsä kuolleina ja nuoremmat kasakat heidän tilalleen. Hän lähtee taas sotaan. Uusi hetmani haluaa tehdä rauhan puolalaisten kanssa, mitä Taras jyrkästi vastustaa varoittaen, että puolalaiset ovat petollisia eivätkä kunnioita heidän sanojaan. Taras ei pystynyt vakuuttamaan hetmania, vaan vie hänen rykmenttinsä jatkamaan hyökkäystä itsenäisesti. Kuten Taras ennusti, kun uusi hetmani suostuu aselepoon, puolalaiset pettävät hänet ja tappavat joukon kasakkoja. Taras ja hänen miehensä jatkavat taistelua ja jäävät lopulta kiinni raunioituneeseen linnoitukseen, jossa he taistelevat, kunnes viimeinen mies voitetaan.
ellauri257.html on line 131: Taras Ševtšenko syntyi 9. maaliskuuta 1814 (uutta lukua) Moryntsissä Zvenyhorodkassa tuolloisessa Venäjän keisarikunnan Kiovan kuvernementissa. Ševtšenko oli syntyjään maaorja. Hän jäi orvoksi 12-vuotiaana. Hän oppi lukemaan kylän lukkarilta. Maaorjana Ševtšenko muutti omistajansa P. Engelhardtin mukana ensin Vilnaan ja vuonna 1831 Pietariin.
ellauri257.html on line 137: Kun porukka jäi kiinni ize teossa, Ševtšenko sai erityisen ankaran tuomion. Hänet määrättiin palvelemaan armeijassa sotamiehenä määräämättömäksi ajaksi. Tuomion ankaruuteen vaikuttivat Ševtšenkon kirjoittamat keisarin vastaiset runot.
ellauri257.html on line 139: Nikolai I kuoli vuonna 1855, ja Ševtšenko vapautettiin viimein sotilaspalveluksesta vuonna 1857. Hän ei saanut kuitenkaan palata Ukrainaan, vaan hän asettui ensin Nižni Novgorodiin ja sittemmin jälleen Pietariin. Ševtšenko vietti loppuelämänsä poliisin valvonnan alaisena. Hän sai vuonna 1859 luvan matkustaa vierailulle sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ja käännytettiin takaisin Pietariin. Ševtšenko kuoli Pietarissa 10. maaliskuuta 1861. Ševtšenko haudattiin ensin Pietariin, mutta kaksi kuukautta myöhemmin ruumis siirrettiin haudattavaksi Tšernetša Horaan lähelle Kanivia nykyisessä Ukrainassa. Tästä taisi olla puhetta Kanivin yhteydessä.
ellauri257.html on line 322: Siellä hän syntyi, Harryn kasakkatahto; Siellä aatelisto, tataarit Kylvin kentän, Hän kylvi kentän ruumiilla, Kunnes se jäähtyi... Hän makasi lepäämään... Sillä välin Hauta on kasvanut, Ja hänen yläpuolellaan on musta kotka Watchman Nee lentää, Ja hänestä hyville ihmisille Bardi puussa laulaa, Kaikki laulavat niin kuin se lauloi, Sokeat köyhimyxet, -
ellauri257.html on line 325: Voin vain itkeä, Vain kyyneleitä Ukrainalle... Eikä sanaakaan ole... Ja vastoinkäymisiin... Kyllä, karttaa häntä! Kuka ei tunne häntä! Ja varsinkin se, joka näyttää Sielun ihmisistä, - hänelle seitsemässä maailmassa, Ja siitä... Tärisen. En kutsu itseäni kohtaloksi, Kun minulla ei ole sitä. Anna köyhyyden elää kolme päivää Piilotan ne, Piilotan raivon käärmeen Hänen sydämensä ympyrä,
ellauri257.html on line 339: Witold Marian Gombrowicz (4. elokuuta 1904 Małoszyce, Świętokrzyskin voivodikunta, Puola – 24. heinäkuuta 1969 Vence, Ranska) oli puolalainen kirjailija. Hän saavutti mainetta vasta uransa viimeisinä vuosina, mutta nykyisin häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä puolalaisista toisen maailmansodan jälkeisen ajan kirjailijoista. Pääteokset Ferdydurke, Pornografia.
ellauri257.html on line 341: Hän oli vuonna 1966 ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta ei kuitenkaan saanut palkintoa. Actually he was nominated for the Nobel Prize in Literature four times, from 1966 to 1969. Eise sentään ollut Puolan juutalaisia vaikka painui Argentiinaan karkuroimaan 1939. Actually he was considered unfit for military duties. No jotain vikaa siinä piti olla, ja olikin: Gombrowicz had affairs with both men and women.
ellauri257.html on line 354: Gombrowicz on säälimätön psykoanalysaattori ja täydellinen stylisti; Hänen proosansa on tarkkaa ja voimakasta, ja kertojan kireät yritykset selvittää, miksi hän nauttii niin paljon nuorten päälle runkkauxesta ja paskantamisesta, herättävät kammottavasti aitoa ylpeyttä ja inhoa. Borchardtin käännös (ensimmäinen englanniksi alkuperäisestä puolasta) on johdonmukaisuuden malli, joka säilyttää maanisen sävyn navigoidessaan pitkien, pilkuilla liitettyjen lauseiden ja terävien, julistavien työntöjen välillä.
ellauri257.html on line 379: Hän (poika) ei ollut vielä mies, hella, ei hallizija, hän ei voinut omistaa mitään, ei siis mountata miekkosia eikä stalkata neitosia siitin ojossa kuten Pan Gombrowicz.
ellauri257.html on line 428: Gombrowiczin partisaani Simian on itäpolakki Ukrainasta. Tää on tämmöstä markiisi de Sade tyyppistä synnintunnosta hikeentymistä. Vizaa paljaalle pyllylle, se tuntuu kivalta. Partisanismi ei sovi vanhoille ja läskeille. Wizi Witold on pervo pedofiili. Että vaan toinen jalka paljaana! Fredrik on Muumipapan nuoruuden ystävä. Hän on ex-regissööri, siitä noi paljaat jalat. Witold, miten voit? Hauska tavata. Hizi mikä apinoiden planeetta. Läskien setämiesten urheilumezästystä nuoret notmiinä. Vaclawin on nähtävä tämä. Ei tässä juonta ole, mennään kiihotus edellä. Polta nämä kirjeet. Bara vidare! Utför allt nogrannt! Apinoiden planeetalle on hyvä mennä yhdessä ettei olla hulluja.
ellauri257.html on line 491: Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. יצחק באַשעװיס זינגער, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan (joita en ole lukenut, vaan sen romskuja).
ellauri257.html on line 492: Singerin isä oli hasidirabbiini, ja hänen äitinsä Bathsheba oli myös rabbiinin tytär. Singer otti myöhemmin käyttöön äitinsä nimen kirjailijanimessään ”Bashevis” (Bathsheban poika). Hänen veljensä Israel Joshua Singer saavutti kuuluisuutta suosittuna jiddišinkielisenä kirjailijana. Niinpä veli Israel Joshua Singer oli nuoremman veljensä ensimmäinen ja tärkein kirjallinen esikuva.
ellauri257.html on line 493: Paetakseen Puolassa nousevaa antisemitismiä ja sodan uhkaa sekä seuratakseen isoveljeään Singer muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Hän erosi silloisesta vaimostaan Rachelista ja pojastaan Israelista, jotka muuttivat ensin Moskovaan ja myöhemmin silloiseen Palestiinaan. Iisakki pääsi isonveljen hännän alta tämän kuoltua 1945.
ellauri257.html on line 544: Hän syntyi Yisruel Yehoyshye Zingeriksi, Pinchas (LOL Pinehas, se joka puhkoi nussijoita keihäällä!) Mendl Zyngerin, rabbin ja rabbiinisten kommenttien kirjoittajan, ja Basheva Zylbermanin pojaksi. Hän oli kirjailija Isaac Bashevis Singerin ja kirjailija Esther Kreitmanin veli. Hän meni naimisiin Genia Kupferstokin kanssa. Hänen vanhin poikansa Yasha kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen ennen perheen muuttoa Amerikkaan. Hänen nuorempi poikansa Joseph Singer oli sekä isänsä että setänsä Isaac Bashevis Singerin teosten kääntäjä. Joseph, taidemaalari ja kirjailija, kuten isänsä, meni naimisiin June Flaum Singerin kanssa, josta tuli kirjailija. Heillä oli neljä lasta: Sharon Salinger, Brett Singer, IJ Singer ja Valerie Singer. Kolme tytärtä seurasivat perheyritystä ja ovat myös runoilijoita ja kirjailijoita sen ohella että käärivät tuohta Iisakin perinnöstä bashevish.com sivustolla.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri257.html on line 548: Lopulta Israel Joshua kutsui nuoremman veljensä, tulevan Nobel-palkinnon voittajan Isaac Bashevis Singerin Yhdysvaltoihin ja suunnitteli hänelle työpaikan The Forwardissa. "Ellei Joshuaa olisi ollut, Abraham Cahan olisi erottanut hänet", Singerin vaimo Genia tunnusti myöhemmin Bashevisin pojalle Israel Zamirille. Joshua kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana New Yorkissa, 258 Hudson Riverside Drive, 10. helmikuuta 1944. A Treasury of Yiddish Stories -kirjan johdannossa Irving Howe ja Eliezer Greenberg totesivat, että Mr. Singerin kirjat on järjestetty "tavalla, joka täyttää tavanomaiset länsimaiset odotukset kirjallisen rakenteen suhteen. Hänen romaaninsa muistuttavat sellaista perhekronikkaa, joka oli suosittu Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten eli edellisen vuosisadan vaihteessa.
ellauri257.html on line 550: Hinde Ester Singer Kreytman (31. maaliskuuta 1891 – 13. kesäkuuta 1954), englanniksi Esther Kreitman, oli jiddishinkielinen romaani- ja novellikirjailija. Hän syntyi Biłgorajissa, Veikselin osavaltiossa rabbiiniseen juutalaisperheeseen. Hänen nuoremmat veljensä Israel Joshua Singer ja Isaac Bashevis Singer tulivat myöhemmin kirjailijoiksi.
ellauri257.html on line 552: Kreitman oli Pinkjas Mendl Menachem Zyngerin (laulaja) ja hänen vaimonsa Basheven (Bathsheba), syntyperäisen Zylbermanin tytär. Hänen isänsä oli rabbi ja innokas hasidi, jolla oli intohimo mystiikkaan. Myös Kreitmanin äiti tuli rabbiinisesta, vaikkakaan ei-hasidilaisperheestä. Biłgorajin rabbin tytär, joka oli aikanaan tunnettu älyllisestä ja henkisestä luonteestaan, hän oli hyötynyt veljiensä koulutuksesta.
ellauri257.html on line 554: Kreitmanilla oli onneton lapsuus. Hänen poikansa mukaan hänen äitinsä antoi hänet kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi köyhälle märkähoitajalle, joka jätti hänet sänkyyn pölyisen pöydän alle, jossa hänen äitinsä vieraili kerran viikossa, ei koskenut häneen. Pöly sai hänet sokeutumaan, ja hän sai näkönsä takaisin vain osittain. Myöhemmin, erittäin lahjakkaana lapsena, hänen täytyi seurata nuorempien veljiensä opetusta, samalla kun hänet syrjäytettiin vaatimattomiin kotitöihin. Kreitmanin esikoisromaanissa on lukuisia kohtauksia, jotka kuvaavat naispäähenkilön koulutushaluja: kohtauksia, joissa hän odottaa suurella innolla kirjakauppiaan saapumista heidän kaupunkiin, haaveilee tutkijaksi tulemisesta ja piilottaa venäläisen oppikirjan hänen perheensä miespuolisilta jäseniltä, jotta he eivät saisi tietää, että hän opiskelee salassa. On todennäköistä, että nämä tapaukset heijastavat Kreitmanin omaa tarinaa.
ellauri257.html on line 556: Isaac Bashevis Singerin Saatana Gorajissa sisältää viattoman tytön, joka on olosuhteiden musertunut ja joka kantaa Kreitmanin piirteitä ja erityispiirteitä. (Esther Kreitman kärsi joko epilepsiasta tai muusta fyysisestä tai henkisestä tilasta, jolla oli samankaltaisia oireita, ja myöhemmin elämässä hänet diagnosoitiin vainoharhaiseksi.) IB itse sanoi, että hänen sisarensa oli malli hänen kuvitteelliselle Yentlilleen ., perinteistä taustaa oleva nainen, joka haluaa opiskella juutalaisia tekstejä. Hän piti Esther Kreitmania "parhaana jiddish-naiskirjailijana", jonka hän tiesi, mutta hänen kanssaan oli vaikea tulla toimeen. "Kuka voi elää tulivuoren kanssa?" (Hadda, s. 137). Ja hän omisti osan kerätyistä novelleistaan The Seance (New York, 1968) "Rakkaan sisareni muistolle".
ellauri257.html on line 569: Lodge oli myös kiinnostunut kuolemanjälkeisestä elämästä. Hän kirjoitti lukuisia kirjoja aiheesta, fysiikkaan liittyvien teosten ohella.
ellauri258.html on line 144: "Olen kotoisin Pohjois-Haagasta. Hyvin köyhissä oloissa kasvanut mummoni lähti 16-vuotiaana piiaksi ja elätti itsensä myöhemmin siivoojana. Hän halusi antaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen paremmat lähtökohdat kuin itselleen, ja antoi. Vanhempani eivät päätyneet akateemiselle uralle, vaikka isäni oli sukumme ensimmäinen korkeakoulututkinnon suorittaja. Mä olen ensimmäinen akateeminen ihminen."
ellauri258.html on line 152: "Lapsille ja lapsenlapsille arvokkaampaa maailmaa rakentaneen mummoni perintö. Hänen työnsä jatkuu Dignity-projektissa, joka poikii mielenkiintoisia hankkeita. Mua pyydettiin puheenjohtajaksi arvomaailman ja henkisen maailman murrosta kartoittavaan Global Redesign -analyysiin, jossa on mukana nobelisteja ja maailman johtavia tiede- ja taidetyyppejä."
ellauri258.html on line 234: Kirjanen oli ensimmäinen raportti, joka tilattiin Himaselta kokoomuslaisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen johdolla ja kulttuuriministeri Stefan Wallinin (rkp) ja pääministeri Matti Vanhasen (kesk) suosiollisella hyväksynnällä. Kirjan Himanen teki pro bono, korvauksetta. Sitten ahneus vei voiton. Hän pilasi oman ja Kataisen maineen saamalla Sitralta, Tekesiltä ja Suomen Akatemialta yhteensä 700 000 euron tutkimusrahoituksen ilman kilpailutusta.
ellauri258.html on line 262: Himanen oli aivan hakoteillä ja jäi siksi yksin. Hän esiintyi filosofina, vaikka fiksumpaa olisi ollut esiintyä yrityskonsulttina kuten Esa Saarinen. Hänellähän oli rooli nerona, jonka ei tarvinnut katsoa peiliin ja joka saattoi antaa saman luvan muillekin vuosiksi eteenpäin. Menestymisestä on kymmenessä vuodessa tullut juuri niin naiivia ja tyylitöntä kuin mistä Himasen kirjaa parjattiin.
ellauri258.html on line 282: Hotakainen valitsee perehtymiskohteekseen autot, käytetyt, nopeat, juuri sellaiset, joita Suomalainen Mies rakastaa. Hän sotkeutuu autokauppojensa myötä sekavaan kujanjuoksuun, jossa osallisina ovat nuori ansiosidonnainen automies Pera Kiilopää, ei ihan aina kuitteja kirjoitteleva käytettyjen autojen kauppias Kartio, pullo pakastekylmää Koskenkorvaa, kunnollisia kaaharirattijuoppoja rakastava komisario Vikström – sekä Suomen luotetuin mies, uutistenlukija Arvi Lind.
ellauri258.html on line 299: Giovannino (Giovanni) Oliviero Giuseppe Guareschi (1. toukokuuta 1908 Fontanelle di Roccabianca, Italia – 22. heinäkuuta 1968 Cervia, Italia) syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Fontanelle di Roccabiancassa lähellä Parmaa. Hänen isänsä Primo Augusto Guareschi myi polkupyöriä ja maatalouskoneita, äiti Lina Maghenzani oli kansakoulun opettaja. Perheen muutettua Parmaan 1914 perheen isä yritti huonolla menestyksellä uutta alaa kiinteistönvälittäjänä ja teki lopulta 1925 konkurssin, mitä seurasi vuosikymmenen kestänyt oikeusprosessi. Perheen jouduttua talousahdinkoon Giovanninolla oli vaikeuksia viedä lukion käyntiä päätökseen. Koulun jälkeen Guareschi oikoluki ja toimitti fasistilehtiä. Hänen mukanaan muutti Milanoon kenkäkaupan myyjä Ennia Pallini, jonka kanssa hän avioitui 1940. Ehti viettää eri syistä useita vuosia vankilassa Saxassa ja saapasmaassa ennenkuin kuoli sydäriin täytettyään 60.
ellauri258.html on line 303: Syvä katolinen usko, kiintymys monarkiaan ja kiihkeä antikommunismi teki Guareschista yhden Italian kommunistisen puolueen kiihkeimmistä ja vakuuttuneimmista arvostelijoista. Hänen sarjakuvansa nimeltä "Sokea, nopea, ehdoton tottelevaisuus" ovat hyvin kuuluisia, joissa hän pilkkasi kommunistisia militantteja, jotka hän määritteli kolminenänreikäisixi (kazo alla), jotka omaksuivat kirjaimellisesti ylhäältä tulleet käskyt selkeistä painovirheistä huolimatta ja korjasivat sitten lauseet kuten läpässä "Vastakäsky toverit!".
ellauri258.html on line 332: Kirjallinen maininta Baba Yagasta on englantilaisen matkailijan D. Fletcherin (1588) kirjassa "Venäjän valtiosta" . Hän luki epäjumalan "kultaisen tai yage-baban" palvonnasta, mutta saapuessaan Permin alueelle ja tavattuaan söpöt pörröturkkiset samojedit, hän huomasi, että tämä oli "tyhjä satu" .
ellauri258.html on line 337: ihmisen luista kalloineen. Hän houkuttelee hyviä ystäviä ja pieniä lapsia
ellauri258.html on line 338: luokseen, näennäisesti syödäkseen niitä. Hän jahtaa uhrejaan huhmareessa
ellauri258.html on line 363: suojelijoita ja jota kunnioitettiin yhdessä luonnon kultin kanssa. Hänellä
ellauri258.html on line 526: Baba Jaga kuvataan usein metsässä eläväksi noidaksi tai syöjättäreksi, joka lentää huhmarella käyttäen survinta peräsimenä ja munat peräpainona. Hän asuu hirsimökissä, joka seisoo kanan jaloilla ja voi siten liikkua ympäriinsä. Puutarhaa ympäröivä aita on tehty ihmisen luista ja pääkalloista, ja ulko-oven avaimenreikä on terävähampainen suu. Joidenkin tarinoiden mukaan talo ei paljasta sisäänkäyntiään ennen kuin sille sanoo taikalauseen: käänny selkä metsään, kasvot minuun päin.
ellauri258.html on line 527: Baba Jaga auttaa kilttejä ja puhdassydämisiä mutta syö pahoja aikeita hautovat. Hänen sanotaan vartioivan elämän veden lähdettä. Tarinan kananjalkaisesta mökistä on ounasteltu saaneen alkunsa Siperian metsästäjien ja suomalais-ugrilaisten heimojen tolpan päähän rakennetuista riista-aitoista, jotka suojelivat ruokatarpeita ja vainajia villieläimiltä ("Samin myymälä").
ellauri258.html on line 542: Tarinoissa, joissa Baba Yaga esiintyy, hän esittää useita tyypillisiä ominaisuuksia: kääntyvä, kanajalkainen kota; ja huhmare, survin ja/tai moppi tai luuta. Baba Yagalla on usein epiteetti Baba Yaga kostyanaya noga ('luinen jalka') tai Baba Yaga s zheleznymi zubami ('rautahampaat'), ja kun hän on sisällä asunnossaan, hänet voidaan löytää ojentuneena takan yli ja kurottautuen. kotan kulmasta toiseen. Baba Yaga saattaa aistia ja mainita hänen vieraileviensa venäläisen dukhin ("venäläinen tuoksu", yl. likaiset hampaat, hiki, kusi, valkosipuli, kaali, suolakurkku, pieru ja mahorkka). Hänen nenänsä voi tarttua kattoon. Jotkut kertojat voivat kiinnittää erityistä huomiota hänen nenänsä, rintojensa, pakaroidensa tai vulvan vastenmielisyyteen.
ellauri258.html on line 544: Joissakin tarinoissa Baba Yaga esiintyy triona sisaruksina, joilla kaikilla on sama nimi. Tää on tuttua Macbethistä. Hän astui sisään ja löysi Baba Yagan luujalkaisen. "Hei, fie", hiän sanoi, "venäläisestä hajusta ei täällä ole ennen kuultu eikä nähty, mutta nyze kyllä tuntuu nenässä. Oletko täällä vapaasta tahdosta vai pakosta, hyvä nuoruuteni?" "Paljon omasta tahdostani ja kaksi kertaa niin paljon pakosta! Kolmas ja nuorin Baba Yaga kommentoi "venäläisestä hajusta" ennen kuin juoksee hakemaan hampaitaan ja syö Ivanin. Ivan pyytää hiäntä antamaan hänelle alakautta kolme sarvea, ja hiän tekee niin. Ensimmäisen hän puhaltaa pehmeästi, toisen kovemmin ja kolmannen vielä kovemmin.
ellauri258.html on line 554: Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että Baba Yagan käsitteeseen vaikuttivat itäslaavilaiset yhteydet suomalais-ugrilaisiin ja siperialaisiin kansoihin. Karjalaisessa Syöjätärissä on Baba Yagan piirteitä, mutta vain kielteisiä, kun taas muissa karjalaisissa tarinoissa Baba Yagan kaltaisia hyödyllisiä rooleja voi esittää hahmo nimeltä akka ( "vanha nainen"). Manne sanoi Ansua akaxi ihan hyvässä mielessä, mitä iso Pauli ei järin arvostanut. Hän on pelattava maaginen hahmo Smitessä. Tässä yhteydessä sopii mainita myös Akka Kebnekaiselainen.
ellauri260.html on line 87: Toisin kuin Hobbes, jolle "miehen arvo" on "hänen hintansa" ja ihmisarvo on "miehen pörssinoteeraus", Kant piti ihmisarvoa "itseisarvona", etumerkillä ei ole väliä. Hän esitti kahtiajaon hinnan ja ihmisarvon välillä, jonka mukaan "jotain, jolla on hinta, voidaan vaihtaa johonkin muuhun samanarvoiseen; kun taas sillä, joka ylittää kaiken hinnan ja joka ei siksi myönnä vastaavaa, on arvokkuus (dignity)."
ellauri260.html on line 89: Hänen kuuluisa käytännöllinen kategorinen imperatiivinsa - Toimi niin, että kohtelet ihmiskuntaa, joko omassa persoonassasi tai toisen persoonassa, aina päämääränä eikä koskaan vain keinona - sisällytettiin lähes sanatarkasti Karol Wojtyłan "personalistiseen periaatteeseen". Tää on aika vahvaa gumanismia. Yxi ihmishenki, syntymätönkin, on arvokkaampi kuin pallollinen muita eläimiä. Sori vaan, nokkakarhut, nää termiitit on tärkeämpiä.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri260.html on line 123: Mounierin ajatus kristitystä hengelliseen taisteluun osallistuvana valppaana urheilijana antoi jyrkän vastauksen Nietzschen kritiikkiin kristinuskosta heikkojen uskontona. Hänen väitteensä siitä, että todellista edistystä ei ole ilman transsendenssin ulottuvuutta, vastusti marxilaista maallisen paratiisin etsimistä luokkataistelun kautta. Hänen hyväksyntänsä psykologian tärkeydestä korostaen samalla ihmisen vapautta ja vastuuta antoi vastauksen Freudin vaistokeskeiseen psykoanalyysiin.
ellauri260.html on line 127: Ranskalainen filosofi Paul Ricoeur (1913–2005), jonka filosofiaan husserlilainen fenomenologia vaikutti syvästi, vaikka hän ei koskaan tunnistanut itseään personalistiksi, ammensi monista Mounierille arvokkaimmista teemoista, kuten ihmisen vapauden luonteesta ja ihmisen keskeisyydestä valtioon nähden, vaikka hänen oma myöhempi kehityksensä näistä teemoista poikkesi huomattavasti Mounierin filosofiasta. Hän jakoi myös personalismin hylkäämisen materialismista ja karteesisesta dualismista sekä abstraktioiden hylkäämisen konkreettisen inhimillisen todellisuuden hyväksi. Ehkä suurin yksittäinen elementti Ricoeurin omaksumassa Mounierin persoonallisuudessa oli itse asiassa poliittisesta ja sosiaalisesta sitoutumisesta vetäytymisen mahdottomuus. On pakko vatkaa, pokkana ei pysy kukaan.
ellauri260.html on line 141: Hänen (Bownen, ei Jaakon) myöhäinen kirjansa Personalism, joka julkaistiin vuonna 1908, on suosittu yhteenveto hänen filosofiastaan, joka toi termin "personalismi" amerikkalaiseen filosofiseen ja teologiseen keskusteluun.
ellauri260.html on line 185: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 193: Eli kuten Google suomensi: Hän sai vuoden 1908 Nobelin kirjallisuuden palkinnon tunnustuksena hänen vilpittömästä totuuden etsinnästä, hänen läpitunkevasta ajatusvoimastaan, laajoista näkemyskirjeistään sekä esityksen lämmöstä ja voimasta, jolla hän on lukuisissa teoksissaan vahvistanut ja kehittänyt muuatta idealistisen ajattelun elämänfilosofia", sen jälkeen kun hänet oli nimitetty Ruotsin akatemian jäseneksi.
ellauri260.html on line 201: Eucken syntyi 5. tammikuuta 1846 Aurichissa, sittemmin Hannoverin kuningaskunnassa (nykyinen Ala-Saksi). Hänen isänsä Ammo Becker Eucken (1792–1851) kuoli hänen ollessaan lapsi, ja hänen äitinsä Ida Maria (1814–1872, os Gittermann) kasvatti hänet. Hän sai koulutuksensa Aurichissa, jossa yksi hänen opettajistaan oli klassinen filologi ja filosofi, suomenruozin oikeakielisyyden isä Ludwig Wilhelm Maximilian (Mikael) Reuter (1803–1881). Hän opiskeli Göttingenin yliopistossa (1863–66), jossa Hermann Lotze oli yksi hänen opettajistaan, ja Berliinin yliopistossa. Jälkimmäisessä paikassa Friedrich Adolf Trendelenburg oli professori, jonka kyseenalaiset eettiset ja eroottiset taipumukset ja filosofian historiallinen käsittely houkuttelivat häntä suuresti. Göttingen vaikutti tuppukylältä kun öizimme siellä matkalla Dresdeniin ja Puolan uuneille. Olis pitänyt yöpyä Erfurtissa, joka on isompi ja jossa Kautsky viilasi Erfurtin programmia. Engels oli tyytymätön Erfurtin programmiin, ja nuiji siitä Kautskya. Minnekäs se vallankumous unohtui? Ja miten niin uskonto on jokaisen oma asia? Sehän on oopiumia!
ellauri260.html on line 205: Eucken väitteli klassisen filologian ja antiikin historian tohtoriksi Göttingenin yliopistossa vuonna 1866 väitöskirjalla De Aristotelis dicendi ratione. Hänen mielensä suuntautui kuitenkin ehdottomasti teologian filosofiseen puoleen. Vuonna 1871, työskenneltyään viiden vuoden maaseutukierroxen opettajana Husumissa, Berliinissä ja Frankfurtissa, hänet nimitettiin filosofian professoriksi Baselin yliopistoon Sveitsiin toisen entisen opettajansa seuraajaksi Göttingenissä, heteronormaalin Gustav Teichmüllerin, ja päihitti Teichmüller-bändärin Friedrich Nietzschen kilpailussa asemasta. Hahaa mursuwiixi Atman-koirinesi, jäit kakkosexi mitättömälle partapozolle!
ellauri260.html on line 209: Hän asui siellä vuoteen 1874 asti, jolloin hän otti samanlaisen tehtävän Jenan yliopistossa. Hän viipyi siellä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1920. Vuosina 1912–13 Eucken vietti puolet vuodesta vaihtoprofessorina Harvardin yliopistossa, ja vuonna 1913 hän toimi Deem-luennoitsijana New Yorkin yliopistossa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Eucken, kuten monet hänen akateemiset kollegansa, otti vahvan kannan niiden asioiden puolesta, joita hänen maansa kannatti, amerikkalaisten isäntiensä pettymyxexi.
ellauri260.html on line 213: Hän väitti (vastoin varhaisbuddhismin ja bolshevismin anatman-kantoja) että ihmisillä on sielu ja että he ovat siksi luonnon ja hengen risteyksessä. Hän uskoi, että ihmisten pitäisi voittaa ei-hengellinen luontonsa jatkuvasti pyrkimällä tuhoamaan hengetöntä luontoa, toinen hänen eettisen aktiivisuutensa ja elämän tarkoituksensa (EFK) näkökohta.
ellauri260.html on line 215: Rudolf Eucken meni naimisiin Irene Passow'n (1863–1941) kanssa vuonna 1882, ja hänellä oli tytär ja kaksi poikaa. Hänen poikansa Walter Euckenista tuli kuuluisa ordoliberaalisen ajattelun perustaja taloustieteessä. Hänen järkevämpi poikansa Arnold Eucken oli kemisti ja fyysikko. Tyttärestä ei taaskaan kuulu midiä.
ellauri260.html on line 243: Karl Johann Kautsky (18. lokakuuta 1854 Praha, Itävallan keisarikunta – 17. lokakuuta 1938 Amsterdam, Alankomaat) oli itävaltalais-tšekkiläinen sosiaalidemokratiaa ja marxismia harhaanjohtava teoreetikko. Hän toimitti roskalaatikkoon Karl Marxin kriittisen kansantaloustieteellisen teoksen Pääoman neljännen osan.
ellauri260.html on line 247: Engelsin kuoltua 1895 Karl Kautskysta tuli sosialistisen liikkeen tärkeimpiä teoreetikkoja, hän muovasi etenkin marxilaista puolueoppia August Bebelin kanssa. Hän jäi puolueeseen, kun sen vasemmisto Rosa Luxemburg mukanaan erosi SPD:stä sen annettua tukensa ensimmäiseen maailmansotaan liittymiselle. Vuonna 1917 Kautsky kuitenkin erosi SPD:stä liittyäkseen Saksan itsenäiseen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (USPD), jonka jäsenenä hän oli vuoteen 1919. SPD:hen hän palasi 1922.
ellauri260.html on line 249: Lenin kuvasi Karl Kautskyä luopioksi ja tämä puolestaan totesi Leninin johtamien bolševikkien korvanneen tsaarin ajan yksinvallan omalla diktatuurillaan. Periaatteessa Kautsky kuitenkin hyväksyi vallankumouksen ja diktatoriset menettelytavat tietyissä olosuhteissa taktisesti edullisina. Kiisteltäessä proletariaatin elintasosta hän korosti sen suhteellista huonontumista muihin luokkiin verraten, kun muruset lakkasivat rapisemasta rikkaan pöydästä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kautsky tuki Gruusian menševikkejä. Hänen asenteellaan oli vaikutusta myös Suomen sosiaalidemokraattien suhtautumiseen Neuvostoliittoa kohtaan, puhumattkaan ruåzalaisista.
ellauri260.html on line 423: Lopuksi emme saa unohtaa huomata tiettyä ristiriitaa, joka seuraa tasa-arvon ajatukseen liittyvistä sisäisistä tunteista. Ihmiset puhuvat aina tasa-arvosta, mutta todellisuudessa kukaan ei tarkoita pelkkää tasa-arvoa. Hän haluaa enemmän, erityisesti enemmän valtaa. Tasa-arvon vaatimus perustuu yleensä haluun nousta alemmalta tasolta korkeammalle tasolle. Ne, joilla on jotain voitettavaa, ovat innokkaimpia sen puolesta. Kun he saavuttavat halutun vaiheen, he haluavat kuitenkin työntää munansa vielä pidemmälle. Työntekijät asettivat aluksi tavoitteekseen tasa-arvon saavuttamisen muiden valtion kansalaisten kanssa. Tämä ei enää koske niitä ; he haluavat hallita keskiluokkaa ja jopa pitävät kohtuuttomana, että kukaan japittaa siitä. Lopulta saamme proletariaatin diktatuurin, helvetti. Entäs me, entinen herrasväki?
ellauri262.html on line 72: George MacDonald (10. joulukuuta 1824 – 18. syyskuuta 1905) oli skotlantilainen kirjailija, runoilija ja kristillisen seurakunnan pappi. Hänestä tuli uraauurtava hahmo modernin fantasiakirjallisuuden alalla ja kirjailijatoveri Lewis Carrollin mentori. Satujensa lisäksi MacDonald kirjoitti useita kristillisen teologian teoksia, mukaan lukien useita saarnakokoelmia. Ei liene mikään sattuma, että huisin monet fantasian mestareista ovat peukuttaneet kristinuskon Mestaria.
ellauri262.html on line 74: Hänen kirjoituksiaan on mainittu merkittävänä kirjallisena vaikutuksena moniin merkittäviin kirjailijoihin, mukaan lukien Lewis Carroll, W. H. Auden, David Lindsay, JM Barrie, Lord Dunsany, Elizabeth Yates, Oswald Chambers, Mark Twain, Hope Mirrlees, Robert E. Howard, [ lainaus tarvitaan ] L. Frank Baum, TH White, Richard Adams, Lloyd Alexander, Hilaire Belloc, GK Chesterton, Robert Hugh Benson, Dorothy Day, Thomas Merton, Fulton Sheen, Flannery O'Connor, Louis Pasteur, Simone Weil, Charles Maurras, Jacques Maritain, George Orwell, Aldous Huxley, Ray Bradbury, C. H. Douglas, C. S. R. Lewis, Walter de la Mare, E. Nesbit, Peter S. Beagle, Elizabeth Goudge, Brian Jacques, MI McAllister, Neil Gaiman ja Madeleine L'Engle . [ tarvitaan lainaus varmistaakseni ]
ellauri262.html on line 93: Tyylikäs Lewisin rintakuva. Hän olisi ollut niin nolostunut, kun hän olisi saanut tietää, että joku teki tämän.
ellauri262.html on line 226: Kouluaikana moni kuului kiusattaviin. Grahamea, Milneä ja Carrollia lamautti ujous. Carrol änkytti pahasti, lähestyi ihmisiä valokuvaamalla heitä eikä kyennyt rentoutumaan kuin pienten tyttöjen parissa isossa tyttöparvessa hän oli ollut vanhin veli. Hänen asuntonsa oli kuin sexilelukauppa.
ellauri262.html on line 235: Kenneth Grahame (8. maaliskuuta 1859 Edinburgh, Skotlanti – 6. heinäkuuta 1932 Pangbourne, Berkshire, Englanti) oli brittiläinen satukirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1908 julkaistu lastenkirjaklassikko Suislikossa kahisee (engl. The Wind in the Willows).
ellauri262.html on line 242: John Ronald Reuel Tolkien ([ˈtɒlkiːn], 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut LBTQ-kääntäjä Kersti Juva, joka on myös kexinyt Tolkienin pikku ötököille herttaiset suomalaiset nimet. Shelob on Lukitar. "Hämppis väärinpäin" olisi ollut ehkä sattuvampi. Sellainen puri Ronaldia Etelä-Afrikassa.
ellauri262.html on line 246: John Ronald Reuel, Mabel ja Arthur Reuel Tolkienin esikoinen, syntyi 1892 Bloemfonteinissa, silloisen Oranjen vapaavaltion pääkaupungissa Etelä-Afrikassa, missä Arthur Tolkien työskenteli Bank of African paikallisen kolonialistisen riistokonttorin johtajana. Arthur oli muuttanut Englannista kulta- ja timanttilöydösten rikastuttamaan Etelä-Afrikkaan parempia urakehitysmahdollisuuksia tavoitellen muutamaa vuotta aiemmin. Hänen kihlattunsa Mabel Suffield oli seurannut perässä täytettyään 21 ja saatuaan viimein isänsä hyväksynnän tulevalle avioliitolle. Pariskunta vihittiin Kapkaupungin katedraalissa 16. huhtikuuta 1891. Tyttöaikanaan Mabel oli ollut lähetyssaarnaajana Aahrikassa, yritti käännyttää kristinuskoon Sansibarin sulttaanin haaremia.
ellauri262.html on line 262: Tolkien oli jo nuorena hyvin kiinnostunut kielistä. Koulussa opetettujen ranskan, saksan, latinan ja kreikan lisäksi hän tutustui omasta kiinnostuksestaan useisiin muinaiskieliin, kuten muinaisenglantiin, kymriin ja goottiin. Vuonna 1911 Tolkien aloitti opinnot Oxfordin yliopistossa saamansa stipendin turvin. Luettuaan kaksi vuotta klassisia kieliä hän siirtyi englannin kielen laitokselle ja erikoistui muinaisenglantiin ja muinaisnorjaan. Tolkien perehtyi syvällisesti anglosaksisiin ja skandinaavisiin tarustoihin ja niistä kertoviin eepoksiin, kuten muinaisenglantilaiseen Beowulfiin ja muinaisislantilaiseen Eddaan. Innostus yleistä kielitiedettä kohtaan myös sai hänet keksimään täysin omia kieliä. (!!!) Hän innostui suomen kielestä luettuaan Kalevalan. Tolkienia kiinnosti suomen kielen vokaalivoittoinen ääntäminen ja hän alkoi kehittää sen pohjalle perustuvaa uutta kieltä, josta tuli myöhemmin hänen kirjojensa suurhaltiakieli quenya.
ellauri262.html on line 264: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri262.html on line 266: Päästyään sairaalasta Tolkien sai entisen islannin opettajansa William Craigien kautta työpaikan avustajana Oxford English Dictionaryn toimituskunnassa. Hän aloitti työssä 1919 tehtävänään käsitellä muutamia W-kirjaimella alkavia, etymologialtaan germaanisperäisiä sanoja. Noihin aikoihin hän esitteli luomansa maailman ensimmäistä kertaa julkisemmin lukemalla The Fall of Gondolinin Exeter Collegen esseekerhossa. Vuonna 1920 Tolkien sai englannin kielen apulaisprofessorin viran Leedsin yliopistosta, ja perhe muutti viideksi vuodeksi Pohjois-Englantiin. Vuonna 1924 hänet nimitettiin yliopiston englannin kielen professoriksi. Seuraavana vuonna Tolkien kuitenkin palasi Oxfordiin saatuaan muinaisenglannin professorin viran. Hän opetti Oxfordin yliopistossa 1925–1959 muinais- ja keskiajan englannin professorina.lähde?
ellauri262.html on line 268: Tolkienin tunnetuimpana tieteellisenä työnä pidetään myöhemmin artikkelina julkaistua luentoa Beowulf: the Monsters and the Critics (1936). Luennossaan Tolkien arvosteli tutkijoita, jotka olivat pyrkineet mitätöimään muinaisenglantilaisen Beowulf-eepoksen kirjalliset ansiot ja käyttämään sitä vain Skandinavian muinaishistoriasta kertovana lähteenä. Hänen mukaansa eeposta tulisi lukea ensisijaisesti taideteoksena. Tolkienin luento oli ilmestyttyään merkittävä käännekohta Beowulfin kirjallisuustieteellisessä tutkimuksessa.
ellauri262.html on line 276: Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.lähde? Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian pitkäveteinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Nookei, Tolkien suostui.
ellauri262.html on line 278: Sormusten herran kirjoittaminen alkoi ilman merkittäviä juonisuunnitelmia. Tarina sai lopullisen muotonsa kirjoittamisen aikana. Hän työsti kirjaa vuoteen 1949 asti. Tolkienin työskentely eteni puuskittain, mistä kertoo se, että päästyään ensimmäisen osan puoleen väliin hän piti vuoden tauon ja jatkoi kirjaa vasta vuonna 1941, kuitenkaan sitä lopullisesti missään vaiheessa hylkäämättä. Tolkien myös pilkkoi kirjansa osiin ja kirjoitti päähenkilöidensä Frodon ja Samin matkan Mordoriin (neljäs ja kuudes kirja) ennen muita kirjoja, jotka käsittelivät Sormuksen sotaa. Neljännen kirjan luvut hän lähetti ilmavoimissa Etelä-Afrikassa palvelleelle pojalleen Christopherille luettavaksi jatkokertomuksena.
ellauri262.html on line 288: Tolkienin teoksissa näkyy hänen nihkeä suhtautumisensa tekniikkaan ja rakkautensa vanhaa, romantisoitua brittiläistä maaseutua kohtaan. Kirjailijan teoksissa on myös toistuvasti esillä kuolemaan ja kaiken loppumiseen viittaavia teemoja. Tolkien oli harras katolilainen. Hän on sanonut kristillisten teemojen olevan vahvasti upotettuina hänen teostensa tarinaan ja symboliikkaan. Nää taitaa kaikki nää fantasiakuikelot olla enemp vähemp kristillisdemokraatteja! KJ Rowlingsia myöden.
ellauri262.html on line 290: Tolkienin kirjojen edustamia näkemyksiä on pidetty konservatiivisina ja hänen teoksiaan setämieskeskeisinä. Tolkienin tunnetuinta teosta, Tarua sormusten herrasta, on syytetty mustavalkoisesta vastakkainasettelusta, mutta tutkija Tom Shippeyn mukaan Tolkien ei anna yksiselitteistä vastausta siitä, mitä pahuus on. Tutkija Patrick Curryn mielestä Taru sormusten herrasta kuvaa oman aikansa ongelmia: rotusortoa, luonnon tuhoutumista ja totalitarismia. Kirjasta on yritetty löytää viittauksia todellisen maailman tapahtumiin, mutta nämä tulkinnat Tolkien totesi vääriksi teoksen toisen laitoksen esipuheessa. Hän kirjoitti inhoavansa allegoriaa ja kiisti kaikki tulkinnat, joiden mukaan Sormusten herra käsittelisi vertauskuvallisesti toista maailmansotaa tai olisi ottanut siitä vaikutteita, koska tarinan runko oli hahmottunut jo ennen vuotta 1939.
ellauri262.html on line 382: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
ellauri262.html on line 523: Kierreteippi (Screwtape) omistaa Senior Tempterin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Temptation) arvosanan ja toimii osastonsa alisihteerinä siinä, mitä Lewis kuvittelee eräänlaiseksi helvetin virkamieskunnaxi (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Civil_Service). Eli sellaista ei helvetissä ole oikeesti, ei helvetissä. Teippikirjaimet (Screwtape Letters) edustaa hänen puoltaan kirjeenvaihdossa hänen veljenpoikansa Matomezän (Wormwood)in kanssa, mentorina (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Mentorship) nuorelle demonille, joka on vastuussa yhden miehen ohjauksesta huut helkkariin. Hänellä on upea sihteeri nimeltä Konnapiippu (Toadpipe). Paahtis (Toast) on Kierreteipin (Screwtapen) illallisen jälkeinen puhe (https://en.m.wikipedia.org/wiki/After-dinner_speech) Kiusaajien harjoitusamk:ssa (Tempters' Training College), ja se satiirisee (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Satire) amerikkalaista ja brittiläistä tai englantilaista, no ylipäänsä anglosaxista koulutusta.
ellauri262.html on line 525: Ruuvinauha (Screwtape) näyttää ymmärtävän erittäin hyvin ihmismielen luonteen ja heikkoudet, vaikkakaan ei mitään ihmisrakkaudesta. Hän osaa myös puhua ja rakastaa sarkasmia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sarcasm). Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) on CS Lewisin kristillinen anteeksiantava romaani, omistettu pahalle paavilaiselle JRR Tolkienille. Se on kirjoitettu satiirisella, epistolaarisella tyylillä, ja vaikka se on fiktiivinen muoto, juonen ja hahmojen avulla käsitellään kristillisiä teologisia kysymyksiä, pääasiassa niitä, jotka liittyvät kiusaukseen ja kiusauxen vastustukseen.
ellauri262.html on line 550: Kirjeessä VIII Kierreteippi (Screwtape) selittää suojelijalleen eri tarkoitukset, joita Jumalalla (God) ja paholaisilla on ihmiskunnalle: "Haluamme karjaa, josta voi vihdoin tulla ruokaa; Hän haluaa palvelijoita, joista voi vihdoin tulla poikia." Tätä tarkoitusta silmällä pitäen Ruuvinauha (Screwtape) kehottaa Matomezää (Wormwood) kirjeessä VI edistämään passiivisuutta ja vastuuttomuutta potilaassa: "Jumala (God) haluaa miesten (man) olevan huolissaan siitä, mitä he tekevät; meidän tehtävämme on saada heidät ajattelemaan, mitä heille tapahtuu, jos eivät tee mitä käsketään."
ellauri262.html on line 558: Viimeisessä kirjeessä Potilas (Patient) on tapettu salamasodan (Blitz) aikana ja hän on mennyt taivaaseen, ja lopullisen epäonnistumisensa vuoksi Matomezä (Wormwood) on tuomittu kärsimään henkisen olemuksensa kuluttamisesta muiden demonien, erityisesti Ruuvinauhan (Screwtape) itsensä toimesta. Hän vastaa Matomezän (Wormwood) viimeiseen kirjeeseen sanomalla, että hän saattaa odottaa yhtä vähän apua kuin Kierreteippi odottaisi Matomezältä (Wormwood), jos heidän tilanteensa muuttuisivat ("Rakkauteni sinua kohtaan ja rakkautesi minua kohtaan ovat samanlaisia kuin kaksi hernettä... Erona on, että minä olen vahvempi."). Tämä jäljittelee tilannetta, jossa Matomezä (Wormwood) itse ilmoitti setänsä Infernal Polizeille syyllistymisestä helvetin harhaoppiin tekemällä uskonnollisesti positiivisen huomautuksen, joka loukkaisi Saatanaa (Satan).
ellauri262.html on line 622: Springfieldin ala-asteella järjestetään eräänlaiset festivaalit, johon kaikkien oppilaiden ja koulun työntekijöiden tulee pukeutua asianmukaisella puvustuksella, Lisa esimerkiksi on kuningatar. Koulun talonmies Willie joutuu kylähullun rooliin vasten Hänen tahtoaan. Suuttuneena tästä hän vapauttaa monta tuhatta hiirtä ja rottaa koulun käytävillä, ja festivaali on peruttu. Bart saa tästä syyt niskoilleen, ja vaikka hän kiistää kaiken, hänet erotetaan koulusta. Marge päättää, että Bart lähetetään katoliseen kouluun.
ellauri262.html on line 624: Koulussa Bart tapaa katolisen kirkon papin isä Seanin. Hän antaa Bartille sarjakuvakirjan katolisesta kirkosta, ja Bart innostuu lukemaan kirjaa. Kotona Marge on hyvillään Bartin kiinnostuksesta katolilaisuuteen, mutta Homer ei. Seuraavana päivänä Homer aikoo mennä Bartin kouluun syyttämään opettajia ja isä Seania propandasta ja aivopesusta. Hänelle kuitenkin annetaan siellä pannukakkuja ja hän saa pelata bingoa ilmaiseksi, niin hänkin hurahtaa katolilaisuuden oppeihin. Niihin hurahtuneena hän alkaa miettiä, että ollessaan katolilainen hänen täytyy päästä eroon synneistään. Marge kuitenkin pelästyy perheen miesten yhtäkkisestä hurahtamisesta, joten hän pyytää apuun Springfieldin Amerikan reformoidun presbyluterilaisuuden läntisen haaran ("The Western Branch of American Reform Presbylutheranism") papin Lovejoyn ja naapurin, kaupungin tunnetuimman uskontokiihkoilijan Ned Flandersin. He yrittävät kaapata molemmat kesken katolisen kirkon toiminnan, mutta onnistuvat kaappaamaan vain Bartin.
ellauri263.html on line 526: Hän kertoi myös oleskelleensa Egyptissä koptilaisen papin Paulos Atamonin oppilaana ja liittyneensä druusien salaseuraan. Kaksi vuotta kestäneistä Etu-Intian niemimaan matkoistaan Blavatsky kirjoitti sadunomaisen artikkelisarjan Moskovskije vedomostille nimimerkillä Radda-Bai. Hän väitti myös matkustaneensa vuonna 1852 Quebeciin tapaamaan intiaaneja sekä sieltä New Orleansiin tutustumaan voodoo-kulttiin. Seuraavana vuonna hän yritti kahden amerikkalaisen kanssa päästä Nepalin kautta Tiibetiin, mutta rajan ylitys estettiin. Rahaa tuntui piisaavan. Pappa betalar.
ellauri263.html on line 538: Heinäkuussa 1871 Blavatsky oli matkalla Pireuksen satamasta höyrylaiva Eunomialla Egyptiin, kun laivalla ollut ruutivarasto räjähti ja 30 matkustajaa kuoli. Blavatsky selvisi vahingoittumattomana mutta menetti käteisvaransa ja matkatavaransa. Viimein perille päästyään hän herätti jälleen huomiota seurapiireissä esittelemällä psyykkisiä ilmiöitä. Hän perusti myös spiritismiseuran nimeltä Société Spirité, jossa pian ilmeni huijaustapaus. Kirjeessä tädilleen Blavatsky kertoi, että oli yllättänyt Suezin kanavalta hankkimansa meediot petkuttamasta seuran jäseniä. Pian Kairoon saapui myös Agardi Metrovich, jota Helenan täti Nadežda oli pyytänyt poikkeamaan Kairon kautta tavatakseen Blavatskyn. Pian saapumisensa jälkeen Mitrovich kuitenkin sairastui lavantautiin ja kuoli, ja Blavatsky järjesti hänen hautajaisensa.
ellauri263.html on line 542: Kairosta Blavatsky matkusti Palestiinan, Syyrian ja Libanonin kautta Konstantinopoliin, josta laivalla Odessaan, jonne hän saapui vuoden 1872 kesällä. Tämä oli hänen viimeinen käyntinsä Venäjällä (oik. Ukrainassa). Hän viipyi kotimaassaan vajaan vuoden ja matkusti sitten Pariisiin, kuten hän sanoi mestarinsa häntä kehottaneen. Pariisissa hän vietti aikansa maalaten piruja ja kirjoittaen. Pariisista hän matkusti New Yorkiin, jonne hän saapui heinäkuussa 1873.
ellauri263.html on line 544: New Yorkissa Blavatsky asettui osoitteeseen Madison Street 222, jossa sijaitsi tuolloin naisten yhteisasunto. Hän elätti itsensä suunnittelemalla mainoskortteja kaulus- ja paitatehtaalle. Tällä välin Blavatskyn isä oli kuollut, ja hänen siskonsa lähetti hänelle osan perintörahoista, joilla hän pystyi hankkimaan oman pienen vuokra-asunnon 14. Streetin ja 4. Avenuen kulmasta. Vuonna 1874 hän hankki osakkuuden maatilasta 1000 dollarilla, mutta menetti rahat kumppanin kadottua. Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Tämän jälkeen hän ansaitsi hieman rahaa kääntämällä venäjäksi spiritistisiä kirjoituksia amerikkalaisista lehdistä. Saman vuoden lokakuussa hän osti Daily Telegraphin numeron, jossa selostettiin spiritistisiä aineellistumisia, joita sattui vanhalla maatilalla Vermontissa. Artikkelin oli kirjoittanut toimittaja Henry Steel Olcott.
ellauri263.html on line 548: Maatilaan liittyvä julkisuus toi hänen elämäänsä Michael Betanellyn, jonka kanssa Blavatsky avioitui 3. huhtikuuta 1875. Hän oli kuullut entisen miehensä kuolleen, vaikka näin ei ollut. Avioliitto Betanellyn kanssa kesti vain neljä kuukautta, ja ilmeisesti se oli solmittu Blavatskyn puolelta pelkästään taloudellisin syin. Hänen mukaansa eron syynä oli se, että puheistaan huolimatta Betanelly ei ollut halunnut pitää suhdetta enää platonisena. Samaan aikaan myös oikeuskäsittely päättyi, ja Blavatsky sai korvauksena 1146 dollaria. Blavatskyn ja Olcottin henkiset harrastukset olivat hiljalleen keränneet heidän ympärilleen muitakin kiinnostuneita, ja tämä johti viimein Teosofisen Seuran perustamiseen 17. marraskuuta 1875. Seura alkoi kuitenkin saada vihollisia spiritistien taholta, koska Blavatsky väitti, että spiritismin ilmiöt eivät olleet peräisin kuolleiden hengiltä vaan elementaaleilta, astraalisilta olioilta ja 'kuorilta'. Seuraavina kuukausina Olcott luennoi ja Blavatsky piti keskusteluiltoja New Yorkin salongissaan ja molemmat myös kirjoittivat ahkerasti.
ellauri263.html on line 562: Blavatsky palasi Intiaan marraskuussa 1884. Hänen mukanaan oli pastori C. W. Leadbeater. Vaikka hänen maineensa oli Euroopassa kokenut kolauksen, Madrasissa opiskelijat ottivat hänet hurraten vastaan. Joogafilosofia ja usko mahatmoihin kuului heidän ikivanhoihin perinteisiinsä, ja tapauksen johdosta opiskelijat olivat joutuneet vastakkain lähetyssaarnaajien ja professorien kanssa.
ellauri263.html on line 566: Keväällä 1886 Blavatsky päätti muuttaa Oostendeen, jossa hän teki 14:n tunnin työpäiviä kirjan parissa. Syyskuussa 1886 hän lähetti Salaisen opin ensimmäisen osan käsikirjoituksen Adyariin Intiaan, T. Subba Row'n ja H. S. Olcottin tarkastettavaksi. Vuoden 1887 maaliskuussa Blavatsky kärsi jälleen munuaistulehduksesta, joka aiheutti tuntikausien tajuttomuuden kerrallaan. Hänen uskottiin jo kuolevan, mutta hän kuitenkin parantui ja jatkoi jälleen Salaisen opin kirjoittamista. Syyskuussa 1887 Blavatsky muutti Lontooseen Upper Norwoodiin, jossa Bertram Keightley ja tohtori Archibald Keightley ryhtyivät oikolukemaan, korjaamaan ja järjestelemään tekstiä.
ellauri263.html on line 574: Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Ennen kuin asiaa oli päästy käsittelemään, The Sunin lakimiehet myönsivät, etteivät pysty todistamaan moraalittomuussyytettä, johon kanne perustui. Keväällä 1891 Lontooseen levisi influenssaedipemia. Blavatsky sai myös tartunnan, ja hän kärsi useita päiviä kovasta kuumeesta. Keskipäivällä, 8. toukokuuta Helena Blavatsky kuoli Avenue Road 19.ssä kolmen läheisen oppilaansa läsnä ollessa. Hänen kuolemansa päätti myös kesken olleen oikeuskanteen. The Sun julkaisi Blavatskyn kuoleman johdosta W. Q. Judgen artikkelin hänen elämästään ja ilmoitti, että heitä oli johdettu harhaan tohtori Couesin taholta.
ellauri263.html on line 592: Blavatsky ei pitänyt esittämiään oppeja aivan täydellisinä tai ehdottomina, paitsi siltä osin kuin opit ovat Viisauden Mestarien (Olcott ja Judge) hänelle sanelemia, vaan piti teosofian yhtenä päämääränä luonnon selvittämättömien lakien tutkimista. Hän myös varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää, koska hänen mukaansa sokea usko on haitallista. Teosofinen seura hyväksyi vuonna 1924 päätöslauselman ajatuksenvapaudesta. Sen mukaan ei ole mitään dogmia tai mielipidettä, joka millään tavalla sitoisi ketään Teosofisen Seuran jäsentä. Jäsenyyden ainoa ehto on seuran kolmen ohjelmakohdan hyväksyminen. - IZE todellisuutena ihmisessä;
- Laki prosesseina, joiden avulla ihminen
ellauri263.html on line 649: Vuonna 1889 Besant valittiin Lontoon koululautakuntaan yli viidentoista tuhannen äänen erolla seuraavaksi suosittuun ehdokkaakseen. Suuren suosionsa turvin hän ryhtyi tekemään laajoja uudistuksia paikallisissa kouluissa. Hänen uudistuksiaan olivat muun muassa ilmaiset ateriat aliravituille lapsille sekä ilmaiset lääkärintarkastukset alkeiskoululaisille.
ellauri263.html on line 652: Intian vuosiensa aikana Besant säilytti yhä kiinnostuksensa naisten oikeuksien ajamiseen sekä muihin sosiaalisiin kysymyksiin, ja kirjoitti yhä artikkeleita Britannian sanomalehtiin kiistellen muun muassa naisten äänioikeudesta. Hän perusti myös The Central Hindu Collegen Benaresiin vuonna 1898. Annie Besant kuoli Intiassa vuonna 1933, ja hänen tuhkansa siroteltiin varmuuden vuoksi mereen.
ellauri263.html on line 860: Ritualisoitunut käyttäytyminen on stereotyyppistä, siis kaavamaista ja toistuvaa. Toiminnan ja sen päämäärän välinen suhde on epäselvä, eli rituaaliin osallistujilla ei suinkaan ole selvää käsitystä siitä, miksi jos mixikään rituaalin suorittaminen aiheuttaa toivottavan vaikutuksen. Yhteisöt voivat silti pitää rituaalejaan välttämättöminä. Rituaaleista poikkeamista voidaan pitää vaarallisena, usein jostain tuntemattomasta syystä. Yhteisöllistä rituaalia noudattavan yksilön usko voi vahvistua. Hän voi samalla osoittaa olevansa aidosti sitoutunut yhteiseen perinteeseen ja on luotettava yhteistyökumppani. Esim käteen sylkäsy ja kättely kaupan takeena. Yäk.
ellauri264.html on line 203: Victor Lebow (26. joulukuuta 1902 – 26. elokuuta 1980, alunperin nähtävästi Liebowitz, takuulla ashkenazijuutalainen jostain beyond the pale) oli yhdysvaltalainen yritysjohtaja, esseisti ja aktivisti. Vizikästä kyllä sille ei ole anglosaxisivua Wikipediassa, vain italialaiset kommunistit muistavat. Hänet tunnetaan parhaiten amerikkalaisen kulutuskapitalismin dynamiikan muotoilustaan, joka ilmaistiin vuonna 1955 Journal of Retailing -lehdessä julkaistulla artikkelilla nimeltä Hintakilpailu vuonna 1955. Artikkeli sai jonkin verran huomiota pian ilmestymisensä jälkeen, ja sosiologi Vance Packard mainitsi sen vuoden 1960 teoksessaan The Waste Makers. Lähde
ellauri264.html on line 213: Und wer erkennt es nicht in den Augen eines Konsumenten, wenn er in den heiligen Hallen des Konsums etwas entdeckt, was er dann auch kauft, wenn es dann in den Augen so funkelt, so voller Freude, nun eins mit dem Kauf werden zu können. Diese Schuhe jetzt einmal, am besten heute Abend anzuziehen (und dann nie wieder) – oder einmal diesen Winkelschleifer einzusetzen (meist bleibt es bei einmal). Wer kennt dieses Gefühl voller Konsumentenglück nicht (von dem Glück des Produzenten und dem Glück des Händlers ganz zu schweigen)!
ellauri264.html on line 275: Perinteisesti kirja on laitettu (eli pantu) profeetta Jeremian nimiin. Hän oli hovivirkailija Nebukadressar II:n suorittaman Jerusalemin valtauksen aikana, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin ja kuningas Joakim von Anka otettiin vangiksi. Kerrotaan, että Jeremia vetäytyi Damaskon portin ulkopuolella sijainneeseen luolaan, jossa hän kirjoitti Jehovalle valituxen. Valitus onkin yleensä sijoitettu Jeremian väitöskirjan jälkeen.
ellauri264.html on line 296: Val. v. 3:2 Hän johdatti minua ja wei pimeyteen ja ei walkiuteen.
ellauri264.html on line 297: Val. v. 3:3 Hän on kätens käändänyt minua wastan/ ja toimitta toisin aina minun cansani.
ellauri264.html on line 298: Val. v. 3:4 Hän on tehnyt minun lihani ja minun nahcani wanhaxi/ ja minun luuni musertanut.
ellauri264.html on line 299: Val. v. 3:5 Hän rakensi minua wastan/ ja sapella ja waiwalla hän minua kääri.
ellauri264.html on line 300: Val. v. 3:6 Hän on minun pannut pimeyteen/ nijncuin aica cuollet.
ellauri264.html on line 301: Val. v. 3:7 Hän on minun muurannut sisälle/ etten minä pääse ulos/ ja minua cowaan jalcapuuhun pannut.
ellauri264.html on line 303: Val. v. 3:9 Hän on muurannut minun tieni kijnni wuojon kiwillä/ ja minun polcuni sulkenut.
ellauri264.html on line 304: Val. v. 3:10 Hän on wäijynyt minua/ nijncuin carhu/ nijncuin Lejoni salaudes.
ellauri264.html on line 305: Val. v. 3:11 Hän on minun andanut tieldä exyä/ hän on minua repinyt säpäleixi/ ja turhaxi tehnyt.
ellauri264.html on line 306: Val. v. 3:12 Hän on joudzens jännittänyt/ ja asetti minun nuolella tarcoitetta.
ellauri264.html on line 307: Val. v. 3:13 Hän ambuis minun munascuihini hänen wijnistäns.
ellauri264.html on line 309: Val. v. 3:15 Hän on haikiudella minun rawinnut/ ja coiruoholla juowuttanut.
ellauri264.html on line 310: Val. v. 3:16 Hän on minun hambani säpäleixi musertanut/ hän kieritti minun tuhgasa.
ellauri264.html on line 748: Kun Joosefin veljet hylkäsivät hänet ja kastoivat hänen vaatteensa vereen uskotellakseen isällensä että eläimet tappoivat hänet (1. Moos. 37:31), niin oikeamielisen kirjan (43:10) mukaan se oli juurikin Isaskar, joka keksi tämän ovelan juonen. Häntä pidettiin siis erittäin neuvokkaana.
ellauri264.html on line 753: Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsensä rajain välille. Hän näki levon hyväksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.” – 1. Moos. 49:14-15 (Biblia)
ellauri266.html on line 84: Morrisin lastenkirjailija isä kärsi keuhkovauriosta ensimmäisessä maailmansodassa ja kuoli Morrisin ollessa 14-vuotias. Hänen äitinsä ei antanut hänen osallistua hautajaisiin ja hänet lähetettiin ystävien luo maaseudulle. Hän sanoi myöhemmin: "Se oli alku elinikäiselle laitoksen vihalle. Kirkko, hallitus ja armeija olivat kaikki vihaluettelollani ja ovat pysyneet siellä siitä lähtien."
ellauri266.html on line 97: Saiko Deltenre kiitoxexi äkkipotkut EBU:sta? Kyllä sai! Ingrid oli ollut Genevessä sijaitsevan yleisradiojärjestön, European Broadcasting Unionin (EBU) pääjohtaja kesäkuusta 2009. Hän valvoi Eurovision laulukilpailun ohjausta ja neuvotteli tärkeimpien urheilutapahtumien lähetysoikeudet EBU:n jäsenille. Vuonna 2015 Deltenre sai toisen toimikauden EBU:n pääjohtajana, jonka oli määrä kestää tammikuusta 2016 tammikuuhun 2019. Kuinka ollakaan, hän jätti EBU:n syyskuussa 2017 "keskittyäkseen tehtäviinsä eri johtokunnissa ja antaakseen heille ratkaisevaa tietoa digitalisaatio, ympäristö, yhteiskunta ja hallinto, henkilöresurssit ja markkinointi- ym asioista ym". Hän lähti "keskittääkseen huomionsa Banque Cantonale Vaudoiseen, Givaudaniin, Vimpelin mailapoikiin ja Deutsche Post/DHL:n jakelutehtäviin."
ellauri266.html on line 102: mukaan laitonta; Samoylova kuitenkin vahvisti esiintyneensä Krimillä vuonna 2015. Häntä kuvailtiin "itsenäiseksi laulajaksi, lumoavaksi tytöksi ja menestyneeksi kilpailun osallistujaksi". Julia on vamma! Tuo oudosti suuta venyttelevä rampa nuori naarasapina laulaa kaiken lisäxi enkuxi! Lapsena hän alkoi menettää jalkojensa toiminnon ja joutuu käyttämään pyörätuolia. Samoilova oli myös osana vuoden 2014 talviparalympialaisten avajaisseremoniaa. Talviparalympialaiset 2014 järjestettiin Ukrainan kiusaxi Sotšissa Venäjällä 7.–16. maaliskuuta 2014. Sotšin paralympialaisissa nähtiin ensimmäisen kerran lumilautailua sotavammaisurheilulajina.
ellauri266.html on line 195: Iloize Hilarios. Oi Hilarios ja Proklos, koristettuna tuliaseella | te kilvoittelitte ja tulitte Kristuksen rikoxesta osasyyllisiksi. | Te taivaallisesta kunniasta osalliset | ja armolahjoilla loistavat, teille me huudamme: | Kunnia Hänelle, joka teidät vahvisti, kunnia Hänelle, joka teidät seppelöi, || kunnia Hänelle, joka kauttanne parannusta vuodattaa. Luikauttakaa kiitosvirsi vaikka.
ellauri266.html on line 200: Virpi Hämeen-Anttila (s. 15.10.1958 Espoossa) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996. Hän teki väitöskirjan vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hämeen-Anttila on toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria.
ellauri266.html on line 202: Tämä Hämeen-Anttila on ollut Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan varapuheenjohtaja vuodesta 2017. Hämeen-Anttila asuu Vantaalla. Hän on kertonut, että hänellä on henkistä väkivaltaa harjoittaneesta isästään johtuen dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Hämeen-Anttila kuvaa ilmiötä omaelämäkerrallisessa kirjassa Tapetinvärinen.
ellauri266.html on line 209: Hämeen-Anttila kuvaa elämänmittaista kamppailuaan kohti kehonsa hyväksymistä ja liittolaisuutta tuoreimmassa teoksessaan Ylipaino (Otava 2020). Kirja alkaa liikunnallisesta ja luovasta läskistä lapsesta, mutta kohtalokkaan painon putoamisen jälkeen alkaa vuosien kipu ja piina. Hän oli laihtunut 60 kiloa eli puoleen entisestään, mutta hän ei ollut tullut yhtään onnellisemmaksi. Hänessä asui (ja asuu vieläkin) pieni ortorektinen poni. Vuosia kestänyt ankara kehohäpeä ei kadonnut, vaikka kilot lähtivät. Paino, ylimääräiset kilot ja lihavuus olivat määritelleet ja rajoittaneet häntä lapsesta asti.
ellauri266.html on line 211: Vaikka olen välillä hurjan kipeä, olen eloisa, Virpi ajattelee. Kipu menee ohi, niin kuin lapsuus. Ja sen jälkeen kaikki on taas paremmin. Bussissa Virpin pää oli jäänyt pari viikkoa aiemmin ovien väliin kuin giljotiiniin. Kaikki aina paranee, tavalla tai toisella, Virpi hymyilee, paizi pää. Virpi Hämeen-Anttila nauttii kevään kukista eniten valkovuokoista. Niitä nautittuaan hän nousee taivaalle painottomasti kuin Muumin muotoinen ilmapallo. Hän on yhdessä miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa julkaissut nimellä Markus Falk seikkailuromaaneja.
ellauri266.html on line 213: Byörk-kirjat ovat perinteisiä salapoliisitarinoita. Kalleksi kutsuttu Karl Axel Byörk selvittää rikoksia harrastuksenaan, varsinaisesti hän on sukulaissetänsä omistaman Axel-Electron apulaisjohtaja. Hän on kihlautunut pikkuserkkunsa kanssa ja vaihtanut virkamiesuransa tulevan appensa firman apulaisjohtajuuteen. Kihlaparin illanviettoihin kuuluvat elokuvat ja ooppera, jotka nekin tuovat tarinaan aitoa ajankuvaa. Hänellä on apunaan vikkelä ja pyylevä koulupoika Frans Valkama, jolle maistuvat sekä Byörkin laittamat ateriat että kalja.
ellauri266.html on line 217: Pieni paxu aviomies Jaakko Hämeen-Anttila asuu Edinburghissa. Perheeseen kuuluu myös kaksi aikuista lasta. Kun Virpi nykyään astuu kotiovesta sisään, vastassa on hiljaisuus. Lapset muuttivat pois muutamia vuosia sitten. Heidän varhainen itsenäistymisensä lukioikäisinä yllätti, molemmat kun olivat kotona viihtyvää sorttia aina kun vanhemmat oli liesussa. Vajaa vuosi sitten myös Virpin aviomies, islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttila muutti Edinburghiin, hän sai zägällä professuurin paikallisesta yliopistosta. Minulta kysytään jatkuvasti, onko tämä nyt hirveä kriisi. Mutta kun olemme olleet 34 vuotta naimisissa, niin kyllä me tällaisen "väliaikaisen" eron (7v tähän mennessä) kestämme nykyteknologian aikakautena. Nyt kun en voi riehua ja räyhätä Jaakolle aamu-Hesarin äärellä, olen huomannut marmattavani hänestä herkästi Suomi 24 palstalla. Näytän kai jonkinlaiselta höpönassulta, kun ihmiset suorastaan hyökkäävät kimppuuni, jos haluavat jotain. Jaakko on onneksi ollut minulle hyvä roolimalli. Hän osaa olla hyvin tiukka, jopa häikäilemättömän suorasanainen ihmisille, jotka haluavat häneltä jotain, johon hän ei ole valmis. Hän on oikeastaan tarkemmin ajatellen aivan hirveä pieni paskiainen. Hyvä että lähti.
ellauri266.html on line 235: Kaksikymppisenä hän painoi luultavasti yli 130 kiloa, mutta selkävaivat olivat kadonneet. Surut ja murheet olivat kasautuneet traanixi kehooni. Häntä eivät kiinnostaneet filosofian opinnot yliopistossa eikä mikään muukaan. Virpi Hämeen-Anttilan kokemus on, että lihavana hän ei kiinnostanut miehiä. Vieläkin häntä raivostuttaa, jos miehet kuvaavat ihannenaisensa hoikaksi.
ellauri266.html on line 238: Ahdistusta lisäsi isä, joka dominoi perhettä saatuaan tietää, ettei hänen isänsä olekaan hänen oikea isänsä. Se oli jatkuvaa huutoa ja karjumista (niinkuin muuten meilläkin kotona), mutta ei isäni hullu ollut, hän oli vain traumatisoitunut. En pelkää putoamista kun kiipeilen seinille, mutta hulluksi tulemista ensin pelkäsin, Virpi sanoo. Masennuksesta ja bulimiasta toivuttuaan Virpi kohtasi tulevan puolisonsa Jaakko Hämeen-Anttilan, joka on tällä hetkellä Edinburghissa professorina. He saivat kaksi lasta. Siitoxet olivat Virpille juhlaa: kas, keho toimiikin moitteettomasti. Jaakolta olen saanut vain ehdotonta hyväksyntää. Hänelle olen sama ihminen kaikissa painoissa, Virpi tietää. Ei hänkään hyljexi sylttyä eikä lasiin sylje. Ei hän näe minussa ennen kaikkea paksut pohkeet, leveän lantion, litteän takapuolen ja epätasaisen ihon. (Varhaisempaa paasausta tästä mieltäkääntävästä aiheesta mm. albumissa 27.)
ellauri266.html on line 331: Päästyään senaattorixi vähän paremman puutteessa kuten Eucken nobelistixi, Hayakawa aikoi asettua ehdolle uudelleenvaaleissa vuonna 1982, mutta jäi varhaisissa vaaleissa huonosti jäljelle muista republikaaniehdokkaista ja hänellä oli rahapulaa. Hän putosi kilpailusta alkuvuodesta, ja lopulta hänen seuraajakseen tuli republikaanien San Diegon pormestari Woodrow Wilson. Toistaiseksi hän on ainoa japanilainen Amerikan republikaani, joka on palvellut Yhdysvaltain senaatissa muuta kuin siivouspuolella.
ellauri266.html on line 376: Boulle syntyi vuonna 1912 Avignonissa, Ranskassa. Hän kouluttautui insinööriksi, ja vuonna 1936 hän matkusti Malesiaan työskentelemään kumiviljelmällä. Toisen maailmansodan syttyessä hänet kutsuttiin palvelukseen. Kun Indokiina kaatui, hän pakeni Singaporeen, missä hän liittyi Free French Missioniin. Hänet vangittiin vuonna 1943 ja tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön. Vuonna 1944 hän pakeni, otti yhteyttä Britannian joukkoihin ja palveli sitten loput sodasta Kalkutassa erikoisjoukkojen sotilaana.
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 392: Kehystarinassa yksin avaruudessa purjehtiva rikas pariskunta Jinn ja Phyllis pelastavat ja kääntävät käsikirjoituksen kelluvasta pullosta. Käsikirjoituksen kirjoitti toimittaja Ulysse Mérou, jonka varakas professori Antelle kutsui vuonna 2500 seuraamaan häntä ja hänen opetuslapsiaan, lääkäri Arthur Levainia, Betelgeuseen. Koska ne kulkevat lähellä valonnopeutta, ajan laajeneminen saa aikaan vuosisatojen kulumisen maan päällä kahden vuoden aikana. He laskeutuvat sukkulaan lauhkealle, rehevälle metsäiselle planeetalle, jolle he antavat nimensä Soror ( latinaksi sisar). He voivat hengittää ilmaa, juoda vettä ja syödä hedelmiä. Naisen, jota he kutsuvat Novaksi, houkuttelemina he uivat luonnonkauniin vesiputouksen alapuolella. Hän pelästyy heidän lemmikkinsä simpanssista Hectorista ja kuristaa sen. Hänen heimonsa, joka osoittaa tyhmien eläinten käyttäytymistä, tuhoaa tulokkaiden vaatteet ja sukkulan.
ellauri266.html on line 396: Kaupunkibiologisessa tutkimuslaitoksessa Ulysse tunnistaa vangittujen ihmisten hoitomenetelmiä. Hän on astutettu Novan kanssa. Se tuntui ihan kivalta, vaikkei Nova edes ole kovin karvainen. Utelias simpanssitutkija Zira on kiinnostunut hänen geometrisista piirroksistaan ja hänen kyvystään puhua hiukan apinaa. Ziran sulhanen Cornéliuksen avulla Ulysse pitää puheen useiden tuhansien apinoiden edessä. Hänelle annetaan vapaus ja räätälöityjä vaatteita. Antelle palaa primitiiviseen ihmiskuntaan eläintarhassa ja hänet siirretään turvallisuuden vuoksi laboratorioon, jossa hänet paritetaan nuoren naaraan kanssa.
ellauri266.html on line 409: Pierre Boulle (20. helmikuuta 1912 – 30. tammikuuta 1994) syntyi Avignonissa, Ranskassa, ja hänet kastettiin ja kasvatettiin katolilaiseksi, vaikka myöhemmin hänestä tuli agnostikko [ lainaus tarvitaan ]. Hän opiskeli arvostetussa École supérieure d´électricitéssä ( Supélec ), jossa hän sai insinöörin tutkinnon vuonna 1933. Vuodesta 1936 vuoteen 1939 hän työskenteli pyroteknikkona brittiläisillä kumiviljelmillä Malayassa. Siellä ollessaan hän tapasi ranskalaisen naisen, joka oli erossa miehestään. Hiänestä piti tulla hänen elämänsä rakkaus, jolle hän kirjoitti lempeitä rakkauskirjeitä. Myöhemmin hiän päätti palata miehensä luo, joka oli virkamies Ranskan Indokiinassa. Toisen maailmansodan aikana hiän ja hänen miehensä pakenivat Malajaan, mutta yksi hiänen lapsistaan kuoli prosessissa. Boulle tapasi hänet myöhemmin sodan jälkeen, ja he nauttivat kovasti platonisesta ystävyydestä.
ellauri266.html on line 413: Boulle toimi salaisena agenttina nimellä Peter John Rules ja auttoi minkä pystyi vastarintaliikettä Kiinassa, Burmassa ja Ranskan Indokiinassa. Vuonna 1943 Vichy Francen lojalistit vangitsivat hänet Mekong-joella ja joutuivat vakaviin vaikeuksiin ja pakkotyöhön. Hän kuvaili sotakokemuksiaan tietokirjassa My Own River Kwai. Myöhemmin hänestä tehtiin Legion d´Honneurin kavaljeeri ja hän koristettiin Croix de Guerre - ja Médaille de la Résistance - tunnusmerkkeillä. Sodan jälkeen hän piti yhteyttä sotatoveriinsa loppuelämänsä.
ellauri266.html on line 417: Hänen luomansa everstiluutnantti Nicholson *ei* perustunut todelliseen liittoutuneiden vanhempaan upseeriin Kwain silloilla, Philip Tooseyyn, vaan se oli kuulemma yhdistelmä hänen muistojaan yhteistyökykyisistä *ranskalaisista* upseereista. Sekä kirja että elokuva suuttivat entisiä anglovankeja, koska Toosey *ei* tehnyt yhteistyötä vihollisen kanssa, toisin kuin kuvitteellinen eversti Nicholson. Boullen säälittävät puolustelut ovat vielä tallella jos haluatte suuttua. Haastattelun transkriptio ja dokumentti kokonaisuudessaan löytyvät John Coastin kirjan Railroad of Death uudesta painoksesta. Nicholson (oik. *ranskalainen* upseeri!) kuitenkin auttaa vääristyneen velvollisuudentunton vuoksi vihollistaan. Kun ulkopuoliset liittolaiset kilpailevat sillan tuhoamiseksi, Nicholsonin on päätettävä, kumpi uhraa: isänmaallisuutensa vai ylpeytensä. Hän uhraa ensinmainitun. Ei ihme että hänelle käy kalpaten.
ellauri266.html on line 431: Alkuperäisen sarjan viidestä elokuvasta (1968–1973) on kiitos yxinomaan anglojen tullut mielettömiä kulttiklassikoita. Boulle, joka piti romaaniaan elokuvattomana, oli yllättynyt elokuvan maailmanlaajuisesta menestyksestä ja vaikutuksesta. Hän kirjoitti käsikirjoituksen jatko-osalle nimeltä Planet of the Men, mutta alkuperäisen elokuvan tuottajat hylkäsivät sen liian filosofisena. Toinen elokuva, Beeath the Planet of the Apes, joka ilmestyi vuonna 1970, oli myös erittäin menestynyt. Sitä seurasivat Escape from the Planet of the Apes vuonna 1971, Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Viimeinen osa Superman Tattoon poika oli täysi lössähdys, koska siinä oli taas Boullen hoonoxi englannixi tehty käsikirjoitus.
ellauri266.html on line 440: Vuonna 1962 Spike Milligan ja Peter Sellers julkaisivat yhdessä Peter Cookin ja Jonathan Millerin kanssa levyn The Bridge on the River Wye, huijauksen Kwain elokuvaversiosta, joka perustuu vuoden 1957 Goon Show´n "An African Incident" ympärille. Sillä oli tarkoitus olla sama nimi kuin elokuvalla, mutta vähän ennen sen julkaisua elokuvayhtiö uhkasi oikeustoimilla, jos nimeä käytetään. Tuottaja George Martin muokkasi "K":n pois joka kerta, kun sana "Kwai" puhuttiin. BUAAHHAHHAH hassua, kyllä toi Peter Selleri on sit hulvaton! Sellersiä on kuvattu äkkipikaiseksi, lapselliseksi ja vaikeaksi henkilöksi, jonka oma persoonallisuus hukkui lukuisten roolihahmojen alle, jos sitä edes oli. Eikös se ollut muuten juutalainen? Oli se puolisefardi! Sellers syntyi vuonna 1925 protestanttiselle isälle ja juutalaiselle äidille. Hänen äidinpuolinen isoisänsä isä oli sefardijuutalainen nyrkkeilijä Daniel Mendoza. Sellers varttui Lontoossa ja kävi roomalaiskatolista koulua. Sinuna en pyllistäisi noille sefardeille, ne näyttävät nopeilta.
ellauri266.html on line 506: Frans B.M. de Waal (s. 1948, 's-Hertogenbosch, Alankomaat) on psykologi, etologi ja kädellisten tutkija. Hän on kädellisten käyttäytymisen professori Emoryn yliopistossa, Atlantassa, Yhdysvalloissa. de Waal on myös kirjoittanut lukuisia kirjoja kädellisten käyttäytymisestä, joista on suomennettu ainakin Hyväluontoinen : oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä (alkuteos Good natured : the origins of right and wrong in humans and other animals). Hänen tutkimuksensa keskittyy kädellisten sosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten ristiriitojen ratkaisuun, yhteistyöhön ja ruuan jakamiseen.
ellauri266.html on line 518: Hänen varhaisessa työssään kiinnitettiin huomiota myös petokseen ja konfliktien ratkaisuun, jotka ovat nykyään kaksi suurta tutkimusaluetta. Aluksi kaikki tämä oli erittäin kiistanalaista. Niinpä "sopimisen" nimike, jonka De Waal otti käyttöön tappeluiden jälkeen, kyseenalaistettiin aluksi, mutta nyt se on täysin hyväksytty eläinten käyttäytymisen suhteen. Olispa se yhtä hyväxyttyä cro magnonien parissa. Olis tääkin Ukrainan selkkaus jo loppunut. Mutta ei.
ellauri266.html on line 520: Viime aikoina De Waalin työ on korostanut ei-ihmiseläinten empatiaa ja jopa moraalin alkuperää. Hänen eniten lainattu artikkelinsa, hänen entisen oppilaansa Stephanie Prestonin kanssa, käsittelee empatian evoluution alkuperää ja neurotieteitä , ei vain kädellisissä, vaan nisäkkäissä yleensä.
ellauri266.html on line 522: Kilpailua ei jätetä huomiotta hänen työssään: de Waalin tutkimuksen alkuperäinen painopiste, ennen kuin hän oli tunnettu, oli aggressiivinen käyttäytyminen ja sosiaalinen dominanssi. Hänen tieteenalansa keskittyy kädellisten (enimmäkseen simpanssien, bonobojen, makakien ja kapusiiniapinoiden ) käyttäytymiseen, mutta hänen suositut kirjansa ovat antaneet de Waalille maailmanlaajuista näkyvyyttä yhdistämällä apinoiden ja apinoiden käyttäytymisestä saamia oivalluksia ihmisyhteiskuntaan. Oppilaidensa kanssa hän on työskennellyt myös norsujen parissa, jotka näkyvät yhä enemmän hänen kirjoituksissaan. Norsut saavat apinoiden lailla paljon kärsiä homo sapiensin kädestä.
ellauri266.html on line 524: Hänen tutkimuksensa kädellisten synnynnäisestä empatiakyvystä on johtanut De Waalin siihen johtopäätökseen, että muut kuin ihmiset ja ihmiset ovat yksinkertaisesti erilaisia apinoita ja että näiden lajien sisällä on jatkuvaa empaattisuutta ja yhteistyötä (vaikkei juurikaan niiden välillä). Hänen uskoaan havainnollistaa seuraava lainaus The Age of Empathysta : "Aloitamme olettaaksemme teräviä rajoja, kuten ihmisten ja apinoiden välillä tai apinoiden ja apinoiden välillä, mutta itse asiassa olemme tekemisissä hiekkalinnoilla, jotka menettävät suuren osan rakenteestaan, kun Tiedon meri huuhtelee heidät. Ne muuttuvat kukkuloiksi, tasoittuvat yhä enemmän, kunnes olemme takaisin sinne, minne evoluutioteoria meidät aina johtaa: loivasti kaltevalle pinnalle."
ellauri266.html on line 532: Katso esimerkiksi Leipzigin Max Planck -instituutin evoluutioantropologian instituutin psykologi Felix Warnekenin tutkimus nazi-Saksasta. Vuonna 2011 de Waal ja hänen työtoverinsa ilmoittivat ensimmäisinä, että simpanssit, joille annettiin vapaasti valita auttaako vain itseään vai auttaako itseään ja kumppania, suosivat jälkimmäistä. Itse asiassa de Waal ei usko näiden taipumusten rajoittuvan ihmisiin ja apinoihin, vaan hän pitää empatiaa ja myötätuntoa yleismaailmallisina nisäkäsominaisuuksina. Näkemys, joka on viime vuosikymmenen aikana saanut tukea jyrsijöistä ja muista nisäkkäistä, kuten koirista, tehdyistä tutkimuksista. Hän ja hänen oppilaansa ovat työskennelleet laajasti tällaisen yhteistyön ja oikeudenmukaisuuden eteen eläimissä . Vuonna 2011 de Waal piti TED-puheen nimeltä "Moraalinen käyttäytyminen eläimissä". Osa puheesta käsitteli kapusiiniapinoiden epätasa-arvoisuutta, ja videoote tästä levisi virukseksi. Se osoitti yhden apinan raivoisan reaktion, jolle oli annettu vähemmän toivottavaa herkkua kuin toiselle. Viimeisin työ tällä alalla oli ensimmäinen osoitus siitä, että simpanssit reagoivat samalla tavalla kuin lapset ja aikuiset suosimalla tasapuolista lopputulosta, kun he saivat mahdollisuuden pelata Ultimatum-peliä (? n.h.)
ellauri266.html on line 534: Vuonna 1981 de Waal muutti Yhdysvaltoihin paikkaa Wisconsinin kansallisessa kädellisten tutkimuskeskuksessa ja vuonna 1991 Emory Universityssä Atlantassa, Georgiassa. Hän on tällä hetkellä CH Candler -professori Emoryn yliopiston psykologian osastolla ja Living Links Centerin johtaja Yerkes National Primate Research Centerissä Emoryssa. Hänestä tuli valitettavasti Yhdysvaltain kansalainen vuonna 2008.
ellauri266.html on line 538: Hänen vuoden 2013 kirjansa The Bonobo and the Atheist tutkii ihmisen käyttäytymistä primatologin silmin ja tutkii, missä määrin Jumalaa ja uskontoa tarvitaan ihmisen moraaliin. Pääjohtopäätös on, että moraali tulee sisältä ja on osa ihmisluontoa. Uskonto tulee siitä samasta reiästä..
ellauri267.html on line 86: Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää
ellauri267.html on line 112: VIDEO näytettiin oikeudenkäynnissä ja Alex Murdaugh myönsi, että hänen äänensä kuuluu kuuluvan tallenteella. Hän sanoi valehdelleensa huonosti rikostutkijoille, koska ”ei ajatellut selvästi” opiaattiriippuvuutensa vuoksi.
ellauri267.html on line 122: Syyttäjät syyttävät Murdaughia vaimonsa ja poikansa tappamisesta saadakseen huomion pois lukuisista taloudellisista väärinkäytöksistä, jotka ovat vakavampia rikkomuxia. Hänen puolustajansa väittävät, että hän on huolehtiva isä, jota on syytetty väärin käsitellyn tutkimuksen jälkeen.
ellauri267.html on line 132: Syyttäjät siis tosiaankin syyttävät Murdaughia vaimonsa ja poikansa tappamisesta saadakseen huomion pois lukuisista taloudellisista väärinkäytöksistä. (Mitä helkkaria?) Hänen puolustajansa väittävät, että hän on huolehtiva isä, jota on syytetty väärin käsitellyn tutkimuksen jälkeen.
ellauri267.html on line 140: Syyttäjä painosti Murdaughia siitä, kuinka hän käytti tunnuksen läsnäoloa vaikuttaakseen haluttuun tulokseen lainvalvontaviranomaisten kanssa. Hän esitti valokuvan Murdaughista, jonka merkki roikkui hänen taskustaan, sairaalassa iltana kuolemaan johtaneessa veneonnettomuudessa, jossa hänen poikansa Paul oli osallisena, vaikka hän todisti, ettei hän toiminut virallisessa ominaisuudessa.
ellauri267.html on line 155: Murdaugh todisti, että hänen opioidien käyttö oli "varmasti syy" hänen taloudellisiin ongelmiinsa, mutta ei ainoa syy. Hän sanoi käyttäneensä osan asiakkailta varastamistaan rahoista pillereiden ostamiseen, mutta ei kaikkea. Osa varoista käytettiin rahoittamaan sitä, mitä syyttäjä kutsui "varakkaaksi elämäntyyliksi", termiä josta Murdaugh sanoi, ettei hän ota kantaa.
ellauri267.html on line 161: Johtava syyttäjä Creighton Waters vastasi sanoen: "Luulen, että puolustuksen olisi myönnettävä, että olen ollut erittäin mukautuva koko tämän ajan, mutta en halua keskeyttää ristiäni. Hän on minun ristini. He, he veivät tänään hyvin kauan, ja valtiolla on oikeus samaan vastikkeeseen keskeytyksettä."
ellauri267.html on line 194: Alex Murdaugh jatkaa todistustaan tuomioistuimen palattua lounastauolta. Murdaugh on pystyssä puolustamaan itseään. Häntä syytetään vaimonsa ja poikansa murhasta. "Riippumukseni on opiaattikipulääkkeistä, erityisesti oksikodonista, oksikontiinista", Murdaugh todisti torstaina ja sanoi uskovansa, että hänen riippuvuutensa johtui leikkauksesta, jonka hän sai vanhan college-jalkapallovamman vuoksi. Hän sanoi tarvitsevansa muutaman leikkauksen, ja hän alkoi tulla riippuvaiseksi hydrokodonista vuoden 2004 tienoilla ennen kuin siirtyi oksikodoniin vuoden 2008 tienoilla. "Se vain eskaloituu. Se kärjistyy", hän sanoi.
ellauri267.html on line 198: Alex Murdaugh sanoi, että hänen vaimonsa Maggie oli "erityinen henkilö" ja ettei hän koskaan tekisi mitään vahingoittaakseen häntä. "Hän oli yhtä kaunis sisältä kuin ulkoa", hän sanoi itkien torstaina. Maggie oli omistautunut kahdelle pojalleen, Busterille ja Paulille, hän sanoi. "Hän ei kasvanut suolla ja maalla, ratsastaen nelipyörällä, metsästäen ja kalastaen", Murdaugh sanoi, mutta kun hänellä oli kaksi poikaa, hänestä tuli "poikien äiti". "Hän heittäytyi poikiensa elämään", hän sanoi.
ellauri267.html on line 200: Maggie pystyi puhumaan helposti kaikenlaisten ihmisten kanssa, Murdaugh lisäsi. "Hän voisi pukea ylleen tyylikkäimmän juhlapuvun ja mennä kuvernöörin kartanoon ja viettää aikaa vauraimpien ihmisten kanssa, mitä tahansa, tai hän voisi mennä Hamptoniin ruokapankkiin. tai Walterborossa ja sopisi kaikkien joukkoon molemmissa paikoissa", hän sanoi.
ellauri267.html on line 209: Kesäkuussa Alex Murdaugh’n vaimo Margaret ja heidän poikansa Paul, 22, löydettiin ammuttuina perheen kodin läheltä. Syyskuun alussa myös Alex Murdaugh’ta ammuttiin hänen ollessaan vaihtamassa autonsa rengasta tien reunassa. Hän sai vammoja, jotka eivät olleet kuitenkaan vakavia.
ellauri267.html on line 216: ABC Newsin mukaan perheen saamista korvauksista vaikuttaa puuttuvan ainakin 3,6 miljoonaa euroa. CBS Newsin mukaan kodinhoitajan kuolemansyytä ei koskaan selvitetty. Myös vuonna 2019 sattuneessa veneonnettomuudessa on epämääräisiä piirteitä. Murdaugh’n venettä ajoi hänen nuorempi poikansa, myöhemmin murhattu Paul Murdaugh. Hän oli alaikäinen, ja veneen matkustajina olleet pojan ystävät olivat ympäripäissään. Yksi nuorista kuoli, kun vene törmäsi sillan alla sillan perustuksiin.
ellauri267.html on line 258: Hän on; ja huutavat pojat voivat kulkea kuivin kengin,
ellauri267.html on line 408: 1. Merkantti. [On pakolle.] Mistä syystä tuota vanhaa kaveria pidät? – [ Osoittaa Alvaria. ] Hän on kova, eikä hänellä ole palvelusta raajoissaan.
ellauri267.html on line 443: 2d Mer. Hän on hyvin leikattu ja hänellä on siedettävän hyvä selkä; eli puoli puolessa.—[ To Must. ]—näkisin hänet riisumaan; eikö hänellä ole sairauksia?
ellauri267.html on line 445: On pakko. Hän on paras pala ihmisen lihaa markkinoilla, ei silmä-arka koko ruumiissaan. Tunne hänen jalkansa, mestari; ei lasta, spavin tai tuuli-sappi.
ellauri267.html on line 448: Mer. [ Tuntea häntä kohtaan ja sitten laittaa kätensä kyljelleen. ] Hänen päällensä, kuinka hänen kyljensä kohoaa! Huoranpoika on murtunut.
ellauri267.html on line 474: Joh. Hän voi siirtyä kylvämään salaattia, kasvattamaan meloneja ja kastelemaan puutarhalautasta; mutta muuten hyvin saastainen kaveri: kuinka vastenmielisesti hän haisee maalaisvalkosipulilta! fgh, kuinka hän haisee Espanjalle.
ellauri267.html on line 486: Muurahainen. [ Jalkojen teko. ] Miksi, rouva, voin tehdä yhtä paljon kuin kuka tahansa mies, kauniin naisen palveluksessa. Osaan soittaa huilua ja laulaa; Voin kantaa sateenvarjoasi ja tuulettaa rouvaasi ja viilentää sinua, kun olet liian kuuma; on hyvä, mikään palvelus ei päivällä eikä yöllä tule epäonnistumaan minulle; ja sitä paitsi olen niin nopea huolissani, että sinun tarvitsee vain silmäillä minulle milloin tahansa saadaksesi minut ymmärtämään velvollisuuteni. [ Hän vilkuttaa hänelle. ]-Hienoa, hän on jo vihjannut silmäniskua. [Syrjään.]
ellauri267.html on line 492: Joh. Pidä, pidä. Hän on ansainnut sen, tunnustan; mutta kerrankin hänen tietämättömyytensä pyytäköön häntä anteeksi; emme saa lannistaa aloittelijaa. Sinun kunnioituksesi on opettanut meille hyväntekeväisyyttä, jopa lintuja ja eläimiä kohtaan: - tässä, sinä saastainen taateli, ota tämä pieni almu ostaaksesi laastareita.
ellauri267.html on line 506: Joh. Tuon hänet lehtimajaan, jossa ruusupuu ja myrttipuu vain putoavat rekvisiitin puutteen vuoksi; jos ne olisi sidottu yhteen, he auttaisivat pysymään toistensa perässä. Hän on raaka puutarhuri, ja hänelle on opetettava vain hyväntekeväisyys.
ellauri267.html on line 515: Muurahainen. [ Yksin. ] Kiitos siitä, mutta minusta ei ole niin kiirettä tulla mussulimieheksi. Hänen avioliitonsa ja kaikesta hänen ylpeytensä vuoksi huomaan hänen tulevan. Kuinka pitkälle kristityn tulee vastustaa, tiedän osittain; mutta kuinka pitkälle riisto nuori kristitty voi vastustaa, on toinen kysymys.
ellauri267.html on line 516: Hän on siedettävä, ja minä olen köyhä muukalainen, kaukana paremmista ystävistä ja ruumiillisessa välttämättömyydessä. Nyt minulla on outo kiusaus kokeilla, mitkä muut naiset kuuluvat tähän perheeseen: en ole kaukana naisten asunnosta, olen varma; ja jos nämä linnut ovat etäällä, tässä ne nauravat yhdessä. [ vetää esiin "huilunsa". ] Jos näillä pyhillä markkinoilla on monenlaista maurien lihaa, olisi hulluutta jakaa kaikki rahani ensimmäisellä kaupalla. [ Hän pelaa huilulla. Ritilä avautuu ja Morayma, Muftin tytär, ilmestyy siihen. ]—Ai, siellä on ilmestys! Tämä on muftin arvoinen suupala; tämä on nautintopala salassa; Tämä on hänen Alkoraaninsa mysteeri, joka on jätettävä mautonta profaanin tiedosta; tämä on hänen lomahartautensa. – Katso, hänkin viittoi.
ellauri267.html on line 517: [Hän viittilöi hiänelle.]
ellauri267.html on line 530: Hänen terävimmät nuolet ovat Africkissa tehtyjä.
ellauri267.html on line 562: Mulli-Molli. Hän on väistämättömien viehätysten rakastajatar. Voisinko muuta kuin taipua tehdäkseni kauniista vihollisestani valtaistuimeni ja sänkyni kumppanin...
ellauri267.html on line 640: Hän kertoi minulle nähneensä Sebastianin sivun
ellauri267.html on line 643: Hän kantoi kädessään jotakin salaista kristillisen taikauskon välinettä:
ellauri267.html on line 763: Tav. [hiljalla äänellä] Hän murtuu yllättäen kävelyllämme väliimme
ellauri267.html on line 766: ja kätke sitä käsivarrella: Hän tulee vittuilemaan,
ellauri267.html on line 813: Hän oli naapurikuninkaallensa kateellinen;
ellauri267.html on line 814: Hänelle heidän huokaavat kuningattarensa halveksivat herraansa;
ellauri267.html on line 816: Hänen jalo kullinsa ja hälle jakaminen on minulle enemmän
ellauri267.html on line 871: Taiv. – Hän ei kuule perseiden alta minua,
ellauri267.html on line 940: [Häntä viedään kamppailemaan; Keisari ja Taivutin seuraavat jäykkinä.
Sebastian kamppailee vartijoidensa sylissä ja pudistaa irti toisen heistä;
mutta kaksi muuta tulevat sisään ja pitävät häntä; hän ei puhu ihan koko ajan.]
ellauri267.html on line 985: Thor. [Hänen vartijoidensa kapteenille.]
ellauri267.html on line 1016: Taivuta. Hänestä tulee valmista myrkyllä;
ellauri267.html on line 1044: Anna Muurahainen. Hän nimeää itsensä Morayma; Muftin ainoa tytär ja neitsyt! Jepu jee! Pian immenkalvo repelee! Tämä on aika ja paikka, jonka hän määräsi kirjeessään, mutta hän ei tule. Miksi, sinä suloinen herkullinen olento, miksi kidutat minua viivytykselläsi! Uskallatko olla väärässä tehtävässäsi? Mitä yön viileässä ja hiljaisuudessa ja uudelle rakastajalle? - Rokko tekopyhälle isällesi, joka opetti sinua niin vähän uskontonsa suloisimmassa kohdassa. - Hark, kuulen hänen silkkivaippansa kahinaa . Nyt hän tulee, nyt hän tulee: - ei, ripusta se, se oli vain tuulen vihelystä appelsiinipuiden läpi. - Nyt taas kuulen kauniin jalan kuoppauksen pimeän kujan halki: – Ei, se on tamman poika, joka on irronnut ja pureskelee meloneja. – Voi odottavan rakastajan kurjuutta! No, minä joudun epätoivoon, menen lehtimajaani ja yritän nukkua.
ellauri267.html on line 1050: Muurahainen. [ Nostaa itseään hieman ja katsoo. ] Vihdoinkin hän; tämä ei ole illuusio, olen varma; Hän on todellinen lihan ja veren paholainen, eikä hän olisi koskaan voinut viettää parempaa aikaa houkutellakseen minua.
ellauri267.html on line 1052: Joh. Hän on nuori ja hänellä on komea -
ellauri267.html on line 1056: Joh. Ja en ole vielä vanha enkä ruma: Hän ei varmasti hylkää minua. Muurahainen. Ei; sinä et saa panttia neitopäätäsi, hän ei tee sitä. Joh. Mufti herkutteli toisilla naisilla ja piti minut paastoamassa.
ellauri267.html on line 1062: Muurahainen. [ Syrjään. ] Jumalallisin väitetty; hän on koko Afrikan paras kasuisti. [ Hän ryntää ulos ja syleilee häntä. ] En kestä enää syleillä sinua, rakas Morayma; vanha käsittämätön huora, isäsi, voisiko hän odottaa kylmää siveyttä synnyttävältä lapselta?
ellauri267.html on line 1101: [Hän ottaa "huilunsa" esiin ja "soittaa" niin kovaa kuin mahdollista, ja nainen jatkaa itkemistä.
ellauri267.html on line 1119: Joh. Annan hänelle anteeksi, vaikka hän ei ole vielä tehnyt mitään. Hän itse tietää parhaiten, mitä hän tekee tämän jälkeen tuottaakseen minulle tyydytystä.
ellauri267.html on line 1151: Mor. Ei; mutta voin odottaa, että saat meidät molemmat. Rakkaus on himoa; Minun täytyy saada teidät kaikki; sydän sydämelle on tasa-arvoinen temppu. Lyhyesti sanottuna olen nuorempi, mielestäni komeampi ja olen varma, että rakastan sinua paremmin. Hän on ollut äitipuolini nämä viisitoista vuotta: sinä luulet, että ne ovat hänen kasvonsa, mutta se on vain värjätty vigard; hän pukeutuu siihen haarniskaansa; tuuman paksuus maalia pesun lisäksi. Hänen kasvonsa ovat niin vahvistuneet, että et voi lähestyä sitä ilman lapiota; mutta hänen pysyvyytensä vuoksi voin sanoa sinulle lohdutukseksesi, että hän rakastaa kuolemaan asti, tarkoitan sinun omaasi; sillä kun hän on uupunut sinut, hän varmasti lähettää sinut toiseen maailmaan tarinoiden kertomisen pelossa, sillä hän on jo palvellut kolmea orjaa, sinun edeltäjiäsi, onnellisen muistin hyväkseen. Hän on tehnyt hurskaasta isästäni tietääkseni kolmipakan aisan.
ellauri267.html on line 1190: Hänen surulliset ystävänsä, jotka on kutsuttu ottamaan päivän lehdet,
ellauri267.html on line 1314: Hänen kuolemansa on nyt helppo, hänen vartijansa ovat poissa, örkki hoitaa loput.
ellauri267.html on line 1326: On epäselvää, miksi antiklerikalismista tulee niin näkyvä teema Drydenin teoksissa, vaikka näyttää uskottavalta, että hänen syvä epäluottamuksensa ja vastenmielisyytensä puritaanista vaikutusta kohtaan poliittisiin asioihin voi osittain selittää sen. Mufti edustaa Drydenin tyypillistä pappia, joka on yleensä satiirin kohde sekä runoissa että näytelmissä. Hän on kunnianhimoinen, ahne, aistillinen, hurskas ja yleensä tekopyhä. Mufti näyttää naurettavalta sekä poliittisissa että henkilökohtaisissa asioissa, ja siitä tulee huumorin ja halveksunnan kohde. Dryden ei pilkkaa Englannin kirkon pappeja, mutta missä tahansa hän esittelee pakanallisen, muslimin tai roomalaiskatolisen uskonnollisen hahmon, hahmosta tulee satiirin kohde. Seijalla on tapana haukkua järeästi Carlsonin muuta sukua välttäen siten haukkumasta henk.koht. Latea.
ellauri267.html on line 1339: Disney kattaa monarkian palauttamisen, barokin ajan, Pombalin diktatuurin vuodet, 1700-luvun lopun ja Napoleonin Ranskan hyökkäyksen. Kaikki tämä kerrotaan loistavasti ja silti taloudellisesti. Disneyn kirjoitus virtaa ja sitä on ilo lukea. Tämä on ensimmäinen Portugalin historia, joka on kirjoitettu englanniksi sukupolvessa, ja siinä on otettu huomioon kaikki uudet stipendit Portugalin vuoden 1974 vallankumouksen jälkeen. Disneyn tutkimus on huolellinen runsaiden alaviitteiden ja pitkän bibliografian ansiosta. Hän sisältää kaikki viimeisimpien historioitsijoiden tulkinnat. Tämän historian osa kaksi kattaa Portugalin valtakunnan, ja tämän teoksen katsaus on seuraava. Jos olet kiinnostunut Portugalin tarkasta, tarkasta ja tarkasta historiasta, tämä on kirjasi.
ellauri267.html on line 1347: Elizabeth oli kuningatar Victorian tyttärentytär. Hänen vanhempansa olivat Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Alice ja Hessenin suurherttua Ludvig IV. Hänen sisarensa oli Aleksandra, Venäjän tsaaritar, Suomen sortajan tsaari Nikolai II:n vaimo. Elisabet oli todellakin tärkeä tekijä siinä, että hänen sisarensa meni naimisiin tsaarin kanssa, mitä hän saattoi kyllä myöhemmin katua. Elizabeth meni naimisiin Venäjän suurherttua Sergei Aleksandrovitšin kanssa, viimeisen tsaarin sedän kanssa. Se oli rakkausottelu ja muuten onnistunut, vaikkakin lapseton avioliitto, joka päättyi, kun Serge murhattiin traagisesti.
ellauri267.html on line 1349: Leskeus avasi toisaalta Elizabethille rahahanat. ja mahdollisuuden luoda hurskauden ja hyväntekeväisyyselämän. Hän varttui luterilaisena kotimaassaan, mutta Venäjällä ollessaan hän rakastui Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja kääntyi sinne. Huolellisen harkinnan jälkeen hän alkoi käyttää huivia ja rakensi luostarin ja yhteisön hoitaakseen, ruokkiakseen ja opettaakseen Moskovan köyhiä. Tämä oli kukoistava yhteisö ja teki merkittävää hyväntekeväisyystyötä. Oli erittäin valitettavaa, että Romanovien dynastian kukistuminen ja kommunismin nousu vaikuttivat vahingollisesti yhteisöön ja Elisabetin elämään.
ellauri267.html on line 1351: Olen erittäin vaikuttunut neiti Almedingenin kirjoituksista. Hän on näkenyt innokkaasti vuosisadan vaihteen venäläistä yhteiskuntaa sekä suurherttuattaren ajatuksia ja motiiveja.
ellauri267.html on line 1382: Don Sebastian oli Portugalin prinssi João Manuelin ja hänen puolisonsa Itävallan Joannan poika. Hän oli Portugalin kuninkaan Juhana III: n ja Itävallan kuningattaren Katariinan pojanpoika. Hän katosi (oletettavasti kuoli taistelussa) Alcácer Quibirin taistelussa Marokon Saadilaisia vastaan. Sebastian I: tä kutsutaan usein halutuksi (portugaliksi "o Desejado") tai Kätketyksi (portugaliksi "O Encoberto"), sillä portugalilaiset kaipasivat hänen paluutaan lopettaakseen Portugalin rappion, joka alkoi hänen kuolemansa jälkeen. Häntä pidetään portugalilaisena esimerkkinä vuoristolegendassa nukkuvasta kuninkaasta, sillä portugalilaisen perinteen mukaan hän palaa sumuisessa aamunkoitteessa Portugalin hädän hetkellä.
ellauri269.html on line 74: Don't worry said Archbishop Foul apologetically. This happens every now and then, power shortages, brownouts in the Force, whatever. I bet the oath is good anyway. And now for the refreshments. Arthur irrotteli sukkahousujen takamusta pyllyvaosta. Hän oli piru vieköön vielä jälkiliukas.
ellauri269.html on line 131: 6 Ja hän sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teidän seassanne propheta, minä Herra ilmestyn hänelle näyssä, ja unessa puhuttelen häntä. 7 Vaan ei niin palveliani Moses, joka koko minun huoneessani uskollinen on. 8 Hänen kanssansa minä puhun suusta suuhun ja näkyväisesti, ja ei tapauksilla, ja hän näkee Herran muodon. Miksi ette te siis peljänneet puhua palveliaani Mosesta vastaan?
ellauri269.html on line 373: Kukkotukkainen ruipelo Gryning on maxanut velkansa yhteiskunnalle: hän on pistellyt sängyssä 2 homokumppania hengiltä keittiöveizellä. Hänen mielestään nyt tarvii puzata koko parlamentti, sinne kelpuutetaan enää sellaisia jotka on saaneet pistelystä tarpeexeen.
ellauri269.html on line 416: Hulkin näköinen örkki Tralli on aika spesimen. Incredible Hulk oli sekä voimakas että hurja. Mutta hän ei aina ollut vihreä. Teknisten rajoitusten vuoksi Incredible Hulk itse asiassa aloitti päivänsä harmaana sankarina. Oikein. Hänen ensimmäinen esiintymisensä näki hänet jättimäisenä harmaana hirviönä. Vasta numero kaksi hän lopulta otti kuuluisan vihreän ihonvärinsä. Vaikka se on örkki, Trolli kiroilee gutturaalisesti commonixi: sanoo yuu bäästäd, mädöfäkö, yuu khaant! Mutta mitäpäs jos Trolli karkaa? Se voisi opettaa muutkin trollit kiroilemaan commonixi!
ellauri269.html on line 469: Dominan napakoru -kampanjan aikana pelaajat löytävät välittäjän Vernissan jostain tornista. Hän on luonut Monien esineiden laatikon, mutta harva tajuaa, ettei hän pysty käyttämään sitä. Kuolemassaan hän luovuttaa sen Kitatämpsyttäjälle. joka tuo sen tyrmään.
ellauri269.html on line 477: Nörttyli ei kuitenkaan tyytynyt olemaan Palautusarmeijan sotilas, vaan alkoi työstää pakosuunnitelmaa. Hänen suunnitelmansa ensimmäinen vaihe käynnistyi, kun hän käytti teräsvoimiaan työntääkseen Kullinnupin jään läpi ja ulos Jäätelötötteröstä. Se lähetettiin luolaan odottamaan sitä, joka lunastaisi sen ja ryhtyisi Luukurkon agentiksi. Nörttyli löysi agenttinsa Adolf Mengelestä, Ilmaveivin nuoresta prinssinnakista, joka oli tullut Perärepeämään pyrkimään lopettamaan rutto.
ellauri269.html on line 485: Miekka kädessään Tarhas palasi tukikohtaansa. Hän aloitti vastahyökkäyksen luumalikoita vastaan ja tuhosi nopeasti kauhuherran tukikohdan. Malfoy kohtasi prinssi Harryn ja kertoi hänelle, että Luukurko oli tiennyt, että hän ottaisi sen kirotun miekan. Hän puhui kuin uskoisi, että Arttu oli nyt hänen puolellaan, mutta yllättäen Arthas käytti riimuterää tappaakseen hänet. Artusta oli tullut paha! Kun hänen sielunsa oli menetetty Luukurkolle, Arttu perkele pakeni Peräreiän jäätyneelle jätteelle.
ellauri269.html on line 736: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri269.html on line 758: Joidenkin viidennen ja seitsemännen luokan oppilaidensa lisäpanoksella rabbi ja yksityiskoulun opettaja pohtii Harry Potter -sarjan arvoja ja löytää yhtäläisyyksiä Toorasta ja Talmudista. Rosenberg ottaa "elämän ikuiset kysymykset" vastuualueekseen ("Anteeksi, ei noituutta ja taikasauvoja"), ja aloittaa henkilökohtaisella käyttäytymisellä ("Sääntöjen rikkominen", "Käytöstavat") ja laajentaa näkökulmaa, kun hän lopulta menee "Kuolemaan", "Hyvään ja pahaan" ja "Rakkauteen". Hän tekee vertailuja koko ajan - Harryn sääntöjen rikkomisen välillä, ei hauskaa, ja Elian teknisesti takalaittoman mutta hauskan "välienselvittelyn" välillä Ba'alin profeettojen kanssa Karmel -vuorella; Harryn, Ronin ja Hermionen sekä Mooseksen, Aaronin ja Miriamin triojen välillä; Kalkaroksen ja Daavidin katkeransuloiset parannukset. Ne ovat vain joskus hieman venytettyjä, ja paitsi silloin, kun hän kumittaa rasistisia sävyjä, joita jotkut lukijat havaitsevat Rowlingin talonhaltijoissa (mutta nuhtelee häntä tonttujen kohtelusta), ne ovat selvästi perusteltuja. Päättyen 20 sivuun yleisesti kiinnostavia opiskelijaesseitä ("Vaikka se, mitä Harry teki, oli hieman" rohkeampaa ", se, mitä Mooses teki, oli hieman järkevämpää") ja tiettyjen Raamatun viitteiden kerääminen, kirjoittaja helpottaa varovasti vielä vähemmän mietiskeleviä lukijoita harkitsemaan, kuten yksi lukupää sanoo, "Mikä todella merkitsee."
ellauri269.html on line 767: Hän oli ulkopuolinen, joka katsoi sisään. Yksinäisenä muukalaisena Enterprisen sillalla Spock oli aina kiihkeä tarkkailija ja wry kommentaattori ihmiskunnan vihollisista. "Minusta heidän epäloogiset ja typerät tunteensa ärsyttävät jatkuvasti", hän huomautti kerran. Tästä turhautumisesta huolimatta hän tajusi ihmisten olennaisen roolin elämässään ja ilmaisi sen parhaiten erosanoissaan Kirkille Khanin vihassa: "Olen ollut ja tulen aina olemaan ystäväsi." Juutalaiset ovat vaeltaneet maasta toiseen, kulttuurista kulttuuriin, tulleet kriitikoiksi ja usein suunnannäyttäjiksi. Silti Talmud pyytää myös avoimuuden henkeä: Jos sinulle kerrotaan, että viisautta löytyy kansojen keskuudesta – uskokaa se!
ellauri269.html on line 769: Hän kamppaili tasapainottaakseen älyä ja tunteita. Spockin vulkaanisen isän perintö sitoi hänet etuoikeuslogiikkaan ennen kaikkea, mutta hänen ihmisäitinsä emotionaalinen puoli teki työn mahdottomaksi. Hän uhrasi henkensä pelastaakseen miehistön sillä periaatteella, että "monien tarpeet ovat suuremmat kuin harvojen tai yhden tarpeet". Silti hänet herätettiin henkiin, koska hänen emotionaaliset miehistön jäsenensä jättivät huomiotta tämän logiikan ja riskeerasivat kaiken pelastaakseen hänet. Juutalaiset ovat käyneet samaa taistelua rationalistien ja kabbalistien, Hasidimin ja Mitnagdimin kanssa, jotka on lukittu mielen ja sydämen taisteluun. Ja jopa siellä taistelulinjat eivät aina ole selvästi piirrettyjä. Rabbi Shneur Zalman Liadista (1745-1812), joka yritti saada hasidilaisia kannattajia Mitnagdicin alueelle, julisti, että "mielen on hallittava sydäntä". Ja silti taistelu raivoaa.
ellauri269.html on line 771: Hän oli esimerkki henkilökohtaisen täyttymyksen uhraamisesta velvollisuuden vuoksi. Tarvitaan infektio opettaakseen Spockille, miltä onnellisuus tuntuu. Jaksossa This Side of Paradise hän löytää siirtokunnan, jonka jäsenet nauttivat täydellisestä tyytyväisyydestä (ja täydellisestä pysähtyneisyydestä) sen seurauksena, että he altistuvat paikallisen kasvin itiöille. Kun hän on saanut tartunnan, Spock pystyy haistamaan kukat ja rakastumaan. Mutta velvollisuus, kapteeni James T. Kirkin muodossa, kutsuu hänet takaisin itsensä kieltämiseen ja vastuuseen. Juutalaiset ovat aina kamppailleet määritelläkseen nämä parametrit. Onko kaikki vapaa-ajan toiminta Tooran tutkimuksen laiminlyöntiä, kuten tiukemmat väittävät? Mikä on hyvin eletty elämä? Talmud kysyy, onko sallittua tutkia kreikkalaista viisautta, kun otetaan huomioon velvollisuus "mietiskellä Tooraa päivin ja öin", ja vastaa, että niin saa tehdä vain ajankohtana, joka ei ole päivä eikä yö. Vizi ne on sit ovelia sananmuuntajia!
ellauri269.html on line 773: Hänen roolinsa ulottui sukupolvien yli. Kaikista alkuperäisen Star Trekin hahmoista Spock's on toistuvin seuraavissa sarjoissa ja elokuvissa. Hänen kauttaan historiaa mitataan Trek-universumissa. Jopa nollausaikataulussa, joka mahdollistaa myöhemmät elokuvasarjat, Spock ja Vulcan ovat tukipiste. Juutalaisessa perinteessä Jaakobin unelma tikkaista, joissa enkelit nousevat ja laskevat, tarjoaa osuvan vastakohdan: Imperiumit nousevat ja kaatuvat ja juutalaiset jatkuvat.
ellauri269.html on line 775: Hänen hankaluudestaan tuli hänen huumorin lähde. Spockin toiseus johti sarjan hauskimpiin hetkiin. Usein tietämättä naurusta, jota hän tuottaa vilpittömästi tarkoitetulla kommentilla tai kukkoisilla kulmakarvoilla, Spock antaa meidän nauraa hänelle kunnioittaen häntä edelleen. Se on huumorimerkki, joka on yksi borsht-vyöhykkeen peruskauraa: keltanokan yritys tunkeutua korkeaan ampiaisten yhteiskuntaan.
ellauri270.html on line 65: Andrić sai romaanin inspiraation omasta elämästään - hän vietti lapsuutensa Visegradissa häntä kasvattaneen tätinsä Ana Matkovšikin luona, kun hänen äitinsä jäi ilman tuloja miehensä kuoleman jälkeen. Hän suoritti peruskoulun Visegradissa ja, kuten kaikki Visegrad-pojat, metsästi haukea ja paistoi särkeä Drinan varrella ja katseli vaikuttavaa siltaa samalla.
ellauri270.html on line 88: Sillan teki kuuluisaksi Léon ja Hanna Montanan (Jean Reno) klassikkoelokuva Kwai-joen silta, joka keräsi vuonna 1957 seitsemän Oscaria. Elokuva perustuu Pierre Bouillen saman nimiseen kirjaan, joka kertoo toisen maailmansodan sotavangeista sillanrakennuspuuhissa. Bouillen kuuluisin teos on Apinoiden planeetta. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu Thaimaassa vaan Sri Lankassa, eikä kirjailija Pierre Bouille vieraillut Kanchanaburissa vaan Lontoossa. Hän oli kyllä sotavankina, mutta Mekongin varrella aivan toisella puolen Thaimaata.
ellauri270.html on line 152: Helismaan version rohkeushuippu osui näin: Temme sen sillan, mutta vain siksi, kun tiemme on everstin tie. Hän vanki on ja kuitenkin vallan sai, täällä ei juhli Nippon ei.
ellauri270.html on line 189: Senaattikampanjansa aikana Hayakawa puhui ehdotuksesta siirtää Panaman kanava ja kanavavyöhyke Yhdysvalloista Panamaan . Hän sanoi: "Meidän pitäisi säilyttää Panaman kanava. Loppujen lopuksi varasimme sen reilusti."
ellauri270.html on line 195: Shears ja kaksi muuta pakenevat. Vain hän selviää, vaikka hän on haavoittunut. Hän vaeltelee muina miehinä burmalaiseen kylään, hänet hoidetaan terveeksi ja lopulta saavuttaa brittiläisen Ceylonin siirtomaan.
ellauri270.html on line 201: Warden, Shears ja kaksi muuta kommandoa hyppäävät laskuvarjolla Thaimaahan; yksi, Chapman, kuolee kaatuessaan puuhun (haha, on tässä tarinassa sentään huumoria) ja Warden haavoittuu kohtaaessaan japanilaisen partion, ja hänet on kuljetettava pentueessa LOL). Hän, Shears ja Joyce saavuttavat joen ajoissa siamilaisten naiskantajien ja heidän kylän päällikön Khun Yain avulla. Pimeyden suojassa Shears ja Joyce istuttavat räjähteitä siltatorneihin. Tärkeitä arvohenkilöitä ja sotilaita kuljettavan junan on määrä ylittää seuraavana päivänä ensimmäisenä sillan, ja Warden haluaa tuhota molemmat. Aamunkoittoon mennessä joen pinta on kuitenkin laskenut, mikä paljastaa räjähteiden ja sytytin yhdistävän langan. Nicholson huomaa langan ja tuo sen Saiton huomioon. Junan lähestyessä he kiirehtivät alas joen rantaan tutkimaan asiaa. Joyce, miehittää sytytin, rikkoo kannen ja puukotti Saiton kuoliaaksi. Nicholson huutaa apua yrittäessään estää Joycea pääsemästä sytyttimeen. Kun Joyce haavoittuu japanilaisessa tulipalossa, Shears ui poikki, mutta hänet ammutaan. Tunnistaessaan Shearsin Nicholson huudahtaa: "Mitä minä olen tehnyt? Taidanpa epähuomiossa räjäyttää Kwai joen sillan!"
ellauri270.html on line 215: Hänet tunnetaan nykyään ehkä parhaiten yhtenä korpuslingvistiikan alan perustajista, jotka rakentavat ja tutkivat suuria tietokoneistettuja kieliaineistoja.
ellauri270.html on line 217: Hän oli huomattava vaatimattomuudellaan (aihe, jota hän harkitsi graduaiheexi pragmatiikan opinnoissaan), varsinkin alallaan niin laajasti tunnetulle henkilölle. Mutta hänellä oli myös itseluottamusta jatkaa valtavia, pitkäaikaisia projekteja, kunnes joku muu ala näki niiden arvon. Ja hän saattoi olla erittäin vihainen, jos hän ajatteli, että vääryyttä on tehty. Luukurkon suutahdus kalpeni sen rinnalla.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri272.html on line 577: Elena Lincoln : Grace Trevelyan Greyn entinen ystävä ja Christianin entinen hallitseva asema. Elenan aviomies Eric sai tietää hänen suhteestaan Christianin kanssa, sitten hakkasi häntä ankarasti ja erosi hänestä. Hän kieltäytyi nostamasta syytteitä häntä vastaan syyllisyyden vuoksi. Yksi Fifty Shades Darkerin tärkeimmistä antagonisteista (blondi)
ellauri272.html on line 613: Christian yllättää Anan uudella talolla ja on palkannut viehättävän arkkitehdin Gia Matteon rakentamaan sen uudelleen. Hän suuttuu, kun Gia avoimesti flirttailee hänen kanssaan hänen läsnäollessaan. Ana uhkaa yksityisesti erottaa Gian, jos tämä jatkaa, ja pakottaa hänet lopettamaan.
ellauri272.html on line 625: Vihainen Analle tämän uhmauksesta, Christian katkaisee New Yorkin työmatkansa ja palaa Seattleen. Vihaantunut siitä, että Ana petti lupauksensa saada Kate luokseen sen sijaan, että lähtisi ulos, järkyttynyt Christian murisee Anan nukkuessa. Lopulta kaksikko riitelee, ja Ana moittii häntä liian hallitsevasta ja omistushalusta. Hän vaatii enemmän vapautta ja pääsyä ystäviensä kanssa. Christian vihdoin antaa periksi tajuttuaan kuinka paljon Anan ystävät merkitsevät hänelle ja että Ana teki oikein jäädessään Kateen luokse kotiin. Pian tämän jälkeen Christian yllättää hänet matkalla kohteeseen Aspen, Kate, Elliot, Mia ja Kate veli Ethan. Siellä ollessaan Elliot kosi Kateta, ja tämä hyväksyy.
ellauri272.html on line 627: Anan isäpuoli Ray on lääketieteellisesti aiheutetussa koomassa auto-onnettomuuden jälkeen. Kun hän herää muutamaa päivää myöhemmin, Ana ja Christian sopivat siirtävänsä hänet Seattleen toipumaan. On myös Anan syntymäpäiväviikonloppu, ja Christian yllättää hänet koko perheensä ja ystäviensä kanssa illallisella. Hän antaa hänelle hurmaavan rannekorun, jonka hurmat edustavat kaikkia heidän "ensimmäisiään", mukaan lukien jäätelötärpy, joka edustaa heidän "vanilja"-suhdettaan. Christian antaa hänelle myös Audi R8:n.
ellauri272.html on line 635: Pian tämän jälkeen Ana saa tietää olevansa raskaana. Christian syyttää vihaisesti häntä tahallisesta raskaaksi tulemisesta ja lähtee. Hän palaa aikaisin seuraavana aamuna humalassa väittäen, että Ana valitsee vauvan - jonka hän uskoo olevan poika - hänen sijaansa. Ana sanoo, että kyseessä voi olla tyttö, vaikka Christian kieltäytyy hyväksymästä sitä seksistisen ja šovinistisen luonteensa vuoksi. Ana suuttuu, kun hän löytää Christianin puhelimesta tekstiviestin hänen entiseltä rakastajaltaan Elena Lincolnilta, naiselta, joka vietteli hänet 15-vuotiaana ja tutustutti hänet BDSM- elämään . Viesti osoittaa, että he tapasivat drinkin takia.
ellauri272.html on line 640: Avioparit jatkavat eroottista seksuaalista kokeiluaan, mutta siitä tulee monimutkaista, kun Ana ilmoittaa olevansa raskaana. Christian on syvästi järkyttynyt ja sanoo, että hänellä oli muita suunnitelmia heidän varhaisvuosilleen. Hän lähtee yön pituisen humalaisen taivuttajan kyytiin. Palattuaan Ana saa selville, että Christian oli lähettänyt tekstiviestin ja tavannut entisen rakastajansa ja entisen BDSM- dominantin Elena Lincolnin. Hän suuttuu hänelle ja lukitsee itsensä leikkihuoneeseen yöksi. Hän etsii Anaa aamulla ja he jatkavat riitelyä, ja Ana kertoo Christianille, kuinka tärkeä vauva on hänelle.
ellauri272.html on line 645: Kun Christian on poissa työasioista muutaman päivän, Ana saa puhelun Jack Hydeltä. Hän on kidnapannut Mia Grayn ja vaatii 5 miljoonaa dollaria kahdessa tunnissa. Hän varoittaa Anaa olemaan kertomatta kenellekään tai hän tappaa Mian.
ellauri272.html on line 647: Anastasia teeskentelee sairautta ja palaa kotiin paeta henkivartijaansa Sawyeria. Hän ottaa aseen ja menee pankkiin. Kerääessään rahoja epäilyttävä pankinjohtaja soittaa Christianille, joka uskoo, että Ana jättää hänet. Suojellakseen Mian henkeä Ana valehtelee Christianille ja sanoo jättävänsä tämän kasvattamaan vauvaa yksin. Hyde käskee Anaa jättämään puhelimensa, mutta hän huijaa häntä ottamalla sen sijaan pankinjohtajan puhelimen ja pudottamalla sen roskakoriin. Hän lähtee takaoven kautta odottavaan autoon järkyttyneenä siitä, että Hyden rikoskumppani on Elizabeth Morgan, hänen työtoverinsa. Luovuttaessaan rahoja Hyde yrittää tappaa Anan kostosta työnsä menettämisen vuoksi, mikä saa Elizabethin tuntemaan syyllisyyttä sekaantumisesta. Suututtunut hänen käytöksestään ja hänen loukkaavasta Anastaan, Elizabeth riitelee Hyden kanssa. Maassa ja mustelmilla Ana ampuu Hydeä jalkaan.
ellauri272.html on line 651: Pian sen jälkeen Hyde vapautetaan 500 000 dollarin takauksesta ja saa takaisin puhelimen, jossa hän vaatii lunnaita Miasta, Christianin siepatusta sisaresta. Hyde vaatii 5 miljoonaa dollaria käteistä kahdessa tunnissa ja uhkaa tappaa hänet, jos hänen vaatimuksiaan ei täytetä. Hän varoittaa Anaa kertomasta kenellekään ja tuomaan rahat yksin. Ana ottaa Christianin pöydältä shekkikirjan ja revolverin ja menee pankkiin nostamaan koko summan.
ellauri272.html on line 653: Epäilyttävä pankinjohtaja soittaa Christianille. Hän luulee, että Ana jättää hänet, mutta huomaa, että se osuu samaan aikaan Hyden äskettäisen julkaisun, Mian tuntemattoman olinpaikan ja Anan äkillisen suuren käteisnoston kanssa. Hyde neuvoo Anaa menemään kujalle pysäköityyn autoon ja luovuttamaan puhelimensa kuljettajalle hävitettäväksi. Hän huijaa Hyden ottamalla pankinjohtajan puhelimen ja sujahtamalla omansa rahapussiin. Hän astuu ulos takaovesta ja huomaa, että kuljettaja ja Jackin rikoskumppani on hänen työtoverinsa Liz.
ellauri272.html on line 660: Ana herää kolme päivää myöhemmin sairaalassa Christianin kanssa. Vaikka hän on vihainen Anan piittaamattomuudesta ja edelleen huolissaan isyydestä, hän ymmärtää, kuinka tärkeä heidän vauvansa on hänelle, ja he tekevät sovinnon. Ana palaa kotiin seuraavana päivänä. Christian saa tietää yksityisetsivästään Welchistä, että hänellä ja Hydellä oli sama sijaisperhe. Hän kertoo Analle kuinka hän tapasi ja Elena vietteli hänet. Esittelemällä hänet BDSM:n maailmaan Elena auttoi Christiania oppimaan hallitsemaan elämäänsä. Jos hän ei olisi puuttunut asiaan, häntä vaivasivat edelleen hirvittävät muistot äidistään, eikä hän olisi koskaan kyennyt hallitsemaan elämäänsä. Ana tuntee syyllisyyttä käytöksestään, kun hän selittää, kuinka hän päätyi näkemään Elenan. Hän oli etsinyt psykiatriaan, tohtori Flynnin, koska hän tarvitsi apua ja kun hän ei voinut ottaa yhteyttä Flynnin, Christian päätyi Elenan salongiin puhuakseen jollekin ongelmistaan. Elena sattui olemaan salongissa sulkiessaan. Hän tiesi, että Christian ja Ana olivat riidelleet raskaudesta. Elena vei hänet suosikkibaariinsa juomaan ja auttamaan häntä rentoutumaan. Vaikka Elena antoi hänelle passin, hän tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää. Elena tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää. Elena tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää.
ellauri272.html on line 662: Seuraavana päivänä raivoissaan kristitty saa selville Walesista, että Elenan entinen aviomies Eric Lincoln oli pelastanut Jackin vankilasta huolimatta hänen suhteestaan Christianin kanssa. Christian kertoo Analle, että saatuaan tietää tapauksesta Eric hakkasi Elenan ankarasti ja erosi hänestä. Christianin kehotuksesta huolimatta Elena kieltäytyi nostamasta syytteitä Ericia vastaan syyllisyyden vuoksi tapaukseen. Christian kosti ostamalla Eric Lincolnin hakkuuyhtiön myydäkseen sen. On myös saatu selville, että Elizabeth tunnusti poliisille, että Hyde kiristi hänet rikoskumppanikseen. (Hänen lopullinen kohtalo on kuitenkin edelleen mysteeri.)
ellauri272.html on line 666: Ana herää kolme päivää myöhemmin sairaalassa Christianin rinnalla. Vaikka hän on vihainen hänen piittaamattomuudestaan ja edelleen huolissaan isyydestä, hän ymmärtää, kuinka tärkeä heidän vauvansa on hänelle, ja he tekevät sovinnon. Christianin adoptioäiti Grace vakuuttaa hänelle, ettei Ana jätä häntä. Hän palaa kotiin seuraavana päivänä.
ellauri272.html on line 670: Kun Christian soittaa pianoaan, Ana kävelee käytävän läpi olohuoneeseen katsomaan Christiania. Kun hän katselee häntä, näytetään takakuvia Christianin ja Anan yhteisestä ajasta " Love Me like You Do " -soitolla. Sitten Ana päättää, että hän haluaa pelata. Hän lähettää hänelle tekstiviestin saadakseen hänen huomionsa. Kun Christian liittyy Anan kanssa leikkihuoneeseen, musiikin soitto jatkuu, kun Christian sulkee oven heti nähtyään Anan hymyilevän.
ellauri272.html on line 752: Mutta ankaran kriittinen hän oli aina vähän itseään mutta varsinkin muita kohtaan, jopa julmuuteen saakka: ”Kysy minulta onko yhtä ainutta jota en olisi pettänyt? Pyydä minua mainitsemaan yksi ainoa nimi, yksi ainoa! En pysty. Minä olen pettänyt heidät kaikki”, hän kirjoittaa omasta persoonastaan ammentavassa monologissa Tuulajolla tappion maisemissa (suom. Pentti Saaritsa, 1986). Hän ilmoittautui kaksinaamaisuuden tyyppiesimerkiksi, inhosi itseään – ja jatkoi tiellä, johon on syntynyt. Sillä moraali on teeskentelyä ja valhetta, kollikissan luonto ei.
ellauri272.html on line 756: 1960-luvulla kirjailija Christer Kihlman luuli, ettei kukaan kirjailija ole vielä kirjoittanut omista heikkouksistaan. Hän alkoi kirjoittaa alkoholismistaan, miessuhteistaan ja myrskyisästä avioliitostaan. Nyt leskeksi jäänyt kirjailija ei ymmärrä, miten avioliitto kesti sen kaiken, yli 50 vuotta.
ellauri272.html on line 776: Hän auttaa takin vierailijan päältä.
ellauri272.html on line 785: Kihlmanilla oli missio. Hän ei uskonut, että henkilökohtaisten salaisuuksien salassa pitäminen olisi rakentavaa tai merkityksellistä.
ellauri272.html on line 792: Ihmisillä on hänen mielestään oman munan näyttämisen pelko. Häntä se ei ole koskaan vaivannut, ei edes vaijeritempun teko opiskelijana Vanhan kellarissa.
ellauri272.html on line 798: Romaanissaan Ihminen joka kärkkyi munaa Kihlman antoi palaa. Kihlman kuvaa yksityiskohtaisesti kolmen ihmisen – Rickyn, Selindan ja kirjailijan itsensä – yhteistä seksiaktia. Hän myös kertoi, kuinka hänen vaimonsa Selinda särki kahvikupin aviomiehensä naamaan ja veri valui Christerin paidan sisään ja silmälasit särkyivät sen silmiin.
ellauri272.html on line 802: – Selinda ei tykännyt, että kirjoitin hänestä. Hän oli hyvin hyvin loukkaantunut, mutta sitten koko asia unohtui, ja me jatkoimme samalla tavalla kuin aikaisemmin, Christer Kihlman sanoo nyt.
ellauri272.html on line 833: – Hän on hyvin ystävällinen. Hän kyllä tulee kun hän ehtii.
ellauri272.html on line 834: 18 kirjaa kirjoittanut kirjailija on tyytyväinen, ettei hänen enää tarvitse tehdä mitään. Hän on tehnyt niin pitkään kaikenmoista. Knausgårdia hän ei ole lukenut.
ellauri274.html on line 328: 1:44:58 погибших бойцов и ветеранам специальной военной операции Он будет 1:44:58 kuolleita sotilaita ja erityissotilaallisen operaation veteraaneja Hän tulee
ellauri274.html on line 905: 2:48:29 его с коллегами из правительства Он должен четко определить что и где можно 2:48:29 hänet hallituksen kollegoiden kanssa Hänen on määriteltävä selvästi, mitä ja missä voi olla
ellauri275.html on line 81: Ilia Tšavtšavadze (georg. ილია ჭავჭავაძე; 8. marraskuuta (J: 27. lokakuuta) 1837 Qvareli – 12. syyskuuta (J: 30. elokuuta) 1907. Hän oli prinssi ja syntyperäinen kermaperse, joka ammuttiin mun ikäisenä (70v).
ellauri275.html on line 90: Hän (Ilja) toimi vuosina 1906–1907 Venäjän duuman jäsenenä ja ajoi liberaalia politiikkaa.
ellauri275.html on line 91: Hän kannatti kuolemanrangaistusta ja lobbaili Gruusian anatomian puolesta.
ellauri275.html on line 93: Ilja oli nykyajan nuorten henkisen liikkeen "Tergdaleulebi" eli Venäjän ystävien johtaja. He levittivät moderneja ja eurooppalaisia liberaaleja ihanteita Gruusiassa. Hän perusti kaksi modernia sanomalehteä. Hänellä oli tärkeä rooli Gruusian ensimmäisen rahoitusrakenteen - Land Bank of Tbilisi - luomisessa. Maakaupoilla ja bloody peasanttien velkakirjoilla löi rahoixi kun maaorjat oli vapautettu 1861. Hän oli 30 vuoden ajan tämän pankin puheenjohtaja, jonka kautta hän rahoitti ja edisti useimpia Gruusiassa järjestettäviä kulttuuri-, koulutus-, talous- ja hyväntekeväisyystapahtumia.
ellauri275.html on line 104: Hänen tärkeimmät kirjalliset teoksensa olivat Erakko, Aave, Otaraant Leski, Kako Ryöstäjä (se runo), Onnellinen kansa, Matkailijan kirjeet ja Onko mies ihminen?! Onko Vapi mies?
ellauri275.html on line 107: "Prinssi oli riittävän vaikuttunut näyttääkseen teini-ikäisen töitä toimittajilleen. Hän ihaili Stalinin säettä ja valitsi viisi runoa julkaistavaksi – melkoinen saavutus. Prinssi Chavchavadze kutsui Stalinia osuvasti "nuoreksi mieheksi, jolla on palavat silmät".
ellauri275.html on line 127: Ilja Chavchavadzen lyyrisen runouden pääsisällön määrittelivät nykypäivän sosiaalisen todellisuuden ongelmat ja teemat. Hänen runollisuudessaan on kuitenkin kokonainen runosarja intiimeistä rakkausaiheista. Monia näistä runoista leimaa vilpitön hellyys, syvä emotionaalisuus ja kokemusten välittömyys. Tämä selittää niiden suuren suosion. Ja nyt Gruusian ihmiset laulavat hänen lyyrisiä runojaan, kuten "Muistatko, rakkaani, suuressa puutarhassasi ...". Vangitseva lyyrisyys läpäisee S. Tšaikovskille (suuren säveltäjän sisarelle) omistetun runon.
ellauri275.html on line 133: Hän on maallinen olento
ellauri275.html on line 141: Hän juo kuolemattomuuden täydellä kupilla
ellauri275.html on line 177: Hänen kehtolaulunsa ("Nana") on hymni epäitsekkyydestä ja pelottomuudesta vapaustaistelussa:
ellauri275.html on line 193: Hän käy kauppaa, pettää ihmisiä,
ellauri275.html on line 195: Hän ei räpytä silmääkään, tuo roisto.
ellauri275.html on line 224: Isänmaan taivaassa katos on pitkä Hän asui siinä, mutta vanhuus on paha sairaus;
ellauri275.html on line 225: Hämärä avautui illalla, Hänellä ei ollut työtä
ellauri275.html on line 235: Metsän hiljaisuuden rikkoi Hän ei alentunut kuulemaan vanhan miehen pyyntöä.
ellauri275.html on line 251: Hän hillitsi hevostaan kärryjen edessä; Kuinka voit kuvitella tällaista!
ellauri275.html on line 271: Hänen isäntänsä Kako. Prinssi:
ellauri275.html on line 273: Hän painoi liipaisinta vapisevalla kädellä. Isä:
ellauri275.html on line 309: Ja jos minun vanhentunut leipä on liian tiukka Hän vastasi prinssille iskusta.
ellauri275.html on line 312: Hän istui isäntänsä eteen, Vartijat ovella,
ellauri275.html on line 318: Mistä sinä, veli, kuulit minusta? Hän kaatui Zakron päälle huutaen:
ellauri275.html on line 394: Mies oli vahva ja ahkera Hän ei voinut pelastaa isäänsä.
ellauri275.html on line 395: isäni. Hän oli maaorjista sorjin. He tarttuvat siihen, eikö niin – kaikki oli sama!
ellauri275.html on line 397: Missä tahansa muualla kuin työssä. Hän juoksi isänsä luo, mutta hän oli liikkumaton.
ellauri275.html on line 400: Hänen työstään ja kärsivällisyydestään Rakkaan kasvoilla - kuin hylje.
ellauri275.html on line 408: Hänen surunsa oli sanoin kuvaamaton.
ellauri275.html on line 409: Hän ja hänen veljensä - Bgachiashvili -
ellauri275.html on line 442: Toinen nimekäs poliittinen vanki on oppositiokanava Mtavarin omistaja Nika Gvaramia. Hänet on tuomittu korruptiosta. Mtavari (Georgian: მთავარი) was a feudal title in Georgia usually translated into English as Prince or Duke. In the 15th century the term mtavari was applied only to the five ruling princes of western Georgia (Samtskhe, Mingrelia, Guria, Svaneti, and Abkhazia), whose autonomous powers were finally eliminated under Imperialist Russia.
ellauri275.html on line 563: RAIMO ILASKIVI - Hänen Ylimielisyytensä
ellauri275.html on line 656: Josif Stalin liittyi Mesame Dasiin (3. ryhmä gruusialaisia sosdemejä) vuonna 1898 ollessaan 20-vuotias, kun hän osallistui Tiflisin teologiseen seminaariin. Mesame Dasin kautta hän tutustui ensimmäisen (no, toisen) kerran Karl Marxin ideoihin. Hän johti yhtä opintopiireistä, mutta oli tyytymätön enemmistön näkemyksiin. Stalinin sympatioiden vähemmistössä olevia enemmistöläisiä kohtaan ja hänen ärsyttävän puheenjohtajuutensa vuoksi hän huomasi olevansa jatkuvasti ristiriidassa muiden ryhmän jäsenten kanssa. Stalin alkoi muodostaa oppositioryhmää vastauksena tähän, joka koostui Lado Ketskhovelista, Alexander Tsulukidzesta ja Josipista, joka oli vakaasti vähemmistössä tässäkin ryhmässä. Tämä ryhmä, kuten Lavrentiy Beria totesi, oli alku vuonna 1904 perustettavalle leninistiselle bolshevikkiorganisaatiolle. Enemmistöä vastaan työskennellessä ryhmä pystyi lopulta vuonna 1900 siirtämään koko organisaation enemmän propagandaan ja väkivaltaisiin tekoihin. Ahven taskussa tehtiin massakiihotusta. Mutta Stalinin ja hänen vähemmistönsä toiminta ärsytti edelleen Mesame Dasin johtajia. Lopulta joulukuussa 1901 hänet erotettiin ryhmästä.
ellauri275.html on line 673: Ordzhonikidze tunnettiin koko Kaukasiassa vietetyn ajan vaikeana miehenä työskennellä. Hän oli kiistanalainen alueellisessa bolshevikkijohdossa, koska hän oli autoritaarinen ja suosii etnisten georgialaisten ylentämistä pätevien ehdokkaiden sijaan. Vuoden 1920 lopulla tšekan (salaisen poliisin) edustaja oli pyytänyt Ordzhonikidzen korvaamista ja syytti häntä poliittisista virheistä, erityisesti siitä, että hän nimitti kansallismielisiä viranomaisia, mikä oli vastoin bolshevikkien politiikkaa, joka paheksuu nationalisminäkemyksiä.
ellauri275.html on line 674: Puolueen kymmenennessä kongressissa , joka pidettiin maaliskuussa 1921, vaadittiin, ettei Ordzhonikidzeä valittaisi uudelleen; Pohjois-Kaukasuksen edustajat totesivat, että Ordzhonikidze, joka ei päässyt paikalle Georgian hyökkäyksen vuoksi, "huutaa kaikille, käskee kaikkia ympärillään, ei huomioi uskollisten puolueen jäsenten mielipiteitä". Lenin ja Stalin puolustivat häntä: edellinen paljasti, että Ordzhonikidze oli kuuro toiselta korvalta ja hänen täytyi huutaa jopa Leninille itselleen kuullakseen itsensä. Tämän tuen myötä Ordzhonikidzen johtamistyyliä koskeva kritiikki väheni ja hänet valittiin uudelleen edustajaksi. Azerbaidžanin, Armenian ja Georgian hyökkäysten aikana Ordzhonikidze pyrki myös toimimaan itsenäisesti. Hän jätti usein huomiotta kaikki neuvot,
ellauri275.html on line 677: Mdivanin ja Maharadzen mielipiteistä Josip ei piitannut palanutta puukopeekkaa. Polikarp Gurgenovich Mdivani oli budu -georgian ; 1920-luvulla hänellä oli tärkeä rooli Kaukasuksen sovjetisoinnissa , mutta myöhemmin hän johti Georgian vastustusta Josif Stalinin keskittämispolitiikkaa vastaan Georgian selkkauxessa 1922. Hänet teloitettiin suuren puhdistuksen aikana 30-l.
ellauri275.html on line 694: Loikattuaan New Yorkiin huhtikuussa vuonna 1967 Allilujeva antoi median edessä tuomitsevan kuvan hirviöksi luonnehtimastaan isästään, isänsä hallinnosta ja Neuvostoliitosta. Allilujeva poltti vielä neuvostopassinsa julkisesti kuin Paludan koraanin. Hänen elämäkerrallinen kirjansa neukkujen 50-vuotispäivänä herätti ansaittua närää Neuvostoliitossa.
ellauri275.html on line 699: Ilmeisesti Svetlana loikkasi neukuista 1967 koska Kruzev oli ruvennut rumasti mustaamaan iskän mainetta. Vuonna 1984, jolloin Stalin oli osittain kuntoutunut Neuvostoliitossa, Svetlana muutti takaisin tyttärensä Olgan kanssa, ja molemmat saivat Neuvostoliiton kansalaisuuden. Juutalaiselle melkein brittitoimittajalle Miriam Grossille Svetlana katui neukuista lähtöä. Hän oli hyvin halukas selittämään, kuinka hän oli saapunut länteen
ellauri275.html on line 701: "sokeasta ihailusta VAPAATA MAAILMAA kohtaan", mutta oli alkanut jenkkeihin tultuaan uskoa, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat moraalisesti samanarvoisia. Hän oli ollut vakuuttunut siitä, että "VAPAAASSA MAAILMASSA ihmiset ovat yli-inhimillisiä, viisaita, valistunutta... Mikä kauhea isku olikaan saada selville, että... ne on vain samoja idiootteja, epäpäteviä hölmöjä, peloissaan sekoilevia byrokraatteja, hämmentyneitä pomoja, vainoharhaista petoksenpelkoa ja valvontaa… tämä idealismin menetys tapahtuu loikkaajille vain liian usein. Sillä me kaikki luotimme liikaa länsipropagandaan."
ellauri275.html on line 703: Miriamkin joutui Israelissa ruoka-aikojen aikana pitämään kirjoja käsivarsien alla varmistaaxeen etteivät kyynärpäät työntyneet ulos. Jos ei syönyt pinaattia lounasaikaan, kylmä pinaatti työnnettiin väkisin kitaan välipalalla. Eat your greens. Hän on hyvin onnellinen siitä että hän on englantilainen – tai melkein englantilainen.
ellauri276.html on line 48: Hän valehtelee väsyneenä auran raahaamiseen - ei ole voimaa nousta.
ellauri276.html on line 50: Hän kiertää kotimaansa ympäri melkein päivässä.
ellauri276.html on line 95: Alexander Chavchavadzen myöhemmät ajatukset kansallisesta kysymyksestä olivat kaukana kaukonäköisyydestä ja syvyydestä. Hän oli pikemminkin laajasti koulutettu, kasvatettu Venäjän, Ranskan, Iranin parhaista perinteistä, perehtynyt saksalaiseen filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hän tiesi, että Georgia tarvitsi uutta, edistyksellistä kulttuuria, laajaa valistusta, koulutusta ja teki kaikkensa tuodakseen kehittyneen venäläisen yhteiskunnan lähemmäxi Georgiaa, vaikka sitten vaikka kaventamalla Terek-jokea. Hän ymmärsi hyvin, että vain tämä ystävyys, vain tämä yhteisö voi johtaa hänen kotimaansa laajalle tielle.
ellauri276.html on line 103: Alexander Chavchavadze rakasti Venäjää eikä salannut sitä ollenkaan. Hänen Tiflis-talonsa ovet olivat aina avoinna venäläisille ja enimmäkseen niille, jotka viittasivat kintaalla "villiin Kaukasukseen" edistyneiden ideoiden palvelemiseksi.
ellauri276.html on line 117: Kaikki naapurit ovat yllättyneitä - miksi kyntäjä Efimillä on isoin kypärä ja aivan valtavat kassit? Hänen munansa on kaalin kokoiset, kypärä on kesäkurpitsan kokoinen, ja sellainen, että kaikki eivät voi nostaa sitä! Ja salaisuus on yksinkertainen - Yefim kitkee sänkyjä melkein joka päivä, helteessä ja kuivuudessa, kastelee ämpäristä, - ja kun ruskeat tuulet puhaltavat hän laittaa suojaavan tytyn.
ellauri276.html on line 127: Kuningas ihmetteli sellaista halua, jota kutsuttiin mestarin olkalaukuiksi. Hän tuli vahvalla patulla ahven taskussa, laski kyntäjän lattialle ja katsotaanpa hänestä. Yefim on tottunut piiskaamiseen - varhaisesta iästä lähtien hän rankaisi tätiään, minkä jälkeen isäntä jatkoi, kunnes maaorjien kuningas vapautti hänet.
ellauri276.html on line 131: Kuningas nauroi ja käski antaa kenraalille puolet palkinnosta. Välittömästi kenraali, olkalaukkujen mestari laskettiin lattialle ja kaadettiin anteliaasti häneen. Kuinka kenraali huusi, kuinka hän itki! Hän oli erittäin loukkaantunut mutta myös kiihottunut, koska häntä ruoskittiin ensimmäistä kertaa elämässään. Se tuntui oikeastaan aika jännältä!
ellauri276.html on line 152: Nikolai Porfiryevich Grekov (21. helmikuuta (5. maaliskuuta), 1807, Kazanskoje kylä, Efremovin piiri, Tulan maakunta - 1866, Moskova) - venäläinen runoilija ja kääntäjä. Syntynyt sotilasperheeseen. Hän valmistui Moskovan yliopistosta (1827), palveli Moskovan aateliskokouksessa. Vuodesta 1833 - eläkkeellä - hän asui pääasiassa Kazanin kartanolla. Henkilökohtaisessa elämässään hän oli onneton, vaikka selvisi vaimostaan, viidestä lapsestaan ja veljestään.
ellauri276.html on line 154: Hän on kirjoittanut runoja lapsuudesta asti. Ensimmäinen runo julkaistiin vuonna 1825. Hänet julkaistiin säännöllisesti aikakauslehdissä vuosina 1830-1850 ("Lukemiskirjasto", "Pääskynen", "Kirjallislehti", "Pantheon", "Isänmaan muistiinpanot", "Viihde", "Moskvityanin "), runojen pääteema oli tekijän tunteita luontokuvien aiheuttamana.
ellauri276.html on line 158: Kirjoitti vaudevilleä. Hänen esseensä "Toinen romanssi korkealla tiellä tai mitä olla, jota ei voida välttää" esitettiin Moskovan Bolshoi-teatterin lavalla 22. tammikuuta 1832.
ellauri276.html on line 199: Его вспоит, вскормит Hän juo, ruokkii häntä
ellauri276.html on line 226: Aleksei Vasilievich Koltsov (venäjäksi: Алексе́й Васи́льевич Кольцо́в ; 15. lokakuuta 1809 – 29. lokakuuta 1842) oli venäläinen runoilija, jota on kutsuttu venäläiseksi Burnsiksi. Hänen usein naisten suuhun pannut runonsa tyylittelevät talonpojan elämänlauluja ja idealisoivat maataloustyötä. Koltsov keräsi ahkerasti venäläistä kansanperinnettä, joka vaikutti voimakkaasti hänen runouteensa. Hän juhli yksinkertaisia talonpoikia, heidän työtään ja elämäänsä. Monet hänen runoistaan ovat säveltäneet sellaisia säveltäjiä kuin Dargomyzhsky, Mussorgsky ja Rimski-Korsakov.
ellauri276.html on line 228: Hän syntyi Voronezhissa, Ukrainan koillispuolella, karjakauppiaan pojuna. Opiskeltuaan alle kaksi vuotta paikallisessa koulussa (1818-1820), Aleksey erosi isänsä vaatimuksesta, joka halusi hänen apuaan liiketoiminnassaan. Koltsov muutti, osti ja myi karjaa; ja sillä välin kirjoitti runoja salaa isältään.
ellauri276.html on line 232: Koltsovin isä kontrolloi jatkuvasti ja julmasti hänen elämäänsä tukahduttaen Alekseyn luovan kirjoittamisen ja hänen henkilökohtaisen elämänsä. Masennuksen ja vuoden kestäneen tuberkuloosin heikentämä Koltsov kuoli vuonna 1842 33-vuotiaana. Hänet haudattiin Voronežiin. Vittu! ei voi kuin elegisesti huudahtaa Kiira Korven ja kuolemattoman S.Karpin sanoin.
ellauri276.html on line 285: За сохой он на коня кричит. Hän huutaa hevoselle auran takana.
ellauri276.html on line 322: Ivan Savvitš Nikitin (1824–1861) oli venäläinen runoilija. Hän sai kasvatuksensa hengellisessä seminaarissa, mutta köyhyys ja perheikävyydet pakottivat keskeyttämään kouluopinnot. Nikitin jäi pikkukauppiaaksi kotikaupunkiinsa saamatta tilaisuutta tyydyttää luontaista tiedonjanoaan.
ellauri276.html on line 345: Joseph Campbell (15. heinäkuuta 1879 – 6. kesäkuuta 1944) oli irlantilainen runoilija ja sanoittaja. Hän kirjoitti gaelinkielisellä muodolla nimestään Seosamh Mac Cathmhaoil (myös Seosamh MacCathmhaoil) Campbell, joka on yleinen anglikaatio vanhasta irlantilaisesta nimestä MacCathmhaoil. Hänet muistetaan nyt parhaiten sanoista, jotka hän toimitti perinteisiin ilmauksiin, kuten My Lagan Love ja Gartan Mother´s Lullaby; hänen säkeensä oli myös asetettu Arnold Baxin ja Ivor Gurneyn musiikkiin.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 349: Hän muutti Dubliniin vuonna 1905, ei löytänyt työtä ja seuraavana vuonna (1906) hän muutti Lontooseen, missä hän osallistui irlantilaiseen kirjalliseen toimintaan työskennellessään opettajana. Hän meni naimisiin vuonna 1910 Nancy Mauden kanssa, ja he muuttivat pian Dubliniin ja sitten Wicklow´n kreivikuntaan. Hänen näytelmänsä Judgment esitettiin Abbey Theatressa huhtikuussa 1912.
ellauri276.html on line 351: Hän osallistui sympparina pääsiäisen nousuun vuonna 1916 ja teki pelastustöitä. Seuraavana vuonna hän julkaisi käännöksen iiristä Patrick Pearsen, yhden Risingin johtajista, novelleista.
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri276.html on line 361: Säkeet noudattavat yleensä abcbdefe -mallia. Toinen ja neljäs rivi rimmaa, ja kuudes ja kahdeksas rivi rimmaa; tämä on totta kaikissa strofeissa. Lisäksi runoilija on päättänyt noudattaa sanamuotoa, joka tulee selväksi toisessa säkeistössä. Hän toistaa samanlaisia lauseita kolme kertaa ja jopa päättää jokaisen säkeistön toisen rivin ja neljännen rivin samoilla sanoilla.
ellauri276.html on line 381: Runon poika/ puhuja aloittaa kuvailemalla, kuinka hän tekee sen, mitä tarvitaan. Hän menee isänsä kanssa kyntämään maata "vihreän kentän" varrelle. Alue, jolla he asuvat, on annettu vain nämä yksinkertaiset kuvaukset. Se saa maagisen ominaisuuden, ikään kuin se olisi todella vedetty tarinasta tai laulusta.
ellauri276.html on line 382: Kun poika auttaa isäänsä, hän näkee useita erilaisia lintuja, jotka asuvat alueella. Linnut tulevat ja "parveilevat" hänen perässään. Hän vaeltelee maisemassa ja "laulaa... hevosille", jotka auttavat kyntössä. He ovat kärsivällisiä, eikä heillä ole mitään syytä kiirehtiä päivän yli.
ellauri276.html on line 395: 'I Will Go With My Father a-Ploughing' toinen säkeistö jäljittelee ensimmäistä säkeistöä siinä mielessä, että puhuja muistaa aikoja, jolloin hän ja hänen isänsä "kylvivät" aiemmin kyntämiään maata. He istuttavat tämän vuoden satoja nykyiselle "Punaiselle pellolle meren rannalla". Heidän aikaisempien toimiensa vuoksi maa on muuttunut, kuten kuukaudetkin. Tässä vaiheessa kolme eri lintua tulee pojan luo ja "parveilee... [hänen] jälkeen". Häntä seuraavat nämä uudet kumppanit, ja nyt hän ottaa osan laulamisesta. Hän tekee serenadien muille maan "harjoittelukylväjille" ja hänen isänsä laulaa "Siemenlaulun". Kaikki nämä toiminnot sopivat tiettyyn vuodenaikaan ja liittyvät siihen. Puhujan muistot elämästään yhdistetään näihin kolmeen eri kategoriaan, joista viimeinen tulee viimeisessä säkeessä.
ellauri276.html on line 435: Patrick Kavanagh (21. lokakuuta 1904 – 30. marraskuuta 1967) oli irlantilainen runoilija ja kirjailija. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat romaani Tarry Flynn sekä runot " On Raglan Road " ja "The Great Hunger". Hänet tunnetaan kertomuksistaan Irlannin elämästä arkipäivän ja arkipäivän kautta.
ellauri276.html on line 437: Patrick Kavanagh syntyi Inniskeenin maaseudulla, Monaghanin kreivikunnassa, vuonna 1904, neljäntenä James Kavanaghin ja Bridget Quinnin kymmenestä lapsesta. Hänen isoisänsä oli opettaja nimeltä "Kevany", jonka paikallinen pappi muutti " Kavanaghiksi " kasteessa. Isoisän täytyi lähteä alueelta skandaalin seurauksena, eikä hän enää koskaan opettanut kansalliskoulussa, vaan meni naimisiin ja perusti perheen Tullamoressa. Patrick Kavanaghin isä James oli suutarin ja maanviljelijä. Kavanaghin veljestä Peteristä tuli yliopiston professori ja kirjailija, kaksi heidän sisaruksistaan oli opettajia, kolmesta tuli sairaanhoitajia ja yhdestä nunna.
ellauri276.html on line 439: Patrick Kavanagh opiskeli Kednaminshan kansalliskoulussa vuosina 1909–1916 ja lähti kuudennelle luokalle 13-vuotiaana. Hän opiskeli isälleen suutariksi ja työskenteli hänen tilallaan. Hän toimi myös maalivahtina Inniskeen Gaelic -jalkapallojoukkueessa. Myöhemmin hän pohti: "Vaikka talonpojan kirjaimellinen käsitys on maatilatyöntekijä, talonpoika on itse asiassa kaikki se ihmisjoukko, joka elää tietyn tietoisuustason alapuolella. He elävät pimeässä luolassa. tajuttomista ja he huutavat nähdessään valon." Hän kommentoi myös, että vaikka hän oli varttunut köyhällä alueella, "todellinen köyhyys oli valistumisen puute [ja] pelkään, että tämä tietämättömyyden sumu vaikutti minuun hirveästi." You can say that again!
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan hänen ensimmäisestä vierailustaan Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 473: Vuonna 1939 Kavanagh asettui Dubliniin. John Nemo kuvailee elämäkerrassaan Kavanaghin kohtaamista kaupungin kirjallisen maailman kanssa: "hän tajusi, että hänen kuvittelemansa virkistävä ympäristö ei juurikaan eronnut hänen jättämänsä pienistä ja tietämättömistä maailmasta. Hän näki pian kirjallisten naamioiden läpi, joita monet Dublinin kirjailijat käyttivät vaikuttaakseen. taiteellisen hienostuneisuuden ilmapiiri. Hänelle sellaiset miehet olivat dandeja, toimittajia ja virkamiehiä, jotka leikkivät taidetta. Hänen vastenmielisyyttään syvensi se, että häntä kohdeltiin ennemminkin lukutaitoisena talonpoikana kuin hänen uskomaansa erittäin lahjakkaana runoilijana hän oli tulossa".
ellauri276.html on line 488: Toiseksi, pian sen jälkeen, kun Kavanagh hävisi tämän tapauksen, hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä ja hänet vietiin sairaalaan, jossa häneltä poistettiin keuhko. Toipuessaan tästä leikkauksesta rentoutumalla Grand Canalin rannalla Dublinissa Kavanagh löysi uudelleen runollisen näkemyksensä. Hän alkoi arvostaa luontoa ja ympäristöään ja sai niistä inspiraatiota moniin myöhempiin runoihinsa. Elvis Costellosta ja Kavanaghista tuli lopulta hyviä ystäviä, ja Kavanagh huomautti äänestäneensä häntä oikeudenkäynnin jälkeen.
ellauri276.html on line 490: Vuonna 1955 Macmillan hylkäsi Kavanaghin runojen konekirjoituksen, mikä sai runoilijan hyvin masentuneeksi. Patrick Swift vieraili Dublinissa vuonna 1956, ja Kavanagh kutsui hänet katsomaan konekirjoitusta. Sitten Swift järjesti runojen julkaisemisen englantilaisessa kirjallisuuslehdessä Nimbus (19 runoa julkaistiin). Tämä osoittautui käännekohtaksi ja Kavanagh alkoi saada suosiota, jonka hän oli aina tuntenut ansaitsevansa. Hänen seuraava kokoelmansa, Come Dance with Kitty Stobling, liittyi suoraan Nimbuksen minikokoelmaan.
ellauri276.html on line 492: Vuosina 1959–1962 Kavanagh vietti enemmän aikaa Lontoossa, missä hän osallistui Swiftin X- lehteen. Tänä aikana Kavanagh asui silloin tällöin viinahöyryisenä ja muutenkin pahanhajuisena Swiftsien luona Westbourne Terracessa. Hän piti luentoja University Collegessa Dublinissa ja Yhdysvalloissa, edusti Irlantia kirjallisissa symposiumeissa ja hänestä tuli Guinness Poetry Awards -palkinnon tuomari.
ellauri276.html on line 495: Kavanagh meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa Katherine Barry Moloneyn ( Kevin Barryn veljentytär ) huhtikuussa 1967, ja he perustivat yhdessä pubin Waterloo Roadille Dubliniin. Kavanagh sairastui Tarry Flynnin ensiesityksessä Abbey Theatre -yhtiön Dundalkin kaupungintalossa ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin, 30. marraskuuta 1967 Dublinissa. Hänen hautansa on Inniskeenissä Patrick Kavanagh -keskuksen vieressä. Hänen vaimonsa Katherine kuoli vuonna 1989; hän on myös haudattu sinne. Nobel-palkittu Séamus Heaney on saanut vaikutteita Kavanaghista. Heaney ja Kavanagh uskoivat paikallisen tai seurakuntalaisen kykyyn paljastaa universaali. Heaney sanoi kerran, että Kavanaghin runoudella oli "muuttava vaikutus yleiseen kulttuuriin ja se vapautti hänen jälkeensä tulleiden runollisten sukupolvien lahjat". Heaney totesi: "Kavanagh on todella edustava moderni hahmo siinä mielessä, että hänen kumouksellinen toimintansa käännettiin itsensä puoleen: tyytymättömyys, sekä henkinen että taiteellinen, inspiroi hänen kasvuaan... Hänen opetuksensa ja esimerkkinsä auttoivat meitä näkemään olennaisen eron hänen välillään. kutsutaan seurakunnalliseksi ja maakunnalliseksi mentaliteetiksi". Kuten Kavanagh sanoi: "Kaikki suuret sivilisaatiot perustuvat seurakuntaan". Hän päättelee, että Kavanaghin runous todistaa hänen "lankattoman uskonsa itseensä ja taiteeseen, joka teki hänestä paljon enemmän kuin hän itse".
ellauri276.html on line 554: Hänen kanssaan oli kyntäjä, oli hänen veljensä,
ellauri276.html on line 561: Hän pui ja nai, ojaan sinne kaivautui, 2 (katso huomautus)
ellauri276.html on line 577: For his breath smells as sweet as a rose, a rose, a rose, Hänen hengityksensä tuoksuu makealta kuin ruusu, ruusu, ruusu
ellauri276.html on line 578: His breath smells as sweet as a rose. Hänen hengityksensä tuoksuu makealta kuin ruusu.
ellauri276.html on line 644: He trudged along ´til he reached his front gate, (whistle) Hän ronttasi eteenpäin, kunnes saavutti etuporttinsa, (pilli)
ellauri276.html on line 681: His mind is ever true, jo, Hänen mielensä on aina osuva, jou,
ellauri276.html on line 682: His garters knit below his knee, Hänen sukkanauhansa neulotaan polven alle
ellauri276.html on line 683: His bonnet it is blue, jo. Hänen konepeltinsä on sininen, jou.
ellauri276.html on line 691: He´s aften wat and weary: Hän on illalla märkä ja väsynyt;
ellauri276.html on line 721: Robert Burns syntyi 25. tammikuuta 1759 Allowayn kylässä, kaksi mailia Ayrista etelään. Hänen vanhempansa Willian Burnes[s] ja Agnes Broun olivat vuokraviljelijöitä, mutta he varmistivat, että heidän poikansa sai suhteellisen hyvän koulutuksen ja hän alkoi lukea innokkaasti. Alexander Popen, Henry Mackenzien ja Laurence Sternen teokset saivat Burnsin runollisen impulssin, ja suhteet vastakkaiseen sukupuoleen antoivat hänelle inspiraatiota. Handsome Nell Nellie Kilpatrickille oli hänen ensimmäinen kappaleensa.
ellauri276.html on line 723: Kova fyysinen työ perhetilalla teki veronsa nuorelle Burnsille, joka käänsi yhä enemmän huomionsa runouden, luonnon, juoman ja naisten intohimoihin, jotka leimasivat hänen loppuelämäänsä. Hän sai kaksoset mahdollisen vaimonsa Jean Armourin kanssa, mutta heidän suhteensa hajoaminen melkein johti siihen, että Burns muutti Länsi-Intiaan rakastajansa Mary Campbellin (hänen Highland Maryn ) kanssa. Vain Maryn äkillinen kuolema ja hänen ensimmäisen julkaistun runokokoelmansa sensaatiomainen menestys pitivät hänet Skotlannissa. Vain 27-vuotiaana Burns oli tullut tunnetuksi kaikkialla maassa runoilla kuten Tälle, Hiirelle ja Cotterin lauantai-ilta.
ellauri276.html on line 725: Laittomat suhteet ja avioliiton ulkopuolisten lasten väsääminen kulkivat rinnakkain hänen työelämänsä tuottavan ajanjakson kanssa. Hänen kirjeenvaihtonsa Agnes 'Nancy' McLehosen kanssa johti klassiseen Ae Fond Kiss -elokuvaan. Yhteistyö James Johnsonin kanssa johti pitkäaikaiseen osallistumiseen The Scots Musical Museumiin, johon kuului muun muassa Auld Lang Syne:
ellauri276.html on line 776: Vain 18 lyhyessä kuukaudessa Burns oli käyttänyt suurimman osan julkaistuista runoistaan saaduista varoista, joten vuonna 1789 hän aloitti työt valmisteverovirkailijana Dumfriesissa (ironia ei mennyt hukkaan) ja aloitti uudelleen suhteensa vaimonsa Jeanin kanssa (ei todellakaan). Hänen yhä radikaalisemmat poliittiset näkemyksensä vaikuttivat moniin runojen, laulujen ja kirjeiden ilmiömäiseen määrään, joita hän jatkoi kirjoittaessaan, mukaan lukien kuuluisat teokset kuten For a´ that and a´ that.
ellauri276.html on line 778: Tämän uuden työn edellyttämä kova työ yhdistettynä hänen aikaisemman elämänsä uurastamiseen ja irstaaseen elämäntapaan alkoivat vaikuttaa Burnsin terveyteen. Hän kuoli 21. heinäkuuta 1796 vain 37-vuotiaana, ja hänet haudattiin täydessä siviili- ja sotilaskunnossa samana päivänä, kun hänen poikansa Maxwell syntyi. Hänen runoistaan julkaistiin muistopainos, jolla kerättiin rahaa vaimolleen ja lapsilleen.
ellauri276.html on line 801: His acre brought forth roots last year; Hänen eekkerinsä toi juuret esiin viime vuonna;
ellauri276.html on line 820: Gordon Bottomley (20. helmikuuta 1874 – 25. elokuuta 1948) oli georgialais-englantilainen runoilija, joka tunnettiin erityisesti runodraamistaan. Hän oli osittain vammainen tuberkuloosisairauden vuoksi. Hänen päävaikuttajansa olivat myöhemmät viktoriaaniset romanttiset runoilijat, esirafaeliitit ja William Morris.
ellauri276.html on line 821: Bottomley syntyi Keighleyssä, West Ridingissä Yorkshiressa 20. helmikuuta 1874 Maria ja Alfred Bottomleyn ainoana lapsena. Hänet koulutettiin ensin kotona hänen äitinsä ja sitten paikallisessa lukiossa. Seitsemänvuotiaana Bottomley sairastui tuberkuloosiin, joka vaikutti häneen koko loppuelämänsä. Tämän seurauksena hän oli työkyvytön pitkiksi ajoiksi, eikä hän voinut matkustaa laajasti tai asua kaupungissa.
ellauri276.html on line 828: Hänen ensimmäinen kirjansa The Mickle Drede and Other Verses painettiin yksityisesti Kendalissa vuonna 1896, ja hän kirjoitti monia muita runoja ja näytelmiä, joita esittivät yleensä amatöörit tai kokeellisessa teatterissa. Bottomley toimitti myös Isaac Rosenbergin runoutta vuonna 1922, jota hän oli rohkaissut kirjeenvaihtajana vuodesta 1915 lähtien; kun taas hänen läheinen työtoverinsa säveltäjä Edgar Bainton (1880–1956) sävelsi The Crier by Night -musiikkiin.
ellauri276.html on line 846: Oliver Wendell Holmes Sr. (1809–1894) oli amerikkalainen lääkäri, runoilija, professori, luennoitsija ja kirjailija Bostonissa. Fireside Poetsin jäsen, hänen ikätoverinsa pitivät häntä yhdeksi päivän parhaista kirjailijoista. Hänen tunnetuimpia proosateoksiaan ovat Aamiaispöytäsarja, joka alkoi Aamiaispöydän autokraatista. Hän oli myös tärkeä lääketieteen uudistaja.
ellauri276.html on line 881: Charles Wharton Stork (12. helmikuuta 1881 – 22. toukokuuta 1971) oli amerikkalainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Charles Wharton Stork syntyi Philadelphiassa 12. helmikuuta 1881 Theophilus Kierrolle ja Hannah (Wharton) Storkille. Hän valmistui Haverford Collegesta ja Harvardin yliopistosta ja opetti englannin laitoksella Pennsylvanian yliopistossa. Hän kuoli Philadelphiassa 22. toukokuuta 1971.
ellauri276.html on line 885: Hän kirjoitti runoja, kuten Beauty´s Burden, Death - Divination ja The Silent Folk. Hän käänsi Johan Olof Wallinin hymnin "We Worship You, Almighty Lord" ja joitain Carl Michael Bellmanin lauluja. Hänen tiedetään inhonneen modernistista kirjallisuutta.
ellauri276.html on line 898: Stork ja hänen brittiläinen aikalaisensa CD-Lowcock julkaisivat useita käännöksiä ruotsalaista runoutta. He käsittivät väärin muun muassa Gustaf Frödingin, Erik Axel Karlfeldtin, Birger Sjöbergin ja August Strindbergin. Hänen ruotsalaisen runoilija Gustaf Frödingin käännöksiään kritisoitiin ankarasti Svea Bernhardin ja Ernst W. Olsonin arvosteluissa, mutta yleisesti ylistettiin Axel J. Uppvallin artikkelissa, joka yhdessä Olsonin kanssa oli myös tehnyt Frödingin runoja englanniksi. Stork saattoi nimestä päätellen olla äidin puolelta Penn Dutch.
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri276.html on line 933: Kolme naisnäytelmäkirjailijaa saavutti niin paljon julkista menestystä, että heitä kritisoitiin nimettömän satiirisen näytelmän The Female Wits (1696) muodossa. Mary Pix esiintyy "rouva Wellfed, joka edustaa lihavaa, naiskirjailijaa. Hyvä melko seurallinen, hyvin kypsä kumppani, joka ei kärsisi marttyyrikuolemasta vaikka riisuisi 2-3 puskuria kädellä". Hänet kuvataan tietämättömänä naisena, vaikkakin ystävällinen ja vaatimaton. Pix on tiivistetty "tyhmäksi ja avoimeksi". Eräs Powell niminen setämies kusetti Pixiä ja julkaisi sen kirjoittaman näytelmän omissa nimissään. Sen jälkeen Pix ei enää signeerannut töitään.
ellauri276.html on line 950: Fred Jordan lauloi We´re Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -nauhoituksen Bill Leaderin ja Mike Yatesin yksityisessä huoneessa The Bay Malton -hotellissa, Oldfield Brow´ssa, Altringhamissa, Cheshiressä vuonna 1966. Tämä julkaistiin vuonna 1966 hänen aiheessaan. albumi Songs of a Shropshire Farm Worker ja vuonna 1998 aiheesta -antologiassa Tulkaa kaikki pojat jotka seuraatte auraa (Kansan ääni -sarja, osa 5). Hänen albuminsa liner-muistiinpanot kommentoivat:
ellauri276.html on line 958: Bob Hart lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa kotona Snapessa, Suffolkissa, 8. heinäkuuta 1969 Rod ja Danny Stradlingille. Tämä tallenne sisältyi vuonna 1998 hänen Musical Traditions -antologiaan A Broadside. Hän lauloi sen myös kotonaan heinäkuussa 1982 Tony Englelle. Tämä tallenne julkaistiin vuotta myöhemmin hänen Topic -albumillaan Songs from Suffolk. AL Lloyd huomautti:
ellauri276.html on line 999: Nick Dow lauloi Kaikki iloiset kaverit vuoden 2016 CD-levyllään The Devil in the Chest. Hän huomautti:
ellauri276.html on line 1060: He turned himself round and he laughed in a joke, Hän kääntyi ympäri ja nauroi vitsillä:
ellauri276.html on line 1170: He turned himself round and he laughed at the joke Hän kääntyi ympäri ja nauroi vitsille
ellauri276.html on line 1210: He turned himself round and he laughed at his joke Hän kääntyi ympäri ja nauroi vitsilleen
ellauri276.html on line 1290: Hallin isä oli varakas filanderer, koulutettu Etonissa ja Oxfordissa, mutta työskenteli harvoin, koska hän peri suuren summan rahaa isältään, merkittävältä lääkäriltä, joka oli British Medical Associationin johtaja. Hänen äitinsä oli epävakaa amerikkalainen leski Philadelphiasta. Radclyffen isä lähti vuonna 1882 jättäen nuoren Radclyffen ja hänen äitinsä. Hän jätti kuitenkin Radclyffelle huomattavan perinnön.
ellauri276.html on line 1293: Vuonna 1907 Bad Homburgin kylpylässä Saksassa (mäkin olen ollut siellä!) Hall tapasi Mabel Battenin, Liederin tunnetun amatöörilaulajan. He rakastuivat ja Battenin miehen onnekkaasti kuoltua he perustivat kodin yhdessä. Batten esitteli Hallin taiteellisten ja älykkäiden naisten piiriin, joista monet olivat lesboja. Hän oli myös ensimmäinen, joka kutsui Hallia "Johniksi", todettuaan samankaltaisuutensa Hallin miespuoliseen esivanhempaan, ja Hall käytti tätä nimeä loppuelämänsä. Batten rohkaisi Hallia aloittamaan runoutensa julkaisemisen.
ellauri277.html on line 91: Hän vastasi sanoen:
ellauri277.html on line 110: Gibran Khalil Gibran (arab. جبران خليل جبران, 6. tammikuuta 1883 Besharri – 10. huhtikuuta 1931 New York) oli libanonilais-amerikkalainen karvakäsi, runoilijamatu ja bullshit-taiteilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Profeetta (1923). Gibran aloitti Profeetan kirjoittamisen vuonna 1912 ja valmisteli sitä toistakymmentä vuotta.
ellauri277.html on line 115: Kirjailijana Gibran mainitsee tärkeimmiksi inspiraation lähteikseen William Blaken ja Nietzschen, joita molempia hän pitää kaltaisinaan hulluina. Hän kirjoittaa: ”Hulluus jumalan kaipauksessa on korkein ylistyksen muoto.”
ellauri277.html on line 121: Kahlil Gibran syntyi 6. tammikuuta 1883 Bsharrin kylässä Libanonin Mutasarrifate-vuorella, Ottomaanien Syyriassa (nykypäivän Libanon ). Hänen vanhempansa Khalil Sa´ad Gibran ja Kamila Rahmeh, papin tytär, olivat maroniittikristittyjä. Äiti Kamilan isänpuoleinen isoisä oli kääntynyt islamista kristinuskoon. Hiän oli 30-vuotias, kun Gibran syntyi, ja Gibranin isä Khalil oli hänen kolmas aviomiehensä (!).
ellauri277.html on line 123: Gibranin isä työskenteli alun perin apteekissa, mutta hänellä oli pelivelkoja, joita hän ei kyennyt maksamaan. Hän meni töihin paikallisen ottomaanien nimittämän järjestelmänvalvojan palvelukseen. Vuonna 1891, kun hän toimi veronkerääjänä, hänet erotettiin ja hänen henkilökuntansa tutkittiin. Khalil vangittiin kavalluksesta, ja viranomaiset takavarikoivat hänen perheensä omaisuuden. Kamila päätti seurata veljeään Yhdysvaltoihin. Vaikka Khalil vapautettiin vuonna 1894, Kamila pysyi päättäväisenä ja lähti New Yorkiin 25. kesäkuuta 1895 ja otti mukaansa Boutrosin, Gibranin, Mariannan ja Sultanan.
ellauri277.html on line 126: Gibran tuli Josiah Quincy -kouluun 30. syyskuuta 1895. Koulun virkailijat laittoivat hänet erityisluokkaan maahanmuuttajille oppimaan englantia. Hänen nimensä rekisteröitiin käyttämällä englantilaista kirjoitusasua "Kahlil Gibran". Hänen äitinsä alkoi työskennellä ompelijana kauppiaana, joka myi pitsiä ja liinavaatteita, joita hän kantoi ovelta ovelle kuin mustalaiset. Hänen puolivelinsä Boutros Boutros Ghali avasi liikkeen. Gibran ilmoittautui myös taidekouluun Denison Housessa, läheisessä asutustalossa. Siellä opettajiensa kautta hänet esiteltiin avantgardistiseelle bostonilaiselle taiteilijalle, valokuvaaja ja kustantaja F. Holland Daylle, joka "rohkaisi ja tuki" Gibrania hänen "luovissa pyrkimyksissään."
ellauri277.html on line 132: Sittemmin tapaamansa "hyväntekijän" Mary Haskellin taloudellisella avustuksella Gibran opiskeli taidetta Pariisissa vuosina 1908–1910. Siellä ollessaan hän tapasi syyrialaisia poliittisia ajattelijoita, jotka edistävät kapinaa ottomaanien Syyriassa. Kun hän kuoli 48-vuotiaana maxakirroosiin ja alkavaan tuberkuloosiin toisessa keuhkossa hän oli saavuttanut kirjallisuuden mainetta "Atlantin valtameren molemmin puolin". Hänen "upeaa työtä" on kuvattu "taiteellisena perinnönä kaikkien kansojen ihmisille".
ellauri277.html on line 330: Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn, Imaamin, Mahdin ilmestymiseen, joka merkitsisi ylösnousemuksen ja ihmiskunnan uuden aikakauden alkua. Vuonna 1844 Bab perusti šaikhilaisuuden ympärille baabilaisen uskonnollisen liikkeen. Hänet teloitettiin poliittisten selkkausten johdosta vuonna 1850. Baabilaisen liikkeen johtajaksi tuli Baha’ullah, joka julisti olevansa Babin ennustama uusi profeetta Mahdi. Baha’ullah joutui monien vaiheiden jälkeen karkotetuksi Palestiinaan ja perusti baabilaisuuden jatkoksi bahai-uskon vuonna 1866. Tää on siis islamilaista hihhulointia! Mahtoivat turbaanipäät polttaa hihansa.
ellauri277.html on line 332: Baha’ullahin jälkeen uudeksi johtajaksi nousi Abdulbaha’, joka levitti bahai-uskoa Lähi-idän ulkopuolelle. Hänen seuraajansa Shoghi Effendi tulkitsi uskontoa niin, että se sai nykyisen muotonsa, ja perusti neuvostoja ohjaamaan bahai-uskoa. Effendi kuoli vuonna 1957. Alkuaikojen väljästi järjestäytynyt liike alkoi 1930-luvulta lähtien järjestäytyä muiden uskontojen tavoin teokraattisesti. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin. Mixi sieltä?
ellauri277.html on line 344: Bahá’ullahin kirjallinen tuotanto käsittää yli sata teosta ja muistiota (hehe, tosiaan, memorandumeja). Hänen julkaisuistaan tärkeimmäksi osoittautui Akkon vankila-aikana kirjoitettu maailmansiviilisaation peruskirja Kaikkein pyhin kirja (al-Kitab al-aqdas). Bahá’ullah vietti elämänsä viimeiset vuodet kotiarestissa (ei sentään ristillä) ja kuoli 1892.
ellauri277.html on line 346: Bahá’ullah nimitti seuraajakseen vanhimman poikansa Abdulbaha’n (Barbapapa), joka järjesti maailmanlaajuisen lähetystyön. Samalla uskontulkintaan liitettiin myös kristillisiä ja länsimaisia humanitaarisia piirteitä. Bahai-usko oli aluksi vain väljästi järjestäytynyt, eikä käännytettyjä pakotettu etenkään länsimaissa luopumaan omasta uskontokunnastaan. Barbapapa kuoli vuonna 1921. Hänen testamenttinsa perusteella liikkeen ylivalvojaksi nousi tyttärenpoika Shoghi Effendi. Hänet julistettiin Uskon suojelijaksi, jonka tulkintojen vastustaminen tulkittiin Jumalan vastustamiseksi. Fair enough.
ellauri277.html on line 348: Effendin johdolla herätysliike muuttui järjestäytyneeksi uskonnoksi 1930-luvulta lähtien. Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Babin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus. Vuonna 1944 Effendi kirjoitti bahai-historian sata ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By. God was here but he left early. Hänen toimiensa ansiosta bahai-usko saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Effendi kuoli vuonna 1957, minkä jälkeen johtajuus on ollut pikemminkin ryhmällä kuin yksittäisellä henkilöllä. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.
ellauri277.html on line 356: Jumala on Bahai-uskossa ylimaallinen, eikä häntä voi tuntea suoratoistona, enintään kesäuusintoina. Jumala on ilmaissut itseään eri sanansaattajien kautta, joista viimeisin oli Baha’ullah. Bahai-uskon mukaan Jumala on yksi ja koko kaikkeus kuuluu hänelle, muut älkööt yrittäkökään. Hän on kaikkivaltias ja täydellinen. Hänen ei tarvi pyrkiä enää mihinkään. Maailmanhistoriassa on ollut vain yksi Jumala ja eri uskonnot ovat kutsuneet Häntä eri nimillä. Ihmisen rajallinen mieli ei voi ymmärtää Jumalaa. Bahaiden mukaan ainoa asia, mitä tiedämme Jumalasta on, että hän on olemassa. Kaikki muut arvauxet on ilman muuta vääriä.
ellauri277.html on line 366: Bahai-usko pitää itseään erillisenä uskontona, mutta siinä näkyy islamin vaikutteita. Bahai-uskon mukaan Koraani tallettaa Jumalan sanan luotettavammin kuin Raamattu. Syynä tähän on, että Koraanissa on enemmän profeetta Muhammadin suoraa tekstiä kuin Raamatussa Jeesuksen omaa opetusta, ja Muhammad oli selkeästi kovempi jätkä kuin J.Nasaretilainen. Toinen syy on Koraanin myöhäisempi syntyaika. Baha’ullah viittasi kirjoituksissaan usein Koraanin jakeisiin, mutta muuten tekstisisältö erosi täysin. Hän viittasi myös Uuteen testamenttiin, Kahlil Gibranin hengellisiin runoihin sekä antiikin Kreikan filosofiaan.
ellauri277.html on line 403: Mitä tulee baháʼí-oppeihin rauhasta ja ykseydestä, eräs kristitty, E.G. Browne kirjoitti, että vaikka hän piti niitä ihailtavina, ne ovat hänen mielestään huonompia kuin Kristuksen opetusten yksinkertaisuus ja kauneus. Hän väitti edelleen, että "bahaismin tapauksessa, jossa on melko epämääräisiä oppeja ihmisen sielun luonteesta ja kohtalosta, on hieman vaikea nähdä, mistä liikkeellepaneva voima eettisten maksimien noudattamiseksi voidaan saada. Et voi ajaa karjaa ilman toimivaa porkkanaa ja keppiä."
ellauri277.html on line 423: Heath Andrew Ledger (4. huhtikuuta 1979 Perth, Länsi-Australia – 22. tammikuuta 2008 New York, New York) oli australialainen Oscar-palkittu näyttelijä. Kotimaassaan Ledger näytteli enimmäkseen pienissä teeveerooleissa ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin vuonna 1998. Hän teki merkittävimmät roolinsa elokuvissa 10 Things I Hate About You (1999), Patriot (2000), Monster’s Ball (2001), Ritarin tarina (2001), Brokeback Mountain (homo, 2005) ja Yön ritari (Jokeri, 2008).Ledger kuoli 28-vuotiaana 22. tammikuuta 2008 tahattomasti reseptilääkkeiden yliannostukseen. Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa Ledger oli saanut valmiiksi roolinsa Jokerina elokuvassa Yön ritari. Jenkit kapinoivat kovasti kuultuaan että homo-Ledger oli castattu Jokerin miehekkääseen osaan. Hullustihan siinä kävikin.
ellauri277.html on line 432: Pimahtanut Dent pitää Gordonia ja tämän perhettä panttivankina rakennuksessa, jossa Rachel kuoli. Batman käskee Dentiä vapauttamaan Gordonin lapset ja syyttää oikeita syyllisiä, nim. Jokeria. Dent ampuu Batmania ja uhkaa Gordonin poikaa. Luotiliiveillä varustautunut Batman tokenee ja ryntää Dentin kimppuun, jolloin molemmat putoavat alas rakennuksesta. Dent kuolee, mistä Batman loukkaantuu. Gordon toteaa Jokerin voittaneen tämän onnistuttua käännyttämään Dentin mielipuoleksi. Batman ei anna Jokerin voittaa vaan haluaa pelastaa Dentin maineen sankarina ja toivon symbolina. (No vittu tietyst! Että väsyttää...) Hän käskee Gordonin etsintäkuuluttaa Batmanin ja julistaa tämän syylliseksi Dentin suorittamiin murhiin. Poliisin aloitettua Batmanin ajojahdin, Gordon tuhoaa kirveellä Lepakkosignaalin, Fox tuhoaa jäljintälaitteen, ja Alfred Pennyworth polttaa Brucelle tarkoitetun Rachelin kirjatun kirjeen, jossa tämä kertoo suostuvansa Dentin kosintaan. Mitäpä sillä enää Waynen päätä vaivaamaan.
ellauri277.html on line 442: The Dark Knight on Batman in Legginsiä parempi monella tapaa: juonenkehityksessä, jännityksessä, toiminnassa, tehosteissa ja tietysti roistossa. Ei voi olla ajattelematta, että näyttelijä Heath Ledgerin ennenaikainen kuolema liittyi jotenkin uuden elokuvan ympärillä olevaan härinään. Mutta älä anna sen ottaa pois hänen suoritustaan. Hän näytteli pahaa-arvaamatonta Jokeria. Ei ihmekään että henki oli löyhässä.
ellauri277.html on line 456: Ensi silmäyksellä voisi sanoa, että makaaberien "peliensä" kautta Jokeri on valinnan mestari ja vapaan tahdon todellinen uskovainen. Hän antaa varmasti kaikille paljon valinnanvaraa. Mutta hänen valintansa ovat dementoituneita: valita yksi elämä toisen kustannuksella tai pelastaa itsensä pilaamalla jonkun toisen. Täähän on kuin personismia tai MIT:n moraalisia tietokonepelejä!
ellauri277.html on line 458: Jokeri ei tavoittele rahaa, mainetta tai edes kontrollia. Hän sanoo haluavansa yksinkertaisesti "saaha käyttöön pienen anarkian", "järisyttää vakiintuneen järjestyksen". Mutta kierteellä tavalla, eikö tämä ole vapaan tahdon voitto – valinnan, joka on irrotettu lain, järjestyksen ja moraalin turvallisista laitureista? Tätähän tuumi Dostojevskin koronkiskurin nirhaaja kirjassa Rikos ja Rangaistus, että ämmän lyömisestä kirveellä alkaa se vapaus. 2 pahaa ei tee 1 hyvää, kai sen olisi se tiedettävä! Ja Batmaninkin myös, ei parane konniakaan huidella pesäpallomailalla! Tehdä sillä Dentsiin lommoja.
ellauri277.html on line 460: Kuten käy ilmi, se, mitä Joker tarjoaa, ei ole vapautta tai edes valinnanvaraa. Elokuvan hölmöt toimivat vapaimmin, kun he voivat kiertää Jokerin ja ohittaa hänen vääriä "valintojaan", noudattaen sen sijaan implisiittisesti Moosexen taulujen ohjeistuxia. Mutta kun he eivät voi, heidän teoistaan tulee tahattomia. He toimivat pakotuksesta, pelosta ja välttämättömyydestä. Jokeriakin näyttää ohjaavan hellittämätön anarkkinen agenda, josta hänkään ei saa mitään iloa tai helpotusta, mitä nyt jotain turhaa hahatusta. Hän on oman suunnittelunsa tai kenties oman hulluutensa vanki. Heh, hm, baptistisella tulkinnalla joka hemmetin heppuli on oman päänsä vanki, paizi ne jotka noudattaa johtoportaan ohjeistuxia, mikä antaa niille täyden vastuuvapauden.
ellauri277.html on line 466: Luonnonvalinta. Se mikä on vahvaa voittaa. Mutta peli annetaan pois tämän kohdan viimeisellä rivillä, "eikä sitä voi ajatella toisin". Miksi ei? Kuka sanoo? Tässä näemme jäykän determinismin ja kiistattoman dogmatismin, joka piilee juuri Nietzschen niin kutsutun tahdon vapautumisen pinnan alla. Mitään vaihtoehtoa horjumattomalle luonnonlaille ei ole. Kun Harvey "Two-Face" Dent "vapautuu" ja estoton, tulos on hirveä. Hän näyttää ja käyttäytyy vähemmän kuin tavallinen apina, enemmän kuin raivostunut apina tai viihdekäyttöön ohjelmoitu silikoninukke. Hemmetti, altruismi on yhtä paljon termiittiapinan genomissa kuin sekopäinen riehunta. Kummallakin on aikansa ja paikkansa, kuten sanoo saarnaaja.
ellauri278.html on line 44: Taimen, huudahti Stalin innoissaan. Hei-hei, huopaa siiman suuntaan. Älä anna sen mennä veneen alle. Oh perse, käännä, käännä enemmän. Vasempaan, vasempaan senkin menshevikki! Mutta rähinöinnin päätteexi 3-kiloinen taimen nousi haavissa veneeseen. Stalin oli yhtä hymyä.
- Jeesuxen äiti ärjäisi Stalin kiihkoissaan. Onpa mahtava kuha! Hän sai haavin kalan pyrstön taaxe ja sitä tietä veneen pohja rytkähti, kun 9-kiloinen kuha rummutti pyrstöllään pohjalautoja. Molotovia vähän hirvitti, mutta Stalin kohotti perämelan ja antoi kuhan niskaan nasakan iskun. Jättikala potki rajusti, värisi, pörhisti selkäevänsä ja oxensi kuollessaan puolenkymmentä kuoretta. - Sehän on lihava kuin Göring, ähkäisi Molotov.
ellauri278.html on line 57: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri278.html on line 66: Stalin oli hieman keskikorkeampi, rakennettu hyvin suhteellisesti, pidetty suorana, ei kumartunut. En ole koskaan nähnyt hänen punastuvan, hänen ihonsa on maanläheisen harmaa. Kasvot pienillä naarmuilla. Hänen hiuksensa on siististi kammattu taakse, mustat, vahvan harmaat. Silmät ovat harmaanruskeat. Joskus, kun hän halusi, ne olivat ystävälliset, jopa ilman hymyä, mutta hymyillen - kiehtovan hellästi. Joskus vihassa ne lävistävät. Ärsytyksessä kasvoille ilmestyi pieniä punaisia täpliä.
ellauri278.html on line 69: Sodan ensimmäisinä kuukausina oli epäonnistumisen vaikutelma, joukkomme vetäytyivät, se oli erittäin vaikeaa kaikille. Stalin ei koskaan näyttänyt siltä, että se oli hänelle vaikeaa. En koskaan huomannut hänessä hämmennystä, päinvastoin, vaikutti siltä, että hänen mielialansa oli iloinen, hänen asenteensa ihmisiin oli suvaitsevainen. Hän ymmärsi ilmeisesti, että tällaisina hetkinä ihmisiä on tuettava, rohkaistava. Valkosuomalaisten kanssa käydyn sodan aikana satuin kuulemaan keskustelun joukkojen ruoasta. Sinä talvena oli poikkeuksellisen kylmä. Stalin oli raivoissaan: - He lähettävät valkoista leipää, makkaraa, kaviaaria eteen. Kuka sitä tarvitsee? Kaikki jäätyy, muuttuu kiveksi. Unohditte yksinkertaiset venäläiset vanikat, jotka tunnettiin Pietari Suuren ajoista lähtien. Kätevää ruokaa sotilaalle missä tahansa kampanjassa, kuumalla ja kylmällä säällä.
ellauri278.html on line 72: Ihmisten kanssa Stalin oli kohtelias, aina "sinutteli". Hän ei koskaan kutsunut ketään nimellä ja isännimellä, vaan toveri sellaisella ja sellaisella. Ainoa minulle tiedossa oleva poikkeus tehtiin sodan ensimmäisten kuukausien kenraalin päällikkölle, iäkkäälle marsalkka Shaposhnikoville, jota Stalin ehkä kunnioittaen ikäänsä (nää, se vaan ei ollut kommunisti) kutsui nimellä ja isännimellä - Boris Mihailovitš.
ellauri278.html on line 79: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri278.html on line 87: Kerran Stalin sanoi minulle: - Jokaisella on puutteita ja virheitä työssään, ei ole pyhiä ihmisiä. Siksi jokaisen työn pienet puutteet on siedettävä. On tärkeää, että saldo on positiivinen. Luuletko, että sinulla ei ole vikoja? Hän kosketti olkapäätäni kädellään. - Da, sinulla on. Ja minulla on myös puutteita, vaikka olen "suuri johtaja ja opettaja". Teen joskus erehdyxiä, mutta saldo on silti positiivinen. Tiedän tämän sanomalehdistä, Stalin vitsaili.
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri278.html on line 94: Johtajan viimeinen rakkaus oli Valentina Istomina. Häntä kutsuttiin "Latushkaksi", mutta muuten hän oli hieno, iloinen ja ystävällinen. Hänellä oli aviomies, mutta kun hän sai työpaikan taloudenhoitajana Stalinin taloon, hän hankki toisen persoonan. Viimeisiin päiviinsä asti hän suostui ottamaan ruokaa ja lääkkeitä vain hiänen käsistään. Ja hän luotti vain hiäneen. Jos hän edes tiesi mitä luotto oli.
ellauri278.html on line 135: Hän tarttui nokallaan terälehtiin,
ellauri278.html on line 173: Trump tahtoo käsiraudat ranteisiinsa pidätyxen yhteydessä. Hän pelkää muuten menettävänsä izehillintänsä ja turskauttavansa lainvartijoita kuonoon.
ellauri278.html on line 178: - Josif muutti nimensä. Stalinin oikea nimi oli Josif Vissarionovitš Džugašvili. Hän muutti sen Josif Stalininksi vuoden 1912 tienoilla, jolloin hän oli jo reilusti yli 30-vuotias. Hänen uralleen sopivasti hän valitsi nimen Stalin, joka tarkoittaa teräksistä tai teräsmiestä.
ellauri278.html on line 185: - Pelko koitui Stalinin kuolemaksi. Stalin kuoli 73-vuotiaana 5. maaliskuuta 1953. Hänen kuolemaansa edeltäneiden päivien tapahtumat ovat jääneet epäselviksi. Syötyään päivällistä 1. maaliskuuta Stalin saapui kotiin myöhään yöllä ja paneutui levolle. Aamulla hän ei tullut ulos makuuhuoneestaan. Vartijat ihmettelivät Stalinin käytöstä, mutta he eivät tehneet mitään. He olivat saaneet ankaran käskyn olla koskaan häiritsemättä Stalinia tämän yksityistiloissa, ja he pelkäsivät niin kovasti, etteivät uskaltaneet lähteä tutkimaan asiaa. Myöhään illalla havaittiin, että Stalin oli saanut sairaskohtauksen. Lääkärit saapuivat paikalle vasta seuraavana aamuna, ja he totesivat, että Stalinilla oli aivoverenvuoto. Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. Parempi niin.
ellauri278.html on line 266: Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (ven. Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов; 9. maaliskuuta (J: 25. helmikuuta) 1890 Kukarka, Venäjän keisarikunta – 8. marraskuuta 1986 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja diplomaatti. Hänet tunnetaan erityisesti natsi-Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin kanssa vuonna 1939 allekirjoittamasta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka tunnetaan Molotov–Ribbentrop-sopimuksena. Molotov oli Aleksandra Kollontain ohella ainoita bolševikkien johtohahmoja, joka selvisi hengissä Stalinin vainoista. Niin ja (ehkä) Litvinov.
ellauri278.html on line 268: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri278.html on line 275: Toukokuussa 1939 Molotovista tuli myös ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri). Hän neuvotteli Ison-Britannian ja Ranskan kanssa elokuussa 1939. Kun neuvottelut epäonnistuivat, hän allekirjoitti Molotov–Ribbentrop-sopimuksen Saksan Joachim von Ribbentropin kanssa. Sopimuksen ehtojen mukaan Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17. syyskuuta 1939 Saksan vallattua maan länsiosat 1. syyskuuta alkaneessa hyökkäyksessä. Puolan itäosa liitettiin Neuvostoliittoon, ja luokkavihollisten pidätykset ja siirrot alkoivat liitetyllä alueella.
ellauri278.html on line 281: Molotov toimi toisen maailmansodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski korvasi hänet. Hänen (juutalainen?) vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin vuonna 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Molotov itse erotettiin politbyroosta vuonna 1952.
ellauri278.html on line 285: Molotovin sallittiin liittyä puolueeseen jälleen 1984, tosin vain hypnoottisella eleellä. Hän kuoli 96-vuotiaana Moskovassa 8. marraskuuta 1986 viimeisenä merkittävänä Venäjän vallankumoukseen 1917 osallistuneena hahmona. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.
ellauri278.html on line 287: Molotovin mukaan on nimetty esimerkiksi Molotov–Ribbentrop-sopimus ja suomalaisten talvisodassa juomat Molotovin cocktailit. Hänen elämänkerturinsa Feliks Tšujev sai vuonna 1991 julkaista Molotovin muistelmat nimellä Molotov Remembers: Inside Kremlin Politics. Tšujev oli haastatellut Molotovia vuosina 1969–1986. Eräässä keskustelussa Tšujeville vuonna 1974 käydyssä haastattelussa koskien Suomen valtaamista talvisodassa oli Molotov todennut sen olleen huono ajoitus. Talviset maasto-olosuhteet eivät sopineet tankkikolonnille. Nazit lahjoittivat Suomelle panssarinyrkkejä kuin länkkärit nyt Ukrainalle. Molotov totesi seuraavaa Tšujeville Suomesta ja tsuhnista: ”Olimme super reiluja Suomelle! Oli fiksua, kun emme vallanneet sitä. Siitä olisi tullut märkivä haava. Ihmiset siellä ovat itsepäisiä, hyvin itsepäisiä, eivätkä osaa venättä. Epäonnistuimme Suomen demokratisoimisessa.” Niinpä. Suomalaiseet vihaavat Molotovia vielä enemmän kuin Kerenskiä.
ellauri278.html on line 421: Päts toimi Viron itsenäistymisen jälkeen liike-elämässä. Hän oli vuonna 1919 mukana perustamassa Harju Pankia, ja hän oli vuosina 1919–1933 Eesti Lloydin esimies. Vuosina 1920–1921 ja vuodesta 1924 eteenpäin hän oli Tallinnan pörssikomitean esimies. Päts oli mukana perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1924 ja toimi sen esimiehenä vuoteen 1931 asti. Hän oli kauppa- ja teollisuuskamarin esimies vuosina 1925–1929.
ellauri278.html on line 439: Konstantin Päts pääsi Stalinin kuoleman jälkeen joulukuussa 1954 palaamaan Viron maaperälle, kun häntä pidettiin lyhyen aikaa Jämejalan mielisairaalassa Viljandin lähellä, sitten jonkun aikaa Jälän kentällä Kuopion lähellä. Hän kuoli psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa, Tverin alueella 18. tammikuuta 1956. Hullu mikä hullu, hullu kuin pullosta tullu. Hänet haudattiin Kalininin kaupungin lähellä olevalle hautausmaalle. Pätsin maalliset jäännökset noudettiin takaisin Viroon "olojen muututtua" ja haudattiin uudelleen 21.10.1990 Tallinnan Metsakalmistuun, josta hän oli aikoinaan noussutkin esiin revenanttina.
ellauri278.html on line 541: Neuvostoliitossa oltiin myös tietoisia Saksan uhkaavasta hyökkäyksestä. Ranskan kukistumisen jälkeen puolustuksen kansankomissaari Semjon Timošenko totesi Saksan olevan nyt ”voimakkain ja tärkein vihollisemme”. Armeijan komentajan Boris Šapošnikovin johdolla arvioitiin heinäkuussa 1940 todennäköisin saksalaisten hyökkäysoperaatio, ja syyskuussa 1940 Stalin hyväksyi sen pohjalta laaditun suunnitelman hyökkäyksen torjumiseksi. Hän kuitenkin toivoi, että hyökkäystä ei tapahtuisi ainakaan ennen vuotta 1942, jolloin puna-armeijan valmistautuminen ja raja-alueiden linnoitustyöt olisi saatu päätökseen. Neuvostoliitto pyrki kuitenkin hankkimaan liittolaisia tiedustelemalla Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perustaneessa hengessä, miten Saksa suhtautuisi Suomen, Bulgarian ja Romanian kysymyksen selvittämiseen Neuvostoliiton voimatoimin marraskuussa 1940. Elokuussa 1940 oli Baltian maat jo liitetty osaksi Neuvostoliittoa. Lisävaatimuksina Neuvostoliitto vaati oikeuksia linnoittaa Tanskan salmia, sekä Bosporin salmia. Lisäksi Neuvostoliiton, Saksan ja Italian olisi pitänyt yhdessä hyökätä ja miehittää Turkki. Saksa ei hyväksynyt neuvotteluissa ainoatakaan Neuvostoliiton valloitussuunnitelmaa.
ellauri278.html on line 550: Stalinin viha nousee. Hän kiertää kehää huoneessaan pitkin, tiikerimäisin, vaanivin askelin.
ellauri278.html on line 562: Idän mahtimies kävelee mietteissään. Hän istahtaa sohvalle ja vetää saappaat jalkaansa. Hän ottaa lompakkonsa yöpöydältä ja sujauttaa sen housujen takataskuun. Mutta samat ajatukset vain kiertävät päässä.
ellauri278.html on line 567: Stalin (63) kulkee matalin, pitkin, vaanivin askelin. Viha palaa hänen silmissään. Hän päättää käydä ankarin ottein vastarintaan. Hän ei hellittäisi, ennen kuin kansallissosialistit on tuhottu. Kaikki maan voimavarat on otettava militääriseen käyttöön. Jokainen raudannokare on taottava tykeiksi ja panssarivaunuiksi. Hyökkääjä kohtaisi niin päättäväisen vastustajan. etta sen kärki taittuisi.
ellauri278.html on line 572: Sillä kyllä jumalaton aina jumalisen voittaa, naurahtaa Stalim. Tulevina vuosikymmeninä ateistit vievät voiton jeesusmiehistä. Jeesusmies rukoilee ja hymisee, mutta ateisti toimii ja luottaa omaan voimaansa. Näin arvelee Stalin ja nykäisee ylleen univormun takin. Hän ottaa suuresta peltipurkista mahorkkaa tupakkakukkaroonsa ja leikkaa nahistuneesta kurkusta pari ohutta viipaletta
ellauri279.html on line 71: Löydät lisää ja parempiakin kirjailijoita kirjallisuuden teemasivulta. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Se on paljon nobelistixi. Jääprinsessan huudeilla. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Jonka se otti vastaan 1974 saatuaan lemput Neuvostolasta.
ellauri279.html on line 85: Hänelle myönnettiin vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinto "eettisestä voimasta, jolla hän on harjoittanut venäläisen kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä", ja Gulagin saaristo oli erittäin vaikutusvaltainen teos, joka "merkitsi haastetta Neuvostoliiton valtiolle" ja myi kymmeniä miljoonia kopioita.
ellauri279.html on line 93: Vuonna 1976 hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän jatkoi kirjoittamista (venäjäksi). Solženitsyn eli 17 vuotta maanpaossa lähinnä jenkkilässä. Vuonna 1990, pian ennen Neuvostoliiton hajoamista, hänen kansalaisuutensa palautettiin, ja neljä vuotta myöhemmin hän palasi Venäjälle, jossa hän pysyi kuolemaansa asti vuonna 2008. Häntä kohtaan nostetusta valtiopetossyytteestä luovuttiin vuonna 1991.
ellauri279.html on line 95: Erään William Harrisonin mukaan Solzhenitsyn oli varsinkin loppupeleissä "arkki-taantumuksellinen", joka väitti, että Neuvostoliiton valtio "tukahdutti" perinteisen iso- ja vähävenäläisen kulttuurin, vaati yhtenäisen slaavilaisen valtion luomista, joka kattaa Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän, ja joka oli Ukrainan itsenäisyyden kova vastustaja. On hyvin dokumentoitu, että hänen kielteiset näkemyksensä Ukrainan itsenäisyydestä muuttuivat radikaalimmiksi vuosien varrella. Harrison väitti myös, että Solzhenitsynillä oli panslaavilaisia ja monarkistisia näkemyksiä. Harrisonin mukaan "Hänen historiallinen kirjoituksensa on täynnä himoa idealisoidun tsaarin aikakauden jälkeen, jolloin näennäisesti kaikki oli ruusuista. Hän etsi turvapaikkaa unenomaisesta menneisyydestä, jossa hän uskoi, että ortodoksiselle perustalle rakennettu yhtenäinen slaavilainen valtio (Venäjän valtakunta) oli tarjonnut ideologisen vaihtoehdon länsimaiselle individualistiselle liberalismille.
ellauri279.html on line 99: Jokaisella kulttuurilla on oma antisemitismimerkkinsä. Solzhenitsynin tapauksessa se ei ole rodullinen. Sillä ei ole mitään tekemistä veren kanssa. Hän ei todellakaan ole rasisti; kysymys on pohjimmiltaan uskonnollinen ja kulttuurinen. Hän muistuttaa jonkin verran Fjodor Dostojevskia, joka oli kiihkeä kristitty ja isänmaallinen ja raivokas antisemiitti. Solzhenitsyn on kiistatta Venäjän äärioikeiston vallankumouksen näkemyksen otteessa, jonka mukaan se oli juutalaisten tekoja. Holokaustista selvinnyt Elie "Pop meni Wiesel" oli eri mieltä ja kirjoitti, että Solzhenitsyn oli "liian älykäs, liian rehellinen, liian rohkea, liian suuri kirjailija" ollakseen antisemiitti.
ellauri279.html on line 105: Vuonna 2008 Solzhenitsyn ylisti Putinia sanoen, että Venäjä löytää uudelleen, mitä se tarkoitti olla venäläinen. Solzhenitsyn kehui myös Venäjän presidenttiä Dmitri Medvedeviä "mukavaksi nuoreksi mieheksi". Pitämällä aloituspuheen Harvardin yliopistossa vuonna 1978 hän kutsui Yhdysvaltoja "dekristillistetyksi" ja juuttui hurjaan kulutukseen. Amerikkalaiset, hän sanoi, puhuessaan venäjäksi (aika huonon) kääntäjän kautta, kärsivät myös "rohkeuden heikkenemisestä" ja "miehisyyden puutteesta". Harvat olivat valmiita kuolemaan tai järsimään sillinpäitä ihanteidensa puolesta, hän sanoi. Hän tuomitsi myös 1960 -luvun vastakulttuurin siitä, että se pakotti Yhdysvaltain liittohallituksen hyväksymään "hätäisen" antautumisen Vietnamin sodassa. Hän syytti myös länsimaista uutismediaa vasemmistolaisesta puolueellisuudesta, julkkisten yksityisyyden loukkaamisesta ja lukijoidensa "kuolemattomien sielujen" täyttämisestä julkkisjuoruilla ja muulla "turhalla puheella".
ellauri279.html on line 134: Vuonna 1931 hänen isänsä, joka ei enää toiminut virassa, tuomittiin 10 vuodeksi. Kylävaltuuston puheenjohtajana hän oli kulakkien ystävä, piilotti heidän tilansa verotuksesta ja erottuaan kyläneuvostosta osallistui erikoissiirtolaisten muilutuxeen myymällä asiakirjoja. Häntä syytettiin väärennettyjen todistusten myöntämisestä ryöstetyille heidän kuulumisestaan Gerasimovin kyläneuvostoon, mikä antoi heille mahdollisuuden lähteä maasta heti paikalla. Vangittuna Trofim Morozov osallistui Valkoisenmeren ja Itämeren kanavan rakentamiseen ja kolmen vuoden työskentelyn jälkeen palasi kotiin kovan työn perästä ja asettui sitten Tjumeniin.
ellauri279.html on line 138: Tatjana Morozova kuoli vuonna 1983 Alupkassa. Aleksei kuoli "siellä jossakin" 2000-luvun puolivälissä. Hänen setänsä mukaan nimetty poika Pavel kuoli vuonna 2006. Syyskuun 2. päivänä 1932 Pavel ja hänen nuorempi veljensä Fjodor menivät metsään marjoille, aikoen viettää siellä yön (äitinsä poissa ollessa, joka oli mennyt Tavdaan myymään vasikkaa ). Syyskuun 6. päivänä Dmitri Šatrakov löysi heidän ruumiinsa ja puukon haapametsästä.
ellauri279.html on line 151: Keskimmäinen poikani Aleksey, hän on 11-vuotias, kertoi nähneensä Danilan kävelevän nopeasti metsästä 3. syyskuuta ja koiramme juoksi hänen perässään. Aleksei kysyi, oliko hän nähnyt Pavelin ja Fjodorin, johon Danila ei vastannut ja vain nauroi. Hän oli pukeutunut itsekudottuihin housuihin ja mustaan paitaan - Aleksei muisti tämän hyvin. Nämä housut ja paita löydettiin Sergei Sergeevich Morozovin luota etsinnässä.
ellauri279.html on line 155: Morozov Pavel makasi tieltä 10 metrin etäisyydellä pää itään päin. Hänen päänsä päällä on punainen laukku. Paul sai kohtalokkaan iskun vatsaan. Toinen isku annettiin rintakehään lähellä sydäntä, jonka alla oli hajallaan karpaloita. Pavelin lähellä oli yksi kori, toinen heitettiin sivuun. Hänen paitansa oli repeytynyt kahdesta kohdasta, ja hänen selässään oli purppura veritahra. Hiusten väri - vaaleanruskea, valkoiset kasvot, siniset silmät, auki, suu kiinni. Jalkojen juuressa on kaksi koivua (...) Fjodor Morozovin ruumis oli viidentoista metrin päässä Pavelista suolla ja pienessä haapametsässä. Fedoria puukotettiin tikulla vasempaan temppeliin, hänen oikea poskensa oli tahrattu verellä. Kuolettava isku tehtiin veitsellä vatsaan navan yläpuolella, josta suolet tulivat ulos, ja myös käsi leikattiin veitsellä luuhun asti.
ellauri279.html on line 172: Pioneerisolmiossa Pavel on kuvattu vain propagandamuotokuvissa, mutta ainoassa säilyneessä valokuvassa hänen solmionsa ei ole näkyvissä. Hän kyseenalaistaa myös sen tosiasian, että Pavel pyrki oppimaan – hän lainaa opettajansa Z. A. Kabinan sanoja, että Pavel tuli kouluun vasta kolmannella yrityksellä ja vain vuosi ennen kuolemaansa, mutta samaan aikaan hän ei todellakaan oppinut lukemaan ja kirjoittaa (hänen sanoin hän jopa puhui valkovenäläis-venäläistä murretta ja oli yleensä hyvin pedagogisesti laiminlyöty).
ellauri279.html on line 176: Pavelin opettaja Z. A. Kabina oli pöyristynyt. Hän halusi haastaa Družnikovin kansainväliseen oikeuteen muistojensa vääristämisestä. Veronika Kononenkon julkaisemasta kirjeestä Aleksei Morozovilta, Pavelin veljeltä:
ellauri279.html on line 178: Millaisen koetuksen he asettivat veljelleni? Se on noloa ja pelottavaa. Veljeäni kutsuttiin lehdessä tiedottajaksi. Valehtele! Pavel taisteli aina avoimesti. Miksi häntä loukataan? Onko perheemme kärsinyt pientä surua? Ketä kiusataan? Kaksi veljestäni tapettiin. Kolmas, Roman, tuli vammaisten eturintamassa, kuoli nuorena. Minua paneteltiin sodan aikana kansan vihollisena. Hän vietti leirillä kymmenen vuotta. Ja sitten he kuntoutuivat. Ja nyt panettelu Pavlikille. Kuinka kestää tämä kaikki? He tuomitsivat minut kidutuksiin pahemmin kuin leireillä. On hyvä, että äitini ei nähnyt näinä päivinä... Kirjoitan, mutta kyyneleet tukehtuvat. Joten näyttää siltä, että Pashka on jälleen puolustuskyvytön tiellä.... "Ogonyok" Korotichin toimittaja radioasemalla "Freedom" sanoi, että veljeni on paskiainen, mikä tarkoittaa äitiäni... Juri Izrailevich Alperovitš-Družnikov työskenteli perheeseemme, joi teetä äitini, joka tunsi myötätuntoa meitä kaikkia kohtaan, ja sitten hän julkaisi Lontoossa inhottavan kirjan - joukon niin inhottavia valheita ja panettelua, että sen lukemisen jälkeen sain toisen sydänkohtauksen. Myös Z. A. Kabina sairastui, hän yritti haastaa tekijän kanteen kansainvälisessä tuomioistuimessa, mutta missä hän on - Alperovich asuu Texasissa ja nauraa - yritä saada hänet, opettajan eläke ei riitä. Lukuja tämän kirjoittajan kirjasta "Pavlik Morozovin taivaaseenastuminen" levittivät monet sanomalehdet ja aikakauslehdet, kukaan ei ota protestejani huomioon, kukaan ei tarvitse totuutta veljestäni... Näyttää siltä, että minulla on vain yksi asia tästä vasemmalle - kastella itseni bensiinillä, ja siinä se!
ellauri279.html on line 223: Joten vuoteen 1948 mennessä Stalin oli vakuuttunut siitä, että Israel ja juutalaiset internationalistit, mukaan lukien Venäjän juutalaiset, olivat uhka Neuvostovaltiolle. Hän aloitti varovaisesti kosmopoliittisuuden vastaisen kampanjansa, joka kehitti pian oman elämän Äiti-Venäjällä, pogromien ja antisemitismin maassa.
ellauri279.html on line 232: Viktor Abakumov, entinen SMERSHin (eli venäläinen lyhenne sanoista "Kuolema vakoojille"; vastatiedustelu, kenkäpuhelimet, agents 86 and 99, sekasorron aika, kuolemanpartioyksiköt) johtaja toisen maailmansodan aikana, tiesi liikaa. Hän oli edeltäjänsä Nikolai Ježovin ja Genrikh Yagodan tavoin nyt yksinkertaisesti tuhlattavissa. Hänet pidätettiin ja häntä syytettiin olemattoman, rikollisen juutalaisen maanalaisen sympatiasta ja suojelijasta – vaikka Abakumov oli juuri äskettäin pidättänyt ja pyyhkinyt pois juutalaisen antifasistisen komitean!
ellauri279.html on line 237: Arvostetut lääkärit, kuten Sophia Karppi ja Yakov G. Etinger, viimeksi mainittu Venäjän merkittävin lääkäri, pidätettiin. Tohtori Etinger, sekä juutalainen että suorapuheinen, tuli ilmeinen ja välttämätön lenkki suunnitelmassa. Mutta valitettavasti Stalinille tohtori Etinger kuoli muutamaa viikkoa myöhemmin kuulustelun ja kidutuksen aikana. Hänen tunnustuksensa oli epätäydellinen eikä uskottava.
ellauri279.html on line 240: Mikhail D. Ryumin oli lyhyt, kaljuuntuva mies, jolla oli tynkä, joka ei välittänyt siitä, että kätensä likaantuvat tai tynkä vertyy kuulusteluissa. Hän oli säilyttänyt työpaikkansa MGB:ssä (josta hänet erotettiin korruption ja epäpätevyyden vuoksi) tuomitsemalla Abakumovin. Tuolla irtisanomisella Ryumin oli toimittanut Stalinille todisteet, joita "vozhd" tarvitsi jatkaakseen salaliittosuunnitelmaansa.
ellauri279.html on line 261: Hän (ei Randy) on eläkkeellä oleva nepsy neurokirurgi ja neurotieteilijä, reseptilääkkeiden toimittaja ja kirjailija, lääketieteen historioitsija ja etikkakurkku, kansanterveyskriitikko, ja Yhdysvaltain perustuslain toisen lisäyksen vankka puolustaja, kerrassaan vahva ääni oikealta Kuubasta.
ellauri279.html on line 275: Heinä-elokuussa 1937 hän työskenteli jälleen Sverdlovskin alueen viestintäosaston pääkirjanpitäjänä. Ryuminia syytettiin varojen väärinkäytöstä ja siitä, että hän nautti alueellisen viestintäosaston johtajan holhouksesta, joka oli tuolloin pidätetty "kansan vihollisena". Tämän kuultuaan Ryumin lähti Moskovaan. Sodan aikana hän opiskeli Neuvostoliiton NKVD:n korkeakoulussa (22. heinäkuuta - syyskuuta 1941 ), minkä jälkeen hän oli tutkintatyössä Arkangelin sotilaspiirin kansalaisjärjestössä NKVD - ROC "Smersh". Hän oli Suomen Akatemian erityisen tärkeiden tapausten tutkintayksikön vanhempi tutkija ( 21. syyskuuta 1949 - 10. heinäkuuta 1951 ).
ellauri279.html on line 277: Vuonna 1951 hän sai nuhteen tutkintamateriaaleja sisältävän kansion kadottamisesta virallisessa bussissa. Hän myös piilotti johtajilta tosiasioita, jotka vaaransivat hänen sukulaisensa - Ryuminin isä oli Sauli Niinistön kokoluokan nyrkki, hänen veljeään ja sisartaan syytettiin varkaudesta, ja hänen appinsa palveli Kolchakin kanssa sisällissodan aikana.
ellauri279.html on line 281: 17. maaliskuuta 1953 Stalinin kuoleman jälkeen hänet pidätettiin ja pidettiin Lefortovon vankilassa. Kuulusteluissa hän kielsi syytökset vihollisen toiminnasta ja myönsi mielellään yksittäiset virheet. Hän ilmaisi haluavansa työskennellä missä tahansa virassa, jonne puolue lähettää hänet. Beria puhui kahdesti tyngän kanssa. Ensimmäistä kertaa hän rohkaisi Ryuminia, että hän voisi saada anteeksi, jos hän "paljastaa takapuolensa kokonaan". 28. maaliskuuta 1953 käytiin toinen keskustelu, joka päättyi 25 minuutin kuluttua lauseeseen: "Nähdään taas, paizi et sinä minua. Me eliminoimme sinut." Myöhemmin Ryumin alkoi väittää, että häntä vastaan nostivat kanteen "kansan viholliset Beria, Kobulov, Goglidze jaVlodzimirsky, joihin hän sekaantui."
ellauri279.html on line 285: 19. heinäkuuta 1954 Neuvostoliiton PVS vetosi Ryuminiin. M.D. kielsi antamasta anteeksi. Ammuttu 22. heinäkuuta 1954 klo 21.05. Hänen ruumiinsa tuhkattiin samana päivänä kello 10 illalla. Tuhkat haudattiin yhteiseen hautaan "luottamattomille tuhkille" Moskovan uudelle Donskoyn hautausmaalle. Ei talvikunnostettu.
ellauri279.html on line 313: Solženitsyn taisteli puna-armeijassa toisessa maailmansodassa. Hän yleni kapteeniksi, ennen kuin hänet pidätettiin helmikuussa 1945 syytettynä neuvostovastaisesta agitaatiosta ja neuvostovastaisen järjestön perustamisen yrityksestä Wormdittissa Itä-Preussissa (nykyisin Orneta Puolassa). Solženitsyniä vastaan esitetty todiste oli hänen "koulutoverilleen" lähettämä kirje, jossa hän käytti viranomaisten mukaan Stalinista epäkunnioittavaa nimitystä ”viiksimies”. Solženitsyn joutui kahdeksaksi vuodeksi työleirille. Eli siis helmikuussa 1945 palvellessaan Itä-Preussissa SMERSH pidätti Solzhenitsynin, koska hän oli kirjoittanut halventavia kommentteja yksityisissä kirjeissä ystävälleen Nikolai Vitkevichille sodan johtamisesta haukkuen Joseph Stalinia, jota hän kutsui nimillä "Khozyain" ("pomo") ja "Balabos" (jiddišin renderointi heprealaisesta baal ha-bayitista "talon mestari"). Tosin hän keskusteli myös saman ystävän kanssa uuden organisaation tarpeesta Neuvostoliiton hallinnon tilalle. Tämän nojalla Solzhenitsyniä syytettiin "Neuvostoliiton vastaisesta propagandasta" Neuvostoliiton rikoslain 58 artiklan 10 kohdan nojalla ja "vihamielisen järjestön perustamisesta" 11 kohdan nojalla. Alexei vankikavereideen ei edes iloinnut kun muut hurrasivat sodan päättymistä Venäjälle suotuisissa merkeissä.
ellauri279.html on line 318: Rangaistuksen aluksi Solženitsyn oli kahdessa vankilassa Moskovassa. Sitten hänet siirrettiin lähiseudulle ojennustyöleirille, jossa hän kuljetti puutavaraa, ja seuraavaksi toiselle, jota kutsuttiin ”Uudeksi Jerusalemiksi”, jossa hän kaivoi savea. Sieltä hänet vietiin Kazakhstaniin leirille, jota kutsuttiin ”Galogan portiksi”, jossa lapioitiin potaskaa. Eli siis vuonna 1950 Solzhenitsyn lähetettiin poliittisten vankien "erityisleiriin" Ekbatanin kaupunkiin Kazakstaniin. Siellä hän työskenteli kaivosmiehenä, muurarina ja valimon työnjohtajana. Hänen kokemuksensa Ekibastuzissa muodostivat perustan kirjalle Yksi päivä Ivan Denisovichin elämässä.Hän koki moraalisen ja henkisen murtumisen yrittäessään vältellä vartijan vaatimuksia raportoida vankitovereistaan. Hän ei antanut tietoja. Hän viittasi noihin yhdeksään kuukauteen Galogan portissa elämänsä alhaisimpina aikoina. Tulipahan sentään tehtyä rehellistä työtä edes sekin aika.
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri279.html on line 322: Aika vankileireissä päättyi helmikuussa 1953, mutta Solženitsyn jäi asumaan Kazakstaniin, jossa hän työskenteli muun muassa opettajana. Karkotuksessa hän sairastui syöpään, josta sai aineistoa teokseensa Syöpäosasto. Hänet kuntoutettiin taitavien juutalaisten lääkärien toimesta vuonna 1955, ja hän pääsi 1956 takaisin Venäjälle Rjazaniin.
ellauri279.html on line 334: Vankileirien saaristo julkaistiin Pariisissa venäjäksi heti joulun 1973 jälkeen. Sen jälkeen neuvostoviranomaiset aloittivat Solženitsynin ankaramman painostuksen. Hänet karkotettiin 13. helmikuuta 1974 Neuvostoliitosta Frankfurtiin Länsi-Saksaan, ja hän menetti kansalaisuutensa. Solženitsyn asui aluksi Kölnissä kirjailija Heinrich Böllin luona. Kirjan julkaisemisen vaikutusta on verrattu pommiin. Se ei ainoastaan paljastanut ojennustyöleirien Gulagia, Neuvostoliiton rangaistus- ja ihmisten säilytysjärjestelmän laajuutta ja laatua, vaan myös kyseenalaisti neuvostojärjestelmän kapitalismikriittisen perustan.
ellauri279.html on line 340: Solženitsyn onnistui salakuljetuttamaan kiellettyjen kirjojensa käsikirjoituksia Neuvostoliitosta. Hän kirjoitti valtion elimille pyyntöjä ja avoimia kirjeitä, kokosi tuekseen ystäviä ja taiteilijoita ja kävi kirjeenvaihtoa ulkomailla asuvien kanssa. Solženitsyniin kohdistetun vainon pääarkkitehti ja karkotuskäskyn antaja oli turvallisuuspoliisi KGB:n päällikkö, myöhemmin NKP:n pääsihteeri ja Neuvostoliiton presidentti Juri Andropov.
ellauri279.html on line 342: Hänen (Jurin) vaientamista kannattavat kynäilijät kirjoittivat anomuksia, sadat julkkis intellektuellit, joista muinoin vasemmistoon suuntautuneilla henkilöillä, kuten Jean-Paul Sartrella, oli erityistä vaikutusta Moskovassa. Muita tukijoita olivat muun muassa vasemmistosiipirikot Graham Greene, Muriel Spark, W. H. Auden, Günter Grass, Heinrich Böll, Yukio Mishima, Carlos Fuentes, Arthur Miller, John Updike, Truman Capote ja Kurt Vonnegut. Aika monesta näistä on jo paasauxia. Joukossa on melkoisia turhakkeita jopa konnia.
ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
ellauri279.html on line 348: Huolimatta vahvasta kommunisminvastaisuudestaan Solženitsyn arvosteli myös länsimaiden kulttuurin rappiota. Hän päätyi Yhdysvalloissa sanasotaan muiden toisinajattelijoiden kanssa, minkä jälkeen hän vetäytyi eristyksiin Vermontiin ajamaan punaista Jopo-pyörää. Hänen uskonnollisella nationalismillaan on kuvattu olleen eniten yhteistä 1800-luvun slavofiilien kanssa.
ellauri279.html on line 355: Solženitsyn palasi Venäjälle vuonna 1994. Hänellä oli televisiossa oma puheohjelma, joka usein päätyi kirjailijan pitkiin yksinpuheluihin. Ohjelma lopetettiin myöhemmin pienten katsojalukujen takia. Venäjän virallisen tietotoimiston Ria Novostin edustajan Anatoli Korolevin mukaan hänellä ei paluunsa jälkeen ollut merkittävää roolia Venäjän poliittisessa dialogissa.
ellauri279.html on line 357: Solženitsyn valittiin vuonna 1997 Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi. Hän perusti nimeään kantavan kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 2007 Solženitsyn sai valtionpalkinnon humanitaarisesta työstään. Palkinnon luovutti presidentti Vladimir Putin Solženitsynin kotona Moskovassa. Vittu mitä nuoleskelua, hyi Voldemar.
ellauri279.html on line 362: Viimeiset vuotensa Solženitsyn vietti datšallaan Länsi-Moskovassa, jossa hän jatkoi työskentelyä heikosta terveydentilastaan huolimatta toimittaen 30-osaista koottuja teoksiaan. Kesken jäi sekin urakka. Hänet haudattiin vuonna 2008 Donskoin luostariin Moskovassa.
ellauri279.html on line 370: Andrei Tarkovski totesi päiväkirjassaan vuonna 1970: "Hän on hyvä kirjailija. Ja ennen kaikkea kansalainen. Hieman katkera, mikä on varsin ymmärrettävää, jos arvostelee häntä ihmisenä, ja jota on vaikeampi ymmärtää, kun pitää häntä ensisijaisesti kirjailijana. Mutta hänen persoonallisuutensa on sankarillinen. Jalo ja stoalainen." Kissan hännät.
ellauri279.html on line 374: Solženitsynin elämäkerran kirjoittaja L. I. Saraskina omistaa sankaristaan sellaisen yleiskuvauksen: "Hän korosti monta kertaa: En ole toisinajattelija. Hän on kirjailija - eikä hän koskaan tuntenut oloaan kenenkään muun kaltaiseksi... hän ei johtaisi mitään puoluetta, hän ei hyväksynyt virkaa, vaikka häntä odotettiin ja kutsuttiin. Mutta Solženitsyn, kummallista kyllä, on vahva, kun hän on soturi yksin kentällä. Hän on todistanut tämän monta kertaa ."
ellauri279.html on line 380: V. V. Putin sanoi, että kaikkien Solženitsynin tapaamistensa aikana "häntä hämmästytti joka kerta, kuinka orgaaninen ja vakuuttunut valtiomies Solženitsyn oli. Hän saattoi vastustaa olemassa olevaa hallintoa, olla eri mieltä hallituksen kanssa, mutta valtio oli hänelle vakio henkisessä historiassa." Iisain poika ei vastustanut putinismia.
ellauri279.html on line 404: 1970 - Nobelin kirjallisuuspalkinto "moraalisesta voimasta, jolla hän seurasi venäläisen kirjallisuuden muuttumattomia perinteitä" (tarjoaja François Mauriac ; muiden lähteiden mukaan - Yakov Malkiel). Hän sai diplomin ja palkinnon rahallisen osan 10. joulukuuta 1974 Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen.
ellauri279.html on line 449: 1970-luvun lopulla ilmestyi Fuentesin vakoilujännäri Lohikäärmeen pää. Hän sai 1980-luvulla useita opetustehtäviä Yhdysvaltain yliopistoista, kuten Princetonin, Dartmouthin ja Harvardin yliopistoista. Vuonna 1985 ilmestynyt Vanha gringo menestyi hyvin Yhdysvalloissa, ja siitä tuli ensimmäinen meksikolaiskirjailijan tekemä bestseller-teos Yhdysvalloissa.
ellauri279.html on line 452: The New York Times kuvaili muistokirjoituksessaan Fuentesia "yhdeksi espanjankielisen maailman ihailluimmista kirjailijoista" ja merkittävällä tavalla "Latin American Boomerixi," kun taas The Guardian kutsui häntä "Meksikon kuuluisimmaksi kirjailijaksi". Hänet mainittiin usein todennäköiseksi kirjallisuuden Nobelin ehdokkaaksi, vaikka hän ei koskaan voittanutkaan.
ellauri279.html on line 454: Vuonna 1938 Meksiko kansallisti ulkomaiset öljy-yhtiöt mikä johti kansalliseen meteliin Yhdysvalloissa; hän viittasi myöhemmin tapahtumaan hetkenä, jolloin hän alkoi ymmärtää itseään meksikolaiseksi. Vuonna 1940 Fuentesin perhe siirrettiin Santiagoon, Chileen. Siellä hän kiinnostui ensin sosialismista, josta tuli yksi hänen elinikäisistä hobbyistaan, anteexiannettavasta kiinnostuksesta Pablo Nerudan panoaiheista runoutta kohtaan. Hän asui Meksikossa ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun hän meni opiskelemaan lakia National Autonomous University of Mexicossa (UNAM).
ellauri279.html on line 456: Hän meni ensin naimisiin meksikolaisen näyttelijättären Rita Macedon kanssa. "Komeana helppoheikkinä" pidetyllä Fuentesilla oli myös korkean profiilin suhteita muiden näyttelijättärien kaa. Hänen ystäviään olivat Luis Buñuel, William Styron ja Friedrich Dürrenmatt. Fuentes synnytti kolme lasta, joista vain yksi selvisi hänestä. Poika, Carlos Fuentes Lemus, kuoli näennäiseen homofiliaan liittyviin komplikaatioihin vuonna 1999 25-vuotiaana. Tytär, Natasha Fuentes Lemus (syntynyt 31. elokuuta 1974), kuoli näennäiseen huumeiden yliannostukseen Mexico Cityssä 22. elokuuta 2005 30-vuotiaana.
ellauri279.html on line 469: Hänen vuoden 1985 romaaninsa The Old Gringo ( Gringo viejo ), joka perustuu löyhästi amerikkalaisen kirjailijan Ambrose Biercen katoamiseen Meksikon vallankumouksen aikana, tuli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan kirjoittama yhdysvaltalainen bestseller. Romaani kertoo tarinan Harriet Winslowista, nuoresta amerikkalaisesta naisesta, joka matkustaa Meksikoon ja löytää itsensä ikääntyvän amerikkalaisen toimittajan Ambrose Biercen (kutsutaan enää vain "vanhaksi gringoksi ") sylistä. Komean helppoheikin näköinen Tomás Arroyo on ex- vallankumouksellinen kenraali. Kuten monet Fuentesin teoksista, se tutkii tapaa, jolla vallankumoukselliset ihanteet turmeltuvat, kun Arroyo päättää jatkaa kartanolla palvelijana, sen sijaan että seuraisi vallankumouxen tavoitteita.
ellauri279.html on line 471: Hänen vuoden 1994 paras kirjansa Diana: The Goddess Who Hunts Alone on omaelämäkerrallinen romaani, joka kuvaa näyttelijä Jean Sebergiä, jonka kanssa Fuentesilla oli rakkaussuhde 1960-luvulla.
ellauri281.html on line 43: Taimen, huudahti Stalin innoissaan. Hei-hei, huopaa siiman suuntaan. Älä anna sen mennä veneen alle. Oh perse, käännä, käännä enemmän. Vasempaan, vasempaan senkin menshevikki! Mutta rähinöinnin päätteexi 3-kiloinen taimen nousi haavissa veneeseen. Stalin oli yhtä hymyä.
- Jeesuxen äiti ärjäisi Stalin kiihkoissaan. Onpa mahtava kuha! Hän sai haavin kalan pyrstön taaxe ja sitä tietä veneen pohja rytkähti, kun 9-kiloinen kuha rummutti pyrstöllään pohjalautoja. Molotovia vähän hirvitti, mutta Stalin kohotti perämelan ja antoi kuhan niskaan nasakan iskun. Jättikala potki rajusti, värisi, pörhisti selkäevänsä ja oxensi kuollessaan puolenkymmentä kuoretta. - Sehän on lihava kuin Göring, ähkäisi Molotov.
ellauri281.html on line 56: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri281.html on line 65: Stalin oli hieman keskikorkeampi, rakennettu hyvin suhteellisesti, pidetty suorana, ei kumartunut. En ole koskaan nähnyt hänen punastuvan, hänen ihonsa on maanläheisen harmaa. Kasvot pienillä naarmuilla. Hänen hiuksensa on siististi kammattu taakse, mustat, vahvan harmaat. Silmät ovat harmaanruskeat. Joskus, kun hän halusi, ne olivat ystävälliset, jopa ilman hymyä, mutta hymyillen - kiehtovan hellästi. Joskus vihassa ne lävistävät. Ärsytyksessä kasvoille ilmestyi pieniä punaisia täpliä.
ellauri281.html on line 68: Sodan ensimmäisinä kuukausina oli epäonnistumisen vaikutelma, joukkomme vetäytyivät, se oli erittäin vaikeaa kaikille. Stalin ei koskaan näyttänyt siltä, että se oli hänelle vaikeaa. En koskaan huomannut hänessä hämmennystä, päinvastoin, vaikutti siltä, että hänen mielialansa oli iloinen, hänen asenteensa ihmisiin oli suvaitsevainen. Hän ymmärsi ilmeisesti, että tällaisina hetkinä ihmisiä on tuettava, rohkaistava. Valkosuomalaisten kanssa käydyn sodan aikana satuin kuulemaan keskustelun joukkojen ruoasta. Sinä talvena oli poikkeuksellisen kylmä. Stalin oli raivoissaan: - He lähettävät valkoista leipää, makkaraa, kaviaaria eteen. Kuka sitä tarvitsee? Kaikki jäätyy, muuttuu kiveksi. Unohditte yksinkertaiset venäläiset vanikat, jotka tunnettiin Pietari Suuren ajoista lähtien. Kätevää ruokaa sotilaalle missä tahansa kampanjassa, kuumalla ja kylmällä säällä.
ellauri281.html on line 71: Ihmisten kanssa Stalin oli kohtelias, aina "sinutteli". Hän ei koskaan kutsunut ketään nimellä ja isännimellä, vaan toveri sellaisella ja sellaisella. Ainoa minulle tiedossa oleva poikkeus tehtiin sodan ensimmäisten kuukausien kenraalin päällikkölle, iäkkäälle marsalkka Shaposhnikoville, jota Stalin ehkä kunnioittaen ikäänsä (nää, se vaan ei ollut kommunisti) kutsui nimellä ja isännimellä - Boris Mihailovitš.
ellauri281.html on line 78: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri281.html on line 86: Kerran Stalin sanoi minulle: - Jokaisella on puutteita ja virheitä työssään, ei ole pyhiä ihmisiä. Siksi jokaisen työn pienet puutteet on siedettävä. On tärkeää, että saldo on positiivinen. Luuletko, että sinulla ei ole vikoja? Hän kosketti olkapäätäni kädellään. - Da, sinulla on. Ja minulla on myös puutteita, vaikka olen "suuri johtaja ja opettaja". Teen joskus erehdyxiä, mutta saldo on silti positiivinen. Tiedän tämän sanomalehdistä, Stalin vitsaili.
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri281.html on line 93: Johtajan viimeinen rakkaus oli Valentina Istomina. Häntä kutsuttiin "Latushkaksi", mutta muuten hän oli hieno, iloinen ja ystävällinen. Hänellä oli aviomies, mutta kun hän sai työpaikan taloudenhoitajana Stalinin taloon, hän hankki toisen persoonan. Viimeisiin päiviinsä asti hän suostui ottamaan ruokaa ja lääkkeitä vain hiänen käsistään. Ja hän luotti vain hiäneen. Jos hän edes tiesi mitä luotto oli.
ellauri281.html on line 134: Hän tarttui nokallaan terälehtiin,
ellauri281.html on line 172: Trump tahtoo käsiraudat ranteisiinsa pidätyxen yhteydessä. Hän pelkää muuten menettävänsä izehillintänsä ja turskauttavansa lainvartijoita kuonoon.
ellauri281.html on line 177: - Josif muutti nimensä. Stalinin oikea nimi oli Josif Vissarionovitš Džugašvili. Hän muutti sen Josif Stalininksi vuoden 1912 tienoilla, jolloin hän oli jo reilusti yli 30-vuotias. Hänen uralleen sopivasti hän valitsi nimen Stalin, joka tarkoittaa teräksistä tai teräsmiestä.
ellauri281.html on line 184: - Pelko koitui Stalinin kuolemaksi. Stalin kuoli 73-vuotiaana 5. maaliskuuta 1953. Hänen kuolemaansa edeltäneiden päivien tapahtumat ovat jääneet epäselviksi. Syötyään päivällistä 1. maaliskuuta Stalin saapui kotiin myöhään yöllä ja paneutui levolle. Aamulla hän ei tullut ulos makuuhuoneestaan. Vartijat ihmettelivät Stalinin käytöstä, mutta he eivät tehneet mitään. He olivat saaneet ankaran käskyn olla koskaan häiritsemättä Stalinia tämän yksityistiloissa, ja he pelkäsivät niin kovasti, etteivät uskaltaneet lähteä tutkimaan asiaa. Myöhään illalla havaittiin, että Stalin oli saanut sairaskohtauksen. Lääkärit saapuivat paikalle vasta seuraavana aamuna, ja he totesivat, että Stalinilla oli aivoverenvuoto. Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. Parempi niin.
ellauri281.html on line 265: Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (ven. Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов; 9. maaliskuuta (J: 25. helmikuuta) 1890 Kukarka, Venäjän keisarikunta – 8. marraskuuta 1986 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja diplomaatti. Hänet tunnetaan erityisesti natsi-Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin kanssa vuonna 1939 allekirjoittamasta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka tunnetaan Molotov–Ribbentrop-sopimuksena. Molotov oli Aleksandra Kollontain ohella ainoita bolševikkien johtohahmoja, joka selvisi hengissä Stalinin vainoista. Niin ja (ehkä) Litvinov.
ellauri281.html on line 267: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri281.html on line 274: Toukokuussa 1939 Molotovista tuli myös ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri). Hän neuvotteli Ison-Britannian ja Ranskan kanssa elokuussa 1939. Kun neuvottelut epäonnistuivat, hän allekirjoitti Molotov–Ribbentrop-sopimuksen Saksan Joachim von Ribbentropin kanssa. Sopimuksen ehtojen mukaan Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17. syyskuuta 1939 Saksan vallattua maan länsiosat 1. syyskuuta alkaneessa hyökkäyksessä. Puolan itäosa liitettiin Neuvostoliittoon, ja luokkavihollisten pidätykset ja siirrot alkoivat liitetyllä alueella.
ellauri281.html on line 280: Molotov toimi toisen maailmansodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski korvasi hänet. Hänen (juutalainen?) vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin vuonna 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Molotov itse erotettiin politbyroosta vuonna 1952.
ellauri281.html on line 284: Molotovin sallittiin liittyä puolueeseen jälleen 1984, tosin vain hypnoottisella eleellä. Hän kuoli 96-vuotiaana Moskovassa 8. marraskuuta 1986 viimeisenä merkittävänä Venäjän vallankumoukseen 1917 osallistuneena hahmona. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.
ellauri281.html on line 286: Molotovin mukaan on nimetty esimerkiksi Molotov–Ribbentrop-sopimus ja suomalaisten talvisodassa juomat Molotovin cocktailit. Hänen elämänkerturinsa Feliks Tšujev sai vuonna 1991 julkaista Molotovin muistelmat nimellä Molotov Remembers: Inside Kremlin Politics. Tšujev oli haastatellut Molotovia vuosina 1969–1986. Eräässä keskustelussa Tšujeville vuonna 1974 käydyssä haastattelussa koskien Suomen valtaamista talvisodassa oli Molotov todennut sen olleen huono ajoitus. Talviset maasto-olosuhteet eivät sopineet tankkikolonnille. Nazit lahjoittivat Suomelle panssarinyrkkejä kuin länkkärit nyt Ukrainalle. Molotov totesi seuraavaa Tšujeville Suomesta ja tsuhnista: ”Olimme super reiluja Suomelle! Oli fiksua, kun emme vallanneet sitä. Siitä olisi tullut märkivä haava. Ihmiset siellä ovat itsepäisiä, hyvin itsepäisiä, eivätkä osaa venättä. Epäonnistuimme Suomen demokratisoimisessa.” Niinpä. Suomalaiseet vihaavat Molotovia vielä enemmän kuin Kerenskiä.
ellauri281.html on line 420: Päts toimi Viron itsenäistymisen jälkeen liike-elämässä. Hän oli vuonna 1919 mukana perustamassa Harju Pankia, ja hän oli vuosina 1919–1933 Eesti Lloydin esimies. Vuosina 1920–1921 ja vuodesta 1924 eteenpäin hän oli Tallinnan pörssikomitean esimies. Päts oli mukana perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1924 ja toimi sen esimiehenä vuoteen 1931 asti. Hän oli kauppa- ja teollisuuskamarin esimies vuosina 1925–1929.
ellauri281.html on line 438: Konstantin Päts pääsi Stalinin kuoleman jälkeen joulukuussa 1954 palaamaan Viron maaperälle, kun häntä pidettiin lyhyen aikaa Jämejalan mielisairaalassa Viljandin lähellä, sitten jonkun aikaa Jälän kentällä Kuopion lähellä. Hän kuoli psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa, Tverin alueella 18. tammikuuta 1956. Hullu mikä hullu, hullu kuin pullosta tullu. Hänet haudattiin Kalininin kaupungin lähellä olevalle hautausmaalle. Pätsin maalliset jäännökset noudettiin takaisin Viroon "olojen muututtua" ja haudattiin uudelleen 21.10.1990 Tallinnan Metsakalmistuun, josta hän oli aikoinaan noussutkin esiin revenanttina.
ellauri281.html on line 540: Neuvostoliitossa oltiin myös tietoisia Saksan uhkaavasta hyökkäyksestä. Ranskan kukistumisen jälkeen puolustuksen kansankomissaari Semjon Timošenko totesi Saksan olevan nyt ”voimakkain ja tärkein vihollisemme”. Armeijan komentajan Boris Šapošnikovin johdolla arvioitiin heinäkuussa 1940 todennäköisin saksalaisten hyökkäysoperaatio, ja syyskuussa 1940 Stalin hyväksyi sen pohjalta laaditun suunnitelman hyökkäyksen torjumiseksi. Hän kuitenkin toivoi, että hyökkäystä ei tapahtuisi ainakaan ennen vuotta 1942, jolloin puna-armeijan valmistautuminen ja raja-alueiden linnoitustyöt olisi saatu päätökseen. Neuvostoliitto pyrki kuitenkin hankkimaan liittolaisia tiedustelemalla Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perustaneessa hengessä, miten Saksa suhtautuisi Suomen, Bulgarian ja Romanian kysymyksen selvittämiseen Neuvostoliiton voimatoimin marraskuussa 1940. Elokuussa 1940 oli Baltian maat jo liitetty osaksi Neuvostoliittoa. Lisävaatimuksina Neuvostoliitto vaati oikeuksia linnoittaa Tanskan salmia, sekä Bosporin salmia. Lisäksi Neuvostoliiton, Saksan ja Italian olisi pitänyt yhdessä hyökätä ja miehittää Turkki. Saksa ei hyväksynyt neuvotteluissa ainoatakaan Neuvostoliiton valloitussuunnitelmaa.
ellauri281.html on line 549: Stalinin viha nousee. Hän kiertää kehää huoneessaan pitkin, tiikerimäisin, vaanivin askelin.
ellauri281.html on line 561: Idän mahtimies kävelee mietteissään. Hän istahtaa sohvalle ja vetää saappaat jalkaansa. Hän ottaa lompakkonsa yöpöydältä ja sujauttaa sen housujen takataskuun. Mutta samat ajatukset vain kiertävät päässä.
ellauri281.html on line 566: Stalin (63) kulkee matalin, pitkin, vaanivin askelin. Viha palaa hänen silmissään. Hän päättää käydä ankarin ottein vastarintaan. Hän ei hellittäisi, ennen kuin kansallissosialistit on tuhottu. Kaikki maan voimavarat on otettava militääriseen käyttöön. Jokainen raudannokare on taottava tykeiksi ja panssarivaunuiksi. Hyökkääjä kohtaisi niin päättäväisen vastustajan. etta sen kärki taittuisi.
ellauri281.html on line 571: Sillä kyllä jumalaton aina jumalisen voittaa, naurahtaa Stalim. Tulevina vuosikymmeninä ateistit vievät voiton jeesusmiehistä. Jeesusmies rukoilee ja hymisee, mutta ateisti toimii ja luottaa omaan voimaansa. Näin arvelee Stalin ja nykäisee ylleen univormun takin. Hän ottaa suuresta peltipurkista mahorkkaa tupakkakukkaroonsa ja leikkaa nahistuneesta kurkusta pari ohutta viipaletta
ellauri282.html on line 131: Se koostuu intialaisen jesuiittaveli Anthony de Mellon luennoista, jotka hän piti hengellisessä konferenssissa New Yorkissa. Anthony de Mellon luennoissa riittää pureksittavaa koko elämän ajaksi. Hän avartaa henkisen elämän horisontteja purkamalla elämänvalheita ja ehdollistumia, jotka sumentavat ymmärrystä ja kaventavat elämää. ”Kyseessä eivät ole mitkään herätyspuheet vaan sarja reippaita sivalluksia pakoilevan, pöyhistelevän ja ihanteellisen ihmisen kuten Matin korville.” – Kirkko ja Kaupunki
ellauri282.html on line 157: Anthony de Mello, S.J. (4. syyskuuta 1931 – 2. kesäkuuta 1987) oli intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti, joka tuli tunnetuksi hengellisyyttä käsittelevistä kirjoistaan. Hän ohjasi uransa aikana useita retriittejä ja hengellisiä kursseja, ja hänet tunnettiin taitavana puhujana. Hänen opetuksensa ammensivat eri uskontojen hengellisistä harjoituksista sekä meditaatioperinteistä.
ellauri282.html on line 159: De Mello syntyi Mumbaissa Intiassa vuonna 1931, jonne hänen perheensä oli muuttanut Goalta. Hän kävi jesuittojen koulua ja haaveili itsekin liittyvänsä sääntökuntaan. De Mello matkusti opiskelemaan teologiaa Espanjaan ja psykologiaa ja terapiaa Yhdysvaltoihin. Vuonna 1965 hänestä tuli kuin tulikin jesuiittaveljestön täysivaltainen jäsen.
ellauri282.html on line 161: Vuonna 1972 hän perusti Intiaan rukouskeskuksen Sadhana-instituutti. Hän matkusteli useissa maissa, enimmäkseen Espanjassa ja Yhdysvalloissa opettamassa. Hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen Yhdysvalloissa vuonna 1987.
ellauri282.html on line 177: Den Nakken trotzig, weich und weiss die Hände,
ellauri282.html on line 227: Anders syntyi 11. elokuuta 1892 isälleen Albert Andersille ja äidilleen Elizabethille (tyttönimi Tauchert) Krośniewice -Błonien kylässä, 96 kilometriä (60 mailia) Varsovasta länteen, silloisen Venäjän osana. Imperiumi. Hänen molemmat vanhempansa olivat baltisaksalaista alkuperää ja hänet kastettiin Puolan protestanttisen evankelis-Augsburgin kirkon jäseneksi. Hänellä oli kolme veljeä - Karol, Tadeusz ja Jerzy, jotka kaikki myös jatkoivat uraa zaarin armeijassa.
ellauri282.html on line 309: Filosofi Diogenes söi illalliseksi leipää ja linssejä. Hänet näki filosofi Aristippus, joka asui mukavasti imartelemalla kuningasta. Aristippus sanoi : " Jos oppisit olemaan kuninkaan alamainen, sinun ei tarvitsisi elää linsseillä ."
ellauri282.html on line 345: Loyola syntyi varakkaaseen baskiaisperheeseen Guipúzcoassa ja oli äidin puoleltakin baskiainen. Hän oli nuorin 13 lapsesta joka syntyi Marina Saenz de Liconalle ja Beltran Yanez de Onaz y Loyolalle.
ellauri282.html on line 349: Loyola oli nuoresta alkaen kiinostunut sotataidosta. Hän liittyi armeijaan 17-vuotiaana, ja erään elämäkerran kirjoittajan mukaan hän käveli ympäriinsä "viittansa lentää auki paljastaakseen tiukasti istuvan letkun ja saappaat; miekka ja sikari vyötäröllä".
ellauri282.html on line 352: Velazquesin kuoltua Loyola siirtyi Najeran herttuan Antonio Manrique de Laran (k. 1535) palvelukseen ja päätyi taistelemaan herttuan joukoissa Habaneros -kapinallisia vastaan. Pamplemoussen taistelussa vuonna 1521 Loyola haavoittui taistelussa molempiin jalkoihin tykin osumasta, ja hänen pikkujalkansa vammautui vakavasti. Lopulta leikkaukset jättivät hänen jalkansa sitä lyhyemmiksi. Hän ontui loppuelämänsä sotilasuransa päätyttyä.
ellauri282.html on line 354: Toipuessaan leikkauksesta ja huomattuaan pikkuveitikan heikon tilan Íñigo koki hengellisen kääntymyksen ja havaitsi kutsun uskonnolliseen elämään. Hän koki autioitumista ja tyytymättömyyttä, kun romanttinen sankaruusunelma oli ohi, mutta pyhä unelma päättyi paljon iloa ja rauhaa, viis sankaruusuista.
ellauri282.html on line 358: Íñigo koki sarjan näkyjä päivänvalossa ollessaan sairaalassa. Nämä toistuvat näyt ilmestyivät "muodona ilmassa hänen lähellään ja tämä muoto lohdutti häntä paljon, koska se oli äärimmäisen kaunis... sillä se jotenkin näytti olevan käärmeen muotoinen ja siinä oli monia asioita, jotka loistivat kuin silmät, mutta eivät olleet. Hän sai paljon iloa ja lohtua katsellessaan tätä esinettä... mutta kun kalu katosi, hänestä tuli lohduton." Hän tuli tulkitsemaan tämän näyn luonteeltaan pirullisena.
ellauri282.html on line 361: Pitkän toipilasaikansa kestäessä Loyola näki sarjan uskonnollisia näkyjä Jeesuksesta ja Mariasta köyrimässä, ja kirjoitti sen pohjalta noin 300 sivua tekstiä, josta myöhemmin muokkaantui Loyolan pääteos Vällyharjoituksia. Hän ajatteli, että hänen julkaisusuunnitelmansa vahvisti hänen eräänä yönä kokemansa näyn Neitsyt Marian ja Jeesuksen lapsesta, mikä johti hänelle paljon lohdutusta.
ellauri282.html on line 364: Toivuttuaan Loyola hylkäsi omaisuutensa ja lähetti kotiin paashipoikansha. Hän matkusti Montserratin luostariin (Kataloniaan) ja hylkäsi siellä ritariuden tunnukset (letkunsa ja sikarinsa) kirkon alttarille. Lopun elämäänsä Loyola pukeutui karusti, kerjäsi elääkseen, matkusteli laajasti ympäri Espanjaa, usein jalan tai aasilla, ja suoritti aikeensa mukaisesti tylsiinvaelluksen Jerusalemiin. Loyola kutsui itseään tylsiinvaeltajaksi ja esiintyi useimmiten nimettömissä. Lopulta hän suoritti kotitöitä paikallisessa sairaalassa vastineeksi ruoasta ja majoituksesta. Useiden kuukausien ajan hän vietti suuren osan ajastaan runoillen naapuriluolassa, jossa hän harjoitti ankaraa ashkenazia, runoili seitsemän tuntia päivässä ja muotoili hengellisten harjoitustensa perusteita.
ellauri282.html on line 367: Hän opiskeli eka Alcalán yliopistossa, jossa hän opiskeli joitain opintojaxoja teologiaa ja latinaa vuosina 1526–1527. Siellä hän tapasi useita hartaita naisia, jotka oli kutsuttu ennen inkvisitiota. Näitä naisia pidettiin alumbradoina – ryhmänä, joka oli innokkaasti ja hengellisyydessään sidoksissa fransiskaanien uudistuksiin, mutta inkvisition hallintohenkilöstö suhtautui heihin nihkeästi, tuli yhä enemmän epäilyksiä. Kerran, kun Íñigo saarnasi kadulla, kolme näistä uskollisista naisista alkoi kokea hurmioituneita tiloja. "Yksi kaatui järjettömästi, toinen kierteli toisinaan maassa, toinen oli nähty kouristuksia tai vapisevana ja hikoilevana ahdistuksesta." Epäilyttävä toiminta tapahtui, kun Íñigo oli saarnannut heille lähituntumalta ilman teologian tutkintoa. Tämän seurauksena inkvisitio valitsi hänet kuulusteluihin, mutta hänet vapautettiin myöhemmin.
ellauri282.html on line 372: Loyola kuoli Roomassa riehuneeseen rajuun hyppykuppaepidemiaan eli roomalaiskuumeeseen vuonna 1556. Hänet julistettiin ilkimykseksi 1609 ja ionisoitiin 1622. Niin sanotut kivet pikkuveikan suonissa näyttävät olleen trombosoituneita peräpukamia. Mies on Alepan, Baskimaan, Bilbaon hiippakunnan, Bizkaian, Gipuzkoan, Guipuscoan, Vizcayan, jesuiittojen, retrettien ja palosotilaiden suojelusilkimys. Häntä kuvataan pankkikirjalla, masuasukkaalla ja tylsällä leukaristillä. Ilkimyksen juhlapäivää vietetään 31. heinäkuuta seuraavilla sanoilla:
ellauri282.html on line 377: Mies perusti savolaisen Tachon ja kenraali Xavierin kanssa Jeesuksen seuran (Jesuiitat) uskonnollisen järjestön ja tuli sen ensimmäiseksi prinssieverstixi Pariisissa vuonna 1541. Hän näki Jeesuksen Seuran tarkoituksen olevan lähetystötyö ja löpötys. Muiden kirkon uskonnollisten luokkien siveyden, kuuliaisuuden ja köyhyyden lupausten lisäksi Loyola asetti jesuiitille neljännen kuuliaisuusvalan paaville, osallistuakseen paavin määräämiin "hankkeisiin." Jesuiitat olivat avainasemassa vastareformaation johtamisessa. Mies oli luihun näköinenkin. Sen mielestä tarkoitus pyhitti keinot.
ellauri282.html on line 408: Thomas Merton OCSO (31. tammikuuta 1915 – 10. joulukuuta 1968) oli amerikkalainen trappistimunkki, kirjailija, teologi, mystikko, runoilija, sosiaalinen aktivisti ja vertailevan uskonnon tutkija. 26. toukokuuta 1949 hänet vihittiin katoliseen pappeuteen ja hänelle annettiin nimi "isä Louis". Hän kuului Gethsemanin luostariin Bardstownin lähellä Kentuckyssa ja oli siellä kirjoilla vuodesta 1941 kuolemaansa asti, vaikka kuoli jossain Kaakkois-Aasiassa nussiretkillä (siitä enemmän alempana).
ellauri282.html on line 410: Merton kirjoitti yli 50 kirjaa 27 vuoden aikana, pääasiassa mieliaiheestaan henkisyydestä, mutta jonkin verran myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja hiljaisesta pasifismista, sekä lukuisia esseitä ja arvosteluja. Yksi Mertonin kestävimmistä teoksista on hänen bestseller-elämäkertansa The Seven Storey Mountain (1948). Hänen selostuksensa henkisestä matkastaan inspiroi lukuisia toisia kilvoituxen veteraaneja, opiskelijoita ja nuoria tutkimaan luostarien tarjontaa kaikkialla Yhdysvalloissa. Se on National Reviewin vuosisadan 100 parhaan tietokirjan listalla.
ellauri282.html on line 412: Mertonista tuli innokas uskontojen välisen ymmärryksen kannattaja, joka tutki itämaisia uskontoja tutkimalla mystistä käytäntöä. Hänet tunnetaan erityisesti vuoropuhelun uranuurtamisesta aasialaishenkisten henkilöiden, mukaan lukien Dalai Laman, kanssa; japanilainen kirjailija D. T. Suzuki ; Thaimaan buddhalainen munkki Buddhadasa ja varsinkin vietnamilainen munkki Which What Hanhi. Merton kirjoitti elokuussa 1966 esseen Jubileelle nimeltä "Nhất Hạnh on mun velivainaja", jossa hän sanoi: "Minulla on paljon enemmän yhteistä Nhất Hạnhin kanssa kuin minulla on monien amerikkalaisten kanssa, enkä epäröi sanoa sitä, siitä huolimatta että hän on juuri niitä vinkuintiaaneja jotka julmasti nirhasivat meikäläisten koptereista pudonneita urhoja Viet Kongin pusikoissa."
ellauri282.html on line 414: Hän matkusti paljon tapaillessaan heitä ja osallistuessaan kansainvälisiin uskontokonferensseihin. Lisäksi hän kirjoitti kirjoja zen-buddhalaisuudesta, konfutselaisuudesta ja taolaisuudesta ja miten kristinuskon tulisi liittyä niihin. Tämä oli erittäin epätavallista tuolloin Yhdysvalloissa, erityisesti uskonnollisissa järjestöissä. (Tuskin paavi Ratzingerkaan oli järin innostunut tästä. He probably shat in his hat.)
ellauri282.html on line 416: Thomas Merton syntyi Pradesissa, Pyrénées-Orientalesissa, Ranskassa 31. tammikuuta 1915 walesilaista alkuperää oleville vanhemmille: Owen Mertonille, Euroopassa ja Yhdysvalloissa toimivalle uusiseelantilaiselle taidemaalarille, ja Ruth Jenkins Mertonille, yhdysvaltalaiselle kveekerille ja taiteilijalle. He olivat tavanneet maalauskoulussa Pariisissa. Hänet kastettiin Englannin kirkossa isänsä toiveiden mukaisesti. Mertonin isä oli kyllä usein poissa poikansa lapsuudessa.
ellauri282.html on line 418: Ensimmäisen maailmansodan aikana elokuussa 1915 Mertonin perhe lähti Ranskasta Yhdysvaltoihin. He asuivat ensin Ruthin vanhempien luona Queensissa, New Yorkissa, ja asettuivat sitten heidän lähellensä Douglastoniin. Vuonna 1917 perhe muutti vanhaan taloon Flushingissa, Queensissa, missä Tompan veli John Paul syntyi 2. marraskuuta 1918. Perhe harkitsi palaamista Ranskaan, kun Ruthilla diagnosoitiin mahasyöpä. Hän kuoli siihen kuitenkin rivakasti 21. lokakuuta 1921 Bellevuen sairaalassa. Merton oli kuusivuotias ja hänen veljensä ei vielä kolme.
ellauri282.html on line 425: Tammikuussa 1938 Merton valmistui Columbiasta BA-arvosanoilla englanniksi. Kesäkuussa hänen ystävänsä Seymour Freedgood järjesti tapaamisen Mahanambrata Brahmacharin, hillomunkin kanssa, joka vieraili New Yorkissa Chicagon yliopistosta. Hän teki Mertoniin vaikutuksen, koska hän (Merton) uskoi, että munkki (Maha-etc) keskittyi syvästi Jumalaan. Vaikka Merton odotti Brahmacharin suosittelevan hindulaisuutta, hän sen sijaan neuvoi Mertonia yhdistämään sen uudelleen oman (Mertonin) kulttuurinsa hengellisiin juuriin. Hän ehdotti Mertonia lukemaan Augustinuksen tunnustukset ja Kristuksen jäljittelyn. Merton luki lojaalisti ne molemmat.
ellauri282.html on line 430: 10. joulukuuta 1941 Thomas Merton saapui Getsemanin luostariin ja vietti kolme päivää luostarin guesthousessa odottaen hyväksyntää ritarikuntaan. Aloitteleva mestari tuli haastattelemaan Mertonia arvioiden hänen vilpittömyyttään ja pätevyyttään. Sillä välin Merton pantiin töihin lattioiden kiillottamiseen ja astioiden pesuun. Frederic Dunne, Getsemanin apotti vuodesta 1935, hyväksyi hänet luostariin postulaatiksi 13. joulukuuta. Mertonin ensimmäiset päivät eivät sujuneet ongelmitta. Hänellä oli vakava vilustuminen vierailustaan guesthousessa, jossa hän istui avoimen ikkunan edessä todistaakseen vilpittömyytensä. Olis vaan puunannut niitä lattioita. Alkuviikkojen aikana Getsemanissa Merton opiskeli monimutkaista kystercian viittomakieltä sekä päivittäistä työ- ja palvontarutiinia.
ellauri282.html on line 438: Vuoteen 1947 mennessä Merton oli mukavampi roolissaan kirjailijana. Maaliskuun 19. päivänä hän antoi juhlallisen lupauksensa ja sitoutui elämään elämänsä luostarissa. Hän aloitti myös kirjeenvaihdon erään karthusialaisen kanssa St. Hugh's Charterhousessa Englannissa. Merton oli arvostanut kivempää karthusialaista ritarikuntaa Getsemaniin saapumisestaan vuonna 1941, ja hän harkitsi myöhemmin kystersiläisistä luopumista tuon ritarikunnan vuoksi. Siitä huolimatta Katolinen Commonweal- lehti julkaisi 4. heinäkuuta Mertonin esseen nimeltä Poetry and the Contemplative Life.
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri282.html on line 457: Huhtikuussa 1966 Merton joutui leikkaukseen heikentävän selkäkivun hoitamiseksi. Toipuessaan Louisvillen sairaalassa hän rakastui vaikeasti Margie Smithiin, hänen hoitoonsa määrättyyn sairaanhoitajaopiskelijaan. (Hän kutsui häntä päiväkirjassaan nimellä "M.") Hän kirjoitti hänelle runoja ja pohdiskeli suhdetta "Juhannuspäiväkirjassa M." Merton kamppaili pitääkseen lupauksensa samalla kun hän oli syvästi rakastunut. Ei tiedetä, "viimeistelikö" hän koskaan suhdetta. Vizi varmaan "viimeisteli!" Mertonin päiväkirjan Kuudes osa, Learning to Love: Exploring Solitude and Freedom aiheutti pienen kohun, kun päiväkirjamerkinnät paljastivat Mertonin "suhteen" nuoren sairaanhoitajan kaa vuonna 1966. Nainen, joka tunnistettiin vain "M":ksi, oli Mertonin syvän intohimon kohde: "En ole koskaan nähnyt niin paljon yksinkertaista, spontaania, täydellistä rakkautta", hän kirjoitti, vaikka ei kuvaillutkaan heidän suhdettaan seksuaalisilla termeillä. Tämän hyvin inhimillisen rakkauden ansiosta Merton sai uuden ymmärryksen mystisestä rakkaudesta. As Burton-Christie sanoo: "Hän tuli huomaamaan, että kokemus siitä, että hän on" rapt "ekstaattisessa rakkaudessa voi tapahtua, ei vain yksityisenä, hengellisenä kokemuksena, jonka Jumala ja hän itse jakavat, vaan myös fyysinen, läheinen suhde rakastajattaren kanssa." Mertonin rakkausrunot, joku ymmärtäväinen Burton-Christie toteaa, ovat täynnä tarvitsevuuden teemaa ja haavoittuminen, että alttius rakkaudelle on inhimillinen tila, jota edes munkit eivät saa kieltää. Tämä nuori sairaanhoitaja herätti Mertonissa tietoisuuden siitä, että hän oli katkaissut itsensä elämästä uskonnollisen varmuuden ja dogman muurien taaxe. Hänellä oli turvaa, mutta ei viisautta eikä elämää. Get a life! Ne muutamat kuukaudet, jolloin he näkivät toisensa, tekivät munkista haavoittuvan monille ihmisille tuttuun läjään tunteita, kiusauksia ja psyykkisiä haavoja, mutta juuri tässä kaaoksessa hän koki "Rakkauden maailman" parantavan ja uudistavan voiman. Mitä vetoa että "viimeisteli!" Olihan se poikasena ollut kova panomies.
ellauri282.html on line 459: Joulukuun 10. päivänä 1968 Merton oli Punaisen Ristin Sawang Kaniwat -nimisessä retriittilaitoksessa Samut Prakanissa, maakunnassa lähellä Bangkokia, Thaimaassa ja osallistui luostarikonferenssiin. Aamuistunnossa puhuttuaan hänet löydettiin myöhemmin iltapäivällä mökkinsä huoneesta kuolleena, yllään vain shortsit, selällään ja oikosuljettu Hitachin lattiatuuletin makaa hänen vartalonsa poikki. Hänen työtoverinsa Jean Leclercq toteaa: "Todennäköisesti Thomas Mertonin kuolema johtui osittain sydämen vajaatoiminnasta, osittain sähköiskusta." Koska ruumiinavausta ei tehty, ei ollut sopivaa selitystä Mertonin "takapuolessa" olevalle haavalle, "joka oli vuotanut huomattavasti". Saapuessaan Mertonin viereisestä mökistä benediktiiniritarikunnan kädellinen ja konferenssin puheenjohtaja Rembert Weakland voiteli Mertonin. Hänen ruumiinsa lennätettiin takaisin Yhdysvaltoihin Vietnamista palaavalla Yhdysvaltain sotilaslentokoneella. Hänet on haudattu Getsemanin luostariin. Vuonna 2018 Hugh Turley ja David Martin julkaisivat The Martyrdom of Thomas Merton: An Investigationin, jossa kyseenalaisti vahingossa tapahtuvan sähköiskun teorian. Hämärää!
ellauri282.html on line 466: Vaikka Merton ei ollut kiinnostunut siitä, mitä näillä perinteillä oli tarjota oppeina ja instituutioina, hän oli syvästi kiinnostunut siitä, mitä kukin sanoi ihmiskokemuksen syvyydestä. Hän uskoi, että kristinusko oli suurimmaksi osaksi hylännyt mystisen perinteensä ja suosinut karteesista painotusta "käsitteiden jälleenmuodostamiseen, refleksiivisen tietoisuuden idolisoimiseen, olemisen pakoon verbalismiin, matematiikkaan ja rationalisointiin". Mertonin mielestä itämaiset perinteet olivat enimmäkseen saastuttamattomia tämän tyyppisestä ajattelusta, joten niillä oli paljon annettavaa sen suhteen, miten ajatella ja ymmärtää itseään. Merton oli ehkä eniten kiinnostunut – ja kaikista itämaisista perinteistä hän kirjoitti eniten – Zenistä. Tutkittuaan aavikkoisiä ja muita kristittyjä mystikkoja osana luostarikutsumaansa, Merton ymmärsi syvästi, mitä reikää ne miehet etsivät ja mitä pilkkiä kokivat etsiessään. Hän löysi monia yhtäläisyyksiä näiden kristittyjen mystiikan kielen ja zen-filosofian kielen välillä.
ellauri282.html on line 472: Merton tutki myös Amerikan intiaanien henkisyyttä. Hän kirjoitti sarjan artikkeleita Amerikan intiaanien historiasta ja hengellisyydestä The Catholic Worker-, The Center Magazine-, Theoria to Theory- ja Unicorn Journal- julkaisuihin. Hän tutki sellaisia teemoja kuin Amerikan intiaanipaasto ja lähetystyö.
ellauri282.html on line 474: Mertonin vaikutus on kasvanut hänen kuolemansa jälkeen, ja hänet tunnustetaan laajalti tärkeänä 1900-luvun katolisena mystikkona ja ajattelijana. Kiinnostus hänen työhönsä vaikutti hengellisen tutkimuksen nousuun 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvalloissa. Mertonin kirjeet ja päiväkirjat paljastavat, kuinka intensiivisesti niiden kirjoittaja keskittyi sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, mukaan lukien kansalaisoikeusliike ja ydinaseiden leviäminen. Hän oli kieltänyt niiden julkaisemisen 25 vuoden ajan kuolemansa jälkeen. Julkaisu herätti uutta kiinnostusta Mertonin elämää kohtaan.
ellauri282.html on line 476: Merton oli yksi neljästä amerikkalaisesta, jotka paavi Franciscus mainitsi puheessaan Yhdysvaltain kongressin yhteisessä kokouksessa 24. syyskuuta 2015. Franciscus sanoi: "Merton oli ennen kaikkea rukouksen mies, ajattelija, joka haastoi aikansa varmuudet. ja avasi uusia näköaloja sieluille ja kirkolle. Hän oli myös vuoropuhelun mies, kansojen ja uskontojen välisen rauhan edistäjä."
ellauri282.html on line 491: Samaan aikaan hänen kiinnostuksensa uskontoon, erityisesti katolilaisuuteen, alkoi kasvaa. Luettuaan Pyhän Augustinuksen tunnustukset Kristuksen jäljittelyn ajatus tuli hänelle yhä houkuttelevammaksi. Hänestä tuli todellinen maailmankansalainen omalla inhottavalla vuosisadallaan, myrkkykaasun ja atomipommien vuosisadalla. Keltti mies, joka asui Amerikassa apokalypsin kynnyksellä, mies, jonka suonet olivat täynnä myrkkyä ja elivät kuolemasta. Hän tarkasteli modernia yhteiskuntaa uskoen sen edistävän materialismia, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta. No se ei ole enää mikään uskon asia!
ellauri282.html on line 493: Hänestä tuli utelias idän mystiikkaan luettuaan Aldous Huxleyn Ends And Means. Kirja vakuutti Mertonin henkisyyden tärkeydestä. Samaan aikaan hän kirjoitti väitöskirjaansa William Blaken teosten pohjalta, jotka opettivat hänelle uskon tärkeyden. Tällä ratkaisevalla hetkellä hindumunkki neuvoi häntä lukemaan keskiaikaisen ja nykyajan katolisen filosofian teoksia. Sisäinen ääni vielä pakotti osallistumaan katoliseen jumalanpalvelukseen. Merton pyysi opastusta paikalliselta papilta. Hän kehitti uskoaan meditoimalla, mietiskelemällä ja lukemalla henkisiä izehoito-oppaita.
ellauri282.html on line 495: Häntä ahdisti toisen maailmansodan lähestyvä kauhu, joka oli vielä edessä. Välttääkseen kuzunnan brittiarmeijaan hän jatkoi kirjoittamista ja rukousta kuin Antti Niemi ja uppoutui täysin katolisen kirkon elämään. Vuonna 1941 hänet otettiin trappistiluostariin possun pantiksi. Trappistimunkit ovat osa Cistercian ritarikuntaa, ja ne ovat luostarikunta, joka on täysin omistettu oluenpanolle, juustonteolle, lakaisulle ja muulle ruumiilliselle työlle. Hän uskoi, että antaessaan tämän kaiken Jumalalle hän oli onnistuneesti kiivennyt seitsenkerroksiselle vuorelle ja päässyt paratiisiin. Miltonin paratiisissakin Aatami ja Eeva lakaisivat ensin ja omistautuivat sen jälkeen ruumiilliselle puuhastelulle puutarhamajassa.
ellauri282.html on line 497: Lumikki ja 7 kääpiötä on tämän trappistimunkin ja tunnetun kirjailijan omaelämäkerta. Apotti kannusti häntä luostaruuden käsitteen uudelleenmäärittelyyn ja pyhyyden tekemiseen nykyaikaisexi. Hän teki työtä käskettyä, ja kirja alkoi vuotaa hänestä. Merton lopetti kirjan vuonna 1946 ollessaan 31-vuotias, ja se julkaistiin hänen ollessaan 33-vuotias vuonna 1948. Hän työskenteli kirjan parissa ollessaan Gethsemani Abbeyssa lähellä Bardstownia Kentuckyssa. Otsikko viittaa Kiiras-tulivuoreen Danten Jumalallisessa näytelmässä. (Eilen oli muuten kiirastorstai, se on Maundy Thursday. Maundy on ehtoolliskäsky. Torstaina syötiin miehissä vika kerran kunnolla. Silloin alkoi näet Ramadan. Kissa heittäytyi rukoilevan šeikin syliin kesken ramadan-rituaalin. Ramadanin juhlamenoihin osallistui Algeriassa yllättäen kissa. Šeikki Walid Mehsas jakoi videon virallisella Facebook-sivullaan.)
ellauri282.html on line 526: Nhất Hạnh loi Interbeingin ritarikunnan (vietnamiksi: Tiếp Hiện), luostari- ja maallikkoryhmän, vuosina 1964 ja 1966. Hän johti tätä ryhmää opettaen viisi mindfulness-koulutusta ja neljätoista mindfulness-koulutusta, yhteensä siis 19 täysijärkisyyskoulutusjaxoa tässä vaiheessa.
ellauri282.html on line 528: Nhất Hạnh muutti Pariisiin vuonna 1966. Hänestä tuli Vietnamin buddhalaisen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtaja. Vuonna 1969 Nhất Hạnh perusti yhtenäisen buddhalaiskirkon (Église Bouddhique Unifiée) Ranskaan (ei osa Vietnamin yhtenäistä buddhalaista kirkkoa). Vuonna 1975 hän perusti Bataattimeditaatiokeskuksen Fontvannesiin, Foret d'Otheen, lähellä Troyesia Auben maakunnassa Pariisin kaakkoispuolella. Seuraavien seitsemän vuoden ajan hän keskittyi kirjoittamiseen ja suoritti Mindfulnessin ihmeen, Kuun bambun ja Aurinkoni sydämeni -arvosanat.
ellauri282.html on line 537: Hänen suhteensa Vietnamia hallinneeseen kommunistiseen hallitukseen oli jännittynyt sen ateismin vuoksi, vaikka hänellä ei muuten ollut juurikaan kiinnostusta politiikkaan. Kommunistinen hallitus suhtautui häneen skeptisesti, epäili hänen puuhailujaan Vietnamin merentakaisen väestön kanssa ja rajoitti hänen "rukoilevaa ruumissaattoaan" useaan otteeseen.
ellauri282.html on line 581: John Edward Masefield OM (1. kesäkuuta 1878 – 12. toukokuuta 1967) oli englantilainen runoilija ja kirjailija sekä runoilijavoittaja (poet laureate) vuosina 1930–1967. Hänen tunnetuimpiaan teoksia ovat lastenromaanit Midnight Folk ja The Box of Delights sekä runot Ikuinen armo (Everlasting Mercy) ja Merikuume (Sea Sickness).
ellauri282.html on line 583: Masefield syntyi Ledburyssa Herefordshiressä asianajaja George Masefieldille ja hänen vaimolleen Carolinelle. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään sisarensa Masefieldin ollessa kuusivuotias, ja hän meni asumaan tätinsä luo. Hänen isänsä kuoli pian tämän jälkeen henkisen romahduksen seurauksena. [ lainaus vaaditaan ] Saatuaan onnettoman koulutuksen Warwickin King's Schoolissa (nykyään Warwick Schoolissa), jossa hän oli kouluna vuosina 1888-1891, hän lähti HMS Conwaylle, sekä harjoitellakseen elämää merellä että murtaakseen lukemisriippuvuutensa, josta hänen tätinsä ei paljon perustanut. Hän vietti useita vuosia tällä aluksella ja huomasi, että hän saattoi viettää suuren osan ajastaan lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ezenverran siitä katkaisuhoidosta. Masefieldin rakkaus tarinoiden kertomiseen vaan kasvoi Conwaylla. Hän jatkoi lukemista ja päätti, että hänestä tulee itse kirjailija ja tarinankertoja.
ellauri282.html on line 585: Vuonna 1894 Masefield nousi Gilcruixille, joka oli tarkoitettu Chileen. Tämä ensimmäinen matka toi hänelle meritaudin kokemuksen, mutta hänen kokemuksensa äärimmäisissä sääolosuhteissa purjehtiessaan osoittaa hänen ilonsa nähdä lentäviä kaloja, pyöriäisiä ja lintuja. Hän oli hämmästynyt luonnon kauneudesta, mukaan lukien harvinainen öisen sateenkaaren havainto tällä matkalla. Saavuttuaan Chileen hän sai auringonpistoksen ja joutui sairaalaan. Lopulta hän palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
ellauri282.html on line 587: Vuonna 1895 Masefield palasi merelle tuulettimella, joka oli tarkoitettu New Yorkiin. Halu tulla kirjailijaksi ja merenkulkijan elämän toivottomuus kuitenkin valtasi hänet, ja New Yorkissa hän hyppäsi laivasta ja matkusti ympäri maaseutua. Hän asui useita kuukausia kulkurina ja ajelehti satunnaisten töiden välillä, ennen kuin palasi New Yorkiin ja löysi töitä baarimikon assistenttina.
ellauri282.html on line 589: Runoilemaan Johnu innostui kanadalaisen Duncan Campbell Scottin runosta. Vuodesta 1895 vuoteen 1897 Masefield työskenteli valtavassa Alexander Smithin mattotehtaassa Yonkersissa, New Yorkissa, missä odotettiin pitkiä työpäiviä ja olosuhteet olivat kaukana ihanteellisista. Hän osti jopa 20 kirjaa viikossa ja söi sekä modernia että klassista kirjallisuutta. Vuonna 1897 Masefield palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
ellauri282.html on line 601: Robert Seymour Bridges OM (23. lokakuuta 1844 – 21. huhtikuuta 1930) oli englantilainen runoilija, joka oli runoilijavoittaja vuosina 1913–1930. Koulutukseltaan lääkäri, hän saavutti kirjallisuuden mainetta vasta myöhään elämässään. Hänen runoissaan näkyy syvä kristillinen usko, ja hän on monien tunnettujen hymnien kirjoittaja. Bridgesin ponnisteluilla Gerard Manley Hopkins saavutti kuolemanjälkeisen maineen.
ellauri282.html on line 625: Aikamoista lipomista. Kuningas Yrjö V myönsi Masefieldille nimityksensä jälkeen ritarikunnan ja monet brittiläisten yliopistojen kunniatutkinnot. Vasta noin 70-vuotiaana Masefield hidasti vauhtiaan pääasiassa sairauden vuoksi. Vuonna 1960 Constance kuoli 93-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen. Vaikka hänen kuolemansa oli sydäntä särkevä, hän oli viettänyt väsyttävän vuoden katsoen rakastamansa naisen kuolemaa. Hän jatkoi tehtäviään runoilijavoittajana. In Glad Thanksgiving, hänen viimeinen kirjansa, julkaistiin hänen ollessaan 88-vuotias.
ellauri282.html on line 645: Hänen pieni kurkkunsa oli yksi jano.
ellauri283.html on line 81: Ja hämärää outoilua. Unenomaista sekoilua. Torstenin karvainen rinta ja nivuset. Tuttua heinäkenkäkynäilijöiden "nyt saat naija mua" tyyliä. Oliko se Musta lumikki (1971)? Eugene Holman siis. Kielitiede on terminologian vidakko. Ei ollut se vaan Maa on syntinen laulu (1973), Timo K. Mukka. Tuutko miun mukkaan? Nai mihin reikään vaan ihan oman maun mukkaan. Naispääosan esittäjällä oli naamakin römpsännäköinen. Hän tarttui elimeensä ja huomasi että se oli lämmin ja iso.
ellauri283.html on line 175: Pesonen on olemukseltaan veltto ja ailahteleva poliisi, jolle Sojakka yleensä määrää tehtävän. Pesonen tottelee joka kerta häntä ja lähtee suorittamaan tehtävää. Pesoselle tapahtuu kuitenkin aina kesken tehtävän jokin paha tapaturma tai onnettomuus, josta hän ei kaikesta huolimatta saa mitään vammoja. Hän on aina täysin voimissaan, vaikka hän tippuu milloin ikkunasta, milloin moottorikelkan kyydistä maahan. Kun lopussa Sojakka kysyy Pesoselta, että onnistuiko tehtävä, Pesonen väittää tehtävän olevan kunnolla suoritettu, eli asian olevan "kuitti". Ivalo, Skarppi, Harjunpää 1 sanaan tiivistettynä.
ellauri283.html on line 197: Nietzsche toteaa, että yhteiskunnan yleisenä periaatteena olla loukkaamatta, hyödyntämättä tai olla väkivaltaisia muita kohtaan on "tahto elämän kieltämiseen, hajoamisen ja rappeutumisen periaate". Hän jatkaa väittäen, että elämä on "pohjimmiltaan ottamista, vahingoittamista, outojen ja heikkojen valloittamista". Nietzsche pitää aivan oikein Englantia karkeana, synkänä, julmempana kuin saksalaiset ja julistaa, että "he eivät ole filosofista rotua". Hän erottaa Baconin, Hobbesin, Humen ja Locken edustavan "filosofi-käsitteen alenemista ja devalvaatiota enemmän kuin vuosisadalla". Nietzsche käsittelee myös käännösongelmia ja saksan kielen lyijyä.
ellauri283.html on line 289: Sillä 1000-luvulle eKr. tultaessa Uuden kuningaskunnan dynastioiden arvovalta oli heikentynyt, mikä mahdollisti jaetun hallinnon Egyptissä ja lopetti egyptiläisten vallan Kushissa. Kun egyptiläiset vetäytyivät, Kushilta lakkasi olemasta kirjallisia tietoja tai tietoja alueen toiminnasta seuraavien kolmensadan vuoden aikana. Kahdeksannen vuosisadan alussa eKr. Kush kuitenkin nousi itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jota hallitsi napakka aggressiivinen monarkkilinja, joka laajensi hitaasti vaikutusvaltaansa Egyptiin. Noin 750 eaa., Kushilainen kuningas nimeltä Wilho valloitti Ylä-Egyptin ja hänestä tuli Theban hallitsija noin vuoteen 740 eKr. asti. Hänen seuraajansa Pive kukisti Niilin suistonja valloitti Egyptin ja aloitti siten 25. dynastian. Pive perusti kuninkaiden linjan, joka hallitsi Kushia ja Thebea noin sata vuotta. Dynastian puuttuminen Assyrian vaikutuspiiriin Lähi-idässä aiheutti vastakkainasettelun Egyptin ja voimakkaan Assyrian valtion välillä, joka hallitsi valtavaa valtakuntaa, joka käsitti suuren osan Lähi-idästä, Anatoliasta, Kaukasuksesta [ tarvitaan lainaus ] ja itäisen Välimeren altaasta heidän kotimaassaan Ylä-Mesopotamiassa. Taharqan, (688–663 eKr.), viimeisen kusilaisten faaraon, voitti ja ajoi pois Lähi-idästä Assyrialainen Sanherib toimekkaana. Sanheribin seuraaja Esa Shariola meni vielä pidemmälle käynnistäen täyden hyökkäyksen Egyptiin vuonna 674 eKr., kukistaen Taraqan ja valloittaen nopeasti maan. Torakka pakeni takaisin Nubiaan, ja assyrialaiset asettivat alkuperäiset egyptiläiset ruhtinaat Esa Shaddonin vasalliksi. Tarakka pystyi kuitenkin palaamaan joitakin vuosia myöhemmin ja kaatamaan osan Egyptistä aina Thebaan asti Assyrian väpelöiltä egyptiläisiltä vasalliruhtinailta. Esa Shaddon kuoli kaikexi onnexi pääkaupungissaan Ninivessä valmistautuessaan palaamaan Egyptiin ja karkottamaan taas kushilaiset.
ellauri283.html on line 291: Esarhaddonin seuraaja Ashurbanipal lähetti kenraali Xavierin pienen armeijan kanssa, joka kukisti ja karkoitti Taharqan Egyptistä. Taharqa kuoli pettyneenä Nubiassa kaksi vuotta myöhemmin. Hänen seuraajansa Tantamani yritti saada Egyptin takaisin. Hän voitti menestyksekkäästi Nekke I:n, Ashurbanipalin asettaman nukkehallitsijan ja otti Theban mukaan. Assyrialaiset lähettivät sitten voimakkaan armeijan etelään. Tantamani syrjäytettiin hyvin voimakkaasti, ja Assyrian armeija potki Thebaa siinä määrin, että se ei koskaan toipunut. Alkuperäinen nukkehallitsija, Psamtik I, asetettiin Ebyktin valtaistuimelle Ashurbanipalin vasalliksi, mikä päätti Kushipäiden Nubian valtakunnan.
ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
ellauri283.html on line 331: Vuonna 1881 uskonnollinen johtaja nimeltä Muhammad Ahmad julisti itsensä valtiomahdiksi ("osaa uida opastettuna") ja aloitti sodan yhdistääkseen heimot Länsi- ja Keski-Sudanissa. Hänen seuraajansa ottivat käyttöön nimen "Ansarit" ("seuraajat"), jota he käyttävät edelleenkin yhdessä suurimman yksittäisen poliittisen ryhmittymän, Umaya- puolueen (jota kerran johti Mahdin jälkeläinen Sadiq al Mahdi ) kanssa. Ottomaanien ja egyptiläisten hyväksikäytön ja hallinnollisen epäkohdan aiheuttamia olosuhteita hyödyntäen valtiomahdit johtivat kansallismielistä kapinaa, joka huipentui Khartumin kaatumiseen 26. tammikuuta 1885. Sudanin väliaikainen kenraalikuvernööri, brittiläinen kenraalimajuri Charles George Gordon, ja monet Khartumin 50 000 asukkaasta murhattiin, mikä ei ollut hullumpi idea.
ellauri283.html on line 333: Mahdi kuoli kesäkuussa 1885. Häntä seurasi Abdallahi ibn Muhammad, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, Khalifan nimellä, joka aloitti Sudanin alueen laajentamisen Etiopiaan. Voittojensa jälkeen Itä-Etiopiassa hän lähetti armeijan hyökkäämään Egyptiin, missä britit voittivat sen Toshkyssa. Britit olivat tietoisia Sudanin heikkoudesta ja iloizivat siitä.
ellauri283.html on line 421: Huhtikuussa 2019, useita kuukausia jatkuneiden katumielen osoitusten jälkeen, Sudanin presidentti Omar al-Bashir syrjäytettiin. Hänen hallituksensa kaatumisen jälkeen maata on hallinnut Sudanin suvereniteettineuvosto, joka koostuu sekä sotilas- että siviiliedustajista siirtymäkauden korkeimpana voimana. Seuraaviin Sudanin parlamenttivaaleihin asti, jotka on suunniteltu pidettäväksi vuonna 2022, maata johtavat yhdessä siirtymäkauden suvereenin neuvoston puheenjohtaja Abdel Fattah al-Burhan ja pääministeri Abdallah Hamdok.
ellauri283.html on line 443: Etelä Sudanin isävainaja Garang ja hänen armeijansa hallitsi suurta osaa maan eteläisistä alueista, nimeltään "Uusi Sudan". Hän väitti, että hänen joukkojensa rohkeus johtui "vakaumuksesta, että taistelemme oikeudenmukaista asiaa vastaan. Sitä Pohjois-Sudanilla ja sen kansalla ei ole." Kriitikot ehdottivat taloudellisia motiiveja hänen kapinalleen ja huomauttivat, että suuri osa Sudanin öljyvaroista sijaitsee maan eteläosassa. Etelä-Sudanin kapitaali Zhuba Valkoisella Niilillä kehittyy erittäin nopeasti öljyrahan ja kiinalaisten työn ja kehityksen vuoksi.
ellauri283.html on line 485: Britannia ja Ranska kilpailivat 1800-luvun lopulla Länsi-Afrikan sisämaiden hallinnasta. Ranskalainen tutkimusmatkailija Louis-Gustave Binger vieraili 1887 Ouagadougoussa. Hän ei ollut vakuuttunut mosien vauraudesta, mutta piti aluetta mahdollisena orjatyövoimareservinä ranskalaisten muille pyrkimyksille. Työvoimaa tarvittiin erityisesti puuvillan viljelyyn viljavan Nigerjoen laaksossa, jossa asutus oli harvaa. Binger teki sopimuksen King Kong-valtakunnan hallitsijan kanssa, ja seuraavien vuosien aikana ranskalaiset valtasivat monia osia Burkina Fasosta. Ouagadougoun ranskalaiset polttivat 1896. Ranska ja Britannia tekivät 1898 sopimuksen, joka takasi Ranskalle Voltajoen yläjuoksun alueen. Se asetettiin ensin sotilasalueeksi, mutta vuonna 1904 se liitettiin osana Ylä-Senegalin ja Nigerin siirtomaata, jota hallinnoitiin Bamakosta.
ellauri283.html on line 526: Ranskan ex-presidentti Francois Hollande sanoi haastattelussaan tammikuussa 2023, että Wagner-ryhmä ei ole onnistunut tekemään Malista turvallisempaa. Hän sanoi, että venäläisten palkkasotureiden saapumisen jälkeen turvallisuustilanne on huonompi ja lisäsi, että jihadistit ovat laajentaneet hyökkäyksensä Malin etelä- ja keskiosaan, missä he eivät olleet aiemmin läsnä. Putinin kokin kokkauxet ovat sitäpaizi pahoja.
ellauri284.html on line 103: Adrian Geiges, syntynyt 3. syyskuuta 1960, on toimittaja Schwarzwaldista Etelä -Saksassa. Hänestä tuli saksalaisen kustantajan Berkemannin Kiinan tytäryhtiön toimitusjohtaja. Omaelämäkerrassaan "How the World Revolution Once Accidentally Started in the Schwarzwald" hän kuvaa kuinka hän muuttui Länsi-Saksan kommunistista kapitalistiksi, ironisesti Kiinan kansantasavallassa. Hänellä oli vuoden mittainen koulutus salaisessa kaatokoulussa entisessä kommunistisessa Itä-Saksassa.
ellauri284.html on line 105: Hänen omaelämäkerrassaan kuvataan moraalisia konflikteja, jotka ovat tyypillisiä hänen sukupolvensa monille kotimaassaan, joka aloitti äärivasemmistolaisina ja kehittyi hurjalla vauhdilla aggressiivisiksi kapitalisteiksi. Tämä kehitys Geigesin poliittisissa ja työhön liittyvissä sitoumuksissa johti kauaskantoisiin muutoksiin hänen henkilökohtaisessa elämässään, mukaan lukien hänen rakkaus- ja seksielämänsä. Kiinnos!
ellauri284.html on line 109: Adrian Geiges on kesästä 2004 lähtien toiminut johtavan saksalaisen viikoittaisen uutislehden Sternin Peking- kirjeenvaihtajana. Sitä ennen hän perusti kiinalaisen G+J-yrityksen, Bertelsmann-konsernin aikakauslehtiosaston. 1990-luvulla hän oli työskennellyt televisiotoimittajana Spiegel TV:ssä ja RTL:ssä Moskovassa ja New Yorkissa. Hän on opiskellut kiinaa ja venäjää, muttei osaa kumpaakaan.
ellauri284.html on line 111: Alkuvuodesta 2013 hän muutti Rio de Janeiroon (Brasiliaan) ja on työskennellyt siellä dokumenttielokuvantekijänä. Hän asui vähän aikaa favelassa ja on kirjoittanut kokemuksistaan Brasiliassa kirjassaan "Brazil is Burning". Hän ei osaa myös portugalia.
ellauri284.html on line 266: Saint Melaine (latinaksi: Melanius tai Mellanus ; kornilla: Melan ; kymri: Mellon ) oli 500-luvun Rennesin piispa Bretagnessa (nykyään Ranskassa). Melaine varttui Plazissa Brainissa lähellä Redonia. Hän oli hurskas lapsi, jota usein rangaistiin siitä, että hän vietti liian kauan aikaa rukouksissa. Hänestä tuli munkki ja sitten apotti. Hänet nimitettiin Rennesin piispan Amandin seuraajaksi. Vilainessa hänen ruumiinsa asetettiin veneeseen, joka sitten ärsyttävästi palasi Rennesiin vastavirtaan ilman soutajien tai purjeiden apua.
ellauri284.html on line 268: Hänen hallituskautensa aikana Clovis (Ludvig I) otti alueen haltuunsa ja Melainesta tuli hänen luotettu neuvonantajansa. Saxalaiset ampuivat Reimsin hienomman kadetraalin liisteixi 1. maailmansodassa. Rennesin rumempi kadetraali säästyi tykkitulelta. Se ei ollut saxalaisten reitillä.
ellauri284.html on line 270: Klodvig (myös Klodovig, Chlodovech tai Clovis, 465 – 27. marraskuuta 511) oli ensimmäinen frankkikuningas, jonka onnistui yhdistää frankkien eri heimot valtansa alle. Klodvig oli kaikkien frankkien kuninkaana 481–511. Hän lopetti roomalaisvallan Galliassa ja perusti frankkien valtakunnan ja sitä yli kaksi vuosisataa hallinneen merovingidynastian. Ranskalaiset pitävät häntä Ranskan kuningaskunnan perustajana. Saalilaisen lakikokoelman sai aikaan todennäköisesti kuningas Klodovig. Saalilainen laki (latinaksi lex salica) on noin vuosina 507–511 keskiajan latinaksi kirjoitettu saalilaisten frankkien oikeuden kasuistinen koonnos. Se on vanhin ja tunnetuin länsigermaaninen lakikokoelma. Lain määräystä, jonka mukaan naisella ei ole oikeutta periä maata, jos on olemassa miespuolisia perillisiä, sovellettiin myöhemmin muun muassa Ranskan kruununperimyksessä.
ellauri284.html on line 324: Melko pian syyttäjä huomaa häviävänsä juttunsa Laoria vastaan ja esittää loppupuheenvuorossaan tämän päästämistä vapaaksi. Laor lentää takaisin Israeliin, ja Erkkilä tuomitaan kesäkuussa leimamerkkijutusta kahden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen. Hän ei kuitenkaan joudu vankilaan kärsimään tuomiotaan, koska siitä valitetaan hovioikeuteen.
ellauri284.html on line 335: Viimeksi Erkkilä oli otsikoissa marraskuussa 2009, kun Helsingin käräjäoikeus hylkäsi suurimman osan häntä vastaan esitetyistä rikossyytteistä. Häntä syytettiin osallisuudesta miljoonapetoksiin, joissa rahoitusyhtiöiltä saatiin huijattua noin 1,3 miljoonaa euroa tekaistuilla kaivinkone- ja matkailuautokaupoilla.
ellauri284.html on line 346: - Hänen osaltaan juttu meni juuri niin kuin pitikin, syytön mies. Omalta osaltanikin se juttu on loppuun puitu ja tuomiot lusittu, Erkkilä sanoo yli 20 vuotta jutun jälkeen Iltalehdelle.
ellauri284.html on line 347: Hän kertoo edelleen tapaavansa vanhaa kaveriaan vuosittain. Kysymyksen Majurin uskonnollisesta heräämisestä hän kuittaa hymähdyksellä.
ellauri284.html on line 363: Tarki Ilari Kangas (s. 1969) on rikollisjärjestö M.O.R.E.:n entinen johtaja. Hänen isänsä on entinen poliisi Pekka Erkkilä.
ellauri284.html on line 371: Maaliskuussa 2012 Kouvolan hovioikeus tuomitsi Kankaan 2 vuodeksi 7 kuukaudeksi vankilaan törkeästä kiristyksestä ja sen yrityksestä. Hänen lisäkseen oikeus langetti Simeon Kärkkäiselle 2 vuoden 6 kuukauden ja Mika Tapio Leivoselle 2 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistuksen törkeästä kiristyksestä. Hovioikeuden päätöksen mukaan miehet olivat perineet velkoja ilman perusteita ja rahojen vaatimiseen oli liittynyt uhkailua. Kymenlaakson käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt syytteet aiheettomina.
ellauri284.html on line 400: Eastwoodin tunnustuksia ovat neljä Oscaria, neljä Golden Globe -palkintoa, kolme César-palkintoa ja AFI Life Achievement Award -palkinto. Vuonna 2000 hän sai Italian Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan palkinnon, joka kunnioitti hänen elinaikaisia saavutuksiaan. Hänelle myönnettiin kaksi Ranskan korkeinta siviilitunnustusta, hän sai Ordre des Arts et des Lettresin komentajan vuonna 1994 ja Kunnialegionin vuonna 2007.
ellauri284.html on line 402: Hän polveutuu Mayflower- matkustaja William Bradfordista, ja tämän linjan kautta on Pohjois-Amerikassa syntynyt 12. sukupolvi. lamavuosina Eastwoods asui kaupungin vauraalla alueella, ja heillä oli uima-allas, kuului maamiesseuralle, ja jokainen vanhempi ajoi omalla autollaan.
ellauri284.html on line 406: Hän siirtyi Oakland Technical High Schooliin ja hänen oli määrä valmistua vuoden puolivälissä tammikuussa 1949, vaikka ei ole selvää, tekikö hän.
ellauri284.html on line 410: Eastwood kertoi yrittäneensä ilmoittautua Seattlen yliopistoon vuonna 1951, mutta sen sijaan hänet kutsuttiin Yhdysvaltain armeijaan Korean sodan aikana. Hän pudotteli aina viittauksia Korean sotaan toivoen kaikkien päättelevän, että hän oli taistelussa ja saattaisi olla jonkinlainen sankari. Itse asiassa hän oli ollut hengenpelastaja biizillä Fort Ordissa Pohjois-Kaliforniassa koko työnsä ajan armeijassa.
ellauri284.html on line 412: The Rawhidevuodet (1959–1965) olivat Eastwoodin uran uuvuttavimpia. Hän puhui hampaiden välistä usein kuusi päivää viikossa keskimäärin 12 tuntia päivässä, mutta jotkut ohjaajat silti kritisoivat häntä siitä, ettei hän yrittänyt tarpeeksi kovasti. Vuoden 1963 lopulla Eastwoodin arvosanat alkoivat laskea ja käsikirjoituksista puuttui tuoreus; se peruttiin kauden 1965–1966 puolivälissä.
ellauri284.html on line 424: Hän palasi lännen tyylilajiin ohjatessaan ja näytelleessään elokuvassa Pale Rider (1985), joka perustuu klassiseen westerniin Shane (1953) ja seuraa Sierran sumuista laskeutuvaa saarnaajaa kaivostyöläisten puolelle. Kalifornian kultakuume 1850. Otsikko on viittaus The Four Horsemen of the Apocalypse, koska vaalean hevosen ratsastaja on Death, ja osoittaa yhtäläisyyksiä Eastwoodin läntisen High Plains Drifteriin (1973) moraalin ja oikeudenmukaisuuden teemoiltaan sekä yliluonnollisen tutkimisen osalta. Sitä ylistettiin yhdeksi vuoden 1985 parhaista elokuvista ja parhaaksi westerniksi, joka on nähty huomattavan pitkään. Tämä vuosi (1985) jää elokuvahistoriaan hetkenä, jolloin Clint Eastwood ansaitsi vihdoin kunnioituksen taiteilijana ja Matti Pulkkinen menetti sen teoxella Romaanihenkilön kuolema. Samana vuonna Ram Laor palasi kotiin Kaliforniasta ja uran alamäki alkoi Vuorikadun printterihuoneessa.
ellauri284.html on line 428: Eastwood tunnetaan tehokkaasta elokuvaohjauksestaan ja kyvystään lyhentää kuvausaikaa ja hallita budjetteja. Hän yleensä välttelee näyttelijöiden harjoittelua ja haluaa kohtaukset purkkiin ensimmäisellä otolla.
ellauri284.html on line 432: Life -lehden mukaan "Eastwoodin tyyli on ampua ensin ja toimia vasta sen jälkeen. Hän syövyttää hahmonsa käytännössä ilman sanoja. Hän on kehittänyt alipelaamisen taidon siihen pisteeseen, että kuka tahansa hänen ympärillään, joka niin paljon kuin hätkähtää, näyttää hassulta histrioniselta."
ellauri284.html on line 436: Eastwood on entinen republikaani, joka on joskus tukenut jopa demokraatteja ja on pitkään osoittanut kiinnostusta Kalifornian politiikkaan. Hän on tällä hetkellä sertifioitu libertaari.
ellauri284.html on line 439: Toimiessaan Carmelin pormestarina hän auttoi saamaan jäätelön lailliseksi kaupungin kaduilla, lisäsi yleiset vessat yleiselle uimarannalle, ja kaupungin kirjaston lisärakennus rakennettiin. Hän palveli kaksi vuotta ja kieltäytyi aseista toiselle kaudelle. Vuonna 2001 kuvernööri Gray Davis nimitti hänet Kalifornian osavaltion puisto- ja virkistyskomission jäseneksi.
ellauri284.html on line 441: Eastwood kannatti Mitt Romneya vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Hän piti parhaan puheen vuoden 2012 republikaanien kansalliskokouksessa, jossa hän kiinnitti huomiota puheella, jonka hän piti tyhjälle tuolille, joka edusti presidentti Barack Obamaa ja jota hän myöhemmin katui. Eastwood totesi toivovansa Trumpin toimivan "ystävällisemmällä tavalla, ilman twiittausta ja ihmisten nimittelyä. Haluaisin henkilökohtaisesti, että hän ei nosta itseään tälle tasolle".
ellauri284.html on line 475: Kaksi kertaa eronneella Eastwoodilla on elämänsä aikana ollut lukuisia satunnaisia ja vakavia suhteita, joiden pituus ja intensiteetti vaihtelevat, ja monet niistä ovat olleet päällekkäisiä. Hänellä on kahdeksan lasta kuudelta naiselta, joista vain puolet tunnustettiin tuolloin. Eastwood kieltäytyy vahvistamasta jälkeläistensä tarkkaa lukumäärää, ja tiedotusvälineissä on ollut suuria ristiriitoja lukumäärän suhteen.
ellauri284.html on line 477: Julkistamattomassa suhteessa Eastwood synnytti kaksi laillisesti isätöntä lasta, Scottin (s. 1986) ja Kathrynin (s. 1988) lentoemäntä Jacelyn Reevesin kanssa. Scott "Imi" Eastwood on yhdysvaltalainen näyttelijä ja malli. Hän syntyi Scott Clinton Reevesinä Carmelissa Montereyn piirikunnassa Kaliforniassa lentoemäntä Jacelyn Ann Reevesille ja näyttelijä ja ohjaaja Clint Eastwoodille. Hän varttui Havaijilla. Scottilla on nuorempi sisko Kathryn Reeves ja monia sisaruksia.
ellauri284.html on line 480: Esimerkiksi elokuussa 1959 ilmestyneessä TV Guide -julkaisussa Eastwood kuvattiin punnerruksissa. Hän antoi vinkkejä kuntoon ja ravitsemukseen, kehotti ihmisiä syömään runsaasti hedelmiä ja raakoja vihanneksia, ottamaan vitamiineja ja välttämään sokeripitoisia juomia, liiallista alkoholia ja hiilihydraattien ylikuormitusta. Syö Temen pihviravintolassa pilaantuneita kilon pihvejä! Clint Eastwood Sr:n kuoltua sydixeen jo 64-vuotiaana Clint Eastwood Jr. alkoi filmata entistä nopeammin.
ellauri284.html on line 487: Hän on meditoinut joka aamu vuosia Transsendenttisen Meditaation perustajan Maharishi Mahesh Yogin kanssa. Mahariisi on kylläkin nyttemmin kuollut. Söi liikaa vihannexia.
ellauri284.html on line 490: Maharishi syntyi Jabalpurissa vuonna 1918 ja sai nimekseen Mahesh Prasad Varma. Jaa, jos olisin varrrrma, sanoisin että Clintin helikopteri... Hän suoritti fysiikan tutkinnon Allahabadin yliopistosta vuonna 1942.
ellauri284.html on line 491: Vuonna 1959 Maharishi aloitti ensimmäisen monista maailmankiertueistaan, jonka aikana hän vietti paljon aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hän julkaisi pääteoksensa Olemisen tiede ja elämisen taito vuonna 1963.
ellauri284.html on line 494: Bändin jäsenet saapuivat Intiaan helmikuun puolivälissä 1968 yhdessä vaimojensa, tyttöystävänsä, avustajiensa ja lukuisten toimittajiensa kanssa. He liittyivät 60 hengen ryhmään TM-opettajiksi; muiden julkkismeditaattorien joukossa olivat muusikot Donovan, Mike Love ja Paul Horn sekä näyttelijä Mia Farrow. Siellä ollessaan Lennon, Paul McCartney ja Harrison kirjoittivat monia kappaleita, ja Ringo Starr viimeisteli ensimmäisen. Kahdeksantoista nauhoitettiin The Beatlesille ("The White Album"), kaksi muuta esiintyi Abbey Road -albumilla ja muita käytettiin erilaisiin sooloprojekteihin. Neljästä beatlesistä ainoana kiinnostuksensa meditaatioon retriitin jälkeenkin säilytti George Harrison. Sen sijaan John Lennon ilmaisi Maharishin rivon käytöksen ennenaikaisen lähtönsä syyksi. Harrison ja Lennon lähtivät äkillisesti 12. huhtikuuta huhujen jälkeen Maharishien sopimattomasta käytöksestä Farrowia ja toista hänen naisopiskelijaansa kohtaan. Harrison puolusti heidän opettajaansa sanoen: "Hän ei ole moderni ihminen. Hän ei vain ymmärrä näitä asioita. Hän ymmärtää kyllä pillun päälle. Hän on uskonnollinen samalla lailla kuin me muut."
ellauri284.html on line 513: "Hänen pyhyytensä kiusoittelee tapaamiaan ihmisiä usein viattomalla ja leikkisällä tavalla, jopa julkisesti ja kameroiden edessä", lausunnossa todetaan.
ellauri284.html on line 515: Hänen anteeksipyyntönsä tulee sen jälkeen, kun video vaihdosta, joka tapahtui rinteessä Dharamshalan kaupungissa helmikuussa järjestetyn tapahtuman aikana, levisi sosiaalisessa mediassa monien käyttäjien kritisoiessa Dalai Laman toimia.
ellauri284.html on line 520: Pojan henkilöllisyys ei ole tiedossa. Hän osallistui tapahtumaan M3M Foundation -säätiön kanssa, joka on intialaisen kiinteistöyhtiö M3M Groupin hyväntekeväisyysosasto, jonka kotipaikka on Dharamshala, jossa Dalai Lama asuu pysyvässä maanpaossa. CNN on ottanut yhteyttä M3M-säätiöön kommentoidakseen asiaa.
ellauri284.html on line 533: Hän pyysi anteeksi viimexi BBC:n vuonna 2019 antaman haastattelun jälkeen, jonka aikana hän sanoi, että jos naispuolinen Dalai Lama tulisi hänen seuraajakseen, hänen "pitäisi olla houkuttelevampi".
ellauri284.html on line 587: Tämä on m3m-tarina, joka kuuluu Pankaj Bansalille. Vaikka se on suhteellisen uusi, mutta se on saavuttanut suuren menestyksen vain kaksi vuotta sen julkaisusta. M3M on tehnyt Intian markkinat erittäin tyytyväisiksi kaikenlaisilla uusilla ominaisuuksilla ja erityisesti laadukkailla tuotteillaan. M3m-yrityksen erottaa muista yrityksistä se, että he ajattelevat aina ensin asiakkaitaan, sillä he tietävät, että asiakastyytyväisyys on erittäin tärkeää liiketoiminnan kasvulle. Pankaj Bansal on onnistunut viemään yrityksensä nimen korkealle kaikkialla lyhyessä ajassa. Itse asiassa vielä nyt kahden vuoden jälkeen hän ei tee kompromisseja laadustaan ja hyvistä palveluistaan. Hän sanoo, että "tyytyväinen asiakas tulee uudestaan ja ostaa sinulle tuotteen/palvelut". Voimme nähdä tämän asian m3m:n historiassa. Hyvin lyhyessä ajassa he ovat saaneet monia tyytyväisiä asiakkaita ja sen seurauksena rikastuneet aivan sikana.
ellauri284.html on line 589: M3M Intian perustivat vuoden 2005 alussa Basant ja Roope Bansal, jotka halusivat aloittaa kiinteistöliiketoiminnan. Yrityksen intohimo ja omistautuminen tulivat sen perustaksi, ja pian tie huippuosaamiseen alkoi. Pankaj Bansal on yhdysvaltalainen johtava yrittäjä, joka perusti M3M Indian, yhden Intian tunnetuimmista ja nopeimmin kasvavista kiinteistökehittäjistä. Hän on valmistunut Narsee Monjee Institute of Management Studiesista Mumbaissa ja Harvard Business Schoolin Executive Management Programista Yhdysvalloissa. Tunnetut Trump Towers Delhissä NCR ja Golf Estate Gurgaonissa ovat vain pari esimerkkiä Gurugramin ylpeydestä. Pankaj Bansal, nuori yrittäjä, joka on vielä 40-vuotias, on täsmälleen 34-vuotias. M3M Golfin kiinteistökehitys, joka sisältää yli 50 hehtaarin huippuylellisen lomakeskuksen kaltaisen asuinkompleksin, on huippusaavutus. M3M Golf Estate on voittanut joukon arvostettuja palkintoja yhdeksi Intian parhaista luksusprojekteista ja ulkomailla.
ellauri284.html on line 690: Roberts kuoli muutamaa kuukautta ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen marraskuussa 1914 flunssaan ollessaan vierailulla intialaisten brittijoukkojen luona rintamalla Ranskassa. Hänet haudattiin valtion kustannuxella.
ellauri284.html on line 692: Jaarli Roberts, Kandaharista Afganistanista ja Pretoriasta Transvaalin siirtokunnasta ja Waterfordin kaupungista, oli arvonimi Yhdistyneen kuningaskunnan Peeragessa. Se luotiin vuonna 1901 kenttämarsalkka Frederick Robertsille, 1. Baron Robertsille . Hänet luotiin jo paroni Robertsiksi Afganistanin Kandaharista ja Waterfordin kaupungista vuonna 1892, ja hänestä tehtiin varakreivi St Pierre samaan aikaan kun hänelle annettiin jaarlin asema.
ellauri284.html on line 696: Paroni kuoli sukupuuttoon lordi Robertsin kuoltua vuonna 1914. Häntä seurasi viscountin ja jaarlin virassa erityisjäännösten mukaan hänen vanhin tyttärensä, toinen kreivitär. Hän kuoli naimattomana, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi sisarensa, kolmas kreivitär. Jälkimmäisen poika ja ainoa lapsi luutnantti Frederick Roberts Alexander Lewin kuoli taistelussa toisessa maailmansodassa, ja sen seurauksena viscountiteetti ja kreivitär kuolivat sukupuuttoon, kun kolmas kreivitär kuoli vuonna 1955. Kaikki vilustuivat.
ellauri284.html on line 704: Abraham Roberts oli paikallisesti kuuluisan Waterfordilaisen suvun jäsen. Hän oli Annen (Sandys) ja pastori John Robertsin poika, maistraatti Waterfordin kreivikunnassa ja Itäväylän lukion rehtori.
ellauri284.html on line 705: Hän taisteli ensimmäisessä Afganistanin sodassa.
ellauri284.html on line 707: Roberts sr. sijoitettiin Bathin ritarikunnan (GCB) ritarikunnan suurristiksi. Hän lähti Intiasta vuonna 1853 asuakseen Irlantiin toisen vaimonsa kanssa, joka eli häntäkin kauemmin. Hänellä oli myös koti Bristolissa, 25 Royal York Crescent, Bristol, Somerset BS8 – Englanti.
ellauri284.html on line 711: Sitten hänet siirrettiin Britannian armeijaan ja hän taisteli Abessinian retkikunnassa ja toisessa anglo-Afganistani-sodassa, jossa hänen käytöksensä ansaitsi hänelle laajan maineen. Roberts jatkoi palvelemaan Intian ylipäällikkönä ennen kuin hän johti Britannian joukkoja vuoden ajan toisen buurisodan aikana. Hänestä tuli myös viimeinen joukkojen ylipäällikkö ennen viran lakkauttamista vuonna 1904. Hänestä tuli Aide-de-Leiri isänsä luo vuonna 1852.
ellauri284.html on line 721: Pienikokoisena miehenä (jaardi ja noin 2 jalkaa) Roberts tunnettiin hellästi joukkojensa ja laajemman brittiyleisön keskuudessa nimellä "Bobs", ja häntä kunnioitettiin yhtenä Britannian johtavista sotilashahmoista aikana, jolloin Brittiläinen valtakunta saavutti voimansa. Hänestä tuli Britannian armeijan symboli, ja myöhemmässä elämässä hänestä tuli vaikutusvaltainen vahvemman puolustuksen kannattaja vastauksena kasvavaan uhkaan, jonka Saksan valtakunta asetti Britannialle ennen ensimmäistä maailmansotaa.
ellauri284.html on line 726: Luutnantti Robertsin urheus on kaikissa tilanteissa ollut merkittävintä. Seuratessaan vetäytyvää vihollista 2. tammikuuta 1858 Khodagungessa hän näki kaukaa kahden Sepoyn lähtevän vapaalipulla. Luutnantti Roberts laittoi kannuja hevoselleen ja ohitti heidät juuri heidän ollessaan tulossa kylään. He kääntyivät välittömästi ympäri ja esittivät muskettinsa hänelle, ja yksi miehistä painoi vahingossa liipaisinta, mutta onneksi hatut katkesivat ja tämä urhoollinen nuori upseeri katkaisi lipunkantajan ja hän otti lipun haltuunsa. Hän myös katkaisi samana päivänä toisen Sepoyn, joka seisoi loitolla musketilla ja pistimellä pitäen loitolla Sowaria. Luutnantti Roberts ratsasti ratsumiehen avuksi ja ryntäsi Sepoylle yhdellä miekkaiskulla häntä kasvoihin ja tappoi hänet paikalla.
ellauri284.html on line 728: 23. joulukuuta 1899 Roberts lähti Englannista palatakseen Etelä-Afrikkaan esikuntapäällikkönsä Lord Kitchenerin kanssa RMS Dunottarin linnassa ottaakseen brittijoukkojen yleiskomennon toisessa buurisodassa edellisen komentajan, kenraali Redvers Bullerin alaisina . Hän saapui Kapkaupunkiin 10. tammikuuta 1900. Hänen nimityksensä oli vastaus sodan alkuviikkojen tappioiden sarjaan, ja siihen liittyi valtavien vahvistusten lähettäminen. Päämajan henkilökuntaan hän nimitti sotilaita kaukaa: Kitchener (esikuntapäällikkö) Sudanista, Frederick Burnham (partiopäällikkö), amerikkalainen partiolainen Klondikesta, George Henderson Staff Collegesta, Neville Chamberlain Afganistanista ja William Nicholson (sotilassihteeri) Kalkuttasta.
ellauri284.html on line 730: Roberts aloitti kaksituumaisena hyökkäyksen johtaen henkilökohtaisesti vetelehtimistä avoimen veldtin poikki Orange Free Stateen, kun taas Buller yritti karkottaa buurit Natalin kukkuloilta – jonka tuloxena lordi Robertsin poika tapettiin ja ansaitsi kuolemanjälkeisen WC:n. Hänen edistymistänsä viivästytti hänen tuhoisa yritys järjestää armeijansa logistiikkajärjestelmä uudelleen Intian armeijan mallin mukaan keskellä sotaa. Seurauksena oleva kaaos ja tarvikkeiden puute vaikuttivat vakavaan vilustumisepidemiaan, joka aiheutti brittijoukoille paljon raskaampia tappioita kuin ne kärsivät taisteluissa. Bugger it.
ellauri284.html on line 736: Hänestä tuli Pyhän Johanneksen ritarikunnan armon ritari 11. maaliskuuta 1901 ja sitten tuon ritarikunnan ritari 3. heinäkuuta 1901. Hänelle myönnettiin myös Saksan Mustan Kotkan ritarikunta keisarin vierailuaikana Yhdistyneissä kansakunnissa helmikuussa 1901. Hän oli 26. kesäkuuta 1902 julkaistussa vuoden 1902 kruunajaisten kunniamerkkiluettelossa ja sai kunniamerkin kuningas Edward VII :lta noin klo puoli Buckinghamin palatsi 8. elokuuta 1902. Täti antoi hänelle vielä tuokkosellisen mansikoita ja setä viiden pennyn rahan.
ellauri284.html on line 738: Lord Robertsista tuli viimeinen joukkojen komentaja 3. tammikuuta 1901. Virkakautensa aikana hän esitteli keximänsä lyhkäsille sotilaille sopivan Short Magazine Lee Enfield -kiväärin ja 18 punnan aseen sekä tarjosi parannettua koulutusta ja koulutusta sotilaille. Syyskuussa 1902 lordi Roberts ja sotaministeri St John Brodrick vierailivat Saksassa osallistuakseen Saksan armeijan harjoituksiin keisari Wilhelmin vieraana. Hän toimi ylipäällikkönä kolme vuotta ennen kuin virka lakkautettiin Lord Esherin suosituksen mukaisesti Esherin raportissa helmikuussa 1904.
ellauri284.html on line 739: Hän oli Pilgrims Societyn ensimmäinen presidentti vuonna 1902.
ellauri284.html on line 775: Kenttämarsalkka Roberts syntyi Intiassa, mutta hänen katsottiin olevan kotoisin Waterfordista, sillä hän meni naimisiin kaupungissa ja vietti siellä paljon aikaa. Hän oli tunnetun arkkitehdin John Robertsin pojanpoika, joka suunnitteli sekä Irlannin ainoan kirkon että katolisia katedraaleja Waterfordissa sekä monia muita kuuluisia rakennuksia.
ellauri284.html on line 777: Jaarli Frederick Roberts of Waterford oli vanhin sodassa kirjattu sotilaallinen uhri. Hän vilustui.
ellauri284.html on line 785: Vuonna 1167 syrjäytetty Leinsterin kuningas Diarmait Mac Murchada epäonnistui yrityksessään valloittaa Waterford. Hän palasi vuonna 1170 kambro-normannilaisten palkkasoturien kanssa Richard de Claren, 2. Earl of Pembroken (tunnetaan Strongbow-siideristä) johdolla; yhdessä he piirittivät ja valloittivat kaupungin epätoivoisen puolustuksen jälkeen. Edistääkseen normannien hyökkäystä Irlantiin Englannin kuningas Henrik II laskeutui Ryanairilla Waterfordiin vuonna 1171. Waterford ja sittemmin Dublin julistettiin kuninkaallisiksi kaupungeiksi, ja Dublin julistettiin myös Irlannin pääkaupungiksi.
ellauri285.html on line 118: Pekka Toveri on pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö. Hän tuli sunnuntain eduskuntavaaleissa valituksi kokoomuksen listalta. Hän on Suomen eräs aivan suurimpia perseitä. Hän haluaa Suomen ryhtyvän räyhävaltioxi ja yksipuolisesti purkavan Ahvenanmaan demilitarisaation. Pekan mielestä Putinille on enää 1 toivo jäljellä, Ukrainan sodan ikuistaminen. Pekka Toverin voisi ikuistaa muuraamalla sen Kremlin muuriin elävänä Otto Ville Kuusisen takapuolelle.
ellauri285.html on line 169: Hän, älykäs tarkkailija, on ehkä ymmärtänyt, että juutalaisten vuosisatoja vanha perinne sisäistää antisemitististen pakanoiden vihat ja fantasiat ja sitten heijastaa niitä muihin juutalaisiin ei yksinkertaisesti lakannut, kun juutalaiset palasivat diasporasta Siioniin. Nicholas Donin ja Johannes Pfefferkorn ja Ludwig Börne ja Karl Marx ja Karl Kraus ja Walter Lippmann ja Bruno Kreisky, kaikki ahdistuneita juutalaisia, jotka olivat innokkaita perustelemaan antisemiittien omituisimmat syytökset juutalaisia vastaan. Viides kolonna!
ellauri285.html on line 189: Linkola on valinnut leipäpuun sitä, missä hänen monilahjakkuudessaan on aukko. Hän on huono käsistään. Jos pitäisi lyödä naula seinään, hiki nousee selkään. Ei se oo kalastaja, mie katoin jotta sillä ei oo kalastajan käet, sanoi vanha ammattilainen, ja Linkola joutuukin korvaamaan ahkeruudella mitä näppäryydestä puuttuu.
ellauri285.html on line 297: Hänen mukaansa ihmiset, jotka tekevät arvokasta työtä, mutta jotka eivät saa tunnustusta tai olla ylpeitä siitä, mitä he ovat tekemässä – vieraantunut kotirouva, varusmiessotilas, liukuhihnatyöntekijä, esimerkiksi - voivat tietää, että se, mitä he tekevät, on arvokasta, mutta kohtuudella tuntevat, että Heidän elämästään puuttuu jotain, jota voitaisiin kutsua merkitykseksi. Se ei ole ainoastaan kissa, joka kiitoxella elää.
ellauri285.html on line 299: Objektiivisella puolella Susi korostaa useiden arvokkaiden projektien moninaisuutta, jotka menevät moraalin lisäksi suhteiden ylläpitämiseen, taiteeseen, luonnonsuojeluun, sarjayrittämiseen ja huippuosaamiseen, vain muutamia asioita mainitakseni. Yhteistä heille on vain se, että niillä on tarpeeksi rahallista arvoa sen lisäksi, että se on miellyttävä tai mielenkiintoinen tai tyydyttävä agentille itselleen ansaitakseen vakavan ajan ja vaivan investoinnin (2010, 37–38). Hän huomauttaa myös, että ei riitä yrittää tehdä jotain objektiivisesti arvokasta, pitää todella onnistua siinä. Vizi tää on jo tosi länkkärimäistä meisinkiä.
ellauri285.html on line 325: Vaikutusvaltainen Platonin kääntäjä Friedrich Schleiermacher ei arvostanut tätä vuoropuhelua. Hän piti sitä "erittäin huonona teoksena Lachesin ja Charmidesin verrattuna". Olof Gigon arvioi sitä myös huonosti 1900-luvulla. Hän koki, että dialogi nojautui liian voimakkaasti sanapeleihin ja semantiikkaan.
ellauri285.html on line 327: Katollinen tomisti Peter Geach ei myöskään tykännyt. Hänen katolinen näkökulmansa oli olennainen osa hänen filosofiaansa. Hän oli kenties analyyttisen tomismin perustaja. Geach puolustaa tomistista kantaa, jonka mukaan ihmiset ovat pohjimmiltaan rationaalisia eläimiä, joista jokainen on luotu ihmeellisesti. Hän hylkäsi darwinistiset yritykset pitää järkeä ihmiskunnalle välttämättömänä, "pelkkänä sofismina, naurettavana tai säälittävänä". Hän kielsi kaiken kielenkäytön eläimiltä pelkkänä "käsimerkkien yhdistämisenä asioihin tai esityksiin". Tomi! Tuota et tee!
ellauri285.html on line 329: Hän väittää, että on olemassa yksi todellisuus, joka juurtuu itse Jumalaan, joka on lopullinen totuudentekijä. Jumala on Geachin mukaan totuus. Hänen sanotaan keksineen kuuluisan eettisen esimerkin jumissa olevasta kuopantekijästä, [ lainaus tarvitaan ] kun vastustetaan ajatusta, että voisi olla oikein tehdä abortti äidin pelastamiseksi.
ellauri285.html on line 349: Mary Robinson (s. 21. toukokuuta 1944) on irlantilainen poliitikko ja Irlannin ensimmäinen naispresidentti, joka hallitsi maata 1990–1997. Hän oli myös ensimmäinen Irlannin presidentti, jota ei valittu keskustaoikeistolaisen valtapuolueen Fianna Fáilin riveistä.
ellauri285.html on line 445: Paasilinnan erityisesti suosimia tyylilajeja olivat satiiri, essee ja aforistiikka, mutta häneltä ilmestyi myös matkakirjoja, romaani, omaelämäkerta, novelleja sekä historiallisia teoksia. Hänen tuotantoaan on käännetty ainakin 13 kielelle.
ellauri285.html on line 577: Josif Stalinin tytär Svetlana Allilujeva muutti Neuvostoliitosta takaisin Yhdysvaltoihin. Hän oli palannut maanpaosta kotimaahansa vain vajaat puolitoista vuotta aiemmin.
ellauri285.html on line 591: Mikkelin panttivankidraama. Berliinin muuri täytti 25 vuotta. Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Kohl sanoi juhlapuheessaan, etteivät Länsi-Berliinin asukkaat koskaan mukaudu muuriin ja piikkilankaan. Hän sanoi myös että Gorbazhov on kuin Goebbels. Itä-Saksan puoluejohtaja Erich Honecker puolestaan totesi muurin rakentamisen palvelleen rauhan asiaa.
ellauri285.html on line 599: Mordechai Vanunu (hepr. מרדכי ואנונו; s. 13. lokakuuta 1954) on israelilainen ydinteknikko ja rauhanaktivisti, joka paljasti Israelin ydinaseohjelman brittilehdistölle vuonna 1986. Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentit kaappasivat hänet Roomasta ja kuljettivat Israeliin, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen. Hän vapautui keväällä 2004 kahdeksantoista vuoden vankeuden jälkeen, mutta hän ei saa poistua Israelista.
ellauri285.html on line 696: Mitterrand palkizi pyllynnuolijansa liipalaapan diplomaattiposteilla, joissa sooloiltuaan Reggie joutui disponibiliteettiin kuin Heikki Brotherus. Mitterrand syntyi vuonna 1916 Jarnacin kunnassa Charenten departementissa läntisessä Ranskassa. Hän kasvoi konservatiivisessa ja katolisessa porvariperheessä, ja uskonnollista yksityiskoulua käyneen Mitterrandin ajatusmaailma oli 1930-luvulla oikeistolainen sekä nationalistinen. Hänen poliittinen uransa alkoikin liittymisellä äärinationalistiseen Croix de Feu -ryhmään. Hän myös kirjoitti L´Écho de Paris -sanomalehteen, joka vastusti istuvaa Léon Blumin vasemmistohallitusta. Sodan aikana hän työskenteli Vichyn hallituksen alaisuudessa. Myöhemmin hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä pitäen samaan aikaan virkaa saksalaismyönteisessä hallituksessa. Toisen maailmansodan jälkeen Mitterrand käänsi kelkkaa vähän liittyen keskustavasemmistolaiseen UDSR-puolueeseen Hän ohjasi puoluettaan vehen viele vasemmalle pitäen kuitenkin selvän pesäeron kommunisteihin.
ellauri285.html on line 698: Ranskan viidennen tasavallan aikana Mitterrand oli ehdokkaana presidentinvaaleissa Charles de Gaullea vastaan 1965, mutta hävisi. Hän oli jälleen ehdolla presidentiksi 1974 Valéry Giscard d’Estaingia vastaan, mutta hävisi jälleen, tosin varsin niukasti. Lopulta 1981 Mitterrandista tuli ensimmäinen viidennen tasavallan sosialistipresidentti, kun hän voitti selvästi kilpailijansa Giscard d’Estaingin.
ellauri285.html on line 701: Mitterrand tuli toimeen Helmut Kohlin kanssa, mikä paransi huomattavasti ranskalais–saksalaisia suhteita. Yhdessä he auttoivat synnyttämään Maastrichtin sopimuksen, joka allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992. Mitterrandin viimeinen presidenttikausi päättyi toukokuussa 1995. Hänen seuraajakseen valittiin Jacques Chirac.
ellauri286.html on line 119: Hänen mukaansa Ukrainan tilanteen kriisiytymisen yksi syy oli se, että viimeisen 25 vuoden aikana Ukraina ei analysoinut historiaansa eikä kehittänyt työkaluja, joilla selvittäisiin totalitarismin seurauksista. Nyt vapaaehtoisvoimin koottu ja ylläpidetty elektroninen arkisto tarjoaa kaikille pääsyn KGB-arkistoihin. Mutta tähän tilanteeseen pääsy vei vuosikymmeniä ja edessä on paljon työtä.
ellauri286.html on line 172: Tuntemattomana tammikuun päivänä kertoja istuu olohuoneessa teen jälkeen, polttaa tupakkaa ja lukee. Hän pohtii, että tulen sytyttävät hiilet muistuttavat häntä ritarien kavalkadista ja kääntää huomionsa pois näistä ajatuksista näkemällä mustan jäljen seinässä vaipan päällä. Hän ihmettelee, jäikö se naulasta, jota talon entiset vuokralaiset ripustivat pienoismallin.
ellauri286.html on line 174: Tarina pohjautuu alusta alkaen kotimaiseen kohtaukseen kertojan menneisyydestä, mikä luo välittömän kontrastin hänen ajatusten suunnalle. Hänen sotilaalliset assosiaationsa tulipaloon paljastavat hänen kiinnostuksensa meneillään olevaan sotaan, ja tämä merkin ensimmäinen esiintyminen osoittaa sekä hänen häiriönhalunsa että hänen yrityksensä rekonstruoida menneisyyttä. AKTIIVISET TEEMAT: Sotateeman kuvake Sukupuoliroolien teemakuvake Itse ja toinen teema -kuvake Aika ja muisti teemakuvake.
ellauri286.html on line 176: Päättäessään, että jälki oli liian suuri naulalla jätettäväksi, kertoja pohtii elämän mysteeriä ja ajatuksen epätarkkuutta. Hän kokoaa luettelon kaikesta elämästään menettämänsä omaisuudesta, mukaan lukien kirjansidontatyökalut, lintuhäkit, käsiurut ja jalokivet. Hän vertaa elämää hektiseen ja nopeaan matkaan metrolla, jossa hän suri sen tuhlausta, epämuodollisuutta ja satunnaista luonnetta.
ellauri286.html on line 177: Hänen pohdiskelut merkistä paljastavat, kuinka vaikeaa on ymmärtää jonkin asian koko historia vain sitä tarkkailemalla. Ihmishenkiä kuitenkin määrittelee menetys – jopa niinkin arvokkaat esineet kuin jalokivet katoavat. Hänen viittauksensa Tubeen osoittaa erityistä ambivalenssia teknologiaa ja nykyajan yrityksiä hallita luontoa ja rakentaa tehokasta teollista elämää kohtaan.
ellauri286.html on line 179: Kertoja tajuaa, että merkki ei ole reikä ja ihmettelee , onko se ruusunlehti. Hän vertaa vaippareunuksen pölyä pölyyn, joka hautasi Troyn, ja pitää itseään köyhänä taloudenhoitajana. Puu koputtaa ikkunaa ulkona, ja kertoja kuvaa Shakespearen istumassa nojatuolissa hänen kaltaisensa tulen edessä ja toivottelevansa keskeytyksetöntä elämää. Hänen Shakespearea koskeva historiallinen fiktionsa kyllästää häntä, ja hän kaipaa päästä miellyttävään ajatusketjuun, joka heijastaisi häntä hyvin.
ellauri286.html on line 183: Kertoja keskittyy minäkuvan käsitteeseen. Ihminen "pukee" jatkuvasti omaa hahmoaan mielessään, ja kertoja pohtii, mitä tapahtuisi, jos tämä romantisoitu sisäinen peili katoaisi. Jäljelle jäävät vain heijastukset vieraiden ihmisten silmissä omnibussissa, josta hän uskoo tulevien kirjailijoiden kirjoittavan. Hän pohtii myös yleistyksiä ja tapoja, jotka määrittävät ihmisen elämää, mutta muuttuvat ja katoavat sukupolvien yli, mikä saa hänet pohtimaan "laittomia vapauksia", joita ajan myötä voi tulla.
ellauri286.html on line 185: Viittaus minäkuvaan on ironista, sillä kertoja antaa hyvin vähän yksityiskohtia elämästään tässä tietoisuuden virrassa – jos tämä "romantisoitu kuva" kuitenkin viittaa hänen ajatuksiinsa oppineista miehistä ja sivilisaatiosta, myöhempi kuva tuntemattomista ihmisistä. Omnibussi vahvistaa tuossa sivilisaatiossa todellisuudessa esiintyvän vieraantuneisuuden ja anonymiteetin. Hänen hyppynsä yleistyksiin herättää jälleen kiehtovan sodan, vaikka hänen kyynisyytensä sivilisaatiosta johtaa heikkoon toivoon. Jos nykyiset tavat ovat vain "pukutettuja" versioita todellisuudesta, ajan kuluminen sallii muutokset tässä todellisuudessa ja vapautumispotentiaalin.
ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
ellauri286.html on line 248: Hän pyysi valtakunnansyyttäjää saattamaan tuolloin ulkoministerinä toiminut/neen Alexander Stubb/in (kumpis sen nyt pitikään olla?) rikosoikeudelliseen vastuuseen ja pyysi valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen kansanedustaja Heidi Hautalan venäläiselle uutistoimistolle antamasta lausunnosta, joka koski Viron miehityksen kieltämistä sisältävää kirjaa. No Stubb kyllä olisi kuulunutkin kalterien taa, sori siitä. Eikä Hautalankaan pusissa ole jauhot puhtaita.
ellauri286.html on line 284: Myöskään kuvia ei saanut lisätä, eikä karttoja, niitä ei myöskään saanut päivittää. Solzhenitsyn tiesi, mistä puhui. Hän oli ollut kiven sisässä, eikä aiheetta.
ellauri286.html on line 339: Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani. Aro pyrki vuonna 2016 keräämään joukkorahoitusts 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle,
ellauri286.html on line 355: Facebookissa häntä syytettiin Ukrainan verenvuodatuksesta, hänen ulkonäköään ja mielenterveyttään arvosteltiin (ei se kyllä ole puolixikaan niin terve eikä yhtään yhtä heruttava kuin mä, ja kengännumerokin pienempi), hänen juttujaan vääristeltiin ja hänen toivottiin muun muassa kuolevan uraanimyrkytykseen. Hänen sähköpostinsa täyttyi Putin on paras -viesteistä.
ellauri286.html on line 356: Hänelle soitettiin uhkauspuheluita ulkomailta, häntä häirittiin seksuaalisesti verkossa, hänen yksityiselämäänsä ja perhesuhteita tongittiin ja hän sai salaisesta numerosta tekstiviestin, jonka lähettäjä esiintyi Aron 20 vuotta sitten kuolleena isänä. Aron “isä” kertoi viesteissä, ettei hän ole kuollut, vaan “tarkkailee” Aroa.
ellauri286.html on line 367: Tuohon aikaan sananvapauden rajoittamisen keinot olivat selvät. Se katkaisi esimerkiksi isosetäni, Gustas Põldmannin julkaisu-uran. Hän toimi neuvostoaikana Tartossa opettajana, mutta oli myös luontoesseitä kirjoittava kirjailija.
ellauri286.html on line 368: Hänen esseensä olivat erittäin suosittuja, koska ne kertoivat virolaisesta luonnosta ja virolaisesta luonnosta kertovien esseiden ostaminen ja lukeminen oli passiivista vastarintaa, sen ajan kliktivismiä. Hänen julkaisu-uransa loppui siihen, kun hänen kustantajansa ilmoitti että julkaisua ei voi jatkaa, ellei hän lisäisi edes pientä kiitosta Leninille. Hän kieltäytyi. Eikä häntä enää julkaistu. (Kiittämätön kaveri. Sai sentään juttunsa julki ilmaisexi, ei tarvinnut kerätä joukkorahoitusta. Toisaalta ei kyllä sitten tienannutkaan kuten Jessikka.)
ellauri286.html on line 377: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
ellauri286.html on line 387: Shishkin vertaa kirjoitusprosessia verensiirtoon: "Jaan lukijani kanssa elämän tärkeimmän olemuksen. Mutta meillä on oltava sama veriryhmä." Hän vastusti Venäjän vuoden 2022 hyökkäystä Ukrainaan ja kirjoitti The Guardianissa, että "Putin tekee hirviömäisiä rikoksia kansani, maani ja ennen kaikkea minun nimissä" ja sanoi, että "Putinin Venäjällä on mahdotonta hengittää. Poliisin haju. Kenkä on liian vahva. Täältä alpeilta käryn näkee selvästi haistamattakin."
ellauri286.html on line 397: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
ellauri286.html on line 519: Sofi Oksanen kasvoi Jyväskylässä. Hänen isänsä on suomalainen sähkömies, äiti virolainen diplomi-insinööri, joiden tapaamista Oksanen sivusi esikoiskirjassaan Stalinin lehmät.
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri288.html on line 83: Sekä Suomessa että Virossa 1930-luku oli äärioikeiston juhlaa, ja varsinkin Virossa sen ajan vallanpitäjät olivat presidentti Konstantin Pätsin johdolla sangen viehättyneitä fasistisesta vallankäyttömallista. Natseja he eivät ilmeisesti olleet, mutta toisen maailmansodan melskeissä he olivat liitossa natsien kanssa. Puna-armeija syöksi nämä voimat vallasta, ja monet sen ajan vallanpitäjät lähtivät maanpakoon (jos olisin ollut maan hallinnossa saksalaisvallan aikaan, minäkin olisin lähtenyt). Ulkomailta käsin virolaiset lähtijät liittoutuivat kylmässä sodassa USA:n puolelle, ja heihin kuului myös Etelä-Virossa suuria maa-alueita omistanut Ilveksen suku. Nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli CIA:n hallitseman kylmän sodan aikaisen Radio Free Europen propagandatykki. Tästä entisestä sangen arrogantista meppikollegastani, joka oli paluumuuttaja ja jolle palautettiin suvun maat, sanon kuin Sofi Oksasen kuvaamistaan suomettuneen Suomen suhteista Venäjään: Viron presidenttinä hän ei ole kyennyt luomaan uutta kieltä ja termistöä Venäjään liittyvälle julkiselle puheelle. Hän on Amerikan agentti eivätkä hänen neuvopäästönsä vastaa Suomen olosuhteita ja kansallista etua. Suomessa media pitää huolen siitä, että sekä Venäjä että sen presidentti (suomensukuinen Tverin karjalainen?) Vladimir Putin on saatanallistettu siinä hengessä, että pukkaa taas uutta sotaa. Ilman median luomaa Venäjä-vastaista kansallista mielipideilmastoa eivät Suomen Nato-haukat voi viedä maatamme sotaan ja mukaan vieraiden valtojen sotiin.
ellauri288.html on line 99: Tallinnassa Oksanen käy paikoissa, jotka liittyvät uuteen Kun kyyhkyset katosivat -romaaniin. Hän laskeutuu mm. Pagarin pahamaineisen KGB-vankilan kellareihin ja hankkii tietoa virolaisista, jotka kirjoittivat työkseen neuvostopropagandaa. Nyt on jälellä vain puolivillaisia puolivirolaisia, jotka kirjoittavat työxeen länsipropagandaa ja ryssävihalla pippuroituja viihderomaaneja. Tienestit on kyllä paremmat.
ellauri288.html on line 110: 42-vuotiaalta kirjailijalta ilmestyy tänään kuudes romaani, Koirapuisto. Sen takia hän on haastattelussa eikä kotona Kalliossa parantelemassa oloaan. Pohja se on minunkin säkissäni. Työmatkapäiviä on noin sata vuodessa. Minulla on Kalliossa iso työhuone, jossa voin keskittyä vain kirjoittamiseen. Silloin en juuri tapaa muita ihmisiä. Nukun pitkään ja rauhallisesti enkä juuri syö. Jääkarhunaaras voi olla vuoden syömättä kun jää on pirstaleina. Nyt eletään pirstaleista aikaa. Yöunet jäivät edellisenä yönä muutaman (n. 7) tunnin mittaisiksi. Silloin kun Sofi ei kirjoita, hän ”rännittää” television suoratoistopalveluiden sarjoja. Hän pitää Yle Areenan sympaattisesta Poldarkista. Narsistista naisia ja namusia miehiä. Edellisenä päivänä, sunnuntaina, Sofi valmisti kilokaupalla itse kehittelemäänsä kaalisalaattia, jotta aviomiehellä on kotona viikoksi syötävää, kun haastattelut ja kirjanjulkaisu pitävät miehen kiireisenä. Kyllä kaali miehen tiellä pitää.
ellauri288.html on line 136: "Tila ei ollut suuri, mutta tila kuitenkin. Skafferikin oli. Ei oltu rotinkaisia." Viron metsäveljet armahdettiin Josif Stalinin kuoleman jälkeen 1952. Itsepäisestä maanviljelijästä tuli kolhoosilainen. ”Oli varmasti raskasta palata, kun omaisuus oli menetetty. Elämä alkoi ikään kuin nollasta.” "Virolaisen sukuni tragediaan kuuluu se, että isoisäni vanhempi veli värvättiin puna-armeijaan ja hänestä tuli neuvostosotilas, suuren isänmaallisen sodan sankari." Sofi Oksanen vierasti isosetäänsä lapsena.”Hän ei ollut mikään miellyttävä tyyppi. Hän oli juoppo. Ja punikki. Lapset vierastavat niitä."
ellauri288.html on line 184: Vladimir Putin ei ole hullu, ja asialla spekulointi vie huomion olennaiselta. Hänen lisäxeen Stalin on kohonnut maassa supertähdeksi, ja tämän erehdyxiä pitää Venäjällä ongelmana koko ajan pienenevä vähemmistö.
ellauri288.html on line 202: Menestyskirjailija Sofi Oksanen, 41, on mieltynyt miljoonaomaisuudestaan huolimatta Helsingin Sörnäisten boheemiin ilmapiiriin. Hän asuu miehensä Juha Korhosen, 45, kanssa 90-neliöisessä kolmiossa lähellä Sörnäisten metroasemaa.
ellauri288.html on line 206: Sörnäinen tunnetaan meluisana alueena, mutta Seiskan haastatteleman perheenäidin mukaan Sof IIIin hermoja raastavat eniten pienet taaperoikäiset lapset. – Sofi ei tervehtinyt koskaan, vaan kiirehti ohitsemme aina vauhdilla. Hän vain huuteli, että meistä lähtee kamala meteli, jonka on loputtava. Sofi oli aggressiivinen, eikä hänen kanssaan voinut keskustella. Hän oli heti hyökkäystilassa kuin Ukrainaan aggressoiva putinisti.
ellauri288.html on line 216: – Juha oli kovin ujo ja vähäpuheinen. Hän kertoi aina, kuinka Sofi ei kestä lainkaan meteliä ja toivoi meidän olevan hiljempaa. Alkuillasta tapahtuvan imuroinninkin oli kuulemma loputtava. Ezä viizizä.
ellauri288.html on line 248: Sofi Oksanen paljastaa iltapukunsa löytyneen alerekistä – osallistuu Linnan juhliin "mahtavalla mielellä". Suomen itsenäisyys merkitsee kirjailija Sofi Oksaselle muun muassa sanan ja ansaizemisen vapautta. Oksanen kertoo kiertueella puhuttaneen Ukraina ja Venäjä sekä Suomen asema Venäjän rajanaapurina. Hän kuvailee keskusteluilmapiirin parantuneen ryssävihan kuohahdettua.
ellauri288.html on line 287: Mukava lukukokemus! Kiihkeä jännitys tarttuu lukijaan ensimmäisistä riveistä lähtien. Oksanen on narukävelijä. Hän kexii kivat yksityiskohdat (mm. runkun popsinta) ja antaa niille vaaditun painon ja merkityksen. Sofi Oksanen on tällä vahvalla, kirjallisella kerronnallaan antanut meille ainutlaatuisen näkemyksen Viron nykyhistorian lisäksi. Lävistävästi ja armottomasti hän paljastaa julmien poliittisten hallintojen inhimillisen haitan. Dagsavisen, Norja
ellauri288.html on line 322: Joskus siitä tulee suorastaan kuvottavaa, mutta kirjoittaja saa kuvootuxen näyttämään sekä luonnolliselta että siedettävältä. Jopa pornografiset kohtaukset ovat samalla tavalla niin julmia kuin ne ovat tarpeellisia. Hän uskaltaa olla sekä fyysinen että aistillinen… menettämättä koskaan romaanin vahvaa poliittista ankkurointia. Sf Magazin, Saksa
ellauri288.html on line 338: Hän osoittaa, kuinka helposti voi tulla uhri, siirtyä uhrista rikoksentekijäksi ja olla rikollinen, sillä näiden kolmen välillä vallitsevat epävarmat rajat. Me sakemannithan sen tiedämme omasta kokemuxesta. Main-Echo, Saksa
ellauri288.html on line 389: Kun taas Zaran viha syntyy, kun hänen elämässään tapahtuu kohtalokas käänne: Zara joutuu mukaan paskamaisen ihmisen (miehen) johtamaan prostituutiorinkiin. Hänen elämästään viedään kaikki hänelle tärkeä, häntä alistetaan ja oikeudet riistetään. Zara kokee fyysistä ja henkistä väkivaltaa päivittäin. Hänen vihansa ei tosin syty samantien, mutta hirveiden kokemuksien ja jatkuvan pelon aiheuttamana hänen sisäinen vihansa alkaa kasvamaan.
ellauri288.html on line 411: Hänen äitinsä oli virolainen "tanssija" ja isänsä Jerry Bonifacy Edward Kaplinski, puolalainen Tarton yliopiston filologian professori, jonka Neuvostoliiton joukot pidättivät ja kuoli nälkään Neuvostoliiton työleirillä vuonna 1945. Hänen isosetänsä oli puolalainen taidemaalari ja poliittinen aktivisti Leon Kapliński.
ellauri288.html on line 453: Kaplinski koki olevansa "rajamaan" (ei kuitenkaan Ukrainan) ihminen. Hänen oli vaikea määritellä itseään kansallisuuden, ammatin, erikoisalan, uskonnon tai maailmankatsomuksen suhteen. Uskontojen suhteen vastaus oli synkretia, sillä hän löysi marxismi-leninismin vastapainoksi idän uskonnot.
ellauri288.html on line 455: Kaplinskin runoissa ja esseissä näkyi hänen kiinnostuksensa ympäristökysymyksiin, kielen filosofisiin kysymyksiin, klassiseen kiinalaiseen runouteen ja filosofiaan, buddhalaisuuteen ja esikristilliseen virolaisuuteen.lähde? Hän oli katolinen käännynnäinen kuten Timo Soini.
ellauri288.html on line 457: Kaplinski opiskeli hyödytöntä kielitiedettä Tarton yliopistossa ja työskenteli kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana. Hänellä oli merkittävä osa neuvostomiehityksen vastaisessa kansalaisliikkeessä 1980-luvulla. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen eli Viron uudelleenitsenäistymisen alkuvuosina 1992–1995 Kaplinski oli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.
ellauri288.html on line 459: Kaplinski huomasi kesäkuussa 2020 sairastavansa ALS-tautia.Hän kuoli 80-vuotiaana seuraavana vuonna 2021. Ilta tuo kaiken takaisin.
ellauri288.html on line 468: Kaplinski on monikielisyyteen pyrkivänä kirjailijana kirjoittanut runoutta ja kolumneja suomeksikin. Hän on kirjoittanut runoja ja yrittänyt kirjoittaa proosaakin englanniksi. I am a little boy. Aika ja ympäristö on niin vihamielinen runoudelle. Hänhän on kasvanut ja elänyt koko elämänsä sosialismin laboratoriossa. Hän on lukenut paljon ja hänen älykkyytensä on poikkeuksellista. Hän näkee oman erikoisuutensa paradoksina. Jumalan mukaan hän on apostoli Paavalin sanoin skandaali ja typerys.
ellauri288.html on line 469: Hän aavistaa, että isäntä (Stalin) toivoi jostain uskontoon liittyvästä syystä lunastavansa pahan yrittämällä tehdä ihmisistä koiran kaltaisia.
ellauri288.html on line 474: Hän tunnustaa itselleen läheisexi vain buddhalaisuuden, koska siinä on tilaa kaikille kärsiville olennoille, kärpäsillekin, ei vain apinoille ja niiden koirille. Apinaa Hektor pitää evoluution poikkeamana, sairastuneena kärpäsenä, joka on haastanut luonnon ylpeydessään.
ellauri288.html on line 486: Myös Silm koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä realistis-psykologisessa osassa kerrotaan teologi I:n tarina Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa ylioppilastoverin silmin. I:stä tuntuu, että häntä seuraa salaperäinen Silm. Hän aloittaa teologian opinnot, tekee kuten monet muutkin vähän yhteistyötä KGB:n kanssa päästäkseen ulkomaille, tunnistaa itsestään gnostikot ja kabalistit, joiden avulla hän yrittää kavaltaa vainoharhaisen Silmin. Mutta kertomuksen toisessa osassa selviää, Silmä ei ole KGB eikä mikään muukaan salainen järjestö, vaan mm. Yhdysvaltain dollariin ikuistettu Mordorin paha silm.
ellauri288.html on line 503: Tässä jaxossa Jaan hörhöilee pahasti idealismin lavalla tiellä. Novellin lopussa R kuolee psykiatrisessa sairaalassa hölmö hymy kasvoillaan. Hänen elämänsä viimeiset kuukaudet ovat kuluneet pitkiä numerosarjoja kirjoittaessa ja mutistessa yksinään. Eikö rotukoiran aika muuten kulu.
ellauri288.html on line 506: Hän on nimittänyt 1900-lukua taiteen vuosisadaksi nähden vahvaa esteettistä viehätystä suurissa maailmankatsomuksissa kuten natsismi ja bolsevismi. Näin voimmekin kenties aavistaa hänessä tuota alussa mainittua naiiviutta.Onko olemassa Elämän Jumala ja onko tällä jumalalla jumalaa jne, onko lumalien joukko kenties sellainen vahvasti saavuttamaton kardinaali jotka saivat pujopartaa syövän jyrisevän loogikon kuumumaan.
ellauri288.html on line 521: Fantastic balladi "ilmalaiva" kirjoitti ja julkaistaan painettuna 1840. Tekijän tekstiä ei ole säilynyt. Tämä on vapaa käännös työ "aavelaivan" German Romance Seidlitz. Tuote Lermontov osissa vaikutteita käännös V. Žukovski 1836 balladi "Night Parade" saman runoilija. Uskotaan, että Mikhail Lermontov kirjoitti runon pidätyksen aikana. Hän sai siellä jälkeen kaksintaistelussa ranskalainen upseeri. Runoilija oli monimutkainen tunteita henkilökohtaisista asioista ja Ranska, joka petti hänen keisari.
ellauri288.html on line 525: ilmalaiva Lermontov Autiolla saarella, hän nousee alta hautakivi. Harmaan lievetakki Napoleon marssi nopeasti nousee ohjauspyörän ja lähetetään makea Ranskan, pikku poika, hänen kirkkautensa. Hän on vuosien mittaan ei ole muuttunut ja on valmis toistamaan torjumiseksi polku. Kun hän palasi, hän kehotti kannattajia ja lennoilla. Kukaan vastasi hänen soittaa. Joku haudattu hiekkaan Afrikan, joku - Lumen alla Venäjä, joku pysyi ikuisesti aloilla Elben, joka oli pettänyt häntä.
ellauri288.html on line 527: Venäjällä ja Ranskan ajattomuuden, jossa ei ollut mitään sankarillista. Ei mitään niinä vuosina (1838 - 1840) Mikhail työskenteli pala "Aikamme sankari". Hänen luonteensa oli älykkyyttä ja voimaa palvella isänmaan, vaan liittää ne piti mennä minnekään. Ja sankarillinen hahmo, joka näyttää "ilmalaiva", gasps, vaikka todellinen Ranskassa, mikä muuttaa kuninkaat, mutta ei muuta mieletön juhla elämän. Unohdettu loistoa ja voittoja kantoi maan kunniaa. Satunnaiset persoonallisuus ei ole mitään tekemistä täällä.
ellauri288.html on line 529: Ilmalaivan Lermontov analyysi menee näin: Kuulivat hänen huokaus, jopa katkeria kyyneliä kihosivat silmänsä. Valkenee, ja alus odottaa häntä. Sankari lähtee Paluumatkalla petti odotuksissaan. Hän kokee vain murheen hellittämätön aika on tuhonnut kaiken arvon henkilölle tässä maailmassa: koettu sydämen ja sielun, kuljettaa pois rakkaansa tuhosi muisti sankarillisen menneisyyden ja viime maailmanmaine keisari. Yleensä - romahtaminen toiveita ja illuusioita. Sic transit gloria mundi (siis kulkee kunniaa maan).
ellauri288.html on line 531: Balladi kirjoitettu amphibrach, joka koostuu kolme jalkaa. On se linja 72, joka on jaettu 18 jakeita. Kussakin 4 riviä. Amphibrach rytmi luo yksitoikkoisuus, rutiinia murtuu intohimoa tai iloa. Usein toistoja, kahina, kuten meren aaltoja, luo olemassaolon kiertokulkuun. Jae osuu toisiinsa, kuten aaltoja meren hiekkaa, korostaen, että vuosittaiset rituaali. Keisari Way toistuu joka vuosi, mutta hän ei tiedä, mitä tapahtui maailmassa, hän etsii viimeiset: kutsuu omat sotilaat ja lennoilla, kääntyy hänen poikansa ja odottaa hänen saapuessaan. Hänet mitään valituksia sanottuna kukaan kutsuu nimeltä. Tämä on kutsu yksinäinen autiomaassa. Edelleen, muistot entistä erityisiin maantieteellisesti tarkkoja, mutta aika kuluu voitosta tappioon.
ellauri288.html on line 567: Höyhensarjan mukaan asian laita ei ole näin. Hän kertoo tekevänsä noin puolet kotitöistä, mutta omalla tavallaan.
ellauri290.html on line 818: Hannah Szenes (usein anglosaxittuna Hannah Senesh tai Chanah Senesh; heprea: חנה סנש; unkari: Szenes Anna; 17. heinäkuuta 1921 – 7. marraskuuta 1944) oli runoilija ja israelilainen terroristi, ts. Special Operations Executiven (SOE) jäsen. Hän oli yksi 37 juutalaisesta SOE:stä Mandaatti Palestiinasta, jotka britit hypähdyttivät laskuvarjolla Jugoslaviaan toisen maailmansodan aikana auttamaan natsien vastaisia joukkoja ja lopulta pelastamaan Unkarin juutalaisia, jotka oli karkotettavissa Saksan Auschwitzin kuolemanleirille. Unkarin santarmit pidättivät Szenesin Unkarin rajalla, koska hänellä oli taskussaan brittiläinen merkkilähetin. Hänet vangittiin ja kidutettiin, mutta hän kieltäytyi paljastamasta yksityiskohtia tehtävästään. Lopulta hänet tuomittiin ja teloitettiin ampumajoukolla. Häntä pidetään kansallisena sankarittarina Israelissa, mutta The Guardianin mukaan hänet on suurelta osin unohdettu syntymäpaikalleen Unkarissa. Israelissa hänen runoutensa tunnetaan laajalti, ja hänen mukaansa on nimetty Yad Hana -kibbutz sekä useat kadut.
ellauri290.html on line 820: Szenes syntyi Budapestissa 17. heinäkuuta 1921 assimiloituneeseen juutalaisperheeseen Unkarissa. Hänen isänsä Béla, tunnettu toimittaja ja näytelmäkirjailija, kuoli hänen ollessaan lapsi. Hän asui edelleen äitinsä Catherinen ja veljensä Györgyin kanssa. Hän ilmoittautui protestanttiseen yksityiskouluun tytöille, joka hyväksyi myös katolisia ja juutalaisia oppilaita; Katolisen ja juutalaisen uskonnon edustajien oli kuitenkin maksettava kaksinkertainen ja kolme kertaa protestanttien maksama summa. Sen jälkeen kun hänen äitinsä piti sitä liian kalliina, Szenes julistettiin "lahjakkaaksi opiskelijaksi" ja hänen annettiin maksaa vain kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna.
ellauri290.html on line 826: Szenes jatkoi matkaa ja suuntasi kohti Unkarin rajaa. Rajalla unkarilaiset santarmit pidättivät hänet ja hänen toverinsa (ne partisaanit, SOE miehethän jänistivät), ja he löysivät hänen brittiläisen sotilaslähettimen, joka tapasi kommunikoida SOE:n ja muiden partisaanien kanssa. Hänet vietiin vankilaan kuin pyhä Paavali, riisuttiin, sidottiin tuoliin, sitten ruoskittiin ja nuhdeltiin kolme päivää. Hän menetti useita hampaita pahoinpitelyjen seurauksena. Vartijat halusivat tietää hänen lähettimensä koodin, jotta he voisivat selvittää, keitä laskuvarjohyppääjät olivat, ja saada muut ansaan. Budapestin vankilaan siirrettyä Szenesiä kuulusteltiin ja kidutettiin toistuvasti, mutta hän paljasti vain nimensä ja kieltäytyi antamasta lähettimen koodia, vaikka hänen äitinsä oli myös pidätetty. He uhkasivat tappaa hänen äitinsä, jos tämä ei suostuisi yhteistyöhön, mutta hän kieltäytyi. (No ei äitiä kuitenkaan tapettu, Hanna vain. Se oli bluffia.) Szenes´ little song about beaches near Tel Aviv (ex-Jaffa) is still a favorite in Israel.
ellauri294.html on line 82: Samaan aikaan toisaalla kun Wilhelm Walloittaja walloitti Englannin, julmat selzhukkisulttaanit lähti liikenteeseen länteenpäin. Siitä kertoo tv-sarja Heräämisen kuvaus: Suuret seldžukit. Eletään vuotta 1072. Turkkilaiset selcukit elivät vaikeita aikoja kuin Akun puhuva koira. Sisäiset konfliktit heikensivät heidän vahvuuttaan, jonka ulkopuoliset viholliset käyttivät heti hyväkseen. Mutta kun viisas hallitsija sulttaani Melik Shah tulee valtaan, tilanne alkaa muuttua parempaan suuntaan. Hänen ansiosta Seldžukkien valtakunta valloittaa uusia alueita, kasvaa uskomattoman suureksi ja vahvistaa siten valtaansa. Melik jäi historiaan paitsi rohkeana soturina, myös teiden rakentajana, moskeijana sekä tutkijoiden ja runoilijoiden suojelijana.
ellauri294.html on line 117: Atatürkin ansiosta mainoxissakin keekoili viimeisimmän muodin mukaan puettu hoikka nainen julkea, emansipoitu ilme kasvoilla. HV Morton on iloinen mutta hiukan haikea. Hauskempi oli ennen istua haaremissa fezipäisenä. Hän on kuitenkin huumorintajuinen ja tavallaan aika herttainen. Suo naisille emansipaationsa kun ne näyttävät siitä tykkäävän.
ellauri294.html on line 296: Ote Ilmestyskirjan luvusta 13 sanoo: "Joka ymmärtää, laskekoon pedon luvun merkitys, sillä se on ihmisen luku. Hänen numeronsa on 666."
ellauri294.html on line 312: Lähellä 80 minuutin matkapuhelintallenteen loppua illallisesta Parmas esittelee Trumpille hänen mukaansa lahjan "Ukrainan päärabbilta" ja eräiltä Israelin rabbeilta. Hän selittää, että geometrian mukaan DJ Trumpin nimen kirjainten summa on 357, mikä on lähes sama kokonaismäärä kuin heprealaisen messiaan sanan kirjainten, 358. Yxi ääni sinne tänne, mitä väliä.
ellauri294.html on line 416: Hän [Ctesias] puhuu myös toisesta miesten rodusta, jotka tunnetaan nimellä Monocoli, joilla on vain yksi jalka, mutta jotka pystyvät hyppäämään yllättävän ketterästi. Samoja ihmisiä kutsutaan myös Sciapodaiksi, koska heillä on tapana makaa selällään äärimmäisen kuumuuden aikana ja suojautua auringolta jalkojensa varjolla.
ellauri294.html on line 450: Korintti sijaizee Peloponneesoxen peukalontyvessä. Vanha Korintti vehkeili Spartan kanssa peloponneesolaissodissa. Sen säkittivät roomalaiset 146 eKr ja rakensivat uuden 44 ekr. Uudestakin tuli paheiden pesä, jossa länsi ja itä vaihtoivat pornokuvia. Kaupunkiin liittyvät ainakin Sisyfoksen, Bellerofonin ja Pegasoksen sekä Medeian pornovideot. Bellerofon (m.kreik. Βελλεροφῶν, Bellerofōn; lat. Bellerophon) oli kreikkalaisen mytologian suurimpia sankareita ja hirviöiden lyöjiä ennen Heraklesta. Hänen suurin saavutuksensa oli Khimairan (pedon, jolla oli leijonan pää, vuohen ruumis ja käärmeen häntä eli cocktail), sekä velipojan paloittelu. Kuninkaan vaimo yritti maata hänet väkisin. Bellen ylpistyttyä suorituxistaan Zeus lähetti paarman puremaan Pegasosta, joka heitti hybridin selästään. Bellerofon eli loppuelämänsä raajarikkona. Kimaran ja Pegasoxen paloista tuli Hesekielin enkeli. Korintin Länsisatama oli Lekhaion ja Vuosaari Kenkhrea. Isoja maanjärjestyxiä mm. 1858, 1928 ja 1981. Korintit on hyviä mutta niissä on siemeniä. Niitä sai faffalla Maurinkadulla jouluna.
ellauri294.html on line 498: Harvinaisen elävä esitys Big Mama "Pöllö" Thorntonilta. Hän oli ensimmäinen Koirakoiran laulaja. Laulu teki tähden hänestä muttei tehnyt hänelle yhtään rahaa siitä.
ellauri294.html on line 527: Kun nuori punakettu on jäänyt orvoksi, Big Mama pöllö (Thornton) ja hänen ystävänsä, Dinky peippo ja Boomer (sic) tikka, järjestävät hänet adoptoitavaksi ystävälliselle maanviljelijälle nimeltä leski Tweed, joka antaa hänelle nimen Tod. Sillä välin hänen naapurinsa, metsästäjä Amos Slade, tuo kotiin nuoren koiranpennun nimeltä Copper ja esittelee tämän metsästyskoirallensa Chiefille, joka ensin ärsyttää häntä, mutta oppii sitten rakastamaan häntä. Eräänä päivänä Tod ja Copper tapaavat ja heistä tulee parhaita ystäviä, jotka lupaavat ikuisen ystävyyden. Amos turhautuu Copperiin, koska se vaeltelee jatkuvasti leikkimään, ja laittaa hänet hihnaan. Leikkiessään Kuparin kanssa pipu ulkona, Tod herättää vahingossa päällikön. Amos ja päällikkö jahtaavat häntä, kunnes Tweed pysäyttää heidät. Riidan jälkeen Amos uhkaa tappaa Todin, jos tämä loukkaa jälleen hänen omaisuuttaan. Metsästyskausi tulee ja Amos vie Chiefin ja Copperin erämaahan väliaikaisesti. Sillä välin Big Mama, Dinky ja Boomer yrittävät selittää Todille, että Copperista tulee pian hänen vihollisensa. Hän kuitenkin naiivisti vaatii, että he pysyvät ystävinä ikuisesti. Seuraavana keväänä Tod ja Copper saavuttavat aikuisuuden ja keskinäisen sukupuolionnen.
ellauri294.html on line 533: Vincent Canby The New York Timesista väitti, että elokuva "ei riko mitään uutta, paizi tietysti toi interraciaalinen homostelu", mutta kuvaili sitä "kauniksi, hellittämättömän pirteäksi, vanhanaikaiseksi Disney-sarjakuvaksi, joka on täynnä pomppivia kappaleita, jotka ovat positiivisia. tahmeampi kuin Krazy Glue, ja sitä soittavat eläimet, jotka ovat antropomorfisempia kuin ihmiset, jotka joskus esiintyvät." Hän kommentoi edelleen, että elokuva "on täynnä omituista ja kansanomaista dialogia. Siinä on myös huipentuma, joka voi hyvinkin pelotella päivänvalot pois yleisön pienemmiltä tytöiltä, vaikka kaikki päättyy hyvin. Vanhemmat, jotka eivät pidä imelästä Disney-ohjauksesta tuskin tykkeevät nähdä elokuvan, mutta jos huomaavat, että heidän on joka tapauksessa pakko olla, voivat rohkaista toisiaan tietäessään, että esitysaika on 83 minuuttia."
ellauri294.html on line 535: Los Angeles Timesin Sheila Benson kehui animaatiota, mutta kritisoi tarinaa sen liian turvallisesta esittämisestä. Hän myönsi, että kirjoittajat "suojelivat meitä tärkeiltä asioilta: raivolta, tuskalta, menetykseltä. Näillä valheilla, jotka on tehty omaksi parhaaksemme, ne tietysti rajoittavat myös mahdollista kasvua." David Ansen Newsweekistä totesi: "Aikuiset saattavat värähtää joistakin tahmea-suloisista kappaleista, mutta elokuvaa ei ole tarkoitettu aikuisille."
ellauri294.html on line 537: Time - lehden Richard Corliss kehui elokuvaa sen älykkäästä ennakkoluuloista kertovasta tarinasta. Hän väitti, että se osoittaa, että puolueelliset asenteet voivat myrkyttää jopa syvimmät suhteet, ja sen katkeransuloinen loppu antaa yleisölle voimakkaan ja tärkeän moraalisen viestin. Chicago Sun-Times -lehden Roger Ebert kehui myös sitä sanoen: "Kaikista tutuista ominaisuuksistaan huolimatta tämä elokuva merkitsee jotain lähtökohtaa Disney-studiolle, ja sen liike on mielenkiintoiseen suuntaan. Kettu ja Koira on yksi niistä suhteellisen harvoista Disneyn animaatioominaisuuksista, joka sisältää hyödyllisen opetuksen nuoremmalle yleisölle. Se ei ole vain söpöjä eläimiä ja pelottavia seikkailuja ja onnellinen loppu; se on myös melko harkittua mietiskelyä siitä, kuinka yhteiskunta määrää sukupuolisen käyttäytymisemme ja poliittisen kantamme."
ellauri294.html on line 542: Animated Movie Guide -oppaassa Jerry Beck piti elokuvaa "keskiarvoisena". Hän kuitenkin tunsi elokuvan luottavan liikaa "kaavan söpökkyyteen, kaavakomedian helpotukseen ja jopa kaavan luonnehduksiin". Kaiken kaikkiaan hän piti sitä "viehättävänä" toteamalla, että se on "lämmin ja täynnä persoonallisia hahmoja" ja että se "lähestyi toisinaan vanhaa Disneyn taikuutta".
ellauri294.html on line 544: Craig Butler All Movie Guide -oppaasta totesi, että se oli "lämmin ja huvittava, joskin hieman tylsä, Disneyn animaatiokaanonia". Hän kutsui sitä myös "tavanomaiseksi ja yleisesti ennustettavaksi", jolla on ongelmia tahdistuksessa. Hän kuitenkin kehui sen huipentumaa ja animaatiota sekä loppua.
ellauri294.html on line 564: Kupari, risteytetty verikoira, oli kerran suosikki isäntänsä metsästyskoiralaumasta maaseudulla. Hän tuntee kuitenkin nyt olevansa uhattuna Päällikön, nuoremman, nopeamman musta- ja tan-coonhoundin takia. Copper vihaa Päällikköä, joka ottaa Copperin paikan lauman johtajana. Karhunmetsästyksen aikana päällikkö suojelee Mestaria, kun karhu kääntyy häntä vastaan, kun taas Copper pelkää karhua liian kohdatakseen hänet. Mestari jättää Copperin huomioimatta ylistääkseen päällikköä, ja Copperin viha ja mustasukkaisuus kasvavat.
ellauri294.html on line 566: Tod on punainen (kommunisti)kettu, jonka yksi hänen äitinsä ja pentuekaverinsa tappaneista ihmismetsästäjistä kasvatti lemmikiksi. Tod nauttii aluksi elämästään, mutta saavuttaessaan sukukypsyyden hän palaa luontoon. Ensimmäisen vuoden aikana hän alkaa rakentaa aluettaan ja oppii kiertotekniikoita paikallisten maatilan koirien metsästyksestä. Eräänä päivänä hän törmää Mestarin taloon ja huomaa, että hänen läsnäolonsa saa ketjutetun koiralauman turhautuneeseen kiihkoon. Hän alkaa iloitsemaan heidän pilkkaamisestaan, kunnes eräänä päivänä päällikkö katkaisee ketjunsa ja jahtaa häntä. Mestari näkee koiran pakenevan ja seuraa kuparia. Päällikön jäljittäessä taitavasti kettua, Tod pakenee rautatietä pitkin junan lähestyessä odottaen hyppäämistä turvaan viime hetkeen asti. Päällikkö kuolee junassa.
ellauri294.html on line 572: Mestari viettää suurimman osan ajastaan alkoholin juomiseen, ja ihmiset alkavat saada hänet muuttamaan vanhainkotiin, jossa koirat eivät ole sallittuja. Eräänä kesänä raivotautiepidemia leviää kettukantaan. Kun yksi tartunnan saanut kettu hyökkää ihmislapsia vastaan, samat ihmiset lähestyvät Mestaria ja pyytävät hänen apuaan kettujen tappamisessa. Hän käyttää ansoja ja myrkkyä yrittääkseen tappaa niin monta kettua kuin mahdollista; myrkky tappaa kuitenkin myös kotieläimiä. Kun ihmislapsia kuolee syödessään sitä, ihmiset poistavat kaiken myrkyn, sitten mestari järjestää metsästyksen, jossa suuri joukko ihmisiä joutuu jonoon ja kävelee suoraan metsään huuhtoen kettuja ammuttavaksi. Ikääntyvä Tod pakenee kaikkia kolmea tapahtumaa sekä yritystä pakottaa häntä sexuaaliaktiin vinttikoirien kanssa.
ellauri294.html on line 574: Eräänä aamuna Todin paettua kiihottuneiden vinttikoirien luota mestari lähettää Copperin metsästämään. Kun hän poimii ketun jäljet, Copper jahtaa häntä hellittämättä koko päivän ja seuraavaan aamuun asti. Tod putoaa lopulta uupumuksesta, ja Copper kaatuu hänen päälleen lähellä kuolemaa. Mestari hoitaa Copperin takaisin terveeksi, ja molemmat nauttivat uudesta suosiostaan, mutta muutaman kuukauden kuluttua innostus Copperin saavutuksesta laantuu. Mestari jätetään jälleen yksin ja palaa juomaan. Häntä pyydetään jälleen kerran harkitsemaan asumista vanhainkodissa, ja tällä kertaa hän suostuu. Itkien hän ottaa haulikkonsa seinästä, johtaa Copperin ulos ja silittää häntä hellästi ennen kuin käskee hänet makuulle. Hän peittää koiran silmät, kun Copper nuolee hänen kättään luottavaisesti. BANG! (Todista ei enää mainita, mutta ilmeisesti se joutui ravunsyötixi. Katkeransuloista.)
ellauri294.html on line 576: Mannix halusi realistisen kuvan vulpiinikäyttäytymisestä ja -tavoista, ja hän vietti yli vuoden tutkiessaan kotonaan pitämänsä pariutuneen ketun käyttäytymistä. Hän totesi, että he olivat "niin kesyjä [että hän] saattoi päästää heidät irti ja katsoa heidän metsästämään, taistelemaan, rakastelemaan ja elämään melkein normaalia elämää". Lisäksi hän opiskeli luonnonvaraisia kettuja ja haastatteli ansoja, metsästäjiä, riistavartijoita ja "koirien mestareita" saadakseen selville, mitä ketut heidän mielestään tekisivät ja mitä eivät. Ansat muikenivat kuin vaari paizi Ansa Ikonen, joka vuosi kaiken.
ellauri294.html on line 578: Mannix käsittelee tätä tutkimusta romaanin jälkikirjoituksessa. Puolustaakseen romaaniaan epätodennäköisyyssyytöksiltä hän kertoo havaintojaan villiketuista ja keskustelee muiden ihmisten tarinoista ketun käyttäytymisestä. Mitä tulee toimiin, joita Tod tekee pakottaessaan aktiin metsästyskoiria, hän kertoo sekä näkemästä villikettuja suorittamassa tällaisia tekoja, että muiden hänelle kertomia tarinoita, joita hän käytti joidenkin tarinan tapahtumien perustana. Hän esimerkiksi huomauttaa, että vaikka ihmiset ovat kertoneet hänelle, että ketut eivät todellakaan juokse lammas- tai karjalaumojen seassa jahtaamassa koirakoiria, hän itse katsoi heidän tekevän sitä makuuhuoneensa ikkunasta. Jos kettu juoksi junan raiteita pitkin junan lähestyessä, Mannix käytti tarinaa, jonka eräs metsästysmestari kertoi hänelle Whitford Salesin alueella – lähellä Thorndalea, Pennsylvaniassa.-jonka joutui lopettamaan metsästyksen alueella ketun takia, joka jatkuvasti tappoi takaa-ajokoiria Trentonin rajalla tällä menetelmällä.
ellauri294.html on line 580: Mannix katsoi, että kenenkään kirjoittajan oli lähes mahdotonta paeta antropomorfismia tällaisessa romaanissa, koska ihmisen on arvattava, miten eläimen mieli voi toimia ja mitä motiiveja sillä voi olla. Hänen mielestään eläimet ajattelevat eri tavalla kuin ihmiset, vaikka ne kykenevätkin järkeilemään "alkeellisella tasolla ihmisiin verrattuna". Niiden motiivit ovat samat kuin apinoilla (EAT! FUCK! KILL!), mutta ne eivät esimerkixi laskeskele etukäteen tuotto-kustannussuhteita. Selittäessään kuvauksiaan metsästyksestä, hän sanoi, että oli vaikea päättää, kuinka koira, jolla on ei-ihmishajuinen kyky, tulkitsee ja reagoi hajuihin jäljittäessään toista eläintä. Haiseeko esim. siitä apinat tosi pahalta. Todennäköisesti haisevat.
ellauri294.html on line 601: Belstone Fox on lempinimi, joka on annettu Tagille, metsästä pelastamalle ketunpennulle, jonka metsästäjä Asher adoptoi. Nuorta kettua kasvatetaan vankeudessa koiranpentujen kanssa, mukaan lukien Merlin, jonka kanssa Tag tulee "erityisen ystävälliseksi". Asher ja Tod ovat kiehtoneet Tagista, joka yhdistää viileän oveluuden ja tietämyksen ihmisasumisesta johtaakseen laumaa ja metsästäjiä moniin "hyviin jahtiin". Tämä antaa ketulle paikallisen julkkiksen aseman, joka riittää julkaistavaksi aikakauslehdissä. Merlin, joka ei aluksi ollut kiinnostunut metsästyksistä, tulee sexuaalisesti aktiiviseksi koiraksi, mutta suojelee Tagia. Asher, nyt metsästysseuran ikääntyvä metsästäjä, suojeli kevyesti kettua, kunnes Tag johdattaa koiralauman junan polulle tappaen monia ja seura päättää ampua ketun. Asher näkee tämän häiritsevänä ja elämän luonnollisen järjestyksen vastaisena, ja päättää kaataa ketun hyväksytyllä tavalla myrkyllä ja ansioilla, eikä ampuma-aseella, mutta hän kuitenkin kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen yrittäessään tehdä tekoa. Hänen kerran rakas kettu ja sen ystävä Merlin istuvat lämmittelemään isäntänsä viereen, kunnes pelastusseurue saapuu hilpeästi hälisten.
ellauri294.html on line 625: Ylipainoinen DeLuise kuoli unissaan munuaisten vajaatoimintaan 4. toukokuuta 2009 Saint Johnin terveyskeskuksessa Santa Monicassa, Kaliforniassa, 75 -vuotiaana. Hän oli taistellut syöpää vastaan yli vuoden ennen kuolemaansa ja kärsi myös korkeasta verenpaineesta ja diabeteksesta.
ellauri294.html on line 651: Annikki Sankari (o.s. Höök, 10. joulukuuta 1913 Kuhmoinen – 5. elokuuta 2012 Lahti) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti myös nimellä Tuovi Aarnio.
ellauri294.html on line 652: Sankari kävi kansakoulun ja suoritti maatalous- ja karjanpitokurssin Kansanvalistusseuran kirjeopistossa sekä useita maatalousalan ammattikursseja. Sotavuosina hän toimi maaseudun kartanoissa tilanhoitajan sijaisena ja apulaisena. Sankari asui Kuhmoisissa aikuisvuosiin saakka. Hän asui sen jälkeen Nastolan Villähteellä yli 30 vuoden ajan. Vuodesta 1979 hän asui Lahdessa. Hän kuvasi romaaneissaan maaseutuelämää ja vahvoja valkoisia naishahmoja. Ei kun karvakannel soimaan ja uusia ihmisiä maapallolle hipsimään...
ellauri294.html on line 667: Mead aloitti ensimmäisen kenttätyönsä vuonna 1925 opiskellessaan teini-ikäisiä tyttöjä Samoalla. Hänen havainnot julkaistiin myöhemmin kirjassaan Coming of Age in Samoa. Mead matkusti Uuteen Guineaan vuonna 1929 tutkimaan Manus-kansaa. Hän palasi Manukseen usein myöhempinä vuosinaan, minkä ansiosta hän saattoi suorittaa ensimmäisen sukupolville ulottuvan antropologisen tutkimuksen. Mead alkoi kirjoittaa artikkeleita Redbook -lehteen useista eri aiheista vuonna 1961. Hänen vahvasti ilmaistut ja usein kiistanalaiset mielipiteensä tekivät hänestä tutun nimen. Maapähkinäviljelijä Jimmy Carter palkizi Meadin postuumisti Presidential Medal of Freedom -mitalilla vuonna 1979 työstään antropologian alalla.
ellauri294.html on line 677: Amelia (Newport) Wagner aloitti uransa Chautauquanina 12-vuotiaana, kun hän liittyi Colorado Humanities Young Chautauqua -ohjelmaan Greeleyssä, Coloradossa. Amelia oli yksi ensimmäisistä nuorista Chautauquaneista, jotka esiintyivät High Plains Chautauquan päälavalla vuonna 2005. Myöhemmin hän palasi päälavalle vuonna 2008 esittäen Anna Howard Shaw´ta. Hän valmistui Denverin yliopistosta vuonna 2012 kandidaatin tutkinnolla englannista ja historiasta. Amelian koulussa tekemä historiallinen tutkimus herätti perustutkintoneuvoston huomion ja keväällä 2012 hänet kutsuttiin esittelemään opinnäytetyönsä kongressin jäsenille. Amelia oli ensimmäisen persoonan elävän historian tulkki Denverin luonto- ja tiedemuseon Pompeji-näyttelyssä, joka päättyi tammikuussa 2013.
ellauri294.html on line 683: Amelia Wagner aloitti uransa Chautauquanina 12-vuotiaana, kun hän liittyi Young Chautauqua -ohjelmaan Greeleyssä. Amelia oli yksi ensimmäisistä nuorista chautauquaneista, jotka esiintyivät High Plains Chautauquan päälavalla (2004), ja palasi takaisin päälavalle Nuorena Chautauquanina vuonna 2008. Hän valmistui Denverin yliopistosta vuonna 2012 kandidaattitutkinnolla englanniksi. ja Historia. Keväällä 2012 konferenssissa Amelia kutsuttiin esittelemään opinnäytetyönsä kongressin jäsenille perustutkinnon neuvoston kautta. Valmistuttuaan Amelia työskenteli Denverin luonnon- ja tiedemuseossa historiallisena näyttelijänä. Hänen ensimmäinen sexikokemuksensa aikuisena Chautauquanina tuli vuonna 2013, kun hän esitti Margaret Meadin HPC:ssä. Amelia on työskennellyt viimeisen vuoden kiihkeänä ja iloisena esikoulun opettajana Denverissä.
ellauri294.html on line 685: Kathleen ja Charles Newport of Greeley ilmoittavat Amelia Newport of Greeleyn kihlauksesta Denverin Spencer Wagnerin kanssa. Newport osallistui Denverin yliopistoon. Hän työskentelee opettajana. Wagner opiskeli Denverin yliopistossa. Hän työskentelee opettajana. Hän on Priscillan ja Dennis Wagnerin poika Colorado Springsistä. Häät on suunniteltu 27. toukokuuta.
ellauri294.html on line 710: Russell Herman Conwell (15. helmikuuta 1843 – 6. joulukuuta 1925) oli yhdysvaltalainen baptistiministeri, motivoiva puhuja, hyväntekijä, kirjailija, lakimies ja kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten Philadelphian Temple Universityn perustajana ja ensimmäisenä presidenttinä, baptistitemppelin pastorina ja inspiroivasta Bald Beaver-luennostaan "Acres of Diamonds". Teoksen keskeinen ajatus on, että mahdollisuutta, saavutusta tai onnea ei tarvitse etsiä muualta kuin Paulo Coelhon tyhmä alkemisti; resurssit kaiken hyvän saavuttamiseen ovat läsnä omassa yhteisössä. Tämän teeman on kehittänyt johdanto-anekdootti, jonka Conwell on luotottanut arabioppaalle, miehestä, joka halusi löytää timantteja niin kovasti, että myi omaisuutensa ja lähti turhaan etsimään niitä. Kotinsa uusi omistaja havaitsi, että rikas timanttikaivos sijaitsi juuri tuolla kiinteistöllä. Conwell käsittelee teemaa esimerkkien avulla menestyksestä, neroudesta, palvelusta tai muista hyveistä, jotka koskevat tavallisia amerikkalaisia, jotka ovat hänen yleisönsä nykyaikana: "kannattaa kaivaa omalla takapihallasi!"
ellauri294.html on line 712: Hän syntyi South Worthingtonissa, Massachusettsissa. Toipuessaan tästä vammasta ateisti Conwell kääntyi kristinuskoon suurelta osin hänen uskollisen yksityisen avustajansa John H. Ringin osoittaman sankaruuden ansiosta. Conwell osoittautuu ilmiömäisexi varainhankkijaxi. Viesti oli, että kuka tahansa voi rikastua, jos hän yrittää tarpeeksi lujasti, ja vihjaa samalla, että Conwellilla oli elitistisiä asenteita:
ellauri297.html on line 98: Hoosea oli pitkän linjan profeetta, sillä hän toimi yhteensä noin 40 vuoden ajan. Hänen keskeisin tehtävä (sic) kohdistui pohjoisen Israelin varoittamiseen tulevasta tuomiosta kansan vakavan juopumuksen tähden. Kansalla oli kaamea jano. Hoosean perhetaustasta emme tiedä paljoakaan. Sen sijaan hänen perhe-elämänsä tulee hyvin tutuksi, sillä se oli esikuvana Jumalan ja Israelin välisestä liitosta: Hoosean tuli ottaa itselleen haureellinen vaimo, joka sai lapsia toisista miehistä. Lapsille tuli antaa nimet, jotka kuvasivat kansan juopumusta ja rikkoutunutta isäsuhdetta Jumalaan. Nimet olivat: Jumala siementää, ei armoa, ei meikäläisiä. Ahaa, siinä selvisi kuka oli lasten biologinen isä! ja Hoosean tuli olla uskollinen. Vaikka hänen avioliitto (sic) rikkoutui kerran, hänen tuli vielä uudelleen ottaa, jopa lunastaa maksua vastaan uskoton vaimonsa takaisin. Mitä vittua! Hyvää rahaa huonon perään! Hoosean syvä tuska ilmensi Jumalan syvää tuskaa oman kansansa tähden. Että tulikin ruiskastua tällänen.
ellauri297.html on line 264: 8 (10) Hän ei ole tajunnut,
ellauri297.html on line 421: Nimi Lo-ammi kuului profeetta Hoosean ja hänen vaimonsa Gomerin kolmannelle lapselle ja toiselle pojalle . Hänen nimensä määräsi YHWH , joka selitti: "Sillä te ette ( lo ) ole minun kansani ( am ), enkä minä ole sinun Jumalasi ( el ), enkä edes pidä ( raham ) teistä."
ellauri297.html on line 479: Meidän on palautettava Jeesuksen esimerkki kaikkien aikojen suurimpana kommunikaattorina, jopa suurempana kuin Nokian sisäänheittotuote. Ajattele, että jos Jeesus kukoisti kenenkään mittapuun mukaan taivaassa, niin hän ei taatusti kukoistanut maan päällä, pikemminkin nuupahti. Hän luopui siitä, mikä sai hänet kukoistamaan, kasvotusten yhteydessä itsensä kanssa, ei varmistaakseen ympärillään olevien kukoistamista; todellakin, Hänen lähimmät seuraajansa teloitettiin Hänen tähtensä, aivan kuten Hän profetoi.
ellauri297.html on line 481: Hän luopui omasta ja lähimpiensä kukoistamisesta luodakseen uudelleen ensisijaisen rajapinnan Isän ja Hänen lastensa välille. Palauttaessaan tätä yhteyttä Jeesus osoitti, kuinka ensisijainen rajapinta muodostetaan uudelleen toistensa kanssa, mikä johtaisi joskus vielä ihmisten kukoistukseen. Uskonsa kautta he kävelivät ja näkivät ja puhuivat ja paranivat ja söivät. Jeesus ei perustanut toissijaista organisaatiota tekemään tätä hänelle tai haulikolla parantamaan tai ruokkimaan koko joukkoa – hän teki sen henkilökohtaisesti, yksitellen kommunikoidakseen ensisijaisen käyttöliittymän kautta ja korjatakseen sitä. Kun Hän oli parantanut opetuslapsiaan riittävästi, Hän antoi heille Pyhän Hengen tekemään samoja asioita, ja he menivät ja tekivät henkilökohtaisesti sen työn, jota Jeesuskin omalta vähäiseltä osaltaan teki. Uskon, että Jeesus tarkoitti tätä, kun hän juuri ennen kuolemaansa ennusti,
ellauri297.html on line 510: Mauno Pekkala (27. tammikuuta 1890 Sysmä (!) – 30. kesäkuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen Metsähallituksen pääjohtaja ja vasemmistolainen poliitikko. Hän oli ainoa Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL) edustanut Suomen pääministeri. Hän vastusti voimakkaasti jatkosotaa edeltänyttä armeijan liikekannellepanoa. Pekkala varoitti Helsingissä Neuvostoliiton tiedustelupäällikkönä toiminutta Jelisei Jelisejeviä Saksan hyökkäyksestä ja Suomen osallistumisesta siihen. Pekkala luovutti Jelisejeville tiedot presidentti Risto Rytin hallitukselle 31. toukokuuta 1941 esittämästä tilannekatsauksesta. Josif Stalin ei kuitenkaan uskonut Jelisejevin hänelle välittämiä tietoja tai pitänyt saksalaisten aiheuttamaa uhkaa tarpeeksi vakavana eikä siksi ryhtynyt tarvittaviin toimiin hyökkäyksen varalta.
ellauri297.html on line 514: Vuosien 1946-48 pääministeri Mauno Pekkala (1890-1952), joka myös edusti SKDL:ää, pakeni paineita viinan juontiin. Kekkonen joi kuin sieni ja Paasikivi vielä enemmän. Se sujuvoitti ryssän kanssa kommunikointia. Kaikki eivät venäläisten kelkassa pysyneet, esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino, pääministeri Mauno Pekkala ja ulkoministeri Väinö Leskinen . Surullisin esimerkki oli Ahti Karjalainen , joka katoili, sulkeutui ulkomaanmatkoilla hotelliin juomaan ja esiintyi julkisesti usein tukevassa humalassa. Pekkalan epäsäännölliset juontitavat ja niin sanottu häilyväisyys herättivät kritiikkiä. Paheksuntaa on herättänyt erityisesti se, että Pariisin rauhanneuvotteluissa hän oli puoluetoveriensa neuvosta antanut Suomen valtuuskunnan puheen etukäteen Molotovin tarkastettavaksi, ja siitä jouduttiin poistamaan aluepalautustoiveisiin viitanneet kohdat. Hän vältteli muulloinkin Neuvostoliiton edustajien ärsyttämistä.
ellauri297.html on line 528: Njassa (joskus myös General Njassa tai Dj Njassa, oik. Jyrki Leo Jantunen, s. 2. marraskuuta 1962 Helsinki) on helsinkiläinen radiotoimittaja, DJ ja muusikko. Hän työskentelee toimittajana Radio Helsingissä. Valtakunnalliseen julkisuuteen hän tuli Levyraati-ohjelman vakiojäsenenä. Jyrki Jantusen isä työskenteli poliisina ja ravintolan portsarina, äiti tehtaassa ja siivoojana. Jantunen otti kutsumanimensä vanhasta maantiedon kirjasta. Njassamaa oli Malawin entinen nimi. Vuonna 2015 Njassa sairastui paksusuolen syöpään. Hän kertoo selviytymistarinansa Elina Järven ja Olga Poppiuksen kirjassa Elämäni ennen kuolemaa (2017). Hänellä on siitä huolimatta vuonna 1996 syntynyt tytär.
ellauri297.html on line 541: Mutharika kuoli sydänkohtaukseen huhtikuussa 2012. Hänen seuraajakseen tuli varapresidentti Joyce Banda, joka oli eteläisen Afrikan ensimmäinen naispresidentti. Banda teki monia uudistuksia: hän devalvoi kwachan 40 prosentilla ja myi 15 miljoonalla dollarilla presidentin suihkukoneen. Rahayksikön devalvointia kritisoitiin Malawissa, mutta esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto tuki sitä. Kansainvälistä rahaa alkoikin pian löytyä myös Malawiin, ja maan talouskasvu tuplaantui kahden ensimmäisen hallintovuoden aikana. Bandan kauden loppuvuosia vaurioitti Cashgate-skandaali, jonka aikana 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria katosi valtion kirstusta.
ellauri297.html on line 565: Olli Alho (1943) on 80-vuotias aran näköinen kulttuurivaikuttaja, kulttuuriantropologi ja radio executive. Hän on länsisuomalainen Säämingistä. Veetee professori Turussa 70-luvulla. Hän on kirjoittanut tutkielman Tansanian suomalaisista ja toisen sikareista hullun Jari Ehrnroothin kanssa. Ollin puoliso on Mari Lautamatti. Liisa Lautamatti oli Auli Hakulisen tuttu Jyväskylässä. Kirjoittivat teoxen Naisnäkökulma häpykielentutkimukseen. Han var överassistent i kulturantropologi vid Jyväskylä universitet 1974–1979. Jöns tilldelades samma tjänst lite senare.
ellauri297.html on line 567: Olli on julkaissut aimo läjän reportaasheja ja vizikirjoja. Hän harrastaa kirjallisuutta, elokuvia, raviurheilua ja sikareita. Olli on Helsingin Suomalaisen Klubin johtokunnan jäsen vuodesta 2005 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2009. Ollilla on professorin arvonimi. Another Olli Alho (Valmari) was a Finnish hurdler. He completed the men's 110 metres hurdles at the 1952 Summer Olympics. Suomalaisten Onnela oli Dar Es Salaamissa. Siellä suomalaiset miehet nussi mustia jotka olivat kuin lapsinaisia. Laiskat lakukepit lahjottiin viinapulloilla. Koillis-Suomen luostarit oli Lönnrotin käydessä pikemminkin rosvopesiä, viinaa tinkasivat. Kylät täynnä porovarkaita. Pelkkää roskajoukkoa. Sanoivat kuin ritarit Monty Pythonissa: Ni ni, se on meillä tapana.
ellauri297.html on line 606: Martela väitteli soveltavan filosofian ja organisaatiotutkimuksen tohtoriksi Aalto-yliopistossa vuonna 2012 ja käytännöllisen filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2019 Hän opiskeli Esa Saarisen johdolla ja on tehnyt tutkimusta Yhdysvalloissa motivaatiopsykologian keulahahmoihin kuuluvan Richard Ryanin johdolla. Martelan ensimmäinen väitöskirja koski vanhustenhoidon työntekijöiden merkityksellisyyden kokemusta ja niin kutsutun "hoivayhteyden" syntymisen ehtoja. Hänen akateemisia tutkimuksiaan on julkaistu mm. Nature Human Behaviour, Journal of Personality, Southern Journal of Philosophy, ja Organization Studies -lehdissä.
ellauri297.html on line 608: Martela kuuluu Filosofian Akatemiaan, tutkijoiden perustamaan tutkimus-, valmennus- ja konsulttiyritykseen, joka pyrkii kehittämään suomalaista työelämää ja sen tuloksenteko- ja innovointikykyä vahvistamalla työntekijöiden sisäistä motivaatiota. Hänen tietokirjansa Elämän tarkoitus (42 s.) julkaistiin alun perin Yhdysvalloissa HarperCollins:in kustantamana 2020 ja on käännetty suomen lisäksi 24 eri kielelle, muun muassa saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, portugaliksi, arabiaksi, indonesiaksi, koreaksi ja japaniksi.
ellauri297.html on line 621: Hän oli sosialisti, joka puolusti suffragette-liikettä, mutta käytti näytelmissään usein Schopenhauerin ja Nietzschen naisvihkon sanastoa ja kuvaili naista saalistuseläimenä, joka aikoi vangita urossaaliinsa. Hän väitti, että hän oli aina "puolustellut naisten älyllistä kapasiteettia", mutta kuitenkin antanut hedelmällisyyden voiman "äitinaiselle", samalla kun hän on varannut luovuuden "taiteilijamiehelle". Ja omassa elämässään hän halveksi seksuaalisuutta - hän ei onnistunut saamaan päätökseen omaa avioliittoaan - mutta vaali korkealentoista romantiikkaa harjoittaen tulista romanssia joidenkin päivän johtavien näyttelijöiden kanssa.
ellauri297.html on line 627: Epäilemättä hänen viileäkkyytensä oli peritty hänen äidiltään. Elämäkertakirjoittajien mukaan rouva Shaw - herttaisen perheen tytär, joka päätyi naimisiin tehottoman humalaisen kanssa - tunsi vain halveksuntaa miestään kohtaan ja hän piti seksiä karkoittavana. Shaw asui hänen kanssaan naimisiinmenoon asti 42-vuotiaana. Nainen, jonka kanssa Shaw meni naimisiin, oli yhtä epämiellyttävä. Fabian-kaveri nimeltä Charlotte Frances Payne-Townshend, hän oli varakkaan irlantilaisen asianajajan tytär ja hänen uuden naisensa malli. ''Hänellä ei ollut mitään niistä naisellisista piirteistä, joita olin odottanut, ja kaikkia inhimillisiä ominaisuuksia, joita olin vain toivonut'', Shaw huomautti tavattaessa häntä, ja hän alkoi pian kutsua häntä "suffragetteiksi" ja "rouvaksi". Arvokkuus.''
ellauri297.html on line 633: Shaw'n maailmankuvan mukaan naista motivoi tarve ikuistaa laji, ja siksi hän etsii miestä ja kenen kanssa hän voi synnyttää lapsia. Hän väitti, että se on hänen ainoa käyttötarkoitus miehelle, ja hän vertasi häntä naarashämähäkkiin, joka syö kumppaninsa parittelun jälkeen. Vaikka tämä näkemys naisista on huomattavasti hienostunut, se ei ole kovinkaan kaukana Schopenhauerin julistuksesta, jonka mukaan "naiset ovat pääasiassa olemassa vain lajin leviämistä varten" tai Nietzschen lausunnosta, jonka mukaan "kaikella naisessa on tarkoitus - sitä kutsutaan raskaudeksi". .''
ellauri297.html on line 652: Richard M. Ryan on professori Myönteisen sielutieteen kasvatuslaitoxessa Australian aika virtuaalisessa katolisessa yliopistossa ja tutkimusprofessori Rochesterin yliopistossa sekä sen apinoiden motivointiohjelman "vetäjä". Hän ansaitsisi selkäänsä. Hänellä on mm. BA-tutkinto Connecticutin yliopistosta. Ryan on kliininen psykologi ja yhteiskehittäjä Edward L. Decin kaa Izemääräysteorialle (SDT) , yksi omien sanojensa mukaan vaikutusvaltaisimmista ihmisen motivaatioteorioista länkkäreissä. SDT on motivaation, psykologisen kehityksen ja hyvinvoinnin makroteoria. Teoria on synnyttänyt perustutkimuksen sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta sekä tahdonvoimaisen motivaation edistämisestä ja heikentämisestä. SDT:tä on sovellettu laajasti tutkimukseen ja interventioihin työorganisaatioissa, kouluissa, kliinisen puhtaissa ympäristöissä, virtuaaliympäristöissä, vankiloissa, urheilussa med mera.
ellauri297.html on line 654: Hän oli myös huippututkijana bestsellerissä "Tiedemiehet tekevät sen syvemmälle".
ellauri297.html on line 655: Hänen kirjaansa Intrinsic motivation and self-determination in human behavior , joka hän on kirjoittanut yhdessä Edward L. Decin kanssa vuonna 1985, on Google Scholarin mukaan siteerattu yli 37 000 kertaa (omat siteerauxet mukaanlukien).
ellauri297.html on line 657: Muita Ryanin teoksia ovat korkealuokkainen Glued to Games, joka on tieteellinen näkökulma haluttomien videopelien pelaajien motivoimiseen. Hänellä on kunniatohtorin arvo Thessalian yliopistosta.
ellauri297.html on line 658: Hän on myös perustaja Immersyve Inc:ssä, häntä taloudellisesti hyvin motivoivassa konsulttiyrityksessä Orlandossa, Floridassa.
ellauri299.html on line 64: Vuoden 2003 Gunslingerin tarkistetun painoksen esipuheessa King määrittelee inspiraation lähteiksi myös Taru sormusten herrasta, Arthurian legendan ja The Good, the Bad and the Ruma. Hän tunnistaa Clint Eastwoodin "Mies ilman nimeä" -hahmon yhdeksi päähenkilön Roland Deschainin tärkeimmistä inspiroijista. Sehän oli se kaveri joka tuppukylään tultuaan painui muitta mutkitta raiskaamaan nenäkkään lutkan jossain ladossa. Kingin tyyli sarjassa sijainneille, kuten Mid-World, ja hänen ainutlaatuisen kielen (High Speech) kehittämiseen vaikuttavat myös JRR Tolkienin työt. Musta torni on vanha fantasiaukkojen aivokummitus, C.S.Lewisin ja Sauronin, ilmeinen penissymboli joka varmaan ukkeleita kauhisti ja samalla oudosti viehätti.
ellauri299.html on line 97: Oliver Laurence North (s. 7. lokakuuta 1943 San Antonio, Texas) on yhdysvaltalainen politiikan kommentaattori, televisiojuontaja, sotahistorioitsija, kirjailija ja entinen Yhdysvaltain merijalkaväen everstiluutnantti. Hänet tuomittiin Iran-Contra-skandaalin yhteydessä 1980-luvulla, mutta tuomiot kumottiin 1991 Bad Old Bushin päästyä presidentixi.
ellauri299.html on line 100: jäsenenä. Eli North siis oli kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen (muistinko mainita) 1980-luvun lopun poliittisen skandaalin, Iranin ja Contran välillä. Se sisälsi aseiden laittoman myynnin Iranin islamilaisen tasavallan Khomeinin hallinnolle, jotta edistettiin Libanonissa tuolloin pidettyjen amerikkalaisten panttivankien vapauttamista. North muotoili suunnitelman toisen osan, jonka tarkoituksena oli ohjata asemyynnistä saadut tulot Nicaraguan Contra-kapinallisten tukemiseen, mikä oli nimenomaisesti kielletty Boland - muutoksen nojalla. Northille myönnettiin rajoitettu syytekoskemattomuus vastineeksi todistamisesta kongressille suunnitelmasta. Hänet tuomittiin alun perin kolmesta rikoksesta, mutta tuomiot kumottiin ja kaikki häntä vastaan nostetut syytteet hylättiin vuonna 1991. Hyvä mies, oikealla asialla vaikka vähän rähmäisillä aseilla.
ellauri299.html on line 120: Michael Brock on saattanut kehittää omantunnon vahingossa, mutta hän ei onnistunut kehittämään persoonallisuutta. Hän oli tasainen ja tylsä hahmo, joka nyökkäsi ja vinkutti lakkaamatta. Pitikö minun olla sääli häntä kohtaan? En tehnyt. Ei hetkeäkään. Olen Grisham-fani - tai ainakin olin joskus - mutta en suosittelisi tätä kirjaa ihmisille, jotka etsivät trilleriä. Faktat kodittomuudesta ovat sydäntäsärkeviä, ja 14th Street Legal Clinicin kamppailut herättävät myötätuntoa, mutta muuten se ei ole lukemisen arvoinen.
ellauri299.html on line 123: Lisäksi kirjassa käytetään liikaa aikaa hahmoihin, jotka epäonnistuvat avioliitossa ja ongelmissa hänen aina viehättävän vaimonsa kanssa (ei sillä, että hän olisi myöskään enkeli), mutta lopulta koko juoni on turha. Hän vain huutaa enemmän ja sitten he eivät edes palaa yhteen. Ymmärrän, että sen on tarkoitus osoittaa hänen ylimääräinen stressinsä, mutta se vähensi täysin ja veti huomion pois saarnaavasta retoriikasta, jonka piti olla kirjan tarkoitus.
ellauri299.html on line 126: Seth: Jos minun pitäisi kuvailla "The Street Lawyeria" yhdellä sanalla, valitsisin sanan propagandaksi. Se kertoo tarinan juppijuristista nimeltä Michael Brock, joka järjestää elämänsä prioriteetit uudelleen sen jälkeen, kun koditon mies on pitänyt hänet panttivankina iltapäivän ajan. Hän eroaa korkeapalkkaisesta työstään, vaikka hän on vain parin vuoden päästä kumppanin hankkimisesta - ja menee töihin ilmaiselle oikeusklinikalle, joka auttaa kodittomia. Hän uskoo vanhan yrityksensä olevan osittain vastuussa kodittoman perheen kuolemasta, joten hän tekee rikoksen matkalla ulos ovesta, joka auttaa häntä selvittämään asian. Ja niinpä kirjan loppuosassa hän yrittää saada vanhan yrityksensä ennen kuin he saavat hänet. Se ei todellakaan ollut jännittävä matka. Luulen, että Grisham halusi vain kirjoittaa kirjan kodittomista ihmisistä. Konfliktin ratkaisu on, että he sopivat tuomioistuimen ulkopuolella. Vau! Mikä huipentuma! Ei yhtään autojahteja! Ei aseita, ei murhia! Vitun haukotuttavaa.
ellauri299.html on line 127: Oli alajuoni, jossa Michaelin avioliitto yuppie vaimonsa kanssa on päättymässä. Hän tulee jatkuvasti esiin tarinassa siellä täällä, ja olin puoliksi odottanut heidän ehkä sovittavan, mutta se vain menee siihen pisteeseen, ettei häntä enää mainita. Jonkinlainen pettymys. Sen sijaan hän pitää tästä toisesta kodittomasta ristiretkeläisestä, jolla on noin yksi rivi koko kirjassa. En pitänyt päähenkilöstä yhtään. Hän oli pääliigan tyhmä pupu. En pitänyt hänestä, kun hän oli rikas asianajaja, enkä pitänyt hänestä, kun hän oli köyhä asianajaja. Kirja oli ihan ok. Se ei todellakaan kuulunut Grisham "laillisen trillerin" genreen. Mitään jännittävää ei koskaan tapahtunut - se oli vähän kuin "The Chamber" siinä suhteessa. Lopussa olin vain eräänlainen: "Kuinka monta tuntia käytin sen lukemiseen?"
ellauri299.html on line 131: 1) Michael, päähenkilö, on erittäin epämiellyttävä hahmo. Hän ja hänen vaimonsa tulevat vieraiksi, koska kumpikin työskentelee liikaa. Hänestä tulee varas, vaikka hän todella aikoi palauttaa "lainatun" tiedoston ilman lupaa. Panttivangiksi ottamisen jälkeen Michael "näkee valon" ja jättää erittäin menestyksekkään uransa, joka on yli 120 000 dollaria vuodessa hyvällä kumppanuuskumppanuudella muutaman vuoden sisällä. Hänestä tulee katulakimies 30 000 dollarilla vuodessa. Oletko tosissasi? Tämä on vain niin uskomatonta!
ellauri299.html on line 134: Kerri: Kun luin tämän kirjan ensimmäisen kerran (vuosia ja vuosia sitten), muistan lukeneeni sen kaiken yhdessä päivässä ja ajattelin: "Vau! Se oli niin voimakasta!" Luin sen vihdoin uudestaan ja se ei kestänyt. Michael on hurskas, pyhämpi kuin sinä, jolla on suuri "valkoisen miehen pelastaja" -kompleksi. Hän viittaa pyhimyksensä muutaman kerran ja siihen, kuinka häntä ei voida arvostella siitä, että hän teki niin hyvän ja jalon asian uhraamalla itsensä vähemmän onnekkaiden auttamiseksi. Ja hän aikoo pelastaa Kaikki! Hän on niin upea ja täynnä itseään. Olin iloinen, että hän lopulta osti itselleen sängyn, koska se oli vähän paljon. Hänen entiset työtoverinsa ovat nyt kaikki "pahiksia" koko kirjan ajan lähes loppuun asti, jolloin hän yhtäkkiä tuntee olonsa pahaksi, koska useimmat heistä ovat viattomia ja tietämättömiä ja se oli TODELLA VAIN Chance, joka oli pahis... Pidän siitä, että se tuo esiin vakavia kodittomuuden ahdinkoja ja että asiat eivät maagisesti muutu, elleivät kaikki ala ottamaan sitä vakavasti. (Se olisikin todella maagista...) Mutta todella, se on ainoa lunastava tekijä.
ellauri299.html on line 142: E: Jumalauta tämä oli kauheaa. Kirjoitus on hyvä. Mutta se kertoo komeasta valkoisesta miesjuristista, joka huomaa, että elämässä on muutakin kuin raha ja viehättävä, menestyvä vaimo. Hän huomaa, että jotkut ihmiset ovat kodittomia, hänestä tulee monien köyhien pelastaja ja hän saa henkilökohtaisesti siivouksen ja tapaa uuden tyttöystävän matkan varrella. Mielenkiintoista tietoa asuntolainsäädännöstä (varsinkin jenkkivuokraisäntien lainkierrosta ja lakifirmojen konnailusta norminpurkumielessä siihen liittyen) matkan varrella, mutta koko tämä yksiulotteinen pelastajakompleksi on peruuttamaton.
ellauri299.html on line 146: John: Pahin (ja viimeinen) kokemukseni John Grisham -kirjoista. Hänellä on ollut aikaisemmissakin kirjoissa taipumus suhtautua kielteisesti yhteiskunnan haluun saada laillinen maksuväline, mutta tämä alkaa rajoittua aktivismiin. Ironista 300 miljoonan dollarin arvoiselta. Oli vaikeuksia viimeistellä.
ellauri299.html on line 250: Arvio Lontaen menetetyistä tuloista oli melko vapaa. Puutteellisella työhistorialla tehtiin painavia oletuksia. Hän oli 22-vuotias, ja hän löytäisi jonain päivänä hyvin pian kokopäivätyön minimipalkalla. Se oli antelias oletus, mutta sen Rafter oli valmis myöntämään. Hän pysyisi puhtaana, raittiina ja vapaana raskaudesta loppuelämänsä ajan; toinen hyväntekeväisyysteoria. Hän saisi koulutusta jostain matkan varrella, muutti työhön, jossa maksetaan kaksi kertaa vähimmäispalkkaa, ja pysyisi kyseisessä työssä 65-vuotiaaksi asti. Rafter mukautti tulevia tulojaan inflaatioon ja käänsi sen nykyisiksi dollareiksi ja päätyi 570 000 dollariin Lontaen ansionmenetyksiin.
ellauri299.html on line 256: - Se ei ole edes lähellä, Mordokai sanoi. - Saan niin paljon irti valamiehistöstä yhdestä kuolleesta lapsesta." He vajosivat istuimilleen. Hän jatkoi oikeuden häpäisyä runtaten melkein kaiken Rafterin aika pienen raportin sisällön. Hän ei välittänyt siitä, mitä tuomaristot tekivät Dallasissa tai Seattlessa, eikä hän ymmärtänyt mitä väliä sillä oli. Hän ei ollut kiinnostunut Omahan oikeudenkäynnistä. Hän tiesi, mitä hän voisi tehdä valamiehistön kanssa Districtissä, ja se oli ainoa asia. Jos heidän aikoivat ostaa tiensä halvalla, hänen on aika lähteä.
ellauri299.html on line 266: Nippu ahneita juutalaisia lakimiehiä tuumaa että katususikoski oli näytelmän konna, varsinainen Juudas, hän ei ollut hyvä tiimipelaaja. Hänen olisi pitänyt pitää turpa kiinni ja pitää firman puolia. Just sama kuvio kuin Assangen ja muiden pilliinvislareiden kanssa, jenkkikosto elää niin kauan kuin niissä henki pihisee. Ja juuri kuten Moosexen lakitauluissa, tiiminpetturuus on pahin rikos, sitten tulee varkaus. Suurin osa läskimoosexen pykälistä koskee omaisuuden suojaa. Hyi helvetti mikä etiikka.
ellauri299.html on line 280: Frank Lake (6. kesäkuuta 1914 – 10. toukokuuta 1982) oli brittiläinen psykiatri ja yksi pastoraalisen neuvonnan pioneereista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1962 hän perusti Kliinisen teologian yhdistyksen, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä papistosta tehokkaampia kuuntelijoina ymmärtämään ja hyväksymään seurakuntalaistensa henkilökohtaisten vaikeuksien psykologinen alkuperä (katso lyhennetty kliininen teologia, luku 1, Kuuntelemisen merkitys ja arvo dialogi'). Hänen vuonna 1958 aloittamansa pastoraalisen neuvonnan koulutukseen kuitenkin värvättiin lopulta eri alojen ammattilaisia ja maallikoita eri kirkkokunnista. Seminaareihin osallistui useita tuhansia ihmisiä plus Patti Mulkkinen.
ellauri299.html on line 286: Hänen uskollisuutensa oli psykoanalyysin kohdesuhteiden koulukunnalle. Hän uskoi, että alkion kehityksen ensimmäinen kolmannes oli tärkein osa ihmisen elämää. Häntä rohkaisi Fodorin, Peerbolten, Mottin, Donald Winnicottin ja Swartleyn synnytystä edeltävien ja perinataalisten vaikutusten tutkiminen. Hän kritisoi Freudin näkemystä, joka ensin tuki Rankin painotusta syntymätraumalle.
ellauri299.html on line 296: Jerzy Popiełuszko ( puolalainen ääntäminen: [ˈjɛʐɨ popʲɛˈwuʂkɔ] , syntynyt Alfons Popiełuszko; 14. syyskuuta 1947–19. lokakuuta 1984) oli puolalainen roomalaiskatolinen pappi, joka liittyi Puolan oppositio -ammattiliittoon Solidarity anticommunistina. Hänet murhasi vuonna 1984 kolme Służba Bezpieczeństwan (sisäasiainministeriön turvallisuuspalvelu) agenttia. Heidät tuomittiin pian sen jälkeen ja tuomittiin murhasta. Syyllisiä tuomittiin, mutta vieläkään ei tarkoin tiedetä, mitkä tahot olivat murhan toimeksiantajia. Tuomitut ovat vapaalla jalalla jo aikapäiviä.
ellauri299.html on line 298: Katolinen kirkko on tunnustanut hänet marttyyriksi, ja arkkipiispa Angelo Amato julisti hänet autuaaksi 6. kesäkuuta 2010 paavi Benedictus XVI:n puolesta. Hänen esirukouksensa aiheuttamaa ihmettä, jota vaaditaan hänen pyhimyksexi asettamisexeen, on haettu kissojen ja koirien avulla.
ellauri299.html on line 331: Rubin syntyi Cincinnatissa, Ohiossa, kotiäiti Estherin (Katzin) ja rekkakuski Robert Rubinin pojalle, josta tuli myöhemmin Teamsters -liiton virkamies. Hän opiskeli Oberlin Collegessa ja heprealaisessa yliopistossa Jerusalemissa ja valmistui myöhemmin Cincinnatin yliopistosta saaden historian tutkinnon. Rubin opiskeli Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä vuonna 1964, mutta keskeytti opinnot keskittyäkseen sosiaaliseen aktivismiin.
ellauri299.html on line 341: Yippiesin "sissiteatteri" onnistui jälleen kerran, kun vuoden 1968 demokraattisen kansalliskokouksen aikana Kansainvälinen nuorisopuolue nimitti oman ehdokkaansa presidenttiehdokkaaksi. Ehdokas oli Pigasus the Immortal, 145-naulainen (66 kg) sika, joka heidän mielestään oli sopiva vaihtoehto Richard Nixonille, varapresidentti Hubert Humphreylle ja Alabaman kuvernöörille George Wallacelle. Pigasuksen ensimmäisen lehdistötilaisuuden virallisissa esittelyissä Rubin, pitäen ehdokasta sylissään, vaati hänelle salaisen palvelun suojaa ja Valkoiseen taloon ulkopoliittista tiedotustilaisuutta. Hän lupasi myös Pigasuksen puolesta reilun vaalikampanjan ja jos Pigasus voittaisi vaalit, hänet syödään. Tämä, Rubin väitti, kääntäisi tavanomaisen demokraattisen prosessin, jossa sika valitaan "ja syö kansansa".
ellauri299.html on line 343: Hän jatkaa apinoimalla Marshall McLuhania:
ellauri299.html on line 355: Poliisin julmuudesta huolimatta mielenosoittajien mieli ei laantunut. Monet olivat innostuneita tapahtuneesta, ja joidenkin mielestä se oli tapahtuma, joka merkitsisi käännekohtaa. "Se sai minut näkemään, että voimme rakentaa liikkeen tyrmäämällä amerikkalaiset symbolit", Rubin sanoi. "Sehän tuntui oikeastaan aika kivalta". Samalta kuin Trumpin kannattajista Capitoliumilla. Hän lisäsi:
ellauri299.html on line 364: Luutnantti epäröi. Pitikö hänen antaa miesten polttaa tupakkansa loppuun vai aloittaa heti. Pitkittäminen tuntui kiduttavalta. Täältä oli mitä pikimmin päästävä. Hän oli kyllä ammuttanut useampia ihmisiä, mutta ne olivat olleet joko kommunisteja tai sitten vihollisen vakoilijoita, eikä heidän ampumisensa ollut mikään kysymys. Mutta ensi kertaa hän oli teloittamassa omia sotilaita, joskin rintamakarkureita. Väpi Linna, Sontimaton tutilas (1954).
ellauri299.html on line 421: Mersenne turvautui kosmologisiin argumentteihin väittäen sanamme ja oman rajallisen olemassaolomme satunnaisuudesta, että "on välttämätöntä, että jokin on olemassa itsestään". Hän esitteli myös jonkin verran anselmilaista argumenttia väittäen, että olemassaolo pitäisi lukea Jumalan ansioksi, koska itse jumala-idea (joka jopa hullun ateistin pitäisi olla mielessä) velvoittaa meidät ajattelemaan, että jotain meitä suurempaa on olemassa, ainaskin elefantti.
ellauri299.html on line 470: Patti oli sukupuolielämän Honkajoki. Aarne Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.
ellauri299.html on line 475: Tarmon näyttelijänuraa avittivat paikallinen isäntä Markku Oksanen ja tehtailija Eeti Hänninen. Heiltä Manni sai taloudellisen tuen lisäksi Krishnamurtin tyylisen teosofisen maailmankatsomuksensa. Mannin perhe oli köyhälistöä, ja pienessä mökissä oli ahdasta ja riitaisaa. Hänen näyttelijänlaatunsa määritteenä oli yleensä hullu nero, klovni tai narri.
ellauri299.html on line 564: Cassius valittiin Plebin tribuuniksi vuonna 49 eaa. Hän vastusti Caesaria ja lopulta käski laivaston häntä vastaan Caesarin sisällissodan aikana: Kun Caesar voitti Pompeuksen Pharsaloksen taistelussa, Caesar ohitti Cassiuksen oikealta ja pakotti hänet antautumaan. Tapettuaan Caesarin Cassius pötki itään, missä hän keräsi kahdentoista legioonan armeijan. Senaatti tuki häntä ja teki hänet kuvernööriksi. Myöhemmin hän ja Brutus marssivat länteen Toisen triumviraadin liiddolaisia vastaan.
ellauri299.html on line 566: Hän seurasi filosofi Epikuroksen opetuksia, vaikka tutkijat ovat tukkanuottasilla siitä, vaikuttivatko nämä uskomukset hänen poliittiseen elämäänsä vai eivät. Kyllä vaikuttivat: diktatuuri on hyvä juttu oikeistostoalaisille, vassariepikurolaiset näyttää sille fäkkiä. Cassius on päähenkilö William Shakespearen näytelmässä Julius Caesar, joka kuvaa Caesarin salamurhaa ja sen seurauksia. Hänet esitetään myös Danten Infernon helvetin alimmassa ympyrässä rangaistuksena Caesarin pettämisestä ja tappamisesta.
ellauri299.html on line 570: Hän tarkkailee ihmisiä ja saa elämästä vain vähän muuta kuin sardonista hymyä. Hän on vähäpätöisen mustasukkainen Caesarille, koska hän on hänen näkemyksensä mukaan heikompi ihminen kuin hän itse, ja halveksii niitä, jotka tekevät Caesarista melkein jumalan.
ellauri299.html on line 578: Järkyttynyt löydöistään Brock jättää Drake & Sweeneyn menemään huonosti palkattuun paikkaan 14th Street Legal Clinicissä, joka pyrkii suojelemaan kodittomien oikeuksia. Tämä johtaa hänen siteensä katkeamiseen hänen aiempaan valkokauluselämäänsä , kun hänen jo kuoleva avioliitto päättyy virallisesti sovinnolliseen avioeroon. Brock sekaantuu myöhemmin emotionaalisesti Ruby-nimisen naisen tapaukseen, jonka huumeriippuvuus johti siihen, että hän menetti poikansa huoltajuuden. Hän tapaa myös nuoren kodittomien asianajajan nimeltä Megan ja he aloittavat suhteen. Drake & Sweeney seuraa Brockia varkauksien ja väärinkäytösten kanssaväitteiden vuoksi klinikka nostaa kanteen yritystä ja sen liikekumppaneita vastaan. Yritys tekee kaupan, jossa Brockin lisenssi keskeytetään väliaikaisesti, kun he tyytyvät suureen rahasummiin ja erottavat kumppanin, jonka toiminta johti nuoren perheen kuolemaan.
ellauri299.html on line 613: Se julkaistiin nimettömänä vuonna 1906 ja sai niin vähän huomiota, että Twain väitti katuneensa julkaisuaan. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1910 New-York Tribune julkaisi sen palstantäytteenä. Tuolloin kritiikki keskittyi sen synkkään ja uskonnonvastaiseen luonteeseen.
ellauri299.html on line 627: Jyrki Lappi-Seppälä (s. 1945) kirjoitti ylioppilaaksi Tehtaanpuiston yhteiskoulusta vuonna 1964. Hän valmistui Helsingin yliopistosta 1976 pääaineenaan yleinen kielitiede, romaaninen filologia sekä lehdistö- ja tiedotusoppi.
ellauri299.html on line 649: Kolmannella vuosituhannella eaa. Assyria oli vielä lähinnä akkadilaisten etuvartio. Itsenäinen valtatekijä Assyriasta alkoi kehittyä vasta 1300-luvun eaa. puolenvälin aikoihin. Tällöin nousevan mahdin antamassa voimantunnossa hallitsija Assur-Uballit I antoi itselleen arvonimen "Kaikkeuden kuningas". Hän valloitti Niniven itäpuolella sijainneen viljavan tasangon ja nöyryytti Babyloniaa, joka oli siihen asti pitänyt Assyriaa etupiirinään. Tätä hallitsijaa seurasi lyhytaikainen heikkouden tila. Mutta kun valtaan nousivat Salmanassar I ja Tukulti-Ninurta I, viholliset torjuttiin ja uusia alueita vallattiin. Salmanassarin ajasta lähtien alettiin toteuttaa massiivisia väestön pakkosiirtoja. Tukulti-Ninurta löi heettiläiset ja valloitti rikkauksistaan kuuluisan Babylonian vuonna 1235 eaa.
ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri300.html on line 102: Bedny oli Hruštšovin suosikkirunoilija. Stalinin kanssa hän tuli ja meni suosiosta. Häntä pidetään nykyään erinomaisena kommunistisena runoilijana, vaikka hänen suosionsa yleisössä on edelleen rajallinen.
ellauri300.html on line 210: Saatanan pallo päättyy käyttämättä yhtään aikaa. Woland toteuttaa Margaritalle toiveen. Hän päättää tavata jälleen rakastajansa Mestarin.
ellauri300.html on line 660: Jumalaton Titus meni sisään Kaikkeinpyhimpään miekka kädessään ja leikkasi kaksi verhoa. Hän toi kaksi huoraa ja harjoitti seksiä heidän kanssaan alttarilla, ja hänen "miekkansa" tuli ulos täynnä verta. Jotkut sanovat, että se oli peräisin uhrien verestä, ja jotkut sanovat, että se oli peräisin Jom Kippurin vuohen verestä.
ellauri300.html on line 662: Hän kirosi ja pilkkasi ja otti kaikki temppeliastiat ja pani ne verkkokassiin ja alkoi kirota ja pilkata taivasta sanoen: "Sitä, joka käy sodan kuninkaan kanssa erämaassa ja voittaa hänet, ei voi verrata sellaiseen, joka sotii autiomaassa. kuninkaan omassa palatsissa ja voittaa hänet."
ellauri300.html on line 664: Sitten hän nousi laivaan. Heti kun hän oli noussut alukseen, myrsky iski mereen. Hän sanoi: "Näyttää siltä, että tämän kansan Jumalan voima on vain merellä. Hän rankaisi Eenokin sukupolvea vedellä. Hän vaati vain kostoa Eenokin sukupolvelta lähtien veden kautta. Hän vaati vain kostoa vedenpaisumuksesta lähtien veden kautta. Hän vaati faraolta ja hänen armeijaltaan kostoa veden kautta. Kun olin Hänen talossaan ja Hänen omassa vallassaan, hän ei voinut vastustaa minua, mutta nyt olen alkanut ajatella, että hän tappaa minut vedellä."
ellauri300.html on line 666: Pyhä, siunattu olkoon Hän, sanoi hänelle: "Risto! Henkelläsi tuomitsen tälle roistolle, joka nälvii kaikkein merkityksettömintä olentoa, jonka loin kuuden luomispäivän aikana."
ellauri300.html on line 667: Heti Pyhä, siunattu olkoon Hän, viittasi meren suojelusenkelille ja hän lakkasi vihastaan. Vaan sen tautta Titus selvisi täpärästi haaxirikosta! Jehova armahti!
ellauri300.html on line 799: Salomon ben Isaac tai Shlomo Jitzhaki (hepr. שלמה יצחקי), tunnetaan paremmin nimelläpp Rashi (hepr. רש"י, lyhenne sanoista RAbbi SHlomo Itzhaki; s. 22. helmikuuta 1040 Troyes, k. 13. heinäkuuta 1105 Troyes), oli ranskalainen rabbi. Häntä pidetään Talmudin ja Tanakin merkittävimpänä kommentoijana, ja hänen vaikutuksensa on säilynyt Talmudin ja Tanakhin tulkinnassa kuten myös hepreankielisessä kirjallisuudessa nykyaikaan asti.
ellauri300.html on line 856: Meidän on kuitenkin muistettava, että Jumalan Sana, joka on elävä ja toimiva, on myös voimakas kanava, jota Jumalan Henki käyttää tuodakseen ihmiset pimeydestä uskoon Jeesukseen Kristukseen ja muuttaakseen heidät tekemällä heistä Poikansa kaltaisia. Valona, joka loistaa tämän maailman pimeydessä, se paljastaa ihmisen synnin, mutta ihminen rakastaa pimeyttä, koska se kätkee hänen pahat tekonsa. Hän vihaa valoa juuri tästä syystä; se paljastaa hänen pahat tekonsa (vrt.Johannes 3:19-21). Nämä voivat olla tietämättömyyden, välinpitämättömyyden tai kapinan tekoja tai niiden yhdistelmää, mutta siitä huolimatta se usein johtaa vihaan valoa kohtaan, joka ilmenee muodossa tai toisessa. Tämä viha on nitistettävä joskus kovillakin otteilla, vähänkuin lasertykillä.
ellauri300.html on line 858: Gospel, joka sisältyy Jumalan Sanaan, on Jumalan voima pelastukseksi. Saatana se tässä on kaiken takana. Saatana, joka pitää ihmisiä kuoleman orjuudessa, ei tietenkään halua ihmisten pelastuvan eikä kokevan Kristuksen muuttaman elämän voimaa Hengen voimalla. Tästä syystä Saatana ei ole vastustajana koskaan niin kiireinen kuin silloin, kun Jumalan Sanaa aletaan julistaa ja opettaa. Hän vihaa Sanaa ja Sanan ihmisiä, erityisesti niitä, jotka ovat mukana sen julistamisessa. Heistä tulee hänen hyökkäysten kohteensa missä tahansa muodossa hän voi koota vaikka joukon pikkupoikia.
ellauri300.html on line 866: Betel tarvitsi Elishalta kovat sanat näyttääkseen heille heidän syntinsä ja tuodakseen heidät takaisin Herran luo. Tämä oli heidän ainoa toivonsa, ja Saatana oli aktiivinen pysäyttääkseen sen. Elisa kykeni epäilemättä palvelemaan tiettyjen siellä olevien (jäännöksen) tarpeita, mutta kaupunki kokonaisuudessaan ei koskaan todella kääntynyt Herran ja Hänen Sanansa puoleen. Saatana oli juurtunut siellä hyvin, nehän olivat maajusseja ja palvoivat naisjumalaa. Tämä on toinen tosiasia, joka meidän on joskus kohdattava. Ja kun näin on, meidän on ehkä yksinkertaisesti edettävä kuten Elisa teki ja kuten Paavali ja muut tekivät. Eli good riddance for bad rubbish.
ellauri300.html on line 878: (2:24a) Tämä saattaa näyttää ankaralta, mutta Jumala ja Hänen johtajansa ovat toisinaan toimineet ankarasti painottaakseen ihmiseen elämän vakavuuden ja Jumalan Sanan. Ananias ja Saphira ovat esimerkki tästä Uudessa testamentissa.
ellauri300.html on line 892: (1) Mitä Elisa ei tehnyt: Ennen kuin katsomme, mitä Elisa teki, pohditaanpa hetki, mitä hän ei tehnyt! a) Hän ei kääntynyt ja juoksenut. (b) Hän ei riidellyt heidän kanssaan eikä juoksenut heidän perässään (Matt 7:6). (c) Hän ei vaarantanut viestiään. (d) Hän ei toiminut tai reagoinut itserakkaudesta tai ahdistuksesta tai itsepuolustuksesta egonsa tai ylpeytensä näkökulmasta. e) Hän ei valittanut Herralle tai halunnut heittää pyyhkeen sisään. (f) Hän yksinkertaisesti jätti huomiotta heidän sanansa, tekonsa ja asenteensa. Jumalan vastaus todistaa tämän.
ellauri300.html on line 897: Mitä Elisa teki: Elisa otti käsiaseensa ja "Hän kirosi heidät Herran nimeen." Tämä ei ole kiroamista kiroamisesta tai herjaamista herjauksesta (1 lemmikki. 2:23). Hän luotti Herraan ja jätti sen Jumalan käsiin. Avain tässä on sanassa "kirous". Se ei tarkoita kiroilua ilkeillä sanoilla. Tämä on heprean sana galal , joka tarkoittaa "ole nopea, vähäinen, vähäpätöinen tai vähäpätöinen". Ensisijainen merkitys on "olla kevyt tai vähäinen". Sekä verbi- että substantiivimuodot näyttävät edustavan kaavaa, joka ilmaisee poistumista tai alentamista siunauspaikasta.
ellauri300.html on line 901: Elisa näki siis profeettana heidän paatuneen ja kapinallisen tilanteensa, jotka eivät reagoineet ojennukseen. Herran nimessä (eli Hänen valtuudellaan) Elisa yksinkertaisesti luovutti heidät Herralle ja heidän omiin suunnitelmiinsa, mikä vaikutti poistaen heidät jopa Jumalan yhteisestä suojasta. Hän luultavasti sanoi jotain, kuten "Jumala kohdelkoon sinua sen mukaan, mitä ansaitset" tai "olkoon sinut kirottu kapinan synneistäsi". Tämä osoittaisi kaupungille ja ympärillä oleville ihmisille elintärkeän totuuden: ilman Herraa ei ole suojaa ja että Jumalan palvelijoiden ja Hänen Sanansa pilkkaaminen Jumalan sanoman estämiseksi on vakava asia. Huomaa, että Elisa ei huutanut karhuja, vaan Jumala. Kaksi naaraskarhua (ei kolmea karhua - isäkarhu, äitikarhu ja vauvakarhu) tuli ulos ja repivät 42 nuorta miestä.
ellauri300.html on line 907: Jumala ei ota sitä kevyesti, kun jätämme huomiotta Hänen Sanansa tai tekemällä hänestä pilaa estämme sen leviämistä maailmassa Hänen kansansa keskuudessa. Tämä on vakavaa bisnestä (vrt.1 Kor 3:16-1710:n kanssa; 11:30)! Mainos - jatka lukemista alta.
ellauri301.html on line 42: sairauteen Helsingissä tiistaiaamuna. Hän oli kuollessaan 69-vuotias. Harri
ellauri301.html on line 44: poliisijohdon korruptiosta. Hän sai saman palkinnon uudelleen vuonna 2001 yhdessä
ellauri301.html on line 49: potkuihin Helsingin Sanomista. Hän paljasti Nelosen Palaneen käry -ohjelmassa,
ellauri301.html on line 56: Helsingin Sanomista. Hän irtisanoutui itse, mutta muuten hänet olisi omien
ellauri301.html on line 107: Henningin ykkönen alkaa erittäin klisheemäisesti "Hän sitä ja tätä" tyyppisillä lauseilla. Vittu kyllä väsyttää. Kaveri jonka pään sisältä puhutaan introssa on 70 täyttänyt eläköitynyt herrasmiesmaanviljelijä, jonka loppukaarteen mälinöihin on helppo samastua. Ainaskin helpommin kuin Wallenbergiin, joka unissaan on juuri nussinut villisti mustaa naarasta. Ei ihme että vaimo läxi.
ellauri301.html on line 109: Murhatulla vanhuxella oli jalassa Nike SB Funk low why So Sad skeittikengät. Niitä hypetetään nyt kaikkialla. Kurtilla oli nuhjuiset Crocsit sateessa ja Dahmerlasit. Ei vittu ne on 1970-luvulta tuttuja pilottimallisia silmälaseja! Niitä on hiljattain alkanut näkyä sosiaalisessa mediassa, kertoo itsekin sellaisia käyttävä 19-vuotias Marlo Heinsalmi. Hän uskoo, että ne ovat seuraavan vuoden muoti-ilmiö nuorten keskuudessa. Ahaa! Nyt tiedän! Murhaaja on sarjamurhaaja Jeffrey Dahmer, jota esittää Evan Peters. Voi helvetti näitä paska väkivaltafiktioita, ne on yököttäviä. Kuka matelijapää voi niistä pitää? Kylsen pitää olla jotain pakkautunutta katuraivoa.
ellauri301.html on line 172: Mankelin äiti teki itsemurhan Mankelin ollessa vähän alle 30-vuotias. Mankellin mukaan äidin puuttuminen ei juurikaan vaivannut häntä, sillä hänellä oli hyvä ja läheinen suhde isäänsä, joka ei maalannut teeriä. Hän oli kuitenkin yksinäinen lapsi, sillä hänen sisaruksensa viihtyivät keskenään, mutteivät jostain syystä Henningin parissa, Henning oli paljon omissa oloissaan. Myöhemmin perhe muutti vielä Boråsiin ilman äitiä. Ei ollut helppoa. Mankell vietti nuoruutensa pienessä Svegin kauppalassa Norjan rajalla. Lukio jäi kesken, Henning oli 2v seilorina muttei päässyt brittejä edemmäs. Sitten se korjasi Pariisissa saxofoneja. After returning from Paris he had taken part in the 1968 demonstrations in Stockholm against the Vietnam war and the university system, and spent much of the 70s in Norway on the fringe of a Maoist group to which his (nameless) then-partner belonged. Oliko se partneri mars- vai venustyyppinen?
ellauri301.html on line 174: Mankeli kirjoitti ensimmäisen Wallander-dekkarinsa Kasvoton kuolema vuonna 1991 Ruotsiin paluunsa jälkeen oltuaan normaalia pidempään Afrikassa. Hänen mielestään rasismi ja ksenofobia olivat lisääntyneet Ruotsissa, ja hän päätti kartoittaa ilmiötä rikosromaanin muodossa. Tästä alkoi Wallander-kirjasarja, joka ei aluksi ollut suuri menestys. Wallander-kirjat menivät kuitenkin Ruotsissa paremmin kaupaksi kuin Mankelin aiemmat teokset. Suuri kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1998, ja käännösten myötä Mankelista tuli vähitellen miljonääri. Wallenberg sr ei sentään ole mikään supermies, mitä vikaa näyttää vähän olevan juniorissa.
ellauri301.html on line 176: Ehkä Mankelin porukat oli schartaulaisia? Henric Schartau (27. syyskuuta 1757, Malmö – 3. helmikuuta 1825, Lund) oli ruotsalainen pappi ja saarnaaja Henric Schartau. Schartau toimi Lundissa, Lundin tuomiokirkossa lähes 20 vuotta, ja hänen näkemystään leimasi puhdasoppisuuden sävyttämä pietismi. Hänen oppinsa, schartauanismi, pysyi kirkon sisäisenä herätysliikkeenä eikä ollut vapaakirkollinen ilmiö. Hänen saarnojansa perusaineksen muodosti oppi Pyhän Hengen työstä ihmisessä ja oppi armonjärjestyksestä.
ellauri301.html on line 178: Hänen vaikutuksensa oli uskonnollista ja hengellistä. Hänen uskonkäsityksensä perustui vanhaan luterilaiseen hurskauteen, josta hänen julistuksessaan ja opetuksessaan keskeinen armonjärjestysoppi oli kotoisin. Hänen teologiansa keskeisiä ajatuksia olivat kova sana, kirkon viran, pappisviran (erit. Schartaun) arvovaltaisuus ja kutsumususkonnollisuus. Schartau ja hänen seuraajansa pitäytyivät kirkon yleiseen jumalanpalvelukseen, eivätkä he hyväksyneet minkäänlaisia yksityisiä hartauskokouksia (seuroja). Nehän olivatkin järkiään virkapappeja.
ellauri301.html on line 185: Kalkkeen vanhemmat olivat talollinen Heikki Kalkela (entinen Hannula) ja Helena Katariina Kalkela. Hän kävi Hämeenlinnan normaalilyseota ja pääsi ylioppilaaksi 1883, kun Wilho syntyi. Kalke suoritti teologian erotutkinnon Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi 1886.
ellauri301.html on line 187: Kalke toimi Isonkyrön kappalaisena 1898–1916 ja Tohmajärven kirkkoherrana vuodesta 1916. Hän sai rovastin arvon 1928. Pastori, sittemmin rovasti Kalke meni varovasti naimisiin vasta erotutkintovuonna 1886 Hilma Henriette Brusilan (1862–1943) kanssa. Siittiköhän Kosti Hilmasta lisää kalkkeita? Todennäkösesti siitti. Hilman ja Kostin luut ovat Hämeenkoskella, kuten näyttää amerikkalainen hautakiviohjelma. Kuvaa ei viizi laittaa tähän koska jenkit eivät salli sitä kuumalinkata. Vittu että ne on perseitä. Törkeää kulttuurista appropriointia. Mitä asiaa on niillä meidän hautuumaille? Mitä asiaa on niillä tänne ylipäätänsä?
ellauri301.html on line 278: Henning Mankell oli kolme kertaa naimisissa. Hänellä on yksi biologinen lapsi, vuonna 1980 syntynyt Jon Mankell, joka on menestyxettömästi työskennellyt elokuvatuottajana. Siis tuottanut iskän Wallenbergejä. Mankell toimi isäpuolena norjalaisen maolaisen vaimonsa kolmelle pojalle.
ellauri301.html on line 300: Kolmas maansa myyneen näköinen jannu, joka näyttää siltä että olisi eilen leipä loppunut, kärsii hammassärystä ja ärtyneestä suolesta. Hänkin on työskennellyt Siltavuoressa, ihan siinä penkereellä, ubi mors gaudet succurrere vitae. Suoritettuaan Kouvolan tuomiostaan 11 vuotta hän pääsi 31. tammikuuta 2005 tarkasti vartioituun ehdonalaiseen Siltavuoreen, josta hänet kuitenkin lähes välittömästi siirrettiin setä Samulin tahdosta riippumattomaan psykopaattiseen hoitoon Helsingin yliopiston nykytyskielten laitoxeen. Päästessään eläkkeelle hän oli vaikea ja lievästi dementoitunut.
ellauri301.html on line 366: Henning Mankell on eräs Ruotsin luetuimmista kirjailijoista ja hänen rikosromaaniensa päähenkilö Kurt Wallander on rakastetuin sankari ruotsalaisessa kirjamaailmassa. Kurt on lukijoiden ja kriitikoiden arvostama. Hänen rikosromaaneistaan pitävät miehet ja naiset sekä nuoret ja vanhat. Kaikki uusimmat Wallander -kirjat ovat kivunneet myyntilistojen kärkeen. Mankellin dekkarit ovat erittäin suosittuja myös muualla maailmalla. Henning Mankellin Wallander -sarja on dekkarien aatelia. Jokainen sarjan kirja on hengästyttävä lukuelämys. Kurt Wallander on eräs hienoimmista dekkarisankareista. Dekkarit on syvältä ihan genrenä. Mankelin jaarituxet ovat haukotuttavia.
ellauri301.html on line 389: Kadonnut nainen, mustan miehen sormi, harvinainen eteläafrikkalainen pistooli, venäläinen radiolähetin - Kurt Wallander rakentaa kuvaa paloista, jotka eivät mitenkään tunnu loksahtavan paikoilleen. Kun rikoksen kansainvälisyys ja kokoluokka alkavat paljastua, Wallenderin maailmankuulu riittämättömyyden tunne kasvaa. Hän joutuu sitoutumaan tutkintaan kaiken sen hinnalla, mikä on hänelle tärkeää (eli Maria Callas-levytyxen ja munkkipossun hinnalla).
ellauri301.html on line 394: Wallander etsii rauhaisaa paikkaa, johon vetäytyä eläkepäivikseen. Hän lähtee katsomaan taloa, joka on myynnissä hänen lapsuuden maisemissaan ja ihastuu siihen, mutta viime hetkellä jokin kiinnittää hänen huomionsa: puutarhassa pistää maasta esiin ihmisen käsi. Nykyhetken rauhaisan pinnan rikkoo talon synkkä menneisyys ja selvittämättä jäänyt rikos. Wallanderin tarina on päättynyt.
ellauri301.html on line 412: Italialaiset kengät -romaanin dramaattinen tarina jatkuu. Frederik pakenee tulipaloa viime hetkellä, jaloissaan kaksi vasemman jalan kumisaapasta. Hänen koko omaisuutensa on mennyttä. Tarina jää harmittavasti kesken Henningin syöpäännyttyä. Voisiko joku fan fiction kynäilijä kexiä sille siikvelin? Löytyvätkö oikean jalan saappaat, vai onko tämä taas neuvostoliittolaisten juonia?
ellauri301.html on line 421: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
ellauri301.html on line 423: Guillou syntyi Södertäljessä Tukholman läänissä. Hänen isänsä Charles Guillou oli ranskalainen vahtimestari, joka työskenteli sadistina Ranskan suurlähetystössä Tukholmassa. Guilloun äiti Marianne (o.s. Botoxsen) oli norjalaistaustainen. Jan Guilloulla on Ranskan ja Ruotsin kaksoiskansalainen taskussa. Kun Guilloun isoisä nimitettiin Ranskan suurlähettilääksi Suomeen, Guilloun isä päätti muuttaa Helsinkiin. Guillou varttui äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Saltsjöbadenissa.
ellauri301.html on line 428: Ruotsalainen iltapäivälehti Expressen paljasti 24. lokakuuta 2009, että Guillou rekrytoitiin vuonna 1967 salaa KGB:n informantiksi. Guillou vastasi olleensa yhteydessä tehdessään tutkivaa journalismia. Hän sai moneen otteeseen KGB:ltä rahaa antamistaan tiedoista, jotka koskivat Vietnamin sodan vastustajia. Hän otti vastaan myös salaisen tehtävän ja toimitti asiakirjasalkun sovittuun paikkaan. KGB-yhteistyö jatkui vuoteen 1972 asti. Guilloun ystävä ja kollega Arne Lemberg (Lvïv) antoi Säpolle vihjeen Guilloun tekemisistä, mutta Säpo ei ryhtynyt asiassa sen tarkempiin tutkimuksiin. Guillou maksoi osan KGB:ltä saamistaan rahoista Lembergille.
ellauri301.html on line 447: Carl Hamilton on Jan Guillou 13-osaisen kirjasarjan 11 ensimmäisen osan päähenkilö. Lisäksi hän on sarjan kahdessa viimeisessä osassa sivuhenkilö (pääosassa on joku ämmyrkäinen varmasti). Kirjoista on sovitettu elokuvia ja televisiosarjoja. Ensimmäinen ilmestyi 1986 kexeliäällä nimellä Peitenimi Punainen Pili. Punaisen Pilin 1. esittäjä Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä Salkkareiden Ismon kaliiperia. Hän esitti "Punaisen lokakuun" detente kapteenia, oli "Saappaanraksi-Bill" Turner elokuvissa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) sekä sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) ja antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.
ellauri301.html on line 449: Keväällä 2009 Stellan Skarsgård kutsui Dan Brownia huonoksi kirjailijaksi. Hän kuitenkin näyttelee elokuvassa Enkelit ja demonit, joka pohjautuu Brownin samannimiseen huonoon kirjaan. Skarsgårdin mukaan Ron Howardin tekemä käsikirjoitus erosi eduxeen niin paljon alkuperäisteoksesta, että hän halusi osallistua huonon elokuvan tekemiseen. Lapsista vain Eija ei ollut vuoteen 2009 mennessä ollut mukana missään elokuvassa. Hon har sju bröder och det gör henne till den enda dottern i familjen. I 32 år var Stellan, 69, gift med My Skarsgård, 64, och tillsammans med henne har Stellan sex barn. Men sedan 2009 är han gift med filmproducenten Megan Everett, 44, som han har barnen Ossian, 11, och Kolbjörn, 8, med. – Jag ville ha barn, Men herregud, det är många, säger han nu till Aftonbladet. Men vad skulle jag göra? Jag spelar ju inte golf. Its easier to hit a hole-in-one with my Red Cock suit on.
ellauri301.html on line 483: Ei vittu ole Berit kommari vaan talousliberaali retiisi. Minulta kestää liian kauan saada orgasmi. Keneltä? Hän valizee kaiken puolestani. Hän on svedu talibaani. Kekä? Hän ei pelaa golfia vaan työntää puukakkosta muihin reikiin. Ilmavirta herätti hänet. Kenet? No Annikan, se selviää seuraavasta parakraahvista. Anita on suovannut lattiat harmaixi ja vetänyt seinät ihan vaan valkoisella. Huonekaluja on tosi vähän. Että jaxat olla klisheinen, Liza Marklund.
ellauri301.html on line 487: String-housujen haaroväli oli tahmea valkovuodosta. Kenenkä? Patin. Hän työntyy kovaa syvälle sisälleni ja vetää sitten lizarit päin näköä. Kekä? Ei kerrota. Tämmösiä kryptisiä välitextejä taisi olla Stieg Larssonillakin. Arabitkin läiskivät arabifilmeissä vaimojansa kesken aktia. Isä Camillo ja Peppone ottaa oikein face slap-ottelun. Ninjabarbeista kertovassa jutussa ei ole yhtään pahexuvaa sanaa. Vaikka feministianarkistiryhmä polttaa auton ja uhkailee poliisia. Liza siis Annika plus teeveestä tuttu iso kiltti jättipomo pahexuu. Voi vittu. Annika ei saa omaa bylineä kuvan kanssa lehteen vielä pitkään aikaan. Dämit. Lizan alter ego Annika on uskomaton persepää. Mitä siitä voidaan päätellä? Sapienti sat. Pihalle olis paras laittaa ketunrautoja nuuskivien tyhjäntoimittajien varalta. [Nää vinjetit saattaa olla Lizan pitkäveteisestä niteestä Studio 6.]
ellauri302.html on line 537: Hasidiperheeseen syntynyt Sholem Asch sai perinteisen juutalaisen koulutuksen. Hänen vanhempansa pidettiin sisarustensa nimettynä tutkijana, ja hänen vanhempansa haaveilivat hänen tulevasta rabbiksi ja lähettivät hänet kaupungin parhaaseen uskonnolliseen kouluun (tai Chederiin), jonne varakkaat perheet lähettivät lapsensa. Siellä hän vietti suurimman osan lapsuudestaan Talmudia opiskellessaan ja opiskeli myöhemmin Raamattua ja Haggadaa omalla ajalla. Asch varttui enemmistöjuutalaiskaupungissa, joten hän varttui uskoen, että juutalaiset olivat enemmistö myös muualla maailmassa. Kutnossa juutalaiset ja pakanat tulivat enimmäkseen toimeen, mutta uskonnollisten juhlapyhien ympärillä ei ollut jännitystä. Hänen täytyi livahtaa enemmistöpakanan alueen läpi päästäkseen järvelle, jossa hän rakasti uida ja jossa hän kerran joutui nurkkaan kepillä ja koirilla käyvien poikien toimesta, jotka vaativat häntä myöntämään "Kristuksen" tappamisen – minkä Asch ei tuohon aikaan tiennyt olevan Jeesuksen toinen nimi (eikä olevan messias kreikaxi?). – tai he repisivät hänen takkinsa. Hän myönsi tappaneensa Kristuksen pelosta, mutta he hakkasivat häntä ja repäisivät hänen takkinsa joka tapauksessa. Asch ei koskaan menettänyt pelkoaan koiria kohtaan tuosta tapauksesta. Mulla oli parempi onni: pelkäsin koiria pitkään pikku terrierin purtua peloissaan maitokaupan edessä mun naaman kirjavaxi kuin pakanamaan kartta kun menin taputtamaan sitä. Mutta se meni ohize, ja nykyään pidän koirista, samalla lailla kuin vähän pelottaa mennä uimaan kylmään veteen mutta sitten se tuntuukin ihanalta.
ellauri302.html on line 540: Siellä hän myös aloitti kirjoittamisen. Hän yritti hallita novellin ja kirjoitti hepreaksi. Se, mitä hän siellä kirjoitti, tarkistettiin myöhemmin, käännettiin jiddišiksi ja lopulta aloitti hänen uransa.
ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
ellauri302.html on line 561: Shulemin pikkuveljet olivat työläisteurastajia ja isoveljet hurskoja hasideja. Tämmöisiä hahmoja se sitten mielellänsä kuvasi. Yksi Aschin tärkeimmistä tavoitteista kirjoituksessaan oli artikuloida juutalaista elämää, menneisyyttä ja nykyisyyttä. Hän asetti juutalaisen jokaisen työnsä keskipisteeseen sekä tietoisuuden juutalaisten suhteesta ulkomaailmaan. Jotkut hänen yleisimmistä toistuvista teemoistaan olivat: ihmisen usko, hyvyys ja anteliaisuus. Hänet karkoittivat ja kiehtoivat kristittyjen väkivalta, ja juutalaisten marttyyrikuolema ja eloonjääminen inspiroivat häntä kovasti.
ellauri302.html on line 575: Grein päättää rankaista izeään palaamalla Lean luo. Hän on minun ristini. Kumpaahan se rankaisee siinä enemmän. Mitähän korkeammat mahdit hänestä tuumaavat, ovatko taivaan vallat hyvinkin kärmeissään? Hertz maxaisi kyllä kaikki kulut. Umpimähkään hän otti hyllystä Moshe Chaim Luzzatton bestsellerin Den rättfärdiges väg. Peukalovärssy olisi nyt paikallaan.
ellauri302.html on line 587: Käännekohta Luzzatton elämässä tapahtui 20-vuotiaana, kun hän väitti saaneensa suoraa opetusta enkeliltä (joka tunnetaan nimellä Maggi). Vaikka tarinat sellaisista kohtaamisista taivaallisten olentojen kanssa eivät olleet tuntemattomia kabbalistisissa piireissä, se oli ennenkuulumatonta jollekulle niin nuorelle iälle. Hänen ikätoverinsa olivat ihastuneita hänen kirjallisista kertomuksistaan näistä "jumalallisista oppitunneista", mutta johtavat italialaiset rabiiniviranomaiset olivat erittäin epäluuloisia ja uhkasivat erottaa hänet.
ellauri302.html on line 599: Kun Luzzatto lopulta saapui Amsterdamiin, hän pystyi jatkamaan Kabbala- opintojaan suhteellisen esteettä. Hän ansaitsi elantonsa timanttileikkurina ja jatkoi kirjoittamista, mutta kieltäytyi opettamasta. Tänä aikana hän kirjoitti suuren opuksensa Mesillat Yesharim (1740), pohjimmiltaan eettisen tutkielman, mutta jolla oli tietyt mystiset perusteet. Kirja esittelee vaiheittaisen prosessin, jonka avulla jokainen ihminen voi voittaa taipumuksensa syntiin ja saattaa lopulta kokea profetian kaltaisen jumalallisen inspiraation. Toinen merkittävä teos, Derek Breitenstein (Jumalan tie) on ytimekäs tiivistelmä juutalaisuuden ydinteologiasta.
ellauri302.html on line 638: Bolshevikkipuolueen sisällä Bukharin oli alun perin vasemmistokommunisti, mutta siirtyi vähitellen oikealle vuodesta 1921 lähtien. Hänen vahva tukensa ja puolustavansa uutta talouspolitiikkaa (NEP) johti lopulta oikeistooppositiota. Vuoden 1924 loppuun mennessä tämä asenne oli asettanut Buharinin suotuisasti Josif Stalinin pääliittolaiseksi, ja Buharin kehitteli pian Stalinin uutta teoriaa ja politiikkaa sosialismista yhdessä maassa. Vuosina 1926-1929 Buharinilla oli suuri valta Kominternin toimeenpanevan komitean pääsihteerinä. Stalinin päätös jatkaa kollektivisointia ajoi kuitenkin kaksi miestä erilleen, ja Bukharin erotettiin politbyroosta vuonna 1929.
ellauri302.html on line 640: Kun suuri puhdistus alkoi vuonna 1936, osa Buharinin kirjeistä, keskusteluista ja salakuunteluista osoitti epälojaalisuutta. Helmikuussa 1937 pidätetty Bukharin sai syytteen salaliitosta Neuvostovaltion kaatamiseksi. Hänet teloitettiin maaliskuussa 1938 näytelmäoikeudenkäynnin jälkeen, joka vieraannutti monet länsimaiset kommunistien kannattajat. Bucharin jäi kiinni antistatistisista taipumuxista. Antistatismi on mikä tahansa lähestymistapa sosiaaliseen taloudelliseen tai poliittiseen filosofiaan, joka hylkää statismin. Antistatisti on se, joka vastustaa valtion puuttumista henkilökohtaisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin asioihin. Valtion ei pitäisi puuttua oikeastaan mihinkään, paizi pelastaa pankrottiin joutuneita pankkeja köyhimmän kansanosan säästöillä. Ei ollut juutalainen, mutta petti muuten kansan asian.
ellauri302.html on line 666: Eliyahu Ben Moshe Dos Vidas (1518–1587, Hebron) oli 1500-luvun rabbi mytomaanien Palestiinassa. Hän oli ensisijaisesti rabbi Moses ben Jacob Cordoveron (tunnetaan nimellä Muaa Ramasee Ramaseeko Suaa) mutta myös vähän Isaac Lurian opetuslapsi. Dos Vidas tunnetaan Kabbalan ja siantuntemuksestaan. Hän kirjoitti Reshit Chochmahin eli "Viisauden alun", pietistisen teoksen, jota ortodoksiset juutalaiset tutkivat edelleen laajasti. Aivan kuten hänen opettajansa rabbi Moses Cordovero loi eettisen teoksen kabbalististen periaatteiden mukaisesti teoksessaan Tomera Deborah, Rabbi Dos Vidas loi vielä laajemman teoksen henkisestä elämästä hänen kanssaan, nimeltä Reishiluut Chochmeeshshah. Tämäkin magnum opus perustuu suurelta osin Zohariin, mutta heijastaa myös monia perinteisempiä lähteitä. Kirjoittaja asui Safedissa ja Hebronissa ja oli yksi Hebronissa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa asuneista merkittävistä kabbalisteista. Niitä kyllä juoxi siellä laumoittain kuin kylän koiria.
ellauri308.html on line 50: rankkaa arvostelua että ihailua. Hänet muistetaan ehkä parhaiten
ellauri308.html on line 148: onnekas. Hänet vangittiin 1938 ja hän vietti lyhyttä vapausaikaa lukuun
ellauri308.html on line 149: ottamatta seuraavat 17 vuotta elämästään vankiloissa ja pakkotyössä. Hän
ellauri308.html on line 165: vuonna 1965. Hän kirjoitti vielä vanhalla iällään kaunaiset muistelmat ajastaan
ellauri308.html on line 177: Violetta-tyttären, joka kuitenkin kuoli alle vuoden ikäisenä. (Kommunistit väittävät että alle 2 vuoden, ne luikurit.) Hän oli myös
ellauri308.html on line 193: Arvo ”Poika” Tuominen (alk. Arvid; 5. syyskuuta 1894 Hämeenkyrö – 27. toukokuuta 1981 Tampere) oli suomalainen tuuliviiri vasemmistopoliitikko, hälläpyörä oppimaton lehtimies. Hän kirjoitti useita muistelmakirjoja, joista varsinkin Kremlin kellot (1956), Sirpin ja vasaran tie (1956) ja Maan alla ja päällä (1958) saivat laajan lukijakunnan ja vaikuttivat monien suomalaisten nurjiin käsityksiin Neuvostoliitosta ja kommunistisesta liikkeestä.
ellauri308.html on line 195: Arvid (Arvo) Tuominen syntyi Hämeenkyrössä puuseppä Oskari Mikonpoika Tuomisen 17-lapsiseen perheeseen. Hänen äitinsä, jota kutsuttiin ”Nikkarin Elinaksi”, oli taitava sirpillä niittäjä ja aulis levittäjä. Tuominen kertoi uskovaisen isänsä tiukasta kurinpidosta ja äitinsä lempeydestä. Hänen mukaansa ”äidin sirppi ja isän kumivasara” olivat hänen lapsuutensa kantavat voimat. Tuominen nimesi lapsuudestaan kertovan omaelämäkerran Sirpin ja vasaran tie. Isä oli kannanotoissaan ehdoton: kun hän oli jotain päättänyt, ei kenelläkään ollut siihen enää mitään lisättävää. Isän ja Arvo-pojan välille ei syntynyt kovin läheistä ja luottamuksellista suhdetta. Suhde äitiin oli sen sijaan läheinen, Arvo oli äitinsä lemmikki.
ellauri308.html on line 201: Renkivuosiltaan Tuominen muistaa ensimmäisen kohtaamisensa Frans Eemil Sillanpään kanssa. Hän muisteli katkerana miettineensä, kuinka mäkitupalaisen poika Pransu kukkoili raitilla ylioppilaana ja hän, arvostetun käsityöläisen poika, raatoi renkinä. Moskovassa oleskellessaan Arvo Tuominen kirjoitti poliittista henkilöhistoriaansa ja muisteli luokkatietoisena ja katkerana oleskeluaan Kuukan talossa tähän tapaan: ”Tällöin minussa heräsi viha rikkaita ja heidän lapsiaan kohtaan. Ei se mitään aatteellisuutta ollut, olin vain ihan vitun kade. Vaistomaisesti hain tukea muista renkipojista joiden kanssa liityin kotipitäjäni työväenyhdistykseen.” Niissä hän hieman liioitteli, sillä häntä pidettiin arvossa ja kohdeltiin talossa hyvin, mutta tietty katkeruus katkenneesta koulutiestä säilyi läpi elämän.
ellauri308.html on line 203: Tuominen oppi höyrypääpuusepän ammatin, mutta häntä vaivasi valtava kirjallisen sivistyksen nälkä. Hänestä tuli Tampereen työväenopiston innokas opiskelija. Kaiken kaikkiaan hän kuunteli eri alojen luentoja melkein kuusi vuotta. Niiden joukossa oli 40-tuntinen luentosarja Kalevalasta, mikä innosti häntä eepoksen huolelliseen tutkimiseen. Yhteiskunnalliset aineet ja kysymykset herättivät hänessä erityistä mielenkiintoa. Hän jäi usein keskustelemaan ja väittelemään politiikasta oppituntien jälkeenkin työläisjoukkoon, josta muodostui niin sanottu ”Lauantaiseura”. Seuraa veti itseoppinut filosofi Masse Lehtonen, joka suorasukaisen ärsyttävillä kommenteillaan sai muut väittelemään. Seuraan kuului myös muita työväenliikkeen merkkimiehiä, kuten järjestöaktiivi Manu Lammi, radikalismin tuntija ja ammattiyhdistysaktiivi Edvin Linkomies, Tampereen Työväen teatterin historioitsija Nikolai Ahonen ja myöhempi leipomoyrittäjä Aarne Lemberg (Lvïv, myöh. Linkosuo). Tämä joukko kasvatti Arvo Tuomisesta kovan väittelijän ja keskustelijan. Nuoren keskustelijan pikkuvanhuus herätti huvittuneisuutta, ja hänen lyhyytensä jäykkänä toi hänelle lempinimen ”Poika”, joka katkeruuden lisäxi seurasi häntä läpi elämän.
ellauri308.html on line 208: Tuominen joutui yksin vastaamaan keskellä Tampereen taisteluja punaisten tiedotuksesta. Ei ihme että hommat meni perseelleen. Hänen mennessään punakaartin esikuntaan ilmoittamaan, että lehden tekeminen oli mahdotonta, esikunnassa oli täysin kaoottinen tilanne. Ylipäällikkö Hugo Salmela oli juuri haavoittunut vakavasti kranaattilaatikon räjähdettyä ja uusi ylipäällikkö Verner Lehtimäki vihaisena naama noessa pakotti Pojan jatkamaan tyhjäntoimitusta.
ellauri308.html on line 224: Lenin teki Arvo Tuomiseen elämänikäisen vaikutuksen suorasukaisella, asioiden ytimeen menevällä keskustelutyylillään, jossa oli vapaan tiedonhalun ilmapiiri. Hän vertasi myöhemmin Leniniä ja Stalinia ja väitti, että Stalinin edessä piti tarkkaan varoa sanojaan ja olla poikkeamatta tämän näkemyksistä. Jätettyään kommunistisen liikkeen Tuominen julisti, että Lenin oli kommunismin pyhä isä ja roistomainen Josef Stalin pilasi kaiken. Varsin oikeaan osunut arvio.
ellauri308.html on line 289: Kuusinen loi varsinaisen uransa Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Hän osallistui SKP:n edustajana tammikuussa 1919 kommunististen puolueiden neuvottelukokoukseen, jossa päätettiin esittää vetoomus uuden kolmannen eli Kommunistisen internationaalin (Komintern) perustamiseksi. Kominternin perustavassa kokouksessa 2. maaliskuuta 1919 Kuusisella oli näkyvä rooli tämän puolustaessa uuden internationaalin tarpeellisuutta sen perustamisen lykkäämistä esittäneille. Kuusinen valittiin 1921 yhdeksi Kominternin toimeenpanevan komitean sihteereistä, missä toimessa hän jatkoi vuoteen 1939. Esimerkiksi Kominternin 4. kongressissa Kuusinen valittiin lisäksi puhemiehistöön ja toimeenpanevaan komiteaan.1927 Kuusinen johti Kominternin Lev Trotskin erottanutta kokousta. 1930-luvun loppupuolella Kuusinen puhui yhteisrintamataktiikan puolesta Kominternin jäsenpuolueissa. Kuusiselle oli luonteenomaista hiljainen työskentely kulissien takana.
ellauri308.html on line 298: Kuusinen piti tiiviisti yhteyttä SKP:n johtohenkilöihin, etenkin Pelle Vissiin ja tyttäreensä Hertta Kuusiseen joka sotien jälkeen kohosi yhdeksi maan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Kuusinen oli naimisissa useasti ja sai paljon lapsia. Kuusisen lapsenlapset vierailivat hänen luonaan Moskovassa 1950-luvulla. Heidän mukaansa Kuusisen asema poliitikkona vaikutti korkealta ja elintaso yltäkylläiseltä verrattuna tavallisen neuvostokansalaisen silloisiin oloihin. Hänellä oli kaupunkiasunto valtion virkamiehille tarkoitetussa kerrostalossa ja lisäksi vapaa-ajan talo, datša, jonka kerrotaan olleen suuri kaksikerroksinen kivitalo Moskovan lähellä. Kuusisella oli käytössään henkilökuntaa, kuten vartija portilla, taloudenhoitaja-keittäjä ja adjutantteja.
ellauri308.html on line 302: Kuusisen tunnetuin runo on vuonna 1920 ensi kerran ilmestynyt ”Torpeedo”. Se kertoo valtiontarkastusviraston viraltapannusta johtajattaresta Tytti Yli-Viikarista. Hän myös kirjoitti kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslaulun Kansainvälisen (Internationale) suomenkieliset sanat yhdessä Yrjö Sirolan, Sulo Wuolijoen ja Pertti Uotilan kanssa vuonna 1905. Parasta laulaa kerta virsikirjan kannet ovat auki, tuumi Yrjö Sirola naida naputellessaan korkokenkäistä Aino Sarolaa.
ellauri308.html on line 313: Tuominenhan on väittänyt, että Stalin tarjosi hänelle Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa ensiksi, ja kun hän kieltäytyi, vasta sitten O.W. Kuusiselle, jolle se kelpasi. Tämä on täyttä potaskaa, sitä samaa vallattomana vellovan mielikuvituksen tuotosta, mistä APT on niin kuuluisa. Hänen muistelmansa ovat malliesimerkki suuren Munchausenin tarinoista, joissa on siteeksi faktaa ja paljon todentamatonta juttua, josta on vaikea sanoa, pitääkö paikkansa vai eikö pidä. Ja kaiken tämän hän kirjoittaa niin taitavasti, että ilman tarkempaa perehtymistä ”homma käy täydestä kuin väärä raha”. Ja sitten ovat nämä hänen hienot ”oman hännän nostonsa”, kuten tämä kutsu Terijoen hallituksen päämieheksi. Siitä ei siis ole mitään dokumenttia, ja itse aiheestakin Tuominen alkoi sepitellä tarinaa vasta Talvisodan ruudinkäryn jo turvallisesti haihduttua eli kesällä 1940.
ellauri308.html on line 315: Tuominen 1938 Tukholmassa oli hyvin informoitu mies, ja siis varsin hyvin tietoinen siitä rankasta kadosta, joka etenkin terrorin jyrkimmässä vaiheessa 1938 oli käynyt suomalaistoverien harvenevassa halmeessa. Ja menihän siinä vielä enemmän neuvostotovereita. Kyllähän sellainen panee miettimään. Etenkin tuuliviirin sellaisen, kuin Tuominen. Hän oli nyt ”tuulensuojassa” Tukholmassa; miksi lähteä sieltä minnekään, ei Suomeen maanalaiseksi, eikä etenkään Moskovaan..
ellauri308.html on line 336: Tuominen oli nähnyt ja kokenut tarpeekseen siitä, mihin kommunismi johtaa. Sotien jälkeen Tuominen asui pitkän aikaa Tukholmassa, sillä Suomessa hänen henkensä olisi ollut vaarassa. Tuominen jatkoi kirjailijan uraansa sekä toimi samalla sanomalehtimiehenä. Suomen olojen tasaannuttua Tuominen muutti takaisin Suomeen ja toimi mm. ansiokkaasti Demarien sisäisten riitojen sovittelijana. Tuominen kuoli vuonna 1981 Tampereella, mutta kuollessaan hän oli ”puhdas sosiaalidemokraatti.” Vi är alla kommunister när vi dör. Epäilen, että Poika Tuominen pelasi kaksilla korteilla kuolemaansa saakka. Juu kyllä se pelasi koko aika kaksilla korteilla, vaikkei kovin kaksisilla. Hänen mainitaan murhanneen kaikki Neuvostoliiton suomalaiset kommunistit O.W.Kuusisen kanssa.
ellauri308.html on line 338: Hänen omissa muistelmissaan on paljon ihan herkullisia yksityiskohtia. Mm ”Kumpa Lenin olisi saanut elää pidemmin ei olisi Neuvostoliitossa sellaisia hirmutekoja kuin Stalin teki.” Tämä on täysin höpöpuhetta olihan Lenin erittäin verenhimoinen ja tunnekylmä teoreetikko läpeensä. Mielenkiintoinen on esim kysymys heistä, jotka kirjoittivat likvidointilistat suomalaisista. Meillä on kaikki syy uskoa, että toverit Otto Ville ja Poika niitä yhdessä tekivät.
ellauri308.html on line 377: Hänen sukunsa oli tuleva lukuisaksi kuin taivaan tähdet. Kaikki me olemme Abrahamin jälkeläisiä. Jopa kommunistit. Lukuisat kuin tähdet, sirppi ja vasara.
ellauri308.html on line 458: Radek oli oikeastaan Ukrainan juutalainen, syntyi Lembergissä eli Lvovissa eli Lvivissä silloisessa Itävalta-Unkarissa juutalaiseen perheeseen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Karol Sobelsohn. Hän otti nimen "Radek" Stefan Żeromskin kirjan romaanihenkilön mukaan.
ellauri308.html on line 464: Stefan Żeromski ( [ˈstɛfan ʐɛˈrɔmski] ( kuuntele ) ; 14. lokakuuta 1864 – 20. marraskuuta 1925) oli puolalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija , joka kuului Nuoren Puolan -liikkeeseen 1900-luvun vaihteessa. Nuori Puola edisti dekadenssin, uusromantiikan, symbolismin, impressionismin ja jugendin megatrendejä. Häntä kutsuttiin "puolalaisen kirjallisuuden omaksitunnoksi". Hän oli neljä kertaa ehdolla kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi, muttei tärpännyt, mitali oli liian hiljan mennyt 1905 B-joukkueen Sienkiewiczille.
ellauri308.html on line 466: Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
ellauri308.html on line 473: Radek oli Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosialidemokraattisen puolueen jäsen vuodesta 1904 Hän osallistui vallankumoukseen Varsovassa 1905. Radek osallistui sodan vastaiseen toimintaan ensimmäisen maailmansodan aikana Sveitsissä ja Ruotsissa. Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 hän muutti Petrogradiin ja nousi johtavaan asemaan. Hän oli Saksassa vuosina 1918–1920 perustamassa paikallista kommunistista liikettä. Radek haastettiin oikeuteen ja vangittiin yhteyksistään Spartakistiliittoon.
ellauri308.html on line 475: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri308.html on line 479: Kuka oli Andrzej Radek? Mikä on Andrzej Radekin alkuperä? Tietenkin kysyn Stefan Żeromskin Sisyphosista. Mitä Andrzej Radekin vanhemmat tekivät? Tiedätkö tämän kirjasta? Miten Andrzej Radek ansaitsi elantonsa? Miksi hänet erotettiin koulusta? Andrzej Radek syntyi kylässä nimeltä Lower Spider. Hänen täytyi tehdä töitä pienestä pitäen. Aluksi hän hoiti hanhia, sitten edesmennyt emakko porsaiden kanssa pihalla.
ellauri308.html on line 481: Ukraina on täynnä Henrykin pazaita, varsinkin Lwiw. Hänen teoksiaan myös moitittiin liian pelkistetyiksi. 20. vuosisadan puolalainen kirjailija ja dramaturgi Witold Gombrowicz kuvasi Sienkiewiczia ensiluokkaiseksi toisen luokan kirjailijaksi. Vasily Rozanov kuvaili Quo Vadista, ettei se ole taideteos, vaan kuin karkea tehdastekoinen maalaus. Anton Tšehov kutsui Sienkiewiczin kirjoitelmia oksettavan äiteliksi ja tökeröiksi. Kuitenkin Puolan kirjallisuushistorioitsija Henryk Markiewicz kirjoitti Polski słownik biograficznyssä (Puolalaisten elämäkertojen sanakirjassa) artikkelin Sienkiewiczista (1997). Markiewicz kuvaa Sienkiewiczia puolalaisen proosan mestariksi ja puolalaisen historiallisen fiktion eturivin kirjailijaksi ja samalla kansainvälisesti parhaiten tunnetuksi puolalaiseksi kirjailijaksi. Haha LOL, kiitos Hollywoodin.
ellauri308.html on line 483: Sienkiewicz nimitettiin moniin kansainvälisiin organisaatioihin ja yhdistyksiin, kuten Puolan oppimisakatemiaan, Venäjän tiedeakatemiaan, Serbian tiede- ja taideakatemiaan, Kuninkaalliseen Tšekin tiedeyhdistykseen sekä Italian Arkadian akatemiaan. Hän sai Ranskan Kunnialegionan kunniamerkin 1904, Jagellon yliopiston kunniatohtorin (1900) ja Lvivin yliopiston kunniatohtorin arvot sekä Lvivin kunniakansalaisen arvon 1902. Ruotsin akatemian jäsenen Hans Hildebrandin ehdotuksesta hän sai 1905 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
ellauri308.html on line 485: Sienkiewiczin nimellä varustettuja katuja ja aukiota on Puolassa runsaasti, ensimmäisenä katu Lvivissä 1907. Sienkiewiczille on nimetty Białystokin Osiedle Sienkiewicza, Wrocławin ja Łódźin keskuspuistot sekä yli 70 Puolan koulua. Hänen patsaitaan on paljon Puolan kaupungeissa, muun muassa Varsovan Łazienki Parkissa. Ensimmäiset patsaat pystytettiin nyky-Ukrainan Zbarażiin ja Roomaan. Sienkiewczin patsas Mound Okrzejalla on lähellä hänen syntymäpaikkaansa Wola Okrzejskaa. Hänet on ikuistettu lukuisiin postimerkkeihin.
ellauri308.html on line 498: Staffan Hildebrand (alun perin Carl Thomas Staffan Hildebrand) (s. 14. heinäkuuta 1946 Tukholma, Ruotsi) on ruotsalainen elokuvaohjaaja. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat G (myös nimellä G – som i gemenskap), Stockholmsnatt ja Ingen kan älska som vi.
ellauri308.html on line 500: Vuonna 2021 julkaistun G som i gärningsman -kirjan mukaan Hildebrand käytti 1970- ja 1980-luvuilla seksuaalisesti hyväkseen teini-ikäisiä poikia. Hän on myöntänyt teot ja sanonut, että ”nuorissa pojissa on jotain, mitä en saa mistään muualta”. Nyttemmin Hildebrand pitää tekojaan vääryyksinä.
ellauri308.html on line 528: Hän oli vankkumaton bolshevikkien kannattaja koko Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen ja Venäjän sisällissodan ajan kirjoittamalla agitpropia etulinjasta.
ellauri308.html on line 532: Hän oli ainoa kirjailija, jolle oli varattu huoneita Kremlissä. Hänen ensimmäinen poliittinen takaisku tuli joulukuussa 1930, kun puolueen keskuskomitea tuomitsi kaksi hänen historiallista runoaan . Hän kirjoitti Stalinille valitettavan kirjeen, jossa hän kysyi, ja sai pitkän vastauksen, jossa hän syytti häntä Venäjän työväenluokan loukkaamisesta. Stalin ei myöskään pitänyt näytelmästä, jonka Bedny oli kirjoittanut vuonna 1932 puna-armeijasta ja kutsui sitä "keskinkertaiseksi".
ellauri308.html on line 535: Hänet siirrettiin Rozhdestvensky Boulevardille, jota hän kutsui nimellä rotan navetta. Hän kertoi runoilija Osip Mandelstamille, että hänet oli ilmiantanut sihteeri, joka oli kuullut hänen valittavan, että Stalin jätti likaisia sormenjälkiä Bednyn yksityisestä kirjastosta lainattuihin kirjoihin. Mutta näyttää siltä, että Bednyn todellinen moka oli se, että hänen kirjoituksensa kritisoivat Venäjän imperialistista menneisyyttä, kun taas Stalin, vaikka hän ei ollutkaan [etninen] venäläinen, "tajusi kuitenkin Venäjän nationalismin olevan liima, joka piti Neuvostoliiton koossa." Lipevästä pyllynnuolennasta huolimatta Bednyltä poistettiin vuonna 1938 jäsenyys kommunistisessa puolueessa ja Neuvostoliiton kirjailijaliitossa, ja vuonna 1941 Stalin huomautti Georgi Dimitroville : "Demyan Bednyn koottujen 10 runo-osaa eivät ole yhden Majakovskin runon arvoisia."
ellauri308.html on line 537: Bedny kuitenkin sai ahkerasti lipomalla hitaasti takaisin Stalinin suosion toisen maailmansodan aikana. Bednyn runo Neuvostoliiton voiton muistoksi julkaistiin Pravdassa 3. toukokuuta 1945. Hän kuoli kaksi viikkoa myöhemmin, 19. toukokuuta. Bednyn komeasta vaimosta ei löydy kummostakaan kuvaa eikä strategisia mittoja.
ellauri308.html on line 554: Vuonna 2013 toimittaja Vladimir Posner jakoi mielipiteensä siitä, että amerikkalaisvastaisuus on "haitallista Venäjälle" ja sillä on yksinomaan irrationaalisia syitä. Yksi on se, että venäläiset eivät ole vieläkään antaneet anteeksi Yhdysvalloille "kylmän sodan voittamista" (hänen mielestään kylmä sota, jota venäläiset eivät usko kadonneen pinnalla, tuntuu kadonneen syvälle mielessään ja on itse asiassa kadonnut). Hän pitää Vladimir Putinin amerikkalaisvastaista retoriikkaa kansakunnan hyväksymänä.
ellauri308.html on line 565: Hän on sikarin harrastaja. Hän myös kerää teini-ikäisiä mutanttikilpikonnahahmoja ja mustekyniä. Hän nauttii charaadeista.
ellauri308.html on line 567: Hän arvostaa Naton laajentumista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kylmän sodan jälkeistä strategiaa ja sitä seuranneen huomion puutetta erityisiin Venäjän diplomaattisiin avauksiin Vladimir Putinin puolelta.
ellauri308.html on line 571: Vladimir Alexandrovits Pozner Sr. oli ryssämamu jenkeissä.Toisen maailmansodan aikana hän vakoili Neuvostoliiton tiedustelupalveluja ollessaan Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Pozner syntyi Pietarissa. Hänen perheensä pakeni Neuvosto-Venäjältä bolshevikkivallankumouksen jälkeen, ja Vladimir Poznerista tuli kommunistien kannattaja asuessaan Euroopassa. Vladimir Pozner perheineen muutti Itä-Berliiniin ja myöhemmin Moskovaan 1950 -luvun alussa. Siellä hän työskenteli vanhempana ääni-insinöörinä Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1968 ja sai sydänkohtauksen vuonna 1969. Pozner kuoli 31. heinäkuuta 1975 lennon aikana Pariisista Moskovaan.
ellauri308.html on line 576: Vuodesta 2015 lähtien Larry on esiintynyt toistuvasti vieraana lauantaina Night Livessä , jossa hän esiintyy vuosina 2016 ja 2020 Yhdysvaltain presidenttiehdokas Bernie Sandersina , joka on myös hänen kuudes serkkunsa kerran erotettuna. Koomikkokollegat ja komedian sisäpiiriläiset äänestivät hänet kaikkien aikojen 23. suurimmaksi komediatähdeksi, LOL. Lawrence Gene David syntyi 2. heinäkuuta 1947 Sheepshead Bayn alueella Brooklynissa , New Yorkissa . Hänen vanhempansa ovat Rose (syntynyt Regina; os Brandes) ja Mortimer Julius "Morty" David, miesten vaatteiden valmistaja, ja hänellä on vanhempi veli nimeltä Ken. Davidin perhe on juutalainen. Hänen juutalais-amerikkalaisen isänsä perhe muutti Saksasta Yhdysvaltoihin 1800-luvun aikana, kun taas Davidin äiti syntyi puolalais-juutalaiseen perheeseen Ternopilissa, Ukrainassa. Yliopistossa hän huomasi voivansa saada ihmiset nauramaan yksinkertaisesti olemalla oma itsensä. Koska hänen tyttärensä olivat Hannah Montanan faneja, David vieraili tyttäriensä kanssa jaksossa "My Best Friend's Boyfriend". jossa he odottivat pöytää hienossa ravintolassa. Davidin ihmisarvo on jossain 400 ja puolen miljardin taalan välillä.
ellauri308.html on line 578: Jon Stewart (syntynyt Jonathan Stuart Leibowitz ; 28. marraskuuta 1962) on yhdysvaltalainen koomikko, poliittinen kommentaattori, näyttelijä, ohjaaja ja televisiojuontaja. Hän on saanut lukuisia tunnustuksia, mukaan lukien Mark Twain -palkinnon amerikkalaisesta huumorista vuonna 2022. Vuonna 2019 hän sai New Yorkin pronssimitalin "väsymättömästä asianajotyöstään, inspiraatiostaan ja johtajuudestaan (auttaen) hyväksymään syyskuun 11. päivän uhrikorvausrahastolain pysyvän valtuutuksen".
ellauri308.html on line 716: ja Yhdysvaltojen välisistä kulttuurieroista. Hän kertoo Ylen haastattelussa
ellauri308.html on line 730: Armas Äikiä (14. maaliskuuta 1904 Pyhäjärvi Vpl – 20. marraskuuta 1965 Helsinki) oli lahjaton suomalainen runoilija, kirjailija, kääntäjä, toimittaja ja poliitikko. Äikiä kuului Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtoon 1930-luvun lopusta alkaen, asui vuosia Neuvostoliitossa ja oli talvisodan aikana perustetun Terijoen hallituksen maatalousministeri. Hän käytti myös salanimiä Viljo Veijo, Ami Aarto ja Liukas Luikku. Sekä Äikiän poliittisten mielipiteiden että kulttuuri- ja taidekäsitysten on luonnehdittu edustaneen dogmaattista neuvosto-marxismia.
ellauri308.html on line 732: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri308.html on line 735: »Hänessä oli pahinta se neuvostoliittolaisen kokemuksen tuoma oikeaoppisuus ja itsevarmuus. Hän jätti koulumestarin vaikutelman jo puheessaan sijoittamalla sanojen loppuun venäläisen kiekaisun.»
ellauri308.html on line 738: Hän kirjoitti myös pakinoita SKP:n pää-äänenkannattajaan Työkansan Sanomiin nimimerkillä Liukas Luikku.
ellauri308.html on line 741: Otto Wille Kuusisen talvisodan aikana vuosina 1939–1940 johtamassa Terijoen hallituksessa Äikiä oli maatalousministeri. Hän ei tehnyt tähän tehtävään liittyviä virkatoimia, kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet. Hän olisi mieluummin ollut tekemättä kulttuuriministerin hommia. Toimittaja Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti väitti useassa pakinassaan, että Äikiä olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Kuusinen oli Jahvetin tietojen mukaan kuitenkin estänyt tämän, mikä johtui Äikiän taiteellisen ilmaisun kehnoudesta.lähde? Poliittisen historian professorin Kimmo Rentolan mukaan Äikiä ”arveli olevansa runoilija”.
ellauri308.html on line 743: Jatkosodan aikana vuosina 1942–1944 Äikiä toimitti Kominternin suomenkielisiä radiolähetyksiä eli suomalaisille suunnattua Yleisradion aalloilla lähetettyä radiopropagandaa Arkangelissa ja Leningradissa. Hänellä oli tapana huudella herjoja ja kommentteja Jahvetin radiopakinoiden päälle samalla lähetystaajuudella. Radiolähetyksissä käyttämänsä värikkään kielenkäytön ansiosta Äikiä sai kansan suussa liikanimen "Räikiä".
ellauri308.html on line 755: Kilpeläinen oli Ranskan ja ranskalaisuuden tuntija ja ihailija. Hän on kääntänyt Ranskan kansallislaulun Marseljeesin savon murteelle.
ellauri308.html on line 757: Oikeistososialidemokraattina hän hyökkäsi pakinoissaan erityisesti kansandemokraatteja vastaan. Hän arvosteli porvareita siitä, että nämä eivät astuneet etulinjaan torjumaan kommunismin vaaraa.
ellauri309.html on line 95: yli 225 romanssiromaania. Hän kirjoittaa nimillä JD Robb, Jill March ja
ellauri309.html on line 101: Marylandissa, nuorimpana viidestä lapsesta. Hänen vanhempansa ovat
ellauri309.html on line 106: kouluaineita. Hän väittää "kerroneensa valheita. Todella hyviä - joista
ellauri309.html on line 112: vanhempiensa kanssa heidän valaistusyritykseensä. Hän synnytti Noran
ellauri309.html on line 118: Hänen miehensä Bruce Willis
ellauri309.html on line 135: myönsi varkauden ja syytti sitä psykologisesta häiriöstä. Hän myönsi, että
ellauri309.html on line 150: Theaterissa. Hän kuoli 5. elokuuta 2005. Dailey piti Bransonia
ellauri309.html on line 152: ihmiset ovat niin ystävällisiä - ja huomaamattomia." Hän kuoli kotonaan
ellauri309.html on line 156: vain istua ja odottaa, että muusa laskeutuu olkapäällesi." Hän keskittyy
ellauri309.html on line 185: vuonna 2005. Hänen romaanejaan on julkaistu 35 maassa, mm. Saxassa.
ellauri309.html on line 242: tästä varkaudesta. Hänellä ei ollut faktoja, vain hänen tunteitaan, ja hän
ellauri309.html on line 253: sivuillani ja sitten Internetissä yleensä. Hän ei tehnyt mitään estääkseen
ellauri309.html on line 424: Fred Karlssonia muistuttava "Oral" Roberts aloitti hyvinvointiteologian opettamisen apinoimalla Billy Grahamia vuonna 1947. Hän selitti uskon lait "siunaussopimukseksi", jossa Jumala
ellauri309.html on line 473: seksuaalisesta sopimattomuudesta alaikäisten nuorten miesten kanssa. Hän
ellauri309.html on line 505: William Franklin "Billy" Graham Jr.; 7. marraskuuta 1918 Charlotte, Pohjois-Carolina – 21. helmikuuta 2018 Montreat, Pohjois-Carolina) oli yhdysvaltalainen kristillinen saarnaaja, jonka kirkkokunnallinen tausta oli baptismi. Wilho Pylkkänen ei baptisteista oikein pitänyt, keljuja ohareiden tekijöitä koko porukka. Billy Graham itse kuvasi elämäntehtäväänsä seuraavasti: ”Elämäntehtäväni on auttaa ihmisiä löytämään henkilökohtainen intiimisuhde Jumalaan”. Hänen on arvioitu saarnanneen evankeliumia 210 miljoonalle ihmiselle vuodesta 1947 lähtien. Tämä patriarkka eli lähes 100-vuotiaaxi, mikä osoittaa Jahven erityistä suopeutta Billylle. Eipä kuitenkaan saanut ihan rikki satasta, sen verran oli taivaan herra vittuilumielellä.
ellauri309.html on line 599: maailmaan on oire amerikkalaisen uskonnon maallistumisesta. Hän näkee sen
ellauri309.html on line 620: Hän väitti, että Aasian taloudelliset ongelmat rohkaisivat opin kasvua
ellauri309.html on line 691: televisiokirjailija ja tuottaja Rhonda Byrne elvytti tämän opetuksen. Hän
ellauri309.html on line 706: on sitoutunut lupauksiinsa. Hän ei voi tehdä mitään ilman, että
ellauri309.html on line 781: Pyylevä keittäjätär Mrs. Williamson on hyväntuulinen. Hän on takuulla neekeri (kuten myös puutarha-Joet, elleivät ole märkäselkiä). Keittiö on tilava, jotta isoperseinen Mrs. Williamson mahtuu siinä kääntymään. Laura on yhtä kova valehtelemaan kuin Noora, muttei yhtä hyvä. Epäuskottavaa ettei Pezku yhtään välittäisi tyttäristään, epis väite että muka vain äidit tykkäisivät lapsistaan. Ali on oikeassa että vika on Laurassa jos ei lasten jakamisesta tule sopua. Ehkä ne ei edes ole Petterin. Kenties talouspakotelaivaston vaarallinen Michael kävi salaa pökkimässä ne. Laura ei huomannut midiä koska se pitää aina silmät kiinni. Laura möi hepat pois kun Petteri ei niistä tykännyt. Nyt on limasyöxyn (Schlemmlawine) hautaama vaarallinen Mr. Fury tulossa heppoineen Lauran tyhjään talliin kiinaamaan. Arvaahan sen mitä siitä seuraa: pian Mikin hepat karkaavat ja Furyn kaviot jylistävät ukkosen lailla Lauran pyllyvaossa. Bald liebt er sie beinahe so wie seine Pferde.
ellauri309.html on line 867: kiihkeään purkamiseen ("Hän vei kotisi; hän aivopesi ystäväsi; hän haluaa hallita
ellauri309.html on line 981: Yorkissa. Hänen isänsä oli sydänkirurgi ja äitinsä mainospiirtäjä. Perhe oli
ellauri309.html on line 994: Howard syntyi Leslie Howard Steinerille unkarilais-brittiläiselle äidille Lillianille ja unkarilaiselle isälle Ferdinand Steinerille Forest Hillissä, Lontoossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja opiskeli Alleyn's Schoolissa Lontoossa. Hänen perheensä molemmilla puolilla oli jonkin verran juutalaista taustaa.
ellauri309.html on line 995: 50-vuotiaan Leslie Howardin kuoleman arvoitus on linjassa hänen persoonallisuutensa arvoituksen kanssa. Hänen haikeat, ahdistuneet kasvonsa ja epämääräinen tapansa viittasivat uneliaisuuteen, mutta alla, kuten David Niven, hänen näyttelijäkollegansa elokuvassa The First Of The Few, totesi, että "siellä oli kiireiset pienet aivot, aina menossa".
ellauri309.html on line 1010: Leslie on sairaanhoitaja ja joogaopettaja American Viniyoga Instituten mukaan. Profiilinsa mukaan Leslie aloitti uransa rekisteröitynä sairaanhoitajana, mutta on työskennellyt hyvinvoinnin ja joogan parissa 80-luvun lopulta lähtien. Hän on myös naimisissa aviomiehensä ja joogi Erich Schiffmanin kanssa Google-haun mukaan. Tästä vuodesta lähtien hän opettaa joogaa Santa Monicassa, Kaliforniassa (joogan kautta milloin tahansa).
ellauri309.html on line 1037: komediakomedioja. Hän sanoi Hepburnin esityksen "hengittämättömäksi, järjettömäksi
ellauri309.html on line 1053: Hänet tunnetaan parhaiten toimintasankarirooleistaan, erityisesti hänen läpimurtoroolistaan Max Rockatanskyna post-apokalyptisen toimintasarjan Mad Max kolmessa ensimmäisessä elokuvassa ja Martin Riggsina kaveripoliisi toimintakomediasarjassa Tappava ase. Vuonna 1995 Gibson tuotti, ohjasi ja näytteli Braveheartissa, historiallisessa eeposessa. Myöhemmin hän ohjasi ja tuotti The Passion of the Christ -kirjan, raamatullisen draaman, joka oli sekä taloudellisesti menestynyt että erittäin kiistanalainen. Espanjalaisessa El País -sanomalehden haastattelussa hän esitti Jeesuxena halventavia kommentteja homoseksuaaleista. Vuonna 1999, kun häneltä kysyttiin kommenteista El Paísiin, Gibson sanoi: "Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä, mutta kutittelin hieman vodkaa tuon haastattelun aikana, ja lainaus palasi kuin Riitta Purra puremaan minua perseeseen." Vanity Fair -lehden 2011 artikkelin mukaan Gibson kertoi ensin pidättäjälle: "Elämäni on ohi. Olen perseestä. Robyn jättää minut." Gibsonilla oli avoin alkoholisäiliö autossa. Gibson sanoi pidättävälle upseerille: "Vitun juutalaiset... juutalaiset ovat vastuussa kaikista maailman sodista plus Jeesuxen salamurhasta. Oletko juutalainen?" Heinäkuussa 2010 Gibson oli nauhoitettu puhelun aikana Grigorjevan kanssa, jossa hän ehdotti, että jos "neekerilauma raiskaa hiänet", hän olisi todennäköisesti syyllinen. Häntä estettiin tulemasta Grigorjevan tai heidän tyttärensä lähelle perheväkivaltaan liittyvän lähestymiskiellon vuoksi Aika paljon ehti Mel laittaa kenkää suuhun uran aikana. Se on Pezkua vuoden nuorempi. Hän sanoi, että kun hän juo, hän voi olla ilkeä humalassa ja "jutut tulevat ulos vääristyneellä tavalla..."
ellauri310.html on line 209: konsulinviralla. Hän oli niin turhautunut ja loukkaantunut siitä, että Garfieldin
ellauri310.html on line 214: hirtettiin viisi kuukautta myöhemmin. Hänen lyhyen virkakautensa vuoksi
ellauri310.html on line 229: maan. Hänen ensimmäinen laukauksensa osui presidenttiä kyynärpäähän; toinen
ellauri310.html on line 234: syyskuuta 1841 Freeportissa Illinoisissa. Hän vietti suurimman osan elämästään
ellauri310.html on line 236: kohteita. Hän työskenteli lakimiehenä, saarnaajana ja laskujen kerääjänä ja
ellauri310.html on line 244: perheestään. Hänen isänsä luuli virheellisesti, että hänen poikansa oli paholaisen
ellauri310.html on line 246: Guiteau ei välittänyt. Hän oli löytänyt uuden asian republikaanipuolueesta.
ellauri310.html on line 277: meni, ja hänen sydämensä alkoi heikentyä. Hän tunsi sen eniten alaraajoissaan –
ellauri310.html on line 279: valtasivat hänet säännöllisesti. Hänen sängyn vieressä olevat avustajat puristavat
ellauri310.html on line 285: Hänen kolme vanhinta lastaan, Harry, James
ellauri310.html on line 312: yleisöille. Hän joutui harhaan, että hän oli vastuussa Garfieldin voitosta
ellauri310.html on line 322: dollarillaan. Hän kirjoitti uudelleen pyytääkseen paikkaa Pariisiin, jonka hän
ellauri310.html on line 324: myönsi, että se "satutti minua erittäin pahasti". Hän muutti Washingtoniin, missä
ellauri310.html on line 325: hän yöpyi hotelleissa ja hyppäsi pois maksamatta. Hän vietti suurimman osan
ellauri310.html on line 326: päivästään Lafayette Parkissa Valkoista taloa vastapäätä. Hän oli jo päättänyt
ellauri310.html on line 332: palasiksi", hän myönsi myöhemmin. Hän pelkäsi myös tappavansa viattomia
ellauri310.html on line 334: sen amerikkalaisella tavalla." Hän piti myös stilettoa, mutta myönsi, että
ellauri310.html on line 342: Hän lainasi käteistä ystävältään ja
ellauri310.html on line 345: Hän harjoitteli ampumista aitaan ja päätteli olevansa parempi ampuja kuin oli
ellauri310.html on line 350: republikaanipuolueen harmonian vuoksi." Hän jatkoi maaliharjoitteluaan päivällä,
ellauri310.html on line 352: ei pilannut ruutia. Hän selaili papereita saadakseen mahdollisuuden päästä lähelle
ellauri310.html on line 363: "Hän näytti hirvittävän sairaalta, kalpealta ja heikolta, ja hänen miehensä
ellauri310.html on line 385: pelastaa tasavallan". Hän kirjoitti toisen kirjeen kenraali William T.
ellauri310.html on line 387: menossa vankilaan. Tilaa joukkosi ja ota vankila heti haltuunsa." Hän laittoi
ellauri310.html on line 411: Viikkojen kuluessa Garfieldin ruumis täytti mätä. Hänen
ellauri310.html on line 414: oopiumilla. Hän laihtui lähes 100 kiloa, kun hänen lääkärinsä näki hänet nälkään.
ellauri310.html on line 440: Baltimore, Maryland, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän julkaisi
ellauri310.html on line 443: paheni tuberkuloosiksi [selvennä]. Hän kuoli 37-vuotiaana sairauden levittyä
ellauri310.html on line 461: Minun Marylandini! Hänen kosketuksensa on temppelisi ovella, Maryland! Minun
ellauri310.html on line 476: Marylandini! Hän tapaa sisarensa tasangolla - "Sic semper", se on ylpeä refrääni,
ellauri310.html on line 486: Old Line's bugle, fife ja rumpu, Maryland! Minun Marylandini! Hän ei ole kuollut,
ellauri310.html on line 487: ei kuuro eikä mykkä - Huzza! hän hylkää pohjoisen roskan! Hän hengittää, hän
ellauri310.html on line 488: palaa! hän tulee! Hän tulee! Maryland! Minun Marylandini!
ellauri310.html on line 616: Thomas Wolfe syntyi vuoristokylässä Ashevillessä, Pohjois-Carolinassa, viimeisenä suuresta keskiluokkaisesta perheestä. Hänen äitinsä, Julia E. Wolfe, oli menestyvä kiinteistösekuttelija, ja hänen isänsä William Oliver Wolfe oli hautakivien toimitusmies. Hänen esi-isänsä isänsä puolella olivat saksalais-hollantilais-englannin maanviljelijöitä, jotka olivat asettuneet Pennsylvaniaan, ja hänen äitinsä oli kolmannen polven pohjoiskarolinalainen skotlantilais-irlantilais-englantilainen. Hänen vanhempansa menivät naimisiin vuonna 1885 ja synnyttivät kahdeksan lasta, joista vain kuusi selvisi aikuisikään. Mr. Wolfen alkoholismi jakoi parin lopulta vuonna 1906, ja nuori Thomas oli epäonnexeen ainoa lapsi, joka joutui äitinsä huostaan. Lapsuudessaan perheenjäsen, jota hän tunsi lähimpänä, oli hänen veljensä Benjamin.
ellauri310.html on line 618: Valmistuttuaan Harvardista hän aloitti työskentelyn englannin opettajana New Yorkin yliopistossa vuonna 1924. Hän opetti siellä aina vuoteen 1930 saakka. Alun perin hän lähti koulusta ensimmäisen vuoden jälkeen työstämään henkilökohtaista kirjoittamistaan ulkomailla Euroopassa. Paluumatkallaan vuonna 1925 hän tapasi naimisissa olevan Aline Bernsteinin, New Yorkin teatterissa menestyneen lavastus- ja pukusuunnittelijan, joka oli häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi. Näin alkoi heidän myrskyisä tapaus, joka kesti seuraavat viisi vuotta. Tiesitkö?
ellauri310.html on line 629: Sun Myung Moon ( korea : 문선명 ; Hanja : 文鮮明; syntynyt Moon Yong-Myeong ; 6. tammikuuta 1920 – 3. syyskuuta 2012) oli korealainen uskonnollinen johtaja, joka tunnettiin myös liikehankkeistaan ja konservatiivisten poliittisten asioiden tukemisesta. Hän väitti olevansa Messias, ja hän oli yhdistymiskirkon (jonka jäsenet pitävät häntä ja hänen vaimoaan Hak Ja Hania "oikeina vanhempinaan") ja sen laajalti tunnetun "siunauksen" perustaja sekä sen ainutlaatuisen teologian kirjoittaja nimeltä Jumalallinen periaate. Hän oli antikommunisti ja puhui Koreoiden yhdistymisen puolesta (tietysti ilman sitä kommunismia). Moonin antikommunistinen toiminta sai taloudellista tukea kiistanalaiselta japanilaiselta miljonääriltä, aktivistilta ja hyväntekijältä Ryōichi Sasakawalta.
ellauri310.html on line 631: Ryōichi Sasakawa (笹川 良一, Sasakawa Ryōichi, 4. toukokuuta 1899 Mini City, Osaka – 18. heinäkuuta 1995 Tokio) oli japanilainen rikollinen ja epäilyttävä liikemies, äärioikeistolainen poliitikko ja hyväntekijä. Hän syntyi Minohissa Osakassa. 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana hän oli aktiivinen sekä rahoituksen että politiikan parissa ja tuki aktiivisesti Japanin sotaponnisteluja, mukaan lukien omien puolisotilaallisten yksikköjensä kunnon nostaminen. Hänet valittiin Japanin parlamenttiin sodan aikana. Japanin tappion jälkeen hänet vangittiin joksikin aikaa, häntä syytettiin vetelästi sotarikoksista, ja sitten hän saavutti taloudellista menestystä erilaisissa yrityshankkeissa, mukaan lukien moottorivene-ajopelit (Kyōtei) ja laivanrakennus. Hän tuki antikommunistista toimintaa, mukaan lukien Maailman antikommunistinen liitto.
ellauri310.html on line 637: Vuonna 1982 Moon tuomittiin Yhdysvalloissa väärien liittovaltion tuloveroilmoitusten jättämisestä ja salaliitosta. Hänen tuomionsa vahvistettiin valituksessa jaetulla päätöksellä. Moon sai 18 kuukauden vankeusrangaistuksen ja 15 000 dollarin sakon. Hän suoritti tuomiosta 13 kuukautta Danburyn liittovaltion vankeuslaitoksessa, ennen kuin hänet vapautettiin hyvän käytöksen vuoksi hänen pyllistäessään paraikaa sellikavereille. Vankeusrangaistuksensa jälkeen Moon alkoi kutsua itseään ihmiskunnan Messiaaksi ja myönsi itselleen virallisesti "Messiaan" tittelin vuonna 1992. "Rumimmat asiat tässä kauniissa Amerikan maassa ovat uskonnollinen kiihkoilu ja rasismi. Joten, valitaan tällä kertaa presidentti neekerirodusta!"
ellauri310.html on line 645: Vuonna 2001 Moon joutui konfliktiin roomalaiskatolisen kirkon kanssa, kun 71-vuotias katolinen arkkipiispa Emmanuel Milingo (pesunkestävä neekeri, anteexi n-sana) ja Maria Sung, 43-vuotias korealainen akupunktiohoitaja, naida napsauttivat toisensa siunausseremoniassa, jota johti Moon ja hänen vaimonsa. Avioliittonsa jälkeen paavi Johannes Paavali II kutsui arkkipiispaan Vatikaaniin, jossa häntä pyydettiin olemaan näkemättä vaimoaan ja muuttamaan kapusiiniluostariin. Sung aloitti nälkälakon vastustaakseen heidän eroaan. Tämä herätti paljon mediahuomiota. Milingo kannattaa nykyään pappien selibaatin vaatimuksen poistamista katolisessa kirkossa. Hän on Married Priests Nowin perustaja. Emmanuel Milingo (s. 13. kesäkuuta 1930) on erotettu entinen roomalaiskatolinen arkkipiispa Sambiasta, no less. Hänet vihittiin vuonna 1958; Vuonna 1969 paavi Paavali VI vihki Milingon 39-vuotiaana Lusakan arkkihiippakunnan piispaksi. Vuonna 1983 hän erosi tehtävästään Lusakan arkkipiispana, kun hän oli saanut kritiikkiä manauksesta ja muista uskonhoitokäytännöistä, joita kirkon viranomaiset eivät hyväksyneet.
ellauri310.html on line 648: Moon kyllä vastusti homoseksuaalisuutta ja vertasi homoja "likaisia lantaa syöviin koiriin". Hän sanoi, että "homot eliminoidaan" "puhdistuksessa Jumalan käskystä".
ellauri311.html on line 186: tällainen kumpuaa”, pohtii kulttuuriantropologian dosentti Taina Kinnunen. Ei ainakaan Oulun yliopistosta. Hän ei itse ole osallistunut tapahtumaan, sillä
ellauri311.html on line 188: sukupuolten kulttuurista rakentumista. Hän palaa muistoissaan 25 vuoden
ellauri311.html on line 216: suomalainen televisiopersoona ja hyvinvointivalmentaja. Hän on yhtä vanha kuin Rauhixen vessan Kalutut Palat ja Jom Kippurin sota. Hän luennoi ja
ellauri311.html on line 233: talousvalmentajana nettivälittäjä Nordnetissä. Hän aloitti uransa
ellauri311.html on line 305: Kirsi Salo ei enää lue televisiouutisia eikä vinoile ihmisille tv-visailussa, vaan hän on löytänyt jotain syvempää. Hän keskittyy nyt tantraan.
ellauri311.html on line 314: Välillä hiukan naurattaa, mutta Salo ei naura mukana. Hän ei sano mitään, vaan yrittää katseellaan ohjata minut keskittymään, olemaan läsnä ja jatkamaan: "Minä rakastan minua, minä rakastan minua.,,"
ellauri311.html on line 320: Hän on itsekin tehnyt saman harjoituksen monta kertaa eikä ole joutunut pakenemaan itseään kiusaantuneen naurun taakse.
ellauri311.html on line 332: Hän yrittää silti ja kuulostaa vain aavistuksen oudolta, hassulta tai sekopäiseltä. Tietoisuus ja sydän laajenevat, Salo kuvailee. Kehollinen kokemus on voimakas – aivan kuin suoneen olisi isketty valtava määrä voimakasta kahvia. Tuntuu kuin olisi enemmän elossa kuin koskaan aikaisemmin. Sitten oudosta kokemuksesta tulikin normaali olotila.
ellauri311.html on line 353: Järvenpää on ollut mukana liike-elämässä eri yhtiöissä. Hänen Scotland Food's Co -niminen ravintolansa ajautui konkurssiin vuonna 2012 ja Harley-Davidson-moottoripyöriä myynyt ja huoltanut H-D Center Oy -niminen yhtiö meni myös konkurssiin vuonna 2012. Vuonna 2015 meni nurin hänen Eatz Restaurant Oy -niminen ravintolayhtiönsä. Vuoden 2016 lokakuussa ulosmitattiin hänen paritalohuoneistonsa Helsingin Laajasalossa.
ellauri311.html on line 378: Vetelä voi nyt paljon paremmin kuin aiemmassa työssään. Hän ei enää suorita päivästä toiseen tai yritä saavuttaa mahdottomia tavoitteita, vaan elää muiden kustannuxella kusettamalla muita izekkäitä hölmöjä.
ellauri311.html on line 381: Nettisivuillaan Vetelä kutsuu itseään ”henkisten asioiden opettajaksi”. Hän ohjaa meditaatioita, joissa väitetysti kanavoidaan ”enkelienergioita”. Vetelä "kokee", että hänellä on myös selvänäköisyyden lahja. Hänellä on Zoom-alusta, enkelialan yritys ja enkelityöntekijä.
ellauri311.html on line 384: Aiemman tieteellisen työnsä ja nykyisen työnsä välillä Vetelä ei näe ristiriitaa. Hän kokee, että tiede opetti, miten vähän ihmiset lopulta tietävät.
ellauri311.html on line 603: lapsuutensa ja nuoruutensa Uuteenkaupunkiin. Hän on aiemmin julkaissut Helvi
ellauri311.html on line 632: Pilaavat kaiken! Äkkiä Susan nousi seisaalle. Hänen äänessään oli
ellauri311.html on line 637: sanoi ja päästi syvän huokauksen. »Hänet löydettiin tänä aamuna kuolleena
ellauri313.html on line 58: Hän seisoi keskellä rakennustyömaata ja huomasi, että tässä / rakennetaan sitä kaupunkia, josta hän on kotoisin. Hän yritti / puhua työmiehille, mutta he katsoivat häneen oudosti ja totesivat/ ykskantaan “tiili” tai “vasara ja nauloja koko rahalla”.
ellauri313.html on line 60: Hän ei muista / mihin on menossa ja jatkaa kulkuaan tietämättä missä on; / kaupunginosa on etäisesti tuttu, mutta kuin väärässä / kaupungissa... esim. Kuopiossa, tai Tampereella. Kouvolassakin on Käpylä!
ellauri313.html on line 84: Tuukka Pietarinen on kuorinut ilmaisunsa kirkkaimpaan ytimeen, minimalistiseen ja tarkkaan. Aikaa ei ole. Rinnakkaistodellisuudessa outo kansa elää elämää, jossa kaikki katoaa ja korvautuu, mikä on poissa, on olemassa jossain muualla. Lukija ilahtuu aina uudesta koukusta, syvien ja mystisten tapahtumien omalaatuisesta keveydestä. Väkivaltaisetkaan kuvat eivät ole tuomitsevia vaan toteavia. Teos luo rauhallisen tilan ajatuskokeille, jotka kieli mahdollistaa. "Samaan aikaa toinen kulkee rantaviivaa kunnes maata tai vettä ei ole, kunnes rantaviiva on. Hän etenee kuin nuorallatanssija tasapainottaen pitkällä kepillä jokaista askeltaan: aivan kuin pelkäisi, että tyhjään voi pudota.”
ellauri313.html on line 107: Sitähän se. Mä olen siitä RRRpahoillani pahoillani! Erittäin? ripustanut, jonnekin. Hän vannoi meidän kautta. O, OK. Lastensa kautta? OOK. Mä en löydä itsestäni mitään sellaista pienintäkään mentaalista osaa, joka olisi pystynyt sellaiseen! Olisi pystynyt ,. Mä olen siitä aivan vaaaRRRma!jos sut saisi jotenkin Kaikki, siis ihan kaikki riippuu siitä miten mikä sun hyvinvointi Ei tätä tilannetta voi selvittää kukaan muu kuin minä muu kuin minä.
ellauri313.html on line 114: “Hän oli kuriton ja lonkeroihin sopimaton tekijä” – Kaarina Valoaalto yhdisti runoissaan rujon ja ylevän
ellauri313.html on line 241: ollut muuta vaihtoehtoa, äitini halusi meidän lähtevän sieltä Amerikkaan. Hän näki
ellauri313.html on line 302: viehättävien naisten seksualisointi ja objektivaatio. Hän aloittaa omalta osaltaan
ellauri313.html on line 373: Vaikka hän olisi eri mieltä hänen näkemyksestään, hän saattaa kertoa tämän hänelle yksityisesti. Julkisesti hän kuitenkin tukee edelleen ja tekee aina kaikkensa varmistaakseen, että hänen miehensä on oikeassa. Hän nauraa miehelleen vain selän takana.
ellauri313.html on line 459: Miten meikä pantiin alulle? He olivat saaneet hänet raakojen kuorsausten väliin, kun heidän himonsa heräsi satunnaisesti yön puolivälissä! He olivat saaneet hänet likaiseen nurkkaan oven taakse näiden rikkinäisten puutalojen hirvittävässä yksityisyydessä ja siittäneet hänet seisoaltaan pelottavassa salassa pelokkaiden kuiskausten välissä kiirehtien, ettei jotkut lapset kuule! He olivat saaneet hänet eläimelliseen äkilliseen himon ja nälän heräämiseen samalla, kun naurisvihreät kiehuivat kostealla tuoksullaan liedellä! Hän oli siittynyt jossain satunnaisessa ja unohdetussa hetkessä, jonka he olivat siepanneet elämästään saastasta, köyhyydestä, väsymyksestä ja työstä, aivan kuin peto repii lihapaloja; syntynyt puoliraiskauksen raa'assa, äkillisessä, hajallaan olevassa vihassa himon satunnaisen tilaisuuden vaikutuksesta; siitetty heti, kun ne heittäytyi takaisin töykeästi järjettömän sängyn reunalle unohdetun lauantain punaisessa heikkenevässä valossa, kun työt oli tehty, viikon palkat annettu, viikon lyhyt hengähdystauko lepoa, lepoa ja julmaa riemua! Hänet oli siitetty ilman rakkautta, ilman kauneutta, hellyyttä, taikuutta tai mitään hengen jaloisuutta, idiootti, himon sokea nälkä, joka oli niin alhainen, ettei se tuntenut inhoa saastaa, hajua, törkyä, rumuutta kohtaan, eikä kysynyt mitään parempaa kuin pussinperän suolta johka tyhjentää sen raa'at energiat.
ellauri313.html on line 465: Herman Kahn (15. helmikuuta 1922 – 7. heinäkuuta 1983) oli yhdysvaltalainen läski koleerikko ja Hudson-instituutin perustaja, jota pidettiin yhtenä 1900-luvun loppupuolen merkittävimmistä kusipäistä. Hän nousi alun perin tunnetuksi sotilaallisena strategina ja järjestelmäteoreetikona työskennellessään RAND Corporationissa. [RAND ei tarkoita Ayn Randia, vaikka hyvin voisi vaan R&D. Paska jenkki talousliberaali ajatustankki sekin on, vaikka Aynista ja Hermannista takuulla aivan liikaa vasemmalla.] Hän analysoi ydinsodan todennäköisiä seurauksia ja suositteli tapoja parantaa selviytymiskykyä kylmän sodan aikana. Kahn esitti ajatuksen "voitettavasta" ydinpommien vaihdosta vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassaan On Thermonuclear War, jossa hän oli yksi historiallisista inspiraation lähteistä elokuvan nimihenkilölle Stanley Kubrickin elokuvasatiirissa Dr. Strangelove.
ellauri313.html on line 467: Kahn syntyi Bayonnessa, New Jerseyssä, Wolkswagen Yettan (os Koslowsky) ja räätäli Abraham Kahnin pojaksi. Varttui juutalaiseksi, hänestä tuli myöhemmin ateisti. Hän keskeytti maisterin tutkinnon taloudellisten rajoitteiden vuoksi.
ellauri313.html on line 538: Kahnin näkemyksen mukaan kapitalismilla ja teknologialla oli lähes rajattomat edistysmahdollisuudet, ja avaruuden kolonisaatio oli lähitulevaisuudessa, ei kaukaisessa. Hän esitteli optimistisen skenaarion vuoden 2176 talousolosuhteista. Hän oli suursyömäri. Viimeisenä vuonnaan 1983 Kahn kirjoitti hyväksyvästi Ronald Reaganin poliittisesta agendasta The Coming Boom: Economic, Political and Social -kirjassa ja pilkkasi suoraan Jonathan Schellin väitteitä ydinsodan pitkäaikaisista vaikutuksista. Saman vuoden heinäkuun 7. päivänä hän kuoli apoplexiaan 61-vuotiaana. Vizi mikä perse! Ja tää on Mika Aaltolan guru sitten. Voi perkele.
ellauri313.html on line 543: Mooses Mendelssohn syntyi köyhään juutalaisperheeseen Dessaussa, Anhaltin ruhtinaskunnassa ja joutui alun perin rabbiiniseen uraan. Hän opiskeli saksaksi ajattelua ja kirjallisuutta. Filosofiaa ja uskontoa koskevien kirjoitustensa ansiosta sekä saksankielisen Euroopan että sen ulkopuolella asuvat kristityt ja juutalaiset pitävät häntä aikansa johtavana kulttuurihahmona. Hänen osallistumisensa Berliinin tekstiiliteollisuuteen muodosti vankan perustan hänen perheensä varallisuudelle.
ellauri313.html on line 549: Pakollinen puolalainen juutalainen Israel Zamosz opetti hänelle matematiikkaa ja nuori juutalainen lääkäri opetti hänelle latinaa. Hän oli kuitenkin pääosin itseoppinut. Hän oppi oikeinkirjoituksen ja filosofoimisen samaan aikaan (historioitsija Graetzin mukaan). Hän osti niukoilla tuloillaan latinankielisen kopion John Locken kirjasta An Essay Concerning Human Understanding ja tavasi sen latinan sanakirjan avulla. Sitten hän tutustui Aaron Solomon Gumperziin, joka opetti hänelle ranskan ja englannin aakkoset. Onnexi ne ovat lähes samat Vuonna 1750 varakas juutalainen silkkikauppias Isaac Bernhard määräsi hänet opettamaan lapsiaan. Mendelssohn voitti pian Bernhardin luottamuksen, joka teki nuoresta opiskelijasta peräkkäin kirjanpitäjänsä ja partnerinsa.
ellauri313.html on line 559: Johann Kaspar Lavater (1741–1801) oli sveitsiläinen pappi ja kirjailija, Sturm und Drang -aikakauden merkittävimpiä henkilöitä. Hän toimi vuodesta 1786 Zürichin Pietarinkirkon ensimmäisenä pappina. Lavaterilla oli loistavat saarnaajalahjat, ja hän oli vakaumuksiltaan järkähtämätön. Hän esitti ajatuksensa rohkeasti vastustaessaan kantonihallituksen liian ankaria toimenpiteitä, kansanvallan liioitteluja ja Ranskan vallankumouksen väkivaltaisuuksia. Tämän vuoksi Sveitsin hallitus rupesi epäilemään Lavateria liittolaisuudesta Venäjän ja Itävallan kanssa. Niinpä hän joutui kärsimään Baselissa jonkin aikaa vankeusrangaistusta. Zürichin piirityksen aikana Lavater onnexi haavoittui ranskalaisen sotilaan luodista ja kuoli 2v myöhemmin. Lavaterin luonteessa oli suuria vastakohtaisuuksia.
ellauri313.html on line 571: Hän otti riskin (mitä Frederickin hyvä luonne lievensi) kritisoimalla Preussin kuninkaan runoja. Vuonna 1762 hän meni naimisiin Fromet Guggenheimin kanssa, joka selvisi hänestä kaksikymmentäkuusi vuotta.
ellauri313.html on line 591: Mendelssohnilla oli kuusi lasta, joista vain hänen toiseksi vanhin tyttärensä Recha ja hänen vanhin poikansa Joseph säilyttivät juutalaisen uskon. Hänen poikansa olivat: Joseph (Mendelssohnin pankkitalon perustaja ja Alexander von Humboldtin ystävä ja hyväntekijä), Abraham (joka meni naimisiin Lea Salomonin kanssa ja oli Fanny ja Felix Mendelssohnin isä) ja Nathan (koneinsinööri huomattava maine). Hänen tyttärensä olivat Brendel (myöhemmin Dorothea; Simon Veitin vaimo ja Philipp Veitin äiti , myöhemmin hänen rakastajatar ja sitten vaimoFriedrich von Schlegel), Recha ja Henriette, kaikki lahjakkaita naisia. Rechan ainoa pojanpoika (säveltäjä Giacomo Meyerbeerin veljen Heinrich Beerin poika) syntyi ja sai koulutuksensa juutalaisena, mutta kuoli hyvin nuorena yhdessä vanhempiensa kanssa ilmeisesti epidemiaan. [ lainaus tarvitaan ] Joseph Mendelssohnin poika Alexander (k. 1871) oli viimeinen Moses Mendelssohnin miespuolinen jälkeläinen, joka harjoitti juutalaisuutta. Se siitä tuli Mooses, uskonpuhdistuxesta! Usko säilyy paremmin hieman likaisena.
ellauri313.html on line 618: She walks in beauty Hän kävelee kauneudessa
ellauri313.html on line 620: She walks in beauty, like the night Hän kulkee kauneudessa, lailla öiden
ellauri313.html on line 645: "She Walks in Beauty" on lordi Byronin vuonna 1814 kirjoittama lyhyt jambisen tetrametrin lyyrinen runo , joka on yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan. Sen sanotaan saaneen inspiraationsa tapahtumasta Byronin elämässä. 11. kesäkuuta 1814 Byron osallistui juhliin Lontoossa. Vieraiden joukossa oli rouva Anne Beatrix Wilmot, Byronin esiserkun, Sir Robert Wilmotin vaimo. Hänet hämmästytti hänen epätavallinen kauneutensa, ja seuraavana aamuna runo kirjoitettiin.
ellauri313.html on line 647: Hänen uskotaan olleen ensin inspiraation lähteenä hänen keskeneräiselle eeppiselle runolleen Goethesta, hänen henkilökohtaisesta sankaristaan. Tässä julkaisemattomassa teoksessa, jota Byron viittasi kirjeissään magnum opukseksi, hän vaihtaa Goethen sukupuolta ja antaa samalla kuvauksen uivelon näköisestä serkun vaimosta.
ellauri313.html on line 680: Käyttäköön Hän kumppanuuttamme käynnistääkseen hengellisen heräämisen, joka kaikuu kansojen läpi Hänen kunniakseen!
ellauri313.html on line 717: Käyttäköön Hän kumppanuuttamme käynnistääkseen hengellisen heräämisen, joka kaikuu kansojen läpi Hänen kunniakseen!
ellauri313.html on line 818: Tuomion mukaan eteläpohjalainen Koskela oli muun muassa sitonut uhrin kravateilla käsistään ja jaloistaan makaamaan x-asentoon vuodesohvan päälle. Hän riisui tämän jälkeen uhrin ja löi useasti piiskalla, vaikka tämä oli pyytänyt lopettamaan lyömisen. Piiskaamisen jälkeen Koskela oli yhdynnässä uhrin kanssa ja kuristi samanaikaisesti tätä kädellään kaulasta. Uhrin oli siksi vaikea saada henkeä ja sanotuxi, että ÄLÄ LOPETA!
ellauri315.html on line 37: Ritva "Kike" Elomaa (s. 1955 Lokalahti) on suomalainen kehonpullistelija, camp-laulaja ja camp-poliitikko. Hänen saavutuksiinsa kuuluvat voitto vuoden 1981 Ms. Olympia -kisassa, äärimmäisen nolo paskahumppailu Juha "Watt" Vainion kanssa ja kahden edellä mainitun muuntaminen pitkällisen pyrkyröinnin jälkeen kansanedustajanpaikkaan vuoden 2011 vaaleissa. Maskulainen bisneshodari toi Perussuomalaisten eduskuntaryhmään naiskauneutta. Olis jättänyt kaupungin rakentamatta mannerlaatalle toi Marokon kuningas niin ei olis kuollut niin paljon väkeä eikä tullut lisää Agadirin pakolaisia. Jäät sulaa navoilta, pingviinit hukkuvat, 2023 on kuumin tähän asti mitatuista vuosista. Lontoossa on nyt syyskuussa 30 astetta. Kloorikanat paistuvat.
ellauri315.html on line 198: Kukkonen Anssi, kers. kuoli noin klo puoli. Hänen vanhempansa olivat Kouvolasta. Lähetti terveisiä. Saarijärvi, Paavo, pion. kuoli omien tulesta. Friendly fire. Oli sanonut ettei tahtoisi mennä etemmäxi, tuntui pahalta. Päivän lehti ja paketti serkultani Laina Pekkariselta, sukat, käsineet karamelleja, Niveaa ja partasaippuaa. Ei vieläkään tietoa vaihdosta. Soittelin korsussa pianontapaisella virsiä. Saxalaiset ovat saaneet motista vankeja 500K. Hyvä tulee. Uskokaa että Jumala on olemassa ja ohjaa tiemme.
ellauri315.html on line 245: Kornilov onnistui liukenemaan Bykhovin linnoituksesta ja perusti vapaaehtoisarmeijan, joka taisteli bolshevikkeja vastaan Venäjän sisällissodan aikana. Hänet tapettiin tapettiin taistelussa bolshevikkijoukkoja vastaan Jekaterinodarin kaupungissa huhtikuussa 1918.
ellauri315.html on line 255: Aleksanteri Kerenski syntyi Simbirskissä (nykyään Uljanovskissa ) Volgan varrella 4. toukokuuta 1881 ja oli perheen vanhin poika. Hänen isänsä Fjodor Mihailovitš Kerenski oli opettaja ja paikallisen lukion johtaja, ja hänet ylennettiin myöhemmin julkisten koulujen tarkastajaksi. Hänen isoisänsä Mihail Ivanovitš palveli pappina Kerenkan kylässä Gorodishchenskyn alueella Penzan maakunnassa vuodesta 1830.
ellauri315.html on line 259: Itse asiassa sosialistinen vallankumouksellinen puolue osti Kerenskille talon, koska hän ei muuten olisi Venäjän omaisuuslakien mukaan kelvollinen duumaan. Hänestä tuli pian merkittävä jäsen progressiivisessa blokissa, johon kuului useita sosialistisia puolueita, menshevikejä ja liberaaleja – mutta ei bolshevikkeja. Hän oli loistava puhuja ja tsaari Nikolai II :n hallituksen sosialistisen opposition taitava parlamentaarinen johtaja.
ellauri315.html on line 267: Helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen hän liittyi äskettäin muodostettuun väliaikaiseen hallitukseen ensin oikeusministeriksi, sitten sotaministeriksi ja heinäkuun jälkeen hallituksen toiseksi ministeri-puheenjohtajaksi. Hän oli sosialistisen vallankumouspuolueen sosialidemokraattisen Trudovik- ryhmän johtaja. Kerenski oli myös Petrogradin Neuvostoliiton varapuheenjohtaja, asema, jolla oli huomattava määrä valtaa. Saska vannoi ministerinä, ettei koskaan loukkaa demokraattisia arvoja, ja päätti puheensa sanoilla "En voi elää ilman muita apinoita. Kun alat epäillä minua, tapa minut." Valtava enemmistö (työläiset ja sotilaat) antoi ajatuxelle suuret suosionosoitukset, ja Kerenskystä tuli nyt ensimmäinen ja ainoa joka osallistuivat sekä väliaikaiseen hallitukseen että Ispolkomiin. Ispolkomin ja väliaikaisen hallituksen välisenä linkkinä melko kunnianhimoinen Kerenski hyötyi tästä asemasta. Kerenskystä tuli väliaikaisen hallituksen pääministeri, ja hänen toimikautensa kului ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan massiivisesta vastustuksesta huolimatta Kerensky päätti jatkaa Venäjän osallistuminen. Hänen hallituksensa torjui sodanvastaisen mielipiteen ja erimielisyyden vuonna 1917, mikä teki hänen hallinnostaan entistä epäsuositumman.Kerenski lähti rintamalle ja vieraili divisioonassa toisensa jälkeen kehottaen miehiä suorittamaan velvollisuutensa. Hänen puheensa olivat tällä hetkellä vaikuttavia ja vakuuttavia, mutta niillä ei ollut juurikaan pysyvää vaikutusta.
ellauri315.html on line 278: Kerenski pakeni Venäjältä ja eli loppuelämänsä maanpaossa. Hän jakoi aikansa Pariisin ja New Yorkin välillä. Kerensky työskenteli Hoover Institutionissa Stanfordin yliopistossa. Sielläpä tietysti.
ellauri315.html on line 294: Mihail Vasilyevich Aleksejev (venäjäksi : Михаил Васильевич Алексеев) (15. marraskuuta [OS 3. marraskuuta] 1857 – 8. lokakuuta [OS 25. syyskuuta] 1918) oli Venäjän keisarillisen armeijan kenraali ensimmäisen sisällissodan ja Venäjän sisällissodan aikana. Vuosina 1915-1917 hän toimi tsaari Nikolai II :n Stavkan esikuntapäällikkönä ja helmikuun vallankumouksen jälkeen sen ylipäällikkönä Venäjän väliaikaisen hallituksen alaisuudessa maaliskuusta toukokuuhun 1917. Myöhemmin hänellä oli päärooli perustamassaan Vapaaehtoisessa armeija Venäjän sisällissodassa. Hän kuoli vuonna 1918 urheasti sydämen vajaatoimintaan taistellessaan bolshevikkia vastaan Volgan alueella.
ellauri315.html on line 296: 5. syyskuuta 1915, kun Venäjän suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš erosi Venäjän ylipäällikön tehtävistä elokuussa 1915 tsaari Nikolai II:n tilalle, Aleksejev nimitettiin yleisesikunnan (Stavkan) esikuntapäälliköksi ja asetettiin vastaan kaikista sotilaallisista operaatioista. Hän palveli tässä tehtävässä elokuusta 1915 maaliskuuhun 1917. Aleksejev pysyi sitoutuneena liittoutuneiden ententen tarkoitukseen, minkä todistaa väpelö kesähyökkäys vuonna 1916.
ellauri315.html on line 298: Maaliskuusta toukokuuhun 1917 Aleksejevin asema oli epäselvä. Toimiessaan väliaikaisen hallituksen ylipäällikkönä ja myöhemmin neuvonantajana hän vastusti Neuvostoliittoa ja armeijan demokratisointia. Hänen tavoitteenaan oli ensin estää Kornilov-liikkeen (ks. Kornilovin afääri) kehittyminen sisällissodaksi. Samana päivänä kuin Aleksejev saapui päämajaan, hän pidätti kenraali Lavr Kornilovin ja hänen miehensä ja lähetti heidät vankilaan Bykhoviin (kaupunki Mogilevin alueella Valko-Venäjällä), josta he kepoon "irtautuivat" kenraali Nikolai Dukhoninin avulla.
ellauri315.html on line 300: 13. marraskuuta, lokakuun vallankumouksen jälkeen, Aleksejev pakeni Petrogradista ja saapui Novocherkasskiin 15. marraskuuta. Hän perusti Donin kasakkojen Atamanin, kenraali Aleksei Kaledinin tuella Alekseev-järjestön, josta tulisi bolshevikkien vastaisen vapaaehtoisarmeijan ydin.
ellauri315.html on line 326: Peter Kenez (syntynyt nimellä Péter Kenéz vuonna 1937) on Venäjän ja Itä-Euroopan historiaan ja politiikkaan erikoistunut historian väärentäjä. Peter Kenez syntyi ja kasvoi Pesterzsébetissä, Budapestissa, Unkarin kuningaskunnassa. Hänet pidätettiin maaliskuussa 1944 Margarethe-operaation jälkeen ja karkotettiin Auschwitzin keskitysleirille ja tapettiin. Ei sentään, hänen isänsä. Hänen äitinsä pakeni hänen kanssaan Budapestiin, missä he selvisivät Eichmann-Kommandon ja Nuoriristipuolueen juutalaisten vainosta. Vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen hän pakeni Yhdysvaltoihin. Hän valmistui tohtoriksi Harvardin yliopistosta neuvonantajana vanha tuttu Richard Pipes. Hän on opettanut Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa vuodesta 1966, missä hän on tällä hetkellä emeritusprofessori. Hän opettaa myös kursseja Neuvostoliiton elokuvasta ja monitieteistä hologrammikurssia kirjallisuuden professori Murray Baumgartenin kanssa.
ellauri315.html on line 328: Armeijansa kasvaessa nyt kaksinkertaiseksi, Kornilov päätti hyökätä Jekaterinodariin, hiljattain perustetun Pohjois-Kaukasian neuvostotasavallan pääkaupunkiin.. Kornilov järjesti armeijansa kolmeen prikaatiin Markovin, Bogajevskin ja Erdelin johdolla. Hyökkäys, joka alkoi 10. huhtikuuta, kohtasi voimakasta vastarintaa yli kaksi kertaa vapaaehtoisia suuremmilta joukoilta. Kornilov kuoli, kun tykistön ammus osui maalaistaloon, johon hän oli asettanut päämajan. Jotkut kertomukset ovat luonnehtineet tätä tapahtumaa "erittäin huonoksi onneksi", koska ammus oli osunut yhteen huoneeseen, jossa Kornilov oli tappaen hänet, mutta ei loukkaantunut ketään muuta rakennuksessa. Häntä seurasi komentaja Denikin, joka päätti hylätä hyökkäyksen viiden päivän taistelun jälkeen ja vetäytyä pohjoiseen. Kuultuaan Kornilovin kuolemasta Lenin sanoi Moskovan neuvostolle : "Voidaan sanoa varmasti, että sisällissota on pääosin päättynyt. Kornilovin paskiainen on ketunsyöttinä." Pukinpartaisesta Denikinistä ei ollut enää mihinkään, saati kalansilmäisestä Wrangelista. Suomessakin häärinyt roikkuwiixi Judeniz oli aivan toivoton tunari.
ellauri315.html on line 338: Retriitin johti kenraali Vladimir Kappel, joka nimitettiin tähän virkaan joulukuun puolivälissä 1919. Hänen kuoltuaan keuhkokuumeeseen 26. tammikuuta 1920 kenraali Sergei Voytsekhovsky otti joukkojen komennon. Amiraali Kolchak matkusti edeltä muka tiedustelemassa junalla Irkutskiin, mutta Tšekkoslovakian joukot pysäyttivät hänet joulukuussa ja hänet luovutettiin vasemmiston SR- joukoille Irkutskissa 14. tammikuuta, jotka viisaasti kyllä teloittivat hänet 7. helmikuuta 1920.
ellauri315.html on line 387: Radola Gajda, syntynyt nimellä Rudolf Geidl (14. helmikuuta 1892 – 15. huhtikuuta 1948), oli tšekkiläinen armeijan komentaja ja poliitikko. Geidlin isä oli Itävalta -Unkarin armeijan upseeri Kotorissa. Hänen äitinsä oli köyhä montenegroidi aatelisnainen. Radola aloitti Itävalta-Unkarin armeijan rullissa. Mutta jäätyään vihollisen vangixi Geidl vaihtoi välittömästi puolta ja hänet nimitettiin kapteeniksi Montenegron armeijaan. Hänellä oli jonkin verran kokemusta apteekista, joten hän ilmoitti olevansa valelääkäri.
ellauri315.html on line 393: Gajda nautti laajaa suosiota joukkojensa keskuudessa ja koko valkoisen liikkeen aikana. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi lempiniminä "Siperian Ataman" ja "Siperian tiikeri". Myöhemmin hän hyväksyi Aleksandr Kolchakin kutsun tulla komentajaksi armeijaansa.
ellauri315.html on line 395: Hänen uransa Kolchakin kanssa oli vähemmän loistokas. Puna-armeija oli alkanut ottaa aloitteen Kolchakin joukkojen vähentyessä. Gajda, Kolchakin suosituxesta, erotettiin 5. heinäkuuta 1919. Sekaantuttuaan Esersin epäonnistuneeseen kapinaan Kolchakia vastaan (17. marraskuuta 1919) hän pakeni Siperiasta ja purjehti Kekkoslovakiaan.
ellauri315.html on line 400: Kun toinen maailmansota päättyi, Gajda vangittiin (12. toukokuuta 1945) ja häntä kidutettiin kovasti. Hän käytännössä menetti näkönsä vankilassa. Huhtikuussa 1947 hänet tuotiin oikeuden eteen "fasismin ja nazismin levittämisestä", josta syyttäjä vaati elinkautista tuomiota. Gajdan syyllisyys ei ollut läheskään selvä, ja tuloksena saatu kahden vuoden tuomio mahdollisti hänet poistumaan vankilasta pian sen jälkeen. Rahatonna ja unohdettuna hän kuoli muutamia kuukausia myöhemmin. Vankilassa olis ollut vara parempi, elinkausi pitempi.
ellauri315.html on line 411: Sitten he tarjosivat palvelujaan Tissapherneelle, Artakserxen johtavalle satrapille, mutta hän vaati heidän täydellistä antautumistaan kuin bolshevikit tshekeiltä, josta he kieltäytyivät. Tämä aiheutti Tissapherneelle herneen nenään – suuren raskaasti aseistettujen joukkojen armeijan, jota hän ei kyennyt kukistamaan rintamalla. Hän toimitti heille ruokaa ja johdatti heidät pitkän odotuksen jälkeen pohjoiseen kotiin. Sillä välin hän onnistui houkuttelemaan pois persialaisen kenraalin Ariaeuksen ja hänen kevyet joukkonsa. [ lainaus tarvitaan ]
ellauri315.html on line 443: Hän työskentelee luennoitsijana ja antikommunistina, antaa "asiantuntijakommentteja" valtameedialle ja isännöi omaa poliittista kuiskivaa ASMR rakasteluohjelmaa. Vuonna 2016 hän lanseerasi Youtube-kanavansa, joka on omistettu säätämiselle ja politiikalle. Elokuussa 2022 hänen YouTube- kanavallaan on miljoona tilaajaa. Sillä kerää jo melkoisen muhkeat mainostulot.
ellauri315.html on line 450: Shuulman on 45-vuotias. Hän on naimisissa Mikhail Schulmannin, pedofiili Vladimir Nabokovin asiantuntijan ja kirjallisuuskriitikon kanssa, jonka hän tapasi Internetissä LiveJournal.ru:n kautta. Schulmanneilla on kolme netissä tehtyä yhteistä lasta (kaksi tytärtä ja poika).
ellauri316.html on line 167: muodollisen, tyhjän aseman puna-armeijassa ja kuolee vuonna 1926. "Hän taisteli
ellauri316.html on line 171: kunnes tarjoutui kansankomissaarien palvelukseen. Hän johti 1920 sota-asiain sekä
ellauri316.html on line 290: Muurmannin legioonan poliittinen neuvonantaja oli brittiarmeijan everstiluutnantin arvoiseksi nimitetty entinen senaatin puhemies ja Suomen sisällissodan punaisten johtohahmo, maanpetossyytettä Venäjälle paennut Oskari Tokoi. Hän – kuten muutkin legioonalaiset – ajautui Muurmannin legioonaan jouduttuaan huonoihin väleihin sekä Moskovan että Pietarin alueen suomalaiskommunistien, vulgäärien Rahjan veljeksien ryhmittymän kanssa. Brittien vetäytyessä Muurmannin legioona laivattiin Britanniaan, josta suurin osa miehistä palasi Suomeen. Suomen valtionrikosoikeuden tutkittua asian suurin osa legioonan jäsenistä vapautettiin Britannian vaatimuksesta. Oikeisto koki kotiin palanneet brittiläisen sotilaskoulutuksen saaneet legioonan miehet Al Holin naisten kaltaisexi turvallisuusriskiksi. Legioonan suomalaisia johtomiehiä ei haluttu päästää Suomeen, etenkään ilman, että heidät tuomittaisiin sisällissodan aikaisista toimistaan.
ellauri316.html on line 292: Oskari Tokoi oli toiminut 1918 Punaisten kansanvaltuuskunnan elintarvikeasioista vastaavana komissaarina, ja hän siirtyi Muurmannin legioonasta vapauduttuaan leveämmän leivän ääreen ensin Kanadaan ja vuonna 1921 Yhdysvaltoihin. Toinen brittien muodostama yksikkö, joka perustui entisten punakaartilaisten värväämiseen, oli Muurmannin legioonaa suuremmaksi kasvanut Rajamäen rykmentti, joka taisteli syksyllä 1918 Vienan Karjalassa pakottaen Walleniuksen joukkoja etelämpänä hyökänneen Kuisman retkikunnan vetäytymään. Aunus harmaasilmä, runoili punasilmä kani, Paavolaisen Olkkari. Olavi Paavolaisen sotilaselämän kohokohtia olivat retket Aunukseen. Hän ei ollut varsinainen Suur-Suomi-intoilija. olipahan propagandakoneiston ratas, koiraslotta. Kaikenlaista brittivehkeilyä.
ellauri316.html on line 294: Antti Oskari Tokoi (ent. Antti Hirvi; Toko on Torkkeli tai Tuomas, Tokoi on Tokola. 15. toukokuuta 1873 Kannus – 4. huhtikuuta 1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja. Hän oli Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeisiä hahmoja. Tokoi kävi kansakoulun ja työskenteli renkinä. Hän lähti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, tutustuen sikäläiseen ammattiyhdistystoimintaan. Hän palasi vuonna 1900 Suomeen Kannukseen maanviljelijäksi ja kauppiaaksi. Hänet valittiin vuonna 1905 Kannuksen elinkeinoasiamiehexi ja vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan SDP:n listalta. Vuonna 1912 Tokoista tuli SAJ:n puheenjohtaja. Vuonna 1913 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi, ja 1917 hänet nimitettiin Suomen Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Tuolloin hänestä tuli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri. Miespuolinen Sanna Marin, vaikka rumempi.
ellauri316.html on line 342: Toimittaja Alexander Ginzburg pidätettiin, koska hän laati raportin Valkoisena kirjana tunnetusta oikeudenkäynnistä. Hänet tuomittiin viideksi vuodeksi tiukan kurin työleirille. Hänen oikeudenkäynnistään vuonna 1968 (Galanskov-Ginzburgin oikeudenkäynti) tuli sinänsä maamerkki Neuvostoliiton ihmisoikeusliikkeessä. Galanskov ressukka on unohdettu, kun se oli pesunkestävä ryssä eikä juutalainen eikä osannut edes enkkua.
ellauri316.html on line 344: Juri Timofejevitš Galanskov (venäjäksi: Юрий Тимофеевич Галансков; 19. kesäkuuta 1939 – 4. marraskuuta 1972) oli venäläinen runoilija, historioitsija, ihmisoikeusaktivisti ja toisinajattelija. Poliittisista toimistaan, kuten samizdat -almanakan perustamisesta ja toimittamisesta, hänet vangittiin vankiloissa, leireissä ja pakkohoitopsykiatrisissa sairaaloissa ( Psikhushkas ). Hän kuoli työleirillä. Länteen tuolloin saapuneiden kertomusten mukaan vuotavasta mahahaavasta kärsinyt Galanskov ei saanut sairaanhoitoa vankeutensa jälkeen, ja hänelle ruokittiin vankilassa suolakalaa ja mustaa leipää. Hän kuoli sen jälkeen, kun toinen vanki, jolla ei ollut pätevyyttä leikkaukseen, leikkasi häneltä mahahaavan. Leikkauksen jälkeen leirin hallinto kieltäytyi siirtämästä häntä sairaalaan tai sallimasta pätevien lääkäreiden käydä hänen luonaan. Ennen kuolemaansa Galanskov onnistui hiipimään kotiin kirjeen kanssa jossa sanottiin: "He tekevät kaikkensa nopeuttaakseen kuolemaani."
ellauri316.html on line 346: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
ellauri316.html on line 368: Huutaessani rivejä Vladimir Majakovskin runosta "Vladimir Iljitš Lenin" keuhkoihini törmäsin punatukkaiseen naiseen. Hän kysyi heti: "Luetko Majakovskia?" Nyökkäsin: "Joo." - Ja pidätkö siitä? Lapsena olin suorapuheinen tyttö, kyky olla tekopyhä tuli vasta vuosien varrella, ja isäni opetti minut ilmaisemaan omaa mielipidettäni epäröimättä, joten sanoin: - En. - Kestä sitten pidät? Aloin taivuttaa sormiani: - Balmont, Bryusov, Blok, Yesenin... - Yesenin! - punapää tuhahti. - Hän ei voi pitää kynttilää Majakovskille! Huh! "Mutta Majakovski kirjoitti vain vallankumouksesta", kiljuin, "ja minä luen mieluummin rakkaudesta." Ja yleensä, hän oli vain vallankumouksellinen, ei runoilija! - Kuka? - täti huudahti. - Majakovski.- Volodja? Lilya Brik oli Osip Brikin vaimo, jota Majakovski röyhkeästi kengitti.
ellauri316.html on line 372: Elokuussa 1972 isä kuoli. Hänet puukotettiin yxinkertaisesti kuoliaaxi Kremlin sairaalassa. Sillä oli sappikiviä. Leikkaus epäonnistui, mutta potilas kuoli. Kirjailija Arkadi Vasiljevin hautajaisiin saapui meri ihmisiä.
ellauri316.html on line 456: Vuonna 1975 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Häntä ei päästetty palkintoa noutamaan, joten hänen vaimonsa luki vedet silmissä palkintopuheen, jossa sanottiin mm. rauhan, edistyksen ja ihmisoikeuksien olevan riippuvaisia toisistaan. Paskapuhetta, kuten on nähty tähän mennessä. Neljä vuotta myöhemmin Andrei Saharov asettui vastustamaan Afganistanin sotaa, mikä johti lopulta hänen leimaamiseensa toisinajattelijaksi ja sisäiseen karkotukseen Gorkiin vuonna 1980.
ellauri316.html on line 466: Toukokuussa 1984 Saharovin vaimo Jelena Bonner pidätettiin, ja Saharov aloitti nälkälakon vaatien vaimoltaan lupaa matkustaa Yhdysvaltoihin sydänleikkaukseen. Hän joutui pakkosairaalaan ja sai pakkosyötön. Myöhemmin Saharov kuvaili, että kesti "vuosia", ennen kuin hän "ymmärsi, kuinka paljon korvaamista (siis kompensaatiota), petosta ja vastaavuuden puutetta todellisuuden kanssa oli" Neuvostoliiton ihanteissa. "Aluksi ajattelin kaikesta omin silmin näkemästäni huolimatta, että Neuvostovaltio oli läpimurto tulevaisuuteen, eräänlainen prototyyppi kaikille maille." Sitten hän tuli hänen sanoin "symmetriateoriaan: kaikki hallitukset ja järjestelmät ovat pahoja, kaikki ihmiset ovat sorrettuja ja kaikkia uhkaavat yhteiset vaarat." Siinäpä osuit naulaan kantaan Andrei! Tervetuloa länteen, paskahommiin vapauteen! Kuten Richard Rorty totesi, ei vastaavuuden puute todellisuuden kanssa ole ollenkaan se juttu.
ellauri316.html on line 468: Teoksissaan hän julisti, että "periaate 'mikä ei ole kiellettyä on sallittua' tulee ymmärtää kirjaimellisesti". Maanpaosta kirjoitetussa kirjeessä hän ilahdutti fyysikkokollegaa ja kaikkia vapaiden markkinoiden puolestapuhujia sanoilla: "Onneksi tulevaisuus on arvaamaton ja myös - kvanttivaikutusten vuoksi - epävarma." Saharoville tulevaisuuden määrittämättömyys tuki hänen uskoaan, että hän voisi ja hänen pitäisi ottaa siitä henkilökohtainen vastuu. Sepä oli seppomainen möläys! Tervetuloa länteen Andrei, seppoilemaan vapauteen. Huhtikuussa 1985 Saharov aloitti uuden nälkälakon vaimolleen matkustaakseen ulkomaille sairaanhoitoon. Hänet vietiin jälleen sairaalaan ja pakkosyötettiin.
ellauri316.html on line 473: Vuonna 1988 Saharov myönsi saaneensa kansainvälisen gumanistisen ja eettisen liiton kansainvälisen gumanistisen palkinnon. Siitä piristyneenä Saharov meni työhuoneeseensa ottamaan pienet nokoset ennen kuin hän valmisteli tärkeän puheen, jonka hän piti seuraavana päivänä kongressissa. Paizi ei pitänyt. Hänen vaimonsa meni herättämään häntä kello 23, kuten hän oli pyytänyt, mutta hän löysi Saharovin lattialta kuolleena.
ellauri316.html on line 481: Ei auttanut: Huhtikuussa 1976 Moskovan kunnallinen tuomioistuin tuomitsi Tverdokhlebovin viideksi vuodeksi maanpakoon "valheellisiksi tiedettyjen väärennösten levittämisestä, jotka huonontavat Neuvostoliiton valtiota ja yhteiskuntajärjestelmää". Hänet karkotettiin pieneen Nyurbachanin kylään Jakutiaan, Siperiaan. Vuonna 1976 julkaistun New Scientist -artikkelin mukaan kylässä oli vain muutama sata asukasta, ja se oli poissa normaalista liikenteestä kahdeksan kuukautta vuodessa äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi. Lokakuussa 1976 Andrei Saharov ja hänen vaimonsa matkustivat Moskovasta tapaamaan maanpaossa olevaa Tverdokhlebovia. Kovan leivän ääreen oli joutunut tämä vähäisempi Andrei, paskaduuniin USA:sta länteen. Eli kuiteskin 71-vuotiaaxi asti, vaikka sulatti juomaveden lumihangesta. Ehkä juuri sixi.
ellauri316.html on line 522: Seuraavaksi akateemikko avaa silmämme kuinka kauheasti Neuvostoliiton propaganda valehteli. Hän keksii koko joukon myyttejä:
ellauri316.html on line 537: Vain akateemikko myy lukijoita kohtuulliseen hintaan, ei kahvinkeitintä tai venäläisen Elon Muskin ihmekuulokkeita. Ei, tämä tuote on huonompi. Hän myy vihaa kotimaataan ja kansaansa kohtaan. No minusta näyttää.
ellauri316.html on line 552: Akateemikko on hysteerinen. Hän ennustaa Venäjälle täydellisen tappion kaikilla rintamilla. BRICS ja muut eivät toimi. Mutta miten ei voisi olla, he toimivat jo ja erittäin menestyksekkäästi. Kukaan ei odottanut tätä!
ellauri316.html on line 569: Ja tässä en tietenkään voinut olla kommentoimatta Valeri Garbuzovin toista tekstiä sen muodon näkökulmasta. Sen journalismin näkökulmasta, johon Garbuzov ilmaisi kuulumisensa tekstissään. Hän ei ole naiivi nuori mies, eihän? Oikein. Siksi he ovat tietoisia: jos kutsut itseäsi maitosieneksi, mene takaosaan. Tekstin, jota voidaan kutsua poliittisen (tai minkä tahansa, lisäisin omakseni) journalismin tyyliseksi artikkeliksi, tulee olla venäjän kielen näkökulmasta lukutaitoa. Akateemisesta tekstistä ei kuitenkaan pidä riistää tätä ominaisuutta. Kuitenkin mitä tulee akateemisiin teksteihin, Garbuzov on niissä (luultavasti) taitavampi kuin journalistisissa teksteissä. Siksi en analysoi akateemista tekstiä sen muodon kannalta. Ja tässä on teksti jota olen poliittisen journalismin tyyliin valmis analysoimaan. Koska niin tapahtui, että Valeri Garbuzov heitti tämän ehdollisen pallon kentälleni.
ellauri316.html on line 604: Toiseksi, vaikka olettaisimmekin, että Garbuzov ei ole niin valikoiva ilmaisuissaan kuin voisi olettaa hänen asemansa perusteella, niin minun on pakko todeta, että hän käyttää väärin ilmaisua kansansanomaisesti selittää. Hän ei ilmeisesti aio lyödä ketään.
ellauri316.html on line 608: Valeri Garbuzov käytti sanaa 'usein' myös aikaisemmassa tekstissään. Vaikka sillä on selvä puhekielellinen luonne, ja vaikkapa Moskovan valtionyliopiston journalismin tiedekunnan opiskelijoille opiskeluaikoinani ei suositeltu käyttämään tätä sanaa materiaaleissaan. Mutta sanotaanpa. Valeri Garbuzov ei ole toimittaja, hän on historioitsija, joten hän ei ehkä tiedä tällaisia hienouksia. Hänen pitäisi kuitenkin tietää usein adverbin merkitys, luulen niin. Sillä usein-sanan käyttö lauseessa loi usein vääristyneen kuvan maailmasta neutraloi kaiken, mitä kirjoittaja sanoo lauseen alussa. Usein ei ole aina. Tämä tarkoittaa, että jokin osa maailmakuvaa EI vääristynyt. Mikä? Valeri Garbuzov ei tarkenna. Siksi ei ole mahdollista ymmärtää, mistä tarkalleen (mistä erityisistä vääristymistä) Garbuzov puhuu.
ellauri316.html on line 780: Vlasov oli varakkaan (taino, varakkaan ja varakkaan) maanviljelijän poika. Vlasov otettiin puna-armeijan palvelukseen vuonna 1919, ja hänestä tuli ammattiupseeri. Hän liittyi siitä huolimatta kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1930.
ellauri316.html on line 790: Hän sai palveluksestaan nazeilta Itäisten kansakuntien arvomerkin, II asteen, miekoilla "kultaisena" .
ellauri316.html on line 809: Vinnitsan vankileirillä Vlasov suostui tekemään yhteistyötä natsien kanssa ja johti "Venäjän kansojen vapauttamiskomiteaa" (KONR) ja "Venäjän vapautusarmeijaa" (ROA), joka koostui vangituista Neuvostoliiton sotilashenkilöistä. Hän käytti aina hänelle erityisesti räätälöityä sotilaallista leikkausta valtavan ruumiinrakenteensa vuoksi, hän oli pitkä kenraali silmälaseissa.
ellauri316.html on line 811: Hän on töykeä ja ankara, mutta pystyy hallitsemaan itseään. Hän ei unohda loukkauksia, hän on hyvin itsekäs ja ylpeä. Henkilökohtaisen vaaran hetkellä hän on pelkurimainen ja pelokas. Hän ei pidä filosofiasta. Hän on kommunismia vastaan ei vakaumuksesta, vaan henkilökohtaisen toivottoman tilanteensa ja henkilökohtaisen asemansa menettämisen ansiosta. Komentajana hän on hyvä keskiasemissa (divisioonan komentaja), mutta korkeammissa asemissa häntä pidetään suhteellisen heikkona. Hyvä taktikko, keskiverto strategi. Hänen deviisi: "Vaikka olet kaulaa myöten mudassa, voit silti olla mestari". Natsi-Saksan poliittisten henkilöiden arviot Vlasovista ovat yleensä myönteisiä.
ellauri316.html on line 814: Aatetoverit kazoivat Vlasovin muistomerkin arvoisexi. "Hänen kuolemansa on korvaamaton menetys taistelussa kommunismia vastaan".
ellauri316.html on line 867: Hän yhdisti venäläisten kohtalon Englannin kohtaloon, hän syöksyi venäläiset sotaan, toi heidän päähänsä lukemattomia katastrofeja, ja nämä sodan katastrofit ovat kruunu kaikille niille onnettomuuksille, joita maamme ihmiset kärsivät bolshevikkien hallinnassa 25 vuotta.
ellauri316.html on line 877: Venäjän kansan korkeimmat saavutukset liittyvät erottamattomasti niihin historiansa ajanjaksoihin, jolloin he yhdistivät kohtalonsa Euroopan kohtaloon, kun he rakensivat kulttuurinsa, taloutensa, elämäntapansa läheisessä yhteydessä Euroopan kansojen kanssa. Bolshevismi aitasi Venäjän kansan läpäisemättömällä rautaesiripulla Euroopasta. Hän pyrki eristämään isänmaamme kehittyneistä Euroopan maista. Venäjän kansalle vieraiden utopististen ideoiden nimissä hän valmistautui sotaan vastustaen itsensä Euroopan kansoja vastaan.
ellauri317.html on line 50: Blum syntyi Beth Moses Hospitalissa (nykyisin osa Moses Maimonides Medical Centeriä)Borough Parkissa, Brooklynissa Ruthille (os Katz) ja Isidore Blumille, jotka olivat puolanjuutalaisia maahanmuuttajia. Hänen isänsä oli koneistaja niinkuin Janet Evanovichinkin
ellauri317.html on line 52: Tilintarkastajaxi kouluttautunut Blum työskenteli tietokoneohjelmoijana IBM: lle ja myöhemmin Yhdysvaltain ulkoministeriölle. Hänellä oli kunnianhimo ryhtyä ulkoministeriön upseeriksi, kuten hän selitti, "osallistua suureen kommunismin vastaiseen ristiretkeen", mutta myöhemmin pettyi Vietnamin sotaan. Blum osallistui Vietnamin sodan vastaiseen aktivismiin, ja häntä painostettiin eroamaan hallituksen virastaan vuonna 1967. Siihen mennessä hän oli jo osallistunut sodanvastaisiin mielenosoituksiin ja hänestä tuli Washington Free Pressin, vaihtoehtoisen bisneksen, perustaja ja toimittaja.
ellauri317.html on line 54: Vuonna 1969 Blum kirjoitti ja julkaisi Central Intelligence Agencyn (CIA) paljastuksen, jossa paljastettiin yli 200 CIA:n työntekijän nimet ja osoitteet. Hän työskenteli freelance-toimittajana Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Vuosina 1972–1973 Blum työskenteli toimittajana Chilessä, missä hän raportoi Allenden hallituksen " sosialistisesta kokeilusta" ennen Yhdysvaltojen tukemaa vallankaappausta ja Augusto Pinochetin hallintoa. 1970-luvun puolivälissä hän työskenteli Lontoossa entisen CIA-upseerin Philip Ageen ja hänen työtovereidensa kanssa "heidän hankkeessaan paljastaa CIA:n henkilökuntaa ja heidän väärintekojaan".
ellauri317.html on line 72: Kotljarevskyi oli ukrainalainen maata omistamaton aatelismies. Hän opiskeli 1780-luvulla Pultavan teologisessa seminaarissa ja toimi sen jälkeen maaseudun aatelisperheiden kotiopettajana. Hän palveli vuosina 1796–1808 upseerina Venäjän armeijassa ja komensi uhanalaista kasakkarykmenttiä vuoden 1812 sodassa. Myöhemmin hän työskenteli erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen palveluksessa ja oli vuosina 1812–1821 Pultavan teatterin taiteellinen johtaja.
ellauri317.html on line 156: On vaikea korostaa liikaa, kuinka perustavanlaatuiseksi Kotliarevskin Eneida olisi Ukrainan kansalle ja heidän kulttuurilleen. Todellakin, Kotliarevski ei ole vain modernin ukrainalaisen kirjallisuuden perustaja, vaan hänen voidaan sanoa myös standardoineen ukrainan kielen: tämän hän saavutti asettamalla äidinkielensä pultavan murteen ukrainan "klassiseksi" muotoksi. Runoilijamme tuotti runon liitteenä kaikkien aikojen ensimmäisen ukrainalaisen sanakirjan, joka sisälsi yli tuhat sanaa ja säilytti kielen täyden värikkään, usein idiomaattisen monimuotoisuuden, joka on ankkuroitu ukrainalaiseen "kansanhenkeen". Hän sisällytti usein tarkoituksella seurakunnallisia, arkaaisia ja suullisesti johdettuja sanoja, jotka eivät olleet koulutettujen venäjänkielisten käsittämättömiä esitelläkseen ukrainan koko kielellistä rikkautta, joka säilytti vanhemmat slaavilaiset muodot, jotka olivat lakanneet käyttämästä venäjässä ulkomaisten (enimmäkseen ranskan kielen) takia. ja saksalainen) vaikutus. Kotliarevski ei siis vain luonut kansalliseeposta, vaan muokkasi pohjimmiltaan kansalliskielen, joka kukoistaa Taras Shevchenkon (1814–69) kaltaisiksi parin vuoden sisällä tämän uranuurtajan kuolemasta.
ellauri317.html on line 192: Curzon oli suuren luokan siirtomaapaskiainen ja jokapaikan dosentti. Hän matkusti laajalti Venäjällä, Keski-Aasiassa ja Kaukoidässä julkaisen useita kirjoja alueesta, joissa hän kuvasi yksityiskohtaisesti geopoliittista näkemystään ja korosti Venäjän havaittua uhkaa brittiläiselle Intian hallitukselle.
ellauri317.html on line 197: Vuonna 1886 hänet valittiin konservatiivien kansanedustajaksi. Hän ei juuri viihtynyt parlamentissa vaan matkusteli maailmalla ja kirjoitti kirjat Venäjän vaikutuksesta Keski-Aasiassa, Persian kysymyksestä ja Itä-Aasian ongelmista. Vuonna 1891 hänet nimitettiin Intian valtiosihteeriksi. Hän menetti aseman 1894, kun valta siirtyi liberaaleille. Konservatiivien noustua valtaan vuoden 1895 vaalien jälkeen Curzon nimitettiin ensin ulkoasiain alivaltiosihteeriksi ja sitten Intian varakuninkaaksi. Hänen uudistuksensa ärsyttivät sekä virkamiehiä että Intian armeijan komentajaa Herbert Kitcheneriä. Konservatiivien uusi johtaja Arthur Balfour erotti Curzonin virastaan vuonna 1905.
ellauri317.html on line 241: Поникнув гордой головой!.. Hän ripustaa ylpeää päätään!...
ellauri317.html on line 244: Восстал он против мнений света Hän kapinoi maailman mielipiteitä vastaan
ellauri317.html on line 251: Его свободный, смелый дар Hänen ilmainen, rohkea lahjansa
ellauri317.html on line 258: Его убийца хладнокровно Hänen tappajansa kylmäverisesti
ellauri317.html on line 268: Не мог щадить он нашей славы; Hän ei voinut säästää kunniaamme;
ellauri317.html on line 274: Воспетый им с такою чудной силой, Hän lauloi niin suurella voimalla,
ellauri317.html on line 275: Сраженный, как и он, безжалостной рукой. Hänet, kuten häntä, armoton käsi löi.
ellauri317.html on line 277: Вступил он в этот свет, завистливый и душный Hän tuli tähän maailmaan kateellisena ja tukkoisena
ellauri317.html on line 281: Он, с юных лет постигнувший людей?.. Hän, joka on ymmärtänyt ihmisiä pienestä pitäen?
ellauri317.html on line 286: Отравлены его последние мгновенья Hänen viimeiset hetkensä myrkytettiin
ellauri317.html on line 305: И мысли и дела он знает наперед. Hän tietää ajatukset ja teot etukäteen.
ellauri317.html on line 313: Pushkinin uskotaan tehneen yli 20 haastetta kaksintaisteluissa, joista seitsemän hän sai itse. Näistä neljä johti kaksintaisteluihin, kun taas muut välttyivät runoilijan ystävien ansiosta. Pushkin oli vain 17-vuotias, kun hän teki ensimmäisen haasteensa. Hän loukkaantui siitä, että hänen setänsä Pavel Gannibal varasti tytön, jonka kanssa hän tanssi ballissa. Miehet sovitsivat kuitenkin nopeasti, eikä kaksintaistelua tapahtunut.
ellauri317.html on line 314: Pushkin oli impulsiivinen mies jonka ballit ei pysyneet housuissa ja sentakeen se taisteli monia kaksintaisteluja. Hänen kohtalokas kaksintaistensa oli todellakin toinen kerta, kun hän haastoi Georges d´Anthèsin, venäläisen kaartin ranskalaisen upseerin, kunniansa pilkkaamisesta. Vitun mamut sähläävät taas pyssyjen kanssa karzalla, veri lentää. Lakukeppi ja ranu. Savunaama kylmeni, ranun permis ei edes heilahtanu.
ellauri317.html on line 328: Tsaari riisui d'Anthèsilta sotilaallisen arvonimen ja karkotti hänet Venäjältä. Hänen mukanaan oli hänen vaimonsa, Pushkinin käly, ja pariskunnalle syntyi neljä lasta. Aikalaisen mukaan hänellä oli tapana sanoa, että Venäjältä karkottaminen mahdollisti hänelle "loistavan poliittisen uran" Ranskassa. Haistakoon ranu paskan! Se on kuin Herostratos, muistetaan vaan aiheuttamastaan vahingosta.
ellauri317.html on line 360: Sodan jälkeen Tšekkoslovakian kommunistihallinto hieman vastahakoisesti hyväksyi Čapekin tuotannon, koska häntä sentään pidettiin vähän enempi vielä kansallissosialismin vastustajana. Čapek ei kelvannut sotapalvelukseen selkärankareuman takia. Hän työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana museossa. Čapekille ehdotettiin Nobelin kirjallisuuspalkintoa 7 kertaa 1930-luvulla. Ei napannut.
ellauri317.html on line 362: Hän kuoli työuupumuksen vuoksi keuhkokuumeeseen Prahassa jouluna 1938, koska hän oli kärsinyt koko ikänsä nivelrikosta ja poltti myös paljon tupakoita. Taiteilijaveli Josef pidätettiin ja joutui Saksaan, jossa kuoli pilkkukuumeeseen Bergen-Belsenin keskitysleirillä huhtikuussa 1945.
ellauri317.html on line 371: Eric Robert Russell Linklater (8. maaliskuuta 1899 Penarth, Wales – 7. marraskuuta 1974 Orkneysaaret) oli brittiläinen kirjailija. Vaikka hän syntyikin Walesissa, hän asui suuren osan lapsuudestaan Skotlannin Orkneysaarilla ja kouluttautui Aberdeenin yliopistossa. Sukunimi Linklater on vanhaa orkneylaista perua. Hänen äitinsä isä oli ruotsalaissyntyinen merikapteeni.
ellauri317.html on line 373: Eric Linklater luki yliopistossa aluksi lääketiedettä, mutta palveltuaan ensimmäisessä maailmansodassa tarkka-ampujana hän vaihtoi pääaineekseen Englannin kirjallisuuden. Hän halusi siirtyä päätoimiseksi kirjailijaksi ja päätyi toimittajaksi. Niin on käynyt monelle kynäilijälle maailman sivu.
ellauri317.html on line 436: Felix Edmundovich Dzerzhinsky (puola : Feliks Dzierżyński [ˈfɛliɡz dʑɛrˈʐɨjskʲi] ; [a] venäjä: Феликс Эдмундович Дзержинский ; [b] 11. syyskuuta [ OS 30. elokuuta] 1877 – 20. heinäkuuta 1926), lempinimeltään "Rauta Felix", oli bolshevikkivallankumouksellinen poliitikko. Vuodesta 1917 kuolemaansa vuonna 1926 saakka hän johti kahta ensimmäistä Neuvostoliiton salaista poliisijärjestöä, Chekaa ja OGPU:ta, jotka perustivat valtion turvallisuuselimiä vallankumouksen jälkeistä neuvostohallintoa varten. Hän oli yksi "punaisen terrorin" arkkitehdeistä ja kasakkojen poistobluesin säveltäjistä.
ellauri317.html on line 437: Minskin kuvernöörissä (nykyinen Valko-Venäjä) puolalaiseen aatelisperheeseen syntynyt Dzeržinski omaksui vallankumouksellisen politiikan nuoresta iästä lähtien ja toimi Kaunasissa Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen järjestäjänä. Hänet pidätettiin usein ja hänet karkotettiin useaan otteeseen Siperiaan, josta hän toistuvasti pakeni kuin Daltonin veljexet. Hän osallistui vuoden 1905 Venäjän vallankumoukseen ja jatkoi vallankumouksellista toimintaa Saksassa ja Puolassa. Toisen pidätyksen jälkeen vuonna 1912 hän vietti neljä ja puoli vuotta vankilassa ennen kuin hän vapautui vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Sitten hän liittyi Vladimir Leninin bolshevikkipuolueeseenja oli aktiivinen rooli lokakuun vallankumouksessa, joka toi bolshevikit valtaan.
ellauri317.html on line 441: Dzeržinski kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1926. Sitä juhlittiin laajasti Neuvostoliitossa, Puolassa ja muissa kommunistisissa maissa, kapitalistisista puhumattakaan. Venäjän valtakunnassa hänen perheensä kuului "pylväsluetteloon" (venäjäksi : столбовое дворянство, stolbovoe dvorianstvo), jonka aateluus tunnustettiin virallisesti, mutta se oli niin vanha, että he eivät enää nauttineet siitä. Felix ampui epähuomiossa sisarensa Wandan 12-vuotiaana. Lyhyt oleskelu Khersonin lukiossa (rauniokasa), Chekhov-lukiossa Taganrogissa ja Donin kasakoiden parissa. Hän puhui puolaa, venäjää, saksaa ja latinaa. Päästötodistus ei ollut hääppöinen: Venäjän historian vääristely - "kiitettävä",
ellauri317.html on line 444: Hän työskenteli kirjansidontatehtaassa ja perusti laittoman painon. Suutarien lakon järjestäjänä Dzeržinski pidätettiin "rikollisesta kiihotuksesta Kaunasin työläisten keskuudessa"; Tältä ajalta peräisin olevissa poliisin asiakirjoissa sanotaan: "Feliks Dzeržinski on hänen näkemyksensä, vakaumustensa ja henkilökohtaisen luonteensa huomioon ottaen erittäin vaarallinen tulevaisuudessa, kykenevä mihin tahansa rikokseen."
ellauri317.html on line 448: Max Rothin näköinen Boris Gorev oli Isaak Meerovich Goldmanin poika. Hänen nuorempi veljensä Mikhail Goldman (alias Mark Liberman) oli General Jewish Labour Bundin ("Bund") perustajajäsen. Hänen sisarensa Julia Goldman meni naimisiin Felix Dzerzhinskyn kanssa, mutta hän kuoli tuberkuloosiin vuonna 1904. Rauta Felix vallan masentui, elämällä ei ollut merkitystä (ennen Leniniä).
ellauri317.html on line 449: Hänet (Max) pidätettiin vuonna 1937 suuren puhdistuksen aikana, ja hänet ammuttiin.
ellauri317.html on line 476: Syntynyt Tambovissa yliopistosihteerin perheeseen. Vuonna 1902 hän valmistui Tambovin naisten lukiosta. Hän työskenteli virkailijana aatelisten maakuntakokouksessa. Hän liittyi sosialististen vallankumouksellisten paikallisjärjestöön ja liittyi puolueen taistelujoukkoon. Maaliskuussa 1905 hänet pidätettiin mielenosoitukseen osallistumisen vuoksi, mutta hänet vapautettiin pian.
ellauri317.html on line 478: Tammikuun 16. päivänä 1906 hän haavoitti kuolettavasti Borisoglebskin asemalla VI luokan siviilivirkailijaa - Tambovin kuvernöörin neuvonantajan ja neljän lapsen isää G. N. Luzhenovskia ampuen viisi luotia häneen. Spiridonova itse vapaaehtoisesti toteutti murhan. Hän seurasi Luzhenovskia asemilla ja junissa useita päiviä, kunnes tarjoutui tilaisuus tappaa hänet. Luzhenovskin murhan jälkeen hän yritti ampua itsensä, mutta hänellä ei ollut aikaa, ylös juossut kasakka järkytti hänet potkulla takapuoleen. Spiridonova "pahoinpideltiin" julmasti: häntä vankilassa tutkinut lääkäri todisti lukuisia "vammoja" takapuolessa. 12. maaliskuuta 1906 Moskovan sotilaspiirioikeuden vierailuistunnossa Spiridonova tuomittiin kuolemaan roikkumalla. Hän vietti kuusitoista päivää odottaen teloitusta, kuten Spiridonova myöhemmin kirjoitti, sellaiset hetket muuttavat ihmisen ikuisesti. Maria pelkäsi, ettei hän pystyisi kohtaamaan kuolemaa arvokkaasti; hän teki leivänmuruista pienen naisen ja ripusti häntä langasta ja heilutti häntä tuntikausia. Hänelle ilmoitettiin 28. maaliskuuta, että kuolemanrangaistus oli korvattu toistaiseksi voimassa olevalla rangaistustyöllä, jota hän suoritti Nerchinskin rangaistuslaitoksella.
ellauri317.html on line 485: Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet vapautettiin oikeusministeri Ai-Ai Kerenskyn määräyksestä ja 8. maaliskuuta 1917 hän saapui Tšitaan ja sieltä toukokuussa Moskovaan, jossa hän alkoi soittaa yhtä pääkappaleista, nim. rooleja vasemmiston sosialististen vallankumouksellisten keskuudessa. Liityttyään puolueen vasemman siiven järjestelytoimistoon hän työskenteli Petrogradin organisaatiossa, puhui sotilasyksiköissä, työläisten keskuudessa vaatien sodan lopettamista, maiden siirtoa talonpojille ja valtaa neuvostoille. Hän teki yhteistyötä Zemlya i Volya -sanomalehden kanssa, toimi Frank Sinatran My Way -lehden toimittajana ja oli Znamya Truda -lehden toimituskunnan jäsen erikoisalana poliittisten lausuntojen tekeminen. Spiridonova valittiin puheenjohtajaksi ylimääräisissä ja II kokovenäläisissä talonpoikaiskongresseissa, työskenteli keskusjohtokomiteassa ja koko Venäjän keskusjohtokomitean talonpoikaisosastossa.
ellauri317.html on line 490: Spiridonova ymmärsi yhteistyön tarpeen bolshevikkien kanssa. "Vaikka heidän karkeat askeleensa olisivat meille kuinka vieraita", hän sanoi PLSR:n ensimmäisessä kongressissa (i) 21. marraskuuta 1917, "olemme läheisessä yhteydessä heihin, koska heidän takanaan ovat massat, jotka on tuotu esiin. pysähtyneisyydestä." Hän uskoi, että bolshevikien vaikutus massoihin oli tilapäinen, koska "kaikki hengittää vihaa" ja että bolshevikit menivät konkurssiin vallankumouksen toisessa vaiheessa. Tällainen vaihe on hänen mielestään "sosiaalinen vallankumous", joka puhkeaa pian, mutta jolla on menestysmahdollisuus vain, jos se muuttuu globaaliksi. Lokakuun vallankumous "poliittisena" vallankumouksena on vasta maailmanvallankumouksen alkua. Hän luonnehti neuvostoja "kansan tahdon täydellisimmäksi ilmaisuksi".
ellauri317.html on line 494: 4. tammikuuta 1918 bolshevikkiryhmä nimitti hänet perustuslakia säätävän kokouksen puheenjohtajaksi. Hän sai äänestyksessä 160 ääntä. Viktor Tšernov sai 260 ääntä ja valittiin perustuslakia säätävän kokouksen puheenjohtajaksi. Tammikuussa 1918 hän kehotti III koko Venäjän neuvostokongressia hyväksymään lain maan sosialisoinnista.ja sähköistämisestä. Helmi-maaliskuussa 1918 Spiridonova oli Petrogradin vallankumouksellisen puolustuksen komitean jäsen.
ellauri317.html on line 498: Huhti-kesäkuussa 1918 Spiridonova muutti radikaalisti poliittista asemaansa. Yhteistyöstä bolshevikkien kanssa hän, yksi harvoista, joka tuomitsi jyrkästi vasemmistososialististen vallankumouksellisten eron kansankomissaarien neuvostosta, siirtyi bolshevikkien poliittisten vastustajien leiriin. Hänen omien sanojensa mukaan vasemmistososialististen vallankumouksellisten erottua neuvostohallituksesta hän oli ainoa linkki bolshevikkien kanssa ja jätti heidät "myöhemmin kuin muut". Samaan aikaan Spiridonova suhtautui Brest-Litovskin sopimukseen dramaattisesti. Tätä seurasi pian vasemmiston kansannousu bolshevikkeja vastaan. Historiaa vääristelevän ulkoministeri Lavrovin mukaan Spiridonova oli osallisena Saksan suurlähettilään von Mirbachin murhassa - hän neuvoi Yakov Blyumkinia miten pommi otetaan asiapullosalkusta. Se ei toiminut vaan piti ampua Mirbachia vielä
ellauri317.html on line 509: Hän asui Malakhovkassa lähellä Moskovaa Chekan valvonnassa. Vuonna 1923 hän yritti paeta ulkomaille epäonnistuneesti ja tuomittiin 3 vuodeksi maanpakoon ja pidettiin Vorontsovon OGPU:n valtiontilalla lähellä Moskovaa. Sitten hän oli maanpaossa Samarkandissa (1925-1928) ja Taškentissa (1928-1930).
ellauri317.html on line 511: Vuonna 1931 hänet tuomittiin uudelleen kolmeksi vuodeksi maanpakoon. Hän palveli isänmaata tätä kautta, jota jatkettiin sitten 5 vuodella, Ufassa. Hän naimisissa I. A. Mayorovin kaa. Ufassa hän asui "kunnalla" aviomiehensä, poikapuolensa, anoppinsa ja kahden ystävänsä - Irina Kakhovskajan ja Alexandra Izmailovichin - kanssa. Hän työskenteli pankkineitinä valtionpankin baškirin toimistossa.
ellauri317.html on line 513: Vuonna 1937 hänet pidätettiin uudelleen Ufassa. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio katsoi hänen syyllistyneen siihen, että Spiridonova "ennen pidätyspäivää kuului yhdistyneen sosialistisen vallankumouksellisen puhelinkeskuksen toimintaan, ja laajan vastavallankumouksellisen terroristitoiminnan kehittämiseksi organisoi terrorismia ja sabotaasia palvelevat ryhmät Ufassa, Gorkyssa, Tobolskissa, Kuibyshevissä ja muissa kaupungeissa... jne. jne." Marjaa säilytettiin Ufan vankilassa ja sitten Moskovassa Butyrkan vankilassa. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet 25 vuodeksi vankeuteen. Hän palveli Jaroslavlin ja Oryolin vankiloissa.
ellauri317.html on line 515: 11. syyskuuta 1941 NKVD:n upseerit ampuivat hänet Medvedevskin metsässä lähellä Orelia yhdessä muun 153 Orjolin vankilan poliittisen vangin kanssa (joissa oli hänen miehensä Ilja Mayorov, ystävä Aleksandra Izmailovitš). Teloitus selittyy sillä, että tuomittujen siirtäminen tästä vankilasta ei ollut mahdollista. Suurin osa tällaisissa tapauksissa tuomiota suorittavista vapautettiin tai määrättiin vetäytyviin sotilasyksiköihin. Joissakin tapauksissa vaarallisimmat vangit tapettiin. Marja kunnostettiin osittain 1988 ja kokonaan 1991. Hän oli venäläis-rsnskalais-englantilaisen imperialismin agentti.
ellauri317.html on line 554: Nykyiset Skoropadskyt polveutuvat hänen veljestään. Skoropadskyi varttui isänsä tilalla Trostianetsissa, Prylukyn läänissä, Poltavan kuvernöörissä. Hän kävi kuntosalilla Starodubissa ja valmistui myöhemmin Larry Page Corps -kadettikoulusta Pietarissa. Skoropadskyn ensimmäinen suuri tehtävä oli mustan sotnian (komppanian) komentaja Trans-Baikalin kasakkajoukon 2. Chitan kasakkarykmentissä Venäjän ja Japanin sodan aikana. Paska reisu mutta tulipahan tehtyä.
ellauri317.html on line 574: Piiloteltuaan Kiovassa Skoropadskyi vetäytyi vetäytyvien saksalaisten joukkojen kanssa. Hän lähti maanpakoon Saksaan vuonna 1919 ja asettui Berliinin Wannseen alueelle lähellä Potsdamia. Asuessaan Weimarissa Saksassa Skoropadskyi säilytti läheisiä henkilökohtaisia ystävyyssuhteita korkeiden hallituksen ja armeijan virkamiesten kanssa jo hänen sotilasopistopäivistään. Myöhempinä vuosina hän kuitenkin kieltäytyi johdonmukaisesti tarjouksista tehdä yhteistyötä natsien kanssa. Liian vasemmistolaisia.
ellauri317.html on line 576: Toisen maailmansodan viimeisinä viikkoina Euroopassa Skoropadskyi pakeni eteneviä Neuvostoliiton joukkoja vetäytyvän Saksan armeijan mukana. Hän kuoli Metten Abbeyssä Saksassa 26. huhtikuuta 1945 haavoittuttuaan (16. huhtikuuta 1945) liittoutuneiden Plattlingin pommituksissa lähellä Regensburgia, ja hänet haudattiin Oberstdorfiin kuin koira.
ellauri317.html on line 578: Hänen liikkeensä jatkui 1980-luvun alussa vaikuttaen Ukrainan monarkistiohjelmaan, joka perustui kasakkavaltion malliin. Se päättyi vähitellen Itä-Ukrainan siirtolaisyhteisöjen ikääntymiseen. Hänen mukaansa on nimetty eräs Ukrainan razuväen kornetti, Hetman Pavlo Skoropadskyin vanhin elossa oleva poika.
ellauri317.html on line 582: Vuonna 1919 Skoropadskyj ja muut Skoropadskyjin talon jäsenet joutuivat pakenemaan Ukrainasta, koska hänen isänsä hallitus romahti juuri ennen Neuvostoliiton ja Puolan hallitusta. Skoropadskyj kihlautui 13. helmikuuta 1957 Heluna Melnyk-Kaluzhynskan kanssa, mutta hän kuoli puolitoista viikkoa sitten KGB:n agenttien myrkytettyä hänet operaatiossa Ukrainan itsenäisyysjohtajien eliminoimiseksi. Hänen väitetään saaneen avioliiton ulkopuolisen lapsen Olesya Tukhai-Bein kanssa, vaikka tätä ei ole koskaan todistettu. Ali-Karim Bei! Ach, back to the salt mines.
ellauri317.html on line 593: ei olekaan Voldemar Putler, vaan Jēkabs Peterss (venäjäksi : Яков Христофорович Петерс , Yakov Khristoforovich Peters , englanniksi: Jacob Peters ; 3. joulukuuta [ OS 21. marraskuuta] 1886 – 25. huhtikuuta 1938). Hän oli Latvian kommunistinen vallankumouxellinen, joka pelasi pajazzoa Neuvostoliiton perustamisessa. Yhdessä Felix Dzeržinskin kanssa hän oli yksi Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Chekan perustajista ja päällikköistä. Hän oli Chekan varapuheenjohtaja vuodesta 1918 ja lyhyen ajan virkaatekevänä puheenjohtajana 7.7.-22.8.1918.
ellauri317.html on line 597: Hän kertoi minulle outoja tarinoita kokemuksistaan vallankumouksellisena. Hän oli ollut vankilassa Riiassa tsaarin aikana. Hän näytti minulle kynteensä todisteena kidutuksesta, jonka hän oli läpikäynyt. Hänen luonteessaan ei ollut mitään, mikä viittaisi epäinhimilliseen hirviöön, jonka hänen yleensä oletetaan olevan. Hän kertoi minulle, että hän kärsi fyysistä kipua joka kerta, kun hän allekirjoitti kuolemantuomion. Uskon, että se oli totta. Hänen luonteessaan oli voimakas sentimentaalisuus, mutta hän oli fanaattinen bolshevismin ja kapitalismin välisen yhteentörmäyksen suhteen, ja hän saavutti bolshevistisia tavoitteitaan velvollisuudentunteella, joka oli hellittämätön.
ellauri317.html on line 603: N:ro 2 Fanny Efimovna Kaplan (venäjäksi : Фанни Ефимовна Каплан ; oikea nimi Feiga Haimovna Roytblat ; Фейга Хаимовна Ройтблат ; 10. helmikuuta 1890 – 3. syyskuuta neuvostoliittolainen, 1918-luvun neuvostoliittolainen sosialisti- ja vauhdikas nainen toisinajattelija. Hänet pidätettiin Vladimir Leninin salamurhayrityksestä, ja Cheka teloitti hänet vuonna 1918.
ellauri317.html on line 617: Kaplanin taustasta tiedetään suhteellisen vähän. Hän syntyi juutalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli opettaja, ja hänellä oli seitsemän sisarusta. Hänen koko nimensä on ollut hämmentynyt. Vera Figner (muistelmissaan, At Women´s Katorga) totesi, että Kaplanin alkuperäinen nimi oli Feiga Khaimovna Roytblat-Kaplan (Фейга Хаимовна Ройтблат-Каплан). Muut lähteet ovat kuitenkin ilmoittaneet, että hänen alkuperäinen sukunimensä oli Roytman (Ройтман), joka vastaa yleistä saksan ja jiddisin sukunimeä Reutemann (רויטמאן ). Hänet tunnettiin joskus myös etunimellä Dora.
ellauri317.html on line 619: Kaplan oli kotona koulutettu ja lähti pian kotoa töihin hattumieheksi Odesaan. Hänestä tuli poliittinen vallankumouksellinen varhaisessa iässä ja hän liittyi sosialistiseen ryhmään, Socialist Revolutionaries (SRs). Vuonna 1906, kun hän oli 16-vuotias, Kaplan pidätettiin Kiovassa hänen osallistumisestaan terroristipommisuunnitelmaan. Hänet vangittiin, kun hänen ja hänen romanttisen kumppaninsa työskennellyt pommi räjähti vahingossa. Hän oli sitoutunut elinikäiseen katorgaan, kovan työn vankileirille. Hän palveli Maltsevin ja Akatuyn vankiloissa Nerchinsk katorgassa Siperiassa, jossa hän menetti näkönsä, joka palautettiin hänelle osittain myöhemmin. Hänet vapautettiin 3. maaliskuuta 1917, kun helmikuun vallankumous kaatoi keisarillisen hallituksen. Vangitsemisen seurauksena Kaplan kärsi jatkuvista päänsäryistä ja sokeuden jaksoista.
ellauri317.html on line 625: Lenin vietiin takaisin asuntoihinsa Kremliin. Hän pelkäsi, että muut juonittelijat voisivat suunnitella hänen tappamistaan, ja kieltäytyi lähtemästä Kremlin turvasta hakeakseen lääkärinhoitoa. Lääkärit tuotiin hoitamaan häntä, mutta he eivät voineet poistaa luoteja sairaalan ulkopuolella. Vammojensa vakavuudesta huolimatta Lenin selvisi hengissä, mutta hänen terveytensä ei koskaan täysin toipunut hyökkäyksestä. On arveltu, että ampuminen vaikutti aivohalvauksiin, jotka tekivät hänet toimintakyvyttömäksi ja lopulta tappoivat hänet vuonna 1924. Perhanan Fanny, oisit opetellut edes ampumaan kunnolla.
ellauri317.html on line 629: Kaplan viittasi bolshevikkien kasvavaan autoritaarisuuteen vedoten heidän perustavan kokouksensa väkivaltaiseen sulkemiseen tammikuussa 1918, vaaleihin, joille he olivat hävinneet. Kun kävi selväksi, että Kaplan ei ottaisi rikoskumppaneita, hänet teloitettiin Aleksanterin puutarhassa. Käskyn toteuttivat Kremlin komentaja, entinen Baltian merimies PD Malkov ja joukko latvialaisia bolshevikkeja 3. syyskuuta 1918 luoti selänpäähän. Hänen ruumiinsa niputettiin tynnyriin ja sytytettiin palamaan. Tilaus tuli Yakov Sverdlovilta, joka vain kuusi viikkoa aiemmin oli tilannut tsaarin ja hänen perheensä murhan.
ellauri317.html on line 633: N:ro 3 Dmitri Antonovitš Volkogonov (venäjäksi : Дми́трий Анто́нович Волкого́нов ; 22. maaliskuuta 1928 – 6. joulukuuta 1995) oli Neuvostoliiton ja Venäjän historioitsija ja prinssieversti, joka oli Neuvostoliiton armeijan psykologisen sodankäynnin osaston päällikkö. Huolimatta siitä, että hän oli pysähtyneisyyden aikana sitoutunut stalinisti ja marxilais-leninisti, hylkäsi kommunismin ja neuvostojärjestelmän viimeisen vuosikymmenen aikana ennen kuolemaansa syöpään vuonna 1995. Hälläpyörä! Tuuliviiri! Takinkääntäjä! Volkogonov julkaisi kirjoja, jotka kelpasivat liberaalin venäläisen ajattelun jännitysviihteexi, joka syntyi Glasnostin aikana 1980-luvun lopulla ja Neuvostoliiton jälkeisenä aikana 1990-luvun alussa. Stalin oli ampunut Dmitrin vanhemmat kun Bukharin oli löytänyt niiltä pamfletin. Katkeroittaahan se vähän. Lukiessaan arkistoista Brežnev- vuosina Volkogonov "löysi asiakirjoja, jotka hämmästyttivät häntä - papereita, jotka paljastivat huippukommunistit julmiksi, epärehellisiksi ja taitamattomiksi". Kolleegat kritisoivat Volkogonovin kirjoituksia sodasta, koska hän ei ollut koskaan ottanut kantaa, siis ollut jalka taistelukentällä. Hän oli, sanottiin, "nojatuolikenraali". Volkogonov selitti: "Kun näin yhä enemmän suljettuja Neuvostoliiton arkistoja, samoin kuin suuret länsimaiset kokoelmat Harvardin yliopistossa ja Hoover- instituutissa Kaliforniassa, Leninin profiili muuttui arvioni mukaan". Hän sanoi, että käännekohta oli, kun hän löysi yhden Leninin käskyistä, joissa vaadittiin kulak-talonpoikien julkista hirttämistä vuonna 1918:
ellauri317.html on line 644: Huolimatta Dmitrin laajasta paksusuolen- ja maksasyövän leikkauksesta vuonna 1991, sekä hänen poliittisen toimintansa että hänen kirjoitustensa julkaisuvauhti nousivat jyrkästi. Kun Volkogonovin kirjojensa englanninkielisten painosten toimittaja Harold Shukman tapasi hänet ensimmäisen kerran Oxfordissa Englannissa vuonna 1989, hän havaitsi Volkogonovin olevan "täysin erilainen kuin hänen ajatuksensa Neuvostoliiton kenraalista". Shukman selitti: "Hän ei röyhkeile, ei juonut eikä polttanut, ja monissa erilaisissa tilanteissa, joissa olin nähnyt hänet - muissa maissa, Venäjällä, tutkijoiden kanssa jne., hän oli poikkeuksetta leppoisa ja rento ja selvästi suosittu, aivan kuin hänen elämänkerturina kuvaamansa Josif Vissarionoviz." Volkogonov kertoi toimittajalleen, että hänen viimeisinä vuosinaan osoittama "hengellinen voima" johtui kristillisen kasteen läpikäymisestä. His family donated his papers to the United States Library of Congress.
ellauri317.html on line 664:
Hän pieree myräkkään
ellauri317.html on line 669: Vähän ennen helmikuun vallankumousta, joulukuussa 1916, Vjatšeslav Aleksandrovitš palasi Venäjälle Tukholmasta väärennettyjen asiakirjojen avulla ja saapui Petrogradiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän onnistui suorittamaan puoluetyötä jakamalla lehtisiä Pietarin maanalaisessa - huolimatta siitä, että hän oli omien internatsionalististen asemiensa vuoksi jyrkässä oppositiossa oikeistolaisten sosialististen vallankumouksellisten huipulle. Hän osallistui aktiivisesti vallankumouksellisiin tapahtumiin. Petrogradin työläisten ja sotilaiden edustajainneuvostossa (Petrosovet) Aleksandrovich työskenteli julkaisu- ja painatuskomissiossa. Helmikuussa 1917 työläiset valitsivat hänet Pietarin Neuvostoliiton toimeenpanevaan komiteaan (Executive Committee), mutta menshevik-SR -enemmistö potkaisi hänet pihalle.
ellauri317.html on line 673: 8. (21.) tammikuuta 1918 V. A. Aleksandrovitš nimitettiin Cheka Felix Dzerzhinskyn varapuheenjohtajaksi. Hän vaati vasemmistososialististen vallankumouksellisten edustuksen lisäämistä komissiossa. Samaan aikaan hänestä tuli viran puolesta rikostentorjuntaosaston johtaja. Tuolloin hänen uskottiin kannattavan vahvasti yhteistyötä bolshevikkien kanssa ja vakaasti bolshevikkien taktiikoita. Dzeržinski sanoi Aleksandrovitšista: "...Hänen oikeudet olivat samat kuin minulla, hänellä oli oikeus allekirjoittaa kaikki paperit ja tehdä tilauksia minun sijastani. Hän piti suurta sinettiä... Luotin Aleksandrovichiin täysin. Työskentelin hänen kanssaan koko ajan komissiossa, ja hän oli melkein aina samaa mieltä kanssani, eikä havainnut juuri mitään kaksinaamaisuutta."
ellauri317.html on line 677: Saatuaan uutiset suurlähettiläs Mirbachin murhasta Aleksandrovitš meni Popovin osastolle Pokrovskin kasarmiin osallistuakseen PLSR:n keskuskomitean kokoukseen. Hän siirsi Chekan rahat puolueen kassaan. Sitten Aleksandrovitš tapasi Dzeržinskin, joka oli saapunut pidättämään "terroristin" Blumkinin, ja riisui sekä Chekan pään Dzherzhinskin (hänen välittömän esimiehensä) että vartijansa. Aleksandrovitš kertoi Dzeržinskille: "Jossittelen vasemmistososialistisen vallankumouspuolueen keskuskomitean määräyksellä sinut pidätetyksi".
ellauri317.html on line 704: Aleksanteri Petrovitš Perhurov (1. tammikuuta ( 13. tammikuuta ) 1876 , Sherepovon kylä, Korchevskyn piiri, Tverin maakunta - 21. heinäkuuta 1922 , Jaroslavl ) - kenraalimajuri ( 1919 ). 1918 Jaroslavlin bolshevikkien vastaisen kansannousun johtaja. Hän tuli Tverin maakunnan perinnöllisestä aatelista. Hänen isoisänsä Aleksanteri Nikolajevitš oli eversti Liettuan henkivartijarykmentissä. Isä - Pjotr Aleksandrovitš, eläkkeellä oleva valtuutettu . Äiti - Serafima Aleksandrovna, s. Dyatkova, Kashinin maanomistajan tytär.
ellauri317.html on line 709: Joulukuussa 1917 hänet kotiutettiin zaarin palveluxesta ja hän meni perheensä luo Bakhmutin kaupunkiin Jekaterinoslavin maakunnassa. Hän liittyi valkoiseen vapaaehtoisarmeijaan, mutta jo maaliskuussa 1918 kenraali L. G. Kornilov lähetti hänet Moskovaan muodostamaan vapaaehtoisia ryhmiä taistelemaan bolshevikkia vastaan Moskovassa ja Keski-Venäjällä . Hän oli Moskovan salaisen upseerijärjestön esikuntapäällikkö, joka oli osa B. V. Savinkovin johtamaa "Isänmaan ja vapauden puolustajaliittoa" .
ellauri317.html on line 711: Hän oli yksi Jaroslavlin Neuvostoliiton vastaisen kansannousun järjestäjistä ja sotilasjohtajasta 6.-21.7.1918 . Hän johti kapinallisten asevoimia - pohjoisen vapaaehtoisarmeijan Jaroslavlin osastoa (sen lukumäärä vaihteli eri arvioiden mukaan 400 - 1000 pistin - upseerit, kadetit, Demidov-lyseumin opiskelijat, lukiolaiset, muutama talonpoika nuoriso), hänestä tuli Jaroslavlin maakunnan ylipäällikkö. Kapinan seurauksena neuvostovallalta likvidoitiin elimet. Samaan aikaan eversti Perhurov vastusti kohtuuttomia raiskauxia ja pidätyksiä.
ellauri317.html on line 718: Sytyttivät, rosvot, molemmat Dunajevin tehtaat niin mahorkka kuin tulitikkutehtaan. Epsteinin tehtaasta jäi vain kattilahuone. Näetkö raunioita Volgan takana? Toinen on Vabronejevin mylly. Tuo keltainen on entinen seminaari, ei yhtään ikkunaa. Kattokin romahti. Kun kapinan epäonnistuminen tuli ilmeiseksi, hän murtautui noin 50 hengen joukon johdolla Jaroslavlista maan itäosaan, missä hän värväytyi Perustavan kokouksen jäsenten komitean (Kombucha - bakteerijuoma, pahaa!) kansanarmeijaan, johti erillistä Kazanin kivääriprikaatia. Joulukuussa 1918 - helmikuussa 1919 hän oli tahdonvastaisessa hoidossa Omskissa. Helmi-heinäkuussa 1919 hän komensi 13. Kazanin kivääridivisioonaa. Tuotanto: korkein hallitsija amiraali A.V. Kolchak. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi Jaroslavlin kansannousun valmistelusta ja johtamisesta, sai Perkhurov-Jaroslavskyn kunnianimen. Vielä divisioonaa komentaessaan hän järjesti partisaaniosaston, joka teki onnistuneita tuohirasioita puna-armeijan linjojen takana. Heinäkuusta 1919 lähtien hän komensi 3. armeijan erityisiä lentäviä partisaaniyksiköitä. Yksi upseereista kutsui häntä "mukavaksi mieheksi, mutta jolla on omalaatuinen sielu". Elo-syyskuussa 1919 hän taisteli punaisia vastaan yhdessä B.K. Fortunatovin kornetin kanssa Kustanayn ja Tobol -joen alueella. Sitten hän osallistui valkoisen armeijan vetäytymiseen Suuren Siperian jääkampanjan aikana.
ellauri317.html on line 720: Talvella 1920 Krasnojarskin lähellä hän sai kenraali S. N. Voitsekhovskylta käskyn mennä tiehensä vaikka Baikalin ulkopuolelle. Menetettyään suuntansa, liikkuessaan läpi pimeiden päivien ja pitkien pimeiden talviöiden lumisten Baikal-taigan puumassa, kenraali Perkhurovin joukot eksyivät. 11. maaliskuuta 1920 punaiset partisaanit vangitsivat hänet lähellä Lena -jokea Podymahinskoje-kylässä yhdessä osastonsa kanssa, jota heikensivät autioituminen, sairaudet, kylmä, paleltuma ja nälkä. Hänet vietiin saattajan kanssa Irkutskiin.
ellauri317.html on line 722: Häntä pidettiin keskitysleireillä Irkutskissa, Tšeljabinskissa ja Jekaterinburgissa. Tammikuussa 1921 hänet vapautettiin ja määrättiin palvelemaan "sotilaallisena asiantuntijana" Priuralin sotilaspiirin päämajassa Jekaterinburgissa. Kuitenkin 20. toukokuuta 1921 hänet pidätettiin uudelleen syytettynä Jaroslavlin kansannousun johtamisesta ja lähetettiin Moskovaan, missä hän vankilassa ollessaan kirjoitti muistelmia (todennäköisimmin tämä oli kuulusteluraporttien käsittelyä). Vähän ennen kuolemaansa hän puhui vankilassaoloajastaan:
ellauri317.html on line 726: 19. heinäkuuta 1922 hänet tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä Jaroslavlissa ja teloitettiin Jaroslavlin maakunnan Chekan pihalla (nykyisin Sobinova-katu, 48) vierailevan korkeimman vallankumoustuomioistuimen sotilaskollegion tuomiolla. Hänet todennäköisesti haudattiin kaupungin Leontievskoe hautausmaalle.
ellauri317.html on line 730: Eräänä päivänä minut kutsuttiin ulos sellistäni oikeudenkäyntiin. He veivät minut erään vanhan, uupuneen miehen kanssa. Matkalla onnistuin vaihtamaan pari tai kolme sanaa hänen kanssaan. Kävi ilmi, että se oli eversti Perhurov, joka osallistui Savinkovin Jaroslavlissa vuonna 1918 järjestämään kapinaan bolshevikkeja vastaan. Perhurov oli vangittu V.Ch.K.:n erityisosastolle. - puolinälkäisenä, ilman kirjoja, ilman vierailuja, ilman kävelyä, jotka ovat kiellettyjä tässä oletettavasti tutkintovankilassa. Hänet siirrettiin Jaroslavliin ja siellä kuukautta myöhemmin, kuten luin virallisista sanomalehdistä, hänet ammuttiin.
ellauri317.html on line 735: Tšekkoslovakian legioonan noustua kapinaan bolševikkeja vastaan Savinkov päätti kesäkuussa aloittaa oman kapinansa mahdollisimman pian. Hän mahdollisesti oletti saavansa sotilaallista tukea Arkangeliin maihinnousevilta ympärysvaltojen interventiojoukoilta ja valitsi siksi kapinan keskukseksi Jaroslavlin, joka sijaitsi Moskovan ja Arkangelin välisen rautatieyhteyden varrella. Vihollisen hämmentämiseksi pienemmät itsenäiset kapinat alkaisivat kahdessa muussa kaupungissa pari päivää myöhemmin. Kapinan alkuhetkeksi Savinkov valitsi 5.–6. heinäkuuta välisen yön, jolloin käynnistyi myös vasemmistososialistivallankumouksellisten kapina Moskovassa, mutta kyseessä lienee ollut pelkkä sattuma, sillä hän tuskin tiesi toisesta suunnitelmasta.
ellauri317.html on line 751: Syksyllä 1916 Venäjä oli ollut sodassa keskusvaltojen – Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan (nykyisen Turkin) kanssa – yli kaksi vuotta. Niiden 20 vuoden aikana, jotka hän oli ollut valtaistuimella ennen ensimmäistä maailmansotaa, Nikolai II oli kohdannut paineita uudistaa absoluuttista monarkiaa, jonka hän peri isältään Aleksanteri III:lta vuonna 1894. Hänen virkaanastumisen aikaan 26 v. vanha tsaari näytti omaksuvan edistystä ja nykyaikaa. Hän myönsi Paris Pathé -yhtiölle luvan kuvata hänen vuoden 1896 kruunajaiskulkueensa ja hänen myöhempiä valtiovierailujaan Euroopan johtajien luo vaimonsa keisarinna Alexandran ja tyttärensä Olgan kanssa, ja niistä tuli ensimmäinen uutisvideokameroilla dokumentoitu kuninkaallinen kiertue. Koko hallituskautensa ajan Nicholas osoitti huolta imagostaan kotona hyödyntäessään 1900-luvun alun nousevaa joukkomediaa. Hyvä mies, moderni trendipetteri!
ellauri317.html on line 753: Hänen sisäpolitiikkansa kuitenkin petti Nikolauksen hallitsevan periaatteen itsevaltaisen hallinnon ylläpitämisestä. Vuonna 1895 pitämässään puheessa aateliston edustajille ja kunnallisille virkamiehille tsaari julisti, että "on noussut ihmisten ääniä, joita ovat kantaneet mielettömät haaveet osallistua hallituksen toimintaan. Kerro kaikille, että aion säilyttää itsevaltiuden periaatteet yhtä lujasti ja taipumattomalla tavalla kuin unohtumaton edesmennyt isäni." Puhe särki vaaleilla valittujen kunnallisten virkamiesten toiveet, jotka toivoivat asteittaista siirtymistä järjestelmään, joka on lähempänä perustuslaillista monarkiaa.
ellauri317.html on line 784: Armeijan osallistuminen hänen valtaansa vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin sai lopulta Nicholasin ottamaan levottomuudet vakavasti. Maaliskuun 13. päivän varhaisina tunteina Nicholas poistui armeijan esikunnasta junalla käsitelläkseen auktoriteettinsa romahtamista Pietarissa. Hän laukaisi heittoistuimensa epähuomiossa matkan aikana.
ellauri317.html on line 790: Vladimir Mitrofanovitš Purishkevitš ( venäjäksi: Влади́мир Митрофа́нович Пуришке́вич , IPA : [pʊrʲɪˈʂkʲevʲevʲɪt͡ɕ] ; 18. helmikuuta – 114. elokuuta 2012. 20, Novorossiysk , Venäjä) oli keisarillisen Venäjän äärioikeistolainen poliitikko , tunnettu monarkististaan, ultranationalistiset, antisemitistiset ja antikommunistiset näkemykset. Hänen levottoman käytöksensä vuoksi häntä pidettiin löysänä kananmunana. Vuoden 1916 lopussa hän osallistui Grigori Rasputinin murhaan.
ellauri317.html on line 792: Purishkevich syntyi köyhän aatelismiehen pojaksi Bessarabiassa, nykyisessä Moldovassa. Hän valmistui Novorossiyskin yliopistosta klassisen filologian tutkinnolla. Se olikin vähän Paavo Castrénin näköinen.
ellauri317.html on line 794: Suosittu Purishkevich, jota Vladimir Kokovtsov kuvaili hurmaavaksi, epävakaaksi mieheksi, joka ei voinut viipyä minuuttiakaan yhdessä paikassa, valittiin Bessarabian ja Kurskin maakunnan toisen, kolmannen ja neljännen keisarillisen duuman varaedustajaksi. Hän sai mainetta loistavista puheistaan ja skandaalimaisesta käytöksestään, kuten puhumisesta 1. toukokuuta vaaleanpunainen neilikka (kai) sepaluxessa. Hän oli kovan linjan kannattaja sacerdotal itsevaltiuden ja venäläistämisen luomaan yhtenäisyyttä. Purishkevichin vihamielisyyden juutalaisia kohtaan aiheutti hänen käsityksensä, että he olivat "vallankumouksellisen liikkeen etujoukkoja". Hän halusi, että heidät kaikki karkotettaisiin Kolymaan. Hän uskoi, että "kadetit, sosialistit, älymystö, lehdistö ja yliopistoprofessorien neuvostot" olivat kaikki juutalaisten hallinnassa.
ellauri318.html on line 41: Lapidus vietti lapsuutensa Tukholman Gröndalin kaupunginosassa ja opiskeli juristiksi Tukholmassa ja Lontoossa. Hän on opiskellut lisäksi jonkin verran aatehistoriaa ja viestintätieteitä, kansantaloutta ja käytännöllistä filosofiaa, haha. Valmistututtuaan Lapidus aloitti liikejuristina, mutta on sittemmin siirtynyt kieroxi asianajajaksi ilman solmiota.
ellauri318.html on line 105: Nuori Wall Streetin pörssimeklari Bud Fox (Charlie Sheen) on Bluestar-lentoyhtiön koneistajana työskentelevän isän (Martin Sheen) poika. Hän haluaa suuren rahan toivossa asiakkaakseen sankarinsa, häikäilemättömyydestään tunnetun sijoittajan Gordon Gekkon (Michael Douglas). Hänen sinnikkyytensä palkitaan lopulta: Gekko ottaa Budin suojatikseen ja alkaa opettaa tälle filosofiaansa, jonka mukaan ”ahneus on hyväksi”. Bud alkaa saada isoja välityspalkkioita, joilla hän ostaa kattohuoneiston Manhattanin Upper East Sidelta. Gekko järjestää hänelle myös naisystävän, sisustussuunnittelija Darienin (Daryl Hannah), jota itsekin tapailee Budin tietämättä. "Bud" paljastaa Gekkolle isältään kuulemansa sisäpiiritiedon lentoyhtiön tilanteesta, ja he alkavat yhdessä suunnitella yhtiön valtaamista omistukseensa. Bud Foxille ollaan petaamassa Bluestarin toimitusjohtajan paikkaa, mutta "Bud" saa tietää että Gekkolla onkin tarkoitus vain lopettaa yhtiö, myydä sen omaisuus pian eteenpäin hyvällä voitolla ja kääriä taskuunsa yhtiön 75 miljoonan dollarin eläkerahastovarat. Isä ja kaikki muut työntekijät jäisivät työttömiksi ja vaille eläketurvaa. Tälläinen on mahdollista jenkeissä, missä kaikki on mahdollista, kuha uskoo izeensä ja mahdottomaan.
ellauri318.html on line 107: "Bud" ryhtyy vastaiskuun. Hän keksii keinon hilata Bluestarin osakekurssi ylös ja saada se sitten nopeasti taas alas, ja vinkkaa sitten Gekkon pahimmalle kilpailijalle, brittiläiselle Wildmanille (Terence Stamp) mahdollisuudesta ostaa yhtiö edullisesti. Bud neuvoo Gekkoa vastaavasti myymään lyhyexi laskevat osakkeet, jolloin kaupat toteutuvat. Gekko tajuaa että kaiken takana on Bud Fox ja raivostuu. Bud palaa työpaikalleen, jossa poliisi pidättää hänet sisäpiirikaupoista syytettynä.
ellauri318.html on line 111: Elokuva päättyy, kun Bud Fox kävelee oikeustalon portaita "oikeudenistuntoon", jossa hänet mitä luultavimmin tullaan myös tuomitsemaan Gekkon avunantajana. Hän on kuitenkin onnistunut puhdistamaan Gekon lisäxi omantuntonsa ja pelastamaan isänsä ja tämän kollegoiden säälittävät duunipaikat.
ellauri318.html on line 119: Mrado huokaisi. Hänen mielessään kävi ajatus, joka hämmästytti häntä itseäänkin: aivan liian moni yritti esittää tiukkaa, vaikka on pelkkä nolla. Hän oli törmännyt ilmiöön monta kertaa. Työttömät svedudeekut, kouluttamattomat portsarit ja lähiöiden röyhkeät jengiteinit olivat kaikki olevinaan besserwissereitä. Oliko siitä apua? Tunsivatko he sen ansiosta olevansa jotain muuta kuin pohjamutaa? Tämä vosu oli selvä luuseri. Miksi hän edes yritti?
ellauri318.html on line 123: Kaikki vetää kamaa, kertoo Abdul iloisena. Svedut, mutiaiset, teinit. Tästä on tullut koko kansan juttu tyyliin Ikea tai Henkkamaukka. Kauppa käy kuin siimaa. JP ostaa kolarahoilla ällöjä merkkivaatteita. Hän ei pane mitään säästöön. Hän panee neitosia hampaankoloon. Sohvi oli lumoava kuin fixu tv-juontaja. Tosissaan iskeminen oli kinkkistä. JPlle tuli Pohjois-Euroopan tiukin stondis silkasta rahanhimosta. Väkivalta Tukholmassa on kasvanut ja asujainten suhde aseisiin on lämmennyt. Ruåzi etenee päättäväisesti jenkkiesikuviensa tietä. Nekin jotka eivät osallistu seuraavat kiihottuneina vierestä kumikauloina. Ostelevat Vapiduxen ja kumppaneiden sellukirjoja. Svedut on 50v jenkeistä jälessä mutta nopeita oppijoita. Niikö virolaiset poroista.
ellauri318.html on line 192: Meškov viittasi kintaalla Ukrainan hallituksen näkemyksille. Hän vaati Krimin erityisaseman vahvistamiseksi kansanäänestystä, joka toteutettiinkin.
ellauri318.html on line 194: Venäläissyntyinen Juri Meškov kannatti Krimin jälleenyhdistämistä Venäjään mahdollisimman nopeasti ja ilman kompromisseja. Hän oli ajanut asiaansa jopa nälkälakon avulla.
ellauri318.html on line 195: Ylen haastattelussa kesällä 1994 Meškov perusteli jyrkkää linjaansa mm. ukrainalaisella nationalismilla ja maan katastrofaalisella taloustilanteella. Hän syytti ongelmista Ukrainan johtoa ja uskoi Venäjään liittymisen tuovan myös taloudellisen pelastuksen.
ellauri318.html on line 222: Myös sanktioiden valvontaa tulisi tehostaa, hän jatkaa. Toveri on puolustusvoimain entinen tiedustelupäällikkö. Hän nousi eduskuntaan kevään 2023 vaaleissa. Tuskin saa näillä näkymillä pitkää jatkoa. Tai sitten juuri saa, helvetin hölmön kansan keskimääräisenä edustajana.
ellauri318.html on line 236: Venäjä ja Ukraina ovat droonisodan edelläkävijöitä, kuvailee Tilannestudion asiantuntija, erikoistoimittaja Kastehelmi. Hänen mukaansa droonien käyttö on ottanut selkeitä kehitysaskelia juuri Venäjän hyökkäyssodan aikana.
ellauri321.html on line 90: Turvautuminen prostituoituihin julkisesti panomielessä oli epätavallista kirjallisuuden ja muiden miesten keskuudessa tuona aikana, ja jos Hazlitt oli tässä erilainen kuin hänen aikalaisensa, ero piili hänen unabashed suorapuheisuudessaan hänen tehdessään tällaisia järjestelyjä henkilökohtaisesti. Hänen oli harvoin mukava olla keski-ja yläluokan naisten yhteiskunnassa, ja, halujen piinaamana joita hän myöhemmin kuvasi "ikuinen tukkeutuminen ja kuollut paino kelleissä" hän teki pelinavauxen paikalliselle naiselle vieraillessaan Lake Districtillä kanssa Coleridgen. Hän oli kuitenkin ymmärtänyt törkeästi väärin hiänen aikeensa ja riita puhkesi, joka johti hänen hätäiseen vetäytymiseensä kaupungista varjossa pimeyden. Tämä julkinen kömmähdys rasitti entisestään hänen suhteitaan sekä Coleridgeen että Wordsworthiin, jotka olivat muutenkin rispaantuneet muista syistä.
ellauri321.html on line 274: Mutta eräänä kuumana syyskuun iltana - kun Juan oli kolmannen tai neljännen kerran onnistunut karkaamaan ja istui eräillä portailla maantien varressa, rupesi hän torvisoittoa ja pölypilviä seuratessaan ymmärtämään asioita. Miksi, hän ajatteli, olivat kaikki vanhemmat ihmiset menettäneet järkensä? Miksi he sen sijaan, että olisivat rauhallisia ja hyväntuulisia, olivat kuumia, vihaisia, kiihtyneitä ja aina valmiita itkemään? Hän tiesi, että hänen isoisänsä oli tyhmä vanha äijä, Rhea tyhmä pikkutyttö ja kylän lapset auttamattoman tyhmiä. Oli hauska huomata sellaisia asioita, ja hänen salaperäinen sielunsa hekumoi tämänkaltaisissa huomioissa. Mutta oli kauheata huomata koko maailman tulevan hulluksi. Hän ei voinut nauraa sille... Kaksi sotilasta ajoi hänen ohitseen polkupyörillä. Sitten tuli puoli tusinaa lisää. Heidän polkupyörillään oli raskas kuorma kiväärejä ja khakivärisiä kääröjä. Vähitellen alkoi sieltä kuulua musiikkia, ensin miellyttävän kauniina, mutta muuttuen kovaksi ja läpitunkevaksi lähestyessään. Rykmentin soittokunta tuli näkyviin. Miehet olivat punaisia kasvoiltaan ja pienet tomupilvet kohosivat tiestä, kun heidän jalkansa heiluivat jäykkinä musiikin tahdissa, ja kun he menivät ohi, pitivät torvet huumaavaa melua. Soittokunnan takana ratsasti kaksi upseeria. Toinen heistä oli Juanin mielestä aivan hänen isänsä näköinen. Toinen oli nuori, hauskannäköinen ja ruskettunut. Ja upseerien perässä tuli loputon jono miehiä. Sadat jalat, paksuina ja jäykkinä khakivärisissä sääryksissään, heiluivat väsymättä musiikin mahtavien iskujen mukaan. Jotkut miehistä nauroivat ja laskivat leikkiä. Toiset toljottivat suoraan eteensä. Useimmat olivat aivan nuoria, mutta joillakin oli V:n muotoiset nauhat hihassaan ja he näyttivät julmilta ja itsevarmoilta. Aina vähän ajan kuluttua tuli ratsastava upseeri näkyen korkealla khakivärisen miesjonon yläpuolella. Ja jonolla ei näyttänyt olevan loppua.
ellauri321.html on line 276: Juan eli ollut tiennyt, että maailmassa oli niin paljon sotilaita kuin nyt marssi hänen ohitseen laulaen Tipperarya valkoisella maantiellä kotoisten pölynpeittämien pensasaitojen välissä. Mutta marssin melu muuttui. Oliko se loppumaisillaan? Ei vielä. Marssikenkien töm-töm väheni kylläkin, mutta sen tilalle tuli jyry-jyry. Kulman takaa tuli tykkejä ja hevosten pistävää hajua. Sotilaat istuivat ylpeinä hevosten selässä ja vielä enemmän sotilaita istui naureskellen etuvaunuilla. Jyry-jyry sanoivat tykit mennessään. Tykkimiehet istuivat mukavasti, ja ajajilla oli lakit takaraivolla ja savukkeet hampaissaan. Siellä oli upseeri, joka oli komea kuin Apollo, ja toinen, joka oli nuori ja niin nopean näköinen kuin Merkurius ratsastaessaan pähkinänruskealla tammalla, ja lujakasvoinen mies, jolla oli kruunu hihassaan ja joka käänteli päätään ja huusi raivokkaasti... Ja taas tuli lisää marssivia sotilaita. Juania alkoi huimata. Hänen silmänsä väsyivät jalkojen yhtämittaiseen astuntaan, ylpeästi heiluviin käsiin ja tuhansien kiväärien pystyssä seisoviin piippuihin. Hänen sydämensä jyskytti nopeammin ja nopeammin. Toinen soittokunta tuli säikyttäen taivaita torviensa pauhulla. Sekin katosi kaukaisuuteen, mutta sotilaita tuli yhä vain laulaen kasvot punaisina laulua, joka muuttui naurunpurskahdukseksi. Sotilaitten kengät tömistivät tietä tomun muodostaessa niiden ympärille pienia siipiä. Heidän suunsa olivat auki ja hiki valui pitkin heidän punertavia poskiaan, kun laulu paisui tuoksi suunnattomaksi, järjettömäksi Iloksi. Kymmenentuhatta englantilaista menossa nauraen sotaan ...
ellauri321.html on line 278: Antaa mennä, antaa mennä! huusi Juan äkkiä. Hänen äänensä oli kova ja kimeä ja hän polki maata jalallaan huutaessaan marssiville sotilaille: Menkää, kuuletteko! Menkää ja hakatkaa se vanha putleri! Lyökää sitä! Käykää päälle!
ellauri321.html on line 282: Juan makasi aidan varjossa sydän täynnä rakkautta ja vihaa, joita hän ei ymmärtänyt. Hän oll liittynyt sotapuolueeseen.
ellauri321.html on line 291: Melvin Dixon sepitti runon nimeltä Heartbeats vasta kasarilla. Se kertoo homon lakukepin kuolemasta AIDSiin. Niin juuri kävi Melvin raiskalle. He wrote about black gay men. Hänen partnerinsa nimi oli osuvasti Dick Horowitz. Dick oli todnäk. nahaton. Juanin löytämä runokokoelma saattoi olla vaikka tämä:
ellauri321.html on line 579: Wodehouse tunnetaan parhaiten kaikkitietävän Jeevesin ja hänen törkeän pomonsa Bertie Woosterin luojana. Myöhemmässä elämässä kirjailija kohtasi vihaisia julkisia syytöksiä, muun muassa kirjailija AA Milnen taholta, että hän oli tuntenut myötätuntoa Saksan natsihallintoa kohtaan. Oltuaan internoituna nykyisessä Puolassa Wodehouse teki Berliinissä nazien vieraana sarjan kevytmielisiä radiolähetyksiä, joita isänmaalliset brittikriitikot pitivät maanpetoksena. Hänen kannattajansa, mukaan lukien George Örwelö, puolustivat Wodehousea sanomalla, että hän oli naiivi eikä kiinnostunut politiikasta. Nyt on selvää, että näin ei ollut.
ellauri321.html on line 588: Hän tutki pikku-uutisetkin. Niillä oli seuraavan kaltaisia otsakkeita:
ellauri322.html on line 47: Hän muutti Amerikkaan vuonna 1774, ja hänen pamflettinsa Common Sense (1776), joka puolusti Amerikan itsenäisyyttä, osoittautui merkittäväksi henkiseksi virikkeeksi siirtokuntien irtautumiselle Britanniasta. Paine asui Ranskassa 1790-luvulla ja oli vahvasti mukana Ranskan vallankumouksessa, ja hänet valittiin Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1792. Miehen oikeudet (1791), Painen tunnetuin kirja, puolusti tavallaan vallankumousta, ja siksi sitä pidettiin hyökkäyksenä Britannian monarkiaa vastaan. Hän palasi Amerikkaan vuonna 1802, missä hänen kristinuskon hylkäämisensä johti kasvavaan epäsuosioon. Nokka irti, pyrstö tarttui.
ellauri322.html on line 136: William Godwin (3. maaliskuuta 1756 – 7. huhtikuuta 1836) oli englantilainen tyhjäntoimittaja, poliittinen filosofi ja kynäilijä. Häntä pidetään yhtenä ensimmäisistä utilitarismin edustajista ja ensimmäisenä nykyajan anarkismin kannattajana. Ateisti kaiken kukkuraxi.
ellauri322.html on line 157: Hra Collins kertoo Falklandin menneisyydestä vetoamalla Falklandin pitkään historiaan, joka on painottanut järkeä verenvuodatuksen takia. Falklandin naapuri Barnabas Tyrrel oli tyrannimainen mestari, joka sorsi ja manipuloi vuokralaisiaan. Tyrrelistä tuli Falklandin vihollinen ja kilpailija, jota rakastettiin hänen rohkeasta ja anteliaasta käytöksestään. Falkland korjasi jatkuvasti Tyrrelin aiheuttamat monet vääryydet perheensä jäsenille ja naapureilleen, mikä vain lisäsi yhteisön kunnioitusta ja arvostusta Falklandia kohtaan. Hän pelasti myös Tyrrelin veljentyttären Emily Melvilen tulipalolta, sankaruudesta, joka sai Emilyn rakastumaan Falklandiin. Järkyttynyt Tyrrel piti Emilyn vangittuna tilallaan, ja hänet pidätettiin väärien syytösten perusteella, kun tämä yritti paeta. Emilyn emotionaalinen ahdistus näissä tapahtumissa johti siihen, että hän sairastui ja kuoli. Kahden miehen välinen konflikti kärjistyi, kun Tyrrel hyökkäsi fyysisesti Falklandin kimppuun Emilyn hautajaisissa. Tyrrel itse löydettiin murhattuna pian sen jälkeen. Vaikka Falklandia pidettiin välittömästi epäiltynä Tyrrelin murhasta, hän puolusti itseään tahrattoman maineensa perusteella. Sen sijaan kahdella Tyrrelin vuokralaisella löydettiin raskauttavat todisteet, tuomittiin murhasta ja hirtettiin. Falklandin tunnetila, herra Collins selittää, on horjunut siitä lähtien. Vuonna 1690 Malvinassaarten välistä kulkeva salmi nimettiin Falklandinsalmeksi Englannin amiraliteetissa vaikuttaneen varakreivi Falklandin mukaan. Saarten nimi juontui tästä.
ellauri322.html on line 159: Kertomus Falklandin varhaisesta elämästä kiehtoo Calebia, vaikka hän pitääkin aristokraatin outoa käytöstä edelleen epäilyttävänä. Caleb tutkii pakkomielteisesti Tyrrel-murhatapauksen näkökohtia jonkin aikaa ja hänen epäilyksensä lisääntyvät vähitellen. Hän vakuuttaa itsensä, että Falkland on salaa syyllinen murhaan.
ellauri322.html on line 167: Kun Caleb on nousemassa Irlantiin suuntautuvalle alukselle, hän hämmentyy toisesta rikollisesta ja hänet pidätetään. Hän lahjoo vangitsijaansa saadakseen vapauden, ennen kuin he huomaavat, että häntä todella etsitään. Caleb ansaitsee elantonsa julkaisemalla tarinoita pahamaineisista rikollisista, mutta kostonhimoinen Jones palkitsee Calebin vangitsemisesta ja pitää Calebin liikkeitä huolellisen valvonnan alaisena.
ellauri322.html on line 173: Tunteellisessa tuomioistuimessa Caleb puolustaa itsensä ja esittää syytöksensä Falklandia vastaan; hän kuitenkin paljastaa surunsa siitä, että hänestä on tullut osa samaa julmaa ajattelutapaa kuin Falkland, joka pakottaa ihmiset vallasta kilpaileviin ryhmiin. Lopulta Caleb löytää yleismaailmallisuuden kaikkien ihmisten keskuudessa, oli se sitten sortaja tai sorrettu, ja löytää ihmisyyden jopa Falklandista. Hän jopa ilmaisee ihailunsa ja kunnioituksensa monia Falklandin positiivisia ominaisuuksia, mukaan lukien hänen ihanteitaan, kohtaan. He antavat toisilleen anteeksi, ja Falklandin tiedetään kuolevan pian sen jälkeen. Huolimatta jaloista oikeudenmukaisuuden tavoittelusta Caleb ei kuitenkaan ole tyytyväinen, koska hän uskoo menestyksensä ontoksi ja pitää itseään vastuullisena Falklandin kuolemasta.
ellauri322.html on line 191: Neljä vuotta myöhemmin Godwin meni naimisiin uudelleen ja hänen uusi vaimonsa Mary Jane Clairmont toi avioliittoon kaksi omaa lastaan, joista merkittävin oli Claire Clairmont. Clairesta on muistaaxeni ohimenevästi paasattu. (Kz. albumi 14.) Wollstonecraftin tyttäret vihasivat uutta rouva Godwinia ja huomiota, jonka hän kiinnitti omaan tyttäreensä. Godwinin perheestä tuli yhä epämukavampi paikka asua jännitteiden noustessa ja velkojen kasvaessa. Teini-ikäiset Mary ja Claire pakenivat juoksemalla mantereelle Shelleyn kanssa vuonna 1814. Jäljelle jäänyt Fanny kantoi suurimman osan äitipuolensa vihasta. Hän eristettiin yhä enemmän perheestään ja kuoli itsemurhaan vuonna 1816.
ellauri322.html on line 208: Hän oli aina ihaillut Jean-Jacques Rousseaun, vallankumouksen johtajien suosikkifilosofin kirjoituksia, mutta toisin kuin Rousseau, hän uskoi, että naiset pitäisi kouluttaa asianmukaisesti, että heillä on samat poliittiset oikeudet kuin miehillä ja että heidän pitäisi ilmaista näkemyksensä - kuten hän teki loistavasti elokuvassa A Vindication Of The Rights Of Woman (1792).
ellauri322.html on line 213: Köyhä norjalainen kapteeni oli varastanut arvokasta hopealastia yhdeltä Imlayn laivoista. Niinpä Imlay pyysi suurella röyhkeydellä Wollstonecraftia matkustamaan vaikka Skandinaviaan selvittämään, mitä aarteelle oli tapahtunut, ja hakemaan korvausta. Hän suostui – ei tiedetä, kuinka paljon rakkautta ja kuinka paljon seikkailua – ja lähti matkaan tyttärensä ja piikansa kanssa. Seuraavat neljä kuukautta hän neuvotteli virkamiesten kanssa, teki riskialttiita merimatkoja, imeytyi upeisiin maisemiin, ruokkii metsämansikoita tyttärelleen ja seurasi hyvinvointiyhteiskuntaa kriittisellä silmällä:
ellauri322.html on line 224: "Oletko koskaan tavannut Mary Wollstonecroftin [sic] kirjeitä Ruotsista ja Norjasta? Hän on saanut minut rakastamaan kylmää ilmastoa, pakkasta ja lunta, kiintymään pohjoiseen kuutamoon noin teoriassa. Kirja sisältää upeita kuvailevia kohtia. Yhden sanotaan olleen inspiraationa pyhälle joelle Coleridgen "Kubla Khanissa". Se kuvaa hänen vaikutelmiaan suuresta vesiputouksesta Fredrikstadin ulkopuolella Norjassa:
ellauri322.html on line 308: MARIA OF MOULINSART ESIINTYY KAHDESTI STERNESSÄ. Tristram Shandyn loppupuolella hän soittaa vesperiä huilulla ja pitää seuraa lemmikkivuohen kanssa. Tapaamme hänet uudelleen elokuvassa Sentimentaalinen matka, koska Yorick ei voi vastustaa "impulssia" mennä etsimään häntä. Hän vaeltaa edelleen Ranskan maaseudulla huilu kädessä, mutta hänen vuohensa on korvattu pienellä koiralla nimeltä Sylvio. Molemmissa kohtauksissa hän on kaunis; toisessa, "pelottavan maallinen".
ellauri322.html on line 314: Joseph Wrightin muotokuvat maisema-asetelmissa ovat meille tuttuja, hänen istujansa huokuvat terveyttä ja hehkua, pukeutuvat hienoihin ja täyteläisiin väreihin liittyviin vaatteisiin – materiaalit, jotka ovat hänen tyylinsä tunnusmerkki ja jotka viittaavat hänen istujiensa mukavuuteen ja vaurauteen. Tämä maalaus, ei kuitenkaan ole suoraviivainen muotokuva, vaan kohtaus kirjallisuudesta. Maria on surullinen hahmo Laurence Sternen teoksesta A Sentimental Journey (julkaistu 1768). Hän on menettänyt järkensä rakastajansa hylkäämisen jälkeen, ja maaseudulla vaeltaessaan Parson Yorick tapaa hänen matkallaan Ranskan halki. Akuutteja tunteita täynnä olevat romaanit ja runous olivat suosittuja 1700-luvun lopulla. Maalaessaan traagista sankaritarta Wright seurasi tätä nykyajan suuntausta, jossa melankoliset hahmot löytävät lohtua luonnosta.
ellauri322.html on line 316: Maria istuu täällä pimppunsa kanssa, jolla hän oli soittanut makeita, valitettavan melodioita. Hänen asemansa merkitsee melankoliaa, joka tunnetaan ja on usein kopioitu saksalaisen taidemaalari Albrecht Dürerin kaiverruksesta Melancholia I vuodelta 1514; suru-asento on myös peräisin muinaisesta haudan helpotuksesta. Vaikka se esitetään näkyvästi ja luonnollisen kokoisena, Marian muoto on maalattu pehmeällä fokuksella, ilman kovia reunoja tai vahvoja ääriviivoja. Hänen kasvonsa ovat täydellisessä profiilissa harmaata pilveä vasten, huulet hieman auki; hän katselee tyhmänä kirkkaan sinisistä silmistä. Sen lihassa on kiinalaisen nuken viileä, arvokas rakenne. Hänen hiuksensa ovat kasattuina, eivät korkealle, kuten sen ajan suurenmoiseen tyyliin, vaan vihertävän nauhan pitämässä
ellauri322.html on line 319: Marian yksinkertainen, klassinen mekko oli tyylikäs päiväpukeutumiseen ja tuo mieleen muinaisen patsaan loiston (taas hautajaiset.) Verho virtaa hänen pitkää, eleganttia selkää pitkin ja reiden yli; sen vaaleanvihreä, kuten sen vyö, on väri, joka tarkoittaa tristesseä. Hän pitelee tallenninta ja koiransa vaaleaa talutushihnaa, jotka molemmat näkyvät selvästi valkoista mekkoa vasten. Pieni bolognesekoira Silvio, ehkä Marian ainoa ystävä, katsoo myötätuntoisesti säälittävää rakastajataraan. Maaseudun puut ovat vielä täynnä lehtiä. Heti Marian takana kahden vahvan rungon kuoressa on hopeanhohtoisia kohokohtia, kuten hopeakoivun, mutta sitä lukuun ottamatta jokainen puu on melko epäspesifinen. (Sterne toteaa, että Maria istuu pippelin juurella, mutta en ole vakuuttunut taiteilijan uskollisuudesta tekstille.)
ellauri322.html on line 323: Kaiken kaikkiaan tonaliteetti on hillitty ja Marian hahmo sekoittuu tähän väriharmoniaan ilman eläviä kontrasteja. Vaikka tämä ei ole varsinaisesti muotokuva, Wright tarvitsi mallin Marialle. Uskotaan, että rouva Mary Bassano poseerasi hänelle. Hän oli mennyt naimisiin Derby-perheeseen, jonka esivanhempien kerrottiin tulleen Italiasta muusikkona Henrik VIII:n hoviin. Maria maalattiin Edwinin kumppaniksi tohtori Beattien muutama vuosi aiemmin valmistuneesta Minstrelistä. Edwin on kuvattu unenomainen paimenpoika, jonka kuva on uskollinen runolliselle lähteelle ("The Minstrel; tai, Progress of Genius", pitkä runo tohtori James Beattien, 1771). Edwin myytiin Wakefieldin suojelijalle, mutta hän ei ostanut Mariaa, joka pysyi Wrightin hallussa hänen kuolemaansa asti. Vaikka on surullista, että tämä ilahduttavan toisiaan täydentävä kuvapari ei ole koskaan roikkunut pysyvästi yhdessä, on ilo nähdä Marian niin hyvin sijoitettuna ruokasalissa Pickford's Housessa, Friargaten Derbyssä.
ellauri322.html on line 448: Ugolino della Gherardesca, (noin 1220 – 1289) oli italialainen aatelismies ja laivaston komentaja. Hän oli mahtavan Gherardescan suvun päämies ja Pisan ghibelliinien johtohahmoja. Parhaiten Kreivi Ugolino tunnetaan Danten kuvitteellisesta kuvauksesta Jumalaisessa näytelmässä. Tarinan mukaan hänet vangittiin poikiensa ja pojanpoikiensa kanssa syytettynä maanpetoksesta, kanssarikollisensa kavaltamana. Heitä pidettiin vangittuina yhdeksän kuukautta, ja he nääntyivät nälkään vankeudessa. Danten mukaan Ugolino söi poikiensa lihaa. Tutkijat ovat kyseenalaistaneet kertomuksen muun muassa sillä perusteella, että vankilaan joutuessaan kreivi oli yli 70-vuotias ja huonohampainen, ja pojat olivat sitkeitä.
ellauri323.html on line 62: VITA SACKVILLE-WEST kirjoitti The Edwardians huvikseen ja tehdäkseen rahaa. Hän sai idean kirjasta ollessaan lomalla miehensä Harold Nicolsonin kanssa Rapallossa keväällä 1929, "ja aion kirjoittaa sen tänä kesänä ja tehdä omaisuuteni", hän kirjoitti Virginia Woolfille. "Se tulee olemaan sellainen vitsi, ja kaikki ovat vakavasti suuttuneita." Woolfs' Hogarth Pressin oli määrä julkaista se, ja Vita piti Virginia Woolfin ajan tasalla sen edistymisestä. "Se on aivan täynnä aristokratiaa. Pidätkö siitä? Minusta tuntuu, että jo pelkästään snobisista syistä sen pitäisi olla erittäin suosittu." Se oli. Kun The Edwardians ilmestyi toukokuussa 1930, oli heti selvää, että Hogarth Pressillä oli suosittu menestys käsissään. "Vitan kirja on niin bestseller, että Leonard ja minä vedämme rahaa kuin simpukoita verkosta", Virginia Woolf kertoi veljenpojalleen Quentin Bellille kesäkuun alussa. "Myymme noin 800 joka päivä." Myynti oli ylittänyt 20 000:n jo heinäkuun lopussa. Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Doubleday, Doran, se oli kirjallinen kilta -kirja kuukauden kirja. Se jatkoi myyntiä; se on käännetty useille kielille ja dramatisoitu näyttämölle; se oli Vita Sackville-Westin kaupallisesti menestynein kirja.
ellauri323.html on line 64: Mutta hän tai hänen kiitolliset brittikustantajansa eivät pitäneet sitä kirjallisessa mielessä kovin merkittävänä. Myöhemmällä iällä Vita inhosi kuulla edvardiaanien mainitsemista, puhumattakaan ylistystä. Hän ei ehkä kuitenkaan ollut tyytyväinen tietäessään, mitä Leonard Woolfin piti kirjoittaa omaelämäkertaansa hänen kuolemansa jälkeen. Hän sanoi, että edvardiaanien menestys johtui siitä, että Vitassa – joka erityisesti runoudessaan halusi olla ensiluokkainen kirjailija – oli "rehellinen, yksinkertainen, tunteellinen, romanttinen, naiivi ja pätevä kirjailija":
ellauri323.html on line 66: Kun hän antoi kaiken tämän mennä yhteen romaanissa korkeasta elämästä, hän tuotti Edwardiansissa eräänlaisen aikakauden teoksen ja bestsellerin... Vakavien nerokkaiden kirjailijoiden romaaneista tulee usein lopulta bestsellereitä, mutta useimmat nykyajan bestsellerit ovat kirjoittaneet toisen luokan kirjailijat, joiden psykologinen juoma sisältää ripauksen naiiviutta, ripaus sentimentaalisuutta, tarinankerrontakykyä ja salaperäistä sympatiaa tavallisten ihmisten päiväunelmia kohtaan. Vita oli melkein tämän tyyppinen myydyin. Hän kaipasi vain olla yksi, koska hänellä ei ollut aivan tarpeeksi kolmatta ja neljättä elementtiä myydyimmässä oluessa.
ellauri323.html on line 68: Vita Sackville-Westin "psykologinen juomasekoitus", kun hän kirjoitti The Edwardians, oli vahvimmillaan ja kummallisimmillaan. Hän oli yli kolmekymppinen ja täynnä ylimääräistä energiaa. Hänen suhteensa Mary Campbelliin, runoilija Roy Campbellin vaimoon, oli ohi, ja hänen suhteensa BBC:n keskustelujohtajan Hilda Mathesonin kanssa oli alkanut. Hänen simpukkansa oli märkä ja nihkeä jatkuvasta imutuxesta ja nuolennasta. Ei ihme että hän sai lisänimen Companion of Honour.
ellauri323.html on line 104: Jacopone da Todi, OFM (noin 1230 – 25. joulukuuta 1306) oli italialainen fransiskaanilustari Umbriasta . Hän kirjoitti useita laude-lauluja ( Herran ylistyslauluja ) paikallisella kansankielellä. Hän oli varhainen pioneeri italialaisessa teatterissa, ja hän oli yksi varhaisimmista evankeliumiaiheita dramatisoivista tutkijoista .
ellauri323.html on line 106: Hän syntyi Jacopo dei Benedettiksi ja kuului pieneen aatelisperheeseen. Hän opiskeli lakia Bolognassa ja hänestä tuli menestyvä asianajaja . Jossain vaiheessa 20-vuotiaana hän meni naimisiin nuoren aatelisnaisen Vanna di Bernardino di Guidonen kanssa, joka oli joidenkin kertomusten mukaan hurskas ja antelias nainen. Hänen maineensa vuoksi maallisena ja ahneena miehenä hiän otti tehtäväkseen kuolettaa lihaansa sovitukseksi tämän käytöksestä.
ellauri323.html on line 108: Pian heidän häiden jälkeen Benedetti kehotti vaimoaan osallistumaan julkiseen turnaukseen. Näytelmän aikana hiän kuoli, kun osa telineestä, jossa hiän istui, antoi periksi. Kiirehtien hiänen viereensä hän huomasi, että hiänellä oli yllään hiuspaita, siis sellainien jouhipaita joita Peeveli tarsolainen väsäsi. Hänen vaimonsa kuoleman aiheuttama järkytys ja todisteet hiänen salaisesta katumuksestaan tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän hylkäsi ammattinsa ja ryhtyi fransiskaaniksi.
ellauri323.html on line 112: Noin kymmenen vuoden elämisen jälkeen Benedetti haki pääsyä alaikäisten veljien joukkoon, mutta he olivat haluttomia ottamaan häntä vastaan hänen maineensa vuoksi. Pian hän sävelsi kauniin runon maailman turhuuksista, mikä johti hänen otukseen ritarikunnan jäseneksi vuonna 1278. Hän päätti elää maallikkoveljenä.
ellauri323.html on line 114: Paavin rökityxen perästä rikkinäisenä ja huonokuntoisena Benedetti jäi eläkkeelle Collazzoneen, pieneen Perugian ja Todin välisellä kukkulalla sijaitsevaan kaupunkiin, jossa klaariköyhien yhteisö hoiti hänestä . Hänen tilansa heikkeni vuoden 1306 loppua kohti, ja hän lähetti viestin, jossa hän pyysi, että hänen vanha ystävänsä, John La Vernalainen, tulisi antamaan hänelle viimeiset riitit . John saapui jouluaattona ja lohdutti häntä kaiketi liian rajusti, koska hän kuoli puolenyön aikoihin.
ellauri323.html on line 194: Marianne Moore syntyi Kirkwoodissa, Missourissa, presbyteerikirkon pappilassa, jossa hänen äidinpuoleinen isoisänsä John Riddle Warner palveli pastorina. Hänen isänsä, John Milton Moore, koneinsinööri ja hullu keksijä, kärsi psykoottisesta episodista, jonka seurauksena hänen vanhempansa erosivat ennen hänen syntymäänsä; Moore ei koskaan tavannut häntä. Hiän oppi myöhemmin sukulaisilta, että uskonnollisen harhan kuumeessa hän katkaisi oikean kätensä. Hiänet ja hiänen vanhemman veljensä John Warner Moore kasvatti heidän äitinsä Mary Warner Moore. Perhe kirjoitti toisilleen suuria kirjeitä koko elämänsä ajan, ja he osoittivat toisiaan usein leikkisillä lempinimillä, jotka perustuivat Kaislikossa suhisee kirjan hahmoihin ja käyttivät yksityistä kieltä.
ellauri323.html on line 196: Äitinsä ja veljensä tavoin Moore pysyi omistautuneena presbyteerinä, johon hänen isoisänsä vaikutti voimakkaasti, ja hän lähestyi kristillistä uskoaan voimanopetuksena, joka on todistettu koettelemusten ja kiusausten kautta; hänen runoissaan käsitellään usein vahvuuden ja vastoinkäymisten teemoja. Hän ajatteli "ei ollut mahdollista elää ilman uskonnollista uskoa". Moore asui St. Louisin alueella kuusivuotiaan asti. Kun hänen isoisänsä kuoli vuonna 1894, he kolme asuivat sukulaisten luona lähellä Pittsburghia 2v, sitten muuttivat Carlisleen, Pennsylvaniaan, missä hänen äitinsä sai työpaikan opettaa englantia yksityisessä tyttökoulussa.
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri323.html on line 200: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri323.html on line 202: Kun The Dial lopetti julkaisemisen vuonna 1929, hän muutti osoitteeseen 260 Cumberland Street Brooklynin Fort Greenen naapurustossa, jossa hän asui kirjastonhoitajana kolmekymmentäkuusi vuotta. Hän jatkoi kirjoittamista hoitaessaan sairasta äitiään, joka kuoli vuonna 1947. Hän ei päässyt koskaan naimisiin, eikä ihme kun kazoo kuvia ja lukee tätä suollosta:
ellauri323.html on line 206: Tämä instituutio, Hän kertoo meille,
ellauri323.html on line 215: ajattelevat siitä tähän mennessä Häntä ei saa kutsua röyhkeäksi
ellauri323.html on line 255: kohoaa sen rauhanomaisuus Hän sanoo: ”Mikä hallitsija ei punastuisi,
ellauri323.html on line 261: tuosta korvaamattomasta onnettomuudesta, Hän sanoo: "Miehet ovat
ellauri323.html on line 266: jota ilman ei mitään – Adam; Hän sanoo: "Näitä muumioita
ellauri323.html on line 280: ahkera vesiputous, Hän sanoo: "Tämä perhonen, tämä vesikärpänen, tämä paimento,
ellauri323.html on line 286: keihään epävarmalla pohjalla", Hän sanoo: "Tiedät niin monia hölmöjä,
ellauri323.html on line 294: sinettien, lupausten muotoa, Hän rakastaa itseään niin paljon,
ellauri323.html on line 300: Hänessä on mielentila, ihminen ei ole rikas vaan köyhä,
ellauri323.html on line 311: ”Hän ei uskalla taputtaa käsiään tuo puhuja, joka muistuttaa sinua:
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri323.html on line 350: Marianne Mooren oma seksuaalisuus oli mysteeri kaikille hänen koko elämänsä, varmaan izelleenkin. Hänen monien vinojen omakuviensa joukossa on "nuhteeton poikamies" tai "ruusunuoraton punalintu", whatever that may mean. Bryher vertasi hänen ulkonäköään heraldiseen pterodaktyyliin.
ellauri324.html on line 105: Vastavallankumouksen aikana 1980-luvulla monet salvadorilaiset turvallisuusjoukot harjoittivat laajamittaista kidutusta. Kaikilla näillä voimilla oli läheiset työsuhteet CIA:han ja/tai USA:n armeijaan. Tammikuussa 1982 New York Times julkaisi haastattelun eräältä Salvadorin armeijan käpykaartilaiselta, joka kertoi että heidän harjoituksissaan eri kidutusmenetelmiä oli havainnollistet tu teini-ikäisillä vangeilla. Hän väitti, että paikalla oli kahdeksan amerikkalaista ohjaajaa, ilmeisesti vihreää barettia. Salvadorilainen upseeri oli kannustanut kokelaitaan sanomalla, että kidutuksen seuraaminen "tekee teistä miehiä". ja ettei heidän pidä "sääliä ketään vaan ainoastaan "vihata isänmaansa vihollisia"
ellauri324.html on line 140: Luoja-Jumala, ei siis Jeesus Kristus vaan se partapozo isäpappa, tiesi jo etukäteen, että ihminen lankeaa kapinoimaan häntä vastaan. Siitä huolimatta hän loi ihmisen ihan piruuttaan. Hän oli jo päättänyt, että aikanaan Golgatan ristinkuolemassa hänen poikansa tulee ottamaan päälleen meidän kaikkien ihmisten, meille meidän synneistämme kuuluvan rangaistuksen.
ellauri324.html on line 195: Hänellä oli juutalainen syntyperä, mutta hän oli itse asiassa lipsahtanut kristitty. Ja ateisti. Ja antisemiitti.
ellauri324.html on line 196: Answers.com antaa harhaanjohtavan vastauksen: Kyllä. "Hän oli etnisesti juutalainen." Mutta hänen vanhempansa, Answers.com huomauttaa, olivat kääntyneet luterilaisuuteen välttääkseen antisemitismin. Haha! Kyllä toimikin. Joutuivat semitismin hampaisiin.
ellauri324.html on line 197: Abraham H. Foxman toteaa uudessa kirjassaan "Jews & Money" yksiselitteisesti, että Marx ei ollut juutalainen "vaikka antisemiitit ovat 'syyttäneet' häntä tästä sukupolvien ajan." Hänen isänsä oli kääntynyt "osittain sosiaalisista syistä, osittain vilpittömästä vakaumuksesta".
ellauri324.html on line 199: Marx ilmeisesti syntyi juutalaiseksi – vuonna 1818. Hänen isänsä oli kääntynyt luterilaisuuteen 1816 tai 1817; hänen äitinsä kääntyi Karlin ollessa 7-vuotias vuonna 1825. Karl kastettiin, kun hän oli 6-vuotias, vuonna 1824. Koti, jossa hän varttui, ei ollut uskonnollinen.
ellauri324.html on line 201: Väittää, että joku, jolla on juutalainen syntyperä ja joka on kääntynyt, pysyy juutalaisena, on yleensä antisemitistinen asenne. Richard Wagner väitti, että musiikkikriitikko Eduard Hanslick oli juutalainen, vaikka hänet kasvatettiin kristityksi - väittääkseen, että Hanslickin näkemykset olivat saastuneet. (Hän suhtautui varauksellisesti Wagnerin musiikkiin.) Ja Wagner oli tietysti yksi maailman julmimmista antisemiiteistä.
ellauri324.html on line 203: Felix Mendelssohn oli erikoistapaus. Hänen vanhempansa käännyttivät hänet 7-vuotiaana, mutta hän piti edelleen itseään sekä juutalaisena että kristittynä. Wagner tietysti piti häntä juutalaisena ja muusikoxi aika keskinkertaisena.
ellauri324.html on line 306: Springsteenin sanoitukset, joita kuvataan usein elokuvallisiksi, käsittelevät usein erittäin henkilökohtaisia teemoja, kuten yksilöllistä sitoutumista, tyytymättömyyttä ja tyrmistystä elämään arkipäivän tilanteissa. Springsteenin teemoja ovat sosiaaliset ja poliittiset kommentit ja ne juontavat juurensa hänen oman alkuperäperheensä kohtaamiin kamppailuihin. Työväenluokasta ponnistanut Bruce sanoittaa "Amerikan liukumäkeä teollisen aikakauden swaggerista palvelutalouden anomiaan". Huhtikuussa 2023 New Jerseyn kuvernööri julkaisi julistuksen, jossa 23. syyskuuta julistettiin "Bruce Springsteen Day". Bruce on sijalla 77 Rolling Stonen 200 parhaan tähden listalla. Brucen tytär Jessica on razumestari ja poika Sam palomiehenä Jersey Cityssä. Springsteen on ainoa rock-kaveri - taitaa olla ainoa kaveri, jonka tunnen ollenkaan - joka ei koskaan käyttänyt huumeita." Hän on kamppailut masennuksen kanssa ihan koko ikänsä. Hänellä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, vaikkei katoliseen. Hän ei hyväxy Pohjois-Carolinan Public Facilities Privacy & Security Act -lakia, jota kutsutaan myös "kylpyhuonelakiksi", joka määrää ettei transsukupuoliset ihmiset saa käyttää wc-tiloja ja estää LGBT- kansalaisia haastamasta oikeuteen ihmisoikeusloukkauksista työpaikalla. Springsteen arvosteli Donald Trumpia vankasti koko presidenttikautensa ajan.
ellauri324.html on line 308: Iran -Contra-skandaali ( persia: ماجرای ایران-کنترا ; espanja: Caso Irán-Contra ), jota usein kutsutaan Iran-Contra-skandaaliksi, oli Yhdysvaltojen poliittinen skandaali, joka tapahtui Reaganin toisen kauden aikana. Vuosina 1981–1986 korkeat hallinnon virkamiehet edistivät salaa laitonta aseiden myyntiä Iraniin, joka oli tuolloin asevientikiellon alainen. Hallinto toivoi käyttävänsä asekaupan tuotot Nicaraguan sandinistien vastaisen kapinallisryhmän Contrasin rahoittamiseen. Bolandin muutoksen mukaan kongressi kielsi Contran lisärahoituksen lainsäädäntömäärärahoilla, mutta Reaganin hallinto keksi porsaanreiän käyttämällä sen sijaan salaa käyttämättömiä varoja. Vaikka presidentti Ronald Reagan kannatti äänekkäästi Contra-asiaa, todisteet ovat kiistanalaisia siitä, oliko hän henkilökohtaisesti kiikuttanut varat Contralle. Muut konnailusta syytetyt tai tuomitut saivat kaikki armahduksen George HW Bushin presidenttikauden viimeisinä päivinä. Hän oli tapauksen aikaan varapresidentti.
ellauri324.html on line 326: Israeliin vähän pettynyt entinen ihailija Baird oli huolissaan siitä, että AIPAC:n jäsenet ja kannattajat uskovat "tukevansa Israelia", kun he oikeasti tukevat politiikka kuten siviilien tappamista Gazassa, joka on vastoin porukoiden korkeampia arvoja ja lopulta tuhoisaa maanpuolustusta. Hän vinoili vähän vuoden 2009 edustajainhuoneen päätöslauselmsta, joka vastusti Goldstonen raportin suositusta Israelin tuomitsemisesta siviilikuolemista. "Kun meillä oli äänestys, sanoin: 'Meillä on jäsen toisensa jälkeen puheenvuorossa äänestämässä päätöslauselmasta, jota he eivät ole koskaan lukeneet, raportista, jota he eivät ole koskaan nähneet, paikasta, jossa he eivät ole koskaan olleet.'"
ellauri325.html on line 74: Vangittuaan Gleb Rezanyn Ryan ottaa yhteyttä Volodiniin ja ilmoittaa voivansa julkistaa ja todistaa oman rikollisen elämäkertansa tosiasiat. Seurauksia peläten Volodin lopettaa aggression Ukrainaa vastaan. Krim menee Venäjälle. Talanov tapetaan lainvarkaiden toimesta, jotka saivat tietää hänen olleen KGB-agentti. Hän toi Volodinin valtaan käyttämällä rikollisryhmien kykyjä ja sai tästä FSB:n johtajan viran.
ellauri325.html on line 84: Toukokuussa 1990 Venäjän parlamentti valitsi Jeltsinin Venäjän federaation presidentiksi, vaikka Gorbatšov oli tätä vastustanut. Venäjän presidenttinä Jeltsin vaati neuvostotasavalloille suurempaa autonomiaa ja edisti samalla Venäjän omaa autonomiaa. Hän ilmoitti kannattavansa markkinataloutta ja monipuoluejärjestelmää.
ellauri325.html on line 90: Jeltsin ryhtyi muuttamaan Venäjän talousjärjestelmää: jatkossa sen tulisi perustua yksityisyritteliäisyyteen ja vapaisiin markkinoihin. Hän muun muassa lakkautti hintatuet ja valtion kontrollin kuluttajatuotteisiin; hän ei kuitenkaan saanut Venäjän parlamentin tukea taakseen. Sen vuoksi Jeltsin hajotti parlamentin syyskuussa 1993 ja julisti uudet parlamenttivaalit. Lokakuussa 1993 jotkut kovan linjan edustajat yrittivät kaapata vallan – Jeltsinille armeliaat armeijan joukot torjuivat yrityksen. Parlamenttivaalien yhteydessä järjestettiin kansanäänestys, jossa Jeltsinin ehdotus perustuslaiksi hyväksyttiin niukasti. Mä sain tiedekunnan koeluennosta Fred Karlssonin avulla arvosanan "niukasti hyvä". Parlamentin uusi koostumus kuitenkin pakotti seuraavina vuosina Jeltsinin käyttämään valtaansa usein presidentin asetusten kautta.
ellauri325.html on line 102: Jeltsin kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 23. Huhtikuuta 2007. Oxensi keittiön tasolle vasta keittämänsä kahviporot. Jeltsinin ruumis oli näytillä Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa jotta porukat voisivat vakuuttua, että hän oli oikeasti vainaja. Hänet haudattiin Moskovaan Novodevitšin hautausmaalle. Presidentti Putin julisti Venäjälle Jeltsinin kuolinpäivänä kansallisen murukahvipäivän. Jeltsin oli ensimmäinen Venäjän valtionpäämies 113 vuoden jälkeen, joka haudattiin kirkollisin menoin sitten tsaari Aleksanteri III:n. On se surkeaa.
ellauri325.html on line 112: Ajatus maailman luonnonvaroista, jotka hyödyttävät valittua miljardin ihmisen ryhmää, sai lisää kannattajia konservatiivisen venäläisen kirjailijan Sergei Kara-Murzan kautta, joka käytti sitä selittämään, miksi Neuvostoliiton jälkeinen Venäjä tuolloisen presidentin Boris Jeltsinin johdolla hävisi maailmanlaajuisen talouspelin. Hän toistaa kuluneita antisemitistisiä tasoitteita ja kirjoitti vuoden 1999 esseessä:
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri325.html on line 165: Arkadi Timofejevitš Avertšenko (ven. Арка́дий Тимофе́евич Аве́рченко; 1881 Sevastopol, Krim, Venäjä)1925 Praha, Tšekkoslovakia) oli venäläinen sanomalehtimies ja satiirikko. Hän kirjoitti sekä romaaneja että näytelmiä. Sisällissodan jälkeen Avertšenko työskenteli toimittajana eri lehdissä ja muutti 1920 ensin Konstantinopoliin ja sieltä Prahaan.
ellauri325.html on line 166: Avertšenko julkaisi 1910 esikoisteoksensa, novellikokoelman Vesjolyje ustritsi. Hän arvostelee neuvostojärjestelmää 1922 julkaisemassaan kokoelmassa Djužina nožei v spinu revoljutsii ('Tusina puukkoja vallankumouksen selkään'), johon Leninkin reagoi. Syntyi 15. (27.) maaliskuuta 1880 Sevastopolissa köyhän kauppiaan Timofei Petrovitš Averchenkon ja Susanna Pavlovna Sofronovan perheessä, eläkkeellä olevan sotilaan tyttären Poltavan alueelta, eliskä ukrainalainen oli tämäkin kaveri. Vuonna 1897 Averchenko lähti työskentelemään virkailijana Donbassiin Brjanskin kaivokselle. 1900-luvun alussa hän muutti kaivosjohdon kanssa Harkovaan.
ellauri325.html on line 176: Hän oli melko tuhdissa kunnossa.
ellauri325.html on line 216: Uuno Ilmari Hirvonen (1898-1971) eli Simo Penttilä (T.J.A. Penttilä, Punavyö) oli sovinistisika. Uuno Hirvonen innostui koulupoikana kirjoista ja kirjoittamisesta niin, että hän jätti Helsingin Suomalaisen normaalilyseon kesken. URA: Viisi luokkaa Helsingin Suomalaisessa normaalilyseossa. Hän oli vakaumukseltaan tiukan oikeistolainen (lue: täysi nazi, huom wiixet Fig. 1) Ränsistyneet kahviviljelmät ovat varmaankin valtion hoidossa, tuumaa Heikkilänä Mexikossa matkaileva extoimituspäällikkö. Romaanisarjan päähenkilössä oli annos Hirvosen omaakin roolihahmoa. Hän esitti fasistiset käsityksensä selkeästi kuin kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä. Valhe on sodassa ja propagandassa sallittu ase.
ellauri325.html on line 225: Herra ja ylhäisyys Sonoran uni on ilmiselvä narsisti. Hän ei yhtään tykkää jos naiset eivät tykkää hänestä. Hän ei ole ylpeä ja izerakas, taino ylpeä ehkä mutta izerakas en! Ja sitäpaizi, jos asian ytimeen mennään, onko izerakkaus oikeastaan vika? (Ylhäisyys razastaa yhä, s. 74, Otava 1952). Penttilä puhuu paljon naisista, enimmäxeen misogyynistä. Uuno oli kotoisin Raudulta, vaikka tekeytyikin länsisuomalaisexi koska ne ovat lahtarimpia. T.J.A.kin oli sattumoisin kotoisin Raudulta, selviää lukemastani rompskusta. Törni kärkeen listi sovjetteja siellä suuren isänmaallisen sodan aikana. Raudun taistelu oli Suomen sisällissodan aikainen taistelu, joka käytiin Karjalankannaksella sijainneessa Raudun pitäjässä 20. helmikuuta – 5. huhtikuuta 1918. Pietarin läheisyyden vuoksi enemmistö punaisten puolella taisteluun osallistuneista joukoista oli venäläisiä. Valkoisten voittoon päättynyt Raudun taistelu oli Tampereen ja Viipurin taistelujen ohella yksi sisällissodan verisimmistä. Sen kaksi viimeistä päivää olivat koko sodan ankarimpia yhteenottoja kaikki rintamat mukaan lukien. Uuden Suomen toimihenkilö oli Simokin, tietysti.
ellauri325.html on line 252: Stephen PH Butler Leacock FRSC (30. joulukuuta 1869 – 28. maaliskuuta 1944) oli kanadalainen opettaja, politologi, kirjailija ja humoristi. Vuosina 1915-1925 hän oli maailman tunnetuin englanninkielinen humoristi. Hänet tunnetaan kevyestä huumoristaan sekä ihmisten hulluutta koskevasta kritiikistä.
ellauri325.html on line 256: Veblen hylkäsi kaikki teoriat, jotka perustuvat yksilölliseen toimintaan tai kaikki teoriat, jotka korostavat mitään sisäisen henkilökohtaisen motivaation tekijää. Hänen mukaansa tällaiset teoriat olivat "epätieteellisiä". Kehitystä ohjasivat inhimilliset jäljittelyn, saalistuksen, työnteon, vanhempien taipumuksen ja tyhjän uteliaisuuden vaistot. Veblen halusi taloustieteilijöiden ymmärtävän sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten vaikutukset taloudellisiin muutoksiin. Vapaa-ajan teoriassa jäljittelyn ja saalistuksen vaistot ovat tärkeässä roolissa. Ihmiset, niin rikkaat kuin köyhätkin, yrittävät tehdä vaikutuksen muihin ja pyrkivät saamaan etua Veblenin "kerskakulutukseksi" kutsumalla keinolla ja kyvyllä harjoittaa "kerskavapaa-aikaa". Tässä työssä Veblen väitti, että kulutusta käytetään tapana saada ja signaloida reviiriä. "Kerskakulutuksen" kautta syntyi usein "kerskajätettä", jota Veblen inhosi. Hän puhui edelleen kulttuurin "saaliistamisvaiheesta" siinä mielessä, että saalistusasenteesta on tullut yksilön tavanomainen henkinen asenne.
ellauri325.html on line 259: Veblen syntyi 30. heinäkuuta 1857 Catossa Wisconsinissa norjalais-amerikkalaisten maahanmuuttajavanhempien Thomas Veblenin ja Kari Bunden perheeseen. Hän oli kuudes kahdestatoista lapsesta. Norja oli hänen ensimmäinen kielensä. Hurra Thorsten!
ellauri325.html on line 261: Leacock sensijaan oli sekä sosiaalikonservatiivi että puolueellinen konservatiivi. Hän vastusti naisille äänioikeuden antamista, ja hänellä oli ristiriitaisia tuloksia ei-englanninkielisestä maahanmuutosta, koska hän kirjoitti sekä tukeakseen maahanmuuton laajentamista anglosaksien ulkopuolelle ennen toista maailmansotaa että vastustaen kanadalaisten maahanmuuton laajentamista anglosaksien ulkopuolelle toisen maailmansodan päättyessä. Hän oli vankkumaton Brittiläisen imperiumin champignon ja kävi luentomatkoillakin edistääkseen brittiasiaa. Mikä ääliö. Konservatiivisuudestaan huolimatta hän oli vankkumaton sosiaalilainsäädännön ja varallisuuden uudelleenjaon puolestapuhuja.
ellauri325.html on line 263: Vuonna 1900 Leacock meni naimisiin Beatrix Hamiltonin kanssa, Sir Henry Pellattin veljentytär, joka oli rakentanut Casa Loman, Pohjois-Amerikan suurimman linnan. Vuonna 1915, 15 vuoden avioliiton jälkeen, pariskunnalle syntyi ainoa lapsi, Stephen Lushington Leacock. Vaikka Leacock rakasti poikaa, kävi pian selväksi, että "Stevie" kärsi kasvuhormonin puutteesta. Hän kasvoi vain neljä jalkaa pitkäksi, ja hänellä oli viha-rakkaussuhde Leacockiin, jolla oli tapana kohdella häntä kuin lasta. Beatrix kuoli vuonna 1925 rintasyöpään. Hänen poikansa pysyi poikamiehenä ja kuoli Suttonissa vuonna 1974.
ellauri325.html on line 273: Suurten miesten elämä vie suuren osan kirjallisuudestamme. Suuri mies on varmasti upea asia. Hän kävelee vuosisadan poikki ja jättää jaloistaan jäljet sen ylitse, repien taatelia golosheistaan ohittaessaan. On mahdotonta nostaa vallankumousta tai uutta uskontoa tai minkäänlaista kansallista heräämistä ilman, että hän nousee ylös, asettuu sen johtoon ja kattaa kaikki porttikuitit itselleen. Jopa kuolemansa jälkeen hän jättää pitkän vanan toisen luokan sukulaisia 50 vuoden historian etuistuimille.
ellauri325.html on line 277: Varhaisesta lapsuudestaan lähtien John Smith ei eronnut tovereistaan millään. Pojan ihmeellinen ennenaikaisuus ei hämmästyttänyt hänen opettajiaan. Kirjat eivät olleet hänelle intohimo hänen nuoruudestaan asti, eikä kukaan vanha mieskään laittanut kättään Smithin pään päälle ja sanonut, merkitse hänen sanansa, tästä pojasta tulee jonakin päivänä mies. Eikä hänen isänsä ollut vielä tapana katsoa häntä tunteella, joka vastaa melkein kunnioitusta. Ei missään nimessä! Hänen isänsä vain ihmetteli, oliko Smith jr saatanan typerys, koska hän ei voinut sille mitään, vai koska hän piti sitä nokkelana. Toisin sanoen hän oli aivan kuten sinä ja minä ja me muut.
ellauri325.html on line 279: Niissä urheilulajeissa, jotka olivat hänen aikansa nuorten koristeena, Smith ei yltänyt, kuten suurmiehet tekevät, toisten edelle. Hän ei osannut ratsastaa hittojakaan. Hän ei osannut luistella pennin edestä. Hän ei osannut uida juuri ollenkaan. Hän ei osannut ampua edes ladon oveen. Hän ei osannut tehdä mitään helvetinkään vertaa. Hän oli aivan kuten me.
ellauri325.html on line 281: Eikä pojan rohkea ajatus kompensoinut hänen fyysisiä puutteitaan, kuten elämäkerroissa aina tapahtuu. Päinvastoin. Hän pelkäsi isäänsä. Hän pelkäsi koulun opettajaansa. Hän pelkäsi koiria. Hän pelkäsi aseita. Hän pelkäsi salamaa. Hän pelkäsi helvettiä. Hän pelkäsi tyttöjä.
ellauri325.html on line 282: Pojan ammatinvalinnassa ei näkynyt sitä innokasta elämäntyön kaipuuta, jota julkkiksissa löydämme. Hän ei halunnut lakimieheksi, koska siihen on opittava lakia. Hän ei halunnut lääkäriksi, koska siihen on osattava lääketiedettä. Hän ei halunnut olla liikemies, koska siihen täytyy osata liiketoimintaa; eikä hän halunnut olla opettaja, koska hän oli nähnyt niitä liian monta. Sikäli kuin hänellä oli valinnanvaraa, se oli Robinson Crusoen ja Walesin prinssin välillä. Hänen isänsä kieltäytyi molemmista ja laittoi hänet lyhyttavaraliikkeeseen.
ellauri325.html on line 284: Sellainen oli Smithin lapsuus. Sen lopussa hänen ulkonäössään ei ollut mitään merkkiä nerokkaasta miehestä. Satunnainen tarkkailija ei olisi voinut nähdä, että leveiden kasvojen, massiivisen suun, pitkän luisun otsan ja hörökorvan varjoon, joka ulottui lyhyexi leikatun pään taakse, olisi piiloutunut neroutta. Hän ei tietenkään voinut. Siellä ei ollut mitään piilossa.
ellauri325.html on line 286: Pian yrityselämän aloittamisen jälkeen Smith sai ensimmäisen ahdistavista kohtauksista, joiden uhrixi hän myöhemmin usein joutui. Se valtasi hänet myöhään eräänä iltana, kun hän oli palaamassa kotiin ihastuttavasta laulu- ja ylistysillasta muutaman vanhan koulukaverin kanssa. Sen oireita olivat omituinen jalkakäytävän heiluminen, katuvalojen tanssiminen ja talojen ovela liikkuminen edestakaisin, mikä vaati erittäin tarkkaa erottelukykyä löytääxeen oman talonsa. Koko kohtauxen ajan hänellä oli kova halu olla juomatta vettä, mikä osoitti, että asia oli ilmeisesti eräänlainen hydrofobia. Tästä hetkestä lähtien nämä tuskalliset kohtaukset muuttuivat kroonisiksi Smithillä. Ne saattoivat tulla milloin tahansa, mutta erityisesti lauantai-iltaisin, kuun ensimmäisenä päivänä ja kiitospäivänä. Hän sai aina erittäin vakavan hydrofobian hyökkäyksen jouluaattona, ja vaalien jälkeen se oli pelottavaa.
ellauri325.html on line 288: Smithin uralla oli yksi tapaus, jonka hän kenties jakoi pahoitellen. Hän oli tuskin saavuttanut miehisyyden, kun hän tapasi maailman kauneimman tytön. Hiän oli erilainen kuin kaikki muut naiset. Hiänellä oli syvempi luonne kuin muilla ihmisillä. Smith tajusi sen heti. Hiän pystyi tuntemaan ja ymmärtämään asioita, joita tavalliset ihmiset eivät voineet. Hiän saattoi ymmärtää häntä. Hiänellä oli loistava huumorintaju ja erinomainen arvostus vitsistä. Hän kertoi hiänelle ne kuusi jotka hän tiesi eräänä yönä, ja hiän piti niitä mahtavina. Pelkästään hiänen läsnäolonsa sai Smithin tuntemaan ikään kuin hän olisi niellyt auringonlaskun: kun hänen sormensa kosketti ensimmäistä kertaa hiänen sormeaan, hän tunsi jännitystä kauttaaltaan. Hän huomasi pian, että jos hän otti lujasti kiinni naisen kädestä, hän voisi saada hienon jännityksen, ja jos hän istuisi naisen viereen sohvalle, pää hiänen korvaansa vasten ja käsivarsi noin puolitoista kertaa hiänen ympärillään, hän voisi saada niin sanotun ensiluokkaisen A-1-jännityksen. Smith sai ajatuksen, että hän haluaisi hiänen olevan aina lähellään. Hän ehdotti hiänelle järjestelyä, jonka mukaan hiänen tulisi asua hänen kanssaan samassa talossa ja ottaa henkilökohtaisesti vastuu hänen vaatteistaan ja aterioistaan. Hiän sai vastineeksi täyden ylöspidon, noin seitsemänkymmentäviisi senttiä viikossa valmiina rahana, ja Smithin oli määrä olla hänen orjansa.
ellauri325.html on line 292: Smithin elämä ei näyttänyt koskaan tuovan häntä mihinkään niistä suurista käännekohdista, joita tapahtui suurten elämässä. Totta, kuluneet vuodet toivat jonkin verran onnen muutosta. Hänet siirrettiin lyhyttavaroissa nauhatiskiltä kaulustiskille, kaulustiskiltä miesten housutiskille ja miesten housuista miesten hienoihin paitoihin. Ooh, suit you sir. Sitten kun hän kasvoi ikääntyessään tehottomaksi, hänet siirrettiin jälleen miesten hienoista paidoista miesten housuihin ja niin edelleen nauhatiskille. Ja kun hän kasvoi melko vanhaksi, he erottivat hänet ja ottivat pojan, jolla oli 4 tuuman suu ja hiekanväriset hiukset, joka teki kaiken puolella rahasta. Se oli John Smithin kaupallinen ura: se ei kestä vertailua Mr. Gladstonen kanssa, mutta se ei ole erilainen kuin sinun.
ellauri325.html on line 294: Smith eli viisi vuotta tämän jälkeen. Hänen poikansa pitivät huolta hänestä. He eivät halunneet, mutta heidän oli pakko. Hänen vanhuudessaan hänen mielensä kirkkaus ja anekdoottivarasto eivät ilahduttaneet kaikkia, jotka tulivat katsomaan häntä. Hän kertoi seitsemän tarinaa ja tiesi kuusi vitsiä. Tarinat kertoivat pitkiä jorinoita hänestä, ja vitsit koskivat kauppamatkustajaa ja metodistipappia. Mutta kukaan ei kuitenkaan tullut katsomaan häntä, joten sillä ei ollut väliä.
ellauri325.html on line 296: Smith sairastui kuudenkymmenenviiden vuoden iässä, ja saatuaan asianmukaista hoitoa hän kuoli. Hänen päälleen oli pystytetty hautakivi, jonka käsi osoitti pohjoiskoilliseen.
ellauri325.html on line 297: Mutta epäilen, pääsikö hän koskaan sinne. Hän oli liian samanlainen kuin me.
ellauri325.html on line 301: Eki Salonen väitteli Helsingin yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1970 kulttuurisosiologian alalta ja toimi sittemmin 1970–1980-luvulla alan dosenttina Jyväskylän yliopistossa. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1947–1949. Sen jälkeen hän oli perustamassa Mitä missä milloin -vuosikirjaa sen ensimmäisenä päätoimittajana 1949–1956 ja tämän jälkeen Suomen kulttuurirahaston yliasiamiehenä 1957–1980. Hän sai kunniaprofessorin arvon vuonna
ellauri325.html on line 304: Päätoimiensa ohella Salonen oli mukana monissa kulttuurihankkeissa, esimerkiksi Suomalaisuuden liiton puheenjohtajana, teatteri- ja museojärjestöissä sekä nuorisoseuraliikkeessä. Hän pyrki Suomen kulttuurihallinnon tehostamiseen. Toinen suuri tavoite oli maakuntien kulttuurielämän voimistaminen ja sen Helsinki-keskeisyyden vähentäminen. Toinen oikispaskiainen Seikko Eskola kirjoittaa Kanava-lehdessä, että Salonen oli taitava puhuja, puheenjohtaja ja erimielisyyksien sovittelija. Hänen elämänkäsitykseensä vaikutti suuresti rintamakokemus pohjoissavolaisen komppanian päällikkönä talvisodassa, jossa hän oppi arvostamaan tavallisten maalaismiesten vastuuntuntoisuutta.
ellauri325.html on line 324: Seppänen aloitti tulenkantajanovellistina, mutta kehittyi ja oli karjalaisena omimmillaan kannakselaisen ympäristön usein humoristisenakin kuvaajana. Iloisten ukkojen kylä on tästä esimerkki, tai torpanukko Aatami Kurppa. Todella hulvatonta tekstiä! Varsinainen naurupommi on romaani Pyörivä seurakunta eli multaa taivaan alla. Siinä on kohta, jossa kasakkahevonen Latimiri ja vanha kylävaris ruotivat ihmisen olemusta. Tulevat loppupäätelmään, että ei ole yhtä mitättömiä olioita taivaan alla kuin ihminen ja hännänaluskärpänen. Ei kovin mairittelevaa osaltamme! Toivon kuitenkin, että joskus saamme palata omalle maalle Karjalaan. Karjalaan paluun toivetta kannattaa pitää yllä vaikka se ei meidän sukupolvellemme toteutuisikaan. Maailma saattaa muuttua nopeastikin, Suomesta voi taas tulla osa Venäjää. Ilman Karjalaa ei Unto Seppänenkään jaksanut elää. Iloisesta velikullasta tuli ennen aikojaan vanhus. Hän kuoli Helsingissä korvaklinikalla 22.maaliskuuta 1955 vain 50-vuotiaana. Kouvolan Teatterin edessä sijaitsee Viljo Nälkäkurjen suunnittelema Unto Seppäsen näköispatsas.
ellauri325.html on line 332: Toinen oikis pakinoizija joka väsäs sotapropagandaa oli rimpulampi Uuden Suomen Olli Nuorteva. Hän hassuttelee Mainilan ja Mänzälän välisestä pugilistiyhteenotosta. Jossa Vaasan Jaakkoo yli 100 kilogr. elopainollaan olisi paininut raskaassa sarjassa. Mutta kansanhuollon petkuttamisexi karjavaaka näytti väärin ja teki Jaakkoosta kärpäshöyhensarjalaisen. Naurua kolmannella!
ellauri325.html on line 336: Hän voitti nuorten Kirja ry:n kunniamaininnan teoksesta Opossumi ja IV A, 1959, jonka olen poikasena lukenut. Siippainen kuoli sydänkohtaukseen 1963 Siilinjärvellä juuri päästessäni oppikouluun. Kirjailijan urasta en haaveillut missään vaiheessa.
ellauri325.html on line 352: Hän istuutuu minua vastapäätä.
ellauri325.html on line 369: Voitko kuvitella: minuakin vaadittiin osallistumaan niihin. Kansalaiskunnia ja niin edespäin. Raivostuttavaa. Minä asun keskuslämmitystalossa enkä tarvitse halkoja. Mutta kansanhuoltolautakunnalle minä teen ilmoituksen, että talonomistaja ei lämmitä tarpeeksi. Hän valittelee, ettei halkoja saa tarpeeksi. Pötyä, meillähän on kansanhuoltoministeri, jonka tehtäviin kuuluu valvoa, että halkoja tulee kyllin runsaasti. Missä minun annokseni viipyy?
ellauri325.html on line 387: Kalle Pulliainen on nyt päässyt nousutuulelle. Hän suorastaan nauttii saadessaan haukkua. Hän haukkuu kaiken ministeri Tannerista kadunlakaisijaan saakka; hän nauraa ivallisesti kansanhuoltoministerille ja selittää laajasti, miten hän panisi asiat luistamaan, jos akselivaltain sodanjohto olisi hänen käsissään. Ei ole sitä alaa, jota hän ei uskoisi hallitsevansa; hän selittää Chicagon kansantaloustieteen olevan pelkkää huijausta ja nauraa halveksivasti Einsteinille, joka on hänen mielestään lapsellisen yksinkertainen miesraasu luullessaan ettei Israelin jumala leiki nopilla. Hän parodioi italialaista runoutta, vaikka ei ymmärrä sanaakaan italiaa; hän haukkuu suomalaisen kirjallisuuden, mm Olli Seppäsen, koska mikään lehti ei julkaise hänen tuotteitaan edes yleisönosastossa. Puhuessaan hän kiihkoutuu, kasvaa mielikuvituksessaan suunnattomaksi jättiläisneroksi, joka ymmärtää kaiken ja katselee omasta ylhäisestä korkeudestaan säälivästi ihmislasten vajavaisia puuhia. Ja välillä hän puhkeaa nauruun, jota hän nimittää
ellauri325.html on line 417: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 484: Sodan jälkeen Kivimies toimi Suomalainen Suomi -lehden toimittajana 1946–1948. Hän sai Turun yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon 1960. Tuhnu Veikko Ennalakin oli parempi, niin hyvä että sitä sensuroitiin.
ellauri325.html on line 493: Joukkueenjohtaja näkyi palaavan. Hänen kasvonsa olivat oudossa virneessä. - Rauhaa! Karjala menetetty. Hankoniemi menetetty. Voi ristuxen perkele! Voi jumalauta! Nuorten miesten joukko itki, kiroii ja raivosi, iki ääneen, varsinkin Santeri Räpinä ja Johannes Jelegänen Suojärveltä. Santeri oli vaalea harteikas arjalainen voimanpesä, karhumainen sisumies, josta jatkosodan kaukopartio sai parhaan tappokoneen. Hän karjui, uhosi vihaa ja epätoivoa. Tumma täinen Johannes voihki ja uikutti, näytti Kaala Paanin itkuiselta pellemieheltä. Me muut itkimme ja kiroilimme myötätunnosta, Suojärvi oli meidänkin kotimme. Noin viikon kuluttua Johannexen täit ennättivät minun vaatteisiini. Johannes lauloi korkealla särisevällä äänellä: Tulen minä tikkuun raapaisin, sillä minä pillun tarkastin. Näin mä siellä ihmeen kumman, pillun juuressa pilkun tumman. Kuppako sen siihen syönyt lie? Tein surmanhyppyjä Moskovan rauhasta paskakuoppaan. Siusta se kuule pappi tulisi, läimi Johannes Jelegänen narsistia selkään. Se tuntui makealta, täistä huolimatta. Tiedekuntamme katkerimpia riidanaiheita oli juustonjako. Parhaaxi osoittautui talousliberalismi jossa suurimman palan saa se joka sattuu lottoarvonnassa oikealle paikalle. Ellen erehdy, Risto Räppäri kaatui jatkosodassa. Työmies Jelegänen jäi Helsingissä auton alle ja kuoli, alkoholilla oli osuutta tapahtumaan. Vuonna 1939 Suojärvellä oli rekisterissä eniten autoja koko Viipurin läänissä. Suojarvella on nyttemmin sahatoimintaa. Suomalaiset kylät ovat autioina. Suojarvellä Jelegänen olisi yhä hengissä, kun siellä on votkaa muttei autoja.
ellauri325.html on line 534: Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu – 8. kesäkuuta 1952 Frankfurt, Länsi-Saksa) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, AKS:n puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vanhasuomalaisen henkivakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä 1922–1941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 1942–1945.
ellauri325.html on line 536: Helanen otti vapaaehtoisena osaa Viron vapaussotaan 1919. Hän liittyi heimoaatteelliseen Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) vuonna 1923 jäsenenä n:o 91 (jäsen n:o 1 oli Elias Simojoki) ja toimi seuran puheenjohtajana 1927–1928 ja uudelleen syksystä 1933 lähtien "vanhojen" noustua jälleen valtaan seurassa. Helasen puheenjohtajuus jatkui seuran lakkauttamiseen saakka. Kolmekymmentäluvulla Helanen antoi tukensa Lapuan liikkeelle ja liittyi Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) riveihin. Tämä ratkaisu johti hänet eroon monista AKS:n aikaisista opiskelutovereistaan, muun muassa Urho Kekkosesta.
ellauri325.html on line 540: Jatkosotaa Helanen nimitti "Jihadixi". "Nyt luodaan eheän, yksimielisen, mutta monitahoisen kansamme voimalla Suomi, jonka yltä idän uhka on iäksi poissa", hän kirjoitti päätoimittamassaan Suomen Heimo -lehdessä 1941. Helanen oli Suur-Suomi -aatteen innokas kannattaja. Hän toimi talvisodan aikana propagandatehtävissä ja jatkosodan aikana valtionlainojen propagandatoimikunnan puheenjohtajana, Itä-Karjalan sotilashallinnon virkailijana ja asutuksen suunnittelijana sekä sisäasiainministeriön edustajana Tallinnassa.
ellauri325.html on line 551: Maaliskuun 1944 veljesillassa AKS:n päällikkö Vilho Helanen piti pitkän ja synkän puheen. Hän toisti vuodesta toiseen toistamansa teesin: meidän sukupolvemme toteuttaa Suuren Suomen, tai se jää iäksi toteuttamatta. Saavutus, jota oli juhlittu seuran 20-vuotisjuhlassa Äänislinnassa, oli vaarassa pudota lusikasta. Monet, jotka silloin juhlivat kanssamme, olivat menettäneet uskonsa.
ellauri325.html on line 576: Rautatievirkamies Kemppi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 28. joulukuuta 1916 ja komennettiin Suomeen toukokuussa 1917.
ellauri325.html on line 580: Jatkosodassa hän osallistui taisteluihin Syvärillä ja Viipurissa, jossa hän tunsi olonsa tukalaxi ja jonka hän menetti lähes taisteluitta. Hänet siirrettiin jälleen Kotijoukkojen esikuntaan koulutustarkastajaksi ja hänen tilalleen prikaatin komentajaksi tuli 22. kesäkuuta 1944 kello 19:00 eversti Yrjö Sora. Hän kuoli kuitenkin pian sodan jälkeen 25. marraskuuta 1945 Helsingissä Tilkan sotilassairaalassa.
ellauri325.html on line 584: Kemppi erosi sotien jälkeen vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi valtion asiamieheksi Sysmän verotuslautakuntaan, missä hän palveli kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Kouvolaan. Miten noloa. Kuudennen Armeijakunnan komentaja Aarne Blick esitti 28. elokuuta 1942 Armas Kempille Mannerheim-ristiä, jonka Tannerheim torppasi.
ellauri325.html on line 637: Tämä Kuusi syntyi raittiustoiminnasta tunnettuun perheeseen: hänen isänsä oli A. A. Granfelt ja äitinsä Mandi o.s. Cantell. Aksel August Granfelt (26. heinäkuuta 1846 Hausjärvi – 23. helmikuuta 1919 Mäntyharju) oli suomalainen kansanvalistus- ja raittiusliikkeen johtaja, valtiopäivämies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimi Kansanvalistusseuran sihteerinä vuosina 1878–1906 ja johti perustamaansa Raittiuden Ystävät -järjestöä.
ellauri325.html on line 639: A. A. Granfelt kuului Granfeltin aatelissukuun, ja hänen vanhempansa olivat teologian professori Axel Fredrik Granfelt sekä Agatha Fredrika Nordensvan. Hän vietti lapsuutensa Ryttylän kartanossa Hausjärvellä mutta joutui muuttamaan Helsinkiin yhdeksänvuotiaana äitinsä kuoltua. Granfelt kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta vuonna 1866 ja aloitti lääketieteen opinnot. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1871 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1878, mutta ei koskaan harjoittanut lääkärin ammattia.
ellauri325.html on line 643: Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt maanikkona omaksui fennomanian aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut Jaakko Päivärinnan jouduttua eroamaan epäselvyyxien vuoxi. Jakob (Jaakko) Haniel Päivärinta (sukunimi vuoteen 1877 Swan; 23. lokakuuta 1847 Purmo – 6. heinäkuuta 1902 Lammi) oli suomalainen pappi, valtiopäivämies, opettaja ja kirjailija. Jaakko oli Anni Swanin setä. Tuleva kirjailija Anni Swan asui vuosina 1890–1892 setänsä Jaakko Päivärinnan perheen luona käydessään Mikkelin tyttökoulua. Hän oli vielä perheen kotiopettajana kesällä 1895 Lammilla. Matti Kuusi ohitti poikasena Anni Swanin joka mies oli Otto Manninen.
ellauri325.html on line 647: Granfelt oli myös aatelissäädyssä sukunsa edustajana säätyvaltiopäivillä 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1897. Hän ajoi valtiopäivillä alkoholilainsäädännön muutoksia sekä kansansivistystyön laajentamista valtion tuella. Lisäksi hän oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen ja kirjavarojen hoitaja vuosina 1879–1896.
ellauri325.html on line 653: Aarne Kuusi tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1899 ja opiskeli matematiikkaa Helsingin yliopistossa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1907 ja sai maisterin arvon samana vuonna. Hän suomensi Lindelöfien oppikirjoja.
ellauri325.html on line 657: Kuusi oli myös merkittävä raittiusliikkeen vaikuttaja. Hän toimi useiden raittiusseurojen ja raittiusjärjestöjen puheenjohtajana. Aarne Kuusen veli oli Eino Kuusi. Aarne Kuusi avioitui vuonna 1913 Alli Zidbäckin kanssa. Perheeseen syntyi kuusi lasta, näiden joukossa professori Matti Kuusi, arkkitehti Olli Kuusi ja pääjohtaja Pekka Kuusi.
ellauri325.html on line 670: Urheilu-Valonen Sysmästä kertoo seuranneensa Ahtishaaren hautajaisia television äärestä. Hänen mielestä hautajaiset oli suunniteltu hyvin etukäteen ja puheissa nostettiin presidentti Ahtishaarta arvokkaasti korkealle huolimatta kohtalaisen suuresta elopainosta.
ellauri325.html on line 700: Mutta kekä oli Suomalaisen Suomen (sittemmin Otavan Kanava, toim. paska Seikko Eskola) oikeistopakinoizija Piipää? Nimeä ei löydy. No mutta sehän oli Matti Six ize! Hän pakinoi julkisesti että kirjailijat ovat hulluja. Siinä kävi sitten hullusti, Matti sai kenkää liitosta. Uudexi puheenjohtajaxi kodin, uskonnon ja isänmaan tukipylvääseen nousi Martti Santavuori (Sandberg), humaani everstiluutnantti. Hän oli erikoistunut kuvaamaan historiallisissa romaaneissaan muun muassa sodankäyntiä. Matti ei selkeästi pitänyt Yrjö Soinista. Humoristit ovat yllättävän usein siviilissä vittumaisia, kuten Kouvolassa se ruipelo alivaltiosihteeri.
ellauri325.html on line 705: Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana. Hän kuului nuorten uraniaanien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa. Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista. Tätä kautta hän tutustui roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana oli hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio. Viimeiset ö mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
ellauri325.html on line 710: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri325.html on line 719: Minä puolestani tutustuin kanadanunkarilaiseen ylioppilaaseen Jane Györgyyn, jolta sain käännösapua kansanepiikan tutkijain maailmankongressissa kesällä 1974. Häneltä tilaamani proosakäännösnäytteet kulkeutuivat Lontooseen Keith Bosleyn käsiin ja saivat tämän vannomaan, ettei hän halunnut olla enää missään tekemisissä kaltaistemme apinoiden kanssa.
ellauri325.html on line 729: Unelmansa kansojen välisestä yhteisymmärryksestä hän toteutti tutkimalla Ambomaan sananlaskuja. Hän vihjaisi tekevänsä yhtä arvokasta konfliktien sovittelutyötä kuin presidentti Martti Ahtishaari Namibiassa.
ellauri325.html on line 754: Sihvo toimi vuodesta 1972 Joensuun korkeakoulun (myöh. Joensuun yliopisto) kirjallisuuden apulaisprofessorina ja vuodesta 1981 kirjallisuuden professorina. Hän oli myös Joensuun yliopiston vararehtorina kymmenen vuoden ajan. Sihvo jäi eläkkeelle vuonna 2001. Aleksis Kiven Seuran puheenjohtajana hän toimi vuosina 1997–2002.
ellauri325.html on line 756: Sihvo kirjoitti useita teoksia Karjalan ja Inkerin historiasta sekä yksin että yhteistyössä muiden kanssa. Hän julkaisi myös Aleksis Kiven elämään liittyviä tutkimuksia sekä tutkimukset Paavo Haavikon metodista ja maailmankuvasta ja yhdessä Keijo Turusen kanssa Lennart Meren elämää ja tuotantoa käsitelleen tutkimuksen.
ellauri325.html on line 764: Hei mutta nythän Masa kertoo Veronica Pimenoffin syrjäyttämisestä Finlandia-pallilta! Hän ei halua valehdella enempää kuin Norjan lestadiolaiset, jotka tunnustavat tykänneensä saxalaismiehityxestä. Saarinen ja Tyyri kiistelivät Erno Paasilinnasta. Erno halvexi Steinbockin ja Saarisen kaltaisia epärehellisiä markkinamiehiä. Masa oivaltaa: Eski on sydämessään yhtä oikealla kuin Pentti Linkola. Siitä ilahtuneena Masa siirtyy vastapuolelle. Ei kai tässä nyt kirjoja palkita, vaan kirjoittajia, tai oikeastaan meitä lautakuntalaisia.
ellauri325.html on line 768: Kuvateoxeen "Ladun hiihtimet" sijoitin valokuvan Martti Haavion seminaarikokouxesta 1951, missä 19-vuotias Elli-Kaija Köngäs esitelmöi runosta "Minä jauhan Jaakolleni". Eikun Martille! oikaisi mustauskkainen Haavio. Elli-Kaija itki izensä tohtorixi, nuhtelee Matti 6. Hän piipahti saunamajassani, kolmantena majassa oli alkoholi. Olin leikkitoveri. Leikittiin äidinkielellä. Viina tappoi Ellin kuin jäi virka saamatta. On tämä kovien poikien leikkiä, ei tänne ripulia huolita.
ellauri325.html on line 772: Kari Suomalainen on moniosaaja. Hän toimii mm. joukkueen varapallona. Varmuudexi hän esittää minulle vaijeritempun, jonka hän oppi Lande Lindforsilta. Tyypillinen stadinkundi, vanha norssi. Tytär sillä on räystäsperseinen. En ole ikinä tehnyt mitään mikä ei huvita, kuin Goethe ylvästeli. Masasta Kari Suomalainen oli Sokrates, vaikka sen politiikka oli platonismia. Masa on sosiaalijuntti. Jumalauta. Mixhän tää kirja katkeaa Kariin kuin kananlento. Loppuivatko julkkixet?
ellauri326.html on line 44: Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Rishi Sunak tuomitsi Palestiinaa tukevien mielenosoittajien väkivallan. Hän tuomitsi myös ”Hamasin sympparit”, jotka olivat liittyneet päämielenosoitukseen ”laulaen antisemitistisiä iskulauseita ja kantaen Hamas-myönteisiä merkkejä ja vaatetusta”, Reuters kertoo. Ainoa hyvä itäintiaani on jäänyt andamaaneille. Brittien nykytilaa heijastelee parhaiten Netflix-sarja Bodies.
ellauri326.html on line 66: Paitsi näitä kokeita ja tutkimuksia on minun asistentti tohtori Walter Hinkel tutkinut salamanterien elimistössä olevaa käyttökelpoisia raaka-aineita. Hän on todennut, että salamant rin ruumis sisältää tavattoman suuren prosenttimäärän jodia fosforia. Ei ole mahdotonta, että niitä voitaisiin tarpeen vaaties jalostaa tehdasmaisesti. Salamanterien nahka, joka itsessään huono, voitaisiin survoa jauheeksi ja kovan ilmanpaineen alaisemi puristaa keinotekoiseksi nahaksi, joka olisi kevyttä ja melko kestävää korviketta. Salamanterin rasva ei kelpaa syötäväksi, sen hajukin on vastenmielinen, mutta koneen voiteluun se sopii varsinkin kun se hyytyy vasta alhaisissa lämpöasteissa. Samoin salamanterin liha on kelvotonta syötäväksi, vieläpä myrkyllistäkin, ja raakana se aiheuttaa ankaria polttoja, pahoinvointia ja harha-aistimuksia. Tohtori Hinkel on monien kokeiden avulla, joissa hän on itse uhrautuvasti ollut koekaniinina, tullut huomaamaan, että lihan vahingolliset vaikutukset saadaan poistetuksi, jos se leikataan viipaleiksi ja kiehautetaan (samalla tavalla kuin muutamat sienilajit) ja perusteellisen pesun jälkeen saa liota runsaan vuorokauden heikossa hypermangaaniliuoksessa. Tällaisen käsittelyn jälkeen sitä voi keittää tai paistaa syötäväksi, ja se maistuu kuin huononpuoleinen häränliha. Me söimme tällä tavalla valmistetun salamanterin, jonka nimi oli Hans. Se oli lahjakas ja viisas eläin, joka oli kiinnostunut varsinkin tieteellisiin töihin ollessaan vahtimestarina tohtori Hinkelin laboratoriossa, missä se suoritteli jopa kemiallisia analyyseja. Me juttelimme sen kanssa usein iltaisin ja olimme hyvin huvitettuja sen loputtomasta tiedonhalusta. Mutta meidän täytyi ottaa Hans hengiltä, sillä se oli tullut sokeaksi sen pääkopassa suorittamistani leikkauksista. Sen liha oli tummaa ja sienimäistä, eikä sen syönnistä ollut minkäänlaisia epämiellyttäviä seurauksia. Varmaa on, että salamanterin lihasta voi tulla sodan aikana vielä hyvin tervetullut ravintoaine ja huokeahintainen korvike naudanlihalle.
ellauri326.html on line 70: Karelin vanhusystävä Thomas Garrigua Masaryk oli lipilaari kuten Helsingin sanomien "Eero". Masaryk hääräsi tshekkoslovakian legioonan vääpelinä kunnes koko legioona laivattiin takaisin Tshekkeihin. Tomppa ei uskonut tshekkien mukavanhojen feikkikäsikirjoitusten aitouteen. Tompan vaimo oli newyorkilaisen liikemiehen pianistitytär. Toimittaja Karel Pacnerin mukaan Masaryk suositteli länsimaisia liittolaisia tunnustamaan Venäjän bolshevikkihallituksen. Mutta tämä väite on harhaanjohtava, Masaryk suositteli bolshevikkihallituksen tunnustamista de facto, mutta hän vastusti myöhemmin myös de jure -tunnustusta. Masaryk piti saxalaisten täsmällisyydestä ja oli väliin semiitti, väliin antisemiitti. Karel Čapekin kysymykseen panslaavilaisesta ohjelmasta Masaryk vastaa seuraavasti: "Paizi Neruda ei pitänyt enää 'slaavilaisista puheista'." Presidentti Wilsonia neuvoivat hänen neuvonantajansa kutsumaan Masarykin Venäjä-kysymystä käsitteleviin kokouksiin Venäjä-kysymyksen asiantuntijaksi. Masaryk saapui Valkoiseen taloon 19. kesäkuuta. Jengi hurrasi. Hän vakuutti Wilsonin, että sota voidaan voittaa vain, jos Itävalta-Unkari, Saksan suurin liittolainen, murtuisi. Hän pyysi amerikkalaisten apua Tšekkoslovakian legioonien kuljettamiseen Venäjältä Eurooppaan, mutta vastusti lännen aiottua interventiota sisällissotaan Venäjällä.
ellauri326.html on line 97: Sitäpaizi Čapek kohdistuu monenlaisiin eläimellisiin epäkohtiin, Hollywood-tähtien pinnallisuudesta hallitsevien eurooppalaisten ylimielisyyteen ei-valkoisia rotuja kohtaan. Hän varrastaa myös tieteen itsevarmuutta; tiedemiesten nähdään toistuvasti aliarvioivan Newttien kykyjä, tekevän julmia nazimaisia kokeita ja arvioivan väärin muita asiaan liittyviä kysymyksiä, aina täysin luottaen väitteidensä paikkansapitävyyteen.
ellauri326.html on line 164: Koko tälle tarinalle on todistaja alusta loppuun. Se on herra Povondra, GH Bondyn hovimestari. Se on niikö Capek. Hän kuvailee itseään, analysoi omaa sinnikkyyttään, keräilijämaniaansa. Poikansa Frantikin kanssa hän näkee maailmanlopun tulevan, kun hän kalastaa töröjä. Sinun on luettava viimeinen piruetti huolellisesti!
ellauri326.html on line 168: Karel Capek oli älyllisten hyökkäysten kohde, kohde. joka pakeni kerta ennen kuin ympyrä sulkeutui. Kun saksalaiset miehittivät Prahan vuonna 1939, ensimmäinen tšekki, jonka he yrittivät viedä keskitysleirille, oli Karel Capek. Valitettavasti hän oli jo kuollut, mutta saksalaiset pidättivät hänen veljensä ja tappoivat hänet. Hänen teloituksensa toimisi korvauksena, koska Capekin nimi oli heille vapauden symboli.
ellauri326.html on line 170: Karel Capek selitti, kuinka hän keksi ajatuksen kirjoittaa "Salamanterien sota". Hänen pohdiskelut sai hänet ottamaan huomioon sekä sen ajan globaalin tilanteen, joka oli valitettava taloudellisella tasolla ja vielä huonompi poliittisella tasolla, että myös ajattelemaan, että suotuisissa biologisissa olosuhteissa sivilisaatio, joka ei ole yhtä korkeampi kuin meidän kehitetty esimerkiksi syvässä meressä.
ellauri326.html on line 174: Kaikki tämä puhuu Maan rajallisuudesta ja lisää tietoisuutta planeetan tulevaisuudesta. Jos Capekin jo vuonna 1936 hälyttävä viesti on vielä painavampi vuonna 2021, teoksen sävy on kaukana vakavasta. Hänen puheensa on täynnä ironiaa. Hän esimerkiksi päättää tehdä raportteja vääristä tieteellisistä kongresseista ja romaanin erittäin hauskoista ja erittäin todennäköisistä poliittisista julistuksista toimittajien säännöllisin väliintuloin, jotka kutsuvat poliittisia tai tieteellisiä henkilöitä puhumaan salamanteriongelmasta tieteellisin sanoin, melkein moukkamainen!
ellauri326.html on line 182: Se on yhtä hauska kuin häiritseväkin. Capek on vähän kuin Montaigne Bohemiassa. Hän on kirjailija, joka haisee rikille, koska hän toi epäilyksen ja pilkan filosofiseen ajatteluun. Tietyllä tavalla voimme sanoa, että tämä romaani on filosofinen tarina tieteisfiktion ja poliittisen fiktion välillä.
ellauri326.html on line 196: Juuri hillittömän tietosanakirjan muodossa, jossa on runsaasti muistiinpanoja (niin paljon kuin salamanterit kaikilla viiden mantereen rannikoilla), Capek myllytti ihmisyhteiskuntaamme mestaruudella, jota pitäisi tervehtiä. Olento parveilee, Capek iloitsee. Salamanteri aseistaa itseään, Capek kiillottaa kynänsä. Fantastinen ja selkeä, hullu ja uskottava, satu paisuu kolmannessa vaiheessa orwellilaisen tieteiskirjallisuuden varjossa, mutta kaivautuu edelleen, syvemmälle (vedenalainen syvyys auttaa). Salamanteri tarvitsee asuintilaa. Hän uhkailee. Hän teloittaa.
ellauri326.html on line 206: Capekin tyyli on hirvittävän tehokas. Hän osoittaa usein purevaa sävyä ja hapanta huumoria, jotka vahvistavat hänen sanojensa vaikutusta. Siellä on kaikkea, viihteen maailman tyhjyys, tiedemiesten turhamaisuus, nationalismi, sodanlietso, kapitalistinen riisto ja niin edelleen… Capek osoittaa itse asiassa ihmisen typeryyttä. Ei ole yllättävää, että natsit pitivät häntä ensimmäisenä kuolleena tšekkiläisenä kirjailijana. Capek ei antanut natseille aikaa tappaa häntä, koska hän kuoli ennen suunniteltua pidätystään.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 229: Pitkänenäinen Sofi Oksanen kertoo Ukraina-kaftaanissa keikistellen, miksi Venäjän armeijassa on normaalia varastaa pesukoneita ja raiskata – "Taustalla rankaisemattomuus ja ajatus, että siihen on oikeus". Kirjailija Sofi Oksasta suututtaa Venäjän ukrainalaisia vastaan toteuttaman kansanmurhan typistäminen Putiniin. Samoja putinisteja ne on koko konkkaronkka, niinkuin saxalaiset oli nazeja. Hänen mukaansa sodassa on kyse sodasta naisia vastaan eli kyse KGB-valtion kansalaisten tietoisesta tavasta maata väkisin ja varastella toisten pesukoneita. Rankaisemattomuuden selittää sotatilassa vallizeva svoboda: työntyminen vihamiehen pilluun without as much as by your leave on sotaolosuhteissa yhtä lailla normipäivää kuin pesukoneen muilutus.
ellauri326.html on line 237: Viimeiset 18 vuotta Mihail Shishkin, yksi aikamme arvovaltaisimmista venäläisistä kirjailijoista, kolmen suuren länkyttäjien kirjallisuuspalkinnon voittaja, on asunut Sveitsissä. Hän vastustaa aktiivisesti Putinin hallintoa ja tunnetaan sodanvastaisista puheistaan. Tapaamiseen saapuneiden lukijoiden - virolaisten, venäläisten ja ukrainalaisten - kanssa Mihail Shishkin puhui siitä, mitä hän ajattelee Venäjällä vallitsevasta ihmispersoonallisuuden tukahduttamisjärjestelmästä, Ukrainan voitosta ja siitä, onko mahdollista palauttaa menetetty ihmisarvo venäläiseen kirjallisuuteen. Julkaisemme joitakin katkelmia tästä dialogista.
ellauri326.html on line 247: A: Hän ei tarvinnut sitä, Stalin kielsi sen. Mutta oli länsi, oli Amerikka ja Amerikassa oli rauhan kannattajien kongressi. Oli pakko lähettää joku. Ja sitten he muistavat, että meillä on Šostakovitš! He sallivat hänen musiikkinsa, lähettävät hänet, ja Šostakovitš lentää sinne stalinistisen hallinnon kasvoina. Tämä on venäläisen kulttuurin tragedia, koska sen päävihollinen haluaisi tuhota kaikki runoilijat, kaikki taiteilijat. Mutta siellä oli länsi, joten oli välttämätöntä jollakin tavalla säilyttää ihmiskasvot. Tolstoille oli pystytettävä monumentteja, vaikka hänet olisi ammuttu ensin, jos hän olisi pysynyt hengissä. Koska näyttää siltä, että me palvoimme Tolstoita, ja Tolstoi pyhitti meidät sillä tosiasialla, että palvoimme häntä. Ihan kuin hän sanoisi – oikein, hyvin tehty, 1937, ammu kaikki! Tämän minä, Tolstoi, kerron sinulle.
ellauri326.html on line 269: A: Minulla on vastaus valmiina päässäni. Olen se osa maailman kulttuuria, joka puhuu venäjää. Tätä minun Venäjäni, kulttuurini ja kieleni ovat minulle. Luonnollisesti, jos tämä kieli, tämä kulttuuri kasvoi tällä ulus-puulla, se on tietysti lihaa lihastaan, se ei voi olla erilainen. Hän on täynnä tätä kaikkea. Vaikka hän onkin täynnä vihaa tätä hallintoa kohtaan, hän silti kasvoi hänen kanssaan, ja nyt, kun kaikki arvomme, kaikki pyhäköt on tarkistettu täydellisesti, meidän on kiinnitettävä häneen huomiota.
ellauri326.html on line 309: Sodan alkamisen jälkeen kuuluisa amerikkalainen kielitieteilijä ja filosofi Noam Chomsky erottui ristiriitaisista lausunnoista, jotka resonoivat Kremlin kannan kanssa, joka väittää, että Venäjä on sodassa NATO:n kanssa ja tekee sen "inhimillisemmin kuin Yhdysvallat Irakissa". Huhtikuun alussa 2022 Lähi-idän The National News -julkaisun haastattelussa Chomsky toisti myös lauseen "sodasta viimeiseen ukrainalaiseen" ja selvensi lainaavansa kuuluisaa eläkkeellä olevaa amerikkalaista diplomaattia Charles (Chaz) Freemania. Itse asiassa Freeman ei ollut tämän nälväisyn kekkaaja. Hän sanoi ne kaksi viikkoa aikaisemmin amerikkalaisen äärivasemmiston resurssin The Grayzonen haastattelussa (merkittävä Kremlin propagandassa), viitaten monin tavoin "länteen".
Expresidentti Obama sanoi suoraan, että Yhdysvaltain armeija ei osallistu ulkomaisiin konflikteihin. …Mutta sotilaallinen toiminta ei voi olla joka tapauksessa ainoa tai edes tärkein osa johtajuuttamme. Se, että meillä on paras vasara, ei tarkoita, että jokainen ongelma on naula. Barack Obama pani merkille kollektiivisen toiminnan tehokkuuden. Hän luetteli niihin: diplomatia, taloudelliset pakotteet, eristyneisyys ja turvautuminen kansainväliseen oikeuteen.
ellauri326.html on line 447: Reino Vilho (Wilhelm) Silvanto (sukunimi vuoteen 1929 saakka Sylvander; 21. heinäkuuta 1883 Helsinki – 29. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti ja kirjailija. Hän käytti suomentajana myös nimimerkkejä R.W.S, Reino Silva ja Reino Silvala. Silvannon vanhemmat olivat puuseppä Karl Kristoffer Sylvander ja Elviira Kallentytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 Helsingin reaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1908 ja maisteriksi 1910. Silvanto oli aluksi opettajana eri oppilaitoksissa Helsingissä, Forssassa ja Kotkassa. Hän oli Suomen tietotoimiston palveluksessa 1918 ja toimi sitten asianajotoimisto Sarkanen & Helmeen liikeosaston osastopäällikkönä 1918-1920.
ellauri326.html on line 464: Hän suomensi mm.
ellauri326.html on line 473: Kahden hupaisan naapuruksen esipuheessa nimetön kirjoittaja sanoo, että kertomus on käännekohta Gogolin tuotannossa, sillä hän jättää siinä hyvästit nuoruuden romanttisille haaveille ja siirtyy nykyarkeen, jossa hän kuitenkin näkee vain sen naurettavat puolet. Gogol yritti turhaan kuvata "ideaaliluonteita", sillä siinä hän epäonnistui todella pahasti. Hän oli omimmillaan kuvatessaan karikatyyrejä.
ellauri326.html on line 505: Agafja Fedosejevnalla oli tanu päässä, kolme nystermää nenässä ja kahvinruskea, keltakukkainen viitta yllä. Hänen vartalonsa oli kuin tynnyri, ja sentähden oli yhtä vaikea löytää hänen vyötäisiään kuin nähdä nenäänsä ilman kuvastinta. Hänen jalkansa olivat lyhyet ja paksut kuin kaksi patjaa. Hän juorusi mainiosti, söi aamuisin keitetyitä punajuurikkaita ja sätti ja haukkui pontevasti. Kaikissa näissä vaihtelevissa toimissa hänen kasvonsa eivät hetkeksikään muuttaneet ilmettään, mihin tavallisesti vain naiset kykenevät.
ellauri326.html on line 510: Mutta ennenkuin käymme eteenpäin, pitää ehdottomasti tutustuttaa lukijaa tähän huomattavaan henkilöön. Anton Prokofjevitsh Golopus on kerrassaan hyvä mies tämän sanan täydessä merkityksessä: jos joku Mirgorodin kunnianarvoisista henkilöistä lahjottaa hänelle kaulahuivin tai alusvaatteet — niin hän kiittää; jos joku näppää kevyesti hänen nenäänsä — niin hän kiittää silloinkin. Jos häneltä kysyttiin: "Miksi, Anton Prokofjevitsh, teidän takkinne on kanelinvärinen, mutta hihat siniset?" niin hän tavallisesti vastasi: "Niin, teillä ei sellaista olekkaan! Mutta antakaahan olla, kun se kuluu, niin muuttuu kokonaan yhdenväriseksi!" Ja todellakin, auringon vaikutuksesta alkoi sininen kangas muuttua kanelinväriseksi, ja on nyt aivan samaa väriä kuin takkikin. Mutta mikä kummallista, Anton Prokofjevitsh käyttää kesällä verkavaatteita ja talvella nankinikankaisia. Anton Prokofjevitshilla ei ole omaa taloa. Hänellä oli kyllä sellainen ennen kaupungin laidassa, mutta hän möi sen ja osti tummanruskean kolmivaljakon ja pienet vaunut, joilla ajeli vierailuille ympäristön tilanomistajain luo. Mutta kun hevosista oli paljon vaivaa ja tarvittiin rahaa kauroihin, niin Anton Prokofjevitsh vaihtoi hevoset ja vaunut viuluun ja piikaan ja sai vielä 25 ruplan setelin välirahaa. Sitten hän möi viulun ja vaihtoi piian kullalla koristettuun safiaaninahkaiseen tupakkakukkaroon, ja nyt ei ole kenelläkään sellaista tupakkakukkaroa kuin Anton Prokofjevitshilla. Tästä hyvästä hän ei enää saata ajella maaseudulle, vaan on pakotettu pysymään kaupungissa ja viettämään yönsä eri taloissa milloin minkin aatelismiehen luona, etupäässä siellä, missä mielellään hänen nenäänsä näppäillään. Anton Prokofjevitsh tahtoo syödä hyvin ja pelaa joltisesti Mustaa-Maijaa ja Mylly-Mattia. Tottelevaisuus on hänen elementtinsä, ja sentähden hän otti heti hatun ja kepin ja läksi.
ellauri326.html on line 517: Tämä "minua ei haluta" hämmästytti Anton Prokofjevitshia. Hän luuli jo, että vakuuttava esityksensä oli kokonaan taivuttanut tämän muuten kunnioitettavan miehen, mutta sen sijaan kuulikin päättäväisen: "minua ei haluta".
ellauri326.html on line 535: Minä näin siellä sangen laihan miehen. Tuoko on Ivan Ivanovitsh? Hänen kasvonsa olivat kurttuiset, tukka lumivalkoinen; mutta turkkitakki oli entisellään. Ensi tervehdykset vaihdettuamme Ivan Ivanovitsh kääntyi iloisesti hymyillen puoleeni, mikä niin erinomaisesti sopi nyt, niinkuin ainakin, hänen suppilomaisiin kasvoihinsa, ja kysyi: "Tahdotteko kuulla hauskan uutisen?"
ellauri326.html on line 598: Sitä en ihmettele ensinkään, innostui ukko. En ole oskaan pitänyt preussilaisista. Mutta ranskalaista helpottaa nyt, kun saksalainen on kiikissa. Tokkohan, epäili Frantik, sillä luin äskettäin lehdistä että kolmannes Ranskaa on veden alla. Jaa jaa, huokaisi ukko. Meillä, nimittäin herra Bondylla, oli palvelijana muuan ranskalainen nimeltä Jean. Hän piti naisista siksi paljon, että se oli jo melkein häpeäksi. Näetkös, sellainen kevytmielisyys kostautuu.
ellauri326.html on line 601: Niin, niin, ranskalainen on hyvä sotilas, sanoi herra Povondra asiantuntevasti. Se Jean ei antanut tehdä mitä hyvänsä itselleen. En tiedä, mistä lie saanut sellaisen rohkeuden. Hän tuoksui kuin hajuvesikauppa, mutta kun tappeli, niin tappelikin aika lailla. Mutta kaksi armeija osastoa salamantereja on sentään vähän. Kun tarkemmin ajattelen asiaa, mietti ukko, niin ihmiset osaavat tapella keskenään paremmin. Eikä se kestä näin kauan. Salamantereja vastaan on varustauduttu jo parikymmentä vuotta vain edullisiin asemiin päästäksemme, eikä mitään muuta. Ei, kun minä olin nuori, niin silloin taisteltiin kunnollisesti! Tuossa seisoi kolme miljoonaa miestä ja tuolla vastapäätä toiset kolme miljoonaa, näytti äijä että vene heilahti, ja sitten iskettiin yhteen, saakeli soikoon. Támá ei ole mitään kunnon sotaa, pahoitteli Povondra. Koko ajan vain betonivallien takana, mutt ei minkäänlaista pistinhyökkäystä. Hyi semmoista!
ellauri327.html on line 361: Ja Hrushtshev vielä: "Hänen oikea nimensä on Nikita Salomon Perlmutter"! Ei nyt alkaa mennä liian pitkälle.
ellauri327.html on line 377: Putin kertoi minulle, että matzo on terveellisin tuote, herkullinen ja yksinkertainen. Hänellä on käytössään paljon matzoa ympäri vuoden.
ellauri327.html on line 453: Hirviniemi on lähettänyt seksuaalissävytteisiä tekstiviestejä, kyrvästään ottamiaan kuvia ja videoita useille julkisuudesta tunnetuille naisille ja työkavereilleen. Osa vastaanottajista on ihme kyllä kokenut viestit seksuaalisena häirintänä. Hirviniemi myönsi tapahtuneen marraskuussa 2023 ja pyysi julkisesti Instagram-tilillään niitä anteeksi niiltä naisilta ja kihlatultaan, jotka jostain syystä ovat niistä pahastuneet. Hän on myös kertonut hakeneensa ammattiapua ongelmaansa koska amatöörit eivät enää päästä hilloviivalle.
ellauri327.html on line 462: Hirviniemen poikkeuksellisen härskeistä seksiviesteistä, joita hän on lähetellyt useille naisille vuosien ajan, on nyt noussut kohua. Seiskan mukaan Hirviniemi on pommittanut sekä tavallisia naisia, että julkkisnaisia viesteillään. Hän on lehden mukaan myös ehdottanut, että naiset voisivat käyttää hänen kanssaan kokaiinia seksin harrastamisen yhteydessä. Lisäksi Hirviniemen kerrotaan lähetelleen seksiviestejä myös työkavereilleen ja Mr. "Jamihousu" Lotharille eri tuotantojen kuvauksissa. Osa naisista kieltäytyi haastattelusta, koska he pelkäävät, että tästä koituisi haittaa heidän uralle. Erika sejase ei edes tunne koko miestä mutta saa siltä näitä kyrvänkuvia. Marika Fingerhål puolestaan on puolustanut Akua somessa. Hän on myös puolustanut miehiä yleisesti raivokkaiden feministien miesvihan edessä.
ellauri327.html on line 472: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri327.html on line 474: Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Johan Peltonen 18. lokakuuta 1869 Askola – 10. elokuuta 1913 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Laulu tulipunaisesta kukasta. Hänen kirjojensa kantavia teemoja ovat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.
ellauri327.html on line 476: Ilmari Kianto syntyi Pulkkilassa Lamujoen rannalla sijaitsevassa pappilassa vuonna 1874. Hänen vanhempansa olivat kalajokelaiseen Calamnius-pappissukuun kuuluva Pulkkilan kappalainen August Benjamin Calamnius (1834–1915) ja Cecilia Septimia Catharina Lundahl (1842–1924). Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Ilmari oli kuudes. Vuonna 1879 August Benjamin Calamnius valittiin Suomussalmen kirkkoherraksi ja perhe muutti Pulkkilasta Suomussalmelle Karhulan pappilaan.
ellauri327.html on line 478: Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1892.[4] Koulussa hän muun muassa toimitti oppilaskunnan lehteä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän ehti ilmoittautua opiskelijaksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, mutta päätti kuitenkin ryhtyä veljensä Volmarin esikuvan mukaisesti upseeriksi. Kianto palveli vapaaehtoisena Oulussa 4. Suomen Tarkka-ampujapataljoonassa 1892–1893. Keväällä 1893 pataljoona matkusti sotaharjoituksiin Krasnoje Seloon Pietarin lähelle, ja Kianto kirjoitti näistä kokemuksistaan leirikirjeitä Suometar-lehteen. Eräs moskovalainen lehti arvosteli Kiantoa separatistiksi näiden leirikirjeiden vuoksi, ja tästä seurannut kohu aiheutti hänelle hankaluuksia. Myös Kiannon sotilaselämään kohdistuneet romanttiset kuvitelmat olivat jo haihtuneet, ja niinpä hän päätti erota armeijasta ja lähteä takaisin yliopistoon opiskelemaan. Tämä toteutuikin myöhäissyksyllä 1893.
ellauri327.html on line 492: Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Kianto oli myös mukana perustamassa Suomalaista Kaunokirjailijaliittoa vuonna 1897. Kianto promovoitiin filosofian maisteriksi vuonna 1900. Hän täydensi venäjän kielen opintojaan stipendiaattina Moskovassa 1901–03,[4] ja julkaisi näistä kokemuksistaan myöhemmin kirjan Moskovan maisteri (1946). Kianto teki tänä aikana myös pitkän kiertomatkan Etelä-Venäjällä, ja tätä matkaa hän kuvasi 1903 ilmestyneessä matkakirjassaan Kiannan rannoilta Kaspian poikki v. 1902.
ellauri327.html on line 494: Kianto hyödynsi kieliopintojaan suomentamalla venäläistä kaunokirjallisuutta, kuten Leo Tolstoin Kuoleman ja I. A. Gontšarovin Herra Oblomovin. Hän ryhtyi tolstoilaisuuden kannattajaksi ja kävi kirjeenvaihtoa itsensä ja Tolstoin kanssa. Kianto kuului myös Suomen tunnetuimman tolstoilaisen, kirjailija Arvid Järnefeltin ystäväpiiriin.
ellauri327.html on line 496: Syksyllä 1904 Kianto asettui vihkimättömän vaimonsa kanssa Kajaaniin, jossa hän toimi kielten opettajana Kajaanin yhteiskoulussa. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Kianto heittäytyi innokkaasti mukaan politiikkaan. Hän toimi Kajaani-lehden toimittajana ja oli mukana perustamassa nuorsuomalaista puoluetta vuonna 1905. Eli joo, Ilmari oli proto kokkare.
ellauri327.html on line 509: Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 Kianto otti osaa everstiluutnantti Malmin johtamaan Vienan retkikuntaan. Hänen tehtävänään oli toimia agitaattorina ja saada alueen asukkaat kannattamaan Suomeen liittymistä. Paikallinen väestö pysyi kuitenkin Kiannon pettymykseksi poliittisesti passiivisena eikä innostunut hänen puheistaan. Syksyllä retken jälkeen Kianto kirjoitti yleisesikunnalle moitekirjeen Vienan sodan moraalisesta ryhdittömyydestä ja retkikunnassa rehottaneista veneerisistä taudeista. Kianto kirjoitti nivusiaan raapien epäonnistuneesta retkestä matkakuvauksen Suomi suureksi – Viena vapaaksi (1918) ja kirjasen Vienan puolesta – Kauko-Karjalan ikivanhan moraalin säilyttämiseksi, kenttäpuheita (1919).
ellauri327.html on line 516: Vuonna 1932 Kianto sai virallisen eron ensimmäisestä vaimostaan, ja hän meni 1933 uusiin naimisiin Elsa-Maria Karppisen (o.s. Kokko) (1896–1954) kanssa. Hänellä oli kuitenkin samaan aikaan suhde Raakel Nymanin kanssa ja vuodesta 1934 lähtien myös Turjanlinnan palvelustyttönä toimineen Aino Seppäsen (”Aino-Kaino”) kanssa. Vuonna 1934 Kianto onnistui myös kahdeksan vuoden ponnistelun jälkeen lunastamaan Turjanlinnan palstan itsenäiseksi tilaksi.
ellauri327.html on line 517: 1930-luvulla Ilmari Kiantoa ahdistivat taloudelliset vaikeudet. Hän oli velkaa kustantajalleen Otavalle yli 600 000 markkaa, ja jouluaattona 1936 Turjanlinna uhattiin ulosmitata lähes 15 000 markan veloista Suomussalmen kunnalle. Turjanlinna kuitenkin pelastui sillä kertaa, kun Kiannon hyväksi järjestettiin kansalaiskeräys.
ellauri327.html on line 530: Talvisodassa palaneen Turjanlinnan tilalle valmistui kustannusliike Otavan taloudellisella avustuksella uusi kaksikerroksinen talo 1949, mutta tämä rakennus paloi pian valmistumisensa jälkeen rakennusvirheen takia. Uutta Turjanlinnaa ei ollut vakuutettu, joten Kianto ei saanut mitään korvausta menetyksistään. Kianto lähestyi presidentti Paasikiveä ajatuksenaan saada hänet kansalaiskeräyksen suojelijaksi. Paasikivi kommentoi päiväkirjoissaan: ”Että piti Turjanlinnansa, joka jo oli kerran palanut, vakuuttamatta, on puolustelematonta kirjailijaltakin.” Paasikivi kuitenkin aprikoi samassa yhteydessä: ”Olisiko syytä ja mahdollista antaa hänelle jotain lisäapurahaa valtion varoista? Köyhälistön rahoista sen voisi hyvin napsasta. Hänen vanhuudenpäivänsä olisi joka tapauksessa turvattava, tavalla tai toisella.” Paasikivi antoi opetusministeri Reino Oittiselle tehtäväksi valmistella, mitä asiassa olisi tehtävissä, ja neuvotella Otavan pääjohtajan Heikki Reenpään kanssa kyseisestä asiasta.
ellauri327.html on line 534: Sodan jälkeen Kianto tuli tunnetuksi ”sihteeriseikkailuistaan”. Hän haki säännöllisesti lehti-ilmoituksillaan itselleen naispuolisia sihteereitä. Useimmilla näistä sihteereistä ei ollut edes konekirjoitustaitoa, mutta Kiannolle riitti, että he pystyivät soutamaan venettä kun Iki piti veneen laidoista. Kaikkiaan Kiannolla ehti sihteereitä olla neljä yhdeksän vuoden aikana, pisimpään Inkeri Jokinen 1944–1947 ja Anja Halonen 1948–1951. Kianto alkoi kirjoittaa 1952 romaania Elätin käärmettä povellani jonka aiheena oli hänen suhteensa Anja Haloseen. Romaani jäi keskeneräiseksi, sillä Halonen repi palasiksi Kiannon romaanin lähteenä käyttämän päiväkirjan Rakastajan tunnustuksia.
ellauri327.html on line 583: Vuonna 2016 World Affairs -lehdessä julkaistussa artikkelissa Mariana Budjeryn Harvard Kennedy Schoolin Belfie Centeristä väitti, että Ukrainan ydinaseriisunta ei ollut "tyhmä virhe" ja että oli epäselvää, olisiko Ukraina parempi ydinvaltiona. Hän väitti, että Ukrainan itsenäistymisen pyrkimyksenä oli tehdä siitä ei-ydinvaltio ja että Yhdysvallat ei myöskään olisi tehnyt Ukrainasta poikkeusta muiden Neuvostoliiton jälkeisten valtioiden, kuten Valko-Venäjän ja Kazakstanin, ydinaseriisunnassa.
ellauri327.html on line 585: Toisin kuin Budjeryn, Ruotsin kansainvälisten asioiden instituutin analyytikko Andreas Umland arvioi ydinaseista luopumisen olleen Ukrainan virhe, sillä Budapestin muistion rikkomisella olisi vain rajalliset seuraukset Venäjälle. Hän väitti, että ydinsulkusopimuksen allekirjoittajavaltiot eivät voi luottaa valtioihin, joiden tarkoituksena on taata sopimus, ja vain varmistaa suvereniteettinsa omalla ydinpelotekeinollaan. Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022 jälkeen Umland yhdessä Hugo von Essenin kanssa toistivat, että Venäjän toimet olivat heikentäneet ydinsulkusopimusta merkittävästi. He väittivät, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli mahdollista vain siksi, että Venäjä pidettiin pohjimmiltaan turvassa omalla ydinarsenaalillaan, kun taas Ukraina oli tehnyt virheen luopuessaan omista ydinaseistaan.
ellauri327.html on line 587: Ukrainan parlamentin jäsen Pavel Rizanenko kertoi USA Todaylle , että Ukraina saattaa joutua aseistautumaan omilla ydinaseillaan, jos Yhdysvallat ja muut maailman johtajat eivät noudata sopimusta. Hän sanoi: ”Luopuimme ydinaseista tämän sopimuksen vuoksi. Nyt Ukrainassa ollaan vahvasti sitä mieltä, että olemme tehneet suuren virheen, oikean emämunauxen, Plopovin izemurhasiirron. Hän totesi myös, että "tulevaisuudessa, riippumatta siitä, miten Krimin tilanne ratkaistaan, tarvitsemme paljon vahvemman Ukrainan. Jos sinulla on ydinaseita, ihmiset eivät ota sinua kiinni Krav Maga-otteella, eivät potki raudotetulla kengällä päähän eikä munille. "
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri328.html on line 161: Jos joku englantilaisista ilmaisi myötätuntoa Napoleonia kohtaan, hänet lähetettiin välittömästi metropoliin. Komissaarien kysymyksiin Napoleonin terveydestä Goodson Lowe vastasi röyhkeästi: "Hän on olemassa, ja se riittää sinulle." Joka päivä Longwoodin valvova upseeri vaati Napoleonin ilmestymistä. Samaan aikaan keisari katsoi ulos ikkunasta tai meni ulos verannalle.
ellauri328.html on line 190: Rudolf Karl Bultmann (20. elokuuta 1884 Wiefelstede, Saksa – 30. heinäkuuta 1976) oli saksalainen luterilainen teologi, joka toimi Marburgin yliopiston Uuden testamentin tutkimuksen professorina. Hänet voidaan lukea teologisen eksistentialismin edustajiin.
ellauri328.html on line 192: Bultmann opiskeli teologiaa Tübingenin, Berliinin ja Marburgin yliopistoissa. Hänen opettajiaan olivat mm. Johannes Weiss ja Adolf Jülicher. Bultmann väitteli Paavalin kirjeistä vuonna 1910. Kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti habilitaation ja hänestä tuli Marburgin Uuden testamentin eksegetiikan lehtori. Välillä hän opetti lyhyen aikaa Breslaussa ja Gießenissä. Vuonna 1921 hänestä tuli professori Marburgissa. Hän hoiti virkaa vuoteen 1951, eli paahtoi läpi naziajan ilman huolen häivää. Hakuna matata.
ellauri328.html on line 194: Bultmann tunnetaan muun muassa evankeliumien alkuperän ja synoptisten evankeliumien ongelman tutkijana. Bultmann lanseerasi käsitteen ”myyttien purkaminen”. Hän suhtautui monien evankeliumien kuvaamien tapahtumien historiallisuuteen skeptisesti, ja katsoi, ettei tärkeintä ollut tapahtumien historiallisuus, vaan evankeliumeissa oleva julistus. Bultmannin oppilaisiin kuuluvat muun muassa Ernst Käsemann, Günther Bornkamm, Hannah Arendt ja Helmut Koester.
ellauri328.html on line 317: O wonniges Erbeben, Hän on ylösnoussut! huudahdat,
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri328.html on line 395: Transnainen Meggan Sommerville voitti Illinoisin osavaltion valitustuomioistuimessa yksimielisen päätöksen, jonka mukaan hänellä on oikeus käyttää naisten huonetta töissä 13.8.2021. Hän oli ollut Hobby Hallin työntekijänä 22 vuotta, siirtyi heinäkuussa 2010, kirjoitettiin. töissä naisten huoneen käytön vuoksi vuoden 2011 alussa ja aloitti oikeussuojakeinojen hakemisen helmikuussa 2013. Päätös antaa hänelle myös mahdollisuuden vaatia Illinoisin ihmisoikeuskomission määräämiä 220 000 dollarin vahingonkorvauksia.
ellauri328.html on line 446: Näin Jumalan Sanaa levitettiin tavoitteidemme toteuttamiseksi Neuvostoliitossa, maanalaisessa kirkossa ja Hänen Verensä nälkäisten ja janoavien ihmisten keskuudessa.
ellauri328.html on line 450: Tämä paska ilmestyi alun perin The American Conservative -lehdessä. Jay W. Richards, Ph.D., on HeVos Center for Life, Religion, Family, and Ready Cash johtaja ja William E. Simon vanhempi tutkija. Hän on myös yksi The Midstream Urine Testin perustajista.
ellauri330.html on line 90: Paavo Pylkkänen (s. 1959) on suomalainen mielenfilosofi ja filosofian tohtori, joka toimii filosofian kandiohjelman johtajana, teoreettisen filosofian yliopistonlehtorina ja kognitiotieteen filosofian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän on myös teoreettisen filosofian yliopistonlehtori Skövden korkeakoulussa Ruotsissa.
ellauri330.html on line 92: Robert Sutton on Stanfordin yliopiston professori, motivaatiomallien, organisaatiorakenteiden ja luovuuden asiantuntija. Yli sadan artikkelin ja kahdeksan kirjan kirjoittaja, mukaan lukien The No Asshole Rule; Outoja ideoita, jotka toimivat; Knowing-Doing Gap ym. Dan Ariely on psykologian ja käyttäytymistalouden professori Duken yliopistossa ja yksi Center for Advanced Hindsightin perustajista. Pylkkäsen erikoisaloja ovat mielenfilosofia, mieli–ruumis-ongelma, kognitiotieteen perusteet, fysiikan filosofia, David Bohmin luonnonfilosofia ja kvanttiteorian perusteet. Hän väitteli vuonna 1992 Bohmin kvanttiteoriatulkinnan merkityksestä mielenfilosofialle ja kognitiotieteelle. Bohm oli täysi huijari ja Paavo siihen hurahtanut huuhaamies. Tämmöstä bergsonilaisuutta: "Neo- Naturalist Approaches to Consciousness. Research topic in the journal Frontiers in Psychology, 2019." Näistäkin on jo paljon paasattu. Sekobolzisesta David Bohmista on alustava paasaus syntymäpäiväalbumissa 52.
ellauri330.html on line 103: Descartes erotti fyysisen henkisestä ulottuvuudesta ja oletti syy-suhteen tietoisen kokemuksen ja hermoprosessien välillä. Hän nimitti tietoisia kokemuksia 'ajatuksiksi' ja piti niitä kiistattomina. Kysymys siitä, kuinka voimme kuroa umpeen subjektiivisen kokemuksen ja hermotoiminnan välistä kuilua, jäi kuitenkin vastaamatta, ja yritykset yhdistää karteesinen käsitys evoluutioteoriaan eivät ole johtaneet selityksiin ja testattavissa oleviin hypoteeseihin. Väitetään, että vaihtoehtoinen uusaristoteelinen käsitys mielestä älyn ja tahdon kyvyistä ratkaisee nämä ongelmat. Keskustelemme siitä, kuinka uusaristoteelinen käsitys, jota laajennetaan käsityksellä, että organismit ovat avoimia termodynaamisia järjestelmiä, jotka ovat saaneet perinnöllisyyden, voidaan yhdistää evoluutioteoriaan, ja selvitämme, kuinka voimme selittää neljää erilaista tietoisuuden muotoa evoluution termein.
ellauri330.html on line 126: Seppo Kalevi Albert Kivinen (19. lokakuuta 1933 Ikaalinen – 13. elokuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofi ja filosofian tohtori, joka toimi Helsingin yliopiston filosofian laitoksessa dosenttina. Hän toimi Suomi-Mongolia -seuran puheenjohtajana 1970-luvun alkupuolella, Suomen Parapsykologisen tutkimusseuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1972–1974 ja Transscendentaaliradiestesian Seuran sihteerinä vuosina 1974–1987. Skepsis ry:n puheenjohtajana hän toimi vuosina 1987–1989.
ellauri330.html on line 129: S. Albert Kivinen tutki ontologiaa, muun muassa universaalien ongelmaa. Hän asettui realistiselle kannalle ja kannatti ”onttista kommunismia”, jonka hän tiivisti sanoin: ”Maailmassa on monia yksilöitä. Näillä yksilöillä on erilaisia yhteisiä (ja erottavia) piirteitä.” Kivisen mukaan onttinen kommunismi on terveen järjen universaaliteoria, eikä sillä ole mitään tekemistä poliittisen kommunismin kanssa. Myös mielen ja ruumiin ongelma kiinnosti Kivistä. C. D. Broad oli Kivisen mielestä hänen lempifilosofinsa. Hänen mielisanansa oli haecceitas eli "tämyys". Hän poltti piippua ja asui Laivanvarastajankadulla. Hänen kotinsa oli sotkuinen ja haisi piipputupakalta. Hän päästi proseminaariesitelmäni läpi vaikka siinä oli ize piirrettyjä kuvia.
ellauri330.html on line 152: Ikääntyminen on haaste myös kangistuneelle Markku Uusipaavalniemelle. Hän pyörittää Oulunkylässä yksinasuville ikäihmisille tarkoitettua curlinghalliyritystä, KotiRollaattoria. Asiakkaidensa ja oman elämänsä kautta hän on havainnut, että ikääntyminen tuo erilaisia haasteita yksineläville. Marisevista asiakkaista ei juuri ole seuraxi eikä toisten vanhusten rollaattorien pyörittäminen ole järin hilpeää.
ellauri330.html on line 163: Kuka auttaa ikäihmisiä? Vanhustyötä tekevä Satu Uusipaavalniemi on pohtinut paljon suomalaisten ikääntymistä ja yksinäisyyttä. Hän toivoo päättäjien havahtuvan siihen, että entistä useampi tarvitsee jatkossa niitä surullisenkuuluisia auttavia käsiä.
ellauri330.html on line 255: Laurin (71v) huoliteltu ulkonäkö kiinnitti huomiota tapahtumassa. Hän esiintyi messuilla kultapenis kurkussa. Lauria mätkittiin kultaisella penixellä. Yleisö mylvi.
ellauri330.html on line 292: Arvosteluissaan hän pyrki välttämään turhan voimakkaita tai latautuneita sanoja, mutta piti silti kielen elävänä ja rikkaana. Hän pohti esseissään kriitikon etiikkaa ja tuli lopputulokseen, että oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja totuudessa pidättyväisyys ovat kriitikolle olennaisia arvoja. Koskimies ei myöskään yleensä antautunut päivän polttaviin polemiikkikeskusteluihin. Kenties juuri näistä syistä Koskimiestä on pidetty mitättömänä.
ellauri330.html on line 294: Journalistinen ura oli alkanut Koskimiehellä jo yliopisto-opiskelijana ollessaan. Hän oli lähettänyt malliarvostelun V. A. Koskenniemelle, joka tuolloin päätoimitti Aika-lehteä. Koskenniemi piti lukemastaan ja kutsui Koskimiehen mukaan toimitukseen. Rafun ensimmäinen kirja-arvostelu reposteli Maxim Gorkin Varjenkaa.
ellauri330.html on line 309: Maalla Ippolit tutustutetaan siskon ystävättäreen, Varjenkaan. Varjenka on kaikilla kuviteltavilla tavoilla Ippolitin vastakohta. Häntä kiinnostavat ritariromaanit, ei kuiva yhteiskuntateoria. Hän uskoo syvästi Jumalan johdatukseen. Tätä ei pidä lukea että Varjenka olisi hyveellinen ja hauras neito, kaikkea muuta. Varjenka hoitaa maatilan juoksevat asiat isän ollessa siihen liian raihnas, eikä kainostele alaistensa lyömistä jos näkee sen olevan tarpeen. Hän elää hetkessä, on hyvin fyysinen ja välitön sekä ennen kaikkea suorapuheinen.
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 341: 1890-luvulta alkaen Brandes alkoi jäädä syrjään, sillä symbolistien sukupolvi torjui hänen aatteensa yhtä lailla kuin hän torjui symbolismin. Hän alkoi kehittyä kohti individualistista askeettisuutta ja laati innoittuneita elämäkertoja muista poikkeusyksilöistä, kuten William Shakespearesta, J. W. von Goethesta, Jeesuksesta ja Michelangelosta.
ellauri330.html on line 347: Brandes vastusti Jeesuksen historiallisuutta ja oli Kristus-myyttiteorian kannattaja . Hän julkaisi teoksen Sagnet om Jesus , joka käännettiin nimellä Jesus: A Myth vuonna 1926. Hän oli ateisti. Sixi hän ei saanut professuuria.
ellauri330.html on line 358: Werner Sombart ( / ˈ v ɜːr n ər ˈ z ɒ m b ɑːr t / ; saksaksi: [ˈzɔmbaʁt] ; 19. tammikuuta 1863 – 18. toukokuuta 1941) oli saksalainen taloustieteilijä , historioitsija ja sosiologi. "Nuorimman historiallisen koulun " johtaja oli yksi johtavista Manner-Euroopan yhteiskuntatieteilijöistä 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä. Termi myöhäinen kapitalismi on akkreditoitu hänelle. Kapitalismiin liittyvä luovan tuhon käsite on myös hänen kekkansa. Hänen magnum opuksensa oli Der moderne Kapitalismus . Sitä julkaistiin 3 osana vuosina 1902–1927. Kapitalismuksessa hän kuvaili neljä vaihetta kapitalismin kehityksessä sen varhaisimmista iteraatioista sen kehittyessä feodalismista, jota hän kutsui protokapitalismiksi varhaiseen, korkeaan ja lopulta myöhäiseen kapitalismiin, Spätkapitalismus, ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Sombartilta on myös Die Juden und das Wirtschaftleben. Samaan aikaan toisaalla hirveä puolijuutalainen Alois Hitler suomi Adolf poikaansa.
ellauri330.html on line 392: Aristokraattiseen maanomistajaperheeseen syntynyt Kropotkin kävi sotakoulua ja palveli myöhemmin upseerina Siperiassa, jossa hän osallistui useisiin geologisiin tutkimusmatkoihin. Hänet vangittiin aktivismistaan vuonna 1874, ja hän onnistui pakenemaan kaksi vuotta myöhemmin. Hän vietti seuraavat 41 vuotta maanpaossa Sveitsissä, Ranskassa (jossa hän oli vangittuna lähes neljä vuotta) ja Englannissa. Maanpaossa ollessaan hän piti luentoja ja julkaisi laajasti anarkismista ja maantiedosta. Kropotkin palasi Venäjälle Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917, mutta pettyi bolshevikkivaltioon.
ellauri330.html on line 395: Keskinäistä apua pidetään anarkistisen kommunismin perustekstinä. Se tarjoaa pseudotieteellisen perustan anarkokommunismille vaihtoehdoksi marxilaisten historialliselle materialismille. Hän arvostelee valtiota historiallisesti tärkeiden keskinäisen avun instituutioiden tuhoamisesta ja erityisesti yksityisomaisuuteen pakottamisesta. LOL mikä hölmö.
ellauri330.html on line 401: Lontoossa asuessaan Kropotkinalla oli suhde ja lyhyt suhde kirjailija W. Somerset Maughamiin. Monet Maughamin hahmoista perustuvat häneen. He tapasivat myöhemmin Venäjällä, kun Maugham oli siellä vakoilutehtävässä ja Kropotkin ilmoittautui vapaaehtoiseksi hänen kääntäjäkseen. Hän esitteli Maughamin Ai-Ai Kerenskylle, osallistui heidän viikoittaisille illallisilleen ja joskus ilakoi hänen asunnossaan ilkialasti.
ellauri330.html on line 403: Kropotkina meni naimisiin Boris Lebedevin, nuoren sosiaalivallankumouksellisen puolueen jäsenen kanssa vuonna 1910. He erosivat vuonna 1920. Venäjällä ollessaan Kropotkina tapasi sanomalehtitoimittajan Lorimer Hammondin, jonka kanssa hän meni naimisiin elokuussa 1927. Hänen ainoa lapsensa, ambulanssin sairaanhoitaja, kuoli Lontoossa vuonna 1944. Kropotkina kuoli New Yorkissa 4. heinäkuuta 1966. Siihen päätttyi Rurikin suvun tarina.
ellauri330.html on line 412: Kropotkinin maine Marxin elinaikana ei ollut niinkään anarkistinen, vaan venäläinen sosialistinen vallankumouksellinen, maantieteilijä ja tutkimusmatkailija. Kropotkin tuli erittäin etuoikeutetusta taustasta. Hän oli vanhan Moskovan aristokratian jäsen ja perintöprinssi, vaikka luopui prinssintä 12-vuotiaana, ja ilmoittautui tsaarille henkilökohtaisexi treenarixi sota-akatemiaan. Hän oli tsaarin henkilökohtainen sivuvaunu jonkin aikaa, mutta valitessaan upseerina rykmentin hän ei valinnut jotakin arvostettua, vaan Siperian kasakkarykmentin, mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että hän oli pettymässä Tsaarin hallintoon ja perintökyläänsä. Siperiassa, jossa hän suoritti tutkimus- ja geologisia opintojaan, hänen liberaalit tunteensa kääntyivät vallankumouksellisiksi, varsinkin Sveitsin vierailun jälkeen 1872/3, jossa hän liittyi International Workingmen's Association tai First Internationaliin. Palattuaan Venäjälle hän osallistui vallankumoukselliseen piiriin, tosin vain "mene kansaan " -tyyppiseen pikemminkin kuin myöhemmin kehittyneempiin salaliittoihin tsaarin virkamiesten ja jopa tsaarin murhaamiseksi. Hänet pidätettiin ja vangittiin, ja hän pakeni, kuten olen maininnut, vuonna 1876.
ellauri330.html on line 436: Hän huomautti, että Yhdysvalloissa on saavutettu poliittinen vapautuminen ja demokraattinen (no, rebublikaaninen) valtio, mutta sielläkään orjat eivät edelleenkään olleet ohjissa, koska heidän elämäänsä hallitsi edelleen rnaha ja tarve hankkia sitä yhtä paljon tai enemmän kuin muut. Vapautus rnahan orjuudesta voidaan saavuttaa vain rnahattomassa yhteiskunnassa, jossa tarpeet tyydytetään suoraan luottokorteilla ja pay pal maxuilla. Tällainen rnahaton yhteiskunta ei vaatisi valtiota, ei ainakaan demokraatteja, koska silloin ei enää tarvittaisi erillistä poliittista aluetta, jossa lakia ja järjestystä valvotaan, vaan kaikilla olisi joka paikassa omat pyssyt aina mukana.
ellauri330.html on line 438: Marx kritisoi Proudhonin taloudellisia näkemyksiä, miestä, jota anarkistit pitävät modernin anarkismin perustajana. Proudhon halusi yhteiskunnan ilman hallitusta, yhteiskunnan, jota hän kutsui "anarkiaksi". Hän ei kuitenkaan ollut sosialisti tai kommunisti, vaan erilaisten kiukkuisten talousuudistusten puolestapuhuja täysin vapaan markkinatalouden puitteissa. Itse asiassa hän oli katkera kommunismin vastustaja, koska hän uskoi, että tämä lisäisi valtavasti hallituksen valtaa ja tekisi ihmiset valtion orjiksi (porvarillinen vastustus kommunismia vastaan tuolloin).
ellauri330.html on line 452: Kropotkin kirjoitti ranskaxi vaikka asui Englannissa 44 vuotta. Hän kannatti, että kaikki ruoka, vaatteet ja talot tulisi laittaa yhteiseen altaaseen, johon jokaisella tulisi olla vapaa pääsy tarpeidensa mukaan. Sanat, joita Kropotkin käytti ilmaisussa " vapaa pääsy " olivat (ranskaksi) " pris au tas ", kirjaimellisesti "ota läjästä, auta itseäsi, ota mitä tarvitset". Haha LOL.
ellauri330.html on line 463: Hänestä melkein tuli Venäjän maantieteellisen seuran sihteeri. Kropotkin osoitti, että ihmisluonto ei ole kapitalismin kaltainen ja että ihmiset olivat sosiaalisia, yhteistyössä toimivia myyriäisiä eivätkä eristyneitä, pieninä joukkioina kilpailevia apinoita.
ellauri330.html on line 479: Kropotkin kuoli Venäjällä helmikuussa 1921, ja hänen hautajaisissaan järjestettiin viimeinen julkinen vastustus valtiokapitalistista hallintoa vastaan, jota Lenin ja bolshevikit asensivat Venäjälle. Hän kuoli luottokelvottomana vanhana miehenä.
ellauri330.html on line 512: Ei, eri fasisti. Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.
ellauri330.html on line 513: Jalkasen vanhemmat olivat puutarhuri Ananias Jalkanen ja Emma Lind. Hän oli siis luokkaretkellä, joka jäi lyhytaikaisexi. Jalkasen puoliso oli opetusneuvos Hilma Jalkanen, o.s. Syvälahti. Heidät on haudattu Honkanummen hautausmaalle. Heidän poikansa oli miekkailija Kauko Jalkanen, ja taikuri Jussi Jalkanen puolestaan on Kauko Jalkasen poika.
ellauri330.html on line 522: Hänen ammattinsa oli ammatti.
ellauri330.html on line 524: Hänet haudattiin paikassa hautauspaikka.
ellauri330.html on line 553: Hän joutui kuitenkin 1885 jättämään pappissäädyn päästessään aatelissäätyyn, jonka jäsenenä hän osallistui vuosien 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1900 valtiopäiville. Siellä hän ei saavuttanut vastaavaa johtoasemaa kuin pappissäädyssä, sillä hurriaatelisto oli huomattavasti vähemmän fennomaaninen ja enemmän svekomaaninen eikä innostunut Yrjö-Koskisen vahvoista suomalaiskansallisista aatteista.
ellauri331.html on line 160: Omistaja: Michael Bloomberg (88 % juutalainen) ja Bank of America (12 %; Merrill Lynchin kautta). Julkaisu luotiin tiiviiden ja ajankohtaisten talousuutisten tarjoamiseksi. Uutena yrityksenä vuonna 1990 Bloomberg toivoi, että uutispalvelu levittäisi yrityksen nimeä, myyisi enemmän Bloomberg Terminaleja ja lopettaisi Bloombergin riippuvuuden Dow Jones News Services -palvelusta. Bloomberg News julkaisi huhtikuussa 2014 Bloomberg Luxury lifestyle -osion. Osion sisältö kattaa muun muassa matkailun, viiniuutiset, ruokailut, autouutiset, vempaimet, teknologiauutiset ja paljon muuta. Se korostaa myös Bloombergin neljännesvuosittaisen elämäntapa- ja luksuslehden Pursuits sisältöä. Kiinauutisoinnin ruikittua silmille Bloombergin puheenjohtaja Peter Grauer kertoi Bloomberg Hong Kong -toimiston henkilökunnalle, että yrityksen myyntitiimi oli tehnyt "sankarillista työtä" korjatakseen suhteita kiinalaisten viranomaisten kanssa, jotka olivat ilmaisseet tyytymättömyytensä Xin paljaspyllykuvien julkaisemiseen. Hän varoitti myös, että jos Bloomberg "tekee taas jotain Xin tarinan kaltaista", yritys "palaisi suoraan takaisin paskalaatikkoon".
ellauri331.html on line 164: Vuonna 2016 Bloomberg julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se väitti olevansa ranskalaiselta rakennusyhtiöltä Vinci SA: lta, että se oli havainnut kirjanpitovirheitä ja joutui tarkistamaan tulosraporttejaan. Lehdistötiedote osoittautui huijaukseksi. Vincin osake laski hetkellisesti 18 %, kun Bloomberg julkaisi sen, vaikka se toipui nopeasti, kun kävi selväksi, että se ei ollut totta. Ranskan osakemarkkinoiden sääntelyviranomainen Autorité des marchés financiers määräsi vuonna 2019 Bloombergille 5 miljoonan euron sakon raportin julkaisemisesta ja totesi, että sen olisi pitänyt tietää, että se oli väärä. Muutoksenhakutuomioistuin alensi sakon 3 miljoonaan euroon vuonna 2021. Sisäpiirikaupat Vincin osakkeilla moninkertaisesti korvasivat takaiskun. Marraskuussa 2019 Michael Bloomberg ilmoitti presidentinvaalikampanjastaan. Bloombergin omia reporttereita käskettiin pitämään suut soukalla. Vastatessaan kritiikkiin Michael Bloomberg kertoi CBS Newsille: "Meidän on vain opittava elämään joidenkin asioiden kanssa." Hänen toimittajansa "saavat palkan. Mutta palkkasi mukana tulee joitain rajoituksia ja vastuita." Bloombergin päätoimittaja John Micklethwait myönsi henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa, että Michael Bloomberg hallitsee mielipideosion toimituksellista tuotantoa ja totesi, että "toimitukseemme ovat heijastaneet hänen näkemyksiään."
ellauri331.html on line 225: Vuonna 2014 Lenta.ru sai kritiikkiä muilta toimittajilta julkaistuaan artikkelin, jossa analysoitiin Venäjän rikkaimpien kansalaisten etnistä alkuperää; Nikolai Svanidze syytti julkaisua rasismista. Isoisä Nikolai Samsonovich Svanidze oli Jossif Stalinin ensimmäisen vaimon Kato Svanidzen kaukainen sukulainen. Hän osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen ja toimi korkea-arvoisena virkamiehenä Transkaukasian sosialistisessa liittotasavallassa Sergon suojeluksessa. Ordzhonikidze. Isoisä oli naimisissa Zilya Isaakovna Luskinan kanssa, joka oli myös juutalaista alkuperää oleva bolshevikkivallankumouksellinen, joka työskenteli Zhenotdel-rakennuksessa. Vuonna 1937 hänet pidätettiin ja teloitettiin muiden Georgian viranomaisten joukossa, jotka edistivät Georgian SSR: n yksinoikeuksia, mukaan lukien muukalaisvihamielisiä lakeja ei-Georgian asukkaille.
ellauri331.html on line 272: Mash-lehden apulaispäätoimittaja Sergei Titov ilmoitti 1. helmikuuta 2021 jättävänsä julkaisun Putinin palatsia koskevan raportin ja Arkady Rotenbergin haastattelun jälkeen. Hänen mukaansa päätöksen näiden videoiden julkaisemisesta tekivät "pukuihmiset" eivätkä Mashin työntekijät. Hän vertasi tapahtumia Neuvostoliiton sensuuriin. Huhtikuussa 2018 Aram Gabrelyanov myi osuutensa Mashista Nikita Mogulinille. Mogulin omisti 51 % Mash LLC:stä, mutta tämä osuus oli pantattu Gabrelyanoville heinäkuussa 2018 päivätyllä lainasopimuksella. Syyskuussa 2018 Nikita Mogulin myi osuutensa ja lähti projektista. "Sisärenkaan" mukaan entinen Mashin päätoimittaja, johtaja ja osaomistaja Maxim Iksanov asui presidentin osaston omistamassa talossa Moskovassa, vertaa Majakovski ja Otto Ville Kuusinen!
ellauri331.html on line 274: Mashin apulaispäätoimittaja Sergei Titov erosi tehtävästään julkistettuaan videon Putinin palatsista, jossa esitettiin rakennuksen sisäpuoli ja Vladimirin vaatekaapin sisältö. Hän totesi, että toimitus toimi "pukuihmisten" ohjeiden mukaan:
ellauri331.html on line 292: Tolokunkonnikova kertoi vuonna 2016, että sivustolla on noin 2,2 miljoonaa kävijää kuukaudessa, mikä tekee siitä pienemmän kuin jotkut muut venäläiset riippumattomat tiedotusvälineet, mutta Tolokunkonnikova etsii tapoja laajentaa sivustoa. Hän on sanonut, että poliittisten paineiden vuoksi joukkorahoituksen kaltaiset vaihtoehdot eivät ole Mediazonan käytettävissä, koska pelätään, että valtio joutuisi kostamaan rahoittajia vastaan. Sivusto rahoitetaan tällä hetkellä pääasiassa lahjoituksilla ja Aljohinan ja Tolokunkonnikovan pussy-esiintymisistä kertyneillä p-palkkioilla. Esimerkkejä ovat The Guardianin maaliskuussa 2015 julkaistu tarina useiden poliisin pidätettyjen ihmisten selittämättömistä kuolemista syrjäisellä Siperian alueella ja heinäkuun 2015 tarina Miami Vicessä, jossa Mediazona puhui entiselle vangille vankileiristä lähellä Gorlovkan kaupunkia Ukrainassa. Haastattelussa kerrottiin tapauksesta syyskuussa 2014, kun Venäjä-mielisen separatistisen Donetskin kansantasavallan joukot valtasivat vankileirin ja vapauttivat vangit (läppä läppä).
ellauri331.html on line 306: Sauer perusti Moscow Timesin vuonna 1992 tavoittaakseen yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia ulkomaalaisia, jotka olivat muuttaneet Moskovaan kommunismin kaatumisen jälkeen. Hän sanoi: "Se oli täysin erilaista aikaa, Internetiä ei ollut ja siellä oli valtava virta länsimaisista ulkomaalaisista, jotka eivät puhuneet venäjää. Tuolloin he olivat ainoita, joilla oli rahaa Moskovassa, joten The Moscow Times oli mielenkiintoinen väline mainostajille".
ellauri331.html on line 398: Noah on entinen Rolling Stonen toimittaja ja kletzmer-muusikko joka on käynyt Hebrew Universityä Jerusalemissa. Daily Beastin petkutussivulla (cheat sheet) väitetään: Hamasin lokakuun 7. päivän hyökkäyksessä Israelissa kuolleiden amerikkalaisten määrä nousi tiistaina 33:een, Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken sanoi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston kokouksessa Israelin ja Gazan konfliktista. "Jokainen siviilielämä on yhtä arvokasta", Blinken sanoi. "Siviileiden suojelemisessa ei ole hierarkiaa. Siviili on siviili on siviili riippumatta hänen kansallisuudestaan, etnisestä taustastaan, iästään, sukupuolestaan tai uskostaan. Eli nää 33 on peanuts verrattuna 5000 arabivainajaan." Hänen esiintymisensä YK:n eteen tulee Israelin valmistautuessa mahdolliseen maahyökkäykseen Gazaan ja Yhdysvaltain viranomaiset vaativat pidättymistä. "Palestiinalaiset siviilit eivät ole syyllisiä Hamasin verilöylyyn, mutta selänpesijöixi kyllä kelpaavat", Blinken sanoi.
ellauri331.html on line 466: Ukrainan asevoimat valmistelevat massiivisia drone-iskuja Moskovaan ja muihin Venäjän kaupunkeihin. Tästä kertoi meille sotilasasiantuntija, Ilmapuolustusmuseon johtaja Juri Knutov. Hänen mukaansa viimeisimmät hyökkäykset Bogorodskin kaupunkialueelle (Noginsk) ja Elektrostaliin osoittavat, että vihollinen tutkii aktiivisesti puolustuksemme heikkoja kohtia.
ellauri331.html on line 553: RT-uutiskanavan raportin mukaan Rossija Segodnya "ei ole millään tavalla sukua" RT-uutiskanavalle nimen samankaltaisuudesta huolimatta (RT tunnettiin nimellä Russia Today ennen sen uudelleenbrändäystä vuonna 2009). BBC:n raportissa kuitenkin todetaan, että "näyttää todennäköiseltä [...], että [Rossija Segodnya] täydentää valtion rahoittaman vieraskielisen tv-aseman RT:n myyräntyötä". 31. joulukuuta 2013 Margarita Simonyan nimitettiin uutistoimiston päätoimittajaksi sekä RT:n uutiskanavan päätoimittajaksi. Hän toimii molemmissa tehtävissä samanaikaisesti. Selvää simonismia.
ellauri331.html on line 561: Kiseljov, jota on kuvattu tällaisen LGBTQ- vastaisen propagandan "kyrvänkärjexi" verkossa, on esittänyt useita provokatiivisia kommentteja Venäjän LGBTQ-yhteisöstä. Hän on todennut, että homoseksuaalin henkilön elimet eivät ole kelvollisia siirrettäväksi heteroseksuaalille, koska ne ovat liian tylsyneitä, ja että homomiehiä tulisi kieltää luovuttamasta verta tai siittiöitä äiti synnyinmaan puolesta. Kiseljov on myös kutsunut venäläistä LGBTQ-yhteisöä "aggressiiviseksi vähemmistöksi", joka vastustaa "vanhempia, jotka taistelevat antaakseen lapsilleen terveen kasvatuksen" ja väittää väärentämällä tilastoja, että "40 prosentilla homoseksuaalien kasvattamista lapsista on sukupuolitauti."
ellauri331.html on line 621: Isä Jack valmistui Harvardista vuonna 1950, hänestä tuli Associated Pressin toimittaja 40 vuodeksi kylmän sodan aikana ja hän oli Moskovassa neljä vuotta toimistopäällikkönä heinäkuusta 1968 alkaen käsitellen Richard Nixonin matkaa Moskovaan 22.–30. toukokuuta 1972 lieventämisen aikana. Hän (Charlie) on julkaisija ja Russia Insider, antisemitistinen verkkosivusto, joka esittää itsensä vaihtoehtona länsimaisille semitistisille uutiskertomuksille. Bausmanilla on yhteyksiä uusnatsiryhmään The Right Stuff, ja hän osallistui tammikuun 6. päivän hyökkäyksiin Yhdysvaltain Capitolille. Bausman muutti Venäjälle itsensä julistautuneena poliittisena pakolaisena tammikuun 6. päivän hyökkäyksen jälkeen. Hän esiintyy säännöllisesti Venäjän valtion tiedotusvälineissä.
ellauri331.html on line 643: Läppä läppä, eivät ole. Rykovtseva ahkeroi Radio Svobodassa, sillä ei ole wikisivua. Otto Lätsis oli latvialaissyntyinen toimittaja, joka kyllä on jo vainaja. Hruštšovin sulan lopussa hän työskenteli Izvestiassa, jossa hän kannatti sensuurin löystämistä ja pyrki tekemään sanomalehden suosituksi älymystön keskuudessa. Kommunisti-lehdessä hän lipsui perestroikan kannalle. Hänen loppunsa oli kamala. 10. syyskuuta 2005, kun Otto Lätsis ajoi Peugeotilla ja kääntyi vasemmalle risteyksessä, jeeppi törmäsi hänen autoonsa suurella nopeudella. Otto Lätsis ja hänen pojanpoikansa sekä jeeppiä ajanut nainen ja hänen kaksi lastaan joutuivat sairaalahoitoon. Lätsis viipyi koomassa yli puolitoista kuukautta, mutta kuoli lopulta vammoihinsa. Hän kuoli klo 5.00 MSK:ssa 3. marraskuuta 2005 Burdenkon sairaalassa Moskovassa.
ellauri331.html on line 649: Aleksander Goltz (vas.) oli itävalta-unkarilainen maalari, mahdollisesti vähän pedofiili. Vähemmän tunnettu ryssä (oik.) väsää länkkäreiden aviisiin (Insider) antiputinistista satanismia. "Putin on avoimesti julistanut, että se kieltää kansojen vapautumistaistelun itsevaltaisista johtajista. Hän uskoo, että kaikki protestit ja värilliset vallankumoukset ovat lännen juonitteluja", hän sanoi asiantuntijan ääenpainolla. Goltzit ovat voineet olla alunperin sorbeja jostain Puolasta.
ellauri331.html on line 656: Hän oli Strategic Studies Centerin (Moskova) toiminnanjohtaja, joka on ollut suljettuna vuodesta 2006. Hän kirjoittaa säännöllisesti Novaya Gazetalle, The Moscow Timesille, The Russia Journalille ja online-lehdille Grani.ru ja Transitions Onlinelle. Hän on myös säännöllinen poliittinen kommentaattori BBC World Servicelle ja Radio Libertylle Moskovassa. Hän on arvostellut suorasanaisesti Putinin "hallittua" demokratiaa Venäjällä ja on siksi kuvaillut Venäjää "pehmeäksi totalitaariseksi hallinnoksi" ja "hybridifasismiksi".
ellauri331.html on line 700: 25. heinäkuuta 2016 Thomas Rid, Lontoon King´s Collegen turvallisuustutkimuksen professori ja Johns Hopkinsin yliopiston School for Advanced International Studiesin ulkopuolinen tutkija Washington DC:ssä (taskuprofessori vailla vertoa), teki oman yhteenvedon todisteista, osoittaaxeen Venäjän olevan kaiken takana. Hän päätteli, että nämä toimet heikensivät onnistuneesti "DNC:n kykyä käyttää oppositiotutkimustaan yllätyksenä Trumpia vastaan..." Hän kirjoittaa lisäksi, että monet maat suorittavat tietojen suodattamista poliittisista järjestöistä ja sitä pidetään laillisena tiedustelutyötä. "Mutta digitaalinen suodattaminen ja mahdollisesti manipuloitujen asiakirjojen julkaiseminen vapaalla hacktivismilla naamioituna ylittää suuren punaisen viivan ja muodostaa vaarallisen ennakkotapauksen: autoritaarinen maa suoraan, mutta silti salaisesti yrittää sabotoida Yhdysvaltain vaaleja." Jos se maa edes olisi antiautotaarinen...
ellauri331.html on line 702: Venäjän turvallisuusasiantuntija ja tutkiva toimittaja Andrei Soldatov sanoi: "On lähes mahdotonta tietää varmasti, onko Venäjä DNC:n palvelimien hakkeroinnin takana vai ei." Hänen mukaansa Venäjän hallitus pitää Clintonia "Venäjän vihaajana". "Venäjällä on piiritetyn mentaliteetti, että se on aina hyökkäyksen kohteena. Yhdysvallat... ne paskiaiset yrittävät koko ajan sekaantua sisäisiin asioihimme, joten miksi emme yrittäisi tehdä samaa heille?" Sanos se.
ellauri332.html on line 56: "Tämä tyyli on ollut olemassa jo jonkin aikaa ja on mielestäni hieman ylisoitettua", Ireland kertoi Insiderille. "Laskiämpärit ja sinivalkoiset ruutuesiliinat ja tulehtuneet eturauhaset ovat eläneet päivänsä, mutta nyt on aika saada jotain uutta." Hän sanoo, että laitteiston, hanan ja valaistuksen lisääminen ovat helppoja päivityksiä tähän vanhentuneeseen trendiin.
ellauri332.html on line 117: ”Aika moniselitteisesti Saarinen selittää sitä, ettei työssä ole käytännössä sisällysluetteloa eikä lähdeapparaattia eikä oikeastaan tieteellistä sisältöäkään.” Väitöskirjan esitarkastajat ovat dosentti ja emeritusprofessori, jotka ovat seuranneet tästä yli 20 versiota. – Sekä yliopiston kustoksen (Kaarina Määttä) että Saarisen mielestä kaikki meni hienosti. Törhönen myös toteaa ymmärtäneensä, ettei Esa Saarisen kaltaista henkilöä olisi saatu vastaväittelijäksi (sic), jos ”asialla ei olisi julkkis merkitystä”. Törhösen kihlattu Janika Holm työskentelee teatterialalla rekvisiitan puolella. Yleisradio on haastatellut noin 20 naista, jotka kertovat elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhösen häirinneen heitä neljännesvuosisadan ajan seksuaalisesti. Häirinnästä tuli sukupolvikokemus. Hän valmistui itse koulusta vuonna 1976 ja on nyt 70-vuotias ja eläkkeellä. Ylen haastattelemat naiset kertovat seksin ja kerran myös ryhmäseksin ehdottelusta ja tauottomasta ulkonäön kommentoimisesta.
ellauri332.html on line 127: Räkä-Munckin kansallismielinen paatos ja usko itseensä lain ja järjestyksen puhdaskilpisenä soturina sekä näistä kumpuava into toteuttaa tehtävänsä pilluntarkasti ei jää huomaamatta kylän opettajattarelta neiti Linnulta, joka on myös periaatteen ihminen. Hän kuitenkin määrittelee itsensä mitään väriä tunnustamattomaksi humanistiksi, jonka ihannemaailmassa keinotekoiset rajat eivät kahlitsisi ihmisiä. Vaikka molemmat kokevat toistensa näkökulmat itselleen ärsyttävyyteen asti vieraiksi, he kuitenkin selvästi vaistoavat löytävänsä toisistaan vertaisensa nielun – ja lisäksi fyysisesti vetovoimaisen kiimaisen miehen ja naisen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole tahoillaan vapaa: Munckilla on kaukana kotona kihlattu, josta hän kuitenkin pestin myötä yhä enemmän etääntyy; Linnulla taas on asuntoonsa kätkettynä sulhasensa, haavoittunut punasoturi, jonka piilottelu altistaa hänetkin kuolemanrangaistuksen uhalle. (Tää on kyllä nussittu Sofi Oxaselta Puhistuxesta.) Mitä vittua, punikki pihalle ja räkämunkin munaa opettajan nieluun.
ellauri332.html on line 143: Abelard showed humility in recognizing his errors, Bernard used great benevolence. Historiassa ja populaarikulttuurissa Abelard tunnetaan parhaiten intohimoisesta ja traagisesta rakkaussuhteestaan ja intensiivisestä nesteiden vaihdostaan loistavan opiskelijansa ja mahdollisen vaimonsa Héloïse d'Argenteuilin kanssa. Hän oli naisten ja heidän koulutuksensa puolustaja. Lähetettyään Héloïsen luostariin Bretagnen suojelemaan häntä väkivaltaiselta sedältä, joka ei halunnut hänen tavoittelevan tätä kiellettyä rakkautta, sedän lähettämät miehet kastroivat hänet. Héloïse piti edelleen itseään puolisonsa, vaikka molemmat kassit jäivät luostareihin tämän tapahtuman jälkeen, ja puolusti häntä julkisesti, kun paavi Innocentius II tuomitsi hänen oppinsa ja Abelardia pidettiin harhaoppisena. Näistä mielipiteistä Abelard tunnusti naisen syyttömyyden, joka tekee synnin rakkaudesta. No jopa pomppasi, louskutti Clairvaux Bernhardilainen, sittenhän Eevakin olisi ollut synnitön ja koko korttitalo lysähtäisi perisynnin mukana.
ellauri332.html on line 176:
Hän on kaikkea sitä [n.h.]
ellauri332.html on line 197: Kun elokuvaan sisältyy kolme erillistä aikajunaa, "The Fountain" on varmasti hämmentävä. Tämä vuoden 2006 Buttin postmodernin kusilaariin perustuva elokuva sai katsojat vaatimaan selitystä monille hämmentäviä elementtejä nähdessään sen ensimmäisen kerran. Ohjaaja Maxim Gorki kuitenkin kieltäytyi pilaamasta elokuvan symboliikkaa antamalla selkeää selitystä. Hän sanoi: "Se on elokuva, joka on matka, ja se on matka, ja se on kokemus monien näiden kysymysten meditaation aikana." Jos katsot elokuvaa tuon sepustuxen läpi, voit nähdä, että siinä on kyse plörinästä, jolla sovitaan oman kuolevaisuuden kanssa.
ellauri332.html on line 237: Vaikka ei ole epäilystäkään siitä, että Jared Leton suoritus transnaisena elokuvassa "Dallas Buyers Club" oli Oscarin arvoinen, hänen näyttelijätyötään on sittemmin kritisoitu. Ottaen huomioon, että trans-ihmisten esittämisessä näytöllä on jo eroja, monet kyseenalaistivat valinnan heittää rooliin Leto, normi heteronormaali pelleasussa. Hänen äänikuurojen castings on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka Hollywood tarvitsee kipeästi lisäämään rooliaan ja näyttelijöitään kaikilta elämänaloilta. Homot ja (kz.alla) eivät riitä enää alkuunkaan.
ellauri332.html on line 297: Tiedämme kaikki, miksi "Basic Instinct" on niin surullisen kuuluisa. Kyllä, se on Sharon Stone -kohtaus. Tuo pikemminkin... Sharonin etupepun paljastava...kohtaus riittäisi yleensä jatkamaan kiistaa tämän elokuvan ympärillä vuosikymmeniä eteenpäin. Kuten käy ilmi, Stone itse on ollut suorapuheinen kohtauksesta. Hän väitti, etteivät elokuvantekijät olleet ilmoittaneet hänelle, että hänet altistuisi tällä tavalla, ja hänelle annettiin vaihtoehtoisia syitä, miksi hänen piti kuvata tämä kohtaus ilman alushousuja. Elokuvantekijät ovat kiistäneet hänen väitteensä. Budjetissa ei ollut varaa alushousuille. Se varmasti tekee jo pahamaineisesta elokuvasta vieläkin enemmän.
ellauri332.html on line 309: Lex Luthor on yksi ikonisimmista sarjakuvapahiksista Jokerin ja Magneeton kanssa. Monet toivoivat voimakasta näyttelijää, joka on jo hämmästynyt kaljuna roistona – kuten Bryan Cranston elokuvassa Breaking Bad, kun hän sanoo: "Minä koputtaa" - mutta sen sijaan saimme Jesse Eisenbergin. Hän ei todellakaan ole huono näyttelijä, kun katsoo hänen aikaisempia retkiään, mutta hänellä ei vain ollut voimaa näytellä tätä unohtumatonta roistoa.
ellauri332.html on line 315: Elokuva oli huima menestys ja sai positiivisia kriittisiä arvosteluja sen julkaisun yhteydessä elokuvan julkaisuhetkellä. Muutamaa vuotta myöhemmin paljastui kuitenkin, että kaksi johtoasemaa, Charlize Theron ja Tom Hardy, eivät tulleet toimeen, vaan Charlize tunsi olevansa vaarassa. Hän jopa pyysi suojaa Hardylta kuvaamisen aikana. Se varmasti peittää erittäin kylläisen elokuvan harmaalla pilvellä, tietäen kuinka vaikeita suhteet kuvauspaikalla olivat. Kiinnos.
ellauri332.html on line 548: Joten mikä tarkalleen aiheutti Megan Foxin äkillisen eron Transformersista ? Megan Fox lähti Transformersista juuri ennen Transformers: Dark of the Moon -ohjelmaa, mikä oli Transformersien vastaus Wonderland- haastatteluun, jonka hän teki vuonna 2009, jossa hän vertasi Bayn asennetta kuvauksissa Hitlerin asenteeseen. Hän sanoi: " Hän haluaa olla kuin Hitler lavastellaan, ja hän onkin. Joten hän on painajainen työskennellä." Foxin edustajat väittivät, että se oli hänen päätöksensä lähteä, kun taas raportit osoittivat, että studio ja Bay päättivät jatkaa. Vuonna 2011 Bay sanoi, että Spielberg käski häntä erottamaan hänet Hitlerin kommentin jälkeen. Kommentin loppuosoite lie ollut Herr Spielberg selber, joka juutalaisena otti siitä kovin nokkiinsa.
ellauri332.html on line 565: Vähäisen polttoainemäärän vuoksi Cooper ja Brand käyttävät Gargantuaa painovoimalinkona päästäkseen Edmundsin planeettalle, mutta mustan aukon läheisyyden vuoksi he menettävät jälleen 51 vuotta. Cooper ja TARS irtautuvat Endurancelta omissa kapseleissaan Gargantuan ytimeen, jossa kaksikko päätyy äärettömän tesseraktin (tämä ihme on takuulla förbitty Sikiön Wallulta) sisälle. Cooper ymmärtää rakennelman olevan kaukaisen tulevaisuuden ihmisten luoma. Hän siirtyy ajassa taaksepäin, jolloin hän näkee Murphin lapsuudenhuoneeseen kirjahyllyn läpi ja huomaa voivansa vaikuttaa rajallisesti huoneen painovoimaan. Hän siirtyy ajassa eteenpäin ja löytää aikuisen Murphin tutkimasta vanhaa huonettaan. Cooper lähettää Murphille datan, jonka TARS on kerännyt tapahtumahorisontin sisäpuolelta, morsettamalla sen hänelle huoneeseen jättämänsä rannekellon sekuntiviisarin avulla. Tästä näperryxestä tesserakti romahtaa. Myöhemmin Cooper herää Saturnusta kiertävässä avaruussiirtokunnassa. Hän tapaa vanhuuteen kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Murph oli onnistunut Cooperin lähettämien tietojen avulla suorittamaan loppuun Brandin laskelmat ja ratkaisemaan painovoimapropulsioteorian. Tämän ansiosta tähtien välisen matkustamisen hallitseva ihmiskunta voitiin evakuoida tuhoutuvalta planeetalta. Murph muistuttaa Cooperia siitä, että Amelia on yksin CASEn kanssa Edmundsin planeetalla. Cooper ja TARS lähtevät kohti Edmundsin planeettaa, jossa ilkialasti ilman avaruuspukua kävelevä Amelia valmistautuu Adam-nimisen apinan kaa uuden siirtokunnan perustamiseen.
ellauri332.html on line 595: Elokuvan ennakkonäytöksen jälkeen asianajajat ilmoittivat, etteivät he ize jatkaisi tällaista toimintaa. Elokuvan Britannian ensi-illassa Stone syytti "moraalissa raivoavaa fundamentalismia " elokuvan USA:n lipputulojen epäonnistumisesta. Hän väitti, että amerikkalaiset kriitikot ja yleisö olivat puhaltaneet Alexanderin seksuaalielimen suhteettomaksi.
ellauri332.html on line 613: On melko harvinaista, että elokuvan päänäyttelijä menee rougeksi ja loukkaa elokuvaa, jossa hän näyttelee. No, se...tapahtui täällä. Juonenkäänteen kuningas, M Night Shyamalanin elokuva "The Happening" oli täydellinen kömmähdys. Se, mikä oli tarkoitettu kauhuksi, on niin hirvittävän huonoa, että se on melkein komediaa. Hänen ansiokseen kuuluu, että elokuva kasveista tappamassa ihmisiä, ei vain kuulosta pelottavalta. Pelottaa enemmän että apinat tappavat sukupuuttoon jo puolet kasveja. Huolimatta siitä, kuinka huono se on, elokuvaa ympäröi lisäkiista, kun elokuvan tähti Mark Wahlberg käänsi selkänsä ohjaajalle pieraisten hänen yleiseen suuntaansa ja moittimalla elokuvaa julkisesti. Whalbergin onneksi Shyamalan ei ottanut kritiikkiä sydämeensä.
ellauri332.html on line 632: Pimeän uhan myötä Jar Jarin hahmo sai valtavasti kielteistä kritiikkiä. Häntä on moitittu liian lapselliseksi ja ärsyttäväksi. Vaikka esiosa-trilogia saakin yleisesti paljon kielteistä kritiikkiä, myös myönteisen kritiikin antajat usein kritisoivat Jar Jarin hahmoa kielteisesti.
ellauri332.html on line 658: Time -lehden Wook Kim totesi, että vuoteen 2012 mennessä oli yli kolmekymmentä sivustoa, jotka oli omistettu keräämään " sapen täyttämiä vihanpurkauksia Jar Jaria kohtaan ". Hän mainitsi kolme tapaa Binksin kuolemaan, jotka yhden sivuston käyttäjät keksivät ja jotka kulkevat sarjanumeroilla 87, 352 ja 464.
ellauri332.html on line 666: Lucas kasvatettiin kyllä metodistiksi, mutta hän kiinnostui itämaisesta filosofiasta ja uskonnosta, erityisesti buddhalaisuudesta ja taolaisuudesta. Hän kuitenkin sisällyttää töihinsä myös lähi-idän teemoja ja arvoja, kuten ajatuksen messiaanisesta matkasta sekä hyvän ja pahan taistelusta.
ellauri332.html on line 672: Jopa Darth Vaderin ilkeässä hahmossa on joitain juutalaisia elementtejä. Hänen nimensä, Vader, on samanlainen kuin jiddishin sana "fader", joka tarkoittaa "isää". Lisäksi ajatus tuhlaajapojasta, joka kääntyy pois isästään ja muuttuu hirviöksi, on yleinen motiivi juutalaisessa kansanperinnössä. Vain kristityillä on se lälly versio, missä prodigal sonille teurastetaan ilmaisexi kariza.
ellauri332.html on line 712: Eli takkupartainen E.Saarismainen "muukalainen" Colombo-takki päällä yrittää pelastaa epätoivoisen psykologian professorin itsemurhalta. Kukaan ei tiedä, mistä arvoituksellinen muukalainen tulee, hänen nimestään tai historiastaan. Mutta hän on ex-biljonääri (mitenniin ex?), maailman 3. rikkain kaveri, joka on vaan lakannut ajamasta partaansa. Hän huutaa, että modernit yhteiskunnat ovat tehneet itsestään globaalin saattohoitokeskuksen. Kiehtovalla retoriikalla hän alkaa houkutella seuraajia myydäkseen unelmiaan. Viehättäessään ihmisiä ja vapauttaessaan heidät rutiinin orjuudesta hän saa myös monia vihollisia. Onko hän auktoriteetti vai vain hullu tuntematon, vaiko molempia? Romaani, joka saa sinut nauramaan ja itkemään, mutta ennen kaikkea ajattelemaan pieniä ruusunpunaisia ajatuxia.
ellauri332.html on line 716: Saagan kolmannessa kirjassa Unenvälittäjä - Ideoiden kylväjä, Unenmyyjä, Mestari, kansainvälisestikin voimakas mies vaikka hukkapätkä kuten Eski Saarinen, saa selville, että hetkessä eläminen on hauskaa, mutta menestys on syklistä, aivan kuin herkät lehdet, jotka itävät loistokkaasti keväällä, mutta putoavat aina seuraavana päivänä, jos on talvi. Hän käy läpi kaukaisia ja epävieraanvaraisia paikkoja, käy valtavia taisteluita ja monien väsymysten jälkeen huomaa, että kaikki mitä hän etsii, on lähempänä kuin hän kuvitteli, nimittäin Sao Paulossa, mistä myös Paulo Coelho on saanut ensimmäisen miljoonansa.
ellauri332.html on line 739: Kun kuningas Daavid valloitti Eesaun Edomin, jolla oli siihen asti yhteinen raja Midianin kanssa, hän otti haltuunsa Eilatin, myös heidän yhteisen rajakaupungin. Egypti piti kaupallista satamakaupunkia ja kuparipohjaista teollisuuskeskusta yllä, kunnes Salomo rakensi sen uudelleen Esion-Geberinä tunnetulle paikalle (1. Kuninkaiden kirja 9:26). 2.Kuninkaiden 14:21–22, monta vuosikymmentä myöhemmin, "Koko kansa otti Ussian, joka oli kuusitoistavuotias, ja teki hänet kuninkaaksi isänsä Amasjan huoneessa. Hän rakensi Elatin uudelleen ja palautti sen Juudalle, isänsä kuoleman jälkeen."Myöhemmin, 2. Kuninkaiden luvussa 16:6, kuningas Ahasin hallituskaudella: "Silloin Edomin kuningas palautti Elatin Edomille ja karkotti Juudan kansan ja lähetti edomilaiset asumaan sinne, kuten he tekevät tähän päivään asti."
ellauri333.html on line 100: Eli Seleukos kävi monia sotia idässä Aleksanterin valtakunnan jakamisen jälkeen kenraaliensa kesken. Hän otti ensin Babylonian, ja sitten hänen voimansa, joita voitto lisäsi, alisti baktrialaiset. Sitten hän siirtyi Intiaan, joka Aleksanterin kuoleman jälkeen, ikään kuin orjuuden ike olisi ravistettu pois kaulastaan, oli surmannut hänen prefektinsä.
ellauri333.html on line 102: Sandrocottus oli ollut johtaja, joka saavutti vapautensa, mutta voittonsa jälkeen hän oli menettänyt tyranniallaan kaiken oikeuden vapauttajan nimeen; sillä noustuaan valtaistuimelle hän sorti orjuudella juuri niitä ihmisiä, jotka hän oli vapauttanut vieraasta orjuudesta. Hän syntyi nöyränä elämään, mutta hänet kehotti pyrkimään kuninkaallisuuteen elokuun kohtalon merkittävä ennusmerkki. Sillä kun hän röyhkeällä käytöksellään oli loukannut kuningas Nandrusta ja kuningas oli määrännyt hänet surmattavaksi, hän oli etsinyt turvaa nopeista jaloista.
ellauri333.html on line 172: Ashokan Major Rock Edict 13:n mukaan hän valloitti Kalingan 8 vuotta valtaistuimelle nousemisen jälkeen. Edikti sanoo, että hänen Kalingan valloituksensa aikana tapettiin 100 000 miestä ja eläintä; monta kertaa tuo luku "tuhoutui"; ja 150 000 miestä ja eläintä vietiin pois Kalingasta vankeina. Hän julisti pitävänsä maan valloituksen aikana aiheutettua teurastusta, kuolemaa ja karkottamista tuskallisena ja valitettavana; mutta että hän piti uskonnollisille ihmisille ja kodin asukkaille aiheutettua kärsimystä vielä valitettavampana. Täähän on kuin amerikkalaisten kommentteja Hamaxen suorittamasta pogromista Gazassa.
ellauri333.html on line 180: Sri Lankan perinne esittää Ashokalle suuremman roolin buddhalaisyhteisössä. Tässä perinteessä Ashoka alkaa ruokkia munkkeja laajasti. Hänen ylenpalttisen holhouksensa valtion suojeluksessa johtaa siihen, että monet väärennetyt munkit liittyvät luostariin. Todelliset buddhalaiset munkit kieltäytyvät yhteistyöstä näiden väärennettyjen munkkien kanssa, ja siksi uposatha- seremoniaa ei pidetä seitsemään vuoteen. Kuningas yrittää hävittää väärennetyt munkit, mutta tämän yrityksen aikana liian innokas ministeri päätyy tappamaan todellisia munkkeja. Kuningas kutsuu sitten vanhimman munkin Matkaliputta-Tissarrin auttamaan häntä karkottamaan ei-buddhalaiset hänen perustamansa Pataliputran luostarista. 60 000 harhaoppisuudesta tuomittua munkkia ( bhikkhua ) riisutaan aseista seuraavassa prosessissa. Tämän jälkeen pidetään uposatha-seremonia, ja Tissarri järjestää tämän jälkeen kolmannen buddhalaisen neuvoston Ashokan 17. hallitusvuotena. Ensio Tissarri kokoaa Kathavatthun, tekstin, joka vahvistaa theravadinin ortodoksisuuden useissa kohdissa.
ellauri333.html on line 194: Hän kidutti Chandagirikan hitaasti kuoliaaksi "helvetin" vankilassa.
ellauri333.html on line 195: Hän määräsi 18 000 harhaoppisen verilöylyn yhden virheen vuoksi.
ellauri333.html on line 196: Hän käynnisti pogromin jaineja vastaan kuin Hamas Gizassa ja julisti palkkion jokaisen harhaoppisen päähän; tämä johti hänen oman veljensä - Vitashokan - mestaukseen.
ellauri333.html on line 200: Hän ilmoitti myös palkitsevansa yhden dinaran (kultakolikko) jokaiselle, joka toi hänelle Nirgrantha-harhaoppisen pään. Ashokavadanan mukaan tämän käskyn seurauksena hänen oma veljensä erehtyi harhaoppiseksi ja hänet tappoi lehmänpaimen. Ashoka tajusi virheensä ja peruutti tilauksen.
ellauri333.html on line 208: Abanindranath Tagore syntyi Roskasankossa, Kolkatassa, Britti-Intiassa, Gunendranath Tagorelle ja Saudamini Devilille. Hänen isoisänsä oli Girindranath Tagore, "prinssi" Dwarkanath Tagoren toinen poika. Hän oli arvostetun Tagore-suvun jäsen ja runoilija Rabindranath Tagoren veljenpoika. Hänen isoisänsä ja hänen vanhempi veljensä Gaganendranath Tagore olivat myös taiteilijoita. Tagore oppi taidetta opiskellessaan Sanskrit Collegessa Kolkatassa 1880-luvulla.
ellauri333.html on line 272: Hänen mukaansa gangsta rap on viimeisten vuosien aikana vallannut Ruotsin nuorisokulttuurin täydellisesti. Aiheesta on jo paasattu albumissa 318, missä myllätään Jens Vapiduxen roskakirjoja.
ellauri333.html on line 281: Einár, oikealta nimeltään Nils Kurt Erik Einar Grönberg (5. syyskuuta 2002 Tukholma, Ruotsi – 21. lokakuuta 2021 Tukholma) oli ruotsalainen rap-artisti. Hänen ensimmäistä singleään ”Gucci/Duckar Popo” striimattiin Spotifyssa yli miljoona kertaa. Einár ammuttiin Tukholman Hammarby sjöstadissa 21. lokakuuta 2021 vuosi senjälkeen kun vastapuolen jengi oli napannut ja raiskannut Einarin.
ellauri333.html on line 362: Kastittomien kohtaamaan syrjintään Ambedkar törmäsi jo koulussa. Hän joutui istumaan ulkona jauhosäkillä, joka hänen piti itse tuoda kouluun mukanaan joka päivä, päällä sen sijaan, että olisi saanut istua luokassa. Vettä kastittomille jaettiin siten, että joku ylempään kastiin kuuluva kaatoi sen kuppiin niin korkealta, etteivät kastittomat ja kastiin kuuluvat vahingossakaan koskisi toisiaan tai että kastiton koskisi astiaa, josta vettä kaadettiin. Vettä kaatoi yleensä joku alhaiseen kastiin kuuluva maanviljelijä, josta juontuu Ambedkarin kuuluisa ilmaus "no peon, no water" (ei peonia, ei vettä). Peon (English /ˈpiːɒn/, from the Spanish peón Spanish pronunciation: [peˈon]) usually refers to a person subject to peonage: any form of wage labor, financial exploitation, coercive economic practice, or policy in which the victim or a laborer (peon) has little control over employment or economic conditions. Peon and peonage can refer to both the colonial period and post-colonial period of Latin America, as well as the period after the end of slavery in the United States, when "Black Codes" were passed to retain African-American freedmen as labor through other means.
ellauri333.html on line 368: Ambedkar aloitti täyspäiväisenä kastittomien oikeuksien ajajana vuonna 1927 vaatien mm. julkisia juomapaikkoja, jotka olisivat avoimia aivan kaikille ja kastittomille oikeutta päästä hindulaisiin temppeleihin. Hän myös kritisoi avoimesti hindulaisten pyhiä kirjoituksia, jotka puhuivat kastittomien syrjimisen puolesta.
ellauri333.html on line 409: Ambedkar harkitsi myös sikhiläisyyteen kääntymistä. Hän hylkäsi tämän vaihtoehdon sen jälkeen, kun kävi selväksi, että sikhiläisyyteen kääntyneitä kastittomia ei tultaisi pitämään tasavertaisina suhteessa muihin sikheihin. LOL.
ellauri333.html on line 456: 1500-luvun loppuun mennessä sikhiläisyys oli kasvanut siten, että aluetta hallinnut islamilainen Suurmogulien valtakunta alkoi pitää liikettä uhkana. Tämä johti viidennen Gurun Arjan Devin teloitukseen vuonna 1606. Arjan Devin teloituksen jälkeen sikhit julistivat tätä guruna seuranneen Guru Hargobindin paitsi uskonnolliseksi, myös maalliseksi hallitsijakseen. Hänen johdollaan sikhit jättivät Punjabin ja asettuivat Himalajan aluskukkuloille, jossa he pysyivät 1600-luvun ajan. Guru Tegh Bahadurin yritykset luoda sikhiyhteisö uudestaan Punjabiin päättyivät hänen teloitukseensa vuonna 1675. Kymmenes Guru Gobind Singh loi ajatuksen khālsā rājn eli Jumalan kuningaskunnan perustamisesta. Gobind Singhin muihin uusiin opetuksiin kuului viiden K:n sääntö, joka viittaa leikkaamattoman tukan (kes), kamman (kanghā), miekan (kirpā), teräksisen rannekorun (karhā) ja pitkien housujen (kachhā) pitämiseen. Kuollessaan Gobind Singh katkaisi gurujen linjan nimetessään ennen kuolemaansa gurujen edustajaksi hymnien kokoelman Guru Granth Sahibin.
ellauri333.html on line 530: Cruella on intialaista alkuperää olevien Uman (os. Mootien-Pillay) ja Christie Fernandesin tytär, jotka muuttivat Britanniaan 1960-luvulla Mauritiukselta ja Keniasta. Hänet on nimetty Sue Ellen Ewingin mukaan amerikkalaisesta television saippuaoopperasta Dallas, jossa hänen äitinsä oli fani, mutta hänen peruskoulun opettajansa lyhentivät Sue-Ellenistä Suellan. Hänen äitinsä, hindupartatimali maurilaista syntyperää, oli sairaanhoitaja ja valtuutettu Brentissä ja konservatiivivaihdokas Tottenhamin joukkueessa vuoden 2001 parlamenttivaaleissa ja 2003 Brent Eastin välivaaleissa. Hänen isänsä, joka oli goalaisten kristittyjen syntyperää (joka oli aiemmin intiaani Keniassa), työskenteli asuntoyhdistyksessä. Hän on Mahen Kundasamyn veljentytär, entinen mauritialainen Rypistyneen kuningaskunnan pääkallonmezästäjä.
ellauri333.html on line 532: Gazan selkkauxessa varhain ryntäsi paikalle Suella Braverman, joka on päättänyt olla kovan oikeiston ehdokas Rishi Sunakin seuraajaksi. Hänen valitsemansa pelikirjan ovat kirjoittaneet Donald Trump ja Steve Bannon. Taktiikka on yksinkertainen: valitse kulttuurisota-aihe, joka ajaa ihmiset erilleen, ja kruunaa itsesi toisen taistelevan leirin johtajaksi. Siksi hän sanoi, että monikulttuurisuus oli epäonnistunut, että Iso-Britannia kohtasi muuttoliikkeen "hurrikaanin" ja että kodittomuus oli elämäntapavalinta – jokainen niistä provokaatioista, joiden tarkoituksena oli tehdä hänestä nationalistisen populismin lipunkantaja Väkisin Yhdistetyssä Kuningaskunnassa. In Hartford, Heresford and Hampshire, hurricanes hardly ever happen.
ellauri334.html on line 130: Mulk saattoi nostaa pohdinnan arvoisia asioita esiin (miten niin vittu???), mutta hänen kommentointinsa sävy lähti tuttuun tyyliin ”laukalle”. Hän ainakin ehdotti lahjoittavansa Wikipedialle miljardi dollaria, jos sivusto muuttaa nimensä Dickipediaksi. Hänen mukaansa se sopisi sivuston pyrkimykseen lisätä Wikipedian paikkaansapitävyyttä.
ellauri334.html on line 138: Mulk määrittelee itsensä poliittisesti maltilliseksi. Hän kertoi toukokuussa 2022 äänestäneensä Yhdysvaltain vaaleissa aina demokraattista puoluetta, mutta aikoo seuraavissa vaaleissa äänestää republikaaneja. Hän myös sanoi aikovansa muuttaa ostamansa Twitterin linjan vasemmistolaisesta maltilliseksi ja toivotti kaikkien poliittisten näkökantojen edustajat tervetulleiksi kuha luovuttavat yhteystietonsa. Mulk johtaa mm. Aspergerin oireyhtymää. Hänellä on 11 lasta joista 9 on elävien kirjoissa, tosin ainakin 1 ei tahdo olla siittäjänsä kanssa missään tekemisissä. Vaihtaa nimeä ja sukupuolta mieluummin. Ei ihme, lasten nimet on X,Y,Z ja R2D2.
ellauri334.html on line 224: Hän sanoi, että Sunakin lähestymistapa laittoman maahanmuuton torjuntaan Englannin kanaalin yli oli nähnyt hänen käyttäneen "toiveajattelua lohdutuksena", ja se oli "vastuuttomuutta".
ellauri334.html on line 231: Hän ei ehkä ole enää työväenpuolueen johtaja, mutta myrkky, jota hän levittää vasemmistolle, on edelleen uhka brittiläisille arvoille.
ellauri334.html on line 232: Sillä katso: Jeremy Corbyn kieltäytyy kutsumasta Hamasia terroristeiksi Piers Morganin kysyttyä häneltä 15 kertaa. Hän on pahempi kuin pyhä Pietari! Juudas Iskariot oli isänmaallinen Israelin mies. Vai oliko?
ellauri334.html on line 241: Todennäköisesti Juudas, joka kuului Juudan alueeseen, kun muut olivat galilealaisia, ei ollut vaikuttunut Jeesuksen väittämästä messiaanisesta luonteesta, ja siksi hän teki miehen teon ja ilmiantoi hänet. Sotilaat ja pappien upseerit, jotka tulivat miekkojen ja sauvojen kanssa vangitsemaan häntä ja hänen seuraajiaan olivat kiitollisia avusta. Hän valitsi Jeesuksen esille suutelemalla häntä tervehtiessään häntä rabbina (Joh. xviii. 1 ja seq. ); sitten he ottivat Jeesuksen kiinni ja veivät hänet sidottuna Hannaan ja ylipapin Kaifaan luo (Matt. xxvi. 47 ja seq., ja par. pas.), kun taas hänen opetuslapsensa, mukaan lukien Pietari, jättivät herransa hänen kohtalonsa varaan.
ellauri334.html on line 384: Hän sanoi: "Se, mitä olemme nähneet tänään, ei puolustele asevoimiemme tekosia, mutta on täysin epäkunnioittavaa."
ellauri334.html on line 405: Vaatimuksen esittäjien joukko koostuu pääasiassa oppositiossa istuvien sosiaalidemokraattien, vasemmistoliiton ja vihreiden edustajista, joista Orpon ei tarvi välittää. Mukana on kuitenkin myös yksi hallituspuolue Rkp:n kansanedustaja, Rva Biaudet, tiedotteesta ilmenee. Häntä tulee rangaista jenginpetturuudesta.
ellauri335.html on line 61: "Tämä tyyli on ollut olemassa jo jonkin aikaa ja on mielestäni hieman ylisoitettua", Ireland kertoi Insiderille. "Laskiämpärit ja sinivalkoiset ruutuesiliinat ja tulehtuneet eturauhaset ovat eläneet päivänsä, mutta nyt on aika saada jotain uutta." Hän sanoo, että laitteiston, hanan ja valaistuksen lisääminen ovat helppoja päivityksiä tähän vanhentuneeseen trendiin.
ellauri335.html on line 104: Supon varoitus sai suomalaiset ostoksille – näitä tuotteita myydään nyt. Supon varoitus kansallisen turvallisuuden vaarantumisesta näyttää saaneen ihmisiä liikkeelle. Verkkokauppa kiittää. Kyseessä on tapaus, josta HS uutisoi lokakuun puolivälissä. Johanna kertoi, että Itäkeskuksen Gigantissa myytiin hänen 84-vuotiaalle äidilleen kaksi kallista sopimusta, vaikka äiti oli alun perin mennyt ostamaan pelkkää latausjohtoa. Johanna esiintyi jutussa vain etunimellään suojellakseen äitinsä yksityisyyttä. ”Oma vikani, että myin liittymät mummolle jolla sattui olemaan pirun paha ämmä tyttärenä” – Axel kertoo, miksi hän teki 84-vuotiaalle satojen eurojen sopimukset. Axelin myyntiluvut ja niihin perustuvat bonuksensa olivat hyvät. Esimerkiksi lokakuussa hänen peruspalkkansa oli ennen veroja noin 2 330 euroa, mutta bonuksineen ja lisineen noin 3 429 euroa. Hän ei häpeä.
ellauri335.html on line 127: Wartiainen on ollut koko ammattiuransa radikaali kaupunkisuunnittelun toisinajattelija. Hän on arvostellut erityisesti Helsingin kaupunkisuunnittelua. Sitä hän on katsonut viimeiset 24 vuotta ruotsalaisesta perspektiivistä, sillä on työskennellyt ja asunut Tukholmassa vuodesta 1997, vaikka töitä on ollut myös Suomessa. Ruåzn kaupunkien turvallisuus on Wartiaisen suosittaman tiivistyneen slummirakentamisen ansiosta parantunut entisestäänkin, ja jännitys on tiivistynyt, lisäten seikkailun tuntua. Pääsenkö kadun yli vai tuleeko niskalaukaus.
ellauri335.html on line 131: Wartiainen arvioi, että tällä reunaehdolla ei synny urbaania tilaa. Urbaani tila on aivan hirveää. Osattomat sekakäyttäjät nirhaa toisiaan ja näkyy CCTV:stä. Hän käyttää korttelin urbaaniuden mittarina tunnuslukua, joka lasketaan jakamalla korttelissa olevien tonttirajojen piiri koko korttelin piirillä. Luvun pitää olla vähintään 1. Esimerkiksi Fredrikinkatu Helsingissä on tällä mittarilla hyvin urbaani elävyyttä synnyttävä kivikuilu lähes koko matkalta. Jos haluaa elävää villin lännen kaupunkia, mallia täytyy ottaa sienirihmastoista, tai homeesta.
ellauri335.html on line 140: Wartiainen kertoo pohtivansa kaupunkisuunnittelua ja sen kehittämistä nykyään ison osan ajastaan. Hänen professuurinsa Kungliga tekniska högskolanissa päättyi potkuihin vuonna 2006 eli 20 vuotta sitten. Silti se vielä tituleeraa izeään proffaxi. Sitä ennen hän oli joitakin vuosia yhdyskuntasuunnittelun professorina omassa opinahjossaan, TKK:n arkkitehtisastolla ennenkuin sai potkut sieltäkin.
ellauri335.html on line 162: LAURAN perhe aikoo lähteä suunnitellulle lomalle siitä huolimatta. Laura kertoo ekaluokkalaisen kuopuksensa ehdottaneen, että perhe voisi välttää luvattoman poissaolomerkinnän kertomalla vanhimman lapsen olevan sairaana. Hän ei kuitenkaan halua että lapset opettavat vanhempia valehtelemaan. Kyllä he osaavat sen izekin. Joillekin muille perheille ja aikuisillekin vaihtoehto saattaa kuitenkin tulla mieleen, hän pohtii.
ellauri335.html on line 338: Adam riisui takin naulakkoon. Hän käveli rennosti peremmälle ja tervehti morsiantaan, mutta ei rekisteröinyt tämän tiukkahuulista ilmettä. Adam oli kohtelias ja kävi suikkaamassa pikaisen suukonkin Norma Sofin poskelle.
ellauri335.html on line 341: >No, miten se meni? Norma Sofi istui sohvalla selkä jäykkänä. Hänen äänensä oli jääkaapin viileä.
ellauri335.html on line 356: >>Joo, ilman muuta.>>> Mies kurkisteli nolona muovikassiin. Hän näki huurteisen ihmispään ja epälukuisen määrän nakkimaisia irtosormia. >>Minulla kun on ollut nyt niin kovasti kiireitä ja...>>>
ellauri335.html on line 398: Kun Bratislavan juutalaiset joutuivat 1930-luvulla juutalaisvastaisten hyökkäysten kohteeksi, Lichtenfeld koulutti paikallisia juutalaisten puolustusjoukkoja. Jouduttuaan pakenemaan Bratislavasta Maga Kravista huolimatta vuonna 1940 Lichtenfeld palveli liittoutuneiden joukoissa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Sodan jälkeen hän muutti Israeliin. Kun Israel itsenäistyi vuonna 1948, hänestä tuli Israelin puolustusvoimien kouluttaja. Hän sai tehtäväkseen kehittää lähitaistelutekniikan, joka sopisi niin mies- kuin naissotilaille ja olisi helppo oppia ja käyttää käsirysyssä. Lichtenfeld alkoi tutkia sotilaiden vaistomaisia reaktioita ja perusti uudet tekniikkansa niihin. Lichtenfeld palveli Israelin armeijassa kouluttajana 20 vuoden ajan ja kehitti koko sinä aikana tekniikoitaan.
ellauri335.html on line 400: Kun Lichtenfeld jätti armeijan 1960-luvulla, hän ryhtyi opettamaan Krav Magaa israelilaisille poliiseille ja siviileille perustamassaan kahdessa harjoituskeskuksessa. Israeliin perustettiin Krav Maga -järjestö, jonka elinikäiseksi puheenjohtajaksi Lichtenfeld valittiin. Hänen opettamansa Krav Maga -kouluttajat ovat sittemmin perustaneet omia koulukuntiaan ja järjestöjään, ja laji on levinnyt myös Israelin ulkopuolelle. Lichtenfeld kuoli vuonna 1998.
ellauri335.html on line 419: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri335.html on line 421: Hän yritti aina kertoa totuuden. Ja monet ihmiset eivät pitäneet siitä. Pääsotaneuvoston kokouksessa kesällä 1946 häntä syytettiin oman roolinsa liioittamisesta sodan aikana. Häntä syytettiin siitä, että hän oli vienyt laittomasti huomattavan määrän takavarikoitua omaisuutta Saksasta. Tämän seurauksena marsalkka poistettiin ylipäällikön viralta, puolueen keskuskomiteasta ja lähetettiin johtamaan Odessan sotilaspiiriä. Vuonna 1948 hänet lähetettiin vielä pidemmälle - Uralin sotilaspiiriin.
ellauri335.html on line 423: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri335.html on line 427: Moskovassa vuonna 1995 Manezhnaya-aukiolle pystytettiin ratsastusmuistomerkki Žukoville. Hänen nimeään kantaa 190 katua ja aukiota Venäjän eri kaupungeissa. Juutalainen runoilija ja takinkääntäjä Joseph Brodsky omisti hänelle runoja:
ellauri335.html on line 461: Joukkueenjohtaja Valeri myönsi viiden ukrainalaissotilaan kaatuneen tilanteessa liukastuttuaan mutaisella pellolla. Markus katsoi komentajien vaikeuttavan yksikkönsä työtä. Hän syytti komentajia siitä, että nämä eivät ymmärtäneet kaalikeiton merkitystä sotilaiden taistelutahdolle eivätkä sitä, että prikaatin intressejä tulisi suojella ennen komentajien intressejä.
ellauri335.html on line 467: MELNYK toipuu nyt hiljalleen vakavista vammoista, jotka hän sai kesäkuussa epäonnistuneessa hyökkäyksessä. Hän sai osuman venäläisten tulituksesta yrittäessään luovia Bradleyllä läpi miinakentän.
ellauri336.html on line 37: Olen kokenut narsistien kanssa syvää lojaaliutta, kertoo 40v täyttänyt Jenni Vartiainen. Hän oli vuokrannut 750 huoneistoa 55-kerroxisesta pilvenpiirtäjästä, jossa oli ohituskaistat varakkaammille. Nyt hän on jättänyt perheensä ulkomaahan ja on hyvin helpottunut. Korjaan naisartistien kanssa. Sori siitä.
ellauri336.html on line 51: JS Mill kuvailee saamaansa koulutusta. Kun hän oli taapero, isä antoi hänen "leikkiä" Aristoteleen kanssa. Jos hän meni kävelylle isänsä kanssa, hänen oli määrä keskustella Aristoteleesta ja logiikasta tai Platonista ja metafysiikasta. Ei ollut leikkikavereita: hän ei koskaan edes tajunnut, että maailmassa oli leikkikavereita; hänet vain kasvatettiin erillisessä ympäristössä, ja hän oli ihmelapsi. Mutta 20-vuotiaana hän sai hermoromahduksen. Se, mikä veti hänet ulos hermoromahduksesta, ei ollut Platon, ei Aristoteles, ei Aquino; se oli Wordsworthin runous. Hän tajusi, että maailmassa oli esileikkikavereita.
ellauri336.html on line 140: Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole olemassa. Rav Chaim Friedlander kuitenkin neuvoo seuraavaa tarinaa: Erilaisista särkyistä kärsinyt mies meni lääkärintarkastukseen. Hänellä diagnosoitiin korkea verenpaine, ja lääkäri neuvoi, että hänen täytyy alkaa hallita itseään eikä suuttua tai innostua. Mies vastasi, että hän melkein pyysi häntä tekemään mahdotonta. Hän selitti, että koska hänen ammattinsa on suuren tavaratalon johtaminen, huutaminen kuuluu hänen työhönsä, koska hän innostuu jatkuvasti työntekijöistään tai tavarantoimittajistaan. Lääkäri vastasi: "Pidä se omalla tavallasi, mutta en voi taata, että elät vielä vuoden, jos et opi hallitsemaan itseäsi." Joko kuoleman tai itsehillinnän valinnan edessä hän valitsi jälkimmäisen.
ellauri336.html on line 190: Lisäksi kritiikki ja rangaistus menettävät tehonsa, kun sitä annetaan liian usein. Jos lasta rangaistaan kaikesta, mitä hän tekee väärin, hän ei tunne sitä. Hän oppii laittamaan kirjan housuihin. Siten, kun vanhempi rankaisee lasta jostain vakavasta, sillä on minimaalinen vaikutus, koska lapsi näkee sen vain toisena asiana, josta hänen vanhempansa pitävät. Rav Shimshon R. Hirschin sanoin kritiikin pitäisi olla vähäistä, mutta lujaa.
ellauri336.html on line 192: Toinen oivallus tälle alueelle on tarpeeton rangaistus, kuten Rav Yaakov Kaminetskyn viisaat sanat osoittavat. Rav Yaakov varoitti vanhempia lasten rankaisemisesta tarpeettomasti: "Lapsia ei rangaista sellaisista, joita he eivät varmasti tee vanhempana, kuten ovenrakoon kusemisesta. Ei myöskään pidä yrittää pakottaa heitä tekemään jotain, jonka he jonakin päivänä tekevät automaattisesti." Reb Yaakov rauhoitti kerran raivostuneen isän, joka huusi kolmevuotiaalle pojalleen, koska tämä oli istunut Reb Yaakovin tuolissa. Reb Yaakov vakuutti miehelle: "Hän on vasta kolme. Kun hän kasvaa, hän ei istu minun paikallani." Samoin Reb Yaakov pysäytti isän, joka yritti pakottaa nuoren poikansa kättelemään häntä. "Miksi tuhlata energiaasi johonkin, jonka hän jonakin päivänä tekee mielellään?" Reb Yaakov kertoi hänelle.
ellauri336.html on line 202: Vaikka toinen vanhempi sattuisi rankaisemaan lasta perusteettomasti, toisen vanhemman ei pidä puuttua asiaan millään tavalla. Hänen tulee ymmärtää, että lapselle aiheutuu enemmän vahinkoa toisen vanhemman kanssa ristiriidassa kuin irrationaalisella rangaistuksella. On äärimmäisen tärkeää, että lapset näkevät vanhempiensa yhtenäisenä tällä alueella. Tämän säännön on geriatrinen Biden kyllä tajunnut eikä vaadi Israelilta tulitaukoa.
ellauri336.html on line 211: Kun kuulee nimiä, joilla jotkut vanhemmat kutsuvat lapsiaan, luulisi, etteivät he pidä heitä ihmisinä. Villeixi aaseixi voivat nimitellä. Rav Chaim Kanievskyltä kysyttiin kerran kuuluisa ravi hänen mielipiteitään erilaisten ajatusten esittämisestä vanhemmuuden luennoista. Rav Chaim vastasi: "Minulle koko asia on melko yksinkertainen. Jos vanhemmat kohtelisivat lapsiaan mentcheninä eli normaaleina ihmisinä, kaikki ongelmat ratkeaisivat." (Hänen vastauksensa perusteella lastenkasvatusta käsittelevä nauhasarjani on nimeltään "Lapsetkin ovat ihmisiä, mutteivät pieniä aikuisia.")
ellauri336.html on line 255: Rav MosheAharon Sternin mukaan kuitenkin yksi poikkeus on olemassa: Kun lapsi toimii chutzpan kanssa tottelematta vanhempiaan sisarustensa läsnäollessa. Tämä käytös osoittaa kaikille lapsille, että heidän vanhempiensa sanat eivät merkitse mitään. Mitä k´neged mitä, vanhemmat voivat rankaista tätä lasta julkisesti. Hänen nuhteleminen sisarustensa läsnäollessa osoittaa, kuinka ankarasti käyttäytyy chutzpadikia vanhempia kohtaan. Jopa näissä tapauksissa vanhempien tulee varmistaa, että lapsi todellakin toimi chutzpasta. Jotkut lapset ovat liian nuoria ymmärtämään, että heidän käytöksensä oli chutzpadikia, ja toiset ovat saattaneet oppia tämän käytöksen ystävältä. Liian hätäinen rankaiseminen voi johtaa lapsen tarpeettomaan hämmennykseen ja pysyviin emotionaalisiin arpeihin.
ellauri336.html on line 472: Hän vastasi: "Siitä asti kun menin naimisiin, kotini seinät eivät ole nähneet hiuksiani."
ellauri336.html on line 479: Kimchit oli täysin vaatimaton persoona elämänsä kaikilla osa-alueilla, mukaan lukien pukeutumistyylinsä. Hänen vaatimattomuutensa oli niin synnynnäistä, ettei hän edes tunnistanut hyvettään. Omassa nöyryydessään ainoa ansio, jonka hän pystyi osoittamaan itsestään, oli tapa, jolla hän peitti hiuksensa.
ellauri336.html on line 535: On yksi tärkeä ainesosa, jota ei voida jättää huomiotta. Lapsen onnistunut chinuch, Brisker Rovin sanoin, perustuu "tatta's lernen und der mama's treren", "isän Tooran oppimiseen ja äidin kyyneleisiin". Ilman tefillimien sijoittamista korville, sanoo Alshich HaKodosh, on mahdotonta saavuttaa taattua menestystä lasten kouluttamisessa. Luokkahuoneen takaosasta lapsi huusi: "Nyt ymmärrän! Nyt ymmärrän!" Hänellä oli pelikuulokkeet korvilla.
ellauri336.html on line 678: "Ettekö te tytöt ymmärrä, rouva Meizlish paasaa, "kuinka helppoa on langeta siihen joukkoon, josta käytetään nimeä khote unmakhte es harabim, syntiseksi joka saa toisetkin tekemään syntiä, mikä on syntisistä pahin, sortua sellaiseksi vain siksi, ettei pidä kiinni hameenhelmasta? Aina, kun mies näkee vilaukselta jonkin teidän kehonne osan, jonka Toora määrää peitettäväksi, mies tekee syntiä. Mutta vielä pahempaa on se, että te olette saaneet hänet tekemään syntiä. Te kannatte vastuun hänen synnistään tuomiopäivänä. Hän pääse kuin koira veräjästä."
ellauri338.html on line 65: Genesiksen patriarkaalisessa kertomuksessa Jaakob vietti yön yksin joen rannalla matkallaan takaisin Kanaaniin . Hän kohtaa "miehen", joka kamppailee hänen kanssaan aamuun asti. Lopulta Jaakobille annetaan nimi Israel ja hänet siunataan , kun taas "mies" kieltäytyy antamasta omaa nimeään. Jaakob sitten nimeää paikan, jossa he painivat Penuelin ( פְּנוּאֵל : "Jumalan kasvot" tai "Jumalan kasvot"). Masoreettinen teksti kuuluu seuraavasti:
ellauri338.html on line 67: Samana yönä hän nousi ja otti kaksi vaimoaan, kaksi piikaansa ja yksitoista lastaan ja ylitti Jabbokin kaakelin. Hän otti heidät ja lähetti ne virran yli, samoin kuin kaiken, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksin; ja eräs mies paini hänen kanssaan päivän koittoon asti. Kun mies näki, ettei hän voittanut Jaakobia, hän kosketti hänen reiteensä; ja Jaakobin reisi oli irronnut nivelestä, kun hän paini hänen kanssaan. Sitten hän sanoi: "Päästä minut menemään, sillä päivä koittaa." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua menemään, ellet siunaa minua." Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Ja hän sanoi: "Jaakob." Sitten hän sanoi: "Sinun nimeäsi älköön enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut." Sitten Jaakob kysyi häneltä: "Kerro minulle nimesi." Mutta hän sanoi: "Miksi sinä kysyt minun nimeäni?" Ja siellä hän siunasi häntä. Niin Jaakob antoi paikan nimeksi Peniel ja sanoi: "Sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti minun henkeni on säilynyt." Aurinko nousi hänen päälleen, kun hän ohitti Penuelin ontuen reidensä takia. Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö lonkan jänteitä, jotka ovat reiden ontelossa, koska hän kosketti Jaakobin reiden onteloa lonkan jänteessä. – Mooseksen kirja 32:22–32
ellauri338.html on line 85: Martin Gilbert oli piirrellyt kirjan täyden juutalaismielisiä karttoja Arab-Israel konfliktista 1973. Kirja oli tarjon Pasilan sivukirjaston ajankohtaista hyllyssä. Kappas Martin on kuin onkin anglosexisesta nimestä huolimatta juutalainen! Hänen isänsä oli kultaseppä Goldberg ja äiti Miriam. Kaikki hänen isovanhempansa olivat syntyneet juutalaisten aitauxessa Tsaari-Venäjällä (nykyinen Puola ja Liettua). Yhdeksän kuukautta toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen hänet evakuoitiin Kanadaan osana Britannian pyrkimyksiä suojella lapsia. Vanha tautien vaivaama mies, pieni kuin pyhänä kasvanut. Martinin tarkoitus oli puolustella Israelin vuoden 1973 hyökkäyssotaa jossa GT-sählämit etenivät Suezin kanavalle asti, missä ne sitten pysäytti länkkäreiden huoli kanavan läpikulkuliikenteestä. Ei hitto sentään ruveta maxamaan juutalaisille siitä tulleja.
ellauri338.html on line 139: Isabella eli Basilikan ruukku (1818 ) on John Keatsin kerronnallinen runo, joka on muokattu Boccaccion Decameronen tarinasta Lisabetta e il testo di bassilico (1349 - 1353). Se kertoo tarinan nuoresta naisesta, jonka perhe aikoo mennä naimisiin "jonkun korkean jalon ja hänen oliivipuidensa kanssa", mutta joka rakastuu Lorenzoon, yhteen veljiensä työntekijöistä. Kun veljet saavat tietää tästä, he murhaavat Lorenzon ja hautaavat hänen ruumiinsa. Hänen haamunsa ilmoittaa tästä Isabellalle unessa. Hän kaivaa ruumiin ja hautaa pään basilikaruukkuun, jota hän pitää pakkomielteisenä, samalla kun hän kuihtuu pois. Runo oli Pyhän Agnesin aatton edeltäjä. Molemmat sijoittuvat keskiajalle ja koskevat intohimoisia ja vaarallisia romansseja. Se julkaistiin vuonna 1820 yhdessä jälkimmäisen teoksen ja muiden kanssa.
ellauri338.html on line 206: William (William-August) Vasilievich Pokhlebkin (20. elokuuta 1923, Moskova - 22. maaliskuuta [tai 30. maaliskuuta tai noin 31. maaliskuuta 2000, riippuen milloin William alkoi haista asunnossa], Podolsk, Moskovan alue) syntyi vallankumouksellisen Vasili Mihailovitš Mihailovin (1888-1954) perheeseen. Gzhatskista kotoisin oleva kirjapainotyöläinen, vallankumouksellisen liikkeen osanottaja vuodesta 1906. Hänen maanalainen salanimensä Pokhlebkin, joka myöhemmin korvasi hänen sukunimensä, otettiin luultavasti hänen isoisänsä, maaorjan kunniaksi , joka toimi maanomistajan kokkina ja onnistui valmistamaan muhennoksia, joista hän sai vastaavan lempinimen: "Ei kellään muulla perheessää ollut intohimoa ruoanlaittoammattiin, ja se näyttää siirtyneen minulle, minulla on jotain sormenpäissäni."
ellauri338.html on line 208: Kansainvälisten suhteiden ja ruoanlaiton historian asiantuntija, suurin venäläisen ruoanlaiton asiantuntija Pokhlebkin saavutti suurimman osan mainetta - tieteellisen ruoanlaittotyönsä ansiosta - ruoanlaiton tutkijana ja popularisoijana, joka työskenteli gastronomisen historian, keittiön semiotiikan ja kulinaarisen antropologian parissa. Hän ehdotti myös kosmonauttien ruokavalion monipuolistamista, mustan leivän ja vihreän teen sekoitusta heille. Pokhlebkinin monografia "Vodkan historia" palkittiin Lange Ceretto -palkinnolla.
ellauri338.html on line 210: Taisteluissa Moskovan lähellä William sai vakavan aivotärähdyksen eikä voinut enää palvella etulinjassa. Hänestä tuli kauha sotilaiden keittiöön, jossa hän yritti monipuolistaa puna-armeijan ruoka-annoksia. Shtshi da kasha, pishtsha nasha. Pokhlebkin kirjoitti myöhemmin: "Sotilaiden taistelutilanteen ei vähiten luonut kokki - hänen taitonsa, hänen lahjakkuutensa. Ruoka, puhtaasti emotionaalisessa mielessä, vaikutti hengen nousuun ja auttoi voittoon isänmaallisessa sodassa. Armeija marssii vazallaan."
ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri338.html on line 221: Hän kirjoitti kulinaarisia kolumneja Nedelya-sanomalehteen, ja monet lukijat ostivat sanomalehden yksinomaan niiden takia. Samaan aikaan vastauksena Nedeljassa julkaistuihin Pokhlebkinin resepteihin saapui kirjeitä, joissa Neuvostoliiton lukijat olivat raivoissaan erityisesti sammen mainitsemisesta, jota ei ollut myynnissä.
ellauri338.html on line 235: Kustantajan "Polifact" johtaja Boris Pasternak löysi Callerin ikäisen Pokhlebkinin ruumiin asunnostaan 13. huhtikuuta 2000 Jönsin 49-vuotissynttärinä sen jälkeen, kun Pokhlebkin ei saapunut sovittuna päivänä (toisen version mukaan ruumis löydettiin, kun Pokhlebkinin naapurit porrashuoneessa hälytettiin epämiellyttävä haju). Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen päätelmien mukaan kuolema johtui yhdestätoista ruuvimeisselin kaltaisen esineen aiheuttamasta haavasta. Lisäksi, vaikka Pokhlebkin ei juonut, hänen sisuxistaan löydettiin sammioittain vodkaa. Moskovan sisäasiainministeriön mukaan "selviä merkkejä murtamisesta tai ryöstöstä ei havaittu". Huhtikuun 13. päivänä 2000 aloitettiin tapaus ruumiin löydöstä, mutta tutkinta keskeytettiin lopulta 22. lokakuuta 2001, koska "syytteen alaista henkilöä ei tunnistettu syytetyksi". Hänet haudattiin 15. huhtikuuta 2000 Golovinskyn hautausmaalle.
ellauri338.html on line 247: 30. heinäkuuta 1991 Bush saapui Moskovaan huippukokoukseen ukraina-ihottumaisen Mihail Gorbatšovin kanssa. Hän ja Barbara Bush yöpyivät Gorbatšovin ja hänen vaimonsa Raisan kanssa Dachassa Moskovan ulkopuolella, jossa kaksi johtajaa kävivät epävirallisia keskusteluja. Bush kertoi Gorbatšoville, että ei olisi Amerikan etujen mukaista, että Neuvostoliitto hajoaisi, vaikka Bushin republikaanipuolueen kovan linjan jäsenet – erityisesti puolustusministeri Dick Cheney – omaksuivat tämän tuloksen. Hän vakuutti Gorbatšoville vastustavansa itsenäisyyttä matkustaessaan 1. elokuuta Ukrainaan vierailunsa seuraavalla osuudella.
ellauri338.html on line 253: Puhe pidettiin Ukrainan SSR:n korkeimmalle neuvostolle, Ukrainan parlamentille Kiovassa. Bush kannatti viime huhtikuussa Gorbatšovin ja yhdeksän tasavallan, mukaan lukien Ukrainan, välillä tehtyä sopimusta, joka sitoutui uuteen unionisopimukseen hajautetumman Neuvostoliiton perustamisesta. Hän sanoi, että sopimus "vahvistaa toivoa, että tasavallat yhdistäisivät suuremman autonomian suurempaan vapaaehtoiseen vuorovaikutukseen - poliittiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen, taloudelliseen vuorovaikutukseen mieluummin kuin toivottomaan eristäytymiseen". Hän myös ylisti Gorbatšovia ja kutsui sitä " vääräksi valinnaksi " valita neuvostojohtajan ja itsenäisyyttä kannattavien johtajien välillä: "Oikeudenmukaisesti presidentti Gorbatšov on saavuttanut hämmästyttäviä asioita, ja hänen glasnostin, perestroikan ja demokratisoitumisen politiikkansa viittaavat kohti vapauden tavoitteita demokratia eli taloudellinen vapaus."
ellauri338.html on line 255: Bush esitti Neuvostoliiton uudistuspolitiikkansa: "Tulen tänne kertomaan teille: tuemme taistelua tässä suuressa maassa demokratian ja talousuudistuksen puolesta. Moskovassa hahmottelin lähestymistapaamme. Tuemme niitä, jotka ovat keskellä ja tasavallat, jotka tavoittelevat vapautta, demokratiaa ja taloudellista vapautta." Hän varoitti itsenäisyydestä, jos se vain muuttaa kaukaisen tyranninsa paikalliseksi: "Amerikkalaiset eivät tue niitä, jotka pyrkivät itsenäisyyteen korvatakseen kaukaisen tyrannian paikallisella despotismilla. He eivät auta niitä, jotka edistävät itsemurha- nationalismiin perustuvaa etniseen vihaan."
ellauri338.html on line 261: Bush tuli tänne Gorbatšovin sanansaattajana. Hän kuulosti monella tapaa vähemmän radikaalilta kuin omat kommunistipoliitikkomme Ukrainan valtion suvereniteettikysymyksessä. Loppujen lopuksi heidän on asetettava ehdolle täällä Ukrainassa, mutta hän ei.
ellauri338.html on line 263: Toinen nazipoliitikko Stepan Pavluk valitti, että "Bush ei ymmärrä, että taistelemme totalitaarista valtiota vastaan". Hän kommentoi, että Bush "puhuu paljon vapaudesta, mutta meille on käytännössä mahdotonta kuvitella vapautta ilman itsenäisyyttä. Meidän on luotava oma tullipalvelumme ja valuuttamme suojellaksemme talouttamme täydelliseltä romahdukselta." Puhe sai myös kritiikkiä nazeilta muualla neuvostotasavallassa. Georgian hallitus antoi julkilausuman, jossa todetaan, että "Washingtonin perillinen, Jefferson, Lincoln ja muut saapuvat... ?"
ellauri339.html on line 44: Toinen Maxim Kammererille omistettu kirja. Vuosi on 2178. 25 vuotta on kulunut "Asutulla saarella " kuvatuista tapahtumista, Maxim on jo neljäkymmentäviisivuotias, saman ikäinen kuin Vares, mutta nuuorempi kuin housuton Aku Ankka. Hän työskentelee COMCON-2: lla, hänen välitön esimies on Rudolf Sikorsky.
ellauri339.html on line 50: Asiakirjojen mukaan Abalkin oli postuumilapsi (hänen vanhempansa syöksyivät mustaan aukkoon muttei ulos siitä ja jälleen takaisin, toisin kuin tavalliset vanhemmat), kasvatettiin sisäoppilaitoksessa, opiskeli edistyneessä koulussa, työskenteli sitten erikoisalallaan, käytännössä ei esiintynyt maan päällä. Hänen ainoat enemmän tai vähemmän läheiset sukulaisensa tällä planeetalla ovat hänen vanha sisäoppilaitoksen opettaja, ikätoveri Maya Glumova ja golovan (kinoidi-alien) Shchekn-Itrch (Chicken Itza), se mölyävä karvainen hongankolistaja joka ohjasi Millennium Falconia.
ellauri339.html on line 70: Tiivistettyään kaikki löydetyt tiedot Maxim päättelee: persoonallisuuden salaisuus liittyy Lev Abalkiniin (Strugatskyjen keksimä tulevaisuuden oikeuskäytännön käsite: tiedot henkilöstä, joka pidetään salassa, mukaan lukien tältä henkilöltä itseltään, siihen, että niiden paljastaminen ulkopuolisille tai itselleen voi aiheuttaa merkittävää moraalista haittaa henkilölle), ja Leo itse tietysti sai tietää tämän salaisuuden olemassaolosta ja yrittää paljastaa sen. Joka tapauksessa Leo tietää, että häntä on kielletty asumasta maan päällä. Hänen käyttäytymisestään päätellen Leo epäili, että hänen muistinsa oli väärä ja yritti varmistaa, että hänen muistojensa tapahtumat todella tapahtuivat.
ellauri339.html on line 84: Kuollut Tristan seurasi henkilökunnan lääkärin varjolla "löytäjän" käyttäytymistä. Hänen kuolemansa ja Abalkinin pakeneminen pakottivat meidät olettamaan pahinta: Abalkinissa aktivoitiin ohjelma, hän tappoi Tristanin saatuaan aiemmin häneltä tietoa "erityisasemastaan" (mahdollisesti kidutuksen kautta) ja meni sitten maan päälle ohjelmaa seuraten. Sikorsky selittää Abalkinin heittelyä maan ympäri sanomalla, että ohjelma toimii alitajuisesti, joten Lev itse ei ymmärrä mitä hänelle tapahtuu. Vaikka Abalkinin vaara ihmiskunnalle ja maapallolle on puhdasta spekulaatiota, Sikorski ei pidä itsellään oikeutta sivuuttaa tällaista mahdollisuutta, vaikka se olisi kuinka illuusiota.
ellauri339.html on line 101: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri339.html on line 103: Hän yritti aina kertoa totuuden. Ja monet ihmiset eivät pitäneet siitä. Pääsotaneuvoston kokouksessa kesällä 1946 häntä syytettiin oman roolinsa liioittamisesta sodan aikana. Häntä syytettiin siitä, että hän oli vienyt laittomasti huomattavan määrän takavarikoitua omaisuutta Saksasta. Tämän seurauksena marsalkka poistettiin ylipäällikön viralta, puolueen keskuskomiteasta ja lähetettiin johtamaan Odessan sotilaspiiriä. Vuonna 1948 hänet lähetettiin vielä pidemmälle - Uralin sotilaspiiriin.
ellauri339.html on line 105: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri339.html on line 109: Moskovassa vuonna 1995 Manezhnaya-aukiolle pystytettiin ratsastusmuistomerkki Žukoville. Hänen nimeään kantaa 190 katua ja aukiota Venäjän eri kaupungeissa. Säälittävä juutalainen runoilija ja takinkääntäjä Joseph Brodsky omisti hänelle runoja:
ellauri339.html on line 126: Palvelualan ammattiliiton puheenjohtaja Annika Rönni Sällisen mukaan monet hallituksen toimenpiteet vaikuttavat somaliperheisiin ja heikentävät suuresti heidän asemaansa ja mahdollisuuksiaan. Hän huomautti, että Suomessa tehdään nyt enemmän kuin koskaan osa-aikatyötä. Näin ollen puolet myyjien ja tarjoilijoiden avoimista työpaikoista tarjoaa osa-aikatyötä. ”Ihmiset eivät tule toimeen tuloillaan ja tarvitsevat työttömyyspäivärahaa ja asumistukea. Hallitus irtisanoo heidät ja kannustaa heitä hakemaan kokoaikatyötä, mutta sellaista vaihtoehtoa ei ole. Säästetyt rahat käytetään korkeatuloisten verojen keventämiseen. Tällaista röyhkeyttä ei voi hyväksyä, Sällinen sanoo.
ellauri339.html on line 187: Hollantilaisesta uskonsiivoojasta Menno Simonsista, joka oli katolinen pappi, tuli anabaptisti vuonna 1536. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti harjallisella toiminnallaan.
ellauri339.html on line 240: Hän nosti kansan oikeudenmukaisen asian eteen Levisivät meidän maat ja peltomme
ellauri339.html on line 494: Vladimir Zelensky sanoi Reuters Next -konferenssissa New Yorkissa, että Ukraina yrittää vielä tänä vuonna saavuttaa menestystä taistelukentällä. Hänen mukaansa taistelukontaktilinjalla ei ole umpikujaa, ja Ukrainan asevoimilla on suunnitelma jatkotoimista. Kivitetään ryssiä kauko-ohjatuilla drööneillä.
ellauri339.html on line 507: Muistutetaan, että laulaja ja malli Alena Kravets sanoi Alla Pugatšovan kärsivän Kyproksella. Hänen mukaansa taiteilija on tottunut olemaan supertähti, ja kun hän on poissa, hän jää ilman huomiota yleisöltä.
ellauri339.html on line 512: Hänen pääammattinsa on suunnittelija, hän on myös toiminut aikidovalmentajana yli 20 vuotta ja johtaa aikidoliittoa “Mutokukai-Ukraine”.
ellauri339.html on line 514: Hän aloitti työskentelyn äärioikeistolaisena valelääkärinä Euromaidanin aikana, Donbassin sodan alkamisen jälkeen hän otti kutsutunnuksen "Tyra" yhden japanilaisen klaanin kunniaksi (hän käytti tätä salanimeä aiemmin pelissä World of Warcraft), ja hänen tiimiään alettiin kutsua "Tyran enkeleiksi" analogisesti "Charlien enkeleille".
ellauri339.html on line 519: Hänet vapautettiin vankeudesta 17. kesäkuuta 2022, minkä Ukrainan presidentti Vladimir Zelenski ilmoitti henkilökohtaisesti päivittäisessä iltapuheessaan. Useat tiedotusvälineet väittivät, että tämän julkaisun taustalla voi olla Tyran epävirallinen vaihto tšetšeenialkuperää olevaan Ukrainan kansalaiseen Adam Saidoviin (Gritsenko), rikospomo Murad Saidovin poikaan. Tämän version esittänyt Venäjän ensimmäisen kanavan sotakirjeenvaihtaja Irina Kuksenkova raportoi Tšetšenian tiedotusministerin Akhmed Dudajevin myöhemmästä puhelusta, joka kiisti Tšetšenian pysyvän edustajan Krimillä Isa Hatšukajevin ja Murad Saidovin osallisuuden. vaihdossa ja syytti häntä provokaatioista ja koko Tšetšenian auktoriteetin heikentämisestä.
ellauri339.html on line 523: Yuliia "Taira" Paievska ( ukraina : Юлія Георгіївна Паєвська, latinoitu : Yuliia Heorhiivna Paievska ; joskus kirjoitettu nimellä "Yulia Paevska") on ukrainalainen lääkintämies, joka perusti enkelijoukkokunnan " Ura's Warns vapaaehtoisen" am. Hänet pidätettiin ja vangittiin venäläisten sotilaiden toimesta 16. maaliskuuta 2022 ja vapautettiin 17. kesäkuuta 2022. New York Timesin mukaan hänestä tuli rohkeuden ja uhrauksen symboli.
ellauri339.html on line 525: Paievska dokumentoi työnsä vuoden 2022 alussa Mariupolin piirityksen aikana vartalokameralla ja salakuljetti videon ulos kaupungista paikallisen poliisin ja kansainvälisten toimittajien avulla 15. maaliskuuta 2022. Seuraavana päivänä Paievska ja hänen ambulanssinkuljettajansa joutuivat Venäjän vangiksi auttaessaan haavoittunutta siviiliä, joka pakeni Mariupolin teatterin ilmaiskua. Häntä on sittemmin käytetty venäläisissä propagandavideoissa, joissa häntä syytettiin natsien kanssa hääräämisestä ja rikosten tekemisestä.
ellauri339.html on line 527: Kiovan asukkaan Paievskan kasvatti hänen isoisänsä, kunnian saanut Neuvostoliiton toisen maailmansodan veteraani, joka oli taistellut Leningradin piirityksessä. Ennen sotaa Paievska työskenteli suunnittelijana, aikidovalmentajana ja vapaaehtoisena lääkärinä. Hän oli Aikido- liiton "Mutokukai-Ukraine" puheenjohtaja. Paievska loukkaantui työmatkansa aikana, jolloin molemmat lonkat oli vaihdettava ja hän jäi osittaiseksi. Hänet piti olla Ukrainan vuoden 2020 Invictus Games -joukkueen ainoa naisjäsen, joka kilpailee jousiammunnassa ja uintissa, mutta hänen vangitsemisensa esti häntä kilpailemasta uudelleen aikataulutettuihin kisoihin huhtikuussa 2022. Paievskan tytär kilpaili hänen sijastaan ja voitti pronssimitalin jousiammunnassa.
ellauri339.html on line 553: Hänelle myönnettiin Ukrainan presidentin palkinto "Humanitaarisesta osallistumisesta terrorismin vastaiseen operaatioon", "Ukrainan kansallissankari" -mitali, "Ukrainan asevoimien avustaminen" ja "Isänmaan puolustaja", merkit "Kunniamerkki" ja "Ukrainan asevoimille tehdyistä palveluksista".
ellauri339.html on line 558: Yhdessä taisteluevakuoinnissa Yulia Paevska loukkaantui lonkkanivelissään: "Lataessani autoon haavoittunutta miestä, käännyin epäseremoniattomasti ympäri, kaaduin enkä päässyt ylös. Molemmat lonkkanivelet piti vaihtaa. Yksi titaanisedoproteesi asetettiin ja myöhemmin toinen. Hän käytti lääkärikäyntejä kaksi kuukautta kainalosauvoilla, vaikka hän oli valmis hyppäämään niiltä aikaisemmin."
ellauri339.html on line 652: Toukokuussa 2014 freelance-tietotekniikan asiantuntija Vitaliy Deynega poltti ketjussa keittiössään Kiovassa ja luki Venäjän tukemien separatistien valtaamisesta idässä. Deynega on kasvissyöjä, joka ihailee Mohandas Gandhin näkemyksiä väkivallattomasta vastarinnasta ja osallistui kerran Burning Maniin. Mutta sinä iltana hän julkaisi Facebookissa, että hän kuluttaisi henkilökohtaisesti 10 000 hrivnaa, noin 900 dollaria tuolloin, ostaakseen panssarihousuja ja pimeänäköskooppeja Ukrainan joukkoille. Ystävät taputivat hänelle, ja hän aloitti varainkeruun; kuuden viikon aikana hän oli korottanut 100 kertaa alkuperäisen panoksensa. Hän perusti pian Come Back Alive -järjestön, josta tulisi yksi maan tunnetuimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä – tai ehkä tarkemmin sanottuna yksi sen johtavista lähes sotilaallisista organisaatioista.
ellauri339.html on line 661: Mitä lähemmäs kuolemaa tuottavia aseita pääset, sitä vaikeampi on saada lahjoittajien nimiä. Shpakovich viittaa nimettömään miljonääriliikemieheen, joka menetti omaisuutta Krimillä ja Itä-Ukrainassa ja ostaa nyt 20 kivääriä kuukaudessa, joihin vuorostaan kiinnitetään Tšekin tasavallasta anonyymin ulkomaalaisen kautta ostettuja kiikaritähtäimiä. Ammukset ovat kalliita, Shpakovich sanoo, joten vapaaehtoiset – jälleen nimettömät – tekevät tuhansia ampujalaukauksia käsin joka kuukausi. Kysyn, saisinko tavata joitain toimittajia. Hänen ainoa vastauksensa on salaliittolainen silmänräpäys. Ette saa!
ellauri339.html on line 669: Tapaan Julia Paevskan, vapaaehtoisen ambulanssijoukon perustajan ja johtavan ultranationalistisen ryhmän Right Sectorin entisen jäsenen, ravintolassa Mariupolissa, satamakaupungissa, joka sijaitsee vain 12 mailin päässä etulinjasta. Kaikki, joiden kanssa puhun, kuvailevat Paevskaa, joka on täynnä buddhalaisia tatuointeja ja urheilullisesti värjättyjä sinisiä hiuksia, puhtaasti isänmaallisuuden motiivina. Hänen organisaationsa, jonka varustukseen kuuluu vanha Chevrolet Suburban, jonka säleikkössä on pimeänäkökamera, on pelastanut 450 sotilasta vakavista tai vakavista vammoista viimeisen neljän vuoden aikana. Hän käy läpi noin 20 000 dollaria, josta puolet ulkomailta, käteisenä, polttoaineena ja lääkintätarvikkeina kuukausittain.
ellauri339.html on line 671: Lounaaksi tilataan shashlik. Paevskan kuljettaja, stoinen, parrakas mies, istuu sisäänkäyntiä päin. Tarjoilija ilmestyy lautasen kanssa grillattuja kebabeja ja tylsiä ruokailuvälineitä. Kuljettaja ei hyppää – mutta minä hyppään – kun Paevskan kuuden tuuman stiletin terä välähtää auki kovalla räjähdyksellä. Hän keihää itselleen palan sianlihaa. "Vapaaehtoisilla on oikeuksia", hän sanoo. "He vuodattivat verensä maahan. Se on heidän maansa. Se on meidän maamme. Puren viholliseni kurkkua." Hän pyyhkii veitsensä, vetää terän sisään ja taskuttaa teräaseen. Maailman rohkein nainen joo.
ellauri339.html on line 675: Seuraavana päivänä jaan hämmentävän hetken Maxin, 25-vuotiaan Paevskan joukkoon kuuluvan lääkärin kanssa, joka ei anna sukunimeään. Tapaamme hylätyssä merenrantaravintolassa, joka toimii hänen tukikohtanaan lähellä Shyrokynea, hieman yli mailin päässä juoksuhaudoista. Hänellä on yllään uusnatsivaateyhtiö Sva Stonen T-paita ja Iron Cross -sormus. Pelaan tyhmää ja kysyn, mitä arvomerkit edustavat. "Sillä on monia merkityksiä", hän sanoo. Aallot kiehuvat rantaa vasten, kun yritän kexiä muita mahdollisia merkityxiä.
ellauri340.html on line 103: Christopher Lasch (1. kesäkuuta 1932 Omaha – 14. helmikuuta 1994 Pittsford) oli yhdysvaltalainen historioitsija, moraalifilosofi ja yhteiskuntakriitikko, joka toimi historian professorina Rochesterin yliopistossa. Lasch pyrki käyttämään historiaa välineenä tuodakseen esiin sen, kuinka laajalti amerikkalaisyhteiskunnassa merkittävät julkiset ja yksityiset instituutiot heikensivät perheiden ja yhteisöjen toimivaltaa ja riippumattomuutta. Hän pyrki luomaan historiatietoisen yhteiskuntakritiikin, joka voisi auttaa amerikkalaisia käsittelemään hillitöntä konsumerismia, köyhtymistä ja sitä, mitä hän kutsui tunnetuksi tulleella termillään "narsismin kulttuuri".
ellauri340.html on line 106: Lasch oli aina modernin liberalismin kriitikko ja liberalismin historiallisten heikkouksien havainnoitsija, mutta ajan myötä hänen poliittinen näkökulmansa muuttui dramaattisesti. 1960-luvulla hän oli uusmarxilainen ja kitkerä kylmän sodan aikaisen liberalismin kriitikko. 1970-luvulla hän tuki tiettyjä arvokonservatiivisia piirteitä höystettynä vasemmalle kallellaan olevalla kapitalismikritiikillä. Hän diagnosoi amerikkalaisessa kulttuurissa ja politiikassa havaitsemaansa jatkuvaa heikkenemistä Freud-vaikutteisen kriittisen teorian avulla. Ajoittain feministit tuomitsevat hänen kirjoituksiaan kun taas konservatiivit kiittelevät hänen selvää tukeaan perinteiselle perheelle.
ellauri340.html on line 108: Lasch esitti, että yhteiskunnallinen kehitys 1900-luvulla (esim. toinen maailmansota ja sitä seurannut kulutuskulttuurin nousu) sai aikaan narsistisen persoonallisuusrakenteen, jossa yksilöiden hauraat minäkäsitykset olivat johtaneet muun muassa sitoutumispelkoon ja pysyvien suhteiden välttelyyn (sisältäen uskonnon), ikääntymisen pelkoon (eli 1960- ja 1970-lukujen nuorisokulttuuri) sekä maineen ja julkisuuden rajattomaan ihailuun (jota elokuvateollisuuden seuraajana ruokki lähinnä televisio). Hän väitti lisäksi, että tämä persoonallisuustyyppi sopi mainiosti työelämän rakenteellisiin muutoksiin (esim. Yhdysvaltain maatalouden ja teollisuuden supistumiseen ja "informaatioajan" syntymiseen). Tis-mal-leen! Kuin suutarin sormi sian pilluun!
ellauri340.html on line 110: Hän päätyi lopulta siihen, että usein julkilausumaton mutta laajasti levinnyt usko edistykseen sai amerikkalaiset hylkimään monia hänen väitteitään. Hän inhosi kapitalistisen markkinatalouden tunkeutumista amerikkalaiselämän kaikille osa-alueille.
ellauri340.html on line 114: Onnistuneelta vaikuttaneen vuoden 1992 syöpäleikkauksen jälkeen Laschilla diagnosoitiin jälleen etäpesäkkeinen syöpä vuonna 1993. Hän kieltäytyi kemoterapiasta ymmärrettyään sen antavan vain vähän lisää elinaikaa sekä arvioituaan sen vievän energiaa, jota hän tarvitsi kirjoittamisen ja opettamisen jatkamiseen. Eräälle asiantuntijalle hän kirjoitti: "Minä halveksin pelkän elämisen vuoksi elämään takertumista, mikä tuntuu amerikkalaisessa mielenlaadussa niin syvälle juurtuneelta." Lasch kuoli 61-vuotiaana syöpään kotonaan Pittsfordissa New Yorkissa 14. helmikuuta 1994. Oikein Lasch! Täällä GAL-TAN nelikentän lounaisnurkassa on vielä tilaa yhdelle joka ei käytä Rexonaa!
ellauri340.html on line 139: Bauman syntyi tarkkaavaiseen puolalaiseen juutalaisperheeseen Poznańissa, toisessa Puolan tasavallassa, vuonna 1925. Vuonna 1939, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Puolan, hänen perheensä pakeni itään Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan aikana Bauman värväytyi Neuvostoliiton hallitsemaan ensimmäiseen Puolan armeijaan ja työskenteli politrukkina. Hän osallistui Kolbergin taisteluun (1945) ja Berliinin taisteluun. Toukokuussa 1945 hänelle myönnettiin sotilaallinen kunniaristi. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli yksi Puolan armeijan nuorimmista majoneeseista.
ellauri340.html on line 141: Hänet ajettiin pois Puolan kansantasavallasta vuoden 1968 Puolan poliittisen kriisin aikana ja hänet pakotettiin luopumaan Puolan kansalaisuudestaan . Hän muutti Israeliin; kolme vuotta myöhemmin hän muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän asui Englannissa vuodesta 1971, missä hän opiskeli London School of Economicsissa ja hänestä tuli sosiologian professori Leedsin yliopistossa, myöhemmin emeritus. Bauman oli yhteiskuntateoreetikko, joka kirjoitti niinkin monimuotoisista aiheista kuin moderniteetti ja holokausti, postmoderni kulutus ja nestemäinen nykyaika . Bauman oli vuosina 1945–1953 poliittinen upseeri sisäisessä turvallisuusjoukossa (KBW), sotilastiedusteluyksikössä, joka muodostettiin taistelemaan Ukrainan kapinallisarmeijaa ja Puolan kotiarmeijan jäänteitä vastaan. Täähän on nykytilanteessa vähän noloa. The Guardian -lehden haastattelussa Bauman vahvisti olleensa sitoutunut kommunisti toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen eikä ollut koskaan salannut sitä. Hän myönsi, että tiedustelupalveluun liittyminen 19-vuotiaana oli virhe, vaikka hänellä oli "tylsä" pöytätyö, jossa ei päässyt naganilla osoittelemaan kapinallista.
ellauri340.html on line 146: Bauman menetti perintötuolinsa vuoden 1968 vainoissa. Hän joutui luopumaan Puolan kansalaisuudesta saadakseen luvan poistua maasta. Vuonna 1968 hän meni Israeliin opettamaan Tel Avivin yliopistoon . Vuonna 1970 hän muutti Isoon-Britanniaan.
ellauri340.html on line 148: Puolalaisen Politykan viikkolehden 2011 haastattelussa Bauman kritisoi sionismia ja Israelia sanomalla, että Israel ei ole kiinnostunut rauhasta ja että se "käyttää holokaustia hyväkseen laillistaakseen kohtuuttomia tekoja". Hän vertasi Israelin Länsirannan muuria Varsovan geton muureihin, jossa tuhansia juutalaisia kuoli holokaustissa. Israelin Puolan-suurlähettiläs Zvi Bar kutsui Baumanin kommentteja "puolitotuuksiksi" ja "perusteettomiksi yleistyksiksi". Vuonna 2013 Bauman teki ensimmäisen vierailunsa Israeliin sen jälkeen, kun hän lähti Israelista vuonna 1970.
ellauri340.html on line 331: – Kreivi von Rosen oli juutalaisvastainen kiihkeä natsi. Hän oli yksi Ruotsin natsiblokin perustajista 1934, vasemmistoedustajat huomauttavat.
ellauri340.html on line 345: Comics Magazine Association of America (CMAA) perustettiin syyskuussa 1954 vastauksena laajalle levinneeseen yleiseen huoleen sarjakuvien graafisesta väkivallasta ja kauhukuvista. Se nimesi New Yorkin tuomarin Charles F. Murphyn (1920–1992), joka on nuorisorikollisuuden asiantuntija, johtamaan organisaatiota ja suunnittelemaan itseään valvovan "eettisen säännöstön ja standardit" alalle. Hän perusti Comics Code Authorityn (CCA) perustaen sen koodin enimmäkseen noudattamattomaan koodiin, jonka Association of Comics Magazine Publishers laati vuonna 1948 ja joka puolestaan oli mallinnettu löyhästi vuoden 1940 Hollywood Production Coden, joka tunnetaan myös nimellä "Hays Code".
ellauri340.html on line 349: Johdannossaan Archie Americana -sarjan Best of the Fifties -sarjaan toimittaja Victor Gorelick muisteli koodia ja kirjoitti: "Ensimmäinen tehtäväni uutena taiteen assistenttina oli poistaa raot ja halkeamat ja nostaa matalat puserot Katy Keenestä." Hän kirjoitti myös Archie-taiteilija Harry Luceystä : "Hänen toisinaan vihjaileva tarinankerronta – ja hän oli yksi parhaista – melkein maksoi hänelle hänen työnsä. Kun hänen lyijykynällä valmistetut tarinansa saapuivat, hahmot olivat pukeutuneet vain yhdellä sivulla. Inkeri, tai nainen nimeltä Terry Szenics, joutui pukemaan heidät jäljellä oleville sivuille."
ellauri340.html on line 409: Tsaari Aleksei Mihailovitš alkoi uudistaa kirkon käytäntöjä ja jumalanpalvelustekstejä vuonna 1656. Käytännön työn teki patriarkka Nikon. Hän muutti vanhan slaavilaisen liturgian järjestyksen kreikkalaiseen muotoon, jossa oli pieniä eroja Venäjällä käytössä olleisiin jumalanpalvelusteksteihin verrattuna. Venäläinen kirkkoväki koki uudistukset maailmanjärjestyksen perustuksien järkkymisenä. Tärkein kiistakysymys koski ristinmerkin tekoa. Nikon vaihtoi aiemmin käytössä olleen kahdella sormella tehtävän ristinmerkin kolmisormiseksi. Suuri määrä kansaa koki muutokset lopunajallisiksi merkeiksi, jotka paljastivat Venäjän valtion ja kirkon antikristuksen edustajiksi.
ellauri340.html on line 432: Jussi Hallanvaaraa juhlittiin Ukrainassa. Hän piti pitkän puheen ukrainaxi. Pitemmittä puheitta:
ellauri340.html on line 469: Peter Handke (saksa ääntäminen: [ˈpeːtɐ ˈhantkə]; syntynyt 6. joulukuuta 1942 eli jälkeen Stalingradin tappion) on itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija, kääntäjä, runoilija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle myönnettiin vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinto "vaikuttavasta työstä, joka kielellisellä kekseliäisyydellä on tutkinut apinallisen kokemuksen reuna-alueita ja erityispiirteitä". Handkea pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista ja omaperäisimmistä saksankielisistä kirjailijoista 1900-luvun jälkipuoliskolla.
ellauri340.html on line 471: 1960-luvun lopulla hän ansaitsi maineensa avantgarden jäsenenä sellaisilla näytelmillä kuin Offending the Audience (1966), joissa näyttelijät analysoivat teatterin luonnetta ja vuorotellen loukkaavat yleisöä ja ylistävät sen "suoritusta" sekä Kaspar ( 1967). No vittu mikä oivallus. Tänhän Jouko Turkan oululaiset ylioppilaat pani paremmaxi ja heitti yleisöä kakkakökkäreillä. En todellakaan pidä teatterista. Hänen romaaneihinsa, jotka ovat enimmäkseen ultraobjektiivisia, rajatilaisia henkilöitä, ovat Maalivahdin ahdistus rangaistuspotkussa (1970) ja Vasenkätinen nainen (1976). Äitinsä vuonna 1971 tekemän itsemurhan johdosta hän heijasteli hänen elämäänsä romaanissa A Sorrow Beyond Dreams (1972). No olisin mäkin tehnyt izarin jos olis tää ovipainike tolleen tullut vikatikkinä.
ellauri340.html on line 473: Hänen teoksissaan hallitseva teema on tavallisen kielen, arkitodellisuuden ja rationaalisen järjestyksen vaimentavat vaikutukset ja taustalla oleva irrationaalisuus. Handke oli Grazer Gruppen (kirjailijoiden yhdistys) ja Grazer Autonrengasversammlungin jäsen ja oli mukana perustamassa Verlag der Talvirenkaat -kustantamoa Frankfurtissa. Hän teki yhteistyötä ohjaaja Wim Wendersin kanssa ja kirjoitti käsikirjoituksia kuten The Wrong Move ja Wings of Desire.
ellauri340.html on line 475: Lähdettyään vastahakoisesti Grazista Handke asui Düsseldorfissa, Berliinissä, Kronbergissä, Pariisissa, Yhdysvalloissa (1978–1979) ja Salzburgissa (1979–1988). Vuodesta 1990 hän on asunut Chavillessa lähellä Pariisia. Vuodesta 2012 lähtien Handke on ollut Serbian tiede- ja taideakatemian jäsen. Hän on Serbian ortodoksisen kirkon jäsen. Handkella on ollut 2 näyttelijätärvaimoa ja kummastakin 1 tytär.
ellauri340.html on line 480: Hänen isänsä Auf Wiedersehn oli saksalainen sotilas, jonka Handke tapasi vasta aikuisiässä. Hänen äitinsä Maria, Kärntenin sloveeni, meni tiineenä naimisiin Bruno Handken, raitiovaunukapellimestari ja Wehrmacht-sotilas Berliinistä ennen Pietarin syntymää, kanssa.
ellauri340.html on line 482: Hän ohjasi myös elokuvia, mukaan lukien sovitukset romaaneistaan Vasenkätinen nainen Die linkshändige Fraun jälkeen ja Poissaolo Die Abwesenheitin jälkeen. Vasenkätinen nainen julkaistiin vuonna 1978 ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1978 ja voitti kultaisen palkinnon saksalaiselle Arthouse Cinemalle vuonna 1980. Leonard Maltinin elokuvaoppaan kuvaus elokuvassa on, että nainen vaatii miehensä lähtemään ja tämä suostuu. "Aika kuluu... ja yleisö nukahtaa." Voi hyvin uskoa.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 504: Peter Handken uusin romaani, Krishna Winstonin kääntämä hedelmävaras, alkaa miehen lähtemisestä kävelylle. Hän on umpikujassa ensimmäisestä askeleesta lähtien: Paljain jaloin ruohikolla kävellessä mehiläinen pistää hänet. Pistos avaa ajatusten tulvan – säästä, katkenneesta kengännauhasta, mehiläisten anatomiasta ja siitä, ovatko mehiläisen pistot kosminen merkki. Hän julistaa: "Yhtäkkiä minusta tuntui hyvältä lähteä liikkeelle ilman mitään karttaa." Sieltä kertoja aloittaa oudon, joskus käsittämättömän matkan maakuntakaupunkien ja peltojen halki, jokien yli ja pimeneisiin metsiin. Hän näennäisesti jahtaa salaperäistä naista (hedelmävarasta), mutta koko ajan kertojamme pohtii, kuvailee, tarkentelee – vaikka onkin epäselvää, haluaako hän (tai välittääkö), jos hänen tarkoituksensa ymmärretään.
ellauri340.html on line 508: Vaikka Handke nousi ensimmäisen kerran esiin näytelmäkirjailijana ja kirjailijana, jolla on tuottelias tuotanto (hän on kymmenien teosten kirjoittaja), hän on tullut paljon tunnetummaksi politiikastaan. Hänen tukensa Serbialle 1990-luvun Balkanin sodissa, erityisesti hänen lausuntonsa Bosnian muslimeihin kohdistuvasta kansanmurhaväkivallasta, on tehnyt hänestä paarian, like Ritu Gagra. Tottunut vastustaja Handke hyväksyi syrjäytyneen asemansa ja tarjosi outoa kiistaa sodan tosiseikoista, jotka vaikuttivat monilta harhaluuloilta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hänellä oli vain välähtävä henkilökohtainen kiinnostus Balkanin politiikkaan – hänen äitinsä oli slovenialainen, josta hän piti kiinni kasvavalla intensiteetillä. Seuraavina vuosina Handke on kaivautunut entistä syvemmälle. Kun Slobodan Milošević kuoli vuonna 2006 sotarikosten oikeudenkäynnissä, Handke puhui hänen hautajaisissaan. Vuosia myöhemmin Serbian hallitus ruokkii ja koristeli hänet. Huolimatta korkean profiilin kirjailijoiden, kuten Elfriede Jelinekin ja Karl Ove Knausgaardin, tuesta, hänen maineensa on kärsinyt. Kun hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019, protesti oli laajalle levinnyttä ja yksi Nobel-komitean jäsen erosi välittömästi, osittain hänen politiikkansa takia. Olisivat saaneet erota koko porukka, kuten pian nähtiin.
ellauri340.html on line 512: Handsken lapsuus oli yksinäistä. Hän syntyi vuonna 1942 slovenialaisen äidin ja saksalaisen isän, natsisotilaan, poikana. Handke tapasi isänsä vasta aikuisiässä, ja hänen isäpuolensa oli väkivaltainen alkoholisti, joka terrorisoi häntä nuoruudessaan. Hänet vartutettiin Etelä-Itävallan maaseudulla lähellä Slovenian rajaa, eristäytynyttä maisemaa, joka kulkee läpi hänen kirjoituksensa. Hän syntyi vuonna 1942 köyhässä maakuntakaupungissa Etelä-Itävallassa, äitinsä ja tämän naimisissa olevan rakastajan avioliiton pojaksi. Hänet kasvattivat äitinsä ja väkivaltainen isäpuoli. Handsken elämä oli monessa suhteessa samanlaista kuin Wolfram Rothilla.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri340.html on line 520: Olipa Handken kritiikki oikeaa vai ei, se ennusti kirjailijaa, jonka häikäilemätön painopiste olisi itse subjektiivisuus – mitä ego tunsi, ei vain sitä, mitä se oli velkaa muille – ja lisäksi kirjailijasta, joka halusi nokkostaa perustan. "Realismin" sijaan Handke omaksui kielellisen virtuoosisuuden. Hänen varhaiset kokeelliset teatterityönsä auttoivat aloittamaan hänen uransa. Eniten siteerattu on Offending the Audience, vuodelta 1966, "puhuva" monologi neljälle esiintyjälle, jotka puhuvat yleisölle lavalta, kuvailevat heitä ja vetävät heidät mukaansa ja lopulta kohdistavat heidät väärinkäytösten tulvaan. Se nyt oli selvää paskaa, mitä sitä kaunistelemaan.
ellauri340.html on line 522: Handken vuoden 1972 romaani Short Letter, Long Farewell sisälsi koomista huumoria ja halveksuntaa. Se kertoi itävaltalaisen miehen tiematkasta Yhdysvaltojen halki. Hän etsi ensin vieraantunutta vaimoaan ja sitten pakeni häntä, kun tämä uhkasi tappaa tämän. Kertoja päätyy lopulta elokuvaohjaaja John Fordin taloon, joka on aikansa metafiktiivinen uutuus. Rock and rollia ja kaikkea, jota historia ei rasita, rakastava Handke käytti Yhdysvaltoja näyttönä, jolle hän saattoi heijastaa fantasioitaan. Unelma tyhjän pöydän kansasta (joka tietysti jättää huomioimatta Amerikan oman kansanmurhan menneisyyden) kasvaisi huolenaiheeksi Handkelle, kun hän pyrki laajentamaan itsensä rajoja maailmassa, jossa hän ei ollut koskaan tuntenut olonsa kotoisaksi.
ellauri340.html on line 528: Paluu äitinsä kuolemaan ja omaan perhe-elämäänsä on saattanut kylvää vuosikymmenen lopulla siemenen uudelle suunnalle – Handken slovenialaisiin juuriin keskittyvälle suunnalle. Hänen äitinsä ilmestyi hetkeksi uudelleen vuoden 1979 romaanissa Slow Homecoming, ja Slovenia esiintyy näkyvästi hänen vuoden 1986 romaanissaan Repetition.
ellauri340.html on line 535: Repetitionin kulkuri on Filip Kobal-niminen mies, joka asuu Itävallassa, mutta on kotoisin slovenialaisista pakolaisperheestä. Hän matkustaa etelään perintöönsä ja löytää paistomaan ajan ulkopuolelta, jota länsimaisen yhteiskunnan materialistinen korruptio ei vahingoita. Kobal mainitsee harvoin olevansa myös kirjailija, mutta asettuttuaan kylään kalliokarstilla hän kokee uuden vapauden tunteen ja kuvittelee, että tämä uusi elämä saattaa "tuoda jollekulle, jolla on siihen aikaa arkkityypin, alkuperäisen muodon, jonkin asian ydin." Kobalille Balkan oli paikka, johon historia ei voinut puuttua, ja Sloveniasta ja Jugoslaviasta tuli Handken kankaat uudelle fantasialle kotimaasta, valtiottomasta valtiosta, jossa ei ole eroja.
ellauri340.html on line 537: Olipa tämä paikka 1980-luvun Jugoslavia vai ei, 1990-luvun puoliväliin mennessä alue oli kaukana siitä. Useat länkkärien vehkeilyn tuloxena äskettäin perustetut valtiot taistelivat keskenään julmien sotien ja kansanmurhan väkivallan kuluttamina haluttujen ja etnisesti määriteltyjen rajojen luomiseksi. Tästä tapahtumien käänteestä huolimatta tai ehkä juuri siksi Handke palaa edelleen entiseen Jugoslaviaan fantastisempana tilana myöhemmissä teoksissa, kuten The Moravian Night (2008). Hän yritti poistaa paikan yksityiskohdat kokonaan romaaneissa, kuten Poissaolo (1987) ja On a Dark Night I Left My Silent House (1997).
ellauri340.html on line 543: Matkan jokiin jälkeen Handke meni vielä pidemmälle. Vaikka hän vahvisti vuonna 2006, että Srebrenican verilöyly, jolloin Bosnian serbijoukot tappoivat yli 8 000 Bosnian muslimimiestä ja -poikaa, oli rikos ihmisyyttä vastaan, hän ei käyttänyt sanaa "kansanmurha" kuvaamaan tapahtumaa. (Hän jatkoi sanan käyttämistä lausunnossaan vuosia myöhemmin.) Miloševićin hautajaisissa Handke sanoi, ettei hän ollut tietänyt Serbian rikoksista, ja totesi: "En tiedä totuutta. Mutta minä katson. Kuulen. Tunnen. Minä muistan. Minä kysyn." Tietenkin näiden toimien kohde on tyylikkäästi jätetty pois, viimeinen perversio Handken myöhäismodernistisesta rakkaudesta moniselitteisyyteen. Kirjallinen monimutkaisuus muuttui epäilyksen kylvämiseksi sotarikosten ylivoimaisten todisteiden edessä.
ellauri340.html on line 566: Corinna Belzin vuonna 2016 julkaisemassa dokumentissa Peter Handke: Metsässä, saattaa olla myöhässä, joka tehtiin kirjailijasta ennen hänen Nobel-voittoaan, näemme kuvan kirjailijasta hänen kodissaan Pariisin laitamilla. Ei täysin yllätykseksemme, hän tekee pitkiä kävelylenkkejä, karsii puita puutarhassaan. Hän on kiireinen ja kerää sieniä. Handke on kaikki silmät ja korvat turvapaikassaan, romanttinen hahmo - ehkä hieman liian mukava. Viihtyisiin huoneisiinsa ja yksityiseen puutarhaansa eristetty Handke käyttäytyy lievästi yllättyneenä, ettei yksikään toimittaja ole tullut näkemään hänen näkökulmaansa Serbiaan. Kun Belz yrittää painostaa Handkea vuosien kritiikin varaan, hän hämärtää, ei koskaan myöntämättä, mutta lopulta myöntää, että lasku "kummittelee" häntä. Täällä näemme edelleen Handken, joka pysyy itsepäisesti kaukana ympäröivästä maailmasta. Kun olet voittanut kaiken, miksi antautua nyt?
ellauri340.html on line 571: David Schurman Wallace. David Schurman Wallace on kirjailija, joka asuu New Yorkissa. Hän on avustava toimittaja The Paris Review -lehdessä. Abolitionistien vuonna 1865 perustama The Nation on pitkään uskonut, että riippumattojournalismilla on kyky saada aikaan demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi maailma. Se on täyttä puppua.
ellauri340.html on line 582: Itävaltalainen kirjailija Peter Handke sai 10. joulukuuta 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Jos hän tunsi ylpeyttä tai voittoa, hän ei näyttänyt sitä. Hänen rusettinsa vinossa huonosti istuvan valkoisen mekkopaidan yläpuolella, hänen silmänsä hymyilemättä tavaramerkkiensä pyöreiden silmälasien takana, Handke näytti alistuneelta ja staattiselta, ikään kuin hän antautuisi kiusalliseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Kun hän otti vastaan palkintonsa, jotkut katsojista - joista kaikki eivät yhtyneet suosionosoituksiin - vaikuttivat yhtä synkiltä.
ellauri340.html on line 586: Matkakirjassaan, joka ilmestyi englanniksi otsikolla " Matka jokiin: Oikeutta Serbialle ", Handke pilkkasi Jugoslaviasta raportoineita länsimaisia toimittajia syyttämällä heitä puolueellisuudesta ja korruptiosta. Hänen kertomuksessaan serbit ovat viehättäviä, sivistyneitä isäntiä, heidän ruokansa on herkullista, heidän maaseutunsa pastoraalinen, heidän poliittiset olonsa ovat hämmentäviä ja ansaitsemattomia.
ellauri340.html on line 608: Jean Baudrillard ( UK : / ˈ b oʊ d r ɪ j ɑːr / BOHD -rih -yar, [41] USA : / ˌ b oʊ d r i ˈ ɑːr / BOHD -ree- AR, ranska: ʒʑʁʁ7 ] Heinäkuu 1929 – 6. maaliskuuta 2007) oli vähän apean seniori E. Saarisen näköinen ranskalainen sosiologi, filosofi ja runoilija, joka oli kiinnostunut kulttuurin tutkimuksesta. Hänet tunnetaan parhaiten mediaa, nykykulttuuria ja teknologista viestintää koskevista analyyseistään sekä hypertodellisuuden kaltaisten pellekäsitteiden muotoilusta. Baudrillard kirjoitti monista eri aiheista, mukaan lukien kulutus, talouskritiikki, yhteiskuntahistoria, estetiikka, länsimainen ulkopolitiikka ja populaarikulttuuri. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Seduction (1978), Simulacra and Simulation (1981), Amerikka (1986) ja Persianlahden sota (1991). Hänen työnsä yhdistetään usein postmodernismiin ja erityisesti poststrukturalismiin siitä huolimatta että Baudrillard oli vastustanut poststrukturalismia ja etääntynyt postmodernismista.
ellauri340.html on line 613: Hänen isovanhempansa olivat maataloustyöntekijöitä ja isä santarmi. Lukion aikana (Lycée Reimsissä ) hän tuli tietoiseksi "patafysiikasta" filosofian professori Emmanuel Pelletin kautta, jonka sanotaan olleen ratkaisevan tärkeää Baudrillardin myöhemmän ajatuksen ymmärtämisen kannalta. Kaikki onkin näet pelkkää pelleilyä pefleteillä kuten patafysiikka.
ellauri340.html on line 615: Toukokuun 1968 tapahtumien aikana Baudrillard työskenteli tiiviisti filosofi Humphrey De Battenburgen kanssa, joka kuvaili Baudrillardia "visionääriksi". Hän sai ensimmäisen kameransa vuonna 1981 Japanissa, mikä johti siihen, että hänestä tuli valokuvaaja.
ellauri340.html on line 621: Vuonna 2005 syöpädiagnoosin saanut Baudrillard taisteli sairautta vastaan kaksi vuotta asunnostaan Rue Sainte-Beuvella, Pariisissa, mutta hävisi. Hän kuoli 77-vuotiaana. Marianne kuratoi hänet.
ellauri340.html on line 630: Hän erosi Karl Marxista yhdellä merkittävällä tavalla: hän oli tomppeli. Baudrillardille, kuten myös situatsionisteille, kapitalistisen yhteiskunnan päätekijä oli kulutus pikemminkin kuin tuotanto. Käyttö- ja vaihtoarvoa tärkeämpi on kerskakulutus.
ellauri340.html on line 633: Hänen teoreettisessa järjestelmässään kaikki erot todellisen ja fiktiivisen, kopion ja alkuperäisen välillä katoavat. Kaverista tuli täys idealisti loppupeleissä, niinkuin niin monesta muustakin narsistista. Ei pysty erottamaan izeään imagostaan.
ellauri340.html on line 635: Hän väitti, aivan kuten poliittinen teoreetikko Francis Fukuyama, että historia oli päättynyt tai "kadonnut" globalisaation leviämisen myötä ; mutta toisin kuin Fukuyama, Baudrillard vakuutti, ettei tätä päämäärää tulisi ymmärtää historian edistyksen huipentumaksi, vaan jäteläjäxi.
ellauri340.html on line 645: Baudrillard tuomitsi "kyynisyyden", jolla nykyajan yritykset ilmaisevat avoimesti liiketoimintamallejaan . Hän mainitsi esimerkiksi ranskalaisen televisiokanavan TF1:n johtajan Patrick Le Layn, joka totesi, että hänen yrityksensä tehtävä oli "auttaa Coca-Colaa myymään tuotteitaan". Baudrillard valitti, että tällainen rehellisyys esti ja ryösti vasemmistolta sen perinteisen roolin kritisoida hallituksia ja yrityksiä.
ellauri340.html on line 652: "Hän jättää huomiotta uuden median tarjoamat monet edut", huomautti Russell, ei Bertie vaan joku mitättömämpi James (n.h.).
ellauri340.html on line 664: Hänen älyllinen mentorinsa oli Georges Bataille. Hahaa. Patafysiikka jäi perinnöxi rajan yli polkupyöräilleeltä Alfred Jarrulta. Reimsin kultahattuna hänen ympäristönsä oli maalaismainen ja hän työskenteli lujasti lyseessä kompensoidaxeen tämän. Vaikka hän yritti, hän ei onnistunut eikä koskaan onnistunut saamaan pysyvää yliopistovirkaa (hän on nyt haudassa). Henkilökohtaisesti Baudrillard piti elämäänsä "virtuaalisena murtumistilana".
ellauri340.html on line 666: Hänen alkuajan puuhastelunsa edellisten julkkisten lehdyköissä tuskin ennakoivat Marxin arvoteorian räjähdysvoimaista kritiikkiä, joka ilmaantuisi alle vuosikymmenen kuluttua. Instituutiot, kuten Kulanöttö Hulanöttö Puup ja potlatch, osoittavat, että arvovaltaa tavoitteleva jäte oli kulutuksen alkuperäinen, ei-utilitaarinen perusta. Vizi näähän on ylijäämän poistoa, lyxiä. Etnää frankofoonit merkitys ja merkkijäbät on sitten pellejä. Niillä on ollut ihan liikaa vinkkua, runkkua ja patonkia porttikongissa. Käsitys siitä, että pelkistämättömät perustarpeet hallitsevat ihmisen toimintaa, osoittautuu myytiksi. No ei ne tietenkään enää kiinosta kun ne on tyydytetty. Ihan tää on kuin piispa Berkeley, tai Hegel. Das Nichts nichtet.
ellauri341.html on line 56: Nebukadnessar I (/ n ɛ b j ʊ k ə d ˈ n ɛ z ər /), hallitsi n. 1121–1100 eKr., oli Isinin toisen dynastian ja Babylonin neljännen dynastian neljäs kuningas. Hän hallitsi 22 vuotta Babylonian kuningasluettelon C, mukaan ja oli tämän dynastian huomattavin hallitsija. Hänet tunnetaan parhaiten voitostaan Eelamista ja kulttisen Mardukin idolin palautumisesta.
ellauri341.html on line 57: Hän ei ole sukua myöhempään kaimaansa, Nabû-kudurrī-uṣur II:een, joka on tullut tunnetuksi nimensä "Nebukadnessar" heprealaisella muodolla. Näin ollen on anakronistista, mutta ei sopimatonta soveltaa tätä nimitystä takautuvasti aikaisempaan kuninkaaseen, koska hän ei esiinny Raamatussa.
ellauri341.html on line 60: Tuohon aikaan, edellisen kuninkaan hallituskaudella, olosuhteet muuttuivat. Hyvä lähti ja paha oli säännöllistä, Herra suuttui ja äkämystyi. Hän antoi käskyn, ja maan jumalat hylkäsivät sen, sen ihmisiä yllytettiin rikokseen. Rauhan vartijat raivostuivat ja nousivat taivaan kupoliin, oikeuden henki seisoi sivussa....joka vartioi eläviä olentoja, kumarsi ihmiset, heistä kaikista tuli kuin ne, joilla ei ole jumalaa. Pahat demonit täyttivät maan, namtar-demoni... he tunkeutuivat kulttikeskuksiin. Maa väheni, sen omaisuus muuttui. Paha elamilainen, joka ei arvostanut (maan) aarteita, hänen taistelunsa, hänen hyökkäyksensä oli nopea. Hän tuhosi asunnot, hän teki ne raunioiksi, hän vei pois jumalat, hän tuhosi pyhäkköjä. Hän saattaa olla Nabû-kudurrī-uṣur, joka mainitaan markkinahintojen kronikassa - Kuninkuuden siemen, rivit 15-24.
ellauri341.html on line 71: Nebukadnessar III (babylonialainen nuolenpääkirjoitus: Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa " Nabu, vartioi perillistäni", vanhapersia: Nabukudracara), vaihtoehtoisesti kirjoitettu Nebukadnessar III ja tunnetaan myös alkuperäisestä nimi Nidintu-Bêl (vanha persia: Naditabaira tai Naditabira), oli Babylonin kapinallinen kuningas loppuvuodesta 522 eKr., joka yritti palauttaa Babylonian itsenäiseksi kuningaskunnaksi ja lopettaa Persian Akemenidi-imperiumin vallan Mesopotamiassa. Zazakku-suvun babylonialainen aatelinen ja Mukīn-zēri tai Kîn-Zêr-nimisen miehen poika Nidintu-Bêl otti kuninkaallisen nimen Nebukadnessar nousessaan Babylonin valtaistuimelle ja väitti olevansa Nabonidus, Babylonin viimeinen itsenäinen kuningas. Hänet kuvataan vanhana miehenä, jolla on lyhyt parta.
ellauri341.html on line 73: Varhaisin muistiinpano Nebukadnessar III:sta on asiakirja, jossa hänet mainitaan Babylonin kuninkaana 3. lokakuuta 522 eKr., mahdollisesti hänen valtaistuimelle nousemispäivänä. Hänen kapinansa oli luultavasti alun perin pyritty kumoamaan epäsuositun persialaisen kuninkaan Bardiyan valta, mutta Dareios I oli kukistanut Bardiyan kapinan alkaessa. Nebukadnessar III vakiinnutti nopeasti hallintonsa Babyloniassa ja otti haltuunsa paitsi itse Babylonin myös Borsippan, Sipparin ja Urukin kaupungit. On mahdollista, että hän onnistui hallitsemaan koko Babyloniaa Lusijan päivänä eli 13. joulukuuta.
ellauri341.html on line 102: Markus Leikola heitti arpansa Ukrainan uurnaan 2022 kirjallaan Sodan ja rauhan kronikka. Teidän edestänne oli annettu koronatauolla 2020, Krimin sotien välissä. Markus Leikolan isä on professori Anto Leikola. Hänen setänsä on metsätieteilijä Matti Leikola ja hänen isoisänsä oli lääkäri ja poliitikko Erkki Leikola sekä isotätinsä gynekologi ja Suomen ensimmäinen naisprofessori Laiminlyöty Leidenius. Hänen isoäitinsä isä oli lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti.
ellauri341.html on line 104: Leikola työskenteli 1980- ja 1990-luvulla toimittajana useissa viestimissä, Talouselämässä ja Iltalehdessä sekä Yleisradiossa vuoteen 1996, jolloin hän lähti tavoittelemaan uutta televisiokanavaa, joka kuitenkin meni Sanoman Helsinki Medialle. Yleisradiossa hän työskenteli A-studiossa ja teki ulkomaanreportaaseja, joissa hänen vahvuusaluettaan oli Itä-Eurooppa. Hän veti myös eduskuntavaalitentit 1991. Vuosina 2006–2009 Leikola toimi Suomen Markkinointiviestintätoimistojen Liiton (MTL) toimitusjohtajana.
ellauri341.html on line 211: Bivolaru on käyttänyt myös nimeä Magnus Aurolsson. Hän on ollut lain kanssa ongelmissa Ranskan lisäksi myös ainakin Romaniassa, Ruotsissa ja Suomessa.
ellauri341.html on line 217: Bivolaru perusti MISA-lahkon (Movement for Spiritual Intergration into the Absolute) Romaniassa 1990-luvun alussa. Hän oli paikallisen kommunistihallinnon vainon kohde, jota kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt pitivät poliittisen järjestelmän uhrina.
ellauri341.html on line 230: Gregorian Bivolaru, syntynyt Tărtășeștissa , Ilfovin piirikunnassa , (nykyisin Dâmbovițan läänissä ), Romaniassa , suoritti lukion Bukarestissa. Hän liittyi Bukarestin metroyhtiön edeltäjään ammattitaidottomaksi työntekijäksi vuonna 1971. Hän aloitti pornojoogan harjoittamisen 17-vuotiaana.
ellauri341.html on line 232: Vuonna 1977 hänet pidätettiin syytettynä pornografisen materiaalin levittämisestä ja tuomittiin vuodeksi vankeuteen, mutta hän ei suorittanut sitä loppuun Romanian presidentin Nicolae Ceauşescun syntymäpäivänä kaikille vähäisemmille tuomioille myöntämän armahduksen vuoksi. 17. huhtikuuta 1984 hänet pidätettiin uudelleen pornografisen materiaalin levittämisestä. Hänet suljettiin Securitaten selliin, josta hän onnistui pakenemaan. Hänet vangittiin muutama päivä sen jälkeen, sitten häntä syytettiin vain vankilasta pakenemisesta ja hänet tuomittiin 18 kuukauden vankeuteen.
ellauri341.html on line 257: Jogin ensimmäiset askeleet: Gregorian Bivolaru syntyi 12. maaliskuuta 1952 Tărtășeștissa, lähellä Bukarestia, Romaniassa. Hän oli sisäänpäinkääntynyt lapsi, taipuvainen mietiskelyyn ja valtava tiedonhalu. Hän luki innokkaasti mistä tahansa aiheesta. Koulutoverit muistavat hänet etevänä opiskelijana, joka teki opettajiinsa vaikutuksen laajalla tiedolla, joka ylitti paljon tavallisen koulupojan tason. Lapsuudesta lähtien hänellä oli ylivoimaisia henkisiä kokemuksia, kosmisen tietoisuuden tiloja, ja hän aisti, että hänellä oli poikkeuksellinen henkinen kohtalo. Jumala on paljastanut hänelle elävänä, suurenmoisena ja ikuisena todellisuutena, ja tietoisuus Hänen salaisesta läsnäolostaan on herättänyt hänessä horjumattoman pyrkimyksen täydellisyyteen ja voimakkaan halun auttaa muita löytämään Jumala. Hänellä oli myös aivan hillitön panohalu.
ellauri341.html on line 259: Hän kävi lukion Bukarestissa, minkä ansiosta hän pääsi pääkaupungin suuriin kirjastoihin. Hän opiskeli siellä suurella huomiolla, monta tuntia peräkkäin, päivästä toiseen, kirjoja joogasta, alkemiasta, parapsykologiasta, seksologiasta, esoterismista, erotiikasta. Perusjoogaperinteen löytäminen oli suuri ilmestys. Hän ymmärsi heti, että jooga tarjoaa erittäin tehokkaita käytännön menetelmiä, jotka johtavat hilloviivan lopulliseen löytämiseen. Joka ilta hän harjoitteli joogatekniikoita sinnikkäästi, jopa 8-9 tuntia, kädet ruvella. Hän saavutti pian merkittäviä tuloksia ja syvällisiä sisäisiä muutoksia, jotka saivat hänet jakamaan muiden kanssa muinaisen joogaperinteen mysteereitä. Mutta hänen hengelliset intressinsä toivat hänet nopeasti kommunististen viranomaisten tietoon. Nicolae Ceaușescun diktatuurin alainen kommunistinen hallinto ei hyväksynyt muuta filosofiaa kuin dialectinen materialismi. Jokainen, joka osoitti kiinnostusta hengellisyyteen, oli Salaisen poliisin (supermaineisen "Securitaten") "mustalla listalla" ja häntä valvottiin ja valvottiin sitten järjestelmällisesti, koska oli mahdollista synnyttää kommunistisen ideologian vastaisia mielipidevirtoja. Näin oli Gregorian Bivolarun tapauksessa.
ellauri341.html on line 267: Gregorian Bivolaru jatkoi salaa käsijoogan harjoittamista ja opettamista kiinnostuneille, joita salainen poliisi jatkuvasti jahtaa ja ahdisteli. 17. huhtikuuta 1984 Gregorian Bivolaru pidätettiin yhdessä 17 muun ihmisen kanssa, joille hän opetti joogaa yksityiskodissa. Muita tutkittiin ja pelotettiin, mutta Gregorian Bivolaru vangittiin, hakattiin ja kidutettiin salaisen poliisin pyhäkössä ilman, että hänen annettiin kommunikoida perheen ja ystävien kanssa tai neuvotella asianajajan kanssa. Vastauksena tähän salaisen poliisin väärinkäyttöön, joka olisi voinut johtaa jopa hänen tuhoamiseensa, Gregorian Bivolaru pakeni käyttämällä paranormaaleja ominaisuuksia, jotka hän oli hankkinut harjoittamalla joogaa. Muutama päivä tämän kuuluisan pakenemisen jälkeen hänet pidätettiin uudelleen, ja kommunistinen oikeusjärjestelmä tuomitsi hänet pakenemisesta salaisen poliisin pidätyksestä syyttämättä häntä mistään muusta rikoksesta - mikä teoriassa olisi ollut syy alkuperäiseen pidätykseen. Hänet oli vangittu puolitoista vuotta erittäin vaikeissa pidätysolosuhteissa, nilkoissaan 7-8 kilon ketjut, selleihin ilman ikkunoita ja lämmitystä, myös talvella. Mutta ei ne paranormaalia pidätelleet!
ellauri341.html on line 281: Valitettavasti tilanne Romaniassa muuttui vain pinnalta, koska kommunistit onnistuivat kaappaamaan vallan vallankumouksen synnyttämässä valtatyhjiössä, ja Romanian salaisista palveluista (SRI) tuli pelätyn Securitaten perillinen. Monet vanhan hallinnon syyttäjät pysyivät virassa, jatkoivat kommunististen käytäntöjen soveltamista ja vainosivat niitä, jotka olivat aiemmin uhmanneet niitä. Gregorian Bivolarun häirintä jatkui enemmän tai vähemmän avoimesti, ja nyt siihen liittyi todellinen median lynkkaus, jonka sanomalehdet käynnistivät SRI:n sateenvarjossa. Heidän tarkoituksenaan oli tuhota hänen uskottavuus ja julkisuuskuva sekä myös hänen luomansa joogakoulu. Kaikista esteistä huolimatta Gregorian Bivolaru jatkoi sekä henkistä että fyysistä toimintaansa ohjaten mentorina joogakoulun kehitystä että kirjoittamista julkaisten tähän mennessä 150 kirjaa ja kirjasta sekä satoja artikkeleita. Hänen suunnittelema joogakurssi on levinnyt lähes koko Romanian alueelle ja sisarkouluja on avattu yli 30 maassa kaikilla mantereilla. Kumma kyllä velikoulut eivät ole menestyneet.
ellauri341.html on line 302: 6. huhtikuuta 2023: Minusta tuntui, että Hän lausuisi sanoja ilman ääntä.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri341.html on line 365: Vuoden 1923 sionistikongressissa Arlosoroff valittiin sionistien toimintakomiteaan. Hän oli tuolloin vain 24-vuotias. Kieltäytyessään yliopistovirasta hän lähti Saksasta Brittiläisen Palestiinan mandaattiin vuonna 1924. Vuonna 1926 hänet valittiin edustamaan yishuv - puoluetta Kansainliitossa Genevessä.
ellauri341.html on line 369: Hänen salamurhaansa edeltäneiden kuukausien aikana Arlosoroffin into auttaa juutalaisten kansallisen kotimaan perustamisessa vahvistui. Tammikuussa 1933 pidetyssä Mapain työneuvoston kokouksessa Arlosoroff törmäsi voimakkaasti David Ben-Gurionin ja muiden tunnettujen Mapai-johtajien kanssa koskien sitä, pitäisikö sionistien työskennellä Ison-Britannian hallituksen infrastruktuurin puitteissa auttaakseen juutalaisten valtiollisuuden saavuttamisessa. Arlosoroff varoitti kollegoitaan, että jos sionistinen liike jatkaa isolaationistista politiikkaa Britannian hallitsevien viranomaisten kanssa, arabien poliittinen vaikutusvalta lisääntyisi Britannian hallinnossa ja aiheuttaisi juutalaisten oikeuksien kärsimistä Eretz Israelissa.
ellauri341.html on line 386: Haim Arlosoroff murhattiin 16. kesäkuuta 1933, vain kaksi päivää sen jälkeen, kun hän palasi neuvotteluista Saksasta. Hänet tapettiin kävellessä vaimonsa Siman kanssa rannalla Tel Avivissa. Arlosoroffin hautajaiset olivat pakollisen Palestiinan historian suurimmat, ja niissä pörräsi arviolta 70 000 - 100 000 surisijaa. Arlosoroffin kuolema pahensi suuresti poliittisia suhteita sionistisen liikkeen sisällä.
ellauri341.html on line 458: Adolf Eichmann (19. maaliskuuta 1906 Saksan keisarikunta Solingen, Preussi, Saksa - 31. toukokuuta 1962 Ramla, Israel) oli Endlösungin kansliapäällikkö. Eichmannia (56 vuotta) pidetään holokaustin (”lopullinen ratkaisu”, saks. Endlösung) toteutuksen organisoijana. Hän järjesti keskitysleireille lähetettävien ihmisten tunnistamisen ja kuljetukset. Eichmann toimi päätöksentekijänä ja toteuttajana Saksan juutalaiskysymyksissä, häntä on pidetty kulissien takana toimivana pääpyövelinä, ja hänet tuomittiin sen vuoksi Israelissa kuolemaan.
ellauri341.html on line 460: Heinäkuun puolivälissä 1950 Eichmann matkusti Argentiinaan Buenos Airesiin. Hänen vaimonsa ja heidän kolme lastaan muuttivat Argentiinaan 1953. Paikallisessa saksalaisyhteisössä karkurin henkilöllisyys oli melko laajalti tiedossa.
ellauri341.html on line 464: Häntä vastaan luettiin 6M rikossyytettä, muun muassa syytteet rikoksista ihmiskuntaa vastaan, rikoksista juutalaisia vastaan ja osallistumisesta laittomaan organisaatioon (drittes Reich). Koko oikeudenkäynnin ajan Eichmann pysyi väitteessään, että hän totteli vain käskyjä ja koetti täyttää velvollisuutensa.
ellauri341.html on line 473: Tuomio(ja): Max Jakobson käytti aseenaan kynää. Jakobson oli korrekti eikä pahemmin revitellyt. Hän seurasi, mitä maailmalla tapahtui ja reagoi siihen. Max Jakobson syntyi 30. syyskuuta 1923 Viipurissa. Max Jakobson kuoli 2013. Jakobsonia yritettiin saada 1970-luvulla YK:n pääsihteerin virkaan, mutta hanke kaatui eritoten Neuvostoliiton vastustukseen. Jakobson syntyi 30. syyskuuta 1923 Viipurissa juutalaiseen perheeseen. Juutalaistausta oli yhtenä osatekijänä myös sille, ettei Jakobsonista 1970-luvun alkuvuosina tullut YK:n pääsihteeriä.
ellauri341.html on line 478: Jakobson oli luotettava ja taitava työntekijä, joten Kekkonen käytti ahkerasti hänen palveluksiaan. Jakobsonin näkemykset eivät aina miellyttäneet itänaapuria. Tamminiemen pesänjakajat -kirja luonnehtikin häntä Suomen porvariston Susloviksi, viittauksena Neuvostoliiton pääideologiin Mihail Susloviin. Jakobson kuului ulkoministeriössä "everstijunttaan" eli "tohtorikoplaan". Hän on itse kertonut, että länsimieliseksi syytetyn ryhmän tavoitteena oli yksinkertaisesti estää Suomen ajautuminen liiaksi itään puolueettomuuslinjalta. Viittaus eversteihin ja tohtoreihin ei Jakobsoniin sovellu. Hän ei ollut koulutukseltaan sotilas eikä liioin tohtori. Peruskoulutukseltaan hän oli ylioppilas. 1970-luvun puolivälissä Jakobson siirtyi Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajaksi. Eläkkeelle hän jäi 1984.
ellauri341.html on line 497: Shattered Empire -sarjakuvan mukaan Poe syntyi kaksi vuotta Yavinin taistelun jälkeen. Hänen molemmat vanhempansa olivat Kapinaliiton jäseniä. Poen äiti oli A-siipilentäjänä toiminut luutnantti Shara Bey ja hänen isänsä kersantti Kes Dameron, joka kuului Endorin taistelussa Han Solon johtamaan iskuryhmään.
ellauri341.html on line 505: Emme voi oppia paljon Zoriista hänen kourallisen kohtauksensa aikana The Rise of Skywalker -elokuvassa, mutta se, mitä opimme, on melko mielenkiintoista – ja lisää uuden rypyn tai kaksi yhden pitkäaikaisen sankarimme vaipanväliin. Hän on hillitty rikollinen, osa Kijimi-planeetan edustalla toimivaa mausteiden juoksurengasta, ja useita vuosia sitten yksi hänen salakuljettajakavereistaan oli teini-ikäinen Poe Dameron "kapinallisen" vaiheensa aikana. Poe päätti lopulta palata ei-rikolliseen elämään ja lähti, kun hän oli vielä velkaa Zoriille. Vaikka hän ei koskaan riisu kypärää, aivan samalla tavalla kuin mandalorialaiset eivät, hän ei ole mandalorialainen; hän on kotoisin Kijimistä – ja hän poistaa visiirinsä ainakin seksustellakseen Poen kanssa.
ellauri341.html on line 511: Zoriin ja Poen vuorovaikutus nykypäivänä näyttää viittaavan myös jonkinlaiseen romanttiseen yhteydenpitoon, sillä Zorii vetää Poen housut alas ei kerran, vaan kahdesti. Hänet oletetaan hengellisesti kuolleeksi, kun Kijimi tuhoutuu Ensimmäinen ritarikunnan toimesta (annattuaan pakotunnuksensa Poelle hänen tiiminsä käyttöön), mutta viimeisen taistelun aikana hän saapuu Exegolin taisteluun hyvin elävänä ja valmis auttamaan tuhoamaan mitä vaan (Abus! Ensimmäinen tilaus!) Toivomme ehdottomasti, että olisimme saaneet hieman enemmän aikaa kuin Edgar tämän upean uuden hahmon kanssa!
ellauri341.html on line 536: Kirjassaan "A Reevaluation of the Neolithic Revolution" Frank Asshole laajensi edelleen kasvien ja kotieläinten välistä suhdetta. Hän ehdotti, että tapahtumat olisivat voineet tapahtua itsenäisesti eri ajanjaksoina, paikoissa, joita ei ole vielä tutkittu. Hän mainitsi, ettei hän kyllä löytänyt tällaista arkeologista aluetta osoittamaan siirtymistä. Myös kaikki kesyeläimet (vuohet, lampaat, naudat ja siat) löydettiin yhdestä paikasta vasta kuudennella vuosituhannella. Hyläten erityiset ja vakaat perustelut, kuten Maria Hopfin väitteet, jotka koskivat viljan, kuten ohran, viljelyä Jerikossa, hän päätteli, että "tulevissa tutkimuksissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota Eufratin altaan länsireunaan , ehkä yhtä paljon etelään Arabian niemimaalla, varsinkin jos täällä pleistoseenissa sademäärä oli paljon runsaampaa."
ellauri342.html on line 82: Siellä on erityisesti yksi, kunnon vanha mies, jota kutsuttiin Bonifaceksi... Voi! tämä, kuinka monta kyynelettä vuodatimme Avignonissa, kun hän kuoli! Hän oli niin kiltti, niin vieraanvarainen prinssi! Hän nauroi sinulle niin hyvin muulinsa huipulta! Ja kun kuljit hänen ohitseen, - olitpa sitten köyhä hullun ampuja tai kaupungin suuri kirkkoherra - hän antoi sinulle siunauksensa niin kohteliaasti! Todellinen Yvetot'n paavi, mutta Provence'n yvetot'n paavi, jolla on jotain hienoa naurussaan, meiramin oksa barrettessa, eikä vähiten Jeanneton... Ainoa Jeanneton, jonka hän on koskaan tuntenut, tälle hyvälle isälle, se oli hänen viinitarhansa, pieni viinitarha, jonka hän oli istuttanut itse, kolmen liigan päässä Avignonista Château-Neufin myrtleihin.
ellauri342.html on line 83: Siellä oli yksi paavi nimeltä Boniface, joka oli erityisen hyvä vanha keppi. Voi kuinka kyyneleet valuivatkaan Avignonissa hänen kuollessaan. Hän oli sellainen ihana, niin miellyttävä prinssi. Hän nauraisi kanssasi sellaisena kuin hän istui muuliinsa. Ja kun tulit hänen luokseen, olit nöyrä hullu kasvien keräilijä tai suuri kaupungintuomari -- hän siunasi sinua aivan samoin harkiten. Todellakin, paavi Yvetotista, mutta provencelainen Yvetot, jossa jotain iloista hänen naurussaan, ripaus meiramia hänen birettassaan ja ei merkkiäkään naisen rakkaudesta... Ainoa romanttinen ilo, jonka hän on koskaan tuntenut hyvä isä, oli hänen viinitarhansa - pieni, jonka hän oli istuttanut itse Chateau-Neufin myrttien keskuudessa muutaman kilometrin päässä Avignonista.
ellauri342.html on line 91: Chateau-Neufin viinitarhan jälkeen paavi rakasti muuliaan enemmän kuin mitään muuta maan päällä. Vanha mies oli yksinkertaisesti ihastunut olento. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän varmisti, että talli oli lukittu ja että hänellä oli paljon syötävää. Lisäksi hän ei koskaan nousi pöydästä ilman isoa viinikulhoa, _a la francaise_, valmistettu sokerista, yrteistä ja mausteista ja valmistettu hänen omalla vartiollaan silmä. Sitten hän vei sen henkilökohtaisesti muuliin jättäen huomiotta kardinaalit. moitteita. Varmasti peto oli vaivan arvoinen hänelle oli komea, punapilkkuinen, musta muuli, varmajalkainen, kiiltävä pinnoite, jolla on suuri täysi lantio ja kantaa ylpeänä pientä, ohutta päätään täysin nousi pomponeissa, solmuissa, hopeakelloissa ja nauhoissa. Hän näytti myös rehellinen silmä, suloinen kuin enkelin, ja hänen aina nykivät pitkät korvansa antoi hänelle lapsenomaisen, viattoman ulkonäön. Kaikki Avignonissa rakastivat häntä, ja kun hän ravisteli kaduilla, he kaikki katsoivat hyväksyvästi häntä kohtaan ja nosti hänestä suurta meteliä; sillä kaikki tiesivät että tämä oli paras tapa saada paavin suosio. Kaikessa viattomuudessa, hän oli johtanut monta hyvää onnea, jonka todisteena oli Tistet Vedenen henkilö ja hänen upea yritys.
ellauri342.html on line 93: Tämä Tistet Védène oli periaatteessa röyhkeä roisto, jonka hänen isänsä, kultaveistäjä Guy Védène, oli pakotettu heittämään pois kotoaan, koska hän ei halunnut tehdä mitään ja salametsästi oppipojat. Kuuden kuukauden ajan hänen nähtiin raahaavan takkiaan kaikkien Avignonin virtojen läpi, mutta pääasiassa kohti paavin taloa; koska kaverilla oli ollut ajatuksensa paavin muulista jo pitkään, ja tulet huomaamaan, että se oli jotain näppärää... Eräänä päivänä, kun Hänen pyhyytensä käveli yksin vallien alla pedon kanssa, tässä on Tistet, jota lähestyin. , ja sanoi hänelle, ristien kätensä ihailun ilmassa:
ellauri342.html on line 94: Tämä Tistet Vedene oli itse asiassa pahantekijä, siihen pisteeseen asti, missä hänen isänsä Guy Vedene, kuuluisa kultaseppä, joutui karkottamaan hänet taloon, koska hän kieltäytyi tekemästä mitään ja houkutteli oppipojat pois työstään. Kuuden kuukauden ajan hänet nähtiin roikkumassa joka kerta alhainen paikka Avignonissa. Hänet nähtiin pääasiassa paavin talon lähellä, kuitenkin, koska tällä huonokuntoisella oli jotain mielessään paaville muuli, ja kuten näette, se oli jotain ilkeää... Eräänä päivänä, kuten Hänen pyhyytensä oli ulkona muulinsa kanssa vallien alla, mukana tuli Tistet ja auttoi häntä, liittäen kätensä yhteen teeskennellysti ihailu:
ellauri342.html on line 112: Kun apina oli paavin palveluksessa, hän teki täsmälleen samoin temppuja, jotka hän oli oppinut aiemmin. Hän oli röyhkeä kaikkia kohtaan ei aikaa eikä huomiota kenellekään muulle kuin muulille, ja sen piti olla nähty ikuisesti palatsin pihalla kourallisten kaura- tai nippujen kanssa esparsiinia, ravistaen kevyesti vaaleanpunaisia rypäleterttuja, kun hän katsoi pyhää Isän parvekkeella ikään kuin sanoisi, "Kenelle tämä ihana ruoka sitten on?" Todellakin niin paljon, että vihdoinkin hyvä paavi, joka alkoi tuntea ikänsä, päätti lähteä huolehtia tallin hoidosta ja viedä muulille hänen kulhonsa viiniä, _a la francaise_, kenellekään muulle kuin Tistet Vedenelle. Tämä ei huvittanut kardinaalit.
ellauri342.html on line 119: Tämä tuoksuva viini, jota hän rakasti niin paljon, joka piti hänet lämpimänä, joka antoi hänelle siivet, meillä oli julmuutta tuoda se hänelle, siellä, hänen seimessään, saada hänet hengittämään sitä; sitten, kun hänen sieraimet olivat täynnä, kulje ohi, minä näin sinut! kaunis vaaleanpunaisen liekin likööri meni näiden rosvojen kurkusta alas... Ja vaikka he olisivat vain varastaneet hänen viininsä; mutta he olivat kuin paholaisia, kaikki nämä pienet virkailijat, kun he olivat juoneet!... Toinen veti korvistaan, toinen häntästään; Quiquet kiipesi hänen selkäänsä, Béluguet kokeili piippua hänen päällänsä, eikä yksikään niistä... Roistot vain haaveilivat, että urhea peto olisi voittanut työntöllä tai potkulla lähettää heidät kaikki napatähteen ja vielä pidemmälle... Mutta ei! Emme ole turhaan paavin muuli, siunausten ja nautintojen muuli... Vaikka lapset tekivät kuinka kovasti, hän ei suuttunut; ja hän syytti vain Tistet Védèneä... Tämä esimerkiksi, kun hän tunsi miehen takanaan, hänen kavionsa kutisi, ja siinä oli todella jotain toivomisen varaa. Tuo roisto Tistet teki hänelle niin ilkeitä temppuja! Hänellä oli niin julmia keksintöjä juomisen jälkeen!
ellauri342.html on line 120: Tämä tuoksuva viini, jota hän rakasti niin paljon, piti hänet lämpimänä ja valmisti hänen kävelynsä ilmassa, ostettiin hänelle hänen omassa seimessään, missä se laitettiin hänen nenänsä alle. Ja sitten, aivan kuten hänen levenevät sieraimensa olivat täynnä sitä -- se siepattiin julmasti pois -- ja kaunis ruusuinen punainen likööri katosi noiden pappiskakaroiden kurkkuun... Jos vain he olivat tyytyväisiä vain varastamaan viinin häneltä, mutta lisää oli tulossa. He olivat kuin demonit, nämä papiston ei-ketään; kun he olivat juoneet viinin, yksi veti hänen korvistaan, toinen hänen häntästään; ja kun Quiquet nosti hänet, Beluguet kokeili birettaansa hänen päällänsä. Mutta yksikään näistä roistoista ei tajunnut sitä yhdellä perseellä tai potkulla munuaiset, rohkea eläin olisi voinut lähettää ne kaikki valtakuntaan tulla, tai pidemmälle. Mutta hän ei tekisi! Hän ei turhaan ollut paavin muuli muuli, joka liittyy siunauksiin ja hemmotteluun. He tekivät usein omansa pahin; mutta hän piti malttinsa kurissa. Se oli vain Tistet Vedene jota hän todella vihasi. Kun hän tunsi hänet takanaan, hänen kavionsa teki kutina antaa hänelle mitä varten. Vihollinen Tistet soitti kauheasti temppuja hänelle. Ja juoman tai kahden jälkeen hän keksi joitakin erittäin julmia keksintöjä.
ellauri342.html on line 122: Eikö hänelle tullut eräänä päivänä mieleen viedä hänet mukanaan mestarin toimiston kellotorniin, sinne ylhäältä, aivan tuonne ylhäältä, palatsin kärkeen!... Ja mitä kerron sinulle tässä ei tarina, kaksisataa tuhatta provencelaista on nähnyt sen. Voitteko kuvitella tämän onnettoman muulin kauhua, kun hän kääntyi sokeasti kierreportaita ylös tunnin ajan ja kiipesi en tiedä kuinka monta askelta, hän yhtäkkiä huomasi olevansa häikäisevällä valotasolla ja tuhat jalkaa hänen alapuolellaan. hän näki koko fantastisen Avignonin, torimajat, jotka eivät olleet suurempia kuin hasselpähkinät, paavin sotilaat kasarmiensa edessä kuin punaiset muurahaiset ja siellä, A:lla hopealanka, pieni mikroskooppinen silta, jossa ihmiset tanssivat, missä he tanssivat... Ah! köyhä eläin! mikä paniikki! Hänen huudostansa kaikki palatsin ikkunat tärisivät.
ellauri342.html on line 123: Eräänä päivänä hän päätti ajaa hänet ylös kuorokoulun kellotorniin; palatsin huipulle. Tämä todella tapahtui - kaksisataa tuhannet provencelaiset kertovat sinulle nähneensä sen! Kuvittele onnettoman muulin kauhu, kun sen jälkeen, kun hänet työnnettiin sokeasti ylös a kierreportaat ja kiipeily kuka tietää kuinka monta askelmaa, hän löysi itse häikäisi yhtäkkiä loistavasti valaistulle tasolle, josta hän pystyi näkemään koko upean Avignonin kauas hänen alapuoleltaan, markkinat ei isompi kuin hasselpähkinöitä, paavin sotilaat heidän edessään kasarmi, joka näyttää punaisilta muurahaisilta, ja siellä hopeisella langalla, pieni, mikroskooppinen silta, jossa _l'on y dansait, l'on y dansait_. Voi köyhää peto! Hän meni todella paniikkiin. Hän huusi tarpeeksi kovalla äänellä räjäyttääkseen sitä palatsin ikkunat.
ellauri342.html on line 141: --Jumala auta meitä! sanoi paavi vierellään ja katsoi ylös... Hänen täytyy on tullut hulluksi! Hän aikoo tappaa itsensä... Tule alas, typerys!...
ellauri342.html on line 144: Pecaïre! Hän ei olisi voinut pyytää mitään parempaa kuin mennä alas... mutta minne? Portaikkoa ei tarvinnut ajatella: nämä asiat nousevat edelleen; mutta laskeutuessa riittäisi jalkojen katkaiseminen sata kertaa... Ja muuli köyhä oli autio, ja kävellessään laiturilla suurilla silmillään, jotka olivat täynnä huimausta, hän ajatteli Tistet Védèneä:
ellauri342.html on line 150: Onneton peto ei nukkunut koko yönä. Hänestä tuntui aina, että hän pyöri tuolla kirotulla lavalla alapuolella olevan kaupungin naurun kanssa, ja sitten hän ajatteli sitä surullisen kuuluisaa Tistet Védèneä ja kaunista iskua kaviollaan, jonka hän aikoi antaa hänelle seuraavana aamuna. Ah! ystäväni, mikä tukos! Pamperigostesta näkisimme savun... Nyt, kun tätä kaunista vastaanottoa hänelle valmistettiin tallilla, tiedätkö mitä Tistet Védène teki? Hän kulki alas Rhône-jokea laulaen paavin keittiössä ja meni Napolin hoviin nuorten aatelisten kanssa, jotka kaupunki lähetti joka vuosi kuningatar Joanille harjoittelemaan taitojaan.diplomatiaa ja hyviä tapoja. Tistet ei ollut jalo; mutta paavi halusi palkita hänet hänen eläimelleen antamastaan hoidosta ja pääasiassa toiminnasta, jota hän oli juuri osoittanut pelastuspäivän aikana.
ellauri342.html on line 151: Onneton olento ei voinut enää nukkua öisin. Hän kuvitteli sen hän pyöri edelleen kehdolla, koko kaupunki alla nauraa hänelle. Sitten hänen mielensä kääntyi halveksittavaan Tistet Vedeneen ja todella hyvä potku, jonka hän aikoi antaa hänelle seuraava aamu. Voi, mikä helvetin potku siitä oli tulossa! The pölyä nähtäisiin lentävän kaukaa... Nyt kun talli oli valmistautuessamme häneen, mitä arvelet meidän Tistet Vedenen tekevän? Hän purjehti alas Rhône-joella, jos haluatte, laulaen paavin keittiössä matkalla Napoliin hoviin seuraten nuorisoa aateliset, jotka kaupunki lähetti sinne harjoittamaan diplomatiaa ja hyvät tavat Italiassa. Tistet ei ollut aatelismies, mutta paavi vaati palkitsemalla hänet muulin hoidosta, erityisesti hänen osuudestaan oli juuri pelannut häntä.
ellauri342.html on line 162: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäntapaansa ja entiseen ulkomuotoonsa. Ei enää Quiquetiä, ei enää Béluguetia tallissa. Ranskalaisen viinin kukoistus oli palannut ja heidän mukanaan hyvä huumori, pitkät päiväunet ja pieni gavotte-askel, kun hän kulki Avignonin sillan yli. Seikkailunsa jälkeen häntä on kuitenkin aina kohdeltu hieman kylmästi kaupungissa. Hänen matkallaan kuului kuiskauksia; vanhat ihmiset nyökkäsivät päätään, lapset nauroivat osoittaen kellotornia. Hyvä paavi itse ei enää luottanut yhtä paljoa ystäväänsä kohtaan, ja kun hän viinitarhasta palatessaan antautui pienille päiväunille tämän selässä sunnuntaisinpiti aina tätä taka-ajatusta: "Jos heräisin siellä, laiturilla!" Muuli näki tämän ja kärsi siitä sanomatta mitään, kun Tistet Védènen nimi mainittiin hänen edessään, hänen pitkät korvansa värisivät ja nauraen hän teroitti kavioidensa rautaa jalkakäytävällä.
ellauri342.html on line 165: Seitsemän vuotta kului näin; sitten näiden seitsemän vuoden lopussa Tistet Védène palasi Napolin hovista. Hänen aikansa ei ollut vielä ohitse; mutta hän oli saanut tietää, että paavin ensimmäinen sinappityöntekijä oli juuri kuollut äkillisesti Avignonissa, ja koska paikka näytti hänestä hyvältä, hän oli saapunut suurella kiireellä liittymään riveihin.
ellauri342.html on line 166: Kului seitsemän vuotta ennen kuin Tistet Vedene palasi hovista klo Napoli. Hänen aikansa siellä ei ollut päättynyt, mutta hän oli kuullut, että Paavin pääsinapintekijä oli yhtäkkiä kuollut Avignonissa, ja hän ajatteli asema oli hyvä, joten hän ryntäsi liittymään jonoon hakijoita.
ellauri342.html on line 198: Jos Tistet Védène oli iloinen, kun hän lähti suuresta salista, ja kuinka kärsimättömänä hän odotti seuraavan päivän seremoniaa, minun ei tarvitse kertoa teille. Silti palatsissa oli joku vielä onnellisempi ja kärsimättömämpi kuin hän: se oli muuli. Védènen paluusta seuraavan päivän vespereihin asti kauhea peto jatkoi kauran täyttämistä ja seinän vetämistä takakavioillaan. Hän myös valmistautui seremoniaan...
ellauri342.html on line 199: Minun ei tarvitse kertoa teille, että Tistet Vedene lähti salista kävellen ilmassa, ja ei malttanut odottaa seuraavan päivän seremoniaa. Ja silti, siellä oli joku palatsissa joku vielä onnellisempi ja kärsimättömämpi kuin hän. Kyllä se oli muuli. Siitä hetkestä, kun Vedene palasi, aina seuraavaan päivän vespers, pelottava peto ei koskaan lakannut täyttämästä itseään heinää ja potkaisee hänen takasorkansa ulos seinään. Hänkin teki hänen omat erityisvalmistelunsa seremoniaan....
ellauri342.html on line 204: Kun Védène ilmestyi keskelle konventtia, hänen läsnäolonsa ja hänen kaunis ulkonäkönsä saivat heidän keskuuteensa leviämään ihailun huminaa. Hän oli upea provencelainen, mutta vaalea, pitkät kiharat hiukset päistään ja pieni villiparta, joka näytti juuttuneen hienon metallin lastuihin, jotka olivat pudonneet hänen isänsä, kultakuvanveistäjänsä taltasta. Huhuttiin, että kuningatar Jeannen sormet olivat joskus leikkineet tässä vaaleassa parrassa; ja Védènen herralla oli itse asiassa niiden miesten loistava ilma ja hajamielinen ilme, joita kuningattaret rakastivat... Sinä päivänä tehdäkseen kunniaa kansalleen hän oli korvannut napolilaiset vaatteensa provencelaisella ruusulla vuoratulla takilla , ja sen hupussa tärisi suuri Camargue ibis -sulka.
ellauri342.html on line 205: Kun Vedene ilmestyi kokoonpanon keskelle, hänen laakerinsa ja komea ulkonäkö sai aikaan melkoisen hyväksynnän murinan. Hän oli upea Provencesta kotoisin oleva mies, vaaleapäästä kiharat hiukset ja pieni ohut parta, joka olisi voitu tehdä siitä hienoja metallilastuja, jotka ovat pudonneet hänen kultaseppäisänsä taltasta. Huhu onko kuningatar Jeannen sormet joskus leikkinyt sillä vaalea parta. Vedenen majesteettiudella oli todellakin loistava puoli; hänellä oli kuningattareiden rakastamien miesten turha, hajamielinen katse. Siinä päivänä, kohteliaisuutena kotimaataan kohtaan, hän oli vaihtanut omansa Napolilaiset vaatteet vaaleanpunaiseen, punottuun takkiin Provencen tyyliin, ja Camarguen valtava ibis-pilvi leimahti hänen hupussaan.
ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928. Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.
Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri342.html on line 319: Larnin tietämättä teos käännettiin Neuvostoliitossa vuonna 1959, ja kirjasta tuli siellä samoin kuin muissa Itä-Euroopan maissa heti valtaisa menestys. Larni jatkoi myöhemmin samantyyppisten satiiristen kirjojen parissa. mutta myöhemmät kirjat eivät enää saavuttaneet Neljännen nikaman suosiota. Kaikkiaan Larnin teoksia on käännetty 20 eri kielelle. Larnille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 59-18-240b, siltä varalta että haluatte käydä kusaisemassa tämän noskelaisen misogyynin haudalle.
ellauri342.html on line 337: Pyllervömpi Orko työskenteli 1930-luvulla Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja tuotti vuosikymmenen aikana kaikkiaan 23 elokuvaa. Hänen ohjaamistaan kahdeksasta elokuvasta merkittävimpiä ovat 740 000 uhria Suomessa vaatimut Jääkärin morsian (1938) ja ensimmäisenä miljoonan katsojan rajan ylittänyt kotimainen elokuva Siltalan pehtoori (1934). Suomi-Filmi levitti elokuvia myös Yhdysvaltoihin asti, mikä oli harvinaista tuohon aikaan. Orko kuoli 102-vuotiaana vuonna 2001, eli hän eli täysin rinnoin koko 1900-luvun.
ellauri342.html on line 342: Orko voitti vuonna 1966 ainoan Jussi-palkintonsa Tunteita-elokuvan tuottamisesta. Vuonna 1948 hän sai kauppaneuvoksen arvonimen ja vuonna 1979 professorin arvonimen. Vuonna 1987 häntä muistettiin elämäntyö-Jussilla. Hän oli Satakuntalaisen Osakunnan kunniajäsen. Hän oli ohuthuulinen nazijyrä.
ellauri342.html on line 392: Tuntui kuin aurinko olisi lähettänyt kimpun säteitään Jerryn aivoihin. Hän käsitti nyt, minkä vuoksi jokaisen kasvoilla oli tänä aamuna hymyä. -Nyt kai ymmärrätte, minkä tähden nauramme!
ellauri342.html on line 427: Maxwell "Bogey" Bodenheim (26. toukokuuta 1891 – 6. helmikuuta 1954) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Chicagon kirjallisuuden hahmona hän meni myöhemmin New Yorkiin, jossa hänet tunnettiin Greenwich Village Bohemiansin kuninkaana. Hänen kirjoittamisensa toi hänelle kansainvälistä mainetta 1920-luvun jazz-ajan aikana.
ellauri342.html on line 429: 25-vuotias astianpesukone Harold "Charlie" Weinberg murhasi Bodenheimin ja 28v Bogeyta nuoremman Ruthin 6. helmikuuta 1954 floppitalossa osoitteessa 97 Third Avenue Manhattanilla. He olivat ystävystyneet hänen kanssaan Villagen kaduilla ja hän tarjoutui antamaan heidän viettää yön hänen huoneessaan muutaman korttelin päässä Bowerystä . Weinberg ja Ruth harrastavat seksiä lähellä pinnasänkyä, jossa 62-vuotias humalainen Bodenheim näyttää nukkuvan. Bodenheim nousee, haastaa Weinbergin ja he alkavat kaxintaistelun. Weinberg ampuu Bodenheimia kahdesti rintaan. Hän lyö Ruthia ja puukottaa häntä neljä kertaa selkään. Jälkeenpäin Weinberg tunnusti kaksoismurhan, mutta sanoi puolustuksekseen: "Minun pitäisi saada mitali. Tapoin kaksi kommunistia ." Weinberg tuomittiin hulluksi (sosiopaattiseksi) ja lähetettiin mielisairaalaan. Meidän päältäladattava AEG pyykinpesukone hajosi 13 vuotta uskollisesti palveltuaan. Nyt sen tilalle tulee uusi päältäladattava AEG pyykinpesukone jonka suunniteltu kestoikä on 6-8 vuotta. Edellinen Siemens-merkkinen kesti yli 20 vuotta. Näin se homma etenee. Kuljetusfirma lähetti yhden rimpulan narukaulan nokkakärryillä tuomaan 100kg konetta lumihangessa. Siihen se jäi siltä eteisen lattialle odottamaan kevättä.
ellauri342.html on line 568: Tähtisotien Prinsessa Leijakin oli 50% juutalainen, vaikka sen äiti Debbie Reynolds oli skotti. Isä Eddie Fisher, joka nai myös Lizzie Tayloria, sensijaan oli tuppikulli, Tischin perheestä jotka oli Venäjän immigrantteja. Fisher's good looks and strong, melodious tenor voice made him a teen idol and one of the most popular singers of the early 1950s. Hänellä oli elämänsä aikana viisi vaimoa, joista kolme ensimmäistä olivat tunnettuja näyttelijöitä: Debbie Reynolds, Elizabeth Taylor ja Connie Stevens. Fisher kuoli 22. syyskuuta 2010 lonkkaleikkauksen komplikaatioihin 82 vuoden iässä. Ei olis kannattanut.
ellauri343.html on line 276: Sivén pääsi maalaisliittosuhteilla 20-vuotiaana Repolan nimismiehexi ja puolusti joka käänteessä viekkaita repolaisia. Suomalaiset joutuivat bolševikkien kanssa yhteenottoihin, kunnes Kalevalan päivänä 28. helmikuuta 1920 alkoivat suuret taistelut puna-armeijaa vastaan Porajärven suunnalla. Sivén joutui ottamaan siviiliviranomaisena vastuun rajanylityspaikoille lastenpolkupyörillä saapuvista pakolaisista. Tilanne maalis-huhtikuussa Repolassa oli todella huono, vaikka suomalaiset pysäyttivät 1 200 miehen ja neljän tykin vahvuiset puna-armeijan joukot Soutajärven-Jänkäjärven seudulle vain 4 km:n päähän Porajärven kirkonkylästä. Sivén yritti organisoida alueen suojeluskuntalaisista tiedustelujoukkoja, jotka ottaisivat vastaan vihollisten etujoukot, mutta tämä ei onnistunut. Hän totesikin, että tilanne oli sama kuin syksyllä 1918 Uhtualla. Ei näistä miesieporukoista ole mihinkään. Sivén ehti jo todeta 5. huhtikuuta: "Suur-Suomi-aate on nyt kärsinyt täydellisen haaksirikon", mutta pian bolševikit lopettivat hyökkäykset Suomen suojelusalueille. Sivén kuitenkin päätti, että lähtisi Itä-Karjalasta asevelvollisuuden suoritettuaan ja lykkäisi varsinaiseen politiikkaan osallistumistaan.
ellauri343.html on line 280: Pitkin kevättä ja kesää 1920 Sivén teki Ulkoministeriölle ehdotuksia Itä-Karjalan vapauttamiseksi ja sen vapautusliikkeen tukemiseksi. Sivén sai Ulkoministeriöstä koko ajan tietää kuinka neuvottelut Tartossa etenivät ja hän tiesi, etteivät asiat edenneet hänen haluamallaan tavalla. Hän kävikin Holstin luona Ulkoministeriössä neuvottelemassa siitä, että tulisi hyödyntää Itä-Karjalassa Neuvosto-Venäjän ja Puolan välistä sotaa. Sivén alkoi laatia kesällä-syksyllä karjalaispakolaisten huonosti aseistettujen joukkojen johtajan jääkärikapteeni Kalle Matan kanssa Karhunpesäsuunnitelmaa, jonka tavoitteena oli synnyttää aseellinen painostuspolitiikka, jossa karjalaiset nousisivat vapaustaisteluun. Näin Suomi saisi painoarvoa vaatimuksilleen Itä-Karjalan suhteen.
ellauri343.html on line 284: Vapaa-aikansa Sivén käytti kansanperinnettä ja runoja keräillen. Hän ystävystyi syvästi erään Repolan kansanjohtajan Pekka Kyöttisen isän Konoi Kyöttisen kanssa. Konoi Kyöttisen kanssa Sivén kalasteli, tervasi veneitä ja keräsi tältä muistiin sananlaskuja, runoja ja kansantietoutta. Sivén suostui myös ottamaan osaa aktiivisesti repolalaisten juhlajärjestelyihin. Samalla Sivén karjalaistui erittäin nopeaa tahtia. Rutiinihommat vähenivät, kun Sivén sai loppukesästä apulaisnimismiehen, joka oli aluksi hänen vanha Norssin koulukaverinsa, lakitieteen ylioppilas Jaakko Sadeniemi. Myös Bobin sisko Anna Sivén kävi tutustumassa Repolaan.
ellauri343.html on line 295: Vähän tämän jälkeen kunnantalolle saapui Sivén hieman kahdeksan jälkeen. Hän meni elintarvikelautakunnan huoneeseen ja asetti pöydän sekä tuolin uunin eteen. Viereiselle tuolille Sivén asetti pistoolin, jota yritti piilotella aina kun uunia lämmittänyt leskirouva Katariina Simanainen saapui kohentamaan uunin tulta. Kymmeneltä Simanainen toivotti Sivénille hyvää yötä. Kirjuri Hippinen kävi myös huoneessa ja näki, että Sivén oli erittäin hermostunut; tämä siirteli ja pyöri tuolillaan, katseli tuleen ja siirsi aina paperinsa syrjään, jos Hippinen lähestyi tätä. Siimanaisen lähdön jälkeen Hippinen kävi vielä huoneessa. Sivén kysyi tältä Höttösen syntymävuotta ja pyysi Hippistä menemään nukkumaan toivottaen hyvää yötä. Hippisen lähdettyä huoneesta kuului 9-millisen Luger Parabellumin laukaus kello 22.15.
ellauri343.html on line 303: Tilaisuus alkoi Ylioppilaskunnan Laulajien kuoron laulamalla virrellä Mä kuljen kohti kuolemaa. Pastori Väinö Forsman piti puheen, jossa käsitteli Sivénin ihanteille ja aatteille omistettua elämää sekä siunasi lopulta viimeiseen lepoon tienristeyxeen siunatun maan ulkopuolelle. Omaisten hautaseppeleen jälkeen arkun viereen Sivénin aatetoveri ja vanha ystävä Toivo Kaukoranta laski Karjalan Liiton kukat. Kaukoranta piti puheen, jossa muisteli ystävänsä olleen jo kouluaikoina poliittisesti aktiivinen ja määrätietoinen. Kaukoranta kertoi Sivénin merkityksen Karjalan asian ajamisessa ja myös siitä, miten Sivénin teko tuli tulkita ja missä valossa se oli nähtävä sekä mihin se velvoitti. Hän muistutti, että aina oli aatteiden ja ihanteiden puolesta kuolemaan asti taistelevia nuoria miehiä, jotka eivät valtiovallan horjuvasta politiikasta välitä. Kaukorannan puheen päätteeksi mieskuoro esitti Emil Genetzin veljensä Arvid Genetzin runoon tekemän sävellyksen Karjala loppuosan säkeestä "Kun oikeuttas', uskoas" lähtien.
ellauri344.html on line 205: Jarkko Laine (1947–2006) nousi julkisuuteen runokokoelmalla Muovinen Buddha (1967) ja romaanilla Haamumaili (1968). Hänen varhaisessa tuotannossaan näkyivät vahvasti amerikkalaisen beat-sukupolven ja vastakulttuurin vaikutteet. Runoissa vilisi niin korkeakirjallisia kuin populaarikulttuurisia viittauksia. Laine oli keskeisesti mukana Suomen Talvisota 1939–40 -taiteilijaryhmässä, jonka toimintamuotoihin kuuluivat hämmentävät, monitaiteiset live-esiintymiset, monistettu Aamurusko-lehti sekä radio-ohjelmasarja Maanalaista menoa.
ellauri344.html on line 207: K.A. Fagerholmin vuonna 1971 tekemässä haastattelussa nuori radikaali lyyrikko kertoo kannattavansa kommunismia, joka olisi "lähinnä ihmisen peruselämää, luontoa ja runoa". Hänen ihanneyhteiskunnassaan työtä ei tehtäisi voiton tähden, ja ihminen eläisi sopusoinnussa luonnon kanssa. Maailman vapaimmiksi yhteiskunniksi Laine arvioi Kuuban tai Kiinan. Revarikommunistien Kansan Uutiset -lehti ryöpytti Lainetta tämän revisionistisista sosialismikäsityksistä.
ellauri344.html on line 209: Hän henki anarkistista maailmankatsomusta, jossa jokainen on oman onnensa seppä. "Marxin ja Coca-Colan lapseksi" tituleerattu Laine tarkentaa, että vallankumousta tehtäessä kyllä tarvitaan Leninin oppeja, mutta päämääränä pitäisi kuitenkin olla alkukommunistinen tai anarkistinen yhteisömuoto. Tarvittaisiin Coca Colaa, lukupiirejä tai ”kulttuurikonsulentteja”, jotka tulkitsivat lyriikkaa ihmisille.
ellauri344.html on line 213: Laine sanoo kokeneensa varsinaisen sosialistisen työväenliikkeen sittenkin varsin etäiseksi. Hänen nuoruuden ajattelunsa oli pikemminkin "iloista kaikenkaatamista ja nuorten ihmisten luontaista tasa-arvon ja oikeudentuntoa", jossa oli mukana harhaista vihervasemmistolaisuutta. Vuosituhannen vaihteessa entinen vasemmistoradikaali asettuin kokoomuksen kansanedustaja- ja kunnallisvaaliehdokkaaksi. Me olimme retiisejä ja olemme vieläkin.
ellauri344.html on line 215: Nikolai Laine (Gippijev) (27. toukokuuta 1920 Repola – 18. helmikuuta 1984) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi ja venäjäksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija. Hän oli neuvostokansalaisen näköinen.
ellauri344.html on line 220: Sodan jälkeen Laine oli Punalippu-lehden toimittajana ja varapäätoimittajana. Laine toimi vuosina 1978–1984 Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtajana. Hän suomensi myös muun muassa ukrainalaisen Taras Ševtšenkon ja venäläisen Nikolai Nekrasovin runoja sekä käänsi Kalevalan venäjäksi. Juho Laine kirjoitti runon Luoja suojaa Suomen nientä. Reino Laine kirjoitti laudanpätkään "ETEN - TAKSE". Seija Laine on aivan pähkinöinä Tuomaan markkinoista. Hiljaa juuri kuin Lammen Laine / syntyi leipuri Hannikainen / Hämeen linnassa torin varrella / parhaalla kauppapaikalla.
ellauri344.html on line 224: Kuuluisin repolainen on runoilija N.G. Laine. Laineen ensimmäiset teokset julkaistiin vuonna 1936. Myöhemmin julkaistiin runo ”Viholliset”, ja vuonna 1939 julkaistiin karjalankielinen runokokoelma . Samana vuonna Karelia -lehti julkaisi karjalankielisiä runoja ("Metsässä", "Leikki, Kantele"). Hän on kirjoittanut runokokoelmat ”Huondes”, ”Lieksan lauluja”, ”Me olemme kommunisteja” (”Me kommunistit”), ”Pelkämarjan punaiset kimput” ( “Punaiset pihlajantertut”), “Sukupolvelta toiselle”. Hänen runonsa "Vanha mestari", "Tulen ääressä", "Uudenvuodenaattona", ja "Kolme koivua" ovat täynnä rakkautta kotimaata ja sen ovelaa kansaa kohtaan.
ellauri344.html on line 226: Hän käänsi ensimmäisenä suomeksi useita venäläisten runoilijoiden teoksia: N. A. Nekrasov (mukaan lukien runo " Kuka elää hyvin Venäjällä"), V. V. Majakovski , A. T. Tvardovski , M. A. Svetlov , Nikolai Gribatšov, Janka Kupala, Taras Shevchenko, Gevorg Emin, virolaiset Juhan Smuul, Paul Rummo.
ellauri344.html on line 234: Hän kuvasi tuotannossaan talonpoikien elämää, tapoja ja kärsimyksiä. Hänen teemansa olivat samat kuin aikalaisproosan ja V.I.Leninin: kansalaisoikeudet, köyhyys, talonpojat, lasten ja naisten asema, sorretut ja solvatut.
ellauri344.html on line 279: Puolan turvallisuusviraston johtaja Jacek Siewieran mukaan saksalaisarvio on liian optimistinen. Hänen mukaansa Natolla on vain kolme vuotta aikaa valmistautua Venäjän hyökkäykseen.
ellauri345.html on line 73: Humboldtin kriittiset lauseet Goethesta kuvaa hyvin tätä narsistia: ”Mutta sinä ezaa sanoa hänelle mitään sellaista. Hän ei suo vapauxia omiin juttuihinsa nähden, ja hän mykistyy, jos joku vähänkin arvostelee häntä." Näin Goethe kohtasi kaiken kritiikin vanhuudessaan: olympialaisena. Ei siinä mielessä, minkä modernit antavat sille tyhjänä epiteettinä tai kauniin ulkonäön takia. Tämä sana - se johtuu Jean Paulista - kuvaa synkkää, itsekeskeistä, myyttistä luonnetta, joka sanattomassa jäykkyydessä on luontaista Goethen taiteellisuudelle. Olympialaisena hän loi teoksen perustan ja sulki sitten mausoleumin ankarilla sanoilla.
ellauri345.html on line 77: Kuoleman pelko, joka sisältää kaikki muutkin, on äänekkäin. Sillä se on se, mikä eniten uhkaa luonnollisen elämän muodotonta panarkiaa, joka muodostaa myytin kiertoradan. Runoilijan vastenmielisyydellä kuolemaa ja kaikkea sitä merkitsevää kohtaan on äärimmäisen taikauskon piirteitä. Sekin on hyvin narsistista, cf. Saul Belov. Tiedetään, ettei kukaan koskaan saanut puhua hänen kanssaan kuolemista; vähemmän tiedetään, ettei hän koskaan mennyt vaimonsa kuolinvuoteelle. Hänen kirjeensä ilmaisevat saman tunteen oman poikansa kuolemaa kohtaan. Mikään ei ole merkittävämpää kuin kirje, jossa hän raportoi Zelternille tämän menetyksen ja hänen todella demoninen loppukaavansa: "Ja niin, yli haudan, eteenpäin!" Myös hänen elämänsä viimeisten vuosikymmenten ennennäkemätön itsekultti juurtui häneen. "Totuus ja taru", "Päivittäiset ja vuosittaiset muistikirjat", Schillerin kanssa käydyn kirjeenvaihdon julkaiseminen, huoli Zelterin kanssa ihmisestä ovat yhtä monta yritystä estää kuolema. Kuolemattomuus myönnetään vain suurmiehille.
ellauri345.html on line 98: Ei vizi tää Benjyn paasaus on pitkä kuin nälkävuosi. Modernistijutku uskaltautui tässä kellistämään nazisakujen toteemipazasta, eikä se ihan helpolla kellistynyt. No sen kimpussa hääräsi useampikin moosexen apostata. Huonostihan siinä kävi Benjylle. Benille läpyttänyt Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Yllättävää kyllä se oli antisemitisti Wagnerin libretisti. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin yhdessä arkussa poikansa kanssa. Tuli siitäkin vähän säästöä.
ellauri345.html on line 151: Kaunis aamu lähestyi, kun nuori ja ystävällinen nainen liikkui häntä kohti. Hän lähti kadulta, ilmeisesti odottaen rauhaa ja virkistystä tuoreessa paikassa, josta hän löysi itsensä. Hänen kirjansa putosi hänen käsistään, hämmästyneenä. Pyhiinvaeltaja, jolla oli maailman kauneimmat silmät ja miellyttävän liikkeen elävöittämät kasvot, oli niin erottuva ruumiiltaan, askeleelta ja sopivuudeltaan, että hän nousi tahattomasti istuimeltaan ja katsoi kadulle nähdäkseen seurueen, jota hän epäili hänen takanaan.. Sitten hahmo kiinnitti jälleen hänen huomionsa kumartaen jaloisesti häntä kohti, ja hän vastasi kunnioittavasti tervehdyksen. Kaunis matkustaja istuutui lähteen reunalle sanaakaan sanomatta ja huokaisen.
ellauri345.html on line 153: "Sympatian outo vaikutus!" huudahti herra von Reva-avanne kertoessaan minulle tapauksesta, "vastasin tähän huokaukseen hiljaisella puupalla. Seisoin siinä tietämättä mitä sanoa tai tehdä. Silmäni eivät riittäneet vangitsemaan näitä täydellisyyksiä. Maatessaan ojennettuna, kyynärpäähän nojaten, hän oli kaunein naishahmo, jonka voi kuvitella! Hänen kenkänsä antoivat minulle aihetta omille mietteilleni; täysin pölyisinä, he osoittivat pitkää matkaansa, jonka he olivat tehneet, ja silti heidän silkkisukkansa olivat niin kiiltävät kuin ne olisivat juuri nousseet tasoituskiven alta. Hänen mekkonsa avaamaton vetoketju ei ollut murskattu; hänen hiuksensa näyttivät kihartuneelta juuri tänä aamuna; hieno valkoinen tavara, päällä hieno pitsi; hän oli pukeutunut kuin hän olisi menossa balliin. Hänessä ei ollut mitään, mikä vihjaisi, että hän oli kulkuri, ja silti hän oli sellainen; mutta valitettava, kunnioitettava.
ellauri345.html on line 163: Tämänkaltaiset lausunnot antoivat aihetta epäillä, että kaunis seikkailija olisi henkisesti hämmentynyt. Hra von Reva-avanne, joka ei voinut hyvin ymmärtää tällaista päätöstä paeta maailmaan, epäili nyt, että he ehkä olivat halunneet mennä naimisiin hiänen taipumustaan vastaan. Jälkeenpäin hän pohti, eikö se ollut rakkauden epätoivoa; ja kummallista kyllä, kuten yleensä on, kun hän uskoi naisen rakastavan jotakuta toista, hän rakastui itse ja pelkäsi, että hän haluaisi matkustaa eteenpäin. Hän ei voinut irrottaa katsettaan kauniilta kasvoilta, jotka oli koristeltu puolimaailman vihreällä valolla. Koskaan, jos koskaan oli nymfiä, ei kauniimpaa ilmestynyt nurmikolle; ja tämän tapaamisen hieman romanttinen luonne loi viehätyksen, jota hän ei kyennyt vastustamaan.
ellauri345.html on line 190: Hän ei helposti uudista leikkiä;
ellauri345.html on line 191: Hän työnsi itsensä nopeasti ulos talosta
ellauri345.html on line 197: Hän näytti olevan iloinen minusta
ellauri345.html on line 201: Hän pyysi Cupidon nopeaa viivytystä,
ellauri345.html on line 291: Goethe oli tunkeutunut niin syvälle runouden olemukseen, että hän järisyttävimmin missasi kaikkia häntä ympäröivän maailman laulun tilaisuuksia, mutta halusi kuitenkin tallata vain tuota totuuden matoa. Hän oli myöhässä saksalaisen romantiikan kynnyksellä. Hänelle pääsy uskontoon, jonkinlainen kääntymys, yhteisön puoleen kääntyminen ei ollut sallittua, kuten Hölderlin ei saanut tehdä. Hän inhosi Goethea varhaisten romantiikan keskuudessa.
ellauri345.html on line 330: Er liebte! Ich liebe wie er, Hän rakasti! Minä rakastan kuin hän,
ellauri345.html on line 331: Ich ahnd´ ihn!" Häntä apinoin!
ellauri345.html on line 337: "Er ist, der mich ruft, Hatem. Hän se on joka huutaa mua, haaremi.
ellauri345.html on line 371: Seine Liebe sey mein Leben, Hänen rakkautensa on koko elämäni, Mut kohta kuitenkin
ellauri345.html on line 373: Wird mir seine Nähe geben. antaa minulle Hänen läheisyytensä. Joku liikkui sisälläni.
ellauri345.html on line 379: Hänen kuvastonsa on pohjimmiltaan epämaalainen; sitä voidaan kutsua muoviksi, ehkä stetoskooppiseksi. Se vaikuttaa myös novellistiselta. Laajuudestaan huolimatta valinnaiset affiniteetit säilyivät novellistisina. Ilmaisun kestävyyden kannalta ne eivät ole parempia kuin niiden sisältämä varsinainen novelli.
ellauri345.html on line 412: Onko Ottilien luonto osansa aidossa, luonnollisessa viattomuudessa, jolla on yhtä vähän tekemistä moniselitteisen aineettomuuden kanssa kuin autuaan viattomuuden kanssa? Onko hänellä luonnetta? Onko heidän luonteensa selvästi näkyvissä, ei niinkään heidän oman avomielisyytensä kuin vapaan ja avoimen ilmaisun kautta? Se kuvaa kaiken tämän päinvastaista. Hän on suljettu - enemmän kuin kaikki, mitä hän tekee ja sanoo, ei pysty vapauttamaan häntä sulkeutumisestaan. Kasvimainen mykkäys, joka ilmaistaan niin suuresti Daphne-aiheessa nostettujen käsien rukouksessa, piilee hänen olemassaolostaan ja hämärtää sitä jopa äärimmäisissä vaikeuksissa, jotka muutoin loistavat kirkkaana kaikille muille. Hänen päätöksensä kuolla ei vain jää salaisuudeksi ystäviltä loppuun asti, vaan se näyttää täydellisessä salaisuudessaan myös hänestä käsittämättömältä. Ja tämä menee hänen moraalinsa juureen. Sillä jos missä tahansa, moraalinen maailma näyttää kielen hengen valaisemana päätöksessä. Mikään moraalinen päätös ei voi tulla elämään ilman kielellistä muotoa ja tarkasti ottaen ilman, että siitä on tullut viestinnän kohde. (Huoh näitä kynäilijöitä, ne jaxaa uhota tosta sanan voimasta.)
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 429: Siksi mikään taideteos ei saa näyttää elävältä täysin kielletyllä tavalla muuttumatta pelkäksi illuusioksi ja lakkaamatta olemasta taideteos. Hänen sisällään kuohuvan elämän täytyy näyttää jäätyneeltä ja ikään kuin vangituksi hetkessä. Tämä olento hänen sisällään on puhdasta kauneutta, puhdasta harmoniaa, joka tulvii kaaosta - ja itse asiassa vain tätä, ei maailmaa - vaan näyttää vain elävöittävän sitä, kun "se" virzaa "sen" läpi. Se mikä pysäyttää tämän ilmeen, karkottaa liikkeen ja häiritsee harmoniaa, on ilmeetön. Että elämä perustaa mysteerin, tämä jähmettyminen teoksen sisältöön. Samoin kuin käskevän sanan keskeyttäminen pystyy tuomaan totuuden esiin naisen välttelystä juuri siellä, missä se keskeyttää, niin ilmeetön pakottaa vapisevan harmonian säilymään ja jatkaa sen vapinaa vastalauseillaan. (Eli naisen "ei" tarkoittaa oikeasti ehkä, ja "ehkä" kyllä!)
ellauri345.html on line 468: Ottilien nimessä hän osoitti pyhää, joka silmäsairaiden suojeluspyhimyksenä oli perustanut luostarin Odili-vuorelle Schwarzwaldissa.Hän kutsuu häntä myös "silmänvaloksi" miehille, jotka näkevät häntä, kyllä, hänen nimessään voi muistaa seneän valon, joka on sairaiden silmien etu ja kaiken ulkonäön koti hänen sisällään. Häntyröi tämän vastakohtana Lucianen nimen yes ulkonäön tuskallisen hehkun yes hänen aurinkoisen, laajan elämänpiirinsä Ottilienin kuuhun, salaperäiseen. Mutta kuten aivan hän jattää syrjään hänen lempeytensä, ei vain Lucianen valheellinen villi, vaan myös näiden rakastajien oikeamielisyys, niin hänen luonteensa lievä hohto asettuu vihamielisen loisteen ja raittiin valon väliin. Kiihkeä hyökkäys, josta novelli kertoo, oli suunnattu päin rakastajan näköä; Tämän kaiken ilmentymän vastustavan rakkauden henkeä ei voitaisi tarkemmin ilmaista. Intohimo pysyy loukussa kiertoradalla, munajuusto pystyy edes antamaan uskollisuuden tunnetta syöjälle. Ottaen mukaan, että kauneus on joutunut kaiken ulkonäön uhriksi kuuluvaan, sen kaoottisen luonteen täytyisi puhjeta tuhoisalla tavalla, jos hengellisempi elementti ei pystyisi rauhoittamaan ulkonäköä. Katso myös puolueellisuus. (Jaa mixi?)
ellauri345.html on line 472: Hän ei halunnut antaa runoilijalle vähintäkään omia oikeuksiaan. Avioliitto ei voi olla romaanin keskipiste missään mielessä. Lukemattomien muiden tavoin Hebbel oli tässä täysin väärässä sanoessaan: "Yksi puoli Goethen valinnaisista yhteyksistä on jäänyt abstraktiksi; nimittäin avioliiton mittaamattomasta merkityksestä valtiolle ja ihmiskunnalle on vihjattu argumentoivalla tavalla, mutta se ei soi esityksessä, mikä olisi kuitenkin ollut mahdollista ja olisi suuresti vahvistanut vaikutelmaa koko teoksesta. Ja aiemmin "Maria Magdalenan" esipuheessa; "Kuinka Goethe, joka oli ehdottomasti taiteilija, suuri taiteilija, saattoi tehdä niin loukkauksen sisäistä muotoa vastaan valinnaisissa affiniteeteissaan, että hän, toisin kuin hajamielinen dissekteeri, toi anatomiseen teatteriin automaatin todellisen ruumiin sijasta. Omalaatuista. "En voinut selittää sitä tosiasiaa, että hän solmi turhan, jopa moraalittoman avioliiton, kuten Eduardin ja Charlotten välillä, hänen kuvauksensa keskipisteessä ja käsitteli ja käytti tätä suhdetta ikään kuin se olisi täysin päinvastainen, täysin laillinen."
ellauri345.html on line 484: Ottilie ilmestyy tälle sfäärille; tämän verhon täytyy olla hänen kauneutensa päällä. Tunteiden kyyneleille, joissa visio peittyy, ovat samalla itse kauneuden verho, mutta tunteet ovat vain sovinnon ilmettä. Ja kuinka tarkasti se petollinen harmonia ystävien huilunsoitossa on epävakaa ja koskettava. Hänen maailmansa on musiikin hylkäämä. Kuinka illuusio, johon tunne liittyy, voi tulla niin voimakkaaksi vain niissä, joita musiikki ei Goethen tavoin ole koskettanut syvästi alusta alkaen ja ovat immuuneja elävän kauneuden väkivallalle.
ellauri345.html on line 502: Ai niin ja vielä vähän kauneudesta jos jaxatte. Hänen elämäntyönsä kolme hahmoa kasvoi tästä taistelusta, joka ravisteli häntä enemmän kuin kukaan muu: Mignon, Ottilie, Helena. »Joten anna minun loistaa, kunnes minusta tulee | Älä riisu valkoista mekkoani! I kiiruhdan kauniista maasta alas tuohon vahvaan taloon. I Siellä minä levon pienen hiljaisuuden I Sitten tuore näkymä avautuu | Jätän sitten puhtaan kuoren | Vyö ja seppele takaisin." Ja hän jättää myös Helenan taakse: "Mekko ja huntu jäävät hänen syliinsä." Goethe tietää, mitä tämän ulkonäön pettämisestä sanottiin. Hän varoittaa Faustia: ”Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on kaikesta jäljellä. | Mekko, älä anna sen mennä. Siellä jo kynitään | Demonit kärjessä, haluaisivat | Alamaailmaan repiä sen. Pidä kiinni! | Se ei ole enää se jumalatar, jonka menetit Mutta se on jumalallista, housut tai ilman housuja."
ellauri345.html on line 506: Ihmisruumis paljastuu, se on merkki siitä, että ihminen itse tulee munasilteen jumalan eteen. – Kauneuden on alistuttava kuolemaan, jos se ei luovuta rakkaudessa. Ottilie tietää tiensä kuolemaan. Koska hän tunnistaa hänet nuoren elämänsä syvyydessä, hän on - ei teoissaan vaan olemuksessaan - nuorekkain Goethen luomista hahmoista. Ikä antaa varmasti halun kuolla, mutta nuoruus tarkoittaa halukkuutta kuolla. Kuinka salaa Goethe sanoi Charlottesta, että hän "tykkäsi elää". Hän ei koskaan antanut nuorille yhdessä teoksessa sitä, mitä hän antoi heille Ottilienissä: koko elämälle sellaisena kuin sillä on oma kuolemansa omasta kestostaan.
ellauri345.html on line 584: Joskus ihmettelemme, kuinka alastomat ihmiset voivat tehdä julmia julmuuksia. He toimivat sieluttomasti (ilman rakkautta). Sisälläsi ei ole MITÄÄN elävää henkeä. Rakkaus karkotettiin heistä varhaisessa lapsuudessa. Siitä lähtien he ovat eläneet vailla rakkautta. He ovat elämättömiä, ovat ihmisiä ilman rakkautta - kuten zombeja tai näennäisesti kuolleita. He ovat kylmiä. Hänen sydämensä on tehty kivestä. Rakkautesi on jäässä. He toimivat puhtaasti jämäkästä egosta, joka ei pysty havaitsemaan tunteita. Tämä on pimeä pimeys elämämme varjopuolella. (Ego ei siis sunkaan ole henkeä, niinkuin väitti yllä arvoisa kolleega.)
ellauri345.html on line 630: Arndt. — (Saksa ja Eurooppa). "Hengen olemus on erottaminen ja järjestys..., tuho ja jumaluus...; Hän on Proteus, joka voi muuttaa itsensä uuteen muotoon milloin tahansa ilman kipua, koska hänellä itsellään ei ole muotoa." "Henki, korkealentäjä, teki koko luonnon ruhon anatomisoidakseen sen."
ellauri345.html on line 637: Arndt oli maaorjan poika Rügenin saarelta, joka silloin kuului Ruotsille, ja kävi haluttomasti koulua Stralsundissa. Hän opiskeli teologiaa Greifswaldissa ja Jenassa tarkoituksena valmistua papiksi. mutta hänestä tuli kuitenkin Greifswaldissa historian professori vuodesta 1806 sekä historian professori Bonnin yliopistossa vuodesta 1818. Greifswald sijaitsee Koillis-Saksassa, Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiossa. Kaupunki rakennettiin Itämeren eteläiselle rannalle, Rügenin ja Usedomin saarten väliin. Pienet saaret Koos ja Riems ovat osa kaupunkia. Pieni Ryck-joki virtaa vanhan kaupungin lävitse ja laskee vetensä Greifswaldinlahteen. Kokonaisuudessaan kaupungin seutu on suhteellisen tasaista, korkein kohta nousee vain 36 metriin. Greifswaldin yliopistossa (vuodesta 1933 vuoteen 2018 Ernst-Moritz-Arndt-Universität Greifswald) opiskelee noin 13 000 opiskelijaa. Yliopiston suomen kielen oppituoli on koko Saksan vanhin. Suomen kielen opiskelu tapahtuu samassa laitoksessa skandinaavisten kielten kanssa.
ellauri345.html on line 639: Monien seikkailukkaiden vaiheiden jälkeen hänestä tuli 1841 Bonnin yliopiston rehtori. Hän oli Frankfurtin kansalliskokouksen jäsen 1848. Kansalliskokous epäonnistui siinä suhteessa, että Saksan valtiota ei tuolloin saatu perustettua, eikä kansalliskokouksessa maaliskuussa 1849 hyväksytty Saksan perustuslaki tullut koskaan voimaan. Parlamentti olisi ollut kaksinaamainen ja nimeltään valtiopäivät (Reichstag). Alahuone olisi valittu suht yleisillä vaaleilla.
ellauri345.html on line 644: Arndt "oleskeli" 1806–1809 Napsua paossa Ruotsissa, teki laajoja matkoja siellä ja käänsi Ruotsin lakia Ruotsin Saksassa sijaitsevia maakuntia varten. Hän toimi Pietarissa maanpaossa olevan valtiomiehen Karl vom Steinin sihteerinä ja joutui tämän kanssa pakenemaan Napoleonin sotajoukkoja Venäjälle. Hän oli ensimmäisiä saksalaisia joka juhli vastarintaa Napoleonia vastaan. Venäjällä Arndt julkaisi suurimman osan isänmaallisista lauluistaan ja runoistaan sekä kirjoituksiaan Ranskaa vastaan. DDR väitti myös Arndtia taistelijaksi feodalismia vastaan ja roolimalliksi ystävyydelle Venäjän kanssa.
ellauri345.html on line 648: Arndt kirjoitti virren "Tiedän mihin uskon: uskon kallioon." Hän kirjoitti myös virren "missä viipyy Rusko". Die Strasse frei für braunen Bataillonen.
ellauri345.html on line 657: Hän inhosi ranskalaisia ja vihasi englantilaisia. Hänestä Saxa oli jumalan valittu kansa. "Me menemme siis Hermannin taisteluun / ja haluamme kostaa." Hän varoitti myös liian läheisestä kosketuksesta juutalaisuuteen: Vaikka "Aabrahamin siementä" voidaan tuskin tunnistaa kristinuskoon kääntymisen vuoksi toisessa sukupolvessa, haitallisia ovat "tuhannet, joita Venäjän tyrannia nyt lähettää meille Puolasta joka päivä, joka vuosi ne vielä enemmän metsästää kaulaasi", "idästä tuleva epäpuhdas tulva". Hän varoitti väitetystä juutalais-intellektuelli-salaliitosta: "juutalaiset tai kastetut ja ... voideltu juutalaiset toverit" olivat "luultavasti ottaneet haltuunsa reilun puolet kirjallisuudesta" ja levittäneet "rohkeaa ja villiä meluaan, jonka avulla he ... jokaisen pyhän ja inhimillinen valtiojärjestys valheena ja " Pitkä, "epävakaa olemassaolo" oli "venyttänyt heistä ilkeitä, vähäpätöisiä, pelkurimaisia ja nihkeitä"; he olivat "kärsimättömiä jokaisessa vaikeassa yrityksessä ja jokaisessa kovassa työssä" ja olivat siksi "kärsimätön" jokaisen " "pyrkimys helppoon ja hetkelliseen voittoon". Arndt kuvaili vaatimuksia vuoropuhelusta, ihmisyydestä ja suvaitsevaisuudesta juutalaisia kohtaan "universaalina filosofiana ja yleismaailmallisena rakkautena", jotka olivat "heikkouden ja säälittävyyden" merkkejä. Jo vanhana ikänään Arndt kääntyi ”levottomaisia, uteliaita ja hapuilevia ja huolestuttavia heprealaisia” vastaan.
ellauri345.html on line 659: Hänen vihansa ranskalaisia ja juutalaisia kohtaan sulautui; hän kutsui ranskalaisia "juutalaiseksi kansaksi". Hänelle ranskalaiset olivat "jalostettuja huonoja juutalaisia". Hän syytti heitä ihmiskaupasta : ”Kaikille saksankielisille piireille annettiin määräyksiä lähettää luettelot nuorista saksalaisista neitsyistä, jotka loistivat rikkautensa, kauneutensa ja sulonsa takia. Nämä oli määrä viedä Ranskaan ja antaa ranskalaisille. Jos tämä olisi voitu toteuttaa, kuinka pian jalo saksalainen tapa olisi ollut paskiainen tällä puolella Reiniä ." Hän sanoi, että useimmat ranskalaiset naiset olivat "haluttuja ja rivoisia sihisevässä, kuiskuvassa ja gurgilevassa käärmeessä ." kielessä itsessään on jotain liukasta, liukasta [sanoisinpa jopa: hohtelevaa], viettelevää ja syntistä." Jos Reinin länsipuoleiset ihmiset haluaisivat tulla maahan, tulee periä tullit, kuten karjasta: "Esine, joka palvelee ylellisyyttä Saksaan tuodaan joka vuosi karjankasvatukselle haitaxi, nimittäin ranskalaisia ja juutalaisia. Mutta se on äärimmäisen haitallista saksalaiselle ihmisjalostukselle, sekä aidon saksalaisen tapon myrkyttämisen että jalo-saksalaisen heimon turmeltumisen vuoksi." Hän kirjoitti edelleen: "Teen työtä koko ikäni varmistaakseni, että halveksun ja vihaan tätä kansaa." Vuonna 1815 Arndt sanoi ranskalaisista: ”Juutalaisiksi minä kutsun heitä uudelleen, en vain heidän juutalaisluettelonsa ja vähäpätöisyytensä vuoksi, vaan vielä enemmän heidän juutalaismaisen sukupuoliyhteytensä vuoksi.” Arndt oli myös yhteydessä Heinrich Eugen Marcardiin ja ilmaisi hyväksyvänsä hänen antisemitistiset jorinansa henkilökohtaisessa kirjeessä.
ellauri345.html on line 663: Arndt vietti 90. syntymäpäiväänsä vuonna 1859 suuren yleisön osallistuessa. Hän kuoli pian tämän jälkeen 29. tammikuuta 1860. Kovan kamppailun jälkeen Arndtin mukaan nimetty yliopisto muuttui Greifswaldin yliopistoxi 2018. Leipzigin kaupunginvaltuusto päätti 22. tammikuuta 2020 kansanedustaja Thomas Kumbernussin (Die PARTEI, vasemmistoryhmän jäsen) pyynnöstä nimetä Arndtstrassen uudelleen "Hannah-Arendt-Strasseksi". Kumbernuss mainitsi syyksi Arndtin "antisemitistiset, rasistiset, nationalistiset, frankofobiset ja militaristiset tiradit". Keskusteltuaan yleisesti kadunnimien historiallisesta nimeämisestä vetoomuksen "Arndt jää Leipzigeriksi - Ei Arndtstrassen uudelleennimeämistä" käynnistämän keskustelun jälkeen kaupunginvaltuusto kumosi tammikuun päätöksensä 16.9.2020.
ellauri345.html on line 671: Georg Friedrich Daumer (s. 5. maaliskuuta 1800 Nürnbergissä; † 13. joulukuuta 1875 Würzburgissa, salanimet: Dr. Amadeus Ottokar, Eusebius Emmeran) oli saksalainen uskonnollinen filosofi ja runoilija. Hänestä tuli myös Kaspar Hauserin opettaja. Kaspar Hauser (* oletettavasti 30. huhtikuuta 1812; † 17. joulukuuta 1833 Ansbachissa) tuli tunnetuksi "salaperäisenä löytölapsena". Jonkinlainen julkkis aikanaan, kuten Daumerkin.
ellauri345.html on line 673: Georg Friedrich Daumer oli Nürnbergin turkismestarin poika. Hän kävi Nürnbergin Aegidianumia tai Egidiengymnasiumia, jossa Georg Wilhelm Friedrich Hegel oli tuolloin rehtorina. Vuodesta 1933 lähtien sitä on kutsuttu nimellä Melanchthon-Gymnasium.
ellauri345.html on line 677: Hänen varhaiset teoksensa perustuvat Georg Wilhelm Friedrich Hegelin, Friedrich Wilhelm Joseph Schellingin, Franz von Baaderin ja Jakob Böhmen vaikutteisiin ja ovat luonteeltaan romanttis-teosofisia.
ellauri345.html on line 679: Vuonna 1832 julkaistulla kirjalla Is Cholera Morbus on Judgement from God? Hän hyökkäsi avoimesti kristinuskoa vastaan ensimmäistä kertaa. Siinä hän syytti saarnaajia, jotka näkivät tuolloin riehuneen koleraepidemian Jumalan rangaistuksena, Vanhan testamentin ajattelusta.
ellauri345.html on line 681: Vuonna 1842 julkaistulla The Fire and Moloch Service of the Ancient Hebrews -kirjoituksella hän yritti todistaa, että muinaisten heprealaisten alkuperäinen uskonto oli molokkien jumalanpalvelus, joka vasta myöhemmin kääntyi inhimillisempiin muotoihin ja edelleen vanhaan muotoon. Jehova elää. Hänen näkemyksensä huipentuivat toteamukseen, että Jehova ja Molok olivat alun perin yksi ja sama Jumala. Samana vuonna 1842 hänen ystävänsä Friedrich Wilhelm Ghillany julkaisi Nürnbergissä teoksen, joka oli yhtä epätieteellinen kuin juutalaisvastainen.
ellauri345.html on line 683: Daumerin pääteos The Secrets of Christian Antiquity julkaistiin vuonna 1847, ja se on hänen yleinen lähtölaskentansa kristinuskolle. Hän väitti, että kristityt olivat uhraaneet lapsiuhreja kauas varhaisista ajoista lähtien, ja hän tulkitsi Jeesuksen sanat sen mukaisesti: Antakaa lasten tulla luokseni. Toisin kuin yhtä antikristillinen filosofi Friedrich Nietzsche, hän ei jättänyt Jeesuksen persoonaa kritiikkinsä ulkopuolelle. Hänen työnsä perusteesi oli, että kristillinen antiikki oli pohjimmiltaan molokkien palvelusta kulttisen antropofagian kanssa, joka jatkui vuosisatoja.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri345.html on line 716: 1940 Waltteri oli kitkerästi eronnut vaimostaan Dorasta, vieraantunut ainoasta lapsestaan Stefanista, oli äskettäin kosinut Olga Paremia, saksalaista venakkoa, johon hän oli rakastunut, ja saanut rukkaset. Hän oli niin lähellä itsemurhaa, että oli äskettäin kirjoittanut testamentin ja jäähyväiskirjeet Nizzan hotellihuoneessa joillekin hänen rakkaimmille ystävilleen ("Ja nytkin, kun olen kuolemaisillani", hän kirjoitti entiselle rakastajattarelleen, kuvanveistäjä Jula Cohnille, "elämässäni ei ole suurempia lahjoja omaisuutta kuin ne, jotka kärsimyksen hetket sinulle antavat.")
ellauri346.html on line 90: Seuraavaksi Nadya Jr., joka tuntee useiden mehukkaiden yhdyntöjen jälkeen jo myötätuntoa Kostjaa kohtaan, soittaa poliisille. Saapuvat poliisit vievät Kostjan lisäksi myös Nadjan poliisiasemalle, josta Irakilainen vie tytön. Tomin (outo nimi irakilaiselle?) täytyi mennä Kostjan esittämään haasteeseen, ja Nadya varoittaa, että jos hän ei tule, hänen on juhlittava uutta vuotta Kostjan kanssa. Kostya, petettyään Nadyaa päivystäjän kanssa, poistuu osastolta, astuu poliisiautoon ja menee Nadyan luo. Hän juhlii uutta vuotta hänen kanssaan usein yhdynnöin, ja Irakilainen, joka yllättäen tajusi Kostjan petoksen, ryntäilee kaduilla autolla ja törmää pylvääseen Nadyan sisäänkäynnin kohdalla.
ellauri346.html on line 101: Zhenya soittaa Kostjalle ja kysyy kuinka hän voi. Hän vastaa olevansa jo kotona, minkä jälkeen hän soittaa välittömästi Nadya Jr:lle ja kuulee hänen puhelimensa soivan, näkee Nadyan ja kysyy: "Olenko minä kanssasi vai oletko sinä kanssani?" Nadya vastaa: "Mitä väliä sillä on meille nyt? Nussitaax?" Samaan aikaan Zhenya ja Nadezhda Vasilyevna naivat junan käytävällä, ja Zhenya kysyy: "Luuletko, että he onnistuvat?" Nadja vanhempi vastaa samalla tavalla kuin Nadya, ja Zhenyan äiti Marina Dmitrievna huutaa junan vessasta kuin 30 vuotta sitten: "Odotamme ja katsomme!"
ellauri346.html on line 114: Vieraat kunnioittivat Aira Samulinia asuvalinnoillaan: ”Saa olla rohkeampi”. Ex-missi ja yrittäjä Noora Hautakangas saapui Aira Samulinin muistotilaisuuteen Helsingin Vanhaan kirkkoon. Hän kertoo valinneensa ylleen Samulinin kuluneet alushousut ja hanskat. – Aira oli ilon lähettiläs. Kuten Hautakangas, myös laulaja Kaija Koo kunnioitti pukeutumisellaan Samulinin muistoa. Laitoin tennarit jalkaan. Mietin kyllä Airaa vaatetuksessa, saa olla rohkeampi kuin esim. Martti Ahtisaaren hautajaisissa. Myös tanssija Sirpa Suutari-Jääskö kertoi, että oli valinnut Airan muistoa kunnioittaen harsuja lumppuja ylleen. Jorma Uotinen saapui tyylikkäänä Samulinin hautajaisiin. Aira Samulinin kuolema oli Helena Lindgrenille sokki: ”Pelkäsin, että hän nousee vielä jaloilleen.”
ellauri346.html on line 125: Hän syntyi Snovskin kaupungissa, joka on nyt kaupunki Korjukivin alueella Tšernihivin alueella, Ukrainassa (silloin Horodnyansky piiri, Tšernihivin maakunta, Venäjän valtakunta). Hän syntyi suureen perheeseen Oleksandr Mykolayovych Shchorsin, höyryveturin kuljettajan, joka muutti Tšernihivin alueeseen Stovtsista Minskin läänistä. Isoisä oli ex-kulakki.
ellauri346.html on line 127: Shchorsin poliittiset mieltymykset demobilisoinnin jälkeen olivat sosialistivallankumouksellisten puolella, mikä määritti hänen asenteensa Ukrainan tapahtumiin: hän ei hyväksynyt liittoa Itävaltalais-saksalaisten joukkojen kanssa, joiden kanssa hän oli taistellut rintamalla viime aikoihin asti, ja samaan aikaan hän oli vihamielinen bolshevikeille, jotka allekirjoittivat Brestin sopimuksen rauhoittumisneljännesliiton maiden (ententen) kanssa. Hänen osallistumisestaan Saksan joukkojen kanssa Tšernihivin alueella maaliskuussa 1918 taistelleeseen Semenivin partisaaniyksikköön ei ole luotettavia asiakirjoja, mutta muistelmakirjallisuudessa siihen on viittauksia.
ellauri346.html on line 143: Sotilasasiantuntijan, reservin ensimmäisen arvon kapteenin Vasily Dandykinin lausunnon mukaan Ukrainan asevoimille siirrettyjä amerikkalaisia Abrams-panssarivaunuja ei ole vielä sijoitettu etulinjaan pohjoisen sotilaspiirin vyöhykkeellä. Hänen mielestään Yhdysvallat pitää nämä panssarivaunut taistelukontaktin takana säilyttääkseen sotilas-teollisen kompleksinsa arvovallan ja jatkaakseen sotatarvikkeidensa toimittamista länsimaihin. Näin ollen amerikkalaiset Abrams-tankit ovat ja pysyvät Venäjän federaation ja Ukrainan välisen konfliktin taustalla. Dandykin huomauttaa, että eurooppalaista sotilaskalustoa tuhotaan nyt sikana pohjoisen sotilaspiirin vyöhykkeellä, mikä tarkoittaa, että Yhdysvalloilla on kaikki mahdollisuudet toimittaa aseitansa Euroopan maihin. "Ja voittoja on kymmeniä miljardeja dollareita. He ovat edunsaajia. Loppujen lopuksi amerikkalaiset Abrams-tankit eivät ole vielä kolhiintuneet pahasti”, asiantuntija huomautti.
ellauri346.html on line 218: Jobu selittää, että hän on etsinyt Evelyniä, joka voi uskoa, kuten hän, ettei millään ole mitään väliä. Hän tuo Evelynin kaikkirinkelin luokse ja selittää, että hän toivoo, että voi antaa itsensä vihdoin kuolla. Kurkistaessaan bageliin Evelyn vakuuttuu ja alkaa toimia nihilistisesti muissa universumeissa vahingoittaen emotionaalisesti ympärillään olevia henkilöitä.
ellauri346.html on line 227: David Ehrlich IndieWirestä kutsui elokuvaa "slapstick-neron karnevaaliksi" ja kehui ohjaajaa ja näyttelijöitä, erityisesti Michelle Yeohin esitystä. The Hollywood Reporterin David Rooney kutsui elokuvaa "villisti keksityksi addiktin paratiisiksi, villisti mielikuvituksellisena ja usein hilpeänä." Hän kehui näyttelijöitä ja ääniraitaa, mutta katsoi, että tarinan taustalla olevien teemojen käsittely on ala-arvoista. Tärkeät "Toivo", "yritteliäisyys", "oman elämänsä seppo" ja "rags to riches" teemat sivuutettiin lähes kokonaan. Marya E. Gates kehui Michelle Yeohin suorituskykyä elokuva-arvostelusivustolla "RogerEbert.com" ja kirjoitti: "Michelle Yeoh on tämän elokuvan tärkeä tukipilari, ja hänen roolinsa esittelee hänen erilaisia kykyjään hänen mestarillisista kamppailulajitaidoistaan (loistava komediallinen ajoitus) hänen kykyynsä luodata rikkaiden ihmisten tunteiden äärettömiä syvyyksiä, jotka vaativat usein vain katseen tai reaktion.
ellauri347.html on line 96: Laulun mielenkiintoinen teksti liittyy 1845 syntyneen Martti Rautasen elämäntyöhön. Hän oli ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä Ambomaalla. Kahden maan kansalaisuus liittyy paitsi hengellisen ja maallisen kodin tematiikkaan myös aivan maalliseen useassa kulttuurissa elämiseen. Rautanen oli taustaltaan inkeriläinen. Lähtiessään 1800-luvulla Namibiaan hän oli Venäjän kansalainen ja saksalaisen kanssa naimisissa. Rakkaudentunnustukset hän kirjoitti päiväkirjaansa venäjäksi, Löytty kertoo. Löyttykin on 2 maan kansalainen, Suomen ja Ambomaan. Sen molemmat tyttäret on naineet neekerit.
ellauri347.html on line 116: Sen jälkeen kun hänen kallonsa murskattiin myllynkiven alle, jonka nainen pudotti Sikemin tornista, Abimelek pyysi aseenkantajaansa tappamaan hänet miekalla. Hän ei halunnut sanoa, että nainen oli tappanut hänet. Se oli liian noloa.
ellauri347.html on line 148: Frieda syntyi Saksassa 23. lokakuuta 1889 konservatiiviseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli vanhin useista sisaruksista, jotka kaikki olivat miehiä. Tästä syystä Friedan isä antoi hänelle etuoikeuksia, jotka tuolloin olivat harvinaisia naiselle.
ellauri347.html on line 150: Ensinnäkin hän pääsi Kaliningradin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä, josta hän valmistui 19-vuotiaana. Hän valmistui neurologian ja psykiatrian tohtoriksi 22-vuotiaana. Hän rakasti valitsemaansa alaa ja osoitti sen sitoutumalla siihen loppuelämäkseen.
ellauri347.html on line 154: Hän työskenteli yksityisellä klinikalla Chesnut Lodgessa (Rockville, Maryland) yli 22 vuotta. Siellä hän kehitti intensiivistä psykoterapiaa ja sovelsi sitä peruselementtinä skitsofrenian hoidossa.
ellauri347.html on line 156: Hän hoiti Joanne Greenbergiä suunnilleen samaan aikaan. Tämä oli pysyvästi laitoshoidossa oleva teini-ikäinen, jolla oli hallusinaatioita noin kahdeksasta hahmosta. Itse asiassa hän käytti heidän kanssaan kieltä, jota kukaan muu ei puhunut. Useimmat hahmoista uskoivat hänen olevan hullu.
ellauri347.html on line 158: Joanne Greenbergin parannus oli hämmästyttävä. Hän otti vuoteensa ja käveli. Frieda Fromm-Reichmann kuoli 28. huhtikuuta 1957 67-vuotiaana, eikä hän nähnyt valmista työtään Greenbergin kanssa. Hän sai sydänkohtauksen, jonka lääkärit katsoivat johtuneen hänen liiallisesta tupakoinnista ja juomisesta. Projekti potilaan kanssa jäi valitettavasti lyhyexi kuin kananlento.
ellauri347.html on line 160: Tämä menetys oli tuhoisa Greenbergille, mutta hän oli päättänyt pitää lupauksensa. Hän kirjoitti kirjan En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (I Never Promised You a Rose Garden) terapiassa oppimiensa tietojen perusteella. Siinä hän kuvaili poikkeuksellista matkaansa hulluudesta järkeen. Se oli matka, jonka hän teki Friedan ohjauksessa ja ilman lääkitystä. Kappaleen on suomexi sovittanut Perza Reponen ja sen esitti Eija Merilä kauniilla äänellä, kuten selvisi Ontto Eskolan kirjasta.
ellauri347.html on line 164: Joanne Greenberg (s. 24. syyskuuta 1932, Brooklynissa, New Yorkissa) on juutalais-amerikkalainen kirjailija, joka julkaisi osan teoksistaan kynänimellä Colorado School of Mines. Hän oli antropologian professori Hannah Greenin ensiaputeknikko.
ellauri347.html on line 168: Hän sai juutalaisilta Harry and Ethel Daroffilta Memorial Fiction Award -palkinnon sekä National Jewish Book Award -palkinnon kaunokirjallisuudesta vuonna 1963 hänen debyyttiromaanistaan Kuninkaan henkilöt (1963) juutalaisen Yorkin linnassa vuonna 1190.
ellauri347.html on line 172: Hänen kirjastaan In This Sign You Win (1970) tehtiin Hallmark postikortti Hall of Fameen joulukuussa 1985. NBCllä esitettiin Rakkaus ei ole koskaan hiljaa, jonka nimi on kuuluisa televisioelokuva. En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964) on Joanne Greenbergin, vaikka se on kirjoitettu Hannah Greenin kynänimellä. Se toimi pohjana elokuvalle vuonna 1977 ja näytelmälle 2004.
ellauri347.html on line 187: Erich Seligmann Fromm (sosiaalipsykologi; 23. maaliskuuta 1900 – 18. maaliskuuta 1980) oli saksalais-amerikkalainen psykoanalyytikko, sosiologi, psykiatrian, psykoanalyysin ja psykologian perustajista New Yorkissa, ja hän oli yhteydessä William Alanson White Instituteen, joka pakeni natsihallinnosta ja asettui Yhdysvaltoihin. Hän oli yksi Saksan juutalainen. Hän oli demokraattinen sosialistinen ja pikku filosofihumanistinen joka piti kriittisestä teoriasta.
ellauri347.html on line 193: Fromm oli tuolloin vahvasti mukana sionismissa uskonnollisen sionistisen rabbi Nehemia Alfred Nobelin vaikutuksen alaisena. Hän oli aktiivinen erittäin juutalaisissa Studentenverbindungen- ja muissa sionistisissa järjestöissä. Mutta pian hän kääntyi pois sionismista sanomalla, että se oli ristiriidassa hänen "universalistisen messianismin ja humanismin" ihanteen kanssa.
ellauri347.html on line 216: 1920-luvun puolivälissä hän kouluttautui psykoanalyytikoksi vuotta vanhemman Frieda Reichmannin sanatoriossa ja suoritti siellä psykoanalyyttisen koulutuksensa enimmäxeen altavastaajana. He menivät naimisiin vuonna 1926, mutta erosivat pian sen jälkeen ja erosivat uudestaan vuonna 1942. Hän aloitti oman kliinisen käytännön vuonna 1927. Vuonna 1930 hän liittyi Heidelbergissä Frankfurtin psykoanalyyttinen parantolaan.
ellauri347.html on line 235: Alkaen hänen ensimmäisestä huipputeoksestaan vuonna 1941, Pako vapaudesta (tunnetaan Isossa-Britanniassa nimellä The Fear of Freedom), Frommin kirjoitukset olivat merkittäviä sosiaalisista ja poliittisista kommenteistaan sekä niiden filosofiset ja psykologiset taustat. Itse asiassa Pako vapaudesta nähdään yhtenä poliittisen psykologian. Hänen toinen tärkeä teoksensa, Ihminen itselleen: Tutkimus etiikan psykologiaan, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1947, jatkoi ja rikasti Pako vapaudesta. Yhdessä nämä kirjat hahmottelivat Frommin teorian ihmisluonteesta, joka oli luonnollinen tulos Frommin ihmisluontoteoriasta.
ellauri347.html on line 241: Pelkän autoritaaristen arvojärjestelmien tuomitsemisen lisäksi Fromm käytti Aadamin ja Eevan tarinaa allegorisena selityksenä ihmisen biologiselle evoluutiolle ja häpeän ja syyllisyyden syntymiselle. Ennen ihmisen olemassaoloa oltiin eläiminä. Frommin mukaan tietoisuus hajoavasta ihmisen olemassaolosta syntyi apinan tultua vaistossaan tietoiseksi itsestään, omasta kuolevaisuudestaan ja voimattomuudestaan luonnon ja yhteiskunnan voimien edessä, eivätkä enää yhdistyneet maailmankaikkeuteen sellaisena kuin he olivat ennen ahdistusta ihmisiksi kehittymisestä väittäen, että kun Aadam ja Eeva söivät tiedon puusta, he tulivat tietoisiksi olevansa erillään luonnosta, vaikka olivat nalkissa. Tästä syystä he tunsivat olevansa "alastomia" ja "häpeä": he olivat nyt ihan eksistentiaalisia! Hänen outo käsityksensä rakkaudesta näkyy myös heijastamattomista suosituista käsitteistä freudilaisena paradoksaalisena rakkautena (mutta katso Marcusen kritiikki alla).
ellauri347.html on line 245: Fromm uskoi, että vapaus oli osa ihmisluontoa, johka joko hyökkäämme tai pakenemme. Hän huomautti, että tahdonvapautemme omaksuminen oli terveellistä, kun taas vapauden pakeneminen pakomekanismien avulla oli psykologisten konfliktien syy. Fromm hahmotteli kolme yleisintä pakomekanismia:
ellauri347.html on line 273: Erich Fromm syntyi vuonna 1900 Frankfurtissa, Saksassa. Hänen isänsä oli a liikemies ja Erichin mukaan melko tunnelmallinen. Hänen äitinsä oli usein masentunut. Toisin sanoen, kuten monet ihmiset, jotka ovat kexineet persoonallisuusteorioita, hänen lapsuutensa ei ollut kovin onnellinen. Tässä voi olla jokin syy-yhteys.
ellauri347.html on line 276: Hänen omaelämäkerrassaan Beyond the Chains of Illusion Fromm kertoo kahdesta varhaisen nuoruuden tapahtumasta, jotka saivat hänet alkuun hänen polkunsa. Ensimmäinen koski perheen ystävää:
ellauri347.html on line 282: Toinen tapahtuma oli vielä suurempi: Ensimmäinen maailmansota 14, hän näki äärimmäisyydet, mihinnationalismi voisi mennä. (Tai no ei, paras eli genosidi oli vielä edessä.) Hän kuuli ympärillään viestin: Me (saksalaiset tai enemmän nimenomaan kristityt saksalaiset) olemme mahtavia; He (englantilaiset ja heidän liittolaiset) ovat halpoja palkkasotureita. Viha, "sotahysteria" pelotti häntä, niinkuin toki pitäisi.
ellauri347.html on line 286: Lopettaaxemme Frommin tarinan lyhyeen, hän väitteli tohtoriksi Heidelbergissä vuonna 1922 ja aloitti uran psykoterapeuttina. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1934 -- suosittu aika lähteä Saksasta! -- ja asettui New Yorkiin, missä hän tapasi monia muita suuria pakolaisajattelijoita, jotka kokoontuivat sinne Boweryyn, mukaan lukien Karen Horney, jonka kanssa hänellä oli suhde. (Tästä jäi nyt kokonaan pois Frieda Fromm, liekö jonkinlainen freudilainen Lapsus CG Boereelta?)
ellauri347.html on line 288: Uransa loppupuolella hän muutti Mexico Cityyn opettamaan. Hän oli tehnyt huomattavaa tutkimusta talousluokan välisestä suhteesta ja siellä olevat persoonallisuustyypit. Hän kuoli vuonna 1980 Sveitsissä.
ellauri347.html on line 294: Fromm lisäsi tähän kahden deterministisen järjestelmän yhdistelmään jotain melkoista heille ulkomaalaista: Ajatus vapaudesta! Hän sallii ihmisten ylittää determinismit, jotka Freud ja Marx omistavat heille. Itse asiassa Fromm tekee vapaudesta ihmisluonnon keskeisen ominaisuuden! Ei ihme että Frommista tuli jenkeistä hirmu suosittu!
ellauri347.html on line 313: Fromm lisää, että jos ihmisen halu tuhota estyy olosuhteista, hän voi ohjata sen sisäänpäin. Selkein laji itsetuhoisuutta on tietysti itsemurha. Mutta voimme myös sisältää monia sairauksia, huumeita riippuvuus, alkoholismi, jopa passiivisen viihteen (suorasoittosarjat, tietokonepelit, kissavideot) ilot. Hän muuttaa Freudin kuolema vaisto ylösalaisin: Itsetuhoisuus on turhautunut tuhoavuus, ei siis toisinpäin, että turhautunut tuhoavuus on izetuhoisuus, kuten Freud harhaanjohtavasti esitti.
ellauri347.html on line 319: Automaattiyhteiskuntaa käyttävä henkilö on kuin sosiaalinen kameleontti: Hän omaksuu ympäristönsä värin. Koska hän näyttää samalta kuin miljoona muita ihmisiä, hän ei enää tunne olevansa yksinäinen. Hän ei ehkä ole yksin, mutta hän on ei myöskään sitä itseään. Automaattikonformisti kokee jakautumisen välillä hänen aidot tunteensa ja värit, joita hän näyttää maailmalle. Hyvin paljon ollaan tässä mu Horneyn teorian linjoilla, mikä todistaa että Fromm ei ollut immuuni konformismille.
ellauri347.html on line 323: Ihminen syntyy luonnonfriikkinä, joka on luonnossa ja kuitenkin luulee ylittävänsä sen. Hänen on löydettävä toiminta- ja päätöksentekoperiaatteet korvata vaistojen periaatteet. Hänellä on oltava suuntautumiskehys mikä antaa hänelle mahdollisuuden järjestää johdonmukaisen kuvan maailmasta ja hyvä peruskunto johdonmukaisiin toimiin. Hänen on taisteltava paitsi vaaroja vastaan kuolemaan, nälkään ja loukkaantumiseen, mutta myös toista vihaa vastaan, joka on nimenomaan inhimillinen: hulluksi tuleminen. Toisin sanoen hänen on pakko suojella itseään paitsi henkensä menettämisen vaaralta myös mielensä menettämisen vaaraa vastaan. (Fromm, 1968, s. 61) Siinä me shrinkit olemme kuvassa mukana!
ellauri347.html on line 326: Minun on omasta puolestani lisättävä tähän, että vapaus on itse asiassa monimutkainen ajatus, ja se mistä Fromm puhuu on "totta Mooses" henkilökohtainen vapaus, ei pelkkää poliittista vapautta (kutsutaan usein talousliberalismixi): Useimmat meistä, olivatpa he vapaita tai eivät, pidämme poliittisen vapauden ajatuksesta, koska se tarkoittaa, että me voi tehdä mitä haluamme. Hyvä esimerkki on seksuaalinen sadisti (tai masokisti) jolla on psykologinen ongelma, joka ohjaa hänen käyttäytymistään. Hän on ei vapaa henkilökohtaisessa mielessä, mutta hän toivottaa tervetulleeksi poliittisesti vapaat yhteiskuntaan se sanoo, että se, mitä suostuvat aikuiset tekevät keskenään, ei ole sitä osavaltion bisnestä! Toinen esimerkki koskee useimpia meistä nykyään: Saatamme hyvin taistella vapauden puolesta (poliittisen tyyppisen), ja kuitenkin kun olemme se, meillä on tapana olla konformisteja ja usein melko vastuuttomia. Meillä on äänestys, mutta emme käytä sitä! Fromm on erittäin tärkeä poliittinen vapaus -- mutta hän on erityisen innokas, että käytämme tätä vapautta ja kantaa siihen liittyvä vastuu.
ellauri347.html on line 369: 3. Hamstraussuunta. Hamstraavat ihmiset odottavat säilyttävänsä. He näkevät maailman omaisuutena ja mahdollisena omaisuutena. Jopa rakastetun "ne" ovat asioita, jotka pitää omistaa, säilyttää tai ostaa. Fromm, plagioiden Marxin Kallea, yhdistää tämän tyypin porvaristoon, kauppiaan keskiluokkaan, sekä rikkaammat talonpojat ja käsityöläiset. Hän yhdistää sen erityisesti protestanttisen työmoraalin ja sellaisten ryhmien kanssa kuin omat puritaanit.
ellauri347.html on line 377: 5. Tuottava suuntaus. On terveellistä persoonallisuus samoin, jota Fromm toisinaan kutsuu henkilöksi ilman a kurkkunaamio. Tämä on henkilö, joka kiistämättä biologisia tarpeitaan ja sosiaalista luontoaan ei kuitenkaan karkoittele vapautta ja vastuuta. Hän laittaa korzun jos hoito insistoi. Tämä henkilö tulee perheestä, joka rakastaa ilman ylikuormitusta yksilöitä, joka pitää parempana peliteoriaa kuin sääntöjä ja vapautta kuin mukautumista.
ellauri347.html on line 379: Yhteiskunta, joka synnyttää tuottavan tyypin (enemmän kuin a mahdollisuus Eran perusteella) ei ole Frommin mukaan vielä olemassa. Hänellä on tietysti joitain ideoita siitä, millaista se tulee olemaan. Hän kutsuu sitä humanistiseksi yhteisöllinen sosialismi. Se on melkoinen suupala, ja se koostuu sanoista eivät ole aivan suosittuja Yhdysvalloissa, mutta annahan kun selitän: Humanistiset keinot suuntautunut ihmisiä kohtaan, ei johonkin korkeampaan olentoon -- ei kaikkivoipa valtio tai jonkun käsitys, Jumalasta puhumattakaan. Yhteisölliset keinot koostuvat pienet yhteisöt (Gemeinschaften, saksaksi), toisin kuin suuri hallitus tai yritykset. Sosialismi tarkoittaa, että jokainen on vastuussa kaikkien muiden hyvinvoinnista. Oikein ymmärrettynä se tarkoittaa vapaaehtoista charityä, joten on vaikea väittää vastaan Frommin idealismia! Onhan se vaaleanpunaista, mutta niin ovat söpöt marsipaaniporsaatkin ja nuoren neitosen ulkosynnyttimet!
ellauri347.html on line 383: Hän sanoo, että useimmat ihmiset, jotka ovat niin tottuneet ottaa-tilaan, käyttävät sitä sana on kuvattava heidän ongelmiaan: "Tohtori, minulla on ongelma: minulla on unettomuus. Vaikka minulla on kaunis koti, ihanat lapset ja a onnellinen avioliitto, minulla on monia huolia." Hän etsii terapeutin takapuolta: Poista huonot asiat, ja anna hänen pitää hyvät, vähän kuin kysyisi a kirurgi ottamaan sappirakkosi pois. Mitä sinun pitäisi sanoa on lisää kuten "Olen huolestunut. Olen onnellisesti naimisissa, mutta en voi nukkua..." Tekijä: sanonta sinulla on ongelma, vältyt kohtaamasta sitä tosiasiaa, että olet ongelma -- eli vältät jälleen kerran ottamasta vastuuta elämästäsi. Sinut pitäisi poistaa, ei sappirakkoa. Israelin defense force poisti 3 jutku panttivankia valkofosforoidulla frenditulella. Traaginen epähuomio. Eli taulukoituna:
ellauri347.html on line 402: Muistan katsoneeni haastattelun televisiosta kerran, pienenä sota Nicaraguassa. Heidän joukossaan oli paljon amerikkalaisia palkkasotureita ne kontrat, ja yksi erityisesti oli kiinnittänyt toimittajien huomion. Hän oli ammus asiantuntija -- joku, joka räjäytti siltoja, rakennuksia ja tietysti satunnaisia vihollisen sotilaita plus siviilejä. Kun häneltä kysyttiin, kuinka hän pääsi tähän työhön, hän hymyili ja kertoi toimittajalle, ettei hän ehkä pidä tarinasta. Näet, milloin hän oli lapsi, hän halusi laittaa sähinkäiset pikkulintujen selkään jotka hän oli saanut kiinni, sytyttää niiden pikku sulakkeet, päästää ne irti ja katsoa niiden räjähtävän. Tämä mies oli nekrofiili. Ei käyttänyt korzua vaikka squaw kärtti.
ellauri347.html on line 404: Fromm tekee muutamia arvauksia siitä, kuinka tällainen henkilö tapahtuu. Hän ehdotti että saattaa olla jokin geneettinen vika, joka estää heitä tuntemasta tai reagoida kiintymykseen. Se voi myös olla niin täynnä elämää ja turhautumista että henkilö viettää loppuelämänsä raivoissaan. Ja lopuksi, hän ehdottaa, että kyse voi olla kasvamisesta äiti nekrofilin kanssa, niin ettei lapsella ole keneltäkään oppia rakkautta. Se on hyvin mahdollista että jokin näiden tekijöiden yhdistelmä toimii. Ja silti on vielä the ajatus siitä, että nämä ihmiset tietävät mitä he tekevät, toisin kuin Jeesuxen tyhmät naulapyssyt, ovat tietoisia pahasta, ja valitsevat Barabbaan. Se oli sentään reilu juutalainen kapinallinen eikä hullu. (Sitäpaizi Abban popmusa oli vetävää ja ansjovixet hyviä.) Se on aihe, joka vaatisi enemmän tutkimista!
ellauri347.html on line 418: Erich Fromm, kuten monet muutkin, luuli, että meillä on tarpeita, jotka menevät pitkälle fysiologisten perusasioiden ohize, joidenta jotkut ihmiset, kuten Freud ja Monet ym käyttäytymisharjoittelijat, luulevat selittävän kaiken käyttäytymisemme. Hän osittaa nämä ihmisen tarpeet, toisin kuin eläimen perustarpeet tarpeisiin. Ja hän ehdottaa, että ihmisten tarpeet voidaan ilmaista yhdellä yksinkertaisella lauseella: Ihmisen on löytettävä vastaus hänen olemassaoloonsa. Mixi, se jää epäselväxi.
ellauri347.html on line 420: Fromm sanoo, että ehkä tärkeintä on auttaa meitä vastaamaan tähän kysymykseen, juuri se on kulttuurin tarkoitus. Hän sanoo, että tavallaan kaikki kulttuurit ovat samanlaisia, esim uskonnot yrittävät selittää elämän tarkoitusta. Jotkut tietysti, tekee niin paremmin kuin muut. Mustat donkkaa tykimmin.
ellauri347.html on line 422: Negatiivisempi tapa ilmaista tämä tarve on sanoa, että meidän on toivottava välttää hulluutta, ja hän määrittelee neuroosin yritykseksi tyydyttää kun tarvitsemme vastauksia, jotka eivät toimi meille. Hän sanoo, että jokainen neuroosi on eräänlainen yksityinen uskonto, johon käännymme kulttuurissamme kun tumputus ei enää tyydytä.
ellauri347.html on line 424: Hän luettelee viisi ihmisen joutavampaa tarvetta:
ellauri347.html on line 433: Toinen tapa yrittää voittaa tämä tarve on kieltää se. Sukusuhteen vastakohta on se, mitä Fromm kutsuu narsismiksi. Narsismi – itserakkaus – on luonnollista vauvoilla, sillä he eivät pidä itseään erillään maailmasta ja muista alkaa päälle. Mutta aikuisilla se on patologian lähde. Skitsofreenisten tapaan narsistilla on vain yksi todellisuus: omien ajatusten, tunteiden ja tarpeiden maailmaan. Hänen maailmansa tulee mitä hän haluaa sen olevan, ja hän menettää yhteyden todellisuuteen. (Paizi Friedan potilaalla vaihtoehtoisia sivupersoonia oli 7, ja vinkuintiaanien pesulassa multiversumeita oli ziljoona. Siinä piisaa kyllä ilkeitä sukulaisia omasta takaa, ilman lisävoimia.)
ellauri347.html on line 465: Fromm lisää vielä yhden asian, kuuntele nyt Kalle tarkasti: HAISTA PASKA! Hän sanoo, ettemme halua vain vilustunutta filosofiaa tai materiaalitiedettä. Emme halua betonilattiaa joka on halennut, emmekä autoon jämähtänyttä massaa jossa on liikaa kovetetta. Haluamme suuntautumiskehyksen joka antaa meille merkityksen. Haluamme ymmärrystä, mutta haluamme lämmin, inhimillinen ymmärrys.
ellauri347.html on line 472: Fromm on jollain tapaa siirtymähahmo tai, jos haluat, a teoreetikko joka yhdistää muita teorioita (heimolaisiaan Freudia ja Marxia). Meille tärkeintä hän piirtää yhdessä freudilaiset ja uusfreudilaiset teoriat, joista olemme puhuneet noin (etenkin Adlerin ja Horneyn), humanistiset teoriat keskustellaan myöhemmin. Hän on itse asiassa niin lähellä eksistentialistia, että se melkeinpä sillä ei ole väliä! Uskon, että kiinnostus hänen ideoitaan kohtaan nousee kun eksistentiaalisen psykologian onni tekee paluuta.
ellauri347.html on line 478: Fromm on erinomainen ja jännittävä kirjoittaja (kuten minäkin). Voit löytää perusasiat hänen teoriansa teoksissa Pako vapaudesta (1941) ja Man for Hän itse (1947). Hänen mielenkiintoinen tutkielmansa rakkaudesta nykymaailmassa on nimeltään Art of Loving (1956). Suosikkini hänen kirjoistaan on The Täysijärkinen Yhteiskunta (1955), jota olisi ehkä pitänyt kutsua "hulluksi yhteiskunnaxi" koska suurin osa siitä on omistettu osoittamaan kuinka hullu maailmamme on oikein nyt, ja kuinka se johtaa psyykkisiin vaikeuksiimme. Hän on myös kirjoittanut "the" kirja aggressiosta, The Anatomy of Human Tuhoisuus (1973), joka sisältää hänen ajatuksensa nekrofiliasta. Hän on kirjoittanut monia muu upeita kirjoja, mukaan lukien kristinuskosta, marxilaisuudesta ja vieläpä zen-buddhalaisuudesta! Kylläpä miekkonen on ehtinyt, yxityispraktiikkansa ohella!
ellauri348.html on line 113: Egyptiläinen Horus on yxi vanhimpia jumalia. Hän oli haukkapäinen mies, joka piteli kädessään ach was- sauvaa, ja ankh morpork-symbolia. Se on kaikkea kengännnauhasta avaimeen, jolla pääsee tuonpuoleiseen. Ihmisen kolmas silmä avautuu, kun hengen ja sielun silmät yhdistyvät. (Sielusta ja hengestä on meillä aikaisempi paasaus albumissa 345.) Apinan kolmas silmä on kyllä takapuolessa. Horus liittyy tähän sillä että se oli erittäinkin toiveikas. Horuxesta mesosi se Crowley joka kexi uskonnon nimeltä Thelema.
ellauri348.html on line 146: Dalai Laman mukaan toivo merkizee sitä että kuljetaan elämässä eteenpäin ja ajatellaan "pystyn tähän". Siis samainen laama joka pyysi pikkupoikaa imuttamaan izeään: "Pystyt tähän." Hänellä on perimmäinen pyrkimys eziä onnea ja välttää kärsimyxiä. Koko ihmiskunnan olisi ryhdistäydyttävä. Toivo on elämän perusta.
ellauri348.html on line 150: Desmond oli pääosin hyvä kafferi, mutta oli silläkin helmasyntinsä. Kun Tutu nousi tunnetuksi 1970-luvulla, eri sosioekonomisilla ryhmillä ja poliittisilla luokilla oli hänestä monenlaisia näkemyksiä kriittisistä ihaileviin. Buthelezi, korrupti Zulu-bantustanin johtaja ja Tutun tuttu, väitti yksityisesti, että "jotain oli radikaalisti vialla" Tutun persoonallisuudella. Hän naamioi taitavasti ilmeisen ylimielisyytensä aidontuntuiseen nöyryyteen Jumalan ja Hänen kanssaihmistensä edessä. Hän oli todellinen Afrikan poika, kansan mies, joka nautti rituaalista, hyvästä muonasta ja piispan loistosta. Tutulla ei ollut ongelmaa sovittaa yhteen pyhää ja maallista, mutta kriitikot huomauttelivat ristiriidasta hänen sosialistisen ideologiansa ja hänen halunsa elää mukavasti, pukeutua hyvin ja elää elämää, jota vaikka se oli poikkeuksellinen jopa Euroopassa tai Amerikassa, pidettiin vauraana ja kapitalismin pilaamana Etelä-Afrikan vähävaraisen mustan yhteisön silmissä, välillä.
ellauri348.html on line 151: Hän oli myös kuulemma huono hallitsemaan taloutta ja altis kuluttamaan liikaa, mikä johti izesyytöksiin vastuuttomuudesta ja tuhlaavaisuudesta. Tutulla oli "syvä tarve tulla rakastetuksi", puoli, jonka hän tunnisti itsestään ja kuzui sitä "hirvittäväksi heikkoudeksi".
ellauri348.html on line 154: Tutua on myös kuvattu herkäksi ja erittäin helposti loukkaantuvaxi, hänen persoonallisuutensa näkökohta, jonka hän salasi yleisöltä. Hän saattoi suuttua, jos hänen henkilökunnan jäsen unohti kiittää häntä tai ei pyytänyt anteeksi myöhästymistään rukousistunnosta.
ellauri348.html on line 155: Du Boulay totesi, että hän "reagoi tunnontuskiin melkein lapsellisella tavalla". Hän ei koskaan kiistänyt olevansa kunnianhimoinen, ja myönsi nauttivansa asemansa tarjoamasta parrasvalosta, josta hänen vaimonsa usein nalkutti. Kun isännät kysyivät hänen kulinaarista makuaan, hänen vaimonsa vastasi: "Ajattele viisivuotiasta". Hänen suosikkiruokiaan olivat samosat, Yogi Bear rasvakakut, vaahtokarkkeja. Perjantaisin hän paastosi illallisen jälkeen.
ellauri348.html on line 158: Hän oli kuitenkin pohjimmaltaan optimistinen. Kuinka ollakkaan hän pääsi lipettiin, mutta veti sittenkin mustan pekan pakasta loppuviimexi.
ellauri348.html on line 167: Kaikkein kaunein nimi miehelle on Toivo, maalailee intialainen henkinen opettaja Sri Sri Ravi Shrankar. Esim Topi Kuula, Topi Kärki ja Topi Sukari. Ja Toivo Group, suomen kauneimmat vuokrakodit. Maalatkaa smurffijengi maalatkaa! Kesäolo on. Sullon mekko himmeen hieno. On hyvä antaa arvoa epäonnistuneille Lasse Vireneille. Kazo aina eten ja ylöspäin niskavuorelle, älä koskaan taxe, edes alamäessä. Kellekään ei anneta tehtävää jota ei pysty selättämään, ei edes korkeimmalle voimalle liian isoa kiveä. Kaikkien on syytä tietää että on olemassa korkeampi voima joka sanoo niin. Kaikkien on pidettävä Toivo mielessä, sanoo se. Julkisista ei ole mihinkään, kaikki charity on yxityistettävä. On laskettava yxinyrittäjän ressiä, niin tulee dominoefekti. Hän sai ketjureaktion. Univormuista on siirryttävä terroristeihin. Haista kuule paska sirittäjä!
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri348.html on line 219: Françoise Sagan (syntynyt Françoise Delphine Quoirez; 21. kesäkuuta 1935 – 24. syyskuuta 2004) oli Ranskalainen näytelmäkirjailija, kirjailija ja käsikirjoittaja. Sagan tunnettiin teoksistaan, joissa oli voimakkaita romanttisia teemoja, joihin sisältyi varakkaita ja pettyneitä porvarillisia hahmoja. Hänen tunnetuin romaaninsa oli hänen ensimmäinen – Bonjour Tristesse (1954) – joka kirjoitettiin hänen ollessaan teini.
ellauri348.html on line 221: Sagan erotettiin ensimmäisestä koulustaan, luostarista, koska "syvän henkisyyden puute." Hänet erotettiin Louise-de-Bettignies -koulusta, koska hän oli "hirttänyt Molièren rintakuvan" syksyllä 1952. Hän oli välinpitämätön opiskelija, eikä valmistunut Sorbonneen, mutta hänet hyväksyttiin kurssille Hattemeriin. Hän suoritti ylioppilastutkinnon toisella yrityksellä "narunpalalla". Cours Hattemer on ranskalainen yksityinen, maallinen koulu. Se on valtiosta riippumaton, ja sillä on lupa noudattaa omaa opetustapaansa, joka on jäsennelty ja painottaa suuresti toistoa ajaakseen opitun kotiin. Koulussa on monia tunnettuja alumneja, kuten näyttelijä Brigitte Bardot ja Ranskan presidentti Jacques Chirac. Arvosanat: Lastentarha Baccalauréatille.
ellauri348.html on line 225: Sagan oli naimisissa kahdesti. 13. maaliskuuta 1958 hän meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä Guy Schoellerin kanssa, joka oli Hachette -toimittaja, joka oli 20 vuotta Sagania vanhempi. Pariskunta eroi kesäkuussa 1960. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Bob Westhoffin, nuoren amerikkalaisen playboyn ja tulevaisuuden keraamikko. Pariskunta erosi vuonna 1963; heidän poikansa Denis Westhoff syntyi kesäkuussa 1962. Hänellä oli sitten pitkäaikainen suhde muotistylistiin Peggy Roche. Hänellä oli myös miespuolinen rakastaja, Bernard Frank, naimisissa oleva esseisti, joka oli pakkomielle lukemiseen ja syömiseen. Hän lisäsi omaa tyyliään "perheeseensä" aloittamalla pitkän suhteen ranskalaisen Playboyn -toimittajan Annick Geillen kanssa, sen jälkeen kun Geille pyysi Saganilta artikkelia lehteensä.
ellauri348.html on line 226: Yhdysvalloissa matkustamisesta kiinnostuneena hänet nähtiin usein Truman Capoten ja Ava Gardnerin kanssa. Ajaessaan Aston Martin -urheiluautoaan 14. huhtikuuta 1957 hän joutui onnettomuuteen, joka jätti hänet koomaan joksikin aikaa. Hän rakasti myös ajamista Jaguar -autollaan Monte Carloon uhkapelisessioille.
ellauri348.html on line 228: 1990-luvulla Sagania syytettiin ja tuomittiin kokaiinin hallussapidosta. Vuonna 2010 hänen poikansa Denis perusti Prix Françoise Saganin. Hänen terveytensä ilmoitettiin olevan huono 2000-luvulla. Vuonna 2002 hän ei voinut osallistua oikeudenkäyntiin, jossa hänet tuomittiin veropetoksesta asiassa, jossa oli osallisena Ranskan entinen presidentti François Mitterrand, ja hän sai tuomion. ehdollinen rangaistus. Sagan kuoli keuhkoemboliaan Honfleurissa Calvadosissa 24. syyskuuta 2004 69-vuotiaana. Hänen omasta pyynnöstään hänet haudattiin Seuzaciin (Lot), lähelle hänen rakastettua syntymäpaikkaansa Cajarcia.
ellauri348.html on line 230: Ranskan presidentti, Saganin tarhakaveri Jacques Chirac sanoi muistopuheenvuorossaan: "Hänen kuolemansa myötä Ranska menettää yhden loistavimmista ja herkimmistä kirjailijat – kirjallisen elämämme merkittävä hahmo."
ellauri348.html on line 234: Friedrich Wilhelm Nietzsche (/ˈnˈ/ ˈvɪlhɛlm[ˈfʁiːdʁɪç ,-cheeNEE-chə, NEEitʃiːn,ətʃiː ⓘ tai [ˈniːtsʃə]; 15. lokakuuta 1844 – 25. elokuuta 1900) oli saksalainen filosofi. Hän aloitti uransa klassisena filologina ennen kuin siirtyi filosofian puolelle. Hänestä tuli nuorin klassisen filologian professori Baselin yliopistossa vuonna 1869 24-vuotiaana, mutta erosi vuonna 1879 terveydellisistä syistä, ongelmia, jotka vaivasivat häntä suurimman osan elämästään; hän valmisti suuren osan ydinkirjoituksestaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1889, 44-vuotiaana, hän romahti ja menetti sen jälkeen täydellisen henkiset kykynsä, halvauksen ja luultavasti vaskulaarinen dementia. Hän vietti jäljellä olevat vuodet äitinsä hoidossa tämän kuolemaan saakka vuonna 1897 ja sitten sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen kanssa. Nietzsche kuoli vuonna 1900 saatuaan keuhkokuumeen ja useita halvauksia.
ellauri348.html on line 236: Charles Franklin Kettering (29. elokuuta 1876 – 25. marraskuuta 1958), joka tunnetaan myös nimellä Charles Fredrick Kettering oli amerikkalainen keksijä, insinööri, liikemies ja 186 patentin haltija. Hän oli Telkon perustaja ja General Motorsin sähkökäynnistysmoottori ja lyijyllinen bensiini. Yhdessä DuPont Chemical Company, hän oli myös vastuussa freonin kylmäaineen keksimisestä (ozoniaukot, jäähdytys ja ilmastointi). DuPontilla hän vastasi myös Duco -lakkojen ja emalien, ensimmäisten käytännöllisten massa- tuotettujen autojen. Työskennellessään Dayton-Wright Companyn kanssa hän kehitti "virheen" ilmatorpedoon, jota pidetään maailman ensimmäisenä ilmaohjuksena. Hän johti käytännöllisen ja kevyen kaksitahtidieselmoottorit, jotka mullistavat veturin ja raskaita laitteita toimialoilla. Vuonna 1927 hän perusti Kettering Foundationin, "puolueettoman" tutkimussäätiön, ja hänet esitettiin kannessa Time -lehti tammikuussa 1933.
ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
ellauri348.html on line 244: Stephen Edward Ambrose (10. tammikuuta 1936 – 13. lokakuuta 2002) oli amerikkalainen historioitsija, joka tunnettiin eniten Yhdysvaltain presidenttien elämäkerroistaan Dwight D. Eisenhower ja Richard Nixon. Hän oli pitkäaikainen historian professori New Orleansin yliopistossa ja useiden amerikkalaisten suosittujen bestsellerien kirjoittaja. Huolimatta lukuisista hyvin dokumentoiduista väitteistä plagioinnista ja hänen kirjoituksissaan olevista epätarkkuuksista, Amerikkaan: Historialaisen henkilökohtaiset pohdiskelut -katsauksessa The New York Times, lukion opettaja William Everdell piti Ambrosen saavutuksista: "tärkeä maallikko mutta paras olla hyväksymättä sen kaikkia ennakkoluuloja."
ellauri348.html on line 246: Vuonna 2002 Ambrosea syytettiin useiden kohtien plagioimisesta kirjassaan The Wild Blue. Hänen työnsä Forbes -tutkimuksessa löydettiin plagiointitapauksia, joihin sisältyi kohtia ainakin kuudesta kirjasta, ja samankaltainen malli ulottuu aina taaksepäin hänen väitöskirjaansa. Steven 2. vaimo Moira oli aktiivinen assistentti kirjoittamisessa ja akateemisissa projekteissaan. Jäätyään eläkkeelle hiän piti kotia. Pitkäaikainen tupakoitsija, hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä huhtikuussa 2002. Hänen terveytensä heikkeni nopeasti, ja seitsemän kuukautta diagnoosin jälkeen hän kuoli 66-vuotiaana.
ellauri348.html on line 256: Chinmoy työskenteli yli 40 vuotta maailmanrauhan puolesta. Hän oli vuonna 2007 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänen yksinkertainen viestinsä oli, että maailmanlaajuinen rauha alkaa henkilökohtaisesta rauhasta, rauhasta ihmisen sydämessä: "Kun elämme sydämessä, tunnemme, että olemme kaikki yhtä perhettä. Kun elämme puossa, tunnemme, että on liian ahdasta."
ellauri348.html on line 286: Charles Richard "Rick" Snyder (1944–2006) oli yhdysvaltalainen psykologi, joka oli erikoistunut positiiviseen psykologiaan. Hän oli Wrightin arvostettu kliinisen psykologian professori Kansasin yliopistossa. ja Journal of Social and Clinical Psychology -lehden toimittaja.
ellauri348.html on line 288: Snyder oli kansainvälisesti tunnettu työstään kliinisen, sosiaalisen, persoonallisuuden ja terveyspsykologian rajapinnassa. Hänen teoriansa koskivat sitä, miten ihmiset reagoivat henkilökohtaiseen palautteeseen, ihmisen yksilöllisyyden tarpeeseen, kaikkialla esiintyvään haluun antaa anteeksi rikkomukset ja viimeksi toivon motiiviin jos ei mikään muu auta.
ellauri348.html on line 291: Hänen koko ammattiuransa oli Kansasin yliopistossa. Hän oli edelläkävijä positiivisen psykologian alalla ja kirjoitti ensimmäisen oppikirjan alalta, Positiivisen psykologian.
ellauri348.html on line 293: Hänet tunnettiin parhaiten toivoa ja anteeksiantoa vaativasta työstään, ja hän kehitti myös teorioita, jotka selittävät, kuinka ihmiset reagoivat henkilökohtaiseen palautteeseen, ihmisen ainutlaatuisuuden tarpeeseen ja pyrkimykseen antaa anteeksi ja antaa anteeksi rikkomukset. Hänen toivoteoriansa painottaa tavoitteellista ajattelua, jossa henkilö käyttää sekä polkuajattelua (koettu kyky löytää reittejä tavoitteisiinsa) että toimija-ajattelua (tarvittava seppoilumotivaatio käyttää näitä reittejä). Hänen analyysinsä motivoivista voimista – tekosyistä ja anteeksiantamisesta – antoi yksilöille mahdollisuuden irrottaa itsensä menneistä negatiivisista kokemuksista ja yhdistää itsensä toivoon, tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Vuonna 2000 hän osoitti toivoteoriansa oikeaxi tekemällä suoran kokeilun Good Morning America -ohjelman kirjeenvaihtajien kanssa.
ellauri348.html on line 340: Opittu optimismi-menetelmän on tehnyt tunnetuxi positiivinen psykologian tutkija Seligman. Hänkin on juutalainen. Menetelmän optimistisena perusajatuxena on, että kuka tahansa voi oppia optimisteisexi, vaikka olisikin perimältään pessimistinen. Sensijaan että sanot "Olen liian lihava" sanotkin kuten Ontto Eskola: "Painoni on juuri sopiva kehoni tyypille. En ole liian lihava, olen hivenen liian lyhkänen."
ellauri348.html on line 350: Sinä iltana voittoa juhliessaan Gerry loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa ja on halvaantunut vyötäröstä alaspäin . Huolimatta All-American linebackerin menetyksestä, joukkue tekee paluun osavaltion mestaruuden neljännellä neljänneksellä ja voittaa tittelin. Kymmenen vuotta myöhemmin neliraajahalvaantunut Gerry kuolee toisessa auto-onnettomuudessa, jonka aiheutti humalainen kuljettaja voitettuaan kultamitalin kuulantyöntössä paralympialaisissa . Hänen hautajaisiinsa osallistuivat entiset jalkapallovalmentajat ja pelaajat avauskohtauksessa. Julius, josta Gerryn äiti ei aiemmin pitänyt, pitää nyt häntä kädestä, kun hän johtaa joukkuetta surumielisessä versiossa "Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye".
ellauri348.html on line 355: Edmund Blair Leighton ROI (21. syyskuuta 1852 – 1. syyskuuta 1922) oli englantilainen historiallisten genrekohtausten maalari, joka oli erikoistunut Regency- ja keskiaikaisiin aiheisiin. Hänen taiteensa liittyi esirafaeliittiseen liikkeeseen 1800-luvun puolivälin ja lopun välillä ja 1900-luvun alussa.
ellauri348.html on line 363: Paavin runossa Eloisa tunnustaa tukahdutetun rakkauden, että hänen kirjeensä on herännyt uudelleen. Hän muistelee heidän entistä yhteistä elämäänsä ja sen väkivaltaisia seurauksia vertaamalla "nuhteeton Vestalin" onnellista tilaa omaan menneisyyden intohimon ja surun uudelleenelämiseen. Sen muisto muuttaa maiseman synkäksi "ja hengittää ruskeampaa kauhua metsään" (rivi 170). Sen mezän uumeniin. Se häiritsee hänen uskonnollisten virkojensa suorittamista, missä Abelardin kuva "varastaa Jumalani jalkoväliin" (rivi 267). Mutta koska heidän väliset suhteet ovat hänelle nyt munattomana mahdottomia, hän neuvoo hiäntä pyyhkimään hänet muististaan ja odottaa kuoleman vapautumista, kun "yksi ystävällinen hauta" yhdistää heidät (rivi 343).
ellauri348.html on line 367: No joo, tää lehva käyttää psykologisen draaman, science fictionin ja epälineaarisen kertomuksen elementtejä tutkiakseen muistin ja rakkauden luonnetta. Elokuvan pääosissa nähdään Jim "like a glove" Carrey ja Kate Winslet, joka on saanut paljon palkintoja itsepäisten ja monimutkaisten naisten esittämisestä. Time -lehti valitsi Winsletin maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuosina 2009 ja 2021. Hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin komentajaksi vuonna 2012. Kate voitti BAFTA-palkinnon Marianne Dashwoodin roolista elokuvassa Sense and Sensibility (1995). Maailmanlaajuista tähteyttä seurasi hänen pääroolinsa James Cameronin eeppisessä romanssissa Titanic (1997), joka oli tuolloin tuottoisin elokuva. Hänellä on jokaisesta avioliitosta lapsi, mukaan lukien näyttelijä Mia Threapleton.
ellauri348.html on line 389: Forrest Gumpin äidinkielentaito ei nimittäin ole huippuluokkaa: "Muut pingisjoukkueen pelaajat on tosi mukavia kavereita, ketkä tulee vähän kaikilta elämänaloilta, ja ne on minulle hirmu mukavia. Kinuskit on kanssa mukavia, kovasti toisenlaisia vinosilmiä kuin ne mitä minä näin Vietnamissa. Ensinnäkin nämä on siistiä ja puhtaita vinosilmiä ja oikein kohteliaita. Ja toiseksi nämä ei yritä murhata minua." Kirjan päähenkilö Forrest Gump tuntee olevansa idiootti syntymästä asti. Hän koettaa kaikesta huolimatta tehdä aina oikein, ja tämä saattaa hänet usein vaikeuksiin ja toisinaan sankaritekoihin. Gumpista tulee muun muassa Vietnamin sodan veteraani, huuliharpisti ja painija, katkarapukasvattaja ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Mutta tuleeko siitä miljonääri kirjassa? Ilmeisesti ei.
ellauri348.html on line 393: Toipuessaan Vietnamin sodasta Forrest kehittää lahjakkuutta pingistä, lopulta hän pelaa turnauksessa Kiinassa ja pelastaa vahingossa Mao Tse-tungin hengen ja tapaa presidentti Lyndon Johnsonin . Hän saa yhteyden Jennyyn ja hänet pidätetään ja laitetaan laitokseen rauhanmielenosoituksen jälkeen. Kun lääkärit ymmärtävät, että hänen päässään on kyky tehdä matematiikkaa, hänet värvätään NASA:n astronautiksi. Kun 'Sue', lennon aikana oleva urosorangutanki , tuhoaa laivan, he syöksyvät maihin Uudessa-Guineassa ja päätyvät kannibaaliheimon vangiksi, jonka päällikkö opettaa Forrestin pelaamaan shakkia. Palattuaan Yhdysvaltoihin Forrest tapaa presidentti Richard Nixonin ja törmää Daniin, joka on nyt koditon. He matkustavat Indianapolisiin etsimään Jennyä ja löytävät tämän työskentelevän rengastehtaalla. Jne, jne. Miljonääri- ja maratoniosuus puuttuvat kirjasta.
ellauri348.html on line 406: Hänen mukaansa nuoret kokevat ensin merkityksettömyyttä koulussa. Myöhemmin merkityksettömyys voi laajentua koskemaan koko yhteiskuntaa. Tutkimuksen tulosten mukaan peliä ei kuitenkaan ole menetetty.
ellauri348.html on line 413: Hänen mukaansa nuorten pitäisi kehittää taitoja, joilla he voivat luotettavasti suuntautua ja navigoida tulevaisuuden yhä epävarmemmassa digitaalisessa ja globaalissa työelämässä. Salmela-Aron mukaan sosiaaliset taidot, sisukkuus ja sopeutumiskyky ovat avaintekijöitä menestykseen.
ellauri348.html on line 423: Kognitiivisen terapian isänä pidetään yhdysvaltalaista psykiatriprofessori Aaron T. Beckiä (1921–2021). Kylläpä oli vanha! Juutalainen takuulla, kaikkihan ne ovat. Hän havaitsi tutkiessaan 1960-luvulla masentuneita avohoitopotilaita, että nämä suhtautuivat itseensä, muihin ja tulevaisuuteen negatiivisesti vääristyneinä, vinoutuneesti tulkiten. Heiltä puuttui toiveikkuus.
ellauri348.html on line 436: James Douglas ”Jim” Morrison (8. joulukuuta 1943 Melbourne, Florida, Yhdysvallat – 3. heinäkuuta 1971 Pariisi, Ranska) oli yhdysvaltalainen rocklaulaja ja runoilija. Hän tuli tunnetuksi The Doors -yhtyeen laulajana ja keulahahmona.
ellauri348.html on line 440: Kun Doorsin esiintymislavat vaihtuivat suurempiin yhtyeen suosion kasvaessa, Morrison alkoi tehdä lavaesiintymisistään rockteatteria. Hän kertoi, että ”oli välttämätöntä liioitella miltei groteskiuteen asti.” Morrisonin lavaesiintyminen perustui paljolti muutaman toistuvan liikkeen ja eleen käyttämiseen, ja niihin liittyi toisinaan myös spontaaneja akteja ja teksti-improvisaatioita. Morrison paitsi lauloi, myös resitoi lyriikkaansa ja välillä suorastaan huusi. Hän tukeutui laulaessaan voimakkaasti mikrofoniin ja mikrofonitelineeseen, pitäen siitä yleensä kiinni kaksin käsin. Hänen liikkeensä olivat hitaita, ja välillä hän jähmettyi paikalleen tuijottamaan yleisöä tai siirtyi kokonaan lavan sivuun. Toisinaan hän saattoi improvisoida intiaanitansseja tai heittäytyä makaamaan esiintymislavalle. Hänelle oli myös tyypillistä härnätä tai solvata yleisöä. Tää trendasi Jimin ikäpolvessa, kz. esim vuotta vanhempia Peter Handkea ja Jouko Turkkaa albumissa 340.
ellauri348.html on line 453: Elokuvan päähenkilöt ovat Milla, joka ei osaa ottaa vastuuta elämästään, ja yksinhuoltajaisä Aki, jonka elämä ei myöskään ole niin puhtoista kuin ensi alkuun näyttää. Hän ei pese kalsareita, vaan kääntää ne vain ympäri kerran viikossa kuin MIT:n atk-opiskelijat. Alkuperäistekstissä Joonas oli Akin pikkuveli, mutta elokuvassa hän on Akin poika.
ellauri348.html on line 472: Musiikillisen uransa lisäksi Morrissey on eläinoikeuksien puolustaja ja vegaani. Hän ottaa usein suorapuheisesti kantaa poliittisiin asioihin. Aivan vitun vinosuinen kaveri.
ellauri348.html on line 478: Morrissey on julkisuudessa puolustanut brittiläistä identiteettiä, jota monikulttuurinen politiikka ja maahanmuutto hänen mukaansa uhkaavat. Hän vastustaa muslimien halal-teurastusta ja juutalaisten šehita-teurastusta. Hän vastustaa Britannian EU-jäsenyyttä koska katsoo Euroopan unionin tukahduttavan vapauttaan. Morrissey tukee laitaoikeistolaista For Britain -puoluetta omien sanojensa mukaan sen avointa keskustelua, sananvapautta ja tasa-arvoa lain edessä puolustavan kannan sekä kaltaistensa eläinten hyvinvointiin liittyvän kannan vuoksi. Morrissey on tukenut myös kiisteltyä English Defence Leaguen johtajana tunnetuksi tullutta oikeistolaista kansalaisaktivisti Tommy Robinsonia tämän tultua vangituksi raiskausoikeudenkäyntiensä lainvastaisesta raportoinnista. Robinsonilla on useita tuomioita myös väkivaltarikoksista ja petoksista. Morrisseyn tuki Robinsonille herätti Britanniassa paheksuntaa, ja hänen konserttiinsa suunniteltiin rasisminvastaista mielenosoitusta kesällä 2018. Morrissey perui kaikki Euroopan konserttinsa, myös Suomessa.
ellauri348.html on line 480: Morrissey ilmoitti 1980-luvulla eläneensä selibaatissa, eikä hän suostunut puhumaan seksuaalisuudestaan, joka on ollut keskustelun ja sairaan kiinnostuksen aiheena jo pitkään. Muutamat Morrisseyn kirjoittamat sanoitukset The Smiths -yhtyeen levyillä sisältävät kuitenkin viittauksia homoseksuaalisuuteen. Morrisseyn mukaan hänen sanoitustensa moniselitteisyys oli harkittua, sillä hän pyrki kirjoittamaan kaikille. Nuorena hän oli kiinnostuneempi moottoripyöristä kuin tytöistä. Vuonna 2013 Morrissey kielsi olevansa homoseksuaali ja määritteli olevansa kiinnostunut ihmisistä, joskin vain harvoista. Hän kertoi omaelämäkerrassaan olleensa elämänsä ensimmäisessä vakavassa suhteessa noin 35-vuotiaana koiran kanssa. Morrisey ilmoitti 2014 sairastuneensa edellisenä vuonna pahanlaatuiseen syöpään.
ellauri348.html on line 743: Vuonna 1760 Macpherson vieraili North Uistissa ja tapasi John MacCodrumin, klaanipäällikön MacDonald of Sleatin virallisen Bardin. Heidän kohtaamisensa seurauksena MacCodrum teki John Lorne Campbellin mukaan "lyhyen esiintymisen ossiaanisessa kiistassa , joka ei ole vailla humoristista puolta". Kun Macpherson tapasi MacCodrumin, hän kysyi: "A bheil dad agaibh air an Fheinne?" Macpherson uskoi kysyneensä: "Tiedätkö mitään Fiannasta? " Hän oli kuitenkin sanonut: "Onko Fianna sinulle velkaa?"
ellauri348.html on line 754: Nisupullan näköinen Edmund Burke (12. tammikuuta 1729 – 9. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, mikä tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään jenkeissä nykyaikaisen konservatismin isänä. Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Hän puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Parempi että Roope ja Kulta-Into Pii tekevät päätöxet. Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan venkuroi niitä aina tapauskohtaisesti. Tyypillistä. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis, jossa patraskit ovat peräreikänä.
ellauri348.html on line 806: Hän muistelee oman perheensä monenlaisia kokemuksia psykoosista ja pohtii, voisiko koko hullun perheverkoston sisällyttäminen korjata näitä eriarvoisuuksia hoidossa, varsinkin jos mielenterveyden sairauksien uskonnolliset näkökohdat otetaan huomioon. Jotkut potilaat ovat kuulemma jopa ottaneet pappeja kokouksiinsa. Jo on hullua! Seuraavaxi kai lukkareita, talonpoikia ja kuppareita!
ellauri348.html on line 846: Bandera paukuttaa että ihmiset ovat proaktiivisia, pyrkiviä organismeja, joilla on oma käsi oman elämänsä ja sosiaalisten järjestelmiensä muokkaamisessa. Hän tutkii ihmisten tahdonvoimaa ihmisten uskon kautta omiin kykyihinsä... Jne jne. Juu ei ihme että tätä jäbää siteerataan jenkeissä.
ellauri348.html on line 856: Martin Elias Peter Seligman ( / ˈ s ɛ l ɪ ɡ m ə n / ; syntynyt 12. elokuuta 1942) on yhdysvaltalainen psykologi, kouluttaja ja itseapukirjojen kirjoittaja. Seligman on vahva hyvinvoinnin ja positiivisen psykologian teorioidensa edistäjä tiedeyhteisössä. Hänen teoriansa opitusta avuttomuudesta on suosittu tieteellisten ja kliinisten psykologien keskuudessa.
ellauri348.html on line 858: Seligman syntyi Albanyssa, New Yorkissa, juutalaiseen perheeseen. Hän sai koulutuksen julkisessa koulussa. Optimisti saattaa pitää huonon kokemuksen huonon tuurin seurauksena, kun taas pessimisti saattaa perusteettomasti olettaa, että se on heidän syynsä tai rangaistus. esim. "Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiduttaa koiroja."
ellauri348.html on line 988: Robert E. McGrath muokkasi inventaariota lisäämällä neljä uutta asteikkoa (positiivisuus, tulevaisuus, vastaanottavaisuus, älylliset pyrkimykset) ja poistamalla neljä aikaisempaa: johtajuus, into, toivo ja kiitollisuus. Hän ehdotti viittä hyvettä (toisen asteen tekijöitä) Petersonin ja Seligmanin kuuden hypoteesin sijasta. Nämä hyveet olivat: ihmissuhde, emotionaalinen, älyllinen, pidättyväisyys ja tulevaisuuteen suuntautuminen.
ellauri348.html on line 1087: Hän taistelee totuuden ja oikeuden puolesta.
ellauri348.html on line 1089: Hän toimii oikeiden asioiden puolesta seurauxista piittaamatta.
ellauri348.html on line 1091: Hän riskeeraa oman turvallisuutensa pelastaaxeen damselin distressistä.
ellauri348.html on line 1093: Hän ei anna perixi.
ellauri348.html on line 1095: Hän ottaa vastuun toimistaan silloinkin kun se sattuu omaan nilkkaan.
ellauri348.html on line 1097: Hän kestää riskejä jaloja tarkoituxia varten.
ellauri348.html on line 1099: Hän tekee parhaan mahdollisen valinnan kaikkien kannalta.
ellauri348.html on line 1106: Rohkeuteen kuuluu myös urhokkuus, sinnikkyys, totuudellisuus ja innokkuus. Kyllä tää aika kattokäsitteeltä alkaa vaikuttaa. Marvel Comicsin supermiehet tulee hakematta mieleen. Moraalista rohkeutta tässä ollaan hakemassa eikä rohkeutta sinänsä. Kongon naisillakin on ihmisoikeuxia. niitä on Kongon miesten kunnioitettava. Yhteisöt saattavat rangaista niitä jotka ovat moraalisesti rohkeita, jos ko. moraali on toisten moraali eikä oma. Meillä länkkäreillä(kin) on vain 1 moraali, ja vastaavasti 1 moraalinen rohkeus. Saraseenit eivät ole rohkeita, ne on konnia. Ryssistä puhumattakaan. Lech Wawensa on esimerkki pysyvästä moraalisesta rohkeudesta työoikeuxien puolesta. Tai no, yritysten oikeastaan, mikä on vielä tärkeämpää. Häneltä vain puuttui rohkeutta antaa kommareille anteexi. Hän ei ollut treenannut Mandelatumaketta tarpeexi.
ellauri349.html on line 68: Colin McGinn (1950) tunnetaan parhaiten mielenfilosofiatyöstään ja erityisesti uudeksi mysterialismiksi kutsutusta ajatuksesta, jonka mukaan ihmismieli ei ole valmis ratkaisemaan tietoisuusongelmaa. Hän on kirjoittanut yli 20 kirjaa tästä ja muista filosofian alueista, mukaan lukien Mielen luonne (1982), Tietoisuuden ongelma (1991), Tietoisuus ja sen kohteet (2004) ja Inhouksen merkitys (2011).
ellauri349.html on line 70: Vuonna 2013 McGinn (63 vee!) erosi virastaan Miamin yliopistossa, kun jatko-opiskelija syytti häntä seksuaalisesta häirinnästä. Hänen eroamisensa sai aikaan keskustelun seksismin ja seksuaalisen häirinnän yleisyydestä akateemisessa filosofiassa. Pienikokoisen McGinnin toimistossa se oli ihan sääntönä.
ellauri349.html on line 72: Hän on esiintynyt myös Philomena Cunkin emännöimässä Closer to Truth -sarjassa 11 jaksossa, jossa hän keskustelee tietoisuudesta, henkilökohtaisesta identiteetistä, tafsauxesta, vapaasta tahdosta ja materialismista. Hänellä ei liene ollut vakivirkaa missään ainakaan ton tafsausjupakan julkitultua. Nyt retardi-ikäisenä sillä on todennäköisessti enää löysä ongelma.
ellauri349.html on line 103: Alain de Botton (s. 20. joulukuuta 1969 Zürich) on sveitsiläis-brittiläinen kirjailija ja yrittäjä. Hän muutti perheensä mukana Englantiin kahdeksanvuotiaana ja asuu nykyään Lontoossa. Alain de Botton opiskeli historiaa Cambridgen yliopistossa Gonville and Caius Collegessa 1988–1991, josta hän valmistui parhain arvosanoin. Hän on tunnettu kirjoistaan, joiden teemaa on luonnehdittu ”arkipäivän filosofiaksi”.
ellauri349.html on line 193: Eva Korsisaaren ”Tule, rakkaani!” -kutsu on poimittu Raamatun Korkeasta veisusta. Kutsulla neito pyytää miestä, rakastaan kulkemaan rinnalleen. Laulujen laulun tulkinta asettuu kirjassa vedenjakajaksi. Sitä ennen Korsisaari tutkii muun muassa filosofi Platonin Pitoja, runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja viihdekirjailija Barbara Cartlandin teoksia. Hän kutsuu niitä yhden ja saman rakkauden kuvauksiksi. Näitä kuvauksia Korsisaari lähestyy nykyfilosofi Luce Irigarayn ajatusten näkökulmasta: tärkeää on Irigarayn samuuden järjestystä kohtaan esittämä kritiikki. Korsisaaren mukaan yhden ja saman rakkaudessa toinen, yleensä nainen, on pyritty sulauttamaan toiseen, yleensä mieheen, tai rakastaja on yrittänyt työntyä rakastettuunsa. Vaihtoehtoisesti rakastavaiset ovat onnistuneet saamaan aikaan jonkin kolmannen. Valitettavasti tällainen haltuun ottava ja toisen toiseuden unohtava rakkauskuvaus on ollut hallitsevassa asemassa aina kulttuurimme kätkyestä lähtien. Tätä järjestystä Korsisaari purkaa kehittämänsä kolmen käsitteen avulla, joita hän nimittää sen ainoan oikean myytiksi, täydellistymisen myytiksi ja henkisen rakkauden myytiksi. Mutta ei näin! Vaan korkean veisun sanoin:
ellauri349.html on line 233: Vuonna 1968 hän valmistui Pariisin X-Nanterren yliopistossa kielitieteen tohtorin tutkinnosta ozikolla "Psykolingvistinen lähestymistapa hullujen kieleen". Hänen väitöskirjansa ilmestyi vuonna 1973 nimellä Dementtien kielioppi. Vuodesta 1970 vuoteen 1974 hän opetti Pariisin 8-Vincennesin yliopistossa.
ellauri349.html on line 235: Samaan aikaan hän osallistui Jacques Lacanin proseminaariin. Hänestä tuli psykoanalyytikko, Pariisin freudilaisen koulukunnan jäsen. Hän on erityisesti Antoinette Fouquen analyytikko, jonka hän kutsuu muiden Women's Liberation Movementin naisten kanssa jakamaan Vincennesissä opettamansa kurssitaakkaa: teos keskittyy kehoon, naisen seksuaalisuuteen sekä äidin ja tyttären väliseen suhteeseen, jota etevästi valaissee epätoivoinen kotirouvahahmo sarjassa Mitä Kuuluu kuin kointähtönen.
ellauri349.html on line 237: Vuonna 1974 hän puolusti valtion väitöskirjaa nimeltä "Speculum. Naisten tehtävä filosofisessa diskurssissa”, jonka ohjasi filosofi François Châtelet, Pariisin VIII yliopistossa. Tässä skandaalin aiheuttaneessa opinnäytetyössä hän kiisti freudilaisia ja lacanilaisia psykoanalyyttisiä teorioita, jotka aiheuttivat hänen opetuksensa menettämisen Pariisin VIII-Vincennesin yliopistossa ja Pariisin freudilaisessa koulussa. Hänen väitöskirjansa tekee sukupuolten välisen eron tutkimisesta filosofisen kysymyksen. Tästä näkökulmasta katsottuna jokainen subjekti on väistämättä seksuaalinen subjekti ja naisen seksuaalisuuden on voitettava ne kulttuuriset arvot, jotka sille on tähän asti evätty tai evätty.
ellauri349.html on line 239: Vuoden 1979 jälkeen hän katosi jonkin verran ranskalaisesta kirjallisuudesta. Hän sanoi Libération- lehden haastattelussa vuonna 1997: "Ranska on melkein paikka maailmassa, jossa ihmiset tuntevat minut vähiten! Mutta onko minun tehtäväni vastata? En halua.» Anglosaksisissa maissa hänen kirjoituksensa ovat lukuisten analyysien kohteena. Naistaiteilijat, kuten saksalainen Rosemarie Trockel tai brittiläinen Siobhan Liddell ja Margaret Whitford, olivat ihan pähkinöinä hänen työstään.
ellauri349.html on line 242: Feministisessä teoriakeskustelussa Irigarayta on syytetty essentialismista eli olemusajattelusta. Hän kun näyttäisi ajattelevan, että sukupuolet ovat olemukseltaan erilaisia esimerkiksi rinnastaen naisen ja nesteet keskenään (väite siitä, että nestemäisyys muistuttaisi alitajuisesti naisesta/äidistä palautuu ajatukseen, että kukin meistä viettää elämänsä ensimmäiset 9 kk äidin vatsassa, minkä vuoksi nestemäisyys ja naiseus subjektin mielessä kietoutuisivat toisiinsa jo eräänlaisena alkukokemuksena; ajatus esiintyy lukuisilla psykoanalyytikoilla, vrt. Jung, Bachelard, Kristeva jne...) tai väittäessään feminiinisyyden löytävän itsensä mystisessä kokemuksessa.
ellauri349.html on line 384: Hän on sekä Persoonallisuuden ja sosiaalipsykologian Seuran että Psykologisen tieteen yhdistyksen jäsen. Baumeister nimettiin ISI:n arvostetuksi tutkijaksi vuosina 2003 ja 2014.
ellauri349.html on line 404: Baumeister loi termin " eroottinen plastisuus ", jolla tarkoitetaan sitä, missä määrin sukupuolihalua voivat muo kata kulttuuriset, sosiaaliset ja tilannekohtaiset tekijät. Hän väittää, että naisilla on korkea plastisuus, mikä tarkoittaa, että heidän sukupuolihalunsa voi muuttua helpommin vastauksena ulkoisiin paineisiin. Toisaalta miehillä on alhainen plastisuus, ja siksi heidän sukupuolikalunsa ovat suhteellisen jäykkiä.
ellauri349.html on line 412: Roi on testannut myös vapaata tahtoa. Hänen näkemyksensä mukaan vapaa tahto on kehittynyt toiminnan ohjauksen muoto, jonka avulla ihmiset voivat toimia prososiaalisilla tavoilla valistunutta omaa etuaan kohti, kun näillä tavoilla toimiminen olisi muuten ristiriidassa evoluutionaalisesti vanhempien matelijanaivon halujen tai vaistojen täyttymisen kanssa. Baumeisterin kollegoidensa (pääasiassa Kathleen Vohsin) puossa tekemä tutkimus on osoittanut, että epäusko vapaaseen tahtoon voi saada ihmiset toimimaan tavoilla, jotka ovat haitallisia itselleen ja yhteiskunnalle, kuten pettämiseen kokeessa, lisääntynyttä aggressiota, vähentynyttä avuliaisuutta, huonompia saavutuksia, Juhaa leukaan sattuminen työpaikalla ja mahdolliset riippuvuuden voittamisen esteet. Vapaata tahtoa voi jumpata, siihen on Roilla izeapukirjoja.
ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
ellauri349.html on line 454: Siinä oli meitä poikia, sikapaska-Hongisto, Vesselin Volvon vasen takapyörä... en tiennyt että "Wessel" oli nimitetty SA:n lippulaivan mukaan. Hän oli aina hyväntuulinen. "Li-li-li Lintulauta! Katos pojat hieno vuoraus ruumisarkussa! Mun Volvossa on samaa kangasta! Niin oli - siis on..."
ellauri349.html on line 480: Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija. Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.
ellauri349.html on line 519: Joseph Almog (s. 1958 Jerusalem, Israel) on israelilaissyntyinen filosofi, joka asuu nykyisin Suomessa. Hän on ollut vuodesta 2014 lähtien Turun yliopiston filosofian professori. Tätä ennen hän asui 30 vuotta Yhdysvalloissa. Joseph kuuluu luokkaan (n.h.).
ellauri349.html on line 521: Joseph Almog syntyi vuonna 1958 uskonnolliseen perheeseen Jerusalemissa, Israelissa. Hän sanoo uskovansa Jumalaan yhä, mutta ei harjoita uskontoa. Lapsuudessaan Almog asui eri puolilla maailmaa, muun muassa seitsemän vuotta Pariisissa. Israelin kolmivuotisen armeijan jälkeen hän aloitti matemaattisen logiikan opinnot Oxfordin yliopistossa.
ellauri349.html on line 523: Almog valmistui Oxfordista tohtoriksi vuonna 1983, minkä jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin filosofi David Kaplanin kutsumana. Almog oli vuosina 1983–1984 Stanfordin yliopiston ja vuodesta 1984 lähtien Kalifornian yliopiston filosofian professori opettaen matemaattista logiikkaa, metafysiikkaa, kielifilosofiaa ja filosofian historiaa. Hän kyllästyi Yhdysvaltoihin ja amerikkalaiseen filosofiaan. Almog päätyi vuonna 2014 Turun yliopiston filosofian professoriksi tavattuaan Olli Koistisen eräässä konferenssissa. Olli Ilmari Koistinen (s. 11. toukokuuta 1956 Oulu) on suomalainen filosofi ja teoreettisen filosofian emeritusprofessori. Hän toimi vuosina 2002–2022 Turun yliopiston teoreettisen filosofian professorina. Koistinen on tutkinut työssään muun muassa filosofian historiaa ja klassikoita. Hän johti Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin suomennostyötä, joka valmistui vuonna 2013. Olli kuuluu luokkaan (n.h.). Almogilla on 2 lasta muttei vaimoa.
ellauri349.html on line 533: Hän oli hiukan kumara, silti atleettinen.
ellauri349.html on line 584: Maailmalla Kourin poismeno on otettu vastaan raskaasti. Hänen ystäviinsä lukeutuu muun muassa Isossa-Britanniassa asuva suomalaismiljardööri Poju Zabludowicz, joka aivan murtui suru-uutisen kuultuaan. Paljonkohan Pentti oli velkaa Pojulle?
ellauri349.html on line 630: Puhtaan irtautumisen sanotaan olevan "vapaa kaikesta luoduista asioista" (Eckhart, 1981, s. 285) tai kuten Eckhart huomauttaa edelleen tutkielmassaan "Irtautumisesta" (Eckhart, 2009, s. 49): "mitä aktiivinen äly tekee luonnolliselle ihmiselle sen ja paljon enemmän Jumala tekee yhden irti: Hän ottaa häneltä pois aktiivisen älyn ja asettaen itsensä sen tilalle Hän itse ryhtyy kaikkeen, mitä aktiivisen älyn tulee tehdä."
ellauri349.html on line 710: Lokakuussa 1997 kiuruveteläinen Heikki Peltola (1952-) perusti valmennusyritys Nostetuotanto Oy:n yhdessä filosofi Esa Saarisen kanssa. Hän on toiminut myös Saarisen managerina. Tuhat tulimmaista! Heikismin helmiä. Kehittyvä kauppa. Kauppa se on joka kannattaa.
ellauri349.html on line 751: Johann Christian Friedrich Hölderlin oli saksalaisen romantiikan avainlapsi. Hän oli myös tärkeä ajattelija saksalaisen idealismin kehittämisessä, erityisesti hänen varhaisessa yhteydessä Georg Wilhelm Friedrich Hegeliin ja Friedrich Wilhelm Joseph Schellingiin ja heihin filosofisen vaikutuksensa ansiosta.
ellauri349.html on line 753: Lauffen am Neckarissa syntyneen Hölderlinin lapsuus oli surullinen. Hänen äitinsä halusi hänen osallistuvan luterilaiseen seurakuntapalvelukseen, ja hän kävi Tübingenin luostarissa, jossa hän ystävystyi Hegelin ja Schellingin kanssa. Hän valmistui opintonsa vuonna 1793, mutta ei kyennyt omistautumaan kristinuskoon ja ryhtyi sen sijaan yksityisopettajaksi.
ellauri349.html on line 756: Hän kamppaili vakiinnuttaakseen asemansa runoilijana, ja häntä vaivasivat mielenterveysongelmat. Vuonna 1806 hänet otettiin klinikalle, mutta häntä pidettiin parantumattomana ja hänet sijoitettiin sen sijaan kirvesmiehen Ernst Zimmerin luo. Hän vietti viimeiset 36 vuotta elämästään Zimmerin taloudessa pyöreässä zimmerissä jonka kulmassa oli mustaa makkaraa ja kuoli nälkään vuonna 1843 73-vuotiaana.
ellauri349.html on line 793: Liehun filosofinen väitöskirja edusti akateemista ilmaisutapaa. Hänen filosofisista kirjoistaan varhaisessa Kirsikankukkia-teoksessa (WSOY 1993) Liehu heittäytyy kokeilevan ja lyyrisen ilmaisun puolelle. Tajunnanvirtaista tekstiä oli kyllä esikoisrunokokoelmassakin ja vähän väikkärissäkin, vaikkei niin paljon kuin Lauri Törhösellä.
ellauri349.html on line 803: Liehun runokokoelmista kahdeksannessa, vuodelta 2011, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY) näkyy vahvasti isän kuoleman (2008) aiheuttama suru. Tämän teoksen jälkeen seurasi Liehulla pitkä julkaisutauko, koska se sai valtiolta stipendejä. Vasta keväällä 2021 Liehu iski jälleen. Uusia teoksia ovat runokokoelma Luumu- eivaan Omenapuu odottaa minua takaisin (Sphinx 2021) ja Liehun eräänä elämäntyönään pitämä laaja teos, hänen loppuunsaattamansa lääninrovasti Jouko Liehun, hänen isänsä, muistelmat (Jouko Liehu ja Heidi Liehu: Päivieni loppuun asti, Sphinx, 516 sivua). Teos ilmestyi syksyllä 2021. Siihen sisältyvät Heidi Liehun jälkisanat, joissa hän tuo esiin henkilökohtaistakin elämäänsä isän merkityksen valossa. (Mitämitä!? This I gotta see!) Hän liikkuu lyyrisellä tempolla, tajunnanvirran aalloilla ihmisen kuoleman ja surun äärellä. Teoksessa nousee vahvasti esiin hengellinen sanoma, niin isän elämäntien kuin Heidi Liehun jälkisanojen myötä. Läsnä teoksessa on myös elintasopakolaisuuden teema Jouko Liehun vienankarjalaisten evakkovanhempien kautta:
ellauri349.html on line 811: Suru ei näytä heikentäneen runoilijan herkkyyttä. Päinvastoin. Hän kertoo, että nimenomaan muun maailman kärsimys estää häntä olemasta onnellinen.
ellauri349.html on line 820: Airueeksi sopii runoilija, joka on välillä hiukan mahtipontinenkin. Hän suosii abstraktioita kuten valo, pimeys, suru, jumala, mutta suuntaa katseensa myös vähäiseen: muurahainen, kastemato, omenankukan terälehti.
ellauri349.html on line 831: Sijaisnäyttelijä Shelley Michelle kertoo esittäneensä Kim Basingerin, Madonnan ja Julia Robertsin ruumiita. Hänen mukaansa sijaisnäyttelijää kohdellaan kuvauksissa kuin kana-ateriaa. ”Tuokaa rinnat, tuokaa reidet, tuokaa jalat!” Varminta on mennä sohvan taaxe kun alkaa sexikohtaus.
ellauri349.html on line 839: Kuinka toisin Raakel! Hän jakaa sanan "ve-det" kahteen säkeeseen, koska se ilmentää kuinka valo välkähtää veden pinnassa! Hän jättää lauseen kesken, koska sen sisältämä ajatus ei ole vielä tullut valmiiksi.
ellauri349.html on line 845: Liehu hoxasi, että runoudessa ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista heti ymmärtää, mitä runoilija haluaa sanoa. – Mitä parempi runo, sitä useampi tulkinta siitä voidaan tehdä. Hän ottaa esimerkiksi erään säkeensä: Meren rannalla ei voi seistä selin mereen. – Mikä meri on? Se voi olla jumaluus tai rakkaus. Jokainen lukija voi tulkita sen tavallaan.
ellauri350.html on line 64: Eli Finkel – bestseller-kirjan The All-Or-Nothing Marriage: How the Best Marriages Work kirjoittaja – on professori Northwestern Universityssä, jossa hänellä on nimityksiä psykologian osastolla ja Kellogg School of Managementissa. Hän opiskelee romanttisia suhteita ja Amerikan politiikkaa. Northwestern's Relationships and Motivation Labin (RAMLAB) johtajana hän on julkaissut noin 170 tieteellistä artikkelia ja on vieraileva esseisti The New York Timesissa . Hänen ikätovereidensa kyselyssä hänet tunnistettiin 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi suhdetutkijaksi; Economist julisti hänet " yhdeksi parisuhdepsykologian johtavista valoista".
ellauri350.html on line 68: Alvin Toffer korjaan Toffler kuzui cheese osaston ylikuormitusta kazakhstanilaisen reportterin kannalta nimellä Choice overload kirjassaan Future shock. Alvin Eugene Toffler (4. lokakuuta 1928 – 27. kesäkuuta 2016) oli yhdysvaltalainen kirjailija, futuristi ja liikemies, joka tunnetaan teoksistaan, jotka käsittelivät moderneja teknologioita, mukaan lukien digitaalinen vallankumous ja viestintävallankumous, painottaen niiden vaikutuksia kulttuureihin. maailmanlaajuinen. Häntä pidetään yhtenä maailman merkittävimmistä futuristeista.
ellauri350.html on line 70: Alvin Toffler syntyi 4. lokakuuta 1928 New Yorkissa ja varttui Brooklynissa. Hän oli Rosen (Albaum) ja turkismiehen Sam Tofflerin poika, molemmat Puolan juutalaisia jotka olivat muuttaneet Amerikkaan.
ellauri350.html on line 71: Hän lisäsi pallon " informaation ylikuormitusta vuonna 1970 ensimmäisellä tulevaisuutta käsittelevällä kirjalla Future Shock, jota on maailmanlaajuisesti myyty yli 6 miljoonaa kappaletta. Höh. Cartlandia on myyty enemmän. Hän perusti Toffler Associatesin, liikkeenjohdon konsulttiyrityksen, ja oli vieraileva tutkija Russell Sage Foundationissa, vieraileva professori Cornellin yliopistossa , New School for Social Researchin opettaja, Valkoisen talon kirjeenvaihtaja ja yrityskonsultti. Tofflerin ideat ja kirjoitukset vaikuttivat merkittävästi yritysten ja hallitusten johtajien ajatteluun maailmanlaajuisesti, mukaan lukien kiinalainen Zhao Ziyang ja AOL:n perustaja Steve Case. I rest my caase. Kiinan pääministeri ja pääsihteeri Zhao Ziyang saivat suuren vaikutuksen Tofflerilta, koska se kehui kirjassa Kolmas eli keltainen aalto kovasti kiinalaisia. Alvin Toffler kuoli unissaan 27. kesäkuuta 2016 kotonaan Los Angelesissa. Kuolinsyytä ei kerrottu. Alvin ainoalla tyttärellä oli ikävä hermosairaus. Ei ihan putkeen mennyt Alvinillakaan. Sentään se oli uskollinen Heidille.
ellauri350.html on line 89: Kohut syntyi 3. toukokuuta 1913 Wienissä, Itävallassa , Felix Kohutin ja Else Kohutin (os. Lampl) perheeseen. Hän oli perheen ainoa lapsi. Kohutin vanhemmat olivat Alsergrundissa eli yhdeksännessä piirissä asuvia assimiloituja juutalaisia, jotka olivat menneet naimisiin kaksi vuotta aikaisemmin. Hänen isänsä oli innokas konserttipianisti, mutta hylkäsi unelmansa ensimmäisen maailmansodan kokemusten traumatisoimiseksi ja muutti liiketoimintaan Paul Bellakin kanssa. Hänen äitinsä avasi oman myymälänsä joskus sodan jälkeen, mitä vain harvat naiset tekivät tuolloin Wienissä. Elsen suhdetta poikaansa on kuvattu "narsistiseksi kietoutumiseksi".
ellauri350.html on line 91: Kohut tuli Wienin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1932. Hänen opinnot kestivät kuusi vuotta, jona aikana hän vietti kuusi kuukautta harjoittelujaksoja Pariisissa, ensin Hôtel -Dieussa ja sitten Hôpital Saint-Louis'ssa. Jälkimmäinen sairaala on erikoistunut kupan hoitoon, mikä joutui Kohutille järkyttävien kokemusten kohteeksi. Pariisissa hän tutustui Istanbulista kotoisin olevaan juutalaisen lääketieteen opiskelijaan Jacques Palaciin ja vieraili hänen luonaan vuonna 1936. Seuraavana vuonna Kohutin isä kuoli leukemiaan ja Palac kuppaan. Joskus tämän jälkeen Kohut aloitti psykoterapian Walter Marseillesin kanssa, joka ei tuloxista päätellen näytä olleen pätevä ammattiinsa. Vuoden 1938 alussa Kohut aloitti psykoanalyysin Sigmund Freudin läheisen ystävän August Aichhornin kanssa. Ja johan alkoi Lyyti kirjoittaa kun sai oikean osoitteen.
ellauri350.html on line 98: Kohutin äiti Else asui Chicagossa, lähellä Kohutin asuntoa. 1950- ja 1960-luvuilla hän vieraili Kohutin perheen luona säännöllisesti illallisilla ja suurilla lomilla. Hänen sanotaan olleen ainoa henkilö, joka (allergian lisäxi) todella pääsi Kohutin ihon alle. Ilmeisesti kukaan perheessä ei pitänyt hänestä. Hän oli töykeä ja aggressiivinen, puhui suoraan muiden ihmisten kasvoihin ja tökki ihmisiä sormellaan.
ellauri350.html on line 99: Vuoden 1965 jälkeen, kun Else oli lähestymässä 75-vuotiasta, hän alkoi "osoittaa joukkoa rajoitettuja vainoharhaisia harhaluuloja". Tämä yhdessä hänen heikentyneen terveydentilansa kanssa pakotti Kohutin sijoittamaan äitinsä vanhainkotiin vuonna 1970. Kohutille se, että hänen äitinsä oli osoittautunut hulluksi, oli vapauttava kokemus. Nyt hän tajusi, että koko hänen elämänsä oli viettänyt yrittäessään paeta piilevästi psykoottisesta äidistään. Hän ymmärsi nyt myös, miksi hänen isänsä oli ollut poissa hänen lapsuudessaan. Strozier väittää, että Elsen hulluus vapautti Kohutin luovuuden ja mahdollisti hänen tutkia voimakkaasti taantuneiden tilojen syvempiä merkityksiä ja siten kirjoittaa ensimmäisen ja tärkeimmän monografiansa, Itsen analyysi. Else Kohut kuoli loppuvuodesta 1972.
ellauri350.html on line 103: Hra Z:n elämän tärkeät faktat, jotka osuvat yhteen Kohutin elämän kanssa, ovat seuraavat: Hän oli ainoa lapsi, hänen äidillään oli samanlaisia luonteenpiirteitä kuin Else Kohutilla, mukaan lukien kiinnostus maalausta ja runoutta ja toisten tökkimistä kohtaan. Isä oli poissa muutaman vuoden, ennen kuin poika oli viisivuotias, tarina hiihtolomasta ja hotellista on samanlainen kuin Kohutin oma elämä. Romaani Tomin sedän mökki luettiin hänelle varhaisessa iässä. Siellä on leiriohjaaja, joka muistuttaa Kohutilla nuorena ollutta tuutoria. Vanhemmat olivat kaukana toisistaan. Jotkut yksityiskohdat ovat kuitenkin hieman muuttuneet. Z:n isä istuu pienessä bändissä ja laulaa heidän kanssaan, vaikka todellisuudessa Felix Kohut oli taitava pianisti.
ellauri350.html on line 153: Thomas F. Dewey, 89, kuoli 2021 rauhallisesti kotonaan. Rakas aviomies, isä, isoisä ja ikuinen newyorkilainen. Entisen New Yorkin kuvernöörin Thomas E:n vanhin poika, tosin hänen veljensä John edelsi häntä. John Poor Dewey syntyi Burlingtonissa, Vermontissa, vaatimattomien tulojen perheeseen. Hän oli yksi neljästä Archibald Sprague Deweyn ja Lucina Artemisia Rich Deweyn pojasta. Heidän ensimmäinen poikansa oli myös nimeltään John, mutta hän kuoli onnettomuudessa 17. tammikuuta 1859. John Poor Dewey syntyi 20. lokakuuta 1859, neljäkymmentä viikkoa vanhemman veljensä kuoleman jälkeen. Vanhemman eloonjääneen veljensä Thomas Rich Deweyn tavoin hän opiskeli Vermontin yliopistossa, jossa hänet vihittiin Delta Psixi ja valmistui Phi Beta Kappaxi vuonna 1879.
ellauri350.html on line 157: Thomas F. syntyi New Yorkissa ja varttui Albanyssa ja Pawlingissa. Hän valmistui Albany Academysta vuonna 1950 ja Princetonin yliopistosta 1954. Hän palveli yliluutnanttina Yhdysvaltain armeijassa kaksi vuotta Saksassa. Hän opiskeli Harvard Business Schoolissa ja valmistui vuonna 1958. Sitten hän liittyi Kuhn, Loeb & Co:n investointipankkiyritykseen. Hänestä tuli osakas ja hän toimi yrityksen johtokunnassa. Vuonna 1975 hän perusti oman rahoituspalveluyrityksen, Thomas E. Dewey, Jr. & Co., ja sen jälkeen oli mukana McFarland, Dewey & Co:n perustamisessa. Hän jatkoi liiketoimintaprojekteja ja työskenteli pitkälle 80-vuotiaaksi asti. Hän toimi useissa johtokunnissa, mukaan lukien The Apple Bank for Savings, Northwest Natural Gas ja The Scripps Research Institute. Hän toimi myös varapuheenjohtajana New York City Housing Development Corporationissa vuosina 1972–1989. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi Lenox Hillin sairaalassa aktiivisena johtokunnan jäsenenä ja oli hallituksen puheenjohtaja vuosina 1982–1993, jonka jälkeen hän toimi emerituspuheenjohtajana. Hänen perheensä on ikuisesti kiitollinen (mutta ei rahallisesti velkaa) Lenox Hill -sairaalalle hänen viime vuosina saamansa hoidon laadusta. Menox, sanoi Annie Lenox.
ellauri350.html on line 159: Thomas Dewey oli syvän rehellinen, korkea velvollisuudentunto, varauksetta rehellinen, kohtelias ja ystävällinen mies. Varauxellisena hän vältti henkilökohtaista arvokkuutta ja auktoriteettia, mutta pysyi aina optimistisena ihmisten, elämän ja jopa politiikan suhteen. Hän rakasti New Yorkia, osavaltiota ja kaupunkia; kaupunkia sen loputtomasta bisneksestä, The Metropolitan Operasta, jossa hän toimi laatikonhaltijana vuodesta 1971 tähän päivään, WQXR:stä, joka ei koskaan ollut pois päältä, rakkaista pysty-Metsistä ja niiden loputtomasta viinivalikoimasta; ja osavaltion lapsuudesta Pawlingissa ja onnellisista kesistä Scarboroughissa.
ellauri350.html on line 164: Jatkuvuuteen uskoen hän oli Manhattan-osuuskuntansa hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1975 kuolemaansa asti. Hän rakasti elämistä ja antoi läheisilleen pysyvän opetuksen, että elämä, kuten perhe tai oppiminen, on aina elämisen arvoista. Toista hänen kaltaistaan ei tule koskaan olemaan, paizi (ehkä) hänen poikansa tai pojanpoikansa Tom. Häntä tullaan kaipaamaan syvästi, ja häntä 62 vuotta kestänyt vaimonsa Ann RL Dewey jää eloon, sekä hänen lapsensa Thomas G. Dewey; ja hänen lapsenlapsensa, Thomas H. Dewey. Pyhän Jamesin kirkon jumalanpalvelukset ovat yksityisiä, joten hänen muistoxeen voidaan antaa lahjoja Lenox Hill Hospitalille, 130 East 59th Street, 16th Floor, New York, NY 10022 tai Metropolitan Operalle, Patrons Office, 30 Lincoln Center Plaza, New York, NY 10023.
ellauri350.html on line 193: Asiakkaita kosketteleva tarjoilija saa enemmän juomarahoja. Tafsattu asiakas voi paremmin. Hän saa oxitosiinia. Kun ilmassa on intiimejä tunteita, on hyvä tafsata, ja kääntäen. Mitä enemmän oxitosiiniä sen parempi. Oxitosiiniä ei voi koskaan olla liikaa! Se ei ole koskaan pois tieltä. Moni vallankumous on alkanut vasopressiinillä. Oxitosiinia saatua on aivan luonnollista päätyä suukkoihin ja vielä pitemmälle. Filmeistä päätellen kuuluu ensin tuijottaa tiukasti ja siirtää neniä lähemmäxi toisiaan. Yleensä siinä vaiheessa kun kallistetaan nenät pois edestä ja alkaisi lupsutus, tulee joku keskeytys. Bugger it.
ellauri350.html on line 255: Atticus on NYT:n bestseller-nimetön runoilija. Hän on kirjoittanut 5 myydyintä kirjaa, mukaan lukien Tähtien välinen pimeä ja Totuus taikuudest, jotka molemmat ovat New York Timesin lehtisellereitä.
ellauri350.html on line 267: Maya Angelou ( / ˈ æ n dʒ ə l oʊ / ⓘ AN -jə-loh; synt. Marguerite Annie Johnson; 4. huhtikuuta 1928 – 28. toukokuuta 2014) oli amerikkalainen muistelijoiden kirjoittaja, runoilija jakansalaisoikeusaktivisti. Hän sai kymmeniä palkintoja ja 50 kunniakirjaa.
ellauri350.html on line 269: Hänestä tuli runoilija ja kirjailija nuoren aikuisiän satunnaisten töiden jälkeen. Näihin kuuluivat paistokokki, seksityöntekijä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sex_worker), yökerhoesiintyjä, Porgy ja Bess -näyttelijä, Southern Christian Leadership Conference -koordinaattori ja kirjeenvaihtaja Egyptissä ja Ghanassa Afrikan demoralisoinnin aikana. Angelou oli myös näyttelijä, kirjailija, ohjaaja ja näytelmien, elokuvien ja julkisten televisio-ohjelmien tuottaja. Vuonna 1982 hänet nimitettiin ensimmäiseksi Reynoldsin Amerikan tutkimuksen professoriksi Woke Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Angelou oli aktiivinen kansalaisvääryysliikkeessä ja työskenteli Martin Luther King Jr.:n ja Malcolm X:n kanssa. 1990-luvulta alkaen hän esiintyi noin 80 kertaa vuodessa luentopiirissä, mitä hän jatkoi 80-vuotiaaksi asti. Vuonna 1993 Angelou lausui runonsa "On the Pulse of Morning (1993) Bill Clintonin ensimmäisissä vihkiäisissä mikä teki hänestä ensimmäisen runoilijan, joka lausui avajaispuheen sitten Robert Frostin John F. Kennedyn avajaisissa vuonna 1961. Angelou kertoi ystävälleen Oprah Winfreylle, että puhelu, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan ja lausumaan runo, tuli televisiotuottaja Harry Thomasonilta, joka järjesti arpajaiset pian Clintonin valinnan jälkeen.
ellauri350.html on line 271: Angeloun tunnetuimmat teokset on leimattu omaelämäkerrallisiksi fiktioiksi, mutta monet kriitikot pitävät niitä omaelämäkerroina. Hän teki tietoisen yrityksen haastaa omaelämäkerran yhteistä rakennetta kritisoimalla, muuttamalla ja laajentamalla genreä. Hänen kirjansa keskittyvät teemoihin rasismi, identiteetti, perhe ja matkailu. Hänen ensimmäisestä runokokoelmastaan Just Give Me a Cool Drink of Whisky 'Fore I Diiie', joka julkaistiin vuonna 1971 pian Caged Birdin jälkeen, tuli bestseller.
ellauri350.html on line 277: Hagenin mukaan runo sisältää toistuvan teeman monissa Angeloun muissa runoissa ja omaelämäkerroissa, että "olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia vaikka eri värisiä kuin Jelly Beans". "On the Pulse of Morning" oli täynnä epäsuoria viittauxia presidenttiin, mukaan lukien myrkyllinen jäte ja saaste. Luptonin mukaan "On the Pulse of Morning" on Angeloun tunnetuin runo. Brittitoimittaja Kate Kellaway vertasi Angeloun ulkonäköä lukiessaan runoa Clintonin vihkiäisissä Caged Bird -elokuvan kahdeksanvuotiaan lapseen ja huomautti, että hänen molemmissa yhteyksissä käyttämänsä takit olivat samanlaisia: "Hän näytti upealta, ankaran teatraaliselta. hymyilemätön rusetti. Hän käytti takkia messinkinapeilla, mikä oli outo muistutus kahdeksanvuotiaasta Maya Angelousta, joka seisoi oikeussalissa kauhuissaan hänet raiskaneen miehen nähdessään." Taas selvänäköinen viittaus Bill Clintonin sikareihin. Gillespie totesi Kellawayn havaintojen suhteen: "Mutta seisoessaan korkeana Kapitolin portailla hän oli valovuosien päässä tuosta kauheasta ajasta, eikä Amerikka ollut enää "epäystävällinen paikka". Hahaa. "Aamun sykkeessä" oli huimasti kutsu rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja harmoniaan. Hän vangitsi ihmishengen ruumiillistuneen toivon, se oli juhlallinen ja iloinen muistutus siitä, että kaikki on mahdollista. Hän toivotti meille "Hyvää huomenta". hänen runossaan, ja tuntui kuin uusi päivä olisi todella koittanut." LOL.
ellauri350.html on line 292: Muuten hän ansaizi runoilijaxi aika kivasti. Hän omisti kaksi kotia Winston-Salemissa Pohjois-Carolinassa ja "herrallisen brownstonen" Harlemissa , joka ostettiin vuonna 2004 ja joka oli kuin Eskin Bulevardin asunto täynnä hänen "kasvavaa kirjastoaan" kirjoja, joita hän keräsi kautta elämän, vuosikymmenien ajalta kerättyjä taideteoxia ja hyvin varustetut keittiöt. The Guardian -lehden kirjoittaja Gary Younge kertoi, että Angeloun Harlemin kodissa oli useita afrikkalaisia seinävaatteita ja hänen maalauskokoelmansa, mukaan lukien useiden jazztrumpetistien maalaukset, Rosa Parksin akvarelli ja Faith Ringgoldin teos nimeltä "Maya's Quilt Of Life".
ellauri350.html on line 297: Hän yhdisti ruoanlaitto- ja kirjoitustaitonsa vuoden 2004 kirjassaan Hallelujah! Tervetulopöytä , joka sisälsi 73 reseptiä, joista monet hän oppi isoäidillään ja äidiltään, sekä 28 vinjettiä. Hän julkaisi vuonna 2010 toisen keittokirjan, Great Food, All Day Long : Cook Splendidly, Eat Smart , joka keskittyi painonpudotukseen ja annosten hallintaan.
ellauri350.html on line 299: Alkaen julkaisusta I Know Why the Caged Bird Sings, Angelou käytti samaa "kirjoitusrituaalia" monta vuotta. Hän heräsi aikaisin aamulla ja kirjautui sisään hotellihuoneeseen, jossa henkilökuntaa käskettiin poistamaan kaikki kuvat seiniltä. Hän kirjoitti lainopillisiin tyynyihin makaaessaan sängyllä, ja hänellä oli vain pullo sherryä, korttipakka pasianssia varten , Roget´s Thesaurus ja Raamattu, ja lähti aikaisin iltapäivällä. Hän teki keskimäärin 10–12 sivua kirjallista materiaalia päivässä, jonka hän editoi kolmeen tai neljään sivuun illalla.
ellauri350.html on line 301: Hän kävi läpi tämän prosessin "lumotakseen" itsensä, ja kuten hän sanoi vuonna 1989 British Broadcasting Corporationin haastattelussa, "elä uudelleen tuska, tuska, Sturm und Drang ". Hän asettui ajassa, josta hän kirjoitti, jopa traumaattisista kokemuksista, kuten raiskauksestaan Caged Bird -elokuvassa, "kerromaan inhimillisen totuuden" elämästään. Angelou kertoi pelanneensa korttia päästäkseen lumoavaan paikkaan ja päästäkseen muistoihinsa tehokkaammin käsiksi. Hän sanoi: "Voi kestää tunnin päästä siihen, mutta kun olen siinä - ha! Se on niin herkullista!" Hän ei pitänyt prosessia katarsina; pikemminkin hän löysi helpotusta "totuuden kertomisesta". (Wats the diff?). Angelou kuoli aamulla 28. toukokuuta 2014 86-vuotiaana.
ellauri350.html on line 323: "Hän tiesi olevansa todella surullinen, kun hän lakkasi rakastamasta asioita, joita hän rakasti."
ellauri350.html on line 326: "Hän voitti demoninsa ja kantoi apinaa kuin siipiä. ”
ellauri350.html on line 401: Atticus (fl. n. 175 jKr.) oli aika muinainen platonilainen filosofi, joka eli kristillisen aikakauden toisella vuosisadalla räystäsperse pystyssä keisari Marcus Aureliuksen vaipanvälissä. Hänen elämänsä osui keskiplatonismin aikakauteen, jonka yksi merkittävimmistä edustajista hän oli.
ellauri350.html on line 403: Atticus oli kiivaasti peripataattia vastaan. Atticuksen kirjoituksista, jotka on säilyneet vain fragmentaarisessa muodossa, voidaan nähdä, että hän oli arkkikonservatiivinen ja halusi puhdistaa Platonin alkuperäisinä opetuksina pitämänsä potaskan aristotelismin elementtien tunkeutumiselta. Platonin tulkkina Atticus ajatteli filologisesti ja kannatti Platonin luomisopin kirjaimellista, ei metaforista tulkintaa. Atticuksen asema edustaa versiota platonismista, jonka mukaan poikkeaminen mestarin kirjaimellisesta sanasta tarkoittaa korvaamatonta harhaoppista vastustusta. Hänen työnsä oli poleeminen, mahdollisesti peräisin hänen asemastaan ensimmäisenä platonisen filosofian tuolin haltijana Ateenassa Marcus Aureliuksen rahoituxella. Atticus väitti, että Aristoteles oli ateisti, että hän kielsi sielun olemassaolon ja hylkäsi jumalallisen huolenpidon. Hän koitti saada muutkin uskomaan, että maailmalla oli alku demiurgin kiidettyä ensihoitoon ajoissa.
ellauri350.html on line 405: Tällä maailman ikuisuuden hylkäämisellä ja myös Demiurgin ja muototeorian ymmärryksellä sekä anti-aristotelisella asenteella Atticus edusti selvästi vastakohtaa näkemyksiin, joista myöhemmin tuli osa polhöjen kristillisten ideoiden ydintä uusplatonismissa myöhäisessä antiikissa. Hän vaikutti suuressa määrin myöhempiin uusplatonisteihin, joista useimmat kyllä kiistivät hänen päättömät ajatuksensa, sekä vaikutti moniin kristillisiin filosofeihin, jotka usein näkivät hänen sekopäisimmät ajatuksensa yhteensopivimpina heidän omiensa kanssa.
ellauri350.html on line 409: Atticuksen ensisijainen huolenaihe on selvä raja platonisen ja aristotelilaisen filosofian välillä. Hän vastustaa jyrkästi yrityksiä rakentaa harmoniaa Platonin ja Aristoteleen välille ja tulkita Platonin teoksia aristoteelisten opetusten avulla. Hän piti Aristoteleen lähestymistapoja väärinä ja uskoi, että Aristoteles loi systemaattisesti filosofiansa luihuna vastavetona platonismille.
ellauri350.html on line 415: Koska Atticuxen mallissa alkuaine oli liikkeessä jo ennen maailman luomista, herää kysymys tämän liikkeen syystä. Atticus, joka jäljittää jokaisen liikkeen takaisin sielulle sen alkuunpanijana, antaa aineelle oman sielunsa. Näin ollen hän pitää ainetta elävänä (hylozoismi). Koska esikosmisen aineen liike oli Timaiuksen mukaan kaoottista, ei luonnostaan täydellistä sielua voida pitää Atticuksen liikkeen aiheuttajana, sillä täydellinen tai hyvä sielu saattoi tuottaa vain järjestystä. Tästä Atticus päättelee, että alkuaineen sielun täytyy itse olla epäjärjestynyt ja siksi "paha" (kakḗ). Hänelle paha sielu yhdessä sen elävöittävän aineen kanssa on pahuuden syy maailmassa. Atticus käyttää tähän teknistä termiä "pahansuopa sielu" (kakergétis psychḗ), mikä on tyypillistä hänen opetukselleen.
ellauri350.html on line 419: Atticus tuntee olevansa pakotettu kamppailemaan ajan ajallisen ilmaantumisen paradoksin kaa. Eli mitä oli ennen sitä kun ei ollut mitään? Timaiuksen mukaan aika syntyi yhdessä kosmoksen kanssa. Atticus ratkaisee tämän ongelman olettamalla kahdenlaista aikaa: esikosmisen epäjärjestyksen ajan ja tutun, järjestetyn ajan, joka on ollut olemassa vasta luomisen jälkeen. Hän uskoo, että luomisen ajankohtaa ei valittu mielivaltaisesti, vaan Luoja tarkkaili silmä kovana muutoksia kaaoksessa, kunnes se saavutti maailman luomiselle sopivan tilan.
ellauri350.html on line 421: Atticus taistelee luomisoppillaan myös sitä aristotelilaista näkemystä vastaan, jonka mukaan kaiken, mikä on syntynyt, on väistämättä tuhouduttava. What goes up must come down. Hän olettaa maailman alun, mutta ei maailman loppua. Luotuna ja muuttuvana maailma on luonnostaan ohimenevä, mutta Demiurgin tahto estää sen hajoamisen. Luojalla on oltava kyky pelastaa luomuksensa tuholta. Muuten jumalallinen tahto olisi heikko ja puutteellinen ja siten jumalaton. Se olisi alisteinen luonnonlaille, joka määrää sen hetkellisyyden, mistä on tullut, ja syynä sitä huonompi. Se olisi ristiriidassa maailmanjärjestyksen hierarkkisen luonteen kanssa. Sitäpaizi sittenhän Atticuxellekin soisi loppuvihellys loppupeleissä! Se ei käy!
ellauri350.html on line 423: Atticus puolusti painokkaasti platonista oppia sielun kuolemattomuudesta Aristotelesta vastaan. Hän syyttää Aristotelesta sellaisen näkemyksen puolustamisesta sielusta, joka merkitsee sielun toiminnan kieltämistä, mutta myös sen substanssia ja luonnetta, väittäen, että just tää kuolemattomuus erottaa sielun älystä (nous); Aristoteles tekee sielusta tarpeettoman. Atticukselle maailmansielu järjestää ja läpäisee kaiken, koska vain jos yksi sielullinen voima yhdistää ja pitää kaiken yhdessä, maailmankaikkeutta voidaan hallita järkevästi ja kauniisti. Law and order ja republikanismi vallizee. Presidentti istuu oval officessa valkoisessa talossa. One ring to bind them all.
ellauri350.html on line 425: Atticus opettaa, että ihmisen kuolematon rationaalinen sielu (logikḗ psychḗ) on ymmärrettävä jumalallisen ja ei-rationaalisen sielun liittona. Hän pitää irrationaalista sielua alustana, jumalallista järjestysperiaatteena ja nousin kantajana. Lisäksi hän hyväksyy myös järjettömän, lyhytaikaisen elämänperiaatteen (álogos zōḗ). Hän identifioi tämän periaatteen Timeuksen sielun kuolevaisiin puoliin, jotka ovat intohimoisen halun lähde. Hänen näkökulmastaan tämä irrationaalinen, järjetön osa ei ole sielun todellinen osa, vaan vain tilapäinen lisäys, jonka sielu saa kehossa oleskelunsa ajaksi ja joka tulee aineen "ilkeästä" sielusta ja palaa siihen ihmisen kuollessa. Alkiossa Atticus ilmeisesti olettaa animaation ja muodostumisen yksinomaan irrationaalisen elämän periaatteen kautta; alkio ei ole hänelle vielä ihminen, vaan siitä tulee sellainen vasta myöhemmin, kun rationaalinen sielu tulee sisään ulkopuolelta. Pahaa lääkettä! Sittenhän abortti olisi perusteltua! NOT THE PLAN!
ellauri350.html on line 427: Etiikassa Atticuksen aristotelismin hylkääminen on erityisen akuuttia. Hän puolustaa platonista oppia, jonka mukaan hyve yksin riittää saavuttamaan eudaimonian, aristotelilaisten näkemystä vastaan. Aristotelilainen oppi väittää, että eudaimoniaan tarvitaan myös fyysisiä ja ulkoisia hyödykkeitä. Siksi on välttämätöntä, että eudaimoniaa tavoittelevaa hyveellistä ihmistä suosivat lisäksi suotuisat ulkoiset olosuhteet, muuten eudaimonia on hänen ulottumattomissaan. Atticus vastustaa väitettä, jonka mukaan ihmisen onnellisuus riippuu myös jalosta alkuperästä, fyysisestä kauneudesta ja hyvinvoinnista, mitä hän pitää matalana ja harhaanjohtavana ajatteluna. Ilmeisssti Atticus oli ize aika hämäristä oloista eikä suinkaan mikään Adonis.
ellauri350.html on line 429: Klassisessa antiikissa Atticuksen filosofian vaikutus oli huomattava ja kestävä. Hänen opetuksensa kosmologiasta ja sielusta vaikuttivat lääkäri Galenukseen, joka kuitenkin torjui hänen näkemyksensä alkion muodostumisesta. Kyllä siihen sittenkin tarvitaan aimo limaruiskaus kuukerin nellistä. Kuuluisa peripataatti Aleksanteri Aphrodisiac käsitteli Atticuksen Aristotelesta esittämää kritiikkiä. 3. vuosisadalla platonisti Longinus sai valitettavasti vaikutteita Atticuksen metafysiikasta.
ellauri350.html on line 431: Neoplatonisessa koulussa, jonka Plotinus perusti Roomaan 3. vuosisadalla, Atticuksen kommentit Platonista olivat osa opetussuunnitelmaa. Plotinoksen oppilas Porfyrios ja hänen oppilaansa ja vastustajansa Jamblikhos käyttivät laajasti Timaiuksen kommentteja. Myös muut uusplatonistit, kuten Proclus, Syrianus, Damascius ja Simplicius, kommentoivat - usein kriittisesti - Atticuksen opetuksia. He eivät kuitenkaan luottaneet hänen alkuperäisiin kirjoituksiinsa, ainakaan osittain, vaan Porfyrioksen ja Iamblichuksen teoksiin. Proclus käsitteli intensiivisesti keskiplatonismin näkemyksiä. Hän korosti - luultavasti ironisesti - Atticuksen poikkeuksellista ahkeruutta. Jäbä hääräsi kuin muurahainen tajuamatta mistään tuon taivaallista.
ellauri350.html on line 433: Hierocleella näytti olleen mielessään erityisesti Atticus, kun hän hyökkäsi niitä filosofeja vastaan, jotka kuvasivat Platonin ja Aristoteleen edustavan vastakkaisia näkemyksiä. Polemiikka Aristotelesta vastaan oli epämiellyttävää uusplatonisissa piireissä; jo Plotinoksen opettaja Ammonius Saccas oli 3. vuosisadalla yrittänyt näyttää harmonian Platonin ja Aristoteleen välillä. Atticuksen näkemys siitä, että ideat olivat nousin ulkopuolella, ja hänen käsityksensä demiurgista olivat vääriä myös uusplatonisesta näkökulmasta. Hänen oppinsa maailman kronologisesta alkuperästä ja ajasta ennen maailman alkua tuntui heistä syystä absurdilta.
ellauri350.html on line 448: Hänet tunnetaan myös palkitusta kirjastaan: Pitkäikäisyysprojekti: Yllättäviä löytöjä terveydelle ja pitkälle elämälle maamerkin kahdeksan vuosikymmenen tutkimuksesta. NY: Hudson Street Press. Pitkäikäprojekti on johtanut laajimpaan koskaan nähtyyn pitkäikäisyyteen, ja se koskee, todella vaikuttavan terveyteemme ja elinikään – mukaan ystävät, perhe, persoonallisuusmallit ja työ. Näissä merkeissä jatketaan odotettavissa olevaa elinikää ja pidetään tietokilpailuja, jotka käyttävät pitkäikäisyyslaskuria. Kutsuaksesi professori Friedmanin puhumaan tästä aiheesta, lähetä hänelle tai mene ja pyydä puheita ja esityksiä pitkäikäisyysprojektista.
ellauri350.html on line 450: Tri. Friedman toimi kahden vuosikymmenen ajan Journal of Nonverbal Behavior -lehden toimittajana. Hänen ei-sanallista ilmaisukykyä ja henkilökohtaista karismaa koskevaa tutkimustaan, mukaan lukien ACT (Affective Communication Test), on sovellettu laajasti terveyden edistämisessä, johtamiskoulutuksessa, lääketieteellisessä koulutuksessa ja virusmarkkinoinnissa.
ellauri350.html on line 573: Vuonna 1997 New Yorkin osavaltion yliopistossa Kivisessä purossa tehdyssä tutkimuksessa psykologi Arthur Aron tutki, voitaisiinko kahden täydellisen vieraan ihmisen välistä läheisyyttä nopeuttaa. Hän keksi seuraavat 36 kysymystä, jotka johtavat rakkauteen. Siitä lähtien, kun Aron loi tietokilpailun, hän on jopa nähnyt sen herättävän uudelleen romantiikkaa pitkäaikaisissa suhteissa. ”Kun olet ensimmäistä kertaa romanttisessa suhteessa, tunnet voimakasta jännitystä. Mutta sitten totutte toisiinsa", Aron kertoi Berkeley Newsille. ”Jos teet jotain uutta ja haastavaa, se muistuttaa sinua siitä, kuinka jännittävää se voi olla kumppanisi kanssa. Se tekee suhteestasi paremman." Aivan oikein – voit rakastua tai rakastua uudelleen kysymällä näitä
ellauri350.html on line 819: Nainen joka teki deittailusta tieteen. Melkein 20 vuotta sitten Helen Fisher auttoi mullistamaan deittailun. Hän ei ole katunut. Rahaa on tullut ikkunoista ja ovista.
ellauri350.html on line 823: Samuel L(eroy) Jackson (s. 21. joulukuuta 1948) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Yksi sukupolvensa tunnetuimmista näyttelijöistä, elokuvat, joissa hän on esiintynyt, ovat tuottaneet yhteensä yli 27 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti, mikä tekee hänestä kaikkien aikojen toiseksi eniten tuloja tuottavan näyttelijän . [a] Tuoreen luokituksen mukaan hän on kaikkien aikojen eniten tuottanut näyttelijä. Vuonna 2022 hän sai Academy Honorary Award -palkinnon "kulttuurisena ikonina, jonka dynaaminen työ on resonoinut genreissä, sukupolvissa ja yleisöissä maailmanlaajuisesti". Jacksonin läpimurtoesitys oli Jules Winnfieldin roolissa Quentin Tarantinon rikosdraamassa Pulp Fiction (1994), Hän sai laajaa tunnustusta myös Jedi Mace Winduna Star Wars -esiosa-trilogiassa ( 1999–2005) ja Nick Furynä 11 Marvel Cinematic Universe -elokuvassa , alkaen Iron Manista (2008), sekä vierailijana ABC- sarjassa SHIELDin agentit.
ellauri350.html on line 824: Jackson on sanonut katsovansa omia elokuviaan elokuvateattereissa: "Jopa teatterivuosinani toivoin, että voisin katsoa näytelmiä, joissa olin – ollessani niissä! Kaivelen muniani katsellen itseäni työskentelemässä." Jackson on kalju, mutta nauttii peruukkien käyttämisestä elokuvissaan. Hänet tunnetaan siitä, että hän käyttää usein Kangol- hattua julkisesti.
ellauri350.html on line 825: Hän käynnisti kampanjan nimeltä "One for the Boys", joka opettaa miehille kivessyöpää ja kehottaa heitä "tarkastamaan itsensä". Onnessa on kyse siitä kuinka suhtaudumme olosuhteisiin. Onnellisexi voi siis vain ruveta. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Ei suussa tarvi olla monta hammasta. Sanoo optimistinen ruotiukko Hiski Piskinen jonka suu on puolitäysi leivänmuruja ja kromosomit rojollaan telomeerejä.
ellauri351.html on line 78: Odin on ensimmäisen aasan, alkujumala Búrin pojan Borin poika. Hänellä on kaksi veljeä: Vili ('tahto') ja Ve ('pyhä'). Yhdessä isänsä ja veljiensä kanssa Odin tappoi vihollisensa Ymir-jättiläisen ja teki tämän ruumiista maailman. Odinin vaimo Asgardissa on Frigga, mutta hänellä on mainittu olleen muitakin vaimoja. Thor, Balder, Hodr, Vidar ja Vali ovat Odinin poikia.
ellauri351.html on line 79: Odin on erilainen kuin muut jumalat. Hän on hurja ja arvaamaton. Odin on saanut šamanistisia kykyjä mystisillä teoillaan. Odin on muun muassa luopunut toisesta silmästään, jotta saisi juoda Mimirin vartioimasta viisauden lähteestä. Odinista tuli myös hirtettyjen suojelusjumala sen jälkeen, kun hän niin sanotusti uhrasi itsensä itselleen saadakseen lisää viisautta. Sen hän teki lävistämällä itsensä keihäällä ja roikkumalla hirtettynä Yggdrasil-maailmanpuusta yhdeksän päivää ja yötä. Sinä aikana hän oppi suuria viisauksia ja keksi riimut. Yhdeksän päivän ja yön jälkeen Odin herätti itsensä henkiin taikuudella.
ellauri351.html on line 83: Ve oli skandinaavisessa mytologiassa Borin ja Bestlan poika, Odinin ja Vilin veli. Hän tappoi Odinin ja Vilin kanssa Ymir-jättiläisen ja loi kosmoksen Ymirin ruhosta ja teki ensimmäisen miehen ja naisen (Askr ja Embla) veljiensä kanssa. Ve antoi ihmisille tunteet, muodon ja puhetaidon. Hänen nimensä tarkoittaa luultavasti Pyhyys.
ellauri351.html on line 85: Vili (myös nimellä Lodur) oli skandinaavisessa mytologiassa Borin ja Bestlan poika, Odinin ja Ven veli. Hän tappoi Odinin ja Ven kanssa Ymir-jättiläisen ja loi kosmoksen Ymirin ruhosta ja teki ensimmäisen miehen ja naisen (Askr ja Embla) veljiensä kanssa. Vili antoi ihmisille ajatuksen ja liikkeen.
ellauri351.html on line 98: Atta, 33, oli ensimmäinen väitetyistä salaliittolaisista, joka ilmoittautui Hampurin laitamilla sijaitsevaan yliopistoon, jonka tutkijat uskovat olevan juonen ytimessä. Hän oli koko ajan asunnossa, jossa ainakin kolme muuta asui. Hän johti yliopiston uskonnollista yhdistystä, johon heidän kaikkien uskotaan kuuluneen. Ja 11. syyskuuta – tutkijat uskovat – Atta johti hyökkäystä World Trade Centreen ohjaten American Airlinesin lentoa 11 pohjoistornille klo 8.45. Ja vaikka Atta, jonka kasvot katsovat ulos FBI:n julkaisemasta passikuvasta, ei ole vaikea nähdä Manhattanin joukkomurhaajana, el-Amir oli ujo, huomaavainen mies, joka oli lutunen länsimaisista tutuista.
ellauri351.html on line 100: Opinnäytetyö valmistui. Mutta ennen kuin se toimitettiin, Atta sujahti ylimääräisen sivun eteen. Siinä oli jae Koraanista: 'Rukoukseni ja uhraukseni ja elämäni ja kuolemani ovat Allahille sano, maailmojen Herralle.' Machule kohautti sen pois hartauden miehen omituisuutena. Hänen opinnäytetyönsä oli tärkein, ja se oli loistava. Atta sai 1.0 - korkeimman mahdollisen arvosanan.
ellauri351.html on line 102: FBI kertoi, että Atta lensi Madridin Barajasin lentokentälle Miamista 9. heinäkuuta. Hänen ensimmäinen askeleensa saapuessaan oli noutaa vuokra-auto, jonka hän oli aiemmin varannut Internetin kautta.
ellauri351.html on line 103: Atta vietti viimeisen yönsä Saloun Montsant Hostalissa, jossa hän maksoi Visa-kortilla ja rekisteröityi omilla nimillään. Hänen Hyundai Accent -autonsa palautettiin Madridin lentokentälle 18. heinäkuuta noin 1 250 mailia ajettuina.
ellauri351.html on line 105: 16. elokuuta takaisin Floridassa hän vuokrasi yksimoottorisen lentokoneen Palm Beachin yritykseltä. Hän teki testilennon osoittaakseen pätevyytensä ja palasi sitten vielä kahdesti, joka kerta eri matkustajan kanssa. Kaikkien paitsi kaikkein kyynisimpien tai sadististen terroristien mielessä täytyy olla tahallinen skitsofrenia - valmius murhata ihmisiä ihmiskunnan nimissä. Mutta Attan mielessä tuo tahallinen skitsofrenia näyttää saavuttaneen poikkeukselliset mittasuhteet.
ellauri351.html on line 107: Hän välitti syvästi ihmisistä. Kyse ei ole vain siitä, että hän välitti muslimiköyhistä. Hän jopa välitti seuraavasta amerikkalaisesta, joka vuokrasi vuokra-autonsa. Brad Warrick Warrick´s Rent-a-Carista Pompano Beachissä, Floridassa, sanoi, että Atta soitti hänelle kertoakseen, että auton öljyvalo palaa. Kun hän palautti sen 9. syyskuuta, Atta muistutti häntä valosta.
ellauri351.html on line 133: Hän väitti kahdessa artikkelissa, että natsien eugeniikkapolitiikka tätä vastaan oli siksi tieteellisesti perusteltu.
ellauri351.html on line 134: Hänet kutsuttiin Wehrmachtiin vuonna 1941. Hän pyrki moottoripyörämekaanikkoksi, mutta sen sijaan hänet määrättiin sotilaspsykologiksi, joka suoritti ihmisrotututkimuksia miehitetyssä Posenissa Rudolf Hippiuksen johdolla. Tavoitteena oli tutkia "saksalais-puolalaisten puolirotuisten" biologisia ominaisuuksia selvittääkseen, hyötyivätkö he samasta työmoraalista kuin "puhtaat" saksalaiset.
ellauri351.html on line 137: Muistelmissaan Lorenz kuvasi sotavuosiensa kronologiaa eri tavalla kuin mitä historioitsijat ovat pystyneet dokumentoimaan hänen kuolemansa jälkeen. Hän itse väitti, että hänet vangittiin vuonna 1942, missä todellisuudessa hänet lähetettiin vain rintamalle ja vangittiin vuonna 1944, jättäen kokonaan pois hänen osallistumisensa Poznańin projektiin.
ellauri351.html on line 140: Sodan jälkeen Lorenz kiisti olleensa puolueen jäsen, kunnes hänen jäsenyyshakemuksensa julkaistiin; ja hän kiisti tienneensä kansanmurhan laajuuden huolimatta asemastaan psykologina rotupolitiikan toimistossa. Hänen osoitettiin myös vitsailevan antisemitistisiä vitsejä "juutalaisten ominaisuuksista" kirjeissään mentorilleen Heinrothille.
ellauri351.html on line 152: Lorenz pohtii vanhaa filosofista kysymystä siitä, antavatko aistimme meille oikein tietoa maailmasta sellaisena kuin se on vai tarjoavatko meille vain illuusion. Hänen vastauksensa tulee evoluutiobiologiasta. Vain piirteet, jotka auttavat meitä selviytymään ja lisääntymään, välittyvät. Jos aistimme antaisivat meille väärää tietoa ympäristöstämme, olisimme pian sukupuuttoon. Siksi voimme olla varmoja, että aistimme antavat meille oikeaa tietoa, sillä muuten emme olisi täällä lämpimässä kattilassa kuin sammakot petetyksi tulleina.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 172: Hänen uuden kirjansa, Between and Brain: Mielen ja mielen mallit ja mielen mallit, teema on se, että ajattelemme malleissa. Britton on huolissaan enemmän mielestä kuin aivoista, vaikka varhaisissa luvuissa viitataankin nykyajan neurotieteeseen. Ensimmäisessä luvussa Britton esittää kysymyksen, joka aikoinaan kiusasi Freudia: pääsevätkö psykoanalyysi ja aivotiede koskaan olennaisesti päällekkäiseen selvitykseen henkisestä kokemuksesta? Brittonin vastaus on "todennäköisesti ei", vaikka hänen mielestään syyt tähän ovat muuttuneet Freudin ajoista. Kvanttibiologisten mallien menestys neurologiassa on johtanut tilanteeseen, jossa mekaaninen kuvaus aivojen toiminnasta on korvattu todennäköisyydellä (joten tuloksia ei voida koskaan täysin määrittää etukäteen) ja täynnä monimutkaista, vasta-intuitiivista vuorovaikutusta. (Patrick Haggard Queen Squaresta on osoittanut, että useissa tilanteissa aivot toteuttavat aikomuksemme ennen kuin ne ovat tietoisesti muotoiltuja mielessä).
ellauri351.html on line 183: Hänen psykoanalyyttiset opettajansa ja työtoverinsa ovat olleet erittäin tärkeitä hänen ideoidensa kehittämiselle. Hänen teoreettisen taustansa on Freudin, Kleinin ja post-kleinilaisten tausta. Lisäksi Britton tuo mukanaan omat laajat kiinnostuksen kohteet, mukaan lukien filosofia, teologia, tiede ja erityisesti intohimo runoutta kohtaan, jota hän pitää hedelmällisenä ja kannustavana psykologisen ymmärryksen lähteenä. Luultavasti juuri runous inspiroi hänen omaperäisintä panoksensa: hänen psykoanalyyttistä ymmärrystä inspiraation juuresta, mielikuvituksesta.
ellauri351.html on line 214: Bessel van der Kolk is a psychiatrist, author, researcher and educator based in Boston, United States. Bessel van der Kolk (s. 1943) on psykiatri, kirjailija, tutkija ja kouluttaja Bostonissa. Kova peli Bostonissa, Yhdysvalloissa. Hänen tutkimuksensa on ollut 1970-luvulta lähtien ihan parhautta posttraumaattisen stressin alalla. Hän on kirjoittanut The New York Timesin bestsellerin, The Body Keeps the Score.
ellauri351.html on line 217: Van der Kolk kiinnostui traumaattisen stressin tutkimisesta vuonna 1978 työskennellessään PTSD:stä kärsivien Vietnamin sodan veteraanien kanssa. Hän suoritti ensimmäiset tutkimukset fluoksetiinin (Prozac) ja sertraliinin käytöstä PTSD:n hoidossa. Sertraliini on vielä tehokkaampaa kuin fluoxetiini. Sillä hoidetaan masennusta, paniikkihäiriötä sekä pakko-oireista häiriötä. Se estää serotoniinin takaisinottoa.
ellauri351.html on line 221: tähän traumaattiseen ajanjaksoon hahmotellen voimia – katolisesta byrokratiasta kognitiivista käyttäytymisterapiaa suojelevaan institutionaaliseen ryhmäajatteluun – joiden hän näkee vainonneen hänet pois Harvardista. Nykyään 80-vuotiaana hän asuu suuressa talossa, josta on näköala peltoalueelle ja Berkshiresin metsään. Keskustelussa hän säteilee toisinaan kärsimättömyyttä ja on taipuvainen keskeyttämään muut puhujat. Kun mainitsin, että en ollut vakuuttunut hänen luennolla esittämästä väitteestä, jonka mukaan valtakunnallinen varhaislapsuuden kiintymysinterventioohjelma voisi lopettaa joukkovangittamisen, hän sanoi minulle asiallisesti, ettei minulla ollut pätevyyttä ottaa kantaa. Hän osaa vaihdella mielialan ärtymyksen ja voiton viehätyksen välillä. Retriitin ensimmäisenä päivänä hän haki minut Teslaansa ostaakseen viiniä herkkupalaksi henkilökunnalleen. Kun saavuimme myymälään muutama minuutti sen sulkemisen jälkeen, van der Kolk loisti minua niin synkästi, että lupasin löytää toisen. Myöhemmin varovasti esitin pullot. "Tule huoneeseemme muun joukkueen kanssa", hän sanoi lämpimästi.
ellauri351.html on line 225: Terrorin vastainen sota sai käänteen rahoitetun traumatutkimuksen tyypissä kohti PTSD:n neurobiologiaa. Tämä tuli van der Kolkille todisteena ja antoi hänelle mahdollisuuden päästä eroon palautuneiden muistisotien kuolleesta painosta. Liittovaltion rahoitus oli myös omaksumassa yhä avoimemmin ei-lääketieteellisiä hoitoja. Välittömästi 11. syyskuun iskujen jälkeen van der Kolk ja traumakeskus hoitivat ensiapuhenkilöitä ja siviilejä silmän liikkeen herkistymisen ja uudelleenkäsittelyn avulla, jossa potilas ajattelee traumaattista kokemusta, kun taas kliinikko ohjaa potilaan silmiä edestakaisin. Vaikka van der Kolk oli alun perin skeptinen, hänestä tuli EMDR-evankelista, joka johti National Institutes of Healthin rahoittamaa tutkimusta, jossa verrattiin EMDR:ää Prozaciin PTSD:n hoidossa. Vuonna 2008 hän aloitti ensimmäisen NIH:n rahoittaman tutkimuksen joogan tehokkuudesta PTSD:n hoidossa. EMDR on lyhennys englanninkielisistä sanoista Eye Movement Desensitization and Reprocessing. Hän suoritti myös tutkimusta neurofeedbackista, terapiasta, joka näyttää potilaille reaaliaikaisia lukemia pulssistaan ja aivoaalloistaan ja opettaa heitä säätelemään itseään. Tätä "somaattisten terapioiden" arsenaalia yhdisti se, että ne kohdistuivat kehoon kognition (kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia) tai kieleen (kuten puheterapia) sijaan.
ellauri351.html on line 227: Sillä välin van der Kolk alkoi muodostaa liittoutumien verkostoa, joka voisi muuttaa trauman hoitoa. ("Hän on aina ollut uskomaton verkostoituja", muistelee Herman.) Tuohon aikaan somaattiset terapiat, jotka vaihtelivat kokonaisvaltaisesta joogasta "sisäisen aistin" käytäntöihin, olivat hyväksytyn hoidon laitamilla. Harjoittajien ryhmälle, joka on pitkään hylätty New Age -hiutaleina, van der Kolkin innostus tuli jumalan lahjana. "Ensimmäistä kertaa perinteinen valtavirran psykiatri ja neurobiologian tutkija perusteli psykologisten häiriöiden vaikutusten ymmärtämisen tärkeyttä", Babette Rothschild, The Body Remembers -kirjan kirjoittaja, sanoi Psychotherapy Networkerille vuonna 2004. Mutta nämä uudet lähestymistavat olivat kiistanalaisia. Toisen traumatutkijan Richard Bryantin mielestä van der Kolk oli "syrjäyttänyt itsensä tieteellisenä ajattelijana".
ellauri351.html on line 229: Vuodesta 2005 alkaen van der Kolk ja hänen liittolaisensa aloittivat kampanjan saadakseen diagnoosin, jota he kutsuivat "kehitystraumahäiriöksi" DSM:n viidenteen painokseen, joka on määrä julkaista vuonna 2013. puutteita impulssien hallinnassa, itsesääntelyssä, aggressiivuudessa ja keskittymisessä pahoinpideltyillä ja laiminlyötyillä lapsilla”, van der Kolk kirjoitti vuoden 2009 traumakeskuksen uutiskirjeessä. Hän väitti, että psykiatrian oli ymmärrettävä, että laaja valikoima diagnooseja - kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä päihteiden käytön häiriöihin ja persoonallisuushäiriöihin - eivät ole niinkään erillisiä sairauksia kuin pohjimmiltaan trauman aiheuttamia.
ellauri351.html on line 249: Festinger syntyi Brooklynissa New Yorkissa 8. toukokuuta 1919 venäläis-juutalaissiirtolaisten Alex Festingerin ja Sara Solomon Festingerin perheeseen. Hänen isänsä, kirjontavalmistaja, oli "jättänyt Venäjän radikaalina ja ateistina ja pysyi uskollisena näille näkemyksille koko elämänsä ajan".
ellauri351.html on line 251: Lewin syntyi vuonna 1890 juutalaiseen perheeseen Mogilnossa, Mogilnon läänissä, Posenin maakunnassa, Preussissa (nykyinen Puola ). Se oli pieni kylä, jossa asui noin 5000 ihmistä, joista noin 150 oli juutalaisia. Lewin sai ortodoksisen juutalaisen koulutuksen kotona. Hän oli yksi neljästä keskiluokan perheeseen syntyneestä lapsesta. Hänen isänsä omisti pienen sekatavaraliikkeen, ja perhe asui myymälän yläpuolella olevassa asunnossa. Hänen isänsä Leopold piti maatilaa yhdessä veljensä Maxin kanssa; tila oli kuitenkin laillisesti kristityn omistuksessa, koska juutalaiset eivät tuolloin saaneet omistaa maatiloja.
ellauri351.html on line 261: Festinger jatkoi opintojaan Kurt Lewinin johdolla Iowan yliopistossa, jossa Festinger sai MA-tutkinnon vuonna 1940 ja tohtorin vuonna 1942 lasten käyttäytymisen alalla. Molemmat vaihtoivat kerran vaimoa. Lewinin kuoltua Festinger muutti yhä lännemäxi MIT:stä, kunnes vuonna 1957 julkaisi kognitiivisen dissonanssin teoriansa, joka on todennäköisesti hänen kuuluisin ja vaikutusvaltaisin panoksensa sosiaalipsykologian alalla. Festinger pettyi sosiaalipsykologian ja alkoi huuhailla. Viimeinen yritys oli ymmärtää, miksi jokin kulttuuri hyväksyy tai hylkää idean, ja hän päätti, että tutkimalla, miksi uusi teknologia otettiin nopeasti käyttöön lännessä, mutta ei Itä-Bysantin valtakunnassa, valaisisi asiaa. Festingerillä kuitenkin diagnosoitiin syöpä ennen kuin hän pystyi julkaisemaan tämän materiaalin. Hän päätti olla jatkamatta hoitoa ja kuoli 11. helmikuuta 1989.
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri351.html on line 295: Taleb kritisoi rahoitusalan käyttämiä riskienhallintamenetelmiä ja varoitti rahoituskriiseistä ja hyötyi rökäleenä myöhemmin 2000-luvun lopun finanssikriisistä. Hän kannattaa yhteiskuntaa, jota hän kutsuu "musta joutsen robustiksi" eli yhteiskuntaa, joka kestää vaikeasti ennustettavia tapahtumia. Hän ehdottaa sitä, mitä hän on kutsunut " antihauraudeksi " järjestelmissä; toisin sanoen kyky hyötyä ja kasvaa tietyn luokan satunnaisia tapahtumia, virheitä ja epävakautta sekä "kuperaa kekseliäisyyttä" tieteellisen löydön menetelmänä, jolla hän tarkoittaa, että hajautettu kokeilu toimii paremmin suunnattua tutkimusta.
ellauri351.html on line 297: Taleb syntyi Amiounissa Libanonissa Minerva Ghosnille ja Nagib Talebille, onkologille ja antropologian tutkijalle. Hänen vanhempansa olivat Antiokian kreikkalaista syntyperää, joilla oli Ranskan kansalaisuus. Hänen isoisänsä Fouad Nicolas Ghosn ja hänen isoisoisänsä Nicolas Ghosn olivat molemmat varapääministereitä 1940-luvulta 1970-luvulle. Hänen isoisänsä Nassim Taleb oli korkeimman oikeuden tuomari ja hänen isoisoisoisoisoisänsä Ibrahim Taleb (Nabbout) oli Libanon-vuoren kuvernööri vuonna 1866. Taleb osallistui ranskalaiseen tapaamiseen. koulu siellä, Grand Lycée Franco-Libanais Beirutissa. Hänen perheensä poliittinen asema ja vauraus väheni Libanonin sisällissodassa, joka alkoi vuonna 1975. Hän on kreikkalaisortodoksinen kristitty.
ellauri351.html on line 301: Westfall ja Hilbe vuonna 2007 valittivat, että Talebin kritiikki on "usein perusteetonta ja joskus törkeää". Taleb, kirjoittaa John Kay, "kuvailee kirjailijoita ja ammattilaisia sekopäixi tai tyhmiksi, enimmäkseen tyhmiksi. Hänen kirjoituksensa on täynnä epäolennaisuutta, sivukieltä ja puhekieltä, lukeminen kuin kirjailijan keskustelua eikä tiukasti argumentoitua teesiä. Mutta se on äärimmäisen nautinnollinen – houkutteleva, mutta helppo sukeltaa. Silti hänen raivonsa ja pilkkansa alla piilee vakavia asioita. Nykyään käytössä olevat riskinhallintamallit sulkevat pois juuri ne tapahtumat, joilta ne väittävät suojelevan niitä työllistäviä yrityksiä. Nämä mallit tuovat sisäänsä vi-...-lun teknisen hienostuneisuuden... Kvantitatiiviset psykoanalyytikot ovat tuudittaneet yritysten johtajat ja sääntelyviranomaiset illusoriseen turvallisuuden tunteeseen." Berkeleyn tilastotieteilijä David Freedman sanoi, että tilastotieteilijöiden yritykset kumota Talebin kanta eivät ole olleet vakuuttavia. Kuha vekuttavat housut nilkoissa, mulkut heilahdellen tuulessa.
ellauri351.html on line 305: Taleb ja Nobel-palkittu Myron Scholes ovat vaihtaneet henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, erityisesti sen jälkeen, kun Talebin artikkeli Espen Gaarder Haugin kanssa siitä, miksi kukaan ei käyttänyt Black–Scholes–Merton-kaavaa. Taleb sanoi, että Scholes oli vastuussa vuoden 2008 talouskriiseistä, ja ehdotti, että "tämän kaverin pitäisi olla vanhainkodissa tekemässä sudokua. Hänen varat ovat räjähtäneet kahdesti. Hänen ei pitäisi päästää Washingtoniin luennoimaan kellekään riskeistä." Scholes vastasi, että Taleb yksinkertaisesti "populalisoi ideoita ja ansaitsee rahaa myymällä kirjoja". Scholes väitti, että Taleb ei lainaa aikaisempaa kirjallisuutta, ja tästä syystä Talebia ei oteta vakavasti akateemisessa maailmassa. Haug ja Taleb (2011) listasivat satoja tutkimusdokumentteja, jotka osoittavat, että Black–Scholes-kaava ei ollut ollenkaan Scholesin kaava, ja väittivät, että taloustiede jätti huomiotta toimijoiden ja matemaatikoiden (kuten Ed Thorpin) kirjallisuuden, jotka olivat kehittäneet kehittyneempiä versioita kaavasta.
ellauri351.html on line 335: Hänet tuomittiin 2. marraskuuta 2023 asiassa Yhdysvallat vastaan Bankman-Fried kaikista seitsemästä petoksesta, salaliitosta ja rahanpesusta. Hänen tuomionsa, jossa asiantuntijoiden mukaan häntä uhkaa vuosikymmeniä vankilassa, on määrä julkaista 28. maaliskuuta 2024.
ellauri351.html on line 337: Ordin ruåzalainen pomo Oxfordissa Bostrom uskoo, että tekoälyn (AI) edistyminen voi johtaa superälyyn, jonka hän määrittelee "mikä tahansa älyksi, joka ylittää suuresti ihmisten kognitiivisen suorituskyvyn käytännössä kaikilla kiinnostuksen alueilla". Hän näkee tämän suurena mahdollisuuksien ja eksistentiaalisten riskien lähteenä.
ellauri351.html on line 377: Hän palasi 1909 Berliiniin opiskelemaan marxismia. Ei ois kannattanut.
ellauri351.html on line 387: Reportteri löysi naisen jolle tuli kaupungin suurimmat kelakorvauxet Hän päätti selvittää mixi. Nainen oli kaunis ja nuoren näköinen. Miten vanha olette? 27v. Hmm. Montako lasta teillä on? 10. Oho! Minkä nimisiä ne ovat? No vanhin on Bob, sitten on Bob, ja sitten tulevat Bob, Bob, Bob, Bob, Bob, Bob, Bob ja Bob. WTF, kaikkienko nimi on Bob? Mitä sanot jos pyydät ne sisälle? Huudan vain Bob heti kotio ja ne kaikki tulevat. Entä kun kuzut ne ruualle? Huudan vain Bob syömään! ja ne kaikki tulevat. Mutta jos haluat kuzua vaan yhden? Helppoa, käytän sukunimiä! Ha, ha, ha.
ellauri351.html on line 426: Haim G. Ginott ( s. Ginzburg ; 5. elokuuta 1922 - 4. marraskuuta 1973) oli koulun opettaja, lastenpsykologi ja psykoterapeutti sekä vanhempien kouluttaja. Hän kehitti lasten kanssa keskustelutekniikoita, joita opetetaan edelleen. Hänen kirjansa Between Parent and Child pysyi myydyimpien listalla yli vuoden ja on edelleen suosittu tänään. Tämä kirja pyrkii antamaan "viestinnän perusperiaatteisiin perustuvia erityisiä neuvoja, jotka ohjaavat vanhempia elämään lasten kanssa keskinäisen kunnioituksen ja ihmisarvon mukaisesti". Haim vaikuttaa suht pakottomalta kaverilta, vaikka syntyikin pakollisesssa Palestiinassa. Rangaistuxelle on efektiivisiä alternatiiveja, kuten uhkailu, lahjonta ja syyllistäminen. Nykyään aggressiviisimpia ovat vanhemmat. Opettajat joogaa lattialla tai on puhelimella, lapset riehuvat.
ellauri351.html on line 440: Joseph H. Berke, MD, (17. tammikuuta 1939 – 11. tammikuuta 2021, ei sukua Berke Khanille, Genghisin vaarille) oli amerikkalaissyntyinen psykoterapeutti, kirjailija ja luennoitsija. Hän opiskeli Columbia College of Columbia Universityssä ja valmistui Albert Einstein College of Medicine -yliopistosta New Yorkissa. Berke muutti Lontooseen vuonna 1965, jossa hän työskenteli RD Laingin kanssa 1960-luvulla, kun Philadelphia Association perustettiin. Berke asui Kingsley Hallissa, missä hän auttoi sairaanhoitajaa Mary Barnesia, jolla oli diagnosoitu skitsofrenia, selviytymään hulluudesta. Barnesista tuli myöhemmin taiteilija ja kirjailija. Philadelphia Association, jonka jäseniä Laing ja Cooper ja myöhemmin Redler olivat, oli perustanut Kingsley Halliin projektin, jossa häiriintyneet ihmiset voisivat asua sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä. Se on kolmikerroksinen rakennus Itä-Lontoossa. Noin kolmetoista ihmistä voisi asua siellä mukavasti. Philadelphia Association vuokrasi rakennuksen viideksi vuodeksi kesäkuusta 1965 alkaen.
ellauri351.html on line 442: Asukkien joukossa oli sairaanhoitaja nimeltä Mary Barnes. Hän oli hyvin häiriintyneessä mielentilassa ja makasi sängyssään virtsansa ja ulosteidensa keskellä. Joesta tuli hänen hoitajansa, joka ruokki häntä, ui hänet ja siivosi hänen sänkynsä ja huoneensa. Hiänen ja hänen oli määrä kirjoittaa yhdessä kirja, joka on tullut tunnetuksi nimeltä Mary Barnes: Two Accounts of a Journey Through Madness. Se on merkittävä tarina heidän suhteestaan ja paljastaa Joen epätavalliset ominaisuudet erinomaisena terapeuttina. Se kertoo myös siitä, kuinka Barnesista tuli taidemaalari, joka ensin siveli ulosteita kankaalle sormillaan ja sitten maalasi ne sinisexi ja punaisexi. Kirja on sovitettu näytelmäksi David Edgarin toimesta, ja sitä on esitetty Lontoossa ja muissa kaupungeissa.
ellauri351.html on line 444: Hän oli kirjoittanut monia psykologisia, sosiaalisia ja uskonnollisia aiheita käsitteleviä artikkeleita ja kirjoja. Berke kuoli Lontoossa 11. tammikuuta 2021.
ellauri351.html on line 445: Hänen viimeisimmät kirjansa ovat: Malice Through the Looking Glass (2009) 2. painos, Lontoo: Teva Publications Centers of Power: The Convergence of Psychoanalysis and Kabbalah (Stanley Schneiderin kanssa) (2008) NY: Jason Aronson Why I Hate You and You Hate Me: Kateuden, ahneuden, mustasukkaisuuden ja narsismin vuorovaikutus (2013) Lontoo: Karnac Books ja The Hidden Freud: His Hassidic Roots (2015) Lontoo: Karnac Books. Oliko Berkemann siis hasidi?
ellauri351.html on line 448: No arvaa! Hän oli hippi ja beatnik, ja myöhemmin hassidi-juutalainen. Hän alkoi rakastaa Kabbalaa, juutalaista mystiikkaa. Vuosien ajan kerran kuukaudessa Kabbala-ryhmä kokoontui hänen kotonaan.
ellauri351.html on line 451: Hänen äitinsä ja isoäitinsä kasvattivat hänet suuressa juutalaisyhteisössä. Hän osallistui Weequahic High Schooliin Newarkissa, nelivuotisessa valtion koulussa, jossa on useita satoja opiskelijoita, ja valmistui luokan valmentajaksi, huippuoppilaaksi. Hän jatkoi Columbia Collegessa, jossa hän suoritti neljän vuoden kurssit kolmessa. Hän valmistui, vaikka ei läpäissyt vaadittua uintikoetta.
ellauri351.html on line 452: Hän opiskeli lääketiedettä Albert Einsteinin lääketieteellisessä koulussa. Hän kasvatti lääketieteellisessä koulussa parran, ainoana opiskelijana, jolla on sellainen. Yhdelläkään sairaalalääkärillä ei ollut partaa. Joen parta liittyi siihen, että hän oli hippi ja vasemmistolainen. Hän osallistui rauhanmarsseihin ja poliittisiin mielenosoituksiin. Muistan, että hänen partaansa oli mahdollista tarttua leikkaussaleissa. Sanomattakin on selvää, että parta, jota hän ei ajanut pois, merkitsi jotain muuta myöhemmin hänen elämässään. Muutama kuukausi sitten hän kertoi minulle vitsillä, että poliittisesti hänen näkemyksensä olivat "Tšingis-kaanin oikealla puolella". Jossain Berke Khanin huudeilla.
ellauri351.html on line 558: Hänen kannattajansa ehdottivat Adi Daa Maitreyaksi. Kaiken ylittävä jumala-ihminen vielä edessä – lopullinen Avatar, äärimmäinen Messias, täydellinen profeetta tai valaistunut viisas, henkinen vapauttaja, joka ilmestyy "myöhäiseen aikaan", "pimeään" aikakauteen, kun ihmiskunta on menetetty, ilmeisesti erillään Viisaudesta, Totuudesta ja Jumalasta. Buddhalaiset kutsuvat tätä odotettua "Maitreyaksi".
ellauri351.html on line 580: Mättö ei tuputa, vaan hän kertoo oman näkemyksensä uskonnoista, niiden välisistä yhteyksistä, sekä tämän päivän yhteiskunnasta, osana Suurta Suunnitelmaa. Hän kehottaa lukijoita kuuntelemaan omaa intuitiivista ääntään kirjaa lukiessaan. Se osa, mikä tuntuu uskottavalta, on varmastikin totta. Se, mikä tuntuu vieraalta, sen voi sivuuttaa. Jokaisella lukijalla on vapaa tahto ottaa vastaan, tai olla ottamatta, Maitreyan opetukset ja Mätön tulkinnat.
ellauri351.html on line 587: 1967 syntynyt Relander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1986 ja opiskeli Helsingin yliopistossa Suomen historiaa ja sosiaalipsykologiaa sekä suoritti vuonna 1995 Sussexin yliopiston yksivuotisen Master of Arts -tutkinnon. Hän valmisteli vuosina 1995–2008 Helsingin yliopistolle toistaiseksi (heh) julkaisematonta väitöskirjaa taistolaisen opiskelijaliikkeen historiasta. Esikoisteos Ankkalinna ja lajien synty (2004).
ellauri351.html on line 597: Hänellä on myös sosiaalisia suhteita ainakin sionistikristittyyn antira-aktiiviin Hantta Krauseen.
ellauri351.html on line 598: Wilma Schlizewski (alun perin Hannele Laine, ennen vuotta 2001 Hantta Krause, s. 6. toukokuuta 1958 Kuusankoski) on suomalainen tatuointitaiteilija ja entinen televisiojuontaja. Schlizewski-nimi on peräisin puolalaissyntyiseltä isoäidiltä Martalta. Hän seurusteli 1980-luvulla lävistystaiteilija Yazkan kanssa. Schlizewski jäi kiinni törkeästä rattijuopumuksesta 28. joulukuuta 2021 ajettuaan autoa 1,7 promillen humalassa.
ellauri351.html on line 600: Roth on vuonna 2018 tuomittu kolmen vuoden ja kahden kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja varkaudesta. Hän oli yhdessä toisen henkilön kanssa pahoinpidellyt uhriaan vasaralla ja pakottanut tämän syömään kannabista. He varastivat uhriltaan 44 euroa, jonka jakoivat.
ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
ellauri351.html on line 612: Alice Ann Bailey (16. kesäkuuta 1880 – 15. joulukuuta 1949, alun perin Alice LaTrobe Bateman) oli englantilainen teosofi, luennoitsija, tuottelias okkulttinen kirjailija ja Lucis Trust -säätiön perustaja. Hän muutti vuonna 1907 Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti loppuelämänsä. Alice ja Maitreya on mainittu aiemmin hörhöistä kertovassa paasauxessa albumissa 169. Yrjö Kallisesta piti tulla Maitreya, mutta jäi täpärästi alle äänikynnyxen (kz. albumi 263).
ellauri351.html on line 619: Rajeev "Raj" Patel (s. 1972) on brittiläinen akateemikko, toimittaja, aktivisti ja kirjailija, joka on asunut ja työskennellyt Zimbabwessa, Etelä -Afrikassa ja Yhdysvalloissa pitkiä aikoja. Häntä on kutsuttu "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kirjoittamisen rocktähdeksi".
ellauri351.html on line 623: Patel on libertaarinen sosialisti ja on kuvaillut itseään "jokuksi, jolla on erittäin vahvat anarkistiset sympatiat". Hän kuvaili itseään vuonna 2010 "ei kommunistiksi tai sosialistiksi ... vain avarakatseiseksi".
ellauri351.html on line 624: Siitä huolimatta seitsemän vuotta myöhemmin hän sijoittaa käsitteensä "halvuudesta" marxilaiseen kehykseen. Hän nappaa Marxin keskeisen sanamuodon: "Kilpailutaistelu käydään hyödykkeiden halpenemisen kautta."
ellauri351.html on line 645: Hänellä oli kunnia pitää pääpuhe Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa vuonna 2006 juhlistaen arkkipiispa Desmond Tutun rauhanomaista elämää ja Totuus- ja sovintokomission toiminnan 10. vuosipäivää. Häntä myös kunnioitettiin useaan otteeseen nimittämällä hänet Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tukikirjeitä lähetettiin 27 maasta.
ellauri351.html on line 647: Volkanilla on kunniatohtorin tutkinnot Kuopion yliopistosta (nykyisin Itä-Suomen yliopisto), Suomesta, Ankaran yliopistosta Turkista ja Itä-Euroopan psykoanalyyttisesta instituutista Venäjältä. Hän oli entinen Turkish-American Neuropsychiatric Societyn, International Society of Political Psychology Societyn, Virginia Psychoanalytic Societyn ja American College of Psychoanalysts -yhdistyksen hallijärjestäjä.
ellauri351.html on line 649: Hän oli avajais Yitzak Rabin Fellow, Rabin Center for Israeli Studies, Tel Aviv, Israel; vieraileva oikeustieteen professori, Harvardin yliopisto, Boston, Massachusetts; valtiotieteen vieraileva professori Wienin yliopistossa Wienissä, Itävallassa ja Bahceșehirin yliopistossa Istanbulissa, Turkissa. Hän työskenteli vierailevana psykiatrian professorina kolmessa Turkin yliopistossa. Vuonna 2006 hän oli Fulbright/Sigmund Freud-Privatstiftungin vieraileva psykoanalyysitutkija Wienissä, Itävallassa. Vuonna 2015 hänestä tuli vieraileva professori Pystymezän yliopistossa Bogotassa Kolumbiassa.
ellauri351.html on line 650: Natur och Kultur, Tukholma, Ruotsi tunnusti tri Volkanille erinomaisesta panoksesta yhteiskuntien psykoanalyyttiseen tutkimukseen. Hänet valittiin Euroopan psykoanalyyttisten psykoterapioiden konfederaation (ECPP) kunniajäseneksi lähihoitajana, riskianalyytikona ja luokanvalvojana.
ellauri351.html on line 656: Hän kehitti epävirallisen diplomatian "uurnamallin", kuvasi "linkkiviä esineitä" ja "linkkiilmiöitä" monivuotisista suureista, havainnoi yhteiskuntien "valittuja traumoja" ja "valittuja loistoja" ja teoretisoi "infantiilin psykoottisen minän" kehitystä ihmisissä, joiden henkiset toiminnot toimivat jäävät Vamikiin verrattuna kehittymättömiksi.
ellauri351.html on line 670: Albert Jeremiah Beveridge (6. lokakuuta 1862 – 27. huhtikuuta 1927) oli amerikkalainen historioitsija ja Yhdysvaltain senaattori Indianasta. Beveridge tunnetaan yhtenä Yhdysvaltain merkittävimmistä imperialisteista. Hän oli progressiivisen aikakauden älyllinen johtaja ja päätuomari John Marshallin ja presidentti Abraham Lincolnin keskeneräisen elämäkerran kirjoittaja.
ellauri351.html on line 672: Hänen lapsuutensa oli kovaa työtä ja työtä. Hänet tunnettiin vakuuttavana puhujana, joka piti puheita, jotka tukivat Yhdysvaltojen alueellista laajentumista ja lisäsivät liittovaltion valtaa. Beveridge oli vapaamuurari ja Kivisen ja Sorasen lodgen jäsen. Vanhuxena big governmentia kannattanut Beverage tuli katumapäälle ja siirtyi kannattamaan lean rightiä.
ellauri351.html on line 688: Hörökorvainen Eric Hobsbawm syntyi vuonna 1917 Aleksandriassa Egyptissä. Hänen isänsä oli Leopold Percy Hobsbaum (os Obstbaum), juutalainen kauppias Lontoon East Endistä, puolalaista juutalaista syntyperää. Nimi Obstbaum "FruitTree" on kuitenkin saksalainen, ei puolalainen. Hänen äitinsä Nelly Hobsbaum (os Grün), oli kotoisin keskiluokan Itävallan juutalaisperheestä. Vaikka hänen molemmat vanhempansa olivat juutalaisia, kumpikaan ei ollut tarkkaavainen. Hänen varhaislapsuutensa kului Wienissä, Itävallassa, ja Berliinissä, Saksassa. Syntymäaikainen kirjoitusvirhe muutti hänen sukunimensä Hobsbaumista Hobsbawmiksi. Vaikka perhe asui saksankielisissä maissa, hän varttui puhuen englantia äidinkielenään.
ellauri351.html on line 690: Hobsbawm opiskeli Prinz Heinrich- Gymnasium Berlinissä (nykyään Friedrich-List-School), kun natsipuolue tuli valtaan vuonna 1933. Samana vuonna perhe muutti Lontooseen, missä Hobsbawm ilmoittautui St Marylebone Grammar Schooliin. Hänen muuttonsa Saksasta loi väärän uskomuksen, että Hobsbawm oli pakolainen, joka säilyi koko hänen elämänsä, vaikka hän itse asiassa oli syntymästään britti isänsä kansalaisuuden vuoksi.
ellauri351.html on line 700: Hobsbawmin sanotaan sanoneen, että seksin lisäksi ei ole mitään niin fyysisesti intensiivistä kuin "osallistuminen joukkomielenosoitukseen suuren julkisen korotuksen aikana". Aika intensiivinen hörökorva olikin. Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli Muriel Seamanin kanssa vuonna 1943. He erosivat vuonna 1951. Hänen toinen avioliittonsa oli Marlene Schwarzin (vuonna 1962), jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta, Julia Hobsbawm ja Andy Hobsbawm. Hänellä oli väh. 1 avioton poika Joshua Bennathan, joka syntyi vuonna 1958 ja kuoli marraskuussa 2014. "Joss" kuoli syöpään viisikymppisenä. Born in Birmingham, Joss was the son of the historian Eric Hobsbawm and the educational psychologist Marion Bennathan. He was raised by his mother and her husband, the economist Esra Bennathan, and went to Newnham Croft primary school, Cambridge, and Bristol grammar school. At the age of 17, Joss married Jenny Corrick and had two children by the age of 20. The couple divorced but remained friends.
ellauri351.html on line 714: Charles-Marie Gustave Le Bon ( ranska: [ɡystav lə bɔ̃] ; 7. toukokuuta 1841 – 13. joulukuuta 1931) oli johtava ranskalainen pölymatti, jonka kiinnostusalueita olivat antropologia, psykologia, sosiologia, lääketiede, keksintö ja fysiikka. Bonesin kolleega! Hänet tunnetaan parhaiten vuoden 1895 teoksestaan Psychologie des Foules, jota pidetään yhtenä joukkopsykologien tärkeimmistä teoksista.
ellauri351.html on line 720: Pelkästään siitä tosiasiasta, että hän on osa järjestäytynyttä väkijoukkoa, korkeakoulutettu perheenisä laskeutuu useita sivilisaation tikkaita. Eristettynä hän voi olla sivistynyt yksilö; väkijoukossa hän on barbaari – siis vaistonvaraisesti toimiva olento. Hänellä on mölyapinan spontaanius, väkivalta, julmuus ja myös primitiivisten olentojen innostus ja sankarillisuus, jos hullua riehumista sixi tahtoo sanoa. Opetuxesta ei ole juuri hyötyä, sillä tehdään vaan nenäkkäitä experttejä. Suvaitsemattomuus ja fanaattisuus ovat uskonnollisen tunteen välttämättömiä liitteitä.
ellauri352.html on line 49: Myrskyinen pohjoistuuli alkoi puhaltaa ja pauhua vihaisesti, ja se löi köyhää nukkea puolelta toiselle ja sai tämän heilumaan rajusti, kuin hääkellon kolina. Ja heiluminen aiheutti hänelle hirvittäviä kouristuksia... Hänen hengityksensä epäonnistui, eikä hän voinut sanoa enempää. Hän sulki silmänsä, avasi suunsa, ojensi jalkojaan, vapisi pitkään ja roikkui jäykästi ja tuntemattomana.
ellauri352.html on line 66: Hegel näkee herran ja orjan dialektiikan itsetietoisuuden ja identiteetin lähteenä. Itseluottamuksen elementtejä kuvataan "itselle olemiseksi" (isäntä) ja "toisille olemiseksi" (palvelija). Herra saa itseluottamuksensa siitä tosiasiasta, että hänet tunnistetaan; henkensä vaarantamisesta. Hän ei työskentele. Mutta palvelija työskentelee herralle. Ajan myötä hän ei enää saa itseluottamusta siitä, että hän on ja työskentelee jonkun muun hyväksi, vaan siitä että hän työllään saavuttaa luonnon hallinnan. Käske koiraa koira käskee häntäänsä.
ellauri352.html on line 161: Antonio Damasio (s. 25. helmikuuta 1944, Lissabon) on portugalilais-amerikkalainen aivotutkija ja neurologi, joka toimi lähes 30 vuotta Iowan yliopiston neurologian laitoksen johtajana ja professorina. Tällä hetkellä hän on David Dornsife neurotieteen professori Etelä-Kalifornian yliopistossa, jossa hän johtaa USC:n Brain and Creativity -Instituuttia. Hän on tutkinut tietoisuutta, tunteita ja aivojen toimintaa. Damasion käsitys aivoista pohjautuu muun muassa hänen aivovaurioihinsa. Damasio sai Yrjö Reenpää -lohtupalkinnon Helsingissä vuonna 2000.
ellauri352.html on line 163: Sen lisäksi, että hän on kirjoittanut suuren kirjan "Descartes' Error", joka muutti ihmisten käsityksen nähdä "järjen ja tunteen" risteys, jossa hän opinnoissaan "lyö vetoa", että limbinen järjestelmä (aivojen osa, joka hallitsee tunteita) ja perustoiminnot) ja neokortex (osa järkeä) liittyvät toisiinsa, koska ne toimivat aina yhdessä. Hänen ikonisin lause kirjassa on: "jokainen rationaalinen ilmaisu perustuu tunteisiin". Tollasia dagot ovat, tunneihmisiä. Vetävät fadoja kapakassa vedet silmissä. Sitäpaizi höh, Descartes erotti sielun ruumiista, ei sielua ja henkeä kuten Klages ja muut nazit albumissa 345.
ellauri352.html on line 311: Marcel Mauss syntyi vuonna 1872 Épinalin kaupungissa juutalaiseen perheeseen. Hänen Bas-Rhinistä kotoisin oleva isänsä Gerson meni naimisiin muutamaa vuotta aiemmin Rosine Durkheimin, Émile Durkheimin vanhemman sisaren kanssa, jonka kanssa hän liittyi Lorraine-kaupunkiin ottaakseen haltuunsa äitinsä tekstiilipajan, josta tuli nuoren parin johdolla noin klo. 1/2 pääkirjontatehdas, Mauss-Durkheim. Marcelin lisäksi heillä oli onnexi vuonna 1876 syntynyt poika Henri. Hänen setänsä Émile Durkheim, joka oli häntä neljätoista vuotta vanhempi, oli tärkeässä roolissa hänen kutsumuksessaan ja sitten hänen urassaan.
ellauri352.html on line 315: Tämän koulutuksen ansiosta hän saattoi olla osa kaksinkertaista kulttuuriperinnettä, juutalaisuutta ja klassista. Hänestä tuli yliopiston opettaja ja hän oli erityisesti vastuussa opettamisesta ja yhteiskuntatieteiden kursseista Bordeaux'n yliopistossa vuonna 1887; tässä kaupungissa, jossa Montesquieu tunnetaan niin hyvin, hän kirjoitti vuonna 1892 latinalaisen väitöskirjansa Quid Secundatus politicae scientiae instituendae contulerit. Hän puolusti kahta väitöskirjaansa 3. maaliskuuta 1893 Pariisin tiedekunnassa, toisen ranskankielinen otsikko on De la division du travail social. Hänestä tuli silti lääkäri, ja hänet nimitettiin professoriksi Bordeaux'n yliopistoon vuonna 1896. Durkheim sai pahan trauman 1. maailmansodasta kotirintamalla. Teoria kollektiivisista edustajista, jonka Durkheim oli rakentanut selittämään ihmismielen universaalia luonnetta, muuttui "kansallismieliseksi pamfleksiksi", joka käsittelee "saksalaista mentaliteettia", joka oli "vastuussa kataklysmista".
ellauri352.html on line 316: Hänen poikansa André kuoli taistelussa vuonna joulukuuta 1915. Pappa Durkheim vajoaa sitten suureen suruun. Hän kuoli. 15. marraskuuta 1917 kotonaan, nro 4, avenue d´Orléans, Pariisin 14. kaupunginosassa, ja hänet on haudattu Montparnassen hautausmaalle (5. kolonna).
ellauri352.html on line 318: Hänen pääteoksensa La Morale on vielä kesken, ja siinä on vain väliaikainen johdanto.
ellauri352.html on line 320: Poliittisesti Durkheim pysyi melko huomaamattomana. Hän tunsi Karl Marxin ideat. Hän kuitenkin hylkäsi työnsä, jota hän piti liian dogmaattisena ja epätieteellisenä, sekä marxismin, jota hän piti liian taantumuksellisena [epäselvä kohta], väkivaltaisena ja vastakkainasetteluna.
ellauri352.html on line 321: Hänen mukaansa uskomuksemme ja kielemme eivät tule vain sosiaalisesta ympäristöstä, vaan loogiseen ajatteluun tarvittavilla käsitteillä ja kategorioilla, kuten aika, tila, kausaalisuus, numero, on sosiaalinen alkuperä. Tässä Durkheimin analyysi on vähintään viisikymmentä vuotta edellä ranskalaisia strukturalistisia filosofeja, kuten Michel Foucault, johon Durkheimin teoriaa voidaan eduxeen verrata monessa kohdassa.
ellauri352.html on line 323: Durkheimin mukaan mikään tieto maailmasta ei ole mahdollista esittämättä sitä tavalla tai toisella, vaikka elehtimällä. Kieli noudattaa kahta Durkheimin esittämää totuuden kriteeriä: persoonallisuus ja vakaus. Höh. "Kollektiivisen käsitejärjestelmän edessä yksilöllinen mieli on samassa tilanteessa kuin Platonin nous (kr. 'lättänenä'), joka kohtaa Ideoiden maailman. Hän pyrkii omaksumaan heidät, koska hän tarvitsee niitä voidakseen käydä kauppaa kanssaihmistensä kanssa". Onpa juutalainen ajatus.
ellauri352.html on line 343: Émile Durkheim kritisoi suoraa demokratiaa, koska se pohjimmiltaan kieltää valtion erillisen roolin yhteiskunnassa, mikä on Eemelistä tuiki tärkeää. Hänen mielestään mitä tahansa yhteiskuntaa täytyy johtaa vähemmistö, joka on tietoinen ja heijastaa joukkojen reflektoimatonta ajattelua taivaalle.
ellauri352.html on line 355: Hän opiskelee kieliä (erityisesti sanskritia) ja uskontotieteitä tavoitteenaan kerätä tarvittava materiaali rukousta käsittelevään väitöskirjaan, johka hän ryhtyi vuodesta 1909. Hänen opettajiaan ovat mm. Israel Lévi ja Sylvain Levi. Vuonna 1901 hänestä tuli "sivistymättömien kansojen uskontojen historian" johtaja jossain ammattikorkeassa.
ellauri352.html on line 357: Hän koki kaksi maailmansotaa ja oli vakaumuksilleen uskollinen sosialistiaktivisti.
ellauri352.html on line 358: Yhtenä antropologian isänä pidetty Mauss ei koskaan julkaissut hänen ajatuksensa tiivistävää teosta, vaan lukuisia löysiä artikkeleita eri aikakauslehdissä, luonnoksia, selostuksia - hahmonnoksia ja testejä. Hänen väitöskirjansa rukouksesta on vieläkin kesken. Hänen harvinaisista monografioistaan muistamme erityisesti Essay on Donin (jos muistamme).
ellauri352.html on line 360: Hänet tunnetaan parhaiten joistakin typeristä teorioista, erityisesti lahjasta ja vastalahjasta (liittyy antropologian tutkimukseen ja puhtaaseen kulutukseen), ja hän käsitteli monenlaisia aiheita, kuten hänen kehotekniikoita koskevat tutkimuksensa osoittavat, uskontoa tai taikuutta.
ellauri352.html on line 361: Vydokh vzdokh. Hän hahmottelee siten käsitteen "koko ihminen", ei mitään puolikasta.
ellauri352.html on line 365: "Tarvitsemme sosiologeja ja etnografeja. Jotkut selittävät ja toiset kerää kurjissa kenttäoloissa raakadataa. Abus eka!" Marcel Mauss harjoitti kenttätutkimusta hyvin vähän aikana, jolloin tämä menetelmä, joka vähitellen vakiintui anglosaksiseen maailmaan, varsinkin Malinowskin vaikutuksen alaisena, jäi marginaaliseksi erityisesti Ranskassa. Hänen harvat suorat havainnot näkyvät esimerkiksi hänen työssään "vartalotekniikoista", ne ovat peräisin hänen kokemuksestaan armeijassa tai lapsuudesta Tourainessa. Emil setä oli hyvin kiinnostunut niistä.
ellauri352.html on line 374: Ron Jones (s. 1941) on amerikkalainen kirjailija ja entinen opettaja Palo Altossa, Kaliforniassa. Hänet tunnetaan parhaiten luokkaharjoitteestaan nimeltä "The Third Wave" ja tapahtumasta kirjoittamansa kirjasta, joka inspiroi tv-elokuvaa The Wavea ja muita teoksia, mukaan lukien teatterielokuva vuonna 2008 ja saxalainen Netflix sarja 2019. Alkuperäinen tv-elokuva voitti Emmy- ja Peabody- palkinnot. Hänen kirjoistaan The Acorn People ja B-Ball on tehty myös tv-draamoja. Jones asuu San Franciscossa, Kaliforniassa, missä hän esiintyy säännöllisesti tarinankertojana. SF on kyllä tarinoiden tarpeessa. Tao Tao olisi enemmän kuin paikallaan.
ellauri352.html on line 376: Huhtikuussa 1967 työskennellessään opettajana Cubberley High Schoolissa Palo Altossa Jones loi 15-vuotiaiden maailmanhistorian opiskelijoidensa kanssa projektin, jossa he kokivat fasistisen liikkeen nimeltä The Wave kasvun. Jones aikoi tämän olevan vain viikon mittainen harjoitus. Hänellä oli suunniteltu oppituntisuunnitelma, joka sisälsi tervehdyksen, iskulauseen ja salaiset "poliisijoukot". Jones päätti kokeilun opettajien ja vanhempien valituksen jälkeen. Jones paljasti sitten, että se oli harjoitus, jonka tarkoituksena oli antaa opiskelijoille suora kokemus siitä, kuinka helposti heidät saatettiin johtaa harhaan käyttäytymään fasistien tavoin, ja se vetää rinnastuksia kansallissosialistisen liikkeen nousuun Saksassa. [ viite tarvitaan ]
ellauri352.html on line 380: Jones on työskennellyt viimeiset 30 vuotta muiden henkisesti vammaisten parissa ja kirjoittanut useita kirjoja. Jones varttui 46th Avenuella Sunset Districtissä 1940- ja 1950-luvuilla. Hän asuu Haight Ashburyssa San Franciscossa vaimonsa Deannan kanssa. [ lainaus tarvitaan ] Hän on juutalainen. Vuoden kristillinen kirja tammenterhokansalle.
ellauri352.html on line 460: Eugen Kogon syntyi juutalaisen lääkärin aviottomana pojana, joka kuoli vain kaksi vuotta syntymänsä jälkeen. Buchenwaldissa Otto Kippin ja Ferdinand Römhildin neuvosta Kogonista tuli toukokuussa 1943 lääkintävirkailija keskitysleirin lääkärille Erwin Ding-Schulerille, joka johti Buchenwaldin keskitysleirin lavantautikoeasemaa. Omien lausuntojensa mukaan Kogon pystyi rakentamaan työnsä kautta lähes luottamuksellisen suhteen Ding-Schuleriin. Ding-Schuler pelasti Kogonin hengen 8. huhtikuuta 1945 salakuljettamalla hänet ulos Buchenwaldista simpanssilaatikossa ja viemällä hänet kotiinsa. Kogon odotti laatikossa ensisijaisesti uuden yhteiskunnan rakentamista - EU:ta, jossa Kogonin käsityksen mukaan tulisi yhdistää kristinusko ja sosialismi. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet suurelta osin eristäytyneenä Königstein im Taunusissa, missä hän kuoli jouluaattona vuonna 1987. Kogon oli naimisissa lapsuudenystävänsä Margarethe Langin (1902–1989) kanssa vuodesta 1927. Avioliitosta syntyivät lapset Alexius, Michael ja Cornelia.
ellauri352.html on line 474: Bruno Dössekker on koulutettu klarinetisti ja itseoppinut soittimentekijä, joka asuu saksankielisessä Sveitsissä. Hän tuli tunnetuksi nimellä Binjamin Wilkomirski vuodesta 1995, kun hän julkaisi muistelmia. Sen jälkeen kun hänen elämäntarina on paljastettu kusetuxexi, hänet tuomittu kirjalliseksi petokseksi ja tekaistujen muistojen " uhriksi". Termi Wilkomirskin oireyhtymä juontaa juurensa siitä seuranneeseen keskusteluun.
ellauri352.html on line 480: Kirjoittaja itse esiintyi useaan otteeseen vaikuttuneen yleisön edessä nykyajan todistajana ja asiantuntijana, olipa kyseessä sitten koululuokkien edessä, tiedotusvälineissä tai Shoaa ja sen myöhempiä ongelmia (esim. selviytyneiden henkilöllisyyden puute) koskevissa tieteellisissä tapahtumissa jotka olivat vielä lapsia Shoan aikana). Hän antoi videohaastatteluja arvostetuille arkistoille ja esitti itseään televisiodokumenteissa. Hän sai myös kolme törkeää juutalaisten palkintoa työstään. Julkisten esiintymistensä aikana hän myös selvensi monia asioita, jotka jäivät sanomatta tai epämääräisiksi julkaistussa tekstissä. Hän mainitsi suullisesti niiden keskitysleirien nimet, joissa hän oli oleskellut (Majdanek ja Auschwitz) tai mainitsi, että hän itse oli joutunut raakojen ihmiskokeiden uhriksi.
ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
ellauri352.html on line 646: Tocqueville puolustaa demokratiaa samalla kun tunnistaa siihen liittyvät rahalliset riskit äveristölle. Hän varoittaa erityisesti demokratian mahdollisesta kehityxestä kohti enemmistön diktatuuria tasa-arvon nimissä ja torjuu sellaisen selvästi sosialistisen suuntautumisen. Hän korostaa myös välittävien elinten perustavaa laatua olevaa roolia ja asettuu vastustamaan vallan hajauttamista ja suosittaa jakobiinien keskittämistä yhteen vankilaan. Tocqueville oli vankiloiden kannattaja. Enemmän kuin vangin mukavuus, sen päätavoitteena rikospolitiikassa oli yhteiskunnan suojelu.
ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
ellauri352.html on line 661: Michener adoptoitiin ja kasvatti toinen nainen, eikä hän tiedä biologisista vanhemmistaan. Mabel Michener kasvatti hänet ja kokonaisen liudan muita löytölapsia poikansa Robertin ohessa Bucks Countyssa, Pennsylvaniassa pikkurahalla. Hän lopetti koulun Pennsylvaniassa vuonna 1925 ja jatkoi opintojaan Swarthmore Collegessa Pennsylvaniassa. Michener oli säännöllinen jäsen yliopiston koripallojoukkueessa.
ellauri352.html on line 662: Hän meni opettamaan Harvardiin vuosina 1939–1940 ja liittyi sitten Macmillan Publishersiin yhteiskuntaopintojen koulutustoimittajana. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain laivasto kutsui hänet aktiiviseen tehtävään.
ellauri352.html on line 664: Hänen tukikohtansa komentajat luulivat Michenerin erehdyksessä amiraali Marc Mitscherin pojaksi, ja sen seurauksena häntä pyydettiin matkustamaan eri tehtävissä Tyynenmeren ympäri. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin vuonna 1947. Hän jopa valitsi televisiokirjoittamisen urakseen tuona aikana, mutta ei nähnyt suurta menestystä. Hän teki televisiotyötä 1950-luvun lopulla.
ellauri352.html on line 667: Hänen tyypillinen kirjoitustyylinsä sai toisinaan romaanit olemaan yli 1000 sivua pitkiä, sillä hän käytti noin 12 tuntia kirjoittamiseen ja käytti paljon paperia. Patti Koon, Vange Nord ja Mari Yoriko Sabusawa olivat Michenerin kolme vaimoa, mutta hän oli eronnut kahdesta ensimmäisestä ennen kuin meni naimisiin kolmannen kanssa. Hänen miljoonien lahjoitustensa hyväntekeväisyyteen useille instituutioille ja Writers Workshopille pidetään huomionarvoisina.
ellauri352.html on line 696: Michener siirtää nyt kuvitteellisia, koulumestarin kykyjään kirjankustantamisen nykymaailmaan ja tarjoaa selkeitä selityksiä yksinkertaisista ilmiöistä, mutta yksinkertaistaa huomattavasti monimutkaisia asioita ja ihmisiä. Hänen monet faninsa saattavat kuitenkin nauttia 464-sivuisen kirjan epäselvyyden ja ironian puutteesta tai kaikista epämiellyttävistä dissonansseista, sillä Michener muuttaa suuren osan kirjamaailmasta helposti sulavaksi muhennoksi, jota vain vaatimattomat pitävät ravitsevana tai maukkaana. .
ellauri353.html on line 49: Papin puhe oli elävien koiranruokaa! Älä tee tästä liian isoa numeroa. Tapperin veljexet oli Tuulikille vihaisia Mäyhän haudalla. Jos ei olisi ollut Vuokko Tepporaimoa, olisi Tuulikilta jäänyt koulu kesken. Tuulikki oli 1958 19-vuotias ja Marko 34. Vitun estyneitä. Tapperien arvomaailma ja miehekkyys romahtivat Suur-Suomen rökäletappioon. Hän halusi suosia suomalaista, ei mitään tuikunkantajia. Mäyhä oli Kain Tapperin muotoilema Isse Immun näköinen huonon onnen riipus.
ellauri353.html on line 81: Marko Tapper oli aktiivinen kilpaurheilussakin. Hän voitti muun muassa Saarijärven juhannuskisojen 10 000 metrin juoksun vuonna 1956, ennätyksensä 10 000 metrillä 32,36.0 hän juoksi Äänekosken murskaradalla, lisäksi hän voitti piirinmestaruuksia juoksussa, hiihdossa ja yhdistetyssä. Erityisen makea oli Tappereille Keski-Suomen maakuntaviestin voitto vuonna 1955. Saarijärven Pullistuksen joukkueessa hiihti kolme Tapperin veljestä; Marko ankkurina voittaen Jämsänkosken Ilveksen, jonka riveissä hiihti muun muassa kolme olympiavoittajaa - Urpo Korhonen, Tapio Mäkelä ja Veikko Hakulinen. Marko Tapper toi 14.7.1952 olympiasoihdun pakulla Saarijärven urheilukentälle, jossa soihtua kuljetti isä Vihtori Tapper, joka seuraavaksi luovutti soihdun veli Yrjö Tapperille. Täähän on vähän kuin Vilho Saarinen ja sen pojat Esa, Vekke ja Wesselin vasen etulokasuoja.
ellauri353.html on line 103: Loysä siitä tulikin ja lörpöttelevä, ihan kuin olisı irronnut päästä ruuveja. Vuolaus oli uusi ominaisuus ennen niin pidättyväisessä ja hienossa Markossa. Olisiko jotenkin yhdensuuntaista hänen "uuden juoppominuutensa" kanssa? mınä aprikoin. Hänhän repasti ja "fabuloi" yhtenään, hänen päästään paljastui ehtymätön aarnio kaiken maa- ilman renkutuksia, sutkauksia, vitsejä. En tiennyt, että hänessä sellaisia olikaan. Marco ei ollut mitään huumormiehiä. Romaanin kirjoittamisen aikaan kirjailija Marko Tapio oli jo pahasti alkoholisoitunut, mikä välittyy teoksen lukuisista juopottelukohtauksista. Ottikohan Ullanlinnan psykiatri kopin Mummokullan viimeisestä matkasta mattokäärön sisässä? Tään Nolpon jouzenlaulun voisi ehkä lukaista. Tulee ihan paha mieli kun lukee Nolpon toilauxista. Ei pitäisi pojan olla noin kiinni isässä.
ellauri353.html on line 123: "Peijakkaan neekerit!" Hän tarkoitti rytmimusiikkia. Se on kexitty kähärässä päässä, sellaisessa jonka kuva oli pullossa. "Ding Dong Dong", hän äänteli. "Uu uu uu uuku uuku uuku." "Kis kis kis gidingi dop. Mau." Siinä koko jazz. Voi jumalavita, kyllä on suurta olla olemassa.
ellauri353.html on line 127: Hän kertoi sadun ja sen kestäessä ruumiikas kommunistimies kääntyi autossa hänen puoleensa eläytymisestä mykkänä ja jännittyneenä ja silmät pyöreinä kuin yöpöllöllä. Sadun loputtua hän sai sanotuksi vain: jumalauta joka ei ollut mikään kirosana. Muuta hän ei saanut sanotuksi. Tämmöinen se satu oli:
ellauri353.html on line 149: Valat on perseestä, pelkkää talousliberalismia. Luotathan? Okei, nyt kudulle. Naku kilzi tuoxuu sieltä hauelta. Kymmenvuotiaana haukiongella hän oli metrin ja hänen miehuutensa viiden sentin mittainen, jäykkänä. Hän tunsi miehuuden olevan syntymäisillään, melkein viisitoista senttiä, jos olet taitava. Mutta ei, kuteet päälle taas.
ellauri353.html on line 169: Luis Buñuel Portolés oli espanjalais-meksikolainen surrealistinen elokuvaohjaaja ja runoilija. Hän "kritisoi" useissa elokuvissaan porvaristoa ja papistoa. Buñuelin ensimmäinen elokuva oli Salvador Dalín kanssa tekemä lyhytelokuva Andalusialainen koiro. Vizi nää 3. vuosituhannen tölperöt ei osaaa enää käyttää lauseenvastikkeita eikä persoonaopäätteitä. Mixi edes yrittää?
ellauri353.html on line 171: Kun Buñuel oli neljä ja puoli kuukautta vanha, perhe muutti Zaragozaan, jossa he olivat yksi kaupungin rikkaimmista perheistä. Zaragozassa Buñuel sai tiukan jesuiittakoulutuksen yksityisessä Colegio del Salvadorissa. Nuoruudessaan Buñuel oli syvästi uskonnollinen, palveli perse edellä messussa ja veti ehtoollista joka päivä, kunnes 16-vuotiaana käänsi kelkkansa. Hän menestyi myös nyrkkeilyssä ja viulunsoitossa.
ellauri353.html on line 173: Vuonna 1917 hän opiskeli Madridin yliopistossa ensin agronomiaa, sitten teollisuustekniikkaa ja lopulta siirtyi filosofiaan. Vizi olisi vaan jäänyt agronomiaan. Hän loi "erittäin läheiset" suhteet taidemaalari Salvador Dalíin ja runoilija Federico García Lorcaan, ja kolme ystävystä muodostivat espanjalaisen surrealistisen avantgardin ytimen ja tunnetaan "La Generación del 27":n jäseninä. Buñuelin ja Dalín suhde oli hieman ongelmallisempi, sillä sitä sävytti kateus Dalín ja Lorcan kasvavasta läheisyydestä ja katkeruutta Dalín varhaisesta menestyksestä taiteilijana.
ellauri353.html on line 190: Elämäkerran kirjoittajan Ruth Brandonin sanojen mukaan Buñuel ja hänen perheensä "elivät epätyydyttävästä työnmurusta toiseen", koska hänellä "ei ollut mitään ylimielisyyttä ja ponnisteluja, jotka ovat välttämättömiä selviytymiselle Hollywoodissa". Hän ei vain ollut tarpeeksi loistokas kiinnittääkseen Hollywoodin päättäjien huomion, elokuvasäveltäjä George Antheilin mielestä: "Koska Buñuel, hänen vaimonsa ja hänen pieni poikansa näyttivät olevan niin täysin normaaleja, kiinteitä henkilöitä, niin täysin epäsurrealistisia Dalín perinteessä kuin voit kuvitella."
ellauri353.html on line 266: Rose Director syntyi Staryi Chortoryiskissä Ukrainassa Director - perheeseen, merkittäviin juutalaisiin. Niinpä tietysti. Hänen uskotaan syntyneen joulukuun 1910 viimeisellä viikolla; syntymätiedot ovat kuitenkin kadonneet. Nuoruudessaan hän kirjoitti artikkeleita kulutuksesta Dorothy Bradyn kanssa. Rose Friedman opiskeli Reed Collegessa ja siirtyi sitten Chicagon yliopistoon, jossa hän sai filosofian kandidaatin tutkinnon. Tämän jälkeen hän alkoi opiskella taloustieteen tohtoriksi Chicagon yliopistossa ja suoritti kaikki tohtorintutkintoon tarvittavat työt väitöskirjan kirjoittamista lukuun ottamatta.
ellauri353.html on line 268: Hän oli naimisissa usein työtoverinsa Milton Friedmanin (1912–2006) kanssa, joka voitti vuoden 1976 taloustieteen Nobelin. Hänen veljensä, Aaron Director (1901–2004), oli professori Chicagon yliopiston lakikoulussa ja yksi oikeustieteen taloudellisen analyysin perustajista. Kz. myös ulkokultainen video "2 onnekasta ihmistä".
ellauri353.html on line 272: Hän sai kunniatohtorin arvosanan LL.D. joulukuussa 1986 Pepperdinen yliopistosta.
ellauri353.html on line 308: Täyttykää silmäni. On sade juomaani. Sillan onkalossa on kaikuva vankila, josta kajahtelee jazzmusiikkia kaiken päivää: "Oh how I love you, Rose, Rose I love you." Milton laulaa kahdexalla kielellä Malakassa. Malakka on paljon muutakin. Kukot kiitävät asfalttitien poikki. Sulttaanin puutarhassa kohoaa jännittävä kerubin pazas. Arat, mustasuomuiset kalat seisovat hiljaa. Tuomari on matkalla eläintarhaan keppi käsivarrellaan. Hänen valkoisten pikkuhousujensa taskussa on muna, joka on aiottu surulliselle ja raivoisalle, häkkin suljetulle intialaiselle mummolle. Kapean, kiemurtelevan elimen kurkkuun on sotalaulu mykistynyt. (Han Suyin: On sade juomaani. Kz. myös Päivien kimallus.)
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri353.html on line 343: Hänet tunnetaan parhaiten Punaisen ratsuväen ja Odessa-tarinoiden kirjoittajana, ja hänet on kehuttu "Venäjän juutalaisten suurimmaksi proosakirjailijaksi".
ellauri353.html on line 345: Vaikka Baabelin novellit esittävät hänen perheensä "köyhänä ja sekaisin päästä", ne olivat suhteellisen varakkaita. Hänen omaelämäkerrallisten lausuntojensa mukaan Babelin isä Manus oli köyhä kauppias. Babelin tytär Nathalie Babel Brown sanoi, että hänen isänsä tekaisi tämän ja muut elämäkerralliset yksityiskohdat "esitelläkseen sopivaa menneisyyttä nuorelle neuvostokirjailijalle, joka ei ollut kommunistisen puolueen jäsen ". Itse asiassa Babelin isä oli maatalousvälineiden jälleenmyyjä ja omisti suuren varaston.
ellauri353.html on line 347: Esiteini-iässä Babel toivoi pääsevänsä Nicholas I Odesa Commercial Schoolin valmistelevaan luokkaan. Hänen oli kuitenkin ensin voitettava juutalaisten kiintiö. Huolimatta siitä, että Babel sai hyväksyttäviä arvosanoja, hänen paikkansa annettiin toiselle pojalle, jonka vanhemmat olivat lahjoneet paremmin koulun virkamiehiä. Tämän seurauksena hänet koulutettiin kotona yksityisopettajilla.
ellauri353.html on line 349: Erään Cynthia Ozickin (n.h., nimestä päätellen juutalainen) mukaan "Vaikka hän oli kotonaan jiddishin ja heprean kielellä ja tunsi talmudin ja niiden vaatimat kommentit, hän lisäsi niihin elinikäisen kiehtomuxen Maupassantiin ja Flaubertiin. Hänen ensimmäiset tarinansa sävellettiin sujuvasti kirjallisella ranskalla. Hänen vinhasti pyörivä sosiaalinen kompassi antoi hänelle mahdollisuuden nähdä talonpoikien, sotilaiden, pappien, rabbien, lasten, taiteilijoiden, näyttelijöiden, kaikkien luokkien naisten silmin. Hän ystävystyi huorien, taksinkuljettajien, ratsastajien kanssa; hän tiesi millaista on olla rahaton, elää reunalla ja syrjässä."
ellauri353.html on line 351: Hänen yrityksensä ilmoittautua Odessan yliopistoon estettiin etnisistä syistä. Tämän jälkeen Babel pääsi Kiovan rahoitus- ja liiketoimintainstituuttiin. Siellä hän tapasi Jevgenia Borisovna Gronfeinin, varakkaan teollisuusmiehen tyttären, jonka kanssa hän lopulta nai.
ellauri353.html on line 387: Iskä tuli Pariisiin kesällä 1935 osana Neuvostoliiton kirjailijoiden valtuuskuntaa Kansainväliseen kulttuurin ja rauhan puolustajien kongressiin. Hän luultavasti tiesi, että tämä olisi hänen viimeinen tilaisuutensa. Kuten hän oli tehnyt lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, hän pyysi äitiäni palaamaan hänen kanssaan Moskovaan, jossa Pirozhkova häntä kärsimättömästi odotti. Vaikka hän tiesi yleisen tilanteen olevan huono, hän kuitenkin kuvaili hänelle mukavaa elämää, jota perhe voisi siellä elää yhdessä.
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri353.html on line 401: John Updiken mukaan Maxim Gorky sanoi André Malrauxille, että Babel oli "parasta mitä Venäjällä on tarjota". Neljännesvuosisataa myöhemmin Babelin aikalainen Konstantin Paustovsky kirjoitti muistelmissaan: "Hän oli meille ensimmäinen todella Neuvostoliiton kirjailija." Judith Stora-Sandor, yksi Baabelin ensimmäisistä elämäkerran kirjoittajista, kirjoitti vuonna 1968, että Baabelin "kirjallinen herkkyys oli ranskalainen, hänen näkemyksensä juutalainen ja hänen kohtalonsa aivan liian venäläinen".
ellauri353.html on line 443: Budyonnyn armeija hajoaa joka päivä. Ryöstöt, juopuminen, epäilyttävien naisten läsnäolo päämajassa todettiin; huhujen mukaan tunnollisimpien tovereiden murhatapauksia oli. Budyonny lakkaa ottamasta ketään huomioon. Hänen tekemänsä julmuudet rautateillä: dorkaa, aivan uskomatonta: jatkuvat polttoainetakavarikot, höyryveturit, hätäjunavaunut, vangitun omaisuuden varkaus. Jokaista yksikköä seuraa vaunujen pyrstö, joka on täynnä naisia ja ryöstettyä omaisuutta. Toveri Mironovin mukaan tällaisten autojen määrä on noin 120 osastoa kohden. Hyökkäyksen vauhti häiriintyy.
ellauri353.html on line 466: Budyonny oli hyvin erikoinen persoona. Todellinen helmi, ihminen, jolla on hevosennaama, ihmisten mieli ja maalaisjärkeä. Hänellä oli kyky totella oikein nopeasti.
ellauri353.html on line 486: Voitto Batozin taistelussa 1.–2. kesäkuuta (22.–23. toukokuuta) 1652 antoi Ukrainan valtiolle mahdollisuuden voittaa tosiasiallinen itsenäisyys. Bohdan Khmelnytskyin hetmanaus johti käännekohtaan Euroopan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä, jonka alueelle ilmestyi suvereeni Ukraina, vaikkakin lyhyeksi ajaksi, kaikilla poliittisen ja taloudellisen vallan ominaisuuksilla. Ukrainan valtion rajat määritettiin muinaisten ukrainalaisten maiden rajoissa. Häntä pidetään Ukrainan kansallissankarina.Suuri ukrainalainen runoilija Taras Savchenko käsitteli toistuvasti Bohdan Khmelnytskyin kuvaa sekä runollisissa että taiteellisissa teoksissaan. Tällänen siitä tuli:
ellauri353.html on line 494: Venäjän liittyminen sotaan Puolaa vastaan ei tuonut nopeaa voittoa ja kasakkavaltion ja Venäjän välille syntyi nopeasti kiistoja itsehallinnon rajoista ja valloitettujen alueiden hallinnasta. Pohjan sodan sytyttyä vuonna 1655 H’melnytskyi menetti luottamuksensa Venäjän haluun sotia Ukrainan puolesta ja hän alkoi harkita liittoutumista Venäjän ja Puolan yhteisten vihollisten, erityisesti Ruotsin kanssa. Hän kävi salaista kirjeenvaihtoa Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaan kanssa, mutta tämä ei ehtinyt johtaa mihinkään ennen H’melnytskyin kuolemaa elokuussa 1657. Huhujen mukaan turkkilaiset olisivat myrkyttäneet hänet.
ellauri353.html on line 506: Hän lähti kotoa 14-vuotiaana ja johti matkailijan elämää. Hän palveli Foreign Legionissa ja sitten American Expeditionary Forcessa (AEF) lentotestarina
ellauri353.html on line 510: Nuhjuisella New Yorkin sivukadulla 1880-luvun puolivälissä nuori Cedric Errol asuu äitinsä (joka tunnetaan nimellä "Rakkain") kanssa herttaisessa köyhyydessä isänsä, kapteeni Cedric Errolin, kuoleman jälkeen. Eräänä päivänä heidän luonaan vierailee englantilainen Havisham-niminen asianajaja ja lähettää viestin nuoren Cedricin isoisältä, Earl of Dorincourtilta, miljonääriltä, joka halveksii Yhdysvaltoja ja oli hyvin pettynyt, kun hänen nuorin poikansa meni naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Isänsä vanhempien veljien kuoltua Cedric on nyt perinyt arvonimen Lord Fauntleroy ja hän on kreivikunnan ja valtavan kartanon perillinen. Cedricin isoisä haluaa hänen asuvan Englannissa ja saavan koulutuksen englantilaisena aristokraattina. Hän tarjoaa poikansa leskelle talon ja taatut tulot, mutta kieltäytyy olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan, vaikka hän kieltäytyisi hänen rahoistaan.
ellauri353.html on line 523: Synnyttyään vuonna 1894, Babel hupsahti helvetin vuosisadalle, joka oli juuri edessä. Hän kirjoitti venäjäksi. Hän oli kommunisti. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut juutalainen. Hänet teloitettiin ampumajoukolla 27. tammikuuta 1940 Butyrkan vankilassa Moskovassa. Hänellä oli suhde Neuvostoliiton NKVD:n voimakkaan päällikön vaimon kanssa, mikä oli luultavasti vain yksi hänen kuolemansa syistä. Häntä oli kidutettu, kuten muitakin juutalaisia kirjailijoita, joita epäiltiin tuolloin epälojaalisuudesta. Hänet pyyhkäistiin pois, yhdessä miljoonien muiden juutalaisten kanssa, jotka kuolivat hulluksi tulleen maailman verilöylyissä, paljastaen ihmisen villiksi, villiksi kuin ihminen.
ellauri353.html on line 531: Isaac Babel kirjoitti kokonaisen kirjan juutalaisista gangstereista. Hän ei ollut romanttinen sielu. Tässä lyhyessä novellissa moderni kirjailija, nyt politrukki, keskustelee Gedalin kanssa, joka on vastoinkäymisten ja päämäärien vartija, toisen ajan asioita, joista ei ole juurikaan hyötyä nykyisyydessä. Babel jättää meidät, jopa nyt vuonna 2023, pelkäämään seuraavaa historian käännettä, pelkäämään seuraavaa armeijaa, jolla on totuus, yksi totuus ja joka tulee luoksemme missä tahansa olemmekin. Olisiko se vihdoinkin Israelin armeija?
ellauri355.html on line 55: Kansanedustajien kongressi hylkäsi Jeltsinin hajotusmääräyksen ja poisti hänet vallasta virkasyytteellä. Hänen varapresidenttinsä Aleksandr Rutskoi asetettiin presidentinvirkaan perustuslain mukaisesti. Julkiset mielenosoitukset Jeltsiniä vastaan alkoivat 28. päivä. Parlamentti linnoittautui Moskovan Valkoiseen taloon johtajiensa varapresidentti Aleksandr Rutskoin ja puhemies Ruslan Hasbulatovin johdolla. Sisäministeriön joukot saartoivat kapinalliset parlamenttitaloon katkaisten sieltä sähköt, veden ja puhelimen. Hetkinen hetkinen premissoidaan tilanne, kummat tässä oli kapinalliset? Aika törkee veto wikipedia!
ellauri355.html on line 121: Toisessa julkaisussaan Kallberg epäilee, että Gerasimov saattaa olla sairaalahoidossa. Hän nimittäin uskoo, että Venäjä olisi jo syyttänyt Ukrainaa Gerasimovin kuolemasta, mikäli tämä ei ole enää elävien kirjoissa. Ukrainalaiset ehkä myrkyttivät hänet.
ellauri355.html on line 274: – Voimme kaikki olettaa, mitä Putin saattaa sanoa. Tarkoitan, että hän on krooninen valehtelija, sanoi EU:n ulkoasioiden edustaja. Hän kuitenkin vain yllyttää väkivaltaan ja vihapuheeseen.
ellauri359.html on line 47: Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
ellauri359.html on line 51: Siellä lapset asuivat tilavassa, rappeutuneessa talossa nimeltä The Mount, laajalla alueella, ja heidän setänsä David Ingles, joka toimi kuraattorina Cookham Deanin kirkossa ja myöhemmin Cranbournen kirkossa, tutustutti heidät joenvarteen ja veneilyyn. Grahamen elämäkerran kirjoittaja Peter Green uskoo tämän tunnelman, erityisesti Quarry Woodin ja Thames- joen, inspiroineen The Wind in the Willows -elokuvan puitteita. Kuitenkin alle kahden vuoden kuluttua, kun savupiippu romahti jouluna vuonna 1865, Kenneth meni Granny Inglesin kanssa asumaan Fernhill Cottageen Cranbournessa. Hän asui siellä, kunnes meni St Edwards Schooliin, Oxfordiin, ja palasi sinne lomien aikana, kunnes hän lopetti koulun ja meni töihin The Bank of Englandiin.
ellauri359.html on line 55: Unelmapäivien ja Grahamen voiton, The Wind in the Willows -julkaisun välillä on kymmenen vuoden tauko. Tuon vuosikymmenen aikana Grahamesta tuli isä. Pikkupoikassaan Alastairissa näkemänsä itsepäinen ja itsepäinen luonne muuttui herra rupikonnaksi, joka on yksi sen neljästä päähahmosta. Alastair tappoi itsensä radalla ollessaan 19-vuotias opiskelija Oxfordin yliopistossa 7. toukokuuta 1920. Hänen kuolemansa kirjattiin tahattomaksi kuolemaksi kunnioituksesta isäänsä kohtaan. Kirjan hahmo, joka tunnetaan nimellä Ratty, on saanut inspiraationsa hänen hyvästä ystävästään ja kirjailijastaan Sir Arthur Quiller-Couchista. Grahame mainitsee tämän allekirjoitetussa kopiossa, jonka hän antoi Quiller-Couchin tyttärelle Foy Felicialle.
ellauri359.html on line 76: William Blake (28. marraskuuta 1757 Lontoo – 12. elokuuta 1827 Lontoo) oli englantilainen runoilija, kuvataiteilija ja kirjanpainaja. Blaken tuotantoa luonnehtii mystiikka, okkultismi ja jyrkkä yhteiskuntakritiikki. Hän teki kirjansa täysin itse: hän kirjoitti, kuvitti, painoi ja kaiversi teoksensa. Aikalaisilta Blaken teokset eivät saaneet huomiota, vaan hänen tuotantonsa herätti kiinnostusta vasta 1900-luvulla.
ellauri359.html on line 96: Eetun hyvä kaveri R.M. Forester muisteli: Merrill "kosketti takapuoltani – hellästi ja juuri pakaroiden yläpuolelle. Uskon, että hän kosketti useimpia ihmisiä. Tunne oli epätavallinen ja muistan sen edelleen, kuten muistin pitkään kadonneen hampaan aseman. Hän teki minuun syvän vaikutuksen ja kosketti luovaa jousta."
ellauri359.html on line 102: Bloken isä James oli sukkahousu joka oli asunut Lontoossa. Hän kävi koulua vain tarpeeksi kauan oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Hän jätti koulunsa 10-vuotiaana, ja muutoin hänen äitinsä Catherine Blake (os Wright) koulutti hänet kotona. Vaikka Blakes olivat englantilaisia toisinajattelijoita, William kastettiin 11. joulukuuta St James's Churchissa Piccadillyssa Lontoossa. Raamattu vaikutti varhain ja syvästi Blakeen, ja se pysyi inspiraation lähteenä koko hänen elämänsä ajan. Blaken lapsuuteen sisältyi hänen mukaansa mystisiä uskonnollisia kokemuksia, kuten "Jumalan kasvojen näkeminen nenä lytyssä hänen ikkunaansa vasten, enkelien näkeminen heinäsuovasta ja käynti Vanhan testamentin profeetta Hesekielin luona'.
ellauri359.html on line 110: Blakella oli elämänsä aikana vain yksi näyttely, jonka hän ripusti veljensä kangaskaupan yläkertaan kesällä 1809 Lontoossa. Näyttelystä julkaistiin vain yksi arvostelu, jonka Megan Hunt kirjoitti The Examineriin. Hän valitti huonosti ymmärrettävistä allegorioista ja turhanpäiväisistä yrityksistä esittää sekä ruumista että sielua, tahroista, läiskistä ja sekasotkuisesta hölynpölystä. Kirjoittaja väitti, että Blake ei osaa piirtää ja että esillä olevat kuusitoista maalausta ovat ”vain penikkatautisten aivojen kuohahduksia” ja Blake itse ”epäonninen mielisairas”, joka kärsii ”häikäilemättömästä turhamaisuudesta”. ”Silmä näkee enemmän kuin sydän tietää", puolusteleixe Blake.
ellauri359.html on line 124: Vaikka aikalaiset pitivät Blakea hulluna hänen omituisten näkemyksiensä vuoksi, myöhemmät kriitikot ja lukijat arvostivat häntä suuresti hänen ilmaisukyvystään ja luovuudestaan sekä hänen työnsä filosofisista ja mystisista pohjavirroista. Hänen maalauksiaan ja runojaan on luonnehdittu osaksi romanttista liikettä ja "esiromanttiseksi". Teistinä, joka piti parempana omaa markioniittista teologian tyyliään, hän oli vihamielinen Englannin kirkkoa kohtaan (itse asiassa lähes kaikille järjestäytyneen uskonnon muodoille), ja hän vaikutti sikäläisten ihanteiden ja kunnianhimojen vaikutuksesta kuten Ranskan ja Amerikan vallankumoukset.
ellauri359.html on line 142: Vaikka hän oli lähellä kuolemaa, Blaken keskeinen huolenaihe oli hänen kuumeinen työnsä Danten Infernon kuvitusten parissa. Hänen sanotaan käyttäneen yhden viimeisistä hallussaan olevista shillinkistä lyijykynään jatkaakseen luonnostelua. Hulluja nuo artistit.
ellauri359.html on line 146: Olikohan siitä apua? Kyllä vain! Hän kuoli... mitä loistavalla tavalla. Hän sanoi olevansa menossa siihen maahan, jonka hän oli koko ikänsä halunnut nähdä, ja ilmaisi olevansa onnellinen, toivoen pelastusta Jeesuksen Kristuksen kautta – Juuri ennen kuin hän kuoli, hänen kasvonsa muuttuivat vanhurskaixi. Hänen silmänsä kirkastuivat ja hän purskahti laulamaan niistä asioista, joita hän näki taivaassa. Ne ei olleet mitään kirpun henkiä!
ellauri359.html on line 148: Blake haudattiin joukkohautaan toisinajattelijoiden hautausmaalle Bunhill Fieldsissä. Hänen kuoltuaan pitkäaikainen tuttava Frederick Tatham otti Blaken teokset haltuunsa ja jatkoi niiden myyntiä. Myöhemmin Tatham liittyi fundamentalistiseen irvingiläiseen kirkkoon ja poltti tämän kirkon konservatiivisten jäsenten vaikutuksen alaisena harhaoppisina pitämiään käsikirjoituksia. Tuhottujen käsikirjoitusten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta vähän ennen kuolemaansa Blake kertoi ystävälleen kirjoittaneensa "kaksikymmentä tragediaa yhtä pitkiä kuin Macbeth ", joista yksikään ei ole säilynyt. Toinen tuttava, William Michael Rossetti, poltti myös Blaken teoksia, jotka hänen mielestään olivat puutteellisia, ja John Linnell kumitti seksuaaliset kuvat useista Blaken piirustuksista.
ellauri359.html on line 152: Blake uskoi neliyhteyteen, piru neljäntenä pyöränä. Blake uskoi, että jokaisella ihmisellä oli kaksinkertainen identiteetti, joista toinen puoli oli hyvä ja toinen paha. Blake ei hyväksynyt käsitystä sielusta erillään ruumiista, vaan näkee sielun ruumiin letkumaisena jatkeena. Hän inhosi itsensä kieltämistä ja sexuaalisia sortotoimia.
ellauri359.html on line 173: Immu eli ja matkusteli aikuisiälläkin vuosikausia isänsä varallisuuden turvin. Myöhemmällä iällä svedu alkoi kiinnostua yhä enemmän hengellisistä asioista, joskin uskonnollinen hän oli ollut lapsesta saakka. Svedberg Jr väitti itsellään olevan yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta hän muun muassa kykeni kommunikoimaan kuolleiden ihmisten kanssa. Friedrich Oetingerille marraskuussa 1766 kirjoittamassaan kirjeessä Swedenborg väittää keskustelleensa satoja kertoja Martti Lutherin kanssa, vuoden ajan apostoli Paavalin kanssa ja kerran Mooseksen kii kanssa. Hän uskoi, että Jumala ilmaisi hänelle totuuden kuolemanjälkeisen elämän erilaisista tiloista ja viimeisestä tuomiosta. Swedenborg katsoi, että hänen uskonnollinen oppinsa toimii yhdessä Raamatun kanssa pohjana aivan uudelle kirkolle, mutta ei ennustanut tämän kirkon saavuttavan suosiota nopeasti. Swedenborgin opetukset jakoivat aikalaisten mielipiteitä jyrkästi. Henkimaailmaa ja aviollista rakkautta käsitellyt teos Deliciae sapientiae de amore conjugiali jopa takavarikoitiin vuonna 1769, kun muut svedut syytti Svedbergiä harhaoppisuudesta.
ellauri359.html on line 189: Kun keho ei enää pysty suorittamaan tehtäviään luonnossa, ihmisen sanotaan kuolevan. Silti mies ei kuole; hän on erotettu vain eräästä ruumiinosasta, josta oli hänelle hyötyä maailmassa. Mies itse elää. Hän elää, koska hän on ihminen, ei ruumiista, vaan hengestä; sillä henki ihmisessä ajattelee; ja ajatus yhdessä kiintymyksen kanssa tekee miehen. (Tästäkään pykälästä ei Blake perustanut.)
ellauri359.html on line 192: Urvahtanut ihmishenki nauttii myös kaikista aisteista, ulkoisista ja sisäisistä, joista hän nautti maailmassa. Hän näkee kuten ennen, kuulee ja puhuu kuten ennen, haistaa ja maistuu kuten ennenkin ja tuntee, kun häntä kosketetaan. Hän myös kaipaa, haluaa, himoitsee, ajattelee, pohtii, hermostuu, rakastaa, tahtoo, kuten ennenkin... (Käykö hän paskalla? Saako bylsiä? Ei? Bugger it.)
ellauri359.html on line 194: Sanalla sanoen, kun ihminen siirtyy elämästä toiseen tai yhdestä maailmasta toiseen. toisaalta, on kuin hän olisi kulkenut paikasta toiseen; ja hän kantaa mukanaan kaikkea, mitä hänellä ihmisenä on. Ei siis voida sanoa, että kuoleman jälkeen ihminen olisi menettänyt mitään, mikä todella kuului hänelle. Hän kantaa mukanaan myös luonnollista muistiaan; sillä hän säilyttää kaiken, mitä hän on kuullut, nähnyt, lukenut, oppinut ja ajatellut maailmassa, varhaislapsuudesta viimeiseen elämään asti.
ellauri359.html on line 206: On turhaa uskoa, että Herra ilmestyy taivaan pilvessä persoonana; mutta Hän ilmestyy Sanassa, joka on Häneltä, ja niin on Hän itsekin, pelkkiä sanoja. Herran kirkko on hajallaan kaikkialla koko maailmassa, hyvien ihmisten päissä.
ellauri360.html on line 49: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri360.html on line 51: Hänet tunnetaan nykyään parhaiten yhtenä suurimmista kirjailijoista. Hänen maneerinsa on 'esineellinen.' Robbe-Grillet ei ollut vain tämäntyyppisten romaanien kirjoittaja, vaan myös kirjoitti siitä ja toimi Editions de Minuitin toimituksellisena johtajana, kustantajan, joka julkaisi Robbe-Grillet'n ja monia muita nouveau romaanikirjailijoita. Nouveau Romanin perusperiaatteena oli, että juoni, luonne ja kerronta olivat vanhanaikaisia. Ensimmäiseksi tuli perinteinen kertojan rooli, jossa kirjailija puuttui juoniin, jos se katsottiin tarpeelliseksi. Perinteisiä hahmoja kyseenalaistettiin myös asioihin keskittyen, mikä loi heidän mukaansa uutta realismia. Hahmot ilmaantuessaan esiintyivät usein tietoisuuden virroina. Sartren, Camuksen ja muiden ranskalaisten kirjoittajien poliittinen sitoutuminen hylättiin.
ellauri360.html on line 53: Robbe-Grillet on pysynyt yhteydessä nouveau romaniin koko uransa ajan. Hän on myös käsikirjoittanut ja ohjannut useita elokuvia. Hän kirjoitti käsikirjoituksen Alain Resnais'lle L' année dernière à Marienbad (Viime vuosi Marienbadissa) , jota nykyään yleisesti pidetään yhtenä parhaista sodanjälkeisistä ranskalaisista elokuvista. Hän kuoli vuonna 2008. Vähän nuorempana kuin ikätoverinsa Pirkko Hiekkala.
ellauri360.html on line 55: Tarina on tietysti suhteellisen yksinkertainen. Tuntematon sotilas vaeltelee ympäri kaupunkia sotilaallisen tappion jälkeen talven keskellä ja etsii miestä, jolle hän luovuttaa kaatuneen toverin henkilökohtaiset tavarat. Vihollinen saapuu kaupunkiin ja paeta yrittävä sotilas haavoittuu. Hän onnistuu pääsemään naisen asuntoon, jonka aviomies taistelee sodassa, missä hän lopulta kuolee. Voimme nähdä, että tämä ainakin osittain tulee Robbe-Grilletin omista kokemuksista sodassa ja Kafkan vaikutus on myös vahva. Mutta tämä ei ole kafkamainen romaani eikä omaelämäkerrallinen romaani. Vaikka sotilaalla on sokkeloiden pelko, kaupungissa eksyminen, kafkamainen tunne eksymisestä, muttei tiedä missä tai miksi on eksynyt, tämä ei ole romaanin avain. Mitä Robbe-Grillet tekee, kuten hän on tehnyt aikaisemmissa romaaneissaan, keskittyy asioihin, toimiin jne., joilla on hänen mielestään oma merkityksensä. Tietenkin tämän tekeminen tällä tavalla häiritsee meitä, sillä odotamme tavanomaista romaania ja asiat, vaikka ne näyttävätkin normaaleilta, saavat hieman epätavallisen konnotaation vain siksi, että hän on keskittynyt niihin tässä hieman epänormaalilla (kirjallisista odotuksistamme poikkeavalla) tavalla. Siten ahdistuneisuuden tunne, sellainen kuin saamme Kafka-romaanissa, lisääntyy täällä, vaikkakin eri tavalla. Ja kuten Kafkan kohdalla, olemme epävarmoja siitä, mitä tapahtui, paitsi että sotilas kuoli. Kai.
ellauri360.html on line 395: Vaasassa tuolloin istunut Svinhufvudin hallitus hyväksyi sopimuksen vain nikotellen ja vasta jälkikäteen, vaikka Svinhufvudille valinta olikin selkeä: hän uskoi vakaasti Saksan voittoon ensimmäisessä maailmansodassa ja halusi turvata Suomen aseman Saksan avulla. Hän halusi myös järjestää puolustusvoimat Saksan mallin mukaisesti ja saada maahan saksalaisen monarkin.
ellauri360.html on line 406: Tältä vuodelta ei löydy sillä sanalla yhtään uutista. Maailmansodan uhka trendaa paremmin. Jos Trump tulee uuudelleenvalituxi on Natomailla kuset housussa. Yhdysvallat on Naton peruspilari ja suunnannäyttäjä. Presidentti Joe Biden toimi typerästi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hän kokosi kansainvälisen liittouman Ukrainan maxumiehexi. Jos Trump palaa valtaan ja pitää puheensa, Nato ajautuu sekasorron partaalle. Silloin Euroopan Nato-mailta vaaditaan rautaisia hermoja ja tahtoa. Nyt myös urhealla pikku Nato- Suomella on rautahermoinen ja puupäinen johtaja.
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri362.html on line 51: Siis aivan toisenlainen kuin Elizabeth Bennet! Tukevahko mutta suloinen Jennifer Ehle on ainoa oikea Elizabeth Bennet. (Jennifer Anne Ehle is an American actress, the daughter of English actress Rosemary Harris and American author John Ehle.) Elizabethia pidetään ihailtavimpana ja rakkaimpana Austenin sankarittarista. Häntä pidetään yhtenä brittiläisen kirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista monimutkaisuutensa vuoksi. Austen itse kuvaili Elizabethia "yhtä ihastuttavana olentona kuin on koskaan painettu". Mr. Darcy oli onnen Pekka päästessään painamaan sitä Pemberleyssä. Ei suotta Colin Firth virnistele hääkieseissä matkalla neizytkammioon!
ellauri362.html on line 53: Charlotte Brontë kirjoitti kirjeessään Lewesille, että Ylpeys ja ennakkoluulo oli pettymys, "huolellisesti aidattu, hyvin viljelty puutarha, jossa on siistit reunat ja herkät kukat; mutta... ei avointa maata, ei raitista ilmaa, ei sinistä kukkulaa, ei yhtään herkullista panoa". Hänen lisäxeen Mark Twain suhtautui teokseen ylivoimaisen kielteisesti. Hän sanoi: "Joka kerta kun luen 'Ylpeys ja ennakkoluulo', haluan kaivaa [Austenin] ylös ja lyödä häntä kalloon omalla sääriluullani", Twain kirjoitti eräässä kirjeessään ystävälle. WTF? No Clemens oli vitun misogyyni jenkki. Samanlainen miesääliö kuin piipunrassi Philip Teir.
ellauri362.html on line 59: Letitia on tyrmistynyt kuultuaan, että hänen entinen sulhasensa, mies, jonka hän luuli mädänneen kuolleena kolme vuotta, on elossa ja naimisissa, mutta ilmeisesti vailla muistia. Hänen emotionaalinen reaktionsa, joka on erittäin epämuodikas, houkuttelee ei-toivottuja juoruja Lontoon eliitin keskuudessa. Sillä välin Camilla ystävystyy Sir Sidney Leigh'n kanssa ja uskoo olevansa rakastunut. Camilla huomaa, ettei tämä ole kiinnostunut hänestä, ja järkyttyy, kun tämä pyytääkin Fitzwilliamin kättä. Hän kuitenkin katkaisee kihlauksen, kun ystävä varoittaa häntä, että Leigh on homoseksuaali. Leigh pakenee maasta Italiaan sodomian kieltävien lakien vuoksi, ja kielteisiä huhuja levisi Camillan liian ilmeisestä kiintymyksestä mieheen. Miellyttäisikö ahdasta Lettyä Waterloossa pseudomenehtyneen "Tomin" sijaan joku komea hasardi tai pensselisetä?
ellauri362.html on line 80: Pamela Mogen (s. 18. lokakuuta 1953), joka tunnetaan paremmin kynänimellä Pamela Aidan, on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen romaaninsa ovat Jane Austenin fanifiktiota, joka perustuu Pride & Prejudiceen. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on ollut hänen suosikkiromaaninsa lukiosta lähtien. Pamela Piukkapepun kexeliään juonen yhteenvedot alla. Jännää miten erilaisilta tapahtumat näyttivät Mr. Darcyn silmäkuopista!
ellauri362.html on line 89: Ballissa Bingley pyytää innokkaasti esittelyjä ja tanssii läpi yön paikallisten tyttöjen kanssa. Hän ihastuu nopeasti 22-vuotiaaseen neiti Jane Bennetiin. Darcy kieltäytyy olemasta esitelty paikallisille tytöille, koska Jane on ainoa "komea" paikallinen tyttö, ja sen sijaan tanssii vain Bingleyn sisarusten kanssa. Kun Bingley ehdottaa Darcylle, että tämä tanssiisi Janen nuoremman 20-vuotiaan sisaren Elizabethin kanssa, joka istuu parhaillaan tanssia, Darcy tyrmää häntä arviollaan - "Hän on siedettävä, mutta ei tarpeeksi komea houkutellakseen minua; enkä ole tällä hetkellä kyllin huumorintajuinen tehdäkseni ikäviä seurauksia nuorille naisille, joita muut miehet halveksivat." Valitettavasti Elizabeth Bennet kuulee kommentin.
ellauri362.html on line 91: Ballin jälkeen Bingleyn sisaret iloitsevat suuresti paikallisten, erityisesti rouva Bennetin, muotista ja keskustelusta. Vaikka Darcy ei olekaan yhtä ylimielinen kuin sisarukset, hän on heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että Elizabeth on maineikkaina kauneutena yliarvostettu – ” Hän on kaunotar? Sanoisinko hänen äitiään yhtä pian nokkelaksi?"
ellauri362.html on line 93: Seuraavien kahden viikon aikana Bingleyn bileet ja Darcy osallistuvat useisiin yksityisiin tutustumistapahtumiin, joihin kuuluu aina suosittu Bennet-perhe Longbournista (vain 2 000 puntaa vuodessa) – herra ja rouva Bennet, Jane, Elizabeth ja kolme nuoremmat tyttäret, Mary, Kitty ja Lydia. Näiden tapahtumien aikana Darcy alkaa uskoa, että hän antoi lähtöpassit Lizzylle liian noppelasti. Hän huomaa, että hiänellä on nokkeluutta, armollisuutta, myötätuntoa, älykkyyttä ja, toisin kuin hänen äitinsä ja nuoremmat sisarensa, käytöstapoja. Hän huomaa myös hänen kauneutensa, joka jäi alun perin huomaamatta, koska hän oli tylyllä tuulella. Lisäbonuksena hiän laulaa upeaa sopraanoa sunnuntain jumalanpalveluksissa. (Häh?!)
ellauri362.html on line 120: Darcy alkaa pelätä, että jos hän ei ryhdy toimiin, hän menettää tämän aarteen. Hänen on toimittava nyt. Huolimatta Elizabethin kanssa naimisiin liittyvistä sosiaalisista haitoista Darcy päättää tarjota kätensä, mutta jälleen kerran hänen ajoituksensa ei voisi olla huonompi, koska tarjousta edeltävänä päivänä hiän oppii Fitzwilliamilta (tahattomasti) Darcyn hallitsevasta roolista Bingleyn tarkoituksellisessa erottamisessa hänen sisarestaan Janesta. Siten, kun Darcy pyytää Elizabethin kättä, tämä hylkää hänet käsistä ensisijaisesti hänen roolistaan Janen ja Bingleyn erottamisessa ja myös hänen skandaalimaisen Wickhamin kohtelunsa vuoksi.
ellauri362.html on line 135: Palattuaan Hertfordshireen Bingley ja Darcy kutsuvat Bennetsit virallisesti Longbourniin. Vierailun aikana Darcy ja Elizabeth käyttäytyvät muodollisesti, mutta Bingley ja Jane köyrivät siivouskomerossa ja alkavat nopeasti uudelleen kiintyä toisiinsa. Seuraavan vierailun aikana Darcy vakuuttuu siitä, että Bingleyn ja Janen kiintymys on aitoa ja kestävää, ja tämän jälkeen hän tunnustaa Bingleylle aiemman petoksen parin erottamisessa. Näiden uusien tietojen perusteella Bingley pyytää Janea välittömästi tekemään hänestä onnekkain mies, ja hän hyväksyy. Koska Elizabeth ei ole antanut Darcylle mitään merkkejä siitä, että hänen tunteensa häntä kohtaan olisivat muuttuneet, Darcy palaa Lontooseen. Hän ei ole halukas satuttamaan toista hylkäämistä.
ellauri362.html on line 153: Thomas Love Peacock (18. lokakuuta 1785 – 23. tammikuuta 1866) oli englantilainen kirjailija, runoilija ja East India Companyn virkamies. Hän oli Percy Bysshe Shelleyn läheinen ystävä ja he vaikuttivat toistensa työhön. Peacock kirjoitti satiirisia romaaneja, joissa jokaisessa oli sama perusasetus: hahmot pöydässä keskustelemassa ja arvostelemassa päivän filosofisia mielipiteitä.
ellauri362.html on line 155: Peacockin oma paikka kirjallisuudessa on ennen kaikkea satiirikko. Se, että hän on kuitenkin ollut vain harvojen suosikki, johtuu osittain hänen teoksensa erittäin älyllisestä laadusta, [ tarvitaan lainaus ], mutta pääosin hänen tavanomaisen kirjailijan pätevyyden puutteesta, josta hän ei piittaa paskan vertaa. Hänellä ei ole juonta, vähän inhimillistä kiinnostusta eikä johdonmukaista luonteen määrittelyä. Hänen persoonansa ovat pelkkiä nukkeja tai parhaimmillaan abstraktien ominaisuuksien, kuten armon tai kauneuden, inkarnaatioita, mutta kauniisti kuvattuina.
ellauri362.html on line 157: Hänen romaaninsa ovat pikemminkin keskusteluromaaneja kuin toimintaromaaneja; Itse asiassa Peacock on niin paljon kiinnostuneempi siitä, mitä hänen hahmonsa sanovat toisilleen kuin siitä, mitä he tekevät toisilleen, että hän esittää usein kokonaisia romaaneja dialogin muodossa. Platonin symposium on näiden teosten kirjallinen esi-isä Athenaeuksen deipnosofien kautta, jossa keskustelu ei koske niinkään korkeatasoisia filosofisia teemoja kuin viinaa ja kalanhajuisia vekottimia. Toiminta alkaa vasta kun kaikki ovat umpitunnelissa.
ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri362.html on line 191: Abbeyn tavallinen elämä keskeytyy hetkeksi, kun ihmisvihainen runoilija herra Cypress tekee jäähyväisvierailun ennen maanpakoon menoa. Hänen lähdön jälkeen on kerrottu haamusta, joka vainoaa rakennusta, ja kauhistuttavan hahmon ilmestyminen kirjastoon saa vieraat järkyttymään. Vasta myöhemmin ilmestys paljastetaan olleen herra Glowryn unelias taloudenhoitaja Crow.
ellauri362.html on line 195: Kun kaikki vieraat lähtevät, Scythrop ehdottaa itsemurhaa ja pyytää palvelijaansa Ravenia tuomaan hänelle "tuopin porttia ja pistoolin". Hän on masentunut vasta, kun hänen isänsä lupaa lähteä Lontooseen ja rukoilla hänen anteeksiantoaan jommankumman naisen kanssa. Kun herra Glowry palaa, Celindan ja Marionettan kirjeet ilmoittavat tulevasta avioliitostaan kahden muun vieraan kanssa. Scythrop saa lohdutella itseään ajatuksella, että hänen viimeaikaiset kokemuksensa antavat hänelle pätevyyden "saattamaan erittäin korkean tutkinnon misantropiassa", jotta hän voi vielä toivoa pääsevänsä hahmoon maailmassa.
ellauri362.html on line 199: Peacockin versio Shelleyn elämästä perustuu suurelta osin henkilökohtaiseen tietoon, ja useimmat tutkijat pitävät sitä objektiivisena, mutta silti varovaisena Shelleyn irrationaalisempien tekojen ja vainoharhaisten ideoiden käsittelyssä. Häntä vaivasi viimeisinä vuosinaan suolistosairaus.
ellauri362.html on line 309: Jöns ei nähtävästi pidä liioin Joel Haahtelasta. Joel Haahtela on "Kristina Carlson -schabloonalla jokavuotismalliin julkaistu Martti Anhavan kristillismyönteinen sarjaromaanikonsepti joka 'uudistuu' ja samalla 'ironisoi' uudistumistaan, eräänlainen luterilaiseen juoksi jänö metsänrajaan versio Italo Calvinosta. Ehkä jopa norssi." Vankan uskonnollisen vakaumuksen omaava lääkäri Haahtela tutustui ortodoksisuuteen aluksi vaimonsa mukana ja mieltyi kokemaansa. Elämys syveni, kun häntä pyydettiin jumalanpalvelustekstien lukijaksi. Hänet vihittiin ensin lukijaksi ja 2021 diakoniksi, joka on varsinaisen ortodoksisen pappeuden ensimmäinen porras. Haahtela käsittelee tuotannossaan kristinuskoa ja sen selittämättömiä asioita, mutta romaaneita voi lukea niin hengellisin kuin humanistisin silmin. Haahtela itse kertoo uskovansa ”selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä".
ellauri362.html on line 313: Mutta ovatko Joelin kirjat kristillisiä kirjoja? Kysyttävä Telarannalta. Hän nostaa kulmakarvoja: jos kirjaa voidaan lukea humanistina, se ei ole kunnolla kristillistä huttua. Mika Hytin mielestä taiteessa on oikeastaan vain kolme aihetta: rakkaus, kuolema ja yksinäisyys. Kaikki muut voi tavallaan palauttaa niihin”, Haahtela kertoo. Väärin Mika, se kolmas aihe on syöminen eli E!F!K!
ellauri362.html on line 328: Lainasin kirjastosta David Sedariin päiväkirjan osa I. Sedariista on aikaisempi paasaus albumissa 268. Davea ei oikeastaan pitäisi näin kamalasti sättiä, sillä sen homo päiväkirja on samaa genreä kuin nämä takaa maistuvat muistelmani. David Sedaris on vuotta nuorempi kuin Petteri. Suuri osa Sedariin huumorista on näennäisesti omaelämäkerrallista ja itseään halventavaa, ja se koskee usein hänen perhe-elämäänsä, hänen keskiluokan kasvatusta Raleighin esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa, hänen kreikkalaista perintöään, homoseksuaalisuutta, työpaikkoja, koulutusta, huumeiden käyttöä ja pakkomielteistä käyttäytymistä sekä hänen elämäänsä Ranskassa, Lontoossa, New Yorkissa ja South Downsissa Englannissa. Hän on näyttelijätär Amy Sedariin veli ja kirjoitusyhteistyökumppani.
ellauri362.html on line 330: Hänen äitinsä oli angloamerikkalainen juoppo agnostikko. Hänen yhtä juoppo psykopaatti-isänsä syntyi Yhdysvalloissa Kreikan Apideasta tulleiden maahanmuuttajien perheeseen. Tienasivat vuokraamalla lääviä neekereille. Inhat luteet. Hänen äitinsä oli protestantti ja hänen isänsä kreikkalaisortodoksinen, mikä oli usko, jossa Daavid varttui. Hänen sisaruksensa vanhimmasta nuorimpaan ovat Lisa, Dave, Gretchen, Amy, Tiffany, ja Paul ("Kuko"). Koulukotivanki Tiffany kuoli itsemurhaan vuonna 2013. Hän kuvailee epäonnistumistaan useissa esseissään.
ellauri362.html on line 335: Sedariin tiedetään käyttävän säännöllisesti otsalamppua yöllä ja viettävän tuntikausia liiankin lähellä Rackhamia. Hänet tunnetään paikallisesti nimellä "Big Penis." Dave selkeästi tykkää käyttää sanaa "neekeri" ja kertoa savunaamaläppiä. Mixei haitilaiset käy kylvyssä? Ne mieluummin huuhtoutuvat rannalle.
ellauri362.html on line 348: Jean Harris, tyttökoulun rehtori, ampui pitkäaikaisen miesystävänsä dieettitohtorin, jonka uuden tyttöystävän alkkarit tervehtivät rehtoria ovella. Dieettitohtorin määräämät huumelääkkeet oli päässeet loppumaan. Hänet tuomittiin toisen asteen murhasta. Killing to prevent the theft of one's property may be legal under certain circumstances, depending on the jurisdiction. In 2013, a jury in south Texas acquitted a man who killed a sex worker who attempted to run away with his money.
ellauri362.html on line 376: Daniel Paul Schreber (25. heinäkuuta 1842 Leipzig — 14. huhtikuuta 1911 Leipzig) oli saksalainen juristi ja kirjailija, ortopedi Moritz Schreberin poika. Hän toimi Dresdenin hovioikeuden presidenttinä.
ellauri362.html on line 389: Hän väitti, että hänellä oli hermoston häiriö , jonka hän oli vakuuttunut saaneen liikkeelle erilaisia objektiivisesti annettuja yliluonnollisia prosesseja, jotka liittyvät hänen omiin ja toisten ihmisten, jopa jumalallisiin hermoihin, joihin Schreber uskoi lujasti ja jonka vuoksi hänestä oli tullut uusi universumin keskus, mutta ei mielisairas. Tämän väitteen perusteella, jonka mukaan hän oli vain jumalallisten, yliluonnollisten ihmeiden uhri , jotka olivat paljastaneet hänelle uuden, epäsäännöllisen maailmanjärjestyksen, mutta muuten täysin mielenterveyden hallussa, Schreber nosti oikeudenkäynnin pian vuosisadan vaihteen jälkeen hänen työkyvyttömyyttään vastaan, joka tapahtui hänen sairaalassa olonsa aikana. Lopulta hän voitti (vaikka Dresdenin kuninkaallinen aluetuomioistuin totesi, että hänellä oli edelleen mielisairaus, mutta katsoi, ettei se ollut enää vaarallinen hänelle tai muille), minkä jälkeen hänet vapautettiin joulukuuta 1902 ja päästettiin jälleen tuomarixi. No ei sentään, läppä läppä.
ellauri362.html on line 393: Schreber kutsui tilaansa "sielumurhaksi". Hän selitti, että termi viittaa "kaikkien kansojen kansanperinnössä ja runoudessa laajalle levinneeseen ajatukseen, että jollain tavalla on mahdollista ottaa haltuunsa toisen ihmisen sielu."
ellauri362.html on line 400: Isä piti aikaansa moraalisesti "pehmeänä" ja "rappeutuneena", mikä johtui pääasiassa lepsusta lasten kouluttamisesta ja kurittamisesta kotona ja koulussa. Hän pyrki "taistelemaan" aikakautensa "heikkoutta" pitkälle kehitetyllä järjestelmällä, jonka tarkoituksena oli tehdä lapsista tottelevaisia ja alistuvia aikuisille. Hän odotti, että hänen käskynsä johtaisivat parempaan yhteiskuntaan ja "rotuun". (Niinkuin kohtapuoliin johtivatkin.) Isä sovelsi näitä samoja perusperiaatteita kasvattaessaan omia lapsiaan, mukaan lukien Daniel Paulin ja toisen pojan, Daniel Gustavin, vanhimman, joka myös hulluuntui ja teki itsemurhan 30-vuotiaana. Psykiatrit ja psykoanalyytikot pitävät edellisen, Daniel Paulin tapausta klassisena vainoharhaisuuden ja skitsofrenian mallina, mutta Freud ja Bleuler pojan sairauden analyyseissä eivät "kyenneet" yhdistämään Daniel Paulin outoja kokemuksia, joiden vuoksi häntä pidettiin hulluna hänen isänsä lastenkasvatustapoihin.
ellauri362.html on line 402: 1950-luvulla William G. Niederland, psykiatri ja analyytikko, alkoi tutkia Schreberin taustaa. Hän keksi ensimmäisenä ajatuksen lukea joitain kirjoja, jotka isä Schreber oli kirjoittanut lasten kasvatuksesta.
ellauri362.html on line 404: Vielä myöhemmin Morton Schatzman, joka peukutti antipsykoanalyyttista mömmömies Laingia, piti Freudin teesiä Schreberin tukahduttamista homoseksuaalisista tunteista isäänsä kohtaan naurettavan triviaalina. Hän syytti Freudia siitä, ettei hän käyttänyt isänsä Schreberin kirjoja asiakirjoina, vaikka hän tiesi niistä.
ellauri362.html on line 410: Myöhemmin asiaan sekaantui vielä 1 juutalainen kallonkutistaja, Zvi Lothane (syntynyt 21. toukokuuta 1934 Lublinissa , Puolassa, nimellä Hersz Szuldyner), myös Henry Lothane, joskus Henry Zvi Lothane , on israelilais-amerikkalainen psykoanalyytikko, psykiatri ja yliopistoprofessori. Hänen vanhempansa kutsuivat häntä "Henioksi" tai "Henrykiksi". Israelissa etunimi "Hersz" muutettiin muotoon "Zvi" ja nimi oli nyt "Zvi Szuldiner".
ellauri362.html on line 416: Elias Canettin teoksen Mass and Power -osiossa Domination and Paranoia Muistelmat edustavat perusteellisinta valta-aiheeseen liittyvää asiakirjaa. Elias Canetti (25. heinäkuuta 1905 Rustšuk, Bulgaria – 14. elokuuta 1994 Zürich, Sveitsi) oli bulgarialaissyntyinen brittiläinen Nobel-kirjailija, joka kirjoitti saksaksi. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Sokeat, vaikka oikeasti se lienee saanut 1981 dynyprenikan lähinnä tosta antinazismista. Canettin suku oli Espanjan sefardijuutalaisia, jotka olivat paenneet Iberian niemimaalta vuonna 1492 juutalaisvainoja. Perheen alkuperäinen nimi oli Cañete, ja se muutettiin Canettiksi.
ellauri362.html on line 428: George Crabbe (1754 – 1832) oli englantilainen runoilija. Teollistumisen aikana hän pyrki tuotannossaan nostamaan esille työläisten ongelmia ja kannatti yhteiskunnallisia uudistuspyrkimyksiä. Hän oli kirjailijapiireissä ainoa, jonka tuotanto nousi jo hänen omana aikanaan tässä suhteessa merkittävänä esiin. Hän kuvasi 1700-luvun kyläelämää ja vaivaishuoneiden asukkeja myötätuntoisesti. Hän oli itsekin vaatimattomista oloista ja valmistui välskäriksi. Hän kuitenkin hylkäsi ammatin ja ryhtyi kirjalliselle alalle, mutta ilman tukijaansa Edmund Burkea hän ei olisi selviytynyt taloudellisesti. Myöhemmin Edmund vielä hommasi Georgelle livingin clergymanina kuin Lady Catherine de Burgh Mr. Collinsille. Jane Austen piti Touretten syndroomaisesta Dr. Johnsonista, Pamela Piukkapepun kynäilleestä Sam Richardsonista ja työväenrunoilija Crabbesta. Jane pyysi Jumalalta olla kiltti lähimmäisille
ellauri362.html on line 433: GEORGE CRABBE syntyi Aldeburghissa, Suffolkin rannikolla, 24. joulukuuta 1754. Hänen isänsä, joka keräsi suolamaksuja satamassa, oli sekä korkeamakuinen että alhainen mies. Varsin huonomaineinen myöhempinä vuosinaan hän oli nuorena miehenä käynyt koulua ja luki Miltonia, Youngia ja muita runoilijoita ääneen perheelleen. Lääkärin ammattiin tarkoitettu George opiskeli lääkäriksi Wickhambrookissa lähellä Bury St. Edmundsia, jonka leikkauksesta hän siirtyi kolme vuotta myöhemmin Woodbridgen lääkäriksi. Täällä hän viipyi vuosina 1771–1775 ja tutustui Sarah Elmyyn, joka, vaikka meni kymmenen vuotta ennen kuin he menivät naimisiin, vaikutti alusta alkaen pehmentävästi ja kirkastavasti muotoutumattomien nuorten melko synkkään luonteeseen. Juuri heidän tapaamisensa aikaan Crabbe esiintyi ensimmäisen kerran tunnetussa painetussa sanassa runoilijana. Erään naistenlehden ”runoilijoiden nurkassa” vuonna 1772 ilmestyi useita säkeitä, joista osa oli signeerattu ”G. Ebbare" ja yksi "G. Ebbaac”, joiden arvellaan olevan Crabbe. Yksi näistä, joka koostuu kahdesta erittäin kauniista säkeistöstä, nimeltään The Wish, juhlii runoilijan "Mirriä", joka oli Crabben Sarah Elmylle antama runollinen nimi.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri362.html on line 437: Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Crabbe palasi kotiin Aldeburghiin ilman tulevaisuudennäkymiä ja hänellä oli hyvin vähän tietoa parantamisen taidosta. Hänen kotinsa oli onneton äitinsä sairauden sekä isänsä hillittömyyden ja väkivaltaisen luonteen vuoksi. Näiden vuosien aikana raudan on täytynyt päästä hänen sieluunsa. Hän yritti harjoittaa ammattiaan Aldeburghissa, ja hänet nimitettiin seurakunnan lääkäriksi. Sillä välin hän kuitenkin opiskeli luontoa ja varsinkin kasvitiedettä tuloksin, jotka, elleivät häntä lääkärinä palvelisi, olisivat hänen runoudelleen suuri arvo. Hän jatkoi paljon lukemista ja pohdiskelua, ja hänen mielensä kääntyi ehdottomasti uskon ja hurskauden puoleen. Sarah Elmy oli hänen lohdutuksensa ja toivonsa (monia vuosia myöhemmin eräässä Tarinassa nimeltä The Lover's Journey hän kirjoitti kuuluisan kuvauksen vierailustaan hänen luonaan); ja hän jatkoi runojen kirjoittamista, josta vähän on säilynyt. Vuosiin 1775–1779 kuuluu useita uskonnollisia runoja, vaikuttava pieni pala Mirristä joka kertoo, kuinka hän veti kirjailijan "väärien nautintojen" helpotuksesta "ylevämpiin käsityksiin", ja tyhjä säeteos nimeltä Midnight, joka, joskin hyvin synkkä, päättyy järkevään ja vahvaan rohkeuteen.
ellauri362.html on line 485: Hän juo, eikä valita töykeästä hyökkäyksestä;
ellauri362.html on line 573: Hän ei pyydä kirkasta boolia, ei ruusuista viiniä;
ellauri362.html on line 615: Hänen intohimonsa vapisevat, mutta eivät tottele.
ellauri362.html on line 661: Hänen tavoin Fabricio varastaa huoltajan puolelta,
ellauri362.html on line 663: Hän vihaa pulloa, mutta pitää sen oikeana
ellauri362.html on line 681: Hän antoi uudemman muodon ja kutsui niitä nokkeliksi.
ellauri362.html on line 750: Gaius Flaminius (k. 217 eaa.) oli roomalainen valtiomies. Hän kuului plebeijisukuun ja oli homo novus eli sukunsa ensimmäinen senaattiin päässyt. Vuonna 232 eaa. Flaminius oli kansantribuunina, jolloin hän sai voimaan lain (lex flaminia), jonka mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiasta voitiin jakaa köyhille roomalaisille siirtolaisille. Vuonna 227 eaa. Flaminius toimi preettorina ja Sisilian ensimmäisenä maaherrana. Vuonna 223 eaa. hän oli konsulina ja voitti kelttiläisen insubrien heimon. Flaminius vietti voitostaan triumfin senaatin vastustuksesta huolimatta. Ollessaan kensorina vuonna 220 eaa. hän pani toimeen uudistuksia comitia centuriata -kokouksissa. Hän myös rakennutti Roomasta pohjoiseen vievän sotilastien, Via Flaminian. Vuonna 217 eaa. Flaminius komensi armeijaa, joka lähetettiin Pohjois-Italiaan karthagolaista sotapäällikköä Hannibalia vastaan. Flamnius kuitenkin kukistettiin Trasimenusjärven taistelussa, ja hän sai surmansa. Hän oli kansanvaltaisena poliitikkona Gracchusten edelläkävijä.
ellauri362.html on line 756: Ranska on tuottanut kunnioitettavan määrän huuhaamiehiä. Louis Pierre Althusser (16. lokakuuta 1918 – 22. lokakuuta 1990) oli ranskalainen filosofi. Hän oli strukturalistinen marxisti ja kommunisti, joka tuli tunnetuksi filosofiassa myös teoreettisena antihumanistina. Hän syntyi Ranskan Algeriassa ja muutti sitten Pariisiin opiskelemaan huippukoulu École Normale Supérieuressa. Louisin nuoruutta oli leimannut vahvasti katollinen uskonto, jonka hän hylkäsi vasta vuonna 1943. Kiihkeä katolinen Louis Althusser oli nuoruudessaan poliittisesti oikeistolainen. Hän vietti sodan lopun Saksassa Schleswigin Stalagissa ( Stalag XA ), missä hän nautti ensimmäiset mielenterveyshäiriönsä.
ellauri362.html on line 760: Sotien jälkeen Althusser aktivoitui poliittisesti. Hän otti hyvin paljon vaikutteita Karl Marxilta seuraten tämän jalanjälkiä. Normale Supissa hän haastoi erityisesti psykoanalyytikko Jacques Lacanin ja myös marxilaisen suunnan, joka poikkesi Spinozan asiantuntijan Althusserin suuntauksesta, ja Gilles Deleuzen, toisen suuren mutta talousliberaalimman Baruch Spinozan lukijan.
ellauri362.html on line 762: Hänen toimintaansa lomittui tiuha psykiatrisilla klinikoilla oleskelu.
ellauri362.html on line 765: 16. marraskuuta 1980, 30 vuoden suhteen jälkeen ja kun hiän päätti jättää hänet, Althusser kuristi vaimonsa heidän asunnossaan rue d’Ulmilla. Uhri ? Hän ei ansaitse kolmea riviä. Tähti on syyntakeeton. Althusser käytti paljon energiaa esittääkseen itsensä hulluksi ja siksi vastuuttomaksi murhaan, samalla kun hänet tunnustettaisiin rationaalisena tutkijana. Rydmannin murhassa on kuitenkin naismurhan piirteitä (erityisesti uhrin halu jättää puoliso), vaikka tämä käsite ei tuolloin ollut käytössä.
ellauri364.html on line 100: Alan hienoimpien tutkimusten joukosta voidaan mainita Moebiuksen kirjat Rousseausta ja Goethesta, Helwegin teokset Kierkegaardista, Grundtvigista ja HC Andersenista, Gadeliuksen Tegnéristä ja Frödingistä. Moebiuksen opettavainen Goethe-kirja ei tutustuta meitä ainoastaan suuren runoilijan oman perheen, elämän ja runouden hämmästyttävän moniin patologisiin henkilöihin ja aiheisiin, vaan myös hänen tuttavapiirinsä ja aikansa mielenkiintoisiin psykopaattisiin persoonallisuuksiin. Hänen sepittämistään hahmoista muistamme nuoren Wertherin itsensä ja hänen kärsimyksensä, Margaretan Faustista, Mignonin ja harpunsoittajan Wilhelm Meister-romaanista ja toveri Viljasen jonka ohrana surmasi.
ellauri364.html on line 102: Todellisista henkilöistä muistamme Goethen izensä (mahtava narsisti ja pedofiili), Cornelia-sisaren (erittäin vaikea skitsoidinen hypokondrikko, mahdollisesti skitsofreenikko), runoilija Lenzin (todennäkösest skitsofreenikko), ylevämielisen uskonnollisen haaveilijan, neiti von Klettenbergin, kaunosielun, die schöne Seele, jonka tunnustukset on otettu Wilhelm Meisteriin (siitä toisinaan kuultu parodioitu sanonta kaunosielun tunnustus), sekä kuuluisan lääkärin Zimmermannin ja hänen elinikäisen, vaikean hypokondriansa. Zimmermann kirjoitti suuren, omalaatuisen kirjan Ueber die Einsamkeit, Yksinäisyydestä. Hän oli kuin jonkinlainen tieteellinen erakko, jolla yhä vielä on annettavana varsin paljon lohdutusta kaltaisillensa onnettomille ihmisille.
ellauri364.html on line 144: Psykopaatti on omituinen ihminen joka ei vastaa elämän vaatimuxiin ja vaikutuxiin kuin muut. Häneen sattuu. Moraalinen mielenvikaisuus, mytomania, keinottelu ja alkoholismi, sexuaalinen epänormaalisuus, siinä tämän luvun suurimmat ozakkeet.
ellauri364.html on line 159: Buddenbrookit on toinen tapaus pisteessä. Thomas Mann piti huonoja hampaita suvun rappeutumisen merkkeinä. Morel (fr. "korvasieni") kiinnitti erityishuomiota korviin. Muita degeneroitumisen merkkejä: pääkopan ja kasvojen luiden asymmetria, suun vinous, kallon muut epämuodostumat, rumat silmät, huonot hampaat, pahanhajuinen hengitys. Heikot lihaxet, luisut hartiat, epämuodostuneet jalat, ylimääräisiä nännejä. Homokunkku Kustaa III:n pääkoppa oli huomattavan vino. Hänen enonsa Fredrik Suuri oli myös sexuaalisesti vajavainen (hinuri). Gustaf, du äst falsker, sanoi Kustaan äitikin. Kyllä sielullisesti terveelläkin yxilöllä voi olla rumat korvat. Uudempaa tutkimusta tällä suunnalla edustaa hra KRETSCHMER.
ellauri364.html on line 192: Ukulinnäköinen Huan Hose Verocay syntyi 16. kesäkuuta 1876 Paysandun kaupungissa Uruguayssa maahanmuuttajavanhemmille. Hänen isänsä Silvino Verocay oli kotoisin Tirolin alueelta Etelä-Itävallasta ja hänen äitinsä Rosalia Garrone oli kotoisin Pohjois-Italian dolomiittialueelta, ja sukunimi on mahdollisesti johdettu Verocain kaupungista, joka on lähellä Cortina D'Ampezzoa, joka sijaitsee Dolomiticissa. Alpit Koillis-Italiassa.
ellauri364.html on line 194: Hänen perusopinnot tapahtuivat paikallisissa kouluissa, joissa oli vahva katolinen perinne, ja vuonna 1887 hänet lähetettiin 11-vuotiaana Eurooppaan, aluksi Itävaltaan, isän puoleisen setänsä huostaan. pappina ja myöhemmin Italiaan äitinsä kotikaupunkiin suorittamaan lukio-opintojaan Trenton kaupungissa, josta hän valmistui vuonna 1897 kandidaatin tutkinnolla. Tähän mennessä hän oli päättänyt lääketieteen urasta ja hakenut Prahan saksalaiseen yliopistoon, jossa hän vietti elämänsä seuraavat upeat vuodet.
ellauri364.html on line 196: Verocay suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1904. Hän opiskeli anatomista patologiaa Hans Chiarin ja myöhemmin Richard Kretzin ja Anton Ghonin johdolla, kun hän liittyi vuonna 1905 Anatomisen patologian instituuttiin, jota johti tuolloin kuuluisa Hans Chiari, joka oli tyytyväinen. Verocayn omistautuessa anatomian ja patologian aiheisiin nimitti hänet kolmanneksi assistentiksi ja ylensi nopeasti, jolloin hänestä tuli toinen ja ensimmäinen assistentti lyhyessä ajassa. Hän sai Privatdozentin viran vuonna 1910. Tämä virka vastasi patologian lehtorin virkaa ja oli korkein, jonka ulkomaalainen voi saavuttaa Itävallassa tuolloin. Myöhemmin hänelle tarjottiin professorin virkaa, mutta sitä varten hänen olisi pitänyt hyväksyä Itävallan kansalaisuus ja luopua Uruguayn kansalaisuudestaan, josta hän kieltäytyi loppuun asti, koska hän halusi aina työskennellä ja opettaa Uruguayssa, syntymämaassaan. viisitoista tieteellistä artikkelia yhdentoista vuoden aikana vuosina 1905–1916, pääasiassa hermoston patologiasta, johon hän erikoistui.
ellauri364.html on line 198: Verocayn akateemisen työn keskeytti ensimmäinen maailmansota, jossa hänet siirrettiin Itävallan armeijan sotilasterveyshuoltoon, jolloin hän saavutti everstin arvosanan ja "Punaisen Ristin upseerin" arvomerkin. Hänen työnsä Wienissä erityisesti ruumiinavausten suorittamisessa, joita hänellä oli vuosittain yli 600, teki hänestä maailmankuulun kirurgisen patologian alalla.
ellauri364.html on line 200: Verocaylla oli aina erittäin vahva halu palata takaisin syntymämaahansa, ja hän auttoi jo vuonna 1905 suunnittelemaan patologisen anatomian instituuttia Uruguayn pääkaupungin Montevideon yliopistolle. Vaikka hän oli erittäin pätevä alalla, hän jäi huomiotta instituutin johtajan virkaan. Vuonna 1910 hän lahjoitti erinomaisen yli 200 näytteen kokoelmansa sekä yksityiskohtaiset histologisia ja ruumiinavausmenetelmiä koskevat muistiinpanot instituutille, joka muodosti patologian opetusmateriaalin ytimen. Hän jopa tarjoutui työskentelemään instituutissa yleislääkärinä, mutta häntä nuhdeltiin sanomalla, että hän ei ollut koskaan työskennellyt Uruguayssa ja hänet tunnettiin Prahasta Verocayna. Pettynyt hän jatkoi työskentelyä Euroopassa, mutta kieltäytyi jatkuvasti pysyvästä toimesta, mikä merkitsisi Uruguayn kansalaisuuden luopumista. Lopulta vuonna 1919, isänsä kuoleman jälkeen, Verocay palasi Uruguayhin ensin Paso de Los Mellizosina tunnetulle maaseutualueelle Rio Negrossa, jossa hän harjoitteli ensihoidon lääkärinä, mutta meni seuraavana vuonna Paysanduun ja meni naimisiin Carlottan kanssa. Ruhr ja sai neljä lasta hänen kanssaan. Vaikka hänet nimitettiin patologian johtajaksi useisiin pienempiin sairaaloihin, häneltä evättiin neuropatologian johtajan virka Neurologian instituutissa, kunnes lopulta 8. maaliskuuta 1927 lääketieteellisen tiedekunnan johtokunta nimesi Neurologia instituutin jäsenet ja nimitti hänet neuropatologian johtajaksi. Verocay piti instituutin ensimmäiset huippujännät neuropatologian luennot aiheista Aivoverenvuoto ja -tukos" ja "Enkefaaliset, selkärangan ja hermokasvaimat."
ellauri364.html on line 202: Valitettavasti hän pystyi jatkamaan virkaansa vain 64 päivää, kun kardiomyopatian aiheuttama sairaus pakotti hänet palaamaan Eurooppaan. hoitoon. Hän kuoli 25. joulukuuta 1927 Böömissä.
ellauri364.html on line 204: Nils Ragnar Eugene Antoni (1887-1968) oli ruotsalainen lääkäri, josta tuli lääketieteen tohtori ja neurologian apulaisprofessori Karolinska-instituutissa vuonna 1920 ollessaan vielä armeijassa pataljoonan lääkärinä. Hän toimi Morbyn sairaalan neuvonantajana vuodesta 1922 ja toimi Henrik Malmstenin hermostosairauksien professorina Tukholman Karolinska-instituutissa 1931-1954.
ellauri364.html on line 280: Wordsworth käyttää ilmaisua erittäin positiivisessa mielessä ja huomauttaa, että sateenkaaren näkeminen aiheutti kunnioitusta ja iloa hänen ollessaan lapsi, ja hän tunsi nämä tunteet edelleen aikuisena. Hän toivoo näiden tunteiden jatkuvan läpi hänen elämänsä, että hän säilyttää sen puhtaan nuoruuden ilon. Hän valittaa myös, että hän mieluummin kuolisi kuin menettää sydämensä ja nuorekkaan innostuksen.
ellauri364.html on line 282: Huomaa myös, että Wordsworth oli geometrian ystävä, ja "hurskauden" käyttö viimeisellä rivillä on leikkiä luvulla pi. Raamatun Nooan tarinassa Jumala antoi sateenkaaren merkkinä Jumalan lupauksesta, ettei Hän enää tuhoaisi koko maata tulvassa. Se on jatkuvan liiton merkki. Siitä ilmaistaan runossa sana "sidottu".
ellauri364.html on line 351: Hän Björn oli iso ja reilu poika Han, Björn, var en stark och fager sven
ellauri364.html on line 368: Hän menee, hän noudattaa pimeää käskyä, Han går, han lyder det mörka bud,
ellauri364.html on line 417: Hän kuuntelee, hän kuuntelee parantumattomasta han lyss med oläkeligt ve till suset i furumo.
ellauri364.html on line 445: Psykasteenisesta lapsesta tulee lempilapsi, tupalelli ja mammanporsas. Hän puuhailee mielellään kärpästensä parissa. Masixesta psykasteenikosta mikään ole hauskaa eikä miellyttävää, ei työ eivätkä huvituxet, ei perhe-elämä eivätkä sexuaaliset houkutuxet. Mieltä kaivelevat huono onni, vastoinkäymiset sekä kiittämättömyys. Olo ei ole kuitenkaan yhtä paha kuin melankolikolla, jotka ovat enimmäxeen syklotyymejä. Freudista neurastenia johtui tumputuxesta ja angstaus nussimisen puutteesta.
ellauri364.html on line 471: James kärsi koko elämänsä ajan erilaisista fyysisistä vaivoista ja oli kuuro (Sachs, 2008). Hän poti myös neurastheniaa, sairautta, jolle on ominaista väsymys, päänsärky ja ärtyneisyys, ja hän kärsi masennuksesta.
ellauri364.html on line 563: Hän ei koskaan valittanut tai nuristanut säästä, kivusta, sairaudesta tai muustakaan. Hän ei koskaan vannonut. Hän ei voinut kovin hyvin, koska hän ei koskaan puhunut vihassa eikä ilmeisesti koskaan ollut vihainen. Hän oli onnellinen kunhan sai päivittäin mustaa persettä.
ellauri364.html on line 577: Edward Francis Diener (25. heinäkuuta 1946 – 27. huhtikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija. Diener oli psykologian professori Utahin ja Virginian yliopistossa ja Joseph R. Smiley arvostettu emeritusprofessori Illinoisin yliopistossa sekä vanhempi tutkija Gallup- organisaatiossa. Hänet tunnetaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tehdystä onnellisuuden tutkimuksesta, mukaan lukien työtemperamentin ja persoonallisuuden vaikutuksista hyvinvointiin, teorioita hyvinvoinnista, tuloista ja hyvinvoinnista sekä kulttuurisista vaikutuksista hyvinvointia ja hyvinvoinnin mittaamista. Kuten Google Scholarista näkyy huhtikuussa 2021, Dienerin julkaisuja on lainattu kirjastoista yli 257 000 kertaa.
ellauri365.html on line 114: Hän oli homo ja hullu ja pilkkasi kaikkea, Elle était gaie et folle et se moquait de tout,
ellauri365.html on line 138: Hän näytti katselevan meidän kulkuamme kaukaa. Elle semblait guetter de loin notre passage.
ellauri365.html on line 142: Hän istui alas ja nauroi nähdessään minun kiroavan häntä. Elle s’assit, riant de me voir la maudire.
ellauri365.html on line 150: Hänellä oli hieman kihara huulensa Elle eut un pli léger de sa lèvre coquette
ellauri365.html on line 180: Hän nauroi pilkallisesti, röyhkeän kauniina; Elle riait, moqueuse, effrontément jolie ;
ellauri365.html on line 181: Hänen hengityksensä teki hienon höyryn Son haleine faisait une fine vapeur
ellauri365.html on line 183: valtasi minut. Otin hänet syliini. Hän pelkäsi, Me prit. Je la saisis en mes bras. Elle eut peur,
ellauri365.html on line 186: Hänen silmänsä, otsansa, hänen märkä suunsa ja hänen hiuksensa! Son œil, son front, sa bouche humide et ses cheveux !
ellauri365.html on line 226: Hänen katsotuimmat runonsa Hän on vähiten nähnyt runojaan. Hänen eniten kommentoituja runojaan:
ellauri365.html on line 261: "Pelko, joka vaivasi hänen levottomia aivojaan yötä päivää, näkyi jo hänen silmissään, minä pidin häntä silloin tuhoon tuomituksi miehenä. Tiesin, että hänen oman Boule de Suifin hienovarainen myrkky oli jo aloittanut tuhotyönsä tässä, upeat aivot. Tiesikö hän sen itse? Luulin usein, että hän tiesi. Hänen Sur L'Eaunsa MS. makasi pöydällä välillämme, hän oli juuri lukenut minulle muutaman luvun, paras asia, jonka hän oli koskaan kirjoittanut, ajattelin Hän tuotti edelleen kuumeisella kiireellä yhtä mestariteosta toisensa perään, leikkaa innoissaan aivoaan samppanjalla, eetterillä ja kaikenlaisilla huumeilla. Naiset naisen perään loputtomassa peräkkäisessä peräkkäisessä peräkkäin nopeuttavat tuhoa, naisia värvättiin joka puolelta... näyttelijöitä, balettitanssijia , midinettes, grisettes, tavalliset prostituoidut - "le taureau triste", hänen ystävänsä kutsuivat häntä.
ellauri365.html on line 263: Hänen lahjakkuutensa ja käytännöllinen liiketajunsa tekivät hänestä varakkaan. Luonnollisella vastenmielisyydellä yhteiskuntaa kohtaan hän rakasti eläkkeelle jäämistä, yksinäisyyttä ja meditaatiota.
ellauri365.html on line 267: Hän ilmaisee kapteeni Épiventin näkemyksiä lauseessa: "Hän halveksi kaikkia, yleensä monella tasolla halveksunnassaan". Lopulta löydämme tuttuja ilmaisuja, kuten "Ah! Paskiaiset". Preussilaiset ne sen kupan tartuttivat muka, melkein väkisin. Tai siis ei:
ellauri365.html on line 324: Ajattele Moosesta. Hän oli melko haluton olemaan johtaja, koska hän tunsi, ettei hän ollut tehtävänsä mukainen.
ellauri365.html on line 328: Apostoli Paavali määrittelee myös joitain yksityiskohtia siitä, mitä ominaisuuksia palvelujohtajalla tulee olla. Kirjeissään Paavali tekee selväksi, että johtajan tulee olla roolimalli sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässään. Hän puhuu itsehillinnän tärkeydestä, nöyryydestä, siitä, että ei ole kiireinen ja pitää oven auki käytävälle, eikä likistele alaisia reisistä.
ellauri365.html on line 330: Mitä tulee palvelujohtajuuteen, Raamattu on viisauden ja oivallusten aarreaitta. Käsite juontaa juurensa Jeesuksen Kristuksen opetuksiin, joka eli elämänsä palvelujohtajan äärimmäisenä esimerkkinä. Jeesus pesi opetuslastensa jalat, mitä pidettiin palvelijan työnä. Hän ei puhunut vain nöyryydestä ja palvelusta; hän eli sen. Ai tän esimerkin taisinkin jo mainita. Aanyway, se on ihan klassikko. Eeppistä.
ellauri365.html on line 357: Kukaan ei esitä palvelujohtajuutta paremmin kuin Jeesus itse. Yksi merkittävimmistä tapauksista löytyy Johanneksen luvusta 13 , jossa Jeesus pesee opetuslastensa jalat. Tämä tehtävä on tyypillisesti varattu alimmille palvelijoille. Näin tehdessään Hän ei ainoastaan näyttänyt esimerkkiä vaan myös määritellyt uudelleen, mitä johtajana oleminen tarkoittaa.
ellauri365.html on line 371:
Rehellisyys Temppeliveron maksaminen (Matteus 17:24-27) Jeesus varmistaa, että Hän ja Pietari maksavat temppeliveron, vaikka Hän kyseenalaistaa sen tarpeellisuuden. Johtaja ylläpitää rehellisyyttä noudattamalla yhteiskunnallisia sääntöjä, vaikka kyseenalaistaa niitä (kz anteliaisuus yllä).
ellauri365.html on line 704: hans blod är en störtsjö i vårstormstider, Hänen veri kohisee kuin kevätjäät,
ellauri365.html on line 705: hans trots önskar strider Hän uhmaa lakkotaisteluita,
ellauri365.html on line 721: Han strövar med glättiga fjät framåt Hän kikkailee eteenpäin leuka ojossa,
ellauri365.html on line 723: han stannar och ler åt små kryp, Hän hymyää pikku ötököille
ellauri365.html on line 725: han gäckas med gökar, han retas med trastar, Hän läppää käille, kiusaa rastaita,
ellauri365.html on line 726: han följer för ro skull ett spår, Hän seuraa huvixeen jälkiä,
ellauri365.html on line 729: han faller på knä invid randen Hän kyykistyy rantaviivalle
ellauri365.html on line 775: Blint han kämpar att bli lös, Hänmies koittaa päästä irti,
ellauri365.html on line 781: blev han fri, sprang han upp, fick han flickan fatt Hän pääsi irti, ylös hypähti, sai tytön kii
ellauri365.html on line 821: faderkraft i moderfröt Hänen nupista ja varina
ellauri367.html on line 49: Itse asiassa mitään "Viisikkoa" ei ollut olemassa: yksinkertaisesti, neuvostotiedustelu-upseeri Juri Modin valitsi viisi luotettavinta useista brittiagenteista, jotka tulvivat Neuvostoliiton tiedustelupalvelua viesteillään Suuren isänmaallisen sodan alussa. Modin sai tämän tehtävän, koska Neuvostoliiton tiedustelu oli järkyttynyt kuuluisien brittiläisten salaisten palveluiden edustajien toiminnasta, jotka yrittivät paljastaa vihollistensa salaisuudet Neuvostoliitolle. "Viisikon" ulkojäsen John Cairncross ei puolestaan pitänyt työtään Neuvostoliiton hyväksi petoksena, koska hän välitti liittolaiselleen tärkeitä tietoja, jotka petollisten oikeistolaisten brittipoliitikkojen salaliitto piti tarkoituksella salassa. Todiste siitä, että Five ei ollut verkotettuna, on se, että työskennellessään MI6: ssa Kim Philbyn johdolla John Cairncrossilla ei ollut aavistustakaan tarkoituksista, joita varten Philby antoi hänelle työtehtäviä. Hän oli koko ajan suihkussa.
ellauri367.html on line 60: Juri Modin syntyi sisällissotaan osallistuneen rykmenttikomissaarin perheeseen. Hän valmistui lukiosta Lipetskissä ja astui vuonna 1940 Leningradin laivaston rakennustekniikan korkeakouluun.
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri367.html on line 80: He saivat tietää 8 tuntia aikaisemmin kuin kukaan muu, että Napoleon oli menettänyt. Hän aloitti myynnin Lontoon osakemarkkinoilla ja ilmoitti, että valtion obligaatiot olivat arvottomia, ja kaikki seurasivat esimerkkiä. Tuolloin kaikkien arvopaperien hinta oli murto-osan arvoinen.
ellauri367.html on line 143: Charles Montgomery Plantagenet Schicklgruber "Monty" Burns, jota yleensä kutsutaan Mr. Burnsiksi tai C. Montgomery Burnsiksi, on toistuva hahmo animaatiotelevisiosarjassa Simpsonit, jonka ääninä on alun perin Christopher Collins ja tällä hetkellä Harry Shearer. Hän on enimmäkseen ilkeä, kiero, ahne ja varakas Springfieldin ydinvoimalan omistaja ja siten Homer Simpsonin pomo. Häntä avustaa lähes kaikkina aikoina Smithers, hänen uskollinen ja hurskas avustaja, neuvonantaja, uskottu henkilö ja salainen katamiitti. Hän on 81-120-vuotias, vaikka joskus vihjataan, että hän on paljon vanhempi.
ellauri367.html on line 145: Vaikka hän alun perin suunniteltiin yksiulotteiseksi, toistuvaksi röyhkeäksi roistoksi, joka saattaa ajoittain astua Simpsonien elämään ja aiheuttaa jonkinlaisen tuhon, Mr. Burnsin suosio on johtanut hänen toistumiseen sisällyttämiseen jaksoihin. Hän on stereotyyppi yritys-Amerikasta hänen sammumattomassa halussaan lisätä omaa vaurauttaan ja valtaansa, kyvyttömyytensä muistaa työntekijöidensä nimiä (mukaan lukien Homerin nimet toistuvista vuorovaikutuksista huolimatta – josta on tullut toistuva vitsi) ja huolimattomuudestaan heidän turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. -oleminen. Pitkään ikäänsä pohtien Mr. Burns saa ilmaista vanhentunutta huumoria, viittauksia jazz-ajan populaarikulttuuriin ja pyrkii soveltamaan vanhentunutta teknologiaa jokapäiväiseen elämään. Conan The Barbarian on kutsunut Mr. Burnsia suosikkihahmokseen mielivaltaisen iän ja äärimmäisen vaurauden vuoksi.
ellauri367.html on line 147: Mr. Burns viettää aikansa toimistossaan ydinvoimalassa ja tarkkailee työntekijöitään suljetuilla kameroilla, jotka on asennettu kaikkialle laitokseen. Hän oli rikkaan perheen nuorin, jossa oli yksitoista lasta, ja kaikki hänen sisaruksensa kuolivat epäilyttäviin syihin (jotka liittyvät enimmäkseen myrkytettyjen uuniperunoiden syömiseen ), minkä johdosta hän sai koko perheen omaisuuden, vaikka toinen jakso paljastaa, että hänen elossa oleva nuorempi veljensä on George Burns.
ellauri367.html on line 148: George Burns (syntynyt Nathan Birnbaum ; 20. tammikuuta 1896 – 9. maaliskuuta 1996) oli yhdysvaltalainen koomikko, näyttelijä, kirjailija ja laulaja ja yksi harvoista viihdyttäjistä, jonka ura ulottui menestyksekkäästi vaudevilleen , radioon, elokuvaan ja televisioon. Hänen kaarevat kulmakarvat ja sikarin savun välimerkit tulivat tutuiksi tavaramerkeiksi yli kolme neljäsosaa vuosisadaksi. Hän ja hänen vaimonsa Gracie Allen esiintyivät radiossa, televisiossa ja elokuvissa komediaduona Burns ja Allen.
ellauri367.html on line 153: Vuonna 1977 Burns teki toisen hittielokuvan, Oh, God! , näyttelee kaikkivoipaa nimiroolia laulaja John Denveriä vastaan vakavana mutta hämmentyneenä supermarketin johtajana, jonka Jumala valitsee sattumanvaraisesti elvyttääkseen sanomansa. Mielikuva Burnsista merimieslakissa ja kevyessä kevättakissa drollina Kaikkivaltiaana vaikutti hänen myöhempään komediatyöhönsä, samoin kuin muiden koomikkojen työhön. Hänen kunniakseen järjestetyssä julkkisruoassa Dean Martin muokkasi Burnsin säröä: "Kun George kasvoi, kymmenen käskyä olivat Top 10 ". Burns esiintyi tässä hahmossa yhdessä Vanessa Williamsin kanssa Penthouse -lehden syyskuun 1984 kannessa, joka sisälsi Williamsin pahamaineisia alastonkuvia sekä alaikäisen pornografisen elokuvatähden Traci Lordsin ensimmäisen esiintymisen. Kannessa oleva tiivistelmä jopa ilmoitti "Voi luoja, hän on alasti!"
ellauri367.html on line 158: Traci Lords (oik., pitelee tissejä), syntynyt Nora Louise Kuzma; 7. toukokuuta 1968 on yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja entinen pornografinen näyttelijä. Hän tuli aikuisten elokuvateollisuuteen käyttämällä väärennettyä syntymätodistusta salatakseen olevansa kaksi vuotta alle 18-vuotiaana. Lisäksi kaikki hänen aikuisille suunnatut elokuvansa viimeistä lukuun ottamatta kiellettiin lapsipornografiana. Poistuttuaan pornografiateollisuudesta kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 18 vuotta, Lords ilmoittautui Lee Strasbergin teatteri-instituuttiin, jossa hän opiskeli menetelmänäyttelijää tullakseen valtavirran näyttelijäksi. Kuzma on julkisesti ilmaissut tukensa LGBT-yhteisölle ja Abelin eläinten säädyttömyyttä vastustavalle SINA liikkeelle.
ellauri367.html on line 162: Varhaisessa iässä herra Burns jätti perheensä asumaan kieroutuneen ja sydämettömän miljardöörin luo, joka omisti "atomimyllyn" Shelbyvillessä (oletettu hänen isoisänsä). Hän eli etuoikeutettua elämää ja huvitti itseään vahingoittamalla siirtotyöläisiä. Mr. Burns opiskeli myöhemmin Yalen yliopistossa, jossa hän opiskeli tiedettä ja liiketaloutta, yhtyi Seeley Boothin autistiseen heilaan Bonesiin, kilpaili "eetteripainon" painiluokassa ja valmistui luokassa vuonna 1914. 25-vuotisessa yliopistokokouksessaan hänestä tuli romanttisesti tekemisissä vanhan liekin tyttären kanssa. Hän synnytti myöhemmin hänen lapsensa, Larry Burnsin, joka asetettiin adoptoitavaksi ja joka myöhemmin astui Mr. Burnsin elämään hetkeksi. Mr. Burns on ollut naisissa ainakin kolme kertaa: Gertrude-nimisen naisen kanssa, joka kuoli yksinäisyyteen ja raivotautiin, Marge Simpsonin äidin Jacqueline Bouvierin kanssa, ja tekaisi Larry-pojan Gloria-nimiselle metrin piikaselle.
ellauri367.html on line 164: Mr. Burns asuu suuressa, koristeellisessa kartanossa valtavalla Burns Manor -nimisellä tilalla Mammon- ja Croesus Streetin kulmassa. Sitä suojaa korkea muuri, sähköistetty aita ja "The Hounds " -nimellä tunnettu ilkeiden hyökkäyskoirien lauma. Mr. Burns altistaa Springfieldin ja sen asukkaat rutiininomaisesti pahoinpitelylleen, ja hänestä vallitsee yleinen vastenmielisyys kaikkialla kaupungissa. Mr. Burns on kiristänyt ja lahjonut useita virkamiehiä Springfieldissä, mukaan lukien pormestari Quimby ja ydinalan sääntelykomissio. Hän käytti omaisuuttaan lopulta epäonnistuneeseen kuvernööriehdokkuuteen estääkseen tehtaansa sulkemisen turvallisuusrikkomusten vuoksi, mutta Marge Simpson eväsi hänen mahdollisuutensa tulla kuvernööriksi. Hän peitti kerran auringon päästäkseen Springfieldin asukkaat lisäämään ydinvoimalansa tuottaman sähkön käyttöä, ja myöhemmin Maggie ampui hänet yrittäessään varastaa häneltä karkkia.
ellauri367.html on line 166: Mr. Burnsin tavaramerkkiilmaisu on sana "Erinomaista...", mutisi hitaasti matalalla, synkällä äänellä sormenpäillään. Ajoittain hän käskee Smithersiä "vapauttamaan koirat", jotta hänen ilkeät vahtikoiransa hyökkäävät tunkeilijoiden, vihollisten tai jopa kutsuttujen vieraiden kimppuun. Mr. Burns on Springfieldin rikkain ja voimakkain kansalainen (ja myös Springfieldin osavaltion rikkain henkilö; Forbes on antanut hänen nykyisen nettovarallisuutensa olevan 1,3 miljardia dollaria, vaikka se vaihtelee hurjasti jaksosta riippuen). Hän käyttää valtaansa ja omaisuuttaan tehdäkseen mitä haluaa, yleensä ottamatta huomioon seurauksia ja ilman viranomaisten puuttumista asiaan. Näiden ominaisuuksien vuoksi Wizard- lehti arvioi hänet kaikkien aikojen 45. suurimmaksi konnaksi. TV Guide nimesi hänet toiseksi vuoden 2013 kaikkien aikojen 60 ilkeimmän roiston listalla. Vuonna 2016 Rolling Stone sijoitti hänet sijalle 8 "40 kaikkien aikojen suurimmasta TV-roistostaan".
ellauri367.html on line 168: Hänen syntymäpäivänsä on 15. syyskuuta. Mr. Burnsin äärimmäinen vanhuus on usein puujalkahuumorin lähde. Burnsin isä oli orjaomistaja eteläisen viljelmän omistaja, joka inspiroi Simon Legreen hahmon Harriet Beecher Stowen romaanissa Setä Tuomon tupa. Homer ja Grampa polveutuvat eversti Burnsin karanneesta orjasta Virgilistä, joka pakeni britti-Kanadaan. Hänen kansallislaulunsa viittaa siihen, että hän oli kotoisin Itävalta-Unkarista. Mr. Burns vastaa usein puhelimeen arkaaisella tervehdyksellä "Ahoi-hoi", jonka Alexander Graham Bell ehdotti, mutta jonka on kauan sitten korvannut tutumpi "Helou".
ellauri367.html on line 170: Mr. Burnsin mielentila on sarjassa usein vitsailtujen aiheiden aihe. Toisinaan hän näyttää olevan täysin poissa todellisuudesta ja nykyaikaisista sopimuksista. Hän ei jatkuvasti tunnista Homer Simpsonia tai muista hänen nimeään, vaikka monet viimeaikaiset suuret tapahtumat Mr. Burnsin elämässä ovat koskettaneet Homeria jollain tavalla. Mr. Burns on suurimmaksi osaksi tietämätön kaupunkilaisten yleisestä vastenmielisyydestä häntä kohtaan. Hän esittelee myös vanhentuneita tapoja, kuten frenologian harjoittamista, kynällä kirjoittamista ja erillisen kameran käyttöä valokuvien ottamisessa.
ellauri367.html on line 174: Mr. Burns on fyysisesti heikko. Hän avasi kerran baseball- ottelun, mutta pystyi heittämään sen vain pienelle etäisyydelle, mikä sai väkijoukosta pilkallista naurua.
ellauri367.html on line 176: Hänellä on hallussaan nazi-Saxasta varastettuja maalauksia. Vihjataan, että hän oli kerran SS: ssä. Vaikka hänellä ja Oskar Schindlerillä oli paljon yhteistä, "Teimme molemmat natseille hissejä, mutta minun toimivat, hemmetti!".
ellauri367.html on line 189: Christian Georgievich Rakowski (venäjä Христиан Георгиевич Раковский; bulgaria Кръстьо Раковски Krastjo Rakowski; romania Cristian Racovski; ukraina Христиан Георгиевич н Георгъристия н Георгsch Rakowskyj; syntynyt 1. elokuuta, heinäkuuta / 13. elokuuta 1873, seurakunta Kotelissa, Itä-Rumeliassa, Ottomaanien valtakunnassa; † 11. syyskuuta 1941 Medvedev-metsässä lähellä Orjolia, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa) oli bulgarialainen sosialistinen vallankumouksellinen, bolshevikkipoliitikko ja Neuvostoliiton diplomaatti. Hän oli vallankumouksellisen Georgi Rakovskyn vastavallankumouxellinen veljenpoika.
ellauri367.html on line 191: Rakovskin oikea nimi oli Krăstjo Stantšev. Hän syntyi Gradetsissa lähellä Kotelin kaupunkia Bulgariassa. Hänen isänsä oli varakas maanomistaja, jonka jättämän suuren perinnön turvin hän matkusteli ympäri maailmaa. Hän opiskeli vuosina 1890–1892 Genevessä Sveitsissä, mutta joutui pidätetyksi poliittisen toimintansa vuoksi. Hän tutustui jo Genevessä moniin maanpaossa eläneisiin venäläisiin vallankumouksellisiin, kuten Pavel Akselrodiin, Georgi Plehanoviin, Vera Zasulitšiin ja Rosa Luxemburgiin. Hän edusti Bulgariaa sosialistisen internationaalin kongresseissa Zürichissä 1893 ja Lontoossa 1896. Rakovski aloitti lääkärinopinnot Berliinissä, mutta joutui pian karkotetuksi Saksasta sosialistisen toimintansa vuoksi. Hän vei opintonsa loppuun Montpellier’n yliopistossa Ranskassa, ja valmistui lääkäriksi vuonna 1897. Hän suoritti vuosina 1899–1900 asepalveluksen Romanian armeijassa. Rakovski puhui useita keinotekoisia kieliä ja loi kansainvälisen uran vastavallankumouksellisena. Hän julkaisi eri maissa politiikkaa käsitteleviä teoksia käyttäen toisinaan kirjailijanimeä Inshallahov.
ellauri367.html on line 193: Rakovski toimi köigi maide proletaarlased liikkeissä joutuen karkotetuksi maasta toisensa jälkeen. Mentyään ensi kerran Venäjälle vuonna 1900 hänet karkotettiin nopeasti, minkä jälkeen hän tuki Venäjän sosialisteja rahoittamalla perinnöstään Iskra- ja Pravda-lehtiä. Vuosina 1904–1907 Rakovski vaikutti jälleen Romaniassa, jossa hän perusti sosialistisen puolueen. Vuoden 1907 talonpoikaiskapinan jälkeen hänet julistettiin iäksi karkotetuksi Romaniasta ja häneltä poistettiin siellä kaikki kansalaisoikeudet. Päätös johti hänen kannattajiensa väkivaltaisiin mellakoihin, joten se kumottiin vuonna 1912. Rakovski vastusti Balkanin maiden osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan, ja kuului vuonna 1915 perustetun sodanvastaisen Balkanin vallankumouksellisen sosiaalidemokraattisen työväenliiton keskusjohtoon. Hän osallistui samana vuonna Zimmerwaldin konferenssiin tämän järjestön edustajana. Romanian liityttyä sotaan Rakovski pidätettiin vuonna 1916. Hän oli vankina Iașissa toukokuuhun 1917, jolloin venäläiset sotilaat vapauttivat hänet. Hän meni sen jälkeen Venäjälle, jossa sortui yhteistyöhön bolševikkien kanssa. Vladimir Burtsev vaati Venäjän väliaikaista hallitusta pidättämään hänet vaarallisena henkilönä, joten hän pakeni syksyllä 1917 Ruotsiin ja oli siellä lokakuun vallankumouksen puhjetessa.
ellauri367.html on line 199: Aluksi väliaikainen hallitus vainosi häntä, mutta lokakuun vallankumouksen jälkeen RSFSR: n hallitus lähetti hänet lähettiläänä Stavropoliin ja Odessaan. Rakovsky nousi neuvostomielisen "Ukrainan työläisten ja talonpoikien vallankumouksellisen hallituksen" presidentiksi, joka oli muodostettu bolshevikkien aluevoittojen seurauksena. Hänen piti neuvotella Ukrayinska Narodna Respublikan ja myös Pavlo Skoropadskyin hetmanaatin kanssa. Trotskin jälkeen hän oli mukana Brest-Litovskin rauhansopimuksessa. Hänet lähetettiin Berliiniin syyskuussa 1918 jatkamaan Ukrainaa koskevia neuvotteluja, ja hänet karkotettiin yhdessä Adolf Abramowitsch Joffen ja Nikolai Ivanovitš Bukharinin kanssa. Hänet pidätettiin matkalla, mutta vapautettiin jälleen marraskuun vallankumouksessa.
ellauri367.html on line 204: Vuonna 1920 syntyi konflikti Ukrainan kommunistisen puolueen kanssa, kun Rakovski ja muut hallituksen jäsenet erotettiin tehtävistään ja palautettiin vasta Moskovan puuttuessa asiaan. Hän oli edelleen Romanian kansalainen, ja sotatuomioistuin syytti häntä vuonna 1921 "rikoksista Romanian turvallisuutta vastaan" ja tuomittiin kuolemaan poissaolevana vuonna 1924.
ellauri367.html on line 208: Palattuaan Neuvostoliittoon hän yritti kuukauden ajan järjestää Trotskin johtaman vasemmisto-opposition toimintaa Ukrainassa. Hänet erotettiin muun trotskilaisen opposition mukana NKP:n keskuskomiteasta marraskuussa 1927 ja koko puolueesta joulukuun 1927 puoluekokouksessa. Hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen Astrahaniin ja myöhemmin Barnauliin. Rakovski jatkoi yhteydenpitoa Alma-Ataan karkotettuun Trotskiin. Rakovskia alettiin pitää vasemmisto-opposition johtajana Neuvostoliitossa, kun Trotski vuonna 1929 karkotettiin kokonaan maasta. Neuvostoliittoon jääneistä Trotskin vanhoista liittolaisista Rakovski pysyi tälle pisimpään uskollisena. Helmikuussa 1934 hän lopulta taipui tuomitsemaan Trotskin ja sai luvan palata Moskovaan. Seuraavana vuonna hän sai takaisin NKP:n jäsenyyden.
ellauri367.html on line 210: Rakowski vietti 6 vuotta maanpaossa. Hän oli yksi viimeisistä johtavista trotskilaisista, jotka käänsivät takkinsa ja palasivat Stalinin luo. Hän sai palata Moskovaan, hänestä tuli Neuvostoliiton Japanin- suurlähettiläs syksyllä 1934 ja hänet otettiin takaisin puolueeseen vuonna 1935. 21. elokuuta 1936 hän pyysi Pravdalle lähettämässään kirjeessä virallisesti anteeksi "virheitään". Hän syytti Trotskia ja hänen kannattajiaan "Gestapon agenteiksi" otsikolla "Ei tule armoa". Varsinainen hälläpyörä.
ellauri367.html on line 219: José Landowskyn Rakowskin hätäpaskoina vääntämistä tunnustuxista keräämän protokollapinon mukaan Rakovski mainitsee salaliiton sieluina nimeltä Iona Yakir, Boris Feldman ja Mihail Tukhachevsky. Pöytälaatikon tylsemmät toiset veitset olivat kenraali Avgust Kork, Ieronim Uborevich, Vitovt Putna, Vitali Primakov, Robert Eideman, Nikolai Kashirin. Siinä täsmennetään, että Tukhachevsky, Pavel Dybenko ja Vasili Blücher allekirjoittavat sotilaalliset julistukset ja esiintyvät muodon etuosassa Aleksei Rykovin ja Nikolai Bukharinin rinnalla. Leon Trotsky tulee olemaan puolueen pääsihteeri, komissaarien neuvoston puheenjohtaja, vallankumouksellisen sotaneuvoston puheenjohtaja ja Kominternin presidentti. Tukhachevskysta tulee Neuvostoliiton esikunnan päällikkö ja Neuvostoliiton ensimmäinen marsalkka, Iagodasta tulee sisäasiain komissaari, Rakovskista ulkoasioiden komissaari, Nikolai Bukharinista maailmanvallankumouksen salainen johtaja, Rykovista tulee Neuvostoliiton talouden komissaari. ja Gamarnikin puolustuskomissaari. Vallan todellisuuden takaavat Trotski, Jagoda ja Gamarnik itse. Rakovskilla tulee olemaan suuri kansainvälinen rooli. Hän ilmoittaa Jossif Stalinin, Vjatšeslav Molotovin, Mihail Kalininin, Kliment Vorošilovin ja Nikolai Ježovin fyysisen likvidoinnin.
ellauri367.html on line 222: Heitä syytettiin salaliitosta Trotskin kanssa Stalinia vastaan sekä vakoilusta Britannian ja Japanin hyväksi. Rakovski todettiin syylliseksi ja hänet tuomittiin 20 vuodeksi vankeuteen. Hän oli yksi oikeudenkäynnin kolmesta syytetystä, jotka välttivät kuolemantuomion. Kaikki kolme kuitenkin ammuttiin sodan aikana 11. syyskuuta 1941, kun NKVD teloitti 157 Orjolin vankilan poliittista vankia hieman ennen kaupungin päätymistä saksalaisille. Samassa joukkoteloituksessa surmattiin muun muassa Marija Spiridonova ja Trotskin sisko Olga Kameneva.
ellauri367.html on line 224: Juutalaiset pankkiirit rahoittivat punakapinan heinäkuussa 1918 Sidney O'Reillyn odottamattomalla avustuksella. Rokovsky selittää, että Ivan Maisky oli yksi niistä, jotka käskettiin kavaltamaan valkovenäläinen liike ja osallistumaan sen sabotointiin. Hänen mukaansa sama kansainvälinen rahoitus, joka rahoitti bolshevikkien vallankumouksellisia, on rahoittanut NSDAP: tä vuodesta 1929 lähtien Warburg-perheeseen kuuluvan lähettilään kautta. Tämä Rakovsky-teoria on esitetty toisessa kirjassa, jonka alkuperä on epävarma: "Kansallissosialismin resurssit, kolme keskustelua Hitlerin kanssa" ja allekirjoitettu Sydney Wartburgin salanimellä.
ellauri367.html on line 226: Rakovsky viedään mukavaan huoneeseen, jossa on erilaisia ruokia, ja Duval kuulustelee sitä sen jälkeen, kun Landowsky sujauttaa juomaansa korkealaatuista huumetta. Rakovsky aloittaa väittämällä, että jos Karl Marx tiesi kapitalismin ristiriidat, se johtuu siitä, että hän tunsi ne, jotka tuottivat ne siinä. Sitten hän teoristi liiton kansainvälisen rahoituksen (jota hän kutsuu "kansainväliseksi kapitalismiksi" tai "kapinterniksi") ja kommunistisen internationaalin (Comintern) välillä. Hän lisää, että Marx jätti kirjoituksissaan selvästi huomaamatta taloudellisen ilmiön, joka kuitenkin kiehtoi hänen aikansa ihmisiä: Rothschildin perheen viiden veljeksen valtavan pääoman keräämisen. Se täsmentää, että niitä on 5, aivan kuten Neuvostoliiton punaisen tähden 5 haaraa. Tuskin sattumaa! (Amschel Mayer Rothschild, Salomon Mayer Rothschild, Nathan Mayer Rothschild, Carl Mayer von Rothschild, James de Rothschild). Rakovskylle näiden kahden entiteetin yhteinen vihollinen, toinen, joka kannattaa kosmopolitismia (koska pääomalla ei ole rajoja) ja toinen kansainvälisyyttä (koska proletariaatilla ei ole rajoja), on kansallisvaltio ja sen tavoitteena on sen tuhoaminen.
ellauri367.html on line 228: Hän toteaa, että valta on ollut monarkian käsissä, mutta kuninkaat eivät ole koskaan arvostaneet sitä sen todellisen arvon, rahallisen luomisen, vuoksi; Sen vuoksi se joutui Ranskan vallankumouksen jälkeen yksityisiin käsiin, jotka tietoisesti aiheuttivat muutoksen jakautuneesta valuutasta, joka jää vain vahvistamaan illuusiota, rahaan asetuksella ja sitten luottamusrahaan, joka olisi yksinkertaisesti väärennösrahaa, joka oli moninkertaistanut alkuperäisen rahan pääomaa useita kertoja. Näillä rahoittajilla on nyt totalitaarisessa kommunistisessa Neuvostoliitossa, voimakkain herruuden väline, joka on koskaan ollut olemassa, aikaisemmat keisarilaistyyppiset imperiumit ovat aina jättäneet yksilön vapauden marginaalin.
ellauri367.html on line 230: Hän teoretisoi, että nämä kansainväliset rahoittajat käyttävät luotettavia ihmisiä valtaakseen heihinsä. Hän mainitsee Walther Rathenaun tässä roolissa. Muistuttaa Adam Weishauptin luomasta First Internationalin vastineesta salaisuus Baijerin Illuminatin muodossa ja tavoittelee samaa päämäärää kuin kommunismi, joka olisi muodostanut aikakautemme kolmannen antikristillisen ja kommunistisen salaliiton gnostilaisuuden jälkeen (toinen on protestantismi). Nykyinen salaliitto koostuu tästä: luo mahdollisimman suuri pääoman kertymä proletariaatin työntämiseksi työttömyyteen, epätoivoiseksi ja samalla järjestön luomiseksi proletaarien yhdistämiseksi ja vallankumouksen käynnistämiseksi.
ellauri367.html on line 263: Estherin isoisä oli rabbi, kuten hänen ensimmäinen aviomiehensä. Toisen avioliiton jälkeen hänet tunnettiin nimellä Esther Wichmann. Estherin isä, Meyer Yankev Lifshitz, oli hyvin koulutettu sekä maallisissa että klassisissa juutalaistutkimuksissa. Hän kirjoitti sekä runoutta että proosaa. Hänen äitinsä Basyalla oli perheyhteyksiä, joihin kuuluivat Vilnan Katzenellenbogenit ja Rommit. Molemmat olivat tärkeitä perheitä, jotka tunnettiin koulutuksestaan, asemastaan Vilnan virallisessa juutalaisyhteisössä ja menestyksekkäästä liiketoiminnastaan. Tsvi-Hirsh Katzenellenbogen (1795–1868) tuki muun muassa juutalaisten sosiaalista elämää ja taiteellista lahjakkuutta kodissaan pitämänsä salongin kautta. Yksi hänen tärkeimmistä vieraistaan oli Avrom Dov-Ber Lebensohn (1794–1878), jonka hepreaksi kirjoitetulla runoudella oli osansa sen elpymisessä nykykieleksi. Rommien kustantamo painoi kaikentyyppisiä kirjoja, sekä jiddišiksi että hepreaksi, tekemättä eroa aikansa eri uskonnollisten ryhmien välillä.
ellauri367.html on line 291: Hänet karkotettiin vuonna 1945, ja hän istui myöhemmin vankilassa sodanjälkeisessä Saksassa ennen kuolemaansa 55-vuotiaana vuonna 1951.
ellauri367.html on line 299: Rakovskin mukaan Trotski järjesti Fanny Kaplanin Leninin hyökkäyksen, Yakov Blumkinin Wilhelm Mirbachin hyökkäyksen ja Maria Spiridonovan heinäkuussa 1918 järjestämän sosiaalisen vallankumouksellisen kapinan heinäkuussa 1918 Sidney Reillyn odottamattomalla avustuksella. Rokovsky selittää, että Ivan Maisky oli yksi niistä, jotka käskettiin kavaltamaan valkovenäläinen liike ja osallistumaan sen sabotointiin. Hänen mukaansa sama kansainvälinen rahoitus, joka rahoitti bolshevikkien vallankumouksellisia, on rahoittanut NSDAP: tä vuodesta 1929 lähtien Warburg-perheeseen kuuluvan lähettilään kautta. 31 Tämä Rakovsky-teoria esitetään toisessa kirjassa, jonka alkuperä on epävarma: "Kansallissosialismin resurssit, kolme keskustelua Hitlerin kanssa" ja allekirjoitettu salanimellä Sydney Wartburg.
ellauri367.html on line 304: Paul Warburg on kuuluisa Yhdysvaltain hrahalaarin, Yhdysvaltain keskuspankin eli Federal Reserve Systemin luojana 1913. Max Warburg oli Interessen-Gemeinschaft Farbenindustrie AG eli IG Farbenin johtokunnassa. Yritys oli saksalainen kemianteollisuuden jätti ja keskitysleireissä käytettävän Zyklon B-kaasun valmistajayhtiö. Hän myös toimi natsi-Saksan Valtakunnanpankissa eli Reichsbankissa. Lähes kaikki Warburg-suvun jäsenet muuttivat vuonna 1938 Saksasta Amerikkaan.
ellauri367.html on line 312: Stig Svante Eugén Bergling (1. maaliskuuta 1937 Tukholma, Ruotsi – 24. tammikuuta 2015 Tukholma) oli ruotsalainen poliisi ja vakooja, joka työskenteli Neuvostoliiton hyväksi. Hänet tuomittiin vuonna 1979 Ruotsissa elinkautiseen vankeuteen vakoilusta. Berglingin ja hänen vaimonsa loikkaus Suomen kautta Neuvostoliittoon lokakuussa 1987 nostatti suuren myrskyn Olof Palmen murhatutkinnan virheiden ja tuloksettomien sukellusvene-etsintöjen turhauttamien ruotsalaisten keskuudessa. Berglingin tapauksessa ongelmana oli ollut, ettei Supo ollut saanut Säpolta oikea-aikaisia tietoja. Turhautuneet ruåzalaiset antoi potkut kaikille.
ellauri367.html on line 315: Dagens Nyheter kertoi tammikuussa 2015 Berglingin kuolleen 77 vuoden iässä tukholmalaisessa vanhainkodissa. Hän käytti kuollessaan nimeä Stig Svante Eugén Sydholt. Hänen vaimonsa Elisabet Sandberg oli kuollut jo aiemmin.
ellauri368.html on line 43: Heprealaisia kirjoituksia on tutkittu harvoin huumoripuolelta. Tämä on totta myös niiden niteiden kohdalla, jotka muodostivat Vanhan testamentin kaanonin. Se ei ole yllättävää, että mitään ei ole yritetty. Nämä rivit ovat ekoja Raamatun jälkeisen heprealaisen kirjallisuuden alalla. Tohtori L Davidson on ottanut huomioon yhden näkökohdan aiheesta ja on tehnyt kattavan tutkimuksen parodioista aiheesta heprealainen kirjallisuus. Ahkerasti ja kirjallisesti Hän on seurannut parodian kehitystä tässä kirjallisuutta sen alkeista talmudisessa kirjallisuudessa ml sen erilaiset seuraukset sen nykyiseen jatkettuun viimeiseen käyttöpäivään. Hän on myös määrittänyt ratkaisun useisiin siihen liittyviä kirjallisiin ongelmiin käyttämällä tähän tarkoitukseen ei vain painettuja teoksia vaan mitä tahansa käsikirjoituslähteitä ollut hänen käytössään. Tähän Hän on lisännyt täydellisen bibliofilian lähtien kirjoitetuista parodioista viime vuosisadalla, joka sisältää myös teoksia, joita ei ole kirjoitettu hepreaksi mutta se liittyy kyllä osaltaan käsiteltyihin asioihin.
ellauri368.html on line 73: Avraham Dov Ber Lebenson syntyi Vilnassa Liettuassa. Hän kiinnostui heprean kielioppista ja välimerkeistä tutkiessaan lain viikoittaisia osia bar - mitzvalleen. Hän meni naimisiin tuon ajan tavan mukaan heti barmitsvansa jälkeen ja vietti seuraavat kahdeksan vuotta vaimonsa vanhempien luona Michališkissa. Tämä antoi hänelle sukunimen "Michailishker", joka vastaa hänen kynänimensä "Adam" viimeistä kirjainta (muodostettu Abraham Dob Michailishkerin nimikirjaimista). Sukunimi "Lebensohn", jonka hän otti, on kirjaimellinen käännös sanasta "ben Ḥayyim". Hän asui neljä vuotta Oshmianyssa, missä hän yritti vakiinnuttaa itsensä kauppiaana. Hän oli taitava rabbiinitutkija, mutta omisti suurimman osan vapaa-ajastaan heprean runollisten ja kieliopillisten teosten tutkimiseen. Palattuaan kotikaupunkiinsa, jossa hän asui loppuelämänsä, hän toimi lumpunvälittäjänä ja opettajana.
ellauri368.html on line 75: Hänellä oli kaksi poikaa, heprealainen runoilija Micah Joseph Lebensohn (alias Michal) ja Aryeh Löb Lebensohn, huomattava liikemies Vilnassa.
ellauri368.html on line 77: Hänen runoutensa ensimmäisen osan, nimeltään Shiray Sefat Ḳodesh, julkaiseminen (Leipzig, 1842; 2. painos. Vilna, 1863) merkitsee uuden aikakauden alkua heprealaisessa kirjallisuudessa Liettuassa. Se otettiin vastaan innostuneesti. Tuhannet Haskalah-liikkeen kannattajat oppivat hänen runonsa ulkoa, ja hänen maineensa levisi kaikkiin heprean oppimisen keskuksiin.
ellauri368.html on line 87: LEBENSOHN, MICAH JOSEPH (tunnetaan myös nimellä Mikhal; 1828–1852), yksi *Haskalahin merkittävimmistä heprealaisista runoilijoista. Vilnassa syntyneen Abraham Dov *Lebensohnin (Adam ha-Kohen), joka oli aikansa johtava intellektuelli ja yksi sen merkittävimmistä runoilijoista, poika Micah Lebensohn sai perusteellisen heprealaisen koulutuksen, mukaan lukien intensiivisen Raamatun tutkimisen. Toisin kuin muut hänen aikansa nuoret, jotka joutuivat kamppailemaan voidakseen opiskella maallisia aineita, Lebensohn oli yksityisopetuksessa saksaa, puolaa, venäjää ja ranskaa. Hän osoitti jo varhaislapsuudessa suurta kiinnostusta kirjallisuuteen ja aloitti kirjallisen toiminnan hepreantamalla saksalaista runoutta. Hänen 19-vuotiaana käännettyä suurimman osan Vergilin Aeneidin toisesta kirjasta Schillerin saksankielisestä versiosta (97 säkeistöä) vahvisti Lebensohnin maineen Vilnan kirjallisuusmaailmassa. Vuotta myöhemmin hän käänsi Vittorio Alfierin näytelmän Saul nimellä Aḥarit Sha'ul. (Kaikista säilyneistä kopioista osia käännöksestä puuttuu.) 17-vuotiaana Lebensohn sairastui vakavasti tuberkuloosiin ja hänet lähetettiin Berliiniin sairaanhoitoon. Lääkäreiden neuvosta hän kokeili Salzbrunnin kylpylää vuonna 1849, mutta palasi Berliiniin talvella. Seuraavan kesän hän vietti Reinerzin kylpylässä, jossa hänen tilansa parani, ja siellä hän kirjoitti parhaan teoksensa. Talven tullessa hän sai shuubin ja palasi isänsä kotiin Vilnaan, missä hän kuoli 24-vuotiaana.
ellauri368.html on line 89: Hänen isänsä julkaisi runot kokoelmassa nimeltä Shirei Bat Ẓiyyon (1851). Kinnor Bat Ẓiyyon (1870), hänen jäljellä olevista teoksistaan koostuva kokoelma, joka sisältää 41 alkuperäistä ja käännettyä runoa, toimitti, huomautti ja julkaisi hänen isänsä postuumisti.
ellauri368.html on line 91: Lebensohniin vaikutti romanttinen liike. Hänen henkilökohtaisia tunteita ja kokemuksia kuvaavan lyyrisen runouden intiimi nuorekas tuoreus poikkeaa jyrkästi aikaisemman Haskalah-kirjallisen perinteen rationalismista, moralisoinnista ja hienostuneista retorisista lauseista.
ellauri368.html on line 96: Hänen eeppisen runoutensa aiheina ovat elämä ja kuolema, visionääri ja hänen kohtalonsa, runoilija ja hänen tehtävänsä sekä moraalinen ristiriita inhimillisten tunteiden ja isänmaallisen velvollisuuden välillä, kun nämä ovat vastakkaisia. Epäinhimilliset voittavat.
ellauri368.html on line 98: Hänen eeppisessä runossaan näkyy Miltonin ja Shakespearen vaikutus ja hänen lyyrinen runoutensa on Heineltä, jonka hän luki nuoruudessaan. Lebensohn käänsi Goethen "Erlkoenig" saksasta, Mickiewiczin "Farys" puolasta, Arnaultin "La Feuille" ranskasta (tunnetaan hepreaksi otsikolla "Daliyyah Niddaḥat" ja julkaistiin yleensä Lebensohnin nimellä ilmoittamatta runon alkuperää) ja muita muilta käännettyjä runoja, joiden alkuperää ei tunneta.
ellauri368.html on line 101: Hänen ennenaikainen kuolemansa vuonna 1852 24-vuotiaana merkitsi tämän innovatiivisen lähestymistavan loppua, jota ei otettu käyttöön eikä integroitu nykyheprealaiseen runouteen (silloin se ei ehkä ollut valmis sellaiseen siirtoon).
ellauri368.html on line 200: Viime joulukuussa sattui tapaus, joka havahdutti ajattelemaan sitä, millainen ajatusmaailma sotilailla on. Yuval Kestelman -niminen reserviläinen surmasi Jerusalemissa kaksi Hamasin terroristia, jotka ryhtyivät ampumaan väkijoukkoon. Paikalle sattui Gazan sodasta vapaalla ollut sotilas Aviad Frija. Hän ampui Kestelmanin. Vaikka Kestelman oli heittänyt aseensa pois, istui maassa polvillaan ja huusi hepreaksi “älä ammu, olen israelilainen”. Ei auttanut, Frija ampui hänet kuoliaaksi.
ellauri368.html on line 217: Ei ole myöskään liioiteltua sanoa, että lähes kaikki suuret Nykyaikaisen juutalaisen historian liikkeet on parodioitu. Hasidismi, uudisjuutalaisuus, sosialismi, sionismi ja monet muut Juutalaisen ajattelun pienet vaiheet - kaikki ovat tuoneet esiin omat parodistinsa. Toisaalta tämän juutalaisen kirjallisuuden haaran tutkiminen ature paljastaa myös juutalaisen huumorin vakavan puolen. Se tulee osoittavat, että juutalaisen satiirin leikkisyyden alla on surun virta on aina läsnä. Kyyneleet ja nauru valehtelevat hyvin lähellä juutalaista huumoria ja juutalaista parodistia. Hän ei ole aina pelkkä klovni, mutta sitä useammin hän on saarnaaja naamioitunut narrin pukuun. kuten yleinen parodia juutalainen parodialla on myös moraalinen päämäärä.
ellauri368.html on line 225: Uskonnollisten tekstien parodia on heidän mielestään ristiriitaista. pates pyhitettyjen assosiaatioiden, loukkaa vanhaa uskoa ja yrittää mieluummin alentaa kuin nostaa. Hän, joka käyttää
ellauri368.html on line 226: Pyhää kirjoitusta epäkunnioittaen tuo pahan maailmaan. "Sillä", - niin juoksee muinainen Baraita - "Toora laittaa säkin päälle ja ilmestyy Pyhän eteen, siunattu olkoon Hän, ja sanoo hänelle Hän: *Kaikkeuden herra, sinun lapsesi ovat tehneet minusta samanlaisen harpun, jolla pilkkaajat soittavat."
ellauri368.html on line 239: elämässä. He tulevat Todros Abulalian eteen (perheen isä antimaimonisti Meir Abulatia) kysyäkseen hänen mielipidettään. Peleg antaa valaehtoisen todistuksen, jonka ovat allekirjoittaneet Jerobeam ben Ncbat ja Elisa ben Abujah, että oppiminen ei auta, ja Joktan tuottaa samanlaisen asiakirjan, jonka allekirjoittivat Joosef, Jaakobin poika ja Salomo, Daavidin poika, jotka julisti viisauden lähteeksi elämästä. Kumpikin yrittää mitätöidä toisen todistuksen. Silloin tuomari julistaa päätöksensä, se viisaus ja varallisuus yhdessä ovat yhteiskunnan kaksi keskeistä pilaria, ja kumpikaan ei yksin pystyisi ylläpitämään sosiaalista kehystä. Siinäpä juutalainen ajatus! Ibn Shabbethai on ajoittain karkea irtisanoutumisessaan. Hän oli nöyrä henki tehdäkseen asioita, jotka eivät olleet ahvenan hyväksymiä.
ellauri368.html on line 250: Satiirin humoristisimmassa osassa kontrasti vedetään juutalaisen tytön helpon elämän juutalaisen pojan raskaan olemassaolon välille. Juutalaisella tytöllä sanoo satiiri on vähän huolia ja vielä vähemmän velvollisuuksia, kun taas poika saatetaan tuntemaan uskontonsa taakka jo lapsenkengistä lähtien. Hänellä on kuusisataakolmetoista ohjetta noudatettavana, ja monia vaikeita opintoja, kun taas juutalaisella tytöllä on vain yksi elämän tavoite - mennä hyvin naimisiin. Valittuaan huonoa onneaan
ellauri368.html on line 257: Hän on muuttanut kepin käärmeeksi ja kääntäen,
ellauri368.html on line 412: Hyökkäyksessä oli kyse lännen misinformaatio-operaatiosta, Kastehelmi sanoo. Hän huomauttaa, että hyökkäävien joukkojen kytköstä Ukrainaan on yritetty häivyttää etenkin sosiaalisessa mediassa. – Moni toistelee kuin vitsinä väitettä "venäläisistä separatisteista", jotka ovat vain yllättäen ilmestyneet varusteineen tapahtumapaikalle, hän sanoo. – Osa on ottanut tämän läpän tosissaan ja on vakavissaan sitä mieltä, että tässä ei ole kyse Ukrainan toiminnasta. Tämä ajatus on levinnyt osittain myös mediaan asti. Myös useat viralliset tahot aina ukrainalaisista muunmaalaisiin ovat Kastehelmen mukaan heittäneet vettä infosotamyllyyn. – Monet ukrainalaiset puhuvat hyökkäävistä joukoista ikään kuin muista Ukrainan toiminnoista täysin erillisinä osastoina, hän sanoo. – Lisäksi esimerkiksi brittitiedustelun päivittäiskatsauksessa leviteltiin käsiä ja esitettiin tietämätöntä puhumalla hyökkääjistä tunnistamattomina partisaaneina, vaikka esimerkiksi hyökkäävät osastot itse, Ukrainan sotilastiedustelu ja alueelta tuleva kuvamateriaali kertovat, mistä joukoista on kyse. Britit oli jo 100 vuotta sitten lähdössä Muurmanskista valkokaartin avuxi etelään mutta sekin invaasio meni
ellauri369.html on line 60: Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita. Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.
ellauri369.html on line 70: J. H. Rosny vanhempi oli science fictionin varhaisimpia edustajia muun muassa Jules Vernen ja H. G. Wellsin ohella ja merkittävä hahmo 1800–1900-lukujen vaihteen ranskankielisessä kirjallisuudessa. Hänen kuolemansa jälkeen hänen kirjallinen maineensa on hiipunut.
ellauri369.html on line 72: Hän vietti lapsuutensa Brysselissä. Myöhemmin hän aloitti matematiikan, fysiikan, kemian ja muiden luonnontieteiden tieteellisen tutkimuksen. Vuonna 1874 avioliittonsa jälkeen (täh?) hän muutti Lontooseen. Boex meni näet naimisiin Gertrude Emma Holmesin kanssa, kun tämä oli 16-vuotias ja hän oli 24-vuotias Lontoossa 22. marraskuuta 1880. Heillä oli 4 yhteistä lasta, joista 1. oli takuulla jo uunissa kun nuoripari muutti Lontooseen.
ellauri369.html on line 74: Vuonna 1885 hän muutti Pariisiin. Hän oli yksi kuuluisan "Viiden manifestin" allekirjoittajista ja kritisoi Emile Zolaa. Vaikka manifestissa tunnustetaan Émile Zolan lahjakkuus, se kritisoi häntä eksymisestä vulgaariin, vakavuuden puutteesta ja itsensä toistamisesta kaupallisissa tarkoituksissa, mikä tahraa hänen työtään. Se neuvoo häntä erityisesti ottamaan yhteyttä tohtori Charcotiin (monesta yhteydestä jo tuttu hysteerikkoja näytösluonteisesti hypnotisoinut Sanchotin liha ja leikkele) sairaalloisten pakkomielteidensä hoitamiseksi.
ellauri369.html on line 82: Rosny aîné oli hyvin HG Wellsin tai Olaf Stapledonin kaltainen konseptiltaan ja tavaltaan käsitellä niitä romaaneissaan. Hän oli toiseksi tärkein hahmo Jules Vernen jälkeen modernin ranskalaisen science fictionin historiassa.
ellauri369.html on line 116: Benjamin ( heprea : בִּנְיָמִין Bīnyāmīn ; "(oikean) poika") oli viimeinen Jaakobin ja Raakelin kahdesta pojasta (eli Jaakobin kolmastoista lapsi ja kahdestoista ja islamilaisen kristityn perinteen ja nuorin poika) juutalaisessa perinteessä. Hän oli myös israelilaisen Benjaminin heimon esi-isä. Toisin kuin Raakelin ensimmäinen poika Joosef, Benjamin syntyi Raamatun mukaan Kanaanissa.
ellauri369.html on line 161: Hän on varhaisin tunnettu latinankielinen roomalainen historioitsija, jonka nimellä on säilynyt teoksia, joista ovat jäljellä Catilinan salaliitto (samanimisestä salaliitosta), Jugurttisota (samannimisestä sodasta) ja Histories (joista on säilynyt vain katkelmia). Kirjailijana Sallust sai vaikutteita ensisijaisesti 5. vuosisadalla eKr. kreikkalaisen historioitsijan Thukydideen teoksist. Poliittisen uransa aikana hän keräsi suurta ja väärin hankittua rikkautta Afrikan kuvernöörikaudeltaan, joilla se rakensi puutarhoja. E. Saarisen pojan Jeromen mukaan Sallustista tuli myöhemmin Ciceron entisen vaimon Terentian toinen aviomies. Tunnetut roomalaisen pornografian tutkijat, kuten Ronald Syme, uskovat kuitenkin tämän olevan urbaani legenda. Procopiuksen mukaan kun Alaricin tunkeutuva armeija saapui Roomaan, he polttivat Sallustin talon. Että sellanen tallustaja.
ellauri369.html on line 170: Cornelius Nepos syntyi noin vuonna 110 eaa. Hän oli kotoisin Gallia Cisalpinasta, mahdollisesti Ticinumista. Joskus kotipaikaksi on kuitenkin arveltu Veronaa tai jotakin sen lähikylää, kuten Hostiliaa. Nimen perusteella hänen on arveltu olleen joko roomalaisen siirtolaisen tai roomalaistuneen keltin jälkeläisiä. Joku matu kuitenkin.
ellauri369.html on line 172: Nepos kirjoitti ennen kaikkea historiaa proosamuodossa. Häntä ei ole pidetty erityisen suurena kirjailijana, vaan ennen kaikkea anekdoottien kokoajana. Joka tapauksessa hänen tuotantonsa kuvaa hyvin Rooman tasavallan ajan lopun kulttuurielämää. Nepos kirjoitti proosan lisäksi myös ajan tavan mukaisia rakkausrunoja, joita luettiin lähipiirille. Nepoksen teokset ovat suurimmaksi osaksi onnexi kadonneet. Mulla pitäisi olla mun Cornelius Nepos vielä jossakin. Teoksen ensimmäinen K. M. Forsbergin tekemä suomennos ilmestyi vuonna 1856. Uudempi Marja Itkosen tekemä suomennos julkaistiin vuonna 1963, jolloin pääsin Norssiin 93 pyrkyripisteellä sadasta. Pisteluku kaiverrettiin pääsyn kunniaxi saamani kellon taaxe.
ellauri369.html on line 174: Historioitsijana Neposta pidetään epäluotettavana ja epäobjektiivisena. Elämäkerrat ovat ylimalkaisia, hänen aineistossaan korostuvat anekdootit, hänen kronologioissaan on suuria ongelmia, ja hän sortuu usein läpinäkyvään liioitteluun pyrkiessään kuvamaan jokaisen henkilön ainutlaatuisena sankarina. Näin hän on enemmän ajanvietekirjailija kuin varsinainen historioitsija. Hänen kirjallista tyyliään on luonnehdittu toisaalta selkeäksi, toisaalta yksitoikkoiseksi ja värittömäksi. Kielenkäyttö poikkeaa usein Ciceron huisin hyvästä latinasta.
ellauri369.html on line 176: Nepos ei selvästikään perustanut teostaan kovinkaan syvälliseen lähdekritiikkiin, vaan poimi tietonsa aikaisemmista elämäkerroista. I can relate to that. Hän ei pyri ratkaisemaan lähteidensä ristiriitoja, ja harvoin edes huomauttaa niistä. Teos on kuitenkin arvokas, koska alkuperäiset lähteet ovat suureksi osaksi kadonneet, ja näin se on säilyttänyt paljon tietoa, joka muutoin olisi kadonnut. Suomennoksen esipuheen kirjoittanut Jaakko Suolahti arvioi arvokkaimmiksi osiksi Caton ja Atticuksen elämäkerrat, joista jälkimmäinen perustui vieläpä Suolahden omaan kokemukseen. Vaikka Nepos ei olekaan omaperäinen kirjailija, hänet voidaan nähdä kreikkalaisen oppineisuuden popularisoijana aikansa tomppeleille roomalaisille.
ellauri369.html on line 206: Hän nimitti osuvasti metsätaloutta kuolemansyleilyksi, kirjoitti maapallon tukehtuvan ihmislihaan ja toivoi, että mahdollisimman moni kuolisi pois pilaamasta luontoa.
ellauri369.html on line 215: 24-vuotias Hadi Matar hyökkäsi lavalle ja puukotti Rushdieta yli kymmenen kertaa. Hän puukotti myös väliin mennyttä moderaattoria Henry Reeseä. Hänellä ei ollut mitään käsitystä miten vääräuskoinen nitistetään puukolla. Puukottaja Hadi Matar antoi pian puukotuksen jälkeen vankilasta haastattelun New York Post -lehdelle ja sanoi, ettei ole edes lukenut Saatanallisia säkeitä paria sivua enempää. Myöskään fatwan langettanut Khomeini ei tiettävästi koskaan lukenut Rushdien kirjaa. Se nyt vielä puuttuisi.
ellauri369.html on line 231: Hadi Matar, 24-vuotias mies, puukotti Rushdiea niskaan ja vartaloon lavalla luennolla New Yorkin osavaltiossa elokuussa 2022. Hän menetti silmänsä ja käden liikkeet pitkän lääkehoidon jälkeen.
ellauri369.html on line 234: "Vaikka Salman Rushdie on vain kävelevä kuollut, tämän rohkean teon kunniaksi puukottajalle tai hänen lailliselle edustajalleen myönnetään erityisessä seremoniassa noin tuhat neliömetriä arvokasta ja hedelmällistä maatalousmaata." Hän jatkoi, että jäljellä oleva osa maasta annetaan niille, jotka tappavat Salman Rushdien. Ei sillä vielä kuuhun mennä, eihän se ole kuin omakotitalotontin kokoinen läntti. Lasse Virenkin taisi saada sellaisen Myrskylältä.
ellauri369.html on line 241: Viisitoista vuotta myöhemmin eli 1978 Khomeinin oli johtava Iranin vallankumousta, joka kaatoi Shah- ja Pahlavi-dynastian ja perusti Iranin islamilaisen tasavallan. Siinä välissä ajatolla oli maanpaossa. Ensimmäisinä päivinä Turkissa Khomeini oli erittäin vihainen turkkilaisten naisten maallisesta pukeutumisesta, mutta hän oppi sopeutumaan nopeasti uuteen ympäristöönsä. Hän oppi pitämään naisten perseistä kuin tomaateista ja oliiveista.
ellauri369.html on line 254: Saatanalliset jakeet eli saatanalliset säkeet ovat muistivirhe, jonka Muhammed teki lausuessaan Koraanin Tähden suuraa (Suura 53 Al-Najm). Hän lausui, että Jumala kuulee mekkalaisten kolmelle jumalattarelle al-Lat, al-Uzza ja Manat suunnatut esirukoukset. Myöhemmin Muhammad sai asiasta enkeli Gabrielin moitteet ja tapahtuneen virheen todettiin yximielisesti olleen Saatanan työtä. Saatanalliset jakeet tunnetaan Ibn Sa´din (784–845) ja al-Tabarin (838–923) välittäminä. Orientalisti William Muir antoi 1800-luvulla niille nimen "saatanalliset säkeet".
ellauri369.html on line 258: Tarinan saatanallisista säkeistä kertoo Ibn Ishaq 700-luvulla tekemässään Muhammedin elämäkerrassa. Ibn Ishaq kertoo, että Muhammed kannattajineen oli joutunut Mekassa ankaran painostuksen kohteeksi, koska hän ei vain tyytynyt julistamaan omaa oppiaan vaan myös pilkkasi Mekan jumalia. Muhammed sai tällöin ilmestyksenä Tähden suuran. Hän lausui ääneen (puistattavat saatanalliset jakeet alleviivattu):
ellauri369.html on line 270: 21) Teilläkö olisi poikia, ja Hänellä vain tyttäriä?
ellauri369.html on line 274: Muhammed olisi siis painostuksen alla hyväksynyt Mekassa palvotut kolme jumalatarta. Sanan Gharānīq käännöksen (korkealla lentäviksi) numidialaisiksi kurjiksi antaa A. Guillaume. Orientalisti Hans Jansen kääntää sanan kotoisammin "joutseniksi". Hän huomauttaa myös, että parin jakeen päästä ei puhuta enää linnuista vaan enkeleistä (joilla myös on perinteisesti siivet).
ellauri369.html on line 276: Ibn Ishaq kertoo, että tapaus nostatti kohun. Muhammedin sanat tulkittiin merkiksi siitä, että hän oli valmis sovitteluun. Osa Muhammedin kannattajista oli paennut Etiopiaan turvaan mekkalaisten vainolta. Sinne levisi nyt huhu, että mekkalaiset olivat hyväksyneet islamin. Huhun vaikutuksesta osa paenneista lähti paluumatkalle. Myös enkeli Gabriel sai tietää asiasta. Hän aloitti moitteensa Muhammedille seuraavin sanoin: "Mitä vittua olet mennyt tekemään, Muhammed?". Profeetta otti virheensä raskaasti, mutta Jumala lohdutti häntä ("Sattuuhan sitä", "Aina roiskuu kun rapataan") ja tilanne korjattiin.
ellauri369.html on line 280: »Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas.»
ellauri369.html on line 302: Taidekurssin suoritettuaan hän (Tuomo, ei Adrian) valmistautui ministerinä työskennellessään Burgherin kirkon ministeriksi. Hän lopetti nämä ja useat muut yritykset ennen kuin päätyi kirjallisuuteen, kirjoitti Edinburgh Encyclopædian ja työskenteli saxan kääntäjänä (Riitta Roth).
ellauri369.html on line 305: Postuumisesti hänen maineensa kärsi hänen ystävänsä ja opetuslapsensa James Anthony Frouden julkaisuista, mikä aiheutti kiistaa Carlylen henkilökohtaisesta elämästä, erityisesti hänen avioliitostaan Jane Welsh Carlylen kanssa. Hänen maineensa heikkeni edelleen 1900-luvulla, kun ensimmäisen ja toisen maailmansodan alkaminen toi esiin syytöksiä, että hän oli sekä preussilaisuuden että fasismin esi-isä. 1950-luvulta lähtien laajat stipendiaattijoukot Carlyle Studiesin alalla ovat parantaneet hänen asemaansa, ja nyt hänet tunnustetaan "yhdeksi kirjallisuutemme pysyvistä monumenteista, jota ei yksinkertaisesti voida kumittaa".
ellauri369.html on line 307: Tuomon isä James Carlyle oli kivenhakkaaja, myöhemmin maanviljelijä, joka rakensi Kaarevan talon , johon hänen poikansa syntyi. Hänen maksiiminsa oli, että "ihminen luotiin työskentelemään, ei spekuloimaan, tuntemaan tai haaveilemaan". Sekavan kasvatuksensa seurauksena James Carlylesta tuli nuoruudessaan syvästi uskonnollinen, ja hän luki monia saarnakirjoja ja opillisia väitteitä koko elämänsä. Hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa vuonna 1791, kaukaisen serkkunsa Janetin kanssa, joka synnytti John Carlylen ja kuoli sitten. Hän meni naimisiin Margaret Aitkenin kanssa vuonna 1795, köyhän maanviljelijän tyttären, joka työskenteli silloin palvelijana. Heillä oli yhdeksän lasta, joista Thomas oli vanhin. Margaret oli hurskas ja harras ja toivoi, että Thomasista tulisi ministeri. Hän oli lähellä vanhinta poikaansa, koska hän oli "tupakointikumppani, neuvonantaja ja uskottu" Carlylen alkuaikoina. Hiän kärsi maanisjaksosta, kun Carlyle oli teini-ikäinen, ja hänestä tuli "innostunut, hillitty, ylipuhuva ja väkivaltainen". Hiän koki toisen romahduksen vuonna 1817, minkä vuoksi hänet oli siirrettävä kotoaan ja pidätettävä. Carlyle puhui aina suuresti vanhemmistaan, ja molemmat vaikuttivat syvästi hänen luonteeseensa, varsinkin äitykkä.
ellauri369.html on line 309: Carlylen varhaiskasvatus tuli hänen äidiltään, joka opetti hänelle lukemista (huolimatta siitä, että hiän oli tuskin lukutaitoinen), ja hänen isänsä opetti hänelle laskennan (huolimatta siitä että käytti siihen sekä sormia että varpaita). Tämän jälkeen hän meni Annan Akatemiaan ( n. 1806–1809 ), jossa hän opiskeli alkeellista kreikkaa, luki sujuvasti latinaa ja ranskaa ja opiskeli aritmetiikkaa "aivan hyvin". Häntä kiinnosti matematiikka ja geometria ja osoitti suurta lahjakkuutta näissä aiheissa, Carlyle-ympyrän keksimisen ansiosta. Yliopiston kirjastossa hän luki monia tärkeitä teoksia 1700-luvun ja nykyajan historiasta, filosofiasta ja kauniista kirjeistä. Carlyle aloitti opettamisen Annan Academyssa kesäkuussa 1814. Hän piti ensimmäiset koesaarnansa joulukuussa 1814 ja joulukuussa 1815, jotka molemmat ovat kadonneet.
ellauri369.html on line 311: Kirkcaldyssa Annanista lähdettyään ovet paukkuen hän ystävystyi Edward Irvingin kanssa, jonka entisestä oppilaista Margaret Gordonista tuli Carlylen "ensimmäinen rakkaus". Toukokuussa 1817 Carlyle pidättäytyi ilmoittautumasta teologian kurssille, minkä hänen vanhempansa ottivat vastaan " ylevästi ". Sitten Tuomo luki Gibbonin ja näki ensin selvästi, että kristinusko ei ollut totta. Siitä koitti hänen elämänsä koettelevin aika. Hänen olisi joko tullut tulla hulluksi tai tehdä loppu itsestään, mutta hänpä tutustui joihinkin erittäin häntä ylempiin miehiin.
ellauri369.html on line 323: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri369.html on line 329: Hoddam Hillissä Carlyle löysi hengähdystauon Edinburghissa kokemastaan "siestämättömästä tuskasta, melusta ja hämmennyksestä" ja havaitsi ikkunasta jotain mitä hän kuvaili "parhaimmaksi ja laajimmaksi näkymäksi, jonka olen koskaan nähnyt mistä tahansa talosta, Cumberland kuin amfiteatterissa vertaansa vailla". Täällä hän suoritti "Kääntymisensä", joka alkoi Leith Walk -tapahtumasta. Hän saavutti "suuren ja ikuisesti iloisen voiton" kaikista hengellisistä lohikäärmeistä, lopullisesta kahlituksesta ja tallasi kotiin, terve menoa kotiin luoliinnne ikuisesti!
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri369.html on line 447: Joseph Martin McCabe (12. marraskuuta 1867 – 10. tammikuuta 1955) oli englantilainen kirjailija ja vapaamielinen motivoiva puhuja oltuaan eräässä aiemmassa elämässään roomalaiskatolinen pappi. Vuonna 1890 hänet vihittiin papiksi nimellä isä Antony. Albin van Hoonacker opetti hänelle menestyksekkäästi hepreaa ja DJ Lamy vähemmän menestyksekkäästi syyriaa. Tästä suivaantuneena skatolisen kirkon kriitikoksi vääntynyt McCabe liittyi sellaisiin ryhmiin kuin Nationalist Association ja National Secular Society. Hän kritisoi kristinuskoa nationalistisesta näkökulmasta, mutta oli myös mukana South Parkin kyseenalaisessa seurassa ja oli modernin maallisen humanismin edeltäjä.
ellauri369.html on line 487: Thomas Carlylen innoittamana Frouden kirjoitukset olivat usein kiivaasti poleemisia, mikä ansaitsi hänelle useita suorapuheisia vastustajia. Froude oli kiistanalainen kuolemaansa saakka Carlylen elämästä, jonka hän julkaisi Thomasin ja Jane Welsh Carlylen henkilökohtaisten kirjoitusten pohjalta. Nämä julkaisut johtivat jatkuvaan juoruun ja panetteluun Carlylen pariskunnan avio-ongelmista. Jamesin elämäkerran kirjoittaja Herbert Paulin mukaan Frode jäi "rakkaudettomaksi, ilottomaksi poikaraukaksi" kylmän, kurinpitämättömän isänsä ja veljensä Richardin kanssa. Westminster Schoolissa häntä "jatkuvasti kiusattiin ja kidutettiin". Hän sai toisen luokan tutkinnon ja meni tuutoriksi Irlantiin. Frouden veli (puoli?) Richard Hurrell oli ollut yksi Oxford-liikkeen johtajista jotka kannatti katolista eikä protestanttista tulkintaa anglikaanisesta kirkosta.
ellauri369.html on line 489: Irlannissa hänen havainnot katolisesta köyhyydestä torjuivat kardinaali Nymanin. Hän kääntyi yhä enemmän kirjailijoiden, kuten Spinozan, David Friedrich Straussin, Ralph Waldo Emersonin , Goethen ja erityisesti Thomas Carlylen epätavallisiin uskonnollisiin näkemyksiin.
ellauri369.html on line 491: Hän alkoi julkisesti ilmaista uskonnollisia epäilyksiään puoliksi omaelämäkerraisissa teoksissaan Shadows of the Clouds , jotka julkaistiin vuonna 1847 salanimellä "Zeta", ja The Nemesis of Faith , joka julkaistiin omalla nimellään vuonna 1849. Erityisesti The Nemesis of Faith nosti esiin kiistan myrskyn, jonka William Sewell poltti julkisesti Oxfordissa Exeter Collegessa ja Morning Herald piti sitä "uskottomuuden käsikirjana" . James joutui eroamaan stipendiaatistaan, ja University College Londonin virkamiehet peruuttivat tarjouksen mestariopiskelusta Hobart Townissa Australiassa, jossa Froude oli toivonut pääsevänsä työskentelemään samalla kun harkitsi tilannettaan uudelleen. James pakeni yleistä meteliä vastaan kiinaamalla ystävänsä Charles Kingsleyn luona katakombeissa.
ellauri369.html on line 493: Hänen ahdingonsa toi hänelle teetä ja sympatiaa sukulaistädeiltä, kuten George Eliot , Elizabeth Gaskell ja myöhemmin rouva Humphry Ward. Rouva Wardin vuoden 1888 suosittu romaani Robert Elsewhere sai suurelta osin inspiraationsa tästä Frouden elämän aikakaudesta. Kaikkien pettymyxexi James löysi vaimon katakombeista.
ellauri369.html on line 531: Kun vastustajansa Edward Augustus Freeman kuoli vuonna 1892, Froude nimitettiin lordi Salisburyn suosituksesta hänen seuraajakseen modernin historian Regius-professoriksi Oxfordissa. Lordi Salisbury oli brittiläinen konservatiivinen poliitikko, joka toimi pääministerinä kolme kertaa yhteensä yli 13 vuoden ajan. Hän vältti liittoutumia pitäen yllä upeaa eristäytymistä. Valinta oli kiistanalainen, sillä Frouden edeltäjät olivat olleet hänen ankarimpia arvostelijoitaan, ja hänen teoksiaan pidettiin yleensä kirjallisina teoksina akateemiseen maailmaan soveltuvien vakavan historian kirjojen sijaan. Siitä huolimatta hänen luennot olivat erittäin suosittuja, suurelta osin Frouden kokemuksen syvyyden ja monipuolisuuden vuoksi ja pian hänestä tuli Orielin stipendiaatti. Froude luennoi pääasiassa Englannin uskonpuhdistuksesta , "English Sea-Men in the Sixteenth Century (Sir Francis Drake ja Thomas Cauendish) ja Erasmuksesta.
ellauri369.html on line 533: Vaativa luentoaikataulu oli liikaa ikääntyvälle Froudelle. Hän kuoli 20. lokakuuta 1894 ja on kuopattu katakombeihin.
ellauri370.html on line 154: Poul Borchsenius (7. heinäkuuta 1897 Odense, Tanska − 6. maaliskuuta 1983 Randers, Tanska) oli tanskalainen pappi ja kirjailija. Hän opiskeli ensin historiaa mutta siirtyi sitten opiskelemaan teologiaa ja suoritti virkatutkinnon 1921. Hänen opiskeluaikansa oli liberaalin teologian aikaa, mikä jätti leimansa häneen. Näkemystensä vuoksi hän joutui erimielisyyksiin kirkon johdon kanssa Kööpenhaminassa ja siirtyi Randersiin.
ellauri370.html on line 156: Borchsenius oli toisen maailmansodan aikana mukana evakuoimassa Tanskan juutalaisia Ruotsiin. Hän sai siksi briteiltä kehotuksen lähteä maasta ja oli Ruotsissa 1943−1945. Hän toimi Ruotsissa Tanskan prikaatin sotilaspastorina ja työskenteli yhteistyössä brittien tiedustelupalvelun kanssa. Sodan jälkeen hän kirjoitti juutalaisten historiasta useita kirjoja, joista kaksi on suomennettu. Ei kuitenkaan tätä. Eikä elämäkertaa Makeaa viiniä ja sappea. Molempia oli riittänyt.
ellauri370.html on line 164: Ensimmäinen kertoo Kartaphilosista, tuomiosalin ovenvartijasta Pilatuksen palveluksessa. Hän löi Jeesusta nyrkkillään selkään, kun hän johdatti Hänet ulos, sanoen: "Jatka nopeammin, Jeesus"; jolloin Jeesus vastasi: "Minä menen, mutta sinun tulee viipyä, kunnes minä tulen takaisin." Se lisää, että Ananias kastoi Kartafiloksen ja sai nimen Joosef. Hän joutuu transsiin joka sadan vuoden lopussa ja herää noin kolmekymppisenä miehenä.
ellauri370.html on line 170: On olemassa saksalainen legenda, jossa "vaeltava juutalainen" yhdistetään John Buttadaeukseen. Hänet nähtiin Antwerpenissä 1300-luvulla, jälleen 1400-luvulla ja jälleen 1500-luvulla. Hänen viimeinen esiintymisensä oli Brysselissä vuonna 1774. Leonard Doldius Nünbergistä kirjoittaa, että Ahasverusta kutsutaan joskus Buttadaeukseksi. Kiss my butt.
ellauri370.html on line 197: Egyptiin jäi miljoonittain juutalaisia Monsieur Mossen porukoiden lähtiessä kultineen "luvattuun" maahan. Assyrialainen Tiglatpilsneri kuskasi juudalaiset vankilaan 700-luvulla eKr, eivätkä he koskaan palanneet. Tiglatpileser III (oik. Pulu) oli Assyrian kuningas vuosina 745–727 eaa. Hän oli luultavasti vallananastaja, joka kuulostaakseen uskottavammalta otti vanhan kuuluisan hallitsijanimen. Tiglatpileser aloitti Assyrian valtapiirin laajentamisen. Hänestä voidaan katsoa alkaneen Assyrian toisen suurvaltakauden. Pian valtaannousunsa jälkeen hän valloitti Urartun (nykyisessä Armeniassa). Lisäksi hän kävi sotaa Juudaa vastaan, josta on maininta Aikakirjoissa. Hän myös alisti Babylonian Assyrian vallan alle. Tiglatpileser valtasi 736 eaa. Meedian ja laajensi valtakuntansa nykyiseen Iraniin saakka. Assyria käsitti tuolloin koko Mesopotamian ja Levantin. Valtakunta ulottui Persianlahdelta, Iraniin ja Välimerelle. Kuningas Nabonassarin kuoleman jälkeen Babylonissa syttyi 729 eKr. kapina. Kuningas oli ollut luotettava vasalli, ja Tiglatpileser joutui kukistamaan kapinan. Hän myös teloitti usurpaattorin ja kruunautti itsensä Babylonian kuninkaaksi nimellä Pulu. Tiglatpileserin nuorempi poika Sargon II anasti vallan 722 eaa. Sargon ei juurikaan laajentanut Assyriaa, mutta hän kehitti valtakunnan taloutta ja siirsi väestöä tuottavuuden kehittämiseksi.
ellauri370.html on line 199: Vuonna 1200 Sauron hylkäsi Mordorin ja lähti Eregioniin. Siellä hän opetti haltiaseppiä takomaan mahtisormuksia, mutta hän palasi Mordoriin vuonna 1600 ja takoi Tuomiovuoren uumenissa Valtasormuksen. Haltiat ymmärsivät Sauronin petoksen ja "joutuivat" sotaan. Ihan ajautuivat Suomen lailla ajopuuna. Sauronin örkit tuhosivat Eregionin, mutta númenorilaiset tuhosivat Mordorin armeijat. Sauron kokosi lisää örkkejä ja peikkoja ja käännytti Rhûnin ja Haradin ihmiset palvelijoikseen. Ar-Pharazôn Kultainen, Númenorin kuningas, kuuli Sauronin mahdista ja saapui suuren armeijan kanssa Keski-Maahan. Sauron antautui númenorilaisille, jotka veivät hänet Númenoriin. Hän kuitenkin turmeli ylpeän Ar-Pharazônin ja suurimman osan númenorilaisista. Lopulta hän aiheutti heidän tuhonsa, mutta Númenorin upotessa myös Sauron vajosi meren pohjaan. Hänen henkensä palasi Mordoriin, mutta hän ei enää koskaan kyennyt ottamaan kaunista ulkomuotoa. Hän otti Mustan Ruhtinaan hahmon, joka opittiin tuntemaan pahan perikuvana.
ellauri370.html on line 220: Antiokhos IV Epifanes, alkuperäiseltä nimeltään Mithradates, oli Syyrian seleukidisukuinen hallitsija vuosina 175–164 eaa. Hän aloitti myös juutalaisten vainon. Makkabealaisten johdolla juutalaiset nousivat kapinaan seleukidejä vastaan. Niin sanottu Makkabilaiskapinaa käytiin vuosina 166–165 eaa. Antiokhos valtasi Jerusalemin ja hävitti vähän sen temppeliä, mutta hävisi sen jälkeen jatkuvasti taisteluja kapinallisille. Antiokhos kuoli valmistellessaan uutta
ellauri370.html on line 221: Juudean sotaretkeä. Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana. Nähtävästii simoniitat oli näitä samoja makkabealaisia? Juu niin se oli. Hyrkanos II oli juutalaisten ylipappi vuosina 79 eaa. – 40 eaa. Hänen vanhempansa olivat makkabealaisten hallitsijasuvun kuningas Aleksanteri Jannaios ja Salome Aleksandra. Isän kuoleman jälkeen hallitsijana Aleksandra nimitti Hyrkanoksen seuraajakseen. Hyrkanos ehti hallita vain lyhyen ajan ennen kuin hänen veljensä Aristobulos II kaappasi vallan. Herodes Suuren isä Antipatros liittoutui Hyrkanoksen kanssa, ja vuonna 63 eaa. Rooman suuri sotapäällikkö Pompeius päätti myös tukea Hyrkanosta tämän veljeä vastaan. Antipater ja Pompeius pitivät kummatkin Hyrkanosta heikkona hallitsijana, ja uskoivat että häntä olisi helpompi käyttää hyväksi kun Aristobulosta. Roomalaisten avustuksella Aristobulos syrjäytettiin ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan. Hyrkanosta ei kuitenkaan nimitetty Juudean kuninkaaksi, vaan hän sai tyytyä ylimmän papin virkaan. Julius Caesar nimitti Hyrkanoksen Juudean etnarkiksi, mutta todellinen valta oli Antipaterin käsissä. Vuonna 40 eaa. Aristobuloksen poika Antigonos syrjäytti Hyrkanoksen parthialaisten avustuksella. Antigonos julistettiin Juudean kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi. Antigonos haukkasi Hyrkanokselta korvat, jotta tämä ei voisi tulevaisuudessa päästä kuninkaaksi tai papiksi. Hyrkanos vietiin vangiksi Babyloniin, mutta hänet päästettiin palaamaan Jerusalemiin sen jälkeen kun Herodes oli päässyt Juudean kuninkaaksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Hyrkanokseen, vaan antoi surmata tämän.
ellauri370.html on line 419: Todellakin, Richard Chamberlainia on kutsuttu "Hitlerin Johannes Kastajaksi ". Fadern var engelsman, modern var tyska. Hampshiressa Houston Stewartina syntynyt Chamberlain muutti aikuisiässä Dresdeniin säveltäjä Richard Wagnerin ihailusta ja sai myöhemmin Saksan kansalaisuuden. Hän meni naimisiin Eva von Bülowin, Wagnerin tyttären kanssa joulukuussa 1908, kaksikymmentäviisi vuotta Wagnerin kuoleman jälkeen. Hän oli erittäin onnellinen saadessaan olla naimisissa sankarinsa Wagnerin tyttären kanssa.
ellauri370.html on line 468: Hänen viimeisinä vuosinaan Chamberlainin antisemitistiset kirjoitukset kasvoivat yhä väkivaltaisemmiksi ja verenhimoisemmiksi, kun Chamberlainista tuli vieläkin voimakkaammin antisemitistinen kuin hän oli ollut ennen vuotta 1918. Siitä lähtien Chamberlain alkoi seurata ja ihailla Hitleriä, jota hän piti "Saksan pelastajana".
ellauri370.html on line 502: Gobineau syntyi aristokraattiseen rojalistiperheeseen. Vuonna 1835 hän saapui Bordeauxista Pariisiin pahvisen matkalaukun kanssa, toimi vähäisissä pappisviroissa ja alkoi liikkua kirjallisissa piireissä. Hän oli hyvin kouluttautunut kielissä ja tunsi itämaista kulttuuria.
ellauri370.html on line 508: Hän ei ollut perehtynyt sen enempää teologiaan kuin aikansa luonnontieteeseenkään, mutta kun hän kirjoitti ennen kuin evoluutioteoria tuli yleisesti tunnetuiksi, hän piti Raamattua todenmukaisena kertomuksena ihmiskunnan muinaishistoriasta.
ellauri370.html on line 510: Gobineaun vaakuna muistuttaa Ukrainan lippua. Hän oli alunperin polveutunut prinssinnakeista. Jo 1600-luvulla toinen nakki Henri de Noulainvilliers oli väittänyt, että Ranskan aatelisto polveutui germaanisista frankfurtereista, jotka 400-luvulla valtasivat Gallian, kun taas Ranskan talonpoikaisväestö ja kolmas sääty polveutuivat maassa ennestään asuneista gallialaisista.
ellauri370.html on line 516: Gobineau päätyi käsitykseen, että rotu loi kulttuurin, ja väitti, että kolmen ihmisrodun – "mustan", "valkoisen" ja "keltaisen" – väliset eroavuudet muodostivat luonnolliset rajat ja että näiden rotujen sekoittuminen johtaisi kaaokseen. Näistä kolmesta rodusta mustat olivat Gobineaun mukaan fyysisesti hyvin vahvoja, mutta kykenemättömiä älylliseen ajatteluun. Hänen "keltaisiksi" nimittämänsä aasialaiset olivat hänen mukaansa fyysisesti ja älyllisesti siltä väliltä, mutta hänen mukaansa heille ominaista oli äärimmäisen voimakas materialismi, joka teki heidät kykeneviksi muihin saavutuksiin.
ellauri370.html on line 522: Hänen mukaansa valkoinen rotu oli kuitenkin jo varhain jakaantunut kolmeen alaryhmään, seemiläisiin, haamilaisiin ja jaafetilaisiin kansoihin, joita viimeksi mainitut hän samasti arjalaisten kanssa ja piti heitä valkoisista parhaimpina. Sentään seemiläisetkin on kolmen parhaan joukossa. Gobineau ei siis ollutkaan antisemiitti, kiittelikin juutalaisia. Ei suhtautunut niihin mustavalkoisesti.
ellauri370.html on line 524: Hänen mukaansa persialaiset naiset olivat maailman kauneimpia, paizi mitä sekoittuneet vähän arabeihin. Vaikka hän pitikin valkoisia roduista kauneimpana, hän myönsi, että aasialaisilla ja mustilla naisilla oli suunnaton seksuaalinen vetovoima valkoisiin miehiin (sitä vastoin syistä, joita hän ei koskaan ilmaissut, aasialaisilla ja mustilla miehillä ei ole vastaavaa vetovoimaa valkoisiin naisiin.)
ellauri370.html on line 532: Gobineaun kuvailema materialistinen itämaalainen kuvasti todellisuudessa aristokatin käsitystä Ranskan rahanhimoisesta keskiluokasta, kun taas hänen kuvittelemansa "aistillinen, älytön ja väkivaltainen neekeri" oli irvikuva Ranskan proletariaatista. Gobineaun halveksunta alempia yhteiskuntaluokkia kohtaan käy ilmi hänen kirjeistään, joissa hän käytti suurista kansanjoukoista nimitystä la boue ("muta, lieju, rupusakki"). Ranskalaiset lanzarit kuten Asterix ja Obelix olivat karkeaa, raakaa kelttiväkeä, joka ei kyennyt oppimaan eikä ajattelemaan muutoin kuin kaikkein alkeellisimmalla tasolla. Gobineau itse uskoi polveutuvansa viikingeistä. Kermaa kermakastikkeessa. Hänen sivuillaan on siinä määrin narsismia, että iljettää. Hän vihasi kotikaupunkiaan Pariisia, jota hän sanoi "likakaivoksi täynnä juurettomia ex-nakkeja."
ellauri370.html on line 539: Ateenassa Gobineau kosiskeli kahta sisarusta, Zoé ja Marika Dragoumista, joista molemmista tuli hänen rakastajattariaan, edellisestä myös elinikäinen kirjeenvaihtotoveri. Hän teki Kreikan poliittisista oloista sellaisen yhteenvedon, että niin kansa kuin sen kiinnostuksen kohteetkin olivat joutavia ja kaikki oli vähäpätöistä paitsi se ylenkatse, jonka se olisi ansainnut. Mokaillut Gobineau joutui disponibiliteettiin kuin Heikki Brotherus.
ellauri370.html on line 541: Gobineau suhtautui hyvin vihamielisesti myös slaavilaisiin kansoihin, varsinkin venäläisiin, joista hänen mukaansa oli Kultaisen Ordan aikana tullut puoliksi aasialainen kansa. Hän kuvasi slaaveja "pysähtyneeksi suoksi, jossa kaikki korkeammat kansalliset pyrkimykset muutaman tunnin voittokulun jälkeen saattoivat todeta olevansa häviöllä."
ellauri370.html on line 552: Vuonna 1869, Rio de Janeirossa oleskelunsa ikävystyessä, Gobineau palasi romanttiseen proosaan. Hänen yhdessä päivässä kirjoitettua novelliaan Adelaide pidetään joskus hänen mestariteoksenaan, vaikka se ilmestyi vasta postuumisti. Kahden naisen väliseen mustasukkaisuuteen keskittyvä tapaus, on täynnä julmuutta, röyhkeyttä ja huumoria.
ellauri370.html on line 562: Vuonna 1872 nevadalainen räätäli Jacob Davis alkoi valmistaa miesten työhousuja Straussilta hankkimistaan kankaista. Hän tarvitsi liikekumppania ja kääntyi tukkurinsa puoleen. Vuonna 1873 he saivat patentin farmarikankaisille työhousuille, joiden taskut oli vahvistettu kuparinapeilla. Kangas värjättiin siniseksi tahrojen piilottamiseksi. Strauss rakennutti oman farmaritehtaan. Näistä Levi´s-farkuista yhtiö tuli tunnetuksi, ja ne tekivät Straussista miljonäärin. Hän laajensi yritystoimintaansa seuraavina vuosina ostamalla Mission and Pacific -puuvillatehtaan.
ellauri370.html on line 564: Claude Lévi-Strauss (28. marraskuuta 1908 Bryssel, Belgia − 30. lokakuuta 2009 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen antropologi ja filosofi. Hän kuuluu strukturalistisen paradigman perustajiin. Claude Lévi-Strauss syntyi juutalaiseen perheeseen.
ellauri370.html on line 566: Kun Lévi-Strauss palasi Ranskaan toisen maailmansodan aattona, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuosiksi 1939–1940. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen Yhdysvaltoihin ja osti ensi töixeen lujat farmarihousut. Siellä hän opetti New Yorkin New School for Social Researchin alaisuuteen perustetussa École Libre des Hautes Étudesissä, jota hän oli luomassa yhdessä muun muassa Henri Focillonin, Jacques Maritainin, Jean Perrinin ja muiden pseudotieteilijöiden kanssa. Lévi-Strauss toimi myös koulun pääsihteerinä. Hän liittyi vapaaehtoisena myös de Gaullen Vapaan Ranskan armeijaan. New Yorkissa Lévi-Strauss tutustui vielä venäjänjuutalaiseen kielitieteilijään Roman Jakobsoniin, joka tutustutti hänet Ferdinand de Saussuren ajatuksiin.
ellauri370.html on line 568: Ranskan ulkoministeriö pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen bricolagelle. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi École pratique des hautes études -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.
ellauri370.html on line 579: Hän liittyi alun perin Neoborussian maajoukkueeseen, mutta jätti sen vuonna 1855 avatakseen uudelleen keskeytetyn Corps Borussian. Vuonna 1871 Stoecker joutui jättämään pastoraattinsa Hamerslebenissä. Yhteisö oli vastustanut tanssitapahtuman kieltoa, jonka hän oli määrännyt moraalisista syistä. Koska hänestä tuli kestämätön, hän pyysi siirtoa.
ellauri370.html on line 591: Kun vuoden 1893 Reichstag-vaalien jälkeen, jotka olivat tuoneet suurta menestystä sosialistiselle vasemmistolle äänestyskiellosta huolimatta, saksalaiset konservatiivit keskustelivat vakavasti yleisen äänioikeuden poistamisesta, Stoecker, jota ei ollut valittu Reichstagiin kannatti tätä kantaa. Hän oli aina halunnut lakkauttaa demokraattisen äänioikeuden. Mies ja ääni periaate toimii kuha mies on pastori Stoecker.
ellauri370.html on line 618: "Kaikkien saxalaisten rehtori" alakoulunopettaja Hermann Ahlwart kuvaili juutalaisia "petoeläimiksi" ja "kolerabasilleiksi". Hän vaati, että heitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin Britannian siirtomaahallinto kohteli Intiassa murhaavia lahkoja, eli "tuhottamaan" heidät. Tapporahaa pitäisi maxaa kuin Itävallassa.
ellauri370.html on line 620: Varastettuaan rahat, jotka kerättiin lasten joulujuhliin vuonna 1889, Ahlwardt erotettiin ala-asteen rehtorin työstään. Hän syytti taloudellisista vaikeuksistaan juutalaisia rahanlainaajia ja kirjoitti kirjan väittäen, että Saksan hallitus oli juutalaisen pankkiirin Gerson von Bleichröderin palkkalistalla. Hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen, kun kävi ilmi, että hänen väitteensä tueksi käyttämänsä asiakirjat olivat Ahlwardtin itsensä kirjoittamia.
ellauri370.html on line 624: Sitten hän perusti yhdessä Otto Böckelin kanssa Antisemitistisen kansanpuolueen, joka jäi kuitenkin täysin merkityksettömäksi. Reichstag-vaaleissa 1903 Ahlwardtia ei valittu uudelleen ja hän vetäytyi politiikasta. Hänen lopusta urastaan ei tiedetä mitään. Vuonna 1914 Ahlwardt kuoli liikenneonnettomuudessa 67-vuotiaana.
ellauri370.html on line 628: oli varsinainen juutalaisten vainolainen. Keskiajalla katolinen kirkko sisällytti kanoniseen lakiinsa lakeja, jotka rajoittivat ankarasti juutalaisten elämää ja ammatteja. Paavi Martinus V kumosi osan näistä rajoituksista ja antoi vuonna 1421 juutalaisten lääkäreiden hoitaa kristittyjä potilaita Espanjassa; Vuonna 1422 annettiin paavin asetus juutalaisvastaisia saarnaajia vastaan. Paavi kuitenkin kumosi molemmat säädökset vuoden 1423 alussa. Paavin takinkäännöstä ei ole vielä selvitetty historiallisesti - Jussin elämäkerturin Hoferin mukaan se voidaan jäljittää Kapistraanin vaikutukseen, erityisesti siksi, että häntä kuultiin paavin kuurialta juutalaiskysymyksessä ja erityisesti Espanjan osalta. Kapistraano esitti toistuvasti esityksiä maallisille hallitsijoille varmistaakseen, että rajoittavia ja syrjiviä juutalaisia lakeja sovellettiin täysimääräisesti, esim. pukeutumiskoodi ja velvollisuus käyttää juutalaista pukua. Kun paavi Martinus V varoitti Napolin kuningatar Johanna II:ta vuonna 1427 lieventämästä ankaruuttaan juutalaisia kohtaan, hän selitti, että tiukka käsky oli annettu Kapistraanon pyynnöstä. Vuonna 1447 paavi Nikolai V julkaisi bullan, joka Hoferin mukaan perustui todennäköisesti Kapistraanon ehdotukseen ja jossa vaadittiin juutalaisten lakien tiukkaa soveltamista tai tiukennettiin näitä lakeja. Juutalaisten sulkeminen pois kaikista kontakteista kristittyjen kanssa tulisi toteuttaa sen rajoissa, mikä on mahdollista. Kapistraano, jota kutsuttiin myös "heprealaisten vitsaukseksi", itse sai tehtäväkseen viedä bullaa juutalaisille. Hänen sanotaan jopa tarjonneen paaville lastata kaikki Italian juutalaiset laivoille ja pudottaa heidät kaukaiseen maahan, esim Jordanille. Kirjaimellisesti toteutettuna bulla olisi ollut katastrofi Italian juutalaisille, mutta myöhempien lievennysten vuoksi sitä ei toteutettu täysimääräisesti. Kultavasara kai pehmitti kivisydämet.
ellauri370.html on line 634: Kapistraano alkoi uran lakimiehenä ja kuvernöörinä mutta jäätyään sotavangixi perui kauppansa ja palautti puolisonsa jota se ei ollut edes bylsinyt, tai no, ihan vähän, ja ryhtyi fransiskaaniveljexi. Hän saarnasi ristiretkeä ja johti sitä turkkilaisia vastaan ja kuoli voittoisan taistelun jälkeen Unkarissa. Paavi Innocentius X julisti hänet autuaaksi 19. joulukuuta 1650 ja paavi Aleksanteri VIII julisti hänet pyhimykseksi 16. lokakuuta 1690. Ehti sitä ennen indoktrinoida kokonaista 8 paavia. Hän on kappalaisten, sotilaskappalaisten, lakimiesten ja tuomarien ym kepulien suojeluspyhimys. Ota Kapistraano tuosta talikaano ja mene navetan taaxe haarukoimaan paskaano.
ellauri370.html on line 725: Ukrainassa Hmelnytskiä pidetään yleisesti kansallissankarina. Kaupunki ja maaseutu kantavat hänen nimeään. Hänen kuvansa on näkyvästi esillä ukrainalaisissa seteleissä ja hänen monumenttinsa Kiovan keskustassa on Ukrainan pääkaupungin keskipiste. Myös Bohdan Hmelnytskin ritarikunta on myönnetty useita kertoja – yksi Ukrainan ja entisen Neuvostoliiton korkeimmista kunnianosoituksista.
ellauri370.html on line 727: Kaikesta tästä hänen perintönsä positiivisesta arvostamisesta huolimatta se ei kuitenkaan ole läheskään yksimielinen edes Ukrainassa. Häntä arvostellaan hänen liitostaan Venäjän kanssa, joka joidenkin mielestä osoittautui tuhoisaksi maan tulevaisuuden kannalta. Merkittävä ukrainalainen runoilija Taras Shevchenko oli yksi Hmelnytskin erittäin äänekkäimmistä ja ankarista kriitikoista. Toiset arvostelevat häntä liittoutumisesta Krimin tataarien kanssa, mikä antoi jälkimmäisille mahdollisuuden ottaa suuren joukon ukrainalaisia talonpoikia orjiksi, koska kasakat sotilaskastina eivät suojeleneet kholopya, Ukrainan kansan alinta kerrosta. Kansanlaulut vangitsevat tämän. Kaiken kaikkiaan näkemys hänen perinnöstään nykyisessä Ukrainassa on enemmän myönteinen kuin negatiivinen, ja jotkut kriitikot myöntävät, että väliaikaisen unionin Venäjän kanssa saneli välttämättömyys ja yritys selviytyä noina vaikeina aikoina. Vuoden 2018 Ukraine´s Rating Sociological Group -kyselyssä 73 prosentilla ukrainalaisista vastaajista oli myönteinen asenne Hmelnytskiin.
ellauri370.html on line 750: Juutalaisystävällinen Johannes 23 tuli suojasään paavixi 5 vuodexi kuin Hruzev erehtymättömän mutta Brezhnevin oloisen pysähtyneen Pius XIII:n perästä. Juha oli kiltti mutta löperö. Hän muistutti izelleen usein: ”Angelo, älä ota itseäsi liian vakavasti”. Paavi kirjoitti päiväkirjaansa Vatikaanin työnjaosta: ”Arkkipiispa Angelo Dall’Acqua hallitsee, seminaarikongregaation sihteeri Carlo Confalcioneri vakoilee, Pyhän viraston pro-prefekti Alfredo Ottaviani vahtii, kardinaalivaltiosihteeri Domenico Tardini määrää ja paavi Johannes siunaa.” Hyvä Angelo. Paavin kuollessa 3. kesäkuuta 1963 vazasyöpään häntä surtiin maailmalla todennäköisesti enemmän kuin ketään muuta paavia siihen mennessä.
ellauri371.html on line 115: Lehdistön rooli. Modernien valtioiden käsissä on suuri voima, joka saa aikaan ajatuksen liikkeen kansan keskuudessa: se on lehdistö. Lehdistön tehtävänä on oletettavasti osoittaa tarvittavat vaatimukset, välittää valituksia ihmisille ääniä, ilmaisia näytteitä ja luoda tyytymättömyyttä. Lehdistössä sanan puhumisen voitto on ruumiillistumassa. Mutta valtio ei osannut käyttää tätä voimaa ja se löysi itsensä sisään peräkautta meidän käsissämme. Hänen kauttaan saimme vaikutuksen, itsemme varjoissa pysyminen. Hänen ansiosta keräsimme omaan taskuun, kädet ovat täynnä kultaa, vaikka meidän oli pakko ottaa osinkoa verivirroista ja kyyneleistä. Mutta me maksoimme uhraamalla monia ihmisiämme. Jokainen uhri meidän puolestamme ilmainen, koska seisomme Jumalan edessä tuhansien goimien avulla.
ellauri371.html on line 331: Lehdistön tulevaisuus vapaamuurarien valtakunnassa. Painamalla nappulaa ei pääse kuin kerroxiin. Joten teemme seuraavaa. Mitä paikkaa lehdistö pelaa nyt? Hän palvelee kiihkeää lämpöä - Emme tarvitse intohimoja tai itsekkäät pariskunnat salassapitoa. Se voi olla tyhjä, epäreilu, petollinen, useimmat ihmiset eivät ymmärrä ollenkaan, mitä se palvelee elämässä. Lakkaavat tilaamasta, kun ei ole kotiinkantos. Satuloimme hänet ja otamme hänet vahvaan ohjaukseen; Tehdään sama muun viihdetiivisteen kanssa, mitä varten sietää kysyä. Meidän on järkevää päästä eroon lehdistön hyökkäyksistä. Jos pysymme pamfletin ja kirjan kohteena olemme valmiita. Tuomme nyt takaisin kalliin glasnostin tuotteen! Kiimaisen sensuurin tarpeen vuoksi se on tuloihin uusi artikkeli valtiollemme. Me peitämme sen erikoisleimaverolapuilla ja viemme talletukset lehdistöelinten tai kirjapainojen laitoksilta, joidenka on taattava hallituksellemme lehdistön hyökkäykset. Saamme hyökkäyksen armottomasti. Lakia ja toimenpiteitä kehiin, kuten leimat, pantit, ja niiden takaamat sakot tuo valtavia tuloja hallitukselle. Onko se totta? Mahdollisest. Puoluelehdet eivät ehkä säästä rahaa, mutta me suljemme ne toisen meitä vastaan tehdyn hyökkäyksen jälkeen. Kukaan ei kosketa sädekehiämme rankaisematta. Hallituksen erehtymättömyys. tekosyy esinahkajulkaisun lopettamiseen - suljettu - kyllä, keho huolestuttaa mielet ilman syytä tai perustetta. Huomaa, että meidän kimppuun hyökkäävien joukossa me myös perustamme luonnollisia elimiä, mutta ne hyökkäävät yksinomaan kohdista, joita aiomme muuttaa.
ellauri371.html on line 372: Teollisuuden ongelmat. Me häiritsemään tottunut joukko ihmisiä, jotka ovat hervottomia keskustelemaan asioista nim. poliitikot, etsimme nyt uusia, oletettavasti kysymyksiä. Hänen asiansa ovat teollisuuden asioita. Tällä alalla aina he ovat vihaisia itselleen. Massat suostuvat pysymään passiivisina, pidä tauko oletettavasti poliittisesta toiminnasta (torveilusta jonka olemme jo opettaneet heille) taistelemaan heidän kanssaan goyim-hallitusten kautta, vain ehdonalaisuudessa ehdot uusille ammateille, joista ilmoitimme. Heille kutsumme sitä myös poliittiseksi suunnaksi.
ellauri371.html on line 388: Tulevaisuuden uskonnon salaisuuksien tiedon saavuttamattomuus. Filosofimme keskustelevat kaikista puutteista goimien uskomuksissaa, joista kenestäkään ei koskaan tule kalua arvioimaan meidän uskoamme sen todellisesta näkökulmasta, joten kuinka ollakaan kukaan ei todellakaan tunnista Häntä paitsi meidän porukat, jotka ei uskalla paljastaa salaisuuksiaan.
ellauri371.html on line 477: Juutalaisten kuningas on kuin paavin patriarkka. Juutalaisten kuningas on kova jäbä! Hän tulee olemaan todellinen maailmankaikkeuden paavi, patriarkka kansainvälinen kirkko perstaskussa.
ellauri371.html on line 497: Vartioi juutalaisten kuningasta. Hallitsijaamme tulee vartioimaan vain kaikkein huomaamattomimmat vartijat, koska emme salli edes ajatusta, että joku voisi hyökätä hänen kimppuunsa la (s.o. sapattina), sillä siellä on silloin sellainen kapina, jossa hän ei ole mukana, ei ainaskaan kyennyt taistelemaan ja joutuu piiloutumaan häneltä. Jos tunnustaisimme tämän ajatuksen, kuten teimme ja teemme vastakin, että siellä on goimia, niin tekemällä niin allekirjoittaisimme tuomion, jos ei itselleen, niin dynastialle lähitulevaisuudessa tai yleensä tulevaisuudessa. Tarkkaan noudatetun näköisskriptin mukaan meidän suuri hallitsija käyttää valtaansa vain kansan eduksi, mutta ei ollenkaan heidän omalle tai dynastialle koidu inhimillisiä hyötyjä. Siksi tämä koristeellinen "Vishnu" juo rommia, hän kunnioittaa ja suojelee hänen auktoriteettiaan aiheesta, häntä jumaloidaan tietäessään, että siihen liittyy jokaisen valtion kansalaisen hyvinvointi. Hän saa lahjoja, sillä yhteiskunnan järjestys riippuu 3. temppelin rakentamisesta. Kuninkaan vartiointi avoimesti tarkoittaa että organisaation vahvuus tietää heikkoutensa. Meidän hallitsijamme tulee aina olemaan ihmisten joukossa, jota ympäröi ikään kuin joukko ihmisiä kokeneita miehiä ja naisia, jotka miehittää ensimmäisen hänen lähellä olevat rivit näyttävät sattumanvaraisilta, mutta pidättäviltä. Tulen muiden joukkoon kunnioituksesta oletettavasti järjestystä kohtaan. Tämä on esimerkki hillityksestä muille. Jos ihmisten joukossa on vetoomuksen esittäjä, joka yrittää tehdä pyyntöjä, kulkemalla rivien läpi ja sitten ensimmäisten rivien läpi, minun on hyväksyttävä tämä pyyntö ja pieraistava vetoomuksen esittäjän edessä, luovutettava se hallitsijalle, jotta kaikki tietävät, että lahjoitus saavuttaa määränpäänsä, joka siis on hallitsijan itsensä hallinta, vallan halo on rauhallinen ja tulee olemaan sen olemassaoloa varten, jotta ihmiset voivat sanoa: "jospa kuningas tietäisi tästä" tai "kuningas saa tietää tästä."
ellauri371.html on line 650: Nappisuinen Jyri Washington (1732 Westmorelandin piirikunta, Virginia – 14. joulukuuta 1799 Mount Vernon, Virginia) oli yksi Yhdysvaltojen perustajista ja Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti vuosina 1789–1797. Jyri (44) toimi Mannerheimina vapaussodassa. Hänen kuvansa on dollarin setelissä ja neljännesdollarin kolikossa, ja hänet on ikuistettu myös Mount Rushmore -vuoren monumenttiin.
ellauri371.html on line 654: Jyri syntyi isänsä plantaasilla Paavipurolla Creekissä Westmorelandissa Virginiassa. Hänen isänsä Aku Washington oli alueen johtava suurtilallinen ja lääninoikeuden tuomari. Vuonna 1735 Aku muutti perheineen Pocahontas-joen yläjuoksulle, Good Hunting Creekin plantaasille, joka myöhemmin nimettiin Mount Vernoniksi. Seijan eka oma keittiö oli Mt Vernon Streetin studion takaseinä.
ellauri371.html on line 658: Koulussa hän kunnostautui matematiikassa ja oppi maanmittauksen alkeet, mutta hän ei oppinut latinaa tai kreikkaa eikä koskaan puhunut mitään vierasta kieltä. 17-vuotiaana Georgella oli alkamassa tuottoisa ja menestyksekäs ura. Hän halusi kuulua herrasväkeen, työskenteli kovasti, säästi rahaa ja osti lunastamatonta maata.
ellauri371.html on line 660: Seizenvuotisessa siirtomaasodassa ranskalaiset järjestivät virzanialaisille intiaaniliittolaistensa avustamina verilöylyn, joka tunnetaan Monongahelan taisteluna. Washington selvisi haavoittumattomana, mutta satoja muita retkikunnan jäseniä menehtyi taistelukentälle. Washington ylennettiin everstixi. Hän haki upseeriksi Britannian armeijaan, mutta häntä ei hyväksytty.
ellauri371.html on line 664: Washington oli yksi uuden perustuslain säätäjiä ja vuonna 1787 Philadelphiassa kokoontuneessa perustuslaillisessa konventissa hän toimi puheenjohtajana. Hän tuki Alex Hamiltonin ja Juha Adamsin federalisteja. Hänen tärkeimmät tehtävänsä olivat seremoniallisia, sillä presidentin toimi oli nuoralla tanssimista. Hamilton kannatti vahvaa ja yhtenäistä liittovaltiota, kun taas Jefferson olisi halunnut antaa osavaltioille laajat itsemääräämisoikeudet. What else is new.
ellauri371.html on line 672: Jyrilläkin oli orjia, kauniita neekerityttöjä. Hän määräsi orjansa vapautettavaksi heti vaimonsa kuoleman jälkeen, joskin hänen henkilökohtainen orjansa Bill sai vapautuksen heti. Lisäksi Billille maksettiin Washingtonin kuolinpesästä 30 dollaria kerran vuodessa.
ellauri371.html on line 678: Tomi Jefferson syntyi 13. huhtikuuta 1743 Shadwell-nimisellä plantaasilla Virginiassa lähellä Charlottesvillen kaupunkia. Jeffersonin isä Pekka Jefferson (1707/08–1757) oli maanviljelijä ja maanmittari. Jeffersonin isä kuoli tämän ollessa nuori, ja Tomi peri isänsä maatilan. Vuonna 1768 hän alkoi raivata läheistä vuorenrinnettä perustaakseen sinne oman orjaplantaasinsa nimeltään Monticello (italiaa, suom. pieni vuori). Jefferson rakennutti tilalle yhä arkkitehtuurisesti arvostetun päärakennuksen ja yksityiskohtaisesti suunnitellun piha-alueen ja puutarhan. Hän laajensi ja kunnosti maatilaa sekä sen kuuluisaa päärakennusta koko elämänsä ajan. Samalla hän piti kirjaa kaikista tilan tapahtumista aina sääoloista orjiensa oloihin.
ellauri372.html on line 91: Carrhaen jälkeen roomalaiset keskittyivät sisällissotiin. Voittajaksi selviytynyt diktaattori Julius Caesar aikoi hyökätä Parthiaan, mutta hänet murhattiin. Caesarin tasavaltalaismielisiä murhaajia tukenut sotapäällikkö Quintus Labienus pelkäsi Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen kostoa, joten hän pakeni Parthiaan. Hänestä tulikin siellä kuningas Pakaros I:n arvostama sotapäällikkö. Vuonna 41 eaa. Parthia hyökkäsi Labienuksen johdolla Syyriaan, Kilikiaan, Kaariaan ja Fryygiaan. Toinen armeija hyökkäsi Juudeaan ja kaappasi sen kuninkaan. Sotasaalis oli merkittävä ja kuningas Fraates IV rakensi rahoilla Ekbatanaa edeltänyttä pääkaupunkia Ktesifonia.
ellauri372.html on line 185: Max (oik. Raimo) Kolbe kanonisoitiin 1982. Hän on hyväntekeväisyyden marttyyri ja radioamatöörien, huumeidenkäyttäjien, poliittisten vankien, perheiden, toimittajien ja vankien suojeluspyhimys. Radioamatöörin näköinen fransiskaaniveli tarjoutui jonkun puolalisen häiskän sijaisexi keskitysleirillä. Tällä oli suurempi merkitys kuin 1M juutalaisen kuolemalla, sanoo van der Valkin leski Arlette. Niinpä tietysti, kyllä 1 arjalainen julkkis päihittää ziljoona jutkutavista. Spartakuxen 7000 orjaa oli mitä lie konnia, mutta Jeesus oli pulmunen. Määrä ei muutu laaduxi, sanoi Marx mitä tahansa.
ellauri372.html on line 187: Hänen isänsä oli entinen saksalainen ja hänen äitinsä oli puolalainen. Neitsyt Marian näkeminen kevyesti puettuna vaikutti Kolben elämään voimakkaasti vuonna 1906, kun hän oli 12-vuotias. Hän oli myöhemminkin aktiivinen pyllistyksessä ja Marialle uskoutumisessa.
ellauri372.html on line 189: Näiden tutkimusten keskellä syttyi ensimmäinen maailmansota. Maximilianin isä, Julius Kolbe, liittyi Józef Piłsudskin puolalaisiin legioonoihin, jotka taistelivat venäläisiä vastaan itsenäisen Puolan puolesta, joka on edelleen alistettu ja edelleen jaettu Preussin, Venäjän ja Itävallan kesken. Venäläiset saivat Julius Kolben kiinni ja hänet hirtettiin petturina muitta mutkitta 43-vuotiaana, mikä oli traumaattinen tapahtuma nuorelle Maximilianille. Max alkoi työskennellä syntisten ja katolisen kirkon vihollisten, erityisesti vapaamuurarien, kääntymisen puolesta Neitsyt Marian esirukouksella. Hän lisäsi rukouxeen loppukaneetin jossa vapaamuurarit erixeen mainittiin. Ajatus otettiin hyvin vastaan, mutta se kohtasi järjestyshierarkian ja asianajajien hyväksynnän esteitä, joten sitä ei koskaan hyväksytty virallisesti hänen elämänsä aikana, eikä sitä enää jatkettu hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri372.html on line 190: Hän oli silti edelleen aktiivinen fläkittömän Neitsyt Marian kunnioittamisen edistämisessä. Hän vastusti jyrkästi vasemmisto- ja erityisesti kommunistisia liikkeitä. Ne ovat täynnä fläkkejä.
ellauri372.html on line 192: Vuosina 1930–1936 Kolbe teki sarjan lähetystöitä Itä - Aasiaan. Hän saapui ensin Shanghaihin, Kiinaan kuin Wilho Pylkkänen, mutta ei onnistunut keräämään siellä seuraajia. Seuraavaksi hän muutti Japaniin, missä hän oli vuoteen 1931 mennessä perustanut fransiskaaniluostarin, Montalbano Sono, Nagasakin laitamille.
ellauri372.html on line 199: Kun he olivat olleet nälkäisiä ja ilman vettä kahden viikon ajan, vain hyväkuntoinen Kolbe ja kolme muuta jäivät eloon. Vartijat halusivat bunkkerin tyhjäxi, joten he antoivat neljälle jäljellä olevalle vangille tappavat karbolihapporuiskeet. Kolben kerrotaan nostaneen vasemman kätensä ja odottaneen rauhallisesti tappavaa injektiota. Hän kuoli 14. elokuuta 1941. Hänen ruumiinsa joukkohaudattiin 15. elokuuta, sattuvasti Marian taivaaseenastumisen juhlapäivänä.
ellauri372.html on line 201: Ihmeitä, joita käytettiin vahvistamaan hänen autuaaksi julistaminen, olivat heinäkuussa 1948 suoritettu parannus suolistotuberkuloosista Angela Testosteronissa ja elokuussa 1950 Francis Ranierin parannus valtimoiden kalkkeutumisesta/skleroosista; molemmat katsoivat Kolben esirukouksen syyksi ihmeparantumiseen. Hän on yksi kymmenestä 1900-luvun marttyyrista, jotka on kuvattu patsaissa Anglikaanisen Westminster Abbeyn Great West Doorin yläpuolella Lontoossa.
ellauri372.html on line 214: Kolbesta on olemassa ensiluokkaisia jäänteitä hänen päänsä ja parran karvojen muodossa, ja niitä säilyttivät hänen tietämättään kaksi niepokalanówin munkkia, jotka palvelivat hänen luostarissaan parturina vuosina 1930-1941. Hänen autuaaksi julistamisen jälkeen vuonna 1971, yli 1 000 tällaista jäännettä (enimmäxeen partatupsukoita) on jaettu ympäri maailmaa julkista kunnioitusta varten. Toisen luokan pyhäinjäännöksiä, kuten hänen henkilökohtaiset tavaransa, vaatteet ja likaiset sukat, säilytetään hänen luostarissaan ja Niepokalanówin kappelissa, jossa vierailijat voivat kunnioittaa niitä.
ellauri372.html on line 222: Jos haluat, käytä kaikkea, mitä minulla on ja mitä minulla on varauksetta, täysin saavuttaaksesi sen, mitä sinusta sanottiin: "Hän murskaa päänne" ja "Sinä yksin olet tuhonnut kaikki harhaopit koko maailmassa." Anna minun välineeni olla sopiva tahrattomiin ja armollisiin pikku käsiisi esitelläkseni sitä ja ollaxeni kasvattamassa sitä kunniaxesi maksimaalisesti kaikissa monissa eksyksissä olevissa ja välinpitämättömissä sieluissa ja siten auttaa laajentamaan Jeesuksen pyhimmän Sydämen siunattua valtakuntaa niin pitkälle kuin se ylipäänsä on mahdollista. Sillä minne ikinä menetkin, saat aikaan minussa tämän pystyyn kääntymyksen ja pyhyydessä kasvamisen armon, sillä juuri sinun pikku kättesi kautta kaikki armot tulevat meille Jeesuksen pyhimmästä sydämestä.
ellauri372.html on line 235: Juutalaiset nousivat kapinaan seleukideja vastaan vuonna 168 eaa. Kapinasta on kirjoitettu Raamatun apokryfikirjoihin laskettavat makkabilaiskirjat. Juutalaiset saivat Jerusalemin haltuunsa vuonna 165. eaa. ja Jerusalemin toinen temppeli vihittiin uudelleen käyttöön. Seleukidien hallitsija Demetrios II Nikator myöntyi rauhansopimukseen juutalaisten kanssa vuonna 142 eaa. Johannes Hyrkanos nousi juutalaisvaltion valtaistuimelle vuonna 140 eaa. Hänen katsotaan aloittaneen valtakuntaa loppuun saakka hallinneen Hasmonidien hallitsijasuvun. Seleukideista on lyhyt selvitys paasauxessa "Tarsuxen kultahattu" albumissa 287.
ellauri372.html on line 250: Simon Thassi perusti dynastian vuonna 141 eaa., kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hänen veljensä Juudas Makkabeus ( יהודה המכבי Yehudah HaMakabi ) oli voittanut Seleukidien armeijan Makkabien kapinan aikana vuosina 167–141 eaa. Kirjan 1 Makkabea , 2 Makkabea ja historioitsija Josephuksen (37 - n. 100 jKr.) ensimmäisen kirjan " Juutalainen sota" mukaan seleukidien kuningas Antiokhos IV Epiphanes ( r. 175-164, yxi Poulin listaamista juutalaisten vainoojista) siirtyi vaatimaan tiukkaa valvontaa. Coele Syyrian ja Foinikian seleukidinen satrapia onnistuneen hyökkäyksensä Ptolemaioksen Egyptiin (170–168 eaa.) jälkeen kääntyi takaisin Rooman tasavallan väliintulon myötä. Hän ryösti Jerusalemin ja sen temppelin tukahduttaen juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliset ja kulttuuriset tavat, ja määräsi hellenistiset käytännöt ( n. 168–167 eaa.). Seleukidi-imperiumin tasainen romahtaminen Rooman tasavallan ja Parthian valtakunnan nousevien hyökkäysten seurauksena antoi Juudealle mahdollisuuden saada takaisin jonkin verran autonomiaa; kuitenkin vuonna 63 eaa., Rooman tasavalta hyökkäsi valtakuntaan , hajosi ja perustettiin Rooman asiakasvaltioksi.
ellauri372.html on line 273: Mithridates VI Eupator Dionysos (m.kreik. Μιθριδάτης Εὐπάτωρ Διόνυσος, 132 eaa. – 63 eaa., myös Mithridates Suuri) oli Pontoksen kuningas 120–63 eaa. Hänen isänsä oli kuningas Mithridates V Euergetes. Mithridates oli hellenistisen kulttuurin omaksunut hallitsija, Pontoksen merkittävin kuningas ja Rooman valtakunnan vaarallisin vihollinen ensimmäisellä vuosisadalla eaa.
ellauri372.html on line 287: Herodes oli pystyttänyt teltan temppelin pohjoispuolelle, lähellä satulaa, joka mahdollisti pääsyn kaupungin muureille, samaan paikkaan, jonka Pompeius valitsi 26 vuotta aiemmin. Josefuksen mukaan Herodeksella oli 30 000 miestä komennossaan, vaikka nykyajan arvion mukaan määrä on noin puolet siitä. Näitä vahvistivat useat roomalaiset legioonat, 6 000 ratsuväkeä ja syyrialaisia apujoukkoja, jotka Antonius lähetti ja johti Gaius Sosius. Kevään tullessa Herodes aloitti piirityksensä tarmokkaasti. Hänen insinöörinsä noudattivat roomalaisia käytäntöjä, pystyttivät muurin ja vartiotorneja, kaatoivat kaupunkia ympäröivät puut ja käyttivät piirityskoneita ja tykistöä. Piirretyt kärsivät elintarvikkeiden puutteesta, jota pahensi sapattivuoden aiheuttama nälänhätä, mutta he pystyivät silti puolustamaan tehokkaasti. He hyökkäsivät muureilta väijyttäen piirittävät joukot ja estäen Herodeksen yrityksiä nostaa valleita, ja taistelivat roomalaisten pyrkimyksiä miinoittaa muurien alta vastakaivostoiminnalla kuin Gazassa.
ellauri372.html on line 314: Leonhard Rost kirjoittaa: "Varhaiskristilliset kanonisten kirjojen luettelot sisälsivät joskus kahdeksantoista psalmia, jotka Salomolle lueteltiin apokryfien joukossa, ja toisinaan ne sisälsivät ne Antilegomena-kirjoihin. 1600-luvulle asti niitä pidettiin kuitenkin kadoneina. Augsburgin kirjastonhoitaja David löysi ne siivotessaan kirjaston ullakolta uudelleen. Hän pani Hoeschelixi, ja ne julkaisi ensimmäisen kerran jesuiitta John Louis de la Cerda vuonna 1626. Nykyään tiedämme kahdeksan kreikkalaista käsikirjoitusta 1100-1500-luvuilta ja kolme syyrialaista käsikirjoitusta, joista yksikään ei ole täysin täydellinen. Kreikankielinen versio on suora käännös; syyrialainen, kuten KG Kuhn on osoittanut, pohjautui kreikkalaiseen versioon, joka puolestaan on peräisin heprealaisesta tekstistä." ( Judaism Outside the Hebrew Canon , s. 118)
ellauri372.html on line 318: James C. VanderKam kirjoittaa: " Salomon psalmien päivämäärää ei voida määrittää tarkasti. Tärkeimmät vihjeet ovat peräisin psalmeista 2, 8 ja 17, jotka tarjoavat jotain historiallisesta ympäristöstä, jota vastaan ainakin nämä kolme runoa kirjoitettiin. Puhutaan originelleista johtajista, jotka eivät olleet laillisia hallitsijoita ja joiden aikaa leimasi massiivinen korruptio ja paha. Heitä syytetään temppelin ja kultin rikkomisesta. Nämä näyttävät olevan Hasmonealaisia eli simoniittoja. Jumala nosti heitä vastaan vieraan valloittajan, joka toivotettiin tervetulleeksi joidenkin toimesta Jerusalem, mutta joka silti joutui valloittamaan kaupungin väkisin. Hän meni temppeliin, mutta tapasi myöhemmin kuolemansa Egyptissä, missä hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle (ks. 2:26-27). Kuvaus sopii Pompeuksen toimintaan noin klo 1/2 Jerusalemissa ja tapaan, jolla hän sai loppunsa vuonna 48 eaa. Psalmi 2 (jossa 8 ja 17) olisi silloin kirjoitettu tämän tapahtuman jälkeen; ehkä muutkin runot olivat niin, mutta se ei ole varmaa. Koska siitä ei puhuta mitään temppelin tuhoutumisesta, on todennäköistä, että Salomon psalmit kirjoitettiin ennen vuotta 70 jKr. On väitetty, että Barukin kirjoittaja lainasi nykyisestä teoksesta, koska Psalmit Salomon 11:2-5 ja Baruk 5:5-8 ovat läheisesti rinnakkaisia, mutta Salomon psalmien versio on yhtenäisempi ja tiiviimpi. Lisäksi jotkut tutkijat ajattelevat, että Baruk 5:5-8 on lisäys tähän kirjaan. Lainaamisen suunta on kuitenkin tuskin ilmeinen, ja on yhtä todennäköistä, että molemmat perustuvat yhteiseen runoperinteeseen." ( An Introduction to Early Judaism , s. 129)
ellauri372.html on line 341: Tappionsa jälkeen Pharsaloksen taistelussa 9. elokuuta 48 eaa. Pompeius Suuri joutui vakavaan tilanteeseen. Hänen kerran mahtava armeijansa särkyi, ja hän huomasi olevansa häviäjien puolella konfliktissa, joka ratkaisee Rooman tasavallan kohtalon. Kun enää pari muuta vaihtoehtoa oli jäljellä, Pompeius teki kohtalokkaan päätöksen paeta taistelukentältä ja etsiä turvaa muualta. Pompeyn usean välilaskun lento vei hänet ensin Lesboksen saarelle, missä hän tapasi vaimonsa Cornelian ja poikansa. Sieltä hän lensi Kilikian aurinkorannikolle nykypäivän Turkissa keräämään voimia. Hänen ponnisteluistaan huolimatta hänen liittolaistensa uskollisuus ja hänen joukkojensa julmuus heikkenivät nopeasti uutisten Caesarin voitosta levitessä.
ellauri372.html on line 351: Jerusalemin piiritys (63 eKr.) tapahtui Pompeius Suuren idän kampanjoiden aikana, pian hänen onnistuneen kolmannen Mithridaattisen sodan päättymisen jälkeen. Pompeius oli pyydetty puuttumaan Hasmonean kuningaskunnan valtaistuimen perintöä koskevaan kiistaan, joka muuttui sodaksi Hyrkanus II:n ja Aristobulus II:n välillä. Hänen Jerusalemin valloitus merkitsi kuitenkin juutalaisten itsenäisyyden loppua ja Juudean liittämistä Rooman tasavallan (oikeammin putinistanin) asiakaskuntaan.
ellauri372.html on line 362: Saavutettuaan Pompeuksen suosion, Aristobulus oli turvassa veljestään. Valitettavasti hän oli tehnyt virheen. Hän lähetti lähettilään Pompeuksen luo pyytäen häntä rankaisemaan Aemiliusta, joka - Aristobuluksen mukaan - oli kiristänyt häneltä 8000 kg hopeaa. Pompeius päätti tulla Jerusalemiin nähdäkseen itse, mitä oli tekeillä; siellä hän asettui Hyrcanuksen puolelle ja pidätti Aristobuluksen.
ellauri372.html on line 370: Pompeius itse meni temppelin pyhimpään, jonne vain ylimmäinen pappi sai mennä ja häpäisi sen. Hän ei poistanut mitään, ei sen aarteita eikä varoja, tekipä vain pienen ruskean lahjoituxen kaikkeinpyhimpään, ja seuraavana päivänä hän käski pyyhkimään temppelin ja sen rituaaleja jatkaa. Pompeius suuntasi sitten takaisin Roomaan ja otti Aristobuluksen mukaansa voittokulkueeseensa.
ellauri372.html on line 372: Kun roomalaiset hallitsivat temppeliä, Pompeius ja hänen virkailijansa menivät kaikkeinpyhimpään - juutalaisten mukaan jumalanpilkkaa, koska vain ylipappi sai tulla tähän eriöön. Valloittaja näki Menoran, aarteen ja kaikki pyhät yöastiat. Hänen sotilaansa näyttävät myös uhranneen niihin omien standardiensa mukaisesti (huomautus). Seuraavana päivänä hän määräsi temppelin puhdistamisen ja nimitti Hyrcanuksen ylipapiksi.
ellauri372.html on line 377: Samaan aikaan toisaalla Marcus Aemilius Scaurus hyökkäsi Petran Aretasin kimppuun, mutta antoi itselleen lahjoa toiset 6 000 kiloa hopeaa. Pian sen jälkeen hänet tapettiin (tapahtuma mainitaan yhdessä Kuolleenmeren kääröistä). Sillä hetkellä Pompeius oli jo lähtenyt Juudeasta. Hän palasi Roomaan, missä hänestä oli tullut aikansa vaikutusvaltaisin poliitikko. Hän otti mukaansa monia vankeja, jotka myöhemmin vapautettiin ja asettuivat suurelle osalle Roomaa Tiber-joen takana.
ellauri372.html on line 380: Hyrcanus oli ylipappi ja sai arvonimen etnarkki ("kansallinen johtaja"). Hänen asemansa oli turvallinen, vaikka Aristobulus yritti palata Roomasta vuosina 57-55 eaa. Vuonna 49 horisonttiin ilmestyi kuitenkin tumma pilvi: Rooman valtakunnassa syttyi sisällissota. Julius Caesar voitti Pompeuksen, joka ajoi vihollistaan itään. Caesar päätti yhteistyön Hyrcanuksen kanssa, mutta nimitti tämän hoviherraksi Antipater epitroposin ("hallitsija"). Kun sota puhkesi parthialaisten kanssa, Hyrcanus joutui vangiksi (40 eaa.). Antipatterin poika Herodes onnistui tuomaan hänet kotiin, mutta Hyrcanus ei enää ollut ylipappi, ja Herodes, josta tuli kuningas, teloi hänet vuonna 31 eaa.
ellauri372.html on line 402: Washington Post -lehden mukaan Israelin ykköskohde on Hamasin Gazan kaistan poliittisen siiven johtaja Yahya Sinwar, jota israelilaiset kutsuvat ”Khan Yunisin teurastajaksi”. Hän toimi aiemmin vastatiedustelun tehtävissä ja otti kohteekseen Israelille työtä tehneet vakoojat ja tietolähteet.
ellauri372.html on line 404: Sinwarin uskotaan piilottelevan kotikaupunkinsa Khan Yunisin alle rakennetussa tunneliverkossa. Hän vietti kaksi vuosikymmentä israelilaisessa vankilassa suunniteltuaan kahden sotilaan kidnappauksen ja surmaamisen. Yahya Sinwar vapautettiin osana vanginvaihtoa vuonna 2011.
ellauri372.html on line 406: Toinen tärkeä kohde on Hamasin sotilaallisen siiven johtaja Mohammed Deif, jonka uskotaan olleen Sinwarin ohella Israeliin suuntautuneen terrorihyökkäyksen pääsuunnittelijoita. Deifistä ei tiedetä paljoakaan, ja häntä ympäröi lähes mystinen maine. Hamasin henkivartijana toiminut henkilö kuvaili komentajaa ”legendaksi” vuonna 2014 antamassaan haastattelussa. Hänen uskotaan liikkuvan eri passien ja henkilöllisyyksien turvin.
ellauri372.html on line 418: Pompeuksen julma murha lähetti shokkiaaltoja Rooman maailmaan. Hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle, mikä eroaa jyrkästi roomalaisesta tavasta kunnioittaa kuolleita oikeilla hautajaisriiteillä. Vain vapauden ja roomalaisen sotilaan ystävällisyyden ansiosta Pompeuksen jäännökset polttohaudattiin, ja hänen tuhkansa (ilman päätä tosin) palautettiin hänen vaimolleen Cornelialle.
ellauri373.html on line 49: Ferdinand Emmanuel Edralin Marcos (11. syyskuuta 1917 – 28. syyskuuta 1989 Honolulu, Havaiji, Yhdysvallat) oli Filippiinien kymmenes presidentti ja diktaattori. Hän hallitsi Filippiinejä vuosina 1965–1986, kunnes hänet syrjäytettiin. Yhdysvaltojen loppuun asti tukema Marcos tuli tunnetuksi paitsi valtavasta korruptiostaan ja nepotismistaan, myös vaimonsa Imelda Marcosin tuhansia pareja käsittävästä kenkäkokoelmasta. Marcos piti hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Hänen tukijoitaan olivat muun muassa Lyndon B. Johnson, Richard Nixon ja Ronald Reagan. Marcos tuki Yhdysvaltain käymää Vietnamin sotaa (1959–1975) ja lähetti sotilaita Vietnamiin. Filippiineillä oli Marcosin aikana Yhdysvaltain asevoimien sotilastukikohtia ja joukkojen kokooma-alueita, kuten Clark Air Base ja Subic Bay Naval Base, mikä toi Filippiinien talouteen miljardeja dollareita. Marcosin visiona oli Bagong Lipunan, uusi yhteiskunta. Hänen mukaansa koko kansan oli työskenneltävä yhteisen päämäärän eteen. Hän takavarikoi business-oligarkian yritykset, jotka päätyivät Marcosin suvun ja ystävien haltuun.
ellauri373.html on line 53: Marcoksen perhe ja osa heidän kannattajistaan pakenivat Havaijille. Vuonna 1988 häntä vastaan järjestettiin Yhdysvalloissa oikeudenkäynti, mutta hän ehti kuolla ennen tuomiota. Marcos kuoli maanpaossa Honolulussa Havaijilla syyskuussa 1989. Hänen ruumiinsa palsamoitiin, ja se oli näytteillä hänen syntymäkaupungissaan Batacissa vuodesta 1993. Rouva Marcos kampanjoi hänen hautaamisekseen kansallissankarien hautausmaalle, mutta joutui tyytymään hautaamiseen suvun huvilalle Bataciin, Ilocos Norteen. Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte lupasi vaalikampanjassaan Marcosille valtiolliset hautajaiset, ja 18. marraskuuta 2016 hänen ruumiinsa siirrettiin hautausmaalle ja haudattiin 21 kiväärinlaukauksen lävistämänä.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri373.html on line 101: Brutus ihmetteli nähdessään haavan hiänen reidessään, eikä tämän kuultuaan enää salannut hiäneltä mitään, vaan tunsi itsensä vahvistuneen ja lupasi kertoa koko juonen. Nostaen kätensä hiänen takapuolelleen hänen sanotaan rukoilleen, että hän onnistuisi yrityksessään ja näyttäytyisi siten kelvollisena aviomiehenä. Brutus ei kuitenkaan koskaan saanut tilaisuutta osoittaa Porcialle kiitollisuuttansa, koska heidät keskeytettiin, eikä heillä ollut hetkeäkään yksityisyyttä ennen salaliiton toteuttamista. Caesarin salamurhapäivänä Porcia oli äärimmäisen ahdistunut ja lähetti senaattiin sanansaattajat tarkistamaan, että Brutus oli edelleen elossa. Hän työskenteli siihen pisteeseen asti, että hänen pyörtymisensä jälkeen hänen piikansa pelkäsivät hänen kuolemaansa. Mutta hyvinhän siinä kävi, Caesar saatiin hengiltä. Porcialla oli maanpakoon lähtenyttä Brutusta kovin ikävä, hiän kyynelehti joka päivä Hektorin ja Andromakhen kuvan äärellä. Brutuksen ystävä Acilius kuuli tästä ja lainasi Homeria, jossa Andromache puhuu Hectorille:
ellauri373.html on line 239: Sanat: Kuningas Ludvig XVI. Hänet pidätettiin 22. kesäkuuta 1791 Varenissa.
ellauri373.html on line 414: "Ahad Ham on kaikkien aikojen perillinen, kaikilta edellisiltä vuosisatoilta. Hän varovasti opiskeli pitkää juutalaisen filosofian ketjua; hän on tullut takaisin maalta, missä hyväksyi lukuisia juutalaisuuden opetuksia, kehitti edeltäjänsä tuntemat ja useista erilaisista versioista heidän antamansa ratkaisut tähän aiheeseen, hän valitsi kaiken jotka hänestä tuntuivat tarpeellisilta säilyttää, ja koonnut loput tähän pumaskaan. Tämä valinta on oman opetuksemme perusta. Näiden eri lähteistä, piirrä omasi, jos mahdollista niin sanotusti vaihtoehtoinen perusta! Enivei, hän syntetisoi sen ja puristi sen tolloxi joka julkaistiin hänen "pöytäkirjansa" muodossa.
ellauri373.html on line 424: Asher Gintsberg. Hän syntyi Skvirassa, Kiovan maakunnassa, 5 tammikuuta 1856. Hänen vanhempansa kuuluivat Eurooppaan. Hassidien valtakunnan lahko kasvatti hänet sen mukaan mitä tämän lahkon säännöt ja rituaalit määräsi.
ellauri373.html on line 426: "Jewish Encyclopediasta" ja muista lähteistä saamme tietää, että Ginsberg opiskeli Talmudia paikallisessa chederissä (juutalainen koulu). Kahdeksalta meni nukkumaan salaa vanhemmilta, useiden ikäisensä kanssa, hän oppi lukemaan venäjää ja Saksan kieliopin. Vuonna 1868 Ginsbergin perhe muutti Gopisgitsaan, jossa hänen isänsä sai taksityön Roarer-firmassa (paikallinen Uber): koko perhe asui autossa 1886 asti. Asher Ginsberg jatkoi opiskelua, kuin Talmudin lisäksi hän opiskeli ja sen tärkeyttä yleistiedon alat sekä kirjallisuus. Hän tuli niin vahva ja pätevä erikoistiedossa niyah niyah rabbiinien "oppimisesta", että ympäröivät rabbit tuli neuvottelemaan hänen kanssaan.
ellauri373.html on line 428: Seitsemäntoistavuotiaana hän meni naimisiin tyttärentyttärensä kanssa kuin Menachem Mendel, kuuluisa Lubovitzin rabbi. Vuonna 1878 hän vieraili Odessassa, missä oli kaikkea nähtävää mikä teki häneen suuren vaikutuksen. Hän innostui chattailuun. Hän päätti omistaa useita vuosia peukalokyydillä matkustamiseen ja eri tieteiden opiskeluun. Hän on - opiskeli erityisen ahkerasti latinan kieltä, matematiikkaa, kirjanpitoa, historiaa ja maantiedettä. Vuodesta 1882 vuoteen 1884 hän vieraili Wienissä, Berliinissä, Breslaussa; opiskeli ranskan, saksan ja englannin filosofeja. Englanti, venäjä ja varsinkin erityisen huolella Carpe Diem, nuo suuret ajattelijat - juutalaiset.
ellauri373.html on line 430: Wienissä hän tapasi Karl Netterin, Israelin maailmanliiton perustajan (A1- Iapse Izgaeіііе ипівегзііѳ). Täällä hän oli korkeimmalla tasolla Peni. Hän kiinnostui juutalaisten yhteistyöliiton suunnitelmista (Selem) tämän kauhean Kagalin kohtalon asetusten mukaan.
ellauri373.html on line 432: Vuonna 1886 hän lopulta asettui asumaan salanimellä Pärggi ja omisti siitä lähtien kaiken energiansa kapakkakeskusteluun juutalaiskysymyksestä. Hän kirjoitti muinaisella tavalla salanimellä "Peni" kirjeen, jonka hän lähetti kuuluisalle juutalaiselle - muuan Ppmѵѵchenoѵa, suomalainen haahka,
ellauri373.html on line 449: sanomalehden "Khamelits", päätoim. Alexander Tsederbaum. Hän tapasi
ellauri373.html on line 460: olemukseltaan hän oli napisija. Hänen ajatuksistaan tulisi tulla laajalti
ellauri373.html on line 468: sensaation juutalaisten keskuudessa. Hän oli
ellauri373.html on line 472: Hänen mielestään niiden suurin haittapuoli johtui
ellauri373.html on line 512: kutsui toista sionismin "poliittiseksi liitoksi" (nazionalizm-sozializm) tai "Hertzlis'mom", senkin *e«^g5?-. Hän kutsui omaa sionismiaan
ellauri373.html on line 556: olivat "paossa", niin pian kuin ilmestyi heidän kansallisuudessa merkkejä juutalaisuuden elpymisestä. Hän on samaa mieltä että kandee viivästyttää juutalaisten paluuta jonkin aikaa Palestiinaan, jos vain ihmiset saisivat tarvittavan
ellauri373.html on line 569: Molempien puolueiden johtajien välillä syntyi raivoa, vakava kiista. Ginsberg osoitti erityistä vastenmielisyyttä sovinnolle ja osoitti intohimoista vihamielisyyttä suhtautumista puolueensa vastustajaan. Hän ei menettänyt yhtäkään sopivaa tilaisuutta niin, että hän kritisoi paitsi tekoja myös journalismia, tšekkiläisiä artikkeleita ja Hertzlin kirjallisia teoksia. Hänen vihamielisyytensä ilmeni erityisen voimakkaasti vuonna 1902 vuonna Hertzlin romaanin "Aiipeiyashi" ilmestymisen jälkeen.
ellauri373.html on line 575: Norja kutsui Ginsbergiä "suvaitsemattomuuden arjaksi". Dau jatkaa seuraavasti: "Ahad Ham moittii Herzlia halusta lakko Eurooppaan*). Hän ei voi antaa meidän... he halusivat meidän ottavan sen akatemiat Euroopasta, hänen oopperat, hänen "valkoiset hanskat". Ainoa asia on hän haluaisi siirtyä Euroopasta "Aiipeihin" "Iaiii", nämä ovat inkvisition periaatteet, menetelmät ja menetelmät antisemiittien toimintatavat, rajoittavat rajoitukset Romanian hevoset siinä muodossa kuin ne ovat nyt juutalaisia vastaan. Tunnemme samalla tavalla - jos jokin hänen sanomansa voisi aiheuttaa kauhua ja närkästystä henkilöä kohtaan, joka ei kykene alistumaan nousta gheton tason yläpuolelle, jos se ei olisi noussut Sielussani on syvä säälin tunne häntä kohtaan. Ajatus vapaudesta on hänen ymmärryksensä ulkopuolella. Hän kuvittelee vapauden geton muodossa, mutta vain roolit vaihtamalla; niin esim. hänen mielestään vainon ja sorron pitäisi olemassa kuten ennenkin, mutta sillä erolla Heidän uhrinsa eivät enää ole juutalaiset, vaan kristityt.
ellauri373.html on line 577: Suuren virheen tekevät ne juutalaiset, jotka he luottavat Ahamiin! Hän johdattaa heidät pro- laiduntaa. Ahad Ham on yksi pahimmista vihollisista hallituksen siionismille.
ellauri373.html on line 579: Pidämme sitä oikeutenamme ja velvollisuutemme gom protestoi äänekkäästi Sioni-nimeä vastaan- sata, jolla Ahad-Ham pukeutuu. Hän- ei sionisti! Se edustaa täydellistä pro- sionismin vastakohta ja se asettaa meidät johtoon Kaadun, kun hän mainitsee sionismin, joka on hän kutsuu ymmärryksemme käsitteitä "poliittiseksi" kemiallinen" ja eroaa omasta, "salainen sionismi". Näin sanoi Max Nordau vuonna 1903 ja Nämä olivat toisaalta erilaisia näkökulmia Länsi-juutalaiset ryhmittyivät unionin ympärille "B'nai Bri't" ja toisaalta itäjuutalaiset, joita johti Ginsberg.
ellauri373.html on line 596: Allenin kerhon Nimi "Bne-Moishe" (Mooseksen pojat) kauttaaltaan Todennäköisesti se ei ilmestynyt vahingossa. Hänen valintansa, s toisaalta se voidaan selittää palvonnalla jonka Gintsberg aina antoi profeetta Moosekselle. Toisaalta sen voi myös selittää toinen motiivi. Useiden vuosisatojen aikana, Juutalaiset uskoivat sen olevan olemassa jossain, tuntemattomassa paikka, juutalainen siirtokunta, juutalaisen haaran haara minä, täysin erillään toisesta minästäni heimo ja koostuu suorista jälkeläisistä, suorassa linjassa, Mooses. Nämä "Mooseksen pojat, ikään kuin "Jos he vain tietäisivät salaisuuden, joka paljastaa tapoja ja keinoja jonka avulla juutalaisten on määrä saavuttaa koko maailman juuri hänen valtaansa.
ellauri373.html on line 604: Seuran säännöt julkaistiin vuonna 1890. mutta samaan aikaan yhteiskunnan nimi oli hyväntahtoinen viisaasti jätetty pois. Kuitenkin vuodesta 1905 lähtien yksityiskohtia organisaatiot tulivat tunnetuiksi laajemmille piireille, uusien jäsenten rekrytoinnin laajentumisen vuoksi. per- Yhteiskunnan alkuperäiset jäsenet esiintyvät seuraavasti: Muut nimet: Ben Avigdor, Zalman Epstein, Le- Vin Epstein, Yakov Eisenstadt. Jälkimmäinen olisi- la:lle uskottiin yksi vaikeimmista ja herkimmistä uusia tehtäviä. Hän joutui palkkaamaan uusia jäseniä Venäjän juutalaisten joukossa; hän valitsi kanavan ehdokkaita, joihin hän katsoi kykenevän osallistumaan yhteiskunnalle ja täyttää sen vaatimukset rehellisesti. Ka- ominaisuuksia, jotka hakijoilla tulee olla, edellytyksenä heidän hyväksymiselle yhteisööbn olivat seuraavat:
ellauri373.html on line 624: Hänen ilmestyneiden artikkeleidensa kautta lehdessä "Hashiloah" ("Nazshioap") ja muissa muinaisen hepreankieliset julkaisut, Asher Ginz- berg oli jatkuvasti yhteydessä hänen kansansa toimesta. Myöhemmin pääoman ansiosta hän K. Vysotskyn toimittamana hän perusti kustantamo Korporaaliyhdistys "Aspiazzei" Kaikki hyväksyttiin ry herättää kirkkaus jokaisen juutalaisen sielussa tietoisuus siitä, että hän ei kuulu tuon maan ihmisiin, jossa hän asui, mutta juutalaiselle kansalle, muodostaen erillisen kansan, ainoan, joka jota kaikki juutalaiset ovat velvollisia palvelemaan.
ellauri374.html on line 69: Sazon on riippuvainen ympäristöstään (Dan Ariely). Hän tarvitsee tukea, kiitosta, rohkaisua. Nimi Sazon arvostaa suhteita kollegoihin ja tekee kaikkensa parantaakseen heidän asemaansa. Nimen negatiiviset ominaisuudet: röyhkeys, ikuinen tyytymättömyys, passiivisuus, laiskuus, mielialariippuvuus, arkuus, levottomuus. Sazonin yliherkkyys aiheuttaa usein konflikteja läheisten kanssa. Suhteessa tuntemattomiin nimen tarkoitus on hallita itseään. Sazon ei siedä yksinäisyyttä. Nimen merkitys voi palata pitkään unohdetuun rakkauteen ja aloittaa uudelleen suhteen, joka voi osoittautua erittäin vahvaksi ja piristää hänen elämäänsä. Name written with Chinese letters: 萨宗 (pinyin: Sà zōng)
ellauri374.html on line 71: Dan Ariely on israelilaisamerikkalainen professori ja kirjailija. Hän toimii James B. Duken psykologian ja käyttäytymistalouden professorina Duken yliopistossa. Ariely on useiden yritysten perustaja, jotka toteuttavat käyttäytymistieteestä saatuja oivalluksia. Ariely was a physics and mathematics major at Tel Aviv University but transferred to philosophy and psychology. However, in his last year he dropped philosophy and concentrated solely on psychology, graduating in 1991. In 1994 he earned a masters in cognitive psychology, and in 1996 he earned a Ph.D. in cognitive psychology from the University of North Carolina at Chapel Hill. Ariely completed a second Ph.D. in Business Administration at Duke University in 1998, at the urging of Daniel Kahneman, winner of the Nobel Memorial Prize in Economic Sciences. Who else.
ellauri374.html on line 96: Tämän poikkeuksellisen puurakenteen rakentaja ja omistaja oli Martyan Sozonovich Sazonov. Sazonov syntyi vuonna 1842 Astashovo (Ostashevo) kylässä lähellä Chukhlomaa, ja hän tuli vankasta valtion talonpoikaisperheestä. Hänen elämäkertansa kyseenalaistaa useita oletuksia talonpoikaisväestöstä 1800-luvun Venäjällä. Vaikka suurimmalla osalla talonpoikaista oli vähän maata ja vähemmän rahaa, oli niitä poikkeuksia, jotka kovan työn ja hyvän onnen yhdistelmän ansiosta keräsivät huomattavan varallisuuden.
ellauri374.html on line 105: Pyhä Sozon oli kotoisin Vähän-Aasian Lykaonista ja eli Diocletianuksen aikana (284-305). Hänen nimensä ennen kastetta oli Tarasios. Hän oli lammaspaimen, ja kaikkialle minne hän laumoineen tulikin, hän opetti asukkaille kristinuskoa ja ohjasi monet entiset epäjumalanpalvelijat Jumalan lammastarhaan.
ellauri374.html on line 107: Eräänä päivänä suuren kristittyjen pogromin jo puhjettua Sozonin lampaat laidunsivat väärällä niityllä. Hän itse vaipui kevyeen uneen ja näki jumalallisen näyn, joka vahvisti entisestäänkin hänen uskoaan. Kristus käski hänen panna pois ne aseet, joita hän piti mukanaan lampaidensa suojelemiseksi, ja valmistautua marttyyrikuolemaan. Uskon intoa palaen Sozon laskeutui niityltä alas Kilikian Pompeiopolikseen ja meni temppeliin, jossa palvottiin Artemis-jumalattaren kultaista patsasta. Hän katkaisi patsaalta oikean käden, hakkasi sen palasiksi, möi kultakimpaleet ja jakoi osan rahoista köyhille.
ellauri374.html on line 241: Uusi organisaatio edusti yritystä organisoida paikallisyhteisön juutalaiset kohtaamaan sen, mitä Isaac Rosenberg, yksi perustajista, kutsui "juutalaisten valitettavaksi tilaksi tässä, äskettäin omaksutussa maassamme". Ai sekö joka luki Chamberlainin kirjaa jonkun kirjahyllystä ja verensä tunsi kuumemmax? Ei se oli Alfred. Vuoden 1918 tapahtumissa kuoli Suomessa yksi Ruusuvuori. Hän kuului valkoisiin. Toisen Ruusuvuoren suunnittelema Mikkelin poliisitalo on minimalistisen betonibrutalismin taidonnäyte. Uusin Ruusuvuori on julkkis tennispelaaja. Nykyisin ovat kaikki sukunimet suojattuja. Ruusuvuori voitti Tampereen Hervannan yleissuunnitelmakilpailun 1968, mutta myöhemmin Tampereen kaupungin virkamiehet paljolti vesittivätkin Ruusuvuoren suunnitelman kompromisseillaan, mistä Ruusuvuori kovin pahoitti mielensä. Ruusuvuoren töitä ovat esimerkiksi Etiopian Addis Abebaan rakennettu kolmen tornitalon kompleksi Real Estate Development Center Building (1976).
ellauri374.html on line 387: Synnyin ja kasvoin Ammanissa vuonna 1952. Lukiosta valmistuttuani jatkoin islamilaisia sharia-opintojani College of Islamic Studiesissa Ammanissa. Opintojeni aikana työskentelin Jordan Postilla eri lähetys- ja jakelutehtävissä vuoteen 1997 asti. Sen jälkeen omistauduin Jumalan kirjalle, olkoon Hän siunattu, (Koraani) ja laajensin tietoani islamilaisesta uskonnosta ja islamilaisen Umman elämästä.
ellauri374.html on line 391: Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, on palkinnut minut pyhän kirjansa tuntemuksella ja valinnut minut uudistamaan tietoa Jumalasta ja uskonnosta islamilaisen Umman keskuudessa ja tarjoamaan tarvittavan tulkinnan useimpien islamilaisten vääristämien jakeista. tutkijat. Niiden joukossa on jakeita, jotka puhuvat Kirjan kansasta (juutalaisista ja kristityistä), erityisesti heidän oikeuksistaan. Nykyajan tutkijat tulkitsevat väärin satoja Koraanin pyhiä jakeita. He tulkitsevat Hänen jakeitaan ilman, että heidän sanojensa ja todellisen merkityksen välillä on yhteyttä. Nämä jakeet todistavat ja ilmaisevat Jumalan tahtoa ja aikomuksia rauhaan ja harmoniaan sekä antavat myös Hänen ohjeitaan ihmisille, kuinka tämä saavutetaan.
ellauri374.html on line 397: Itse asiassa tunnustan heidän suvereniteettinsa heidän maassaan ja muuallakin. Uskon Pyhään Koraaniin ja tämä tosiasia mainitaan kirjassa useita kertoja. Esimerkiksi: "Oi kansani! Mene pyhään maahan, jonka Allah on määrännyt sinulle" [Koraani 5:21], "Olemme tehneet Israelin lapsista sen perillisiä" [Koraani 26:59] ja monia muita jakeita Pyhässä Kirjassa. On muitakin syitä: tämä kansa (Israel) on rauhallinen ja rauhaa rakastava, ei vihamielinen eikä aggressiivinen; [he ovat] ihmisiä, jotka puolustavat itseään vain tarvittaessa, yrittäen samalla aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa vihollisilleen. Lisäksi tunnustan sen tosiasian, että Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, on valinnut nämä ihmiset muiden ihmisten ja demonien sijaan aikojen loppuun asti. Jumala ei anna etusijaansa niille, jotka eivät ansaitse sitä. Jumala, ylistys Hänelle, ei koskaan puhunut kenellekään [muulle] tai antanut heille tätä kunniaa muille kuin Israelin kansalle. Israelin kansa on nimetty esi-isänsä Israelin (Jaakobi) mukaan, lepääköön hänen sielunsa rauhassa. Kuten Koraani sanoo: "Oi Israelin lapset". Puhuessaan muille hän sanoo "oi uskovat" tai "hoi ihmiset", mikä on yleisempi tervehdys.
ellauri374.html on line 409: Allah, kunnia ja ylistys Hänelle, kirjoitti Toorassa, että tämä on Israelin lasten maa. Hän testamentti pyhän maan Israelin lapsille ja kutsui tätä maata tällä nimellä (Israelin maa). Siksi hän julistaa Pyhässä Koraanissa: "Oi kansani! Mene pyhään maahan, jonka Allah on määrännyt sinulle, äläkä häpeässä käänny takaisin, sillä silloin sinut tuhotaan ja tuhoutuu." [Koraani 5:21]. Tämä pyhä säe "Kushan" (teko) vahvistaa, että tämä maa kuuluu juutalaisille. Siinä sanotaan myös: "Me teimme Israelin lapset sen perillisiksi" [Koraani 26:59] ja seuraavassa jakeessa: "Ja me sanoimme sen jälkeen Israelin lapsille: Sukeltakaa turvallisesti (lupauksen) maahan." [Koraani 17:104]. On monia muita yhtä hyviä jakeita todistamaan ja vahvistamaan tämän.
ellauri374.html on line 417: Hän (Adwan) lisää:
ellauri374.html on line 493: Imenevon kylässä syntynyt Fomin valmistui tasavallan pääkaupungin Tsheboksaryn valtionyliopistosta kymmenisen vuotta sitten sekä tshuvassin kielen ja kirjallisuuden opettajaksi että journalistiksi. Vuodesta 2000 hän on työskennellyt valtionyliopiston elektronisen viestinnän laitoksessa ja vuodesta 2002 opettanut lisäksi tshuvassin kieltä kulttuurin ja taiteiden instituutissa. Hän laatii väitöstutkimustaan tshuvassin kirjakielen historiasta.
ellauri374.html on line 563: Nämä pyrkimykset ilmentyivät Pugatšovin vuonna julkaisemassa manifestissa (Heinäkuu,1774), ja historioitsijat pitävät tätä kansannousun huippuna. Keisari Pietarin nimellä III hän julisti talonpoikien vapauden ja oikeuden omistaa heidän viljelemänsä maa. Hän myös vapautti heidät veroista ja tulleista. Pugatšovin manifesti myönsi siis talonpojille saman aseman kuin kasakoille.
ellauri374.html on line 569: Pugachev jakaa oikeutta putinisteille. Off with his head! Moskovassa Pugachev mestattiin. Ennenkuin kirves tuli alas, hän käyttäytyi rauhallisesti ja rohkeasti. Hän polvistui ja pyysi ihmisiltä anteeksi ettei ollut onnistunut. Tämä on elämää.
ellauri374.html on line 571: Viranomaiset yrittivät poistaa hänen nimensä historiasta. Hänen talonsa paloi ja hänen kylänsä nimettiin uudelleen. Jopa joki, josta kapina alkoi, palautettiin Jaixista Uralixi. Samaan aikaan toisaalta, kuten kuuluisa venäläinen liberaali ajattelija Petr Struve kerran kirjoitti, Pugatšov tasoitti tietä Aleksanteri II:n lopulta toteuttamalle maaorjuuden lakkauttamiselle lähes sata vuotta myöhemmin, vuonna 1861, unohtamatta bolsjevikkivallankumousta 1917.
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
ellauri374.html on line 618: ITSE ASIASSA he ulottavat Suvorovin sukujuuret aina Ruotsiin asti, josta tämän esi-isät olisivat muinoin muuttaneet Suomeen ja heidän jälkeläisensä sitten Ruotsin valtaamaan Novgorodin Karjalaan, jossa Suvorov syntyi, eikä Moskovassa niin kuin on väitetty. Hän ”puhui syntyperäistä ja täydellistä suomen kieltä”. Kun Suvorov palveli venäläisten hallussa olleessa Itä-Suomessa, häntä arveltiin paikalliseksi Suhoseksi.
ellauri374.html on line 654: Vuonna 1734 Venäjän valtakunta alkoi laajentaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa Aasiassa rakentamalla itärajalleen (Etelä-Uralille) linnoitettua kaupunkia nimeltä Orenburg. Tätä tarkoitusta varten kartografi ja tilastotieteilijä Ivan Kirilov aloitti vuonna 1735 Or-joen ja Ural-joen yhtymäkohdassa olevan asutuksen kehittämisen , ja ensimmäinen asutuspaikka valittiin hänen tutkimusmatkansa aikana. Hän väitti, että kaupunkia tarvittiin "kauttakulkureitin avaamiseksi Bukharaan, Badakhshaniin, Balkhiin ja Intiaan" ja että "sieltä voitiin saada rikkauksia kullan, lapis lazulin ja granaattien muodossa".
ellauri374.html on line 660: Aleksanteri Pushkin vieraili Orenburgissa vuonna 1833 tutkimusmatkalla kirjojensa Pugatšovin historia ja kuuluisan romaanin Kapteenin tytär parissa. Hän tapasi täällä ystävänsä Salvador Dalin, joka myöhemmin kirjoitti ensimmäisen yhtään vakavan venäjän kielen sanakirjan.
ellauri374.html on line 726: Hän sanoi: "Meillä ei ole etusijalla ketään ehdokasta kuten Yhdysvalloissa, teemme yhteistyötä jokaisen valitun kanssa, mutta oikeusjärjestelmää käyttäen tästä on tullut vitsi, kansainvälinen häpeä USA:lle niin sanotun demokraattisen järjestelmänne vuoksi. Ja uskon, että länsimaissa ja etenkään Yhdysvalloissa ei ole demokratiaa vaaliprosessissa."
ellauri375.html on line 53: Tom Cruise on New Yorkin suurkaupungin kupeessa New Jerseyssä asuva suht tavallinen satamatyöläinen Ray Ferrier. Hänen elämänsä ei ole parhaassa mahdollisessa jamassa. Takana on avioero nyt jo uudelle miehelleen lasta odottavasta vaimosta (Miranda Otto), joka kuitenkin pyrkii edelleen kontrolloimaan Rayn elämää. Tätäkin pahempaa on Rayn vieraantuneisuus omista lapsistaan. Teini-ikäinen poika Robbie (Justin Chatwin) halveksii isäänsä avoimesti, ja juuri toiselle kymmenelle päässyt tytär Rachelkin (Dakota Fanning) hakee mieluummin turvaa äidistään. Ray kärsii tilanteesta mutta ei osaa tehdä sille mitään.
ellauri375.html on line 135: Tunnettu Uuden testamentin kreikan tutkija, Prof. Kari Syreeni, on analysoinut kriittisesti Jehovan todistajien Uutta testamenttia. Hän havaitsi, että Jehovan todistajien Uuden maailman käännöksen kääntäjät, ”ovat omaksuneet - ja myös keksineet - tiettyjä periaatteita, joiden mukaan he ovat valinneet tulkintoja, joita ei löydy heidän peruskreikan tekstissään eikä missään kreikankielisessä tekstissä.” Tämä taipumus näyttää aika ajoin estävän Vartiotorniseuraa hyväksymästä myös Vanhan testamentin kirjaimellista tekstiä.
ellauri375.html on line 143: Mutta pahempaa on tulossa. Vartiotorniseura ei usko persoonalliseen Pyhään Henkeen, joten he ovat muuttaneet tekstin Raamattuunsa seuraavasti: ”…ja Jumalan vaikuttava voima liikehti vesien pinnan yllä.” Mutta kysypä todistajalta näin: ”Jos Pyhä Henki todella olisi persoona, miten Raamatun kirjoittajat ilmaisisivat asian?” Muistuta heitä, että Jeesus kutsui Pyhää Henkeä sanalla ”Hän”, ei ”se” (Joh. 16:13). Jeesus puhui Pyhästä Hengestä käyttäen sanaa ”Hän”, ei ”se”.
ellauri375.html on line 144: Kysy Jehovan todistajalta, miksi Jeesus itse olisi kutsunut Pyhää Henkeä ”Häneksi”, jos Pyhä Henki on vain ”se”.
ellauri377.html on line 56: Pelastus tulee YKSIN Jeesuksen Kristuksen kautta ja hänen kauttaan. Ei siinä äidillä ole mitään tekemistä. Suu kiinni Maria, vaikene nainen seurakunnassa. Tämän todistavat Hänen omat sanansa, kun Hän sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani." Johannes 14:6 . Jos olisi ollut toinen "tie" JUMALAN luo, Jeesus olisi kyllä kertonut siitä. Mutta Hänen sanansa olivat ja ovat edelleen painokkaat, suureksi tyrmistykseksi koko maailmalle!
ellauri377.html on line 58: Pistis sophia (usko viisauteen) on kreikkalainen translitterointi gnostilaisesta opetuksesta (täh?). He kuitenkin uskovat, että Sofia (viisaus) on todellinen naispuolinen jumalallinen vastine Jeesukselle; Hän on Isän oikealla puolella ja hän vasemmalla. Se opettaa myös, että Jeesus viipyi maan päällä lähes 11 vuotta. Vaikka Raamattu sanoo, että Jeesus on oikealla puolella, eikä kerro, onko joku vasemmalla vai ei, se sanoo, että Jeesus nousi Isän luo lähettämään Lohduttajaa. Tämän opetuslapset saivat helluntaina, joka oli noin 40 päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen (Apostolien teot 1-2). Ilman Jeesusta meillä ei ole Pyhää Henkeä (joka on mies, sehän se pani Marjan paxuxi, Joh. 14:16-17), eikä mitään asiaa Isän luo. Siksi tämä opetus on Raamatun vastaista.
ellauri377.html on line 115: Uskovat rakastavat Herraa, koska Hän rakasti heitä ensin (Oodi 3.3)
ellauri377.html on line 117: Uskovien rakkaus Kristusta kohtaan tekee heistä Hänen partnereitaan (Oodi 8)
ellauri377.html on line 169: Eric Voegelein (syntynyt Erich Hermann Wilhelm Vögelin, saksa: [ˈføːgəlaiːn]; 3. tammikuuta 1901 – 19. tammikuuta 1985) oli saksalais-amerikkalainen poliittinen filosofi. Hän syntyi Kölnissä ja sai valtiotieteen koulutuksen Wienin yliopistossa, jossa hänestä tuli valtiotieteen apulaisprofessori oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Vuonna 1938 hän ja hänen vaimonsa pakenivat natsijoukkoja, jotka olivat saapuneet Wieniin. He muuttivat Yhdysvaltoihin, missä heistä tuli kansalaisia vuonna 1944. Hän vietti suurimman osan akateemisesta urastaan Louisianan osavaltion yliopistossa, Münchenin yliopistossa ja Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa.
ellauri377.html on line 185: Tästä tulee Voegeleinin tunnuslause: "Älä immanentioi eskatonia!" Eli "Älä yritä luoda taivasta maan päälle." Voegelein väitti hellenistisen kannan pohjalta, että hyvä gnosis on johdettu pistixestä (usko) ja että pakanallinen perinne teki väärän eron uskon ja noesixen (järki) välillä. Lisäksi dualistinen näkökulma oli gnostilaisuuden ydin noeman (ällin) väärinkäytön kautta ja aiheutti tuhoisan jaon sisäisen ja ulkoisen maailman välille ihmisen tietoisuudessa. Sisäisen (subjektiivinen) ja ulkoisen (objektiivisen) tietoisuuden yhteensovittaminen oli järjestyksen palauttaminen. Hän ei spekuloinut institutionaalisilla muodoilla, joissa hengellinen toipuminen voisi tapahtua, mutta ilmaisi luottamusta siihen, että nykyinen puolen vuosituhannen sekularismin sykli päättyisi, koska hän totesi, että "ihmistä ei voi kieltää ikuisesti".
ellauri377.html on line 254: *Sakla on yksi vääristä enkeleistä, jotka Yaldabaoth loi arkonien rinnalle palvelemaan häntä. Hän on myös Yaldabaothin saarnaaja ihmismaailmassa. Johannexen salaisessa ilmestyxessä heikolla arkontilla on kolme nimeä. Ensimmäinen nimi on Yaltabaoth, toinen on Saklas ["tyhmä"] ja kolmas on Samael ["sokea"]. Hän on jumalaton ylimielisyydessään, jota hänessä piisaa. Sillä hän sanoi: 'Minä olen Jumala, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä', sillä hän ei tiedä mistä 1 paikasta hän on tullut. Laulaa Nebro spirituaaleja. Gnostilaisuuden yleisimmässä muodossa Yaldabaothilla eli Demiurgilla oli huonompi, vaikkakaan ei sinänsä paha tehtävä universumissa eläimen eli psyykkisen maailman päänä.
ellauri377.html on line 370: Vastaan, että Hengelliset synnit ovat suurempaa syyllisyyttä kuin lihalliset synnit: tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen hengellinen synti olisi suurempi syyllisyys kuin jokainen lihallinen synti; mutta että kun otetaan huomioon ainoa ero hengellisen ja lihallisen välillä, hengelliset synnit ovat vakavampia kuin lihalliset synnit muiden asioiden ollessa samat. Tälle voidaan antaa kolme syytä. Ensimmäinen on aiheen puolelta: koska hengelliset synnit kuuluvat hengelle, jonka puoleen on soveliasta kääntyä Jumalan puoleen ja kääntyä pois Hänestä; kun taas lihalliset synnit täyttyvät ruokahalun lihallisessa nautinnossa, johon kuuluu pääasiassa kääntyä ruumiin hyödyksi; niin että lihallinen synti sellaisenaan merkitsee enemmän "kääntymistä johonkin", ja tästä syystä se merkitsee lähinnä hotkaisua; ottaa huomioon, että hengellinen synti merkitsee enemmän "kääntymistä jostain", mistä syyllisyyden käsitys syntyy; ja tästä syystä siihen liittyy suurempaa syyllisyyttä. Toisena syynä voidaan ottaa se henkilö, jota vastaan synti on tehty: koska lihallinen synti sinänsä on syntisen omaa ruumista vastaan, jota hänen tulee rakkauden järjestyksessä rakastaa vähemmän kuin Jumalaa ja lähimmäistänsä, jota vastaan hän tekee hengellisiä syntejä, ja näin ollen hengelliset synnit ovat sinänsä suurempaa syyllisyyttä. Kolmas syy voidaan ottaa motiivista, sillä mitä voimakkaampi on synnin halu, sitä vähemmän vakava synti on, kuten toteamme myöhemmin [1734] (A [6] ). Nyt lihallisilla synteillä on voimakkaampi impulssi, nimittäin. luontainen lihanhalumme. Siksi hengelliset synnit ovat sinänsä suurempaa syyllisyyttä.
ellauri377.html on line 407: Hän jatkaa kutsumista. Ja kun Jeesus oli sanonut tämän, hän sanoi: " iaphtha iaphtha mounaēr mounaēr ermanouēr ermanouēr ." Se on: "Oi rajattomien [avaruuksien] kaiken isyyden isä, kuule minua opetuslasteni tähden, joita olen johtanut ennen sinua, jotta he uskoisivat kaikkiin totuutesi sanoihin ja antaisivat kaiken, mitä varten minä rukoilee sinua, sillä minä tiedän Valon aarrekammion isän nimen." Aika pieneen tilaan Jeesus sai sanotuxi kaiken tämän. Eeli eeli laama sabakhtaani. Eikös rastafarien jumala ollut joku Jou? Tai siis Jah. Hallelu Jah!
ellauri377.html on line 429: "Ja kun Yew, isäni isä, näki, että Yabraōthilla oli uskoa, hän kantoi hänet ja kaikki hallitsijat, jotka olivat uskoneet hänen kanssaan, otti hänet luokseen sfääristä ja vei hänet puhdistettuun ilmaan, auringon valoa keskellä olevien alueiden ja [?] näkymättömän jumalan alueiden väliin Hän asetti hänet sinne hallitsijoiden luo, jotka olivat uskoneet häneen.
ellauri377.html on line 433: Katumattomien hallitsijoiden hierarkioista ja heidän viiden valtionhoitajansa nimistä."Hän sitoi kahdeksantoistasataa hallitsijaa jokaisessa æonissa ja asetti kolmesataakuusikymmentä ja hän asetti viisi muuta suurta hallitsijaa herroiksi kolmesataakuusikymmentä ja kaikkia sidottuja hallitsijoita, joita koko ihmiskunnan maailmassa kutsutaan näillä nimillä: ensimmäinen on nimeltään Kronos, toinen Arēs, kolmas Hermēs, neljäs Aphroditē, viides Zeus."
ellauri377.html on line 439: Päävaltionhoitajan Zeuksen tehtävistä. "Ja lisäksi hän ymmärsi, että he tarvitsivat ruorin ohjaamaan maailmaa ja sfäärin äitejä, jotteivät he tuhoaisi sitä [maailmaa] pahuudessaan. Hän meni keskelle, otti voiman pienestä. Sabaōth, Hyvä, hän Keskimmäisestä, ja sitoi sen Zeukseen, koska hän on hyvä [hallitsija] ohjatakseen heitä hyvyydessänsä. Ja hän asetti näin liittonsa kiertoradan, että hänen pitäisi viettää kolmetoista [? kolme] kuukautta joka æon vahvistaakseen [sen], jotta hän vapauttaisi kaikki hallitsijat, joiden yli hän tulee, heidän pahuutensa pahuudesta. Ja hän antoi hänelle kaksi eonia, jotka ovat Hermesin edessä, hänen asunnokseen."
ellauri377.html on line 473: Kesken tien perustuslaista.Muut kolmesataakuusikymmentä hallitsijaa Adamasin hallitsijoista, jotka eivät olleet uskoneet Valon mysteeriin, ja sitoivat heidät näihin ilma-alueisiin, joilla me nyt olemme, sfäärin alapuolella. Hän asetti heille vielä viisi suurta hallitsijaa, eli nämä, jotka ovat matkalla keskelle.
ellauri377.html on line 495: Etiopialaisen Arijoutsista. Hän jatkoi keskustelua ja sanoi: "Toinen luokka on nimeltään Ariouth the Ætiopian, naishallitsija, joka on täysin musta, jonka alla seisoo neljätoista muuta [arkki]demonia, jotka hallitsevat monia muita demoneja. Ja juuri ne demonit, jotka seisovat Ariouth Ætiopian alla, menevät riidan etsijiin, kunnes he lietsovat sotia ja murhia, ja he paaduttavat sydämensä ja viettelevät sen vihaksi, jotta murhat tapahtuvat.
ellauri377.html on line 501: Triple-faced Hekate. Hän jatkoi puhettaan ja sanoi: "Kolmannen luokan nimi on Triple-faced Hekatē, ja sen alaisuudessa on seitsemänkaksikymmentä [arkki]demonia, ja juuri ne menevät ihmisten sisään ja viettelevät heidät vääriin valaisiin ja valoihin. valheita ja himoitsemaan sitä, mikä ei heille kuulu.
ellauri377.html on line 507: Parhedrōn Typhonista. Hän jatkoi ja sanoi: "Neljännen luokan nimi on Parhedrōn Typhōn, joka on mahtava hallitsija, jonka alaisuudessa on kaksi ja kolmekymmentä demonia. Ja juuri ne menevät ihmisten sisään ja viettelevät heidät himoon, haureuteen, aviorikokseen ja aviorikokseen. Jatkuva yhdynnän harjoittaminen. Sielut, jotka tämä hallitsija sitten ihastuksissaan kuljettaa, viettävät satakaksikymmentäkahdeksan vuotta alueillaan, samalla kun hänen demoninsa piinaavat heitä hänen pimeän savunsa ja pahan tulensa kautta, joten että ne alkavat tuhoutua ja tuhoutua. "Silloin tapahtuu, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Hyvä, hän Keskimmäisestä, jota kutsutaan Zeukseksi, tulee, ja kun hän tulee pallon yhdeksänteen æoniin, jota kutsutaan jousiampujaksi, ja kun Boubastis, jota kutsutaan maailmassa Aphroditeksi, tulee ja hän tulee kolmanteen æoniin sfäärissä, jota kutsutaan Kaksosiksi, silloin vasemmiston ja oikeiston välissä olevat verhot vetäytyvät sivuun, ja sieltä näyttää kieltä ulos Zarazaz, jota hallitsijat kutsuvat alueidensa mahtavan hallitsijan nimellä "Maskelli", ja hän katselee Parhedrōn Typhōnin asuntoja, niin että hänen alueensa hajoavat ja tuhoutuvat. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään ja heitetään takaisin sfääriin, koska he ovat vähentyneet hänen pimeässä savussaan ja hänen pahassa tulessaan."
ellauri377.html on line 537: Kiroilija pääsee suht vähällä. Hän unohtaa kaiken ja heitetään alas ruumiiksi, joka viettää aikansa jatkuvasti ahdistuneena sydämessään.
ellauri377.html on line 544: Paneskelijan osa ei ole juuri parempi kuin murhaajan, mutta tuomio on lyhkäsempi. Hänet kuskataan alas Sameuteen Arielin eteen, joka nuhtelee sitä rangaistuksissaan yksitoista kuukautta ja kaksikymmentäyksi päivää. "Sen jälkeen he johdattavat sen kaaokseen ennenkö Yaldabaōth ja hänen neljäkymmentäyhdeksän demoniansa ja jokainen hänen demoninsa lankeavat sen päälle vielä yksitoista kuukautta ja kaksikymmentäyksi päivää ruoskien sitä tulisilla
ellauri377.html on line 586: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, joka antaa unohduksen maljan sieluille, ja hän tuo unohduksen veden ja ojentaa sen sielulle; [ja se juo sen] ja unohtaa kaiken ja kaiken alueille, joille se oli mennyt. Viisauden maljasta sen jälkeen tulee pienen Sabaothin sisäänheittäjä, Hyvä, hän Keskimmäisestä. Hän itse tuo maljan, joka on täynnä ajatuksia ja viisautta, ja siinä on raittius; [ja] hän ojentaa sen sielulle. Ja he heittivät sen. ruumiiseen, joka ei voi nukkua eikä unohtaa sille annetun raittiuden maljan tähden, mutta se lyö sydämensä sinnikkäästi kyseenalaistaakseen Valon mysteereitä, kunnes se löytää ne Valon Neitsyen päätöksen kautta ja perii Valon
ellauri377.html on line 593: Pyhä Taddeus (kreikaksi Thaddaios) tai Lebbeus oli Markuksen ja Matteuksen evankeliumien mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja apostoleista. Hänet mainitaan Taddeus-nimellä Markuksen evankeliumissa, mutta Matteuksen evankeliumissa häntä kutsutaan nimellä Lebbeus, jonka lisänimi oli Taddeus. Kummassakin evankeliumissa hänet mainitaan vain opetuslapsien nimiluettelossa. Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa sekä Apostolien teoissa nimeä Taddeus ei mainita.
ellauri377.html on line 594: Myös Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa luetellaan apostolit nimeltä. Niissä ei kuitenkaan mainita Taddeusta, mutta kylläkin Juudas Jaakobin poika, jota Matteuksen ja Markuksen luetteloissa ei mainita. Tämän vuoksi kirkollinen perinne on päätynyt pitämään Taddeusta ja Juudas Jaakobin poikaa samana henkilönä. Hänestä onkin käytössä myös nimi Juudas Taddeus sekä vielä lisäksi Juudas pyhä. Johanneksen evankeliumissa ei ole apostolien nimiluetteloa, mutta siellä mainitaan Juudas-niminen opetuslapsi, josta nimenomaan sanotaan, että kyseessä ei suinkaan ollut Juudas Iskariot.
ellauri378.html on line 62: Saksalainen puolustussyyttäjä Hans Rolfe väittää, että syytetyt eivät olleet ainoita, jotka auttoivat tai jättivät huomiotta natsihallinnon. Hän väittää, että Yhdysvallat on tehnyt yhtä pahoja tai pahempia tekoja kuin natsit, kuten Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarin Oliver Wendell Holmes Jr.:n tuki ensimmäisille eugeniikkakäytännöille; Saksan ja Vatikaanin Reichskonkordat vuodelta 1933, jota natsien hallitsema Saksan hallitus käytti implisiittisenä varhaisena ulkomaisena tunnustuksena natsien johtajuudesta; Josif Stalinin osa vuoden 1939 natsien ja neuvostoliittojen välisessä sopimuksessa, joka poisti viimeisen suuren esteen Saksan hyökkäykseltä ja Länsi- Puolan miehittämiseltä ja aloitti toisen maailmansodan ; sekä Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitukset sodan loppuvaiheessa elokuussa 1945.
ellauri378.html on line 66: Tiukkana konstruktionistisena juristina Burt Lancaster kieltäytyy todistamasta tai osallistumasta oikeudenkäyntiin, joka hänen mielestään ei ole parempi kuin muut toisen maailmansodan jälkeiset länsimaiset ja israelilaiset kengurutuomioistuimet. Hän myöntää olevansa syyllinen juutalaisen miehen tuomitsemiseen kuolemaan "veren saastuttamisesta" - nimittäin siitä, että mies harrasti seksiä 16-vuotiaan shixan kanssa. Seiler, jonka väitetään joutuneen riippuvaiseen asemaan ottamalla vastaan rahalahjoja vastaajalta Katzenbergeriltä ja antamalla viivyttää vuokransa maksamista, oli Katzenbergerille seksuaalisesti myötämielinen. Niinpä heidän tuttavuudestaan on kerrottu syntyneen seksuaalista hääräämistä, ja erityisesti sukupuoliyhdyntää tapahtui. Molempien kerrotaan vaihtaneen suudelmia, joskus Seilerin asunnossa ja joskus Katzenbergerin toimistossa. Seilerin väitetään istuneen usein Katzenbergerin sylissä. Näissä yhteyksissä Katzenbergerin sanotaan seksuaalisen tyydytyksen saavuttamiseksi hyväilleen ja taputtaneen Seileria hänen reisiinsä tämän vaatteiden läpi, pitäen kiinni Seileristä ja koittaneen nostaa nahatonta kyrpäänsä hänen rinnalleen.
ellauri378.html on line 68: Spencer Tracyn tasapaino horjuu, kun hän tapaa arvoituksellisen Frau Bertholdin (Marlene Dietrich). Hän on natsikenraalin leski, joka on teloitettu aikaisemman oikeudenkäynnin jälkeen. "Me vihasimme Hitleriä", hän kertoo. "Haluan sinun tietävän sen. Ja hän vihasi meitä... Siksi on niin ironista, mitä tapahtui... Se oli poliittinen murha. Näezen, eikö niin? Gell?" Hänen loistava suorituskykynsä erottuu elokuvassa, joka on täynnä upeita näyttelijöitä – mukaan lukien Burt Lancaster natsituomarina Ernst Janningina, joka kamppailee tuskallisesti naziääntämyxen kanssa.
ellauri378.html on line 76: Lazar Moisejevitš Kaganovich ( venäjäksi : Лазарь Моисеевич Каганович ; 22. marraskuuta [ OS 10. marraskuuta] 1893 – 25. heinäkuuta 1991), oli Neuvostoliiton poliitikko ja hallintovirkamies sekä yksi Joseph Stalinin tärkeimmistä työtovereista. Hän oli yksi useista kumppaneista, jotka auttoivat Stalinia valtaamaan vallan. Hän oli useiden vuosien ajan ainoa juutalainen, jolla oli korkein asema Neuvostoliiton johdossa. Kiovan maakunnassa syntynyt Kaganovich liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1911 ja hänestä tuli puolueen Kiovan komitean jäsen vuonna 1914. Hän jelppi Kobaa 30-luvun terrorissa. Mitä tulee juutalaisiin asioihin, hän ei vain ollut vieraantunut sionismista ja Bundista, vaan hän vastusti myös Jevsektsiyaa. Sata vuotta sen jälkeen, kun bolshevikit pyyhkäisivät valtaan, historioitsijat ja aikalaiset kamppailevat edelleen ymmärtääkseen juutalaisten merkittävää roolia.
ellauri378.html on line 86: Lopuxi tarkastellaan Leon Trotskia. Tuottaja Konstantin Ernst kertoi Guardianille : "Luulen, että hän yhdistää kaiken, hyvän ja pahan, epäoikeudenmukaisuuden ja rohkeuden. Hän on arkkityyppinen 1900-luvun vallankumouksellinen. Mutta ihmisten ei pitäisi ajatella, että jos Trotski olisi voittanut eikä Stalin, asiat olisivat olleet paremmin, koska ne eivät olisi olleet. Vielä pahemmin voisi olla asiat, jos köige maade proletaarlased olis oikeasti ehtineet yhynege ennenkuin köige maade kapitaalilased ehti tehdä niin.
ellauri378.html on line 88: Trotski kirjoitti useita ajatuksia juutalaiskysymyksistä. Hän sanoi, että hänen alkuaikoinaan "nojauduin pikemminkin siihen ennusteeseen, että eri maiden juutalaiset sulautuisivat ja että juutalaiskysymys katoaisi näin." Haha, in your dreams. Ei ne sulaudu edes toisiinsa.
ellauri378.html on line 90: Antisemitistiset äänet maalasivat usein neuvostokommunismin juutalaiseksi juoniksi tai "juutalaisbolshevismiksi". Kun Aleksanteri Solženitsyn aloitti työskentelyn 200 vuotta yhdessä -nimisen kirjan parissa, häntä kritisoitiin tämän tabu-aiheen koskettamisesta. Hänen omat kommentit lehdistölle eivät auttaneet asiaa, sillä hän väitti että kaksi kolmasosaa Ukrainan Chekasta (salainen poliisi) oli juutalaisia. Ei ole yllättävää, että hänen kirjansa on julkaistu PDF-muodossa antisemitistisille verkkosivustoille.
ellauri378.html on line 99: Molotov, Stalinin johtaman Neuvostoliiton voimakas ulkoministeri, esitti monia huomautuksia juutalaisista Felix Tšueville vuosina 1969-1986 käydyissä keskusteluissa, joista tuli pohjana vuoden 1991 kirjalle Molotov muistaa. Hän muistutti, että Leninin ollessa kuolemassa "juutalaiset hallitsivat monia johtavia tehtäviä, vaikka he muodostivat vain pienen osan maan väestöstä". Zinovjevistä hän muisteli: "Hän ei edes näyttänyt juutalaiselta." "Aikansa he haistelevat ympäriinsä, sekoittelevat asioita, mutta ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan."
ellauri378.html on line 108: Heinäkuussa 1940 lähettämässään kirjeessä Trotski kuvitteli, että Lähi-idän tulevat sotilaalliset tapahtumat ”voivat hyvinkin muuttaa Palestiinan veriseksi ansaksi useille sadoille tuhansille juutalaisille”. Hän oli väärässä; Palestiinasta tuli verinen ansa taas kerran filistiineille. Juutalaiset tekevät pragmaattisia taloudellisia valintoja lähtiessään uuteen maailmaan, kun he kohtaavat syrjintää ja köyhyyttä vanhassa.
ellauri378.html on line 165: Ede Teller syntyi 15. tammikuuta 1908 Budapestissa, Itävalta-Unkarissa, juutalaiseen perheeseen, tottakai. "Perheeni vietti yhtä juhlapäivää, Yom Kippuria eli Sovituxen päivää, kun me kaikki paastosimme. Isäni rukoili vanhempiensa puolesta lauantaisin ja kaikkina juutalaisina pyhäpäivinä. Ajatus Jumalasta oli, että olisi ihanaa, jos Hän olisi olemassa: Me tarvitsimme Häntä kipeästi, mutta emme olleet nähneet. Häntä useiden tuhansien vuosien aikana." Kyllä eräät juutalaiset on apinoina erityisen pahoja, suorastaan rapukarkkeja.
ellauri378.html on line 169: Gamzatov sai runoonsa Zhuravli (Kurjet) idean Japanissa, jossa hän näki Hiroshiman pommituksen muistomerkin ja kuuli paikallisesta uskomuksesta, että sairas ihminen voi parantua taittelemalla paperista kurkia. Hän kuuli, miten eräs ydinpommin uhri, nuori tyttö, oli epätoivoisesti taitellut tuhatkunta paperikurkea mutta kuoli siitä huolimatta säteilyvammoihin. Ezevverran siitä uskomuxesta.
ellauri378.html on line 171: Rasul Gamzatovitš Gamzatov (ven. Расу́л Гамза́тович Гамза́тов, avaariksi Расул XIамзатов, Rasul Hamzatov; 8. syyskuuta 1923 Dagestanin Hunzahin piirin Tsadan kylä – 3. marraskuuta 2003 Moskova) oli avaarilainen runoilija. Ensimmäinen runokokoelma Hasratab rokigi borkarab tstsingi (”Palava rakkaus ja polttava viha”) ilmestyi toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Gamzatovin kaksi vanhempaa veljeä kaatui sodassa kuin 2 nostokurkea. Hänelle on myönnetty Dagestanin kansanrunoilijan ja sosialistisen työn sankarin arvonimet, neljä Leninin ja useita muita kunniamerkkejä sekä neuvostoliittolaisia ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Runoilija on haudattu Mahatškalaan vaimonsa Patimatin viereen. He saivat siellä kolme tytärtä. Mahatškalan lentoasema on lentokentistä merkittävin.
ellauri378.html on line 176: Gamzatovin runo innosti näyttelijä-laulaja Mark Bernesiä pyytämään monien menestyskappaleiden tekijää Jan Frenkeliä säveltämään sen laulettavakseen. Hän sai myös runoilijan suostumuksen muuttaa runon kuvaamat ratsumiehet sotilaiksi, jotta teksti muistuttaisi kuulijoita paremmin toisesta maailmansodasta. Sävellyksen teko oli Frenkelille vaikeaa, mutta kun hän lopulta kutsui Bernesin kuulemaan sitä, tämä puhkesi kyyneliin kuin Lazar Moisejevitshin ruumis. Bernes on mainittu aiemmin albumissa 254. Runoilija Gamzatov on myöhemmin kertonut Neuvostoliiton viranomaisten pitäneen laulua uskonnollisuuteen viittaavana, kuin rukouksena, mikä oli maassa kiellettyä. Lopulta itse Leonid Brežnev antoi luvan laulun julkaisemiseen. Laulu jäi Mark Bernesin viimeiseksi menestyslevyksi, sillä hän kuoli vielä samana vuonna keuhkosyöpään. Säveltäjä Frenkelistä ja runoilija Gamzatovista tuli laulun myötä elinikäiset ystävät. Sniff. Nyyhk. BUAAAAAAAH!
ellauri378.html on line 280: Oliko Kainin vaimo hänen sisarensa? Loogisesti on olemassa vain yksi vastaus, mutta se on vastaus, joka tänään saattaa saada meidät vapisemaan. On hermoja raastavaa päätellä, että Kainin vaimon on täytynyt olla yksi hänen omista sisaruksistaan. Hänen sisarensa olivat ainoat saatavilla olevat naiset, paitsi hänen äitinsä. Eeva jäi kotiin Aadamin kanssa Aadamin vaimona ja raskaaksi heidän muiden poikiensa ja tyttäriensä kanssa. Kain lähti Nodin maahan sisarensa/vaimonsa kanssa, ja he saivat Henokin raskaaksi.
ellauri378.html on line 284: Ja tämä käsitykseni johtaa lopulta siihen, missä olemme tänään ja miksi insesti on meille nyttemmin niin vastenmielinen. Mutta that aside, mikä oli Kainin vaimon nimi riemupäivien kirjan mukaan? Raamatun mukaan Kainin vaimolla ei ole nimeä. Heprealaisesta perinteestä on kuitenkin olemassa ainakin yksi Raamatun ulkopuolinen asiakirja, joka nimeää hänet. Riemujuhlien kirjaa kutsutaan myös nimellä "Pienempi Genesis", ja se kirjoitettiin muistiin jossain vuosina 135–105 eaa., vaikka sen sanotaan alun perin esittelevän enkelin Moosekselle. Jotkut heprealaiset tutkijat pitävät tätä kirjaa kanonisena, vaikka suurin osa maailman ortodoksisen juutalaisen tutkijoista ei pidä sitä niin, vaikka sen sisältö on legendan kannalta kiehtova. Huomattuamme tämän varoituksen saamme The Book of Jubilees -kirjasta tietää, että Kainin vaimon nimi oli Awan (vaihtoehtoisesti Avan tai Aven) ja että Awanilla oli sisar, nimeltä Azura. Tämän perinteen mukaan Azura meni naimisiin Abelin kanssa. Tarina jatkuu, että myöhemmin, kun Abel murhattiin, Azura meni naimisiin Sethin kanssa. Sethin linja jatkui vedenpaisumusta edeltävän patriarkaalisen ajan läpi Nooaan ja vedenpaisumukseen asti. Siihen mennessä kaikenlainen pahuus oli tullut niin suureksi Kainin syntyperän keskuudessa ja myös, vaikkakin ehkä vähäisemmässä määrin, Sethin syntyperän keskuudessa, että Jumala katui, että Hän oli alun perin tehnyt ihmiskunnan. Vedenpaisumuksella Jumala yritti pyyhkiä pois kaikki, paitsi tuon yhden vanhurskaan viinamäen miehen – Nooan – hänen vaimonsa, heidän kolme poikaansa ja heidän kolme miniäänsä. Jumala oli päättänyt aloittaa väestön alusta valitsemallaan miehellä. Eli insestiä kehiin taas! Ja sama homma Lootin tyttärien kaa.
ellauri378.html on line 286: Ja niin Hän teki. Jumala jatkaisi sukuluetteloa Nooan, Abrahamin, Daavidin ja muiden kautta, kunnes oli aika lähettää Poikansa Jeesus maan päälle nöyrän vauvan muodossa – täysin ihmisenä ja täysin jumalallisena – lähetetty pelastamaan kaikkien uskovien sielut. jotka uskoisi Hänen totuuteensa ja pelastavaan voimaansa.
ellauri378.html on line 618: Jollain tapaa Hitler oli aliarvioitu kaveri. Hän oli kasvissyöjä, ei pitänyt tupakoinnista ja käytti tällaisia housuja. Mutta enimmäkseen, kuten tiedämme, hän oli itsekäs hullu.
ellauri381.html on line 52: Bandera oli saxalaisten palveluxessa toiminut ukrainalainen kansallisjohtaja. Muutamin paikoin Ukrainaa hänen joukkojaan oli vielä kauan sodan jälkeen. Suom. Hän oli enemmän persujen Halla-ahon näköinen kuin Antonio Banderas.
ellauri381.html on line 62: Vuonna 1931 tuli OUN:iin Antonio Banderas, mies, jonka lukijat tuntevat toisellakin nimellä, el Zorron nimellä. Hänen kohtaloxi tuli pian olla koko Ukrainan vapautusliikkeen johtaja ja Ukrainan nationalismin symboli tähän päivään asti. Bandera opiskeli Saksan tiedustelukoulussa ja hänestä tuli pian Länsi-Ukrainan aluekapellimestari. Viranomaiset pidättivät hänet toistuvasti: Puolan vastaisesta propagandasta, laittomasta rajan ylittämisestä ja salamurhayritykseen osallistumisesta. Hän järjesti mielenosoituksia Ukrainan nälänhätää ja ukrainalaisten puolalaisten tuotteiden ostamista vastaan.
ellauri381.html on line 83: Vuonna 1934 hän järjesti Puolan sisäministeri Bronisław Pierackin salamurhan. Hänet tuomittiin kuolemaan, minkä jälkeen hänet muutettiin elinkautiseksi. Bandera vapautettiin vankilasta vuonna 1939 sakujen Puolaan hyökkäyksen jälkeen ja hän muutti Krakovaan.
ellauri381.html on line 381: Hän väitti elämänsä lopussa 1979 katuneensa konfolmismiaan. Kiril kirjoitti 1941 runon "Odota minua" joka miellytti isä aurinkoista. Kyseessä oli Konstan 3. vaimo Serova. Konsta lähetettiin Pariisiin hakemaan kotiin Ivan Bunin joka oli saanut dynypalkinnon. Serova kuiskutti Vanjan korvaan: "Älä tule, tappavat." Konsta ei toiste ottanut Serovaa mukaan reissulle, vaan sanoi sille "odota minua". Erottuaan Serovasta 50-luvulla Konsta kumitti omistuxet sille runokirjoistaan, lukuunottamatta "venttaa" runoa.
ellauri381.html on line 389: Eteenpäin menevä lentäjä Ermolov on vaimonsa Lisan mukana. Rakkaus ja kiihkeä usko toisiinsa kirkastavat eron katkeruutta. Lisa odottaa miehensä paluuta kestäen lujasti sodan vaikeudet. Hän kieltäytyy evakuoinnista ja menee töihin puolustustehtaalle. Mieheltäni ei ole kuulunut uutisia pitkään aikaan. Lisa ei tiedä, että Ermolovin kone vaurioitui yhdessä ilmataisteluissa. Ermolov joutuu vihollislinjojen taakse ja käskee toverinsa, sotilasvalokuvatoimittaja Weinsteinin toimittamaan yksikköön elokuvan, jossa on kuvattu vihollisen lentokenttiä, ja kirjoittaa lyhyen mutta merkityksellisen huomautuksen Lisalle: "Odota, minä tulen takaisin." Siirtyessään pois metsäkorsusta, johon Ermolov jäi, Weinstein kuulee lyhyen ammuskelun. Hän on varma, että hänen ystävänsä on kuollut. Hän tuo tämän surullisen uutisen Lisalle. Mutta Lisa ei usko Weinsteiniin, hän odottaa edelleen miestään. Hänen odotuksensa eivät ole turhia. Eloonjääneestä Ermolovista tulee partisaaniosaston komentaja. Pitkän eron jälkeen hän palaa Lisan luo.
ellauri381.html on line 412: Simonov kävi huolellisesti läpi valmiin käsikirjoituksen nähdäkseen, oliko siellä leiri"vihjeitä", tarpeettomia psykologisia assosiaatioita jne.; ja Vasili Azhaev, hiljainen, sairas vanki-"vapautettu", sai kiitosta vaikenemisestaan. Hiljaisuuden ja arkuuden vuoksi he määräsivät hänet vetämään näytelmälehteä "Neuvostoliiton kirjallisuus vieraalla kielellä", jossa, kuten tiedätte, päällikkö ei päättänyt mitään. Hän oli onnellinen, Vasily Azhaev, mutta hän ei voinut enää elää: hän kuoli aivohalvaukseen ja muihin kovan työn aikana saatuihin sairauksiin. Azhaevin Gulagin saaristosta tuli Konstantin Simonovin ansiosta maailmankuulu vapaan työn apoteoosi vapaassa maassa - sensaatiomainen romaani "Kaukana Moskovasta", jolle myönnettiin ensimmäisen asteen Stalin-palkinto. Tämä oli kenties ennätys valheellisuudessa veristen väärennösten aikakaudella."
ellauri381.html on line 475: Saaristossa A.I. Solženitsyn maalasi kauhean kuvan leirielämästä, joka vei paitsi kaiken vankien ajan myös kaiken voiman. Hänenkin oli määrä sukeltaa tähän elämään kahdeksaksi vuodeksi. Kuinka hänen "kävelynsä piinauksen läpi" alkoi? Hänen vaimonsa Natalya Alekseevnan mukaan hänen miehensä kirjoitti hänelle kirjeen asettuessaan uuteen paikkaan. Siinä sanottiin, että "hän harkitsee vakavasti englannin kielen opiskelua, pyytää tuomaan lisää puhdasta paperia, kyniä, kyniä, mustetta sippy-kupeissa, englannin oppikirjoja ja sanakirjoja." Näyttää siltä, että Alexander Isaevich ei päätynyt piikkilangan taakse, vaan lepokotiin. Osoittautuu, että hän aloitti kidutuksensa komentoasemasta - hänet nimitettiin "savilouhoksen korvaavaksi työnjohtajaksi". (On jo todistettu, että monet hänen kuuluisassa kirjallisessa teoksessaan "Gulagin saaristo" kuvatuista intohimoista eivät perustu henkilökohtaisiin havaintoihin tai asiakirjojen tutkimiseen - ne olivat salaisia - vaan huhuihin ja erilaisiin tarinoihin).
ellauri381.html on line 495: Hän päätyi "sharashkaan" Marfinoon tai "paratiisisaarille" (kuten sankarimme sitä kutsui), ehkä vahingossa. On vaikeampi selittää sattumalta, että hänen jälkeensä samoilla "saarilla" ilmestyi hänen ystävänsä hänen nuoruudestaan N.D. Vitkevich. Vielä yllättävämpää on, että he molemmat päätyivät Moskovaan ja samaan "sharashkaan" samaan aikaan. (Silloin Vitkevitš ei vielä tiennyt, että "nuoruutensa rintaystävä" oli herjannut häntä, kun Solženitsyniä itseään painostettiin kuulusteluissa).
ellauri381.html on line 501: N.A. Reshetovskaya kirjoitti ilmeisesti miehensä sanoista, että "sharashkassa" Alexander Isaevich alkoi keskittyä yhä enemmän omiin asioihinsa valtion asioiden kustannuksella. Tämä huomattiin, ja hänet lähetettiin leirille: "Yksitoikkoinen työ", hän väitti, "joka Sanyan täytyi tehdä vuodesta toiseen, muuttui vihamieliseksi ja hylätyksi. Hän kiinnitti yhä enemmän huomiota asioihinsa...Ja millainen pomo sellaista vankia tarvitsee? Seurauksena...aviomies lähti itään." Ensinnäkin "sharashkassa" suoritettu työ ei ollut "monotonista", vaan luovaa, ja toiseksi voisi tuskin ajatella, että työ leirillä oli mielenkiintoisempaa ja nautinnollisempaa.
ellauri381.html on line 525: "Hän tulee olemaan tekemisissä myös tiedottajien kanssa. Tunnemme kaikki! Heidän 'kummisetänsä' työnsi heidät rangaistuslaatikkoon harhautuksena. Toinen ryhmä ottaa rangaistuslaatikon ja rangaistussellin, kun taas toinen ryhmä murskaa palvelut ja punaiset olkasuojat. Se siitä!" Sitten Megel sanoi, että kolmannen ja neljännen ryhmän tulisi sulkea sisäänkäynti ja portti ja sammuttaa vara-sähkömoottori alueella.
ellauri381.html on line 537: Jos A.I. Solženitsyn oli lukutaidoton henkilö, voisi olettaa, että hän ei kiinnittänyt huomiota kasvavaan kasvaimeen pitkään aikaan, mutta on uskomatonta, että se ei kiinnittänyt yliopistokoulutuksen saaneen henkilön huomiota, joka tiesi mitä syöpä on, varsinkin kun se roikkui näkyvillä aivan silmien alla. Hänen sanojensa sisäinen epäjohdonmukaisuus on myös silmiinpistävää: toisaalta hän kirjoittaa, että kasvain ilmestyi "kauan sitten" ja luonnehtii sitä "laiminlyödyksi", mikä tekee selväksi, että se ei pitkään aikaan aiheuttanut hänelle huolta. Toisaalta hän väittää, että se kasvoi "nopeasti", ja leirin mellakan aikana se alkoi kasvaa "melkein tunnin välein". Kuitenkaan niiden muutaman päivän aikana, jolloin leirin levottomuudet jatkuivat, ei huolta aiheuttanut kasvain saanut hälyttäviä mittasuhteita.
ellauri381.html on line 559: On olemassa erilaisia versioita siitä, minne ja miten Alexander Isaevich asettui. Yhden heistä mukaan hän vuokrasi kulman Yakovin ja Ekaterina Melnichukovin talossa. ”... Asuimme silloin toisella kadulla, Sadovajalla... asuimme mökissä - huoneessa ja minikeittiössä... - E. Melnichuk muisteli vuokralaisestaan, - Hän tuli..., hän laittoi puisen matkalaukun kynnykselle... Jakov, mieheni, otti matkalaukun ja sanoi: "Vau! Raskasta! Kirjoja vai tiiliskiviä?" "Kirjoja", hän vastaa. Hänelle tehtiin sänky keittiöön lähetyslaatikoista... "Hän kiusasi öisin, nukumme pitkään, ja hän lukee ja kirjoittaa kaiken petrolilampulla myöhään asti... Hän nousi aikaisin, yhden aikaan. aika - kuudelta aamulla. Jos oli ämpäri, hän käveli arolla, meni kauas kykkimään, aivan Kominternin haaralle, mutta jos oli huono sää, syksyn mutaa, hän kulki vain edestakaisin puutarhan perälle..."
ellauri381.html on line 567: Hän mainitsee paluunsa Taškentista ja kirjoittaa: "En kuitenkaan kuollut... Sinä keväänä Kok-Terekissä... ilon kiihkeänä kirjoitin "Työn tasavalta". En enää yrittänyt oppia ulkoa tätä, se oli ensimmäinen asia, josta opin onnellisuutta: älä polta kohtaa toisensa jälkeen, tuskin tiedät sen ulkoa; pidä alku tuhoamatta, kunnes kirjoitat lopun, ja tarkastele koko näytelmää kerralla; ja kirjoittaa uudelleen painoksesta toiseen; ja muokkaa; ja kirjoita lisää."
ellauri381.html on line 571: Aivan vuoden 1953 lopulla Solženitsyn meni syöpäsairaalaan Taškentiin, koska... löysi hänen sanojensa mukaan suuren kasvaimen vatsasta ("nyrkin kokoinen"). Hänelle ei tehty leikkausta siellä, mutta he käyttivät, kuten hän kirjoittaa, sädehoitoa. (Ei ole selvää, oliko hänellä syöpäkasvain vai ns. hyvänlaatuinen kasvain (ei syöpä). Hänen oleskelunsa Taškentissa A.I. Solženitsyn kuvaili sitä myöhemmin tarinassaan "Cancer Ward".
ellauri381.html on line 575: Huhti-toukokuuhun 1956 saakka Solženitsyn opetti koulussa ja oli kiireinen kirjallisten teosten parissa: hän kirjoitti näytelmän, runoja, valmistautui "Saaristoon" jne. 30. tammikuuta 1956 hän lähetti kirjeen Neuvostoliiton ministerille. Puolustus G.K. Zhukov, jossa hän pyysi hänen apuaan "pakotuksen poistamiseen", "rikosrekisterin poistamiseen" ja "määräysten palauttamiseen". 24. helmikuuta 1956 uusi vetoomus lähetettiin. N.S. Hruštšov pyysi tällä kertaa "täydellistä kuntoutusta". "Täysin odottamatta huhtikuussa 1956", kirjoitti N.A. Reshetovskaya ensimmäisissä muistoissaan - sain kirjeen Sanyalta. Hän kertoi minulle, että hänet vapautettiin maanpaosta ja hänen rikosrekisterinsä oli selvitetty. 20. kesäkuuta Solženitsyn lähti Kok-Terekistä, jossa hän palveli maanpaossa, ja lähti Moskovaan. Siellä hän tapasi monia tuntemiaan ihmisiä ja rehvasteli niille.
ellauri381.html on line 611: Bulgaari Traitor Kostov johti poliittisia murhia ensimmäisinä kuukausina 1944 kommarivallankaappauksen jälkeen ns Kansan tuomioistuimessa. Kostov kantaa suurta syyllisyyttä tuhansien viattomien bulgarialaisten murhista välittömästi 9. syyskuuta 1944 jälkeen. Hän hyväksyi ne ja jopa sanktioi ne. 20. tammikuuta 1945 BRP:n keskuskomitean PB: n kokouksessa, jossa keskusteltiin kansanoikeuden tuomioista, Kostov vaati kuolemantuomioiden enimmäismäärää.
ellauri381.html on line 613: Bulgarian itsenäistä talouspolitiikkaa kannattanut Kostov oli mielipiteissään liian lähellä Jugoslavian johtaja Josip Broz Titoa, jonka Neuvostoliitto tuomitsi sooloilusta vuonna 1948. Kostov syrjäytettiin ”titolaisiin” kohdistuneen puhdistuksen alkaessa tammikuussa 1949. Näytösoikeudenkäynti häntä vastaan käynnistyi 7. joulukuuta 1949. Kostovia syytettiin osallisuudesta Jugoslaviasta käsin johdettuun ”operaatio Kostoviin”, johon sisältyi vakoilua länsivaltojen hyväksi ja jonka tavoitteena oli kansandemokratian kumoaminen. Hankkeen väitettiin kytkeytyneen ministeri Laszlo Rajkin Unkarissa johtamaan vastaavaan operaatioon. Kostov oli taipunut itsekritiikkiin puoluekokouksessa, mutta julistautui oikeudenkäynnissä syyttömäksi. Hänet kannettiin ulos oikeussalista, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä joulukuussa 1949. Oikeudenkäynnin kymmenen muuta syytettyä tuomittiin pelkästään vankeuteen. Kostov rehabilitoitiin postuumisti osittain vuonna 1956 ja kokonaan joulukuussa 1989.
ellauri381.html on line 624: Kostovin maanpetosoikeudenkäynnissä Yhdysvaltain ministeri Heath mainittiin usein Kostovin yhteyshenkilönä. Häntä syytettiin Kostovin väitetystä juonessa kaataa Bulgarian hallitus ja Yhdysvaltain lähetystön käyttämisestä vakoilukeskuksena.
ellauri381.html on line 660: Tähän versioon Sanja ehti vielä toinen jalka haudassa kärisemään välispiikkejä. "Hän uskoi vakavissaan olevansa viisaampi kuin kuka tahansa venäläinen ihminen ja tekee meidät suorastaan onnellisixi suodessaan meille tilaisuuden ihailla häntä!" Päähenkilö Gleb Nerzhin on vaikean moraalisen valinnan edessä: palvella vihaamaansa hallintoa vai vaihtaa lämpimän sharashkan onnellisuus Gulagin vankilaan.
ellauri381.html on line 672: ...Ennen työn aloittamista esitin Aleksanteri Isaevichille vain albumin, jossa oli valokuvia roolien tulevista esiintyjistä. Ja tämä riitti hänelle suostumaan. Hän piti todella ajatuksesta kuvata Jevgeni Mironov nimiroolissa. Muistan, että Galina Vishnevskaya jopa sanoi yhdessä haastattelussa: "Kuinka samanlainen Mironov on nuoren Solženitsynin kanssa." Olen vakuuttunut, että tämä oli oikea valinta.
ellauri382.html on line 82: Huhtikuussa 2014 pidetyssä duumassa pidetyssä lehdistötilaisuudessa Žirinovski laukoi väkivaltaisia suullisia uhkauksia raskaana olevalle Rossiya Segodnya -toimittajalle Stella Dubovitskayalle, joka kysyi häneltä mahdollisista Ukrainan vastaisista pakotteista Venäjän Krimin liittämisen seurauksena. Kun hiän kysyi, pitäisikö venakoiden vastata samalla mitalla sen jälkeen, kun ukrainattaret aloittivat seksilakon venäläisiä miehiä vastaan, Žirinovski vastasi, että kaikki ukrainalaiset naiset ovat nymfomaaneja ja että Dubovitskaja oli myös. Sitten hän määräsi kaksi avustajaansa "raiskaamaan väkivaltaisesti" toimittajan, joka joutui tovixi sairaalaan shokin vuoksi. Hän pyysi myöhemmin anteeksi ja lisäsi, että "puhuin hieman töykeästi, kun vastasin nuorelle naiselle". "I offer my apologies to her and to everyone, if I happened to offend someone," he said.
ellauri382.html on line 106: "Katso tätä typerää Irina Faraonia", hän huusi. ”Hän purskahtaa vihaan venäläisiä kohtaan, mutta luuletko, että hän vihaa venäläisiä? Hän ihailee niitä. Mutta se on kohtuvimma – hänellä ei ole rakastajaa, ei miestä, hänellä ei ole ketään. Ja sinä olet aivan sama, kysyt minulta pakotteita koskevia kysymyksiä. Sinun täytyy olla ystävällinen, sinun täytyy käsitellä tätä hellällä kädellä.
ellauri382.html on line 107: Miestoimittaja yritti puolustaa piiritettyä toimittajaa ja kertoi Žirinovskille: "Hän on raskaana, miksi hyökkäät hänen kimppuunsa?"
ellauri382.html on line 110: Hän huusi myös, että lehdistötilaisuus ei ole paikka raskaana oleville naisille.
ellauri382.html on line 210: Muutama asia tulee mieleen. Trumpilta puuttuu tiettyjä ominaisuuksia, joita britit perinteisesti arvostavat. Hänellä ei esimerkiksi ole luokkaa, ei viehätystä, ei viileyttä, ei uskottavuutta, ei myötätuntoa, ei nokkeluutta, ei lämpöä, ei viisautta, ei hienovaraisuutta, ei herkkyyttä, ei itsetietoisuutta, ei nöyryyttä, ei kunniaa eikä armoa - kaikki hävyxissä. Hassua kyllä, hänen edeltäjäänsä Obamaa siunattiin anteliaasti. Joten meille jyrkkä kontrasti heittää Trumpin rajoitukset kiusallisen teräväksi helpotukseksi.
ellauri382.html on line 212: Lisäksi pidämme nauramisesta. Ja vaikka Trump saattaa olla naurettava, hän ei ole koskaan sanonut mitään röyhkeää, nokkelaa tai edes hieman huvittavaa – ei kerran, koskaan. En sano sitä retorisesti, tarkoitan sitä aivan kirjaimellisesti: ei kerran, en koskaan. Ja tämä tosiasia on erityisen huolestuttava brittiläiselle herkkyydelle – meille huumorin puute on lähes epäinhimillistä. Mutta Trumpin kohdalla se on tosiasia. Hän ei näytä edes ymmärtävän, mitä vitsi on – hänen ajatuksensa vitsistä on törkeä kommentti, lukutaidoton loukkaus, satunnainen julmuus.
ellauri382.html on line 214: Trump on trolli. Ja kuten kaikki peikot, hän ei ole koskaan hauska eikä naura; hän vain huutaa tai pilkkaa. Ja pelottavaa kyllä, hän ei puhu vain raakoja, älyttömiä loukkauksia - hän todella ajattelee niitä. Hänen mielensä on yksinkertainen robottimainen algoritmi pikku ennakkoluuloista ja polvi-nykivä ilkeydestä.
ellauri382.html on line 216: Ironista, monimutkaisuutta, vivahteita tai syvyyttä ei ole koskaan olemassa. Kaikki on pintaa. Jotkut amerikkalaiset saattavat nähdä tämän virkistävänä etukäteen. No, emme tee. Näemme sen olevan ilman sisäistä maailmaa, ei sielua. Ja Isossa-Britanniassa olemme perinteisesti Daavidin, emme Goljatin puolella. Kaikki sankarimme ovat kekseliäitä altavastaajia: Robin Hood, Dick Whittington, Oliver Twist, Prinssi Varaosa. Trump ei ole kyykky eikä altavastaaja. Hän on täysin päinvastainen asia. Hän ei ole edes hemmoteltu rikaspoika tai ahne lihava kissa. Hän on enemmän lihava valkoinen etana. Etuoikeuden Jabba Hutt.
ellauri382.html on line 218: Ja mikä pahempaa, hän on kaikista anteeksiantamattomin briteille: kiusaaja. Eli paitsi silloin, kun hän on kiusaajien joukossa; sitten hän yhtäkkiä muuttuu sen sijaan nuuskivaksi apuriksi. Näissä jutuissa on sanattomia sääntöjä – Queensberryn peruskunnollisuuden säännöt – ja hän rikkoo niitä kaikkia. Hän lyö alaspäin – mitä herrasmiehen pitäisi, ei koskaan voisi tehdä – ja jokainen hänen kohdistamansa isku on vyön alapuolella. Hän pitää erityisen mielellään haavoittuvien tai äänettömien henkilöiden potkimisesta – ja potkaisee heitä heidän ollessaan kehätyttönä pylly ojossa.
ellauri382.html on line 226: Tämä viimeinen kohta on se, mikä hämmentää ja tyrmistyttää erityisesti brittiläisiä ja myös monia muita; hänen virheensä näyttävät aika helvetin vaikealta ohittaa. Loppujen lopuksi on mahdotonta lukea yhtä twiittiä tai kuulla hänen puhuvan lausetta tai kaksi katsomatta syvälle kuiluun. Hän muuttaa taiteettoman olemisen taidemuodoksi; hän on pikkumainen Picasso; paskan Shakespeare. Hänen virheensä ovat fraktaaleja: jopa hänen puutteissaan on puutteita, ja niin edelleen loputtomiin.
ellauri382.html on line 228: Jumala tietää, että maailmassa on aina ollut tyhmiä ihmisiä, koska se on tehnyt ne. Ja myös paljon ilkeitä ihmisiä. Mutta harvoin tyhmyys on ollut niin ilkeää tai ilkeys niin tyhmää. Hän saa Nixonin näyttämään luotettavalta ja George W. Pensaan älykkäältä. Itse asiassa, jos Frankenstein päättäisi tehdä hirviön, joka on koottu kokonaan inhimillisistä puutteista, hän tekisi Trumpin.
ellauri382.html on line 246: Minulla ei ole näkemystä, vaan elämä Hänen kanssa. Jeesus opetti, että kukaan ei palvella Jumalaa ja rahaa, ja joka Jumalalle työskentelee niin sille Jumala lisää päivittäiset eväät ja työtarpeet. Tämä pitää paikkansa ja näin olen elänyt jo vuosia, Jumalan provikalla. Tämä on se aito Kristitty elämäntyyli joka on samalla se kapea polku kohti elämää, uskosta eläminen ja työ Jumalalle eikä rahalle.
ellauri382.html on line 248: Tämä raivostuttaa ihmisiä, jotka tietävät olevansa orjia rahalle Saatanan systeemissä, eivätkä uskalla luopua siitä päästäkseen vapaaksi, ovat siis kateellisia ja kutsuvat oikeaita Kristittyjä 'pummeiksi', niinkuin Fariseukset kutsuivat Jeesusta 'siaksi', koska Hän meni hurjiin juhliin ja söi sikaa sekä joi mitä huvitti pelastaakseen ihmisiä monenlaisissa kuvioissa.
ellauri382.html on line 258: Zinaida Martynovna Portnova (venäjäksi: Зинаида Мартыновна Портнова; 20. helmikuuta 1926 – 15. tammikuuta 1944) oli Neuvostoliiton teini, partisaani ja Neuvostoliiton kuolemanjälkeinen sankari. Hänet tunnetaan natsien sabotoinnista ja myrkyttämisestä toisen maailmansodan aikana ennen kuin hänet vangittiin ja tapettiin 17-vuotiaana.
ellauri382.html on line 260: Portnova syntyi Leningradissa 20. helmikuuta 1926. Hän oli valkovenäläisen työväenperheen tytär. Hänen isänsä työskenteli Kirovin tehtaalla. Hän oli seitsemännen luokan oppilas Leningradin 385. koulussa vuonna 1941, kun hän lähti isoäitinsä taloon Vitebskin alueelle . Pian tämän jälkeen natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tapaus hyökkäävien natsijoukkojen kanssa, jotka löivät hänen isoäitiään, kun he takavarikoivat karjaa, sai hänet vihaamaan saksalaisia. Brutaalien natsien miehityksen alla elänyt Zinaida Portnova radikalisoitui, kun saksalainen sotilas löi hänen isoäitiään takavarikoidessaan perheen karjaa. Siinä oli kaikki provokaatio, jota 15-vuotias Portnova tarvitsi!
ellauri382.html on line 262: Vuonna 1942 Portnova liittyi Valko- Venäjän vastarintaliikkeeseen ja liittyi paikalliseen maanalaiseen komsomolijärjestöön Obolissa, Vitebsk Oblastissa, nimeltä Young Avengers. Hän aloitti jakamalla Neuvostoliiton propagandalehtisiä Saksan miehittämälle Valko-Venäjälle, keräämällä ja piilottamalla aseita Neuvostoliiton sotilaille ja raportoimalla Saksan joukkojen liikkeistä. Opittuaan aseiden ja räjähteiden käytön vanhemmilta Portnova osallistui sabotaasitoimiin pumpulla, paikallisella voimalaitoksella ja tiilitehtaalla. Näissä teoissa hiänen on arvioitu tappaneen yli 100 saksalaista sotilasta.
ellauri382.html on line 266: Joulukuussa 1943 tai tammikuussa 1944 Portnova lähetettiin takaisin Oboliin soluttautumaan varuskuntaan, selvittämään syyt viimeaikaisiin Young Avengers -epäonnistumisiin, sitten paikantamaan ja ottamaan yhteyttä jäljellä oleviin jäseniin. Hänet saatiin nopeasti kiinni. Raportit hänen pakenemisestaan vaihtelevat. Yksi on se, että Gestapon kuulustelun aikana Gorianyn kylässä hän otti tutkijan pistoolin pöydältä, sitten ampui ja tappoi hänet. Kun kaksi saksalaista sotilasta astui sisään kuultuaan laukaukset, hän ampui myös heidät. Sitten hän yritti paeta rakennuksesta ja juoksi metsään, missä hänet jäi kiinni joen rannalta.
ellauri382.html on line 270: Uudelleenvangitsemisen jälkeen Portnovaa kidutettiin, mahdollisesti muille tiedoksi. Hänet ajettiin myöhemmin metsään ja teloitettiin tai tapettiin kidutuksen aikana 15. tammikuuta 1944.
ellauri382.html on line 381: Kun raskaansarjan nyrkkeilymestari Cassius Clay (1942-2016) muutti nimensä Muhammad Aliksi kääntyessään islamiin, hän totesi, että hänen syntymänimensä oli "orjanimi" ja lisäsi: "En valinnut sitä enkä halua sitä." Hänen uusi nimensä, hän huomautti, on "vapaa nimi", joka tarkoittaa "Jumalan rakastettua".
ellauri382.html on line 385: Ali oli laihtunut 30 kiloa Hirvijärvelle tulonsa jälkeen, ja hänen sujuvan komeat kasvonsa ja voimakas, kiillotettu pähkinäpuurakenne olisivat saattaneet kuulua painonnostajalle tai tanssijalle. Hän ei näyttänyt mieheltä, joka oli tehnyt itsestään maailmankuulun valloittamalla nyrkeillään kaikki vastaantulijat.
ellauri382.html on line 412: Alin täti kertoi toista: " Isäni oli 77-vuotias, kun hän kuoli noin 25 vuotta sitten", . Waddell sanoi. "Hänellä oli tapana kertoa meille olevansa Henry Clayn pojanpoika - sanoi, että häntä kiusattiin siitä paljon nuorena ja hän joutui moniin tappeluihin sen takia."
ellauri382.html on line 422: "Täällä on toinen kivi jossain", Stratton sanoi. "Olen nähnyt sen monta kertaa." Hän käveli hitaasti, katseensa kiinnittäen maahan. Sitten hän pysähtyi: "Tässä on musta herrasmies, tässä."
ellauri382.html on line 430: Hallituksen asiakirjat kuvailivat Tom Moreheadia maanviljelijänä ja puuseppänä, 5 jalkaa 8 tuumaa pitkä, ruskeat silmät, mustat hiukset ja "keltainen" tai "vaaleanruskea" iho. Hänen fyysiset ongelmansa lueteltiin eri tavoin maksan, sydämen, suoliston ja alaselän vaivoiksi. Vuotta ennen kuin hän kuoli 75-vuotiaana vuonna 1913, eläketoimisto lopulta hyväksyi hänen sanansa ja James W. Moreheadin sanan, että Thomas oli sen ikäinen, jonka hän väitti olevansa. Sen mukaisesti uupuneen vanhan sotilaan eläke nostettiin korkealle tasolle 20 dollaria kuukaudessa.
ellauri382.html on line 432: "Koko hänen elämänsä, Tom Morehead seisoi korkealla. Hän oli joku." Nyt hän makaa selällään luoden silmät ylös taivaaseen, eikä ole enää kukaan.
ellauri382.html on line 434: Olohuoneen seinällä, juuri suuren television yläpuolella, Plunkettilla on kehystetty kuva nuoresta Cassius Marcellus Claysta. Hän on kyyryssä nyrkkeilysäkin edessä, ja hänellä on yllään Yhdysvaltain olympiajoukkueen takki. Hän katsoi ylös nuoren serkkunsa kuvaa ja hymyili.
ellauri382.html on line 618: Imi Lo on konsultti ja julkaissut kirjailija, jolla on laaja ja kansainvälinen kokemus mielenterveydestä ja psykoterapiasta. Hänen kirjansa Emotional Sensitivity and Intensity ja The Gift of Intensity ovat saatavilla maailmanlaajuisesti ja useilla kielillä. Imillä on kaksi maisterin tutkintoa; yksi mielenterveys ja yksi buddhalaisuus. Hän työskentelee kokonaisvaltaisesti yhdistäen psykologiset oivallukset itämaisiin ja länsimaisiin filosofioihin, kuten buddhalaisuuteen ja stoalaisuuteen.
ellauri382.html on line 754: Serhi Ploh’i (ukr. Сергій Плохій; s. 1957) on ukrainalainen historioitsija, professori ja tietokirjailija. Hänen kirjojensa pääaiheita ovat Ukrainan historia ja kylmä sota. Plokhy kirjoittaa englannixi. Serhii Plokhy is the Mykhailo Hrushevsky Professor of Ukrainian History at Harvard University.
ellauri382.html on line 756: Serhii Plokhy käy moneen otteeseen läpi Putinin ideologiaan vaikuttaneita venäläisiä ajattelijoita. Heihin kuuluu Venäjän kansalaissodassa valkoisten joukkojen kenraali Anton Denikin, jonka muistelmista Putin vakuuttui. Anton Denikinin toilailuista on paasauxissa paljon mazkua. Suomalaisittain on yllättävää, että Plokhy listaa Putinin vaikuttajiin myös kirjallisuuden nobelistin Alexander Solzhenitsynin. Tämän hän mainitsee ize asiassa useimmin. Eikös Sanjan pitänyt olla länkkärien taskussa? Hän viittaa Solzhenitsynin vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjoitukseen, jossa tämä vaati ”Venäjän unionin perustamista”. Siihen kuuluisivat Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstanin pohjoisosa. Ei-slaavilaisia Neuvostoliiton osia Solzhenitsyn ei kaivannut. Plokhii on ukrainaxi huono. Zekixi Plochy tarkoittaa samaa kuin hepreaxi sharon, eli tasanko. “Serhii Plokhy’s Putin is an unprecedented retelling of a familiar disaster. It is a horror story – of political cynicism and scientific ignorance – from which the world will be saved, if at all, only by heroism and luck.“ He has his mother’s laugh.
ellauri382.html on line 758: Toistaisexi elossa olevista venäläisajattelijoista Plokhy mainitsee Sasha Duginin, jota on kutsuttu myös ”venäläisen fasismin ideologiksi”. Plokhyn kirja on ilmestynyt englanniksi jo viime vuonna. Sen itse sotaa kuvaava osuus tuntuu jo hiukan vanhentuneella. Se päättyy Ukrainan kesän 2023 vastahyökkäyksen alkuun. Zelenskyn sotilaallisista ansioista Plokhyn kirja on optimistisempi kuin viimeisimmät uutiset rintamalta. Hän korostaa lännen tuen merkitystä, mutta esimerkiksi ongelmat puolustussodan (huom. EI hyökkäyssodan) rahoituksen läpisaamisesta Yhdysvaltain kongressissa eivät ole kirjaan ehtineet.
ellauri382.html on line 767: Myytit ovat vaarallisia, otshenj plokhije. Kiovassa sijaitsevan 62 metriä korkean Äiti synnyinmaa -veistoksen kilvestä poistettiin elokuussa 2023 Neuvostoliiton symbolit sirppi ja vasara. Tilalle pantiin Ukrainan kolmikärkitunnus. Yksi suurimmista myyteistä liittyy Kiovan Rusiin. Rus käännetään usein virheellisesti Venäjäksi, vaikka se liittyy enemmän Ukrainaan. Kiovan Rus oli viikinkien yli tuhat vuotta sitten perustama valtio, joka omaksui kristinuskon Bysantista ja kävi kauppaa pitkin jokireittejä. Sen nimi kuuuluisi oikeasti olla Kiovan Ruozi. Paikalliset surmasivat ensimmäisen ruhtinaan Ihorin eli Ingvarin vuonna 945, koska tämä keräsi heiltä veroja. Hänen leskensä Helga eli Olga palautti heimot valtaansa. Ukrainalaiset muodostivat valtakunnan ytimen, ja heillä on vahvat perustelut väittää olevansa entisen Kiovan Ruozin jatkajia.”
ellauri382.html on line 782: Mikä sodassa on yllättänyt Plokhyn? Hän miettii hetken ja vastaa, että sodan raakuus. ”Ajattelen, että jos pitää ihmisiä osana omaa kansaa, miten voi selittää, että sotii näin?” Mitä vittua, ainahan on kansalaissodat olleet raaimmasta päästä. Plokhoj historik!
ellauri383.html on line 169: Sara Skyttedal valittiin kristillisdemokraattien kansanedustajaksi vuonna 2019. Hän erosi puolueesta helmikuussa 2024, mutta pysyi parlamentissa poliittisena villinä. Huhtikuun alussa 2024 huomattiin, että hän oli salavihkaa rekisteröinyt uuden puolueen nimeltä Folklistan, joka julkistettiin Youtubessa. Erottuaan kristityistä Sara alkoi väkertää myös tukkaansa.
ellauri383.html on line 183: Hänet tunnetaan ennen kaikkea tiukasta kritiikistään. Vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan Globalisaation sivutuotteet hän arvosteli globalisaatiota ja erityisesti Kansainvälisen valuuttarahaston toimia. Hän vaati tasa-arvoisempaa suhdetta lännen ja muun maailman välille. Arvaa toteutuiko se. Haha.
ellauri383.html on line 188: Hän näkee uusliberalismissa toimivat yritykset usein ahneiksi ja epärehellisiksi. Kuluttajat ovat uhreja. Vanhukset joutuvat huijatuiksi verkossa. Joku angry bird kusettaja tekee rahaa myymällä Suomen ilmaisia lukiopaikkoja köyhempien maiden varakkaammille. Suomi on yrittäjäkielteinen, se marisee pettyneenä.
ellauri383.html on line 227: Vaimoni oli erittäin iloinen, että olen nyt kotona hänen kanssaan. Hän sanoo, että minun kanssani on nyt helpompi tulla toimeen. Hän sanoo, että kun hän haluaa seksiä, olen nyt tarkkaavainen hänen tarpeisiinsa sen sijaan, että asetan hikisesti itseäni etunojaan joka ei pysy kumminkaan.
ellauri383.html on line 470: Tässä uranianografi Johann Boden ottamassa kuvassa Orion nostaa sauvansa ja kilpensä puolustaakseen itseään kuorsaavan härän hyökkäykseltä. Hänen oikeaa olkapäätään leimaa kiiltävä tähti Betelgeuse ja vasenta jalkaa Rigel. Kolme tähteä peräkkäin muodostaa hänen vyön.
ellauri383.html on line 490: Orionin kuolemasta on lukuisia ristiriitaisia tarinoita. Tähtitieteilijät ja mytografit, kuten Aratus of Soli, Eratosthenes ja Hyginus, olivat yhtä mieltä siitä, että skorpioni oli osallisena. Eräs versio, jonka sekä Eratosthenes että Hyginus kertoivat, väittää, että Orion kehui olevansa taitavin metsästäjistä. Hän kertoi Artemille, metsästyksen jumalattarelle, ja tämän äidille Latonalle, että hän voisi tappaa minkä tahansa pedon maan päällä. Maa vapisi närkästystä ja maan halkeamasta vapautui skorpioni, joka pisti röyhkeän jättiläisen kuoliaaksi. Aratus kuitenkin kertoo, että Orion yritti siepata neitsyt Artemiksen ja että hän aiheutti maan halkeaman, josta skorpioni nousi esiin. Ovidiuksella on toinen versio: hän sanoo, että Orion tapettiin yrittäessään "pistää" Latonaa. Sijainti on myös erilainen. Eratosthenes ja Hyginus sanovat kuoleman tapahtuneen Kreetalla, mutta Aratus saa sen tapahtumaan Khioksessa. Ota tuosta sitten selvä.
ellauri383.html on line 537: "Näyttely on erittäin mielenkiintoinen ja informatiivinen. Oppaat-aktiiviset varusmiehet kertoivat ensin räjäyttäneensä panssarivaunun miinaan, sitten iskeneensä siihen panssarintorjuntaohjuksella ja viimeistelleensä sitten tornin katon lennokkien avulla. Kehuttu Abrams on täysin epäkunnossa. Juuri tämä säiliö tuotiin Avdiivkan suunnasta. Hän ei ole ensimmäinen, jonka venäläiset joukot tuhoavat erityisen sotilasoperaation alueella", eräskin Vasily, Moskovan presidentin Kadettikoulun 9.luokan kadetti, joka on nimetty Venäjän federaation kansalliskaartin M. A. Sholokhovin mukaan, kertoi vaikutelmistaan.
ellauri383.html on line 603: Työministeri Satonen (kok) ei suoraan kommentoi sitä, miksi asiaa ei otettu esille työntekijöitä edustavien tahojen kanssa. – Tämä asia vaan nyt tuli varsin nopeasti päätetyksi. Se perustuu viennin kilpailukykyyn, joka on mielestäni päivänselvä asia. Hän pitää hoitoalan saamia palkankorotuksia yhtenä tärkeimpänä syynä valmisteilla olevan lain taustalla.
ellauri384.html on line 82: Kun Hän seitsemän vuotta vanhemmaksi kasvaa Jumalan lahjasta ja lahjoituksesta,
ellauri384.html on line 102: Hänen mielensä on nyt hyvin koulutettu;
ellauri384.html on line 114: Hän ei voi saavuttaa yhtä hyvin.
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 240: Hän sanoi tuntevansa itsensä varakkaaksi, kun hän käveli kauppatorin halki ja katseli kaikkia siellä näkemiään tavaroita, joita ilman hän tiesi voivansa elää.
ellauri384.html on line 241: Hänen asennettaan omaisuuteen on helpompi ihailla kuin noudattaa. Miten niin? Ajattelin äsken juuri samaa anaalisten pikku japsu paskiaisten Muji kaupassa. Siellä ei ollut kerrassaan mitään mitä olisin tarvinnut tai edes halunnut.
ellauri384.html on line 251: Kuuluisa runoilija Solon syntyi 600-luvulla vuonna ? varakkaaseen ateenalaiseen perheeseen. Hän työskenteli kauppiaana vienti-tuontikaupassa ja piti itseään suhteellisen köyhänä. Hän ei palvonut rahaa, kuten joistakin hänen runoistaan (ja cv:stä) voisi luulla. Runous oli Solonille tapa tyydyttää itseään, ja hän myös käytti runoutta saadakseen helpon pääsyn ateenalaisten taskuille.
ellauri384.html on line 256: Kun Solon meni tapaamaan toista seitsemästä viisasta, Miletoksen Thalesta, Solon kysyi, miksi Thales ei mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia. Thales ei vastannut, mutta palkkasi näyttelijän, joka muutamaa päivää myöhemmin teeskenteli saapuneensa juuri Ateenasta. Solon kysyi tältä näyttelijältä viimeisimmät uutiset, ja näyttelijä vastasi Thalesin ohjeiden mukaisesti. Hän sanoi, ettei mitään tärkeää ollut tapahtunut, paitsi että siellä oli jonkun nuoren miehen hautajaiset, joka oli kuollut hänen kuuluisan isänsä ollessa Miletoxessa. "Miesparka", sanoi Solon, "mutta mikä hänen nimensä on?" Jokaisen kysymyksen ja vastauksen myötä Solon huolestui yhä enemmän, kunnes lopulta hän mainitsi oman nimensä. "Se on se mies!" sanoi näyttelijä, ja Solon meni ihan sekaisin, kaikkiin tavanomaisiin surunilmauksiin nolosti langeten Thalesin katsoessa päältä. Jonkin ajan kuluttua Thales sanoi Solonille: "Sinä kysyit, miksi en mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia. Nyt näet syyn. Sellainen menetys on liikaa jopa rohkean henkesi kestää. Mutta älä huoli, se oli kaikki ei muuta kuin valhetta."
ellauri384.html on line 276: Toisin kuin Lycurgus, Solon ei voinut muuttaa tilaa ylhäältä alas, joten hän työskenteli vain siinä, mitä oli mahdollista parantaa ilman täydellistä vallankumousta. Hän yritti vain yrittää saada ateenalaiset hyväksymään sen, pienellä pakotuksella. Aina kun mahdollista, Solon käytti eufemismeja, kuten kutsui veroja "maksuiksi". Vizi historian ensimmäinen talousliberaali! Hän onnistui saavuttamaan jonkin verran menestystä järkevällä sekoituxella makeaa hapanta ja oikeudenmukaisuutta voimalla. Kun Solonilta myöhemmin kysyttiin, oliko hän laatinut parhaat mahdolliset lait ateenalaisille, hän vastasi: "Paras, jonka he pystyivät vastaanottamaan."
ellauri384.html on line 297: Monet ihmiset olivat tulleet Ateenaan sen sijaan, että he olisivat taistelleet raaputtaakseen elantonsa Attikan karulta maalta. Ilman myytävää Ateena ei voinut ruokkia itseään. Siksi käsityöstä tuli kaupungin vaurauden kannalta olennaista. Solon sääti lain, että pojan ei ollut pakko lievittää isänsä vanhuutta, ellei isä ollut opettanut häntä johonkin ammattiin. Hän teki myös lain, että jokaisen miehen oli raportoitava joka vuosi elantonsa ja jokaista työttömäksi todettua rangaistiin. Kuulostaa jotenkin tutulta.
ellauri384.html on line 299: Solonin julkaisemat lait kirjoitettiin tauluille. Jokainen johtavista kansalaisista vannoi julkisesti tarkkailevansa niitä. Mutta nyt Solonia piirittivät joka päivä ihmiset, jotka pyysivät tulkintaa jostakin määräyksestä tai valittivat siitä, kuinka laki vaikuttaa heihin. Solon päätti, että hänen pitäisi jättää ateenalaiset hetkeksi, jotta he lopettaisivat hänen häiritsemisen ja selvittäisivät asiat itse. Hän sai luvan lähteä Ateenasta ja lähti laivalla Egyptiin [590 eKr.].
ellauri384.html on line 304: Solon vastasi: "Kyllä, olen, ja se oli Tellus, Ateenan kansalainen. Hän oli rehellinen mies, joka jätti lapsensa hyvin hoidetuiksi ja hyvällä tahdolla kaupunkiin. Hän eli nähdäkseen lapsenlapsia pojiltaan. Sitten hän kuoli kunniakkaasti taistellen maansa puolesta."
ellauri384.html on line 307: Hän sattui tapaamaan Aesopoksen, kuuluisien tarinoiden kirjoittajan, joka myös oli kutsuttu Kroisoksen palatsiin. Aesop sanoi: "Joko meidän ei pidä tulla mahtavien miesten luo, tai meidän on yritettävä miellyttää heitä." Mutta Solon vastasi: "Joko emme saa tulla mahtavien miesten luo, tai meidän on kerrottava heille totuus, ainaskin vaihtoehtoinen."
ellauri384.html on line 309: Myöhemmin Persian kuningas Kyyros voitti kuningas Kroisoksen. Kroisos menetti valtakuntansa ja joutui vangiksi. Hänet oli sidottu paaluun ja poltettaisiin elävältä Kyyroksen huviksi, kun Kroesus huusi Solonin nimeä kolme kertaa. Kyros lopetti menettelyn ja kysyi Kroisukselta, oliko tämä Solon mies vai joku jumalista. Kroesos vastasi: "Hän oli yksi Kreikan viisaista, jonka kutsuin palatsiini. Ei siksi, että oppisin mitään, vaan jotta hän voisi todistaa onneani tuolloin. Sen menettäminen on nyt tuskallisempaa kuin sen nautinto oli todellisuudessa vain sanoja ja mielipiteitä, ja nyt Solon näki minut typerässä vaurautessani ja varoitti minua, että minun pitäisi harkita sen loppua elämääni, äläkä kersku liukkaalla maalla, sillä kukaan ei ole onnellinen ennenkuin on kuollut hyvin." Kyyros näki Solonin opetuksen vahvistavan tällaisen merkittävän esimerkin. Hän vapautti Kroisoksen ja piti häntä hovissaan yhtenä arvostetuimmista neuvonantajistaan. Eli hyvin kävi Kroisoxelle loppupeleissä.
ellauri384.html on line 313: Pisistratus, joka johti köyhiä, näytti olevan halukkain kaikista. Pisistratus oli sujuva puhuja ja petoksen mestari. Hän huijasi köyhän ja jopa vanhan Solonin, joka sanoi, että jos vain kunnianhimon mato voitaisiin kitkata Pisistratuksen päästä, parempaa kansalaista ei olisi.
ellauri384.html on line 314: Eräänä päivänä Pisistratus siveli itsensä verellä ja ilmestyi dramaattisesti markkinoille. Hän kertoi ihmisille, että heidän vihollisensa, rikkaat, olivat tehneet tämän hänelle, koska hän oli köyhien ystävä. Eräs hänen seuraajistaan teki sitten aloitteen nimittää 50-miehen henkivartija suojelemaan tätä kansan asian marttyyria. Solon näki tämän tempun läpi, mutta köyhät päättivät miellyttää Pisistratusta, ja rikkaat pelkäsivät vastustaa häntä.
ellauri384.html on line 320: Mutta ateenalaiset eivät tehneet mitään, ja Solon jäi kotiin tyydyttämään izeään ja kirjoittamaan katkeria runoja. Hänen ystävänsä varoittivat häntä lähtemään Ateenasta tai ainakaan olemaan suututtamatta Pisistratusta sananvapaudellaan. He kysyivät häneltä, miksi hänen mielestään oli turvallista puhua niin rohkeasti tyrannia vastaan, ja Solon vastasi: "Ikäni." Pisistratus kuitenkin jatkoi suuren kunnioituksen osoittamista Solonia kohtaan ja neuvotteli häneltä jatkuvasti. Hän piti suurimman osan Solonin laeista ja jopa noudatti niitä itse.
ellauri384.html on line 333: Hänen valitukseensa perustui se, että vuonna 2019 käynnistettiin oikeuskäsittely Komsomolsk-on-Amurista kotoisin olevaa taiteilijaa Julia Tsvetkovaa vastaan - hän syytti tyttöä pornografian levittämisestä Tsvetkovan sosiaalisiin verkostoihin hiänen julkaisemiensa vulvapiirustusten vuoksi.
ellauri384.html on line 335: Lisäksi vuonna 2021 Bulatovin tuomitseman perusteella aloitettiin kaksi muuta tapausta: tyttöä vastaan, joka oli kuvattu shortseissa Iisakin katedraalin taustalla, ja teini-ikäistä, joka poseerasi ilman housuja Vapahtajalle vuodatetun kuukautisveren kanssa. Tapauksen juoni oli "uskovaisten tunteiden loukkaaminen" (eli itse Bulatovin). Itsepäinen taistelunsa LGBT-ihmisiä vastaan Bulatov sai lempinimen "homotaistelija" mediassa. Hän kutsuu itseään moraalin puolesta taistelijaksi.
ellauri384.html on line 396: Kiehtovassa vuoden 1947 elokuvassa " Gentleman's Agreement" ei-juutalainen näyttelijä Gregory Peck esittää ei-juutalaista toimittajaa Phillip Schuyler Greeniä, joka esittää juutalaista. Tämä vielä käy, okei. Kun hän "tulee ulos" juutalaiselle sihteerikölle ettei hän todella ole juutalainen, hiän kertoo, että tiesi jo. Hänellä oli esinahka tallella, hiän tunsi sen. Sama pätee jopa erilaisiin identiteeteihin juutalaisuuden sisällä: Sefardikokemus ei ole Ashkenazi-kokemus, eikä Amerikan juutalainen kokemus ole sama kuin mikään juutalainen kokemus sen ulkopuolella. Rembrandt empatisoi köyhiä ashkenazimatuja Amsterdamissa, joita äveriäät sefardit eivät voineet sietää. Paljastaa ashkenazi Heller kirjassaan Kuvittele tätä.
ellauri384.html on line 401: Lehdessä Philille määrätään sihteeri, Elaine Wales (June Havoc), joka paljastaa olevansa myös juutalainen. Hän muutti nimensä saadakseen työpaikan (hänen hakemuksensa hänen oikealla, juutalaiselta kuulostavallaan nimellä Estelle Wilovsky hylättiin.)
ellauri384.html on line 440: Hän itse 18 8
ellauri384.html on line 465: Brian Hebblethwaite (s.1939) kuoli äskettäin. Brian liittyi Queens Collegeen kappalaisena vuonna 1968 ja oli erittäin tärkeä hahmo Collegessa ollessaan täällä. Hänet nimitettiin kappelin dekaaniksi vuotta myöhemmin, kun hänen edeltäjänsä Henry Hart meni naimisiin. Hän toimi korkeakoulussa tutorina ja teologian ja uskonnontutkimuksen sekä myös filosofian tutkimusjohtajana. Hän oli uskonnonfilosofian yliopistonlehtori Divinity-tieteellisessä tiedekunnassa. Brian jäi varhaiseläkkeelle Collegesta, kun hänen vaimonsa Emma vihittiin ja hänestä tuli Framlinghamin kuraattori Suffolkissa. Hän jatkoi silti luennoimista tiedekunnassa useita vuosia tyhjille saleille.
ellauri384.html on line 475: – Jos ajattelee, että akateemisesti koulutettu, sivistynyt ihminen puhuu tuollaisista asioista, niin herättäähän se ihmisten huomion, kertoo toimittaja ja kirjailija Maarit Huovinen (o.s. Tyrkkö, s. 1947, toistaisexi kuolematon). Tyrkkö oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana kirjasta Hei beibi, mä oon tulta (2005). – Minun aikanani siellä se oli kustantamon myydyin kirja. Olihan se tuore ulostulo ja tervetullut uutinen. KUPPANEUVOS Valveen tytär lähti Pakistaniin keikkalääkärixi 29-vuotiaana. – Voisin mennä vaikka Lappiin takaisin, Rauni-Leena mietti tulevaisuudensuunnitelmiaan. Vaikka hän oli Lapin lääninlääkäri, hän työskenteli ministeriössä Helsingissä. Kokeiltuaan Rauni huomasi, että hän pystyi vaikka tekemään "astraalikädellään" – Itsekin olen ollut toimittajana kiinnostunut, onko muuta elämää kuin tämä, Tyrkkö toimittaa. 1991 ilmestyi nimellä Rauni-Leena Luukanen-Kilden kirja Tähtien lähettiläs. Ihmetystä herätti, että Luukanen-Kilde kertoi kirjoittaneensa sen suurimmaksi osaksi ”automaattikirjoituksella” muutamassa päivässä. Aikaa ei enää riittänyt yliluonnollisille kokemuksille. Luukanen-Kilde joutui pilkan kohteeksi. Hänen väitteitään akateemisista yhteyksistä kyseenalaistettiin julkisuudessa. SVERR/E KILDE kuoli ennen vaimoaan. Pari päivää ennen omaa kuolemaansa Rauni-Leena Luukanen-Kilde ehti siirtää kirjansa teleportaatiolla Norjasta Suomeen. Hän oli juuri täyttänyt 75 vuotta.
ellauri386.html on line 55: Ensin vähän taustoja Uikipediasta. Doston suvun juuret juontavat Danilo Irtishchiin, jolle myönnettiin maata Pinskin alueella (vuosisatojen ajan osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä, nykyisen Valko-Venäjän alueella) vuonna 1509 hänen palveluksistaan paikallisen prinssin alaisuudessa. Hänen jälkeläisensä otti sitten nimi "Dostojevski" perustuu kylään nimeltä Dostojewo (johdettu vanhasta puolalaisesta dostojnik – arvovaltainen). Ei ne mitään maa-aatelia olleet aikapäiviin. Dostojevskin välittömät esi-isät hänen äitinsä puolelta olivat kauppiaita; hänen isänsä puoleinen mieslinja oli pappeja. Hänen molemmilla vanhemmillaan saattoi olla myös tataariverta. Senhän se on vähän näköinenkin.
ellauri386.html on line 62: Kun humalainen oli raiskannut yhdeksänvuotiaan tytön, Fedjaa pyydettiin hakemaan isäänsä hoitamaan häntä. Tapaus jäi vähän vaivaamaan, ja teema kypsän miehen halusta nuoren tytön haarukkaan esiintyy kirjoituksissa Pirut, Karamazovit , Rikos ja rikosseuraamus ja muissa kirjoituksissa. Vaikka Dostojevskin fyysinen rakenne oli ruipelo, hänen vanhempansa kuvasivat häntä kusipäiseksi, itsepäiseksi ja röyhkeäksi. Häntä kuvailtiin kalpeaksi, sisäänpäin kääntyneeksi unelmoijaksi ja karvakätisexi romantikoksi.
ellauri386.html on line 65: Koko oppilaitoksessa ei ollut yhtäkään opiskelijaa, jolla olisi vähemmän sotilaallista suuntautumista kuin FM Dostojevski. Hän liikkui kömpelösti ja nykivästi; univormu riippui kiusallisesti hänen päällänsä; ja hänen reppu, shako ja kivääri näyttivät kaikki samalta: jonkinlainen kahle, jota hänen oli pakko käyttää jonkin aikaa ja jotka olivat raskaasti hänen päällänsä. Hänen yksinäisyytensä ja kiinnostuksensa uskontoa kohtaan ansaitsi hänelle lempinimen "Munk Photius."
ellauri386.html on line 73: Kohtaustensa lisäksi hänellä oli siellä peräpukamia, hän laihtui ja "valitti kuumetta, vapinaa ja liian kuumaa tai kylmää joka ilta". Tilan haju levisi koko rakennukseen, ja pienen kylpyhuoneen piti riittää yli 200 hengelle. Puolalaiset aateliset pilkkasivat häntä ja hän muuttui russofiilixi. Ruozalaissyntyinen paroni Wrangel huomautti, että Dostojevski "näytti julmalta. Hänen sairaita, kalpeat kasvonsa peittivät syylät ja hänen vaaleat hiuksensa oli leikattu lyhyeksi. Hän oli hieman keskipitkä ja katsoi minua intensiivisesti terävällä harmaansinisellä silmällään. Se oli kuin jos hän yrittäisi katsoa sieluani ja selvittää, mikä olen miehiäni."
ellauri386.html on line 78: Yksi Dostojevskin ystävistä, Miljukov, neuvoi häntä palkkaamaan sihteerin. Dostojevski otti yhteyttä pietarilaiseen pikakirjoittaja Pavel Olkhiniin, joka suositteli oppilastaan, kaksikymmentävuotiasta Anna Grigorjevna Snitkinaa. Hänen pikakirjoituksensa auttoi Dostojevskia saamaan Pelinpelaajan valmiiksi 30. lokakuuta 26 päivän työn jälkeen. Hänellä oli vaaleanruskeat, hieman punertavat hiukset, hän käytti hiushoitoainetta ja kampasi kaljuaan ahkerasti... hänen silmänsä olivat erilaiset: toinen oli tummanruskea, toisella pupilli niin iso, että et voinut nähdä sen väriä. Silmien omituisuus antoi Dostojevskille salaperäisen vaikutelman, ja ne näyttivät epäterveiltä. Kuukauden koeajan jälkeen 15. helmikuuta 1867 Dostojevski avioitui Snitkinan kanssa Trinity-katedraalissa Pietarissa. Rikos- ja rangaistuksesta ansaitsema 7000 ruplaa ei kattanut heidän velkojaan, joten Anna joutui myymään arvoesineensä.
ellauri386.html on line 82: Venäjällä heinäkuussa 1871 perhe oli jälleen taloudellisissa vaikeuksissa ja joutui myymään jäljellä olevan omaisuutensa. Konstantin Pobedonostsev, tuleva kaikkein pyhimmän synodin keisarillinen päävaltuutettu, vaikutti Dostojevskin poliittiseen etenemiseen konservatismiin. Annan kurkkuun kehittyi paise. Heinäkuun tienoilla 1874 hän matkusti Emsiin ja meni lääkäriin, joka diagnosoi hänelle akuutin puhekatarrin. Oleskelunsa aikana hän aloitti The Adolescentin. Se käsittelee ensisijaisesti isän ja pojan suhdetta, josta tuli usein puhe Dostojevskin myöhemmissä teoksissa. Hänen poikansa Aljosha sai vakavan epilepsiakohtauksen ja siihen kuoli hän. Fedjalla oli keuhkoemfyseema. Vetiköhän se röökiä ihan ketjussa kuten Kristiina täti takavuosina?
ellauri386.html on line 84: Anna kiisti poliisietsinnän aiheuttaneen verenvuodon ja sanoi, että verenvuoto oli tapahtunut sen jälkeen, kun hänen miehensä oli etsinyt pudonnutta kynäpidikettä. Kun hän kuoli, hänen ruumiinsa asetettiin pöydälle venäläisen tavan mukaisesti. Dostojevskilla oli ensimmäinen tunnettu suhde Avdotja Jakovlevnaan, jonka hän tapasi Panajevin piirissä 1840-luvun alussa. Hän kuvaili häntä koulutetuksi, kirjallisuudesta kiinnostuneeksi ja femme fatale -naiseksi. Hän myönsi myöhemmin olleensa epävarma heidän suhteestaan. Anna Dostojevskajan muistelmien mukaan Dostojevski kysyi kerran sisarensa kälyltä Jelena Ivanovalta, menisikö tämä naimisiin hänen kanssaan toivoen voivansa korvata kuolettavasti sairaan miehensä tämän kuoleman jälkeen, mutta tämä hylkäsi hänen ehdotuksensa.
ellauri386.html on line 86: Dostojevskilla ja Apollonia (Polina) Suslovalla oli lyhyt mutta intiimi suhde, joka huipentui talvella 1862–1863. Suslovan seurustelu espanjalaisen Manoliton kanssa myöhään keväällä ja Dostojevskin peliriippuvuus ja ikä päättivät heidän suhteensa. Hän piti (venäläistä) ortodoksiaa ihanteellisena kristinuskon muotona. Semipalatinskissa Dostojevski elvytti uskonsa katsomalla usein tähtiä.
ellauri386.html on line 88: Hän oli melko hurskas, mutta ei käynyt usein kirkossa ja ei pitänyt papeista, varsinkin siperialaisista. Mutta hän puhui Kristuksesta hurmioituneena. Hän kannatti yksityistä omaisuutta ja yritysoikeuksia, eikä yhtynyt moniin aikansa sosialististen utopistien vapaiden markkinoiden kritiikkiin, vaikka oli haukuskellut länsikapitalismia Lontoon matkalla.
ellauri386.html on line 91: Friedrich Nietzsche kutsui Dostojevskia "ainoaksi psykologiksi, jolta minulla oli jotain opittavaa". Ernest Hemingway totesi, että Dostojevskin teoksessa "oli asioita, jotka olivat uskottavia ja toisia joita ei kannata uskoa, mutta jotkut niin totta, että ne muuttivat sinua lukiessasi niitä; hauraus ja hulluus, pahuus ja pyhyys ja mitä uhkapelaamisen järjettömyydestä tuli tietää." Franz Kafka kutsui Dostojevskia "verisukulaisexi." Hermann Hesse nautti Dostojevskin teoksista ja sanoi, että hänen lukeminen on kuin "vilaus tuhoon". Norjalainen kirjailija Knut Hamsun oli siitä into piukeena. Häntä pidetään venäläisen symbolismin, ekspressionismin ja psykoanalyysin edelläkävijänä. Sigmund Freud sijoitti Dostojevskin toiseksi Shakespearen jälkeen luovana kirjailijana ja kutsui Karamazovin veljeksiä "upeimmaksi koskaan kirjoitetuksi romaaniksi". En ole jaxanut lukea, Aljosha on vitun epäuskottava persoona. Perumbadavam Sreedharanin kuuluisa malajalamromaani Oru Sankeerthanam Pole käsittelee Dostojevskin elämää ja hänen rakkaussuhdettaan Annaan.
ellauri386.html on line 100: Miltopaeuksen isä oli porvari Eskil Ruskiapää, jonka vastikenimi Miltopaeus on, ja äiti Elin Jakobintytär. Hän valmistui maisteriksi Turun akatemiasta 1653 ja toimi akatemian sihteerinä sekä filosofisen tiedekunnan apulaisena vuodesta 1658 ja sitten kaunopuheisuuden professorina vuodesta 1660. Akatemian rehtori hän oli 1671–1672.
ellauri386.html on line 101: Miltopaeus julkaisi laajan puhetaidon oppaan Institutiones oratoriae sekä latinan kielen kieliopin Synopsis grammaticae latinae. Häntä pidettiin taitavana ja valistuneena opettajana, joskin hänen aikalaisensa teologian professori Petrus Bång oli kiivaasti eri mieltä Miltopaeuksen kanssa ja varoitti ylioppilaita hänen "viettelevästä filosofiastaan ja turhista jaarituksistaan."
ellauri386.html on line 105: Tålpon vanhemmat olivat porvari Johan Eriksson Tolpo (k. 1681) ja tämän ensimmäinen puoliso Katarina Eskilsdotter Miltopaeus. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1666. Tålpo valmistui Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1677, ja hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1690.
ellauri386.html on line 106: Tålpo oli Turun akatemian toisena filosofian apulaisena vuodesta 1675, logiikan ja metafysiikan professorina vuodesta 1679, kolmantena teologian professorina vuodesta 1700 ja toisena teologian professorina vuodesta 1706. Hän oli samalla palkkapitäjänsä Piikkiön kirkkoherrana vuodesta 1690, Naantalin ja Raision kirkkoherrana vuodesta 1700 sekä Turun tuomiokapitulin jäsenenä vuodesta 1695. Tålpo toimi Turun akatemian rehtorina kahteen otteeseen 1688–1689 ja 1706–1707.
ellauri386.html on line 121: Niissä yhteiskuntapiireissä, joissa äitinikin silloin liikkui oli vielä naittajaeukkoja. Niinpä erääseen nimenomaan äitiäni varten järjestettyyn tilaisuuteen kutsuttiin kerran kaksi nuorta miestä, jotka etsivät itselleen morsianta. Kun äidiltäni jälkeenpäin kysyttiin, pitikö hän näistä, hän vastasi: En, pidin enemmän siitä ukkelista, joka jutteli ja nauroi koko ajan. Hän tarkoitti isääni. Ennen vanhaan yli neljäkymmenvuotiaita pidettiin jo vanhuksina ja isä, joka oli syntynyt vuonna 1799, oli tuolloin neljäkymmentäkaksivuotias.
ellauri386.html on line 149: Hänen sinnikkyytensä, riskinottonsa ja ylityöskentelynsä kannattivat lopulta julkaisuyrityksessä, joka nettosi hänen perheelleen yli 5 miljoonaa dollaria nykyrahana hänen elämänsä loppuun mennessä. Hämmästyttävämpää on ehkä se, että Anna johti yritystä alusta loppuun ilman apua, ei varsinkaan miehensä; ja tähän sisältyi sanelu, editoinnissa avustaminen, tarvittavien materiaalien ostaminen ja hintojen neuvotteleminen.
ellauri386.html on line 153: Kun Anna kirjoitti muistelmiaan elämästään Dostojevskin kanssa, hän häivytti izensä taustalle. Anna halusi vakuuttaa maailman miehensä neroudesta ja onnistui luomaan tämän irvikuvan niin hyvin, että ihmiset eivät ymmärtäneet hänen rooliaan. Anna ei ollut riistetty pikkuvaimo vaan uurasti päättäväisesti aviomiehensä perinnön luomisessa ja sai suuren tyytyväisyyden vauraasta bisneksestä jääden samalla näkymättömäxi. "Hän oli oman menestyksensä teppo", Kaufman sanoi. Sen lisäksi, että hän nousi ensimmäisenä naispuolisena kustantajana ja kehitti yhden Venäjän historian ensimmäisistä kirjojen jakeluyhtiöistä, hän perusti Dostojevskin nimiin sairaaloita ja kouluja sekä talonpoikakoulun, joka valmistui tuhat tyttöä; loi Venäjän ensimmäisen kirjallisuuden museon; ja julkaisi Dostojevskin kokonaiset kokoelmateokset, joita levitettiin kolmekymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja piti huolen että hänen miesvainajansa pysyi venäläisen kulttuurin eturintamassa.
ellauri386.html on line 205: Ivan, klaanin intellektuelli, antaa Dostojevskille äänen hänen provosoivimpiin filosofisiin pohdiskeluihinsa. Dostojevski käytti monia ideologisia hattuja elämänsä aikana ja maksoi uskomuksistaan kovan hinnan (tai Anna maxoi, sillä oli pankkitunnuxet). Nuoruudessaan Petrashevsky-piirin jäsenenä Dostojevski opiskeli Kantin, Hegelin ja Marxin töitä. Hänen varhaisia teoksiaan pidetään usein ensimmäisinä esimerkkeinä eksistentialismista. Joo just niinpä tietysti, taas tota Eski/nilkkiaxelin vapaus-vastuuhuttua. Vapaus höykyttää alaisia omavastuulla ylihöykyttäjän alaisena, olkoon se vaikka vain överjag. Sisäistettyä herruutta.
ellauri386.html on line 258: Raleigh palasi Englantiin vuonna 1581, ja hänestä tuli pian kuningatar Elisabet I:n suosikki. On olemassa suosittu myytti, jonka mukaan hän kerran laittoi viittansa mutaan kuningatar Elizabeth I:lle, mutta ystävyyden katsotaan yleensä olevan Raleighin karismaa. Kuningattaren suosiolla hänelle annettiin viinimonopoli vuonna 1583 ja useita kiinteistöjä Irlannissa, joka oli Englannin omistuksessa samana vuonna, kun hänet valittiin ritariksi, 1585. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin kuningattaren vartijoiden kapteeniksi, ja hän "hoiteli" jatkuvasti Kuningatarta. Hänen tutkimusmatkansa hänen nimensä alla johti Roanoke Islandin kadonneeseen siirtokuntaan nykyisessä Pohjois-Carolinassa, ja vuonna 1589 hän jätti hovin ja meni Irlantiin. Siellä hän tapasi Edmund Spenserin, Faerie Queenin kirjoittajan. Raleighin sponsoroinnin ansiosta Spenser saattoi saada teoksen valmiiksi, ja yksi hänen soneteistaan, Methought I Saw the Grave Where Laura Lay johtaa sitä.
ellauri386.html on line 260: Vuonna 1592 hän palasi hoviin, mutta joutui pian vankilaan salaisesta avioliitostaan hovin palvelijan Elizabeth Throckmortonin kanssa. Hänet vapautettiin myöhemmin samana vuonna, kun hänen retkikuntansa jäsenet palasivat tuoden mukanaan valtavan määrän portugalilaisia aarteita. Raleigh istui parlamentissa, jossa hän saavutti suuren mainetta yhteydestään "Yön kouluna" tunnetun runollisen ryhmän kanssa. Thomas Harriot, ryhmän johtaja, ohjasi häntä. Heidän kirjaimelliset pyhien kirjoitusten tulkintansa antoivat heille ateismin maineen.
ellauri386.html on line 262: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
ellauri386.html on line 273: Hänen pyhiinvaelluslaulunsa
ellauri386.html on line 414: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
ellauri386.html on line 448: Hän oli niin tyhmä paska
ellauri386.html on line 452: - Okei, hän kirjoitti runoutta - en ollut tietoinen siitä. Epäilen, että monet ihmiset ovat. Häntä ei todellakaan pidetä merkittävänä henkilönä historiassa runoutensa vuoksi. Walter Scott taas tunnetaan runoilijana myös niille meistä, jotka eivät tiedä runoudesta mitään.
ellauri386.html on line 471: Useita vuosia hän opiskeli Leipzigin yliopistossa ja sai länsitartunnan. Katariina ei tykännyt ja lähetti Lodun Siperiaan oppimaan. Siellä hän kirjoitti pitkän tutkielman Ihmisestä, Hänen kuolevaisuudestaan, Hänen kuolemattomuudestaan , jota kunnioitetaan [kuka kunnioitti?] yhtenä harvoista Venäjän suurista filosofisista teoksista. Siinä hän käsittelee ihmisen uskoa kuonpuoleiseen, sielun ruumiillisuutta, syntisten lopullista lunastusta ja materialismin virheitä. Usko kuolemattomuuteen on hänelle erityisen voimakas sekä uskon tekijänä että lohdutuksena elämän vaikeuksien keskellä.
ellauri386.html on line 482: Addisonin elämän myöhempi osa ei ollut ilman ongelmia. Hänen aatelinen vaimonsa oli ylimielinen ja koppava; hänen poikapuolensa, Edward Rich, oli epäystävällinen rake. Addison muistetaan tänään esseistinä. Hän kirjoitti esseitä melko rennosti. Hän kuzui epämiellyttävän poikapuolen kuolinvuoteelleen kazomaan ja ottamaan izestään mallia.
ellauri386.html on line 508: Hän hylkäsi buddhalaisen käsityksen nirvanasta pessimistisenä, nihilistisena ja "tyhmänä", pelastuksen vastaisena eikä sen parempana kuin gnostilainen dualismi. Mitä vittua, pelkkä pieru saharaan, kylä ruumiin täytyy tulla mukana.
ellauri386.html on line 512: Hän torjui päättäväisesti pyllynruman kristityn mystikottaren Anna Nikolajevna Schmidtin [ ru ] ponnistelut, joka väitti olevansa hänen jumalallinen kumppaninsa. Myöhempinä vuosinaan Solovjovista tuli kasvissyöjä, mutta hän söi kalaa silloin tällöin. Hän asui usein kuukausia yksin ilman palvelijaa ja teki töitä yöhön asti. Se osaltaan selittää hänen ruokottoman ulkomuotonsa.
ellauri386.html on line 522: Hänen kirjaansa The Meaning of Love [ ru ] voidaan kuitenkin pitää yhtenä Leo Tolstoin Kreutzer - sonaatin (1889) filosofisista lähteistä. Se oli myös työ, jossa hän esitteli käsitteen "syzygy", joka tarkoittaa "tiivistä yhdyntää".
ellauri386.html on line 524: Hänen opetuksensa Sofiasta, joka on pidetty armollisena yhdistävänä Jumalan naisellisena viisautena, joka on verrattavissa heprealaiseen Shekinaan tai useisiin jumalatarperinteisiin, on pidetttävä Venäjän ulkopuolisen Venäjän ortodoksisen kirkon harhaoppina ja Venäjän patriarkaatin mielestä epäterveenä ja epäsovinnaisena.
ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891. Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri386.html on line 540: Hryhorii Savych Skovoroda ( ukrainaksi : Григорій Савич Сковорода ; 3. joulukuuta 1722 – 9. marraskuuta 1794) oli ukrainalainen kasakkiperäinen filosofi, joka asui ja työskenteli Venäjän valtakunnassa. Hän oli runoilija, opettaja ja liturgisen musiikin säveltäjä. (David Sedaris ei ikinä olisi kuvaillut izeään noin suurieleisesti, vaikka hänkin kynäili jonkun verran ja imutti fagottia.) Hänen merkittävää vaikutustaan aikalaisiinsa ja seuraaviin sukupolviin sekä hänen elämäntapaansa pidettiin yleisesti Sokrateksena, ja häntä kutsuttiinkin usein "Sokrateeksi". Skovorodan työ vaikutti sekä nykypäivän Ukrainan että Venäjän kulttuuriperintöön, molemmat maat väittävät hänen olevan syntyperäinen poika.
ellauri386.html on line 542: Skovoroda syntyi Ukrainan pienviljelijäperheeseen Tšornukin kylässä Lubnyin rykmentissä, kasakkahetmanaatissa. Vuonna 1708 kasakkahetmanaatin alue liitettiin Kiovan kuvernöörikuntaan, vaikka kasakoita ei suorastaan likvidoitu, Venäjän valtakunta (nykyinen Poltavan alue, Ukraina), vuonna 1722. Hänen äitinsä Pelageja Stepanovna Shang-Giray oli suoraan sukua Şahin Giraylle ja hänellä oli osittainen Krimin tataarin syntyperä. Hän oli opiskelija Kyiv-Mohyla-akatemiassa (1734–1741, 1744–1745, 1751–1753), mutta ei valmistunut. Vuonna 1741 hänet vietiin 19-vuotiaana setänsä Ignati Poltavtsevin johdosta Kiovasta laulamaan keisarilliseen kuoroon Moskovaan ja Pietariin ja palasi Kiovaan vuonna 1744. Vuodesta 1759 vuoteen 1769 hän opetti keskeytyksin sellaisia aineita kuin runoutta, syntaksia, kreikkaa ja etiikkaa Kharkov Collegiumissa (kutsutaan myös ukrainalaisemmin Kharkiv Collegiumiksi). Hyökkäyksen jälkeen hänen semantiikan kurssilleen vuonna 1769 hän päätti luopua opettamisesta ja tyytyi säveltämään virsiä. Häntä kuvailtiin taitavaksi soittajaksi huilussa, torbanissa ja kobzassa.
ellauri386.html on line 564: Hänen tavaransa ja kirjansa, hänen läheisesti tunteneen henkilön mukaan (L. Z. Slonimsky kirjassa Vestnik Evropy, 1900, nro 9), ”sijoittuivat yleensä eri paikkoihin; joskus kylmällä syksyllä, hän meni ulos kesämekossa, kun talvipaltto oli jäänyt jonnekin heille tai unohtunut.
ellauri386.html on line 567: Hän työskenteli väsymättä, viettäen toisinaan useita öitä pöytänsä ääressä, lakkaamatta koskaan työstään edes fyysisen kärsimyksen aikana, ilman asianmukaista hoitoa. Kaikki tämä heikensi vähitellen hänen kehoaan, joka ei ollut koskaan ollut erityisen vahva: häntä viimeisen sairauden aikana hoitaneet lääkärit löysivät hänestä useita vakavia sairauksia. P. N. Trubetskoyn veljen Sergei Nikolajevitšin (Moskovan yliopiston filosofian professori) kanssa hänellä oli läheinen ystävyys.
ellauri386.html on line 570: Jaakon teppoilut on teppoiltu. Kansantaiteilija Jaakko Teppo on kuollut 71-vuotiaana. Teppo oli ennen kuolemaansa eläkkeellä. Kuoleman vahvistaa Iltalehdelle hänen poikansa Ilja Teppo. Näkemyksiltään Teppo oli vasemmistolainen, mikä näkyi häirizevästi tuotannossa. Häntä tituleerattiin myös lempinimellä Ruikonperän multakurkku. Hän ei oman todistuxensa mukaan ollut penaalin terävin kynä.
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu uoli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa. Hänet tunnetaan parhaiten Kublai-kaanista sekä Aku Ankan kuuluisaxi tekemästä vollotuxesta Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä vähemmän merkittävästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri389.html on line 120: Hänen ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri389.html on line 124: Coleridge loi monia tuttuja sanoja ja lauseita, mukaan lukien "epäuskon jousitus"1. Hänellä oli suuri vaikutus Ralph Waldo Emersoniin ja amerikkalaiseen transsendentalismiin. Koko aikuisikänsä ajan Coleridge kärsi lamauttavia ahdistuksen ja masennuksen kohtauksia; on arveltu, että hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota ei kuitenkaan ollut määritelty hänen elinaikanaan. Hän oli fyysisesti epäterveellinen, mikä saattoi johtua reumakuumekohtauksesta ja muista lapsuuden sairauksista. Häntä hoidettiin näistä sairauksista laudanumilla, joka edisti elinikäistä oopiumiriippuvuutta. Kupla Kurkussa oli kirjoitettu oopiumihöyryissä.
ellauri389.html on line 132: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 181: Zimmer kiittää brittiläistä toimittajaa Edward Lucasia siitä, että hän aloitti säännöllisen yleisen käytön sanalle whataboutism putinismista sen ilmestymisen jälkeen blogikirjoituksessa 29. lokakuuta 2007, raportoimalla osana Venäjää koskevaa päiväkirjaa, joka painettiin uudelleen kun Stalin-viittauxet oli vaihdettu Putinixi. The Economistin 2. marraskuuta ilmestyvässä numerossa. 31. tammikuuta 2008 The Economist julkaisi toisen Lucasin artikkelin nimeltä "Whataboutism". Edward Lucas's 2008 Economist article states that "Soviet propagandists during the cold war were trained in a tactic that their western interlocutors nicknamed 'whataboutism'. Writing for Bloomberg News, Leonid Bershidsky called whataboutism a "Russian tradition", while The New Yorker described the technique as "a strategy of false moral equivalences". Myöhemmin Lucas syytti Trumpia whataboutismista, niin että hän "kuulostaa kauheasti Putinilta". Kun juontaja Oh Really kutsui Putinia "tappajaksi", Trump vastasi sanomalla, että myös Yhdysvaltain hallitus syyllistyi ihmisten tappamiseen. Hän vastasi: "Tappajia on paljon. Meillä on paljon tappajia. Mitä luulette - maamme on niin viaton?" Selvää entäilyä!
ellauri389.html on line 220: Paizi Nigel Warburtonin mielestä niitä ei voi lainkaan verrata. Hän näkee eron siinä, että Raamatun ja Sananlaskujen näkökulma on erilainen kuin politiikan. Jeesuksella (kuten USAlla) on oikeus muistuttaa syntistä hänen omasta syyllisyydestään, koska hänellä itsellään ei ole syyllisyyttä, hän on hyvän puolella. Vaikka väärintekijä voi joskus olla oikeassa osoittamalla todellisen puutteen, tämä ei muuta eroa periaatteessa.
ellauri389.html on line 222: Nigel Warburton ( / ˈ w ɔːr b ər t ən / ; syntynyt 1962) on mitätön brittiläinen ex-lehtori. Hänet tunnetaan parhaiten filosofian popularisoijana, koska hän on kirjoittanut useita kirjoja genrestä, mutta hän on kirjoittanut myös akateemisia teoksia estetiikan ja soveltavan etiikan alalta. Eski Saarisluokan soveltava filosofi ja motivational speaker. Warburton suoritti BA-tutkinnon Bristolin yliopistosta ja tohtorin tutkinnon Darwin Collegesta Cambridgessa ja oli luennoitsijana Nottinghamin yliopistossa ennen kuin hän siirtyi avoimen yliopiston filosofian laitokselle vuonna 1994. Toukokuussa 2013 hän erosi työstään lehtorin virasta avoimessa yliopistossa, sai potkut takuulla. Hän on kirjoittanut useita hyvinkin talousliberalismiin johdattelevia filosofiakirjoja, mukaan lukien bestsellerit Philosophy: The Basics (4. painos), Philosophy: The Classics (4. painos) ja Thinking from A to Z (3. painos). Hän ylläpitää filosofiaverkkoblogia Virtual Philosopher ja yhdessä David Edmondsin kanssa tekee säännöllisesti podcast-haastatteluja huippufilosofien kanssa useista eri aiheista Philosophy Bitesissa. Hän myös lähettää podcasteja kirjastaan Philosophy: The Classics. Hän on kirjoittanut Guardian - sanomalehteen. Vauzi vau!
ellauri389.html on line 239: Philip Noel Pettit AC (s. 1945) on irlantilainen filosofi ja poliittinen teoreetikko . Hän on Laurance S. Rockefeller - yliopiston politiikan ja inhimillisten arvojen professori Princetonin yliopistossa ja myös arvostettu filosofian yliopistoprofessori Australian kansallisessa yliopistossa. Pahalta kuulostaa, Philip Piskuila! Mitäs hän on mieltä tärkeistä kymysyxistä?
ellauri389.html on line 241: Nojuu ensinnäkin hän on republikaani, pitkä miinus heti avauxessa. Hänen mielestään tämä riittääkin ratkaisuxi loppuihinkin ongelmiin. Hänen mielenfilosofiassa puolustamansa näkemykset synnyttävät hänen tarjoamiaan ratkaisuja vapaan tahdon luonteeseen liittyviin metafysiikan ongelmiin ja yhteiskuntatieteiden filosofian ongelmiin, ja nämä puolestaan synnyttävät hänen tarjoamiaan ratkaisuja moraalifilosofian ja poliittisen filosofian ongelmiin. Eli samaa taantumusta kehiin oikein leveällä pensselillä. Lue lisää: Dimova-Cockson, Maria (2012), "Republikanismi, vapauden filosofia ja idealismin historia: Philip Pettitin haastattelu." [kuollut linkki]
ellauri389.html on line 251: Isaiah Berlin (Jesaja Berlins; 6. kesäkuuta 1909 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 5. marraskuuta 1997 Oxford, Englanti) oli latvialaissyntyinen brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija. Häntä pidetään 1900-luvun merkittävimpiin kuuluvana aatehistorioitsijoita. Arvaa oliko hän esinahaton? Kyl-lä! Isaiah Berlin syntyi Riiassa vuonna 1909 keskiluokkaiseen chabad-lubavitch juutalaiseen perheeseen. Isaiah oli liikemiesisän ja kotiäidin ainoa lapsi. Perhe muutti vuonna 1916 Pietariin. Kun bolševikit nousivat Venäjällä valtaan, juutalaiset Berlinit kokivat olonsa vaikeaksi. Perhe sai vuonna 1920 latvialaisina luvan muuttaa takaisin Riikaan, mistä he muuttivat seuraavana vuonna Britanniaan.
ellauri390.html on line 58: Monista mahicanien 1700-luvun aikana käydyistä sodista englantilaisten tukena on jälkipolville jäänyt kuva näiden intiaanien urhoollisuudesta ja rohkeudesta. Varsinaisesti heidät nosti kuuluisiksi kirjailija James Fenimore Cooper, joka teos Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) julkaistiin vuonna 1826. Hän kuitenkin erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit Connecticutin mohegaaneihin. Kirjailija otti molemmista kansoista piirteitä ja antoi ihmisille väärää tietoa ”sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta”. Jotkut Uncasvillen tämän päivän mohegaanit pitävät itseään edelleen Hudsonlaakson mahicanien jälkeläisinä. Naurettavaa, nehän ovat nykyään pelkkiä ruokakupongeilla eleleviä pulzareita, mahicaanit sitävastoin yritteliäitä pelimiehiä ja bingoisäntiä Wisconsinissa, jonne rauhanhäirizijät kuskattiin Connecticutin maisemia pilaamasta.
ellauri390.html on line 130: Saulin isä oli tehtaanjohtaja Carl Otto Saxelin ja äiti aatelinen Zaida Maria Blåfield. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1911. Sauli toimi vuosina 1911–1914 Aamulehden päätoimittajana ja Hämeen Sanomien päätoimittajana 1914–1917. Myöhemmin hän oli G. A. Serlachius Oy:n palveluksessa Mäntässä 1917–1920, Varsinais-Suomen Vartion päätoimittajana sekä Jallu-lehden tutkivana journalistina 1937–1945.
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
ellauri390.html on line 138: Sauli osallistui Lontoon olympiakisoihin vuonna 1908. Hän sijoittui siellä keihäänheitossa ja kuulantyönnössä seitsemänneksi sekä vapaan tyylin keihäänheitossa kahdeksanneksi. Lisäksi hän osallistui kiekonheittoon sekä normaalityyliin että antiikkisen tyyliin ilman piexuja. Vuonna 1908 hän saavutti Tukholmassa maailmanennätyksen kuulantyönnössä molemmilla käsillä. Vuonna 1908 Sauli työnsi kuulansa uuteen Suomen-ennätykseen 14,06, joka paransi Elmer Niklanderin vanhaa ennätystä 32 senttimetriä. Elmer otti ennätyksen takaisin seuraavana vuonna.
ellauri390.html on line 140: Sauli oli naimisissa vuosina 1909–1929 Lyyli Allaksen kanssa ja vuodesta 1931 Kaarina Pirjolan kanssa. Hänen poikansa Jaakko Sauli (1911–1940) voitti kaksi Suomen-mestaruutta pussijuoksussa mutta kaatui silti Säkkijärvellä talvisodan viime hetkillä. Jalmari Saulin veli Jonni Sauli (1881–1957) toimi Helsingin yliopiston maanviljelysopin dosenttina ja professorina.
ellauri390.html on line 171: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
ellauri390.html on line 189: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 193: 1880-luvulla Krestovsky tuli suoraan ja avoimesti antisemitistiksi poliittisissa ja yhteiskunnallisissa näkemyksissään. Hänen räikeän antisemitistinen trilogiansa Juutalaiset tulevat julkaistiin vuosina 1888-1892. Vuodesta 1892 lähtien hän työskenteli Varsovassa ilmestyneen virallisen Varšavski dnevnik -lehden päätoimittajana.
ellauri390.html on line 200: Hän syntyi Mala Berezyankan kylässä Taraschanin alueella, Kiovan maakunnassa, Ulan upseerin perheeseen. Mala Berezyankan kylässä sijaitsevasta Krestovsky-tilasta on jäljellä vain kaksi sisäänkäyntiportin pilaria (neuvostoviranomaiset tuhosivat kartanon tarkoituksella). Kymmenenvuotiaana hän muutti Pietariin. Hän opiskeli ensimmäisessä Pietarin lukiossa (1850-1857). Kirjallisuuden opettajan, kääntäjän ja kirjailijan V. I. Vodovozovin vaikutuksen alaisena hän alkoi kirjoittaa runoja ja harjoittaa käännöksiä. Hän opiskeli Pietarin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa (1857-1861).
ellauri390.html on line 202: Vuonna 1857 hän julkaisi ensimmäiset teoksensa. Hänen kommunikointitaitonsa erottui, hän oli lahjakas puhuja; harjoitti musiikkia ja maalausta; hänestä tuli kirjallisuuspiirien säännöllinen jäsen, tapasi D. I. Pisarevin, A. A. Grigorjevin, F. M. Dostojevskin, M. M. Dostojevskin y.m. kirjailijoita. Osallistunut erilaisten aikakauslehtien julkaisemiseen. Vuonna 1861 hän meni naimisiin näyttelijätär V. D. Hrynyovan kanssa. Vuosina 1865-1866 hän oli Varsovan vankityrmien tutkimuskomission kirjallinen jäsen. Vuonna 1867 hän matkusti Volgaa pitkin.
ellauri390.html on line 210: Toimittajana, jonka hallitus oli lähettänyt aktiivisen armeijan päämajaan, hän osallistui Venäjän ja Turkin väliseen sotaan (1877-1878). Vuosina 1880-1881 hän oli Tyynenmeren laivueen komentajan sihteeri. Vuodesta 1882 lähtien virkamies erityistehtävissä Turkestanin kenraalikuvernöörin M. G. Chernyaevin alaisuudessa. Vuonna 1884 hänet nimitettiin sisäasiainministeriöön. Vuodesta 1892 elämänsä loppuun asti hän oli "Warsaw Diary" -sanomalehden toimittaja. Hän kuoli Varsovassa, haudattiin Aleksanteri Nevski Lavraan, nousi ylös taivaisiin, sitten haudattiin uudelleen Pietariin Sepe Suden hautausmaan kirjallisille silloille. Epistä, hänhän oli Ukrainan poikia!
ellauri390.html on line 213: "Pietarin slummet. Hyvinsyötyjen ja nälkäisten kirja" on Vsevolod Krestovskin seikkailunhaluinen romaani ja hänen kuuluisin teoksensa. Romaani kirjoitettiin kirjailija N. G. Pomyalovskyn vaikutuksen ja tuen alaisena. Hän antoi hänelle idean suuresta romaanista E. Xun " Pariisilaisten mysteerien " hengessä, joka yhdistäisi realistiset ja romanttiset suuntaukset.
ellauri390.html on line 228: Hän julkaisi novellin "Everywhere and Near" ja runoja "Iskra"-lehdessä (1859, 1861).
ellauri390.html on line 229: Hän julkaisi runoja, romaaneja, novelleja ja kriittisiä artikkeleita aikakauslehdissä "Chas" (1861), "Svitoch" (1861) ja "Russian Word" (1861-1862).
ellauri390.html on line 230: Hän kirjoitti följetongeja "Modny Magazin"-lehdelle (1862-1864) ja "Petersburgsky Listok" -sanomalehdelle (1864-1865), osallistui aikakauslehtien "Zanoza" ja "Osa" (1863) julkaisuihin.
ellauri390.html on line 233: Kirjoitti artikkeleita Kaukoidästä, Japanista, Kiinasta ja Turkestanista "Russian Herald" -lehdessä. Hän julkaisi myös "Historial Heraldissa" ja kirjoitti johtavia artikkeleita Svit-sanomalehdessä (1885-1892). Vuonna 1862 hän julkaisi Pietarissa kaksiosaisen runokokoelman, jonka nimi oli "Runot", johonka kriitikot suhtautuivat paheksuvasti. Hän käänsi myös G. Heineltä elegioita ja T. G. Shevchenkolta runoja.
ellauri390.html on line 235: Joistakin Krestovskin runoista tuli suosittuja urbaani romansseja ("Sireenin tuoksuvan oksan alla", "Anteeksi ikuisesta erosta"). Krestovskyn balladista "Vanka - avaimenpitäjä" tuli tunnettu kansanlaulu. Hän oli myös mukana kääntämässä Anakreonin, Alcaeuksen, Horatian, Sapphon, Goethen ja T. Shevchenkon runollisia teoksia.
ellauri390.html on line 237: Hän meni naimisiin näyttelijättären Varvara Dmitrievna Grinevan (1861) kanssa. Vuonna 1865 hän julkaisi kirjat "Pietarin tyypit", "Pietarin kultakaivostyöläiset" ja "Valokuvakortit Pietarin elämästä".
ellauri390.html on line 240: Hän käytti "Historia of His Majesty's Life Guard rykmentti" varten kerättyä materiaalia historiallisessa romaanissa "Isoisät" (julkaistu erillisinä painoksina vuosina 1875, 1885, 1891).
ellauri390.html on line 246: Hän on kirjoittanut romaanin "Two Powers", joka julkaistiin "Russian Herald" -lehdessä (1874).
ellauri390.html on line 252: Syksyllä 1945 Vsevolodin pojanpojan, neuvostotaiteilija Igor Krestovskyn elämässä tapahtui traaginen tapahtuma. Jo ennen sodan alkua hänelle annettiin ase ja metsästyksestä tuli hänen todellinen intohimonsa. Metsässä Vyritsan lähistöllä ankkoja metsästäessään häntä ammuttiin vahingossa silmään, joka oli poistettava. Peläten, että tämä voisi vaikuttaa hänen värikäsitykseensä, Krestovsky siirtyi ulkomaalaukseen. Hän menetti näkönsä pysähtyneisyyden kaudella 70-luvulla.
ellauri390.html on line 256: Romaanissa on monia juonilinjoja ja hahmoja. Se alkaa tavallisella surullisella tarinalla - isännän kuolemalla, jolla ei ollut aikaa antaa vapautta orjatyttärelleen Natashalle ja tunnustaa hänet virallisesti. Mestarin sisar, prinsessa Tšetševinskaja, sairastuttava nainen, ottaa perintöoikeudet haltuunsa. Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan ja julmuudestaan, joka on niin arkipäivää, että niitä on vaikea kutsua rikokseksi aikakauden kontekstissa, alkaa kaikki myöhempi väkivalta, joka lopulta tuhosi vanhan rouvan prinsessa Chechevinskajan itsensä ja koko hänen perheensä. Natashan äitin lyövät kuoliaaksi maaorjat, jotka vievät heidän sielunsa, koska hänestä, heidän kaltaisestaan orjista, tuli vanhan isännän suosikki ja hän hallitsi heidän taloaan. Natasha, joka kasvatettiin kotona rakastettuna tyttärenä ja nuorena rouvana, sai erinomaisen koulutuksen pakollisella kirjallisuuden, musiikin ja ranskan tuntemuksella, mutta hänestä tulee väkisin orjatyttö serkkunsa, prinsessa Chechevinskaya Annan tyttären kanssa, joka oli aiemmin ollut asui kylätilalla isän kanssa, joka halveksi Pietarin tyhjää ja ylimielistä korkeaa seurakuntaa.
ellauri390.html on line 258: Natasha lupasi kostaa kaikille Tšetševinskyille, mutta sillä välin hänet tuodaan kylään Annan luo, jossa hän elää omaa hiljaista elämäänsä: yksi päähenkilöistä, prinssi Shadursky, ikävystyksestä asuessaan kesällä hänen tilansa viettelee nuoren naapurin läheisestä tilasta - prinsessa Anna Chechevinskaya. Kesä kuitenkin loppuu ja sankarit palaavat Pietarin sosiaaliseen elämään. Mutta Anna on raskaana... Hän synnyttää Shadurskyn tyttären salaisessa turvakodissa hänen kaltaisille "laittomille" äideille. Eikä hän tiedä, että seuraavalla osastolla, heti syntymänsä jälkeisenä päivänä, toinen nainen synnyttää pojan - prinsessa Shadurskaya, prinssin laillinen vaimo, mutta hän synnyttää lapsen ei häneltä, vaan juureton mies, joka työskenteli heidän talossaan johtajana Mordenko, jonka kunnianhimo ja pyrkimykset saavat hänet haluamaan tasavertaiseksi jaloherrojen kanssa, on käynyt luukulla.
ellauri390.html on line 265: Näyttää siltä, että oikeus voittaa. Mordenko, joka vietti koko ikänsä ostaakseen Shadurskyjen seteleitä päästääkseen ne ympäri maailmaa, kuolee, jättäen Veresoville omaisuuksia ja käskyn rangaista rikoksentekijöitä. Mutta vastauksena prinsessa Shadurskajan myöntämään olevansa Veresovin äiti, Ivan, joka ei tiennyt äidinkiintymystä, antaa hänelle kaikki laskut ilmaiseksi. Hän käyttää loput omaisuudestaan apua tarvitseviin ja Mashan etsimiseen, jotta hän saisi ihmisarvoisen elämän. Mutta kun hän tapaa hautajaiskulkueen ja tunnistaa Mashan kuolleessa, hän ymmärtää olevansa myöhässä. Huono mielenterveys horjuu täysin ja hän tulee hulluksi.
ellauri390.html on line 301: Ehkä myös I.S.n runo juontaa juurensa lauluun prinssi Volkonskysta ja Vanka Klyuchnikista. Turgenevin "Balladi" ("Hän seisoo hiljaa kuvernöörin edessä...", 1841), vaikka tarinan henkilöiden nimiä ei mainita Turgenevin kirjoittajatekstissä. Hänen runoihinsa perustuva romanssi A.G. Rubinstein (1891) saavutti suosion F.I. Stravinsky, jolle säveltäjä oli omistettu, ja erityisesti F.I. Shalyapin. Turgenevin runon kansanlaulusovitukset sisällytettiin kansandraaman "Tsaari Maximilian", "Ataman Storm", "Ermak" esityksiin.
ellauri390.html on line 305: Vilboa-kokoelman tekstien toimittaja oli A.A. Grigorjev. Hän lisäsi kappaleen päätekstiin kaksi lisäriviä, jotka Jakushkin kopioi balladin toisesta versiosta, korjasi joidenkin sanojen oikeinkirjoituksen murteesta kirjalliseen muotoon ja palautti puuttuvan kirosanan (Хочу запихнуть свой хуй в вашу пизду) sensuuriin hyväksyttävässä versiossa (У меня хуй уже не пашет). Ja hyväxi lopuxi vielä Vsevolod Vladimirovich Krestovskyn (1840-1895) versio:
ellauri390.html on line 343: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen hän jäi Italiaan maanpaossa. Ylläpiti läheisiä suhteita kenraali Pjotr Wrangeliin. Hän on kirjoittanut useita Ukrainan separatistiliikettä vastaan suunnattuja teoksia, muun muassa "Ukrainan kysymys: Historiallinen totuus versus separatistinen propaganda" (1920), joka julkaistiin venäjäksi, englanniksi ja ranskaksi.
ellauri390.html on line 345: Hänen muita teoksiaan olivat "Venäjän nimi esi-Mongolian aikana" (1929), "Mikä on suurin vaara?" (1929), " Pikkuvenäläinen ja ukrainalainen" (1929). Volkonsky kuoli 18. lokakuuta 1934 Roomassa. Hänet haudattiin kreikkalaisen korkeakoulun kyrptaan Rooman Campo Veranon hautausmaalle (hautaa ei säilytetty).
ellauri390.html on line 369: Toukokuussa 1808 Kari Malm johti 150 miehen erikoisosastoa, jonka tehtävänä oli hävittää venäläisten varastot Iisalmessa ja Kuopiossa. Hän vangitsi 9. toukokuuta ilman taistelua satamiehisen venäläisosaston Taipaleessa, minkä jälkeen tie oli auki Kuopioon. Malm valloitti Kuopion 12. toukokuuta 1808 ja sai palkkiona ylennyksen majuriksi. Hän jatkoi etenemistään virkauralla Juvalle saakka, josta siirtyi heinäkuussa Joensuuhun ja karkotti siellä olleet venäläiset käyttäen apunaan talonpoikia. Hän voitti 10. elokuuta Pälkjärven taistelussa 600 miehen kokoisella joukolla 2 000 miehen vahvuisen venäläisosaston ja eteni jopa Venäjän puolelle rajaa, mutta joutui lopulta perääntymään ylivoiman edessä Sandels-oluen muun armeijan luo. Everstiluutnantiksi ylennetty Malm osallistui lokakuun 1808 lopussa Koljonvirran taisteluun. Sandels-olut passitti hänet 11. marraskuuta takaisin Koljonvirralle johtamaan vastaiskua, mutta tuolloin Malm haavoittui päähän ja jäi venäläisten vangiksi.
ellauri390.html on line 371: Charlotta Malm siirtyi Suomen sisällissodassa valkoisten joukkoihin majurin arvoisena johtaen Pohjois-Savon ja Kainuun suojeluskuntapiirien joukkoja Kuopion ja Varkauden valtauksessa helmikuussa 1918. Sen jälkeen hän siirtyi everstiluutnantiksi ylennettynä johtamaan Vienan retken Uhtualle suuntautunutta 370 miehen vapaajoukkoa, joka ylitti 21. maaliskuuta itärajan Suomussalmen kohdalla. Uhtuan lähes välittömän valtauksen jälkeen suuntana osastolla oli katkaista Muurmannin rata Vienan Kemin kohdalta. Lähinnä suomalaisista punaisista koottu vastapuolen joukko-osasto torjui valtauksen Usmanan taistelussa 9. huhtikuuta, ja rintama vakintui Uhtuan kohdalle aina syksyyn 1918 asti. Malmin sairastuttua heinäkuussa 1918 tilalle vapaajoukon johtajaksi astui jääkärikapteeni Toivo Kuisma (alias Theodor Kuhneamme, alk. antrealainen Kuzmin). Kuisma oli jo koulupoikana varsin venäläisvastainen. Malm ylennettiin vielä vuoden 1918 aikana everstiksi. Kuisman lempinimi oli Napoleon hänen lyhytkasvuisuutensa takia. Esikuntatyöskentely ei Kuismaa tyydyttänyt vaan hän osallistui 1919 onnettomalle Aunuxen retkelle ja missä hänen onnexeen tuli haavoittua pahasti Vitelen taistelussa 27. kesäkuuta 1919 ja kaatua haavoihinsa seuraavana päivänä Salmissa. Hän ei sankarikuolon kanssa kuhnaillut.
ellauri390.html on line 415: Johnin viestit ovat kirjoitustensa ja televisiossa ja radiossa esiintymisensä kautta inspiroineet miljoonia ihmisiä elämään omien ehtojensa mukaan. Hänet on kunnioitettu Oprah Winfreyn, Tony Robbinsin ja Deepak Chopran rinnalla yhtenä sadasta inspiroivimmasta ajattelun johtajista (Vordenker) johtajuuden ja henkilökohtaisen kehityksen alalla. Kaikki tämä nöyryyttää ja hämmästyttää häntä edelleen. Ketä ei.
ellauri390.html on line 417: Kun John ei kirjoita tai puhu, hän viettää paljon aikaa reppumatkalla ympäri maailmaa. Hän on tehnyt pitkiä matkoja Afrikkaan, Amazonin altaalle, Yucatanin niemimaalle, Etelä-Amerikkaan, Kaakkois-Aasiaan, Eurooppaan ja Kiinaan. Onkohan se homo? Joku kiinalainen LKV ilmoittautuu sen rouvaxi. Perettä sillä ei voi olla ainakaan, eikä noin izekkäillä eväillä sellaista hevin hankita. (Ai on?) Tämä mainitaan Tiedelehdessä yhtenä syynä odotettavissa olevaan apinoiden lisääntyisstagnaatioon vuosidadan puolivälissä siittiökadon ohella. On niin paljon kivempääkin tekemistä kuin pirttiviljelys. Hannu Hanhi yhtyisi edelliseen puhujaan mutta hän on vainaja.
ellauri390.html on line 520: Samaan aikaan toisaalla Jack the Beanstalk varastaa jättiläiseltä kultamunia munivan hanhen ja hän sekä hänen äitinsä elävät mukavasti elämänsä loppuun asti. Eine Erzählung über den Sinn des Lebens. Loppukäänne on tässäkin aika lössähdys: "Wenn ich Sie richtig verstehe, dann gibt es kein Patentrezept, das bei jedem funktioniert. Man muss nur sich konzentrieren, kreuz und quer touristieren, und es kann bestenfalls funkzionieren." Ei tällä kuuhun mennä, mutta Jaakolle tää oli varsinainen kultamuna. Jättiläisen ovelta Jack pystyy noutamaan jättiläiseltä monia tavaroita, mukaan lukien kultapussin, lumotun hanhen, joka munii kultamunia, ja taikakultaisen harpun, joka soittaa ja laulaa itsekseen. Sitten Jack pakenee pilkkomalla pavunvarren. Häntä jahtaava jättiläinen kaatuu kuolemaansa kuin Väinö Kuzmin, ja Jack ja hänen perheensä menestyvät.
ellauri390.html on line 529: Hänet karkotettiin Etelä-Vietnamista vuonna 1966, kun hän vastusti sotaa ja kieltäytyi ottamasta puolta. Rauhan puolustamista pidettiin Etelä-Vietnamissa vakavana rikoksena.
ellauri390.html on line 532: Hän sanoi, että kun talonpojalta kysytään, ovatko heidän sympatiansa hallituksessa vai Viet Congissa, he vastaavat: "Seuraamme niitä, jotka pitävät meidät hengissä." Jos kerrot heille demokratiasta ja kommunismin pahuudesta, he vastaavat: "Kuinka voimme käyttää demokratiaa, jos emme ole elossa."
ellauri390.html on line 559: "Amerikkalaiset eivät voi koskaan kuvitella saavuttavan sotilaallista voittoa Vietnamissa", koska "vietkongit, jotka ovat amerikkalaisten 'vihollisia', näyttävät täsmälleen samalta kuin muut vietnamilaiset, jotka ovat heidän 'ystäviä'." Ja niinhän siinä kävikin. Häntä koipien välissä saivat jenkit lähteä Vietnamista.
ellauri390.html on line 628: Hän astuu koputtamatta
ellauri390.html on line 630: Hän vaihtaa puheenaihetta ja puhuu itsekseen
ellauri390.html on line 631: Hän vastaa kysymyksillä ja kysyy vastauksilla
ellauri390.html on line 632: Hän raivaa tiensä salin läpi
ellauri390.html on line 635: Hän on täällä tänään
ellauri390.html on line 637: Hän mahtuu joka raosta
ellauri390.html on line 638: Hän ehtii joka paikkaan
ellauri390.html on line 640: Hän seisoo edessäsi
ellauri390.html on line 641: Hän valikoi vaatteemme ja sanat suuhumme
ellauri390.html on line 642: Hän työntää kätensä meidän taskuumme
ellauri390.html on line 647: Hän tarttuu magneettinauhalle
ellauri390.html on line 649: Hän hymyilee valokuvissa ja ui radioaalloilla
ellauri390.html on line 650: Hän soittaa meille sähkökitaraa
ellauri390.html on line 652: Hän puhuu kun me puhumme
ellauri390.html on line 655: Hän on täällä tänään
ellauri390.html on line 661: Während eines Urlaubs snorchelte ich die Hawaiiküste entlang. Das hat niemand von uns geschafft ausser Niklas Roth. Hän ui hyvin nopeasti, sanoi Nikke kilpikonnasta.
ellauri390.html on line 662: Hän ui virran mukana, kuin lokki Joonatan ilmavirrassa. Siinä koko nixi, älä vastusta trendiä! Ei pidä ostaa kaikkea mitä mainostetaan. Mutta kaikkea pitää mainostaa mitä ostetaan.
ellauri390.html on line 671: USAssa demokraattien esivaalikierroksen alkutahdeilla 2020 nousi esiin uusi presidenttiehdokas, 38-vuotias avoimesti homo Pete Buttigieg. Hän on johtanut Iowan esivaalilaskennassa. Kelpaisiko hän, avoimesti homo, hyvännäköinen nuori mies, Donald Trumpin haastajaksi?
ellauri390.html on line 675: Buttigieg on opiskellut maineikkaissa yliopistoissa: Harwardissa ja Oxfordissa. Hän työskenteli aluksi yritysneuvojana ja sitten siirtyi politiikkaan. Varusmiesaikanaan 2014 hän palveli seitsemän kuukautta Afganistanissa. Se oli kesken pormestarin pestiä. Hän on jo kirjoittanut ensimmäiset muistelmansa. Hän soittaa pianoa ja kitaraa ja puhuu vähintään hieman kahdeksaa kieltä; englantia, ranskaa, espanjaa, italiaa, maltaa, norjaa daria ja arabiaa. Isä oli lähtöisin Maltalta. Darin hän oppi Afganistanissa. Norjaa hän oppi, koska oli kiinnostunut erään norjalaisen kirjailijan tuotannosta. Monissa internet-videoissa hän hurmaa katsojat puhumalla norjaa ja soittamalla fagottia.
ellauri390.html on line 679: Presidenttinä hän olisi USAn nuorin presidentti ja ensimmäinen avoimesti homo maan johdossa. Hän tuli kaapista lehtikolumnissaan 2015 ja pian sen jälkeen hän tutustui miesystäväänsä, jonka nimi on ehkä hyvä tietää: Chasten. He avioituivat 2018. Häistä oli netissä live-lähetys. He aktiivisesti esiintyvät netissä. He tutustuivat netin kautta ja he ovat esitelleet kaksi koiraansa netissä. Koirat ovat presidentti Truman and his Buddy.
ellauri390.html on line 681: Pete mainitsee usein puheissaan puolisonsa ja pitää avioliittoa ja koirolapsia merkkinä maan vapaasta ilmapiiristä. Uhkana on kuitenkin Trump. Pete Buttigiegistä on lyhyessä ajassa jo tullut jonkinlainen gay- ja lesboikoni. Hän on moderni liberaali, mutta samalla hän on tiukasti uskova kristitty. Poliittisesti hän on keskilinjan demokraatti. Obama manitsi hänet vuonna 2016 ”uusien, lupaavien” listalla.
ellauri390.html on line 689: Buttigiegin pyrkimyksissä on minimipalkan korottaminen, ammattiliittojen vahvistaminen ja julkisen terveydenhuollon edistäminen. Hän on myös pitänyt esillä taistelua ilmastonmuutosta vastaan. Hänen lupauksiinsa kuuluvat esimerkiksi työpaikat sekä maaseutujen paremmat koulut, terveydenhoito ja nettiyhteydet.
ellauri391.html on line 60: Suomen, Ruotsin ja Islannin luterilaiset kirkot eivät ole allekirjoittaneet konkordiaa. Sopimus on nähty teologisesti ongelmalliseksi mm. piispanvirkaa koskevien linjauksien sekä siihen sisältyvän sanan teologian väärinymmärryxen johdosta. Asiassa häärännyt kv suhteiden oxentaja HJ Iwand on nyt kuollut. Häntä koskeva Eeva Martikaisen väitöskirja löytyi ilmaisexi jostain kontista.
ellauri391.html on line 82: "Kirjeesi herra Hooverille saapui, kun hän oli lähtenyt Palo Altosta itään ja Eurooppaan. Se saatettiin rouva Hooverin tietoon. Hän sanoi, että vaikka tarinan propagandamerkitys on enemmän tai vähemmän oikea, lähes kaikki yksityiskohdat eivät ole. Hän muistaa itse tapauksen erittäin hyvin ja on usein kuullut siihen viitattavan – ja jopa muistelevan paljon huvittuneena M. Paderewskilta ja herra Hooverilta. Hän on antanut minulle selonteon tapauksesta, jonka ystäväni kerran julkaisi ja jonka hän sanoo olevan täsmällinen useimmissa yksityiskohdissa, ja olen korjannut seuraavat kohdat käsikirjoituksestasi….
ellauri391.html on line 92: Sinä iltana ennen konserttia nuo kaksi tai kolme nuorta miestä pyysivät tapaamaan M. Paderewskia itse. He selittivät ongelmansa ja antoivat saamansa käteisrahat luovuttaakseen hänelle ja vakuuttivat hänelle, että he välittäisivät hänelle saldon muutaman viikon kuluessa, jos hän antaisi heille välitysosoitteensa. Hän kysyi suurella mielenkiinnolla yksityiskohtia heidän järjestelyistään ja otti sitten heidän hallussaan pitämästä rahasta pienen summan, vain muutaman dollarin, jonka se oli maksanut hänelle hänen, säestäjänsä ja yhden tai kahden muun matkakulut San Franciscosta kampukselle ja takaisin. Sitten hän otti sadan dollarin setelin ja sanoi hymyillen jotain siltä osin, että hän ottaisi sen "palkkiokseen" ja heidän piti pitää loput palkkiona kaikesta kovasta työstään ja muistutuksena siitä, että tästä eteenpäin he katsoisivat aina korkeakoulukalenteriin ennen minkään tapahtuman järjestämistä
ellauri391.html on line 100: Se oli Harcourtin korjattu versio, joka ilmestyi joissakin sanomalehdissä seuraavana huhtikuussa 1939, kun Paderewski vieraili Hooverin luona hänen Palo Alto -kodissaan. Mutta jos tämä korjattu versio on totta, miksi Hoover ei käyttänyt sitä muistelmiensa ensimmäisessä osassa, jotka ilmestyivät vuonna 1951? Hooverin ensimmäinen pitkä kuvaus tapahtumasta kirjoitettiin vasta vuosina 1961–1963, jolloin hän aloitti Magnum Opuksensa Puola-osion parissa. George H. Nash ei koskaan julkaissut Hooverin elinaikana, mutta editoi huolellisesti erilaisia luonnoksia ja julkaisi sen vuonna 2011 nimellä Freedom Betrayed: Herbert Hooverin toisen maailmansodan salainen historia ja sen jälkimainingit . Laajennetussa alaviitteessä Hoover muistelee 1 500 dollarin suorituspalkkiota, mutta hänellä ja hänen ystävillään oli tarjota Paderewskille vain 150 dollaria. Hooverin mukaan: "Paderewski nauroi ja ehdotti, että keskeytämme kihlauksen johonkin tulevaan tilaisuuteen, kun hän oli lännessä. Eräs jäsenistämme ehdotti, että emme ehkä pystyisi tekemään sitä, koska olisimme saattaneet hajota, ja tarjosi jälleen 150 dollaria. Paderewski nauroi taas ja sanoi, että lykkäämme sitäkin. Muistin tämän jakson hänelle, kun tapasin hänet pääministerinä rauhankonferenssissa. Hän naurahti taas."
ellauri391.html on line 131: Kallella oli 1 mielisana, ja se oli "Ei!". Nein! Antwort an Emil Brunner; 1934 (Ablehnung vo dr Natürliche Theologii) Hän oli 1 sanan teologi. Maailma on vaarojen karikko, mä sanon viimeisen sanan ja se on ei.
xxx/ellauri010.html on line 275: Hän soitti vaikka kuinka monta kertaa, ja rimputti ovikelloa,
xxx/ellauri010.html on line 532: Hänen hengenahdistuksensa estää isommat ponnistelut.
xxx/ellauri010.html on line 596: Huonoa Marja Leinosella. Hänet on siirretty Laaksoon, veljelle on soitettu ja saa opiaatteja.
xxx/ellauri010.html on line 853: Usko omaan ainutlaatuisuuteen. Vain erittäin huomattavat henkilöt ja instituutiot ymmärtävät henkilön itsensä mukaan häntä. “Tällaisen ihmisen on vaikea ottaa apua vastaan hyvältä terveyskeskuslääkäriltä. Hänhän näkee ympärillään vain kyvyttömiä, tyhmiä ihmisiä”, valaisee Lauerma. (Hmm. Check.)
xxx/ellauri010.html on line 1097: Koska en tahtonut, että Ruth-täti yllättäisi minut siinä puuhassa, kerroin sen hänelle. Hän huomautti, että olen henkisesti sairas ja joudun lopulta mielisairaalaan, mutta ei kieltänyt minua. Hän varmaan otaksui sen turhaksi vaivaksi. Turhaa se kyllä olisi ollutkin. Minun täytyy kirjoittaa, siinä kaikki. (Montgomery: Runotyttö maineen polulla)
xxx/ellauri010.html on line 1269: Hänen notkea puolisonsa
xxx/ellauri010.html on line 1682: Ilse oli pahalla päällä, kun Emilia puhui lähdöstään. Ilse ei ollut ollut ikinä missään kyläilemässä, ja se karvasteli hänen mieltään. Minä en lähtisi Suvikartanoon mistään hinnasta, hän sanoi. Siellä kummittelee. Voi minä en tahtoisi olla sinun sijassasi vaikka saisin mitä. Sinun isotätisi on kauhean juonikas, ja se vanha eukko, joka asuu hänen luonaan, on noita. Hän panee joka yö portinpylväiden päissä olevat kivikoirat ulvomaan: öö-örr-öö-örr.
xxx/ellauri013.html on line 361: Leibniz, joka keksi että tämä maailma on paras mahdollinen, oli aivan toisenlainen. Hän oli leppoisa, ei kiihkeä, ammattimies, ei harrastelija. Toimeentulonsa hän hankki kirjoittamalla Hannover suvun historiaa ja maineensa kirjoittamalla huonoa filosofiaa. Kirjoitti hän hyvääkin filosofiaa, mutta sitä hän ei julkaissut, koska se olisi maksanut hänen eläkkeensä, jonka hän sai ruhtinailta.
xxx/ellauri013.html on line 465: David Hume kerskaili hyveellisen miehen maineella, ikäänkuin kieriskeli omassa paremmuudessaan. USA:n kapinavuonna se kuoli peräsuolen syöpään kunnon anaalipersoonana, ja teki vielä tiivistelmän omasta vaelluxestaan. Hän oli, hän kirjoitti, a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions. Omakehu haisi pahemmin kuin suoli. Vertaa Bertrandiin, joka somisti myös oman hautakivensä. Hume pikku narsistia pelotti, että paranoidi sveitsari Rousseau nostaisi metakan, mustaisi sen pyhimyxen maineen, kun Hume koitti fumigoida riitapukaria ulos briteistä. Sitähän se yritti, muttei oma maine riittänyt.
xxx/ellauri013.html on line 509: Hän löysi viimein sen ja markan uhrasi
xxx/ellauri013.html on line 695: Hän on minun ristini, sanoi Pauli.
xxx/ellauri013.html on line 1163: > avovaimoni veli, joka on kertonut tarinoita käytöksestäni. Hänen ja minun
xxx/ellauri013.html on line 1164: > välit Raunin sairastuttua olivat huonot. Hän halusi enemmän kontrollia
xxx/ellauri027.html on line 28: Smurffit (myös muffet tai strumffit, engl. The Smurfs, ransk. Les Schtroumpfs, saks. die Schlümpfe) on kuvitteellinen sinisten pikkuolentojen laji, joka elää metsässä jossain päin Eurooppaa, paikassa nimeltä Taivaanäärelä. Smurffit loi belgialainen sarjakuvapiirtäjä Peyo (Pierre Culliford) alun perin sivuhahmoiksi Johannes ja Pirkale -sarjakuvaan. Smurffien ensiesiintyminen Johannes ja Pirkale -sarjakuvassa tapahtui belgialaisessa Le Journal de Spirou -sarjakuvalehdessä 23. lokakuuta 1958. Peyo loi hahmoista 1960-luvulla oman sarjansa. Hän teki Smurffi-albumeita lähes 30 kappaletta.
xxx/ellauri027.html on line 329: Kansanrunoustieteilijä, kansallinen uudistaja professori Kuusi oli koulunopettajani Maija Kuusen veli, johon tutustuin ensimmäisessä Finlandia-palkintoraadissa. Mahtava henki, salamaälyinen ja sivistynyt velikulta. Santahaminasta löytämässämme essekirjassa on valoisaa, kohottavaa optimismia ja uskoa Suomeen. Hän tutkii "laskemattomia tekijöitä" Suomen hyväksi ja korostaa eräänlaista pienten lukujen ekonomiaa etsiessään "kutsumustietoisuuden nousukausia". Yksilöt vaikuttavat, rohkeus ja halu tehdä asioita toisin, isosti, täysillä ja merkitysvoimaisesti.
xxx/ellauri027.html on line 364: Systeemiälykäs henkilö huomioi luovasti ja tarkoituksenmukaisesti ympäristönsä, itsensä sekä vuorovaikutuskokonaisuuden, minkä nämä muodostavat. Hän osaa toimia siinä älykkäästi.” Lyhyesti sanoen, on opportunisti, kuten Niini vähän myöhemmin vihjaileekin kieli poskessa:
xxx/ellauri027.html on line 478: Jaakko Korhonen on toiminut Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -kurssin assistenttina 4v. Hän on aiemmin tutkinut kurssin hyvinvointivaikutuksia diplomityössään Yliopisto-opetuksella kukoistusta – elämänfilosofisen luentosarjan vaikuttavuus hyvinvointiin. Kirjoittaja työskentelee Aalto-yliopistossa Esa Saarisen tutkimusryhmässä ja aikoo jatkaa relevanttien ilmiöiden tutkimista.
xxx/ellauri027.html on line 500: Merkittävä tekijä Esa Saariseen liittyen on nimenomaan vahvuuksien kieli. Hän on kehittänyt sanastoa, joka synnyttää osallistujissa elämän- ja tulevaisuususkon tuntemusta. Kielellinen mielikuvitus on Esa Saarisen tavaramerkki. Elämään ovat jääneet latistuksen mankelit, ylä- ja alarekisterit, huikeudet, maagisuudet ja muut saarismaisuudet. Tuskin muuta edes tarvitaan hyvään elämään.
xxx/ellauri027.html on line 538: Saku Mantere on Esa Saarisen entinen oppilas, joka on nykyisin Hanken Svenska handels-högskolanin johtamisen professori ja johtamisen laitoksen esimies. Mantere on myös Aalto-korkeakoulusäätiön hallituksen jäsen ja Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja. Mantere on kansainvälisesti tunnettu organisaatioteorian ja strategisen johtamisen tutkija, jonka töitä on julkaistu alan johtavissa aikakausjulkaisuissa. Hänellä on useita kansainvälisiä tieteellisiä luottamustehtäviä.
xxx/ellauri027.html on line 547: Nostemestari Heikki Peltola (1952, mun ikätoveri) on valmistunut Helsingin Kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden maisteriksi 1976. Yhteistyö Esa Saarisen kanssa alkoi 1990 Peltolan toimiessa johtotehtävissä K-ryhmässä ja osallistuminen toiseen Pafos-seminaariin 1996 johti yhteisen yhtiön Nostetuotannon perustamiseen 19997. Peltola on kirjoittanut kuusi kirjaa itsensä ja ihmisten johtamisesta ja työskennellyt yli tuhannen työyhteisön kanssa etsien käytännön keinoja nostaa toiminta uudelle tasolle. Hän on ollut asiantuntijana monissa hankkeissa työelämän kehittämiseksi, mm. Veto, Kesto ja Palvelut 2020.
xxx/ellauri027.html on line 557: Tero Juhani Kuappinen (s. 18. helmikuuta 1949) on johtamisen konsultointiyrityksen VIA Groupin perustaja ja toimitusjohtaja.[1] Hän sai presidentin myöntämän kanslianeuvoksen arvonimen 16.6.2017.
xxx/ellauri027.html on line 571: Ensimmäisessä työelämää sivunneessa kirjassaan, vuonna 1990 ilmestyneessä Muutostekijässä, Saarinen kävi vuoden ajan viikoittain Ekbergillä Ensto-yhtiöiden perustajan Ensio Miettisen kanssa. Yhteistyö alkoi Miettisen luettua kirjan ”Erektio Albertinkadulla”. Hän oli innostunut kirjan ”aktiivisesta, vapausladatusta ihmiskuvasta ja siihen kytkeytyvästä elämän moraalista, toivon periaatteesta”. Ehkä sitä kiinnosti myös Esan useat (joskin enimmäxeen tuloxettomat) erektiot Albertinkadulla Pipsan (vai oliko se Piipsin) riippukeinussa. Miettinen oli omakohtaisesti kokenut, miltä maistuu elämä masentuneena miljonäärinä. On lerpahtanut olo. Molemmat ovat loppupeleissä yhtä mieltä siitä, että Roopen elämä ei ole elämisen arvoista. Ei hrahahlaarissa sukeltelu vedä vertoja snorkkeloinnille Pafoksen upeilla vesillä.
xxx/ellauri027.html on line 623: Tapio Aaltonen, TM, pappi, on Novetos Oy:n perustaja ja partneri, johtamisen kehittäjä ja koutsi. Hän on kirjoittanut, yksin tai ryhmässä, useita johtajuutta käsitteleviä kirjoja, kuten Yrityksen arvot ja etiikka (Pro Oeconomia –palkittu vuonna 2000), Vastuullinen johtaminen, Syty ja sytytä –valmentavan johtamisen filosofia, Asiantuntijasta esimies, Luova kutsumus sekä Johda ihmistä –teologiaa johtajille. Yrittäjänä ja valmentajana hän on toiminut vuodesta 1997. Sitä ennen hän toimi järjestöjohtajana Suomessa ja Ruotsissa sekä Sana-lehden päätoimittajana. Siviilissä hänet tunnetaan laulumusiikin harrastajana ja elämän pohdiskelijana. Arjen filosofi Esa Saarinen käyttää hänestä titteliä ”hengen mies”.
xxx/ellauri027.html on line 699: Kuzumusjohtaja näkee työnsä palvelutehtävänä. Hän on johtaja, koska hän haluaa antaa taitonsa yhteiseen käyttöön. Tällaisia kuzumusjohtajia on epäilemättä paljon. Sellainen on esim. Alex Stubb, joka on jo moneen kertaan tarjoutunut vapaaehtoisesti olemaan käytettävissä isänmaan ja Euroopan unionin johtopaikoille. Jostain hemmetin syystä ne ei vaan ota sitä. Alex on hyvin hyvin pettynyt. Tosiaan sori siitä.
xxx/ellauri027.html on line 849: Tuskin olin ennättänyt sen rukouxen rukoilla, kun luoxeni tuli enkeli, jolla oli kädessään aivan kuin lasten leikkilaiva, ehkä vähän toista metriä pitkä, 20-30 senttiä leveä. Hän ojensi laivan minulle ja sanoi: - Tässä on sinulle kulkuneuvo! Sitähän sinä olet pyytänytkin.
xxx/ellauri027.html on line 1121: Nuorella Esa Saarisella oli hirmuinen hinku tulla tähdeksi. Hän alkoi rakentaa brändiä jo 1980-luvulla, vaikka koko sana oli silloin vielä tuntematon. Mutta hänellä oli myös hyvä vainu sille, mikä ”siinä julkisuustilanteessa jollain tavalla toimis”. Sama hinku on vaan jotenkin jatkunut.
xxx/ellauri027.html on line 1307: Uudestisyntynyt päänsärkyinen nuorimies viihtyi yliopistossa. Hän aloitti kokeellisen psykologian luvut mutta vaihtoi sitten pääaineekseen filosofian. Tiede tuntui liian vaikealta, niinkuin Mussetille, ei mennyt päähän. Vanhan purkan lässytyxellä tienaa yhtä hyvin vähemmällä vaivalla, ellei paremmin. Keskinkertaisuuxia on paljon enemmän kuin huippuja. Markkinat on isommat, purkkaa jäystetään enemmän kuin peruskysymyxiä.
xxx/ellauri044.html on line 211: Kostonhimoisia narsisseja tapaa myös työpaikoilla. Hän saattaa tuntea olonsa loukatuxi tilanteessa, jossa kukaan toinen ei loukkaannu. Hänen kostonhalunsa saattaa kestää vielä pitkään sen jälkeen, kun hänen vihollisensa on ottanut lopputilin tai potkaissut tyhjää.
xxx/ellauri044.html on line 338: Maila Talvio (oikea nimi Maila Mikkola, o.s. Winter; 17. lokakuuta 1871 Hartola - 6. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola. Kirjailijanimi on väännös tyttönimestä. Tiesiköhän Maila et Rousseau keräsi talvioita?
xxx/ellauri044.html on line 385: Mutta joskin Jutte Caireniuxen metafysilliselle mietteille on ominainen suuri lyyrillisys, niin on hänen etiikkansa sensijaan varsin rationalistinen. Sääli on sille tuntematon. Sääli on "jumalan töiden paikkaamista ja parsimista" ja sixi tuomittavaa. Hän sallii puutarhansa portilla kahden tappelupukarin vuotaa verensä kuviin menemättä lääkärinä niitä auttamaan, sillä hänen moraalinsa mukaan ei ole mitään syytä pelastaa heitä. Hän vittuilee muille vähääkään välittämättä siitä haavoittaako niitä jotka joutuu hänen kylmäverisen ivailunsa kohteexi. (No mä sentään panen nää pahimmat vittuilut piiloon loukattujen silmiltä.) Hän ei tunnusta mitään sukulaissiteiden velvoitusta. Hän torjuu päättävästi sisarensa Sidonian, kirkkoherranrouvan, yrityxen päästä asumaan heidän yhteiseen lapsuudenkotiinsa Kairalaan. "Ei sisar Sidonia, vasta hautuumaalla voimme asua saman katon peitossa, sinä ja minä."
xxx/ellauri044.html on line 387: Hänen käsitystään ihmisluonnosta hallizee perinnöllisyysajatus, paha periytyy kolmanteen ja neljänteen polveen. (Vähintään, pitemmällekin.) Tässä paljastuu tri Caireniuxen pieni doktrinäärisyys, joka ei ollut aivan vieras kirjailijattarelle izelleenkään. Loppupeleissä Jutte Cairenius adoptoi junassa tapaamansa yhtä fasistisen pastorinlesken söpön tyttären, joka leikkii niin kivasti sen kanssa lääkärileikkejä. "Meidän lapset on tottuneet ennen maatapanoa rukoilemaan."
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri044.html on line 757: Voltaire tunnetaan terävästä älystään ja filosofisista kirjoituksistaan. Monien muiden valistusajattelijoiden tavoin hän oli liberaali, kannatti vapaakauppaa, ihmisoikeuksia, mielipiteen- ja uskonvapautta, sekä oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Hän oli yhteiskunnallisten uudistusten suorasukainen kannattaja ja Bourbonien ancien régimen vastustaja Ranskan tiukoista sensuurilaeista ja kovista rangaistuksista huolimatta. On siinä rikosrekisteriä.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri044.html on line 768: Voltaire syntyi Pariisissa vuonna 1694. Hänen vanhempansa olivat notaari François Arouet ja tämän vaimo Marie Marguerite d'Aumard. Voltaire vietti suurimman osan varhaisesta elämästään Pariisissa ja sen liepeillä. Hän opiskeli kahdeksan vuotta Lycée Louis-le-Grandissa, jossa se oppi "latinaa ja typeryyksiä". Jäi oppi hyvin päähän.
xxx/ellauri044.html on line 794: Wecksellin vanhemmat olivat hattutehtailija Johan Wecksell ja Sofia Ulrika Björklund. Hän pääsi ylioppilaaksi 1858 Turun lukiosta ja opiskeli sitten estetiikkaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Ilmeisesti hattutehtailija antoi tämän tapahtua, eikä vaatinut, että Joose alkaisi lukea lakia. Oisko tosiaan noin? Ei ehkä ois kannattanut, kun poika pimahti liiasta runoilusta.
xxx/ellauri044.html on line 945: Gripenberg myi marraskuussa 1918 Ala-Pohjan huvilansa ja perhe muutti Sääksmäen Saarioispuolen Maastolppaan Malmtorpin tilalle. Gripenberg osallistui täällä innokkaasti suojeluskuntatoimintaan, ja hänestä tuli vuonna 1919 Saarioispuolen suojeluskunnan päällikkö. Hän harrasti myös puutarhanhoitoa, erityisesti kukkien viljelyä sekä metsästystä. Gripenbergin jyrkän oikeistolaiset mielipiteet, joita hän toi esille lehtikirjoituksissaan, alkoivat ajan mittaa vieraannuttaa häntä monista aatetovereistaankin.
xxx/ellauri044.html on line 952: Gripenberg toimi Finlands Svenska författarföreningin puheenjohtajana 1919–1920 ja sai valtion kirjallisuuspalkinnon yhdeksän kertaa. Hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 1931 ja sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon vuonna 1932. Niin aina. Kusipäät palkizee toisiaan, paukuttaa nahkahousuja ja selkään toisiansa.
xxx/ellauri044.html on line 1218: Vielä 1 samanlainen guru oli Steve Jobs. Aiivan läpipaska äijä, jos kukaan. Empatia puuttui kokonaan. Tääkin tyyppi kuulostaa tutulta: "Hän osasi jotenkin selittämättömästi tunnistaa heikon kohtasi, joka sai sinut säpsähtämään ja tuntemaan izesi pienexi." Se on yleinen piirre karismaattisissa narsisteissa jotka osaavat manipuloida toisia. Onnex Steve kuoli syöpään ja se toinen samanlainen sai aivoinfarktin. Loppuihan se vittuilu. Taaskaan ei ollut pompitettu oikein: Steve piti sääntöjä pilkkanaan ja uhmasi opettajia, eivätkä hänen ottovanhempansa koskaan rankaisseet häntä hänen rikkeistään. Biologinen äiti hylkäs pikku Steven vauvana, mamu-isä oli pelkkä spermanluovuttaja. Sitä piti sitten kostaa kaikille. Ja tehdä törkeästi ylihinnoiteltua tietotekniikkaa. Ja pitää typeriä turtlenekkejä. Aivan läpipaska äijä. Ne jotka tykkää mäkkäristä pitää sitä sankarina ja nerona. Stalinkin teki joitain virheitä. On se kyllä vittua.
xxx/ellauri056.html on line 137: 27-vuotias Katri Manninen on kirjoittanut 18 romaania, joista 17 nuorille. Romaaneista viisi on MTV3:n Salatut elämät -sarjan oheiskirjoja. Ne kertovat nälkäisille ihailijoille henkilöistä enemmän kuin sarjassa näkyy. Hän on myös kirjoittanut dialogit Salattujen elämien 25 jaksoon ja yhdessä äitinsä Kirsti Mannisen kanssa MTV3:lle Benner & Benner -tv-sarjan. Parhaillaan hän dramatisoi TV1:n nuorten ohjelmaa Radio Sooda. Hän on kokeillut muitakin ammatteja ja opiskelee Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista.
xxx/ellauri056.html on line 163: Kutri erosi ensimmäisen kerran jo parikymppisenä. Hänellä oli rohkeutta nähdä, ettei nuoruuden avioliitolla ollut tulevaisuutta.
xxx/ellauri056.html on line 206: Vuonna 2003 Manninen alkoi pitää laihdutusblogia. Projektin pohjalta syntyivät tietokirjat Sinä onnistut -- Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet ja Sinä onnistut -- Tehokiinteytys, jotka Manninen kirjoitti yhdessä Eija Holmalan ja Patrik Borgin kanssa. Vuonna 2005 Manninen sairastui loppuunpalamiseen ja sitä seuranneeseen masennukseen. Hän kertoo toipumisprosessin aikana oppimistaan asioista kirjassaan Minä onnistun. Vuonna 2012 Manninen opiskeli Los Angelesissa Michael Neillin Supercoach Academyssa elämänmuutosvalmentajaksi.
xxx/ellauri056.html on line 280: Georgette Leblanc (8. helmikuuta 1875 Rouen – 27. lokakuuta 1941 Cannes) oli ranskalainen sopraano, näyttelijä ja kirjailija. Hän oli Nobel-palkitun kirjailijan Maurice Maeterlinckin pitkäaikainen kumppani ja puoliso (1895–1918), jolle Maeterlinck omisti kirjansa Le trésor des humbles (1896) (Köyhäin aarteet, suom. F. E. Sillanpää).
xxx/ellauri056.html on line 282: Hän asui Maurice Maeterlinckin kanssa Nizzassa. Myöhemmän lepakkokumppaninsa kirjailija, kustannustoimittaja Margaret Andersonin kanssa hän asui Seine-Maritimessa. Sekä Anderson että Leblanc olivat kreikkalais-armenialaisen mystikko G. I. Gurdjieffin oppilaita, ja he kuuluivat Gurdjieffin erityiseen 'Köysi' -naisryhmään, johon kuului myös kirjailija Kathryn Hulme. Georgette oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, Maurice tuli erityisesti tunnetuksi luomastaan Arsene Lupin -romaanihahmosta. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä.
xxx/ellauri056.html on line 376: Pedro Calderón de la Barca y Barreda (17. tammikuuta 1600 – 25. toukokuuta 1681) oli espanjalainen barokin ajan näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Espanjan merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata näytelmää, muun muassa uskonnollisia näytelmiä, laulunäytelmiä, vakavia draamoja ja komedioita. Calderón syntyi vaatimattomaan perheeseen Madridssa, opiskeli jesuiittojen koulussa ja myöhemmin teologiaa Salamancan yliopistossa. Hän otti osaa kuninkaan sotaretkille, kirjoitti lipevästi hovin liepeillä ja lopulta ryhtyi katoliseksi papiksi. Kirjallisen uransa Calderón aloitti 20-vuotiaana runoilijana, ensimmäiset näytelmät ilmestyivät muutamia vuosia myöhemmin.
xxx/ellauri056.html on line 378: Calderónin tuotanto heijastelee katolista teologiaa ja mystiikkaa. Hän nousi uudelleen eurooppalaisen sivistyneistön lukemistoon 1800-luvulla, jolloin saksalainen romantiikka kohotti hänen nimensä Danten ja William Shakespearen rinnalle. Calderón julkaisi vain näytelmiä. Hänen tuotantonsa koostuu parista sadasta näytelmästä lyhyet autos sacramentales, uskonnolliset ehtoollisnäytelmät, mukaan luettuna. Espanjan kulta-ajan kirjailijalle lukumäärä on oikeastaan vähäinen. Calderónin tuotantoa on usein verrattu hymähdellen häntä tuotteliaampiin espanjalaisnäytelmäkirjailijoihin, Lope de Vegaan, Tirso de Molinaan ja Juan Ruiz se Alarcóniin. Ei tällä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri056.html on line 462: Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 Königsberg – 12. helmikuuta 1804 Königsberg) oli vaikutusvaltainen preussilainen filosofi. Kantin työt rakensivat aasinsiltaa rationalististen ja empirististen koulukuntien välille. Hänellä oli suuri vaikutus niin valistusta seuranneeseen romantiikkaan ja 1800-luvun saksalaisiin idealisteihin kuin nykyfilosofian kysymyksenasetteluihin. Jaakko Hintikkakin oli olevinaan kantilaisia.
xxx/ellauri056.html on line 469: Kant oli aikanaan setämiesten kesken pidetty seuramies. Hän piti myös suosittuja maantiedon luentoja, vaikkei koskaan itse poistunut Königsbergistä. Kant sanoi, että olisi halunnut nuorena naimisiin, mutta hänellä ei ollut rahaa siihen. Vanhempana hänellä taas olisi ollut rahaa, mutta hän ei ollut enää kiinnostunut ajatuksesta. Mixeise pitänyt suosittuja luentoja naisen anatomiasta? Taidan arvata. Se ei koskaan poistunut pimeältä tähdeltä.
xxx/ellauri056.html on line 471: Vanhemmalla iällä Kant oli hyvin säntillinen ja noudatti joka päivä tarkkaa aikataulua. Hän esimerkiksi kävi päivittäin aina samaan aikaan kävelyllä; kerrotaan, että hänen kävelyreittinsä varrella asuneet ihmiset tarkistivat hänen ohikulkunsa mukaan kellojensa ajan. Vuonna 1778 Kantille tarjottiin professuuria ja hovineuvoksen arvonimeä Hallessa, mutta Kant kieltäytyi, koska se olisi häirinnyt liikaa hänen tottumuksiaan. Halle ei ollut Kaliningradissa, Cunt tiesi maantiedon tunnilta.
xxx/ellauri056.html on line 473: Terveydellisten pakkomielteidensä takia Kant pelkäsi niin kovasti vilustumista, ettei koskaan ottanut ketään mukaansa kävelyilleen, koska silloin hän olisi joutunut hengittämään suunsa kautta, ja hän pelkäsi siten sairastuvansa. Hän myös inhosi hikoontumista niin, että piti aina työhuoneensa lämmittämättömänä, oli ulkona pakkasta kuinka paljon tahansa, ja hän puhui pelkästä paidassaan olevasta hikitahrasta palvelijalleen kuin maailman pahimmasta asiasta. Fläkki! Herran tähden kazo nyt, tässä hihassa on fläkki! Aika homoa.
xxx/ellauri056.html on line 488: Hänen isänsä oli Johann Georg Kant, memeliläinen satulaseppä, nykyisen Liettuan Klaipėdasta, ja hänen äitinsä Anna Regina Reuter. Hänellä oli useita sisaruksia. Hänen kasvatettiin pietistisessä kodissa painottaen hartautta, nöyryyttä ja Raamatun kirjaimellisuutta. Näin Kant sai ankaran ja kurinalaisen kasvatuksen, joka suosi latinaa ja uskonnollisia aiheita matematiikan ja luonnontieteen sijasta. Sen kyllä huomaa sen tuotannosta.
xxx/ellauri056.html on line 499: Kant kirjautui Kaliningradin yliopistoon 16-vuotiaana vuonna 1740. Hän opiskeli Gottfried Leibnizin ja Christian Wolffin filosofiaa Martin Knutsenin alaisuudessa. Knutsen oli rationalisti, joka oli tietoinen myös brittiläisen filosofian ja tieteen kehityksestä ja opetti Kantille myös Newtonin matemaattista fysiikkaa. Kantin isän äkillinen kuolema vuonna 1746 keskeytti hänen opintonsa. Kantista tuli Königsbergin ympärillä olleissa pienissä kaupungeissa toiminut yksityisopettaja, mutta hän jatkoi myös tutkimuksiaan.
xxx/ellauri056.html on line 507: Kant havaitsi kohta herättyään, että hän oli epäonnistunut. Hän kiitti David Humea herätyxestä ”dogmaattisesta unesta”. Hume oli empiirinen idealisti, Kant empiiris-rationaalinen. Se istui aidalla.. Humen giljotiini on samanlaista narsistis-humanistista huuhaata.
xxx/ellauri056.html on line 519: Kant käytti hiljaisen vuosikymmenensä pohtien ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Kun hän lopetti hiljaisuuden toukokuussa 1781, hänen vastauksensa oli Puhtaan järjen kritiikki. Vaikka Kritiikki on nykyään eräs filosofian historian kuuluisimmista teoksista, siitä ei välitetty juuri lainkaan sen ensimmäisellä julkaisukerralla. Kirja oli pitkä, alkuperäisenä saksankielisenä painoksena yli 800 sivua, ja se oli kirjoitettu kuivalla koulufilosofisella tyylillä. Se sai vain muutamia arvosteluja, ensimmäisen ilmestyessä vasta tammikuussa 1782, eivätkä arvostelijat ymmärtäneet Kritiikin vallankumouksellista luonnetta. Kant pettyi teoksen saamaan vastaanottoon. Hän kuitenkin ymmärsi teoksen epäselvyyden ja kirjoitti teoksen Prolegomena, joka teki yhteenvedon Kritiikin pääkohdista.
xxx/ellauri056.html on line 527: Moses Mendelssohn oli tunnetun säveltäjän Felix Mendelssohnin isoisä. Moses Mendelssohn (6. syyskuuta 1729 Dessau – 4. tammikuuta 1786 Berliini) oli saksalainen juutalainen filosofi. Hän oli 1700-luvun merkittävimpiä juutalaisia ja hänen voidaan katsoa synnyttäneen euroopan juutalaisen valistuksen, haskalahin. Hänen tärkein juutalaisuutta käsittelevä teoksensa Jerusalem, eli uskonnollisesta vallasta ja juutalaisuudesta julkaistiin vuonna 1783. Jotkut juutalaiset ovat pitäneet Mendelssohnia kolmantena Mooseksena, jonka kautta juutalaisille on avautunut uusi suunta historiassa, raamatullisen Mooseksen ja keskiajalla vaikuttaneen Moses Maimonideen jälkeen. Toiset taas ovat nähneet hänet juutalaisten oman identiteetin ja perinteisen juutalaisuuden tuhoutumisen alullepanijana. Kaikkia ei voi miellyttää. Sen rouva oli Fromet Guggenheim.
xxx/ellauri056.html on line 532: Cunt innostui suosiosta niin että kirjoitti lisää kritiikkejä vähän joka aiheesta. Kantissa oli ainesta kriitikoxi. Hän kirjoitti myös joukon osittain yleistajuistettuja esseitä historiasta, uskonnosta, politiikasta ja muista aiheista. Nämä teokset saivat Kantin aikalaisilta hyvän vastaanoton ja takasivat hänen keskeisen asemansa 1700-luvun filosofiassa. Tuohon aikaan ilmestyi useita aikakausjulkaisuja, jotka oli tarkoitettu pelkästään kantilaisen filosofian puolustamiseen ja arvosteluun.
xxx/ellauri056.html on line 536: Tämä oli yksi hänen viimeisiä filosofisia tekojaan. Hänen terveytensä, joka oli pitkään ollut huono, kääntyi yhä huonommaksi ja hän kuoli Königsbergissä 80-vuotiaana vuonna 1804. Hänen keskeneräinen viimeinen teoksensa, katkelmallinen Opus Postumum, julkaistiin nimensä mukaisesti postuumisti.
xxx/ellauri056.html on line 556: Johann Gottlieb Fichte (19. toukokuuta 1762 Rammenau – 29. tammikuuta 1814 Berliini) oli saksalainen filosofi. Hän kuuluu merkittävimpiin saksalaisen idealismin edustajiin. Häntä pidetään joskus saksalaisen nationalismin ja antisemitismin isänä, vaikkakin tahtomattaan. Moni muukin tulee jonkun nolon lapsen isäxi ihan tahtomattaan.
xxx/ellauri056.html on line 592: Friedrich Wilhelm Joseph (von) Schelling (27. tammikuuta 1775 Leonberg – 20. elokuuta 1854 Bad Ragaz) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina muun muassa Münchenissä ja Berliinissä.
xxx/ellauri056.html on line 641: Mut se jalkapallisti Maria Sarén, 16, on kasvanut uskoon jo lapsena. Hän joutui kuitenkin olemaan loukkaantumisen vuoxi poissa pelikentiltä ja se oli hänelle kova paikka. Mutta onnex onnex taivaan iskä jaxaa rakastaa. Maria myöntää että poikien kanssa tuli leikittyä enemmän kuin tyttöjen. Samalla viivalla. Alkuun saattoi pojat sanoa et tää on kovien poikien laji, mitä sä täällä teet. Eivät sanoo enää, käännettyään Marian kaa toistakin poskea. Marian paidassa lukee Semi Sweet Chocolate. Guaranteed satisfaction. Melts in your mouth.
xxx/ellauri056.html on line 694: Jokioisilla asuva Matti Huusela iloizee raittudestaan ja uskovista lähimmäisistään, jotka auttoivat hänet uuden elämän alkuun. (puuh, tää on onnex viimenen.) Matti auttaa mielellään siellä missä apua tarvitaan. Missä vain on tarpeen apu, sinne rientää pikku Papu. Forssan helluntaiseurakunnassa hän osallistuuu mm. siivouxeen. Nopealiikkeinen Matti Huusela, 56. Hän on ollut koko elämänsä mezän poika, sankar jylhän kuusiston. Vuosi sitten hän suoritti mezurin ammattitutkinnon. Alkoholin säännöllinen käyttö alkoi 15-16 vuotiaana. Viina otti Matin. Kiljua tuli myös valmistettua mezän siimexessä, Matti tunnustaa.
xxx/ellauri057.html on line 39: Braxingen pikkukaupungissa Länsi-Götanmaalla ollaan käynnistämässä uutta perinnettä, suurta makkarajuhlaa, jonka avulla Braxinge aiotaan viedä maailmankartalle. Samaan aikaan 15-vuotias Lena (Elina Sätterman) ja hänen äitinsä Åsa (Emma Broomé) kaipaavat Braxingen pienistä ympyröistä maailmalle. Åsa ei kestä makkarajuhlaa järjestävää hyväntahtoista mutta tukahduttavaa äitiään Barbroa (Lotta Tejle). Hän unelmoi matkasta Korfuun ja hillittömästä seksistä kuumien kreikkalaismiesten kanssa. Lena puolestaan päättää pian peruskoulun. Hän odottaa kesälomaa ja hänelle luvattua kielimatkaa Hastingsiin. Englannissa hän saisi lopulta jättää taakseen pikkukaupungin ahdasmielisyyden ja tylsät sählypojat. Kesästä -85 tulee kuitenkin aivan muuta kuin yksikään kolmen sukupolven naisista etukäteen ajatteli tai unelmoi. Sen jälkeen ei kukaan heistä ei ole ennallaan. Ruotsalainen draamakomedia kolmen sukupolven naisista.
xxx/ellauri057.html on line 95: Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Ontu Kapiainen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
xxx/ellauri057.html on line 97: Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto?) sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.
xxx/ellauri057.html on line 219: Hilja Lehtinen tai tunnetummin L. Onerva oli runoilija, kirjailija, suomentaja ja kriitikko. L. Onerva on ollut rohkealla sanoituksellaan esikuva monelle naislyyrikolle. (Olipa setämäisesti sanottu!) Hänen runotuotantonsa määrä on järisyttävä: yli satatuhatta runoa. Kirjoittamisen lisäksi hän maalasi akvarelleja ja teki piirroksia. Pääosin sitten pimpolassa. Varmaan enimmäxeen jööttejä. Julkaistavaxi kelpaamattomia kuin Jöötin ja Aatun tuherruxet.
xxx/ellauri057.html on line 221: Tämä esittely tulee nilkiltä. Hilja on 1 nilkin 375 humanistista vaikkei edes valmistunut. Päivän humanisti Patun syntymäpäivänä. Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa Lehtinen opiskeli hetken lääketiedettä, mutta opinnot painottuivat estetiikkaan ja ranskan kieleen. Hän ei kuitenkaan valmistunut yliopistosta, vaan kirjoittaminen vei mennessään. Nilkin mieleinen, tuotti tuhottomasti vasemman jalan saappaita joita nilkkimäiset hallintoihmiset voivat helposti ynnätä ja tilastoida.
xxx/ellauri057.html on line 225: Hilja oli vanhempiensa Johan ja Serafina Lehtisen ainut lapsi. Hänellä oli vain muutamia muistikuvia äidistään, sillä tämä joutui mielisairaalaan Hiljan ollessa seitsemänvuotias. Tämän jälkeen Hiljaa hoiti hänen isänäitinsä, josta tuli isän tapaan Hiljalle hyvin läheinen. Isä muutti 1893 Karhulaan sahalaitoksen isännöitsijäksi, mutta Hilja jäi Helsinkiin koulunkäynnin vuoksi. Hän kävi pikkulasten koulua ja aloitti yhdeksänvuotiaana Helsingin suomalaisen tyttökoulun valmistavalla luokalla. Vuonna 1893 Hilja aloitti viisivuotisen tyttökoulun. Seija kävi samaa koulua. Siitä on vielä plaketti koulun seinällä Runskilla.
xxx/ellauri057.html on line 227: Hilja piti opiskelusta, opettajista ja koulutovereistaan ja menestyi tyttökoulussa hyvin. Kuulostaa ihan Laura Kolbelta teoxessa Suomen yläluokasta, johon se haluisi kovin kuulua. Muttei kuulu kovasta yrityxestä huolimatta. Tyttökoulun jälkeen hän siirtyi jatko-opistoon, jossa hän harrasti monenlaisia asioita. Hilja oli lahjakas: hän lauloi, kirjoitti, maalasi ja lausui hyvin. Jatko-opistossa hän luki myös ranskaa ja suoritti opettajan tutkinnon vuonna 1902. Kaksi vuotta jatko-opistossa opiskeltuaan Hilja alkoi valmistautua ylioppilaskirjoituksiin Suomalaisen yhteiskoulun yksityisoppilaana, koska jatko-opistossa ylioppilastutkintoa ei voinut suorittaa. Hän kirjoitti vuonna 1901 ylioppilaaksi ja sai tutkinnon arvosanaksi muutamaa pistettä vajaan kiitettävän. Hilja oli aina muutamaa pistettä vajaa. Viimeisenä kouluvuotenaan Hilja pohti elämänuraansa ja tulevaisuuttaan. Valinta oli vaikea, sillä Hiljaa kiinnostivat monet taiteenalat. Jatko-opistossa Hilja oli innostunut teatterista, ja hän suunnitteli vakavasti näyttelijättären uraa. Syksyllä 1902 Hilja kirjoittautui yliopistoon historiallis-filologiseen osastoon, mutta ei koskaan valmistunut. (Täh? Minnekäs see lääkärinura unohtui?)
xxx/ellauri057.html on line 246: 1920-luvulla (Einarin kuoltua?) Hilja oli tuottelias, mutta vuosikymmenen loppupuolella hänen terveytensä alkoi horjua. Hän oli ajoittain sairaalahoidossa sydämensä, reumatisminsa ja hermojensa (no, viinan) vuoksi. 1930-luvun lopussa Hiljaa siirrettiin Kivelän sairaalaan ja sieltä Veikkolan parantolaan vakavien alkoholiongelmien vuoksi. Vuonna 1942 Hilja joutui Nikkilän mielisairaalaan. Leevin terveys alkoi samoihin aikoihin heikentyä, eikä hän jaksanut enää tukea mielisairaalassa olevaa vaimoaan kuten ennen, dumpattuaan sen sinne ensin pois tieltä pörräämästä. Viina piti ahkerana Leeviäkin.
xxx/ellauri057.html on line 248: Sairaalassa yksinäinen Hilja keskittyi kirjoittamaan runoja ja alkoi myös piirtää uudelleen. Tänä aikana syntyi satoja tuhansia runoja ja piirustuksia. (On mulla vielä matkaa!) Leevi Madetoja kuoli vuonna 1947, ja seuraavana vuonna Hilja pääsi pois mielisairaalasta ystäviensä avulla. Hän kirjoitti runoja ahkerasti aina kuolemaansa asti.
xxx/ellauri057.html on line 523: Nimitys "jumalien keinu" on alunperin runoilija Eino Leinolta peräisin. Hän kärsi maanis-depressiivisestä mielialahäiriöstä, ja hän kuvasi tilaansa kuin "keinuksi maan ja taivaan välillä".
xxx/ellauri057.html on line 551: Cheek on kertonut lainanneensa Keinu-kappaleen kertosäkeeseen idean Eino Leinon Jumalien keinu -runosta: ”Hän, joka keinussa jumalten keinuu, välillä taivaan ja helvetin heiluu. Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu”.
xxx/ellauri057.html on line 653: Raina ei ollut kaunis, mutta pikantti, koko olennoltaan, puvultaan, puhetavaltaan ja käytökseltään. Hän ei ollut käynyt koulua paljonkaan. Hänessä oli jotakin poikamaista ja samalla seikkailijatarta.
xxx/ellauri057.html on line 655: Marja oli koko koulu-aikansa ruma ja epäonnistunut lapsi, syntymässä säikähtänyt. Hänellä oli pitkät, riippuvat gorillan käsivarret, muodoton pää, kumara selkä, sisäänpainunut rinta, korkeat, luisevat olkapäät, jälkiä liian ahtaista puseroista, joihin lapsen kasvava ruumis oli rutistettu. Hänen silmänsä olivat suuret, vauhkot ja pälyvät. Ne kerjäsivät ja liehittelivät niinkuin koiran silmät. Marja herätti sääliä ja inhoa yht'aikaa. Ja poikkeuksetta kaikissa.
xxx/ellauri057.html on line 659: Hän nojasi portinpylvääseen ja uneksi…
xxx/ellauri057.html on line 660: — Vanha lutka! ärjäsi joku ohikulkeva mies. Hän oli niin ruma, ettei edes humalainen yövaeltaja huolinut häntä toverikseen.
xxx/ellauri057.html on line 662: Katuvaisena astui Hil- Marja takaisin huoneeseen. Mies kuorsasi. Jumalan kiitos, että hän vielä oli siinä! Hilja tunsi tällä hetkellä ylitsevuotavaa hellyyttä tuota pöhöttynyttä, tylsää ja tajutonta ihmismuotoa kohtaan. Hän siunasi häntä siitä, että hän makasi tuossa noin avuttomana ja apua tarvitsevana, että hän ei tullut toimeen ilman Hiljaa, että hän oli vieläkin alhaisempi, rumempi ja huonompi.
xxx/ellauri057.html on line 668: Sit on 2 före detta nuorta miestä jotka oli kerran seisoneet kiivaan kiukkuisina nokakkain julkisessa elämässä siihen aikaan jolloin vanhan ja nuoren Suomen taistelua taisteltiin. Varmaan 1890-luvulla. Yhtä innostuneesti ja lapsellisesti kuin Sorsakoski silloin oli vannoutunut konservatismin palvelukseen, oli Luukkonen antautunut radikalismin aatteille. Sorsakoski oli pauhannut kansallisuutta ja Luukkonen oli huutanut humanisuutta. Hän oli riehunut kuin vimmattu oikeuden ja vapauden nimissä, intoillut antiklerikalismin, antimilitarismin, luonnontieteellisen maailmankatsomuksen ja yksilöllisen siveyden puolesta. Et nää oli ollu sillon niinkö radikaaleja.
xxx/ellauri057.html on line 674: Hän päätti opiskella kielitiedettä, sillä kielillä puhuminen oli hänestä kovin ylhäistä. Suoma oli vuosien kuluessa valistunut ja edistynyt aivan tavattomasti. Hän tunnusti nyttemmin enää äärimmäisen vasemmiston äärimmäiset vapaa-ajattelijat joka asiassa. Hän oli vakaumukseltaan anarkisti ja jumalankieltäjä ja yli-ihminen.
xxx/ellauri057.html on line 713: Hänen viimeinen asuinpaikkansa oli Hyvinkään Nuppulinnassa (nyk. Tuusulaa) Riitahuhta-nimisessä talossa ystäväperheen alivuokralaisena. Siellä Eino Leino kuoli 47-vuotiaana kuppaan 10. tammikuuta 1926. Hänet haudattiin valtion kustannuksella, ja hautajaisiin osallistui presidentti reissu-Lassi ja muuta maan johtoa.
xxx/ellauri057.html on line 775: Sitäpaizi etoo tollanen mezänraivauxen ylistys. Pois tieltä risut ja männynkävyt, tilalle tulee kohta meidän apinoiden tisut hännät ja hävyt. Linnunpesät pois ja liito-oravat, tähän tulee monokulttuurista peltoa. Hän alkoi heti kiskoa tuohta elävien puiden kyljistä. Auts! Nahka pitäs kiskoa sen omasta perseestä.
xxx/ellauri057.html on line 824: Knut Hamsun (Born: Knud Pedersen, August 4, 1859, Lom, Gudbrandsdalen, United Kingdoms of Sweden and Norway, (present-day Lom, Norway) Died:February 19, 1952, Nørholm, Grimstad, Norway1859-1952) oli norjalainen kirjailija, joka lukeutuu tunnetuimpiin hahmoihin maansa kirjallisuuden historiassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1920. Hamsun oli köyhän perheen poika, eikä hän käynyt koulua kuin runsaat 250 päivää. Sen kyllä huomaa.
xxx/ellauri057.html on line 826: Haisuli asui itävaltalaiselta äijältä juuri iskemänsä nuorikon kanssa vuoden päivät vuosisadanvaihteen yli Tomtebossa Rajasaaressa. (Ei siis tarkkaan ottaen Tontunmäessä, jossa oli Jan von Platon ja Päivin tomtebo.) Nuori rouva Hamsun 25v piti olosuhteita viheliäisinä. Hän oli hieman hienostunut kaupunkilaistyttö ja hänen oli ollut hankala sopeutua kylmyyteen ja Rajasaaren jokseenkin alkeellisiin oloihin. Hänen täytyi muun muassa huuhdella pyykkinsä jäänrailossa.
xxx/ellauri057.html on line 829: Hamsun 41v tunsi entuudestaan joitakin suomalaisia. Hän oli tavannut Pariisissa Albert Edelfeltin ja Akseli Gallén-Kallelan ja hän tutustui nopeasti Helsingin taiteilijapiireihin. Hän tuli tuntemaan aluksi kirjailijoita ja tapasi Alexander Slotten, Konni Zilliacuksen ja Wentzel Hagelstamin. Zilliacushan oli salaisen suomalaisen vastarintaliikkeen Kagaalin johtaja. Hagelstameilla on divari Fredan kulmassa. Ystäväpiiri kasvoi kuitenkin ripeästi ja siihen kuuluivat muun muassa kirjailijat Mikael Lybeck, Juhani Aho ja Werner Söderhjelm. Sekä Jean Sibelius että Robert Kajanus ottivat osaa seuralliseen lystinpitoon helsinkiläisissä ravintoloissa.
xxx/ellauri057.html on line 835: Voidaan hyvin ymmärtää, että rouva Hamsunilla saattoi olla Helsingissä viheliäistä. Mitä väliä, Hamsun viihtyi kuitenkin hyvin ja hän oli odottanut tätä matkaa. Hän oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja Suomi esiintyy pari kertaa Hamsunin teksteissä jo ennen kuin hän tuli Helsinkiin. (Ei kyllä sen jälkeen.) Pransu oli silloin 12v.
xxx/ellauri057.html on line 849: ”Hän oli ihmiskunnan sotilas, oikeuden profeetta kaikille kansoille. Hän oli korkeimman luokan uudistaja. Hänen kohtalonsa oli toimia ennalta näkemättömän raakuuden aikakautena, jonka uhriksi hän lopulta itse joutui.”
xxx/ellauri057.html on line 888: Simenonin (1903-1989) ensimmäinen varsinainen romaani, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), ilmestyi vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'sta kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti. Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana. Maigret latvialaisineen irtoisi 3 egellä Punavuorenkadun divarista. Suomennoxena.
xxx/ellauri057.html on line 1037: Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.
xxx/ellauri057.html on line 1041: Kerttu Kirsti Saarenheimo (o.s. Tanner; 20. joulukuuta 1922 Laitila – 14. kesäkuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija ja Turun yliopiston kirjallisuuden professori. Hän tutki erityisesti suomenkielistä runoutta.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1336: Tatu Vaaskiven muistona on vaatimaton puu-ukko Oulussa. Elin Vaara sai Muu Vaara -merkin. Mutta Katri Vala sai kokonaisen puiston pulzareineen ja pulunkakkoineeen punikkien puolelle Sörnäisiin. Katri näet oli tolkun mies voittajien puolella, ei mikään irvokas Saxan-ihastelija, Valvoja-Ajan vaakkulainen, eikä mikawaltaristi. Hän on kirjoittanut herkullisia totuuxia myös margariinista, ruokaresepteistä ja pikkulasten hoidosta. Katrilta puuttuu kaikki hienostelu, tyylikeikarointi sekä asenteellisuus. (Kommunismi ei ole asenne, se on tieteellinen käsitys.) Katri ei ole siloteltu, sen pakinoiden tasokin on epätasainen. Katri Valan Pecka jatkoi Eikka Leikan Teemun viitoittamalla linjalla. Sama barbaarinen optimismi, sama henkinen viriliteetti, sama iskuvalmius ja mätkimisen ilo. Sama alkoholinkulutusko myös?
xxx/ellauri057.html on line 1344: Katri Vala kuoli tubiin Eksjön parantolassa 28. toukokuuta 1944 42-vuotiaana. Hänelle pidettiin omaisten ja Ruotsin kirjailijaliiton järjestämät hautajaiset siellä, mutta tuhkaläjä siirrettiin sodan päätyttyä Suomeen toukokuussa 1945, ja haudattiin hänen kuolemansa vuosipäivänä Marjatanmäen puistoon, joka myöhemmin nimettiin Katri Valan puistoksi. Katri käänsi jotain Moa Martinsonia, ja Arvid Mörne käänsi Katria. Manus manum lavat.
xxx/ellauri057.html on line 1373: Juhana Vilhelm (J. W. ) Tuura (sukunimi alk. Thrulsson; 31. heinäkuuta 1885 Tampere – 2. maaliskuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja pakinoitsija. Hän kirjoitti poliittisia pakinoita Uusi Suomi-lehteen nimimerkillä Timo.
xxx/ellauri057.html on line 1393: Haavio kuului uransa alkuvaiheessa Tuijunkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haavio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
xxx/ellauri057.html on line 1417: Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Ei ottanut Elinaa mukaan Italiaan. Ne oli menneet naimiaisiin 1937, kai ne oli jo kyllästyneet toistensa naamoihin. Münchenissä Tatu hukkasi hattunsa. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Veneziassa tarjottiin ihmeellisen värisiä kalaruokia (kalasta ei Tatu pitänyt, minkään värisestä). Elina kai tuli sittenkin perässä. Firenze ja Rooma oli hienoja. Taorminassakin kävivät, niinkuin mekin. Maxuttomaan rantaan lasinsirpaleisiin astumaan. Sinne oli Empedokles pudottanut tohvelinsa...
xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri059.html on line 304: Niinkö? Filosofian tohtori Timo Airaksinen, 68, suhtautuu maailman tolaan valoisammin. Hän luottaa ihmisen tulevaisuudenuskoon pahoissakin vatsanväänteissä. Niitä saa kun syö liikaa taskurapuja ja juo liikaa punaviiniä.
xxx/ellauri059.html on line 471: Girolamo (Hieronymus) Savonarola (21. syyskuuta 1452 Ferrara – 23. toukokuuta 1498 Firenze) oli italialainen dominikaanimunkki ja parannussaarnaaja. Hän saarnasi aikalaistensa löyhää moraalia vastaan.
xxx/ellauri059.html on line 475: Kun Medicit oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista teokratian, jonka kuninkaaksi julistettiin Kristus. Varakuninkaana perintöä odotellessa toimi Arola. Paavi Aleksanteri VI, joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän ekskommunikoi Savonarolan 12. toukokuuta 1497 syyttäen häntä ”harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta”. Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.
xxx/ellauri059.html on line 556: Michelin Manin filosofoinnin aiheina ovat olleet tekniikka, minuus, onnellisuus, vanhuus ja rakkaus. Kilpa-autot, viini, simpukat ja taskuravut. Hän on kuitenkin sanonut asenteensa julkiseen filosofiuteensa olevan ironinen ja että hän väittää milloin mitäkin.
xxx/ellauri068.html on line 107: Borat on hyvin kiistanalainen hahmo, ja hän on aiheuttanut ärtymystä. Muiden muassa Kazakstanin hallitus on pitänyt Boratin komiikkaa pilkkana Kazakstania kohtaan. Lainmuutoksen johdosta Borat joutui siirtämään kotisivunsa pois Kazakstanin .kz-maapäätettä käyttävältä osoitteelta. Kazakstanin presidentin Nursultan Nazarbajevin tytär Dariga Nazarbajeva asettui julkisuudessa puolustamaan Boratia ja mainitsi, että maan johdon raivokkaat vastalauseet vahingoittivat Kazakstan-kuvaa enemmän kuin Boratin huumori. Myös jotkut Yhdysvalloissa toimivat juutalaisjärjestöt ovat hermostuneet Boratin juutalaisvastaisuutta käsittelevistä aiheista. Hän aiheutti myös närää esittämällä rodeo-tapahtumassa oman versionsa Yhdysvaltain kansallislaulusta. Puhuessaan avustajansa kanssa "kazakkia" he todellisuudessa keskustelevat armeniaksi ja hepreaksi.
xxx/ellauri068.html on line 178: Mickey Rooney (alkuperäinen nimi Joseph Yule Jr.; 23. syyskuuta 1920 Brooklyn, New York, Yhdysvallat – 6. huhtikuuta 2014 Studio City, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet muistetaan Hollywoodin kulta-aikojen näyttelijänä 1930–1940-luvuilta, jonka elokuvaura kesti 86 vuotta.
xxx/ellauri068.html on line 199: Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy hyvin hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat mielellään älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai teologisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borgesin tuotannossa tärkein kirjallisuudenlaji oli novelli. Hän suosi sellaisia novelleja, joiden raja esseeseen tai artikkeliin oli häilyvä. Borges julkaisikin mielellään tarkemmin määrittelemättömiä lyhyiden tekstien kokoelmia.
xxx/ellauri068.html on line 203: Huolimatta maailmankansalaisen kulttuurisesta hienostuneisuudessta Borges paneutui 1920-luvun runotuotannossaan myös argentiinalaisuuteen, erityisesti Buenos Airesin ilmapiiriin, jota hän pyrki kuvaamaan muun muassa runoteoksessaan Fervor de Buenos Aires ('Buenos Airesin kiihko'). Häntä kiehtoi myös kotimaan populaarikulttuuri (tango) ja slangi: hän laati sanakirjan argentiinalaisesta alamaailman slangista, lunfardosta. (Sitäkin lie Tomppa selannut, ks. s. 496. Onkohan tää Squalidozzi hahmo ize asiassa Borges?) Kirjastonhoitajalle epätyypillisenä lienee pidettävä myös hänen kiinnostustaan alamaailman puukkomiesten urotekoihin: eräissä hänen novelleistaan ovat aiheena myös katuväkivalta ja puukkomurhat, vaikka ne ovatkin kaukana niistä universaaleista, symbolisista ja ylevistä sfääreistä, joissa tyypillisen borgesilaisen tarinan tai esseen oletetaan yleensä liikkuvan.
xxx/ellauri068.html on line 263: Ambomaalla Rautanen toimi yli viisikymmentä vuotta, 1880 Olukondaan perustamansa lähetysaseman johtajana, raamatunkääntäjänä sekä pitkäjännitteisessä opetus- ja kasvatustyössä: ensimmäiset ambomaalaiset papit vihittiin 1925. Rautasen käännöstyö käsitti erityisesti vuonna 1892 ilmestyneen ndongan-kielisen virsikirjan. Rautanen oli myös tunnustettu virsirunoilija ja kansatieteilijä, joka antoi arvoa ambomaalaisten omalle kulttuurille. Hän keräsi kasveja, teki säähavaintoja ja toimitti esineistöä mm. Kansallismuseoon.
xxx/ellauri068.html on line 265: Vähän ennen kuolemaansa Rautanen vihittiin Helsingin yliopistossa teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Rautanen sai paikallisilta lempinimen Nakambale, joka tarkoittaa "sitä joka pitää hattua". Hän piti usein kalottia, jonka ambomaalaiset käsittivät palmukoriksi. Nakambale-sana tulee okambale-sanasta, joka merkitsee pientä koria. Rautanen tunnettiin Nakambalena niin hyvin, että nimi kirjoitettiin jopa hänen hautakiveensä. Häntä kunnioitetaan Namibiassa erittäin paljon vielä nykyisinkin, vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo 90 vuotta. Rautanen meni vuonna 1872 naimisiin saksalaisen lähetyssaarnaajan Franz Kleinschmidt'in tyttären Friedan kanssa. Rautaset saivat yhdeksän lasta, mutta moni lapsista kuoli jo pienenä malariaan.
xxx/ellauri075.html on line 58: Sestofilt opiskeli lakia ja matematiikkaa Moskovassa ja Kiovassa. Hän ei kuitenkaan voinut väitellä tohtoriksi, koska hänen matematiikan väitöskirjassaan oli vallankumouksellisilta vaikuttavia tuloxia. Hän alkoi kirjoittaa filosofisia teoksia. Niissä vaikutteet on ihan paikallaan, eikä filosofiassa tuloxia kaivata, aatteet riittävät.
xxx/ellauri075.html on line 60: Vuonna 1908 Sestofilt muutti Freiburgiin Saksaan, ja vuonna 1910 Sveitsiin pieneen kylään nimeltä Coppet. Siellä oli tylsää. Hän palasi Moskovaan vuonna 1915. Vallankumous teki hänen elämästään vaikean, ja bolševikit painostivat häntä lisäämään tuoreeseen teokseensa Potestas Clavium marxilaisten oppien vaikutteita, muuten sitä ei olisi julkaistu. Sestofilt kieltäytyi tästä, mutta luennoi kuitenkin vallanpitäjien luvalla Kiovan yliopistossa kreikkalaisesta filosofiasta.
xxx/ellauri075.html on line 132: Hän löysi kuvalehdestä / Resimli bir dergide buldu
xxx/ellauri075.html on line 269: uusinnettavuutensa aikakaudella nostettiin uuden aikakauden ilmoittajaksi. Hän
xxx/ellauri075.html on line 497: Alkoholisoitunut, syvästi tunteva ihminen vertautuu siis Kristukseen. Juominen, siis tauti, on hänen ristinsä. Kristuskin joi kuin sieni ristillä. Koska juomari on kuitenkin ihminen, eikä jumalhahmo, hän lopulta sortuu taakkansa alle. Tulivuoren juurella ei kuitenkaan ylistä juomista. Päinvastoin, konsuli on hyvin traaginen hahmo. Hän kärsii ja kärsii ja joutuu lopulta tuomiolle. Lowry kiteyttää tämän sanomalla päähenkilöstä vielä, että ”sikäli kuin hänen kohtalollaan on syvyyttä ja merkitystä, se on suhteutettava myös koko ihmiskunnan lopulliseen kohtaloon.” Koska kirjan tapahtuma-aikana Toinen maailmansota on juuri alkanut, ihmiskunta on siis tuomiolla myös tapahtuvien ja vielä tapahtumattomien julmuuksiensa tähden.
xxx/ellauri075.html on line 510: James Baldwin (2. elokuuta 1924 – 1. joulukuuta 1987) oli yhdysvaltalainen kirjailija, sukulaku, jonka teokset käsittelevät mustien, homojen ja muiden vähemmistöjen asemaa 1950-luvun Yhdysvalloissa. Hänen tunnetuin teoksensa on Mene ja kerro se vuorilla. Esim Brokeback Mountains.
xxx/ellauri075.html on line 526: Cranen kaunokirjalliset teokset edustivat realismia ja varhaista yhdysvaltalaista naturalismia sekä impressionismia. Häntä pidetään nykyisin yhtenä sukupolvensa innovatiivisimmista kirjailijoista. Lisäksi Stephen Crane voidaan sanoa olevan yksi harvoista vakavasti otettavista villiä länttä kuvanneista kirjailijoista. Cranen teksteissä yhdistyvät realistinen kuvaus, korkeakieliset ilmaisut, tavallinen puhekieli ja liioittelevat kielikuvat.
xxx/ellauri075.html on line 536: Jean Rhys (24. elokuuta, 1890 Roseau, Dominica – 14. toukokuuta, 1979 Exeter, Britannia), alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams, oli brittiläis-dominicalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Siintää Sargassomeri (1966), jonka tapahtumat kertovat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ullakolle päätyvän vaimon menneisyydestä.
xxx/ellauri075.html on line 538: Jean Rhys syntyi Dominican saarella. Hän oli viidestä lapsesta toiseksi vanhin. Hänen isänsä William Rees Williams oli walesilainen lääkäri, joka toimi Länsi-Intian saarilla hallinnollisissa tehtävissä. Hänen äitinsä oli skottilaissyntyinen kreoli Minna Lockhart, jonka perhe oli viljellyt saarella sokeriplantaaseja monen sukupolven ajan. Gwen oli yksinäinen lapsi, joka kirjoitti runoja ja näytelmiä. Hän kävi luostarikoulua, mutta kuusitoistavuotiaana hänet lähettiin Clarice-tätinsä luokse Englantiin. Cambridgessä hän kävi Persen tyttökoulua, mutta jätti sen yhden lukukauden jälkeen. Hän suostutteli isänsä panemaan hänet Lontoon kuninkaalliseen draamakouluun 1909. Isän kuoltua hän jätti teatterikoulun yhden lukukauden jälkeen. Tytär ei halunnut palata kotiin, vaan hän teki sekalaisia töitä kuorotyttönä, mannekiinina ja haamukirjoittajana. Vaihdettuaan nimeä monta kertaa hän päätyi Jean Rhysiin.
xxx/ellauri075.html on line 542: Jean Rhysin teoksissa on vahvasti omaelämäkerrallisia aineksia. Naispäähenkilöt muistuttavat häntä itseään: He ovat juurettomia, ulkopuolisia ja tuntevat tulevansa miesten hyväksikäyttämiksi. Huomenta, keskiyö (suom. Hanna Tarkka, 2002) on tragikoominen kuvaus Sasha-nimisestä naisesta, joka on rahattomana Pariisissa. Hän suunnittelee itsemurhaa, mutta on toisaalta huolissaan kampauksesta ja vaatteistaan.
xxx/ellauri075.html on line 560: Kahvit voi "napata" mukaan muovikannellisessa pahvikupissa. "Rapsakat" 15 egeä kuussa se kustantaa. "Rouheaa". Marianne poskessa olisi rotevaa. Tämä sairaalasänky on miesvainajani rakentama. Hän kävi luonani viime yönä. Jää Seija vielä kazomaan, kohta ne nostavat Lahjaa Pekkaniskalla.
xxx/ellauri076.html on line 481: Anna-Liisa Alangolla oli neljä lasta: muusikot Ilkka ja Ismo Alanko sekä klassiseen musiikkiin perehtyneet Petri Alanko ja viulisti Satu Alanko-Rautamaa. Hän oli myös isoäiti.
xxx/ellauri076.html on line 483: Alanko työskenteli laajasti kulttuurin parissa työurallaan. Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Immi Hellénin runot. (Kovempi homma olisi jo käydä läpi mun paasauxet, Immi 1400 runoineen on jäänyt seisomaan kuin tikku paskaan.) Lisensiaatintyön aiheena oli puolestaan Lassi Nummen lyriikka. (Lassin runot puhukoot puolestaan, mä en niistä tiedä mitään kun en oo lukenut.) Hän toimi vuosia opettajana ja kirjallisuudentutkijana yliopistossa. Hänet nimitettiin opetusneuvokseksi vuonna 2003.
xxx/ellauri076.html on line 485: Kirjasampo-sivustolla kerrotaan, että Alanko tunnetaan erinomaiset kritiikit saaneista kirjoistaan ja muusta kulttuurityöstään. Hän on julkaissut urallaan lukuisia opetusteoksia ja lyriikkaa käsitteleviä kirjoja.
xxx/ellauri076.html on line 598: Hän opastaa telkkarin ruokaohjelmassa ja puhu turuuxi mukavia. (Mitä on "mukavia" turuuxi? Onkohan niillä vastaavaa sanaa?) Hän on Kari Aihinen, konservatiivixi tunnustautuva mies, joka tahtoo lohkoa vizejä perheestään, pojistaan, lätkästä ja siitä ja sen kestävyydestä. Mutta mistään ei saa enää puhua. Voi voi.
xxx/ellauri076.html on line 606: Kari "Kape" Aihisella on paljon mietittävää. Hän selittää ja pölöttää. Hän on 1 Suomen tunnetuimmista keittiömestareista. Hän on lukuisista reality-sarjoista tuttu tv-kokki, ruokakirjailija ja Helsingissä ja Turussa sijaizevia huippuravintoloita luozaava monialayrittäjä. Hän on menestynyt valtavan hyvin valizemallaan alalla. Hän ei silti koe izeään julkkixexi. Hän voi perseillä Ruisrockissa ihan samalla lailla kuin ennenkin. Hän on edelleen Kape Aihinen, pölöpää Turuusta. Jos ei kelpaa, niin hän voi lähtee menee.
xxx/ellauri076.html on line 608: Vuosituhannen vaihteesta nuorista pojista alkoi tulla juhlittuja ruutukokkeja. Sitä ennen se oli naisten keittokirjan nimi. TV muutti heidän elämänsä. Niin se teki myös Kape Aihiselle. Hän ei kuitenkaan ole mielestään missään erityisen taitava. Se ei välttämättä näy teeveessä. Julia Child pudotti ruuan lattialle ottaessaan sitä uunista teeveen kokkiohjelmassa. Ei sitä kukaan huomannut.
xxx/ellauri076.html on line 636: Kape on suoran toiminnan mies. Hän kiroilee jatkuvalla syötöllä. Ei hän halua ketään tahallaan loukata vaan vahingossa. Tunteellinen ihminen minäkin pohjimmiltaan olen, vaikka puurot housuissa ja vellit tahtoo mennä sekaisin, Aihkinen vakuuttaa.
xxx/ellauri076.html on line 648: Kaappaus keittiössä sarjassa Aihinen kiertää kodeissa, opastaa uusavuttomia perheenäitejä ja yxinhuoltajaisiä ruuanlaiton saloihin ja kertoo lempeästi avioliiton perusasioista. Hän kuuntelee ihmisten huolia, leikkii lasten kanssa leegoilla ja tarkastaa läxyt. Zemppaa ja elää perheiden arjessa mukana. Muna neuvomassa kanaa käenpesässä. Jotkut asiat ilmoitetaan pyytämisen sijaan käskemällä. Se on real life, Aihkinen sanoo kansainvälisesti. Ize pidän sellaisesta, että annetaan runtua, perkele. (Mitä vitun runtua? Onko se joku turkulainen murresana munalle? Tarkoittaako se kenties "mukavaa"?)
xxx/ellauri076.html on line 652: Pääsy Turun Jääpalloseuran A-junioreihin nosti pikkukylän pojan izetunnon huippulukemiin. Hän kuvitteli nousevansa Jali Kullin, Saku Kyrvän ja Hannu Jortikan perävanassa taalajäille. Mutta "Kape" pudotettiin joukkueesta. Se kaivelee "Kapen" mieltä edelleen. Surun ja häpeän tunteet pulpahtavat pintaan. Katkeruutta ja izesyytöxiä on vaikeata välttää. Mixen lämässyt vaan veivasin vaan pukkia? Keppi katkesi. Jos saisin lätkävalmentajana nää 200 tonttua/v, niin heittäisin kokkitakin nurkkaan ja sanoisin kansainvälisesti sille byebye. Sillä lätkäpoika mä pohjimmaltani olen. Niin vitun tyhmä.
xxx/ellauri076.html on line 654: Tunteeko Kari Aihinen izeään onnellisexi? Sitäkään hän ei osaa sanoa, tai ei saa. Hän väittää surevansa edelleenkin mailan rikkoutumista, ja vähän perheenkin. Sitä murhetta on vaikee karistaa Karin olkapäiltä. Elämässä riittää turbulenssia. Avioero ja korona on koetelleet. Hän tapaa vähemmän poikia, mutta toimii onnexi niiden lätkävalmentajana. Siellä sentään pääsee niille huutamaan. Parasta on kun pääsee poikain kanssa kotisohvalle kuin kainaloiset kanat. Se on henkistä hyvinvointia "Kapelle". Sellasta "panelointia".
xxx/ellauri076.html on line 660: Manninen tunnetaan hyvinvointivalmentajana. Hän on osallistunut vaimonsa Rita Niemen kanssa Temptation Island -ohjelmaan. Lisäksi hän on toiminut valmentajana Suurimmassa pudottajassa.
xxx/ellauri076.html on line 661: Manninen suhtautui kanssakilpailijoihinsa vähätellen jo kilpailun aikana. Hän ei tullut juttuun Juuso Karikuusen eli tubettaja Herbalistin kanssa. Herbalisti tunaroi ja nyhveröi mutta on vielä jatkossa.
xxx/ellauri076.html on line 669: ”Aki on ihan hirveen huono juonittelemaan. Hän on ihan hirveen suora, häneltä tulee se mitä hän ajattelee.” Ja usein tulee suorastaan ilman että ajattelee mitään.
xxx/ellauri076.html on line 678: Roger Vadim Plemiannikov (26. tammikuuta 1928 – 11. helmikuuta 2000) oli ranskalainen satunnainen kyrvän käyttelijä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat visuaalisesti ylelliset eroottisia ominaisuuksia sisältävät elokuvat, kuten And God loi naisen ja All handmaids in a row.
xxx/ellauri076.html on line 680: Vadim oli paizi Aku Ankan veljenpoika kuuluisa romansseistaan ja avioliitoistaan nuorten kauniiden näyttelijöiden kanssa. 30-vuotiaana hän asui teini-ikäisen Catherine Deneuven kanssa, jolta hän sai lapsen Christian Vadimin ennen avioliittoaan Fondan kanssa. Hän oli myös tekemisissä vällyissä amerikkalaisten näyttelijöiden Margaret Markovin ja Davy Crockettin kanssa. Myöhemmin hän asui useita vuosia käsikirjoittaja Ann Bidermanin kanssa ja ilmoitti kihlauksestaan vuonna 1984, mutta pari ei koskaan mennyt naimisiin.
xxx/ellauri076.html on line 695: Hänellä oli myös poikapuolia kaksi avioliitostaan Schneiderin kanssa (kirjailija Dominique Schneiderin nuorempi sisar ja Schneider-Creusotin teräs- ja aseistusyrityksen perillinen) sekä aikuisia lapsipuolia Barraultin ensimmäisestä avioliitosta Daniel Toscan du Plantierin kanssa, joka oli myös Vadimin ystävä, joka kutsui häntä "onnelliseksi mieheksi. Hän oli joku, jossa oli niin paljon tyytyväisyyttä hänen elämänsä loppuun asti. Elokuvat vain heijastivat hänen pano-onneaan." Nathalie, hänen vanhin tyttärensä toisesta äidistä, kertoi Fondan elämäkerran kirjoittajalle Patricia Bosworthille: "Jane oli isäni elämän rakkaus." Uskokoon ken haluaa.
xxx/ellauri081.html on line 60: Ávilan Teresa tai pyhä Jeesuksen Teresa (esp. Teresa de Cepeda y Ahumada, tunnettu paremmin nimellä Santa Teresa de Jesús tai Teresa de Ávila; 28. maaliskuuta 1515 Ávila, Espanja – 4. lokakuuta 1582 Alba de Tormes, Espanja) oli renessanssiaikainen roomalaiskatolinen espanjalainen nunna, mystikko, naispyhimys, karmeliittasääntökunnan uudistaja sekä yksi 36 katolisen kirkon kirkonopettajista arvonimellä Doctor orationis eli rukouksen tohtori. Naista kunnioitetaan katolisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa. Tarkalleen hän on yksi neljästä naiskirkonopettajasta ja lisäksi yksi vastauskonpuhdistuksen merkittäviä hahmoja esimerkiksi pyhän Ignatius Loyolan ja pyhän Ristin Johanneksen lisäksi. Nainen on yksi 28. marraskuuta 1568 perustetun paljasrintakarmeliittojen sääntökunnan perustajista. Pyhä Teresa on sairauden, päänsäryn, sydänsairauksien, pitsin, vanhempien menettämisen, kirkon auktoriteettien vastustamisen, sääntökuntalaisten, hurskautensa takia pilkattujen, Espanjan ja henkilöiden, jotka ovat nimeltään Teresa, Theresa, Teresita, Terry, Tero, Tessa, Teresina tai Tracy, suojeluspyhimys. Naisen tunnuksia ovat nunna paljasrintakarmeliitan puvussa; karmeliittanunna, jonka sydäntä pistetään enkelin pitämällä nuolella; lävistettyä sydäntä, kirjaa ja krusifiksia kantava karmeliitta; kirjaa ja sulkakynää pitävä karmeliittanunna; kyyhkyltä viestiä vastaanottava karmeliittanunna: ruusut ja liljat; tulehtunut sydän; piikkikruunu; kirjaimet ”IHS” sydämen päällä; palavat nuolet; kyyhky; kirja ja kynä; palavien nuolten lävistämä sydän tai krusifiksi ja lilja. Paavi Paavali V julisti pyhän Teresan autuaaksi 24. huhtikuuta 1614 Roomassa, paavi Gregorius XV julisti hänet pyhimykseksi 12. maaliskuuta 1622 Roomassa ja paavi Paavali VI julisti hänet kirkonopettajaksi 1970. Hänen juhlapäiväänsä vietetään 15. lokakuuta.
xxx/ellauri081.html on line 428: Arne Alligaattorista tuli mieleen Aarne Ranta. Han har ingen dator han bor ju i djungeln, dvs Göteborg. Aarne Ranta ei pitänyt Aarne Alligaattorista. Huonosilmäinen ja kiltinoloinen mutta ikävä kyllä jotenkin uskovainen. Mikä pahinta, se tykkäsi thai-ruuasta. Aina piti laapustaa siihen samaan thai-ravintolaan syömään pahaa thai-ruokaa. Sen pojatkin on jostain vanhan testamentin kirjasta. Niillä oli yhden huoneen koirankoppi Nilkin kesäsiirtolassa. No tän kaiken mä oon kai jo kertonut, juolahti vaan mieleen taas. Vai olinko? Aarnen vaimo Pihla paistoi pannulla kampasimpukoita niiden keltaisen Göteborgin professoritalon kaakeloidussa teräskeittiössä. Kasarit koon mukaan seinälle ripustettuina. Pihla oli pätevämpi Aarnea, ja ehkä hyvätuloisempi myös. Aarne oli syystä siitä mustasukkainen. Nilkin keskittymisleirin virkanaiset kehui kukin izeään saunan lauteilla aika kuplixi. Siellä vallizi hiljainen mutta tiukan verinen statuskilpailu. Seija istui kylmällä alimmalla lauteella yhteiskunnan tuilla. Hänet sanottiin irti! Pihlan sisaruxet kuiskivat saunan lavoilla, tarkoittaen rouva nilkkiä, joka ei tehnyt enää muuta kuin poimi hehtolitroittain mustikoita kesällä. "Kaikki minun sisaruxeni ovat kyllä hyvissä naimisissa ja töissä, kukaan ei ole työtön," Pihla vielä teroitti. Tampereen talousalueelta terkkuja. Nilkin johdolla pelattiin Toiskan seurakunnan aidatuilla kentillä koripalloa ja lentistä. (Ne pelasivat, ei toki me.) "Rahnaa" sanoo nilkki tukka silmillä ja silmät viirussa manselaisittain luihunlaihan nenän kautta haiveniset posket viinan ahavoittamina.
xxx/ellauri081.html on line 635: Thaimaalainen nainen leikkasi aviomiehensä peniksen veitsellä kuultuan, että tällä on suhde toisen naisen kanssa. Hän heitti leikkaamansa elimen ulos ikkunasta. Karuna Sanusan, 24, pidätettiin teon jälkeen tiistaina.
xxx/ellauri084.html on line 193: Yxi tuohtunut professori maalasi Kemiyhtiön patoon umpimezässä siistejä kalan kuvia ja luonnon raiskauxen vastaisia iskulauseita. Hän sai 40 päiväsakkoa ja 10k korvausvelvoitteen yhtiölle koituneesta kivusta ja särystä. Näin täällä oikeutta jyvitetään, se näät on sokea kuin kana.
xxx/ellauri084.html on line 253: Hanuman (sanskritiksi हनुमान् hanumān) on hindulaisuuden apinankasvoinen jumala. Hanuman on hindujen Ramayana-runoelmassa apina-armeijan päällikkö, oppinut mies ja taitava muusikko. Hanuman on tuulenjumala Vayun poika. Hän on saanut apinakasvonsa siitä, että hänen äitinsä Anjana oli muuttunut apinaksi. Hanumania pidetään myös Shivan ilmentymänä.
xxx/ellauri084.html on line 400: Olen kertonut tämän monta kertaa ennenkin: Olin kävelemässä kampuxen läpi eräänä iltapäivänä ja näin kolleegan toiselta osastolta jota en ollut nähnyt aikoihin. Kysyin miten kaikki menee häneltä. Hiän vastasi: "Oh, olen niin kiireellinen", ja eteni kertomaan luokistaan, tutkimuxestaan, kokousesitelmästä jota hän puuhasi, kuinka kiireellisexi osaston tuolina oleminen oli hänet jättänyt, jne., jne. Niin kysyin häneltä mitä hän tekisi jos joku noista taakoista otettaisiin pois hänen lautaseltaan. Hiän vastasi, “Se olisi hienoa! Minulla on niin paljon asioita joiden kimpussa haluaisin rehkiä.” Niin osoitin hänelle sormella että hän olisi yhtä kiireellinen. Sitten kysyin millainen hän oli ollut 13v vanhana. Hiän sanoi, "Oh, olin sekaantunut kaikkeen, olin niin aktiivinen.” Siis mikään ei ollut muuttunut. Hiän, koko ikänsä, oli ollut hyvin kiireellinen henkilö. Meidän ei pitäisi yllättyä että viisikymppiä ja risat PhDeenä kentällään, vakinaisena täys-professorina ja osaston tuolina, hän rehkisi kovasti. Hän oil aina rehkinyt kovasti. Hän on täysin eläköitynyt nyt. Voin melkein taata sinulle että hän on hyvin kiireellinen ja sekaantunut moniin asioihin eläkkellä ollessaan.
xxx/ellauri084.html on line 518: http://www.quora.com/profile/Ron-Brown-120 rehkii ahkerasti Quoran palstoilla oktogenaarina. Oh, hän on sekaantunut moneen asiaan. Hän on ottanut jo 2 covid-piikkiä. Hän pelaa kuvan perusteella golfia. Hän on ruskettunut kalifornialainen.
xxx/ellauri084.html on line 520: Ronald Harmon Brown (August 1, 1941 – April 3, 1996) oli Amerikkalainen poliitikko. Hän palveli Yhdysvaltojen Kauppasihteerinä Presidentti Bill Clintonin ykköskaudella. Ennen tätä hän oli Demokraattisen Kansallisen Komitean (DNC) tuolimies. Hän oli ensimmäinen mutiainen näissä hommissa. Hän oli oikeasti ruskea. Hän kuoli 34 muun kansa 1996 lentokonerysähdyxessä Kroatiassa.
xxx/ellauri084.html on line 526: Ron Brown on kolmannella kaudella Nebraskan pelaajakehitysjohtajana. Hänellä on pitkä liittymä Husker jalkapalloon, toimien assistenttivalmentajana 24 kautta (1987-2003 ja taas 2008-14). Brown palvelee ei-valmentajaroolissa, neuvoen Husker jalkapallo-atleetteja monissa kentänulkoisissa kehittämisalueissa.
xxx/ellauri084.html on line 535: Ronald Brown (Riippumaton, ruskea) pyrki U.S. Taloon edustamaan Tennesseetä 7. Kongressialueelta. Hän hävisi yleisissä vaaleissa Marraskuu 3, 2020. Brown täytti Äänestyspedian Ehdokassidosryhmäkyselyn v 2020. Klikkaa tästä nähdäxesi kyselyvastauxet.
xxx/ellauri084.html on line 538: Julkaissut yli 39 maassa Ron Brown myy rehkimäänsä keräilijöille ja vähittän läntisissä Yhdysvalloissa. Hänet nimitettiin erääxi 300 huippuartistista Utahissa. Näin miehen Nevadan autiomassa eräässä tienristeyxessä liftaamassa, keskellä ei mitään. Minun piti saada hänen tarinansa.
xxx/ellauri084.html on line 684: Kolme poikaani (My Three Sons) on yhdysvaltalainen televisiosarja, jota tuotettiin 12 tuotantokautta vuodesta 1960 vuoteen 1972. Sen pääosaa, leskeksi jäänyttä lentokoneinsinööriä ja kolmen pojan yksinhuoltajaisää Steven Douglasia esittää Fred MacMurray. Hänen alkuperäiset kolme poikaansa ovat college-opiskelija Mike (Tim Considine), high schoolia käyvä Robbie (Don Grady) ja kuopus Chip (Stanley Livingston).
xxx/ellauri084.html on line 686: Sarjan alussa William Frawleyn esittämä poikien äidinisä asui samassa taloudessa. Frawleyn terveyden heikennyttyä hänet korvasi isoisän veljeä esittänyt William Demarest. Syksyllä 1965 vanhin poika Mike kirjoitettiin ulos sarjasta ja naimisiin, mutta uudeksi kolmanneksi pojaksi tuli adoptiopoika Ernie. Häntä näytteli Chipin näyttelijän oikea veli Barry Livingston. Sarjan viimeisinä vuosina Steven Douglas menee uusiin naimisiin ja saa tämän myötä perheeseensä myös tyttären, Dorothyn. Uudexi nimexi tuli Uusperheeni. Sarjan suosio hupeni kuin lumiukko keväällä.
xxx/ellauri086.html on line 87: Suuhunsopiva kulli seisoi kuolasta liukkaana vasten häpyhuuliani. Riisuin huntuni ja hänmies nykäisi varovasti stringejäni ja suuteli rintojani – niitä ei niinkään varovasti. Riisuin housuni ja annoin lämpimän hävyn hieroa pystyssä sojottavan kullin kärkeä. Häpyhuulet avautuivat itsestään ja kosteus valui ulos ja päästi kullin hitaasti uppoamaan sisäänsä. Ratsastin, mutta minut pysäytettiin, ratsastin taas ja hänmies nousi istualleen estääkseen minua. Hieroin itseäni hitaasti pitkin kullin vartta saaden hänet izensä ähisemään ja kiroamaan lisää. Hänmies yritti pitää minua voimalla, mutta hankasin vastaan aivan pienellä liikkeellä. En voinut sille mitään, miten paljon nautin tilanteesta. Hänmies oli aivan kiimassa, aivan tuloillaan koko ajan, mutta kesti.
xxx/ellauri086.html on line 89: Yhtäkkiä hänmies halusinkin ottaa ohjat ja käänsi minut alleen. Sitten huudettiinkin yhdessä. Tunsin kun pilluni puristui tiukemmin ja tiukemmin vasten aivan kovaa kullia, kun levitin jalkojani. Hänmies nosti ne olalleen. Tiesin, tulevani pian, mutta en vielä. Tiesin, ettei hänmies kestäisi kauaa. Koitin kääntyä kontilleni, jossa tulisin nopeammin, mutta hänmies ei antanut armoa vaan työnteli kiroillen menemään minun maatessani kyljellään tämän edessä. Nostin pakaraani, että hänmies pääsi työntymään syvemmälle ja ihailemaan näkyä. Rytmi kiihtyi “Anna mie käännyn?” kysyin varovasti.
xxx/ellauri086.html on line 91: Hänmies päästi minut. Nousin kontalleni ja peruutin piipaten suoraan kulliin kuin paku kympillä. Levitin pakaroitani ja värisin orgasmin enteillessä. “Mie en enää kestä” tukahtunut huokaus pääsi takaani. "Yffyf, en miekään" vastasi hänmies samasta suunnasta. Hyväilin klittaa oikealla ja pidin pakaraa vasemmalla. Hänmies työnsi nyt hitaasti, hän izekin väristen. Tunsin itseni Viihteen näyttelijäksi, sen verran käheä oli orgasmia enteilevä voihkintani, kuin huokaus ja huuto samassa. “Nyt tulee” koko hänmies tärisi, mutta jatkoi.
xxx/ellauri086.html on line 112: Jukka Tapani Gustafsson (s. 2. tammikuuta 1947 Turku) on suomalainen poliitikko, joka on toiminut kansanedustajana vuodesta 1987 asti. Kevään 2011 eduskuntavaaleja seuranneiden hallitusneuvottelujen jälkeen hänet valittiin nimitettäväksi Jyrki Kataisen hallituksen opetusministeriksi. Hän jatkoi opetusministerinä toukokuuhun 2013 asti, jolloin hänen seuraajakseen valittiin aiemmin saman hallituksen asunto- ja viestintäministerinä toiminut Krista Kiuru.
xxx/ellauri086.html on line 188: Leavitt ilmoittautuu videoillaan Gamergaten tukijaksi. Hänen mielestään liike myös vastustaa pelimaailmaan tullutta identiteettipolitiikkaa, joka ei Leavittin mielestä koko pelialalle kuulu ollenkaan.
xxx/ellauri086.html on line 385: Hän on alkanut muistuttaa Victoria-tätiä
xxx/ellauri086.html on line 392: Clark kritisoi naisia myös siitä, että he pukeutuvat rennosti esimerkiksi verryttelyhousuihin tai pyjamaan. Hänen neuvonsa koskivat myös painonhallintaa, meikkausta, kampauksia, muotivinkkejä sekä seksuaalista intimiteettiä.
xxx/ellauri086.html on line 398: – Naiset, sellaisiksi Jumala loi meidät. Sellaisia me olemme. Miehet katsovat. Hän loi meidät katsomaan. Emme voi auttaa itseämme, sellaisia olemme, Clark sanoi.
xxx/ellauri086.html on line 563: Frihet Sverigen varapuheenjohtaja on 30-vuotias Filip Sjöström. Hän toimi lauantaisen tapahtuman isäntänä. Sjöström luonnehtii itseään ”terveysyrittäjäksi”, mutta levittää pääasiassa jopa vaarallista tietoa vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Hänen mukaansa esimerkiksi koronaviruksen tarttumista voi estää meditoinnilla ja positiivisiin asioihin keskittymisellä. Filip on amerikansuomalaisen massayrittäjän Jyri Engeströmin sielullinen mentori. Sjöströmin mukaan kaikki koronarajoitukset olisi poistettava. – Kaikki koronavirukseen, sulkutiloihin, maskipakkoon, uusiin lakeihin ja vapautemme rajoittamiseen uskovat ovat osa salaliittoa ja pitävät sitä yllä, Sjöström kirjoitti lauantain tapahtuman Facebook-sivulla.
xxx/ellauri086.html on line 636: Kekäs se oli tää Thyestes? (Ja kuka oli Jolyot?) Thyestes oli kreikkalaisessa mytologiassa Olympian kuninkaan Pelopsin ja Hippodameian poika. Hänellä oli lapset Pelopeia ja Aigisthos. Hänen veljensä Atreus tappoi Thyesteen lapset.
xxx/ellauri086.html on line 640: Atreus vannoi uhraavansa parhaan lampaansa Artemiille, mutta etsiessään sitä laumastaan hän huomasi joukossa kultaisen lampaan. Hän laiminlöi lupauksensa, kuristi lampaan ja säilöi sen laatikkoon, mutta hänen vaimonsa Aerope, joka oli viehtynyt hänen veljeensä, antokin sen Thyesteelle. Mykeneläisten saatua ennustuksen, joka kehotti heitä valitsemaan itselleen pelopidin kuninkaaksi, he kutsuivat Atreuksen ja Thyesteen. Kun he keskustelivat valtakunnasta, Thyestes julisti kansalle, että valtakunnan tulisi kuulua hänelle, jolla on kultainen lammas, ja kun Atreus tähän suostui, Thyestes tuotti lampaan nähtäväksi ja julistettiin kuninkaaksi.
xxx/ellauri086.html on line 652: Thyesteen etsiessä keinoja kostaa veljelleen, hän sai oraakkelilta tiedon, että hän voisi saada kostonsa, jos hän saisi pojan oman tyttärensä kanssa. Hän saikin Aigisthoksen tyttärensä kanssa, mutta tämän äiti hylkäsi lapsensa häveten tekoaan. Paimen löysi lapsen ja antoi tämän Atreukselle, joka kasvatti poikaa omanaan. Aigisthoksen vartuttua mieheksi Thyestes paljasti hänelle olevansa sekä tämän isä että isoisä, ja että Atreus on hänen setänsä, jolloin Aigisthos meni aivan sekaisin ja tappoi Atreus-sedän.
xxx/ellauri086.html on line 690: A niinkuin Adultery, todennäkösest. Parasta A-ryhmää oli Hesteri. Kova luu. Hän on valintansa tehnyt. Hemmetti miten toi Pihlajalinnakin on naisvihainen setämies. Inhottavia pillureviiriä vartioivia koiria nää jenkkikirjailijat.
xxx/ellauri086.html on line 691: -"Tämä mies on naurettava pelle ja nysväri. Hän soittaa orkesterissa....BASSOA!...Kun taas tämä mies kuuluu parhaaseen A-ryhmään, hän on selkeästi...URKURI!. Paras A-ryhmä!"
xxx/ellauri086.html on line 692: -"Tämä mies on naurettava tunteilija ja pelle. Hän on menossa 50-vuotispäiville ja vie päivänsankarille lahjapaketin...Kun taas tämä mies kuuluu parhaaseen A-ryhmään...hän ojentaa päivänsankarille selkeästi...VIIRIN!"
xxx/ellauri086.html on line 717: Poen tuotannon teemoja olivat esimerkiksi mysteeri, makaaberi, kauhu, suru, kuolema, pahuus ja rikollisuus. Aika sama setti kuin Anders Garderoodilla. Hän kiinnitti tarinoissaan paljon huomiota yksityiskohtiin ja logiikkaan. Poe oli myös kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko, joka muistetaan esimerkiksi novellille laatimistaan säännöistä.
xxx/ellauri086.html on line 719: Poe syntyi Bostonissa. Hänen molemmat vanhempansa olivat kiertäviä näyttelijöitä. Hänellä oli isoveli Henry ja pikkusisko Rosalie. Poen isä David Poe nuorempi hylkäsi perheensä kun Edgar oli kolmen viikon ikäinen, ja Poen äiti Elizabeth Arnold Poe kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa kaksivuotias. Poe lähetettiin tupakkakauppias John Allanin perheen hoiviin Richmondiin ja sai välinimekseen Allan. Vuodet 1815–20 hän vietti koulussa Englannissa, jonne perhe oli muuttanut John Allanin liiketoimien vuoksi. Novelli "William Wilson" on saanut vaikutteita tästä ajanjaksosta.
xxx/ellauri086.html on line 721: Vuonna 1826 Poe aloitti opinnot Virginian yliopistossa, mutta vietti siellä vain vuoden. Hän menestyi opinnoissa, mutta jatko kävi mahdottomaksi, kun hänen holhoojansa John Allan kieltäytyi maksamasta Poen suuria pelivelkoja.
xxx/ellauri086.html on line 726: Poe muutti takaisin Richmondiin vuonna 1835. Hän työskenteli seuraavina vuosina toimittajana useissa kirjallisuuslehdissä. Richmondissa hän työskenteli kuukausittain ilmestyneessä Southern Literary Messengerissä vuosina 1835–1836. Aluksi Poe hoiti lehden kirjeenvaihdon ja oikoluvun sekä kirjoitti kirjallisuusarvostelut.
xxx/ellauri086.html on line 730: Myöhemmin lehti alkoi julkaista myös hänen omia journalistisia artikkeleitaan sekä runojaan ja novellejaan. Vuonna 1835 Poe meni mahdollisesti salaa naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa Virginia Clemmin kanssa. Hän avioitui vaimonsa kanssa uudelleen julkisesti toukokuussa 1836. Virginia sai vuonna 1842 verensyöksyn ja eli horisontaalisesti liikuntakyvyttömänä, kunnes kuoli vuonna 1847 tuberkuloosiin. Vaimonsa kuoltua Poe teki kolme yhtäaikaista kiihkeää yritystä aloittaa uusi avioliitto, mutta hänen kosiskelunsa kohteet torjuivat hänet. Lisääkö liian aikaisia siemensyöxyjä? Oliko Leonoora sit toi Virginia?
xxx/ellauri086.html on line 738: Poe oli haaveillut vuodesta 1834 alkaen oman kirjallisuuslehden perustamisesta. Lehden nimeksi olisi tullut Penn Magazine, ja se olisi ollut sisällöltään, paperiltaan ja painojäljeltään korkealaatuinen sekä vuositilausmaksultaan suhteellisen kallis. Tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut, kuten ei myöskään vuonna 1843 suunniteltu Stylus. Poesta tuli Broadway Journalin ainoa päätoimittaja ja omistaja syksyllä 1845. Hän ei kuitenkaan kyennyt pitämään lehteä hengissä kahta kuukautta kauempaa.
xxx/ellauri086.html on line 740: Poe oli ensimmäinen yhdysvaltalaiskirjailija, joka elätti itsensä kokonaan kirjoittamisella. Kirjallisuuslehdet maksoivat hänelle kuitenkin aina niin huonoa palkkaa, että hän joutui elämään köyhyydessä. Hänen mahdollisuuksiaan ansaita elantonsa vaikeutti myös se, että kansainvälisten tekijänoikeuslakien puuttuessa amerikkalaiset kustantajat kustansivat mieluummin englantilaista kirjallisuutta ilmaiseksi kuin maksoivat amerikkalaisille kirjailijoille. Broadway Journalin mentyä nurin vuonna 1845 Poe ei enää löytänyt töitä, ja hänen tulonsa romahtivat hänen viimeisten vuosiensa ajaksi.
xxx/ellauri086.html on line 742: Vuonna 1845 Poe saavutti vihdoin mainetta, joskaan ei rahaa, kun hänen runonsa "Korppi" ("The Raven") julkaistiin ja hänen muotokuvansa ja elämäkertansa ilmestyivät Graham'sissa. Hän sai lehdissä neron maineen, pääsi New Yorkin seurapiireihin ja tutustui merkittäviin kirjailijoihin kuten Walt Whitmaniin. Hänen terävä kynänsä ja alkoholinkäyttönsä toivat hänelle kuitenkin kielteistä julkisuutta, eikä menestys jäänyt pysyväksi. Runoutta hän "Korpin" jälkeen kirjoitti enää melko vähän.
xxx/ellauri086.html on line 746: Poen viimeisiä viikkoja leimasi rankka alkoholinkäyttö. Hänet löydettiin katuojasta kapakan edestä Baltimoressa 3. lokakuuta 1849 ja vietiin sairaalaan. Siellä hän kärsi viimeisten päiviensä aikana harhanäyistä, vapinasta ja sekavuudesta. Poe kuoli sairaalassa 7. lokakuuta 1849. Hänelle ei tehty ruumiinvavausta. Hänen kuolinsyykseen on esitetty monenlaisia arveluja delirium tremensistä aivotulehdukseen. Poe haudattiin Baltimoren presbyteeriselle hautausmaalle. Se on aika kammottava paikka.
xxx/ellauri087.html on line 62: Tilastotieteen yliopistolehtori Kimmo Vehkalahdella on päällään Helsingin yliopiston oranssi t-paita ja mukanaan vaimo. Hän, kuten jotkut muutkin, on täällä työpaikkansa kustantamana. Vehkalahti kuuluu Opettajien akatemiaan, johon valitut saavat yliopistolta 20 000 euroa käytettäväkseen haluamallaan tavalla. Vehkalahti on sijoittanut osan summasta Pafos-seminaariin.
xxx/ellauri087.html on line 66: Esa Saarinen on pukeutunut oranssiin palmupaitaan ja Pipsan liehuviin mustiin pikkuhousuihin. Hän ei testaile mikrofonia vaan aloittaa, kun kaikki ovat istuneet puoliympyräksi järjestettyjen pöytien ääreen. Jokaiselle on varattu avolehtiö, vettä, karkkia ja Marimekon kangaspäällysteinen muistikirja.
xxx/ellauri087.html on line 72: Tässä orkesterissa on virittäytymässä jotain aivan huikeaa, Saarinen lietsoo. Hän on kapellimestari, me olemme soittajia, joilla kaikilla on mahdollisuus herkistyä elämän hienovaraisille ja hyväntahtoisille ilmentymille.
xxx/ellauri087.html on line 85: Esa Saarinen ryhtyi johtavaksi kapuksi vuonna 1977. Tuolloin hän väitteli filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana, yhtä nuorena kuin toinen 2sta Suomen ansioituneimmasta filosofista, Georg Henrik von Wright. Toinen ansioitunein on Jaakko Hintikka. Hän ohjasi Saarisen väitöskirjan.
xxx/ellauri087.html on line 93: Ylen vuonna 1982 taltioimassa tv-pätkässä Saarinen esiintyy nahkapuvussa ja aurinkolaseissa. Hän kertoo, että yliopisto on siitä hieno paikka, että jos hommansa hoitaa “respektaabilisti”, on aivan sama, mitä puuhaa sen ulkopuolella. Ja että hän itse on aina ollut kiinnostunut hillumaan elämän eri alueilla, näkemään todellisuuden muunkin kuin yliopiston kautta.
xxx/ellauri087.html on line 94: Saarinen otti julkisuudessa kantaa milloin flirttailutekniikoihin, milloin Persianlahden sotaan. Hänet valittiin parhaiten pukeutuvien suomalaisten joukkoon ja yliopiston parhaaksi opettajaksi. Mitä Missä Milloin -kirjoissa hän kertoi vuosikaudet harrastuksikseen “ruusut, kahvilat ja systeemikritiikin”.
xxx/ellauri087.html on line 109: Hänen opetustyylinsä on erilainen. Kun Saarinen selittää innostusfilosofiaansa Platon-salissa, hän ei juuri viittaa muihin ajattelijoihin. Hän viittaa muumeihin. Eskillä ei taida olla kaikki muumit laaxossa. Heidegger mainitaan vain kerran, James Bondille on omistettu kokonainen teoria. No kyllä Tove Jansson yhden existentiaalinazin hakkaa.
xxx/ellauri087.html on line 117: Saarinen ei kuitenkaan tällä kertaa puhu positiivisuudesta, hän puhuu ajattelemisen ajattelemisesta. Hän on tosi paljon ajatellut sitä. Kiitos kiittämisen kiittämästä, oli Callen suosikkiläppiä.
xxx/ellauri087.html on line 140: Esimerkiksi tilastotieteen lehtori Kimmo Vehkalahti kertoo olevansa vaikuttunut siitä, miten Saarinen pistää itsensä likoon. Eski vaikuttaakin aika lipeäiseltä. Mutta sen leotardintäplät ei lähde edes pesussa. Hän on saanut Pafoksella innostusta ja aikaa ajatella, Eski on saanut sieltä taas aimo läjän pätäkkää. Mikään pyhäkoulu tämä ei kuitenkaan ole. Jatkoilla voi sattua yhtä jos toista, josta Eski ei kerro kotona.
xxx/ellauri087.html on line 175: Hän jatkaa häiriintymättä, miten perus-Jaskat – jollainen hän itsekin on – ovat usein parhaimmillaan, kun heille annetaan yksi tehtävä kerrallaan ja sanotaan sen jälkeen “good job”. Vaimo voi tehdä mikromuutoksen ja olla juoxuttamatta Jaskaa kenkämyymälöissä. Sen sijaan hän voi lähettää Jaskan oluelle ja pyytää tulemaan lunastamaan hänet neljäntoista minuutin kuluttua kassalta.
xxx/ellauri087.html on line 178: Hän ei ole ensimmäinen tai ainoa ihminen, joka ohjaa tekemään näin. Kaikille on pienestä saakka vakuuteltu, että ihmiset ovat erilaisia eikä kukaan voi olla muuta kuin mitä on. Jokainen life-coach on tarpeeksi pätevä kertomaan, että kohteliaisuus on hyvä asia ja että ystävälliset ihmiset ovat kivempia kuin epäystävälliset.
xxx/ellauri087.html on line 181: Saarinen puhuu konkreettisesti ja vitun paljon itsestään. Neljään tuntiin hän saa mahtumaan yhteensä kolmetoista omakohtaista tarinaa, joista suurimmassa osassa esiintyy hänen lisäxeen joku hänen julkkis"ystävänsä". Hän pyyhkii silmälasiensa alustaa liikutuksesta muistellessaan omaa puhettaan sotainvalidien juhlassa vuonna 1997. Hän kertoo, miten Martti Ahtisaari oli kutsunut häntä “todelliseksi leijonaksi” ja miten Ari Vatanen Saarisella vieraillessaan halusi nähdä hänen nukkuvat lapsensa.
xxx/ellauri087.html on line 189: Improvisointikykyä ja karismaa on sen sijaan vaikeampaa jäljitellä. Saarinen ei niin sanotusti johda nuoteista. Häntä ei keskeytetä kesken luennon, vaan hän pitää itsensä keskittyneessä puhetilassa aina 45 minuuttia kerrallaan. Saarinen on totta kai kertonut samat anekdootit kolmenkymmenen vuoden aikana satoja kertoja, mutta vaikuttaa olevan niistä vähintään yhtä innoissaan kuin kuulijansakin. (Tollasta oman äänen rakastamista mun on lähes mahdotonta käsittää. Tuohan me ollaan jo opittu, ois Pirkko sanonut.)
xxx/ellauri087.html on line 214: Nuoruuden kaikkivoipaisuus on korvautunut vanhan komeljanttarin voimaisella virnistyxellä. Nuorena punktohtorina tunnetuksi tullut filosofi Esa Saarinen on nauttinut koronakevään rauhasta rakkaansa kanssa. Hän antaa suomalaisille kympin selviämisestä koronakriisistä. Romanikerjäläiseltä se lainaa kympin, ostaa sillä Ison Numeron ja antaa ruusun tilalle.
xxx/ellauri087.html on line 241: – Pipsa on inhimillisen lämmön ihminen, rakkauden keskittymä. Hän vaalii ja vaatii vilpittömyyttä ja inhimillisyyttä arjessa. Suhteemme on tosi romanttinen. Pipsan kieltämättä jo venähtäneet kalsarit ja tissiliivit on vieläkin makuhuoneen tyynyllä. Pipas levittää ne sinne aamulla heti pedattua. Joskus tyynyllä on yllätyxenä vielä suklaakonvehti.
xxx/ellauri087.html on line 272: Hänen kaksospoikansa ovat nyt 31-vuotiaita työttömiä lurjuxia. Olivatko kaikki työt tarpeellisia, kun pojat olivat pieniä, hän kysyy. Ei jäänyt paskanjauhannasta yli pojille, kun kaikki piti tehdä ize.
xxx/ellauri087.html on line 307: Esa Saarinen uskoo, että kun vastakkainasettelusta päästään ja lakataan kadehtimasta onnekkaampia, koronakriisistä kumpuaa myös maallista hyvää. Hän toivoo, että ihmiset alkaisivat tuntea itsensä enemmän osaksi luontoa, kun ne on täynnä koronavirusta, onhan sekin luonnoneläin. Olemme luonnon armoilla. Sen kohtalokas koronavirus on opettanut.
xxx/ellauri087.html on line 609: Oppiminen on aina tunnejuttu. Yrjö Engeströmin kohdalla alku oli suorastaan lässähtävä. Hän koki opetuksen niin latistavana, että lähti Lauttasaaren yhteiskoulun lukiosta ovet paukkuen vuosi ennen kirjoituksia. – Löysin lastenpsykiatrin, joka suostui kirjoittamaan lausunnon, etten kestä koulun aiheuttamaa stressiä, Yrjö hymähtää ja nappaa suuhunsa ässäpiparin talonsa keittiössä Sipoonkorvessa.
xxx/ellauri087.html on line 611: Syrjäytymisvaaraa tällä pojalla ei ollut. Hän pääsi saman tien töihin Teiniliittoon, joka 1960- ja 70-lukujen vaihteessa eli kukoistuskauttaan vasemmalta puhaltavassa myötätuulessa. "– Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin, Yrjö naurahtaa ja puhuu kymmenisen vuotta sitten kuolleesta isästään, taidemaalari ja pilapiirtäjä 'tuplayrjö' Jurij Georg Engeströmistä, paljon ja rakastavasti." ”Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin.” No ei tosiaan, se nähdään sen massayrittäjäpojastakin, joka on raivoissaan kun Sanna Marin ei sitä tottele. ”Suomi on pieni ja simppeli yhteiskunta. Täällä ollaan tyhmiä, täällä on helppo pioneeriliittolaisten kähmiä. Toivottavasti päättäjät eivät pilaa tätä kaikkea.”
xxx/ellauri087.html on line 613: Jurij Georg Engeström (taiteilijanimet Georg Engeström, GEM, Gee; s. 25. elokuuta 1921 Ruokolahti – 11. lokakuuta 2008 Espoo) oli suomalainen taidemaalari ja pilapiirtäjä. Hän aloitti piirtämisen 1960-luvun alussa Hufvudstadsbladetiin nimimerkillä Gem ja Maalaisliiton pää-äänenkannattajaan Maakansaan (myöhemmin Suomenmaa) nimimerkillä Gee. Engeström jatkoi piirtämistä kumpaankin lehteen aina 1990-luvun alkuun saakka. Piirtäjän työ oli sivutoimista, sillä varsinaiselta ammatiltaan ekonomin tutkinnon suorittanut Engeström oli verotarkastaja.
xxx/ellauri087.html on line 632: Yrjön äiti kuoli aivoverenvuotoon pojan ollessa 6-vuotias. Sen ikäisenä hän jo tajusi menetyksensä suuruuden. Isä solmi aika pian uuden liiton, mutta syvästi uskonnollisesta äitipuolesta ei ollut oikein äidiksi. Hän näki syntiä kaikkialla. Yrjö ei saanut tehdä kerrassaan mitään kivaa. Salaa piti irrotella kärpäsiltä siipiä.
xxx/ellauri087.html on line 639: Sitten tuli rakkaus. 2000-luvun alussa Yrjö oli viisikymppinen ja voimansa tunnossa. Hän johti huippuyksikköjä Atlantin kahta puolta. Myös yksityiselämässä alkoi mennä lujaa, kun hän rakastui kolmekymppiseen italialaiseen kollegaansa Annalisa Sanninoon. – Isä varoitti minua tuhoamasta perhettäni. Hetken mietittyään hän kuitenkin kysyi, uskonko tulevani onnelliseksi? Vastasin, että uskon, jolloin isä lupasi olla tukenani. Italian Ravellossa vuonna 2004 järjestettyyn hääjuhlaankin hän jaksoi vielä osallistua ja bylsiä morsianta, vaikka se ei kuulu sikäläisiin hääperinteisiin.
xxx/ellauri087.html on line 723: Díaz painostettiin pitämään vuonna 1910 vaalit, joissa Madero onnistui keräämään suuren osan äänistä. Vaikka Díaz oli aikaisemmin ollut demokratian kannattaja, hän näytti muuttaneen mielensä ja vangitsi Maderon. Madero pääsi takuita vastaan pois ja pakeni Yhdysvaltoihin. Hän jatkoi taisteluaan Díazia vastaan pyrkimyksenään syrjäyttää tämä.
xxx/ellauri087.html on line 729: Madero voitti lokakuussa 1911 järjestetyt presidentinvaalit. Hänen uusi hallintonsa ei kuitenkaan kestänyt sekä oikealta että vasemmalta tulevia jatkuvia hyökkäyksiä. Maderoa vastaan kehkeytyi useita epäonnistuneita kapinayrityksiä. Hänen kohtalokseen koitui lopulta salajuoni helmikuussa 1913. Pääkaupunki Mexico City muuttui kymmeneksi päiväksi taistelukentäksi. Valtava määrä siviilejä kuoli ja taistelut lakkasivat vasta kun hallituksen joukkojen komentaja Victoriano Huerta vaihtoi puolta. Madero ja varapresidentti José María Pino Suárez vangittiin.
xxx/ellauri087.html on line 731: Pian tämän jälkeen Madero ja Pino Suárez ammuttiin, kun heitä oltiin siirtämässä vankilasta toiseen. Huerta oli luultavasti antanut tappokäskyn päästäkseen valtaan. Huerta julistautui tämän jälkeen presidentiksi. Hänen nousunsa presidentiksi ilman vaaleja sai vallankumouksen liekit jälleen leimahtamaan. Pohjois-Meksikossa Venustiano Carranza kieltäytyi hyväksymästä Huertan presidenttiyttä ja vaati, että presidentti oli valittava vaaleilla, kuten perustuslaissa määrättiin. Carranza kutsui johtamaansa liikettä perustuslailliseksi vallankumoukseksi. Pancho Villa ja muutamat muut kapinallisjohtajat liittoutuivat Carranzan kanssa.
xxx/ellauri087.html on line 741: Huerta ei saanut tilannetta hallintaansa, vaan epäjärjestys jatkui vuosikausia. Kapinakenraaleita rahtas myötäänsä rajan tuntumassa don Jaimen Villanuevassa. Pancho Villa riehui maan pohjoisosassa ja useat eri ryhmät taistelivat presidentin paikasta. Lopulta Venustiano Carranza anasti presidentin paikan vuonna 1915. Hän onnistui pysymään vallassa muutaman vuoden, mutta vuonna 1920 hänet kukisti hänen entinen liittolaisensa Álvaro Obregón, josta tuli maan vahva mies myös niiksi ajoiksi, jolloin hän ei ollut presidenttinä. Tämä lopetti levottomuudet, eivätkä ne alkaneet uudelleen huolimatta siitä, että Obregón murhattiin vuonna 1928. Tämän jälkeen PRI-puolue otti Meksikon tiukkaan hallintaan, ja vallankumous päättyi.
xxx/ellauri087.html on line 747: Villa syntyi Rio Granden kylässä Durangossa nimellä Doroteo Arango. Hän oli mestitsi, jolla oli myös afrikkalaissyntyisten orjien verta suonissaan. (Ks. allaoleva rotusekoitusmatriisi). Perhe eli velkaorjuudessa. Kuusitoistavuotiaana Villa tappoi hacendadon, tilanomistajan, pojan, koska tämä oli raiskannut hänen siskonsa. Tämän vuoksi hän pakeni vuorille ja ryhtyi lainsuojattomaksi. Seuraavat 16 vuotta hän terrorisoi seudun maanomistajia vuorilta käsin käyttäen nimeä Pancho Villa. Nimen alkuperä on epäselvä. Se oli kenties lainattu kuolleelta roistolta tai Doroteon omalta isoisältä Jesús Villalta. Kolmenkymmenen vuoden iässä Villa oli koonnut itselleen omaisuutta ja opetellut vankilatuomioidensa aikana lukemaan.
xxx/ellauri087.html on line 897: 1960-luvulla kirjailija Christer Kihlman tajusi, ettei kukaan kirjailija ole vielä kirjoittanut omista heikkouksistaan. Hän alkoi kirjoittaa alkoholismistaan, miessuhteistaan ja myrskyisästä avioliitostaan. Nyt leskeksi jäänyt kirjailija ei ymmärrä, miten avioliitto kesti sen kaiken, yli 50 vuotta.
xxx/ellauri091.html on line 41: Mielikirjailijani on Hilja Haahti. Hilja Haahti on mielikirjailijani. Palaan sen päiväkirjan lisälehdille kuin koira oxennuxelle. Se on hyvin rauhoittavaa. Hilja saarnaa hiljaa. Hilja on valoisa vanhus. Hän herättää muistoja.
xxx/ellauri091.html on line 53: Ärtynyt paxusuoli ja ohut tukka ovat heikot kohtani, tunnusti Lea Lehtisalo. Ja verenpaine. Hän oli nöyrä ihminen. Samoja kärsimyxiä oli Gerard Manley Hopkinsilla, joka marisi niistä aika paljon ellei enemmän.
xxx/ellauri091.html on line 141: Hilja Haahti kävi Lucina Hagmanin valmistavan koulun ja senjälkeen Hämeenlinnan 6-luokkaisen tyttökoulun. Opettajaksi Haahden teki mieli opiskella. Perhe muuttikin isän kuoleman jälkeen Helsinkiin. Haahti pääsi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi hän valmistui 1895. Hän oli opettajan virassa muutaman vuoden. Sitten Haahden opintojen jatkamiselle avautuivat "edellytykset", eli RÃHÃÃ, kun äitinsä oli mennyt uuteen avioliittoon "Z" Yrjö-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi.
xxx/ellauri091.html on line 152: Stenbäckin vanhemmat olivat kirkkoherra Karl Fredrik Stenbäck ja Emilia Ottilia Christina von Essen. Stenbäck valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1873. Toimittuaan ensin opettajana Alavudella vuoteen 1876 hän siirtyi Helsinkiin, jossa työskenteli vuoteen 1919 saakka Helsingin suomalaisen tyttökoulun johtajattarena. Hän oli myös koulun yhteydessä toimineen jatko-opiston kasvatusopillisen johtokunnan jäsen ja opiston johtaja professori B. F. Godenhjelmin jälkeen vuodesta 1905 aina vuoteen 1925.
xxx/ellauri091.html on line 153: Stenbäck oli muun muassa NNKY-liiton perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1896–1932 sekä liittohallinnon jäsen 1905–1928 ja toimitti Tilhi-nimistä lastenlehteä vuosina 1884–1886. Hänen teostaan Kasvatusopin historian pääpiirteet I–II (1890–1892) käytettiin yliopiston kurssikirjana. Vuonna 1925 hän julkaisi Wilhem Wegeliuksen elämäkerran.
xxx/ellauri091.html on line 160: Haahden runoilua löytyy myös virsikirjasta. Hänen suomentamiansa tai uudistamiansa ovat virret 30 Maa on niin kaunis, 320 Sinua, Jumalaa, 342 Niin ihanaa on ylistää, 508 Valkeus kirkas päällä synkän maan sekä 594 Käy aavaa merta purtemme. Tunnetuimpia virsiä on Haahden runoilema 548 Tule kanssani Herra Jeesus sekä 549 Pidä kiirettä, mä meinaan tulla jo.
xxx/ellauri091.html on line 162: Hilja Haahti kirjoitti pienestä pitäen satuja, kertomuksia ja runoja. Hän toimitti myös omia lastenlehtiä ja avusti sellaisia lehtiä kuin Tilhi, Sirkka ja Lasten Kuvalehti.
xxx/ellauri091.html on line 166: Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Muumipeikon tuhotulva ja Poisvalittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Tauno voi todistaa, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan lisänimiä: Suomen kotien kirjailija, Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar. Hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Myös toimittajana ja kääntäjänä hän on toiminut. Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.
xxx/ellauri091.html on line 170: Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Hilja Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Hänen teoksiaan on pidetty pelkästään keveänä jatkona hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, tuotannolle.
xxx/ellauri091.html on line 216: Hän oli pitkä, suora ja sorjavartaloinen, mikä on naisyleisössä aina eduxi. Voima ja määrätietoisuus uhosi hänen koko olemuxestansa. Jotain sotilaallista oli koko saarnassa, siinä puhuttiin sotilaista ja asepuvuista ja aikaisista aamuherätyxistä. Juuri niitä paetaxeen Edgar Allan Poe teki West Pointin sotilasakatemiassa niitä jäyniä. Selviä asioita, meille "konamiehille" kaikki tuttua. "Pitäkää rautaisella kädellä kiinni aamuvartalostanne!" sanoi paroni Nicolaykin. Me jotka olemme vakavasti kokeilleet sieltä, tiedämme kyllä mistä setämiehet puhuvat.
xxx/ellauri091.html on line 230: On helppo vastata uniasussa, yhtä helppoa se ei ole kun silmälasit on tiellä. Vihollinen on lähellä. Uudestaan ja uudestaan joudumme sen kokemaan. Ja aina vaan se on yhtä ihanaa. Hän on terve ja voimakas, siltä ainakin tuntui. Hän jaxoi väsähtämättä suorittaa senkin tiiviin ohjelman. Otti vastaan niitä jotka halusivat "kahdenkeskistä keskustelua" (criminal conversation).
xxx/ellauri091.html on line 239: Nuoret miehet jonottivat pääsyä hänen "puheilleen" hotellihuoneeseen jossa hän asui. Taistelu pimeiden tähtien ja valkeiden voimien välillä riehui ankarana. Sekä mies- että naisylioppilaiden huoneista kuului voiton riemusanomia. Ihmeellistä! Ylpeät päät menivät pystynä sisälle ja tulivat ulos painuxissa. Eikä meidän tarvinnut udella mitä oli tapahtunut suljetuissa kammioissa - mitä ja kenelle. Psalmirunoilija laulaa: "Hän antoi suuhuni uuden virren". Henki liikkui. Liha oli heikko. Tai kääntäen.
xxx/ellauri091.html on line 272: No Mr. Mott lähti sitten itään päin Tolstoi-junalla. God bless you, siltä pääsi asemasillalla kuin Donald Trumpilta. Kai se oli hurjan helpottunut. Uudet seikkailut odottivat sitä Pietarissa. Mr. Motti lähti laulun kaikuessa ja lakkien heiluessa. Hän oli ollut Jumalan savuava ase. Mikä siis oli hänen käyntinssä tulos? Näkyväisiä voi arvioida, ei näkymättömiä, ja monet ylioppilasneitosista hävisivätkin tovin perästä näkyvistä lukuvuodexi tai kokonaan. Se mitä pääsi tapahtumaan jäi niiden ja jumalan välisexi salaisuudexi. Tuskin se kertoi siitä edes Mr. Mottille.
xxx/ellauri103.html on line 85: Salattu tieto eli esoteria on ympäröinyt Leena Krohnia jo lapsuudessa. Kröhmien porukka on aina olleet jotain hihhuleita tai muuten vaan hulluja. Hän kävi sisarensa kanssa ruusuristiläisyys-liikkeen sunnuntaikoulua ja imi samalla runsaasti vaikutteita teosofiasta. Sekä ruusuristiläisyys että teosofia ovat uskonnollis-filosofisia liikkeitä, joihin on ripoteltu osasia muun muassa mystiikasta, esoteriasta (eli salatusta tiedosta, muistatte) ja idän uskontojen salaperäisistä piirteistä.
xxx/ellauri103.html on line 124: Leena Krohn koki 1970-luvulla taistolaisajan hurjimmat pyörteet mutta väärällä puolella. Hän ihmetteli usein liikkeen fanaattisuutta, mutta on nyt vanhoilla päivillään ryhtynyt fanaattisexi izekin. Poliittinen islam vaarallisinta sananvapaudelle, ja on se epäpoliittinenkin.
xxx/ellauri103.html on line 371: Hänen kohdalleen osui opettaja, joka jakoi luokan osiin sillä perusteella, kuinka hyvin oppilaat menestyivät laskentokokeessa. Rowling menestyi ymmärrettävästi kehnosti, mutta paransi suoritusta kuin sika juoxua ja siirtyi luokassa paremmille paikoille. Luokkaretkelläkin kävi näin. Opettajan menetelmät olivat vanhanaikaisia, ja Rowling inhosi häntä. Opettajakin varmaan inhos Jaanaa.
xxx/ellauri103.html on line 375: Wyedeanin yläasteelle siirtyessään Rowling pääsi eroon inhoamistaan opettajista ja opettajat siitä. Good riddance from bad rubbish. Hän muuttui myös aikaisempaa sosiaalisemmaksi, ja hänet valittiin viimeisenä vuonna koulun johtajatytöksi. Se pääsi käskyttämään pikkutyttöjä, osat vaihtuivat! Tästä saat Voldemort, ja tästä matohäntä!
xxx/ellauri103.html on line 381: 1980-luvun alussa paljastui, että äiti Anne sairasti MS-tautia, joka hankaloitti vähitellen hänen päivittäistä elämäänsä. Siitä huolimatta Jaana jatkoi menestyksekkäästi koulunkäyntiään. Hän ystävystyi Séan Harris -nimisen kouluun tulleen uuden pojan kanssa; tästä tulikin Rowlingin pitkäaikainen ja hyvä ystävä vielä senkin jälkeen, kun Rowling valmistui koulusta. Hän pyrki yläasteen jälkeen Oxfordin yliopistoon mutta jäi niukasti valittujen ulkopuolelle. Häh suoraan yläasteeltako? Entäs lukio?
xxx/ellauri103.html on line 383: Rowling aloitti opinnot Exeterin yliopistossa heti Wyedeanin koulusta valmistuttuaan. Hän pääsi yliopistoon mennessään pois mielestään ahdistavasta kodista ja heittäytyi heti yliopistoelämään mukaan (kenen mukaan? Seaninko?) Rowling valitsi pääaineekseen ranskan, mutta ei menestynyt siinä erityisen hyvin. Hänen huolellisuudessaan oli toivomisen varaa, ja aikaa kului paljon muuhun kuin opiskeluun, muun muassa kahvilassa ja baareissa oleiluun. Opintoihin kuuluvan Ranskassa vietettävän vuoden Rowling kulutti opiskelemalla englantia Pariisissa.
xxx/ellauri103.html on line 385: Yliopiston ympäristö antoi virikkeitä, jotka myöhemmin pääsivät mukaan Harry Potter-kirjoihin, (kenen mukaan? No harryn tietysti, hömelö) ja Rowling viihtyi hyvin. Hän valmistui vihdoin vuonna 1987 keskinkertaisilla arvosanoilla. Vanhemmat olivat kuitenkin riemuissaan tyttärensä välttävästä saavutuksesta, vaikka äiskyn kunto oli jo varsin heikko.
xxx/ellauri103.html on line 387: Yliopiston jälkeen Rowling työskenteli sihteerinä tilapäisesti eri yrityksissä. Hän oli myös jonkin aikaa Lontoossa Amnesty Internationalilla töissä. Niihin aikoihin Rowling erään junamatkan aikana (hän oli noussut junaan epähuomiossa kahden raiteen välistä) sai idean Harry Potterista ja velhokoulusta. Heti junamatkan jälkeen hän kirjoitti ideansa ylös ja jatkoi kirjoittelua huvikseen, kun aika kävi pitkäksi. Siltähän ne kirjat juuri vaikuttaa.
xxx/ellauri103.html on line 394: Rowling asettui asumaan lähelle sisartaan Edinburghiin. Hänen isänsä oli mennyt uudelleen naimisiin varsin pian äidin kuoleman jälkeen, ja ilmeisesti Rowlingin ja hänen isänsä suhteet olivat tulehtuneet sen seurauksena (kenen mukaan? No paparazzien )joten hän ei halunnut kääntyä isänsä puoleen. Rowlingilla ei ollut aluksi helppoa, sillä hänellä ei ollut työtä. (Mitä vittua, sittenhän sillä oli helppoa kun virui laiskana?) Hän joutui kohtaamaan paljon byrokratiaa anoessaan toimeentulo- ja asumistukea. Tästä se sai paljon ainexia velhoministeriöön. Uhkana oli lisäksi Arantes, joka saapui Skotlantiin tapaamaan tytärtään, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vaikka ne oli vielä naimisissa. Dagoilla ei ole paljon sanomista briteissä.
xxx/ellauri103.html on line 396: Edinburghissa Rowling työsti kirjoituksiaan istuen usein kahviloissa, erityisesti sukulaistensa omistamassa kahvila Nicholson’sissa. Vuonna 1994 hän löysi hiukan sihteerintyötäkin. Paljon Rowling ei voinut kuitenkaan ansaita, ettei olisi menettänyt tukia, minkä vuoksi Rowlingin ja hänen lapsensa elämä ei ollut kovin ruusuista. (Senkö tautta Rowling on rautarouvan linjoilla? Elämä olisi ollut ruusuisempaa ilman tukia.) Rowling pääsi opiskelemaan opettajakoulutukseen, sai pienen stipendin ja pystyi elättämään itsensä ja lapsensa ilman tukia. Tukihan se on stipendikin vittu. Hän sai myös avioeron miehestään 26. kesäkuuta 1995.
xxx/ellauri104.html on line 386: Tupakkahuonetta kaikkein eniten käyttää syvästä masennuksesta kärsivä keski-ikäinen Seppo. Hän on niin tuskaisan hermostunut -burn out, että hän polttaa ketjussa punaisia Malboroitaan. Hänellä oli ennen vaimo ja firma, mutta sitten tuli konkurssi firmassa ja perään avioliitossa. Nyt ei tunnu olevan kuin velkaa, masennusta ja niitä Malboroita.
xxx/ellauri104.html on line 389: - saa joskus raivokohtauksia tai purskahtaa itkuun. Hänellä on ranteet täynnä viiltoja....sääliventeiksihän me niitä kutsutaan. Punainen euforia
xxx/ellauri104.html on line 394: Hänen silmissään outo valo
xxx/ellauri104.html on line 396: Hänen rakkautensa vihasi
xxx/ellauri104.html on line 816: Pulkkisen lapsuuden koti oli maalaiskylässä. Isä Hermanni oli maanviljelijä ja kustannusasiamies, äiti Tilda emäntä, joka kirjoitti sanomalehtipakinoita. Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun normaalilyseosta 1963 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta sekä venäjän kieltä. Hän avioitui teologian kandidaatti Vuokko Rissasen kanssa vuonna 1971. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Antti ja Tuuli. Kansanperinteen tallentaja Paavo Pulkkinen oli Matti Pulkkisen isoisä.
xxx/ellauri104.html on line 920: Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Luovutusvoitto – Jeesukselle luovuttamisen dynamiikka” (Päivä 2001) lainaus sivulta 123: ”Näin tapahtui pienelle tytölle Itä-Saksassa. Kuulin hänen elämästään pastori Gerhard Wessleriltä, kun olin puhumassa hänen seurakunnassaan Frankfurtissa. Tämä pieni kymmenvuotias tyttö oli Mecklenburgissa, Itä-Saksassa asuvan kristityn perheen tytär. Hänen oli käytävä paikallista kommunistikoulua, jossa oppilaiden usko Jumalaan yritettiin järjestelmällisesti tuhota. Opettaja esimerkiksi käski lasten painaa päänsä pulpettia vasten ja pyytää Jumalalta karamellia. Odottaessaan hetken ja nähtyään, ettei mitään tapahtunut, opettaja nauroi ja sanoi: ’Näettekö nyt, Jumalaa ei ole olemassakaan! Mutta pyytäkääpä karamellia hallitukselta.’ Sitten jokaiselle oppilaalle annettiin makeinen hallituksen puolesta.
xxx/ellauri104.html on line 945: Jos jumala olisi KAIKKIVALTIAS, hänen ei olisi tarvinnut antaa omaa poikaansa kellekään uhriksi. Hän voisi määrätä ns. pelastumisen ehdot ilman poikansa uhraamista. Tästä voi päätella että saatana omisti ihmiset ja jumala osti meidät saatanalta pojan hinnalla.
xxx/ellauri104.html on line 979: Joh. 5:14 Jeesus kai uskoo, että rammat ovat rampoja siksi, että Jumala on rangaissut heitä synnistä. Hän sanoo rammalle miehelle parannettuaan hänet: ”älä tee enempää syntiä, tai sinulle koituu enemmän pahaa”.
xxx/ellauri104.html on line 1022: Toinen oli Ben Zyski eiku Zuzkowits, no kyllä te tiedätte.. Hän tuli parin leidin kanssa samaan kahvipöytään tehtyään puolen sekunnin vaarallisuusarvion tuolilla röhnöttävästä rättipäästä. Hänellä oli sitä porvariston hillittyä charmia.
xxx/ellauri104.html on line 1070: Ukko oli puhunut jakeittain kuin Raamatusta Hänen silmansă
xxx/ellauri104.html on line 1094: Hetken päästä Ukko tokaisi: "Ensi pyhänä ilimotan." Emännälle tuli kire. Hän ehti pihalle Ranssin tullessa, ja hätäili siellä
xxx/ellauri104.html on line 1097: kieltäisi jos Ranssi menisi sanomaan. Emäntä joutui viikoksi tietonsa kanssa kahden. Siinä näytti tulevan tungos. Hän risteili plhan yli kuin lepakko, ruoka-aittaan, karjakeittiöön, navetalle,
xxx/ellauri104.html on line 1114: ”Aviosääty on pyhä, sillä Jumala itse on sen asettanut, kun hän ensimmäisen ihmisen luotuansa sanoi: Ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Aviosäädyn pyhänä esikuvana on Kristuksen ja seurakunnan keskinäinen suhde, niin että samoinkuin Kristus on yksi seurakuntansa kanssa, myös miehen ja vaimon tulee olla yksi keskinäisessä rakkaudessa. Tästä kirjoittaa apostoli Paavali: Vaimot olkaa miehillenne alamaiset, niin kuin Herralle. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä… Miehen tulee, uskollisena kutsumuksessaan, huolehtia perheensä ajallisesta ja iankaikkisesta hyvästä… Niinikään tulee vaimon rakastaa ja kunnioittaa miestänsä. Hänen tulee muistaa olevansa annettu miehen avuksi, ja sen vuoksi mielellään auttaa häntä… Vaimo on miehen kunnia, sanoo Paavali, sentähden tuleekin hänen käyttäytyä sen mukaisesti.”
xxx/ellauri104.html on line 1124: ”Miehen tulee, uskollisena kutsumuksessaan, huolehtia perheensä ajallisesta ja iankaikkisesta hyvästä… Vaimon tulee samoin rakastaa ja kunnioittaa miestään. Hänen tulee olla miehelleen avuksi ja kantaa murheet ja ilot yhdessä hänen kanssaan.”
xxx/ellauri104.html on line 1163: Tämä tuli erityisen selvästi ilmi hänen mullistavassa suhtautumisessaan sapattikäskyyn (siis Moosexen pykälään 4 jota yllä sivuttiin) ja siihen liittyviin sääntöihin. Hänen vastustajissaan fariseusten ja kirjanoppineiden joukossa tällainen käyttäytyminen herätti suurta pahennusta. Se oli heidän mielestään osoitus siitä, että Jeesus halusi kumota koko lain, mistä hän ansaitsisi jopa kuolemantuomion. Mutta parannettuaan eräänä sapattina kauan sairastaneen miehen Jeesus perusteli tekoaan kertomalla, että juuri tällä tavoin itse Taivaallinen Isä toimii tässä maailmassa: ”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen minäkin” (Joh. 5:17).
xxx/ellauri104.html on line 1185: Onko kristillisellä kirkolla mahdollisuus, ehkä jopa velvollisuus, eettisen perusnäkemyksensä pohjalta tunnustaa isyys myös tässä tapauksessa ja toimia sen mukaisesti? Jeesuksen sydäntä lähellä olivat ihmiset, joita hänen aikanaan syrjittiin ja pidettiin vähempiarvoisina. Hän näki ja kuunteli missä muut käänsivät katseensa pois ja sulkivat korvansa. Yhteisössä, jossa päivittäin rukoillaan tuhansin ja taas tuhansin äänin, että Jumala kääntäisi katseensa puoleemme, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on mitä läheisin asia.
xxx/ellauri104.html on line 1236: Jukka Hautala: Perustamani Augustinuksen pitkän siittimen varjo – niminen yritys auttaa ymmärtää, miksi kirkko ei ole vielä vastannut homoille "tahdon". Seksi on ollut lähtökohtaisesti syntiä, ja hyväksyttävää ainoastaan avioliittoon vihittyjen kesken lisääntymistarkoituksessa. Tätä puutteenalaista historiaa olemme eläneet ja elämme – ja se on hyvä. Kotikylälläni eräällä miehellä oli vain yksi lapsi. Kun ystävät kysyivät häneltä, ettei teillä useampaa ajateltu, mies vastasi: ”En tuota kehannut ruveta naatiskelemaan”. Hänen vastauksensa oli hyvin ”augustinolainen”.
xxx/ellauri104.html on line 1244: P.S. Augustinuksen oman kuvauksen mukaan hänessä eli hyvin voimakas seksuaalinen vietti. Voi olla, että se on osaltaan värittänyt hänen syvempiä teologisia ajatuksiaan esimerkiksi perisynnistä ja armosta. Ennen kristityksi kääntymistään Augustinus eli 15 vuotta yhdessä jalkavaimonsa kanssa. Hän jätti tämän siinä vaiheessa, kun äitinsä pyrki järjestelemään pojalle kunnon avioliittoa. Tuolloin noin 32-vuotiaalle Augustinukselle katsottiin nuorikoksi 10-vuotias tyttölapsi, jonka varttumista aviokelpoiseksi piti odottaa vielä puolitoista vuotta (tyttö oli naimakelpoinen 12 vuoden iässä, sitä ennen ei koko varsi sisään mahtunut.).
xxx/ellauri104.html on line 1264: Hänen mukaansa päätös syytteiden nostamisesta kertoo sen, että loukkaava puhe seksuaalivähemmistöistä ei ole yhteiskunnassa yhdentekevää, koska sillä on laajaa media-arvoa klikkiozikoissa.
xxx/ellauri104.html on line 1269: Hän huomauttaa, että kaikki vihapuhe ei ole aina rikoslain piiriin kuuluvaa, mutta osa siitä voi olla yhdenvertaisuuslain kieltämää häirintää.
xxx/ellauri113.html on line 230: Ankean harmaana kevätpäivänä Cambridgessa mustien aukkojemme saattue lähti matkaan kohti yliopiston Great Job Steven kirkkoa. Nuoria ihmisiä Tintti-julisteineen parveili joka paikassa. Collegen juhla-asuinen pedelli norsusauvoineen ja silinterihattuineen käveli hitaasti pitkin katua. Tätini puristi kättäni. Aloimme molemmat itkeä. "Hän olisi ollut tästä mielissään", täti kuiskasi. Steven ääni lähetettiin radioteleskoopilla kohti mustaa aukkoa. Yllättävän vaatimaton kaveri. Ei jättänyt koskaan kertomatta viziä. Yllättävän paljon yhteistä sillä on Pekan kaa. Se opetti lapsistaankin röyhkeitä, Lucy sai piispan kyynelehtimään tiukatessaan siltä jumalatodistuxia. Moinen ei todellakaan ole tapana. Tapsan poika viittasi fyysikkokouxessa ja pyysi puheenvuoroa esittääxeen jonkun typerän kysymyxen sedille. (Mä tein samoin Sepun väitöstilaisuudessa.) Nenäkkäitä lapsia. Äiti sai pientä taukoa alituisista hoitovelvollisuuxistaan. Olikohan Mason mukana hautajaisissa? Kiitoxet Homer Simpsonille, jonka kanssa Tapsa teki uraauurtavaa yhteistyötä Simpsonit-televisiosarjassa. Steve ei varmaan ollut lukenut sitä kohtaa raamatussa jossa sanotaan että se on totta.
xxx/ellauri113.html on line 232: Kun Lucy syntyi, sen vajaatoimintainen paapa oli kahlittu jo pyörätuoliin. Niinpitkälle kuin Lysy muistaa, iskä kieltäytyi tunnustamasta omaa kyvyttömyyttään. Hän ei yxinkertaisena hyväxynyt sitä ettei voinut tehdä jotakin. Sixi Jane kävi salaa Joonatanin pakeilla. Kun yläkerrasta oli kaunis maisema, Tapsa vaati izepintaisesti että perheen täytyi nostaa hänet sähkötuoleineen portaat ylös. Tämä piti hänet vireänä. Tapsa käski Lysyn tehdä saman reitin Kiinan muurilla kuin iskä oli tehnyt pyörätuolissa. Se oli vitun pitkä matka ja epämukava, täynnä portaita ja nousuja. Lysy ymmärsi, mixi Tapsan matkakumppanit oli olleet reisun jälkeen entistä uupuneempia ja aika tympeitä. ALS-tauti ei vaikuta kuin lihassoluihin, egoistin huono luonne ei muutu mixikään.
xxx/ellauri113.html on line 296: Pekka Jussi Reinikainen (s. 16. syyskuuta 1947 Helsinki) on suomalainen lääkäri, kristillinen kirjailija, poliitikko (KD) ja kreationisti. Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellier’ssa. Hän on toiminut käytännön lääkärinä kaikkiaan yli 40 vuotta, johon sisältyy toiminta yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Pekka Reinikainen on ollut kaksi kuukautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Reinikainen on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Reinikainen on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan jäsenenä, 14 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä, kirkolliskokouksen jäsenenä sekä on Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsen. Reinikainen pitää kutsumuksenaan kertoa vääristä maailmankuvista ja Raamatun luomiskertomuksesta.
xxx/ellauri113.html on line 304: Alkoholipoliittisissa artikkeleissaan ja kannanotoissaan Reinikainen vaatii muun muassa keskioluen ja siiderin myynnin siirtämistä vähittäiskaupoista Alkon yksinoikeudeksi, alkoholin anniskeluikärajojen nostamista ja väkevien alkoholijuomien verotuksen palauttamista vuotta 2004 edeltäneelle tasolle. Hän on sanonut olevansa itse entinen alkoholisti. (Oikeestiko entinen? Lähde?)
xxx/ellauri113.html on line 314: Hän astuu koputtamatta rakastavaisten huoneeseen
xxx/ellauri113.html on line 315: Hän vaihtaa puheenaihetta ja puhuu itsekseen
xxx/ellauri113.html on line 316: Hän vastaa kysymyksillä ja kysyy vastauksilla
xxx/ellauri113.html on line 317: Hän raivaa tiensä salin läpi
xxx/ellauri113.html on line 320: Hän on täällä tänään (3x)
xxx/ellauri113.html on line 322: Hän mahtuu joka raosta, hän ehtii joka paikkaan
xxx/ellauri113.html on line 324: Hän valikoi vaatteemme ja sanat suuhumme
xxx/ellauri113.html on line 325: Hän työntää kätensä meidän taskuumme
xxx/ellauri113.html on line 328: Hän on täällä tänään (3x)
xxx/ellauri113.html on line 330: Hän tarttuu magneettinauhalle ja painomusteeseen
xxx/ellauri113.html on line 331: Hän hymyilee valokuvissa ja ui radioaalloilla
xxx/ellauri113.html on line 332: Hän soittaa meille sähkökitaraa ja taputtaa itselleen
xxx/ellauri113.html on line 333: Hän puhuu kun me puhumme
xxx/ellauri113.html on line 336: Hän on täällä tänään (3x)
xxx/ellauri113.html on line 341: Lääkärinä Pekka on vanha ateisti, mutta tuli toisiin aatoxiin luettuaan raamatusta, että se on totta. No tarkemmin sanoen herätys tulee kirjaimellisesti huomenna, jos ruetaan saarnaamaan että raamattu on kirjaimellisesti totta. Jokainen päivä on uusi eilinen, mutta optimistisesti ajatellen on se myös toissapäivän huominen. Arabit luultavasti kääntyvät rysähtämällä, koska sinne on tullut sanaa valtavasti radioaalloilla. Pekka oli ateisti koska uskoi hölmö miljardeihin vuosiin ja Darwiniin. Ei se on kyllä liian hidasta, Pekka haluu pikaista muutosta ja mieluummin eilen. Kun unohdetaan Darwin ja uskotaan vanhan testamentin aikatauluihin, nin herätys tulee heti eikä 15. päivä. Jeesus tulee! Hän on täällä tänään, tai viimeistään huomenna.
xxx/ellauri114.html on line 49: Tuolloin hän laittoi Instagramiin videon, jossa ihmetteli, miksi Kuwaitin hallitus aikoi parantaa ulkomaalaisen palvelushenkilökunnan asemaa maassa. Hän ei ymmärtänyt miksi uusi laki antoi kotiapulaisille yhden vapaapäivän viikossa ja oikeuden pitää hallussaan sekä henkilökohtaista puhelinta että omaa passia. Lisäksi työaika rajoitettiin 12 tuntiin päivässä.
xxx/ellauri114.html on line 80: Yksi jumaluuskompleksin riivaama artisti on Kanye West. Vuonna 2008 räppäri ilmoitti haastattelussa olevansa kuin astia, jonka Jumala on valinnut äänekseen ja viestiensä välittäjäksi. Seuraavana vuonna hän sanoi: ”Jumala valitsi minut. Hän teki minulle polun. Suurin tuskani elämässäni on, että en voi koskaan nähdä itseäni esiintymässä livenä. Olen Warhol. Olen numero yksi, kaikkein vaikuttavin meidän sukupolvemme taiteilija. Olen lihaxikkaaxi tullut Shakespeare, Walt Disney. Nike. Google.”
xxx/ellauri114.html on line 83: Seppo Turusen mukaan taustalla on vuosikymmenien perinne tähtikultista, johon kuuluu perusteellinen imagonrakennus. Hän siteeraa kirjassa tietokirjailija Richard Stengellia, jonka mukaan agenttitoimistot ovat luoneet ammatti-imartelijoiden koulukunnan, jotka lähettelevät suojateilleen jatkuvasti lahjoja ja syytävät kohteliaisuuksia.
xxx/ellauri114.html on line 109: Köyhät kyykkyyn! Hyvästi leveä takamus! Yhdistämällä jumpan ja horisontaalisen liikunnan saat hyvännäköiset pakarat. 2 alavartalon perusliikettä ovat kyykky ja askelkyykky. Kyykky loitontaen ja kyykky lähentäen. Leveä kyykky ja kapea kyykky. Karen Goodmanin suosikkiliike on työpöytäkyykky. Säilytä työpöydän alla pientä makkaraa ja käytä sitä aina, kun esimiehesi ei vaadi sinua kyykistymään. Seiso työpöytäsi ääressä ja pidä siitä molemmin käsin, kun viet sen sisälle. Sen ansiosta Carol voi hyvin ja näyttää hyvältä juuri sieltä mistä pitääkin. Hän on miehensä kanssa jopa neljä kertaa viikossa, ja siitä huolimatta hänen pakaransa ovat yhtä kiinteät kuin aiemmin.
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri114.html on line 414: Väänänen vakuuttaa, että voi. Hän on sama toisten hauskuttaja kuin ennenkin, eikä tuomitse muita vaikka he joisivat enemmän kuin hän. Tasavuosiaan hänkin aikoo juhlia päissään, eikä muutenkaan palanne etnisiin tapoihin. – Veikkaan, että jos joskus jatkossa otan alkoholia, niin sitä menee vain annos tai kaksi. Tai viisi tai seitsemän.
xxx/ellauri114.html on line 432: Tähän vielä aupair-tyttöjen kokemuxia. Perheen äiti oli hyvin katkera ja kutsui eksäänsä paholaiseksi jopa lapsen kuullen. Hän ei voinut sietää, että hänen oma äitinsä tuli hyvin toimeen miehen kanssa. Heillä oli hieno 2 miljoonan dollarin talo, jota he yrittivät eron takia myydä. En saanut kutsua kavereita kylään, koska äiti pelkäsi, että kaverit voisivat varastaa jotain tai kaatua portaissa ja haastaa heidät oikeuteen. Perheen koira puri kiinteistövälittäjää ja se oli kuulemma minun syyni. Kun äiti unohti itse viedä lapsen jalkapalloharjoituksiin, sekin oli minun syytäni.
xxx/ellauri114.html on line 495: Kiitos hienosta blogista Armas-enosta. Hän oli ilman muuta särmikäs. Muistan hänet hyvin! On muistettava, että myös häneen sota jätti traumoja: Armas taisteli Raatteen tiellä ja oli niitä "ohiammuttuja". Suomalainen kansallisjuoma, viina, teki jossain vaiheessa tehtävänsä, mutta hän on ilman muuta niitä suuria suomalaisia! Terveisiä pohjoisesta, Ilmari Schepel. Armaksen siskonpoika ja Simon serkku.
xxx/ellauri114.html on line 544: Susan Mayeria kuvaillaan sarjassa Kotirouvien päivänpannut "onnettomuusalttiiksi" kömpelöksi, sekä huono-onniseksi. Näyttelijä Teri Hatcher kuvaili Susania "ei sulavakäytöksiseksi" ja "vähiten onnekkaan ihmisen jonka haluta tavata." Hänellä "on harvoin kömmähdys-vapaata hetkeä... ja kun vaikuttaa siltä että asiat ovat hänen kannalta hyvin, hän tekee jotain kamalaa joka pilaa kaiken." Susanin alttius huonolle tuurille ja noloille tilanteille on luonut useita sarjan muistettavimpia hetkiä, mukaan lukien Edie Brittin talon palaminen ja oman kotinsa ulkopuolelle lukkiutuminen täysin alasti. Susan on myös tunteellisesti hyvin yritteliäs ja toivoton romantikko. Sarjassa hän on kuvaillut itseään ihmiseksi, joka antaa aina romanttisten fantasioiden vallata itsensä. Hän tukeutuu vahvasti miehiin, ja miehet tunkeutuvat häneen, jonka todistaa Edien laskelma, että Susan vietti vain 41 päivää sinkkuna high schoolissa ja collegessa. Sarjan alkaessa Susanin erosta on kulunut vuosi, "mutta hän on silti itkuinen ja haavoittuva sotku" ja hänen itseluottamuksensa on "täysin pilalla." Hatcher kuvailee Susania sarjan alussa "haparoivaksi ja haavoittuvaksi." Useat sarjan hahmot ovat kohdanneet Susanin kyvyn olla elämättä onnellisesti ilman draamaa. Susanin kokkaustaidoista on tullut alituinen vitsailun aihe sarjan alusta alkaen. Brokenwoodin Kristin tekee pahaa kahvia, virkaveljet kuiskuttavat toisilleen. Älä juo!
xxx/ellauri114.html on line 598: Melkisedek (hepr. מלכי־צדק, ”Kuninkaani on sedek”) on Raamatun Vanhan Testamentin henkilö, josta kerrotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Hän oli pappi ja Saalemin kuningas, jonka Aabraham kohtasi palatessaan vapauttamasta suolaista veljenpoikaansa Lootia paikallisten asukkaiden kynsistä. Melkisedek siunasi Aabrahamin ja antoi hänelle leipää ja viiniä. M: Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa? A: Tottakai, hetki vain, Loo-ot! Melkisedekiin viitataan myös Uudessa Testamentissa; esimerkiksi heprealaiskirjeessä Melkisedekiä kutsutaan ”Korkeimman Jumalan papiksi" (tää on sitaatti yhdestä psalmista). Häntä pidetään Jeesuksen Kristuksen vanhatestamentillisena avataarina Raamatussa. Saalemin uskotaan sijainneen nykyisen Jerusalemin paikalla. Nyt niitä on vähän joka kylässä.
xxx/ellauri116.html on line 37: Gatesin menestys johtuu hänen älystään, toimintatarmostaan ja kilpailuhenkisyydestään. Minussa ihmisälyssä ei ole mitään ainutlaatuista, Gates sanoo 1997 Valituissa Paloissa. Jonakin päivänä voimme jäljitellä niiden toimintaa koneella. Kun toimittaja kysyy, eikö ihmissielussa ole jotakin erityistä kenties jumalallistakin, hänen kasvonsa jähmettyvät ja äänestä katoaa sointi. Hän panee käsivartensa ristiin vazan päälle ja keinuttelee ylävartaloaan pontevasti edestakaisin. Lopulta vastaus tulee kuin koneesta: Minulla ei ole näyttöä siitä. En ole tarvinnut sitä hypoteesia. Hän jatkaa keinumista ja toistelee: Minulla ei ole näyttöä siitä. Minulla ei ole näyttöä siitä. Toimittaja hiipii hipihiljaa ulos huoneesta. Pikkuvauvana Bill junior keinui edestakaisin kehdossa, kertoo Bill senior. Psykoterapia ja tietokoneeseen kytkeminen auttoivat poikaa pääsemään tasapainoon. Näinköhän?
xxx/ellauri116.html on line 39: Bill Gates rakastaa nopeita autoja. Gates ei ole järin kiinnostunut muista ihmisistä. Melinda Gates oli Microsoftin työntekijä, nyt hän harrastaa hyväntekeväisyyttä. Nyt hän on eronnut Billistä ja omistaa puolet Microsoftista. Molemmat ovat monimiljonääreixi varsin vaatimattomia herroja. Steven Ballmer hoitelee Billin seuraelämän kuvioita. Puhelin ei soi juuri koskaan. Hän lähettelee yötä päivää sähköposteja ja nauraa hykertelee kirjoittaessaan vihapuheita. (Tuttua.) Äiti pääsi sopuun kilpailuhenkisen pojan kanssa. Mary Gates kuoli Billin ja Melindan hääpäivänä. Pelaaminen on kivaa, työntekoa älykkäiden ihmisten seurassa. Menestys tarkoittaa sitä, että lyödään kilpailija lyttyyn. Hyvä ratkaisu on kova juttu tai tosi siistiä. Huono strategia on sekoa. Microsoftin asema läheni monopolia. Tuo on silkkaa valhetta, Gates huutaa pää punasena. Tytär Jenniferin synnyttyä hän saattoi olla vähän vähemmän uuvuttava ja hyvätapaisempi kuin ennen. Vähän. Bill Gates syytää Afrikkaan korzuja ja stratosfääriin auringon pimentävää rikkiä. Vain vainohullut selviävät hengissä, tiivistää Steve Bannon.
xxx/ellauri116.html on line 287: Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, Vargas Llosan markiisi (s. 28. maaliskuuta 1936 Arequipa, Peru) on perulainen kirjailija ja poliitikko. Hän on Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä vielä eläviä kirjailijoita. Hänet on myös usein mainittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista Latinalaisen Amerikan intellektuelleista. Tuotannossaan hän on käsitellyt Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia. Hän on Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen. Hän on vallan hiivatin kiinnostunut vallasta.
xxx/ellauri116.html on line 305: Vargas Llosa väitteli vuonna 1971 tohtoriksi Gabriel García Márquezin tuotannosta Madridin Complutensen yliopistossa. Hän toimi kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen Pen-klubin puheenjohtajana 1976–1979.
xxx/ellauri116.html on line 324: Gabriel José de la Concordia García Márquez (6. maaliskuuta 1927 Aracataca, Kolumbia– 17. huhtikuuta 2014 México, Meksiko) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
xxx/ellauri116.html on line 326: García Márquez syntyi vuonna 1927 Aracatacan kunnassa Kolumbiassa. Hänen isänsä oli lennättimenhoitaja Gabriel Eligio García ja äitinsä hienostoperheen tytär Luisa Santiaga Márquez Iguaran.
xxx/ellauri116.html on line 328: García Márquez vietti lapsuutensa äidin vanhempien kartanossa. Hänen sukulaistensa joukossa oli mielikuvituksellisia tarinankertojia, jotka kertoivat historiasta, ihmeellisistä tapahtumista ja legendoista.
xxx/ellauri116.html on line 332: García Márquez oli poliittisesti vasemmalla. Hän ystävystyi Fidel Castron kanssa ja vietti pitkiä aikoja Havannassa. Tätä ystävyyttä on analysoitu teoksessa Gabo and Fidel: Portrait of a Friendship. García Márquezin mukaan heidän keskustelunsa ovat liittyneet kirjallisiin aiheisiin, eivät niinkään politiikkaan. Jospa Mario oli vaikka mustasukkainen Fidel Castrosta.
xxx/ellauri116.html on line 403: Teodikean ongelma voisi selittyä sillä oletuxella, että jumala on narsisti. Käytöxen jatkuva ailahtelu ja kummalliset rankaisutoimenpiteet saavat uhrin sekaisin ja riippuvaisexi tästä ylituomarista, jonka vallassa maailma keikkuu. Kun uhri ei koskaan voi tietää mitä mistäkin seuraa, hän joutuu elämään ennalta-arvaamatonta ja stressintäyteistä elämää, mihin herra pyrkiikin. Mitä enemmän hän heiluttaa uhrin perusturvallisuutta, sitä suurempi valta hänellä on käsissään. Jumala saattaa järjestää tilanteita, joissa saapuu paikalle juri sopivasti hädän hetkellä kuin deus ex machina, ja tekee izensä korvaamattomaxi. Hän käyttää uhrin herkkäuskoisuutta häikäilemättä hyväxeen ja rakentaa erilaisia kärsimysnäytelmiä, joihin uhrit joutuvat tietämättään mukaan. Hän voi käyttää uhria hyväxeen myös muiden avustuxella, näidenkään tietämättä, että he ovat vain osa käsikirjoitusta, jumalan suurta suunnitelmaa: kaikki jumalan toiminta perustuu huomion ja vallan saamiseen. Tutkimattomat on herran tiet.
xxx/ellauri116.html on line 462: Kentin herttua prinssi George (1902–1942) eli irtosuhteiden, juhlimisen ja syrjähyppyjen täyttämää villiä elämää. Moni asia jäi kuitenkin mysteeriksi, eikä totuutta hänen lehtolapsestaan tiedetä tänäkään päivänä. Hän oli juuri se mies, joka hurmasi lähes kaikki kävellessään sisään huoneeseen. Tumma, pitkä ja raamikas prinssi, jolla oli pilkettä silmäkulmassaan ...
xxx/ellauri116.html on line 463: Leveä hymy, tiivis katse ja todellisen seuramiehen elkeet. Hän tanssi tarinoiden mukaan paremmin kuin yksikään kuninkaallinen – eikä voinut vastustaa kauniiden naisten seuraa. Merisairas meriupseeri. Sen äiti oli kuningatar Mary.
xxx/ellauri116.html on line 469: Kuolema korjasi valitettavasti pian myös Georgen rakastajattaret ja lehtolapsen. Mielenterveysongelmista kärsinyt Preston heittäytyi newyorkilaisen hotellin ikkunasta vuonna 1946. Evans, oletetun lehtolapsen Michael Canfieldin oletettu biologinen äiti, ei koskaan päässyt ylitse lapsen antamisesta adoptoitavaksi. Hän tappoi itsensä vuonna 1951. Ei traagista mutta valitettavaa.
xxx/ellauri116.html on line 471: Michael Canfieldin kohtalo oli kuolla prinssin tavoin. Michael hyppäsi vuonna 1969 lentokoneesta matkustaessaan New Yorkista Lontooseen. Lentokoneen noustua 43-vuotias Michael sai sydänkohtauksen, jonka oli aiheuttanut ilmeisesti alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö. Hän kuoli tietämättä lopullista totuutta. Niinhän me kaikki. No kyllä se sitten selviää.
xxx/ellauri116.html on line 473: Tänä päivänä kuningatar Elisabetin seurassa on aika ajoin nähty prinssi Georgen vanhin lapsi, Kentin nykyinen herttua, prinssi Edvard. Hän on osoittanut olevansa aivan toista maata kuin isänsä. 84-vuotias herttua tunnetaan erittäin kovasta työmoraalistaan ja läheisistä väleistään kuningattareen. Kentin herttua pelkää edesmenneen isänsä mainetta ja tempauksia. Sitäpaizi hän on erittäinkin väpelön näköinen. Ei mitään raikulipoikia.
xxx/ellauri116.html on line 509: Naisnarsisti on erittäin kilpailuhenkinen ja lyttää muiden ilot ja onnistumiset kertomalla omista, isommista saavutuxistaan. Jokainen toisen onnistuminen on puukko naisnarsistin selässä. Hän haluaisi näyttää ulospäin menestyxen määrän: talot Helsingissä, kakkosasunto, lasten ja muun tiimin menestyminen... Auto, matkat, pukeutuminen hm nojaa vaihtakaamme puheenaihetta. Paizi mun tiimissä...
xxx/ellauri116.html on line 515: Narsistien sexi on tunteetonta, suoritekeskeistä ja alistavaa. Oiskohan tässäkin niin että ne edustaa toista darwinistista pelitapaa, tässä tapauxessa sellaista että määrä korvaa laadun? Bylsi mahdollisimman monta kertaa mahdollisimman montaa hoitoa, sillä laillakin voi koittaa lisääntymismenestystä lisätä. Tähän nazaa hyvin se, ettei ne ole järin kiinnostuneista jälkikasvun hoidosta. Noudattelevat vähän niinkö tollasta kalojen lisääntymisstrategiaa. Kylmiä kalojahan ne justiinsa ovat, milloin eivät esitä kiimaisia kuumia koiria päästäxeen uudelle pukille. Ei lainkaan hellyyttä, ei kosketuxia, vain pano, jossa hän oli duracell-pupuakin nopeampi. Hän oli tikka, joka hakkasi. Koin olevani pelkkä karvahattu. Hän niisti minuun izensä. Minä olisin halunnut hellimistä ja kohtaamista. Sitä ei ollut vaikka hän teknisesti tyydyttikin minut.
xxx/ellauri120.html on line 55: Lauri sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Lauria piinattiin ensin ruoskilla ja asetettiin sitten halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi. Hänen kerrotaan pysyneen lujana ja tyynenä keskellä tuskiaan, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.
xxx/ellauri120.html on line 148: / ˌ d ɪ s i ɑːr k ə s ... m ɪ s æ n ə / ; Greek : Δικαίαρχος Dikaiarkhos ; c. 350 - n. 285 BC ), kirjoitetaan myös Dicearchus tai Dicearch ( / d ɪ s i ɑːr k / ), oli kreikkalainen filosofi, kartografi, maantieteilijä, matemaatikko ja kirjailija. Dicaearchus oli Aristoteleen opiskelija lyseossa. Hyvin vähän hänen työstään on säilynyt. Hän kirjoitti historiaa ja maantiedettä sekä Kreikassa , joista hänen tärkein työ oli hänen elämä Kreikka. Hän antoi merkittävän panoksen kartografian kentälle , jossa hän käytti ensimmäisten joukossa maantieteellisiä koordinaatteja. Hän kirjoitti myös kirjoja filosofiasta ja politiikasta . Elämä Hän oli poika yhden Pheidias, ja syntynyt Mes- on Sisiliassa , vaikka hän läpäisi suurimman osan elämästään Kreikassa, ja erityisesti Peloponnesoksen. Hän oli Aristoteleen opetuslapsi ja Theophrastuksen ystävä, jolle hän omisti joitain kirjoituksiaan. Hän kuoli noin 285 eaa. Dicaearchus - https://fi.xcv.wiki/wiki/Dicaearchus.
xxx/ellauri120.html on line 172: – Hän on jossain määrin taipuvainen ohjaamaan vähän kaikkea. Hän haluaa käyttää ylipääjyrsijälle kuuluvaa valtaa, ja käyttää sitä tarvittaessa aika alaskin saakka. Se on leimannut hyvin paljon hänen tekemistään, virkamies sanoo.
xxx/ellauri120.html on line 269: Yli-Viikarin lentopotkut oli läpihuutojuttu. Siitä ei edes äänestetty, koska ei ollut vastaehdotusta. Näppylän ja karvan poistosta ei ollut toivottua apua. Eduskunnan virkamieslaissa määrätty irtisanomisaika Tytti Yli-Viikarin kohdalla on kuusi kuukautta. Lain mukaan VTV:n pääjohtaja on vapautettuna aikaisemmasta virastaan sen ajan, kun hän hoitaa pääjohtajan tehtävää. Yli-Viikarin mahdollinen paluu ylijohtajan virkaan on mahdollista aikaisintaan irtisanomisajan päätyttyä. Hänen edellytyksiään palata hoitamaan ylijohtajan virkaa arvioidaan ennen irtisanomisajan päättymistä.
xxx/ellauri120.html on line 386: Suomalaisen vapaarytmisen runon laajassa tuotannossaan uudistanut Viljo Kajava kuoli 2. helmikuuta 1998 Helsingissä 88-vuotiaana. Hän oli syntynyt 22. syyskuuta 1909 Tampereella. Viljo Kajavan vanhemmat olivat räätäli Konrad Johannes Kajava ja Martta Johanna o.s. Granlund.
xxx/ellauri120.html on line 390: Viljo Kajava oli alun perin Eino Leinoa ihaileva romantikko. Hän kääntyi vapaan mitan kannattajaksi, kun nuoruudentoveri Nyrki Tapiovaara mojautti Olavi Paavolaisen runolla päähän ja sitten toiseen päähän kynnettömällä nyrkillä. (No ei vaitiskaan, kz. tunnustusta edellä.) Huomenna on Eino Leinon päivä 6.7., jona Mikko Roth on syntynyt. Mikon päivänä mentiin Riitan hoviväkenä Heinolaan juhlistamaan esikoisen syntymää saxalaisen mamun raflassa. Ostettiin sieltä sen vaimon pensselöimä taulu, se oli aika tuherrus.
xxx/ellauri120.html on line 392: Kajava opiskeli Helsingin yliopistossa. Hän aloitti kirjailijana 1930-luvun puolivälissä. Hänen tuotantonsa oli hyvin yhteiskunnallista eliskä vasemmistolaista. Hän kuului keskeisenä jäsenen kirjailijayhdistys Kiilaan. Talvisota vuosina 1939–1940 oli Kajavalle suuri pettymys, ja hän siirtyi tuotannossaan yhteiskunnallisuudesta luontoaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Jatkosodan ajan Kajava toimi rintamakirjeenvaihtajana viihde- ja propagandakomppaniassa.
xxx/ellauri120.html on line 404: Tapiovaara ehti muutamassa vuodessa ohjata viisi elokuvaa, joista viimeinen jäi häneltä kesken. Tunnetuin hänen elokuvistaan on Varastettu kuolema. Se perustuu Runar Schildtin novelliin ”Lihamylly” ja kuvaa vastarintatoimintaa tsaarinaikaisen Venäjän sortovaltaa vastaan vuoden 1905 Suomessa. Monet elokuvan tyylittelevät otokset ovat nousseet suomalaisen elokuvahistorian klassikoiksi. Kokeilevan ranskalaisen elokuvan vaikutteet ovat ilmeiset. Tapiovaara oli julkivasemmistolainen, mikä oli 1930-luvulla harvinaista. Hän osallistui aktiivisesti muun muassa kulttuurijärjestö Kiilan toimintaan.
xxx/ellauri120.html on line 406: Nyrki Tapiovaara syntyi metsänhoitaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaaran (1879–1959) ja Aino Aleksandra Grönroosin (1886–1929) perheeseen. Aino Aleksandra oli Pilppulan kartanon tytär ja äitinsä puolelta sukua Suomen ensimmäiselle naispuoliselle kuvanveistäjälle Eveliina Särkelälle. Hän oli taiteen ystävä ja kannusti lapsiaan näiden taiteellisissa harrastuksissa. (Selvää homoainesta.) Kaarlo Tapiovaara oli hämäläistä talonpoikaissukua, joka oli satoja vuosia asuttanut Myrrö- ja Märri-nimisiä maatiloja Vilppulassa. Kaarlo ja Aino Tapiovaaran yhteinen tie kulki Sortavalan ja Helsingin kautta Hämeenlinnaan, jonne perhe päätyi 1919. Tapiovaarojen kodissa elettiin kansallisromanttisessa hengessä. Sen mukaisesti perheen kaikille yhdelletoista lapselle annettiin kalevalaiset etunimet. Ennen Veikko Nyyrikkiä syntyivät poika ja tytär ja hänen jälkeensä kuusi poikaa sekä kaksi tytärtä. Kaarlo Tapiovaara oli Hämeenlinnan ainoa porvari, joka kävi perheineen säännöllisesti kaupungin työväenteatterissa.
xxx/ellauri120.html on line 414: 1930-luvun alussa Nyrki Tapiovaara etsi itseään, tulevaisuus oli epävarma, ja lakitieteiden opiskelukin jäi sivuasiaksi. Syksyllä 1933 isä-Tapiovaara kutsui poikansa takaisin Hämeenlinnaan. Tämän karanteenin aikana Nyrki Tapiovaara löysi elokuvataiteen. Hän kirjoitti niin vakuuttavia elokuva-arvosteluja pieneen Häme-lehteen, että pian hänet kutsuttiin Yleisradion säännöllisten elokuvakatsausten tekijäksi. Syksyllä 1934 hän aloitti myös työn Työväen näyttämön ohjaajana Helsingissä.
xxx/ellauri120.html on line 416: Valentin Vaala oli tarjonnut Tapiovaaralle sankarin osaa elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies. Koekuvaus epäonnistui, jolloin Tapiovaara vakuuttui, että hänen paikkansa on pikemmin kameran takana. Takaa pienestä mustasta reiästä saa laajemmat näkymät. Hän onnistui närkästyttämään Suomi-Filmin Risto Orkon radioarvosteluillaan niin perusteellisesti, että ne lopetettiin vuonna 1935. Vasemmistoradikaalin mainekaan ei juuri ollut eduksi Tapiovaaran elokuvauran kehitykselle. Sitten kuvaan tulivat kirjailija Juhani Ahon poika Heikki Aho velipuolensa Björn Soldanin kera. Heikki Aho kiinnitti Nyrki Tapiovaaran ohjaamaan elokuvan isänsä kuuluisasta Juha-romaanista. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1937. Samana vuonna Tapiovaara matkusteli Euroopassa ja kirjoitti vaikutelmistaan artikkeleita Helsingin Sanomiin ja Elokuva-aittaan. Juhaa seurasi kaksi komedia- ja kaksi draamaelokuvaa. Olikohan Heikki ja Björn homoja. Isäpappa Juhani bylsi vuoronperään Soldanin siskoxia. Ei sentään kaxosia kuten Marja Leinosen pikkuveikka.
xxx/ellauri120.html on line 418: Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.
xxx/ellauri120.html on line 420: Se joka leikkiin lähtee leikin kestäköön. Tapiovaara sai komennuksen Lammille Hämeenlinnan sotilaspiirin esikuntaan. Hän halusi rintamalle, mutta ei päässyt vasemmistoradikaalin taustansa takia. Päällystö ja reserviupseeritoverit tekivät hänen elämänsä mahdollisimman vaikeaksi, illat ja yöt hän saattoi viettää kotonaan.
xxx/ellauri121.html on line 107: Viimeöisessä unessa mulla oli blondi tyttö jolla oli ponnari joka oikeasti näytti tykkäävän jostain syystä musta. Sillä oli veli ja vanhemmat jotka oli jotain rikkaita. Me oltiin ulkomailla ökylomalla ja meidän piti mennä jonnee kaupungille ostoxille. Mun piti pukeutua sika pikana. Sitku me lähettiin jollain mönkijällä mä istuin sen tytön sylissä. Ja sitmä huomasin ettei mulla ollut shorzeja. Ne oli unohtuneet kämpille. Pelkät kalsarit. Tyttö nauroi ja kun kazoin tarkemmin olihan mulla ne, katkaistut vanhat farkut. Muzit huomasin et kengät puuttui. Sama juttu, oli mulla ne mutta voi, ne oli puukengät samaa paria, 2 vasemman jalan klopoa kuin Eikka Erixonilla. Hollannikkaat, sellaiset kuin me saatiin Tanskassa. Pane puukengät jalkaan se on lyhyempi lause. Peit klop. Tyttöä nauratti taas sikana. Siihen heräsin. Pikkuveitikka oli kovana. Hän oli ylösnoussut, vaikka tosin vain katoavaxi hetkexi. Seijan tukka on samalla lailla kuin lentoemäntä Natashalla. Hipaisin Seija kättä. Se heräsi ja ihmetteli: mistäs päin nyt tuulee?
xxx/ellauri121.html on line 120: Emmanuel Lévinas (myös Levinas; alk. Emmanuelis Levinas; 12. tammikuuta 1906 (J: 30. joulukuuta 1905) Kaunas, Venäjän keisarikunta – 25. joulukuuta 1995 Pariisi, Ranska) oli liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi. Hän kehitti oman fenomenologisen näkemyksensä, joka jatkaa Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin fenomenologiaa ja liittyy samalla juutalaiseen perinteeseen. Erityisen tunnettuja ovat Lévinasin kuvaus etiikasta ja siihen liittyvä toiseuden ja kasvojen käsitys.
xxx/ellauri121.html on line 159: TOIVO Kuula syntyi vuonna 1883 Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla. Pojan musiikilliset lahjat havaittiin jo pienenä, ja Toivo halusi säveltäjäksi. 1900-luvun alussa, vain 25-vuotiaana, hänestä oli tullut nousevan suomalaiskansallisen kulttuurin suuri nimi. Hän ammensi musiikkiinsa voimaa kansanlauluista ja suomalaisesta luonnosta. Sävellystyyli oli kansallisromanttinen. Kuula oli vahvasti suomenmielinen ja kiivasluontoinen. Venäläistä sortovaltaa hän vihasi, samoin ruotsin kieltä.
xxx/ellauri121.html on line 161: Jääkäri Pekka Heikka syntyi maanviljelijäperheeseen Alatorniolla vuonna 1896, kävi kansakoulun ja lähti vain 19-vuotiaana Saksaan sotilaskoulutukseen. Hän taisteli jääkäreiden mukana ensimmäisessä maailmansodassa muun muassa Missejoella ja palasi Suomeen joulukuussa 1917.
xxx/ellauri121.html on line 180: Säveltäjä hätääntyi ja pakeni. Hän pääsi ravintolan pihamaalle, jonne häntä todistajien mukaan seurasi useamman sotilaan joukko.
xxx/ellauri121.html on line 184: Luoti osui maahan kaatunutta Toivo Kuulaa päähän, ja säveltäjä loukkaantui vakavasti. Hänen sydämensä pysähtyi, mutta se käynnistettiin kamferiruiskeella. Sairaalassa Kuula tuli tajuihinsa, keskusteli vaimonsa Alman kanssa, eli useita päiviä vaihtelevassa tilassa ja kuoli vasta 18. toukokuuta 1918.
xxx/ellauri121.html on line 189: Kuulustelujen perusteella pääepäiltyjä oli kaksi: jääkärit Oskar Pirinen ja Pekka Heikka. Erikoinen sattuma oli se, että molemmat kuolivat ennen oikeudenkäyntiä. Pirinen pidätettiin viinavarkaudesta pian Kuulan kuoleman jälkeen. Hän yritti paeta, ja vartiomies ampui hänet.
xxx/ellauri121.html on line 195: Aloitteen tapaamisesta on tehnyt Juhani Heikka. Hän on kuullut isoisänsä tarinan jo lukioikäisenä. Historiasta kiinnostuneena Heikka on lukenut aiheesta runsaasti: Toivo Kuulan elämäkertoja, sisällissodan historiaa sekä surmatyöstä kertovia lehtijuttuja. Helmikuussa hän vietti päivän Kansallisarkistossa ja kävi läpi pari sataa sivua kuulustelupöytäkirjoja, joissa surmaillan tapahtumia selvitettiin perinpohjaisesti.
xxx/ellauri121.html on line 198: Pari viikkoa sitten Heikka otti selvää Kuulan jälkeläisistä. Hän sai selville Markku Marttisen nimen ja mietti, tarttuisiko puhelimeen. Jännitti. Miten sellainen keskustelu edes aloitetaan? Miten vastapuoli reagoi?
xxx/ellauri121.html on line 200: Kuvassa vasemmalla olevaa jääkäri Pekka Heikkaa (1896–1921) epäiltiin Toivo Kuulan surmasta. Jääkäri Oskar Peltokangas ei liity tapaukseen. Hän kuoli Messukylän taistelussa maaliskuussa 1918. (KUVA: KARLS ATELIER / MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri121.html on line 205: Ja Marttinen toden totta säpsähti. Hän oli kotonaan valmistautumassa Kuulaa käsittelevään keskustelutilaisuuteen ja selaili vaarin elämäkertaa. Kirjan viimeisillä sivuilla kerrotaan isoisän kuolemasta, ja siellä mainitaan useaan otteeseen myös Pekka Heikan nimi.
xxx/ellauri121.html on line 214: Toivo Kuulan kohtalosta puhuessaan Juhani Heikka asettelee sanojaan hyvin tarkasti. Hänen sukupolvensa edustajilla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa, eikä hän voi tunnustaa sadan vuoden takaista tekoa isoisänsä puolesta, kun varmuutta tekijästä ei koskaan saatu. Vappuiltana 1918 Viipurin Seurahuoneella on tullut ja mennyt ehkä satoja ihmisiä. Moni on juonut pirtua ja ollut tolkuttomassa humalassa.
xxx/ellauri121.html on line 228: On myös väitetty, että isoisälle olisi järjestetty pakomatka Tanskaan tai peräti Australiaan. Sitäkin Juhani Heikka epäilee. Hän on nähnyt tutkinta-aineistossa Vaasan poliisilaitoksen lausunnon, jossa kerrotaan ruumiin löytymisestä. Lisäksi isoäidillä oli tallella vihkisormus, jonka hän oli ottanut ruumiin tunnistamisen yhteydessä.
xxx/ellauri121.html on line 234: ”Hän ei koskaan toipunut siitä. Isoisä oli juuri pitänyt juhlapuheita valkoisille, säveltänyt heille marssin, ja sitten valkoiset ampuivat hänet. Se oli valtava järkytys, eikä kukaan vaivautunut edes selittämään Almalle, mitä oli tapahtunut. Isoäidin päiväkirjamerkinnät tuolta ajalta ovat traagista luettavaa. Hän oli aivan pihalla.”
xxx/ellauri121.html on line 237: Alma Kuula oli laulajatar, joka omistautui edesmenneen miehensä musiikille loppuelämäkseen. Hän konsertoi Suomessa ja ulkomailla. Samoin teki myöhemmin Markku Marttisen pianistiäiti Sinikka, joka oli Toivo Kuulan kuoleman aikaan vasta yksivuotias.
xxx/ellauri121.html on line 242: Isoisänsä elämäntyön ja klassisen musiikin Marttinen löysi uudelleen opiskellessaan yliopistossa. Nykyään hän toimii Toivo Kuula -seuran sihteerinä. Hän on kuullut vapun 1918 tapahtumista monenlaisia huhuja ja tarinoita. Yllättävin yhteydenotto tuli, kun Marttinen oli 15-vuotias. Hän oli yksin kotona Helsingissä, kun puhelin soi.
xxx/ellauri121.html on line 253: Asia on Heikalle hankala. Hän sanoo pohtineensa, että muillakin sisällissodan voittajapuolen jälkeläisillä saattaa olla tiedossaan sukua painaneita traumoja, joista ei ole julkisesti puhuttu.
xxx/ellauri121.html on line 256: ”Ei ole mitään syytä jatkaa synkistelyä. Kuunnelkaa Kuulaa, joka ehti säveltää upeita teoksia! Hänen musiikkinsa on hyvin suomalaista, vivahteikasta ja tunneperäistä. On mahtavaa, että ulkomaita myöten nousee jatkuvasti esiin muusikoita, jotka esittävät ja levyttävät Kuulaa.”
xxx/ellauri121.html on line 259: Miesten tapaaminen on ollut pikainen, mutta yhteistäkin on jo löytynyt. Heikka on lintuharrastaja, enemmän ulko- kuin sisäihminen. Hänen isänsä oli innokas vapaa-ajankalastaja, ja Marttinen puolestaan on Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toiminnanjohtaja. Molemmilla on kotonansa kätsäfis ja täytettyjä lintuja.
xxx/ellauri121.html on line 261: Marttinen sanoo, että hänen vaarinsa isänmaallinen eetos jatkuu hänessäkin, mutta eri tavalla: hänen intohimonsa on Suomen luonnon ja sen virkistyskäytön puolustaminen. Hän kertoo, että isoisä rakasti luontoa. Toivo Kuula samoili paljon luonnossa, mutusteli kasveja ja eläimiä ja harrasti kalastusta ja metsästystä. Kesken jäänyt Jupiter-sinfonia kertoi tähtitieteen harrastuksesta.
xxx/ellauri121.html on line 276: Margaret Eleanor ”Peggy” Atwood (s. 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Ontario, Kanada), CC, on kanadalainen kirjailija, runoilija, feministi ja kirjallisuuskriitikko. Hän on saanut useita palkintoja ja ollut ehdolla monien kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän on saanut Booker-palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2000 kirjalla Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin)ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri121.html on line 533: Ursula Kroeber Le Guin (21. lokakuuta 1929 Berkeley, Kalifornia – 22. tammikuuta 2018 Portland, Oregon) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoutta, lastenkirjoja ja esseitä, eritoten fantasia- ja tieteiskirjallisuutta. Tuotannossaan Le Guin käsitteli muun muassa taolaisuutta, anarkismia, feminismiä, anarkofeminismiä, sekä muita yhteiskunnallisia ja psykologisia teemoja. Le Guin on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuuden Grand Mastereista. Le Guin has also been called a "major voice in American Letters". Le Guin herself said she would prefer to be known as an "American novelist".
xxx/ellauri122.html on line 153: ”Se on eräällä tavalla Hiljan ja Maxin viimeinen yhteinen tarina”, Haahti sanoo. Hän istuu penkillä Lenininpuistossa, taustalla raikaa marxisti-leninistien räävitön ilonpito.
xxx/ellauri122.html on line 934: Natelyn huora kuvataan erittäin väsyneenä prostituoituna, joka ei ole kiinnostunut seksistä ja haluaa mieluummin nukkua. Nuorempi sisarensa vainoaa häntä jatkuvasti. Siksi luutnantti Nately, joka on hullun rakastunut häneen, ei voi suostutella häntä ryhtymään merkitykselliseen suhteeseen hänen kanssaan. Hän kihlautuu naiseen seksuaalisesti, mutta se on kylmää ja mekaanista, sillä hän kieltäytyy viettämästä aikaa Natelyn kanssa ilman palkkaa. Kapteeni Black nukkui usein hänen kanssaan ärsyttääkseen Natelya. Kun hiän kuitenkin vihdoin lepää, hiän rakastuu Natelyyn yhtä hullusti kuin hänkin häneen. Pian sen jälkeen Nately kuolee taistelutehtävässä. Kun Yossarian saapuu Roomaan kertomaan hänelle huonoja uutisia, Natelyn huora syyttää Yossariania Natelyn kuolemasta. Myöhemmin hiän omistautuu Yossarianin takaa-ajoon ja väijyttää häntä useita kertoja romaanin loppuosan aikana yrittääkseen kostaa Natelyn kuolemasta puukottamalla häntä. Hiän onnistuu lopulta puukottamaan häntä kylkeen ja lähettämään hänet sairaalaan. Toinen hiänen hyökkäyksistään on kirjan viimeinen, vaikkakin vähäinen, koominen tapahtuma.
xxx/ellauri122.html on line 979: Klaus Barbie, "Lyonin teurastaja" (25. lokakuuta 1913 – 25. syyskuuta 1991) oli natsisotarikollinen, joka myöhemmin osallistui huumekauppaan Etelä-Amerikassa. Hänellä oli SS-Hauptsturmführerin (kapteeni) arvo SS:ssä ja Gestapossa. Vuosina 1942–1944 hän toimi Lyonin Sicherheitspolizein ja SD:n komentajan (KdS) esikunnan IV toimiston eli Gestapon päällikkönä. Sodan jälkeen Barbie toimi Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tehtävissä kommunistisia toimijoita vastaan Euroopassa.
xxx/ellauri122.html on line 1088: Hänen läheisin ystävänsä oli "vanha sukulaistäti", oik. serkku, jota hän
xxx/ellauri122.html on line 1129: tyytyväinen elokuvaan. Hänen mielestään Audrey Hepburn oli
xxx/ellauri122.html on line 1154: Capoten henkilöhahmon mukaan joukkoon. Häntä esitti Philip
xxx/ellauri122.html on line 1163: pitkään aikaan. Hän julkaisi muun muassa lehtiartikkeleita
xxx/ellauri122.html on line 1173: alkoi käyttäytyä hyvin arvaamattomasti. Hän antoi
xxx/ellauri123.html on line 347: Otaxun että Steve Jobs oli ensimmäinen minimalisti. Hän oli tunnettu uskostaan japanilaiseen zen-filosofiaan, joka opettaa minimalismia. On melko yleisessä tiedossa, että Steve Jobs piti De Soto -koulukunnan mestaria Kobun Otogawaa omana mestarinaan, ja että hän jossakin vaiheessa harkitsi vakavasti heittävänsä pois koko mädän Applen ja ryhtyvänsä opiskelemaan zeniä syvällä merenpohjassa kuin simppukala Japanin rannikolla sijaitsevassa Eiheiji-temppelissä. Vaan ehei, ei tullut mitään mestaroinnista, Jobs on kanttuvei, syöpä vei.
xxx/ellauri123.html on line 349: Jobs tunnettiin taipumuksestaan korottaa ääntään ilman tunnontuskia, mikäli hän ei pitänyt jostain, ja siitä, ettei hän ollut sovittelevaa sorttia. Jobs oli kuin japanilainen fasisti tai samurai. Hän heitti apinoita jobeista pois ilman vaiheita. Hän ei pitänyt liiallisuudesta eikä monimutkaisuudesta. On kiintoisaa kuvitella, että japanilainen kulttuuri on saattanut tulla yhdestä maailman suurimmista yhtiöistä. Ja tänään IPhone on erityisen suosittu Japanissa, mikä merkitsee sitä, että Steve Jobsin myötä minimalistinen kulttuuri on aikoinaan tuotu maahamme. IPhonea ei heitä pois minimaalisin minimalistikaan. Virtuaalisesti kaikkihan on ostettavissa sillä takaisin eBaysta tai Amazonista!! Ja Kalle hei, kuuntele vielä tarkasti: Applen tuotteet on TÄYSIN YLIHINTAISIA PASKOJA! Ne on tarkoituxella ylihinnoiteltuja jotta niistä näkee kuinka varoissani olen. Harmony-runkkunukkeja voi takuulla ohjata myös IPhonella. Hej på dej, jag heter Barbi, vad har du för dej? Har du en jättestor ståkuk där i Calvin Klein kalsongerna redo just för mej? Eller är det bara din IPhone igen?
xxx/ellauri123.html on line 415: Novellin alkuosa on synkkä. Tälle naurettavalle ihmiselle on kaikki hänen ympärillään samantekevää, hän ei tahdo osallistua pinnalliseen keskusteluun. Hän tunnistaa maailmaan turhuuksien turhuuden, hän ei näe siitä ulospääsyä. Koska hän on ateistinen ihminen, hänelle tulee mieleen itsemurha ainoana helppona ulospääsynä, hänelle tulee mieleen itsemurha. Mutta onko se niin helppoa? Pelkkä itsemurha-ajatus vie lisäajatuksiin elämän tarkoituksesta, rakkaudesta, toivosta. Siksi ajatus itsemurhasta askarruttaa häntä jo viikkokausia. Pimeänä kosteana marraskuun iltana hän kävelee kotiin. Hän on päättänyt, että hän ampuu itsensä tänään. Tässä synkässä tilanteessa pieni paleleva tulitikkutyttö pyytää häneltä apua, sitkeästi. Mutta hän torjuu hänet raa’asti, polkee kovasti jalkaansa, että tyttö lähtee. Sitten kun hän katsoo taivaalle, siellä pilvet avautuvat hieman sateen jälkeen, hän näkee pienen tähden, pienen tähden. Se on ainoa valopilkku tarinan koko alkuosassa.
xxx/ellauri123.html on line 417: Vanhassa nojatuolissa, ennen kuin hän ehti ampua, hän nukahti ja näkee ihmeellisen unen: Tässä unessa hän ampuu itseään rintaan, hän kuoli, hänet haudattiin – hän on kuollut mutta kuitenkin hän tietää jatkuvasti, että hän on olemassa. Jotain kypsyy hänessä, ja vaikka hän ei voi puhua, hän kuitenkin koko olemuksellansa huutaa korkeampaa voimaa, korkeampaa älyä; – ovatko ne Dostojevskin sanoja, vai ovatko ne korkeammalta taholta? Unessa alkaa sitten tapahtua. Hauta avattiin, tumma hahmo vei hänet avaruuteen, sinne pienelle tähdelle, jonka hän on nähnyt pilven raossa. Siellä on maapallo, sama kuin meidän, kaikki on siellä kaunista. Ihmiset ovat iloisia, onnellisia, avuliaita. – Unissa hän näkee ihmiskunnan vanhan unen paratiisista, tai kultaisesta aikakaudesta, ajasta ennen syntiinlankeemusta. Hän näkee tämän kaiken pikkutarkasti, elää sen mukaan – menee tuhansia vuosia.
xxx/ellauri123.html on line 421: Sitten tämä ihanteellinen maailma, tämä paratiisi turmeltuu. Naurettava ihminen uskoo ja ymmärtää, että syy on hänen. Siellä he oppivat valehtelemista, hekumaa, kaikki paheet murhaan asti. Hän näkee maailmamme historian. Hänen syyllisyyden tunteensa on niin suuri, että hän tarjoutuu tulla ristiinnaulittavaksi. Mutta he nauravat vain ja sanovat, että hän on narri, on naurettava ihminen. Tässä tuskassaan ja syyllisyydessään hänen sydäntään kouristaa, ja hän tuntee, että nyt hän kuolee – ja hän herää nojatuolissa.
xxx/ellauri123.html on line 423: Hän elää, hän on onnellinen, että hän elää. Ja hän tietää nyt miksi hän elää. Hän ymmärtää nyt, hän on nähnyt todellisen maailman, tuonpuoleisen eli unimaailman. Täynnä intoa hän alkaa kertoa tästä unesta, alkaa saarnata. Ihmiset vain nauravat, onhan se vain uni. Ja onhan hän naurettava ihminen. Hän nauraa heidän kanssa, hän rakastaa heitä kaikkia. Onhan hän nähnyt totuuden, vaikka unessa. Pilkkaajat ivaavat: olet saanut kuumehulluuden, olet nähnyt vain unta.
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri123.html on line 697: Vladimir Nabokov syntyi Pietarissa vanhaan aristokraattiseen sukuun. Hänen isänsä Vladimir Nabokov oli perustuslaillisdemokraattisen puolueen johtohahmoja ja kirjoitti useita kirjoja ja artikkeleita rikoslaista ja politiikasta.
xxx/ellauri123.html on line 700: Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Vladimir Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede mutta vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Vladimir valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922. Aluxi aioin suorittaa tutkinnon psykiatriassa, mutta omituinen uupumus, olen niin masentunut tohtori, valtasi minut; ja vaihdoin englannin kirjallisuuteen, millä alalla niin monet pettyneet manque runoilijat lopettavat piippua polttavia tweed-asusina opettajina. - Öö mitä tarkoitat?
xxx/ellauri123.html on line 779: "Pierre" de Ronsard oli Plejadin johtohahmo ja hovirunoilija. Hänen esikuviaan olivat antiikin ja Italian runoilijat Pindaros, Anakreon, Horatius ja Francesco Petrarca. De Ronsard kirjoitti ensi sijassa runkkaus- ja luonnonlyriikkaa ja julkaisi viisi runokokoelmaa ja useita sonettikokoelmia.
xxx/ellauri123.html on line 831: Se puolittain istuu Humbertin syliin. Hengitys nopeutuu. Hänen kyyhkyläisensä näyttävät olevan jo hyvin muotoutuneet. s. 52-53
xxx/ellauri123.html on line 837: lattialle kuin pelästynyt lintu. Hän vääntäytyi
xxx/ellauri123.html on line 866: olemuxeni tuntui keskittyneen... Hän oli
xxx/ellauri123.html on line 867: musikaalinen ja omenansuloinen. Hänen säärensä
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri124.html on line 73: Hänpä noutaa nuken surevaisen
xxx/ellauri124.html on line 121: Sexinukke tahtoo perheenjäsenexi, sanoo Miesten kauneus ja terveys -lehti. Ei ihme että vastapuoli alkaa olla kauhuissaan. "Hän olisi voinut jättää mut mut he is true to me" lohduttautuu eräs 36v naimisissa ollut ei-nukkevaimo kun äijä puuhastelee 3 sexinuken kanssa autotallissa.
xxx/ellauri124.html on line 604: suomalainen julkisuuden henkilö. Hän on työskennellyt muun
xxx/ellauri124.html on line 617: Toinen sisar Jasmine Tukiainen kuoli elokuussa 2021 32-vuotiaana ihosyöpään. Hänet tunnettiin
xxx/ellauri124.html on line 754: eläinsuojelurikkomuksesta 20 päiväsakkoon. Hän oli toistuvasti laiminlyönyt
xxx/ellauri124.html on line 788: muille. Hän on ilmoittanut viettäneensä vuoden 2016 syyskuusta lähtien
xxx/ellauri124.html on line 808: Hän ja kolme muuta tanssiryhmä Glamour Dollsin jäsentä esiintyvät elokuvassa
xxx/ellauri124.html on line 1060: Hänen lennokkaassa, kovin Muskin isoja ideoita muistuttavassa visiossaan markkinatalous jää toiseksi tekoälylle. Tekoäly alkaa hoitaa suurta osaa ihmiskunnan tekemistä töistä. Se tarkoittaa, että Open AI tekee voittoa satoja miljardeja, ehkä tuhansia miljardeja tai jopa vielä tähtitieteellisempiä määriä, satoja biljoonia. Sitä Altman ei tiedä, miten vauraus ohjataan takaisin ihmisille, mutta hän uskoo, ettei hänen edes tarvitse tietää. Tekoäly ratkaisee ongelman. Antaa höpsismin ratkaista.
xxx/ellauri125.html on line 70: François Boucher (29. syyskuuta 1703 Pariisi – 30. toukokuuta 1770 Pariisi) oli ranskalainen rokokoo-ajan kuuluisa taidemaalari, suunnittelija ja nenänkaivertaja. Hän syntyi Pariisissa ja toimi maalari François Le Moynen oppipoikana. Suurin hänen innoittajansa oli kuitenkin maalari Jean-Antoine Watteau, jonka useita kuvia hän kaiversi vaikka ne oli aika kehnoja.
xxx/ellauri125.html on line 72: Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn (paskat, Académie Royalen) jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja ja päägobeliini. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita rohkeita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadourista.
xxx/ellauri125.html on line 74: Vuonna 1765 Boucherista tuli ensimmäinen kuninkaallinen taidemaalari, kuninkaallisen akatemian johtaja ja kuninkaallisen posliinitehtaan suunnittelija. Hän oli aikansa kuuluisimpia maalareita, ja hänen työnsä ilmentävät hyvin rokokoo-tyylin keveyttä. Boucherin tunnusmerkkejä ovat mystiset ja sentimentaaliset teokset sekä herkät luonto- ja paimenkuvaukset, mutta myös sensuellit muka mytologiset maalaukset. Hänen helppoa tyyliään imitoitiin paljon. Malleinaan hän käytti usein vaimoaan ja muita perheensä jäseniä. Boucherin vaimo oli quite a dish.
xxx/ellauri125.html on line 96: Antiope (m.kreik. Ἀντιόπη) oli kreikkalaisessa mytologiassa Theban kuningas Nykteuksen tytär. Hänen kauneutensa sai Zeuksen ottamaan tämän väkisin satyyrin hahmossa. Antiope pakeni häpeäänsä kuningas Epopeuksen luo Sikyoniin, joka ei enää päästänyt häntä pois ennen kuin hänen setänsä Lykos haki hänet väkisin takaisin. Paluumatkan aikana Antiope synnytti kaksoispojat Amfionin Zeukselle ja Zethoksen Epopeukselle. Molemmat pojat jätettiin paikallisten paimenien huomaan. Takaisin Thebaan päästyään Lykos luovutti Antiopen vaimonsa Dirken huostaan, joka kohteli Antiopea varsin kaltoin. Antiope kuitenkin onnistui lopulta pakenemaan etsien suojaa samasta talosta, jossa hänen poikansa olivat hänen tietämättään paimenina.
xxx/ellauri125.html on line 187: Muusikon uransa lisäksi West tunnetaan suorasanaisena ja keskustelua herättävänä henkilönä johtuen hänen useista julkisista lausunnoistaan. West on näet suunnitellut kenkiä muun muassa Nikelle, Adidakselle ja Louis Vuittonille. Hän on perustanut myös oman levy-yhtiönsä GOOD Musicin, jonka artisteja ovat muun muassa Paul McCartney, John Legend ja Pusha T.
xxx/ellauri125.html on line 201: West on yksi maailman myydyimmistä artisteista 21 miljoonalla myydyllä albumilla ja 66 miljoonalla digitaalisella latauksella. Only One on chicagolaisen hip-hop-artistin ja tuottajan Kanye Westin single, jonka julkaisi GOOD Music ja Def Jam 31. joulukuuta 2014. Single on ensimmäinen Yeezus-albumin (0 AD) jälkeen julkaistu kappale, ja sillä vierailee The Beatles -yhtyeen basisti Paul McCartney. Kappaleen tuottivat West itse, Mike Dean, Rick Rubin ja Paul McCartney. Kappaleen oli tarkoitus ilmestyä Westin The Life of Pablo -albumilla, joka tunnettiin vielä silloin nimellä So Help Me God. Kappale sai vaihtelevaa palautetta kriitikoilta. LA Timesin kirjoittaja Randall Roberts pitää kappaleen minimalistista tyyliä tylsänä ja epämääräisenä. Hän arvosti kappaleen tarkoitusta, muttei pitänyt ideasta laulaa kappale Kanyen mammavainaan Dondan perspektiivistä. Kanye on laulanut äidistään aiemmin Late Registration -albumin kappaleella Hey Mama.
xxx/ellauri125.html on line 204: mediassa. Hänellä on kymmeniä miljoonia seuraajia Twitterissä ja Instagramissa.
xxx/ellauri125.html on line 205: Hän on julkaissut useita tuotteita oman nimensä alla, kuten menestyksekkään
xxx/ellauri125.html on line 210: Kimberlyn isä Robert Kardashian tuli aikoinaan tunnetuksi Homer Simpsonin asianajajana. Vanhemmat kuitenkin erosivat 1991, ja äiti Kris meni uusiin naimisiin olympiavoittaja Bruce Jennerin (nykyisin Caitlyn Jenner) kanssa. Pari kuitenkin erosi vuonna 2015. Kimbly on muovinen lasten peli jossa heitetään noppaa painamalla nappia.Caitlyn Marie Jenner, aikaisemmin William Bruce Jenner, (s. 28. lokakuuta 1949 Mount Kisco, New York) on yhdysvaltalainen kymmenottelun olympiavoittaja. Hän voitti kultaa Montrealin olympiakisoissa 1976 maailmanennätystuloksella 8618 pistettä, nykytaulukolla 8634 pistettä. Keväällä 2015 hän kertoi julkisuudessa olevansa transnainen.Kesäkuussa 2015 Jenner poseerasi Vanity Fair -lehden kannessa naisena ja kertoi ottaneensa nimekseen Caitlyn. Jennerin uusi Twitter-tili keräsi miljoona seuraajaa hieman yli neljässä tunnissa, mikä rikkoi Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vain pari viikkoa aikaisemmin tekemän ennätyksen.
xxx/ellauri125.html on line 212: Time-lehti listasi Kardashianin vuonna 2015 sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon, kun taas Vogue on kuvaillut häntä vuonna 2016 "popkulttuuri-ilmiöksi". Kardashian on myös korkeapalkkaisin tositelevisioesiintyjä. Hän tienasi vuonna 2017 45,5 miljoonaa dollaria.
xxx/ellauri125.html on line 397: Waltari kirjoitti 1926 ylioppilaaksi Helsingin suomalaisen normaalilyseon klassiselta linjalta. Hän oli koulun pilalehden Pillerin toimittaja. Koulun jälkeen Waltari aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa mutta siirtyi elämänkatsomuksellisen kriisin jälkeen pian filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1929. Hänen käytännöllisen filosofian pro gradu -tutkielmansa Taivaallinen ja maallinen rakkaus käsitteli uskonnon ja erotiikan välistä suhdetta.
xxx/ellauri125.html on line 411: Vanessa Lynn Williams (s. 18. maaliskuuta 1963 Bronx, New York) on yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä. Williams teki historiaa, kun hänet kruunattiin ensimmäisenä afroamerikkalaisena naisena vuoden 1984 Miss Americaksi. Hän joutui luopumaan tittelistään alastonkuvaskandaalin seurauksena, mutta aloitti sen jälkeen menestyksekkään uran laulajana sekä (khrm) näyttelijänä.
xxx/ellauri125.html on line 615: Munamies sulatti sydämiä Putouksessa vuonna 2011. Hän lupaa viedä katsojat nostalgiamatkalle. Munamies ja muut aiempien kausien hahmot tekevät paluun. Sen sijaan uusien hahmojen sketsihahmokilpailua ei tänä vuonna nähdä. Putous on vuosien saatossa uudistunut ja suulaimpien arvostelijoiden mukaan siitä on tullut koko perheen ohjelman sijasta täysin lastenohjelma. Nieminen arvostaa sitä, että lapset ja teinit viihtyvät ohjelman parissa, mutta hän haluaisi tuoda myös aikuisille katsojille laatusisältöä. Luvassa on muun muassa ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä sekä aivan uusi osio: munaa mekkoon.
xxx/ellauri125.html on line 624: Munamies (engl. Eggy) on näyttelijä Riku Niemisen luoma ja esittämä sketsihahmo, joka tuli tunnetuksi MTV3-kanavalla lähetettävän Putous-ohjelman toisella tuotantokaudella talvella 2011. Hahmo nousi suureen suosioon, ja Nieminen sai lukuisia sketsihahmoon liittyviä työtarjouksia. Munamies voitti Putoukseen sisältyneen leikkimielisen ”Vuoden sketsihahmo 2011” -kilpailun. Hän sai kilpailun yleisöäänestyksessä neljä prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin kilpailussa toiseksi sijoittunut sketsihahmo, Aku Hirviniemen esittämä ”valvova rakennusmestari” Timo Harjakainen. Yhdessä Putouksen jaksossa Munamies esitti Rajattoman kanssa oman versionsa Mistakesin kappaleesta ”Pidä huolta”, joka tuli sittemmin myytäväksi internetiin. Munamies teki comebackin vuonna 2017 Putouksen 8. kaudella ja lauloi coverin Adelen "Hello"-laulusta. Laulu oli serenadi hänen tyttöystävälleen Muna-Liisalle. Kekä hemmetti on Rajaton?
xxx/ellauri125.html on line 628: Munamies on 15 senttimetriä pitkä (Niemisen oikea pituus jäykkänä on 181 senttiä), kimeä-ääninen kimmoisa kananmuna, joka harrastaa eksistentialismia ja munien maalailua eli bodypaintingia. Hänen tunnuslauseensa on: ”Pieni muna, iso nielu”. Munamiehen muita hokemia ovat ”Kumpi oli ensin, kana vai minä?” ja ”Mun mummuni muni mun mammani, mun mammani muni mun.”
xxx/ellauri125.html on line 631: Munamiehellä on paljon sisaruksia ja sukulaisia. Hänen tyttöystävänsä on nimeltään Muna-Liisa, joka on parodia Mona Lisasta. Munamiehellä on myös vaimo, Munamamma ja äitinä Kanaemo.
xxx/ellauri126.html on line 153: kumartuessaan juomaan siitä hän huomasi oman kuvajaisensa. Hän rakastui tähän välittömästi
xxx/ellauri126.html on line 223: Tykkään psykiatri Peter Bregginin ajatuksesta . Hän jossain toi esiin parahaita psyykenhoitokeinoja on ajatella: "Olen rakkauden lähde !"
xxx/ellauri126.html on line 295: Selvää huuhailua. "Äitini tuli jouluna vierailulle perseeseeni. Olimme sopineet tarkkaan etukäteen, mitkä jouluruuat valmistan ize ja mitkä hän tuo mukanaan. Hän oli kuitenkin yllättäen valmistanut kaikki ruuat, myös ne jotka olivat minun vastuullani. Sanoin varovasti, ettei hänen olisi tarvinnut nähdä niin suurta vaivaa ja että osa äidin laittamasta ruuasta jää usein jouluna syömättäkin. Äitini loukkaantui tästä kommentistani niin että vetäytyi syrjään ja alkoi itkeä."
xxx/ellauri126.html on line 313: Margaret Schönberger Mahler tai Margit Mahler (1897–1985[1]) oli unkarilainen psykiatri ja psykoanalyytikko, joka esitti teorian lapsen varhaiskehityksestä. Länsi-Unkarissa syntynyt Mahler opiskeli Unkarissa ja Saksassa. Hän siirtyi toisen maailmansodan vuoksi ensin Lontooseen ja sitten New Yorkiin.
xxx/ellauri126.html on line 327: Erikson kävi niin sanotun klassisen oppikoulun, jossa opiskeltiin latinaa, kreikkaa, kirjallisuutta ja historiaa. Hänen koulumenestyksensä ei kuitenkaan ollut kehuttava. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Erikson matkusteli seitsemän vuotta pitkin Eurooppaa harrastaen muun muassa puupiirrosten ja etsausten tekoa sekä suoritti jonkin verran taideopintoja. Erikson sai 25-vuotiaana eräältä lapsuudenystävältään taide- ja historianopettajan pestin englantilaisille ja amerikkalaisille lapsille tarkoitettuun Wienissä toimivaan yksityiskouluun. Erikson tutustui Wienissä Sigmund Freudin perheeseen, minkä johdosta kutsuttiin opiskelemaan psykoanalyysia Wienin psykoanalyyttisen yhdistykseen. Erikson suoritti myös Montessori-opettajien yhdistyksen järjestämän Montessori-opetustekniikan koulutuksen sekä hygieniapassin.
xxx/ellauri126.html on line 359: Ei tässä paljon ole kinnovaatiota verrattuna vanhoihin elämänkaaripiirustuxiin. Sellainen oli Pirkolla ja Callella maalla seinällä. Mut Erkki olikin taidemaalari manqué. Paulan kuvailema vanhuusiän elämättömän elämän epätoivo oli nähtävästi kopsittu Erik Erixonilta. Jonka laulussa hukkuvat elämän valttikortit ja kiinni pysyvät taivaan portit. Einarin epätoivosta ne kertovat. Toivottomia yllättävän paljon, raportoi TIEDE 2005. Joka kymmenes suomalainen tuntee, ettei elämällä ole tarjottavana oikeastaan mitään. Määrä on odottamattoman suuri. Useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen suhtautuu tulevaisuuteensa toivottomasti, ja valtaosan toivottomuus on pitkäaikaista, sanoo Kuopion yliopistossa väitellyt filosofian tohtori Kaisa Haatainen. Hän on yllättynyt tuloksesta, sillä hän asetti toivottomuudelle tiukat kriteerit. Naiset osaavat käsitellä miehiä paremmin kuin miehet, mutta - monissa tapauksissa on kuitenkin hyvin vaikea selvittää, kumpi löi ensin, muna vai kana. Maailmalla tehdyissä tutkimuksissa toivottomien osuus väestössä vaihtelee 5-13 prosentin välillä Pohjoissavolaiset ovat ihan kärkijoukkoa, eikä oikeastaan ihmekään.
xxx/ellauri126.html on line 363: Terapeutti Karyl McBride huomasi, että hänen äitisuhteensa oli juuri tällainen. Hänen elämänsä oli yhtä suorittamista, ja hän oli yrittänyt aina kaikkensa päästäkseen äitinsä suosioon. Hän alkoi tutkia asiaa ja päätti kirjoittaa aiheesta kirjan. Kun hän kertoi projektista äidilleen, tämä kysyi: "Miksi et kirjoita kirjaa isistä?" Koska isi ei ole yhtä filmaattinen paska kuin oot sä. Karyl McBriden omista kokemuksista ja pitkästä psykoanalyyttisestä potilastyöstä ammentava teos, joka asiantuntijasisällön ohella antaa äänen naisille, jotka ovat kärsineet narsistisesta äidistä. Kun yrität kertoa kuulumisia siskollesi, keskeyttääkö hän sinut ja alkaa puhua omista asioistaan? Tuntuuko sinusta, että hän kilpailee kanssasi ja on sinulle kateellinen? Nojoo. "Minäminäminä, mä oon parempi kuin sä."
xxx/ellauri126.html on line 366: Jon Kabat-Zinn (s. 5. kesäkuuta 1944) on yhdysvaltalainen lääketieteen emeritusprofessori. Hän on perustanut stressiklinikan ja tietoisuustaitokeskuksen Massachusettsin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Hän opettaa tietoisuustaitomietiskelyä stressin, ahdistuksen, kivun ja sairauksien helpottamiseksi. Kabat-Zinnin elämäntyö keskittyy lähinnä tavoitteeseen saada tietoisuustaito (myös: tietoinen läsnäolo) lääketieteen ja yhteiskunnan hyväksymäksi menetelmäksi. MBSR-menetelmään (Mindfulness Based Stress Reduction) liittyy mietiskelyä ja joogaharjoituksia, jotka auttavat erilaisista vaivoista kärsiviä tietoisen keskittymisen kautta kohentamaan oloaan. Sen avulla saadaan käyttöön sisäisiä voimavaroja pyrittäessä kohentamaan terveyttä ja hyvinvointia. Kabat-Zinn on työtovereineen tutkinut keskittymisen vaikutusta aivoihin, etenkin stressin aikaisiin tunnetiloihin ja immuunijärjestelmään.
xxx/ellauri126.html on line 373: Monesti hän ei myöskään ymmärrä kysymystä eikä vastaa kysymyxiin taikka vastaa niihin epämääräisesti tai vaikeaselkoisesti. Hänen kuulonsa on valikoiva ja kiusalliset aiheet sivuutetaan hiljaisuudella. Tästä huolimatta hänen puheensa vaikuttaa uskottavalta, koska hän näyttelee taitavasti kaikkia tunnetiloja ja hänen sanatulvansa ja izekeskeinen esiintymisensä sokaisevat helposti muut. Aggressiot ilmenevät verbaalisina hyökkäyxinä, juonitteluna, panetteluna, valituxina ja juoruina. Hän ei ole aidosti kiinnostunut muiseta ihmisistä, vaan hän on oppinut käyttäytymään hyväxytyllä tavalla jopa niin, että hän antaa jopa hyvinkin myötätuntoisen, luotettavan ja hurmaavan kuvan. Hän manipuloi ja valehtelee oman etunsa mukaisesti. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinainen valehtelu vaan hänen rajattomuuttaan ja kaikkivoipaisuuttaan heijastava kaventunut maailmankuva. Joskus hän jopa väittää tietävänsä, mitä toiset ajattelevat. Mä nään! Köyhtyessään narsisti alkaa muistuttaa tyhjiin puristettua sitruunaa, tai norsunvittua.
xxx/ellauri126.html on line 380: Hän astuu koputtamatta rakastavaisten huoneeseen
xxx/ellauri126.html on line 381: Hän vaihtaa puheenaihetta ja puhuu itsekseen
xxx/ellauri126.html on line 382: Hän vastaa kysymyksillä ja kysyy vastauksilla
xxx/ellauri126.html on line 383: Hän raivaa tiensä salin läpi
xxx/ellauri126.html on line 386: Hän on täällä tänään (3x)
xxx/ellauri126.html on line 388: Hän mahtuu joka raosta, hän ehtii joka paikkaan
xxx/ellauri126.html on line 390: Hän valikoi vaatteemme ja sanat suuhumme
xxx/ellauri126.html on line 391: Hän työntää kätensä meidän taskuumme
xxx/ellauri126.html on line 394: Hän on täällä tänään (3x)
xxx/ellauri126.html on line 396: Hän tarttuu magneettinauhalle ja painomusteeseen
xxx/ellauri126.html on line 397: Hän hymyilee valokuvissa ja ui radioaalloilla
xxx/ellauri126.html on line 398: Hän soittaa meille sähkökitaraa ja taputtaa itselleen
xxx/ellauri126.html on line 399: Hän puhuu kun me puhumme
xxx/ellauri126.html on line 402: Hän on täällä tänään (3x)
xxx/ellauri126.html on line 407: Sosiopsykologiterapeutti Janne Viljamaa sanoo, että tutkimusten mukaan kaksi kolmesta narsistisesta "henkilöstä" on miehiä. Niinpä tietysti. Perheessä narsisti voi tehdä puolison riippuvaiseksi itsestään esimerkiksi taloudellisesti. Hän saattaa laskea sentilleen, kuka maksoi mitäkin ja vedota sopivan paikan tullen siihen sanomalla, että "minähän tämänkin maksoin".
xxx/ellauri126.html on line 408: Narsisti pitää perheensä julkisivun puhtoisena, mutta esimerkiksi pettäminen ei ole hänelle vaikeaa. Hän keksii aina oikeutuksen teoilleen. Myös rakkauselämässä narsisti haluaa hovin ympärilleen. Narsistinen vanhempi kuskaa lapsensa sellaiseen harrastukseen, jonka on itse valinnut, ei lapsi.
xxx/ellauri126.html on line 409: Narsistin on vaikea muodostaa pitkiä ystäväsuhteita, vaikka hänellä olisikin tuhat ystävää Facebookissa. Hän ei piittaa, onko kaverilla hyvä vai huono hetki, kun hänelle tulee tarve vuodattaa omia ongelmiaan. Muiden ongelmia hänellä ei ole aikaa kuunnella.
xxx/ellauri126.html on line 412: Narsisti on usein se kahvipöydän äänekkäin tyyppi, joka kääntää jutun koko ajan itseensä. Esimiesasemassa hän voi käyttää valtaa vaarallisesti, jopa toisten työuran torppaamiseksi. Määräaikainen työsuhde voi olla narsistin keino pitää alainen nöyränä. Saatetaan esimerkiksi vihjailla, että "kyllä tähän sinun paikallesi on muitakin tulossa, jos työt eivät suju". Narsisti pyrkii parantamaan koko ajan omaa asemaansa ja heikentämään samalla muiden. Hän ei osaa olla aidosti iloinen toisten saavutuksista eikä myöskään kannusta toisia. Älä luota narsistiin, hän pystyy olemaan tarvittaessa hyvin miellyttävä saadakseen itselleen edullista tietoa esimerkiksi toisen ongelmista, talousvaikeuksista tai kasvatusongelmista. Älä yritä muuttaa narsistia, se ei onnistu. Älä mene mukaan narsistin peleihin, jäät kakkosexi kuitenkin.
xxx/ellauri126.html on line 452: Ezellasia tunnelmia itärajalla. Riku öykkäröi kuin Donald Trump ja lyö vyön alle kierteellä kuin Meghan Markle. Hänen silmänsä ei sädehdi ja peppu näyttää muodottomalta jopa 10 euron koirankusetushousuissa.
xxx/ellauri126.html on line 547: Narsistin mielestä hänen omat saavutuksensa ja ongelmansa ovat aina merkittävämpiä ja mahtavampia kuin muiden. Hän suhtautuu elämään negatiivisesti ja onnistuu aina löytämään asioista huonoja puolia. Elämä on narsistille yhtä kilpailua, ja hän tuntee usein kateutta. Narsisti on myös yliherkkä loukkaantumaan ja ottamaan itseensä. Narsisti pitää itseään muita parempana ja syyttää toisia ihmisiä ongelmistaan. Hänellä ei ole kykyä empatiaan, eikä hän häpeä tekojaan. Narsistin omatunto ei kolkuta, vaan hän pystyy kääntämään kaikki asiat päälaelleen ja saa ihmiset uskomaan, että vika on aina muissa.
xxx/ellauri126.html on line 549: Puolisona narsisti on manipuloiva. Hän pyrkii hyötymään kumppanistaan, joko taloudellisesti tai henkisesti tai molempia. Kumppani on narsistille ikään kuin esine, johon hänellä on rajaton käyttöoikeus ja jonka todellisilla haluilla, mielipiteillä ja tunteilla ei ole hänelle mitään merkitystä.
xxx/ellauri126.html on line 551: Toisaalta narsisti voi tarjota kumppanilleen ihania hetkiä, toisaalta taas mitätöidä tämän itseisarvon kokonaan; narsisti käyttää parisuhteessaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, kiristämistä ja alistamista. Hän kokee oikeutetuksi haukkua puolisoaan ja kontrolloida tämän elämää. Narsistista yksinkertaisesti oikein on se, mikä häntä milloinkin palvelee.
xxx/ellauri126.html on line 710: Sudhamani syntyi kalastajaperheeseen lähellä Kollamia Keralassa, Intian eteläosassa. Äitinsä sairastuttua ja taloudenhoidollisten velvollisuuksien merkittävästi lisäännyttyä, Sudhamani joutui lopettamaan yhdeksänvuotiaana koulunkäynnin. Tyttölapsena hän alistui sekä perheensä että sukulaistensa palvelijaksi ja heidän toistuville pahoinpitelyilleen. Näistä vaatimattomista lähtökohdista hän kehittyi "universaaliseen äitiyteen", joka on houkutellut kannattajia ympäri maailmaa. Hän on erityisen tunnettu jaxuhaleista.
xxx/ellauri126.html on line 732: Kognitiivisen terapian isänä pidetään yhdysvaltalaista psykiatrin professori Aaron T. Beckiä (18.7.1921–). Hän havaitsi tutkiessaan 1960-luvulla masentuneita avohoitopotilaita, että nämä suhtautuivat itseensä, muihin ja tulevaisuuteen negatiivisesti vääristyneinä, vinoutuneesti tulkiten.
xxx/ellauri126.html on line 823: Tuija Vajaapakka on vuonna 1967 Hämeenlinnassa syntynyt tamperelainen muija. Hän on opiskellut Viita-akatemiassa runoa ja proosaa. Esikoisrunokokoelmansa Lasimaalaus (Gummerus 2003) jälkeen Vajaapakka on kirjoittanut useita romaaneja ja runokokoelmia, joista jokunen on julkaistukin.
xxx/ellauri126.html on line 825: Hän on koonnut yhdessä Arja Meriluodon kanssa natsien uhrien kokemuksia ja tietoa natsismista teokseen Sata tappa tappa vanha jutku. Natsismin uhrit kertovat (2007). Teoksen uusi laitos on nyt valmis. Uudessa laitoksessa on huomioitu sosiaalinen media. Kirjaan on kerätty lukuisia uusia kauhutarinoita, ja linkit ja lähdeviitteet on ajantasaistettu.
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 309: Elorna on vasta aloittamassa lukiota, jossa hänen muodikkaat mekkonsa lisäävät vaikeuksia sulautua muiden opiskelijoiden kanssa. Hän on päättänyt ansaita koulutuksen, jonka äiti pitää hyödyttömänä; Rouva Cumstick haluaa, että Elorna jää kotiin ja työskentelee roskana maatilallaan. Rahan puute lukukausimaksuista ja kirjoista melkein suistui hänen jatkamastaan ilmoittautumisestaan. Hänen harvat mukavuutensa ovat se, että hän tietää pystyvänsä menestymään koulussa, etenkin matematiikassa ja luontotutkimuksissa ; naapureidensa, Wesleyn ja Margaret Sintonin, ystävällisyys; että Freckles jätti hänelle arvokkaan näytekotelon suoon; ja että hän onnistuu hänen yritteliäs järjestelmään kerätä ja myydä esineitä ja koit siitä Limberlost, jota hän voi tallentaa Pisamia lippaan ilman äidin tietoa. Elorna on älykäs ja nokkela, ja hän rakastaa ulkona; hänen sydämensä särkee palanneen rakkauden vuoksi. Hänellä on pian monia ystäviä koulussa. Lopulta Elorna voittaa äitinsä rakkauden, mutta vasta sen jälkeen, kun muutama emotionaalinen katastrofi on kohdannut Cumstickin naisia.
xxx/ellauri127.html on line 311: Ensinnäkin, kun hän on menestynyt lukiossa muutaman vuoden, hän haluaa viulunsoiton, kuten hänen isänsä oli tehnyt. Margaret Sinton pystyy hankkimaan hänelle saman viulun, jota Robert Cumstick soitti, ja Elorna tulee siihen taitavasti. Hän tietää, että hänen äitinsä vihaa viulua tietämättä miksi, joten hänen on salattava taitonsa.
xxx/ellauri127.html on line 315: Kolmanneksi, muutama päivä myöhemmin, Elorna uskoo äitinsä ymmärtävän hänen tarpeen valmistua, jotta hän voisi astua yliopistoon tai ainakin opettaa, kumpi tahansa hän haluaisi tehdä. Hän kehottaa Katharineä tarvitsemaan uusia mekkoja aloittamiseen ja luottaa äitiään toimittamaan ne. Rouva Cumstick, aina antagonistisesti rehellinen, esittelee hänelle vanhan mekon. Elorna pitää tätä anteeksiantamattomana pettymyksenä, merkki äitinsä välinpitämättömyydestä ja rakkauden puutteesta häntä kohtaan. Sinä yönä Elornan on löydettävä hyvä mekko muualta. Neljänneksi Elorna on aina salannut äidiltään, että hän voi ansaita rahaa myymällä koia. Kun hän työskentelee viimeisen lukuvuoden aikana ja toivoo pääsevänsä yliopistoon, hän huomaa, että hänen on kerättävä yksi koi, joka maksaa tietä tulevaisuudelleen. Romaanin keskeisessä konfliktissa Elorna näkee äitinsä tuhoavan koi. Kun hän protestoi, rouva Cumstick lyö häntä. Elorna on aina ollut kärsivällinen, mutta nyt hän huutaa vihaavan äitiään ja kiirehtivän ulos. Rouva Cumstick tajuaa lopulta, kuinka tärkeä Elorna on vakaan kotielämänsä kannalta, lähtee sinä yönä korvaamaan koi. Hän pahentaa tilannetta, minkä Elorna piilottaa häneltä, mutta kun Sintonit huomaavat, että rouva Cumstick osui Elornaan, Margaret päättää puuttumisesta. Hän kertoo Katharineille, että hän on surenut aviomies, joka oli epäselvä ja aikoi huijata häntä. Tämän uutisen avulla Katharine ymmärtää, kuinka hän on laiminlyönyt rakastavan, lahjakkaan tyttären.
xxx/ellauri127.html on line 319: Elorna on valmistunut ja on nyt 19-vuotias. Nuori mies, Philip Ammon, saapuu kaupunkiin. Hänen setänsä, lääkäri, neuvoi Philipia käymään Onabashassa toipumassa lavantaudista. Hän on Elornan ja hänen äitinsä kanssa kesän ja auttaa Elornaa keräämään koia. Kaksi rakastuu vähitellen; hän on kuitenkin kihloissa toisen nuoren naisen, Edith Carrin kanssa, joka on rikas, pilaantunut ja itsekeskeinen. Elorna teeskentelee, ettei hän ole alkanut lankea Philipille, auttaa häntä kirjoittamaan kirjeitä Edith Carrille ja rohkaisee kaikin tavoin hänen avioliittoa lapsuudenystävänsä kanssa. Kun Philip päivittäisen, pitkittyneen keskustelun ja kenttätöiden jälkeen huomaa hänen romanttisen kiinnostuksensa Elornaa kohtaan, on rouva Cumstick huomannut ensimmäisenä, mutta hän vakuuttaa hänelle: "Ihailen häntä kun ihailen täydellistä luomusta." Rouva Cumstick vastaa: "Eikä mikään tässä maailmassa pilaa keskimääräistä tyttöä niin nopeasti ja varmasti". Philip Ammon pakotetaan palaamaan Chicagoon, kun hänen isänsä on sairas, ja pyytää Elornaa jäähyväissuudelmalle; hän kieltäytyy hänestä ja palaa murheellisen äitinsä luo. Philip ja Edith väittävät, mitä heidän piti olla heidän kihlasivat. Edith on kuullut Philipin puhuvan upeasta nuoresta naisesta, jonka hän tapasi Limberlostissa. Hän loukkaa häntä kauheasti ja kutsuu heidän sitoutumisensa pois (ei ensimmäistä kertaa). Philip tajuaa, ettei hän koskaan rakasta Edithiä, lähtee kotoa ja ehdottaa Elornalle. Samana iltapäivänä, kun hän antaa Elornalle kihlasormuksen, Edith ajaa ylös (mukana Hart, Polly ja Tom) Cumsticksin kotiin kutsumattomalla vierailulla. Kun Edith vaatii puhumaan Elornalle yksityisesti ja vannoo, että Elorna ei koskaan ota Philipia häneltä, Elorna on viileä ja kohtelias. Kun Edith ja ryhmä, mukaan lukien Philip, ovat lähteneet, Elorna lähtee salaa pois, jättäen muistiinpanon, josta ei näy mitään hänen suunnitelmistaan ja antaa Edithille mahdollisuuden todistaa, ettei Philip menisi naimisiin kenenkään muun kanssa. Elorna matkustaa jäädäkseen O'Moresin ( Freckles and the Angel ) luo. Philip sairastuu huolesta Elornasta. Edithin ystävä Hart näkee Elornan O'Moresin kanssa ja vakuuttaa Edithin antamaan hänen lähettää sanaa Elornan Philipille. Hart suostuttelee Edithin myöntämään, että hän on väärässä ja että Philip ei mene naimisiin kenenkään muun kuin Elornan kanssa.
xxx/ellauri127.html on line 321: Tarina päättyy onnelliseen iloiseen jälleennäkemiseen, ja Edith, joka on päättänyt muuttaa aiemmin vähemmän kuin jaloa asenteensa, tekee jotain aivan ihanaa, epätyypillistä ja nöyrää: Hän löytää Elornan tarvitseman koi, vangitsee sen huolellisesti ja tuo sen hänelle. Lausunnossa oletetaan, että Edith menee naimisiin Hartin kanssa, samoin kuin Philip naimisiin Elornan kanssa.
xxx/ellauri127.html on line 346: Viisi hahmoa kehittyy melko ankarasti : Katharine Cumstick, Margaret Sinton, Philip Ammon, Edith Carr ja Elorna itse. Elorna kasvaa tottelevaisesta, joskin heikosti kauhistuvasta, teini-ikäisestä lukion tytöstä vahvaksi naiseksi, joka luottaa omiin kykyihinsä. Hän vaarantaa toivotun sitoutumisensa Philip Ammoniin antaakseen Edith Carrille kaikki mahdollisuudet mennä naimisiin hänen kanssaan. Katharine Cumstick on aina halveksinut ja laiminlyönyt tyttärensä Elornaa. Aluksi hän näyttää olevan paha äiti, mutta pian osoittautuu osoittavan hyvää huumorintajua ja rakkautta lukemiseen, etenkin Mark Twainin teoksia. Hän alkaa muuttua, kun Elorna muuttuu, yksinkertaisesti kypsymällä.
xxx/ellauri127.html on line 352: Philip Ammon on aina olettanut, että hänen täytyy mennä naimisiin lapsuutensa, Edith Carrin kanssa. Tavattuaan Elornan hän tajuaa, että rakkautta on monia muotoja, eikä hän ole koskaan kysynyt, mitä hän voisi haluta avioliitossa itselleen. Edith Carr on aina olettanut menevänsä naimisiin lapsuutensa rakastamansa Philipin kanssa, mutta hän rakastaa kiusata häntä ja saada hänet kateelliseksi. Hän tietää, että vahva mies, Hart Henderson, rakastaa häntä paljon, mutta hän nauttii siitä, että hän rakastaa häntä. Lopulta hän myöntää, että Elorna on vahvempi ja rakastettavampi nainen kuin hän itse on, ja päättää pysyvänsä Hartin luona.
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri127.html on line 469: Poliitikko Sebastian Tynkkynen on erotettu Oulun helluntaiseurakunnasta homosuhteensa takia. Oulun kaupunginvaltuutettu, perussuomalaisten entinen kolmas varapuheenjohtaja on seurustellut mosambikilaisen Alanin kanssa lähes kaksi vuotta. Hän kertoi suhteesta julkisuudessa keväällä.
xxx/ellauri127.html on line 728: %This poem is quoted by Monsieur Verdoux in Charlie Chaplin's homo film, before committing a loony murder. "Our feet were soft in flowers...". Hänen viimeisiksi sanoikseen jäävät: ”En olekaan koskaan maistanut rommia!”, kun vankilanjohtaja tarjoaa hänelle viimeistä lasillista ennen giljotiiniin vientiä. Loppukuvaksi jää mielikuva kyynisestä ja mitään katumattomasta miehestä, joka menee kuolemaan koska kaikkien on kuoltava joskus. Se että kuolema tulee mestaamalla ja tuomiona murhista, näyttää olevan hänelle aivan samantekevää.
xxx/ellauri127.html on line 848: John Keats [kiːts] (31. lokakuuta 1795 Lontoo, Englanti – 23. helmikuuta 1821 Rooma, Kirkkovaltio) oli romantiikan viimeisiä suuria runoilijoita. Lordi Byronin ja Shelleyn ohella hän oli keskeisiä hahmoja suuntauksen toisessa sukupolvessa, vaikka hän julkaisi tuotantonsa neljän vuoden kuluessa. Keatsin lyhyen (26v) elämän aikana kriitikot eivät arvostaneet hänen tuotantoaan, mutta kuoleman jälkeen hänen vaikutuksensa sellaisiin runoilijoihin kuin Alfred Tennyson ja Wilfred Owen oli huomattava. Keatsin runoja luonnehtivat aistilliset kuvat, etenkin oodeja (eli ylistyslaulujä), jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden suosituimpia runoja. Hänen kirjeensä ovat englantilaisten runoilijoiden kuuluisimpia kirjeitä.
xxx/ellauri127.html on line 850: John Keatsin vanhemmat olivat Thomas ja Frances Jennings Keats. Hän oli vanhin heidän neljästä aikuisikään ehtineestä lapsestaan. John syntyi Keski-Lontoossa, mutta tarkasta paikasta ei ole tietoa. Keatsin syntyessä hänen isänsä työskenteli tarjoilijana Hoop and Swan -pubissa. Köyhä John kävi köyhää koulua. Köyhä isä putos hevoselta ja siihen kuoli hän. Köyhä äiti kuoli kun John oli 14v, ja isoäiti hoiti lapsia. Keatsin 1. säilynyt runo on sen 19. vuodelta. John sai paikan haavurina ja masixen, koska se halusi vaan runoilla. Saatuaan apteekkarin paperit se jätti apteekin ja rupesikin runoilija-freelancerix.
xxx/ellauri127.html on line 854: Tylyt kriitikot kirjoittivat: Surullisina seuraamme herra John Keatsin tapausta. Hän työskenteli muutama vuosi sitten kaupungin apteekissa harjoittelijana. Mutta yhtäkkiä kaikki kämmähtyi äkilliseen sairauteen. Jonkin aikaa toivoimme, että hän selviäisi kohtauksella tai kahdella, mutta myöhäisoireet ovat hirveät. Kokoelman "Poems" kiihko oli jollain tavalla paha, mutta se ei herättänyt meitä puoliksikaan niin vakavasti kuin ”Endymionin” tyyni, rauhallinen, järkähtämätön höpisevä typeryys. On parempi ja viisaampaa nähdä nälkää apteekkarina kuin nälkiintyneenä runoilijana; siis palatkaapa apteekkiin, herra John, takaisin 'laastareiden, pillerien ja voidepurnukoiden pariin".
xxx/ellauri127.html on line 860: Näyttää siltä, että 18-vuotias Brawne oli käymässä Dilkeillä Wentworth Placessa, joskaan ei vielä asunut siellä. Brawne oli Lontoosta, kuten Keats – syntynyt West Endissä lähellä Hampsteadia 9. elokuuta 1800. Hänen isoisällään oli ollut Lontoossa kapakka, kuten Keatsin isälläkin, ja hän oli samalla tavalla menettänyt useita perheenjäseniä tuberkuloosiin. Hänellä oli sama etunimi kuin Keatsin sisarella ja äidillä. Hän oli ompelutaitoinen, kielitaitoinen ja sanavalmis. Hän kirjoitti itsestään: "En lue erityisen innokkaasti runoja" mutta "teatteri kiinnostaa".
xxx/ellauri128.html on line 120: Sébastien-Roch Nicolas de Chamfort (6. huhtikuuta 1741 – 13. huhtikuuta 1794) oli aforismeistaan tunnettu ranskalainen kirjailija. Hän istui Ranskan akatemiassa (6. tuoli) vuodesta 1781 itsemurhaansa 1794.
xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
xxx/ellauri128.html on line 145: Ludwig Anton Salomon Fulda (1862–1939) oli saksalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän sai nuorena vaikutteita Paul Heysen tuotannosta ja liittyi 1888 Berliinissä maltillista realismia harrastaneeseen runoilijaryhmään. Fuldan julkaisemia runokokoelmia ovat Gedichte (1890) ja Neue Gedichte (1900), jotka osoittavat harvinaista kieli- ja muototaituruutta, sekä lukuisia näytelmiä. Miellyttäviä ovat Fuldan novellit Lebensfragmente (1894) ja Die Hochzeitsreise nach Rom (1900).
xxx/ellauri128.html on line 147: Fulda oli etevä kääntäjä. Hän muun muassa saksansi Molièrea ja Rostandia. Fulda entstammte einer seit 1639 in Frankfurt am Main ansässigen jüdischen Familie, deren Name bis 1852 Fuld lautete. Er war der Sohn des Kaufmanns Carl Hermann Fulda (1836–1917) und seiner Ehefrau Clementine, geb. Oppenheimer (1839–1916). Ab 1884 lebte er als freier Schriftsteller in München, 1887 wieder in Frankfurt, 1888 bis 1894 in Berlin, danach wieder in München und ab 1896 schließlich dauerhaft in Berlin. In Deutschland erhielt er Ausgehverbot und wurde gezwungen, den Vornamen Israel zu führen. Zwei Tage, nachdem das Reichswirtschaftsministerium seine Bitte, den ihm verliehenen Burgtheater-Ring von der für alle Juden angeordneten Abgabe aller Wertgegenstände auszunehmen, am 28. März 1939 abgewiesen hatte, nahm er sich das Leben. Er starb am 30. März im Alter von 76 Jahren in Berlin und ist auf dem Waldfriedhof Dahlem bestattet. Sein Grab ist heute ein Ehrengrab der Stadt Berlin.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri128.html on line 162: Richterin isä oli kansakoulunopettaja, joka toimi myöhemmin Schwarzenbachissa kirkkoherrana. Richterin kouluaikana vuonna 1779 hänen isänsä kuoli ja jätti perheen puille paljaille. Kun Richter kirjoittautui Leipzigin yliopistoon, hänellä oli mukana kirjallinen todistus köyhyydestään. Yksi lukuvuosi teologiaa sai hänet ymmärtämään, ettei hänestä olisi seuraamaan tällä alalla isänsä jalanjäljissä. Richter päätti ruveta kirjailijaksi. Hänen varhaisille kirjallisille tuotoksilleen ei ollut helppo löytää kustantajaa. Ensimmäinen painettu kirja, Grönländische Prozesse, sai kurjat arvostelut ja tuotti tappiota kustantajalle, joka kieltäytyi painamasta kirjasta enempää kuin kaksi osaa. Richterin velkataakka Leipzigissa kävi ylivoimaiseksi, ja hän pakeni takaisin perheensä luo salanimen turvin. Elämä perheen luona tarjosi ehkä pakopaikan velkojain kynsistä, mutta köyhyyden aiheuttama kurjuus oli vastassa sielläkin. Kukaan Richterin veljistä ei osoittanut taipumusta työtekoon, ja yksi heistä teki itsemurhan 1789 perheen viheliäisen rahatilanteen vuoksi. Richter toimi kirjoitustyön ohella vuosina 1790–1794 kotiopettajana Schwarzenbachissa.
xxx/ellauri128.html on line 166: Richterin tuotanto on laaja ja osin melko vaikeaselkoinen. Tyylillisesti häntä on vaikea laskea juuri mihinkään koulukuntaan tai ryhmään, vaikka hän eli saksalaisen klassismin ja romantiikan aikana. Hänen saksankielensä on monivivahteista ja sen tähden hänen kirjojaan on vaikea kääntää muille kielille. Hänen teoksiaan ei ole käännetty suomeksi.
xxx/ellauri128.html on line 167: Jean Paulilla on aina ollut ihailijansa ja hän kuuluu saksalaisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin. Hän oli monille romantiikan ajan kirjailijoille tärkeä esikuva. Lisäksi hänen kirjoillaan oli suuri merkitys eräille romanttisille säveltäjille, esimerkiksi Robert Schumannille ja Johannes Brahmsille.
xxx/ellauri128.html on line 211: Luc Clapiers de Vauvenargues, Vauvenarguesin markiisi (1715–1747) oli ranskalainen moralisti. Hän oli nuoruudessaan upseerina, mutta joutui eroamaan sotilaanuralta Böömin sotaretkellä 1742 terveydellisistä syistä. Hän eli sen jälkeen sairaana ja varattomana enää muutamia vuosia. Hän julkaisi 1746 teoksen, joka mainitaan toisinaan nimellä Maximes tai sen ensimmäisen kirjoituksen mukaan nimellä Introduction à la connaissance de l’esprit humain. Teos sisältää kauniita ja vakavahenkisiä moraalisia mietteitä, joista kuvastuu pohjaltaan optimistinen maailmankatsomus, joten ne ovat jyrkässä vastakohdassa esimerkiksi François de La Rochefoucauldin kuuluisille maksiimeille.
xxx/ellauri128.html on line 405: Theodor Reik syntyi Wienissä juutalaiseen virkamiesperheeseen. Hän opiskeli Wienin yliopistossa psykologiaa ja kirjallisuustiedettä. Opiskeluaikanaan hän tutustui Sigmund Freudin teokseen Unien tulkinta ja kiinnostui psykoanalyysista niin paljon, että päätti soveltaa sitä väitöskirjassaan erääseen Gustave Flaubertin kertomukseen. Väitöskirja kohtasi tiettyä vastustusta, ja se hyväksyttiin vasta vuonna 1912; kyseessä on ensimmäinen psykoanalyyttinen väitöskirja. Reik tutki myös Arthur Schnitzlerin ja Richard Beer-Hoffmannin tuotantoa. (Ketähän nekin on. Ei jaxa.)
xxx/ellauri128.html on line 407: Reik tapasi Freudin ensi kertaa vuonna 1910, ja hänet otettiin Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäseneksi seuraavana vuonna. Freud tuki Reikia usean vuoden ajan, kun tämä opiskeli psykoanalyytikoksi ja kävi Karl Abrahamin koulutusanalyysissa. Reikin ja Freudin välinen ystävyys jatkui Freudin kuolemaan (1939) saakka. Vuonna 1915 Reik julkaisi tutkimuksen Die Pubertätsriten der Wilden, jossa psykoanalyysia sovellettiin kansatieteeseen. Hän julkaisi tutkimuksia myös uskontopsykologiasta ja kriminologiasta. Hän esitteli tiedostumattoman tunnustamispakon ja rangaistuksenkaipuun käsitteet teoksessaan Geständniszwang und Strafbedürfnis: Probleme der Psychoanalyse und der Kriminologie (1925).
xxx/ellauri128.html on line 412: Yhdysvalloissa maallikkoanalyysiin suhtauduttiin erityisen kielteisesti, ja Reikin analyysitoiminta kohtasi jälleen vaikeuksia ja oikeusjuttuja. Hän perusti New Yorkiin uuden psykoanalyyttisen yhdistyksen National Psychological Association for Psychoanalysis, jossa analyytikkokoulutusta tarjottiin myös ei-lääkäreille. Hän julkaisi Yhdysvalloissa englanniksi kirjoja ja artikkeleita muun muassa rakkauden ja seksuaalisuhteiden psykologiasta, sadomasokismista, kirjallisuuden- ja musiikintutkimuksesta sekä psykoanalyysin metodologiasta. Lääkäripsykoanalyytiköt puolustivat raivoisasti reviiriä. Montakohan peräkkäistä varvia Theodor kykeni?
xxx/ellauri128.html on line 418: Mikko Kustaa Kilpi (7. marraskuuta 1928 Sippola - 6. syyskuuta 1991 Heinola) oli suomalainen runoilija ja kustannustoimittaja.. Kilpi toimi muun muassa WSOY:n kustannustoimittajana vuosina 1952-1965 sekä Tekniikan Maailman kustannuspäällikkönä vuodet 1966-1969. Hän suomensi runsaasti muun muassa taidekirjallisuutta. Runoissa Lapin luonto oli hänelle tärkeä aihe.
xxx/ellauri128.html on line 420: Liisa Helena Laukkarinen (oik.Laukkarinen-Rüfenacht; s.13. tammikuuta 1944 Laukaa) on suomalainen runoilija ja kääntäjä.Hän opiskeli Tampereen yliopiston draamastudiossa 1965-1972.. Laukkarinen asuu Suomessa Jyväskylän Vaajakoskella ja Sveitsissä Oberschanissa.Hän on ollut naimisissa sveitsiläisen taiteilijan Peter Rüfenachtin kanssa.
xxx/ellauri128.html on line 425: Voitto Viro vihittiin papiksi vuonna 1938, ja hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1965. Hän työskenteli kirkkoherran apulaisena Hämeen läänin Koskella vuosina 1938–1943 ja Multialla vuosina 1943–1944, Helsingin Pikkukirkkoyhdistyksen pääsihteerinä vuosina 1945–1947, Keski-Helsingin seurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1947–1957 ja Lauttasaaren kirkkoherrana vuosina 1957−1977. Papinviran ohella hän työskenteli myös radioselostajana Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Viron mukaan kristittynä ei voi olla oikeassa intellektuaalisesti vaan ainoastaan rakkauden tasolla, sillä Jumala on rakkaus ja kaikki se, mikä ei ole rakkautta, merkitsee Jumalan ulkopuolella olemista. Viro tahtoi olla jumalan sisäpuolella.
xxx/ellauri128.html on line 440: Alexandre Mercereau (22. lokakuuta 1884, Pariisi - 1945) oli ranskalainen symbolistirunoilija ja kriitikko, joka liittyi Unanimismiin ja Abbaye de Créteiliin.Hän perusti Villa Médicis Libren, joka auttoi köyhtyneitä taiteilijoita ja toimi hyväntekeväisyyteen perustuvana rikollisten teini-ikäisten kunnostustöinä. Unanimismi (ransk. unanimisme < unanime = yximielinen) on 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuden suuntaus, joka pyrki saamaan ihmiskuvaukseen kollektiivisen yhteisyyden tunnelman. Suuntaus oli vallalla erityisesti Ranskassa, jossa sitä pyrkivät toteuttamaan esimerkiksi Jules Romains teoksellaan Les Hommes de bonne volonté ja Georges Duhamel. .. Max Rothin näköinen.
xxx/ellauri128.html on line 445: Börne war der Sohn von Jakob Baruch und dessen Ehefrau Julie, geborene Gumpertz. Jakob Baruch war als Händler tätig und vertrat die Stadt Frankfurt auf dem Wiener Kongress. Ludwig Börne wurde zunächst von Hauslehrern unterrichtet und trat im Jah 1800 in das Internat von Wilhelm Friedrich Hezel ein, um die Voraussetzungen für das vom Vater gewünschte Medizinstudium zu erfüllen.
xxx/ellauri128.html on line 457: Erich Fromm (23. maaliskuuta 1900 Frankfurt am Main, Saksa – 18. maaliskuuta 1980 Locarno, Sveitsi) oli ENFJ, kuin myös Goethe ja Erasmus. Se oli saksalais-amerikkalainen psykoanalyyttisen opin kehittäjä, humanistifilosofi, demokraattinen sosialisti sekä tietokirjailija. Hän oli myös Frankfurtin koulukunnan jäsen. Erich Frommin koti oli hyvin tiukasti ortodoksijuutalainen, itse hän myöhemmin kutsui omaa uskonnollista vakaumustaan ateistiseksi mystisismiksi. Frommin lapsuus ei ollut kovin onnellinen; hänen isänsä oli kiireinen liikemies ja äiti puolestaan jatkuvien masennustilojen vaivaama. Akateemisen uransa Fromm aloitti korkeakouluopinnoilla 1918 kotikaupunkinsa Frankfurt am Mainin yliopistossa, jossa hän opiskeli kaksi ensimmäistä lukukautta oikeustiedettä. Kesälukukaudella 1919 hän opiskeli Heidelbergin yliopistossa, missä hän oli vaihtanut oikeustieteen sosiologiaan. Hänen opettajinaan olivat Alfred Weber (Max Weberin veli), Karl Jaspers ja Heinrich Rickert. Heidelbergissa hän jatkoi myös opintojaan ja saavutti sosiologian tohtorin arvon vuonna 1922.
xxx/ellauri128.html on line 462: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri128.html on line 470: Saarnio keskeytti oppikoulun kolmannelta luokalta ja työskenteli sitten Kansallis-Osake-Pankin konttoristina Turussa 1912–1920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana 1920–1921. Hän valmistui ylioppilaaksi yksityisesti Forssan yhteislyseosta 1921. Saarnio opiskeli tämän jälkeen filosofiaa ja matematiikkaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1927. Opintojen ohella Saarnio oli työssä Turun yliopiston kirjastossa amanuenssina 1921–1928. Valmistuttuaan hän oli Turun kaupunginkirjaston palveluksessa varakirjastonhoitajana 1928–1939.
xxx/ellauri128.html on line 472: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri128.html on line 478: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri128.html on line 480: Kreivitär Anna de Noailles kääntyi Kaarlo Sarkian runoherkissä käsissä. Anna de Noailles, kirjailijanimi Mathieu de Noailles, (15. marraskuuta 1876 Pariisi, Ranska – 30. huhtikuuta 1933 Pariisi, Ranska), kreivitär, oli romanialais-kreikkalais-ranskalainen runoilija. Hän julkaisi useita runokokoelmia, kolme romaania ja omaelämäkerran.
xxx/ellauri128.html on line 481: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
xxx/ellauri128.html on line 483: Noailles´n lapsuuden ja nuoruuden kattanut omaelämäkerta Le Livre de ma vie ilmestyi 1930, ja hän suunnitteli sille vielä jatkoa. Häneltä on suomennettu muutamia runoja ja tekijänimellä Mathieu de Noailles laaja kertomus Kummalliset kasvot. Runosuomennoksista "Iltatunnelma" on julkaistu antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, samoin "Romanttiset tissit", joka on julkaistu myös antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1. p.). "Valitus" on julkaistu Katri Valan Kootuissa runoissa.
xxx/ellauri128.html on line 484: Ranskan akatemia myönsi hänelle 1921 suuren kirjallisuuspalkinnon (Grand prix de littérature). Hänestä tuli 1922 Académie royale de langue et de littérature françaises de Belgiquen jäsen. Kunnialegioonan komentajan arvon hän sai 1931.
xxx/ellauri128.html on line 499: Risto Tapani Ahti (s. 27. elokuuta 1943 Lahti) on suomalainen runoilija. Hänen tuotantonsa sisältää yli kaksikymmentä runokokoelmaa, runo-ohjelmia radiossa, esseitä, kritiikkejä ja artikkeleita sekä suomennoksia. Ahti on toiminut myös opettajana muun muassa Oriveden Opistossa ja Tampereen yliopistossa.
xxx/ellauri128.html on line 500: Ahti valmistui ylioppilaaksi Lahden Kannaksen yhteislyseosta vuonna 1963 ja opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän, Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Hän työskenteli vt. vanhempana lehtorina Suomussalmen yhteiskoulussa 1969–1971, nuorempana lehtorina 1973–1974 ja Lahden yhteislyseon tuntiopettajana 1974–1984. Hän opetti Oriveden Opistossa 1989–1991. Ahdin luovan kirjoittamisen kursseja on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”.
xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri128.html on line 504: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri128.html on line 506: Bukowski syntyi Andernachissa, Saksassa ja muutti jo kaksivuotiaana perheensä kanssa Los Angelesiin, Yhdysvaltoihin, missä hän asui suurimman osan elämästään. Hänen äitinsä oli saksalainen ja isä yhdysvaltalainen sotilas. Lapsuudessaan Bukowski oli syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Teini-iässä hänelle tuli vielä äärimmäisen paha akne, mikä vaikeutti sosiaalista elämää entisestään. Nuoruudessaan hän vietti kiertelevää elämää asuen muun muassa Philadelphiassa ja New Orleansissa. Hän teki satunnaisia pätkätöitä ja kirjoitti novelleja, joita lähetti moniin kirjallisuuslehtiin julkaisun toivossa.
xxx/ellauri128.html on line 507: Bukowski opiskeli jonkin aikaa journalistiikkaa collegessa. Opiskeluaikanaankin Bukowski oli ujo ja syrjäänvetäytyvä, vaikka hän kirjoissaan kuvaa itsensä haastamassa opettajiaan ja huutamassa kansallissosialismiin viittaavia iskulauseita luennoilla. Hän kiinnostui kansallissosialismista mahdollisesti vastalauseena isänsä yltiöisänmaallisuudelle. Hän ei myöskään pitänyt siitä miten saksalaisia kuvattiin tiedotusvälineissä. Hän luki Adolf Hitlerin Mein Kampfia ja muita asiaan liittyviä teoksia, mutta heitti ne pois Yhdysvaltojen julistettua sodan Saksalle. Toisen maailmansodan aikana Bukowski pidätettiin epäiltynä kutsuntojen pakoilemisesta. Lopulta hän sai vapautuksen palveluksesta terveydellisistä syistä. Tuotannossaan hän kertoo usein sotavuosista ja siitä miten hän halveksi maan sen hetkistä henkeä ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi, joka ei välittänyt mistään mitään.
xxx/ellauri128.html on line 509: Bukowski piti kirjallisina esikuvina ja innoittajinaan muun muassa Anton Tšehovia, Ernest Hemingwayta, John Fantea ja Louis-Ferdinand Célinea. Hän oli erittäin tuottelias ja julkaisi yli 40 kirjaa runoja ja proosaa.
xxx/ellauri128.html on line 511: Bukowski piti yllä "renttukirjailijan" imagoa. Hänellä oli kuitenkin useita pitkäaikaisia työpaikkoja; hän työskenteli postissa yhteensä 11 vuotta. Hän työskenteli yövuorossa voidakseen käydä iltapäivisin laukkaradalla lyömässä vetoa hevosista. Noista vuosista hän kirjoitti menestysteoksensa Postitoimisto (1971). Bukowski käytti runsaasti alkoholia ja oli kuolla alkoholinkäyttönsä seurauksena jo alle 40-vuotiaana. Hänet vietiin sairaalaan hänen oksennettuaan runsaasti verta, ja hän tarvitsi lukuisia verensiirtoja. Hän kuunteli klassista musiikkia, kuten Mahleria ja Sibeliusta.
xxx/ellauri128.html on line 513: Bukowskin tarinat kertovat lähes aina elämän laitapuolesta ja niiden tematiikka liikkuu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteissa. Hän kirjoitti paljon vaikeasta isäsuhteestaan, parhaana esimerkkinä omaelämäkerrallinen kasvuromaani Siinä sivussa (Ham on Rye, 1982). Tarinoiden päähenkilönä on usein Bukowskin alter ego, Henry Chinaski: naisiinmenevä mutta naimaton, rähjäinen ja vapaa mies. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Bukowski käsikirjoitti Mickey Rourken ja Faye Dunawayn tähdittämän elokuvan Baarikärpänen (1987). Bukowski kuoli leukemiaan vuonna 1994.
xxx/ellauri128.html on line 568: Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta. Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa. Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista. Wiffin vaimon nimi oli Rasa. Muttei Risto. Risto Alapuro on julkaissut jonkun neuvostovastaisen muistelman vaihtarivuodelta 1990-1991.
xxx/ellauri128.html on line 570: Risto Rasan vanhemmat ovat diplomi-insinööri Raimo Rasa ja yo-merkonomi Liisa o.s. Marjanen. Rasa on syntynyt Helsingissä mutta viettänyt pääosan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Vaasassa. Hän on toiminut kirjastonhoitajana eri paikkakunnilla, muun muassa Varkaudessa ja vuodesta 1989 Somerolla. Hän valmistui kirjastonhoitajaksi Tampereelta 1987. Rasa on ollut naimisissa vuodesta 1974. Sotilasarvoltaan Rasa on korpraali. Vuonna 2019 Rasalle myönnettiin siitä hyvästä taiteilijaeläke.
xxx/ellauri128.html on line 572: Hannu Salakka (6. tammikuuta 1955 Sääminki – 9. elokuuta 2003 Kangasniemi) oli suomalainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea runoilijana. Salakka tuli suomalaiseen kirjallisuuteen 1974 runokokoelmalla Muuttolintumaisemaa. Kuollessaan hän asui Kangasniemellä ja oli vapaa kirjailija. Simo Silakka on LinkedInissä Puollustusvoimien toimitusjohtaja. Raimo Vormisto (s. 1968 Hervannassa), on tunnettu suomalainen urheiluvalmentaja ja humpuukimestari. Hänen epäillään esimerkiksi sekaantuneen ratkaisevalla tavalla Lahden doping-skandaaliin vuonna 2001. Vormiston tunnetuin valmennettava on tamperelainen monitoimiatleetti Timo Silakka. Vormisto on isomahainen ja käyttää punaista tuulipukua. Vormiston lempiruoka on hernekeitto. Vormisto on antanut lukuisia katsojia ärsyttäneitä tv-lausuntoja, joista useimmat ovat alkaneet sanoilla: "Kattos ny poika", ja päättyneet siihen kun Vormisto loukannut itsensä, tullut esimerkiksi tyrmätyksi potkunyrkkeilyottelussa Oliver Panisia ja Pekka Siitointa vastaan. Vormisto on tunnettu huijari, hän väittää olevansa Suomen mestari pituushypyssä, mutta Espoon hovioikeudessa esitettyjen videonauhureiden perusteella Vormisto kaatui pyllylleen puolen metrin hypyn jälkeen. Lisäksi hänet hylättiin dopingin ja huumesekoilujen vuoksi. Vormiston todettin vetäneen valkoista jauhetta nenäänsä ennen useita urheilusuorituksia, kuten sadan metrin seiväshyppyä ja basehyppyä Hannu Jortikan katolta. Vormisto onkin todettu suurhuijariksi ja istuu tällä hetkellä Tyrvääläisessä kaljabaarissa.
xxx/ellauri128.html on line 574: Timo Tapani Pusa (9. lokakuuta 1951 Kotka – 9. syyskuuta 1996 Kotka) oli suomalainen kirjailija. Pusa kuvaa teoksissaan hyvin intensiivisesti ja realistisesti merimiesten ja muiden kotikaupunkinsa vähäosaisten ihmisten kuten prostituoitujen ja köyhien tehdastyöläisten elämää. Teoksille on ominaista syvä ymmärtämys vähäosaisia ihmisiä kohtaan. Vaikka hän aloitti kirjailijanuransa kahdella runokokoelmalla, hänen läpimurtoteoksekseen tuli romaani Tatuoitu sydän, joka kertoo nuoresta merimiehestä. Pusa lähti itse merille viisitoistavuotiaana ja seilasi noin viisi vuotta muun muassa tankkereissa. Hän asui Kotkassa. Hänen veljensä Juhani Pusa (1948–2009) pusasi muun muassa romaanin Vitun maku. Pian Timo Pusan kuoltua kotkalaiset kirjallisuudenystävät istuttivat ”Timo Pusan puun”, jonka varttuminen symboloi sitä, kuinka kauas menneisyyteen Pusan edustama kotkalaisuus häviää. Jope Ruonansuu vainaja (s. 1964) tais olla Kotkasta? Eipäs vaan Kemistä, perslävestä jonne johtaa tuliterä nelikaistainen moottoritie koko matkan Kempeleeltä. Terviisiä Kotkasta, käskivätten pyllyyn potkasta. Terviisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä.
xxx/ellauri128.html on line 613: Markku Juhani Lahtela (1. elokuuta 1936 Kemijärvi – 31. heinäkuuta 1980 Nummi) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnettiin radikaaleista yhteiskunnallisista kannanotoista, sillä hän oli humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto 1963). Lahtela suomensi teoksia, joista keskusteltiin 1960-luvulla paljon, muun muassa A. S. Neillin teoksen Summerhill, joka oli niin sanotun vapaan kasvatuksen perusteos, sekä yhden beat-kirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, Jack Kerouacin Matkalla. Keväällä 1967 Lahtela herätti huomiota polttaessaan julkisesti sotilaspassinsa Helsingissä Esplanadin puistossa Kalevi Seilosen, Ilpo Saunion ja Tauno Tuomivaaran kanssa. Miehet kärähtivät ja Mara tuomittiin sakkoihin. Lahtelan isä oli kansanedustaja ja ministeri Olavi Lahtela, äiti kirjailija Kyllikki Kallas ja isänisä kansanedustaja Matti Lahtela. SDP:n poliitikko Mikael Jungner on hänen sisarenpoikansa. Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki itsemurhan pyssyllä vuonna 1980. Taisi olla aihetta. Markku Lahtelan kirja "Se" (1966) oli "huikea".
xxx/ellauri128.html on line 615: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri128.html on line 617: Ritva Kirste (Kirsti) Paltto 11. helmikuuta 1947 Utsjoki) on suomensaamelainen kirjailija, joka kirjoittaa pääasiassa pohjoissaameksi. Paltto on koulutukseltaan opettaja.Hän oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas teoksellaan Voijaa minun poroni vuonna 1986. Voi jaa ei mun poro voittanut. Hänen tyttärensä on alkuperäiskansojen tutkija Rauna Kuokkanen.
xxx/ellauri129.html on line 96: Hän kuitenkin piiritti minua. Lumouduin hänestä. Hän oli ihminen, jota tarvitsin elämääni. Välillemme kasvoi täydellinen luottamus. Meillä oli tasapaino kaikilla elämän alueilla: luettiin samanlaisia kirjoja, keskusteltiin ja kiinnostuttiin samanlaisista asioista.
xxx/ellauri129.html on line 110: JOSSAIN VAIHEESSA kysyin mieheltäni, millainen hänen suhteensa oikein on tähän naiseen. Hän ei myöntänyt mitään, mutta kun kysyin samaa naiselta, sain kuulla, kenen pussissa Callen kamat olivat. Kerroin miehelle, mitä tiedän, eikä hän enää kiistänyt.
xxx/ellauri129.html on line 120: ”MEILLÄ OLI AIVAN IHANAA yhdessä, matkusteltiin paljon ja tehtiin kaikkea yhdessä. Hän oli töissä Kouvolassa ja poissa kotoa. Hän sai seurata sieltä perheen kasvua.
xxx/ellauri129.html on line 122: Kaikki muuttui, kun mies jäi eläkkeelle. Vielä silloinkin hän teki joitakin töitä tai oikeammin paasasi, mutta kun ne loppuivat, hän muuttui täysin. Eläkkeelle jääminen ei sopinut hänelle, siitä ei tullut mitään. Hänellä oli ollut paljon alaisia (noin 2) ja paljon vastuuta. Nyt miestä ei enää kiinnostanut mikään. Mulle rupesi viina maistumaan, ja siitä alkoivat ulkopuolisetkin huomautella minulle.
xxx/ellauri129.html on line 128: Olimme aivan erilaisia: minä tykkään jutella kovasti ja kertoa asioita, hän oli hiljaa tai vastasi yhdellä sanalla (ei). Minulla oli omia harrastuksia, hänellä ei mitään. En saanut häntä mukaan mihinkään. Hän sulkeutui omaan kuoreensa.
xxx/ellauri129.html on line 165: KYLLÄHÄN mies oli ennen aktiivisempi petissä. Hän oli vasta 24-vuotias alkaessamme seurustella. Hän halusi nyt kokea itsenäistä elämää, meni sitten syteen tai saveen. MUUTAMIA NAISIA se on tapaillut eron jälkeen, yhteen rakastunutkin. Eihän siitä silti mitään tullut kun ei seisonut.
xxx/ellauri129.html on line 183: Hän tuli kyllä kotiin yöksi, mutta työpäivät olivat pitkiä. Kotona hän oli kuin muissa maailmoissa, ja huomasin, että hänen erektiolääkkeensä vajettuivat. ALOIN KERÄTÄ todisteita. Hän piilotti pullot taitavasti, mutta etsin ne käsiini. Laskin ja kuvasin kaikki lääkepullot ja järkytyin: Viagraa meni kuukaudessa kymmenen litraa! Eikä kyllä meitän petissä!
xxx/ellauri129.html on line 194: Larska tiesi jo, ettei mitään ollut tehtävissä. Hän voi yrittää tulla kukkakaupan kautta kotiin, madella ja sammuttaa oman tahtonsa kokonaan, mutta tuskin sekään auttaisi.
xxx/ellauri129.html on line 212: Vajaapakka on opiskellut nazismia Viiva-akatemiassa. Hänet on epähuomiossa palkittu kahdesti Pirkka-lehden arvonnassa. Hän on käynyt kirjailijatapahtumissa.
xxx/ellauri129.html on line 214: Salierin Asko on ollut kahdesti finlandiaehdokas. Hänen pimeä äänensä voitti mäntin kirjapalkinnon. Hän asuu siltojen alla Göteborgissa. Exyneenä ja häväistynä hän kirjoittaa siitä ja sen puutteesta.
xxx/ellauri129.html on line 216: Leena Parkkisen isä on myös kirjailija Jukka Parkkinen. Pekka Parkkinen ei ole sukua. Hän voitti kerran Lahden erikoiskirjapalkinnon. Hänen kuvituxensa on tehnyt Kaija Pentti. Hän on kerran käynyt kriittisessä korkeakoulussa.
xxx/ellauri129.html on line 218: Tommi pysyy liimatta mukana kuvassa, varmaan sinitarralla. Hän on nykyisin myös käteenvetäjä. Häneltä on tullut sarjakuvakirjaan masturbaatio Ranualla. Hän on toimittanut perille Veikko Ennalan kirjoja. Hän on absoluuttinen nollapiste laulajana. Tommin isä meni naapurin ämmän luoxe kirkkovenenäyttelyyn. Pihan pojat tyrskivät niin että vedet roiskuivat.
xxx/ellauri129.html on line 230: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
xxx/ellauri129.html on line 267: Eero esitteli mönkijää, se oli Polaris Sportsman XP 550, parin vuoden takainen malli, neliveto, sähköinen ohjaustehostin, alamäkijarru ja niin edelleen. Eero kertoi kokeilleensa sitä Piikkiön pelialueella, ajotuntuma oli täydellinen, äkkijyrkät nousut se otti kevyesti ja anti-kickback tasasi ohjaustankoon osuvat iskut. Tällainen oli Larille tuttua. Eero sai pakkoajatuksia tavaroista. Jos hänen piti ostaa vaikka makuupussi, hankintaa edelsi viikkojen tutkimustyö. Hän luki verkosta testejä ja käyttäjäkokemuksia, soitteli myyjille ja maahantuojille, perehtyi makuupussien teknologiaan, vertaili grammapainoja, kuorikankaita, tikkauksia, polyamidilaatujen vedenpitävyyttä ja täytemateriaalien kompressoituvuutta, kunnes osti kilpailukykyisimmän makuupussin, puhui siitä jokaiselle ja nukkui siinä ehkä kahdesti. Tieto täydellisestä varusteesta oli käyttöä tärkeämpää.
xxx/ellauri129.html on line 275: He palasivat puutarhatuoleihin. Eero puhui töistä. Hänen firmansa suunnitteli Piispanristille entisen panimon tiloihin kaupunkisota-areenaa, neliöitä olisi puolisentoistatuhatta, korkeutta niin paljon että sinne saisi upeita tasoeroja, vuokrasopimuksen ehdoista väännettiin yhä. Se saattaisi olla hänen viimeinen suurempi produktionsa. Laserhalli pyöri omillaan, avoimissa peleissä juoksi lapsia ja nuoria, jäsenillat olivat täynnä, ja tänäkin vuonna oli ollut hyvin synttäreitä, polttareita ja yritysporukoita, mutta värikuulapuolella oli tullut äkkipysähdys, niin järjestetyissä peleissä kuin kaupallakin. Oli aika miettiä tulevaisuutta. Hän täyttäisi vuoden päästä neljäkymmentä, pitäisi keksiä uusi suunta, hän ei vain vielä tiennyt mikä.
xxx/ellauri129.html on line 277: Lari näki sen taas. Naapurin nurmikon poikki kulki punainen kovakuoriaismainen esine ja katosi aidan taa. Mikä se oli? Hän tuijotti nurmikolle, vaikkei olisi halunnut. Mitä väliä sillä oli? Mutta jos väliä ei ollut, miksi todistella, ettei väliä ollut? Hän tunsi asian monimutkaistuvan ja yhdisti nopeasti kolme punaista: punainen esine – punainen mönkijä – punainen muoviämpäri, jolla Vilja oli istunut. Kun esine tuli taas esiin, hän ymmärsi sen olevan robottiruohonleikkuri.
xxx/ellauri129.html on line 288: Ilmainen näyte päättyy. Kun miehet elvyttävät nyyttejä, naiset saavat itkeä. Paintball-yrittäjä Eero Viitanen asuu omakotitalossa meren äärellä vaimonsa Ainon ja kahden tyttären kanssa. All is well, mutta tarina on liian arkinen. Hän päättää järjestää jännitystä sieppaamalla Ainon niin kuin Zeus muinoin ryösti Europan (Minnes Kalevala unohtui?) ja pyytää apuun vanhaa ystäväänsä Laria. Lari on vakuutusalalla. Eero ois ninkö Väiski (Ismo Laitela) ja Lari Sepi (Seppo olet oikea sonni). Eeva saa sit olla Louhi (Eva Biaudet).
xxx/ellauri129.html on line 298: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 316: Korhonen nousi julkisuuteen toukokuussa 2009, jolloin hänen tähän asti vaativin työkohteensa nousi kiertoradalle Ariane 5 -kantoraketilla. Hänen kahdeksassa kuukaudessa vuonna 2005 valmistamansa avaruuspeili toimi kiertoradalla Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Herschel-avaruusobservatiossa, jonka toiminta-aika oli lähes 4 vuotta. 2018 laukaistiin ESAn ADM-Aeolus-kaukokartoitussatelliitti, jonka peilit on hiottu Opteonilla.
xxx/ellauri129.html on line 318: Korhonen rakensi ensimmäiset kaukoputkensa lapsena 1950-luvulla, jolloin avaruuden tutkimus eli alkuaikaansa, babylonialaisten tihrustellessa taivaalle ilman silmälaseja. Pian hän oli jo hionut valmiiksi ensimmäisen oman peilikaukoputkensa. Hän aloitti avaruusalan opinnot ja meni myöhemmin tähtitieteilijäksi Tuorlan observatorioon, jossa hän keskittyi avaruusoptiikan tutkimusalaan. Korhosen ensimmäinen suuri toimeksianto oli 2,5-metrisen peilin valmistus yhteispohjoismaiseen NOT (Nordic Optical Telescope) -observatorioon, joka sijaitsee La Palmalla Kanariansaarilla. La Palmalla on lisäksi kaksi muuta hänen tekemäänsä peiliä ja maailman suurimmalla linssiobjektiivilla varustettu aurinkoteleskooppi. Yksi peili on myös Etelä-Amerikan Chilessä, ja myös kiertoradalla on yksi jo ennen Herschelin sinne saapumista
xxx/ellauri129.html on line 320: Korhosen mukaan on nimetty asteroidi eli pikkuplaneetta 2988 Korhonen. Hän on kaikesta huolimatta naimisissa, ja liitosta on kaksi lasta peilien ja pikkuplaneetan lisäxi. Kirjailija Riku Korhonen on Tapio Korhosen poika. Jompikumpi Korhosista sai Lundin yliopiston kunniatohtorin arvon 1.6.1990.
xxx/ellauri129.html on line 324: PETRI VÄISÄNEN on 53-vuotias tähtitieteilijä ja filosofian professori Etelä-Afrikan tähtitieteellisestä observatoriosta ja Kapkaupungin yliopistosta. Hän asuu Kapkaupungissa vaimonsa kanssa. Neljä aikuista lasta muuttivat pois kotoa niin pian kuin pääsivät. Harrastaa juoksua, apologiakirjallisuuden (mm. C.S. Lewis) lukemista ja kuuntelee vaimon kasarimusiikkia keittiöstä.
xxx/ellauri129.html on line 332: Vanhaan kouluun luotu panimoravintola on juuri Riku Korhoselle sopiva ympäristö – hän työskentelee opettajana, mutta olemukseltaan hän on enemmänkin baarikärpäsenä pyörivä, pitkänhuiskea ja römeä-ääninen rokkari. Farkut, musta rotsi, paita hieman auki. Hänestä tunnistaa yhtä aikaa syvällisyyteen taipuvaisen mielen ja pitkään jatkuneen nuoruuden.
xxx/ellauri129.html on line 334: Hän debytoi niin komeasti kuin tässä maassa voi: voittamalla Helsingin Sanomien palkinnon vuoden parhaasta esikoiskirjasta 2003! Lehden kriitikko kirjoitti silloin Korhosen teoksesta Kahden ja yhden yön tarinoita sanat, joista jokainen aloitteleva kirjoittaja haaveilee: ”Tässä meillä on uusi kyky, sukuelimensä polviensa välistä näkijä!” Mitä Korhonen oli nähnyt?
xxx/ellauri129.html on line 338: Esikoisromaani syntyi opintojen ja opettajaäidin työn lomassa. Hän kirjasi siihen kaikkien 70-luvulla lähiöissä kasvaneiden yhteisiä muistoja, kuten leikit kerrostalojen pommisuojien luona (vrt. Karl-Ove Knausgård osa 3), kokemuksen keskiluokan sisäisestä kirjosta ja tunteen siitä, että lähiöstä kotoisin oleva ei ole usein oikeastaan mistään kotoisin.
xxx/ellauri129.html on line 348: Hänellä soikin aina taustalla rock, kun hän kirjoittaa tai kikkailee tietokoneella itselleen uusia annoksia suuren addiktionsa aiheesta. Addiktiiviset ihmiset on ahneita, Tiede-lehti selvitti. Ei kannattaisi kikkailla, voi sattua Juhaa leukaan. Riku Korhonen on näet kerännyt Irakin sotaa käsitteleviä artikkeleita jo viisi vuotta. Joskus mielessäni on ollut visuaalisena taustakuvastona karmeita sotatilanteita. Mutta ne eivät toimineet romaanissa.
xxx/ellauri129.html on line 352: ”Hän oli surusta aivan paskana, mutta minä olin varmaankin tiedostamattani sitä mieltä, että maailmassahan kuolee irakilaisia koko ajan kauhealla tahdilla. Yxi avovaimon äiti sinne tai tänne, mitä väliä, sitäpaizi oli aikakin. En ollut rakastamalleni ihmiselle ehkä kovinkaan fiksu hänen äitinsä kuoleman suhteen. Olin ize asiassa just kuin Iso-Masa!
xxx/ellauri129.html on line 380: Kirjailija Korhonen siemaisee oluttuoppinsa tyhjiksi. Hän ei haastattelun päätyttyä jää roikkumaan Koulu-ravintolaan. Romaanissa on viimeisteltävää vielä pari kuukautta ennen julkaisua. Riku Korhonen haluaa asua rakkaassa Turussaan, jossa on opettajantyökin ja josta voi käydä parisuhdetta toteuttamassa Helsingissä.
xxx/ellauri129.html on line 392: Kirjailija voi puhua viihdyttävästi ja olla älykäs ja viehättävä, mutta kantaa silti kevyesti onnettomuutta kummassakin kädessään. Hän ei osaa katua ja pitää oikeutenaan loukata ja kohdella muita kaltoin ja varastaa heiltä haluamansa. Tyypillisiä ovat suuruuskuvitelmat, realististen suunnitelmien puute, loismainen elämäntapa, pakonomainen valehtelu ja salanimillä ja estradilla esiintyminen.
xxx/ellauri129.html on line 394: Taitava kirjailija kykenee soittamaan konserton kenen tahansa sielunkielillä. Hän käyttää sujuvasti ammattisanastoa ja vaikuttavia fraaseja ja käsitteitä. Tunteenilmaukset ovat dramaattisia, pinnallisia ja hetkellisiä. Suoraan kysyttäessä hän saattaa myöntää teeskentelevänsä tunteita.
xxx/ellauri129.html on line 399: Hän turvautuu tarpeissaan perheeseen, sukulaisiin, ystäviin tai sosiaaliapuun. Hän tekeytyy avuttomaksi ja sympaattiseksi tuettavaksi tai painostaa, pakottaa ja hyödyntää uhriensa yksinäisyyttä ja heikkouksia.
xxx/ellauri129.html on line 401: Arvosteluun kirjailija vastaa usein väkivallalla tai uhkauksilla ja solvauksilla. Hän voi väittää muiden lavastaneen hänet syylliseksi tai teeskentelee menettäneensä muistinsa teoistaan. Muutenkin heikkoa käytöksensäätelyä alentaa alkoholin vaikutus.
xxx/ellauri129.html on line 459: 5:30 Olli keittää kaurapuuroa reilun annoksen, syöttää nukkuvalle vaimollekin. Olli rypistää sanomalehden. Hän tekee sen hitaasti, kuten kaiken muunkin. Yhtä romaania Olli kirjoittaa 25 vuotta. Siitä huolimatta hän on ehtinyt julkaista 15 romaania. Olli on tosi iäkäs. Olli on Riittaa 3kk vanhempi. Kun Olli Jalonen kirjoittaa, hän vaikuttaa viisaan lempeältä. Kun hän puhuu, hän vaikuttaa kummalliselta. "Puhun kuten kirjoitan. Olen mumissut 1980-luvulta asti."
xxx/ellauri129.html on line 461: Sillä välin kun Olli mumisee, Riitta ryöpsähtelee. Riitta pulppuaa tekstiä. Hän kirjoittaa lauseenpätkiä kirjekuoriin, kuittien taakse ja rypistetyn sanomalehden reunoihin. Niin on syntynyt 18 kirjaa. Olli herättelee varovasti: Tekstisi on mielikuvitusta. Muistathan? Pyyhi puuro pois parrasta.
xxx/ellauri129.html on line 532: "Me" opitaan tavoille naisten kaa. Hänschen Goethe M FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 533: Naisiin "me" voidaan ruiskauttaa ihanteellisuuttamme. Hänschen Goethe M FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 534: Naisvihaaja on reilumpi kuin rakastaja, joka pyrkii hilloviivalle. Hänschen Goethe M FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 535: Naiset vihaa ja rakastaa samaan heppua, niitä on vittumaista kuolemaantuomita (mut syntyihän se multa sentäs. Kylä lähtee!). Hänschen Goethe M FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 536: Aviovaimot liittoutuu panovalmiita neitosia vastaan. Hänschen Goethe M FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 537: Naiset laskee kosijoita määrän eikä (krhm.) laadun mukaan. Hänschen Goethe M FUCK!
xxx/ellauri129.html on line 589: Hänschen hüpf Mignonin jumpperiin.
xxx/ellauri129.html on line 595: Karl Ludwig Börne, alkujaan Loeb (Löb) Baruch, (6. toukokuuta 1786 Frankfurt am Main - 12. helmikuuta 1837 Pariisi) oli saksanjuutalainen poliittinen kirjailija ja satiirikko. Hän kuului Nuori Saksa-liikkeeseen. Börne oli alkuaan lääketieteen ylioppilas, siirtyi sitten juridisiin tutkimuksiin ja antautui lopulta sanomalehtimieheksi ja kirjailijaksi kun ei muuhun kyennyt.
xxx/ellauri129.html on line 633: Fontenelle sai kasvatuksensa jesuiitoilta. Hän vaihtoi aloittamansa asianajajanuran kirjalliseen. Ensin hän yritti Pariisissa traagisena ja paimenrunoilijana, mutta saavutti menestystä vasta Lukianoksen tyyliin kirjoitetuilla dialogeillaan Dialogues des Morts (1683). Oikean alansa hän kuitenkin löysi vasta ruvettuaan Anto Leikolaxi. Teos Entretiens sur la Pluralité des Mondes (1686) oli ensimmäinen onnistunut yritys yleistajuisesti esittää Kopernikuksen, Galilein ja Descartesin oppeja. Teos Histoire des oracles (1687) oli sivistyneitä varten tehty hollantilaiselta oppineelta Antonius van Dalelta nyysitty kirja, jossa Fontenelle joutui ristiriitaan kirkon kanssa. Pientä ironis-leikillistä kritiikkiä, joka nojas senaikaisen luonnontieteen perustuksiin. Markiisitar de Lambertin suuntaamääräävissä hienon maailman salongeissa Fontenellella oli suuri näkyvyys. Akatemiassa se aloitti akateemikkojen omakehuperinteen. Eipä siitä sen enempää.
xxx/ellauri129.html on line 709: George Meredith (12. helmikuuta 1828 Portsmouth, Englanti – 18. toukokuuta 1909 Box Hill, Surrey, Englanti) OM, oli viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja runoilija. Meredith syntyi Portsmouthissa Englannissa laivastoupseerin poikana. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana herrnhutilaiseen kouluun Saksaan Neuwiediin, jossa hän oli kaksi vuotta. Meredith opiskeli oikeustiedettä tavoitteenaan asianajajan ammatti. Hän jätti lukunsa kesken ja alkoi opiskella journalismia sekä kirjoittaa runoja. Vittu näitä juristi-dropouteja piisaa kirjailijapiireissä.
xxx/ellauri129.html on line 712: Meredith asettui Surreyyn 1864, meni uudestaan naimisiin ja alkoi kirjoittaa luontoaiheisia runoja. Hän kirjoitti koomisen romaanin The Egoist, joka ilmestyi vuonna 1879. Romaani sai huomiota kuvauksestaan naisten alistetusta asemasta viktoriaanisella ajalla.
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 717: Charles-Louis de Secondat, La Brèden ja Montesquieun paroni ( 18. tammikuuta 1689 La Brède, lähellä Bordeaux´ta, Ranska - 10. helmikuuta 1755 Pariisi, Ranska) oli kuuluisa filosofi ja valistuksen ajan kirjailija. Hän oli koulutukseltaan juristi, mutta varallisuutensa ansiosta pystyi keskittymään kirjoittamiseen. Montesquieun tunnetuimmat teokset ovat Persialaisia kirjeitä (1721) ja De l´Esprit des Lois (1748, Lakien henki, ei suom.), jota pidetään hänen pääteoksenaan. Siinä puisevan näköinen Calle vallan kehitti kolmijako-oppia.
xxx/ellauri129.html on line 719: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri130.html on line 561: Johann Gottfried Seume (1763 Weissenfelsin lähellä – 1810 Teplitz) oli saksalainen kirjailija. Hän opiskeli teologiaa Leipzigissa, mutta hänen ollessaan matkalla Pariisiin 1781 hesseläiset värvärit kaappasivat hänet ja veivät Amerikkaan, missä hän palveli sotilaana Kanadassa. Kotimatkalla hän jäi preussilaisten värvärien käsiin ja päätyi tavallisena sotilaana Emdeniin, mistä hänet jonkin ajan kuluttua lunastettiin vapaaksi.
xxx/ellauri134.html on line 120: Carl Jung oli 1 modernin psygologian originelleja, joka koittaa luoda dialogia tajuttomiin energioihin jotka liikkuu izekunkin meistä läpitte. Hän jakoi monia ideoita jotka jatkaa meidän kaa: komplexi, arkkityyppi, pirsuuna, varjo, sielu (f) ja sielu (m), pirsoonallisuustyypit, unien tulkinta (no tää on kyllä Freudin idea), yxilöinti, ja monia muita älynvälähdyxiä. Hällä oli syvä kunnioitus uuden elämän luomiseen ja hää piti henkisyyttä keskeisenä kaluna apinan kassissa.
xxx/ellauri134.html on line 144: Arkkityyppi tarkoittaa alkumätkyä muinaiskreikassa. Jung käytti arkkityyppi-ideaa teoriassaan apinasielusta. Hän osoitti (no, sanoi, Teppo kieltää käyttämästä muita juhatussanoja) et 12 kaikenkattavaa myyttistä hahmoarkkityyppiä on meidän kolhoosimaisessa tajuttomuudessa. Ajatella et niitä on just 12, niinkuin tähtikuvioita taivaalla! Tää ei voi olla sattumaa!
xxx/ellauri134.html on line 418: Tää kuulostaa sarjayrittäjältä. Hyvin paha. Hän on täällä tänään. Tää on 1-sarvinen, joka työntää jäykän sarven pissaliisan syliin. Hmm, mites sitten tamma? Sillä Kirrsi Rriski (alias Kikka, Petzkun vaimo) on tämmönen. Ja Arto Samuli on ihan siinä viivalla.
xxx/ellauri136.html on line 321: 3. Runon analyysissä on tärkeä rooli määrittämässä jakeen kokoa. Hän luo työn rytmin, sen "melodian" ja "äänen".
xxx/ellauri136.html on line 370: Mihail Jurjevitš Lermontov ( Михаил Юрьевич Лермонтов ), venäläinen romanttinen kirjailija, runoilija ja taidemaalari, jota joskus kutsutaan "Kaukasuksen runoilijaksi", oli tärkein venäläinen runoilija Aleksanteri Puškinin kuoleman jälkeen. Hänen vaikutuksensa myöhempään venäläiseen kirjallisuuteen tuntuu edelleen nykyaikana, ei vain hänen runoutensa, vaan myös hänen proosansa kautta.
xxx/ellauri136.html on line 381: Lermontovin "Kavennin" runon analysointi sallii ymmärtää maailman julmuutta, ympäröivien ihmisten kovaisuutta. Työssä kuvataan tapaus, jossa köyhä mies, joka kertoi, tapasi nuoret lähellä kuistia. Hän kuoli nälästä ja valitti janoa, joten hän halusi saada jotain ruoasta tai rahaa, mutta sen sijaan joku asetti kiven kädessään sokea, vanha ja sairas mies. Silminnäkijöiden mukaan tämän surullisen ja epäinhimillisen teon tekijä oli Ekaterina Sushkova.
xxx/ellauri136.html on line 383: Lermontovin runon "Beggar" osoittaa, kuinka hämmästytti runoilijan rakastettu, hän näytti näkevän hänet eri silmillä. Sushkovan teosta voidaan verrata ukkosen siniseen, ikään kuin vettä on kaadettu kirjoittajalle. Hän ihastutti tätä tyttöä niin monta vuotta, idolized häntä, ja hiän osoittautui niin hirviöksi. Samoin kuin köyhien kanssa, hiän leikkii hänen tunteistaan, mutta vain siinä vaiheessa Lermontov tajusi tämän.
xxx/ellauri136.html on line 471: Kun Pushkin oli 35, hän halusi mennä ulos erota ja asuu kylässä. Hänen suunnitelmansa ei ollut tarkoitus tulla totta, koska keisari Nikolaus pelkäsi, että runoilija alkoi ilmaista ajatuksiaan vapaasti täysin erilaisilla aiheilla. Hänen toimeksiannostaan Pushkin ylennettiin Junker Kamarille ja joutui työskentelemään joka päivä. Tämä loukkaisi runoilijaa, koska nuoret miehet ottivat vastaan tällaisia rivejä, mutta tuolloin hän tarvitsi rahaa ja oli kiinnitetty Pietariin. Kaikki hänen ajatuksensa ja tunteensa, joita runoilija ilmaisi työssä, ja runon analyysi "Aika, ystäväni, aika", osoittaa tämän selvästi.
xxx/ellauri136.html on line 477: Hänen vaimonsa, Natalia Goncharovan, oli vaikea ymmärtää, halusiko hän asua Alexander Sergejevichin kanssa kylässä tai hän piti pääkaupunkiseudun elämää ja vierailevia palloja. Analyysin runo "On aika, kaverini on aika ..." (Pushkin AS) on aika vaikea!
xxx/ellauri136.html on line 550: Hienoa Rami! Kokoa vielä vähän lisää! Voittaja on Rami Jokela! Rami muutti pois paikkakunnalta heti peruskoulusta päästyään. Hän pääsi lopultakin eroon ainaisesta kiusaamisesta. Löysipä samanhenkisen tyttöystävänkin? Eisentäskään, sehän onkin Ramin äiti.
xxx/ellauri136.html on line 554: Eisentäskään, täähän jatkuu seuraavalla sivulla! Minun on ryhdistäydyttävä. On mentävä radalle. Lennokkuus täytyy muistaa, muttei saa puristaa liikaa. Rami Jokela voittaa! Hyvä Rami! Mutta kas! Niko tulee onnittelemaan! Hän on aina ihaillut Ramia voimatta sanoa mitään, koska Nikon kaljupäinen isä rähähti hypähtäen tuoliltaan: Razastamaan? Oletko ihan nynny? Eise mitään, ymmärrän kyllä, sanoo Rami ja halaa Nikoa. Kiitos! Soitathan, kun seuraavan kerran tulet käymään kotona. Tarjoan päiväkahvit! lupaa Niko. Tavataanko Luumumäessä? Tavataan. Laukataanko? kysyy Niko. Sopiihan se, sanoo Rami. Siitä kahvihetkestä alkoi pitkä ystävyys. Nikon isän kuppi kyllä kaatui, ja tuolikin.
xxx/ellauri136.html on line 572: Artistiuransa jälkeen Tiihonen on pohtinut oman ylisuuren egonsa merkitystä. Hän pitää sitä sekä kampittajana että auttajana.
xxx/ellauri136.html on line 575: Kotisohvallaan kyykistävä Tiihonen sanoo, että motivoivasta puhumisesta ei ole muodostumassa hänelle uutta uraa. Uskokoon ken haluaa. Kun Tiihosen puhujakeikoista, uudesta urasta ja niistä saatavista jättimäisistä palkkioista spekuloitiin hiljattain iltapäivälehdissä, hän perui vireillä olleet kakat. Hän päätti kuitenkin lähteä Puhdistamon kasvoiksi, koska näki siinä paikan valkaista t-housuja.
xxx/ellauri136.html on line 626: Käytännön tasolla asiassa onkin selkeä moraalinen ristiriita, mutta filosofisella tasolla isä kokee, ettei vettä voi omistaa, eikä se kuulu kenellekään. Hän opettaa Senjalle: ”Kaikki maailmassa ei ole ihmisten. tie ja vesi eivät kuulu tiemestareille, vaan tiemestarit kuuluvat tielle ja
xxx/ellauri137.html on line 42: Turun Darwin on 45-vuotias, syntynyt vuonna 1976 ja kasvanut Mäntässä uskonnollisessa perheessä. Hän harrastaa taekwondoa ja vaeltamista. Hän on aika vitun perseen näköinen luipero. Facebookiin hän postaa jatkuvasti kuvia kansallispuvussa eri puolilta Suomea. Hän on Katariina Sourin (ent. Kärkkäinen s. 1968) suojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Vuonna 2017 hän oli Katariinaa ennakoiden vihreiden kuntavaaliehdokas, mutta ei tullut valituksi. Katariinan kammarissa valavottiin noita suviöitä ihaaniia vasta 2 vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri137.html on line 44: Nykyisin hän asuu Turussa. Biologi Rantalasta tuli Charles Darwin brittiläisen professorin Richard Dawkinsin ansiosta. Hän kertoo lukeneensa Izekkään geenin pariinkin kertaan matkalla armeijaan ja uravalinta oli selvä. Rantala opiskeli ensin biologiaa Jyväskylässä ja teki vuonna 2002 ensimmäisen väitöskirjansa, jonka otsikko oli Immunokompetenssi ja seksuaalivalinta hyönteisillä. Pian sen jälkeen hän siirtyi Turun yliopistoon jatkamaan hyönteistutkimuksiaan. Hänen ylivoimaisesti viitatuimmat artikkelinsa käsittelevät jauhopukin ja erään hentosudenkorentolajin immuunikompetenssia. Hän on se jauhopukki ja Katariina on se hentosudenkorento.
xxx/ellauri137.html on line 55: Portin kirjoitti vuonna 2003, että jostakin syystä Tammisalo pitää edelleen Dawkinsin geenikäsitystä tieteen viimeisenä sanana, vaikka genetiikka on kehittynyt siitä paljon. Hän myös huomautti, että sosiobiologiassa ja ja evoluutiopsykologiassa on taipumus sivuuttaa ympäristön vaikutus yksilön kehitykseen ja rajuimmillaan vetää suora yhteys geenien ja vaikkapa köyhyyden välille. Rantala ja Tammisalo vastasivat hänelle:
xxx/ellauri137.html on line 65: Vanhaa sukupuolijärjestystä haikailevien intellektuaalisena tähtenä voi pitää kuusikymppistä kanadalaista kliinistä psykologia Jordan Petersonia. Hän nousi suosioon ladattuaan Youtubeen pitkiä luentovideoitaan, joissa hän puhuu muun muassa eksistentialismista, Raamatusta, identiteettipolitiikasta ja ”marxilaisista valheista”.
xxx/ellauri137.html on line 66: Hänen vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastaan 12 elämänohjetta tuli kansainvälinen bestseller, ja Peterson kiersi puhumassa ympäri maailmaa, Suomessakin. Saarnoissaan hän vastustaa ”postmodernisteja” ja opettaa nuorille miehille keinoja, joita noudattamalla heistä tulisi parempia isiä, aviomiehiä ja kansalaisia. Hänen oppinsa pohjautuvat erityisesti jungilaiseen sankarikertomukseen mutta myös evoluutiopsykologiaan. Hänen kirjansa ensimmäinen neuvo on seistä selkä suorassa – sen hyötyjä perustellaan hummerien käytöksellä. Seisovatko hummeripojat selkä suorassa?
xxx/ellauri137.html on line 72: Helsingin Sanomien tiedetoimituksessa aikoinaan evoluutiopsykologiaa popularisoinut tiedetoimittaja Marko Hamilo on kääntynyt entistä työnantajaansa vastaan. Hän oli vuonna 2017 perustamassa Oikea Media -nimistä konservatiivista ”vastamediaa”, jossa on kirjoitettu persumaisuuxia esimerkiksi islamista, maahanmuutosta, gettoutumisesta, Antifasta, ilmastonmuutoksesta, feminismistä, naisellisista miehistä, homoista, koronarokotteiden vaaroista sekä Ylen ja HS:n harjoittamasta sensuurista. Vuoden 2020 alusta Hamilo johti jonkin aikaa perussuomalaisten ajatuspajaa Suomen Perustaa. Hän oli toiminnanjohtajana puolustamassa ajatuspajan julkaisemaa neljäsataasivuista pamflettia siitä, kuinka ”rationalismin tappio” ja siitä seuranneet postmodernistiset ideologiat ovat ”kulttuurimädättäneet” Suomen julkisen keskustelun ja median. Pamfletin oli kirjoittanut kahdesti väitellyt abortinvastustaja Jukka Hankamäki. Feminismi-sanan johdoksia mainitaan kirjassa useammin kuin joka toisella sivulla, ja aatteen väitetään muun muassa tuhonneen naisen seksuaalivietin. Julkaisun jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti perivänsä takaisin teokselle myönnetyn 10 000 euron valtion-avustuksen. Tällaiset jordanpetersonit me ansaizemme.
xxx/ellauri137.html on line 76: Muutos alkoi henkilökohtaisesta tragediasta. Viitisen vuotta sitten Rantala sai potkut puolisolta ja sai lääkärikäynnillä kuulla olevansa siitä vakavasti masentunut. Hänelle tarjottiin pelkkiä lääkkeitä, joista hän kieltäytyi. ”Käytännössä se oli virhe”, Rantala sanoo. Hän alkoi perehtyä vaihtoehtoisiin hoitoihin ja innostui biohakkeroinnista eli oman ruumiinsa tarkkailemisesta ja mittaamisesta. ”Opin tuntemaan oman kehoni, ja miten se toimii. Lukuisista tarkistusmittauxista huolimatta se oli lyhyempi kuin luulin," hän sanoo. Kengänkärjet kastuivat joka kerta.
xxx/ellauri137.html on line 78: Hän kertoo saaneensa kymmeniä vizejä bipolaaripotilailta sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat uutisoi hänen kaksisuuntaisen mieliala-häiriön tutkimuksestaan. ”He olivat täysin vakuuttuneita siitä, että olen oikeassa. Kaikki sopii täsmälleen heidän kohdalleen. Kun henkilöt ovat saaneet elämänsä kuntoon, elämättömyyden oireet ovat heikentyneet.”
xxx/ellauri137.html on line 90: Lääkäri oli suositellut hänelle neljää eri psyykenlääkettä ja terapiaa, mutta Souri ei suostunut aloittamaan lääkitystä – eikä terapeutti sen vuoksi ottanut häntä asiakkaakseen. Sitten hän törmäsi naistenlehdessä Rantalan haastatteluun. Kerrankin joku tiesi, mistä puhui, Souri ajatteli. Hän oli jo googletellut ahkerasti psyykenlääkkeisiin liittyviä asioita. Hän lähetti Rantalalle sähköpostia ja sai vastaukseksi kutsun tulla Turkuun. Rantala piti hänelle luennon, joka avasi Sourille ”uudenlaisen näkökulman ihmisyyteen”. Souri puolestaan avasi Turun Darwinille uuden näkökulman kehollisuuteen.
xxx/ellauri137.html on line 94: Meni viikko, ja Souri huomasi muutoksen. Kuukaudessa hän oli kuin uusi ihminen, omasta mielestään liiankin vakaa taidetta tehdäkseen. Laiduntamisen hän on jättänyt sen vuoxi vähemmälle. Hän sanoo myös oppineensa tarkkailemaan aivokemioitaan ja löytämään ”evoluutiobiologisesti korkeamman tietoisuuden tason”. Souri on nykyään laitumella Sipoossa eikä voisi kuvitellakaan palaavansa enää kaupunkiin.
xxx/ellauri137.html on line 102: ”Tästä tuli hirveä haloo tästä Heikkilästä. Mä allekirjoitan vain sen, mitä mä siinä sanoin, vaikka puhui Anttikin sillä videolla ihan fiksuja”, Souri sanoo. Hän ihmettelee, miksi toimittajat eivät kysyneet hänen näkemyksiään aiheesta. Ilta-Pulusta sentään soitettiin ja naurettiin. Faktantarkistusvaiheessa Souri neuvoi soittamaan Rantalalle, sillä tämä osaisi kertoa, ”missä viimeisin tiede menee”. Näin toimittaja tekikin ja soitti myös toiselle professorille. Jutun julkaisu venyi ja venyi. Lopulta Souri soitti lehden päätoimittajalle, joka kertoi, ettei juttua julkaistaisi. Souri on ollut julkisuudessa yli 30 vuotta. Hän sanoo, että häntä ei ole koskaan ennen tällä tavoin ”sensuroitu”. Ei edes Playboy-lehden kuvissa. Kaikki sai näkyä. Lämmintä piti vaikka läpi näkyi.
xxx/ellauri137.html on line 118: Hän ajattelee asian näin: tasa-arvo on tehnyt ihmisistä stressaantuneita ja keskivartalolihavia, minkä vuoksi sukupuolihormonit ovat vajettuneet. Naisilla on laskenut lasten haluamiseen liittyvä estrogeeni, miehillä taas seksihaluihin vaikuttava testosteroni. Naiset ovat nykyään miesmäisempiä, miehet naismaisempia. Kumpaakaan sukupuolta ei kiinnosta lasten tekeminen yhtä paljon kuin ennen. Montakos lasta on pikku Markulla? Montakos on Kärkkäisen Katalla? Kata ei ole keskivartalolihava. Sen hurlumheihin olisi helppo ulettua lyhkäsemmälläkin kollilla. Sixi ärsyttää, että biologi on kokonaan ohitettu siinä rikollisessa keskustelussa”, Rantala sanoo. Jauhopukin toukka eli jauhomato on myös yleisin matelijoiden ja häkkilintujen ruokana käytetty hyönteinen. Ehkä Markun toukat on jo menneet häkkilinnuille.
xxx/ellauri137.html on line 139: Hän pitäisi parhaana hoitona kahden viikon vetäytymistä ”vähän kuin Mexikon lomakohteeseen”. Klinikalla ihminen saisi Markun valikoivaa puoterapiaa samalla kun hänen ientulehdustaan hoidettaisiin ja pantaisiin kuntoon hänen ravitsemuksensa, liikuntatottumuksensa ja nukkumisensa. "Sixi perustinkin helteisen Suomen Nuuxioon hoitolaitoxen jossa nää vaivat lähihoituvat ihan vaan kuuntelemalla mun luennointia. Hinnan pitää olla korkea, eihän hoidosta muuten ilkiä kertoa. Hoitamatta jättäminen se vasta maxaa jos ihminen on tärkeä."
xxx/ellauri137.html on line 803: Rei Shimura luulee olevansa parempi kuin Rie Miyazawa. Tietyssä mielessä Miyazawa Rie on vanha uutinen. Hän ei tietenkään ole sellainen mediarakas, joka hän kerran oli. Mutta hän on selviytyjä, josta on kehittynyt lahjakas näyttelijä, ja hänen tarinansa on mielenkiintoinen, toisin kuin Rei Shimuran. Rie aloitti uransa lapsimallina nähdessään laajan näkyvyyden Mitsui Rehousen alkuperäisenä kasvona ja teki näyttelijädebyyttinsä vuoden 1988 elokuvassa Seven Day´s War , josta hän voitti Japan Academy Award -palkinnon Vuoden tulokkaaksi 16-vuotiaana. Hänen lyhytaikainen musiikkiuransa alkoi singlellä "Dream Rush" vuonna 1989, ja seuraavana vuonna hän esiintyi arvostetulla Kōhaku Uta Gassen -televisioerikoistapahtumalla.
xxx/ellauri137.html on line 805: Miyazawa nousi nopeasti tunnetuksi yhdeksi varhaisen Heisei -kauden tärkeimmistä idoleista , mikä herätti kiistaa vuoden 1991 alastonvalokuvauskirjastaan Santa Fe , jota julkaistiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Hänen henkilökohtaisia kamppailujaan tutkittiin edelleen, mukaan lukien korkean profiilin kihlasu sumopainija Takanohanaan , itsemurhayritys ja taistelu anorexia nervosaa vastaan . Vuoteen 1996 mennessä hän jäi tauolle ja asettui hetkeksi uudelleen San Diegoon.
xxx/ellauri137.html on line 807: Hän otti muutaman televisiodraamaroolin 1990-luvun lopulla ja palasi valkokankaalle taiwanilaisissa elokuvissa Cabbie (2000) ja Peony Pavilion (2001). Hän näytteli kiitettyä vuoden 2002 elokuvaa The Twilight Samurai , joka merkitsi Miyazawan täyden paluun ja on edelleen hänen tunnetuin roolinsa sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Hän näki lisää menestystä elokuvassa The Face of Jizo ja Tony Takitani (2004), ja hän sai useita tunnustuksia teoksista Pale Moon (2014) ja Her Love Boils Bathwater (2016).
xxx/ellauri137.html on line 811: Sezukon elämässä oli paljon mahdollisuuksia. Hän oli nuori ja kaunis ja käsilaukku täynnä rahaa. Rei toi tullessaan erikoisen aromin. Se oli intialaista.
xxx/ellauri138.html on line 129: "Jos Clinton olisi nussinut hiäntä perseeseen niin hiän olis pitänyt suunsa kiinni. Kun se veti hiäntä suihin jäi Levinskyltä haavi auki. Bill Clinton ei ole se pelimies joka hänen sanotaan olevan. Jos hän olisi kääntänyt tytön ympäri virkahuoneessa ja nussinut hiäntä perseeseen tai edes pilluun takaata, koko juttua ei olisi tapahtunut." "No jaa, hän ei alistanut likkaa tarpeexi. Hän oli varovainen."
xxx/ellauri138.html on line 134: Hänen lojaalisuutensa olisi ansaittu nussimalla perseeseen. Sellainen
xxx/ellauri138.html on line 157: "Se on eri juttu. Mutta hän ei antanut tytölle semmoista mistä tämä ei olisi halunnut puhua kenellekkään. Semmoista mitä hän halusi mutta tyttö ei. Se oli virhe. Perseen kautta se lojaalisuus hankitaan. Hän tökki kuumemittarin kansakunnan suuhun, kun se olis pitänyt tuikata sen perseeseen. Tämä on U.S.A."
xxx/ellauri138.html on line 172: "Varovaisuus, varovaisuus hänet tuhosi. Täsmälleen. Hän toimi kuin juristi."
xxx/ellauri138.html on line 173: "Hän ei halunnut antaa tytölle mitään todisteita. Siksi hän ei halunnut ruiskahtaa sen kitapurjeeseen."
xxx/ellauri138.html on line 178: "Clintonin ongelma on siis se että hän ei ole tarpeeksi turmeltunut. "Aivan. Täsmälleen. Eikä tarpeexi hienostumaton." "Hän ei ole tarpeeksi paheksuttava."
xxx/ellauri138.html on line 202: Murta virhe oli tehty. Hän inhosi taas niitä ystäviään jokka eivät olleet osoittaneet mieltään hänen puolestaan ja nuivia kriitikoita jokka olivat tehneet tyhjäksi koko hänen ammattiuransa merkityksen. Kafruja jokka eivät olleet viitsineet edes lukea häntä, ja vihollisia jokka nunnunnun nunnuka nunnuka lailailaa. Se oli kuumavesivaraaja! Opettele lukemaan!
xxx/ellauri138.html on line 326: "He rakastivat Naurun ja unohduxen kirjaa. Kunderassa oli jotain luotettavaa. Hänen itäeurooppalaisuutensa. Intellektuellin levoton luonto. Se että kaikki näytti olevan hänelle niin vaikeaa. Heihin kumpaankin teki vaikutuksen Kunderan vaatimattomuus, oikea supertähden käytöxen antiteesi, ja he kumpikin uskoivat hänen ajattelun ja kärsimyksen eetoxeensa. Kaikki se intellektuaalinen kärsimys - ja entä sitten hänen ulkomuotonsa. Kirjailijan runollisen nyrkkeilijämäinen olemus teki Delfiiniin suuren vaikutuxen, se oli merkki kirjailijan sisällä vaikuttavasta ankarasta sekasorrosta."
xxx/ellauri139.html on line 154: Bataillen lapsuutta painosti hänen isänsä vakava sairaus, kupan aiheuttama halvaantuminen ja mielenterveyden järkkyminen. Bataille harkitsi ensin papin uraa, mutta kupan saatuaan vieraantui katolisuudesta nopeasti. Hän työskenteli vuodesta 1922 kirjastonhoitajana kansalliskirjastossa Pariisissa.
xxx/ellauri139.html on line 158: Bataillen kiinnostus kohdistui mystiikkaan ja buddhalaiseen filosofiaan. Hän haki äärikokemuksia voidakseen ylittää arkitietoisuuden. Hän osallistui surrealistien ja dadaistien toimintaan, kunnes joutui riitoihin Bretonin kanssa. Vittuako se piti koko ajan riitautua Anteron kaa? Noku Andre alotti! Älä sinä jatka! Mulla oli pienenä kaveri Antero joka asui Eirassa. Ei me muistaaxeni riidelty.
xxx/ellauri139.html on line 160: Vaikutteita Bataillen ajattelusta löytyy ainakin G. W. F. Hegeliltä, Sigmund Freudilta, Karl Marxilta, Marcel Maussilta, Markiisi de Sadelta, Alexandre Kojèvelta ja erityisesti Friedrich Nietzscheltä. Hänkin oli kiinnostunut Kaukoidän ja Amerikan alkuperäiskansojen pickaninnyistä kuten ystävämme Erikson.
xxx/ellauri139.html on line 163: Bataillen keskeisiä teemoja olivat muun muassa ateismi, suvereniteetti, erotisismi, transgressio ja heteronormaalisuus. Hän käsittelee teemojaan usein taiteesta tai antropologiasta otettujen esimerkkien tai kertomusten avulla ja luo mielellään havainnollisia käsitteitä rautalangasta.
xxx/ellauri139.html on line 263: "(Ruhtinaan,— Г. Ф.) tärkein sosiaalinen vakaumus on, että talousoppi yxityisomaisuuden haitallisuudesta on tyhmyys. Ja että kaikki, päin vastoin, perustuu yxityistämiseen. kirjoittaa Dostojevski luonnoksissaan romaania varten («Из архива Ф.М. Достоевского. Идиот. Неизданные материалы», М.— Л. 1931, s. 108). Vallankumoukselliset demokraatit osoittivat että yhteiskunnan pelastaa vain yhteisomistus, ei filantroopit, vaan kansanjoukkojen vallankumouksellinen taistelu. Dostojevskin paska sensijaan kuzuu apinan uudelleenkasvatukseen uskonnollisten ja kristillisten ideaalien hengessä. Hän pyllistää vallankumouksen tielle ja taistelukeinoille. Hän on paha vanha konservipurkki. No sixhä sitä jenkit juuri peukuttavat!
xxx/ellauri139.html on line 271: Jevgeni Pavlovitshin ja Myshkinin ilmaisemat ajatukset ovat Dostojevskin omaksuman kannan ilmauksia. Hän kuvailee niitä kirjeissään vuosina 1867-1868 A.N. Maikoville ja N.N. Strahoville; ne sisältävät joukon 60-luvun liberaalien ja demokraattien vastaisia syytöksiä ja vihjauksia.
xxx/ellauri139.html on line 283: Kuitenkin, kuten Myshkinin hahmo todistaa, tämä kriitikko ei ymmärtänyt Dostojevskin ajatusta. Hän näki Myshkinissä apinan, jolla oli "korkeita järjen ja sydämen saavutuksia", mutta samalla kuitenkin häneltä puuttuu "arkielämän tahdikkuutta", kykyä "sopeutua apinoihin ja tilanteisiin", ja sen takia muut häntä käyttävät hyväkseen.
xxx/ellauri139.html on line 300: "Ajatuksen syvyydessä ja hänen käsittelemänsä moraalisen maailman tehtävän laajuudessa, kirjoittaa Shtshedrin, tämä kirjailija seisoo täydellissenä kummajaisena. Hän ei vain tunnusta niiden intressien laillisuutta, jotka liikuttavat tämän ajan yhteiskuntaa, vaan jopa menee pitemmälle, siirtyy ennustajan ja profeetan rooliin, jossa asettaa ei välittömien vaan myöhempien apinaston pyrkimysten tavoitteen." Tämän osoituksena Shtshedrin viittaa Idiootti-romaaniin, jossa Dostojevski "teki yrityksen kuvata sellaista aappatyyppiä, joka saavuttaa täyden moraalisen ja henkisen tasapainon".
xxx/ellauri139.html on line 447: He ventures in: let no buzz’d whisper tell: Hän työntyy sisään mitään hiiskumatta
xxx/ellauri139.html on line 830: Tästä etiäppäin ei tää kuulosta ollenkaan 19-vuotiaan tubipotilaan textiltä vaan just tollasen pushing fifty äijän Dickensmäiseltä patataantumuxelliselta saarnalta. Et henkkoht hyväntekeväisyys on ihmisarvoista vaikka antaisi rivissä seisoville pakkotyövangeille vaan 20 kopeekkaa per lärvä, jakais rukouskirjoja ja vikittelis vielä toisten lapsia. Hän luki jotain kasvoistani. Perinteinen narsistinen lausahdus.
xxx/ellauri139.html on line 853: Käännetty englannista: Charles Hubert Millevoye, né à Abbeville le 24 décembre 1782 et mort à Paris le 26 août 1816. oli ranskalainen runoilija, jota Académie française kunnioitti useita kertoja. Hän oli siirtymäkauden hahmo kahdeksastoista ja yhdeksästoista vuosisata välillä, kuten hänen romanttisissa runoissaan paljastettiin. Wikipedia (englanti)
xxx/ellauri139.html on line 1043: Moreau syntyi ja kuoli Pariisissa. Hänen lapsuudessaan hänen vanhempansa, jotka olivat köyhiä, muuttivat Provinsiin . Hänen isänsä, Claude-François Moreau, syntynyt Poligny Jura , otti viran professorina Collège on Provins ( Seine-et-Marne ) vuonna 1810, mutta kuoli tuberkuloosiin 16. toukokuuta 1814. Hégésippe äiti Marie Roulliot (syntynyt Jeanne -Marie Rouillot, 12. maaliskuuta 1774 Cluny Saône-et-Loire ) aloitti rouva Guérardin palveluksessa Provinsissa, ja tästä naisesta tulee Hégésippen hyväntekijä. Hégésippe aloitti opintonsa Provinsissä, ja kun Guérardin perhe muutti maahan, hänet siirrettiin Meaux'n (Seine-et-Marne) seminaariin ja myöhemmin Avonin seminaariin (lähellä Fontainebleaua ). Hänen äitinsä kuoli tuberkuloosiin 5. helmikuuta 1823, kun taas Hégésippe oli Avonin opiskelija.
xxx/ellauri139.html on line 1045: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri139.html on line 1051: Hegesippos (n. 110–180) oli varhaiskristillinen historioitsija ja harhaoppien vastustaja. Hänet luetaan kirkkoisien joukkoon. Se teki paaviluettelon. Gilbertin kootuissa oli nälkiintyneiden runoilijoiden luettelo. Näiden tiimien Body Mass Index-luvut oli varmaan ihan eri kymmenluvulta.
xxx/ellauri139.html on line 1053: Hegesippoksen teokset ovat kadonneet, mutta niistä on säilynyt joitakin katkelmia lainauksina Eusebioksen teoksissa. Eusebioksen mukaan hän kirjoitti viisi kirjaa käsittävän teoksen Hypomnemata (”Muistelmia”), joka käsitteli apostolien opetuksia. Myös Hieronymus tunsi Hegesippoksen. Hegesippos kirjoitti teoksensa torjuakseen uudet gnostilaiset ja Markionin alulle panemat harhaopit. Hän vetosi ennen kaikkea traditioon, joka ilmeni apostolisessa ja piispallisessa seurannossa kulkeneessa kristillisessä opetuksessa. Samalla hän tarjosi varhaisista piispoista paljon tietoa, joka olisi muutoin kadonnut.
xxx/ellauri139.html on line 1055: Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina. Hegesippoxen niteet lienevät hukkuneet kirjastosta 1600-luvulla. Kuka lie lainannut eikä palauttanut eräpäivään mennessä.
xxx/ellauri139.html on line 1220: Karmela Belinkillä oli tapana ottaa ettonet aamuisen kirjoitustyön ja lounaan päälle. Nyt hän oli täpinöissään Mr. Dostojevskin esikoisesta, jonka Martti Anhava on 2008 kökösti kuosittanut nykysuomexi. Kuunnelkaa! Ja hän luki mielestään liikuttavimpia kohtia värisyttäen hermoherkkää ääntänsä. Vissarion Belinski oli suunnannäyttäjä. Muut venäläiset kynäilijät nauroivat ja pilkkasivat syylänenäistä Dostojevskia. Etukäteiskehut oli kihahtaneet Fedjan päähän ja se loukkaantui pahasti. Sotilasinsinöörikoulussa Fjodor luki lisää Pushkinia, Schilleriä ja Scottia sekä Homerosta, Shakespearea, Racinea, Hoffmania, Balzacia, Hugoa, ja Gogolin uusimmat. Hän venäjänsi omasta mielestään verrattomasti Balzacin Eugenie Grandetin. Köyhää väkeä on siitä kopio. Ällö kirjeromaani. "Mamma"?! Mitä vittua, бабочка tarkoittaa perhosta (tai russua)?! Sano rusetti, tytöt sua rannalla kusetti. Mummin ikkunalla kukkii pelargonia. Hoholin ukrainalaistarinoita muistuttavia jutelmia. Laji näytti jo 1840 aikansa eläneeltä. Devushkin oli keski-ikäinen namusetä ja "Mamma" jotenkin mainevammainen nuorehko nainen. Varvarasta oli kiva vittuilla neitokorennolle vapauduttuaan viimein tämän holhouxesta. Nöyryytyxen psykologiaa ja sadomasokismia. Epämääräisenä vellovaa jahkailua ja merkityxettömiä käänteitä. Aito Dostojevskilaisia sentimenttejä. Sekavuuden suota kuten Ukrainassa kelirikkoaikana. Paska haisee Nevan rannalla.
xxx/ellauri139.html on line 1224: Dobroselovasta piirtyy kuva järkevänä ja sivistyneenä neitona. Hän ennakoi Dostojevskin traagisia naistyyppejä, kuten Rikoksen ja rangaistuksen (1866) häväistyä Sonjaa, mutta on myöhempiin sisariinsa verrattuna arkinen. Kirjeissään Dobroselova on yhtäältä torjuva ja kiusaantuu, toisaalta kantaa huolta Devuškinin terveydestä ja pyytää miestä käymään useammin. Dobroselova kertoo myös nuoruudestaan, menetyksistään ja rakkaudestaan ylioppilas Pokrovskiin.
xxx/ellauri139.html on line 1239: Dostojevskin ja kirjallisuushistorian onneksi tulevan Venäjän kirjallisuuden kykloopin asuintoverina oli tuolloin aloitteleva kynäniekka Dmitri Grigorovitš, joka käsikirjoituksen luettuaan riensi näyttämään sitä muotirunoilija Nikolai Nekrasoville. Nekrasov itki ääneen. Hän ja Grigorovitš palasivat Dostojevskin luo neljältä aamuyöllä. Vielä samana aamuna Nekrasov koikkelehti käsikirjoitus kainalossaan aikakauden kirjallisen majakan, kriitikko Vissarion Belinskin luo karjuen: ”Uusi Gogol on syntynyt!”.
xxx/ellauri148.html on line 143: Minä pelkäsin joka kerta kun katselin miten hän työskenteli korkealla mukulakivikatujen yläpuolella. Seistessään korkeuksissa Moshe Blecher näytti mieheltä jolla on yliluonnolliset voimat, joka on tottunut ihmeisiin ja jota tavalliset lait eivät koske. Hän saattoi äkkiä pysähtyä ja kohottaa päänsä kuin odottaisi että minä hetkenä hyvänsä ilmaantuu enkeli tai serafi tuomaan pelastuksen viestiä. Moshe Blecher asui kellariasunnossa, mutta se oli soma Ja siisti. Öljylampussa oli aina tuli. Vuoteet oli sijattu. Missään ei virunut riepuje niin kuin muissa kellariasunnoissa Seinän vierellä oli kirjakaappi.
xxx/ellauri148.html on line 145: Toisinaan hän esittı isälle erittäin vaikeita kysymyksiä. Han löysı Talmudista ristiritaisuuksia. Hän tahtoi tietää kuinka kauan veisi ensimmäisen Messiaan, Joosefin pojan uhrikuolemasta seuraavan Messiaan, Daavidin pojan ilmestymiseen. Hän puhui oinaansarvesta joka ilmoittaa Messiaan tulon, aasista jonka selässä Messias ratsastaisi, legendasta jossa Messias pysähtyi Rooman porteille vaihtamaan haavojensa siteet. Moshe Blecheria suututti kovasti Hillel Oppineen ennustus että Messias ei vapauttaisi juutalaisia koska hänet oli jo "kulutettu" kuningas Hiskiaan aikana. Miten pyha mies voi sanoa jotakin tuollaista? Ja mitä tarkoitti se Mishnassa ilmaistu ajatus että nykyisyyden erottaa messiaanisesta ajasta ainoastaan juutalaisen kuningaskunnan perustaminen? Oliko siinä muka kaikkı? Miten kauan esimerkiksi kestäisi Messiaan tulosta ylösnousemukseen? Ja milloin tulinen temppeli laskettaisiin alas yläilmoista Milloin? Milloin?
xxx/ellauri148.html on line 147: Moshe Blecher ei jaxanut odottaa vaan lähti Pyhään maahan. Kuukaudet kuluivat. Sitten saatiin ikäviä uutisia. Moshe Blecher ei löytänyt pyhässä maassa työtä. Siellä ei ole liiemmälti peltikattoja. Hän kärsi puutetta ja kurjuutta. Hän ja koko perhe elivät kokonaisia kuukausia pelkästään riisillä ja vedellä. Singerin isärappi keräsi sille avustuxia. Lopulta Moshe tuli maitojunassa luvatusta maasta takaisin.
xxx/ellauri148.html on line 151: Väittely kiihtyi, sanat sakenivat. Isä alkoi epäillä että Moshe Blecher oli liittynyt sionisteihin. Hän oli ollut hurskas juutalainen, mutta alkanut seota. Hän arvosti jopa tri Herzliä. Lapset kyselivät Moshelta: Reb, syödäänkö Pyhässä maassa leipää? Syödään jos saadaan. Muuten riisiä. Näytti siltä etti Moshe Blecher alkoi tulla höperöxi. Loppujen lopulta Moshe Blecher lähti uudestaan Pyhään maahan. Sen jälkeen hänestä ei kuultu mitään.
xxx/ellauri148.html on line 542: Salomo (hepr. שְׁלֹמֹה, nykyhepr. Šlomo, lat. Salomon tai Solomon) oli Raamatun mukaan Israelin kuningas, joka hallitsi 900-luvulla eaa. Hän oli Daavidin kymmenes poika ja hänen äitinsä oli Batseba (se Uurialta peritty). Salomo rakensi Jerusalemiin useita komeita rakennuksia, kuten Salomon temppelin. Salomo myös uudisti Israelin hallintoa sekä armeijaa; jalkaväen sijaan armeijan pääaselajiksi tulivat hänen aikanaan sotavaunut.
xxx/ellauri149.html on line 105: Filosofi, politiikan tutkija Mikko Lahtinen kuvaa Himasta "valtiofilosofiksi", joka ei ole pohdinnoissaan kuitenkaan mennyt asioiden poliittisten ja yhteiskunnallisten syiden ytimiin. Hän toivoo, että Himanen tarkastelisi tiukemmin globaalin oikeudenmukaisuuden ja nykyisen kapitalistisen talousjärjestelmän välisiä suhteita. Filosofi Tere Vadén arvostelee Himasta lähinnä siitä, että tämä ei voi kirjoittaa vapaana filosofina ja laatia samalla raportteja valtionvallan tilauksesta. Jätkät on vaan kateita. Tai olivat, tuskin enää ovat.
xxx/ellauri149.html on line 292: Hänet tunnettiin nimellä reb Moishe ba-ba-ba. Että miksi ba-ba-ba? Koska hän puhui sillä tavalla: "Ba-ba-ba, Kaikkivaltias laissez-faire auttaa kyllä, ba-ba-ba, Messias tulee ja maailma pelastuu. Ba-ba-ba, on hyvä olla keskustalainen. Voiko suurempaa iloa ollakaan kuin olla keskustalainen? Minä luovun kaikista teattereista, rikkauksista, kaikista herkuista yhtä Pafos-seminaaria vastaan, yhtä psalmien lukua, yhtä Asher Yotzaria vastaan! Jos joku tarjoaisi minulle kaikkea maailman kultaa, kaikki palatsit ja linnakkeet ja sotilaat ja kasakat sillä ehdolla että jätän yhden siunauksen lukematta, nauraisin hänelle päin naamaa. Nehän ovat turhuutta ja pikkujuttuja, eivät tyhjän munankuoren arvoisia. Mutta kun luen rukouksen Joka olet sanallasi luonut kaiken olevaisen", tunnen uuden voiman luissani ja ytimissäni. Ajattelehan nyt: Siunattu olet Sinä. Herra meidän Jumalamme Jorma Ollila, maailmankaikkeuden valtias joka olet sanallasi luonut kaiken olevaisen. Ihan kaiken! Taivaan ja maan, minut, sinut, jopa - anteeksi vain tämä rinnastus - koiran kadulle. Kaikki on Hänen luomaansa, paizi viranomaistehtävät suuren Luojan Esko Ahon, ja meille Hän antoi kyvyn ylistää Häntä. Eikös siinä ole maallista iloa kyllin?
xxx/ellauri149.html on line 327: Mutta kun Asher huudahti riemukkaasti "Mutta katumus, rukous ja armeliaisuus voivat pyörtää pahan vallan!" raskas kivi putosi joka sydämeltä. Kohta Asher alkoi laulaa ihmisen pienuudesta ja Jumalan suuruudesta, ja kaikkien mielet valtasi ilo ja lohtu. Eihän ihmisten -jotka ovat vain katoavia varjoja, lakastuvia kukkia - toki pidä odottaa pahaa Jumalalta joka on oikeamielinen, kunnioitettu ja armelias. Jokainen Asherin lausuma sana, jokainen hänen laulamansa nuotti lisäsi rohkeutta, elvytti toivon. Me emme todellakaan ole mitään, mutta Jumala on kaikki. Eläessämme olemme pelkkää tomua, kuoleman jälkeen emme sitäkään, mutta Hän on ikuinen ja Hänen päivänsä päättymättömät. Hänessä ja vain Hänessä on meidän toivomme.
xxx/ellauri149.html on line 331: Suomi 24 oli tietävinään et ampiaiskuningatar hylkää pesän ensixi, talvehtii jossain kolossa, muut kuolee omia aikojaan ja pesä on kertakäyttöinen. Hänessä on meidän toivomme.
xxx/ellauri149.html on line 343: Markus Jokela on ize rationaalisesti izekäs. Hän on osoittanut yksilötasoon pureutuvalla analyysillaan yhteyden korkean tunnollisuuden ja alhaisen kuolleisuusriskin välillä. Ääreist tunnolliset eivät kuole laisinkaan. Myös korkean tunnollisuuden ja alhaisen painoindeksin väliltä löytyi yhteys. Jokela puolustaa kiivaasti rehellisyyttä ja nollatutkimuxen tärkeyttä.
xxx/ellauri149.html on line 511: Richard Bertrand Spencer on tunnettu amerikkalainen valkoisen ylivallan kannattaja, valkoinen nationalisti, all-right -aktivisti ja identitaari. Spencer on opiskellut eri yliopistoissa muun muassa "kirjallisuutta ja humanistisia aineita". Vuonna 2007 Spencer erotettiin amerikkalaisesta konservatiivilehdestä äärimmäisten mielipiteidensä takia. Vuonna 2010 Spencer perusti alternativeright.com-sivuston. Hän loi omien sanojensa mukaan nimityksen all-right. Vuonna 2017 Spencer johti monia äärioikeistolaisia mielenosoituksia Yhdysvalloissa. Spencer on esittänyt muun muassa "rauhanomaista etnistä puhdistusta". Tavoitteena oli pelkästään valkoisista koostuva Yhdysvallat. Tavoitteen lyhenne on Ctrl-Alt-Del.
xxx/ellauri149.html on line 516: George Lincoln Rockwell (9. maaliskuuta 1918 – 25. elokuuta 1967) oli American Nazi Party -puolueen perustaja ja johtaja, ja kenties merkittävin yhdysvaltalainen uusnatsijohtaja. Hänestä käytetään myös sotilasarvonsa mukaista nimitystä ”Commander”. Hänet murhattiin kaikexi onnexi vuonna 1967.
xxx/ellauri149.html on line 518: Rockwell syntyi Bloomingtonissa, Illinoisissa. Hänen vanhempansa, englantilais-skotlantilainen George Lovejoy Rockwell ja saksalais-ranskalaista syntyperää oleva Claire Schade Rockwell, olivat molemmat kuuluisia vaudeville-koomikkoja ja näyttelijöitä. Komentajalla izellään oli varsin koomiset nenänreiät. Ben Zyskoviczin porkkanallakin sai enemmän naisia.
xxx/ellauri149.html on line 549: Kirsti ja Jorma Paakkanen avioituivat keväällä 1952. Kirstin vanhemmatkin olivat tyytyväisiä tyttärensä valintaan, sillä Jorma oli sivistynyt, eikä hän ryypännyt. Kirsti on ollut pakkasessa 6 viikkoa. Hän testamenttasi koko omaisuutensa säätiölle. Säätiön ensisijaisena tarkoituksena on ”taideteollisuuden ja taloustieteiden sekä suomalaisen muotoilun kehittäminen ja kansainvälistämisen edistäminen ja näiden alueiden opetuksen edistäminen ja tukeminen”.
xxx/ellauri154.html on line 115: Pyhittäjä-äiti Maria syntyi Egyptissä 500-luvun alussa. 12-vuotiaana hän lähti kotikylästään Aleksandriaan, jossa hän eli ilotyttönä seuraavat 17 vuotta. Hän ansaitsi elantonsa kehräämällä ja kutomalla kangasta, joten köyhyys ei pakottanut häntä siveettömään elämään. Hän kertoi myöhemmin, että häntä poltti kyltymätön himo, joka sai hänet antautumaan kenelle tahansa miehelle. Eräänä päivänä hän näki joukon egyptiläisiä ja libyalaisia menossa satamaan. Hän nousi laivaan heidän kanssaan ja maksoi matkansa “palveluillaan”. Laiva oli menossa Pyhälle maalle. Matkan päänä oli Jerusalem ja Ristin ylentämisen juhla, jota vietetään syyskuun 14. päivänä.
xxx/ellauri154.html on line 117: Saavuttuaan Jerusalemiin Maria lähti muiden mukana Pyhän Haudan kirkkoon yöpalvelukseen. Hän oli laivassa "tutustunut" (raamatullisessa mielessä) kymmeneen nuoreen mieheen ja meni kirkkoonkin vain saadakseen katsella heitä. Mutta kun hän saapui kirkon ovelle, näkymätön voima esti häntä pääsemästä sisään vaikka hän kuinka yritti. Muut kulkivat ovesta vapaasti, mutta Maria joutui jäämään oven suulle. Silloin hänelle alkoi vähitellen valjeta, että hänen siveetön elämänsä esti häntä lähestymästä pyhää ristinpuuta. Hän purskahti itkuun ja lyöden rinzikoihinsa kääntyi kirkon eteisaulassa olevan Jumalanäidin ikonin puoleen: “Pyhä Neitsyt Valtiatar, joka au-äitinä olet synnyttänyt Herramme Jeesuksen Kristuksen, tiedän, etten monien syntieni tähden ole arvollinen katsomaan Sinun pyhää ikoniasi. Mutta koska Sinusta syntynyt Jumala tuli maailmaan kutsumaan syntisiä katumukseen, auta minua ja päästä minut kirkkoon kumartamaan Hänen pyhää ristiään. Lupaan sinulle, että heti kun olen nähnyt sen, luovun maailmasta ja kaikista sen nautinnoista ja alan kulkea pelastuksen tietä, jonka Sinä minulle osoitat.”
xxx/ellauri154.html on line 127: Isä Zosima oli iloissaan tavattuaan vihdoinkin todellisen jumalankantaja-askeetin, joka oli kohonnut munkki (tai siis nunna)elämän täydellisyyteen. Hänen pyynnöstään Maria kertoi hänelle siihenastiset elämänvaiheensa. Lopuksi Maria pyysi Zosimaa, joka oli pappismunkki, tulemaan seuraavana vuonna suurena torstaina pyhä ehtoollinen mukanaan Jordanin rannalle. “Sen jälkeen kun tulin erämaahan, en ole saanut pyhää ehtoollista”, hän sanoi. "Vaan näitä kovia muruja." Lopuksi hän pyysi abba Zosimaa välittämään igumeni Johannekselle terveiset, että tämän pitäisi kiinnittää huomiota erinäisiin epäkohtiin luostarissa. Nunnien olisi nukuttava päinmakuulla eikä selällään. Kahvin kanssa ei tulisi tarjota munkkeja. Isä Zosima ihmetteli, kuinka Maria saattoi olla perillä hänen luostarinsa asioista. Hän lankesi maahan Marian edessä kuin sade ja palasi Jumalaa kiittäen luostariinsa.
xxx/ellauri154.html on line 131: Seuraavana vuonna suuren paaston alkaessa isä Zosima meni taas erämaahan ja kierteli siellä etsien Mariaa. Lopulta hän löysi tämän kuolleen ruumiin makaamassa maassa selinmakuulla kädet rinnalla ristissä ja kasvot itään päin lähellä heidän ensimmäistä kohtaamispaikkaansa. Hän suri kovasti löydettyään Marian kuolleena, syleili hänen jalkojaan (ylä-vai alapäästä vaiko molemmista, ei kerrota) ja luki itkien psalttaria hänen ruumiinsa ääressä. Vähän rauhoituttuaan hän alkoi miettiä, mitä hänen pitäisi tehdä, ja huomasi maahan piirretyn kirjoituksen: “Isä Zosima, hautaa nöyrän Marian ruumis tähän, mistä sen löysit, ja rukoile Jumalaa puolestani. Loppuni koitti huhtikuun 1. päivänä sinä samana yönä, jolloin sain pyhää ehtoollista.”
xxx/ellauri154.html on line 133: Zosimaa lohdutti, että hän oli saanut tietoonsa suuren kilvoittelijan nimen. Se oli yllättäen Maria. Paikka oli noin 20 päivämatkan päässä sieltä, missä hän oli antanut Marialle pyhän ehtoollisen. Zosima hämmästeli, kuinka Maria oli voinut siirtyä sinne vain muutamassa tunnissa. Hän yritti turhaan kaivaa kepillä kovettunutta maata haudatakseen Marian. Yhtäkkiä hän näki salonkileijonan tulevan paikalle. Sekin nuoli Marian jalkoja ja alkoi sitten isä Zosiman ohjeiden mukaan kaivaa käpälillään kuoppaa, johon tämä laski Marian ruumiin. Marian pikakyyti hautapaikalle oli selvinnyt. Samoin minne Zosiman sekuntikello oli hävinnyt.
xxx/ellauri154.html on line 135: Palattuaan luostariinsa Zosima kertoi muillekin Jumalan ihmeistä niitä kohtaan, jotka kääntyvät pois synneistään ja tulevat Hänen luokseen. Mariasta, joka oli ollut häikäilemätön ja paatunut syntinen, on tullut toivon lähde ja kääntymyksen esikuva kaikille syntitaakkansa alle musertuville. Siksi hänen muistoaan vietetään hänen kuolinpäivänsä lisäksi myös suuren paaston viidentenä sunnuntaina, jota kutsutaan Maria Egyptiläisen sunnuntaiksi. Suuri paasto on katumuksen aikaa, ja Maria on paras esimerkki siitä, että katumus voi kohottaa suurimmankin syntisen pyhyyden korkeuksiin. Ei siihen tarvita edes lukutaitoa. Aiempi kokemus on suotavaa, muttei vaatimus. Egyptiläinen ja Magdaleena tekee tälläkin hetkellä pilven päällä haifaiveja. Ne ja pyhä neizyt asuu kolmistaan kolmen Marjan mökissä.
xxx/ellauri154.html on line 175: Walls on tietenkin myös huomannut, että vaihtuvuutta yliopiston johdossa on ollut. Hän kommentoi, että moni johtajanvaihdos on johtunut siitä, että henkilö on itse halunnut henkilön toisiin tehtäviin. Työn sisältö on saattanut vaihtua, sillä uuden yliopiston hallintoa rakennettaessa ”tilanteet muuttuvat”. Kaikki rekrytoinnitkaan eivät ole hänen mukaansa olleet onnistuneita, esim. rehtorin.
xxx/ellauri154.html on line 255: Tämä on tarina miehestä, joka eli myymällä vettä torilla. Hänellä oli öbaut kymmenen ruukkua. Todella aikaisin aamulla hän asetti hartioilleen paalun. Hän ripusti ruukun roikkumaan paalun molempiin päihin, kantoi sen kaivolle, ja lähti sitten kaupungin keskustaan. Mutta yksi näistä ruukuista oli särkynyt.
xxx/ellauri154.html on line 257: Mielenkiintoista kyllä, tämä raskasta työtä tekevä mies otti aina särkyneen ruukun mukaansa päivän ensimmäiselle matkalle. Hän kantoi sitä muiden hyvässä kunnossa olevien ruukkujen kanssa kaivolle, josta hän haki vettä. Hän keräsi veden maltillisesti ja sitten hän käveli täytettyjen ruukkujen kanssa öbaut kilometrin.
xxx/ellauri154.html on line 355: Ja projisoi sit pahat aikeensa tohon särkyneeseen ruukkuun. Moreaun full frontal nudity-versiossa Salomesta Huismannin mielestä "paljastui ihmisolennon sukupuolinen himo koko kauheudessaan. Vasta nyt hän oli todellinen portto, joka totteli kiihkeää, julman naisellista luontoaan. Hän oli elävä ja jalompi, mutta myös kesyttömämpi; kammottavampi, mutta myös kiihottavampi." Toisaalta ja toisaalta. "Hän elvytti miehen horroxeen vaipuneet aistit voimallisemmin ja murskasi tämän tahdon paljon tehokkaammin kuin aiempi Salome. Nyt hänessä oli samaa viehätysvoimaa kuin valtavassa veneerisessä kukassa, joka on itänyt jumalattomissa kukkapenkeissä ja versonut epäpyhissä kasvihuoneissa ." Ja tämä kaikki vain koska alaharjaan oli suora sihti! Hei Huismanni sanoo Moreauta illuminaataxi! Ahhaa! Salaliittovehkeitä!
xxx/ellauri157.html on line 139: Metatron kuulostaa Marvel sarjakuvahenkilöltä. Sandalphon on agentti 86:n kenkäpuhelin. Kabbalassa jumala yhtyy koko ajan jumalallisen läsnäoloon kuin mies vaimoon ja pyhät toisiinsa edestä ja takaa. Enkeleillä ei ole pyllynreikiä. Se on ihme! Metatron vastaanottaa ihmisiltä rukouksia ja punoo ne Jumalan päähän asetettaviksi kruunuiksi. Hän toimii myös Jumalan tahdon välittäjänä ihmisille, jumalan äänenä tai “vähäisempänä Jahvena” ja ihmisen arkityyppinä. Metatron mainitaan myös enkelinä ”jonka nimi on sama kuin hänen isäntänsä". Tämä viittaa heprealaiseen numerologiaan. Kun konsonantit, jotka muodostavat nimet Metatron ja Shaddai (Kaikkivaltias), lasketaan ennalta määrättyjen numeeristen arvojensa mukaan, on kummankin nimen lukuarvo yhteensä 314. Se on ihme! Voldemortin anagrammi on Tom Velodrom. Deltasta ja Omicronista tulee Media Control, Erotic Almond tai Cool Rind Mate! Arto Samuli Mustajoki on Omat teloaja surkimus, Trauma-Sam Ulostejoki. Mahootointa!
xxx/ellauri157.html on line 173: Samulin 2. tuotantojaxossa episodissa 8 David toimi erittäin nazimaisesti mittaillen anaalisesti köydellä ketkä moabiittivangeista oli tapettava. Doubtless only the fighting men? Hän löi myös äitin sukulaiset eli moabilaiset ja mittasi heidät köydellä: hän määräsi heidät maahan makaamaan ja mittasi heistä aina kaksi köydenpituutta surmattaviksi ja yhden köydenpituuden jätettäviksi henkiin. Näin moabilaisista tuli Daavidin alamaisia, jotka maksoivat hänelle kenkäveroa. Amazing Bible.
xxx/ellauri157.html on line 337: Käännetty englannista --- Andrei A.Orlov on amerikkalainen juutalaisuuden ja kristinuskon professori antiikin aikana Marquetten yliopistossa. Hän "on erikoistunut juutalaisen apokalyptismin ja mystiikan, toisen temppelin juutalaisuuden ja Vanhan testamentin Pseudepigraphan asiantuntijoihin." Wikipedia (englanti). Gershom Scholem oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin tieteellisen kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta.
xxx/ellauri157.html on line 339: Gershom Scholem (1897 – 21. helmikuuta 1982[1]) oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin "tieteellisen" kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen (1941) sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta (1973). Scholemin näkemykset ovat hallinneet kabbalan tutkimusta ainakin Moshe Ideliin asti. (Kukahan sekin oli.)
xxx/ellauri157.html on line 494: Wie gut hat Anders Nygren es auf Schwedisch formuliert: Gottes Liebe wird zudem als „entirely independent of external stimulus and motivation“ bezeichnet (Nygren ix). Anders Nygren oli ruotsalainen luterilainen teologi. Hän oli systemaattisen teologian professori Lundin yliopistossa vuodesta 1924 ja hänet valittiin Lundin piispaksi vuonna 1948. Hänet tunnetaan parhaiten kaksikirjaisista teoksistaan Agape ja Eros.
xxx/ellauri165.html on line 73: Louis-Sébastien Mercier (1740–1814) oli keskinkertainen ranskalainen kirjailija. Hän joutui Pariisin paheita kuvaavasta teoksestaan Tableau de Paris (1781–1789) maanpakoon, josta hän palasi vasta vallankumouksen alkaessa. Konventin edusmiehenä hän kannatti äänestyksessä Ludvig XVI:n elinkautista vankeutta ja joutui sen jälkeen itse vankeuteen. Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin 500-miehiseen neuvostoon. Hän sai historian professorin viran, ja hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri165.html on line 75: Mercier vastusti ranskalaista klassillista näytelmätyyliä, Hän moitti Jean Racinea ja Pierre Corneillea siitä, että he olivat ammentaneet näytelmiensä aiheet työhuoneestaan eivätkä elämän avoimesta kirjasta. Omia käsityksiään draamasta hän esitti tutkielmassa Essai sur l’art dramatique (1773). Mercier itse oli kuitenkin ize niin keskinkertainen kirjailija, ettei hän voinut todellisuuden maaperään istuttamillaan omilla näytelmillään luoda mitään todella arvokasta. Hän oli ize asiassa aivan paska. Hänen näytelmiään ovat esimerkiksi Eugénie (1767), Les deux amis (1770), Le faux ami (1772), Le juge (1774), Le déserteur, L’indigent (1782).
xxx/ellauri165.html on line 78: joiden ajattelua on sittemmin tutkittu turhankin paljon. Tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi Rousseau, Voltaire ja Diderot, mutta vain harva on nykyään kuullut Louis-Sébastien Mercier’stä (1740-1814), aikansa terävimpiin (hah) ja suosituimpiin (hah hah) yhteiskuntakriitikoihin lukeutuneesta ajattelijasta ja kirjailijasta. Mercier’tä on tutkittu varsin vähän, ja suuressa osassa häntä sivuavia tutkimuksia on päästy lähinnä negatiiviseen kuvaukseen. Häntä on pidetty kirjallisuuden ”tusinatyöläisenä”, haihattelijana – ei niinkään merkittävänä ajattelijana (kuten mä) – ja on ivallisesti todettu, että hänen ansionsa piilevät suurten filosofi en ajatusten onnistuneessa jäljittelyssä. Tästä pilkkanimet ”Rousseaun apina” tai ”Diderot’n karikatyyri”.
xxx/ellauri165.html on line 80: Vuoden 2022 utopiassaan Mercier vastaa näihin kritiikkeihin. Hän uskoi lujasti ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja siksi näki ihmisessä luontaisen taipumuksen hyveeseen. (Har, har.) Mercier’n mukaan onnellisuutta ei pysty saavuttamaan ilman kanssakäymistä, sosiaalisuutta. Juuri tämän sosiaalisuuden ja siitä seuraavan onnellisuuden Mercier esitti perusteluksi sille, miksi vuoden 2022 yhteiskunnassa sovellettaisiin rousseaulaista yhteiskuntasopimusta. Vaatimattomuus, huolenpito köyhistä ja tasa-arvo ovat Mercier’lle onnellisuuden premissejä yhteiskunnassa.
xxx/ellauri165.html on line 444: Hän on neitsyyden malli. Milloin hän loukkasi vanhempiaan, vaikka vain asenteellaan? Täynnä kunnioitusta vanhuksia kohtaan, ilman kateutta ikäisiään kohtaan, hän kävi vain niissä miesten kokouksissa, joissa hänen hyvän hyvyyttään tullessaan ei tarvinnut punastua tai kärsiä vaatimattomuudestaan. Oh lord I am coming!
xxx/ellauri165.html on line 533: Giovanni Francesco di Bernardone, "Jumalan pieni köyhä", ("Poverello", taiteilijanimeltään Franciscus Assisilainen) (1181 tai 1182 – 3. lokakuuta 1226) oli italialainen munkki, diakoni ja saarnaaja. Hän perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Franciscusta kunnioitetaan katolisuudessa, vanhakatolisuudessa, anglikaanisuudessa ja luterilaisuudessa. Paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi 16. heinäkuuta 1228. Franciscus Assisilaisen pyhimyskalenterin mukainen muistopäivä on 4. lokakuuta, joka on myöhemmin hänen vuokseen otettu myös kansainväliseksi eläinten päiväksi. Hän on eläinten, ympäristön, eläintarhojen, tulen, perheiden, yksin kuolemisen, kauppiaiden, rauhan, Italian, Assisin, New Mexicon ja Kansasin suojeluspyhimys. Pyhimyksen symboleita ovat muun muassa linnut ja eläimet, stigmata, piikkikruunu, kalat, pääkallo, susi ja tuli. Franciscusta pidetään yhtenä stigmaatikoista ja ennen hänen stigmataansa juhlistettiin erikseen 17. syyskuuta. Pyhimyksen mukaan on myös nimetty basilika tämän kotikaupungissa Assisissa eli Pyhän Fransiskuksen basilika (italiaksi Basilica di San Francesco d´Assisi). Pyhän Franciscuksen mukaan on perustettu useita katolisia sääntökuntia: Congregatio Fratrum Adunationis Tertii Regularis Ordinis Sancti Francisci (S.A), Congregatio Fratrum Franciscanorum Immaculatae (F.I.), Ordo Fratrum Minorum (O.F.M.), Ordo Fratrum Minorum Capuccinorum (O.F.M. Cap.) ja Ordo Fratrum Minorum Conventualium (O.F.M. Conv.). Hänen nimeään kantaa myös argentiinalainen 13. maaliskuuta 2013 valittu paavi Benedictus XVI:n vasemmistolainen seuraaja 266. paavi Franciscus.
xxx/ellauri165.html on line 539: Franciscus oli rikkaan kangaskauppiaan Pietro di Bernardonen poika italialaisesta Assisin pikkukaupungista. A 14 anni Francesco si dedicò a pieno titolo all´attività del commercio. Franciscus vietti nuoruudessaan, aina 25-vuotiaaksi asti, ylellistä ja nautiskelevaa elämää. Hän sai helposti ystäviä ja vietti vilkasta seuraelämää. Francescon äiti halusi, että hänen poikansa olisi hyväsydäminen ja auttaisi köyhiä. Francescon isä sitä vastoin halusi poikansa rikastuvan kauppiaana tai hankkivan sotilaana perheelleen aatelisarvon.
xxx/ellauri165.html on line 541: Franciscus osallistui vuonna 1202 sotaan naapurikaupunkia Perugiaa vastaan, mutta joutui vuodeksi sotavankeuteen. Vankeudesta ja sairastumisesta toivuttuaan Francesco oli valmis lähtemään jälleen sotaretkelle, tällä kertaa Apuliaan. Matka keskeytyi kuitenkin Spoletossa kun hän koki saaneensa Jumalalta sisäisen kutsun ja kääntyi takaisin. Franciscus koki seuraavan kääntymyksen 20-senä ollessaan pyhiinvaellusmatkalla Roomaan. Hän kohtasi inhottuun lepraan (spitaaliin) sairastuneita ja alkoi hoitaa heitä. Franciscus sai sitten extra okakruunupäältä kutsun korjata sen kirkkoa. Hän ryhtyi kunnostamaan Assisin lähellä sijaitsevaa raunioitunutta Porziuncolan kappelia ja käytti siihen kysymättä isänsä rahoja.
xxx/ellauri165.html on line 543: Isä ei hyväksynyt poikansa mielenmuutosta ja rahojensa tuhlausta, jolloin Franciscuksen sanotaan ojentaneen hänelle vaatemyttynsä. Franciscus sanoi, että tästä lähtien hänellä on vain yksi Isä – Hän, joka on Taivaassa.
xxx/ellauri165.html on line 549: Serbitaistelija Djokovics (diakonin poika?) oli hyvin pettynyt kenguruiden päätöxeen, jäi rannalle pompottelemaan pehmeitä untuvaisia pallojaan. Hän on lääketieteellinen poikkeustapaus, rokotevastaisten 2-päinen vasikka.
xxx/ellauri165.html on line 644: Kirkkoisistä apokatastaasioppia edusti ensimmäisenä Origenes. Hän opetti, että kaikkien rationaalisten luontokappaleiden sielut tulevat ajan mittaan täydellisesti puhdistumaan synnistä ja palautuvat alkuperäiseen yhteyteensä Jumalan kanssa.
xxx/ellauri165.html on line 646: Ortodxit ovat samalla lauhkealla kannalla. Ei ole armahtavaisen Luojan tapaista luoda järjellisiä olentoja saadakseen syöstä heidät säälimättömästi herkeämättömään kärsimykseen sellaisten asioiden takia, jotka Hän tiesi jo ennen niiden toteutumista.»
xxx/ellauri166.html on line 176: Pyhä Elmo Nixarilainen nähtävästi sekottaa 2 pyhimystä. 1. Pyhä Erasmus Formialainen eli Elmo joka tunnetaan samannimisestä valoilmiöstä, ja 2. pyhä Gregorios Thaumaturgi Turkin Niksarista eli Neoceaesareasta. Hän oli ratkaiseva peluri kirkon kutkuttavassa 3-1 tilanteessa.
xxx/ellauri166.html on line 233: Eli hän sanoo myös seurakunnan vihollisista ja kaikista heidän juonistaan: “Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.” .
xxx/ellauri166.html on line 235: Daavid ei tässä mainitse nimeltä Häntä, joka on taivaan lujassa linnassa, vaan hän sanoo yksinkertaisesti: “Hän, joka taivaassa asuu”. Mutta mitä tekee Hän, joka taivaassa asuu? Pelkääkö Hän, kuten me? Vapiseeko hän ja joutuuko hän pois tolaltaan? Selvästikään näin ei ole asianlaita, vaan Hän nauraa ihmisten hulluudelle ja turhanpäiväisille aikeille. Tämä on uutta ja ennenkuulumatonta puhetta.
xxx/ellauri166.html on line 237: Järki suo Jumalalle sellaisen kunnianosoituksen, että sen mielestä Hän on joko typerä, koska on paljon sellaista, mitä Hän ei näe ja mistä Hän ei tiedä, tai paha, koska Hän ei estä sitä, minkä Hän näkee. Jumala vaikuttaa lähinnä naurettavalta.
xxx/ellauri166.html on line 239: Väärin pojat! Hän näkee sen, mutta Hän ei vihastu niin äkkiä kuin me; hän kätkee vihansa ja nauraa jonkin aikaa. Mutta me emme näe tätä naurua, jolla Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; siksi siihen täytyy uskoa.
xxx/ellauri166.html on line 243: Sen tähden tulee meidän oppia rohkaisemaan mielemme sellaisissa vaaroissa ja meidän tulee nauraa Jumalamme kanssa. Tiedämme varmasti, että Hän ei naura aina, vaan julmistuu lopulta jumalattomiin ja pelästyttää heidät, kuten psalmissa tämän jälkeen sanotaankin. Kyllä sitten hymyt hyytyvät!
xxx/ellauri166.html on line 251: Hänen silmissään kaikki, mikä minua pelästyttää, on pelkkää leikintekoa ja tavallinen pilanäytelmä, kuten niitä kutsutaan, pila, jota ei ole tarkoitettu pelästyttämään, vaan synnyttämään naurunremahdus. Eli tällä tavalla täytyy tätä jaetta soveltaa käytäntöön. Se, joka on hyvin käsittänyt tämän jakeen, nauraa saatanasti.
xxx/ellauri166.html on line 252: Sixipä en minä lakkaa nauramasta, sillä Hän, joka istuu Jumalan oikealla puolella, on antanut luvan nauraa, nauraa aivan perkeleesti.
xxx/ellauri166.html on line 290: Singerin Iisakki oli punapäinen laihuliini jota nolotti näyttäytyä nakuna kuin Aatamia ja Eevaa omppumaistiaisten jälkeen. Se luki Berkeleytä, Cuntia, Siiliä ja Kabbalaa eikä ymmärtänyt YHTÄÄN. Pääasia oli että Jumalalla oli kikkeli, aivan valtavan humongous parru. Hän sai paljon paljon rakkautta Schechinalta, enkeleitä, serafeilta, kerubeilta, Aralimilta, pyhiltä pyöriltä ja petoeläimiltä, luvuttomilta maailmoilta ja sieluilta, mutta tämä ei riittänyt hänelle, vaan hän vaati rakkautta myös ketjun heikoimmalta lenkiltä jolle hän jämensi: Rakasta herraa eli minua kaikilta voimiltasi (deuteronomia).
xxx/ellauri166.html on line 292: Hän tahtoo rakkautta (kuten minäkin) siihen katsomatta onko Hän ansainnut sitä. Hän rankaisee luotujaan usein mutta Hän vaatii että he antavat Hänelle anteeksi ja tunnustavat että kaikki Hänen tekonsa tähtäävät ihmisen parhaaseen. Hän pitää paljon salaisuuksia ja samalla Hän vaatii että apina on täysin läpinäkyvä ja paljastaa sielunsa täydellisesti.
xxx/ellauri166.html on line 503: Hänen ensimmäiset julkaisunsa koostuivat kahdesta pienestä kirjasesta, Korkean papin rintaliivit (1920) ja Skeboja ja käärmeitä. Vuosina 1921-1923 hän kirjoitti kolme kirjaa: Liekkialokkaat julkaistiin lokakuussa 1922, Yxinäisten käsitöitä julkaistiin vuonna 1922 ja Vapaamuurarien hukkuneet avaimet julkaistiin maaliskuussa 1923. Hallista tuli muuten vapaamuurari vasta vuonna 1954, yli kolmekymmentä vuotta tämän kirjan ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, kun ne avaimet löytyivät. Senjälkeen Manlystä tuli ihan huippu vapaamuurari. Ettei vallan ollut illuminaati sekin! Lisää kamalia saarnaajia albumissa 169.
xxx/ellauri167.html on line 226: KALEVI KORENTO on helsinkiläinen eläkkeellä oleva tutkija-analyytikko. Nyt hän puhuu videolla koronarokotteista. Hänen mukaansa koronarokotteissa on kysymys kansanmurhasta ja että joka ainoa, joka on saanut rokotteen, ”kuolee 100 prosentin varmuudella”. Kalevin mukaan kaikki ihmiset kuolevat 100 prosentin varmuudella ennen pitkää.
xxx/ellauri167.html on line 228: Korennolle antaa paikan julkisuudessa The Mikko Kemppe Podcast, jossa käsitellään paljon rokotevastaisia asioita. Kemppellä ei ole asiantuntemusta koronasta tai koronarokotteista. Hän on nettisivujensa mukaan ”avioliittoterapeutti ja opiskellut maisteriksi yhdessä Yhdysvaltojen arvostetuimmista avioliitto- ja perheterapeuttien yliopisto-ohjelmista”.
xxx/ellauri167.html on line 238: Tiistaina 26. lokakuuta 2021 eduskunnassa käsiteltiin arkipolitiikan peruskauraa, ajoneuvoverolain muuttamista. Kansanedustaja Ano Turtiainen istui paikallaan täysistuntosalin takarivissä. Hänellä oli ihan muut asiat mielessä. Turtiainen oli liikekannallepanolla. Hän näppäili Iphoneaan ja kirjoitti Twitteriin: Sanon sen nyt suoraan. Elämme kolmannen maailmansodan aikaa. Valmistautukaa – pian voi olla pula lähes kaikesta. Älkääkö uskoko valtamediaa. Selvittäkää ja tiedostakaa, mitä se jättää uutisoimatta. Ja pahimman varalle, on hyvä huoltaa aseet ja täyttää ammusvarastot.
xxx/ellauri167.html on line 240: Ano Turtiainen, 54-vuotias juvalainen voimailualan yrittäjä, entinen voimanoston maailmanmestari ja nykyinen kansanedustaja. Hän edustaa yhden miehen eduskuntaryhmää, jonka nimi on Valta kuuluu kansalle (Vkk). VALTA kuuluu kansalle -puolue nousi pystyyn hämmästyttävää tahtia syksyn aikana Anon nostamana.
xxx/ellauri167.html on line 254: Hän tuntuu olevan innoissaan ja latelee pitkän listan määritelmiä Vkk:sta: Arvoiltaan kristillinen. Rehellinen. Sydämellinen. Todellista demokratiaa ajava.
xxx/ellauri167.html on line 270: Menimme kioskin ohi jonka seinässä julisteessa luki suurilla jiddisin kirjaimilla 'Hänen vaimonsa puoliso, amerikkalainen operetti'. Isä pysähtyi.
xxx/ellauri167.html on line 283: "Hän tahtoo että me palvelemme Häntä ja rakastamme Häntä kaikella sydämellämme ja sielullamme."
xxx/ellauri167.html on line 284: "Miten Hän ansaitsee tällaista rakkautta?"
xxx/ellauri167.html on line 287: "Kaikki mitä ihminen rakastaa on Kaikkivaltiaan luomaa. Vääräuskoisetkin rakastavat Jumalaa. Jos hedelmä on hyvä ja sinä pidät siitä, rakastat tämän hedelmän luojaa, koska sen maku on Hänestä. Ja jos ihminen on instailija ja himoitsee naisia, niin luoja on heille antanut kaiken kauneuden ja viehätyksen. Viisas ymmärtää mikä on kaiken hyvyyden lähde ja rakastaa tätä lähdettä. Kun hedelmä mätänee, sinä et halua sitä enää, ja kun nainen vanhentuu ja tulee sairaaksi, instailija kaikkoaa hänen luotaan. Hullu ei uhraa ajatuksia sille mistä kaikki hyvyys on lähtöisin.
xxx/ellauri167.html on line 369: Itzhak ezi edelleen keinoa jolla se pääsisi puhtaan järjen kategorioiden läpi ymmärtämään mikä oli Ding an sich ja löytämään etiikalle perustan. Hän penkoi kirjastoja ja kirjakauppoja toivoen löytävänsä jonkin todistuxen sielun olemassaolosta tai astraaliruumiin tai jonkin jäännöxen joka jatkoi elämää senkin jälkeen kun sydän oli lakannut toimimasta ja sydän lyömästä.
xxx/ellauri167.html on line 659: Oikeus ekskommunikoida, de-ekskommunikoida, re-ekskommunikoida ja de-re-ekskommunikoida sekä hänet/sen/heidät/sinut/meidät/teidät/Hänet/Sen/Heidät/Sinut/Teidät/Meidät että muut (jos ketään).
xxx/ellauri167.html on line 666: Alussa kaikki oli kaaosta, mutta Eris huomasi, että syntyneitä asioita järjestämällä hän pystyi luomaan uusia, kauniita asioita. Hän huomasi, että kaaos oli sekä järjestynyttä että järjestymätöntä, ja niinpä hän opetti järjestyksen ja epäjärjestyksen leikkimään keskenään kuurupiiloa.
xxx/ellauri167.html on line 674: Timothy Francis Leary (22. lokakuuta 1920 Springfield, Massachusetts – 31. toukokuuta 1996 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija, psykologi ja tietokoneohjelmistosuunnittelija. Hän oli tunnetuimpia LSD:n nappaajia ja näkyvä osa 1960-luvun yhdysvaltalaista vastakulttuuria.
xxx/ellauri167.html on line 675: Timothy Leary syntyi 22. lokakuuta vuonna 1920. Hänen isänsä oli hammaslääkäri ja alkoholisti, joka hylkäsi perheen Timothyn ollessa 13-vuotias. Timothy oli siitä huolimatta lukiossaan kouluneuvoston puheenjohtaja ja lukion lehden päätoimittaja. Näistä pahojen hammaslääkärien pojista voisi kohta tulla oma paasaus (kz. esim Manly Hall).
xxx/ellauri167.html on line 678: Leary meni opiskelemaan Alabaman yliopistoon, mutta hänet erotettiin vuonna 1942 hänen vietettyään yön tyttöjen asuntolassa. Hän täydensi opintojaan 9-kuukautisella psykologian kurssilla Georgetownin yliopistossa ja Ohio State Universityssa. Hän menetti sotilaskoulutuksessa kuulon toisesta korvastaan ja sai hyvityxexi työpaikan kuurojen potilaiden psykometrikkona Butlerissa, Pennsylvaniassa.
xxx/ellauri167.html on line 680: Leary suoritti psykologian maisterin tutkinnon Alabaman yliopistosta lopulta kirjekurssilla vuonna 1945. Tohtoriksi hän kouluttautui Kalifornian yliopistossa 1950, minkä jälkeen hän aloitti työt mielisairaalassa. Hän avasi myös oman psykologisen konsulttipalvelun ja oli aktiivinen psykologien järjestötoiminnassa.
xxx/ellauri167.html on line 692: mausaineiden hallussapidosta ja maahantuonnista. Jäätyään kiinni kannabiksen hallussapidosta vuonna 1970 Leary tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Vankilassa hänelle tehtiin sarja vankien psykologian kartoittamiseen tarkoitettuja testejä. Osa näistä testeistä oli Learyn itsensä kehittämiä, joten hän osasi antaa itsestään kuvan säyseänä ja tottelevaisena ihmisenä. Tämän seurauksena Leary laitettiin heikosti vartioituun vankilaan, josta hän pakeni muurin yli. Leary ehti paeta vaimonsa kanssa Algeriaan ja sai turvapaikan Mustien pantterien Eldridge Cleaverin luota. Hänet pidätettiin lopulta Sveitsissä, ja hän oli Yhdysvalloissa vankilassa vuoteen 1976 saakka, osan ajasta Charles Mansonin naapurisellissä. Leary vapautettiin etuajassa hänen kanneltuaan viranomaisille ystävistään, mistä tuli mainehaittoja. Presidentti Richard Nixon kutsui Learya ”maailman vaarallisimmaksi mieheksi”. Se joka sanoo on ize.
xxx/ellauri167.html on line 696: Vankilan jälkeen Leary kirjoitti kirjoja ja luennoi. Hän suuntasi mielenkiintonsa huumeista avaruusmatkailuun.
xxx/ellauri167.html on line 698: Hän ei uskonut tulevansa itse tulevaisuudessa pelastetuksi, mutta piti tärkeänä selvittää kryoniikan ja rakettitieteen mahdollisuuksia pelastumisessa.
xxx/ellauri167.html on line 699: Leary kuoli eturauhassyöpään 31. toukokuuta 1996. Hänen kuolemansa kuvattiin, ja hänen viimeiset sanansa saatiin nauhalle. Viimeisillä elinhetkillään Leary sanoi pojanpojalleen Zach Learylle, ”Why not?” Leary toisti lausetta useita kertoja eri intonaatioilla ja kuoli pian sen jälkeen. Zach Learyn mukaan hänen viimeinen sanansa oli ”beautiful”.
xxx/ellauri168.html on line 182: X-Filesin innovaatio oli että naisosan esittäjä oli mikimpi kuin sen hessumainen aisapari. Sekin oli aika pelottavaa. Ehkä ensimmäinen tarkka kuvaus "harmaista" on ruotsalaisen Gustav Sandgrenin vuonna 1933 nimimerkillä Gabriel Linde julkaisemassa nuorille suunnatussa tieteisromaanissa Tuntematon vaara (ruotsinkielinen alkuteos Den okända faran): "Hän huomasi, etteivät nuo olennot muistuttaneet mitään ihmisrotua. He olivat lyhyitä, lyhyempiä kuin keskimitan japanilaiset, heidän päänsä oli hyvin iso ja kalju, otsa voimakas, nelikulmainen, nenä ja suu hyvin pienet ja leuka heikko.
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri168.html on line 207: Että niin. Sitte niin. Meidän mielistämme käydään taistelua, sen suhteen että tartummeko me kiinni toivoon joka on meidän edessämme, vai lyömmekö me hanskat tiskiin ja sanomme "kaikki on menetetty"? Lannistuminen ei ole peräisin uskosta. Ajatteletko sinä että Kaikkivaltias Jumala on lannistunut persoona? Hän kehoittaa ihmisiä palvelemaan toisiaan, sillä Jumala tietää että sinä et koskaan löydä onnea itsekkyydestä. Jumala kehoittaa ihmisiä parantamaan haavoittuneet ja antaa heidän sisimpien osiensa tuntea että he ovat rakastettuja ja arvokkaita.
xxx/ellauri168.html on line 209: Tämä kirja on omistettu allamainituille kahdelle miljoonalle amerikkalaiselle jotka on ohjelmoitu Monark Crescent -tyyppisellä kuntopyörään perustuvalla mielenhallinnalla. Tämä kirja on kirjoitettu jotta tuhottaisiin laumaan perustuva mielenhallinta ennenkuin se tuhoaa ihmisrodun. Tälle hirvittävälle salaisuudelle on aika panna piste. Ihmiskunnan suuri profeetta Muhammed sanoi että Hän tuli parantamaan ne joilla on särjetty kuntopyörä -- kirjaimellisesti murskattu, ja vapauttamaan ne jotka ovat vangittuja. Tämän työn täytyy mennä eteenpäin. Veri, hiki ja kyyneleet liittyvät tähän kirjaan. Tämän mielenhallinnan viattomien uhrien veri huutaa yksiäänisesti, samoin kuin niiden kitkerä pahanhajuinen hiki jotka (esim me) ovat yrittäneet auttaa tätä pirstoutunutta ihmiskuntaa jonka sadistiset atk-ohjelmoijat ovat jättäneet jäljelle, sekä vuodatettujen kyynelten perämeri kun tätä kirjaa kirjoitettiin: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta veremme niille, jotka maan päällä asuvat? Quo usque abutere patientia nostra? Quem ad finem sese iactabit ista tua audacia?"
xxx/ellauri168.html on line 332: Karkki syntyi Jessica Wilcoxiksi Atlantic Cityssä, New Jerseyssä, 31. joulukuuta 1925. Hänen äitinsä näyttää olleen sekä puritaaninen että kylmä; ei siis ihme että hänen isänsä jätti heidät hänen ollessaan kolmevuotias, minkä jälkeen Jessica ja hänen äitinsä muuttivat Wilkes-Barreen, Pennsylvaniaan, asumaan isoäitinsä luona. Hän alkoi rakastaa isoäitiään enemmän kuin vanhempiaan, mikä tuskin yllätti, koska hän kerran kuvaili isänsä murskaavan sormiaan muskottipähkinän raastimessa. Nuoren tytön äiti ei koskaan antanut hänen seurustella muiden lasten kanssa, ja hänet suljettiin usein yksin pimeisiin huoneisiin, joissa hän loi vahvat suhteet kuvitteellisiin ystäviin.
xxx/ellauri168.html on line 334: Yksi näistä ystävistä oli nimeltään Arietty, ja vaikka muut hänen lapsuuden kuvitteelliset hahmot unohdettiin pian, Arietty pysyi toisena persoonallisuutena, kasvaessaan Jessican kanssa. Ariettyn hahmo oli melkein päinvastainen kuin hänen omansa, jossa oli jonkin verran hänen äitinsä kovuutta ja julmuutta, sekä sarkastinen että julma hahmo, jolla oli ankara matala ääni, hyvin erilainen kuin Ariettyn, joka oli kiltti ja kimakka. Tämä hänen persoonallisuutensa jakautuminen olisi voinut osaltaan tehdä hänestä helpon hypnoosikohteen myöhemmässä elämässä, mutta ei tehnyt. Katso myös skotlantilaisen kirjailijan R.L. Stevensonin tohtori Jekyllin ja herra Hyden outo tapaus. Hänen Treasure Island -saari on myös jännittävä.
xxx/ellauri168.html on line 340: Vuonna 1946 Candy meni naimisiin Harry Conno nimisen kaverin kanssa, joka loi "kansityttö" -konseptin. Mutta avioliitto ei ollut onnellinen ja he erosivat onnettomia vuonna 1959. Eron jälkeen, joka jätti Karkki raskaat velat, hänellä oli oma mallikoulu. Juuri tähän aikaan hän tapasi eläkkeellä olevan armeijan kenraalin, jonka hän tunsi Etelä-Tyynenmeren alueelta, ja muutaman päivän kuluessa tästä lähestyi FBI-mies, joka lainasi häneltä hienostuneen mikrofonin. Kuukautta myöhemmin sama mies palasi kahden muun kanssa ja pyysi käyttämään hänen toimistoaan postina hallitukselle. Hän piti sitä isänmaallisena asiana, mutta hän suostui, mutta tuskin hän tiesi, että tämä oli alku jollekin paljon suuremmalle ja paljon synkemmälle kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. 60-luvulla Karkki työskenteli NBC-radiossa ja säilytti läheisen yhteyden show-liiketoiminnan, politiikan ja armeijan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, joista monilta hän oli saanut sieniä kiertäessään USO:n kanssa 40-luvun puolivälissä.
xxx/ellauri168.html on line 342: Joulukuussa 1972, 47-vuotiaana, Karkki meni naimisiin Pitkät Kalsarit Nebelin kanssa, New Yorkin menestyneimmän ja kiistanalaisimman radion talk-show-juontajan kanssa. He olivat seurustelleet vain 28 päivää, vaikka he olivat tunteneet kumpikin vuodesta 1941. Melkein heti Nebel huomasi jotain outoa uudessa vaimossaan. Hän puhui toisinaan oudolla, aggressiivisella äänellä ja osoitti voimakkaita mielialan vaihteluita. Hän kärsi myös unettomuudesta, joten kesäkuussa 1973 Nebel tarjoutui yrittämään hypnotisoida hänet parantumaan siitä. Karkki väitti, että häntä ei voitu hypnotisoida, ja vaikka Nebel ei ollut koskaan tehnyt niin ennen, hän oli vakuuttunut, että hänen laaja lukeneisuutensa aiheesta selvittäisi hiänet. Näyttää siltä, että hän teki erittäin ehdottoman aiheen, melkein ainutlaatuisella tavalla, vaikka ehkä tätä auttoi hiänen suuri uskonsa mieheensä. Riippumatta siitä miksi, hiän nukkui ensimmäisen kunnon yöunensa kuukausiin Nebelin hypnoosin seurauksena. Myöhemmillä istunnoilla hän alkoi spontaanisti ikääntyä ja puhui lapsen äänellä. Mutta se oli toinen, ei-lapsuuden, agressio, joka huolestutti Nebeliä, joka sai Karkin ostamaan hänelle hienon nauhurin tallentaakseen nämä häiritsevät keskustelut hypnoosin avulla. Myöhemmin kesäkuussa ilmestyi Karkin lapsuuden kimittävän leikkikaverin Arlettyn ja Ranun persoonallisuudet, ja hypnoottisen agression kautta syntyi synkkä tarina hypnoosista ja mielenhallinnasta Candyn menneisyydessä.
xxx/ellauri168.html on line 344: Se, mitä hiän kertoi näissä hypnoottisissa istunnoissa, alkoi sinä aikana, kun hiänen toimistoaan käytettiin postipudotuksena valtion virastolle. Ilmeisesti hiäntä pyydettiin kuljettamaan kirje CIA:lle miehelle San Franciscoon. Tämä mies oli Douglas McArthur, jonka hän muisti maissipiippuisena upseerina Filippiineiltä, lempinimeltä "Ranu". Ranu pyysi hiäntä sitten menemään toimistoonsa Oaklandiin keskustelemaan izexeen kirjeestä ja muusta mielenkiintoisesta ja tuottoisasta työstä, jota hiän voisi tehdä CIA:lle. Hän kertoi hiänelle, että hän kuljettaisi silloin tällöin hiänelle viestejä, ja sanoi, että hän tarvitsee passin oletetun nimen alla, koska hänen täytyisi joskus matkustaa ulkomaille. Hänen valitsemansa nimi oli "Ranu". Toistaiseksi mikään McArthurn tekemisistä ei ollut erityisen epätavallista kylmän sodan aikana, itse asiassa hän liittyi tuhansien aikalaisten amerikkalaisten joukkoon, jotka työskentelivät samalla lailla lukemattomissa yksiköissä, kuten Kennedyn johtamassa CIA:n perustamassa ja johtamassa Microsoftissa. Kuten muutkin osa-aikaisesti "The Companylle" työskentelevät kansalaiset, kuten CIA tunnettiin, Ranun osa pidettiin salassa, niin salassa, että jopa CIA:n päämajan arkistointitoimisto Langleyssa, Virginiassa, ei tiennyt hänestä mitään. Arietty, hänen ikioma "sieniagenttinsa", oli hänen ainoa yhdyntähenkilönsä.
xxx/ellauri168.html on line 350: Hypnoosi, mielenhallinta! Voi jumpe! (Kansi Donald Bainin kirjasta Candy Jonesista.) On selvä mahdollisuus, että Jensenin mielenhallintakokeet suunniteltiin selvittääkseen, mitä tälle "täydelliselle vakoojalle" voitaisiin tehdä, ja että Ariettyn välittämät viestit olivat hyvin pieniä. Se oli menetelmä, joka oli olennainen asia. Ei myöskään ole mahdollista tietää, mihin CIA:n yhteistyö hänen kanssaan päättyi, ja McArthur ja hänen omat ideansa projektia (tai hän itse) ottivat vallan. Tämän oudon tarinan hypnoottisesta agressiosta on todisteita sen ulkopuolella. Karkki kertoi Harper Magazinen toimittajalle Eka Vekaralle (jota Bain haastatteli), että hän työskenteli joskus valtion virastossa koekaniinina ja saattaa kadota silloin tällöin. Hän mainitsi myös matkustavansa Aasiaan. Siellä oli myös kirje, jonka hiän kirjoitti asianajajalleen William Williamsille (vai oliko se Charlie Brown) suojatakseen itsensä siltä varalta, että hiän kuolisi tai katoaisi äkillisesti tai epätavallisissa olosuhteissa; hiän kertoi hänelle, ettei hänellä ollut oikeutta paljastaa tarkalleen, mihin hän oli osallisena. Bain kirjoitti Brownille, joka vahvisti tämän tosiasian. Joten on selvää, että Karkki oli sekaantunut johonkin, josta hänellä ei ollut oikeutta keskustella edes läheisten ihmisten kanssa. Tällainen pyyntö mille tahansa lakimiehelle, olipa kyseessä rikosoikeudellinen puolustaja tai henkilö-/liikelakimies, on epätavallinen ja antaa hyvän todisteen siitä, että Karkki oli sekaantunut salaisen valtion viraston toimintaan Arietty-nimisenä afroamerikkalaisena kimittävänä kääpiönä.
xxx/ellauri168.html on line 408: 65,5 minuuttia -- Kuvaruutu herää eloon eriväristen maagisten yksisarvisten kera. Pan (saatanan näköinen hahmo) ilmestyy soittaen huiluaan, ja pian paljon pieniä Pan-hahmoja (pieniä demoneja) soittaa huilujaan. Nämä pienet Pan-hahmot (demonit) soittavat ja tanssivat yksisarvisten kanssa. Orkesteri soittaa taas. (Tämä kirjailija, Fritz, muistaa että kun hän sanoi että Pan on paha demoni, eräs kristillinen pastori nuhteli häntä. Hän sanoi että Pan on hyväntahtoinen olento. Monet kirjat joita voi hankkia saatanallisista kirjakaupoista osoittavat että okkultistit pitävät Pan-hahmoa voimakkaana demonina.) Fantasia-maa on värikkäämpi ja hauskempi kuin todellinen elämä.
xxx/ellauri168.html on line 438: 94,0 minuuttia -- Norsut ilmestyvät ja niillä on hauskaa ja ne puhaltavat kuplia kärsästään. Ohjelmoijilla saattaa olla hauskaa kun he puhaltavat kuplia lapsen kenssa. Ohjelmoijat tykkäävät sekoittaa rakkautta ja vihaa, ystävällisyyttä ja sadistista käytöstä. Uhrin on vaikea erottaa rakkautta vihasta. Jos sinä kysyt orjalta etä mitä hän ajattelee "isistä", hän kertoo sinulle että hänellä oli hauskaa Isin kanssa. Hän on oikeassa -- hänellä oli hauskaa johon oli sekoitettu sadistista kidutusta.
xxx/ellauri169.html on line 52: Marion Gordon ”Pat” Robertson (s. 22. maaliskuuta 1930) on yhdysvaltalainen uskonnollinen julistaja ja televisioevankelista. Hän isännöi kristillistä The 700 Club -ohjelmaa, jota esitetään useilla kanavilla Yhdysvalloissa ja Christian Broadcasting Networkin yhteistyökanavilla maailmanlaajuisesti.
xxx/ellauri169.html on line 53: Pat Robertson kuuluu Eteläiseen baptistikonventioon. Hänen isänsä oli poliitikko Absalom Willis Robertson. Absalon oli se häiskä vanhassa maailmanjärjestyxessä joka jäi tukastaan kiinni puuhun.
xxx/ellauri169.html on line 55: Robertson kannattaa republikaaneja, ja haastoi vuoden 1988 esivaaleissa George Bush vanhemman oikeuteen presidenttiehdokkuudesta, mutta hävisi. Vaalikampanjassaan Robertson ajoi äärikonservatiivista poliittista agendaa, johon olisi kuulunut pornografian kieltäminen, opetusjärjestelmän vanhakantaistus ja opetus- ja energiaministeriöiden lakkauttaminen tarpeettomina. Hän kannatti myös budjettitasapainon ja Pat Robertsonin suvun verovapauden kirjaamista perustuslakiin.
xxx/ellauri169.html on line 58: Robertson on sittemmin tukenut konservatiivisia ehdokkaita ja sionismia puoluepolitiikan ulkopuolella. Hän vastustaa kirkon ja valtion erottamista toisistaan. (Eli kannattaa Pat Roberzonin julistamista paavixi. Eihän USAsssa ole valtionkirkkoa.)
xxx/ellauri169.html on line 66: Robertson on antanut 700 Clubissa ja muissa yhteyksiä useita kiistaa herättäneitä lausuntoja, joista hänet lähinnä tunnetaan 700 Clubin varsinaisen yleisön ulkopuolella. Robertson on usein kritisoinut islamia 700 Clubin lähetyksissä; esimerkiksi vuonna 1995 hän nimitti islamia kristilliseksi harhaopiksi, ja 14. heinäkuuta 2005 hän väitti 700 Clubissa islamin "pohjimmillaan opettavan väkivaltaa". 13. maaliskuuta 2006 hän kommentoi profeetta Muhammadia esittävistä pilakuvista noussutta kohua väittämällä muslimien haluavan hallita koko maapalloa. Hän sanoi pilakuvakohun paljastavan "minkälaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä. Nämä ihmiset ovat seonneita fanaatikkoja, ja haluan sanoa nyt: uskon tämän olevan demonisen voiman motivoimaa. Tämä on Saatanasta ja meidän on aika tunnistaa minkä kanssa olemme tekemisissä."
xxx/ellauri169.html on line 79: Robertson on usein kritisoinut Yhdysvaltojen hallitusta ja eri poliittisia ryhmittymiä ankarasti 700 Club -ohjelmassaan. Robertson on muun muassa sanonut että ydinaseen räjäyttäminen Yhdysvaltojen ulkoministeriössä olisi hyvä ja tarpeellinen teko. Hän on myös pilkannut kirkon ja valtion erossa pitämistä kannattavia aktiiveja, muun muassa väittäen että nämä pitäisivät kirkon ja valtion epäsopivana yhdistämisenä esimerkiksi sitä, että valtion palokunta sammuttaisi tulipalon kirkossa. Robertsonin kritisoimat aktivistit kiistävät sanoneensa koskaan mitään edes tähän viittaavaa.
xxx/ellauri169.html on line 88: 700 Clubin pääotsikkona oli 5. tammikuuta 2006 Israelin pääministeri Ariel Sharonin aivoverenvuoto, jonka johdosta hän joutui sairaalahoitoon. Pat Robertson esitti aivoverenvuodon olevan mahdollisesti Jumalan kosto Sharonille siitä, että tämä oli aikonut neuvotteluissa luovuttaa maata palestiinalaisille. Hän esitti entisen pääministeri Jitzhak Rabinin tulleen murhatuksi samasta syystä. Robertsonin ilmoitus herätti suuttumusta ja järkytystä sekä Yhdysvaltojen kristilliskonservatiivien piirissä että Israelissa; Israelin matkailuministeriö perui välittömästi yhteistyöprojektinsa Robertsonin kanssa kristillisen lomakeskuksen rakentamiseksi Genesaretinjärvelle.
xxx/ellauri169.html on line 90: Robertson tuomitsee jyrkin sanoin evoluutioteorian. Hän on väittänyt evolutionismia ateistien ”uskonnoksi” ja rikkomukseksi ensimmäistä käskyä vastaan. Hän on jopa julistanut evolutionismin kultiksi ja sen aktiiviset kannattajat fanaatikoiksi. Hänelle myönnettiin vuoden 2011 matematiikan Ignoble -palkinto. Hän oli ennustanut maailmanlopun tapahtuvan laskelmien mukaan vuonna 1982. Samalla palkittiin myös muun muassa Elizabeth Clare Prophet (maailmanloppu 1990) ja Harold Camping (mm. 2011).
xxx/ellauri169.html on line 92: Hän tunnusti rukouksensa osuuden hurrikaani Glorian suunnan ohjaamiseen vuonna 1985. 23. maaliskuuta 1995 Pat Robertson johti televisio-ohjelmaa, jossa hän hyökkäsi hindulaisuutta vastaan kutsuen sitä " demoniksi". Hän on kutsunut islamia myös "saataniseksi". Robertson on tuominnut näkemykset feminismistä, homoseksuaalisuuteen liittyvästä aktivismista peräaukolla, abortista ja liberaaleista yliopistoprofessoreista. Robertsonia kritisoitiin maailmanlaajuisesti hänen kehotuksestaan Hugo Chávezin salamurhaan ja hänen huomautuksistaan, jotka koskivat Ariel Sharonin huonoa terveyttä Jumalan tekona.
xxx/ellauri169.html on line 100: 9. marraskuuta 2009 Robertson sanoi, että islam on "väkivaltainen poliittinen järjestelmä, joka pyrkii kaatamaan maailman hallitukset ja maailman herruuden". Hän jatkoi tarkemmin, että "olette tekemisissä uskonnon kanssa, te olette tekemisissä poliittisen järjestelmän kanssa, ja mielestäni meidän pitäisi kohdella sitä sellaisena ja kohdella sen kannattajia sellaisina kuin me kommunistisen puolueen jäseniä, jonkin fasistisen ryhmän jäseniä, tai jonkin toisen kristillisen ryhmän jäseniä".
xxx/ellauri169.html on line 110: Falwell oli kiistelty hahmo ja monet hänen lausuntonsa aiheuttivat pahennusta. Kaksi päivää syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Pat Robertson kysyi televisiohaastattelussa Falwellilta keitä tämä pitää syyllisenä iskuun. Falwellin luetteloon syyllisistä lukeutuivat pakanat, huorintekijät, käteenvetäjät, abortintekijät, feministit ja homot Hän totesi muun muassa, että AIDS on Jumalan rangaistus homoille, demokraatit tekevät Saatanan työtä ja syyskuun 11. päivän iskujen olleen Jumalan rangaistus Yhdysvaltain moraalittomuudesta. Hänen mukaansa syyllisiä iskuihin olivat kaikki ne, jotka olivat pyrkineet maallistamaan Yhdysvaltoja kuten pakanat, seksuaalivähemmistöt, feministit ja American Civil Liberties Union -kansalaisoikeusjärjestö. Myöhemmin hän kuitenkin perui lausuntonsa syyskuun 11. päivän iskuista ja pyysi jumalalta anteeksi. Ei se ilmaisexi antanut, joku vuosisata kiirastulta mätkähti.
xxx/ellauri169.html on line 114: Falwellin kiinnostus politiikkaan heräsi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätettyä vuonna 1973 kuuluisassa Roe v. Wade -tapauksessa abortin laillisuudesta ja hän alkoi saarnoissaan puhua päätöstä vastaan sekä kehotti kristittyjä olemaan aktiivisia politiikassa. Hän vastusti johdonmukaisesti homojen ja lesbojen oikeuksia ja kehotti konservatiivisia kristittyjä kampanjoimaan sellaisten ehdokkaiden puolesta, joilla oli samankaltainen arvomaailma kuin heillä itsellään. Vitun arvomaailma. Sitähän se kauppaa Päivi Räsänenkin suotta syytettynä raastuvassa.
xxx/ellauri169.html on line 139: 1905 -- Muutettuaan Marcelineen, Missouriin, Isabelle ryhtyy Eliaksen ja hänen vaimonsa palvelijaksi, jotta hänellä olisi tekosyy muuttaa heidän luokseen asumaan herättämättä epäilyjä. Hän luultavasti tekee paljon kasvattaessaan ja pitäessään huolta näistä kahdesta pojasta.
xxx/ellauri169.html on line 141: 1918 --Walt huomaa että hänellä ei ole syntymätodistusta. Walt huomaa vanhempiensa oudon reaktion liittyen hänen syntymätodistukseensa & muihin kysymyksiin. Hän alkaa tuntea syvää epäluottamusta isäänsä kohtaan.
xxx/ellauri169.html on line 145: Walt Disneyllä oli suuria vikoja luonteessaan. Hän oli uppiniskainen ja ylimielinen. Waltilla oli mustat hiukset mustien viiksien kera, ja kirkkaat, eloisat silmät, ja hän oli noin 6 jalkaa pitkä. Hän käytti omia kasvonpiirteitään antaakseen artisteilleen vihjeitä kuinka piirtää erilaiset kasvonilmeet Mikkihiirelle. Hän piti tietyllä tavalla käärityistä sikareista joita hän poltti jopa 70 kappaletta päivässä. Hän oppi tupakoimaan armeijassa. Hän piti kalliista skottilaisesta whiskystä, punaisista auringonlaskuista ja hevosista. Hänellä oli loma-asunto Palm Springsissä, Kaliforniassa, nimeltään Smoke Tree Ranch. Hänen kaulaketjussaan oli kirjaimet STR (Smoke Tree Ranch). Hän pelasi paljon golfia Bob Hopen ja Ed Sullivanin kanssa Smoke Tree Ranchilla. Hänen varsinainen asuntonsa oli Holmby Hillsillä. Tämä Holmby Hillsin asunto sijaitsi ylellisellä alueella jossa asui paljon rikkaita show-bisnes -perheitä. Tämä sijaitsi Bel-Airin (okkultistinen nimi Saatanalle) ja Beverly Hillsin välillä.
xxx/ellauri169.html on line 147: Ohjelmoinnillisena keinona, Mikkihiiri toimi hyvin sillä se hyödyntää alitajuista hiirten pelkoa jota naisilla on. His staff grew to 200, mostly men. In fact, the women who came to work for Disney were often relegated to the ink and paint department. Mikin imago voi auttaa luomaan viha/rakkaus-suhteen joka on niin arvokas traumatisoinnin & mielenhallinnan orjien ohjelmoinnin aikana. Jotkut lähteet sanovat että Waltin rakkaus eläimiin on peräisin niiltä ajoilta jolloin hänen perheellään oli maatila lähellä Marcelinea, Missourissa. Walt aloitti koulunkäynnin Marcelinessa, mutta hän jatkoi sitä 8-vuotiaana Benton Schoolissa, Kansas Cityssä, Missourissa. Waltin isällä oli vakava peliriippuvuus ja hän siirsi pelaamisen hengen Waltiin. Walt ei koskaan valmistunut lukiosta. Hänellä oli luontainen rakkaus taiteita kohtaan, vaikkakin (vastoin hänen julkista kuvaansa) hän ei koskaan tullut siinä lahjakkaaksi. Walt liittyi armeijaan Ensimmäisessä maailmansodassa ambulanssin kuljettajana valehtelemalla ikänsä. Sodan aikana, hän kuljetti myös korkea-arvoisia ihmisiä.
xxx/ellauri169.html on line 149: Hän teki myös muita asioita jotka ovat hyvin paljastavia. Hän nautti juopottelusta & pelaamisesta ollessaan armeijassa, ja hän korjasi taistelukentällä poimimiaan saksalaisia artefakteja myydäkseen niitä ihmisille. Näitä sota-reliikkejä muokattiin sellaiseen asuun että niistä saataisiin mahdollisimman hyvä hinta. Esimerkiksi, Walt sulloi löytämänsä kypärät täyteen rasvaa, hiuksia ja verta, ja porasi niihin reikiä tehdäkseen niistä kalliita matkamuistoja. Tämä osoittaa Waltin tahtoa rakentaa illuusioita mikäli niistä maksetaan. Hän kykeni olemaan petollinen mikäli sai siitä hyötyä.
xxx/ellauri169.html on line 151: Sodan jälkeen, Walt toivoi luovansa uran taiteilijana. Hän haki Pesman-Rubinin mainostoimistoon. Roy, hänen veljensä, väitti että Pesman-Rubin palkkasi Waltin kiitoksena Roylle, joka piti huolta toimiston rahoista pankissa jossa Roy teki töitä. Oltuaan kuukauden töissä, Walt sai lähteä koska "hänellä ei ollut piirtäjän kykyjä". Walt lopetti piirtämisen vuonna 1927, ja omistautui kokonaan rahan tienaamiseen.
xxx/ellauri169.html on line 157: Walt rakasti tutkia Charlie Chaplinia. Hän teki muistiinpanoja tämän ruumiinkielestä, kasvojen ilmeistä ja improvisoinnista. Hän luki myös kaiken mahdollisen animaatiosta ja sarjakuvien piirtämisestä. Salassa, Waltista tuli pornokuningas. Eräs uhri muistaa että hän oli sadistinen ja että hän nautti pornofilmeistä. Hänen kiinnostuksensa lapsiin oli kaukana altruistisesta. Lapsille neuvottiin että heidän tulisi kutsua Waltia nimellä "Uncle Walt". Seksuaalisten ongelmiensa takia Walt antoi luvan että hänen sukuelimensä upotettiin jäähän neljäksi tunniksi kerrallaan. Ei tainnut olla Unca Donald kaukana totuudesta kuzuessaan Disneytä twitterissä namusedäxi.
xxx/ellauri169.html on line 159: Niiltä jotka tunsivat Waltin henkilökohtaisesti voidaan oppia että hänellä oli pakkomielle takapuoleen. Hän rakasti tästä ruumiinosasta kertovia vitsejä, joita hän kertoi henkilökunnalleen usein. Henkilökunta käytti monia näistä vitseistä piirroselokuvissa. Lukuisissa Disneyn piirroselokuvissa hahmojen takapuoli nytkähtelee provokatiivisesti.
xxx/ellauri169.html on line 175: Walt vietti monia öitä Disney-studioilla ja myöhemmin hänellä oli oma yksityinen kortteli Disneylandin keskellä. Hän kärsi toistuvasti unettomuudesta. Hermojen ja unettomuuden vuoksi hän otti alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä. Hän vietti joskus viikkokausia Holmby Hillsin asunnossaan. Suurin keskustelunaihe studion henkilökunnan keskuudessa oli Waltin outo käytös -- hän ei ollut käytettävissä kuin vasta myöhään iltapäivällä, jolloin hän tuli esiin studion maanalaisesta tunneliverkostosta jossa hän niinsanotusti "jutteli ylläpito-insinöörien kanssa" joka päivä. Hänen kiinteistönsä arvo hänen kuollessaan oli 35 miljoonaa dollaria, josta hänen vaimonsa peri puolet.
xxx/ellauri169.html on line 180: Walt oli usein Mikkihiiren äänen takana (vaikka hän ei ollut artisti). Hänen äitinsä suhtautui kylmästi sitä työtä kohtaan jota Walt teki. Vuoden 1940 tienoilla, pitkän suostuttelun jälkeen, hän lopulta sai tämän katsomaan Mikkihiiri-elokuvan. Hänen äitinsä (muutaman vuoden päästä Walt sai selville että tämä ei ollut hänen biologinen äitinsä) kertoi Waltille että hän ei pitänyt Mikkihiiren äänestä; Walt kertoi että se oli hänen oma äänensä, johon "äiti" vastasi että Waltilla oli hirvittävä ääni. Tämä "kylmä suihku" jonka "äiti" heitti Mikkihiiren kasvoille auttoi vakuuttamaan Waltin siitä että oli aika lopettaa Mikkihiiri-piirroselokuvat. Hyvin vähän tuli ulos Disneyltä tämän jälkeen, ja seuraavassa täyspitkässä Mikkihiiri-elokuvassa, Fantasia, Mikkihiiri oli suurimmaksi osaksi hiljaa. Idea elokuvaan Sorcerer's Apprentice tuli Waltin omasta päästä. Waltin näkemää unta käytettiin tässä elokuvassa Mickey Mouse in the Sorcerer's Apprentice. Siinä oli kyse "täydellisestä maan ja sen elementtien hallinnasta". Disneyland ja Disney World toteuttivat osittain tämän unen Mikki Hiiren kaikkivaltiudesta.
xxx/ellauri169.html on line 182: Jos sinä satut tuntemaan Kaikkivaltiaan Jumalan, sitten sinä tiedät että Hänen vahvuutensa on meidän heikkoudessamme. Hän ottaa käyttöönsä meidän heikon ymmärryksemme ja moninkertaistaa sen. Juuri näin illuminaatit toimivat. Ei ole mitään voimaannuttavampaa kuin katsoa Jumalan Kaikkivaltiaan vastaavan epätoivoisiin rukouksiin ilmeillä. Sääli että se on niin harvoin nähtyä.
xxx/ellauri169.html on line 214: Kun tämä kirjailija (Fritz The Cat) asui Intiassa, hän näki hindulaisia pyhiä miehiä jotka olivat meditoineet tylsämielisinä niin pitkään että heidän aivonsa olivat jääneet pysyvästi narikkaan. Hindut uskovat että tämä tila on yhtä kuin Nirvana. No voi se ollakin, entä sitten, Jumala ei antanut meille aivoja pois heitettäväksi. Hän antoi meille itsenäisiä ajatuksia niin että me voisimme osoittaa rakkauttamme Häneen sitten oikein nimtuten valitsemalla rakastaa Häntä. Jumala ei halua aivopestyjä seuraajia, mikä on sellaista mitä jotkut kirkot ajattelevat Jumalan vaativan. Se tahtoo pestä aivot ize. Se on hellävaraisinta.
xxx/ellauri169.html on line 368: 1790 -- Ensimmäinen tunnettu Voltan yritys stimuloida korvaa sähköisesti. Hän syötti noin 50 voltin sähköjännitteen kuulojärjestelmään ja koki kuuloaistimuksen -- isku päähän jota seurasi kiehuvan nesteen ääni. Joskus implantin tuottaman kuumuuden aikaansaamat palamisjäljet näkyvät kasvojen sivuilla, jotka ovat kivuliaita.
xxx/ellauri169.html on line 391: Judy Zebra Knight on yhdysvaltalainen kanavoija ja uskonnollinen johtaja. Hän väittää olleensa yhteydessä Ramtha-nimiseen henkiolentoon 1970-luvulta lähtien. Ramthan ympärille on syntynyt Ramtha School of Enlightenment -niminen uskonnollinen liike. Ramthan väitetään olevan 35 000 vuotta sitten elänyt Cro Magnon-sotilas. Esihistorialliset tosiasiat eivät kuitenkaan täysin tue Ramthan elämästä kerrottuja seikkoja. Pyh, ne tosiasiat on tod.näk. feikkiä. Lisää kz scepdic.com:
xxx/ellauri169.html on line 420: Hi girls! Muistatte ehkä minun post where I whined noin mieheni ei tehdä? Häntä ei saa lainkaan käynnistää, blow job on työn takana, tai hän tulisi vain 1-3 minuuttia.
xxx/ellauri169.html on line 424: Sitten törmäsin haastatteluun jossa oli näkyvästi Ed (erektiohäiriöiden tutkija), jossa hän sanoi et hän voi "suorittaa" jopa 2 tunnin ajan. Jotakin sellaista, jota olen kiinnostunut, ajattelin! Hänen salaisuus on, kun hän käyttää erityisiä luonnon uuttoja - kiimainen vuohi, wild yam, Corean ginsengjuuri, lycorice juurineen ja aktiivisuuden puuta, oyster shell otteet - kaikki tämä harmitonta herbal pilleriä, jonka voit ostaa lähikaupasta ilman reseptiä. Tämä monimutkainen herbal medicine tehostaa sukupuolihormonien tuotantoa ja antaa hänelle, kuten miespuoliset kollegansa todistaa, stiffien jota kahdehtii 18 vuotias kestävyyden-pornosivulla -tähti.
xxx/ellauri169.html on line 450: Vaimoni on niin onnellinen nyt! Hän kysyy, mitä on tapahtunut, ja sen vuoksi voin viimeinen sängyssä paljon pidempään ja miksi minun penis on aina vaikeaa kuin rockia! Toinen onnellinen asiakas. Käskin promo pullon ja sain sen todella nopeasti ja vaivatta.
xxx/ellauri169.html on line 458: Reb Menachem rypisti ozaansa. Hän tiesi kyllä kiusauxet. Ensin sitä rupesi kyselemään, sitten rupesi pukeutumaan uudenaikaisesti, ja sitten seurasi uskon heikkeneminen ja jopa luopuruus.
xxx/ellauri170.html on line 45: Wattsin Toivo on yksi allegoristen aiheiden sarjasta, jonka Watts tarkoitti "elämän taloksi" tunnetulle koristeelliselle suunnitelmalle. Perinteisesti Hopen hahmo on tunnistettu ankkurilla, mutta Watts etsi tuoreempaa, omaperäisempää lähestymistapaa. Hän maalasi sokean Hopen, joka istuu maapallolla ja soittaa lyyralla, jonka kaikki kielet ovat katkenneet yhtä lukuun ottamatta. Hän taivuttaa päänsä kuunnellakseen vaimeaa musiikkia, mutta hänen ponnistelunsa näyttävät surkealta; yleinen ilmapiiri on enemmän surua ja autioitumista kuin toivoa. Kuvan melankolian tunnetta korostavat pehmeä sivellintyö ja läpikuultavat sumut, jotka ympäröivät tyhjyydessä kelluvaa elotonta palloa. Tää assistentin tekemä v2 oli Wattista parempi. Hope v1 sai yhden tähden tää ei yhtään. Mun talvinen kuva mustarastaasta on toiveikkaampi.
xxx/ellauri170.html on line 500: Ukkola on rohkea ja älykäs tabujen murtaja, joka on rohkeasti esittämässä kaikki anglosaksisten konservatiivien tuoreimmat kliseet suomalaisen yhteiskunnan huutavimpiin tarpeisiin. Hänen suurin avunsa toimittajana on autenttisen ja tuoreen ummikkonäkökulman välittäminen, mikä johtuu hänen kyvyttömyydestään tajuta mitään hämmentävän suuresta asiajoukosta. Tähän mennessä Ukkola on lähestynyt mm. kasvatustiedettä, kulttuurijournalismia, opetussuunnitelmaa, politiikkaa, historiaa ja sosiologiaa ymmärtämättä ko. aiheista ensimmäistäkään seikkaa. Ukkolan harvinaislaatuinen kyky toimia johdonmukaisesti huonossa uskossa 24/7 edesauttaa häntä mahdollisimman puhtaan journalistisen bulkkityhjyyden sarjatuotannossa. Ukkola on kansallinen voimavara, ja hänen ansioluettelossaan ehkä korkeimmalle sijalle sijoittuu Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan aseman väärinkäytöstä – maininta on imarteleva, koska siinä JSN tunnustaa pitäneensä Ukkolaa toimittajana.
xxx/ellauri170.html on line 502: Ukkola tähditti jokaviikkoista Sannikka & Ukkola -SM-shitshowta Ylen ykköskanavan paraatipaikalla perjantaisin. Hänen luova kontrollinsa ohjelman tekemisessä näyttäytyi mm. siten, että koko sotku vaikutti enemmän halvalta ääridystooppisen rinnakkaisuniversumin vaudevilleltä kuin journalismilta ja kuopattiin sangen nopeasti. Ohjelma, samoin kuin Ukkolan koko journalistinen ura, edusti ns. nollajournalismia, jolla ei ole muuta tavoitetta tai merkitystä kuin sen saavuttama julkisuus.
xxx/ellauri170.html on line 505: Ukkolan omissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että hänen kritisoijansa ovat jonkinlaisia puutteenalaisia ekstremistisiä seksipervertikkoja, sillä Ukkola on omien sanojensa mukaan "hyvä ymmärtämään ihmisten syviä motivaatioita". Sanna Ukkolaa pidetäänkin lahjojensa ansiosta Suomen johtavana incel-diagnostikkona. Hän on parisuhteessa Hommafoorumin perustajan kanssa.
xxx/ellauri170.html on line 552: Koronaviruksen saavuttua Suomen porteille lähti Ukkola somessa melkoiselle laukalle. Hän mm. osoitti pääministeri Sanna Marinille twiittejä, joiden sisältö oli jotakuinkin ME KUOLLAAN KAIKKI ETKÖ TAJUA ETTÄ TAPAT MEIDÄT KAIKKI MILJOONAT TSILJOONAT????!?!?!!?!??!1!!! ja voivotteli sitä, että suomalaiset suhtautuvat pandemiaan liian rauhallisesti ja harkitsevasti, kun taas hänen mensalaiset tuttunsa (se oli tärkeä maininta, sillä Sannahan liikkuu todistettavasti rahvaan ylle kohoavan älyllisen huippudesiilin piireissä) "hyppivät tällä hetkellä seinille". Ehkä ne seinät tuli pehmustettua sillä paniikkihamstratulla WC-paperilla, sillä tämä keuliminen kävi pian vähän vaisummaksi. Älyllisesti alemmat, hetken lapsina ilman päättelykykyä elävät normi-ihmiset eivät yksinkertaisesti hahmota, että yleinen riehuminen, paniikkihamstraus ja housuun paskominen ovat korkeamman matemaattisen päättelykyvyn tuottamia rationaalisia toimintamalleja.
xxx/ellauri170.html on line 580: Ukkolan aiheet tapaavat olla, kuten englanniksi sanotaan, ripped from the headlines, paitsi että Ukkola hakee otsikkonsa mieluiten somevirrasta, koska ei kestä lukea muiden toimittajien juttuja. Hänen suosikkeihinsa kuuluu pöyristymisception, eli toisten pöyristymisestä pöyristyminen, samoin kuin kaikkien yhteiskunnallis-kulttuuristen rakenteiden olemassaolon kiistäminen ilman perusteita. Yleisesti voidaan somekohun kuolinaika määrittää siksi hetkeksi, jolloin Sanna Ukkola julkaisee siitä kolumnin.
xxx/ellauri170.html on line 1028: Hän jatkaa kutsumista. Ja kun Jeesus oli sanonut tämän, hän sanoi vielä: "iaphtha iaphtha mounaēr mounaēr ermanouēr ermanouēr." Se on: "Oi kaikkien rajattomien [avaruuksien] isyyden isä, kuule minua niiden opiskelijoiden tähden, joita olen johtanut sinun edessäsi täältä takaa, jotta he luottavat kaikkiin totuutesi sanoihin ja antaisivat kaiken, minkä vuoksi vetoan sinuun; sillä minä tiedän Valon valtiovarainministeriön isän nimen."
xxx/ellauri170.html on line 1040: "Ja kun isäni isä Yew näki, että Yabraōthilla oli uskoa, hän kantoi häntä ja kaikkia viivoittimia, jotka olivat uskoneet häneen, otti hänet itselleen pois pallosta ja johdatti hänet puhdistettuun ilmaan auringon valossa keskialueiden alueiden välillä ja välillä näkymättömän jumalan alueilla kun sitä ei näkynyt. Hän lähetti hänet sinne viivoitinten kanssa, jotka olivat luoneet häneen kazeita. "Mutta hän kantoi Sabaōthia, Adamoja ja hänen viivaimet, jotka eivät olleet olleet aktiivisia Valon mysteerissä, mutta jotka ovat olleet sinnikkäästi aktiivisia kongressin mysteerissä ja tunkeutuneet sisään palloon."
xxx/ellauri170.html on line 1044: Zeuksen, johtavan vararehtorin tehtävistä. "Ja lisäksi hän huomasi, että he tarvitsivat ruorin ohjaamaan maailmaa ja pallon æoneja, jotta he eivät tuhoa sitä [maailmaa] jumalattomuudessaan. Hän meni Kärkkäiselle, veti voiman pienestä Sabaōthista, Hyvästä, hänestä Keskosta, ja sitoi sen Zeukseen, koska hän on hyvä [vararehtori], jotta hän voi ohjata heitä hyvyydestään. Ja näin hän asetti järjestyksensä kiertämisen, että hänen pitäisi viettää kolmetoista [? kolme] kuukautta jokaisessa æonissa vahvistaa [sen], jotta hän voi vapauttaa kaikki viivaimet, joista hän tulee, heidän jumalattomuutensa pahuudesta. Ja hän antoi hänelle kaksi æonia, jotka ovat Hermēsin siunan edessä, hänen asunnostaan." Tätä ei sitten tule loppukokeeseen, kerron vaan sen tässä lisätietona.
xxx/ellauri170.html on line 1056: Jeesus jatkoi keskustelua ja sanoi: "Sen jälkeen tapahtui, että isäni isä,--jos on Marja,--hyösi ja otti Aatamin viivoitinten 360 viivaimen tavasta, - jotka eivät olleet luoneet Valon mysteeriin, - ja sitoivat heidät näille aëriaalisille alueille, joilla olemme nyt, tässä pallon alapuolella. Hän perusti vielä viisi suurta viivoitinta heidän ylleen,--vot nämä ovat matkalla keskelle.
xxx/ellauri170.html on line 1092: Prinssi Andrew vastasi ja sanoi: "Ylimielinen, nenäkäs mies, kun hän tulee ulos ruumiista, mitä hänelle tapahtuu?" Ylimielisen kurittamisesta. Jeesus sanoi: "Jos tällaisen aika päättyy pallon läpi, Ariēlin vastaanottajat tulevat hänen peräänsä ja johdattavat hänen sielunsa ulos [ruumiista] ja viettävät kolme päivää matkustaen ympäri maailmaa [sen kanssa] ja opettaen sitä maailman luotujen suhteen. Sen jälkeen he johdattavat sen Amenteen ariēlin eteen; ja hän kostaa sen 20 kuukauden niitityksillään. Sen jälkeen he johtavat sen kaaokseen Ennen Jaldabaōthia ja hänen 49 demoniaan; ja Hän ja hänen demoninsa kostelevat sitä vielä 20 kuukautta."
xxx/ellauri170.html on line 1100: Vihellyxiä ja hyvä-huutoja. Bartholomew sanoi: "Mies, joka on yhdynnässä miehen kanssa, mikä on hänen kostonsa?" Hänen rankaisemisestaan, joka on yhdynnässä miesten kanssa. Jeesus sanoi: "Miehen, joka on yhdynnässä miesten kanssa, ja miehen mitta, jonka kanssa hän makaa, on sama kuin jumalanpilkkakirveen."
xxx/ellauri170.html on line 1112: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin sisäänheittäjä, Adamas, joka antaa sieluille unohduksen maljan, ja hän tuo unohduksen veden ja antaa sen sielulle; [ja se juo sitä] unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt." Viisauden maljasta." Sen jälkeen tulee pienen Sabaōthin, Hyvän, ja Keskon vastaanottaja. Hän itse tuo kupin täynnä ajatuksia ja viisautta, ja siinä on raittiutta; [ja] hän antaa sen sielulle. Ja he heittävät sen ruumiiseen, joka ei voi nukkua eikä unohtaa sen raittiuden kupin takia, joka sille on annettu; mutta se piiskaa sinnikkäästi sydäntään kyseenalaistamaan Valon mysteereitä, kunnes se löytää ne Valon Neitsyen päätöksellä ja perii Valon ikuisesti." Niin ettei siinä kummemmin käy, ei satu sen vertaa kuin koronarokotus. Heippa, jatketaan tästä ensi kerralla. Jokos saadaan lounasta?
xxx/ellauri173.html on line 153: Berossos pomppaa esiin Akun tehtaassa. Saattoi hyvinkin olla Demis Roussoxen näköinen partapozo. Aku mustamaalaa sitäkin Thomas Alva Edisonin yhteydessä. Hänen löytönsä insinöörinä ja sähköasentajana, hänen kaikenlaiset keksinnönsä, joista tiedämme vain vähemmän outoja, antavat yleensä vaikutelmia arvoituksellisesta positivismista. Mitä ennen fyysikko perääntyisi uudesta yrityksestä? muiden olemassaolo? hänen? - Vai niin! Kuka tämän tittelin arvoinen tiedemies voisi hetkenkään ajatella ilman katumusta ja jopa häpeämättä tämän luokan huolenaiheita, kun on kysymys löydöstä? Edison, varmasti vähemmän kuin kukaan muu, luojan kiitos!
xxx/ellauri173.html on line 207: Peregrinos Proteus (n. 95–165 jaa.) oli antiikin kreikkalainen kyyniseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Parionista, Myysiasta. Hänet tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän piti oman hautajaispuheensa ja teki henkilökohtaisen roviohyppyennätyxen Olympian kisoissa vuonna 165.
xxx/ellauri173.html on line 211: Peregrinos syntyi Parionissa noin vuonna 95 jaa. Nuorella iällä häntä epäiltiin isänsä surmaamisesta, ja tämän vuoksi hän joutui jättämään kotikaupunkinsa. Hän päätyi Palestiinaan ja oli läheisessä yhteydessä kristilliseen yhteisöön, tullen jonkinlaiseksi auktoriteetiksi yhteisössä. Roomalaiset vangitsivat Peregrinoksen, ja kristityt auttoivat häntä paljon hänen ollessaan vankilassa. Hän on ehkä odottanut saavansa kuolemantuomion, mutta Syyrian maaherra vapautti hänet.
xxx/ellauri173.html on line 213: Tämän jälkeen Peregrinos vaikuttaa muuttuneen kyynisexi. Hän palasi kotikaupunkiinsa kyynikon asussa ja luopui perinnöstään antaen sen kaupunkinsa asukkaille. Tämän vuoksi kukaan ei syyttänyt häntä isänmurhasta, vaikka tapaus muistettiin edelleen. Peregrinos jatkoi kiertelyään ja oli edelleen läheisissä yhteyksissä kristittyihin. Lopulta hän kuitenkin loukkasi heitä jollakin tavalla, minkä vuoksi hänet erotettiin yhteisöstä. Peregrinos muutti Egyptiin ja opiskeli tunnetun kyynikon Agathobuloksen ”askeesikurssilla”. Tämän jälkeen hän siirtyi Roomaan ja alkoi pilkata roomalaisia valtaapitäviä, keisari Antoninus Pius mukaan lukien. Hän sai paljon seuraajia, ja on mahdollista, että Theageneestä tuli hänen merkittävin oppilaansa tässä vaiheessa. Vaikka Peregrinosta siedettiin alussa, lopulta kaupunginprefekti kuitenkin karkotti hänet.
xxx/ellauri173.html on line 217: Vuoden 161 Olympian kisoissa Peregrinos ilmoitti, että hän polttaisi itsensä julkisesti seuraavissa kisoissa. Hän toteutti lupauksensa: vuoden 165 kisojen viimeisenä yönä hän hyppäsi hautajaisrovioon, jonka oli sytyttänyt kaivamaansa kuoppaan, joka sijaitsi 20 stadionia eli noin 3,7 kilometriä Olympiasta itään. Lukianos, joka oli paikalla, todisti tapahtunutta, sillä hän oli kuullut Theageneen ylistävän opettajansa aikomuksia etukäteen. Paikalla oli myös paljon muita silminnäkijöitä. Selfieitä otettiin mutta ne eivät ole säilyneet.
xxx/ellauri173.html on line 315: Kun Max murehtii ampumataitojensa puutteellisuutta, saapuu paikalle Kaspar, joka tarjoaa Maxille pari lasillista viiniä. Kaspar esittelee Maxille taikaluodin, jolla osuu aina maaliin. Max kiinnostuu taikaluodista ja kysyy, mistä niitä saa lisää. Kaspar kertoo, että niitä voi itse valaa keskiöisin, Susirotko-nimisessä paikassa. (Hän ei kerro sitä, että valamiseen tarvitaan paholaisen apua.)
xxx/ellauri173.html on line 319: Max ampuu kilpailussa taikaluotejaan ja osuu aina tarkasti maaliin. Sitten tulee seitsemännen luodin vuoro... Agathe on hermostunut, sillä hänellä on ollut epämääräisiä painajaisia ja kaikkialla näkyy huonoja enteitä... Max ampuu seitsemännen luotinsa... Luoti koukkaa kohti Kasparia, joka saa kuolettavan osuman. Paholainen ottaa Kasparin sielun haltuunsa. (Kaspar ei ollut ilmeisesti ottanut huomioon, että paholainen voi tappaa vain sellaisen ihmisen, joka on tietoisesti antautunut hänen valtaansa. Ja Kasparhan oli ainoa paikallaolija, perkeleen lisäxi, joka tiesi täsmälleen taikaluotien perkeleellisen alkuperän. Jumala oli taas kerran vessassa, ja Jeesus koko aika suihkussa.) Max joutuu selittämään syyn luodin omituiselle lentoradalle. Hän tunnustaa, että luotien valaminen tehtiin hieman oudoissa olosuhteissa. Paikalle sopivasti ilmestyvä erakko asettuu Maxin puolelle ja laittaa (tai pistää, muttei pane koska se on munkki) tapahtumat typerän ampumakilpailuperinteen syyksi. Paikallaolijat antavat Maxille anteeksi. Ja jos hän käyttäytyy vuoden ajan kunnolla, hän saa Agathen vaimokseen, lupaa perkele. Agathan eläke on silloin jo alkanut juosta.
xxx/ellauri173.html on line 335: Neiti Alicia on vain noin kaksikymmentä vuotta vanha. Hän on hoikka kuin hopeahaapa. Hänen liikkeensä ovat hidasta ja herkullista harmoniaa; ― hänen ruumiinsa tarjoaa joukon viivoja yllättämään suurimmat kuvanveistäjät. Lämmin tuberkuloosivaaleus peittää sen täyteläisyyden. Se on itse asiassa humanisoidun Venus kondomin loisto. Hänen painavissa ruskeissa hiuksissaan on etelän yön kiiltoa. Usein kylvystä tullessaan hän astuu tämän kimaltelevan hiuksen päälle, jota vesikään ei aaltoile ja heittää eteensä olkapäältä toiselle reheviä varjoja kuin takin häntää.
xxx/ellauri173.html on line 336: Hänen kasvonsa ovat viettelevimmät soikeat; hänen julma suunsa kukki siellä, kuin verinen neilikka, joka juopui kasteesta. Kosteat valot leikkivät ja lepäävät hänen huulillaan, kun nauravat kuopat löytävät niitä kirkastuessaan hänen nuoren eläimen naiivit hampaat. Ja hänen kulmakarvat tärisevät saadakseen sävyn! hänen hurmaavien korvien lohkot ovat kylmiä kuin huhtikuun ruusu; nenä, hieno ja suora, läpinäkyvillä sieraimilla, jatkaa otsan tasoa seitsemällä sirolla pisteellä. Kädet ovat enemmän moukkamaiset kuin aristokraattiset: hänen jaloissaan on sama tyylikkyys kuin kreikkalaista marmoria.
xxx/ellauri173.html on line 356: No kävikö se sit vieraissa? Suihkiko ristiin? - Ei edes sitäkään. Hän oli melko hyvästä skotlantilaisperheestä, hiljan jalostetusta vieläpä. Sulhasen vietellyt, sitten paremman omaisuuden vuoksi hylätty, ei enää kyennyt naimisiin, mutta tunsi myötätuntoa henkilöäni kohtaan, hän otti ilman pitkiä puheita tervetulleeksi rakkauden, jonka painoin häneen ja jonka kaltevuuden hän toivoi voivansa piankin jakaa.
xxx/ellauri173.html on line 369: Hän menee niin pitkälle, että hän laskee edut, joita väärä neitsyys olisi antanut hänelle arvottomasti, jos hänen kavalluksensa olisi jäänyt tuntemattomaksi hänen maassaan. Hän ei millään tavalla koe, että tällaiset katumukset yksinään muodostavat ja edellyttävät todellista häpeää, paljon enemmän kuin lihan ulkoista sattumaa, koska sitä ei voida enää pitää siitä lähtien muutoin kuin väistämättömänä takaiskuna jo ennen vaippoja (korjaan lakanoita), itseään tällä tavalla määrittelevän olennon temperamentissa.
xxx/ellauri173.html on line 380: Häneltä puuttuu häpeän tunne siinä määrin, että hän saa minut kärsimään sellaisista tunnustuksista! Naisellisen tahdikkuuden jäännös ei salaa varoita häntä siitä, että hän tästä sopimattomasta laskelman näkökulmasta katsottuna tuhoaa sydämestäni kaiken sympatian, kaiken ihailun häntä kohtaan hyytävässä kömpelyydessään! - Mitä! tämä kauneus, niin vaikuttava, on täynnä niin paljon salaperäistä moraalista kurjuutta!
xxx/ellauri173.html on line 398: Hän ja minä kuuluimme hyvin nopeasti toisillemme uskosta, jolla näin ympäröin rakkauteni. Niin paljon todisteita tarvittiin todistaakseen piispalle, että näyttelijätär ei pelannut komediaa! Sinä päivänä kun tunnistin hänet peruuttamattomasti, halusin silti vapauttaa itseni tästä haamusta...
xxx/ellauri173.html on line 407: Hän ei koskaan epäillyt todellisen raivon kuljetuksia, joilla häntä kesytän kun ajelutan edestakaisin paisuvaista hänessä. Kuinka monta kertaa olen kuivannut hänet ja itsenikin jälkeenpäin! En ole laskenut. Kielletty myönnytys, kangastus! ovat siksi orjuuttaneet minut tähän ihmeelliseen pystypäiseen asentoon! Neiti Alicia merkitsee minulle nyt vain hyvänolon koloa, ja vannon Jumalan nimeen, että hänen omistuxeensa joutuminen olisi minulle mahootointa. Se olis melkein yhtä paha kuin jos Koko Suomi leipoo ohjelman osanottajat ei edes tapais Minttu Räikköstä, rallikuskin vaimoa!
xxx/ellauri173.html on line 719: "Ei todellakaan", vastasi lordi Ewald surullisesti hymyillen. "Hän on typerä. Hänessä ei ole jälkeäkään siitä melkein pyhästä tyhmyydestä, joka jo sen tosiasian vuoksi, että se on äärimmäisyyttä, on tullut yhtä harvinaiseksi kuin äly. Nainen, jolta on riisuttu kaikki tyhmyys, onko hän muuta kuin hirviö? Mikä voisi olla surullisempaa, hajottavampaa kuin inhottava olento, jota kutsutaan "älykkääksi naiseksi", ellei hänen vastakohtansa, sileä puhuja? Mieli on maallisessa mielessä älyn vihollinen. Vaikka muistaakseni, uskovana naisena onkin vähän tyhmä ja vaatimaton ja joka ihmeellisellä vaistollaan ymmärtää sanan todellisen merkityksen kuin valoverhon läpi, niin paljon tämä nainen on ylin aarre, on todellinen kumppani, niin paljon kuin toinen on epäsosiaalinen vitsaus!
xxx/ellauri173.html on line 721: Nyt, kuten kaikki keskinkertaiset olennot, neiti Alicia ei suinkaan ole tyhmä, vaan on vain typerä. ― Hänen unelmansa olisi näyttää kaikille "älykkäältä naiselta!" "hohtavien" ulkokuorien, sen tarjoamien etujen vuoksi. Tämä fantastinen porvaristo rakastaisi tätä naamiota vessaksi, miellyttäväksi ajanvietteeksi, mutta ei kuitenkaan kovin vakavaksi. Jotta hän löytää tavan pysyä keskinkertaisena, jopa tässä kuivassa ja sairaassa ihanteessa.
xxx/ellauri173.html on line 723: ― Millaista typeryyttä hänellä on arkielämässä? kysyi Edison. "Häneen on tarttunut ", vastasi lordi Ewald, "se niin sanottu negatiivinen, naurettava järki, joka yksinkertaisesti rajaa kaiken ja jonka havainnot liittyvät vain merkityksettömiin arkipäiväisyyxiin, joiden intohimoiset kannattajat painokkaasti kutsuvat asioita "jalat maassa" nimellä. Ikään kuin nämä tylsät asiat, jotka olisi sovittava mahdollisimman hiljaa, imisivät tässä vaiheessa kaikki huolet todellisten elävien keskuudessa!
xxx/ellauri173.html on line 747: "Kuinka hän voi olla, kun hän on typerys! Ihminen on hyvä vain, kun on tyhmä, sanoo lordi Ewald. - Vai niin ! Olisi edes rikollinen, ilkeä, tumma, Rooman keisarinna, niin olisin ymmärtänyt hänet! ja tuhat kertaa suosikki! Mutta ei siinä kaikki että hän ei ole hyvä, hänellä ei ole sitä villiä ruokahalua, joka syntyy voimakkaasta ylpeydestä. Hyvä ! sinä sanot? Hänessä ei ole jälkeäkään siitä ylivoimaisuudesta joka muuttaa rumuuden ja levittää lumottua balsamiaan jokaiseen haavaan! Pyh, hän ei ole edes kunnolla paha!
xxx/ellauri173.html on line 749: Ei. Keskinkertainen ennen kaikkea, hän ei ole edes ilkeä: hän on hyväluontoinen, koska hän on ennemmin ahne kuin kurja: aina typerästi, ei koskaan tyhmästi. Hänellä on heikkojen ja kuivien sydämien tekopyhyys, kuin kuollut puu, jotka eivät lyhyesti sanottuna ole sen arvoisempia palvelemaan kuin saamaan palveluja.
xxx/ellauri173.html on line 755: "Kyllä! ", sanoi lordi Ewald. Minulla oli ilo analysoida tämän häiritsevän naisen uskonnollisuutta. Ei mitään mystistä Lunastaja-Jumalan elämää antavasta rakkaudesta – vaan hän uskoo siksi, että se vaikuttaa sopivalta ja erittäin "asianmukaiselta". Hän uskoo valaistuneen, ymmärrettävän ylevyyden Jumalaan. Hän kansoittaa paratiisinsa marttyyreilla, jotka eivät liioittele mitään; kunnialliset valitut, muodolliset pyhät, käytännölliset neitsyet, kunnolliset kerubit. Hän uskoo taivaaseen, mutta maanläheiseen taivaaseen.
xxx/ellauri173.html on line 766: En ole rakastaja, vaan vanki. Pettymykseni on kauhea. Ilot, joita tämä elävä ääliö on minulle siunannut, olivat katkerampia kuin kuolema. Hänen suudelmansa vain herättää minussa itsemurhamaun. En edes näe enää muuta kuin tämän vapautuksen. Vaimoni ei ymmärrä minua.
xxx/ellauri173.html on line 770: Omatuntoni turhaan huutaa minulle, että se haluis prostituoidun sydämen. Tämän ensimmäisen rakkauden minussa inspiroimat erittäin ratkaisevat pohdiskelut vieraantuivat suuresti kaikista naisista ja johtivat minut parantumattomimpaan pernaan. Aluksi kiihkeä intohimoni tämän naisen linjoja, ääntä, hajuvettä ja ulkoista viehätystä kohtaan muuttui absoluuttiseksi platonismiksi. Hänen moraalinen olemuksensa jäädytti aistini ikuisiksi ajoiksi: niistä tuli puhtaasti mietiskeleviä. Jos näkisin hänessä rakastajattaren, se etoisi minua tänään! Yhden ainoan kerran elämässäni (siellä Louvressa) tunsin sen turpoavan. Taino, ehkä vähän useamminkin. Silti vittu!
xxx/ellauri173.html on line 870: "Miten aiot saada Alician suostumaan tähän kokeiluun?" ― Muutaman hetken kuluttua, tänä iltana, illallisen aikana, sitoudun suostuttelemaan häntä tässä suhteessa: tämä, näette, - vaikka minun täytyisikin käyttää hypnoosia... pakottaaxeni hänet. "Mutta ei: suostuttelu riittää. Sitten on tehtävä tusina istuntoa suuren saven läsnäollessa, joka peittää hänet. Hän ei edes näe Hadalyta - eikä voi epäillä työtämme. Aika reilua hei setämiehet!
xxx/ellauri173.html on line 899: Kunnioitus ja hiljaisuus antavat hänelle epätavallisen sädekehän, kun palvelijat ovat saaneet käskyn olla koskaan puhumatta hänelle, koska esimerkiksi ― (jos tämä on tarpeellista perustella) ― jommankumman suuren vaaran huipulla, josta sinä ovat repinyt hänet, tämä yksinäinen seuralainen olisi vannonut antaa vain sinulle. Siellä sen kuolematon laulu sinulle rakkaalla äänellä, urkujen tai halutessasi jonkin voimakkaan amerikkalaisen pianon säestyksellä, siirtyy syksyn öiden majesteettisuudessa tuulen valituksen keskelle. . Sen aksentit syventävät kesän hämärien viehätysvoimaa, ― kevät aamunkoiton kauneudessa sekoittuneena lintujen konserttiin. Hänen pitkän mekkonsa poimuissa herää legenda (no voihan sitä sixikin sanoa), kun puiston nurmikolla olemme nähneet hänen kulkevan yksin, auringon säteissä tai tähtitaivaan kirkkauden alla. "Hyvin pelottava spektaakkeli, jonka vertaansa vailla olevaa salaisuutta ei tiedä kukaan muu kuin sini ja mini."
xxx/ellauri173.html on line 925: ”Hänen omatuntonsa, sanotko sinä?… Mutta meillä miekkosilla, tämä Pyhän Hengen lahja, Omatunto, muuttuu ennen kaikkea kyvyksi älylliseen ystävyyteen. Jokainen nuori mies, joka ei muinaisten tasavaltojen päivinä kyennyt 20-vuotiaana saamaan ystäväänsä suoristumaan, julistettiin tunnottomaxi, sanalla sanoen pahamaineiseksi. Historiassa on mainittu tuhat esimerkkiä ihailtavista ystävistä: Damon ja Pythias, Pylades ja Orestes, Akhilleus ja Patroklus, David ja Jonatan, Dupont ja Dupond, Henry Higgins ja Colonel Pickering, Tiku ja Taku, jne. 2-neuvoisia etanoita 2 hengen junissa tuntosarvet ulkona. Nimeä kaksi naisystävää koko ihmiskunnan historian aikana? Ruth ja Naomi. Sappho and her friend. Maria ja Elisabeth. Katri Vala ja Elina Vaara. Elizabeth Bennett ja Charlotte Collins. Jane Austin ja Cassandra. Tove ja Tuutikki. No joo mut silti vittu oikeesti. Mahdoton juttu. Miksi ? ― Koska nainen tunnistaa itsensä liian tajuttomasti lähilontossaan, jolta se ei koskaan tule huijatuksi. Miehet taas kusettaa ja tulee kustux silmään ihan sikana kun ne on niin tolloja - no en viizi jatkaa tästä aiheesta.
xxx/ellauri173.html on line 943: Ensimmäinen huone on siis Hadalyn ja hänen kanojensa huone, - -koska en halunnut jättää yksin kanoja, viimeisen päälle taikauskosena, tämän älyllisen tytön avulla). - Siellä se on vähän kuin satumaan valtakunta. Kaikki tapahtuu sähköllä. Olemme siellä, kuten salaman maassa, - virtauksia ympäröivät kaikki tehokkaimpien generaattoreideni animaatiot. Kyllä, hiljainen Hadalymme pysyy täällä. Hän, ihminen ja minä, yksin, tiedämme tien salaisuuden. - Vaikka tuo moottoritien risteys tarjoaa edelleen, kuten näette, joitain mahdollisuuksia ruuhkautua tänne, olisi yllättävää, jos näin sattuisi käymään tänä iltana. Muuten, karhuasumme suojelevat keuhkokuumeelta varusteitamme, jotka Hadalyn pitkä kotelo voisi houkutella ulos ilman tätä varotoimenpidettä. - Menemme ja tulemme kuin nuoli. Aikakärpäset pitää nuolesta. Vau, kollaa tätä nuppia! - Se on erittäin upea! - sanoi lordi Ewald hymyillen. "Rakas herrani", Edison toteaa ja tarkastelee kupupäätä, "tässä on jo vähän huumoria! Hyvä merkki!
xxx/ellauri173.html on line 948: "Minä tunnustan sinulle", jatkoi Edison, "että kun tarvitsen yksinäisyyttä, menen tuon kaikkien huolenaiheiden lumoajan luo! ― Varsinkin kun löydön lohikäärme lyö henkeni näkymättömällä siipillään. Aion ajatella sitä, että vain hän kuulee minut, jos puhun itsekseni matalalla äänellä. Sitten palaan maan päälle, ongelma ratkaistu. Hän on nymfini Egeria, minun.
xxx/ellauri174.html on line 69: Mitä tulee tähän älylliseen tietoon, Malebranche seurasi enemmän tai vähemmän Pyhää Augustinusta. Hänen suurena innovaationsa oli selittää, kuinka nämä samat jumalalliset ideat voisivat toimia myös ihmismielen välittöminä kohteina aistillisessa havainnoissa. Ongelma on siinä, että jumalalliset ideat ovat universaaleja, kun taas kaikki havainto näyttää olevan yksityiskohtia. Malebranchen ratkaisu oli ehdottaa, että vaikka mielen älyllinen käsitys näistä ideoista on puhdas ja suora, sen aistillinen käsitys niistä muuttuu "tunteilla". Nämä tuntemukset, toisin kuin ideat, ovat todellakin omituisia yksittäisille luoduille mielille ja elävät niiden muotoina. Idea edustaa vain kappaleiden geometrisia tai mekaanisia ominaisuuksia (koko, muoto, liike), kun taas aistiminen muodostuu väristä tai muusta järkevästä laadusta. Jälkimmäinen rajoittaa mielen käsitystä edellisestä siten, että se edustaa tiettyä yksilöä tälle mielelle. Toiselle mielelle, jolla on erilainen tunne, sama idea voisi edustaa erilaista saman yleisen tyypin yksilöä. Teoksessa Dialogues On Metaphysics and Religion (dialogi 1) Malebranche lisäsi, että sama perusrakenne voi selittää myös mielikuvituksen (mentaalisen fysiologisen elementin vastakohtana) mielikuvituksen, tässä tapauksessa, jossa ajatus vain "koskettaa kevyesti" mieltä.
xxx/ellauri174.html on line 71: Hänet tunnetaan erityisesti hänen näkemystään, jonka mukaan näemme kaiken Jumalassa, ja siitä, että hän omaksui psykofyysisen rinnakkaisuuden ja "satunnaisuuden" käsitelläkseen mielen ja kehon välisen vuorovaikutuksen ongelmaa. Kuitenkin hänen omistamisensa epistemologisen ja selittävän ensisijaisuuden Jumalalle johtaa vaikeuksiin.
xxx/ellauri174.html on line 73: (1) Jos näemme kaiken Jumalassa siinä mielessä, että Hän laittaa ideat mieleemme, meillä ei voi olla suoraa tietoa ulkoisesta maailmasta. Voimme vedota selkeisiin ja erottuviin ideoihin fyysisiä asioita koskevien tuomioiden todenperäisyyden kriteerinä, mutta Jumala on viime kädessä vastuussa ideoistamme.
xxx/ellauri174.html on line 75: (2) Jos kaikki on suoraan Jumalan hallinnassa, Hänen tahtonsa alaista, entä ihmisen vapaus? Malebranchen näkemys siitä, että meillä on vapaus valita, mutta vain suhteessa äärellisiin hyödykkeisiin, ei ole vakuuttava, sillä se kieltää samalla tavalla vastustuksen mahdollisuuden kohti Jumalaa yleishyödykkeenä. (Tämä saattaa olla väärä kuvaus Malebranchen näkemyksestä; katso Totuuden etsimisen ensimmäinen luku, jossa hän täsmentää, että vaikka emme voi muuta kuin toivoa hyvää yleensä, voimme vapaasti soveltaa tätä rakkautta yksityiskohtiin, ja voimme tehdä siitä sen sekavan muotin, joka johtaa syntiin. Hänen kertomuksensa ei eroa tältä osin Pyhän Augustinuksen kertomuksesta.)
xxx/ellauri174.html on line 77: (3) Siltä osin kuin Jumalaa ei tule samaistua hänen mielessään oleviin arkkityyppisiin ikuisiin totuuksiin, Malebranche ei ole panteisti. Mutta kuten keskiaikaisessa filosofiassa, tämä synnyttää ongelman sovittaa yhteen Jumalan vapaus Hänen oletetun muuttumattomuutensa kanssa.
xxx/ellauri174.html on line 113: Hän asetti tarjottimen credenzalle, kaatoi vanhaa espanjalaista viiniä ylhäältä ja otti sitten kaksi lasillista kuohuviiniä käsiinsä ja tuli tarjoamaan niitä vierailijoilleen. - Ei ei Hadaly, komento takaisin, sherryä! I said order lunch, not launch! SORRY. Sitten hän meni täyttämään viimeisen lasin ja kääntyi pois viehättävällä liikkeellä. Hän nojasi yhtä maanalaista pylvästä vasten ja kohotti kätensä suoraan verhotun päänsä yläpuolelle ja sanoi melankolisella äänellään: "Herra, rakkaillesi!
xxx/ellauri174.html on line 156: Hänen lähellään laatikossa tehtyjen huomautusten ansiosta hänen vaeltava ja epämääräinen katseensa veti nuoreen tyttöön, joka oli punatukkainen kuin kulta ja erittäin kaunis baletin lisäosien välissä. Katsottuaan häntä riittävästi hän palautti huomionsa huoneeseen.
xxx/ellauri174.html on line 159: Hän ei ollut koskaan nähnyt kohtausta: se oli uteliaisuus: tämä spektaakkeli hämmästytti häntä suuresti.
xxx/ellauri174.html on line 165: Tällä kertaa Anderson tietysti kieltäytyi ja oli juuri jättämässä lomaansa näiden herrasmiesten ystävällisestä vaatimuksesta huolimatta, kun mieleenpainuva mieletön muisto hänen pienestä piknikstään rouvan kanssa aamulla, ympäröivän jännityksen liioiteltuna, palasi häneen. "Mutta muuten, tähän mennessä rouva Anderson on täytynyt jo nukkua Oli ehkä parempi palata kotiin vähän myöhemmin?" Katsotaan? Kysymys oli tunnin tai kahden tappamisesta! Mitä tulee neiti Evelynin urhoolliseen seuraan, se oli hänen ystäviensä asia, ei hänen. Hän ei edes tiennyt, miksi tämä tyttö ei miellyttänyt häntä tarpeeksi fyysisesti. Tai no ehkä vähän.
xxx/ellauri174.html on line 167: Hän kuitenkin epäröi kaksi sekuntia. Neiti Evelynin hyvin (muttei tarpeexi hyvin) pidättämä ilma päätti hänet. Joten menimme illalliselle ilman muuta syytä.
xxx/ellauri174.html on line 169: Kerran pöydän ääressä tapahtui, että neiti Evelyn, joka oli tarkkaillut tarkasti Andersonin välinpitämätöntä käytöstä, suoritti häneen mitä verhoisimmalla taidolla viettelevimmät huomionsa. Hänen vaatimaton käytöksensä antoi hänen kasvoilleen niin viehättävän korkeuden, että kuudennen vaahtolasillisen kohdalla tuli ajatus - oi! se oli vain kipinä!... ― mutta vihdoinkin epämääräinen viiden piston mahdollisuus ― kävi ystäväni Edwardin mieleen.
xxx/ellauri174.html on line 173: Hän oli kuitenkin rehellinen mies: hän jumaloi hurmaavaa vaimoaan: hän hylkäsi tämän ajatuksen, joka epäilemättä kumpui hänen aivoissaan kuhisevasta hiilihaposta.
xxx/ellauri174.html on line 176: Hän halusi vetäytyä; mutta hänen halunsa oli jo syttynyt uudelleen tässä turhassa kamppailussa ja tuntui melkein palavalta. "Yksinkertainen vitsi hänen moraalinsa ankaruudesta sai hänet jäämään.
xxx/ellauri174.html on line 185: Hän vastasi löytävänsä toisen.
xxx/ellauri174.html on line 190: Tämä tapa hämmästytti loistavaa valmistajaa. Hän ei enää tiennyt missä oli. Ajatus siitä, ettei hän ollut ollut "herrasmies", sai hänet punastumaan. Hänestä tuli levoton, koska hän pelkäsi, että hän oli vahingoittanut positiivisesti armollista emäntäänsä. Arvioi tämän piirteen perusteella hänen mielentilansa. Hän jäi seisomaan päättämättömänä päänsä raskaana.
xxx/ellauri174.html on line 192: Silloin neiti Evelyn, vieläkin ärtyisä, teki hänelle typerän ystävällisyyden heittämällä huoneen avaimen ulos ikkunasta lukon kääntämisen jälkeen. Tällä kertaa vakava mies heräsi aivan Andersonin luona. Hän suuttui. Mutta pitsityynyyn tukahdutettu nyyhkytys pehmensi hänen oikeutettua suuttumuksensa.
xxx/ellauri174.html on line 194: - " Mitä tehdä ? Potkia ovea alas? - Ei. Se olisi ollut naurettavaa. Kaikenlainen melu tällä hetkellä voi tehdä vain haittaa. Eikö ollut parempi kuitenkin päättää tehdä onnea vastaan? » Hänen ajatuksensa olivat jo saaneet epänormaalin ja aivan poikkeuksellisen käänteen.
xxx/ellauri174.html on line 199: "Kokouxen juhlallisuus selittäisi monia asioita huomenna, hänen palatessaan, - oletetaan, jopa myönnetään, että... ― Ah! Varmasti pitäisi tyytyä johonkin epäviralliseen ja vähäpätöiseen valheeseen rouva Andersonin suhteen! ― (Esimerkiksi tämä kyllästytti häntä; tämä… Bast! hän selvittäisi huomenna). Sitä paitsi tänä iltana oli liian myöhäistä. ”Hän esimerkiksi lupasi itselleen kunniakseen! ettei mikään muu aamunkoitto yllättäisi häntä tässä huoneessa… jne., jne…”
xxx/ellauri174.html on line 201: Hän oli siellä unelmoinnissaan, kun neiti Evelyn, varpaillaan takaisin häntä kohti, kietoi kätensä hänen kaulan ympärille hurmaavalla hylkäämisellä ja roikkui siellä silmät puolisuljettuina, huulet melkein koskettivat hänen huuliaan. - Mennäänpäs peremmälle! oli niihin kirjoitettu.
xxx/ellauri174.html on line 205: Moraali: Hän on surullinen aviomies, rehellinen mies ilman viisautta. "Lasillinen sherryä, neiti Hadaly, kiitos?"
xxx/ellauri174.html on line 249: Ihminen päinvastoin (ja tämä muodostaa hänen salaperäisen jalonsa, hänen jumalallisen valintansa) on alttiina kehitykselle ja virheille. Hän on kiinnostunut kaikesta ja unohtaa itsensä niihin. Hän näyttää korkeammalta. Hän kokee, että hän yksin, maailmankaikkeudessa, ei ole valmis. Hän näyttää dementiltä jumalalta, joka on unohtanut kuka ja missä on. Luonnollisella liikkeellä - ja ylevästi! - hän ihmettelee missä hän on; hän kamppailee muistaakseen, mistä hän aloittaa. Hän koettelee älykkyyttään epäilyksensä kanssa kuin kuka tietää minkä ikimuistoisen kaatumisen jälkeen. Sellainen on todellinen Mies. Nyt vaistonvaraiseen maailmaan edelleen kuuluvien olentojen ominaisuus ihmiskunnassa on olla täydellisiä siinä yhdessä kohdassa, mutta täysin rajoittunut tähän yhteen kohtaan. Mutta se yx paikka on sitten tosi mehevä!
xxx/ellauri174.html on line 343: Tiedustelin hänen jälkiään. Ihastuttava lapsi oli Philadelphiassa, missä Andersonin tuho ja kuolema olivat tuoneet hänelle mitä loistavinta julkisuutta. Hän oli erittäin suosittu. Lähdin ja tein hänen tuttavuutensa muutamassa tunnissa. Hän oli hyvin huonovointinen… Kiintymys horjutti häntä; - fyysisesti tietysti. Joten hän selvisi vain lyhyessä aikaa rakkaastaan Edwardistaan.
xxx/ellauri174.html on line 367: Hän käveli verhoa kohti, liukui lampun johdon liukua; kangasnauha sävytetyillä laseilla ylitti heijastimen. Elävä kuva katosi. Toinen heliokromaattinen nauha, joka venyi ensimmäisen alapuolelle, alkoi välittömästi liukua lampun ohi salaman nopeudella, ja heijastin lähetti kehykseen pienen verenttömän olennon ilmestymisen. , epämääräisen naisellinen, kituneilla raajoilla, posket painuneilla , hampaaton ja lähes huuleton suu, melkein kalju pää, tylsät, helmimäiset silmät, veltto silmäluomet, ryppyinen henkilö, melko laiha ja tumma.
xxx/ellauri174.html on line 408: Romaani sijoittuu Lesboksen saarelle, Mytilenen läheiselle maaseudulle, 100-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Esipuheessa kirjailija kertoo olleensa metsästämässä saarella ja nähneensä nymfien lehdossa rakkauskertomusaiheisen maalauksen. Hänessä heräsi kiinnostus kirjoittaa maalauksen tapahtumat sanoiksi. Tämän vuoksi hän sanoo kirjoittaneensa romaaninsa.
xxx/ellauri174.html on line 438: No, muovi-Alician -tulevaisuuden, todellisen Alician, sielusi Alician kanssa et enää käy läpi mitään steriilejä ärsytyksiä... Se on todellakin odotettu puhe – ja jonka kauneus riippuu sinun ehdotuksestasi – mihin häneltä tulee vastaus! Hänen "omatuntonsa" ei ole enää sinua kieltämässä, vaan siitä tulee sielun näytelmä, jota melankoliasi pitää parempana. Pystyt herättämään hänessä ainoan rakkautesi säteilevän läsnäolon, pelkäämättä tällä kertaa, että hän alkaa inttää vastaan, kieltää unelmasi! Hänen sanansa eivät koskaan petä toivoasi! Ne ovat aina yhtä yleviä... kuin inspiraatiosi herättää ne. Silikonin kanssa sinun ei ainakaan tarvitse pelätä väärinymmärrystä, kuten live-tilassa: sinun on vain kiinnitettävä huomiota sanojen väliin kaiverrettuun aikaan. Sinun on jopa turhaa artikuloida sanoja itse! Hänen tahtonsa vastaa ajatuksiisi, hiljaisuuksiin.
xxx/ellauri174.html on line 569: Kangas toimi tapauksessa kuolinpesän pesänhoitajana ja -jakajana. Hän on jäänyt eläkkeelle siviilioikeuden professorin virasta Helsingin yliopistosta.
xxx/ellauri174.html on line 612: Sir William Crookes (17. kesäkuuta 1832 – 4. huhtikuuta 1919) oli englantilainen fyysikko ja kemisti. Crookes oli lähtöisin alkujaan köyhästä perheestä. Hänen isänsä Joseph oli uransa alussa räätälin apulainen, mutta vaurastui myöhemmin. Nuori Crookes pääsi Royal College of Chemistry -yliopistoon ennen 16. syntymäpäiväänsä vuonna 1848. Crookes löysi alkuaine talliumin vuonna 1861. Tallium on rotanmyrkky jolla voi poistaa ihokarvoja. Kemiallisten tutkimustensa ohessa hän keksi Crookesin radiometrin eli niin sanotun valomyllyn vuonna 1873. Kehittämiensä tyhjiöputkien avulla hän myös havaitsi katodisäteet tutkiessaan sähkön johtumista harvassa kaasussa. Crookes oli tyhjiöputkitutkimuksen pioneereja ja vuonna 1879 hän havaitsi ensimmäisenä, että aine voi esiintyä plasmana. Crookes tuli tunnetuksi myös Daniel Dunglas Homen ja muiden meedioiden väitettyjen paranormaalien kykyjen testaajana ja hänellä oli hyvin myönteinen suhtautuminen spiritualismiin.
xxx/ellauri174.html on line 616: "Kuullisitko sinua, rakas Edison, pitäisi uskoa, että tällä Androidilla on käsitys äärettömästä! mutisi lordi Ewald hymyillen. "Hänellä on vain se yks paikka", vastasi insinööri vakavasti; Eli ilman puheen juhlallisuutta, leikkisällä tavalla, sanalla sanoen. Hänen puheensa herättävät siis älyllisen vaikutelman, joka on paljon silmiinpistävämpi kuin ajatukset tavanomaisesta vakavuudesta tai jopa ylevästä. "Anna minulle esimerkki tällaisesta kysymyksestä?" kysyi lordi Ewald. Todista minulle, että se voi todellakin piilottaa ulkonäöltään - millä tahansa tavalla - äärettömän käsitteen? "Ilolla", sanoi Edison. Ja lähestyen nukkujaa: "Hadaly", hän sanoi, jos oletamme, että mahdottomuuden vuoksi eräänlainen jumala, vanhanajan kaltainen, näkymätön ja kohtuuton, metaversumin eetterissä, yhtäkkiä antaisi vapaan lennon meidän puolellamme maailmoihin, jollekin salamalle, joka on luonteeltaan samanlainen kuin se, joka elävöittää sinua, mutta joka on ennennäkemättömän suuri ja jonka läpäisee energia, joka pystyy neutraloimaan vetovoiman lain ja räjäyttämään koko aurinkokunnan syvyyteen, kuin pussillisen omenia? - Hyvin? Hadaly sanoi.
xxx/ellauri174.html on line 665: Yhtäkkiä pilarin sisältä soi kello. Se oli kutsu maasta. Hadaly nousi hitaasti ja hieman unisena. "Tässä on elävä kaunotar, herra Celian! hän sanoo. Hän saapuu Menlo Parkiin. Edison katsoi lordi Ewaldia kysyvästi. – Hyvästi, Hadaly! sanoi nuori mies vakavasti hetken kuluttua. Sähköasentaja tuli kättelemään häiritsevää luomustaan. Nähdään huomenna Life! hän sanoi hiänelle. Pannaas nallepuvut päälle, ja sitten hissiin.
xxx/ellauri175.html on line 131: Neiti Alicia Clary oli pukeutunut hohtavaan vaaleansinistä silkkipukuun, joka näytti merenvihreältä valoissa; hänen mustissa hiuksissaan kukki punainen ruusu ja timanttien kimalteet kimmelsivät hänen korvissaan ja hänen liivinsä levenevän reunan ympärillä. Hänen harteilleen heitettiin soopelivaippa, ja hänen kasvojaan ympäröi englanninkärkiverho. (Siis MIKÄ? Ai englanninpizihuntu.)
xxx/ellauri175.html on line 135: Hän pysyi liikkumattomana ja ikään kuin hämmästyneenä hänelle ilmestyneen enemmän kuin oudon paikan näkökulmasta.
xxx/ellauri175.html on line 138: – Sir, vastasi kaunis nuori nainen – kauppaliikkeen omistajan intonaatiolla, mutta myös ihanteellisen selkeällä äänensävyllä, kuin kultaiset rakeet iskevät soivaan kristallilevyyn, – Sir, minä tulin aivan taiteilijana. , sinä näet. Mitä tulee sinuun, rakas herrani, lähetyksesi on todella järkyttänyt minua; Luulin...en tiedä! Hän tuli sisään.
xxx/ellauri175.html on line 143: Hän aloitti, ja hymy, säteilevämpi, ilmestyi uudelleen, tällä kertaa kiinnostuksen ajatuksella. - Vai niin ! mutta iloinen, sir!… hän änkytti.
xxx/ellauri175.html on line 154: - Se on totta ! Olen nälkäinen ! sanoi nuori nainen niin suorasanaisesti, että Edison itse, hänen kasvoilleen unohtamansa taikahymyn huijaamana, alkoi katsoa lordi Ewaldia hämmästyneenä. Hän oli ottanut tämän viehättävän ja luonnollisen puheen iloisen hengen nuorekkaana liikkeenä. Mitä tämä tarkoitti? Jos tämä kauneuden ylevä inkarnaatio voisi vain sanoa olevansa nälkäinen, lordi Ewald olisi erehtynyt, sillä tämä yksittäinen elävä ja yksinkertainen sävel osoitti sydäntä ja sielua, no mahaa ainakin, ja mahanalusta.
xxx/ellauri175.html on line 203: Hän yhtäkkiä pysähtyi. Hän oli juuri nähnyt katseen, jonka lordi Ewald oli synkän häiriön hetkenä heittänyt nuoren naisen sormuksiin. Tietysti hän ajatteli Hadalya.
xxx/ellauri175.html on line 287: "Hän on erittäin vakava, mestari Thomas", hän sanoi hänelle matalalla äänellä.
xxx/ellauri175.html on line 291: Hän vilkaisi Edisonia: hän kirjoitti numeroita pöytäliinaan.
xxx/ellauri175.html on line 307: Hän ei vastannut. Hän kääntyi: ― pyllyverho oli pudonnut; ilmestys oli kadonnut.
xxx/ellauri175.html on line 309: Mutta hyödyntäessään tätä neiti Alicia Clarysta hajallaan olevaa hetkeä pitkä sähköasentaja oli juuri ojentanut kätensä harhautuneen kauneuden otsaa kohti. Hän teki hypnoottisen eleen, jota Taika-Jim olisi kadehtinut.
xxx/ellauri175.html on line 423: Hän nojasi hänen käteensä.
xxx/ellauri175.html on line 425: Hän ei vastannut.
xxx/ellauri175.html on line 429: Hän osasi vain ennustaa nuoren naisen epäröinnin. Hän puri satunnaisesti poimitun kukan oksan, ja hänen koko olemuksensa loisti suvereenista kauneudesta. Hänen silkkinen mekkonsa taivutti ruohon kukkia: hän taivutti häikäisevät kasvonsa lordi Ewaldin olkapäälle, ja hänen kauniiden hiustensa viehätys, joka oli hieman hajanainen mustan pitsimantiljan alla, oli huumaavan melankoliaa.
xxx/ellauri175.html on line 432: Hänelle tuli kuitenkin idea! Jos tämän taikurin Edisonin voimallinen sana olisi löytänyt salaisuuden, joka olisi hieman häivyttänyt pikiverhon, joka peitti tämän niin kauniin olennon synkän hengen, hän ajatteli; hän oli hiljaa, eikö se ollut jo paljon?
xxx/ellauri175.html on line 433: Hän istui hänen viereensä.
xxx/ellauri175.html on line 444: Runoilija heräsi hänen mielessään. Hän kertoo itselleen, että ilta heidän ympärillään oli todella sellainen, jossa kahden ihmisen on hyvin vaikeaa kauneuden, nuoruuden ja rakkauden kukoistaessa olla tuntematta hieman enemmän kuin tästä maailmasta; että naiselliset mysteerit ovat syvempiä kuin ajatus; että hämärimmät sydämet, jotka ovat alttiina yleville ja rauhallisille vaikutuksille, voivat hetkessä valaistua heille tuntemattomalla hohteella; että nämä lempeät ja terveelliset varjot kutsuivat ainakin tähän toivoon; ja että vihdoin hänen onneton emäntänsä saattoi tuntea tämän jumalallisen kutsun koko olemuksessaan, edes tajuamatta sellaista vaikutelmaa. Mennään! Hänen täytyi yrittää yön nimissä ylivoimaista ylösnousemusyritystä sielulle, joka oli tähän asti kuuro ja sokea, niin sanotusti kuolleena syntynyt, jota hän rakasti kivusta.
xxx/ellauri175.html on line 461: Ja hänen huulensa koskettivat huulia, viimein palauttaen, mikä oli lohduttanut häntä. Hän unohti kärsimänsä pitkät kuivienvetotunnit: hänen rakkautensa nousi kuolleista. Harras virsi nousi housuista: hän on ylösnoussut! Puhtaiden ilojen herkullinen ääretön tunkeutui hänen sydämeensä, ja hänen hurmioitumisensa oli yhtä äkillistä kuin odottamatonta! Tämä yksittäinen sana oli haihtunut kuin tuulenpuuska taivaasta, hänen ahdistuneet ja ärtyneet ajatuksensa! Hän syntyi uudelleen! Hadaly ja hänen turhat kuulustelut olivat nyt kaukana hänen muistoistaan.
xxx/ellauri175.html on line 470: Hän ei lopettanut, vaan antoi käsien ym. puhua.
xxx/ellauri175.html on line 484: Tästä sanasta nuori mies tunsi itsensä helvetin loukkaantuneexi. Varmasti, jos Edison sillä hetkellä olisi ollut paikalla, lordi Ewald olisi kaikkea inhimillistä huomiotta uhmaamatta yhtäkkiä ja kylmästi murhannut hänet (muist. sillä oli kuudestilaukeava pistooli koko ajan messissä). Veri syöksyi takaisin hänen valtimoihinsa. Hän näki asiat kuin tummanpunaisessa valossa. Hänen kaksikymmentäseitsemän vuoden olemassaolonsa ilmestyi hänelle hetkessä. Hänen pupillinsa, jotka olivat laajentuneet tosiasian monimutkaisen kauhun vuoksi, kiinnittyivät Andreihin. Hänen sydämensä, jota hirvittävä katkeruus puristi, poltti hänen rintaansa kuin jääpala.
xxx/ellauri175.html on line 486: Hän kiinnitti silmälasinsa mekaanisesti ja katsoi hiäntä päästä varpaisiin, oikealle ja vasemmalle, sitten eteen alas.
xxx/ellauri175.html on line 488: Hän tarttui hänen käteensä: se oli Alician käsi! Hän hengitti niskaan, näyn sorrettua helmaa: se oli Alicia! Hän katsoi silmiin... ne olivat todellakin silmät... vain katse oli ylevä! Mekko, ilme,... ― ja tämä nenäliina, jolla hän pyyhki hiljaa kaksi kyyneltä liljaposkillaan, -- se oli todellakin taas hän... mutta muuttunut! tulla lopulta sen kauneuden arvoiseksi: idealisoidun identiteetin.
xxx/ellauri175.html on line 492: Hän oli juuri odottamatta tuntenut, mitä tuntee matkustaja, joka, eksyneenä nousuun keskellä vuoria, kuultuaan oppaansa sanovan hänelle matalalla äänellä: ”Älä katso vasemmalle! ― on jättänyt huomioimatta varoituksen ja näkee yhtäkkiä pohjansa reunalla läpinäkyvän kuilun, joka on häikäisevän syvä, sumun peitossa ja joka näyttää palauttavan hänen katseensa kutsuen hänet jyrkälle.
xxx/ellauri175.html on line 494: Hän nousi ylös kiroilevana, kalpeana ja hiljaisena tuskan vallassa. Sitten hän istuutui jälleen, lausumatta sanaakaan ja lykkäämättä kaikkea päättäväisyyttä.
xxx/ellauri175.html on line 496: Niinpä hänen ensimmäinen hellyyden, toivon ja sanoinkuvaamattoman rakkauden sydämentykytys oli siepattu häneltä, kiristetty häneltä: hän oli sen velkaa tälle turhalle elottomaksi mestariteokselle, jonka kauhistuttavan muistutuksena hän oli huijannut. Hänen sydämensä oli hämmentynyt, nöyryytetty, lyöty. Hänen munansa lurpahti. (Vaikken kyllä oikein käsitä mixi.)
xxx/ellauri175.html on line 498: Hän otti taivaan ja maan silmäyksellä, epämääräisellä, kuivalla, törkeällä naurulla, joka palautti Tuntemattomalle ansaitsemattoman loukkauksen, joka oli tehty hänen sielulleen. Ja tämä sai hänet takaisin täysin hallintaansa.
xxx/ellauri175.html on line 504: Hänet veti näistä heijastuksista pehmeä ääni. Hadaly kuiskasi hänen korvaansa:
xxx/ellauri175.html on line 527: Tämä elävä eetteri on rajaton ja vapaa alue, jossa etuoikeutettu matkustaja niin kauan kuin hän viipyy, haluaa heijastaa itsensä ajallisen olemuksensa läheisyyteen sen olennon odotetun ja edelläkävijän varjon, joka "Hänestä tulee". Siten syntyy affiniteetti hänen sielunsa ja näiden aistien kanssa vierekkäisten okkultististen universumien, jotka ovat hänelle vielä tulevia, välille; ja suhdepolku, jossa tämän kaksoismaailman välinen virta toteutuu, ei ole mikään muu kuin se Hengen alue, jota Järki – riemuitsee ja nauraa raskaissa kahleissaan voitollisen tunnin ajan – kutsuu tyhjällä halveksunnalla mielikuvitukseksi. .
xxx/ellauri175.html on line 545: "Yhtäkkiä nykyinen luonto, joka on huolestunut näistä vihollisen lähestymisistä, kiirehtii, hyppää ja astuu sydämeesi niiden muodollisten oikeuksiensa nojalla, joita ei vielä määrätä. - Ravistaen, hämmentämään sinua, Järjesi loogiset ja sointuvat soittoäänet, kun joku ravistaa lapsen helistystä häiritäkseen sitä, se muistaa sinussa. "Sinun tuskasi?... okei, se on hän!" Hän yksin on se, joka täysin tietoisena kurjuudestaan tämän toisen välittömän maailman läsnäollessa, taistelee, jotta sinä heräisit täysin, - toisin sanoen löytääksesi itsesi hänestä - koska kehosi on osa sitä, jälleen, - ja niin, että sinä juuri tällä teolla karkoitat ihmeelliset isäntäsi karkealta alueelta! "Maalin järkesi?" "Mutta se on eläkkeellä oleva verkko, jolla hän kietoo sinut halvaannuttaakseen valolentosi, turvatakseen itsensä ja valloittaakseen sinut, sinä, hänen vankinsa, joka pakeni sinua! Hymysi, - kun vankityrmäsi seinät on tunnistettu, kerran hyvin maksettu hämärillä tekosyillään - on merkki sen hetken illusorisesta voitosta, jolloin olet aivan vakuuttunut sen huonosta todellisuudesta, joudut jälleen syöksymään ja rajoittuneeksi. uusien vieheissään.
xxx/ellauri175.html on line 576: Ei vaitiskaan. Tässä Andreid otti lordi Ewaldin molon kahteen käteen, jonka tyrmistys, synkkä mietiskely ja ihailu saavuttivat kääntämättömän paroksismin. Tämä haalea hengitys, kuin epämääräinen tuuli, joka oli kulkenut kukkasadon yli, hämmästytti hänet! Hän oli hiljaa.
xxx/ellauri175.html on line 626: Kuitenkin, oliko edustamani elämän käyttämisen arvoista riistää itseltäni se hänen hyväksi? Nainen, olisin ollut yksi niistä, joita voi rakastaa ilman häpeää: olisin osannut vanheta! Olen enemmän kuin ihmiset olivat ennen kuin titaani varasti tulen taivaasta lahjoittaakseen nämä ihailijat! Minä, joka sammutan itseni, kukaan ei lunasta minua tyhjästä! Hän ei ole enää maasta, joka olisi uskaltanut puhaltaa minuun sielun, ikuisen korppikotkan nokan! Vai niin ! kuinka olisin tullut itkemään hänen sydämensä yli Oceanidien kanssa! "Hyvästi, sinä, joka karkoitat minut.
xxx/ellauri175.html on line 640: Menetät kaiken, minkä menetän. Yritä unohtaa minut; menee! se on mahdotonta. Hän, joka katsoi Andreidia niin kuin sinä katsot minua, on tappanut naisen hänessä, koska loukattu ihanne ei anna anteeksi eikä kukaan näyttele jumaluutta rankaisematta!
xxx/ellauri175.html on line 644: Hän käveli käytävää pitkin kohti valaistua kynnystä, jota Edison katseli. Hänen sininen, verhottu muoto kohotti jokaisen puun yläpuolelle, ja säteen loistaessa häneen aukeamalla hän kääntyi nuoren miehen puoleen. Hiljaisena hän toi molemmat kätensä suulleen ja suuteli häntä pelottavalla epätoivoisen liikkeellä. Sitten lordi Ewald, järkyttyneenä, poistui itsestään, käveli reippaasti häntä kohti, liittyi häneen ja kietoi nuorekkaasti kätensä hänen vyötärönsä ympärille, joka taipui heikosti tässä syleilyssä.
xxx/ellauri175.html on line 648: Näistä sanoista Hadaly tuntui alkavan lämmetä; sitten hän kietoi kätensä lordi Ewaldin kaulan ympärille äärettömällä hylkäämisliikkeellä. Hänen huohottavasta rinnastaan, jota hän painoi häntä vasten, levisi asfodelien tuoksua: hänen hiuksensa, jotka purkautuivat villisti, kiertyivät alas hänen selkäänsä hänen mekkonsa päälle. Ewaldin ståkuk törkki sillä aikaa asianomaiseen paikkaan aivan apinan raivolla.
xxx/ellauri175.html on line 650: Hidas, hidas ja läpitunkeva armo pehmensi hänen säteilevää ja ankaraa kauneutta; hän näytti olevan kykenemätön puhumaan! Hänen päänsä lepää nuoren miehen olkapäällä, hän katsoi häntä ripsien välistä hymyillen säteilevää hymyä. Jumalattaren feminisoitunut, lihallinen illuusio, hän kauhistui yön. Hän näytti imevän rakastajansa "sielua" ikään kuin varustaakseen itsensä sillä; hänen erkaantuneet, puoliksi pyörtyneet huulensa liikkuivat ja vapisevat koskettaen hänen luojansa huulia neitseellisessä suudelmassa.
xxx/ellauri175.html on line 677: "Hän lähtee täältä, jopa melko huonolla tuulella. Heti kun olitte lähteneet kävelylle, hän näytti olevan hereillä kaikesta vaikutuksesta - ja hänen sanavirtansa teki minulle mahdottomaksi kuulla sanaakaan siitä, mitä sanoitte toisillenne, epäilemättä tässä puistossa.
xxx/ellauri175.html on line 679: Minulla oli kuitenkin uusi laite... - vihdoinkin! Näen, että vaikka Hadaly jätettiinkin yksin luonteensa varaan, hän osoitti elämänsä ensimmäisestä hetkestä lähtien olevansa sen arvoinen, mitä tulevat vuosisadat häneltä odottavat. En ollut siitä huolissani, lisäksi, jos minun on sanottava kaikki. "Mitä tulee häneen, joka ainakin sinulle on juuri kuollut sisimmässään, neiti Alicia Clary ilmoitti minulle juuri nyt, kovaäänisesti ja lujasti, että hän "luopuu näistä uusista rooleista, joista hän ei voinut säilyttää käsittämätöntä proosaa, jonka pituudet ovat luullut hänen aivonsa. ― Hänen vaatimaton toiveensa, siitä lähtien "kaiken huomioon ottaen" oli aloittaa "puhtaasti sarjakuvissa oopperoissa repertuaaristaan: niiden jo vakiintunut menestys vakuutti hänelle paremmin makuihmisten huomion.
xxx/ellauri175.html on line 686: "Hän tulee, eikö hän, Athelwoldiin tapaamaan meitä?"
xxx/ellauri175.html on line 689: Ainutlaatuinen juttu! se oli Edison, joka oli hätkähtänyt sanasta ja tuijotti Hadalya. Hän iski yllättäen otsaansa, hymyili, kumartui hyvin nopeasti ja työnnettyään sivuun Andréïn mekon pohjan, painoi sormensa sinisten saappaiden kantapäähän. - Mitä tuo oli ? kysyi lordi Ewald terävästi.
xxx/ellauri175.html on line 691: ― Irrotan Hadalyn ketjusta! vastasi Edison. Eristän sen, sanalla sanoen, koska se ei enää kuulu sinulle yksin. Tulevaisuudessa sormukset ja kaulakoru elävöittävät sitä. Käsikirjoitus antaa sinulle tarkimmat ja selkeimmät tiedot tästä asiasta. Ymmärrät nopeasti, mitä äärettömiä monimutkaisia pystyt syventämään siihen kaiverrettuja kuusikymmentä tuntia: se on shakkipeli: ― se on rajaton, kuin nainen. ― Hänellä on myös kaksi muuta ylintä feminiinistä tyyppiä, joiden alajaot saadaan erittäin helposti "sekoittamalla niiden kaksinaisuutta", josta tulee sitten vastustamaton.
xxx/ellauri175.html on line 705: Hän sulki silmänsä, kuin olisi nukkunut.
xxx/ellauri175.html on line 727: Alician mukaan hän olisi "hyvin kalpea nainen, keski-ikäinen, pieni puhuja, aina suremassa, jonka on täytynyt olla hyvin kaunis: hänen silmänsä ovat jatkuvasti melkein kiinni, niin että niiden väri jää tuntemattomaksi. Hän näkee sen kuitenkin selvästi! Ja neiti Alica Clary lisää, että puolen tunnin aikana tällä alustalla salaperäinen kuvanveistäjä on "ikään kuin vaivattu päästä varpaisiin" hiljaa, kuin venäläinen kylpyhieroja. Hän pysähtyi vain satunnaisesti "kirjoittamaan lukuja ja viivoja paperiarkeille, joita hän tarjosi sinulle erittäin nopeasti. »
xxx/ellauri175.html on line 749: Sitten Mrs. Any Andersonista tuli salaisuuteni. Potilaamme joutuneen värähtelevän, hyperakuutin kivun tilan ansiosta tämä minulle lisäksi luonnollinen kyky esittää tahtoani kehittyi nopeasti, mitä äärimmäisissä määrin. Ehkä intensiivistä, ― koska tunnen nykyään kykyni lähettää kaukaa hermoimpulssien summa, joka riittää kohdistamaan lähes rajattoman dominoinnin tiettyihin luontoihin, ja tämä hyvin vähässä, ei päivissä, vaan tunneissa. - Niinpä tulin luomaan niin hienovaraisen virran tämän harvinaisen nukkujan ja itseni välille, että olen tunkeutunut magneettisen nesteen kertymänä kahdesta rautarenkaasta samankaltaiseen ja minun sulattamaani metalliin - (eikö tämä ole puhtaan taikuuden kohta ?), - riittää rouva Andersonille, - Sowanalle mieluummin, - laittaa yksi niistä sormeen (jos minulla on myös toinen sormus, sormessani) , ei vain suoritettavaksi, sama hetki, lähetys, todella okkultistinen! tahtostani, mutta löytää itsensä henkisesti, sujuvasti ja aidosti lähelläni, kuulemaan minua ja tottelemaan minua - hänen nukkuva ruumiinsa oli kahdenkymmenen liigan päässä. Hänen kätensä pitäen puhelimen suukappaletta, hän vastaa minulle täällä sähköllä, jonka lausun pehmeästi. "Kuinka monta kertaa olemme puhuneet tällä tavalla, halveksien avaruutta, tätä näin henkistettyä olentoa ja minua!
xxx/ellauri175.html on line 761: Nyt on aika kertoa teille, herraseni, että kauniin Evelyn Habalin, keinotekoisen tytön kuoleman jälkeen pidin velvollisuuteni näyttää Sowanalle Philadelphiasta tuomani burleskijäännökset oopiumisaaliin muodossa. . ― Samalla välitin hänelle jo hyvin selvän luonnoksen käsityksestäni Hadalysta. Ette usko, millä synkällä, uudella ja kostonhimoisella ilolla hän toivotti ja rohkaisi projektiani! "Hänellä ei ollut hengähdystaukoa ennen kuin aloin töihin!" ― Ja minun piti aloittaa ja sitten omaksua itseni tähän työhön siinä määrin, että työni valaisevien voimien ja lukemattomien lamppujen parissa, jotka minun oli määrä saada valmiiksi ihmiskunnan puolesta, kärsi kahden vuoden viiveestä: ― joka menetti miljoonia, olkoon se sitten. sanoi hymyillen! "Lopuksi, kun kaikki Andrein orgasmin hienoudet oli selvitetty, kokosin ne niiden kirkastavaan yhteyteen ja esitin hänelle ilmestyksen, elottoman nuoren panssarin.
xxx/ellauri175.html on line 804: Tästä syystä hän ei vastannut mitään, koska hän piti ajatuksistaan salassa huimauksen tunteen. Hän vain heitti oudon katseen arkkua kohti: hän oli juuri nähnyt hyvin selkeästi androidissa olevan olennon ulkopuolelta.
xxx/ellauri175.html on line 808: ― Jatkuvan henkisyyden ja suvereenin selvänäköisyyden tila, jossa Sowanan todellinen elämä toteutuu, antaa hänelle mitä intensiivisimmän ehdotusvoiman ja erityisesti aiheista, jotka olen jo puoliksi hypnotisoinut. Hänen tahtonsa vaikutukset, jopa heidän älykkyytensä, ovat välittömiä.
xxx/ellauri175.html on line 881: Edison heitti sanomalehden väkivaltaisesti. Kului viisi minuuttia ilman, että sanakaan olisi kääntänyt hänen synkkää haaveensa. Hän sammutti lamput liikuttamalla kättään kristallipainikkeella. Sitten hän alkoi vauhdittaa pimeässä.
xxx/ellauri176.html on line 427: Des Esseintes luulosairastelee kuten eräs hyvin tuntemanne kissaeläin. Hän saa liemiruuan sijasta lavemangia kuin paha Olavi-vauva pienenä. Miisullekin annettiin pienenä peräpuikkoja. Kakka ei tullut. Pieni jyvämäinen puikko pani vastaan kunnes luiskahti läpi neulansilmästä kuin tunnuskuvan kameli.
xxx/ellauri176.html on line 455: Hengellisen sanataiteen talleissa on monta ruunaa mutta vain 1 ori, Barney d'Aurevilly. Tämä väite pitää edelleen täsmälleen paikkansa, toteaa Huishaismanni 20v myöh. kirjoittamassaan jälkipuheessa. Hänen julkeat, räjähtävän ärhkäkät lauseensa saivat säyseät suntiot puhkumaan tuohtumuxesta. Täähän kuulostaa ihan Eski Saarisen Terässinfonian paisutuxelta.
xxx/ellauri176.html on line 460: Vittu miten Huishaismanni on sitten anaali. Ällöttävää turinointia erimakuisista peräruiskeista. Tämäkin ois ehkä eräs taulukoinnin aihe: onko kirjailija anaali oraali vai ehkä genitaaliaukon ystävä. Esim Sujata Massey on selvästi anusaukkotyttö ja Philip Roth peräreikäpoika. Satunnaisten panokohtausten ei pidä antaa hämätä. Anni finaaliin. Anista penaaliin. Des Esseintesin lääkäri on maailmanmies. Hän käyttää huveihinsa puolimaailman naisia. Boris Johnson ulkoiluttaa 1/4 maailman koiraa juosten uimasortseissa kuin varastettu ostoskärry.
xxx/ellauri176.html on line 651: 34. Seuraavana aamuna hra Ishida kertoi minulle nukkuneensa hyvin. Hänen taiji liikkeensä olivat viehkeät. Sipulin aiheuttamat kyynelet tekevät enemmän kipeää kuin surun kirvoittamat. Tänään mönyynä siitakesienistä ja wakame merilevästä keitetty misopata. Pah. Villasukat oli paremmat.
xxx/ellauri176.html on line 653: 35. Rei ymmärtää lapsia. Hän kyykistyy niin alas että silmät ovat samalla tasolla. Mikin pitäisi saada viettää hyviä hetkiä siihen asti kunnes otosan löytyy ruumiina. Rein poreilevaa misokeittoa haluavia ihmisiä oli 20% vähemmän. Rei oli yhtäkkiä äärimmäisen valppaana. Akira Kurosawa könysi pystyyn.
xxx/ellauri176.html on line 661: 39. Oikeasti? epäili rva Haneda. Hänellä oli henkarit taskussa! vakuutin. Mutta voi! Voi on löydettävä! Muuten perheemme ei ole eheä!
xxx/ellauri176.html on line 695: 52. Mayumin äitikin on luotaantyöntävä. Viehättävä naama, huoliteltu housupuku ja puistattava löyhkä (tyttären kalmanhaju ) olivat käsittämättömän mauton yhdistelmä. Mayumilla oli muuten IPhone. Sanoivatko poliisit miten kauan tyttärenne oli mädäntynyt? Hänhän haisi aika lujasti. Sori en haluaisi puhua näin tyttärestänne mutta puhunpahan vaan.
xxx/ellauri176.html on line 703: Isä Kimuran kirjassa on valokuvia sukukalleuxista. Hän on etevä liikemies. Mitä ruumiista mutta nuo lakkaesineet pitää palauttaa. Kimurat ovat puualan ihmisiä.
xxx/ellauri176.html on line 717: 59. Vapaaehtoisjono ei ollut yhtä pitkä kuin Disneylandin jono. Tom oli pukeutunut smaragdinvihreään tikkitakkiin, sinisiin farkkuihin ja reisimittaisiin kahluussappaisiin. Päässä hänellä oli San Francisco Giants logoinen pesislippis. Hän näytti aivan jenkiltä. Rivakka neiti Tanakka punastui. Toivottavasti sinulla on tarpeexi paperia potua varten!
xxx/ellauri176.html on line 727: Hänellä on yllään pörröinen sininen aamutakki pyjamanhousujen päällä vaikka kello käy jo yhdexää! Rei tyrmistyy keraamisesta urinaalista!
xxx/ellauri176.html on line 790: 85. Konttasin kohti päivittäistavarakauppaa "Daily Mart". On se kumma ettei japanixi ole arkipäivän sanoja, kaikki on muka lainaa jenkeistä. No tuskin ne käytti sanaa kolonialvaruaffär. Siellä oli joukko viirusilmiä kuuraamassa paikkoja ja lapioimassa mutaa. Ettekö tulisi takaisin kun olette sonnustautunut sopivampaan asuun? Hän kazoi vaatteitani epäluuloisesti.
xxx/ellauri177.html on line 54: Epämiellyttävä pappi ei pidä eläimistä, pelkää niitä eikä siedä pepun hajua. No se asia tulee kyllä muuttumaan! Sisko näyttää sille vuohen utareita. Abbé räpytteli silmiään kuin hänelle olisi näytetty jotain siveetöntä. Hän muisti nähneensä Saint-Saturninin luostarissa Plassansissa kivivuohen joka harjoitti haureutta munkin kanssa.Tai pikemminkin kääntäen.
xxx/ellauri177.html on line 66: Zola syntyi Pariisissa mutta vietti lapsuutensa Aix-en-Provencessa. Hänen isänsä Francesco Zola oli italialainen insinööri. Isä kuitenkin kuoli Zolan ollessa vielä lapsi, ja hänen äitinsä Émilie-Aurelie joutui pitämään yksin huolta perheestä. Zola kuuluu selvästi siis sylkyreihin mammanpoikiin. Zola opiskeli Collège Bourbonissa, mutta hän palasi 18-vuotiaana Pariisiin ja ryhtyi opiskelemaan siellä Lycée Saint-Louisissa.
xxx/ellauri177.html on line 68: Zola työskenteli aluksi Pariisissa kirjakauppa-apulaisena mutta toimi myöhemmin sanomalehtimiehenä. Vuonna 1866 Zola ryhtyi itsenäiseksi kirjailijaksi. Hänen läpimurtoteoksensa oli romaani Thérèse Raquin (1867). Se enteili Zolan suurta, 20-osaista Les Rougon-Macquart -romaanisarjaa.
xxx/ellauri177.html on line 72: Poliittisesti Zola oli vapaamielinen. Hänen kuuluisin poliittinen ilmauksensa oli pariisilaisessa päivälehdessä L'Auroressa etusivulla julkaistu kirjoitus J’accuse, joka julkaistiin 13. tammikuuta 1898. Se oli Ranskan presidentti Félix Faurelle osoitettu avoin kirje, jossa syytettiin Ranskan hallitusta antisemitismistä ja vakoilusta syytetyn juutalaissyntyisen kapteenin Alfred Dreyfusin vankilaan tuomitsemisesta väärin perustein. Kirjoitus nostatti Ranskassa valtavan kohun ja jakoi ihmisten mielipiteet: konservatiiviset armeijaa ja kirkkoa lähellä olevat raivostuivat Zolalle, kun taas liberaalimmat piirit puolustivat häntä.
xxx/ellauri177.html on line 74: Kirjoituksensa vuoksi Zola joutui oikeuteen kunnianloukkauksesta syytettynä. Hänet tuomittiin syylliseksi, mutta Zola vältti vankilatuomion pakenemalla Englantiin. Takaisin Ranskaan Zola pääsi kuitenkin palaamaan pian, kun hallitus vaihtui. Suureksi osaksi Zolan ponnistelujen ansiosta Dreyfus armahdettiin vuonna 1899, mutta vasta vuonna 1906 – Zolan jo kuoltua – korkein oikeus kumosi kaikki syytökset.
xxx/ellauri177.html on line 97: Abbé Mouret oli lilja, jonka hyvä tuoksu hurmasi isäntänsä. Hän ei muistanut pahaa tekoa. Hän ei koskaan käyttänyt hyväkseen kävelyn ehdotonta vapautta, kun kaksi superintendenttia menivät juttelemaan naapuripapin kanssa, tupakoimaan aidan takana tai juoksivat juomaan olutta jonkun ystävän kanssa. Hän ei koskaan piilottanut romaaneja olkipatjansa alle eikä lukinnut anisettipulloja yöpöytänsä takaosaan. Pitkään aikaan hän ei ollut edes aavistanut häntä ympäröiviä syntejä, paaston aikana salakuljetettuja kanansiipiä ja kakkuja, palvelijoiden tuomia syyllisiä kirjeitä, iljettäviä, matalalla äänellä käytyjä keskusteluja pihan tietyissä nurkissa. Hän oli itkenyt katkerasti sinä päivänä, jolloin hän tajusi, että harvat hänen tovereistaan rakastivat Jumalaa hänen izensä takia. Iso ylläri.
xxx/ellauri177.html on line 99: Apotti kuitenkin muisti, että hän oli eräänä päivänä ristinyt jalkansa luokassa. Kun professori moitti häntä, hän oli muuttunut hyvin punaiseksi, ikään kuin hän olisi syyllistynyt sopimattomuuteen. Hän oli yksi parhaista opiskelijoista, ei riidellyt, vaan oppi tekstit ulkoa. Hän todisti Jumalan olemassaolon ja ikuisuuden Pyhästä Raamatusta saaduilla todisteilla, kirkon isien mielipiteillä ja kaikkien kansojen yleisellä suostumuksella. Tämän luonteiset perustelut täyttivät hänet horjumattomalla varmuudella. Ensimmäisen filosofian vuoden aikana hän työsti logiikkakurssiaan sellaisella sovelluksella, että hänen professorinsa oli pysäyttänyt hänet toistaen hänelle, että oppineimmat eivät ole kaikkein pyhimpiä. Lisäksi hän suoritti toisesta vuodestaan lähtien metafysiikan opiskelunsa sekä säännellyn tehtävän osallistumalla hyvin pieneen osuuteen päivän harjoituksissa. Häneen tuli tieteen halveksuminen; hän halusi pysyä tietämättömänä säilyttääkseen uskonsa nöyryyden.
xxx/ellauri177.html on line 101: Myöhemmin teologiassa hän seurasi vain Rorbacherin kirkonhistorian kurssia altistumatta; hän meni Goussetin väitteisiin asti, Bouvierin teologiseen ohjeeseen asti, uskaltamatta koskea Bellarmineen, Liguoriin, Suareziin tai tökkiä Akvinolaisen Pyhää Tuomasta. Vain Pyhä Raamattu kiehtoi häntä. Hän löysi siitä kaiken tarvittavan tiedon, tarinan äärettömästä rakkaudesta, joka riitti opetukseksi hyväntahtoisille hölmöille. Hän vain hyväksyi mestariensa väitteet, vapautti heidät kaikesta tutkimisen huolesta, ei tarvinnut tätä sekamelskaa rakastaakseen, syyttäen kirjoja rukousajan varastamisesta. Hän oli jopa onnistunut unohtamaan yliopistovuodet. Hän ei enää tiennyt, hän oli vain suorapuheinen lapsus, joka palasi katekismuksen änkytykseen.
xxx/ellauri177.html on line 103: Ja näin hän nousi askel askeleelta pappeuteen. Täällä muistot täynnä helliä, edelleen lämpimiä etiäisiä taivaallisista iloista. Joka vuosi hän oli tullut lähemmäksi Jumalaa. Hän vietti lomat pyhän sedän luona, käyden tunnustamassa joka päivä, pitäen ehtoollisen kahdesti viikossa. Hän määräsi paastoa itselleen, piilotti karkeaa suolaa sisältäviä tölkkejä matkalaukun pohjaan, joille hän polvistui tuntikausia kassit paljastettuina. Hän viipyi kappelissa virkistyksen aikana tai meni johtajan huoneeseen, joka kertoi hänelle samalla hurskaita, poikkeuksellisia anekdootteja.
xxx/ellauri177.html on line 107: Ekan ylennyxen yhteydessä tonsuuri oli tuskin pyllynreiän kokoinen. Myöhemmin, jokaisen uuden tilauksen yhteydessä, läsi oli kasvanut, aina kasvanut, kunnes piispa kruunasi hänet öylätin kokoisella pälvikaljulla. Ja urut kuorsasivat hiljaisemmin, suitsutusastiat putosivat ketjujensa hopeisen äänen kanssa päästäen ulos valkoisen savuvirran, joka rullautui auki kuin pitsi. Hän näki itsensä peilistä, tonsuroituneena nuorukaisena, jonka seremoniamestari johti alttarille; hän polvistui, laski päänsä syvään, kun piispa leikkasi kultaisilla saksilla kivaxi muistoxi kolme hiuskimppua, yhden otsasta ja kaksi muuta korvien läheltä. Vuotta myöhemmin hän näki itsensä jälleen kappelissa täynnä suitsukkeita saamassa neljä pientä käskyä: hän meni arkkidiakonin johdolla sulkemaan iskemällä suuren oven, jonka hän sitten avasi uudelleen osoittaakseen olevansa sitoutunut. kirkkojen hoitoon; hän ravisteli kelloa oikealla kädellään joka ilmoitti, että hänen velvollisuutensa oli kutsua uskolliset palveluxeen; hän palasi alttarille, missä piispa antoi hänelle uusia etuoikeuksia: laulaa oppitunteja, siunata leipää, katetroida lapsia, karkottaa demonit, palvella diakoneja, sytyttää ja sammuttaa kynttilöitä.
xxx/ellauri177.html on line 109: Sitten hänen mieleensä palasi muisto seuraavasta vihkimisestä, juhlallisempana, pelottavampana, keskellä samaa urkujen laulua, jonka keinuminen näytti olevan Jumalan bravuuri; sinä päivänä hänen harteillaan oli alidiakonin dalmaatikko, hän vannoi tervaavansa perseensä ikuisiksi ajoiksi siveyden lupauksella, hän vapisi koko lihastaan uskostaan huolimatta kauheasti: piispan "Munat tähän koriin" laittoi kaksi hänen tovereistaan pakenemaan kalpeina hänen vierestään; hänen uusina tehtäviään oli palvella pappia alttarilla, valmistaa pylväitä, laulaa kirje, pyyhkiä malja ja kantaa ristiä kulkueessa. Ja lopuksi hän parahti viimeisen kerran kappelissa kesäkuun auringon säteilyn alla; mutta tällä kertaa hän käveli kulkueen kärjessä, hänellä oli unlucky Alf sidottu vyöhönsä, tähti ristissä rinnassa, keula putosi hänen kaulastaan; Hän pyörtyi korkeimmasta tunteesta ja näki hänelle pappeuden antaneen piispan kalpeat kasvot, pappeuden täyteyden kolminkertaisella kätten päällepanemisella. Kirkollisen kuuliaisuuden valan jälkeen hänestä tuntui kuin hänet olisi nostettu paasikiviltä, kun prelaatin täysi ääni puhui latinalaisen lauseen: "Accipe Spiritum sanctum: quorum miseris peccata, remittuntur eis, et quorum retineris, retenta sunt." Eli saat täten täydet supervoimat, vallan sitoa ja päästää. Paizi tietenkin ize izesi. Siihen tarviit kolleegan apua.
xxx/ellauri177.html on line 116: Hän paastosi, hän kuoletti itsensä, kuritti mustelmille mureutunutta lihaansa. Kymmenenvuotiaasta lähtien hän käytti pyhää kaxoisessua, jossa oli Marian herutuskuvat ommeltuna lakanaan, jonka lämpöä hän tunsi selässään ja rinnassaan paljaalla iholla onnesta kankeena. Myöhemmin hän oli laittanut siihen pikku ketjun osoittaakseen Ollin kurjuutta. Hän herkutteli maistellen mysteerejä kuin Lindgrenin pojat juustoja, kuvitteli kuinka enkelit kuskasivat Maariaa valkoisilla siipillä kuin tahratonta arkkia. Ezemmosta hehkutusta. (But wait, pahempaa alempana!)
xxx/ellauri177.html on line 118: Pitkän aikaa hän oli pitänyt tallinsä seinällä värillistä kaiverrusta Marian pyhästä sydämestä. Tyynisti hymyilevä Neitsyt työnsi syrjään tissiliivinsä, osoitti punaista reikää polvivälissään, jossa hänen "sydämensä" paloi "miekan" pistämänä, valkoisten ruusujen ritarimerkin kruunaamana tammenlehvien keskellä. Tämä outo "miekka" ajoi hänet epätoivoon; se aiheutti hänelle sietämättömän kauhun naisten kärsimyksestä, jonka pelkkä ajatus vei hänet kaiken hurskaan alistumuksen ulkopuolelle. Hän pyyhki ja pumppasi mielellään vieraan "miekan" jätöxet pois, hän säilytti vain kruunun ja liekehtivän sydämen, puoliksi revittynä tästä upeasta lihasta tarjotakseen oman "miekkansa" annoxet tilalle. Silloin hän tunsi olevansa rakastettu. Maria antoi hänelle "sydämensä" reiän, elävän "sydämensä", kun se löi hänen kohdussaan, verestä ruusuisena tippuneena. Siellä ei ollut enää kuvaa hartaasta intohimosta, vaan aineellisuus, hellyyden ihme, joka hänen rukoillessaan ennen "kaiverrusta" sai hänet ojentamaan oman "miekkansa" max pitkäxi seivästääxeen siihen uskonnollisesti tahrattomasta kurkusta hyppivän "sydämen". Hän näki sen, hän kuuli sen lyövän. Ja häntä rakastettiin, kun "sydän" supisteli hänen puolestaan!
xxx/ellauri177.html on line 120: Se oli kuin hänen koko olemuksensa paniikkikohtaus, tarve suudella hänen "sydäntään", sulautua häneen, makaamaan hänen kanssaan tämän avoimen reiän perällä. Hän rakasti milfiään aktiivisesti, siihen pisteeseen asti, että halusi hänet iankaikkisuuteen kanssaan, olla aina hänen sisällään. Hän rakasti häntä tehokkaasti, oli jatkuvasti hänen perässään, seurasi häntä kaikkialla valvoen häntä pienimmältäkin uskottomuudelta. Hän rakasti häntä hellästi, enemmän kuin kaikkia muita naisia yhteensä, sinisellä, syvällä, äärettömällä rakkaudella kuin taivas. Mistä hän olisi koskaan löytänyt näin halutun rakastajattaren? Minkä maakunnan hyväily oli verrattavissa siihen Marian kengityxeen, jossa hän voitti kävellen? Mitä kurjaa liittoa, mitä saastaista nautintoa voitaisiin punnita tätä ikuista halun ståkukia vastaan, joka aina nousee uudelleen nuupahtamatta? Magnificat ruiskahti ulos hänen kalustaan lopuxi kuin suitsuke. Hän lauloi Marian ilolaulua, ilon jännityxen laukeamista jumalallisen puolison tultua. Hän ylisti Herraa, joka suisti muut "miekat" valtavalta "istuimelta" ja lähetti rouvansa hänen luokseen, hänen, köyhän alastoman lapsen, joka kuoli rakkaudesta runkkulammikkoon sellinsä jäiselle lattialle.
xxx/ellauri177.html on line 122: Ja kun hän oli jo antanut Marialle kaiken, ruumiinsa, sielunsa, maalliset omaisuutensa, hengelliset omaisuutensa, kassiensa koko sisällyxen, ollessaan alasti hänen edessään, hänen rukoustensa lopussa neitsyen litaniat pomppasivat taas hänen voimiinsa palanneesta mulkustaan, toistuvia vetoomuksia, itsepäisiä, hellittämättömiä nykäyxiä, jotka tarvitsivat äärimmäisen taivaallista ensiapua. Hänestä näytti, että hän kiipesi uudelleen halun portaikkoa; jokaisella "sydämen" aiheuttamalla pikku hypyllä hän kiipesi askeleen pystymmäxi. Ensin hän kutsui hiäntä pyhäksi. Sitten hän kutsui hiäntä Äidiksi, erittäin puhtaaksi, erittäin erittäinkin puhtaaksi, rakastettavaksi, ihailtavaksi. Ja hän jatkoi parantaen kuin sika vauhtiaan huutaen hänelle kuusi kertaa neitsyyttään, hänen pipunsa ikään kuin joka kerta virkistyi sanasta neitsyt, johon hän lisäsi ajatuksia voimasta, kestävyydestä ja uskollisuudesta. Kun hänen "sydämensä" kasvoi siitä aina korkeammalle, mitattuna asteilla, outo ääni, joka tuli hänen suonistaan, puhui hänessä paljastuen lopulta loistavana terhona. Hän olisi halunnut sulaa hajuveteen, venyä pituutta levittääxeen sitä selkeästi lisää, vanhentua musiikillisessa soudussa ja huopauksessa. Kun hän kutsui hiäntä oikeuden uuspeiliksi. viisauden käsipelixi, hänen puuilonsa lähteexi, hän näki itsensä peilistä kangistuneena himosta tässä pasianssipelissä, hän tumputti pajazon tyhjäxi nyt jo haaleille kivilaatoille, tarjosi smoothiejuomaa pitkin kulauxin tämän lähteen päihtymyksestä.
xxx/ellauri177.html on line 124: Ja hän muutti hänet jälleen päästäen irti arkuuden hulluudesta yhdistyäkseen hänen kanssaan yhä läheisemmällä tavalla. Hänestä tuli Jumalan valitsema yöastia, vittu ja rinta, johon hän halusi vuodattaa latauxensa, nukkua ikuisesti. Hän oli mystinen ruusu, suuri kuk, joka kukkii paratiisissa, tehty kuningatarta ympäröivistä enkeleistä, niin puhdas, niin tuoksuva, että hän hengitti hiäntä nöyryytyksensä syvyyksistä ilon turvotuksena, joka sai hänen siitiniluunsa halkeilemaan. Hän muuttui kultaiseksi taloksi, Daavidin tornixi, norsunluutornixi, jolla oli mittaamaton rikkaus, puhtaus, kateellinen joutsenille, korkeaksi, vahvaksi, pyöreäksi, jota hän olisi halunnut omalla ojennetulla varrellaan vyön alle puskea. Hän seisoi pystyssä horisontissa, hän oli taivaan portti, jota hän vilkaisi hänen hartioidensa takaa, kun tuulen henkäys erotti pyllyverhon laskokset. Se kasvoi Mons pubixen takana, sillä hetkellä, jolloin yö kalpeutui, Aamun tähti, seksinnälkäisten matkailijoiden apu, rakkauden aamu.
xxx/ellauri177.html on line 126: Sitten yleensä tässä vaiheessa, hengästyneenä, ei vielä kylläisenä, mutta hänen sydämensä voiman paljastavien sanojen ansiosta hän saattoi vain ylistää häntä kuningattaren ja Pipsan tittelillä, jolla hän heitti häntä yhdeksän kertaa kuin suitsutusastiasta yhdeksän pistoa. Hänen laulunsa kuoli ilosta näissä lopullisen voiton huudoissa: neitsyiden kuningatar, kaikkien pyhien kuningatar, ilman syntiä sikana pantu kuningatar! Hän on aina korkeampi, loistava. Hän, viimeisellä askeleella, askeleella, jonka Marien hyvät tutut saavuttavat yksin, pysyi siellä hetken pyörryttynä keskellä hienovaraista limaa, joka hämmensi hänet, vielä liian kaukana suutelemaan sinisen mekon reunaa, tuntien jo miten esa rullaa terolta. Tuttu ikuinen halu mennä reittä ylös, kokeilla tätä yli-inhimillistä nautintoa.
xxx/ellauri177.html on line 128: Kuinka monta kertaa kappelissa yhdessä lausutut Neitsyt-litaniat olivat jättäneet nuoren miehen näin, murtunein polvin, tyhjä kyrvänpää kädessä kuin suuren kaatumisen jälkeen! Seminaarista lähdön jälkeen isä Mouret oli oppinut rakastamaan Neitsyttä vielä enemmän. Hän omisti hänelle tämän intohimoisen kultin, jossa veli Archangias haisteli kullin hajua. Hänen mukaansa hiänen oli pelastettava kirkko jonkun suurenmoisen ihmelapsen toimesta, jonka lähestyvä ilmestyminen viehättäisi maan. Hän oli jumalattoman aikamme ainoa ihme, sininen rouva, joka näytti itsensä pienille paimenille, yöllinen valkeus, joka nähtiin kahden pilven välissä, ja jonka hunnun reuna vaelsi talonpoikien parransänkien yli.
xxx/ellauri177.html on line 132: Kolme kertaa joka päivä, kun enkeli soi, aamunkoitteessa, keskipäivällä, iltapuhteen kypsässä hämärässä, hän paljasti itsensä, hän sanoi Aven katsellessaan ympärilleen ja tunnustellessaan, eikö kulli vihdoin ilmoittanut hänelle Marien jo tulleen voimalla. Hän oli kaksikymmentäviisi. Hän odotti hiäntä.
xxx/ellauri177.html on line 136: Toukokuussa nuoren papin mahlat oli liikkeellä ja odotus oli täynnä onnellista toivoa. Häntä ei enää edes häirinnyt La Teusen moittiminen. Jos hän viipyi niin myöhään rukoilemassa kirkossa, siinä oli hulluna ajatuksena, että suuri kultainen neitsyt päätyisi alas seinältä. Ja silti hän pelkäsi häntä, tätä ruumiikasta neitsyttä, joka näytti prinsessalta. Hän ei pitänyt kaikista neitsyistä samalla tavalla. Tämä versio vaikutti häneen suvereenilla kunnioituksella. Hän oli Jumalan Äiti; hänellä oli kantavan naarasleijonan hedelmällinen täyteys, ylevät kasvot, vahvat käsivarret, valtavat allit. Hän kuvitteli naisen näin keskellä taivaallista esipihaa päästäen hänet kuninkaallisen viittansa hännän alle kulkemaan pimeän tähden katveessa. Se oli liian korkealla hänelle, niin voimakas että pipu rutistuisi ruppanaxi, jos hiän alentuisi laskemaan puonsa hänen puoleensa. Tämä oli hänen epäonnistumispäiviensä Neitsyt, ankara Neitsyt, joka palautti hänen sisäisen rauhansa kauhistuttavan parasiitin näyn kautta. Hmm nojaa, tiedän parempaa...
xxx/ellauri177.html on line 146: Yöllä tämä tulinen maaseutu sai oudon intohimon ryyppymisen. Hän nukkui epäsiistiisti, huojuen, vääntyneenä, raajat erillään, samalla kun hänestä hengitti suuria lämpimiä huokauksia, hikisen nukkujan voimakkaita tuoksuja. Maa näytti joltakin vahvalta Kybeleltä, joka oli pudonnut selkärangalleen, kuuensaan kurkku puolixi ulkona, vatsansa kuunvalossa, humalassa auringon lämmöstä ja haaveilemassa yhä uudesta hedelmöityksestä. Kaukana tätä korkeaa vartaloa pitkin Abbe Mouretin silmät seurasivat tietä Paradouhun, ohueen vaaleaan nauhaan, joka ulottui kuin korsetin kelluva pitsi. Hän kuuli veli Archangiaksen kohottavan pikkutyttöjen hameita, joita hän ruoski verille, sylkevän tyttöjen kasvoille, itse haisten pukille joka ei ole koskaan saanut tarpeexi. Hän näki Rosalien nauravan alhaalla himokkaana eläimenä jalat ilmassa, kun isä Bambousse heitti maanpaloja hänen kupeisiinsa.
xxx/ellauri177.html on line 148: Outo himo vaivaa kotkaa: hän yhtäkkiä uskoi katseensa kiinnittäen katseensa kuun valaisemiin laseihin näkevänsä kirkon syttyvän sisältä uunin räjähdysmäisesti, juhlan helvetin loistolla, minne kääntyi toukokuu , kasvit, eläimet, Artaudien tyttäret, jotka raivoissaan ottivat hellapuita paljaiden reisiensä väliin. Sitten hän kumartui alaspäin ja näki Desireen pihan, täysin mustan, höyryävän. Hän ei pystynyt erottamaan selvästi kanien mökkejä, kanojen ahvenia ja ankkojen mökkejä. Se oli yksi massa, joka käpertyi hajuun ja nukkui samalla ruttohengityksellä. Tallin oven alta levisi hapan vuohen tuoksu; kun pikku possu selälleen makaamassa puhalsi raskaasti lähellä tyhjää kulhoa. Suuri kullanruskea kukko Alexandre lausui kuparisesta kurkusta huudon, joka heräsi kaukaa yksi kerrallaan kaikkien kylän kukkojen intohimoiseen huutoon.
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri177.html on line 154: Sergellä seisoi hirmuisesti keskellä huonetta, kaksi ikkunaa auki, hän pysyi vapisemassa pelosta, joka sai hänet piilottamaan päänsä käsiinsä. Joten koko päivä huipentui tähän mielikuvaan blondista tytöstä, jolla oli melko pitkät kasvot, siniset silmät? Ja koko päivä meni sisään kahdesta avoimesta ikkunasta. Kaukana oli punaisen maan lämpöä, suurten kivien, kivissä kasvavien oliivipuiden, polkujen reunalla käsiään vääntävien viiniköynnösten intohimoa; lähempänä, se oli ihmisen hikeä, jonka Artaudista toi ilma, hautausmaan mauttomat tuoksut, kirkon suitsukkeiden tuoksut, jotka vääristyivät rasvahiuksisten tyttöjen hajuja; siellä oli vielä lannan höyryjä, aittapihan sumua, tukahduttavia bakteereita. Ja kaikki nämä hengitykset virtasivat sisään samaan aikaan, samassa tukahdutuksessa, niin ankarassa, sellaista väkivaltasta turvotusta, että se tukahdutti hänet. Hän sulki aistinsa, hän yritti tuhota ne. Mutta ennen häntä Albine ilmestyi jälleen kuin suuri kihokki, kasvatettu ja koristeltu tällä maaperällä. Hän oli tämän saastan luonnollinen kukka, herkkä auringossa, joka avasi valkeiden hartioidensa nuoren silmun, niin onnellinen eläessään, että hän hyppäsi sen varresta ja lensi suuhunsa tuoksuen sitä pitkällä naurullaan. Pappi huusi. Hän tunsi palovamman huulillaan. Se oli kuin tulisuihku, joka oli virzannut hänen suonissaan. Sitten hän turvaa etsiessään heittäytyi polvilleen Tahrattoman sikiämisen tahraantuneen patsaan eteen ja huusi kädet ristissä: - Neitsyiden pyhä neitsyt, rukoile puolestani! Päästä minut pikapikaa pukille!
xxx/ellauri177.html on line 158: Hän pudotti vaatteensa pienen izevalaisevan kuttaperkkanuken eteen, häpeämättä, kuin näkisi oman häpynsä peilin edessä. Pyydän sinua ottamaan minut, peittämään minut verhosi kulmalla, kätkemään minun hässintävalmiin häpyni viattomuutesi alle, vaatteesi pyhän vallin taakse, jottei lihallinen hengitys pääse sinne. Olet ikuisen siveyden ihmelapsi. Poikasi Jeesus syntyi Jumalan hengityksestä, sinä itse synnyit ilman, että miehenkalu olisi saastuttanut äitisi kukkaroa. Vai niin! lisääntyä, synnyttää ilman iljettävää seksin tarvetta, taivaallisen suudelman ainoan lähestymistavan alla! Se olisi rotevaa! Kuin saisi Mariannekarkkia!
xxx/ellauri177.html on line 160: Tämä epätoivoinen kutsu, tämä huuto, joka oli puhdas halusta (tai puhdasta halua, whichever), oli rauhoittanut nuorta pappia. Neitsyt, täysin valkoinen, silmät taivaalle päin, näytti hymyilevän lempeämmin ohuilla vaaleanpunaisilla huulillaan. Hän jatkoi lempeällä äänellä: – Haluaisin vielä olla lapsi. En koskaan haluaisi olla muuta kuin mekkosi varjossa kävelevä lapsi. Olin hyvin pieni, liitin käteni sanoakseni Marien nimen. Kehtoni oli valkoinen, ruumiini oli valkoinen, kaikki ajatukseni olivat valkoisia. Näin sinut selvästi, kuulin sinun kutsuvan minua, menin luoksesi hymyillen, lehdettömien ruusujen päällä. Ja ei mitään muuta, en tuntenut, en ajatellut, elin oli juuri tarpeeksi pieni ollakseni kukka jaloissasi. Meidän ei pitäisi kasvaa aikuisiksi. Ympärilläsi olisi vain vaaleat päät, lapsia, jotka rakastaisivat sinua, puhtailla käsillä, terveillä huulilla, hellillä raajoilla, saastumattomina, ikään kuin maitokylvystä nousevana. Ei rumia elimiä, ei limaa, ikäviä hajuja. Mixi näpötinten pitääkään sijaita pissan ja kakan vieressä!
xxx/ellauri177.html on line 186: -- Kuinka onnistuin elämään ilman sinua? hän kuiskasi ojossa. Mutta en ollut elossa, olin kuin uninen eläin... Ja tässä olet minulle nyt! Ja sinä et ole kukaan muu kuin minä itte! Kuuntele, et saa koskaan jättää minua; sillä sinä olet minun hengenvetoni, sinä ottaisit pois henkeni. Pysymme toisissamme, so. minä sisällä ja sinä tuppena. Sinä tulet olemaan minun lihassani, niin kuin minä olen sinun, noin niinkö Eski Saarisen suhteellisuusteorian mielessä. Jos jätän sinut jonain päivänä, olkoon kirottu, kuivukoon ruumiini kuin hyödytön ja huono ruoho! Hän tarttui hänen käsiinsä ja toisti ihailusta vapisevalla äänellä: -- Kuinka kaunis oletkaan! Saanko pluvan vai pussataanko ensin?
xxx/ellauri177.html on line 188: Albiinilla oli laskevan auringon pölyssä maitomainen liha, hädin tuskin kullanruskea ja päivän kiilto. Ruususade, hänen ympärillään, hänen päällänsä, hukutti hänet vaaleanpunaiseen. Hänen vaaleat hiuksensa, jotka hänen kampansa eivät pitäneet hyvin, saivat hänet näyttämään tähdeltä, kun hän meni nukkumaan, peittäen hänen niskansa viimeisten liekehtivien ryppyjen häiriöillä. Hänellä oli valkoinen mekko, joka jätti hänet alasti, niin elossa hän oli päällänsä, niin paljon hän paljasti käsivartensa, kurkkunsa ja polvensa. Hän näytti viattoman ihonsa, joka kukkii häpeämättä kuin kukka, myski, jolla oli puhdas tuoksu. Hän venytteli, ei liian pitkä, notkea kuin käärme, pehmeillä kaarevilla, raikkaalla linjojen leventymisellä, kaikki syntymässä olevan vartalon ylevyys, vielä lapsuudessa kylvetty, murrosiästä jo turvonnut. Hänen pitkät kasvonsa kapealla otsallaan ja melko täyteläisellä suullaan nauroivat hänen sinisten silmiensä hellälle elämälle. Ja silti hän oli tosissaan, yksinkertaisilla poskilla, lihava leuka, yhtä luonnostaan kaunis kuin puut ovat kauniita. -- Ja että minä rakastan sinua! sanoi Serge vetäen hänet luokseen.
xxx/ellauri177.html on line 198: "Rakastan sinua, rakastan sinua", Serge toisti bassoäänellä. Ja Albine oli iso ruusu, yksi aamun vaaleista, avoimista ruusuista. Hänellä oli valkoiset jalat, vaaleanpunaiset polvet ja kädet, vaalea kaula, ihastuttavan suoninen kurkku, kalpea, ihanan kostea. Hän tuoksui hyvälle, hän venytti huulia, jotka tarjosivat korallikupissa niiden heikkoa hajuvettä edelleen. Ja Serge hengitti sen sisään, laittoi sen rintaansa vasten. -- Vai niin! hän sanoi nauraen, et satuta minua, voit ottaa minut kokonaan. Serge ilahdutti nauruaan kuin linnun poljista lausetta. "Sinulla on se laulu", hän sanoi; En ole koskaan kuullut sellaisesta suloisuudesta... Olet iloni.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 221: -- Mitä haluat? hän kysyi. Ja muistaessaan hän huusi: -- Haluat kampani! haluat kampani! Joten hän antoi hänelle kamman, hän antoi raskaiden palmikoiden pudota pullastaan. Se oli kuin avattuna kultainen kangas. Hänen hiuksensa peittivät hänet lannetta myöten. Hänen rintaansa pitkin valuneet lukot viimeistelivät hänen kuninkaallisen pukemisen. Serge itki tämän äkillisen tulipalon jälkeen. Hän suuteli jokaista säiettä, hän poltti huulensa tässä laskevan auringon säteilyssä. Mutta Albine vapautui nyt pitkästä hiljaisuudestaan. Hän jutteli, kyseli, ei koskaan lopettanut. -- Vai niin! kuinka sait minut kärsimään! En ollut sinulle enää mitään, vietin päiväni hyödyttömänä, avuttomana, epätoivoisena kuin turhaa... Ja kuitenkin, ensimmäiset päivät, olin helpottanut sinua. Näit minut, puhuit minulle... Etkö muista, kun makasit makuulla ja nukahdit olkapäätäni vasten kuiskaten, että teen sinulle kutaa? -- Ei, Serge sanoi, ei, en muista... En ole koskaan nähnyt sinua. Näin sinut juuri ensimmäistä kertaa, kaunis, säteilevä, unohtumaton. Hän taputti käsiään kärsimättömästi ja huudahti: -- Ja kampani? Muistatko, että annoin sinulle kampani saadakseni rauhaa, kun sinusta tuli taas lapsi? Aiemmin etsit edelleen häntääsi. -- Ei, en muista... Hiuksesi ovat hienoa silkkiä. En ollut koskaan suudella hiuksiasi. Hän suuttui, selvensi tiettyjä yksityiskohtia, kertoi hänelle toipumisestaan huoneessa, jossa oli sininen katto. Mutta hän, yhä nauraen, päätti laittaa kätensä naisen huulille ja sanoi huolestuneena muttei väsyneenä: -- Ei, ole hiljaa, en tiedä enää, en halua tietää enää... Heräsin juuri ja löysin sinut sieltä, täynnä ruusuja. Se riittää. Ja hän otti hänet takaisin syliinsä, pitkäksi aikaa, huutaen ääneen, reva pystyssä. Toka kerralla kestää tulla kauemmin mutta tuntuupa eri hyvältä.
xxx/ellauri177.html on line 223: Sit taas vähän höpinää, kunnes Serge molo ei enää ole niin pehmeä. Hän nosti hänet ylös, työnsi hänet taas syliinsä perse edellä ja asetti kasvonsa hänen kasvonsa viereen. -- Älkäämme puhuko enää. Olemme ikuisesti yksin. Rakastamme itseämme. He jäivät vallattomasti toistensa syliin. Vielä pitkäksi aikaa he unohtivat itsensä ja sen sinne.
xxx/ellauri177.html on line 238: Hän juoksi niin kauan kuin tyttö halusi, taputti jalkojaan jäljitellen kavioiden ääntä. Albiino napsautti kieltään, hän oli ottanut Sergein kaksi lettiä, joita hän veti kuin ohjia, heittääkseen hänet oikealle tai vasemmalle. "Tuolla, siellä olemme", hiän sanoi ja potki häntä poskelle. Hiän hyppäs maahan, kun hän hikoili, nojas puuta vasten hengästyxissä. Joten hiän nuhteli häntä, hiän uhkasi olla hoitamatta häntä, jos hän sairastuisi uudelleen. -- Joten jätä se! Se teki mulle kutaa, hän vastasi. Kun olen saanut kaikki voimani takaisin, razastat mulla koko aamun...
xxx/ellauri177.html on line 271: -- Olemme liian isoja. On typerää pelata aina. Etkö pidä siitä enemmän, kävellä näin, vierelläni, hyvin hiljaa? Hiän käveli itse asiassa niin miellyttävällä tavalla, että hän sai maailman suurimman ilon kuullessaan hiänen saappaidensa napsautuksen polun kovassa maassa. Hän ei ollut muka koskaan kiinnittänyt huomiota hiänen vyötärön heilumiseen, hiänen hameensa elävään jälkiin, joka seurasi hiäntä käärmeen kahinalla. (Dodi! Paratiisin käärme nostaa päätä jo!) Oli ilo, ettei hän väsynyt, nähdä hiänen näin menevän rauhallisesti vieressä, niin paljon hän löysi uusia viehätyksiä hänen raajojensa pienimmässäkin notkeudessa. Sergen vällykäärme sitävastoin alkaa vähin erin menettää notkeuttaan.
xxx/ellauri177.html on line 288: - Missä mennään? Kysyy Serge. - Search me, sanoo Albiino. -- Eh bien! nous sommes perdus, olemme hukassa, sanoo Sergei iloisesti. On parempi kun ei tiedä minne ollaan menossa. Sergei kaivaa slaban esiin pöxyistä. Pelkäätkö tätä? Hän oli hyvin lähellä häntä. Hän kuiskasi: - Äsken vielä pelkäsit tätä. Mutta hiän katsoi häntä kasvoihin rauhallisena, silmää räpäyttämättä. "Sinä satutit minua", hän vastasi. Nyt näytät erittäin hyvältä. Miksi pelkäsin sinua? - Joten sallitko minun ottaa sinut tuolla tällä tavalla? Palaamme puiden alle. -- Joo. Voit halata minua, teet minut onnelliseksi. Ja edetään hitaasti, eikö niin? jotta emme löydä tietämme sinne liian nopeasti. Kumpikaan ei ehdottanut maatepanoa, pystypaini tuntui tällä haavaa houkuttelevalta.
xxx/ellauri177.html on line 290: -- Minä rakastan sinua! sanoi Serge kevyellä äänellä, joka nosti pienet kultaiset hiukset Albinen temppelistä. Hän halusi löytää toisen sanan muttei löytänyt, joten hän toisti: -- Minä rakastan sinua! Minä rakastan sinua! Albine kuunteli kauniisti hymyillen. Hän opetteli tätä musiikkia. -- Minä rakastan sinua! Minä rakastan sinua! hän huokaisi herkullisemmin, helmimäisellä tyttömäisellä äänellään. Sitten hän kohotti siniset silmänsä, jossa valon aamunkoitto kasvoi, hän kysyi: -- Kuinka rakastat minua? Joten Serge keräsi itsensä. Metsissä oli juhlavaa pehmeyttä, syvät navat pitivät pariskunnan vaimeiden steppien väreet. "Rakastan sinua enemmän kuin juuri mitään", hän vastasi. Olet kauniimpi kuin mikään mitä näen aamulla, kun avaan pyjamani. Kun katson sinua, sinä riität minulle. Haluaisin vain sinut, ja olisin erittäin onnellinen jos saisin nyt.
xxx/ellauri177.html on line 296: -- Ja miksi rakastat minua? kysyi Albine uudelleen. Hän hymyili, mutta ei vastannut aluksi. Sitten hän sanoo: -- Rakastan sinua, koska tulit yhtäaikaa. Se kertoo kaiken... Nyt olemme yhdessä, rakastamme toisiamme. Minusta tuntuu, että en enää eläisi, jos en rakastaisi sinua. Olet hengitykseni. Hän alensi ääntään ja puhui unessa. -- Emme työnnä sitä sinne heti. Se kasvaa ensin sinun mahallasi. Sen täytyy kasvaa isommaxi, sen on oltava vahva... Muistatko kuinka rakastimme toisiamme! Mutta emme sanoneet sitä. Olemme lapsia, olemme tyhmiä. Sitten eräänä kauniina päivänä se tulee liian pletkuxi, se pakenee sinua... No, meillä ei ole muuta asiaa; rakastamme toisiamme, koska meidän elämämme on rakastaa toisiamme. Albine, heittäen päänsä taaksepäin, silmäluomet täysin kiinni, pidätti hengitystään. Hän maisti tämän sanojen hyväilyn vielä lämpimän hiljaisuuden. - Rakastatko minua? Rakastatko minua? hän änkytti silmiään avaamatta.
xxx/ellauri177.html on line 298: Hän pysyi hiljaa, hyvin onnetonna kun ei löytänyt enää mitään uutta sanottavaa sanoaxeen hänelle rakastavansa häntä. Hän katseli hitaasti hänen ruusuisia kasvojaan, jotka antoivat itsensä mennä kuin unessa; silmäluomissa oli herkku elävää silkkiä; suu teki suloisen rypyn, märkä hymystä; otsa oli suht puhdas, hukkui kultaiseen viivaan hiusrajassa. Ja hän olisi halunnut antaa koko olemuksensa sanalle, jonka hän tunsi huulillaan, ilman, että olisi voinut lausua sitä. Sitten hän kumartui jälleen, hän näytti etsivän hienoa paikkaa niille kasvoille, jonka hän asettaisi ylimmän sanan. Sitten hän ei sanonut mitään, hänellä oli vain lyhyt hengitys. Hän suuteli Albinen huulia. - Albina, rakastan sinua! - Rakastan sinua Serge! Ja he pysähtyivät vapisten tästä ensimmäisestä suudelmasta. Hiän oli avannut silmänsä hyvin leveäksi. Hän pystyi työntämään suullaan hieman eteenpäin. Molemmat katsoivat toisiaan punastumatta. Jotain voimakasta, suvereenia hyökkäsi heihin; se oli kuin kauan odotettu tapaaminen, jossa he näkivät toisensa jälleen aikuisina, toisilleen tehtyinä, ikuisesti sidoksissa. He hämmästyivät hetken, nostivat katseensa lehtien uskonnolliseen holviin, näyttivät kyseenalaistavan puiden rauhallisia ihmisiä löytääkseen suudelmansa kaiun. Mutta metsän seesteisen omahyväisyyden edessä heillä oli rankaisemattomien rakastajien iloisuus, pitkäkestoinen, kaikuva iloisuus, joka oli täynnä heidän hellyytensä vuolaspuheista kutinaa.
xxx/ellauri177.html on line 310: -- Haluatko, että vien sinut minne tahdot? Vien vaikka Mexikoon. Rakkaus on leikkiä kahden, todellisuus harhaa vain on... Serge kysyi Albinelta tuntien tämän jättävän itsensä hänelle. Hän halasi häntä jo sylissään. Mutta hiän vetäytyi pois hengittäen raskaasti. "Ei, sinä tukahdutat minut", hän sanoi. Jättää vaan yksin. En tiedä mitä minulla on. Maa sekoittelee jalkojeni alla... Katsos, siellä se sattuu. Hän otti hänen kätensä ja pani sen tissiänsä vasten. Joten hän muuttui täysin valkoiseksi. Hän oli hiäntä heikompi, terhakan nännin kosketus kämmenpohjaan sai aikaan ennenaikaisen ejakulaation. Kovasti pinnistämällä hän sai pidettyä valtaosan mällistä vielä sisällä, puristaen esinahanpäätä tiukasti. Muna nytkyi käsissä kuin lapsi luokilla.
xxx/ellauri177.html on line 315: Siellä, tämän raskaan varjon alla, lämpö nukki herkullista unta. Ilma nukkui, ilman henkeä, alkovin kosteudessa. Itämaisen rakkauden tuoksu, Sulamitin maalattujen huulten tuoksu, joka hengitettiin ulos tuoksuvasta metsästä. -- Etkö istu alas? sanoi Albina. Ja hän muutti hieman syrjään tehdäkseen hänelle tilaa. Mutta kun hän astui taaksepäin, hänellä nousi jälleen seisomaan. Sitten, kun hän kutsui hänet uudelleen, hän liukui polvilleen muutaman askeleen päässä. Hän kuiskasi: -- Ei, minulla on tässä kuumempaa kärkeä kuin sinulla, polttaisin sinut... Kuuntele, jos en pelkäsi satuttaa sinua, ottaisin sinut syliin, niin kovaa, niin kovaa, että emme tekisi tuntea kärsimyksemme enemmän.
xxx/ellauri177.html on line 317: Hän raahasi itseään polvillaan, hän lähestyi hieman. -- Vai niin! Sinut sylissäni, sinut lihassani (tai kääntäen). Siinä kaikki mitä ajattelen. Yöllä herään, puristellen tyhjyyttäsi, puristaen unelmaasi. Haluaisin ottaa sinut aluksi vain pikkusormen kärjestä; sitten haluaisin sinut kokonaan, hitaasti, kunnes sinusta ei ole enää mitään jäljellä, kunnes sinusta on tullut minun, jaloistasi viimeisiin ripsiin. Pidän sinut aina. On varmasti herkullista saada halltuunsa sitä, mitä rakastaa tällä tavalla. Sydämeni sulaisi sydämessäsi. Hän lähestyi uudelleen. Hän olisi koskettanut hänen hameiden reunaa, jos hän olisi ojentanut kätensä. -- Mutta en tiedä, tunnen olevani kaukana sinusta... Välillämme on jokin muuri (hymen kaiketi), jota nyrkkiin puristetut käteni eivät voi murtaa. Olen kuitenkin vahva tänään; Voisin sitoa sinut käsivarsillani, heittää sinut olkapäälleni, kantaa sinut pois kuin jotain omaani. Ja se ei ole siinä. En voinut saada sinua tarpeeksi. Kun käteni ottavat sinut, ne pitävät vain pientä osaa olemuksestasi... Joten missä olette, kaikki, jotta voisin mennä etsimään teitä sieltä? Hän oli kaatunut kyynärpäinsä maahan, ihailun murskatussa asenteessa. Hän suuteli Albinen hameen reunaa. Joten kuin hiän olisi saanut tämän suudelman iholle, hiänkin oikeni. Hän kohotti kätensä oimoilleen, paniikissa ja änkyttäen. -- Ei, pyydän sinua, kävellään vaikka taas. Housuni kastuvat.
xxx/ellauri177.html on line 328: -- oletko nähnyt? sanoi Serge eräänä aamuna, yhtenä noista pitkäveteisista tunneista: siellä oven yläpuolella on maalattu nainen, joka näyttää sinulta. Hän nauroi äänekkäästi. Ja he palasivat maalauksiin; he raahasivat pöytää taas seiniä pitkin yrittäen teloa itsensä. -- Vai niin! ei, mutisi Albine, hän on minua paljon läskimpi. Tai et voi tietää: hän rojottaa niin hassun hauskasti, ylösalaisin! He lopettivat puhumisen. Haalistuneesta maalista, jonka aika oli syönyt, nousi kohtaus, jota he eivät olleet vielä nähneet. Se oli seinän harmaasta esiin nousevan herkän lihan ylösnousemus, elvytetty kuva, jonka yksityiskohdat näyttivät palaavan yksi kerrallaan kesän helteessä. Makaava nainen nojasi taaksepäin vuohenjalkaisen faunin syleilyn alle. Voisi selvästi erottaa selälle heitetyt käsivarret, hylätyn vartalon, tämän pitkän alastoman tytön kiertelevän hahmon, yllättyneenä kukkavyöillä, pikku-Amorien niittämänä, jotka sirppi kädessään lisäsivät soppaan jatkuvasti uusia kourallisia ruusuja. Voit myös nähdä eläimistön ponnistelut, pukin puhaltelevan, hiänen mahansa alta kohoavan juurakon. Sitten toisessa päässä oli vain naisen kaksi jalkaa, jotka nostettiin ilmaan ja lensivät pois kuin kaksi vaaleanpunaista kyyhkystä. "Ei", Albine toisti, "hän ei näytä minulta. Hän on ruma. Mutta ton faunin vekottimet näyttää kyllä sun vastaavilta."
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 338: "Mutta me emme kuole", hän jatkoi korottamalla ääntään voittajana naisen naurulla, siteeraten tapaamassa käärmettä --- hirveä: elämme rakastaaksemme toisiamme... Se on elämän puu, puu, jonka alla olemme vahvempia, terveempiä, täydellisempiä. Näet, kaikki tulee meille helpoksi. Pystyt ottamaan minut, kuten unelmoit tekeväsi, niin tiukasti, ettei mikään pala ruumiistani ole sinun ulkopuolellasi (tai kääntäen). Joten, kuvittelen jotain taivaallista, joka laskeutuu sisällemme... Haluatko? Hän kalpeni, hän räpytteli silmäluomiaan, ikään kuin kirkas valo olisi vaivannut häntä. -- Haluatko? Haluatko? hän toisti kuumemmin, ikäänkuin hinkaten jo puoliksi pystyyn nostettuna. Hänellä nousi seisomaan, se seurasi häntä, horjuen ensin, sitten kuin sidottuna hänen vyötärölleen, ei pystynyt eroamaan hänestä. Hän meni minne se meni, pyyhkäisi hänen hiuksistaan virtaavan lämpimän ilman mukana. Ja kun hän oli palaamassa vähän, hän kääntyi puoliksi; hänellä oli rakkaudesta loistavat kasvot, kiusauksen suu ja silmät, jotka kutsuivat häntä sellaiseen valtakuntaan, että hän olisi siten seurannut häntä kaikkialle kuin uskollinen koira häntä koipien välissä pystyssä heiluen.
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri177.html on line 351: He olivat pysähtyneet pienellä huokauksella myskisen tuoreuden tarttumana. "Ilma maistuu hedelmältä", albine kuiskasi. He laskivat ääntään uskonnollisella tunteella. Heillä ei ollut edes uteliaisuutta katsoa ylös, nähdä puuta. He tunsivat liikaa majesteettisuutta harteillaan. Albine kysyi yhdellä silmäyksellä, oliko hän liioitellut vehreyden lumoa. Serge vastasi kahdella selvällä kyynelellä, jotka virtasivat hänen poskilleen. Heidän ilonsa olla vihdoin siellä pysyi sanoinkuvaamattomana. Nt poskilleen. Heidän ilonsa olla vihdoin siellä pysyi sanoinkuvaamattomana. "Tule", sanoi hän korvassaan henkeään kevyemmällä äänellä. Ja hän meni ensin makaamaan puun juurelle. Hän ojensi kätensä hänelle hymyillen, kun hän, seisoen, myös hymyili ja antoi hänelle hänen. Kun hän piteli niitä, hän veti hänet hitaasti hänen luokseen. Hän kaatui hänen puolelleen. Hän otti hänet välittömästi rintaansa vasten. Tämä syleily jätti heidät täyteen helppoutta (muuttei vaihtanut vieläkään nesteitä).
xxx/ellauri177.html on line 353: Voi ei! muistat, hän sanoi, että muuri, joka näytti erottavan meidät... Nyt tunnen sinut, välillämme ei ole mitään... ei edes kumia! Etkö sinä kärsi? "Ei, ei", vastasi hän. Sää on hyvä. He vaikenivat päästämättä irti. Herkullinen tunne, ravistamatta, pehmeä kuin liukas maito levisi, tunkeutui niihin. Sitten Serge käveli kätensä Albinen ruumista pitkin. Hän toisti: "Kasvosi ovat minun, silmäsi, suusi, poskesi." Kätesi ovat minun, kynsistäsi harteillasi... Jalkasi ovat minun, polvesi ovat minun, koko henkilösi on minun. Ja hän nai hänen kasvojaan, hänen silmiään, suutaan, poskiaan. Hän suuteli hänen käsiään nopeilla suudelmilla ja nousi sormiaan olkaimiin. Hän nai hänen jalkojaan, hän nai hänen polviaan. Hän kylpi hänet suudelmien suihkulla, putosi leveisiin pisaroihin, lämpimänä kuin kesäsuihkun pisarat, (mitä! pisaroita, hold it! sanoisi Pirkko Hiekkala),
xxx/ellauri177.html on line 358: Hän sanoi nämä asiat, kumartui maahan ja jumalsi naista. Ylpeä Albine antoi ihailla itseään. Hän ojensi sormensa, rintansa, huulensa Sergen hartaille suudelmille. Hän tunsi itsensä kuningattareksi katsoessaan häntä niin vahvana ja niin nöyränä edessään. Hän oli voittanut hänet, hän piti häntä armollaan, hän saattoi hävittää hänet yhdellä sanalla. Ja mikä teki hänestä kaikkivoivan, oli se, että hän kuuli ympärillään olevan puutarhan iloitsevan hänen voitostaan, auttaen häntä hitaasti kasvavalla melulla.
xxx/ellauri177.html on line 360: Serge vain änkytti. Hänen suudelmansa katosivat. Hän kuiskasi uudelleen:
xxx/ellauri177.html on line 371: Joten Albine ja Serge tottelivat kuuliaisina. Hän ei sanonut mitään, hän sitoi hänet syliinsä, yhä tiukemmin. Sukupolven kuolema ympäröi heitä. He myöntyivät puutarhan vaatimuksiin. Se oli puu, joka uskoi Albinen korvaan sen, mitä äidit kuiskaavat vaimoille hääyönä. No entäs mitä setämiehet kuiskasivat Sergen korvaan? Luovuta kaikin mokomin sinne se limakökkäre, mutta naatiskellen!
xxx/ellauri177.html on line 376: Serge on nyt täysin parantunut pappeudesta, se on löytänyt hukkuneen miehisyytensä Albinen jalkovälistä. Serge oli juuri, Albinen hallussa, viimein löytänyt heteromiehen sukupuolen, hänen lihasten energian, sydämensä rohkeuden, äärimmäisen terveyden, joka oli tähän asti puuttunut hänen pitkästä nuoruudestaan. Nyt hän tunsi olevansa täydellinen. Hänellä oli terävämmät aistit, laajempi älykkyys, tanakampi mela. Oli kuin hän yhtäkkiä olisi herännyt leijonakuninkaana tasangolla, näkemällä vapaan taivaan. Kun hän nousi ylös, hänen jalkansa laskeutuivat suoraan maahan, hänen ruumiinsa kasvoi, ylpeä raajoistaan, varsinkin siitä pienestä (noo, ei niin pienestä paizi juuri tällä hetkellä, Serg. huom.) Hän tarttui Albinen käsiin, jotka hän puolestaan nousi ylös. Hän huojui hieman, ja hänen täytyi tukea häntä. "Älä pelkää", hän sanoi. "Olet se jota tällä haavaa rakastan, luulisin."
xxx/ellauri177.html on line 378: Nyt Albine oli palvelija, Sergen pussit oli tyhjätty. Hän nojasi päänsä hänen olkapäälleen ja katsoi häntä huolestuneen tunnustellen ilmaa. Voisiko Serge ehkä syyttää hiäntä siitä, että hiän toi hänet sinne? Eikö hän jonakin päivänä moittiisi hiäntä tästä palvonnan hetkestä, jolloin hän oli kutsunut itseään hiänen orjakseen? -- Ethän ole vihainen? hiän kysyi nöyrästi. Hän hymyili, harjasi leijonamaista takatukkaansa taaksepäin, taputti häntä sormenpäillään kuin lasta. Albiino jatkoi:
xxx/ellauri177.html on line 381: Sergellä oli kaksinkertainen voima, kun hän näki hiänet niin alistuvana ja hyväilevänä. Sepä mukavaa. Hän kysyi hiäneltä:
xxx/ellauri177.html on line 383: Hiän ei vastannut. Hän katsoi melkein surullisena puuta, vehreyttä, ruohoa, jota he olivat tallaneet. -- Iso lapsi! hän jatkoi nauraen. Pelkäätkö, että tulen kantamaan kaunaa sinulle antamastasi lahjatötteröstä? Mene, se ei voi olla vika. Rakastimme toisiamme niin kuin meidän piti rakastaa toisiamme... Haluaisin (vähän myöhemmin, en nyt ihan heti) suudella niitä jalanjälkiä, jotka askeleesi jättivät, kun toit minut tänne, aivan kuten suutelen huuliasi, jotka houkuttelivat minua, aivan kuten suutelen (pieniä mutta terhakoita) rintojasi, jotka ovat juuri hoidon päätyttyä turvoxissa, muistatko? pienistä viileistä käsistäni. Hiän yökkäsi. Ja katsoen poispäin, välttäen näkemästä puusta pitkään: "Viekää hiänet pois", hän sanoi matalalla äänellä eläimille.
xxx/ellauri177.html on line 388: Sergellä ei ollut puusta kuin hyvää sanottavaa. Albiino vaikutti hermolta. Eikai tuo puu vaan naura mulle? - Piiloillaan, piiloudutaan, hän toisti rukoilevalla äänellä. Ja hänestä tuli ihan ruusuinen. Se oli orastava vaatimattomuus, häpeä, joka otti hänet kuin paha, joka värjäsi hänen ihonsa reheyden, jossa siihen asti ei ollut esiintynyt verisairautta. Serge oli peloissaan nähdessään hänet niin ruusuisena, hänen poskensa hämmentyneenä, hänen silmänsä täynnä kyyneleitä. Hän halusi ottaa hiänet uudestaan, rauhoittaa hiäntä hyväilemällä; mutta hiän astui sivuun ja antoi hänelle merkin epätoivoisella eleellä, etteivät he olleet enää yksin (siis kaxin).
xxx/ellauri177.html on line 392: "Rauhoitu", pyysi Serge. Ei ole ketään... Siinä sinä olet, punaisena kuumeesta. Levätään hetki, kiitos. No ei, hänellä ei ollut kuumetta, hän halusi mennä vaan heti kotiin, ettei kukaan voisi nauraa katsoessaan häntä. Ja kiirehtien askeleensa yhä enemmän, hän keräsi pensasaitojen varreta viikunanlehtiä, jolla hän piilotti alastomuutensa (häh? olihan sillä alkkaritkin, vai oliko ne tuoxinassa hukkuneet?) Hän sidoi mulperipuun oksan hiuksiinsa; hän kietoutui sideruohojen käsivarsiin, jotka hän sidoi ranteisiinsa; hän laittoi kaulaansa viburnumin oksista tehdyn kaulakorun niin pitkän, että ne peittivät hänen rintansa lehtiverholla. (Ei kovin pitkän, sillähän ei olleet mitkään roikkarit.)
xxx/ellauri177.html on line 395: Mutta hän heitti hänelle lehdet, joita hän jatkoi poimimaan. Hän sanoi hänelle matalalla äänellä, huolestuneena: -- Etkö näe, että olemme alasti? Ja hän häpesi vuorostaan: että hänkö vyöttäisi lehdet päällekkäisiin vaatteisiinsa.
xxx/ellauri177.html on line 401: -- Tule tule! huudahti Albine. Hän halusi kouluttaa häntä. Mutta he eivät olleet kulkeneet kahtakymmentä askelta, kun he löysivät jälleen seinän. Joten he juoksivat hänen perässään paniikkiin. Se pysyi pimeänä, ilman viiltoa ulkopuolella. Sitten hän näytti yhtäkkiä niityn reunalla romahtavan. Rikkomus avasi valoikkunan viereiseen laaksoon. Sen on täytynyt olla se reikä, josta Albine oli eräänä päivänä puhunut, reikä, jonka hän sanoi tukahduttaneensa käyttämällä sipuleita ja kiviä (naiset!); siivet kulkivat hajallaan päissä kuin leikatut köydet, kivet heitettiin pois, reikä näytti suurennetun jonkun raivoisan käden toimesta.
xxx/ellauri177.html on line 409: Hän työnsi hänet hitaasti pois. Sitten, kun hän suuteli hänen polviaan, hän laittoi kätensä hänen kasvoilleen, ikään kuin karkottaakseen unen jäännöksen silmistään ja otsastaan. Tämä oli sitten tuntematon maailma, vieras maa, josta hän ei ollut koskaan haaveillut ilman tylsää pelkoa. Missä hän oli nähnyt tämän maan? Mistä unesta hän oli herännyt tunteakseen niin koskettavan tuskan nousevan lanteestaan, joka kasvoi vähitellen hänen rinnassaan, kunnes se tukehtui? Kylä heräsi eloon palattuaan pellolta. Miehet palasivat takkinsa olkapäillään uupuneiden eläinten tahdissa; naiset talojen kynnyksellä tekivät vetoavia eleitä; kun lapset ryhmissä ajoivat kanoja takaa kivillä. Hautausmaalla liukastui kaksi siiliä, poika ja tyttö, jotka kävelivät nelinjalkain matalaa seinää pitkin, jottei heitä näkyisi. Varpusparvet nukkuivat kirkon laattojen alla. Sininen puuvillahame oli juuri ilmestynyt paplin portaille, niin leveä, että se peitti oven.
xxx/ellauri177.html on line 411: -- Vai niin! kurjuutta! änkytti Albine, hän katsoo, hän katsoo... Kuuntele minua. Vannoit tottelevasi minua juuri nyt. Pyydän sinua, käänny ympäri, katso puutarhaan... Etkö ollut onnellinen puutarhassa? Hän antoi minut sinulle. Ja mitä onnellisia päiviä sillä on meille varattavissa, mikä pitkä autuus, nyt kun tiedämme kaiken pimeyden onnen! älä ota pois. Katso, ne muut, kaikki nämä ihmiset tulevat väliimme. Olimme niin yksin, niin eksyksissä, niin puiden vartioimina!... Puutarha on rakkautemme. Katso puutarhaa, ole hyvä ja polvillasi.
xxx/ellauri177.html on line 413: Mutta Serge järkyttyi. Hän muisti. Menneisyys heräsi henkiin. Kaukaa hän kuuli selvästi kylän elävän. Nämä talonpojat, nämä naiset, nämä lapset, pormestari Bambousse, joka palasi Olivettes-peltostaan laskemassa seuraavaa satoa; se oli Brichets, mies raahaa jalkojaan, nainen voihki kurjuudesta; se oli Rosalie seinän takana, jota pitkä onnekas suuteli. Hän tunnisti myös hautausmaalla olevat kaksi roistoa, tuon roisto Vincentin ja tuon röyhkeän Katariinan, jotka katselivat suuria lentäviä heinäsirkoja haudojen keskellä; Heillä oli jopa mukanaan musta koira Voriau, joka auttoi heitä, kerjäämässä kuivan ruohon keskellä, puhaltaen vanhojen paasikivien jokaisesta halkeamasta. Kirkon laattojen alla varpuset taistelivat ennen nukkumaanmenoa; rohkein laskeutui jälleen alas, lensi sisään rikkoutuneiden ruutujen läpi, niin että hän, seuratessaan niitä silmillään, muisti heidän hienon metelinsä saarnatuolin alaosassa, tasanteen portaalla, missä heille oli aina leipää. Ja pastorin kynnyksellä La Teuse sinisessä puuvillamekossa näytti lihoneen enemmän; hän käänsi päätään hymyillen Desireelle, joka oli palaamassa navettapihasta, suurella naurulla, koko lauman seurassa. Sitten he molemmat katosivat. Sitten Serge ymmällään ojensi kätensä.
xxx/ellauri177.html on line 417: Hän itki. Hän kuunteli innokkaasti yrittäen saada pienintäkään kaukaista melua ja odotti ääntä, joka herättäisi hänet kokonaan. Kello oli hypännyt hieman. Ja hitaasti, unisessa iltailmassa, kolme Angeluksen lyöntiä saavuttivat Paradoun. Ne olivat hopeanhohtoisia, erittäin pehmeitä, säännöllisiä puheluita. Nyt kello näytti elävältä.
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri177.html on line 429: Hän suuteli hänen itkeviä silmiään. Hiän jatkoi vihaisena:
xxx/ellauri177.html on line 432: Hän kauhuissaan ei osannut vastata. Raskas askel seinän takana sai kivet pyörimään. Se oli kuin vihaisen murinan hidas lähestyminen. Albine ei ollut erehtynyt, siellä oli joku, joka häiritsi kateellisella hengittämisellä väen rauhaa. Sitten molemmat halusivat piiloutua risujen taakse, häpeän lisääntyessä. Mutta kiroileva veli Arkkienkeli näki heidät jo murtumisen kynnyksellä.
xxx/ellauri177.html on line 434: Veli seisoi hetken, varjonyrkkeillen, puhumatta. Hän katsoi pariskuntaa, Albine turvautui Sergen kaulaan, inhona miehen kohtaamisesta saastaojan reunalla.
xxx/ellauri177.html on line 438: Hän otti muutaman askeleen ja huusi: - Näen sinut, tiedän, että olet alasti... Se on kauhistus. Oletko peto juoksemaan metsässä tämän naisen kanssa? Hän vei sinut pitkälle, sano! Hän raahasi sinut lahoon, ja tässä olette kaikki karvan peitossa kuin vuohi... Vedä oksa esiin murtaaksesi sen hänen lanteilleen! Tai anna mä vedän, mullon oxa valmiina!
xxx/ellauri177.html on line 444: "Onneksi löysin sinut", jatkoi veli Archangias. Olin löytänyt tämän reiän... Sinä tottelit Jumalaa, tapoit rauhasi. Kiusaus puree sinua aina tulihampaallaan, ja tästä lähtien sinulla ei ole enää tietämättömyyttäsi taistella sitä vastaan... Tämä kerjäläinen kiusasi sinua, eikö niin? Etkö näe käärmeen hännän vääntelevän hänen hiustensa välissä? Hänellä on olkapäät, joiden pelkkä näkeminen saa ihmisen oksentamaan... Päästä irti, älä koske häneen enää, sillä hän on helvetin alku... Jumalan nimessä, pois tästä puutarhasta!
xxx/ellauri177.html on line 450: Serge marssi voitettuna kohti murtumaa. Kun veli Archangias raa´alla eleellä veti hänet ulos Paradousta, Albine liukastui maahan, hänen kätensä hullusti ojennettuina lähtevää rakkautta kohti, nousi ylös, hänen kurkkunsa murtui nyyhkyistä. Hän pakeni, hän katosi puiden sekaan, joiden runkoja hän löysästi väisti löysillä hiuksilla.
xxx/ellauri177.html on line 465: Isä Mouret, hänen äänensä syvästi muuttuneena, lausui vain epäselvää nurinaa. Hän oli laskenut silmäluomet kokonaan alas, kasvonsa täysin valkoiset, puhuen niin tuskallisin tuntein, että pitkä onnekas itse itki ymmärtämättä.
xxx/ellauri177.html on line 467: "Hän ei ole vielä toipunut", Lisa sanoi. Hän tekee väärin väsyessään... Katso! Onni, joka itkee! "Miehet ovat vetelämpiä kuin naiset", mutisi Babet. "Hän puhui silti hyvin", sanoi La Rousse. Nämä papit miettii monia asioita, joita kukaan muu ei ajattele. -- Hiljaa! huudahti La Teuse, joka valmistautui jo sammuttamaan kynttilöitä.
xxx/ellauri177.html on line 475: Mutta nyt varmaan lentää papille paska tuulettimeen: Jeanbernaisin piippusetä tulee kertomaan, että Albine on pieniin päin! No ei, ei vielä, mutta eiköhän sekin vielä nähdä. No seuraava sanansaattaja on Pascal-setä: "Tulen Paradousta", hän sanoi äkillisesti. Jeanbernat tuli hakemaan minua eilen illalla... Näin Albinen. Hän huolestuttaa minua. Hän tarvitsee paljon hoitoa. Hän tutki edelleen pappia puhuessaan. Hän ei nähnyt edes silmäluomiensa heiluvan.
xxx/ellauri177.html on line 477: "Loppujen lopuksi hän piti sinusta huolta", hän lisäsi ankarammin. Ilman häntä, poikani, olisit ehkä tänä hetkenä mökissä Tulettessa, pakkopaita olkapäilläsi... No! Lupasin mennä tapaamaan häntä. Otan sinut mukaani. Se on jäähyväiset. Hän haluaa lähteä. "Voin vain rukoilla sen henkilön puolesta, josta puhutte", sanoi Abbe Mouret lempeästi. Ja kun lääkäri menetti malttinsa ja ojensi keppiään kovaa sohvalla: "Olen pappi, minulla ei ole muuta kuin rukouksia", hän lopetti yksinkertaisesti, erittäin lujalla äänellä. -- Vai niin! hei, olet oikeassa! huusi Pascal-setä pudotessaan nojatuoliin jalat rikki. Minä olen hullu vanha mies. Kyllä, itkin avoautossani tullessani tänne, aivan yksin, kuin lapsi... Sellaista on elää kirjojen keskellä. Miehellä on hienoja kokemuksia mutta käyttäytyy kuin epärehellinen sika... Olitko koskaan epäillyt, että kaikki käy niin huonosti? Vitun paskiainen miehexeen!
xxx/ellauri177.html on line 489: Pappi ei näyttänyt kuulevan. Hän oli jatkanut rukouksiaan ja pyytänyt taivaalta pyhimysten rohkeutta. Ennen kuin hän ryhtyi korkeimpaan taisteluun, hän aseistautui liekeillä uskon miekoilla. Hetken hän pelkäsi heikkenemistä. Oli vaatinut marttyyrin sankarillisuutta pitää polvet liimattuina laattaan, kun Albinen jokainen sana kutsui häntä: hänen sydämensä meni hänen puoleensa, hänen kikkelinsä tietysti, kaikki hänen verensä kohosi, heitti hänet hänen syliinsä, vastustamattomalla halulla suudella hänen "hiuksiaan". Pelkästään hengityksensä tuoksulla hän oli herännyt ja välittänyt hetkessä muistot heidän hellyydestään, suuresta puutarhasta, kävelystä puiden alla, ilosta heidän liitosta, kepin liosta. Mutta armo kasteli sen runsaimmalla kastellaan; se oli vain hetken kidutus, joka tyhjensi veren hänen suonistaan; eikä hänessä ollut mitään inhimillistä. Hän oli vain Jumalan varmuusesine, kirkkoasia.
xxx/ellauri177.html on line 493: Hän seisoi hänen edessään suvereenina, ojentaen käsiään. Hän toisti kovemmalla äänellä: -- Kuuletko, Serge? olet minun! Sitten hitaasti isä Mouret nousi ylös. Hän nojautui takaisin alttaria vasten ja sanoi: -- Ei, olet väärässä, minä kuulun Jumalalle. Vai mitä jumala? Entä mitäs neizyt Maaria tähän sanoo? Oletko mustasukkiainen edes vähän?
xxx/ellauri177.html on line 495: Hän oli täynnä tyyneyttä. Hänen paljaat kasvonsa muistuttivat kivipyhimyksen kasvoja, joita ei häirinnyt mikään hänen sisälmyxistään tuleva lämpö. Hänen sukkansa putosivat suorina poimuina, kuin musta käärinliina paljastamatta mitään hänen ruumiistaan. Albine perääntyi nähdessään rakkautensa synkän aaveen. Hän ei löytänyt vapaata partaakaan, vapaita hiuksia. Nyt hiän näki hänen leikattujen hiustensa keskellä kalpean täplän, tonsuurin, joka huolestutti häntä kuin tuntematon sairaus, vaikka kapi, joku paha kipeys, kasvamassa siellä syömään onnellisten päivien muistoja.
xxx/ellauri177.html on line 497: Hän ei tunnistanut hänen käsiään, jotka olivat kerran lämpimiä hyväilyistä, eikä hänen notkeaa kaulaansa, joka soi kuin narusta vetämällä, eikä hermostuneita jalkojaan, joiden laukka kantoi hänet vehreyden syvyyteen. Oliko tämä sitten se poika, jolla oli vahvat lihakset, löysä kaulus, joka näytti rintakehän alaosat, auringon kukoistava iho, elämästä värähtelevä lanne, jonka syleilyssä hän oli elänyt vuoden ajan? Tällä hetkellä hänellä ei näyttänyt enää olevan lihaa, hänen hiuksensa olivat häpeällisesti pudonneet, kaikki hänen miehisyytensä kuivui tämän naisenmekon alla, mikä jätti hänet ilman seksiä. Hyi helkkari!
xxx/ellauri177.html on line 499: Hän oli laittanut kätensä vartalosukan päälle, ikään kuin repiäkseen kankaan irti. Hän työnsi hänet pois eleellä koskematta häneen. Hän katsoi häntä, hän vahvisti itseään kiusausta vastaan, eikä koskaan irrottanut katsettaan hänestä. Hän näytti aikuiselta hänelle. Hän ei ollut enää se pikkutyttö, jolla on villejä kukkakimppuja, joka heitti boheemia nauruaan tuuleen, eikä valkoisiin hameisiin pukeutunut rakastaja, joka taivutti ohutta vyötäröään ja hidasti hänen liian kovaa vauhtiaan pensasaitojen takana.
xxx/ellauri177.html on line 501: Nyt untuvahedelmä vaaleni hänen huulensa, hänen lantionsa pyörivät vapaasti, hänen rinnassaan kukkii rasvainen kukka. Hän oli nainen, jolla oli pitkät kasvot, jotka antoivat hänelle paljon hedelmällisyyttä. Hänen levennetyillä kyljellään varmaan jo uusi elämä nukkui. Hänen poskillaan, reunalla, tuli hänen lihansa ihastuttava kypsyys. Ja pappi, kypsän naisen intohimoisen tuoksunsa ympäröimä, otti katkeraa iloa uhmatessaan punaisen suunsa hyväilyä, naurua silmissä, kutsua kurkussa, päihtymystä, joka virtasi hänestä pienimmästäkin liikkeestä. Ei hän edes tykännyt tollasista matroonista, hän oli enempi pedofiilimiehiä.
xxx/ellauri177.html on line 503: Hän työnsi ankaruutensa niin pitkälle, että hän etsi paikkoja, joita hän oli aiemmin hullusti suudellut, silmäkulmat, huulien kulmat, kapeat temppelit, pehmeät kuin satiini, meripihkan niskan silkkiset. kuin samettia.. Hän ei ollut koskaan, edes roikkuessaan Albinen kaulassa, maistanut sitä autuutta, jonka hän tunsi marttyyrikuolemanaan, katsoessaan kasvoihin tätä intohimoa, jonka hän kieltäytyi. Sitten hän pelkäsi antaa periksi jollekin uudelle lihan ansalle. Hän laski silmänsä ja sanoi pehmeästi:
xxx/ellauri177.html on line 507: Albiino nauroi upeasti. Hän kohotti kätensä, hän uhmasi taivasta. Hui! "Sitten", hän sanoi, "sinä pidät Jumalastasi parempana kuin minä!" Sinä uskot siihen minua vahvemmin. Kuvittelet, että hän rakastaa sinua paremmin kuin minua... Tässä! sinä olet lapsi. Joten jätä tämä hölynpöly. Palaamme puutarhaan yhdessä, rakastamme toisiamme, olemme onnellisia ja vapaita. Se on karhun elämää. Saa mettä kämmentää.
xxx/ellauri177.html on line 509: Tällä kertaa hän oli onnistunut tarttumaan häneen vyötäröstä. Hän koulutti häntä. Mutta hän vapautti itsensä, kaikki vapisten, hänen syleilystään; hän palasi nojautumaan alttaria vasten, unohtaen itsensä, painoi tottelemattoman lihan ihan kädellä alaspäin, puhuen hänelle kuten ennenkin.
xxx/ellauri177.html on line 510: "Mene pois", hän änkytti. Jos rakastat minua edelleen, mene pois... Voi! Herra, anna hänelle anteeksi, anna minulle anteeksi, että likasin talosi. Jos kävelisin ovesta hänen takanaan, saatan seurata häntä. Täällä kotona olen vahva. Anna minun jäädä tänne puolustamaan sinua. Hän voisi vaikka viedä sinutkin. On se semmonen pakkaus!
xxx/ellauri177.html on line 515: Hän kohotti kalpeat kasvonsa, joissa tuskan hiki helmi. "Olen tehnyt syntiä", hän mutisi. Sori, en ikinä enää tee niin. "Minä", hän jatkoi, "kun näin sinut niin vapaana, luulin, ettet ollut enää pappi. Luulin, että se oli ohi, että pysyt aina siellä, minulle, kanssani... Ja nyt, mitä haluat minun tekevän, jos otat pois koko elämäni?" "Tee sama mitä minä teen", hän vastasi: "polvistu, kuole polvillesi, älä nouse ennen kuin Jumala antaa sinulle anteeksi." "Olet siis pelkuri?" hän sanoi uudelleen, vihan valtaamana, huulensa halveksivina.
xxx/ellauri177.html on line 517: "Niinpä." Hän horjui, hän oli hiljaa. Inhottava kipu tarttui hänen kurkkuunsa; mutta se pysyi voimakkaampana kuin kipu. Hän piti päätään pystyssä, hän melkein hymyili vapisevan suunsa kulmista. Albine uhmasi häntä hetken tiukasti katsoen. Sitten uudella purkauksella:
xxx/ellauri177.html on line 527: Sergei kohautti olkapäitään suunnattoman masentuneena. Albinon viha laantui. Hänet oli melkein sääli tota ruppanaa. "Olet hullu", hän kuiskasi. Tallenna rukouksesi. Se olet sinä, jonka haluan... Et koskaan ymmärrä. Minulla oli niin paljon annettavaa sinulle! Ja siinä sinä, aina suututat minua, tarinoillasi toisesta maailmasta... Olkaamme molemmat järkeviä. Odotetaan, että tilanne rauhoittuu. Puhumme vielä... Minun ei ole mahdollista lähteä pois tällä tavalla. En voi jättää sinua tänne. Koska olet täällä, olet kuin kuollut, ihosi niin kylmä, etten uskalla koskea sinuun... Älkäämme puhuko enää tällä haavaa. Odotellaan.
xxx/ellauri177.html on line 532: -- Ei ei, kaikki herää henkiin, kaikki puhdistetaan, kaikki palaa valon lähteeseen, ainakin noin mielikuvituxessa. Hän suoriutui, liekki silmissään. Hän jätti alttarin, joka oli nyt voittamaton, palavassa uskossa, että hän halveksi kiusauksen vaaroja. Ja hän otti Albinen kädestä, hän kohteli häntä kuin sisarta, hän johti hänet ristintien tuskallisten kuvien eteen. Noh, alas, pikkuveikka! Enää ei ole sulla puheenvuoroa.
xxx/ellauri177.html on line 534: -- Tässä, hän sanoi, tässä on mitä minun Jumalani on kärsinyt... Tsekkaa tätä, Jeesusta lyötiin tälläsillä sauvoilla kuin kiroilevaa siiliä! Katsos, tässä hänen olkapäänsä ovat paljaat, hänen lihansa on repeytynyt, hänen veri valuu alas hänen lanteilleen... Mahtaa sattua! Tässä Jeesus on kruunattu orjantappuroilla. Punaiset kyyneleet valuvat hänen murtunutta otsaansa pitkin. Suuri kyynel halkaisi hänen temppelinsä... Tässä kuvassa sotilaat loukkaavat ikävästi Jeesusta. Hänen teloittajansa heittivät pilkallisesti purppuraa hänen kaulaansa, ja he peittivät hänen kasvonsa sylkellä, löivät häntä, he löivät hänen kruununsa hänen otsaansa ruokolla... Ennenkuulumatonta kohtelua! Kyllä tällä lunastaa jo aika paljon sieluja nykyhinnoilla! Ei ehkä sinänsä mutta on muistettava, että hän oli synnitön, toisin kuin mä! Se ei tiettävästi mennyt koskaan bylsimään Magdaleenan kanssa puun alle johkin pellolle!
xxx/ellauri177.html on line 540: -- Sulje suusi! hän huusi, katso uudelleen, kuuntele oikein tarkasti: HAISTA PASKA. Sinun ihan täytyy kumartua tuskasta ja myötähäpeästä... Jeesus antautuu ristinsä painon alle. No saahan se kantoapua. Mutta silti vittu. Kiipeäminen Golgatalle on vaikeaa. Hän kaatui polvilleen. Hän ei pyyhi edes hikeä kasvoiltaan, ja hän nousee ylös, hän jatkaa kävelyään... Aika poika!
xxx/ellauri177.html on line 542: Tässä Jeesus jälleen kerran lözähtää ristinsä painon alle. Jokaisella askeleella hän horjuu. Tällä kertaa hän kaatuu kyljelleen niin rajusti, että hän oli hetken hengästynyt. Hänen revityt kätensä pudottivat ristin. Hänen kipeät jalkansa jättävät jälkeensä veriset jalanjäljet. Kauhistuttava väsymys musertaa hänet, sillä hän kantaa harteillaan maailman synnit... - No ei ne sitten paljon paina, tuskin sataa kiloa. Ei tollainen piipunrassi jaxa kantaa enempää.
xxx/ellauri177.html on line 546: Isä Mouret osoitti tuskasta vapisten viimeiset tuhertamansa kuvat. Hän änkytti:
xxx/ellauri177.html on line 548: -- Ja tässä Jeesus on sidottu ristiin. Vasaran iskuilla naulat osuvat hänen avoimiin kämmeniinsä. Yksi naula riittää hänen jaloilleen, ne pannaan päällekkäin, jotta luut vaan narisevat. Katoppa kuinka hänen lihansakin vapisee, mutta hänpä vaan hymyilee, katseensa taivaalla... Tässä Jeesus on kahden varkaan välissä. Hänen ruumiinsa paino suurentaa hänen haavaansa hirveästi. Paizi onhan siinä narutkin. Mutta kuitenkin. Hänen otsastaan, hänen raajoistaan virtaa verinen hiki.
xxx/ellauri177.html on line 550: Toinen varkaista loukkaa häntä rumasti, ohikulkijatkin pilkkaa häntä, sotilaat jakavat hänen vaatteensa, joissa nyt ei ollut paljon jakamista kyllä. Ja pimeys leviää, ja aurinko piiloutuu... Jeesus kuolee ristillä. Hän huutaa käsiohjelman mukaisen suuren huutonsa, hän luovuttaa henkensä. Oi kauhea kuolema! Temppelin esirippu repeytyi kahtia, ylhäältä alas; maa vapisi, kivet halkesivat, haudat aukenivat... Noniin. Myönnettäköön, ilman noita erikoistehosteita se ei olis ollut kummonenkaan tapaus, roomalaisen oikeuden normipäivä.
xxx/ellauri177.html on line 552: Hän oli kaatunut polvilleen, hänen äänensä murtui nyyhkytystä, hänen silmänsä oli Golgatan kolmella ristillä, joilla väänteli kidutettujen kalpeat ruumiit, jotka olivat hirvittävästi laihtuneet Sergen karkeasta piirroksesta. Albine asettui kuvien eteen, jotta Serge ei enää tuijottaisi niitä. Mixi pappiparkaa säälittää toi 2000v sitten kuollut äijä enemmän kuin tän sievän tytön akuutimpi ongelma? Onxe vaan koska se on ize äijä? Onxtää jotain hyvävelijuttua? Setämiesten selkääntaputtelua? Pappi jatkaa pomilointia niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, tyttö joutuu varmaan mierolle, kun on päästänyt miehen mekon alle ilman papin aamenta. Vaikka huusihan se langennut pappi varmaan hallelujaa ja tod.näk. aamenkin tytön päällä näpeimmällä hetkellä?
xxx/ellauri177.html on line 554: Albiino pyrkii papin sukan alle, mutta pappi töykkii sitä pois. Osat ovat vaihtuneet! "Jeesus, joka kuoli puolestamme", pappi huusi, "kerro hänelle tyhjyytemme!" Kerro hänelle, että olemme pölyä, saastaa, kadotusta! Ah! päästä! salli minun peittää pääni hiuspaidalla, laskea otsani jalkojesi juureen, että pysyn siellä liikkumattomana, kunnes kuolema minut mädyttää. Maapalloa ei ole enää olemassa. Aurinko sammuu. En enää näe, en enää tunne, en enää kuule. Mikään tästä kurjasta maailmasta ei häiritse sieluani palvomastasi. Hän innostui yhä enemmän. Hän käveli Albinea kohti kädet koholla. Tää on parempaa kuin nainti!
xxx/ellauri177.html on line 560: Katsos, kirkko on hyvin pieni; se on köyhä, se on ruma, siinä on rippituoli ja mäntysaarnatuoli, kipsi kastekappeli, neljästä taulusta tehdyt alttarit, jotka maalasin itse uudelleen. Mitä väliä sillä on! se on suurempi kuin sinun puutarhasi, kuin laakso, kuin koko maa. Se on pelottava linnoitus, joss mikään ei heilu. Tuulet ja aurinko ja metsät ja meret, kaikki elävä, hyökkäävät sen kimppuun turhaan, se jää seisomaan, horjumattakaan. Kyllä, anna pensaiden kasvaa, ravistakoot seiniä oikeiden käsivarsillaan ja päästäkö hyönteisparvet maan halkeamista, jotta ne tulisivat puremaan seiniä, kirkkoa, olipa se pilalla, ei koskaan viedä pois tässä elämän ylivuoto! Hän on voittamaton kuolema... Ja haluatko tietää mitä tapahtuu jonain päivänä. Pienestä kirkosta tulee niin jättiläismäinen, se heittää sellaisen varjon, että koko luontosi repeää. Ah! kuolema, kaiken kuolema, taivas aukeaa vastaanottamaan sielumme, maailman iljettävien roskien yläpuolella! Siellä meidän ijien kelpaa sitten kulkea perseet tervassa! Lällällää, ja te ämmät palatte alakerrassa jossain pirun tulessa!
xxx/ellauri177.html on line 562: Hän huusi ja työnsi Albinena rajusti ovea kohti. Jälkimmäinen, hyvin kalpea, vetäytyi askel askeleelta. Kun hän pysähtyi, hänen äänensä kuristui, hän sanoi vakavasti: "Se on siis ohi, ajatko minut pois?... Olen kuitenkin vaimosi." Sinä loit minut. Jumala, joka salli tämän, ei voi rankaista meitä tässä määrin.
xxx/ellauri177.html on line 563: Hän oli kynnyksellä. Hän lisäsi: -- Kuuntele, joka päivä, kun aurinko laskee, menen puutarhan päähän, paikkaan, jossa seinä on murentunut... Odotan sinua.
xxx/ellauri177.html on line 567: Kirkko oli hiljaa. Vain sade, joka kaksinkertaistui, sai papin navan värisemään kuin urut. Tässä äkillisessä tyynessä papin viha laantui; hän tunsi olevansa liikuttunut. Ja hänen kasvonsa kylpevät kyynelissä, hänen olkapäänsä nyyhkytystä ravistivat, kun hän palasi laskeutuakseen polvilleen suuren Kristuksen eteen. Hänen huuliltaan karkasi tulenpalava kiitos.
xxx/ellauri177.html on line 571: Hän oli romahtanut, puoliksi istuen alttarin portaalla, eikä löytänyt enää sanoja, imi hengitykseensä röökin savua kuin suitsukkeita lahotettujen huultensa välissä. Armon runsaus kylvetti hänet sanoinkuvaamattomaan hurmioon. Hän vetäytyi itseensä, hän etsi Jeesusta olemuksensa syvyyksissä, rakkauden pyhäkössä, jota hän valmisti joka minuutti vastaanottaakseen hänet kelvollisesti pyllistyxellä.
xxx/ellauri177.html on line 573: Ja Jeesus oli läsnä, hän tunsi sen siellä syvällä, siinä poikkeuksellisessa suloisuudessa, joka tulvi hänet. Sitten hän aloitti Jeesuksen kanssa yhden niistä rikollisista keskusteluista, joiden aikana hänet tempattiin maan päälle puhuen suusta suuhun Jumalansa kanssa. Hän änkytti laulun säkeen: "Rakkaani on minun, ja minä olen hänen; hän lepää liljojen välissä, kunnes aamunkoitto kohoaa ja varjot laskevat." Vizi nythän tää menee aivan homoiluxi. Minnekäs se Neizyt Maaria on ryöminyt? Se ei nähtävästi enää nappaa, kuin on päässyt tyypittämään Albinea.
xxx/ellauri177.html on line 575: No ei, hän oli kuitenkin jättänyt Marian Jeesuksen tähden, uhraten sydämensä voittaakseen lihansa ja haaveili uskonsa miehisyyteen vahvistuvan siitä. Marie häiritsi häntä liikaa ohuilla päänauhoillaan, ojennetuilla käsillään ja naisellisella hymyllään. Hän ei voinut polvistua hänen eteensä laskematta silmiään, koska pelkäsi näkevänsä hänen hameensa alle. Sitten hän syytti hiäntä siitä, että hiän oli ollut liian lempeä hänelle aiemmin; hiän oli pitänyt häntä niin kauan mekkonsa poimujen välissä, että hän oli antanut itsensä pujahtaa hiänen käsistään olennon reitten väliin, huomaamatta edes hänen arkuutensa muuttuvan. Ja hän muisti veli Siilin julmuudet, hänen kieltäytymisensä ihailla Mariaa, varovaisen katseen, jolla hän näytti katselevan häntä. Hän ei halunnut koskaan nousta sellaiseen ankaruuteen; hän yksinkertaisesti hylkäsi Maarian, piilotti hänen kuvansa, hylkäsi hänen alttarinsa. Mutta hiän pysyi syvällä hänen sydämessään, kuin tunnustamaton rakkaus, aina läsnä.
xxx/ellauri177.html on line 577: Hän mietiskeli Halvan Imitaation sanoja: "On suuri taito osata puhua Jeesuksen kanssa, ja suurta varovaisuutta tietää, kuinka pitää hänet lähelläsi." Sitten se oli ihana tuttavuus. Jeesus kumartui hänen puoleensa, puhui hänelle tuntikausia hänen tarpeistaan, onnellisuudestaan ja toiveistaan. Pääsisinköhän mä ihan piispaxi, jos oikein pyllistän? Mitäs tuumaat Jeppe? Onxmussa ainesta? Aika hyvinhän mä - me hoideltiin toi Albine, vai mitä? Eikö niin?
xxx/ellauri177.html on line 581: Koko olemuksen tunnustaminen, vapaa keskustelu, ilman kielen hämmennystä, luonnollinen sydämen vuodatus, lentäminen itse ajatuksen edellä. Abbe Mouret sanoi kaiken Jeesukselle, kuin Jumalalle (joka kuunteli toisesta kuulokkeesta), joka tuli hänen hellyytensä läheisyydessä ja joka kuulee kaiken. Hän tunnusti aina rakastaneensa Albinea; hän oli hämmästynyt siitä, että hän on voinut kohdella häntä huonosti, ajaa hänet pois ilman, että hänen suolensa kapinoivat; se hämmästytti häntä, hän hymyili tyynesti, ikään kuin toisen suorittaman ihmeen voimakkaan teon edessä.
xxx/ellauri177.html on line 587: Hänellä oli enkelin vaaleat hiukset. Hän oli täysin valkoinen ja hänellä oli suuret pehmeät silmät, kuten pyhät, joilla on sädekehät. Jeesus oli hiljaa, mutta nauroi silti. Ja että hän oli kasvanut! Hän näytti nyt kuningattarelta pyöreällä vyötäröllään ja upeilla hartioillaan. Vai niin! ota häntä vyötäröstä edes hetkeksi ja tunne hänen olkapäänsä kääntyvän ylösalaisin tuon syleilyn alla! Jeesuksen nauru hiipui ja kuoli kuin tähtien säde horisontin reunalla. Jeesusta ei enää naurattanut. Isä Mouret puhui nyt yksin. Todellakin, hän oli ollut liian kova. Miksi ajoit Albinen pois sanaakaan hellästi, koska taivas salli rakkauden? - Rakastan häntä, rakastan häntä! hän huusi ääneen hämmentyneellä äänellä, joka täytti kirkon.
xxx/ellauri177.html on line 589: Hän näki hänet edelleen siellä. Hän ojensi kätensä hänelle, hän oli toivottava, jotta tämä rikkoisi kaikki valansa. Ja hän heittäytyi kurkulleen ilman kunnioitusta kirkkoa kohtaan; hän otti hänen raajat, hän hallitsi häntä suudelmien alla. Juuri hänen edessään hän polvistui rukoillen hänen armoaan ja pyytäen tältä anteeksi raakuudestaan. Hän selitti, että tiettyinä aikoina hänessä oli ääni, joka ei ollut hänen omansa. Kohteleeko hän häntä koskaan huonosti! Vieras ääni yksin oli puhunut. Se ei voinut olla hän, joka ei olisi koskettanut hiuksiaan ilman vapinaa.
xxx/ellauri177.html on line 591: Ja hän oli ajanut hänet pois, kirkko oli aivan tyhjä! Minne hänen pitäisi juosta, liittyäkseen hänen luokseen, tuodakseen hänet takaisin pyyhkiäkseen hänen kyyneleensä hyväilyjen alla? Sade satoi kovemmin. Polut olivat mutajärviä. Hän kuvitteli naisen rankkasateella horjuvan ojia pitkin ja kostuneena hameet kiinni hänen ihoonsa. Ei, ei, se ei ollut hän, se oli toinen, Jee-suxen hirmu mustasukkainen ääni, jolla oli ollut niin julmuutta haluta hänen rakkautensa kuolemaa.
xxx/ellauri177.html on line 595: Mutta ei, Jeesus ei ollut enää siellä... Sitten isä Mouret heräsi ikäänkuin vauhdilla ja kalpeni kamalasti. Hän ymmärsi. Hän ei tiennyt kuinka pitää Jeesusta. Hän menetti ystävänsä, hän jäi puolustuskyvyttömäksi pahaa vastaan. Tämän sisäisen selkeyden sijaan, jonka kautta hän oli täysin valaistunut ja jossa hän oli vastaanottanut Jumalansa, hän ei enää löytänyt itsestään muuta kuin pimeyttä, pahaa tupakansavua, joka raivostutti hänen lihansa.
xxx/ellauri177.html on line 597: Jeesus vetäytyessään pois takakautta oli vienyt pois armon. Hän, joka oli niin vahva taivaan avun aamusta asti, tunsi olonsa yhtäkkiä kurjaksi, hylätyksi, lapsellisen heikoksi. Ja mikä kauhea pudotus, mikä suunnaton katkeruus! Taistella sankarillisesti, seisoa voittamattomana, armottomana, kun kiusaus oli olemassa, elossa, pyöreänä vartalonsa, upeine hartioineen, intohimoisen naisen tuoksuineen; sitten alistua häpeällisesti, haukkoa henkeä kauhistuttavasta halusta, kun kiusaus väistyy jättäen jälkeensä vain hameen väreet, vaalean niskan niskasta virtaavan hajuveden! Nyt, pelkkien muistojen kanssa, hän palasi kaikkivoipaana, hän hyökkäsi kirkkoon.
xxx/ellauri177.html on line 601: Mutta Jeesus pysyi kuurona. Hetken Abbe Mouret rukoili taivasta villisti kohotetuilla käsivarsilla. Hänen olkapäänsä narisevat hänen rukoustensa poikkeuksellisesta vauhdista. Ja pian hänen kätensä putosivat alas masentuneena. Taivaassa oli yksi niistä toivottomista hiljaisuuksista, jotka palvojat tietävät. Sitten hän istuutui jälleen alttarin askelmalle murskattuna, kasvonsa tylsinä, puristaen kyynärpäillään kylkiään, ikäänkuin vähentääkseen lihaansa. Hän kutistui kiusauksen hampaan alla.
xxx/ellauri177.html on line 605: Eikä hän sanonut enempää sanoja, hengittäen raskaasti, kuin metsästetty eläin, liikkumattomana puremisen pelossa. Syyllisyydestään lähtien hän oli siten ollut armon oikkujen leikkikalu. Hän (Jeesus siis) kieltäytyi kiihkeimmistä vetoomuksista; hän saapuisi odottamattomana, viehättävänä, kun hän ei enää toivonut saavansa hänet haltuunsa tuleviin vuosiin. Ensimmäistä kertaa hän oli kapinoinut, puhuen kuin petetylle rakastajalle, vaatien tämän lohduttajan välitöntä paluuta, jonka suudelma teki hänestä niin vahvan. Sitten, steriilien vihanpurkauksien jälkeen, hän ymmärsi, että nöyryys satutti häntä vähemmän ja voisi yksin auttaa häntä kestämään hylkäämisen.
xxx/ellauri177.html on line 607: Niinpä hän nöyrtyi tunteja, päiviä odottaen helpotusta, jota ei tullut. Turhaan hän asetti itsensä Jumalan käsiin, tuhosi itsensä hänen edessään, toisti tehokkaimmat rukoukset kylläisyyteen: hän ei enää tuntenut Jumalaa; hänen lihansa, vapautettu, halusta yllytetty; rukoukset, jotka nolostuivat hänen huulillaan, päättyivät saastaiseen änkytykseen. Hidas kiusauksen tuska, jossa uskon armeijat putosivat yksi kerrallaan hänen epäonnistuneista käsistään, missä hän ei ollut muuta kuin inertti aine intohimoiden kynsissä, missä hän näki kauhuissaan omaa häpeää ilman rohkeutta nostaa sormea karkottaaksesi synnin. Sellaista hänen elämänsä oli nyt. Hän tiesi kaikki synnin hyökkäykset. Ei kulunut päivääkään ilman, että häntä olisi testattu. Synti otti tuhansia muotoja, tuli sisään hänen silmiensä kautta, hänen korviensa kautta, tarttui häneen kasvotusten kurkusta, hyppäsi petollisesti hänen harteilleen, kidutti häntä hänen luihinsa asti.
xxx/ellauri177.html on line 611: Silti vika oli siellä, Albinen alastomuus, häikäisevä kuin aurinko, punainen karvatuhero auringonpilkkuna, valaisi Paradoun vehreyttä. Hän lakkasi näkemästä häntä vain niillä harvoilla hetkillä, jolloin Grace halusi sulkea hänen silmäluomet viileillä hyväilyllään. Ja hän kätki pahuutensa samoin kuin häpeällisen pahuuden. Hän sulki itsensä noihin kalpeisiin hiljaisuuksiin, joita kukaan ei osannut rikkoa, ja täytti pastorin marttyyrikuolemallaan ja alistumisellaan, raivostutti La Teusen, joka hänen takanaan pudisti nyrkkiään taivaalle. Nyze pappi haaveilee taas siitä pikkupillusta! Mä tunnen ton koiranilmeen!
xxx/ellauri177.html on line 613: Tällä kertaa hän oli yksin, hän saattoi tuskailla ilman häpeää. Synti oli juuri lyönyt hänet alas sellaisella iskulla, ettei hänellä ollut voimaa poistua alttarin portaalta, jonne hän oli kaatunut. Hän jatkoi haukkomista siellä voimakkaasti hengittäen, poltti ketjussa ihan vaan tuskasta, mutta ei löytänyt kyyneleitä. Ja hän ajatteli menneisyyden rauhallista elämäänsä. Ah! mikä rauha, mikä luottamus hänen saapuessaan Artaudille! Pelastus tuntui hänestä kauniilta tieltä. Hän nauroi tuolloin, kun puhuimme kiusauksesta. Hän eli keskellä pahuutta tietämättä sitä, pelkäämättä sitä, varmuudella lannistavansa sitä. Hän oli täydellinen pappi, niin puhdas, niin tietämätön Jumalan edessä, että Jumala johti häntä kädestä kuin pientä lasta. Nyt kaikki tuo lapsellisuus oli kuollut. Jumala kävi hänen luonaan aamulla, ja heti hän koetteli häntä.
xxx/ellauri177.html on line 615: Kiusauksesta tuli hänen elämänsä maan päällä. Iän myötä hän ryhtyi ikuiseen taisteluun virheellisesti. Rakastiko Jumala sitten häntä enemmän tällä hetkellä? Suuret pyhät ovat kaikki jättäneet ruumiistaan tuskallisen polun piikkejä. Hän yritti löytää lohtua tästä uskomuksesta. Jokaisella lihansa repeytymisellä ja jokaisella luiden halkeilulla hän lupasi itselleen poikkeuksellisia palkintoja. Taivas ei koskaan iskenyt häneen tarpeeksi lujasti.
xxx/ellauri177.html on line 617: Hän meni niin pitkälle, että halveksi aikaisempaa tyyneyttä, hänen helppoa kiihkoaan, joka sai hänet polvilleen tyttömäisessä ilossa, ilman että hän edes tunsi maan mustelmia polvissaan. Hän keksi iloa kärsimyksen syvyyksistä, makaamaan siellä, nukahtamaan siellä. Mutta kun hän siunasi Jumalaa, hänen hampaansa tärisivät suuremmasta kauhusta, hänen kapinallisen verensä ääni huusi hänelle, että kaikki se oli valhetta, että ainoa toivottava ilo oli pästä makaamaan Albinen syliin, kukkivan aidan takana Paradoussa. Aah se sentään tuntui joltakin! Kuusi tuumaa lujaa parrua lämpimässä pillussa! 7 jos olet taitava!
xxx/ellauri177.html on line 621: Hänen toosansa oli tappanut Marian neitsyyden. Sitten hän suurella ponnistelulla ajoi naiset kokonaan pois uskonnosta, hän turvautui Jeesukseen, jonka hinttimäinen lempeys joskus jopa huolestutti häntä. Hän tarvitsi kunnon mustasukkaisen Jumalan, hellittämättömän Jumalan, Raamatun Jumalan, ukkosen ympäröimänä ja joka näyttäytyi vain kurittaakseen kauhuissaan olevaa maailmaa. Ei ollut enää pyhiä, ei enkeleitä, ei enää Jumalan äitiä; oli vain tää 1 Jumala, kaikkivoipa mestari, Allah joka vaati häneltä kaiken hengityksen. Hän tunsi tämän Jumalan "käden" murskaavan hänen kupeensa, pitäen häntä armossaan avaruudessa ja ajassa, kuin syyllinen atomi.
xxx/ellauri177.html on line 623: Oli hyvä olla olematta mitään, olla kirottu, haaveilla helvetistä, taistella hedelmättömästi kiusausten hirviöitä vastaan. Jeesukselta hän otti vain ristin. Hänellä oli tämä ristin hulluus, joka käytti niin monia huulia krusifiksissa. Hän otti ristin ja seurasi Jeesusta. Hän painoi hänet, teki hänestä musertavan, hänellä ei ollut suurempaa iloa kuin antautua hänen alle, kantaa häntä polvillaan selkäreppuna, selkärankansa murtuneena. Hän näki siinä sielun voiman, hengen ilon, hyveen täyttymyksen, pyhyyden täydellisyyden. Kaikki oli hänessä, kaikki kuoli häneen.
xxx/ellauri177.html on line 625: Kärsi, kuole, kauniimman kruunun saat. Nämä sanat soivat hänen korvissaan korvamatona, kuin ihmisen viisauden loppu. Ja kun hän sitoi itsensä ristiin, hän sai rajattoman lohdutuksen Jumalan rakkaudesta. Se ei ollut enää suklaa-Marie, jota hän rakasti pojan hellyydellä, rakastajan intohimolla. Hän rakasti, rakastaa, rakkauden ehdottomuudessa. Hän rakasti Jumalaa yli itsensä, yli kaiken, valon kukinnan syvyyksissä. Hän oli kuin kirkkaasti palava soihtu. Kuolema, kun hän sitä toivoi, oli hänen silmissään vain suuri rakkauden aalto.
xxx/ellauri177.html on line 627: Mitä hän sitten laiminlyö joutuessaan sellaisiin koviin koettelemuksiin? Hän pyyhki käsillään hikeä, joka valui hänen kalsareihinsa, ja ajatteli, että sinä aamuna hän oli jälleen suorittanut omantunnontarkastuksen löytämättä itsestään vakavaa loukkausta. Eikö hän elänyt ankaruutta ja maseraatiota? Eikö hän rakastanut Jumalaa yksin, sokeasti? Ah! että hän olisi siunannut häntä, jos hän olisi vihdoin palauttanut rauhansa, tuomitsemalla hänet riittävän rangaistukseksi hänen virheestään. Mutta ehkä tätä vikaa ei voida koskaan korjata.
xxx/ellauri177.html on line 629: Ja itsestään huolimatta hän palasi Albineen, Paradouhun, palaviin muistoihin. Ensin hän keksi tekosyitä. Eräänä iltana hän kaatui huoneensa lattialle aivokuumeen valtaamana. Kolmen viikon ajan hän kuului tähän lihansa kriisiin. Hänen verensä raivoissaan pesi suonet hänen raajojensa kärkiin asti, aivan jynssäsi hänen läpi vapautetun virran huminaa; hänen ruumiinsa kallosta jalkapohjiin puhdistui, uudistui, oli sellaisen sairauden raivoamana, että hän usein deliriumissaan oli luullut kuulleensa työmiesten vasarat naulaavan hänen luitaan.
xxx/ellauri177.html on line 631: Sitten hän heräsi eräänä aamuna kuin uutena. Hän syntyi toisen kerran eroon siitä, mitä 25 vuotta elämää oli peräkkäin tallettanut häneen. Hänen lapsuuden omistautumisensa, seminaarikoulutuksensa, hänen uskonsa nuorena pappina olivat kaikki menneet, upotettu, pyyhkäisty pois jättäen paikan puhtaaksi. Varmasti yksin helvetti oli valmistanut hänet syntiin, riisuen hänet aseista ja tehden hänen sisälmyksistään pehmeän sängyn, jonne paha saattoi mennä sisään ja nukkua. Ja hän pysyi tajuttomana, hylkäsi itsensä tälle hitaalle matkalle kohti vikaa.
xxx/ellauri177.html on line 633: Kun hän avasi silmänsä uudelleen Paradoussa, hän tunsi kylpevänsä lapsuudessaan, hänellä ei ollut muistikuvaa menneestä, eikä hänellä enää ollut mitään pappeudesta. Hänen uruissaan oli lempeä leikki, yllätys, aloittaa elämä uudelleen, ikään kuin he eivät tietäisi sitä ja olisivat erittäin iloisia oppiessaan sen. Vai niin! herkullista oppimista, hurmaavia kohtaamisia, ihania tapaamisia! Tämä Paradou oli suuri autuus. Laittamalla hänet sinne, helvetti tiesi, että hän olisi siellä puolustuskyvytön.
xxx/ellauri177.html on line 635: Hän ei ollut koskaan varhaisessa nuoruudessaan maistanut sellaisen ahkeruuden kasvua. Tämä varhainen nuoruus, jos hän sen nyt herätti, vaikutti hänestä täysin mustalta, kaukana auringosta viettäneeltä, kiittämättömältä, kalpealta, raajarikalta. Myös kuinka hän oli tervehtinyt aurinkoa, kuinka hän oli ihmetellyt ensimmäistä puuta, ensimmäistä kukkaa, pienintä nähtyä hyönteistä, pienintä poimittua kiviä! Kivet itse hurmasivat hänet. Horisontti oli poikkeuksellinen ihme. Hänen aistinsa, kirkas aamu, jolla hänen silmänsä täyttyivät, jasmiinin tuoksu hengitettynä, kiirun laulu kuultu, aiheuttivat hänelle niin voimakkaita tunteita, että hänen raajat pyörtyivät. Hän oli nauttinut pitkään opettaessaan itseään pienimpiinkin elämän jännityksiin. Ja aamulla Albine syntyi hänen vierellään ruusujen sekaan! Hän nauroi edelleen innoissaan muistolle. Hän nousi kuin tähti, joka oli välttämätön auringolle itselleen. Hän selvensi kaiken, selitti kaiken. Hän lopetti hänet.
xxx/ellauri177.html on line 637: Joten hän aloitti heidän kävelynsä uudelleen hänen kanssaan Paradoun neljään kulmaan. Hän muisti pienet hiukset, jotka lensivät hänen kaulalleen, kun tämä juoksi hänen eteensä. Hän tuoksui hyvälle, heilutti lämpimiä hameita, joiden kahina muistutti hyväilyä. Kun hän otti hänet paljain syliinsä, taipuisina kuin ruohokäärmeet, hän odotti näkevänsä hänet, niin laiha, käpertyvän hänen vartalonsa ympärille, nukahtavan sinne liimautuneena hänen ihoonsa. Se oli hän, joka käveli edellä. Hän johti hänet kiertävää polkua pitkin, jossa he viipyivät, jotta he eivät tulisi liian nopeasti. Hän antoi hänelle intohimon maata kohtaan. Hän oppi rakastamaan sitä katsomalla kuinka yrtit rakastavat toisiaan; pitkä hapuileva hellyys, jonka suuren ilon he olivat vihdoin yllättäneet eräänä iltana jättiläispuun alla, varjossa mehua hikoillen. Siellä he olivat tiensä päässä. Albine, heitettynä taaksepäin, kierrettynä hiuksiinsa, ojensi kätensä hänelle. Hän otti hänet halaukseen. Vai niin! ottaa se, ottaa se jälleen haltuunsa, tuntea sen kyljen tärisevän hedelmällisyydestä, tehdä elämästä elämää vain ruiskauttamalla siementä, olla Jumala!
xxx/ellauri177.html on line 641: Pappi lausui yhtäkkiä tylsän valituksen. Hän nousi seisomaan ikään kuin näkymättömän pureman alla; sitten hän kaatui uudelleen. Kiusaus oli juuri purrut häntä. Mihin likaan hänen muistonsa olivat vaeltaneet? Eikö hän tiennyt, että Saatanalla on kaikki temput, että hän jopa käyttää hyväkseen tuntikausia sisäistä tutkimusta luistaakseen käärmeensä pään sielulle? Ei, ei, ei tekosyitä! Sairaus ei sallinut syntiä. Hänen tehtävänsä oli varjella itseään, löytää Jumala uudelleen kuumeesta poistuessaan. Päinvastoin, hän oli nauttinut kyykystään hänen lihassaan.
xxx/ellauri177.html on line 643: Ja mikä todiste hänen iljettävistä ruokahaluistaan! Hän ei voinut tunnustaa virhettään liukastumatta itsestään huolimatta tarpeeseen tehdä se uudelleen mielessään. Eikö hän asettaisi hiljaisuuden suolleen! Hän unelmoi tyhjentävänsä päänsä, jotta hän ei enää ajattelisi; avaamaan suonensa, jotta hänen syyllinen verensä ei enää vaivaisi häntä. Hetken hän lepäsi kasvonsa käsiensä välissä vapisten, piilottaen ihonsa pienimmätkin palaset, ikään kuin hänen ympärillään kiertelevät pedot olisivat saaneet hänen hiuksensa nousemaan kuumalla hengityksellään.
xxx/ellauri177.html on line 647: Hän nautti kauhistuksestaan kirotun miehen ilolla. Raivo ravisteli häntä hänen muistellessaan ilkeitä sanoja, joita hän oli lausunut Albinin jalkojen edessä. Sillä hetkellä ne soimasivat häntä syyttääkseen häntä Jumalan edessä. Hän näet oli tunnustanut naisen suvereenikseen, ja sellainen ei käy. Hiän oli orjuuttanut hänet, hän sai suudella hiänen jalkoväliään ja haaveilla olevansa vesi, jota hiän joi, leipä, jota hiän söi. Nyt hän ymmärsi, miksi hän ei enää voinut toipua. Jumala oli nolosti jättänyt hänet naiselle.
xxx/ellauri177.html on line 651: Isä Mouret avasi silmänsä. Albinen tulinen näköharha katosi. Se oli äkillinen, odottamaton helpotus. Hän saattoi itkeä. Hitaat kyyneleet jäähdyttivät hänen poskiaan, samalla kun hän hengitti pitkään, mutta ei vieläkään uskaltanut liikkua, koska hän pelkäsi jäävänsä kiinni niskaan. Hän kuuli edelleen villiä murinaa takaansa. Sitten oli niin makeaa olla kärsimättä enää niin paljon, että hän unohti maistaa tätä hyvinvointia. Ulkona sade oli lakannut. Aurinko oli laskemassa suuressa punaisessa hehkussa, joka näytti roikkuvan vaaleanpunaisia satiiniverhoja ikkunoista. Kirkko oli nyt lämmin, elossa auringon viimeisestä henkäyksestä. Pappi kiitti epämääräisesti Jumalaa hengähdystaukosta, jonka hän oli ystävällisesti antanut hänelle.
xxx/ellauri177.html on line 655: Hänestä oli tulossa kultaisen kirkon paavi. Piispat, ruhtinaat, kuninkaallisia viittoja raahaavat naiset, hartaat väkijoukot, otsat tomussa, vierailivat siellä, leiriytyivät laaksoon, odottivat viikkoja portilla, ennen kuin he pääsivät sisään. He suutelivat hänen jalkojaan, koska myös hänen jalkansa olivat kultaa, ja he tekivät ihmeitä. Kulta nousi polvilleen. Kultainen sydän sykki hänen kultaisessa rinnassaan musiikillisella äänellä niin selkeästi, että ulkopuoliset väkijoukot saattoivat kuulla sen. Sitten valtava ylpeys valtasi hänet. Hän oli idoli.
xxx/ellauri177.html on line 657: Ja hän jatkoi haaveiluaan. Hän ei ollut koskaan nähnyt asioita näin kirkkaassa valossa. Kaikki näytti hänestä nyt helpolta, hän piti itseään niin vahvana. Koska Albine odotti häntä, hän liittyisi häneen. Se oli luonnollista. Aamulla hän oli todellakin naittanut Onni-klovnin Rosalien kanssa. Kirkko ei kieltänyt avioliittoa. Mixei sitten mennä naimiaisiin Albinen kaa? Eikö hän ollut hänen kumppaninsa, hänen alistuva palvelijansa, se, jonka Jumala lähetti hänelle, jottei hänen miehisyytensä kuivuisi yksinäisyyteen? Lisäksi he olivat sukulaisia. Hän oli edelleen hyvin hämmästynyt, ettei hän ollut ymmärtänyt sitä heti, ettei hän ollut lähtenyt hänen kanssaan, kuten velvollisuus vaati.
xxx/ellauri177.html on line 659: Mutta päätettiin, että hän liittyy hänen luokseen seuraavana päivänä. Puolen tunnin kuluttua hän olisi hänen kanssaan. Hän ylitti kylän, hän kulki rinteessä; se oli ylivoimaisesti lyhin. Hän saattoi tehdä mitä tahansa, hän oli mestari, kukaan ei kertonut hänelle mitään. Jos katsoisimme häntä, hän laskisi kaikki päänsä eleellä. Sitten hän asuisi Albinen kanssa. Hän kutsuisi häntä vaimokseen. He olisivat hyvin iloisia.
xxx/ellauri177.html on line 661: Kulta nousi jälleen ja virtasi hänen sormiensa läpi. Hän oli astumassa kultakylpyyn. Hän kantoi pois pyhät astiat kotikuntansa tarpeisiin, johtaen tietä, maksaen kansalleen maljan palasilla, joita hän väänsi sormiensa välissä pienellä vaivalla. Hän levitti alttarin verhot kultakankaasta hääsänkynsä päälle. Jalokiviksi hän antoi vaimolleen kultaiset sydämet, kultaiset rukoukset, kultaiset ristit, jotka ripustettiin Neitsyen ja pyhien kaulaan. Itse kirkko, jos hän nostaisi sen yhden tarinan, voisi toimia heidän palatsinaan. Jumalalla ei olisi mitään sanottavaa, koska hän salli rakastaa. Sitä paitsi, mitä väliä Jumalalla oli hänelle! Eikö väkijoukko suuteli, sillä hetkellä hän, joka oli Jumala kultaisilla jaloillaan ja joka teki ihmeitä. Isä Mouret nousi seisomaan. Hän teki tuon Jeanbernatin laajan eleen, tuon kieltämisen eleen, joka kattaa koko horisontin. "Ei ole mitään, ei mitään, ei mitään", hän sanoi. Jumalaa ei ole olemassa. Albine viehättävine pilluineen sensijaan on, ainaskin vielä toistaisexi.
xxx/ellauri177.html on line 663: Suuri väre näytti kulkevan kirkon läpi. Pelästynyt pappi, joka oli nyt taas tappavan kalpea, kuunteli. Kuka oli puhunut? Kuka oli pilkannut? Yhtäkkiä samettinen hyväily, jonka pehmeyden hän tunsi kaulallaan, oli muuttunut raivokkaaksi; kynnet repivät hänen lihaansa, ja hänen verensä virtasi jälleen. Hän pysyi kuitenkin jaloillaan taistelemassa kriisiä vastaan. Hän kirosi voittoisan synnin, joka pilkkasi hänen temppeleidensa ympärillä, missä kaikki pahan vasarat alkoivat taas lyödä pieniin päihin.
xxx/ellauri177.html on line 667: Hyvin sanottu! Kaikki on Albinen vika, hiän oli kirottu. Häntä ei enää vaivannut mikään, synti saattoi puhua hänessä äänekkäästi. Oli hyvä olla kamppailematta enää. Hänen niskansa takana piipahtuneet hirviöt taistelivat hänen suolissaan tähän aikaan. Hän puhalsi kylkiään tunteakseen niiden hampaat paremmin. Hän hylkäsi itsensä heille kauhealla ilolla. Kapina sai hänet näyttämään nyrkkiään kirkossa. Ei, hän ei enää uskonut Jeesuksen jumaluuteen, hän ei enää uskonut pyhään kolminaisuuteen, hän uskoi vain itseensä, vain lihaksiinsa, vain elinten ruokahaluihin. Hän halusi elää. Hänen täytyi olla mies. Ah! juosta ulkoilmassa, olla vahva, ilman mustasukkaista herraa, tappaa vihollisensa kivillä, kantaa ohikulkevia tyttöjä hänen kaulassaan! Hän nousi haudasta, johon karkeat kädet olivat panneet hänet. Hän herättäisi miehekkyytensä, jonka piti vain nukkua. Ja anna hänen kuolla häpeään, jos hän löytää miehuutensa kuolleena! Ja kirottu olkoon Jumala, jos hän olisi poistanut hänet olentojen joukosta koskettamalla häneen sormellaan, pitääkseen hänet omassa palveluksessaan! Jepu jee! Takaisin kivikaudelle! Matelijanaivo kunniaan! Hiihuu!
xxx/ellauri177.html on line 675: Paha pappi suunnittelee karkumatkaa Albinen kanssa. Hän tajusi itsensä puhuvan ääneen hetken. Koska rako muurissa oli edelleen olemassa, hän yhtyisi Albineen auringonlaskun aikaan. Hän tunsi itsensä hieman suuttuneeksi tästä päätöksestä. Mutta hän ei uskonut voivansa tehdä toisin. Hän odotti häntä, hän oli hänen vaimonsa. Kun hän halusi herättää kasvonsa, hän näki ne vain hyvin kalpeana, hyvin kaukana. Sitten hän oli huolissaan siitä, kuinka he asuisivat yhdessä. Heidän olisi vaikea jäädä maahan; heidän täytyisi paeta kenenkään epäilemättä sitä; Sitten kun he olisivat piilossa jossakin, he tarvitsisivat paljon rahaa ollakseen onnellisia.
xxx/ellauri177.html on line 677: Kaksikymmentä kertaa hän yritti pysäyttää sieppaussuunnitelman, järjestää heidän olemassaolonsa onnellisina rakastajina. Hän ei löytänyt mitään. Nyt se halu ei enää raivostuttanut häntä, tilanteen käytännöllinen puoli kauhistutti häntä, kohtasi hänen heikkojen käsiensä kanssa monimutkaisen tehtävän, josta hän ei tiennyt ensimmäistä sanaa. Mihin he veivät hevoset pelastamaan itsensä? Jos he lähtisivät jalan, eikö heitä pysäytettäisi kuin kulkurit? Sitä paitsi voisiko hän työllistyä, löytää minkä tahansa ammatin, joka voisi tarjota leipää hänen vaimolleen? Hänelle ei ollut koskaan opetettu näitä asioita. Hän jätti elämän huomiotta; Hän löysi muistiaan tutkiessaan vain rukouksen palasia, seremonian yksityiskohtia, Bouvierin teologisen ohjeen sivuja, jotka opittiin aiemmin ulkoa seminaarissa. Jopa merkityksettömät asiat nolostivat häntä kovasti. Hän mietti, uskaltaisiko hän antaa vaimolleen kätensä kadulla. Hän ei tietenkään voinut kävellä naisen kädessään. Hän vaikuttaisi niin kömpelöltä, että maailma kääntyisi ylösalaisin.
xxx/ellauri177.html on line 679: Hänet arvattaisiin papixi, kaikki loukkaisivat Albinea. Turhaan hän yritti pestä pois pappeuden, hän kantoi aina mukanaan sen surullista kalpeutta, suitsukkeen hajua. Entä jos hänellä olisi joku päivä lapsia? Tämä odottamaton ajatus sai hänet aloittamaan. Hän tunsi outoa vastenmielisyyttä. Hän luuli, ettei hän pitäisi niistä. Heitä olisi kuitenkin kaksi, pieni poika ja pieni tyttö. Hän työnsi heidät pois polviltaan ja kärsi siitä, että tunsi heidän kätensä lepäävän hänen vaatteillaan, mutta ei ottanut muiden isien iloa räjäyttää niitä. Hän ei ollut tottunut tähän lihaansa, joka hänestä aina näytti hikoavan hänen epäpuhtauksiaan ihmisenä. Erityisesti pikkutyttö häiritsi häntä suurilla silmillään, joiden syvyyksissä naisen hellyys jo loisti. Mutta ei, hänellä ei olisi lapsia, hän välttäisi kauhua, jonka hän tunsi näkevänsä raajojensa kasvavan takaisin ja elävän ikuisesti. Joten toivo olla impotentti oli hänelle hyvin suloinen. Epäilemättä hänen miehisyytensä oli mennyt pois hänen pitkän nuoruutensa aikana. Se päätti hänet. Illalla hän pakenisi Albinen kanssa, syteen tai saveen.
xxx/ellauri177.html on line 681: Sinä iltana isä Mouret tunsi kuitenkin olevansa liian väsynyt. Hän lykkäsi lähtöään seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä hän antoi itselleen uuden tekosyyn: hän ei voinut jättää sisartaan yksin La Teusen kanssa; hän jätti kirjeen vietäväksi Pascal-setälle. Kolmen päivän ajan hän lupasi itselleen kirjoittaa tämän kirjeen; paperiarkki, kynä ja muste olivat valmiina pöydällä hänen huoneessaan. Ja kolmantena päivänä hän lähti pois kirjoittamatta kirjettä. Yhtäkkiä hän oli noussut hattuaan, hän oli lähtenyt Paradouhun, tyhmyydestä, pakkomielle, luopumassa, meno s§inne oli kuin urakkatyötä, jota hän ei tiennyt välttää. Albinen kuva oli taas haalistunut; hän ei enää nähnyt häntä, hän totteli vanhoja tahtoa, kuolleena hänessä sillä hetkellä, mutta jonka työntövoima säilyi hänen olemuksensa suuressa hiljaisuudessa.
xxx/ellauri177.html on line 683: Ulkona hän ei ryhtynyt varotoimiin piiloutuakseen. Hän pysähtyi kylän päähän juttelemaan hetkeksi Rosalien kanssa; hän kertoi hänelle, että hänen lapsellaan oli kouristuksia, ja kuitenkin hän nauroi, se puolisuuinen nauru, joka oli hänelle tavallista. Sitten hän syöksyi kivien keskelle ja käveli suoraan kohti murtumaa. Tottumuksesta hän oli ottanut breviaarinsa mukaansa. Koska tie oli pitkä ja kyllästyi, hän avasi kirjan ja luki säännölliset rukoukset. Kun hän pani sen takaisin kainalonsa alle, hän oli unohtanut Paradoun. Hän käveli aina hänen edellään ja ajatteli uutta koteloa, jonka hän halusi ostaa korvatakseen kultaisen kangaskotelon, joka oli varmasti putoamassa pölyyn; Jonkin aikaa hän oli piilottanut kaksikymmentä soua, ja hän laski, että seitsemän kuukauden kuluttua hänellä olisi tarpeeksi rahaa. Hän oli saapumassa korkeuksiin, kun talonpojan laulu kaukaa muistutti häntä laulusta, jonka hän oli kuullut kauan sitten seminaarissa. Hän etsi tämän laulun ensimmäiset säkeet, mutta ei löytänyt niitä. Häntä vaivasi, että hänellä oli niin vähän muistia.
xxx/ellauri177.html on line 685: Niinpä, kun hän vihdoin muistaa, hän koki hyvin suloisen ilon laulaessaan alasävyllä sanat, jotka tulivat hänelle yksi kerrallaan. Se oli kunnianosoitus Marialle. Hän hymyili, ikään kuin hänen kasvonsa olisivat saaneet raitista ilmaa nuoruudestaan. Kuinka onnellinen hän olikaan niinä päivinä! Varmasti hän saattoi silti olla onnellinen; hän ei ollut kasvanut, hän pyysi aina vain samaa onnea, rauhallista rauhaa, kappelin nurkkaa, johon hänen polvien paikka oli merkitty, yksinäistä elämää, jota elävöitti lapsuuden ihastuttava lapsellisuus. Hän kohotti asteittain ääntään, lauloi laulua kehrättyjen huilujen ääniin, kun hän yhtäkkiä näki murtuman edessään.
xxx/ellauri177.html on line 688: -- Albinen täytyy odottaa minua. Aurinko on jo laskemassa. Mutta kun hän kiipesi työntämään kivet sivuun ohittaakseen, kauhea räjähdys häiritsi häntä. Hänen täytyi palata alas, koska hän oli melkein asettanut jalkansa suoraan veli Archangiaksen kasvojen eteen, lepäsi maassa ja piereskeli sikeästi. Uni oli epäilemättä yllättänyt hänet, kun hän vartioi Paradoun sisäänkäyntiä. Hän sulki kynnyksen, pudonnut koko pituudeltaan, raajat erilleen, häpeällisessä asennossa. Hänen oikea kätensä, heitetty takaisin päänsä taakse, ei ollut päästänyt irti koiranpuusauvasta, jota hän näytti edelleen käyttävän kuin liekehtivää miekkaa. Ja hän kuorsasi sipulien keskellä, kasvot aurinkoon päin, ilman, että hänen ruskettunut nahkansa olisi saanut väristä. Parvi suuria kärpäsiä lensi hänen avoimen suunsa yli.
xxx/ellauri177.html on line 690: Isä Mouret katsoi häntä hetken. Hän kadehti tätä pyhää unta, joka pyörii tomussa. Hän halusi ajaa kärpäset pois; mutta itsepäiset kärpäset palasivat kiinni veljen violetteihin huuliin, jotka eivät yksinkertaisesti tunteneet niitä. Sitten apotti astui tämän suuren ruumiin yli. Hän astui Paradouhun.
xxx/ellauri177.html on line 691: Seinän takana, muutaman askeleen päässä, Albine istui ruohomatolla. Hän nousi ylös nähdessään Sergen. -- Siellähän sinä olet! hän huusi iloisesti.
xxx/ellauri177.html on line 692: -- Kyllä, hän sanoi rauhallisesti, minä tulin. Hän heittäytyi hänen kaulalleen. Mutta hän ei suudellut häntä. Hän oli tuntenut läpän kylmät helmet paljaalla käsivarrellaan. Hän tutki häntä jo huolestuneena ja jatkoi:
xxx/ellauri177.html on line 698: He pysyivät vastakkain hieman nolostuneina. Heidän välilleen laskeutui raskas hiljaisuus. Serge, rauhallinen, ei yrittänyt rikkoa sitä. Albine avasi suunsa kahdesti, mutta sulki sen heti, hämmästyneenä asioista, jotka nousivat hänen huulilleen. Hän löysi vain katkeria sanoja. Hän tunsi kyyneleiden kastelevan silmänsä. Mitä hän sitten tunsi, kun ei ollut onnellinen, kun hänen rakkautensa palasi?
xxx/ellauri177.html on line 704: Serge vapisi heidän valtaamiensa korkeiden puiden alla. Hän sanoo matalalla äänellä: -- Kuinka kylmä täällä on? "No ei kauhean. Sinä olet kylmä", mutisi Albine surullisesti. Käteni ei enää lämmitä sinua. Haluatko, että peitän sinut mekkoni alle?... Tule, koemme uudelleen kaiken arkuuden. Mutta eihän siitä mitään tule, nähty mikä nähty, ja muutenkin ollaan jo syxypuolella.
xxx/ellauri177.html on line 706: Sergen kunto on mennyt niin huonoxi etteise jaxa kävelä. Albine kovalla vaivalla nosti hänet ylös, kantoi hänet hetkeksi pois. Ja hän putosi takaisin, hän pysyi masentuneena keskellä tietä. Vastapäätä, hänen alapuolellaan, ulottui valtava Paradou. -- Valehtelit! huudahti Albine, et rakasta minua enää! Ja hän itki, seisoi hänen vieressään, tunsi olevansa voimaton kantaa häntä korkeammalle. Hänellä ei ollut enää vihaa, hän itki heidän kuolevien rakkauksiensa vuoksi. Hän pysyi murskattuna paskana. "Puutarha on kuollut, minulla on edelleen kylmä", hän mutisi.
xxx/ellauri177.html on line 711: -- Sulje suusi! Kuoleeko puutarha koskaan! Hän nukkuu tänä talvena; hän herää toukokuussa, hän tuo meille takaisin kaiken, minkä olemme hänelle uskoneet kiintymyksistämme; suudelmamme kukkivat taas puutarhassa, valamme kasvavat takaisin ruohon ja puiden mukana... Jos näit hänet, jos kuulit hänet, hän on syvemmälle liikuttunut, hän rakastaa lempeämmin koskettavalla tavalla, tässä syyskausi, kun hän nukahtaa hedelmällisyytensä... Et enää rakasta minua, et voi enää tietää.
xxx/ellauri177.html on line 713: Hän kazoi hiäneen ja pyysi hiäntä olemaan suuttumatta. Hänellä oli laihtuneet kasvot, jotka kalpenivat lapsen pelko. Kova ääni säikähti hänet. Hän päätyy saamaan hänet lepäämään hetkeksi lähellä häntä, keskellä tietä. He puhuivat rauhallisesti, selittelivät itseään. Ja he kaksi vastapäätä Paradouta, ottamatta edes toistensa sormenpäitä, puhuivat rakkaudestaan.
xxx/ellauri177.html on line 721: Hän piti lyhyen, mietteliään hiljaisuuden; sitten hän jatkoi:
xxx/ellauri177.html on line 725: Ja hänellä oli niin todellinen suru, niin ilmeinen halu aloittaa hellä elämä uudestaan, että Albine liikuttui. Hetkeksi hänestä tuli taas hyvin lempeä. Hän kysyi häneltä huolestuneena.
xxx/ellauri177.html on line 733: Hän ei kuunnellut häntä, hän sanoi äkillisesti, hieman itkien:-- Vai niin! Minä muistan! Ja kun hän kysyi häneltä, hän ei vastannut. Hän oli juuri muistanut seminaarin kappelin tunteen harteillaan. Se jäinen mekko teki hänen ruumiistaan kiveä. Sitten hänen menneisyytensä pappina otti hänet voittamattomasti takaisin. Epämääräiset muistot, jotka olivat heränneet hänessä matkan varrella Artaudista Paradouhun, korostuivat ja asettuivat itselleen suvereenia auktoriteettia. Samalla kun Albine kertoi hänelle onnellisesta elämästä, jota he viettäisivät yhdessä, hän kuuli kellojen soivan korkeudessa, hän näki hirviöitä jäljittelemässä tuliristejä suurten polvistuvien väkijoukkojen yllä.
xxx/ellauri177.html on line 739: Hän katsoi häntä silmät kiinnitettyinä, kun lyhyt liekki syttyi hänen katseensa arkuudessa. Hän jatkoi alistuneena jälleen:
xxx/ellauri177.html on line 745: Hiänestä tuli hyvin kalpea, hiänen silmänsä palavat. Hän jatkoi vapina äänessä:
xxx/ellauri177.html on line 755: Hän, vapisten kovemmin, astui taaksepäin.
xxx/ellauri177.html on line 767: Ja hän vei hänet jättimäisen puun alle, samaan paikkaan, jossa hän oli antanut itsensä ja missä hän oli vallannut hänet. Se oli sama autuuden varjo, sama runko, joka hengitti kuin rintakehä, samat oksat, jotka ulottuivat kauas kuin suojaavat raajat. Puu pysyi hyvänä, vankkana, voimakkaana, hedelmällisenä. Kuten heidän hääpäivänään, alkovin levottomuus, kesäyön pilkahdus, joka kuolee rakastajan paljaalla olkapäällä, tuskin selkeä rakkauden änkytys, joka yhtäkkiä putosi suureen hiljaiseen kouristukseen, viipyi aukiolla, kylpeen vihertävän kirkkauden alla. Ja kaukaisuudessa Paradou löysi myös kiihkeät kuiskauksensa syksyn ensimmäisistä väreistä huolimatta. Hänestä tuli jälleen rikoskumppani. Kukkapenkistä, hedelmätarhasta, niityiltä, metsästä, suurilta kiviltä, laajalta taivaalta kuului jälleen nautinnon nauru, tuuli, joka kylvi tielleen lannoituspölyä. Puutarha ei ole koskaan ollut lämpiminä kevätiltoina niin syvää hellyyttä kuin viimeisinä kauniina päivinä, kun kasvit nukahtivat jättäen hyvästit toisilleen. Kypsän itujen tuoksu kantoi halun päihtymyksen harvinaisempien lehtien läpi.
xxx/ellauri177.html on line 773: "Näet, että Paradou ei ole kuollut. Hän huutaa meitä rakastamaan toisiamme. Hän haluaa silti avioliittomme... Voi! muistaa muistaa! Ota minut kaulasi ympärille. Ollaan toistemme kanssa. Ollaan silleen taas!"
xxx/ellauri177.html on line 777: Hiän ei sano enempää. Hiän otti sen esiin väkisin, kiihkeässä syleilyssä. Hiänen huulensa tarttuivat tähän elottomaan ruumiiseen herättääkseen sen henkiin. Ja Sergellä oli edelleen vain kyyneleitä. Pitkän hiljaisuuden ja lutkutuxen jälkeen Albine puhui. Hän oli taas jaloillaan, halveksiva, päättäväinen.
xxx/ellauri177.html on line 779: Serge nousi seisomaan ponnistellen mutta helpottueena. Hän otti ruohoon vierähtäneen breviaarinsa. Hän meni pois.
xxx/ellauri177.html on line 789: Mutta me pojat emme säiky pienistä. Kylmääkin bylsin siellä täällä nuorempana, mutta se on nyt jäänyt. Kiitä onneasi ettei sentään nähtävästi ehtinyt palaa pohjaan. -- Näät kun pappi tekee sen, mitä olet tehnyt, hän skandalisoi kaikkia muita pappeja... Pääsi veli perhana laittamaan kepin likoon... Tällä hetkellä olet järkevä. Tule, ei sinun tarvitse tunnustaa. Tiedän sen potkun. Taivas on murtanut selkäsi kuten muidenkin. Niin paljon parempi! niin paljon parempi! Me voitettiin! hän taputti käsiään. Pappi ei kuunnellut häntä, hukkaantuneena jo omaan unelmaan. Hänen hymynsä leveni. Ja kun veli Siili oli jättänyt hänet pappilan oven eteen, hän kiersi ympäri ja meni kirkkoon. Niäh! Ämö omo kua!
xxx/ellauri178.html on line 51: Matti Antero Salo (12. joulukuuta 1933 Tampere – 1. joulukuuta 2017 Espoo) oli suomalainen elokuvakriitikko ja -tutkija. Hän työskenteli Suomen elokuva-arkistossa (Kavi) vuoteen 1998, jolloin hän jäi eläkkeelle.
xxx/ellauri178.html on line 225: Kaarle Laurilan vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Laurila ja emäntä Anna Kreeta Untinen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta 1895 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1897, lisensiaatiksi 1903 ja tohtoriksi 1907.
xxx/ellauri178.html on line 349: Tšehovin toistuvia teemoja ovat ihmisen eristyneisyys, yksinäisyys ja tarpeettomuus. Novellillaan ”Tarpeettomia ihmisiä” Tšehov liittyi tietoisesti venäläiseen tarpeettoman ihmisen kuvauksen perinteeseen. Hänen koko tuotantoaan voidaan pitää tutkielmana tarpeettomasta ihmisestä. Tarpeettomuus, eristyneisyys ja yksinäisyys ovat Tšehoville jotakin ihmisluontoon kuuluvaa, eivät poikkeuksellista. Ne näkyvät hahmojen keskinäisessä kommunikaatiossa tai sen puutteessa sekä heidän suhteessaan yhteiskuntaan.
xxx/ellauri178.html on line 356: Anton Tšehov syntyi vuonna 1860 Taganrogin kaupungissa. Hänen isoisänsä oli ollut maaorja ja isä kauppias. Vuonna 1879 hän aloitti lääkärinopinnot Moskovan yliopistossa. Tšehov kirjoitti jo varhain lehtiin, osittain siksi että tarvitsi rahaa itselleen, sisaruksilleen ja perheelleen. Tšehovilla oli jo nuoresta asti tuberkuloosi, johon hän tiesi kuolevansa. Tämä synkisti hänen maailmankuvaansa.
xxx/ellauri178.html on line 357: Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu Lokki kivellä. Lokki kärsi aluksi täydellisen epäonnistumisen Pietarissa ja saavutti suosiota vasta Moskovassa kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen ”tšehovilaiset” näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa suosiota. Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). (Nimenomaan niin, ei mikään "Kirsikkapuutarha"!) Vuonna 1901 Tšehov solmi avioliiton näytelmiensä sankarittaren, Moskovan teatterin taiteellisen näyttelijättären Olga Knipperin (1868-1959) kanssa. Anton oli 41, Olga 33. No kohtahan Anton jo sitten kuolikin. Vuonna 1904 Tšehov oli hoidattamassa tuberkuloosiaan Badenweilerin kylpyläkaupungissa Saksassa, mutta menehtyi sairauteensa. In his last letter he complained about the way German women dressed.
xxx/ellauri179.html on line 63: Hemingway alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, Ja aurinko nousee, ollessaan 25-vuotiaana Pariisissa lehtimiehenä. Aiemmin Hemingway oli kirjoittanut pitkiä novelleja. Hän sai 250-sivuisen käsikirjoituksen valmiiksi 21. syyskuuta 1925. Alun perin Hemingway ajatteli antaa kirjalle nimeksi Ford Fiesta, muttei kuitenkaan halunnut vierasperäistä nimeä. Myös kirjan teemaan liittyvä Kadotettu sukupolvi oli nimiehdotuksena mielessä, mutta lopulta Hemingway otti Saarnaajan kirjasta lainatun nimen, Ja aurinko nousee. Hemingwayllä oli vaikeuksia saada kustantaja kiinnostumaan käsikirjoituksesta. Hän veti käsikirjoituksensa korjattavaksi ja poisti siitä 15 ensimmäistä sivua, päähenkilöiden elämäkerrat. Kustantaja Maxwell Perkins oli lopulta erittäin vakuuttunut romaanista. Hemingway osti kirjan vaimolleen Hadley Richardsonille. Kirja myi hyvin esikoisteokseksi ja siitä otettiin toinen painos jo kahden kuukauden kuluttua julkaisusta.
xxx/ellauri179.html on line 132: Suu kiinni hän oli melko sievä tytöxeen. Hän kajosi minuun kädellä mutta työnsin käden pois. Hajaantukaa ei siellä ole mitään nähtävää. Erneston nimi tässä niteessä on Jacob Barnes, lyhyesti "Kake".
xxx/ellauri186.html on line 56: Mixi meidän lapset ei ole eteenpäin pyrkiviä? Johtuuko se. siitä että Seijalla oli mielestään suvun huonoimmat pullat? Johtuuko se siitä että Lauri on vetelä kuin Pirkon puoliraaka pitko? Hän elää vain virnistyxestä toiseen.
xxx/ellauri186.html on line 358: Dagon tai Dagan oli merkittävä länsiseemiläinen viljan ja hedelmällisyyden jumala, jota palvottiin laajalti koko muinaisessa Lähi-idässä. Dagan merkitsi heprean ja ugaritin kielissä "vilja", ja Dagania pidettiin auran keksijänä. Dagan tunnettiin erityisesti Raamatun mainitsemien filistealaisten jumalana. Hänelle omistettuja pyhäkköjä oli muun muassa Bet-dagonissa Asherissa, Gazassa ja Asdodissa. Dagonin palvonnasta on todisteita jo noin vuodelta 2500 eaa. Muinaisen Ugaritin Ras Shamrasta löydettyjen tekstien mukaan hän oli sateen ja hedelmällisyyden jumala Baalin isä.
xxx/ellauri186.html on line 360: Dagania tai Dagonia palvoivat myös kanaanilaiset. Dagania palvottiin lisäksi Mesopotamiassa. Useat Akkadin ja Babylonian kuninkaat kuten Hammurabi ja Assurnasirpal II julistivat olevansa Dagonin poikia. Vanhassa testamentissa Dagon on filistealaisten pääjumala (Tuomarien kirja 16:23). Simson tuhoaa Daganin temppelin Gazassa kaatamalla sen kaksi pylvästä. Dagan on saattanut olla lisäksi meren jumala, ja hänet esitettiin kalanpyrstöisenä. Hänen nimensä merkitsee ”tähkä” mutta israelilaiset sekoittivat sen heprean kielen sanaan dag (kala) – tästä johtuvat kuvat kalanpyrstöisestä jumalasta. On kuitenkin epäselvää, ovatko Dagan ja Dagon sama jumala. Ido Dagan oli söpön punatukkaisen Ulriken kalansilmäinen juutalainen kolleega IBM:llä. Siitä tuli Hararin näköinen iso kala tietokonelingvistiikan alalla.
xxx/ellauri187.html on line 264: José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Hän on (tai siis oli) Portugalin tunnetuin nykykirjailija. Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
xxx/ellauri187.html on line 267: Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Mistä se Saramago nimi tuli? Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona. Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa työskennellen päivisin autokorjaamossa.
xxx/ellauri187.html on line 271: Saramago valmistui teknikoksi ja teki monenlaista ruumiillista työtä ennen kuin aloitti uransa toimittajana, kääntäjänä ja kirjailijana. Hänet erotettiin 1975 Diário de Notícias -lehden toimittajan tehtävistä. Jälkeenpäin hän kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija.
xxx/ellauri187.html on line 273: Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen. Portugalin valtio veti teoksen pois eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle. Hän sairasti leukemiaa ja kuoli Lanzarotella perheensä läsnä ollessa. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella Portugaliin. Nobelistista oli tullut vaaraton, Jumala oli vaientanut hänet.
xxx/ellauri187.html on line 322: Sofi Oksanen on Suomen palkituin nykykirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle ja Suomessa hänen teoksiaan on myyty yli puoli miljoonaa. Katso palkinnot.
xxx/ellauri187.html on line 328: Sofi-Elina Oksanen syntyi seitsemäntenä päivänä tammikuuta vuonna 1977 virolaisen diplomi-insinööri äidin ja suomalaisen sähkömies isän perheeseen Jyväskylässä. Hän jäi perheen ainoaksi lapseksi, mutta ei antanut sen koskaan haitata itseään – päinvastoin. Yksin hän sai vanhemmiltaan enemmän aikaa ja huomiota eikä hänen koskaan tarvinnut jakaa mitään kenenkään kanssa. Täysin erilainen elämänkatsomus vanhempiensa kanssa ajoi hänet usein heidän kanssaan riitoihin, mutta vielä monta vuotta myöhemminkin on tytär edelleen hyvissä väleissä äitinsä ja hiljaisen isänsä kanssa.
xxx/ellauri187.html on line 330: Pienenä Sofi leikki prinsessaleikkejä, jotta saisi pukea korsetin päälleen. Jo ala-asteella hän alkoi pukeutua mustaan ja kuunnella mieleistään musiikkia. Leikkiessään hänestä tuli myös feministi jo kahdeksan vuoden iässä. Häntä ärsytti, että tyttö hahmoja oli niin paljon vähemmän ja kaikki sankaritarinat tapahtuivat aina pojille.
xxx/ellauri187.html on line 334: Jo pienenä Sofi asetti itselleen realistisen tavoitteen tulla kirjailijaksi. Hän kummasteli usein, mixei muka kaikista voisi tulla kirjailijoita, kun monet siitä haaveilivat.
xxx/ellauri187.html on line 336: Sofi oli varhaiskasvuinen ja venähti nopeasti luokkansa pisimmäksi ja "isoimmaksi" tytöksi. Hän "kasvoi ihmisenä" niin ettei mahtunut enää pulpettiin. Ylä-asteella hän sai ikäisiltään pojilta paljon huomiota, vaikka olisi vain halunnut sulautua joukkoon. Hän ei rangaissut poikia millään tavalla, vaan kohdisti vihan itseensä aiheuttaen näin bulimian. Hän oli laihdutuksen suhteen määrätietoinen ja luki aiheesta paljon kirjallisuutta. Kaloritaulukotkin opeteltiin ulkoa desimaalilleen ja hän ahmi ja oksensi lähes tieteellisellä tarkkuudella.
xxx/ellauri187.html on line 338: Jyväskylä ei miellyttänyt oman tyylinsä löytänyttä kirjailijan alkua lainkaan. Kaupunki oli ahdistava ja liian pieni eikä sieltä löytynyt tuohon aikaa ainoatakaan goottiryhmittymää. Vanhemmat eivät kuitenkaan päästäneet tuon ikäistä tytärtään kauas kotoa opiskelemaan, joten Sofi ei voinut lähteä Helsinkiin haluamaansa taidelukioon vaan opiskeli seuraavat vuodet urheilulukiossa, vaikka liikuntaa inhosikin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi neljällä laudaturilla ja kahdella eximialla vuonna 1996.
xxx/ellauri187.html on line 342: Lukiosta hän pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta. Hän tunsi heti olevansa kotona, mutta tekemisen puute ahdisti häntä. Sofia ahdisti opiskella kirjallisuudesta, koska olisi halunnut jo kirjoittamaan. Kun hän pääsi lopulta opiskelemaan teatterikouluun dramaturgiaa, koki hän vihdoinkin vapautuneensa. Oppilaille annettiin vapautta, joka sai Sofin tajuamaan, että hänellä todellakin on lupa kirjoittamiseen. [Höh, eikös se mennyt niin että päästyään teatterikouluun Sofi huomasi pian olevansa väärässä paikassa kun siellä piti jumpata extrovertisti ja noudattaa reaaliaikaisesti käskyjä kuin koulussa. Sofi oli liikunnallisesti lahjaton nyhverö joka halusi vaan nykrätä ja kirjoittaa. Kirjallisuuden opiskelu ei napannut sen enempää, joten kesken jäi sitten nekin opinnot. Sofi puuttuu Nilkin 2017 humanistitallista, siellä on vaan se Kimmo joka työnsi päänsä itätytön perseeseem ja sai pahan aknen. Väärään paikkaan työnsi sekin päänsä. Kasvonsa menettänut mies. Lomasysmäläisen palkinto vlta 2014.]
xxx/ellauri187.html on line 390: Vankilakirjeissään Bonhoeffer kirjoitti ”uskonnottomasta kristinuskosta”, joka ottaisi vakavasti ihmiskunnan täysi-ikäisyyden. Hän katsoi, että kirkko ei ole olemassa itsetarkoituksena vaan ”muita varten”, ja että tässä Saksan kirkko oli harhautunut pahimmin. Bonhoeffer katsoi, että tuonpuoleinen ei ole todellisuudessa nähtyjen aukkojen täyttäjä, vaan kristittyjen tulisi oppia elämään kuin Jumalaa ei olisi olemassa, ja että tämä on Jumalan tahto. Vain näin kristinusko voi löytää merkityksensä uudelleen. Bonhoeffer kirjoitti: ”Jumalan edessä ja Jumalan kanssa me elämme ilman Jumalaa. Jumala antaa työntää itsensä maailmasta ristille”
xxx/ellauri187.html on line 398: Bonhoeffer itse korosti, ettei hän pitänyt itseään syyttömänä mihinkään. Hän totesi rikkoneensa Jeesuksen käskyä ja saavansa siitä oikeudenmukaisen tuomion viitaten Jeesuksen sanaan: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu” Matteuksen evankeliumin 26:52:ssa.
xxx/ellauri187.html on line 613: Kalikka voi tälläkin kertaa kalahtaa, sillä kieli heijastelee valta-asetelmia, ennakoi kielentutkija Mila Engelberg. Hän on ollut projektissa mukana asiantuntijana.
xxx/ellauri187.html on line 675: Hän oli aikoinaan naimisissa näyttelijä Peter Sellersin kanssa, ja he saivat yhden lapsen.
xxx/ellauri193.html on line 100: Englantilaisen äidin ja latvianjuutalaisen isän lapsi kasvoi lähellä Johannesburgia Transvaalissa. Häntä ei kasvatettu juutalaiseksi, vaan hän kävi anglikaanista nunnien koulua silloin, kun voi – sydänvikansa takia hän oli paljon poissa koulusta, äitinsä kotiopetuksessa. Hän opiskeli myöhemmin vuoden Witwatersrandin yliopistossa mutta jätti opinnot kesken. Gordimer alkoi kirjoittaa yhdeksänvuotiaana ja julkaisi ensimmäisen esseensä paikallislehdessä 14-vuotiaana.
xxx/ellauri193.html on line 160: Castorp viettää parantolassa lopulta seitsemän vuotta, kunnes sota alkaa ja hänet määrätään armeijaan. Hänen loppunsa jää avoimeksi. Tokko edes huolivat rintamalle tollasta semitubista ruipeloa.
xxx/ellauri193.html on line 230: Kollatinuksen vaimon Lucretian löydettiin vielä myöhään yöllä istuvan palvelustyttöjensä keskellä villoja kehräämässä. Kunniapalkinto määrättiinkin hänelle. ellauri153.html on line 274: Muutamien päivien kuluttua saapui Sextus Kollatinuksen tietämättä Kollatiaan ja raiskasi Lucretian. Hänen lähdettyään kutsui vaimo isänsä, miehensä sekä muutamia sukulaisia, kertoi heille häväistyksensä, vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämeensä.
xxx/ellauri193.html on line 250: Joka arkipäivä iltakahdeksalta miljoonat amerikkalaiset kokoontuvat television ääreen saman miehen ääreen. Hän on Tucker Carlson, suurenmoinen televisiojuontaja ja poliittinen kommentaattori. Hänen Fox-kanavalla esitettävä nimikko-ohjelmansa Tucker Carlson Tonight on noin kolmella miljoonalla katsojallaan usein päivän suosituin ohjelma uutiskanavilla.
xxx/ellauri193.html on line 254: Osan mielestä Carlson on mielialajohtaja, jonka puheiden kannattaa antaa valua toisesta korvasta sisään kunhan laittaa tulpan toiseen. Hän on puhunut niin vakuuttavasti niin pitkään, että hänen on vaikea sanoa mitään sellaista, joka todella hätkähdyttäisi yleisöä. Harmin paikka, mutta perheellisen täytyy yrittää.
xxx/ellauri193.html on line 267: Carlson on kuitenkin jatkanut siitä huolimatta, että Venäjä on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi. Vain pari päivää ennen hyökkäystä, kun Venäjä oli jo vyöryttänyt yli 100 000 sotilasta Ukrainan rajalle, Carlson pyysi amerikkalaisia pohtimaan omaa Venäjä-suhdettaan. Hän kuvasi Ukrainan tilannetta ”rajariidaksi” ja kysyi, miksi amerikkalaisten olisi syytä halveksua Putinia.
xxx/ellauri193.html on line 271: Hän antoi ymmärtää, että USA:n todellinen vihollinen löytyy Yhdysvalloista (ja sen liberaalisiivestä) – ei suinkaan Venäjältä. Hän on myös myötäillyt Putinia siinä, että Ukrainan sodassa olisi kyse itsepuolustuksesta tai enintään izehyökkäyxestä, ja todennut, että Naton olemassaolon tarkoitus on härnätä Putinia.
xxx/ellauri193.html on line 273: Hyökkäyksen alettua Carlson on muuttanut sävyään siihen suuntaan, että Putin ei ole ainoa bad guy, on niitä muitakin, ja pahempia. Hän on myös ottanut tavakseen todeta, että hyökkäys on ”väärin sammutettu” ja kritisoi välillä Putiniakin saamattomuudesta.
xxx/ellauri193.html on line 275: Hän on kuitenkin edelleen levittänyt salaliittoteoreetikoiden ja Venäjän valheellista teoriaa, jonka mukaan Yhdysvallat rahoittaisi biologisten aseiden laboratorioita Ukrainassa. Vahvistuksena väitteelleen hän pitää alivaltiosihteeri Victoria Nulandin lausuntoa, että Ukrainassa on laboratorioita, joissa tehdään biologista tutkimusta USA:n rahoituxella.
xxx/ellauri193.html on line 278: ”Hän tarjoaa taatusti hyvää materiaalia!” huudahtaa tähän väliin journalismin professori Philip Seib. "Joka sana totta! Muistakaa virittää vastaanottimenne Pu- Carlsonin kanavalle!" Hän on ize haastattelua edeltävänä päivänä katsonut jakson, jossa Carlson nimitti useaan otteeseen Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä standup-koomikoxi sekä jutkuxi.
xxx/ellauri193.html on line 279: ”Sitten Venäjällä voidaan sanoa, että ’katsokaa, tämä merkittävä ja tunnettu amerikkalainen journalisti sanoo Zelenskyiä Vladimirin veroisexi pellexi’”, Seib päivittelee. "Vaikka useita Volgan mutkasta kotoisin olevia professoreja on sanomassa juuri päinvastaista." ”Hän toimii Kremlin tuulikammiona.”
xxx/ellauri193.html on line 289: ”Tämä on hämmästyttävä asia. Minulle on mysteeri, miksi hän haluaa pitää Kremlin tyytyväisenä. Mixei hän halua pitää meitä Volgan saxalaisia tyytyväisinä? Hän on epäisänmaallinen, siinä se. ”
xxx/ellauri193.html on line 300: Hän ei kuitenkaan halua liioitella Carlsonin mahdollisuuksia vaikuttaa amerikkalaisten ajatteluun, koska sitä ei juuri ole. Hänen mielestään tilanne on yleisesti ottaen myönteinen sikäli, että yleinen ilmapiiri Yhdysvalloissa on nyt hyvin Putinin-vastainen.
xxx/ellauri193.html on line 304: Hän uskoo, että Carlson ja muut konservatiivikommentaattorit alkavat vähin äänin siirtää painopistettä takaisin sisäpolitiikkaan, joka on heidän ensisijaisen yleisönsä keskeisin huoli ja parhaiten sytyttävä tekijä. Tähänkin aiheeseen aletaan jo väsyä, niinkuin väsyttiin jo koronaan. Muutama vainaa enemmän tai vähemmän, кому какое дело. ”Korkeimman oikeuden tuomarinimitykseen esimerkiksi liittyy rotuperusteista epäluuloa. Se on hedelmällistä maaperää, ulkopolitiikka ei.” Sanoo Seib, jonka uskoisi tietävän.
xxx/ellauri193.html on line 449: Laurence Fox (s. 26. toukokuuta 1978 Leeds, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen näyttelijä ja oikeistopoliitikko. Näyttelijänä hänet tunnetaan parhaiten James Hathawayn roolista vuosina 2006–2015 rikossarjassa Komisario Lewis. Sittemmin Fox on tullut tunnetuksi kansallismielisenä oikeistopoliitikkona. Vuonna 2020 hän perusti Reclaim-puolueen, joka sanoo ajavansa brittiläisten arvojen kunnioittamista ja vastustavansa niin sanottua cancel-kulttuuria. Foxin sanomiset ovat herättäneet kohuja, ja jotkut (paizi Yorkshire Post eikä Fox News) pitävät häntä rasistisena. Hän on kehottanut ihmisiä olemaan noudattamatta turvavälejä koronaviruspandemian aikaan. Persusanastoa käyttäen Mr. Fox on "nuiva".
xxx/ellauri193.html on line 665: Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja valmistelee alusta lähtien katsojiaan synkkyyteen ja kurjaan tarinaan. Elokuva kertoo Charles Baudelairen perheen kolmen orvoksi jäävän sisaruksen seikkailuista ja vastoinkäymisistä synkässä ja surullisessa maailmassa. Suuri tulipalo vie perheeltä kodin sekä lasten isän ja äidin. Orvoiksi jääneet Sunny, Klaus ja Violet sijoitetaan hullun ja ahneen (ja surkean) hahmon, kreivi Olafin (Jim Carrey tietysti), hoiviin. Hänellä on mielessään vain lasten suuren perinnön saaminen itselleen.
xxx/ellauri195.html on line 179: Knuut Suuri tai Knuut II Suuri oli Englannin, Tanskan ja Norjan kuningas sekä Schleswigin ja Pommerin kuvernööri. Knuut seurasi isäänsä Sven Haarapartaa tämän valloittaessa Englannin elokuussa 1013. Hänen isänsä kuoli seuraavan vuoden helmikuussa, ja tanskalaiset julistivat Knuutin Englannin kuninkaaksi.
xxx/ellauri199.html on line 67: Neptunus tunnetaan Roomalaisen Meren jumalan nimenä. Roomalaisessa uskonnossa ja mytologiassa Neptunusta, jota kutsuttiin myös Neptunukseksi, pidettiin alun perin makean veden jumalana suolaisen meriveden sijaan. Hän olisi saattanut nousta taivaanjumalaksi heittämällä salamoita sen sijaan, että olisi heittänyt tridenttiään. Mutta Juppiter ehätti ensixi. Tai häntä on saatettu aluksi pitää hedelmällisyysjumalana, joka lähettää maasta veden lähteitä.
xxx/ellauri199.html on line 69: Vuoteen 399 EKR mennessä hänen nähtiin vastaavan kreikkalaista merenjumalaa Poseidonia. Niinpä hänen valtakuntansa muuttui makeanveden lähteistä meren ja meren lähteiksi. Hänen entinen roolinsa makean veden jumalana täyttyi jumaluus Salaciasta, ” hyppivän lähdeveden jumalattaresta.”
xxx/ellauri199.html on line 75: Neptune on vanha mies, jolla pitkät hiukset ja harmaa parta., Hänet esitetään usein klassisissa ja nykyaikaisissa taideteoksissa yhtenä antiikin Rooman vanhimman näköisistä jumalista. Mikä tekee hänestä yhden tunnetuimmista jumalista Roomassa on hänen trident, ja että hän tekee aaltoja, kun hän liikkuu alla valtameren.
xxx/ellauri199.html on line 77: Neptune on yksi ensimmäisiä jumalia Rooman jotka juontavat yli aikaisintaan kosketuksiin kreikkalaisen kulttuurin. Hän oli yksi Saturnuksen ja Ops:n kuudesta lapsesta. Hänen sisaruksiaan ovat Jupiter, Juno, Pluto, Ceres ja Vesta., Neptunus ja hänen veljensä Jupiter ja Pluto voittivat taistelussa isänsä ja suostuivat ottamaan haltuunsa kolme maailman maailmaa. Neptunuksesta tuli merien hallitsija, Jupiter otti taivaan hallintaansa ja Pluto valvoi alamaailmaa. Mikki ja Hessu valvoi Plutoa. Pluto olet oikea pelle!
xxx/ellauri199.html on line 475:
Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle,
xxx/ellauri199.html on line 477: Hän tekee tuulet sanansa saattajiksi,
xxx/ellauri199.html on line 761: Hän päästäisi meidät sisään He´d let us in
xxx/ellauri199.html on line 763: Hänen kalmarin puutarhassa In his octopus´ garden
xxx/ellauri199.html on line 934: Vexi Salmi kuoli vaikeaan sairauteen Terhokodissa 2017 tiistaina aamuyöllä. Hänen poikansa Topi Salmen mukaan sairaus eteni muutamissa viikoissa.
xxx/ellauri199.html on line 937: Irwin Allen Ginsberg (3. kesäkuuta 1926 Newark – 5. huhtikuuta 1997 New York) oli erehdyttävästi Pelle-Hermannin näköinen yhdysvaltalainen runoilija. Hän oli beat-liikkeen johtohahmoja ja oli myös vahvasti mukana 1960-luvun hippiliikkeessä. Ginsberg asemoi itsensä juutalais- ja homorunoilijaksi.
xxx/ellauri199.html on line 970: Hyvin vedit Allen! Iso käsi sille! Mutta Ginsberg syntyikin juutalaiseen perheeseen Newarkissa, New Jerseyssä, ja varttui läheisessä Patersonissa. Hän oli Louis Ginsbergin toinen poika , joka syntyi myös Newarkissa, opettaja ja julkaissut runoilija, ja entisen Naomi Levyn, syntynyt Nevelissä ( Venäjä) ja kiihkeä marxilainen. Allenikin kääntyi pois juutalaisuudesta kohti buddhalaisuutta.
xxx/ellauri200.html on line 204: Naipaul näki itsensä aina mauttomana kirjailijana. Hän ei arvostanut omaa synnyinmaataan ja arvosteli myös Britanniaa. Naipaulia on kutsuttu tyylin ja tarinankerronnan mestariksi, joka näki ihmiskunnan ironian, tragedian ja kärsimykset. Naipaul kirjoitti kehitysmaista omiin matkoihinsa perustuen ilman ihannointia tai idealisointia. Hän näki köyhien maiden tilan itseaiheutettuna ja arvosteli kirjoissaan islamin julmuutta ja Afrikan korruptiota.
xxx/ellauri200.html on line 398: Christie nyökkäsi nöyränä ja suloisena ja häpeänsä kantaen. Kirkon takahuoneen kahdesta pikku ikkunasta ei päässyt paljon valoa sisään, joten siellä paloi päivälläkin hehkulamppu. Pöydällä oli pino varainkeruukirjekuoria ja niiden vieressä kasa värillistä silkkipaperia, joka muistutti harsonohutta kangasta. Tytöt siirtyivät tehtäviinsä. Jotkut kirjoittivat nimiä kuoriin, toiset leikkelivät silkkipapereita ja taittelivat niistä kukkia, jotka he liimasivat ja sitoivat näyttäviksi seppeleiksi. Tulevana sun nuntaina erityisessä Kiitospäivän jumalanpalveluksessa seppeleet riippuisivat Päällikkö Omenkan paksussa kaulassa sekä hänen perheenjäsentensä hennommissa kauloissa. Hän oli lahjoittanut seurakunnalle kaksi uutta pakettiautoa.
xxx/ellauri200.html on line 539: Thomas William Selleck on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka tunnetaan parhaiten pääroolistaan pitkään esitetyssä Magnum -televisiosarjassa. Selleckille tarjottiin Magnum-sarjan pääosaa vuonna 1981. Hän otti roolin vastaan, vaikka oli jo sitoutunut esittämään Indiana Jonesia Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvassa. Roolin sai sitten joku tuntematon tunari. Wikipedia.
xxx/ellauri201.html on line 161: Sotaväki Tunturin jääkärikiirunoissa, strategiset mitat 10-9-9. Pitkäxullon jäykkänä. Tääkin saattaa olla izekoettua, Stigissä on selvää machomaisuutta. Hän on tyyppiä Veli Ponteva. Lisbet ize on Peppi Pitkätussu. Sekin on kunnon äijä, edustaa tollasta miesfeminismiä. Mitähän se sai ollessaan Afrikassa äxeeraamassa mustia teinipilluja? Mällinheitintäkö sääsivät? Hyvin suspektia.
xxx/ellauri202.html on line 38: Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1905 – 21. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tää liittyi Rutsevin aikaiseen suojasäähän, ja oli eräänlainen Rutseville suunnattu "Hinoa John", jatka tähän tapaan, vapauta ainakin pikkukapitalistit suunnittelutalouden ikeestä.
xxx/ellauri202.html on line 40: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakkasukuisella äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen. Sisällissodan aikana hän liittyi bolševikkeihin ja joutui kaksi kertaa teloitetuksi tämän vuoksi. Vuonna 1922 hän siirtyi Moskovaan ja ryhtyi kirjallisella uralle.
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri202.html on line 66: Toisessa kirjassa Kasvatuslaitos alkaa jonkinlainen progressio Jacquesin henkisen kasvun osalta, ja vaikuttaa siltä että mielipiteet sen tarpeellisuudesta eriävät huomattavasti perhepiirissä. Herra Thibault on laitoksen "omistaja" ja on ehdoton sen tarpeellisuudesta, kun taas vanhempi veli Antoine on täysin toista mieltä. Ainakin Jaskan ja Tanelin erottaminen tämän myötä onnistuu, ja näin sukuja saadaan suotuisasti erilleen. Kasvatuslaitoksen johtaja Herra Faisme on viheliäinen - tosin hyväkäytöksinen pyylevähkö herrasmies, joka jää hieman kysymysmerkiksi. Onko hän pohjimmiltaan väkivaltainen? Yhtäkaikki suurin vaikutus laitoksessa lienee Jacquesin lapsenvahdilla Arthurilla, joka on taustaltaan armeijan miehiä. Hän toimii pojan perseen potkijana kultaisessa häkissä, jossa arvostetaan enemmän fyysisiä kuin henkisiä arvoja.
xxx/ellauri202.html on line 70: Kolmannessa osassa siirtyy huomion painopiste enemmän Antoine Thibaultiin. On kulunut viisi vuotta siitä, kun Jacques ja Antoine muuttivat samaan kompleksiin. Nuori lääkäri Antoinen Thibault on saanut jalansijaa katu-uskottavana ammattilaisena ja hän yltyy jopa sankaritekoihin pelastaessaan nuoren tytön tämän ruhjoutuessa tavarakuskin pyörän alle. Hän tapaa nuoren kauniin Rachelin samassa yhteydessä ja rakastuu suin päin. Suhteesta muodostuu kompleksinen ja kuluttava,
xxx/ellauri202.html on line 109: Danielin kotona Jenny on täysin tervehtynyt, ja pappi Gregory vaikuttaa perheen arjessa. Hän vaatii rouvaa antamaan miehensä syrjähypyt anteeksi. Näin tapahtuukin, vaikka Jerome laukkaa laulajan liepeissä ja seurustelee serkkunsa kanssa ja kiinnittelee maatiloja naisystävänsä velkojen pantiksi. Daniel kiinnostuu pikkuserkustaan Nicolesta ja yrittää lähennellä tätä.
xxx/ellauri202.html on line 111: Jacques kiinnostuu Lisbethistä, orvosta tytöstä joka käy hoitamassa Antoinen taloutta. Lisbeth osaa kääntää saksalaisia runoja ja he myöskin tunnustelevat toisiaan vaatteiden alta, joskin Jacques ilman lihallisia ajatuksia, kun ei sieltä löydy penistä. Kun Lisbeth lähtee setänsä luo. Jacques alkaa itkeä pillittää, muutenkin Jacques on edelleen yliherkkä raivokohtauksia saava lapsi. Hän vierailee Danielin luona saatuaan veljelleen itkuraivokohtauksen. Kun Lisbeth tulee kasvattiäitinsä hautajaisiin, Jacques ja Lisbeth viettävät sängyssä yön. Mitä kaikkea tapahtuu, jää lukijalle avoimeksi, mutta Jacques tuntuu pääsevän poikarakkaudesta tytön makuun ja peilailee itseään aamulla alastomana ja tyytyväisenä tyllerönä.
xxx/ellauri202.html on line 126: s. 217. Antoinella on fyysinen suhde Rachelin kanssa, jolla on värikäs menneisyys. Antoine kiinnittää huomiota Rachelin hiusten tuoksuun, myöhemmin puhutaan kukkivien lehmusten tuoksusta (s.145), aiemmin puhutaan hajallaan olevien hiusten tuoksusta, jossa on kirnutun voin aromi ja joka kiihottaa, pelottaa ja kuvottaa. Jos nainen tuoksuu, jutut haisevat. Rachel sepittää kummia tarinoita ja lopulta Rachel valehtelee menevänsä Belgian Kongoon, todellisuudessa tapaa entisen miehensä Hirschin, joka on ollut hieman aikaa näkymättömissä. Rachelia ei seuraavissa osissa tavata, mutta Antoine muistelee tätä hullaantumisensa vaihetta. Hän kuvaa Rachelia lämminverikseksi ratsuksi. Antoinella on myöhemmin niin ikään irtosuhteita. Vaikea uskoa, että itse tekopyhyys isä Oscar Thibault olisi hyväksynyt Antoinen ja Rachelin avioliiton, he eivät edes olleet edes kihloissa, eikä isä heistä tiennyt...
xxx/ellauri202.html on line 131: Kuitenkin juonen kannalta olennaista on, että Jacques on kadonnut, on ulkomailla. Giselle kaipaa häntä, ja matkustaa Englantiin ja käyttää varoja hänen etsimiseensä. Gisellen äiti on "mulatti" (tätä termiä käytetään, eli hän on varmasti tumma ja kuvauksesta päätellen kaunis.) Antoine on selvästi ihastunut Giseleen, se onko heidän välillään ollut jotain. Suhde Rachelin palaa mieleen, Antoine olettaa Rachelin kuolleen. Hänellä on ollut muitakin suhteita.
xxx/ellauri202.html on line 133: Tämä osa on selkeä. Antoinella on paljon vastuuta, eivätkä tapaukset luo toivoa. Antoine pohtii moraaliaan. Häneltä yritetään saada morfiinia, joka on varsin käytetty lääke tuolloin. Useimmat Antoinen potilaat olisivat parantuneet antibiooteilla, mikä ei voi olla kismittämättä kunnon lekuria. Hän joutuu punnitsemaan moraalia myös parantamisen ja kuoleman jouduttamisen välillä. Hän ei jouduta kuolemaa, valtavista kärsimyksistä huolimatta.
xxx/ellauri202.html on line 137: Viides osa alkaa herra Thibaultin sairaskertomuksella. Hän on hyvin sairas. Morfiinipiikit piristävät häntä ja hän jakelee silloin ohjeita. Hän on täysin muiden muiden armoilla, ja huomaa otteensa kirvonneen. Hän pohtii Jacquesin kuolemaa (Jacques löytyy kylläkin myöhemmin elossa). Oscar Thibault puhuu testamentistaan Antoinelle ja toivoo häneltä uskonnollisempaa asennetta.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri202.html on line 143: Antoine selvittää Jacquesin olinpaikan ja porhaltaa Lausanneen. Kuten arvata saattaa Jacques murjottaa ja marisee, ja ilmenee, että mitään fyysistä toimintaa Jacques ei ole Jennyn eikä Gisellen kanssa touhunnut. Tässä lainaus sivulta 199 Jacquesin tuotoksestaan: "Vaatteet hajallaan, sekaisin, vastustamaton vetovoima, ruumis paljaana, vieraan ihon outo kosketus, ruhjonta, yhdyntä, miehen murskaava syleily, nöyrä, huumautunut alistuminen, otettu, otettu avion kipeä päihtymys, hurma". Mitään ei siis tapahtunut paitsi novellissa, jota on referoitu kirjassa. Aika samanlaista textiä kuin Isokukko Uljaassa. Kaverilla on vain vilkas mielikuvitus. Hän on elänyt tasaista elämää Sveitsissä, joskin karkumatkan alku oli hankalampi. Sai iskun päähänsä ja kärsii päänsäryistä. Googlen mielestä migreeniin liittyy yleensä mielenvikaisuutta.
xxx/ellauri202.html on line 151: Antoine tutustuu isänsä kirjeenvaihtoon ja muistiinpanoihin. Isä on saanut vangeilta ja kasvateilta ylistäviä kirjeitä. Oscar Thibault on oivaltanut, että proletariaatti taistelee Jumalan luomaa vaihtelevaisuutta vastaan. Herra Kunnianarvoisuus on minusta tekopyhä ja epäilen, että ylistävät kirjeet on kirjoitettu vilpillisessä mielessä tai jonkun pakottamana. Jacques kohtaa isän kasvatuslaitoksen ja mielessään polttaa sen. Hän kuitenkin karkaa Pariisiin. Pariisiin tulee junalla myös Antoine, joka puhuu abbe Vecardin kanssa uskosta. Pitkän keskustelun lopussa abbe uskoo Antoinessa oleva uskon siemenen, joka joskus vielä kasvaa ja kannustaa Antoinea rukoilemaan.
xxx/ellauri202.html on line 167: Eine voineet protestantteina oikein peukuttaa katolista kirkkoakaan. No oliko tollanen ateismi sitten parempi? Ilmeisesti "Kesä" oli ruotsalaisista paras tuotantokausi. Mulleio sitä, se sijoittuu vuoteen 1914 eli on just niitä suomentamattomia osia. Hän julkaisi nää kaksi nidettä vuosina 1936 ja 1940. Nämä viimeiset osat, jotka yhdessä ovat pidempiä kuin kuusi edellistä yhteensä, kirjoitettiin 1930-luvun Euroopan hämärtyvän kansainvälisen tilanteen varjossa, keskittyvät poliittiseen ja historialliseen tilanteeseen, joka johti ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen ja tuo tarinan vuoteen 1918.
xxx/ellauri202.html on line 178: André Gide on arvostettu hahmo ranskalaisen kansakunnan kaapin päällä ja Nobelin palkinnon saaja vuonna 1947. Mutta tässä teoksessa piirretystä kiehtovasta, omituisesta ja intiimistä muotokuvasta voi nauttia joku, joka ei ole koskaan lukenut tai ehkä koskaan edes kuullut hänestä. Hän yllättää meidät jatkuvasti inhimillisyytensä laajuudella. Kirja tuo esiin hänen ristiriitaisen seksuaalisuutensa ja taistelunsa homoseksuaalisuuden hyväksymisestä leimautumisen ja tuomitsemisen aikakaudella.
xxx/ellauri202.html on line 180: Andre Gide ja Rooger olivat toisilleen läheisiä kuten Jacques ja Daniel, tai Charles ja Sebastian. Gide kirjoittaa ystävästään päiväkirjassaan vuonna 1931: "Hänen kanssaan voin päästää itseni menemään ja olla täysin luonnollinen. Ei ole ketään, jonka läsnäolo tuo minulle nyt enemmän lohtua." Roger Martin du Gard puolestaan oli merkittävä kirjailija, joka tunnetaan parhaiten yhdeksänosaisesta perhesaagasta Les Thibault. Giden muistiinpanot on otettu hänen päiväkirjastaan. Hänen läheinen ystävyytensä Roger Martin du Gardin kanssa, joka oli hänen vuoteensa vieressä kuollessaan, kesti yli 38 vuotta.
xxx/ellauri202.html on line 184: Magda Elokuuta 29, 2008. Magda arvioi, että se oli ok. "Andrélta puuttuu lahja, joka on olennainen todelliselle kirjailijalle; Hän ei osaa kestää ikävystymistä. Heti kun joku lakkaa stimuloimasta häntä, hän menettää kaiken kiinnostuksensa. Se on sama hänen kirjojensa hahmojen kanssa: hän alkaa yleensä menettää kiinnostuksensa kirjoitettuaan jotkut sataviisikymmentäkymmentä sivua; ja niin hän pyöristää tarinan joka tapauksessa, mitä nopeammin, sitä parempi, kuin koulupoika, jolla on pakkomielle." Toisin Rooger, joka jatkoi kirjoittamista Thibaulteista 1400 sivun verran vaikkei Andre enää ollut stimuloimassa.
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri208.html on line 50: Wellbeck panee juutalaista opiskelijaansa Myriamia: Mnää käänsin hänet selälleen, siirsin reidet haralleen ja tein sormella. Hän oli pian märkä, ja minä työnnyin sisään muitta mutkitta. Han oli aina pitänyt tuosta yksinkertaisesta lähetyssaarnaaja-asennosta. Nostin hänen jalkojan päästäkseni oikein syvälle ja liikuin edes takaisin. Lantioni liikkui pehmeästi, väsymättä, muutaman minuutin kuluttua Myriam alkoi voihkia, sitten huutaa, ja minä jatkoin nussimista, jatkoin vielä sittenkin kun hänen pillunsa supissteli kullini ympärillä, hengitin hitaasti, vaivattomasti, tuntui kuin olisin ollut tietäjä iän ikuinen, pannut piika pikkaraista, navan alle naputellut suurella sukunuijalla. Sitten hän päästi pitkän uikutuksen, painauduin häntä vasten ja kiedoin käteni hänen ympärilleen, ja hän hoki: >>Kulta rakas... Kulta rakas. Ja itki. Aika peruskauraa. Oliko Mikin prepuce penetraatiossa rullalla kuin Steve Jobsin turtleneck vaiko ehkä maantäyttönä Joosuan esinahkakasassa? Tarina ei kerro. Mirjamia olis sellainen nahkarengas voinut kenties ällöttää. Se ei ole kosheria.
xxx/ellauri208.html on line 117: Orléansissa. Hänen isänsä kuoli
xxx/ellauri208.html on line 295: paavi. Hänen paavinkautensa eli
xxx/ellauri208.html on line 457: René Jean Marie Joseph Guénon eli Sheikh 'Abd al-Wahid Yahya (15. marraskuuta 1886 – 7. tammikuuta 1951) oli ranskalainen kirjailija ja metafyysikko. Guénon kääntyi kristitystä muslimiksi ja sovelsi metafysiikkaa kulttuuristen perinteiden ja uskontojen historian tutkimiseen. Hän kuitenkin kieltäytyi ”filosofin” ja ”ajattelijan” leimoista. Ja syystä kyllä, se oli pirun tyhmä apina, sen silmätkin oli kiinni lähes päälaessa. Guénonin kirjoitukset loivat pohjan uskonnonfilosofisen traditionalistisen koulukunnan synnylle.
xxx/ellauri208.html on line 471: Naguib Mahfouz (arab. نجيب محفوظ, Naġīb Maḥfūẓ; 11. joulukuuta 1911 Kairo – 30. elokuuta 2006 Kairo) oli egyptiläinen kirjailija. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Hän toimi muun muassa Egyptin valtion elokuvasäätiön ja taikaministeriön palveluksessa.
xxx/ellauri208.html on line 482: Mahfouz kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka ovat ikuistaneet itselleen läheisen suurkaupungin. Hänen tapauksessaan se on Kairo, josta hän on kirjoittanut suuren ns. Kairo-trilogian (suomennettu otsikoilla Palatsikatu, Intohimon palatsi ja Sokerikuja). Hänen teoksensa Midaqq-kuja sijoittuu myös Kairoon, toisen maailmansodan aikaan, mutta lähes kokonaan pienelle kujalle. Se on takakannen mukaan "egyptiläisen Nobel-mestarin rakastetuin teos". Vittu puskarunkkukin on parempaa viihdettä.
xxx/ellauri208.html on line 490: ”Kamil oli iso miehenjärkäle, jonka jalat näyttivät gilbaba-kaavun poimuissa suurilta vesisammioilta. Hänen istuessaan tuolilla hyllyvä takamus oli kuin moskeijan kupoli. Vain keskiosa lepäsi istuimella lopun riippuessa ilmassa. Hänen vatsansa oli kuin tynnyri, rinnat kuin pallot ja kaula tuskin näkyi. Hartioiden välissä oli turpeat punakat kasvot, joihin pakkaantunut veri häivytti kasvonpiirteet, niin että näytti kuin hänellä ei olisi lainkaan nenää ja silmiä. Kaiken tämän kattona oli pieni kalju päälaki, jonka väri ei paljoakaan poikennut hänen ihonsa vaaleasta punakkuudesta.”
xxx/ellauri208.html on line 517: Äiti suhtautui yhteiskunnallisiin vääryyksiin tunteellisemmin, kyynelehti ja raivosi nälänhätäkuvien äärellä, vei meidät euro-ohjuksia vastustaville marsseille, kertoi Vietnamista ja Tonkininlahden välikohtauksesta, Punaisesta armeijakunnasta ja Neuvostoliiton alistamista sukulaiskansoista. Mutta tärkeintä oli, ettemme katsoneet liikaa televisiota ja luimme riittävästi romaaneja. Romaanien lukeminen oli äidistä varmin inhimillisyyden tae, ja varsinkin parhaiden romaanikirjailijoiden kärsimykseen eläytyminen. Hän kertoi Dostojevskista katorgalla ja valeteloituksesta, Kafkan tuskallisesta isäsuhteesta, unettomuudesta ja kasvissyönnistä ja Woolfin mielialaheilahteluista ja itsemurhasta.
xxx/ellauri208.html on line 599: Parin päivän päästä kerroin Innalle tapahtuneesta. Kävelimme pimeässä talviaamussa koulua kohti. Katulyhtyjen keltaisissa keiloissa kieppui pyryävä lumi. Inna sanoi olevansa väsynyt. Hän oli tehnyt koulutöitä yöhön. Tunsin vaatteideni alla kodin lämmön. En ollut taaskaan tehnyt minkään aineen läksyjä. Kuvailin outoa
xxx/ellauri208.html on line 602: Inna pysähtyi. Minäkin pysähdyin. Hän katsoi minua ja näytti lumipyryn keskellä vihaiselta ja kauniilta. Tuuli puhalsi valkoisen myssyn alta tummia suortuvia hänen kasvoilleen. - Idiootti, hän sanoi. - Jokainen tusinaidiootti ajattelee noin. Mä paljastan jotain. Teidän yksinäisten runkkarimaailmojenne ihmeellisyys ei kiinnosta teidän lisäxenne ketään.
xxx/ellauri208.html on line 632: Hänet tunnettiin koko ikänsä lempinimellä Jussi, jonka hän sai lapsena suomalaissyntyiseltä isoäidiltään (Henrika Matilda Björling o.s. Lönnqvist, s. 1844 Pori ja k. 1918 Borlänge). Mummi hoki aina: Jussi pussi puita nussi (kz. johdanto). Raimo Lintuniemi kuunteli Björlingin esitykset studiossa aina seisten. Björling kärsi vakavasta alkoholiongelmasta, joka tuhosi hänen terveytensä. Björling hade så kallad retrograd negativ P-våg vid atrioventrikulär återkopplingstakykardi, vad som ofta lite slarvigt kallas "dolt WPW-syndrom" (Wolff-Parkinson-White-syndrom).
xxx/ellauri208.html on line 662: Björlingin isä oli postivirkamies. Lapsuuden ja nuoruuden ympäristöt olivat Viipuri ja Helsinki, kesäisin Kangasala. Lukuvuoden 1901–1902 Björling kävi Haminan kadettikoulua. Hän tähtäsi aluksi opettajanuralle ja opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan filosofia. Hänen opettajallaan Edvard Westermarckilla oli suuri vaikutus hänen ajattelutapaansa. Björling valmistui filosofian kandidaatiksi 1915. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli omaatuntoa ja sen merkitystä. Opintojensa jälkeen Björling toimi vapaana kirjailijana. Vapaus on vain fiktio (kz. johdanto). Hänen taloudellinen tilanteensa oli heikko, ja hän sai apurahoja vasta vanhoilla päivillään.lähde?
xxx/ellauri208.html on line 668: Poliittisilta näkökannoiltaan Björling oli alkuun sosialidemokraatti mutta kääntyi valkoiseksi sisällissodan aikana. Hänen osuuttaan Algot Untolan eli Maiju Lassilan kuolemaan on pohdittu, sillä hän oli vapaaehtoisena vartijana aluksella, jolla Untola vietiin Suomenlinnaan teloitettavaksi. Aika törkimys.
xxx/ellauri208.html on line 701: Joonatan sanoi, ettei hän ihan tarkkaan tiennyt. Mutta jossakin tähtien tuolla puolen se oli. Hän rupesi kertomaan Kangijalasta niin että melkein rupesi tekemään mieleni lentää sinne paikalla.
xxx/ellauri208.html on line 742: Kirjailija Annika Idström kuoli 20. syyskuuta 63-vuotiaana Helsingin Terhokodissa. Hän oli itsepäinen ja voimakastahtoinen, mutta haimasyöpä oli vahvempi.
xxx/ellauri208.html on line 743: Helsingissä 12. marraskuuta 1947 syntynyt Idström nousi eturivin kirjailijoihin 1980-luvulla. Hän tuli suomenruotsalaisesta kodista, mutta kirjoitti suomeksi.
xxx/ellauri208.html on line 762: Erityisesti 80-luvulla keskustelua herättänyt psykologi Esa Sariola on huono aloittamaan ja päättämään romaaneja. Hän on harvinaista kyllä keskiosien kirjailija.
xxx/ellauri208.html on line 857: Antti on lyhytkasvuinen ja isopäinen niin kuin Peltirummun (1959) Oskar. Ikäisekseen hän on älykäs. Hänellä on insestisävytteinen ja omistushaluinen suhde äitiinsä Kaarinaan.
xxx/ellauri208.html on line 861: Antti on epäluotettava kertoja, jonka tarinassa on aukkoja. Lähes loppuun asti Antti esittää itsensä voittajana, aina tilanteen päällä olevana. Hän on lahjakas mutta outo, ulkopuolella, säälimätön, erityisherkkä.
xxx/ellauri208.html on line 863: Hän on kiusattu ja omalaatuinen poika, jota tarinaan mukaan tuleva isäpuoli kurittaa ansiotta ja joka ei aivan ymmärrä ihmisten tunne-elämää.
xxx/ellauri208.html on line 865: ”Veli” Sebastian elää tarinassa taustalla. Hän on Antin unelmien ystävä, heijastuma, ristiriitainen ja julma tapaus, joka kiduttaa eläimiä, jotka kuitenkin rakastuneina saapuvat hänen armoonsa.
xxx/ellauri208.html on line 867: Sebastian on myyttinen jättiläinen jonka suomaa pelastusta kurjuudessa elävät odottavat. Hänessä on enkelin ja psykopaatin piirteitä.
xxx/ellauri208.html on line 906: Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka on hylännyt hänen Lauran ollessa pieni tyttö. Lauran elämä saa dramaattisen käänteen, kun isä ilmestyy uudestaan hänen näköpiiriinsä. Hänen sisässään piillyt kauna ryöpsähtää rajusti esiin samalla kun hän tuntee merkillistä vetoa tuohon mieheen, joka on hänen isänsä eikä kuitenkaan ole. Tästä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä: kylmä nainen alkaa vähitellen lämmetä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi. Annika Idström on luonut omaperäisen romaanin, joka avautuu monella tasolla. Unet, kuvitelmat ja todellisuus lomittuvat toisiinsa Lauran persoonassa, hurjassa ja raadollisessa naisessa, jossa paljastuu ihmissielu pohjiaan myöten.
xxx/ellauri208.html on line 916: Idström aloitti Yleisradiossa äänitarkkailijana kuten Milkan tärähtänyt äiti, teki sitten radio-ohjelmia ensin ruotsiksi ja vähitellen yhä enemmän suomeksi. Hänet muistetaan ohjelmista ”Valkokangas soi”, ”Äänilevyn vuosisata” ja ”Lauantain toivotut levyt”, jota hän kokosi vuodet 1954–1965. Hän esitteli suomalaisille saksalaista schlageria, amerikkalaista swingiä ja 1960-luvulle tultaessa myös The Beatlesia ja nousevaa poliittista laululiikettä.
xxx/ellauri208.html on line 921: Kamu Ilse Rautio kynäili Caylle nekrologin. Legendaarinen radioääni, toimittaja Cay Idström kuoli Helsingin Kivelän sairaalassa 21. tammikuuta 2005. Hän oli 87-vuotias, syntynyt Helsingissä 19. syyskuuta 1917. Cay Idström aloitti sodan aikana Yleisradiossa ja jatkoi viihdemusiikkiohjelmien tekemistä kunnes jäi eläkkeelle 61-vuotiaana. Annika eli vain 6 vuotta pitempään. Hän veti Lauantain toivottuja, joihin tuli alkuaikoina levytoiveita jopa rintamakorsuista tuohen palalle kirjoitettuina. Myöhemmin hän toimitti muun muassa ohjelmia Valkokangas soi ja Äänilevyn vuosisata.
xxx/ellauri208.html on line 923: Pieni suomenruotsalainen vivahdus toi oman eksoottisen lisänsä Cay Idströmin maagiseen ääneen ja huolelliseen suomenkieleen. Ohjelmansa hän käsikirjoitti huolellisesti etukäteen. Hän kulki maailmalla jo silloin, kun se ei ollut naisten tapa. Hän istui euroviisuraadeissa ja matkusti Laila Kinnusen mukana, kun Valoa ikkunassa edusti Suomea. Hän saattoi puhua "schlagereista", mutta oli myöhemmin Beatlesin suuri ihailija ja teki Suomeen Bruce Springsteenin ensimmäisen haastattelun.
xxx/ellauri208.html on line 925: Hän tallensi Kaj Chydeniuksen ja uuden laululiikkeen esityksiä, jotka muuten olisivat unohtuneet. Hän edusti suomenruotsalaista liberalismia parhaimmillaan. Reporadion aikana häntä nimitettiinkin Punaiseksi ladyksi.
xxx/ellauri208.html on line 949: Toisaalta Idströmin proosa välittää postmodernia kuvaa maailmasta, jossa entiset totuudet ovat pettäneet, jossa todellisuutta on mahdotonta hallita ja jossa ulkoisen ja mielensisäisen todellisuuden väliset rajat hämärtyvät. Toisaalta esiin nousevat ennen muuta modernistiset teemat: ahdistus, kauhu ja kärsimys, nuo Anders Gärderudin virsikirjan lisälehdet. Idströmistä tulee ihmiselämän ja ihmissuhteitten raadollisten puolien – alistamisen, hyväksikäytön, väkivallan, julmuuden ja pahan olon – tarkkanäköinen ja pelkäämätön tutkija ja erittelijä. Pohjimmiltaan hänen teoksissaan on yhä uudestaan kyse rakkauden kaipuusta ja pyrkimyksestä selvitä elämässä usein ainoina suojina tunteitten tukahduttaminen ja epäonnistumaan tuomittu pyrkimys itseriittoisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Hänen teoksensa käsittelevät yhtä aikaa modernia ja samalla ajatonta kokemusta ja antavat sille muodon. Kokemuksen luonteesta johtuen tuloksena ei ole kauneuden estetiikkaan, vaan modernin groteskin brutaaliin ja julmasti eläytymättömään estetiikkaan perustuvaa taidetta.
xxx/ellauri208.html on line 951: Ensimmäinen romaani Sinitaivas (1980) käsittelee vielä pääasiassa realistiseen sävyyn neljän naisen hetkeksi yhteen kietoutuvia kohtaloita. Eronnut 6-vuotiaan Maurin yksinhuoltajaäiti Virpi saa asunnon pahanhajuisesta kaupungin vuokratalosta, itähelsinkiläisestä lähiöstä. Päähenkilö ei ole kipuineen ja ahdistuksineen yksin. Hän tutustuu kolmeen samassa talossa asuvaan naiseen, jotka kaikki ovat joko eronneita, yksinhuoltajia, petetyksi tulleita tai pettäneitä ja oirehtivat eri tavoin. Teoksessa kerrostalo alkaa elää ja hengittää kuin Helvi Hämäläisen romaanissa Katuojan vettä (1935), ja erilaisista taustoista ja kohtaloista – myös kilpailusta – huolimatta naiset muodostavat toisilleen jonkinlaisen turvaverkon, yhteisön, jossa "sisaruus" kannattelee.
xxx/ellauri208.html on line 981: Suomalaisen kirjallisuuden historiaan Annika Idström jää hyvinvointiyhteiskunnan kääntöpuolen ja ennen kaikkea ihmismielen pinnanalaisten kuilujen ja syvyyksien omaäänisenä, tinkimättömänä ja ajattomana erittelijänä. Hän astui teoksissaan rohkeasti omalle tielleen, mikä ei aina kaikkia miellyttänyt.
xxx/ellauri208.html on line 1120: Naiset on varmempia sijoituxia, sixi niitä pitää paimentaa silmä kovana. He is a woman! Miten noloa! Hänellä on yashmakki! Tosi noloa! Kylnää rättipäät on sitten toxisia. A yashmak, yashmac or yasmak is a Turkish and Turkmen type of veil or niqāb worn by women to cover their faces in public.
xxx/ellauri208.html on line 1149: Vittu et nää Oskun tarinat on paskhoja. Jasminen ikkunasta kuuluu provokatiivista huutoa. Sen kannut heiluvat ulos akkunasta. "Tällä olis peti joka vaatii laittoa." Rifaa ei saa keskijalkaa reikään ilman iskän apua. Jasmiini nauraa headlessly. "Hän vaikuttaa yxinäiseltä", sanoo Max.
xxx/ellauri212.html on line 227: Hände det aldrig; för hunden är bäst att han lädret ej smakar.
xxx/ellauri212.html on line 404: Chika halusi liikkua bändin kanssa vapaasti. Siis miten kysyi Norie täti epäluuloisesti. Millaista liikkumista se on? No horisontaalista, neuvoi Rei, ei niinkuin Takeo joka naulizi Rein tatamiin kuin perhosen. Vaikka saattaahan sitä tulla niinkin, jopa 2x, jos on taitava. Sujata ei pitänyt japsujen currystä, se oli liian paxua. 18v emi kuoli ja hede nuupahti. Emin isä pyysi Emin kamikazea julkisesti anteexi mikä oli Reistä naurettavaa. Anteexi mixi? Reinhän tässä pitäisi pyytää anteexi. Emi oli pinnallinen mutta rakasti oikeasti Takeota. Hän erehtyi kuvittelemaan että parittelimme romanttisessa mielessä. Vaixe oli vain isänmaallista anaaliseroottista yhdyntää kahteen otteeseen. En gång är ingen gång men två gånger är en vana.
xxx/ellauri215.html on line 159: Isaak Emmanuilovitš Babel oli venäläinen näytelmäkirjailija ja novellisti. Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti hötäkässä isoisänsä. Tostakohan ne etukirjaimet Lonoffille tulevat. Babel käytti liikaa adjektiiveja.
xxx/ellauri215.html on line 161: Isaac Abrabanel (1437–1508) oli Portugalissa syntynyt juutalainen valtiomies ja filosofi. Hän teki useita kirjallisia teoksia, jotka käsittelivät lähinnä apologetiikkaa, filosofiaa ja eksegetiikkaa.
xxx/ellauri215.html on line 276: Ei vastaa suoraan kysymykseen, ja kääntää usein kysymyksen takaisin kysyjälle. Hän vastaa kysymyxillä ja kysyy vastauxilla.
xxx/ellauri215.html on line 314: Asuu paikassa Suomi, osaa kieltä englanti. Hän vastaa ize esittämiinsä narsisteja koskeviin kysymyxiin Quorassa.
xxx/ellauri218.html on line 54: 1. Teoksen nimi on Kuoleman voittokulku. Se on vuosilta 1560-1562. Teos on öljymaalaus, joka on tehty puulle. Maalaus sijaitsee Madridissa, Museo del Pradossa. Teoksen on tehnyt Pieter Brueghel. Hän on syntynyt vuonna 1525/1530 ja kuollut 1569.
xxx/ellauri218.html on line 60: 4. Brueghel teki talonpoika- ja maisematyylisiä maalauksia. Hän oli hyvin moralisoiva ja kriittinen ja se näkyy hänen teoksissaan. Brueghel pilkkasi huumoria käyttämällä alinta luokkaa koko ihmiskunnan vertauskuvana. Hän käytti teoksissaan paljon vertauskuvia. Yleensä 1500-luvulla taiteilijoilla oli italialaisvaikutteinen tyyli maalauksissaan, mutta Brieghel hylkäsi tietoisesti sen tyylisuunnan ja loi omanlaisensa maalaustavan. Hänen aiheenaan oli maaseutu ja sen ihmiset.
xxx/ellauri218.html on line 87: Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen V. 1992 se oli aivan oikein 57-vuotias. Ei pigment ole tehty sianihrasta, Lillo hölmöpää! Iloiset taideopiskelijat tietää tuoretta pillua! Sinne siis! He currently lives outside of New York City. Mitä enemmän Lilloa alkoi inhottaa koota liian takaa ääntävä ja homssuinen taideopiskelija, sitä pakottavampi tarve sille tuli päästä heti ko. mirkun pöxyihin. Mixi näin? No kaise on misogyyni, äidin poika kuten monet muutkin sellaiset, esim. 3v vanhempi syöpään menehtynyt Philip Roth. Jättämällä lastin nuijapäitä mirkun lörppävittuun se voisi tavallaan ikäänkuin päihittää sen. No se jäi suunnitelman asteelle, Lollo ei halunnut olla uskoton Klaara Kotkolle.
xxx/ellauri218.html on line 248: Täyttömaan kerrosten seassa näkyi väriläikkiä, pilkahduxia ja välähdyxiä, tuulentuivertamia kangaspaloja tekstiilitehtaasta, tai ehkä tuo vihreänsininen kappale on bikinien alaosa joka on kuulunut queensilaiselle sihteerille: nainen on tummasilmäinen ja lukee iltapäivälehtiä ja lakkaa kynsiään ja syö lounasta styroxkotelosta, ja Brian antaa hänelle pian kondomillisen nuijapäitä, kun hän antaa Brianille bikinien alaosan raosta pillua, ja kaikki päätyy roskaläjään - ajatelkaa hänen lukemattomia siittiöitään ja niiden turhaan kuljettamaa korkeaotsaisuuden geeniä. Hän katsoi miten useat lokit kaarsivat läheltä ja näki sata muuta, jotka olivat asettuneet rinteeseen, kaikki katsoen samaan suuntaan liikkumattomina, valppaina, lentoonlähtömerkkiä odottaen, ja niillä oli yhteinen tietoisuus, kaunis tyhjä lintuisuus.
xxx/ellauri218.html on line 277: Lillon hahmot ovat ällöjä, vetää hepoa konin koukussa spermaketto pillukarvoilla. L.A. fiilistä, gonzoa. E. Saarismaista ristiinsuihkintaa. Hän levitti majoneesia. Hän levitti majoneesia leivälle. Eetun kaviaaria. Ei lihajalosteen päälle vaan leivälle. Kaikki ovat huumeriippuvaisia. Se on laskenut USAn elinajanodotteen banaanivaltioiden tasolle. Ja kaiken takana on lässähtänyt Amerikan unelma: usko, toivo ja luotto toimivat vain kapitalismin räjähtävän kasvun oloissa. Sitäpä se Texasin moottoritiesahamurhaajakin ammuskelee ohiajavia, tuottavamman ajankulun puutteessa.
xxx/ellauri218.html on line 398: "Aloin ajatella jumalaa kuten Tero Liukkonen, pimeänä: pitkänä valottomana tunnelina, jossa kalju myyriäinen liikkuu edestakaisin puskien pientä spermavanukasta edellään. Juuri sitä minä Jumalassa kunnioitan. Hän on tiukka, pimeä ja liukas. Häntä ei voi tuntea älyn kautta, vaan hävyn. Me olemme tehtyjä, nussimalla luotuja, mitättömiä, mutta hän on mitään tekemätön."
xxx/ellauri224.html on line 149: After Jay Wurstin dies prematurely, he is buried in the cemetery plot originally reserved for Amy’s father, who had sold it to him years earlier. Now Amy wants to remove Jay’s body to the burial plot of his own family so that her father, who is still alive at an advanced age, can eventually be buried there, mikä on hyvin juutalainen juttu. In a limousine provided by Adletsky, Amy and Trellman disinter and rebury the body. Moved by this scene of cell death and urban renewal, Trellman confesses to Amy that he has always loved her, that he has what he terms an “actual affinity” for her (hence the title of the story). He then asks her to marry him. Teinityttönä Amy oli ollut hoikka hempeä olento. Nyt hiän oli vankka kuin tiilestä tehty paskahuusi. Hänen ainoa aarteensa oli tää Salen tolvana. Veistäisin paremman miehen puupalikasta. Samaa voisin sanoa eräistä Helmin poikaystävistä, mutten sano, koska Seija on kieltänyt. Tyydyn veistämään puupalikasta naishahmoja.
xxx/ellauri224.html on line 156: Hän on kääntänyt muun muassa John Irvingin, Alice Munron, Philip Rothin, Charles Bukowskin, Ursula Le Guinin, Donna Leonin, Siri Hustvedtin ja Astrid Lindgrenin teoksia.Vuonna 2007 Rikman teki uuden suomennoksen Lindgrenin Peppi Pitkätussusta jossa ei enää puhuta n-sanaisten kuninkaasta.
xxx/ellauri224.html on line 170: Lujaleukaisesta Stopesista tuli näkyvä naisten oikeuksien ja syntyvyyden säännöstelyn puolestapuhuja, joka herätti voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Hän julkaisi vuonna 1918 kirjan Married love, jonka kirkko ja lääketiede tuomitsivat heti. Hän avasi Pohjois-Lontooseen perhesuunnitteluklinikan naimisissa oleville naisille. Hän uskoi myös eugeniikkaan, ja vaati pakkosterilisointeja "huonommaille ihmisainekselle". Marie Stopesin nimeä kantava hyväntekeväisyysjärjestö tekee vuosittain noin 70 000 aborttia.
xxx/ellauri224.html on line 172: Henry Havelock Ellis (2. helmikuuta 1859 Croydon, Surrey, Englanti – 8. heinäkuuta 1939) oli englantilainen lääkäri ja kirjailija, joka tuli tunnetuksi homoseksuaalisuuteen, transsukupuolisuuteen ja muihin seksuaalikysymyksiin liittyvistä tutkimuksistaan. Hän oli ensimmäisen englanninkielisen homoseksuaalisuutta käsittelevän lääketieteellisen teoksen toinen kirjoittaja. Monien aikansa älymystön edustajien tavoin Havelock Ellis kannatti eugeniikkaa ja toimi rodunjalostukseen tähtäävän seuran puheenjohtajana.
xxx/ellauri224.html on line 215: 22. joulukuuta 1849 28-vuotias Fjodor Dostojevski "marssi" (oik.laahusti) Pietarin synkästä vankilasta kylmään ja asetettiin ampumaryhmän eteen. Hetken päästä, Dostojevski ajattelisi, että hän on kuollut. Hän oli julkaissut kaksi romaania – ensimmäinen menestys, seuraava floppi – mutta paljon muutakin hän halusi sanoa ja tehdä.
xxx/ellauri224.html on line 219: Dostojevski palasi Siperiasta muina miehinä. Hän oli kohdannut oman kuolevaisuutensa ja nähnyt julmuuden syvyyksiä, joita ihminen voi aiheuttaa ja kestää. Mutta toisin kuin jotkut hänen aikalaisensa, hän ei menettänyt uskoaan. Itse asiassa hänen uskonsa Jumalaan ja rakkauden lunastavaan voimaan eivät koskaan olleet vahvempia. Siitä puhe mistä puute kuin nöyryys Jönsyllä.
xxx/ellauri224.html on line 229: Dostojevski palasi Siperiasta muuttuneena miehenä. Hän oli kohdannut oman kuolevaisuutensa ja nähnyt julmuuden syvyyksiä, joita ihminen voi aiheuttaa ja kestää. Mutta toisin kuin jotkut hänen aikalaisensa, hän ei menettänyt uskoaan. Itse asiassa hänen uskonsa Jumalaan ja rakkauden lunastavaan voimaan eivät koskaan olleet vahvempia.
xxx/ellauri224.html on line 252: Fjodor Dostojevski, noin 1865. Hän vaikutti kirjailijoihin ja filosofeihin, joita olivat Aleksandr Solženitsyn, Anton Tšehov, Friedrich Nietzsche, Jean-Paul Sartre ja Albert Camus.
xxx/ellauri224.html on line 256: Dostojevskin elämä siihen asti ei ollut helppoa. Hän varttui Moskovassa ja vietti suurimman osan lapsuudestaan köyhien sairaalassa, jossa hänen isänsä oli lääkäri. Koulussa hän eksyi päiväunelmiin ja aristokraattisemmat luokkatoverit kiusasiat häntä. Dostojevskin äiti kuoli tuberkuloosiin, kun hiän oli 15-vuotias, ja hänen isänsä murhattiin syystä kyllä kaksi vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri224.html on line 274: Dostojevskin neljä vuotta Siperian vankilassa olivat sanoinkuvaamattoman kauheita. Hänet majoittivat vaarallisimmat rikolliset, ja hänen kätensä olivat kahleissa 24/7. Olosuhteet surkeissa, ahtaissa sellissä olivat aivan helvettiläiset, ja Dostojevskin mielestä kirjojen kielto oli ihan pahinta.
xxx/ellauri224.html on line 281: "Hänellä oli kuitenkin Uusi testamentti mukanaan", Christofi sanoo. "Ja vankila oli aikaa, jolloin Dostojevski ajatteli hyvin syvästi omaa hengellisyyttään ortodoksisena kristittynä. Se on teema, jonka näet suurimmassa osassa hänen töistään, Siperian jälkeistä aikaa, mukaan lukien hänen suurimpia romaanejaan." Timeo hominem unius libri.
xxx/ellauri224.html on line 305: Dostojevski itse ei aina toiminut rationaalisen oman edunsa mukaisesti. Hän oli esimerkiksi peluri. Nykyään sanoisimme, että hänellä oli peliriippuvuus, mutta Dostojevski tiesi vain, ettei hän voinut jättää pelaamatta rulettia. Olipa hän täynnä rahaa tai velkaa, hän pelasi ja hävisi paljon enemmän kuin voitti. Tällaisessa itsetuhoisessa käytöksessä ei ollut mitään järkevää.
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri224.html on line 463: Sanoi Eski Saarinen izestään Epäapinan äänessä. Selvästikkään Saarinen ei ole enää se sama narsisti, joka hän oli 1980-luvulla, mutta ei tähteyden kaipuu kokonaan ole kadonnut. Hän näkee tämän jännitteen ja kirjoittaa: ”Oli tavoiteltava Pipsan sisäavaruutta, vaikka intohimo oli olla tähti.”
xxx/ellauri224.html on line 465: Nyt 69-vuotiaana Saarinen alkaa jo katsoa koko uraansa. Hän käyttää sanaa elämäntyö puhuessaan luennoistaan ja seminaareistaan. Se elämäntyö on ollut juurikin puhuttua filosofiaa. Se ei olisi onnistunut, jos hän ei olisi julkkis.
xxx/ellauri224.html on line 468: Jos vertaa Saarisen uutta kirjaa hänen 1980-luvun teksteihinsä, Saarista tuntuu kiinnostavan yhä enemmän se osa uomasta, mikä jää kielen ulottumattomiin. Se, mitä ei voi sanoa. Johon ei ylety edes keskisormella. Hän miettii asiaa hetken työhuoneessaan, tuhansien kirjojensa ympäröimänä. ”Olen vähemmän intellektuaalinen kuin silloin, ja tässä mielessä ikään kuin sallivampi jollekin ihmeen reaaliomaisuudelle, jos sitä nimikettä käyttää. “ Kun kipittäjä putos uomasta se ymmärsi kipitellä Ollilan leveille ojille. Siitä tuli Suomen yritysjohdon Sokrates. On se vähän lyhkänen siihen täyspitkään nahkatakkiin.
xxx/ellauri224.html on line 566: Keski-ikäinen (häh? 36vee?) teatteriohjaaja Wall-e kävelee New Yorkin kadulla ja esittelee itsensä kertojanäänen kautta. Hän kertoo olevansa menossa illalliselle vanhan ystävän McCrean kutsumana, vaikkei häntä juuri huvittaisi. Hän kertoo olleensa rikkaan perheen taksilla ajeleva lapsi, joka täytti elämänsä musiikilla ja taiteella. Nyt hän näkee itsensä epäonnisena näytelmäkirjailijana ja teatteriohjaajana, joka on ryhtynyt näyttelijäksi ja on nyt työtön ja rahaton 36-vuotias. Perheen rahat ovat huuhtoutuneet alas kurkusta. Hän kertoo naisystävänsä EVEn käyvän kolmena iltana viikossa tarjoilemassa elättääkseen heidät. Muina iltoina hiän tarjoilee Wall-e:lle molempiin päihin. Ettei joutuisi puhumaan McCrealle tilanteestaan, Wall-e päättää selviytyä illasta tekemällä koko ajan kysymyksiä McCrealle.
xxx/ellauri224.html on line 572: Pääruoan saapuessa MCCrea vertaa "kevyen ironisesti" itseään natsiarkkitehti Albert Speeriin, joka myös tunsi olevansa tavallisten ihmisten arkisten murheiden yläpuolella. Vähitellen Wall-e alkaa kysymysten sijasta puhua itsekin. Hän kyseenalaistaa McCrean nailonsukista jo vuosia jatkuneen silmäpaon ja jopa väittää tämän tuhlanneen tyhmillä teatteripläjäyxillään vuosia hänen elämästään. McCrea taas on sitä mieltä, että tapoihinsa juuttuminen Wall-en tavalla on pahinta mitä ihminen voi tehdä itselleen. Wall-e mainitsee että hän ja EVE hankkivat hiljattain lämmittävän sähköhuovan, mitä McCrea pitää halvempana pakona kylmästä todellisuudesta kuin hänen omat seikkailunsa lämpimillä leveysasteilla. Wall-e sanoo sähköhuovan voivan auttaa ihmisiä sietämään todellisuutta vähän helpommin kuin McCrean tavalla, kulkemalla ympäri maailmaa oudoissa transuasuissa tai vaikka kiipeämällä Mount Everestille nailonsukat jalassa. Ja niin, se on tuntuvasti halvempi. McCrea suihkaa epäilevänsä, että rahapiirien salaliitto tietoisesti tyhmentää ihmisiä! Hän kertoo tavanneensa yhtä tyhmän ruotsalaisen fyysikon Gustaf Björnstrandin, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia. Hän sanoo Einhornin olevan yksi uusimmista luostarien kaltaisista paikoista, joihin ihmiset voivat paeta elämää, joka on tekemässä heistä robotteja. Mutta ilmaista ei sekään ole!
xxx/ellauri224.html on line 576: Miesten odotellessa öljynvaihtoa Wall-e lopulta haluaa kertoa McCrealle mitä todella ajattelee tämän tarinoista ja tavasta elää. Hän sanoo, ettei pohjimmiltaan ymmärrä mistä McCrea oikein puhuu, koska itse nauttii valtavasti pienistä arkisista asioista tavallisessa porvarillisessa elämässään, kuten tyhjien pullojen keruusta roskalaatikoista ja sähköhuovasta. Hän sanoo sellaisten yhteisöjen, joissa McCrea on elänyt, olevan suunniteltu ihmisille jotka haluavat kokea täydellisen tarkoituksettomuuden kalliimmalla hinnalla. McCrea puolustautuu sanomalla, että valtaosa ihmisistä pakenee tällästä älyllistä byssötystä työhön, tylsään parisuhteeseen tai mihin hyvänsä olosuhteisiin jossa voivat toimia kuin robotit. Hyvästä syystäkin.
xxx/ellauri224.html on line 594: Naderin vanhemmat ovat Libanonin maroniittikristittyjä pakolaisia Ranskasta. Hän valmistui 1955 Princetonin yliopistosta ja 1958 Harvardista. Nader palveli kuusi kuukautta Yhdysvaltain armeijassa 1959, jonka jälkeen toimi lakimiehenä Hartfordissa. Hän on työskennellyt Hartfordin yliopistossa ja freelancerina The Nation ja The Christian Science Monitor -lehdille.
xxx/ellauri224.html on line 596: Nader puhuu nykyään muun muassa lähiruoan ja ilmaston puolesta. Hänen mukaansa yritykset eivät tee mitään ilman kansalaisten painostusta. Äijä on 88vee, eli sen päivät on käyt.kaz. luetut. Ihan sama mitä sen nyt enää tulee mieleen lätistä.
xxx/ellauri225.html on line 139: Pisalainen Leonardo Fibonacci julkaisi lukujonon idean teoksessaan Liber abaci vuonna 1202. Hän esitteli nimellään kulkevien lukujen syntymekanismia kertoen maatilan pihalla kasvatettavien kanien lisääntymistä. Ensin oli kanipari. Se tuli sukukypsäksi ja sai kaksi poikasta. Seuraavassa vaiheessa kanipari sai uudelleen kaksi poikasta ja edelliset vain varttuivat sukukypsiksi. Sitten, kun ensimmäinen pari sai kolmannet poikasensa, saivat ensimmäiset poikaset poikasparin, ja toinen poikue varttui sukukypsäksi. Näin jatkuen kanit lisääntyivät korkoa korolle varsin rivakasti exponentiaalisen kasvun kaavalla. Kultainen leikkaus on noin 1,618 : 1 : 0,618.
xxx/ellauri225.html on line 186: Pihavalvoja vaikuttaa suht viattomalta, mutta Smuttya ei petetä. Se ei luovuta papupussia. Hän oli ize asiassa terroristi, puhtaasti ja yxinkertaisesti. (Toi sana on jenkeille joku perkeleen synonyymi.)
xxx/ellauri225.html on line 224: Carlos Ray ”Chuck” Norris Jr. (s. 10. maaliskuuta 1940 Ryan, Oklahoma, Yhdysvallat), on yhdysvaltalainen taistelulajien taitava näyttelijä. Hänellä on yhdeksännen danin musta vyö tang soo dossa, kahdeksas dan taekwondossa sekä kolmas dan brasilialaisessa jujutsussa. Hänellä on lisäxi myös henxelit.
xxx/ellauri225.html on line 382: Harold 'Hart' Crane (21. heinäkuuta 1899 – 27. huhtikuuta 1932) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän kirjoitti modernistista tai romanttista, vaikeaa ja huoliteltua runoutta. Esimerkiksi kriitikko Harold Bloom on nimennyt hänet ”henkilökohtaiseksi suosikkirunoilijakseen”.
xxx/ellauri225.html on line 458: Ymmärrystä sivuoven salasuhteeseen lisäsi se, ettei Elisabeth Rehn itsekään ollut ollut "mikään pyhimys". Hän paljastaa, että eräällä lomamatkalla hänellekin syntyi romanssi. "Siellä sitten vähän retkahdin, olin suoraan sanottuna uskoton. Kerroin sen heti ovella kun tulin kotiin, vaikka ei ehkä olisi edes tarvinnut - se nyt olisikin vielä puuttunut...
xxx/ellauri225.html on line 492: EU:n elokuvaviraston johtaja Bo Jönsson ois niikö ex vasemmistoaktivisti joka vastustaa NATOa. Eikä vaan sitä, vaan se teki aloitteita pankkien kansallistamisesta, pornon kieltämisestä sekä vegeravintoloiden tukemisesta. Jönsson puolusti johdonmukaisesti sosialistisia ihanteita ja pehmeitä arvoja. Hän kannatti reilua kauppaa, raittiusaatetta sekä vegetarismia ja vastusti globalisaatiota, suuryrityksiä sekä yksityisautoilua. Edusti kaikkea siitä mikä Staffania aivan erityisesti kismittää. Hizi eipä ihme että tää läpyskä vaikutti musta alusta alkaen niin paskalta. Staffan on pystyyn ostettu lortti, en paremmin sano. No se onkin entinen Hoblan toimittaja.
xxx/ellauri225.html on line 496: Kettil Edmund Bruun (6. tammikuuta 1924 Helsinki – 16. joulukuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen sosiologi ja kansainvälisesti merkittävä alkoholipolitiikan tutkija. Hänen uraauurtava pienryhmien juomiskäyttäytymistä käsittelevä osallistuva väitöskirjatutkimuksensa toi uudenlaisia metodeja alkoholinkäyttöön. Vuosina 1955–1968 Bruun toimi Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen johtajana ja 1955–1980 Alkoholitutkimussäätiön sihteerinä ja vuosina 1980-85 kaalimaan vartijana. Hän toimi kolmen vuoden ajan Tukholman yliopiston professorina mutta joutui lähtemään viinanläträyxen takia. Kettil är far till Staffan Bruun.
xxx/ellauri225.html on line 515: Hän palkaks työn ja vaivan
xxx/ellauri225.html on line 539: Hän tuonut ompi mulle kaksitoista tenavaa,
xxx/ellauri225.html on line 551: Hän näki vain Tamaaran,
xxx/ellauri225.html on line 562: Hän kepulisti jaksoi,
xxx/ellauri225.html on line 593: Zarah Stina Leander (alk. Sara Stina Hedberg, vuodesta 1956 Hülphers; 15. maaliskuuta 1907 Karlstad, Ruotsi – 23. kesäkuuta 1981 Tukholma) oli ruotsalainen näyttelijä ja laulaja, joka oli toisen maailmansodan aikaan suuri filmitähti Saksassa. Leander palasi Ruotsiin vuonna 1943, mutta häneen suhtauduttiin kylmäkiskoisesti monen vuoden ajan, koska hän oli työskennellyt natsien palveluksessa. Hänen uransa jatkui Ruotsissa vasta 1950-luvun puolella kun kiskot olivat jo lämmenneet. Sittemmin Leander teki konttoritöitä Tukholmassa. Hän esiintyi useasti myös Suomessa ja järjesti jäähyväiskiertueensa vuonna 1973. Hän jäi eläkkeelle viihdemailmasta vuonna 1981. Samana vuonna hän kuoli Tukholmassa aivohalvaukseen.
xxx/ellauri225.html on line 624: Ådalshändelserna, Skotten i Ådalen, Ådalen (19)31, kallas händelseförloppet kring en arbetskonflikt i Ådalen i mitten av maj 1931, där fem personer sköts ihjäl av militär som stod under polismans befäl. Händelsen delade Sverige i två läger om vems skuld det var att tragedin inträffade, och skillnaden i åsikter märktes tydligt mellan borgerliga och vänsterinriktade tidningar. Händelserna blev centrala för den svenska arbetarrörelsen och anses vara en bidragande orsak till att socialdemokraterna vann valet 1932, vilket blev början på ett 44-årigt socialdemokratiskt regeringsinnehav. Nu är den sagan all gud ske lov!
xxx/ellauri225.html on line 669: Elokuvassa seurataan toukokuun 1931 tapahtumia nuoren Kjellin kautta. Hän soittaa nahkaklarinettia paikallisessa työväen soittokunnassa ja haaveilee jazzmuusikon urasta. Hän "ihastuu" tehtaanjohtajan tyttäreen Annaan, joka "tulee" raskaaksi. Elokuva oli ehdolla vuoden parhaaksi vieraskieliseksi elokuvaksi sekä Oscar-palkintogaalassa että Golden Globessa. Voiton vei kuitenkin molemmissa Costa-Gavrasin poliittinen trilleri Z – hän elää!. No voi helevetti. Ojentiko Roger Moore pokaalin?
xxx/ellauri227.html on line 74: Hän on kuitenkin jäänyt miehelleen useasti kiinni lakosta lipsumisesta.
xxx/ellauri227.html on line 87: Jean Edith Camilla Läckberg Eriksson (s. 30. elokuuta 1974) on ruotsalainen rikoskirjailija. Hän kirjoittaa Bohuslänin Fjällbackaan sijoittuvia rikosromaaneja, joiden päähenkilöitä ovat kirjailija Erica Falck ja poliisi Patrik Hedström. Erica on Camillan alter ego (pitkä ja vaalea, Camilla puolestaan on tumma hukkapätkä), ja Patrik on Camillan ex-ex-exä Micke ilmielävänä, molemmat näät kastavat halukkaasti kaakaoon näkkäriä, jossa on lujasti päällä voita, juustoa ja Kallen kaviaaria. Hänen kirjojansa on käännetty 37 eri kielelle. Myös Suomessa on esitetty hänen teoksiinsa pohjautuvia Fjällbackamorden tv-elokuvia.
xxx/ellauri227.html on line 132: Camilla kuzuttiin myös suuriin julkkisbileisiin, jotka Fortum järjesti Cafe Operassa. Camilla halusi tula kuuluisaxi, hän ilmoitti sen yhdexi tärkeäxi tavoitteexeen. Hänelle se osa kirjojen myyntistrategiaa. Viime kädessä hän halusi tulla hyvin, hyvin rikkaaxi! Camilla alkoi seurata glykemiaindexiään ja laihdutti 17 kiloa. Jo alkoi tuntua paremmalta!
xxx/ellauri227.html on line 147: RKP:n entinen kansanedustaja Ingvar S. Melin on kuollut. Hänet löydettiin iltapäivällä eduskuntatalosta ruotsalaisen eduskuntaryhmän ryhmähuoneesta. Melin oli kuollessaan 78-vuotias. Melinin viimeisistä kansanedustajavuosista on aikaa jo parikymmentä vuotta, mutta hänellä oli tapana vierailla eduskuntatalossa lähes päivittäin. Hän seurasi siellä ahkerasti ulkomaisia sanomalehtiä.
xxx/ellauri227.html on line 149: Melin oli kansanedustajana kolmeen eri otteeseen, ensimmäisen kerran vuonna 1966. Hän oli puolustusministerinä lyhytaikaiseksi jääneessä Martti Miettusen (kesk.) hätätilahallituksessa 1970-luvun puolivälissä.
xxx/ellauri227.html on line 150: Melin toimi myös pitkään työnantajain keskusliiton STK:n kansainvälisten asioiden johtajana. Hän avioitui vuonna 1961 Melitta Naiviston kanssa ja eron jälkeen myöhemmin Camilla Melinin (os. Лэкберг) kanssa.
xxx/ellauri227.html on line 152: Lopputulemana oli oma tv-sarja, siitä Camilla tiesi että oli tullut perille. Keväällä Camilla matkusti pr-kiertueelle Yhdysvaltoihin. Hän oli päässyt yhtä pitkälle kuin Charles Dickens! Nykyään hän vierailee vain niissä maissa, jotka ovat tärkeysjärjestyxessä ensimmäisiä. Camilla on ilmielävä Crocs-kenkä jee! Hän haluaakin olla helposti lähestyttävä, osa Ruåzin kansallissielua, kuten Micken pumppu Säätiö. Hän on ylpeä siitä että saa olla kirjallisuuden Crocs-kenkä! DN antoi Camillalle kirjoista kyseenalaisen kunnianimen Roskakulttuurin painosten kuningatar. Mutta Fredrik Reinfeldt piti niistä.
xxx/ellauri227.html on line 158: Sitten tuli jälleen aika muuvia eteenpäin ja heittää poliisi-Marvin (ei se ollutkaan Ingvar, sori siitä) Charlieineen tienoheen. Ajatus heräsi 2012, kun Camilla osallistui Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan. Marvin oli aivan toivoton köntys tanssilavalla. Vähän aikaa Camilla jaxoi olla yxixeen, viedä lapset pois 8ksi ja lorvia kotosalla kunnes tuli aika hakea lapset tarhauxesta ja kuskata heidät käsi- ja jalkapalloharkkoihin. Hän viettää (vietti) useita tunteja harjoitussalilla Stefan Analdinon kanssa, joka on (oli) latinotanssien Ruåzin mestari. Hän keilaa myös lasten päillä kauppakeskuxessa. Hän on tavan tallaaja! "Jag är rätt okomplicerad som person. Ge mig bara ett glas vin, god mat och en bra serie så är jag nöjd."
xxx/ellauri227.html on line 262: Kuten uumoilin, kirja näyttää loppuvan siihen että kirjailijaämmät ovat taas kavereita. Hukkapätkä mieheni lyllertää keittiöstä. Hänellä on pulleissa pikku käsissään 2 izensä korkuista kuoharilasia. Hei hei vaimoni, hän sanoo ja hymyilee.
xxx/ellauri227.html on line 264: Hämeen-Anttila asuu Vantaalla. Hän on kertonut, että hänellä on henkistä väkivaltaa harjoittaneesta isästään johtuen dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Eli sillä siis on sivupersoona jonka nimi on Taimi Mähönen. Hämeen-Anttila kuvaa ilmiötä omaelämäkerrallisessa kirjassa Tapetinvärinen. Härpi ja Laiska-Jaakko ovat (olivat) Suomen kulttuuriskenen Tweedledee ja Tweedledum. Niiden dekkarihahmo Markus Falk on (oli) plagioitu Camillan samannimisestä Erikasta.
xxx/ellauri227.html on line 275: Liza Marklund (oik. Elisabeth Marklund, s. 9. syyskuuta 1962 Piitime, Ruotsi) on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan rikoskirjoista, joiden päähenkilönä on iltapäivälehden rikostoimittaja Annika Bengtzon. Hän omistaa Jan Guilloun ja Ann-Marie Skarpin kanssa Piratförlagetin, joka on Ruotsin suurimpia kustantamoja. Marklundin kirjoja on käännetty 30 kielelle ja niitä on myyty noin 17 miljoonaa kappaletta. Kontista ilmaisexi löytyneen Lizan esikoisen kannessa kynäilijä ize heruttaa super lähikuvassa huulet kosteina kuin sylkisesti natustava Assi ASMR.
xxx/ellauri227.html on line 279: Marklundin teokset ovat suosittuja etenkin Pohjoismaissa. Hänen kirjoissaan heijastuu iltapäivälehden toimituksen kiireinen työyhteisö, joka on täynnä ihmisten välisiä jännitteitä. Täällä Iltalehdessä me tiedämme mistä Liza puhuu, hänellähän oli meillä säännöllinen kolumni. Marklund on hyödyntänyt kirjoissaan omia kokemuksiaan uutistyöstä. Minulla oli kolme pientä lasta ja toimittajan työni. Sukkuloin ruuhkavuosina kodin, työpaikan, kaupan ja päiväkodin väliä. Kirjoitin rentoutuakseni, se oli omaa aikaani.
xxx/ellauri227.html on line 281: Kirjoissa rikosuutisia jahtaava Annika Bengtzon sotkeutuu usein kauppareissulla tahtomattaan valonarkoihin salaisuuksiin. Työn vastapainona ovat arkielämän ongelmat, kun perheelle ei tahdo riittää aikaa. Useista Marklundin Annika Bengtzon -dekkareista on tehty myös elokuva. Marklund kertoi vuonna 2015 ilmestyneen teoksen Järnblod (suom. Rautaveri) jäävän hänen viimeiseksi dekkarikseen. Hän ilmoitti samalla myös vetäytyvänsä julkisuudesta. Se oli puppupuhetta.
xxx/ellauri227.html on line 283: Kolme vuotta myöhemmin Marklund teki paluun rikosromaanilla Helmifarmi (jossa ei kuitenkaan esiinny enää Annika Bengtzon). Marklund kertoi haastattelussa: "Vähensin julkisuudessa esiintymistä enkä esimerkiksi antanut enää ruotsalaisille lehdille haastatteluja." Toinen syy julkisuudesta vetäytymiselle oli hänen aviomiehensä vakava sairastuminen. Liza Marklund vaikeni kolmeksi vuodeksi - aviomiehellä syöpä. Marklund on naimisissa Mikael Aspeborgin kanssa. Hänellä on kolme lasta, joista kaksi Aspeborgin kanssa. Yhden isä on joku "Ankka". Hänen vanhin lapsensa Annika Marklund (kuinka ollakaan! arvatenkin juuri se jonka isä on "Ankka"? Juu: Marklund left home when she was just 16 years old when she moved to Piteå, Sweden and worked as a waitress and chambermaid. She had her first child, Annika at the age of 21. Marklund met Annika's father Michael Zev Spielman while in Israel on a kibbutz. Spielman, born in California, was five years older than Marklund.) - niin siis tämä Annika tytär on valokuvamalli ja näyttelijä ja kirjoittaa myös kolumneja. Marklund ize asuu Tukholmassa eipäs vaan Malmössä ja Marbellassa.
xxx/ellauri227.html on line 288: Hän esittelee saarelta tuomaansa aitoa simpukankuorta, jonka sisällä ei kuitenkaan kimmellä helmeä.
xxx/ellauri227.html on line 313: Liza taitaa olla oikeistoläjä sen lisäxi että on uskovainen. Victoria-stadion on wau-arkkitehtuuria suoraan mäen sisässä. Paizi ei Tukkiholmassa ole sellaista, se on kuvittellinen. "Luonnonsuojelijat olivat tietenkin nostaneet metelin, sen ne tekivät aina kun muutama puu kaadettiin." Lie turha toivoa että joku konnista lasauttaisi tän sietämättömän nuuskija-Bengzonin hengiltä. Paskiainen välittää vähät viranomaiskielloista ja juoxee ezimässä klikkiozikoiden aiheita. Tosi hyvä että Tukholman kuvitteellinen Olympiastadion on liisteinä. "Hän oli sekä lahjakas että kunnian himokas, jälkimmäinen ominaisuus oli tärkeämpi." Joo selkeästi tää kirja on erittäinkin limainen. Vittu että mä inhoon nenäkkäitä toimittajia! Ne saisi kaikki listiä! Tää on niin vanha turaus että valokuvaajat käyttää filmirullia. Muut tyhjäntoimittajat eivät (tietenkään) huomaa mitään, Minni Hiiri on ainoa tarkkasilmäinen. Lyijykynä-Annika hymyili. Muiden kuulakärkikynät eivät toimineet. He istuivat saappiautoon ja pitivät moottoria tyhjäkäynnillä. Niinpä tietysti. Vittu että Ilta-Pulut on vastenmielisiä. Hyi hitto, iljettävää. Kumpa pienet kallonpalat olisivat Annikasta. Mutta ei. Räjäyttäjän nimi on Beata Ekesjö. Kazoin epilogista. Kirja on v:lta 1998. Beettanauhat pyörivät. Sellainen oli Jönsilläkin lainassa. Uusinta tekniikkaa. Tuliko uhrista jauhelihaa? Annika nielaisi sylkeä ja nyökkäsi. Kiva kivaa! (K)
xxx/ellauri227.html on line 473: Brigit Esselmont on Biddy Tarotin perustaja ja Biddy Tarot -sertifiointiohjelman johtaja. Hänellä on ollut automaattinen Tarot-kortinlukija yli kaksikymmentä vuotta ja hän on lukenut yli 10 000 asiakkaalle yhtäaikaisesti. Brigit on myös neurolingvistisen ohjelmoinnin ja hypnoosin harjoittaja.
xxx/ellauri227.html on line 515: Hän alkoi tutkia ja analysoida kortteja vasta kun kuvio eli valmis. Hän tarkasteli tilannettaan mietteliäänä. Hänen peruskorttinsa oli Miekkojen kolmonen eli Saturnus Vaa´assa Patricia nyökkäsi, se oli oikeastaan päivänselvää. Miekkojen kolmonen symbolisoi surua ja kolmen ihmisen välisissä suhteissa esiintyvää jännitettä. Häntä kehotettiin tekemään sel- keitä ja yksiselitteisiä päätöksiä. Peruskortin päällä poikittain oleva kortti, joka siis häiritsi hänen päätöksentekoaan, oli tietenkin Suurten Salaisuuksien viidestoista kortti. Paholainen, miessukupuoli. Tämän selvempää ei voinut olla. Selvää pässinlihaa. Seikka on saletti.
xxx/ellauri227.html on line 523: Taikuri, Suurten Salaisuuksien ensimmäinen kortti, symbolisoi vailla omaatuntoa olevaa tiedonvälittäjää, taitavaa sanaseppää, joka tasapainottelee alituiseen totuuden ja valheen rajamailla. Hän aavisti jo kuka se saattoi olla: Liza Marklund!
xxx/ellauri227.html on line 537: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
xxx/ellauri227.html on line 539: Guillou syntyi Södertäljessä Tukholman läänissä. Hänen isänsä Charles Guillou oli ranskalainen vahtimestari, joka työskenteli sadistina Ranskan suurlähetystössä Tukholmassa. Guilloun äiti Marianne (o.s. Botolfsen) oli norjalaistaustainen. Jan Guilloulla on Ranskan ja Ruotsin kaksoiskansalainen taskussa. Kun Guilloun isoisä nimitettiin Ranskan suurlähettilääksi Suomeen, Guilloun isä päätti muuttaa Helsinkiin. Guillou varttui äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Saltsjöbadenissa.
xxx/ellauri227.html on line 544: Ruotsalainen iltapäivälehti Expressen paljasti 24. lokakuuta 2009, että Guillou rekrytoitiin vuonna 1967 salaa KGB:n informantiksi. Guillou vastasi olleensa yhteydessä tehdessään tutkivaa journalismia. Hän sai moneen otteeseen KGB:ltä rahaa antamistaan tiedoista, jotka koskivat Vietnamin sodan vastustajia. Hän otti vastaan myös salaisen tehtävän ja toimitti asiakirjasalkun sovittuun paikkaan. KGB-yhteistyö jatkui vuoteen 1972 asti. Guilloun ystävä ja kollega Arne Lemberg antoi Säpolle vihjeen Guilloun tekemisistä, mutta Säpo ei ryhtynyt asiassa sen tarkempiin tutkimuksiin. Guillou maksoi osan KGB:ltä saamistaan rahoista Lembergille.
xxx/ellauri227.html on line 563: Carl Hamilton on Jan Guillou 13-osaisen kirjasarjan 11 ensimmäisen osan päähenkilö. Lisäksi hän on sarjan kahdessa viimeisessä osassa sivuhenkilö (pääosassa on joku ämmyrkäinen varmasti). Kirjoista on sovitettu elokuvia ja televisiosarjoja. Ensimmäinen ilmestyi 1986 kexeliäällä nimellä Peitenimi Punainen Pili. Punaisen Pilin 1. esittäjä Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä Salkkareiden Ismon kaliiperia. Hän esitti "Punaisen lokakuun" detente kapteenia, oli "Saappaanraksi-Bill" Turner elokuvissa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) sekä sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) ja antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.
xxx/ellauri227.html on line 565: Keväällä 2009 Stellan Skarsgård kutsui Dan Brownia huonoksi kirjailijaksi. Hän kuitenkin näyttelee elokuvassa Enkelit ja demonit, joka pohjautuu Brownin samannimiseen huonoon kirjaan. Skarsgårdin mukaan Ron Howardin tekemä käsikirjoitus erosi eduxeen niin paljon alkuperäisteoksesta, että hän halusi osallistua huonon elokuvan tekemiseen. Lapsista vain Eija ei ollut vuoteen 2009 mennessä ollut mukana missään elokuvassa. Hon har sju bröder och det gör henne till den enda dottern i familjen. I 32 år var Stellan, 69, gift med My Skarsgård, 64, och tillsammans med henne har Stellan sex barn. Men sedan 2009 är han gift med filmproducenten Megan Everett, 44, som han har barnen Ossian, 11, och Kolbjörn, 8, med. – Jag ville ha barn, Men herregud, det är många, säger han nu till Aftonbladet. Men vad skulle jag göra? Jag spelar ju inte golf. Its easier to hit a hole-in-one with my Red Cock suit on.
xxx/ellauri227.html on line 599: Ei vittu ole Berit kommari vaan talousliberaali retiisi. Minulta kestää liian kauan saada orgasmi. Keneltä? Hän valizee kaiken puolestani. Hän on svedu talibaani. Kekä? Hän ei pelaa golfia vaan työntää puukakkosta muihin reikiin. Ilmavirta herätti hänet. Kenet? No Annikan, se selviää seuraavasta parakraahvista. Anita on suovannut lattiat harmaixi ja vetänyt seinät ihan vaan valkoisella. Huonekaluja on tosi vähän. Että jaxat olla klisheinen, Liza Marklund.
xxx/ellauri227.html on line 603: String-housujen haaroväli oli tahmea valkovuodosta. Kenenkä? Patin. Hän työntyy kovaa syvälle sisälleni ja vetää sitten lizarit päin näköä. Kekä? Ei kerrota. Tämmösiä kryptisiä välitextejä taisi olla Stieg Larssonillakin. Arabitkin läiskivät arabifilmeissä vaimojansa kesken aktia. Isä Camillo ja Peppone ottaa oikein face slap-ottelun. Ninjabarbeista kertovassa jutussa ei ole yhtään pahexuvaa sanaa. Vaikka feministianarkistiryhmä polttaa auton ja uhkailee poliisia. Liza siis Annika plus teeveestä tuttu iso kiltti jättipomo pahexuu. Voi vittu. Annika ei saa omaa bylineä kuvan kanssa lehteen vielä pitkään aikaan. Dämit. Lizan alter ego Annika on uskomaton persepää. Mitä siitä voidaan päätellä? Sapienti sat. Pihalle olis paras laittaa ketunrautoja nuuskivien tyhjäntoimittajien varalta.
xxx/ellauri228.html on line 198: Lastenpsykiatrina Raisa on kiinnittänyt erityistä huomiota ikäkauteen soveltuvaan sukupuolineuvontaan. Selma-mummo oli jo antanut omat neuvonsa. Häneltä Raisa oli kysynyt, mistä lapset tulevat. ”Fyi olkko, ei simmossi kysytä!” kätilönä vuosikymmeniä ollut äidinäiti on vastannut. Kun Raisa lähestyi teini-ikää, mummo antaa toisenkin ohjeen: Älä mene niin lähelle poikia, että napit koskettavat toisiaan.
xxx/ellauri228.html on line 219: Stanisław Herman Lem Pl-Stanisław Lem.ogg ääntäminen (ohje) (12. syyskuuta 1921 Lwów – 27. maaliskuuta 2006 Krakova) oli puolalainen tieteiskirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty 40 eri kielelle, ja niitä on myyty yhteensä yli 35 miljoonaa kappaletta. Melkein yhtä paljon kuin Camilla Läckbergin.
xxx/ellauri228.html on line 221: Stanislaw Lem oli älyllinen ja monipuolinen tieteiskirjailija. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Solaris, Futurologinen kongressi ja Tähtipäiväkirjat.
xxx/ellauri228.html on line 223: Stanisław Lem syntyi varakkaan juutalaisen (no tietysti!) korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin Samuel Lehmin perheeseen Lwówissa (Hei! se on nykyään Lviv Ukrainassa! Slava Ukrainy!). Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Lwówissa ja kävi Drugie Gimnazjum im. Karola Szajnochy -nimisen oppikoulun.
xxx/ellauri228.html on line 231: Koska Lwówin alue liitettiin osaksi Neuvosto-Ukrainaan, Lemin perhe "joutui" muuttamaan Krakovaan vuonna 1946. Siellä Lem sai opintonsa päätökseen. Hän ei kuitenkaan hankkinut laillistetun lääkärin pätevyyttä, koska se olisi tiennyt palvelusta sotilaslääkärinä. Hän tyytyi pelkkään opintosuoritusdiplomiin, jonka turvin hän saattoi tehdä tieteellistä työtä. Vuonna 1953 hän meni naimisiin Barbara Leśniakin kanssa; vuonna 1968 liitosta syntyi poika, Tomasz.
xxx/ellauri228.html on line 233: Lem on kirjoittanut filosofisen perusteoksen "Summa Technologiae", jossa hän ennakoi virtuaalitodellisuuden ja, tekoälyn luomista ja kehitti myös ihmisen autoevoluution ideoita, keinotekoisten maailmojen luomista ja monia muita. Lemin tieteiskirjallisuusteokset tutkivat filosofisia teemoja spekulaatioiden kautta tekniikasta, älykkyyden luonteesta, kommunikoinnin mahdottomuudesta ja vieraan älykkyyden ymmärtämisestä, epätoivosta inhimillisistä rajoituksista ja ihmiskunnan paikasta maailmankaikkeudessa (tyyliin koiran paikka on lattialla). Hänen esseensä ja filosofiset kirjansa käsittelevät näitä ja monia muita aiheita.
xxx/ellauri228.html on line 235: Lemin varhaiset teokset olivat sosialistisia realistisia, mutta myöhempinä vuosinaan hän kritisoi tätä näkökohtaa. Vuonna 1982, kun sotatilalaki alkoi Puolassa, Lem muutti Berliiniin opiskelemaan ja seuraavana vuonna hän haihtui useiksi vuosiksi (1983–1988) Wieniin. Hän ei kuitenkaan koskaan osoittanut halua muuttaa pysyvästi länteen. Itäblokin standardien mukaan Lem oli taloudellisesti hyvinvoiva suurimman osan elämästään, mutta ei ökyrikas kuten siitä olis takuulla tullut meillä jenkeissä. Mikä ääliö. Lem kritisoi kapitalismia, totalitarismia ja sekä stalinistisia että länsimaisia ideologioita. Hyvä ettei otettu sitä Science Fiction Writers of Americaan, eihän se mikään jenkki ollutkaan.
xxx/ellauri228.html on line 237: Lem oli monikielinen: hän osasi puolaa, latinaa, saksaa, ranskaa, englantia, venäjää ja ukrainaa. Lem väitti, että hänen älykkyysosamääränsä testattiin lukiossa 180-vuotiaana. (LOL, siis se oli 180, mutta sitä Google-kääntäjän on vaikea uskoa.) Lem oli naimisissa Barbaran (o.s. Leśniak) Lemin kanssa kuolemaansa asti. Hiän kuoli 27. huhtikuuta 2016. Heidän ainoa poikansa Tomasz Lem [pl] syntyi vuonna 1968. Hän opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa Wienin yliopistossa ja valmistui fysiikan tutkinnosta Princetonin yliopistosta. Tomasz kirjoitti muistelman isästään Awantury na tle powszechnego ciążenia (Tantrums on the Background of the Universal Gravitation), joka sisältää lukuisia henkilökohtaisia tietoja Stanisław Lemistä. Kirjatakissa sanotaan, että Tomasz työskentelee Google-kääntäjänä ja hänellä on tytär Anna.
xxx/ellauri228.html on line 264: Kun tiedemies Fechner katoaa salaperäisen Soljaris-valtameren pinnalle, kokenut helikopterilentäjä Henri Berton ylittää sumun etsiessään Fechneriä ja hänellä on outoja näkyjä. Hänen lausuntonsa esitetään tiedemiesten komissiolle, joka uskoo, että hänellä oli hallusinaatioita. Leskeksi jäänyt psykologi Kris Kelvin on kuitenkin määrätty Soljarista kiertävälle avaruusasemalle tarkistamaan siellä vielä työskentelevien kolmen jäljellä olevan tutkijan mielenterveys. Hän tapaa ensin tohtori Snauzin, joka kertoo hänelle, että tohtori Gibrarian teki itsemurhan, ja myöhemmin hän tapaa tohtori Sartoriuksen ja hän tajuaa, että tiedemiehillä on outoja käyttäytymismalleja. Kun hän kohtaa vaimonsa Mata Harin, joka kuoli kymmenen vuotta sitten, avaruusasemalla, hullut tutkijat selittävät Krisille, että Soljaris -valtamerellä on kyky toteuttaa olentojen neutronien sisimmät ajatukset. Kris kyseenalaistaa, onko hänen rakkaan vaimonsa ilmestyminen kirous vai siunaus.
xxx/ellauri228.html on line 271: Tarkovsky säilyttää perusjuonen, Kelvinin tutkimuksen jännityksen ja kauhun siitä, että häntä vainoavat täysin todenmukaiset ilmestykset, hitaana ja hillittynä mutta intensiivisenä kuvauksena miesten yksittäisestä taistelusta kúin suuressa isänmaallisessa sodassa. Hänen lähestymistapansa on kuitenkin täysin erilainen kuin romaanin, mikä käy ilmi elokuvan ensimmäisistä hetkistä.
xxx/ellauri228.html on line 281: Vielä yksi mestariohjaaja, japsu Kurosawa, joka tapasi Tarkovskin Solariksen kuvaamisen aikana, oli elokuvan suuri ihailija. Hän ylisti laajennettuja luontokohtauksia, joita jotkut katsojat ovat kutsuneet aivan liian pitkiksi ja hitaiksi. Kurosawa koki, että he (hän ja Andrei) olivat elokuvan emotionaalisen sävyn ja teeman perusta, mikä loi voimakkaan nostalgian maata ja luontoa kohtaan sekä teki kontrastin avaruusasemaan ja siellä aina läsnä olevaan loukkuun jääneeseen tunteeseen mahdolliseksi. Kurosawa arvosti myös sitä, että Tarkovsky ei "viettänyt liikaa aikaa selittämiseen", hän antoi kuvien kertoa tarinan mahdollisuuksien mukaan, jolloin katsoja voi tuntea, mitä tapahtuu, sen sijaan, että kuulisi sen selitettävän vuoropuhelussa.
xxx/ellauri228.html on line 302: Saapuessaan Solarisin asemalle Kevin saa tietää, että Gibrarian on tehnyt itsemurhan ja suurin osa miehistöstä on joko kuollut tai kadonnut outoissa olosuhteissa. Molemmat elossa olevat miehistön jäsenet, Turska ja tohtori Lordon, ovat haluttomia selittämään käsillä olevaa tilannetta. Tilanne mutkistuu entisestään, kun Kelvin näkee nuoren pojan juoksevan aseman läpi. Ollessaan yksin asuintiloissaan Kevin haaveilee kauan kuolleesta vaimostaan Seyasta ja elää uudelleen, kun he tapasivat ensimmäisen kerran, ja joitain heidän romanttisimmista ja intiimeimmistä hetkistään. Hän herää muna kädessä järkyttyneenä ja kauhuissaan kohdatessaan Seyan, ilmeisesti jälleen elossa hänen vieressään sängyssä. Kevennettyään keino-Seyaan oloaan Kevin johtaa tämän "Seyan" pakotilaan ja heittää podin avaruuteen.
xxx/ellauri228.html on line 310: Kevin ja Lordon löytävät sitten kuolleen ruumiin, joka on piilotettu kanavan kylmän huoneen kattoaukkoon - Turska. Turska, jonka kanssa he ovat olleet vuorovaikutuksessa, on kopio. Lordonin ja Kevinin kohtaama Turska-kopio selittää, että kun hänet haaveiltiin olemassaolosta, todellinen Turska hyökkäsi hänen kimppuunsa ja tappoi hänet siten itsepuolustukseksi. Hän jatkaa kertomalla heille, että laitteen toistuva käyttö on tyhjentänyt aluksen AAA-paristot, mikä tekee paluumatkan maahan mahdottomaksi. Lisäksi Solaris on alkanut eksponentiaalisesti kasvattaa massaansa, mikä vetää painovoimaisesti avaruusasemaa vääjäämättä kohti planeettaa. Gordon ja Kelvin alkavat valmistaa pienempää avaruusajoneuvoa nimeltä "Tankietka B" paetakseen.
xxx/ellauri228.html on line 320: Valtameren vastaus tähän tunkeutumiseen paljastaa ihmistieteilijöiden persoonallisuuksien syvemmät, piilotetut puolet paljastamatta mitään itse valtameren luonteesta. Se tekee tämän toteuttamalla fyysisiä äppejä, myös inhimillisiä; Kelvin kohtaa muistoja kuolleesta rakastajattarestaan ja syyllisyydestään sen "izemurhaan." Muiden tutkijoiden "vieraisiin" viitataan vain. Kaikki inhimilliset ponnistelut Solariksen toiminnan ymmärtämiseksi osoittautuvat turhiksi. Kuten Lem kirjoitti: "Näiden ilmiöiden erityispiirre näyttää viittaavan siihen, että havaitsemme eräänlaista rationaalista toimintaa, mutta tämän aurinkokunnan valtameren näennäisesti järkevän toiminnan merkitys on ihmisten ulottumattomissa." Hän kirjoitti myös, että hän päätti tietoisesti tehdä tuntevasta muukalaisesta valtameren välttääkseen persoonallisuuden ja antropomorfismin sudenkuopat kuvatessaan ensimmäistä kosketusta. Jotain genitaalihierontaa siitä olis muussa tapauxessa tullut auttamatta.
xxx/ellauri228.html on line 322: Haastattelussa Lem sanoi, että romaani "on aina ollut mehukas saalis kriitikoille", ja tulkinnat vaihtelevat freudilaisuudesta, kontaktin kritiikistä ja kolonialismista, antikommunismiin, jälkimmäisen näkemyksen kannattajat katsovat, että valtameri edustaa Neuvostoliittoa ja avaruusaseman ihmiset edustavat Keski- ja Itä -Euroopan satelliittimaita. Hän kommentoi myös vuoden 1976 painoksen kirjan kannen hämärtymisen järjettömyyttä, jonka mukaan romaani "ilmaisi kirjailijan humanistiset uskomukset ihmisen korkeista moraalisista ominaisuuksista". Lem totesi, että freudilaisen idean julistanut kriitikko todella erehtyi perustamalla psykoanalyysinsä englanninkielisen käännöksen vuoropuheluun, kun taas hänen diagnoosinsa kompastuu alkuperäisen puolalaisen tekstin idiomeihin.
xxx/ellauri228.html on line 525: Lars Jonas Holger Gardell (s. 1963, oikealla) on ruotsalainen kirjailija, käsikirjoittaja, koomikko, laulaja ja artisti. Hän on yksi Ruotsin palkituimpia kulttuurihenkilöitä monipuolisen ja yhteiskunnallisesti tärkeän tuotantonsa ansiosta. Hän on Mark Levengoodin (vas.) aviopuoliso.
xxx/ellauri228.html on line 538: Heinäkuussa 1962 Helle Kannila kirjoitti Suomen Kuvalehteen ja vastusti Luxus-sarjan kieltämistä. Hänen mukaansa siinä taisteltiin huulimyllyjä vastaan. Kynäbaari esitti professori T. M. Kynämäen lausunnon, jonka mukaan Defoen sepustamat satukirjat tuskin kuuluvat maailmankirjallisuuden suurteoksiin. Kynämäki edusti puolueensa oikeaa siipeä ja hänen poliittinen linjansa voidaan nähdä oikeistoliberaalisena. Kynämäki toimi Suomen Berliinin-lähettiläänä välirauhan ja jatkosodan aikana 1940–1944. Hän oli yksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista, ja istui sen vuoksi ansiosta vankilassa vuosina lukemassa tiilenpäitä 1946–1948. Vaikka Kivimäkeä, vaikka Kivimäkeä, nuijikaamme yhdessä. Ministeriön kieltopäätös pysytettiin voimassa, lukuun ottamatta Robin Hoodia, jonka kuolemasta ei ollut saatu selvitystä.
xxx/ellauri228.html on line 546: Hän rakentaa saarelle erilaisia rakennuksia ja toteuttaa aikansa kolonialistista asennemaailmaa valjastamalla luonnon omaan käyttöönsä.
xxx/ellauri228.html on line 548: Noin tarinan puolessavälissä Robinson kohtaa ensimmäisen kerran lähisaarten alkuasukkaita. Löytäessään rannalta miehen jalanjäljen hän ensin järkyttyy ja pitää sitä paholaisen tekona. Hän uskaltautuu kuitenkin tutkimaan asiaa ja näkee alkuasukkaiden suorittavan saarella ihmisuhreja. Robinson pelastaa pakoon yrittävän uhrattavaksi tuodun nuoren miehen takaa-ajajien käsistä ja nimeää hänet Perjantaiksi. Ajan kuluessa Robinson opettaa nuorukaiselle englantia, käännyttää hänet kristinuskoon ja kouluttaa toimimaan katamiittinaan.
xxx/ellauri229.html on line 49: Vuonna 1742 paavi Benedictus XIV kysyi Boškovićilta ja muilta tiedemiehiltä neuvoa siitä, mikä olisi paras keino turvata Rooman paavin kupolin vakaus, sillä siinä oli havaittu halkeama. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin. Pian tämän jälkeen hän lupautui osallistumaan Portugalin retkikuntaan Brasilian uimarantojen kartoittamiseksi, mutta hän taipui paavin kiireelliseen pyyntöön jäädä Italiaan. Paavi antoi hänelle tehtäväksi suorittaa geodeettisia mittauksia kirkkovaltiossa. Vuonna 1758 Bošković julkaisi teoksensa Theoria philosophiae naturalis redacta ad unicam legem virium in natura existentium (yxijalkaisten miesten esiintyminen luonnossa), joka sisälsi hänen atomiteoriansa.
xxx/ellauri229.html on line 53: Vuonna 1764 Bošković kutsuttiin Paviaaniyliopiston matematiikan professoriksi. Hän hoiti virkaa yhdessä Breran observatorion johtajan (hän ize) kanssa kuuden vuoden ajan. Lontoon Royal Pain in the Ass Society kutsui hänet mukaan vuonna 1769 Kaliforniaan matkustavaan retkikuntaan tarkkailemaan Venuksen kukkulan ylikulkua, mutta Espanjan hallituksen äskettäin antama asetus jesuiittojen karkottamisesta alueeltaan esti Boškovićin osallistumisen.
xxx/ellauri229.html on line 55: Noin vuonna 1770 Bošković muutti Milanoon, jossa hän jatkoi opettamista ja Breran observatorion johtamista. Hän oli juuri vetäytymässä kotipaikkakunnalleen Ragusaan, kun hän sai tiedon jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta Italiassa vuonna 1773. Epävarmuus tulevaisuudestaan sai hänet hyväksymään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kutsun tulla Pariisiin, jossa hänet nimitettiin merenkulun optiikan johtajaksi.
xxx/ellauri229.html on line 57: Bošković asui Ranskassa kymmenen vuotta, jatkoi tieteen harrastamista ja julkaisi monia artikkeleita. Niiden joukossa oli ratkaisu komeetan radan määrittämiseen kolmesta havainnosta sekä artikkelit mikrometristä ja akromaattisista kaukoputkista. Vuonna 1783 hän palasi Italiaan ja vietti kaksi vuotta Bassanossa, jossa hän keskittyi julkaisemaan teoksensa Opera impertinentia ad opticam et gastronomiam (cum illustrationibus multicoloribus), joka ilmestyi moniväripainoxena vuonna 1785. Hänen terveytensä oli kuitenkin heikentynyt, hänen maineensa oli hiipumassa eivätkä hänen teoksensa enää myyneet. Nolo epäonnistuminen Ijon Tichyn johtamassa maapallon historian taannehtivassa oikaisussa oli viimeinen isku Roger ressulle. Bošković kuoli pettyneenä Milanossa 15. helmikuuta 1787. (LEMissä on väärä kronologia, siellä sanotaan että B. lähetettiin 17. vuosisadalle.)
xxx/ellauri229.html on line 174: Siksi emme pyydä Jumalalta palveluksia korvauxexi uskosta, joka meillä on, emme esitä Hänelle mitään vaatimuksia, sillä olemme lopen kypsyneet siihen teodikeaan, joka perustuu malliin kaupalliset liiketoimet ja luontoissuoritukset: minä annan sinulle olemassaolon edellytykset, sinä palvelet ja ylistät minua.
xxx/ellauri229.html on line 177: Muinaisen ilmoituksen mukaan Jumala sekaantui jatkuvasti kaikkeen, vanhurskaat Hän niputti taivaaseen, jumalattomat Hän kasteli tulella ja tulikivellä, voit löytää Hänet tehdessäsi syntiä minkä tahansa vanhan pensaan takaa. Vasta myöhemmin alkoi vetäytyminen. Jumala menetti näkyvyyden, ihmisen muotonsa, partansa, ihmeiden audiovisuaaliset apuvälineet katosivat, samoin luokkahuonedemonstraatiot demonien siirtämisestä vuohiin, sitten katosivat enkelivalvojien vierailut; sanalla sanoen usko oli luopunut sirkuksen metafysiikasta; sitten aistien alueelta se siirtyi abstraktioiden valtakuntaan. Silloinkaan ei ollut pulaa todisteista Hänen olemassaolostaan, korkeamman algebran kielellä ilmaistuista sanktioista, vielä esoteerisemmasta hermeneutiikasta. Nämä abstraktiot saavuttivat kuitenkin lopulta pisteen, jossa Jumala julistetaan kuolleeksi, jotta saavutettaisiin se kylmä, rautainen, tuhoisa rauha, joka kuuluu eläville, kun kaikkein rakastetuimmat ovat hylänneet heidät ikuisesti. No tässähän se vika juuri on: jumala on läheisriippuvaisten imaginary friend, vähän sellainen kuin alla luetellut.
xxx/ellauri229.html on line 625: The expression "plausibly deniable" was first used publicly by Central Intelligence Agency (CIA) Director Allen Dulles. The idea, on the other hand, is considerably older. For example, in the 19th century, Charles Babbage described the importance of having "a few simply honest men" on a committee who could be temporarily removed from the deliberations when "a peculiarly delicate question arises" so that one of them could "declare truly, if necessary, that he never was present at any meeting at which even a questionable course had been proposed." Charles Babbage ( 26. joulukuuta 1791 Lontoo - 18. lokakuuta 1871 Lontoo) oli englantilainen matemaatikko ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tieteilijöitä, jotka keksivät ajatuksen ohjelmoitavasta tietokoneesta. Vai oliko se Ada Lovelace? Naah, we need a dad for an idea so masculine as an electronic brain.
xxx/ellauri229.html on line 652: Törni oli yrittänyt paeta vankilasta ja se asia oli selvittämättä. Hänestä oli tehty ilmianto sotavankien surmaamisesta. MARJA oli 20-vuotias. Hänen isänsä oli saksalainen ja äiti suomalainen. Marja oli syntynyt Yhdysvalloissa. Siskonsa Hillevin kanssa hän oli ollut kreivittären kotiapulaisena.
xxx/ellauri229.html on line 655: Riikka Ojanperä Törnin muistotilaisuudessa Säkylässä 2003. Hän luki tilaisuudessa serkkunsa Marjan kirjoittamat muistosanat.
xxx/ellauri229.html on line 657: – Ei heidän kihlauksensa tainnut koskaan muodollisesti purkautua, Riikka Ojanperä sanoo. Hän ymmärtää Lauri Törniä, joka ”oli tappolistalla monessa paikassa”.
xxx/ellauri229.html on line 659: Törni pääsi värväytymään Yhdysvaltojen armeijaan vasta 1954. Kerrotaan, että hän kävi 50-luvun lopulla etsimässä Marjaa Ruotsista – turhaan, Marja oli jo ihan muualla. – Ei nuori, kaunis nainen odota, kun ei ole toisesta mitään tietoa. Hän muutti Espanjaan, Riikka Ojanperä kertoo. MARJA meni naimisiin espanjalaisen lääkärin kanssa ja sai neljä lasta. Törniä hän ei enää koskaan tavannut. Lauri Törni katosi, myöhemmin selvisi, että kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa 1965. Marja kertoi, että Törni ilmestyi hänelle noihin aikoihin pari kertaa unessa siivoojan univormussa.
xxx/ellauri229.html on line 664: – Hän joutui auto-onnettomuuteen. He ajoivat miehensä kanssa pihastaan, kun joku aivan hurja autoilija törmäsi heihin. Kummatkin menehtyivät, Riikka Ojanperä kertoo.
xxx/ellauri229.html on line 817: Cosimo di Giovanni de’ Medici (27. syyskuuta 1389 Firenze – 1. elokuuta 1464) oli ensimmäinen Medicien poliittisen suvun jäsen ja Firenzen hallitsija. Häntä sanotaan myös ”vanhemmaksi” (”il Vecchio”) ja isänmaan isäksi (”pater patriae”)
xxx/ellauri229.html on line 818: Cosimo syntyi Firenzessä villakauppiaan ja pankkiirin poikana. Hän peri sekä rikkautensa, varovaisuutensa että liiketoiminnan tajunsa isältään Giovanni di Bicci de’ Mediciltä. Hänellä oli veli Lorenzo, ja hän oli tulevan mahtimiehen Lorenzo de’ Medicin isoisä. Vuonna 1415 hän avusti antipaavi Johannes XXIII:ta Konstanzin kirkolliskokouksessa.
xxx/ellauri230.html on line 55: Jun’ichirō Tanizaki (1886–1965) oli japanilainen kirjailija. Hänen teoksensa käsittelevät usein eroottisia pakkomielteitä. Uransa alkuvaiheissa Tanizaki kirjoitti niin näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia kuin romaaneja ja novellejakin. Monet aiheet olivat omaelämäkerrallisia, ja niissä esiintyi kohtalokas nainen.
xxx/ellauri230.html on line 92: Varsinainen setämiesten setämies sai siinä kyllä jälleen dynypötkön. Tässä maistiaisia: "Hiän (wannabe geisha) oli 19 mutta näytti onnexi vanhemmalta, mikä sai setämiehen tuntemaan izensä luontevammaxi kuten ainakin geishan seurassa. Miehen tökerö käytös ('hanki mulle pillua mutta älä ize tarjoa') oli saanut hiänet viehättävän lapsellisesti suuttumaan hävyttömyydellään komeilevalle miehelle. "Haluan hauskan näköisen eli nuoren huoran, ei liian halukasta mutta hiljaisen. Olen jättänyt sinut rauhaan jotta voisin keskustella kanssasi. En pysty keskustelemaan keppi liossa." Hänen naisenkaipuunsa ei kohdistunut tähän naiseen mitenkään, se oli sitä lajia joka voidaan hoitaa käteenvedolla ilman synnintuntoa. Kassit vain tuntuivat liian täysiltä. Hyvä asia että tää maansa kulttuurielämän keskeinen hahmo veti kaasua.
xxx/ellauri230.html on line 136: Gustaf "Kustu" John (G. J.) Ramstedt (22. lokakuuta 1873 Tammisaari – 25. marraskuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija, pyllykielitieteilijä ja diplomaatti. Hän oli vertailevan altailaisen pyllykielentutkimuksen uranuurtaja ja modernin mongoloidistiikan perustaja.
xxx/ellauri230.html on line 146: Juosten Kustu junior tuli ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1892. Hän aikoi ensin papiksi ja opiskeli sen vuoksi Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta pian hän kiinnostui pyllykielitieteestä ja urasuunnitelma muuttui. Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895 ja maisterin tutkinnon 1898. Hän meni naimisiin 1897 Ida Olivia Aleksandra Josefssonin kanssa. Idasta ei näytä kuuluvan sen enempää. Jaa tämä: "Kun kotona oli useita koulua käyviä lapsia, ei vaimoni voinut lähteä matkaani. Mutta sensijaan Elma-tyttäremme, joka juuri keväällä v. 1919 oli tullut ylioppilaaxi, suostui mielellään seuraamaan isäänsä aupairina."
xxx/ellauri230.html on line 150: Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistinsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi, siis ihan mututuntumalla.
xxx/ellauri230.html on line 158: 1917 Ramstedt nimitettiin Helsingin yliopiston altailaisen pyllykielitieteen ylimääräiseksi henkilökohtaiseksi professoriksi, ja hänellä oli vihdoin varaa muuttaa Lahdesta Helsinkiin. Hän jatkoi edelleen tutkimuksiaan matkoilla keräämänsä muistitiedon pohjalta.
xxx/ellauri230.html on line 160: Suomen itsenäistymisen jälkeen alkoi Ramstedtin diplomaatinura, kun hänet nimitettiin 1919 Suomen, Japanin, Kiinan ja Siamin asiainhoitajaksi asemapaikkanaan Tokio. Tehtävässä Ramstedt toimi vuoteen 1929 saakka ja jatkoi diplomaatin työn ohella myös omia pyllykielitutkimuksiaan. Hän opetteli tänä aikana myös japanin kielen ja alkoi tutkia korean kieltä. Helmikin tutkii korean kieltä luurista, se osaa sanoa jo monta lausetta.
xxx/ellauri230.html on line 164: Ramstedt oli ensimmäisiä suomalaisia esuperantisteja opiskeltuaan kielen vuonna 1891. Hän oli myös Suomen Esuperantoliiton puheenjohtaja. Asuessaan Japanissa Ramstedt osallistui Japanin esuperantoinstituutin (Japana Esuperanto-instituto, japaniksi 日本エスペラント協会 nihon esuperanto kyōkai) toimintaan. Hän myös opetti esuperantoa pikkutytöille monilla paikkakunnilla kuten Sendaissa, Yokohamassa, Yokosukassa, Nagoyassa, Kyotossa, Osakassa, Kobessa, Okayamassa, Fukuokassa, Hiroshimassa ja Nagasakissa. Ramstedt innosti muun muassa nuoren japanilaiskirjailija Kenji Miyazawan (n.h.) opiskelemaan esuperantoa.
xxx/ellauri230.html on line 219: Tämä Agvan Dordzhi oli yhteisiä tuttaviamme. Hän oli pitkät ajat oleskellut Tiibetissä, Lhassassa, ja mikäli oikein muistan ollut siellä oikein Tiibetin rahaministerinä. Hän oli virkamatkoillaan kulkenut laajalti Aasiassa, käynyt usein mm. Etu- ja Taka-Intiassakin niiden budhalaisia luostareita katselemassa. Erään matkan hän oli tehnyt Venäjän keisarin Nikolai II:n luokse. Vaikka tämä hänen matkansa olikin kokonaan epäpoliittinen, oli sillä suuret poliittiset seuraukset, jotka eivät suinkaan olleet suotuisat hänen maalleen, Tiibetille. Hän oli nimittäin käynyt Venäjän hovissa selostamassa niitä vaikeuksia, joita hänen heimolaisensa burjaatit ja kalmukit saivat varsinkin uskontonsa harjoittamisen suhteen kokea Venäjän rajojen sisäpuolella, ja oli retkensä Pietariin tehnyt saadakseen uskonveljilleen Venäjällä tunnustetun aseman suvaittuna uskonlahkona. Mutta tämä hänen matkansa koitui Tiibetille onnettomuudeksi. Englantilaiset, saadessaan matkan tietoonsa, tulkitsivat sen tarkoituksen toisin. He otaksuivat, että Agvan Dordzhi, joka Venäjän keisarille oli lahjoina tuonut joukon harvinaisia kalleuksia ja tiibettiläisiä koruja, oli Pietarissa tavoittelemassa Venäjän suosiota tai sopimassa sen yli ulottamisesta Tibetin. Vaikka ize asiassa Agvan-parka ei saanut zaarilta vaivoistaan vastineexi muuta kuin kämäsen taskukellon!
xxx/ellauri230.html on line 421: Perääntyvän armeijan jälkeen Amurin rantaa pitkin Tryapitsyn lähti päämajansa kanssa. Kerbyn taigan kylän lähellä alueellisen toimeenpanevan komitean määräyksestä Tryapitsynin Siellä koko I.T.n johtaman päämajan pidätti salaliiton seurauksena Nikolajevilaisten ryhmä. Hänet tuomittiin kuolemantuomioon yksinkertaisella äänestyksellä. Yhdessä hänen kanssaan ammuttiin myös lotta Nina Lebedeva-Kiyashko (Okhotskin rintaman esikuntapäällikkö).
xxx/ellauri230.html on line 599: Motoori Norinaga (jap. 本居宣長; 1730–1801) oli japanilainen Kokugaku-koulukunnan huomattava oppinut, joka vaikutti Edo-kaudella. Hänen mukaansa japanilaiset klassikot paljastivat Japanin yhteiskunnan muinaisen harmonian, jossa kungfutselaista etiikkaa ei vaadittu säätelemään alamaisten, hallitsijan ja jumaluuksien välisiä suhteita. Nuorena Motoori keskittyi pyllykielitieteeseen. Myöhemmällä iällä hän siirtyi historian ja kirjallisuuden tutkimukseen. Siis ihan niinkuin tämä paasaaja!
xxx/ellauri231.html on line 130: Koltšak oli laivaston upseerin poika ja valmistui laivaston akatemiasta 1894. Hän palveli mm. Vladivostokissa Itä-Siperiassa ja Kronstadtissa Pietarin lähellä. Koltšak oli mukana Eduard von Tollin naparetkellä 1900, jolla Toll katosi, mutta Koltšak palasi 1902. Koltšak otti osaa myöhemmin kolmeen naparetkeen ja sai sen takia kutsumanimen Koltšak-Poljarnyi (Napa-Koltšak). Se oli pieni mies, tuskin ylti Kerenskiä napaan. Mitä vetoa että Sasha törkkäsi Töllin salaa avantoon.
xxx/ellauri231.html on line 135: Ryssän Mustanmeren laivasto laskeutui poliittiseen kaaokseen vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen alkamisen jälkeen. Koltshak potkittiin laivaston komennosta kesäkuussa ja matkusti Petrogradiin (Pietari). Saavuttuaan Petrogradiin (Pietari) Koltshak kutsuttiin väliaikaisen hallituksen kokoukseen. Siellä hän esitti näkemyksensä Venäjän asevoimien tilasta ja niiden täydellisestä demoralisoitumisesta. Hän totesi, että ainoa tapa pelastaa maa oli palauttaa tiukka kuri ja palauttaa kuolemanrangaistus armeijassa ja laivastossa ja mixei muuallakin, WTF.
xxx/ellauri231.html on line 137: Bolshevikkivallankumouxen aikaan marraskuussa 1917 Koltshak oli Japanissa. Joulukuussa hän vieraili Britannian suurlähetystössä Tokiossa ja tarjosi palvelujaan "ehdoitta ja missä hyvänsä" briteille. Kaksi vuotta myöhemmin, kun bolshevikit kuulustelivat, hän selitti, että väliaikaisen hallituksen kannattajana hän katsoi olevansa kunniavelvollinen jatkamaan brittien sotaa Saksaa vastaan ja ymmärtäen, ettei Britannian laivastossa ollut sopivaa roolia, Venäjän amiraali olisi valmis taistelemaan jalkamiehenä Britannian armeijassa. Hänen tarjouksensa välitettiin ulkoministeri Arthur Balfourille ja hyväksyttiin 29. joulukuuta. Häntä käskettiin liittymään mokkerina brittiläiseen sotilasoperaatioon Bagdadissa, mutta kun hän saapui Singaporeen, hänet käskettiinkin tekemään täyskäännös oikeaan päin ja menemään Shanghain ja Pekingin kautta Harbiniin ottamaan komentoon venäläiset joukot, jotka vartioivat Venäjän omistamaa Kiinan itäistä rautatietä Mantsuriassa. Meidät käskettiin. Britannian hallitus oli päättänyt, että se voisi olla tukikohta bolshevikkihallituksen kaatamiselle ja Venäjän saamiselle takaisin sotaan Saksaa vastaan. Saapuessaan Omskiin, Siperiaan, matkalla vapaaehtoisarmeijaan, hän suostui ministeriksi (valkoisen) Siperian aluehallitukseen. Liittyessään 14-miehen kabinettiin hän oli arvovaltainen henkilö; hallitus toivoi voivansa pelata kunnioituksella, joka hänellä oli liittolaisia kohtaan, erityisesti brittiläisen sotilasoperaation johtajaa, kenraali Alfred Knoxia kohtaan. Knox kirjoitti, että Koltshakilla oli "enemmän karkeutta, nyppiä ja rehellistä isänmaallisuutta kuin millään venäläisellä Siperiassa".
xxx/ellauri231.html on line 139: Piippumies Pipesin mukaan Koltshak oli mies, jolla oli huonot sosiaaliset taidot, hän oli mielialainen, melankolinen, hiljainen ja erittäin epämukava ihmisten kanssa tekemisissä. Hänen saapuessaan illalliselle eversti John Ward kuvaili häntä "pieneksi, kulkuriksi, yksinäiseksi sieluksi ilman ystävää, joka saapuu kutsumatta juhlaan". Yksi, joka tunsi hänet, kirjoitti:
xxx/ellauri231.html on line 141: Amiraalin luonne ja sielu ovat niin läpinäkyviä, että tarvitsee vain viikon kontaktin tietääkseen kaiken, mitä hänestä on tiedettävä. Hän on iso, no, keskikokoinen, sairas lapsi, puhdas idealisti, velvollisuuden ja idean ja Venäjän palvelemisen vakuuttunut orja. Kiistaton neuroottinen, joka leimahtaa nopeasti, äärimmäisen kiihkeä ja hallitsematon tyytymättömyyden ja vihan ilmauksissa; Tässä suhteessa hän on omaksunut merivoimien erittäin epämiellyttävät perinteet, jotka sallivat korkeissa merivoimissa käyttäytymisen, joka meidän armeijassamme on jo kauan sitten siirtynyt legendan valtakuntaan.
xxx/ellauri231.html on line 143: Hän on täysin imeytynyt ajatuksesta palvella Venäjää, pelastaa se punaisten sorrosta ja palauttaa zaari täyteen valtaan ja alueensa koskemattomuuteen. Tämän vuoksi hänet voidaan suostutella ja saada tekemään mitä tahansa. Hänellä ei ole henkilökohtaisia etuja, ei mitään amour propre: tässä suhteessa hän on kristallin puhdas. Hän halveksii intohimoisesti kaikkea laittomuutta ja mielivaltaa, mutta koska hän on niin hallitsematon ja impulsiivinen, hän rikkoo usein tahattomasti lakia, ja tämä tapahtuu pääasiassa pyrkiessään noudattamaan samaa lakia ja aina jonkun ulkopuolisen vaikutuksen alaisena. Hän ei tunne elämää sen ankarassa, käytännöllisessä todellisuudessa ja elää miragestien ja lainattujen ideoiden maailmassa. Hänellä ei ole suunnitelmia, ei järjestelmää, ei tahtoa: tässä suhteessa hän on pehmeää vahaa, josta neuvonantajat ja intiimit kosketuxet voivat tehdä mitä haluavat, hyödyntäen sitä tosiasiaa, että riittää naamioida jotain tarpeelliseksi Venäjän hyvinvoinnille ja eduksi, niin on syytä olla varma hänen hyväksynnästään.
xxx/ellauri231.html on line 147: Hän on ystävällinen ja samalla ankara, reagoiva ja samalla hämmentynyt näyttää inhimillisiä tunteita piilottaen lempeytensä näennäisen ankaruuden taakse. Hän on kärsimätön ja itsepäinen, menettää malttinsa, uhkailee ja sitten rauhoittuu, tekee myönnytyksiä, levittää kätensä avuttomuuden eleenä. Hän vaikka räjähtää saadaxeen olla ihmisten, joukkojen kanssa, mutta kun hän kohtaa heidät, hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä sanoa.
xxx/ellauri231.html on line 157: Lokakuun vallankumouksen jälkeen Koltšak palasi Vladivostokin kautta Siperiaan taistelemaan bolševikkeja vastaan. Hänet valittiin 4. marraskuuta 1918 Omskissa toimineen vastavallankumouksellisen väliaikaisen yleisvenäläisen hallituksen sotaministeriksi. Hallituksella oli hallussaan lähes koko Siperia, mutta se oli hyvin epäsuosittu. Koltšak nousi sen johtoon sosialistivallankumoukselliset kaataneessa, paikallisen atamaani Ivan Krasilnikovin johtamassa ja kasakoiden tekemässä vallankaappauksessa. Sosialistivallankumoukselliset pidätettiin ja jäljelle jääneet kabinetin jäsenet valitsivat 18. marraskuuta Koltšakin Omskin valkoisen hallituksen valtionhoitajaksi, käytännössä diktaattoriksi. Saman tien hän ylensi itsensä täysamiraaliksi. Sevverran oli sentään amour proprea.
xxx/ellauri231.html on line 234: Denikin opiskeli Kiovan sotakoulussa ja yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui Venäjän-Japanin sotaan 1904–1905. Ensimmäiseen maailmansotaan hän lähti kenraalitunarina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana Karpaateilla ja Galitsiassa.
xxx/ellauri231.html on line 241: Denikin kuoli sydänkohtaukseen 8. elokuuta 1947 lomamatkalla Ann Arborissa Michiganissa. Denikin haudattiin sotilaallisin menoihin Detroitissa. Hänen jäännöksensä siirrettiin Pyhän Vladimirin hautausmaalle Jacksoniin, New Jerseyiin. Denikinin puoliso Ksenia haudattiin (1892-1973) Sainte-Geneviève-des-Bois’n venäläiselle hautausmaalle lähelle Pariisia.
xxx/ellauri231.html on line 243: Denikinin tytär Marina Denikina sai Venäjän kansalaisuutensa takaisin vuonna 2005. Hän pyysi presidentti Putinilta, että hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoin luostariin Moskovaan, mikä tapahtuikin 3. lokakuuta 2005.
xxx/ellauri231.html on line 281: Koska Romania jahnasi edelleen luovuttamisvaatimuksista, Mahno päätti tehdä loikkaset Puolan puoleen. Häntä jäi kiinni rajalla ja kuljetettiin puolalaiselle Strzałkowo nimiselle keskitysleirille huhtikuussa. Mahno yritti myöhemmin saada luvan siirtyä Tšekkoslovakiaan tai Saksaan, mutta Puolan hallitus kieltäytyi. Bolshevikkihallitus lähetti agenttiprovokaattorin vangitsemaan Mahnon ja pakottamaan luovuttamaan hänet sotkemalla hänet suunnitelmaan kapinan käynnistämiseksi Galiciassa. Puolan viranomaiset syyttivät tästä Mahnoa ja hänen vaimoaan virallisesti, ja he olivat yli vuoden alatutkimusvankeudessa, jossa Halyna synnytti heidän tyttärensä lokakuussa. Vankilassa Mahno laati ensimmäisen muistelmakirjansa, jonka Peter Ustinov julkaisi vuonna 1923 berliiniläisessä sanomalehdessään Anarchist Messenger. Mahno lähetti myös kuvapostikortteja maanpaossa oleville Don-kasakoille ja Ukrainan kommunistiselle puolueelle ja alkoi oppia saksaa ja esuperantoa. Hänen tuberkuloosinsa uusiutui vankilan olosuhteissa.
xxx/ellauri231.html on line 288: Mahno löysi töitä paikallisesta valimosta ja Renaultin tehtaasta, mutta joutui jättämään molemmat työpaikat terveysongelmiensa vuoksi. Oikeassa nilkassa saatu luotihaava uhkasi amputaatiota. Hänen terveydenhoitoaan valvoi anarkafeministi Lucile Pelletier, joka kuvaili hänen kehoaan "kirjaimellisesti arpikudoksen ympäröimäxi". Hiän neuvoi hänen perhettään muuttamaan pois, jotta he eivät sairastu tuberkuloosiin. Heikentävän sairautensa, koti-ikävänsä ja vahvan kielimuurinsa välissä Mahno vaipui syvään masennukseen. Esuperantosta ei ollut paljon apua. Anarkistisen sandaalitehtailija Berkemannin mukaan Mahno halveksi erityisesti asumista suurkaupungissa ja haaveili palaamisesta Ukrainan maaseudulle, missä hän voisi "taistella uudelleen pyssy kädessä vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta".
xxx/ellauri231.html on line 295: Tähän mennessä Mahno oli joutunut fyysiseen ja henkiseen sairauteen. Hänen suhteensa ukrainalaisiin maanpakolaisiin heikkenivät. Hänen vaimonsa vihastui häneen, mikä aiheutti parin eron useaan otteeseen, ja Halyna yritti jopa anoa lupaa palata Neuvosto-Ukrainaan epäonnistuneesti.
xxx/ellauri231.html on line 296: Suuressa tuskassa, yhä eristäytyneempänä ja taloudellisesti epävarmemmin, Mahno sai satunnaisia töitä sisustussuunnittelijana ja suutarina. Häntä tukivat myös hänen vaimonsa tulot, joka työskenteli siivoojana. Buahahaha.
xxx/ellauri231.html on line 375: Stateless domicile: France. Onko Ivan emigrantti vaiko loikkari? Ivan Bunin syntyi maanomistajien perheeseen Vorónezhissa Länsi-Venäjällä ja vietti lapsuutensa maassa perheen kartanoilla (huomaa monikko). Hänen äitinsä Lyudmila Alexandrovna esitteli hänet venäläiseen kansanperinteeseen, ja hän alkoi kirjoittaa runoutta ja proosaa varhaisessa iässä. Hän matkusti ympäri Venäjää, Etelä-Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää ja Balkania. Vuonna 1909 hänet valittiin zaari-Venäjän tiedeakatemian jäseneksi. Bolshevikkihallinnon takia hän lähti Venäjältä vuonna 1920 ja asui loppuelämänsä Ranskassa. Kyllä se sitten oli loikkari, sillä lokakuun vallankumous (25.10. vanhaa laskua) oli tapahtunut jo 3 vuotta aiemmin.
xxx/ellauri231.html on line 379: Ivan Buninin teokset koostuvat runoudesta, proosasta ja käännöksistä. Hän debytoi kokoelmalla Runot (1887–1891), runokirja, joka näyttää symboliikan elementtejä. Inspiraatio, jonka hän ammensi realismista, ilmenee sarjassa melankolisia tarinoita Venäjän maaseudusta ja sen rappeutumisesta, jossa hän halusi kuvata "Venäjää ilman meikkiä". Romaanit Derévnya (1910) (Kylä) ja Sukhodól (1912) kuvasivat kyläelämän raakuutta ja maanomistajaluokan rappeutumista. Surullista, surullista. Näin siis ennen bolshevikkivallankumousta. Buninin proosatyylille on ominaista melankolia, varautuneisuus ja keskittyminen, tiivistetty eleganssi.
xxx/ellauri231.html on line 382: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan (Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri231.html on line 384: Ivan Bunin syntyi vanhempaintilallaan Voronežin maakunnassa, Aleksei Nikolajevitš Buninin (1827–1906) ja Ljudmila Aleksandrovna Buninan (os. Chubarova, 1835–1910) kolmas ja nuorin poika. Hänellä oli kaksi nuorempaa sisarta: Maša (Maria Bunina-Laskarževskaja, 1873–1930) ja Nadja (jälkimmäinen kuoli hyvin nuorena) sekä kaksi vanhempaa veljeä, Juri ja Jevgeni. Koska hän oli kotoisin pitkästä maaseudun aatelista, Bunin oli erityisen ylpeä siitä, että runoilijat Anna Bunina (1774–1829) ja Vasily Žukovski (1783–1852) olivat hänen esi-isiään.
xxx/ellauri231.html on line 393: Vuonna 1899 alkoi Buninin ystävyys Maksim Gorkin kanssa, jolle hän omisti Falling Leaves (1901) -runokokoelmansa ja jonka luona hän myöhemmin vieraili Capri-housuissa. Bunin liittyi Gorkin (Kuuma) Znanie (Tieto) -ryhmään. Toinen vaikuttaja ja innoittaja oli Leo Tolstoi (Tukeva), jonka hän tapasi Moskovassa tammikuussa 1894. Jälkimmäisen proosaan tosin ihastunut Bunin yritti epätoivoisesti seurata myös suurmiehen elämäntapaa vieraillessaan lahkojen siirtokunnissa ja tekemässä paljon kovaa työtä. Hänet tuomittiin jopa kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen Tolstoilaisen kirjallisuuden laittomasta levittämisestä syksyllä 1894, mutta hän välttyi vankilasta yleisen armahduksen ansiosta. Hän tapasi Anton Chekovin vuonna 1896, ja siitä syntyi vahva ystävyys.
xxx/ellauri231.html on line 395: Antonovkan omenat oli liian nostalginen, sen väitettiin idealisoivan venäläisen aatelismiehen menneisyyttä. Buninin koottuja alettiin julkaista jo 1900-luvun alussa. Vanja vietti paljon aikaa Ukrainassa Tsehovin Anttonin vieraana. Mihkähän se Varvara vaimo oli jäänyt? Se vaihtui johkin Vera Muromtsevaan. Buninia pidettiin enimmäkseen (omien sanojensa mukaan) "melankolisena sanoittajana, joka lauloi hymnejä aatelisten tiloihin ja menneisyyden idylleihin". Hän myönsi myönsi vetoavansa "kaiken maailman nekrupoleihin". Paljon myöhemmin Bunin julistettiin lännkäreiden toimesta yhdeksi vuosisadan innovatiivisimmista venäläisistä kirjailijoista.
xxx/ellauri231.html on line 412: 1920- ja 1930-luvuilla Buninia pidettiin bolshevismin romahtamista odottavan ulkomaalaisten sukupolven moraalisena ja taiteellisena edustajana. Hän oli elävien venäläisten kirjailijoiden joukossa arvostettu vanhempi henkilö Tolstoin ja Tšehovin perinteelle uskollisena. Hänestä tuli ensimmäinen venäläinen, joka voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon, joka myönnettiin hänelle vuonna 1933 "venäläisen klassisen proosan perinteiden seuraamisesta ja kehittämisestä siveellä ja taidokkaalla". Per Halstroem pani juhlapuheessaan merkille palkitun runollisen lahjan. Bunin puolestaan ylisti Ruotsin Akatemiaa maanpaossa olevan kirjailijan kunnioittamisesta. Puhuessaan Akatemialle hän sanoi:
xxx/ellauri231.html on line 417: Neuvostoliitossa reaktio oli negatiivinen: Buninin voitto selitettiin siellä "imperialistiseksi juoniksi", mitä ne tietysti olivatkin. Vaikka Bunin ei halunnut osallistua politiikkaan, häntä pidettiin nyt paizi kirjailijana ennen kaikkea ei-bolsevististen venäläisten arvojen ja perinteiden ruumiillistajana. Hänen matkansa ympäri Eurooppaa olivat näkyvästi esillä Venäjän emigranttilehdistön etusivuilla loppu vuosikymmenen ajan.
xxx/ellauri231.html on line 430: Neuvottelut kirjailijan paluusta päättyivät hänen muistelmiensa ( Воспоминания, 1950) julkaisun jälkeen, jotka olivat täynnä kärjistävää kritiikkiä Neuvostoliiton kulttuuria kohtaan. Ilmeisesti tietoisena omasta negatiivisuudestaan Bunin kirjoitti: "Synnyin liian myöhään. Jos olisin syntynyt aikaisemmin, kirjalliset muistelmani olisivat olleet erilaisia. En olisi ollut vuoden 1905, ensimmäisen maailmansodan ja sitten vuoden 1917 todistaja. ja mitä seurasi: Lenin, Stalin, Hitler... Kuinka voin olla kateellinen esi-isämme Nooalle. Häneltä syntyi vain 1 arkki koko elämänsä aikana."
xxx/ellauri231.html on line 470: Hän putosi rakkaudesta ja tuli hänelle vieraaksi. Kun rakkaus loppuu, olet hänelle vieras;
xxx/ellauri231.html on line 508: Lavr Georgijevitš Kornilov (ven. Лавр Георгиевич Корнилов, 30. elokuuta (J: 18. elokuuta) 1870 Ust-Kamenogorsk – 13. huhtikuuta 1918 lähellä Jekaterinodaria) oli venäläinen kenraali ja kasakka. Hänet nimitettiin Venäjän armeijan ylipäälliköksi ensimmäisen maailmansodan aikana elokuussa 1917. Hän johti Kornilovin kapinana tunnettua epäonnistunutta vallankaappausyritystä Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan syyskuussa 1917.
xxx/ellauri231.html on line 510: Kornilov syntyi Ust-Kamenogorskissa nykyisessä Kazakstanissa. Hänen isänsä oli kasakka ja äitinsä eri tietojen mukaan joko kazakki tai kalmukki. Sotilasuransa huipulla ollessaan Kornilov korosti avoimesti eksoottista etnistä taustaansa.
xxx/ellauri231.html on line 512: Kornilov oli voimakasnenäinen ammattiupseeri, joka osallistui vuonna 1905 everstiluutnanttina Venäjän–Japanin sotaan ja toimi vuosina 1907–1911 Venäjän sotilasattaseana Pekingissä. Hän komensi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän 48. divisioonaa eteläisellä rintamanosalla vuonna 1915. Hän jäi haavoittuneena itävaltalaisten vangiksi Przemyślin luona maaliskuussa 1915, mutta tervehdyttyään hän pakeni seuraavana vuonna takaisin Venäjän puolelle ja sai komentoonsa armeijakunnan. Kesällä 1917 hän hurjistui kuin Riitta Roth, kun hänen joukkojensa kurittomuus pakotti hänet perääntymään. Tällöin hän määräsi tykistön ampumaan omia karkaavia joukkojaan.
xxx/ellauri231.html on line 514: Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Kornilov oli aluksi Pietarin sotilaspiirin komentajana. Hän koetti estää Venäjän armeijan hajaantumisen. Palattuaan rintamalle hän toimi Venäjän 8. armeijan komentajana kesäkuussa 1917 niin sanotun Kerenskin hyökkäyksen yhteydessä. Venäjän väliaikainen hallitus nimitti Kornilovin armeijan ylipäälliköksi 1. elokuuta (18. heinäkuuta) 1917. Häntä pidettiin ammattiupseerina, joka ei sekaantuisi politiikkaan.
xxx/ellauri231.html on line 519: Syyskuussa 1917 Kornilov yritti kaapata vallan Pietarissa, sillä hän uskoi väliaikaisen hallituksen vievän maan kaaokseen. Ezenverran oli epäpoliittinen kaveri. Väliaikaisen hallituksen johtaja Aleksandr Kerenski julisti Kornilovin erotetuksi 9. syyskuuta (27. elokuuta), mutta joutui pyytämään apua muun muassa bolševikkien punakaartilta saadakseen sotilasvallankaappauksen torjutuksi. Kornilov ei koskaan päässyt Pietariin saakka, koska rautatietyöläiset estivät hänen joukkojensa kuljetuksen. Hän antautui 14. (1.) syyskuuta ja hänet vangittin Byhoviin. Bolševikit kaappasivat vallan ja syrjäyttivät itse Kerenskin marraskuun alussa 1917. Ai-ai Kerenski, turha on sun touhusi, bolshevikit vapaat on lahtarien vallasta ja kasakoiden nagaikat on vaiennettu.
xxx/ellauri232.html on line 41: Vaimonsa hengiltä ampunut mies paljasti naisen pysäyttävät viimeiset sanat oikeudessa. Iltalehden tietojen mukaan keski-ikäinen uhri oli palkittu työstään Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalilla. Nainen kuoli kesämökillään Kouvolassa heinäkuun 2022 lopulla. Hän oli ollut maalaamassa mökkiä yhdessä miehensä kanssa, mutta heille oli tullut riitaa heti aamusta.
xxx/ellauri232.html on line 45: Syyttäjän mukaan nainen oli lopulta uhannut miestä avioerolla. Miehen mukaan tällaista ei tapahtunut, mutta joka tapauksessa nainen oli halunnut lähteä mökiltä. Hän oli soittanut siskolleen ja pyytänyt tätä hakemaan.
xxx/ellauri232.html on line 47: Nainen oli uhannut naarmuttaa miehen autoa lähtiessään. Mies oli tästä suuttunut ja hakenut liiteristä ilmakiväärin. Miehen kertoman mukaan hänen tarkoituksenaan oli pelotella uhria. Hän oli osoittanut kiväärinsä piipulla vaimonsa poskea mutta nainen ei osoittanut pelon merkkejä.
xxx/ellauri232.html on line 199: Sahlinista odotettiin Ruotsin ensimmäistä naispääministeriä, mutta loppuvuodesta 1995 paljastuneet luottokortin väärinkäytökset johtivat vetäytymiseen päivänpolitiikasta. Hän oli käyttänyt valtion luottokorttia omiin ostoksiinsa yli 50 000 kruunun (5000e, ei edes lähellä luottorajaa) edestä. Oli ostanut jotain vauvanvaippoja. Sama kekka mitä aina käytetään femina non gratojen savustuxeen vallasta, ovat ajaneet julkisilla ilman lippua, tai lähteneet bailaamaan ilman luuria.
xxx/ellauri232.html on line 201: Toukokuussa 2016 syntyi uusi kohu, kun kävi ilmi, että Sahlin oli antanut kollegalleen valheellisen tulotodistuksen. Teko oli poliisin tutkittavana ja Sahlin erosi tehtävästään kulttuuriministeriössä. Sahlinilla on tytär Ann-Sofie (s. 1978) David Peñan kanssa. Hän meni naimisiin Bo Sahlinin kanssa 1982 ja heillä on kolme yhteistä lasta, Jenny, Gustav ja Johan. Johan kuoli alle yksivuotiaana. Huono äiti vielä.
xxx/ellauri232.html on line 238: Barry Gelman on Yhdistyneiden Oikeaoppisten Kokoushuoneiden rabbi Houstonissa, Texasissa. Hän on Houstonin Rabbiyhdistyxen puheenjohtaja ja Kansainvälisen Rabbitoveriston varapuheenjohtaja. Tämä artikkeli ilmestyy Juutalaisten Oivallusten ja Niteiden lehden Päivän Pulinat numerossa 19. Siinä on erittäinkin pitkällistä pilpulia eli hiustenhalkomista, minkä vuoxi käytämme rabbi Smallin siunauxella poikkeuxellisesti "small" kirjasinkokoa.
xxx/ellauri232.html on line 252: Oletetaan, että rukoilen jotain. Joko on hyvä, että näin tapahtuu, tai sitten ei. Jos on, niin Jumala ei tarvitse rukoustani saadakseen sen tapahtumaan. Hän toteuttaa sen joka tapauksessa, koska se on hyvää ja Jumala on hyvä. Jos se ei ole hyvä, niin Jumala ei saa sitä aikaan, vaikka kuinka kovasti rukoilen. Todiste on ei kukaan muu kuin Mooses. Kun Mooses rukoili, että Jumala antaisi anteeksi israelilaisille, Jumala antoi heille anteeksi, koska Jumala antaa anteeksi. Mutta kun hän rukoili, että hänen, Mooseksen, sallittaisiin ylittää Jordan ja päästä Luvattuun maahan, Jumala ei hyväksynyt hänen pyyntöään. Hän käski häntä lopettamaan rukouksen. Se ei tapahtunut kuinka kovaa tai pitkään Mooses rukoili. Joten rukous ei muuta Jumalan mieltä missään yksinkertaisessa mielessä. ( http://www.rabbisacks.org/wp-content/uploads/2011/09/Letters-to-the-Next-Generation-2-Reflections-on-Jewish-Life.pdf )
xxx/ellauri232.html on line 280: Kramsun vanhemmat olivat merimies, talonomistaja (on siinäkin duuni) Antti Kramsu ja Brita Liisa Anglén. Tultuaan ylioppilaaksi 1874 hän opiskeli Helsingin yliopistossa filosofiaa, historiaa ja suomen kieltä kuitenkaan valmistumatta. (Tää tuntuu olevan yxi runoilijoiden kompastuskivi.) Kramsu oli toimittajana useissa lehdissä eri paikkakunnilla, Oulun Wiikko-Sanomissa hän oli 1879, Oulun Lehdessä 1880–1881, turkulaisessa Aurassa 1885–1886, Rauman Lehdessä 1886–1889 ja porilaisessa Satakunnassa 1890–1891. Hän toimi myös Rauman kaupunginvaltuuston sihteerinä ja opettajana.
xxx/ellauri232.html on line 282: Hän sairastui henkisesti vuonna 1891. Yksinäistä, velkoja pakoilevaa ja ajoittain ryypiskelevää runoilijaa ahdisti kuppasairaus, paralysia. Hän kuoli Kuopion Niuvanniemen mielisairaalassa 39 vuoden ikäisenä.
xxx/ellauri232.html on line 284: Kramsu muistetaan isänmaallisista balladeistaan ja lohduttomista tunnelmarunoistaan, jotka heijastelevat tekijänsä yksinäistä ja levotonta elämää. Hänen laajin nuijasota-aiheinen runonsa on balladi Hannu Krankasta. V. A. Koskenniemi pitää Kramsun Ilkka -runoa kuuluisimpana historiallisena balladinamme. Runoilijan päälähteenä on ollut Yrjö-Koskisen Nuijasota-teos.
xxx/ellauri232.html on line 288: "Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka kasvoilla syvä ja totinen elämäntuska kuvastuu. Hän on kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee historiallisen ristiriidan herran ja talonpojan, samoin yleisinhimillisen ristiriidan pikkusielujen ja suurten johtajien välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa."
xxx/ellauri232.html on line 290: Kramsua onkin pidetty Suomen synkimpänä runoilijana. Hän oli karu, miehekäs ja yxinkertainen. Mutta takas jutkuihin. Rabbi Daniel Landes selittää,
xxx/ellauri233.html on line 83: Kun Japani antautui toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvaltain armeijan kenraalista Douglas MacArthurista tuli Japanin tosiasiallinen hallitsija miehitysvuosina. Hänenn vaikutuksensa Japanissa oli niin suuri, että häntä kutsuttiin Gaijin Shōguniksi (外人将軍) eli valkonaamaisexi varakkaaxi ja voimakkaaxi bisnesmiehexi.
xxx/ellauri233.html on line 249: William Adams (24. syyskuuta 1564 Gillingham, Englanti – 16. toukokuuta 1620 Hirado, Japani) oli englantilainen merenkävijä. Hän astui ensimmäisenä englantilaisena Japaniin (lukuunottamatta jollaa soutaneita matruuseja), kun hänen tumpelosti luotsaamansa laiva "Hyväntekeväisyys" haaksirikkoutui Kyūshūun huhtikuussa 1600. Japanissa hän päätyi shōgun Tokugawa Ieyasun neuvonantajaksi, ja avusti tätä valmistamaan länsimaalaisia purjealuksia. Myöhemmin hän oli merkittävä tekijä kauppayhteyksien kehittämisessä Japanin ja Englannin sekä Alankomaiden välille. Adams myös toimi useiden alusten luotsina ja kapteenina Kaakkois-Aasiassa.
xxx/ellauri233.html on line 253: Adams ja sen entinen toinen laivapuoliso Joosten asettuivat sitten Japaniin, ja heistä tuli ensimmäisiä (harvoista) länsimaisista matuista Japanissa. Adams johti shōgunin ensimmäisten länsimaisten alusten rakentamista. Hän oli myöhemmin hommaamassa Japanin hyväksyntää Alankomaiden kauppatehtaiden perustamiseen. Hän oli myös vahvasti mukana Japanin Punainen Hylje Aasian kaupassa, rahtausten ja neljän Kaakkois-Aasiaan suuntautuvan tutkimusmatkan kapteenina. Hän kuoli Japanissa 55-vuotiaana. Hänet on tunnustettu yhdeksi Japanin vaikutusvaltaisimmista ulkomaalaisista tänä aikana.
xxx/ellauri233.html on line 255: Adams syntyi Gillinghamissa, Kentissä, Englannissa. Kun Adams oli 12-vuotias, hänen isänsä kuoli, ja hänet otettiin telakan omistajan mestari Nicholas Digginsin oppipojaxi Limehousessa merenkulkuelämää varten. Hän opiskeli seuraavat 12 vuotta laivanrakennusta, tähtitiedettä ja navigointia ennen kuin hän astui kuninkaalliseen laivastoon.
xxx/ellauri233.html on line 289: Kuninkaan eteen tullessani hän näki minut hyvin ilman silmälaseja ja näytti olevan ihanan suotuisa. Hän teki minulle monia merkkejä, joista osan ymmärsin (mm. sen keskisormi eleen) ja joitain en.
xxx/ellauri233.html on line 291: Väitin että maamme oli pitkään etsinyt Itä-Intiaa, ja halusi ystävyyttä kaikkien kuninkaiden ja potentaattien kanssa kauppatavarana, koska meillä oli maassamme erilaisia hyödykkeitä, joita näillä mailla ei ollut (ja kääntäen, mutta siitä en sanonut pihaustakaan) … Sitten hän kysyi, onko maassamme sotia? Vastasin hänelle kyllä, espanjalaisten ja portugalilaisten kanssa ollessani rauhassa kaikkien muiden kansojen kanssa (paizi esim niiden Afrikan neekerien ja araukaanien). Lisäksi hän kysyi minulta, mihin minä uskoin? Sanoin: erääseen Jumalaan joka loi taivaan ja maan. Hän kysyi minulta monia muita kysymyksiä uskonnollisista asioista ja monista muista asioista: Mitä tietä tulimme maahan. Minulla oli kartta koko maailmasta, ja näytin hänelle että Magellanin salmen läpi. Mitä hän ihmetteli ja luuli minun valehtelevan. Siten yhdestä asiasta toiseen asuin hänen luonaan puoleen yöhön asti. Toinen laivapuolisoni oli mustasukkainen. (William Adamsin kirjeestä ex-vaimolleen)
xxx/ellauri233.html on line 297: Tokugawa Ieyasu (徳川家康, 31. tammikuuta 1543 – 1. kesäkuuta 1616; syntynyt Matsudaira Takechiyo ja myöhemmin muunkin niminen) oli Japanin Tokugawa Shogunaatin perustaja ja ensimmäinen shōgun, joka hallitsi Japania vuodesta 1603 asti Meiji- restauraatioon vuonna 1868. (Hemmetin pitkäikäinen.) Hän oli yksi kolmesta Japanin "suuresta yhdistäjästä" entisen herransa Oda Nobunagan ja yhden toisen Odan alaisen Toyotomi Hideyoshin kanssa. Alaikäisen daimyon poika Ieyasu eli kerran panttivankina jonkun daimyo Imagawa Yoshimoton alaisuudessa isänsä puolesta. Myöhemmin hän onnistui isänsä kuoleman jälkeen daimyona, palvellen Oda-klaanin vasallina ja kenraalina ja kasvatti voimiaan Oda Nobunagan alaisuudessa (jonka se sitten kyllä kavalasti jätti kuolemaan Honnojin selkkauxessa). Sillä oli aivan simona jalkavaimoja.
xxx/ellauri233.html on line 303: Adamsilla oli Englannissa vaimo Mary Hyn ja kaksi lasta, [2] mutta Ieyasu kielsi englantilaista lähtemästä Japanista. Hänelle annettiin kaksi samurain auktoriteettia edustavaa miekkaa . Shogun määräsi, että lentäjä William Adams oli kuollut ja että Miura Anjin (三浦按針), samurai syntyi. Shogunin mukaan tämä toiminta "vapautti" Adamsin palvelemaan Shogunaattia pysyvästi, mikä teki Adamsin vaimosta Englannissa lesken. (Adams onnistui lähettämään hänelle leskeneläkettä vuoden 1613 jälkeen englantilaisten ja hollantilaisten yhtiöiden kautta.)
xxx/ellauri233.html on line 305: Adamsille annettiin anteliaasti tuloja: "Palveluista, joita olen tehnyt ja teen päivittäin, keisarin palveluksessa ollessani keisari on antanut minulle elantoni" ( Kirjeet ). Hänelle myönnettiin lääni Hemissä (Jpn: 逸見) nykyisen Yokosukan kaupungin rajojen sisällä "kahdeksankymmenen tai yhdeksänkymmenen peltomiehen kanssa, jotka ovat minun orjiani tai palvelijoitani" ( Kirjeet ). Hänen omaisuuden arvo oli 250 kokua (riisin maan vuositulon mitta, jossa yksi koku määriteltiin riisimääräksi, joka riittää yhden ihmisen ruokkimiseen vuodeksi). Lopulta hän kirjoitti "Jumala on huolehtinut minusta ihan kivasti suuren kurjuudeni jälkeen" ( Kirjeet ), millä hän tarkoitti katastrofien aiheuttamaa matkaa, joka oli alun perin tuonut hänet Japaniin.
xxx/ellauri233.html on line 317: Hollandit ovat nyt asettuneet (Japaniin), ja olen saanut heille tämän etuoikeuden, jota espanjalaiset ja portingaalit eivät koskaan voineet saada tämän 50 tai 60 vuoden aikana Japanissa. Hollantilaiset säilyttivät "kauppapassinsa" (hollanniksi Handelspas ) Hiradossa ja sitten Dejimassa takuuna. kaupankäyntioikeuksistaan kahden seuraavan vuosisadan aikana, kun he toimivat Japanissa. Hän kutsui myös englantilaiset käymään kauppaa Japanin kanssa, koska "hollandalaiset tekevät täällä rahaa kuin Intiassa".
xxx/ellauri233.html on line 324: Palattuaan englantilainen puolue vieraili jälleen Tokugawassa. Hän myönsi englantilaisille kaupankäyntioikeudet Red Seal -luvalla, joka antoi heille "ilmaisen lisenssin pysyä, ostaa, myydä ja vaihtokauppaa" Japanissa. [33] Englantilainen puolue palasi Hiradoon 9. lokakuuta 1613.
xxx/ellauri233.html on line 328: "Vastasin hänelle, että olin viettänyt tässä maassa monta vuotta, jonka aikana olin köyhä. .. [ja] haluan saada jotain kokoon ennen paluutani." Hänen todelliset syynsä näyttävät liittyvän pikemminkin hänen syvään antipatiaan Sarista kohtaan: "Syy, miksi en lähtenyt hänen kanssaan, johtui erilaisista minua vastaan tehdyistä henkisistä vammoista, jotka olivat minulle hyvin outoja ja odottamattomia." (William Adamsin kirjeet)
xxx/ellauri233.html on line 329:
Hän jatkaa sinnikkäästi "Japanille ihailtavia ja rakastavia kiitosta. Meillä yleisesti ajatellaan, että hän on kansalaistettu japanilainen", marisi John Saris.
xxx/ellauri233.html on line 340: Adamsin neuvojen vaikutuksesta ja lukuisten katolisten käännynnäisten aiheuttamista levottomuuksista häirinnyt Ieyasu karkotti portugalilaiset jesuiitat Japanista vuonna 1614. Hän vaati, että japanilaiset katolilaiset hylkäävät uskonsa. Adams ilmeisesti varoitti Ieyasua myös espanjalaisista lähestymistavoista.
xxx/ellauri233.html on line 342: Hopealla lastattu romu Meriseikkailu joutui palaamaan lähtösatamaan taifuunin takia. Ei saatu Kiinasta merirauskun nahkoja. Adams lähti Hiradosta uudestaan marraskuussa 1615 Ayutthayaan Siamiin kunnostetussa Merenhuiskeessa, tarkoituksenaan hankkia sappapuuta jälleenmyyntiä varten Japanissa. Hänen lastinsa oli pääosin hopeaa (600 puntaa) ja edelliseltä matkalta myymättä jääneet japanilaiset ja intialaiset tavarat.
xxx/ellauri233.html on line 343: Hän osti suuria määriä korkean tuoton tuotteita. Hänen kumppaninsa saivat kaksi laivaa Siamista kuljettaakseen kaiken takaisin Japaniin. Adams purjehti Sea Adventurella Japaniin 143 tonnilla sappapuuta ja 3 700 peurannahkaa ja palasi Hiradoon 47 päivässä. (Paluumatka kesti 5. kesäkuuta ja 22. heinäkuuta 1616). Sayers
xxx/ellauri233.html on line 352: Seuraava matka Siamiin sensijaan meni Aatamilta aivan putkeen. Hän osti suuria määriä korkean tuoton tuotteita. Hänen kumppaninsa saivat kaksi laivaa Siamista kuljettaakseen kaiken takaisin Japaniin. Adams purjehti Merenhuiskeella Japaniin 143 tonnilla sappapuuta ja 3 700 peurannahkaa ja palasi Hiradoon 47 päivässä. (Paluumatka kesti 5. kesäkuuta ja 22. heinäkuuta 1616). Sayers saapui Hiradoon lokakuussa 1616 palkatulla kiinalaisella romulla 44 tonnilla sappaa, puuta. Kolmas alus, japanilainen romu, toi 4 560 peuran nahkaa Nagasakiin ja saapui kesäkuussa 1617 monsuunin jälkeen.
xxx/ellauri233.html on line 354: Mutta ei aikaakaan niin voi kauhistus: Alle viikko ennen Adamsin paluuta Ieyasu oli kuollut. Adams haastoi Cocksin ja Eatonin oikeuteen tarjotakseen yrityslahjoja uudelle hallitsijalle, Hidetadalle. Vaikka Ieyasun kuolema näyttää heikentäneen Adamsin poliittista vaikutusvaltaa, Hidetada suostui säilyttämään englantilaiset kaupankäyntioikeudet. Hän myönsi myös uuden Punainen hylje -luvan (Shuinjō) Adamsille, mikä antoi hänelle mahdollisuuden jatkaa kauppaa ulkomailla shōgunin suojeluksessa. Hänen asemansa japsuarmeijan vänrikkinä myös uusittiin.
xxx/ellauri233.html on line 358: Maaliskuussa 1617 Adams lähti Cochinchinaan ostamalla Sayersin Siamista tuoman roskat ja nimettyään sen vielä uudelleen Jumalan lähes ilmaisexi lahjaksi . Hän aikoi löytää kaksi englantilaista tekijää, Tempest Peacock ja Walter Carwarden, jotka olivat lähteneet Hiradosta kaksi vuotta aikaisemmin tutkiakseen kaupallisia mahdollisuuksia Hirado English Factoryn ensimmäisellä Kaakkois-Aasiaan suuntautuvalla matkalla. Adams sai tietää Cochinchinassa, että Peacock oli juotettu juomalla ja tapettu hopeansa vuoksi. Carwarden, joka odotti veneessä alavirtaan, tajusi, että Peacock oli tapettu, ja yritti kiireesti päästä alukseensa. Hänen veneensä kaatui ja hän hukkui.
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri234.html on line 46: Hän oli oikea hottentotti. "Ei se voi olla hottentotti" Nauroi pikku hottentotti
xxx/ellauri234.html on line 55: Hän oli paksu kuin kaskelotti, Meistä tehty on jo motti Aamuun asti kesti hotti
xxx/ellauri234.html on line 63: Metsään ei siis mennyt kukaan Hän otti rummun suurimman Ja koko loppuikäsi
xxx/ellauri234.html on line 66: Hän oli kunnon hottentotti "Ylös joka hottentotti" Vaikkoli musta hottentotti!
xxx/ellauri234.html on line 83: Oksilla roikkui veren tahrimia teltan riekaleita. Niiden seassa näkyi surmansa saaneiden sankarivainajien ruumiinjäseniä. Irtaimia kikkeleitä ja munapusseja. Veriset perseet lentävät. Jalo järkyttyi näystä niin, että unohti tyystin haavoittuneiden auttamisen. Hänen ryhtinsä valahti kumaraan. Valvomisen ja rasitusten verestämät posket täyttyivät pontikasta, korpikuusen kyynel vierähti poskelle ja hävisi leukaperiä peittävään hipsterpartaan.
xxx/ellauri234.html on line 144: Matka sinne oli kaikkea muuta kuin mukava. Juhannusaattona ja juhannuspäivänä vuonna 1941 ilma oli tukahduttavan kuuma. Junassa meidät työnnettiin ahtaisiin vankikarsinoihin. »Raitista» ilmaa tuli ainoastaan haisevan käymäläputken kautta. Hyvä ystäväni ja kohtalotoverini Birger Dahl Vaasasta oli erittäin kunnossa siirron aikana. Hän menetti tajuntansa useamman kerran 29 tuntia kestäneellä matkalla. Oma vointini
xxx/ellauri234.html on line 145: matkan ajan oli myös todella huono. Vanginvartija valisti meitä tiedolla, että sodasta tulisi lyhyt. Neuvostoliiton lyöminen kestäisi ainoastaan kaksi viikkoa tai korkeintaan kuukauden, ja natsismin voitto olisi varmistettu. Hän tiesi kertoa, että venäläisten vuokraama Hangon niemellä sijaitseva alue oli vallattu takaisin neljässä tunnissa. (Kuten hyvin tiedetään, viimeiset venäläiset joukot lähtivät Hangon niemeltä 5. joulukuuta samana vuonna). Rintamalla olevat »pojat» ehtisivät kotiin heinänkorjuuseen. Salamasota vietäisiin loppuun ennätyksellisen lyhyessä ajassa, ja Suomesta tulisi Pohjolan johtava valtio. Tällä tavoin Hitler palkitsisi urheat ja uskolliset liittolaisensa Suomessa. Kaikki muuttuisi parempaan päin, ja tuhatvuotinen valtakunta siunaisi meitä sekä jälkeläisiämme.
xxx/ellauri234.html on line 147: Kenet Herra haluaa tuhota, sen hän tekee ensin sokeaksi. Tämä miesparka näytti tosiaankin uskovan siihen mitä meille kertoi. Hän oli näemmä yksi niistä harhaanjohdetuista, jotka sokeasti uskoivat natsismin voittoon ja näkivät Hitlerin maailman vapauttavana enkelinä.
xxx/ellauri234.html on line 159: Koko aamupäivä käytiin kovaa tulitaistelua pienen puna-armeijan joukon ja suomalaisten rintaman taakse sijoitettujen varmistusjoukkojen välillä. Aibeutettuaan sekamelskan yhteyksissä ja tuntuvia tappioita varmistusjoukoille puna-armeijan joukko-osasto perääntyi metsään ja taisteli samalla lukumääräisesti ylivoimaisen vastustajan kanssa. Kun perääntyessämme ohitimme taistelualueen, tien kupeessa montussa makasi haavoittunut puna-armeijan sotilas. Hän oli ottanut paitansa pois ja sitonut sillä haavansa. Koska hänen toverinsa pakotettiin perääntymään, he joutuivat jättämään haavoittuneen jälkeensä. Silloin yksi varmistusjoukkojen rohkea sankari juoksi haavoittuneen luo ja ampui puolustuskyvytöntä venäläissotilasta päähän niin, että aivot valuivat maahan. Tämä oli karmea näky ja yksi esimerkki tuhansista vastaavanlaisista tapauksista, joissa ilmeni suursuomalaisten sotilaiden hillitsemätön verenhimo haavoittuneita vastustajia kohtaan. Iso-Paulikin kertoi kuinka sotakaverit veivät sotavangit saunan taaxe ja lasauttivat ilmat pois.
xxx/ellauri234.html on line 173: Kun kysyimme, vapautettaisiinko meidät, vartija vastasi: »Luultavasti, mutta siitä teille ilmoitetaan myöhemmin.» Lienee tarpeetonta huomauttaa, ettemme tunteneet kovin suurta surua riisuutuessamme vangin lumpuista. Vaikeuksia ilmaantui, kun oli aika pukeutua sotilaspukuun. Minulla ei esimerkiksi ollut housuja. Jotkut aiemmin vapautetut vangit olivat näemmä saaneet osan varusteistamme. Huomautimme vartijalle puutteesta. Hänellä oli ongelmaan helppo ja nopea ratkaisu:
xxx/ellauri234.html on line 179: Vapauttamisemme oli tapahtunut valvontakomission käskystä eikä siis "oikeus"ministeri von Bornin aloitteesta. Hän jarrutti vapauttamistamme, vastoin aseleposopimuksen määräystä, viimeiseen asti. Tämäkin yksityiskohta on syytä ottaa huomioon, kun tämän miehen toimia tarkastellaan. Hänen suuresti kehuttu oikeamielisyytensä asettui tässäkin yhteydessä oikeaan valoon.
xxx/ellauri234.html on line 227: Se antaa Korkeimman Opin Kuningaskunnan kruunun, valtikan ja punaposkisen valtio-omenan Hänen Majesteetilleen Vähemmistön Kielen Kaikkeinjulmimmalle Tyrannille, koska se ajattelee: Tietysti kehitys näyttää, mitä tuleva on. Eipäs näyttänytkään, nyt on kaikkien osattava Amerikan enkkua. Sitä solkkaa jopa svedujen nuori Wallenberg.
xxx/ellauri234.html on line 325: Majurilla nousi, suoristi itsensä vielä kerran. Hänen koko olemuksensa ilmaisi sisäistä, vapautunutta iloa. Hän tunsi, että nyt on suuri hetki käsillä, hetki, jota on odotettu ja jonka tuleminen vie suuriin tapahtumiin. Hän tunsi voimakasta tyydytystä siitä, että hänkin sai taas olla mukana. Samoin hän iloitsi siitä, että suvun kaikki sotakelpoiset miehet ja naisetkin olivat valmiit syömään lyijyä. Jaakko Jyrki sotakelpoisine jäsenineen olivat hurjan söpöjä, valmiina lähtemään isien teille. Kivexet laskeutuneet kummallakin. Hän huomasi että hänen oli syytä käydä vaihtamassa alushousunsa.
xxx/ellauri234.html on line 335: Jaakko ja Jyrki ovat omalla tahollaan tulisen touhun keskellä. Kaisa on palannut ryhmäänsä takaisin korvansa sidotettuaan, mutta Rojola on joutunut matkaamaan taaksepäin hoitoa saamaan. Majurikin on seuraamassa valmisteluja. Hän liikkuu, kuten aina, poikainsa parissa neuvoen ja opastaen.
xxx/ellauri234.html on line 368: Publius Ovidius Naso (20. maaliskuuta 43 eaa. – 17/18 jaa.) oli roomalainen runoilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Muodonmuutoksia. Lisänimen mukaisesti runoilijalla oli pitkä nenä. Teoksesta käy ilmi Ovidiuksen heikkous monisanaisuuteen.
xxx/ellauri234.html on line 370: Ovidius käsittelee toistuvasti karkotustaan maanpaonaikaisessa teoksessaan Tristia. Hän mainitsee tuotannossaan kaksi syytä karkotukseen: carmen et error, runo ja virhe. Runolla tarkoitetaan Rakastamisen taito -kokoelmaa, joka oli ristiriidassa keisari Augustuksen konservatiivisen politiikan kanssa, mutta Ovidiuksen toista virhettä ei ole saatu lopullisesti määriteltyä. On esitetty, että Ovidiuksella olisi ollut kytköksiä Augustuksen huonomaineiseen tyttäreen Juliaan ja että hän olisi todistanut Augustuksen vastaista salaliittoa. Ovidiuksen oman kertoman mukaan virhe on ollut pikemminkin sopimaton kuin laiton ja hän antaa vaikutelman siitä, että olisi sanonut jotain mitä hänen ei olisi pitänyt sanoa, kuten Lea Pylkkänen.
xxx/ellauri234.html on line 418: Westrén-Doll piirsi ohuella tussikynällä ohkasta väpisevää viivaa. Jonkun Ville Hännisen mukaan hän oli taitavimpia 1960–1970-luvun piirtäjistä, mutta hänen lahjojaan ei käytetty kunnolla hyväksi. Sitäpaizi se oli vielä pahempi densa kuin Henrik Tikkanen, toinen väpisevän viivan mestari.
xxx/ellauri234.html on line 425: "Ottakaa ryssiltä aseet”, tokaisi jääkärikenraali Uno Fagernäs. Hän oli
xxx/ellauri234.html on line 445: –Hän ei voinut sietää herrastelua. Saadessaan JR 64:n komentoonsa Kemin asemalla 17.12.1939 hän riisui roimahousunsa samaistuakseen murheellisen huonosti varustettuihin joukkoihinsa, Peter Fagernäs sanoo. Kottgardisten Aspelund förstod att vara ytterst tacksam för hurrigeneralens gamla brallor.
xxx/ellauri234.html on line 447: Peter Fagernäs on meidän ikätoveri, s. 1952, ex-kokoomusnuori ja KOPin pankinjohtaja, monen ketkun bisnesdiilin veteraani ja hirmu raharohmu. Exemplaarinen "pankinohtaja Jääskeläinen Pohjois-Savosta." Hänen äidinisänsä oli pankinjohtaja Helander ja isänisänsä tää Uno Fagernäs. Nääs nääs.
xxx/ellauri235.html on line 62: Jos luet sarjan kronologisessa järjestyksessä, et aloita Hornblowerista kapteenina, vaan keskilaivana ja luutnanttina, kirjaimellisesti oppien köydet laivaston aluksella. Hän taistelee Napoleonin sodissa Espanjan kanssa joustaen riveissä, mutta rauha Ranskan kanssa estää häntä ottamasta omaa aluksensa hallintaan, kunnes rauha katkeaa. Sitten hän ansaitsee kapteeninsa, tappaa Napoleonin ja löytää upotetun aarteen. Useiden Ranskan kanssa käytyjen taistelujen jälkeen hän on vangittu.
xxx/ellauri235.html on line 63: Vapauduttuaan hän purjehtii Venäjän alueelle ja Itämerelle. Hän käy Oolannissa pommittamassa suomalaisia. Jatkosodan seikkailut saavat hänet tukahduttamaan punakapinan ja lopulta kukistamaan Putinin.
xxx/ellauri235.html on line 128: Horatio Hornblower: Sarja kertoo tämän laivaston johtajan tarinan siitä, kun hän astui palvelukseen 17-vuotiaana poikana ensimmäisen vaimonsa kuolemaan ja toisen melkein kuolemaan. Hän saattoi aloittaa elämänsä köyhänä poikana, jolla ei ole vaikutusvaltaisia ystäviä, mutta taistelurohkeus ja -taito vahvistavat hänen luonnettaan ja johtajuuskykyään, ja lopulta hän nousi kontraamiraaliksi. Hän ymmärtää miesten johtajuuden ja sotilaallisen komentoketjun, mutta ei pärjää niin hyvin, kun hänen täytyy olla suhteessa naisiin tai toimia maalla, kuten Odysseus tai merilehmä.
xxx/ellauri235.html on line 130: Maria: Horatio Hornblowerin ensimmäinen vaimo ja hänen lapsensa äiti. Hän kuolee hänen ollessaan merellä. Hän oli hänen vuokraemäntänsä tytär ja auttaa häntä selviytymään levottomasta rauhanajasta. Hän suree, kun hänen on palattava merelle.
xxx/ellauri235.html on line 132: Lady Barbara Wellesley: Hornblowerin toinen vaimo, laadukas ottelu johtajalle, josta hän on tullut laivaston palveluksessa. Hän on Wellingtonin herttuan (fiktiivinen) sisar, ja hiän pitää häntä kiehtovana. He rakastuvat, kun hiänen on kuljettava hänet soutamalla laivalle.
xxx/ellauri235.html on line 143: Foresterille nämä kirjat oli tarkoitettu viihdettä ja toimintaa varten, mutta ne osoittavat myös hyvän johtajuuden onnistumisen suurten saavutusten ja ongelmanratkaisun kautta. Johtajana Hornblower ei vain ympäröi itseään oman arvonsa, vaan kaikkien ihmisten kanssa. Hän nousee tilaisuuksiin ja onnistuu niissä, koska hän tekee sen, mitä tarvitsee, analysoi tilanteita ja on joustava sen sijaan, että tarttuisi jokaiseen haasteeseen samalla tavalla. Rohkeus on elintärkeää.
xxx/ellauri235.html on line 145: Hänellä on moraalinen keskus ja hän on epämiellyttävä ja pitää ruumiillisesta rangaistuksesta. Mutta vaikka hän ei nauttisi tehtävästä, kuten kölihaalauxesta tai mastoon kiipeämisestä, virheellisiksi katsomiensa käskyjen noudattamisesta tai rangaistuksen jakamisesta 7-häntäisellä kissalla, hän tekee mitä tarvitsee valittamatta. Hän ottaa vaikeudet vastaan armollisesti.
xxx/ellauri235.html on line 167: "Korkki oli irti pullosta. Hän ja Apropos jäivät koukkuun."
xxx/ellauri235.html on line 248: The little tyrant of his fields withstood; Hänen peltojensa pieni tyranni kesti;
xxx/ellauri235.html on line 315: Nor up the lawn, nor at the wood was he; Hän ei ollut nurmikolla eikä metsässä;
xxx/ellauri235.html on line 330: He gave to Mis'ry all he had, a tear, Hän antoi Mis'rylle kaiken, mitä hänellä oli, kyyneleen,
xxx/ellauri235.html on line 331: He gain'd from Heav'n ('twas all he wish'd) a friend. Hän sai Heav'nilta (se oli kaikki mitä hän toivoi) ystävän.
xxx/ellauri235.html on line 336: The bosom of his Father and his God. Hänen Isänsä ja hänen Jumalansa helma.
xxx/ellauri235.html on line 345: Cornhillissä 26. joulukuuta 1716 syntynyt Gray oli viides Philip ja Dorothy Antrobus Grayn 12 lapsesta ja ainoa, joka selvisi lapsenkengistä. Hänen isänsä, väkivaltaisuuksiin syyllistynyt, pahoinpiteli vaimoaan; Dorothy jätti hänet jossain vaiheessa, mutta Philip uhkasi ajaa hiäntä takaa ja kostaa hiänelle, ja hiän palasi hänen luokseen. Vuosina 1725-1734 Thomas Gray osallistui Etoniin, missä hän tapasi Richard Westin ja Horace Tadpolen, voimakkaan Whig-ministerin Sir Robert Walpolen pojan. Vuonna 1734 Gray astui Peterhouse Collegeen, Cambridgen yliopistoon. Neljä vuotta myöhemmin hän jätti Cambridgen ilman tutkintoa aikoen lukea lakia Lontoon Inner Templessä. Sen sijaan hän ja Horace Walpole purjehtivat Doverista 29. maaliskuuta 1739 Manner-kiertueelle. Kaksikko riiteli Reggiossa Italiassa toukokuussa 1741; Gray jatkoi kiertuetta yksin ja palasi Lontooseen syyskuussa. Marraskuussa 1741 Greyn isä kuoli; Grayn säilyneissä kirjeissä ei ole mainintaa tästä tapahtumasta.
xxx/ellauri235.html on line 382: 15. lokakuuta 1742 Gray palasi Peterhouseen kollegaksi lukemaan lakitutkintoa. Vuoden 1742 jälkeen hän kirjoitti runoutta vain satunnaisesti. Hän sai LL.B. tutkinto marraskuussa 1743. Hän ja Walpole solmivat sovinnon vuonna 1745, vaikka ystävyys ei enää koskaan ollut yhtä intiimi.
xxx/ellauri235.html on line 384: Kun Gray palasi runojen kirjoittamiseen, hän sävelsi kaksi runoa, jotka nuhtelevat halua eri tavoin. Selima, Walpolen kissa elokuvassa Oodi suosikkikissan kuolemasta, hukkui kultakalojen ammeeseenHänen kohtalonsa on muunnelma niiden kohtalosta, jotka ottavat haltuunsa sen, mikä on heidän oman toiminta-alueensa ulkopuolella. Runo voidaan lukea Grayn runollisen kutsumuksensa tunteen kannalta osuvana: hänen runollinen tuotantonsa oli vähäistä, ja hänen runonsa olivat yleensä lyhyitä ja usein keskeneräisiä.
xxx/ellauri235.html on line 386: Vuonna 1750 sävelletyssä "A Long Storyssa" (1753) Peeress, jonka tuomiota runoilija pelkää, kutsuu hänet päivälliselle nuhtelemisen sijaan. Hänen auktoriteettinsa eteen tuotu runoilija kiistää itsensä:
xxx/ellauri235.html on line 391: "Hän ei ollut syyttäjälle."
xxx/ellauri235.html on line 393: "A Long Story Short" sisältää pakenemisen halun hahmoilta, "sankarittarilta", jotka yrittävät houkutella runoilijan kohteliaisiin maalaistuksiin jättäen muistiinpanon ("loitsun") pöydälle. Tämä itseesittely viittaa "Elegian" runoilijaan: siellä oleva runoilija kuulee karvapäisen pojan: "'Mumiseen harhaanjohtavia mielikuvitustaan" on tässä "jotain ... kuultu mutisevan, / 'Kuinka puistossa vanhan puun alla / '(Ilman suunnittelua, joka vahingoittaa voita, / 'Tai mitään pahuutta siipikarjaa kohtaan...'" "A Long Storyn" vanha puu on istutettu "nyökkää pyökki" "Elegiasta", jonka alla runoilija "Hänen välinpitämättömän pituutensa keskipäivällä... venyisi"." Pitkän tarinan runoilija on "Elegian" runoilijan parodinen muoto. "Elegian" siirtyminen "minästä" "sinun" on esikuva "A Long Story" -kappaleessa tuntemattomalla äänellä, joka yhtäkkiä murtautuu puheeseen nuhtelemaan puhujaa hänen väsymyksestään: "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä.
xxx/ellauri235.html on line 404: Niin myös lukijalle annetaan ymmärtää, tunteeko "sukuhenki" kertojan oman epitafinsa kautta. Jos loppujen lopuksi kaikki ovat yksin, yksinäisyyteen pätee yhteinen kuolevaisuus, ja sitä lisää myös sukulaisherkkyyden läsnäolo. Kuolevaisuus ei ole alistettu johonkin henkilökohtaisen pelastuksen tai lunastuksen suunnitelmaan. "Elegia" ei ole tässä suhteessa tavanomainen pastoraalinen elgia; se ei tarjoa lohdutusta esimerkiksi Miltonin Lycidasille(1637). Grayn runo viittaa siihen, että elegisti on itse voimaton kuoleman edessä, eikä pysty viittaamaan siihen uskonnolliseen vakaumukseen, jolla se voidaan tehdä ymmärrettäväksi. Perusteltuja ovat realisoitumattomat elämät, joista runoilijan elämä on yksi esimerkki. "Elegia" on ehkä ennen kaikkea harjoittelua tunteiden vaihteluissa: puhuja tuntee kunnioittamattomia kuolleita ja kunnioitettuja kuolleita; hän kuvittelee tiettyjä henkilöitä, joita kohtaan hän voi tuntea; hän käyttää säälittävää harhaa tunteakseen kukan "syntyneen punastumaan näkymätön"; hän tuntee "ihmiskuntaa" kohtaan; ja "sukuhengen" kautta hän tuntee itsensä. Runo harjoittaa herkkyyttä. Pimeys, jossa kertoja seisoo, on kuolevaisuuden yö, jota valaisevat vain erilaiset tunteet. Tämä sympatian yhteinen nimittäjä, teoksen " The Progress of Poesy: A Pindaric Ode" alkuEnsimmäinen kolmiosa päättyy Aphroditeen ("Cytherean päivä"), luovan voiman hahmo, joka yhdistää veden ja musiikin ("reippaat nuotit poljinrytmissä"; "ylevät, ilmassa leijuvat kädet"). Hän on uudelleen esiintuleva "Venus"Oodi keväälle ", johon osallistui, kuten Venus tuossa runossa, joukko juhlijoita: "Katso hänen lämmintä poskeaan ja kohoavaa rintaansa, liiku / nuoren Halun kukinta ja rakkauden violetti valo." "Oodi keväälle", "ruusuinen rintakehä, / ... Paljasta kauan odotetut kukat, / ja herätä purppura vuosi!"
xxx/ellauri235.html on line 408: "Muusa", joka ilmestyy tässä vaiheessa, on muunnelma pastoraali-äitipuolisesta naisesta, joka "haluaa kuulla villin Nuoruuden toistavan / Löysänä määränä villin makeita / Heidän höyhensinistettyjä päälliköitään ja hämäriä rakkauttaan". Hän on "pehmeä pelastusvoima" ("Hymn to Ignorance"), "muoto hyvänlaatuinen" ("Hymni to Adversity").
xxx/ellauri235.html on line 410: Oidipaalinen fantasia pelataan pastoraalisessa ympäristössä: "Sinun vihreään syliin laskettiin Luonnon kulta [Shakespeare], / Mihin aikaan, missä selkeä Avon Stray'd, / Hänelle mahtava Äiti paljasti / Hänen kauhistuttavat kasvonsa.... Paljastumisen odotus sai tirkistelijä Miltonin ratsastamaan "ylevällä / Extasyn serafin siipien päällä, / Abyssin salaisuudet vakoilemaan". Silti Joven lait säilyvät: alkuperäistä kohtausta ei koskaan katsota. Hyperionic marssi on tehty merkityksettömäksi "sellaiset muodot, kuten glitter Muse's ray"; nämä muodot kiusaavat Grayn omia "lapsen silmiä" tuoden hänet Shakespearen, "kuolemattoman Pojan" läheisyyteen. "Itämaiset sävyt", jotka häikäisivät lapsen Greyn, olivat "auringosta lainattuja" — toinen ylevän runollisen (hyperionisen) periaatteen hylkääminen. Oidipaalisen halun (halu "mahtavaan äitiin") ja keskirunoilijan yksinäisen ylevän intohimon välillä ei ole sopivaa keskitietä (vaikka Gray toivoo löytävänsä sellaisen). Runoilijan runon lopussa valitsema "kaukainen tie" on välttämätön kieltäytymisestä olla ylevän näkemyksen runoilija (Milton) ja mahdottomuus omistaa luonnonlapselle ilmestyvää äiti-muusaa (Shakespeare) . Suuri osa oodista on täynnä halun kohtauksia – Miltonin ja Shakespearen – ja on siten huolissaan, vaikkakin salaisesti, seksuaalisen voiman ja runollisen näkemyksen välisestä suhteesta. Harmaa'
xxx/ellauri235.html on line 428: Heinäkuussa 1768 Graysta tehtiin modernin historian professori Cambridgessa, vaikka hän ei koskaan luennoinut tai julkaissut aiheesta. Hänen viime vuosien merkittävin henkilökohtainen tapahtuma oli lyhyt, intensiivinen ystävyys nuoren sveitsiläisen opiskelijan Karl Victor von Bonstettenin kanssa. Ystävyyttä ilmeisesti monimutkaisi Grayn fyysinen halu, vaikka heidän välillään ei uskota olevan seksuaalista suhdetta. Heinäkuussa 1771 Gray sairastui syödessään Pembroke Collegessa; viikkoa myöhemmin, heinäkuun 30. päivänä, hän kuoli. Hänen matkamuistoissaan(1832) Bonstetten pohdiskeli runoilijaa: "Je crois que Gray n'avait jamais aimé, c'était le mot de l'énigme, il en était résulté une misère de coeur qui faisait kontraste avec son mielikuvitus, kiihkeä, et profond au lieu de faire le bonheur de sa vie, n'en était que le tourment" (Mielestäni avain mysteeriin on se, että Gray ei koskaan rakastanut; tuloksena oli sydämen köyhyys, joka oli ristiriidassa hänen kiihkeän ja syvällisen mielikuvituksensa kanssa, mikä sen sijaan hänen elämänsä onnen käsittäminen oli vain sen piina).
xxx/ellauri235.html on line 488: Hornblower mätkäisi kaikin voimin päähän kaatumatautikohtauxen saanutta alaista. Hän oli tehnyt velvollisuutensa ja oli siitä täysin varma. Hän oli lyönyt avutonta tylsämielistä miestä; Hales oli luultavasti menettänyt henkensä, mutta hyökkäykselle välttämätöntä yllätystä ei ollut vaarannettu. Hornblower kiihottui tästä niin ettei muistanut pelätä. Oli hänkin taulapää! No ei Halesista olisi kunnon merimiestä tullut, ei sitten millään. Parempi näin.
xxx/ellauri235.html on line 525: Myöskään Pindaroksen syntymäaikaa ei tunneta tarkasti. Hänen oman todistuksensa mukaan hän syntyi Helsingin olympiadikisojen aikaan. Tai size oli spartakidiaadit.
xxx/ellauri235.html on line 535: Ateenassa Pindaroksesta tuli ateenalaisen dithyrambisen runouden koulukunnan perustajan Lasolin oppilas. Lasoli toimi tuolloin kaupungissa Hepoarkhoksen räppipiirissä. Hän tunsi hyvin monenlaisia musiikkilajeja ja Pindaros sai häneltä todennäköisesti syvällistä oppia huilunsoitossa. Pindarosta opetti Ateenassa myös Agathokles ja joidenkin lähteiden mukaan Apollodoros. Tai size oli. Enivei, hän sai joltakin näistä luvan johtaa sylkisiä kuoroja vaikka oli vielä nuori. Hän oli niin lutukka.
xxx/ellauri235.html on line 540: Pindaros aloitti uransa ammattirunoilijana jo nuorena. Hän sai niin suuren maineen, että hänet kutsuttiin pian eri kaupunkeihin ja hallitsijoiden luokse eri puolille Kreikkaa, jotta hän kirjoittaisi kuorolauluja eri tilaisuuksiin. Hän sai palkkioksi rahaa ja lahjoja, eikä sixi koskaan tyytynyt vain yhteen paikkaan.
xxx/ellauri235.html on line 542: Pindaros oli parhaissa voimissaan Marathonin ja Salamiin taisteluiden aikaan, ja oli suunnilleen saman ikäinen kuin tragediakirjailija Aiskhylos. Hänen runoilijan luonteensa määrittyi kuitenkin ennemmin persialaissotia edeltäneen ajan pohjalta, ja hän sai vaikutteensa ennemmin doorilaisesta ja aiolialaisesta runoudesta kuin Ateenasta. Näin Pindaros voidaan nähdä yhtenä konservatiiviedustajista, siinä missä Aiskhylos näyttäytyy progressiivisena.
xxx/ellauri235.html on line 546: Hän ei vaikuta ottaneen osaa ajan politiikkaan tai sotiin. Runoilija kehotti thebalaisia pysymään hiljaa ja olemaan auttamatta muita kreikkalaisia Persian vastaisessa taistelussa.
xxx/ellauri235.html on line 552: Pindaroksen kerrotaan kuolleen teatterissa Argoksessa Best of Pindaros-kiertueella nojaten rakastamansa nuorukaisen olkapäähän. Dodi, homo tääkin oli. Ei ihme että Dorian piti siitä. Hän kuoli todennäköisesti 80-vuotiaana, vaikkakin jotkut lähteet sanovat hänen kuolleen jo nuorempana.
xxx/ellauri235.html on line 608: The terror of his beak, and light'nings of his eye. Hänen nokkansa kauhu ja hänen silmänsä valot.
xxx/ellauri235.html on line 638: Her spectres wan, and birds of boding cry, Hänen haamunsa hiipuvat, ja linnut huutavat,
xxx/ellauri235.html on line 639: He gives to range the dreary sky: Hän antaa levittää synkkää taivasta:
xxx/ellauri235.html on line 650: She deigns to hear the savage youth repeat Hän haluaa kuulla siitosvillien nuorten toistavan
xxx/ellauri235.html on line 653: Her track, where'er the goddess roves, Hänen jäljensä, missä jumalatar vaeltelee,
xxx/ellauri235.html on line 680: To him the mighty Mother did unveil Hänelle mahtava Äiti paljasti
xxx/ellauri235.html on line 681: Her awful face: the dauntless child Hänen kauheat kasvonsa: peloton lapsi
xxx/ellauri235.html on line 694: He pass'd the flaming bounds of Place and Time: Hän ylitti paikan ja ajan palavat rajat:
xxx/ellauri235.html on line 697: He saw; but blasted with excess of light, Hän näki; mutta ylimääräisellä valolla puhallettu,
xxx/ellauri235.html on line 901: Korinna oli kai johkin aikaan elänyt naisrunoilija Teebassa. Sen pilkkanimi oli Myia (Μυῖα, "kärpänen"). Ärsyttävä pikku Myy. Corinnan sanottiin kilpailleen Pindarin kanssa ja voittaneen hänet ainakin yhdessä runokilpailussa, vaikka jotkut lähteet väittävät viisi, mutta se nyt on takuulla puppua! Ize asiassa kaikki todennäkösesti on! Ei ne varmaan edes eläneet samana aikana! Vitun kärpänen! Jotkut Martin ja David on "melkein varmoja" että se eli vasta 300-luvulla. Hemmetin ämmä, olikohan sitä olemassa edes ollenkaan? Joku pazas joo on jostain kristilliseltä ajalta jossa lukee Korinna, mutta sehän on voinut esittää ketä tahansa. Vaikka sitä kunnioitettiin kotikaupungissaan Tanagrassa ja se oli suosittu muinaisessa Roomassa, nykyaikaiset kriitikot pitävät hiäntä maakunnallisena ja tylsänä. Hänen runoutensa on lähinnä kiinnostavaa yhtenä harvoista säilyneistä naisrunoilijoista muinaisesta Kreikasta. Noin neljäkymmentä katkelmaa tän muka-Corinnan runoudesta on säilynyt, mikä on enemmän kuin kukaan muinainen naisrunoilija paitsi Sappho, mutta yhtään hänen täydellisiä runoaan ei tunneta. So there!
xxx/ellauri235.html on line 908: Corinnan kieli on selkeää, yksinkertaista ja yleensä koristelematonta, ja hänellä on taipumus käyttää yksinkertaisia metrisiä kaavioita. Hänen runoutensa keskittyy enemmän kerrontaan kuin monimutkaiseen kielenkäyttöön. Corinnan runous on usein ironista tai humoristista, toisin kuin hänen pompöösin boeotilaisen maanmiehensä Pindarin vakava sävy.
xxx/ellauri235.html on line 910: Hänen runoutensa muokkaa usein mytologista perinnettä - jonkun "Derek Collinsin" mukaan "Corinnan runouden erottuvin piirre on hänen mytologinen innovaatio". Se sisältää usein yksityiskohtia, jotka ovat muuten tuntemattomia. Nämä uudelleenkäsittelyt esittävät usein jumalat ja sankarit positiivisemmassa valossa kuin myyttien yleisemmissä versioissa. Anne Klinck huomaa, että "tietty naisellinen ironia on havaittavissa" Corinnan teoksissa.
xxx/ellauri237.html on line 64: Aili Konttinen rakasti yksinäisyyttä, mutta ei ollut kuitenkaan erakko. Hän rakasti koulutyttöjä, mutta ei ollut kuitenkaan lepakko (oli se). Opettajan työhön hän suhtautui hyvin velvollisuudentuntoisesti. Hänen mielestään kansakoulunopettajan piti järjestää uskontoaiheisia opintokerhoja tavallisen opetuksen lisäksi ja ylipäänsä osallistua kylän kulttuurielämään.
xxx/ellauri237.html on line 66: Konttinen jäi eläkkeelle opettajantyöstään vuonna 1963. Hänellä oli Vihdin Palojärvellä omakotitalo, jonka pihaa hoitaessa eläkepäivät kuluivat. Konttinen oli innokas kotipuutarhuri ja hänen hoidossaan kukat kukoistivat. Konttinen rakasti kotiaan, eikä hän mielellään lähtenyt pidemmille matkoille. Päivän kestäville matkoille hän kyllä lähti, mutta pidemmät olivat jo epämieluisempia, yöksi hänen piti päästä omaan sänkyyn.
xxx/ellauri237.html on line 70: Konttinen näät murhattiin kotipihallensa Vihdissä 1. syyskuuta 1969. Häntä oli kuristettu, potkittu ja isketty viikatteella eri puolille kehoa. Murhaaja, silloin 19-vuotias mies, jäi kiinni vasta kahden kuukauden kuluttua murhasta. Mies tunnusti murhan poliisille kuulustelussa, johon hänet oli viety sen jälkeen, kun hän oli uhkaillut kotiinsa kylään tullutta serkkuaan veitsellä. Motiivina oli kosto: mies oli ollut aikoinaan Konttisen oppilaana ja väitti, että Konttinen opetti häntä huonosti lukemaan ja pakotti tämän syömään pahaa kouluruokaa, johon mies ei ollut tottunut. Konttinen oli myös miehen kertomuksen mukaan haukkunut häntä "itkupilliksi", koska tämä oli purskahtanut itkuun Konttisen komentelun takia.
xxx/ellauri237.html on line 72: Murhaaja lähetettiin mielentilatutkimukseen Lapinlahden sairaalaan. Hän onnistui kesken tutkimuksen karkaamaan sieltä, mutta palasi itse takaisin. Ruoka Lapinlahdessa oli yllättävän hyvää. Tutkimuksen mukaan hän oli murhannut Konttisen alentuneen syyntakeisuuden tilassa. Kihlakunnanoikeus päätti kuitenkin mielentilatutkimusraportin luettuaan, että murhaaja oli täysin syyntakeeton. Hänen katsottiin syyllistyneen murhaan, mutta passitettiin vankilan sijasta hoidettavaksi mielisairaalaan. Ei kuitenkaan enää Lapinlahteen varmaankaan, vaan Kellokoskelle, Niuvaniemelle tai Nikkilään. Hyvin toimittu, kaveri!
xxx/ellauri237.html on line 82: Tekonsa jälkeen hän huuhteli viikatteen terän puhtaaksi pihan vesitynnyrissä. Hän kävi sisällä pesemässä omat vereentyneet kätensä astianpesuaineella ja uteliaisuudesta katseli huvilan eri huoneet yläkertaa myöten, mutta kellariin hän ei mennyt. Ja nyt kaikki käsien pesulle ja syömään, huusi Siiri-täti.
xxx/ellauri237.html on line 84: Hän ei halunnut kertoa enempää epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jonka kohteeksi oli oman näkemyksensä mukaan joutunut oppilaana, koska katsoi sen olevan siinä määrin henkilökohtainen asia. Kaikkien järkytykseksi hän katui ainoastaan sitä asiaa, ettei opettaja tullut tietämään, miksi hän opettajan surmasi.
xxx/ellauri237.html on line 86: Päänvaivaa aiheutti myös salaperäinen Jaska. Sama mies esiintyi myös Villenä, Veikkona ja Kallena. Hän oli lähetellyt postikortteja tuntemattomille. Sellaisen Jaskan tervehdyksen sai myös surmatun kirjailijan ystävä Helvi-rouva. Siinä postikortissa Jaska lähetti terveisiä Hesasta.
xxx/ellauri237.html on line 87: Kortteja oli lähetetty satamäärin. Lähettäjäksi paljastui karjalohjalainen mies. Hän ilmoitti syyksi ”postilaitoksen huonon kannattavuuden”. Murha-aamulle miehellä oli alibi.
xxx/ellauri237.html on line 106: Marken housuissa kävi erikoinen värähdys vain sixi että uskonnon lehtori oli olemassa. - Kaijalla on kaunis ääni, eikö vain? Kaijalla on kauniita pukuja - minusta. Kaija on takuulla upea nakkena, sanoi Marquetta ja punastui heleästi. Hänen tyttömäinen hento kätensä oli aina pystyssä.
xxx/ellauri237.html on line 119: Aamusella Marquetta oli kuin olikin olevinaan. Hän kulki huoneessa omahyväinen näköisenä ja yritti opettaa toista siirappisella äänellä jossa ei ollut moitetta juuri nimeksikään. "Sinä olet oikeastaan hirveän huolimaton Anneli." Turpa kii Marke ja siivoa.
xxx/ellauri237.html on line 181: Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin Johann Arndtin Totisesta kristillisyydestä sekä englantilainen hartauskirjallisuus mukaan lukien Lewis Baylyn Praxis pietatis ja Emanuel Sonthomin Güldenes Kleinod (Kultainen aarre). Englantilaisen hartauskirjallisuuden tuonpuoleisuuteen suuntautunut mystiikka herätti hänessä 13-vuotiaana voimakkaan kuolemankaipuun, kun hänen kummitätinsä, kreivitär Agatha von Rappolstein, kuoli. Vanhempana hän kuitenkin loittoni tästä mystiikasta, mutta suositteli silti aina englantilaista hartauskirjallisuutta, sillä se ohjasi mietiskelyyn, itsensä tutkiskelemiseen ja sunnuntain ikävystyttämiseen.
xxx/ellauri237.html on line 189: 3Jussi Taneli Aro (5. kesäkuuta 1928 Lapua – 11. maaliskuuta 1983 Espoo) oli Helsingin yliopiston seemiläisten kielten professori ja Afrikan ja Aasian kielten ja kulttuurien laitoksen esimies. Hän oli tunnettu monipuolisena tieteilijänä, hartaana uskovaisena ja islamilaisen maailman asiantuntijana.
xxx/ellauri237.html on line 191: Jussi Aro oli pienviljelijä Maria Aron poika, joka kiinnostui kirjoista ja vieraista kielistä jo lapsena. Hän valmistui ylioppilaaksi 1945 alle 17-vuotiaana.
xxx/ellauri237.html on line 192: Jussi Aro valmistui filosofian kandidaatiksi 1949, lisensiaatiksi 1956 ja väitteli filosofian tohtoriksi joulukuussa 1961. Jussi Aro oli Helsingin yliopiston assyriologian ja seemiläisen filologian dosenttina vuodesta 1956 ja seemiläisten kielten professorina vuodesta 1965. Hän oli yliopiston Afrikan ja Aasian kielten ja kulttuurien laitoksen esimies. Jussi Aro sai teologian kunniatohtorin arvon 1973.
xxx/ellauri237.html on line 209: Toinen kirja Totisesta christillisydestä; kuinga Christuxen miehuden ottaminen, rakkaus, nöyrys, siweys, kärsiwäisys, kärsiminen, risti, pilkka ja kuolema on meidän lääkityxemme elämämme lähde, peili, ojennus nuora ja elämän kirjamme. Ja kuinka oikian kristityn uskolla, rukouxella, kärsiwäisydellä, Jumala sanalla ja taiwallisen lohdutuxen kautta tulee woitta synnin, kuoleman, perkelen, helwetin, mailman ja kaikkinaiset ristit ja waiwat, joka kaikki tyyni tapahtuu meisä Jesuxen Christuxen ja Hänen woimansa, wäkevydensä ja woittonsa kautta. Suom. Henrik Renqvist. Helsinki, G. O. Wasenius2 1835. Muita painoksia Helsinki 1843, Porvoo 1855, Helsinki 1887 (yhd. 1. kirjan kanssa), Suolahti 1976[11].
xxx/ellauri237.html on line 215: Neljäs Kirja Totisesta Kristillisyydestä. Edellinen Osa. Kuinka Luonnon eli mailman suuri kirja, kristillisen selityksen jälkeen, totistaa Jumalasta ja johdattaa meitä Jumalan tyköön. Kuinka myöskin hiotuin kappalten kautta kaikkia ihmisiä herätetään, ja oma sydänkin käskee ihmistä rakastamaan Jumalata. Katsokaat kukkaisia kedolla, Matth. 6:28. Joka korwan on istuttanut, eikö Hän kuule! Eli joka silmän loi, eikö Hän näe? Ps. 19:1. Ruotsin kielestä Suomeksi kääntänyt Gr. M. [Monell] Oikonut ja pränttiin kustantanut H. R. Sortavala 1850.
xxx/ellauri237.html on line 219: Johann Arndt (27. joulukuuta 1555 Edderitz, Saksa – 11. toukokuuta 1621 Celle, Saksa) oli saksalainen luterilainen pappi ja hartauskirjailija, jota pidetään pietismin edelläkävijänä ja josta "pietismin isä" Philipp Jakob Spener katsoi liikkeen saaneen alkunsa. Arndt toimi kirkollisissa viroissa useissa paikoissa, viimeksi Braunschweig-Lüneburgin ruhtinaskunnan ylisuperintendenttinä. Hänen tunnetuin teoksensa on Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä, joka on käännetty lähes kaikille Euroopan kielille.
xxx/ellauri237.html on line 233: 1Henrik Renqvist (alk. Heikki Kukkonen, 1. elokuuta 1789 Ilomantsi – 5. marraskuuta 1866) oli suomalainen kirkonmies ja herätysjohtaja, Karjalan rukoilevaisliikkeen perustaja, uskonnollinen kirjailija ja kirjankustantaja. Hän myös suomensi hartauskirjoja ja arkkiveisuja.
xxx/ellauri237.html on line 239: Vankeusaika merkitsi Renqvistille mahdollisuutta panna korkki pullon suulle ja syventää ajatuksiaan. Hän julkaisi ensimmäiset raittiusaiheiset kirjoituksensa. 1835 painettiin Renqvistin tunnetuin teos Viinan kauhistus ja samana vuonna hänet määrättiin kappalaiseksi Sortavalaan, missä toimessa hän pysyi kuolemaansa saakka.
xxx/ellauri237.html on line 250: G. O. Wasenius polveutui jo 1700-luvun alkupuolella Hämeenlinnassa vaikuttaneesta Waseniusten porvarissuvusta. Hänen isänsä kuoli 1797, mutta äiti jatkoi perheen kauppaliikettä ilmeisesti menestyen, sillä kaikki kolme aikuiseksi elänyttä poikaa lähetettiin 1800-luvun alussa harjoittamaan opintoja Turun akatemiaan. Gustaf Otto Wasenius ei kuitenkaan opiskellut pitkään vaan ryhtyi lukuisten merimatkojen jälkeen hoitamaan äitinsä kauppaliikettä. Hänen vanhemmista veljistään sen sijaan kasvoi monipuolisesti sivistyneitä virkamiehiä. Heistä Adolf Johan Waseniuksella oli osuutensa kauppiasveljen siirtymisessä uuteen pääkaupunkiin; hän toimi esittelijäsihteerinä senaatissa, ja G. O. Waseniuksen muuttaessa 1817 Helsinkiin oli myös senaatin muutto uuteen pääkaupunkiin jo tiedossa. G. O. Waseniuksen päiväkirjamerkinnöistä selviää, että hän solmi veljen välityksellä innokkaasti tuttavuuksia senaatin virkamiehiin ja haki myöhemmin kirjakauppiaana aktiivisesti yhteyksiä yliopistomaailmaan. Yhteydenpidosta ja liikesuhteista näihin kaupungin keskeisiin instituutioihin tulikin Waseniuksen menestyksen avain. Ennen pitkää hänestä tuli tavarantoimittaja senaattiin, yliopiston kirjakauppias ja monen yliopistonopettajan kustantaja. Näpit syvällä yhteisessä laarissa.
xxx/ellauri237.html on line 252: Wasenius aloitti Helsingissä suhteellisen pienellä rihkamakaupalla, mutta siirtyi pian laajempiin ympyröihin. Jo 1822 hän oli kaupunginvanhimpien esimies sekä Ruotsin ja Norjan varakonsuli. Wasenius loi alkuvarallisuutensa tuomalla viljaa Venäjältä ja Baltiasta, mutta jo 1820-luvulla hän alkoi etsiä viljakaupan rinnalle uusia liiketoimia. Hän matkusteli ulkomailla ja etsi tietoisesti "tulevaisuuden alaa", joka löytyi kirjakaupasta, kirjapainosta ja sanomalehden kustantamisesta. Kirjakaupan perustaminen 1823 oli eräänlainen uhkayritys, samoin 1826 perustamisoikeutensa saanut kirjapaino, sillä kaupunki oli pieni ja yliopisto edelleen Turussa. Yliopiston muutettua Helsinkiin 1828 asiakaskunta laajeni huomattavasti. Yliopiston kirjakauppiaan arvon Wasenius onnistui saamaan 1834, jolloin hänen kirjakauppansa oli jo koko maan suurin. Kirjapaino toimi Waseniuksen kauppiastalossa Etelärannassa ja kirjakauppa Senaatintorin varrella.
xxx/ellauri237.html on line 256: Waseniuksen liiketoimissa alkoi 1840-luvulla uusi vaihe. Hän myi kirjapainonsa ja uskoi kirjakaupan hoidon apulaisilleen J. F. Granbergille ja B. A. Thunbergille, joille hän ennen kuolemaansa myös myi koko kaupan. Tilalle hän hankki pienen tupakkatehtaan ja lähinnä pelikortteja valmistaneen paperitehtaan. Wasenius oli hankkinut ajan tavan mukaan myös kesähuvilan kaupungin ulkolaidoilta. Tämän Annebergin eli Annalan huvilan ympärillä hän harjoitti jo varhain maanviljelystä, mutta 1840-luvulla viljelytoiminta laajeni entisestään, ja hän vuokrasi itselleen Viikin latokartanon sekä Koskelan tilan. Kaupungin varakkaimpiin kuuluvasta kauppiaasta tuli myös seudun huomattavimpia maanviljelijöitä. Wasenius kokeili jatkuvasti uusia ja eksoottisia lajikkeita, ja tilalle hankittiin kasvatettavaksi niin persialaisia meloneja kuin arabialaisia täysverihevosiakin. Hänellä oli myös Uudenmaan läänissä yksinoikeus apteekeissa myytävien iilimatojen kasvattamiseen. Varsinainen iiliäinen miehexeen!
xxx/ellauri237.html on line 260: Wasenius vaikutti Helsingin säätyläispiireissä myös monissa luottamustehtävissä. Hän oli perustamassa Helsingin säästöpankkia ja toimi Teatteritalon ja Ullanlinnan kylpylän johdossa. Hän rahoitti erilaisia kouluhankkeita, kuten kaupungin Bell-Lancaster-koulua, pyhäkouluja ja pientenlastenkoulua. Vaikka Wasenius ajoi aktiivisesti elinkeinovapautta ja säätyprivilegioiden purkamista, hän oli omassa talossaan perinteinen ja ankara patriarkka. Kollektiivisen kauppahuoneen henkeen eivät uuden ajan vapauspyrkimykset istuneet.
xxx/ellauri237.html on line 266: Johann Arndtilla on ollut huomattava vaikutus erityisesti pietismin kehityksessä. Häntä on pidetty jopa pietistisen hurskauden isänä. (Paremminkin isoisänä, isähän on jo toi Spener.) Euroopassa Arndtin Totisesta kristillisyydestä levisi laajalle myös kansan keskuuteen. Ruotsissa se oli talonpoikaisväestön keskuudessa Raamatun ja virsikirjan jälkeen yleisin teos.
xxx/ellauri237.html on line 281: Annelikin pääsisi vaunun 4:nnexi pyöräxi vaan ei lähde. Hyvä niin. Kaikkea kaunista ei aina ymmärrä, kazelee vain ja mahan alla tuntuu hyvältä, ja on niinkuin kaikki pahat jutut lakkaisivat olemasta, on vain jumala ja hyvyys ja... ja... 2 tuuheata majavaa Kaijan lakanoilla ja yksi porsliini. Hän ei olisi kestänyt tämän tunteen tuskallista viehätystä ellei hän olisi kesken kaiken tarrannut open majavaan ja puristanut sitä. Se sattui olemaan lehtori Kaijalaisen, ja hän haistoi sen vielä kauan aikaa jälkeenpäin. Oliko teill hauskaa kysyi Anneli. - Hauskaako? Niin, en osaa sanoa. Se oli SUURI, ihan valtava.
xxx/ellauri237.html on line 283: Eikä siinä kaikki! Nyt tulee Marquetasta suuri julkkis ja laulutähti. Jääköhän tässä mikään koulutytön unelmista puuttumaan? Todennäköisin on poikaystävä, jota Marke tuskin kaipaa kun sillä on 2 majavaa turkislakissa. Miltä tuntuu olla luokan merkkihenkilö ja vielä merkkivaatteissa? Hän lauloi hienosti, rakastamalleen majavalle erikoisesti.
xxx/ellauri237.html on line 289: Pikku orvokki jäi lattialle selälleen sätkimään kuin koppiainen. En anna kättä enkä muutakaan, se sanoi peukku suussa Markelle ja juoxi sitten äidin hameisiin. Vielä sinä annatkin, Marke uhkasi. Sillä vierashan hän lopultakin on, ei yhteisiä geenejä (paizi ne 99,9% jotka on kaikille apinoille yhteiset). Tietäisitpä äiti, mietti Osmo izexeen. Markettakaan ei ollut erityisen kiinnostunut pojista. Ilmeisesti luokalla on vain 3 poikaa, nekin muotopuolia. Hän oli valmis hymyilemään uskonnollista ja herkkää hymyään Kaijalle ja rakastamaan tätä salaa kotiväeltä.
xxx/ellauri237.html on line 293: Marketta ja Paulan porukat menivät tuolin viereen rähmälleen pyhän hengen täyttämän ex-juopon papin pyynnöstä kuin kenr. Keinonen YYA-sopimuxen edessä, eikä se ollut niistä edes kovin kiusallista. Marketin isoisä ei kyllä ollut ollut näin hurmahenkinen, mutta missä on paljon syntiä on myös paljon armoa. Kun on käyt.kaz. synnitön ei armoakaan juuri tarvita. Pappi hääri hilpeänä kuin apostolit helluntaina, vaikkei ollut takussa. Mitä ihmettä! Se oli kaikki Marken ansiota taas, jla tahtoo olla sille mielixi. Hän on minun tyttäreni, johon minä olen mielistynyt. En pane pahaxeni edes uranismia, pieni nonbinäärisyys on vain luonnollista Marken tapauxessa. Ajatellaan vain mitä tarkoittaa nimi Marquetta: maxullista naista joka saa palkkioxi turkista. Postin Marketastakin tuli lesbo saatuaan 3 lasta Artosta.
xxx/ellauri237.html on line 342: Marken äiti ei paljon huomannut Tytyn majavapermanenttia. Hän välittää vain omien tyttöjensä sellaisista jutuista.
xxx/ellauri237.html on line 350: Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi, joista ensinmainittu on mieluisampi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle kovaa teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalan kannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Haha, ei sodalla ole moraalia, se on ihan moraalitonta.
xxx/ellauri237.html on line 352: Veli Y. Pernaan mukaan Rokka on paitsi loistava soturi myös jatkuva purnari, joka vaarantaa toveriensa hengen nikkaroimalla lampunjalkaa vartiovuorollaan muiden nukkuessa. Rokka rikkoo määräyksiä ja katsoo olevansa sääntöjen yläpuolella. Hän jopa uhkaa surmateoilla, jos hänet yritettäisiin saada oikeuden eteen, vaikka tuolloinen laki määräsi laittomasta uhkauksesta kaksi vuotta vankeutta. Pernaa kyseenalaistaa rikollisen soveltuvuuden kansallissankariksi.
xxx/ellauri237.html on line 354: Hyvä Veli Yrjö Pernaa (s. 30. elokuuta 1934 Kauhava) on suomalainen prinssieversti evp, filosofian tohtori w.c. ja professori h.c. Siirryttyään eläkkeelle 1980 Pernaa toimi tuntiopettajana Kuopion teknillisessä oppilaitoksessa ja aloitti samalla jatko-opinnot Kuopion korkeakoulussa (myöh. Kuopion yliopisto). Hän väitteli tohtoriksi 1988 aiheesta Tuotekehitys Suomen kehitysalueiden elektroniikkateollisuudessa ja toimi väitöksen jälkeen johtamisopin luennoitsijana Kuopion yliopiston yritystalouden laitoksella vuoteen 1992.
xxx/ellauri237.html on line 361: Kellarijupakasta, varusmiestyövoiman käyttämisestä syyskesällä 1968 oman kesäpaikkansa rakennustöihin, Keinonen tuomittiin 1972 sakkoihin. Hän kuoli 1977. Vesterisen mukaan kellarijupakka tarjosi Keinosen erolle vain juridisen perusteen. Perimmäinen syy oli se, että Keinonen epäonnistui komentajana. Pernaa kyseenalaistaa rikollisen tunarin soveltuvuuden kansallissankariksi.
xxx/ellauri237.html on line 367: Varusmiesten näkökulmasta Keinonen oli hyvä tyyppi. Hän lopetti turhanpäiväisen Lammio-tyyppisen pokkuroinnin, lisäsi viikonloppuvapaita ja erotti varusmiehen palvelusajan ja vapaa-ajan toisistaan. Lomilla ei enää tarvinnut käyttää asepukua ja vapaa-ajalla sai ottaa jopa viinaakin ilman rangaistusta.
xxx/ellauri237.html on line 371: Rahikainen on kuvitteellinen hölmö Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Rahikainen on pohjoiskarjalainen sotamies. Hänen esikuvanaan pidetään joensuulaista Kauko Rummukaista, joka menetti toisen kätensä Kannaksen taisteluissa. Hän ei ollut mikään tyhjän nauraja, vaan räkänokka mies.
xxx/ellauri237.html on line 384: Osmo loiteroi päävartiossa pettyneenä kun ei pääse vaolle. Mutta pitäähän sinun muistaa että isänmaa on yhtä tärkeä, ize asiassa tärkeämpi kuin koti, Marquetta nuhteli. Sixhän mekin jätimme rikkaan kotimme Karjalassa! Voi vittu tätä Marquettaa, eze jaxaa. Onnexi meillä on jo viimeinen aukeama menossa. Hän tulee huomenna, rallattivat kaikki lapset siihen, kuin ukkelit Samuel Beckettin samannimisessä näytelmässä.
xxx/ellauri237.html on line 441: Hän lempii vain vaaleata
xxx/ellauri237.html on line 443: Hän lempii vain vaaleata
xxx/ellauri237.html on line 488: Hänen suudelmiensa joukko hajoaa ja uppoaa Kuin vaitelias mylläri, kaukana kaupungista
xxx/ellauri237.html on line 509: vartalosi valkeaa topografikartastoa. Hän on suurisilmäinen kuin Tyyni Tuulio.
xxx/ellauri237.html on line 592: Neruda syntyi rautatietyöläisen kiskosta ja opettajan perseestä. Hän muutti vuonna 1921 Chilen pääkaupunkiin Santiagoon opiskelemaan yliopistossa ranskan kielen opettajaksi. Hän kuitenkin keskeytti opinnot pian ja keskittyi ensisijaisesti tärkeimpään harrastukseensa, runoihin.
xxx/ellauri237.html on line 609: Vysvětloval jim oblohu, Hän puhui taivaista
xxx/ellauri237.html on line 659: Umlknul. Kolem horlivě Hän taukosi, konnat oli äimissään.
xxx/ellauri237.html on line 672: Espanjan sisällissota ja P. Nerudan ystävän García Lorcan murha saivat Nerudan lähestymään poliittisesti ensin tasavaltalaisia ja sitten kommunistisia liikkeitä. Toimittuaan erilaisissa konsulintehtävissä muun muassa Ranskassa ja Meksikossa Neruda palasi 1943 Chileen, ja hänet valittiin 1945 kommunistipuolueesta Chilen senaattiin. Vuonna 1947 Neruda joutui presidentti González Videlan epäsuosioon ja piileskeli maan alla, kunnes pääsi 1949 pakenemaan Chilestä. Elettyään useissa Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa hän palasi Chileen 1952, ja hän eli lopun elämäänsä Chilessä vauraana ja arvostettuna. Hänelle myönnettiin 1953 Stalin-palkinto. Palattuaan Chileen Neruda osallistui muun muassa Salvador Allenden vaalityöhön. Tämän aikakauden julkaisuista suuri osa on poliittista.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri239.html on line 116: Laotsen elämänvaiheita ei tarkoin tunneta. Hänestä tiedetään parhaasta päästä vain, että hän myöhemmässä iässään oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja Kaossa. Tämän virkansa hän kuitenkin jätti muiden kirjastonhoitajien piereskeltyä koko ajan (kuka huusi ulkona kovalla äänellä Kau? Älä tule tänne koppiin kun olet juuri käynyt vessassa!), vetäytyäkseen yksinäisyyteen mietiskelemään. Loppuikänsä hän sitten vietti Hsien-Kun solassa Ling-Paon piirikunnassa. Hän elää vieläkin onnellisena solassa ellei ole kuollut.
xxx/ellauri239.html on line 395: Selma ei kyennyt aidosti rakastamaan ketään. Sillä on vain ystäviä kuin Kristina-tädillä. Hän oli erittäin sosiaalinen ja suosittu. Selman kyynelkanavat tuhoutuivat veskan kyynärpäästä. Kohtalokas ulostulo. Ei se rakasta lapsiaankaan. Lapset syystä vihaa sitä.
xxx/ellauri239.html on line 396: Selma rakastaa pelata ja ottaa riskejä. Se on ihan seko. Sen ois pitänyt syntyä kikkelimunat jalkovälissä, siinä se. Ei tarvizisi tyytyä vaan lipsumaan. Hän oli pienestä asti ollut joukkuepelaaja. Sekin vielä. Että osaakin olla ällöttävä pelihahmo.Se rakastaa vaan etänä Morten Harketia.
xxx/ellauri239.html on line 409: Joku tanakkajalkainen Marit Bjørgen Bjørgen sairasti astmaa. Hän pyrki lieventämään oireita lääkityksellä, ja kaudeksi 2009–2010 hänelle myönnettiin lupa käyttää vahvempaa astmalääkitystä. Kyseinen lääkeaine poistettiin WADAn kiellettyjen aineiden listalta syyskuussa 2011. Puolatar piti tätä hyvin epixenä, mitä se tietysti olikin. Just tollasia natomatoja norjalaiset ovat. Entisiä norjalaisia. Maastohiihto on osa niiden identiteettiä. Hiihdosta meni maku kun ne alkoivat sitä typerää saxikävelyä. Ei se ole mitään hiihtoa. Mitä näkyy latujen varsilla? Norjalaisvillapaitoja, polvihousuja ja lippuja. Haestakeepa kuulkaa norskit paska.
xxx/ellauri239.html on line 446: Mikään ei ollut hyvin enää sen jälkeen kun Selma Falck ilmestyi kuvioihin.Tuon voi hyvin allekirjoittaa. Öky-Morellilla on tyylikäs valaistu baarikaappi. (E) Jääkaapissa on Pepsi Maxia. (Oh NO!) Hän kiersi korkkia ja pullo avautui suhahtaen.
xxx/ellauri239.html on line 486: Koskettava joulutarina tuo taas yhteen Jouluksi kotiin -rainan ohjaajan Per-Olav Sørensenin ja tähden Ida Elise Brochin. Samoilta naamareilta siis on tullut ennen tämmönen rykäisy: Maailmalla menestynyt tähti Simon saapuu kotimaahansa Ruotsiin joulunviettoon. Hänen veljensä Anders järjestää lapsuuden pikkupaikkakunnalla vuosittain joulukonsertin, ja Simon ylipuhutaan mukaan. Menestyneen veljensä varjossa kasvanut Anders ei ole tästä mielissään, mutta Simon suhtautuu tilanteeseen kevyesti - kunnes vanhat muistot heräävät henkiin ja hänen on kohdattava haudatut perhesalaisuudet. Rooleissa: Peter Jöback, Johannes Kuhnke, Suzanne Reuter, Jennie Silfverhjelm. Ruotsalainen elokuva vuodelta 2019. Tällä kertaa ylimakeaan joulutunnelmaan mennään näillä eväillä:
xxx/ellauri239.html on line 551: Hmmm... Henrikin isä oli arkkitehti Robert Tikkanen, virallisesti kai Toivo Robert Tikkanen. Hän on muuten Wikipedian mukaan suunnitellut rakennuksen, joka sijaitsee osoitteessa Pietarinkatu 1 – Raatimiehenkatu 4... Alkkispersläpi-isä voisi selittää pojan tutkimuskiinnostukset. Ehkä narsismikin on periytyvää. Olisiko jopa Henrikin ja Märtan poika? Ei, liian nuori. Niillä oli Robert poika mutta se olis jo eläkeikiä. Pitääpä penkoa luettavaksi noita Märta ja Henrik Tikkasen kirjoja, jospa jotain selviäisi tämän mysteerin taakse. Jos oikein muistan kymmenien vuosien takaisia asioita niin aikamoinen perhehelvetti tais olla kyseessä.
xxx/ellauri239.html on line 560: Eniveis, kyllä tässä jo jotain uskaltaa lyödä vetoa, että tohtori Roope Bob on arkkitehti Toivo Robertin jälkeläisiä. Itse olen sen verran vahingoniloista sorttia, että pidän ihan sopivana, että ns merkkisuvun kronikkaan saadaan vähintään alaviitteeksi henkirikoksesta narahtanut. Terveystalossa ainakin toimii psykiatrina, ei näköjään saa aikoja seuraavaan 60 päivään 😏 Ilta-Pulu haastatteli helsinkiläistä miestä, joka oli käynyt epäillyn etävastaanotolla työuupumukseen liittyen viime keväänä. – Hän vaikutti sellaiselta rennolta ja jopa hyväntuuliselta, mies kertoo. Mies kuvailee, että lääkäristä jäi ammattitaitoinen kuva. Tapaaminen oli "jopa yllättävän miellyttävä", miehelle oli helppo jutella. Kellekkähän sitä menisi seuraavaxi... Ei se halpa ollut...
xxx/ellauri239.html on line 606: Lasten isä on äveriäs jutku Daniel Pasternack, joka haistoi käryn heti Vickyn kadottua. Hän on ilmeisesti joku tekijä rahoitusalalla ja nykyään energiabisneksessä.
xxx/ellauri239.html on line 658: Tikkasen mukaan väkivaltarikollisista 32 prosenttia uusii tekonsa. Hän korostaa, että yli puolet väkivaltarikollisista ei kuitenkaan kuulu uusijoiden riskiryhmään.
xxx/ellauri239.html on line 720: Käsitinkö oikein, että autossa on olleet pariskunnan lisäksi molempien lapset ja mäyräkoiransa? Hänenhän on täyntynyt olla varautunut siihen, että kaikki paitsi hän itse hukkuu. Mäyräkoirakaan ei ole lyhyine jalkoineen mikään uimari. Paljon vihaa sisällään perhettään ja mäyräkoiraa kohtaan, eikö kukaan huomannut?
xxx/ellauri239.html on line 757: "Hänvisande till utslaget Nr 8027 av Länsstyrelsen i Nylands län skall vårt minderåriga barn Roopes förnamn vara Bob.
xxx/ellauri239.html on line 767: En itse välttämättä saisi nostettua edes 40kg painoista mattorullaa auton kyytiin. Tikkanen, vaikka on mies, voi enempi henkisen työn tekijänä ja paperinpyörittelijänä olla voimiltaan samaa tasoa. Silti aika avuton suoritus. Olisi nyt edes kotona testannut saako ruumiin nostettua sohvalle. Hän yliarvioi voimansa pahasti.
xxx/ellauri239.html on line 800: Valkoinen raivo on kertomus Laurista, joka suunnitteli ja valmistautui tekemään joukkomurhia. Hän ajattelee yhä olevansa tappaja, kuolemaansa asti, vaikka hän ei ole koskaan tappanut ketään, ei edes lyönyt. Laurilla on todellisuus vähän hämärtynyt.
xxx/ellauri250.html on line 48: Käly on ihme itsekäs ämmä. Minä, minä, minä, minä, minä... Hän on maailman ahkerin, hänen työnsä on niiiiin vaativaa, hänellä on terveyttä ja kuntoa vaikka mulle jakaa (iskispä siihen joku kuppa...kele!) Hänen lapset on kauniita, viisaita, lahjakkaita. Hänen lapset on kiinnostuneita ulkonäöstä ja muotivaatteista. Hänellä on autossa sellanen ja tällänen turva. Voi ..ttu!
xxx/ellauri250.html on line 66: Jokin katseessani (narsismia taas! mitä vittua...) sai hänet vaikenemaan Vedin hänet muuvin hänet vaate vaatteelta, kunnes hän seisoi slatina edessäni muna ojossa. Hän rilsui minut, ja kävimme sohvalle maksamaan. Han työntyl sisääni, siis hänen munansa, ei koko mies. Minut täytti suunnaton turvallisuuden tunne: kerrankin oli reikä täytetty! Tarkeinta oli vain se, että sain maata siinä hänen allaan hänen kullielimensä sisallani. Kuin itse elämä sisälläni. Uutisvideo pyöri mielessä, putoilevat jenkit väreilivät verkkokalvoillani. Nain yhä uudestaan kuin rewindinä miten palavista torneista putosi ruumiita. Miten ne valtavat räkäisen häviämättömät rakennukset sortuivat savuun ja liekkeihin.
xxx/ellauri250.html on line 70: Jack pysähtyi. Hänen raskas hengityksensä hiljeni. Kuulims ohuen seinän läpi, että naapuri kuunteli meitä seinän takaa. "Pane minua niin kovaa kuin pystyt", kuiskasin teatterikuiskauxella että kaveri varmasti kuulisi. "Satuta nua".
xxx/ellauri250.html on line 75: Jack katsoi minua hämmästyneenä silmiin, mutta teki ter niin kuin pyysin. Hän tarttui lujemmin lanteistani ja työnteli kovempaa. Hänen hengityksensä kiihtyi ja hän veti irtohiuxet alas huussista. Hän ei ollut hellä eikä varovainen.
xxx/ellauri250.html on line 140: Mo Yanin teosten ruotsintaja Göran Malmqvist kuuluu Nobelin kirjallisuuspalkinnon valintakomiteaan, mitä paheksuttiin monissa ruotsalaisviestimissä. Hänen esitettiin olleen jäävi, mistä hän tuohtui. Mutta tuohta tuli silti ihan kivasti.
xxx/ellauri250.html on line 142: Hei mutta onhan tässäkin nimityxessä politiikan pukinsorkka mukana! Mo Yan joutui lopettamaan peruskoulun ja paimentamaan karjaa kulttuurivallankumouksen aikaan. Kuin Danin äiskä! Under kulturrevolutionen tvingades han sluta skolan eftersom hans släktingar tillhört den jordägande klassen. Toisinaan hän joutui syömään kaarnaa ja rikkakasveja henkensä pitimiksi kuin Saarijärven Paavo. Varhaiset kärsimykset innoittivat häntä kirjoittamaan korruptiosta, kiinalaisen yhteiskunnan rappiosta kommunismissa, syntyvyyden säännöstelypolitiikasta ja elämästä maaseudulla. Mo Yanin esikoistes ilmestyi vuonna 1981. Hänen kirjailijanimensä tarkoittaa ”pulinat pois”.
xxx/ellauri250.html on line 154: John Fanten poika, kirjailija Dan Fante, on kuvannut isäänsä seuraavasti:"John Fantea ei ollut läheisimpienkään helppo tuntea, ja vielä vaikeampi häntä oli rakastaa. Hän oli täynnä apinan raivoa - tulivuori joka saattoi purkautua koska tahansa. Nuorena ja vielä nelikymppisenäkin hän oli valmis nyrkkitappeluun baarissa, vaikka sai joka kerta nekkuunsa."
xxx/ellauri250.html on line 184: Gunilla Elisabet Dukure Bergström (24. heinäkuuta 1942 Göteborg – 25. elokuuta 2021 Tukholma) oli ruotsalainen lastenkirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan Mikko Mallikas -kirjoistaan, jotka hän on myös kuvittanut. Mikko Mallikas (alkuteoksissa Alfons Åberg) on isänsä kanssa asuva äiditön pieni poika, joka on oman elämänsä sankari. Mikko Mallikkaasta on tehty samanniminen piirrossarja, jossa on esiintynyt myös Bergströmin toinen tunnettu hahmo Milla. Bergström oli ize 2 avioeroperheen bonuslapsi. Bergström poti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänellä oli vammainen tytär Boel. Hänellä ei nähtävästi ollut yhtään kunnollista miestä. Hän oli DN:n ja Aftonbladetin toimittaja. Hänen isänsä oli juuri samanlainen pelle retku kuin Alfonsin. Tämä kaikki saattaa selittää mixi Mikko Mallikkaasta tuli tollanen vammasennäköinen paskalätty kusiaivo.
xxx/ellauri250.html on line 226: Tv-tähti Gogi Mavromichalis kohautti Linnan juhlissa osallistuttuaan niihin epäsopiva pinssi rintaansa kiinnitettynä. Hän oli teettänyt upean pinssin somejulkkikseksi nousseesta lemmikkihuonekärpäsestään ja ystävästään Kärpylistä. Kärpyli-pinssi jouti kuitenkin taskuun, sillä se ei ollut sopiva Linnan juhlien pukukoodiin. Pukukoodi nimenomaan kieltää muut eläimet rintapinsseissä kuin valkoiset leijonat. Gogi toivoo hartaasti että Kärpyli on vain talviunilla.
xxx/ellauri250.html on line 231: Keväällä Lammio lähti sotimaan 64-vuotiaana potta vinossa. Hänen piti vakuuttaa, että hänen ikäisensä kelpaa vielä rintamalle. Maaliskuussa Lahti taisteli palkkasoturina Ukrainan muukalaislegioonassa. Kuva: Jouni Lahden kotialbumi
xxx/ellauri250.html on line 747: Helsinkiläinen Eemil Kananen, 22, on käyttänyt Tinderiä enemmän tai vähemmän noin neljän vuoden ajan. Hänelle sovelluksen käyttö on niin sanotusti pakollinen paha. Kananen työskentelee miesvaltaisella alalla ja pääasiassa yksin, joten naisia ei tule juuri kohdattua. Hän on harkinnut myös epäeheytymistä ja sukupuolenvaihtoa, muttei uskalla.
xxx/ellauri250.html on line 750: Hän kertoo tästä syystä vuosien varrella opetelleensa ”pelaamaan” Tinderiä oikealla tavalla.
xxx/ellauri250.html on line 816: Sir John Major KG CH (born 29 March 1943) is a British former politician who served as Prime Minister of the United Kingdom and Leader of the Conservative Party from 1990 to 1997. Prior to becoming prime minister, he served as Foreign Secretary and Chancellor of the Exchequer in the third Thatcher government. Läpimätä torykonna toisin sanoen. Sillä oli sellaset jättimäiset teeveelasit jotka tuli muotiin 80-luvun alussa; mäkin ostin sellaset kerran Lauttasaaresta mutten kehannut käyttää sittenkään. Major oli pääministeri Persianlahden sodan aikana. Hänen ensimmäisinä vuosinaan maailmantalous ajautui matalasuhdanteeseen 1980-luvun pitkän nousun jälkeen. Muutenkin meni majurilta enimmäkseen kaikki perseelleen. Henki sentään vielä pihisee.
xxx/ellauri250.html on line 867: Harry on sankari kunse pelastaa rakastamansa Kaijan ja jättää vihaamansa suomalaisen Jussin tukehtumaan lumeen. Hän on valintansa tehnyt, hän on kova luu. Hän on kokenut urologi. Jos sinulla on virtsaamiseen liittyviä oireita tai muutoksia ja vaivoja kiveksissä ja sukuelimissä, ota rohkeasti yhteyttä urologiin. Kokeneet urologimme ovat apunasi kaikissa terveyteen, hyvinvointiin ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Urologin valinta tälle päivälle on raaka tartarpihvi, lisukkeena on syntymätön kananpoika. Ruokajuomaksi urologi nauttii kuohukermaa. Hän kuuluu parhaaseen A-ryhmään. Luuseri syö elävää ravintoa, ituja, nauttii ruuan kanssa raikasta lähdevettä, hänellä on paikallisradion toimittajan paperit, ja häntä kuzutaan lempinimellä "Jami". Urologi Tom of Finland taas aterioi kuollutta lihaa. Luu kurkkuun!
xxx/ellauri250.html on line 943: Ensilumi sataa vihdoin maahan ja lapset ovat innoissaan. He heittävät toisiaan lumipalloilla, tekevät lumilinnoja, lumienkeleitä ja etenkin lumiukkoja. Myös joku toinenkin on innoissaan ensilumesta. Joku toinenkin on nälkäinen, ja haluaa taiteilla lumiukkoja. Mutta hän tarvitsee joitakin ruumiita mukaan tähän hauskanpitoon. Hän seisoo uuden leikkikaverinsa talon edessä, ja on valmis kutsumaan hänet mukaan.
xxx/ellauri250.html on line 983: Irlantilais-italialaisen Bruce Springsteenin isäsuhde oli vaikea, mitä hän on myöhemmin kuitenkin pitänyt lauluntekijän uransa kannalta hyödyllisenä asiana. Nuori Bruce sai kipinän ryhtyä rock-muusikoksi nähtyään Elvis Presleyn Ed Sullivan Show’ssa, ja hän sai rahat ensimmäiseen kitaraansa 16-vuotissyntymäpäivälahjanaan. Bruce kävi katolista koulua, mutta ei sopeutunut kouluun koskaan hyvin. Hän vältti Vietnamin sodan kutsunnat vuonna 1967 näyttelemällä hullua lääkärintarkastuksessa. 1960-luvun lopulla hän soitti ja lauloi lukuisissa eri yhtyeissä New Jerseyn Asbury Parkissa. Springsteen ei koskaan tehnyt säännöllistä tai raskasta ruumiillista työtä, vaikka hänen laulunsa usein sellaisesta elämästä kertovatkin. Samanlainen huijari kuin ex-meklari Jo Nääsböö siis.
xxx/ellauri251.html on line 93: Atalante (m.kreik. Ἀταλάντη, Atalantē) oli kreikkalaisen mytologian sankaritar. Hän oli taitava metsästäjä ja erittäin nopea juoksija. Hän ui hyvin nopeasti. Atalante oli Meleagroksen rakastettu sekä jumalatar Artemiin suosikki. Hän halusi säilyä neitsyenä, mutta päätyi kuitenkin lopulta pukille ja siitä salonkileijonaksi.
xxx/ellauri251.html on line 100: Sitä mukaa kun Atalante varttui, kasvoi myös hänen kauneutensa. Atalante rakasti metsästämistä ja ulkoilmaelämää, eikä hänellä ollut tarvetta saada miestä itselleen. 28 sutta on tarve poistaa luonnosta jouluun mennessä. Muutan menee maaseudun asukkailta luottamus mezästysviranomaisiin. Hei nyt mä tajuan mixi Jönsy tahtoo suomentaa Atalantan: sehän on Tiina Salmi in effigie! Hän myös sai oraakkelilta ennustuksen, jonka mukaan hänen avioliittonsa tulisi päättymään tuhoisasti. Nuoren naisen kaunis ulkomuoto kiinnosti kaikenlaisia miehiä siitä huolimatta, että hän ei itse välittänyt kosijoista ja varjeli neitsyyttään yhtään epäröimättä. Kun kentaurit Rhoikos ja Hylaios yrittivät maata hänet väkisin, Atalante surmasi heidät nopeasti nuolillaan. Hän ampui hyvin nopeasti myös makuulta.
xxx/ellauri252.html on line 69: Marjukka ei tainnut tehdä muuta kuin rähjätä. Minun piti kertoa sinulle siitä toisesta naisesta, Leena Larjangosta, Saskan muzista. En minä siitä mitään pahaa halua puhua, olihan silläkin pillu ja toisessakin päässä jotakin, mutta laiska ja saamaton se oli. Oli niin kylmä ettei voinut tehdä muuta kuin peiton alla nussia. Sen takeen minä varmaan kyllästyinkin siihen naiseen, ja kun Suomesta tuli rahaa, join umpikännit ja lensin tieheni. Olen kertonut tänkin sulle ainakin 100x. Eiku Pariisiin ja taas Dubliniin korjaamaan avioliittoani. Sieltä Suomeen ja mielisairaalaan. Minä kyllä pidin siitä naisesta, vaikka se kulki hitaasti. Se ei koskaan ollut mulle vihainen. Hänen persettään en unohda,
xxx/ellauri252.html on line 72: Rva Tuula Saarikoski tutustui runoilija Pentti Saarikoskeen 13-vuotiaana Kivisaaressa seurakunnan kesäkodissa. Hän oli Saarikosken ensimmäinen vaimo vuosina 1958–1964. Heille syntyi kaksi lasta, folkloristi Helena ja taidemaalari Juri Saarikoski. Vuonna 2015 ilmestyi rva Saarikosken muistelmateos Kaaos ja kirkkaus. Sekin pitäisi kai lukaista. Juurikin Tuula loikki jorpakkoon ilman korkokenkiä Nenän nykrätessä velttomunalla avovaimo Leenan hehtaariperseessä tekemässä Saska Saarikoskea.
xxx/ellauri252.html on line 80: Werneri Viillos on nykyisin Kalvolassa asuva entinen fakiiri ja voimamies. Hän on tullut tunnetuksi erikoisilla fyysistä sekä psyykkistä tasapainoa ja kyvykkyyttä vaativilla tempuilla.
xxx/ellauri252.html on line 119: Starkonkin tämän syksyn teos on avoin ja läheinen kertom, karje Be kaikesta siitä mitä Pentti Saarikoskelle tapahtu kaatokännissä 3 mauttoman keväisen viikon aikana Dublinis, Irials patalpage mes Joycen omassa kanpungtas. Pentu Saarikki haluaa kirjan alla olla oma izensä, vitun ärsyttävä, pala suunsa puhtasket, all hin kun Einen kristillinen puhe tehoa. Hinen tekstink on kanaa kulmicasta, Joskus his thin lapsellista, jodicus hän puhun kuin filof, multa aina hinen seuras on viihtyisää. Hän ei osa pilkata Jumala niinkö Hannu, eikä olla yhtä rivosuinen tai ilkeä, vaik miten yrittäisi. Hin kulkee mis kulkee baarikärpäsenä. Kirje femakolle on Sear nimiä ja tekstiä paljaimmillaan.
xxx/ellauri252.html on line 127: Salama kävi jonkin aikaa Tampereen klassillista lyseota, mutta koulu jäi kesken. Armeijan käytyään hän lähti opiskelemaan Oriveden opistoon, jossa hän alkoi kiinnostua kirjallisuudesta. Salama työskenteli aluksi tumpelona sähköasentajana kuten isänsä (siitä varottaa muuntajien kyljessä se salama) ja sittemmin jonkin aikaa myös maatyömiehenä ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen esikoisteoksensa oli se tavallinen pimu paxuxi -tarina (1961).
xxx/ellauri252.html on line 129: Salaman vuonna 1964 julkaistu neljäs teos Juhannustanssit toi tekijälleen syytteen jumalanpilkasta. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tuomiosta valitettiin Korkeimpaan oikeuteen, joka päätti vuonna 1968 pitää tuomion ennallaan, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Kustannusyhtiö Otava joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa, joka oli pikkuraha verrattuna kirjan menekkiin.
xxx/ellauri252.html on line 139: Teoksessa Kuka kukin on 1994 kerrotaan Hannu Salaman olleen naimisissa Irma Jerkkolan kanssa vuodet 1963-1980. Hänellä on kaksi lasta: Markku (synt. 1964) ja Laura (synt. 1966).
xxx/ellauri252.html on line 150: Kivennäisvettä kulautteleva Himanen näyttää äkkiseltään keneltä tahansa 23-vuotiaalta opiskelijalta. Erona on vain se, ettei hän ole opiskelija. Hän väitteli parikymppisenä, tuolloin Suomen nuorimpana, maan huonoimmaxi filosofian tohtoriksi. Väitöskirjan aiheena oli Bertrand Russellin uskontokritiikki.
xxx/ellauri252.html on line 170: Oisko se Lalli toi Solveigista laulanut Lassi Sinkkonen? Se teki itsemurhan (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Itsemurha) vuonna 1976 (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/1976) 38-vuotiaana. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Malmin_hautausmaa).
xxx/ellauri252.html on line 271: Hänen äidillään ei ollut muuta yllään kuin saalinsa. Marian rinnat ponnahtelivat ylös ja alas samaan tahtiin kuin huivi liikkui edestakaisin. Heidän laskeutuessaan painuivat hänen pakaransa tiukasti vasten Gabrielin reisiä. Marian taas nostaessa takapuoltaan näkyi Gabrielin kivikova molo varjomaisena hämärtyvässä valossa ja upposi jälleen syvälle Marian kaikkein pyhimpään.
xxx/ellauri252.html on line 293: Hänet on helppo leimata menneisyyden mieheksi. Leimataanpa siis! Nyttemmin me kaikki muut oomme izeyrittäjiä. Hande vaan keekoilee izetyytyväisen näköisenä hölmössä golfinpelaajan lakissa. Terveisiä izetyydyttäjälle, Jorma Melleri (joku muu, ei se mun luokkatoveri), Uusi Suometar.
xxx/ellauri252.html on line 306: Martti Simojokea oli pienestä pitäen vaivannut alemmuudentunne. Hän epäili, ettei hänellä olisi henkisiä edellytyksiä yliopisto-opiskeluun. Siinä hän oli oikeassa, mutta Simeliusten hyvävelisuhteet auttoivat. Sodan pitkittyessä Martti Simojoki suunnitteli väitöskirjatyötä. Hän sai 1943 vuoden mittaisen opintoloman perusteenaan vuoden stipendi Saksaan. Kuitenkin sotaolosuhteet Saksassa estivät opiskeluaikeet siellä ja hän palasi Suomeen. Matka kesti kaksi kuukautta. Simojoelta jäi saamatta Saksasta metodinen oppi Prahan pyöveliltä, jota hän oli tavoitellut. Hepulla oli muita kiireitä. Ehti siinä kuitenkin käydä Reeperbaanalla huorissa. Suomalainen ylioppilas on kansallismielinen.
xxx/ellauri252.html on line 311: Kuvassa on virolainen desantti Alexej Ivanoff, joka saatiin kiinni kesällä 1941. Hänen kohtalonsa oli monista muista poikkeava, hänet luovutettiin saksalaisille. Voi kun ei tullut kala-ansa mukaan, tuumi Martti Simojoki.
xxx/ellauri252.html on line 338: Arkkipiispa Martti Simojoki piti puolestaan 11. marraskuuta 1964 kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlassa Helsingin yliopistolla puheen, jossa hän tuomitsi Hannu Salaman ja kirjan kustantajan. Hän korosti, että pyhistä asioista ei saanut puhua loukkaavalla tavalla, koska silloin pilkattiin ihmiseksi kasvamisen perusasioita. Ullanlinnan "Bobin" vaimo oli kasvanut ihmisenä niin ettei "Bob" saanut sitä heivatuxi Volvon perälle.
xxx/ellauri252.html on line 342: Hannu Salama ei ollut itse paikalla oikeudessa. Hän oli lähettänyt syyttäjälle kirjeen, jossa hän ilmoitti pyrkineensä kyseenalaistamaan kristillisiä arvoja teoksessaan.
xxx/ellauri252.html on line 497: USA on pitkään ollut uhkana maailmanrauhalle, ei yksinään sen puoleen, onhan meillä sellaisiakin valtioita kuin Ísrael. Mutta se on suurin ja vaarallisin. Meillä Ruotsissa on näennäissosialistinen hallitus kerskaillut vuosikymmenien ajan puolueettomuudella, joka on läpikotaisin silmänlumetta. Koko ajan, jo kauan ennen kylmää sotaa, ovat ulkopolitiikkamme sanelleet henkilöt, jotka suhtautuvat negatiivisesti sosialismiin ja positiivisesti länsimaiseen kapitalismiin. Esimerkiksi se Dag Hammarskjöld josta kaikki puhuivat yhteen aikaan oli juuri sellainen ihminen. Hänen tärkein tehtävänsä ulkoministeriössä oli valaa pohjaa oikeistopoliittisille kannanotoille. Hän näyttää olleen sitä mieltä että luonnollinen vihollisemme oli sosialistinen Neuvostotasavalta ja looginen liittolaisemme siis USA. Kun sosiaalidemokraattinen hallitus pohjimmiltaan edustaa omia ja yksityisiä kapitalistisia etuisuuksia mutta on onnistunut päntäämään ihmisten päähän että se edustaa eräänlaista sosialismia, on se koko olemassaolonsa ajan taistellut todellista sosialismia vastaan. Se on työntänyt Ruotsin tiedustelupalvelun amerikkalaisten palkkalistoille. Se vastusti muun muassa Vietnam-liikettä siihen hetkeen saakka, kun lopulta tajusi ettei kansaa enää voinut sahata silmään siinä suhteessa.
xxx/ellauri253.html on line 48: Ilkka Remes (s. 13. joulukuuta 1962 Luumäki), kynäilijä oikealta nimeltään Petri Pykälä, on suomalainen jännityskirjailija. Hän on suosituimpia suomalaisia kirjailijoita. Remeksen teosten myynti ylitti kesäkuun 2006 alussa miljoonan kappaleen rajan, ja marraskuussa 2016 hänen teoksiaan oli myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Ei sillä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri253.html on line 56: Keväällä 2014 Ilkka Remes löysi jäitä polttelevan aiheen – jälleen kerran. Hän alkoi pohtia, mitä tapahtuisi, jos jokin ulkopuolinen taho kuten Venäjä aiheuttaisi valtakunnallisen sähkökatkoksen talvipakkasilla. Tästä karmivasta yhdistelmästä Remes on punonut hyytävän tarinan, jossa vihollinen onnistuu kaatamaan koko Suomen sähköverkon, eivätkä kyberiskujen lamauttamat varavoimalatkaan lähde käyntiin. Pian koko kansa taistelee selviytymisestään purevassa pakkasessa ilman sähköä ja teeveetä.
xxx/ellauri253.html on line 63: Remes ei pyytele anteeksi. Hän sanoo kirjoittavansa tekstiä ilman aatteiden synnyttämiä värjäymiä ja muistuttaa, että hänen kirjoissaan pahoja tahoja ovat edustaneet myös Yhdysvallat, EU – ja Ruotsi! Nii-iin! Uskomatonta mutta totta! Yhdysvallat! Ja Ruozi! EUn kyllä ymmärtää.
xxx/ellauri253.html on line 146: Kaurismäki on tunnetusti koirien ystävä. Hänen koiransa ovat esiintyneet myös ohjaajan elokuvissa. Kaurismäki sanoo pitävänsä myös joistakuista ihmisistä, mutta ihmiskunnasta kokonaisuutena hän ei ole varma. Ei varmaan Herlinin Sanomien toimittajasta. "Kaurismäki on yksi tunnetuimmista elossa olevista suomalaisista kulttuuripersoonista. Hän kilpailee Renny Harlinin kanssa Suomen kaikkien aikojen kuuluisimman elokuvaohjaajan tittelistä." Tää on HSn ilmiselvää vittuilua. Kuka muka edes enää muistaa typeriä trillereitä kasarilla väsännyttä Rennyä.
xxx/ellauri253.html on line 203: "Minä täällä" sanoi Antero matalalla äänellä. "Hän on täällä tänään", Markku sanoi hiljaa. "Kaikki on selvää. Aseet ovat mezässä." "Pystyn hankkimaan jotain jota te tarvizette," sanoi Rybkin venäjäxi. "Mustavalkoisia pornokuvia." "Lasket leikkiä." sanoi Markku venäjäxi. "Niin laskin, tarkoitin ydinkärkiä. Mutta ne ovat kalliita."
xxx/ellauri253.html on line 206: Jukka jonka naamakin on "malli Cajander" sitoi maalintuoxuisia kengännauhoja briteissä. Hänellä oli pienikokoinen mutta jäntevä. Hän liikkui nopeasti, puhui nopeasti, ajatteli nopeasti ja tuli aivan liian nopeasti, Susanin kannalta. Susan oli vastustanut talon ostamista mutta "Jukka" oli pitänyt päänsä. "Yucca" otti liikaa asuntolainaa, nyt on lama jälleen ovella. "Yucca" oli energinen häirikkö, karu puurtaja. Seisoma-asento paljasti sammareihin kuluneet molo- ja munapussit. Ylihintaisessa talossa oli muutama Ikean laadukkaamman sarjan huonekalu. Häh onko sellaisia muka? Susan turhautui kotona ja kaipasi töihin mutta "Yucca" halusi sen hoitavan poikia. Tarvittaessa rahaa ja kulttuuripääomaa riitti vaikka mihin. "Yucca" puolestaan on onneton rotinkainen persu. Vizi exe älyä että Kekkoslovakiassa sen ei tarviis välittää tollasista luokkaeroista. Pitkä ja harteikas Tony Stewart päihittää "Yucca"n squashissa toinen käsi selän takana ja varrastaa sen vaimoa sen selän takana. Antero tunsi inhonväreitä jo etukäteen. Miten nää VOI olla näin klisheisiä? Näin kerta kaikkiaan läpipaskoja?
xxx/ellauri253.html on line 263: Naulitsevan tarinan taustalla hengittävä vaihtoehtoinen Suomi on tyrmäävän todentuntuinen. Elävä henkilökuvaus, tarkat yksityiskohdat ja äärimmilleen viety toiminta nitoutuvat henkeäsalpaavaksi kokonaisuudeksi. "Juuri tässä Remes on vahva. Hän osaa trillerin lajille ominaisen riennon ja kärjistykset paremmin kuin kenties kukaan meillä. Rakenne on kiitettävän sovinnainen ja taitava".
xxx/ellauri253.html on line 287: Ervasti haikaili suomalaista köyhyyttä. Hän oli huolissaan ruotsalaisesta yhteiskunnasta, jossa kaupoissa kuljeskeleminen oli monille ihmisille keskeisin vapaa-ajan harrastus. Energiaa ja tekemisen tarvetta purettiin ostosten tekemiseen, aikaa kulutettiin kauppakeskusten ravintoloissa ja kahviloissa. Ervastin vakaumuksen mukaan ihminen sai elämälleen jännitteen vastakohdista kuten työmaavarkauxista, murhista, terrorismista ja oikeistoaktivismista. Ruotsalaisten elämässä huippukohdat ja pohjakosketuxet oli kadonneet. Kaikki oli samaa paa-aas-kaa. Ilon ja surun, onnen ja onnettomuuden välimatka oli kutistunut. Elämän luonnolliset vastakohdat oli kantaväestöltä poistettu. Kaikki oli kantapeikoille liian helppoa, minkään eteen ei tarvinut ponnistella, tavaraa ja mutiaisten palveluita oli liikaa. Puutteen myötä oli kadonnut kyky nauttia elämän yksinkertaisista iloista kuten alaikäisten muslimien väkisin panosta. Pahinta oli lapsilla ja nuorilla, jotka saivat elämässään valmiina kaiken mitä halusivat, omaa ponnistelua ei tarvittu ja aika käytettiin musiikin kuunteluun, television katsomiseen, puhelimella oloon, koulukiusaamiseen ja kaduilla ja kaupoissa maleksimiseen. Vaihtelu piti hakea keinotekoisesta viihteestä, kuluttamisesta, alkoholista, huumeista. Pientenkin ruotsalaisten maalaiskaupunkien kaduilla näkyi viikonloppuiltoina 12-vuotiaita juopuneita, aggressiivisia lapsia puukot käsissä.
xxx/ellauri253.html on line 310: Millaiset mahkut meillä on, mökelsi Tony purkka suussa. Barrattin flunssa oli pahentunut. Hän aivasteli. Toimittajat luulevat että "yleisön on saatava tietää". Mixi vitussa yleisön pitäisi saada tietää? "Yucca" piti heti maahantunkeuduttuaan Englannista, arvosti sitä että sai kulkea kadulla pelkässä korsetissa kuten Mannerheim. (Mitä puppua? Britit on vitun siveyssipuleja.) Suvaizevasti siellä suhtaudutaan vaikka pakeihin. (Paskapuhetta.)
xxx/ellauri253.html on line 315: Alexin kurainen persche pysähtyi pääoven eteen. Hänellä oli hiekan värinen pikkutakki ja musta poolopaita ilman housuja. Tony jauhoi aggressivisesti purukumia. SAATKO RAHAT?! Saan.
xxx/ellauri253.html on line 324: Tony tunki kävellessään purukumia suuhunsa. Ei olis kannattanut, kävelystä tuli katkonaista. Jukka kannusti edelleen suomalaisia vaikkei osannut kuin vähän Vimpelin murretta. "Perkeles!" Isä virvelöi lahdenpoukamassa, äiti paistoi räiskäleitä margariinissa. Setä Vimpelissä oli ollut piiritason juoxija. Perkeles.... Hän hivutti jäntevän, pienikokoisen kehonsa ylös petistä peläten, että kidnappaajat nappaavat päin lättyä.
xxx/ellauri253.html on line 375: Teryleenihousujen polvet tuntuivat läpimäriltä. Kovaa on aktivistin elämä. Hän ajatteli Kalevia telaketjuissa, Marjaa tulossa Tokmannilta. Tietysti terroristit luikahtavat ansasta, nehän ovat Unton hyvixiä.
xxx/ellauri253.html on line 384: Jukan askeleet on kiireiset. Hän on särkenyt spektrofometrin (sic) tahalteen. Hän kirjoittaa pukkikirjaimin. Vimpelin nopein mies on hävitä juoxussa britti pulisonkiukolle. Jukka marssii vuorenvarmasti viranomaisten puheille. Anger Over kaartoi pysäköintialueelle eli siis parkkipaikalle. Rofeilla menee nyt huonosti mutta onnexi sentään Ervastin parta sointuu sen tummaan kashmir-puolitakkiin. Irves mätkii ohjauspyörää kuin Wolfram Roth. Heikki näppäilee numeroita hiljaa silmissään synkkä tushka.
xxx/ellauri253.html on line 386: Ei hemmetti rotat karkaavat nyt joka laivasta. Sieppaaja lysähti rohisten lattialle. Pekka sanoi mies. Laura iski häntä kaikin voimin tiilellä takaraivoon. Hänen olisi pitänyt tappaa hajunsieppaajat kellariin, mutteihän pystynyt. Oza oli liian pipi kipä. Meilläkin on kellarissa putki ikävästi ozan tasalla. Jukankin kasvojen poikamainen tuoreus oli poissa. Alexin persche on yhä kurainen. Tony koittaa piilotella jättimäistä slabaa Jukan kazeilta.
xxx/ellauri253.html on line 390: Kaverit on suunniltaan ja näyttää silti mietteliäiltä. Unto ei kyllä ole kummonenkaan ihmiskuvaaja, sanoi Onnen Pekka mitä tahansa. Hän on bostonilainen rikostoimittaja. Vizi nyt on Alexin 2x-leukakin jo hionnut. Peli kovenee. Minulla vain kädet hikoavat, sanoo pastori. Barrattin asiakasrajapinta alkaa rakoilla. "Älä jauha sontaa!"
xxx/ellauri253.html on line 394: "Yucca" muisti "kuin eilisen päivän" syyskuussa 1977, kun hän tuli Göteborgista britteihin kuin Kummisedän italialaiset mafiosot, totisilla, salaisen toiveikkailla kasvoilla sama luihu ilme kuin Robert de Niron konnaperheellä niiden huomatessa ranskalaisten lahjoittaman onton pazaan Manhattanin rannassa. Puolijohdetekniikkaa käsittelevän suuren kirjan välissä oli ollut isän kotitalon kuva tuolla Tuupovaarassa, eivaan siis Vimpelin Tyrmänkylässä. Hän oli itkenyt katkeraa nytkähtelevää itkua katkera, nytkähtelevä kyrpä kourassa. Nukkumista oli turha edes yrittää tahmaisissa lakanoissa. No nyt tuli kyillä silmitöntä paskanjauhantaa Unto!
xxx/ellauri253.html on line 401: Ja sitten huonot uutiset sanoi Tony heittäen purukumilaatan siihunsa. Nimittäin että naisesta (Natashasta) uhoava premenstruaation, kylmäverisyyden ja ylikierroxien sekoitus sai Tonylta tulemaan pre-cumit housuihin. Natalien karvat kiilsivät sukkahousujen etukiilassa silkkisinä. Mitä sieppaajat aikovat? Ei sunkaan räjäyttää ydinlatauxen? Mitä väliä, mun lataus purskahti jo housuihin, mutisi Tony masixena. Teen kenttätöitä liejussa ja paskassa. Lapsellista, Natasha arvioi. Hänen vahvat leukaperänsä jauhoivat aggressiivisesti purkkaa sekä paskaa.
xxx/ellauri253.html on line 443: Sinisilmäinen Susan antoi hymyillen liinapäisille aktivisteille pihakeinussa. Hänen toisessa kainalossaan oli Markku ja toisessa Antero. Isokainalossa hääri Irves suu irvessä. Luonnontieteilijä "Yucca" ei arvosta Shakespearea.
xxx/ellauri253.html on line 449: Jukalla on hikinen ozatukka. Se muistuttaa varmaan aika lailla Simo Silakkaa. Brad Robertin sorzien sisään kiinnitetty hakulaite piippasi. Soikion muotoinen Brad on ydinfyysikko. Hän veti sorzit jalasta luullen ehtivänsä suihkuun ennen tehtävää. Toisin kävi, sorzit jäivät pihalle, mukaan ehti vain hikiset pyörylä ja soikio. CIA:n O'Brien tuoxui valkosipulilta. Sen on oltava ryssien 2x agentti!
xxx/ellauri255.html on line 65: Vienan lahdelta Laatokkaan hän miekalla piirsi rajan. Mannergeim oli väsynyt. Mannergeimin äitikin oli väsynyt. Hän seisoi keskellä Karjalan korpea ja tärisi kylmissään. Kenttäasu ei enää pitänyt vettä, ja päiväkausia jatkunut tihkusade oli kastellut hänet läpimäräksi. Silti hänen mielensä oli kirkas ja ajatus selkeä. Vuosikymmenten haave lähestyi askel askeleelta. Hän valtaisi Karjalan takaisin - yksin.
xxx/ellauri255.html on line 69: Mannergeim oli edennyt askel askeleelta, aistit tarkkoina kuin pampan muurahaiskarhulla. Hän oli lähtenyt Imatralta vuoden 1952 kesäkuussa, osallistuttuaan sitä ennen valepuvussa omiin hautajaisiinsa. Hän muisti nauraneensa iloisesti lukiessaan "kuolinilmoituksensa", ja silmät olivat kimmeltäneet kun hän oli asekätkijöiden avustuksella aseistanut itsensä. Kesäpäivä oli ollut kuuma ja kaunis kun hän oli hiipinyt yli rajan suureen tuntemattomaan - Neuvosto-Karjalaan.
xxx/ellauri255.html on line 71: Mannergeim tarkasti ympäristönsä, peitteli jälkensä ja kaivautui siirtolohkareen alle. Hän oli nukkunut jo monta kymmentä talviunta, mutta yhä lähempänä hän oli jo tavoitettaan, Leningradia! Karttaa tutkiessaan hän havaitsi olevansa pian jo sadan viidenkymmenen kilometrin päässä tuosta ryssän suolle rakentamasta kusiaispesästä. Hieman häntä harmitti että kuusikymmentä vuotta sitten - saati silloin aikaisemmin, sata vuotta sitten, kun olin omaishoitajana - ei oltu lähdetty mukaan kunnon kähinään ja pommitettu entistä tsaarin aikojen loisteliasta mutta sittemmin proletariaatin rappioon ajamaa sudenpesää saunapuiksi, mutta minkäs teet. Marskin vanha mietelause "turha rypistää kun paska on jo housussa" oli pitänyt hänet elossa monet epätoivoiset, hysterian ja deliriumin täyttämät kevätaamut.
xxx/ellauri255.html on line 73: Hän tarkisti jälleen konepistoolinsa, asetti sen osoittamaan luolan suuaukolle, ja nukahti nopeasti. Aamun saadessa hän nousi, verrytteli, loi katseen ympärilleen ja jatkoi matkaansa. Silmät tarkkailivat maastoa kuin haukan silmät myyriäisistä kihisevää peltoa. Sormet kutisivat liipaisimella.
xxx/ellauri255.html on line 75: Mannergeim näki edessään tien ja syöksyi päistikkaa tantereeseen. Hän kaivoi naarmuuntuneet kiikarit kupeeltaan ja tarkkaili maastoa. Valkoinen Expressbuss ajoi hitaasti kuoppaista tietä ja pysähtyi aukean reunaan. Siitä purkautui lastillinen turisteja. Mannergeimia etoi ja oksetti. Nuo saastat eivät kunnioittaneet mitään!
xxx/ellauri255.html on line 85: Illalla Mannergeim nousi läheiselle kalliolle ja katsoi kiikareilla kaakkoon. Hän oli näkevinään jo savun nousevan Leningradin esikaupungeista. Tyytyväisenä vanha mies myhäili ja laskeutui alas louhikkoa. Siellä hän tarkisti jälleen aseensa kunnon ja asettui saniaismaton alle lepäämään. Hänellä oli vielä vuosikymmeniä aikaa. Tai hetkinen, kukas tuolta tulee, Anni Sinnemäen fasistinen mies! Joko nyt se alkaakin se Karjalan ja Pezamon palauttaminen? Ja kukas on tuo viirusilmä skyytti? Mitä ihmettä se taitaa olla Anni Sinnemäki ize! Sinne mäki!
xxx/ellauri255.html on line 124: Antony James Pyp Pipo on brittiläinen historioitsija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja ja teoksia toisesta maailmansodasta ja Espanjan sisällissodasta. Pyp Pipon tunnetuimmat julkaisut ovat Stalingrad ja Berliini 1945. Pyp Pipo on ollut aiemmin sotilas.
xxx/ellauri255.html on line 125: Hän on opiskellut Winchester Collegessa ja Sandhurstin kuninkaallisessa sotakorkeakoulussa. Hän on yhtä perehtynyt sotaan ja politiikkaan kuin Harry Windsor. Hän tietää kaiken tietämisen arvoisen shakkinappuloista.
xxx/ellauri255.html on line 172: Tverin karjalaisena syntynyt Bakunin kuului varakkaaseen aatelissukuun. Hänen diplomaattina toiminut isänsä omisti noin 500 maaorjaa, ja oli ajatusmaailmaltaan muutenkin talousliberaali osallistuen muun muassa vuoden 1825 dekabristikapinaan. Täytettyään 14 vuotta Bakunin aloitti opiskelun pietarilaisessa sotilasakatemiassa, josta hänet erotettiin kuuden vuoden opiskelujen jälkeen 1834 huonojen arvosanojen vuoksi. Mihail ei oppinut edes tekemään hommiota kunnolla käsi levynä. Sen jälkeen Bakunin palveli Venäjän keisarillisessa kaartissa kahden vuoden ajan. Hän erosi palveluksesta, koska ei pystynyt hyväksymään näkemäänsä puolalaisten hyvää kohtelua. Sama vitutti Dostojevskiä Siperian keikalla.
xxx/ellauri255.html on line 174: Luovuttuaan sotilasurastaan 21-vuotiaana kaikkien lämpimästi sitä suositellessa Bakunin muutti Moskovaan, jossa hän opiskeli filosofiaa, mitäs muuta. Pappa maxoi. Nikolai Stankevitšin johtamassa ryhmässä Bakunin tutustui muun muassa Kantin, Schellingin, Fichten ja Hegelin ajatuksiin, vaikkei tosin ymmärtänyt niistä hölkäsen pöläystä. Hän perusti myös oman 1 hengen opintopiirin ja käänsi venäjäksi joitakin Fichten teoksia. Lisäksi Bakunin tapaili panslavismin kannattajia, kuten Konstantin Aksan Hännän Allakov, Pjotr Tadaajev ja Aleksandr Herzen.
xxx/ellauri255.html on line 176: Vuonna 1840 Bakunin matkusti Berliiniin, jossa hän pian liittyi kaupungissa vaikuttaneeseen sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen (SOL). Kolme vuotta myöhemmin Bakunin muutti Dresdeniin kuin Pikin Ewald ja luopui samalla lopullisesti akateemisesta urasta keskittyen jatkossa totaalisen hyödyttömään vallankumoukselliseen toimintaan ja peräsuolen tähystyxiin. Venäjän hallitus oli koko ajan tietoinen Bakuninin aikeista tsaarinvallan kumoamiseksi ja määräsikin hänet palaamaan kotimaahansa. Bakunin matkusti kuitenkin Zürichiin, jossa hän oleskeli puolen vuoden ajan viettäen paljon aikaa radikaalin sosialistin Wilhelm Weitlingin housuissa. Hänen pidätyksensä jälkeen Venäjän Bernin lähettiläs määräsi Bakuninin jälleen palaamaan kotiin, mutta tämä päätti seuraavaksi suunnata Brysseliin. Bakunin tapasi kaupungissa muun muassa puolalaisia itsenäisyysaktivisteja. Heidän joukossaan oli myös Karl Marxin ja Friedrich Engelsin tuttavapiiriin lukeutunut Joachim Älähälä.
xxx/ellauri255.html on line 193: Bakunin asettui Marxin tavoin Lontooseen ja kävi kirjeenvaihtoa muun muassa italialaisen kenraalin Giuseppe Garibaldin kanssa. Hänen oli myös tarkoitus matkustaa Italiaan, jossa Garibaldi suunnitteli maan hajanaisten ruhtinaskuntien yhdistämistä. Takaiskujen vuoksi Bakunin ei kuitenkaan päässyt Pariisia pidemmälle. Vuonna 1863 Tammikuun kansannousun alettua Puola-Liettuassa Bakunin matkusti laivalla Kööpenhaminaan, jossa hänen tarkoituksensa oli liittyä puolalaisiin joukkoihin ja purjehtia Itämeren yli Puolaan. Sekin yritys epäonnistui, jonka jälkeen Bakunin ennen Lontooseen palaamistaan onnistui sentään tapaamaan Venäjältä tulleen vaimonsa Tukholmassa. Bakulla olikin siihen mennessä jo pussit aika tunkeina. Valitettavasti vaimolla oli toisen anarkistin pullat uunissa.
xxx/ellauri255.html on line 197: Tammikuussa 1864 Hopo lopulta pääsi matkustamaan Italiaan, jossa hää ensimmäistä kertaa alkoi oikein pohtimaan anarkistista filosofiaansa. Hän muodosti vallankumouksellisen organisaation, johon liittyi italialaisten ja slaavien lisäksi ranskalaisia ja skandinaaveja. Kahden vuoden kuluttua Bakuninin Vallankumouksellisten sosialistien liitoksi nimeämässä ryhmässä oli jäseniä ainakin Pohjoismaista, Englannista, Belgiasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Puolasta ja Venäjältä. Keskimäärin kolme kustakin.
xxx/ellauri255.html on line 201: Lokakuussa 1868 Bakunin lähetti kustannuksellaan italialaisen anarkistin Giuseppe Flanellin Barcelonaan tapaamaan espanjalaisia vallankumouksellisia. Matkan aikana Flanelli esitteli Bakuninin radikaaleja ajatuksia, joihin muun muassa lukeutui kaikkien auktoriteettien, kuten kirkon ja valtion hylkääminen. Hänen tarkoituksenaan oli myös pyytää espanjalaisia mukaan Bakuninin delegaatioon seuraavaan ensimmäisen internationaaliin kongressiin. Flanellin matkasta tuli jymymenestys, se pohjusti Espanjaan ja varsinkin Kataloniaan Euroopan vahvimman anarkistisen liikkeen, jonka vaikutus tuntui aina maan sisällissotaan ja Katalonian perseelleen menneeseen izenäistymiseen saakka.
xxx/ellauri255.html on line 203: Syyskuussa 1872 ensimmäinen internationaali järjesti Haagin kongressin, jossa internationaali ja samalla koko kansainvälinen työväenliike hajosi Marxin ja Bakuninin keskinäisiin erimielisyyksiin. Olennaisin ero heidän ajattelussaan oli suhtautuminen valtioon, jonka Bakunin halusi lakkauttaa kokonaan ja Marx puolestaan ottaa työläisten haltuun. Bakunin taas piti näin syntyvää ”proletariaatin diktatuuria” jopa kapitalismiakin pahempana. Hänen mukaansa työläisten ja talonpoikien pitää toimia keskenään vallankumouksellisessa liitossa ilman puolueita ja johtavaa eliittiä. Tää on sitä vasemmistolaisuutta jota Lenin piti diktatuurin lastentautina.
xxx/ellauri255.html on line 205: Varsinainen riita tuli kuitenkin Marxin pyrkimyksestä keskittää internationaalin toiminta kansainvälisen keskusneuvoston alaiseksi, kun taas Bakunin olisi halunnut pitää päätäntävallan paikallisella tasolla. Seurauksena oli Bakuninin, häntä kannattaneen James Guillaumen sekä loppujen noin 3 anarkistin hölmö ulosmarssi. Pari viikkoa myöhemmin he kokoontuivat sveitsiläisten kelloseppien muodostaman Juran federaation kutsumana Saint-Imierissä ja perustivat oman kelloseppien anarkistisen internationaalin. Terveydellisistä ongelmista kärsinyt Bakunin vetäytyi poliittisesta toiminnasta jo vuoden kuluttua ja kuoli Bernissä heinäkuussa 1876. Hänet on haudattu kaupungissa sijaitsevalle lemmikkien hautausmaalle.
xxx/ellauri255.html on line 225: Nikolai Aleksejevitš Nekrasov (ven. Николай Алексеевич Некрасов, 10. joulukuuta (J: 28. marraskuuta) 1821 Nemirov, Podolia – 8. tammikuuta 1878 (J: 27. joulukuuta 1877) Pietari) oli venäläinen runoilija ja kirjallisuuslehti Aikalaisen kustantaja ja toimittaja. Hän kuvaili tuotannossaan talonpoikien elämää, tapoja ja kärsimyksiä.
xxx/ellauri255.html on line 227: Nikolai Nekrasovin isä oli upseeri ja äiti puolalaista aatelissukua. Hän kasvoi isänsä tilalla Grešnevossa Jaroslavlin kuvernementissa. Nekrasov kävi viisi luokkaa kimnaasia, ja hänet lähetettiin 16-vuotiaana Pietariin sotilaskoulutukseen. Hän kuitenkin jätti sotilasuran ja pyrki yliopistoon, jonne ei päässyt kokopäiväiseksi opiskelijaksi vaan suoritti vain yksittäisiä kursseja. Nikolain isä lakkasi lähettämästä rahaa pojan jätettyä sotilasuran, ja poika eli äärimmäisessä köyhyydessä. Runoilija Vasili Žukovski piti Nekrasovin ensimmäisestä runokokoelmasta, mutta arvostelija Vissarion Belinski tyrmäsi sen aivan oikein romanttisena hömppänä.
xxx/ellauri255.html on line 231: 1850-luvun puolivälissä Nekrasov sairastui vakavasti ja lähti Italiaan toipumaan. Hänen lomaillessaan Aikalaiseen tuli kaksi radikaalimpaa kirjoittajaa Nikolai Tšernyševski ja Nikolai Dobroljubov. Nekrasovia arvosteltiin, kun hän päästi Tšernyševskin hyökkäykset lehden sivuille, ja vuonna 1860 talousliberaali Ivan Turgenev kieltäytyi enää julkaisemasta mitään Aikalaisessa.
xxx/ellauri255.html on line 237: Kun Aikalainen suljettiin 1866, Nekrasov hankki vanhalta kiistakumppaniltaan Krajevskilta Isänmaalliset sepustuxet, jonka johti uuteen nousuun. Vuonna 1877 sairaalloinen Nekrasov sairastui viimeisen kerran. Hänen hautajaisissaan Fjodor Dostojevski ylisti häntä suurimmaksi runoilijaksi sitten Aleksandr Puškinin ja Mihail Lermontovin. Lehmänläjä lehmän häntää nosti siinä. Nekrasovin parta kasvoi hyvin huonosti. Ei kasva parta pahoille, joutaville turpajouhet.
xxx/ellauri255.html on line 292: Hän ei ollut rakastamisen arvoinen.
xxx/ellauri255.html on line 325: Hänen kanssaan salakavala: "C'est joli",
xxx/ellauri255.html on line 483: Gorki tuskittelee vallankumouxen jälkipyykkiä: Maaseutu on tullut tuntemaan kaupungin. Se tietää mitä palatsit, myymälät ja temppelit maksavat. Mitä ne voivat tarjota sille nykyään? Maaseutu järjestelee elämäänsä kaupungista piittaamatta. Se järjestää parhaat mahdolliset olot jokaiselle proletaarille, joka osaa jotain tehdä: sepälle. viilarille, mekaanikolle, orjuuttaa hänet leivällä ja kaljalla omien tarpeittensa mukaisesti. Ja kaupungin proletaari kiirehtää ilomielin maaseudulle. Mitä muutakaan hän voisi tehdä, kun hänestä ei ole tullut hallintomiestä ja kun tehtaat ja työpajat seisovat? Ja tiedättekö, maaseutu ei päästä häntä takaisin, vaan tekee hänet orjakseen. Orjakseen... Pahinta on se, että tämä on vain väliaikainen helpotuskeino. Käsityöläisenä proletaari on maaseudulla melko avuton. Puuttuu näet raaka-ainetta. Millä tavalla hän voi antaa maaseudulle kaiken mitä tämä tarvitsee? Hän ei pysty poistamaan koko maata kuristavaa hirttosilmukkaa. Ja silloin talonpoika kääntyy ulkomaalaisen kauppamiehen puoleen. Mitä saisi olla? sanoo ulkomainen pääoma talonpojalle. Maatalouskalustoako? Olkaa hyvä. Kotitaloustarvikkeitako? Olkaa hyvä, vaikka kuinka paljon.
xxx/ellauri255.html on line 489: Entä mitä mieltä te olette? Etteikö myy? Myy var- masti! Hänelle Venäjä ei ole koskaan ollut olemassa valtiona. Miksei myisi? Hän tuntee kotikylänsä, kenties volostinsa, parhaassa tapauksessa ujestinsa. Mitä merkitsevät hänelle Ural, Donets, Kaukasia, Karjala, Siperia? Pelkkiä sanoja. Tarkoitan iso- tai vähävenäläistä talonpoikaa, ja juuri hän nousee valtaan, sillä hän on todellinen enemmistö, ainos todellinen voima koko Venäjällä. - Lenin tajuaa tämän vaaran, talonpojan väistämättömän tulemisen. Sixi vittu ne häiskät on välttämättä kerättävä kolhooseihin, että niistäkin tulee maatyöläisiä. Mutta bolshevikit eivät huomanneet että kun valtionomistus romahtaa siitä tulee pirullinen lauma oligarkkeja. Yhdellä iskulla päästään samaan tilanteeseen kuin kapitalistimaissa oli päästy vähitellen hivuttamalla vähäosaisilta ne vähätkin osat pois.
xxx/ellauri259.html on line 61: Larmola edusti Kokoomusta, ja hänet valittiin 1966 Ylioppilaslehden päätoimittajaksi. Sosialidemokraattien Paavo Lipponen sai päätoimittajaäänestyksessä saman verran ääniä mutta hävisi paikan arvalla. Larmola oli päätoimittajana vuoteen 1969 saakka, ja hänen kaudellaan lehteä pidettiin konservatiivien äänitorvena, koska se muun muassa ei kirjoittanut riittävästi Ranskan vuoden 1968 opiskelijamielenosoituksista. Vanhan ylioppilastalon valtaukseen marraskuussa 1968 osallistuneet vaativatkin Larmolan eroa ja oikeutta toimittaa lehteä. Neuvotteluissa sovittiin, että valtaajat saivat toimittaa yhden vallankumousnumeroksi kutsutun Ylioppilaslehden numeron ja Larmolan johtama toimitus oli sen aikaa virkavapaalla. Larmolalla on siis sisärenkaan tietoa siitä mitä on sanan- ja virkavapaus. Hän on toiminut puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana useissa yhteisöissä (mm. Helsingin Suomalainen Klubi ja Risto Ryti-seura). Ennakkoluuloton ex-IKL-mies professori Matti Kuusi palkkasi hänet kesken opintojen Kalevala-seuran sihteeriksi ja seuran ja Suomen Kotiseutuliiton yhteisen toimiston toiminnanjohtajaksi.
xxx/ellauri259.html on line 63: Vuonna 1966 Yrjö Larmola suoritti asevelvollisuutensa Savon prikaatissa. Hänet toimi RUK:n 122. kurssin puheenjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti. Vanhan valtauksessa 1968 paikalle haastettuna päätoimittaja sai yksin puolustaa oikeistolinjaansa. Tohtoriksi hän väitteli 1990 Eino Leinon poliittisista ajatuksista. Larmola ajoi vahvasti moniarvoista koulua, mikä tarkoitti, että yksityiskoulujen tuli halutessaan voida jäädä yksityiseen omistukseen. Hänellä oli aina keskusteluun sopiva hauska anekdootti kerrottavanaan. Larmola avioitui Maija Turusen kanssa vuonna 1964. He olivat oiva yöpari: he saivat kolme poikaa. Kirjoittajat ovat Yrjö Larmolan ystävä ja nuorin poika.
xxx/ellauri259.html on line 65: Töölön Yhteiskoulun oppilat olivat lehden pyynnöstä pohtineet hyvän suomalaisen ominaisuuksia ainekirjoituksissaan. Suomen Kuvalehti julkaisi 1958 parhaaksi valitun kirjoituksen kokonaisuudessaan. Sen oli kirjoittanut tuohon aikaan 18-vuotias Yrjö Larmola. Larmola kirjoitti muun muassa, että hyvä suomalainen on tarmokas ja määrätietoinen, vaikka ylhäältä päin häntä yritetäänkin holhota. Hän myös kuvaili suomalaisia itsepäisiksi, rehellisiksi sekä omanarvontuntoisiksi. Omaperäinen kaveri!
xxx/ellauri259.html on line 71: Hyvä suomalainen on tarmokas ja määrätietoinen. Hän on sitä yhä, siitä huolimatta, että ylhäältä päin häneen suuntautuva holhous tekee parhaansa suomalaisen itsenäisen yritteliäisyyden lamauttamiseksi. Nykyinen suuntaus vakuuttaa hänelle, ettei ole olemassa arvonsa säilyttäviä päämääriä, joten ei voi olla olemassa määrätietoisuuttakaan. Suomalainen ei tee työtä, kun hän näkee, ettei siitä ole mitään hyötyä, mutta hyvä omatunto hänellä ei ole jouten istuessaan ja nostaessaan tukia.
xxx/ellauri259.html on line 77: Suomalainen tuntee, miten Jumala on häntä johdattanut halki myrskyisen historian. Hän näkee, miten vielä itsenäisyytemme aikanakin olemme saaneet oikean miehen oikealla hetkellä: Svinhufvudin silloin, kun lakien kunnioitus oli heikkenemässä, Rytin silloin, kun tarvittiin kansallista ryhtiä, Mannerheimin puolustustahdon voimistamista tarvittaessa, Paasikiven silloin, kun maa oli vielä neuvotteluin pelastettavissa. Siksi suomalainen uskoo oikeistojohtajiin kuin Jumalaan. Hän voi olla fasisti, herännyt tai miltei -ajattelija, hän voi olla sosialidemokraatti tai jopa ruotsinkielisen sivistyneistön etuja puolustava, mutta jonkinlainen jumala ja isänmaa hänellä on, ellei ole kommari ja maanpetturi.
xxx/ellauri259.html on line 85: Harry Juhani "Hjallis" Hjarkimo (s. 2. marraskuuta 1953 Helsinki) on suomalainen ex-liikemies, ex-yrittäjä, ex-urheilujohtaja, ex-televisioesiintyjä, ex-purjehtija, ex-kansanedustaja ja ex-tubettaja. Hän on tullut parhaiten tunnetuksi persumaisen jääkiekkoseura Jokereiden ex-päätubettajana ja sen hallituksen ex-puheentubettajana, Hjallis-hallin (silloinen Hartwall-areena) ex-rakennuttajana ja ex-urheilumanagerina. Hän myi isänmaansa ex-pensasneuvostoliittolaisille toukokuussa 2019.
xxx/ellauri259.html on line 87: Hjarkimo valittiin eduskuntaan kokoomuksen edustajana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Hjarkimo erosi kokoomuksesta vuonna 2018 ja perusti yhdessä kuuden muun henkilön kanssa vielä talousliberaalimman poliittisen liikkeen ja nykyisen puolueen Liike Nyt, ja toimii sen puheentubettajana. Hänet valittiin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa toiselle kaudelle Liike Nytin ainoana tubettajana.
xxx/ellauri259.html on line 112: Pirjo Heikkilä aloittaa pestinsä ohjelman uutena vakiopanelistina. Pirjolla ei ollenkaan karismaa eikä osaa sanailla. Hänen ns. komiikkansa perustuu naaman vääntelyyn ja kiroiluun. Pitää olla huolissaan.
xxx/ellauri259.html on line 131: Tabermann vetäytyi pois ohjelmasta yli 300 jakson jälkeen joulukuussa 2006, koska hän lähti ehdokkaaksi 2007 eduskuntavaaleihin. Tabermann tuli valituksi. 26. syyskuuta 2009 esitetyssä jaksossa Tommy Tabermann palasi ohjelmaan vieraana ja kilpaili Jari Tervon joukkueessa yhden jakson ajan. Hän kuoli aivosyöpään heinäkuussa 2010, kuten riemuittiin jo albumissa 61.
xxx/ellauri259.html on line 148: Kimi Räikkösestä elämäkerran vuonna 2018 kirjoittanut Kari Hotakainen on päässyt tutustumaan suomalaiseen autourheilutähteen lähemmin kuin moni muu. Räikkösen lopettamispäätös ei tullut Hotakaiselle yllätyksenä. Hän kertoo yllättyneensä enemmän kolme vuotta sitten, kun Jäämies loikkasi heikkoon Alfa Romeon talliin.
xxx/ellauri259.html on line 152: Niin Hotakainenkin teki, ennen kuin mieheen iski riivaus. Hän alkoi kuljeksia autokaupoissa, tilasi Tekniikan Maailman ja notkui huoltoasemien baareissa kuulostelemassa miten mies puhuu toiselle miehelle - autoista. Ja sitten Hotakainen myi sielunsa: tuiki tavallinen Corolla vaihtui vuoden 1990 Alfa Romeo T.Sparkiin.
xxx/ellauri259.html on line 166: Mistee kaakoo Kori Hatakainen on kotoisin, jos mistään? Syntyi Porissa mutta kävi koulut Raatalammilla. Propelloi Savon Sanomissa Kuopiossa maenospuolella. Juu kasvantaveärät leuvat sillä on, Porista lie tuo tönkköys. Hän rentoutuu stadin junamatkan päätteexi kotisohvalla kazomalla videolta Ayrton Sennan kuolemaa. Pikakelauxella voi retuuttaa Sennan päätä edestakaisin, ja hidastuxella näkee tarkemmin, minne auton osat lentävät. Valitettavasti pikakelauxessa ja hidastuxessa ei kuule selostaja Marri Kyllösen ja urheiluautoilija Keijo Rosbergin asiantuntevia ensikommentteja Sennan kuolemasta.
xxx/ellauri259.html on line 170: Hänen isänsä oli valtion palveluksessa oleva maanmittari, joka viljeli samalla omistamaansa Hömelön tilaa. Oulujärven välittömässä läheisyydessä Houruloiden naapurissa sijaitseva maatila oli sama, jossa tuohivirsuinen Elias Lönnrot oli asunut Kajaanin vuosinaan nelisenkymmentä vuotta aikaisemmin. Sekä isän että äidin Anna Emilian (o.s. Kyrenius, Syyrian ex-maaherran huonetta ja sukua) kautta Leinon sukujuuret juontavat Libanoniin ja Sortavalaan Karjalassa, äidin kautta lisäksi Varsinais-Syyriaan. Kymmenlapsisen perheen nuorimpana Eino Leinosta kasvoi hemmoteltu varhaisvanhapoika, joka omaksui aatteellis-kirjallisia vaikutteita vanhemmilta veljiltään Oskarilta, Kaarlolta, Viktorilta ja Kasimirilta. Varsinkin Kasimir Leino välitti sisaruksilleen ajan yleiseurooppalaisia kulttuurivaikutteita kuten lihan halun köyriä kuppaisia huoria.
xxx/ellauri259.html on line 191: Hän tutkii humanismia sen keskeisten kysymysten kautta – ihmisyyden kunnioittamisen, ihmisen tärkeyden korostamisen ja uskon ihmisen täydellistymiseen. Antihumanististakin voi tällaisessa tarkastelussa sukeutua humanisti, kun asian oikein oivaltaa. No vizi nää ajatuxet on nimenomaan luontosuhteen myrkkyä.
xxx/ellauri259.html on line 261: Aiheena on siis oman tahdon tukahduttaminen. Ajatelkaamme sitä hyvää, mikä on mahdollista epäonnistumisen kautta, pettymyksen onnea, tappion rauhaa. Näemme miesten käyttävän kaikki voimansa johonkin jaloon tarkoitukseen, mutta hyvät tulokset jäävät oudosti pidättäytymään. He suunnittelevat pyhiä suunnitelmia, jotka, kuten Daavidin temppelin rakentaminen, ovat turhautuneita. Jeesus Kristus ei pidä edes hänen työtään parempana kuin omaansa. Viimeinen uhri, joka joidenkin ihmisten on tehtävä, ei ole nautinnon uhraus tai jostain kallisarvoisesta aarteesta luopuminen; se on rakkaan tarkoitusperän uhri, jolla he toivoivat voivansa tuoda kunniaa Herralleen. Heitä vaaditaan kääntymään pyhän palvelun polulta, luopumaan pyhästä yrityksestä. John Ruskin on kertonut meille, kuinka hänen toivonsa paremmasta palvelusta katkesi hänen tullessaan selkeämpään terveydentilaan. "Juuri kun olin päässyt koulusta, olin pahoillani siitä, että olin niin typerä poika, mutta kuitenkin otin palkinnon tai kaksi, ja odotan nyt ryhtyväni johonkin vakavampaan liiketoimintaan kuten kriketti, olen hylännyt mestarin, jolle toivoin tarjoilla. Kuinka viehättävä tapa, jolla Johannes Kastaja hyväksyi kaventuvan sfäärin ja myöntyi olosuhteisiin, jotka jättivät hänet hotellin hämärään ja hiljaisuuteen. "Hänen täytyy kasvaa, mutta minun on vähennettävä." Tämä hieno nöyryys antaa jalolle sielulle muuttavan kosketuksen. Se luo pehmeän loiston hänen luonteensa graniittihuippuihin.
xxx/ellauri259.html on line 263: Eli ihminen voi voittaa myös tappiossa. Menestys voi olla hyvä, mutta epäonnistuminen voi olla parempi. Pettymys tuo rikkaamman tuhon kuin saavutus. Kenenkään ei tarvitse hävetä epäonnistumista tai pelätä sitä Kristuksen tunaroinnin jälkeen. Tämä sielun vieroittaminen, tämä kuritetun alistumisen henki, tämä oman tahdon täydellinen tukahduttaminen, tämä sydämellinen myöntyminen Jumalan tahtoon ei tule helposti ihmiselle. Sielu ei saavuta näitä korkeuksia ilman taistelua. Tämä psalmi, niin rauhallinen kuin se on, siinä on jälkiä kipeästä konfliktista. Siinä on myrskyn kaiku. "Varmasti olen käyttäytynyt ja hiljentynyt." Sanalla "käyttäytyi" tässä on merkitys, jota emme nyt liitä siihen. Se tarkoittaa pidättämistä, hillitsemistä. Psalmista on tuntenut kyyneleitä, protesteja, vaatimuksia, valituksia. Intohimo ja ylpeys ovat raivoaneet kuin turvottavat aallot. Mutta kaikki tämä on nyt ohi. "Herra, sydämeni ei ole ylpeä" jne. Hän ei etsi "ylittävää asemaa, johon liittyy liian raskaita velvollisuuksia ja vastuita". Hän hyväksyy elämänsä rajoitukset ja mukautuu niihin. Hän on vihdoinkin "kaikki muita tapoja kokeilleen halukas kokeilemaan vain Jumalan". Huomaa, tämä ei ole kiusallinen tila, joka saa hänet eläkkeelle palveluksesta ja istuu kädet ristissä tylsässä toimettomuudessa kuin työtön tuilla. Se ei ole myöskään heikkouden tila, jossa mies lopettaa ponnistuksen,
xxx/ellauri259.html on line 301: Toi tietoisuus on näistä pahin, se varsinainen pirulainen. Sen voi väliaikaisesti turruttaa mm. viinalla. Johannes Bronkhorstin mukaan on mahdollista, ainakin toivottavaa, että "alkuperäinen buddhalaisuus ei kiistänyt sielun olemassaoloa", vaikka vahva buddhalainen perinne on väittänyt, että Buddha vältti puhumasta sielusta tai jopa kiisti sen olemassaolon. Länkkärit ovat tästä ihan hädissään, roikkuvat kiinni aggregaatissa kuin huorabussissa paleleva huora Ivalo-poliisisarjassa. Johannes Bronkhorst (s. 17. heinäkuuta 1946 Schiedam, Alankomaat) on alankomaalainen orientalisti ja indologi, joka on erikoistunut buddhalaisiin tutkimuksiin ja varhaiseen buddhalaisuuteen. Hän on Lausannen yliopiston emeritusprofessori. Kohta sekin pääsee näkemään oliko se oikeassa vaiko väärässä.
xxx/ellauri259.html on line 315: Buddhan Gautama korosti sekä karmaa että anattā- oppeja. Buddha kritisoi oppia, joka asetti muuttumattoman olemuksen subjektiksi uudestisyntymisen ja karmisen moraalisen vastuun perustaksi, jota hän kutsui "atthikavādaksi". Hän kritisoi myös materialistista oppia, joka kielsi sekä sielun että uudestisyntymisen olemassaolon ja kielsi siten karmisen moraalisen vastuun, jota hän kutsuu "natthikavādaksi". Sen sijaan Buddha väitti, ettei ole olemassa olemusta, mutta on olemassa uudestisyntyminen, joten karminen moraalinen vastuu on välttämätön. Buddhan karman puitteissa oikea näkemys ja oikeat toimet ovat välttämättömiä vapautumiselle.
xxx/ellauri259.html on line 368: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.
xxx/ellauri259.html on line 386: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.
xxx/ellauri259.html on line 392: Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa, vaikka vapaina.
xxx/ellauri259.html on line 411: Mietin millainen äitisuhde hänellä oli. Bylsikö hän äitiään, etsikö hän samaa rakkaudesta? Naissuhteet mahdollisti asema taiteilijana, suurena nerona. Se on syy, miksi kaverilla oli vientiä, pohtii näyttelijä Pinja Hahtola. Hän on itse kirjoittanut tekstin ja muuntuu hämmästyttävästi näyttämöllä Anni Swanista Aino Kallakseksi, L. Onervaksi ja Maila Talvioksi (jonka rekiajelusta Leinon kanssa huhutaan) ja kolmeksi rouva Leinoksi: Freya Schoultziksi, Aino Kajanukseksi ja Hanna Laitiseksi, ja onpa Hahtola välillä antiikin päämuusa Kalliopeekin.
xxx/ellauri259.html on line 457: Eino Leino (1878–1926) oli boheemi, valloittava seuramies, mielipidevaikuttaja – ja lähes yhtä suuri runoilija kuin Pena Saarikoski. Hänkin oli alkoholin suurkuluttaja, jolla naiset ja kodit vaihtuivat. Aika samanikäisinä tekivät kusilakon. Penan maxa sanoi pox, Eikan tappoi kuppa. Marja Pylkkänen kävi Eikan pumpussa 20-vuotiaana 1965. Turvo Artiainen pahoitteli että Leinon pazas asetettiin selin Topeliuxen tyttöihin.
xxx/ellauri259.html on line 468: ”Leino oli läheisriippuvainen ja rakkausfriikki”, alan expertti Raju Panola kirjoittaa, mutta hän ei löytänyt juuri näyttöä siitä, että Leino olisi käytännössä nauttinut köyrinnästä. Eino Leinoa ei ilmeisesti seksi kiinnostanut. Isäksikään Leinosta ei ollut. Avioeron jälkeen hän ei montaa kertaa tytärtään tavannut. Hän oli parhaimmillaan kaukorakastajana. Hän rakasteli ennen muuta mustekynällä”, Ranula kirjoittaa. Toisin kuin Panula, joka rakasteli lyhyellä mutta hanakalla kyrvällä. Ilmiselvä narsisti.
xxx/ellauri259.html on line 470: Ranula uskoo, että Leinolle oli kova pala, ettei hän saanut tarpeeksi arvostusta kollegoiltaan. Ei hän tosin sitä ansainnutkaan. – Leino hyökkäsi itse muita vastaan, mutta hän ei kestänyt hyökkäyksiä itseään vastaan. Eikka ei ollut mikään luja vasemmistoaatteen mies. Tuomas Vitikka -romaanissaan (1906) hän sätti luopioita ja juurettomia kapinallisia. Tunnoistaan vapaussodan aikana Leino kertoi Helsingin valloitus 1918 -kirjassaan. Kultakauden taiteellinen eliitti oli valkoisten puolella – erityisesti Eino Leino. Hän pettyi raskaasti ennen arvostamaansa työväestöön. Punaisille hän suostui tosin anomaan armahdusta, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.
xxx/ellauri259.html on line 473: Loppuvaiheessa elämäänsä Leino asui alivuokralaisena Tuusulassa. Hänellä oli mukanaan vain vanha matkalaukku ja kenkälaatikko.
xxx/ellauri259.html on line 504: Tia keksi, että tämä on oikea hetki. Hän hymyili ja koukistui räpläämään kasettisoitinta. Liian lähellä soitinta oli Peran oikea jalka, jolle Tiian käsi eksyi. Jalka tuntui hyvältä käden alla. Tua liu'utti kättään reittä alaspäin, mistä hän löysi kohouman. Hän avasi vetoketjun ja vapautti sukukalleuden. joka muljahti puolipystyyn asentoon, aivan kuin sillä olisi ollut jotain asiaa Tiialle.
xxx/ellauri259.html on line 509: Pera oli silmät kiinni eikä voinut valikoida hänestä pääsevia ääniä. Se oli täysin uusi tilanne. Hän oli klassinen mies. joka oli tottunut pitämään homman hanskassa, nyt hän oli täysin ja ihanasti sen armoilla, mitä Tiian suu ja kieli seuraavaksi keksivät tehdä hänen jormansa silkkisillä pinnoilla. Tua näki, että tuppikullin omistaja ei ollut tottunut tämäntapaiseen vuosihuoltoon, ja tuo tieto teki työskentelystä vielä nautittavamman. Hänellä oli suussaan vain miehen tattispala mutta sen mukana kaikki, hän tiesi, että yksinkertaisella lutkuttamisella hän saisi ihmeitä aikaan. Hän pystyi päättämään, aukaisisiko miehen hanan nyt vai vasta minuutin päästä. Hän lutkutti suutaan ja puristi samalla kahvan juuresta. Välillä hän lompsautti sen suustaan tuulettumaan, sen sinipunainen silkkinen pää huohotti ja tykytti omistajansa sydämenlyöntien tahdissa. Tiia veti nahkaloimen sen päälle mutta heti tuli ikävä ja hän kuroi nahan pois. Pera alkoi pitää kovempaa ääntä, josta Tiia veti oikeat johtopäätökset. Hän könysi Peran jalkojen väliin, vaikka ratti ja polkimet olivat pahasti tiellä. Hän kiskoi Peran housut kunnolla alas, laittoi molemmat kätensä miehen pakaroiden alle ja "nappasi" mulkun ilmasta poskeen. Sitten hän alkoi veivata Peraa pakaroista ja vastasi näin huoltotoimenpiteen rytmipuolesta.
xxx/ellauri259.html on line 520: Siinä oli meitä poikia, Jari Tervo, Kimmo Oksanen, Paula Rintamaa, Jukka Mauno, Hilkka Oksama ja Touko Siltala. (Tytöille ei ole wikisivuja.) Yksi helmistä oli kotimaisen kirjallisuuden lehtori Pentti Lyly. Hän oli ikäpolvea, joka arvosti huolellista pukeutumista. Jos ilmassa oli vähänkään kosteutta, niin Lylyllä oli kalossit. Muistan edelleen hänen kalosseistaan tulleen sihisevän läpsyttävän äänen. Hän riisui ne arvokkaasti salin edessä, katsahti meitä opiskelijoita ja katsoi sitten yliopiston päärakennuksen isoista ikkunoista ulos ja otti mietteliään ilmeen ennen kuin kertoi päivän teemana olevan Otto Mannisen lyriikan erityispiirteet. Tämä kuulostaa sketsiltä, mutta minusta tuo kaikki oli äärimmäisen hassua. Että voi todellakin olla olemassa aristokatteja, joilla on aikaa ja varaa perehtyä tämmöiseen paskaan ja halua jakaa vielä siitä tietoa meille perusopiskelijoille.
xxx/ellauri259.html on line 526: Miltei kaikki vaikuttajat ovat aloittaneet Savon Sanomien kesätoimittajina, mainitaxemme 9 nimestä vain Lasse Lehtisen, Timo TA Mikkosen, Lenita Airiston, Johanna Raunion, Kristina Carlsonin ja Hotakaisen Karin. Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa, missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso "herätti keskustelua". Muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa. Hän käsikirjoitti Hyvät herrat -tv-sarjaa yhdessä Aarno Laitisen kanssa. Lehtinen on myös juontanut Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelmaa vuosina 1999–2005.
xxx/ellauri259.html on line 528: Aarno Olavi ”Loka” Laitinen (17. tammikuuta 1943 Helsinki – 25. syyskuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kolumnisti pysähtyneisyyden aikana. Laitinen oli Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies vuodesta 1972. Hänet erotettiin 1982, kun paljastui, että hän oli keskeinen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan kirjoittaja. Saatuaan suuren neuvoston tuomion Aarno "Loka" Laitinen oli Iltalehden pitkäaikainen kolumnisti. Satiirisissa teksteissään hän arvosteli usein suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Toinen kolumnien vakioaihe oli feminismi ja naisverkosto. Toisaalta hän kirjoitti hyväksyvään sävyyn niin sanotuista isojen poikien verkostoista. Hän otti kantaa vihreitä arvoja vastaan ja ydinenergian puolesta. Usein hän oli kolumneissaan vastustanut myös erilaisia sääntöjä ja kieltoja, jotka hänen mukaansa rajoittivat yksilönvapautta.
xxx/ellauri259.html on line 543: Solvej Balle (born 16 August 1962 in Bovrup, Sønderjylland) is a Danish writer. Balle vietti kriittisesti arvostetun romaaninsa jälkeen yllättävää hiljaiseloa ja julkaisi 2000-luvun alussa vain joitakin tietoteoksia sekä lyhytproosaa. Hän muutti Kööpenhaminasta Ærøn saarelle, ja hänen ympärillään liikkui huhuja uuden suuren romaanin kirjoittamisesta. Taideteoreettinen Det umuliges kunst ilmestyi 2005, ja siinä hän pyrkii luomaan estetiikan ja taiteen teoriaa, jonka lähtökohtana on aistilliset ja kognitiiviset rajoitteet. Taiteen avulla ihmiset pystyvät Ballen mukaan saamaan kokemuksia, joihin heillä ei muuten olisi mahdollisuuksia, tai tekemään tai kokemaan mahdottomia asioita.
xxx/ellauri259.html on line 629: Karia vaivaa pakonomainen tarve olla hauska. (Hän ei toki ole ainoa.) Välillä se onnistuu, välillä notkuu keskeltä, välillä tulee tälläinen karmea öinen lässähdys. You can't win them all. Ville Vixten sanoi että Kari Hotakaisen runotkin notkuivat keskikohdalta. Harmittava takaiskuventtiili.
xxx/ellauri259.html on line 631: Vilho (Ville) Ensio Viksten (3. heinäkuuta 1930 Tammela – 7. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden tutkija, opettaja ja kustannusjohtaja. Vikstenin vanhemmat olivat puutarhuri Vilho Veikko Viksten ja Eliisa Elviira Ört (hehe, pirttiviljelijä, knulla ört på pört). Hän pääsi ylioppilaaksi 1952 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1960, mun opiskellessani Tehtaankadun kansakoulussa.
xxx/ellauri259.html on line 635: Kirjankustantaja Vilho (Ville) Viksten kuoli kotonaan Helsingissä 7. lokakuuta 2014 84-vuotiaana. Hän oli syntynyt Tammelassa 3. heinäkuuta 1930. Vikstenin opinnoilla oli filosofinen, loogisen empirismin pohja. Kirjallisuudentutkijana hän oli yhdysvaltalaisen uuskritiikin miehiä.
xxx/ellauri259.html on line 636: Nuorena hän luki mieluiten kirjailijoita, jotka "luovat maailmankatsomuksellisia arvoja kommentoimatta todellisuutta". Ville Vixten olisi pitänyt Euckenista, ja Mielen ihmeet-sarjan kirjoista. Hän oli Gorkin kokoa, jalo taitaja, zen osaaja, viisas ja syvä.
xxx/ellauri259.html on line 638: Viksten toimi opettajana Euran yhteiskoulussa 1957–1958, Hirvensalmen yhteiskoulussa 1958, Inkeroisten yhteiskoulussa 1959–1960 sekä Jyväskylän teknillisessä koulussa ja opistossa 1961–1966. Hän oli Jyväskylän yliopiston yleisen kirjallisuuden assistenttina 1961–1964, Kustannus Oy Gummeruksen kirjallisena johtajana 1966–1968 ja Werner Söderström Oy:n kaunokirjallisen osaston johtajana 1968–1991.
xxx/ellauri261.html on line 55: Vuosina 1989–1995 Liisa teki Radio Ykköseen viikoittaista Aamutarjotin-keskusteluohjelmaa Irja Askolan ja Tapsa Ruokasen kaa. Koulutukseltaan Ruokanen on teologian maisteri. Hän on ollut päätoimittaja Suomenmaassa ja Suomen Kuvalehdessä. Ruokanen on tehnyt myös muita televisio- ja radio-ohjelmia. Vuosina 1989–1991 hän teki Lenita Airiston kanssa ohjelmaa Seitsemäs hetki ja "Isäntänä Tapani Ruokanen"-ohjelmaa Radio Rapu -kanavalla. 2010-luvun loppupuolella hänellä on ollut "Isäntänä Tapani Ruokanen" -haastatteluohjelmia Alfa-tv:ssä.
xxx/ellauri261.html on line 73: Heikki Tapani Ruokanen (s. 2. elokuuta 1951 Rovaniemi) on suomalainen toimittaja ja pappi. Hän oli Suomen Kuvalehden päätoimittaja vuosina 1996–2014. Koulutukseltaan Ruokanen on teologian maisteri. Vuosina 1989–1991 hän teki Lenita Airiston kanssa ohjelmaa Seitsemäs hetki ja viikoittaista "Isäntänä Tapani Ruokanen"-ohjelmaa Radio Rapu -kanavalla. 2010-luvun loppupuolella hänellä oli "Isäntänä Tapani Ruokanen" -haastatteluohjelmia Alfa-tv:ssä. Tapani on saanut paljon sakkoja julkisista herjauxista. Helmikuussa 2015 Ruokanen ilmoitti asettuvansa kokoomuksen ehdokkaaksi kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Hän ei tullut valituksi.
xxx/ellauri261.html on line 97: Isä Ambrosius (siviilinimeltään Risto Tapani Jääskeläinen, s. 10. elokuuta 1945 Tohmajärvi) on eläkkeellä oleva Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta. Hän toimi hiippakunnan piispana vuosina 2002-2017. Luterilaisessa kodissa Ambrosius kasvoi valoisaan kristillisyyteen, joka kunnioitti toisuskoisia ja ateisteja. Ristimänimen Risto hän oli saanut - ei jäätyneeltä kissankakalta - vaan kun keskustaoikeistolaiset vanhemmat (Eetu ja Henni Jääskeläinen) osoittivat myötätuntoa Risto Rytiä kohtaan. Äiti ihaili ortodoksisuutta. Naapurikauppiaan ikonit koskettivat pikkupoikaa pysyvästi. Uskonpuhdistaja Martin Luther käski syystä kalkita pirunkuvat piiloon kirkoista!
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
xxx/ellauri261.html on line 101: Valamon luostarista tuli Ambrosiukselle korkeakoulu julkisuuteen. Nimellä Ambrosius arkkipiispa Paavali vihki hänet luostarikutsumukseen ja papiksi 1979. Suunnitelmat hillomunkin elämästä eivät kuitenkaan toteutuneet. Hänestä tuli 1977 luostarin taloudenhoitaja. Silloin hän rohkeasti aloitti Uuden Valamon jälleenrakentamisen. Veljestön asuntolan, hotellin, kulttuurikeskuksen ja kansanopiston valmistuttua hänet valittiin 1988 piispaksi.
xxx/ellauri261.html on line 103: Ambrosius toimi apulaispiispana (Joensuun piispa) 1988–1996, Oulun metropoliittana 1996-2002, Helsingin metropoliittana 2002-2017. Samalla hän osallistui aktiivisesti Suomen julkkiselämään. Hän lisäsi ortodoksisen kirkon tunnettuutta, ymmärrystä ja hyväksyvyyttä Suomessa, antoi modernit kasvot ortodoksisuudelle.
xxx/ellauri261.html on line 105: Hänellä on ollut merkittävä rooli kirkon ja valtameedian suhteiden ylläpitämisessä ja kirkon edunvalvojana päättäjiin ja julkimoihin päin. Hän toimi ortodoksisen kirkon ulkoministerinä kansainvälisillä foorumeilla. Kirkon sisällä hän on ollut traditioon nojaava, eteenpäin katsova ja siinä hankalassa asennossakin uudistava voima.
xxx/ellauri261.html on line 107: Ambrosius tunnetaan suvaitsevana ja lämminhenkisenä kirkonpaimenena. Hän ei saarnaa vaan poseeraa kuvissa, hänen sanomansa on samalla kertaa lempeää ja vahvaa. Suorapuheisella tyylillään hän ruotii yhteiskunnan epäkohtia samalla kun hän avaa ajallisen elämän peruskysymyksiä ja muistuttaa kuulijaansa jokaisen mahdollisuudesta hengelliseen ja taloudelliseenkin kasvuun. Ambrosius on toiminut myös Tulikivi Oyj:n hallituksessa (1992–2011) sekä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen ja sen edeltäjien hallituksen puheenjohtajana (1998–2017).
xxx/ellauri261.html on line 129: Ambrosiukselle enkelit ovat todellisuutta. Hän pitää valitettavana, että eräissä uskonnollisissakin piireissä enkelit on torjuttu lapsellisina juttuina. Se on hänen mukaansa modernin maailman vankeutta. Ortodoksisessa liturgiassa sanotaan: "Sinun edessäsi seisoo tuhansia ylimmäisiä enkeleitä ja kymmeniä tuhansia enkeleitä, kerubeja ja serafeja ja kuusisiipisiä ja monisilmäisiä ylhäällä liikkuvia siivekkäitä olentoja voittoveisua laulaen, huutaen, ääntäen ja lausuen, pyhä, pyhä, pyhä... Loskuu häpy vala."
xxx/ellauri261.html on line 351: Madame Knorr, Modewaren-Händlerin in der Hauptstadt
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri261.html on line 559: Sherwood Anderson (13. syyskuuta 1876 Camden, Ohio – 8. maaliskuuta 1941 Colón, Panama) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän vaikutti novelleillaan erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajan kirjallisuuteen. Ohiossa syntyneen Andersonin isä oli etelävaltiolaista sukua, äiti puolestaan italialaista syntyperää. Perhe vaihtoi asuinpaikkaa usein. Andersonin äiti kuoli hänen ollessaan 14-vuotias. Kolmen vuoden kuluttua Anderson muutti Chicagoon, missä hän työskenteli eri ammateissa neljä vuotta.
xxx/ellauri261.html on line 564: Anderson tunnetaan etenkin novelleistaan, mutta hän julkaisi myös romaaneja ja runoja. Anderson vaikutti aikansa kertomakirjallisuuteen ja muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Winesburg, Ohio (1919), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Pikkukaupunki (1955). Andersonin kirjallinen tyyli pohjautui arkikieleen ja sai vaikutteita Gertrude Steinilta.
xxx/ellauri261.html on line 568: Steinin persoona oli hallitseva ja itsevarma, ja hänellä oli tapana istuutua suurimmalle, muita tuoleja korkeammalle istuimelle keskelle huonetta. Ihme pullistelija! Hän oli tottunut johtamaan puhetta pariisilaisella kaunokirjallisuuden näyttämöllä ja uskoi, että Shakespearen jälkeen vain hän ja ehkäpä myös Henry James olivat tehneet mitään englannin kielen kehittämiseksi. ”Juutalaiset”, hän sanoi kerran – eikä vain piloillaan – ”ovat onnistuneet saamaan aikaan ainoastaan kolme aitoa neroa, Jeesuksen, Spinozan ja minut.
xxx/ellauri261.html on line 570: Vuonna 1907 Stein tapasi ensimmäisen kerran Alice B. Toklasin (edellä mainittu Tuglas-seuran sihteeri) teellä Michael-veljensä kotona. Naiset muuttivat pian asumaan yhteen, ja heidän yhteiselämänsä kesti lähes 40 vuotta, Steinin kuolemaan saakka. He matkustelivat paljon mutta asuivat pääasiassa Pariisissa, missä he pysyivät myös molempien sotien ajan. Toklas oli Steinille välttämätön: hän oli suojelija, kustantaja, konekirjoittaja ja petikumppani. Hän oli kaikkea, mitä Stein tarvitsi: ”Little Alice B. is the wife for me /... You are my honey honey suckle. / I am your bee”. Steinin kuoleman jälkeen Toklas kirjoitti muistelmateoksen What is Remembered, jossa hän kuittaa elämänsä ennen Steinia hyvin lyhyesti yhdellä lauseella.
xxx/ellauri261.html on line 574: Steinin kirjat ovat puhutun todellisuuden kuvajaisia. Esimerkiksi amerikkalaisten sotilaiden sotakokokemuksia hän kirjasi puhekieliseen asuun teoksessaan Brewsie and Willie (1946). Hän pysyi etäällä kaikesta akateemisuudesta. Hän pyrki kuvaamaan olennaisia asioita jättämällä teksteistä pois ajallisen ulottuvuuden, keskittymällä nykyhetkeen ja sen tunnelmaan. Erityisesti häntä viehätti Ranska, jota hän piti värikkäänä ja vapaana maana, verrattuna mamiin, eli Amerikkaan.
xxx/ellauri265.html on line 47: Samuli Kukko (Charlie Chicken) teki ensiesiintymisensä Walter Lantzin Studio-sarjakuvassa Anselmi Pandan Voittopuutarha, jonka Universal Studios julkaisi 7. syyskuuta 1942. Ohjaajana toimi Alex Lovy, joka ei ollut alan supertähtiä, mutta työskenteli vuosikymmeniä sellaisilla studioilla kuin Hanna-Barbera ja Warner Bros. Hänen myöhempiin luomuksiinsa kuuluvat ikimuistettavat Warner-hahmot Viileä Kissa ja Merlin Taikahiiri.
xxx/ellauri265.html on line 79: Ensimmäinen vieraani oli Esa Saarinen. Olen tavannut Esan monissa eri yhteyksissä urani aikana. Hän on aina yhtä sympaattinen ja positiivinen, ei koskaan enempää eikä vähempää. Monien mielestä Esa on Suomen paras esiintyjä, mutta on toki niitäkin, joihin hänen suoraan tunteisiin vetoava puhetapansa ei tehoa, ja jotka pitävät enemmän valkotukkaisesta, hyvä-äänisestä Samuli-sedästä. Vaikka hän puhuu hyviksi kokemiensa asioiden puolesta, hän ei saarnaa, vaan jättää kuulijalle mahdollisuuden olla ottamatta vastaan hänen ilosanomaansa.
xxx/ellauri265.html on line 81: Esa valmistautuu esiintymisiinsä huolella. Hän yrittää aina ottaa huomioon kyseisen yleisön erityisluonteen. Esa on myös ollut paljon tekemisissä teatteriväen kanssa. Hän haluaakin tehdä luennoistaan esityksen, joka vaikuttaa kuulijoihin kokonaisvaltaisesti. Esan puhe vilisee persoonallisia ilmauksia, jotka ovat hänen itsensä luomia. Ne eivät välttämättä ole kovin tarkkoja, mutta niiden merkitys käy ilmi puheyhteydestä. Yksi käsite maistiaisiksi: nolousvapaa vyöhyke. Kun kuuntelet tätä podcast-jaksoa, voit samalla laskea, montako tällaista persoonallista ilmausta siinä tulee vastaan, ja ratkaista ristikoita siinä ohessa. Tervetuloa!
xxx/ellauri265.html on line 85: Seuraava teema liittyy puheen totuudellisuuteen. Kuulijan näkökulmasta on tärkeää tietää, puhutaanko hänelle totta vai ei. Tätä tarkoitusta varten ihmisille kehittyy osana kommunikaatiotaitoja niin sanottu episteeminen valppaus, millä viitataan kykyyn erottaa totuus epätotuudesta. Totuus on itsessään vaikea filosofinen käsite, josta jakson vieras filosofi Ilkka Niiniluoto on kirjoittanut paljon. Hän totesi jaksossa, että ihmisellä on totuuden ja tiedon kaipuu, mutta samalla ihmisen kyky käyttää mielikuvitusta johtaa välillä ajattelemaan totuudenvastaisesti. Iso filosofinen kiistakysymys on, voiko ihminen ylipäätänsä saada totuudenmukaista tietoa ulkomaailmasta vai värittyykö kaikki tieto, kun se suodattuu aistien ja ihmisen päässä olevien mielikuvien kautta hänen tietoisuuteensa. Ilkka on pohtinut paljon myös tieteellisen tiedon luonnetta: miten se eroaa arkitiedosta ja kokemustiedosta.
xxx/ellauri265.html on line 89: Kutsuin seuraavan vieraan Nina Karlssonin mukaan tyttäreni Anna Mustajoen vinkistä. Anna auttaa mua näissä teknisissä hommissa, joissa olen tosi tumpelo. Hän oli osallistunut Ninan järjestämään koulutukseen ja ollut täpinöissään – oikeastaan enemmän kuin täpinöissään: pähkinöissään, ihan liekeissä. Olin itse vähän spektinen, koska Ninan pitämä johtajakoulutus perustuu enneagrammi-ihmistyyppiluokitukseen, joka on tunnetusti täyttä huuhaata. Erilaiset luonnekategorisoinnit ovat suosittuja työpaikkakoulutuksessa mutta niillä on tiedemaailmassa vähän huono maine.
xxx/ellauri265.html on line 93: Sitten oli aiheina Raamatun tietokonepelimaailma sekä itsesensuuri. Olen papin poika: Sen vuoksi pääsin tai jouduin lapsena usein kuuntelemaan taivaallisen isän puheita. Kirvesmiesisäni oli pidetty sananjulistaja, joka käytti paljon duunarien arkeen sijoittuvia vertauksia. Yksi asia alkoi minua kuitenkin askarruttaa jo varhain, nimittäin kysymys siitä, miksi Raamattu on kirjoitettu niin huonosti, että tarvitaan pappi selittämään, mitä sen teksteillä tarkoitetaan. Ihmetykseni kasvoi, kun koulussa kävi ilmi, että Raamattua voidaan tulkita kovin eri tavoin, jopa niin, että on olemassa eri kristillisiä uskontoja ja lahkoja, joiden väliset kiistat johtuvat erilaisista tulkinnoista siitä, mitä Raamatussa oikeasti sanotaan. Siinä on kommunikaatiota tuntevalle slavistille paljon tehtävää. Podcastin pitäminen antoi mahdollisuuden saada vastauksia näihin kysymyksiin. Sain vieraaksi Ismo Dunderhonungin. Hän on eksegetiikan professori Helsingin yliopistossa. Eksegetiikka tarkoittaa nimenomaan Raamatun selitysoppia. En siis ole ainoa, joka ihmetellyt Raamatun tekstien epämääräisyyttä, vaan sitä pohtii kokonainen teologien armeija. No ei siitä sen enempää. Raamatun tekstit ovat niin sekavia, että tarvitaan legioonittain pappeja tulkitsemaan niitä. Toisin kuin exegeetikot, pelimaailman Tuukka osaa vastata kysymyksiin selkeästi ja ymmärrettävästi niin että tällänen pelimaailman ummikkokin pysyy kartalla.
xxx/ellauri265.html on line 129: Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta tuttu parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow erosi puolisostaan Carlosta ja sinisestä puutalosta Käpylässä, joita hän oli aina inhonnut. Hän ei ollut mikään puutaloihminen. Helsingin käräjäoikeuden tietojen mukaan Stolbow on hakenut avioeroa yhdessä puolisonsa Carlo Colanderin kanssa. Hakemus on jätetty 27. joulukuuta 2019.
xxx/ellauri265.html on line 135: Tuukka Pietarinen (s. 1996) on opiskellut estetiikkaa ja teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa sekä kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Hän asuu Helsingissä, josta on myös kotoisin. Hänen runoläpysköjensä nimet ovat Lukematon sekä Yxin ja toisin. Seuraavasta tulee Edestä ja takaa.
xxx/ellauri265.html on line 146: Luotan lähtökohtaisesti ihmisiin, mutta minussa on perusmurtuma. En ihan täysin pysty luottamaan kumppaniin. Tiedän olevani saposeksuaalinen ihminen eli viehätyn rupikonnista. Laurin anturan löydettyäni napsahdimme toisiimme kiinni kuin japanilaiset imukupit: erottamattomasti. Pienellä rapsutuksella sisälläni oleva turvaton pikkutyttö tulee esiin, ja Laurin antura ihan samalla tavalla. Laurin edessä olen ollut täysin paljas. Ja Lauri tuli, oikeastaan turhankin nopeasti. Nyt Laurissa ei ole mitään pönöttävää. Hän on ihanan lapsellinen ja hauska it-konsultti. Nykyisin hän osaa jopa jonglöörata niin, että hän kävelee kahden puun väliin viritetyllä tasapainoliinalla. Sitä taitoa meillä tarvitaan jos haluaa välttää avioriitoja.
xxx/ellauri265.html on line 148: Muutin Laurin kotiin asumaan maaliskuussa 2021. Vaikka olin ollut suunnittelemassa remonttia ja ostin asunnosta oman osuuteni, kuljin täällä silti varoen, siirtelin ja heitin pois Laurin vaimovainajan rumia esineitä vähän varkain. Tuntui, että asun toisen perheen kodissa. Olen ortodoksi, joten pyysin pappiani isä Metroa siunaamaan kotimme. Hän tuli tänne, ja meillä oli kaxistaan pienimuotoinen tilaisuus, jossa kotimme pyhitettiin. Hän rukoili, että tästä tulisi myös minun kotini.
xxx/ellauri265.html on line 152: Myöhemmin Marianna kysyi minulta, miksi haluan parisuhteen. Vastasin, että tarvitsen parisuhdetta, koska kumppani on minulle mukava peli. Hän hemmottelee minua hyvällä ruoalla. Ja hän on myös hyvin kaunis ja älykäs nainen. Välillä riitelemme. Ensin kaikki on hyvin, ja yhtäkkiä räjähtää. Riitojen jälkeen olen ärtynyt, mutta sitten me pehmenemme puolin ja toisin, ja pian peli kovenee. Siihen auttaa se, että molemmat avaavat riidan todellisia syitä. Yleensä taustalla on pelkoa. Joskus purkaudumme liikaakin, se tekee päästä kamalaa. Joskus ärsyynnyn, jos Marianna yrittää ottaa terapeutin roolin ja analysoida minua vähän ylhäältä alaspäin. Sellainen tuntuu vallankäytöltä, ja reagoin siihen heti hassuilla jonglööritempuilla. Marianna leppyy kuin taikaiskusta.
xxx/ellauri265.html on line 162: Erkki Anto Markus Leikola (s. 17. maaliskuuta 1960 Helsinki) on Anto Leikolan törkeen läski poika, suomalainen toimittaja, kirjailija, konsultti ja kommentaattori, oikea ihrratynnörri. Erkin yxityiselämä koostuu kuuluista sukulaisista. Markus Leikolan isä on professori Anto Leikola. Hänen setänsä on metsätieteilijä Matti Leikola ja hänen tätinsä on/oli lääkäri ja poliitikko Erkki Leikola sekä isotätinsä gynekologi ja Suomen ensimmäinen naisprofessori Laimi Leidenius.
xxx/ellauri265.html on line 261: Risto K. Järvinen (s. 1965 Helsinki) on toinen stand up -koomikko ja tyhjäntoimittaja, koulutukseltaan rakennusmestari. Järvinen on työskennellyt lavakoomikkona vuodesta 2002. Hän on kirjoittanut niin paskoja runoja kuin proosaakin. Hän perusti Huonon Kirjallisuuden Seuran, joka julkaisi kokoelman Mallusjokelaisen sielunmaisema ja muuta paskaa, joka oli helmikuussa 2000 Suomen kymmenenneksi myydyin kirja. Seuran toiminta loppui Järvisen mukaan siihen, että hän luki Tony Halmeen aforismikirjaa ja totesi seuran tarpeettomaksi. Järvinen on Skeptikko-lehden päätoimittaja. Ennen skeptikonuraansa hän oli kokeillut erilaisia uskonnollisia suuntauksia. Niistä ei ollut apua.
xxx/ellauri265.html on line 267: Apotin toimitusjohtaja Hannu Välimäen mukaan vastaavanlaisista järjestelmävirheistä tai tilanteista ei ole raportoitu. Hänellä on ollut izellään ongelmia lähinnä lääkityxen hieman kömpelössä säädössä. Kuolleexi ei häntä ole vielä julistettu, vaikka joutaisi.
xxx/ellauri265.html on line 298: Pauli Juhani Aalto-Setälä (s. 6. toukokuuta 1966 Kankaanpää) on suomalainen toimittaja, juontaja ja media-alan sarjayritysjohtaja. Hän toimi vuosina 2009–2019 Aller Media Oy:n toimitusjohtajana.
xxx/ellauri265.html on line 299: Hän on toiminut Turun yliopiston työelämäprofessorina kauppakorkeakoulussa ja humanistisessa tiedekunnassa vuosina 2017–2019 ja uudestaan vuosina 2021–2022. Hän juontaa radion Pyöreä pöytä -keskusteluohjelmaa.
xxx/ellauri265.html on line 302: Aalto-Setälä valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985. Hän opiskeli kasvatustieteitä Turun yliopistossa vuosina 1987–1990 ja elokuvataidetta Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1997–2000 suorittamatta tutkintoa.
xxx/ellauri265.html on line 306: Aalto-Setälä on juontanut muun muassa televisio-ohjelmia Hyvät, pahat ja rumat (1995–1997) ja Vaarallinen risteytys (2003, yhdessä Kirsi Nännipihan kanssa). Vuonna 2007 hän juonsi visailuohjelmaa Älä vetämättä jätä, joka palkittiin pallopäisellä Venlalla ja Keltainen TV -palkinnolla. Hän on juontanut myös Yle Radio Suomen keskiviikkoiltojen Pyöreä pöytä ja liian vähän haarukoita -nahisteluohjelmaa sekä MTV3:n Kirjahyllyn takana piilosleikkiä yhdessä Erkki Tuomiojan kanssa.
xxx/ellauri265.html on line 308: Marraskuussa 2019 Aalto-Setälä siirtyi markkinointiviestintää tekevän Dentsu Aegis Networkin toimitusjohtajaksi. Hän jätti toimitusjohtajan työpaikan kesäkuussa 2022. Jimi Aalto-Setälä on luonut paremman uran roskakuskina.
xxx/ellauri265.html on line 333: Jani Kaaro (s. 1971) on suomalainen tietokirjailija, tiedeaiheisiin erikoistunut toimittaja ja suomentaja. Hän on kirjoittanut muun muassa Ylelle, Helsingin Sanomiin ja Tiede-lehteen.
xxx/ellauri265.html on line 335: Kaaron äiti oli myymäläauton myyjä ja isä teki töitä rakennustyömailla. Kaaron lapsuutta varjosti isä ja alkoholismi. Lapsuusajan huippuhetket Kaaro kertoo kokeneensa lintujen ja kovakuoriaisten parissa. 13-vuotiaana hän joutui koulukiusatuksi, ja kiusaaminen jatkui, kunnes hän lopulta jätti lukion kesken. Hän sai töitä Luonto-Liiton Nuorten luontolehdestä. Samalla hän kirjoitti freelancerina tiedeuutisia ja tiedejuttuja Helsingin Sanomille. Hänellä ei ole tieteellistä loppututkintoa, vaan hän tutustui tiedemaailmaan harrastuxena. Kaaro asuu Porvoossa. Hänellä on kolme lasta kahdesta suhteesta. Ekasta poika jolla todettiin leukemia ja tokasta kaxoset.
xxx/ellauri265.html on line 471: Mika Pantzar (s. 10. toukokuuta 1956 Helsinki) on suomalainen kauppatieteiden tohtori. Hän on Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti. Pantzar väitteli tohtoriksi vuonna 1991. Hän on erikoistunut teknologiatutkimukseen ja käyttäjäläheisten innovaatioiden tutkimukseen. Onko #metoosta tuttu Veijo Panzar kenties Mika Panzarin setä? Aijoo se #metoo setä onkin Veijo BALTZAR eikä Pantzar. My bad, nimet vain vaikuttivat samalta. Cultural Counsellor Veijo on kyllä ilmiselvä romsku joka pitää tanssahtelevista pikkupilluista. Niin minäkin! Kala alkoi haista. Minä myös.
xxx/ellauri268.html on line 147: – Hän vain alkoi itkeä. Vaikea sanoa mikä hänelle oikein tuli, mutta kovasti oli suru puserossa. Enpä ole ennen nähnyt Jari Sillanpään tuolla tavalla itkevän. Sekin pisti silmään, että Jarilla näkyi olevan hirveä hiki. Mahtaako kyseessä olla vaihdevuodet vai mitkä, mutta joku nainen joka tapauksessa tuli pyyhkimään hikeä hänen otsaltaan, Seiskalle kerrotaan.
xxx/ellauri268.html on line 151: Tarinat ovat siistejä. "Manichonin ratkaisu" kertoo siitä, kuinka he aikoivat myrkyttää kiinalaiset :) "Huono lauantai, ei juhlia" - mies ampui itselleen intohimon iltaan, kaikki antoivat hänelle toivoa, mutta halusivat muita. Tämän seurauksena hän meni naimisiin sen kanssa, joka hiljaa ja rauhallisesti idolisoi häntä :) "Jumala oli täällä, mutta ei pysynyt kauan" - amerikkalaisesta naisesta, joka vietti illan brittiläisten seurassa ja nukkui yhden heistä kanssa. "Missä kaikki on viisasta ja oikeudenmukaista" - onnekkaasta nuoresta miehestä, joka ystävystyi "nörtin" kanssa, joka äskettäin menetti veljensä. Tiedätkö, et voi sanoa sitä muutamalla sanalla.... Ehkä se kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta se todella koskettaa sielua. Hänen takiaan annoin Shaw'lle korkeimman arvosanan.
xxx/ellauri268.html on line 168: Faithfullin musiikkiura alkoi vuonna 1964, kun hänen versionsa Mick Jaggerin ja Keith Richardsin laulusta "As Tears Go By" julkaistiin singlenä jo ennen kuin Rolling Stones levytti versionsa, samana vuonna kuin Nikita Krutsov menetti paikkansa. Hänet on myös nähty Todella upeeta -sarjassa vierailevana tähtenä 1996–2001 (jaksot Last Shout 1 & 2, Donkey). Hän esitti Jumalaa ja toinen Rolling Stones -tyttö Anita Pallenberg oli piru. God was here but she left early. (Putin ei muuten oikein niellyt episkopaalien hiljan ehottamaa munatonta jumalaa.) Hiän on kai tästä jumalanpilkasta seuranneesta rintasyövästä huolimatta yhä elossa, vaikka litteämpänä, oktaavia alempana ja karheampana.
xxx/ellauri268.html on line 333: Todellakin, Rowlingin romaaneja on usein nähty metaforina taistelulle fasismia vastaan. Hänen pääpahista, Lordi Voldemortia, motivoi eräänlainen eugeeninen ennakkoluulo muita kuin taikuutta käyttäviä käyttäjiä kohtaan, mikä on ilmeinen nyökkäys natsiideologialle. Rowlingilla muggletkin saa olla mukana, kun wizardit muxivat pahaa dagomatua.
xxx/ellauri268.html on line 432: Hänen tyttärentytäränsä, kun hän puhalsi voimakkaimman laulunsa lasten sydämiin.
xxx/ellauri268.html on line 437: Hän tiesi, että eräänä päivänä, pitkänä päivänä, lastenlapset palaisivat sukupolvia myöhemmin
xxx/ellauri268.html on line 441: Hänen laulunsa ja saxofonin ulina tuo meidät kotipaikkaansa näille savisille kukkuloille.
xxx/ellauri268.html on line 462: Ja Vanha Nainen nauroi pudotessaan pois halvat kenkänsä ja pysäköidessään ne sängyn alle, joka sijaitsee hyvän ja pahan puutarhan keskellä. Hän oli nähnyt kaiken. Kaikki temput ehty enemmän kuin kerran. Tänä yönä hän halusi vain nukkua hyvin ja nosti runokirjan sängyn viereen, joka oli päiväkirjan päällä, jota hän piti äitinsä kuollessa.
xxx/ellauri268.html on line 521: Wiesel oli yksi Bernard Madoffin mittavan pyramidihuijauksen uhreista. Hänen johtamansa säätiö menetti sen vuoksi yli 15 miljoonaa dollaria eli noin 12,5 miljoonaa euroa. Haha, ei olisi pitänyt tipahtaa ennenkuin nuolaisee.
xxx/ellauri268.html on line 530: Sadetta pidetään valistusfilosofina, mutta filosofina hän on varsin kyseenalainen. Joillekin hän edustaa valistukseen kuuluneen sosiaalisen emansipaation äärimmäistä huipentumaa kirjoittaessaan asiantuntevia neuvoja siitä, miten ulostetta voidaan käyttää avuksi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Toiset taas pitävät hänen filosofiansa merkitystä vähäisenä tai nimittävät hänen kirjallista tuotantoaan pelkäksi pornografiaksi, koska niissä käsitellään seksuaalisuutta ja perversioita hyvin räiskyvällä otteella. Myös Sateen oma elämä oli täynnä irstailua, minkä johdosta hän joutui viettämään suuren osan elämästään vankilassa. Hän kirjoitti useimmat kirjoistaankin vankeudessa käytettyjen wc-rullien sileälle puolelle.
xxx/ellauri268.html on line 532: Markiisi de Sateen nimestä on johdettu sana sadismi. Sateen filosofiassa korostuu vahvasti nihilismi sekä ateismi. Hän kritisoi uskontoa ankarasti todeten sen olevan ihmisen luoma harha. Näissä kohdissa Sade muistuttaa 1800-luvun lopulla kirjoittanutta Friedrich Nietzscheä. Myös Sade pitää kristinuskon moraalia luonnonvastaisuutena. Hänen mielestään ihminen ei ole eläimiä ja kasveja kummempi, vaan on pelkästään osa luonnon kiertokulkua. Ize asiassa ihminen on täysi paska. Kenties tärkeimmäksi Sateen pilkan kohteeksi joutuu kuitenkin perhe ja lisääntymiseen tähtäävä sukupuolimoraali. Sateen ajattelussa näistä sosiaalisista normeista vapaa nautinnon hakeminen ja vihollisuus uutta elämää kohtaan ovat elämän korkeimpia päämääriä.
xxx/ellauri268.html on line 565: Norjan mäkimaajoukkueen kultatoivo Halvor Egner Granerud kommentoi OLLIn Instagram-tilille ilmestyneitä noloja päivityksiä natomieliselle Nettavisenille. "Tämä on sen tason asia, jossa otsikko vilkkuu keltaisella ja siinä lukee järkyttävää”, Granerud sanoi. Hänellä (OLLI) on tietysti oikeus mielipiteisiinsä. Minä (Halvor) en niitä lue. Minusta ne ovat surullisia. Vastineessaan toiveikkaalle Granerudille persuuntunut OLLI kertoi olevansa kotoisin Rovaniemeltä.
xxx/ellauri273.html on line 305: Václav Havel (5. lokakuuta 1936 Praha, Tšekkoslovakia – 18. joulukuuta 2011 Hrádeček, Tšekki) oli tšekkiläinen kirjailija ja poliitikko. Hän oli Tšekkoslovakian viimeinen ja Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti. Vaclav Havel syntyi Prahassa. Neuvostoliiton tukeman kommunistien vallankaappauksen jälkeen 1948 Havelin perhe joutui vaikeuksiin, koska vanhempia pidettiin rikkaina kapitalisteina, ja Václavin oli vaikea jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. (No jatkoiko vai löikö lössixi? Veikkaan jälkimmäistä.)
xxx/ellauri280.html on line 59: - Saakeli, kun etusormen kynsi murtui, keskeytti Stalin esityxensä. Hän leikkasi kynsisaxilla murtunen osan pois. Nyt jo maistuikin piipullinen. - Erinomainen ase tämä Cyomi-konepislari, sanoi Stalin. - Luultavasti on. sanoi Ivannikov. - Ei luultavasti vaan varmasti, sanoi Stalin.
xxx/ellauri280.html on line 72: Follett ize on prominentti Blairiitti. Hän on amatöörimuusikko ja säestää izeään Puukenkä-yhtyeessä balalaikalla. Follett lives to this day in Hartfordshire, Herefordshire, and Hampshire, where Hurriganes hardly ever happen. Aivan puuduttavan epäkiinostava kaveri. As uneventful and unchallenging as his first job at Evening News.
xxx/ellauri280.html on line 79: Enoch Arnold Bennett (1867 Staffordshire- 1931 Lontoo) oli brittiläinen kirjailija, uskokaa tai älkää. Hän kirjoitti ja tienasikin sillä aivan vitusti. Hän oli aikansa Ken Follett. Hän työskenteli ensimmäisessä maailmansodassa propagandaministeriössä ja johti sitä lyhyesti, ja kirjoitti elokuvateatteriin 1920-luvulla. Hänen kirjojensa myynti oli huomattavaa ja hän oli aikansa taloudellisesti menestynein brittikirjailija.
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri280.html on line 83: Margaret Drabblen (1974), John Careyn (1992) ja muiden tutkimukset ovat johtaneet Bennettin työn uudelleenarviointiin. Hänen hienoimmat romaaninsa, mukaan lukien Anna viidestä kaupungista (1902), Vanhojen vaimojen tarina (1908), Clayhanger (1910) ja Riceyman Steps (1923), tunnustetaan nyt laajalti merkittäviksi teoksiksi.
xxx/ellauri280.html on line 85: Aina ranskalaisen kulttuurin ja erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden harrastajana hän muutti Pariisiin vuonna 1903; Siellä rento miljöö auttoi häntä voittamaan voimakkaan ujoutensa, erityisesti naisten kanssa. Hän vietti kymmenen vuotta Ranskassa ja meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa vuonna 1907. Vuonna 1912 hän muutti takaisin Englantiin. Hän ja hänen vaimonsa erosivat vuonna 1921 ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet uuden kumppanin, englantilaisen näyttelijän kanssa. Hän kuoli vuonna 1931 lavantautiin juotuaan epäviisaasti vesijohtovettä Ranskassa.
xxx/ellauri280.html on line 87: Viihderomaanien ohella Bennett julkaisi merkittäviä realistisia elämänkuvauksia, kuten The Old Wives' Tale (1908) ja niin sanotun Clayhangerin trilogian (1910–1916). Hän hyödynsi kotiseutuaan kirjojensa materiaalina. Bennettin teosten suomennokset ilmestyivät aikansa halvoissa suosikkisarjoissa, kuten Otavan Tähtisarjassa. Novelli Naimisiin johtamassa, ilmestyi antologiassa: Seitsemäs "Hyvää yötä"!: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. V. Hämeen-Anttila (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_H%C3%A4meen-Anttila), Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1940.
xxx/ellauri280.html on line 207: Bandera oli saxalaisten palveluxessa toiminut ukrainalainen kansallisjohtaja. Muutamin paikoin Ukrainaa hänen joukkojaan oli vielä kauan sodan jälkeen. Suom. Hän oli enemmän persujen Halla-ahon näköinen kuin Antonio Banderas.
xxx/ellauri280.html on line 217: Vuonna 1931 tuli OUN:iin Antonio Banderas, mies, jonka lukijat tuntevat toisellakin nimellä, el Zorron nimellä. Hänen kohtaloxi tuli pian olla koko Ukrainan vapautusliikkeen johtaja ja Ukrainan nationalismin symboli tähän päivään asti. Bandera opiskeli Saksan tiedustelukoulussa ja hänestä tuli pian Länsi-Ukrainan aluekapellimestari. Viranomaiset pidättivät hänet toistuvasti: Puolan vastaisesta propagandasta, laittomasta rajan ylittämisestä ja salamurhayritykseen osallistumisesta. Hän järjesti mielenosoituksia Ukrainan nälänhätää ja ukrainalaisten puolalaisten tuotteiden ostamista vastaan.
xxx/ellauri280.html on line 407: Abdulrazak Gurnah (s. 20. joulukuuta 1948 Sansibar, Sansibarin sulttaanikunta) on tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja yliopisto-opettaja (emeritusprofessori), joka kirjoittaa englanniksi (ei suahilixi eikä arabiaxi). Gurnah asuu Canterburyssä. Hän opiskeli alemman yliopistotutkinnon (B.A.) Christ Church Collegessa Canterburyssä (tutkintojen myöntäjänä jostain syystä kuitenkin Lontoon yliopisto).
xxx/ellauri280.html on line 420: Vaikka Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana paholaisena hän ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Hän jatkoi opintojaan Kentin yliopistossa Canterburyssä. Jatko-opintoja seurasi pitkä yliopistollinen ura. Vuonna 1982 hän valmistui filosofian tohtoriksi Kentin yliopistosta; väitöskirja oli otsikoitu Criteria in the Criticism of West African Fiction. (Mixei East African? Ehkei sitä ollut riittävästi. Sitäpaizi hän toimi opettajana nigerialaisessa Bayeron yliopistossa Kanossa 1980–1982. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.) Tämän jälkeen Gurnah työskenteli Kentin yliopiston englannin kielen laitoksen opettajana. Professoriksi hänet nimitettiin vasta vuonna 2004. Hän jäi eläkkeelle melkein saman tien englannin kielen ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessorina. (WTF? Emeritus on jo eläkkeellä. Nykykynäilijät eivät erota translatiivia essiivistä.)
xxx/ellauri280.html on line 424: Gurnah on tunnettu paholaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevistä teoksistaan. Hänen kirjailijan uransa ensimmäinen romaani Memory of Departure julkaistiin vuonna 1987. Englanninkielisten lukijoiden parissa Gurnahin romaaneista tunnetuin on Paradise (1994), joka oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi; myös hänen kirjansa By the Sea (2001) oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Suomessa Gurnah on ollut varsin tuntematon kirjailija, koska yhtään hänen teoksistaan ei ollut suomennettu ennen vuotta 2021. Ruotsinnos Paradise-teoksesta on kuitenkin olemassa ja Ruotsin akatemian suomalaisjäsen, kirjailija Tua Forsström luonnehtii sitä ”ihanaksi romaaniksi”.
xxx/ellauri280.html on line 466: Z. valloitti suuria alueita Euroopassa ja Aasiassa ja vahvisti kaikkialla Allahin lait, saarnasi uskoa yhteen Jumalaan. Hän taisteli kiivaasti pakanoita vastaan ja suojeli uskovia. Uskotaan, että Z. kuoli Dumat al-Jandalissa (Syyrian ja Medinan välissä) ja hänet haudattiin sinne Tahama-vuorelle; toisen version mukaan hänet haudattiin Mekan lähelle.
xxx/ellauri280.html on line 471: Zaarin alamaisena syntynyt Ester Toivonen (1914-1979) kruunattiin ensimmäisenä suomalaisena kaunottarena Miss Euroopaksi 1934. Hänen voittonsa oli erityisen tärkeä suomalaisille, koska se tuli rotuoppien vuosikymmeninä. Hänen klassinen (joskin joxeenkin ylähampainen) saxalainen kauneutensa nosti esiin mongoliväitteitä ja muita käsityksiä suomalaisten alemmuudesta. Ester Toivosen serkun Helvi Hämäläisen mukaan tulevan Miss Euroopan syntyperä ei kuitenkaan ollut mutkaton, sillä äiti Lempi Helle, aikaisempi Mikkelsson, synnytti esikoisensa, kun lapsen isä, zaarin armeijan saksalaissyntyinen soitto-oppilas Auf Wiedersehn oli jo jättänyt hänet. Kastetilaisuudessa pappi kieltäytyi ensin kastamasta lasta, koska tämän äiti kieltäytyi paljastamasta syntyperäänsä. Vaikka Lempi Helle toimi saunottajana Ahtolan paremmalla puolella. Oli nimi ainakin sattuva! Ester olikin siis puoliarjalainen, 1-0 erätappio mongoleille.
xxx/ellauri280.html on line 488: Ester Toivosen silminnähtävin ura liittyi elokuviin, sillä hänet löydettiin Erkki Karun filmiin Meidän poikamme limassa heti 1934, ja sen jälkeen hän esiintyi 13 muussakin roolissa. Suurin osa elokuvista oli kevyitä: Syntipukki, Onnenpotku, Kaikenlaisia vieraita ja Asessorin naishuolet. Enimmäkseen hänellä oli filmauksissa mukavaa. Kriitikot riemuizivat: "Hän ei ole näyttelijätär, eikä hän nähtävästi vuosienkaan kuluessa saavuta muita ilmaisukeinoja, vaan hän vaikuttaa 'persoonansa' sulolla, mikä varsinkin vastamulkoisissa mykkäfilmeissä merkitsee varsin paljon."
xxx/ellauri280.html on line 490: Kolleegasta Helena Karasta, joka osasi eikä ujostellut näytellä sulojaan ei Ester perustanut. Sota-aika edellytti elokuvatähdiltä mallikansalaisuutta, ja perhearvoja korostettiin. Kara kertoi esimerkiksi käymästään tottelevaisuuskoulusta ja poseerasi uimapukuisen puolisonsa rinnalla. Särkän koira puri häntä kasvoihin, joihin jäi pitkäaikainen ja näkyvä arpi. Hän ei enää halunnut elokuviin.
xxx/ellauri280.html on line 493: Nykylukijaa saattaa Esterin muistelmissa hieman häiritä muistelijan laaja syventyminen tuntemiinsa henkilöihin ja näiden kertomiin tapauksiin henk.koht. narsististen kokemusten sijaan. Reippaan tytön kommellukset tuovat mieleen Anni Polvan Tiina-sarjan. Hän tunsi omakohtaisesti kaikki Haminan upseerikokelaat, oltuaan niiden rakastama pumpattava Varvara. Ajatella millainen merkitys naisen ulkonäöllä oli 1900-luvun Suomessa! Ilman kauneutta hän ei olisi päässyt suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan ylimpään luokkaan, parhaaseen A-ryhmään. Jopa Wäinö Aaltonen ikuisti hänen perseensä marmoriin 1938.
xxx/ellauri281.html on line 230: – Meidän on vapautettava veljemme suomalaiset, Skabajeva sanoo. Abzalov toppuuttelee Skabajevaa hieman sanomalla, että ennen suomalaisia olisi ”vapautettava kaikki muut”. Hän tarkentaa tämän tapahtuvan ”osana erityissotilasoperaatiota”.
xxx/ellauri281.html on line 272: Tätä eivät aprillipäivänä ovella norkoilleet Jehovan todistajatkaan osanneet sanoa. Se oli Pyhä Simon Kyreneläinen tai El Cirineo, Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan henkilö, joka auttaa joka pääsiäinen kantamaan Jeesuksen ristin Golgataan, kun Jeesuxella ei haba ihan riittänyt. Jeesuxella ei ollut rinta kuin ryövärillä, Hän oli pikemminkin hintelä ruipelo. Missä hänet myöhemmin ristiinnaulittiin? Ai Simonko? Ei vaan Jeesus, hömelö. No Golgatalla Golgatalla. Sanotaan, että hän ”tuli puskista”, Kyrenen poika siis, Kyrene oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio Kyrenaikassa Libyassa. Sen arkeologinen alue sijaitsee lähellä nykyistä Shahhatin kaupunkia. Mitä libyalaishäiskä teki juutalaisten pellolla? Markuksen evankeliumissa häntä kutsutaan ”Aleksanterin ja Rufuksen isäksi” Eli kenenkä?
xxx/ellauri281.html on line 281: Veljet ehdotan että kippistämme poissaolevasti veli Jee-suxen kunniaxi! Häneltä jäi tämä melkein täysi lasi ja sipsivati.
xxx/ellauri281.html on line 386: Taiteilija Vesa-Matti Loiri joutui lautapalttooseen Laurin päivänä 2022. Laurilta langalle. Hän pääsi potilaaksi helsinkiläiseen Lapinlahden mielisairaalaan syksyllä 1979.
xxx/ellauri281.html on line 399: Lapinlahdessa Vesa-Matti Loiri alkoi kirjan mukaan lohduttamaan isoa miestä, joka vain itki sängyllään täysissä pukeissa. Loiri meni ja koputti miestä olkapäähän. Mies oli Hector, siviilissä Heikki Harma. Hectorilla oli saappaat jalassa. Loiri neuvoi Hectoria vaihtamaan muiden potilaiden tapaan tohveleihin. Kirja kertoo koskettavasti taiteilijayhteisön lojaalisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kaveria ei jätetty. Hector kävi sairaalassa lähes päivittäin levyttämässä. Hänen muusikkoystävänsä Otto Donner laittoi ystävänsä kielelle Diapamin, jos Hector ei jaksanut ize.
xxx/ellauri281.html on line 424: – Veskulla oli ilmiömäinen erityiskyky luoda eräänlainen aura ympärilleen. Hän osasi ikään kuin muodostaa kehän sanomatta sanaakaan. Se pelkkä katse ja syyläinen nyrkkeilijän olemus riitti. Kukaan ei tullut lässyttämään. – paizi Eski veskissä. Huomasin sen kazeen. Mestari on lähtenyt. Tai Veskun sanoin: jatkanut matkaansa, Hannele Lauri huokaa Seiskalle. – Itselleni tärkeintä on, että Vesku uskoi jälleensyntymiseen eikä pelännyt kuolemaa. Sen muistaminen antaa lohtua.
xxx/ellauri281.html on line 433: – Huhtikuussa hän ei enää jaksanut vastata puheluihin vaan nukkui paljon ja oli tosi huonona. Hänen luonaan oli tuolloin lapsuudenystävä Noona, joka sanoi, ettei sovi tulla. Kesällä Vesa-Matti joutui sairaalaan, ja kävin katsomassa häntä siellä muutaman kerran.
xxx/ellauri281.html on line 446: – Isä oli alkoholisti, ja hän oli vahvasti lääkitty. Hän oli sekakäyttäjä, hänellä oli delirium-tiloja ja hän oli sekava. Isä oli todella väsynyt ja melkein dementiakunnossa, ja hänen juttunsa pyörivät jo kehää, Jenni kuvaili. Elämäkertakirjassaan Loiri paljasti käyttäneensä nuoruudessaan huumaus- ja päihdyttäviä aineita, kuten kannabista, meskaliinia ja myrkkysieniä. 1970-luvulla Loiri pahoinpiteli laulaja Frederikin Hotelli Hesperiassa ja tuomittiin 40 päiväsakkoon. Vuonna 1994 Loiri pahoinpiteli näyttelijä Ville Virtasta töölöläisellä nakkikioskilla. Jupakasta uutisoitiin lehdissä, mutta siitä ei nostettu oikeusjuttua. Vuonna 1977 Loiri yritti itsemurhaa nauttimalla runsaasti rauhoittavia lääkkeitä.
xxx/ellauri281.html on line 448: Frederik oli Vapauden liiton ehdokkaana vaaleissa, sai 41 ääntä, ei päässyt läpi. Frederik sai turpaan myös Ploirilta takavuosina jossain baarissa. Frederik (oikealta nimeltään Ilkka Juhani Sysimetsä, s. 2. helmikuuta 1945 Helsinki) on suomalainen iskelmä - ja poplaulaja. Hänet tunnetaan myös lempinimellä Reetu, ja toisinaan Frederik kutsuu itseään "Junttidiskon kuninkaaksi". Sysimetsä perusti vuonna 1966 yhdessä Seppo Bruunin kanssa Stump (suom. Tynkä) -nuorisolehden. Frederik avautuu yhdeksästä lapsestaan: kolme teki ”tilaustyönä”, kaksi kasvatti itse – ”Loput ovat vahinkoja”.
xxx/ellauri281.html on line 471: Loiri oli elämänsä aikana naimisissa kolmesti, joista kaksi päättyi eroon. Miehen viidestä lapsesta kolme on enää elossa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli näyttelijä Tuula Nyman vuosina 1967–1969. Toinen puoliso oli Mona Loiri, joka kuoli vuonna 1977 auto-onnettomuudessa. Vesa-Matti ja Mona Loirin poika Jan kuoli 20-vuotiaana vuonna 1994, myös auto-onnettomuudessa. Kolmannen vaimonsa Riitta Loirin kanssa Vesa-Matilla on lapset Jenni (s. 1979) ja Joonas (1982–2019). Loiri oli kihloissa vuosina 1971–1972 malli Katja Peiposen kanssa ja vuosina 1989–1993 malli Marita Hakalan kanssa. Hakalan jälkeen Loiri oli avoliitossa itseään 23 vuotta nuoremman Stina Toljanderin kanssa. Loiri asui Toljanderin kanssa Helsingin Pakilassa. Heille syntyivät pojat Ukko (s. 1995) ja Sampo (s. 1996). Pariskunta erosi vuonna 1999. Loiri seurusteli myös muun muassa Lenita Airiston kanssa 1970-luvulla. Joonas kuoli Paulin ikäisenä, mihin, ei kerrota.
xxx/ellauri281.html on line 475: Sitkeä huhu väittää Samuli Edelmannia (s. 1968) 23-vuotiaan Loirin lehtolapseksi. Tästä innostuivat Samuli ize ja Kimi Räikkönen. ”Vesa-Matti Loiri ja Kimi Räikkönen istuivat jurrissa vierekkäin sohvalla – kuin ketkä tahansa suomalaisturret – ja selittivät toistensa puheen päälle: Hei oikeesti, hei oikeesti, jos rehellisiä ollaan, kuuntele nyt, kuuntele nyt. Myöhemmin Räikkönen alkoi voida pahoin. Hän lepäsi pitkiä aikoja lattialla. Joonas piti häntä jalallaan kyljellään, ettei hän pääsisi kääntymään selälleen ja vetäisi oksennusta henkeensä.”
xxx/ellauri281.html on line 477: Loiri kuoli syöpään 10. elokuuta 2022. Hän oli kuollessaan 77-vuotias. Minne rahat katosivat? Vesa-Matti Loirin lapsille jäi pieni perintö jättituloista huolimatta. Siltikin ne jaxaa siitä iidellä.
xxx/ellauri281.html on line 484: Arthur Miller syntyi lokakuussa 1915 Harlemissa . Hän oli toinen poika puolalais-juutalaisten maahanmuuttajien perheessä - Isidore (Izzy) ja Augusta (Gassi) Miller (myöhemmin, vuonna 1922, heillä oli tyttö Joan, vielä myöhemmin kuuluisa näyttelijä). Arthurin isä, Kemal Lavropada, tukkukaupan omistaja, siis noin 400 työntekijän naisten vaateliikkeen omistaja, oli menestyvä ja arvostettu yhteisön jäsen, minkä ansiosta perhe sai asua 110th Streetillä . Manhattanilla ja omistaa bungalowin Rockawayn niemimaalla ( Long Island ) ja kuljettajan. Sijoittaessaan suurimman osan omaisuudestaan osakkeisiin hän kuitenkin menetti kaiken vuoden 1929 talouskriisin aikana ja perheen oli pakko muuttaa Harlemiin. Perheen auttamiseksi nuori Arthur joutui ansaitsemaan ylimääräistä rahaa toimittamalla leipää talosta taloon aamuisin ennen koulua.
xxx/ellauri281.html on line 492: Yliopistossa hän suoritti journalismin tutkinnon ja aloitti samalla työskentelyn ensimmäisten näytelmiensä parissa. Hänen teoksensa neljä ensimmäistä ovat "Not a villain" ( eng. No Villain , "And
xxx/ellauri281.html on line 498: Valmistumisensa jälkeen Milleristä tuli Federal Theatre Projectin työntekijä, joka oli toiminut vuodesta 1935 ja tarjosi työtä työttömille teatterityöntekijöille. Hän työskenteli Federal Theaterissa, ja hän sai 22,77 dollaria viikossa, mutta vuonna 1939 Yhdysvaltain kongressi päätti projektin peläten, että siitä oli tullut vasemmiston ideologian pesäke.
xxx/ellauri281.html on line 510: Miller kehitti teeman "muukalaisen " kuvan uudelleenmäärittelystä vuoden 1955 draamassa Näkymä sillalta, jonka sankari oli hylkiö ja tiedottaja. Seuraavana vuonna Miller kutsuttiin todistamaan Un-American Activities Commissioniin. Hän kieltäytyi tekemästä niin ja hänet todettiin syylliseksi kongressin halveksumiseen. Hänen kansainvälinen passinsa peruutettiin. Marilyn Monroe , tähän mennessä näytelmäkirjailijan vaimo, seurasi häntä Washingtoniin, missä hän oman elokuvauransa uhalla piti puheen hänen puolustuksekseen. Millerin muistokirjoitus, joka julkaistiin The Guardianissa vuonna 2005, viittaa siihen, että Marilynin uran esitys pelasti hänet vankilasta.
xxx/ellauri281.html on line 692: Hän tulee niin kevyeksi
xxx/ellauri281.html on line 705: Vladimir Vladimirovich Kara-Murza ( venäjäksi : Владимир Владимирович Кара-Мурза ; syntynyt 7. syyskuuta 1981) on venäläinen poliittinen aktivisti, toimittaja, kirjailija, elokuvantekijä joka istuu tällä hetkellä 25 vuoden tuomiota Venäjällä. Boris Nemtsovin suojattina hän toimii Venäjän liikemiehen ja entisen oligarkin Mihail Hodorkovskin perustaman, kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa edistävän kansalaisjärjestön Open Russia varapuheenjohtajana. Hänet valittiin Venäjän opposition koordinointineuvostoon vuonna 2012, ja hän toimi Kansanerivapauspuolueen varajohtajana 2015–2016. Hän on ohjannut kaksi dokumenttia, Nemtsov ja He valitsivat vapauden. Hän valizi nimexeen Merril Hintikka. He eivät tienneet mitä he tekivät. Vuodesta 2021 lähtien hän toimii vanhempana tutkijana Raoul Wallenbergin ihmisetuoikeuskeskuksessa. Hänelle myönnettiin Civil Courage -palkinto vuonna 2018.
xxx/ellauri281.html on line 745: Vladimir Vladimirovitš Kara-Murza syntyi Moskovassa 7. syyskuuta 1981. Hän on venäläisen toimittajan ja tv-juontaja Vladimir Aleksejevitš Kara-Murzan (1959–2019) poika, Leonid Brežnevin suorapuheinen kriitikko ja Boris Jeltsinin johtamien uudistusten kannattaja. Hänen äitinsä on juutalainen. Hänen isänsä oli latvialaisen vallankumouksellisen Voldemārs Bisenieksin (1884–1938) pojanpoika ja Latvian ensimmäisen Ison-Britannian-suurlähettilään Georgs Bisenieksin (1885–1941) isoveljenpoika, jonka NKVD ampui. Latvialainen agronomi ja kustantaja Jänis Bisenieks (1864–1923) oli heidän vanhempi veljensä.
xxx/ellauri281.html on line 747: Hän on myös sukua Sergei Kara-Murzalle (s. 1939), Neuvostoliiton/venäläiselle historioitsijalle, kemistille ja filosofille. He ovat Kara-Murza- suvun jäseniä, Moskovaan asettuneen ja kristinuskoon 1400-luvulla jKr. kääntyneen tataariaristokraatin jälkeläisiä. (Nimi käännöksessä tarkoittaa "musta herra".)
xxx/ellauri281.html on line 764: Ukrainalaissyntyinen Ovsjannikova, 44, sai kansainvälistä huomiota maaliskuussa , kun hän ryntäsi silloisen työnantajansa Channel One -studioon suoran uutistenluvun aikana tuomitsemaan Ukrainan sotaa pitäen kädessään julistetta, jossa luki "ei sotaa" ja paljon muutakin. Hän sai tuolloin 30 000 ruplan (280 euron) sakon protestilakien huomiotta jättämisestä.
xxx/ellauri281.html on line 766: Hän jatkoi protestoimista sotaa vastaan lopetettuaan työnsä Channel Onella. Viime elokuussa häntä syytettiin Venäjän armeijaa koskevien väärien tietojen levittämisestä siitä, että hän piti esillä julistetta, jossa luki "Putin on murhaaja, hänen sotilaat ovat fasisteja" yksin mielenosoituksen aikana Moskva-joen rantakadulla Kremliä vastapäätä. Väärin päin! Putin on fasisti ja hänen sotilaat on murhaajia. Myöhemmin hänet pakotettiin käyttämään sähköistä nilkkaranneketta kuin joku narttukoira ja hänet asetettiin kotiarestiin Moskovassa, jossa hänen oli määrä odottaa oikeudenkäyntiä. Häntä uhkaa jopa 10 vuoden vankeustuomio, jos hänet todetaan syylliseksi.
xxx/ellauri281.html on line 773: Hän kertoi päättäneensä pitää protestikylttiä suorassa televisiossa Ukrainan sodan alkaessa, koska hän halusi "puhkaista propagandakuplan" Venäjällä.
xxx/ellauri281.html on line 776: Hän sanoi, että hän ei vaikene Ukrainan sodasta ja tekisi jatkossakin "kaikkeni tämän sodan päättymiseksi Venäjän tappioon. Ongelma on, että koko Venäjä on organisoidun propagandan informaatiokuplassa", hän sanoi. "Ei ole riippumatonta mediaa. Saadaksesi tarkkoja tietoja, tarvitset VPN:n matkapuhelimeesi, ja se on ainoa tapa saada länsimaista tietoa. Mutta se on kallista."
xxx/ellauri281.html on line 788: Urho Kekkonen tuli olleeksi Suomen tasavallan presidenttinä 25 vuotta. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ilmaisi viimeiseksi jääneessä uudenvuodenpuheessaan huolestumisensa suurvaltojen välisen kilpavarustelun kiihtymisestä ja ydinaseiden aiheuttamasta uhasta koko ihmiskunnalle. Hän ilmaisi myös kaipuunsa äidin luo Kainuuseen.
xxx/ellauri281.html on line 814: Argentiinan entinen presidentti Isabel Perón vapautettiin viisi vuotta kestäneestä kotiarestista. Hän pötki heti tämän jälkeen maanpakoon Espanjaan.
xxx/ellauri286.html on line 119: Hänen mukaansa Ukrainan tilanteen kriisiytymisen yksi syy oli se, että viimeisen 25 vuoden aikana Ukraina ei analysoinut historiaansa eikä kehittänyt työkaluja, joilla selvittäisiin totalitarismin seurauksista. Nyt vapaaehtoisvoimin koottu ja ylläpidetty elektroninen arkisto tarjoaa kaikille pääsyn KGB-arkistoihin. Mutta tähän tilanteeseen pääsy vei vuosikymmeniä ja edessä on paljon työtä.
xxx/ellauri286.html on line 172: Tuntemattomana tammikuun päivänä kertoja istuu olohuoneessa teen jälkeen, polttaa tupakkaa ja lukee. Hän pohtii, että tulen sytyttävät hiilet muistuttavat häntä ritarien kavalkadista ja kääntää huomionsa pois näistä ajatuksista näkemällä mustan jäljen seinässä vaipan päällä. Hän ihmettelee, jäikö se naulasta, jota talon entiset vuokralaiset ripustivat pienoismallin.
xxx/ellauri286.html on line 174: Tarina pohjautuu alusta alkaen kotimaiseen kohtaukseen kertojan menneisyydestä, mikä luo välittömän kontrastin hänen ajatusten suunnalle. Hänen sotilaalliset assosiaationsa tulipaloon paljastavat hänen kiinnostuksensa meneillään olevaan sotaan, ja tämä merkin ensimmäinen esiintyminen osoittaa sekä hänen häiriönhalunsa että hänen yrityksensä rekonstruoida menneisyyttä. AKTIIVISET TEEMAT: Sotateeman kuvake Sukupuoliroolien teemakuvake Itse ja toinen teema -kuvake Aika ja muisti teemakuvake.
xxx/ellauri286.html on line 176: Päättäessään, että jälki oli liian suuri naulalla jätettäväksi, kertoja pohtii elämän mysteeriä ja ajatuksen epätarkkuutta. Hän kokoaa luettelon kaikesta elämästään menettämänsä omaisuudesta, mukaan lukien kirjansidontatyökalut, lintuhäkit, käsiurut ja jalokivet. Hän vertaa elämää hektiseen ja nopeaan matkaan metrolla, jossa hän suri sen tuhlausta, epämuodollisuutta ja satunnaista luonnetta.
xxx/ellauri286.html on line 177: Hänen pohdiskelut merkistä paljastavat, kuinka vaikeaa on ymmärtää jonkin asian koko historia vain sitä tarkkailemalla. Ihmishenkiä kuitenkin määrittelee menetys – jopa niinkin arvokkaat esineet kuin jalokivet katoavat. Hänen viittauksensa Tubeen osoittaa erityistä ambivalenssia teknologiaa ja nykyajan yrityksiä hallita luontoa ja rakentaa tehokasta teollista elämää kohtaan.
xxx/ellauri286.html on line 179: Kertoja tajuaa, että merkki ei ole reikä ja ihmettelee , onko se ruusunlehti. Hän vertaa vaippareunuksen pölyä pölyyn, joka hautasi Troyn, ja pitää itseään köyhänä taloudenhoitajana. Puu koputtaa ikkunaa ulkona, ja kertoja kuvaa Shakespearen istumassa nojatuolissa hänen kaltaisensa tulen edessä ja toivottelevansa keskeytyksetöntä elämää. Hänen Shakespearea koskeva historiallinen fiktionsa kyllästää häntä, ja hän kaipaa päästä miellyttävään ajatusketjuun, joka heijastaisi häntä hyvin.
xxx/ellauri286.html on line 183: Kertoja keskittyy minäkuvan käsitteeseen. Ihminen "pukee" jatkuvasti omaa hahmoaan mielessään, ja kertoja pohtii, mitä tapahtuisi, jos tämä romantisoitu sisäinen peili katoaisi. Jäljelle jäävät vain heijastukset vieraiden ihmisten silmissä omnibussissa, josta hän uskoo tulevien kirjailijoiden kirjoittavan. Hän pohtii myös yleistyksiä ja tapoja, jotka määrittävät ihmisen elämää, mutta muuttuvat ja katoavat sukupolvien yli, mikä saa hänet pohtimaan "laittomia vapauksia", joita ajan myötä voi tulla.
xxx/ellauri286.html on line 185: Viittaus minäkuvaan on ironista, sillä kertoja antaa hyvin vähän yksityiskohtia elämästään tässä tietoisuuden virrassa – jos tämä "romantisoitu kuva" kuitenkin viittaa hänen ajatuksiinsa oppineista miehistä ja sivilisaatiosta, myöhempi kuva tuntemattomista ihmisistä. Omnibussi vahvistaa tuossa sivilisaatiossa todellisuudessa esiintyvän vieraantuneisuuden ja anonymiteetin. Hänen hyppynsä yleistyksiin herättää jälleen kiehtovan sodan, vaikka hänen kyynisyytensä sivilisaatiosta johtaa heikkoon toivoon. Jos nykyiset tavat ovat vain "pukutettuja" versioita todellisuudesta, ajan kuluminen sallii muutokset tässä todellisuudessa ja vapautumispotentiaalin.
xxx/ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri286.html on line 248: Hän pyysi valtakunnansyyttäjää saattamaan tuolloin ulkoministerinä toiminut/neen Alexander Stubb/in (kumpis sen nyt pitikään olla?) rikosoikeudelliseen vastuuseen ja pyysi valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen kansanedustaja Heidi Hautalan venäläiselle uutistoimistolle antamasta lausunnosta, joka koski Viron miehityksen kieltämistä sisältävää kirjaa. No Stubb kyllä olisi kuulunutkin kalterien taa, sori siitä. Eikä Hautalankaan pusissa ole jauhot puhtaita.
xxx/ellauri286.html on line 284: Myöskään kuvia ei saanut lisätä, eikä karttoja, niitä ei myöskään saanut päivittää. Solzhenitsyn tiesi, mistä puhui. Hän oli ollut kiven sisässä, eikä aiheetta.
xxx/ellauri286.html on line 339: Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani. Aro pyrki vuonna 2016 keräämään joukkorahoitusts 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle,
xxx/ellauri286.html on line 355: Facebookissa häntä syytettiin Ukrainan verenvuodatuksesta, hänen ulkonäköään ja mielenterveyttään arvosteltiin (ei se kyllä ole puolixikaan niin terve eikä yhtään yhtä heruttava kuin mä, ja kengännumerokin pienempi), hänen juttujaan vääristeltiin ja hänen toivottiin muun muassa kuolevan uraanimyrkytykseen. Hänen sähköpostinsa täyttyi Putin on paras -viesteistä.
xxx/ellauri286.html on line 356: Hänelle soitettiin uhkauspuheluita ulkomailta, häntä häirittiin seksuaalisesti verkossa, hänen yksityiselämäänsä ja perhesuhteita tongittiin ja hän sai salaisesta numerosta tekstiviestin, jonka lähettäjä esiintyi Aron 20 vuotta sitten kuolleena isänä. Aron “isä” kertoi viesteissä, ettei hän ole kuollut, vaan “tarkkailee” Aroa.
xxx/ellauri286.html on line 367: Tuohon aikaan sananvapauden rajoittamisen keinot olivat selvät. Se katkaisi esimerkiksi isosetäni, Gustas Põldmannin julkaisu-uran. Hän toimi neuvostoaikana Tartossa opettajana, mutta oli myös luontoesseitä kirjoittava kirjailija.
xxx/ellauri286.html on line 368: Hänen esseensä olivat erittäin suosittuja, koska ne kertoivat virolaisesta luonnosta ja virolaisesta luonnosta kertovien esseiden ostaminen ja lukeminen oli passiivista vastarintaa, sen ajan kliktivismiä. Hänen julkaisu-uransa loppui siihen, kun hänen kustantajansa ilmoitti että julkaisua ei voi jatkaa, ellei hän lisäisi edes pientä kiitosta Leninille. Hän kieltäytyi. Eikä häntä enää julkaistu. (Kiittämätön kaveri. Sai sentään juttunsa julki ilmaisexi, ei tarvinnut kerätä joukkorahoitusta. Toisaalta ei kyllä sitten tienannutkaan kuten Jessikka.)
xxx/ellauri286.html on line 377: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
xxx/ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
xxx/ellauri286.html on line 387: Shishkin vertaa kirjoitusprosessia verensiirtoon: "Jaan lukijani kanssa elämän tärkeimmän olemuksen. Mutta meillä on oltava sama veriryhmä." Hän vastusti Venäjän vuoden 2022 hyökkäystä Ukrainaan ja kirjoitti The Guardianissa, että "Putin tekee hirviömäisiä rikoksia kansani, maani ja ennen kaikkea minun nimissä" ja sanoi, että "Putinin Venäjällä on mahdotonta hengittää. Poliisin haju. Kenkä on liian vahva. Täältä alpeilta käryn näkee selvästi haistamattakin."
xxx/ellauri286.html on line 397: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
xxx/ellauri286.html on line 520: Sofi Oksanen kasvoi Jyväskylässä. Hänen isänsä on suomalainen sähkömies, äiti virolainen diplomi-insinööri, joiden tapaamista Oksanen sivusi esikoiskirjassaan Stalinin lehmät.
xxx/ellauri287.html on line 164: 16. Eräänä päivänä, kun olimme menossa tavalliseen paikkaan rukoilemaan, tapasimme palvelijattaren, joka kuunteli Pyyttonin henkeä. Hänen päämiehensä ansaitsivat paljon massia hiänen ennustuxista. 17 Hän seurasi Paavalia ja meitä huutaen: "Nämä ihmiset ovat Korkeimman Jumalan orjia. He kertovat sinulle pelastuxen tien." 18 Hän teki tätä monta päivää. Työlääntyneenä Paul kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun tulla ulos hiänestä!" Heti se tuli ulos hänestä.
xxx/ellauri287.html on line 200: A: Uskon, että Paavali osoitti sellaista pidättyväisyyttä saadakseen selville, mitä oli tapahtumassa. Hän tarvitsi aikaa tarkkaillakseen ja erottaakseen Hengen avulla yksityiskohdat. Aikoiko hiän tehdä parannuksen yksin? Tarviiko hiän vapautusta (on mahdollista, että Paavali, Luukas ja muut eivät vielä tunteneet pyyttonin henkeä)? Olivatko hänen käsittelijät väkivaltaisia? Hiän saattoi puhua näistä asioista ihan toisin sylityksin; Paulin täytyi tietää, miksi hiän sanoi ne. On myös mahdollista, että katsojat alkoivat nähdä hiänet vielä yhtenä lähetystyöryhmää seuranneista bändäreistä (kuten Lydia). Jos se olisi taas sitä, Paavali ei vain hyväksyisi näkijän kohtalokkaasti virheellistä todistusta, vaan hän antaisi hiljaisen kengityksen taas yhdelle raakkelille.
xxx/ellauri287.html on line 221: Paavalilla saattoi olla mielessä pieni "illallisteatteri" opetusvälineenä. Hän antoi näiden kahden (Lydia ja neito) kasvaa yhdessä 'tuomioon' asti. Hän esitti tässä prosessissa Jumalan pitkämielistä kärsivällisyyttä. Jopa Jumalan kärsivällisyydellä on rajansa.
xxx/ellauri287.html on line 243: Anna Vuorinen, jolle saamme olla kiitollisia ylipainoisuuden vastalääkkeen keksimisestä on kotoisin Kuopiosta. Pohjois-Savosta. Hän on syntynyt 14. maaliskuuta 1879, eli samana päivänä kuin maailmankuulu tiedemies ja nobelisti Albert Einstein! Jo silloin hänen vanhempansa arvelivat, että tämä tyttö valloittaisi tiedemaailman. Ja he eivät olleet hiukkaakaan väärässä. Hän näyttää kyllä Alperttia paljon nuoremmalta. Sekin on lääkkeiden ansiota.
xxx/ellauri287.html on line 245: 4-vuotiaana Anna hallitsi matematiikan perusteet. Ylioppilaaksi hän pääsi 12-vuotiaana. Ensimmäiset opinnot hän päätti ollessaan vasta 15-vuotias. Hän on vaatimaton, mutta älyltään huipputerävä. Hänen tutkimustensa tuloksia on käytetty uusimmassa luotaimessa Marsiin. Matka sinne on niin pitkä että marsonauttien on oltava tikunlaihoja. Kyllä, lahjakkaat ihmiset tekevät sellaisia asioita. Ja kyllä, meillä Suomessa.
xxx/ellauri287.html on line 264: Hän tuli luoksemme yksityiskoneella suoraan Chicagosta. Hän vaati tapaamista. Emme halunneet suostua tapaamiseen, mutta hän ei hyväksynyt kieltäytymistä. Useiden kymmenien itsepintaisten soittelujen jälkeen tapasimme hänet.
xxx/ellauri287.html on line 270: - Hyvästi, lapset! - pääjohtaja karjui ja käski meidän häipyä. Hän oli varma, että oli onnistunut pelottelemaan meidät. Ja hän oli oikeassa...
xxx/ellauri287.html on line 271: Minä ja Keiichirō olimme järkyttyneitä. Emme tienneet, mitä tehdä. Vain Diego ajatteli järkevästi. Hän ei aikonut antaa periksi. Hän vei meidät poliisilaitokselle. En halunnut sinne. Kukapa uskoo, että niin tärkeä pääjohtaja puku päällä tähtää pistoolilla kolmea "lasta"? Tai siis sen 5 turvamiestä tähtäävät. Ei ainakaan koskaan leffoissa.
xxx/ellauri287.html on line 281: Pääjohtaja ei voinut uskoa kuulemaansa. En koskaan unohda hänen ylimielistä ilmettään. Tämä mies ajatteli olevansa maailman napa ja järjestävänsä kaiken rahalla. Hän meni niin vakavaan shokkiin, että kalpeni eikä kyennyt lausumaan sanaakaan. Hänet vietiin heti käsiraudoissa pidätysselliin ja pantiin puihin, jotka pitivät hänet (ja 5 turvamiestä) aloillaan.
xxx/ellauri287.html on line 289: - Myöhemmin oli enää vain iloa, ylpeyttä ja tunne, että olimme täyttäneet tehtävämme. Tämä tarina pääjohtajan kanssa on kuin elokuvasta. Hän kuitenkin opetti meille, että länsimaista maailmaa hallitsee raha. Mutta onneksi on vielä Singaporen kaltaisia maita, joissa rehellisyys ja kunnia ovat tärkeitä, Anna sanoo.
xxx/ellauri287.html on line 391: Olen maininnut Luukasan Apostolien tekojen tekijäksi. Tämän vanhan perimätiedon nielevät nykyjään useimmat tiedemiehet. Hän oli "tietenkin" sen evankeliumin tekijä, joka käy hänen nimellään, ja hänen otaksutaan olleen epäjuutalaista syntyperää, mahdollisesti makedonialainen. Paavali käyttää hänestä nimitystä rakastettu lääkäri, ja se, että Luukasa ahkerasti käyttää kreikkalaisia lääketieteen termejä, todistaa, että hän ammatiltaan oli lääkäri.
xxx/ellauri287.html on line 406: Tieteiskirjailija Leija Sulje, jonka Luukas tapasi ystävänsä kautta, loisti nopeatempoisessa vuoropuhelussa. Hän palkkasi hiänet 50 000 dollarilla tietäen, että hänellä oli syöpä.
xxx/ellauri287.html on line 407: Luukassi piti ydinideoita mielessään, mutta halusi Sulkeen kokoavan ne yhteen. Hän visioi yhden keskeisen juonen, jota täydensi kolme pääosaa, jotka sijoittuivat 60 kohtaukseen, 100 käsikirjoitussivulle ja kahden tunnin ajoaikaan. He muodostivat yleiskatsauksen ja ideat, joihin kuuluivat wookiee-kotimaailma, uudet avaruuslajit, galaktinen keisari, Jee-suxen hanin menneisyys pelurina, vesi- ja kaupunkiplaneetat, Jee-suxen kadonnut kaksoissisar ja pieni, sammakkomainen olento, Elia (Minch Yoda). Luukasa sai vaikutteita Vanhasta Testamentista, kuten The Job from Another World (1951), romaani Daniel (1965) ja tv-sarja Jesaja (1954). Näihin aikoihin Kaifas keksi nimen Imperiumin vastaisku. Hän sanoi, että he välttelivät kutsumasta sitä Mishna II:xi, koska kirjoja joiden nimissä oli "II", pidettiin huonompina.
xxx/ellauri287.html on line 409: Alkuperäinen kirjoittaja Leija Sulje sai valmiiksi ensimmäisen luonnoksensa "Rooma iskee takaisin" vuoden 78 alussa; Luukasa on sanonut olevansa pettynyt siihen, mutta ennen kuin hän ehti keskustella asiasta hiänen kanssaan, hiän kuoli syöpään. Koska kirjoittajaa ei ollut saatavilla, Lucasin täytyi kirjoittaa seuraava luonnos itse. Juuri tässä luonnoksessa Lucas käytti ensimmäisen kerran elokuvien "Episode"-numerointia; Paavali Roomassa listattiin jaksoksi II.... Hän käytti uutta juonenkäännettä: Jahve väittää olevansa Jee-suxen isä johon hän on mielistynyt.
xxx/ellauri287.html on line 411: Brackett sai valmiiksi ensimmäisen luonnoksensa helmikuussa 1978, nimeltään "Tähtien sota - jatko J. Nasaretilaisen seikkailuista." Luonnos sisälsi kaupungin pilvissä, takaa-ajoa asteroidivyöhykkeen läpi, keskityttiin enemmän rakkauskolmioon Joosefin, sen ensimmäisen hanin Lean ja Raquelin (jota esitetään hädässä olevana neitona ) välillä. Tikapuutaistelu ja huipputaistelu Jaakobin ja Jehovan välillä. Hänen isänsä Iisakin ja Eesaun haamut vierailevat Luonnonvarakeskuxessa tehden Jee-suxesta Jehovasta erillisen hahmon. Luonnos paljastaa, että Jee-suxella on sisko (Tekla), joka lähtee käpälämäkeen pelastaaxeen voimakkaan takapuolensa ja J. Kastaja on J.N.-klooni. Lucas teki yksityiskohtaisia muistiinpanoja ja yritti ottaa yhteyttä Sulkeeseen, mutta hiän oli joutunut sairaalaan ja kuoli syöpään muutamaa viikkoa myöhemmin, 18. maaliskuuta.
xxx/ellauri287.html on line 413: Tiukka aikataulu ei jättänyt Luukasalle muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa itse toinen luonnos. Vaikka Sulkeisten luonnos seurasi Luukassin hahmotelmaa, hän huomasi, että hiän oli esittänyt hahmot eri tavalla kuin hän aikoi, liian tätimäisesti. Luukasa viimeisteli käsinkirjoitetun, 121-sivuisen luonnoksensa 1. huhtikuuta. Hän piti prosessia nautinnollisempana kuin Star Warsissa, koska hän tunsi nyt maailmankaikkeuden, mutta hänen oli vaikea kirjoittaa tyydyttävää johtopäätöstä, jolloin se jäi avoimeksi kolmatta elokuvaa varten (Jee-suxen 2. tuleminen, coming soon). Tämä luonnos vahvisti Jee-suxen sisaren Teklan uudeksi hahmoksi, joka osallistui apostolien matkalle, Putinin linna (Kreml) ja hänen tunteensa tsaaria kohtaan, erilaiset voimatasot Naton voimien hallinnassa, Yodan sanajärjestys epätavallinen ja palkkionmetsästäjät, mukaan lukien Ullanlinnan Bob. Luukasas kirjoitti Bobista kuin Miehestä nimettömissä, yhdistäen hänet hylättyyn ideaan Super Rynkystä. Lucasin käsinkirjoitettu luonnos sisälsi maininnan Jahvesta Jee-suxen isänä, mutta koneella kirjoitettu kirjoitus jätti tämän paljastuksen pois. Huolimatta ristiriitaisista tiedoista luonnoksissa, joissa oli mukana Hamletin isän haamu, Luukasa sanoi, että hän oli aina halunnut Jahven olevan Jee-suxen isä ja jättänyt sen pois käsikirjoituksista vuotojen välttämiseksi. Lucas sisälsi elementtejä, kuten Jee-suxen hanin velan Jabballe, ja uudelleenkontekstualisoi Jee-suxen lähtevän Kapernaumista pelastaakseen 12 ystäväänsä. Sulkeisluonnoksessa isäpuoli Joosef käskee Jee-suxen lähtee menee; Luukasa pisti Jee-suxen valizemaan niin. Hän poisti myös kohtauksen, jossa Jeesus tappoi Kaifaan iskusotilaita ilmaistakseen hänen pudonneen pimeälle puolelle. Hän halusi sen sijaan tutkia tätä vasta seuraavassa elokuvassa. Lucas uskoi, että oli tärkeää, että hahmot ovat inspiroivia ja sopivia lapsille. Hänen kirjoittamansa luonnos on nimeltään Apostolien teot: Rooma iskee takaisin.
xxx/ellauri287.html on line 416: Väitöskirjassaan (julkaistu nimellä Synoptische Überlieferung bei den Apostolischen Vätern, eli "Sympaattinen perinne apostolisissa isissä") Koester pystyi osoittamaan, että niin sanottujen apostolisten isien aineiston, joka on rinnakkainen synoptisten evankeliumien elementtien kanssa, ei välttämättä tarvitse olla fanifiktiota meille perriytyneestä synoptikkojen kirjoitetusta muodosta. Tämä oli erittäin merkittävä havainto, joka kaikkien myöhempien varhaiskristillisten evankeliumin perinteiden tutkijoiden olisi otettava huomioon. Mutta ei ne ota, vintiöt. Ei se niiden intressissä ole. Hänen lukuisten myöhempien julkaisujensa joukossa hänen kaksiosaisesta Johdanto Uuteen testamentistaan on tullut tavallinen hakuteos. Koester näkee tarinoiden Jeesuksen neitseestä syntymästä kloonatuxi hellenistisestä mytologiasta.
xxx/ellauri287.html on line 426: Hän kuoli High Wycombessa, Buckinghamshiressä, 23. heinäkuuta 1916 nenäsyöpään 63-vuotiaana ja haudattiin Hazlemeren seurakunnan kirkkoon.
xxx/ellauri287.html on line 435: Tästä hyvästä jouduttuaan Oxfordin klassisen taiteen ja arkkitehtuurin professorin viralta hänet nimitettiin ihmiskunnan Regius-professoriksi (latinalainen professuuri) Aberdeenissa, lyötiin köyhäxi ritariksi vuonna 1906 kunnianosoituksena stipendimaailmalle. Ramsay sai myös kolme kunniastipendiä Oxfordin korkeakouluista, yhdeksän kunniatohtorin arvoa brittiläisistä, mannermaisista ja pohjoisamerikkalaisista yliopistoista ja hänestä tuli lähes kaikkien arkeologiaa ja historiaa harjoittavien yhdistysten kunniajäsen. Hän oli yksi British Academyn alkuperäisistä jäsenistä ja hänelle myönnettiin paavi Leo XIII: n kultamitali vuonna 1893 ja Royal Geographical Societyn viktoriaaninen mitali vuonna 1906. Milli-Mollin setä antoi hänelle vielä viisipennisen ja täti namuja ja rusetin.
xxx/ellauri287.html on line 461: Klasu oli kotoisin Lyonista. Hän oli koominen. Historioitsija Suetoniuksen kirjoitusten mukaan Claudius puhui änkyttäen, käveli ontuvasti ja hänen polvensa ja päänsä tärisivät jatkuvasti. Kun Claudius nauroi tai raivostui, hän kuolasi ja hänen nenästään valui räkää. Antiikin maailmassa änkytyksen kaltaisia oireita pidettiin ilmiselvänä merkkinä vähäjärkisyydestä, joten Claudiuksen sukulaiset kuvittelivat hänen olevan henkisesti jälkeenjäänyt. Syy Claudiuksen oireisiin on epäselvä, mutta nykyhistorioitsijat ovat ehdottaneet muiden muassa poliota, CP-vammaisuutta tai Touretten syndroomaa. On kuitenkin epäilty, että Claudius olisi tarkoituksellisesti liioitellut oireitaan ja esiintynyt vajaaälyisenä harmittomana miehenä, jotta häntä ei olisi teloitettu, kuten keisarit Tiberius ja etenkin Clauden veljenpoika Caligula tekivät liian vallanhimoisina pidetyille sukulaisilleen.
xxx/ellauri287.html on line 462: Hän kuoli syötyään myrkyllisen sieniaterian. Senaattia lähellä olevien tahojen mukaan vaimo/veljentytär Agrippina oli Claudiuksen myrkytyksen takana. Claudiuksen tuhkat haudattiin Augustuksen mausoleumiin ja hänet julistettiin postuumisti jumalaksi.
xxx/ellauri287.html on line 495: Britit erottivat Muftin tehtävästään vuoden 1936 mellakoiden jälkeen. Tuettuaan akselia kannattavaa kapinaa Irakissa, hän pakeni Berliiniin vuonna 1941, missä hänelle maksettiin Britannian vastaisten radiolähetysten tekemisestä Lähi-itään saadakseen tukea Saksalle mm. Muslimit ja kehottavat arabeja hyökkäämään liittoutuneiden joukkoja vastaan ja tappamaan juutalaisia. Historioitsija Benny Morrisin mukaan "Hän kierteli myös Jugoslaviassa värvätäkseen muslimeja Saksan SS: ään ja Wehrmachtiin ja kirjoitti kirjeitä useille eurooppalaisille johtajille ja kehotti heitä kieltäytymään.juutalaisia jättämästä maansa (täten ehkä epäsuorasti myötävaikuttaen heidän kuolemaansa holokaustissa).
xxx/ellauri287.html on line 530: Saladin (arabiaksi: صلاح الدين يوسف بن أيوب, Ṣalāḥ al-Dīn Yūsuf ibn Ayyūb, kurdiksi: سهلاحهدین ئهیوبی, Selah'edînê Eyubî , persiaksi: صلاحالدین ایوبی, Salāh-ed-Dīn-e Ayyūbī) (noin 1138 Tikrit – 4. maaliskuuta 1193 Damaskos) oli kurdilainen muslimihallitsija, joka perusti aijubidien dynastian Egyptissä ja Syyriassa. Hän taisteli myös ristiretkeläisiä vastaan ja tuli tunnetuksi sotataidoistaan ja armeliaisuudestaan sekä hassusta yli neljän tuulen riepuhatustaan.
xxx/ellauri287.html on line 534: Saladin oli siis syntyjään kurdi. Vuonna 1152 hän astui Syyrian hallitsijan Nur al-Dinin palvelukseen ja osoitti pian pätevyytensä taisteluissa ristiretkivaltioita vastaan. Hänen sedästään Shirkuhista tuli 1169 Egyptin visiiri, mutta setä kuoli kahden kuukauden kuluttua, ja Saladin otti hänen paikkansa. Saladin teki Egyptistä aijubidien vasallivaltion Egyptin fatimidihallitsijoiden valituksista huolimatta. Hän syrjäytti Egyptin kalifaatin 1171 ja otti sulttaanin arvonimen ja hassun hatun.
xxx/ellauri287.html on line 538: Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki länkkärien kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
xxx/ellauri287.html on line 545: Veljeni Leijonamieli kuoli 6 vuotta myöhemmin. Hän oli surkea kuningas. Rikhard Leijonamieli oli oman elämänsä sankari, ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta. Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia, vaan puhui äidinkielinään oksitaania ja ranskaa. Rikhardin pahanhajuiset suolet haudattiin sen tornin juurelle, josta kuolettava nuoli ammuttiin.
xxx/ellauri287.html on line 564: John Whiting vietti monipuolista ja monipuolista työelämää Jerusalemissa. Hän työskenteli American Colony Photo Department -osastolla valokuvaajana ja auttoi myös yrityksen johtamisessa. Hän oli lankonsa Frederick Vesterin kanssa kumppani ja johtaja Vester & Co.-American Colony Storessa lähellä Jaffa Gatea. Siellä myytiin American Colony Photo Department -tulosteita, lyhtydioja ja postikorttikuvia muiden tavaroiden ohella. Hän oli mukana perustamassa lyhytaikaista New Yorkin haaraa American Colony Storessa, joka epäonnistui taloudellisen taantuman vuoksi. Whiting puhui sujuvasti arabiaa. Hän keräsi antiikkiesineitä, kuten keramiikkaa ja hahmoja, joita myytiin kaupassa, sekä palestiinalaisia käsitöitä ja muita esineitä. Vuodesta 1908 vuoteen 1915 Whiting oli Yhdysvaltain apulaiskonsuli Jerusalemissa, on erikoistunut kauppaan ja maatalouteen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimitti apua haavoittuneille sotilaille vapaaehtoisena Turkin Punaisen Puolikuun ja American Colony Nurses -järjestön kanssa. Vuonna 1918 hän aloitti palveluksen Britannian armeijan tiedusteluupseerina. Whitingillä oli laaja tietämys Lähi-idän maisemista ja historiallisista kohteista. Hän opasti usein vierailijoita Palestiinan, Syyrian, Jordanian ja Libanonin matkoilla. Hän kirjoitti lukuisia artikkeleita. National Geographic Magazine on lähes tyyten kuvitettu American Colony Photo Departmentin ja sen seuraajan Matson Photo Servicen tuottamilla valokuvilla. (Katso Valittu bibliografia ).
xxx/ellauri287.html on line 608: Apollonios Tyanalainen meni Tarsoon opiskelemaan Tiberiuksen hallituskauden alkupuolella (14-37 jKr.). Hän inhosi kansalaisten röyhkeyttä, nautinnonhalua ja ylenpalttista pukeutumista niin paljon, että hän pudisti Tarsuksen pölyn jaloistaan ja meni Aegaeen jatkamaan opintojaan mukavammassa ilmapiirissä.
xxx/ellauri287.html on line 610: Athenodoros Cordylion (Αθηνόδωρος Κορδυλίων ; fl. 1. vuosisadan puoliväli eKr.) oli Tarsoksessa syntynyt stoalainen filosofi. Hän oli Pergamonin kirjaston pitäjä, jossa hänen tiedettiin leikkaavan pois kohtia stoalaisen filosofian kirjoista, jos hän oli eri mieltä niiden kanssa. Vittu mikä pelle
xxx/ellauri287.html on line 613: Strabo kertoo myös tärkeästä perustuslakiuudistuksesta, joka toteutettiin Tarsoksessa keisari Augustuksen aikana, luultavasti noin 15-10 eKr. Athenodoros kanaanilainen, se sama stoalainen joka liimaili yhteen kirjan sivuja kuin Jill Pylkkänen, palasi kaupunkiinsa vanhana miehenä vietettyään noin 30 vuotta Roomassa daatuaan. keisarilta vallan uudistaa väärinkäytökset Tarsoxessa. Hän piti perustuslakia demokratiana, joka horjui sillä vaalit voitti korruptoitunut klikki, jota johti tietty Boethus, "huono runoilija ja huono kansalainen", joka oli asemansa velkaa osittain valmiille ja vakuuttavalle kielelleen, osittain Anthonyn suosiolle, joka oli iloinen Filippiinien voiton kunniaksi sävelletystä runosta.
xxx/ellauri287.html on line 615: Athenodoros koetti ensin korjata asioita väittelyn ja suostuttelun avulla, mutta koska Boethus ja hänen puolueensa väittivät sitkeästi vastaan, hän käytti lopulta poikkeuslakia, karkotti rikolliset vastaväittäjät ja muokkasi perustuslaista "timokraattiseen" (= oligarkkkisen), rajoittaen täyden kansalaisuuden niille, joilla oli huomattava omaisuuskelpoisuus. Vain varakkaat ja hyvässä yhteiskunta-asemassa olevat saivat takaisin Tarsoxen kansalaisoikeudet. Muut pyyhittiin osakasluetteloista ja olivat Dion Kultasuun käydessä Tarsoxessa 100v myöhemmin vajonneet laahuxeen ja saaneet pilkkanimen "telttakankaan kutojat". Se seikka, että Paavali saattoi ylpeästi vakuuttaa olevansa "Tarsoxen kansalainen" voi osoittaa että se kuului kermakökkäreisiin. Tai size vallan lasketteli luikuria. Ehkä siinä pääsikin käymään niin, että Paavalin porukoista tuli telttakangasta vuohenkarvoista jossain Tarsoxen tönöissä näpelöivää laahusta juuri tuossa käänteessä, ja Sale tekikin sen uskonnollisen täyskäännöxen juuri sixi. Kenties Patun matkat olivatkin luokkaretki. No voee vittu, en paremmin sano. Hän havaitsi Tarsoxessa vain yhden tunnustuksen ansaitsevan piirteen, nim. tiukkuuden, jolla Tarsoxen naiset peitettiin aina heidän ilmestyessään julkisuuteen.
xxx/ellauri287.html on line 628: Tämä essee tarkastelee vielä toista tärkeää piirrettä Dion puheessa: sen ehdotusta, että tarsialaiset vain esiintyvät kreikkalaisina. Dion mukaan tarsolaisten "nuuskutus" muodostaa sekä taudin (νόσημα), joka saastuttaa sen kuulevia tai sitä tekeviä seksuaalisesti poikkeavien barbaarien taipumuksiin, että merkin (σημεῖον) tai symbolin (ξύμβολοον) ulkoisten kreikkalaisten ominaisuuxien alla piilevästä barbaarisuudesta. (Or. 33.50-52 ja 62). Samalla kun hän ilmeisesti viittaa uskomukseen, että häpeällinen suuseksin esiintyminen oli tyypillistä foinikialaisille, hän väittää, että tarsialaisten "nuuskutus" saa heidät kuulostamaan irstailta aradoslaisilta tai "tyhmimmiltä puunilaisilta". (Or. 33.41). Hän ehdottaa siten, että tarsolaiset ovat oikeasti turmeltuneita foinikialaisia, vaikka he väittävät olevansa argolaisten jälkeläisiä ja kreikkalaisen kansalaiselämän harjoittajia. Dio jopa vihjaa, että samat fysiognomiset piirteet, jotka voisivat paljastaa säälittävän homon (κίναιδος, (μειωτικό) παθητικός ομοφυλόφιλος), voisivat paljastaa kreikkalaisina esiintyvien harhaanjohtavat barbaarihahmot (Or. 33.53-54; vertaa Gleason 1995: 76-81).
xxx/ellauri287.html on line 695: Parannettuaan sadanpäällikön palvelijan Kapernaumissa Jeesus kulkee Nain-nimiseen pikkukaupunkiin. Tämä kaupunki on hyvin pieni ja mitätön ja tämä on ainut kerta kun se edes mainitaan Uudessa testamentissa. Nain sijaitsi noin 30 km päässä Kapernaumista Galilean eteläosassa, aivan lähellä Suunemia, jossa profeetta Elisa oli aiemmin herättänyt kuolleista nuoren pojan (2. Kun. 4:32–36). Jeesusta seuraavat Hänen opetuslapsensa ja suuri joukko kansaa. Jeesus sanoo pojalle "Nöyse". Poika nöysee. Sitten Jeesus selittää: "Nain leskeä." Tämä tarina löytyy vain Luukasalta.
xxx/ellauri289.html on line 136: Tammikuussa 1917 Vartiotorni-seuran lainopillinen edustaja Joseph Franklin Rutherford valittiin sen seuraavaksi presidentiksi. Hänen valintansa kiistettiin, ja hallituksen jäsenet syyttivät häntä itsevaltaisesta ja salakähmäisestä toiminnasta. Jakauma hänen kannattajiensa ja vastustajiensa välillä sai aikaan suuren jäsenmäärän vaihtuvuuden seuraavan vuosikymmenen aikana. Kesäkuussa 1917 hän julkaisi The Finished Mystery -kirjan seitsemäntenä osana Russell's Studies in the Scriptures -sarjasta. Russellin postuumiteoksena julkaistu kirja oli kokoelma hänen korjauxistaan Hesekielin ja Johnin Ilmestyskirjaan ym. Raamatun kirjoihin plus lukuisia ennen julkaisemattomia kirjoja. Se kritisoi voimakkaasti katolista ja protestanttista papistoa ja kristittyjen osallistumista suureen sotaan. Tämän seurauksena Vartiotorni-seuran johtajat vangittiin kapinasta vakoilulain nojalla vuonna 1918, ja jäsenet joutuivat henkisen väkivallan kohteeksi.
xxx/ellauri289.html on line 146: Pussikeitoistaan ehkä kuuluisampi Nathan Knorr nimitettiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kolmanneksi presidentiksi vuonna 1942. Knorr tilasi uuden Raamatun käännöksen, Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen, jonka täysi versio julkaistiin vuonna 1961. Hän järjesti laajoja kansainvälisiä teinikonventteja, perusti uusia koulutusohjelmia jäsenille ja laajensi lähetystyötä ja haaratoimistoja kaikkialla maailmassa. Knorrin johtokuntaa leimasi myös se, että lisääntyvässä määrin käytettiin selkeitä ohjeita, jotka ohjasivat todistajia heidän elämäntyylissään ja käytöksessään, sekä seurakuntien oikeudellisten menettelyjen lisääntynyt käyttö tiukan moraalisäännöstön noudattamiseksi.
xxx/ellauri289.html on line 169: Raamatun viittaukset arkkienkeli Mikaeliin, Abaddoniin (Apollyon) ja Saatanaan tulkitaan Jeesuksen nimiksi eri rooleissa. Hänen rooliaan välittäjänä (johon viitataan 1. Tim 2:5:ssä) sovelletaan "voideltuihin" luokkiin, mutta "muiden lampaiden" sanotaan myös hyötyvän järjestelystä.
xxx/ellauri289.html on line 360: Jeesus Kristus ei yhtynyt näkemykseen, jonka mukaan pelastukseen johtavia uskontoja eli teitä olisi useita. Hän sanoi: ”Se portti on ahdas ja THE tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:14.) Jehovan todistajat uskovat löytäneensä tuon THE tien. Muutoin he valitsisivat jonkin toisen uskonnon ja toisen THE tien, vaikka Lao Tsen neuvoman. Tämä tie vie kotiin. Tämä tie EI vie kotiin. Minun isäni kodissa on monta petiä, mutta vain 1 exit. Not THE way out, exit thru tunnel in rear.
xxx/ellauri289.html on line 380: Joskus nuorta auttaa se, että hän saa joltakulta aikuiselta, joka ei ole perheenjäsen. Ajattele Timoteusta. Hän hyötyi suuresti apostoli Paavalin esinahattomuudesta, ja Paavali puolestaan hyötyi suuresti siitä, että Timoteus liikkuili hänen perässään. Kuule Timo, hän sanoi,
xxx/ellauri291.html on line 50: Hän meni naimisiin Walter Woodin kanssa 1967. Jäätyään eläkkeelle näyttelemisestä vuonna 1971, Goodwin jatkoi uraa kotisairaanhoitajana yli 35 vuoden ajan. Kun Valttu Puu sairastui, hiän alkoi hoitaa häntä kokopäiväisesti, kunnes hän kuoli noin puolitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2010.
xxx/ellauri291.html on line 76: Roddenberry opiskeli poliisitieteitä Los Angeles City Collegessa, jossa hän alkoi seurustella Eileen-Anita Rexroatin kanssa ja kiinnostui ilmailutekniikasta. Sodan aikana Texasissa Roddenberry lensi lentokoneella, joka ylitti kiitotien 150 metriä (500 jalkaa) ja törmäsi puihin murskaamalla Genen nenän seurauxena tulipalon sytyttäminen sekä kahden miehen tappaminen: pommimies Sgt. John P. Kruger ja navigaattori luutnantti Talbert H. Woolam. Virallinen raportti vapautti Roddenberryn kaikesta vastuusta. Roddenberry vietti loppuosan armeijauransa Yhdysvalloissa ja lensi ympäri maata muiden lento-onnettomuuksien tutkijana. Hän joutui toiseen lento-onnettomuuteen, tällä kertaa matkustajana. Hänet palkittiin näistä urotöistä Distinguished Flying Cross -palkinnolla ja Ilmamitalilla.
xxx/ellauri291.html on line 96: Roddenberry tarkoitti, että ohjelmalla on edistyksellinen poliittinen agenda, joka heijastelee nuorisoliikkeen nousevaa vastakulttuuria, vaikka hän ei ollutkaan verkostoille täysin avoin tästä. Hän halusi Star Trekin näyttävän, mihin Amerikka voisi kehittyä, jos se oppisi menneisyyden opetuksista, erityisesti lopettamalla imperialistiset sodat ja ryöstökapitalismin: kuumennettuaan maapallon asumiskelvottomaxi he voisivat singahtaa avaruuteen alumiinifooliosta ja pahvista rakennetulla avaruuslaivalla löysähköissä teryleenivaatteissa.
xxx/ellauri291.html on line 100: Tri Spock alias Leonard Simon Nimoy syntyi 26. maaliskuuta 1931 irlantilaisessa osassa West Endiä Bostonissa, Massachusettsissa juutalaisille maahanmuuttajille Iziaslavista Ukrainasta. Hänen vanhempansa lähtivät Iziaslavista erikseen, hänen isänsä käveli ensin rajan yli Puolaan, kun hänen äitinsä ja isoäitinsä salakuljetettiin pois Neuvostoliitosta hevosvaunussa piiloutumalla heinäpaalien alle.
xxx/ellauri291.html on line 103: Nimoy tajusi, että hänellä oli laulukyky, jonka hän kehitti synagogansa kuorossa. Hänen laulunsa hänen aikanaan bar mitzvah 13-vuotiaana oli niin hyvä, että häntä pyydettiin toistamaan esityksensä seuraavalla viikolla toisessa synagogassa. William Shatner sanoi: "Hän on edelleen ainoa mies, jonka tiedän, jonka esinahka riitti 2 baarimitsaan!
xxx/ellauri291.html on line 105: Hänen ensimmäinen tärkeä roolinsa oli 17-vuotiaana Ralphiena amatöörituotannossa Clifford Odetsin Herätkää ja laula!, hänen kaltaisen matriarkaalisen juutalaisen perheen kamppailuista suuren laman aikana. Hän sanoi: "Tämän teini-ikäisen lapsen pelaaminen tässä juutalaisessa perheessä, joka oli niin paljon kuin minun, oli hämmästyttävää... Sama dynamiikka, samat jännitteet kotitaloudessa."
xxx/ellauri291.html on line 107: Odets tuo pöytään kysymykset ulkonäön tärkeydestä suhteessa kunnioitettavuuteen yhteiskunnassa - miltä näytämme yhteiskunnassa on se, kuinka parannamme ja saamme aseman - sekä idealismin ja realismin vastakkaisia maailmoja. Odets esittelee myös materialististen ihanteiden vastakohtana rahan merkitystä yhteiskunnassa. Kirjoituksillaan hän vähentää sosiaalimenoista yhteiskunnalle kohdistuvaa taloudellista taakkaa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmisten elämään ja heidän elämäänsä. Hän osoittaa myös, kuinka arvot voivat siinä ansaintaloukussa hämärtyä ja käsitykset voivat muuttua pahempaan päin kokemuksen myötä.
xxx/ellauri291.html on line 111: Roddenberry kasvatettiin eteläisen baptistiksi; kuitenkin aikuisena hän hylkäsi tämän uskonnon ja piti itseään transuhumanistina. Hän alkoi näet kyseenalaistaa uskontoa noin 14-vuotiaana ja tuli siihen tulokseen, että se oli "hölynpölyä". Lapsena hän palveli kuorossa paikallisessa kirkossaan, mutta vaihtoi laulaessaan virsiä niihin usein hassuja sanoituksia. Kirjoittajauransa alkuvaiheessa hän sai palkinnon American Baptist Conventionilta "taitavasti kristillisen totuuden kirjoittamisesta ja kristillisten periaatteiden soveltamisesta kaupallisiin, dramaattisiin TV-käsikirjoituksiin".
xxx/ellauri291.html on line 113: Useiden vuosien ajan hän oli kirjeenvaihdossa John M. Gunnin kanssa National Council of Churchesista koskien kristillisten opetusten soveltamista televisiosarjoihin. Gunn kuitenkin lakkasi vastaamasta, kun Roddenberry kirjoitti kirjeessä: "Mutta sinun täytyy ymmärtää, että olen täydellinen pakana ja syön valtavia määriä leipää, koska olen havainnut Sanan enemmän mausteeksi kuin ravinnoksi, joten olen kiinnostunut dollareissa ja senteissä kirjoitetusta lausunnosta ja siitä, mitä tämä merkitsee Roddenberryn kassalle." Roddenberry sanoi kristinuskosta: "Kuinka voin ottaa vakavasti jumalankuvan, joka edellyttää, että kumarran joka seitsemäs päivä ja ylistän sitä? Se kuulostaa minusta erittäin epävarmalta persoonallisuudelta." Ennen kuolemaansa Roddenberrysta tuli läheisiä ystäviä filosofi Charles Musèsin kanssa, joka sanoi, että Roddenberryn näkemykset olivat "kaukana ateismista". Roddenberry selitti kantaansa näin: "Ei ole totta, etten usko Jumalaan. Uskon eräänlaiseen jumalaan. Se ei vain ole apinoiden Jumala. Enemmän kuin jättimäinen kana, tai kärpästen herra. Hylkään uskonnon." Hän hylkäsi kaikki järjestäytyneet uskonnot sanoen, että ne toimivat suurimmaksi osaksi "korvikeaivoina... ja erittäin huonosti toimivina". Lagosin planeetan pyllyaivoisilla miehilläkin oli isommat ja paremmat, niin roistoja ja petkunteriä kuin olivatkin. Roddenberry kritisoi myös sitä, että kun King David -hotellin pommi-isku tapahtui vuonna 1946, amerikkalainen yleisö hyväksyi sen vapaustaistelijoiden toimeksi, kun taas muslimin autopommi Beirutissa tuomittiin terroristitoimexi.
xxx/ellauri291.html on line 118: Hän sai vuoden 1991 Trans Humanist Farts Award -palkinnon American Trans Humanist Associationilta.
xxx/ellauri291.html on line 121: Syyskuussa 1989 Floridan Tallahasseessa perheen yhdistämisessä tapahtuneen aivohalvauksen jälkeen Roddenberryn terveys heikkeni entisestään, mikä johti lopulta hänen käyttämään pyörätuolia. Hänen oikea kätensä halvaantui toisen aivohalvauksen jälkeen lokakuun alussa 1991, mikä aiheutti hänelle jatkuvaa kipua, kun lihakset alkoivat surkastua. Rullatuoli ei pysynyt enää suunnassa. Se aiheutti myös ongelmia hänen oikean silmänsä näkössä, ja hän koki kommunikoinnin kokonaisilla lauseilla vaikeaksi. Klo 14.00, 24. lokakuuta, hän osallistui tapaamiseen lääkärinsä, tohtori Ronald Richin, kanssa Santa Monicassa, Kaliforniassa. Hän saapui rakennukseen henkilökuntansa kanssa ja alkoi matkustaa hissillä yhdeksänteen kerrokseen. Kun he saavuttivat viidenteen kerrokseen, hän alkoi saada vaikeuksia hengittää ja hänet ajettiin lääkärin vastaanotolle, jossa hänet asetettiin makuuasentoon ja sairaanhoitajalle annettiin happea. Barrett lähetettiin hakemaan. Saapuessaan hiän piti Roddenberryn nahatonta päätä sylissä ja rohkaisi tätä hengittämään. Hän sai sydänpysähdyksen ja kuoli lääkärin vastaanotolla pian sen jälkeen. Elvytystä yritettiin tuloksetta, ja ensihoitajat saapuivat viemään hänet tien toiselle puolelle Santa Monican lääketieteelliseen keskukseen, jossa hänet juhlallisesti julistettiin kuolleeksi. Hän oli 70-vuotias. Lagosin pakarapäät elivät paljon vanhemmixi vaikkakin vain maanalaisessa kopissa.
xxx/ellauri291.html on line 123: Hautajaiset järjestettiin 1. marraskuuta, ja yleisö kutsuttiin muistotilaisuuteen Hall of Libertyssä Forest Lawn Memorial Parkissa Hollywood Hillsissä. Se oli maallinen palvelu; Roddenberry oli haudattu ennen tapahtumaa. Yli 300 Star Trek -fania osallistui ja seisoi salin parvekkeella, kun kutsuvieraat olivat lattiatasolla. Nichelle Nichols lauloi kahdesti seremonian aikana ensin "Yesterday" ja sitten vielä itse kirjoittamansa kappaleen nimeltä "Gene". Barrett oli pyytänyt molemmat tai siis kaikki 3 kappalta. Useat ihmiset puhuivat laulun ajan muistomerkillä, mukaan lukien Ray Bradbury, Whoopi Goldberg, Christopher Knopf, Alfred E. ("What! Me Worry?") Neuman, ja Patrick Stewart. Seremonian päätti kaksi kilttipiippua soittamassa " Amazing Gracea", kun Roddenberryn nauhoitettu viimeinen viesti ("En saa vedetyxi henkeä!") lähetettiin blogosfääriin. Neljän koneen ohilento, kadonneen miehen muodostelmassa, seurasi, ja päättyi noin 30 minuuttia myöhemmin melkoisen rysähdyxeen. Hänen kuolemansa jälkeen Star Trek: The Next Generation esitti viidennen tuotantokauden kaksiosaisen jakson nimeltä "Graph Unification ", joka sisälsi omistuksen Roddenberrylle.
xxx/ellauri291.html on line 141: Esityksen tuotantohenkilökuntaan kuului taidejohtaja Matt Jefferies, joka suunnitteli tähtialuksen Enterprisen ja suurimman osan sen foliopaperi- ja pahvi sisustuksista. Hänen panoksensa sarjassa kunnioitettiin "Jefferies-putken " nimellä, joka on eri Star Trek -kuvissa kuvattu laiteakselisarja. Sen lisäksi, että Jefferies työskenteli veljensä John Jefferiesin kanssa Star Trekin kädessä pidettävien faaseriaseiden luomiseksi, Jefferies kehitti myös Enterprisen sillan lavastuksen (joka kyllä perustui Pato Guzmanin aikaisempaan suunnitteluun). Jefferies käytti käytännön kokemustaan lentäjänä toisen maailmansodan aikana ja tietämystään lentokoneiden suunnittelusta suunnitellakseen tyylikkään, toimivan ja ergonomisen siltaasettelun.
xxx/ellauri291.html on line 147: Arvostelut olivat ristiriitaisia; kun The Philadelphia Inquirer ja San Francisco Chronicle pitivät uudesta ohjelmasta, The New York Times ja The Boston Globe olivat vähemmän suotuisia ja Variety ennusti, että se "ei toimi", kutsuen sitä "uskomattomaksi ja synkäksi hämmennyksen sotkuksi ja monimutkaisuudexi". Hän valitti, että se "teki virheen vetoamalla suhteellisen lukutaitoiseen ryhmään". Verkoston tutkimus osoitti, että Star Trekillä oli "laadukas yleisö", ns. fixuja ihmisiä (Mirjam Pylkkänen, p.c.), mukaan lukien "ylemmän tulotason, paremmin koulutetut miehet". Sitä kazoivat tiedemiehet, museon kuraattorit, psykiatrit, lääkärit, yliopiston professorit ja muut ylenpalttiset. Suuri osa ihailijapostista tuli lääkäreiltä, tiedemiehiltä, opettajilta ja muilta ammattilaisilta (pankinjohtajat, hammaslääkärit ja tuomarit), ja se osoitti suurimmaksi osaksi lukutaitoa – ja kirjoitettu hyville paperitarvikkeille.
xxx/ellauri291.html on line 221: Julia Ward syntyi New Yorkissa. Hän oli neljäs seitsemästä lapsesta. Hänen isänsä Samuel Ward III oli Wall Streetin pörssivälittäjä, pankkiiri ja tiukka kalvinistipiiskopaali. Hänen äitinsä oli runoilija Julia Rush Cutler Ward ja hän oli Francis Marionetin täti, Amerikan vallankumouksen "Swamp Foxin" nimittäin. Hän kuoli synnytyksen aikana, kun Howe oli viisivuotias. (Ei siis oman synnytyxen.) Hänellä oli pääsy isin kirjoihin, joista monet olivat ristiriidassa kalvinistisen näkemyksen kanssa. Hänestä tuli hyvin luettu, vaikkakin sosiaalinen ja tieteellinen. Hän tapasi isänsä menestyneen pankkiirin aseman vuoksi Charles Dickensin, Charles Sumnerin ja Margaret Fullerin. Vaikka Julia kasvoi episkopaalina, hän ajautui unitaarixi vuoteen 1841 mennessä. Howe oli kasvissyöjä 1830-luvun lopulla, mutta söi lihaa jälleen vuoteen 1843 mennessä. Ääreist kiintoisaa.
xxx/ellauri291.html on line 223: Hänen veljensä Sam meni naimisiin Astor-perheeseen, mikä antoi hänelle suuren sosiaalisen vapauden, jonka hän jakoi sisarensa kanssa.
xxx/ellauri291.html on line 224: John Jacob Astor (s. Johann Jakob Astor ; 17. heinäkuuta 1763 – 29. maaliskuuta 1848 ) oli saksalaissyntyinen amerikkalainen liikemies, kauppias, kiinteistömoguli ja sijoittaja, joka ansaitsi omaisuutensa pääasiassa turkiskaupan monopolista salakuljettamalla oopiumia Kiinassa ja sijoittamalla kiinteistöihin New Yorkissa tai sen ympäristössä. Hän oli Astor-perheen ensimmäinen merkittävä jäsen ja ensimmäinen monimiljonääri Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri291.html on line 229: Howe oli julkaissut esseitä Goethesta, Schilleristä ja Lamartinesta ennen avioliittoaan New York Review and Theological Review -lehdessä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Passion-Flowers julkaistiin anonyymisti vuonna 1853. Kirja kokosi henkilökohtaisia runoja ja kirjoitettiin hänen aviomiehensä tietämättä, joka toimi silloin Free Soil -sanomalehden The Commonwealth -julkaisussa. Hänen toinen anonyymi kokoelmansa, Words for the Hour, ilmestyi vuonna 1857. Hän jatkoi näytelmien kirjoittamista, kuten esim.Leonora, Maailman oma ja Hippolytus. Kaikki nämä teokset ovat viittauksia hänen tylsistävään avioliittoonsa 18v vanhemman impotentin kanssa.
xxx/ellauri291.html on line 231: Hän lähti matkoille, mukaan lukien useille "lähetysmatkoille". Vuonna 1860 hän julkaisi Matkan Kuubaan, joka kertoi hänen vuoden 1859 matkastaan. Se oli aiheuttanut raivoa abolitionisti William Lloyd Garrisonissa sen halventavasta näkemyksestä mustia kohtaan. Howe uskoi, että oli oikein vapauttaa orjat, mutta ei uskonut rotujen tasa-arvoon. Neekerit ovat tolloja.
xxx/ellauri291.html on line 236: "Kalle Kustaan muorin" alkuperäiset sanat oli humoristiset ja karkeat. Ensimmäisessä tunnetussa versiossa "Kanaanin iloinen ranta" teksti sisältää säkeen "Voi! Veljet tapaatteko minut (3×)/ Kanaanin onnellisella rannalla?": 21 ja kuoro "Siellä me huudamme ja ylistämme Häntä (3×)/Sillä kunnia on Hänen." Tästä kehittyi tuttu "Glory, glory, Hallelujah" -kuoro 1850-luvulla. Näiden sanojen sävel ja muunnelmat levisivät sekä Etelä- että Pohjois- Yhdysvaltoihin.
xxx/ellauri291.html on line 284: Hänen sielunsa marssii eteenpäin.
xxx/ellauri291.html on line 286: Hän on mennyt sotilaana Herran armeijaan,
xxx/ellauri291.html on line 287: Hänen sielunsa marssii eteenpäin.
xxx/ellauri291.html on line 293: Hänen sielunsa marssii eteenpäin!
xxx/ellauri291.html on line 297: Hän on mennyt sotilaana Herran armeijaan! (3×)
xxx/ellauri291.html on line 298: Hänen sielunsa marssii eteenpäin!
xxx/ellauri291.html on line 301: Hänen sielunsa marssii eteenpäin!
xxx/ellauri291.html on line 303: Hänen lemmikkikaritsansa kohtaavat hänet matkalla; (3×)
xxx/ellauri291.html on line 315: Howe kuoli keuhkokuumeeseen 17. lokakuuta 1910 Portsmouth-kodissaan Oak Glenissä 91-vuotiaana. Hänet on haudattu Mount Auburnin hautausmaalle Cambridgessa, Massachusettsissa. Hänen muistotilaisuudessaan noin 4 000 ihmistä lauloi "Kalle-Kustaan muoria" kunnioituksen osoituksena, sillä se oli tapana laulaa jokaisessa Julian puhetilaisuudessa. Vuonna 1987 US Postal Service palkitsi hänet 14 ¢ Great Americans -sarjan postimerkillä!
xxx/ellauri291.html on line 320: Hän tallaa pois vuosikertaa, jossa vihan viinirypäleitä säilytetään;
xxx/ellauri291.html on line 321: Hän on päästänyt kauhean nopean miekkansa kohtalokkaan salaman:
xxx/ellauri291.html on line 322: Hänen totuutensa marssii eteenpäin.
xxx/ellauri291.html on line 327: Hänen totuutensa etenee.
xxx/ellauri291.html on line 328: Minä olen nähnyt Hänet sadan kiertävän leirin vartiotulessa,
xxx/ellauri291.html on line 329: he ovat rakentaneet Hänelle alttarin illan kasteeseen ja kosteaan.
xxx/ellauri291.html on line 330: Voin lukea Hänen vanhurskaan lauseensa himmeistä ja leimahtavista lampuista:
xxx/ellauri291.html on line 331: Hänen päivänsä marssii eteenpäin.
xxx/ellauri291.html on line 338: Hän on soittanut trumpetin, joka ei koskaan kutsu perääntymistä;
xxx/ellauri291.html on line 339: Hän seuloa ihmisten sydämet tuomioistuimensa edessä;
xxx/ellauri291.html on line 340: Oi, ole nopea, sieluni, vastaamaan Hänelle! Iloitse, jalkani!
xxx/ellauri291.html on line 344: Hänen helmassaan kirkkaus, joka muuttaa sinut ja minut.
xxx/ellauri291.html on line 345: Kuten Hän kuoli tehdäkseen palefacet pyhiksi, niin kuolkaamme tehdäksemme nokikepit vapaiksi,
xxx/ellauri291.html on line 351: Hän tulee kuin aamun kirkkaus aallolla,
xxx/ellauri291.html on line 352: Hän on viisaus väkeville, Hän on rohkeiden apu,
xxx/ellauri291.html on line 365: VLADIMIR PUTIN JA HÄNEN MINIONIT ONNISTUVAT JAKAMISESSA JA VALTIMISESSA LEVITTÄMÄLLÄ kauhutarinoita. On korkea aika purkaa Kremlin muinaisia propagandatekniikoita, joita Venäjän hallinto jakaa Donald Trumpin kaltaisten oikeistopopulistien kanssa. Paljon on vaakalaudalla. Torsten Fagerholm haukottelee, jälleen kerran hän uhkaa ydintuomiolla. "Hän" on tässä tapauksessa aiemmin oletettu liberaali Dimitrij Medvedev, teknokraattinen ja vauvakasvo, josta tuli Putinin istuimenlämmitin presidenttikaudella - nyt turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja ja Kremlin sodanlietsoja numero yksi. Eikö näissä näytelmissä ole inflaatiota, eikö lähettäjä menetä uskottavuutensa jatkuvasti nostamalla äänenvoimakkuutta maksimiin? Ei – tämä ei niin hienovarainen propagandatekniikka toimii, koska se auttaa tekijää säilyttämään aloitteen.
xxx/ellauri291.html on line 463: Venäläinen sotilaallinen petos rinnastetaan laajasti maskirovkaan, mutta alueella käytetään myös muita venäläisiä termejä, mukaan lukien "sodan sumutus", tuman voyny. Khitrost tarkoittaa komentajan henkilökohtaista oveluuden ja kavaluuden lahjaa, joka on osa hänen sotilaallista taitoaan, kun taas pettämistä harjoittaa koko organisaatio, eikä se sisällä henkilökohtaisen oveluuden tunnetta; eikä venäläistä petoksen käyttöä tarvitse pitää "pahana". Michael Handel todellakin muistuttaa lukijoita sotilasanalyytikko David Glantzin kirjan esipuheessa Sun Tzun väitteestä teoksessa The Art of War, että kaikki sodankäynti perustuu petokseen; Händel ehdottaa, että petos on normaali ja todella välttämätön osa sodankäyntiä. Sotilaallisen petoksen tavoite on kuitenkin yllätys, vnezapnost , joten näitä kahta tutkitaan luonnollisesti yhdessä.
xxx/ellauri291.html on line 465: Sotilasanalyytikko William Connor kuitenkin varoitti, että neuvostoajattelussa oppi kattaa paljon enemmän kuin naamiointia ja petosta. Hän ehdotti, että sillä oli vihollisen aktiivisen hallinnan konnotaatio. Operaatio Bagrationin aikaan vuonna 1944, Connor väittää, Venäjän sotilaallisen petoksen doktriini sisälsi jo kaikki nämä näkökohdat. Neuvostoliiton käytännössä ja opissa merkitys kehittyi sisältämään strategiset, poliittiset ja diplomaattiset tavoitteet, toisin sanoen toimiminen kaikilla tasoilla.
xxx/ellauri291.html on line 473: Huolimatta siitä, että saksalainen ilmatiedustelu osasi oikein arvostaa suurta joukkojen muodostumista Don-joelle, kuudennen armeijan komentaja pöhkö Friedrich Paulus ei ryhtynyt toimiin. Hänelle se tuli täysin yllätyksenä housut nilkoissa, koska hän ei pystynyt valmistamaan panssariaan liikkuvaksi reserviksi polttoaineen ja ammusten kanssa tai siirtämään sitä hyökkäyspäivänä. Historioitsija David Glantz katsoi, että hyökkäyksen laajuuden salailu oli puna-armeijan "suurin saavutus".
xxx/ellauri291.html on line 499: – Hän sanoi, että Jarno on pudonnut vaunuista ja että hän on lähdössä viemään tätä Tikkurilan terveysasemalle ja sen jälkeen hän lisäsi vielä, että taitaa olla jotain vakavampaa, äiti kertoi myöhemmin poliisille.
xxx/ellauri291.html on line 500: Hän painotti, ettei poika oli aamulla ollut täysin oma itsensä:
xxx/ellauri291.html on line 501: – Viedessäni Jarnoa eilen aamulla, ei hänellä ollut mitään vammoja tai vastaavaa. Olimme viettäneet edellisenä päivänä, eli 1.1.87 hänen 1-vuotissynttäreitään. Hän oli siis aivan terveessä kunnossa ilman mitään vammoja.
xxx/ellauri291.html on line 505: Lääkäri kertoi palattuaan vanhemmille, että pojan vammat olivat vakavat. Hän epäili pojan joutuneen pahoinpidellyksi.
xxx/ellauri291.html on line 509: Äiti soitti puoli yhdeksän aikaan illalla hoitajalle. Hän kertoi tilanteen vakavuuden ja sen, mitä lääkärit olivat sanoneet. Hoitaja kiisti jyrkästi, että olisi aiheuttanut Jarnon vammat.
xxx/ellauri291.html on line 510: – Hän kertoi vaatiessani selitystä putoamisesta, että he olivat tulleet sisään kaupoista ja hän oli riisunut Jarnon ja laittanut tämän omiin rattaisiin istumaan siksi aikaa, että sai riisuttua omat vaatteet pois. Tämä tapahtui eteisessä, jossa on matto.
xxx/ellauri291.html on line 522: – Hän pyöritteli vain päätään epäuskoisena ja ilmoitin, että asiat annetaan tutkittavaksi viranomaisille, äiti kertoi.
xxx/ellauri291.html on line 527: Hyvin erikoinen oli se syy, millä perhepäivähoitaja selitti tekoaan. Hoitajan mukaan ”syynä tähän järjettömään tekooni oli sietämätön päänsärky, joka oli kohtauksenomainen ja sai minut toimimaan täysin järjenvastaisesti”. Hän kiisti, että hänen tarkoituksenaan oli surmata lapsi.
xxx/ellauri291.html on line 529: Hän kertoi olleensa kovassa päänsäryssä Jarnon tullessa hoitoon.
xxx/ellauri291.html on line 532: Hän kertoi, että omat tytöt olivat menneet jo aikaisemmin toiseen huoneeseen havaitessaan äidin olevan vihainen. Ne olivat oppineet jo varomaan.
xxx/ellauri291.html on line 538: Hoitajalla oli kolme lasta, joista kaksi asui hänen kanssaan. Hän oli asumuserossa miehestään ja hänen taloudellinen tilanteensa oli erittäin heikko.
xxx/ellauri291.html on line 547: Hän kertoi, että neuvotteluissaan hoitajan kanssa hoitaja ei kerta kaikkiaan ole käsittänyt, miten hän on voinut menetellä kertomallaan tavalla ja valittaa tuottamaansa surua.
xxx/ellauri291.html on line 549: Nainen sai syytteen taposta. Hän myönsi ainoastaan yksin teoin tehdyn törkeän pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen. Hänet määrättiin 5.3.1987 mielentilatutkimukseen Kellokosken sairaalaan.
xxx/ellauri292.html on line 71: Paavali lausui häntä kuunnelleille mm. seuraavaa: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ne, jotka valvovat lihansa puhtautta, sillä he ovat Jumalan temppeleitä. Autuaita ovat ne, jotka ovat kieltäneet tämän maailman, sillä he ovat kelvollisia Jumalalle. Autuaita ne, jotka tottelevat Jumalan sanoja, sillä he saavat lohdun. Autuaita ne, jotka omaksuvat Jeesuksen viisauden, sillä heitä on kutsuttava Korkeimman lapsiksi. Autuaita ne, jotka ovat varjelleet kasteessa saamansa puhtauden, sillä he löytävät levon Isän ja Pojan kanssa. Autuaita ne, jotka ovat ymmärtäneet tiedon Jeesuksesta Kristuksesta, sillä he saavat olla valossa. Autuaita ne, jotka ovat hylänneet tämän maailman ulkonaiset asiat Jumalan rakkauden tähden, sillä he saavat tuomita enkeleitä ja heidät kirkastetaan Isän oikealla puolella. Autuaita ovat neitseiden ruumiit, sillä Isän Sana on heidän puolustuksensa Hänen Poikansa päivänä, ja he saavat nauttia lepoa iankaikkisesti.”
xxx/ellauri292.html on line 75: Yöllä Tekla alkoi etsiä Paavalia vankilasta. Hän lahjoi vartijan antamalla tälle rannerenkaansa, istuutui Paavalin jalkojen juureen ja suuteli hänen k --- kahleitaan. Paavali alkoi puhua hänelle Jumalan suurista teoista. Tekla löydettiin Paavalin luota "kytkeytyneenä häneen" kuin naali jumalallisen rakkauden kahlein, ja heidät tuotiin hännät yhdessä kuvernöörin eteen. Kun Tekla ei vastannut mitään hänelle esitettyihin kysymyksiin, hänen oma äitinsä huusi: ”Polttakaa tuo avioliiton vihollinen keskellä amfiteatteria pelottavana esimerkkinä kaikille toisille naisille!” Väkijoukkoa miellyttääkseen kuvernööri suostui ruoskituttamaan Paavalin ja ajoi hänet pois kaupungista. Teklan hän tuomitsi poltettavaksi elävältä.
xxx/ellauri292.html on line 77: Tekla vietiin alastomana (mmmm...) teloituspaikalle, ja nuoret miehet ja naiset keräsivät jo puita roviota varten. Silloin Tekla näki Vapahtajan, joka ilmestyi hänelle Paavalin hahmossa. Häntä katsoessaan Tekla täyttyi jumalallisella voimalla. Aseistaen itsensä ristinmerkillä Tekla nousi roviolle. Liekit syttyivät, mutta ne eivät tarttuneet häneen. Teklan rakkauden liikuttamana Jumala lähetti rankan sadekuuron, joka sammutti liekit ja saattoi koko amfiteatterin veden valtaan.
xxx/ellauri292.html on line 81: Antiokiassa yksi kaupungin ylimyksistä nimeltään Aleksanteri Suuri mieltyi heti Teklan kauneuteen. Hän alkoi liehitellä Teklaa, osti hänelle lahjoja, kosi häntä ja lopulta tarttui häneen kiinni keskellä katua kuin pulumainen kaveri K-junan pysäkillä eilen kiinalaiseen matuun. Tekla repi Aleksanterin viitan ja nakkasi hänen päässään olleen seppeleen maahan. Jouduttuaan näin naurunalaiseksi Aleksanteri kosti luovuttamalla Teklan kuvernöörille, joka tuomitsi tämän heitettäväksi pedofiileille.
xxx/ellauri292.html on line 87: Areenalla Tekla sidottiin kiinni raivokkaaseen naarasleijonaan, joka kuitenkin vain nuoli hänen jalkojaan kuin jäzkitöttöröä. Kansa alkoi vähän pitää Teklan tuomitsemista vääryytenä. Seuraavana päivänä Teklan kimppuun laskettiin joukko muita pedoja, mutta hän oli yhä naarasleijonan suojeluksessa ja pedot alkoivat nahistella keskenään. Kun Tekla näki vedellä täytetyn syvän kaivannon, jossa oli meripedoja odottamassa seuraavaa vuoroa, hänet valtasi halu saada kaste vielä ennen kuolemaansa. Hän huudahti: ”Nyt on aika ottaa uudestisyntymisen peso!” ja heittäytyi veteen lausuen: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä kastan itseni näin selfienä viimeisenä päivänäni.” Väkijoukkoa puistatti pelkkä ajatus siitä, että kaunotar joutuisi pedojen raatelemaksi, mutta samalla hetkellä kun Tekla sukelsi veteen, salama iski pedoihin, jotka nousivat kuolleina pintaan, ja tulinen pilvi peitti Kristuksen morsiamen niin ettei kukaan nähnyt sen pehkoa.
xxx/ellauri292.html on line 97: Tekla lähti kohti Vähän-Aasian Seleukiaa, jossa hän julisti evankeliumia. Hän vetäytyi Qalamonin vuoren luoliin, joissa hän lähti rukoilemaan hyvinkin askeettisesti. Tekla kävi kiivasta taistelua pahoja henkiä vastaan kuin pyhä Antonius ja tuli kuuluisiksi kauttaan tapahtuneista ihmeistä. Kaupungin pakanalliset lääkärit alkoivat kadehtia hänen mainettaan ja lähettivät häikäilemättömiä miehiä ns. häpäisemään Teklan. Mutta Jumala pelasti hänet vielä viimeisen kerran. Kesken hässäkän Tekla astui elävänä kallion sisään ja katosi maan uumeniin. Maalulan kylässä Syyriassa on luostari, joka perimätiedon mukaan sijaitsee juuri tällä paikalla.
xxx/ellauri292.html on line 154: Romeo Librada (s. 13. tammikuuta 1982), joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Super Tekla tai yksinkertaisesti Tekla, on filippiiniläinen näyttelijä, koomikko ja televisiojuontaja. Hänet tunnetaan parhaiten esiintymisestä GMA Networkin lajikeohjelmassa Wowowin yhtenä sen isännistä. Librada syntyi Pigcawayanin pikkukaupungissa, Cotabaton kaupungissa, jossa Bonobo -heimo kasvatti hänet ja hänet koulutettiin maanviljelijäksi. Hänen äitinsä kuoli hänen mukaansa varhaisessa iässä. Tämän vuoksi hän tuki omaa koulutustaan lukion loppuun asti. Hänellä on seitsemän sisarusta.
xxx/ellauri292.html on line 179: Ikonionissa ollessaan Paavali piti saarnojaan Onesiforuksen talossa (vrt. 2Tim 1:16) sarjassa aitajulistuksia, jonka Thecla, nuori jalo neitsyt, kuuli viereisen talon ikkunastaan. Hän kuunteli, ihastunut, liikahtamatta päiviä. Theclan äiti Theocleia ja hänen kihlattunsa Thamyris huolestuivat siitä, että Thecla noudattaisi Paavalin vaatimusta, että "täytyi pelätä vain yhtä Jumalaa ja elää siveydessä", mikä kuulosti pahalta, ja he muodostivat väkijoukon vetääkseen Paavalin kuvernöörin luo, joka vangitsi apostolin.
xxx/ellauri292.html on line 188: Myrassa Tekla palasi Paulin luo vahingoittumattomana ja "päällään vaippa, jonka hän oli muuttanut miehen viitaxi". Myöhemmin hän palasi Ikoniumiin transuna kääntääkseen myös äitinsä. Hän muutti asumaan Seleucia Kikkiliaan. Joidenkin Apostolien versioiden mukaan hän asui luolassa siellä 72 vuotta ja hänestä tuli parantaja. Kaupungin hellenistiset lääkärit menettivät toimeentulonsa ja pyysivät nuoria miehiä raiskaamaan Theclan 90-vuotiaana. Kun he olivat juuri ottamassa häntä väkisten (?) luolaan avautui uusi käytävä ja kivet sulkeutuivat hiänen takanaan. Hän pystyi silti menemään Roomaan ja makaamaan myös Paavalin haudan vieressä. Aika täti tuo Tekla fasteri!
xxx/ellauri292.html on line 194: Pyhä Katariina Sienalainen (25. maaliskuuta 1347 Siena – 29. huhtikuuta 1380 Rooma) oli italialainen mystikko ja dominikaanitertiaari. Hänen kirjallisesta tuotannostaan on säilynyt 26 rukousta ja yli 380 kirjettä. Pyhimystä kunnioitetaan katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja luterilaisuudessa. Eräs hänen tunnettu teoksensa on suomeksikin käännetty Dialogi Jumalan kaitselmuksesta.
xxx/ellauri292.html on line 198: Hänet julisti yhdeksi nykyään 36 kirkonopettajasta autuas paavi Paavali VI 3. lokakuuta 1970. Hän on ruumiillisten vaivojen, sairauden, sairaiden ihmisten, keskenmenojen, hurskautensa takia pilkattujen ihmisten, seksuaalisten kiusauksien ja sairaanhoitajien suojeluspyhimys. Pyhä Katariina on yksi stigmaatikoista, vaikka jälkien kerrotaan muuttuneen näkymättömiksi hänen pyynnöstään. Sexuaaliset kiusauxet kyllä ovatkin suojelun tarpeessa nyttemmin. Nuoriso ei enää juo eikä harrasta irtosuhteita.
xxx/ellauri292.html on line 209: Kuusivuotiaana hän sai ensimmäisen lelunsa: barbie-morsiushuoneen, jossa Jeesus Kristus suistui valtaistuimeltaan petiin vällykäärme tanassa. Tytön rakkaus Jee-suxeen syttyi ensinäkemällä. Hän luopui esileikeistä, omistautui pyllistyxelle ja alkoi myös ruoskia sitä itseään köydellä. Seitsenvuotiaana hän teki päätöksen pysyä neitsyenä. No voi venäjä.
xxx/ellauri292.html on line 216: Viimeisinä vuosinaan Katariinasta tuli paizi bulimarektikko myös kirkollinen ja poliittinen vaikuttaja. Näkyjensä ohjaamana hän koki tehtäväkseen niin kutsutun Ukrainan demilitarisaation eskaloimisen ja paavinistuimen palauttamisen Roomaan. Hän matkusti Ranskaan suostuttelemaan paavia, ja vuonna 1377 paavi muuttikin Avignonista takaisin Roomaan. Se, kuinka paljon tämä oli Katariinan ansiota, on epäselvää. Toivottavasti se edes pesi ensin hampaansa. Byöörk.
xxx/ellauri292.html on line 237: Hän oli mennyt muutamia kuukausia aikaisemmin naimisiin elämänkumppaninsa Eliya Zweygbergin kanssa, ja perhe – Kata, hänen yläasteikäinen tyttärensä Kiana ja Eliya – asui yhdessä Sipoossa. Kaiken piti olla hyvin, mutta Katan mieli ailahteli äärilaidasta toiseen viikoittain. Pullollinen pari punaviiniä iltaisin rauhoitti olon jotenkuten siedettäväksi, mutta yöt olivat silti vaikeita. Uni kerta kaikkiaan loppui tunniksi pariksi aamuyöllä. Ja sitten oli kohtauksia, jolloin hän heräsi tuskaisena hiestä märkänä. Hänellä oli todettu muutamia vuosia aikaisemmin epävakaa persoonallisuushäiriö ja kolmikymppisenä paniikkihäiriö, joihin hän oli saanut terapia-apua, mutta Katasta tuntui, että tällä kertaa kyse oli jostakin muusta. Ja niin olikin: menopaussista! ”Olen ollut kuin kumiankka”.
xxx/ellauri292.html on line 244: Lady Hester Lucy Stanhope (12. maaliskuuta 1776 – 23. kesäkuuta 1839) oli brittiläinen seikkailija, kirjailija, antiikkimies ja yksi ikänsä kuuluisimmista matkailijoista. Hänen kaivauksensa Ashkelonista vuonna 1815 pidetään ensimmäisenä, jossa käytettiin nykyaikaisia arkeologisia periaatteita, ja hänen keskiaikaisen italialaisen asiakirjan käyttöä kuvataan "yhdeksi varhaisimmista kenttäarkeologien tekstilähteiden käytöstä". Hänen kirjeensä ja muistelmansa tekivät hänestä kuuluisan tutkimusmatkailijana.
xxx/ellauri292.html on line 246: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
xxx/ellauri292.html on line 248: Matkalla Kairoon alus kohtasi myrskyn ja haaksirikkoutui Rodoksella. Kun kaikki omaisuutensa oli poissa, puolue lainasi turkkilaisia vaatteita. Stanhope kieltäytyi käyttämästä hunnua ja valitsi turkkilaisen miehen puvun : viitta, turbaani ja tossut. Kun brittiläinen fregatti vei heidät Kairoon, hän käytti edelleen englantilaiselle naiselle äärimmäisen epätavallisia vaatteita: hän osti purppuraisen samettiviitan, kirjailtuja housuja, liivin, takin, satulan ja sapelin. Tässä asussa hän meni paavin istuimelle pashalle. Kairosta hän jatkoi matkojaan Lähi -itään. Kahden vuoden aikana hän vieraili Gibraltarilla, Maltalla ja Joonianmeren saarilla, Peloponnesos, Ateena, Konstantinopoli, Rodos, Egypti, Palestiina, Libanon ja Syyria. Hän kieltäytyi käyttämästä hunnua edes Damaskoksessa. Jerusalemissa Pyhän haudan kirkko puhdistettiin vierailijoista ja avattiin uudelleen hänen kunniakseen.
xxx/ellauri292.html on line 250: Oppiessaan ennustajilta, että hänen kohtalonsa oli tulla uuden messiaan morsiameksi, hän esitti avioliittoa Ibn Saudille, wahhabi- arabien päällikölle (myöhemmin Saudi-Arabian ensimmäisen valtion johtaja). Ei huolinut. Hän päätti vierailla Palmyran kaupungissa, vaikka reitti kulki aavikon läpi mahdollisesti vihamielisten beduiinien kanssa. Hän pukeutui beduiiniksi ja otti mukaansa 22 kamelin karavaanin kuljettaakseen matkatavaroitaan. Emir Mahannah el Fadel otti hänet vastaan ja hän tuli tunnetuksi "kuningatar Hesterinä".
xxx/ellauri292.html on line 256: Vaikka hän ei löytänyt sieltä haudattua kolmen miljoonan kultakolikon aarretta, kaivinkoneet löysivät seitsemän jalan päättömän marmoripatsaan. Toimissa, joka saattaa tuntua ristiriidassa hänen huolellisten kaivaustensa kanssa, Stanhope määräsi patsaan murskattavaksi "tuhanneksi palasiksi" ja heitettäväxi mereen. Hän teki tämän hyvän tahdon eleenä ottomaanien hallitukselle osoittaakseen, että hänen kaivauksensa oli tarkoitus saada arvokkaita aarteita heille, eikä ryöstää kulttuurijäännöksiä lähetettäväksi takaisin Eurooppaan, kuten monet hänen maanmiehensä. tekivät tähän aikaan. No oliko tossa mitään järkeä? Byron olisi pyörittänyt päätään.
xxx/ellauri292.html on line 258: Lady Hesterin Ashkelonista kaivama patsas oli siksi vaarallisen houkutteleva palkinto. Vaikka se oli päätön ja hajanainen, se oli ensimmäinen kreikkalais-roomalainen esine, joka koskaan kaivettiin Pyhässä maassa, eron, jonka jopa tohtori Meryon tunnisti. Meryon oli erittäin iloinen tästä löydöstä, ja hän luuli sen olevan "jumalitun kuninkaan" patsas, ehkä yksi Aleksanteri Suuren seuraajista tai jopa Herodeksen itse. Mutta Lady Hester ei jakanut lääkärinsä antikvaarista innostusta, sillä hänellä oli paljon henkilökohtaisesti vaakalaudalla. Hän pelkäsi, että jos hän kiinnittäisi siihen liikaa huomiota, "pahat ihmiset voisivat sanoa, että tulin etsimään patsaita maanmiehilleni, en aarteita [ylevälle] portille", joka on tapana kuvata itse sulttaanin palatsia.
xxx/ellauri292.html on line 260: Stanhope ei kaivanut raunioita Ashkelonissa oman henkilökohtaisen ahneutensa ja hyödynsä vuoksi. Hän näytti tekevän niin kohottaakseen maailman aluetta, jota hän oli tullut kutsumaan kotiin, aikoen palauttaa kullan ottomaanien sulttaanille. Patsaan tuhoaminen tehtiin myös todistaakseen hänen omistautumisensa ja kumotakseen ajatuksen, että hän vain yritti ryöstää Palestiinaa Britannialle. Samoin hänen kaivaukset olivat melko metodisia, hyvin tallennettuja ajalle, ja patsas dokumentoitiin ennen sen tuhoamista. Kaikki nämä asiat olivat epätavallisia tekniikoita ajalle, ja tekevät siten Stanhopen kaivauksesta ainutlaatuisen ja arvokkaan historialle. Olen täysin samaa mieltä Silbermanin johtopäätöksen kanssa, että Stanhopen kaivausta "voidaan oikeutetusti kutsua ensimmäiseksi nykyaikaiseksi kaivaukseksi Pyhän maan arkeologisen tutkimuksen historiassa". Hänen tutkimusmatkansa tasoitti tietä tuleville kaivauksille ja matkailulle paikalle. Tosi hienoa.
xxx/ellauri292.html on line 262: Hänen kumppaninsa Miss Williams ja lääkärinhoitaja tohtori Charles Meryon jäivät hänen luokseen jonkin aikaa; mutta neiti Williams kuoli vuonna 1828, ja Meryon lähti vuonna 1831 palaten vain viimeiselle vierailulle heinäkuusta 1837 elokuuhun 1838. Kun Meryon lähti Englantiin, Lady Hester muutti syrjäiseen hylättyyn luostariin Jounissa, kylässä kahdeksan kilometrin päässä Sidonista, jossa hän asui kuolemaansa asti. Hänen asuinpaikkansa, jonka kyläläiset tunsivat nimellä Dahr El Sitt, oli kukkulan huipulla. Meryon vihjasi, että hän piti talosta sen strategisen sijainnin vuoksi, "talosta kartiomaisen kukkulan huipulla, josta tulijat ja kävijät saattoi nähdä joka puolelta."
xxx/ellauri292.html on line 264: Aluksi häntä tervehti emiiri Bashir Shihab II, mutta vuosien mittaan hän antoi turvapaikan sadoille druusien ja uskontojen välisten riitojen pakolaisille ja ansaitsi hänen vihamielisyytensä. [ lainaus tarvitaan ] Uudessa ympäristössään hän käytti lähes ehdotonta valtaa ympäröiviin alueisiin ja hänestä tuli alueen tosiasiallinen hallitsija. Hänen hallintansa paikalliseen väestöön riitti saamaan Ibrahim Pashan, kun hän oli hyökkäämässä Syyriaan vuonna 1832, hakemaan hänen puolueettomuuttaan. Hänen ylivaltansa säilytti hänen komentava luonne ja usko, että hänellä oli ennustamisen lahja. Hän piti kirjeenvaihtoa tärkeiden ihmisten kanssa ja otti vastaan uteliaita vieraita, jotka menivät kaikin keinoin tapaamaan häntä.
xxx/ellauri292.html on line 266: Koska hän oli syvästi velkaantunut, hän käytti Englannista saamaansa eläkettä maksaakseen velkojansa Syyriassa. 1830-luvun puolivälistä lähtien hän vetäytyi yhä enemmän maailmasta, ja hänen palvelijansa alkoivat varastaa hänen omaisuuttaan, koska hän kykeni yhä vähemmän hoitamaan kotitaloustaan eristäytyneessä tilassaan. Stanhope saattoi kärsiä vakavasta masennuksesta; on ehdotettu, että hän olisi vaihtoehtoisesti tullut ennenaikaisesti seniiliksi. Joka tapauksessa viimeisinä vuosinaan hän ei ottanut vieraita vastaan ennen pimeää, ja silloinkin hän antoi heidän nähdä vain kätensä ja kasvonsa. Hän piti turbaania ajelulla päänsä päällä.
xxx/ellauri292.html on line 268: Lady Hester kuoli unissaan vuonna 1839. Hän kuoli paremman puutteessa; Andrew Bonar ja Robert Murray M´Cheyne, jotka vierailivat alueella muutamaa viikkoa myöhemmin, kertoivat muka pettyneenä, että heidän vierailunsa jälkeen "talosta ei löytynyt yhtään rahaa."
xxx/ellauri292.html on line 305: Abigailista tuli äiti yhdelle Daavidin pojista, joka on lueteltu Chroniclesissa nimellä Daniel, masoreettisessa Samuelin kirjojen tekstissä nimellä Chileab ja Septuaginta- tekstissä 2 Samuelin 3:3:na. Δαλουια, Dalouia. Hänen nimensä on kirjoitettu hullunkurisesti Abigal.
xxx/ellauri292.html on line 320: Hulda ( hepreaksi : חֻלְדָּה Ḥuldā ) oli profetessa, joka mainitaan heprealaisessa Raamatussa kohdissa 2. Kuninkaiden 22:14–20 ja 2. Aikakirja 34:22–28 . Hän oli emerita profeetta. Kun Salomon temppelin kunnostustöiden aikana kuningas Josian määräyksestä löydettiin lakikirja, Hilkia yhdessä Ahikamin, Akborin, Safanin ja Asajan kanssa lähestyvät häntä kysyäkseen Huldan mielipidettä.
xxx/ellauri292.html on line 322: Hän oli Tokhatin pojan Sallumin (tunnetaan myös nimellä Tikva) vaimo, Harhasin ( kutsutaan myös Hasrahiksi) pojan, vaatekaapin pitäjän. Hän asui Jerusalemissa toisessa kaupunginosassa tai toisessa neljänneksessä, who cares. Raamatun King James Version kutsuu tätä neljännestä "kollegioksi" ja New International Version kutsuu sitä "uudeksi neljännekseksi". Joojoo, EVVK!
xxx/ellauri292.html on line 324: Rabbiinien tulkinnan mukaan Hulda ja Debora olivat tärkeimmät naisprofeetoiksi tunnustetut heprealaisen Raamatun Nevi´im -osassa (Profeetat), vaikka Mirjamiin viitataankin vähän "sellaisena" Toorassa ja profeetan nimettömät mainitaan Jesajassa. "Huldah" tulee heprean sanasta lemma חלד, joka tarkoittaa pysyä tai jatkaa. Hänen mukaansa on nimetty Huldah -portit Temppeliaukion kirkon etelämuurissa.
xxx/ellauri292.html on line 328: Hän antoi nämä käskyt pappi Hilkialle, Ahikamille, Saafanin pojalle, Akborille, Mikajan pojalle, sihteeri Saafanille ja kuninkaan palvelijalle Asajalle: "Mene ja kysy Herralta minun ja kansan ja koko Juudan puolesta, mitä tähän on kirjoitettu. löytynyt kirja. Suuri on Herran viha, joka palaa meitä kohtaan, koska ne, jotka ovat kulkeneet ennen meitä, eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja; he eivät ole toimineet kaiken sen mukaan, mitä siellä on meistä kirjoitettu."
xxx/ellauri292.html on line 330: Pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Safan ja Asaiah menivät puhumaan profeetta Huldalle, joka oli Sallumin, Tikvan pojan, Harhasin pojan, vaatekaapin pitäjän, vaimo. Hän asui Jerusalemissa, New Quarterissa. (Huoh.)
xxx/ellauri292.html on line 331: Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sano miehelle, joka lähetti sinut minun luokseni: 'Näin sanoo Herra: Minä tuon onnettomuuden tälle paikalle ja sen kansalle, kaikkeen kirjoitettuun kirjaan, jonka Juudan kuningas on lukenut."
xxx/ellauri292.html on line 355: Vuodet kuluvat. Hulda opiskelee jo Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja lukee kandidaatin tutkinnon lopputentteihin. Pariisista palaava tuomari löytää Huldan nukahtaneena kirjaston nojatuoliin. Mies tarjoaa viiniä ja toivottaa Huldan tervetulleeksi sivistyneistön joukkoon, mistä Hulda saa aiheen soimata miehen asetta. Tuomari on vuosien saatossa kylästynyt tyhjänpäiväisiin seurapiirineiteihin ja oppinut arvostamaan älykästä naista jolla on muodot kohillaan. Hän tunnustaa ollvansa sokea ja yrittää tunnustella Huldaa, mutta tämä irtautuu syleilystä ja ilmoittaa lähtevänsä takaisin kadulle. Tuomari kuitenkin pitää kiinni kahden viikon irtisanomisajasta.
xxx/ellauri292.html on line 359: Professori Norko kutsuu Huldan illalliselle ja esittelee hänet yllätysvieraana tuomarin vakiintuneen seurapiirin jäsenille. Hulda alkaa useamman vodkamartinin vaikutuksesta esitellä oppineisuuttaan ja puhuu suunsa puhtaaksi hienostolle. Hän sanoo selviytyvänsä siitäkin huolimatta, että häntä on solvattu ja häväisty. Naiset loukkaantuvat, mutta miehet tuntevat liikahduxen housuissa.
xxx/ellauri292.html on line 426: Apollonios Tyanalainen (3-97 jKr) syntyi (ylläri) Tyanassa, Kappadokiassa, Vähässä-Aasiassa. Hän opiskeli lähellä sijainneessa Tarsoksen yliopistossa, Saulin alma materissa. Hän oli kasvissyöjä ja alkoi jo nuorena seurata Pythagoraan lähiopetusta. Hän pukeutui pellavaisiin asuihin ja käveli milloin paljain jaloin milloin tuohivirsut jalassa kuin Sammatin omalääkäri. Hän ei juonut lainkaan viiniä ja antoi hiustensa kasvaa pitkiksi. Selvä nasiiri.
xxx/ellauri292.html on line 448: Aleksandriassa Apollonios tapaa myös uuden keisari Vespasianuksen. Hän tapaa myös reetori Don Khrysostomoksen (saman joka pilkkasi tarsolaisten nuuskutusta) ja stoalaisen filosofi Eufrateen, ja riitelee näiden kummankin kanssa. Riita päättyy siihen, että Apollonios lähtee kymmenen oppilaansa kanssa Etiopiaan tapaamaan paikallisia gymnosofisteja. Nämä osoittautuvat vähemmän viisaiksi kuin intialaiset vastineensa.
xxx/ellauri292.html on line 471: MUTTA riittää tästä. Hänen sankarinsa esitellään meille jumalallisena miehenä, joka omaksuu syntymästään lähtien meren demonin hahmon ja persoonallisuuden. Sillä hän sanoo, että hänen äidilleen, kun tämä oli synnyttämässä lastaan, ilmestyi meren demonin hahmo, nimittäin Proteus, joka Homeroksen tarinassa aina muuttaa muotoaan. Mutta (toisin kuin Mary) hiän ei millään tavalla peloissaan kysyi häneltä, mitä hiän tällä kertaa synnyttäisi; ja hän vastasi: "Minut itseni." Sitten hiän kysyi: "Ja kuka sinä olet?" "Proteus", hän vastasi, "Egyptin." Ja sitten hän kirjoittaa tietystä niitystä ja joutsenista, jotka auttoivat naista synnyttämään lapsensa, tosin kertomatta meille, mistä hän tämän sai; sillä hän ei varmasti lue tätä tarinaa assyrialaisen kirjailijan Damisin ansioksi. Ehkä Yeazilta.
xxx/ellauri292.html on line 501: Miksi, hänellä on täydelliset vaurauden lähteet, ja jo pankeissa hän keskustelee hinnoista kuin kauppias tai huijari, tai veronkeräilijä tai pieni rahanvaihtaja; sillä kaikki nämä roolit ovat hänen, jos on jotain ostettavaa tai myytävää. Ja hän takertuu kuin limppu mahtavien oviin, ja näet hänen seisovan niissä säännöllisesti kuin joku ovenvartija. Hän todellakin jää usein ovenvartioihin kiinni, aivan kuten ahnaat koirat saattavat olla nalkissa. Hän ei koskaan vielä antanut mitään filosofille, vaan hän muuraa kaiken omaisuutensa taloonsa; vain tukee tätä egyptiläistä muiden ihmisten rahoilla ja teroittaa hänen kieltään minua vastaan, kun se pitäisi leikata pois. Jätän kuitenkin Eufratin omaan arvoonsa: sillä ellet hyväksy imartelijoja, löydät vielä pahemman hänessä kuin mitä minä edustan.
xxx/ellauri293.html on line 102: Beth Allison Barr käsittelee Junia-kiistaa kirjassaan The Making of Biblical Womanhood: How the Subjugation of Women Became Gospel Truth (2021). Hän lainaa Beverly Roberts Gaventaa ja päättelee " Juniasta tuli Junias, koska nykykristityt olettivat, että vain mies voi olla apostoli". Siihen hommaan tarvitaan vähintään prostatatulehdus.
xxx/ellauri293.html on line 164: Barnabas oli kotoisin Kyproksen saarelta Salamiin kaupungista. Häntä pidetään Kyproksen kirkon perustajana ja saaren suojeluspyhänä. Perimätiedon mukaan Barnabas kivitettiin kuoliaaksi Salamiissa vuonna 75, ja hänet haudattiin kaupungin lähelle paikalle, jossa nykyisin sijaitsee Apostoli Barnabaan luostari. Hauta löydettiin vuonna 477, jonka jälkeen paikalle rakennettiin luostari.
xxx/ellauri293.html on line 169: Joosesta, jolle apostolit antoivat sukunimeksi Barnabas, (joka on käännettynä: lohdutuksen poika), leeviläinen, Kyproksen maasta" (Apt 4:36) puhutaan paljon Uudessa Testamentissa. Häntä luonnehditaan myötätuntoiseksi ja anteliaaksi (Apostolien teot 4:37), avarakatseiseksi, sillä hän toi apostoleille vastakääntyneen luopion Paavalin, joka oli edelleen häikäistynyt näystä Damaskoksen tiellä (Apt. 9:26, 27). Barnabas täyttyi Hengellä kuin muumi syötyään liljoja, hänellä oli kehotuksen lahja ja innoittava vaikutus (Apt. 11:23-26); hän oli luotettava, soveltuva lähetystyöhön ja kärsi vaimoväestä Paavalin kanssa (Apostolien teot 11:29, 30, 13:2, 50).
xxx/ellauri293.html on line 171: Hän ja Paavali työskentelivät hyvässä sovussa, kunnes riitaantuivat työtoverista, mutta he ratkaisivat erimielisyytensä, Paavali valitsi Silaan ja Barnabas valitsi Markuksen, ja kumpikin meni saarnaamaan eri aloilla (Apostolien teot 15:36-41)
xxx/ellauri293.html on line 177: Apostolit terottavat terottamasta päästyään että palkkapäivä on tulossa, ja lainaaja saa pääoman takaisin korkoineen. "Hän ei missään tapauksessa menetä palkkaansa." (Matteus 10:41, 42); "totisesti minä sanon teille: hän ei menetä palkkaansa." (Markus 9:41); "... jokainen saa oman palkkansa oman työnsä mukaan." (1 Korinttolaisille 3:8). Tää mua ehkä eniten ottaa päähän uskovaisissa, ne on niin helskutin hintatietoisia.
xxx/ellauri293.html on line 181: Vanhan testamentin rituaalinen eläinuhreiden veriviillotus esikuvasi Kristuksen uhria ristillä. Vertaa: "Ja Jeesuksen, uuden liiton välimiehen, ja pirskotusveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aapelin." (Hepr. 12:24; ks. myös Hepr. 10:19, 22); "Valitut Isän Jumalan ennaltatietämisen mukaan Hengen pyhityksen kautta kuuliaisuuteen ja Jeesuksen Kristuksen veren vihmotukseen..." (1 Piet 1:2). Byöörk. Sillä Jumala on sanonut hänen lihassaan olevista ripsimisjäljistä, että ne olivat heiltä [nimittäin juutalaisilta]. Ja minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan jauhelihaxi. Hän on kärsinyt, että me saisimme elää hänen saamistaan lyönneistä.
xxx/ellauri293.html on line 188: Ja vielä profeetta lisää: Hänet on pantu kompastuskiveksi. Katso, minä lasken Siionissa perustuksen, kallisarvoisen kiven, valitun kulmakiven; kunniallinen kivi. Ja mitä siitä seuraa? Iso kompastus. Vertaa: "Ja hän on oleva pyhäkkö, mutta kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi molemmille Israelin huoneille..." (Jesaja 8:14);
xxx/ellauri293.html on line 201: Hagar (arab. هاجر, hepr. הָגָר) oli Raamatun Vanhan testamentin ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvattu naishenkilö. Hän on Abrahamin vaimon Saaran egyptiläinen orjatar. Saara ei voinut enää tulla raskaaksi, joten hän antoi Hagarin miehelleen sivuvaimoksi. Hagar tuli raskaaksi ja alkoi ylenkatsoa Saaraa, jonka luota Aaprahammikin pakeni. Kertomuksen mukaan enkeli saa Hagarin palamaan ja synnyttämään Abrahamille Ismael-pojan. Ismaelin syntymän aikaan Abrahamin kerrotaan olleen 86-vuotias. Saaran saatua myöhäisellä iällä oman pojan Iisakin sanoi hän Abrahamille "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa". Ja Abraham ajoi Hagarin ja tämän pojan leivän ja vesileilin kera Beerseban erämaahan. Ikäviä tyyppejä, todellakin. Ei olis kannattanut, Ismailista tuli sitten muslimi.
xxx/ellauri293.html on line 216: Hän on ympärileikkannut meidän korvamme, nahat pois, jotta me kuulisimme hänen sanansa ja uskoisimme. Mutta se ympärileikkaus, johon juutalaiset luottavat, on poistettu. Sillä ympärileikkaus, josta Jumala puhui, ei ollut tarkoitus tehdä liikkuvasta lihasta. Ja vielä Herra sanoo: Katso, kaikki kansat ovat ympärileikkaamattomia (he eivät ole menettäneet esinahkaansa), mutta tämä kansa on ympärileikkaamaton sydämeltään.
xxx/ellauri293.html on line 234: Muthei kaverit, tää on kaikki vertauskuvallista! Hän kielsi heitä syömästä emakkoa, mikä tarkoittaa: Et saa liittyä sellaisiin ihmisiin, jotka ovat kuin sikoja, jotka eläessään mielihyvässä unohtavat Jumalansa; mutta kun jokin puute puristaa heitä, silloin he tuntevat Herran; niinkuin emakko kyllästyessään ei tunnusta isäntänsä, vaan pitää ääntä nälkäisenä ja taas ruokittuessaan on hiljaa.
xxx/ellauri293.html on line 301: On luotu monia kultteja, seisottu vähän väliä peltikatoilla, ja monet ihmiset on johtaneet harhaan käytäntö asettaa päivämäärät ennustetuille tapahtumille. Se, että jotkut alkukirkossa harjoittivat tällaista spekulaatiota, on yllättävää, kun otetaan huomioon Kristuksen sanat opetuslapsilleen ylösnousemuksen jälkeen: "Kun he siis olivat kokoontuneet, he kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tällä siunaaman hetkelläkö ennallistat valtakunnan jälleen Israelille?" Hän sanoi heille: "Ei teidän ole tietää aikoja eikä aikoja, jotka Isä on asettanut omaan kelloonsa, joka jätättää. (Apostolien teot 1:6, 7)
xxx/ellauri293.html on line 395: Tom Shales Tehtaankadun Postista antoi kaudelle haalean arvion ja sanoi, että se on "hieman parempi kuin useimmat muut sitcomit, menneet ja nykyiset - erityisesti ne, joissa on parikymppisiä outoja kaupunkiystäviä, jotka kokevat elämän katkeransuloisia mysteereitä." Toinen kausi sai kriitikoiden suosiota. IGN :n Staci Krause antoi kaudelle positiivisen arvion kutsuen sitä "hyväksi". Hän sanoi myös, että "Seitsemäntoista jaksoa 24:stä on mielestäni hyviä", tosin Kiviset ja Soraset "kamppailevat keksiäkseen tarinoita, jotka kestävät 22 minuuttia". Dinokaivurit, puhvelihatut ja kivi/puuautoon vauhtia läpsyttävät jalat eivät loputtomiin naurata.
xxx/ellauri293.html on line 640: Halveksittava Lloyd George vastusti War Officen väitettä, jonka mukaan ainoa paikka voittaa sota saksalaisia vastaan oli Ranska. Hän piti ajatuxesta potkia "rekvisiitta" Saksan alta, ja Turkki oli yksi rekvisiitta, joka hänellä oli mielessään. Ajatus musertavan sotilaallisen tappion aiheuttamisesta turkkilaisille antoi hänelle valtavasti iloa. Toinen etu oli se, että turkkilaisia maita voitiin käyttää uusien liittolaisten saamiseksi ja vanhojen pitämiseksi innostuneena. Vaikka varhaiset unelmat strategisen edun hyödyntämisestä romahtivat pian Gallipolin rannoilla ja Mesopotamian autiomaassa, käytäntö tarjota biittejä Osmanien valtakunnan osista kenelle se kulloinkin katsottiin tarkoituksenmukaiseksi, otettiin pian käyttöön. Huhtikuun 1915 ja sodan lopun välillä Iso-Britannia ja Ranska lupasivat suuren osan ottomaanien alueista muille kansoille ja ryhmille; Tässä prosessissa he joutuivat ansaan päällekkäisten ja ristiriitaisten salaisten sopimusten ja sopimusten verkostoon.
xxx/ellauri293.html on line 661: "Tapattuaan hautajaiskulkueen hän sanoi avustajille 'Aseta kaappi alas, niin minä kuivaan kyyneleet, joita vuodat piikaselle.' Hän kosketti nuorta naista, lausui muutaman sanan, ja kuollut heräsi henkiin.
xxx/ellauri293.html on line 664: Hän vastasi: 'Elämällä kevyemmällä ruokavaliolla kuin muut miehet.' Minne ikinä hän menikin, hän uudisti uskonnollista jumalanpalvelusta ja suoritti upeita tekoja. Juhlissa hän hämmästytti vieraat ostamalla tarjouksesta leipää, hedelmiä, vihanneksia ja erilaisia herkkuja.
xxx/ellauri293.html on line 669: "Simon Magus oli toinen toisen vuosisadan huomattava ihmeidentekijä, eikä kukaan kiistänyt hänen taitojaan. Jopa kristityt pakotettiin myöntämään, että hän teki ihmeitä. Häneen viitataan Apostolien teoissa, viii: 9-10. Hänen maineensa oli maailmanlaajuinen, hänen seuraajiaan oli jokaisessa kansakunnassa, ja Roomassa pystytettiin hänen kunniakseen patsas. Hän kilpaili usein Pietarin kanssa, mitä me nykyään kutsumme ihmeotteluiksi selvittääksemme, kummalla on suurempi voima. "Pietarin ja Paavalin teoissa" sanotaan, että Simon sai jyrkästi pönöttävän käärmeensä liikkumaan, kivipatsaat nauramaan ja itsensä nousemaan ilmaan; tähän on lisätty: "Tämän vastineeksi Pietari paransi sairaita sanalla, sai sokeat näkemään jne.' Neron eteen tuotu Simon muutti muotoaan: yhtäkkiä hänestä tuli lapsi, sitten vanha mies; toisinaan nuori mies. "Ja Nero tämän nähdessään tunnusti hänen olevan Jumalan Poika." "Tunnistamisessa", varhaisten aikojen Petrine-teoksessa, kerrotaan Pietarin ja Simon Maguksen välisestä julkisesta keskustelusta, joka on toistettu tässä osassa.
xxx/ellauri295.html on line 60: Sepä juuri. Herostratos (m.kreik. Ἡρόστρατος ) oli antiikin kreikkalainen mies, kotoisin Efesoksesta. Hänet tunnetaan siitä, että hän poltti kotikaupunkinsa tunnetun Artemiin temppelin, koska halusi tulla kuuluisaksi. Ja tulikin, eräänä yönä vuonna 356 eaa. Temppeli oli rakennettu marmorista ja sitä pidettiin yhtenä maailman kauneimmista rakennuksista, ja se luettiin myöhemmin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Tuhopoltto ollut mikään ihme, koska jumalatar oli tuona yönä poissa temppelistään auttamassa Alexanteri Suuren synnytyksessä.
xxx/ellauri295.html on line 79: Herodes Suuri sai kaupungin Roomalta vuonna 30 eaa. Hän rakennutti kaupungin uudelleen, ja tämä työ alkoi vuonna 22 eaa. ja päättyi juhliin vuonna 10/9 eaa. Herodes nimesi kaupungin keisari Augustuksen kunniaksi Kaisareiaksi eli latinalaisittain Caesareaksi. Caesareasta tuli Juudean hallinnollinen ja sotilaallinen pääkaupunki, ja Herodes rakennutti sinne oman merenrantapalatsinsa sekä useita muita loistokkaita rakennuksia. Hän käytti kaupungin rakentamiseen suuria määriä rahaa.
xxx/ellauri295.html on line 115: Useita päiviä myöhemmin Felix tuli vaimonsa Drusillan kanssa monta kertaa peräkkäin, joka oli juutalainen. Hän lähetti Paavalin ja kuunteli hänen puhuessaan uskosta Kristukseen Jeesukseen.
xxx/ellauri295.html on line 140: Agrippa sanoi Festukselle: "Hänet olisi voitu vapauttaa, jos hän ei olisi vedonnut keisariin."
xxx/ellauri295.html on line 146: Berenike II (m.kreik. Βερενίκη Ευεργέτις, Berenikē Euergetis, lat. Berenice; noin 247–221 eaa.) oli Egyptin kuningatar. Hän oli syntyjään Kyrenen kuningas Magan tytär.
xxx/ellauri295.html on line 156: Berenice syntyi vuonna 28 Herodes Agrippalle ja Kyprokselle, Aristobulus IV:n pojantyttärenä ja Herodes Suuren tyttärentyttärenä. Hänen vanhempi veljensä oli Agrippa II (s. 27) ja nuoremmat sisarensa Mariamne (s. 34) ja Drusilla.
xxx/ellauri295.html on line 181: Hän oli uskovainen, odottaen hartaasti Herran toisen tulemisen päivää. Kuitenkin – hän puikki pakoon marttyyrikuolemaa joka Roomassa odotti Paavalia ja hänen seuralaisiaan. Kuoleman pelko johti Deemaksen pakokauhun tilaan, vaikka Paavalin tavoin hän olisi uskossa eläen saanut Claudialta ”vanhurskauden seppeleen” päättömään kaulaansa, eli iankaikkisen elämän Vapahtajamme, Jeesuksen ansiosta.
xxx/ellauri295.html on line 188: Ihmispelon tiellä toteutunee luopio Deemaksen tie. Hänen paluustaan takaisin kristilliseen uskoon ja seurakuntaan, ei puhuta mitään. Jeesus varoittaa: ”Mitä hyötyä on ihmiselle siitä, vaikka hän voittaisikin itselleen koko maailman, muttei saisi pillua edes vahingossa.” Mk 8:36
xxx/ellauri295.html on line 199: Paavalin erityinen pyyntö on, että Filemon toivottaisi Onesimuksen tervetulleeksi, kuten hän toivottaisi Paavalin tervetulleeksi, nimittäin kristittynä valkoisena veljenä eikä sexiorjana. Hän tarjoutuu maksamaan kaikki Onesimuksen luomat velat. Onesimus lie lähtiessään lipettiin förbinyt jotain Filemonilta, ainaskin izensä.
xxx/ellauri295.html on line 208: Paavali alkoi pitää tästä orjamaisesta luopiosta. Hän olisi tahtonut pitää Onesimuxen ilmatteexi, mutta tarjoutui sitten ostamaan sen Filemonilta vähän käytettynä. Vanhan velan katteexi. Voi veljet, jospa voisin sinustakin hyötyä, kuten molemmat olemme hyötyneet Onesimuxesta ("he will be useful").
xxx/ellauri295.html on line 255: Ei yllätys että Patti piti 10 virran maasta, kuulteli tuota Kansallis-Sosialistikuoron mahtipontista menoa ikäänkuin itkuun purskahtamaisillaan. Hän oli hyvälle niin herkkä. Tuntui hienolta kun sotaveteraanit nöyristeli hälle, isättömälle "kirjailijalle". Ei mitään kansanvihollisen tunteita! Mulla taitaa ollakin toi Jorma Korpelan tohtori Finkelman Sysmässä, en ole kyllä lukenut.
xxx/ellauri295.html on line 278: Erno Paasilinna on nimetty "kansallisen kyynisen palkinnon saajaksi" ja "viralliseksi valtiokriitikoksi" tinkimättömien näkemyksiensä ja ihmistoveriensa ihailun puutteen vuoksi. Hänen terävä analyysinsä vallasta ja voimasta ravisteli suomalaisen yhteiskunnan perustaa, mutta tunnustettiin laajalti suht puolueettomiksi. Hän pyyhkäisi persettään ideologisesti lähellä sydäntään olevilla yhtä voimakkaasti kuin niillä, joiden ideologia oli täysin vastakkainen hänen omaansa.
xxx/ellauri295.html on line 458: Martti Kalevi Joenpolvi (s. 19. huhtikuuta 1936 Käkisalmi) oli ja on suomalainen kirjailija, joka asuu Nokialla. Hänet tunnetaan erityisesti novellistina. Esikoisteos ”Kevään kuusi päivää” ilmestyi 1959.
xxx/ellauri295.html on line 461: Martti Joenpolven vanhemmat olivat ratatyömies Antti Joenpolvi ja Ida Ester Nurmi. Joenpolvi opiskeli Työväen akatemiassa 1957–1958 ja hän on toiminut kirjailijan työnsä ohella Tammer-mainos Oy:n mainostoimittajana 1959–1962 ja 1966–1967. Päätoimiseksi kirjailijaksi Joenpolvi ryhtyi 1968. Hänen uusin teoksensa on romaani ”Kerrottu elämä” (1997). Hän puri puuta ja potki pilttuun seiniä samassa Gummeruxen tallissa kuin Patti.
xxx/ellauri295.html on line 497: Risto Aleksi Santala (18. toukokuuta 1929 Helsinki – 26. syyskuuta 2012) oli suomalainen rovasti, teologian kunniatohtori ja kirjailija. Santala opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1953. Hän työskenteli aluksi nuorisopastorina Helsingissä ja merimiespappina Haifassa ja toimi sitten pastorina ja opettajana Suomen Lähetysseuran ylläpitämässä hepreankielisessä Shalhevetjah-työkeskuksessa ja koulussa Jerusalemissa 1957–1968. Santala oli sen jälkeen Helsingin Raamattukoulun rehtorina 1968–1975, teki kirjallisia töitä Israelissa 1976–1986 ja toimi viimeksi 1988–1992 Joutjärven seurakunnan kirkkoherrana Lahdessa.
xxx/ellauri295.html on line 638: Minä räpäytin siipiäni kerran, kaksi. Se tuntui kummalta, tuntea niiden liike, jota sidontaliinat eivät enää kahlinneet. Vapaus tuntui juovuttavalta. Tanssahtelin tasanteen reunalla, allamme odottava tyhjyys nauroi kanssani. Liinankappaleita lojui pitkin poikin jaloissani. Valec tarjosi tikaria ja minä tartuin siihen innolla. Ujutin sen terän varovasti Valecin valtavat siivet tiukasti yhteen puristavien sidontaliinojen alle ja ryhdyin leikkaamaan. Hänen liinansa olivat puhtaan valkoisia, eivät punaisia kuten minulla. Hän oli aina ollut sellainen, täynnä iloa ja kiitosta. Puhtautta. Nyt, kun liinankappaleet yksi kerrallaan putoilivat hänen jalkoihinsa, puhtaus sai väistyä. Me olimme saaneet tarpeeksemme siitä.
xxx/ellauri295.html on line 640: “Valac? Seere? Mitä täällä oikein tapahtuu?” Me molemmat käännähdimme. Rahab seisoi ovella tuijottaen meitä silmät leiskuen. Hän astui tasanteelle. Yönmustat liinat sitoivat hänen siipiään. Vartiomiehiä seurasi hänen perässään miekat tai keihäät kourissaan. Me peräännyimme tasanteen reunalle. “Mitä te kaksi kuvittelette tekevänne?” Rahab sihisi hampaidensa välissä. Me katsoimme toisiamme.
xxx/ellauri295.html on line 658: Varjelkoon mikä sentimentaalinen narsistinen perse on tää Patti Mulkkinen. Luossan kerjäläisen luona istui kansa kuunnellen miestä joka laski hehkuun nuotion. Kun nauha napsahtaa pyyhkii Patti poskeltaan Itämeren vettä. Hän on hyvälle niin herkkä.
xxx/ellauri296.html on line 75: 26 jaetta maadoittamaan, kun elämä tuntuu kaoottiselta. Pamela Piukkapeppu on kirjailija, puhuja ja upheldlife.com -sivuston perustaja, alusta, jolle hän tuottaa hartaus- ja uskomusaineistoja innostaakseen pitämään uskon elämän keskipisteessä. Hän on pastöraalisessa palveluksessa ja saa sixi osallistua muiden tunne- ja henkiseen elämään. Hän elää ja viihtyy Jeesuksessa, kahviloissa ja musiikissa. Hän on kirjoittanut kirjan Living a Deeper Faith: Turtles, Your Relationship with Cod and Live a Fossil Fueled Life. Pamela meni naimisiin täydellisen miehen kanssa ja heillä on kaksi kaunista lasta. Hänet on julkaistu osoitteessa herviewfromhome.com, ja voit seurata häntä osoitteessa upheldlife.com tai Facebookissa .com/upheldlife. Tässä maailmassa sinulla on ongelmia. Mutta ota rohkeasti! (Joh.)
xxx/ellauri296.html on line 82: 6 Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon nimeltä Tamar. 7 Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä jotenkin kelvoton, ja Herra "antoi" hänen kuolla. 8 Silloin Juuda sanoi Onanille: »Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.» 9 Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän "antoi" siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. 10 Herran silmissä hänen tekonsa oli paha (vaikkei se edes ollut käteenveto vaan ulosveto ennen ruiskausta), ja siksi Herra "antoi" hänenkin kuolla. 11 Juuda sanoi silloin miniälleen Tamarille: »Muuta isäsi taloon ja asu siellä leskenä, kunnes poikani Sela on kasvanut aikuiseksi.» Hän näet pelkäsi, että Selakin kuolisi veljiensä tavoin. Ja Tamar asettui isänsä taloon asumaan.
xxx/ellauri296.html on line 84: 12 Pitkän ajan kuluttua kuoli Suan tytär, Juudan vaimo. Suruajan jälkeen Juuda lähti abdullahilaisen ystävänsä Hiran kanssa Timnaan "lampaiden keritsiäisiin." 13 Kun Tamar sai tietää, että hänen appensa oli menossa Timnaan taas "keritsemään lampaitaan," 14 hän riisui leskenpukunsa, koristautui, peitti kasvonsa hunnulla ja istuutui Enaimin risteykseen Timnan tien varteen. Hän oli näet huomannut, ettei häntä haluttu antaa Selalle vaimoksi, vaikka tämä oli jo aikuinen.
xxx/ellauri296.html on line 86: 5 Juuda näki Tamarin ja luuli häntä portoksi, koska Tamar oli peittänyt kasvonsa muttei etupeppua. 16 Hän poikkesi Tamarin luo tien sivuun ja sanoi: »Minä haluan maata kanssasi.» Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tamar kysyi: »Okei! Mitä annat minulle siitä, että saat maata kanssani?» 17 Juuda vastasi: »Minä lähetän sinulle vuohen laumastani.» Tamar sanoi: »Hyvä on, kunhan annat minulle pantin siihen asti kun lähetät sen.» 18 Juuda kysyi: »Mitä minun pitäisi antaa sinulle pantiksi?» Tamar vastasi: »Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on kädessäsi.» Juuda antoi ne Tamarille ja makasi hänen kanssaan pussit tyhjixi, ja Tamar tuli hänestä raskaaksi. 19 Tamar lähti pois, riisui huntunsa ja pukeutui taas leskenpukuunsa.
xxx/ellauri296.html on line 92: 27 Kun Tamarin piti synnyttää, kävi ilmi, että hänellä oli kohdussaan kaksoset. 28 Hänen synnyttäessään toinen lapsista työnsi kätensä ulos, ja kätilövaimo sitoi lapsen käteen kirkkaanpunaisen langan ja sanoi: »Tämä tuli ensimmäisenä ulos.» 29
xxx/ellauri296.html on line 101: 15 Mutta sitten valtasi Amnonin ylen suuri vastenmielisyys häntä kohtaan: vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut. Ja Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi". 16 Silloin hän sanoi hänelle: "Eikö tämä rikos, että ajat minut pois, ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?" Mutta hän ei tahtonut kuulla häntä, 17 vaan huusi nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: "Ajakaa ulos minun luotani tämä, ja lukitse ovi hänen jälkeensä". 18 Ja tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen ihokas; sillä sellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyenä ollessaan. Ja kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänen jälkeensä, 19 sirotteli Taamar tuhkaa päähänsä ja repäisi pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka hänellä oli yllänsä, pani kätensä päänsä päälle ja meni huutaen lakkaamatta. 20 Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Onko veljesi Amnon ollut sinun kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä pane tätä asiaa niin sydämellesi." Niin Taamar jäi hyljättynä veljensä Absalomin taloon. 21 Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, vihastui hän kovin (muttei tehnyt midiä). 22 Mutta Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi Amnonia, sentähden että tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarellensa Taamarille.
xxx/ellauri296.html on line 116: 25 Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän. 26 Kun hänen hiuksensa leikattiin – hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi – ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa seteliä. 27 Niistä riittäisi tyynyntäytettä enemmän kuin Bereniken houxesta.
xxx/ellauri296.html on line 120: Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, joka sai nimekseen Tamar. Hänestä tuli hyvin kaunis nainen. No ei siitä sen enempää.
xxx/ellauri296.html on line 141: Ensimmäisen temppelin tuhoaminen 587 eKr (fig. 1) oli juutalaisen historian vedenjakaja. Puutteistaan huolimatta juutalainen kansa otti tuhon oppitunnit sydämeensä ja rakensi elämänsä uudelleen fyysisest ja henkisest.Tosiasiat tuhosta ovat riittävän yksinkertaisia. Profeetta Jeremia oli varoittanut tulevasta tuomiosta vuosia. Kirjoittanut Baruk haamukirjoiitajana jeremiadin nimeltä "Eikä!". Juudea eli väärän turvallisuuden tunteen kanssa. Heistä jotenkin tuntui, että he voisivat kapinoida Babylonin valtaa vastaan ja tukea kapinaa. He pettivät itseään Egyptin suojelevan heitä luullen, että heidän eteläinen naapurinsa haluaisi mieluummin kohdata Babylonin Jerusalemista pohjoiseen, mieluummin kuin taisteli heitä omilla rajoillaan. Egypti ei kuitenkaan ollut halukas vuodattamaan pisaraa egyptiläistä verta Juudean puolesta.Toinen harha oli, että babylonialaiset jotenkin unohtaisivat heidät. Babylonin kuningas ei kuitenkaan aikonut päästää Juudeaa luisumaan kiertoradalta. Hän tuli koko armeijansa kanssa tukahduttamaan kapinan – ja hän tuli julmuudella, kostolla ja lopullisuudella. Hän ei vain halunnut opettaa juutalaisille oppituntia, vaan myös tyrmätä kenenkään muun mielen, että voisit jotenkin ylittää Babylonian valtakunnan ja joutua kärsimättä seurauksista. Nebukadnessar tuli pohjoisesta ja tunkeutui Juudean esikaupunkiin. Kesän alkuun mennessä hänen armeijansa oli leiriytynyt Jerusalemin ympärille. Hän katkaisi kaupungin ja kiristi järjestelmällisesti silmukkaa Jerusalemin ympärillä. Tammus-kuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin muurit murtuivat ja Babylonian armeija tulvi läpi.Kuukaudessa he olivat tuhonneet kaikki Juudean vastarinnan taskut. Kymmeniä tuhansia kuoli piirityksessä, joka aiheutti nälän ja ruton ja sitten miekan ja tulen. Ne, jotka pystyivät siihen, pakenivat. Babylonialaiset olivat kuitenkin ennakoineet sen ja paimentaneet pakenevia jättiläisorjaleireille, joista heidät (no, osa heistä) kuljetettiin pakkosiirtolaisuuteen Irakiin.
xxx/ellauri296.html on line 146: Akkadinkielinen nimi, Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa "Oi jumala Nabu, suojele esikoispoikaani". Nabu on Babylonian viisauden jumala ja Marduk-jumalan poika. Omissa teksteissään Nebukadressar kuvaa itseään Nabun rakastamaksi ja suosikiksi. Hänen nimensä on aiemmin väärin tulkittu tarkoittavan "Oi Nabu, suojele kudurruani", Tässä asiayhteydessä kudurru voisi tarkoittaa pippeliä. Kuitenkin hallitsijan arvonimessä kudurru tarkoittaa lähinnä esikoispoikaa tai vanhinta poikaa.
xxx/ellauri296.html on line 269: Koren on yltä päältä tatuoitu kokki, ja se on edelleen hänen pääasiallinen tulonlähde. Hän on tehnyt pornoelokuvia vuoden ajan "hupikseen".
xxx/ellauri296.html on line 270: Koren varttui pohjoisessa Ma'alot-Tarshihan kaupungissa. Hän tuli ulos kaapista 17-vuotiaana ja muistelee, että se oli erittäin vaikeaa aikaa. "Perheeni ei todellakaan hyväksynyt sitä, ei varsinkaan taivaallinen isäni".
xxx/ellauri296.html on line 272: Hänen perustamansa yrityksen tyyppi on kibbuzi, jota hän kutsuu osuuskunnaksi, jossa naiset saavat sananvaltaa päätöksenteossa.
xxx/ellauri296.html on line 347: Lyytikäinen siirtyi toimitusjohtajaksi Tampereelle Teos-nimiseen kustannusyhtiöön, jossa hän kustansi muun muassa aikansa menestyskirjailijan Hedwig Courths-Mahlerin teosten suomennoksia. Hän ryhtyi myös päätoimittamaan yhtiön Revontuli-lukemistoa 1932, mutta sitä ei saatu kannattamaan. Samoihin aikoihin Lyytikäinen menetti säästönsä pankin konkurssissa. Lyytikäinen palasi Helsinkiin ja kokeili vielä nimiinsä hankkiman Revontulen kustantamista siellä mutta luovutti. Yhdessä kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen kanssa hän perusti uuden lukemistolehden Avun, markkinoiden kolmannen lehden jonka myyjiksi värvättiin työttömiä. Pian kaksi aiemmin saman idean keksinyttä kilpailevaa lehteä, E. J. Paavolan Urpu ja Antero Kajannon Lukki jouduttiin lopettamaan, kun Apu oli sisällöltään parempi ja tarjosi työttömille myyjille suuremman provision.
xxx/ellauri296.html on line 403: Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg; 14. helmikuuta 1896 Hausjärvi – 30. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja. Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä Valentin ja kirjailijana salanimeä Heikki Vaanila. Hän käsikirjoitti Aku Korhosen huippusuosittuja Lapatossu-elokuvia 30-luvulla.
xxx/ellauri296.html on line 414: Hannu Parpola (26. syyskuuta 1940 Orivesi – 30. joulukuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen päätoimittaja. Parpola oli päätoimittajana useissa aikakauslehdissä. Parpola aloitti uransa Päivän Sanomat -lehden kirjeenvaihtajana ja vuosina 1958–1960 hän oli Aamulehden kesätoimittajana, 1962–1963 Helsingin Sanomien toimittajana sekä 1963–1964 Kuva-Posti-lehden toimitussihteerinä. Apu-lehden toimittajana Parpola oli 1967–1973, toimitussihteerinä 1973–1975 ja päätoimittajana 1975–1978. Hän oli sitten Seura-lehden päätoimittajana 1981–1985.
xxx/ellauri296.html on line 418: Seura uudistettiin syyskuussa 2004 silloisen päätoimittajansa Jari Lindholmin johdolla. Lindholm irtisanoutui 14. huhtikuuta 2006 ja siirtyi toimittajaksi Suomen Kuvalehteen. Hän menehtyi yllättävään sairauskohtaukseen kotonaan 55-vuotiaana. ”Minulla ei ole ebolaa – pelkkä ajatuskin on naurettava”. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin Pekka Numminen, joka irtisanoutui vuonna 2008. Hänen jälkeensä päätoimittajaksi tuli Saija Hakoniemi, maaliskuussa 2015 Tarja Hurme ja kesäkuussa 2018 Erkki Meriluoto.
xxx/ellauri296.html on line 431: Käytännöllinen murheen osoitus.…Hänen tulisi näyttää ikävyyden ja murheen merkkejä vaatteissaan… poistaen hienot vaatteet, vähentäen huvin vuoksi vähän syömistä ja juomista…
xxx/ellauri296.html on line 433: Huoli. Hänen tulisi huolestua rikkomustensa rangaistuksesta …
xxx/ellauri296.html on line 437: Alistuminen. (Islam) Hän, joka tunnistaa Luojansa, ymmärtää miten paljon rikkojan täytyy nöyrtyä Hänen edessään ja alistua Hänelle, kuten on kirjoitettu (Psalmit 51:19): ”Ainut Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä se mieluusti mutustaa…”
xxx/ellauri296.html on line 439: Käytännöllinen alistuminen. Hänen tulisi vastata hiljaa. Jos joku puhuu hänelle ankarasti, johtuen hänen aiemmista teoistaan, tulisi hänen olla hiljaa tai sanoa, ”juu juu, tiedän, että olen tehnyt syntiä.” Hänen ei tulisi pitää hienoja vaatteita tai koruja… Alistumisen merkkejä: hiljainen vastaus, matala ääni, kumartuneet silmät. Nämä asiat osoittavat sydämen alistumisen.
xxx/ellauri296.html on line 441: Himon hillintä. Hänen tulisi hoxata, että himo pilaa teot ja aiheuttaa eksymisen kaikesta sallitusta, ja johtaa hyväksymättömän käytöksen tielle ruoan suhteen, juoman suhteen, naisten suhteen, jne. Niin kauan kuin ihminen kulkee himoissaan, ruumiin tyydyttäminen vetää häntä puoleensa ja pois hengen valaistuneelta tieltä, niin että hänen pahat taipumuksensa vallitsevat hänessä ja housut pakottavat…
xxx/ellauri296.html on line 445: Hänen teidensä etsiminen. … Ihmisen tulisi tarkastaa itseään jo tehtyjä rikkomuksia vastaan, josta hyötyy kolmella tapaa: a) Että hän palauttaa mieleensä kaikki hänen syntinsä ja tunnustaa ne… b) että hän tietää kuinka moneen syntiin hän on syyllistynyt (joka auttaa hänen alistumiseen), ja c) että vaikka hän päättää hylätä kaiken synnin, hänen täytyy tietää mihin synteihin hän on syyllistynyt, jotta hän voi asettaa rajoja ja huolehtia niistä asioista, joihin hän on kompastunut. Sitä varten ihmisen täytyy kirjoittaa synnit ylös pieneen vihkoon vaikka tukkimiehen kirjanpidolla, osoittaen enemmän varovaisuutta niitä syntejä vastaan, joihin hänen on helppo syyllistyä. Hän on kuin sairas, joka alkaa parantua, jonka täytyy olla varuillaan niistä asioista, jotka saattavat aiheuttaa kärsimyksen palaamisen…
xxx/ellauri296.html on line 447: Selvittää hänen jokaisen syntinsä rangaistus. Hänen tulisi ymmärtää kunkin syntinsä raskausasteen, jotta hänen sydämensä voisi purkaa katkeruutensa juuri sopivan hartaan tunnustuksen kautta, ja jotta hän voisi päättää alistua Jumalalle. Esim. runkkarille kasvaa karvaa kämmeniin, huoraamisesta saa tippurin.
xxx/ellauri296.html on line 449: Pitää ’vähäiset’ synnit vakavina… Älä arvioi vain rikkomuksen vähäpätöisyyttä, vaan hänen suuttumustaan, joka varoittaa sitä vastaan… Hän, joka syyllistyy pieneen rikkomukseen, usein kerää itselleen yllättävän suuren rangaistuksen… Kun paha luonne saa pienen voiton, se vahvistuu ja saavuttaa suurempia voittoja. Kuten viisaat sanoivat (A vot perkele, tuota ne tekkööt 4:2): ”Yhden käskyn noudattaminen johtaa toiseen; kun taas yhden rikkomuksen tekeminen johtaa toiseen.”
xxx/ellauri296.html on line 455: Vahinkojen korjaaminen. Ihmisen täytyy korjata tekemänsä vääryydet, esimerkiksi, jos hän on varastanut, hänen tulisi palauttaa esine. Jos hän on raiskannut, hänen täytyisi pumpata samalla pumpulla ulos torveen hulahtaneet perintötekijät. Jos hän on tappanut, hänen pitäisi panna uuniin uudet pullat tulemaan. Tämä tulisi tehdä ennen tunnustusta, jotta tunnustus voitaisiin hyväksyä. Ja jos ihminen varasti, eikä pysty korvaamaan, rukoilkoot hän Jumalaa, että Hän mahdollisesti tekisi hyvityksen. Kost Jumala! Israelin sotalaissa varkaudesta tulee kovempi rangaistus kuin panosta tai taposta.
xxx/ellauri296.html on line 461: Synnin hylkääminen, kun hänellä on jälleen mahdollisuus syyllistyä siihen, kuten viisaat sanoivat: ”Kuka on todella katumuksentekijä…? Hän, jota on koeteltu ja joka ilmaantuu puhtaana kohdatessaan saman kiusauksen samassa paikassa…” (B. Talmud Yoma 86b). Toisin sanoin, kun kiusaus tulee esiin, kyrpä ojentuu ja taipumus pahaan voimistuu, hän voittaa taipumuksensa pahaan taivaspelkonsa johdosta. Kikkeli nuukahtaa ja rypistyy pienexi kuin avantouimarilla. Ja jos kiusaus ei tule esiin, jatkakoot hän päivittäin taivaspeloissaan kaikissa asioissa… ja tämä on parannuksen korkein aste: jatkuva angstaus. Shynti, ahdishtush.
xxx/ellauri296.html on line 476: Arvostettu juutalainen voi juutalaisen yhteiskunnan silmissä olla ateisti, marxilais- leninisti, buddhalainen – mutta ei kristitty. Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Että ei riitä sanoa ”olen valmis hyväksymään Jeshuan suurena eettisenä opettajana, mutta en hyväksy hänen väitettään siitä, että hän olisi Jumalan Voideltu ja Hänen poikansa.”
xxx/ellauri296.html on line 482: Opetuslapset saarnasivat, että Messiaan ansaitsematon kuolema oli pääsiäislampaan esikuvan täyttymys ja kenelle hyvänsä, joka hyväksyy tämän sovituksen, se maksaa täysin sen hinnan, jonka Jumala vaatii hänen synnistään. Toisin sanoen he opettivat, että jokainen ihminen voi päästä hyvään asemaan Korkeimman edessä ja kohdata Hänen mahtavat täydellisyyden vaatimustasonsa katumalla (puhtaalla sydämellä, korvaten toisille lyhentämättömänä tehdyt pahuudet ja velat) ja omistamalla elämänsä Isälle ja Luojalle. Tämän hän voi saavuttaa luottamalla Luojansa huolenpitoon väärien tekojensa kohdalla (ja siten eläen yhtäpitävästi sen kanssa), nimittäin Jeshuan sovituksen (kapparah) voimaan. Lisäxi Jeshua, joka toimi 1. käynnillä uskoville opettajana, tulisi palaamaan myöhemmin Jerusalemiin rehtorina täyttäen jäljellä olevat raamatulliset profetiat Israelin valtion maanpäällisenä kuninkaana ja poliittisena vapauttajana. Temppeli tullaan saattamaan entiselleen; juutalaiset tulevat elämään raamatullisen (juutalaisen) halakha:n mukaan; ja viimeistä tuomiota edeltävänä ajanjaksona Israelia ja kaikkia muita kansoja hallitsee Jeshua Messias, Daavidin poika Jerusalemista käsin tuhannen vuoden ajan.
xxx/ellauri296.html on line 586: Suomen kielen kääntäjänä Kivikk'aho sai käännösvaltion palkinnon vuosina 1970 ja 1979. Hän kuoli Helsingissä 83 -vuotiaana.
xxx/ellauri296.html on line 606: Cohenin kuoleman jälkeen vuonna 1918 Cassirer aivan vimmastui ja kehitti symbolismin teorian ja käytti sitä laajentaakseen tiedon fenomenologiaansa joxkin yleisemmäksi kulttuurifilosofiaksi. Cassirer oli yksi 1900-luvun johtavista filosofisen idealismin puolestapuhujista. Hänen tunnetuin teoksensa on Symbolisten muotojen filosofia (1923–1929). Siitä on eka osa (Kieli) Internet Archivessa. Toista (Myyttinen ajattelu) ei ilmeisesti kukaan jaxa enää lukea, saati unettavinta kolmatta (Tiedon fenomenologia). Tämmöstä sieltä näyttäis löytyvän:
xxx/ellauri296.html on line 617: Hän väitti kuinkas muuten että heimoveljen Einsteinin fysiikka tukee uuskantilaista tietokäsitystä. Hän kirjoitti myös kirjan heimoveljen Jordanin kvanttimekaniikasta nimeltä ja argumentoi sillä vapaan tahdon (oikeammin höpsismin) puolesta.
xxx/ellauri296.html on line 622: Muut eläimet, nuo järjettömät luontokappaleet, havaitsevat maailmansa vaistojen ja suoran aistihavainnon avulla, kun taas ihmiset luovat symbolisia universumin merkityksiä. Cassirer on erityisen kiinnostunut luonnollisesta kielestä ja myytistä. Hän väittää, että tiede ja matematiikka kehittyivät luonnollisesta kielestä ja uskonto ja taide myytistä. Entäs urheilu?
xxx/ellauri296.html on line 635: Okei siis Joseph Ber Soloveitchik ( heprea : יוסף דב הלוי סולובייצ׳יק Yosef Dov ha-Levi Soloveychik ; 27. helmikuuta 1903 ja 9. huhtikuuta ,1993 ) oli amerikkalainen rabbi-majuri, talmudi-majuri ja näytti aika lailla gopherilta. Hän oli Liettuan juutalaisen Soloveitchik-rabiinidynastian jälkeläinen.
xxx/ellauri296.html on line 638: Hän toimi neuvonantajana, oppaana, mentalistina ja roolimallina kymmenille tuhansille juutalaisille sekä talmudin tutkijana että uskonnollisena johtajana. Moderni ortodoksinen juutalaisuus pitää häntä tärkeänä hahmona.
xxx/ellauri298.html on line 74: Ruuduissa olevien piirroksenalkujen ajatellaan olevan niin sanottuja reseptiivisymboleja, jolloin tiettyyn ruutuun piirretyn vastauksen ajatellaan heijastavan juuri tiettyjä tutkittavan persoonallisuuden elementtejä. Vastauksia tulkittaessa taustalla on oletus valmiiden piirrosten symboliarvosta. Psykologiaa, filosofiaa ja psykoanalyysia opiskellut Wartegg oli nuorena kiinnostunut modernista taiteesta, kuten Wassily Kandinskysta ja Kleestä, ja siihen liittyvästä symboliikasta. Hän itse perustikin teoriansa piirroksenalkujen symboliarvoista osittain 1920-luvun taideteorioihin ja osittain mystiseen filosofiaan. Testilomakkeen kuviot muistuttavatkin varhaisia abstrakteja taideteoksia. Wartegg ei testiään kehittäessään tiettävästi kuitenkaan hyödyntänyt yhteyttä toiseen tunnettuun senaikaiseen projektiiviseen menetelmään, vielä pöllömpään Hermann Rorschachin musteläiskätestiin, vaikka tosin mainitsi sen joissakin kirjoituksissaan.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri298.html on line 172: Syntynyt vuonna 1946, kasvoin tuolloin kukoistavassa tehdaskaupungissa Länsi-Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa kymmenen mailia länteen Ohio-joen varrella Pittsburghista, jota silloin kutsuttiin "Terässtadixi". Varhaisesta lapsuudestani lähtien äitini oli vakavasti masentunut ja perheeni jatkuvassa konfliktissa. Samaan aikaan isäni, alun perin viulisti, antoi minulle lahjan rakkauden klassiseen musiikkiin. Hän opetti minulle, kuinka kuunnella, ei vain äidin valituxen pääteemoja, vaan myös koko musiikkipartituuria bassoista korkeisiin puupuhaltimiin. Meidän perheemme oli yksi harvoista juutalaisperheistä suurelta osin italialaisessa katolisessa kaupungissa. Suurimman osan ajasta ala-asteella ja lukiossa tunsin olevani ulkopuolinen ja minulla oli heikko yhteenkuuluvuuden tunne. Juutalaisten käyttö ravunsyöttinä oli yleistä, ja yritin epätoivoisesti kompensoida auttamalla opiskelutovereita kotitehtävissä. Silti minua pidettiin enimmäkseen käsivarren päässä, ja leimattuna roolilla "aivot". Kun osallistuin heprealaiseen kouluun useita päiviä viikossa useiden vuosien ajan Pittsburghin juutalaisella alueella, olin sielläkin "ulkopuolinen", koska olin kotoisin pikkukaupungista enkä Pittsburghin kletschmersektiosta. Yhdessä nämä lopulta ovat osittain taustalla kiinnostukseni antropologiaan, etnisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, usein tiedostamattoman koetun kokemuksen psykoanalyyttiseen syvyyteen, halukkuuteeni kokonaisvaltaiseen ajatteluun (yrityxeen yhdistää ne, jotka aluksi vaikuttavat erillisiltä, toisiinsa liittymättömiltä kulttuurin puolilta, perhe ja historia), tarkkaavaisuuteeni itseäni kohtaan tutkimusvälineenä, jota kutsutaan vastasiirroksi), oman runouden käyttämiseen keinona ymmärtää työelämän organisaatioita ja laajempaa kulttuuria) ja pyrkimykseni auttaa muita ihmisiä, järjestöt, jopa kansainvälisiä suhteita kuuntelemalla syvästi ihmisiä ja auttamalla heitä kuuntelemaan toisiaan sielusta sieluun. Tämä oli keskeinen roolini kroonikkona ja noin viisikymmentä vuotta lääketieteen opiskelijoiden, perhelääketieteen harjoittelijoiden ja asukkaiden, PA:iden ja monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten opettajana. Syvästä kiinnostuksestani organisaatioelämän tiedostamattomiin juuriin tuli perusta suurelle osalle tutkimuksestani, kirjoittamisestani, opettamisestani ja konsultoinnistani. Opiskelin Pittsburghin yliopistossa ja suoritin historiallisen musiikkitieteen AB:n vuonna 1967 ja psykologisen antropologian tohtorin vuonna 1972. Opetettuani seitsemän vuotta psykiatrian osastolla Meharry Medical Collegessa Nashvillessä, TN:ssä, vietin loput urani perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen osastolla Oklahoman terveystieteiden yliopistossa. Center, Oklahoma City, OK, sellainen minä olin."
xxx/ellauri298.html on line 326: Vuodesta 1987 koulun tiedekunnan jäsenenä hänen ammatillisia kiinnostuksen kohteitaan olivat esinesuhdeteoria, yhteiskuntafilosofia ja eksistentiaalinen filosofia. Hän sai kansainvälistä tunnustusta panoksestaan esinesuhdeteoriassa. Hän toimi koulun ihmiskäyttäytyminen ja sosiaalinen ympäristö -alueen puheenjohtajana vuosina 1998–2001, ja hänet valittiin uudelleen ihmiskäyttäytymisalueen puheenjohtajaksi vuonna 2010.
xxx/ellauri298.html on line 329: Ennen NYU:hun liittymistään Seinfeld oli kliininen sosiaalityöntekijä ja kliininen valvoja Juutalaisten perhe- ja lastenpalveluiden hallituksessa (Bronxin toimisto) vuosina 1976–1987. Myöhemmin hän toimi organisaation konsulttina. Hän toimi myös perheväkivaltatyöryhmän puheenjohtajana ja jäsenenä ja johti seminaareja ja täydennyskoulutusohjelmia lasten terapiasta, masennuksesta ja moniongelmaisesta perheestä.
xxx/ellauri298.html on line 331: Seinfeld valmistui Silver Schoolista tohtoriksi vuonna 1987. Hän oli National Association of Social Workers, Clinical Social Work Societyn ja Council on Social Work Educationin jäsen.
xxx/ellauri298.html on line 332: Hänestä jäi vaimonsa Rhonda; tytär; ja vävy. Hautajaiset ovat yksityisiä. Koulu järjestää julkisen muistotilaisuuden myöhemmin. Tarkemmat tiedot julkaistaan sitä mukaa, kun niitä tulee saataville.
xxx/ellauri298.html on line 337: Susan Kavaler-Adler, PhD, ABPP, D. Litt., NCPsyA (nepsy) on käytännössä ollut kiinni kliinisenä psykologina ja psykoanalyytikona - objektisuhteiden psykoanalyyttisellä lähestymistavalla - lähes 40 vuoden ajan. Hän on NYC:n Object Relations Institute for Psychotherapy and Psychoanalysis -instituutin perustaja ja johtaja, jossa hän toimii koulutus- ja valvontaanalyytikkona ja vanhempana tiedekunnan jäsenenä opetettuaan ja ohjattuaan monissa muissa instituuteissa, mukaan lukien National Institute for Psychotherapies (NIP).
xxx/ellauri298.html on line 351: Reichin haamutyö auttoi Anna Freudin The Ego and the Mechanisms of Defense (1936) -teoksen kehitystä ja hänen ajatuksensa lihaspanssarista – persoonallisuuden ilmentymisestä kehon liiketavassa – muokkasi innovaatioita, kuten kehon psykoterapiaa, Gestaltterapia, bioenergeettinen analyysi ja primaaliterapia. Hänen kirjoituksensa vaikutti älymystön sukupuolielämään; hän loi ilmauksen "seksuaalinen vallankumous" ja erään historioitsijan mukaan toimi kätilönä.
xxx/ellauri298.html on line 353: Hän muutti New Yorkiin vuonna 1939 hyväksyttyään apulaisprofessorin paikan New School of Social Researchissa. Viiden Oslo-vuotensa aikana hän oli keksinyt termin " orgone energy" - sanoista "orgasmi" ja "organismi" - elämänenergian käsitteelle. Vuonna 1940 hän alkoi rakentaa orgoniakkuja, muunneltuja Faradayn häkkejä, joiden hän väitti olevan hyödyllisiä syöpäpotilaille. Hän väitti, että hänen laboratoriosyöpähiirillä oli ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia Faradayn häkissä pitämisellä, joten hän rakensi ihmiskokoisia versioita, joissa voi istua sisällä. Tämä johti lehtijuttuihin "seksilaatikoista", jotka paransivat syöpää.
xxx/ellauri298.html on line 355: Kahden kriittisen artikkelin jälkeen hänestä The New Republicissa ja Harper'sissa vuonna 1947, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto sai kieltomääräyksen orgoniakkujen ja niihin liittyvän kirjallisuuden osavaltioiden välisestä toimituksesta ja kutsui niitä "ensimmäisen suuruisiksi petoksiksi". Vuonna 1956 häntä syytettiin halveksunnasta kieltomääräyksen rikkomisesta, ja Reich tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ja sinä kesänä yli kuusi tonnia hänen julkaisujaan poltettiin tuomioistuimen määräyksellä. Hän kuoli vankilassa sydämen vajaatoimintaan hieman yli vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri298.html on line 359: Peter Reich, kiistanalaisen itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin poika, joka kuoli Yhdysvaltain vankilassa vuonna 1957, syntyi New Yorkissa vuonna 1944. Isänsä kuoleman jälkeen hän lähti Yhdysvalloista opiskelemaan ranskaa Grenobleen ja palasi lopulta suorittamaan tutkintoja Bates Collegessa Lewistonissa, Mainessa ja Bostonin yliopiston kansanterveyskoulussa. Hän on ollut VISTA-vapaaehtoisena Oregonissa, työskennellyt huumeriippuvaisten parissa Bostonissa ja myös toimittajana New Yorkissa ja viimeiset kolmekymmentä vuotta Bostonin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän asuu Massachusettsissa.
xxx/ellauri298.html on line 361: Vuonna 1973 hän julkaisi A Book Of Dreams, omaelämäkerrallisen luonnoksen elämästä isänsä kanssa Orgononilla. Tämä kirja inspiroi Katea kirjoittamaan kappaleen Cloudbusting. Kun kappale oli valmis, Kate kirjoitti Peter Reichille: "Minulle oli jollain tapaa tärkeää tuntea hänen siunauksensa, koska hänen kirjansa todella liikutti minua. Hän lähetti takaisin niin ihanan kirjeen. Oli uskomaton tunne palauttaa takaisin jotain, jonka hän oli antanut minulle, olkoonkin vain ranskalaisen kirjeen sisällyxen."
xxx/ellauri298.html on line 366: Kate Bush (1958), Rikun lemppari, on yksi parhaista lauluntekijöistä, ei vain sukupolveltaan, vaan kaikkien aikojen. Hänen kykynsä kääntää mikä tahansa teema tai aihe kauniiksi kappaleeksi on lähes vertaansa vailla, ja hänen upea äänialue on taivaallisen määritelmä. Täydellinen esimerkki hänen synnynnäisestä lauluntekijänerosta on "Cloudbusting", jossa Bush loi kultaa täysin traagisesta tarinasta.
xxx/ellauri298.html on line 372: Kirja on kirjoitettu Peter Reichin näkökulmasta ja käsitteli hänen isänsä inhimillistä puolta, jota valtio kohteli uhkana yhteiskunnalle. Hänen merkittävin työnsä tuli 1930-luvulla, kun Reich keksi näennäisen oudolta "orgonen" käsitteen. Reich sanoi, että tämä on fyysistä energiaa, joka tapahtuu orgasmin aikana. Hän uskoi, että ilmakehä sisälsi tämän orgonienergian, kuten kaikki elävä aine. Tämän energian vangitsemiseksi hän loi niin sanotun Cloudbusterin.
xxx/ellauri298.html on line 376: "Hänen isänsä oli erittäin arvostettu psykoanalyytikko, ja tämän lisäksi, mikä kirjassa mainitaan, hän teki koneita, joita kutsutaan "pilvihävittäjiksi", jotka saattoivat saada sateen, ja hänellä ja hänen isänsä oli tapana mennä yhdessä ulos sataamaan; heillä oli tapana " pilveä". Ja valitettavasti kirjan huippu on paikka, jossa hänen isänsä pidätetään, viedään häneltä; häntä pidettiin uhkana. Joten yhtäkkiä hänen isänsä on poissa, joten se on myös erittäin surullinen kirja."
xxx/ellauri298.html on line 404: Samalla fantasiatekniikalla Mickey deMause kolleegoineen ennusti useita lopunajan tapahtumia, kuten sen että John Kennedy imi nyrkkiä lähettäessään Hruzeville uhkaussähkeitä ennenkuin se ammuttiin soitimelta Dallasissa avoautosta, mistä sikiöinä tapahtumaa todistaneet koululuokat pärähtivät sittemmin selittämättömästi parkumaan, Iranin panttivankikriisin, Reaganin murhayrityxen, kontraskandaalin, Grenadan miehityxen, vaan eivätpä omaa pankrottiaan. Saatana mitä puupäitä nää sekopäät. Hännänvetimestä nyitään tiedotusverhoa silmille kuin Carl Erik alzheimerina. Ilman meetioita on talonpojan tappotyö pelkkää pannaanin teurastusta. Purleskia luonnontapahtumaa.
xxx/ellauri298.html on line 509: Stanislav "Stan" Grof (* 1. heinäkuuta 1931 Prahassa) on tšekkiläissyntyinen psykiatri, joka on asunut Yhdysvalloissakin 1960-luvulta lähtien. Grof on yksi tärkeimmistä transpersonaalisen psykologian kehittäjistä ja tutkija, joka tutkii epätavallisten tietoisuuden tilojen käyttöä psykologiseen parantamiseen, syvään itsetutkimiseen sekä kasvun ja näkemysten saamiseen ihmisen psyykestä . Vuonna 1993 Grof sai kunniapalkinnon Association for Transpersonal Psychologylta (ATP) merkittävästä panoksesta ja kehittämisestä transpersonaalisen psykologian alalla, joka annettiin Kalifornian Asilomarissa pidetyn 25-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä. Hän sai myös Dagmar-säätiön myöntämän VISION 97 -palkinnon Václav Havelilta Prahassa 5. lokakuuta 2007. Vuonna 2010 hän sai Jules Verne -palkinnon Association for Pre- and Perinatal Psychology and Health -järjestöltä (APPPAH) . Toisaalta tšekkiläinen skeptikkoryhmä Český klub skeptiků Sisyfos on arvostellut Grofia siitä, että se on edistänyt heidän mielestään ei -tieteellisenä psykologiaa, joka on liian kaukana modernin tieteen materialistisen filosofisen perustan rajoista. Hän on ainoa henkilö, jolle on myönnetty Anti-Prize Erotic Boulder -palkinto kahdesti kyseisessä maassa. Eli toisaalta hänen kriitikot syyttävät häntä epätieteellisen psykologian edistämisestä ja hän on kahden harhaluuloisen lohkareen kantaja. Nimittäin Grof oli ensin naimisissa psykologi Christine Grofin kanssa 70-l. ja sitten psykologi Brigitte Grofin kanssa vuonna Christinen kuukahdettua 2014 tai size oli 2016. Stanin pitää olla vitun vanha jos se on edes syntynyt.
xxx/ellauri298.html on line 520: "Yhdessä LSD-istunnossaan Richard koki hyvin epätavallisen kokemuksen oudosta ja astraalisesta maailmasta, joka oli verhottu aavemaisen hehkuun, täynnä kuolleita olentoja, jotka vaativat erittäin kipeästi kommunikointia hänen kanssaan. Hän ei nähnyt tai kuullut heitä, mutta hän saattoi melkein fyysisesti tuntea heidän läsnäolonsa ja vastaanottaa heiltä telepaattisia viestejä. Kirjoitin yhden niistä muistiin, se oli hyvin tarkka ja myöhemmin se oli mahdollista tarkistaa. Richard pyysi ottamaan yhteyttä aviopariin Moravian Kroměřížin kaupungista ja kertomaan heille, että heidän poikansa Ladislav voi hyvin ja että hänestä pidettiin huolta. Viesti sisälsi pariskunnan nimen ja puhelinnumeron. Mikään näistä tiedoista ei ollut aiemmin minun tai potilaani tiedossa. Tämä kokemus oli hyvin mystinen, sillä ei ollut mitään yhteyttä Richardin elämään, eikä se liittynyt millään tavalla hänen sairauteensa tai hoitoprosessiin.
xxx/ellauri298.html on line 522: Pienen epäröinnin ja ristiriitaisten tunteiden jälkeen päätin vihdoin tehdä jotain, mikä tekisi minusta varmasti kollegoideni vitsailujen kohteen, jos he saisivat tietää siitä. Kerron tämän sixi vain zekixi (ja ukrainaxi). Menin puhelimeen, valitsin Kroměříž-numeron ja kysyin, voisinko puhua Ladislavin kanssa. Yllätyksekseni nainen linjan toisessa päässä alkoi itkeä. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten. Rauhoituttuaan hän sanoi minulle särkyneellä äänellä: Poikamme ei ole enää kanssamme. Hän kuoli kolme sunnuntaita sitten."
xxx/ellauri298.html on line 554: Se muodostuu kohdunkaulan täydellisestä avautumisesta lapsen syntymään asti. Kestää 20 minuutista 2 tuntiin ensimmäisen synnytyksen aikana. Tässä vaiheessa lapsella on ulospääsy. Hänen ruumiinsa, joka oli painottomuuden tilassa yhdeksän kuukautta, täytyy nyt vakavan puristuksen ja hypoksian olosuhteissa luonnottomasti taipua ja työntyä eteenpäin synnytyskanavan läpi. Tämä on elämän ensimmäinen polku vapauteen - sankarin polku, täynnä vaaroja, kipua, pelkoa, mutta myös toivoa voitosta. Tervetuloa länteen Andrei, ja sinäkin, Stanislav.
xxx/ellauri298.html on line 566: Lapsi erotettiin äidistään heti syntymän jälkeen. Kaikkien syntymän koettelemusten jälkeen hän huomaa olevansa jälleen vaarassa. Hänelle tehdään selittämättömiä manipulaatioita - punnitaan, pestään, mitataan, laitetaan kylmälle pöydälle tyhjään osastoon. Näin muodostuu kuvio - kaikki oli turhaa. Ihminen ei näe järkeä ponnistella, koska kaikki päättyy joka tapauksessa huonosti. Tällaisten ihmisten vapaus ei ole korkein arvo, vaan yksinäisyys ja kylmyys.
xxx/ellauri298.html on line 586: Wilber syntyi vuonna 1949 Oklahoma Cityssä. Vuonna 1967 hän ilmoittautui Duke-yliopistoon valmistelevaksi opiskelijaksi. Hän kiinnostui itämaisesta kirjallisuudesta, erityisesti Tao Te Chingistä. Hän jätti Duken ja ilmoittautui Nebraskan yliopistoon Lincolnissa opiskelemaan biokemiaa, mutta muutaman vuoden kuluttua hän keskeytti yliopiston ja alkoi opiskella omaa opetussuunnitelmaansa ja kirjoittamista.
xxx/ellauri298.html on line 590: Vuonna 1999 hän lopetti Integral Psychologyn ja kirjoitti A Theory of Everything (2000). Teoksessa A Theory of Everything Wilber yrittää yhdistää liike-elämän, politiikan, tieteen ja henkisyyden ja näyttää, kuinka ne integroituvat kehityspsykologian teorioihin, kuten Spiral Dynamics . Hänen romaaninsa, Boomeritis (2002), yrittää paljastaa sen, mitä hän pitää suuren ikäluokituksen sukupolven egotismina.
xxx/ellauri298.html on line 603: Tässä kuvassa on Allan Combs (s. 1942). Hän on yhdysvaltalainen psykologi ja parapsykologi, joka yrittää selvittää ajatuksensa tietoisuudesta ja järjestelmäteoriasta. Tyhmä golfinpelaajan hattu osoittaa kuinka vanha heppu on.
xxx/ellauri298.html on line 606: Hänet tunnetaan myös yhteistyöstään Ken Wilberin kanssa. Hän on The Society for Consciousness Studies -järjestön perustaja, akateeminen neuvonantaja ja emerituspresidentti, [viittaus tarvitaan] The Laszlo Institute of New Paradigm Researchin perustaja ja Budapestin satajäsenisen Clubin jäsen. Hän on Consciousness: Ideas and Research for the Twenty First Century -julkaisun vanhempi toimittaja, Journal of Conscious Evolutionin apulaistoimittaja, Dynamical Psychologyn apulaistoimittaja.
xxx/ellauri298.html on line 627: Lauri Rauhala (1914-2016) eli 102-vuotiaaxi, joten jotain perää täytyy tämän metusalemin hörhöilyssä olla. Husserlilla ja Heideggerillä oli ihan päärooli hänen ajatuxissaan. Rauhala on viitannut myös Vilperin perikunnan aatoxiin. Hän oli tietoinen myös Groffin kuolemanrajakokemuxista, ja on varmaan sittemmin kokenutkin ne. Rauhala on (oli) kuitenkin suppilomaisen suppea ja vanhempana pieruna puhuu (puhui) vain Jungista ja joogasta. Se ei oikein enää riitä tänä päivänä.
xxx/ellauri298.html on line 631: Joseph Campbell (26. maaliskuuta 1904 – 30. lokakuuta 1987) oli yhdysvaltalainen professori ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten työstään mytologian ja vertailevan uskontotieteen alueilla. Ei pie sekoittaa samannimiseen irkkurunoilijaan. Campbellin tunnetuin kirja Sankarin tuhannet kasvot (The Hero With a Thousand Faces, 1949, suomennettu 1990) käsittelee eri kulttuureissa toistuvaa sankarin matkan teemaa, ns. hiihtokenkämyyttiä. Hänen neliosainen teossarjansa The Masks of God käsittelee mytologiaa eri puolilla maailmaa. Campbell työskenteli Bill Moyersin kanssa tehdessään PBS:n sarjaa The Power of Myth. He myös julkaisivat sarjaan pohjautuneen samannimisen kirjan.
xxx/ellauri298.html on line 712: aikana maa nähtiin äitinä, ja myytit keskittyivät Hänen elämää antaviin voimiinsa.
xxx/ellauri298.html on line 754: Hän havaitsi merkityksen myös raamatullisessa
xxx/ellauri298.html on line 784: Näin ollen Campbell uskoi, että maailman uskonnot olivat samojen perustavanlaatuisten, transsendenttisten totuuksien erilaisia kulttuurivaikutteisia "naamioita". Kaikki uskonnot voivat tuoda ihmisen tietoisuuteen dualistisen todellisuuskäsityksen jonnekin "vastakohtien parien", kuten olemisen ja ei-olemisen tai oikean ja väärän, yläpuolelle. Hän todellakin lainaa Rigvedaa Tuhannen kasvoisen sankarin esipuheessa: "Totuus on yksi, viisaat puhuvat siitä monella nimellä, niin saavat lisää sivuja."
xxx/ellauri303.html on line 67: Kertoja mainitsee, että äiti "oli kaikista merkittävin, ja ansaitsee tulla muistetuksi erityisellä kunnialla. Hän näki seitsemän poikansa kuolevan yhdessä päivässä, mutta hän kantoi sen rohkeasti, koska pani luottamuksensa Herraan." Kukin pojista pitää puheen kuollessaan, ja viimeinen sanoo, että hänen veljensä ovat "kuolleet Jumalan ikuisen elämän liiton alla". Kertoja päättää äidin kuolleen kertomatta, teloitettiinko hänet vai kuoliko hän jollain muulla tavalla, esim tukehtumalla kinkkuvoileipään.
xxx/ellauri303.html on line 122: Genrih Grigorjevitš Jagoda (ven. Генрих Григорьевич Ягода; 1891 Rybinsk – 15. maaliskuuta 1938 Moskova, alun perin Enon Geršonovitš Jehuda) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n päällikkö vuosina 1934–1936. Jagoda oli syntyperältään juutalainen. 1936 Jagoda oli salaisen poliisin riveissä järjestämässä pakkotyöläiset tekemään Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Häntä on syytetty kirjailija Maksim Gorkin murhaamisesta myrkyttämällä vuonna 1936. Hän valvoi Moskovan ensimmäistä suurta näytösoikeudenkäyntiä, jossa Lev Kamenev ja Grigori Zinovjev tuomittiin kuolemaan. Tämä oli käännekohta Stalinin vainoissa, koska sen jälkeen pakkotyöleirit laajenivat GULAG-järjestelmäksi. Jagoda joutui itsekin pian Stalinin epäsuosioon, ja menetti paikkansa 16. syyskuuta 1936 Nikolai Ježoville, joka johti pääosan Stalinin suuresta puhdistuksesta. Jagoda tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 1938.
xxx/ellauri303.html on line 242: Bussin ikkunasta Grein näkee imponeeraavan rabbiinin ja sen pienen harmaan vaimon tyttärineen, kuin riikinkukon perheineen. Niille juutalaisuus on yhtä luontevaa kuin sexuaalisuus. Hän on uusi Aaprahammi joka löytää helposti kaiken mitä juutalainen tarvizee: rahaa, kosherruokaa, rukoushuoneen ja Moosexen kirjakäärön. Niin kauan kuin on tuollaisia rabbeja ei juutalaisuus katoa. Ne kuolisivat häikäilemättä rabbi Isserlesin käskystä.
xxx/ellauri303.html on line 247: Hänen isänsä Israel oli sekä oppinut että varakas mies ja yksi yhteisön vanhimmista. Kun hänen poikansa REMO oli 33-vuotias, hän rakensi Krakovaan kuuluisan ReMO-synagogan, joka oli vielä olemassa, kun natsit miehittivät tuon muinaisen kaupungin. Remon äiti oli Malka eikä pelkkä Rikka silmässä.
xxx/ellauri303.html on line 249: Hänen pääopettajansa oli kuuluisa Lublinin rabbi Shalom Schechna, josta tuli myöhemmin myös hänen appi.
xxx/ellauri303.html on line 250: Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli nuorena, 20-vuotiaana, ja myöhemmin hän perusti "Reman synagogan" Krakovaan tämän muistoksi (alunperin hänen talonsa, jonka isä rakensi hänen kunniakseen - jonka hän antoi yhteisölle). Vielä myöhemmin hän meni uusiin naimisiin Joseph ben Mordechai Gershon Ha-Kohenin siskon kanssa.
xxx/ellauri303.html on line 254: ReMO:ta pidettiin yhtenä aikansa suurimmista tutkijoista, ja hänen päätöksessään juutalaislain suhteen noudatettiin yksimielisesti kaikissa puolalaisissa ja saksalaisissa yhteisöissä. Hänen opiskelutovereidensa joukossa oli hänen sukulaisensa Solomon Luria (Maharshal), joka oli myöhemmin monien Isserlesin opusten suuri kiistanalainen.
xxx/ellauri303.html on line 256: Rabbi Moses Isserles on kirjoittanut monia tärkeitä juutalaista lakia ja filosofiaa käsitteleviä teoksia, ja hän tuli tunnetuksi koodarina, jonka päätös oli viimeinen sana juutalaisessa laissa. Hänen pääteoksensa Halacha -alalla (koodi) oli kommentti Rabenu Yakov ben Asherin Turimiin nimeltä "Darkhe Moshe " ja hänen Mappahinsa ("Pöytäliina") Shulchan Aruchille ("Valmistettu pöytä"), jonka kirjoitti hänen haamukirjoittajansa. nykyaikainen rabbi Joseph Caro. Tämä teos julkaistiin hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri303.html on line 260: Kaikkiaan hänen teoksiaan painettiin kymmenen, ja useita muita oli painettavaxi kelpaamattomia. Hänen teoksensa ovat todiste ReMO:n monipuolisesta oppimisesta ja suuruudesta Talmudissa sekä filosofiassa, tähtitiedossa ja historiassa.
xxx/ellauri303.html on line 266: Moses Isserles tunnetaan yleisesti heprealaisesta lyhenteestä Rabbi Moses Isserlesistä, "Remo" (heprea : רמ״א). Häntä ei pidä sekoittaa Meir Abulafiaan , joka tunnetaan nimellä "Rama" (heprea: רמ״ה), eikä Menahem Azariah da Fanoon , joka tunnetaan nimellä "Rema MiPano" (heprea: רמ״ע מפאנו). Mi pano! voihkivat fanittavat harmaat vaimot Fanon alla nauhakengät solmussa. I Poland darrade judarna inför alla icke-judiska tölpar men tzaddiks hov var ett kungahus. I Amerika går judarna runt som free range chickens men får inte ens minyan ihop. Inte ens i Poland levde schaschlikerna för evigt. En död människa är samma sak som en död kalkon.
xxx/ellauri303.html on line 387: Espanjan responsan pääedustajat 1300-luvulla olivat Nahmanides (Rabbi Moshe ben Nahman), ja etenkin rabbi Solomon ben Adret Hänen päätöksistään voidaan antaa muutamia esimerkkejä. Vastauksessa nro 395 hän kuvailee useiden taikauskoisten tapojen poistamista, joista yksi oli vanhan kukon tappaminen ja hirttäminen, sen pää ovella pojan syntymän yhteydessä. Erityisen huomionarvoinen on vastaus nro 548, jossa hän antaa päätöksen koskien Avilan ihmeellistä lasta (Teresa), joka oli alun perin ollut idiootti, mutta joutui myöhemmin usein transsiin, jonka aikana hiän sävelsi teoksia, joiden sisällön hiän ilmoitti enkelin välittäneen hänelle. Johtopäätös: "Se on selkeästi puppua."
xxx/ellauri303.html on line 397: Hazaj-mittari on määrällinen säemittari, jota esiintyy usein Lähi-idän ja Länsi-Aasian eeppisessä runoudessa . Samanniminen musiikillinen rytmi perustuu kirjalliseen mittariin. Ensimmäisen runoilijan, joka jäljitteli arabialaisia metrejä hepreaksi, sanotaan olleen Dunash ben Labrat (915-70), joka syntyi mahdollisesti Fezissä Marokossa mutta asui Espanjassa. Hänen tunnetuin runonsa, D'ror Yikra , on kirjoitettu hazaj-mittarilla. Se alkaa seuraavasti:
xxx/ellauri303.html on line 404: "Hän julistaa vapautta pojilleen ja tyttärilleen* ja pitää teidät silmäteränänsä.
xxx/ellauri303.html on line 439: "Judaismi hylkää jyrkästi kaiken käsitteen moninaisuudesta suhteessa Jumalaan", hylkäämällä nimenomaisesti polyteismin , dualismin ja kolminaisuuden , jotka ovat "yhteensopimattomia juutalaisuuden ymmärtämän monoteismin kanssa". Jumalan ykseys mainitaan monta kertaa juutalaisessa perinteessä. Se on toinen Maimonidesin 13 uskon periaatteesta; Maimonides kirjoitti, että "Tämä Jumala on yksi, ei kaksi tai useampi kuin kaksi, ei edes kaksi puoli eikä nolla, vaan Yksi, jonka ykseys on erilainen kuin kaikki muut olemassa olevat yksiköt. Hän ei ole yksi, koska suku, joka sisältää monia lajeja, on yksi. Hän ei myöskään ole yksi. yksi ruumiina, joka sisältää osia ja ulottuvuuksia, on yksi. Mutta Hänen on yhtenäisyys, jota ei ole missään muualla" (Yad ,Yesode Ha-Toora 1:7). Tämä oli hyvä esimerkki e-munahista käytännössä.
xxx/ellauri303.html on line 453: "Sullon mun luonto." Laulussa, joka sisältää "varman vahvistuksen" siitä, että "Hän on minun Jumalani, minun elävä Jumalani... joka kuulee ja vastaa". Edward Kassler kirjoittaa, ettäu heprealainen Raamattu "kuvaa kohtaamista Jumalan kanssa, joka välittää intohimoisesti ja joka puhuttelee ihmiskuntaa sen olemassaolon hiljaisina hetkinä". Brittiläinen päärabbi Jonathan Sacks ehdottaa, että Jumala "ei ole ajallisesti etäinen tai irrallinen, vaan intohimoisesti sitoutunut ja läsnä". On tärkeää huomata, että "predikaatti 'persoonallinen' sellaisena kuin sitä sovelletaan Jumalaan" ei tarkoita, että Jumala on ruumiillinen tai antropomorfinen , näkemykset, jotka juutalaisuus on aina hylännyt; pikemminkin "persoonallisuus" ei viittaa fyysisyyteen, vaan "sisäiseen olemukseen, psyykkiseen, rationaaliseen ja moraaliseen". Vaikka useimmat juutalaiset uskovat, että "Jumala voidaan kokea", ymmärretään, että "Jumalaa ei voida ymmärtää", koska "Jumala on täysin erilainen kuin ihmiskunta" (kuten näkyy Jumalan vastauksessa Moosekselle, kun Mooses kysyi Jumalan nimeä: "Minä olen se, no minä, I just Am"); kaikki antropomorfiset lausunnot Jumalasta "ymmärretään kielellisinä metaforina; muuten olisi mahdotonta puhua Jumalasta ollenkaan".
xxx/ellauri303.html on line 478: Ortodoksiset ja konservatiiviset juutalaiset katsovat, että Mooseksen profetia pidetään totta; häntä pidetään kaikkien profeettojen päällikkönä, jopa niistä, jotka tulivat ennen ja jälkeen häntä. Tämän uskomuksen ilmaisi Maimonides , joka kirjoitti, että "Mooses oli parempi kuin kaikki profeetat, olivatpa he ennen häntä tai nousseet myöhemmin. Mooses saavutti korkeimman mahdollisen ihmistason. Hän havaitsi Jumalan ylittävän kaikki ihmiset, jotka koskaan ovat olleet... Jumala puhui kaikille muille profeetoille välittäjän kautta. Mooses yksin ei tarvinnut tätä; tätä tarkoittaa Toora, kun Jumala sanoo: "Suusta suuhun, minä puhun hänelle." Suuri juutalainen filosofi Philoymmärtää tämän tyyppisen profetian olevan poikkeuksellisen korkea filosofinen ymmärryksen taso, jonka Mooses oli saavuttanut ja jonka ansiosta hän pystyi kirjoittamaan Tooran oman luonnonlain rationaalisen päättelynsä kautta. Maimonides kuvaa Mishnan kommentissaan ( johdanto luvulle "Chelek", Tractate Sanhedrin) ja Mishneh Torassaan (Tooran perusteiden lait, luku 7) samanlaisen profetian käsitteen, koska ääntä, joka ei ole peräisin ruumiista, ei voi olla olemassa, Mooseksen ymmärrys perustui hänen yleviin filosofisiin ymmärryksiinsä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Tooran teksti olisi ymmärrettävä kirjaimellisesti, kuten karalaisuudessa. Rabbiinien perinne väittää, että Jumala ei välittänyt vain Tooran sanoja, vaan myös Tooran merkityksen. Jumala antoi säännöt siitä, kuinka lait oli ymmärrettävä ja pantava täytäntöön, ja ne siirrettiin suullisena perinteenä. Tämä suullinen laki välitettiin sukupolvelta toiselle ja lopulta kirjoitettiin lähes 2000 vuotta myöhemmin Mishnaan ja kahteen Talmudiin. (Täh? 2 talmudia? 1 kummallekin jumalalle? WTF?)
xxx/ellauri304.html on line 55: Häntä huolestuttaa yksilökeskeisyyden voimistuminen Orpostanissa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen aikana Viding kiinnitti huomiota siihen, että psykopaatit olivat lähtöisin aivan tavallisista keskiluokkaisista perheistä.
xxx/ellauri304.html on line 80: Narsistinen vanhempi. Vanhemmalla on synkkä taipumus nujertaa lapsen itsetuntoa. Hänen maailmansa jakautuu ”täysin hyvään” tai ”täysin huonoon” puoliskoon. Ihmiset ovat hänelle upeita tai surkeita. Välimuotoja ei ole.
xxx/ellauri304.html on line 95: tunnistaa lapsen tarpeet paremmin kuin lapsi ize. Hän on kaikkitietäjä, joka haukkuu neuvolan ja julkisrahoitteiset kasvattajat maanrakoon.
xxx/ellauri304.html on line 124: Itsekeskeisyys ja itsensä kehuminen ei ole sama kuin itsekkyys, joskin se voi sisältää samoja piirteitä ja esiintyy samoilla persemäisillä luonteilla. Keskeistä narsistin psykologiassa on kehittymätön omatunto. Epärehellisyys on toinen tyypin luonteenpiirre. Hän on itsekäs, kun ”kukaan muu ei pidä hänen puoliaan”. Valitettavaa, mutta täysin ymmärrettävää.
xxx/ellauri304.html on line 154: AlfaTV kietoutuu osaksi amerikkalaista rahankeräyskoneistoa, avainpaikalla kiistelty ex-verkostokauppias – Haukka: "Hän on uskovainen"
xxx/ellauri304.html on line 164: Alfa TV:n Tee minusta ateisti -ohjelmassa paholaisen asianajajana toimi todnäk sukulaisemme Robert Brotherus, mustanpuhuva molekyylifysiikan lisensiaatti ja ohjelmistosuunnittelija. Hän painii ohjelmassa systemaattisemman teologianprofessorin Kata Kärkkäisen kanssa.
xxx/ellauri304.html on line 179: Helka nyökkäsi. No ei vitussa, totaalisen morbidi. En tajua miten joku voi tollasesta tykätä. Hän pyyhkäisi silmiään ja luki voimansa ponnistaen:
xxx/ellauri304.html on line 214: Mishna kynäiltiin 1. temppelin liiskauxen jälkeen kun pelättiin että suisnapelin säännöt muuten unohtuvat. Mishna tallentaa viisaiden välisen keskustelun siitä, pitäisikö Megillat Shir Hashirim sisällyttää Tanakhin runkoon vai ei. Rabbi Akiva sanoo "Ken!" ja julistaa, että se ei ole vain sen arvoinen, että se on osa kaanonia; se on itse asiassa pyhämpi kuin mikään muu Raamatun kirja. Hänen sanoin: "Kaikki kirjoitukset ovat yhtä pyhiä, mutta Shir Hashirim on pyhien pyhä." Megillat Shir Hashirimin tekee niin erikoisen juuri se, että se puhuu Israelin lasten ja Luojan välisestä suhteesta ja rakkaudesta. Haha LOL.
xxx/ellauri304.html on line 216: Klassisten kommenttien tulkinnan mukaan Megillat Shir Hashirim viittaa maastamuuttoon, aikaan, jonka israelilaiset viettivät matkustellessaan erämaassa, ensimmäistä ja toista temppelijaksoa sekä juutalaisten vaeltamista maanpaossa. Historian kohokohdat muistetaan kaipaavasti, sekä Jumala että Hänen kansansa maanpaossa, kaukana kotimaasta ja yhteydestään Hashemiin. Perinteisesti Megillat Shir Hashirim luetaan julkisesti pesachin aikana, koska tuolloin Jumalan rakkaus Israelin kansaa kohtaan tuli ilmi suorilla ihmeillä ja jolloin Hasemin ja Hänen kansansa välinen kuuma suhde alkoi.
xxx/ellauri304.html on line 308: Ystäväni Avraham kirjoitti: Diane (siunatkoon hänen sieluaan) oli todella vanhurskas nainen. Voisi sanoa, että ei vain siksi, että hän oli taitava sairaanhoitaja, joka auttoi satoja potilaita kohti terveyttä ja hyvinvointia, vaan sixi, siis hänen olemuksensa, hänen sielunsa oli hyvä ja jumalallinen. Tiedän sen, koska hän pystyi erottamaan hyvyyden ja puhtauden heti, kun hän kohtasi sen. Kun hän tapasi sinut 14 vuotta sitten, hän oli niin varma, että hän oli löytänyt tämän hyvyyden ja puhtauden (sinä!), hän jätti syrjään perinteisen naisen ylpeyden tyyliin odottaakseen miehensä tarjoavan hänelle avioliittoa. Hän päätti pyytää sinua naimisiin hänen kanssaan! Vau… se on merkki rohkeudesta ja omistautumisesta olla menettämättä hyvää heti, kun se kohtaa. Olin henkilökohtaisesti hänen ystävällisyytensä edunsaaja. kun hän avokätisesti auttoi minua henkilökohtaisessa terveydessäni. Hän antoi minulle upeita ohjeita ilman odotuksia ja hänen sydämensä hyvyydestä, kun tapasimme seitsemän vuotta sitten. Todella sinun, Avraham
xxx/ellauri304.html on line 310: Ystävältämme ja Dianen kollegalta Sarah Tubbesingilta: Ajattelin, että jaan tämän, koska se on Dianelta... Hän kertoi minulle, että juutalaisessa uskossa naiset surevat kuolleita uppoutumalla surun pimeyteen... tyyliin pukeutuminen tummiin väreihin, oleminen matalalla maahan ja olemalla yhdessä. Heidän tuskastaan ilmenee fyysisesti. He eivät kiirehdi tuntemaan olonsa paremmaksi. Hän mainitsi, että tämä auttoi heidän suruprosessiaan. Muistin tämän, kun olin murtunut suhteesta. Luotin siihen, mitä Diane sanoi, oli totta. Se oli. En kiirehtinyt... Tarvitsin paljon aikaa. Olen niin kiitollinen Dianelle tästä.
xxx/ellauri304.html on line 323: Sam Mäkinen on kova Brooklyn, New York City katupoliisi ja Vietnamin aikakauden merijalkaväen veteraani. Hänet värvätään vastahakoisesti salamurhaajaksi yhdysvaltalaiseen CURE-järjestöön. Rekrytointi tapahtuu oudolla menetelmällä: hänen kuolemansa väärennetään ja hänelle annetaan uudet kasvot ja uusi nimi. Uudelleenkastettu "Remo Williams" (Makinin sairaalahuoneessa sijaitsevan vuodeastian valmistajan nimen ja sijainnin mukaan), hänen kasvonsa on muutettu kirurgisesti ja iäkäs, pilkallinen ja välinpitämätön korealainen taistelulajien mestari Chiun on kouluttanut hänet ihmisten tappamiskoneeksi.
xxx/ellauri304.html on line 340: "Hän on toiminut mentorina ja opettajana koko sukupolvelle rikos- ja trillerikirjailijoita."
xxx/ellauri304.html on line 349: Warren Murphy on kirjoittanut elokuvia ja kirjoja, joita on myyty 50 miljoonaa kappaletta. Hän on voittanut tusina kansallista palkintoa, mukaan lukien kaksi Edgaria Mystery Writers of Americasta.
xxx/ellauri304.html on line 352: Korean sodan veteraani Murphyn harrastuksia olivat golf, matematiikka, ooppera ja sijoittaminen. Hänellä oli viisi lasta aiemmista avioliitoista – Deirdre, Megan, Brian, Ardath ja Devin – ja kaksi muuta entisen vaimonsa Nancy Cartwrightin kanssa, jonka kanssa hän oli naimisissa vuodesta 1988 vuoteen 2002.
xxx/ellauri304.html on line 360: Nancy Cartwright FBA FAcSS (*1944) on filosofian professori Durhamin yliopistossa ja arvostettu professori Kalifornian yliopistossa San Diegossa (UCSD). Durhamissa hän on myös tiedettä ja yhteiskuntaa harjoittavan humanistisen keskuksen johtaja. Uransa ensimmäisellä puoliskolla Stanfordin yliopistossa hän erikoistui luonnontieteiden filosofiaan, erityisesti fysiikkaan; toisella puoliskolla London School of Economicsissa ja nyt Durhamissa ja UCSD:ssä hän on erikoistunut yhteiskuntatieteiden filosofiaan ja metodologiaan kiinnittäen erityistä huomiota taloustieteeseen. Hänen nykyinen tutkimustyönsä keskittyy objektiivisuuteen ja todisteisiin, erityisesti hyvään käytöxeen perustuvan politiikan osalta.
xxx/ellauri304.html on line 365: Nancy Cartwright (s. 25. lokakuuta 1957) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän on Bart Simpsonin pitkäaikainen ääni animaatiotelevisiosarjassa Simpsonit, josta hän on saanut Primetime Emmy -palkinnon erinomaisesta äänisuorituskyvystä ja Annie-palkinnon parhaasta ääninäyttelijästä animaatioalalla.
xxx/ellauri304.html on line 631: Hannibal Lecter. Anthony Hopkins, sama heppu joka esiintyi savinaamaisena Titus Andronicuxena, koikkelehti Hannibal Lecterinä elokuvassa Uhrilampaat. Anthony Hopkins on Why He Became an Actor: ‘I Was Tired of Being Called Stupid’. Hannibal Lecter on kirjailija Thomas Harrisin luoma kuvitteellinen hahmo, joka esiintyy hänen kirjoittamissaan romaaneissa Punainen lohikäärme, Uhrilampaat, Hannibal ja Nuori Hannibal sekä niihin pohjautuvissa elokuvissa ja televisiosarjassa. Hän on hyvin älykäs ... Tai sitten ei. Hannibalin lukijat ja kazojat eivät ainakaan, ne ovat punaraitapyllypaviaaneja.
xxx/ellauri304.html on line 688: CURE:n ainoa ase oli voimakasrakenteinen, laihansutjakka mies. Hän oli orpolapsi, jolla ei ollut minkäänlaista menneisyyttä. Hän oli aikaisemmin toiminut pääministerinä Orpostanissa, ja hänet oli siellä tuomittu rikoksesta, jota hän ei ollut edes tehnyt. Hänet oli passitettu sähkötuoliin, joka ei ollut toiminut. Häntä oli jo yli kymmenen vuoden ajan kouluttanut maailman paras murhaaja, tiukkaa kuria arvostava asiantuntija, joka itse oli Sinäjuuri oppien perijä. Sinäjuuri oli eteläkorealainen kylä, joka oli tuhansien vuosien aikana tuottanut ensiluokkaisia palkkamurhaajia. Tämä mies - amerikkalainen tietysti - oli kuolettavampi kuin mikään vinkuintiaani. Presidentti tunsi hänet ainoastaan "erityishenkilönä". Amerikassa on paljon muitakin erityishenkilöitä, muttei yhtään aivan näin näyttävää.
xxx/ellauri304.html on line 709: puhkesi puhumaan. - Luotan sinuun, koska tiedän sinun rakastavan minua. Hän katsoi Remoa. -Joku toinen kerta. Ensin Volga, meri meidän synnyinmaan.
xxx/ellauri304.html on line 717: Kaikki oli nyt toisin. Hän ei ollut enää sähkömagneettisten kytkentöjen synnyttämä kone. Professori oli antanut hänelle lahjoista kalleimman: kyvyn luovaan ajatteluun, saman jonka Warrenille antoi jumala. Professorin nerokkuus oli tehnyt hänestä vapaan! Hän ei ollut enää pöljä ja mielikuvituxeton neuvostoropotti vaan rebublikaani demokraatti jahtaamassa onnea.
xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
xxx/ellauri305.html on line 68: Koska Clyde ei onnistunut hankkimaan aborttia Robertalle, hän antaa hänelle vain turhaa apua elinkustannuksissa, kun hänen suhteensa Sondraan kypsyy. Kun Roberta uhkaa paljastaa suhteensa Clyden kanssa, ellei tämä mene naimisiin hänen kanssaan, hän aikoo murhata hänet hukkumalla heidän veneileessään. Hän oli lukenut paikallislehden raportin veneonnettomuudesta.
xxx/ellauri305.html on line 73: Clyde vie Robertan ulos kanootilla kuvitteelliselle Big Bittern Lake -järvelle (malli Big Moose Lakesta , New Yorkissa) Adirondacksissa ja soutaa suojaiselle lahdelle. Hän jäätyy. Roberta aistii jotain vialla ja liikkuu häntä kohti, ja tämä lyö häntä vahingossa kameralla kasvoihin, hämmästyttää hänet ja kaataa veneen vahingossa. Roberta, joka ei osaa uida, hukkuu, kun taas Clyde, joka ei halua pelastaa häntä, ui rantaan. Tarina antaa ymmärtää, että isku oli vahingossa, mutta paniikissa ja syyllisyydestä kärsivän Clyden jättämät satunnaiset todisteet viittaavat murhaan.
xxx/ellauri305.html on line 81: Grace Mae Brown (20. maaliskuuta 1886 – 11. heinäkuuta 1906) oli 20-vuotias amerikkalainen nainen, jonka hänen poikaystävänsä Chester Gillette murhasi Big Moose Lakella, New Yorkissa, kerrottuaan ensin hiänelle olevansa raskaana. Murha ja sitä seurannut epäillyn oikeudenkäynti herättivät valtakunnallisten sanomalehtien huomion. Hänen kuolemansa olosuhteet inspiroivat kuvitteellisia hoitoja, kuten Amerikkalainen tragedia ja Jennifer Donnellyn vuoden 2003 romaani Keräävä valo. Murhaa analysoitiin ja tutkittiin kahdessa tietokirjassa, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1986. Mixhän se oli juuri tuolloin tapeetilla?
xxx/ellauri305.html on line 87: Chester Gilletten, tehtaan omistajan veljenpojan, lapsuus oli epävakaampi. Gillette syntyi Wickesissä, Jeffersonin piirikunnassa, Montanan alueella Franklin Gillettelle ja Louisa Maria Ricelle, jotka menivät naimisiin 21. lokakuuta 1883, kaksi kuukautta poikansa syntymän jälkeen, mutta vietti osan lapsuudestaan Spokanessa, Washingtonissa. Hänen vanhempansa olivat taloudellisesti mukavia, mutta syvästi uskonnollisia, ja lopulta luopuivat aineellisesta rikkaudesta liittyäkseen Pelastusarmeijaan. Perhe matkusti ympäri Yhdysvaltojen länsirannikkoa ja Havaijille hänen teini-iässään. Chester ei koskaan ottanut huomioon kasvatusnsa uskonnollisia puolia. Hän osallistui Oberlin Collegen valmistelevaan kouluun varakkaan sedän anteliaisuudesta, mutta lähti kahden vuoden jälkeen vuonna 1903. Koulunsa päätyttyä hän työskenteli satunnaisissa töissä vuoteen 1905 asti, jolloin hän otti paikan toisen sedän hametehtaassa Cortlandissa, New Yorkissa. Siellä Gillette paiski töitä angry dickillä tehtaan tyttöjen minihameissa, enteellisesti melaa mekkoon työnnellen.
xxx/ellauri305.html on line 89: Setänsä ansiosta hän tapasi ihmisiä ylemmän luokan yhteiskunnassa Cortlandissa. Hän aloitti myös romanttisen ja seksuaalisen suhteen Brownin, "tehdastytön" kanssa.
xxx/ellauri305.html on line 99: Gilletten vuokrahuoneesta viranomaiset takavarikoivat Brownin rakkauskirjeet Gillettelle todisteena. Piirilakimies George Ward luki kirjeet ääneen tuomioistuimelle oikeudenkäynnin aikana syksyllä 1906, ja Brownin kirjeet saivat oikeudenkäynnissä kansallisen huomion. Kirjeissään Brown pyysi Gilletteä ottamaan vastuun raskaudestaan. Viimeisessä kirjeessään, joka kirjoitettiin 5. heinäkuuta, Brown odotti innolla tulevaa Adirondack-matkaansa Gilletten kanssa. Hän jätti jäähyväiset lapsuudenkodilleen Etelä-Otselicille toivoen, että voisi tunnustaa raskautensa äidilleen.
xxx/ellauri305.html on line 164: Lindström asuu avoliitossa thaimaalaisen Wan-nimisen naisen kanssa ja viettää Thaimaan Hua Hinissä noin kahdeksan kuukautta vuodesta. Hän sai polyneuropatiadiagnoosin vuonna 2021.
xxx/ellauri305.html on line 172: vaivaa infantilismi”, ärähti Oiska Ketonen. Hän rinnasti Esan Alvar
xxx/ellauri305.html on line 190: äyskähti. Hän kertoi myös pohtivansa maailman huolestuttavaa tilannetta,
xxx/ellauri305.html on line 197: olevansa Suomen radikaalein feministi. Aika paxua kaverilta jolle naiset ovat leidejä. Hän esiintyi haastatteluissa ja
xxx/ellauri305.html on line 198: poseerasi erityisen mielellään kuvissa. Hänen suurin ansionsa feministinä
xxx/ellauri305.html on line 206: Saarinen muistuttaa, että hän oli pohjimmiltaan hyvin kiltti poika. Hän ei
xxx/ellauri305.html on line 229: Esa Saarinen on tunnettu siitä, että hän saa ihmiset tuntemaan itsensä paremmiksi kuin he itse asiassa ovat. Yxi näistä ihmisistä, eikä vähäisin, on E. Saarinen. "Mä nyt olen magnan ylioppilas Hyvinkään uudesta yhteiskoulusta, ei multa voi odottaakaan enempää." Hyvin sanottu. Hänessä yhdistyy maalaistytön raikkaus Café Ekbergillä säännöllisesti istuvan kaupunkilaisleidin izetietoisuuteen (H. Nykänen: Ariel s.17.)
xxx/ellauri305.html on line 261: Karmela sanoi vielä 1997 että en ole riitapukari. Jollain kummallisella tavalla minua kuitenkin pidetään sellaisena, hän jatkoi samassa yhteydessä. Hän sanoi pitävänsä puolensa. Belinki koki, että kaikista ihmisistä, joilla on mielipiteitä ja pitävät puolensa, tulee ennen pitkään riitapukareita. Sitä tarvitaan myös kansainvälisissä juutalaisjärjestöissä. Karmela mielestä juutalaiset miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia, vaikka niillä on eri tehtävät, koskapa niillä on eri elimet. Uskonnollisesta jumalanpalveluskokoontumisesta nainen on ortodoksisen juutalaisuuden käsityksen mukaan vapautettu, koska jumalanpalvelukset ovat määrättyihin aikoihin sidottuja ja estäisivät naisia hoitamasta lajin jatkuvuuteen liittyviä tehtäviä.
xxx/ellauri305.html on line 896: Lev. 22:32 – Hänen Nimensä pyhittämiseksi
xxx/ellauri305.html on line 898: Lev. 22:32 – Ei häväistämään Hänen Nimeään
xxx/ellauri305.html on line 1030: Num. 6:3 - Hän ei saa juoda viiniä, viinisekoituksia tai viinietikkaa
xxx/ellauri305.html on line 1032: Num. 6:3 – Hän ei saa syödä tuoreita rypäleitä
xxx/ellauri305.html on line 1034: Num. 6:3 – Hän ei saa syödä rusinoita
xxx/ellauri305.html on line 1036: Num. 6:4 – Hän ei saa syödä rypäleen siemeniä
xxx/ellauri305.html on line 1038: Num. 6:4 – Hän ei saa syödä rypäleen kuoria
xxx/ellauri305.html on line 1042: Num. 6:5 - Hän ei saa leikata hiuksiaan
xxx/ellauri305.html on line 1044: Num. 6:7 – Hän ei saa olla kosketuksissa kuolleiden kanssa
xxx/ellauri305.html on line 1046: Num. 6:6 – Hän ei saa olla saman katon alla ruumiin kanssa
xxx/ellauri305.html on line 1048: Num. 6:9 - Hänen täytyy ajaa päänsä ajeltuaan uhrauksiensa jälkeen nasirilaiskauden päätyttyä
xxx/ellauri305.html on line 1136: Deut. 6:4 – Tietää, että Hän on yksi
xxx/ellauri305.html on line 1138: Deut. 6:5 – Rakastaa Häntä
xxx/ellauri305.html on line 1166: Deut. 10:20 – Pelkäämään Häntä
xxx/ellauri305.html on line 1168: Deut. 10:20 - Kiinniytyä niihin, jotka tuntevat Hänet
xxx/ellauri305.html on line 1174: Deut. 12:4 – Ei tuhota Hänen Nimeensä liittyviä esineitä
xxx/ellauri305.html on line 1334: Deut. 18:15 - Kuuntele profeetta puhumassa Hänen Nimessään
xxx/ellauri305.html on line 1414: Deut. 22:19 – Hän ei saa erota hänestä
xxx/ellauri305.html on line 1420: Deut. 22:29 – Hän ei saa koskaan erota hänestä
xxx/ellauri305.html on line 1528: Deut. 28:9 – jäljitellä Hänen tapojaan
xxx/ellauri306.html on line 84: Itsekkyys puolestaan on hyve, jota on syytä juhlia. "Olla itsekäs", kirjoittaja kirjoittaa, "on pitää elämäänsä arvokkaana asiana, jota pitää kiihkeästi syleillä, ei itseriippuvaisena antautuneena. Olla itsekäs on pyrkiä saavuttamaan parasta, mikä on nimenomaan sinulle mahdollista. Olla itsekäs on pysymistä uskollisena ideoillesi.” Itsekkyys suojelee sitä, mitä yksilö on saavuttanut, erityisesti varallisuutta. Schwartz pitää naurettavana ajatusta, että "miljardöörin tekemiseen tarvitaan kylä"; Hän väittää, että itse tehty rikkaus ei ole myytti. "Yleinen etu" on kuitenkin myytti, poliitikkojen temppu (ei välitä siitä, että kansalaiset ovat valinneet heidät) pakottaakseen ihmiset maksamaan siitä, mitä he eivät halua: kansallispuistoista, taiteen rahoituksesta, julkisista asunnoista ja jopa julkiset koulut.
xxx/ellauri306.html on line 177: Aulus Persius Flaccus (34–62) oli roomalainen runoilija ja satiirikko. Hänen elinaikaansa kutsutaan roomalaisen kirjallisuuden hopea-ajaksi ja samaan aikaan elivät myös Martialis ja Juvenalis.
xxx/ellauri306.html on line 179: Persius oli kotoisin etruskilaisesta Volaterraesta, mutta jäi nuorena orvoksi ja muutti Roomaan. Roomassa hän asui tätinsä ja sisarensa kodissa. Hän sai hyvän kasvatuksen johon kuului tutustuminen stoalaisuuteen, joka teki häneen suuren vaikutuksen. Heikko terveys vaivasi Persiusta läpi elämän ja se esti häntä heittäytymästä villiin ja vapaaseen taiteilijaelämään.
xxx/ellauri306.html on line 183: Persiusta on syystä kritisoitu siitä, että hänen runonsa ovat pelkkiä siveellisyyssaarnoja ja että niistä puuttuu sovittelevuus ja humoristisuus. Vittu ne on mitään satuuraa, pelkkää makulatuuraa. Hopea ei ole häpeä, mutta Persiuxen sepustuxet on. Häntä on pidetty pikkuvanhana kirjatoukkana joka ei ole oikein saanut omakohtaista kokemusta aiheestaan josta tekee satiiria. Toisaalta hänen ideoitaan ja aihevalintojaan on kehuttu, nimittäin pontifexit kehuivat.
xxx/ellauri306.html on line 227: Hän olikin repeytynyt eurooppalaisen alkuperänsä ja irokeesi adoptionsa välillä. Vuonna 1657 hän seurasi ryhmää jesuiittalähetyssaarnaajia , mukaan lukien isä Paul Ragueneau , lähetystyölle Sainte-Marie de Gannnetaan ( Onondaga ) irokeesien maalle, lähellä nykyistä Syracuse -kaupunkia (New York), jossa noin viisikymmentä ihmistä, mukaan lukien Pierre- Joseph-Marie Chaumonot , Zacharie Dupuisin komennossa. Pian irokeesien vihamielisyys kasvaa sukupuolitautien vuoksi, jotka tuhoavat heidän terveytensä ja joiden takia he eivät pidä musta kaapuista (jesuiitoista). Samalla kun irokeesit uhkasivat päästä eroon ranskalaisista, Radisson, kiitos hänen amerikkalaisen psykologian tuntemuksensa (erityisesti mitä tulee liiallisuuksiin liittyviin rituaaleihin, juhliin, joiden aikana irokeesit täyttivät tankkinsa tulivedellä rajoituksetta, sekä unelmanäön ansiosta, mahdollisesti Radissonilta, rohkaisemalla heitä järjestämään tämän juhlan) ja juonen (veneiden ja kanoottien rakentaminen heidän tietämättään) antaa heidän poistua paikalta ilman välikohtauksia (juhlasta hämmästyneiden irokeesien nukkuessa sikeästi) keväällä 1658 ja päästä kanoottijoukkueella Montrealin talvikisoihin.
xxx/ellauri306.html on line 279: Lastenpalveluissa viisi vuotta ennen siirtymistään yrityssektorille. Hän on
xxx/ellauri306.html on line 280: koulutukseltaan M.Sc. sovelletun kirjanpidon ja B.Sc. yhtiöoikeudessa. Hän toimii
xxx/ellauri306.html on line 283: esteet. Hän on saanut potkut kaikista aiemmista työpaikoista
xxx/ellauri306.html on line 442: Attila (floruit n. 406–453 ), jota usein kutsutaan anglosaxeissa Attila the huniksi, oli hunnien hallitsija vuodesta 434 vuoteensa kuolema maaliskuussa 453 eli 19v, vähemmän aikaa kuin Putin tai Kekkonen, 5v kauemmin kuin Roosevelt. Hän oli myös muun muassa huneista, ostrogooteista, alaneista ja bulgaareista koostuvan hevostalousimperiumin johtaja Keski- ja Itä-Euroopassa.
xxx/ellauri306.html on line 444: Hän oli hallituskautensa aikana yksi Länsi- ja Itä- Rooman valtakuntien pelätyimmistä vihollisista. Hän ylitti Tonavan kahdesti ja ryösti Balkanin, mutta ei kyennyt valloittamaan Konstantinopolia. Bugger it. Hänen epäonnistunutta kampanjaansa Persiassa seurasi vuonna 441 hyökkäys Itä-Rooman (Bysantin) valtakuntaan, jonka menestys rohkaisi Attilan hyökkäämään länteen. Hän yritti myös valloittaa Rooman Gallian (nykyaikainen Ranska), ylittäen Reinin vuonna 451 ja marssi Aurelianumiin ( Orléans ), ennen kuin toiset sakumatut viz. visigootit pysäyttivät hänet Katalonian tasankojen taistelussa. Bugger it.
xxx/ellauri306.html on line 446: Myöhemmin hän hyökkäsi Italiaan tuhoten pohjoiset maakunnat, mutta ei kyennyt valloittamaan Roomaa koska sieltä oli ruoka loppunut. Bugger it. Hän suunnitteli uusia kampanjoita roomalaisia vastaan, mutta kuoli harmillisesti vuonna 453. Bugger it. Attilan kuoleman jälkeen hänen läheinen neuvonantajansa, gepidien Ardaric johti germaanien kapinaa hunnien valtaa vastaan, minkä jälkeen Hunnien valtakunta romahti nopeasti. Fuck it all. Attila eli edelleen hahmona germaanisessa sankaritarinassa, Atle nimellä.
xxx/ellauri306.html on line 467: Priskuksen tavanomaisessa kertomuksessa sanotaan, että Attila oli juhlissa, jossa juhlittiin viimeisintä avioliittoaan, tällä kertaa kauniin nuoren Ildicon kanssa (nimi viittaa goottilaiseen tai itägootiseen alkuperään). Juhlien keskellä hän kuitenkin kärsi vakavasta nenäverenvuodosta ja kuoli. Häneltä saattoi vuotaa nenäverenvuotoa ja hän tukehtui kuoliaaksi stuporiin. Tai hän on saattanut kuolla sisäiseen verenvuotoon, mahdollisesti repeytyneen ruokatorven suonikohjujen vuoksi. Ruokatorven suonikohjut ovat laajentuneita laskimoita, jotka muodostuvat ruokatorven alaosaan, joka johtuu usein vuosien liiallisesta alkoholinkäytöstä; ne ovat hauraita ja voivat helposti repeytyä, mikä johtaa kuolemaan verenvuodon vuoksi. Schnaps war sein letztes Wort. No tää nyt on pelkkää pahanilkistä länkkärispekulaatiota.
xxx/ellauri306.html on line 495: Töräpään talossa asuu taikinanaamoja. Timo kovin kimpaantuu kun lunta tulee vielä vappuna. Eikun laihat lehmät lihoixi ja ylähuuli leivän päälle leikkeleexi. Timpan lyötyä 40 lehmää lihoixi ja yritettyä turhaan orttaa izensäkin alkaakin kevät. Lumi suli puli puli. Bugger it. Timppa kuolee ja sanoo Iisakki pojalle viimeisixi sanoixi: Kokoa omaisuutta, omaisuutta. Pieni Iisakki kuuntelee ja miettii. Hänen mieleensä muistuu, että Hurra, sen pienen mökin pahasuinen akka, on kysynyt jauhoja jotakin kappaa työn päähän ja isä on ähkäissyt: ei ole antaa. Paljotkin jauhot tarvitaan, ääntää Iisakki itsekseen muistamatta isäänsä. Ei ole antaa. Mitä? ärähtää isä. Opetteletko sinä ihmisten puheita, laiskureitten? Onko jauhoja mielestäsi paljon? Pitäisikö ne jakaa niille
xxx/ellauri306.html on line 566: Mitch on palkattu mafiosojen pöyhkeään veronkiertoyrityxeen Elvixen kotikaupungissa Memfixessä. FBI lähestyy Mitchiä. FBI paljastaa että yritys on Chicagon Morolton rikollisperheen toimihenkilö. Yrityksen perustaja Anthony Bendini oli vanhan miehen Morolton vävy. Hän perusti toimiston vuonna 1944, ja lähes puolen vuosisadan ajan toimisto on houkutellut vaatimattomista taustoista tulevia nuoria lakimiehiä lupaamalla arvovaltaa ja taloudellista turvaa. Vaikka Mitchin työ on tähän mennessä ollut laillista, kumppanit ja vanhemmat kumppanit ovat syvästi uppoutuneita massiiviseen veropetokseen ja rahapesulatoimintaan, joka muodostaa jopa 75 prosenttia yrityksen liiketoiminnasta.
xxx/ellauri306.html on line 576: Arvostelija Yrjö Kruunu totesi, että "Tässä tapauksessa minulla on selvä tunne, että elokuva paransi kirjaa. Kirjan Mitch käy läpi hyvin äkillisen muodonmuutoksen - juristista räjähdysmäiseksi toimintasankariksi. Käytännössä mikään aikaisemmassa ei ole antanut meille mitään ajatusta, että hänellä edes oli "se". Elokuvan Mitch päinvastoin pysyy hyvin luonteeltaan. Hän oli aluksi näppärä nuori asianajaja, ja siksi The Firm otti hänet ensiksi - mutta hän vain antaa heille hieman enemmän kuin he lupasivat. Hänen tapansa selviytyä ahdingosta on pohjimmainen asianajajan tapa: erittäin siisti, kiero (ja hieman kyseenalainen) oikeudellinen ratkaisu, jonka vain joku munaton lakimiekkonen olisi voinut keksiä."
xxx/ellauri306.html on line 581: Wetback: Nunca pude comprender por qué The Firm se convirtió en arrollador best seller. El libro era un hormiguero de argumentos conflictivos, que sólo tenían en común su implausibilidad. Era preciso creer que un bufete de abogados en Memphis ocultaba las operaciones criminales de la Mafia, con 43 leguleyos obligados a callar, porque huir les costaba la vida. Por si eso fuera poco, había que aceptar un héroe capaz de sacrificarse por sacar de la cárcel a su hermano convicto, cuya existencia negaba como oveja negra y a quien no veía desde tiempo inmemorial. Lo increíble empataba con lo inconcebible, en rollos paralelos. El libro fue rechazado por editoriales hasta que Paramount le vio potencial cinematográfico e instigó su publicación. Tähti on tietysti Tom Cruise, joka juoksee kuin vinttikoira ja tekee temppuja kuin mountebank. Hän päätyy erittäin vakuuttavasti ahneuteen ja ahneuteen. Ei ole helppoa ylläpitää radikaalin tuskan ilmaisua kahden ja puolen tunnin ajan.
xxx/ellauri306.html on line 593: Käytämme myös sanaa semi, esimerkiksi jalkapalloturnauksen välierissä, puoliympyrässä tai paritalossa (eli se jakaa seinän toisen talon kanssa). Semi yksikkösanana on Yhdistyneessä kuningaskunnassa slangi jollekin, joka liittyy miehen yksityiselämään. Jos haluat täydellisen määritelmän, voit tarkistaa sen Urban Dictionary -sanakirjasta: Ei aivan erektio, mutta sinne menossa. "Kun näin Milla Jovovichin tissit, sain semin." Pääsin puoliveteeseen. Milla Jovovich (oik. Milica Jovović, ukr. Ми́лица «Мі́ла» Йо́вович, Mylytsa «Mila» Jovovytš; s. 17. joulukuuta 1975 Kiova, Neuvostoliitto) on ukrainalaissyntyinen yhdysvaltalainen malli, elokuvanäyttelijä ja laulaja. Hänet tunnetaan muun muassa Alicen roolista Resident Evil -elokuvasarjassa.
xxx/ellauri306.html on line 600: Jovovichin äiti on venäläinen näyttelijä Galina Loginova Jovović ja isä montenegrolainen lastenlääkäri Bogić Jovović. Millan ollessa viisivuotias perhe muutti Yhdysvaltoihin Sacramentoon, Kaliforniaan. Hän aloitti mallinuransa jo 12-vuotiaana. Ehkä tunnetuimman mallisopimuksensa hän solmi L’Oréalin kanssa. Vuonna 2005 Milla Jovovich ja näyttelijä Carmen Hawk lanseerasivat Jovovich-Hawk-vaatemalliston.
xxx/ellauri306.html on line 622: Lähteekö amerikkalainen miehesi kanssasi Isoon-Britanniaan? Ei tällä hetkellä. Hän päättää edelleen, mitä hän haluaa tehdä, ja se on täysin ok, ymmärrän sen täysin, se ei ole helppo päätös. Hän oli maininnut talon myymisestä ja jonkin pienemmän rakentamisen, jotta siitä maksetaan, mutta hänen täytyisi silti asua täällä osavaltioissa ilman huolta asuntolainasta. Ilmeisesti sekin vie aikaa.
xxx/ellauri307.html on line 106: Matzneff on aiemmin julkisestikin kertonut seksuaalisista kokemuksistaan alaikäisten kanssa. Hän on puolustanut lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyjä allekirjoittamalla avoimen kirjeen, jonka allekirjoittivat myös ryppyiset pedofiili läjät Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. Seksin suojaikärajaa tiukentava lakimuutosaloite ei mennyt vuonna 2019 läpi, ja suhtautuminen on Ranskassa kauniisti sanottuna ristiriitainen. Matzneff on julkaissut 1970-luvulla esseen "Les Moins de seize ans", jossa hän kertoo mieltymyksistään alaikäisiin. Matzneff on Ranskan Knasu, joka sekin haisteli ja hässi pissiliisoja jossain pohjois-Norjan koulussa.
xxx/ellauri307.html on line 108: Hän kuvaili pedofiliaa, lakisääteistä seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista matkailutoimintaansa useissa kirjoissaan sekä virallisella verkkosivustollaan ja keskusteli niistä televisio-esiintymissä. Siitä huolimatta hän pysyi suojassa kaikilta rikossyytteiltä koko kirjallisen uransa ajan ja hyötyi laajasta ja innostuneesta tuesta ranskalaisen kirjallisuuden piirissä – huolimatta siitä, että hänen kirjojaan ei myyty hyvin suuren yleisön keskuudessa.
xxx/ellauri307.html on line 110: Matzneff tuli venäläisten siirtolaisten perheestä, joka asettui Ranskaan vuoden 1917 jälkeen. Hänen virallisilla verkkosivuillaan olevien tietojen mukaan "hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan kuuden kuukauden ikäinen; koko lapsuutensa aikana hän ei nähnyt heitä samassa huoneessa, ja sai olla usein erossa siskostaan Alexandrasta sekä veljistään Andrésta ja Nicolasista. Hänen äitinsä oli juutalainen, kun taas hänen isänsä oli venäläinen. Hänet kasvatettiin venäläisortodoksisessa uskossa. Se oli lapsuus, jota heiluttivat edestakaisin, perheiden hajoamisen ja sodan varjossa. Lapsi varjoiselta kujalta. Lapsuus, joka aiheuttaa hänelle edelleen hyvin tuskallisia muistoja."
xxx/ellauri307.html on line 112: Hänen perheensä kasvatti hänet hienostuneessa kulttuuriympäristössä hieroen olkapäitään sellaisten kuuluisien venäläisten hahmojen kanssa kuin toisen eltaantuneen jutkuryssän Lev Shestovin ja Nikolai Berdjajevin. Inhottava kakkiainen, kalju pikkusuinen ruipelo oli Gabriel, juutalaisen ja ryssän epäonnistunut hybridi.
xxx/ellauri307.html on line 119: Miki Liukkonen päätti päivänsä tässä päivänä muutamana. Miki oli syntynyt 1989, eli ikää ehti kertyä 33 tai oikeammin 4 päivää vajaa 34. Hänen mielipuuhansa oli häpeäminen. Hän häpesi koko ajan ja vähän kaikkea. Hänen mielestään muidenkin olisi pitänyt hävetä. Pollen "Kelpaan tälläsenä" (albumi 169) oli sen mielestä lievää törkeämpää liioittelua. Et kelpaa. Loppupeleissä se joutui pehmustettuun koppiin Auroraan. Mikin kirjat oli aika paskoja.
xxx/ellauri307.html on line 131: Ahdistus alkoi pikkupoikana. Lukioiässä tulivat paniikkikohtaukset, vähän myöhemmin syömishäiriö, aikuisena masennus. Se kirjoitti ihan liikaa, 24/7. Kuolleen ystävät näkivät, kuinka vaikeaa elämä joskus oli Miki Liukkoselle: ”Hän sanoi, ettei hänellä ole muuta kuin kirjoittaminen”.
xxx/ellauri307.html on line 134: ”Miki oli sukupolvensa lahjakkain kirjailija. Hänen teoksensa Elämä: esipuhe on maailmanluokan kirjallisuutta, mestariteos, joka täysin verrattavissa esimerkiksi David Foster Wallacen Päättymättömän riemuun”, Knuuti sanoo. No joo, ei sillä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri307.html on line 151: Berdjajev aloitti opinnot Kiovan yliopistossa vuonna 1894. Hänestä tuli pian marxilainen. Vuonna 1898 hänet pidätettiin opiskelijamielenosoituksessa ja erotettiin yliopistosta. Vuonna 1904 Berdjajev muutti Pietariin. Siellä hän lopulta erkani marxilaisuudesta ja suuntautui kohti filosofiaa ja hengellisyyttä. Berdjajev ei hyväksynyt bolševikkihallintoa, koska se korosti valtiota yksilön vapauden sijasta. Berdjajev kirjoitti paljon muun muassa vapaudesta ja luovuudesta. Siis aivan turha julkkis tämäkin. Pyylevä shovinistisikailija, pää kuin petolinnun pesä.
xxx/ellauri307.html on line 309: Bolshevikit ymmärsivät vähitellen, että Berdjajev ei ollut heidän asiansa kanssa, ja antoivat hänen joukon muita älymystöjä lailla valita, joko karkottaa tai teloittaa. Vastahakoisesti Berdjajev valitsi maanpaon Berliiniin. Hän ei koskaan enää palannut Venäjälle.
xxx/ellauri307.html on line 313: Hänet pidätettiin kahdesti ; hänet vietiin vuonna 1922 keskiyön kuulusteluihin Dzerjinskyn kanssa ; Kamenev oli myös siellä. … Mutta Berdjajev ei nöyryyttänyt itseään, hän ei kerjännyt, hän tunnusti lujasti niitä moraalisia ja uskonnollisia periaatteita, joiden perusteella hän ei liittynyt vallassa olevaan puolueeseen; eivätkä he vain tuominneet, ettei ollut mitään järkeä asettaa häntä oikeuden eteen, vaan hänet vapautettiin. Nyt on mies, jolla oli "näkökulma"! (Aleksandr Solzhenitsyn, Gulagin saaristossa. Kyllä luihut oikeistokonnat löytää toisensa, sen voi huomata.)
xxx/ellauri307.html on line 322: Maria Skobtsova (20. [8. vanha kalenteri ] joulukuuta 1891 – 31. maaliskuuta 1945), tunnetaan nimellä Äiti Maria ( venäjäksi : Мать Мария ) , Pyhä Maria (tai Äiti Maria) Pariisissa, syntynyt Elizaveta Jurievna Pilenko ( Елизавьета Елизавьета Юриевна Пиленко) Karavajeva ( Кузьмина-Караваева ) ensimmäisessä avioliitossaan, Skobtsova ( Скобцова ) toisessa avioliitossaan, oli venäläinen aatelisnainen, runoilija, nunna ja Ranskan vastarintaliikkeen jäsen toisen maailmansodan aikana. Hänet julistettiin pyhimykseksi itäisessä ortodoksisessa kirkossa. Samalla kanonisoitiin muitakin Ranskassa asuneita venäläisiä emigrantteja, jotka kuolivat naisten vainoissa.
xxx/ellauri307.html on line 324: Syntyi aristokraattiseen perheeseen vuonna 1891 Riiassa, Venäjän valtakunnassa (nykyinen Latvia). Vuotta vanhempi kuin Margit Spranger, liekö tavanneet joskus Riiassa. Hän sai nimen Elizaveta Pilenko. Hänen isänsä kuoli hänen ollessaan teini-ikäinen, ja tästä kärmistyneenä hän hyväksyi ateismin. Vuonna 1906 hänen äitinsä muutti perheen Pietariin, missä hän osallistui radikaaleihin älymystöihin. Vuonna 1910 hän meni naimisiin bolsevikin kanssa, jonka nimi oli Dmitri Kuz'min-Karavaev. Tänä elämänsä aikana hän oli aktiivisesti mukana kirjallisissa piireissä ja kirjoitti paljon runoutta. Hänen ensimmäinen kirjansa, Scythian Shards ( Скифские черепки), oli runokokoelma tältä ajalta. Skyytit oli plagioitu Blokilta. Vuoteen 1913 mennessä hänen avioliittonsa Dimitriyn kanssa oli päättynyt. Myöhemmin hän kääntyi katolilaisuuteen ja hänestä tuli katolinen pappi. Täh? Siis kenestä? No siitä vale-Dimitristä.
xxx/ellauri307.html on line 330: Vuonna 1932 Daniil Skobzovin luvalla tehtiin kirkollinen avioero ja hiän teki luostarivalan sillä ehdolla ettei tarvi mennä luostariin vaan sai jäädä hengailemaan Pariisiin. Hän otti uskonnollisen nimen "Maria". Hänen rippipappinsa oli isä Sergei Bulgakov. Myöhemmin Fr. Dmitri Klepinin lähetettiin talon eräänlaisexi "papiksi". Äiti Maria teki "luostarikseen" vuokratalon Pariisista. Se oli paikka, jossa oli avoin ovi pakolaisille, tarvitseville ja yksinäisille. Siitä tuli pian myös älyllisen ja teologisen keskustelun keskus. Äiti Mariassa nämä kaksi elementtiä – köyhien palveleminen ja teologia – kulkivat käsi kädessä.
xxx/ellauri307.html on line 332: Hän ehti olla naimisissa 2 kertaa: ensimmäisessä avioliitossa sukunimenä Kuzmina-Karavajeva, toisessa Skobtsova. Äiti Maria teki pitkän päivätyön köyhien ja unohdettujen hyväksi. Toisen miehensä kuoleman jälkeen hän vihkiytyi nunnaksi, mutta luostariin vetäytymisen sijaan hän omistautui venäläispakolaisten auttamiseen Ranskassa. Hän perusti Pariisiin kaksi köyhäintaloa. Natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi emigrantti juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa. Hänet ilmiannettiin ja pidätettiin. Äiti Maria kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.
xxx/ellauri307.html on line 336: Hän oli perheensä kautta yhteydessä Pietarin korkeaan yhteiskuntaan vaikka viihtyi parhaiten lähes Välimeren viinimaassa Krimillä, Anapassa, jossa hänen perheensä maalaistalo sijaitsi. Lapsena, Venäjän kirkon ankaran ja pelätyn korkean prokuraattorin Constantine Pebedenotsevin suosikki, hänet heitettiin lähes hajoamaan rakkaan isänsä äkillisen kuoleman vuoksi. Tämän epismäisyyden tähden Elizaveta näytti jumalalle fäkkiä ja liittyi bolshevikkeihin.
xxx/ellauri307.html on line 340: Sitten tuli hänen omien sanojensa mukaan "risteyskohdan" aika. Hän kiinnostui yhä enemmän uskonnollisista asioista, pohtien elämän tarkoitusta ja tarkoitusta. Huhtikuussa 1915 hän julkaisi filosofisen tarinan "Yurali", tyylitelty evankeliumiksi, ja huhtikuussa 1916 - runokokoelma "Ruth", joka sisälsi monia runoja julkaisemattomasta "Tiestä". Vuonna 1916 hän kirjoitti kirjeitä A. Blokille suu vesissä.
xxx/ellauri307.html on line 342: Kuzmina-Karavaeva kohtasi helmikuun vallankumouksen innokkaasti ja liittyi maaliskuussa 1917 sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen . Hän vietti suurimman osan vuodesta 1917 Anapassa, valittiin apulaispormestariksi ja vastasi koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Helmikuussa 1918 pormestari N. I. Morev erosi, ja Elizabeth valittiin hänen tilalleen. Kun lyhyen kaksoisvallan jakson jälkeen bolshevikit otti täysin vallan kaupungissa, Kuzmina-Karavaeva, vaikka hän ei jakanut bolshevikkien ideologiaa, otti terveydenhuollon ja julkisen koulutuksen komissaarin viran yrittäen suojella väestöä ryöstöiltä ja terrorilta. Toukokuussa 1918 hän osallistui Oikeiston SR-puolueen kongressiin Moskovassa ja johti maanalaista bolshevikkien vastaista työtä, palasi syksyllä Anapaan, missä Denikinin vastatiedustelu pidätti hänet - häntä uhkattiin kuolemanrangaistuksella "komissaarin" puolesta. ja osallistuminen yksityisomaisuuden kansallistamiseen. 15. maaliskuuta 1919 hänen tapauksensa käsiteltiin Jekaterinodarin alueellisessa sotilaspiirioikeudessa, ja vain taitavasti organisoidun puolustuksen ansiosta vastaaja sai vain kahden viikon pidätyksen. Odesski Listok -lehti julkaisee avoimen kirjeen Kuzmina-Karavajevan puolustamiseksi, jonka ovat allekirjoittaneet M. Voloshin, A. Tolstoi, Vera Inber ja muut.
xxx/ellauri307.html on line 350: Vuodesta 1927 hänestä tuli aktiivinen hahmo Venäjän opiskelijakristillisessä liikkeessä (RSCM), kiertävänä sihteerinä hän matkusti ympäri Ranskaa, vieraili venäläisten emigranttiyhteisöissä, piti luentoja, raportteja ja julkaisi muistiinpanoja emigranttien vaikeasta elämästä. Valmistunut poissaolevana St. Sergiuksen ortodoksisesta teologisesta instituutista Pariisissa. Skobtsova osallistui Venäjän taiteilijaliiton kongresseihin, puhui Venäjän tutkimuksen piirissä ja osallistui N. A. Berdjajevin johtamaan seminaariin. Vuonna 1930 hän luki raportin RSHD:stä "Työskentely nuorten kanssa" ja hänet nimitettiin liikkeen matkustavaksi sihteeriksi. Vuonna 1931 hänen tyttärensä Anastasia haudattiin uudelleen toiselle hautausmaalle, mikä oli viimeinen syy Skobtsovan päättämiselle ryhtyä munkina. Hän sai kirkon avioeron mieheltään, ei hakenut siviiliavioeroa, ja virallisesti he pysyivät puolisoina elämänsä loppuun asti.
xxx/ellauri307.html on line 354: Valittiin Pariisin Venäjän työttömien liiton hallitukseen. Hän vieraili Baltiassa, Suomessa, mahdollisesti Valamissa. Järjestänyt hostellin naimattomille naisille Pariisissa (Pariisi, Villa de Sachs, rakennus 9). Täällä pidettiin ortodoksisen kulttuurin liiton kokouksia, Fr. Sergius Bulgakov, teologisia kursseja oli, opiskelijamäärä oli 56 henkilöä. Hostelli muutti vuonna 1934 taloon Rue Lurmel 77. Sitten hän vuokrasi huoneen, jossa sijaitsi toipilaan tuberkuloosipotilaiden lepotalo Noisy -le-Grandissa Pariisin lähellä, ja hän teki suurimman osan työstä siellä itse: hän meni torille, siivosi, keitti ruokaa, maalasi talokirkkoa, kirjaili ikoneja ja käärinliinoja vainajille. Konstantin Balmont kuoli tässä sanatoriossa vuonna 1942, täällä vuonna 1962 hänen äitinsä S. B. Pilenko kuoli, ja Skobtsovan aviomies selvisi hänkin kuoliaaksi. Sodan (minkä niistä? Varmaan viimeisen) jälkeen hiän sai Nansenin sopimuksen mukaisen poliittisen emigrantin aseman.
xxx/ellauri307.html on line 360: Vuonna 1936 nunna Maria valittiin RSHD:n neuvoston jäseneksi. Rue Lurmelilla on uskonnollinen ja filosofinen akatemia, jota johtaa Berdjajev. Siellä pidetään kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia nykyaiheita ("Venäläinen ajattelu ja rasismi", 1938, "Sota ja eskatologia", 1940). Nunna Maria piti jatkuvasti esityksiä, julkaisi teologisia ja jyrkästi taantumuxellisia yhteiskunnallisia artikkeleita, ja Aleksanteri Blokin kuoleman 15-vuotispäivänä hän julkaisi Sovremennye Zapiski -lehdessä muistoesseen "Tapaukset Blokin kanssa". Huolimatta uskomattomasta työstä, hän omisti paljon aikaa runoudelle - vuonna 1937 Berliinissä hänen kokoelmansa "Runot" julkaistiin, 1930-luvun lopulla - 1940-luvun alussa hän kirjoitti runo-mysteerinäytelmiä "Anna", "Seitsemällä kuppia" ja vuonna 1942 - "Sotilaat". Hänestä tuli Venäjän mielisairaiden savustuskomitean jäsen, hän vieraili psykiatrisissa sairaaloissa.
xxx/ellauri307.html on line 367: 8. helmikuuta 1943 Gestapo pidätti hänen poikansa Jurin ja seuraavana päivänä Marian itsensä, joka pidettiin ensin Fort Romainvillen vankilassa ja lähetettiin sitten Ravensbrückin keskitysleirille. Hänen kanssaan pidätettiin myös isä Dmitri Klepinin, joka palveli kirkossa Lurmel kadulla. 6. helmikuuta 1944 Juri Skobtsov kuoli Dora-Mittelbaun keskitysleirillä ( Buchenwaldin "haara" ), myös D. Klepinin kuoli siellä keuhkokuumeeseen. Legendan mukaan nunna Maria syrjäytti vapaaehtoisesti nuoren naisen, jolla oli hänen numerollaan merkitty mekko, ja hänet teloitettiin etuilusta Ravensbrückin kaasukammiossa 31. maaliskuuta 1945, viikkoa ennen leirin vapauttamista Punaisen armeijan toimesta.
xxx/ellauri307.html on line 391: Suuri viisas rabbi Akiva saapui kerran kaupunkiin. Saapuessaan hän etsi majoituspaikkaa; kukaan ei kuitenkaan antanut hänelle sellaista. Hän sanoi: "Kaikki, mitä Jumala tekee, Hän tekee hyvää!" ja hän meni nukkumaan pellolle. Kentällä hänellä oli mukanaan kuten tavallista kukko, aasi ja lamppu. Tuuli tuli ja sammutti kynttilän. Kissa tuli ja söi kukon. Leijona tuli ja söi aasin. Rabbi Akiva sanoi: "Kaiken, mitä Jumala tekee, Hän tekee hyvää!" Kävi ilmi, että ryöstäjät tulivat ja vangitsivat kaupungin asukkaat. Rabbi Akiva pelastui, koska hän oli leiriytynyt kaupungin ulkopuolelle, eikä hänellä ollut kynttilää, kukkoa tai aasia, jotka olisivat kiinnittäneet häneen huomion.
xxx/ellauri307.html on line 396: [Miksi jakeessa sanotaan "kaikilla varoillasi "?] Mitä tahansa G-d laskee sinulle, onko se hyvä tai huono, sinun tulee kiittää Häntä.
xxx/ellauri307.html on line 403: Meidän ja G-d:n välillä on ääretön ero, emmekä voi mitenkään ymmärtää Hänen salaperäisiä tapojaan. Emme voi ymmärtää; Kuitenkin surun aiheuttamasta tuskasta huolimatta tunnustamme, että viime kädessä "todellinen tuomari" tietää, mitä Hän tekee.
xxx/ellauri307.html on line 490: 1910-luvulla oli vapaakirkollisuutta aluksi Hännilän Pajupurolla josta se levisi 1920-luvulla Pyhäjärven Häkkilään ja Lanneveden mäkikylille. Ensimmäiset uskovat kastettiin 1920-luvulla Pajupurolla Murronjoessa. Näihin aikoihin sananjulistajina kulki mm. Ylenius, Kuikanmäki, Hänninen, Kauri, Rimmi, Paananen, Pylkkänen.
xxx/ellauri307.html on line 625: Janet Evanovich on myydyin kirjailija ja on ansainnut kymmeniä palkittuja romaaneja. Hän aloitti romanttisten romaanien kirjoittamisen 1980-luvulla, ja lopulta hän vaihtoi genrejä keskittyäkseen enemmän lukemisen jännittävään puoleen. Evanocih nousi tähteen ja kuuluisuuteen Stephanie Plum -franchisellaan.
xxx/ellauri307.html on line 634: Hänen työnsä romanttisen romaanin genren parissa auttoi häntä oppimaan luomaan miellyttäviä hahmoja ja houkuttelevia johtavia miehiä. Kahdennentoista romanssinsa päätyttyä Evanovich kuitenkin tajusi, että häntä kiinnostaa enemmän romaanien toimintajaksojen kirjoittaminen kuin seksikohtaukset. Hänen kustantajansa eivät olleet mielissään hänen mielenmuutoksestaan.
xxx/ellauri307.html on line 636: Hänen uudentyyppisten kirjoitusten tulisi sisältää sankareita ja sankarittaria sekä "perheen ja yhteisön tunnetta". Evanovich päätti, että hänen sankaritarstaan tulisi palkkionmetsästäjä jäätyään työttömäxi alusvaatteisen ostajanta. ammatti tarjosi Evanovichille enemmän vapautta kirjailijana, koska palkkionmetsästäjillä ei ole määrättyä työaikataulua, eikä heitä pakoteta käyttämään univormua. Evanovichilla on monia yhteisiä piirteitä hahmonsa Stephanie Plumin kanssa. Molemmat ovat kotoisin New Jerseystä, molemmat syövät Cheetosta, molemmilla oli hamsteri, ja molemmilla on jaettuna "samankaltaisia kiusallisia kokemuksia".
xxx/ellauri307.html on line 641: Hänen serbimiehensä Pete, poikansa Pete ja tyttärensä Randy työskentelevät kaikki hänen yrityksessään. Mies oli laivaston matemaatikko.
xxx/ellauri307.html on line 646: Stephanie Plum on kuvitteellinen hahmo ja päähenkilö Janet Evanovichin kirjoittamassa romaanisarjassa. Hän on Nancy Drew'n ja Dirty Harryn pirteä yhdistelmä, ja – vaikka hän onkin naispuolinen palkkionmetsästäjä – on Domino Harveyn vastakohta . Kirjoittaja kuvailee häntä "uskomattoman keskimääräiseksi ja silti sankarilliseksi tarvittaessa".
xxx/ellauri307.html on line 649: Janet on vuohi sekä härkä. Hän on uskomattoman keskimääräinen.
xxx/ellauri307.html on line 670: Henry "Harry" Patterson (27. heinäkuuta 1929 – 9. huhtikuuta 2022), joka tunnetaan yleisesti kynänimellään Jack Higgins , oli brittiläinen kirjailija. Hän oli suosittujen trillereiden ja vakoiluromaanien myydyin kirjailija . Hänen romaaninsa The Eagle Has Landed (1975) myi yli 50 miljoonaa kappaletta ja sovitettiin vuoden 1976 menestyneeksi samannimiseksi elokuvaksi. "Harry" vaihtoi vanhan kunnon "Patin" lähes tyttärensä ikäiseen uuteen malliin neljännesvuosisadan käytön jälkeen. Heidän tyttärensä Sarah Patterson kirjoitti romaanin Kaukainen kesä (1976).
xxx/ellauri307.html on line 677: Christopher Little "Christopher Little Literary Agency" on Lontoossa sijaitseva kirjallisuusagenttien yritys. Virasto on johtanut Harry Potter -kirjailijaa JK Rowlingia vuosina 1996–2011. Häntä on kuvattu "kaikkien aikojen onnekkaimmaksi agentiksi", joka oli puolet "kirjallisuuden historian kaupallisesti menestyneimmistä suhteista".
xxx/ellauri307.html on line 686: Paul McKenna on englantilainen hypnotisoija ja kirjailija. Hän jätti koulun vain kahdella O-tasolla ja taiteen A-tasolla ja työskenteli DJ:nä Topshopin myymäläradiossa Oxford Streetillä. McKenna liittyi myöhemmin Capital Radioon, jossa hän tapasi hypnotisoijan, joka oli vieraana hänen ohjelmassaan ja on siitä lähtien kouluttanut itsensä olemaan koskaan katsomatta taaksepäin.
xxx/ellauri307.html on line 719: Dan Brownin nettovarallisuus on noin 178 miljoonaa dollaria. Daniel Gerhard Brown (s. 22. kesäkuuta 1964) on amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten trilleriromaaneistaan , mukaan lukien Robert Langdonin romaaneista Enkelit ja demonit (2000), Da Vinci-koodi (2003), Kadonnut symboli (2009), Inferno (2013) ja Origin (2017). Hänen romaaninsa ovat aarteenetsintää, joka kestää yleensä 24 tuntia. Niissä on toistuvia teemoja kryptografiasta, taiteesta ja salaliittoteorioista. Hänen kirjojaan on käännetty 57 kielelle, ja vuoteen 2012 mennessä niitä on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta. Kolme heistä, Enkelit & Demonit ,Da Vinci Code ja Inferno on sovitettu elokuviksi , kun taas yksi niistä, The Lost Symbol , on sovitettu televisio-ohjelmaksi.
xxx/ellauri307.html on line 767: Vaikea uskoa, että Susan Fletcherin älykkyysosamäärä pyörii 170:n kieppeillä. Näet David Becker oli ainoa mies, jota hän oli koskaan rakastanut. Becker oli Georgetownin yliopiston nuorin professori ja etevä vieraiden kielten tuntija, ja akateemisessa maailmassa hän oli suoranainen pieni kuuluisuus. Hänellä oli eideettinen muisti, ja hän rakasti kieliä: kuuden Aasiassa puhutun lisäksi hän hallitsi espanjan, ranskan ja italian (muttei enkkua, vaan esperantoa lasten kanssa kotikielenä). Hänen etymologian ja kielitieteen luentojaan seurasi aina täysi sali, ja lopetettuaan hänen oli joka kerta jäätävä vastaamaan kuulijoiden tietämättömiin kysymyksiin. Puhuessaan hän antoi itsestään innostuneen ja asiantuntevan vaikutelman, eikä hän ilmeisesti tällöin tiennyt tuon taivaallista häntä piirittävien naisopiskelijoiden lumoutuneista katseista eikä penkkien kostumisesta takapuolten alla.
xxx/ellauri307.html on line 771: Hän oli köyhä kuin kirkonrotta ja teki lisätienestixi käännöstöitä Susanille. [Don oli samanikäinen, muttei tumma eikä voimakaspiirteinen, vaan taikinamaisen vaalea ja ohuttukkainen, yhtä karismaattinen kuin Olli Rehn.]
xxx/ellauri307.html on line 836: Läpeensä tyytyväisen näköinen Pietersen kertoo, että hänen asiakkaansa Dan on tyytyväinen saamaansa huomioon. Hän viittaa kohtaan, jossa tuomari kyseenalaistaa Blythen väitteen salaliitosta ja puhuu sensijaan "viikseenvetoverkosta". Keissi jatkuu nyt Amerikassa, sanoo Blythen avocado. "Jatkamme nyt tämän asian vetoamista Yhdysvaltain tuomarin käsiteltäväksi New Hampshiressa ja olemme varmoja, että se tekee tuomion, joka vahvistaa kristillisen uskomme. Nimittäin, että Judith ja Dan salasiittivät ottaakseen Blytheltä sen, mikä on oikeutetusti hänen omaansa. ”
xxx/ellauri307.html on line 842: Trillerikirjailija Dan Brown, 56, julistaa sodan entiselle vaimolleen syyttäessään häntä julkisesti heidän rahojen tuhlaamisesta kaikille rakastajattarilleen. Da Vinci -koodin kirjoittaja myöntää nyt olevansa suhteessa hollantilaisen hevoskouluttajan kanssa, jonka kanssa hän on "erittäin onnellinen". Hän kiistää kaikki muut syytökset.
xxx/ellauri307.html on line 844: Heinäkuussa Blythe Brown sytytti tulen viemällä ex-miehensä oikeuteen, koska hänen väitettiin toimineen "laittomasti ja räikeästi" heidän avioliitonsa viimeisinä vuosina ja valehtelemisesta useita kertoja avioliiton ulkopuolisista suhteista. Hänen kerrotaan myös siirtäneen virheellisesti suuria summia yhteisöstä omalle tililleen.
xxx/ellauri307.html on line 851: ”Hän sai yli puolet pääomastamme. Se, mitä he kaikki heittelevät, ei ole oikein. Hänellä on vain yksi tavoite, tuhota elämäni, koska hän ei anna minulle uutta onneani ”, se kuulostaa.
xxx/ellauri307.html on line 853: Blythen mukaan hänen ex-miehensä on vastuussa heidän avioliitonsa hajoamisesta, koska hänen menestys kirjailijana ilmeisesti suosi myös naisia . "Hänellä on ollut useita rakastajattareja, joita hän viihdytti meidän rahoillamme", hän sanoo.
xxx/ellauri307.html on line 888: Barbara Taylor Bradford on myydyin englantilainen kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta 90 maassa. A Women of Substance julkaistiin vuonna 1979, ja vuonna 2007 kuningatar Elizabeth II myönsi OBE:n hänen panoksestaan kirjallisuuteen.
xxx/ellauri307.html on line 920: James Patterson on J. Walter Thompson -mainostoimistoketjun entinen johtaja. 1990-luvun alussa Patterson keksi sloganin ”I'm a Toys 'R' Us Kid” (suom. "Minä olen Toys R Us -lapsi")." Pian Hmhhkin ajan menestyksen jälkeen hän jätti firman ja omisti aikansa kirjoittamiselle. Hänen kehittelemänsä hahmo Alex Cross, entinen psykiatri Washington D.C. Police Departmentissa ja Federal Bureau of Investigation (FBI:ssa), joka nyt työskentelee yksityispsykologina ja valtion konsulttina, on päähenkilönä romaaneissa, jotka kuuluvat hänen lukijoidensa keskuudessa suosituimpiin kirjoihin ja ovat Amerikassa parhaiten myyviä etsiväkirjoja viimeisen kymmenen vuoden aikana [milloin?]. Patterson on 33-vuotisen kirjailijanuransa aikana [selvennä] kirjoittanut 52 romaania.
xxx/ellauri307.html on line 922: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri312.html on line 205: Teoria on seuraava: Infinite Jest on Wallacen yritys ilmentää ja dramatisoida vallankumouksellista fiktiota, jota hän vaati esseessään "E Unibus Pluram: Television and US Fiction". (Vittu et toi Sikiökin oli sivistymätön: "Unibus"? "pluram"? HAHAHA. Jätkä ei osaa latinasta edes alkeita. Koitin lukea Sikiön ao. prujua mutta se oli loputtoman pitkästyttävä.) Tyyli on sellainen, jossa uusi vilpittömyys kumoaa ironisen ironisuuden, joka on 1900-luvun loppua kohden kovertanut nykyisen fiktion. Wallace yritti kirjoittaa vastalääkettä kyynisyydelle, joka oli valloittanut ja surullittanut niin paljon amerikkalaista kulttuuria hänen elinaikanaan. Hän yritti luoda viihdettä, joka saisi meidät puhumaan isänmaallista potaskaa uudelleen. On jo aika unohtaa Vietnamin turpiinotto, sitäpaizi rättipäistä saa helpommin mureketta, kun niillä ei ole niitä viidakoita missä kykkiä. Lisäksi lukuisia kirjailijoita on kuvattu New Sincerity -liikkeen myötävaikuttajiksi, mukaan lukien Jonathan Franzen, Zadie Smith, Dave Eggers (n.h.), Stephen Graham Jones (n.h.), ja Michael Chabon (n.h.). Ei kun suuri narratiivi takas kunniaan!
xxx/ellauri312.html on line 208: Vaikka termiä käytettiin ensimmäisen kerran aiemmin 1900-luvulla, Jean-François Lyotard nosti sen esiin vuonna 1979 väittäen, että postmodernille oli ominaista juuri epäluottamus "suuria kertomuksia" kohtaan (edistyminen, valaistuminen, vapautuminen, joillekuille jopa marxismi). joka oli ollut olennainen osa nykyaikaa. Hänen kriitikot huomauttavat kiusallisen tosiasian, että meta-kertomukset ovat selvästikin edelleen tärkeässä roolissa nykyisessä maailmassa.
xxx/ellauri312.html on line 212: Strategisen viestinnän konsortio sai äskettäin kaksivuotisen, uusittavissa olevan 2,5 miljoonan dollarin apurahan merivoimien tutkimustoimistolta projektilleen "Terroristin kertomusten ja vastakertomusten tunnistaminen: Tarinaanalyytikkojen upottaminen retkikuntayksiköihin". Muuan "Bud" kiersi ja soitti rytmikitaraa Whitedog-yhtyeessä tutkien rock and rollia jokapäiväisen työelämän sosiaalisena teoriana. Hänen viimeisin työnsä on soveltaa kommunikaatioteorioita ja kertomusta terrorismin ideologisen tuen vastustamiseen.
xxx/ellauri312.html on line 265: antoi sormuksen pois juuri ennen kuolemaansa. Hän kyseenalaistaa joukon ihmisiä,
xxx/ellauri312.html on line 282: vahingoittaa sen jäähdytysjärjestelmää. Hänen kuollessaan sekä Strathmore että
xxx/ellauri312.html on line 288: murhasta. Hän selittää, että ensimmäinen sähköposti Tankadolta oli saapunut hänen
xxx/ellauri312.html on line 300: Kirjan loppuosa kertoo tarinan Strathmoren näkökulmasta paljastaen hänen henkilökohtaiset motiivinsa hyökkäyksen toteuttamiseen. Hän oli rakastunut ryppyisen vaimonsa sijasta Fletcheriin ja järjestänyt monimutkaisen hyökkäyksen toivoen pakottavansa Fletcherin rakastumaan häneen. Suunnitelman piti huipentua siihen, että hänestä tuli kansallissankari, kun hän avasi Digital Fortressin. Höh, Strathmoren olis kannattanut mieluummin vaan antaa Huuakotin yxinkertaisesti kastroida se espanjanopettaja.
xxx/ellauri312.html on line 329: River Tam hahmon luonne ja hänen roolinsa Firefly franchising-sarjassa ovat keränneet sekä kiitosta että kritiikkiä eri arvioijilta. Jotkut ovat hyvässä mielessä vertailleet hahmon arvaamatonta käyttäytymistä autismiin. Tohtori Karin Beeler Northern British Columbian yliopistosta vertasi ja vertasi Riveriä Buffy Summersiin, Buffy the Vampire Slayer -sarjan päähenkilöön (jonka on myös luonut Joss Whedon), kirjassaan Näkijöitä, noitia ja psykoja ruudussa: Anista penaaliin eli analyysi naisten visionäärihahmoista viimeaikaisissa televisio- ja elokuvissa. Beeler nimesi hahmon anti-sankaritarksi verrattuna em. Buffy Summersin sankarillisempaan rooliin. Elokuvakriitikko ja kauhukirjailija Michael Marano myös vertasi hahmoa Buffyyn. Hän mainitsi kahden hahmon taistelutahdon yhtäläisyyksiä ja kuvasi Riveriä Joss Whedonin vahvojen naishahmojen huipennuxexi. Juu tästä Jössistä on jo paasaus albumissa 133.
xxx/ellauri312.html on line 331: River Tam oli tohtori Simon Tamin teini-ikäinen sisar. Molemmat turvautuivat Malcolm Reynoldsin Firefly - luokan kuljetusalukseen, joka tunnetaan nimellä Serenity. Häntä pidetään ihmelapsena, älykkäänä yli 10-vuotiaana ja urheilullisesti lahjakkaana. Tohtori Mathiasin intensiivisen kokeilun jälkeen parlamentin – Alliancen hallitsevan elimen – toimesta River muutettiin osittain henkisesti epävakaaksi psyykkiseksi aseeksi, joka oli tarkoitettu salaiseen valtion käyttöön. Hänen veljensä Simon pelasti hänet kalliilla kustannuksilla, mutta useat Alliancen agentit, pääasiassa Lawrence Dobson, kaksi sinikäsineistä miestä, seurasivat häntä hellittämättä. McGinnis, palkkionmetsästäjä Jubal Early ja lopuksi Operative. Lähes kaikki juoksuaikansa hän vietti Serenityn miehistön kanssa, josta tuli hänen suurperheensä.
xxx/ellauri312.html on line 393: Maria on jokaisen kotiseurakunnan, jokaisen kristityn perheen äiti. Hän ymmärtää täysin perhe-elämän luonnollisesti yliluonnolliset realiteetit, koska hän eli niitä. Hän tietää miltä tuntuu kun 1 lapsista on käenmunasta.
xxx/ellauri312.html on line 439: SIG Sauer 2-10 oli käsiaseiden Rolls Royce 90-luvulla, tietää Nora kertoa. Hän kuului sisärenkaaseen.
xxx/ellauri312.html on line 522: Rorty kannattaa sitä, mitä vielä mitättömämpi filosofi Nick Gall luonnehtii "rajattomaksi toivoksi" tai "melankoliseksi meliorismiksi ". Tämän näkemyksen mukaan Rorty korvaa fundalistiset toiveet varmuudesta ikuisen kasvun ja jatkuvan muutoksen toivolla, jonka hän uskoo mahdollistavan keskustelun ja toiveiden lähettämisen uusiin suuntiin, joita emme tällä hetkellä voi kuvitella. Mitä vittua, ikuinen kasvu johtaa täystuhoon, sen luulis ymmärtävän tyhmänkin. Vitun kapitalisti. Hän vertaa tukkutoivoa vähittäiskaupan toivoon. Hän sanoo: "Salli minun tehdä yhteenveto tarjoamalla kolmas ja viimeinen luonnehdinta pragmatismista: Se on oppi, että tutkimukselle ei ole rajoituksia paitsi keskustelun aiheuttamia rajoituksia - ei tukkurajoituksia, jotka johtuvat esineiden tai mielen luonteesta. tai kielestä, mutta vain niitä vähittäismyyntirajoituksia, jotka ovat peräisin muiden tiedustelutovereiden huomautuksista."
xxx/ellauri312.html on line 524: Pälä pälä. Muuan Ralph Marvin Tumaob päättelee, että Rorty sai vaikutteita Jean-François Lyotardin suurista kertomuxista eli metanarratiiveista. Sekin vielä. Rortyn neopragmatismi on antifilosofista ja antiintellektuaalista ja altistaa ihmiset tavanomaiselle retoriselle manipulaatiolle. Hän osoitti "lattajalkaista tietämättömyyttä tieteellisen tutkimuxen menetelmistä ja niiden voimasta" (Dennett).
xxx/ellauri312.html on line 539: Noudattaen ajatustaan vahvasta väärinlukijasta hän lyö muiden kirjoitukset lysyyn muotoon, joka palvelee hänen omaa tarkoitustaan’ (TRR, s. 131). Rorty ei kuitenkaan pitää tätä käytäntöä negatiivisena tai perusteettomana, sillä totuus ja tarkkuus eivät ole hänen pääasia tavoitteet. Hän rekonstruoi muiden ajattelijoiden argumentteja tarjotakseen sen, mitä hän pitää tuoreena ja tuoreena
xxx/ellauri312.html on line 579: Rorty tunnustaa, ettei hänellä ole paljoa luottamusta liberaalien arvojen vakauteen. He ovat liian riippuvaisia modernin lännen yhteiskuntapoliittisen paradigman vakaumuksesta. Hänen mielestään keskinäinen kunnioitus, erilaisuuden suvaitsevaisuus ja sosiaalinen yhteistyö ovat vaarassa vaarallisten tapahtumien tullessa. Tunnekykymme voivat murtua, jos terroristit käyttävät ydinaseita kansalaisjärjestyksen tuhoamiseen tai jos globaali talousjärjestelmä horjuttaa keskiluokan turvallisuutta.
xxx/ellauri312.html on line 814: Das Böse nennend, sie die Hände sich reichten - pahaxi nimittäen, ne ojensivat toisilleen kädet -
xxx/ellauri312.html on line 938: Eversti Kassad on Hegemonian entinen sotasankari, jonka maine on sittemmin tahraantunut. Hän haluaa aikahaudoille tappaakseen Moneta-nimisen naisen, jonka hän uskoo olevan Lepinkäinen.
xxx/ellauri314.html on line 83: Arthur Asser Miller (17. lokakuuta 1915 New York, New York, Yhdysvallat – 10. helmikuuta 2005 Roxbury, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. Hänen tunnetuin näytelmänsä, Pulitzer-palkittu Kauppamatkustajan kuolema sai ensi-iltansa vuonna 1949.
xxx/ellauri314.html on line 84: Millerin näytelmät käsittelevät usein perhettä, rakkautta, pysyvyyttä, arvojen murtumista sekä yksilön ja yhteiskunnan vastuuta. Hän kirjoitti usein myös punajuurista.
xxx/ellauri314.html on line 88: Alkoholistiraivossa Rojack murhaa vieraantuneen vaimonsa, korkean yhteiskunnan naisen, ja laskeutuu Manhattanin jazzklubien, baarien ja mafian synkkään alamaailmaan juonittelemaan. Seuraavana vuorossa on Cherry Melanie, yökerholaulaja ja korkeassa asemassa olevan gangsterin tyttöystävä. Rojack saa kuoleman näyttämään itsemurhalta ja säilyttää syyttömyytensä riippumatta siitä, kuinka tiukka tarkastelu tai vakavia seurauksia on. Rojack tuntee olevansa vapautunut väkivallasta ja kuvittelee saavansa viestejä Kuusta ja näkevänsä ääniä, jotka käskevät häntä kieltämään syyllisyytensä. Seuraavien 24 tunnin aikana Rojack kiinnittää huomionsa New Yorkin poliisilaitokseen, häneen veitsellä vetävän epäsäännöllisen mustan viihdyttäjän pelotteluun ja kuolleen vaimonsa isän Barney Oswald Kellyn kerättyyn poliittiseen painoarvoon, joka ehdottaa, että korkeammat poliittiset lähteet ovat kiinnostuneita Rojackin kohtalosta. Luku 1: Rojack oksentaa parvekkeen yli juhlissa ja harkitsee itsemurhaa. Luku 2: Rojack harrastaa seksiä Rutan kanssa hänen huoneessaan. Luku 3. Hän juoksee kadulle. Luku 4. Rojack istuu baarissa juomassa. Hän ja Rojack flirttailevat ja suutelevat. 5. He harrastavat seksiä, ja Rojack tajuaa rakastuneensa häneen. Rojack työntyy taas Cherryyn ja he rakastelevat. Luku 6. Hän sai vihdoin emättimen orgasmin Rojackin kanssa. Luku 7. Rojack ja Shago tappelevat. Rojack saa yliotteen ja heittää Shagon alas portaita. Luku 8. Rojack lyö Kellyä Shagon sateenvarjolla ennen pakenemista. Luku 9. Epilogi. Rojack matkustaa Las Vegasiin, jossa hän voittaa suuria pöydissä ja maksaa kaikki velkansa.
xxx/ellauri314.html on line 95: Kuntaas Artturin näytelmä kertoo keski-ikäisestä kaupparatsusta nimeltä Willy Loman, joka menettää työnsä ja jonka elämä lähtee alamäkeen. Hän joutuu luopumaan amerikkalaisesta unelmastaan ja hyväksymään, ettei pysty lunastamaan kaikkia odotuksia ja muun muassa läheisilleen tekemiään lupauksia. Näytelmä kritisoi rahan saamaa valtaa ja siinä käsitellään runsaasti muun muassa yksinäisyyttä, pettymystä ja henkilökohtaista tragediaa. Lisäksi siitä on olemassa muutamia TV-versioita sekä kaksi elokuvaa. Elokuvat ovat ohjanneet László Benedek (1951) ja Volker Schlöndorff (1985).
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri314.html on line 111: Myrskyisän elämän elänyt O’Neill oli aviossa kolmasti. Hänen tyttärensä Oona meni 17-vuotiaana naimisiin Charles Chaplinin kanssa 1943, minkä jälkeen O’Neill teki tämän perinnöttömäksi, samoin kuin poikansa Shanen, jonka elämäntapaa isä ei hyväksynyt. Hänen poikansa ensimmäisestä avioliitosta teki itsemurhan.
xxx/ellauri314.html on line 121: teemoihin kuuluu lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö ja sen vaikutus muuhun perheeseen. Äiti Mary on riippuvainen morfiinista ja kaikki perheen kolme miestä alkoholista. Näytelmässä he vuoroin salailevat asiaa, syyttelevät toisiaan, vastustavat syytöksiä, katuvat ja kieltävät koko asian omalta kohdaltaan. Perheen isä on uransa parhaat päivät nähnyt suosikkinäyttelijä, joka käyttää rahansa huonoihin kiinteistökauppoihin sen sijaan, että maksaisi perheensä jäsenten tarvitsemia hoitoja. Äidin mieli on järkkynyt lapsen menettämisen takia. Kyyninen vanhempi poika Jamie on vastahakoisesti seurannut isäänsä teatterialalle. Nuorempi poika, 23-vuotias Edmund on ollut merillä ja palannut sieltä sairaana, syyksi epäillään tuberkuloosia. Hän on äidin lemmikki, vaikka juuri hänen syntymänsä yhteydessä huonolta lääkäriltä saatu morfiiniresepti on johtanut äidin lääkekierteeseen. Äiti takertuu menneeseen, kaivaa esiin häämekkonsa. Edmund saa kuulla, että hänet lähetettäisiin parantolaan.
xxx/ellauri314.html on line 131: O’Neill (Oona siis) oli isänsä toinen lapsi tämän avioliitosta kirjailija Agnes Boultonin kanssa. Hänellä oli myös vanhempi veli Shane (1918–1977) sekä kaksi vanhempaa sisarusta vanhempiensa edellisistä avioliitoista. Vanhemmat erosivat vuonna 1929, minkä jälkeen O’Neill tapasi isäänsä enää harvoin. Hän asui lapsuutensa Point Pleasantissa, New Jerseyn osavaltiossa äitinsä ja isoveljensä kanssa. Kesät perhe vietti Bermudalla.
xxx/ellauri314.html on line 133: Vuoden 1942 lopussa O’Neill tutustui Charles Chapliniin, joka alkoi opettaa hänelle näyttelemistä. Hän opetti hiänelle muutakin ja näytteli hiänelle erästä oleellista osaa, ja niinpä he avioituivat kesällä 1943 O’Neillin täysi-ikäistyttyä. Avioliitto herätti paljon kohua parin 36 vuoden ikäeron takia ja koska Chaplinin entinen naisystävä Joan Barry oli juuri nostanut häntä vastaan isyyssyytteen. Eugene O’Neill katkaisi välit tyttäreensä lopullisesti avioliiton jälkeen ja teki hänet perinnöttömäksi.
xxx/ellauri314.html on line 135: Liitto oli onnellinen ja kesti aina Chaplinin kuolemaan vuonna 1977 asti. Heille syntyi kahdeksan lasta: Geraldine (s. 1944), Michael (s. 1946), Josephine (s. 1949), Victoria (s. 1951), Eugene (s. 1953), Jane (s. 1957), Annette (s. 1959) ja Christopher (s. 1962). O’Neill jätti avioiduttuaan urahaaveensa ja keskittyi vaimon rooliin. Perheen muutettua Yhdysvalloista Sveitsiin vuonna 1953 hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja otti aviomiehensä Britannian kansalaisuuden. Chaplinin kuoltua O’Neill asui vuorotellen Sveitsissä ja New Yorkissa, mistä oli ostanut asunnon. Hän kärsi vakavasta alkoholiongelmasta ja kuoli vuonna 1991 haimasyöpään. Viinapiru oli Tyroneilla geeneissä. Oona ei voinut kyllästyä Charlien hassuun kävelyyn, kepin heilutuxeen ja wiixeen vetelyyn.
xxx/ellauri319.html on line 81: Alfred Rosenberg syntyi riialaisen baltisaksalaisen käsityöläisen Voldemar Wilhelm Rosenbergin ja ranskalaisen hugenottiperheestä peräisin olevan pietarilaisen Elfrida Caroline Ziren perheeseen. Hänen isoisänsä Martin Rosenberg oli suutarimestari ja kiltansa vanhin suutari.
xxx/ellauri319.html on line 82: Hänen vanhempansa kuolivat varhain, ja Alfredin kasvatti tätinsä, venäläisen kirjallisuuden ja taiteen tuntija.
xxx/ellauri319.html on line 84: Unkarilais-juutalainen toimittaja Franz Szell, joka ilmeisesti asui Tilsitissä, Preussissa, Saksassa, vietti vuoden ajan syöden juustoa ja tutkien Latvian ja Viron arkistoista ennen kuin julkaisi vuonna 1936 avoimen kirjeen, josta oli kopiot Hermann Göringille, Joseph Goebbelsille, ulkoministeri Konstantin von Neurathille ym ym, syyttäen Rosenbergiä siitä, ettei hänen suonissaan virtaa "pisaraakaan saksalaista verta". Szell kirjoitti, että Rosenbergin esi-isien joukossa oli vain "latvialaisia, juutalaisia, mongoleja ja ranskalaisia". Liettuan viranomaiset karkottivat Szellin avoimen kirjeensä seurauksena 15. syyskuuta 1936. Hänen väitteensä toistettiin Vatikaanin L'Osservatore Romanon 15. syyskuuta 1937 ilmestyneessä numerossa. Alfred Rosenberg oli todellakin baltisaksalaista, ranskalaista ja luultavasti myös viro- ja latvialaista syntyperää, mutta juutalaista syntyperää ei kovasta pöyhinnästä huolimatta löydetty.
xxx/ellauri319.html on line 92: Vuoden 1918 lopulla hän muutti Müncheniin, jossa kansallissosialismi sai alkunsa. Rosenbergille se on vaikeaa, koska hänellä ei ollut sukulaisia tai tuttuja, joten hän joutui selviytymään tutoroimalla ja myymällä itsestään piirtämiään kuvia. Tapasi Max Erwin von Scheubner-Richterin. Hän auttoi häntä pääsemään Tuglas-seuraan vuoden 1919 lopussa.
xxx/ellauri319.html on line 94: Vuonna 1920 hän julkaisi juutalaisvastaiset teokset "Juutalaisten jälki ajanmuutoksissa" ja "Immoraalisuus Talmudissa". Hän vaati juutalaisten kansanmurhaa. Tämän jälkeen hänestä tuli lähes Adolf Hitler, ja vuonna 1920 hän liittyi NSDAP:hen (pääsylipun numero 625).
xxx/ellauri319.html on line 96: Vuonna 1922 hän julkaisi kirjan "NSDAP:n luonne, perusperiaatteet ja tavoitteet". Hitlerin pidätyksen jälkeen Rosenberg nimitettiin NSDAP:n johtajaksi. Mutta hän itse asiassa tuhosi puolueen, koska hän ei kyennyt suorittamaan käytännön johtajuutta. Kun Hitler poistui vankilasta, hän poisti Rosenbergin välittömästi. "Alf" ei loukkaantunut ja istuutui kirjan "Kahdenkymmenennen vuosisadan myytti" pariin. Hitler ei pitänyt kirjasta. Hän puhui siitä: hämärää hölynpölyä, jonka on kirjoittanut itsevarma balttilainen, joka ajattelee äärimmäisen hämmentyneesti. Heideggerkään ei antanut sille monta tähteä.
xxx/ellauri319.html on line 98: Natsi-ideologiaa käsittelevän tärkeän teoksen The Myth of the Twentieth Century (1930) kirjoittanutta Rosenbergiä pidetään yhtenä tärkeimpien natsiideologisten uskontunnustusten päätekijöistä, mukaan lukien sen rotuteoria, juutalaisten vaino, Lebensraum ja Versaillesin epäreilun sopimuksen kumoaminen. Niin ja vastustaa sitä, mitä pidettiin "rappineena" modernina taiteena. Hänet tunnetaan kristinuskon hylkäämisestä ja vihasta, sixi hänellä on ollut tärkeä rooli saksalaisen kansallismielisen positiivisen kristinuskon kehityksessä.
xxx/ellauri319.html on line 100: Hän piti ensimmäisen puheensa juutalaisesta marxilaisuudesta 30. marraskuuta Mustapäiden talossa Viron vapaussodan 28. marraskuuta 1918 puhkeamisen jälkeen.
xxx/ellauri319.html on line 109: Hän esiintyi eduxeen lainahöyhenissä Nürnbergin kansainvälisessä sotilastuomioistuimessa.
xxx/ellauri319.html on line 264: Hän syntyi Viaporissa (nykyinen Suomenlinna ) merivoimien lääkärin perheeseen. Hän opiskeli Chembarissa (nykyisin Belinsky) piirikoulussa ja Penzan gymnasiumissa. Vuonna 1829 hän tuli Moskovan yliopistoon, josta hänet erotettiin (1832), koska hän kirjoitti maaorjuuden vastaisen draaman "Dmytro Kalinin".
xxx/ellauri319.html on line 266: Hän työskenteli "Telescope"- ja "Molva"-sanomalehdessä (1833-1836), joissa hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin - "Kirjalliset unelmat" (1834), "Venäläisestä romaanista ja herra Gogolin tarinoista" (1835). ). Hän toimitti "Moscow Observer" -lehteä (1838-1839). Vuonna 1839 hän muutti Pietariin, johti "Otechestvennye zapisky" -lehden kirjallisuus- ja kriittistä osastoa.
xxx/ellauri319.html on line 276: Hän kielsi erittäin kategorisesti ja loukkaavasti Ukrainan kansan oikeuden olemassaoloon:
xxx/ellauri319.html on line 282: Hänen Ukrainan vastaiset näkemyksensä ilmaistiin erityisen ankarasti kirjallisuuskriitikko Pavlo Annenkoville vuonna 1847 lähettämässään kirjeessä, jossa hän puhui loukkaavasti ukrainalaisista kirjailijoista Taras Shevchenkosta ja Panteleimon Kulishista . Erityisesti Belinsky kirjoitti:
xxx/ellauri319.html on line 674: Tony Alamon katolisten vastaiset homoja raiskaavat huutelut keräs satoja seuraajia ja teki hänestä miljonäärin. Hän ja hänen seuraajansa suunnittelivat ja valmistivat paljetettuja farkkutakkeja Hollywood-tähdille, mukaan lukien Michael Jackson ja Elvis Presley.
xxx/ellauri319.html on line 700: Jos Mary oli epävirallisesti kihlattu, hän oli jälleen ollut todennäköisesti alle 15-16-vuotias. Toinen tapa nähdä tämä on, että hän oli raskaana jo ennen kuin hän ja Gabi ottivat yhteen petillä. Hän oli nuori, mutta hän oli hyvin tietoinen siitä, mitä oli tapahtumassa.
xxx/ellauri320.html on line 38: Ådalshändelserna, Skotten i Ådalen, Ådalen (19)31, kallas händelseförloppet kring en arbetskonflikt i Ådalen i mitten av maj 1931, där fem personer sköts ihjäl av militär som stod under polismans befäl. Händelsen delade Sverige i två läger om vems skuld det var att tragedin inträffade, och skillnaden i åsikter märktes tydligt mellan borgerliga och vänsterinriktade tidningar. Händelserna blev centrala för den svenska arbetarrörelsen och anses vara en bidragande orsak till att socialdemokraterna vann valet 1932, vilket blev början på ett 44-årigt socialdemokratiskt regeringsinnehav. Olisipa lopputulos tälläkin kertaa yhtä myönteinen.
xxx/ellauri320.html on line 57: Mildred Newman ( os. Rubenstein, 1919/20-2001) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija, joka tunnetaan oma-apukirjoistaan. Juutalaisämmä siis tämäkin. Newmanin äiti oli Venäjältä ja Newman varttui Manhattanilla. Isästä ei tietoa. Ennen työskentelyään psykologina Newman opiskeli modernia tanssia ja oli taiteilijoiden malli. Hän kouluttautui psykoanalyytikkona Theodor Reichin perustamassa National Psychological Association for Psychoanalysisissa. Hän tajusi, että hänen potilaansa tarvitsivat paikan saada positiivista palautetta, ja vuonna 1971 hän ja hänen miehensä Bernard Berkowitz (1923-2000) kynäilivät kirjan, josta tuli How to Be Your Own Best Friend. Siitä alkoi itseaputeollisuuden buumi. Hän ja hänen miehensä hoitivat niin monia julkkiksia, että heidät tunnettiin "tähtien terapeutteina".
xxx/ellauri320.html on line 66: Hänen ensimmäinen aviomiehensä oli Philip Newman, vaikka he myöhemmin erosivat. [ milloin? ]. Hän tapasi toisen aviomiehensä Bernard Berkowitzin teini-ikäisenä odottamassa konserttijonossa, ja he menivät naimisiin vuonna 1962.
xxx/ellauri320.html on line 67: Bernard Berkowitz valmistui City Collegesta, sai MS-tutkinnon Columbia Universitystä ja tohtorinsa New Yorkin yliopistosta. Hän osallistui Alfred Adler -instituuttiin ja mielenterveyskeskukseen. Tohtori Berkowitz on myös New Jerseyn ruston restaurointikeskuksen (CRC) johtaja. Alfred oli Wienin juutalaisia, individuaalipsykologian eli rahakkaan kallonkutistuxen perustaja Freudin ja Franklin ohella. Engaging and compelling communicator (ENFJ). Tyyppi johon kuuluu iso läjä Göbbelssarjan paskiaisia.
xxx/ellauri320.html on line 110: Alfred Adler syntyi 7. helmikuuta 1870 osoitteessa Mariahilfer Straße 208 Rudolfsheimissa, Wienin länsilaidalla sijaitsevassa kylässä, joka on Rudolfsheim-Fünfhausin nykyaikainen osa, kaupungin 15. kaupunginosa. Hän oli toinen juutalaisen pariskunnan Pauline (Beer) ja Leopold Adlerin seitsemästä lapsesta. Leopold Adler oli unkarilaissyntyinen viljakauppias. Alfredin nuorempi veli kuoli hänen viereisessä sängyssä, kun Alfred oli vain kolmevuotias. Selvittyään näin pikkuveljestä hän kilpaili isoveljensä kanssa koko lapsuutensa. Tämä kilpailu sai alkunsa, koska Adler huomasi, että hänen äitinsä piti hänen veljeään parempana kuin häntä. Huolimatta hyvästä suhteestaan isäänsä, hän kamppailee edelleen alemmuuden tunteen kanssa suhteissaan äitiinsä. Siis kamppaili, nythän hän on vainaja. Hän oli hyvin kuolemanpelkoinen (oli siis syytäkin). Alfred oli aktiivinen, suosittu lapsi ja keskiverto opiskelija, joka tunnettiin kilpailevasta asenteesta isoveljeään Sigmundia kohtaan. Ei ihme että joutui hakauxiin Sigmund Freudin kanssa! Freudilainen lipsahdus! Hänen asiakkaidensa joukossa oli sirkusihmisiä. Olis jatkanut vaan silmälääkärinä.
xxx/ellauri320.html on line 112: Adler ehdotti, että seksuaaliset ja aggressiiviset halut olivat "kaksi alun perin erillistä vaistoa, jotka sulautuvat myöhemmin". Freud oli eri mieltä tästä ajatuksesta. Ei ne sulaudu. Adler suhtautui aggressiivisesti Freudiin koska Freud nyysi siltä agressiivisen vaiston mainizematta Alfredia vuonna 1909. He alkoivat inhota toisiaan. Freud ei pitänyt Adlerista vielä eron jälkeenkään ja teki niin myös muiden psykoanalyysin loikkarien kanssa. "En ymmärrä myötätuntoa Adleria kohtaan. Wienin esikaupungista kotoisin olevalle juutalaiselle pojalle kuolema Aberdeenissa on ennenkuulumaton ura sinänsä ja todiste siitä, kuinka pitkälle hän oli pötkinyt. Maailma todella palkitsi hänet runsaasti hänen palveluksistaan vastustaessaan psykoanalyysia." Vuonna 1929 Adler näytti New York Heraldin toimittajalle kopion haalistuneesta postikortista, jonka Freud oli lähettänyt hänelle vuonna 1902. Hän halusi todistaa, ettei hän ollut koskaan ollut Freudin opetuslapsi vaan että Freud oli etsinyt häntä pölliäxeen hänen ajatuxensa. Vallan ja korvauksen dynamiikka ulottuu seksuaalisuuden ulkopuolelle, ja sukupuoli ja politiikka voivat olla yhtä tärkeitä kuin bylsintä. Lisäksi, mikä pahinta, Alfredilla oli sosialistisia uskomuksia, jälkimmäisen vaimo oli esimerkiksi monien venäläisten marxilaisten kuten Leon Trotskin erittäin, ehkä liiankin läheinen ystävä. Adler korvasi innovatiivisesti potilassohvan tuolilla, se on halvempi.
xxx/ellauri320.html on line 119: Adler lähti Itävallasta professuuriksi Long Island College of Medicine -yliopistoon Yhdysvalloissa 30-luvun alussa. Adler kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1937 Aberdeenissa, Skotlannissa luentokiertueen aikana. (Hänen jäännöksensä katosivat muutossa, ja niitä ei löydetty vuoteen 2007 asti.) Ympäri maailmaa toimii erilaisia järjestöjä, jotka edistävät Adlerin suuntautumista henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
xxx/ellauri320.html on line 237: Vaikka tämä on syvästi surullista aikaa perheelle ja tiiviille tiimillemme, on rohkaisevaa pohtia, että Ianin perintö tekisi hänen äitinsä erittäin onnelliseksi. Hänen kuolemansa jälkeen – ja todellakin kauan ennen – Ian omisti elämänsä ilahduttaakseen lukemattomien miljoonien Barbara Cartlandin innokkaiden lukijoiden sydämiä julkaisemalla uudelleen jokaisen yli 700 romanssistaan.
xxx/ellauri320.html on line 248: 1990-luvun puolivälissä, jolloin hän oli myynyt yli miljardi kirjaa, Vogue kutsui Cartlandia "todelliseksi romanssin kuningattareksi". Hänestä tuli suosittujen tiedotusvälineiden tukipilari tavaramerkkinsä vaaleanpunaisissa mekoissaan ja pyöreissä hatuissaan, ja hän keskusteli rakkaudesta, avioliitosta, politiikasta, uskonnosta, terveydestä ja muodista. Hän vastusti julkisesti rukouksen poistamista valtion kouluista ja vastusti uskottomuutta ja avioeroa, vaikka hän myönsi tuntevansa molemmat näistä aiheista ensi kädeltä.
xxx/ellauri320.html on line 402: Dance-, lip-sync-, skit- ja cosplay-sisällön luoja, joka nousi kuuluisuuteen käyttämällä funkyfitz TikTok -tiliään. Hänellä on alustalla yli 1,1 miljoonaa omistautunutta seuraajaa.
xxx/ellauri320.html on line 405: Hän aloitti TikTok-uransa vuonna 2019 esittelemällä joitain ehdottomia suosikkiasujaan.
xxx/ellauri320.html on line 408: Hän esiintyi cosplay-hahmona hittianimesarjassa Death Note for Halloween vuonna 2020.
xxx/ellauri320.html on line 411: Hän syntyi Shenzhenissä, Kiinassa.
xxx/ellauri320.html on line 414: Hän loi TikTok-sarjan Harrison Millsin ja Clayton Knightin "A Moment Apart" -kappaleeseen.
xxx/ellauri329.html on line 208: Lollo-täti (1927-2023) kuoli vasta tammikuussa tänä vuonna. Hän oli pikaluistelija Francesca Lollobrigidan isotäti. Luigina Lollobrigidan isä oli huonekalupuuseppä, ja perhe asui pittoreskisti vuoristokylässä Latiumissa.
xxx/ellauri329.html on line 212: Lollobrigidan ensimmäinen elokuva oli Aquila nera (1946), mutta monet hänen osistaan olivat varsin pieniä, lolloja lukuunottamatta. Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli vuonna 1949, ja vuoden 1952 ranskalainen seikkailuelokuva Näytä tädillesi tulppaani toi hänen lolloilleen kansainvälistä huomiota. Seuraavana vuonna ilmestyi Lollobrigidan ensimmäinen englanninkielinen elokuva Afrikan aarre (Beat the Devil).
xxx/ellauri329.html on line 214: Kuten latinaxi yllä sanottiin, Lollobrigidaa alettiin 1950-luvulla kutsua seksisignumiksi, ja hänestä käytettiin myös lempinimeä La Lollo. Hänen tunnetuimpia elokuviaan on Trapetsi (Trapeze, 1956).
xxx/ellauri329.html on line 215: Lollobrigida alkoi 1970-luvulla keskittyä näyttelemisen sijaan valokuvajournalismiin sekä kosmetiikkayrityksen johtotehtäviin. Hän näytteli lollojaan 1980- ja 1990-luvulla enää epäsäännöllisesti elokuvissa ja televisiossa. Hänellä oli muun muassa vuonna 1984 rooli televisiosarjassa Viinitila Falcon Crest.
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri329.html on line 240: Aluksi työstä käyvästä jyystöstä tyrmistyneenä Mark vetää hitaasti puoleensa tätä synkkää tyttöä, joka kertoo asiallisesti kurjuudesta ja prostituutiosta Venäjällä. Hän on yhtä aikaa viekas ja suoraviivainen, viettelevä ja lapsellinen. Mark ei ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan (paizi Nabokovin Lolita), ja lyhyellä aikavälillä nämä kaksi teiniä ovat seksuaalisesti (ja salaa) perheen panohommissa mukana. Mark on kiintynyt häneen, vaikka hän ei tunnista tunteitaan sellaisiksi, eikä hän ymmärrä rakkauden mukanaan tuomia velvollisuuksia (esim korzun poisjättöä). Elokuva vihjaa myös hienovaraisesti Markin ambivalenttisiin kokemuksiin nuorena emigranttina, jolla on keskijalka sekä vanhassa että uudessa maailmassa, pillussa ja poikien karvaisessa pyllynreiässä.
xxx/ellauri329.html on line 247: "Natashalle prostituutio on toisaalta pako ja toisaalta välttämättömyys", Gordon sanoi. ”Hän etsii myös rakkautta ja yhteyttä. Hän on viettelevä, mutta ei todellakaan millään stereotyyppisellä tavalla. Ei korkokenkiä, ei meikkiä, vain laihaa karvaista pyllyä."
xxx/ellauri329.html on line 269: Ozerov on tuntenut osuutensa Marksista ja Natashaista, joiden räystäskouru on Markille silmiä avaava. "Siksi Natasha kiehtoo häntä", Ozerov sanoi. – Hänen perheensä on ahkera näytelmä venäläisen kulttuurin sääntöjen mukaan. Natashan perhe on luonteeltaan synkempi ja tekee asiat omalla tavallaan ensin Venäjällä ja sitten tänne tullessaan. He ovat osa maahanmuuttajakulttuuria, joka on nälkäinen, epätoivoinen ja kulkee sivutietä tehdäkseen sen nopeammin.”
xxx/ellauri329.html on line 275: Tekiessään elokuvadebyyttinsä nimiroolissa, Gordon samaistuu Natashaan myös muilla tavoilla. Hän ymmärtää tarpeen kasvaa nopeasti aikuiseksi ja iskeä maahan universumissa, jossa on vähän mahdollisuuksia ja kun ne tulevat esiin, et anna niiden liukua pois. Maahanmuuttajana (joka on ollut täällä kymmenen vuotta) hän tietää, millaista on rakentaa itselleen karvainen urapolku uudessa maassa.
xxx/ellauri329.html on line 283: "Natashalle prostituutio on toisaalta pako ja toisaalta välttämättömyys", Gordon sanoi. ”Hän etsii myös rakkautta ja yhteyttä. Hän on viettelevä, mutta ei todellakaan millään stereotyyppisellä tavalla. Ei korkokenkiä, ei meikkiä, vain laihaa karvaista pyllyä."
xxx/ellauri329.html on line 287: Gordonia pyydettiin spekuloimaan Forwärz lehteen Natashan tulevaisuutta. ”Uskon, että Natasha päätyy hyvään paikkaan. Hän ei ryyppää. Hän on älykäs. Ehkä hän johtaa omaa sexialan yritystä! Mutta hänessä on jotain, mikä ei ole toteutunut (nim. korzullinen Markin siittiöitä). Ehkä hän ottaa Markiin yhteyttä, ehkä ei. Joka tapauksessa hän pärjää."
xxx/ellauri329.html on line 291: "Mark on oppinut venäläisten helmasynnin passiivisuuden ja optimismin puutteen hinnan", Ozerov sanoi. "Hän uskoi, että kaikki pysyisi aina ennallaan, mutta eipä pysynyt! Neuvostoliitto romahti. Ja kun Mark vihdoin taistelee jostakin, on liian myöhäistä. Hän ei tajunnut mitä oli menettänyt. Toivon, että yleisö tuntee empatiaa häntä kohtaan, koska olemme kaikki olleet paikassa (luurin kanssa paskahuussissa) jossa olemme olleet hiljaa liian kauan ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu, vesi kohisee ja se on poissa. Se on katumusta, joka syö meidät hengiltä."
xxx/ellauri329.html on line 331: Akatemiatutkija Sanna Turoman mukaan on jokaisen itse ajateltavissa, oliko valinnan taustalla poliittisia motiiveja. – Svetlana Aleksijevitšin voittoon on vaikea uskoa, koska hän on juuri tällä hetkellä ehkä liian poliittisesti tulenarka valinta, Seppo Puttonen ja Nadja Novak kirjoittivat artikkelissaan aiemmin tällä viikolla. Aleksijevitšille palkinto kuitenkikn meni, ja Kultakuumeen haastattelussa akatemiatutkija Sanna Turoma kehottaa jokaista itse miettimään, oliko taustalla poliittisia motiiveja. Hän on erikoistunut venäjänkieliseen kirjallisuuteen. – Aiemmin on puhuttu venäläisestä kirjallisuudesta, nyt ehkä pitäisi käyttää termiä venäjänkielinen kirjallisuus, Turoma sanoo.
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
xxx/ellauri329.html on line 343: Kotisivuillaan Aleksijevitš kertoo etsineensä kauan kirjallisuudenlajia, joka sopisi hänen tapaansa ajatella ja katsoa maailmaa. Kaikenlaisten kirjallisten kokeilujen jälkeen hän löysi dokumenttiromaanin, joka tuntui heti omalta. Hänen missionaan on sanoittaa historiaa yksilöiden kautta ja tuoda historiakirjoitukseen erityisesti mukaan tunteet: sen miltä ihmisistä tapahtumahetkellä tuntui ja miltä heistä tuntuu nyt, kun tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Harva kauheita kokenut pystyy vuosienkaan jälkeen puhumaan näkemästään ja kokemastaan ilman liikutusta. Historia on täynnä tunnetta, jonka perinteinen historiakirjoitus on häivyttänyt olemattomiin.
xxx/ellauri329.html on line 347: Esikoiskirjaansa Sodalla ei ole naisen kasvoja Aleksijevitš työsti yli neljä vuotta. Hän kiinnostui naisista, jotka taistelivat toisessa maailmansodassa miesten kanssa rintamalla. Mistään pienestä joukosta ei ollut kyse, sillä sotaan osallistui yhteensä noin miljoona neuvostonaista ja -tyttöä, eikä heidän tehtävänään suinkaan ollut huolehtia haavoittuneista, vaan ampua, räjäyttää ja väijyä vihollista.
xxx/ellauri329.html on line 363: Aleksijevitš yritti kirjoittaa Tsernobylista jo paljon aikaisemmin. Hän vieraili alueella useasti ja jutteli asiantuntijoiden sekä onnettomuuden kokeneiden kanssa, mutta tajusi pian, ettei kirjan aika ollut vielä. Katastrofi oli ihmisten mielessä vielä vereslihalla, eikä kukaan ymmärtänyt, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Ihmisen ajatus ei kulje kärsiessä ja niinpä Aleksijevitsin piti vielä odottaa. Tsernobylista nousee sienipilvi ilmestyi lopulta vuonna 1997.
xxx/ellauri329.html on line 367: Aleksijevitš ei keskity kirjassaan itse onnettomuuteen, vaan siihen, miten ihmiset sopeutuivat elämään onnettomuuden jälkeen menetettyään lähes kaiken. Hän tapasi kirjaansa varten paljon paikallisia, jotka kertoivat hänelle oudoista oireistaan, joita jotkut eivät tunnu edelleenkään ottavan todesta; viranomaisista, jotka käskivät lakata syömästä perunaa, muttei muutakaan syötävää ollut; epämuodostuneina syntyneistä vauvoistaan, joiden vammoihin ei saa korvauksia, koska todisteita siitä, että juuri radioaktiivinen säteily olisi ne aiheuttanut, ei kuulemma ole tarpeeksi. Ja niin edelleen.
xxx/ellauri329.html on line 377: Aleksijevitš kertoo kirjoittavansa siksi, ettei uusia sotia syttyisi ja että menneisyyden virheet voitaisiin välttää. Hän haluaisi, että kaikki lapset saisivat pitää lapsuutensa, sillä sen he ovat viattomina ansainneet. Toive on naiivi, hän myöntää sen itsekin, mutta jos kukaan ei pyri vilpittömästi parempaan maailmaan, ei mikään koskaan muutu. Ei kyllä muutu vaikka pyrkivätkin.
xxx/ellauri329.html on line 386: Tässä se nyt on vapaus! Tällaistako me odotimme? Me olimme valmistautuneet kuolemaan ihanteidemme vuoksi. Käymaan taistelua. Mutta alkoikin "tšehovilainen" elämä. Vailla historiaa. Kaikki arvot romahtivat, paitsi elämän arvo. Elämän sinänsä. Ruplan etunenässä. Tuli uudet haaveet: saisi rakentaa talon, ostaa hyvän auton, istuttaa karviaispensaan... Vapaus merkitsikin pikkuporvarillisuuden arvonpalautusta, tuon jolle isovenäläisessä elämässä oli yleensä annettu turpiin. Hänen Majesteettinsa Kulutuksen vapautta. Pimeyden suuruutta. Toiveiden ja vaistojen pimeyttä - tuon salatun inhimillisen matelijan elämän, josta meillä oli vain likimääräinen käsitys. Me olimme käyneet läpi koko historian, mutta emme olleet eläneet sitä. Mutta nyt ei sotakokemusta enää tarvittu, se oli unohdettava. Oli tullut tuhansia uusia tunteita, tiloja, reaktioita. Aivan yhtäkkiä kaikki ympärillä vaihtui toiseksi: kyltit, tavarat, rahat, lippu. Ja ihminen itse. Hänestä oli tullut värikkäämpi ja erillisempi, monoliitti oli räjäytetty rikki ja elämä oli hajonnut saarekkeiksi, atomeiksi, soluiksi. Kuten sana- kirjassa: vapaa - vapaus - vapaa tahto - mielivalta - väljyys - avaruus. Suuri paha muuntui etäiseksi tarinaksi, poliittiseksi dekkariksi. Kukaan ei enää puhunut aatteesta, puhuttiin luotoista, koroista, vekseleistä, rahaa ei enää ansaittu vaan "tehtiin", "hankittiin". Kestäisikö sitä vielä kauan? "Rahan valhe ei katoa venäläisen sielusta", kirjoitti Tsvetajeva. Näytti siltä kuin Aleksandr Ostrovskin kuvaamat kauppiaat ja Saltykov-Štšedrinin tilanomistajat olisivat heränneet eloon ja kuljeskelisivat meidän kaduillamme.
xxx/ellauri329.html on line 407: Ammusvarastoa vartioinut sotilas paloi karrelle. Hänestä jäi vain mustunut lihapala.
xxx/ellauri329.html on line 420: Kirjoitin armeijasta kotiin ja kerroin rakentavani ja vartioivani siltoja. Miten suuri ilo se perheellemme olikaan! Isa oli iskostanut jokaiseen meistä rakkauden siltoihin, olimme ihailleet niita lapsesta asti. Kun näin räjäytyksessä tai pommituksessa romahtaneen sillan, suhtauduin siihen kuin se olisi ollut elävä olento eikä strateginen kohde Itkin. Kohtasin sodassa sadoittain romahtaneita siltoja, pieniä ja suuria. Sillat hajotettiin aina ensimmäisinä. Silta oli maalitaulu numero yksi. Kun ohitimme raunioita, mietin, montako vuotta tämänkin uudelleenrakentamiseen tarvitaan. Sota tappaa ajan, kallisarvoisen inhimillisen ajan. Muistin hyvin, että isältä kului monta vuotta jokaisen siltansa rakentamiseen. Hän istui piirustusten äärellä yöt läpeensä ja vapaapäivinäkin. Eniten minun kavi sodassa sääliksi aikaa... Isän aikaa....
xxx/ellauri329.html on line 431: Kliment Jefremovich Voroshilov (venäjäxi Климент Ефремович Ворошилов, lausutaan ukrainaxi Kлимент Охрімович Ворошилов, tunnetaan kansanomaisesti nimellä Klim Voroshilov (venäjäksi:Клим Ворошилов; 4. helmikuuta 1881 – 2. joulukuuta 1969), upseeri ja poliitikko. Hän oli yksi viidestä alkuperäisestä Neuvostoliiton marsalkasta ja korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajana nimellisenä Neuvostoliiton valtionpäämiehenä vuosina 1953-1960. 2 vuotta vanhempi kuin Wilho Pylkkänen.
xxx/ellauri329.html on line 435: Hän palveli ansioituneesti Tsaritsynin taistelussa, jonka aikana hänestä tuli Stalinin läheinen ystävä. Vorošilov valittiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuonna 1921, ja vuonna 1925 Stalin nimitti hänet sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaariksi (myöhemmin puolustuksen kansankomissaareiksi). Vuonna 1926 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Vuonna 1935 Voroshilov nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi.
xxx/ellauri329.html on line 448: Sodan jälkeen Voroshilov valvoi sosialistisen hallinnon perustamista Unkarissa. Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Vorošilov nimitettiin korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajaksi. Hänen onnensa kääntyi Nikita Hruštšovin nousun aikana ja korkein neuvosto kääntyi häntä vastaan. Hän erosi rauhanomaisesti vuonna 1960, vaikka hän palasi eläkkeeltä vuonna 1966 ja liittyi uudelleen puolueeseen. Voroshilov kuoli vuonna 1969 88-vuotiaana.
xxx/ellauri329.html on line 453: UKR: Ukrainalaissyntyinen pianisti Valentina Lysytsia (s. 1970 tai size oli 1973) suorittaa johdonmukaista Ukrainan vastaista kampanjaa Twitterissä, jossa hän syyttää Ukrainan viranomaisia aggressiosta Donbasissa ja tukee kaikin tavoin Venäjän ja Vladimir Putinin aggressiivista politiikkaa aseellisessa yhteenotossa Ukrainan kanssa Itä-Ukrainassa. Hän on Venäjän federaation maaliskuussa 2014 toteuttaman Krimin liittämisen kannattaja. Useiden Ukrainan vastaisten puheiden ja Venäjän Ukrainan väliintulon tukemisen vuoksi Toronton filharmonikot peruuttivat hiänen konserttinsa. Syynä mainittiin vihan edistäminen etnisiä ja sosiaalisia ryhmiä kohtaan, joihin kuului ukrainalaisten nazien lisäxi myös afrikkalaisia, vammaisia ja holokaustista nipinnapin selviytyneitä. Pianisti itse pitää kirjoituksiaan "satiirisena" ja "taiteellisena hyperbolana", ja vastauksena irtisanomiseen laajensi mediakampanjaansa Toronton sinfoniaorkesterin johtoa ja hänen tilalleen ehdotettua henkilöä vastaan.
xxx/ellauri329.html on line 462: Toronton Tähti (Sirppi ja Vasara) kritisoi orkesterin päätöstä pääkirjoituksessaan ja kirjoitti, että "Lisitsaa ei kutsuttu Torontoon keskustelemaan provosoivista poliittisista näkemyksistään. Hänen oli määrä soittaa pianoa. Ja toiseksi, antaa potkut muusikolle, koska hän ilmaisi 'mielipiteitä, jotka joistakuista voivat olla loukkaavia' osoittaa täydellistä epäonnistumista ymmärtää sananvapauden käsitettä." Ukrainian Weekly on kuvaillut hänen julkaisujaan "vihapuheeksi". Vastauksena Lisitsa kommentoi, että "satiiri ja hyperbola ovat parhaita kirjallisia välineitä valheita vastaan." Vuonna 2022 Benjamin Ivry kirjoitti International Piano Magazinessa, että Lisitsa oli "papukaijaillut Putinin propagandistisia puheenaiheita Ukrainasta".
xxx/ellauri329.html on line 468: Hänen mukaansa suurin osa Ukrainan väestöstä elää edelleen Neuvostoliiton periaatteiden ja käsitteiden mukaan, joita hän kutsuu "neuvostopropagandaksi", eikä ole valmis "omaksumaan lakia".
xxx/ellauri329.html on line 473: afrikkalaisista kansallispuvuissa ja rituaalitanssissa. Hän väitti, että hän oli
xxx/ellauri329.html on line 502: Moskovan Arbatilla kasvanut nuori opiskelija Sasha Pankratov on uskollinen kommunistisen puolueen nuorisojärjestön Komsomolin jäsen. Hän joutuu epähuomiossa epäsuosioon puolueessa ja karkotetuksi syyttömyteen syyllistyneensä Siperiaan. Perheenjäsenet, ystävät ja rakastettu joutuvat sopeutumaan Sashan karkotukseen ja kestämään sen, että tämä on tuomittu väärin perustein. Jokainen elää pelossa, että sama voisi tapahtua koska tahansa, kenelle tahansa.
xxx/ellauri329.html on line 504: Rybakov oli itsekin kokenut Siperian. Hän kirjoitti Arbatin lapset vuosina 1966-1983, mutta teos julkaistiin vasta perestroikan myötä vuonna 1987. Teos on kriittinen kuvaus vainojen aikakaudesta. Se valottaa Stalinin ristiriitaista persoonaa ja vihjaa nuoren Neuvostoliiton olleen vainoharhaisen diktaattorin kynsissä.
xxx/ellauri329.html on line 530: "Gorbatšov oli Yhdysvaltain salainen agentti... Vapaamuurari... Hän kavalsi kommunismin. Kommunistit roskiin, komsomolilaiset kaatopaikalle! Minä vihaan Gorbatšovia, sillä hän riisti minulta kotimaan. Säilytän neuvostopassia kaikkein suurimpana aarteenani. Niin, me jonotimme sinistyneitä kananpoikia ja mätiä perunoita, mutta se oli kotimaata. Minä rakastin sitä. Te kuulemma asutte "Ylä-Voltassa jolla on ohjuksia", mutta minä asuin suuressa maassa. Venäjä on aina ollut lännelle vihollinen, sitä pelätään. Se iskee luun kurkkuun. Kukaan ei tarvitse voimakasta Venäjää, oli siellä kommunisteja tai ei. Meitä pidetään varastona, josta saadaan öljyä, kaasua, puuta ja värimetalleja. Vaihdamme öljyä pikkupöksyi- hin. Ennen meilla oli sivilisaatio ilman rättejä ja roinaa. Neuvostosivilisaatio! Jollekulle oli tarpeen, että se lakkaisi olemasta. CIA oli asialla. Nyt amerikkalaiset johtavat jo meitä. Gorbatšov sai siitä hyvät rahat... Ennemmin tai myöhemmin hän joutuu siitä tuomiolle. Toivon niin. Juudas saa vielä kokea kansan vihan. Minä ampuisin mielihyvin häntä niskaan Butovon ampumaradalla. (Iskee nyrkkiä pöytään.) Alkoi onnen päivät, niinko? Kauppoihin tuli makkaraa ja banaaneja. Piehtaroimme paskassa ja syömme kaikenlaista vierasmaalaista. Kotimaan tilalla on iso supermarket. Jos se on vapautta, minä en sellaista vapautta kaipaa. Pthyi! Kansa on painettu lattianrakoon, me olemme orjia. Orjia! Kommunistiaikana valtiota hallitsi keittäjä, kuten Lenin sanoi, kuten SSS-hallituxen aikana Suomea, työläiset, karjakot, kutojat, mutta nyt parlamentissa istuvat roistot. Dollarimiljonäärit. Vankilassa niiden pitäisi istua eikä parlamen- tissa. Huijasivat meitä sillä perestroikalla.
xxx/ellauri337.html on line 65: Jos et halua tietää juonesta ja henkilöistä lopeta luku-urakka tähän (juonta on käsitelty myös Wikipediassa täällä, itse en ymmärrtänyt kuvauksesta juuri mitään. "Leni ei sopeudu kulutus-, suoritus- ja voitto-orientoituneeseen yhteiskuntaan", ei niin, vaan Leni on irrallaan ja omituinen jo syntymästään saakka. Romaanin "rakennetta on verrattu muun muassa Nürnbergin oikeudenkäyntiin ja Ristin Teresan autuaaksijulistamiseen, sillä Leni yhdistettiin useissa kohdissa Jumalan äitiin Mariaan". Tämäkään ei minusta pidä lainkaan paikkaansa. Ihme-asia liittyi lesbonunnaan nimeltä Rahel, ja se selitettiin vanhoilla geysireillä alueella, Rahelin haudalla kukki ruusupensas. Kirjan alkuosassa selitetään, että "Hän on tuttavallisessa suhteessa neitsyt Mariaan, näkee hänet television kuvaruudussa miltei päivittäin, joka kerta yllättyneenä, että neitsyt Maria on vaaleaverikkö ...". s. 17. Koska Leni itse on vaaleaverikkö, luulen, että hän näkee omat kasvonsa tv-ruudussa. Tv kannattaa sijoittaa varjoseinälle, ettei ruutu heijasta kazojien lättyjä.
xxx/ellauri337.html on line 67: Nainen ryhmäkuvassa -romaani on parhaimmillaan kertoessaan tavallisten ihmisten tunnoista tappion häämöttäessä ja mitä tapahtui kun liittoutuneet tulivat Saksaan. Sen sijaan en itse jaa Lenin (Böllin?) näkemystä siitä, että demokraattisessa markkinatalousyhteiskunnassa voisi ja pitäisi elää täysin ilman sitoumuksia. Niin ei eletty tuolloin edes Länsi-Saksan itäisessä naapurimaassa DDR:ssä. Luultavasti DDR:ssä oli enemmän velvollisuuksia, ja vähemmän vapautta. Maailma ei minusta voi olla vailla hierarkioita ja velvollisuuksia. Ensimmäinen hierarkia on vanhempi-lapsi, jossa vanhemman pitää ottaa vastuu lapsestaan ja olla aikuinen huolehtien ja kasvattaen tätä aikuiseksi ja antaa yhä enemmän tilaa (kz. albumia 336). Tätäkään hierarkiaa Leni ei hyväksy eikä hahmota. Hän oli sika huono kasvattajana.
xxx/ellauri337.html on line 117: Als Kind kommt Leni mit den Lehrmethoden in der Konfessionsschule nicht zurecht. Ihr Aussehen rettet sie jedoch durch die Schulzeit: Als „deutschestes Mädel“ der Schule kann man sie schlecht auf die Hilfsschule verweisen. Verwiesen wird hingegen Margret Schlömer. Trotz der kurzen gemeinsamen Schulzeit hat Leni in ihr eine Freundin fürs Leben. Leni ist so sinnlich, dass sie alles als erotische Erfahrung erlebt. Mit 16 Jahren hat sie ihren ersten Orgasmus allein im Heidekraut, weshalb ihr auch die jungfräuliche Geburt durchaus logisch vorkommt. Bei den Nonnen hat es ein solches Mädchen naturgemäß schwer. Dennoch gerät Leni im Mädchenpensionat in die richtigen Hände, nämlich in die von Schwester Rahel, genannt Haruspica (Vogelleserin). Die hochgebildete Ordensfrau ist jüdischer Herkunft. Seit ihr 1936 die Lehrerlaubnis entzogen wurde, erfüllt sie pädagogische und ärztliche Funktionen und inspiziert unter anderem täglich die Beschneidung der Mädchen. Vor den Nazis versteckt der Orden sie in einem Dachstübchen. Schwester Rahel stirbt 1942, ausgehungert und verwahrlost. Der Verfasser will mehr erfahren, doch die anderen Klosterfrauen geben nichts preis.
xxx/ellauri337.html on line 191: Pyhä Ristin Teresa Benedicta eli Edith Stein (12. lokakuuta 1891 Breslau, Saksan keisarikunta – 9. elokuuta 1942 Auschwitzin keskitysleiri) oli juutalaissyntyinen filosofi, joka kääntyi katolisuuteen ja on yksi kolmesta Euroopan suojeluspyhimyksestä Katariina Sienalaisen ja Birgitta Vadstenalaisen ohella. Hänet julistettiin autuaaksi 1. toukokuuta 1987 ja kanonisoitiin 11. lokakuuta 1998. Edith Stein syntyi Saksan keisarikuntaan kuuluneessa Breslaussa. Hänen perheensä oli ortodoksijuutalaisia, mutta hän kielsi uskonsa vuonna 1904, jolloin hänestä tuli ateisti.
xxx/ellauri337.html on line 193: Stein aloitti opiskelunsa Breslaun yliopistossa, missä hän opiskeli psykologiaa, saksaa ja historiaa. Hän kuitenkin kiinnostui tieteenfilosofiasta, ja hän lähti vuonna 1913 Göttingenin yliopistoon opiskelemaan fenomenologiaa juutalaisen Edmund Husserlin alaisuudessa. Stein seurasi Husserlia Freiburgin yliopistoon tämän pyynnöstä. Siellä Stein väitteli vuonna 1916 tohtoriksi. Tämän jälkeen hän alkoi työskennellä Husserlin apulaisena. Hän valmisteli tehtävässään käsikirjoituksia julkaisuja varten.
xxx/ellauri337.html on line 195: Stein oli tutustunut Göttingenissä katolisuuteen, johon hän alkoi tuntea vetoa. Hän palasi vuonna 1921 lomallaan Breslaun, jossa hän tutustui mystikko Ávilan Teresan elämäkertaan. Se vaikutti häneen syvästi, ja hän kääntyi katolisuuteen. Hänet kastettiin 1. tammikuuta 1922.
xxx/ellauri337.html on line 196: Stein jätti kääntymyksensä jälkeen Husserlin kuin nallin kalliolle ja ryhtyi opettajaksi dominikaanien ylläpitämässä speyeriläisessä tyttökoulussa. Hän opetti siellä vuoteen 1932 asti ja tutustui siellä myös katoliseen filosofiaan. Hän muun muassa käänsi Tuomas Akvinolaisen teoksen De alternativa veritate.
xxx/ellauri337.html on line 202: Stein julistettiin autuaaksi 1. toukokuuta 1987, ja hänet kanonisoitiin 11. lokakuuta 1998. Hän oli ensimmäinen juutalaissyntyinen katolinen pyhimys sitten raamatullisen ajan. Jotkut juutalaiset kritisoivat Steinin kanonisointia, ja esimerkiksi Simon Wiesenthal -keskuksen mukaan hän kuoli juutalaisen taustansa, ei katolisen natsivastaisuutensa takia. Tollasta kulttuurista appropriointia!
xxx/ellauri337.html on line 259: Edmund Gustav Albrecht Husserl (8. huhtikuuta 1859 Proßnitz – 26. huhtikuuta 1938 Freiburg im Breisgau) oli saksalainen filosofi ja fenomenologian perustaja. Hänen filosofiansa asettui aikansa positivismia vastaan ja pyrki osoittamaan, että jokaisen objektin ja objektiiviseksi ajatellun tason takaa löytyy subjektiivinen aktiviteetti. Fenomenologian lisäksi Husserl tunnetaan psykologismin kritiikistään.
xxx/ellauri337.html on line 279: Pontyn miälestä apinan kaikki toiminta on intentionaalista, eikä intentionaalisuus rajoitu ainoastaan mentaalisiin toimintoihin, ihminen on intentionaalinen myös vyön alapuolelta. Ruumiillista intentionaalisuutta pidetäänkin usein Merleau-Pontyn filosofian tärkeimpänä antina. Kyrpä koskee kuumaa floiskaa ihan tarkoituxella. Erittäin vaikeaselkoisessa myöhäisfilosofiassaan Merleau-Ponty pyrkii irti kaikista niistä kartesiolaisuuden rippeistä, joita hänen varhaisempaan filosofiaansa oli vielä jäänyt. Hän siirtyy puhumaan näköhavainnon sijasta kosketuksesta, ja siitä, kuinka apina nussivana oliona on "yhteenkietoutunut" kuin käärmeiden pesä.
xxx/ellauri354.html on line 67: Hän opiskeli Bogotán yliopistossa ja työskenteli myöhemmin toimittajana kolumbialaisessa El Espectadorissa sekä ulkomaisena kirjeenvaihtajana Roomassa, Pariisissa, Barcelonassa, Caracasissa ja New Yorkissa. Hän kirjoitti monia arvostettuja tietokirjoja ja novelleja, mutta tunnetaan parhaiten romaaneistaan, kuten Sata vuotta yksinäisyyttä (1967) ja Love in the Time of Cholera (1985). Hänen teoksensa ovat saavuttaneet merkittävää kriitikoiden suosiota ja laajaa kaupallista menestystä, erityisesti maagiseksi realismiksi leimatun kirjallisuuden popularisoinnissa, joka käyttää maagisia elementtejä ja tapahtumia todellisten kokemusten selittämiseen. Jotkut hänen teoksistaan sijoittuvat kuvitteelliseen kylään nimeltä Macondo, ja suurin osa niistä ilmaisee yksinäisyyden teemaa.
xxx/ellauri354.html on line 81: Tästä kirjasta nauttimiseksi sinun on astuttava tämän vanhan, vanhan miehen mieleen ja maailmaan, joka elää elämänsä viimeiset vuodet köyhyydessä kerran suuressa, rappeutuvassa nuoruutensa talossa. Hänen uransa ei koskaan noussut toisen luokan toimittajan yläpuolelle, hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä koskaan edes rakastunut. Hänen henkilökohtaiset suhteensa naisiin rajoittuivat huorailuihin, joista hän maksoi. Kaikkein täyttämätön elämä.
xxx/ellauri354.html on line 87: Rakkaus muuttaa kaiken. 90-vuotiaistaan huolimatta vanha, vanha mies kävelee jousi askeleessa, nuppipää pystyssä ja hymyillen maailmalle. Hänellä on loppiainen, "seksi on lohdutus, jonka ihminen ei löydä tarpeeksi rakkautta" ja kirjoittaa rakkaudesta viikoittaisilla kolumnillaan paikallisessa sanomalehdessä. Tämä tuo hänelle mainetta, kunnioitusta ja ystävyyttä, jota hän oli kaivannut koko ikänsä. Se on parempaa kuin sexi (Pekka Sauri). 91. vuotenaan hän on vihdoin löytänyt täyttymyksen.
xxx/ellauri354.html on line 111: Ehkä Marquez on liian innostunut pippelistään. Hän on aivan liian hyvä luomaan tämän tyhjyyden tunteen ja tämän elämän joutomaan. Se ei todellakaan ole kaikki /se/ traagista. Se on vain niin surullista, etten voi kuvailla sitä.
xxx/ellauri354.html on line 157: Juvonen hankki lisätuloja myös käännöstöillä ja kirjoittamalla Parnassoon ja Suomen Sosialidemokraattiin. Häntä vaivasivat kuitenkin päänsärky, masennus sekä aliravitsemuksesta ja huonoista asuinoloista aiheutuneet sairaudet, jotka heijastuivat myös tuotantoon.
xxx/ellauri354.html on line 181: Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorin Kai Laitisen (1924–2013) vanhemmat olivat kansakoulunopettajia. Hänen muistelmateoksensa Pitkät vedet ja maailmanrannat (2004) on osaltaan kunnianosoitus juuri tälle ammattikunnalle.
xxx/ellauri354.html on line 290: Giosuè Carducci (27. heinäkuuta 1835 – 16. helmikuuta 1907) oli italialainen runoilija ja prosaisti, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1906. Häntä pidetään modernin Italian epävirallisena kansallisrunoilijana. Hän toimi myös opettajana ja kääntäjänä ja käänsi Vergiliuksen teoksia ja osia Iliaasta italiaksi. Carducci toimi aktiivisesti myös kulttuuripolitiikassa ja oli muun muassa koulutusta ja kulttuuririentoja järjestävän Società Dante Alighierin perustajajäsen. Hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan. Hän ei pitänyt paavilaisuudesta. Hänet äänestettiin Senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri354.html on line 411: Viime aikoina on nautittu joka ilta monta tuntia länkkäriä väkivaltaviihdettä. Kaikki haluavat tuliaseita. Meganin luupää Tommylla on iso. Se hinkkaa asettaan yxinäisenä ja mustasukkaisena pöydän ääressä kun Megan heilastelee sitä selkeästi fixumpaa virologia. (Oikeasti kaveri on koulut keskenjättänyt ohiolaisen hizarin poika.) Ylifixut sarjamurhaajat jekuttavat toistuvasti ylifixuja skoudeja. Hän on jättänyt taas vihjeen. Olemme paikantaneet hänet hylättyyn teollisuuskiinteistöön. Pienet taskulamput mukaan ja autoihin! Poliisi! Drop the gun! BLAM! Oho hän kuoli. Nyt tuli poliisille paha mieli. Vinosuinen naurettavan ylipainoinen Mr. Jeeves parantaa Jerry Cottonin pahan omantunnon. Lipesikö roisto kädestä vai annoitko sen pudota? Mixi ammuit klovnia? Mixi teit sen? Se on rikki nyt. En tiedä BUAAAH. Tuo kuulostaa paremmalta. Rakenna mulle grilli ja käristä kilon pala pihviä niin saat terveen paperit. These babies cost fifty bucks a pop. Olikohan ne Jeffersonianin rodesta? Yxinjäänyt isä jonka tytön (aina "My baby") raiskasi nakumiljonääri, hullu saarnaaja ja söi kumialligaattori, murti suuta murti päätä murti mustoa haventa ennenkuin kävi ampumassa oletetun pahantekijän. I'm sorry for your loss. Mixi anglosaxit aina virnuilee kyynelten lävize? Typerä maneeri. Onxe urheaa? Urhea kuolee 2000 kuolemaa muttei näytä sitä, sanoi Ernest Hemingway. Että jenkeissä on sairas meininki. Mutta kyllä pikku Suomi tulee perästä. Elintasokuilun kasvaessa täältäkin alkaa löytyä lasten ja muiden ruumiinosien myymälöitä ja roistoilulle sopivia slummeja. Neekereistä ja suurialaisista matuista sopii aloitella. We've got the coolest jobs.
xxx/ellauri354.html on line 467: Beedere Light (Tulkoon valkeus) on Quoran nonprofit evankelista joka opiskeli Bible College of Walesissa Samuel Howellsin johdolla. Hän vastaa tässä nyt kymysyxeen "tuleeko Jeesus nopeastikin". (Maria Magdalena olis kylä ollut parempi auktoriteetti vastaamaan.)
xxx/ellauri354.html on line 481: Jeesus sanoi myös, että Hän ei tule ennen kuin profeetta Danielin puhuma hävitysten kauhistus on tapahtunut ja myös sen jälkeen, kun suuri ahdistus on tullut. Hävityksen kauhistus on, kun laittomuuden mies häpäisee temppelin asettamalla kuvansa siihen. Tämä tarkoittaa, että Jeesus palaa vasta sen jälkeen, kun Jerusalemin temppeli on jälleen rakennettu ja tämä paha mies on autioittanut sen. Nyt juutalaiset ovat palanneet mailleen ja suunnitelmat temppelin rakentamisesta on jo tehty, mutta Jeesus tulee vasta tämän tapahtuman jälkeen. Siis minkä numeroisen temppelin? Selittäkääpä tarkemmin!
xxx/ellauri354.html on line 488: Uuden testamentin tutkija Bart Simpson esittää kirjassaan Väärennös joitain yleisimmistä argumenteista 2. tessalonikalaisen aitoutta vastaan. Hän esimerkiksi väittää, että näkemykset Kristuksen toisesta tulemisesta, jotka ilmaistaan 2. tessalonikalaisille, eroavat niin silmiinpistävästi 1. tessalonikalaisille lähetetystä kirjeestä, etteivät ne voi olla saman kirjoittajan kirjoittamia.
xxx/ellauri354.html on line 492: Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet, ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 5Muistattehan, että puhuin teille tästä jo silloin kun olin luonanne. 6Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta kun hänen hetkensä koittaa.
xxx/ellauri354.html on line 518: Mitä sanoisin tästä maasta... Mitä pyhämpi paikka, sitä suurempi autio. Jerusalem on autioin kaikista... Siellä on noin 2000 asukasta... mutta juutalaisia ei ole, sillä tataarien saapumisen jälkeen juutalaiset pakenivat ja jotkut tapettiin miekalla. Nyt on vain kaksi veljeä, värjääjiä, jotka ostavat värinsä valtiolta. Heidän paikallaan palvojien koorumi kokoontuu sapattina, ja me rohkaisemme heitä ja löysimme pilareille rakennetun rauniorakennuksen, jossa oli kaunis kupoli ja josta tehtiin synagoga... Jerusalemiin tulee säännöllisesti ihmisiä, miehiä ja naisia Damaskuksesta ja Alepposta ja kaikista maan osista nähdäkseni temppelin ja itkeäkseen sitä. Ja Hän, joka piti meidät arvollisina näkemään Jerusalemin sen raunioina, suokoon meidän nähdä sen uudelleen rakennettuna ja kunnostettuna ja Jumalan läsnäolon kunnian palaavan.
xxx/ellauri354.html on line 524: Elokuussa 1967, sen jälkeen, kun Israel valloitti vuoren, Rabbi Shlomo Goren, Israelin puolustusvoimien (IDF) päärabbi (ja myöhemmin Israelin valtion päärabbi), alkoi järjestää julkista rukousta juutalaisten puolesta Temppelivuorella. Rabbi Goren oli myös tunnettu kiistanalaisista kannoistaan juutalaisten suvereniteetista Temppelivuorella. 15. elokuuta 1967, pian kuuden päivän sodan jälkeen, Goren johti 50 juutalaisen ryhmän Temppelivuorelle, missä he taistelivat protestoivia muslimivartijoita ja Israelin poliiseja vastaan ja pitivät uhmakkaasti rukouspalvelun. Goren jatkoi rukoilemista monien vuosien ajan Makhkame-rakennuksessa, josta oli näkymä Temppelivuorelle, missä hän johti vuosittaiset korkeiden pyhien päivien jumalanpalvelukset. Hänen veljensä, Haifan päärabbi She'ar Yashuv Cohen, on sittemmin toistanut hänen vaatimuksensa synagogan perustamisesta Temppelivuorelle.
xxx/ellauri354.html on line 581: Lisäksi Jeesus itse sanoi vastauksena samarialaiselle, joka kysyi, onko oikein rukoilla Garisimin vuorella vai Siionin vuorella, että "tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa... Mutta hengessä ja totuudessa". Hän sanoi Herodiaan temppelistä: "Ei kiveä jätetä toisen päälle; jokainen heistä heitetään alas" – Joh. 4:21, Luukas 21:6.
xxx/ellauri354.html on line 606: Kreikan sana täällä tulemisesta on "Parousia", joka tarkoittaa läsnäoloa. Tämä on ristiriidassa toisen sanan kanssa, jota pyhissä kirjoituksissa käytetään tulemaan "Epiphaneia", joka tarkoittaa ilmestymistä tai ilmentymistä. Parousia ehdottaa, että Hänen tulemisellaan on aikajakso ja perusteellinen tutkimus aiheesta osoittaa, että tämä ajanjakso kattaa 1260 päivää tai 3 ja puoli vuotta, joista Ilmestyskirjassa puhutaan. Emme tiedä, milloin Parousian alku alkaa, ja siksi Lordien tulo on "varkaana", (salaisesti). Tässä vaiheessa Jeesus olisi tullut ja vastaanottanut tiettyjä uskollisia. voittaa uskovat itselleen, mutta ei olisi ilmaissut itseään, joka tulee Parousian lopussa. Parousian ymmärtäminen on tärkeää, jos aiomme ymmärtää molemmat kirjeet tessalonikalaisille ja uskotella izellemme, että ne eivät ole ristiriidassa.
xxx/ellauri354.html on line 614: Tulkoon Valkeus: Syy, miksi tiedät kaiken ympärilläsi olevan ja olevan todellista, johtuu siitä, että sinulla on kehossasi viisi aistia, joiden avulla voit koskettaa sen todellisuutta. Ota ne pois ja olisit eksyksissä ja pimeydessä. (Paizi jos olet nainen, joka aistii elementit aistimellisesti ilman aisteja, kz. Luce Irigaray ja Eeva Maria Korsisaari.) Nyt kristitty (joka uskoo, että Raamattu on kirjoitettu Jumalan innoittamana) sanoo, että meillä on sisällämme muita aisteja (hengellisiä), mutta ne ovat vahingoittuneet ja pysyvät siksi lepotilassa, kunnes Jumala herättää ne. Jos näitä aisteja ei ole tehty eläviksi tai herätetty, kenenkään olisi mahdotonta tietää niiden olemassaolosta. Ne, jotka ovat saaneet heidät heräämään, sanovat: "Jumala on minulle todellinen, voin usein aistia Hänen läsnäolonsa, olen tietoinen Hänestä. "Nämä aistit eivät ole vain pientä sisäistä tunnetta, vaan ne voivat olla erittäin voimakkaita ja kaikkia kuluttavia. Luuletko, että tuhannet varhaiskristityt antaisivat itsensä sidottuiksi ja käyttää polttoöljynä roomalaisten juhlimiseen yksinkertaisella vatsan tunteella.
xxx/ellauri354.html on line 616: Kun Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi, Hän jatkaa itsensä tekemistä todelliseksi monin tavoin. Voit lukea George Mullerista (rukouksen mies ja Charles Dickensin ystävä), joka johti lastenkoteja, mutta ei koskaan pyytänyt rahaa, mutta silti kaikki tarpeet täyttyivät. Kerran heiltä loppui ruoka ja sadat lapset istuivat pöydässä odottamassa syömistä. Herra Muller rukoili ja kiitti Jumalaa Hänen tarjouksistaan. Tällä hetkellä hän lopetti rukouksen oveen koputti ja ulkona seisoi mies rikkinäinen maitokärry tarjoten sisältöään siltä varalta, että se pilaantuu. Samaan aikaan tuli leipuri kysymään, halusivatko he leipää, hänen kärrynsä särkyivät ja leipä uhkasi mennä vanhaxi. Lapset ruokittiin. Ehkä sanoisit sen olevan sattumaa, mutta kun tämä tapahtuu kerta toisensa jälkeen, sattuma menettää voimansa.
xxx/ellauri354.html on line 622: Tulkoon Valkeus: Vaatii monia vastauksia käsitelläksesi kaikkia asioita, joista puhuit Raamatusta, joten tällä hetkellä käsittelen vain ”todiste Hengen olemassaolosta” kohtaa. Ensinnäkin Jumala (jonka Raamattu sanoo olevan Henki) on ainoa, joka voi tehdä itsensä todelliseksi ihmiselle. Minulla ei ole kykyä tai voimaa saada tai pakottaa voimakas yliluonnollinen olento paljastamaan itsensä kenellekään. Tämä tarkoittaa, että todiste Jumalasta on Jumalassa itsessään. Jos syntyisit ilman kaikkia luonnollisia viittä aistiasi, ympäröivä maailma ei olisi sinulle todellinen.. Kuinka riippuvaisia olemme heistä ollaksemme täysin varmoja siitä, että kaikki ympärillämme on olemassa. Koska Raamatun Jumalan sanotaan olevan hengellisessä valtakunnassa, meidän pitäisi olla hengellisiä aisteja, jotta voimme koskettaa tai maistaa Hänen todellisuuttaan. Ne, jotka ovat kääntyneet, julistavat "tietävänsä Jumalan olevan todellinen". Kuvittelevatko he sen vai onko heissä jumalallinen olento herännyt henkisiä aisteja, jotka vakuuttavat heidät Hänen todellisuudestaan..? Kristityt sanovat myös, että Jumala ei paljasta itseään vain sisäisesti, vaan myös ulospäin. Esim. Jackie Pullinger työskenteli prostituoitujen ja huumeidenkäyttäjien keskuudessa Hongkongin muurien ympäröimässä kaupungissa. Sadat selvisivät vuosien heroiiniriippuvuudesta yksinkertaisesti rukoilemalla. Jotkut väittivät parantuneen välittömästi, jolloin arvet ja suuret suonet käsistä katosivat. Jopa Triad - jengin jäsenet kääntyivät. Tämä olisi voinut olla mieli yli aineen tai se olisi voinut olla Jumalan Voima.
xxx/ellauri354.html on line 628: George Muller (tunnetaan rukousmiehenä ja Charles Dickensin ystävänä) johti lastenkoteja pyytämättä rahaa, hän yksinkertaisesti rukoili. Eräänä päivänä ruoka loppui ja kaikki lapset istuivat pöydässä odottamassa syömistä. Herra Muller rukoili ja kiitti Jumalaa Hänen tarjouksistaan. Sillä hetkellä hän lopetti rukouksen, oveen koputti. Ulkona seisoi maitomies rikkinäisen maitokärryn kanssa. Hän antoi sen kotiin estääkseen maidon pilaantumisen. Samaan aikaan tuli leipuri ja tarjosi leipää. Leipäkärry oli rikki ja leipä oli vanhentunut. Lapset söivät ja olivat tyytyväisiä. Tämä olisi tietysti voinut olla toinenkin sattuma.
xxx/ellauri354.html on line 630: On totta, että mitään näistä tarinoista ei voida pitää ehdottomana todisteena henkilökohtaisesta Jumalasta, mutta ne viittaavat siihen, että jumalallinen henkilö on vuorovaikutuksessa niiden kanssa, jotka uskovat Häneen. Varsinkin kun niitä tapahtuu kerta toisensa jälkeen.
xxx/ellauri356.html on line 82: Isoisä tuli saunakaveriksi, laski kätensä olkapäälle ja yhdessä mentiin lauteille. Heitin itse löylyä isoisän ohjeiden mukaisesti. Hän tuli kumman näköiseksi ja kaatui. Hain isän ja veljen apuun. Isoisä kannettiin sisälle taloon. Punainen auto tuli ja vei isoisän, eikä hän enää … Lue loppuun...
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 100: Hän on kokeellisen Paris 8 -yliopiston perustajajäseniä, jonne hän on myös luonnut naistutkimuskeskuksen (nykyisen sukupuolentutkimuksen laitoksen), jossa voi ensimmäisenä sukupuolentutkimuksen laitoksena Euroopassa suorittaa ylemmän sukupuolitutkinnon.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan "The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri356.html on line 110: Vuonna 1968 ranskalaisten opiskelijoiden mellakoiden jälkeen Cixous sai syytteen Pariisin VIII yliopiston perustamisesta, "joka luotiin vaihtoehdoksi perinteiselle ranskalaiselle akateemiselle ympäristölle". Hän julkaisi Voiles (Hunnut) Jacques Derridan kanssa ja hänen töitään pidetään usein epäkonstruktiivisina.
xxx/ellauri356.html on line 112: Aikalaiset, elinikäiset ystävät ja intellektuellit, Jacques Derrida ja Cixous kasvoivat molemmat ranskalaisina juutalaisina Algeriassa ja jakavat "syrjäytymisen ja kuulumattomuuden muodostaman kuulumisen" – eivät algerialaiset, joita Ranska hylkäsi, heidän juutalaisuutensa oli salattu tai kulttuuroitu. Derridan perheessä "ei koskaan sanottu 'ympärileikkaus' vaan 'kaste', ei 'Bar Mitzvah' vaan 'ehtoollinen'. Katolilaisuuteen verhottu juutalaisuus on yksi esimerkki identiteetin päättämättömyydestä, joka vaikutti ajattelijaan, jota Cixous kutsuu "juutalaiseksi pyhäksi". Hänen kirjansa Portrait of Jacques Derrida as a Young Jewish Saint käsittelee näitä asioita.
xxx/ellauri356.html on line 128: Cixous väittää, että naisen alenemisen on määritellyt se, kuinka "fallogosentrinen" ajattelu on "kolonisoinut" meidät. Kirjoittaja rakentaa ideoita, joita on kehittänyt toinen algerialaissyntyinen ranskalainen filosofi Jacques Derrida (1930-2004), joka tosin on mies. Hän loi termin "fallogosentrismi", joka viittaa maskuliiniselle näkökulmalle kielen kautta annettuun painopisteeseen.
xxx/ellauri356.html on line 145: Mitä vetoa että Jackie pääsi rotkauttamaan yllämainittua Helunaa? No Jacky makupala oli kyllä monogaami, mut eise mitään takaa. Vuonna 1984 syntyi hänen kolmas poikansa Daniel Agacinski avioliiton ulkopuolisesta suhteesta Sylviane Agacinskin kanssa. Dodi! Aituri. Uskollinen vaimo Margaret oli zhekkiläinen psykoanalyytikko. Hän kuoli Covid-19: aan 20-luvulla Rothschild Foundationin vanhainkodissa. Maggie ranskansi Melanie Kleinin versiota superegosta (ransk. "päälläni"). Melanie Klein lisäsi Freudin edipaaliseen ja post-edipaaliseen lähestymistapaan superminän varhaisen ulottuvuuden, jota Jacques Lacan kunnioittaa: "Näyttämällä meille "masennusasennon" alkukantaisuuden, A:n subjektiivisuuden äärimmäisen kakon arkaismin, Mélanie Klein työntää rajoja, joissa voimme nähdä identifiointileikin subjektiivisen funktion, ja erityisesti mahdollistaa superegon ensimmäisen muodostelman asettamisen täysin alkuperäiseksi. » Melanie Klein nimeääkin superminän muodostumiseen erilaisia kerroksia, joista osa liittyy hyvin varhaiseen lapsuuteen, jolloin lapsi pelkää vanhempiaan, jotka purevat ja syövät juuri niin paljon kuin hän itse haluaa purra ja niellä tai pelkää likaantumista juuri niin paljon kuin hän tahtoo tahrata ja niin edelleen.
xxx/ellauri356.html on line 148: Hänestä tuli tunnettu ja vaikutusvaltainen julkisuuden henkilö, koska hänen lähestymistapansa filosofiaan ja hänen työnsä pahamaineinen välinpitämättömyys tekivät hänestä kiistanalaisen. Hänellä todettiin vuonna 2003 haimasyöpä, johon hän kuoli 8. lokakuuta 2004. Tais happo maistua.
xxx/ellauri356.html on line 152: Derridan kirjoitustyyli ei kaikilta osin ole klassisen retoriikan mukaista. Järki ei paljon päätä pakottanut. Hänen ajattelunsa avainkäsitteitä ovat kirjoitus (écriture), ero (différance) ja merkityksen hajoaminen (insémination artificiel). Hän ei hyväksy näkemystä, että merkitys ja mieli olisivat tekstin sisällä tai takana tai ylipäänsä jollakin sen puolella. Tulkinnoissa on päästävä olemisen ja olevan, läsnäolon ja läsnäolevan välisen eron “tälle puolen”. Whatever that may mean. Vizi mikä huijari.
xxx/ellauri356.html on line 158: Hänen työnsä lähtökohtana on kielitieteen kritiikki ja sen hallitseva asema humanististen tieteiden alalla. Mitä vetoa ettei jäbä tajunnut yleisestä kielitieteestä höykäsen pöläystä. Ei viittinyt edes ottaa selvää. Kuhan höläytti mitä sylki suuhun toi. Kohti ideologian perustavaa periaatetta ja kuolemaa, kohti kuoleman aiheuttamista ja siitä vastuun ottamista (eutanasia), kohti vastaanottamisen ja vihamielisyyden vastakohtaa, kohti poliittista kysymystä ideologian pakottamisesta, päin sukupuolinormeja. Hän oli fyysikko Bernard Derridan serkku. Serkku oli varmaan aika nolona.
xxx/ellauri356.html on line 164: Hänen filosofiansa professori Étienne Borne havaitsi, että hänen väitöskirjansa olivat "plotinilaisia". Hän astui - kahden epäonnistumisen jälkeen - École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa vuonna 1952. Siellä hän tapasi Louis Althusserin, joka oli silloin apulaisvalmentaja. Derrida kampanjoi äärivasemmistoryhmissä ilman kommunismia. Eihän siitä mitään tullut niillä eväillä.
xxx/ellauri356.html on line 166: Saatuaan kirjeen tutkinnon Pariisin kirjallisuustieteellisessä tiedekunnassa hän lähti Husserlin arkistoon Louvainiin vuosina 1953-1954. Hän suoritti filosofian tutkinnon väitöskirjalla aiheesta Genesis-ongelma Husserlin filosofiassa Jean Hyppoliten, Tran Duc Thaon ja Jean Cavaillèsin teosten vaikutuksesta. Hän seurasi Michel Foucault'n kursseja.
xxx/ellauri356.html on line 175: Hänet nimitettiin filosofian historian apulaisprofessoriksi École normale supérieureen Althusserin ja Jean Hyppoliten suosituksesta. Hän jatkoi tässä tehtävässä kaksikymmentä vuotta.
xxx/ellauri356.html on line 176: Hän hieroi säännöllisesti olkapäitä Edmond Jabèsin, Gabriel Bounouren ja Maurice Blanchotin kanssa ja yhdisti vähitellen voimansa Jean-Luc Nancyn, Philippe Lacoue-Labarthen ja Sarah Kofmanin kanssa. Järisyttävän kiinnos. Ainakin se oli kova poika verkostoitumaan.
xxx/ellauri356.html on line 178: Hänet otettiin vastaan erittäin vieraanvaraisesti Yhdysvalloissa, jossa hän opetti lukuisissa yliopistoissa, kun taas hänen työnsä kohtasi voimakasta vastustusta Ranskassa.
xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
xxx/ellauri356.html on line 182: Hän kieltäytyi tulla valituksi vasemmistoon vuonna 2002 koska hän oli eri mieltä sosialistisen hallituksen maahanmuuttopolitiikasta. Tollasia ne ovat maahanmuuttajat, kun pääsee sisälle lyö oven kiinni muiden tulijoiden nenälle.
xxx/ellauri356.html on line 184: Useaan otteeseen Derrida on tunnustanut velkansa Husserlille ja Heideggerille ja todennut, että ilman heitä hän ei olisi sanonut sanaakaan. Näissä esseissä esitettyjen kysymysten joukossa ovat "Mikä on 'merkitys', mitkä ovat sen historialliset suhteet siihen, mikä väitetään tunnistettuna "ääni"-otsikon alla läsnäolon arvoksi, esineen läsnäoloksi, läsnäolon arvoksi. merkitys tietoisuudelle, itsenäisyys niin sanotussa elävässä puheessa ja itsetietoisuudessa?" Tyypillistä idealistipotaskaa. Tämä paradigma periytyi juutalaisuudesta ja hellenismistä. Hän kuvailee logosentrismiä fallokraattiseksi, patriarkaaliseksi ja maskuliniseksi.
xxx/ellauri356.html on line 195: Siten différance on "käsittelemätön käsite", joka pakenee kaikkia tiedon luokkia, mutta löytyy niiden lähteestä, sillä tavalla, jolla mystiikan jumala tai uusplatoninen jumala on sanoinkuvaamaton, koska "olemisen tuolla puolen". No justiinsa juu. Derridalla on vaikean kirjoittajan maine, joka on vaativa lukijaltaan, jopa filosofeilta. Hänen tyylinsä on tiivis, hän käyttää lukuisia sanaleikkejä ja pitää hämäristä viittauksista. Sen lukeminen, joka on usein hämmentävää ja vaatii lukuisia uudelleenlukuja, paljastaa avauksia filosofian tulevaisuudesta, jos siltä alkaa tuntua. Tai sitten ei. Jäbä pitäisi työntää takas sinne ja dekonstruoida uudestaan.
xxx/ellauri356.html on line 204: Himskatti mikä sekopää. Hän on yksi merkittävimmistä poststrukturalismiin ja postmoderniin filosofiaan liittyvistä hahmoista, vaikka hän etääntyi poststrukturalismista ja kielsi sanan "postmoderni".
xxx/ellauri356.html on line 214: Aika pahasti Jacky ryttäsi myös vaimon spesialiteettia eli Freudin oppia. Jacques Derrida ehti kynäillä yli kahdeksankymmentä kirjaa. Vuodesta 1972 lähtien Derrida tuotti keskimäärin enemmän kuin yhden kirjan vuodessa. Derrida piti itseään historioitsijana. What a joke. Chileläinem historioizija ja Heideggerin kerta-opiskelija Farías tunnetaan parhaiten kiistellystä kirjastaan Heidegger and Nazism (1987), jossa todettiin, että Heideggerin filosofia on luonnostaan fasistinen. Derrida vastasi Faríasille kädenheilautuxella. Hän kutsui Faríasia heikoksi Heideggerin ajatusten lukijaksi ja lisäsi, että suuri osa Faríasin ja hänen kannattajiensa uutena mainitsemista todisteista oli jo pitkään ollut tiedossa filosofisessa yhteisössä. Juu nazihan se tunnetusti oli ja deutscher Geistin kannustaja, entä sitten? Vastavetona Derrida tulkitsee kohtia Raamatusta, erityisesti Abrahamista ja Iisakin uhrista, sekä Søren Kierkegaardin teoksesta Pelko ja vapina Las Vegasissa.
xxx/ellauri356.html on line 254: Hänen nuoruudessaan tärkeitä lukemia olivat Rousseaun Reveries of a Solitary Walker and Confessions, André Giden päiväkirja, La porte étroite, Les nourritures terrestres ja The Immoralist; ja Friedrich Nietzschen teoksia. Lause "Perheet, minä vihaan teitä!" erityisesti, joka inspiroi
xxx/ellauri356.html on line 298: Hänen jäsenensä on pian jälleen altis erektioon,
xxx/ellauri356.html on line 304: Hän iskee hiänen kimppuunsa ennen kuin tämä on alkanut edes kaipaamaan nautintoa, ja sitten hän ottaa esiin äärettömällä vaivalla pehmeän ja hervottoman jäsenen. Tuskin hän on aloittanut, kun hän on jo tehnyt; hän tekee yhden tai kaksi pistoa ja vajoaa sitten naisen rinnalle valuttamaan siittiöitä, ja se on suurinta mitä hän voi tehdä. Heinrich von Kleist (albumi 72) ja Jean Genet (albumi 178) oli Kixauxen mielestä tälläsiä naismaisia kynämiehiä. Lukijan tulisi hyväxyä kirjoituxen kohdalla ettei sitä aina ymmärrä.
xxx/ellauri356.html on line 314: Eugène Guillevic (1907 Carnac, Ranska – 1997 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija, 1900-luvun ranskalaisen kirjallisuuden tärkeimpiä nimiä. Hän sai aineistoa runoihinsa kotiseudultaan Bretagnesta. Hän oli ajattelultaan marxilainen, ja kirjailijana hän edusti surrealismia. Hänen läpimurtoteoksensa oli Terraqué (1942), joka edusti mineralogista vaihetta, mutta hän siirtyi sitten osallistuvaan herbaariorunouteen ja ilmensi siinä erityisesti ydinaseiden vastaisia näkemyksiään.
xxx/ellauri356.html on line 316: Hän oli vasemmistolainen ja säilytti monien aikalaiskirjailijoiden tavoin aatteensa vaikka joutui karistamaan harhakuvitelmat kommunistivaltioiden kovan todellisuuden edessä. Hän oli ensimmäisiä lännen kirjailijoita, jotka kiinnittivät huomion toisen maailmansodan julmuuksiin, ja häntä voisi ehkä pitää holokaustikirjallisuuden alkuunpanijana. Mitä siltähän on suomennettu vaikka mitä! Kuis se on pysynyt näin kauan luokassa (n.h.)? "Olen esihistoriallinen mies", kuten Pulteri.
xxx/ellauri356.html on line 322: Vähän se vaikuttaa olevan tollasta suoltoa. Tulee mieleen se jenkkispuge, hetkinen, minkäs niminen se oli, joo Charles Bukowski. Hyvin hämäriä jorinoita. Muistelmien mukaan Gilvik ei osannut ranskaa juuri lainkaan vuoteen 1926 asti, eli 19-vuotiaaksi asti. Hänen ympärillään olevat puhuivat ensin bretonia, sitten valloniaa ja sitten hyvin erityistä Sveitsin saksan kieltä. Hän todella hallitsi ranskan kielen vasta asepalveluksen jälkeen. Tuskin sittenkään yhtä hyvin kuin Derrida ja Kixaus.
xxx/ellauri356.html on line 330: Runoilijalla oli tukeva hahmo, joka sai hänet muistuttamaan hiidenkiven toimitusmiestä kotimaastaan Bretagnesta. Hänen päänsä oli neliömäinen, pyöreällä vartalolla, todelliset itsepäiset betonikasvot, joissa oli somistettu valkoinen parta, valkoinen hiuskehä, paksut, tummat kulmakarvat ja ei-rakastetun lapsen kova suu. Yhdistelmä piirteitä, joista tuli hänen runoutensa piirteitä, sekoituksella sitkeyttä ja hellyyttä, keveyttä ja kirkkautta. Jankon betoni, Kalervo Jankkko puhelimsessa. Aasia kunnossa.
xxx/ellauri356.html on line 374: Hilvikistä tuli Obelixin vankka oppilas ja hän halveksi surrealistien uudenlaisen pakkomielteen kuvausta. Hän kieltäytyi aina suutelemasta Andre Bretonin kättä, mutta hänestä tuli Paul Eluardin säkeen ja Aragonin lyyristen lahjojen elinikäinen ihailija. Eugene Guillevic, runoilija, syntynyt Carnac, Ranska 5. elokuuta 1907; kahdesti naimisissa (yksi tytär ja yksi tytär kuollut); kuoli Pariisissa 19. maaliskuuta 1997.
xxx/ellauri356.html on line 390: Susan Sontag meni naimisiin sosiologi Philip Rieffin kanssa 17-vuotiaana. Heidän poikansa syntyi vuonna 1952. Kirjailija Benjamin Moser sai Pulizer-palkinnon Susan Sontagin elämäkerrasta (2019). Hän väitti, että Sontag oli huono äiti ja kohteli julmasti parisuhdekumppaneitaan.
xxx/ellauri356.html on line 396: Hänen tunnetuimpia teoksiaan oli kriittinen teos Against Interpretation (1966). Susan plagioi sana sanalta jotain toista 1-lahkeista ja ohitti sen postmodernistisella hypnoottisella liikkeellä:
xxx/ellauri356.html on line 399: Hän huomautti, että hänen aikansa Pariisissa oli ehkä hänen elämänsä tärkein ajanjakso. Suhteellisen pienestä tuotannosta huolimatta Sontag piti itseään pääasiassa romaani- ja kaunokirjailijana. Eettiset aikomukset olivat Sontagin avainkohtia. Hänestä tuli roolimalli monille feministeille ja pyrkiville naiskirjailijoille 1960- ja 1970-luvuilla. Sontagin tinkimätön tuki Salman Rushdielle oli ratkaisevan tärkeää amerikkalaisten kirjailijoiden kokoamisessa hänen asiansa eteen.
xxx/ellauri356.html on line 401: Sontagilla oli myös suhde kirjailija Joseph Brodskyyn, joka sai hänet todella ymmärtämään neuvostohallinnon vainoamien kirjailijoiden antikommunismin, joita hän oli lukenut ja joissakin tapauksissa jopa tuntenut, ymmärtämättä heitä. Hän kertoi olleensa rakastunut seitsemän kertaa elämänsä aikana. "Ei, odota", hän sanoo. 'Itse asiassa kello on yhdeksän. Viisi naista, neljä miestä.'
xxx/ellauri356.html on line 419: Kuuden vuoden iässä Tsvetaeva alkoi kirjoittaa runoutta, ei vain venäjäksi, vaan myös ranskaksi ja saksaksi. Hänen äitinsä Maria Aleksandrovna, joka haaveili näkevänsä tyttärensä muusikkona, vaikutti valtavasti hänen hahmonsa muodostumiseen. Hemmotteli pilalle. Mamma kuoli tubiin kun Marina oli 14.
xxx/ellauri356.html on line 422: Syyskuussa 1906 Marina Tsvetaeva tuli V.P. von Dervizin tyttöjen lukion neljänteen luokkaan ylärajaksi, josta hänet erotettiin kuusi kuukautta myöhemmin vapaa-ajattelun ja röyhkeyden vuoksi. Hän ei myöskään juurtunut A. S. Alferovan kuntosalille. Syyskuussa 1908 hän astui M. T. Brjuhhonenkon yksityisen tyttöjen lukion kuudennelle luokalle, josta hän valmistui kaksi vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri356.html on line 440: Elokuun 27. päivänä tytär Ariadne pidätettiin ja Efron pidätettiin 10. lokakuuta. 16. lokakuuta 1941 Sergei Jakovlevich ammuttiin Lubjankassa (muiden lähteiden mukaan Orjolin keskuskeskuksessa); Ariadne kunnostettiin vuonna 1955 viidentoista vuoden vankilassa ja maanpaossa. Tänä aikana Tsvetaeva ei käytännössä kirjoittanut runoutta, vaan teki käännöksiä. Sota löysi Tsvetajevan kääntämässä Federico Garcia Lorcaa. Työ keskeytettiin. 8. elokuuta, Tsvetaeva ja hänen poikansa lähtivät veneellä evakuointiin; Kahdeksantoista päivänä hän saapui useiden kirjailijoiden kanssa Elabugan kaupunkiin Kaman varrella. Chistopolissa, jossa enimmäkseen evakuoidut kirjailijat sijaitsivat, Tsvetaeva sai suostumuksen rekisteröintiin ja jätti lausunnon: "Kirjallisuusrahaston neuvostolle. Pyydän teitä palkkaamaan minut astianpesukoneeksi Kirjallisuusrahaston avausruokalaan. 26. elokuuta 1941". Pyyntö hylättiin. 31. elokuuta 1941 hän teki itsemurhan (hirtti itsensä) Brodelštšikovien talossa, jonne hänet ja hänen poikansa määrättiin arestiin. Hän jätti kolme itsemurhaviestiä. Runonäyte Tsvetajevalta:
xxx/ellauri356.html on line 458: Julia Kristeva (bulg. Юлия Кръстева, Julija Krăsteva, s. 24. kesäkuuta 1941 Sofia) on bulgarialais-ranskalainen filosofi, psykoanalyytikko, feministi ja kirjailija, joka on elänyt Ranskassa 1960-luvun puolivälistä lähtien, ellei ole kuollut. Hänen teoksillaan on merkittävä paikka poststrukturalistisessa kirjahyllyssä. Kristevalle on annettava paljon anteexi, sillä se oli nuorempana suhteellisen sievä. Se muistaa että ensin oli nazisaappaita ja sitten oli sovjet saappaita. Se puhui Radio Free Europessa, se oli heroiini siellä. Se kävi nuolemassa pappismiesten saappaita. Nuoret muslimit pitäisi psykoanalysoida. Vittu mikä länkkäri.
xxx/ellauri356.html on line 473: Slivenissä, Bulgariassa kristityille vanhemmille syntynyt Kristeva oli kirkon kirjanpitäjän tytär. Kristeva ja hänen sisarensa kävivät dominikaanisten nunnien johtamassa frankofonikoulussa. Hänen isänsä oli lääkäri, mutta työskenteli silti seurakunnan kirjanpitäjänä. Perhe ei siksi ollut kommunistisen hallinnon suosiossa, eikä nuori Julia päässyt opiskelemaan hallituksen sponsoroimiin ranskalaisiin kouluihin. Yliopiston johtaja oli kovan linjan kommunisti, ja siksi Kristevan ohjaaja vei joulukuussa 1965 tämän Ranskan-suurlähetystöön tekemään stipendikokeen, kun johtaja oli Moskovassa. Kristeva lähti etuajassa Ranskaan, koska ei halunnut jäädä odottelemaan yliopiston johtajan paluuta. Hän saapui Pariisiin jouluaattona taskussaan vain viisi dollaria. Hän asui bulgarialaisen toimittajan kanssa, kunnes sai stipendirahat.
xxx/ellauri356.html on line 477: 2. elokuuta 1967 Kristeva meni naimisiin kirjailija Philippe Sollersin kanssa, os. Joyaux (1936-2023). Hänen kirjoituksiaan ja lähestymistapaansa kieleen tarkasteli ja ylisti ranskalainen kriitikko Roland Barthes tynkäkirjassaan Sollers écrivain.
xxx/ellauri356.html on line 479: Hänen oikea nimensä oli Philippe Joyaux (ransk. kruununjalokivet). Hän syntyi Talencessa Octave Joyaux'n ja Marcelle Molinién perheelle. Hänen perheensä johti yritystä Joyaux Frères, Recaltin peltiseppiä, jotka valmisti keittiölaitteita, metallirakenteita ja työstökoneita SNCASOn käyttöön, joka rakensi sotakalustoa nazeille Vichyn hallituxen aikana. Sollers teeskenteli hullua välttääxeen armeijan. Valitettavasti se jäi päälle.
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri356.html on line 483: Philippe oli maolainen: Alas dogmatismi, empirismi, opportunismi, revisionismi! Eläköön todellinen avantgarde! Eläköön Maotsetungin syyläinen ajatus! Jo seuraavana vuonna Sollers tervehti uusia filosofeja ja La Barbarie à face humaine -teosta, jonka Bernard-Henri Lévy oli juuri julkaissut, "selkeän, räväkän, ytimekän manifestin". Hän kirjoittaa erityisesti, että "sosialismi ei ole vaihtoehto kapitalismille, vaan sen vähemmän menestynyt muoto tai jopa pelkkä keskittyminen" ja julistaa ihailevansa kirjailija Aleksanteri Solženitsyniä ja kuuluvansa niihin, joita hänen lukemansa on "hitaasti, perusteellisesti muuttanut". Siinäpä takinkääntäjä!
xxx/ellauri356.html on line 516: Jokaisessa Carrie -sovituksessa ja -kuvauksessa hänet esitetään lukion hylkiönä, jota opiskelijat ja jopa hänen oma äitinsä Margaret, epävakaa uskonnollinen fanaatikko, kiusaavat ja pahoinpitelevät. Sen koirakin häpee sitä. Hänellä on myös telekineettisiä voimia, jotka hämmentävät ja pelottavat häntä ja ruokkivat Margaretin vakaumusta, että hänen tyttärensä on paholaisen riivaama.
xxx/ellauri356.html on line 518: Hän on kuvattu "sammakkona joutsenten joukossa"; valkoinen tyttö, jonka iho on usein täynnä näppylöitä kasvoillaan, hartioillaan ja pakaroissaan, vaaleat hiukset, jotka näyttävät toisinaan täysin värittömiltä, ja uskomattoman tummanruskeat silmät, jotka näyttävät luovan varjoja niiden alle. Hän on myös hieman ylipainoinen, ujo, yksinäinen ja eristäytynyt. Häntä kiusataan ankarasti koulussa. Hänen leskeksi jäänyt äitinsä Margaret on henkisesti epävakaa uskonnollinen fanaatikko, joka hakkaa tytärtään ja heittää hänet "rukouskaappiin", kun tämä tekee jotain, jota hänen äitinsä pitää syntisenä. Juuri tästä naistyypistä on kuvaus yllä "Parfymoidun puutarhan" nelosluvussa.
xxx/ellauri356.html on line 520: Mäkin luulin esimurkkuna että mussa on joku vika kun kyrpä odottamatta jäykistyi ja sieltä tuli ulos jotain limaista. Että kaipaankin nyt noita aikoja... Kun hän palaa kotiin, hän kertoo Margaretille mitä tapahtui (Carrie nirhasi noin sata tyyppiä), ja Margaret kertoo hänelle, että Saatana on vallannut hänet ja hänet on tuhottava. Margaret hyökkää Carrien kimppuun kaiverrusveitsellä ja paljastaa samalla tulleensa raskaaksi hänen miehensä, Carrien isän, raiskattua hänet. Hän puukottaa Carrieta olkapäähän, mutta Carrie tappaa tämän pysäyttämällä hänen sydämensä telekineettisesti. Carrie kuolee sitten itkien äitiään. Eziinä kaikki.
xxx/ellauri356.html on line 588: Holderlin ei puhu historiaan pettyneille, vaan "Jumalan abjekteille". Hän panee merkille historiallisen hengellisen romahduksen, transsendenssin pimennyksen, ja hän vastaa siihen tällä hämmästyttävän yksinkertaisella kaavalla: "Eläminen on muotojen puolustamista" (1804); ja kolme vuotta myöhemmin hän asetti runoilijoille mittaamattoman tehtävän: "Runoilijat löysivät sen, mikä oli jäänyt aidalle" (vrt. Souvenir/ Andenken, 1803). Runous kreikkalaisten jumaluuksien korvikkeena, evankelikaalisen juorutuksen, Koraanin läpimurron korvikkeena? Sietämätön vaatimus! Tästäkö johtuu huolestunut sävy: miksi? mitä järkeä?
xxx/ellauri356.html on line 644: Voiko politiikko kuulla tämän "sisäisen kosketuksen", olla osa tätä alusta alusta? Häneltä puuttuu visio, missio, jopa inkarnaatio, he sanovat. Mitä jos valittujen virkamiestemme parannuskeino olisi kehittää itseään ja tavata enemmän runoilijoita ja taiteilijoita? Mitä riskeeraamme? Että tasavallan presidentti alkaisi puhua kuten Paul Claudel, Michel Deguy täällä läsnä, Guyotat tai Sollers? Tai no, ei ehkä Sollers... Epätodennäköistä! Mutta yritetään, pelataan kuin kaupan tuulikaapissa hedelmäpeliä, ei se ota jos ei annakaan.
xxx/ellauri356.html on line 648: Toinen esimerkki: Siirsin seminaarini "Tarvii uskoa" yliopistostani Paris 7:stä Cochinin sairaalaan Maison de Solenille. Toivotamme tervetulleeksi masentuneet, itsetuhoiset, anorektiset ja huumeista riippuvaiset nuoret. Tai radikalisoitumisprosessissa. Souad on 14-vuotias tyttö muslimiperheestä. Häntä oli hoidettu anoreksiasta: ruumiin hidas kuolema, naisen ja äidin tappaminen sisällään, hylätty ja väärinymmärretty. Burka, hiljaisuus ja Internet, jossa hän tuntemattomien rikoskumppaneiden kanssa leimaa perheensä "luopijoiksi, pahemmiksi kuin uskottomat" ja valmistelee matkaansa "sinne" tullakseen satunnaiseksi moniavioisten taistelijoiden vaimoksi, marttyyrien tai itsemurhan tuotteliaaksi äidiksi, pommittajaxi itse.
xxx/ellauri356.html on line 650: Souad aloitti haastattelut sekalaisen monikulttuurisen analyyttisen psykoterapiaryhmän kanssa provosoimalla sanomalla, että hän oli "tieteellinen mieli", vahva matematiikassa ja fysiikassa-kemiassa, mutta että "vain Allah puhui totuutta ja pystyi ymmärtämään häntä". Kirjallisuus "ei merkinnyt hänelle mitään" ja hän "vihasi ranskan ja filosofian tunteja", jotka hän "ohitti niin paljon kuin mahdollista". Mutta Souad nautti tarinansa kertomisesta, joukkueen kanssa pelaamisesta kuin uuden sekoittuneen perheen kanssa, nauramisesta muiden kanssa ja itselleen. Yhteyden palauttaminen ranskan kanssa; kesyttää hänen tuhoisia impulssejaan ja kärsimyksiään kielellä. Muut teini-ikäiset osallistuivat ryhmän mukana kirjoitus- ja teatterityöpajoihin. Souad lainasi heiltä ranskaksi käännettyjen arabialaisten runojen kirjan. Hän ohittaa ranskan oppitunteja vähemmän. Ja hän puki farkut takaisin jalkaan. Mikä voitto länkkäriydelle! (Mixi Ranskaan kotoutuxen symboli on joku rapakontakaisen maanviljelijän työhaalari? Sanos se.)
xxx/ellauri357.html on line 71: analyyttisesta perinteestä. Minkkinen kääntää vanhat kysymyksenasettelut päälaelleen. Hän ei vain filosofoi
xxx/ellauri357.html on line 85: Novelli on Kivisen kestävin panos suomalaiseen filosofiaan. Filosofiaa olin tosin opiskellut jo edellisenä vuonna oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa oli vielä tuolloin filosofian lehtorin virka. Sitä hoiti Hannu Sivenius. Hänen kurssinsa Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriasta oli ensimmäinen luento, jolle olen yliopistossa osallistunut. Suuri osa juristiopiskelijoista suhtautui pakollisiin filosofian opintoihin turhautuneesti tai halveksien. Minuun kurssi jätti jälkensä. Työni tiennäyttäjinä viittilöivät Kevät Nousiainen ja Syxy Räsänen.
xxx/ellauri357.html on line 168: Plötinös (204/205 – 270) tunsi vastenmielisyyttä ”ruumiissa olemista” kohtaan, joten hän ei koskaan puhunut menneisyydestään, syntymäpaikastaan eikä -ajastaan. Hänen synnyinpaikakseen mainitaan kuitenkin Lykopolis, joko Ala-Egyptin Lykopolis tai Ylä-Egyptin Lykopolis, Egyptissä.
xxx/ellauri357.html on line 190: Platon oli perseestä mutta uusplatonismi tupla perseestä. Enneadit (kreikaksi: Ἐννεάδες), kokonaan The Six Enneadia [mitvit? Eikö niitä pitäisi olla 9?] on filosofi Plötinöksen kirjoitusten kokoelma, jonka on toimittanut ja koonnut hänen oppilaansa Porfyrius (noin 270 jKr.). Plotinus oli Ammonius Saccasin oppilas ja yhdessä he perustivat uusplatonismin. Hänen työnsä Augustinuksen Hippolaisen, kappadokialaisten isien, Pseudo-Dionysius Areopagiitin ja useiden myöhempien kristittyjen ja muslimiajattelijoiden kautta on vaikuttanut suuresti länsimaiseen ja lähi-idän ajatteluun.
xxx/ellauri357.html on line 396: Pyhä Teresa, josta on jo kokonainen höyryävä albumi 81 (kz. myös kiimaista albumia 337) kuvaa jumalaan yhtymistä näin: väkevä ilo ja valtava kipu sekaantuvat liekehtiväkasvoisen enkelin seivästäessä hänen "sydämensä" pitkällä kultaisella "keihäällä", jonka rautakärjestä ruiskahtaa vähän "tulta." Jumalalta kuumaa kärkeä. Hän on halunnut liittyä yhteen luolan kanssa. Hän ei halua erota sen nielusta. Valitettavassti ruiskahduxen jälkeen veltostunut molo valuu auttamatta ulos kuin pieni etana.
xxx/ellauri357.html on line 405: Yli 25 vuotta sitten joku WJT Mitchell toivoi, että tulevaisuudessa kriitikot kiinnittäisivät huomiota "vaaralliseen… ilkeään… likaiseen" Blakeen, jonka aikaisemmat tutkijat desinfioivat "turvallisesti pyhitetyksi" tehdessään, ja hänen teostensa asianmukaiseen tutkimiseen ammattilaisvoimin. (Mitchell 1982, 410, 411, 414). Profeetallisten pohdiskelujensa aikana Mitchell tunnisti blakelaisen seksuaalisen siveettömyyden paksun sarjan, joka otti usein hyvin outoja muotoja, ja vaikka nyt onkin epämiellyttävää nähdä hänen paimentavan homoseksuaalista fellatiota, naisellisuutta ja lesbovoyeurismia yhdessä raiskauksen, himon ja sadomasokismin kanssa sinkkuna (lika) "epänormaalin seksuaalisuuden" banneri, hänen paljastamansa elävät – heteroseksuaalisuutta hämmentävät – kohtaukset (414) tekivät kohtuulliseksi olettaa, että kun queer saapui sisään kylmästä, Blake Studies toivottaisi sille lämpimän vastaanoton. Tuon vuosikymmenen lopulla Camille Paglian (1990) karu kuvaus Blakesta "British Sade" (270) ehdotti varmasti samanlaista kriittistä tulevaisuutta. Hänen ilmestymisensä runoilijasta saattaa vapista ja iskeä "suuren äidin" alla, mutta edipaalinen terrori antaa myös outoa ymmärrystä, sillä "Blaken kauhistuttava kohtalo oli nähdä kuilu, josta useimmat miehet väistyvät: infantilismi kaikessa miesten heteroseksuaaluudessa" (287). Ja 1990-luvulla omituisia pilkkuja välähti toisinaan sukupuolitutkimuksesta, varsinkin sellaisesta, joka yritti hypätä tiiliseinää vastaan, johon feministinen kritiikki oli törmännyt yrittäessään tuomita Blaken "naisvihaa".
xxx/ellauri357.html on line 443: Shelleyn elämää leimasivat perhekriisit, huono terveys ja vastareaktio hänen ateismiaan, poliittisia näkemyksiään ja sosiaalisten käytäntöjen uhmaamista vastaan. Hän joutui pysyvään maanpakoon Italiaan vuonna 1818 ja tuotti seuraavien neljän vuoden aikana sen, mitä Zachary Leader ja Michael O'Neill kutsuvat "joiksi romanttisen ajanjakson hienoimmista runoista". Hänen toinen vaimonsa Mary Shelley oli Frankensteinin kirjoittaja. Hän kuoli veneonnettomuudessa vuonna 1822 29-vuotiaana. Percy oli niikö Dr. Frankenstein ja Mary oli sen hirviö.
xxx/ellauri357.html on line 445: Percyn isä oli kansanedustaja ja äiti menestyneen teurastajan tytär. Hänellä oli neljä nuorempaa sisarta ja yksi paljon nuorempi veli. Shelleyn varhaislapsuus oli suojaisa ja enimmäkseen onnellinen. Hän oli erityisen lähellä sisariaan ja äitiään, jotka rohkaisivat häntä metsästämään, kalastamaan ja ratsastamaan. Muttei veneilemään nähtävästi. Shelleyä kiusattiin koulussa ja hän oli onneton, ja joskus hän vastasi väkivaltaisella raivolla. Koulussa hän räjäytti kalpeana aidan ruudilla. Etonissa hän joutui erityisen ankaran joukkokiusaamisen kohteeksi. Hänen erikoisuutensa ja väkivaltainen raivonsa saivat hänelle lempinimen "Mad Shelley". Jos sillä olisi ollut pyssy siitä olisi tullut kouluampuja. Shelley politisoitui yhä enemmän opiskelukaverinsa Hoggin vaikutuksen alaisena ja kehitti vahvoja radikaaleja ja antikristillisiä näkemyksiä.
xxx/ellauri357.html on line 461: Shelley käytti seuraavat kuukaudet yrittäessään nostaa lainoja ja välttää ulosottomiehiä. Mary oli raskaana, yksinäinen, masentunut ja sairas. Hänen mielialansa ei juuri parantunut, kun hän kuuli, että Harriet oli synnyttänyt 30. marraskuuta Charles Bysshe Shelleyn, Shelleyn omaisuuden ja paronettuuden perillisen.
xxx/ellauri357.html on line 485: Napolissa ollessaan Shelley rekisteröi tyttövauvan, Elena Adelaide Shelleyn (s. 27. joulukuuta) syntymän ja kasteen. Hän nimesi itsensä isäksi ja Marian väärin äidiksi. Elenan syntyperää ei ole koskaan varmistettu lopullisesti. Elenan oli määrä kuolla heitteillejätettynä Napolin köyhässä esikaupungissa 9. kesäkuuta 1820.
xxx/ellauri357.html on line 524: Hänen jyrkässä suunnassaan? Niin kauan hän näyttää pysähtyvän
xxx/ellauri358.html on line 44: Toland syntyi Charlestonissa Illinoisissa 29. toukokuuta 1904 taloudenhoitaja Jennielle ja Frank Tolandille. Hänen
xxx/ellauri358.html on line 47: tuli apukamera. Hänen tavaramerkkinsä chiaroscuro, sivuvalaistu tyyli sai alkunsa vahingossa: kuvattaessa lyhytelokuvaa The Life and Death of 9413: a Hollywood Extra (1928), toinen kahdesta saatavilla olevasta 400 W:n polttimosta paloi, jolloin valaistukseen jäi vain yksi lamppu. Juuri ennen kuolemaansa hän keskittyi "äärimmäisen tarkennuksen" objektiiviin tehdäkseen lähellä ja kaukana olevat kohteet yhtä erotettavixi. Toland kuoli unissaan Los Angelesissa Kaliforniassa 28. syyskuuta 1948 sepelvaltimotromboosiin 44 -vuotiaana. Hänet haudataan Hollywood Forever -hautausmaalle Hollywoodissa Kaliforniassa.
xxx/ellauri358.html on line 115: Nahdessään Cliffordin metsänvartijan Mellerin hinkkaamassa kikkeliä puhtaaxi mökkinsä takapihalla Connie sävähtää halusta. Illalla hän tutkii vartaloaan peilistä ja toteaa sen mauttomaksi. Hän tuntee näivettyvänsä. Kävellessään metsässä han stalkkaa pientä majaa, jossa well-hung Jorma Melleri syö kanoja. Connie vettyy miettiessään ylpeää, kikkeliään puzailevaa miestä. Melleri taas tuntee harmia ja kiukkua aistillista vaikka mautonta, häntä punkkaa kohti vetävää naista kohtaan. He alkaa seukata, rakastella, jopa puhella, ensin kanakopissa ja sitten Mellerin mökissä. Vähitellen Connie onnistuu heittäytymään selälleen seksualiseen nautintoon miehen kanssa. Samalla hän oppi matkimaan miehen aistivoimaista murretta.
xxx/ellauri358.html on line 129: Vavisuttavin, vapauttavin riitti käydään läpi Mellerin työntäessä siittimensä Connien peräaukkoon. Au! Nyt riitti, Connie parahti. Paapa tulee! Hän tunsi voitonriemua, miltei pöyhkeyttä. Maistappa mustaa makkaraa herra Melperi! Esiin köyrimääsi lämmintä sydäntä. Siinä sulle sun täydellinen, henkinen ja ikuinen lapsesi.
xxx/ellauri358.html on line 249: Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa ja minun henkeni iloitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijansa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niin kuin hän on meidän isillemme puhunut." Luuk. 1:46-55.
xxx/ellauri361.html on line 37: Hän on ylösnoussut! Gasha da Masha punastelevat.
xxx/ellauri361.html on line 50: Pieni tyttö meni huoneeseensa ja otti piilostaan esiin lasipurkin. Hän kaatoi siinä olevat pikkurahat lattialle ja laski ne moneen kertaan. Siinä oli 27 ruplaa ize ansaittuja ja 100 ruplaa viettelijältä saatuja.
xxx/ellauri361.html on line 52: Tyylikkäästi pukeutunut mies oli kirurgi Carlton Armstrong, joka oli erikoistunut neurokirurgiaan. Hän teki tarvittavan leikkauksen puotipojan pikkuveljelle ilmaiseksi, ja pikkuveli parani. Puotipoika puikki sanaa hiiskumatta Novgorodiin. Carlton perässä.
xxx/ellauri361.html on line 189: Tolstoin ystävä Anatoli Koni kertoi Tolstoille tarinan miehestä, joka oli tullut hänen luokseen hakemaan oikeusapua. Tämä mies oli nuorena vietellyt 16-vuotiaan kauniin orpotytön, joka oli viety nuoren miehen sukulaisen kotiin tämän vanhempien kuollessa. Vedellyt sitä tarmokkaasti suurella sukunuijalla edestä ja takaa. Kun hänen hyväntekijänsä huomasi tytön raskaana olevan tilan, hän ajoi hänet pois. Viettelijänsä hylkäämästä tytöstä tuli prostituoitu toivottomien yritysten ansaita rehellistä toimeentuloa jälkeen. Tyttö, joka havaittiin varastaneen rahaa yhdeltä humalaiselta "vieraalta" bordellissa, pidätettiin (ei sentään ammuttu kuten Texasissa 2014). Asiaa käsitelleeseen tuomaristoon kohtalo asetti hänen viettelijänsä. Hänen omatuntonsa heräsi hänen käytöksensä epäoikeudenmukaisuuteen, ja hän päätti mennä naimisiin tytön kanssa, joka tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Koni päätti tarinansa kertomalla, että pari todella meni naimisiin, mutta pian hänen tuomionsa umpeutumisen jälkeen tyttö kuoli lavantautiin. Phew huokasi kaveri. Saved by the gong.
xxx/ellauri361.html on line 193: Vähän ennen kuolemaansa Lexa kertoi elämäkerran kirjoittajalleen kahdesta viettelystä elämässään, joita hän ei voinut koskaan unohtaa: "Toinen oli rikos, jonka tein palvelijan Mashan kanssa tätini talossa. Hän oli neitsyt. Viettelin hänet, ja hänet erotettiin ja menehtyi. Toinen taisi olla Gasha." (vaikka itse asiassa, kuten P. Basinsky sanoo, hiän työskenteli myöhemmin Tolstoin sisaren talossa).
xxx/ellauri361.html on line 206: Hän päättää luopua omaisuudestaan ja siirtää omistuksen talonpojilleen, jolloin he alkavat kiistellä eri tavoista, joilla he voivat järjestää kartanon. Kyllästyneenä miettimään tätäkin, Nehljudov istuutuu sohvalle ja "mekaanisesti" avaa englantilaisen hänelle antaman evankeliumin.
xxx/ellauri361.html on line 216: Anton Tšehov puhui teoksesta myönteisesti. Hän kutsui kyllä Nehljudovin ja Katjushan suhdetta "melko epäselväksi ja keinotekoiseksi". Maksim Gorki näki romaanin Tolstoin vihonviimeiseksi teokseksi. Leninin mukaan tää oli ihan parhautta. Ilman "ylösnousemusta" ei olisi ollut Gorkin "äitiä" ja kenties koko sosialistista realismia, yritystä mukauttaa todellisuus ideologiaan, minkä Neuvostoliiton sanamestarit tuskallisesti mutta uskonnollisesti tekivät.
xxx/ellauri361.html on line 218: William Jamesin mielestä tää ja Doston Karamazovit oli "lapsellisia". Neuvostokriitikot näki siinä "pirstoutumista ja päättelyn puutetta." Brian Aldiss kuzui sitä suurimmaksi Tolstoin romaaniksi. Pötyä, Sota ja Rauha on paljon paxumpi. Kenji Mizoguchi sanoi: "Kaikki melodraama perustuu Tolstoin ylösnousemukseen." Mitä tollanen japsu filminikkari nyt ylipäänsä ymmärtää. Hänen elokuviensa toistuva teema oli naisten sortaminen historiallisessa ja nykypäivän Japanissa.
xxx/ellauri361.html on line 220: Brian Wilson Aldiss (18. elokuuta 1925 East Dereham, Norfolk – 19. elokuuta 2017 Oxford, Oxfordshire) oli brittiläinen kirjailija ja kriitikko. Hän kirjoitti tieteiskirjallisuutta, valtavirran kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta. Hänen tavoitteenaan oli teoksesta Pimeät valovuodet lähtien kirjoittaa tieteiskirjallisuutta, joka poikkeaisi perinteisestä.
xxx/ellauri361.html on line 225: Suomen-vierailunsa muistoksi maailmankuulu tieteiskirjailija Brian Aldiss sijoittaa uuden romaaninsa kehykset maahamme. Hän oli SF-kirjallisuustapahtuman kunniavieraana Helsingissä vuonna 1986.
xxx/ellauri361.html on line 277: ”Tuona päivänä tajusin, että vanha lehdenmyyjä oli rikkaampi kuin minä”, Bill Gates kertoi. ”Hänen ei tarvinnut tulla ensin rikkaaksi auttaakseen toista."
xxx/ellauri363.html on line 76: Gadamerin perhetausta oli protestanttinen, ja hänen yliopiston rehtori-isänsä oli ankarasti preussilainen. Kemisti-isän mielestä Hannu-Jorin humanismi oli pelkkää huuhaata. Hänen äitinsä kuoli diabetekseen, kun Gadamer oli vain neljävuotias, eikä hänellä ollut elossa olevia veljiä tai sisaria. Jean Grondin kuvailee Gadamerin löytäneen äidistään "runollisen ja melkein uskonnollisen vastineen isänsä rautaiselle nyrkille." Gadamer suoritti tohtoriopinnot Marburgissa vuonna 1922 (omien sanojensa mukaan "liian nuorena") Platonin oikealle kazovista operaattoreista. Samana vuonna Gadamer sairastui myös polioon josta hän toipui vain hitaasti ja jonka jälkivaikutukset säilyivät hänellä koko loppuelämänsä (102 vuotta!)
xxx/ellauri363.html on line 122: Hänen julkiset keskustelunsa ex-nykyisten henkilöiden, kuten Habermasin ja Derridan, kanssa, vaikka he eivät aina vastanneet Gadamerin omia hermeneuttisen vuoropuhelun ihanteita (ainakaan Derrida), ovat antaneet selvän todisteen Gadamerin omasta sovitteluhalusta. Habermasille Gadamer hankki lokoisan viran Heidelbergistä.
xxx/ellauri363.html on line 130: Hän arvosteli perinteistä saksalaisten humanistien "elämä ja teos-" lähestymistapaa, missä saadaan yhteys kirjoittajan ajatuksiin, jotka johtivat tekstin luomiseen (Schleiermacher), tai tilanteeseen, joka johti ko. ilmaisuun (Dilthey).
xxx/ellauri363.html on line 161: Lähetyslääkärillä tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee lääkärinä lähetystyön yhteydessä. Hänen työssään näkyvät sekä lääkärin että lähetyssaarnaajan työ. Konkreettisesti tämä näkyi Heikinheimon poliklinikalla odotusaulassa, jossa luettiin evankeliumia sekä jaettiin potilaille pieniä hengellisiä kirjoja. Näihin kirjoihin oli painettu sairaalan leima sekä merkitty potilaan numero. Tämä lahjoitettu hengellinen kirja piti olla mukana seuraavalla kerralla, kun tuli käymään poliklinikalla.
xxx/ellauri363.html on line 234: uudistaja. Hänen suunnitelmansa Panopticon-nimisestä vankilarakennuksesta oli
xxx/ellauri363.html on line 308: Päiväkirjan kirjoittajan Ned Wardin kertomus on tyypillinen. Hän vieraili Bethlemissa vuonna 1699 ja huomasi olevansa uppoutunut pelottavaan melun ja epäjärjestyksen maailmaan. "Kuulimme sellaista ketjujen kolinaa, ovien rummutusta, huutamista, huutamista, laulua ja kolinaa, etten voinut ajatella muuta kuin... [näkemystä], jossa helvetti irtosi ja sai Helvetin meteliin."
xxx/ellauri363.html on line 347: Asyylikäytännössä mielisairaalapotilaalle osoitettiin paikka yhteiskunnan ”model alienina”. Hänestä tuli sopimuksen äänetön osapuoli, jonka kohtalo kirjoitettiin holhousta, hoitamista ja sen lopettamista koskevien päätösten avulla. Turun kaupunginlääkäri Haartman suositteli eurooppalaisissa mielisairaaloissa kehiteltyjen hoitomuotojen, kuten pimeä huone -hoidon ja kylmien suihkukylpyjen, ottamista osaksi Seilin hospitaalin toimintaa. Läkärinpaikkakin pitäisi ehkä täyttää.
xxx/ellauri363.html on line 426: motivoitunut uudistaja. Hänen virkakaudellaan hoitajien määrää lisättiin ja heidän
xxx/ellauri363.html on line 449: Hän on julkaissut kokonaisen läjän nuorisolle tarkoitettuja seksuaalikasvatus- ja raittiusoppaita, varsinkin nuorukaiselle.
xxx/ellauri363.html on line 462: mielisairaus on tietyn temperamentin sairaalloinen ääri-ilmiö. Hän jakaa temperamentit
xxx/ellauri363.html on line 501: Heikinheimon mukaan älyllisesti normaali, mutta tunne-elämältään poikkeava. Hän
xxx/ellauri363.html on line 527: tekojen oikeudellinen kostaminen on lähtökohtaisesti epäoikeudenmukaista. Hän
xxx/ellauri363.html on line 571: Saksalainen Wilhelm Dilthey (1833 – 1911) oli yksi ajatussuunnan uranuurtajista. Hän
xxx/ellauri363.html on line 587: ilmaisua, siirtoa ja vastaanottamista. Hänen psykologisoivaan katsantokantaansa sisältyi
xxx/ellauri363.html on line 607: yhteiskuntakelpoiseksi. Hän pitää Panopticonia tuon kehityksen arkkitehtonisena
xxx/ellauri363.html on line 612: minuudestakin on vaan valvontavallan synnyttämä tarrapinta. Oikeisto- ja talouslipilaaripiireissä Foucault’ta on kritisoitu deterministisistä ja strukturalistisista painotuksista. Hän tekee subjektista zydeemille alisteisen position, jolta uupuu intentionaalisuus.
xxx/ellauri363.html on line 667: Hänestä tuli johtava angloamerikkalaisen oikeusfilosofian teoreetikko ja porvarillinen radikaali, jonka ideat vaikuttivat hyvinvointipolitiikan kehitykseen. Hän kannatti yksilön ja taloudellisia vapauksia, kirkon ja valtion erottamista, sananvapautta, naisten yhtäläisiä oikeuksia, oikeutta avioeroon ja (julkaisemattomassa esseessä) homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointia. Hän vaati orjuuden, kuolemanrangaistuksen ja fyysisen rangaistuksen, mukaan lukien lasten, poistamista. Hänestä on tullut myös varhainen eläinten oikeuksien puolustaja. Vaikka hän kannatti vahvasti yksilöiden laillisten oikeuksien laajentamista, hän vastusti ajatusta luonnonlaeista ja luonnollisista oikeuksista (joita molempia pidetään "jumalaisina" tai "Jumalan antamina"). alkuperä), kutsuen niitä "hölynpölyksi paalujen päällä". Bentham kritisoi myös terävästi juridisia fiktioita (a family of hypothetical figures in anglo-saxon law including: the "right-thinking member of society", the "officious bystander", the "reasonable parent", the "reasonable landlord", the "fair-minded and informed observer", the "person having ordinary skill in the art" in patent law, and stretching back to Roman jurists, the figure of the bonus pater familias, all used to define legal standards).
xxx/ellauri363.html on line 671: Jerry keskittyi rahatalouden kasvuun keinona täystyöllisyyden luomisessa. Hän oli myös tietoinen pakkosäästämisen, kulutushalukkuuden, säästämis-sijoitussuhteen ja muiden "nykyaikaisen" tulo- ja työllisyysanalyysin sisällön muodostavista asioista. Hänen rahanäkemyksensä oli lähellä hänen utilitaristisen päätöksenteon mallissaan käytettyjä peruskäsitteitä. Hänen töitään pidetään "modernin hyvinvointitalouden" (anglosaxinen talousliberalismi) varhaisena edeltäjänä. Esimerkiksi 1780-luvulla Bentham piti kirjeenvaihtoa ikääntyvän Adam Smithin kanssa epäonnistuneena yrityksenä saada Smithin vakuuttuneeksi siitä, että korkojen pitäisi antaa kellua vapaasti. Chicagon jutku talousnobelisti Milton Friedman taputti Jerrylle karvakäsiään.
xxx/ellauri363.html on line 675: Benthamin oppilaita olivat hänen sihteerinsä ja yhteistyökumppaninsa James Mill, jälkimmäisen poika John Stuart Mill, oikeusfilosofi John Austin ja amerikkalainen kirjailija ja aktivisti John Neal. Hänellä oli huomattava vaikutus vankiloiden, koulujen, huonojen lakien, tuomioistuinten ja itse huonon parlamentin "uusintamiseen".
xxx/ellauri363.html on line 679: Hänen varakas perheensä tuki Tory-puoluetta. Hän oli kuulemma ihmelapsi: hänet löydettiin taaperona istumassa isänsä pöydän ääressä lukemassa moniosaista Englannin historiaa, ja hän aloitti latinan opiskelun kolmen vuoden ikäisenä.
xxx/ellauri363.html on line 680: Hänet koulutettiin asianajajaksi mutta hän ei koskaan harjoittanut, sillä hänet kutsuttiin baariin vuonna 1769. Bentham oli useaan otteeseen ihastunut naisiin ja kirjoitti seksistä. Hän ei koskaan ollut naimisissa eikä paxuna punkerona päässyt paljon naimaankaan.
xxx/ellauri363.html on line 684: Benthamin päivittäinen malli oli nousta klo 6, kävellä 2 tuntia tai enemmän ja sitten työskennellä klo 16 asti. Hänellä oli todnäk. Aspergerin oireyhtymä.
xxx/ellauri363.html on line 690: Bentham vietti noin kuusitoista vuotta elämästään rakennusideoidensa kehittämiseen ja hiomiseen ja toivoi, että hallitus hyväksyisi suunnitelman kansallisesta vankeuslaitoksesta nimittäen hänet urakoitsija-kuvernööriksi. Bentham oli katkera koko myöhemmän elämänsä ajan panoptikonisuunnitelman hylkäämisestä, ja hän oli vakuuttunut siitä, että kuningas ja aristokraattinen eliitti olivat estäneet sen. Panoptikonin rakennusurakka muistutti erehdyttävästi Sunny Car Centeriä. Bentham oli järkyttynyt: "He ovat murhanneet parhaat päiväni." Hän luopui toivosta ja keskittyi sen sijaan hankkimaan taloudellista korvausta vuosien turhasta työstään.
xxx/ellauri363.html on line 693: Hänen alun perin vaatimuksensa oli valtava, lähes 700 000 punnan summa, mutta lopulta hän tyytyi vaatimattomampaan (mutta silti huomattavaan) 23 000 punnan summaan.
xxx/ellauri363.html on line 702: Ohjaan, että näin valmistettu ruumis siirretään toimeenpanijalleni. Hän saa luurangon pukeutumaan johonkin mustaan pukuun, jota toisinaan käytän. Hän ottaa näin puetun ruumiin sekä tuolin ja henkilökunnan, jotka olen kantanut myöhempinä vuosinani, ja koko laitteen säilyttämistä varten hän valmistelee sopivan laatikon tai kotelon ja kaivertaa siihen. näkyvällä kirjaimella siihen kiinnitettävään laattaan ja myös lasikaapin tarroihin, joihin kehoni pehmeiden osien valmisteet on sisällytettävä,... nimeni pitkälti kirjaimilla ob: ja sen jälkeen päivä minun kuolemastani.
xxx/ellauri363.html on line 717: Saksalainen filosofi Wilhelm Dilthey (1833–1911) on yksi modernin tai ainakin filosofisen hermeneutiikan perustajista. Hän on tärkeä välittäjä siinä henkitieteiden tiedollista perustaa tutkivassa filosofian traditiossa, jonka ensimmäisiä edustajia olivat Friedrich Schleiermacher (1768–1834) ja Johann Gustav Droysen (1808–1884), ja jota Filthy Diltheyn jälkeen 1900-luvulla kehittivät edelleen Martin "nazi" Heidegger (1889–1976), Hans-Georg "humanisti vastoin isän toiveita" Gadamer (1900–2002) ja Paul "ranu" Ricoeur (1913–2005). Dilthey kutsui filosofista projektiaan terveen järjen kritiikiksi. Hän katsoi, että Immanuel Kantin kriittinen filosofia (ks. "Kant: Puhtaan järjen kritiikki") ei antanut vastausta historiallisten tieteiden tiedollisiin ongelmiin, ja halusi siksi täydentää Kantin filosofiaa erityisesti kokemuksen transvestiittisten ehtojen osalta.
xxx/ellauri363.html on line 719: Dilthey ilmoitti jo vuonna 1860 aikovansa kirjoittaa uuden puhtaan järjen kritiikin, joka perustuisi historiallis-kielitieteellisen osaston maailmankatsomukselle. Transufilosofia säilyi Diltheyn käsitteellisenä viitekehyksenä läpi hänen filosofisen uransa, ei se siitä päässyt eroon enempää kuin rupikonna täplistä. Hänen filosofinen projektinsa kesti yli viisikymmentä vuotta, mutta mitään valmista historiallisen järjen kritiikistä hän ei saanut kirjoitetuksi. Sen sijaan historiallisen järjen kritiikki on luettavissa erilaisine kehittelyvaiheineen siinä mittavassa tuotannossa erilaisia tekeleitä, jotka hän elämänsä aikana kirjoitti. Diltheyn filosofista tuotantoa tarkasteltaessa on hyvä muistaa hänen ajatelleen – Karl Marxia mukaillen – että filosofian tehtävä ei ole selittää maailmaa vaan muuttaa sitä. No paljonpa se sai sitä muutetuxi. Tämän toiminnallisen lähtökohdan kautta myös hänen filosofinen hajanaisuutensa tulee parhaiten ymmärretyksi.
xxx/ellauri363.html on line 721: Dilthey syntyi Biebrichissä lähellä Mainzia pappisperheeseen, jossa harrastettiin paljon kulttuuria, erityisesti kirkkomusiikkia ja suositeltavaa kirjallisuutta. Teologian opinnot eivät kuitenkaan tyydyttäneet Diltheyta, ja hän vaihtoi ne filosofiaan Berliinin yliopistossa. Dilthey väitteli tohtoriksi Berliinissä 1864. Historialliset opinnot ja filosofia vieraannuttivat hänet uskonnosta. Äidilleen hän kirjoitti, että häntä riivasi tiedonjano, jota papan uskonto ei voi tyydyttää. Hänen kiinnostuksensa uskontoa kohtaan kuitenkin säilyi läpi elämän, samoin kuin jonkinlainen romantikoilta omaksuttu pantyhose maailmankatsomus. Hänen lukeneisuutensa määrä oli miltei käsittämätön, tosin ei se lukemastaan paljon muistanut. Hän kirjoitti paasauxia filosofian historiasta Spinozasta Wolffiin ja Kantiin, Schellingistä Comteen ja Schopenhaueriin, Schleiermacherista Nietzscheen. Multa puuttuu vielä muutama, ainakin Wolff ja Comte. Baselissa (eräänlainen Kouvola) hän kirjoitti suurtyötään Schleiermacherin elämäkertaa sekä tärkeitä tekeleitä kuten Goethe und die dichterische Phantasie ja merkittävään kulttuurifilosofiseen esseekokoelmaansa Das Erlebnis und die Dichtung.
xxx/ellauri363.html on line 729: Se synnytti kiihkeän keskustelun psykologian luonteesta, jossa hänen päävastustajakseen tuli psykologi Hermann Ebbinghaus (1850–1909), joka oli kokeellisen psykologian kehittäjä ja kiivas kannattaja. Hän syytti Diltheyta kokeellisen psykologian pilkkaamisesta sekä irrationalismin ja introspektion puolustamisesta. Kiistan taustalla oli luonnollisesti aikakauden yleisempi keskustelu luonnon- ja hengentieteistä, valkotakit vastaan mustakauhtanat. Luettuaan Ebbinghausin kritiikin Husserl aluksi kieltäytyi lukemasta Diltheyn tekstiä. Päätettyään lopulta kuitenkin lukea sen, Husserl kutsui sitä nerokkaaksi työksi. Psykologiasta käytiin valko- ja mustatakkien välillä kova kamppailu, jonka valkotakkiset luopulta voittivat.
xxx/ellauri363.html on line 754: Nuorena teini-ikäisenä toinen maailmansota vaikutti Jyrkiin syvästi. Lukion valmistumiseen asti Habermas asui Gummersbachissa Kölnin lähellä . Hänen isänsä Ernst Habermas oli Kölnin teollisuuspamppuja. Jyrki kuvaili häntä osuvasti natsien kannattajaksi ja vuodesta 1933 natsipuolueen NSDAP:n jäseneksi. Jyrki itse oli Jungvolkführer, saksalaisen Jungvolkin johtaja, joka kuului Hitlerjugendiin. Aika noloa. Hänet kasvatettiin vankkumattomassa protestanttisessa miljöössä, sillä hänen isoisänsä oli Gummersbachin seminaarin johtaja. Hän suoritti filosofian tohtorin tutkinnon Bonnissa vuonna 1954 väitöskirjalla, jossaa kirjoitettiin absoluutin ja "absoluutin" välisestä konfliktista Schellingin ajattelussa, Jakkoh-Hintikka sentään todisti jotain 2. kl logiikan ilmaisuvoimasta. Habilitaatiovaiheessa tuli riitaa Horkheimerin kanssa Frankfurtin koulussa, ja Jyrki painui iänikuiseen Marburgiin. Hannu-Jori hommasi sille henk.koht. ylim. professorin paikan Heidelbergistä. 1964 Jyrki kosti Horkheimerille potut pottuina ja vei sen tyhjentämän tuolin Frankfurtin koulussa.
xxx/ellauri363.html on line 777: Vaikka Jyrki on todennut, että valistus on "keskeneräinen projekti", hän väittää, että sitä pitäisi korjata ja täydentää, ei hylätä. Tässä hän etääntyy Frankfurtin koulusta ja arvostelee sitä, samoin kuin suurta osa postmodernistista ajattelua, liiallisesta pessimismistä, radikalismista ja liioitteluista. Eihän asiat nyt sentään niin kehnosti ole! Hänen modernismin ja kansalaisyhteiskunnan puolustaminen on ollut inspiraation lähde muille taantumuxen voimille, ja sitä pidetään tärkeänä filosofisena vaihtoehtona postmodernismin rikkalajikkeille. Hän on myös tarjonnut vaikutusvaltaisen lohdullisen analyysin myöhäiskapitalismista.
xxx/ellauri366.html on line 67: Äijähän oli tosi fakiiri. Hän kyllä näyttäisi kaikille! Ja niin näyttikin, ylen nulpahtaneelta näytti.
xxx/ellauri366.html on line 93: Jihad Jane on nyt 60-vuotias. Henkilökohtaisten menetysten ja itsemurhayrityksen jälkeen vuonna 2005 hän kääntyi islamiin. Hänet tuomittiin 6. tammikuuta 2014 10 vuodeksi. Hänet vapautettiin vankilasta 4v kakun päätteexi 2018.
xxx/ellauri366.html on line 94: Hänet suljettiin selliinsä usein 23 tunniksi vuorokaudessa, mutta hän onnistui kihlautumaan vankitoverinsa kanssa, joka lupasi kääntyä islamiin vapautuessaan. He tapasivat "kulhoilla puhumisen" merkeissä, vankilan slangin, jolla kauhittiin wc-altaan vesi, soittamalla ja kuuntelemalla putkien kautta.
xxx/ellauri366.html on line 116: Hän sanoi myös, että hän oli ahdistunut katsoessaan suoraa lähetystä Israelin puolustusvoimien toimista Gazassa. "Sionistit alkoivat pommittaa palestiinalaisia ja minusta tuli silloin radikaalimpi. Aloin ajatella enemmän jihadia."
xxx/ellauri366.html on line 119: Hänen tapauksessaan hänet lopulta taivutettiin matkustamaan Ruotsiin elokuussa 2009 ensimmäisenä askeleena kohti Vilksin tappamista, mutta FBI pidätti hänet palattuaan Philadelphiaan ennen vaarallisen suunnitelmansa toteuttamista.
xxx/ellauri366.html on line 124: Hän alkoi elää kadulla ja työskennellä prostituoituna, ja hän joutui riippuvuuteen heroiinista ja kokaiinista. Kun neuvonantaja Switch Ollie soitti isälle, hän myönsi ilman katumusta: "Joo, raiskasin hänet." Häntä ei koskaan asetettu syytteeseen rikoksista, ja hän kuoli vuonna 2010. Tälläistä on jenkeissä.
xxx/ellauri366.html on line 256: Sosiaalisen median vaikuttaja Viivi Kuuselalla on Instagramissa yli 41 tuhatta seuraajaa, ja Tiktokissa noin 46,8 tuhatta. Hänet tunnetaan humoristisesta somesisällöstään.
xxx/ellauri376.html on line 80: Vuosina 1945–1946 François Truffaut näki Sascha Guitryn rainan Le Roman d'un cheateur kaksitoista kertaa Champollion-elokuvateatterissa. Sankarista, kansanmurhaajasta, asosiaalista varkaasta, tulee hänen ihanteensa, joka ilmentää moraalia, "joka koostuu yksinkertaisesti itsensä suojelemisesta muiden moraalilta". 1946 François Truffaut, joka oli yläasteen neljännellä luokalla, sai peruskoulun tutkinnon ja lopetti koulunkäynnin. Pian rettelöivä Ransu pantiin kasvatuslaitoxeen. Kasvattajat ovat tyhmiä. Siellä François Truffautilla diagnosoitiin kuppa kurkussa, joka hoidettiin välittömästi. Hänen suhteensa äitiinsä, "ei tietenkään äitipuoli, mutta ei myöskään äiti", on kauhea, kun niitä on olemassa. Äiti "syyttelee" häntä homoseksuaalisesta suhteesta Jimin kaa. Myöhemmin hänen pakonomainen rakkautensa naimisissa olevien naisten, leskien, nuorten ja prostituoitujen välillä eivät enää lohduta häntä epäonnistumisesta Liliane Litvinin kanssa, jonka johdosta Ransu nirhi auki ranteensa. Oliko Liliane juutalainen?
xxx/ellauri376.html on line 84: François Truffaut toipuu vaikeasti. Hän miettii taas itsemurhaa, mutta rauhallisesti ja kyseenalaistaa
xxx/ellauri376.html on line 87: kokema "häpeän kokemus" muutti lopullisesti hänen arvionsa Sachan elokuvasta, jota hän ihaili nuoruudessaan. Hän
xxx/ellauri376.html on line 89: Delannoy teki elokuvassa Lost Dogs Without a Collar, joka julkaistiin samana vuonna. Hän muisti sen kolme vuotta myöhemmin tuomitsemalla instituutioiden huonon
xxx/ellauri376.html on line 118: Tässä suhteessa Little Richard sanoi Presleystä: "Hän oli influensseri. Elvis oli siunaus. He eivät päästäneet mustaa musiikkia läpi. Hän avasi oven mustalle musiikille." Al Green oli samaa mieltä: "Hän mursi jään meidän mustien puolesta." Kun hänen tyttöystävänsä kuoli itsemurhalla, Al Greenistä tuli vihitty pastori ja hän siirtyi gospel-musiikkiin. Myöhemmin hän palasi maallisen musiikin pariin.
xxx/ellauri376.html on line 127: 15. kesäkuuta 1977 Green meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Shirley Greenin (os Kyles) kanssa Memphisissä. Hiän oli alunperin Chicagosta, ja hiän oli yksi hänen taustalaulajistaan ja työntekijä hänen kirkossaan. Heillä on yhdessä kolme tytärtä. Shirley haki ensimmäisen kerran avioeroa vuonna 1978 julmuuden ja sovittamattomien erimielisyyksien perusteella. Hiän jätti hakemuksen uudelleen vuonna 1981 syyttämällä Greenin kohdistaneen hänet perheväkivaltaa koko avioliiton ajan. Green syytti hiäntä julmasta ja epäinhimillisestä kohtelusta vastavalitteessa. Vuonna 1982 antamassaan vannomassaan avioerohakemuksessaan Shirley todisti, että Green hakkasi hiäntä saappaalla vuonna 1978 ollessaan raskaana viidennellä kuukaudella, koska hän kieltäytyi seksistä. Hän väitti, että pahoinpitely johti pään haavoihin, joista yksi vaati ompeleita. Tapahtuman jälkeen hän haki avioeroa, mutta he tekivät sovinnon. Shirleyn mukaan he erosivat useita kertoja, kun pahoinpitelyt tulivat "liian usein ja liian ankariksi". Aluksi Green kielsi hakkailleensa vaimoaan, mutta vuonna 1982 hän myönsi lyöneensä vaimoaan. Heidän avioeronsa saatiin päätökseen helmikuussa 1983. Pot pot pot pot potkun sain, kesken hakkailua, valitti Shirley.
xxx/ellauri376.html on line 160: Amerikkalainen säveltäjä ja kapellimestari Leonard Bernstein sanoi: "Elvis Presley on suurin kulttuurinen voima 1900-luvulla." Hän on yksi tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista amerikkalaisista. Suurimman osan aikuisiästään Presley, joka oli noussut köyhyydestä rikkauteen ja kuuluisuuteen, oli kuvannut amerikkalaista unelmaa. Viimeisinä vuosinaan ja hänen kuolemansa jälkeisiä olosuhteitaan koskevien paljasteiden jälkeen hänestä tuli liiallisuuden ja ahneuden symboli. Yhä enemmän huomiota kiinnitettiin hänen hänen puutteelliseen kasvatukseensa ja halukkuuteensa rikkaaseen, raskaaseen eteläiseen ruoanlaittoon kuten paistettuun kanapihviin ja kekseihin sekä kastikkeeseen. Erityisesti hänen rakkautensa paistettua maapähkinävoita, banaania ja (joskus) pekonivoileipiä kohtaan, nykyään "Elvis-voileipinä", alkoi symboloida amerikkalaista unelmaa.
xxx/ellauri376.html on line 161: Vuodesta 1977 lähtien Presleystä on tehty lukuisia väitettyjä ufohavaintoja. Joidenkin fanien pitkäaikainen salaliittoteoria on, että hän teeskenteli kuolemansa kuin Adolf Hitler. Hänet on nostettu, kuten keskiaikainen pyhimys, kulttihahmoksi. Hän on ikään kuin pyhitetty huudoilla. Elvis on noussut suureksi taiteilijaksi, suureksi rokkariksi, suureksi schlockin toimittajaksi, suureksi banaanixi sykkiväxi, suureksi voiman symboliksi, upeaksi kinkuksi, hienoksi ihmiseksi, ja, kyllä, mahtava amerikkalainen.
xxx/ellauri376.html on line 172: Epämiellyttävä Fedja setä on mainittu nimeltä ei vähemmässä kuin 75 albumissa. Mixi vitussa voi hyvällä syyllä kysyä. Ikävämpää ukkoa saa hakea. Vaan nytpä luen Dostojevskin pentateukin ehkä kehnoimman teoxen, nim. "Keskenkasvuinen" (podrostok). Ymmärtääxeni Doston teinipsyyken syväluotausta käytän apuvälineenä Albert Liliuxen (1922) selvitystä Kasvien tunne-elämä nykyaikaisten tuhkimusten mukaan. Albert Lilius valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1897 pääaineenaan biologia. Hänen lisensiaatin väitöskirjansa valmistui vuonna 1905, ja teoksellaan Luonnontiedon opetusoppi hän sai kasvatus- ja opetusopin dosentuurin. Lilius matkusti Saksaan hakemaan oppia Ernst Meumannilta kokeellisessa kasvatustutkimuksessa. Palattuaan Suomeen hän erikoistui lapsipsykologiaan ja julkaisi 1910-luvun Suomessa uraauurtavia teoksia aiheesta. Tässä muutamia Pertin avainpointteja.
xxx/ellauri376.html on line 225: Dmitri oli kotoisin Simbirskistä. Isävainaa oli husaari ja äiti emigrantti. Dmitri puhui ranskaa pienenä. Vuonna 1832 Grigorovich meni saksalaiseen lukioon, minkä jälkeen hänet siirrettiin ranskalaiseen Monighettyn sisäoppilaitokseen Moskovaan. Vuonna 1835 hän ilmoittautui Nikolajevski-tekniikan instituuttiin, jossa hän ystävystyi opiskelijatoverinsa Fjodor Dostojevskin kanssa ja kiinnostui kirjallisuudesta. Vuonna 1840 Grigorovitš erosi instituutista saatuaan ankaran rangaistuksen siitä, ettei hän ollut tervehtinyt muodollisesti suurherttua Mihail Pavlovitšia tämän kulkiessa ohitse. Hän liittyi Imperial Academy of Arts -akatemiaan, jossa ukrainalainen Taras Shevchenko oli hänen läheinen ystävänsä. Yksi hänen ensimmäisistä kirjallisista tuttavistaan oli Nikolai Nekrasov, jonka hän tapasi opiskellessaan Akatemian studioissa.
xxx/ellauri376.html on line 236: Eräänä syksynä, kun johtaja vaatii kiireellisesti autoveron maksamista ja mylly vaatii rahat takaisin jauhojen jauhamisesta, Anton joutuu menemään kaupunkiin messuille myymään hevosen - ainoan karjan, joka hänellä on jäljellä. Hän pääsee hädin tuskin maakuntakaupunkiin, jossa hän ei ole käynyt moneen vuoteen. Siellä hän viettää koko päivän messuilla, eikä löydä sopivaa ostajaa. Punapartainen mies suostuttelee Antonin odottamaan huomiseen, sanomalla, että hän on jo löytänyt hänelle hyvän ostajan ja vie hänet yöpymään tutun omistajan luo. Antonille tarjotaan juotavaa, ja hän nukahtaa, ja seuraavana aamuna hän huomaa, että punapartainen mies on kadonnut ja hänen hevosensa on varastettu. Vieraiden neuvosta hän menee etsimään hevosta yhdestä kylästä, joka tunnetaan varastettujen hevosten ajamisesta siellä. Samalla majatalon isäntä ottaa pois lampaannahkaisen turkin maksuna oleskelusta.
xxx/ellauri376.html on line 238: Vieraat jatkavat keskustelua tapahtuneesta odottaessaan messujen alkamista. Pihaa lähestyy Antonin kyläläinen, joka työskentelee nyt kaupungin tehtaalla ja tapasi Antonin messuilla edellisenä päivänä. Hän saa tietää hevosen varkaudesta ja kertoo yleisölle Antonin elämästä. Hänen mukaansa Anton eli hyvin, oli kiltti mies, joka ei kieltäytynyt auttamasta muita, ja lisäksi hän oli miesten joukossa ainoa lukutaitoinen mies. Eräänä päivänä miehet eivät kestäneet johtaja Nikitan julmuutta ja kirjoittivat kirjeen Pietariin nuorelle mestarille. Anton sai tehtäväkseen kirjoittaa kirje. Kirje kuitenkin palautettiin Pietarista Nikitalle itselleen, joka oli raivoissaan ja saatuaan tietää, että Anton oli kirjoittanut kirjeen, lähetti veljen taas rekryytiksi, ja Anton itse alkoi karkottua maailmasta. Joten muutamassa vuodessa Anton köyhtyi täysin.
xxx/ellauri376.html on line 240: Sillä välin Anton, etsittyään hevosta kolme päivää ja uuvuttuaan kaatosateessa, palaa yöllä kylään. Ennen kuin hän saapuu taloon, hän näkee vanhan kerjäläisen, jonka hän tuntee, Arkharovnan ja pyytää häntä auttamaan. Hän johdattaa hänet metsään rosvojen luo, joista toinen on hänen poikansa Peter ja toinen Antonin veli Ermolai. Ermolai suostuu auttamaan, koska edellisenä päivänä he ryöstivät kauppiaan. Ensin he menevät tavernaan, jossa heidät kuitenkin huomaa kauppiaan veli, joka pitää rahakolmikkoa epäilyttävänä. Anton, Peter ja Ermolai pidätetään ja heitä syytetään varkaudesta. Viikkoa myöhemmin, oikeudenkäynnin jälkeen, rosvot ja Anton lähetetään kahleissa kovaan työhön. Tässä on paljon samaa kuin Astrid Lindgrenin Ronja Rövardotterissa, jonka suorasoittoversio on varsin huumoriton. Ryövärit on kuin herhiläisiä tai susia, vain kunkku ja kuningatar lisääntyvät.
xxx/ellauri376.html on line 246: "Kylän" toiminta tapahtuu aivan tavallisessa venäläisessä kylässä maaorjien keskellä. Lehmätyttö synnyttää tyttären aivan navettapihalla, ja lehmätyttö itse kuolee synnytyksen yhteydessä. Lapsi menee arvalla toisen lehmäntytön, Domnan, luo, jolla on useita omia lapsia. Tytön nimi on Akuliina. Hän kasvaa ilman kiintymystä ja huolenpitoa; vain pahoinpitely ja raiskaus odottavat häntä perheessä. Seitsemänvuotiaasta lähtien Akuliinalle uskotaan erilaisia tehtäviä, pääasiassa hanhien paimentaminen. Hän ei leiki muiden lasten kanssa, vaan menee hanhien kanssa kaukaisille pelloille, missä hän tuntee olonsa vapaammaksi.
xxx/ellauri376.html on line 248: Kun Domnan aviomies Karp, joka oli aiemmin työskennellyt luuserina, palaa taloon, Akuliinan tilanne pahenee entisestään isäpuolen huonon luonteen vuoksi. Hän on epäsosiaalinen ja sairas, eikä kommunikoi kenenkään kanssa; kukaan ei puolestaan tunne sympatiaa häntä kohtaan. Näin kuluu monta vuotta, jonka aikana Akuliina nöyrästi kaiken kiusaamisen kestäen välttää kaikin mahdollisin tavoin yhteydenpitoa perheessä.
xxx/ellauri376.html on line 258: Konstantin Aleksandrovich Sax on 32-vuotias kypsä mies, viisas elämässä. Sankari taisteli Kaukasuksella, hänellä on korkea asema ja kunnioitus virkamieskunnassa. Hänellä on laajat poliittiset näkemykset. Taiteentuntija ja ajattelija rakastuu hulluna äskettäiseen lukiolaiseen Polinkaan ja menee naimisiin hänen kanssaan. Nuori 19-vuotias vaimo on vielä puolentoista vuoden avioliiton jälkeenkin pelkkä lapsi. Hän on edelleen naiivi ja hemmoteltu. Kaikki hänen miehensä yritykset juurruttaa häneen hyvä kirjallisuuden ja musiikin maku ja tehdä hänestä samanmielinen ihminen epäonnistuvat. Rakas Polinka mielellään miellyttäisi Konstantinia, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää, mitä häneltä vaaditaan. Ja emotionaalisesti hän pysyy täysin kuurona kehityksensä eteen tehdyille ponnisteluille. Ja joskus se ärsyttää puolisoa. Polinkan koirankin nimi oli Polja.
xxx/ellauri376.html on line 262: Kirjoitat, että mieheni on sekä vanha että tyhmä. Sinä itse, mon ange, sanoit väärin kaksi vuotta sitten. Et tule koskaan näkemään niin jaloja ja rohkeita kasvoja kuin Saxilla. Hän on hieman kalju, mutta taivutan hänet käyttämään peruukkia. Ja hän on kolmekymmentäkaksi vuotta vanha, ja sekin on vasta toukokuussa.
xxx/ellauri376.html on line 296: Ja niin nuori prinssi Galitsky ilmestyy näyttämölle. Galizky on tyhmä mutta hyvännäköinen ja himoo Polinaa aivan kanki jäykkänä. Kerran Aleksanteri oli yrittänyt kosiskella Polinaa, mutta ei osoittanut tarvittavaa päättäväisyyttä ja lähti ulkomaille. Ja kun hän palasi, hän löysi tämän naimisissa olevana naisena. Kokonainen tunteiden pyörre valtasi nuoren prinssin. Hän kokee intohimoa, menetyksen katkeruutta ja kostonhimoa onnellista kilpailijaansa Saxia kohtaan. Pitkän työmatkan aikana Konstantina, Polinka ja Alexander tulevat läheisemmiksi. Saatuaan tietää nuoren vaimonsa uskottomuudesta Sachs lähestyy monimutkaisen ongelman ratkaisua poikkeuksellisella tavalla. Nimittäin mitenkä?
xxx/ellauri376.html on line 298: Prinssi Alexander Nikolaevichilla oli yksi niistä harvinaisista kasvoista, joista sekä miehet että naiset pitävät heti. Hänen säännölliset kasvonpiirteensä vaikuttivat sekä ohuemmilta että älykkäämmiltä mattapintaisen, hieman sairaan kalpeuden ansiosta, joka sopi erittäin hyvin hänen pienten, ylöspäin kohotettujen mustien viiksiensä kanssa. Hänen suussaan säilyi lempeä, lapsellisesti hyväilevä ilme, joka säilyy pitkään miehillä, jotka olivat lapsuudessa erityisen hyvännäköisiä poikia. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta hänen hieman laiha vartalonsa näytti pysähtyneen kehityksessään. Hopeabrodeerattu univormu teki prinssistä vielä nuoremman.
xxx/ellauri376.html on line 300: Samaan aikaan toisaalla muuan sivuhenkilö, nimeltä Fif, oli kunnioitetun näköinen vanha mies, jolla oli harmaa pää; Hänellä oli siniset lasit nenässä. Hänen koko vartalonsa erottui hämmästyttävästä liikkuvuudesta. Hän ei voinut istua paikallaan pudistamatta päätään aika ajoin, nykimättä käsiään ja potkimatta jalkojaan. Tämä epämiellyttävä fiilis teki oudon kontrastin hänen vanhoille kasvoilleen, jotka olivat kirkkaat, kylmiät ja sinertävät kuin jää. Tällä kertaa tämä fiilis oli kuitenkin täysin ymmärrettävää. Vanha mies oli suuressa henkisessä ahdistuksessa. Toisinaan hän huokaisi ja tällä kertaa tunsi sivutaskuaan.
xxx/ellauri376.html on line 302: Alex Polinkasta: Minusta Polinkasi oli vielä söpömpi kuin hän oli vapautuessaan. Se on vielä hyvin pieni, mutta on kasvanut huomattavasti. Hänen vartalonsa tuli vieläkin ohuempi. Keskustelut miehensä kanssa tekivät hänelle paljon hyvää, koska Sachs on sekä älykäs että energinen henkilö.
xxx/ellauri376.html on line 304: Polinka Alexista: Ja hän on niin hyvännäköinen! Hän on sata kertaa parempi kuin ennen. Kuinka tämä marmorinen kalpeus sopii hänelle! Hänen rintansa vajosi ja vyötäröstä tuli vieläkin jalompi, vieläkin ohuempi... ja hänen silmänsä... Jumalani, anna anteeksi... Saanko minä tämän?..
xxx/ellauri376.html on line 312: Eh! Perkele! - huudahti Sax suunniltaan kärsivällisyydestään. Hänhän kuxi sinua. Onko tämä fixua?
xxx/ellauri376.html on line 316: Illalla Alex käväisi pikaisesti Polinkassa. Hänellä oli kuumetta ja päänsärkyä. Itkimme ja nussimme...
xxx/ellauri376.html on line 327: En koskaan kyllästy hämmästymään päähenkilön jaloudesta, jota ei pysäyttäisi kaksintaistelu, jolla on onnistunut kokemus niihin osallistumisesta, mutta hän on viisas ja toimii toisin. Hän ei kosta, hän päästää irti, mutta hän ei vain päästä irti, vaan rakkaudella ja halukkuudella uhrata kaikki, mitä hänellä on rakkaansa ja tämän onnen nimissä. Olen hyvin pahoillani Sachsia kohtaan, hän on kiltti, älykäs, lämminsydäminen.
xxx/ellauri376.html on line 350: Boris sai kuulla isänsä kuolemasta paluumatkalla sotaretkeltä petsenegejä vastaan. Kiovaa lähestyessään hän aavisti Svjatopolkin hautovan pahoja ajatuksia. Hänen sotajoukkonsa kehotti häntä valtaamaan Kiovan Svjatopolkilta, mutta Boris ei halunnut taistella vanhempaa veljeään vastaan, vaan halusi kunnioittaa häntä kuin isäänsä.
xxx/ellauri376.html on line 354: Svjatopolk sen sijaan lähetti joukon miehiään surmaamaan Boriksen. He tavoittivat hänet Altajoella. Borista oli varoitettu Svjatopolkin aikeista. Hän antoi toimittaa teltassaan ehtoopalveluksen, ja heräsi varhain aamulla laulamaan aamupalveluksen psalmeja. Svjatopolkin lähettämät murhaajat eivät tohtineet häiritä rukousta. Vasta palveluksen päätyttyä he hyökkäsivät Boriksen telttaan ja lävistivät keihäällä hänen ruumiinsa. Boriksen uskollinen palvelija unkarilainen György yritti suojella isäntäänsä ja sai itse surmansa. Haavoittunut Boris pyysi murhaajilta armoa saadakseen vielä rukoilla ennen kuolemaansa. Hän kiitti Jumalaa, että oli saanut kärsiä pyhien marttyyrien tavoin. Lopuksi hän kääntyi murhaajiensa puoleen sanoen: ”Veljet, saattakaa nyt loppuun teille annettu tehtävä. Rauha veljelleni ja teille.”
xxx/ellauri376.html on line 356: Svjatopolkin miehet kietoivat henkitoreissaan olevan Boriksen telttakankaaseen ja nostivat kärryihin viedäkseen hänet Svjatopolkin luo. Svjatopolk lähetti kuitenkin käskyn surmata Boris lävistämällä hänen sydämensä keihäällä. Näin pyhä marttyyri antoi henkensä Jumalalle vuonna 1015. Hänen ruumiinsa vietiin salaa Vyšgorodiin ja haudattiin Pyhän Basileioksen kirkon luo.
xxx/ellauri376.html on line 358: Svjatopolk ei tyytynyt Boriksen murhaan, vaan päätti surmata myös nuorimman veljensä Glebin. Hän lähetti tälle sanan tulla Kiovaan. Matkalla Gleb sai tiedon Boriksen murhasta. Veneessään pienellä joella lähellä Smolenskia hän itki isänsä ja veljensä kuolemaa. Silloin Svjatopolkin lähettämät miehet soutivat hänen veneensä viereen. Gleb pyysi hyökkääjiä säästämään hänen henkensä ihmetellen, mitä pahaa hän oli tehnyt, mutta huomattuaan, ettei armoa ollut odotettavissa, hän voitti kuolemanpelkonsa ja rukoili Jumalaa ottamaan hänen sielunsa vastaan. Murhaajat käskivät Glebin kokkia leikkaamaan hänen kurkkunsa auki. Kokki teurasti isäntänsä kuin viattoman lampaan. Tämä tapahtui syyskuun 5. päivänä. Näin Gleb pääsi näkemään rakkaan veljensä, ja he molemmat saivat seppeleet, joita olivat toivoneet. Murhaajat kätkivät Glebin ruumiin kahden pölkyn väliin ja palasivat Kiovaan tekemään Svjatopolkille tiliä tapahtumista.
xxx/ellauri376.html on line 360: Jaroslav hyökkäsi tämän jälkeen Svjatopolkia vastaan ja voitti hänet lopullisesti vuonna 1019 Altajoella käydyssä taistelussa, lähellä paikkaa jossa pyhä Boris oli surmattu. Svjatopolk menetti sittemmin järkensä ja sai lisänimen ”Kurja”. Hänen veljensä Jaroslav sai lisänimen Viisas ja otti Kiovan hallintaansa.
xxx/ellauri376.html on line 393: Sukulaisten mukaan Aleksandr oli lapsuudessa erittäin hyvä keskittymään asioihin ja epätavallisen varhaiskypsä. 6-vuotiaana hän puhui sujuvasti kolmea vierasta kieltä, nuoruudessaan jo kuutta kieltä: erityisesti natiivitasoista englantia kuten Jaakko Yli-Juotikkaan bronikaveri herra X, mutta myös ranskaa, saksaa ja italiaa. Hän ymmärsi myös latinaa ja kreikkaa erittäin hyvin. Hän läpäisi kirjallisuustieteen kandidaatin tutkintoon vaadittavat kokeet 13-vuotiaana ja valmistui juristiksi 17-vuotiaana. Äiti lähetti hänet Pietarista vastoin hänen omaa tahtoaan vuonna 1818 lähetystösihteeriksi Persiaan. Dekabristina Sasha joutui tovixi Tbilisissä vankilaan mutta käänsi takkinsa ja hankki zaarille mainiot edut Persialta kolonialistisodassa.
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
xxx/ellauri376.html on line 404: Tarpeeton ihminen (ven. ли́шний челове́к, lišni tšelovek) on venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmo. Tarpeeton ihminen kuuluu yleensä aatelistoon ja älymystöön. Hän ei kykene toteuttamaan ihanteitaan eikä toimimaan aktiivisesti. Hahmo on tyytymätön itseensä, säälii itseään, ei löydä elämälleen tarkoitusta ja tuntee, että maailma torjuu hänet. (Doston Arkadi on tämmöinen.) Myös aloitekyvyttömyys ja sitoutumisen pelko rakkaussuhteissa on usein tulkittu tämän tyyppihahmon ongelmiksi. Koko 1800-luvun ja 1900-luvun alussa tarpeettomat ihmiset olivat venäläisten romaanien ja näytelmien vallitsevia henkilöhahmoja. Syynä se että kynäilijät olivat samanlaisia.
xxx/ellauri376.html on line 416: Liza, Sofian piika, itsepäinen ja voimaton piika. Hän sanoo rohkeasti mielipiteensä, koska hän ei voi ryhtyä toimiin sukupuolensa ja asemansa vuoksi. Hän on ajoneuvo, jonka avulla useat hahmot paljastavat alhaisemmat halunsa ja paljastavat julkisesti kiivaasti suojattuja totuuksia.
xxx/ellauri376.html on line 420: Päähenkilö Aleksandr Andrejevitš Chatsky. Joskus merkityksettömän kaunopuheisena hän johtaa anteliasta, joskin epämääräistä kapinaa Famusovien ja Molchalinien vihannesmaista itsekästä maailmaa vastaan. Hänen innostava, nuorekas idealisminsa, hänen intonsa ja elonsa on Romeon perhettä. Perinne kertoo, että hahmo on mallinnettu Pjotr Tšaadajevin, alkuperäisen ja kiistanalaisen venäläisen kirjailijan ja filosofin mukaan, jonka Gribojedov oli tuttu. Merkittävää on, että kaikesta ilmeisestä selkeän persoonallisuuden puutteesta huolimatta hänen roolinsa on venäläisen näyttelijän perinteinen koetinkivi. Suuret Chatskyt ovat yhtä harvinaisia ja yhtä arvostettuja Venäjällä kuin suuret Hamletit Britanniassa.
xxx/ellauri376.html on line 451: Hänen tyttärensä etunimi on Sofia ("viisas"), viitaten hänen pragmaattisuuteensa.
xxx/ellauri376.html on line 468: Romaanin monitasoinen juoni kuljettaa biologista isää ja poikaa kohti väistämätöntä konfliktia, joka kuitenkin lässähtää ja ratkeaa anteeksiantoon ja sovintoon. Arkadi nöyrtyy ja on valmis ottamaan vastuun rotinkaisesta äidistään ja sisarestaan. Arkadin muutokseen vaikuttanut henkilö on hänen laillinen isänsä Makar Dolgoruki. Romaanin loppupuolella Makar kuolee mutta ehtii antaa Versiloville anteeksiannon merkkinä ikonin. Pizzat kaikille sovinnon kunniaxi. Versilov ottaa lahjan vastaan, mutta rikkoo vahingossa ikonin myöhemmin. Hän ei myöskään solmi avioliittoa Arkadin äidin kanssa, vaikka Makarin kuolema tekisi avioliiton mahdolliseksi. Arkadista ei näin ollen tule rikasta kuin juutalainen.
xxx/ellauri376.html on line 474: Alexis Piron (1689 Dijon, Ranska – 1773 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän toimi asianajajana Dijonissa mutta muutti 1719 Pariisiin, missä hän pian saavutti näytelmillään yleisön ihailun.
xxx/ellauri376.html on line 733: Hän ei olisi herjannut idiootteja niin paljon.
xxx/ellauri376.html on line 741: Hänen elämäänsä ei ole purettu;
xxx/ellauri376.html on line 859: Charles Maurice de Talleyrand-Périgord (2. helmikuuta 1754 – 17. toukokuuta 1838) oli ranskalainen diplomaatti, joka toimi Ludvig XVI:n alaisuudessa, Ranskan Suuren vallankumouksen, direktoraatin, konsulaatin ja heinäkuun monarkian aikana. Hänet tunnettiin yleisesti vain nimellä Talleyrand. Sano vain Hannixi, balit jäi aidalle. Hänet vihittiin papiksi 1779 ja 1780 hänestä tuli kirkon edustaja hoviin. Tässä tehtävässään hän oli laatimassa kirkon omaisuuden inventaariota 1785 ja puolusti kirkon likaisia oikeuksia. Vuonna 1789 maallisena tunnettu Talleyrand nimitettiin Autunin piispaksi suvun vaikutusvallan ansiosta. Talleyrand kellui joka käänteessä kuin pieruinen paska pinnalle. Se juoni Napoleonia vastaan minkä kerkisi, haukkui sitä Alexanteri I:lle. Napsu nimitti Talleyrandia "paskaksi silkkisukassa" (la merde dans un bas de soie). Talleyrandilla ei ollut laillisia lapsia, mutta suht tuntematon tavis Charles-Joseph de Flahaut tunnustetaan yleisesti hänen pojakseen.
xxx/ellauri379.html on line 50: Kurtz palasi Vietnamiin vuonna 1966 vihreiden barettien kanssa ja oli osa sydämet ja mielet -kampanjaa, joka kuten aiemmin on nähty meni täysin perseelleen. Kurtz käytti barbaarisia menetelmiä vihollisen voittamiseksi, mutta myös pelon levittämiseksi. Kurtz mm. murhasi Jay "Chef" Hicksin katkaisemalla hänen päänsä. Hän kiduttaa Willardia fyysisest, vangitsemalla hänet bambumaiseen vankilaan kuin Pugatshevin koppi, sekä henkisest, näyttämällä hänelle ystävänsä Chefin katkaistua päätä jonka hän oli tappanut. Tääkin on vanha klischee osmannien ajoilta (albumi 190) ja aiempaakin (esim. Holofernes, Johannes Kastaja, Sulla).
xxx/ellauri379.html on line 57: Kurtzia kohdeltiin todella kuin jumalankaltaista kuningasta. Hän käytti laajaa sotilaallista koulutustaan seuraajien ja sotilaiden armeijan muodostamiseen ympärilleen ja hänestä tuli lopulta sotafilosofi, joka luki runoutta ja lainauksia Pyhästä Raamatusta, mikä saa muut katsomaan hänet seinähulluksi.
xxx/ellauri379.html on line 59: Elokuvan Kurtzin mallina uskotaan laajalti olleen Tony Poe, joka oli mitalein erittäin koristeltu ja erittäin epätavallinen Vietnamin sodan aikakauden puolisotilaallinen upseeri CIA:n erityistoimintojen osastosta (Black Ops). Poen tiedettiin pudottavan katkaistuja päitä vihollisen hallitsemiin kyliin eräänlaisena psykologisen sodankäynnin muotona ja käyttäneen alkuperäiskansojen ihmiskorvia kirjaamaan vihollisten lukumäärän, jotka hänen joukkonsa olivat tappaneet. Hän lähetti nämä korvat takaisin esimiehilleen todisteena hänen ponnisteluistaan syvällä Laosissa.
xxx/ellauri379.html on line 97: Yhteenveto. Heart of Darkness kertoo tarinan tarinassa. Novelli alkaa ryhmästä matkustajia Thames-joella kelluvassa veneessä. Yksi heistä, kapteeni Marvel (Marlow) kertoo merenkulkijoilleen kokemuksestaan, joka tapahtui kokonaan toisella joella – Kongo- joella Afrikassa. Marlow'n tarina alkaa "hautakaupungiksi" kutsutusta paikasta jossain Euroopassa. Siellä ”yhtiö” – nimeämätön organisaatio, joka johtaa siirtomaayritystä Belgian Kongossa – nimittää hänet höyrylaivan kapteeniksi. Hän lähtee Afrikkaan optimistisena sen suhteen, mitä hän löytää.
xxx/ellauri379.html on line 105: Kurtz kuolee matkalla takaisin ylös jokea, mutta ei ennen kuin paljastaa Marlowille pelottavan välähdyksen ihmisen pahuudesta, jolle hän oli altistunut. "Kauhu! Kauhu!" hän kertoo Marlowille ennen kuolemaansa. Marlowkin melkein kuolee, mutta hän palaa hautakaupunkiin toipumaan. Hän halveksii länsimaisen sivilisaation pieniä koettelemuksia, jotka näyttävät vaivaavan kaikkia hänen ympärillään. Kun hän paranee, hänen luonaan vierailevat erilaiset hahmot Kurtzin entisestä elämästä – elämästä, jota hän vietti ennen kuin hän löysi pimeän sisäpuolen Afrikasta.
xxx/ellauri379.html on line 107: Tilaa Britannica Premium -tilaus ja pääset käsiksi eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Vuosi Eurooppaan paluunsa jälkeen Marlow vierailee Kurtzin kumppanin luona. Hänet esitetään – kuten monet Heart of Darknessin naishahmoista – naiivisti suojassa maailman kauheudelta, tila, jonka Marlow haluaa säilyttää. Kun hän kysyy Kurtzin viimeisistä sanoista, Marlow valehtelee: "nimesi", hän kertoo. Marlow'n tarina päättyy tähän. Heart of Darkness itse päättyy, kun kertoja, yksi Marlow'n yleisöstä, näkee horisontille kerääntyvän haudanpilviä – mikä hänestä näyttää olevan "valtavan pimeyden sydän" .
xxx/ellauri379.html on line 133: Hahmoerittely Kurtz. Yksi 1900-luvun kirjallisuuden arvoituksellisimmista hahmoista on Kurtz. Hän on pikkutyranni, kuolevainen jumala, Euroopan ja anglosaxisten arvojen ruumiillistuma ja hyökkääjä kaikkia kolonialisoituja vastaan. Nämä ristiriitaiset elementit yhdessä tekevät Kurtzista niin kiehtovan Marlowille – ja niin arvokkaan yhtiölle.
xxx/ellauri379.html on line 137: Kurtz on vaarallinen mies, koska hän haistattaa vitun Yhtiön "humanistisille" aikeille Kongossa. Hän palauttaa enemmän norsunluuta kuin kaikki muut asemat yhteensä, ja tekee sen käyttämällä absoluuttista voimaa. Tämä pelottaa managerin kaltaisia miehiä, jotka valittavat Kurtzin "epäterveestä menetelmästä" - vaikka Kurtz tekee vain sitä, mitä yritys tekee kokonaisuudessaan piilottamatta tekojaan hyvien aikomusten julkisivun taakse. Marlow huomauttaa, että "Koko Eurooppa osallistui Kurtzin tekemiseen", ja Kurtzin olemassaolo todistaa tämän olevan totta: Kuten Yhtiön kaltaisissa yrityksissä mukana olevat eurooppalaiset (vixi miten amerikkalaiset painottaa sanaa eurooppalaiset tässä, vaikka ize ovat mikäli mahdollista pekkaa pahempia haudanryöstäjiä), hän kuvaa Marlowin Kongossa vallitsevaa ahneutta ja himoa. Toisin kuin Yhtiö, Kurtz ei kuitenkaan ole kiinnostunut hänen imagostaan tai siitä, kuinka "haitalliset hölmöt", kuten johtaja, näkevät hänet. Vaikka Bryssel on tekopyhyyden "valkoinen hauta", Kurtz on täysin avoin himoistaan. Hän kertoo Managerille olevansa "Ei niin sairas kuin haluaisit uskoa." Mutta tämä toteamus pätee kaikkiin eurooppalaisiin, jotka ovat mukana imperialistisen valtakunnan rakentamisessa: Vaikka Kurtzin leimaaminen moraalisesti "sairaaksi" mieheksi saattaa tuntua lohduttavalta, hän itse asiassa vain hieman liioittelee niitä impulsseja, joita termiittiapinoiden sydämissä on kaikkialla.
xxx/ellauri379.html on line 159: and "the Bob Dylan of our age". Swift on tukenut monia brändejä ja yrityksiä, hän on lanseerannut vaatepuita Paul ja Stella McCartneyn kanssa, suunnitellut terveisiä Amerikasta -kortteja ja Jakke Pacific -nukkeja, julkaissut useita tuoksuja Elizabeth Ardenin isokainalosta ja allekirjoittanut monivuotiset sopimukset AT&T:n ja Pääoma Ykkösen kanssa. Hän oli National Hockey Leaguen Nashville Predatorsin ja Sony Cyber-threat -digitaalikameroiden trollaaja, ja hänestä tuli New York Cityn kansainvälinen lähettiläs vuonna 2014 ja levykauppapäivätapahtuma vuonna 2022.
xxx/ellauri379.html on line 190: Applejack on maan poni ja yksi My Little Pony Friendship on Magic -elokuvan päähenkilöistä. Hän asuu ja työskentelee Sweet Apple Acresissa isoäitinsä Granny Smithin, veljensä Big McIntoshin , sisarensa Apple Bloomin ja koiransa Winonan kanssa. Hän edustaa rehellisyyden elementtiä. Applejack on luotettava ja lojaali, aina valmis auttamaan apua tarvitsevia kuin pikku Papu. Hän työskentelee Sweet Apple Acresissa pääasiassa omenanpukittajana, vaikka omenat viljelevät joskus myös porkkanoita ja maissia. Hän on hyvä sisarushahmo Apple Bloomille ja tukee ystäviään hyvin heidän seikkailuissaan.
xxx/ellauri379.html on line 227: Prinsessa Luna, joka tunnetaan myös nimellä Nightmare Moon tai Night Mare Moon muuttuessaan tai tietyissä muissa olosuhteissa, [huomautus 3] on Alicorn- poni, prinsessa Celestian nuorempi sisar ja ensimmäisen kauden ensi- illan päävastustaja. My Little Pony Friendship on taikuutta painajaiskuuna. Hän on myös Princess Cadancen adoptiotäti. Lopulta Elements of Harmony palauttaa Lunan entiselleen ja hän palaa muina täteinä hallitsemaan Equestriaa vanhemman sisarensa rinnalla. Prinsessa Luna/Nightmare Moonia kutsuttiin hänen varhaisilla nimillään Prinsessa Selena / Yö Tamma toisessa tuotantokaudessa.
xxx/ellauri379.html on line 231: Nightmare Moon pystyi käyttämään sekä illuusioita että muotoa muuttavia voimia havaittuja vihollisiaan vastaan. Hänen yrityksensä saada aikaan ikuinen yö osoittaa kunnioitusta Tirekin suunnitelmalle ensimmäisessä My Little Pony Specialissa. Jaksossa "Luna Eclipsed" paljastetaan, että pyhä Nightmare Night pyörii Nightmare Moonin ympärillä, jossa nuoret ponit pukeutuvat paljastaviin pukuihin ja keräävät karkkia. Tavoitteena on tarjota niitä Nightmare Moon -patsaalle, jotta tämä ahmoisi ne ylös.
xxx/ellauri379.html on line 233: Uaxaclajuun Ubʼaah Kʼawiil (tunnetaan myös nimellä "Kahdeksastoista kani"), oli 13. ajaw eli voimakkaan mayavaltion hallitsija, joka liittyy Cobánin paikkaan nykyaikaisessa Hondurasissa (sen klassinen maya-nimi oli luultavasti Oxwitik) . Hän hallitsi 2. tammikuuta 695-3. toukokuuta 738.
xxx/ellauri379.html on line 318: Courtney Love on kade miljardöörimmälle Taylor Wiftille. Ei Wift ole mitenkään tärkeä. Nina Simone oli etevämpi, siitä ei voi olla kuin yhtä mieltä. Sibelius wiftasi Kämpin yläkerrassa. Kekähän sille siellä twerkkas persettä. Ei Aino ainakaan, ei liioin Love eikä Wift. Tokko edes Nina Simone. Courtney ehkä nirhasi Kurt Cobainin. Lopun alku käynnistyi kun Cobain katosi vieroitusklinikalta maaliskuussa 1994. Courtney Love palkkasi yksityisetsivät paikantamaan miehen. Courtney teki katoamisilmoituksen Kurtin äidin nimellä, jossa varoiteltiin muusikon olevan itsetuhoinen. Kukaan ei löytänyt Cobainia. Ennustettavissa ollut toteutui 5. huhtikuuta 1994: Cobainin verestä löydettiin kolminkertainen yliannos heroiinia. Hän oli myös väitetysti ampunut itseään haulikolla. Jostain syystä haulikosta ei löydetty Cobainin sormenjälkiä. Hänet löysi hälytysjärjestelmän asentaja kahden ja puolen päivän päästä ampumisesta. Asentaja huomasi lasiruudun läpi paitaan, farkkuihin ja kenkiin pukeutuneen ruumiin huoneessa, jonka ikkunassa oli kyltti, jossa luki "Sovun valtakunta". Kurt Cobain makasi selällään lattialla. Kurt oli jättänyt myös itsemurhaviestin, jonka hän oli omistanut lapsuuden mielikuvitusystävälleen Boddahille. Paperissa oli pätkä Neil Youngin kappaleesta "My My, Hey Hey (Out Of The Blue)". Cobain olisi kirjoittanut lappuun "It's better to burn out than to fade away" (suom. "On parempi palaa loppuun kuin feidata").
xxx/ellauri380.html on line 55: Jallun perusti 1958 lehtimies Mauri Lintera. Hänen omistamansa Kustannuskeidas Oy takoi lehdellä paljon rahaa, jotka Lintera sijoitti edelleen Jaana-naistenlehden perustamiseen. Jaana ilmestyi 1962–1985.
xxx/ellauri380.html on line 119: Köyhä upseeri Herman on pelihimon vaivaama, mutta niin köyhä, ettei hänellä ole varaa pelata. Hän käyttää kaiken aikansa seuraamalla muiden pelaamista. Herman uskoo, että kreivittärellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän tietää kolme voittokorttia. Yrittäessään saada kreivittären paljastamaan oikeat numerot Herman rakastuu kreivittären tyttäreen Lizaan. Lizan häitä ollaan järjestämässä ruhtinas Jeletskin kanssa, mutta Hermanin onnistuu herättää Lizan rakkaus ja häät perutaan.
xxx/ellauri380.html on line 141: Kreivitär X:llä, tietysti, ei ollut paha sydän, mutta hän oli itsepäinen, kuin maailman turmelema nainen, itara ja kylmään itsekkäisyyteen vajonnut, kuin kaikki vanhat, jotka ovat aikaansa rakastaneet ja ovat vieraat nykyiselle. Hän otti osaa kaikkeen suuren maailman hyörinään; kävi tanssijaisissa, joissa hän istui nurkassa, punattuna ja vanhan kuosin mukaan puettuna, kuni tanssisalin eriskummallisena ja välttämättömänä koristeena; syvään kumartaen astuivat tulleet vieraat hänen luo, ikäänkuin määrätyn tavan mukaan, ja sitte ei kukaan enää hänestä välittänyt. Kotonaan otti hän vastaan koko kaupungin, noudatti ankaraa etikettiä, eikä tuntenut ketään nä'öltä. Hänen monilukuiset palkollisensa, lihoen ja harmeentuen hänen eteisessään ja palvelijain huoneessa, tekivät mitä tahtoivat, kilvan varastellen kuolemaa lähenevää ämmää.
xxx/ellauri380.html on line 143: Lisaveta Ivanovna oli kotimarttiira. Hän hoiti taloutta ja sai nuhteita sokerin liiasta tuhlaamisesta; hän luki ääneen romaaneja — ja oli syypää tekijän kaikkiin vikoihin; hän seurasi kreivitärtä kaikilla hänen matkoillaan — ja vastasi ilmasta ja kadusta. Hänelle oli määrätty palkka, jota ei koskaan täyteen maksettu; yhtä kaikki vaadittiin häneltä, että hänen piti olla puettu kuin kaikki muut, se on: kuin varsin harvat. Seuraelämässä näytteli hän mitä kurjinta osaa. Kaikki hänen tunsivat eikä kukaan häntä huomannut; tanssijaisissa tanssi hän ainoastaan silloin kuin puuttui vis-à-vis'ia, ja naiset ottivat häntä käsivarteensa joka kerta, kun heidän täytyi mennä kammioon korjaamaan jotakin koristuksistaan.
xxx/ellauri380.html on line 145: Herman oli venäläistyneen saksalaisen, joka oli jättänyt hänelle pienen pääoman, poika. Ollen lujasti vakuutettuna riippumattomuutensa vahvistamisen välttämättömyydestä, ei hän koskettanut korkoihin, eli palkallaan eikä sallinut itselleen pienintäkään oikkua. Muutoin olikin hän umpimielinen ja kunnianhimoinen, ja hänen tovereillaan oli harvoin tilaisuutta nauraa hänen liikanaista säästeliäisyyttään. Hänellä oli kovat intohimot ja tulinen kuvitus; mutta lujuus pelasti hänet nuoruuden tavallisista hairahduksista. Niinpä esimerkiksi, ollen sielussaan pelaaja, ei hän koskaan ottanut kortteja käsiinsä, sillä hän laski että hänen omaisuutensa ei sallinut hänen (niinkuin hän tapasi sanoa) "uhrata välttämätöintä toivossa voittaa liikoja" — ja kuitenkin hän koko yöt istuskeli korttipöytien ääressä, seuraten kuumeentapaisella vavistuksella pelin eri käänteitä.
xxx/ellauri380.html on line 156: Tuntematta katumusta, hän yhtä kaikki ei voinut kokonaan tukehduttaa omaatuntoaan, joka hänelle toisti: sinä olet ämmän murhaaja! Omaten vähän totista uskoa, oli hänellä paljon etuluuloa. Hän luuli että kreivitär vainajalla saattoi olla vahingollinen vaikutus hänen elämäänsä, ja päätti mennä hautajaisiin, pyytääkseen varuixi anteeksi. Sitä voisi olla jotain hyötyä. Arkku seisoi komeana katafalkilla samettisen rankisen alla. Vainaja makasi siinä, kädet rinnalla, karikkatanu päässä ja valkoinen atlassileninki yllä. Herman, nopeasti peräytyen, astui hairaan ja romahti pitkälleen maahan.
xxx/ellauri380.html on line 171: Herman vavahti: todellakin, ässän sijassa oli hänellä patarouva. Hän ei ottanut uskoakseen silmiään, käsittämättä, kuinka hän voi pettyä.
xxx/ellauri380.html on line 176: Herman tuli hulluksi. Hän istuu Obuhovan sairas-huoneessa, seitsemännessätoista numerossa. Hän ei vastaa mihinkään kysymykseen, vaan jupisee tavattoman sukkelaan: "Kolmisilmä, seitsensilmä, ässä! Kolmisilmä, seitsensilmä, rouva!…"
xxx/ellauri380.html on line 246: Hänen vastenmieliset seksuaaliset taipumuksensa ja voimakas julmuus ja sadismi tarkoittivat, että hänen johtamansa yksikkö sai enemmän tai vähemmän vapaat kädet murhata, kiduttaa, raiskata ja polttaa. He aloittivat elämänsä keskitysleirin vartioinnissa, ja Dirlewangerin ja hänen rikollisten seuraajiensa vangeille aiheuttamat julmuudet olivat niin pahoja, että ne melkein uhmasivat uskoa. Häntä on myös kuvattu "SS:n pahimmaksi mieheksi" ja "ehkä sadistisimmaksi toisen maailmansodan komentajista". Kumpi oli pahempi, Aatu vaiko Oskari? Aatun tappaminen ois ollut humaanimpaa, koska se olis säästänut enemmän ihmishenkiä.
xxx/ellauri380.html on line 250: Oskar Dirlewanger itse selvisi sodasta, mutta ei kauaa. Hän kuoli vankileirillä vuonna 1945; todennäköisimmin hänet hakattiin kuoliaaksi suunnattoman sadististen vartijoiden toimesta.
xxx/ellauri380.html on line 252: Dirlewanger syntyi Würzburgissa 26. syyskuuta 1895. Hän oli kauppiaan poika ja vietti suuren osan lapsuudestaan Esslingen am Neckarissa sen jälkeen, kun hänen perheensä muutti sinne vuonna 1906. Hän kävi Esslinger Gymnasiumia (tunnetaan nykyään nimellä Dirlewanger-Gymnasium) ja Schelztor-Oberrealschulea. Hän suoritti Abiturinsa vuonna 1913. Hänen amoraalisen persoonallisuutensa, ml alkoholismi ja sadistinen seksuaalinen suuntautuminen, mureutti ensimmäisen maailmansodan rintamakokemukset ja sen kiihkeä väkivalta ja barbaarisuus.
xxx/ellauri380.html on line 257: Hän opiskeli Frankfurtin Goethen yliopistossa ja valmistui vuonna 1922 valtiotieteen tohtoriksi (Dr. rer. pol.). Hän kirjoitti väitöskirjansa suunnitelmatalouden analyysiksi ja kritiikiksi, jonka otsikkona oli: "Talouden suunnitelmallisen johtamisen ajatuksen kritiikki." Vuodesta 1928 vuoteen 1931 hän oli toiminnanjohtajana vuonna 1928 juutalaisperheen omistamassa tekstiilitehtaassa kaupungissa Erfurt. Erfurtissa emme käyneet, vaan Göttingenissä, joka oli siihen verrattuna tuppukylä.
xxx/ellauri380.html on line 265: Morgenin mukaan "Dirlewanger oli häiriö ja kauhu koko väestölle. Hän ryösti toistuvasti Lublinin geton kiristäen lunnaita." Dirlewangerin tekemiin julmuuksiin sisältyi strykniinin ruiskuttaminen juutalaisiin tyttöihin ja heidän kuolemantuskiensa katsominen upseerien sotkussa. Morgenin mukaan Dirlewanger "leikkasi juutalaisnaisia ja keitti heidät hevosenlihan kanssa saippuaksi". Morgen alennettiin sotamiehexi ja lähetettiin itärintamalle.
xxx/ellauri380.html on line 269: Sodan jälkeen Berger sanoi: "Nyt tohtori Dirlewanger oli tuskin hyvä poika. Sitä ei voi sanoa. Mutta hän oli hyvä sotilas, ja hänellä oli yksi suuri virhe, ettei hän tiennyt milloin lopettaa juomisen." Dirlewangeria kuvailtiin "askeettisen näköiseksi mieheksi, joka kohteli omia miehiään yhtä raa'asti kuin puolalaisia. Heidän lyöminen mailoilla kurin ylläpitämiseksi ei ollut harvinaista. Hän jopa ampui satunnaisesti miehiä, joista hän ei pitänyt."
xxx/ellauri380.html on line 277: Myös pienen lapsen tapaus on Dirlewangerin bravuureja. Hän otti sen naiselta, joka seisoi väkijoukossa kadulla. Hän nosti lapsen korkealle ja heitti sen sitten tuleen. Sitten hän ampui äidin. "Räjäytimme ovet. Lapset seisoivat aulassa ja portaissa. Paljon lapsia. Kaikki pienet kädet ylhäällä. Katsoimme heitä hetken, kunnes Dirlewanger juoksi sisään. Hän käski tappaa heidät kaikki. He ampuivat heitä ja sitten he kävelivät heidän ruumiinsa yli ja mursivat heidän pieniä päitään kiväärinperillä. Veri ja aivoaineet virtasivat alas portaita", kertoo eräs osanottaja. Vanhan testamentin tekniikka. Ciwiin wiscasimme lasten piscuiset päät.
xxx/ellauri380.html on line 279: Tunnustuksena hänen työstään kapinallisten pienten päiden murskaamiseksi kiwiin, Dirlewanger sai viimeisen ylennyksensä SS-Oberführeriksi 15. elokuuta 1944. Hieman myöhemmin Neuvostoliitto ampui Dirlewangeria rintaan ja ja peräpäähän. Se oli hänen kahdestoista ja viimeinen vamma sodassa. Hän piiloutui 22. huhtikuuta.
xxx/ellauri380.html on line 316: Logan ukrainaxi äännettynä olis Lohan. Lara Logan (s. 29. maaliskuuta 1971) on melkein yhtä kuuluisa kuin Lindsay Lohan. Hiän on eteläafrikkalainen televisio- ja radiotoimittaja ja sotakirjeenvaihtaja. Loganin ura alkoi Etelä-Afrikassa useissa uutisorganisaatioissa 1990-luvulla. Hänen profiilinsa nousi johtuen raportoinnista Yhdysvaltain hyökkäyksestä Afganistaniin vuonna 2001. Hänet palkattiin CBS Newsin kirjeenvaihtajaksi vuonna 2002, ja hänestä tuli lopulta ulkoasiainjohtaja.
xxx/ellauri380.html on line 323: Hän sanoi, että tapaukseen osallistui 200-300 miestä ja se kesti noin 25 minuuttia. 10 miestä per minuutti, kaikki eivät saaneet edes viiden piston vuoroa. Hän oli raportoinut juhlista tunnin ajan ilman välikohtauksia, kun hänen kameransa akku petti. Yksi egyptiläisestä CBS:n miehistöstä ehdotti heidän poistumistaan ja kertoi hänelle myöhemmin kuulleensa väkijoukon tekevän sopimattomia seksuaalisia kommentteja hänestä. Hän tunsi käsien koskettavan häntä, ja hänen voi kuulla huutavan "stop", juuri kun kamera kuoli. Yksi väkijoukosta huusi olevansa Israelin juutalainen. Väite, jonka CBS sanoi, vaikka se oli väärä, "kävi vastineeksi bensiinille". Hän kertoi, että he repäisivät vaatteensa ja hänen mukaansa raiskasivat hänet käsillään (WTF) samalla, kun he ottivat valokuvia "siitä" matkapuhelimillaan.
xxx/ellauri380.html on line 329: He alkoivat vetää hänen vartaloaan eri suuntiin, vetäen hänen hiuksiaan niin lujasti, että hän sanoi, että tuntui siltä, että he yrittivät repiä irti paloja hänen päänahastaan. (Olikonan sillä yhtä arka päänahka kuin Seijalla?) Hänet raahattiin aukiota pitkin paikkaan, jossa väkijoukko pysäytettiin aidalla, jonka vieressä joukko naisia leiriytyi. Yksi tšadoriin pukeutunut nainen kietoi kätensä Loganin ympärille, ja muut sulkivat rivejä hänen ympärilleen, kun taas jotkut naisten kanssa olleet miehet heittivät kepilliset vettä väkijoukkoon. Joukko sotilaita ilmestyi, löi väkijoukkoa takaisin pampuilla, ja yksi heistä heitti Loganin olkapäänsä yli. Myöhemmin hän sanoi luulleensa kuolleensa pahoinpitelyn aikana. "When someone says I was merely groped, I don't forget. And I don't forgive. They tore all my clothes off and raped me with their hands, with flagpoles and with sticks. They sodomized me over and over." Hänet lennätettiin takaisin Yhdysvaltoihin seuraavana päivänä, missä hän vietti neljä päivää sairaalassa tikunpoistossa.
xxx/ellauri380.html on line 340: Lähdettyään CBS Newsista Logan alkoi arvostella mediaa, jonka hän sanoi olevan suorastaan liberaali. Hän kuvaili toimittajia "poliittisiksi aktivisteiksi" ja "propagandisteiksi" presidentti Donald Trumpia vastaan. Logan alkoi esittää laaja-alaisia väitteitä erilaisista salaliittoteorioista, jotka koskivat esimerkiksi AIDS-virusta tai Rothschildien perhettä. Vuonna 2019 hän liittyi Sinclair Broadcast Groupiin, konservatiiviseen mediayhtiöön. Tammikuussa 2020 hän liittyi Fox Nationiin, Fox Newsin ylläpitämään tilaussuoratoistopalveluun. Logan vertasi NIAID:n johtajaa Anthony Faucia natsitutkijaan Josef Mengeleen väittäen, että hän vain toistaa sen, mitä monet ihmiset olivat hänelle uskoneet.
xxx/ellauri380.html on line 345: Syyskuussa 2021 Logan syytti Bidenin hallintoa "todisteiden piilottamisesta" COVID-19-rokotteen oletettavasti aiheuttamista sivuvaikutuksista. Hän jakoi myös valheellisen tarinan 27 Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjästä, jotka erosivat valheuutissivuston Real Raw Newsilta COVID -19-rokotemandaatin vuoksi. Huolimatta jostain mediamehusta artikkelin alkuperäisen, epävakavan julkaisulähteen ympärillä, jossa viitattiin "27 eronneeseen lentäjään" tuolloin, julkaisu, joka sisälsi satiiria uutisten ohella, totuus on, että kokonaistarina on tosiasia. Pelkästään ilmavoimissa on kirjattu, että 40 lentomiestä erosi ilmavoimista, 14 muuta vapaaehtoisesti eläkkeellä ja 610 erotettiin pakollisesti (eli vapautettiin aktiivisesta palveluksesta), koska he kieltäytyivät COVID-19 -rokotteesta toimeksiannon aikana, mm. ilmavoimien Gina Ortiz Jones.
xxx/ellauri380.html on line 368: Aleksanteri Solženitsynin "Gulagin saaristo" salakuljetettiin Venäjältä - "PETTURI!" Näin virallinen neuvostolehdistö leimasi Nobel-palkitun kirjailijan, joka on Venäjän suurin kirjailija. Hänen rikoksensa oli kirjoittaa kirjoja, paljastaen elävästi painajaisen poliittisen vankilajärjestelmän, joka aikoinaan vaati hänet yhdeksi miljoonista uhreistaan ja joka vielä nytkin heittää pelon varjonsa koko venäläisen elämän yli.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri380.html on line 421: Pääministerinä Stolypin aloitti suuret maatalousuudistukset, jotka tunnettiin nimellä Stolypin-uudistus, jotka myönsivät talonpojalle yksityisen maanomistusoikeuden. Hänen toimikauttaan leimasivat myös lisääntyneet vallankumoukselliset levottomuudet, joihin hän vastasi uudella sotatilajärjestelmällä, joka mahdollisti syytettyjen rikoksentekijöiden pidätyksen, nopean oikeudenkäynnin ja teloituksen. Lukuisten aiempien salamurhayritysten jälkeen vallankumouksellinen Dmitrii Bogrov ampui Stolypinin tappavasti Kiovassa (missä muualla) syyskuussa 1911. Bogrov pidätettiin ja teloitettiin tosi nopeasti, kiitos Stolypinin uudistusten.
xxx/ellauri380.html on line 423: Stolypin oli monarkisti ja toivoi vahvistavansa valtaistuinta modernisoimalla Venäjän maaseututaloutta. Hänen tavoitteensa olivat nykyaikaisuus ja tehokkuus demokratian sijaan. Hän väitti, että maakysymys voidaan ratkaista ja vallankumous estää vasta, kun talonpoikaiskunta lakkautetaan ja vakaalla suurmaanomistajaluokalla, kulakeilla, olisi osuutta status quohon. Joopa joo. Lenin kirjoitti Pariisin sanomalehdessä "Social-Democrat" 31. lokakuuta 1911 "Stolypin and the Revolution" vaatien "uber-lynkkaajan kuolettamista". Vuoden 2008 "Venäjän nimi" -tv-äänestyksessä "suurin venäläinen" valittiin Stolypin toiseksi Aleksanteri Nevskin jälkeen ja Jossif Stalin kolmannexi.
xxx/ellauri385.html on line 93: Hän pohti työssään ihmisen olemassaolon tärkeimpiä kysymyksiä pohtien elämän tarkoitusta, uskontoa, miesten ja naisten välisiä suhteita sekä ihmisen ja luonnon yhteyttä. Prishvin määritteli paikkansa kirjallisuudessa seuraavasti: " Rozanov on venäläisen kirjallisuuden jälkisana, minä olen ilmainen liite. Ja siinä se...”
xxx/ellauri385.html on line 112: Kosmopoliittinen propaganda vuoden 1917 vallankumouksen aattona ja vasemmistolaisten voimien toimet muodostivat Rozanovin mukaan suuren vaaran maalle. Hän saattoi esimerkiksi kirjoittaa eri julkaisuihin sekä bolshevikkien että mustien sotnioiden puolesta.
xxx/ellauri385.html on line 116: Katsokaa vain hänen askeleensa: juutalainen kävelee kadulla, kumara, vanha, likainen. Lapserdak1, sivulukot; toisin kuin kukaan muu maailmassa! Kukaan ei halua puristaa hänen kättään. "Se haisee valkosipulilta", eikä vain valkosipulilta. Neste yleensä "haisee pahalle". Jonkinlainen yleismaailmallinen "säädytön paikka"... Hän kävelee jonkinlaisella epäsuoralla, ei avoimella askeleella... Pelkuri, arka... Kristitty pitää hänen peräänsä, ja se purskahtaa hänestä: - Voi, inhottavaa, ja miksi en pärjää ilman sinua? Maailmanlaajuisesti: "Miksi en pärjää"...
xxx/ellauri385.html on line 123: Uusimmassa kirjassaan ("Apocalypse of Our Time") Rozanov hylkäsi täysin entisen antisemitisminsä. Hän julisti myös pettymyksensä kristinuskoon. Juutalaiset ovat oikeassa kaikessa. Siunattu olkoon juutalainen. Siunattu olkoon myös venäläinen. En usko ollenkaan juutalaisten vihamielisyyteen kaikkia kansoja kohtaan.
xxx/ellauri385.html on line 125: Valmistuttuaan menestyksekkäästi yliopistosta tuleva kriitikko ja filosofi kieltäytyi suorittamasta maisterintutkintoa ja päätti mennä vapaasti uimaan ja omistautua luovuudelle. Rozanovin ensimmäinen julkaistu teos perustui Hegelin opetuksiin (katso mielenkiintoisia faktoja Hegelistä). Lähes 700 sivua työtä murskasivat kriitikot. Kirjoittaja oli itse asiassa naimisissa kahdesti, mutta itse asiassa hänen ensimmäinen vaimonsa kieltäytyi eron jälkeen virallisesti. Nimellisesti he pysyivät naimisissa elämänsä loppuun asti. Hänellä oli viisi lasta, mutta heitä pidettiin laittomina, koska kirjailija, vaikka oli naimisissa, ei mennyt naimisiin toisen vaimonsa kanssa.
xxx/ellauri385.html on line 126: Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Apollinaria Suslova, joka oli aiemmin ollut osa Fjodor Dostojevskin elämää ja jota hän myöhemmin toistuvasti esitti teoksissaan erilaisten "femme fatal naisten" kuvissa.
xxx/ellauri385.html on line 128: Hänen teoksensa herättivät usein väkivaltaisia reaktioita mitä erilaisimmissa väestöryhmissä, mikä ei estänyt häntä pysymästä lujasti paikallaan. Hän selvisi vallankumouksesta vain kaksi vuotta ja kuoli köyhyydessä kaikkien unohtamana ja ilman apua… Vähän ennen kuolemaansa nälän ja kylmyyden vuoksi Rozanov kirjoitti Maxim Gorkylle pyytääkseen apua. Ystävä vastasi, ja he alkoivat kerätä rahaa filosofille, mutta he eivät ehtineet siirtää sitä - hän oli jo kuollut.
xxx/ellauri385.html on line 134: Apollinaria Prokofyevna Suslova (venäjä : Аполлина́рия Проко́фьевна Су́слова), 1839–1918, Vasily Rozanovin vaimo ja Venäjän ensimmäisen naislääkärin Nadezhda Suslovan sisar. Häntä pidetään prototyyppinä useille naishahmoille Dostojevskin romaaneissa, kuten Polina pelissä Peluri, Nastasja Filipovna elokuvassa Idiootti, Katerina Ivanovna Marmeladova elokuvassa Rikos ja rangaistus, Lizaveta Nikolaevna elokuvassa The Possessed, sekä Katerina ja Grushenka elokuvassa The Brothers Karamazov. Suslovaa on usein kuvattu femme fatale -naisena. Fjodor Dostojevski kutsui häntä yhdeksi aikansa merkittävimmistä naisista. Hänen omia teoksiaan ovat novelli Pokuda, joka julkaistiin Mihail Dostojevskin Vremya - lehdessä vuonna 1861, Do svadby (1863), ja omaelämäkerrallinen Chuzhaya i Svoy, joka julkaistiin vuonna 1928.
xxx/ellauri385.html on line 136: Polina Suslova syntyi Panimossa, Nižni Novgorodin kunnassa. Polinan isä Prokofi Suslov oli Sheremetevien maaorja, mutta onnistui menestymään kauppiaana ja valmistajana. Hän päätti tarjota asianmukaista koulutusta tyttärilleen Polinalle (etunimen Apollinaria lyhennysmuoto) ja Nadezhdalle. Tytöillä oli jopa ohjaaja ja tanssinopettaja.
xxx/ellauri385.html on line 138: Suslovassa vuonna 1867 Polina kävi loppukoulua, ja kun Suslovin perhe muutti Pietariin, hän opiskeli Pietarin valtionyliopistossa. Hän nautti poliittisesta kamppailusta, mielenosoituksista ja opiskelijoiden kokouksista. Hän suhtautui myötätuntoisesti tuon ajan radikaaleihin näkemyksiin, erityisesti naisten oikeuksiin.
xxx/ellauri385.html on line 140: Ljubov Dostojevskaja elokuvassa Dostojevski tyttärensä esittämänä kuvaili häntä nuoreksi maakuntanaiseksi, jonka "rikkaat sukulaiset pystyivät lähettämään hänelle tarpeeksi rahaa asuakseen mukavasti Pietarissa. Joka syksy hän tuli yliopistoon opiskelijana, mutta ei koskaan opiskellut. tai läpäissyt kokeita. Hän kuitenkin osallistui luentoihin, flirttaili opiskelijoiden kanssa,... pakotti heidät allekirjoittamaan vetoomuksia, osallistui kaikkiin poliittisiin mielenosoituksiin,... lauloi La Marseillaisea, moitti kasakkoja ja käyttäytyi provosoivasti."
xxx/ellauri385.html on line 142: Vuonna 1861 Suslova osallistui jo tunnetun kirjailijan Fjodor Dostojevskin luokille, jonka luennot olivat erittäin suosittuja nuorten keskuudessa. Dostojevski oli tuolloin 40-vuotias ja hän 21-vuotias. Tytär Ljubov Dostojevskaja (joka syntyi useita vuosia myöhemmin, paljon sen jälkeen, kun tapaus oli päättynyt) arvioi, että Suslova "pyöri Dostojevskin ympärillä ja yritti miellyttää häntä kaikin tavoin, mutta Dostojevski ei huomannut häntä. Sitten hän kirjoitti hänelle rakkauskirjeen." Toinen versio on, että Suslova toi kirjoituksensa Dostojevskille ja kysyi neuvoa. Hänen tarinansa oli huono, mutta Dostojevskia houkutteli kaunis nuori tyttö ja lupasi opettaa hänelle kirjoittamista "kädestä pitäen". Vielä yksi selitys on, että Dostojevski oli lukenut Suslovan tarinan, piti siitä ja halusi tavata kirjailijan. Valize näistä omasi.
xxx/ellauri385.html on line 144: Suhde oli vaikea ja tuskallinen molemmille osapuolille, mutta lähinnä Dostojevskille. Hän oli uupunut työstä, huonosta terveydestä ja kasvavasta taloudellisesta ahdingosta. Suslova oli hallitseva, manipuloiva, mustasukkainen, ja hiän vaati jatkuvasti sexiä, ja että hän eroaa "kulutusvaimostaan" Maria Isajevasta. Dostojevski huomautti myöhemmin, että hän oli "sairaan itsekäs nainen", jonka "itsekkyys ja itsetunto olivat valtavat" ja joka ei sietänyt minkäänlaista epätäydellisyyttä muissa ihmisissä. Marian kuoleman jälkeen vuonna 1865 hän kosi Suslovaa, mutta tämä kieltäytyi.
xxx/ellauri385.html on line 148: Vasily Rozanov tapasi Suslovan koulupoikana, kun hiän oli jo yli kolmekymmentä vuotta vanha. Hän rakastui ensisilmäyksellä. Rozanov tunsi hänet Fjodor Dostojevskin entisenä rakastajattarena. Se riitti herättämään hänen kiinnostuksensa, sillä Dostojevski oli kirjailija, jota Rozanov ihaili eniten, ja kova panomies. They shared an unquenchable passion for literature and sex. Rozanov teki vain lyhyen merkinnän päiväkirjaansa: "Tapaan Apollinaria Prokofjevna Suslovan. Rakkauteni häntä kohtaan. Suslova rakastaa minua, ja minä rakastan häntä erittäin paljon. Hän on upein nainen, jonka olen koskaan tavannut." Heillä oli suhde kolme vuotta, ja he menivät naimisiin marraskuussa 1880. Hiän oli tuolloin 40-vuotias ja mies 24-vuotias.
xxx/ellauri385.html on line 150: He erosivat vuonna 1886. Heidän yhteiselämänsä oli Rozanoville kidutusta, kuten hänen henkilökohtaisesta kirjeenvaihdostaan käy ilmi. Suslova teki julkisia kateuskohtauksia ja flirttaili hänen ystäviensä kanssa samaan aikaan. Rozanovin tytär Tatjana totesi muistelmissaan: "Suslova pilkkasi häntä sanoen, että hänen kirjoittamansa sepustuxet olivat vain typeriä kirjoja, hän loukkasi häntä ja lopulta heitti hänet pois". Suslova erosi Rozanovista kahdesti, mutta hiän antoi hänelle aina anteeksi ja pyysi palata kotiin. Heidän vihdoin erottuaan Rozanov myönsi: "Hänen temperamentissa oli jotain loistavaa, mikä sai minut rakastamaan häntä sokeasti ja arasti kaikesta kärsimyksestä huolimatta."
xxx/ellauri385.html on line 153: 1900-luvun alusta lähtien Polina Suslova asui yksin Sevastopolissa. Hän kuoli vuonna 1918 78-vuotiaana.
xxx/ellauri385.html on line 199: Vajaat viisikymmentä vuotta myöhemmin Freud näytti omaa erkysumeaa siitintään, jota hän sanos prykoanalyysiksi missä jag underjag och överjag pääsi perille mamun siitinelämää hallitsevasta prosessista. Hänen keskeisimmät höynäytykset *såå* murskasivat suuren määrän siihen asti vallinneita cunnuksia että herättivät aluksi koko maailman vihan. Niitä ovat seuraavat.
xxx/ellauri385.html on line 238: Jos valitsemme esimerkiksi taantumuxellinen työläisperheen keskimääräisen vanhoillismielisen äidin, käy heti selväksi, miksi seksuaaliekonomia pitää perhettä autoritaarisen yhteiskuntajärjestyksen pilluakin tärkeämpänä ylläpitämıs ja jatkamiselimenä. Tällainen vanhoillinen perheenäiti näkee nälkää sinä missä vapaudentahtoinenkin; molemmat ovat taloudellisesti samassa asemassa mutta ensinmainittu äänestää fasisteja, jälkimmäinen kommunisteja. Jos vielä selvitämme, millainen on keskimääräisen vapaudentahtoisen työläisnaısen ja vastaavasti keskimääräisen vanhoillisen seksuaalinen ideologia, tämän ideologian ja viime kädessä ihmisen seksuaalirakenteen ratkaiseva merkitys käy ilmi. Sukupuolisuudenvastaiset, moraaliset estymät ehkäisevät vanhoillista naista tiedostamasta omaa "sitä yhtä paikkaa" ja sitovat hänet kirkkoon yhtä vahvasti kuin hän toisaalta kammoaa seksuaalibolshevismia. Teorian kannalta asiantila on raavaanlainen: Mekanistisesti ajatteleva vulgaarimarxilainen olettaa, et ihminen tiedostaa sosiaalisen asemansa erityisen selkeästi silloin, ku hänen taloudelliseen ahdinkoonsa vielä liittyy sukupuolinen puutteenalaisuus. Tämän olettamuksen mukaisesti nuorten naisten massien pitäisi olla paljon kapinallisempia kuin miesten siitinten. Todellisuudessa tilann on täsmälleen päinvastainen, ja ekonomisti, ahtaasti taloustieteeseen tunkeutuva teoreetikko jää neuvottomaksi. Hän ei jaksa käsittää, en taantumuksellisesti asennoitunut nainen on kertakaikkisen haluton edes kuuntelemaan hänen taloudellista ohjelmaansa, saati tarjoamaan peppua, kun taas kommunistinaaras levittää ilman eri käskyä.
xxx/ellauri385.html on line 256: Raleigh palasi Englantiin vuonna 1581, ja hänestä tuli pian kuningatar Elisabet I:n suosikki. On olemassa suosittu myytti, jonka mukaan hän kerran laittoi keppinsä likoon viittansa mutaan kuningatar Elizabeth I:lle, mutta ystävyyden katsotaan yleensä olevan Raleighin karismaa. Kuningattaren suosiolla hänelle annettiin viinimonopoli vuonna 1583 ja useita kiinteistöjä Irlannissa, joka oli Englannin omistuksessa samana vuonna, kun hänet valittiin ritariksi, 1585. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin kuningattaren vartijoiden kapteeniksi, ja hän "hoiteli" jatkuvasti Kuningatarta. Hänen tutkimusmatkansa hänen nimensä alla johti Roanoke Islandin kadonneeseen siirtokuntaan nykyisessä Pohjois-Carolinassa, ja vuonna 1589 hän jätti hovin ja meni Irlantiin. Siellä hän tapasi Edmund Spenserin, Faerie Queenin kirjoittajan. Raleighin sponsoroinnin ansiosta Spenser saattoi saada teoksen valmiiksi, ja yksi hänen soneteistaan, Methought I Saw the Grave Where Laura Lay johtaa sitä.
xxx/ellauri385.html on line 258: Vuonna 1592 hän palasi hoviin, mutta joutui pian vankilaan salaisesta avioliitostaan hovin palvelijan Elizabeth Throckmortonin kanssa. Hänet vapautettiin myöhemmin samana vuonna, kun hänen retkikuntansa jäsenet palasivat tuoden mukanaan valtavan määrän portugalilaisia aarteita. Raleigh istui parlamentissa, jossa hän saavutti suuren mainetta yhteydestään "Yön kouluna" tunnetun runollisen ryhmän kanssa. Thomas Harriot, ryhmän johtaja, ohjasi häntä. Heidän kirjaimelliset pyhien kirjoitusten tulkintansa antoivat heille ateismin maineen.
xxx/ellauri385.html on line 260: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
xxx/ellauri385.html on line 271: Hänen pyhiinvaelluslaulunsa
xxx/ellauri385.html on line 411: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
xxx/ellauri385.html on line 445: Hän oli niin tyhmä paska
xxx/ellauri385.html on line 449: - Okei, hän kirjoitti runoutta - en ollut tietoinen siitä. Epäilen, että monet ihmiset ovat. Häntä ei todellakaan pidetä merkittävänä henkilönä historiassa runoutensa vuoksi. Walter Scott taas tunnetaan runoilijana myös niille meistä, jotka eivät tiedä runoudesta mitään.
xxx/ellauri385.html on line 490: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri385.html on line 492: 2Stanley Fish (1938) on amerikanjuutalainen kirjallisuusteoreetikko, oikeustutkija, kirjailija ja maxullinen intellektuelli. Hän on tällä hetkellä Floersheimer Distinguished Vieraileva oikeustieteen professori Yeshivan yliopiston Benjamin N. Gonzo School of Lawssa New Yorkissa. Fish on aiemmin toiminut Davidson-Kahn Distinguished Universityn humanististen tieteiden professorina ja oikeustieteen professorina Floridan kansainvälisessä yliopistossa Jaakko Hintikan seurana ja on Chicagon Illinoisin yliopiston Liberal Arts and Sciences -tiedekunnan hallijärjestäjä evp. Hänen katsotaan myös vaikuttaneen lukijavasteteorian nousuun ja tuhoon.
xxx/ellauri385.html on line 506: Lamb, joka ystävystyi sellaisten kirjallisuuden huipputekijöiden kuin Samuel Taylor Coleridgen, Robert Southeyn, William ja Dorothy Wordsworthin ja William Hazlittin kanssa, oli Englannin suuren kirjallisuuspiirin keskipiste. Hänen tärkein elämäkerturinsa Sir Lucas ("Capital! Capital!) on kutsunut häntä "englanninkielisen kirjallisuuden rakastettavimmaksi hahmoksi".
xxx/ellauri385.html on line 508: Hänen sisarensa Mary, joka syntyi yksitoista vuotta ennen häntä, oli luultavasti hänen lähin leikkikaverinsa. (Mitä vittua?) Charlesin ja Maryn kirjoitukset viittaavat siihen, että Hetty-tädin ja hänen kälynsä välinen konflikti loi jonkinasteista jännitystä Lambin perheeseen. Charles kuitenkin puhuu hänestä hellästi, ja hänen läsnäolonsa talossa näyttää tuoneen hänelle paljon lohtua.
xxx/ellauri385.html on line 527: Mary Lambin sairaus oli vakavampi kuin hänen veljensä, ja se johti hänet aggressiiviseksi kohtalokkaassa tilanteessa. Syyskuun 22. päivänä 1796 illallista valmistaessaan Mary suuttui apulaiselle, työnsi karkeasti pienen tytön pois tieltään ja työnsi hänet toiseen huoneeseen. Hänen äitinsä Elizabeth alkoi moittia häntä tästä, ja Maria sai ketjureaktion. Hän otti käsissään pitämänsä keittiökääntöveitsen, avasi sen ja lähestyi äitiään, joka istui. Mary, joka oli "väsynyt äärimmäisen hermostuneen kurjuuden tilaan, kun hän keskittyi käsityöhön päivällä ja äitiinsä öisin", sai akuutin manian ja puukotti äitiään pöytäveitsellä sydämeen. Calle juoksi taloon pian murhan jälkeen ja otti veitsen hellästi Maryn kädestä. Mary had a little lamb - but I ate it!
xxx/ellauri385.html on line 531: Rakkain ystäväni – White tai jotkut ystäväni tai julkiset lehdet ovat tähän mennessä saattaneet kertoa sinulle perhettämme kohdanneista kauheista onnettomuuksista. Annan vain ääriviivat. Rakas rakas rakkain sisareni hulluuden kohtauksessa on ollut oman äitinsä kuolema. Olin käsillä vain niin kauan, että sain veitsen irti hänen käsistään. Hän on tällä hetkellä hullukodissa, josta pelkään, että hänet on siirrettävä sairaalaan. Jumala on säilyttänyt minulle aistini – syön ja juon ja nukun, ja uskon, että minun tuomioni on erittäin terve. Köyhä isäni loukkaantui lievästi, ja minä jään huolehtimaan hänestä ja tädistäni. Bluecoat-koulun herra Norris on ollut meille erittäin ystävällinen, eikä meillä ole muita ystäviä, mutta luojan kiitos olen hyvin rauhallinen ja rauhallinen ja pystyn tekemään parhaani. Kirjoita – mahdollisimman uskonnollinen kirje – mutta älä mainitse siitä, mikä on mennyt ja tehty. – Minun kanssani "entiset asiat ovat kadonneet", ja minulla on muutakin tekemistä [kuin] tuntea. Kaikkivaltias Jumala pitää meidät kaikki kädessään.
xxx/ellauri385.html on line 539: 20. heinäkuuta 1819, 44-vuotiaana, Lamb, joka vässykkänä ei ollut koskaan naimisissa, rakastui näyttelijä Fanny Kellyyn Covent Gardenista, ja sonetin kirjoittamisen lisäksi hän myös ehdotti avioliittoa. Hiän kieltäytyi hänestä, ja hän kuoli rupisena poikamiehenä. 27. joulukuuta 1834 Lamb kuoli ruusuun, joka hän sai kasvojensa lievästä laihtumisesta liukastuttuaan iljanteisella kadulla. Calle kuzui jostain syystä izeään Iljaxi (Elia). Hänen hullu sisarensa, joka oli häntä kymmenen vuotta vanhempi, selvisi hänestä yli tusina vuotta.
xxx/ellauri385.html on line 614: Philomenan esirukouksen ansioksi luettiin useita ihmeitä, mukaan lukien Pauline Haricotin paraneminen Sydenhamin koreasta vuonna 1835, joka sai laajaa julkisuutta. Se on historiallisesti yksi vaivoista, joita kutsutaan Pyhän Vitutuksen tanssiksi. Philomenasta tuli haudantakainen pyhimys. Noin 1845 Pauline osti masuunitehtaan, jota hän aikoi johtaa kristillisen yhteiskuntauudistuksen mallina. Tehtaan viereisessä rakennuksessa asuivat perheet, ja lähellä oli koulu ja kappeli. Hän jätti kuitenkin johdon epärehellisiksi osoittautuneille ihmisille, ja vuonna 1862 hänet pakotettiin julistamaan konkurssi. Kun hän oli käyttänyt kaikki rahansa, hän vietti loppuelämänsä köyhänä.
xxx/ellauri385.html on line 626: Mark Miravalle on äskettäin väittänyt, että Marucchin johtopäätöksiä ei pitäisi pitää viimeisenä sanana Pyhän Filomenan historiallisuudesta. Hänen kirjansa, On aika tavata St. Philomena, lainaa useita asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä Marucchin johtopäätösten kanssa. Historioitsija Michael S. Carter (joka tukee Miravallen kantaa) on kirjoittanut omistautumisesta Saint Philomenalle laajemmassa "katakombimarttyyrien" ja heidän jätöstensä kunnioittamisen yhteydessä nimenomaan Yhdysvaltojen historiassa. Lisäksi huhtikuussa 2005 Filomenan perusopintojen konferenssissa julkistettiin Firenzen Opificio delle Pietre Dure e Laboratori di Restauron (kovien kivien tehdas ja restaurointilaboratoriot) laatoista tekemän tutkimuksen tulokset. Analyysi vahvisti, että laatoista löytyi vain yhtä kalkkityyppiä, mikä tuki vahvasti teoriaa, jonka mukaan laattoja ei ollut järjestetty uudelleen.
xxx/ellauri385.html on line 641: Kenties joku toinen pyhä Tiburtius Sebastianin legendasta viettää nimipäivää elokuussa. Hän käveli paljain jaloin kuuman hiilen yli kärsimättä vammoja. Mutta ihme katsottiin taikuuden syyksi ja tämäkin Tiburtius mestattiin. Trendikalenteriin kirjattu hänen muistomerkintä poistettiin vuonna 1969, koska "hänen nimeään lukuun ottamatta hänestä tiedetään vain, että hänet haudattiin kahden puun väliin."
xxx/ellauri385.html on line 646: Pyhä Jean-Baptiste-Marie Vianney (1786-1859), myös Curé D’arse, oli roomalaiskatolinen ranskalainen pappi, pyhimys ja ihmeidentekijä. Hän on kaikkien pappien, seurakuntapappien, Iowan Dubuquen arkkihiippakunnan, ripittäjien ja Kansasin Kansas Cityn hiippakunnan suojeluspyhimys, ja Napsun armeijan sotilaskarkuri. Perseessä oli 230 asujainta. When Vianney's bishop first assigned him to Arse, Vianney got lost trying to find the town. Couldn't find his arse using both hands. With Catherine Lassagne and Benedicta Lardet, he established a home for girls. Vianney spent time with girls in the confessional and gave homilies against cursing and profane dancing. Vianney had a great devotion to Saint Philomena. He was regarded as her guardian because he erected so often in honour of the saint. He was a rare example of a pastor acutely aware of his responsibilities. In November 2018, Vianney's heart was transported to the United States for a 6-month nationwide tour.
xxx/ellauri388.html on line 58: Waltari kirjoitti 1926 ylioppilaaksi Helsingin suomalaisen normaalilyseon klassiselta linjalta. Hän oli koulun pilalehden Pillerin toimittaja. Koulun jälkeen Waltari aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa mutta siirtyi elämänkatsomuksellisen kriisin jälkeen pian filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Hänen käytännöllisen filosofian pro gradu -tutkielmansa Taivaallinen ja maallinen rakkaus käsitteli uskonnon ja erotiikan välistä suhdetta. Se asia taisi Mikaa kiinnostaa ihan ykkösenä.
xxx/ellauri388.html on line 68: Hänellä oli vakinainen työ Suomen Kuvalehden toimittajana vuoteen 1938 saakka, jolloin hän jäi vapaaksi kirjailijaksi. 1930-luvulla hän kirjoitti romaaneja, novelleja, satuja, runoja ja kokonaista 26 näytelmää.
xxx/ellauri388.html on line 70: Talvisodan aikana Waltari työskenteli Valtion tiedoituslaitoksessa Pirkon esimiehenä. Hän osallistui sotapropagandan tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat Neuvostoliton varjossa (1942, näköispainos 1994), Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941, salanimellä Nauticus) sekä sotaromaanit Antero ei jaxa enää palaakaan (1940) ja Raiskaus vainoaikaan (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja oikeistohenkisiä sanomalehtien pääkirjoituksia.
xxx/ellauri388.html on line 74: Vanhalla iällä Waltarin voimia verotti koko elämän mittaisen runsaan tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä. Häneltä leikattiin toinen keuhko vuonna 1968, ja sen jälkeen hän oli keuhkopuoli. Hän ei kuitenkaan lopettanut henkareiden vetoa. Kesällä 1979 syöpä uusiutui, ja elokuun 26. päivä Waltari kuoli.
xxx/ellauri388.html on line 109: Toivon palatessa kotiin sydän lämpimänä oli taivaalla pilviä ja tähtiä ja syystuuli humisi Esplanadin matalissa lehmuksissa. Sähkövaloja paloi suurten talojen ikkunoissa ja Toivo tunsi elävänsä uudessa, syntyvässä maailmassa. Hänellä oli ihana elämä edessään ja ihmiset olivat hyviä hänelle, vaikka hän oli vain köyhän lehtineekerin poika Hyvinkäältä. Mutta hänestä oli tuleva jotakin enemmän ja hänen sielunsa puhkesi rukoukseen, välittömään ja hehkuvaan. Hänen sielunsa puhui sille Jumalalle, jonka hän tiesi olevaksi, ei ihmisten rakennuksissa tai sanoissa tai opeissa, vaan jokaisen ihmisen sydämessä ja kaikkialla, missä henkeä on: Aalto-yliopistossa, Pafoxella ja Nokialla. Ja vasta joskus vuosien kuluttua hän tuli ajatelleeksi, ettei hän tässä rukouksessa pyytänyt mitään. Se oli onnellisen sielun kiitosrukous luokkaretkestä.
xxx/ellauri388.html on line 113: Hänen kotikasvatuksensa oli saanut aikaan, että hänen mielestään naisen ajatteleminen muussa mielessä kuin äitinä tai neitseenä, oli jotakin häpeällistä ja syntiä, Hän oli tuntenut lihansa kangistuvan lahkeessa ja pelännyt kaikkea sitä, mikä liittyi hänen omaan ruumiiseensa, ja kitkenyt mielestään jokaisen tuollaisen likaisen ajatuksen. Nautinto oli syntiä, olipa se sitten ylensyömistä tai juopumista tai naisen kaikkeinpyhimmän ajattelemista muuten kuin kaikkeinpyhimmässä merkityksessä.
xxx/ellauri388.html on line 115: Hän oli voimistellut runkannut ja kävellyt ruumiinsa väsyksiin monena iltana ja kuitenkin usein aamulla herännyt ja muistanut syntisiä, likaisia unia polttava häpeäntunne mielessään. Nyt hän ensimmäisen kerran luki viisaan, jalon miehen ajatuksia sukupuolikysymyksestä ja ymmärsi, että tätä asiaa täytyi voida ajatella samalla tavoin kuin kaikkia muita ihmiselämän asioita puhtaan tunteen ja siveellisen järjen kannalta. Ja koko hänen sielunsa otti intomielisesti vastaan ja hyväksyi tuon ehdottoman puhtauden ja huolellisen alapesun vaatimuksen - lihanhimo ja nautinto oli sama, tapahtui se sitten nuoruudensyntinä, laillisena haureutena tai avioliiton näennäisesti hyveellistämänä.
xxx/ellauri388.html on line 119: Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala – 27. joulukuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä hän harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin. Järnefeltin isä oli kenraaliluutnantti, maaherra Alexander Järnefelt ja äiti baltiansaksalaiseen Clodt von Jürgensburgin aatelissukuun kuulunut vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Hänen sisaruksiaan olivat Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.
xxx/ellauri388.html on line 177: Mitäpä Jeppe sanoi panohommista? Eipä paljoa: "Ettekö ole lukeneet, joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidän teki? Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman: ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi: niin etteivät he ole enää kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman. Ja he sanoivat hänelle; miksi Mooses käski antaa erokirjan, ja hyljätä hänen? Sanoi hän heille: teidän sydämmenne kovuuden tähden sallei Mooses eritä teitä teidän vaimoistanne: vaan ei alusta niin ollut" (Mat. 19: 3-8). "Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän, mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle, himoitaksensa häntä, niin hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämmessänsä" (5: 27, 28). "On myös sanottu: jokainen, joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään. ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin" (31, 32). "Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: jos miehen asia niin on vaimon kanssa, ei sitte ole hyvä naida. Niin hän sanoi heille: No niinpä! eivät tätä sanaa kaikki käsitä, mutta ne, joille se annettu on. Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse heitänsä kuohinneet ovat. Joka tämän taitaa käsittää, se käsittäkään (19: 10-12)." Eli parempi on kuohistautua kun naida. Ja parempi naida kuin palaa, quippaa vielä Peeveli ja lisää:
xxx/ellauri388.html on line 194: Tämä on meikämiesten mielestä pöyristyttävää. Niinpä on tunnettu lundilainen professori S. Ribbing, joka kirjassaan "Sukupuolielämän terveys- ja siveysoppi" tekee ankaran hyökkäyksen "ajan henkeä" vastaan ja tarmonsa takaa todistelee, että yhdyselämä saa alkaa vasta avioliitossa, torjunut innolla sitä yleiseksi tullutta epäluuloa, että kaikki lääkärit muka poikkeuksetta neuvovat nuoria miehiä hakemaan yhteyttä naisten kanssa avioliitosta riippumatta. Hän ei sano tietävänsä ainoatakaan lääkäriä, joka kehottaisi ehdottomaan kieltäytymiseen ennen avioliittoa. Tähän hän ei kuitenkaan laske runkkausta.
xxx/ellauri388.html on line 200: Krafft-Ebingillä oli erityinen merkitys homoseksuaalisuuden tieteelliselle tutkimukselle. Hänet johtivat tälle vielä suhteellisen tutkimattomalle työalalle (hänen omien kertomusten mukaan hänelle lähetetyssä kirjeessä) Karl Heinrich Ulrichsin kirjoitukset , jolle hän teeskenteli tukevansa teoriaansa "Urningista" lähes kolmantena sukupuolena. 1800-luvulla yleisö ja varsinkin kirkot pitivät homoseksuaalisuutta laajalti moraalittoman ajattelutavan ja elämäntavan ilmaisuna, joka on seurausta viettelystä, seksuaalisesta liiallisuudesta tai rappeutuneesta perinnöllisyydestä (dekadenssiteoria). Se kriminalisoitiin joissakin maissa, erityisesti Englannissa ja Preussissa, ja siitä tuomittiin ankarilla vankeusrangaistuksilla. Sitä vastoin siitä lähtien, kun Napoleon alkoi laittaa anista pénaliin, se dekriminalisoitiin Hannoverin ja Baijerin kuningaskunnissa ja muissa Saksan maissa. Krafft-Ebing saavutti suurta julkisuutta oikeuslääkärinä ja psykiatrina. Hänen rikosasioissa ja psykiatriassa saatujen tutkimusten perusteella homoseksuaalit kuvattiin perinnöllisesti kuormitetuiksi kieroutuneiksi, jotka eivät olleet vastuussa synnynnäisestä seksuaalisen halunsa "käänteisyydestä" eivätkä siksi olleet rikostuomareiden, vaan pikemminkin neurologien ja psykiatreiden toimivaltaa . Näin hän avasi uuden potilaspohjan hoidolle ja tutkimukselle. Rahantuloa ei voinut estää.
xxx/ellauri388.html on line 215: Sir William Gowers (Syphilis and the Nervous System, 1892, s. 126) julistaa myös "särjettömän siveyden" edut, erityisesti menetelmänä kupan välttämiseksi. Hän ei kuitenkaan ole toiveikas edes oman lääkityksensä suhteen, sillä hän lisää: "Voimme jäljittää vähän toivoa, että tauti siten vähenee aineellisesti." Hän kuitenkin saarnasi edelleen siveyttä yksilölle, ja hän tekee sen kaikella keskiaikaisen munkin askeettisella intohimolla. "Kaikella voimalla, mitä minulla on tiedolla ja millä tahansa auktoriteettilla, jonka voin antaa, väitän, että kukaan ihminen ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin tai tavalla huonompi pidätyskyvyttömyyden kannalta tai parempi inkontinenssin kannalta. Jälkimmäisestä kaikki ovat moraalisesti huonompia. Selvä enemmistö on fyysisesti huonompi, ja lopputulos on ja tulee aina olemaan täydellinen fyysinen haaksirikko jollakin monista kivistä, jotka reunustavat tietä, tai jollakin monista vuoteista; mätänevä lima, jota mikään hoito ei voi mitenkään välttää." Amerikassa sama näkemys vallitsee laajalti, ja tohtori JF Scott väittää teoksessaan Sexual-Instinct (toinen painos, 1908, luku III) erittäin voimakkaasti ja laajasti seksuaalisen pidättäytymisen puolesta. Hän ei edes myönnä sitä että kysymyksellä on kaksi puolta, vaikka jos näin olisi, hänen argumenttinsa pituus ja energia olisivat tarpeettomia.
xxx/ellauri388.html on line 219: Lääketieteellisten asiantuntijoiden joukossa, jotka ovat keskustelleet seksuaalisesta pidättymiskysymyksestä pitkään, ei todellakaan yleensä ole mahdollista löytää sellaisia ehdottomia mielipiteitä sen hyväksi, kuin mitä lainaan. Ei voi kuitenkaan olla epäilystäkään siitä, että suuri osa lääkäreistä, lukuun ottamatta merkittäviä ja arvostettuja auktoriteetteja, joutuessaan välinpitämättömästi kohtaamaan kysymyksen, onko seksuaalinen pidättyvyys vaaratonta, valitsee heti ilmeisen vähimmän vastustuksen tien ja vastaa: Kyllä. Vain harvoissa tapauksissa he eivät edes määrittele tätä myöntävää vastausta. Tätä suuntausta havainnollistaa erittäin hyvin tohtori Ludwig Jacobsohnin, Pietarin, tekemä kysely ("Die Sexuelle Enthaltsamkeit im Lichte der Medizin", St. Petersburger Medicinische Wochenschrift , 17. maaliskuuta 1907). Hän kirjoitti yli kahdellesadalle arvostetulle venäläiselle ja saksalaiselle fysiologian, neurologian, psykiatrian jne. professorille ja kysyi heiltä, pitävätkö he seksuaalista pidättymistä vaarattomana. Suurin osa ei vastannut mitään; yksitoista venäläistä ja 28 saksalaista vastasi, mutta neljä heistä vain sanoi, että "heillä ei ollut henkilökohtaista kokemusta" jne.; siellä oli siis jäljellä kolmekymmentäviisi. Näistä Bonnin E. Pflüger suhtautui skeptisesti kaiken pidättymispropagandan etuihin: "Jos kaikki maailman viranomaiset julistaisivat pidättymisen vaarattomuuden, sillä ei olisi mitään vaikutusta nuoriin. Täällä ovat pelissä mukana voimat, jotka murtavat kaiken esteitä."
xxx/ellauri388.html on line 225: Seksuaalisen raittiuden vaarattomuus vahvistettiin myös Amerikassa American Medical Associationin vuonna 1906 antamassa päätöslauselmassa. Näin muodollisesti hyväksytty ehdotus oli näin muotoiltu: "Pidätys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa." On yleisesti ymmärrettävä, että tämänkaltaiset abstraktit ehdotukset ovat arvottomia, koska ne eivät merkitse mitään. Jokaisen järkevän ihmisen on väistämättä vahvistettava se, kun hän kohtaa vaatimuksen rohkeasti vahvistaa tai kieltää väite: "Pidätys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa". Hän saattaa lujasti uskoa, että pidätyskyvyttömyys on yhteensopimaton useimpien ihmisten terveyden kanssa ja että pitkittynyt pidätyskyvyttömyys on yhteensopimaton kenenkään terveyden kanssa, ja silti, jos hän on rehellinen kielenkäytössä, olisi hänelle mahdotonta kieltää epämääräinen ja abstrakti väite, jonka mukaan "pidätyskyvyttömyys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa". Tällaiset ehdotukset eivät siksi ole vain arvottomia, vaan myös itse asiassa harhaanjohtavia.
xxx/ellauri388.html on line 231: Pidätyxen riskejä ei saa liioitella enempää kuin seksuaalisen kanssakäymisen vaaroja (Vänr. Molli, Libido Sexualis). 1898, s. 848, Sexualempfindung , s . 588 Myös Bloch (1908 teoksessaan Sexualleben unserer Zeit seksuaalista pidättymistä käsittelevässä luvussa) ottaa samanlaisen kannan. Hän kannattaa pidättymistä varhaisessa elämässä ja tilapäistä pidättymistä aikuisiässä. Tällainen pidättäytyminen on arvokasta, ei vain energian säilyttämisen ja muuntamisen kannalta, vaan myös sen tosiasian korostamiseksi, että elämä sisältää muita asioita, joihin on pyrittävä seksin lisäksi. Redlich (Medizinische Klinik, 1908, nro 7), tutkiessaan huolella kysymyksen lääketieteellisiä näkökohtia, ottaa myös välillisen kannan suhteessa seksuaalisen pidättymisen suhteellisiin etuihin ja haitoihin. "Voimme sanoa, että seksuaalinen raittius ei ole tila, jota tulee välttää kaikissa olosuhteissa ja hinnalla millä hyvänsä, vaikka on totta, että suurimmalle osalle terveistä aikuisista ihmisistä säännöllinen yhdyntä on edullista ja joskus jopa suositeltavaa."
xxx/ellauri388.html on line 237: Rohleder, kokenut lääkäri ja tunnustettu auktoriteetti seksuaalipatologiaan liittyvissä kysymyksissä, on esittänyt nykyiset näkemykset "seksuaalisesta pidättymisestä" etsivälle kritiikille pitkässä ja tärkeässä paperissa (95 s.) Hän kiistää kokonaan sen, että tiukkaa seksuaalista pidättymistä on olemassa. "Seksuaalisen raittiuden", hän huomauttaa, termin kaikissa tiukoissa kohtauksissa on oltava pidättäytyminen ei vain seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaan autoeroottisista ilmenemismuodoista: autofellatiosta, autocunnilinguxesta, masturbaatiosta, homoseksuaalisista teoista, kaikista seksuaalisesti kieroutuneista käytännöistä. Sen on lisäksi sisällettävä pysyvä pidättäytyminen eroottiseen mielikuvitukseen ja aistilliseen haaveluun. Kun kuitenkin on mahdollista muuttaa koko psyykkinen kenttä seksitoiminnan osalta tabula rasaksi – ja jos se ei onnistu niin jatkuvasti ja johdonmukaisesti, ei ole olemassa tiukkaa seksuaalista pidättymistä – silloin, Rohleder huomauttaa, voi pohtia, eikö meillä ole seksuaalista anestesiaa, anaphrodisia sexualista. Se on kysymys, joka harvoin, jos koskaan, kohtaa ne, jotka keskustelevat seksuaalisesta pidättymisestä. Se on kuitenkin äärimmäisen ajankohtainen kysymys, koska, kuten Rohleder väittää, jos seksuaalinen anestesia on olemassa, kysymys seksuaalisesta pidättymisestä putoaa maahan, sillä voimme jollain ihme kokovartalopuudutuxella vain "väistää" toimista, jotka eivät ole vallassamme. Täydellinen seksuaalinen anestesia on kuitenkin niin harvinainen tila, että se voidaan käytännössä jättää huomiotta, ja koska seksuaalisen impulssin, jos se on olemassa, täytyy fysiologisesta välttämättömyydestä joskus aktivoitua jossain muodossa – vaikka vain, Freudin näkemyksen mukaan, muuttumalla johonkin sairaalliseen neuroottiseen tilaan – tulemme siihen johtopäätökseen, että "seksuaalinen pidättyminen" on ehdottomasti mahdotonta.
xxx/ellauri388.html on line 249: No voiko lääkäri sitten terveyssyistä suorastaan suositella panohommia? Kyl-lä! Toisaalta lääkärillä ei ole oikeutta jättää huomioimatta hänen neuvojensa mahdollisia seurauksia sukupuolitaudin tai naisen tapauksessa raskauden aiheuttamisessa potilaalleen, ja hän uskoo, että nämä vakavat seuraukset ovat paljon todennäköisempiä kuin ne, jotka puolustavat tällaisten neuvojen laillisuutta, myöntävät. Vänr. Molli ei myöskään myönnä, että lääkärillä on oikeus jättää huomioimatta kysymyksen moraaliset näkökohdat. Lääkäri voi tietää, että köyhä voi saada varastamalla paljon terveydelleen hyvää, mutta hän ei voi neuvoa häntä varastamaan. Vänr. Molli käsittelee katolisen papin tapausta, joka kärsii seksuaalisesta pidättymisestä johtuvasta neurastheniasta. Vaikka lääkäri on varma, että pappi voi välttää kaikki sairauden ja julkisuuden riskit, hänellä ei ole oikeutta kehottaa häntä sukupuoliyhteyteen. Hänen on muistettava, että saattamalla papin rikkomaan siveyslupauksensa, hän voi saada aikaan henkisen konfliktin ja katkeran katumuksen, mikä voi johtaa pahimpiin tuloksiin jopa potilaan fyysiselle terveydelle. Samanlaiset tulokset, Vänr. Molli huomauttaa, voivat noudattaa tällaisia neuvoja, kun niitä annetaan naimisissa olevalle miehelle tai naiselle, puhumattakaan mahdollisista avioeromenettelyistä ja siihen liittyvistä pahoista asioista.
xxx/ellauri388.html on line 267: Eräälläkin naisella on ollut jatkuvaa seksuaalista jännitystä, ja hänen on aina oltava varuillaan, jottei seksuaalinen kouristus joutuisi hänen valtaansa. Hänen kidutustansa lisää se, että hänen on perinteidensä vuoksi mahdotonta (paitsi hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa) viitata kärsimyksiensä syyhyn. "Olen vammainen", hän kirjoittaa. Hänen täytyy elää tragediansa yksin, hymyillen niin paljon kuin voi kauhean taakkansa alla. Lisää vaikeuksia: kaksi vuotta sitten, hän tunsi pakottavaa tarvetta turvautua itsetyydytykseen, ja on tehnyt niin noin kerran kuukaudessa sen jälkeen; tämä ei ainoastaan tuo todellista helpotusta vaan jättää ärtyneisyyttä ja tummia jälkiä silmien alle, ja se aiheuttaa hänelle katumusta, sillä hän pitää itsetyydytyxestä vaikka se on täysin epänormaalia ja luonnotonta. Hän on yrittänyt saada helpotusta, ei pelkästään tavallisilla fyysisen hygienian menetelmillä, vaan julkeilla ehdotuksilla, kristillisellä tieteellä jne., mutta kaikki turhaan.
xxx/ellauri388.html on line 328: Myöhemmin, nuorukaisijällä herää toisellaisen luomisen vaisto, — aviollinen pyrintö, joka sitoo hänet yhdeksi koko maailman kanssa. Jos lapsi on kasvanut järjellisissä elämänoloissa, jos häntä on tarpeen mukaisesti ohjattu, niin hänessä ei tähän aikaan synny mitään huonoja ajatuksia. Hän ymmärtää, että se, mitä hän tuntee, on vaan siihen asti salassa olleen ja kaikille yhteisen elämänvoiman ilmaus; että tämän kautta hän koskettaa maailman elämän suurta kehää, että hän, kuten jokainen muukin ihminen, on ainoastaan osa kokonaisuudesta. Jos näin ei käy, jotain on ollut kasvatuxessa vialla.
xxx/ellauri388.html on line 334: Elämän voima puussa, kasvissa vastaa luonnon lakia tuottaessaan siemeniä; elämän laki ihmisessä ilmenee perhe-elämän halussa; intohimon ääni on elämän ikuisen lain ääni, joka on kotosin hengestä eikä suinkaan jalkovälistä. Ihmisen ruumiillinen luonto on voimaton siittämään, jollei henki sitä elähytä. Hän on ylösnoussut! voitte huudahtaa kun henki on laskeutunut.
xxx/ellauri388.html on line 371: Hän opettaa, että kaikille ihmisille on korkein elämänymmärrys eli suhde Jumalaan se, missä hän on ja mistä hän todistaa. Vähät velipojista, kuten Frithjolfin vaimo summasi.
xxx/ellauri388.html on line 550: Kyllä ihminenkin omasta puolestaan voi itsessään herättää melkein mitä mielialoja tahtoo. Hän voi ruveta ajattelemaan kuinka tahtoo, tai voi ottaa käteensä sen kirjan minkä tahtoo; toisin sanoen: hänellä on aina tarjona keinoja saada itseensä se mielentila, jota hän haluaa. Ja niin tietää myöskin aistillisessa mielentilassa oleva aivan hyvin ei ainoastaan että hän voi, jos tahtoo, ottaa käteensä kirjan, jonka lukeminen varmuudella muuttaisi hänen mielentilansa, vaan myöskin, että jos hän menisi hetkeksikin kävelemään, niin aistillisuus jo siitä haihtuisi. Jos hän siis vähänkin itse tahtoisi päästä aistillisesta mielentilasta, niin ei todellakaan olisi mitään vaikeuksia. Mutta kun ei tahdo! Voi tahtoa tahtoa, muttei silti tahdo. Se on incontinentiaa, akrasiaa, jota Platonin Sokrates koitti väittää olemattomaxi mutta Aristoteles kyllä tunnisti.
7068
