ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri050.html on line 167: No ei sentään. On liikuttaviakin yxityiskohtia: 11-vuotiaana Ransu lähetettii katoliseen seminaariin lähellä Durhamia. Se oli hento herkkä hirmu ujo poika, kaverit sanoi sitä hulluxi. Sen näki jo kaukaa käytävässä hiipimässä lammasmaisesti takinkaulus ylhäällä. Näitä piisas Norssissa, mun luokalla oli useampia. Hyppytunneilla se hipsi koulun kirjastoon ja luki historiaa ja runoja. Vaikka kirjastossa oli kaamee mekkala ja käytiin rizasotia, Ransu sulki izensä pois ja keskittyi kirjoihin kuin Sateenkaarinotkon pastori Meredith. Siitä tuli ihan hikipinko ainekirjoituxessa. Kerran se sai jälkkäriä oltuaan hitain jumppatunnilla. Kazokaa Lallia, kolme, neljä. Huono matikassa, mutta aika hyvä käsipallossa. Kriketissä ykkösluokan penkkiurheilija. Koulu pyysi siltä juhlarunon 1908 kuin kuningatar Kristiinalta Suomen Akatemia, mutta ehti kuolla ensin, 1907. Kristiinalla on tässäkin käynyt parempi pulla.
ellauri244.html on line 44: Hassuinta on että kun klicheitä iteroi, ilmestyy loputon joukko pienempiä klicheitä, yhä monimutkaisempia, kunnes klicheet ei enää mitenkään erotu epäklicheistä. Kyllä, kaikki on klicheetä, ja kaikki syntyy noista kolmesta jättimäisestä klicheestä täysin ennustettavalla tavalla, silti kuviossa on loputtomasti yxityiskohtia. Kaikki lumihiutaleet ovat erilaisia, ja kuitenkin ihan samanlaisia. Tämä havainto on syvällinen ja pinnallinen samalla.
xxx/ellauri114.html on line 268: Jeremia ei järin pitänyt elamiiteista. No ei se pitänyt monista muistakaan naapurikansoista. Jeremia (c. 650 – c. 570 BC), "itkeskelevä profeetta", oli heprealaisen raamatun majuriprofeettoja. Juutalaisen perinteen mukaan Jeremia väsäsi Jeremian kirjan, kuningasten kirjan, ja valitusvirret. Assistant editorina oli Baruch ben Neriah, Jeremian kirjuri ja opetuslapsi. Yahwehin, Israelin jumalan monien profetioiden lisäxi kirjassa on meheviä yxityiskohtia profeetan elämästä, sen kokemuxista ja vankilatuomioista. Jeremian kirja on kanoninen, ja Jeremia majuriprofeetoista hopeasijalla (kuka sai kultaa? No Jesaja tietysti, ja Hesekiel tuli pronssille.) Musulmaanitkin siteeraa Jeremiaa. Mulla taitaa olla siltä useitakin sitaatteja, mm. Jeremiadia, Siinä kohtaa sivutaan myös Edomia (alla).
xxx/ellauri304.html on line 696: Puoleenväliin päästyä Remo on tappanut tai mutiloinut kaikki miespuoliset puhekumppaninsa paizi pomoja, ja nussinut yhtä naispuolista laihaa roskisdyykkaria. Siitä ei kerrota kyllä yhtä paljon yxityiskohtia.
xxx/ellauri312.html on line 36: Ensinnäkin hummerin elimet ovat nurinkurisessa järjestyksessä. Perse on pään paikalla ja pää pyrstössä kuten Melvillen ja Hawthornen junassa. No ei oikeasti, läppä läppä. Lisää yxityiskohtia voit lukea v. 1967 syyskuun Kalutuista Paloista Rauhixen hyyskässä. Mutta kylläpä se pyrstö maistuu silti hyvältä! Ennen kalpeanaamojen tuloa inkkarien rannat kuhisivat näitä äyriäisiä. Nyt rannat kuhisevat valkonaamoja ja äyriäiset ovat vaarantuneita. Punanahat on sukupuuttoon tapettu niiltä rannoilta jo aikapäiviä. Hummeripojan kandeisi käyttää sosiaalisen median suodattimia. Niistä saa poskiin punaväriä ilman sitä epämukavaa keittovaihetta.
xxx/ellauri312.html on line 945: Brawne Lamia’s name comes from a combination of John Keats’ beloved Fanny Brawne, and his poem named Lamia (1819). She is described as a rather short and muscular with an intense gaze. She has shoulder-length black curls, dark eyes, sharp nose and wide expressive mouth. She is said to be very beautiful anyway. She becomes "romantically involved" with Johnny and pregnant to boot. She's from Lusus, a world that has gravity 1.3 times stronger than that of Earth. Because of that, she's shorter than many others, but has "heavy layers of mussel". Varoitus! seuraava kuva paljastaa yxityiskohtia ulkosynnyttimistä!
7