ellauri029.html on line 38: Jan Blomstedt rakastaa keinotekoista ja sievää jaottelua ja luokittelua. Koska me emme sellaista rakasta, voimme jakaa Das Janin tuotannon kolmeen lohkoon ennen sen päälleastumista: 1) Blomstedtin "parodista ja itsetiedostavaa fiktiota" voimme kuzua tiedostamattomaxi izeparodiaxi (näitä räpellyxiä löytyy mm Punkakatemiasta sekä Synteesistä 3/1984-1&2/1985); 2) esseen ja sepitteen raja-aitoja yliastuvat yritelmät käyvät hänen kriitikittömän tyylitajuttomuutensa osoituxesta ja 3) Blomstedtin normaalin esseegenren tuotteet ovat onttoudessaan ja lukkiutuneisuudessaan vain latteaa ja i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä luettavaa. Samaa voidaan sanoa myös hänen 'ironiastaan'. Blomjanin fiktion ja esseen raja-aitojen kaataminen todistaa vain sen, että hän on onneton raja-aitojen kaataja (hän kaatuu tuleen makaamaan aidan alle ja ryömii riman alize). Mutta nää oon vaan kuriositeetteja siinä Jan Blomstedtissa joka Roland Barthesin torso mukanaan harhailee pitkästyneenä pitkin maailmaa ja hyräilee: I bore myself to sleep at night / I bore myself in bright daylight / I'm bored / I'm the chairman of the bored. Markku Envall on väittänyt, että on vaikea kuvitella Blomstedtia innostuneena. E.Saarinen ja J.Blomsted on koominen pari, jotain Mikin ja Hessun tapaista.
ellauri039.html on line 306: Fontane oli söpön näköinen 23-vuotiaana. Se suhtautu naisiin suht ymmärtävästi aikansa setämiehexi. Vaimo Emilie Rouanet oli koulukaveri. Äiti Emilie Labry oli sekin hugenotti. Huuakotteja koko porukka. Ne oli lipilaareja ja kannatti Saksan yhdistymistä. Perhe asui tovin Lontoossa kuin Klasun porukat. Sanokohan senkin pojat mami ja pupi? Meistä se oli hassua. Innostu 1848 hulluilusta mut lopetti ajoissa. Sillon se jätti apteekkihommat. Sen ekat yritelmät kirjailijana oli aika lässähdyxiä, muze petras kuin sika juoxua. Fontane tykkäs Walter Scottista, mut kukapa ei noihin aikoihin. Ällös preussilaista militarismia. Pidän keskinkertaisista kirjailijoista, ne on kiltimpiä.
ellauri048.html on line 401: Vielä ohkasempi on Muhammedin raamatun jäljittely-yritelmä. Kaikki jännemmät tarinat

ellauri051.html on line 303: ”Kirjailijan urapolku luonnonvalintana” -esseessä Sinnemäki esittelee pitkän joukon kirjailijoita, joilla isätrauma (joillakin äidin mielisairaus) on vähintäänkin yksi keskeinen motiivi taiteen tekemisessä. Tähän joukkoon Sinnemäki laskee myös itsensä. Tässäpä lupaava elämä ja teos-yritelmä! Pitäis ihan lukea.
ellauri077.html on line 28:

Telemakhrian yritelmä

ellauri077.html on line 109: Masisten välillä Wallun opinnot edistyivät mainiosti. Se kirjoitti esseen ‘Richard Taylorin fatalismi ja fyysisen modaliteetin semantiikka' filosofian sivulavina. (Hizi tääkin tulee lähelle mun omaa sivulavia, jossa tutkin samaa modaliteettia peliteorian käsitteistön avulla. Olen varma että mun analyyssi oli parempi.) Se sai siitä Gail Kennedyn muistopalkinnon. Vuonna 2011, lavi julkaistiin nimellä ‘Kohtalo, aika ja kieli: yritelmä vapaasta tahdosta'. Tää mun kyllä pitäs lukea!
ellauri097.html on line 543: Ja syystä, sillä sen suomennoxet ja yritelmät ei enää käy kaupaxi. Tulot tyrehtyy, kun kirjat eivät myy. Sixi tarvitaan manifesto. Kummitus kulkee taas Euroopassa, painovirhepaholainen on liikkeellä, kiljuen kuin jalopeura, ezien tyhmiä mutta herttaisia kanavanhuxia ja julmasti raatelevia kriitikkolampaita.
ellauri098.html on line 133: genre (ylevä tragedia alatyylinen komedia supermies eepos seikkailu draama koukuttava jännäri kutkuttava dekkari herttainen satu ällö horrori imelä romanssi voimaannuttava chicklit kuiva yritelmä narsu mustelma naivi fantasia nörde "spefi" antiikkinen postⁿmoderni jne)
ellauri100.html on line 1403: 1964, Barthes kirjoitti yritelmän "Le dernier des écrivains heureux" (Essais critiques), jossa puheena on Voltaire. Rollo koitti väittää että Voltairella ei ollut samoja ongelmia relativismin kaa kuin sillä. Candiden kääntäjä huomautti että harvoin on kukaan kirjailija ymmärtänyt toista niin väärin kuin Barthes Voltairea. Se varmaan sovelsi Voltaireen samaa menetelmää kuin Pallosäkkiin S/Z:ssä: poimi randomisti pätkiä ja piirsi väliin viivoja.
ellauri101.html on line 243: Tätä aktanttimallia soveltaa joku ämmyrkäinen Pentti Leinon juhlakirjassa tai lähtiäisniteessä Jjari!n sisäiseen sankariin. Kirjoittajaa selvästi vituttaa että Jjarri! on netonnut tällä paskalla huisisti enemmän kuin kirjoittaja (varmaan akateemiseen prekariaattiin kuuluva pätkätyöläinen) koskaan voi odottaa saavansa rojalteja Pentti Leinon juhlakirjaan kovalla vaivalla väsäämästään yritelmästä.
ellauri115.html on line 1010:

Montaignetyyppinen yritelmä

ellauri345.html on line 48: Tää on oikeastaaan jatkoa Goethe-albumille 47. Märepalana on näet jälleen kerran aiemmista paasauxista tuttu saxalainen marxistijuutalainen Walter Benjaminin ja sen pitkänläntä yritelmä Goethesta, tai varsinaisesti Goethen valinnaisista sukulaisista eli seelenbryydereistä. Antisemitistinä suhtaudun jo ennakolta aika nuivasti Benjy-jyrsijään. Mutta niin kuuluu ollakin, ennakkoluuloista sopii alotella, rohkaisee Hannu-Jori Gadamer. Siis to business!
xxx/ellauri013.html on line 347: Toisin kuin runoileva lordikollega, enemmänkin kuin Bob Southey, ehti saavuttaa valtaapitävien suosion, kirjallisuuden Noopel paukahti 1950, ilman romskuja tai runoja. (Sen fiktioyritelmät aiheutti lähipiirissä vaan myötähäpeää.) Bertistä tuli laureaatti ihan niinkuin Bobista, ja vastaavista ansioista, vallan pyllyn nuolennasta. Kylmän sodan kirjoituspalkkio jenkkisympparille. Luvussa Ihmiskunnan tulevaisuus se ihan coolisti kannustaa kolmatta maailmansotaa ja sen voittajan, Amerikan hegemoniaa. Koska jenkeissä on kivempi olla julkkisfilosofi kuin neukuissa. Kannattaa kääntää nokka myötätuuleen loppumerinpeninkulmilla. Ei tarvi luovia kun antaa tuulla takaa, kyyti paranee. Bert tykkäs takatuuppareista.
xxx/ellauri057.html on line 1077: Lao Rui: Kirjotti 21-vuotiaana yritelmän Nerous ja mielenvikasuus.
xxx/ellauri057.html on line 1415: Hizi tää Maran "esittely" ei ole muuta kuin yritelmä Tatu-kritiikixi. Ja siinä on paljon ainesta paikannäyttäjälle elämä-ja teosmielessä. Se Tiberiusprujaus esim. tuli Tatun erittäin onnistuneesta Italian-matkasta. Asejunat vierivät täältä etelää kohti. Mussoliini meni saamaan turpiinsa. Kohta se jo roikku pää alaspäin bensakatoxesta. Turpiin vaan ja onnea. Näyttää että ollaan pian taas siinä samassa pisteessä. Ahtaalle joutuessaan apinakööri aina kuumenee.
xxx/ellauri177.html on line 285: Hyö eivät irrottautuneet toisistaan ollenkaan, vaan eziytyivät pimeimpiin ja ahtaimpiin löytämiinsä reikiin. Jättiläiskärjistä laskeutui uskonnollinen hiljaisuus; ankara paljaus antoi maahan paasikiven kulumisen, kovetti sen, ilman ruohoa, kylvettiin vain kuolleiden lehtien palaneella jauheella. Ja he kuuntelivat askeleidensa ääntä, täynnä tämän temppelin suurenmoista yksinäisyyttä. Seuraa vitun pitkä puulajiluettelo joka saa Dispenserin aiemman yritelmän kalpenemaan häpeästä.
16