ellauri014.html on line 562: Julkku vastaa ylpeästi, ei sattunut. En yhtään suuttunut, tuli vaan paha mieli sun izes puolesta. Haukkuu Pröön kuitenkin aivan lyttyyn, solvaa pelimiehexi. Itte asiassa Pröö oli ollut paskiainen jo pitkän aikaa. Peli seis, takaisin ruutuun yksi. Justiinan kaulin heilahtaa. Et saa enää leikkiä mun ikäisten kaa, hae fiksumpaa seuraa muista keski-ikäisistä kaaleista. (No ne huorathan kai oli vaihdevuosissa?)
ellauri203.html on line 421: Älä tapa. Teksti: Mari Turunen. Kenen elämä on elämisen arvoista? Kuka sen saa määrittää? Millainen kärsimys on sietämätöntä? Eutanasia-keskustelu paljastaa kuolemaan liittyviä pelkoja ja yhteiskunnan arvoja. "Tahdon kuolla ylpeästi, kun ei ole enää mahdollista elää ylpeästi." (Friedrich Nietzsche) Jumala on kuollut (Nietzsche). Nietzsche on kuollut, tapoin sen kuin hyttysen, seinään liiskasin, tuli ruma tahra tapettiin (Jumala).
ellauri321.html on line 276: Juan eli ollut tiennyt, että maailmassa oli niin paljon sotilaita kuin nyt marssi hänen ohitseen laulaen Tipperarya valkoisella maantiellä kotoisten pölynpeittämien pensasaitojen välissä. Mutta marssin melu muuttui. Oliko se loppumaisillaan? Ei vielä. Marssikenkien töm-töm väheni kylläkin, mutta sen tilalle tuli jyry-jyry. Kulman takaa tuli tykkejä ja hevosten pistävää hajua. Sotilaat istuivat ylpeinä hevosten selässä ja vielä enemmän sotilaita istui naureskellen etuvaunuilla. Jyry-jyry sanoivat tykit mennessään. Tykkimiehet istuivat mukavasti, ja ajajilla oli lakit takaraivolla ja savukkeet hampaissaan. Siellä oli upseeri, joka oli komea kuin Apollo, ja toinen, joka oli nuori ja niin nopean näköinen kuin Merkurius ratsastaessaan pähkinänruskealla tammalla, ja lujakasvoinen mies, jolla oli kruunu hihassaan ja joka käänteli päätään ja huusi raivokkaasti... Ja taas tuli lisää marssivia sotilaita. Juania alkoi huimata. Hänen silmänsä väsyivät jalkojen yhtämittaiseen astuntaan, ylpeästi heiluviin käsiin ja tuhansien kiväärien pystyssä seisoviin piippuihin. Hänen sydämensä jyskytti nopeammin ja nopeammin. Toinen soittokunta tuli säikyttäen taivaita torviensa pauhulla. Sekin katosi kaukaisuuteen, mutta sotilaita tuli yhä vain laulaen kasvot punaisina laulua, joka muuttui naurunpurskahdukseksi. Sotilaitten kengät tömistivät tietä tomun muodostaessa niiden ympärille pienia siipiä. Heidän suunsa olivat auki ja hiki valui pitkin heidän punertavia poskiaan, kun laulu paisui tuoksi suunnattomaksi, järjettömäksi Iloksi. Kymmenentuhatta englantilaista menossa nauraen sotaan ...
xxx/ellauri130.html on line 715: Kun ei pysty elämään ylpeästi täytyy kuolla ylpeästi.Friedrich NietzscheMKILL!
xxx/ellauri287.html on line 615: Athenodoros koetti ensin korjata asioita väittelyn ja suostuttelun avulla, mutta koska Boethus ja hänen puolueensa väittivät sitkeästi vastaan, hän käytti lopulta poikkeuslakia, karkotti rikolliset vastaväittäjät ja muokkasi perustuslaista "timokraattiseen" (= oligarkkkisen), rajoittaen täyden kansalaisuuden niille, joilla oli huomattava omaisuuskelpoisuus. Vain varakkaat ja hyvässä yhteiskunta-asemassa olevat saivat takaisin Tarsoxen kansalaisoikeudet. Muut pyyhittiin osakasluetteloista ja olivat Dion Kultasuun käydessä Tarsoxessa 100v myöhemmin vajonneet laahuxeen ja saaneet pilkkanimen "telttakankaan kutojat". Se seikka, että Paavali saattoi ylpeästi vakuuttaa olevansa "Tarsoxen kansalainen" voi osoittaa että se kuului kermakökkäreisiin. Tai size vallan lasketteli luikuria. Ehkä siinä pääsikin käymään niin, että Paavalin porukoista tuli telttakangasta vuohenkarvoista jossain Tarsoxen tönöissä näpelöivää laahusta juuri tuossa käänteessä, ja Sale tekikin sen uskonnollisen täyskäännöxen juuri sixi. Kenties Patun matkat olivatkin luokkaretki. No voee vittu, en paremmin sano. Hän havaitsi Tarsoxessa vain yhden tunnustuksen ansaitsevan piirteen, nim. tiukkuuden, jolla Tarsoxen naiset peitettiin aina heidän ilmestyessään julkisuuteen.
5