ellauri024.html on line 645: Huomaa että Darwinin kolmen kohdan lakitaulussa on FUCK ja KILL ja EAT muttei LAUGH. Se on johdettu määräys, paljon mitättömämpi, ei päämäärä vaan keino. Keino mihin? Lisääntymiskilpailuako varten vai? Soidinmenoja? Naistennauratusta, kilpalaulantaa? Tai yleisemmin keino loiventaa tiiminsisäistä kilpailua, tehdä siitä vähemmän tappavaa. Korvataan käsirysy sanasodalla, soidintappelu kilpalaulannalla. Mukaan lukien Freudin kallon sisäinen tiimi: yliminä, minä ja se. Niiku nokintajärjestys: säästyy tappeluita, kun paremmuus selvitetään nokkimalla. Kaikkea tätä. Jonkinlainen keitos vihasta (KILL!) ja rakkaudesta (FUCK!), kuten arvovaltakin. Muita hopeeselkiä pilkataan ja listitään, neitoapinoita nauratetaan ja naidaan. Tää nyt on tällänen tyypillinen setämiesnäkökulma, mutta kun ajattelee parhaita naishumoristeja, niin niidenkin sankarit on fiksuja ja eteviä, vedättää hopeaselkiä ja tyhmempiä naisia niinkuin tahtoo.
ellauri060.html on line 906: Vapaakauppasopimusten mukana on yxityisten kauppakomppanioiden eli kapitalistijättiyhtiöiden valta palaamassa maailmaan. Muslimien kalifaatille eli yleisemmin ISIS-terrorismin nimellä tunnetulle keski-aasialaisten kapinalle öljy-yhtiöitä vastaan kävi huonosti. Sinne jäivät suomalaisetkin vapaaehtoiset naiset ja lapset ruikuttamaan leirioloihin. Äijät sentään sidottiin kanuunoiden suihin ja ammuttiin tuusannuuskaxi..
ellauri115.html on line 504: Havaita on tuntea: verrata on tuomita; tuominta ja tunteilu ei ole samoja. Asitien kautta esineet esittäytyvät mulle erixeen ja yxittäin kuten ne on luonnossa; vertailemalla mä järjestän ne uudelleen, mä skulaan niillä tavallaan, panen toisen toisen päälle päättääxeni onko ne samoja vai eri, tai yleisemmin löytääxeni niiden suhteita. Mun mielestä aktiivisen tai älykkään olennon erityiskyky on ymmärtää tää sana "on". Turhaan ezin pelkässä aistioliossa tätä älykästä kykyä joka vertaa ja tuomizee; en löydä siitä mitään jälkeä sen luonnossa. Tää passiivinen olio tajuaa jokaisen esineen erixeen, se on tietoinen jopa kahden muodostamasta kokonaisuudesta, mutta se ei voi panna niitä vierekkäin ja verrata, se ei voi tuomita niiden välillä. [Höpsistä, osaahan elukatkin valita.]
ellauri131.html on line 415: Mainoxesta päätellen tää sanoma on tähdätty maureille tai yleisemmin osattomille värivammaisille naisille. Tästä hetkessä elämisestä on taidettu jo mainita. Mitä kivempaa on tässä hetkessä, sitä ikävämmin lyö todellisuus kohta korville.
ellauri191.html on line 54: Trinitrotolueeni (/ˌtraɪˌnaɪtroʊˈtɒljuiːn/), joka tunnetaan yleisemmin nimellä TNT, tarkemmin sanottuna 2,4,6-trinitrotolueeni, ja sen näppärällä IUPAC-nimellä 2-metyyli-1,3,5-trinitrobentseeni, on kemiallinen yhdiste, jolla on kaava C6H2(NO2)3CH3. TNT:tä käytetään toisinaan reagenssina kemiallisessa synteesissä, mutta se tunnetaan parhaiten räjähtävänä materiaalina, jolla on kätevät käsittelyominaisuudet. TNT: n räjähtävää tehoa pidetään pommien tavanomaisena vertailumittana. TNT: n valmisti ensimmäisen kerran vuonna 1863 saksalainen kemisti Julius Wilbrand, ja sitä käytettiin alun perin keltaisena väriaineena. Sen räjähtävät ominaisuudet löydettiin ensimmäisen kerran "vahingossa" vuonna 1891 toisen saksalaisen kemistin Carl Häussermannin toimesta. Organismia, joka kykenee korjaamaan suuria määriä TNT:tä maaperässä, ei ole vielä löydetty. Ei ainakaan niitä valmistanut ja sinne levittänyt apina.
ellauri351.html on line 569: Kirja jakautuu kolmeen osaan; Ensimmäisessä osassa Mättö valottaa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään Maailmanopettaja Maitreyasta sekä Henkisestä Hierarkiasta. Taustatiedot pohjautuvat erityisesti Alice Baileyn ja myöhemmin Benjamin Cremen kirjoituksiin. Toinen osa käsittelee yleisemmin henkisyyttä, ihmisen elämää ja itsen kuuntelemisen tärkeyttä. Kolmannessa osassa Mättö esittelee Maitreyan antamia elämänohjeita sekä omia tulkintojaan siitä, miten ne voisivat näkyä itse kunkin elämän valinnoissa.
ellauri402.html on line 282: Kultaisen Aamunkoiton hermeettinen ritarikunta (latinaksi: Ordo Hermeticus Aurorae Aureae ), yleisemmin
ellauri411.html on line 126: Aram ( keisarillinen aramea : 🐡🐡). Alue ei kehittynyt suuremmaksi valtakunnaksi, vaan se koostui useista pienistä valtioista nykyisessä Syyriassa. Jotkut osavaltioista mainitaan heprealaisessa Raamatussa. Aram-Damaskos on merkittävin valtio, joka kattaa suurimman osan Syyriasta. Raamatussa Aram-Damaskosta kutsutaan yksinkertaisesti Aramiksi. Aramea korvasi lopulta akkadin koko alueen lingua francana, ja siitä tuli hallinnollinen ja kaupallinen kieli useissa valtakunnissa, kuten Akhemenidien valtakunnassa ja Uus-Babylonian valtakunnassa. Varhainen kristillinen Raamattu käännettiin arameaksi, ja 4. vuosisadalla paikallinen aramealainen Edessan murre (Urhay) kehittyi kirjalliseksi kieleksi, joka tunnetaan nimellä Edessan aramea (Uruk-hai) tai yleisemmin syyria.
ellauri434.html on line 661: Kaikki 221 raamatullista käyttökertaa, joissa GVR- sanan juurta käytetään ihmisiin viitaten, esiintyvät yksinomaan fyysisiin sotureihin viitaten. Sitä vastoin jumalallisen gevurahin yhteydessä, vaikka termi joskus kuvaa Jumalaa soturina, se viittaa toisinaan yleisemmin Jumalan kykyyn tehdä mitä tahansa Hän haluaa. Jumalan viha leimahtaa pakanakansojen orjuuttaessa Hänen kansaansa, mutta Hän ilmaisee voimansa tukahduttamalla vihansa ja pidättäytymällä rankaisemasta heitä välittömästi. Tyypillisesti ihmisgibboni pysyy etäällä apua tarvitsevista ja sorretuista. Näin ei ole Jumalan tapauksessa, joka "tuo heidät lähemmäksi ja tarjoaa heistä erityistä huolenpitoa". Koska Jumala on kaikkivaltias, pyydämme häntä käyttämään voimiaan myötätuntoisiin tarkoituksiin, jotka ilmenevät Jumalan laaja-alaisessa kyvyssä herättää kuolleita. Jumalan käyttäytymisen täytyy olla meille mallina. Meidänkin on autettava ulkomaalaista, sillä tuossa vuorovaikutuksessa kuka tahansa ei-ulkomaalainen on laajemmassa määritelmässämme vähemmän haavoittuvainen gibboni. Ihmisgibboni ei ehkä herätä kuolleita henkiin tai kutsu sateita, mutta hänen on aina käytettävä asemaansa, ei viattomien voittamiseen, vaan köyhien puolustamiseen. Tämä ei koske gazalaisia, jotka mesovat ilman valtuuxia omalla tontilla. Ne muistuttavat enemmän punapyllypaviaaneja kuin gibboneita.
ellauri439.html on line 148: Jokaisella kliseellä on alkuperänsä historiassa. Aivan kuten on kansallisia kliseitä, on myös joitain alueellisia. Jos olet joskus nähnyt elokuvan "Bienvenue chez les Ch'tis" (Tervetuloa tikkuihin), tiedät, että eteläranskalaisilla ihmisillä on omat ennakkokäsityksensä maan koillisosassa sijaitsevan Hauts-de-Francen (aiemmin Nord-Pas-de-Calais) alueen ilmastosta – ja siitä, keiden henkistä elämää. Elokuvassa eteläiset ajattelevat, että koillisessa on aina kylmää ja sataa, kun taas Bretagnen, Normandian ja Pariisin seudulla on enemmän tai vähemmän aurinkoa. Puhumattakaan muista stereotypioista, jotka yhdistävät tämän alueen tosi-tv:hen, hiilikaivoksiin ja selkeään heikkouteen viinaan! Jokainen, joka on koskaan vieraillut Ranskassa, on huomannut, että ranskalaisia, jotka käyttävät baretteja ja Breton toppeja, on vähiten sanottuna harvassa. Baretteja käyttävät pääasiassa Béarnin alueelta ja lounaassa sijaitsevasta Baskimaasta. Myös Ranskan muukalaislegioonan vihreät baretit ja Chasseurs Alpinsin vuoristojalkaväen ylisuuret versiot ovat legendaarisia. Mitä tulee Bretonin toppeihin, niitä käytettiin tietysti yleisemmin Bretagnen luoteisosassa. Bretagnesta kotoisin olevia ihmisiä pidetään usein itsepäisinä. Tyypillinen bretoni torjuu ulkoisen auktoriteetin (eikö roomalaisia ​​vastaan ​​kapinoinut gallialainen Asterix ollut Bretagnesta?). Bretonit puolustavat kieltään ja ovat ylpeitä lipustaan, ja tämä johtuu siitä, että he ovat historiallisesti joutuneet ennakkoluulojen uhreiksi. Nykyään sana plouc (bretagnelainen maalaismoukka) on halventava termi, joka kuvaa henkilöä, joka on ilkeä, kömpelö tai huonosti pukeutunut. Mutta jotkut historioitsijat uskovat, että pariisilaiset käyttivät tätä sanaa 1900-luvun alussa kuvaamaan bretonilaisia maalaismoukkia, jotka tulivat pääkaupunkiin etsimään työtä. Meillä kaikilla on omat ennakkokäsityksensä, osa positiivista, osa ei, eri ihmisryhmistä, eivätkä ranskalaiset eroa toisistaan. Jotkut ranskalaiset stereotypiat ovat niin kaukana todellisuudesta, että ne ovat yksinkertaisesti naurettavia, kun taas toiset ranskalaiset kulttuuriset tosiasiat ovat hyvin lähellä totuutta ja niillä on täysin järkeviä selityksiä. Paras tapa tarkistaa näiden ranskalaisia ​​koskevien tavanomaisten käsitysten luotettavuus on käydä maassa itse ja tehdä omat päätöksensä. Aika matkustaa ranskalaiseen kouluumme Gazan Rivieralla!
xxx/ellauri087.html on line 285: – Sitä kätkössä olevaa myötätuntoisuutta korona on tuonut yleisemmin pintaan valtavana yhteisöllisenä voimana. Myötätunnon kantoaaltoa tarvitaan nyt elintärkeästi, kun Suomi pitää saada kestävästi uudelleen nousuun ja monet ovat niin tiukilla taloudellisesti ja henkisesti etteivät voi maxaa edes Pafos-seminaaria.
xxx/ellauri337.html on line 563: Kun luen YLEn tiedeuutisia, olen huomannut Anniina Walliuksen nimen esiintyvän usein artikkelin alussa, etenkin jos kysessä on todella hyvin kirjoitettu ja taustoitettu juttu. Viimeaikisia esimerkkejä ovat gepardit ovat nopeita – onnistuuko sukupuuttoon kuolleen lajin jäsenille pyllistys ja kannattaako se?, jossa gepardien lisäksi puhutaan yleisemmin kissojen tilasta Aasiassa. Kuopallinen vihreää mönjää kertoo Lontoon Longharvest Lane-kadun historiaa – muinaiset käymälät ovat arkeologeille aarreaittoja on myös hyvä esimerkki kiehtovasta jutusta, jossa WC-kansi avattiin selkeästi ja näytettiin miksi huussin löytyminen on hätäisille tutkijoille niin tärkeää.
xxx/ellauri356.html on line 590: Vakavampi ja kapinallisempi Th. W. Adorno huhuili meitä 1900-luvulla ajattelemaan, että emme voi kirjoittaa runoutta Auschwitzin jälkeen. Ja mixi ei? Siitähän saatiin mahtavia aiheita. Runoilijat / Dichter kohtasivat ahdinkoa (saksalainen termi Dürftiger tarkoittaa köyhyyttä, kurjuutta, puutetta, yleisemmin ahdistusta) : sana vaikuttaa heikolta, kun on kyse Jumalan kuolemasta, sietämättömältä ihmisyyttä vastaan ​​tehtyjen rikosten edessä. Silti kysymys herää jälleen tänään uudessa linkkien ja arvojen hajoamisen vaiheessa: yrittäjänihilismi, liiallinen lukutaidottomuus selfie-imperiumissa islamistinen gansgetrofundamentalismi, kuolemanhalun erotisoituminen – sen osuudella ”ihmispommeja”, päänmestaukset –, ja demokratiat poikkeustilassa... Miksi runoilijat... Ja sitä paitsi, onko tämä todella heidän paikkansa, heidän kutsumuksensa? Tämä kysymys, tämä ahdistus koskettaa minua, ja yritän vastata siihen… omalla tavallani.
13