ellauri112.html on line 147: Nyt on Collinin mielestä uudemman biologisen tutkimuksen tulos epäämättömästi se, että darwinismi, olemassaolon taistelua kehityksen tekijänä tehostaessaan, on ehdottomasti yksipuolinen.
ellauri112.html on line 151: Omantunnon soimaus perustuu Darwinin mukaan yhteiskunnallisten viettien kestävyyteen ja voimaan. Kun muut viettimme enemmänkin ovat ohimeneviä, on yhteiskunnallinen vietti alituinen, koska me aina elämme joukossa. Jos noudatamme yhteiskunnallisvastaista viettiä, joka hetkeksi saa ylivallan, kadumme jälestäpäin, koska yhteiskunnallinen vietti ajanpitkään on kestävin. Mutta samoin on myös joukoissa elävien eläinten laita. Nekin ovat aina varuillaan yhteistä vaaraa vastaan, valmiita puolustamaan joukkoa, auttamaan tovereitaan. Ne tuntevat aina vissiä suopeutta ja myötätuntoa näitä kohtaan. Ne ovat onnettomia, kun ne kauan ovat tovereistaan erillään, ja aina onnellisia kohdatessaan ne jälleen. »Ja niin on meidänkin laitamme», lisää Darwin. Collin on sitä mieltä, että tämä Darwinin toisen pääteoksen antama kuva eläinten tilasta tuntuvasti poikkeaa »Lajien synnyn» antamasta. Edellisen mukaan luonnossa valoisilla, inhimillisillä piirteillä on huomattavasti suurempi sija. Epäilemättä Darwin itse ei koskaan tullut tajuamaan tätä pääteostensa välillä olevaa eroavaisuutta. »Lajien synnyn» yksipuolinen kuvaus olemassaolon taistelusta, joka miltei oli kaikkien sota kaikkia vastaan, ei ole koskaan tullut oikaistuksi. Ja tämä teos kuitenkin tuli jäämään darwinismin raamatuksi.
ellauri279.html on line 384: Kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov totesi, "että hän [Solzhenitsyn] oli neuvostoaikaa arvioidessaan äärimmäisen suuntaa antava ja yksipuolinen. Luonnollisesti hänen henkilökohtainen tragediansa kerrostunut näihin arvioihin. Mutta koko kansan elämään ja tekoihin, koko suuren maan luovaan potentiaaliin, et voi siirtää henkilökohtaisia ​​ongelmiasi ja vaikeuksiasi".
ellauri338.html on line 89: Israelilaiset ( / ˈ ɪ z r ə l aɪ t s, - r i ə -/ ; heprea : בְּנֵי יִשְׂרָאֵל ‎, Bɪ ēl  ' ryhmän Israel, transl. seemiläinen- puhuvia heimoja muinaisessa Lähi-idässä, jotka asuttivat rautakaudella osan Kanaanista. Israelin nimi esiintyy ensimmäisen kerran muinaisen Egyptin Merneptah Stelessä, joka on päivätty noin 1200 eaa. Moderni arkeologia viittaa siihen, että israelilaiset haarautuivat muista kanaanilaisista (Ham ja Jahvetti?) kehittämällä Jahwismin, joka on selkeä yksipuolinen – ja myöhemmin yxijumalainen – uskonto, jonka keskipisteenä on kansallisjumala Jahve. He puhuivat arkaaista heprean kielen muotoa, joka oli kanaanilaisten kielen alueellinen muunnelma, joka tunnetaan nykyään Raamatun hepreana. Rautakaudella syntyivät Israelin ja Juudan valtakunnat. Israelin kuningaskunta, jonka pääkaupunki on Samaria, kaatui Uus-Assyrian valtakunnalle noin vuonna 720 eaa.; Uusi- Babylonian valtakunta tuhosi Juudan kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Jerusalem, vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin, mutta palasi Israeliin Kyros Suuren valloitettua alueen.
ellauri381.html on line 467: Kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov totesi, että Solzhenitsyn oli erittäin puolueellinen ja yksipuolinen arvioidessaan neuvostoaikaa. Luonnollisesti nämä arviot olivat kerrostuneet hänen henkilökohtaiseen tragediaan. Mutta et voi siirtää henkilökohtaisia ​​ongelmiasi ja vastoinkäymisiäsi koko kansan elämään ja hyväksikäyttöön, koko suuren maan luovaan potentiaaliin.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri138.html on line 348: Koska nuorhegeliläiset pitävät mielikuvia, ajatuksia, käsitteitä, joksikin aivan itsenäiseksi muuttamiaan tajunnan tuotteita yleensä ihmisten tosiasiallisina kahleina — aivan samoin kuin vanhahegeliläiset selittivät ne inhimillisen yhteiskunnan todellisiksi yhdyssiteiksi — käy ymmärrettäväksi, että nuorhegeliläisten tuleekin taistella vain näitä tajunnan illuusioita vastaan. Koska heidän kuvitelmiensa mukaan ihmisten suhteet, heidän kaikki tekonsa ja käyttäytymisensä, kahleensa ja rajoituksensa ovat heidän tajuntansa tuotteita, niin nuorhegeliläiset asettavat johdonmukaisesti ihmisille moraalisen vaatimuksen — korvata heidän nykyinen tajuntansa inhimillisellä, kriittisellä tai egoistisella tajunnalla ja kumota siten omat rajoituksensa. Tämä vaatimus tajunnan muuttamisesta toiseksi huipentuu vaatimukseen olevaisen uudenlaisesta tulkitsemisesta, ts. sen hyväksymisestä antamalla sille toisenlaisen tulkinnan. Nuorhegeliläiset ideologit ovat näennäisesti »maailmaa järkyttävistä» fraaseistaan huolimatta suurimpia konservatiiveja. Nuorimmat heistä ovat löytäneet toiminnalleen täsmällisen ilmaisun vakuuttaessaan taistelevansa ainoastaan »fraaseja» vastaan. He unohtavat kuitenkin, että noiden fraasien vastapainoksi he esittävät vain fraaseja ja että taistellessaan ainoastaan tämän maailman fraaseja vastaan he eivät suinkaan taistele todellista, olevaa maailmaa vastaan. Ainoana tuloksena tästä filosofisesta kritiikistä oli vain muutama ja sitä paitsi yksipuolinen uskonnonhistoriallinen selitys kristinuskosta; nuorhegeliläisten kaikki muut väitteet antavat vain lisäväriä vaatimukselle, että heidän mitätöntä selittelyään olisi pidettävä maailmanhistoriallisena löytönä.
7