ellauri012.html on line 237: Kaikista kurjuuksista huolimatta voit olla millainen tahdot kirjeessä. Kirjeet keksittiin lohduttamaan sellaisia yksinäisiä kurjia kuin mä. Nyt kun mä olen menettänyt ilon nähdä ja pitää sut, niin koitan korvata sitä vähän sun kirjeillä. Sieltä luen sun salaisimmat ajatukset; mä kuljetan niitä aina mukanani, ja pussaan niitä koko ajan; jos olet mustasukkainen, kohdista se sun kirjeisiin, ne on sun ainoat kilpailijat. Jottei siitä koidu vaivaa, kirjoita aina vaan mikä tulee ensin mieleen, älä suunnittele; kuulisin mieluummin sydäntä kuin aivoja. En voi elää ellet kerro että vielä rakastat mua; mutta sen pitäis tulla niin luonnostaan, että voin uskoa, että teet sen vapaaehtoisesti. Ja koska tämä surullinen kertomus sun ystävälle herätti mun kaikki surut, on vähintään oikein että lohdutat mua nyt muuttumattomalla rakkaudella.
ellauri111.html on line 898: Ja minä sanon sinulle omana varmana vakaumuksenani, että tuo yksinäinen tyyppi, jota kuvailen näytelmässäni, ei ole milloinkaan lakannut olemasta tuon liikkeen pääjohtajien joukossa. Kuka tietää, eikö tuo kauhistuttava vanhus, joka rakastaa ihmiskuntaa niin itsepäisesti ja niin omaperäisellä tavalla, ole olemassa meidänkin päivinämme, ja vieläpä, eikö tuollaisia yksinäisiä poikkeuksia ole suuri joukko, eikä niiden olemassaolo johdu pelkästä sattumasta vaan hyvin määritellystä liitosta, joka on rakennettu yhteisen suostumuksen nojalle? Se on salainen liitto, monia vuosisatoja sitten järjestetty, säilyttämään mysterioita heikkojen ja kurjien ihmisten tietokärkkäältä katseelta, ainoastaan heidän omaa onneansa silmällä pitäen. Niin on laita, muuten ei voi ollakaan. Minä epäilen, eikö vapaamuurareillakin ole joku tuollainen mysterio oman järjestönsä perustana, ja siksipä juuri roomalaiskatolinen papisto heitä niin vihaa ja pelkää niissä kilpailijoita, pelkää että he jaottavat aatteen ykseyden, sillä sen toteuttamiseksi tarvitaan yksi ainoa lauma ja yksi paimen.
ellauri133.html on line 705: Hänen teoksensa ovat täynnä feminismiä, antiautoritarismia, eksistentialismia ja uhrautumista. Hän käyttää usein naisvihaa pahiksen luonteenpiirteenä, ja hänen protagonistinsa ovat usein Ritari Ässämäisiä yksinäisiä antiautoritareita, jotka ovat tarinan alussa voimattomia, mutta voimaantuvat ajan myötä täyttääkseen jonkin yhteisöllisen tarkoituksen. Ne saa kulttiarvoa.
ellauri313.html on line 115: Susinukke Kosolan yhteiskunnallisessa runoelmassa taivaankappaleet lohduttavat yksinäisiä
ellauri330.html on line 187: Heti joku alkaa syyllistää yksinäisiä tai yksin asuvia. Eivät likikään kaikki yksin asuvat tunne yksinäisyyttä vaan nauttivat siitä. Syitä yksinasumiseen on niin monia kuin on yksin asuviakin. Voi olla lasten muuttaminen kauas, ero, leskeys, sairastuminen, eläköityminen, ystävien muuttaminen tai koiran kuolema, oma muutto esim maalta keskustaan, ajokortista luopuminen ym. ym.
ellauri330.html on line 191: Eli ei näitä asioita voi yleistää: syyt sille, että miksi ihmiset ovat yksinäisiä ja/tai asuvat yksin, ovat hyvin moninaisia. Varsinkaan tänä päivänä ei ole olemassa mitään stereotyyppistä suomalaisuutta. Ota vaikka maahanmuuttajat. Ne hölöttävät korvapuhelimiin kadulla kovalla äänellä. Ne eivät ole yxin yxinäisiä.
ellauri362.html on line 311: Haahtela perheineen asuu Kirkkonummella. Jonkinlainen airolla ja peräpainoilla varustettu Hilja Haahti? Wannabe isä Mefodi? Ei vaan isä Joel! Kirjailija Joel Haahtela haluaa teoksillaan lohduttaa itseään ja kaikkia muitakin yksinäisiä. Vaimo läx, lapset jättivät, Jeesus hylkäsi. Läppä läppä, ei sentään asiat ole niin huonosti. Psykiatrina hän lähestyy mieltä, ortodoksisen seurakunnan diakonina sielua. ”Olen ihmisenä erittäinkin syvältä”, hän sanoo.
ellauri401.html on line 291: Avioliittoon aikova Pekka haki Sortavalan seminaariin, mutta hakemus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. mus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. Isä ei halunnut kustantaa Pekan musiikkiopintoja, eikä hän itsekään ”oikeastaan halunnut” niitä. Musiikkihaaveiden romahdettua Pekka valvoi ensin kaksi vuorokautta ja kulki sitten muutamia viikkoja yhtämittaisessa kamppailussa jumalansa kanssa. Ensin hän rukoili lakkaamatta, vaikkei tiennyt, ketä jumalista rukoili: ”Anna minun kuolla, anna minun haihtua olemattomiin, elämäni ei ole mistään arvosta, maailmassa en mitään tee. Vitut Maijusta, se on jo koettu.” Sitten hänen koko sieluntilansa kärjistyi ja kohdistui tämän tapaiseen ihmettelyyn: ”Mutta olemmeko me ihmiset siis näin hylättyjä, näin yksinäisiä, näin heikkoja olentoja? Tänne me synnymme, täällä me kärsimme, täältä me kuolemme – eikä ole mitään järkeä, ei tarkoitusta, ei jumalaa!” Viimeiset voimansa kooten Pekka ajatteli: ”Nyt minun täytyy tietää totuus. Jos jumala on, täytyy hänen nyt ilmottaa itsensä minulle yai tulee tupenrapinat. Jos ei, riistän itseltäni hengen.”
8