ellauri004.html on line 1660: Nään peilissä mä ukon yksinäisen,

ellauri005.html on line 1496: Luoja ei kaipaa puolisoa, koska se on itseriittoinen, eikä tunne kaipausta lisääntyä, koska se on jo luvuton vaikka yksi. No sehän onkin yksinäisen miehen juna, kolmen hengen rinki.
ellauri051.html on line 1360: 760 Where sun-down shadows lengthen over the limitless and lonesome prairie, 760 Missä auringonlaskun varjot pitenevät rajattoman ja yksinäisen preerian yli,
ellauri105.html on line 222: Toivo Kuittinen rypisteli otsaansa, vastusti sekavaa, yksinäisen-ankeaa levottomuutta, joka rukouksen sohahdellessa nousi
ellauri216.html on line 541: Jumalankantajaisä Makarios syntyi Egyptin suistomaa-alueen kylässä vuoden 300 tienoilla. Nuoruudessaan hän työskenteli kamelinajajana. Jumala kutsui häntä kuitenkin toisenlaiseen elämään ja Makarios vastasi kutsuun kuuliaisesti. Hän vetäytyi kylässään keljaan ja aloitti yksinäisen rukous- ja paastokilvoituksen. Kun ihmiset tahtoivat tehdä hänestä papin, hän pakeni toiseen kylään. Siellä raskaaksi tullut tyttö alkoi syyttää Makariosta häpäisemisestään. Makarios otettiin kiinni ja häntä raahattiin pitkin katua. Häntä lyötiin ja solvattiin, mutta hän ei sanonut sanaakaan puolustaakseen itseään vaan päinvastoin lupasi tehdä työtä hankkiakseen elatuksen naiselle ja lapselle. Makarios piti tilannetta Jumalan lähettämänä. Hän oli tuolloin noin 30 vuoden ikäinen. Kun Makarioksen syyttömyys tuli aikanaan ilmi, kylän väki lähti joukolla hänen luokseen pyytämään anteeksi. Mitenkä totuus tuli ilmi? No, when the woman's delivery drew near, her labor became exceedingly difficult. She did not manage to give birth until she confessed Macarius's innocence. She confessed that she had slandered the hermit, and revealed the name of the real father. (Who was it?) A multitude of people then came asking for his forgiveness, but he fled to the Nitrian Desert to escape all mundane glory.
ellauri246.html on line 392: Tässä on niin mielenkiintoinen Brodskin elämäkerta. Häntä korostettiin yksinäisenä henkilönä, ehkä hän tunsi onnettomuutta tässä valtiossa. Tällainen pysyi kuoleman jälkeen. Tämä tapahtui 28. tammikuuta 1996. Pumppu ei kestänyt siinä kaikki. Suuren työntekijän ja runoilijan Joseph Brodskyn kuoppa sijaitsee Venetsiassa San Michele-hautausmaalla. Tätä kaupunkia hän rakasti vähemmän kuin hänen natiivia Leningradia.
ellauri365.html on line 96: Ja nousi yksinäisenä kaukaisten taivaan syvyyksiin, Et monta, solitaire, au fond des cieux lointains,
ellauri409.html on line 154: Olisi kuitenkin törkeän epäreilua Pascalia, Montaignea ja jopa ranskalaista kirjallisuutta kohtaan jättää asia tähän. Se ei ole Pascalin vähennys, vaan pikemminkin Montaignen lisäys. Jos Montaigne olisi ollut tavallinen elämänkokoinen skeptikko, pieni pukinpartainen mies kuten Anatole Ranska, tai jopa "ihmisenä kasvanut" porsas pyllerö kuten Renan, tai jopa niinkin kuin suurin repolainen Voltaire, tämä "vaikutus" olisi Pascalin häpeäksi; sillä jos Montaigne olisi ollut vain Voltaire, hän ei olisi voinut vaikuttaa Pascaliin ollenkaan. Kuva Montaignesta, joka avautuu ensimmäisenä silmiemme, alkuperäisen ja itsenäisen yksinäisen "persoonallisuuden" kuva, joka on imeytynyt huvittuneeseen itsensä analysointiin, on petollinen. Montaigne ei ole rajoitettu pyrrhonisti, kuten Voltaire, Renan tai Ranska. Hän on niin sanotusti olemassa lukuisten samankeskisten ympyröiden suunnitelman keskellä, joista ilmeisin on pieni sisin ympyrä, henkilökohtainen röyhkeä skeptisyys, jota voidaan helposti apinoida, ellei sitä jäljitetä.
ellauri413.html on line 62: Jöns ja Kristina kärhämöivät suotta kuin Trump ja Kamala, tai Iso- ja Vähä-Venäjä. Yhä painitaan siitä kuka on Carlsonin kakkakukkulan kurkona. Kristina näytti aika vanhalta ja hauraalta lähtiessään yksinäisenä lomaselle Irlantiin. Jöns suunnittelee uuden uutun vuokraamista Merikadulta. Ei se enää jaxa kykkiä Mänzälässä, jossa siltä puuttuu kazomo.
xxx/ellauri103.html on line 138: Helsingissä on lähiö, joka loistaa ko­ro­na­kar­tal­la yksinäisenä punaisena täplänä, ja se on ihasteltu Roihuvuori – mitä siellä oikein tapahtuu? No siellä on aivan helvatisti pedofiilejä transuneekereitä ja poliittisia islamisteja.
xxx/ellauri175.html on line 468: - Vai niin! hän mutisi, olinko minä hullu? Unelmoin pyhäinhäväisyydestä...lelusta – jonka pelkkä ulkonäkö olisi saanut minut hymyilemään, olen varma! - absurdista tunteettomasta nukkesta! Ikään kuin nuoren, yhtä yksinäisen kauniin naisen edessä kuin sinä, kaikki tämä sähkön, hydraulipaineen ja elävien sylinterien hulluus ei olisi kadonnut! Todellakin, kiitän Edisonia nyt ja ilman muuta uteliaisuutta. "Oli välttämätöntä, että pettymys oli hämärtänyt ajatukseni, jotta olisin voinut tulla raskaaksi tämän rakkaan ja erittäin ihailtavan tutkijan kauhistuttavan kaunopuheisuuden ansiosta, tällainen mahdollisuus! "Oi rakas! tunnistan sinut! Sinä olet olemassa! Olet lihaa ja luuta, kuten minä! Tunnen sydämesi hakkaavan! Silmäsi ovat itkeneet! Huulesi liikkuivat syleilyni alla! Olet nainen, josta rakkaus voi tehdä kauneutesi kaltaisen ihanteellisen! "Oi rakas Alicia! Minä rakastan sinua ! minä…
xxx/ellauri177.html on line 579: Kuten kahdella ystävällä, jotka eron jälkeen tapaavat uudelleen, menevät pois jonkun yksinäisen joen reunalle, heillä on vähemmän hellää luottamusta; sillä niinä jumalallisen hylkäämisen tunteina Jeesus halusi olla hänen ystävänsä, paras, uskollisin, se, joka ei koskaan pettänyt häntä, joka palautti hänelle vähän kiintymystä vastaan ​​kaikki iankaikkisen elämän aarteet. Varsinkin tällä kertaa pappi halusi pitää sen sisällään oikein pitkään. Kello kuusi iski mykässä kirkossa, jota hän edelleen kuunteli, olentojen hiljaisuuden keskellä.
xxx/ellauri235.html on line 410: Oidipaalinen fantasia pelataan pastoraalisessa ympäristössä: "Sinun vihreään syliin laskettiin Luonnon kulta [Shakespeare], / Mihin aikaan, missä selkeä Avon Stray'd, / Hänelle mahtava Äiti paljasti / Hänen kauhistuttavat kasvonsa.... Paljastumisen odotus sai tirkistelijä Miltonin ratsastamaan "ylevällä / Extasyn serafin siipien päällä, / Abyssin salaisuudet vakoilemaan". Silti Joven lait säilyvät: alkuperäistä kohtausta ei koskaan katsota. Hyperionic marssi on tehty merkityksettömäksi "sellaiset muodot, kuten glitter Muse's ray"; nämä muodot kiusaavat Grayn omia "lapsen silmiä" tuoden hänet Shakespearen, "kuolemattoman Pojan" läheisyyteen. "Itämaiset sävyt", jotka häikäisivät lapsen Greyn, olivat "auringosta lainattuja" — toinen ylevän runollisen (hyperionisen) periaatteen hylkääminen. Oidipaalisen halun (halu "mahtavaan äitiin") ja keskirunoilijan yksinäisen ylevän intohimon välillä ei ole sopivaa keskitietä (vaikka Gray toivoo löytävänsä sellaisen). Runoilijan runon lopussa valitsema "kaukainen tie" on välttämätön kieltäytymisestä olla ylevän näkemyksen runoilija (Milton) ja mahdottomuus omistaa luonnonlapselle ilmestyvää äiti-muusaa (Shakespeare) . Suuri osa oodista on täynnä halun kohtauksia – Miltonin ja Shakespearen – ja on siten huolissaan, vaikkakin salaisesti, seksuaalisen voiman ja runollisen näkemyksen välisestä suhteesta. Harmaa'
xxx/ellauri235.html on line 412: " The Bard: A Pindaric Ode " (1757) on "The Progress of Poesy" -teoksen seuralainen. Se esittelee toisen identiteetin, yksinäisen profeetan, joka voi helpommin oikeuttaa Joven lait kuin mikään "The Progress of Poesy" -julkaisun agentti. Oodin alussa hän on "pukeutunut voiteen soopelipukuun", hänen toimistonsa tunnusmerkki. Lopussa hän "sukeltaa loputtomaan yöhön", toiseen sisäänkäyntiin pimeyteen. Sukeltaminen kuiluun näyttää olevan toiveiden täyttymysfantasia; mahtava Äiti on itse pimeys, halun muotoilematon hahmo. Runoilija, joka iskee "lyyransa syviin suruihin" "Bardissa", ei tuota "Runon edistymisen" "suloisia ja juhlallisesti hengittäviä ilmaa", vaan menetyksen ja lohdutuksen harmonioita.
xxx/ellauri259.html on line 117: -Tämä on yhdistetty vapaa-ajanpaikka ja työpaikka. Teen töitä puuseessä paljonkin. Työ on yksinäisen ihmisen työtä, ja kun perhe tai ystävät tulevat tänne, en tee töitä enää sekuntiakaan. Teen töitä täällä vain, kun olen yksin, kirjailija kertoo. Olen ollut apupoikana ja meidän hyvä, edesmennyt ex-ystävä Tarmo oli tässä päätekijänä. Isäntä olisi jo valmis luopumaan ex-Tarmon lisäxi tontin viimeisestä puusta. Maisemasuunnittelija Kati Jukarainen saa vapaat kädet, mutta Kari ei maxa paljua.
xxx/ellauri268.html on line 464: Nämä May Sartonin sanat hän säilytti sydämensä neljännessä huoneessa: "Rakkaus, tule hänen päällensä varovasti ja syvästi / sillä jos hän ensin säikähtää, se olisi myös / sitoa ketun kurkussa kultakellolla /Kuten pidä häntä, kun hän haluaa hypätä." Ja hän katsoi, että jokainen runon rivi oli johdatus henkimaailmaan vangitakseen muistoa, kultakonfetteja, eräänlaista juhlaa. Me kaikki haluamme tulla muistetuksi, jopa muistoksi, jopa tavan, jolla valo tuli keittiöön, ikkuna, kun hänen äitinsä käänsi kellotaulua tuon viileän sumuvärin radiossa, kun muisto ylitti kaipauksen tien ja otti äidin käsivarresta ja hän laski esiliinansa ja sanoi: "En välitä, jos teen", ja he tanssivat, sinä katsot, kun aloitit oman muistisi. Olit jo tallentanut äidin maun maidoksi, isän maun pulloxi, työnteoksi hikeä ja rakkautta, ja yö yksinäisenä tähtien veneenä, joka vei sinut siihen, kuka olit ennen kuin liukasit tarinan läpi.
xxx/ellauri356.html on line 308: Kuisma Korhonen (s. 1964) on Oulun yliopiston kirjallisuuden prof. Sen kirjoitukset käsittelevät esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistusta tai Tove Janssonin Muumi-kirjoja, mutta Korhonen asettaa ne yhteisöllisyyden seinää vasten. Esseistiikka ei ole tiedettä eikä taidetta. Kirjoittamista on pidetty yksinäisenä puuhana – Marco Tapio kirjoitti yxin ikkunattomassa kellariloukussa.
17