ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri345.html on line 94: Tyyppi, normi erottaa sankarin yksilöstä, vaikka se olisikin yli-inhimillinen; vastuun moraalisesta ainutlaatuisuudesta, sijaisen roolista. Sillä hän ei ole yxin munasilteen jumalansa edessä, vaan ihmiskunnan edustaja heidän jumaliensa edessä.
ellauri347.html on line 304: Joten vain 500 vuoden aikana ajatus yksilöstä: yksilölliset ajatukset joita meillä on kaikilla, tosin aika kliseisiä, tunteet, moraalinen omatunto, vapaus ja vastuu tulivat olemaan. Mutta yksilöllisyyden mukana tuli eristyneisyys, vieraantuminen ja hämmennys - ja kallonkutistajat! Vapaus on vaikea saada, ja kun voimme, meillä on taipumus paeta siitä.
ellauri352.html on line 285: Tässä viimeisessä vaiheessa yksilöt omaksuvat kuolevaisuuden tai väistämättömän tulevaisuuden tai rakkaansa tai muun traagisen tapahtuman. Kuolevat ihmiset voivat edeltää selviytyjiä tässä tilassa, johon tyypillisesti liittyy rauhallinen, retrospektiivinen näkemys yksilöstä ja vakaa tunteiden tila. Vainajalla se on hyvinkin vakaa.
xxx/ellauri027.html on line 581: Keskeinen teesi on, että kukoistavat yksilöt synnyttävät kukoistavia organisaatioita. Siksi muutos on aloitettava jokaisesta yksilöstä itsestään. Tää on taas tuiki tuttua oman onnen seppoilua, pienyrittäjyyttä, protestantismia, sitä hoki peruukit Norssin aamuhartauxissa 60- ja 70-luvulla.
xxx/ellauri138.html on line 355: Aivan päinvastoin kuin saksalaisessa filosofiassa, jossa laskeudutaan taivaasta maahan, me nousemme maasta taivaaseen, me emme ts. lähde siitä, mitä ihmiset puhuvat, luulevat, kuvittelevat, emmekä myöskään puhutuista, ajatelluista, luulluista, kuvitelluista ihmisistä tullaksemme sitä kautta fyysisiin ihmisiin — me lähdemme todella toimivista ihmisistä ja heidän todellisen elämisensä prosessista ja osoitamme myös tämän elämisprosessin ideologisten heijastumien ja kaikujen kehityksen. Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavan ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämisprosessinsa väistämättömiä härmistymiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit sekä niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan ja aineellista kanssakäymistään kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita. Tajunta ei määrää elämää, vaan elämä määrää tajunnan. Ensimmäisessä tarkastelutavassa lähdetään tajunnasta, ikään kuin se olisi elävä yksilö; jälkimmäisessä, todellista elämää vastaavassa tarkastelutavassa, lähdetään todellisesta elävästä yksilöstä ja tarkastellaan tajuntaa ainoastaan hänen tajuntanaan.
6