ellauri029.html on line 405: Assholes-dokumentti pohti kusipäisyyttä yhteiskunnallisena ilmiönä.

ellauri051.html on line 278: Koin oman yhteiskunnallisen heräämiseni 70-luvulla, joten julkaisun iskulauseet ja henkilöt ovat tuttuja.
ellauri063.html on line 120: Kansantuomioistuin on nimitys oikeusistuimelle, joka ei perustu ensi sijassa yleisiin oikeusperiaatteisiin ja jonka henkilöstö ei ole oikeusoppineita, vaan oikeusistuimella on yleensä poliittinen vire. Kansantuomioistuimia on yleensä vallankumouksen tai muun yhteiskunnallisen murroksen yhteydessä ja institutionalisoituneina erilaisissa diktatuureissa, kuten natsi-Saksa (Volksgerichtshof) ja Neuvostoliitto (Narodnyj sud).
ellauri065.html on line 600: Johdannon mukaan kirja on kirjoitettu, koska “yhteiskunnallisen keskustelun polarisoituminen arvokonservatiivien ja arvoliberaalien väliseksi asemasodaksi ei mielestämme ole Suomen etu”. Suurin osa kirjasta nimenomaan yrittää provosoida tätä asemasotaa “suvaitsevaistoa” vastaan heittelemällä kärjistyksiä ja väitteitä ilman lähdeviitteitä.
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri155.html on line 222: Aalto-yliopistoon perustetaan ainutlaatuinen omistajuuden professuuri. Lahjoitusvaroin perustettava professuuri sijoittuu Kauppakorkeakouluun. Uusi professuuri liittää omistajuuden kiinteäksi osaksi akateemista tutkimusta ja opetusta, vahvistaa suomalaista omistajaosaamista ja omistajuuden kulttuuria sekä tuottaa laadukasta tutkimustietoa yhteiskunnallisen keskustelun ja päätösten tueksi.
ellauri163.html on line 899: Durkheim käsitteli uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä teoksessaan Uskontoelämän alkeismuodot. Yleisesti ottaen sen mukaan ihmisten palvomat jumalat ovat pääosin kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa.
ellauri163.html on line 929: Liittyy yhteiskunnallisen epäjärjestyksen tai muutoksen aikoihin; ei osaa sopeutua uuteen.
ellauri185.html on line 557: Mutta kuten aina korostaa Tolstoi tässäkin nimenomaan, että mitään todellista parannusta ei saada aikaan muuttamalla tai hävittämällä ulkonaisia laitoksia, muotoja ja järjestelmiä. Valtiojärjestyksen tukena oleva ulkonainen väkivaltajärjestö on tosin kaikkien yhteiskunnallisten epäkohtien ja kurjuuden suoranaisin syy. Mutta tämä ulkonainen väkivaltajärjestelmä itse nojautuu syvemmälle katsoen henkiselle perustalle, nim. eräisiin katsomuksiin ja vakaumuksiin tai ainakin ihmisten uskomuksiin ja ennakkoluuloihin. Ulkonaisen väkivaltajärjestelmän henkisinä kannattajina olevat ihmisten sosiaaliset ja poliittiset uskomukset ovat kiteytyneet tai kivettyneet laeiksi. Ja nämä lait ovat yhteiskunnallisen orjuuden ja kurjuuden sisäisenä syynä. Voivatpa ne jopa olla koodattuna genomiin.
ellauri185.html on line 685: Eikä hänen hänen suinkaan sitä suorittaessaan tarvize tulla uskottomaxi Kristuksen käskyille ja ihanteille, jotka vuorisaarnassa on esitetty. Sillä nämä käskyt ja lait koskevat vain Jumalan valtakuntaa. Mutta jokainen kristitty samalla ulkonaisesti toisella jalalla myös maallisessa valtakunnassa. Sen kansalaiset suurimmalta osaltaan ovat ei-kristittyjä, jotka eivät välitä evankeliumin ohjeista ja joita voidaan vain väkivalloin kurissa ja järjestyksessä. Tätä maallista valtakuntaa, jonka jäseniä kaikki ihmiset, siis myöskin kristityt ovat, täytyy sen vuoksi hallita maallisilla keinoilla, väkivallalla ja väkipakolla, sillä muuten se joutuisi perikatoon. Pahat tuhoaisivat hyvät aivan niinkuin sudet raatelevat lampaat, ne jäisivät suojattomiksi. Mutta tämä merkitsisi myöskin kristittyjen valtakunnan tuhoa, sillä jollei pahuutta ja väkivaltaa vastaan ole mitään suojaväkivaltaa, niin silloin tuhotaan juuri hyvät, kristityt, jotka vastustuksetta valmiit kärsimään vääryyttä. Senvuoksi on miekan hallitusvalta valtiollisen yhteiskunnallisen turvallisuuden välttämättömänä edellytyksenä, jota ilman Jumalan valtakuntakaan maan päällä ei voisi säilyä, Jumalan määräämä. Väkivaltaisen järjestyksen palveleminen on niin ollen väkivaltaisen Jumalan palvelemista.
ellauri205.html on line 154: Hän tutustui filosofien teorioihin valtafantasioista vapauttavina rajanrikkomisina, miehisenä kapitalistisena esineistämisenä tai yhteiskunnallisen sorron heijastumina tietoisuudessa. Hän luki filosofi Simone Weilin "riipaisevan" tekstin Helenan ryöstöstä alkaneesta Troijan sodasta ja Ilias-eepoksesta väkivaltarunoelmana, jossa kuvattiin, miten väkivalta muutti ihmiset esineen kaltaisiksi, vei heiltä tulevaisuuden, sisäisen elämän, toimintakyvyn ja yhteyden toisiin. Yhteisöön levitessään väkivalta karkasi ihmisten hallinnasta. Siitä tuli kohtalon ja oikullisten jumalten kaltainen voima, oman olemassaolonsa mytologinen perustelu. Perverssillä tavalla väkivalta liitti mitättömän värikuula-aseilla hääräilevän pösilön historian valtavirtaan ja suureen runouteen.
ellauri246.html on line 939: Runojen ensimmäiset jakeet I. Brodskogokonza viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvun alussa kirjoitettiin ikään kuin tarkoituksella kaikkiin SOVDEOPIAN-kirjallisuuden yhteiskunnallisen realismin kirjallisuuden yhdessä. Se ei kuitenkaan ollut tahallinen, vaan vain luonnollinen ihmisen kirjallinen asema. Hän oli valmis voidessaan heille odottamattoman lahjan millä tahansa hyväntahtoisten lukijoiden kanssa tai pikemminkin sanoa: kuuntelijoita. Runoja, satunnaisesti tai heidän toivottomuuden hyvyyteen, osoittautui helposti huhuilla. Ja monet Josephzhin runoista tuohon aikaan: "Ei maa, eikä odotan ...", "kelluu kaipaamassa selittämättömässä ..." - nopeasti ja pitkään he muistavat. Ne suoritetaan kitaran ja muiden työkalujen alla. Heidän tekniikansa täyttyminen oli melko musiikki.
ellauri247.html on line 232: Pikareskiromaanin sankari ei yleensä kehity, joten tässä suhteessa laji eroaa ratkaisevasti kehitysromaanista, joissa sankarit päinvastoin kehittyvät. Pikareskiromaanin päähenkilö on tyypillisesti orpo tai jollakin tavalla sivullinen, vakiintumaton ja alituiseen liikkeessä niin maantieteellisesti kuin sosiaalisestikin. Lajin kehityksen ja suosion taustana on nähty keskiaikaisen säätyjärjestelmän rappeutuminen, jolloin raha mahdollisti yhteiskunnallisen nousun ja alemmat kansanosat alkoivat epäillä ylempiensä moraalia.
ellauri258.html on line 188: Paljastamme tässä vielä Pekka Himasen yhteiskunnallisen vakaumuksen.
ellauri271.html on line 142: Romaanissa lääkäri ja runoilija Juri Živago muuttaa perheineen Moskovasta maaseudulle toivoen löytävänsä sieltä ruokaa ja työtä itselleen. Elämä Jurjatinin pikkukaupungissa ei kuitenkaan onnistu, tohtorista tulee kurkkutikun sijasta yhteiskunnallisen taustansa vuoksi silmätikku. Hän siirtyy taas, nyt maaseudulle Varykinoon. Yksilön kyvyttömyys määrätä elämästään huipentuu, kun punapartisaanit pakottavat Živagon metsäleiriin joukkoihinsa ja eroamaan perheestään. Vaimo ja lapset palaavat Moskovaan ja karkotetaan Neuvostoliitosta. Tohtori ei näe heitä enää koskaan.
ellauri271.html on line 166: Pasternakin romaanin merkitys venäläisessä kulttuurissa kytkeytyy venäläis-neuvostoliittolaiseen perinteeseen, jossa kirjallisuus ja kirjailijat ovat toimineet totalitarismin vastavoimina. Monet Pasternakin ikäpolven kirjailijat pitivät itseään totuuden äänenä, yhteiskunnallisena muistina, joiden velvollisuus oli kirjoittaa kielletyistä tapahtumista. Näin ilmeisesti ajatteli myös Pasternak. Nimenomaan tämän vuoksi kirjallisuutta on haluttu Neuvostoliitossa hallita ja kirjailijoita vaimentaa.
ellauri294.html on line 662: Meadin horjumaton yhteiskunnallisen muutoksen puolustaminen ja hänen häikäilemätön keskustelu herkistä ja tabuista ei aina ansainnut hänen fanejaan. Jotkut Meadin ikätoverit ja Floridan kuvernööri kutsuivat Meadia "likaiseksi vanhaksi rouvaksi" hänen tukensa marihuanan dekriminalisoinnissa. Jos mitään, hänen kriitikot vain kannustivat häntä. Olipa kohtaamassa vihamielinen heimon jäsen Uudessa-Guineassa tai vihamielinen ikätoveri Yhdysvalloissa, Mead viihtyi haasteissa.
ellauri331.html on line 633: Vladislav Davidzon (ilmiselvä jutku), joka avustaa American Tabloid -lehteä, kuvaili artikkelia "pitkäksi antisemitistiseksi manifestiksi", jossa kirjoitettiin, että artikkeli "sisäsi kattavan litanian ilkeimmistä syytöksistä juutalaisia ​​vastaan, jotka ovat peräisin yli sadan vuoden takaa". Toinen Tabloid- kirjoittaja Yair Rosenberg (yhtä ilmiselvä jutku) sanoi Twitterissä: "Tämä Putinia kannattavan sivuston manifesti on pohjimmiltaan natsijuttu vuonna 2018. Se kuuluu täsmälleen samalla tavalla: 'Meidän on lähdettävä juutalaisten perään tai kohtaamme yhteiskunnallisen onnettomuuden.'." [21] Artikkeli on käännetty useille kielille, ja amerikkalainen valkoinen nationalisti Richard B. Spencer on kuvaillut sitä "suurtapahtumaksi".
ellauri331.html on line 662: Vuonna 2016 hän julkaisi artikkelin "Бомба, готовая взорваться" ("Pommi, joka on valmis räjähtämään") Venäjän ja Tšetšenian etnisestä konfliktista. Kun valtakunnansyyttäjänvirasto havaitsi hänen artikkelinsa "äärimmäiseksi" ja aloitti rikossyytteen, Andrei lähti lopulta Venäjältä länteen 19. helmikuuta 2016 ja on sen jälkeen räkyttänyt anglosaxeista. Radio Libertylle antamassaan haastattelussa Piontkovski sanoo, että ehkä Putinin suorittaman operaation tarkoitus on paljastaa kaikki Andrein kaltaiset mahdolliset intohimoiset yhteiskunnallisen kapinan johtajat, lähettää heidät Ukrainaan ja polttaa ne ukrainalaisten uunissa.
ellauri348.html on line 787: Kun Positive Newsin yhdysvaltalainen painos ei menestynyt, Michael luovutti koko operaation Shaunalle. Positive News on itsenäinen mediabrändi, joka on rakenteeltaan osuuskunta (yhteiskunnallisen omistusrakenteen muotoinen sosiaalinen yritys).
ellauri362.html on line 783: Yleisesti ottaen althusserismin seuraajia rajoitti marxilaisuuden poliittinen taantuminen 1970-luvulta sekä Michel Foucaultin ja Pierre Bourdieun yhteiskunnallisen ajattelun merkitys, joiden teesit, vaikka ne olivatkin hyvää kritiikkiä sinänsä, eivät perustuneet marxilaisuuteen.
ellauri371.html on line 468: Edunvalvonta. Lakimiesammatti saa ihmiset kylmäksi. Tuhma, julma, itsepäinen, periaatteeton, tuli joka iikasta, jotka kaikissa tapauksissa ovat persoonattomia, puhtaasti laillisia, uutta maaperää. He ovat oppineet pitämään kaikkea voiton tavoitteluna, asiakkaat ihmiskilpiä, eikä sen tulosten yhteiskunnallisen edun vuoksi. Ne eivät yleensä kiellä mitään suojaa, etsii perusteluja hinnalla millä hyvänsä, tulee ihaillen oikeustieteen pienimmistä vivahteista, lain porsaanreijistä. Tällä ne tuhoavat tuomioistuimen. Siksi teemme tämän ammatin luvanalaisexi, laitamme sen kapeaan kehykseen, joka sulkee sen sisään toimeenpanohallinnon byrokratian alalla. Lakimiehet tekevät kusilakon kun heiltä riistetään oikeus kommunikoida tuomareiden kanssa.
ellauri386.html on line 420: Markusta oli tulossa georgisti. Georgism, on taloudellinen ideologia, jonka mukaan ihmisten tulee omistaa itse tuottamansa arvo, kun taas maasta peräisin oleva taloudellinen vuokra - mukaan lukien kaikki luonnonvarat, yhteiset ja kaupunkialueet – pitäisi kuulua tasapuolisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille. Amerikkalaisen taloustieteilijän ja yhteiskunnallisen uudistajan Henry Georgen kirjoituksista kehitetty Georgist-paradigma etsii ratkaisuja sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin perustuen maaoikeuksien ja julkisen talouden periaatteisiin, jotka pyrkivät yhdistämään taloudellisen tehokkuuden sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tästä ei kyllä Dostojevski pitäisi, vaikka katolisuutta kyllä dissasi.
xxx/ellauri104.html on line 1177: Patriarkaalinen avioliittokäsitys liittyi, kuten todettua, laajempaan uskonnollisesti väritettyyn ihmis- ja yhteiskuntakäsitykseen. Kun tasavertaisuuteen pohjautuva avioliittokäsitys sitten murtautui esille, oli silläkin oma näkemyksellinen ja sosiaalinen kontekstinsa. Onko mitään vastaavaa todettavissa, kun laajennettu avioliittokäsitys nyt levittäytyy yhä useampiin maihin maailmassamme? Voisiko sekin olla jonkin laajemman yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kehityssuunnan ilmaus? Mikä voisi olla sen konteksti?
xxx/ellauri209.html on line 40: Tämä pamfletti (Nuoret viralliset miehet, Otava 1998) on syntynyt niistä keskusteluista, jolla olemme käyneet viikoittain koko 90-luvun ajan yhteiskunnallisen painekattilan paisuessa ympärillämme purkaustaan odottaen.
xxx/ellauri265.html on line 95: Apropoo izesensuuri, Yksi vaikutusvaltainen liike on WOKE, millä viitataan poliittisesti valveutuneeseen henkilöön, joka tiedostaa rasismin ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden eri ilmenemismuodot. Tällaiset sinänsä hyvää tarkoittavat liikkeet johtavat äärimuodoissaan siihen, että ihmiset eivät uskalla enää esittää omia mielipiteitään, esim että neekerit on vitun tyhmiä. Jani antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, mihin itsesensuuri voi johtaa. Juupajoki-jaksoissa vielä hauskoja kömmähdyxiä yrittäjien kommunikatiivisista maisemista ja pilalle menneitä ottoja.
xxx/ellauri298.html on line 176: Tutkimukseni, sovellettu antropologia/psykoanalyysi/runous ja ammatillinen panokseni sijaitsevat monien akateemisten alojen ja kiinnostuksen kohteiden lähentymis-/leikkauspisteessä: niiden joukossa soveltava, psykoanalyyttinen, lääketieteellinen ja organisaatioantropologia; psykohistoria; työpaikkaorganisaatioiden psykoanalyyttinen tutkimus; maaseudun lääketiede ja maaseudun terveys; maaseudun Oklahoma, vehnänviljely perheet ja kulttuuri; Oklahoman kulttuuri; poliittinen psykologia; etniset tutkimukset; etnisyys amerikkalaisessa elämässä; 1960-luvun lopun ja 1970-luvun White Ethnic Revitalization Movement ja muut elvyttämisliikkeet/kriisikultit, kuten Donald Trumpin liike; Amerikan opinnot; Slaavi-Itä-Euroopan tutkimus; "hallitun yhteiskunnallisen muutoksen" psykodynaaminen tutkiminen 1980-luvun alusta lähtien (esim. supistaminen, RIFing, uudelleensuunnittelu, uudelleenjärjestelyt, osaamisen poistaminen, ulkoistaminen/offshoring, hallinnoitu terveydenhuolto jne.); sääntelyn purkamisen kulttuurinen psykodynamiikka; Trumpin aikakauden psykodynaaminen-kulttuurinen tutkimus; tarinankerronta ja tarinan kuuntelu organisaatioissa ja sen ulkopuolella; soveltavan runouden käyttö organisaatio- ja kulttuuritutkimuksessa, tulkinnassa, selityksessä ja konsultaatiossa; "syvä kuuntelemisen" tärkeys. Suuri osa organisaatiopsykodynaamisista kirjoituksistani ja Trumpin aikakaudesta kirjoituksistani on saanut vaikutteita heimoveljiltä Michael Diamondilta ja Seth Allcornilta ja usein yhteistyössä heidän kanssaan. Vuosikymmenten aikana monet kollegat useilla aloilla ovat kertoneet minulle (usein hylkääessään lehti- ja kirjakäsikirjoituksia), että vaikka ideani ovat aina mielenkiintoisia, ne "eivät ole kalaa eikä lintuja", että ne eivät sovi mihinkään akateemiseen erikoisalaan, että ne putoavat halkeamien väliin. Minulla on ollut onni matkan varrella löytää paikkoja ja ihmisiä, joissa tämä on pikemminkin hyve kuin kohtalokas virhe. Kaikesta tästä on syntynyt noin 32 julkaistua kirjaa (mukaan lukien 10 runokirjaa ja chapbookia), yli 200 julkaistua lukua ja esseetä sekä yli 700 runoa.
xxx/ellauri298.html on line 486: Lopullinen niitti päivystävälle sosiologille oli 1990-luvun alun syvä lama. Lama toi julkisuuteen ja yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön uudet viisaat. Yhtäkkiä uutiset täyttyivät finninaamaisista pörssianalyytikoista ja charmanteista sixten korkmanneista. Ekonomistit ottivat yhteiskunnan selittämisen julkisen tilan – ja siellä he ovat edelleen.
xxx/ellauri320.html on line 143: Yliopistovuosinaan hän oli kiintynyt sosialististen opiskelijoiden ryhmään, jonka joukosta hän oli löytänyt tulevan vaimonsa, Wienissä opiskelevan venäläisen intellektuelli- ja yhteiskunnallisen aktivistin Raisa Timofeyewna Epsteinin (juutalainen). Koska Raisa oli militantti sosialisti, hänellä oli suuri vaikutus Adlerin varhaisiin julkaisuihin ja lopulta hänen persoonallisuusteoriaansa. He menivät naimisiin vuonna 1897 ja heillä oli neljä lasta, joista kahdesta, hänen tyttärestään Alexandra ja hänen poikansa Kurt, tuli psykiatreja. Heidän lapsensa olivat kirjailija, psykiatri ja sosialistiaktivisti Alexandra Adler; psykiatri Kurt Adler; kirjailija ja aktivisti Valentine Adler; ja Cornelia "Nelly vaan" Adler. Raisa kuoli 89-vuotiaana New Yorkissa 21. huhtikuuta 1962.
30