ellauri006.html on line 539: Cosca hän hirmuises wihasans

ellauri006.html on line 543: Hän päästi wihans heidän secaans

ellauri006.html on line 586: Caicki jotca minua wihawat

ellauri006.html on line 663: ja sinun hirmuinen wihas käsittäkön heitä.
ellauri006.html on line 710: Tahdotcos sijs ijancaickisest olla wihainen meidän päällem

ellauri006.html on line 729: jotca ilman syytä minua wihawat.

ellauri006.html on line 817: sinun wihas aicana HERra niele heitä wihasan

ellauri006.html on line 837: jotca wihawat meitä.

ellauri006.html on line 855: ja owat minulle sangen wihaiset.

ellauri006.html on line 925: ja hajotit ja olit wihainen

ellauri006.html on line 981: ja olet nijn hirmuisesta wihainen

ellauri006.html on line 1012: coscas wihastut?
ellauri006.html on line 1276: Elifas lohduttaa: wiha tappaa tyhmän, ja ryöwärit ahmaavat hänen kalunsa. Jopi, olet munaton.

ellauri007.html on line 452: waiwautuaxeen edes wihaamaan pikku Lauria.

ellauri012.html on line 145: 30:33 Joca riesca kirnu/ hän teke woita: ja joca nenä puserta/ hän waati ulos weren: ja joca wiha kehoitta/ hän waati rijtaan.
ellauri017.html on line 896: HERra on wihainen caikille pacanoille ja on närkästynyt caikille heidän joucoillens. Hän on heitä kirowa ja anda teurasta heitä. Cadzo pacanat owat nijncuin pisara joca jää ämbärijn ja nijncuin rahtu joca jää waacaan.
ellauri019.html on line 272: Jeremiaalla on jeremiaadiin helppo selitys: Sentähden on HERran wiha heitä hajottanut, ja ei niinku sillen cadzo heidän päällens, ettei he Pappia cunnioittanet eikä wanhoja armahtanet.
ellauri019.html on line 741:

Herrawihaa


ellauri043.html on line 268: 4. Ja Mardochai oli suuri Cuningan huones/ ja hänen sanomans cuului caickijn maacundijn/ cuinga hän menestyi ja tuli suurexi. 5. Nijn Judalaiset löit caicki wihamiehens miecalla/ tapoit ja hucutit heidän/ ja teit heidän cansans oman tahtons jälken. 6. Ja Susanin linnas löit Judalaiset wijsi sata miestä cuoliaxi/ ja hucutit heidän. 7. Wielä päälisexi tapoit he Parsandathan/ Dalphonin/ Aspathan. 8. Porathan/ Adalian/ Aridathan. 9. Parmasthan/ Arissain/ Aridain/ Wajesathan...»
ellauri061.html on line 818: Jumalan Canssan wihamiehiä wastan

ellauri110.html on line 749: Kaikkia tätä oli tohtori von Gitzen hartaalla tarkkaawaifuudella kuunnellut ja nähnyt olewan fyytä waatia juutalaifelta afian felwittämifekfi feikkaperäifen kertomukfen hänestä itfestään ja hänen elämänwaiheistaan. Kiertelemättä juutalainen oli filloin kertonut että hän Kristukfen ristiinaulitfemifen aikana oli afunut Judean pääkaupungisfa Jerufalemisfa ja samoin kun fuurin ofa juutalaifista ollut fitä mieltä, että Kristus oli kapinan nostaja ja kansan wiettelijä. Hän oli monta kertaa omin filmin nähnyt hänen ja niinkuin mutkin hänelle wihamielifet juutalaifet toiwonut, että hän hyvin anfaitukfi rangaistukfekfi tuomittaifiin kuolemaan ja kun nyt roomalainen maaherra Pontius Pilatus wihdoin oli wahwistanut Kristukfen kuolemantuomion ja kun hän itfe oli faanut kuulla, että Kristus wietäifiin ristiinnaulittawakfi oli hän heti jusfut waimonfa ja lapfienfa tykö fekä ilmoittanut heille, että jos tahtoifiwat nähdä, kuinka Kristus wiedään pääkallonpaikalle, heidän tuli heti feurata häntä. Ja koska talo, misfä hän fiihen aikaan afui, oli fen kadun warrella, joka raastuwasta johti Pääkallonpaikalle, ja fotamiesten fiis piti kuljettaa Kristusta fen talon fiwu, oli hän ottanut pienimmän lapfenfa käfivarrelleen ja kantanut fen portin ulkopuolelle, että lapfi paremmin ja felwemmin faifi nähdä kuolemaan tuomitun. Kun nyt Kristus, kantaen raskasta ristiään, oli päässyt fuutarin talon eteen, oli hän pyfähtynyt tahtoen wahän lewahtää ja fiinä aikomufesfa tahtoi wähän nojata feinää wastaan, oli Ahaswerus osakfi ymmärtämättömyydestä ja wihasta Kristutsa wastaan, ofakfi woittaakfenfa kiitosta kanfalta, karkoittanut hänet feinän tyköä näillä fanoilla: "Mene pois taloni feinän tyköä ristifi luo. joka kuuluu finulle", jonka perästä Kristus oli kääntynyt hänen puoleenfa ja fanonut: "Minä tahdon nyt feifoa täällä hetkifen lewähtämäsfä, mutta finä et täst´edes tule faamaan mitään rauhaa eli lepoa täsfä maailmasfa, vaan pakolaifena ja wainottuna pitää finun kuljeskeleman toifesta maasta toifeen, aina tuomiopäiwään faakka."
ellauri264.html on line 337: Val. v. 3:43 Waan sinä olet wihalla meitä pimittänyt/ ja wainonnut/ ja armottomast surmannut.

ellauri330.html on line 541: Tuoppi olutta ja kakſi korttelia wiinaa lipparikſi on kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuum ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa lasketteliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat. Mutta läkſinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua täymään. Lauluni remahti, akkunat ſäpäleiksi sälähti, ja ſiitäpä liikkeille Tampereen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina lystipoika, minä wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa ſoraa ja ſantaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin wiifi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: anna sen pojan olla alallansa! hän ei ole mitään rakkari eikä mikään pikiprakkari. Mutta kolmas kysyi: mikä sitä poikaa waiwaa? ja neljäs sanoi: häntä pitäis auttaa ajallansa. No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta wiides tuuppasi wihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: mene Helsinkiin! Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: mene nyt tiehes, finä wasaran-poika! Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeeseen, astuin ylös Kuninkalan ſaarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!
23