«Apt 10:11. 9. TOisna päiwänä/ cosca he matcas olit/ ja Caupungita lähestyit/ meni Petari ylös Salin ullackon rucoileman/ liki cuudetta hetke/ ja cuin hän isois/ tahdoi hän suurusta. 10. Cosca he hänelle walmistit/ tuli hän horroxijn: Ja näki Taiwan auki/ ja alas tulewan tygöns yhden astian nijncuin suuren lijnaisen waatten neliculmaisen/ sidottuna/ joca alaslaskettin Taiwast maan päälle.
ellauri043.html on line 254: 12. Josa oli caickinaisia nelijalcaisia maan eläimitä ja medzillisiä/ ja matelewaisia/ ja lendäwäisiä Taiwan alla. 13. Ja yxi äni sanoi hänelle: Petari/ nouse/ tapa ja syö. 14. Petari wastais: en suingan HERra/ sillä en ole minä ikänäns syönyt mitän yhteist eli saastaista.
ellauri043.html on line 279:

«Daniel 2. Lucu 24. SIlloin meni Daniel Ariochin tygö/ jolla Cuningalda käsky oli wijsaita Babelis hucutta/ ja sanoi hänelle näin: Älä tapa wijsaita Babelis/ waan wie minua ylös Cuningan tygö/ minä tahdon Cuningalle selityxen sanoa. 25. Arioch wei Danielin kijrust Cuningan eteen/ ja sanoi hänelle näin: yxi on löytty Judalaisten fangein seast/ joca Cuningalle sen selityxen sano taita. 26. Cuningas wastais/ ja sanoi Danielille/ joca Belsazerixi cudzuttin. Oletco sinä se/ joca minulle sen unen/ jonga minä nähnyt olen/ ja hänen selityxens ilmoitta taidat? 27. DAniel wastais Cuningan
ellauri043.html on line 280: edes/ ja sanoi: Sitä salaust/ cuin Cuningas anoi tietä/ ei wijsat/ oppenet/ tähtein tutkiat ja noidat taida Cuningalle ilmoitta. 28. Waan Jumala taiwast/ hän taita salaiset asiat julista/ ja tiettäwäxi teki Cuningas NebucadNezarille/ mitä tulewaisis aigois tapahtuman pitä. 29. NIjn on tämä sinun unes/ ja sinun näkys/ cuin sinä macaisit. Sinä Cuningas sinun wuotesas ajattelit/ mitä tästedes tapahtuman pidäis/ ja se joca salaiset ilmoitta/ hän on sinulle osottanut/ cuinga tapahtuman pitä. 30. Nijn owat sencaltaiset salaiset asiat minulle ilmoitetut/ ei minun wijsaudeni tähden/ cuin se olis suurembi/ cuin caickein jotca eläwät.
ellauri043.html on line 282: rauta/ sawi/ waski/ hopia ja culda/ ja tulit nijncuin acanat suwirijhes/ ja tuuli wei ne pois/ nijn ettei nijtä sillen taittu löyttä: mutta kiwi joca cuwa löi/ tuli suurexi wuorexi/ nijn että se coco maan täytti. 36. Tämä on se uni/ nyt me tahdomma Cuningalle sen selityxen sanoa. 37. SInä Cuningas olet Cuningasten Cuningas/ jolle Jumala taiwast waldacunnan/ woiman/ wäkewyden/ ja cunnian andanut on. 38. Ja caicki joisa ihmisen lapset asuwat/ ja eläimet kedolla/ ja linnut taiwan alla on hän sinun käsijs andanut/ ja sinulle näiden caickein päälle lainais wallan.
ellauri043.html on line 284: oleman. Cuitengin pitä rauistuttamisest sijhen jäämän/ nijncuin sinä näit raudan olewan sawella secoitetun. 42. Ja että warpat sen jalgois/ puolittain rauta/ ja puolittain sawi oli/ sen pitä puolittain wahwan/ ja puolittain heicon waldacunnan oleman. 43. Ja ettäs näit rausecoitetun sawella/ kyllä he ihmisen siemenellä secoitetan/ mutta ei he cuitengan ripu kijnni toinen toisesans/ nijncuin ei rauta taita secoitetta sawen cansa yhten. 44. Mutta näiden waldacundain aicana on Jumala taiwasta yhden waldacunnan asettawa/ joca ei ikänäns cukisteta/ ja hänen waldacundans ei pidä toiselle Canssalle annettaman/ sen pitä caicki nämät särkemän ja hajottaman
ellauri048.html on line 1185: Confusions of a wasted youth; Sekakäyttäjän nuorukaisen sekoilut;
ellauri048.html on line 1239: From out waste places comes a cry, Valtavista paikoista kuuluu kiljahdus,
ellauri048.html on line 1758: And think, that somewhere in the waste
ellauri051.html on line 1367: 767 Where winter wolves bark amid wastes of snow and icicled trees, 767 Siellä missä talvisudet haukkuvat lumen ja jääpuiden keskellä,
ellauri053.html on line 1015: When my father wastes such heaps of paper, mother, you don't seem to mind at all.
ellauri061.html on line 818: Jumalan Canssan wihamiehiä wastan

ellauri061.html on line 863: Amalechi wastan/ ja sinun jälkes

ellauri061.html on line 884: yhtän woitto siellä. Tuom 5:20 Taiwast

ellauri061.html on line 885: sodittin heitä wastan/ tähdet juoxusans

ellauri061.html on line 886: sodeit Sisserat wastan. Tuom 5:21

ellauri061.html on line 915: hänen ylimmäisist waimoistans wastaisit/

ellauri061.html on line 951: Sebulon sai myös yhden Josuan Sisserata wastan.

ellauri062.html on line 273: In the hospital, June attempts to stab Serena Waterfront with a scalpel she had stolen from the medical waste disposal box. Serena fights back and cuts June in the arm. Serena alerts Dr. Yates telling him that June stabbed herself.
ellauri072.html on line 532: To some extent, his subject matter invites the ad or pro hominem fallacy. Wallace’s lonelies, wastoids and number crunchers are, often, trying to find ways to live well. One understandably slips from reading something concerned with how to be a good person to expecting the writer to have been more naturally kind himself. That thinking is perfectly wrong, though. Alec Baldwin surely has more to teach us than most about how to hold one’s temper; the co-founder of A.A., Bill W., is a guru of sobriety precisely because sobriety was so difficult for him.
ellauri078.html on line 246: In America now, free-speech partisans find themselves defending mainly racists shouting “nigger” or Nazis carrying swastikas or—most often—men looking at pictures of naked women with their legs spread open. (Ilmeisesti Dworkin tahmasi vaan Playboyn centerfoldeja. Ei ainakaan muuta tunnusta.)
ellauri080.html on line 540: Keynes's obituary in The Times included the comment: "There is the man himself – radiant, brilliant, effervescent, gay, full of impish jokes ... He was a humane man genuinely devoted to the cause of the common good." Kuulostaa Wallun äiskältä, wickedly funny. Ja gay. Ize asiassa gay pedophile kaiken kukkuraxi. Keynes was a libertine hedonist who wasted most of his adult life engaging in sexual relationships with children, including travelling around the Mediterranean visiting children’s brothels. Funnily wicked too.
ellauri082.html on line 475: Klinkkeri on yleisnimitys tuhlata teollisuusprosesseista, erityisesti niistä, jotka sisältävät sulatus metallit, hitsaus, polttamalla fossiilisia polttoaineita ja käyttö seppä n Forge, mikä yleensä aiheuttaa suuri kertyminen klinkkerin ympärille hormiin. Klinkeri muodostaa usein irrallisen, tumman kerrostuman, joka koostuu jätemateriaaleista, kuten koksista, hiilestä, kuonasta, puuhiilestä ja hiekasta . Klinkerillä on usein lasinen näkö, yleensä siksi, että prosessin aikana muodostuu sulaa piidioksidiyhdistettä. Klinkeri on yleensä paljon tiheämpi kuin koksi, ja toisin kuin koksi, se sisältää yleensä liian vähän hiiltä, ​​jotta sillä olisi arvo polttoaineena. Klinkeri (jäte) - Clinker_(waste)
ellauri083.html on line 546: For there they that carried us away captive required of us a song; and they that wasted us required of us mirth, saying, Sing us one of the songs of Zion.
ellauri094.html on line 427: and they that wasted us required of us mirth, saying,
ellauri094.html on line 506: When thou wast shamed; Kun sut häpästiin;
ellauri094.html on line 578: But thou wast risen. Muzä olit jo ylhäällä.
ellauri094.html on line 658: “Super Flumina Babylonis” celebrates the release of Italy from bondage in imagery that recalls the resurrection of Christ. The open tomb, the folded graveclothes, the “deathless face” all figure in this interesting poem that sings out, “Death only dies.” In “Quia Multum Amavit,” France, shackled by tyranny, is personified as a harlot who has been false to liberty. She has become “A ruin where satyrs dance/ A garden wasted for beasts to crawl and brawl in.” The poem ends with France prostrate before the spirit of Freedom, who speaks to her as Christ spoke to the sinful woman in the Pharisee’s house, in a tone of forgiveness.
ellauri096.html on line 599: "It is not right that everyone should read the pages which follow; only a few will be able to savour this bitter fruit with impunity. Consequently, shrinking soul, turn on your heels and go back before penetrating further into such uncharted, perilous wastelands." — Maldoror, Part I, Chapter 1.
ellauri097.html on line 139: The Jews could be put down very plausibly as the most unpleasant race ever heard of. As commonly encountered, they lack many of the qualities that mark the civilized man: courage, dignity, incorruptibility, ease, confidence. They have vanity without pride, voluptuousness without taste, and learning without wisdom. Their fortitude, such as it is, is wasted upon puerile objects, and their charity is mainly a form of display.
ellauri097.html on line 143: I admit freely enough that, by careful breeding, supervision of environment and education, extending over many generations, it might be possible to make an appreciable improvement in the stock of the American Negro, for example, but I must maintain that this enterprise would be a ridiculous waste of energy, for there is a high-caste white stock ready at hand, and it is inconceivable that the Negro stock, however carefully it might be nurtured, could ever even remotely approach it. The educated Negro of today is a failure, not because he meets insuperable difficulties in life, but because he is a Negro. He is, in brief, a low-caste man, to the manner born, and he will remain inert and inefficient until fifty generations of him have lived in civilization. And even then, the superior white race will be fifty generations ahead of him.
ellauri098.html on line 455: ENTJs are naturally drawn to leadership positions, and can become resentful and unhappy if they’re forced to play second fiddle or if their authority is challenged. They can be curt and dismissive of others’ opinions, and rarely waste time considering the feelings of those around them.
ellauri100.html on line 1197: Your young life like mine be wasted,
ellauri101.html on line 313: No offense to you, don’t waste your time, here´s why
ellauri106.html on line 277: uninventive profitless abortive decontaminated germfree unrewarding wasted
ellauri106.html on line 524: Reduced to a life of isolation amid a decrepit apartment in which her only possession is the stained pallet on which she sleeps, Merry, the precious daughter of All-American Swede Levov, is “disgusting. His daughter is a human mess stinking of human waste. Her smell is the smell of everything organic breaking down. It is the smell of no coherence. It is the smell of all she’s become”.
ellauri110.html on line 745: Hän pyfähtyi wastapäätä faarnastuolia ja kuunteli femmoifella hartaudella faarnaa että hän, joka kerta kun Wapahtajan nimeä laufuttiin, notkisti polwiaan, huokafi fywään sekä löi rintaansa. Ja waikka silloin oli ankara talwi, ei hänellä ollut muuta päällänfä kuin wanhat, rikkinäiset houfut, pitkä polwiin asti ulottuva takki, wyöllä kiinnitetty, sekä päällimpänä kauhtana, joka ulottui jalkoihin faakka. Ulkonäöstä päättäen näytti hän olewan noin 30 wuoden ikäinen. Sanottiin hänen olewan syntyifin juutalainen.
ellauri110.html on line 749: Kaikkia tätä oli tohtori von Gitzen hartaalla tarkkaawaifuudella kuunnellut ja nähnyt olewan fyytä waatia juutalaifelta afian felwittämifekfi feikkaperäifen kertomukfen hänestä itfestään ja hänen elämänwaiheistaan. Kiertelemättä juutalainen oli filloin kertonut että hän Kristukfen ristiinaulitfemifen aikana oli afunut Judean pääkaupungisfa Jerufalemisfa ja samoin kun fuurin ofa juutalaifista ollut fitä mieltä, että Kristus oli kapinan nostaja ja kansan wiettelijä. Hän oli monta kertaa omin filmin nähnyt hänen ja niinkuin mutkin hänelle wihamielifet juutalaifet toiwonut, että hän hyvin anfaitukfi rangaistukfekfi tuomittaifiin kuolemaan ja kun nyt roomalainen maaherra Pontius Pilatus wihdoin oli wahwistanut Kristukfen kuolemantuomion ja kun hän itfe oli faanut kuulla, että Kristus wietäifiin ristiinnaulittawakfi oli hän heti jusfut waimonfa ja lapfienfa tykö fekä ilmoittanut heille, että jos tahtoifiwat nähdä, kuinka Kristus wiedään pääkallonpaikalle, heidän tuli heti feurata häntä. Ja koska talo, misfä hän fiihen aikaan afui, oli fen kadun warrella, joka raastuwasta johti Pääkallonpaikalle, ja fotamiesten fiis piti kuljettaa Kristusta fen talon fiwu, oli hän ottanut pienimmän lapfenfa käfivarrelleen ja kantanut fen portin ulkopuolelle, että lapfi paremmin ja felwemmin faifi nähdä kuolemaan tuomitun. Kun nyt Kristus, kantaen raskasta ristiään, oli päässyt fuutarin talon eteen, oli hän pyfähtynyt tahtoen wahän lewahtää ja fiinä aikomufesfa tahtoi wähän nojata feinää wastaan, oli Ahaswerus osakfi ymmärtämättömyydestä ja wihasta Kristutsa wastaan, ofakfi woittaakfenfa kiitosta kanfalta, karkoittanut hänet feinän tyköä näillä fanoilla: "Mene pois taloni feinän tyköä ristifi luo. joka kuuluu finulle", jonka perästä Kristus oli kääntynyt hänen puoleenfa ja fanonut: "Minä tahdon nyt feifoa täällä hetkifen lewähtämäsfä, mutta finä et täst´edes tule faamaan mitään rauhaa eli lepoa täsfä maailmasfa, vaan pakolaifena ja wainottuna pitää finun kuljeskeleman toifesta maasta toifeen, aina tuomiopäiwään faakka."
ellauri110.html on line 753: Kun nyt tämä murhenäytelmä oli loppunut, oli hän aikonut lähteä takaifin Jerufalemiin, kotiinfa waimonfa ja lapfienfa tykö, mutta ei ollut woinut fitä tehdä, waan hänen oli täytynyt lähteä fiitä paikasta, misfä ristiinaulitfeminen oli tapahtunut, aiwan wastakkaifeen fuuntaan - wieraifiin maihin, ja fiellä wuofifatoja wainottuna ja pakolaifena, fuuresfa kurjuudesfa, furullifena ja murheellifena kuljeskellut ympäri maailmaa toifesta paikasta toifeen. Hän oli aina fuuresti ikäwöinyt kerrankin taas faada käydä Jerufalemin kaupungisfa, johon hän Jumalan fallimukfesta oli kerran pääsfytkin, mutta oli tawannut koko kaupungin häwitettynä ja autiokfi faatettuna, eikä muuta nähtäwänä kuin kiviroukkioita ja talojen raunioita. Kokko kaupungin loistosta ja komeudesta, jommoisena se oli ennen Kristukfen kärfimystä ja ristiinnaulitfemista, ei näkynyt wähintäkään jälkeä. Sen lifäkfi oli hän fanonut ei warmuudella tietäwänfä, minkä tähden Jumala oli määrännyt hänet kurjuudesfa ja wiheliäifenä niin pitkänä aikoina kuljeskelemaan ympäri maailmaa monien tuhanfien ihmisten katfeltawakfi, luuli kujitenkin, että Jumala teki niin fiitä fyystä,, että hän fiitä afiasta faarnaifi kaikille juutalaifille ja kaikille parantumattomille fekä kehottaifi heitä katumukfeen ja parannukfeen. Wiimeifekfi hän toiwoi, että Jumala autuaalla kuolemalla wapahtaifi hänet hänen kurjuudestaan ja onnettomuudestaan.
ellauri110.html on line 755: Mutta ei ainoastaan tohtori von Gitzen, waan monta muuta oppinutta ja kirkon historiasfa hywin perehtynyttä miestä oli ryhtynyt keskusteluun fen faman juutalaifen kansfa ja oliwat tiedustelleet häneltä monia kirkkohistorian alalle kuuluwia feikkoja ja tapaukfia. Heidän kyfymyfiinfä oli juutalaien aina antanut totuudenmukaifia ja heidän ajatukfenfa mukaan oikeita wastaukfia, niin että he fiitä oliwat kaikki fuuresti kummastukfisfaan.
ellauri110.html on line 757: Mitä juutalaifen ykfityiselämään tulee, oli fe, ainakin fen mukaan kuin hän Hampurisfa eleli, ollut hiljaista ja ykfinäistä. Ei hän koskaan puhutelllut ketään, ellei joku fuoraan ollut kyfynyt häneltä jotakin. Jos joku oli kutfunut hänet aterioitfemaan, oli hän fyönyt ja juonut aiwan wähän, ja filloinkin kaikkein halwimpaa ruokaa, mitä pöydällä oli. Jos joku oli tahtonut antaa hänelle rahaa, ei hän koskaan ollut ottanut enempää kuin kahta lübeckiläitä killinkiä, jotka hän tawallifesti heti lahjoitti jollekin toifelle köyhälle ihmifelle, joka fattui wastaan tulemaan. Hänellä oli nimittäin tapana aina fanoa, ettei hän pannut mitään arwoa rahaan, waan luotti aina Jumalaan, että hän ruokkifi ja holhoifi häntä, mihinkä hän waan tulifi, että Jumala taiwuttaifi hyväfydämmifiä ihmifiä antamaan hänelle kyllikfi ruokaa ja waatteita. Hän ei koskaan hymyillyt, waan kulki alinomaa huokaillen, murheisfaan ja furullifena, fyvisfä ajatukfisfa, filloin tällöin toistaen, että hän luotti Jumalaan ja uskoi warmaan, että Jumala taas ottifi hänet armoonfa, koska hän fydämmestään katui fyntiä, jonka hän oli tehnyt Kristukfen ristiinnaulitfemifen päiwänä, ja lakkaamatta rukoili anteekfi antamusta tästä fynnistä.
ellauri110.html on line 759: Kaikenlaifia itämaifia ja muita wieraita kieliä taifi hän ja puhui niin puhtaasti fakfaa, ikäänkuin hän olifi fynnyltään ollut fakfalainen. Kun häneltä kyfyttiin, kuinka hän oli oppinut niin monta kieltä, wastafi hän, että hän kohta, kun hän oli faapunut johonkin wieraafeen maahan, oli Jumalan fallimukfesta faattanut fekä ymmärtää että puhua fen maan kieltä, waikkei hän ikänä ollut ennen kuullut fanaakaan fiitä. Hän ei itfekään woinut ymmärtää, miten tämä tapahtui, waan piti fitä Jumalan falattuna ihmeenä josta hänen ainoastaan tuli kiittää ja ylistää Jumalaa.
ellauri110.html on line 767: Wuonna 1759 Kefäkuun 12:ta päiwänä oli Wernamon markkinoille faapunut tuntematon mies,fuuri ja luja wartaloltaan, pitkäpartainen ja wanhanaikaifella ulkonäpllä, kantaen feläsfään laatikkoa, jommoista fuutarit käyttiwät. Hän oli puettuna pitkään takkiin, jonka päälline noli tuhottu hewosenjouhista, houfut ja liiwi oliwat kameelinnahasta, fekä pääsfä päähine, talwilakin kaltainen, tehty tiikerintaljasta. Hän näytti hywin furullifelta, ja kun häneltä kyfyttiin, kuka hän oli, oli hän wastannut, että hän oli tuo onneton fuutari, ja oli hän monella tawalla kehoittanut kanfaa tekemään parannusta. Seuraawana päiwänä hän taas oli poisfa.
ellauri133.html on line 81:

Interesting fact: the average reader will give up on a boring book by page seventeen. If you’ve wasted any of your precious first pages on boring stuff, you’re likely to join the Page Seventeen club too. TLDR, huh? Your kind better buy Marvel comic magazines. They got a lot of pics to help with the ALL CAPS text in the bubbles, and not much more pages than those 17.

ellauri140.html on line 86: Bellphone F+-, the beautiful sister of Amoret who spends her time in the woods hunting and avoiding the numerous amorous men who chase her. Timias, the squire of Arthur, eventually wins her love after she tends to the injuries he sustained in battle; however, Timias must endure much suffering to prove his love when Belphoebe sees him tending to a wounded woman and, misinterpreting his actions, flies off hastily. She is only drawn back to him after seeing how he has wasted away without her. Tää on niinkö Artemis eli Diana. Osuvasti kolmikulmapuistossa.
ellauri140.html on line 122: Introduced in the first canto of the poem, he bears the emblem of Saint George, patron saint of England; a red cross on a white background that is still the flag of England. The Redcrosse Knight is declared the real Saint George in Canto X. He also learns that he is of English ancestry, having been stolen by a Fay and raised in Faerieland. In the climactic battle of Book I, Redcrosse slays the dragon that has laid waste to Eden. He marries Una at the end of Book I, but brief appearances in Books II and III show him still questionng thoroughly the choice. Punasen ristin ritari tuo mieleen Foster Wallacen skroden sankaripulzarin, mikä sen nimi olikaan. Se nenäliinaan piiloutunut ämmä olis tää Aku Ankan Una.
ellauri140.html on line 358: Forwasted all their land, and them expeld: Näki ja voitti ja heitti nämä ulos.
ellauri140.html on line 646: That wasteth all this countrey farre and neare. Ja panee liisteixi haja-asutusta.
ellauri140.html on line 655: Far hence (quoth he) in wastfull wildernesse No on se täältä aika pitkällä (sano),
ellauri140.html on line 784: But his wast wordes returnd to him in vaine: Mutta ne kaikui kuin Mikonkadun Fazerilla:
ellauri140.html on line 917: Lets me not sleepe, but wast the wearie night Rakas ei anna mun nukkua, vaan valvon koko yön
ellauri140.html on line 1019: And wast his inward gall with deepe despight, Söi sappea ja kiristeli hampaita,
ellauri141.html on line 519: ... Here is my defence of this alleged wicked waste of time. The reason why one has to parse and construe and grind at the dead tongues in which certain ideas are expressed is … because only in that tongue is that idea expressed with absolute perfection…. by a painful and laborious acquaintance with the mechanism of that particular tongue; by being made to take it to pieces and put it together again, and by that means only, we can arrive at a state of mind in which … we can realise and feel and absorb the idea.
ellauri141.html on line 569: The ‘editor’ of the Latin text was the clever versifier A. D. Godley of Oxford. (267) He contributed graceful acknowledgements (268) and a hilarious preface about the (fictitious) manuscripts, which parodies the standard praefatio of an Oxford Classical Text (brown-covered in those days like the spoof). (269) There is a learned apparatus criticus about disputed or variant ms. readings. He did the Latin poems, together with his Oxford colleagues and friends John Powell (270) and Ronald Knox (271) and the Etonian and former Cambridge undergraduate A. B. Ramsay. (272) There is an appendix of alternative Latin versions which the translators obviously could not bear to waste. Kipling contributed a schoolboyish prose version of ‘The Pro-consuls’: ‘the sixth ode, as it seems, rendered into English prose by a scholiast of uncertain period’, which starts:
ellauri143.html on line 1567: Because the armlet from my wasted arm has slid.
ellauri147.html on line 247: Daniel D´Addario of Variety described the series as "a Turkish delight that begs the question of what it really means to grow up against a truly inviting backdrop", and that Mr. Collins is "an inherently winsome performer who has never been quite as well and often abused as she is here". Kristen Baldwin of Entertainment Weekly gave the series a "B" and wrote, "If you need a five-hour brain vacation, Paris is a worthwhile destination." The New Zealand Herald considered the show "visually delectable" and that "Mr. Collins has a pixie-ish charm which makes her endearing", but also that the show is "as ephemeral as dental floss". However, Kristen Lopez of IndieWire wrote a review Metacritic graded as a 23 out of a 100, praising Mr. Collins for being a "Jewess, make no mistake" and that "Emily in Paris is only as watchable and frivolous as our first lady," but warning viewers "Emily in Paris is like scrolling through Instagram. It´s a great way to waste time looking at pretty pictures with no depth."
ellauri150.html on line 631: Quintus cherishes Judah as a son (his own one died), and finally adopts him legally, naming him Young Arrius. Ben-Hur loves Quintus as well, is grateful but heads back to Judea almost immediately, not even waiting for the scheduled boat to take Pontius Pilate to Judea. There is no time to waste; four years have already passed.
ellauri156.html on line 651: 3 When I kept silent about my sin, my body wasted away

ellauri159.html on line 861: "Don´t put your faith in love, my boy", my father said to me, I´m wasting my time
ellauri159.html on line 1141: You Want your writing to serve a practical purpose, such as explaining how to solve a problem. You tend to be a good troubleshooter (actually, a good troublemaker and sharpshooter too) with broad, specific knowledge that they can apply in high-pressure situations. Choose topics that allow you to draw on this ability. Then, jot down your ideas while conducting your research, rather than writing in your head. That´s way too hard, it´s like shooting with blanks. This will help you focus your ideas early so you don’t waste time gathering extraneous information.
ellauri159.html on line 1187: You are motivated by a desire for completion and can become impatient if you feel your students are progressing too slowly. Don’t waste time in the beginning trying to craft a graceful expression on your face; your students know you. Let your ideas flow, then polish during intermission. Accept that teaching is a process, so you may not get immediate results. Don’t rush through the final stages; include facts that support personal stories or observations, or borrow stories from the Divine Teacher, the Bible is full of them.
ellauri159.html on line 1199: When you strive for eloquence, avoid wasting time polishing an early draft or searching too long for the exact word. Instead, get your ideas down. Don’t be afraid to use clichés—wait until the revision stage to fix problems. There’s no point in perfecting something that may get cut later. Anyway, clichés are fine. We use them all the time.
ellauri160.html on line 134: He took courses in English in 1907, where he fell out with just about everyone, including the department head, Felix Schelling, with silly remarks during lectures and by winding an enormous tin watch very slowly while Schelling spoke. In the spring of 1907 he learned that his fellowship would not be renewed. Schelling told him he was wasting everyone's time, and he left without finishing his doctorate.
ellauri161.html on line 601: General Buck Turgidson knockoff (played by an unsmiling Ron Perlman) illustrates how far wide he misses the mark. By exaggerating certain aspects of human behavior, Don’t Look Up takes cynicism to a level that is not only excessive but doesn’t make for a story that’s either compelling or entertaining. During the course of watching Don’t Look Up, the only emotion I experienced was frustration – frustration that the movie could waste so much talent in the service of something so underwhelming. In other words, I could not laugh at all because the laugh was on me.
ellauri161.html on line 688: Not sure where all these positive reviews are coming from - I thought it was a rather boring film, lacking in plot and failing on many levels to keep me interested. I found this film did nothing to compliment Meryl Streep's talent. It just kinda dragged on. Great cast wasted on a bad script and mediocre directing.
ellauri161.html on line 701: No idea what they were trying to do here. Couldn't even get through it. Basically had the plot of Armageddon but wasn't a spoof, guess they were going for a comedy but it wasn't funny at all. Just very Hollywood and very odd. Don't waste your time.
ellauri161.html on line 737: This was a waste of 2 and a half hours of my life. How they got at least 4 academy award winners to make this steaming pile of crap shocks me. Would have rather had major dental work done than watch this movie.
ellauri181.html on line 585:

The whole layover offer is so pathetic and wastes time we’d rather be spending in the less icy parts of Europe.