«Daniel 2. Lucu 24. SIlloin meni Daniel Ariochin tygö/ jolla Cuningalda käsky oli wijsaita Babelis hucutta/ ja sanoi hänelle näin: Älä tapa wijsaita Babelis/ waan wie minua ylös Cuningan tygö/ minä tahdon Cuningalle selityxen sanoa. 25. Arioch wei Danielin kijrust Cuningan eteen/ ja sanoi hänelle näin: yxi on löytty Judalaisten fangein seast/ joca Cuningalle sen selityxen sano taita. 26. Cuningas wastais/ ja sanoi Danielille/ joca Belsazerixi cudzuttin. Oletco sinä se/ joca minulle sen unen/ jonga minä nähnyt olen/ ja hänen selityxens ilmoitta taidat? 27. DAniel wastais Cuningan
ellauri110.html on line 751: Silloin fuutari oli heti laskenut lapfen fylistään ja kun hän aikoi lähteä huoneefeenfa, ei hän woinut fitä tehdä, waan hänen oli täytynyt feurata Kristusta Pääkallonpaikalle, misfä hän omin filmin näki hänen ristiinnaulittawan ja kuolewan.
ellauri110.html on line 753: Kun nyt tämä murhenäytelmä oli loppunut, oli hän aikonut lähteä takaifin Jerufalemiin, kotiinfa waimonfa ja lapfienfa tykö, mutta ei ollut woinut fitä tehdä, waan hänen oli täytynyt lähteä fiitä paikasta, misfä ristiinaulitfeminen oli tapahtunut, aiwan wastakkaifeen fuuntaan - wieraifiin maihin, ja fiellä wuofifatoja wainottuna ja pakolaifena, fuuresfa kurjuudesfa, furullifena ja murheellifena kuljeskellut ympäri maailmaa toifesta paikasta toifeen. Hän oli aina fuuresti ikäwöinyt kerrankin taas faada käydä Jerufalemin kaupungisfa, johon hän Jumalan fallimukfesta oli kerran pääsfytkin, mutta oli tawannut koko kaupungin häwitettynä ja autiokfi faatettuna, eikä muuta nähtäwänä kuin kiviroukkioita ja talojen raunioita. Kokko kaupungin loistosta ja komeudesta, jommoisena se oli ennen Kristukfen kärfimystä ja ristiinnaulitfemista, ei näkynyt wähintäkään jälkeä. Sen lifäkfi oli hän fanonut ei warmuudella tietäwänfä, minkä tähden Jumala oli määrännyt hänet kurjuudesfa ja wiheliäifenä niin pitkänä aikoina kuljeskelemaan ympäri maailmaa monien tuhanfien ihmisten katfeltawakfi, luuli kujitenkin, että Jumala teki niin fiitä fyystä,, että hän fiitä afiasta faarnaifi kaikille juutalaifille ja kaikille parantumattomille fekä kehottaifi heitä katumukfeen ja parannukfeen. Wiimeifekfi hän toiwoi, että Jumala autuaalla kuolemalla wapahtaifi hänet hänen kurjuudestaan ja onnettomuudestaan.
ellauri110.html on line 755: Mutta ei ainoastaan tohtori von Gitzen, waan monta muuta oppinutta ja kirkon historiasfa hywin perehtynyttä miestä oli ryhtynyt keskusteluun fen faman juutalaifen kansfa ja oliwat tiedustelleet häneltä monia kirkkohistorian alalle kuuluwia feikkoja ja tapaukfia. Heidän kyfymyfiinfä oli juutalaien aina antanut totuudenmukaifia ja heidän ajatukfenfa mukaan oikeita wastaukfia, niin että he fiitä oliwat kaikki fuuresti kummastukfisfaan.
ellauri110.html on line 757: Mitä juutalaifen ykfityiselämään tulee, oli fe, ainakin fen mukaan kuin hän Hampurisfa eleli, ollut hiljaista ja ykfinäistä. Ei hän koskaan puhutelllut ketään, ellei joku fuoraan ollut kyfynyt häneltä jotakin. Jos joku oli kutfunut hänet aterioitfemaan, oli hän fyönyt ja juonut aiwan wähän, ja filloinkin kaikkein halwimpaa ruokaa, mitä pöydällä oli. Jos joku oli tahtonut antaa hänelle rahaa, ei hän koskaan ollut ottanut enempää kuin kahta lübeckiläitä killinkiä, jotka hän tawallifesti heti lahjoitti jollekin toifelle köyhälle ihmifelle, joka fattui wastaan tulemaan. Hänellä oli nimittäin tapana aina fanoa, ettei hän pannut mitään arwoa rahaan, waan luotti aina Jumalaan, että hän ruokkifi ja holhoifi häntä, mihinkä hän waan tulifi, että Jumala taiwuttaifi hyväfydämmifiä ihmifiä antamaan hänelle kyllikfi ruokaa ja waatteita. Hän ei koskaan hymyillyt, waan kulki alinomaa huokaillen, murheisfaan ja furullifena, fyvisfä ajatukfisfa, filloin tällöin toistaen, että hän luotti Jumalaan ja uskoi warmaan, että Jumala taas ottifi hänet armoonfa, koska hän fydämmestään katui fyntiä, jonka hän oli tehnyt Kristukfen ristiinnaulitfemifen päiwänä, ja lakkaamatta rukoili anteekfi antamusta tästä fynnistä.
ellauri110.html on line 759: Kaikenlaifia itämaifia ja muita wieraita kieliä taifi hän ja puhui niin puhtaasti fakfaa, ikäänkuin hän olifi fynnyltään ollut fakfalainen. Kun häneltä kyfyttiin, kuinka hän oli oppinut niin monta kieltä, wastafi hän, että hän kohta, kun hän oli faapunut johonkin wieraafeen maahan, oli Jumalan fallimukfesta faattanut fekä ymmärtää että puhua fen maan kieltä, waikkei hän ikänä ollut ennen kuullut fanaakaan fiitä. Hän ei itfekään woinut ymmärtää, miten tämä tapahtui, waan piti fitä Jumalan falattuna ihmeenä josta hänen ainoastaan tuli kiittää ja ylistää Jumalaa.
ellauri146.html on line 583: Peppy Roth tunsi izensä Vasco Balboaxi mennessään ekan kerran ekan goi-tyttöystävänsä luo kiitospäiväpäivällisille niinkin kauas länteen kuin Iowaan. Isonenäinen konkistadori New Jerseystä sai ekan kerran näkimiinsä etelämeren.
ellauri264.html on line 289: Sillä ei HERra rangaise häwittäxens/ waan että hän taas auttais/ v. 31.

ellauri264.html on line 290: Sentähden ei pidä napistaman händä wastan: waan syndejä wastan/ v. 37.

ellauri264.html on line 301: Val. v. 3:7 Hän on minun muurannut sisälle/ etten minä pääse ulos/ ja minua cowaan jalcapuuhun pannut.

ellauri264.html on line 325: Val. v. 3:31 Sillä ei HERra syöxä pois ijancaickisest/ waan hän saatta murhellisexi/

ellauri330.html on line 537: Lauri. Ei niin, waan "suu awaa kaikkein paimenten" pitää sinun laulaman. Mutta olkoon tässä jo kylliksi, waikene, kuultele ja pane ſuus koreaksi kirkkoſuukſi“, koska minä saarnaan. Niin, nokipoika, lainaa sinä minulle mieles ja wapaa kieles. Minä tahdon saarnan saarnata tässä saarnastuolin päällä Pietarin wanhasta kaprokista ja kymmenestä nappiläwestä. Kuitenkin tahdon ensiksi katsoa lammaslaumani yli, mutta näenpä sydämmeni suureksi furukſi haiſewia wuohia waan ja sen peijakkaan pukkeja. Woi te Kärkölän neitseet, narssut ja naasikat! te pöyhkeilette silkeissä ja saaleissa, kullanhohtawina kuin riikinkukot; mutta sylkekäät minua wasten naamaa, ellette wiimeisenä päivänä huuda wielä Matti pastooria puhelemaan puolestanne. Mutta se on nietua se! Hywää päivää, ukko Räihä! Minä tahdon sinulle sanaſen ſanoa: Ota waari tuosta Kettulan wanhasta waarista. Mutta sinä peewelin Peltolan Paawo, mitä teit sinä Tanun hirsitalkoossa talwella? Sinä klaſia kilistit ja likkoja likistit. Mutta minä ſanon sinulle, poikanalli: ota Jumppilan Jallista waari; muutoin tuomitsee sinua wiimein Matti pappi, pakanat, Krekiläiset ja Prekiläiſet; ja sitten ſäkki päähän ja helwettiin. Awaa siis ajoissa korwaläpes ja kuule mitä sanon ja saarnaan, sillä minä olen keitetty monessa liemessä, ja tässä rinnassa on sydän kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Onhan poika monessakin ollut. Minä olen ollut Helsingissä opisſa, weſikopisſa, jalkapuussa ja monessa muussa konttapuussa. Mutta siitä on paras, etten ole waras, etten ole loannut kenenkään kaiwoa, enkä halaillut toisen miehen waimoa."
ellauri330.html on line 539: „Oli_minulla kerran morsian pieni, pieni penttu, aika lunttu, mutta hän karkasi minulta kauas pois. Minä läksin häntä hakemaan: hain Suomen suuren maat ja meret, Saksat ja Wirot, mutta en löytänyt kullankokkoani. Tulin taasen suureen Suomensaareen, ja löyſinpä hänen tuolta Tampereen takaa hietaharjuſta. Tuossahan Tettuni pieni, huuſi poika iloisſana, mutta Tettu tuiskahti ja lauſui mikä olet ſinä? mikä maan-mustettu? mikä terwaan kastettu? ja kiepasi ensimmäiseen tölliin. Mutta minä, aina lystipoika, en tuosta suuriakaan ſurrut, panin turpaani tupakkaa ja poikkein parhaaſeen kapakkaan, jossa Mikko meteli ja ämmiä weteli."
ellauri330.html on line 545: lyhytläntä, typpihäntä." „Mutta ei nyt mitään muuta tällä erällä, waan että lammas on laakea eläin, ei hän puske eikä potki, mutta kas kun härkä pääsee wallallensa, hän puuhaa puuta, kuopii maata ja puhaltaa sen tulen palawata lokaa ja rapaa paimenta wasten naamaa ja napaa. Ja sitten oli taasen ammen plottis! jokainen menköön omaan koppiins, minä menen kiwimuuriin." Sehän oli saarna.
34