ellauri020.html on line 292: pikkuruista vyötäröä

ellauri024.html on line 776: Beckettin näytelmästä Voi miten ihana päivä tulee mieleen kamalien eläimien hirvi: näyttää että tulee kaunis päivä. Päähenkilö Winnie on hautautunut kuloruohoiseen kumpuun vyötäröään myöten. Lopux Winnie ja Willie hautautuu kokonaan. Ne on niinku vanhuxia jotka odottaa nahkurin orsia. Winnie siteeraa joskus uskonnollisia pätkiä joihin se ei usko. Ehkä näistä on vielä jotakin hyötyä, sanoi Lea seurakunnan tilaisuuxista. Winnien ajatuxissa kuultaa ikäänkuin ihmissuvun sammumaton optimismi. Winnie kiittää joka ainoata päivää, jonka on elänyt. Onhan sentään näitä pikku hupsuuxia. Rukoilkaamme.
ellauri039.html on line 323: Katsantokanta jää kapeaksi, kerronta on yllätyksetöntä, eikä edes puvustus tarjoa ilon pilkahduksia. Ei naisilla enää ole vyötäröä, ei ainakaan meillä aikuisilla naisilla. Meidän takapuolet näyttäis noissa tosi isoilta.
ellauri043.html on line 4591: Halaten sen vyötäröä 2 käsin:
ellauri342.html on line 201: Ja niin, seuraavana päivänä, kun vespers puhuttiin, Tistet Védène astui paavinpalatsin pihalle. Paikalla oli kaikki korkeat papistot, kardinaalit punaisissa kaapuissa, paholaisen asianajaja mustassa sametissa, luostarin apotit pikkuhiireineen, Saint-Agricon kirkkoherrat, mestarin purppurat, myös alemmat papistot, paavin sotilaat täydessä univormussa, kolme katuvien veljeskuntaa, Mont Ventoux'n erakot raivokasvoineen ja pieni pappi, joka menee taakse kantaen kelloa, vyötäröä myöten alastomia lippuveljet, kukkaiset sakristaanit tuomarien viitteissä, kaikki , kaikki, jopa pyhän veden antajat, ja se joka sytyttää ja se joka sammuttaa... ei ollut ketään puuttuvaa... Ah! se oli kaunis vihkimys! Kellot, sähinkäiset, auringonpaiste, musiikki,ja aina ne hullut tamburiinit johtavat tanssia siellä, Avignonin sillalla...

ellauri342.html on line 202: Ja niin, seuraavana päivänä, vespereiden jälkeen, Tistet Vedene astui sisään paavin palatsin pihalle. Kaikki pääpapit olivat siellä, kardinaalit punaisissa kaapuissa, paholaisen asianajaja mustassa sametissa, luostarin apottit pienissä hiiroissaan, kirkon vartijat Saint-Agrico ja kuorokoulun purppuraviitat. Arvo ja Paikalla oli myös arkistopappeja, paavin vartija täydessä asussa kolme vankeuslaitosten veljeskuntaa, Mount Ventoux -eremitit heidän villi ilmeensä ja pieni virkailija, joka seurasi heitä kantaen omaansa kello. Siellä oli myös vyötäröä myöten alastomia lippuveljeksiä sakristalaiset, itävät tuomarin kaavut ja kaikki ja kaikki, jopa pyhän veden annostelijat ja ne, jotka sytyttävät ja ne, jotka sammuttavat, kynttilät... Yksikään niistä ei puuttunut... Se oli hienoa vihkiminen! Kellot, ilotulitus, auringonpaiste, musiikki ja, kuten aina, tamburiinia soittavat fanaatikot johtavat tanssia, tuolla, _sur le pont d'Avignon_.....
ellauri365.html on line 184: nousi ylös. Halasin hänen vyötäröänsä vihasta, Se leva. J’enlaçai sa taille avec colère,
ellauri398.html on line 764: Hän nukkuu paljon aamulla; hiänen ei tarvitse vyöttää vyötäröään työmekolla.
xxx/ellauri177.html on line 499: Hän oli laittanut kätensä vartalosukan päälle, ikään kuin repiäkseen kankaan irti. Hän työnsi hänet pois eleellä koskematta häneen. Hän katsoi häntä, hän vahvisti itseään kiusausta vastaan, eikä koskaan irrottanut katsettaan hänestä. Hän näytti aikuiselta hänelle. Hän ei ollut enää se pikkutyttö, jolla on villejä kukkakimppuja, joka heitti boheemia nauruaan tuuleen, eikä valkoisiin hameisiin pukeutunut rakastaja, joka taivutti ohutta vyötäröään ja hidasti hänen liian kovaa vauhtiaan pensasaitojen takana.
9