Hänen uransa alkuaikojen työt olivat romanttisia ja fantasianomaisia, mitä kuvastaa hänen vuonna 1893 julkaistu kokoelmansa The Celtic Twilight (Oletko keltti ja annat suolaa). Keski-iässä hän siirtyi kohti kovempaa ja modernimpaa tyyliä, joihin hän sai innoitusta suhteestaan Ezra Poundiin ja osallistumisestaan Irlannin kansallismieliseen politiikkaan.
on George Orwellin vuonna 1946 ilmestynyt kuuluisa essee, jossa hän arvosteli kielen käyttämistä poliittisen vaikuttamisen välineenä ja todellisuuden naamioimista kiertoilmaisuin. Mukavassari Orwellin kommarivihasta ja mukahetero Orwellin homofobiasta on ollut puhetta jo albumissa Eläinten vallankumous.
ellauri079.html on line 63: Sarja alkaa Jed Klampetilla, köyhtynyt ja leskeytynyt mäkitupalainen joka asuu öljyrikkaan suon laidalla tyttärineen ja anoppeineen, löytää öljyä ampuessaan kaniinia. OK Öljy-Yhtiön vakooja tajuaa miten iso öljykenttä on, ja yhtiö maxaa sille (Jedille, ylläri) omaisuuden oikeudesta porata sen mailla. Patriarkka Jedin serkku Helmi Bodine tökkii sitä muuttamaan Kaliforniaan kuultuaan että sen vaatimaton tontti voisi tuottaa $25 miljuunaa (sama kuin $211 miljuunaa vuonna 2019), ja painostaa sitä ottamaan poikansa Jethron mukaan. Perhe muuttaa kartanoon varakkaille Beverlyn mäkiseudulle Kaliforniaan, Jedin pankkiirin, Milburn Drysdalen ja sen vaimon Margaretin naapuriin. Margaretilla on nolla kärsivällisyys mäkitupalaisiin nähden.
ellauri079.html on line 95: Milburn on Klampettien pankkiiri, luottomies, ja seinänaapuri. Hänellä on pakkomielle rahasta, ja koittaa pitää Klampettien $96,000,000 (in 1969; sama kuin $669,299,456 vuonna 2019) Kauppapankissaan. Hra Drysdale tekee kaikkensa toteutaaxeen niiden kaikki toiveet. Hän usein pakottaa toiset, erityisesti kärsivällisen sihteerikkönsä, toteuttamaan niiden ulkopaikkakuntalaiset toiveet.
ellauri080.html on line 48: Teofrastos toimi lyseon rehtorina 35 vuotta, ja kuoli vuonna 287 eaa. Koulu eli hänen johdossaan kukoistuskauttaan, sillä oli parhaimmillaan yli 2000 opiskelijaa. 2x enemmän kuin Tylypahkassa, enemmän kuin Kouvolassa, melkein yhtä paljon kuin Hankenilla. Kuoltuaan hän testamenttasi talonsa pylväikköineen ja puutarhoineen vakituiseksi opetuspaikaksi koululle. Lahjoittaakohan Nalle Wahlroos Joensuun kartanon Hankenille, jos se ylipäänsä kuolee joskus. Ei kai, kun se on siirtänyt kartanon jo Nalle juniorin nimiin.
ellauri080.html on line 56: Jaarittelu on puhumista sopimattomaan aikaan, pitkään ja harkizematta, lörpöttelijä se joka istuu tuntemattomien vierelle ja alkaa puhua osoittaen vaimonsa veroista kaunopuheisuutta, kertoo ensin mitä unta näki edellisenä yönä ja käy sitten laji lajilta läpi nauttimansa päivällisen; sanoo vauhtiin päästyään, että meidän aikamme apinat ovat aivan turmeltuneita entisajan apinoihin verraten, että vehnää myydään torilla kalliilla hinnalla, että kaupungissa on paljon ulkomaalaisia, että meri on Dionysos-juhlan jälkeen purjehduskelpoinen, että maa antaisi paremman sadon jos jumala soisi enemmän sadetta, hän aikoo viljellä ensi vuonna sitä ja sitä, miten hankalaa elämä on, että Damippos pystytti suurimman soihdun juhlamenoissa, kuinka monta pylvästä on musiikkitalossa, ja "Satuin voimaan pahoin eilen",ja "Mikä päivä tänään onkaan?", mysteerit pidetään syyskuussa, Apaturia lokakuussa, maaseutu-Dionysos joulukuussa; jos annat miehen jatkaa, hän ei lopeta lainkaan.
ellauri080.html on line 75: Chymos Oy oli vuonna 1906 perustettu suomalainen yritys, joka valmisti mehuja, hilloja, viinejä, liköörejä ja makeisia. Vuorineuvos Wäinö Tammenoksa perusti vuonna 1906 Ruokolahden kunnan Tainionkoskelle (nyk. osa Imatraa) ’’Alkoholittomien Juomien Tehdas Chymoksen’’. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen metsämarjoja alettiin jalostaa teollisesti. Nimi muutettiin vuonna 1918 muotoon ’’Tehdas Chymos’’. Vuonna 1922 yhtiö muutti Lappeenrantaan. Vuonna 1993 yrityksen makeistuotanto siirtyi Fazerin omistukseen, ja vuonna 2006 Chymos sulautettiin kokonaan Cloetta Fazeriin. Nimi Chymos tulee kreikan kielen sanasta ''khymos'', joka tarkoittaa mehua. Yhtiön henkilöstölehden mukaan nimen oikea lausumistapa oli "kyymos", mutta kansan suussa nimi muuttui muotoon "hyymos", "syymos" tai "tsyymos".
ellauri082.html on line 214: Runoilijaveli Jönsy lähetti mulle runon Robert Frostilta. Frostin nimi on vilahtanut ohi ehkä jossakin, mutta emmä siitä oikeestaan tiennyt tuon taivaallista, vaikka Aale Tynnin 1000 laulujen vuottakin olin muka lukenut. Tätä lumista runoa ei meidän enkun tunnilla kyllä tullut vastaan, ei tullut kyllä muistaaxeni mitään muitakaan. Meidän enkun maikka ei ollut mikään romantikko, vaan täti aika tyrnävä, kuuluisan Eeva Riikosen enkku-suomi sanakirjan tekijä. Jöns oli opetellut tämän runon ulkoa Kabulissa kirjastossa. Se on jo exoottista se. Olikohan siellä lunta ollenkaan. No tänä vuonna ainakin on tullut lujasti. Mutta nyt on säät sekaisin koko pallolla.
ellauri082.html on line 220: Vuonna 1890 Frost alkoi opiskella Lawrencen high schoolissa, jossa hän innostui latinan ja kreikan kielistä. Siellä hän myös kirjoitti ensimmäisen julkaistun runonsa La Noche Triste ja tapasi tulevan vaimonsa Elinor Miriam Whiten (k. 1938). Naimisiin pariskunta meni 1895. Monenlaista työtä tehtyään Frost toimi maanviljelijänä, kunnes muutti perheineen Englantiin 1912 ja julkaisi siellä esikoiskokoelmansa A Boy's Will seuraavana vuonna. Yhdysvaltoihin Frost palasi 1915 ja toimi siellä opettajana useissa eri korkeakouluissa.
ellauri082.html on line 389: Jamesia pidetään nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana. James kirjoitti muun muassa amerikkalaisen psykologian perusteoksena pidetyn The Principles of Psychology, joka ilmestyi vuonna 1890. Teoksillaan The Will to Believe (1897), The Varieties of Religious Experience (1902, suom. Uskonnollinen kokemus), Pragmatism (1907, suom. Pragmatismi) ja The Meaning of Truth (1909) James loi maineen yhtenä aikansa merkittävimmistä uskontofilosofeista. William Jamesin vuonna 1896 pitämän esitelmän ”The Will to Believe” mukaan uskonnollinen usko on äärettömän riskin ottamista. Se on kuin vuorikiipeilijän hengenvaarallinen loikka, joka ei voi toteutua ilman vankkaa uskoa hypyn onnistumiseen.
ellauri082.html on line 676: Pointtini oli kuitenkin se, että varsinkin miesten osalta Japanin terveysministeriön tilastossa mukaan Okinawa on pudonnut kärkipaikalta jo vuonna 2000 ja viimeisimmän ministeriön tilaston mukaan siellä asuvien miesten ennuste on nyt vain 79,4 vuotta ja naisten 87,02. Miesten osalta Okinawa on jo pudonnut niin alas, että 29 muussa prefekturassa (kunnassa?) miehet elävät kauemmin kuin siellä. Se, että erilaisissa listoissa Okinawa roikkuu mukana johtunee siitä, että näitä tekevät eivät päivitä tietojaan. Muuten japanilaisilla kansana on pisin elämänennuste...
ellauri083.html on line 77: Kun Johannes Luuseri vei perheen seuraavana vuonna Ithakaan, Helmi piti puheen naistenseurassa jossa se sanoi että Amerikan Kiinan-lähetys on joutavaa ja ize asiassa aivan perseestä. Tästä tuli hirmu skandaali ja Helmin piti erota vanhempainneuvostosta. 1934 Helmi lähti viimeisen kerran Kiinasta, Johannes Luuseri jäi yxiksensä sinne yskiskelemään.
ellauri083.html on line 188: Seitsemännen päivän adventistit ovat yksi niistä viidestä liikkeestä, jotka syntyivät 1800-luvulla vaikuttaneen William Millerin johtaman, Jeesuksen pikaista paluuta korostaneen liikkeen hajottua osiin vuonna 1844 kun Jeesus ei tullutkaan vaikka lupasi eikä vaivautunut edes soittamaan. Seitsemännen päivän adventistit organisoituivat omaksi kirkkokunnakseen vuonna 1863. Liike vaikutti aluksi Yhdysvaltojen koillisosissa, mutta on nykyisin maailmanlaajuinen kirkko, johon kuului 21,5 miljoonaa yökasteltua jäsentä vuonna 2019.
ellauri083.html on line 237: Havaiji viisoo oli yhdysvaltalainen Havaijille sijoittuva poliisisarja, jota CBS esitti vuosina 1968–1980. Sarja kuvaa Havaijin kuvernööriä Paul Jamesonia avustavan erikoisyksikön toimintaa. Sarjan tunnussävel nousi The Venturesin esittämänä Yhdysvaltain singlelistalla sijalle neljä vuonna 1969. Se on ihan psska renkutus. Ei se ole havaijia nähnytkään, mitälie mahtipontista texmex-torvisoittoa. Kuuntele vaikka ize.
ellauri083.html on line 272: Konstantinopolin patriarkan Bartolomeoksen lähettämä piispadelegaatio kävi viime vuonna kahdesti Suomessa tutkimassa Leon työkuntoa. Avaamassa sen mielen konepeltiä ja kazomassa mikä siellä ehkä on rikki.
ellauri088.html on line 212: Kempeleen haisunäätä Haju Pisilä tarttui hallituxen kaasuhanaan 5/2015. Heti samana vuonna laskettiin siihen saakka vaarantuneiden liito-oravien suojelutasoa "silmällä pidettävixi", koska kannan väheneminen näytti vähentyneen juuri alle kolmannexeen viimeisen 10 vuoden aikana. (Sekin osoittautui väärin mitatuxi, paizi että koko kriteeri on aivan perseestä.) Mitä helvettiä? Mitä haisunäätä oikein ajoi takaa? No tottakai mieliharrastustaan mezänraivausta mezäteollisuuden eduxi, uusien "bio" eli puunjalostustehtaiden perustamisexi ja "vihreän kullan" muuttamista entistä vimmaisemmin rahaxi. "Kyllä Suomessa mezää riittää."
ellauri088.html on line 320: Tunkelon mukaan on nimetty vuonna 1959 perustettu Tunkelon säätiö. Pappi ja lastensuojelun kehittäjä Juho Heikki Tunkelo oli E. A. Tunkelon veli. Huoh, ketä kiinnostaa. Ikävystyttävyys on suomen kielen ihmisillä ilmeisesti verissä.
ellauri088.html on line 367: Vaikka asuntosijoitustoiminnan laajentaminen kiinnostaa ja houkuttelee, ei Arvonen halua tinkiä laatimastaan strategiasta. ”En aio syklin takia muuttaa omaa hartaudella mietittyä ydintä. En ole ostanut koko vuonna mitään. En aio ostaa ostamisen vuoksi. Mieluummin lyhennän lainoja, kerrytän käteistä ja sijoitan muualle. Jonkin ajan kuluttua käteisellä ostavat ovat kuninkaita.
ellauri089.html on line 232: Mandelštam muutti 1918 Moskovaan ja työskenteli valitusasiain kansankomissariaatissa. Hänet pidätettiin vuonna 1934 Stalinin vastaisesta runoudestaan ja karkotettiin Tšerdyniin nykyiseen Permin aluepiiriin ja myöhemmin Voronežiin. Osip Mandelštam pidätettiin toistamiseen vuonna 1938 ja hän kuoli ”Vtoraja retška”-siirtoleirissä lähellä Vladivostokia.
ellauri092.html on line 147: Etelä-Saksan kautta anabaptismi siirtyi Hollantiin, jossa se toimi nimellä mennoniitat. Hollannista liike siirtyi Englantiin. Tärkeimmäksi anabaptismin haarautumaksi muodostui Englannin puritaanien ja separatistien piiristä 1600-luvulla syntynyt liike, jonka johtajana toimi pastori John Smyth. Baptismin katsotaan syntyneen vuonna 1609, jolloin Smyth perusti Amsterdamissa, Hollannissa ensimmäisen baptisti nimeä käyttäneen seurakunnan.
ellauri092.html on line 149: Jo 1630-luvulla baptismi levisi siirtolaisten mukana Amerikkaan. Ensimmäinen baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1638 Providencen kaupunkiin, Yhdysvaltojen nykyiseen Rhode Islandin osavaltioon.
ellauri092.html on line 516: Irina Krohnin isä on professori Kai Krohn. Hänen sisaruksiaan ovat lääkäri-poliitikko Minerva Krohn ja ohjaaja Katja Krohn. Hänen pikkuserkkujaan ovat eräät näyttelijät sekä Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn. Irina Krohnilla on Frida-niminen tytär ja Rudolf-niminen ex-poika, joka kuoli vuonna 2016 vain 22-vuotiaana harvinaiseen geenimutaatioon, joka selvisi vasta kalliissa tutkimuksissa. Irina voitti 30.000 mk Haluatko miljonäärixi-kisassa. Ei halunnut. Se oli jo:
ellauri092.html on line 546: Joku Hiljan idoleista sanoi että sen sukupolven oli vietävä lähetystyö päätöxeen. Fidan Tellus-lähetyskonferenssin juhlapuhuja, Minnesotasta kotoisin oleva nuori Rob Ketterling on samaa mieltä vuonna 2021. Rob ei nähnyt USA:n helluntailiikkeellä tulevaisuutta. Hän aikoi erota liikkeestä ja aloittaa jotain uutta.
ellauri092.html on line 575: yli 25 prosenttia koronavuonna 2020
ellauri093.html on line 148: "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou, Kiina – 30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa. Se oli köyhä ritari joka sanoi Nii.
ellauri093.html on line 156: Neen mukaan kirkko Kristuksen ruumiina oli yksinkertaisesti sydämenlaajennus ja ilmiasu ylösnousseesta Kristuksesta. Sen oma ruumis oli sittemmin suht huonokuntoinen. Sillä oli tubi. Kolmenkymmenen vuoden iässä vuonna 1934 hän avioitui Charity Changin kanssa. Peggy jäi soittelemaan lehdellä. Viirusilmät naivat viirusilmiä, eikä pitkäneniä.
ellauri093.html on line 416: Lehden perusti vuonna 1925 Vilho Pylkkänen, joka oli helluntaiherätyksen järjestäytymisvaiheessa järjestäytymättömyyden tunnetuin edustaja.
ellauri093.html on line 758: Keväällä 1930 Ilmolla oli töitä Unkarissa ja Saxassa, jonne minäkin matkustin. Yhdyimme sinä vuonna Stuttgartissa, jossa halusin tutustua runoilija Karl Gerokiin, mutta hän osoittautui kuolleexi. Sieltä siirryimme Tübingeniin ottaaxemme osaa nazikristittyjen laululiikkeeseen. Liikkeen päämääränä oli Saxan kansan yhdistäminen, mikäs muu. Koko yllämainittu liike ansaizisi oman selostuxensa, jonka paikka ei kuitenkaan ole näissä puitteissa, koska näitä rivejä piirrettäessä sota on jo ohize ja laulunazeille kävi siinä heikosti.
ellauri093.html on line 841: Philipp Melanchthon laati vuonna 1540 Augsburgin tunnustuksesta muutetun version (confessio variata), joka eroaa muun muassa ehtoollisteologian osalta vuoden 1530 versiosta. Alkuperäiset syyt muutoksiin olivat katolilaisiin liittyvien erojen selventäminen, mutta erityisesti muutokset ehtoollisartikkelissa lähentelivät reformoitujen kantoja. Vuonna 1580 Yksimielisyyden kirjaan hyväksyttiin nimenomaisesti ensimmäisen painoksen muuttumaton teksti eli Confessio Augustana invariata. Päivi Räsänen ja Timo Soini kirjoittivat sittemmin Melanchtonille kumpikin vastineen, mutta niitä ei ole voitu julkaista, liian paljon rumia sanoja.
ellauri093.html on line 851: Juhlavuonna ilmestyneessä luterilaisten ja katolisten teologien yhteisessä Augsburgin tunnustuksen selityksessä Confessio Augustana. Bekenntnis des einen Glaubens (Augsburgin tunnustus. Yhden uskon tunnustus) todetaan tunnustuksen enemmän yhdistävän kuin erottavan katolista ja luterilaista kirkkoa.
ellauri093.html on line 946: "Kelluva hollantilainen nähtiin vuonna 1989 uimahallissa, mutta se katosi salaperäisesti jäljettömiin. Sen nähnyt nainen kuoli myöhemmin."
ellauri094.html on line 35: Hanskissa talonmiehen vaimoa eli Helmi Orvokki Virtasta näytellyt Marita Nordberg muisteli vuonna 2007, että Hanski ei työtä tehdessään ollut yhtään hauska, mutta hyvällä tuulella ollessaan hän oli hurmaava. Häyrinen kertoi Apu-lehdelle vuonna 1981: ”Voi olla, että olen saanut tämän ’ikävän’ luonteeni oudosta lapsuudestani, jossa ei ollut isää eikä äitiä. Mutta minun oli ratkaistava, annanko potkia itseäni jatkuvasti päähän vai ryhdynkö izekin hankalaksi ihmiseksi. Jokin minussa valitsi viimeksimainitun vaihtoehdon.”
ellauri094.html on line 181: Babylonin vankeus (vanhassa raamatunkäännöksessä Baabelin vankeus) oli juutalaisten maanpakolaisuus Babyloniassa Kaksoisvirranmaassa Mesopotamiassa. Se alkoi vuonna 597 eaa., jolloin Nebukadressar II ensimmäisen kerran valloitti Jerusalemin, ja päättyi Kyyroksen valloitettua Babylonin vuonna 539 eaa.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri094.html on line 196: Vielä 1970-luvulla uskottiin yleisesti, että Vanhan testamentin profetia oli ainutlaatuinen ilmiö, jolla ei ollut vastinetta Israelin ja Juudan ulkopuolella. Tämä käsitys on osoittautunut täysin vääräksi Nineven arkistojen avauduttua. Nyt tiedämme, että samanlaisia hourupäitä toimi ja vaikutti myös Assyriassa, ja ekstaattinen profetia oli ilmiönä yleinen koko Mesopamiassa jo 3000-luvulta alkaen eKr. Kriittinen editio assyrialaisista profetioista ilmestyi Parpolan toimittamana vuonna 1998, ja Helsingin nykyinen yliopiston Vanhan testamentin exegetiikan professori ja Parpolan oppilas Martti Nissinen on jatkanut niiden informaation analysointia ja välittämistä päätään pyöritteleville raamatuntutkijoille.
ellauri094.html on line 203: Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.
ellauri094.html on line 440: Boney M:n vetävästi esittämä kappale Petterin lp-levyltä onkin vanhemman samannimisen biisin coveri yhtyeeltä The Melodians. Rivers of Babylon on rastafari-laulu, jonka tekivät ja levyttivät Brent Dowe ja Trevor McNaughton jamaikalaisesta reggae-yhtyeestä The Melodians vuonna 1970. The Melodiansin alkuperäisversio kuullaan jamaikalaisessa elokuvassa The Harder They Come (1972) sekä Nicolas Cagen elokuvassa Bringing Out the Dead (1999).
ellauri094.html on line 442: Suosituksi laulu tuli Boney M:n versiona vuonna 1978. Se nousi muun muassa Britannian listaykköseksi viiden viikon ajaksi. Se oli samalla vuoden myydyin single kyseisessä valtiossa. Yhtyeen kotimaassa Länsi-Saksassa siitä tuli siihen asti pisimpään listaykkösenä pysynyt kappale sen pysyessä kärkipaikalla 17 viikon ajan.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri095.html on line 402: 1840-luvun lopulla Rossetti alkoi näyttää maalauksiaan ja tapasi vuonna 1850 Elizabeth Eleanor Siddalin, "Lizzien", joka oli silloin 16- tai 17-vuotias. Lizziestä tuli Rossettin malli ja lopulta hänen vaimonsa. Menetettyään lapsen hän teki itsemurhan vuonna 1862; jo masentunut, hänen kuolemansa työnsi Rossettin syvempään melankoliaan. Viimeisenä kunnianosoituksena Rossetti asetti runojensa käsikirjoituksen vaimonsa hautaan, päätöstä hän myöhemmin katui. Rossetti päätti vuonna 1869 julkaista runokokoelman, ja lokakuussa hän palkkasi Charles Augustus Howellin ja muut kaivamaan käsikirjoituksen vaimonsa haudasta. Rossettin tuotantovuosi ei ollut ilman varjojaan: hänen vuoden 1892 omaelämäkerraisissa muistiinpanoissaanWilliam Bell Scott kertoi, että vierailunsa aikana Skotlannissa Rossetti osoitti pelkoa pepussa, jonka hän tunsi sisältävän kuolleen vaimonsa hengen.
ellauri095.html on line 437: Rossettin huolet keskittyivät vuonna 1871, kun Nykyaika-lehti julkaisi Thomas Maitlandin (Robert Buchanan) pseudonyymiartikkelin, joka hyökkäsi Rossettia vastaan aistillisen himon runoilijakoulun johtajana: "hän on lihallinen kauttaaltaan, hiusten juurista varpaiden latvaan." Vaikka se oli pienen runoilijan työ, Buchananin arvostelu järkytti Rossettia. Rossetti vastasi artikkelilla Athenaeumissa "Kavala kriitikkokoulu", ja Buchanan laajensi näkemyksensä julkaistavaksi omalla nimellään keväällä 1872 nimellä "Lihaisa runoilijakoulu ja muita päivän ilmiöitä."
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri096.html on line 477: Toisten taiteilijoiden teosten käsittely kriittiseen sävyyn ja suoraan nimeten on musiikkimaailmassa melko yleistä mutta kaunokirjallisuudessa harvinaista. Tänä vuonna on kuitenkin ilmestynyt toinenkin suomalainen fiktioteos, jossa ruoditaan olemassa olevaa teosta: Harry Salmenniemen novellikokoelma Delfiinimeditaatio. Yksi kokoelman novelleista on yksityiskohtainen Hymyilevä mies -elokuvan kritiikki.
ellauri096.html on line 822: Pulla kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista lyseota. Hän suoritti asepalveluksen Pioneeripataljoonassa Korialla vuonna 1922. Hän oli toimittajana eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1950–1957. Pulla teki pitkän uran mainosalalla. Hän toimi Kustannusosakeyhtiö Kirjan mainospäällikkönä 1925–1933 sekä tekstisuunnittelijana ja sittemmin apulaisjohtajana mainostoimisto Erva-Latvalassa 1933–1964. Viimeisenä työnään Pulla toimi Tukon asiakaslehden Kauppa ja Koti päätoimittajana 1964–69. Wilhon porukat piti saarnailtoja Kirjalla Pohjoisrannassa.
ellauri096.html on line 853:
Edellä oleva kuvaus perustuu akateemiseen eli mensuurimeikkailuotteluun, joka järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa Etelä-Helsingissä vuonna 1964.
Yliopistojen osakunnissa harjoitetussa mensuurimeikkailussa ei oteltu varsinaisesti voitosta, eikä kyse ollut kilpailusta tai urheilusta. 1700-luvulla Saksassa syntyneen akateemisen meikkailuperinteen tarkoituksena oli pikemminkin kimppakiva ja osoittaa luonteenlujuutta ja rohkeutta. Lisäksi ottelijat halusivat saada etu-tai takaposkeensa näyttävän sarven, jota pidettiin miehekkyyden osoituksena. Mensuurimeikkailun juuret ovat keskiaikaisissa aatelismiesten välisissä pippelinmittelöistä, joissa oli useimmiten kyse kunniasta. Siis yxinkertaisemmin sanoen nokintajärjestyxestä. Näin käytiin oikeutta, oikeushan on aina vahvemman puolella. Se joka voitti oli oikeassa jossain reviirikiistassa.
ellauri096.html on line 861: Saksalainen Jenan yliopisto palkkasi vuonna 1550 ensimmäisenä yliopistona erityisen meikkailunopettajan, ja pian meikkailu oli yhtä tärkeä osa yliopistoelämää kuin tanssi ja ratsastuskin. Tanssi ja ratsastus olivat kuitenkin laimeaa huvia mensuurimeikkailuun verrattuna. Toisessa vastapuolena on naaras ja toisessa kavioeläin. vain kolmannessa mahdollisesti rakas henkilö. Nimettömäksi jäänyt nuori opiskelija Göttingenin yliopistosta kuvaili päiväkirjassaan, kuinka hänen kielensä liimaantui kitalakeen ja tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä mensuurimeikkailuottelun aikana. Tuntui samalta kuin laudaturseminaariesitelmän aikana. Hänen rohkeutensa palasi vasta, kun hän huomasi opponentin vielä suuremman ahdingon.
ellauri096.html on line 875: Koska menstruaatiomeikkailun keskeinen ajatus oli kuukausittainen kunnaan suomustaminen, kaxintaistelua piti edeltää loukkaus. Mikä tahansa tölväisy ei kuitenkaan kelvannut syyksi. Esimerkiksi läimäystä persauxiin pidettiin pätevänä syynä kaksintaisteluun, ja myös toisen älyn vähättely oli oiva keino saada kutsu osakunnan meikkailusaliin. ”Dummkopf” oli yleinen solvaus, ja myös toisen nimittäminen aasiksi ("Esel") johti yleensä toivottuun lopputulokseen. Ennen taistelua loukkaus piti kuitenkin hyväksyttää osakunnan kunniakomiteassa. Vaatimus loukkauksesta aiheutti joskus ongelmia. Monien osakuntien säännöt vaativat, että niiden jäsenten piti osallistua vähintään kahteen otteluun lukukaudessa. Rauhallisten opiskelijoiden oli kuitenkin usein vaikea haalia riittävästi loukkauksia, ja vuonna 1850 osakunnat alkoivatkin loukata väpelöitä ihan tarkoituxella: "Weiblicher! Virilisierter Mannling! Rotzlöffel! Nichtssagender Furz!!" Meikkailuotteluita järjestettiin sunnuntaisin aamukuudesta iltamyöhään sovitussa paikassa kaupungin laidalla. Puuttuvista loukkauksista aiheuvat ongelmat ratkaisiin potkuilla persauxiin, mutta miekkailijoiden pelkoja ne eivät lievittäneet, päinvastoin pahensivat. Paukantit rauhoittivatkin usein hermojaan konjakilla ja pervitiinillä. Ottelun jälkeen pelko ja jännitys palkittiin: nuorukaiset, joilla oli jossain komeita mensisarpia, herättivät muissa miehissä kiinnostusta ja saivat niiden sydämen pamppailemaan. Veri virtasi paisuvaisissa, kun saksalaiset opiskelijat mittelivät pippeleitään.
ellauri096.html on line 884: Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.
ellauri096.html on line 886: Hävityn sodan jälkeen Saksasta tuli demokratia ja menstruaatiomeikkailu kiellettiin. Osakunnat kuitenkin uhmasivat jälleen menstruaatiokieltoa. Myös natsihallinnon aikana osakunnat kiellettiin, vaikka niiden jäseniksi oli perinteisesti hyväksytty vain ”saksalaista verta” olevia nuorukaisia. Mitä järkeä? Natsi-Saksassa oli tilaa vain yhdelle ”veljeskunnalle” – kansallissosialistiselle puolueelle. Hei muzinnehän otettiin naisia? Eihän ne tajua menstruaatiosta midiä! Käytännössä nazien vuonna 1937 antama opiskelijoiden kunniakoodisto kuitenkin salli menstruaatioperinteen.
Sodan jälkeen osakuntatoiminta ja menstruaatiomeikkailuperinne virisivät uudelleen, ja monista nuorukaisista raskausarvet ovat yhä tavoittelemisen arvoisia. Lue lisää, mut älä History.netin sivuilta, ne on säälittäviä.
ellauri097.html on line 75: Nykyisen Baltimoren lähialueen alkuperäisasukkaita olivat susquehannock- ja piscataway-intiaanit. Intiaanien väkiluku romahti kuitenkin eurooppalaistaustaisten siirtolaisten saapumisen jälkeen ja 1700-lukuun mennessä heitä oli koko Marylandissä vain muutama sata. Englannin kuningas Kaarle I oli antanut vuonna 1632 Baltimoren paroni George Calvertille maita Amerikasta, joista muodostettiin Baltimoren piirikunta vuonna 1659. Alueelle saapuville siirtolaisille jaettiin maata ja Marylandissä alettiin viljellä erityisesti tupakkaa. Vuonna 1696 Daniel ja Charles Carrol -nimiset maanomistajat ostivat 550 eekkerin kokoisen alueen alun perin nimellä Cole’s Harbor tunnetulta paikalta Baltimoren piirikunnasta. Maata myytiin eteenpäin eekkerin kokoisina palstoina, joista alkoi muodostua Baltimoren kaupunki. 1700-luvulla Baltimoren sataman kautta vietiin tupakkaa Eurooppaan ja viljaa Länsi-Intiaan.
ellauri097.html on line 77: Baltimoren kautta kulkenut kauppa katkesi Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Yhdysvaltain kongressi mahdollisti yksityishenkilöiden aseistaa omia laivojaan vuonna 1776, jonka jälkeen monet baltimorelaiset aloittivat toiminnan kaappareina. Baltimoresta muodostui samalla myös merkittävä laivanrakennuksen keskus. Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen sota-alus USS Constellation rakennettiin Baltimoressa sodan jälkeen vuonna 1797. Sen saman niminen vuonna 1854 rakennettu seuraaja ja laivaston viimeinen purjelaiva on nykyisin ankkuroituna Baltimoren satamassa. Vapaussodan aikana Baltimore oli myös Siirtokuntien kongressin kokoontumispaikka brittien vallattua Philadelphian vuonna 1777. Vuoden 1812 sodan aikana kaupungin tuntumassa käytiin Baltimoren taistelu.
ellauri097.html on line 79: Baltimoren asema vientisatamana toipui vapaussodan jälkeen ja sen kautta vietiin viljaa etenkin Etelä-Amerikkaan. Ensimmäinen rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1828. Vuonna 1851 kaupunki erotettiin Baltimoren piirikunnasta itsenäiseksi kaupungiksi. Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla Maryland oli osa Pohjoisvaltioita, mutta monet paikalliset kannattivat Etelävaltioita. Yhtä sekopäitä kuin Menckenkin. Kaupungilla on ollut myös ongelmia poliisin ja etenkin kaupungin mustan väestönosan jännitteiden johdosta. Esimerkiksi vuonna 2015 kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua valkoisen poliisin pidättämänä kuljetuksen aikana. Samaan aikaan esimerkiksi murhien määrä on ollut historiallisen korkealla. Neljäsosa porukoista elää köyhyysrajan alapuolella. Sinnittelee vähäosaisina kuin Gilmoren tytöt. Kaxi kolmesta asukista on mustanpuhuvia.
ellauri098.html on line 627: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori (lyh. MBTI, engl. Myers-Briggs Type Indicator) on psykologinen indikaattori, joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla. Ulottuvuuksista kolme on peräisin Carl Jungilta, joka vuonna 1921 julkaisemassa psykologisia tyyppejä esittelevässä kirjassa kuvasi persoonallisuuden piirteitä. Indikaattorin kehitti Katherine Briggs tyttärensä Isabel Myersin kanssa toisen maailmansodan jälkeen mahdollistaakseen yksilöiden henkisen kasvun ymmärtämällä ja arvostamalla henkilökohtaisia eroavaisuuksia persoonallisuuksiltaan terveissä ihmisissä, ja lisätäkseen harmoniaa ja tuottavuutta erilaisissa ryhmissä.
ellauri098.html on line 752: Fiktion kirjoittajana Cook Briggsin kiinnostus erilaisia persoonallisuustyyppejä kohtaan kasvoi, ja vuonna 1917 hän ryhtyi tutkimaan aihepiiriä. Lopulta hän alkoi kehittämään omaa teoriaansa, kunnes vuonna 1923 Carl Jungin Psychologische Typen -kirjan englanninkielisen painoksen (1923) ilmestyttyä Briggs löysi siitä useita yhtäläisyyksiä oman persoonallisuutensa kanssa. Hän kehitti tyttärensä Isabel Briggs Myersin kanssa toimivan indikaattorin, joka nimettiin heidän mukaansa.
ellauri100.html on line 670: Myöhäisteininä Kirstinä kihlautui maalari James Collinsonin kaa, muze oli vaan eka 3:sta. James oli prerafaeliittien veljeskunnan perustajia Danten and Williamin kaa (se perustettiin hulluna vuonna 1848). Kihlaus purkautui 1850 kun Jamesista tuli katolinen. 1853, kun perhe oli yhä rahapulassa, Kristina auttoi äiskää koulunpidossa Fromessa, mutta se ei mennut putkeen.1854 ne palasivat Lontooseen ja isä kuoli, onnexi. Myöhemmin sillä oli vispilänkauppaa lingvistin, Charles Cayley kaan, mutta lingvisti perkele kieltäytyi naimasta sitä, syy oli taas muka uskonnollinen. Kolmas oli maalari John Brett, siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan.
ellauri100.html on line 672: Dante-veli maalasi Kristinasta useita kuvia, ilmaisesta mallista. 1848, se oli neizyt Maaria Danten ekassa öljymaalauxessa. Kirjaimet PRB tarkoitti prerafaeliittiveljiä. Seuraavana vuonna se oli neizyt Marian ilmoituxessa, Kazo herran käsineitoa. Runon "Kuka vie mut postiin?" säe inspiroi Fernand Khnopffia maalaamaan kuuloisan taulun "Mä sulkeudun kaappiin". 1849 Kristina sairastui taas vakavasti, kärsi depixestä, ja 1857 tuli isompi uskonnollinen kriisi. Taipumuxet depixiin periytyy usein isältä pojalle, ja mixei tyttärelle.
ellauri100.html on line 1356: Barthesilla oli oma lehti Tel Quel (sellasenaan tms). 1970 (kun mä olin Saxassa kielikurssilla ja naurattelin tyttösiä) Rollo julkasi kritiikin Balzakin Sarrasinestä nimeltä S/Z. Toivottovasti jäljempänä selkiää mitä sekin toimitti. Seuraavana vuonna se alkoi hommat liettualaisen puljussa.
ellauri100.html on line 1358: 1975 eli kuusikymppisenä se kirjoitti omaelämäkerrän omaperäisellä nimellä "Roland Barthes". 1977 se sai ylennyxen Collège de Franceen. Liettualainen jäi HESS:iin kykkimään. Rollon rakas äiskä kuoli 85-vuotiaana samana vuonna. Tää oli Rollolle kova isku. Sen viimeinen isompi aikaansaannos, Camera Lucida (vähän niinko camera obscuran vastakohta - semiootikot rakastaa näitä oppositioita) on osittain valokuvakirja ja osittain kirja äiskän kuvista (vaikka niitä ei ole kirjassa mukana). 1980 Roland Barthes törmäsi pesula-autoon ja kuoli kuukautta myöhemmin kärsimiinsä vammoihin. Sen pituinen se.
ellauri101.html on line 132: Viime vuonna Eriksonin teorioita ja kirjaa alettiin arvostella voimakkaasti. Jonkun kateellisenn Fritz the Katzin mukaan kyseessä on lähinnä vain tieteelliseltä vaikuttava höpöhöpö, sillä Eriksonilta puuttuvat syvälliset tiedot psykologiasta ja käytöstieteestä. Erikson on Katzin mukaan lähinnä huijari.
ellauri101.html on line 280: Sairasvyön vuonna 2004 perustamassa ja hallinnoimassa Ignis Oy -yrityksessä (toimitusjohtaja Arto Heimonen) toimivat Trainer's Housen toimitusjohtaja Vesa Honkanen ja yhtiössä työskentelevä Mirkka Vikström. Ignisin liikevaihto vuonna 2010 oli noin 3,5 miljoonaa euroa.
ellauri101.html on line 293: Sairasvyö on tunnettu räväköistä lausunnoistaan. Kun Suomen hallitus teki vuonna 2003 verouudistusta, Sairasvyö kehotti yrittäjiä ”verokapinaan”, nimitti silloista SDP:n puoluesihteeriä Eero Heinäluomaa valehtelijaksi ja vaati Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventauksen eroa. Sairasvyö esitti veroboikottia ja muita kostotoimia valtiota vastaan.
ellauri101.html on line 387: Sairasvyö avioitui vuonna 2010 ex-kilpahiihtäjä Virpi Kuitusen kanssa. Ex-Virpillä on mökki Mannisten kansoittamalla Kangasniemellä. Heille syntyi ex-tytär maaliskuussa 2011. Sairasvyöllä on kaksi ex-lasta aiemmasta suhteestaan ex-kampaamoyrittäjä Nina Rosqvistin kanssa.
ellauri101.html on line 583: Pullamössösukupolvi on tiettävästi Martin Saarikankaan vuonna 1993 ensimmäisenä esittämä käsite ja sittemmin sotien jälkeisten suurten ikäluokkien 1990-luvulta alkaen käyttämä sana, jonka tarkoituksena oli kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä sukupolvea. Käsite kuvaa sitä, kuinka nuoriso elää helppoa elämää. Vanhempien ikäluokkien mielestä pullamössösukupolvi on saanut elämässään kaiken valmiina eikä ole juuri joutunut ponnistelemaan saavutustensa eteen. Joidenkin vanhempien ikäluokkien edustajien mielestä pullamössösukupolveen yhdistetään myös uusavuttomuus.
ellauri101.html on line 672: Yhdysvaltalainen esseisti Susan Sontag liitti käsitteen camp populaarikulttuuriin vuonna 1964 julkaistussa esseessään Notes on ”Camp”. 1980-luvulla camp yleistyi kytkeytyen postmodernismiin.
ellauri102.html on line 144: Theodore Anthony "Ted" Nugent (s. 13. joulukuuta 1948 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rock-muusikko. Nugent syntyi Detroitissa ja on elämänsä aikana asunut muun muassa Los Angelesissa ja Jacksonissa Michiganissa. Nykyään hän asuu Teksasissa. Hän "valmistui" St. Viator High Schoolista vuonna 1966.
ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin.
ellauri102.html on line 408: Klein opiskeli Toronton yliopistossa, mutta keskeytti opinnot kolmantena vuonna ja aloitti The Globe and Mailin palveluksessa. 23-vuotiaana hän siirtyi This Magazineen ja siitä myöhemmin That Magazineen.
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 490: Tšekkoslovakian Pyhän Jovin luostarikoulun jälkeen hän palasi Laatokan Valamoon, missä hänet vihittiin ensin munkiksi juuri ennen sodan alkamista vuonna 1938. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Petsamoon, mistä hän sotavuosien aikana siirtyi sitten Ruotsiin ortodoksisen seurakunnan palvelukseen ja jossain vaiheessa, jatkosodan aikana myös Itä-Karjalaan. Itä-Karjalaa seurasi jossain vaiheessa Konevitsan luostari 40-luvun loppupuoliskolla. Luostari oli tuolloin siirtynyt Keiteleen Hiekkaan, missä Mefodi teki ahkerasti käännöstöitä. Keitelettä seurasi jälleen Valamo-jakso, nyt tosin Heinäveden Papinniemessä, minne luostari oli siirtynyt sotaa pakoon evakkoon. Tämä jakso kestikin sitten parikymmentä vuotta ja piti sisällään lähinnä luostarin sihteerinä toimimista ja luostarin kirjeenvaihdosta ja käännöstöistä huolehtimisen. Suurin osa tuolloisista munkeista ei osannut suomea, koska he olivat venäläisiä ja siirtyneet luostarin mukana evakkoon.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri106.html on line 306: Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin ilmeisesti vuonna 1940. Phillun mielikirjan Punainen ratsuväki suomensi huomattava egoisti Juhani Konkka.
ellauri106.html on line 378: Vuonna 1933 Marcuse siirtyi Sveitsiin ennen lopullista muuttamistaan Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna. Yhdysvalloissa Marcuse toimi eri yliopistoissa, muun muassa San Diegossa Kaliforniassa. Samana vuonna 1965 hän otti myös vastaan ylimääräisen professuurin Berliinin Freie Universität -yliopistossa. Sikari pöllysi.
ellauri106.html on line 482: John Chapman syntyi Massachusettsissa vuonna 1774. Hänellä oli yksi sisarpuoli. Vuonna 1798 hän istutti ensimmäisen omenataimitarhansa Alleghenyjoelle Pennsylvaniaan ja alkoi kasvattaa siellä omenansiemeniä. Hän ryhtyi perustamaan keväisin taimitarhoja uudisraivaajien reiteille niin että kun he saapuivat, hän saattoi myydä heille 2–3-vuotiaita taimia viidellä tai kuudella centillä kappale. Hän palkkasi avustajia hoitamaan tarhojaan lähdettyään itse etsimään uusia tarhapaikkoja uudisraivaajien edelle. Syksyisin hän palasi Alleghenyjoelle. Omenansiementen lisäksi hän kasvatti myös lääkekasveja.
ellauri106.html on line 584: Lakmé on Léo Delibesin ooppera joka valmistui vuonna 1883 ja sai ensi-iltansa Pariisin koomisessa oopperassa Opéra Comique´ssa 1888. Teoksen libreton kirjoittivat Edmond Gondinet ja Philippe Gille ja se perustuu Pierre Lotin romaaniin Rarahu ou Le Mariage de Loti (1880). Teosta esitettiin vuosien 1888 ja 1893 välisenä aikana yhteensä 179 kertaa ja siitä tuli pian yksi ranskalaisten lempioopperoista. Ooppera on sävelkieleltään perinteinen ja sen tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Juonessa brahmiinipapitar Lakmé rakastuu englantilaisupseeri Géraldiin. Oopperan keskeisiä teemoja on ihmisten väliset kulttuurierot. Tommosta kolonialistista ihmiskauppaa tämäkin. Britti Gerald kikkailee ja induskit nuolee sitä. Tuuhean holvin alla laulellaan. Mitähän sekin todistaa että Sandysta on tullut Sunny eli Sonja.
ellauri107.html on line 256: Cohnia on epäilty homoseksuaaliksi, mutta hänen mahdollisista miessuhteistaan on vain spekulaatioita. Cohn kuoli 59-vuotiaana 2. elokuuta 1986 AIDS:in aiheuttamiin komplikaatioihin. Tauti oli diagnosoitu vuonna 1984. Cohn kielsi sairautensa loppuun saakka ja väitti kyseessä olevan maksasyöpä. LOL.
ellauri107.html on line 317: Vedenjakaja Philip Rothin tuotannossa onkin juurikin 1980-luku. Äiti Bess kuoli yllättäen sydänkohtaukseen vuonna 1981. Alkoi luisu, joka johti Philip Rothin hermoromahdukseen 1987.
ellauri108.html on line 335: 5Sinä vuonna oli kaksi kansan vanhinta nimitetty tuomareiksi. Nämä olivat niitä, joista Valtias on sanonut: »Laittomuus levisi Babylonista, vanhimmista ja tuomareista, jotka olivat johtavinaan kansaa.» 6He olivat yhtenään Jojakimin talossa, ja kaikki, joilla oli oikeusasioita, tulivat sinne heidän puheilleen.
ellauri109.html on line 234: Ruth Benedict syntyi New Yorkissa ja valmistui Vassar Collegesta vuonna 1909. Vuonna 1919 hän meni opiskelemaan Columbian yliopistoon, jossa hän opiskeli Franz Boasin oppilaana, ja valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1923. Margaret Mead, jonka kanssa Benedictillä epäillään olleen romanttinen suhde, lanseerasi näihin muistelmiin avaintermin Kubilabala! Liiku horisontaalisesti! Boasin kiihkeä egalitarismi vaikutti Benedictiin, joka jatkoi sitä tutkimuksissaan ja kirjoituksissaan. Benedict oli rasismin ja uskonnollisen kiihkoilun suorapuheinen vastustaja. Suvaitsevaisuus korostui kaikessa hänen työssään.
ellauri109.html on line 241: Kalterijääkärien johdon jäsenet toimivat vuonna 1945 aktiivisesti Auerin passittamiseksi mielisairaalaan. Lääketieteellistä tukea antoi niin ikään kalterijääkäri Juho "Jurre" Aalto laatimalla tarvittavat asiakirjat. Auer toimitettiin poliisin kuljettamana Kivelän sairaalaan 26. huhtikuuta 1945.
ellauri109.html on line 248: Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.
ellauri109.html on line 250: Hankamäki väitteli toistamiseen vuonna 2016 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa George H. Meadia ja symbolista interaktionismia käsittelevällä väitöskirjalla.
ellauri109.html on line 381: No vittu ei kai kun kirja käytännössä sensuroitiin setämiesten toimesta ja tuli esiin taas vasta tänä vuonna 2021. Nytmä nään mix tää kiinnosti Peppua. Vähän samanlainen kuvio. Maureenkin uhkas kirjottaa persepäästä tollasen Luin. Ei tullut mitään kun Peppu ei luovuttanut äiskältä bar mizwah lahjaxi saamaansa matkakirjoituskonetta.
ellauri109.html on line 871: Aluxi aviolitto oli sopuisa ja paransi niiden suhdetta, mutta seuraavana vuonna jo se alkoi huonota, Roth vetäytyi Bloomista kuin letku letkeä, myös tunteenomaisesti: ilmeisesti liika sopuilu häirizi sen luovuutta. Rothilla oli aina ollut vaikee suhde Bloomin tyttäreen (jonka isä oli näyttelijä Rod Steiger),ja tästä tuli stendari. Vaikka Annan vierailuista oli muka sovittu, Rooth kirjoitti kohta kirjeen :(! Bloomille jossa vierailuja rajoitettin kertaan viikossa ja Anna ei saisi olla yötä niiden asunnossa Ne Yorkissa. Sovitteluratkaisuna Bloom salasi kirjeen Annalta ja antoi sen öizeä New Yorkin kämpässä, mikä oli yhtä paljon sen kuin Philipin. Kun Bloom suunnitteli ostaa pienen mökin Italiasta, Roth uhkaili sen rahallista toimeentuloa ja teki raskaita vihjailuja liiton kestosta. Bloom huomasi että Roth oli nauhoittanut niiden puhelinta.
ellauri110.html on line 115: Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi 1967 Keijola siirtyi liike-elämään. Hän työskenteli IBM:n palveluksessa Zambiassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Samanaikaisesti hän täydensi opintojaan ja teki tutkimustyötä, johti Tekes-projekteja ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2003. Sillä oli nätti fixu vaimo ja se ajoi ensimmäisten joukossa Kia-autoa.
ellauri110.html on line 165: Olin ekan vaimon Maikki Harjanteen ja ainoan poikani Laurin kanssa Eestissä vuonna kivi ja puu. Lauri halusi juoda Kelluke-limonaatia. Maikki ei ollut älykäs, viehättävä eikä paljon lukenut.
ellauri110.html on line 450: Klinikka jatkaa edelleen Helsingissä toimintaansa, mutta hyvin pienimuotoisesti. Olutkangas menetti kiinnostuksensa laajentaa sen toimintaa yksin, kun klinikan markkinointia hoitanut vaimo menehtyi syöpään vuonna 2000. Kun on tuumori siihen auttaa huumori. Sarkoomaan tepsii viiltävä ja repiväkin sarkasmi. Alkoholismiin tehoaa vain kuivatelakka. Loppuu se tonttuilu.
ellauri110.html on line 456: Nimensä mukaisesti Minnesota-malli sai alkunsa Minnesotan osavaltion alueella käynnistyneistä kokeiluista. Ensimmäinen kokeilu oli Pioneer House -niminen ohjelma, jonka käynnisti vuonna 1948 osavaltion ensimmäinen AA:ssa toipuva alkoholisti yhdessä terveys- ja sosiaalitoimen kanssa. Hoidon kohderyhmänä olivat työttömät. Vuonna 1949 käynnistyi Hazelden-niminen yksikkö. Sen ohjelma perustui AA:n, tuolloin varsin uuden ryhmäliikkeen, 12 askeleen ohjelmaan ja oli tarkoitettu koulutetulle väestönosalle. Työntekijänä oli toipuva alkoholisti ja hoidossa muutama potilas. Ohjelma koostui neljästä (tai viidestä) kohdasta:
ellauri110.html on line 662: Se on niin handekeskinen ette edes muista mainita Eskin ja 5M muun samaan aikaan pasuttamaa Suomen lätkämestaruutta Ruozista, samana vuonna 1995 kun se sai Eikka Leikan muistelmilla ajankohtaisella nimellä Mestari kauan kaivatun Finlandiapalkintonsa. Mikähän sen ruozalaisen koutsin nimi olil jota Eski hehkutti? Ei ole Ruozi ihan yhtä kunniassa enää: euroviisuissakin tuli "Svede: nyl poääng". Briteillä meni yhtä penkin alle, mutta eihän niitä enää mannermaiden mielipiteet kiinnosta.
ellauri110.html on line 743: Eräänä funnutaina, talvella vuonna 1547 nähtiin (niinkuin luotettawa henkilö, Paulus von Gitzen, jumaluusopin tohtori fekä piispa Schleswiikisfä on kertonut) Hampurin erääfeen kirkkoon papin juuri faarnatesfa astuwan pitkä mies awoin jaloin, fekä pitkät hiukfet riippuwina alas olkapäille.
ellauri110.html on line 831: Hande julaisee Hiljan pöpilän tuherruxia Homo-Arellin kanssa joka pakeni sittemmin hurreihin. Nikkilässä on nimettömille hulluille hautuumaa. Hiljan hullun paperit vapautuvat ensi vuonna.
ellauri110.html on line 838: Hande julaisee Hiljan pöpilän tuherruxia Homo-Arellin kanssa joka pakeni sittemmin hurreihin. Nikkilässä on nimettömille hulluille hautuumaa. Hiljan hullun paperit vapautuvat ensi vuonna.
ellauri110.html on line 1028: Salminen sai Koskenkorva-palkinnon 1998, Olvi-palkinnon 2004 ja oli Nordfors-palkintoehdokkaana 2002. Salminen kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen vuonna 2005. Viinaanko se kuoli?
ellauri112.html on line 103: Jussi Snellman oli harras teosofi, jolta ilmestyi mm. teoxet Miten meidän käy kuolemassa?, Muutamia ajatuxia ihmissielun kehityxestä uudelleenruumiillistumain kautta, ja Ristimiekka. Se on myös kääntänyt Teosofisen seuran julkaisuja, ml julkaisun Teosofia, Teosofinen seura 1953. Sen poika varatuomari Erkki Virkkunen os. Snellman kuoli 14. tammikuuta 2013 Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1917 kuten Lea. Virkkusen isä Jussi Snellman ja äiti Ruth Snellman olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Kesäkiertueiden aikana vanhemmat veivät lapset isovanhempien hoidettavaksi Ainolaan. Erkin "mummi" oli Aino Sibelius ja "pappa" Jean Sibelius. Lapsena se oli Jannen epävirallinen levynkääntäjä ja aikuisena hoiti Jannen vero- ja raha-asiat. Virkkusen kellarista löytyi pahvilaatikollinen Sibeliuksen veroilmoituksia. Jussi oli Ollin Opintovuodet-elokuvassa Ollin isä patrbluuna Wolmar.
ellauri112.html on line 138: Eno syntyi samana vuonna kuin Poju ja kuoli 67-vuotiaana samana vuonna kuin Wilho Pylkkänen. Sinä vuonna Lea osti koko sarjan Topeliuxen Wälskärin kertomuxia. Oiskohan Wilholta jäänyt kuitenkin vähän käteistä?
ellauri112.html on line 220: Aleister Crowley vuonna 1929. Edward Alexander (Aleister) Crowley (12. lokakuuta 1875 – 1. joulukuuta 1947) oli brittiläinen kirjailija, okkultisti, maagi ja mystikko.
ellauri112.html on line 275: Epikurolaisuus oli hellenistisen filosofian koulukunta, jonka perusti muinaiskreikkalainen Epikuros (341-270 eaa.). Koulukunta perustettiin noin vuonna 307 eaa. Epikurolainen ''tetrafarmakos'' Papyrusten huvilasta löydetyssä papyruksessa (PHerc. 1005, col. 5). Kopio 1800-luvun alusta. Epikuros oli atomistinen materialisti.
ellauri112.html on line 415: Pakanaverkko ry on vuonna 1999 perustettu suomalainen yhdistys, jonka tarkoitus on edistää erilaisten pakana- ja luonnonuskontojen edustajien yhteistoimintaa ja uskonnollista tasa-arvoa.
ellauri112.html on line 425: Pentagrammeja Stanislas de Guaitan vuonna 1897 ilmestyneestä kirjasta ''La Clef de la Magie Noire''. Pentagrammi eli viisikanta on viiden yhtä pitkän janan muodostama tähtimäinen kuvio, joka on vanha ja usein käytetty symboli.
ellauri112.html on line 442: Saatanallinen Raamattu on Anton Szandor LaVeyn vuonna 1969 kirjoittama okkulttis-filosofinen kirja.
ellauri112.html on line 532: ''Pyhän Hengen vuodatus apostoleille'', helluntai-ikoni, Novgorodin koulu. Varhaiskristillisyys (vanh. alkuseurakunta ja alkukirkko) tarkoittaa kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä ennen sen sallimista vuonna 315.
ellauri115.html on line 147:
1766JJ lähtee David Humen följyssä Englantiin. Voltaire vittuilee Emilestä. "Meitä hävettää ja surettaa kertoa että tää heppu, joka kärsii vielä pornoilunsa seurauxista, raahaa armenialaisexi naamioituneena mukanaan paikasta toiseen naista jonka mamman kuoleman se on ize aiheuttanut, ja jonka lapset se on rontannut löytöeläinklinikalle..." Samana vuonna JJ riitaantuu myös Humen ja muiden brittiläisten kaa "Keisari Retun kirje" kusetuxesta. Nyt ei mene hyvin.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri115.html on line 934: Sociniolaisuus oli Fausto Paolo Sozzinin (1539–1604) mukaan nimensä saanut unitarianistinen liike. Sozzini vaikutti muun muassa Transilvaniassa ja pakeni valkosipulia ja puuristejä Puolaan, jossa vuonna 1605 kirjoitettiin socinolaisuuden ensimmäinen virallinen julistus, niin sanottu Rakowin katekismus. Liike tukahdutettiin Puolassa 1658, mutta se eli edelleen muun muassa Transilvaniassa ja Englannissa, jossa sitä kutsuttiin unitarianismiksi. Bostonissä niitä oli, Efraim E. ja Ralph Waldo esimerkixi.
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri117.html on line 409: 1920-luku oli Fitzgeraldin kultakautta. Hän keksi termin "jazz-aika", joka kuvaa 1920-lukua. Kultahattu, jota pidetään hänen uransa merkkiteoksena, ilmestyi 1925. Kun sen helmikuussa ensi-iltaan päässyt näyttämöversio menestyi, siitä tehtiin samana vuonna myös elokuva, ohjaajana joku Herbert Brenon. Fitzgerald teki useita matkoja Eurooppaan, etenkin Pariisiin ja Ranskan Rivieralle. Hän ystävystyi monien Pariisin amerikkalaisyhteisön jäsenten kanssa, etenkin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa, jota hän auttoi tämän kirjailijanuralla. Fitzgeraldin ja Hemingwayn ystävyys kuitenkin kariutui, ja Hemingway hyökkäili Fitzgeraldia vastaan monissa kirjoituksissaan. Ernest oli kade Scottin infinitesimaalisesti pidemmästä pipusta. Ja mustasukkainen siitä Zeldalle.
ellauri117.html on line 415: Zeldan terveys alkoi horjua: hänellä diagnosoitiin skitsofrenia vuonna 1930 ja 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissä. Fitzgerald vuokrasi läheisestä Towsonista asunnon, jossa jatkoi romaaninsa kirjoittamista − tarinaa lupaavan nuoren psykiatrin Dick Diverin noususta ja tuhosta, hänen rakkaudestaan potilaaseensa Nicole Warreniin ja heidän avioliitostaan. Kirja koki monta muutosta: ensimmäisen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämäkerrallisena teoksena, joka kuvaa Fitzgeraldin ongelmia vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävää vaikutusta, kirjailijan itsekkyyttä ja itseluottamusta sekä alkoholismia.
ellauri117.html on line 602: Locke suoritti hum.kanditutkinnon vuonna 1656, maisterin vuonna 1658 ja lääketieteen kandin tutkinnon vuonna 1674. Vuonna 1666 hän tapasi Shaftesburyn ensimmäisen jaarlin Anthony Ashley Cooperin, joka oli tullut Oxfordiin hakemaan hoitoa maksatulehdukseen. Locke teki vaikutuksen Cooperiin ja tämä houkutteli hänet liittymään seurueeseensa. Mitä vetoa että Locke tuli Oxfordissa maxapalaan?
ellauri117.html on line 604: Locke oli etsinyt uraa itselleen, ja vuonna 1667 hän muutti Shaftesburyn kotiin Exeter Housessa Lontoossa toimiakseen Lordi Shaftesburyn henkilökohtaisena lääkärinä (jepjep). Lontoossa Locke jatkoi lääketieteellisiä opintojaan Thomas Sydenhamin ohjauksella. Sydenhamilla oli merkittävä vaikutus Locken luonnonfilosofiseen ajatteluun. Vaikutus näkyy erityisesti Locken teoksessa An Essay Concerning Human Understanding.
ellauri117.html on line 612: Essayn kuvaama keskustelu inhimillisen maxan mausta ja luonteesta sijoittui Shaftesburyn kotiin vuonna 1671. Tuolta ajalta on säilynyt kaksi teoksen luonnostelmaa. Tuohon aikaan Locke toimi myös ministerinä kauppa- ja viljelysministeriössä (Secretary of the Board of Trade and Plantations) sekä sortoministerinä siirtomaa-asioissa (Secretary to the Lords and Proprietors of the Carolinas), mikä auttoi häntä muotoilemaan ajatuksiaan kansainvälisestä kaupasta ja taloudesta.
ellauri117.html on line 614: Shaftesbury, joka oli whig-puolueen perustajia (no tietysti, nehän oli lipilaareja), vaikutti huomattavasti Locken poliittiseen ajatteluun. Locke alkoi osallistua politiikkaan kun Shaftesburystä tuli lordikansleri vuonna 1672. Kun Shaftesburyn suosio laski vuonna 1675, Locke vietti jonkun aikaa matkustellen Ranskassa. Hän palasi Englantiin vuonna 1679, kun Shaftesbury oli jälleen myötätuulessa. Ei Locke mikään tyhmä ollut.
ellauri117.html on line 616: Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaan Two Treatises of Government, joka julkaistiin vuonna 1689. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688 mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa Sir Robert Filmerin ja Thomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, ja hänen ajatuksensa luonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat kumouksellisia tuon ajan Englannissa. Toryt oli kunkun ja pappien ja maanomistajien puolue, whigit oli kauppaporvareita ja dissenttereitä. Muilla ei ollut maan asioihin mitään sanomista.
ellauri117.html on line 618: Joka tapauksessa Locke joutui pakenemaan Alankomaihin vuonna 1683 epäiltynä osallisuudesta Rye House -vehkeilyyn, vaikkakaan hänen suorasta osallisuudestaan ei ole juurikaan todisteita. (Rye House Plot oli whigien muka-murha-ja-vallankaappausyritys katolismielisiltä Stuarteilta, ennen Wilhelm Oranialaisen mainiota vallankumousta 1688.) Alankomaissa Lockella oli jälleen aikaa kirjoittamiselle, ja hän käytti paljon aikaa Essayn työstämiseen ja teoksen A Letter Concerning Toleration kirjoittamiseen. Locke palasi kotiin vasta mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1688, jolloin hän matkusti takaisin Englantiin Vilhelm III Oranialaisen vaimon seurueessa. Locken palattua Englantiin hänen kaikki merkittävimmät teoksensa julkaistiin lyhyen ajan sisällä.
ellauri117.html on line 627: Locken läheinen ystävä Lady Masham kutsui hänet vuonna 1691 Sir Francis Mashamin maatilalle Essexiin. Locke vietti siellä viimeiset vuotensa vaihtelevassa terveydentilassa kärsien välillä astmakohtauksista. Hänestä oli kuitenkin tullut whig-puolueen älyllinen sankari. Noihin aikoihin Locke kävi keskusteluja eri asioista muun muassa John Drydenin ja Isaac Newtonin kanssa. Like 'This asthma will be the death of me.' 'Please pass the piece of liver if you're done with it Isaac.'
ellauri117.html on line 629: Locke kuoli vuonna 1704 pitkällisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattu High Laverin kylän kirkkomaalle, Harlowin itäpuolelle, Essexiin. Some scholars have seen Locke's political convictions as being based from his religious beliefs. Locke's religious trajectory began in Calvinist trinitarianism, but by the time of the Reflections (1695) Locke was advocating not just Socinian views on tolerance but also Socinian Christology. Täähän Sozzini oli Rusakonkin guru.
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 448: Lännessä se tunnetaan parhaiten monumentaalisesta ja traagisesta Neuvostoliittoa käsittelevästä romaanista Tohtori Živago, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1957, joka tunnetaan parhaiten samannimisestä osin Suomessakin kuvatusta monumentaalisesta filmistä 1965, jossa näyttelivät sukuelimiään leukava ebyktiläinen Omar Sharif ja väkäleuka brittiämmä Agatha Christie. Christie nai pitkään ällöä Warren Beattya josta Carly Simon teki laulelman You're So Vain. Tuottaja Albert R. Broccoli hylkäsi hänet sillä perusteella, että hänen rintansa olivat liian pienet. Kalut joita voi näyttää - ja käyttää. Omar kuoli 2015 Kairossa Alzheimeriin. Agatha kai elää vielä. Noobeli Pasternakille oli poliittinen veto länkkäreiltä.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri118.html on line 456: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Niinkuin olikin. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri118.html on line 458: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri118.html on line 609: Useimmat Behnin näytelmistä kantaesitettiin Lontoon Dorset Gardenissa, ja siellä myös Veijari sai ensi-iltansa vuonna 1677. Ensi-illassa oli läsnä teatteria harrastava kuningas Kaarle II. Näytelmän suosiota kuvaa myös se, että vuosisadan loppuun mennessä Veijari palasi näyttämölle muutaman vuoden välein. 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla Veijarin suosio vain kasvoi, mutta sitten näytelmä unohdettiin yli kahdeksisadaksi vuodeksi. Veijarin esitykset alkoivat uudestaan, kun Royal Shakespeare Company löysi sen vuonna 1986. Suomen lisäksi Veijaria on esitetty useissa muissa maissa.
ellauri118.html on line 797: Madeleine de Scudéry, pseudonyymi Sapho (15. lokakuuta 1607 Le Havre, Ranska – 2. kesäkuuta 1701 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Madeleine de Scudéry, jonka aatelinen isä oli kotoisin Provencesta, asui yhdessä veljensä, kirjailija Georges de Scudéryn kanssa vuoteen 1655, ja oli hänen tavoin [tapoinensa? höh] kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän omaksui aikakauden tyylisuunnan, ns. presiöösin tyylin, ja jo ennen kuin hän vuonna 1644 lähti veljensä mukana Marseilleen, hän kävi markiisitar Catherine de Vivonnen salongissa Hôtel de Rambouillet´ssa, kuten hän Fronde-kapinan jälkeen kuului Hôtel de Nevers´n ja Hôtel de Créquin kantavieraisiin.
ellauri118.html on line 805: Ranskan akatemia palkitsi de Scudéry vuonna 1671 hänen tyylistään Discours sur la gloire. Hänen viimeiset teoksensa muodostuivat lähinnä sarjasta moraalisia Conversations (10 osaa, 1680–1692), jotka ovat vähemmän tunnettuja mutta eivät hänen kirjoituksistaan vähempiarvoisia. Hän kirjoitti myös runoja.
ellauri119.html on line 357: Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054, jotka purettiin vasta vuonna 1965.
ellauri131.html on line 86: –Saksalaiset kertoivat, että suomalainen alikersantti Nuija oli tullut juovuksissa komppanian toimistoon kivääreineen ja käsikranaatein kostamaan saksalaisille vääpeleille. Nämä ampuivat hänet kuitenkin toimistossa kuoliaaksi. Vain 17-vuotiaan kiväärimiehen Väinö Pylsyn ja toisen itäpataljoonan sotilaan pikaoikeus tuomitsi vuonna 1943 alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä taposta viiden vuoden kuritushuonevankeuteen.
ellauri131.html on line 268: Tenkuilla oli tytär Marja, jonka tietysti tapasin jo pikkulikkana Järvenpäässä. Pari kymmentä vuotta myöhemmin hän tuli vastaan Pantheonin torilla - hän oli naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja asui Rooman keskustassa. Hänen vanhempansa olivat opiskelleet Amerikassa, kuulin myöhemmin, mutta vasta nyt tänä vuonna sain tietää heidän elämästään ennen sotia ja sotien aikana. Liisa näet lähes 90-vuotiaana julkaisi pariskunnan päiväkirjat sodan ajalta nimellä "Inkeriläisiä siirtämässä". Helsingin Sanomien Markus Jokelan ottama kuva Liisasta vuodelta 2008 on alla, kun en vielä löytänyt omaa ottamaa:
ellauri131.html on line 401: Rhonda Byrne (/bɜːrn/ BURN; née Izon; born 1951, Melbourne, Australia) on australialainen kirjailija ja tv-tuottaja, joka tuli tunnetuksi elokuvasta The Secret ja samannimisestä kirjasta (suom. Salaisuus). Idean elokuvaan Byrne sai luettuaan erään vanhan kirjan (Wattlsiitä, miten maailmankaikkeudessa asiat tapahtuvat. Hän halusi ihmisten ympäri maailmaa saavan tietää, miten elämässä voi onnistua. Hän teki aiheesta ensin elokuvan ja sen pohjalta kirjan, jota on myyty 19 miljoonaa kappaletta. Elokuvan suosioon vaikutti oleellisesti sen näkyminen Oprah Winfreyn ohjelmassa vuonna 20. Byrne kirjoittaa Salaisuudelle jatkoteoksen aina kun edelliset pölökkiintyvät.
ellauri131.html on line 531: Manifestointi räjähti länsimaisen yleisön tietouteen juuri australialaisen tv-tuottajan ja kirjailijan Rhonda Byrnen myötä. Kun Salaisuus-niminen teos ilmestyi vuonna 2006, amerikkalainen Oprah Winfrey esitteli sen supersuositussa talk show’ssaan, joka on ollut lukemattomille kirjoille takuuvarma tie huippumyynteihin. Miljardööri Winfrey on itsekin kertonut uskovansa manifestointiin.
ellauri131.html on line 750: Noel Thomas David Gallagher (s. 29. toukokuuta 1967 Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti urastaan rock-yhtye Oasiksen kitaristina, musiikillisena johtajana ja lauluntekijänä. 1980-luvulla Gallagher työskenteli pätkätyöläisenä rakennusalalla ja Inspiral Carpets -yhtyeen roudarina. Palattuaan Manchesteriin vuonna 1991 hän liittyi kitaristiksi Oasikseen, jossa hänen veljensä Liam Gallagher oli laulajana.
ellauri131.html on line 758: Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959 Davyhulme, Lancashire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja laulajana. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi soolouralle. Tältäkään hepulta tai noilta sepiltä en ole kuullut yhtään viisua.
ellauri132.html on line 65: Tolle tuli tunnetuksi vuonna 1997 julkaistulla esikoisteoksellaan Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen. Kirja on ollut The New York Timesin bestseller-listalla ja se on vuoteen 2009 mennessä käännetty 33 kielelle.
ellauri132.html on line 67: Saksassa syntynyt Tolle sanoo perheensä jättäneen Saksan hänen ollessaan 13-vuotias, minkä jälkeen välittömästi hän opiskeli Lontoon yliopistossa. Hän opiskeli lyhyen ajan myös Cambridgen yliopistossa vuonna 1977 mutta ei tehnyt maisterintutkintoaan valmiiksi. Hän on kertonut esikoiskirjansa johdannossa, kuinka hän oli 29-vuotiaaksi asti masentunut ja ahdistunut, kunnes hän sai yhtäkkisen valaistuksen ja pääsi eroon peloistaan. Sen jälkeen hän kierteli Lontoota onnellisena irtolaisena. Hän vaihtoi etunimensä Eckhartiksi 1200-luvulla eläneen teologin Mestari Eckhartin mukaan ja lähti kiertämään Englantia henkisenä valmentajana. Sen jälkeen Tolle muutti Vancouveriin ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1997. Sen jälkeen kun Oprah Winfrey oli muutamaa vuotta myöhemmin esitellyt kirjan televisio-ohjelmassaan, kirjasta tuli myyntimenestys. Myös hänen seuraavat teoksensa nousivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen.
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri132.html on line 667: Booker Group Limited on nyttemmin elintarvikkeiden tukkumyyntiyritys, joka tarjoaa merkkituotteita ja tuotemerkkejä yli 400 000 asiakkaalle, mukaan lukien itsenäiset lähikaupat, ruokakaupat, pubit ja ravintolat. Yhtiö perusti myös vuonna 1968 perustetun kirjallisuuskirjallisuuden Booker-palkinnon ja oli aiemmin sen sponsori. Sen katto-organisaatio on tietysti Tesco, brittien Kesko.
ellauri132.html on line 679: Kuinka myöhäistä se oli, kuinka myöhäistä on skotlantilaisen kirjailijan James Kelmanin vuonna 1994 kirjoittama tietoisuusvirta. Glasgow-keskitetty teos on kirjoitettu työväenluokan skotlantilaisessa murteessa, ja se seuraa myymälävarasta ja entistä vankia Sammyä. Se voitti vuoden 1994 Booker-palkinnon.
ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri133.html on line 227: Se (engl. It) on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, joka perustuu Stephen Kingin tunnettuun samannimiseen romaaniin. Elokuvan ohjauksesta vastaa Mama-elokuvastaan tunnettu Andy Muschietti ja sen yksi pääosaesittäjistä on ruotsalaissyntyinen Bill Skarsgård, joka esittää elokuvan nimihahmoa ja antagonistia Pennywise-klovnia. Elokuva sai ensi-iltansa 8. syyskuuta 2017.
ellauri133.html on line 273: Se: Toinen luku (engl. It: Chapter Two) on vuonna 2019 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, jonka on ohjannut Andy Muschietti ja käsikirjoittanut Gary Dauberman. Elokuva on jatko-osa vuoden 2017 elokuvalle Se. Molemmat osat perustuvat Stephen Kingin romaaniin Se vuodelta 1986. Elokuva sijoittuu 27 vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen vuoteen 2016. Bill Skarsgård palaa Pennywisen rooliin. Elokuvan ensimmäinen traileri julkaistiin 9. toukokuuta 2019.
ellauri133.html on line 600: Stephen King ei ollut alun perin tyytyväinen Hohto-elokuvaan (1980) koska Stanley Kubrick muutti juonta vahvasti ja sai useita kohtauksia. Siksi vuonna 1997 ohjattiin kirjasta Mick Garrisin minisarja Stephen Kingin Hohto, joka on lähempänä kirjailijan näkökulmaa. Se oli aivan perseestä.
ellauri133.html on line 604: Kirjailija Jack Nicholson saa työpaikan syrjäisen Overlook-hotellin omaishoitajana. Häntä varoitetaan työhaastattelussa vuonna 1970 sattuneesta tapauksesta, jossa niin ikään hotellin omaishoitajana toiminut mies sairastui ”mökkihöperyyteen” ja tappoi sekä vaimonsa että molemmat tyttärensä. Mies oli perheensä surmaamisen jälkeen ampunut itsensä. Jack ottaa kertomuksesta huolimatta paikan vastaan.
ellauri133.html on line 762: Kolmannen asteen yhteys teki hänestä eksistentialistin ja Hohto feministin. Hän ihaili William Shakespearen töitä ja opiskeli Hamletin, Kuningas Learin ja Othellon johdolla ylioppilaskoetta vastaavaa koetta varten. Whedon sai siitä huonoja arvosanoja, mutta valmistui silti Winchesteristä vuonna 1982.
ellauri135.html on line 139: Konsta vietti rattoisaa kesälomaa Jekaterina-vaimon ja 7-vuotiaan pojan kaa Bogovon kylässä vuonna 1924. Samana vuonna Pirkko täytti 2 ja Calle 1, Kalle Viänänen julkaisi teoxen Savolaista sanarrieskoo, ja the renowned klezmer clarinetist and self-proclaimed “King of Jewish music” Naftule Brandwein recorded a purely instrumental version with the title “Der Terk in America” laulusta Uskadaaraa.
ellauri135.html on line 175: Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1855-1861 Berg järjesti Suomen puolustusta ja sai siitä hyvästä myös suomalaisen kreivin arvon. Suomen-kautensa jälkeen kreivi toimi Puolan käskynhaltijana ja johti Puolan kapinan kukistamista vuonna 1863. Hänen muistelmansa noista ajoista ovat luettavissa myös netistä.
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri135.html on line 278: Stolypinin on sanottu tehneen viimeisen yrityksen uudistaa perinpohjaisesti keisarillisen Venäjän poliittinen järjestelmä, yhteiskunta ja talous ennen vuoden 1917 Venäjän vallankumousta. Hän toteutti uudistuksensa pääosin erilaisilla poikkeuslaeilla ja hallinnollisilla määräyksillä, ja kavensi vuonna 1907 äänioikeutta tavalla, jota pidettiin vallankaappauksena. Lisäksi hän tukahdutti avoimen opposition, teloitutti vastustajiaan ja lakkautti sanomalehtiä
ellauri135.html on line 453: Erik Ticklénin tunnetuin runo oli Neidon valitus. Johan Ludvig Runeberg käänsi tämän runon ruotsiksi ja se julkaistiin Helsingfors Morgonbladissa vuonna 1832. Sieltä Nikke Berg sen lukaisi ja teki venäjännöxen. Erik Ticklénin veli Pietari (Pehr) Ticklén oli myös runoilija ja Oulun Wiikko-Sanomia-lehden perustaja. Lähteet. Kotivuori, Yrjö: Erik Ticklén. Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852.
ellauri135.html on line 581: Samana vuonna Konsta julkaisi tän mezämökin ikkunan. Ei ihme että Nobel meni "Sholokhoville" vuonna 1965.
ellauri135.html on line 651: Mikhail Lermontovin runous on monipuolinen ja opettavainen, se paljastaa venäläisen kansan elämän ja käsitteet. Runouden runous on monimutkaista ja täynnä erikoisvoimaa. Tämä kuuluisa mies syntyi syksyllä vuonnaMoskova 1814 - 3 tai vanha tyyli 15. lokakuuta. Soon Helmiä täsmälleen 188v vanhempi. Hänen isänsä oli Tulan maakunnasta ja oli vuokranantajan poika. Ulkopuolinen kauneus ja ystävällisyys isän yhdistettiin hänen epämuodolliseen dispositioon. Eläkkeelle jäänyt kapteeni oli myös kuuma ja rajoittamaton.
ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle.
ellauri135.html on line 688: Runo on kirjoitettu vuonna 1840, jolloin runoilija karkotettiin Kaukasiaan toisen kerran. Kaikki kirjoittajan ystävät pysyivät pääkaupungissa, ja Kaukasuksella hän ei koskaan pystynyt luomaan läheisiä suhteita kenenkään kanssa. Runoilijan vanhemmat ovat jo kauan olleet kuolleita, ja hän on huolissaan siitä, että kuoleman jälkeen kukaan ei muista häntä. Koska Mihail Jurjevitš lähetettiin kuumalle paikalle, hän ajatteli kuolemaansa rauhallisesti ja sotilaan varmuutta taistelussa.
ellauri135.html on line 757: Runon "Testamentti" kirjoitti Lermontov vuonna 1840, kun hän oli jo toisessa maanpaossaan Kaukasuksella. Monet tutkijat pitävät sitä profeetallisena testamenttina runoilijasta itsestään. Lyriikan sankarin tarina muistuttaa todella paljon Lermontovin kohtalosta. Ehkä hän kuvitteli näin tulevaa tulevaisuuttaan.
ellauri135.html on line 772: Lermontov aloitti opiskelut 1830 Moskovan yliopistossa, mutta hän ei ollut erityisen innostunut opiskelija, ja hänet erotettiin pian lähinnä kurittomuuden vuoksi. Jo samana vuonna hän meni Pietariin junkkerikouluun ja hänestä tuli kaartinupseeri. Samoihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa runoja Byronia ja Puškinia jäljitellen.
ellauri135.html on line 785: Lermontovin taiteen ihailijoita kutsutaanhänen runonsa "Testamentti" on profeetallinen, siinä hän ennusti kuolemaansa ja sanoi hyvästi ympäröivälle maailmalle. Itse asiassa tässä työssä ei ole mitään tekemistä kirjoittajan kanssa, hän kirjoitti sen vuonna 1840 tunnustuksena haavoittuneesta sankarista, jolla on vain muutaman päivän jäljellä elää ja jopa tunteja. Ensi silmäyksellä Mikhail Yurievichin kohtalosta ei ole yhtään analyysiä. "Testamentti" Lermontov on omistettu kaikille Venäjän armeijan palveleville sotilaille.
ellauri135.html on line 870: Venäjän runoilija Mikhail Yurievich Lermontov 💔 Varvara Lopukhina, hänen ystävänsä Alexin nuorempi sisko. Keväällä, ennen pääsiäistä vuonna 1832, maallistuneiden naisten ja nuorten kova yritys kävi yxiin Simonovin luostarin All-Night Vigilin kaa.
ellauri135.html on line 896: Runon rakkaus oli kaukana keskinäisyydestä, kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 ja menemään Junker-kouluun Pietarissa. Ja sekalaisia harrastuksia oli, ja palvelu itsessään oli uusi, vaati erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Varvara Lopukhinan suosikkiasema Lermontovin elämässä peitettiin ongelmien puristuksella. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt kiinnostumasta siitä, kuten todistavat sekä runoilija että hänen aikalaistensa kirjeet. Mutta runoilija ei voinut vastata suoraan hiänen kanssaan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen tiukkuuteen.
ellauri135.html on line 897: Runon rakkaus rakkaudesta oli kaukana vastavuoroisesta,kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 Pietarin kadettikouluun. Ja molemmat sekulaariset harrastukset, ja itse palvelu, olivat uusia, jotka vaativat erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Lermontovin elämässä rakastettu Barbara Lopukhin oli estetty kiireellisistä ongelmista. Hän ei kuitenkaan lakannut olemasta kiinnostunut siitä, kuten runoilijan itse ja hänen aikalaisensa kirjaimet osoittavat. Mutta runoilija ei voinut kommunikoida hiänen kanssaan suoraan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen vakavuuteen.
ellauri135.html on line 909: | He tapasivat viimeksi vuonna 1838 -Varvara Lopukhinan ja Lermontovin olisi pitänyt unohtaa toistensa hyväksi. Varvara Alexandrovna miehensä kanssa meni ulkomaille ja ajoi Pietariin matkalla. Tuolloin runoilija palveli Tsarskoye Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja varovasti ..." - tämä runo on kuin peilin kazomista tunteista, joita Lermontov ja Varvara Lopukhin kokivat. Viimeisen kokouksen rakkaustarina ei voinut päättyä.
ellauri135.html on line 915: | "Olemme kohtalokkaasti laskeneet ..."- Lermontovin runoja, jotka on omistettu Varvara Lopukhinalle, voidaan avata näillä valaistuneilla nuorisolinjoilla vuonna 1832. Hänen rakkaansa kuva on täällä täydellinen, hiän on ainoa lohdutus runoilijan sielulle, mutta toiveet ovat realisoitumattomia, ei ole onnea täällä, koska ei ole yhteistä polkua. : runoilija tietää, mitä kohtalo on valmistautunut hänelle.
ellauri135.html on line 917: Samana vuonna runo "Jätä turhaa huolta". Tässä Lermontovin optimistinen mieliala, lyyrinen sankari näyttää siltä, että tunne käynnistää, hän on jopa varma. Vot runoilijan sydän lyö kussakin baarissa, hän castigates hänen menettänyt uskonsa ja ei kallista sielua ja näkee urkuharmonin jopa vastavuoroisuutta. Vuonna 1841, yksi kuuluisimmista runoista, ei omistettu Varvara Lopukhinalle: "Ei, en rakasta sinua niin intohimoisesti ..." - täynnä muistoja menneestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri135.html on line 918: | Samana vuonna kirjoitettiin runo "Jätä turha ei se huoli ". Tässä Lermontovin mieliala on optimistinen, lyyrinen sankari tuntee, että vastaus on reagoiva, hän on varma siitä. Yksi kuuluisimmista runoista, joka ei ole kirjoitettu Varvara Lopukhinalle, kirjoitettiin vuonna.Tämä on "Ei, ei niin innokkaasti rakastan sinua ..." - täynnä muistoja menneisyydestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri140.html on line 728: Styx on yhdysvaltalainen rockyhtye.Se perustettiin Chicagossa vuonna 1961 nimellä "The Tradewinds". Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Dennis DeYoung, Chuck Panozzo ja John Panozzo.Myöhemmin mukaan liittyivät James Young ja John Curulewski.Tällä kokoonpanolla yhtye teki levytyssopimuksen Wooden Nickel Recordsin kanssa vuonna 1971.
ellauri141.html on line 462: Kipling sai ensimmäisenä englanninkielisenä kirjailijana Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1907. Hän on yhä edelleen nuorin palkinnon koskaan saanut kirjailija (42v). Mikähän poliittinen tilanne oli siinä takana?
ellauri141.html on line 492: Vuonna 1902 Kipling osti vuonna 1634 rakennetun kartanon nimeltä Bateman’s, joka sijaitsee maaseudulla Burwashissa, East Sussexissa. Tilan koko oli 130 000 m² mukaan lukien ympäröivät rakennukset ja mylly , ja Kipling maksoi siitä 9 300 puntaa, joka nykymyyntihintana vastaisi 735 000 puntaa. Talossa ei ollut kylpyhuonetta, juoksevaa vettä yläkerrassa eikä sähköjä, mutta silti Kipling piti siitä paljon, kuten hän marraskuussa 1902 lähettämässä kirjeessään sanoi: ”Katsokaa meitä, harmaakivisen talon laillisia omistajia – A.D. 1634 lukee oviparrussa, paneloitu, vanha tammiportaikko ja kaikki koskematonta ja aitoa. Se on hyvä ja rauhallinen paikka. Me olemme rakastaneet sitä ensi silmäyksestä lähtien”.
ellauri141.html on line 597: Englannin kielen lehtori Mervi Kannelniemi toimii parhaillaan viransijaisena vuonna 1894 perustetussa Päivölän kansanopistossa. Täällä Kannelniemi tutustui omana aikanaan yli 50 vuotta opiston johtokunnassa vaikuttaneeseen Hilda Huntuvuoreen.
ellauri141.html on line 599: Huntuvuori oli syntynyt 1887 ja hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1910. Opettajantoimensa ohella Huntuvuori oli intohimoinen historian harrastaja sekä tutkija. Suomen esihistoriaan liittyvät väitöskirjan esityöt kuitenkin tuhoutuivat Huntuvuoren koulun tulipalossa Sääksmäellä ja työ jäi kesken. Vai jäikö? Mervi Kannelniemen alustavat tutkimukset Huntuvuoren elämänvaiheisiin nostavat esiin monia avoimia kysymyksiä.
ellauri141.html on line 603: Huntuvuori kirjoitti sittemmin lukuisia historiallisia romaaneja sekä kansakoulun lukukirjoja. Sääksmäen muutenkin merkilliseen ja rikkaseen historiaan Huntuvuoren voimakas ja näkyvä persoonallisuus sekä yhteiselämä taiteilija Saimi Hämäläisen kanssa toi värikkään lisänsä. Vuonna 1965 Huntuvuorelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi. Hilda Huntuvuori kuoli vuonna 1968.
ellauri141.html on line 666: Suomen varhaiskeskiaikaa 900-luvulta vuoteen 1337 ja muodostavat kahdeksanosaisen Kultaranta-sarjan. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1920 ja viimeinen 1945.^ Teokset sisältävät monien muiden Suomen historian tapahtumien lisäksi kirjailijan tulkinnan varhaisesta Turusta ja sen perustamisesta. Nykylukijalle silmiinpistävää on, että kirjoissa kuvataan Turkua 1100 - 1200-luvuilla, eh, kauan ennen kuin kaupunki viime vuosina vakiintuneen tulkinnan mukaan on perustettu. 1990- ja 2000-luvun kaivausten perusteella Turkuun on syntynyt kaupunkimainen asutus 1300-luvun alussa, ja sitä on edeltänyt 1200-luvun maaseutuasutus.
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 719: Tällainen elämys saatiin marraskuussa vuonna 2007 kokea myös vakkasuomalaisessa Laitilassa kirjailijan synnyinseudulla. Tämän syntymäpaikan Jouko Grönholm ilmaisee Kirjojen Turku -teoksessaan omaleimaisesti: kirjailija oli Laitilan flikkoja. Huntuvuoren perhe tosin siirtyi myöhemmin Nousiaisiin; sukulaisverkostoa oli sittemmin myös Maskussa ja Raisiossa.
ellauri141.html on line 721: Samana vuonna 2012 Hilda Huntuvuoren syntymästä tuli kuluneeksi 125 vuotta. Kirjailijan jäämistöstä oli löytynyt käsikirjoitus Nuori Maunu Koivisto. Monet seniorit muistavat Hilda Huntuvuoren myös kansakoulun lukukirjoista, joita hän toimitti yhdessä E.A. Saarimaan kanssa. Hilda Huntuvuoren esittämän mielipiteen mukaan ”historialliset romaanit eivät vanhene koskaan”.
ellauri141.html on line 798: Viimeinen tsääntti X on kaikista pitkäveteisin. Siinä saarnaajana on poeetta. Hemmetin pitkiä listoja. Paljon choseja. Hyödyttömimmät hemmot on parhaita, niikö esim poeetat, eli "kertojat". "Man's own responsibility and glory". Joopa joo. An epic of the human soul. Voi vittu mitä torttua. Inhottavaa progress potaskaa. Bernard kirjoitti tän turauxen siitä alunperin ranskaxi vuonna 1959. Pohjustikohan se tätä Noobelia? Mä menin sinä vuonna kansakoulun ekalle luokalle.
ellauri142.html on line 264: Humboldtin veljexiä oli 2, Alexander oli maantieteilijä, Wilhelm kielentutkija. Mulla on joku sen kielitieteen kirja hyllyssä. Joo Linguistic Variability & Intellectual Development. Pokkari. Onkohan se lyhennetty painos, Ei ole, vaikka lukuja on yhdistelty. Originally published in 1836 in the Royal Academy of Sciences of Berlin under the title Ueber die Verschiedenheit des menschlichen Sprachbaues und ihren Einfluss auf die geistige Entwicklung des Menschengeschlechz. Esipuheen on kirjoittanut Alexander-veli. Von Humboldt´s style is not a simple one for modern ears nor is his thought always clear. Despair was my constant companion, sanoi kääntäjä vuonna 1970.
ellauri142.html on line 307: Vuonna 1395 hänet lähetettiin Deventeriin yhteisen elämän varattomien veljien ylläpitämään kouluun. Hänestä tuli taitava kirjojen plagioija, ja näin hän pystyi elättämään itsensä. Myöhemmin hän pääsi kipuamaan Zwollen lähellä sijaitsevalle Pyhän Agnesin vuorelle. Hänen veljensä oli ollut siellä pidempään ja ylennyt a prioriksi. Tuomas peri papin viran vuonna 1413 ja alipriorin toimen 1429.
ellauri142.html on line 313: Kristuksen imitoimisesta on saanut nimensä sen ensimmäisen kirjan otsikosta, Kristuxen imitoimisesta ja kaikenlaisten turhuuxien halvexumisesta. Teos sisältää neljä muiden kirjoittamaa kirjaa, ja vaikuttaa se olleen alun perin kirjoitettu jonkinlaisessa runomitassa ja loppusointuisesti. Tämän huomasi ensimmäistä kertaa K. Hirsche vuonna 1874. Ei ne loppusoinnut voineet sitten kovinkaan kummosia olla.
ellauri142.html on line 1020: Alphonse Louis Constant, (8. helmikuuta 1810 – 31. toukokuuta 1875) oli ranskalainen okkultisti ja maagikko. Nimi ”Eliphas Lévi”, jolla hän kirjoitti kirjansa, oli hänen yrityksensä kääntää etunimensä Alphonse ja Louis hepreankielisiksi. Lévi oli pariisilaisen suutarin poika. Hän kävi pappisseminaareissa ja alkoi opiskella katolisen papin virkaa varten. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastui ja lopetti opintonsa ilman pappisvihkimystä. Hän kirjoitti lukuisia lyhyitä uskonnollisia teoksia: Des Moeurs et des Doctrines du Rationalisme en France ('rationalismin moraalisista tavoista ja opeista Ranskassa', 1839) oli vastavalistuksen kulttuurillinen lentolehtinen. La Mère de Dieu ('Jumalan äiti', 1844) johti kahteen lyhyeen vankilatuomioon. Se seurasi kahta radikaalia lentolehtistä L'Evangile du Peuple ('Ihmisten evankeliumi', 1840), ja Le Testament de la Liberté ('Vapauden testamentti'), jotka julkaistiin vallankumouksen vuonna 1848. Lévi oli lyhyen aikaa naimisissa kirjailija Claude Vignonin kanssa. Alphonse oli kalju partapozo.
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Oliko Pekka Ervastilla kesämökki Sysmässä. Tätä mysteeriä raotetaan albumin 401 lopussa. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri143.html on line 1637: Vuonna 2013 uutisoidun Nepalin Lumbinissa Maya Devin temppelissä tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella Siddharta eli tähän asti oletettua aiemmin. Buddhan pääkallon luun kerrotaan löytyneen Kiinasta. Löytö on tehty vuonna 2008, mutta se on saanut julkisuutta vasta vuonna 2016. Kallossa luki kiinalaisin kirjaimin "made in India".
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri144.html on line 217: Miguelito Valdesin ja Tito Puentesin hittejä on Guantanamera, kuubalainen, tarkemmin sanoen guantanamolainen guajira- eli maalaistyttölaulu. Guantanamon on jenkkipirulaiset sittemmin tehneet kuuluisaxi oranssiasuisten ählämien vesikidutuxella. Se esitettiin erään syntytarinan mukaan ensimmäisen kerran kesällä 1929. Joseíto Fernández esitti laulua juontamassaan radio-ohjelmassa 1930-luvulla ja teki siihen uuden sanoituksen joka viikko. Sanoitusten aiheina oli päivänpoliittisia tapahtumia ja skandaaleja tai esimerkiksi sokerin hintaa käsitelleitä uutisia. 1950-luvulla lauluun liitettiin José Martín runoja, jolloin sen suosio kasvoi entisestään. Pete Seeger kuuli laulun vuonna 1962 ja alkoi esittää sitä omissa konserteissaan. Kalifornialaisen The Sandpipers -yhtyeen levytys oli Billboard Hot 100 -listan yhdeksännellä sijalla vuonna 1966. Sen myötä Guantanamera nousi maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Celia Cruzin esittämiä Guantanamera-versioita on julkaistu monilla levyillä.
ellauri144.html on line 219: Guantanamera levytettiin suomeksi ensimmäisen kerran samana vuonna (1966) kuin se nousi listoille Yhdysvalloissa. Jussi Raittisen suomentaman kappaleen lauloi silloin Reijo Hirvelä. Amparo oli vasemmistolainen nainen espanjalaisessa saippuasarjassa nimeltä La Republica joka lauloi aina samaa saxalaista viisua armottoman huonosti. Siitä huolimatta sarja hyllytettiin Espanjassa liiasta vasemmistolaisuudesta. Muita hahmoja: Niklaxen näköinen Fernando dela Torre, valokuvia sivelevä Dona Leocadia, söpö Alejandra, sen sinkoileva veli Jesus, simpsakka Beatriz, mehukas Mercedes, setämies Agustin joka jäi kiinni molo ulkona Amparon baarissa, vittumainen klenkka Hugo de Viana, apulaiset Maria de Pilar, Ludi ja Encarna, väpelö Fernando Alcazar jne. Amparo tarkoittaa suojelusta.
ellauri144.html on line 382: Käännetty englannista-"Voima, joka vihreän sulakkeen kautta ajaa kukkaa", on Walesin runoilijan Dylan Thomasin runo - runo, joka "teki Thomasista kuuluisan". Kirjoitettu vuonna 1933, se julkaistiin ensimmäisen kerran hänen 1934-kokoelmassaan 18 runoa. Wikipedia (englanti). Vizi mikä veeti. No on monet muutkin lyyrikot alottaneet ihan vitun nuorena. Sit toiset nuoret siteerailee niitä collegen pihanurmikolla molo puoliveteisenä poskessa.
ellauri144.html on line 740: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 742: Hänen isänsä kuolema samana vuonna tuhosi hänet, ja siitä seurannut masennus johti siihen, että hänet lähetettiin ensin Ranskaan, jossa hänellä oli suhde lääkärinsä vaimon kanssa, ja sitten Madridin parantolaan, jossa oli novitiate-nunnia, jossa hän asui vuosina 1901–1903. Vuosina 1911 ja 1912 hän kirjoitti monia eroottisia runoja, jotka kuvaavat romppeja lukuisten naisten kanssa monilla alueilla. Jotkut heistä viittasivat seksiin novitiaattien kanssa, jotka olivat sairaanhoitajia. Lopulta ilmeisesti heidän äitinsä esimiehet löysivät toiminnan ja karkottivat hänet, vaikka ei tiedetä, tapahtuiko hänen runoissaan kuvattu seksuaalinen toiminta todella vai oliko se vaan käteenvetoa.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri145.html on line 102: Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms. Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri145.html on line 400: Lewis Carroll: Lobster Quadrille. Lewis Carrollin main claim to fame Bretonin mustan huumorin kirjassa on ezen Hunting of The Snark (Jabberwockyn ´twas brillig and the slithe momes jatko-osa) ilmestyi samana vuonna kuin presubrealisti Lautremontin Pahanhajuiset laulut (joista enemmän alla). Tähän niteeseen on Antero jostain syystä ottanut Liisan Ihmemaassa Osterien laulun; outoa sikäli, että se on oikeasti melko hauska.
ellauri145.html on line 610: P.S. Huomenna saapuu poikani Umberto armaan Margheritan kanssa, mutta heidätkin otan vain täällä vastaan paitasillani16. Loppu rouva Cosimaa varten… Ariadne…17 Aika ajoin taiotaan… Kuljen ympäriinsä tutkijantakissani, läimäytän tuolla täällä jotakuta olalle ja sanon: siamo contenti? son dio, ho fatto questa caricatura…18 Olen laitattanut Kaifaksen ketjuihin: viime vuonna saksalaiset lääkärit ristiinnaulitsivat minutkin hyvin pitkäveteisellä tavalla19. Wilhelm Bismarck ja kaikki antisemiitit pois päiviltä20. Te voitte panna tämän kirjeen mihin hyvänsä käyttöön, joka ei alenna minua baselilaisten kunnioituksessa.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri145.html on line 741: Mutta toiselle, kauniille ohimenevälle olennolle, jota hän rakasti vuonna 1871 ja jonka hän ihmeellisesti taisi saada rakastamaan itseänsä, mikä ihailtava yksinkertaisuus, osoittamatta välttämättä bylsimisen suuntaan!
ellauri146.html on line 266: Stirner kuoli hyönteisen pureman aiheuttamaan tulehdukseen vuonna 1856. Kerrotaan, että Bruno Bauer oli ainoa nuorhegeliläinen, joka oli läsnä hänen hautajaisissaan. Mir geht's nichts über mich! Ich hab mein Sach auf Nichts gestellt! Istun tyhjän päällä! (Der Einzige und sein Eigenthum)
ellauri146.html on line 412: Vignyn esikoiskokoelma Poèmes ilmestyi 1822. Niihin aikoihin hän kirjoitti myös mestariteoksensa Moïse (suom. Mooses) ja Éloa, ja ne sekä Le déluge ilmestyivät ensin kokoelmassa Poèmes antiques et modernes (1826). Hän yritti vielä 1823 rintamalle Espanjaa vastaan mutta päätyi reserviin ja kirjoitti lohdukseen runon "Le cor" Rolandin kuolemasta ja Walter Scottin tyylisen historiallisen romaanin Cinq-Mars ou une conjuration sous Louis XIII (1826, Cinq-mars eli Eräs salaliitto Ludvig XIII:nen aikana, suom. K. Cronstedt 1879), joka sai suuren suosion. Hän erosi armeijasta kapteenin arvoisena 31-vuotiaana 1828 ja solmi samana vuonna avioliiton Lydia Bunburyn kanssa.
ellauri146.html on line 588: Balboa purjehti vuonna 1501 Rodrigo de Bastidasin ja Juan de la Cosan retkikunnassa Väli-Amerikkaan. Bastidasilla oli lupa tuoda Espanjan kuninkaalle matkaltaan aarteita, joista hän sai myös osan itselleen. Matkan aikana retkikunta näki Urabánin lahden nykyisessä Kolumbiassa ja intiaanikyliä Dariénissa (nykyisessä Panamassa).
ellauri146.html on line 828: Thomas Paine oli yksi Yhdysvaltain perustajakusipäistä. Häntä on kutsuttu ”koulutukseltaan korsetintekijäksi, ammatiltaan journalistiksi ja kutsumukseltaan propagandistiksi”. Aika sama urakehitys kuin ize Phillulla. Paine muutti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1774 ja ehti juuri ja juuri osallistua Amerikan vallankumoukseen ilman että sattui.
ellauri146.html on line 832: Paine kasvoi Thetfordissa Norfolkin kreivikunnassa yksinkertaisissa oloissa. Vuoteen 1750 saakka hän kävi viisi vuotta paikkakunnan kansakoulua. 12-vuotiaana hänet erotettiin koulusta ja sen jälkeen hän oppi isänsä luona korsetintekijäksi. Tätä ammattia hän harjoitti kaksitoista vuotta. 30-vuotiaana eli vuonna 1762 Thomas pääsi verovirkailijaksi (excise officer) Granthamiin. Kolmen vuoden virassaolon aikana hänet erotettiin kaksi kertaa väärinkäytösten takia ja lopullisesti vuonna 1765.
ellauri147.html on line 63: Haapio kuului uransa alkuvaiheessa Tulenkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haapio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haapio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haapio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
ellauri147.html on line 69: Palkinto myönnetään runoilijalle ansioituneesta elämäntyöstä ja valinnassa kiinnitetään huomiota runouteen, jonka arvoa toivotaan ajan parantavan. Palkintorahan suuruus on 6 000 euroa ja se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Palkinnon takana ovat muun muassa Nokian kaupunki, Nokian panimo ja nokialainen kulttuuriyhdistys ”Nokialla kulttuuria kaikille”. Ensimmäisen P. Mustapää -palkinnon voitti Mirkka Rekola. Loput voittajat näkyy seuraavissa kuvissa.
ellauri147.html on line 487: Paula Vesalasta eronnut Lauri Ylönen avautuu MTV:lle rankasta avioerostaan: ”Henkisesti raskas ja liikuttava”. Muusikko puhuu avioerostaan MTV:n haastattelussa. Hän kertoo vuoden 2016 menneen ”äärirajoilla”. – Saan energiaa, kun elämässä tapahtuu paljon, mutta viime vuonna menin jo äärirajoilla. Toisaalta nautin väsymyksestä, sillä se nostaa tunteet pintaan ja tulen luovemmaksi sen johdosta, Ylönen kuvailee. – Jopa henkisesti raskas ja liikuttava avioeroni on tuonut elämään perspektiiviä ja sisältöä biiseihini. Kaikella on merkityksensä ja osaan nauttia Paulan surun sekä epätoivon tunteista. Paula jäi nyt odottamaan nuijapäätä seuraavaa.
ellauri147.html on line 498: Aikaisemmin Ylönen oli naimisissa Paula Vesalan kanssa. Heillä on vuonna 2008 syntynyt Julius-poika.
ellauri147.html on line 630: Kohdesuhdeteoria (engl. object relations theory), joskus myös kohdesuhteiden teoria, korostaa tarpeentyydytyksen (klassisen psykoanalyysin viettien) asemasta (ihmis)suhteita. Kohdesuhdeteoria kehittyi brittiläisen psykoanalyysin piirissä (Melanie Klein, Donald W. Winnicott); käsitteen muotoili psykoanalyytikko Ronald Fairbairn vuonna 1952. Kohdesuhdeteorian keskeisenä kysymyksenä on se, kuinka aikaisemmat kokemukset merkityksellisten ihmisten kanssa ovat edustettuina minän, toisten, sekä minän ja toisten välisten suhteiden piirteinä. Et niinkö jotain tollasta sosiaalista epäonnistumista, ennenkaikkea vanhempien syyllistämistä, ei vaan Freudin solipsismia. Kohde (oikeammin olio)- ja relaatiotietokannoista puhuttiin myös käpistelytieteessä. Edelliset ovat hierarkkisia, jälkimmäiset tasapäisiä.
ellauri150.html on line 103: Marja Sannikka –jakson jälkeen Nguyen kirjoitti valokuvaaja-aktivisti Aisha Benahmedin kanssa kansalaisjärjestö Fem-R:n sivuille blogikirjoituksen, jossa oikaistiin jaksossa esiintyneitä käsityksiä ja käsiteltiin muun muassa värisokeaa rasismia. Termiä on käsitellyt muun muassa amerikkalainen sosiologi Eduardo Bonilla-Silva vuonna 2010 julkaistussa Racism without racist –teoksessaan.
ellauri150.html on line 199: Esko Valtaoja on lähinnä tunnettu tieteen kansantajuistajana. Hänen teoksensa Onko ketään kotona maailmankaikkeudessa sai Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2002.
ellauri150.html on line 201: Valtaoja syntyi Kemissä vuonna 1951. Hän valmistui ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1969. Korkeakouluopintonsa Valtaoja suoritti Turun yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1975 ja tohtoriksi vuonna 1985.
ellauri150.html on line 209: Hän jäi eläkkeelle professorin tehtävästä 1. syyskuuta 2015. Hänellä diagnosoitiin okasolusyöpä vuonna 2019 ja hänet leikattiin. Muttei nähtävästi tarpeexi. Eikä oikeasta paikasta.
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 367: Dreyfusin tapauksella oli huomattavat vaikutukset Ranskan sisäpolitiikkaan. Radikaalit nousivat ratkaisevaan asemaan vuonna 1899 perustetussa hallituksessa. Panama-skandaalissa ryvettynyt Georges Clemenceau palasi radikaali-sosialistien johtoon. Armeijan ja kirkon asemia Dreyfusin tapaus sen sijaan heikensi. Hallitus ryhtyi valvomaan armeijaa entistä tarkemmin, ja vuonna 1905 valtio ja kirkko erotettiin toisistaan.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri151.html on line 132: Mä luulen ezen claim to Nobel fame vuonna 1947 oli toi antikommunismi ennen kaikkea. In 1946, when Pierre Herbert asked Gide which of his books he would choose if only one were to survive," Gide replied, ´I think it would be my Journal.´" Beginning at the age of eighteen or nineteen, Gide kept a journal all of his life and when these were first made available to the public, they ran to thirteen hundred pages. Pääasiassa homoilua ja sen puolustelua. Gide ei koskaan bylsinyt vaimoaan Madeleinea, mutta kävi kerran jonkun nuoren neidon pukilla, ja siitti siinä yhden tyttären. Toista varvia ei tullut, vaikka neito pyyteli.
ellauri151.html on line 338: Salonius-Pasternak on onnexi asunut useita vuosia ulkomailla. Hän osti kansainvälisen ylioppilastutkinnon Brysselistä, minkä jälkeen hän opiskeli Connecticutin Wesleyan Universityssä vuosina 1993–1997 ja suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon pääaineenaan kaatiotiede. Hän palasi Suomeen suorittamaan asepalveluksen Dragsvikissä rannikkojääkärinä ja on sotilasarvoltaan latva B. Hän tunaroi joitakin vuosia Amsterdamissa teknologiatutkimusyrityksessä kunnes sai potkut ja palasi myyskentelemään jarmulkoja Yhdysvaltoihin vuonna 2001. Vuosina 2004–2008 hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja suoritti nipin napin valtiotieteiden maisterin tutkinnon.
ellauri151.html on line 341: Ulkopuliittisen Instituutin toiminnan ja selvitysten on usein mediassa arvioitu olevan poliittisesti värittynyttä. Kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen Sika-Liisa Anttila piti vuonna 2016 Ulkopoliittista instituuttia "Naton haarakonttorina". Ulkoministeri Erkki Tuomioja on arvostellut instituuttia siitä, että se tuottaa pikemminkin mielipiteellisiä näkemyksiä kuin oikea-aikaista informaatiota ja analyysia. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Pekka Tiilikainen on myös toiminut kokoomuslaisten ministerien poliittisena valtiosihteerinä, mm. Alexander Stubbin valtiosihteerinä.
ellauri151.html on line 465: Toiveikkaasti mutta liian aikaisin runoili unkarinjuutalainen Miklós Radnóti vuonna 1941 rauhan puolesta. Nuolaisi ennenkuin tipahti: pahin oli sille vielä edessäpäin. Eikä siinä vielä kaikki: hiljan särjettiin Mikloxen pazas Unkarissa törmäämällä siihen saxalaisten tekemällä mersulla. Kohta alkaa kolmas kierros, gentlemen start our machines.
ellauri151.html on line 1039: Pidän urotekona, että vuonna 2013 luin Antony Bevorin kirjan Toinen maailmansota. Siinä on kaiken kaikkiaan 960 sivua. En tiennyt II maailmansodasta paljonkaan, koska hissantunneilla ei edes päästy siihen. Luulin, että kirjassa olisi enemmän poliittista historiaa, mutta ei: Kuvataan eri taistelut yksityiskohtaisesti. En edes tajua niistä mitään; jotkut kukkulalla, jotkut joella, siellä & täällä. Sotahistorian kirjoittajat tietysti tekevät työtään, mutta yllättävää kyllä, mun tuttavapiirissä on kaksikin ihmistä, jotka ovat kiinnostuneita just taisteluista ja niiden kulusta. Siis Suomen taisteluista. Näistä yksityiskohdista, että minkä puskan takana kukakin. En tiedä heidän kiinnostuksensa syytä. Itselle kuulostaa siltä kuin olisi tietokonepeli paperilla. Vaikka just se, minkä Calle sanoi, on oleellista. Kamalaa, kuolleita ihmisiä, kummaltakin puolelta.
ellauri151.html on line 1137: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri151.html on line 1151: Kapea portti on André Giden vuonna 1909 julkaisema teos, jota hän pitää vastineena The Immoralistille. Kapean portin kertoo yksi päähenkilöistä, Jérôme, velttomunainen hahmo, jota vaivaa lorvikatarri. Gide esittelee toisen päähenkilön, Alissan, kirjeiden ja erityisesti päiväkirjan kautta, teoksen oleellisen palan, joka käskee ja oikeuttaa tekijän silmissä kaiken edellä mainitun kirjoittamisen. Jérôme on kertoja, mutta pyörii kärpäsenä Alissan ulkoisten lisääntymiselinten ympärillä.
ellauri153.html on line 306: Tarquinin viimeinen yritys saada Rooman valtakunta takaisin tuli vuonna 498 tai 496 eKr., kun hän taivutteli vävynsä Octavius Mamiliuksen, Tusculumin diktaattorin, marssimaan Roomaan Latinalaisen armeijan johdossa. Rooman armeijaa johtivat diktaattori Albus Postumius Albus ja hänen hevosen mestarinsa Titus Aebutius Elva, kun taas iäkäs kuningas ja hänen viimeinen jäljellä oleva poikansa Titus Tarquinius taistelivat latinalaisten rinnalla roomalaisten maanpakolaisten kanssa. Jälleen kerran taistelu käytiin kovaa ja päätettiin täpärästi, ja molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita. Mamilius surmattiin, hevosen isäntä loukkaantui vakavasti, ja Titus Tarquinius hädin tuskin pakeni henkensä kanssa. Mutta lopulta latinot hylkäsivät kentän, ja Rooma säilytti itsenäisyytensä.
ellauri153.html on line 308: Latinalaisen tappion ja vävynsä kuoleman jälkeen Tarquin meni Aristodemuksen tuomioistuimeen Cumaessa, jossa hän kuoli vuonna 495.
ellauri155.html on line 102: Mutta vuonna 2005 hallitus VALMISTAUTUI YLE:n muutamiseen propakandakanavaksi !
ellauri155.html on line 114: Benatarin vuonna 2006 Oxfordissa julkaisema kirja Better Never to Have Been: The Harm of Coming into Existence on tämän kasvavan liikkeen avainteksti.
ellauri155.html on line 196: Useassa maassa käytössä olleet sotilasprofossien virat on lakkautettu ja pidätettyjen valvonta siirtynyt aliupseerien tehtäväksi. Itävallassa profossi poistettiin sotilasarvoista vuonna 1867. Yhdysvalloissa on nykyisinkin sotapoliisiyksikön (englanniksi provost guard) päällikön nimityksenä provost-marshal ja sotapoliisikersantin provost-sergeant.
ellauri155.html on line 345: Juhlikaa joulua tänä vuonna innolla, jota ei ole nähty vuosikymmeniin!
ellauri155.html on line 611: Nostetuissa syytteissä on kyse kolmesta eri asiakokonaisuudesta. Ensimmäinen koskee Räsäsen kirjoittamaan 24-sivuista tekstiä Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi – Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Tekstin on vuonna 2004 julkaissut Luther-säätiö. Siksi syytteessä on myös Juhana Pohjola, joka vihitään Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan piispaksi kesällä.
ellauri156.html on line 131: Gideon syntyi Venäjällä, ja hänen perheensä muutti Suomeen vuonna 1921. Hänet tunnetaan erityisesti steel- eli havaijinkitaran soittajana. Hänen muita soittimiaan olivat kontrabasso ja viulu. Hänen ensimmäinen havaijimusiikkia soittanut yhtyeensä oli vuonna 1941 perustettu Oahu Trio. Myöhemmin yhtye levytti ja esiintyi nimellä Aloha Hawaiji. Onni Gideonin alkuvuonna 1957 julkaistu ”Hawaiian rock” lienee ensimmäinen täysin suomalainen rock-levytys (äänitetty 1956). Hänen tunnetuin kappaleensa on ”Tiikerihai” (alun perin Peter Hodkinsonin ”Tiger Shark”).
ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
ellauri160.html on line 80: Li poikkesi muista Tang-kauden suurista runoilijoista siinä, ettei hän koskaan suorittanut virkatutkintoa eikä hänellä ollut akatemiauransa jälkeen virallista asemaa Vuonna 756 Li liittyi keisarin 16. pojan prinssi Lin johtamien joukkoihin runoilijana. Hieman myöhemmin prinssi Litä syytettiin pyrkimyksestä perustaa oma valtiona ja hänet teloitettiin. Li Bai joutui vangiksi Jiujiangissa, josta hänet karkotettiin Yelangiin. Ennen hänen sinne saapumistaan annettiin kuitenkin käsky yleistä armahduksesta, jonka ansiosta Li saattoi palata Itä-Kiinaan. Li kuoli tiettävästi sukulaisensa luona vuonna 762 Dangtussa Anhuin maakunnassa. Tuskin tunnetun legendan mukaan hän hukkui pudottuaan veneestä yrittäessään juovuspäissään tavoitella kuun kuvajaista. Juu, Li Po ja Ezra Pound on aika samixia, paizi että Li Po ei ole yhtä misogyyninen paskiainen kuin Ezra Pound.
ellauri160.html on line 537: Cheek eli Jare Tiihonen, 39, hankki vuonna 2018 erään ystävänsä kanssa omistukseensa ullakkotilan Helsingin Punavuoresta. Mittavassa rakennushankkeessa entisestä ullakkotilasta myllättiin 600 neliön edestä ainutlaatuisia luksusasuntoja. Niitä valmistui kaikkinensa viisi kappaletta, joista Jare omisti kolme.
ellauri160.html on line 773: Maisa Torppa tunnetaan hänen upeasta ulkonäöstään ja säteilevästä hymystään. Hän voitti vuonna 2000 Miss Bikini -kilpailun. Nainen oli tuolloin vasta 17-vuotias. Tämän jälkeen hän on juontanut TV-chat-ohjelmaa. Vuonna 2012 hän osallistui Viidakon tähtöset -tosi-TV-formaattiin, josta hän putosi toisella kierroksella. Torppa on ollut myös TV-sarjoissa kuten Tuulitunneli ja Maisan ja Nikon luksusmatkat. Hänellä on myös laaja seuraajakunta sosiaalisessa mediassa. Hän on myöhemmin todennut, että hänen nuoruuttaan ja naiiviuttaan käytettiin hyväksi hänen julkisuutensa ensiaikoina. 28-vuotiaalla Maisa Torpalla on lähihoitajan tutkinto ja hän työskentelee lentoemäntänä. Enää ei häntä huijata, kenkä on toisessa jalassa.
ellauri160.html on line 775: Maisa Torppa on myös tullut tunnetuksi rallityttöystävänä. Hän aloitti vuonna 2016 seurustelemaan rallikuski Ismo Laitelan kanssa. Pariskunta vaikutti sosiaalisen median perusteella viettävän saastaisa ja ylellistä elämää. Maisa julkaisi useita kuvia lomamatkoilta Euroopassa ja pariskunnalla oli kodit sekä Itä- Monacossa että Pohjois-Helsingissä. Maisa ja Jari-Matti suunnittelivat häitä, kunnes eräs suomalainen keltaisen lehdistön lehti julkaisi useita uutisia Maisan väitetystä salasuhteesta suomalaiseen mieheen. Torppa kiisti suhteen, mutta hän ja B-Latvala päätyivät eroon syksyllä 2019. Pariskunta oli vielä viime aikoina suunnitellut häitä.
ellauri161.html on line 73: Varhaisilla kirkkoisillä oli siis aika lailla sama oikeaoppisuuden kriteeri kuin Nyölénillä. Tässä on vain yksi ongelma. Historia ei pysähtynyt 200-luvulle, vaan tuli 300-luku ja kiista Kristuksen jumaluudesta, jonka Nikean konsiili sitten vuonna 325 määritteli dogmiksi. Sitten tuli Pyhän Hengen jumaluus ja Konstantinopolin konsiili 381. Ja niin edelleen koko dogmihistoria. Mikä on sen suhde apostoliseen uskontunnustukseen? Tätä ei Nyölén meille ratkaise, enkä toistaiseksi itsekään. Sen vain sanon, että Nyölén ei edes mainitse koko ongelmaa ja jättää jopa ristiriitaisen vaikutelman suhteestaan siihen. Tämä on errittäin huolestuttavaa luteranismin kannalta, kz albumia 93.
ellauri161.html on line 163: Tämän mielen miettiminen johti emotionaaliseen kääntymykseen. Nyölö liittyi katoliseen kirkkoon vuonna 2005.
ellauri161.html on line 241: Aikuisena Nyölö on liittynyt katoliseen kirkkoon. Hän julkaisi vuonna 2013 uskoaan käsittelevän teoksen,Tunnustuskirjan(Kirjapaja). Hänen uusin kirjansa on Johdatus filmiaikaan (Siltala 2017), joka käsittelee valokuvausta. Mitä mieltä olet artikkelista? - No, minä...
ellauri161.html on line 662: Vuonna 1967 kuvattu ja seuraavana vuonna julkaistu Elvis Presleyn tähdittämä musikaalikomedia Speedway – vauhtihullut kertoo NASCAR-kilpa-ajajan elämästä. Elvis näyttelee kyseistä kilpa-ajajaa, ja naispääosassa esiintyy Nancy Sinatra. Elokuvan alkutekstien yhteydessä esitellään omilla nimillään ja kasvoillaan muutamia ajankohdan nimekkäimpiä NASCAR-kuskeja; elokuvan kilpa-ajokohtauksissa kyseiset miehet esittävät Elviksen roolihahmon kilpakumppaneita.
ellauri162.html on line 52: Varsinainen erikoisuus on 2500-vuotta vanha ruokalista Iranin šaahin Mohammed Reza Pahlavin järjestämistä Persian valtakunnan izenäisyyspäiväjuhlista Persepoliksen erämaassa vuonna 1971. Vanhimmat Cecilin kirjat ovat 1400-luvulta. Kalleimmat maksavat kymmeniä tuhansia euroja.
ellauri162.html on line 76: Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirjamyynnistä oli audiomuotoista. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuuntelee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Höyhensarjaa, joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hänen edellinen käännöstyönsä oli Anders Andin savonmurrennos. Höyhensarjan vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt on 25 000 ylimääräistä nidettä jauhettuina jyvix, niistä tehdään rakennusainetta. Puhallettavaa ekopurua.
ellauri162.html on line 497: Commodianus Gazaeus oli kans 1 saatanan tunari. Commodianus oli roomalainen runoilija ja ensimmäinen kristitty runoilija. Hän vaikutti noin vuonna 250 jaa. Jaa vaikuttiko? Juu! Jossain määrin vaikutti! Hän kirjoitti kristinuskon innostamana kaksi runoteosta, Carmen apologeticum ja Instructiones, joissa hän jämensi pakanoille kääntymyksen välttämättömyyttä.
ellauri162.html on line 600: Hans Vaihinger (25. syyskuuta 1852, Nehren – 18. joulukuuta 1933, Halle) oli saksalainen filosofi joka syntyi Saksassa Württembergissä Nehrenissä, lähellä Tübingeniä ja kertomansa mukaan kasvoi hyvin uskonnollisessa ilmapiirissä. Hän opiskeli filosofiaa, teologiaa, luonnontieteitä sekä matematiikkaa Tübingenissä, Leipzigissa ja Berliinissä. Myöhemmin hänestä tuli filosofian opettaja ja professori Strasbourgiin, ennen kuin hän muutti Halleen vuonna 1884. Vuodesta 1892 lähtien hän hoiti filosofian professuuria Hallen yliopistossa. Hän joutui eroamaan virastaan vuonna 1906, kun hänen näkönsä heikkeni.
ellauri162.html on line 794: Junes Lokka on syntynyt Marokossa. Suomeen hän muutti vuonna 2005. Hän on kihloissa Oulun kaupunginvaltuuston Aito suomalainen yhteislista (ASYL) -yhteislistan varavaltuutetun Tiina Wiikin kanssa. Lokka ei kertomansa mukaan kuulu kirkkoon eikä muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Hän on ateisti! Junes Lokka vierailee lausuntataiteilijana Petri Kaivannon albumilla Siltapyrotekniikan alkeet (2014) kappaleessa ”Nigerialaiskirje tulevaisuudesta”. Hän on rasisti! Sen saa nyt sanoa! Se on vitun nazi rasisti ja lisäxi vielä karvakäsi! Ja mikä pahinta, lausuntataiteilija!
ellauri163.html on line 225: Siiloon tai Siloh (hepreaksi: šīloh, שילה , juuresta š -'- l, mikä tarkoittaa, ehkä "paikka, jossa puhunut kysytään") on yksi tärkeimmistä hartauden ja Israelin ajanjaksolla ja tuomarit. Raamatun mukaan se sijaitsee Samarian keskustassa etelään Tirtzasta , Israelin kuningaskunnan muinaisesta pääkaupungista . Se tuhoutui vuonna 1050 eKr. JKr filistealaisten ja heprealaisten välisessä taistelussa. Palestiinalaiset voittivat tämän erän.
ellauri163.html on line 452: Mooseksen isoäidin hauta on Maple Groven hautausmaalla Hoosick Fallsissa. Grandma Moses , syntynyt Anna Maria Robertson Mooses (* 7. Syyskuu 1860 Greenwich Yhdysvaltain valtio New York, † 13 Joulukuu 1961 vuonna Hoosick Falls, New York) oli yhdysvaltalainen taidemaalari, kuvittaja ja edusti naivisti taidetta.
ellauri163.html on line 632: Pantalaimon on Lyran demoni. Kuten kaikki lasten pahat henget, hän vaihtaa muotoa olennosta toiseen usein. Kun Lyra saavuttaa murrosiän, hän ottaa mäntynäädän pysyvän muodon sekä hajun. Pantalaimon ja Lyra seuraavat isäänsä lordi Asrielia, kun hän matkustaa äskettäin löydettyyn Cittagazzen maailmaan, jossa Lyra tapaa Willin. Pyhä Panteleimon eli Panteleimon Parantaja (m.kreik. Παντελεήμων, Panteleēmōn, kreik. Παντελεήμων, Panteleímon), myös Pantalone, oli kristitty marttyyri ja pyhimys, joka sai surmansa Diocletianuksen vainoissa vuonna 305. Pantalone syntyi Nikomedeiassa noin vuonna 275. Hänen vanhempansa olivat rikas senaattori Eustorgios ja tämän kristitty vaimo Eubulia. Hänestä tuli menestyksekäs lääkäri, jota itse keisari Galerius halusi omaksi lääkärikseen. Pyhä Hermolaos käännytti Pantaleimonin kristityksi, ja parannettuaan ihmeellisesti sokean miehen, Pantaleimon käännytti puolestaan isänsä. Tämä kuoli pian sen jälkeen, ja jätti Pantalonelle suuren omaisuuden. Tämä vapautti orjansa ja jakoi omaisuutensa köyhille, ja paransi ihmisiä ottamatta maksua. Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on entinen Oulun metropoliitta. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013.
ellauri163.html on line 780: Mouchette on mun ikätoveri, 15vee vuonna 1967. Kyllä silloin viimeistään panohommat alkaa kiinnostaa.
ellauri163.html on line 821: Ghislain Cloquetin elokuva ei ole näyttävä, mutta sitten sen ei tarvitse olla. Sillä on kuitenkin yksinkertainen ulkonäkö ja tuntuma vuosikymmeniä aikaisemmin kuvatun elokuvan kanssa, ja tätä elokuvaa verrataan vain Jean-Pierre Melvillen Le Samourain kaltaiseen elokuvaan, joka on samana vuonna tehty värielokuva, saadakseen käsityksen siitä, kuinka ainutlaatuinen Bressonin visio oli. Sama pätee elokuvan taustahälyn pisteyttämiseen, jossa on vähän musiikkia, joka ei ole diegeettistä (johdattelevaa). Koska elokuva nousee ja putoaa tarinansa ja suorituskykynsä mukana, teknisten näkökohtien on vain oltava vakaita, ja ne ovat.
ellauri164.html on line 51: Yhä rämmitään ranskalaisten fin de siéclen suossa, jonne ne suisti epäonnistunut työläisten vallankumous hulluna vuonna 1848 ja sen perään rökäletappio preussilaisille 1870-71. Siitä alkoi ranskalaisten kotipesässä aivan vimmatunlainen pörinä.
ellauri164.html on line 64: Mamertiinien vankila lat. Carcer Mamertinus on Rooman vanhin vankila, joka sijaitsi Capitoliumin itärinteellä. Monet tunnetut valtiolliset vangit, kuten Jugurtha ja Vercingetorix, odottivat siellä kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Legendojen mukaan myös Pietari ja Paavali olisivat olleet siellä vangittuina. Nykyisin vankilasta on jäljellä kaksi päällekkäistä selliä, joista alempaan eli Tullianumiin päästiin vain katosta olevasta aukosta. Vankila rakennettiin noin vuonna 386 eaa. Paikalle rakennettiin 1300-luvun lopussa San Pietro in Carcere -kirkko.
ellauri164.html on line 214: Berkeley asui plantaasillaan odottaessaan collegen perustamiseksi tarkoitettujen rahojen saapumista. Rahoja ei kuitenkaan tullut ja vuonna 1732 hän palasi Lontooseen. Vuonna 1734 hänet nimitettiin Cloynen hiippakunnan piispaksi. Pian tämän jälkeen hän julkaisi teoksensa The Analyst, joka oli matematiikan myöhempään kehitykseen vaikuttanut tieteen perusteiden kritiikki, sekä teoksen Alciphron, or The Minute Philosopher, joka oli osoitettu Lordi Shaftesburyä vastaan. Vuosina 1734-37 hän julkaisi teoksen The Querist. Hänen viimeiset teoksensa olivat Siris, tutkielma tervaveden terveellisyydestä, ja sitä seurannut Further Thoughts on Tar-water samasta aiheesta.
ellauri164.html on line 218: Tämä tutkimus tutkii yhden runosarjan poikkeuksellista puoliintumisaikaa: "Westward the Course of Empire vie tiensä...". Alkaen irlantilais-anglikaanisen piispan George Berkeleyn vuonna 1726 tekemästä sävellyksestä, nämä sanat kolonisoivat valtavan osan kulttuurimaisemaa lähes kahden vuosisadan ajan. Sanomalehtipaperiin, laitureihin, valtiomiesten puheisiin, lukuaiheisiin, maantieteellisiin tietoihin, Yhdysvaltojen ensimmäiseen tieteelliseen historiaan sekä runouteen, maalauksiin, litografioihin ja valokuviin ikuistetut sanat kehittyivät vanhan maailman visiosta profeetallisista valtakunnista ilmeisen kohtalon nationalistinen iskulause. Seuraten runoa sen kiertyessä kirjallisen ja visuaalisen kulttuurin läpi, tämä projekti osoittaa, kuinka yksinkertainen lause totutti amerikkalaiset laajaan käsitykseen Yhdysvaltojen valtakunnasta siirtomaa-ajalta jälleenrakennukseen. Jatkuva varmuus valtakunnan etenemisestä länteen, itse asiassa itse imperiumin väistämättömyydestä, osoittaa kolonistien brittiläisen kulttuuriperinnön kestävän elinvoiman Amerikan vallankumouksen aattona. Yhtä tärkeitä ovat tavat, joilla amerikkalaiset muokkasivat runon ideologiaa sopimaan heidän kehittyvään kansallismielisyyteensä varhaisen tasavallan ja antebellum-aikakauden aikana. Berkeleyn sanat tarjosivat kriittisen paikan kansallismielisille tutkimuksille uuden tasavallan alkuvuosikymmeninä, mikä helpotti kansakunnan muuttumista kapitalistiseksi, hankkivaksi yhteiskunnaksi; 1800-luvun puolivälin konflikteissa he oikeuttivat amerikkalaisen sotavoimaisen imperialismin Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, samalla kun he antoivat syvällistä tietoa sisällissodan alkamisesta ja sen välittömistä seurauksista, kun kansa paini Amerikan tulevaisuuden ääriviivoja vastaan. Tämä ideologia on kahden vuosisadan ajan mahdollistanut amerikkalaisten olevan sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera omahyväisiä keisarillisen etuoikeutensa puolustajia ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alueella. alkuperäiskansojen ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. ensin Pohjois-Amerikan mantereen ja sen alkuperäiskansojen yli ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli.
ellauri164.html on line 234: Henry Babcock Veatch Jr. (September 26, 1911 – July 9, 1999) was an American philosopher. Veatch syntyi 26. syyskuuta 1911 Evansvillessä, Indianassa . Hän opiskeli Harvardin yliopistossa , jossa hän suoritti AB- ja MA-tutkinnon ja tohtorin tutkinnon vuonna 1937. Veatch tuli Indianan yliopiston filosofian laitokselle ohjaajaksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1941 ja täysprofessoriksi vuonna 1952. Indianassa ollessaan Veatchin yliopisto sai monia palkintoja ja kunnianosoituksia. Vuonna 1954 hänestä tuli ensimmäinen Frederick Bachman Lieber Award for Distinguished Teaching -palkinnon saaja. Hän oli suosittu opiskelijoidensa keskuudessa ja hänelle myönnettiin Sigma Delta Chi "Brown Derby" -palkinto suosituimmalle professorille. Vuonna 1961 Veatch nimettiin Distinguished Service Professoriksi.
ellauri164.html on line 238: Veatch oli aktiivinen episkopaalisessa kirkossa ja toimi American Catholic Philosophical Associationin puheenjohtajana . Hän toimi Metaphysical Society of America :n puheenjohtajana vuonna 1961. Vuosina 1970–1971 hän toimi American Philosophical Associationin läntisen jaoston puheenjohtajana. Hän oli Episkopaalisen kirkon tutkijoiden killan jäsen.
ellauri164.html on line 319: Jeanne d’Arc poltettiin roviolla kerettiläisenä 30. toukokuuta vuonna 1431 oikeasti tästä housujutusta ja ehkä vähän siksikin, että hän piti Jumalaa paavia korkeampana auktoriteettina. Haiskahtaa protestantismilta.
ellauri164.html on line 328: Satavuotinen sota on nimi, jonka historioitsijat ovat antaneet sarjalle toisiinsa liittyviä sotia, joita käytiin 116 vuoden jakson aikana Englannin ja Ranskan välillä. Yhteenotot alkoivat vuonna 1337 ja päättyivät 1453.
ellauri164.html on line 332: Kaarle VII oli edellisen kuninkaan Kaarle VI:n ja Baijerin Isabellan vanhin poika, eli delfiini. Tämän kuoltua vuonna 1422 Kaarle VII:n asema oli kruununtavoittelun kannalta hankala; Kaarle VI oli sopinut Troyes’n rauhansopimuksessa vuonna 1420, että Ranskan seuraavaksi kuninkaaksi tulisi Englannin kuninkaan Henrik V:n ja Valois’n Katariinan poika, joka oli syntynyt vuotta aiemmin.
ellauri164.html on line 334: Vaikka myös parlamentti oli vahvistanut sopimuksen, monet ranskalaiset katsoivat, että kyse oli vain Kaarle VI:n mielipuolisuuden synnyttämästä erheestä, jota ei tarvinnut noudattaa. Näin ajatteli etenkin Jeanne d’Arc, joka vuonna 1429 puoliväkisin ”raahasi” Kaarlen Reimsiin kruunattavaksi. Myös Englannin Henrik VI kruunattiin Ranskan kuninkaaksi vuonna 1431 Notre Damessa, mutta hän jäi varjokingiksi. Kaarle VII:n kaudella Ranska valloitti takaisin Pariisin ja kaikki Englannin ranskalaiset alueet Calais’ta lukuun ottamatta.
ellauri181.html on line 57: Raportti akatemialle on Franz Kafkan tarina. Kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1917 Der Jude -lehdessä , se ilmestyi vuonna 1920 osana Ein Landarzt -volyymia.
ellauri181.html on line 75: Ennen kaikkea historia viittaa paineeseen sopeutua, johon juutalaiset olivat joutuneet vuosisatojen ajan selviytyäxeen. Max Brod korosti erityisesti tätä tulkintaa. Hän luonnehti tätä tarinaa nerokkaimmaxi satiirixi juutalaisten assimilaatiossa. Samankaltainen taipumus sisältyy šaakaleihin ja arabeihin. Molemmat proosakappaleet julkaistiin ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 1917 Der Jude -lehdessä, ja ne ovat osa Ein Landarzt -nimeä vuodelta 1920.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri181.html on line 507: Viisi arvoiltaan erilaista suomalaisryhmää ja niiden osuudet 15 - 75 -vuotiaista suomalaisista vuonna 2005:
ellauri182.html on line 64: Hän valmistui Nihon Yliopiston taidelinjalta pääaineenaan kirjallisuus. Noihin aikoihin hän otti taiteilijanimekseen ”Banana”, koska hän piti banaaneista. Yoshimoto aloitti uransa työskennellessään rolf-kerhon ravintolassa tarjoilijana vuonna 1987. Hänen innoittajiaan olivat Stephen Kingin muut kuin kauhuteokset (2kpl). Myöhemmin hän on nimennyt esikuvikseen kirjailijat Truman Capoten sekä Isaac Bashevis Singerin.
ellauri182.html on line 151: Korkein totuus (jap. オウム真理教, Ōmu Shinrikyō, Aum Shinrikyo) on Shōkō Asaharan (teloitettu heinäkuussa 2018) vuonna 1984 perustama uskonnollinen kultti, joka perustuu buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen. Vuonna 1995 se teki Tokion metroon terrori-iskun käyttäen sariinia. Ryhmä toimii edelleen Japanissa, mutta Asaharan pidätys ja kuolemantuomio saivat kuinka ollakaan aikaan useita muutoksia. Ryhmä on muuttanut opinkappaleitaan: Buddhalaisiin Vajrayana-oppeihin liittyvät tekstit on poistettu – viranomaiset katsoivat näiden kirjoituksien ”oikeuttaneen murhateot”. Ryhmä on esittänyt kaasuhyökkäyksen uhreille anteeksipyynnön kumartelemalla kovasti ja perustanut avustusrahaston heitä varten. Yleisöä aiemmin huolestuttaneet provokatiiviset julkaisut ja toiminnat on lakkautettu.
ellauri183.html on line 585: David Fartley kertoo kuinka esinahka ryöstettiin sitten Rooman säkistä vuonna 1527. Saksan sotilas, joka varasti sen, vangittiin kylässä Calcata, 47 km Roomasta pohjoiseen, myöhemmin samana vuonna. Calcatassa sijaitseva hotelli kunnioitettiin siitä lähtien, kun kirkko hyväksyi aitoustodistuxen sen tarjottua kymmenen vuoden ajan hemmottelua joka tyydytti sekä pappisroistoja että pyhiinvaeltajia. Pyhiinvaeltajat, nunnat ja munkit kokoontuivat kirkkoon, ja "Calcatasta [tuli] pakollinen kohde pyhiinvaelluskartalla". Paikallinen pappi ilmoitti varastaneensa esinahan vuonna 1983.
ellauri183.html on line 587: Kuitenkin vuonna 1905 Paavi Pius X valtuutti Innsbruckin yliopiston professori Hartmann Grisarin laatiman luettelon. Grisarin raportti vastaa aikaisempaa Descriptio laternansis Ecclesia. Kultaristi on päivätty kuudennen ja kahdeksannen vuosisadan väliin. Grisarin tutkimuksessa todettiin, että kuten Paavi Paschalin emaloitu hopea-pyyhäristys, kultakullattu risti oli alun perin selvästi suunniteltu pitämään pyhäinjäännös todellisesta rististä. Tätä tukee edelleen Descriptio liittämällä se kulkueeseen Pyhän Ristin korotuksen juhlana. Vita / Paavi Sergius I (687-01) mainitsee sekä korotuksen juhlan, jalokivikoristellun ristin että siihen sisältyvän pyhäinräjähdyksen kunnioittamisen. Grisar katsoi viittauksen esinahkaan ja napaan, jotka ovat peräisin myöhemmistä keskiaikaisista perinteistä. Kultaristi menetettiin vuonna 1945.
ellauri183.html on line 592: Yksi kuuluisimmista esinahoista/jättirinnoista saapui Antwerpeniin vuonna Brabant vuonna 1100 lahjana kuninkaalta Jerusalemin Baldwin I, joka osti sen Pyhästä maasta ensimmäisen aikana ristiretkistä. Tämä esivalmistelu tuli tunnetuksi, kun Cambrayn piispa, juhlan aikana vain "Massa", näki kolme tippaa verta tyhjentävän alttarin liinavaatteita. Rakennettiin erityinen kappeli ja järjestettiin kulkueet ihmeellisen pyhäinjäännöksen kunniaksi, josta tuli pyhiinvaellusten tavoite. Vuonna 1426 katedraaliin perustettiin veljeys "van der heiliger Besnidenissen on liefs Heeren Jhesu Cristi onser liever Vrouwen Kercke t 'Antwerpen"; sen 24 jäsentä olivat kaikki appeja ja merkittäviä maallikkoja. Pyhäinjäännös katosi vuonna 1566, mutta kappeli on edelleen olemassa, koristeltu kahden värjätyn lasikukon lahjoittamalla ikkunalla nim. Henrik VII:n Englannista ja hänen vaimonsa Elizabeth York vuonna 1503.
ellauri183.html on line 600: Suurin osa Pyhistä Prepucesista menetettiin tai tuhoutui tapahtumissa Uskonpuhdistus ja Ranskan vallankumous. Italian kylässä Calcata, pyhä esinahkaa sisältävä pyhäinjäännös näytettiin kaduilla jo vuonna 1983. Ympärileikkauksen juhla, joka aiemmin merkittiin roomalaiskatolinen kirkko ympäri maailmaa joka vuosi 1. tammikuuta. Käytäntö päättyi kuitenkin, kun varkaat varastivat, saaliina jalokivillä koristeltu kotelo, sisältö ja kaikki. Tämän varkauden jälkeen on epäselvää, onko jotakin väitetyistä Pyhistä Prepuceista edelleen olemassa. Vuoden 1997 televisio-dokumentissa elokuvalle Kanava 4, Brittiläinen toimittaja Miles Kington matkusti Italiaan etsimään pyhää esinahkaa, mutta ei löytänyt jäljellä olevaa esimerkkiä. National Geographic Channel lähetti 22. joulukuuta 2013 Fartley pääosassa dokumentin "The Quest for the Holy Foreskin". Lähde
ellauri183.html on line 646: Fariseuksille tunnusomaista oli tiukka sitoutuminen Mooseksen lakiin ja vanhinten säädöksiin, joita oli noudatettava tiukasti. He eivät noudattaneet vain Mooseksen lakia, vaan myös suullista perimätietoa. Paljolti fariseusten vaikutuksesta syntyi nykyisen kaltainen lakikeskeinen juutalaisuus. Vanha juutalaisuus, joka oli rakentunut uhrausten, Jerusalemin temppelin ja vuotuisten yhteisten juhlien ympärille, koki lopullisen romahduksen roomalaisten tuhottua Jerusalemin temppelin vuonna 73. Saddukeusten aristokratia murtui, ja juutalaisuus siirtyi yhä vahvemmin koteihin ja synagogiin.
ellauri184.html on line 721: Herodes Antipasto (isoisän nimi) oli Naahumin mielestä lihava lössykkä. Hyvän kirjan lisäksi hän esiintyy vuonna 1973 Jesus Christ Superstar musikaalin elokuvaversiossa ja vuonna 1965 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Greatest Story Ever Told. Hänet nähdään myös vuonna 1977 valmistuneessa italialais-brittiläisessä televisiosarjassa Jesus of Nazareth. Elokuvien Herodes Antipas on naismainen, hovinsa naisten ja erityisesti puolisonsa Herodiaan ohjailema ruhtinas. Sellainen onkin vitun naismaista, för helvete.
ellauri188.html on line 249: HS-analyysi|Oli ihme, ettei Krimistä ja Donbasista syttynyt sotaa jo vuonna 1991
ellauri188.html on line 319: Zenonin opettajina toimivat sekä Krates Thebalainen, Akatemian silloinen johtaja Polemon, että megaralaiset Stilpon ja Diodoros Kronos. Zenon aloitti oman opetuksensa vuonna 301 eaa. Ateenassa sijaitsevassa pylväshallissa, jota kutsuttiin nimellä Stoa poikile ("Kirjava pylväshalli"), josta juontui nimi koko koulukunnalle. Siitä läxi raha poikiloimaan.
ellauri188.html on line 382: Herman Melville syntyi New Yorkissa vuonna 1819. Hän oli kolmas Allan ja Maria Gansevoort Melvillin (Maria lisäsi myöhemmin miehensä kuoleman jälkeen ylimääräisen e-kirjaimen sukunimeen) kahdeksasta lapsesta. Hermanin molemmat isoisät olivat osallistuneet Yhdysvaltain vapaussotaan. Allan Melvill oli Hermanin syntymän aikaan menestyvä ylellisyystuotteiden, kuten silkin ja kölninveden, maahantuoja. Perhe elikin suhteellisen hyvissä oloissa. Yritys kaatui kuitenkin vuonna 1830, ja perhe muutti Albanyyn Maria Melvillin sukulaisten luokse. Allan Melvill yritti perustaa uutta yritystä siellä, mutta hän kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1832.
ellauri188.html on line 431: Lucasilla on rooli Arto Halosen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa The Guardian Angel – Suojelusenkeli, joka ilmestyy vuonna 2018. Paizi ei näy sen filmografiassa. Suomen elokuvateatterilevityksessä se sai 11 881 katsojaa. Siinä pahis hypnotisoija saa pokat pahantekoon selittämällä eze paha onkin jotain hyvää. Niin aina. Power of positive thinking.
ellauri188.html on line 470: On taas maaliskuu. Ensi viikolla tai ehkä tällä jo on luvassa taas räntää. Huhtikuinen sää kääntyy arktisexi, sanoo ennuste. Maaliskuine räntäsade tuo mieleen aina Cambridgen Fainwood Circlen vuonna 1978, jolloin kärsin ensimmäisestä lääkinnällistä depixestä valtavien lumihiutaleiden leijuessa erkkerihuoneen ruutuihin. Välillä ulvoin huoneessa kaverien harmixi, välillä menin talon kellariin rauhemmassa huutamaan. Ei ollut mukavaa.
ellauri190.html on line 82: Itil nykyisen Astrahanin lähellä oli kasaarien valtakunnan pääkaupunki. Volgan alajuoksu ja Kaspianmeren puoleinen Pohjois-Kaukasus oli kasaarivaltakunnan ydinaluetta. Lakiensa, suvaitsevaisuutensa ja kansainvälisyytensä ansiosta kasaarit muodostivat tärkeimmän taloudellisen yhteyden Itämeren alueen ja Bagdadin ympärille keskittyneen muslimi-imperiumin välillä. 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat veroja kasaareille. Heidän vaikutusvaltansa alkoi heikentyä, kun rusien (viikinkien) päällikkö Oleg siirtyi Novgorodista etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Venäjäksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880. Kasaarien vaikutusvalta väheni edelleen 900-luvulla slaavien ja turkinsukuisten paimentolaisten invaasion myötä.lähde?
ellauri190.html on line 84: Kiovan suuriruhtinas Svjatoslav tuhosi valtakunnan vuonna 967. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että petsenegit pääsivät tunkeutumaan Venäjälle.lähde?
ellauri190.html on line 111: Bysantin keisari Konstantinos VII mukaan osa petsenegeistä nimitti itseään nimellä kangareiksi (kreik. Κάγγαρ). 800-luvun lopun osa heistä nimitti itseään nimellä "patsynak" (petseneg) joutui siirtymään Euraasian aroseuduilta ilmaston muuttumisen (kuivuuden) sekä naapurikansojen (kimakkien ja oguzien) painostuksen vuoksi siirtymään Volgan varteen, jossa jo olivat unkarilaiset. Vuonna 860 petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Unkarilaisten aikana maan nimi oli "Levedia". Petsenegit antoivat sille nimeksi Padzinakia (kreik. Πατζινακία). Noin vuonna 882 petsenegit saapuivat Krimille. Siitä alkoivat petsenegien kiistat Kiovan ruhtinas Askoldin kanssa noin vuonna 875, mikä on kirjattu vanhimpiin kronikoihin ja minkä myös historioitsijat ovat vahvistaneet ruhtinas Igorin kanssa (915, 920). Kasaarien kaanikunnan tuhoutumisen jälkeen (vuonna 965) Volgasta länteen olevien arojen herruus siirtyi petsenegeille. Petsenegisen hallussa oli tuolloin alue, jonka rajanaapureina olivat: Kiovan Venäjä, Unkari, ensimmäinen Bulgarian valtakunta, Alaanit, Mordva sekä Länsi-Kazakstania asuttaneet oguzit.
ellauri190.html on line 128: 990-luvulla rusien ja petsenegien välit huononivat uudelleen. Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuri löi (993) heidän joukkonsa Trubez-joen varrella (varmasn Trubezkoin kotipuro), mutta vuonna 996 hän itse kärsi tappion Vasikolkovin kaupungin luona. Näiden tapahtumien vuoksi suuriruhtinas rakennutti arorajalleen vartiolinnoitusten ketjun, joiden välillä oli hyvin nopea ja tehokas varoitusjärjestelmä petsenegien hyökkäyksistä. Samantapainen kuin taipiilla markiisisaarilla. 1000-luvulla poljaaniheimon kupeessa oli 13 eri petseneegiheimoa, jotka liikkuivat Tonavan ja Dneprin välimaastossa. Noin vuonna 1010 petsenegien välille tuli kiistoja. Ruhtinas Tirahin petsenegit ottivat uskokseen islamilaisuuden, kun taas kaksi läntistä heimoa (belemarnit ja pagumanidit: yhteensä 20 000 henkeä) ruhtinas Kegenin johdolla siirtyi Tonavan yli Bysantin valtakunnan alueelle keisari Konstantinos IX aikana Dobrudzhaan ja he kääntyivät ortodoksikristityiksi. Tästä seurasi no end of trouble petsenegeille. Bysantin keisari suunnitteli saavansa heistä vartijakansan pohjoisrajalleen. Mutta vuonna 1048 ruhtinas Tirahin johdolla valtava määrä petsenegejä (melkein 80 000) ylitti jäätä pitkin Tonavan ja hyökkäsivät Bysantin balkanilaisia alueita vastaan.
ellauri190.html on line 130: Petsenegit osallistuivat myös Kiovan veljesruhtinaiden Jaroslav Viisaan ja Svjatopolk I Typerän välisiin taisteluihin ollen jälkimmäisen puolella. Se oli tyhmää. Vuonna 1016 he osallistuivat Ljubetsen taisteluun, vuonna 1019 Altajoen taisteluun ja ottivat köniin molemmilla kerroilla.
ellauri190.html on line 132: Viimeinen kirjallinen maininta rusien ja petsenegien taistelusta on Kiovan piiritys vuonna 1036, jolloin suuriruhtinaan joukot tuhosivat kaupunkia piirittäneet petsenegijoukot. Suuriruhtinas Jaroslav käytti taistelussa kahta taistelusiipeä: kiovalaiset ja novgorodilaiset. (Dodi, ryssäkansat toimivat tässä yhteistuumin veriveljinä.)Tämän taistelun jälkeen petsenegejä ei mainita enää itsenäisinä, vaan he osallistuivat taisteluihin uuden liittolaisensa, berendien, kanssa. Heitä nimitettiin myös tsorni klobukeiksi (eli mustahatuiksi). Ryssät olivat valkohattuja. Muisto petsenegeistä on jäänyt eloon myös myöhemmille ajoille kuten kirjallisuudessa rohkea Tselubei, joka ryhtyi Kulikovin taistelussa kaksintaisteluun. Häntä nimitettiin petsengiksi. Kulikov oli joku käpistelijä Kielikoneella. Ei sitä kyllä pezengixi sanottu. Pezit oli pienen tiilen muotosia karkkeja hassussa dispenserissä.
ellauri190.html on line 136: Novgorod on yksi Venäjän vanhimmista kaupungeista. Nestorin kronikka mainitsee sen ensimmäisen kerran jo vuoden 859 yhteydessä, joskin todellisuudessa kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat varjagit ja näiden ruhtinaan Rurikin hallitsijakseen vuonna 862. Tämän kertomuksen todenperäisyys on hyvin kiistanalainen.
ellauri190.html on line 149: 1700-luvulla Novgorod menetti Pietarin kehityksen takia taloudellisen merkityksensä. Vuonna 1727 siitä tuli Novgorodin läänin pääkaupunki. 1800-luvun loppuun mennessä sillä oli enää hallinnollisen ja kirkollisen keskuksen rooli. Vuonna 1927 Novgorodin lääni lakkautettiin, ja kaupungista tuli aluksi Leningradin alueen piirikunnan ja vuodesta 1930 lähtien hallintopiirin keskus. Nykyinen Novgorodin alue on perustettu vuonna 1944.
ellauri190.html on line 169: Batun Sininen orda jatkoi hyökkäystään länteen Puolaan ja Unkariin kukistaen siellä vastaan asettuneet länsieurooppalaiset ritariarmeijat. Vuonna 1241 suurkaani Ögödei kuoli ja Batu joutui luopumaan Puolan ja Unkarin valloituksista ottaakseen osaa seuraajakilpailuun. Venäjän valloitukset sen sijaan jäivät Batulle, ja hän perusti vuonna 1242 pääkaupunkinsa Sarain, joka lienee sijainnut Volgan alajuoksulla.
ellauri190.html on line 173: Sarai oli Kultaisen ordan pääkaupunki Volgan alajuoksulla. Se oli yksi suurimmista keskiajan kaupungeista ja sen väkiluvuksi on arvoitu 600 000. Turkkilaisvalloittaja Timur Lenk tuhosi kaupungin vuonna 1395, jolloin sen arvellaan siirtyneen toiseen paikkaan.
ellauri190.html on line 177: Joko toinen tai molemmat kaupungit tuhottiin useasti. Timur Lenk tuhosi Sarai Berken noin vuonna 1395, Krimin kaani Mengli Ghirai tuhosi sen vuonna 1502. Viimeinen tuho tapahtui vuoden 1556 jälkeen jolloin Venäjän Iivana Julma valloitti Astrahanin.
ellauri190.html on line 180: Batun kuoltua vuonna 1255 valtakunta kukoisti vielä vuosisadan. Batun veli Berge yhdisti Valkoisen ja Sinisen ordan. Ordan sotilaallinen mahti saavutti huippunsa Uzbegin (1312–1341) kaudella, jolloin armeijassa oli 300 000 sotilasta. Kultainen orda oli 1200-luvun loppupuolella ja 1300-luvun alkupuolella Euraasian suurin valtiomuodostelma.
ellauri190.html on line 195: Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Valloittajat opittiin tuntemaan julmuudestaan. Timurin tarkoituksena oli käydä psykologista sotaa levittämällä huhuja mongoliarmeijan voimasta ja julmuudesta sekä vastarinnan tuhoisista seurauksista. Niinpä Sistanin alueen pääkaupunki Zarendji, joka ei antautunut suosiolla, ryöstettiin ja poltettiin ja kaikki sen asukkaat surmattiin. Saman kohtalon kokeneen Isfahanin asukkaiden 70 000 pääkalloa kerättiin suureksi keoksi. Sabzavarissa surmattiin lähes 2 000 henkeä ja ruumiit muurattiin muistomerkiksi vastarinnan seurauksista.
ellauri190.html on line 199: Ming-dynastia oli ajanut mongolit Kiinasta vuonna 1368. Timur halusi palauttaa mongolivallan valtaamalla Kiinan, mutta ehti kuolla ennen operaation aloittamista. Vuonna 1404 hänen valtakuntansa oli laajimmillaan kolmenkymmenen vuoden sotimisen jälkeen. Aasiassa ei ole ollut yhtä suurta valloittajaa sitten Tšingis-kaanin jälkeen.
ellauri190.html on line 203: Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova paloi Napoleonin sodassa vuonna 1812. Moskovan kuvernööri määräsi kaupungin tuhottavaksi ennen Napoleonin armeijan saapumista. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin perustuslaissa Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922. Joulukuussa 1941 Saksan keskinen armeijaryhmä pysäytettiin kaupungin rajoille ja ajettiin pois talven aikana Moskovan taistelussa. Tää moskovavihamielisyys lie puolixi vanhaa mongolipelkoa, puolixi valkoisten kenraalien kaunaa pensasneuvostoliittolaisile.
ellauri190.html on line 210: Moskovan Venäjä syntyi virallisesti, kun Iivana Julma kruunattiin tsaariksi vuonna 1547. Alueena se muodostui suurelta osin vuonna 1478, kun Novgorod liitettiin Moskovan ruhtinaskuntaan. Moskovan ruhtinaskunta oli valloittanut alaisuuteensa myös useita muita ruhtinaskuntia. Moskovan Venjän tazka on se 2-päinen kotka joka oli pahalla murhaajalla brittipersupoliisisarjassa Bay. Nyt juuri sattuu olemaan paha paikka, sanoo naispoliisi pystypanossa kalastajan kaa kujalla).
ellauri191.html on line 54: Trinitrotolueeni (/ˌtraɪˌnaɪtroʊˈtɒljuiːn/), joka tunnetaan yleisemmin nimellä TNT, tarkemmin sanottuna 2,4,6-trinitrotolueeni, ja sen näppärällä IUPAC-nimellä 2-metyyli-1,3,5-trinitrobentseeni, on kemiallinen yhdiste, jolla on kaava C6H2(NO2)3CH3. TNT:tä käytetään toisinaan reagenssina kemiallisessa synteesissä, mutta se tunnetaan parhaiten räjähtävänä materiaalina, jolla on kätevät käsittelyominaisuudet. TNT: n räjähtävää tehoa pidetään pommien tavanomaisena vertailumittana. TNT: n valmisti ensimmäisen kerran vuonna 1863 saksalainen kemisti Julius Wilbrand, ja sitä käytettiin alun perin keltaisena väriaineena. Sen räjähtävät ominaisuudet löydettiin ensimmäisen kerran "vahingossa" vuonna 1891 toisen saksalaisen kemistin Carl Häussermannin toimesta. Organismia, joka kykenee korjaamaan suuria määriä TNT:tä maaperässä, ei ole vielä löydetty. Ei ainakaan niitä valmistanut ja sinne levittänyt apina.
ellauri191.html on line 56: RDX, joka tunnetaan harvemmin nimellä kryptoniitti, heksogeeni (erityisesti venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja muilla ikävillä saksalaisvaikutteisilla epäanglosaxisilla kielillä), T4 ja kemiallisesti syklotrimetyleenitrinitramiinina, käyttivät molemmat osapuolet toisessa maailmansodassa räjäyttääxeen toisen osapuolen päät irti. RDX: llä oli suurimmat edut ensimmäisessä maailmansodassa käytettyyn TNT: hen verrattuna, koska sillä oli suurempi E.Saaris-tyyppinen räjähdysvoima eikä tarvittu lisäraaka -aineita sen valmistukseen. Pelkkä linnunpaska riitti. Heksogeenistä raportoi vuonna 1898 Georg Friedrich Henning, joka sai saksalaisen patentin sen valmistamiseksi heksamiinin nitrolyysillä. He should´ve had his 'ead hexamined! HMX, jota kutsutaan vastapuolella myös oktogeeniksi, on voimakas ja suhteellisen epäherkkä nitroamiini, joka on kemiallisesti sukua RDX: lle. Kuten RDX, yhdisteen nimi on paljon spekulaation kohteena, ja se on listattu eri tavoin nimillä Sulava räjähdysaine, Hänen Majesteettinsa räjähtävä paukku, Nopea sotilaallinen räjähde tai Suurimolekyylipainoinen RDX. Sekä luonnonvaraiset että siirtogeeniset kasvit voivat kenties toivottavasti joskus hajottaa räjähteitä maaperästä ja vedestä, jos aikaa riittää. Kyllä purolla on aikaa! Kyllä Jopi elamassa parjaa.
ellauri191.html on line 2039: Olga Tokarczuk (myönnettiin vuonna 2019)
ellauri192.html on line 714: Se on päässyt myös Baikaljärveen, Balatoniin ja Tonavaan. Viron ensimmäiset rohmutokot löydettiin Narvasta vuonna 2005. Suomea lähimmät havainnot ovat Venäjältä noin 30 km päässä rajasta, Uuraan (Vysotsk) satamakaupungista Viipurinlahdelta. Virosta laji havaittiin ensi kerran vuonna 2005, mutta Suomessa sitä ei ole vielä toistaiseksi tavattu.
ellauri192.html on line 732: Frontman Siarhei Mikhalok announced mid-March 2014 that the group would cease to exist the next 1 September. The groups farewell concert was given in the Valeriy Lobanovskyi Dynamo Stadium in Kyiv, Ukraine on 26 August. Mayor of Kyiv Vitali Klitschko was present at this concert. Vitali Volodymyrovytš Klytško (ukr. Віталій Володимирович Кличко, s. 19. heinäkuuta 1971) on Kiovan pormestari ja ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Klytško on voittanut maailmanmestaruuden kummassakin lajissaan. Hän työskenteli Ukrainan armeijan lähitaistelukouluttajana ennen kuin aloitti ammattilaisuransa vuonna 1997. Klytško on myös opiskellut Kiovan yliopistossa liikunta- ja terveystieteitä sekä väitellyt tohtoriksi. Klytško on 203 cm pitkä ja painaa noin 115 kg. Mixei näitä kärhämiä ratkaista kazintaisteluna? Klytsko "pistäisi" pienikokoisen Putinin halki poikki ja pinoon toinen käsi selän takana, nyt kun sen housuistakin puuttuu musta vyö. Vaikka Lukashenka olis auttamassa. Sale ja Macron menis samantien ihan suupalana.
ellauri194.html on line 68: Muinainen Megiddo sijaitsi pronssikaudella Egyptin ja syyrialais-babylonialaien vaikutusalueen rajalla, joten sen hallinnasta käytiin useita ankaria taisteluja. Egyptiläiset Thutmosis III:n joukot voittivat siellä syyrialais-palestiinalaisen liittokunnan vuonna 1478 eaa., ja Juudan kuningas Joosia pyrki siellä pysäyttämään faarao Nekhon joukot 600-luvulla eaa. Joosia kuitenkin hävisi taistelun. Bugger. Tapahtuman katsotaan vaikuttaneen syvästi Raamatun kirjoittajiin ja nostaneen linnoituksen paikaksi, jossa tulee tapahtumaan maailmanhistorian loppuselvittely. Jäi vähän kismittämään se tappio.
ellauri194.html on line 87: Route 66, U.S. Route 66 oli tunnettu valtatie Yhdysvalloissa. 11. marraskuuta 1926 perustettu Valtatie 66 oli yksi alkuperäisiä liittovaltion valtateitä, vaikka kyltit pystytettiin vasta seuraavana vuonna. Se kulki alun pitäen Chicagosta, Illinoisista Missourin, Kansasin, Oklahoman, Texasin, New Mexicon ja Arizonan läpi päättyen Santa Monican hiekkarannoille Kaliforniaan. Reitin kokonaispituus oli 2 448 mailia (3 940 km).
ellauri194.html on line 92: Route 66 lakkautettiin virallisesti vuonna 1985. Tällöin päätettiin ettei tiellä enää ollut merkitystä, koska Interstate Highway System oli korvannut sen. Tiestä löytyy vielä osia nimellä Historic Route 66. Maisemareitti kiemurtelee eri osavaltioissa Chicagosta Santa Monicaan. Tämä jo osin käytöstä poistettu reitti on merkitty uudelleen karttoihin tällä uudella nimellä.
ellauri194.html on line 110: Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956 kun presidentti Dwight Eisengaard allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain. Euroopassa uusia tuulia haistellut Eisenhower oli ollut hyvin vaikuttunut Saksan Autobahneista. Eisengaard visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.
ellauri194.html on line 114: Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi nokkelasti Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Toisella automatkalla olikin jo vähemmän mäkättävä vaimo. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista maailmanluokan artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Eero and the Boysin coveri 1964 oli huomattavasti parempi. MA Numminen on ylimainostettu pelle, se laulaa vielä paljon huonommin kuin Bob Dylan. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös "Sami Saari " Heti vapaa-levylleen, vuonna 2009. Sami Saaresta ei kyllä ole kuullut kukaan.
ellauri194.html on line 215: Yliopistossa hän liittyi Helsingin yliopiston akateemisiin perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin Nuoriin. Hän irtautui nuorisojärjestön toiminnasta vuonna 2020, kun se lakkautettiin. Uuteen hän ei enää lähtenyt kun opiskelut jäivät katkolle. Hän sanoo, ettei ollut kummankaan toiminnassa kovin aktiivisesti mukana, kävi lähinnä silloin tällöin illanistujaisissa kuuntelemassa. Hän ei ole mielestään järin poliittinen ihminen, vaikka äärioikeistoa kannattaakin.
ellauri194.html on line 398: Rasmus Paludan (s. 2. tammikuuta 1982) on tanskalainen asianajaja ja vuonna 2017 perustamansa äärioikeistolaisen Stram Kurs -puolueen puheenjohtaja. Vuodesta 2020 hänellä on ollut myös Ruotsin kansalaisuus. Mixi vitussa?!
ellauri194.html on line 420: Paludanilla on ympärivuorokautinen Ruozin poliisin suojelu. Tanskan yleisradioyhtiö DR kertoi kesäkuussa 2019, että Paludanin henkilökohtainen suojelu ja hänen puolueensa vaalikampanjan suojelu oli maksanut sinä vuonna veronmaksajille jo yli sata miljoonaa kruunua (noin 13,5 miljoonaa euroa). Halvemmaxi tulis panna järbä vankilaan tuomittuna ympäristön rumentamisesta. Se on hämmästyttävästi ostosokärry-Johnsonin näköinenkin.
ellauri194.html on line 688: Banerjee-Louhija muutti 6-vuotiaana Suomeen, kävi koulunsa Suomessa ja valmistui lääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1966.
ellauri194.html on line 725: Banerjee näytteli Kira Kankaanpäätä TV1:llä esitetyssä sarjassa Kotikatu vuosina 2010–2011. Lokakuussa 2013 hän aloitti näyttelijänä MTV3:lla esitettävässä draamasarjassa Salatut elämät. Hänet nähtiin sarjassa ensimmäisen kerran 14. maaliskuuta 2014. Banerjee esitti sarjassa vuonna 2014 lääkäri Katariina Mäkelää, jota esitti aiemmin Jasmin Hamid.
ellauri194.html on line 727: Banerjee suoritti elokuvanäyttelemisen opinnot Stadiassa vuosina 2000–2004. Vuonna 2005 hän sai opiskelupaikan Actors Studio Drama Schoolista New Yorkissa, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 2008.
ellauri194.html on line 729: Banerjeella on sukulaisia Intiassa. Hänen isoisänsä oli intialainen lentokoneinsinööri, joka rakastui Jennin suomalaiseen isoäitiin Lontoossa vuonna 1930. Parin lapsista toinen on Jennin isä Erkki Banerjee ja toinen kirjailija Nina Banerjee-Louhija.
ellauri194.html on line 745: Hamid aloitti sijoittamisen osakkeista. Hän osti ensimmäisen sijoitusasuntonsa vuonna 2013 Helsingin Kalliosta. Hamid on tuonut esiin sen, että sijoittajat ovat mediassa usein liituraitapukuisia ekonomeja, mutta sijoittaminen sopii muillekin. Hän on rohkaissut tulevia sijoittajia aloittamaan jostakin: ”Oikeaa aikaa voi vatvoa loputtomiin, kun on ostanut jotakin osaketta, asioita alkaa seurata miltei automaattisesti enemmän.”
ellauri194.html on line 747: Hamid on suomentataari. Hänen isovanhempansa ovat kotoisin Venäjän tataarikylistä, hänen omat vanhempansa ovat syntyneet Suomessa. Hän avioitui Santtu Hulkkosen kanssa kesäkuussa 2015. Heillä on vuonna 2018 syntynyt poika ja syyskuussa 2020 syntynyt tytär. Hän puhuu lapsilleen tataaria. Hamidin viralliset kotisivut ovat vaiheessa.
ellauri194.html on line 820: Jos olisin investoinut vain 88 euroa digitaalisiin valuuttoihin vuonna 2010, voisin nyt nauttia 66 miljoonan osingoista!
ellauri194.html on line 1023: ICF-luokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) on WHO:n luokitusperheeseen kuuluva toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Luokitus periaatteessa sitoo WHO:n jäsenvaltioita. Luokituksen on suomennuttanut ja julkaissut Stakes vuonna 2004. ICF täydentää WHO:n toista, terveydenhuollon vakiintunutta ja paljon laajempaa ICD-luokitusta, joka tunnetaan nimellä Kansainvälinen tautiluokitus. Tästä luokituksesta on käytössä jo 10. versio, ICD-10.
ellauri194.html on line 1053: Moukka Samu Sirkka ei ymmärtänyt mitä on lääkärin konsultaatio vaikka sen oma veli on lääkäri. Tänä vuonna Samulin sanojen Tonava on vaiennut, liekö konsultaatio epäonnistunut ja identiteettipolitiikka sumentunut sen päässä.
ellauri196.html on line 109: Eemelin elokuvassa esittämä laulu "Oho, sanoi Eemeli" oli aikanaan hyvin suosittu. Helismaan sanoittama kappale on vuonna 1959 julkaistun singlen A-puolella, B-puolella on "Taas Rovaniemen markkinoilla".
ellauri196.html on line 111: Esko Toivonen oli esiintynyt sivuosassa elokuvassa Yks' tavallinen Virtanen (1959), ja siitä tuottaja T. J. Särkän mielenkiinto heräsi niin paljon, että Toivonen sai pääosan ja suosion osoittauduttua suureksi, vielä kahdessa muussakin elokuvassa samana vuonna. Elokuvassa on mukana myös Huono Enne, joka vuonna 1960 oli mukana vielä kolmessa muussakin yhtiön elokuvassa ja levytti ensimmäisen singlensä.
ellauri196.html on line 183: Wystan Hugh Auden (21. helmikuuta 1907 York – 29. syyskuuta 1973 Wien) oli englantilais-yhdysvaltalainen runoilija. Auden avioitui Thomas Mannin tyttären Erika Mannin kanssa. Hän muutti vuonna 1939 Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1945. Myöhemmin hän vietti aikaa Itävallassa. Vuosina 1956–1961 hän toimi Oxfordin yliopiston professorina. Hän kuoli sydänkohtaukseen lähde? 66-vuotiaana.
ellauri196.html on line 324: Jeremias Gotthelf sai Samuel Burilta 20-frangin rahan vuonna 1997, 200-vuotissyntymäpäivänään. Valitettavasti Jeremias oli ehtinyt jo kuolla.
ellauri196.html on line 705: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala ei tapa vaan vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Hän oli papin (Phil Cohen) poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Ezekiel, like Jeremiah, is said by Talmud and Midrash to have been a descendant of Joshua by his marriage with the proselyte and ex-prostitute Rahab. Hänet vietiin Joakin von Ankan ja muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin Hesekielin kirja, joka on Hesburgereita koskevien tietojen päälähde.
ellauri196.html on line 908: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970.
ellauri198.html on line 127: 1950-luvulta alkaen hän kirjoitti lähinnä lyriikkaa. Kaikki kuninkaan miehet on muokattu elokuvaksi kahteen otteeseen, vuonna 1949 ja vuonna 2006. Its title is drawn from the nursery rhyme "Humpty Dumpty". Se kertoo poliitikko Wille Rydmanin etenemisestä urallaan ja samanaikaisesta muuttumisesta entistä pahemmaxi ihmisenä. Willem esikuva Huey Pierce Long Jr. (30. elokuuta 1893 – 10. syyskuuta 1935), usein paremmin tunnettuna lempinimellä "Kingfish" oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi Louisianan kuvernöörinä vuosina 1928–1932 ja Yhdysvaltain senaatin jäsenenä vuosina 1932–1935. Long tunnettiin radikaalina ja menestyksekkäänä vasemmistopopulistina, joka ajoi kuvernöörinä voimakkaita sosiaalisia reformeja ja perusti suuren laman aikana kunnianhimoisia julkiseen rahoitukseen perustuvia ohjelmia. Vastustajat arvostelivat häntä demagogiasta ja itsevaltaisesta vallankäytöstä. Longin lempinimi, "Kingfish" tuli hänen väittämästään "I'm a small fish here in Washington. But I am a kingfish to the folks down in Louisiana."
ellauri198.html on line 232: Ei kylä ollut tämä! Delmore oli muistaaxeni Salen Humboldtin lahjan esikuva, suuri runoilijalupaus josta Sale sittemmin ajoi oikealta ohize tyytyväisenä terävä kyynärpää avoauton ikkunasta ulkona. Delmore muisteli ehkä Memorial Day Massacrea holokaustia odotellessa. Kaatuneiden muistopäiväpäivän verilöylyssä vuonna 1937 Chicagon poliisilaitos ampui kymmeniä aseettomia mielenosoittajia ja kaatoi niistä 10 Chicagossa 30. toukokuuta 1937. Tapaus tapahtui Little Steel -iskun aikana Yhdysvalloissa. Tästä vähäpätöisenä pidetystä eventistä on artikkeli Uikipediassa vain usaxi ja venäjäxi.
ellauri198.html on line 643: "Childe Roland pimeään tunneliin tuli" on englantilaisen kirjailijan Robert Browningin runo, joka on kirjoitettu 2. tammikuuta 1852 ja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1855 kokoelmassa nimeltä Miehet ja naiset. Juoni:
ellauri198.html on line 796: Vizi mitä existentialistis-freudilaista viime vuosisadan lopun saarnausta sullottuna markkinointimixin muovipakkauxeen! Olis Roope ollut pöllämystynyt (mutta samalla myös mielissään), jos se olis nähnyt mitä Childe Harold sai tästä rykäyxestä uutetuxi modernismin nimiin vielä vuonna 1974. Mutta seuraavat alluusiot olis voineet yhtä hyvin jäädä tekemättä...
ellauri203.html on line 96: Sekä nihilistit että liberaalit ulisivat riivaajista Dostolle olet retardi. Ja niin se olikin. Doston eka sponsori kriitikko Belinsky haukkui avoimessa kirjeessä Gogolin pydeen yhdestä kirjasta jossa se puolusteli maanomistajia ja teki pilkkaa musikoiden pesemättömistä kärsistä. Gogol masentui ja kuoli Roomassa. Leninin mielestä Belinsky laukoi leukavasti. Belinskyn nimi oli Vissarion kuten Stalinin isän. Oliko se Gruusiasta? Ei se syntyi Viaporissa Suomessa lääkärin poikana. Belinsky oli kehassut Doston esikoista Köyhää kansaa. Vissarion kuoli tubiin 36-vuotiaana hulluna vuonna 1848.
ellauri203.html on line 294: Toisen maailmansodan jälkeen Miłosz toimi ensin Puolan kansantasavallan diplomaattina Yhdysvalloissa mutta ei viihtynyt siellä vaan palasi Eurooppaan ja siirtyi kulttuuriattaseaksi Pariisiin. Miłosz riitaantui hallituksen kanssa vuonna 1951 ja haki poliittista turvapaikkaa Ranskasta. Myöskään Ranskassa hän ei viihtynyt maan kulttuuriväen keskuudessa vallinneen poliittisen ilmanpiirin vuoksi. Älymystö ihaili kommunismia, ja Miłosz tunsi, että älymystön jäsenet käänsivät hänelle selkänsä. Siksi hän muutti uudestaan Yhdysvaltoihin. Siellä sentään ei ihailtu kommunismia! Päinvastoin vihailtiin!
ellauri203.html on line 298: Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan. Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa siltä varalta ettei viihtyisikään Puolassa. Miłosz heitti Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Varattomien veljien kryptaan.
ellauri203.html on line 348: Vangittu mieli ( puolaksi: Zniewolony umysł ) on puolalaisen kirjailijan, runoilijan, akateemisen ja Nobel-palkitun Czesław Miłoszin vuonna 1953 julkaisema tietokirjallinen propagandateos. Se julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi Jane Zielonkon käännöksenä vuonna 1953.
ellauri203.html on line 350: The Captive Mind kirjoitettiin pian sen jälkeen, kun kirjailija loikkasi stalinistisesta Puolasta vuonna 1951. Siinä Miłosz hyödynsi kokemuksiaan laittomana kirjailijana natsimiehityksen aikana ja kuulumisesta sodanjälkeisen Puolan kansantasavallan hallitsevaan luokkaan. Kirja yrittää selittää stalinismin houkuttelevuutta älymystölle, sen kannattajien ajatteluprosesseja sekä erimielisyyksien ja yhteistyön olemassaoloa sodanjälkeisen neuvostoblokin sisällä. Miłosz kuvaili kirjoittaneensa kirjan "suuren sisäisen konfliktin alla", mutta "toivo lihavasta palkkiosta rohkaisi."
ellauri203.html on line 386: Sodan jälkeen Borowski palasi Puolaan ja Andrzejewskin tavoin hänestä tuli hallitsevan puolueen propagandisti. Lopulta hän kuitenkin pettyi ja vaipui lamauttavaan masennukseen. Annettuaan useita lausuntoja pettyneen neuvostorunoilijan Vladimir Majakovskin itsemurhasta vuonna 1930 Borowski riisti henkensä. Hänen epäilyksistään huolimatta Puolan stalinistinen hallitus käytti hänen hautajaisiaan propagandakseen.
ellauri203.html on line 391: Toisessa Puolan tasavallassa, jossa hän opiskeli Stefan Batoryn yliopistossa Wilnossa, hän kallistui aluksi oikeistolaisen endecja - ryhmän puoleen ja liittyi Iso-Puolan leirin jäseneksi; Myöhemmin hän tuki Puolan kommunistista puoluetta, josta hänet pidätettiin ja joutui oikeuden eteen. Neuvostoliiton hyökkäyksen Puolaan jälkeen hän jäi Neuvostoliiton liittämille alueille ja työskenteli kommunistisena funktionaalisena, asuen Lvivissä. Samaan aikaan hänen äitinsä ja sisarensa karkotettiin Siperiaan. Kun hän pakeni Moskovaan Saksan hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoon vuonna 1941, hänestä tuli yksi Puolan isänmaallisten liiton perustajista sekä sotakirjeenvaihtaja ja poliittinen komissaari Puolan armeijassa idässä. Tuolloin hän kirjoitti paljon neuvostomyönteistä propagandaa.
ellauri203.html on line 397: Varsovassa alemman keskiluokan perheeseen syntynyt Gałczyński evakuoitiin vanhempiensa kanssa ensimmäisen maailmansodan puhjettua, ja vuosina 1914–1918 hän asui Moskovassa, jossa hän kävi puolalaista koulua. Palattuaan Puolaan vuonna 1918 hän opiskeli klassikoita ja englannin kieltä Varsovan yliopistossa ja esitti väitöskirjan olemattomasta 1800-luvun englantilaisesta runoilijasta Morris Gordon Cheatsista.
ellauri203.html on line 399: Toisen maailmansodan puhjettua Gałczyński sai korttiluonnoksen armeijasta. Hän osallistui Puolan syyskuun kampanjaan vuonna 1939. Hän joutui 17. syyskuuta venäläiseksi sotavankiksi ja joutui myöhemmin saksalaisten vangiksi. Hän vietti miehityksensä Stalag XI-A -sodanvankileirillä Altengrabowissa, hänen runojaan painettiin salaa antologioissa. Sodan jälkeen hän matkusti Brysseliin ja Pariisiin ja palasi Puolaan vuonna 1946. Hän perusti 13 Muses Clubin Szczeciniin.vuonna 1948 ennen kuin muutti takaisin Varsovaan, ja tuotti töitä lukuisille viikkolehdille.
ellauri203.html on line 515: Kukolnikin historiallisiin kertomuksiin sisältyy Suomi-aiheinen Jegor Ivanovitš Silvanovski, ili zavojevanije Finljandii pri Petre Pervom, joka ilmestyi Friedrich von Derschaun Finski vestnik -lehdessä vuonna 1845. Sen sankari on suomalainen nuorukainen, joka siirtyy suuren Pohjan sodan aikana venäläisten palvelukseen. Kertomus esittää ruotsalaiset suomalaisten riistäjinä ja venäläiset heidän vapauttajinaan. Kukolnikin kertomus on yksi ensimmäisistä suomennetuista venäläisten kirjailijoiden teoksista. Carl Axel Gottlund julkaisi sen Thomas Frimanin käännöksenä Suomi-lehdessään nimellä Eerikki Silvanus eli Suomen valloittaminen Pietäri ensimäisen aikana. Suomessa ilmestyi 1840- ja 1850-luvuilla myös kaksi Kukolnikin kertomusten ruotsinnosta.
ellauri204.html on line 306: Erotuxena muista etanamiehistä Mooses on kaxisarvinen. Muistan nähneeni kuvia Moosexen pazaista joissa sillä oli pukinsarvet. Renessanssiajan suurimpiin kuvanveistäjiin kuuluva Michelangelo sai vuonna 1505 Paavi Julius II:lta tilauksen Mooses-patsaasta. Michelangelo teki patsasta pitkään ja hartaasti. Lopullinen versio valmistui vuonna 1545. Ja totta mooses, Moosexella on siinä selvät pirunsarvet!
ellauri204.html on line 374: Teemu Syrjänpään vetämiä miesten viikonloppuja on jo esitelty albumissa 41. Palaan haaskalle koska Riku Rinkula, tuo kookas mytomaani nostaa aiheen framille vaaleanpunurissa niteessä. Tai siis nosti vuonna 2015. Riku on samanaikaisesti kiehtova ja vastenmielinen hahmo. Ei tosin järin kiehtova.
ellauri204.html on line 457: Seurassa hän kertoi myös kosteasta kesästä 2011, jolloin hän saattoi herätä kotona kasvot veressä vailla muistikuvia edellisestä päivästä ja olla läheistensä tavoittamattomissa useamman päivän. Näin kävi kun Korhonen ja Härkönen edustivat linnan juhlissa vuonna 2009. Korhonen ja Härkönen edustivat izeään linnan juhlissa vuonna 2009. Korhonen ja Härkönen tosiaan edustivat linnan juhlissa vuonna 2009, jämentää JUKKA RITOLA. Uskokaa nyt jo helkkarissa kerralla.
ellauri204.html on line 513: Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitsee tänä vuonna toimittaja Baba Lybeck. Palkinto jaetaan tietokirjallisuuden ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintojen tavoin 24. marraskuuta. Palkinnot ovat suuruudeltaan 30 000 euroa.
ellauri204.html on line 514: Turkkulaisen Rikun tappio Engel-akvarellille oli selvä jo lähtökuopissa. Baba Lybeckin isovanhemmat olivat kirjailija Tito Colliander ja kuvataiteilija Ina Colliander. Merikadulla oli Inan enkeleitä seinällä. Lybeck kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Helsinkiläinen Lybeck asui vuonna 2017 Suomenlinnassa.
ellauri204.html on line 521: Anna-Leena Härkönen syntyi suomalaiseen emigranttiperheeseen Bulgariassa, mutta perhe pakeni nuttujen ja tumppujen sotaa Sveitsin alpeille, jossa Anna-Leena vietti lapsuutensa. Anna-Leenan eläinlääkäri-isä piti menestyvää praktiikkaa alppien vuorivuohialueella. Tarkempia tietoja Anna-Leenan lapsuudesta ei ole, koska humanoidit kaappasivat perheen vuonna 1988 ja Anna-Leena menetti abduktiossa muistinsa. Suoritettuaan lukion linnunradan ulkopuolella Anna-Leena palasi maapallolle ja ryhtyi opiskelemaan kierkegaardilais-hollantilaista todennäköisyyslaskentaa Helsingin yliopistossa, mutta vaihtoi pääaineensa myöhemmin homeopaattiseen hevostenhoitoon. Lähteenä käytin Willem Kirsch-Höpfnausin teosta "Alppirinteiltä kotilaitumille" eli "Ein Duschkringen uber nicht Hochhaus keine Kliebenenckell" vuodelta 2002, 2. painos, ISBN 0002 34039 4938998.
ellauri204.html on line 538: Minulle on tapahtunut tänä vuonna isoja asioita: avioero, korona-eristys, poikani kotoa pois muutto. Herranjumala, siinä on paljon sopeutumista. Mutta minusta on myös mukavaa se, että olen yksin, on hiljaista ja siistiä.
ellauri204.html on line 565: ”Tunnen itseni muutamaa vuotta nuoremmaksi kuin olen. Olen menettänyt monta läheistä ihmistä, viime vuosina ystäviäni sekä lapsena pikkuveljeni ja aikuisena pikkusiskoni ja isäni. Anna-Leena Härkönen julkaisi vuonna 2005 kirjan "Loppuunkäsitelty", jossa hän käsittelee sisarensa itsemurhaa. Kaikki menetykseni ovat tuoneet minulle elämänhalua ja siten lisänneet onnellisuutta. Eikä ihminen muutu hyväksi tai kivaksi, vaikka hän kuolee. Kuolleistakin voi niin sanotusti puhua pahaa.”
ellauri206.html on line 146: Ali Ismail Abbas on irakilainen mies, joka kiinnitti tiedotusvälineiden huomion loukkaantuessaan vakavasti yöaikaisessa ohjushyökkäyksessä lähellä Bagdadia Yhdysvaltain vuonna 2003 tekemän Irakin hyökkäyksen aikana. Se oli tavallaan vahinko, vaikka hyökkys sinänsä ei ollut.
ellauri206.html on line 161: Svengijengi ’62 (engl. American Graffiti), vuonna 1973 ensi-iltansa saanut elokuva, joka on George Lucasin ohjaama ja käsin kirjoittama. Se kertoo tarinan yhdysvaltalaisista teineistä heidän kesälomansa viimeisenä iltana valmistuttuaan high schoolista. (p.o. kesälomansa viimeisenä iltana heidän valmistuttuaan, vittu kukaan ei enää osaa possesiivisuffixeja, lakkaisivat edes yrittämästä.) Tämäkin leffa on mulle n.h. Mikä olis voinut vähemmän kiinnostaa kuin amer. teinileffa vuonna 1973 jolloin viilasin oza hiessä stalinistisen pankinjohtajan tyttären hilloviivaa ja interreilasin Unkarista etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Eikös ne typerät Star Wars rainat olleet samaisen sentimentaalisen lukaasin käsialaa? Juu sama leuaton harmaa pikku mies on kyseessä. Ronny Howard s. 1954 esitti lukaasia s. 1944. Lukaasin firma on sittemmin myyty Disneyn Waltille. Ylläri. Tirkistely on obsessiivis-kompulsiivista toimintaa. Tästä luvusta tulee mieleen Heli Mätinki 3v aiemmin jossain Turussa, missä mullakin alkoi kalu seistä vastahakoisesti saunassa ja pakenin Petrin lailla uimareissulle vähän äkkiä. Olis pitänyt vaan Petrin lailla ottaa mela kauniiseen käteen ja työntyä käskyn mukaan kaikkeinpyhimpään. Vaikka tuskin oisin pystynyt edes 5 pistoon. Ois takuulla tullut ejaculatio ante portas. Toisaalta toisella kertaa olisi voinut mennä paremmin. Marjan mielestä sukuelimet on hirveä sana. Siinäkin on jotain outoa. Kaikki hahmot toistavat taas Korhosen omia ajatuxia. Marja ei ollut erityisen kaunis mutta auliin panohaluinen.
ellauri206.html on line 182: Vuonna 1961 Houellebecq lähetettiin Ranskaan asumaan isänsä äidin luona. Isän äiti oli omaa sukua Houellebecq ja Michel Thomas päätti myöhemmin käyttää tätä nimeä kirjailijanimenään. Houellebecq valmistui agronomiksi vuonna 1980. Hän avioitui ja liitosta syntyi poika. Avioliitto päättyi eroon ja Houellebecq kärsi masennuksesta.
ellauri206.html on line 220: Muriseva Vanessa Blue on musta yhdysvaltalainen pornografinen näyttelijä ja ohjaaja. Hänet otettiin mukaan AVN: n Hall of Fameen vuonna 2013. Syntyi: 27. toukokuuta 1974 (ikä 48 vuotta), Long Beach, Kalifornia, Yhdysvallat. vanessablue.com on lakannut toimimasta. Sic transit gloria semimundi. Viiskymppisillä pilluilla ei ole enää kysyntää.
ellauri206.html on line 281: Identiteettiliike on kansainvälinen sosiopoliittinen liike, joka kannattaa kansallisen identiteetin säilyttämistä. Liike sai alkunsa Ranskasta vuonna 2002 kansallismielisenä nuorisoliikkeenä. Identitaareilla on aktiivista toimintaa muun muassa Ranskassa, Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Liike sanoo olevansa vastajihadistinen ja vastustaa islamisaatiota. Identitaarit varoittelevat väestönvaihdosta, jonka teorian mukaan länsimaiden eurooppalaista väestöä ollaan tietoisesti korvaamassa muslimiväestöillä. Kirjailija Timo Hännikäisen mukaan "identitaarit korostavat Euroopan maiden kantaväestöjen yhteistä perintöä".
ellauri206.html on line 285: Timö on piipunrassimpi vielä kuin Wellbeck. Hännikäinen on suomalaisen kansallismielisen yhdistyksen Suomen Sisun toinen vihapuheenjohtaja. Hännikäinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaiteen lukiosta vuonna 1998 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006, gradun aiheena 'Modernismin murros Väinö Kirstinän runokokoelmassa "Vihapuhetta"'. Hännikäinen on ollut järjestämässä ja toiminut myös puhujana äärioikeistolaisessa Awakening-tapahtumassa, jossa on vaadittu muun muassa valkoista ylivaltaa. Tilaisuuksissa on esiintynyt myös antisemitistisiksi ja fasistisiksi luonnehdittuja puhujia. Juhannusaattona 2015 Hännikäinen julkaisi Naisasialiitto Unionin sekä väkivaltaa kokeneiden naisten ja tyttöjen tukipalvelun Naisten Linjan julkisilla Facebook-sivuilla alatyylisiä viestejä. Hännikäisen mukaan kyseessä oli humalainen hölmöily. Hän oli myös jo aikaisemmin lähettänyt alatyylisiä viestejä useille eri henkilöille. Viestien seurauksena Hännikäisen teoksia julkaissut Savukeidas-kustantamo lopetti yhteistyön hänen kanssaan. Mitä Houellebecq tarkoittaa? on Timö Hännikäisen toimittama vuonna 2011 Savukeitaan kustantamana ilmestynyt esseekokoelma kirjailija Michel Houellebecqistä.
ellauri206.html on line 369: On kuitenkin pakko mainita perheen kesämatka Walesiin, hirmu iso Shire hevonen ja hirmu pienet falabellat, villit ponit New Forestissa, ja se kun Helmi hukkui Victoria Embankmentille. Se oli vuonna '99, helppo muistaa koska juuri silloin näkyi Oxfordissa täydellinen pimennys. Kazottiin oudossa hämärässä auringon kapenevaa sirppiä noetusta lasista, linnut olivat säikkyneinä vaienneet. Siitä on mulla vielä virttynyt nelisilmäinen T-paita muistona: I saw the '99 eclipse, didn't do me any harm. Debatable. Sieltä ostettiin Helmille pieni britti koulupuku, joka sillä oli päällä koulun alkaessa seuraavana syxynä.
ellauri206.html on line 473: Liukkosen toinen romaani O ilmestyi vuonna 2017 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sen mä olen lukenut, paxu kuin mikä, jotain narsistista nuorisohomostelua. Vuonna 2019 ilmestyi Liukkosen kolmas romaani, Hiljaisuuden mestari, joka on Helsingin Sanomien Jukka Petäjän mukaan ”äärimmäisen mielenkiintoinen, neuroottinen ja omapäinen romaani”. Olikohan se myyntilässähdys?
ellauri206.html on line 526: Tule pelaamaan MM-lätkävisaa! Kuinka monta lyöt sisään? Montako maalia Marko "Mörkö" Anttila painoi reppuun jääkiekon MM-finaalissa vuonna 2019? Mitkä olivat Ville Peltosen tehopisteet jääkiekon MM-finaalissa vuonna 1995? Pelejä odotellessa tule pelaamaan Testerin MM-lätkävisaa. Kuinka monta saat oikein? Klikkaa pelaamaan!
ellauri207.html on line 55: Sven-Ingvars on ruotsalainen dansband. Se perustettiin vuonna 1956 Slottsbronissa nykyisessä Grumsin kunnassa Värmlannissa. Hittejä ovat olleet mm. "Fröken Fräken", "Kristina från Vilhelmina", "Vid din sida" ja "Önskebrunnen". Vuonna 2009 yhtyeen albumi Sven-Ingvars i Frödingland (1971) pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.
ellauri207.html on line 70: Nick Cave on myös kirjailija. Esikoisromaani Kun perse näki Herran enkelin ilmestyi vuonna 1992 (alkuperäisteos And the Ass Saw the Angel ilmeistyi 1988). Toinen romaani Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro) julkaistiin syyskuussa 2009 yhtä aikaa 30 maassa.
ellauri207.html on line 80: Caven vuonna 2000 syntynyt poika Arthur Cave kuoli vuonna 2015 pudottuaan LSD:n vaikutuksen alaisena 18 metrin korkeudesta kallionkielekkeeltä Brightonissa, Englannissa. Ällön kiintoisaa ja kiintoisan ällöä.
ellauri207.html on line 112: Edellisvuoden jouluna hän oli kutsunut Lisbeth Salanderin mökilleen Sandhamniin. He olivat tehneet pitkiä kävelyretkiä ja keskustelleet dramaattisella äänellä tapahtumista, joihin he olivat joutuneet edellisvuonna, jolloin Mika oli kokenut näin jälkikäteen katsottuna elämänsä kriisin, ja retkien jälkeen he olivat puineet tapahtumien jälkimaininkeja punkassa. Mika oli tuomittu parittelusta pariksi kuukaudeksi vankilaan, hänen maineensa tyhjäntoimittajana oli vedetty lokaan ja hän oli joutunut lähtemaan aikakauslehti Millenniumin toimituxesta lerppahäntä koipien välissä. Mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut hyväxi: Teollisuusjohtaja Henrik Vangerin elämäkerta, jonka kirjoittamisen Mikael oli alkuun kokenut hyvin ansaituksi terapiaksi, olikin muuttunut yllättäen hyvin ovelan, tuntemattoman sarjamurhaajan (en enää muista kenkä) takaa-ajoksi.
ellauri207.html on line 388: Kello on viisi toukokuun viimeisenä sunnuntaiaamuna. Helatorstai meni, Jeesus kilahti ja taivaaseen vilahti. Helluntai on tänä vuonna myöhässä kuten pääsiäinenkin, vasta viikon kuluttua. Jolla ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä. Ringduvan vet det och morsar enträget på gården:
ellauri210.html on line 101: Freud kirjoitti yleensä vain niin sanotuista "suurista" taiteilijoista. Hän analysoi parimurhaa Dostojevskin teoksissa, kirjoitti Leonardo da Vincin lapsuudesta ja pohti Michelangelon teosten emotionaalisia vaikutuksia. Mutta vuonna 1931 Freud puhui ystävälleen lähettämässään kirjeessä hieman Charlie Chaplinista.
ellauri210.html on line 192: Justus Lipsius, Justin, Bosius ja Erycius Puteanus kuvaavat toista lisävarustetta, joka löytyy edelleen, Cornelius Curtius raportoi vuonna 1634, japanilaisissa risteissä: ristin tai rungon projektio, puusta tai nahasta, johon pyöräilijä nousee kuin hevosen selkään: ilmeisesti satula.
ellauri210.html on line 312: Picasso liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944 ja osallistui useisiin rauhankonferensseihin sodan jälkeen. Hänelle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuosina 1950 ja 1962. Nyt on Uljanovin rauha mitaleineen kuopattu, ja Pablokin. Vanhoilla päivillään se teki savikukkoja.
ellauri210.html on line 634: Arp liittyi 1912 Blaue Reiter -taiteilijaryhmään ja perusti vuonna 1916 Hugo Ballin kanssa Zürichiin dadaistisen ryhmän Dada Zürich. Käyttäen nimeä Hans Arp hän perusti 1920 Max Ernstin ja aktivisti Alfred Grünwaldin kanssa Kölniin dadaryhmän Dada Köln. Hänen maalauksiaan oli kuitenkin 1924 esillä surrealismin ensimmäisessä näyttelyssä Galerie Pierressä Pariisissa.
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
ellauri210.html on line 1060: Vuonna 1929 Dalí tutustui moniin surrealismin merkkihenkilöihin, joiden joukossa oli runoilija Paul Éluard vaimonsa Galan kanssa. Erottuaan miehestään vuonna 1932 Galasta tuli Dalín muusa ja manageri; naimisiin he menivät vasta 1958. Dalín menestyksen tärkeänä osana on pidetty Galan liikevainua ja hänen ideoimiaan mainostemppuja.
ellauri210.html on line 1062: Dalí ryhtyi sijoittamaan vapaan assosiaation tuottamia aiheita epätodelliselta vaikuttaviin maisemiin vuonna 1926 saatuaan vaikutteita Picassolta, Joan Mirólta, Giorgio de Chiricolta ja Yves Tanguylta.
ellauri210.html on line 1068: Dalí etääntyi 1930-luvun alussa surrealistien vasemmistolaisista aatteista yhä selvemmin ja muuttui vuosi vuodelta oikeistolaisemmaksi. Dalín tempaukset herättivät pahaa verta joissakin surrealismin johtohahmoissa, sillä heidän mielestään Dalín käyttäytyminen saattoi vahingoittaa liikettä ja sen radikaalivasemmistolaisuuteen perustuneita tavoitteita. Dalí maalasi vuonna 1933 kiistellyn Leninin muotokuvan Wilhelm Tellin arvoitus sekä toiseen teokseensa hakaristin. Surrealistien johtaja André Breton järkyttyi ja järjesti vuonna 1934 surrealistien piirissä ”oikeudenkäynnin” Dalín erottamiseksi ryhmästä. Dalí puolustautui selittämällä, että hän oli maalannut Leninin ja Hitlerin näkemiensä unien pohjalta ja että hänen kiinnostuksensa Hitleriin oli epäpoliittista ja puhtaasti taiteellista.
ellauri210.html on line 1070: Kun Espanjan sisällissota puhkesi kesällä 1936, ulkomailla oleskellut Dalí sanoi kannattavansa tasavaltalaisia. Francon fasistien päästyä voitolle hän kuitenkin käänsi takkinsa varmistaakseen, että voisi palata sodan jälkeen Espanjaan. Kun Dalí ei vastustanut Francon diktatuuria sisällissodan päättymisen 1939 jälkeen, Breton syytti Dalía fasistisista mielipiteistä, itsekeskeisyydestä, itsensä korostamisesta ja taloudellisesta ahneudesta, ja hän karkotti Dalín vuonna 1939 surrealistien piiristä lopullisesti. Eräät myöhemmätkin kriitikot ovat nimittäneet Dalía fasistiksi. Lavakoomikoxikin, muttei sentään humoristixi.
ellauri210.html on line 1072: Yhdysvalloissa vietetty aika toi Dalílle aiempaakin suurempaa menestystä. Hänen näyttelynsä kiersi maan suurimmissa kaupungeissa, ja hän julkaisi omaelämäkertansa, josta tuli myyntimenestys. Hän teki yhteistyötä Walt Disneyn kanssa: he suunnittelivat surrealistista piirroselokuvaa Destino, mutta tuotanto keskeytettiin ja elokuva valmistui vasta vuonna 2003. Eivät varmaan päässeet yhteisymmärryxeen vizeistä.
ellauri210.html on line 1080: Dalí työskenteli ahkerasti aina 70-vuotiaaksi asti, kunnes hänen terveytensä alkoi 1970-luvun puolivälissä horjua. Gala kuoli 1982, ja Dalí vietti viimeiset vuotensa lähes erakkona. Hän sai vuonna 1986 palovammoja tulipalossa. Dalí kuoli 23. tammikuuta 1989.
ellauri210.html on line 1102: OULIPO on lyhenne sanoista Ouvroir de Littérature Potentielle, joka tarkoittaa kokeellisen tai potentiaalisen kirjallisuuden työpajaa. Sen perustivat kirjailija Raymond Queneau (1903-1976) ja matemaatikko François Le Lionnais (1901-1984) vuonna 1960. OuLiPon jäsenet pyrkivät kehittämään kielellisiä kokeiluja, jotka perustuivat johonkin sääntöön (contrainte), jota tuli noudattaa mahdollisimman tiukasti.
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri210.html on line 1246: Shaw meni naimisiin Charlotte Payne-Townshendin kanssa vuonna 1898. Solmiessaan avioliiton he olivat jo 40-vuotiaita. 1930-luvulla pariskunta matkusteli ahkerasti ja kävi Amerikassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa ja Japanissa. Charlotte eli involuntary selibaatissa, sillä Bernie piti vastenmielisinä ajatusta seksuaalisesta kanssakäymisestä ja synnytyksestä.
ellauri210.html on line 1456: Charles Perrault (12. tammikuuta 1628 Pariisi, Ranska – 16. toukokuuta 1703 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1697 julkaisemastaan satukokoelmasta Hanhiemon tarinoita (ransk. Les Contes de ma mère l'Oye). Varsinaiselta ammatiltaan Perrault oli asianajaja, ja hän toimi myös julkisten rakennusten tarkastajana. Hänen oikea nimensä oli Jaakko Parantainen. Les oies marchent dans la cour. Pas les oeufs, zihihihihi. Perrault oli varakas porvari, kuinkas muuten.
ellauri210.html on line 1458: Aanyway, se (Perraultin siis) julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1695 pienenä volyymina ja julkaistiin uudelleen vuonna 1697 Perraultin teoksessa Histoires ou contes du temps passé. Andrew Lang sisällytti sen, hieman eufemisoituna, johkin vitun Harmaakeijukirjaan. Se on luokiteltu Aarne-Thompsonin tyypin 510B kansantarinoiden joukkoon, luonnotonta rakkautta.
ellauri211.html on line 46: Kalutut Palat on lyömätön vessalukemisto. Lyhkäiselläkin käynnillä tyhjän päällä ehtii lukea sen vizipalstat. Se täytti tänä vuonna sata vuotta. Vuonna 1999 europalat lisensioitiin jollekin euroyrityxelle. Kävi kuin Don Duckille, josta tuli Anders And. Se on vieläkin Suomen suurilevikkisin lehti. Paskahuusseja on vielä koko maaseutu täynnä, vaikka niiden tulevaisuus on nyt uhattuna. (Paizi ne tekee toisen tulemisen muovisina sisävessoina.) Omistuxen vaihtuessa "Posetiivari" Rothien naapurista sai kenkää Kalutuista Paloista, kun kaikki pohjoismaiset kalutut siirrettiin yhdelle johtajalle. Eipä enää uzi Wolframilta, pitkäkö sillä on jäykkänä, saako sekin 30 kilomarkkaa kuussa plus bonuxet. Posetiivari ei menettänyt posetiivisuuttaan, vaikka menetti työpaikan, talonpuolikkaan, vaimon sekä tyttären, vaan alkoi myydä izeään postimyynnissä.
ellauri211.html on line 50: Lehden erikoisia mutta kestäviksi ja erottuviksi osoittautuneita piirteitä olivat etukannessa sijaitseva sisällysluettelo, pieni sivukoko, runsas tekstimäärä ja kuvien vähäisyys. Kuvallisiin etukansiin lehti siirtyi vasta vuonna 1998. Lehteä kustannettiin pelkästään tilaus- ja irtonumeromaksujen avulla vuoteen 1955, jolloin se vasta alkoi hyväksyä mainoksia sivuilleen. Tupakan ja alkoholin mainontaa ei kuitenkaan ole koskaan sallittu, ja lehden takakansi on aina pidetty toimituksellisessa käytössä.
ellauri211.html on line 54: Samalla kun Reader’s Digestin kieliversioita on lakkautettu joistakin länsimaista, muun muassa Tanskasta vuonna 2005, yritys on perustanut uusia kieliversioita entisiin sosialistimaihin ja nouseviin Aasian maihin. Mutta Kiinan markkinoille suunnattu lehden versio lopetettiin kuitenkin yllättäen vuonna 2012, vain neljän ja puolen vuoden ilmestymisen jälkeen. Kiinalaisten länsinauru loppui lyhyeen.
ellauri211.html on line 56: Kalutut Palat alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1945, kun Helsingin Sanomien pääomistaja Eljas Erkko alkoi kustantaa sitä. No niinpä tietysti, kukas muu. Se tuli lehden lisäksi tunnetuksi tietokirjojen, kaunokirjallisten Kirjavalioiden sekä äänilevykokoelmien kustannustoiminnasta, samoin kuin tuotteidensa näkyvästä suoramarkkinoinnista monimutkaisine arvontoineen ja asiakaspalvelun symboliksi kehitettyine Kaarina Mäkelä -hahmoineen.
ellauri211.html on line 58: Reader's Digest on edelleen, kaikki kieliversiot yhteen laskien, maailman luetuin yleisaikakauslehti. Vaikka suomalaisen Valittujen Palojen levikki ja lukijamäärä on 2000-luvulla laskenut nopeasti muiden yleisaikakauslehtien tapaan, ainakin vielä vuonna 2012 sen 178 000 kappaleen levikki oli kielialueen asukasmäärään suhteutettuna Reader’s Digest -lehtien suurin. Suurimmillaan Valittujen Palojen levikki oli 1990-luvun lopulla: 354 000 kappaletta. Vuonna 2014 lehden tarkastettu levikki oli 122 605. Noin 50 erikielisen Reader’s Digest -lehtiversion yhteinen levikki on noin 10 miljoonaa.
ellauri211.html on line 152: Noin vuodesta 1972 alkaen Japanissa alettiin kieltää Nanjingin verilöylyn todenperäisyys. Surmansa saaneiden lukumäärän väitettiin olevan huomattavasti nykyään todenmukaisena pidettyä, yli 300 000 pienempi, noin 38 000–42 000. Suurempia lukuja väitettiin kiinalaisten suurentelemiksi. Teoksessa esitetään antautuneiden ja vangittujen sotilaiden tappamisen olevan jotain muuta kuin ”verilöyly”. Se oli pikemminkin "voiton päivän paraati". Ainakin vielä vuonna 1990 teos oli Japanin opetusministeriön mukaan virallisen historiakäsityksen mukainen.
ellauri211.html on line 160: Hiroshima ja Nagasaki ovat kaksi japanilaista kaupunkia, joita kumpaakin vastaan Yhdysvallat hyökkäsi atomipommilla elokuussa vuonna 1945 (Hiroshima 6. elokuuta ja Nagasaki 9. elokuuta). Ne ovat ainoat kohteet ihmiskunnan historiassa, joita vastaan ydinpommia on käytetty sodassa. Iskujen katsotaan olleen merkittävä tekijä toisen maailmansodan päättymisessä.
ellauri211.html on line 302: "Arvaa. Paula puuskahti, että aina sä löydät noita hienoja sivistyneitä miehiä, ja mä en löydä muita kuin kiipijöitä, hyväksikäyttäjiä ja perseennuolijoita." Rajala kertoi IS:lle maaliskuun alussa pettäneensä Katri Helenaa nykyisen vaimonsa Marjan kanssa. Liittoa hiersi erilaisuus. - Heti avioliittomme alussa tapahtui sellainen asia, että päättelin sen olevan meidän suhteessamme erottava tekijä. Huomasin pian, ettei erilaisuutemme ehkä ollutkaan liitossamme rikkaus, Rajala totesi. Panu Rajala avautuu blogissaan saamastaan lähestymiskiellosta: ”Kolmen sekunnin väärä kädenliike voi äkkiä kostautua”. Rajala kertoo tuomion seurauksena hänen juhannuksensa olevan ”tehokkaasti pilattu”. Männävuonnakin kokon pilasivat poliisit. Ei kulohälytys koske julkimoita.
ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti). Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella.
ellauri213.html on line 423: ANO perustettiin vuonna 1974 sen jälkeen kun Abu Nidal ja Jasser Arafatin Palestiinan vapautusjärjestöön kuuluva Fatah-siipi olivat riitaantuneet. PLO erotti Abu Nidalin jäsenistöstään ja tuomitsi tämän poissaolevana kuolemaan. Abu Nidalin alettua toimia freelancerina uskotaan, että hän oli määrännyt 20 eri maassa iskuja, joissa kuoli tai haavoittui yli 900 ihmistä.
ellauri213.html on line 425: Järjestön tunnetuimpiin iskuihin kuuluivat vuonna 1985 israelilaisen lentoyhtiö El Al -lipunmyyntitiskillä tapahtuneet iskut Rooman ja Wienin lentoasemilla, kun neljä aseistautunutta palestiinalaista terroristia alkoi tulittaa matkustajia lähes samanaikaisesti molemmissa maissa. Iskuissa kuoli 18 ihmistä ja 138 haavoittui. Abu Nidalin elämäkerran kirjoittaja Patrick Seale kirjoitti, että iskujen ”mielivaltaisesta raakuudesta oli helppoa tunnistaa ne tyypillisiksi Abu Nidal -iskuiksi”.
ellauri213.html on line 447: Shottaz ja Kuolemanpartio ovat koko maan tunnetuimpia jengejä. Suuri osa jengien välisistä tai sisäisistä ampumisista tapahtuu juuri Järvan alueella, johon Rinkeby kuuluu. 90 000 asukkaan Järvassa tapahtui viime vuonna yhdeksän murhaa.
ellauri214.html on line 524: Se täyttää siis tänä vuonna kuusikymmentä.
ellauri214.html on line 584: Olga Tokarczuk näyttää jyrsijältä. Hiän on kasvissyöjä. Roman Fingas, psykologitoveri, oli Tokarczukin ensimmäinen aviomies. He menivät naimisiin, kun hän oli 23-vuotias ja myöhemmin eronnut; heidän poikansa Zbigniew syntyi vuonna 1986. Grzegorz Zygadło on hänen toinen aviomiehensä.
ellauri214.html on line 664: Olgan oma uskonto on globalisaatio. Laila-koira Kinnunen lauloi Manzhurian kummut Saukin ja pikkuoravien sanoilla v 1962. Samana vuonna syntyi Olga Tokarzhuk opettajaperheeseen.
ellauri216.html on line 144: Pseudo-Dionysioksen corpus on ajoitettu liturgianhistoriallisten, dogmaattisten ja filosofisten edellytystensä vuoksi 400-luvun ja 500-luvun vaihteeseen. Tekstit on kirjoitettu aikaisintaan vuonna 475 ja viimeistään vuonna 532. Eli valehteli raukka nälissään.
ellauri216.html on line 154: Proklos huomasi pitävänsä enemmän filosofiasta kuin lainlukemisesta. Hän matkasi takaisin Aleksandriaan, jossa hän aloitti Aristoteleen töiden lukemisen Olympiodoroksen opettamana. Tässä vaiheessa hän aloitti matematiikan lukemisen Heroonin oppilaana (ei pidä sekoittaa Heron Aleksandrialaiseen). Proklos oli varsin lahjakas oppilas. Häntä alkoi kuitenkin kyllästyttää Aleksandriassa opetetun filosofian alhainen taso ja muutti Ateenaan vuonna 431 opiskellakseen kuuluisassa Akatemiassa, jonka Platon oli perustanut 800 vuotta aikaisemmin, ja jossa hän toivoi saavansa parempitasoista filosofiaa. Hän opiskeli Akatemian johtajan Syrianoksen oppilaana yhdessä Domninos Larissalaisen kanssa. Domninoksesta ja Prokloksesta tuli varsinaiset riitapukarit.
ellauri216.html on line 318: Soligalitš (ven. Солига́лич) on kaupunki Kostroman alueella Venäjällä. Suola-Galitsia, jonka suolakaivoxista suomalaisetkin saivat suolansa. Galitsiasta monet juutalaiset muuttivat pogromeja pakoon Amerikkaan. Kostroma on keski-Venäjällä Moskovan liepeillä. Se sijaitsee Volgaan laskevan Kostromajoen rannalla 216 kilometriä Kostromasta koilliseen. Kaupunki on Soligalitšin piirin keskus. Asukkaita oli 6 100 henkeä vuonna 2010. Nyt varmaan vähemmän. Kaupunki koostuu lähinnä 1–2-kerroksisista koristeellisista puutaloista. Kostroma-joen vastarannalla on kylpylä, jossa annetaan erilaisia mineraalivesi- ja mutahoitoja. Soligalich.com on myytävänä. Notable people:
ellauri216.html on line 346: Nykyaikaisten historioitsijoiden tutkimusten vahvistaman legendan mukaan kuvailtuna aikana Feodorovskaja-ikonista tuli pyhän oikeistoon uskovan suurruhtinas Aleksanteri Nevskin rukouskuva, ja juuri tällä kuvakkeella vuonna 1239 suurruhtinas Jaroslav Vsevolodovich siunasi hänen poikansa, pyhä prinssi Aleksanteri, naimisiin Polotskin prinsessa Paraskevan kanssa. Yhdessä jalon prinssin kanssa Feodorovskajan ikoni matkusti laumaan, jossa pyhä Aleksanteri puolusti Venäjän maan etuja; hän otti tämän kuvan Kaikkein Pyhästä Theotokosista mukaansa sotilaskampanjoihin; Jumalanäidin Feodorovskajan ikonin edessä jalo ruhtinas, hyväksynyt luostaruuden, päätti elämänsä.
ellauri216.html on line 350: Ihmeellisen Feodorovskajan ikonin ilmestymisen muistoksi järjestettiin juhlat 16.-29. elokuuta, ja perinteisesti Kostromassa seurasi kaupunginlaajuinen kulkue katedraalista Zaprudnyan Vapahtajan kirkkoon, joka pystytettiin pyhäkkö. Tämä 1900-luvulla väkisin katkennut perinne elvytettiin vuonna 1990.
ellauri216.html on line 437: Jumalanäidin "Fedorovskaya"-kuvaketta kunnioitetaan erityisesti Venäjällä, myös siksi, että juuri tämän kuvan kautta annettiin Jumalan siunaus Mihail Fedorovich Romanovin hallitukselle, jonka valinta Venäjän valtaistuimelle tapahtui vuonna 1613. lopetti Venäjän valtiota pitkään piinaneen valtion kuohunta. Moskovasta Kostromaan lähetettiin Zemsky Soborin suurlähetystö, joka toi mukanaan Jumalanäidin "Vladimirskajan" ja Moskovan ihmetyöntekijöiden ikonin. Kostromassa papisto tapasi heidät "Fedorov"-kuvakkeen kanssa, ja he kaikki menivät Ipatievin luostariin, jossa nuori Mihail oli äitinsä, nunna Matryonan kanssa.
ellauri216.html on line 445: Kostromalaiset hoitivat ahkerasti myös ikonin koristelua. 1800-luvun alussa ikonille tehtiin uusi kultainen riza, johon jäivät entiset jalokivet ja koristeet. Eräs aikalainen todistaa: "Tässä kuvassa viitta, joka on järjestetty vuonna 1805 puhtaimmasta kullasta katedraalin riippuvuuden ja ennen kaikkea kansalaisten innokkuudesta, painaa kruunussa 20 puntaa 39 puolaa; hän ja kruunu ovat koristeltu timanteilla, yahonteilla, smaragdeilla, rubiineilla (joista yksi punainen on arvokkain), veniseillä ja muilla jalokivillä, suurilla helmillä ja burmiittien jyväillä... Tähän kuvaan kuuluvat kasukat tai korvakorut, jotka ovat yli puolen arsin pituisia, burmiitilla jyvät, jalokivet, kultamuotti, sormukset ja lohkot, joissa kirjoitus on kuvattu... ". Ihmekuvaa varten järjestettiin vuonna 1891 uusi kultainen, lähes 10 kiloa painava riza, joka koristi sitä vuoteen 1922 asti.
ellauri216.html on line 453: Vuonna 1944, kunnostuskirkon hajoamisen jälkeen, kunnostustyön katedraalin rehtori arkkipappi Nikolai palautti ikonin ortodoksiseen kirkkoon. Aluksi ihmekuvassa, kuten sen kunnostustyöntekijöiden luona, ei ollut rizaa, vasta vuonna 1947 se laitettiin kuparikullatun rizaan yhdestä luettelosta.
ellauri216.html on line 459: Venäjän ortodoksisen kirkon elpyminen, joka alkoi vuonna 1988 Venäjän kasteen vuosituhatjuhlasta, heijastui myös Kostroman pyhäkköjen kohtaloon. 29. 29. elokuuta 1990 - ensimmäistä kertaa vuosikymmenien jälkeen, Jumalanäidin "Fedorovskaya"-kuvakkeen ilmestymispäivänä, monien tuhansien kulkue kulki jumalallisen liturgian jälkeen katedraalista Ylösnousemuksen katedraalista koko Kostroman kautta Zaprudnyassa sijaitsevaan Vapahtajan kirkkoon; Siitä lähtien, kuten ennenkin, kulkueesta on tullut jälleen perinne. 18. elokuuta 1991 "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen ikoni siirrettiin juhlallisesti raunioista uudelleen rakennettuun Epiphany-Anastasia-katedraaliin, josta tuli uusi katedraali.
ellauri216.html on line 461: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella 12. toukokuuta 2001, ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen, "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen kuva toimitettiin Moskovaan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin lokakuussa samana vuonna uskovien palvontaa varten ikoni siirrettiin Jekaterinburgiin. Vuonna 2002 "Fedorovskaya"-kuvake tavattiin Arkangelin ja Pietarin hiippakunnissa. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella vuonna 2003 ihmekuva toimitettiin jälleen Moskovaan, missä sitä säilytettiin Pyhän Danilovin luostarin Kolminaisuuden katedraalissa.
ellauri216.html on line 501: Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977. Sieltä hän sai muistoxi Leninin pronssipään.
ellauri216.html on line 503: Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 matkakonttarina Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin munkiksi, munkkirinkiläxi ja rengasmunkiksi vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli Valamon luostarin veljestön jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, imugeenina, vuosina 1979–1997. Arkkimandrillin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1986.
ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi.
ellauri216.html on line 577: Kun Aleksandrian piispaksi tuli vuonna 374 areiolainen Lukios, ortodoksisia johtohahmoja alettiin vainota. Uusi piispa hyökkäsi myös pyhää Makariosta ja muita kuuluisimpia munkkivanhuksia vastaan. Nämä pakenivat Niilin suistoalueelle ja piilottelivat eräässä saaressa. Tämä koitui suureksi siunaukseksi kirkolle, sillä evakkoon joutuneet pyhät saivat monia pakanoita kääntymään kristityiksi. Aleksandriassa kansa protestoi ankarasti kirkon johtoa vastaan, ja pian vanhusten sallittiin palata erämaahansa häiritsemästä asujaimia.
ellauri216.html on line 623: Aleksanteri Nevski syntyi vuonna 1219 Vladimirin suuriruhtinaan Jaroslavin toiseksi vanhimpana poikana. Hänestä tuli vuonna 1236 Novgorodin ruhtinas. Ryhdyttyään yhteistyöhön mongolien kanssa Aleksanteri sai Vladimirin suuriruhtinaan arvon, joka oli aiemmin kuulunut hänen veljelleen, mongoleja vastaan kapinoineelle Andrei II:lle.
ellauri216.html on line 625: Lisänimen Nevski eli Nevalainen Aleksanteri on myöhemmin saanut hänen Nevajoen rannoilla ruotsalaisista, norjalaisista, suomalaisista ja hämäläisistä vuonna 1240 saavuttamastaan Nevan taistelun voitosta. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana. Kahta vuotta myöhemmin 1242 Aleksanteri löi saksalaisen kalparitarien hyökkäysarmeijan Peipsijärven jäällä. Jää petti nazipanssareiden alla.
ellauri216.html on line 628: Saksalaisten ritarien tappio tulkittiin pian oikeauskoisten voitoksi paavin johtamista hyökkäyshaluisista katolilaisista, ja Aleksanteri Nevski julistettiin jo Iivana Julman kauden alussa pyhäksi. Pietari Suuri kunnioitti pyhää soturia rakennuttamalla Aleksanteri Nevskin lavran paikalle, jolla ruhtinaan oli oletettu voittaneen ruotsalaiset vuonna 1240. Pietari suunnitteli myös Aleksanteri Nevskin kunniamerkin, jonka ensi kerran myönsi Katariina I vuonna 1725. Keisarinna Elisabet teetti hänen jäännöksilleen valtavan hopeisen pyhäinjäännösarkun, joka valmistettiin Pietarin rahapajassa vuosina 1750–1753. Josif Stalin otti Pietari Suuren suunnitteleman kunniamerkin uudelleen käyttöön heinäkuussa 1942 sen kunniaksi, että Peipsijärven taistelusta oli kulunut 700 vuotta.
ellauri216.html on line 630: Aleksanteri Nevski äänestettiin merkittävimmäksi Venäjään liittyväksi henkilöksi televisiokanava Rossijan Imja Rossija -äänestyksessä vuonna 2008. Äänestyksessä toiseksi sijoittui tsaari Nikolai II:n aikainen poliitikko Pjotr Stolypin, kolmanneksi äänestettiin neuvostodiktaattori Josif Stalin. Stolypin on lännessä täysin never heard.
ellauri216.html on line 636: Vaiherikkaiden vuosien jälkeen Aleksanterin terveys murtui ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. Volgan varrella Gorodetsissa hän asettui kuolinvuoteelleen, luopui maallisesta asemastaan ja otti vastaan vihkimyksen suuren skeeman munkiksi ja hän sai nimen Aleksi. Ennen loppuaan hän pyysi anteeksi kaikilta mukanaan olevilta ruhtinailta, pajareilta ja kansanmiehiltä ja antoi itse heille anteeksi. Marraskuun 14. päivänä vuonna 1263 osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen Aleksanteri antoi sielunsa Jumalan käsiin 43 vuoden ikäisenä.
ellauri216.html on line 638: Helsingin Suomenlinnaan rakennettiin vuonna 1854 Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko ortodoksiseksi Viaporin varuskuntakirkoksi. Rakennuksessa oli viisi tornia upeine sipulikupoleineen. Suomalaisen ajan alussa Helsingin eteläistä horisonttia hallitsevan rakennuksen ulkonäköä muutettiin ja siitä tehtiin luterilainen kirkko. Nykyinen asu on 1920-luvulta. Kirkon tornissa toimii lento- ja laivaliikennettä palveleva majakka, joka pyyhki osoitteessa Merikatu 3 sijaitsevaan lastenhuoneeseen neljää välähdystä, eli H-kirjainta.
ellauri216.html on line 640: Aleksanteri Nevskin luostari tai lavra (Александро-Невская лавра) on Pietarissa Nevski Prospektin eteläpäässä sijaitseva luostari, jonka Pietari Suuri perusti vuonna 1710.
ellauri216.html on line 642: Luostariin rakennettiin vuonna 1717 Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko, joka on Marian Ilmestyksen kirkon ohella luostarin vanhin kirkko. Rakennustöiden valmistuttua pyhän ruhtinas Aleksanteri Nevalaisen reliikit siirrettiin sinne. Siirto tapahtui Nevaa pitkin juhlavin menoin, ilotulitusten saattelemana.
ellauri216.html on line 644: Luostarin varsinainen pääkirkko on Pyhän Kolminaisuuden katedraali, jonka valmistuttua luostari sai lavra-statuksen vuonna 1797.
ellauri216.html on line 715: Potkut saanut arkkipiispa Serafim toimi Sortavalan piispana eli apulaispiispana vuosina 1914–21. Vuosina 1921 lähtien hän toimi Viipurin piispana eli Suomen ortodoksisen kirkon johtajana. Arkkipiispan arvon hän sai vuonna 1921, mutta hänelle ei myönnetty valkoista piispanpäähinettä, jollaisen ensimmäinen Suomen hiippakunnan arkkipiispa Antonij oli saanut.
ellauri216.html on line 721: Serafim siirrettiin vastoin omaa tahtoaan lakkautuspalkalle 1. tammikuuta 1924 ja uudeksi arkkipiispaksi valittiin virolaissyntyinen vuonna 1923 apulaispiispaksi valittu pastori Herman Aav vuodesta 1925 alkaen.
ellauri216.html on line 729: Konevitsassa olo muuttui Serafimille yhä tukalammaksi, ja huolimatta lakkautuspalkkansa menetyksestä hän muutti Englantiin vuonna 1926. Siellä hänestä tuli Karlovcin synodin piispa.
ellauri216.html on line 730: Sodan jälkeen hän olisi halunnut palata Suomeen, mutta kansalaisuudesta huolimatta häntä ei päästetty maahan; Serafim muuttikin Neuvostoliittoon ja kuoli moldavialaisessa Hîrbovățin luostarissa vuonna 1959.
ellauri216.html on line 744: Hän sai koulutuksensa Pietarin sotatekniikan koulussa. Vaikka hän onnistuikin opinnoissaan, hän oli syvästi tyytymätön maalitauluelämään ja kääntyi rukouselämään. Vuonna 1827 hän sairastui vakavasti ja jätti armeijan maalialueelle. Hän aloitti luostarikutsun ja otti vuonna 1831 luostarivalan ja sai luostarinimen Ignatius. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hän nousi nopeasti arkkimandrillin arvoon ja hänet nimitettiin 26-vuotiaana Pietarin Pyhän Sergiuksen meriluostarin esimieheksi. Vuonna 1857 Ignatius vihittiin Kaukasuksen ja Mustanmeren piispaksi, mutta hän jäi eläkkeelle vasta neljä vuotta myöhemmin Nikolo-Babajevskin luostariin Volgalla omistautuakseen henkiselle kirjoittamiselle.
ellauri216.html on line 753: Pyhä Feofan, maallikkonimeltään Georgi Vasiljevitš Govorov, syntyi tammikuun 10. päivänä vuonna 1815. Hänen isänsä oli pappina Tšernavskojen kylässä Orjolin läänissä. Jo kotona poika sai kirkollisen kasvatuksen. Myöhemmin hän opiskeli Kiovan hengellisessä akatemiassa, jossa hänet tunnettiin menestyvänä, mutta myös vaatimattomana, jumalanpalveluksia rakastavana ja kaikin puolin esimerkillisenä oppilaana. Georgi kävi usein Kiovan luolaluostarissa ja koki sen jumalanpalveluksissa hengellisesti ylentäviä hetkiä. Vähän ennen opintojensa päättymistä vuonna 1841 hän vihkiytyi itsekin munkiksi. Pian sen jälkeen hänet vihittiin pappeuteen Kiovan luolaluostarin suuressa pääkirkossa.
ellauri216.html on line 755: Opintojensa päätyttyä Feofan toimi noin viisi vuotta kirkon opetustehtävissä Kiovassa, Novgorodissa ja Pietarissa. Hän omistautui antaumuksella kristilliseen kasvatustyöhön, mutta siihen liittyvät hallinnolliset velvollisuudet ja taloushuolet kiusasivat häntä. Häntä veti enemmän puoleensa toisenlainen elämä, yksinäinen rukouksen täyttämä munkkikilvoittelu. Pian hän sai tilaisuuden edistyä kutsumuksessaan, sillä vuonna 1847 hänet nimitettiin omasta pyynnöstään Venäjän hengellisen mission jäseneksi Jerusalemiin.
ellauri216.html on line 773: Pyhä Feofan Erakko antoi sielunsa kaikessa rauhassa Herralle tammikuun 6. päivänä vuonna 1894. Sielun jätettyä ruumiin hänen kasvoilleen jäi säteilemään autuas hymy kuin Cheshire catilta. Pyhä Feofan Erakko kanonisoitiin vuonna 1988.
ellauri216.html on line 865: Konevitsan Jumalansynnyttäjän syntymän luostari (ven. Коневский Рождество-Богородичный монастырь, Konevski Roždestvo-Bogoroditšnyi monastyr) on Laatokan Konevitsan saarella sijaitseva ortodoksinen munkkiluostari. Luostarin perusti vuonna 1393 pyhittäjä Arseni Konevitsalainen. Luostarin toiminta oli Neuvostoliiton aikana pitkään lamaantuneena, mutta on sittemmin elpynyt Venäjän ortodoksisen kirkon luostarina.
ellauri216.html on line 895: 1500-luvulla luostari koki useita vastoinkäymisiä. Vuonna 1553 tulipalo poltti kirkkoja ja irtaimistoa ja kohta sen jälkeen sota Venäjän ja Ruotsin välillä ruhjoi luostaria ja veljestö pakeni turvaan Novgorodiin. Ruotsalaisten ei onnistunut kuitenkaan hävittää luostaria kokonaan ja vuonna 1597 munkit palasivat saarelle takaisin kuin torakat.
ellauri216.html on line 899: Suuren Pohjan sodan (vv. 1700-1721) voittojen ansiosta Konevitsa pääsi jälleen Venäjän ja sen tsaarin Pietari Suuren alaisuuteen ja hallintaan ja Konevitsan luostari perustettiin uudelleen vuonna 1718.
ellauri216.html on line 913: Luostarin viimeinen Suomen-ajan johtaja, isä igumeeni Muurikki (Mihail Serechin) kuoli vuonna 1944 ja omasta pyynnöstään hänet haudattiin ryssän puolelle entisten igumeenien rinnalle Konevitsan luostarin pääkirkon alttarin taakse. Haudalle pystytettiin puinen risti, joka on vielä elokuussa 2008 jäljellä.
ellauri216.html on line 917: Vanhentuva veljestö harveni, luostarin arkitöiden teko vaikeutui, kalusto ja kiinteistö rappeutui, taloudelliset vaikeudet alkoivat, kylmät ja ankarat sääolosuhteet huononsivat elinoloja. Monien muutosten ja vaikeuksien kautta luostarin toiminta päätettiin lopettaa vuonna 1956 ja jäljellä oleva veljestö siirtää Heinäveden Valamon luostariin, jolloin sinne oli muuttamassa enää vain yhdeksän veljestön jäsentä. Evakko-Konevitsan viimeinen johtaja oli igumeeni Pietari (Pauli Jouhki) joka sotilaspappina talvella 1940 yhdessä isä Paavalin, isä Iraklin, isä Simforianin ja insinööri Kudratsevin kanssa hoiteli Valamon luostarin omaisuuden "evakuointia."
ellauri216.html on line 926: Tämä alkuperäinen kenotafi evakuoitiin levyksi purettuna Suomeen vuonna 1940 – mutta se joutui väliaikaisessa säilytyspaikassaan Kannonkoskella ryöstön kohteeksi: osa kannesta ja arkun kehykset katosivat, kansilevyä oli lisäksi leikattu metallisaksilla tai muulla työkalulla varsin rumasti, niin että jäljellä on vain pyhittäjän kuva epämuotoisella levyllä. Äärimmäisen kauniista hopeasepäntaidon näytteestä on siis jäljellä vain rippeet. Ilkivallan tekijöistä ei ole täyttä varmuutta, mutta hopeaa "evakuoitiin" useita kymmeniä kiloja.
ellauri216.html on line 935: Ortodoksisen perimätiedon mukaan kreikkalainen munkki Sergei asettui asumaan Valamon saarelle vuonna 992. Hän sai myöhemmin seuraajakseen munkki Hermanin, joka oli kristinuskoon kääntynyt karjalainen. Luotettavammat lähteet ajoittavat luostarin perustamisen 1100-luvun puolivälin tienoille. Vihonviimeinen arvaus on 1389.
ellauri216.html on line 939: Pitkän vihan aikana alkoivat luostarin vaikeudet. 1570-luvun lopulla ruotsalaiset aloittivat hyökkäykset Valamon omistuksille ja vuonna 1581 he hyökkäsivät luostariin ja söivät 37 munkkia. Jäljelle jääneet veljet pakenivat Tihvinään.
ellauri216.html on line 943: Valamon luostaria alettiin jälleenrakentaa isonvihan aikana Pietari Suuren luvalla Kirilo-Belozerskin luostarin aloitteesta. Luostarin rakentaminen alkoi hitaasti, vaikka ensimmäinen kirkko vihittiinkin jo vuonna 1719. Luostari itsenäistyi 1720. Luostaria johtivat aluksi munkit Savva, Josif ja Tihon. Ensimmäinen igumeni Jefrem johti luostaria 1754–1782. Vuonna 1754 luostarin tuhonnut tulipalo hidasti elpymistä.
ellauri216.html on line 949: Isä Nazarin mukana Sarovista tulleista noviiseista yksi oli nimeltään Jegor Ivanovitsh Popov. Hän kilvoitteli Valamossa vuosina 1782–93. Vuoden 1782 lopussa hänet vihittiin munkiksi nimellä German. Yhdessä kuuden muun munkin sekä kolmen noviisin kanssa hänet valittiin Valamosta ja Konevitsasta tekemään lähetystyötä Venäjän Amerikassa. Hankkeen organisoija oli Novgorodin ja Pietarin metropoliitta Gavriil, mutta sen alkuunpanijoina olivat Grigori Šelihov ja Ivan Golikov, joiden perustama yhtiö, Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian edeltäjä, harjoitti turkispyyntiä Pohjois-Amerikassa. Missio toimi pääasiassa Kodiakin karhusaaristossa. Munkki German toimi tässä missiossa pisimpään, 1794–1836, aina kuolemaansa saakka. Paikallinen väestö kunnioitti häntä pyhänä ihmisenä, ja tämän paikallisen kultin perusteella hänet kanonisoitiin vuonna 1970. Nykyisin hänet tunnetaan nimellä Herman Alaskalainen.
ellauri216.html on line 951: Aleksanteri I vieraili luostarissa vuonna 1819 ja avusti kirvesmieshommissa. 1830-luvulla luostarin sairaalaa ja kirjastoa laajennettiin.
ellauri216.html on line 953: Igumeni Damaskin tuli luostarin johtoon vuonna 1839 ja hänen aikanaan luostari saavutti suurimman laajuutensa veljestön määrän kasvaessa tasaisesti. Hän oli hesykastisen rukousperinteen kannattaja ja ankaran kurin ja järjestyksen mies. Igumeni Damaskinin aikana alettiin suunnitella luostarille uutta pääkirkkoa. Sen rakentaminen kuitenkin kesti ja se valmistui Damaskinin ja hänen seuraajansa Jonataninkin jo kuoltua vuonna 1896. Valmistuessaan se oli yksi Suomen suurimmista kirkoista 75 metrin korkeudellaan.
ellauri216.html on line 955: Luostarin veljestö kasvoi ensimmäiseen maailmansotaan saakka ja vuonna 1913 luostarissa oli 359 munkkia ja 562 noviisia. He edustivat venäläisten lisäksi karjalaisia ja muita vähemmistökansoja ympäri Venäjän.
ellauri216.html on line 958: ui runsaasti kerjäläisiä, joita luostari auttoi parhaansa mukaan. 1900-luvun alussa luostariin perustettiin ensimmäinen koulu, jossa munkit toimivat opettajina. Luostariin perustettiin toinen poikakoulu vuonna 1931. Tyttökoulua ei sentään kehattu perustaa. Koulu oli kahdeksanvuotinen ja opetusohjelma sisälsi myös maa- ja metsätaloutta, mm. paljaaxihakkuuta.
ellauri216.html on line 960: Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 luostarin toiminnalle tuli vaikeuksia. Suurella osalla veljestöä ei ollut Suomen kansalaisuutta, joten keväällä 1921 peräti 119 munkkia vannoi uskollisuudenvalan Suomen hallitukselle. Suomen ortodoksinen kirkko otti gregoriaanisen kalenterin käyttöön vuonna 1921. Luostarin ja kirkkokunnan välit viilenivät vuonna 1925, kun Valamo ei saanut enää lupaa viettää pääsiäistä vanhan ajanlaskun mukaan.
ellauri216.html on line 962: Kun Tyatiran metropoliitta Germanos vieraili ekumeenisen patriarkaatin edustajana Suomessa samana vuonna, veljestö kieltäytyi toimittamasta palveluksia uuden kalenterin mukaisesti. Seurauksena oli se, että monet pappismunkit menettivät määräajaksi oikeutensa toimia pappina ja monet luostarin johtotehtävissä olleet munkit erotettiin tehtävistään. Kirkollishallitus ryhtyi lisäksi tutkimaan keitä luostarin veljestöön kuului ja tutkimuksen seurauksena 17 suspektia munkkia karkotettiin maasta erilaisin perustein. Ajanlaskukiistaa ei saatu kuitenkaan lopullisesti ratkaistua ennen sotia ja Valamon veljestö jakautui kahteen leiriin. Ne munkit, jotka kannattivat vanhaa kalenteria, toimittivat jumalanpalveluksensa muista erillään.
ellauri216.html on line 964: Maailmansotien välisenä aikana luostarista kehittyi merkittävä pyhiinvaellus- ja turistikohde. 1930-luvulla saarella arvioitiin käyneen jopa 30 000 matkailijaa vuosittain. Valamosta tuli myös tärkeä hengellisten kokousten pitopaikka. Ensimmäiset ortodoksiset kirkkolaulupäivät järjestettiin Valamossa vuonna 1929. Niille osallistui 200 laulajaa ja 1000 pyhiinvaeltajaa. Näistä juhlista sai alkunsa ortodoksinen laulujuhlaperinne Suomessa.
ellauri216.html on line 966: Myös papisto piti kokouksiaan Valamossa. Ensimmäiset papiston veljespäivät pidettiin vuonna 1926. Nykyään papisto kokoontuu Uuden Valamon luostarissa vuosittain. Tämä tapa on perua papiston ensimmäisestä kokouksesta Valamossa. Valamon luostari julkaisi myös hengellistä kirjallisuutta, joka tosin 1930-luvulle asti oli pääosin venäjänkielistä posmitusta.
ellauri216.html on line 1025: Eniten tavaraa saatiin korjattua talteen paitsi pääkirkosta, myös Kaikkien pyhien eli Suuresta skiitasta sekä Uuden Jerusalemin eli Ylösnousemusskiitasta; viimeksi mainitusta pelastettiin muun muassa sinne rakennetusta Kristuksen hautakammiosta ikonit, aito Pyhältä maalta tuotu kopio orjantappurakruunusta sekä seinällä ollut Kristuksen ylösnousemusikoni. Kammio havaittiin kokonaan tuhotuksi vuonna 1941, kun luostariin päästiin hetkeksi takaisin; nykyisin se on restauroitu.
ellauri216.html on line 1048: Legendan mukaan kristinuskon leviämisen aikana apostoli Andreas Ensimmäinen kutsuttu muutti pohjoiseen saarnaamaan evankeliumia. Dneprin ja Volhovin ohitettuaan Kristuksen opetuslapsi astui " Nevojärven myrskyisiin ja pyöriviin vesiin " ja asensi kiviristin "Valaam-vuorille" Valaam Islandille Lake Ladogalle. Toisen luostarin syntykäsityksistä mukaan 900 vuoden kuluttua kaksi munkkia, Sergius ja Herman, tulivat "idän maista" (mahdollisesti Kreikasta ).) ja perusti luostariveljeskunnan yhdelle saarista. Kirjalliset lähteet ("elämät"), jotka todistavat pyhien elämästä ja teoista, katsotaan kadonneiksi. Toinen käsite viittaa luostarin perustamiseen X-XI vuosisatojen ajan. Se perustuu yhteen Rostovin Pyhän Avraamyn elämän painoksista. joka sisältää maininnan munkin oleskelusta Valamissa 10. vuosisadalla sekä useita kronikkaviittauksia Pyhän Pyhän Avramyn pyhäinjäännösten siirrosta. Sergius ja Herman Valamista Novgorodiin vuonna 1163.
ellauri216.html on line 1063: Vuoteen 1730 mennessä pystytettiin taivaaseenastumisen kirkko, rakennettiin puuaita, mutta vuoden 1754 tulipalo tuhosi nämä ensimmäiset rakennukset. Keisarinna Elizaveta Petrovna yritti ennallistaa luostarin, mutta vuonna 1765 siinä asui vain 11 munkkia. Leipurin tusina jäi vajaaxi.
ellauri216.html on line 1069: Apotti Nazarius, joka johti luostaria vuonna 1781, aloitti suuren kivirakennuksen. Vuonna 1805 ulkoaukion eteläosaan pystytettiin porttikirkko pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin nimeen ja pohjoiseen sairaalakirkko Jumalanäidin ikonin "Elämän nimeen. - Keväällä antaminen" (Jeesus syntyi jouluna). Siitä lähtien 72 metriä korkea luostarin kellotorni on kohottanut saaren yläpuolelle. 1800-luvulla valettiin myös Valamon kelloista suurin - apostoli Andreas Ensikutsutun kunniaksi 1000 kiloa painava kello.
ellauri216.html on line 1085: Vuodesta 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa ollut Suomen ortodoksinen kirkko. joka siirtyi samana vuonna uuteen Juliaaniseen kalenteriin Suomen viranomaisten painostuksesta, otti läntisen pääsiäisen. mikä pakotti Valamon luostarin siirtymään uuteen tyyliin.. Siirtyminen uuteen tyyliin 1920-luvulla oli syynä Valaamin yhtenäisyyden tuhoutumiseen. 10 vuotta luostarissa kestäneen vastakkainasettelun päättivät saarelle laskeutuneet suomalaiset erikoisjoukot. Merkittävä osa veljistä kieltäytyi silloin alistumasta Suomen arkkipiispa Hermanille. Nämä "vanhan kalenterin" munkit menivät Serbiaan, Kreikkaan, Makedoniaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Marokkoon.
ellauri216.html on line 1089: Joka vuosi luostariin saapui useita tuhansia pyhiinvaeltajia ja turisteja (eri maista, pääasiassa suomalaisia). Niinpä luostarikirjaan on kirjattu, että vuonna 1936 Valamissa vieraili "turisteja" 3540 henkeä 22 osavaltiosta, joista 2137 oli suomalaisia, 562 ruotsalaisia ja 40 venäläisiä.
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri216.html on line 1113: Syksyllä 1940 itse Valaamin saarella, luostarin rakennuksissa, järjestettiin venemiehien ja hyttipoikien koulu. jonka jäsenet menivät vuonna 1941 puolustamaan Leningradia. 20. syyskuuta 1941 suomalaiset miehittivät Valamon saariston. Suurin osa luostarin rakennuksista säilyi, mutta luostarin omaisuus vaurioitui. Joten luostarin suuren Andreevsky-kellon kieli, joka painoi 16 tonnia, revittiin irti ja kolmas osa sahattiin (se vietiin pois jonnekin). Vuosina 1942-1944 luostari kunnostettiin ja sitä käytettiin. Suomen armeija maksoi luostarin asumisen rakennuksissaan, ja tätä maksua vastaan luostari osti ruokaa itselleen. Vain pieni osa vuonna 1940 evakuoiduista veljistä palasi Valaamaan, ja luostarit osallistuivat taisteluihin Neuvostoliittoa vastaan (kaksi sai Suomen ritarikunnan).
ellauri216.html on line 1117: Vaikea oli kysymys suhtautumisesta Neuvostoliiton sotavankeihin. 27. joulukuuta 1941 aloitteleva insinööri Vladimir Kudrjavtsev vaati kirjallisesti apotti Kharitonilta rahaa lähettämään luostarille Neuvostoliiton sotavankien ravinnon parantamiseksi. Khariton kieltäytyi, koska kyse oli Valamista vuonna 1940 vietyjen kaapeleiden myynnistä, johon Kudrjavtsev vastasi: "En kerro sinulle, Kristus itse." Tammikuun 4. päivänä 1942 Kudrjavtsev kirjoitti uudelleen apotti Kharitonille tästä asiasta, jolle Khariton vaati häntä poistumaan luostarista. Tämän seurauksena Kudrjavtsev poistettiin luostarista. Maaliskuussa 1944 luostari suostui ottamaan vastaan Petsamon luostarin munkit heidän vaikean tilanteensa vuoksi sodan olosuhteissa.
ellauri216.html on line 1132: Tämä lausunto, joka on julkaistu myös otsikolla "Jumala on antautunut hiljaisuuteen", vastakohtana Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen pään, patriarkka Aleksius II:n viralliselle politiikalle suhteessa ekumeniaan ja WCC:hen. Valaamin luostaruuden tinkimättömästä asemasta huolestuneena Venäjän ortodoksisen kirkon piispaneuvosto hyväksyi vuonna 2000 "heterodoksisuuteen kohdistuvan asenteen perusperiaatteet". Asiakirjassa selitetään yksityiskohtaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon kanta heterodoksisuuteen, erityisesti se, että ortodoksinen kirkko ei voi tunnustaa "uskontojen tasa-arvoa", mutta korostaa teologisen vuoropuhelun tärkeysjärjestystä muiden tunnustuskuntien kanssa ja sen työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. useat kansainväliset järjestöt maailman palvelemisen alalla, mutta ilman dogmaattisia myönnytyksiä ja kompromisseja uskossa.
ellauri216.html on line 1141: Apotti piispa Pankratyn tietojen mukaan vuonna 2011 luostarissa asui yhteensä 217 henkilöä sketet ja maatilat mukaan lukien. Näistä 37 hieromonkia, 12 hierodiakonia, 89 munkkia, 19 nailonsukkanoviisia, 60 noviisia. 30–40 työntekijää työskentelee jatkuvasti luostarissa.
ellauri217.html on line 156: 900-luvulla kirjoittaneen al-Tabarin mukaan Muhammed syntyi vuonna 567, 569 tai 572. Tai size oli 579. Vakiintuneimman perimätiedon mukaan Muhammed syntyi rabbi-kuun 12. päivänä vuonna 570. Mekassa Arabian autiomaassa Mekan mahtavimpaan Quraish-heimoon kuuluvaan klaaniin. Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä karussa laaksossa Länsi-Arabiassa Hijazin alueella. Islamilaisten lähteiden mukaan Mekka oli niemimaan länsiosan tärkein vaikka köyhin kauppakeskus. Ibn Hishamin kuvauksen mukaan se oli ahdas ja köyhä kaupunki. Siellä sijaitsi Kaaban temppeli, arabien tärkein pakanallinen palvontapaikka, jonka oli rakentanut Abraham. Mekasta tai Quraish-heimosta ei ole löytynyt historiallisia tietoja ennen 800-lukua, joten myös varhaiset tiedot Mekasta ovat lähinnä vain islamin tekopyhää historiaa. Ibn Hishamin mukaan mekkalaiset kuvailivat kaupunkiaan seuraavasti: "me asumme mitä ahtaimmassa kaupungissa ja meillä on vain vähän vettä ja niukka elanto." Muhammedin luonteesta Hisham kirjoittaa: "Kun hän kasvoi mieheksi, hän oli ylevyytensä ja jaloutensa ansiosta hyveellisin kansastaan, paras tavoiltaan, jaloin teoiltaan, paras naapurina, lempein, totuudenmukaisin, luotettavin ja kauimpana siveettömyydestä ja tavoista, jotka alentavat miehen." Supermäntä oli selkeästi tekeillä. Ja toisin kuin Rifaa, tällä kaverilla mäntä toimi jopa sakkolihassa.
ellauri217.html on line 162: 25 vuoden iässä Muhammed meni naimisiin leskeksi jääneen serkkunsa Khadija bint Khuwailidin kanssa. Tämä oli varakas ja arvostettu ämmä, joka palkkasi könsikkäitä miehiä kauppamatkoille mukaansa. Myös Muhammed oli tehnyt tällaisen matkan Khadijan palveluksessa ennen kuin tämä kosi häntä. Muhammed sai Khadijan kanssa kaikki muut lapsensa paitsi Ibrahimin, nimittäin pojat al-Qasim, at-Tayyib, at-Tahir ja tyttäret Zainab, Ruqayya, Umm-Kulthum ja Fatima. Vasta Khadijan kuoleman jälkeen vuonna 619 tai 620 Muhammed meni uusiin naimisiin. Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli profeetalle lahjoitettu jalkavaimo. Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa. 13 women and me the only man in town... Kuiskuttelua on herättänyt Muhammedin lempivaimo A’iša bint Abi Bakr, jonka kanssa Muhammed meni naimisiin, kun tämä Ibn Hishamin mukaan oli seitsemänvuotias Muhammedin ollessa tällöin noin 53-vuotias. On myös esitetty myöhempää perimätietoa, että A’iša olisikin ollut 12- tai 17-vuotias. Tai size oli 25. A’iša oli järjestyksessä kolmas Muhammedin vaimoista ja hänen ”suosikkivaimonsa”. Vaimojen, jalkavaimojen ja lasten lisäksi Muhammedin talonväkeen kuului Muhammedin ja hänen vaimojensa omistamia orjia. Muhammedin mäntä oli kovassa käytössä, mies oli kaikkea muuta kuin Aishan kannattaja.
ellauri217.html on line 171: Tarina Koraaniin kuuluneista "saatanallisista säkeistä" tuli kuuluisaksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Rushdielle tappofatwan. Tämä johtui siitä, että Salman arvosteli mumslimeita voimakkaasti oman jumalansa palvonnasta, josta he eivät halunneet luopua.
ellauri217.html on line 179: Muhammedin pako (arab. هِجْرَة, hijra tai hidžra) Median juutalaisten suojiin toteutui dramaattisesti vuonna 622 kesäyönä Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta. Se tapahtui viime hetkellä, sillä samana yönä mekkalaisten oli tarkoitus surmata Jumalan lähettiläs. Miekkamiesten partio löysi Muhammedin vuoteesta vain tämän viittaan kääriytyneen ottopojan Ali ibn Abi Talibin, joka Jumalan avulla selvisi seikkailusta hengissä. Alista tuli myöhemmin mahtava ja upporikas kalifi, joka hallitsi koko Lähi-itää Libyasta ja Egyptistä Afgnistaniin.
ellauri217.html on line 185: Seuraavana vuonna sotaonni kääntyi ja Muhammedin hymy hyytyi. Muhammed haavoittui itsekin ja menetti poskihampaansa kasvoihin osuneesta kivestä. Taistelussa kuoli 22 monijumalaista ja 65 muslimia. Quraizanin heimoon kuuluneet juutalaiset olivat neuvotelleen viholliseen liittymisestä, mutta eivät olleet toteuttaneet aietta. Kun mekkalaiset olivat poistuneet Muhammed järjesti quraizalaisten juutalaisten joukkomurhan. Ibn Hishamin mukaan surmattujen määrä oli 600–900. Naisten joukosta Muhammed valitsi itselleen jalkavaimoksi juutalaisen naisen Raihana bint Zaidin.
ellauri217.html on line 189: Jumalan lähettiläs kuoli Medinassa vuonna 632 lempivaimonsa A’išan syliin podettuaan hammassärkyä. Heidän viimeinen keskustelunsa oli seuraava: "Minä kysyin: Jumalan lähettiläs, tahdotko, että annan sinulle tuon hammastikun? Kyllä, hän vastasi. Profeetta käytti pontevasti hammastikkua ja pani sen sitten syrjään. Hän katsoi kiinteästi johonkin ja sanoi: Ei, vaan Ylhäisin Toveri Paratiisissa. Panssarirykmentti!"
ellauri217.html on line 212: Hämeen-Anttila syntyi Oulussa vuonna 1963. Hänellä on mittava kirjallinen tuotanto, johon kuuluu käännöksiä ja kymmeniä tietokirjoja. Hän on kirjoittanut paljon muun muassa islamista ja Lähi-idän kirjallisuudesta sekä suomentanut esimerkiksi Koraanin ja Tuhannen ja yhden yön tarinat.
ellauri217.html on line 343: Peppi Pitkätossu -kirjojen uusista painoksista poistetaan neekerikuningas-sana, kertoi kirjailija Astrid Lindgrenin tytär Karin Nyman Dagens Nyheterille lauantaina. Peppi täyttää tänä vuonna 70 vuotta, minkä vuoksi kirjoista otetaan uudet painokset. Peppi Pitkätussu on meitä vanhempi. Siltä taisi jäädä lapset saamatta. Pitkä tussu mutta tyhjä spermasta.
ellauri217.html on line 390: Marina ei muka ollut ymmärtänyt mixi lemmenpesä piti puzata käytetyistä korzuista. Onxtää kaveri aivan vähälahjainen? Onhan se, taisiis oli. Spedelläkin oli enempi päässä älliä, olihan se diplomi-insinööri eikä humanistiretku kuten Jörnykkä. Donner itse valmistui vuonna 1958 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaan yleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus sekä sivuaineina psykologia ja filosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa. Tais tulla sevverta heikot paperit.
ellauri217.html on line 413: M/S Finlandia on suomalaisen Eckerö Linen matkustaja-autolautta, jonka varustamo osti vuonna 2012 italialaiselta Moby SpA:lta korvatakseen sillä Helsinki–Tallinna-reitillä liikennöivän M/S Nordlandian. Finlandian alkuperäinen nimi oli M/S Moby Duck.
ellauri219.html on line 163: Thelema on brittiläisen okkultistin Aleister Crowleyn vuonna 1904 Egyptissä perustama uskonto. Crowleya pidetään theleman profeettana Terry Pratchettin ohella. Nykyisin thelemaa harjoittaa ainakin Ordo Templi Orientis. Theleman tärkein pyhä kirja on Crowleyn Liber AL vel Legis eli Lain kirja, jonka Crowleyn mukaan Achwas-niminen henki, aioni, saneli hänen Rose-vaimonsa kautta ("tuntuu jo lopettelevan"). Theleman harjoittajia kutsutaan "thelemiiteiksi".
ellauri219.html on line 989: Parker sortui kuitenkin pian taas huumeisiin ja jo vuonna 1949 hänen kanssaan oli vaikeaa soittaa samalla lavalla. Parker muun muassa päristeli ilmapallolla mikrofoniin ja ampui pianistia nallipyssyllä. Älkää ampuko pianistia, edes märkäpäillä.
ellauri220.html on line 45: Rakkaus kolmeen appelsiiniin, op. 33, on Sergei Prokofjevin vuonna 1919 säveltämä venäjänkielinen ooppera. Teoksen libreton kirjoittivat Prokofjev ja Vera Janacopoulos. Ensiesitys oli Chicagossa 30. joulukuuta 1921 ranskaxi. Kylmään sotaan oli vielä runsaat 20v.
ellauri220.html on line 157: Erottuaan ensimmäisestä miehestään mr. Mansfieldistä mrs. Mansfield avioitui vuonna 1958 vuoden 1955 Mr Universumin, kehonrakentaja Miklós ”Mickey” Hargitayn kanssa.
ellauri220.html on line 164: Mansfield sijoittui toiseksi heti Marilyn Monroen jälkeen, kun Playboy nimesi 1900-luvun sata suurinta seksisymbolia vuonna 1999.
ellauri220.html on line 635: Don deLillo syntyi rotan vuonna hiljaiseen sukupolveen. There were precisely 1,063 full moons after his birth to this day. People with Chinese zodiac Rat are instinctive, acute and alert in nature which makes them to be brilliant businessmen. They can always react properly before the worst circumstances take place. Their strengths are adaptable, smart, cautious, acute, alert, positive, flexible, outgoing, and cheerful. But they can also be timid, unstable, stubborn, picky, lack of persistence, and querulous. Sen sisaruxista ei ole tietoa.
ellauri221.html on line 62: Bond nappaa julkisesti klubin nähden benzedriiniä eli piriä. Suomessa amfetamiini on luokiteltu huumausaineeksi 1968 alkaen. Korkein oikeus on vuonna 1998 linjannut, että amfetamiini on erittäin vaarallinen huumausaine. Sodassa sitä annettiin porukoille piristyxexi. Sitä veti tri Pauli Pylkkänenkin pitkinä leikkauspäivinä.
ellauri222.html on line 340: Ethelredin hallituskauden alkaessa Englanti oli elänyt pitkään rauhassa, sen jälkeen kun Danelagen oli vallattu takaisin viikingeiltä. Vuonna 991 Ethelred sai kuitenkin kohdata Olav Tryggvasonin johtaman suuren viikinkilaivaston. Maldonin taistelussa kärsimästä tappiostaan huolimatta Ethelred onnistui noin vuonna 994 pääsemään Olavin kanssa sopimukseen, ja pian Olav palasi takaisin Norjaan. Sopimus tuli tunnetuksi nimellä tanskalaisvero (Danegeld) ja se tuli Ethelredille kalliiksi. Vuonna 1002 vero oli 24 000 puntaa, 1005 36 000 puntaa ja vuonna 1012 jo 48 000 puntaa.
ellauri222.html on line 342: Ethelred järjesti Englantiin asettuneiden tanskalaisten joukkomurhan 13. marraskuuta 1002, mikä johti siihen, että Tanskan kuningas Sven Haaraparta teki Englantiin useita sotaretkiä ja onnistui lopulta valtaamaan maan. Vuonna 1013 Sven nousi maihin ja valtasi nopeasti Lontoon ja Etelä-Englannin. Mut hetkinen, eikös Kristuxen toisen tulemisen pitänyt tapahtua tässä välissä, vuonna 1000? Mikä hemmetti sitä pidätteli?
ellauri222.html on line 344: Ethelred pakeni Normandiaan vaimonsa Emman ja lastensa kanssa vuonna 1013. Hän pystyi palaamaan Englantiin vasta seuraavan vuoden helmikuussa Svenin kuoltua. Ethelred jatkoi kuninkaana, mutta hänen poikansa Edmund Rautakylki lähti riitauduttuaan isänsä kanssa pohjoiseen, jossa Utred, vaikutusvaltainen northumbrialainen aatelismies, tunnusti hänet hallitsijaksi. Etelässä Svenin poika Knuut Suuri hyökkäsi Wessexiin. Edmund alkoi koota armeijaa häntä vastaan, mutta suuri osa miehistä kieltäytyi taistelemasta ellei Ethelred tulisi johtajaksi. Edmund lähti Lontooseen tapaamaan sairasta isäänsä, mutta on epäselvää tekivätkö he sovinnon.
ellauri222.html on line 930: Georges Benjamin Eugène Clemenceau [kləmãsõ´] (lempinimi Le Tigre de Papier, ”Paperitiikeri”; 28. syyskuuta 1841 Mouilleron-en-Pareds, Vendée – 24. marraskuuta 1929 Pariisi) oli ranskalainen journalisti ja valtiomies. Hän oli yksi Ranskan kolmannen tasavallan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia ja toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1906–1909 ja 1917–1920. Clemenceaulla oli keskeinen rooli ensimmäisen maailmansodan jälkeisten rauhanjärjestelyjen muotoilussa ja hän vaati erittäin ankaria rauhanehtoja Saksalle. 1865 eli sisällissodan päätyttyä Jori muutti Yhdysvaltoihin, jossa asui neljä vuotta ja työskenteli muun muassa tyttökoulun opettajana Stamfordissa Connecticutissa. Häneen teki vaikutuksen amerikkalainen sananvapaus, joka oli paljon laajempi kuin Napoleon III:n Ranskassa. Palattuaan Ranskaan vuonna 1869 Clemenceau ryhtyi harjoittamaan lääkärin ammattia Pariisissa. Clemenceaun ensimmäinen vaimo oli hänen entinen oppilaansa, amerikkalainen Mary Plummer, jota hän nai vuonna 1869. Heillä oli kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon.
ellauri222.html on line 932: Clemenceaun vehkeily toi hänelle politiikassa paljon vihollisia, jotka pääsivät kostamaan vetämällä hänen ison mahansa lokaan vuonna 1892 paljastuneen suuren Panama-skandaalin yhteydessä. Ranskan valtion tukemaan kanavayhtiöön liittyneen poliitikkojen lahjonnan yhtenä välikätenä oli ollut juutalainen liikemies Cornélius Herz, joka oli ollut jonkin aikaa myös La Justicen osakkaana ja siten Clemenceaun liikekumppanina. Päivälehti Le Petit Journal esitti syytöksiä Clemenceaun osuudesta lahjonnassa, vaikka todisteita ei ollut. Koska Clemenceau oli vastustanut monien nationalistien kannattamaa Ranskan ja Venäjän liittoa, häntä väitettiin jopa Ison-Britannian ostamaksi agentiksi.
ellauri222.html on line 934: Pudottuaan parlamentista Clemenceau keskittyi journalismiin ja saavutti aseman arvostettuna ulkopolitiikan asiantuntijana kuten Carl Bildt ja Alex Stubb. Suuren sodan aikana entinen vasuristi käänsi kelkkansa ja muuttui oikislaisexi. Clemenceaun ajama kyyninen valtapolitiikka edusti rauhankonferenssissa vastavoimaa Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin edustamalle pehmyröinnille. Myös Britannian pääministeri David Lloyd George piti Clemenceaun linjaa epäviisaana, koska Saksan liian ankara kohtelu voisi nostattaa siellä naziliikehdintää. Clemenceau "hyväksyi kompromissina" Saarinmaan erottamisen Saksasta 15 vuodeksi, Reininmaan miehityksen 15 vuodeksi ja sen pysyvän demilitarisoinnin sekä suurten sotakorvausten määräämisen Saksan maksettaviksi, mutta hän piti Versailles’n rauhansopimuksen lopullista sisältöä sittenkin liian pehmeänä Saksalle. Ihan vittuiluxi hän vaati, että Saksan valtuuskunnan oli allekirjoitettava sopimus samassa Versailles’n palatsin peilisalissa, jossa Saksan keisarikunta oli julistettu perustetuksi vuonna 1871. Anarkisti Émile Cottin yritti salamurhata Clemenceaun ampumalla rauhankonferenssin aikana 19. helmikuuta 1919. Harmi ettei osunut. Carramba! Viele vehen vasemmalle!
ellauri223.html on line 50: Aurinkokaupunki (ital. La città del Sole, lat. Civitas Solis) on dominikaanifilosofi Tommaso Campanellan kirjoittama utopia. Se kirjoitettiin italiaksi vuonna 1602, hieman sen jälkeen kun Campanella oli vangittu harhaoppisuudesta ja kapinahengen lietsonnasta. Latinankielinen versio kirjoitettiin vuosina 1613–1614 ja julkaistiin Frankfurtissa vuonna 1623. Teos on yksi kirjallisuuden merkittävimmistä utopioista.
ellauri223.html on line 176: Vuonna 1573 vasta 12-vuotias Bacon alkoi opiskella Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Vuonna 1576 hän alkoi opiskella lakia kierojen asianajajien Gray’s Inn -yhdistyksessä, mutta opinnot keskeytyivät vuoden kuluttua Baconin saatua pestin Ranskassa suurlähettilään assistenttina. Vuonna 1579, Baconin ollessa vielä Ranskassa, hänen isänsä kuoli ja Bacon jäi käytännössä pennittömäxi, minkä vuoksi hän palasi Englantiin jatkamaan asianajajaopintojaan. Bacon valmistui opinnoista vuonna 1582.
ellauri223.html on line 178: Bacon valittiin parlamenttiin vuonna 1584 ja hän toimi sen jäsenenä yhtensä 36 vuoden ajan. Baconin ura lähti todelliseen nousuun kuitenkin vasta kun kuningatar Elisabet I kuoli vuonna 1603 ja Bacon siirtyi Jaakko I:n palvelukseen. Samana vuonna hänet lyötiin ritariksi. Vuonna 1613 Baconista tuli tuomari, ja viisi vuotta myöhemmin hän sai lordikanslerin ja Verulamin paronin arvonimen. 60-vuotias Bacon nimitettiin St. Albansin varakreiviksi. Myöhemmin samana vuonna häntä syytettiin lahjusten ottamisesta, johon hän myönsi syyllisyytensä. Bacon sai 40 000 punnan sakot ja hänet tuomittiin vankeuteen Lontoon Toweriin. Hän ehti viettää vain neljä päivää vankeudessa ennen armahdustaan eikä hänen tarvinnut maksaa sakkoja, mutta Bacon ei enää tapahtuneen jälkeen voinut toimia parlamentin jäsenenä tai poliittisessa virassa. Twice paid, kuten sanottiin uudessa Atlantixessa.
ellauri226.html on line 53: Toisaalta meillä on "America's Band", kuten Ronald Reagan kutsui Beach Boysiksi vuonna 1983, ja he ovat halukkaita osallistumaan presidentin poliittiseen teatteriin. Monille republikaaneille bändin räsy rikkauksiin -tarina ilmentää kuvitteellista konsensuspolitiikan aikaa ja yhtä aikaa amerikkalaista unelmaa, joka on valkoleipää ja viatonta. Bändi tarttui tähän tunteeseen hyvissä ajoin ennen Reaganin aikakautta, ja tämä Beach Boysin omalaatuisen kulttuurisen DNA:n kanta on tarjonnut heille tasaisia varauksia republikaanien ja konservatiivisten asioiden poliittisina maskoteina.
ellauri226.html on line 63: Viime vuonna yhtyeen legendaarinen albumi "Smile! You're on candy camera!", joka hyllytettiin vuonna 1967 sen radikaalin musiikillisen lähdön jälkeen, julkaistiin vihdoin. Wilsonin "teini-ikäisten sinfonia Jumalalle" on nyt oikeutetusti ylistetty mestariteokseksi.
ellauri226.html on line 89: Sanoi sardiiniasuinen Grazia Deledda parhaisiinsa pukeutuneille Nobel-vieraille pokatessaan toiselle vielä pyylevämmälle italiattarelle, Matilda Seraolle alunperin tarkoitetun nobelpalkinnon vuonna 1926. Matildalta dynamiittipötkö meni sivu suun koska pelle Mussolini torppasi sen signora Seraon allekirjoitettua Benedetto Crocen antifasistisen manifestin. Serao kuoli vuoden kuluttua sydäninfarktiin. Vielä yxi paxu ruumis pää alaspäin hirtetyn Beniton syntilistalle.
ellauri226.html on line 149: Länkkäreitä jauhonaamoja ryömii joka nurkasta kuin hapsenkakkiaisia. 91-vuotias "Bernie" Ecclestone on syytteessä 0.5G punnan verokavalluxesta. Ecclestone kieltää kaiken. Jenkkinaisten futixen valmentajista on 50% saanut potkut naaraiden ahdistelusta. Ne kieltävät kaiken. Ruåzalaiset kieltäytyvät säästämästä sähköä, ei se niille kuulu, ei kermaperseiden tarvi värjötellä kylmässä, se häirizisi julmyyssiä. Mitäs meni sossut sulkemaan ydinvoimalat, vekuttaa SD Jimi Åkesson. Jalkapallon MM vuonna 2030 voitais pelata Ukrainassa, siellä pitäisi siihen mennessä tasamaata löytyä. Japsut, eteläkorealaiset ja lännen maailmanherrat vastaavat Pohjois-korean kuurakettiin nyt terävöitetyillä sotaharjotuxilla, joissa kalibroidaan Pnom Penhiin suunnattavia täsmäpommeja. Tää kaikki vaan yhden päivän Hoblasta.
ellauri238.html on line 179: Oi maa, oimaa, Loimaa. Loimaa on maatalousaluetta. Siellä oli aika latteaa Pettereiden kanssa hiihtolomalla. Mentiin hiljaa mäessä. Tuula-Liina Varixen isä ja äiti kuolivat siellä suikkiin ja syöpään respectively Tuula2n abivuonna.
ellauri238.html on line 358: Sarah Benhardt syntyi Pariisissa vuonna 1844 ja kuoli 1923 ibid. Henriette Rosine Bernard -nimisenä hollantilaiselle juutalaiselle kurtisaanille Judith Van Hardille, joka tunnettiin myös nimellä ”Youle”. Lapsen isä oli Edouard Bernard, ranskalainen juristi, ja Henriette koulutettiin ranskalaisissa katolisissa sisäoppilaitoksissa. Elättääkseen itsensä hän yhdisti varhaiseen näyttelijänuraansa kurtisaanina toimimisen – noina aikoina molempia aloja pidettiin paheksuttavina.
ellauri238.html on line 360: Bernhardtin näyttelijänura alkoi vuonna 1862, lähinnä komedianäytelmissä. Kuuluisa hänestä tuli Euroopan näyttämöillä 1870-luvulla, ja pian hän oli haluttu esiintyjä kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ollen mahdollisesti 1800-luvun kuuluisin näyttelijä. Bernhardt tunnetaan Lucky Lukesta vakavana draamanäyttelijänä.
ellauri238.html on line 375: Saarikosken ja luomistaan tunnetun itäsaksalaisen runoilijan Sarah Kirschin kaunis, suuri rakkaus kertoo kahden kuuluisan runoilijan riuduttavasta suhteesta. Saarikoski tapasi Kirschin syksyllä 1966 Romaniassa, ja leimahtaneesta romanssista syntyi nopeasti pienten lemmenrunojen kokoelma Laulu laululta pois samana vuonna:
ellauri238.html on line 566: Turun kirjallisuusmatinean esiintyjiä vuonna 1962: punkkitohtori Armo Hormia (vas.), kynäilijä Paavo Rintala, kynäilijä Antti Hyry (tasku pullottaa taskubiljardista kai), runoilija Selvä Pyy, tyhjäntoimittaja Pekka Tarkka ja kynäilijä Kaarlo Isotalo. Pekka Tarkan selfiekokoelmat.
ellauri238.html on line 588: Kaasalainen syntyi Karjalan kannaksen Käkisalmella. Vanhemmat Johannes Matinpoika Kaasalainen ja Liisa os. Musikka. Molemmat heistä olivat syntyisin Viipurin läänin Pyhäjärveltä. Äiti ja Harrin molemmat veljet kuolivat jatkosodan aikana, isä heti sodan jälkeen vuonna 1946.
ellauri238.html on line 878: And in ´31 my hands were merry and small Ja 31 vuonna mun kädet oli pienet ja hilpeät
ellauri238.html on line 879: And in ´41 they learned to use a rifle ja 41 vuonna ne oppi käyttämään Uzia
ellauri238.html on line 885: And in ´51 the movement of my life Ja 51 vuonna mun liike-elämä
ellauri240.html on line 40: Intiaanikesä on kuin menopausaalinen nainen. Kypsänä, kuuma-aaltoisena mutta oikullisena se saapuu ja katoaa halunsa mukaan. Vanhat henkilöt, joiden nuoruus on kuihtunut talven purevissa tuulissa ovat murheellisen tietoisia siitä että intiaanikesä on petollinen haistimus. Eräänä vuonna aikaisin lokakuussa intiaanikesä tuli kaupunkiin nimeltä Peyton Place. Intiaanikesä tuli kuin naurettava, rakastettava nainen asettuen seudulle ja tehden kaiken silmiä hivelevän kauniixi. Havupuut seisoivat kuin pahexuvat vanhat miehet.
ellauri240.html on line 59: Joyce Diane Brothers (1927-2013) oli amerikkalainen psykologi, televisiopersoona, neuvoja, kolumnisti ja kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ensimmäisen kerran vuonna 1955 voittamalla pääpalkinnon amerikkalaisessa peliohjelmassa The $64,000 Question. Pikku-Aune oli aivan ilmiselvä juutalainen, os. Bauer, siskokin nai jonkun Goldsmithin. In 1949, she married Milton Brothers, who later went on to become an internist. 40 years later in 1989, Brothers lost her husband to bladder cancer. Following the death of her husband, Brothers fell into a state of depression for a year and contemplated suicide (at 62); however, she used her own self-help work to achieve inner peace and happiness. Brothers and her husband had a daughter, four grandchildren and two great-grandchildren.
ellauri240.html on line 95: Painajainen Elm Streetillä on erityisesti kauhuelokuviin erikoistuneen elokuvaohjaaja Wes Cravenin ensimmäinen jättimenestys; vain vähän yli miljoonan dollarin budjetilla tuotettu elokuva tuotti 57 miljoonaa dollaria. Freddy Kruegerista tuli elokuvan myötä suosittu pop-kulttuurin hahmo, jonka tunnistettavia piirteitä ovat veitsien lisäksi palovammojen peittämät kasvot, punavihreäraidallinen villapaita ja vanha hattu, joista heti tiesi että tässäpä joku syrjäytynyt kaveri. Elokuvan menestys nostatti myös lähes tuntemattoman New Line Cineman maineikkaimpien elokuvastudioiden joukkoon vuosikymmeniksi. Painajainen Elm Streetillä on myös saanut kuusi jatko-osaa ja vuonna 2010 ensi-iltansa saaneen uusintaversion.
ellauri240.html on line 97: Elokuvassa sittemmin kuuluisaksi näyttelijäksi tullut Johnny Depp teki ensimmäisen roolinsa. Elokuvan loppukohtaus ei miellyttänyt Cravenia, joka olisi halunnut hienotunteisuutta ja yleisölle enemmän pohdittavaa Nancyn ja tämän ystävien kohtalosta, minkä seurauksena hän ja tuottaja Robert Shaye riitaantuivat päätyen laihaan kompromissiratkaisuun. Aikalaisarviot olivat sille suopeita, ja The New York Times valitsi rainan vuonna 2004 yhdeksi tuhannesta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta. Vittu sekin kyllä todistaa jotain elokuvataiteesta.
ellauri240.html on line 152: Chengdu J-20 on suuren AVIC-teollisuuskonsernin tytäryhtiö Chengdu CAIC:n (Chengdu Aircraft Industry Corp.) tuote. Amerikkalaislähteiden mukaan häivehävittäjä J-20:n suunnittelussa on käytetty hyväksi Yhdysvalloista vuonna 2007 varastettuja häivehävittäjä F-35:n suunnitteluaineistoja.
ellauri240.html on line 163: Saksikäsi Edward (Edward Scissorhands) on vuonna 1990 ensi-iltansa saanut Tim Burtonin ohjaama elokuva, jonka pääosia näyttelevät Johnny Depp (taas!), Winona Ryder ja Dianne Wiest. Elokuva kertoo saksikätisestä Edwardista, joka yrittää elää tavallisten ihmisten kanssa, mutta huomaa olevansa liian saxikätinen. Elokuvan idea perustuu Burtonin itse kehittämään hahmoon, jonkalaisia on fantasiaprujut pullollaan. Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu. Ei saa juosta saxet kädessä, Lea varoitti, eikä tikkunekku suussa, hihhu voi mennä läpi häälhä kihalaesha (näyttää kädellä).
ellauri240.html on line 165: Saksikäsi Edward aloitti Tim Burtonin ja näyttelijä Johnny Deppin yhteistyön. Winona Ryder ja Burton olivat tehneet töitä yhdessä jo elokuvassa Beetlejuice (1988). Saksikäsi Edward oli myös monista klassisista kauhuelokuvista tunnetun Vincent Pricen viimeinen elokuva. Elokuva kuvattiin vuonna 1989 Floridassa.
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri240.html on line 305: Chimamanda Ngozi Adichie (s. 15. syyskuuta 1977 Enugu) on nigerialainen kirjailija. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 2006 ilmestynyt Biafran sodasta kertova romaani Puolikas keltaista aurinkoa (2006). Adichien teoksia on käännetty yli 30 kielelle.
ellauri240.html on line 309: Adichie opiskeli Nigeriassa lääketiedettä ja farmasiaa, mutta keskeytti opinnot ja muutti 19-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Aina nää kynäilijät lähtee kesken opintojen. Tai oikeammin, niistä tulee kynäntyöntäjiä koska ne ei pääse opintoja loppuun. Näitähän meillä on ihan kotivaroixi. Hän opiskeli viestintää ja valtio-oppia ja valmistui kandidaatiksi vuonna 2001 Eastern Connecticut State Universitystä. Vuonna 2003 Adichie suoritti maisterin tutkinnon luovassa kirjoittamisessa Johns Hopkinsin yliopistossa. Hän suoritti toisen maisterin tutkinnon Afrikan tutkimuksessa Yalen yliopistosta vuonna 2008. Olis tehnyt MD:n niin ei ois tarvinnut näitä päntätä. Tai hei, Chimananda on varmaan ansainnut kynäilyllä enemmän kuin konsanaan tohtoroinnilla, eikä ole yhtä pahaa aidsin ja ebolan riskiä.
ellauri240.html on line 311: Adichien teos Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä ilmestyi maaliskuussa 2017 suomeksi. Ruotsissa kirja jaettiin kaikille 16-vuotiaille joululahjana vuonna 2015. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö, Otava, Jyväskylän yliopisto, Tampere-talo ja feministinen ajatushautomo Virtain Hattu käynnistivät 2016 hankkeen, jossa kirja jaettiin kaikille yhdeksäsluokkalaisille. Tämä herätti jonkin verran "keskustelua" Ilta-Pulun viha-alustalla. Suurimmat peukutuxet saivat lyhkäisimmät mielipiteet, kai sixi että analfabeetit luolamiehet jaxoivat ne lukea. Nämä välihuudot saivat 1000-100 peukutusta:
ellauri240.html on line 393: Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Eikö oman maamme kirjailijoiden tuotannosta löytynyt mitään tärkeää sanottavaa maamme nuorille? Kristina
ellauri240.html on line 550: Preussin kuuluisa kassleri Otto von Bismarck lausui vuonna 1862 edustajainhuoneen kanssa kiistellessään kuuluisat sanat: ”Ajan suuria kysymyksiä ei ratkaista puheilla ja enemmistöpäätöksillä, vaan raudalla ja verellä”, Eisen und Blut.
ellauri240.html on line 551: Kuin sieniä sateella on tänä vuonna kaikkialla astunut esiin sotaisia naisia, jotka tunnustautuvat bismarckilaisen tradition kannattajiksi. Naisia, jotka halveksivat pasifismia, rauhanliikettä, pyrkimystä rauhaan, pyrkimystä pysyä aseellisten konfliktien ulkopuolella.
ellauri241.html on line 64: "Leimiä" on englantilaisen runoilijan John Keatsin kirjoittama kerronnallinen runo, joka ilmestyi ensimmäisen kerran heinäkuussa 1820 julkaistussa teoksessa Leimiä, Isabella, Pyhän Agnesin aatto ja muut runot. Runo on kirjoitettu vuonna 1819, kuuluisasti tuottavan ajanjakson aikana, joka tuotti hänen vuoden 1819 oodit. Se sävellettiin pian hänen hittinsä "La belle dame sans merci" ja hänen oodiensa jälkeen Melancholylle, Indolencelle, kreikkalaiselle uurnamallille ja satakielelle, ja juuri ennen "To Autumnia".
ellauri241.html on line 479: And a few Persian mutes, who that same year Ja muutamalle persialaiselle mykälle, jotka samana vuonna
ellauri241.html on line 924: Runsas sata vuotta sitten siitä julkaistiin osia Jaakko Tuomikosken suomentamana. Timo Leinonen aloitti noin kolme vuotta sitten neliosaisen runoelman suomennoksen. Ensimmäinen runonäytelmä teoksesta esitettiin kesällä 2021 ja kaksi seuraavaa kuluvana vuonna. Kaikkiaan erimuotoisia esityksiä on ollut kymmenkunta. Kaikki kolme näytelmää ovat Maaret Perälän sovittamia ja ohjaamia. Runonäytelmäprojekti on nyt valmis.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri242.html on line 166: Perventsevin toisesta maailmansodasta kertova romaani ”Varjele kunniaa nuoresta pitäen” (Tšest s molodu, 1948) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949. Samana vuonna hänet palkittiin Igor Savtšenkon ohjaaman elokuvan ”Kolmas isku” (Treti udar, 1948) käsikirjoituksesta. Kirjailija on saanut myös Leninin kunniamerkin. Hänen avoimen propagandististen teoksiensa taiteellinen arvo on vähäinen. Taide ja propaganda näät hikisesti yhteen soppii, ja silloinkin vaan jos propaganda puhaltaa meikäläisten koppiin. Toisen kautta eipä sanokaamme ruozalaisissa dekkareissakaan ole mainittavasti taidearvoja.
ellauri242.html on line 221: Krimin silta (Крымский мост, Krymski most) eli Kertšinsalmen silta (Керченский мост, Kertšenski most) on Kertšinsalmen ylittävä silta, joka yhdistää Krimin niemimaan Venäjään. Se on Euroopan pisin silta, ja se koostuu rinnakkaisista rata- ja maantiesilloista. Silta rakennettiin sen jälkeen, kun Venäjä oli vuonna 2014 miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin. Silta valmistui vuonna 2018. Sillan itäpää on Tamanin niemimaalla ja länsipää Krimillä Kertšin niemimaalla Kertšin kaupungin luona. Sillan avajaisissa toukokuussa 2018 Venäjän presidentti Vladimir Putin ajoi sillan yli kuorma-autolla. Euroopan unioni, Ukraina ja Yhdysvallat tuomitsivat sillan avaamisen.
ellauri242.html on line 245: Aleksandra Mihailovna Kollontai (ven. Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й, o.s. Domontovitš, ven. Домонто́вич; 31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Pietari – 9. maaliskuuta 1952 Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.
ellauri242.html on line 247: Aleksandran äiti oli suomalaisen puutavarakauppiaan tytär Aleksandra Aleksandrovna, omaa sukua Masalin ja isä venäläinen keisarillisen armeijan kenraali Mihail Aleksejevitš Domontovitš. Kesät perhe vietti Aleksandran äidinisän Aleksander Masalinin maatilalla Kuusaan hovissa Muolaassa. Aleksandra Kollontai (Šura) valmistui opettajaksi ja oli 1800-luvun lopulla lyhyen aikaa naimisissa pikkuserkkunsa, insinööriupseeri Vladimir Kollontain kanssa. He saivat vuonna 1893 pojan, Mihailin.
ellauri242.html on line 251: Kollontai joutui pakenemaan ulkomaille vuonna 1908. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän oli Tirolissa valmistelemassa kansainvälistä naisten kongressia Wienissä. Rosa Liebknecht sai järjestettyä hänet puolueettomiin maihin sodan alta. Hän liittyi bolševikkeihin 1914 palatessaan Venäjälle.
ellauri242.html on line 252: Kollontai valittiin bolševikkien keskuskomiteaan vuoden 1917 elokuussa ja hänestä tuli sosiaalisen hyvinvoinnin kansankomissaari (ministeri). Vuonna 1919 hän perusti Ženotdelin, ”naisten osaston”, joka taisteli lukutaidottomuutta vastaan ja koulutti naisia vallankumouksen mukanaan tuomista uusista avioliitto-, koulutus- ja työlaeista. Vuonna 1920 hänet nimitettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen naisjaoston johtajaksi ja seuraavana vuonna Kominternin naisasiain sihteeriksi, josta hän joutui lopulta eroamaan feministisen mielipiteidensä vuoksi.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri242.html on line 263: Kollontai toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluissa keväällä vuonna 1940 ja 1944. Tammikuussa 1940 hän sai kosketuksen Suomen hallitukseen ja tapasi Hella Wuolijoen Ruotsissa. Neuvottelut aloitettiin Ruotsin välityksellä, mutta ne eivät vielä johtaneet tulokseen. Suomen hallitus taipui rauhaan vasta maaliskuussa. Kollontai tapasi Paasikiven Tukholmassa useita kertoja.
ellauri242.html on line 270: Karjalan kannaksen Uudellakirkolla syntyneen Tyyne Leivo-Larssonin vanhemmat olivat Sysmästä lähtöisin ollut työmies Erik Johan Leivo ja Sofia Vilhelmiina Saarinen (1871–1935). Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1904. Leivo osallistui punaisten puolella 16-vuotiaana sisällissodan Tampereen taisteluun. Mahdollisesti hän oli mukana ryhmässä, joka viime hetkellä murtautui ulos piiritetystä kaupungista. Runoilija Kössi Kaatra kuvaa hänet taisteluvalmiina nuorena, joka uskalsi luotisateessakin kuljettaa haavoittuneita.
ellauri242.html on line 272: Tyyne Leivo suoritti keskikoulun 1918 Helsingin uudessa tyttökoulussa. Hän opiskeli vuosina 1925–1929 Kansalaiskorkeakoulussa tähdäten sanomalehtitutkintoon mutta ei saattanut tutkintoa valmiiksi. Hän meni vuonna 1937 naimisiin Bror Nils Larssonin kanssa.
ellauri242.html on line 273: Leivo-Larsson oli ensimmäinen suurlähettilääksi nimitetty suomalainen nainen. Hän oli myös Pohjoismaiden ensimmäinen hallitusta johtanut nainen toimiessaan pääministeri Reino Kuuskosken sijaisena vuonna 1958.
ellauri243.html on line 84: Kunnottomat paskiaiset (engl. Inglourious Basterds, tahallinen väärinkirjoitus nimelle Ignominious Bastards) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama mustan huumorin sävyttämä sotaelokuva. Sen pääosissa esiintyvät Brad Pitt (goy), Christoph Waltz (goy), Michael Fassbender (goy), Eli Roth (Jew), Diane Kruger (goy), Daniel Brühl (goy), Til Schweiger (goy) ja Mélanie Laurent (Jew). Elokuva kertoo vaihtoehtoiseen historiaan perustuvan tarinan kahdesta salajuonesta, joilla oli tarkoitus salamurhata natsi-Saksan poliittiset johtajat. Toisen suunnittelee nuori ranskanjuutalainen elokuvateatterin omistaja (Laurent), ja toisen luutnantti Aldo Rainen (Pitt, vilket träffande namn) johtama amerikanjuutalaisista sotilaista koostuva ryhmä. Sakemannit oli natohenkisinä mukana tätä leffaa tekemässä into piukeena, samalla periaatteella mätkimässä "nazeja" kuin nato paraikaa mätkii "putinisteja". Huvittavinta koko jutussa on että ukrainalaiset ovat ryssille samaan aikaan lyhyesti nazeja.
ellauri243.html on line 86: Tarantino kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen vuonna 1998, mutta kamppailtuaan lopetuksen kanssa, hän päätti lykätä kuvauksia ja ohjata kaksiosaisen elokuvan Kill Bill. Ohjattuaan elokuvan Grindhouse: Death Proof (2007), Tarantino jatkoi Kunnottomien paskiaisten työstämistä. Elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa 2008, ja se kuvattiin Saksassa ja Ranskassa 75 miljoonan dollarin budjetilla. Kunnottomat paskiaset sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2009. Se ilmestyi elokuvateattereihin elo–syyskuussa 2009 Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
ellauri243.html on line 111: Kylen omaelämäkerta, "Amerikkalainen sala-ampuja: Amerikan tappavimman sala-ampujan elämäntarina", julkaistiin tammikuussa 2012. Kaksi vuotta myöhemmin "American Sniper", elokuvasovitus hänen kirjaansa, jonka ohjasi Clint Eastwood ja jossa näytteli Bradley Cooper, teki kansallisen sensaation. Kyle esiintyi Conan O'Brienin keskusteluohjelmassa ja NBC:n tosi-tv-ohjelmassa "Tähdet ansaizevat raitoja". 10 vuoden palveluksen jälkeen Kyle jätti armeijan pelastaakseen avioliittonsa. Hänet erotettiin kunniallisesti vuonna 2009 ja hän sai yhden Hopeatähden ja neljä Pronssitähtimitalia V-mäisellä laitteilla urheudesta. Hänen kokonaistuloxensa oli 150 varmaa raatoa 10v aikana. Häyhä ja Stollen nauraisivat sille kämmeniinsä.
ellauri243.html on line 252: vuonna 2022 | Kaikki (Monet, Monet) julkkikset, jotka erosivat vuonna 2022
ellauri243.html on line 254: vuonna 2022 ja tuskin on edes kesä. Tässä ovat suurimmat julkkisparit,
ellauri243.html on line 255: jotka kohtaavat eron vuonna 2022. Читать ещё! Niin monet julkkisparit ovat
ellauri243.html on line 256: eronneet vuonna 2022 ja tuskin on edes kesä. Tässä ovat suurimmat
ellauri243.html on line 257: julkkisparit, jotka eroavat vuonna 2022.... Kaikki (Monet, Monet)
ellauri243.html on line 258: julkkikset, jotka erosivat vuonna 2022. Lista vain pitenee! Tekijä:
ellauri243.html on line 277: ja julkkisten avioerot vuonna 2020 ranker.com › lista › julkkisten erot
ellauri243.html on line 278: PÄIVITETTY: Katso vuonna 2021 eronneet julkkisparit ! Ajattele tätä
ellauri243.html on line 281: Julkkisten erot 2010-luvulla. Julkkisparit, jotka erosivat vuonna 2020.
ellauri243.html on line 360: kautta. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 2020 ja se... Читать ещё! Putin
ellauri243.html on line 366: kautta. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 2020 ja se valmistui kahta
ellauri243.html on line 399: Svetlana Krivonogih sai hulppean asunnon Monacosta vuonna 2003....
ellauri243.html on line 403: Svetlana Krivonogih sai hulppean asunnon Monacosta vuonna 2003....
ellauri243.html on line 412: Svetlana Krivonogih sai hulppean asunnon Monacosta vuonna 2003. Читать ещё!
ellauri243.html on line 415: hulppean asunnon Monacosta vuonna 2003. - Article Link. EU Nations. Austria
ellauri243.html on line 654: Pahrump on rekisteröimätön kaupunki eli kunnallishallinnoton alue Nevadan osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Sen väkiluku oli 44 738 vuonna 2020. Alue sijaitsee Nyen piirikunnassa ja on sen suurin asutuskeskus.
ellauri244.html on line 75: Sirola pääsi ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1977, opiskeli eri aineita Helsingin yliopistossa ja oli myös puusepän opissa. Hänen äitinsä on kirjailija ja lääkäri Irma Kerppula-Sirola. Harrin pikkuserkku oli kukas muu kuin Niklas Herlin, pätäkästä ei suvussa siis ollut puutetta. Harri kävi sykkiä ja pääsi lääketieteelliseen, siitä tuli laivaston aliluutnantti, kaikki merkit näytti hyviltä, ennenkuin narsistisen Harrin asiat alkoi mennä täysin päin persettä. Tyyppi tuli niin täyteen izeään että päätyi puolikuntoisexi kirjailijaxi ja visapöntön nikkarixi, kunnes kyllästyi huonoihin ratatuloxiin izekin ja lähti metrojunan alle samaa rataa.
ellauri244.html on line 105: Syksyllä 1980 hän kirjoitti yhdessä Esa Saarisen kanssa Ylioppilaslehteen kirjoituksen, jossa arvosteli jyrkästi ajan suomalaista romaanitaidetta. Seuraavana vuonna 1981 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka muodostui Kaurasen kirjalliseksi läpimurroksi ja on edelleen etenkin yhä uusien sukupolvien suosikki ja kulttikirjan maineessa ja myös Suomen myydyin esikoisromaani.
ellauri244.html on line 107: Kaurasen ensimmäinen puoliso vuosina 1974–1988 oli Juha Kulmanen. Kun Anja Kauranen ja Saska Saarikoski menivät vuonna 1997 naimisiin, he ottivat sukunimen Snellman, ja sillä nimellä Kaurasen teokset on sen jälkeen julkaistu. Eli kun Anja Kaurasesta tuli lökäpöxyisen Kaariposki juniorin partneri, narsistikaveruxet päättivät ottaa Saarikoski seniorin äidin tyttönimen taiteilijanimexi.
ellauri244.html on line 112: Anja Kauranen 26 ja Harri Sirola 22 styylasivat vuonna 1980-81. Yllättävän vanhoina, Sonjakin oli jo elävän leski. Tyrnävä Anja oli Harria 4v vanhempi. Ällöttävä 80-luku oli alussa. Me mentiin naimisiin sinä kesänä ja lähdettiin Bostoniin, vältyttiin koko sirkuxesta. Molemmat on syntyneet toukokuussa. Anja on iältään Petterin ja mun puolivälissä. Aika vanha korppu sekin kolho pullanaama siis jo on. Harri oli hintelähkö kurnusimppu, Anja hukkapätkä mutta isoluinen. Yhdestä asiasta emme tingi - bob-pokkareihin valitaan vain parhaat. Eka painos ilmestyi 1996, toinen 2016 kirjasta tehdyn leffan siivellä. Silloin Harri oli hienontunut metrojunan pyörissä jo 15v, se teki henkkoht ratkaisun 2001 elokuussa WTC tornien kaatumista odotellessa.
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
ellauri244.html on line 546: Lokki Joonatan (engl. Jonathan Livingston Seagull) on yhdysvaltalaisen Richard Bachin kirjoittama, pienoisromaanin muodossa vuonna 1970 julkaistu faabeli.
ellauri244.html on line 548: Kirjan päälintu on taitolentoa opetteleva lokki nimeltä Joonatan, jonka itsensäkehittämispyrkimyksiä parven muut lokit eivät hyväksy. Kirjan teemoja ovat elämisen riemu, vapaus ja itsensä toteuttaminen. Kirja on myynyt miljoonia kappaleita, ja se nousi New York Timesin bestseller-listan ykköseksi vuonna 1972. Kirjasta tehtiin elokuva vuonna 1973, jossa päälinnun osaa esitti Olli Lokki. Vuoden 2014 painoksessa on mukana Bachin kirjoittama "osa 4", jota ei aikaisemmin ollut julkaistu. Uskokaa tai älkää, Bach kirjoitti osan jo vuonna 1972!
ellauri245.html on line 147: Nesbø on kirjoittanut myös lastenkirjoja. Niistä ensimmäinen on vuonna 2007 julkaistu Tohtori Proktorin pierupulveri, jonka jälkeen on ilmestynyt kolme muutakin Tohtori Proktor -kirjaa.
ellauri245.html on line 269: Samaan aikaan toisaalla samassa Wikipediassa, artikkelissa "Telehvooni Aahrikassa" kerrotaan, että samaisessa kuvassa kuopiolainen mies, Nsala, katselee viisivuotiaan tyttärensä katkaistua kättä ja jalkaa, jonka Kongon vapaan osavaltion Force Publiquen jäsenet tappoivat, keittivät ja kannibalisoivat vuonna 1904. Eräs nuori belgialainen upseeri kirjoitti kotiin: "Onneksi Gongon miehet... söivät ne [muutamassa tunnissa]. Se on kamalaa, mutta äärimmäisen hyödyllistä ja hygieenistä." Vieläköhän noista saisi keiton.
ellauri245.html on line 319: Ehti kaveri siis lukea mielikirjailijansa Jonne Nysvøn bestsellerin ennen joukkomurhan toimeenpanoa. Breiviikin ilmaveivi on ollut ainoa tuloxekas terroristi-isku Norjassa. Kaikki muut on olleet aivan nyhveröitä parin ruumiin pommiattentaatteja. Ruozissa on mutiaiset jengiläiset ampuneet tänä vuonna jo yli 60 tyyppiä, enimmäkseen kilpailevia mutiaisia.
ellauri245.html on line 498: Lie valmistui lakitieteiden kandidaatiksi vuonna 1919. Hän oli liittynyt Norjan työväenpuolueeseen vuonna 1912 ja toimi sen sihteerinä 1919–1922. Vuosina 1922–1935 hän työskenteli ammattiliittojen keskusliiton lainopillisena asiamiehenä. Vuonna 1935 Lie valittiin Johan Nygaardsvoldin hallitukseen oikeusministeriksi. Vuonna 1935 hän antoi Lev Trotskille turvapaikan Norjasta, kun tämän Ranskassa saama oleskelulupa umpeutui. Vuonna 1937 Neuvostoliiton painostuksella Norjan hallitus määräsi Trotskin kotiarestiin. Pitkien neuvotteluiden jälkeen Lie määräsi Trotskin muuttamaan Norjasta Meksikoon, missä se pian tapettiin. Tryggve oli YK:n ensimmäinen pääsihteeri. Se muistutti melko lailla torpeedoa.
ellauri245.html on line 553: ELSA KAISA MÄKINIEMI syntyi Kemissä vuonna 1922 jääkärieversti August Mäkiniemen ja Aino Maria Mäkiniemen (o.s. Kemppainen) esikoiseksi. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä, Inkeri ja Sisko. August Mäkiniemi toimi suojeluskuntajärjestön Pohjolan piirin piiripäällikkönä. Everstiä kutsuttiin Aukuksi, Elsaa Ekiksi ja Inkeriä Inkiksi. Eki ei ollut koskaan pahalla tuulella. Ekan vaimon Marsion syöpäännyttyä Alvar istui peräkonttorissa juomassa. Onnexi tuli palkatuxi Eki. Säynätsalon kunnantalon rakennuxen aikana he rakastuivat toisiinsa. Se oli myös ensimmäinen rakennushanke, jossa Elissa toimi johtavana arkkitehtinä. Kunnantalo vihittiin käyttöön kesällä 1952. Saman vuoden syksyllä Elsa ja Alvar menivät naimisiin. Elsan perhe ei ollut suhteesta innoissaan. Pariskunnalla oli 24 vuotta ikäeroa.
ellauri245.html on line 563: Kun kärttyinen ja juoppo Alvar Aalto vuonna 1976 kuoli, Elissa Aalto ryhtyi johtamaan toimistoa. Elissan johdolla valmistuivat lukuisat merkittävät rakennukset, kuten Lahden Ristinkirkko, Riolan kirkko, Rovaniemen kaupungintalo ja Jyväskylän kaupunginteatteri.
ellauri245.html on line 619: Paras tulivuori löytyy naapurista Kongosta. Nyiragongon tulivuori purkautui Kongon demokraattisessa tasavallassa 2021. Nyiragongo kuuluu maailman aktiivisimpiin tulivuoriin. 250 ihmistä kuoli ja 120 000 jäi kodittomiksi sen purkauksessa vuonna 2002. Nyiragongon tulivuori purkautuu Kongon demokraattisen tasavallan itäisissä osissa lähellä Goman kaupunkia. Uutistoimisto Reuters on tavoittanut vulkanologin läheltä Gomaa.
ellauri245.html on line 626: Nyiragongo purkautui viimeksi vuonna 2002. Silloin 250 ihmistä kuoli ja 120 000 jäi kodittomiksi purkauksessa. AFP:n paikalla olevan toimittajan mukaan osa Goman asukkaista on paennut kodeistaan kohti Ruandan rajaa. Hänen mukaansa kaupungissa on sähkökatko ja voimakas rikin haju. Gomassa asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä.
ellauri245.html on line 762: 1970-luvun loppupuolella alkoi kuitenkin Altmanin alamäki: vaikka Altman ohjasikin vuonna 1979 peräti kolme elokuvaa, niiden taso oli kaukana hänen aiemmista töistään. Tämä kulminoitui vuonna 1980 Disney/Paramount-tuotantoon Kippari-Kalle: Lyttäpäisen vinosuisen suikkikoomikon Robin Williamsin (1951-2014) tähdittämä elokuva teki tuottoa teattereissa, mutta oli aikanaan ja myös nykyään kriitikoiden mielestä Altmanin uran pohjanoteeraus. Variety-lehden mielestä se oli Williamsin paras. Lyttäpäinen Robin Williams oli kyllä erehdyttävästi Popeyen näköinen. Robin ei ihan selvinnyt Solonin 10:nnestä hebdomadista. Kuolinsyy oli "asphyxia through hanging". Tää ei enää ole kivaa, menen hirteen lepäämään.
ellauri246.html on line 44: Vuonna 1966 jakoi Ruozin ukkotemia dynypalkinnon kahden eloonjääneen juutalaisen kesken, toinen oli Tukholmassa kyyristellyt Nelly Sachs ja toinen Israelissa sadetta pitänyt Shmuel Agnon. Seuraavana vuonna alkoi 7 päivän sota. Ruåzalaiset ehättivät tunnustamaan länsivärejä vähän etuajassa.
ellauri246.html on line 50: Agnon muutti 1908 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan, joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa täällä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.
ellauri246.html on line 52: Vuonna 1913 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi avioliiton Esther Marxin kanssa vuonna 1920. Heille syntyi poika ja tytär. Saksassa hän tutustui juutalaiseen liikemieheen Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä. Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Haaretz taitaa ilmestyä tänäkin päivänä. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim). Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.
ellauri246.html on line 56: Agnon kuoli Jerusalemissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan onkin julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 65: Uudessa kotimaassaan Nelly Sachs opetteli ruotsin kielen ja elätti itsensä ja äitinsä kääntämällä saksaksi talousliberaaleja ruotsinkielisiä runoilijoita, kuten Gunnar Ekelöfiä, Erik Lindegreniä ja Johannes Edfeltiä. Hän sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1952. Sachsin äiti kuoli vuonna 1950, mikä aiheutti hänelle ankaran henkisen kriisin, siis Nellylle. 1960-luvun alussa häntä hoidettiin mielisairaalassa harhojen ja unettomuuden takia.
ellauri246.html on line 189: Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 193: Vuonna 1964 neuvostoviranomaiset syyttivät Brodskya tyhjäntoimittamisesta (loisena elämisestä). Runoilijan työtä ei hyväksytty hänen ammatikseen, koska Brodskyllä ei ollut muodollista koulutusta siihenkään. Brodsky tuomittiin viideksi vuodeksi pakkotyöhön ja sisäiseen karkotukseen ja lähetettiin Arkangelin alueelle. Ennen karkotusta sekopäistä Brodskyä pidettiin mielisairaalassa ja Krestyn vankilassa. Muun muassa säveltäjä Dmitri Šostakovitš kritisoi Brodskyn oikeudenkäyntiä laittomana. Mitä sekin siitä tiesi. Brodsky kärsi tuomiotaan maaliskuusta 1964 marraskuuhun 1965. Hänet armahdettiin vuonna 1965 kun muiden muassa Jean-Paul Sartre ja Ahmatova protestoivat lännessä tuomiota vastaan.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri246.html on line 362: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri246.html on line 364: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri246.html on line 379: Hänen kotimaassaan 4 hänen runoistaan julkaistiin kaikkina näinä vuosina. Hieman jäänyt tulosta lasten runoina. Rahanlähde oli enimmäkseen tilisiirrot lännestä, arvioivat Aurora ja Haltury eri elokuvastudioissa. Brodskin matkatavarat ovat jopa sivuroolissa yhdessä aiemmista elokuvista. Mutta tämä lahjakkuus ei piilota. Brodskin runot olivat kaikki leveämpiä Samizdatissa. Hän kirjoitti jatkuvasti. Suuri osa näinä vuosina kirjoitettiin myöhemmin kaikissa kokoelmissaan. Yhä useammin Brodskin runot näkyvät Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen aikakauslehdissä. Ensimmäinen kirja, joka on laadittu tekijän valvonnassa, oli tuo New Yorkissa vuonna 1970 julkaistu "aavikolla". Yhä useammat länkkäritoimittajat pyrkivät ottamaan haastatteluja runoilijalta, yliopistot kutsuivat hänet. Luonnollisesti KGB ei jättänyt tällaista "asiakasta" ilman huomiota. Mutta yleensä hänen elämänsä Neuvostoliitossa eteni melko rauhallisesti, lukuun ottamatta kahta mielenterveyden sairaaloiden tutkimusta.
ellauri246.html on line 381: Joseph Brodsky sisältää tietoja siitä, että kääntöpiste on saapunut vuonna 1972. OVIR: ssä runoilija ehdottaa valintaa: maahanmuutto tai kuumaa päivää, kuten ne ilmaistiin psykopaattiloissa ja vankiloissa. Itse asiassa, hän ei ollut valinnut sitä, vaan hän yritti venyttää lähtöpäivää jälkimmäiseen saakka. Aika oli tarpeen ensimmäisen teoksen kokoelman valmistelussa. Samizdatovsky, tietenkin. Mutta silti, jo vailla Neuvostoliiton kansalaisuutta, 4. kesäkuuta hän lensi reitin varrella Moskova - Wien. Kaksi päivää myöhemmin siitä, että oli jo tutustunut Itävallassa
ellauri246.html on line 402: Epävirallisesta tunnustamisesta huolimatta virallista julkaisua USSR:ssa Brodsky ei odottanut. 16-vuotiaana hän oli KGB: n valvonnassa. Hänet pidätetään neljä kertaa ja vuonna 1964 kiistanalaisista maksuista hänet altistetaan psykiatriselle tutkimukselle ja siten Tunlestryin maksut saavat 5 vuoden viitekoron. Yhteisön protestin (Akhmatova, Shostakovich) vuoksi kakku väheni puolexitoista vuodexi. Pytyssä hän oli vuonna 1964-1965 kylässä Nurnyn Arkhangelskin alueella, jossa hän joutui osallistumaan pakkotyöhön. Hallitus laski hänet, koska hänelle myönnettiin MardSky Halo Martyristä, ja koska hän oli pakkotöissäkin aivan toivoton, henkiseen vapauteen. Tästä lähtien kaikki, joka tuli hänen kynästä, houkutteli laajaa yleistä etua. Vuonna 1965 yxin Yhdysvalloissa julkaistiin kokoelma "runoja ja runoja", ja 1970 sekunnin kokoelma "pysähtyy autiomaassa". Kirjallisen Brodskin kokonaismäärä vuosina 1956 - 1972 oli 4 tilavuutta koneita.
ellauri246.html on line 501: Vuonna 1972 Brodskia kutsuttiin Oviriin ja hänelle ilmoitettiin, että joko hän lähtee länteen, tai hän lähtee itään. Ruzov kuoli unohdettuna tänä vuonna. Brodskia pidettiin kielletyn kirjallisuuden epävirallisena johtajana. Kaikki lähtöasiakirjat on koristeltu kolmen päivän kuluessa, se tarkoittaa, että toiminta on suunniteltu etukäteen. (Kuten muut opposition tekijät, Brodsky lähetetään vittuun. Niin roomalaiset keisaritkin tekivät runoilijoillensa.)
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri246.html on line 848: Hänen ensimmäinen todellinen kirja "Pysähtyy aavikolla", saavutti New Yorkissa vuonna 1970. Tämä on suuri kirja - siinä seitsemänkymmentä runoja, runoja "Isaac ja Abraham" ja "Gorbunov ja Gorchakov", neljä muuta käännöstä John Donna lopulta. Brodskin pääosa käsikirjoituksesta, joka kuljetetaan amerikkalaiselle professorille ja hänen runonsa George Clainin kääntäjälle Leningradissa kesäkuussa 1968. Se oli vaarallinen yritys ja vienti amerikkalaisen salakuljetuksen käsikirjoitus ja erityisesti Brodsky. Viimeisen Sinyavskin ja Danielin viimeaikaisen prosessin jälkeen "käsikirjoitusten siirtäminen länteen" kuulosti "vakoilulta" tai oli "isänmaan pettämistä".
ellauri246.html on line 864: Nobel-palkinnoista. Brodsky uskoi aina, että hänelle voitaisiin merkitä tämä erittäin arvostettu palkkio. Hänellä oli urheilun luonteeltaan kilpaileva laskimo - nuorista vuosilta välittömän reaktion muiden ihmisten runoihin: Voin tehdä sen paremmin. Eri palkintoja ja palkintoja, jotka putosivat siihen vuoden 1972 jälkeen, hän hoiti pragmaattisesti tai ironisesti antamatta heille paljon merkitystä. Mutta Nobel-palkinto oli hänelle, sekä kaikille venäläisille, erikoishalolle. Nobel-komitean työtä pidetään salaisena, mutta huhujen mukaan Brodski nimitettiin jo vuonna 1980, jolloin Caclaw Milos tuli Laureate. Ja nyt on tietoa Nobelin valinnasta 1987, jossa Brodsky oli mukana. Palkinnon myöntäminen, Nobel komitea laatii lyhyesti, mikä on laureatin tärkein ansio. Diplomassa Brodskyllä seisoi: "Kattavalle kirjallisuudelle, joka erottaa ajatuksen ja runollisen voimakkuuden selkeyden."
ellauri247.html on line 127: Musta tuntuu et mä näin tän Dixonin Sydneyssä vuonna 2002. Tai sitten en. Ainakin mä öizin Cape Tribulationilla kahden saxalaisen repputytön kanssa alasängyssä kovaäänisesti pieraisten (tästä saattaakin jo olla paasaus). Tytöt sanoivat ach Mensch ja polisivat paljon pahaa likaisesta vanhasta äijästä saxaxi. Minkä jälkeen sanoin kovaa Bitte um Verzeihung Mädels, ich habe nur gerülpst. Senjälkeen ne vaikenivat kokonaan.
ellauri247.html on line 408: Käydessään Irlannissa kesällä vuonna 1713 hänet nimitettiin palkkiona rauhan edistämisestä tuomiorovastiksi Pyhän Patrickin tuomiokirkkoon, missä virassa hän toimi koko loppuelämänsä. Swift palasi jo syksyllä Englantiin jatkamaan verolobbausta, tällä kertaa tuloksekkain seurauksin. Swift vetäytyi politiikasta samantien, kun toryjen hallitus kaatui kuningatar Annan kuoleman jälkeen vuonna 1714. Vastentahtoisesti Swift palasi synnyinmaahansa ja St. Patrickin tuomiokirkkoon, mitä hän piti lähinnä maanpakona Englannista, jossa elivät hänen ystävänsä ja rakastajattarensa Esther Vanhomrigh (Vanessa). Vanessa kuitenkin seurasi Swiftiä Dubliniin naimisiin pääsyn toivossa. Swiftin toinenkin rakastettu, ex-sakkoliha Stella, eli myös Dublinissa, mikä laittoi Swiftin vitun hankalaan valintatilanteeseen. Stella kuoli vuonna 1728 ja Swift säilytti hänen karvatupsuaan läpi elämänsä. Esseessään Vaatimaton ehdotus, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen tai maalleen Swift ehdottaa, että Irlannin köyhien lapset tulisi myydä rikkaamman väestönosan ruoaksi. Swift ehdotti tätä ihan vakavalla lärvällä lääkkeexi Irlantia pitkään vaivanneeseen nälänhätään. Jonea ei izeään kyllä nälättänyt, se oli melkoinen pulskiainen.
ellauri247.html on line 410: Swiftin poteman Ménièren taudin oireet pahenivat vuodesta 1738 alkaen. Häntä pyörrytti ja hän alkoi unohdella asioita ja tuntea ahdistusta. Oireet hankaloittivat Swiftin kirjoittamista ja työtä tuomiokirkossa. Lopulta Swiftin serkku Martha Whiteway otti hänen asiansa hoidettavakseen. Swiftin Whitewaylle vuonna 1740 lähettämä kirje kuvaa, kuinka hän tunsi olonsa sietämättömäksi ja aavisteli jäljellä olevien päivien olevan surkeita ja vähälukuisia. Vuonna 1742 St. Patrickin tuomiokirkon pastori Francis Wilson, jota on syytetty Swiftin pahoinpitelemisestä ja omaisuuden varastamisesta, arvioitutti Swiftin tilan erillisellä Mielisairauden komissiolla. He totesivat Swiftistä, että tämän ”muisti ja mieli ovat rappeutuneet” ja hän on ”kyvytön hoitamaan tehtäviään”. Swift jätti työnsä tuomiokirkossa samana vuonna. Swift kuoli vuonna 1745 ja hänet haudattiin omaan tuomiokirkkoonsa Stellan karvatupsun viereen. Jäljelle jääneen omaisuutensa Swift testamenttasi mielisairaiden parantolan katon korjauxeen.
ellauri247.html on line 421: Lyhyenläntä rampa Pope syntyi samana vuonna kuin Mary. Pope oli Tory ja Mary äänesti Walpolea. - Amazing! I have read that Alexander Pope made passionate and wild love to Lady Mary Wortley Montagu. From this poem I understand that Pope loved the sense of wit and beauty that Lady Mary W. M. possessed.
ellauri248.html on line 210: Vuonna 1911 Andreas-Salomé tutustui ruotsalaiseen psykoterapeuttiin Poul Bjerreen, ja tämä esitteli hänelle psykoanalyysia. Seuraavana vuonna Andreas-Salomé matkusti Wieniin Freudin analysoitavaksi. Analyysin päätyttyä hän avasi oman vastaanottonsa Göttingenissä – yhtenä ensimmäisistä analyytikoista Freudin itsensä jälkeen.
ellauri248.html on line 303: Tammen ja WSOY:n Nobel-sarjassa ilmestyi kolmekymmentä kirjaa vuosien 1976 ja 1977 aikana. Lyriikka-antologiaa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa lukuunottamatta kaikki sarjan nimekkeet olivat uusintapainoksia aiemmin julkaistuista kirjoista. Sarjaan sisältyvät kahden teoksen yhteisniteet ilmestyivät tässä asussa yleensä ensimmäistä kertaa, mutta nämäkin koostuivat aikaisemmin erillisinä ilmestyneistä nimekkeistä. Kaikesta päätellen Nobel-sarjaa ei tarkoitettukaan jatkuvaksi, vaan enemmänkin kertaluonteiseksi paketiksi. Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -valikoimaan laatimassaan esipuheessa sen koonnut Aale Tynni viittaa kirjallisuuspalkinnon lähestyvään 75-vuotispäivään (ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 1901), joten arvelisin tämän merkkipaalun innoittaneen Tammea ja WSOY:ta ottamaan nobelistiensa teoksista uusia painoksia niiden Nobel-statusta korostaen.
ellauri249.html on line 50: Muinaisten roomalaisten keskuudessa oli liike-elämän jumalana Merkurius, joka ihmeellisen osuvan mielleyhtymän ansosta oli myös varkaiden ja puhujien jumala. Roomalaiset, jotka suhtautuivat ansaitun halveksivasti kauppiaisiin, kuvittelivat näkevänsä yhtäläisyyden varkauden ja kaupanteon välillä, ja samasta syystä he myös rinnastivat huijauxen ja kaunopuheisuuden. Siispä varkailla, kauppiailla ja kaunopuhujilla oli yhteinen jumala. Joka vuoden toukokuun 17. kauppiaat pitivät suuren juhlan ja marssivat kulkueessa Merkuriuksen temppeliin pyytääkseen jumalaltaan onnea kaupanteon yhteydessä alkavana vuonna suoritettaville petkutuksille.
ellauri249.html on line 196: Vuonna 1908 Sergei vei poikansa Nikitan Juzovkaan töihin. Muu perhe seurasi myöhemmin perässä. Juzovka oli perustettu vuonna 1869. Nimensä kaupunki oli saanut walesilaiselta John Hughesilta, joka oli perustanut alueelle louhitusta raudasta ratakiskoja ja rautarakenteita valmistavan yhtiön. Kaupungin nimeksi tuli vuonna 1924 Stalino ja vuonna 1961 Donetsk.
ellauri249.html on line 204: Ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914. Koska Hruštšov oli ammattitaitoinen metallityöläinen, häntä ei kutsuttu armeijaan. Hänen palkkansa nousi ja vanhana miehenä hän totesi katkerasti, että kapitalistien hallitessa hänen ja monien ystäviensä elämä oli parempaa kuin monilla työläisillä oli kommunismin aikana.
ellauri249.html on line 206: tynyt haaveilemalleen insinöörin uralle. Maaliskuussa 1915 puhkesi suurlakko kaivoksilla ja Hruštšovin työpaikalla. Hän piti innostavia puheita, joissa vaati parempia työoloja sekä palkkausta. Seuraavana vuonna alkoi työläisissä olla sodanvastaisia mielipiteitä ja he menivät lakkoon. Hruštšov oli mukana organisoimassa näitäkin lakkoja. Kun tsaari Nikolai II pakotettiin luopumaan vallasta vuoden 1917 helmikuun vallankumouksessa oli tämä Hruštšoville suuri juhlapäivä ja hän osallistui mielenosoituksiin.
ellauri249.html on line 210: Hruštšov liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1918. Ajatusmaailmaltaan hän oli kuitenkin lähempänä menševikkejä ja näiden pyrkimystä parantaa taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita kuin bolševikkien ajatusmaailmaa, jonka mukaan valtaan piti päästä keinolla millä hyvänsä.
ellauri249.html on line 214: Sisällissodan jälkeen Ukraina oli raunioina. Puutetta oli asunnoista, hiilestä ja elintarvikkeista. Elintarvikepulan johdosta Hruštšovin ensimmäinen vaimo Galina kuoli nälkään. Lapset Leonid ja Julina jäivät isän yksinhuollettaviksi, kunnes hän 1924 meni naimisiin Nina Petrovnan kanssa. Leninin hallinto ei luottanut Donbassin alueen työläisiin, sanottiin että ”heidän proletaarinen tietoisuutensa oli hukassa”. Työläiset lakkoilivat, ja heitä teloitettiin summittaisesti. Hruštšov nimitettiin vuonna 1922 johtamaan Rutšenkovon kaivosta ja hän paneutui tehtävään tarmokkaasti. Hän olisi puoluetoimitsijan työn sijasta opiskellut kaivosteknikoksi. Puolueen linjariidoissa hän päätyi kannattamaan Trotskia, mitä hän joutui myöhemmin selittelemään ja varomaan.
ellauri249.html on line 222: ”järjestelmällisestä juoppoudesta” sekä ”puolueen sisäisen demokratian loukkaamisesta”. Moisejenko erotettiin, mutta Hruštšov ei päässyt hänen paikalleen. Bugger it. Vuonna 1929 Hruštšov lähti opiskelemaan Stalinin mukaan nimettyyn teollisuusakatemiaan Moskovassa. Tämä oli seurausta Stalinin kampanjasta, jonka mukaan ”porvarispesialistit” piti sivuuttaa ja tilalle piti saada nuoria työläistaustaisia, kommunismille uskollisia opiskelijoita. Nyt Hruštšovin ura lähti todelliseen nousukiitoon: hänestä tuli koulun puolueosaston johtaja, 1931 kahden Moskovan kaupunginosaneuvoston johtaja, 1932 Moskovan puolueen toinen sihteeri ja 1934 puolueen Moskovan kaupungin komitean (gorkom) pääsihteeri. Moskovan puoluejohtajana Hruštšov lähetti osana Stalinin puhdistuksia 8 500 ”petturia” ammuttavaksi ja 33 000 vankileireille. Vuonna 1934 hänestä tuli varajäsen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan ja politbyroon jäseneksi hän nousi vuonna 1939. Onnex onnex Nikita ei ollut päässyt insinöörixi! Olisi ollut kiitorata pystyssä.
ellauri249.html on line 238: Uudistusten myötä tiloille annettiin enemmän päätäntävaltaa. Aloitteellisimmille ja työteliäimmille kolhoositilallisille oli luvassa palkkiota. Hruštšov esitteli uudistuksensa Stalinille, joka oli luonnollisesti tyytyväinen tuotannon kasvuun, mutta moitti suunnitelmaa liiasta vapaamielisyydestä. Stalinin mukaan ilman kuria kaikki hajoaisi. Talous lähti Hruštšovin kaudella Ukrainassa selvään nousuun: sato ylittyi vuonna 1939 edellisvuotisesta 21,5 %, hiilentuotanto kasvoi ja uudet tehtaat valmistuivat suunnitellusti. Kaåitalismi alkoi nostaa päätä taas Ukrainassa.
ellauri249.html on line 240: Diktaattorit Adolf Hitler ja Josif Stalin jakoivat Itä-Euroopan vuonna 1939 Molotovin–Ribbentropin sopimuksella. Neuvostoliitto hyökkäsi Puolan selkään sen taistellessa Saksaa vastaan ja Ukrainan ja Valko-Venäjän länsiosat liitettiin Neuvostoliittoon. Asiasta yritettiin tehdä laillista sarjalla irvokkaita kansanäänestyksiä, joissa alueet pyysivät päästä osaksi Neuvostoliittoa. Uusilla alueilla oli kansanvihollisia ja 10 % on niiden väestöstä vietiin Neuvostoliiton sisäosiin ja kymmeniä tuhansia teloitettiin. Hruštšovin osuus tapahtumiin oli keskeinen. Maatalouden kollektivointia hän kuitenkin hidasti sen minkä uskalsi ja pystyi. Uusien alueiden älymystöä hän moitti jatkuvasti siitä, että he eivät ymmärtäneet neuvostokulttuurin hienoutta.
ellauri249.html on line 252: Kiova vapautettiin 7. huhtikuuta vuonna 1944. Hruštšov saapui palavaan kaupunkiin heti toisessa sotilasjeepissä. Hän kävi katsomassa yliopistoa, joka oli vielä tulessa, kävi kumartamassa runoilija Taras Ševtšenkon patsasta ja sai jopa halauksen tuntemattomalta ukrainalaiselta vanhukselta. Stalinia ilahduttaakseen hän lähetti johtajalleen tätä koskevan sähkeen, mutta kesän 1941 tapahtumista edelleen vihainen Stalin moitti Hruštšovia aikansa tuhlaamisesta.
ellauri249.html on line 265: Ukrainassa, erityisesti sen länsiosissa, oli vuonna 1944 kansallismielisiä partisaanijoukkoja, jotka taistelivat maan itsenäisyyden puolesta. Ukrainan kommunistisen puolueen politbyroo sähkötti maaliskuussa 1945, että joukkojen toiminta oli lopetettu. Todellisuudessa sota niitä vastaan jatkui 1950-luvulle saakka. Sota oli raaka, ja kumpikin osapuoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin. Vuosina 1945–1952 puna-armeija sai vangiksi 600 000 ”valkobandiittia” joista kolmasosa surmattiin ja loput vietiin vankileireille tai ajettiin maanpakoon. Partisaanit taas surmasivat vangeiksi saamansa vastustajat hitaasti kiduttamalla. Hruštšovin tehtävänä oli johtaa kommunistien salaista poliisia ja hänelle ominainen suorasukaisuus vei hänet keskelle tapahtumia. Hän kehotti kirjeessään Stalinille, että ”valkobandiitteja” ei laitettaisi oikeuteen, vaan heidät surmattaisiin heti tavattaessa. Ongelmia aiheuttivat myös aseistetut kirkonmiehet, jotka äänekkäästi puolustivat kansaa viranomaisten mielivaltaa vastaan.
ellauri249.html on line 276: Asuntotuotanto sai uutta vauhtia, kun Hruštšovin määräyksestä otettiin käyttöön elementtirakentaminen. Maatalouden tuotanto oli vuonna 1950 edelleen alle vuoden 1913 tason. Maatalouden resursseja oli vähennetty, ja työvoimaa oli muuttanut kaupunkeihin. Viljelijät elivät todellisuudessa neuvostomallisessa maaorjuudessa. Hruštšovin uudistuksiin kuuluivat pienten peltotilkkujen yhdistäminen, karjatilojen laajennus ja uudet viljelymenetelmät. Kritiikkiä hän ei agronomeilta ja viljelijöiltä suvainnut vaan raivosi sen esittäjille ja meni henkilökohtaisuuksiin. Arbuusin viljelyssä ei saavutettu juuri minkäänlaisia tuloksia.
ellauri249.html on line 285: Stalin oli pitänyt Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kokouksen viimeksi vuonna 1939. Uuden, helmikuussa 1956 pidetyn XX puoluekokouksen oli tarkoitus sopia puolueen Stalin ajan jälkeisestä linjasta. Kokousedustajia ihmetytti heti kokouksen aluksi, että kokoustilassa ei ollut ainuttakaan Stalinin kuvaa. Lisää ihmetyksen ja lopulta järkytyksen aiheita oli luvassa.
ellauri249.html on line 301: Kun Hruštšov vieraili Kiinassa vuonna 1958 kävi ilmi, että Mao ja Hruštšov tulivat erittäin huonosti toimeen keskenään. Kiinassa lentokentällä ei ollut vastassa kunniakomppaniaa eikä punaista mattoa ja vastaanotolla Mao esiintyi Hruštšoville kuin Kiinan keisari, joka tapaa barbaaripäällikön. Lopullisesti välirikko sinetöitiin, kun Hruštšov vertasi kiinalaisten kuullen vierastalossa Maoa kondomiin. Ei olisi pitänyt!
ellauri249.html on line 303: Paitsi kansandemokratioiden ja Kiinan kanssa, oli ongelmia myös kotimaassa. Moskovassa opiskelijat osoittivat kunnioitustaan Unkarille ja toivoivat ”Venäjän uutta vallankumousta”. Leningradissa kierteli hallituksen vastaisia lehtisiä ja Serpuhovissa työläiset tuhosivat Hruštšovin kuvan. Hruštšov päätti ryhtyä vastaoffensiiviin. Hän päätti tehdä pitkän kiertueen Neuvostoliitossa ja antaa itsestään kuvan tarmokkaana johtajana. Hän ryhtyi voimakkaasti propagoimaan ajatusta, että Neuvostoliiton maatalous saavuttaa nopeasti Yhdysvallat. Hruštšov piti Leningradissa puheen, että Yhdysvallat saavutetaan kahdessa vuodessa ja tämä tarkoittaisi vuoden 1956 tuotannon kasvattamista 3,2-kertaiseksi. Hän toisti väitteensä myös yhdysvaltalaiselle CBS-televisiokanavalle antamassaan haastattelussa. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, se oli vielä erittäin kaukana Hruštšovin kaavailuista. Kampanjan lopputulos oli lopulta päinvastainen, se heikensi hänen asemaansa niin tavallisen kansan kuin puolueen johdon mielissä.
ellauri249.html on line 312: Vuodet 1957–1960 olivat Hruštšovin parhaat vuodet Neuvostoliiton johtajana. Vuoden 1958 viljasadosta tuli 30 % suurempi kuin vuoden 1957 sadosta, talous kasvoi ja monet ulkomaalaisetkin tarkkailijat uskoivat maan ohittavan Yhdysvallat. Jenkit pureskelivat kynsiä. Sputnik lensi ensimmäisenä ihmisen valmistamana varmuusesineenä avaruuteen ja neuvostoliittolainen raketti saavutti kuun pinnan vuonna 1959. Tuolloin hän vieraili Yhdysvalloissa ja odotettu neljän vallan kokous olisi vuonna 1960.
ellauri249.html on line 316: 1957 hän määräsi armeijaa supistettavaksi kahdella miljoonalla miehellä. Tammikuussa 1958 tehtiin vielä uusi 300 000 miehen vähennys ja vielä vuonna 1960 uusi 1 200 000 miehen vähennys. Hätiköiden tehdyn päätöksen seurauksena ei siviilielämään siirtyvien upseerien työllistymisen eteen tehty mitään. Moni joutui kadulle ja katkeroitui. Hruštšov perusteli armeijan pienentämistä sillä, että liian suuri armeija ja asevarustelu syövät maan resursseja ja heikentävät elintasoa. Sotilaspiirien mielestä maan päämies oli tietämätön ja lyhytnäköinen ja paljasti maan heikkouden sen vihollisille. Kun talouden päätösvaltaa siirrettiin yrityksiin, sai Hruštšov vastustajikseen alueellisen tason puoluesihteerit, sillä uudistus kavensi heidän valtaansa.
ellauri249.html on line 318: Vappua vuonna 1960 voi pitää ensimmäisenä merkkinä siitä, että Hruštšovin ote vallasta alkoi herpaantua. Tuolloin yhdysvaltalainen vakoilulentokone U2 jäi kiinni Neuvostoliiton ilmatilan loukkaamisesta. Neuvostoliiton ilmatorjuntaohjukset eivät saaneet ammuttua konetta alas, vaan sen teki aivan viime tingassa lentokoneesta ammuttu ohjus. Hruštšov osoittautui tilanteessa neuvottomaksi. Voisiko hänen ystävänään pitämänsä Eisenhower olla vakoilulennon takana? Ovatko amerikkalaiset sittenkin vain pahoja? Kyllä ne olivat.
ellauri249.html on line 329: Kansa ei enää välttämättä uskonut maan johdon vakuutteluja elämän laadun paranemisesta. Vuonna 1962 tapahtui joukko mellakoita, jotka saivat alkunsa eräistä hinnankorotuksista. 1. kesäkuuta vuonna 1962 nostettiin liha- ja siipikarjatuotteiden hintoja 35 % ja voin ja maidon hintoja 25 %. Näinkään suurten korotusten jälkeen hinnat eivät vastanneet tuotantokustannuksia. Lisäksi nostettiin tehtaiden ja kaivosten tuotantonormeja, mikä merkitsi työläisten elintason laskua. Pettyneet työläiset kaipasivat takaisin Stalinia, jonka aikana hintoja oli usein alennettu. Heti uusien hintojen tiedottamisen jälkeen lakkoja puhkesi Moskovassa, Kiovassa, Leningradissa ja Tšeljabinskissa. Novotšerkasskin kaupungissa sadat työläiset kokoontuivat torille huutamaan palkankorotusten puolesta ja heittelivät puhumaan tullutta puoluejohtajaa kivillä ja pulloilla. Hruštšovin muotokuvia tuhottiin. Paikalle tulleet miliisit pahoinpideltiin ja paikalle haettiin armeijan yksiköitä. Armeija avasi tulen ja 23 henkilöä kuoli. Uhrit haudattiin salaiseen paikkaan. Lakkoilijoita vangittiin ja seitsemän tuomittiin kuolemaan. Hruštšov syytti tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseään. Vähän sitä kyllä hävetti jälkeenpäin.
ellauri249.html on line 341: Nikitan muistelmien kuljetuxeen länteen tarvittiin erään alamaailman liepeillä liikkuneen henkilön palveluksia ja uskomattominta on, että hanketta edisti myös KGB:n pääjohtaja Juri Andropov. Teos ilmestyi nopealla aikataululla Yhdysvalloissa vuonna 1971. Viimeisinä vuosinaan eläkkeellä ollut neuvostojohtaja puhui kuin toisinajattelija.
ellauri254.html on line 49: Konstantin Fedin syntyi kauppiaan perheeseen. Hän kasvoi Saratovissa ja valmistui vuonna 1914 Moskovan kauppakorkeakoulusta. Ensimmäisen maailmansodan ajan Fedin oli internoituna Saksassa. Palattuaan Venäjälle hän työskenteli toimittajana.
ellauri254.html on line 53: Neuvostoliiton kirjailijaliittoa muodostettaessa Fedin valittiin sen hallituksen jäseneksi. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi sen ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1971 puheenjohtajana. Fedin oli myös Venäjän kirjailijaliiton hallituksen ja Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen sekä Venäjän SFNT:n ja Neuvostoliiton korkeimpien neuvostojen kansanedustaja. Kirjallisuusvaikuttajana hänet muistetaan Aleksandr Solženitsynin Syöpäosaston julkaisun kieltämisestä vuonna 1968. Kirjailija palkittiin muun muassa neljällä Leninin, kahdella työn punaisen lipun sekä lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä. Vuonna 1967 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen. Ei siis mikään turha influensseri.
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 107: Saksalaisen romantikon E. T. A. Hoffmannin teoksen mukaan nimetty ryhmä sai alkunsa Vsemirnaja literatura -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat Lev Lunts, Nikolai Nikitin, Mihail Slonimski, Ilja Gruzdev, Konstantin Fedin, Vsevolod Ivanov, Mihail Zoštšenko, Veniamin Kaverin, Jelizaveta Polonskaja ja Nikolai Tihonov sekä joukko ”ulkojäseniä”. Toimintaa ohjasivat muun muassa Maksim Gorki ja Viktor Šklovski.
ellauri254.html on line 108: Tyylillisesti Serapion-veljet edustivat niin sanottua ornamentaaliproosaa. He julistivat tavoitteekseen uusien kirjallisten ilmaisukeinojen löytämisen, mutta käytännössä he olivat lähinnä ystäväpiiri, jonka jäsenten tuotanto kehittyi eri suuntiin. Heitä yhdisti ajatus luomistyön vapaudesta sekä pyrkimys pysyttäytyä päivänpolitiikan ulkopuolella. Ryhmä julkaisi vain yhden yhteisen kokoelmateoksen Serapionovy bratja vuonna 1922. Ryhmän johtajana pyrki toimimaan ohjelma-artikkelillaan Potšemu my Serapionovy bratja (”Miksi olemme Serapion-veljiä”) esiintynyt Lev Lunts. Lunzilla ei ole edes Uiki sivua.
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 120: Boris Pilnjak (ven. Бори́с Пильня́к, oik. Boris Andrejevitš Vogau ven. Бори́с Андре́евич Вога́у; 11. lokakuuta (J: 29. syyskuuta) 1894 Možaisk, Venäjä – 21. huhtikuuta 1938 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen kirjailija. Hän toimi myös Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtajana mutta menetti virkansa ideologisesti arveluttavina pidettyjen kirjoitustensa takia. Pilnjak käsitteli kommunistisen puolueen toimintatapoja hyvin epäluuloiseen sävyyn, ja hänen kirjansa joutuivat siksi usein ankaran sensuurin kohteeksi. Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt taiteellisten kompromissien tekemisestä. Pilnjakin tunnetuimpia teoksia ovat Alaston vuosi, Mahogani ja Volga vpadet v Kaspiskoje more (suom. Volga virtaa Kaspianmereen), jotka käsittelevät vallankumouksen ja sitä seuraavan ajan Venäjää. Hänen tunnettujen töidensä joukkoon lukeutuu myös Okei: Amerikanski roman, joka kertoo hänen vuonna 1931 tekemästään matkasta Yhdysvaltoihin ja esittelee sikäläistä elämänmenoa pitkälti kielteiseen sävyyn.
ellauri254.html on line 122: Boris Pilnjak vieraili Suomessa vuonna 1934 Hella Wuolijoen ja Olavi Paavolaisen kutsumana. Vierailunsa aikana Pilnjak tapasi mm. F. E. Sillanpään tämän kesäasunnossa Saavutuksessa Hämeenkyrössä ja kutsui tämän vastavierailulle Moskovaan, mutta Sillanpään vierailu Neuvostoliitossa ei koskaan toteutunut. Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Pilnjak syrjäytettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton johdosta Neuvostoliiton kulttuurielämän "puhdistuksessa" eikä hänen teoksiaan enää julkaistu. Siten myös Pilnjakin suunnitelma julkaista Sillanpään tuotantoa venäjäksi – hän oli erityisen ihastunut Nuorena nukkuneeseen – raukesi.
ellauri254.html on line 128: Vsevolod Ivanov syntyi opettajan perheeseen, kävi alkeiskoulun ja lähti varhain maailmalle kierrellen pitkin Siperiaa, Uralia ja Kazakstania ja kokeillen eri ammatteja. Hänen ensimmäiset teoksensa ilmestyivät vuonna 1915. Vuonna 1921 Ivanov asettui Pietariin, jossa hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Vuosina 1921–1923 hän julkaisi joukon Venäjän kansalaissotaa kuvaavia ”partisaanikertomuksia”. Niistä tunnetuin on seikkailukirja Panssarijuna 14–69 (Bronepojezd 14–69, 1922), jonka kirjailija muokkasi näytelmäksi vuonna 1927.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 176: Varhaisrunoudessa Ploki vaahtosi paljon ihanista naisista. Blok muutti Pietariin vuonna 1905. Hän tutustui Pietarin kulttuurielämään Vjatšeslav Ivanovin teoxesta "Pidot Tornissa". Blok oli perustamassa Venäjän edestakaista symbolistiliikettä. Venäjän runouden kausi hopea-aika on liitetty Blokiin sekä muihin venäläisrunoilijoihin, kuten Anna Ahmatovaan, Marina Tsvetajevaan, Boris Pasternakiin ja Vladimir Nabokoviin.
ellauri254.html on line 284: Vallankumouslyriikkaa edustaa parhaiten vuonna 1918 ilmestynyt runoelma Двенадцать (Kaksitoista), joka kertoo kahdentoista punakaartilaisen taivalluksesta valkoisessa lumimyrskyssä. Myöhemmin Blok muutti käsitystään vallankumouksen ihanuudesta. Helmikuussa 1919 Tšeka pidätti Blokin. Häntä epäiltiin osallistumisesta neuvostovastaiseen vasemmistolaiseen toimintaan. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin vapautettiin Anatoli Lunatictšarskin puututtua asiaan.
ellauri254.html on line 314: Zinovjev, oikealta nimeltään Radomyslski, syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Ukrainan Jelisavetgradissa (nyk. Kropyvnytskyi) vuonna 1883. Hän ei saanut mitään muodollista koulutusta, mutta matkustellessaan vuosina 1902–1905 perheensä rahoilla ulkomailla hän kävi Bernin yliopiston lakitieteen luennoilla. Siitä huolimatta hän liittyi laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Puolueessa hän hakeutui radikaalina tunnetun Leninin ja tämän toimittaman Iskra-lehden piiriin. Zinovjev osallistui Lontoossa sosiaalidemokraattien vuoden 1903 puoluekokoukseen, jossa puolue jakautui kahteen siipeen, ja hän asettui Leninin johtamien bolševikkien siivelle.
ellauri254.html on line 316: Huonokuntoinen Zinovjev oli yksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaisimmista johtajista Vladimir Leninin sairauden ja kuoleman aikoihin vuosina 1922–1925. Hän muodosti Josif Stalinin ja Lev Kamenevin kanssa puoluetta johtaneen troikan, jolla oli ratkaiseva merkitys Lev Trotskin ja vasemmisto-opposition syrjäyttämisessä. Stalin vuorostaan syrjäytti vuosina 1926–1927 sekä Zinovjevin että Kamenevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 oikein näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
ellauri254.html on line 329: Zinovjev ja Kamenev muodostivat uuden opposition Grigori Sokolnikovin ja Nadežda Krupskajan kanssa. He katsoivat nyt NEP-politiikan menevän jo liian pitkälle ja vastustivat Stalinin ja Nikolai Buharinin kehittämää oppia ”sosialismista yhdessä maassa”. Zinovjev luotti johtamansa Leningradin puoluejärjestön tukeen ja arvovaltaansa Kominternin johtajana, mutta Stalin osoittautui vaikeaxi palaxi. Zinovjev erotettiin Leningradin (entisen Pietarin) neuvoston johdosta tammikuussa 1926 ja syrjäytettiin myöhemmin samana vuonna myös Leningradin puoluejärjestön johdosta, johon tuli hänen tilalleen Sergei Kirov.
ellauri254.html on line 344: Zinovjevit ovat venäläisiä aatelissukuja. Liettualainen aatelismies Aleksander Zenovich, despoottien jälkeläinen, lähti Liettuasta vuonna 1392 Moskovaan. Monet hänen jälkeläisistään olivat stolnikkeja, asianajajia, kuvernöörejä. Stepan Stepanovitš Zinovjev (kuoli 1764) oli Katariina II :n lähettiläs Espanjassa. Nikolai Ivanovitš Zinovjev (1706 - 1773) oli Pietarin poliisipäällikkö ja sitten senaattori. Zinovjev-suku kuuluu Pietarin, Novgorodin, Orjolin ja Poltavan maakuntien sukukirjojen VI-osaan (Gerbovnik, I, 49). Muut Zinovievien suvut, lukumäärältään 19, myöhemmin peräisin. Despot-Zenovich- Liettuan aatelissuku, vaakuna Zenovich. Heidän esi-isänsä Bratosh ja hänen poikansa Zinovy mainitaan vuonna 1401 Liettuan aatelisten joukossa, jotka allekirjoittivat uskollisuusasiakirjan Puolan kuninkaalle. Zinovyn pojanpoika Juri Ivanovich Zenovich oli vuonna 1507 Smolenskin kuvernööri. XVI vuosisadalla. kaksi Despot-Zenovichia oli Smolenskin kastellaanit ja yksi Brestin kuvernööri. Tämä klaani otti käyttöön etuliitteen "Despot" 1600-luvun lopulla, kun legenda ilmestyi sen alkuperästä serbialaisilta despootilta. Despot-Zenovichi-perhe sisältyy Minskin maakunnan sukukirjan VI osaan. Yksi tämän suvun haara muutti 1400-luvun lopulla. Venäjälle, missä hänen sukunimensä sai muodon Zinovjev.
ellauri254.html on line 356: Sologub syntyi Pietarissa köyhän räätälin Kuzma Afanasjevitš Teternikovin perheeseen, joka oli ollut maaorja Poltavan läänissä, paikallisen maanomistajan aviottomana poikana. Kun hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin vuonna 1867, hänen lukutaidoton äitinsä Tatiana Semjonovna Teternikova joka oli pulska rynteikäs kana, pakotettiin sexipalvelijaksi aristokraattisen Agapovin perheen kotiin, jossa Sologub ja hänen nuorempi sisarensa Olga varttuivat. Perhe kiinnostui nuoren Fjodorin koulutuksesta ja lähetti hänet pedagogiseen oppilaitokseen, jossa Sologub oli malliopiskelija. Nähdessään kuinka vaikeaa hänen äitinsä elämä oli Agapovin patjana, Sologub päätti pelastaa hänet siitä, ja valmistuttuaan Pietarin opettajien instituutista vuonna 1882 hän vei äitinsä ja sisarensa mukanaan ensimmäiselle opettajapaikalleen Kresttsyyn , missä hän aloitti opinnot. Kirjallinen ura: vuonna 1884 julkaistiin lastenlehdessä hänen runonsa "Kettu ja siili". Kettu osaa monta konstia, siili vain yhden, mutta hyvän. Paizi kettu kusee päälle kun siili menee mykkyrään.
ellauri254.html on line 412: Jokamies (engl. Everyman) on 1400-luvulta peräisin oleva mysteerinäytelmä, allegoristen hahmojen kautta kerrottu moraliteetti sielun pelastuksesta. Englannissa tai mahdollisesti Hollannissa syntynyt tarina pohjautuu suulliseen traditioon, mutta ilmestyi painettuna Englannissa vuonna 1510.
ellauri254.html on line 417: Von Hoffmanstahlin näytelmän suomensi Huugo Jalkanen vuonna 1916, ja musiikin siihen teki Jean Sibelius. Sitä esitettiin paljon suomalaisissa teattereissa erityisesti 1940–1960-luvuilla. Pelkästään 1950-luvun aikana sitä esitettiin seitsemässä suomalaisessa ammattiteatterissa.
ellauri254.html on line 552: Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom. "kitkerä") vuonna 1892 työskennellessään Kavkazissa Tiflisin kaupungissa (nyk. Tbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansa Esseitä ja tarinoita (Очерки и рассказы) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
ellauri254.html on line 610: Nikolai Nikolajevitš Judenitš (ven. Николай Николаевич Юденич, 30. kesäkuuta (J: 18. kesäkuuta) 1862 Moskova, Venäjä – 5. lokakuuta 1933 Nizza, Ranska), oli Venäjän menestyksekkäimpiä kenraaleja ensimmäisessä maailmansodassa ja taisteli johtajana luoteisella rintamalla Venäjän vastavallankumouksessa ja sisällissodassa 1918–1920. Judenitš sai jalkaväenkenraalin arvon vuonna 1915, ja Venäjän valkoisten joukkojen komentajaksi hänet nimitettiin Baltiaan Venäjän sisällissodassa 1918–1920. Siinä läski riippuwiixi Judenits otti turpaansa hintelältä Trozkilta niin ettei kotiin löytänyt. Lähti Ranskaan emigrantixi.
ellauri254.html on line 631: Pjotr Nikolajevitš Wrangel (ven. Пётр Николаевич Врангель, saks. Peter von Wrangel, 27. elokuuta (J: 15 elokuuta) 1878 Novoaleksandrovsk – 25. huhtikuuta 1928 Bryssel) oli venäläinen vapaaherra ja kenraali, joka toimi Krimiltä operoivan valkoisen Etelä-Venäjän armeijan ylipäällikkönä Venäjän sisällissodassa vuonna 1920 Anton Denikinin jälkeen. Etelä-Venäjän armeija taisteli sekä moskovalaismielistä bolševikkien vuonna 1918 perustamaa puna-armeijaa, anarkistista Ukrainan vallankumouksellista kapinallisarmeijaa sekä Ukrainan kansallisia maan itsenäistymiseen pyrkiviä armeijoita vastaan. Wrangel muodosti myös Krimin hallituksen. Myöhemmin hän oli valkoisen emigranttiliikkeen johdossa. Pjotrin esi-isä toimi toisessa Tanskan sodasssa meidän esi-isän Karl den Tionden apumiehenä.
ellauri254.html on line 636: Wrangel syntyi Novoaleksandrovskissa Liettuassa silloisessa Venäjän keisarikunnassa baltiansaksalais-ruotsalaiseen Wrangelin aatelissukuun. Wrangel oli koulutukseltaan kaivosinsinööri, mutta saatuaan siitä paskakaivoarvosanan liittyi vapaaehtoisena ratsuväkirykmenttiin ja ylennettiin upseeriksi 1902. Hän osallistui vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan vuosina 1904–1905. Tämän jälkeen hän opiskeli Venäjän yleisesikunta-akatemiassa, josta valmistui 1910. Ensimmäisessä maailmansodassa hän komensi kasakkarykmenttiä ja taisteli mm. Itä-Preussissa sekä Galitsiassa. Hän yleni kenraalimajuriksi ja sai vuonna 1917 komentoonsa 7. ratsuväkidivisioonan.
ellauri254.html on line 651: Lev Davidovitš Trotski (ven. Лев Давидович Троцкий; alkuaan ven. Лев Давидович Бронштейн, Lev Davidovitš Bronštein, 7. marraskuuta (J: 26. lokakuuta) 1879 Janovka, Hersonin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 21. elokuuta 1940 Coyoacán, México, Meksiko) oli merkittävä bolševikkivallankumouksellinen ja marxismin teoreetikko. Trotski kuului Neuvostoliiton ja Kominternin perustajiin, ja häntä pidetään puna-armeijan luojana, mutta hän joutui vuonna 1929 maanpakoon hävittyään valtataistelun Josif Stalinin kanssa. NKVD:n agentti Ramón Mercader murhasi Trotskin Meksikossa 1940.
ellauri254.html on line 659: Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen. Hänet valittiin joulukuussa Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin Siperiaan uudelleen tammikuussa 1907. Trotski pakeni toistamiseen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa Wienissä vallankumouksellisten lehtien toimituksissa, joissa hänet huomattiin etenkin Balkanin sotia koskevan raportointinsa ansiosta. Tänä aikana hän kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että tsaarinvastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johtamana jatkua luonteeltaan sosialistisena. Hän vastusti ensimmäistä maailmansotaa, mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. Älä nyt tuu, me kaikki halutaan nyt sotia. ("Vastustaa" esiintyy kanssa vitun monta kertaa tässä albumissa.) Helmikuun vallankumouksen puhjetessa Venäjällä hän oli lomailemassa New Yorkissa Yhdysvalloissa.
ellauri254.html on line 677: Lev Borisovitš Kamenev (ven. Лев Борисович Каменев, oik. Rosenfeld (ven. Розенфельд, Rozenfeld); 18. heinäkuuta (J: 6 heinäkuuta) 1883 Moskova, Venäjän keisarikunta – 25. elokuuta 1936 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkeja edustanut vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko. Yhdessä Grigori Zinovjevin ja Josif Stalinin kanssa hän muodosti niin sanotun troikan, joka johti Neuvostoliiton kommunistista puoluetta Vladimir Leninin sairastumisen ja kuoleman jälkeen vuosina 1922–1925. Stalin syrjäytti vuosina 1926–1927 Kamenevin ja Zinovjevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin. Kamenev oli etniseltä taustaltaan venäjänjuutalainen.
ellauri254.html on line 679: Kamenev, oikealta nimeltään Rosenfeld, oli syntyisin juutalaisperheestä, ja hänen isänsä oli veturinkuljettaja Moskova–Kursk-rautatiellä. Hänen vanhempansa olivat olleet mukana opiskelijoiden vallankumouksellisessa toiminnassa 1870-luvulla. Kamenev kävi lukionsa Tbilisissä Georgiassa, jossa hän sai ensimmäisen kosketuksensa vallankumoukselliseen sosialistiseen liikkeeseen. Laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1901. Koska Kamenev oli lukioaikanaan kuulunut radikaaleihin poliittisiin keskustelukerhoihin ja osallistunut mielenosoituksiin, hänet hyväksyttiin Moskovan yliopistoon vasta erillisestä anomuksesta. Maaliskuussa 1902 hänet vangittiin muutamaksi kuukaudeksi hänen osallistuttuaan tsaarinvallan vastaiseen opiskelijamielenosoitukseen, minkä jälkeen häneltä evättiin lupa jatkaa opintojaan. Hän pakeni Länsi-Eurooppaan, tutustui Pariisissa Vladimir Leniniin ja ryhtyi ammattivallankumoukselliseksi. Venäjän sosiaalidemokraattien jakaannuttua kahtia vuonna 1903 Kamenev liittyi Leninin johtamaan bolševikkisiipeen.
ellauri254.html on line 681: Venäjälle palannut Kamenev ryhtyi organisoimaan lakkoa Transkaukasian rautatiellä, mutta salainen poliisi Ohrana surmasi ei vaan pidätti hänet Tbilisissä ja hän oli vangittuna viisi kuukautta. Tbilisissä Kamenev tutustui myös ensimmäisen kerran Josif Staliniin vuonna 1904. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Kamenev järjesti rautatielakkoja Pietarissa. Joulukuussa 1908 hän siirtyi asumaan Geneveen Sveitsiin, jossa hän työskenteli yhdessä Leninin ja Grigori Zinovjevin kanssa. Vuosina 1912–1914 kolmikko asui Itävalta-Unkarille kuuluneessa Krakovassa lähellä Venäjän rajaa natustellen makkaroita.
ellauri254.html on line 683: Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Lenin lähetti Kamenevin Venäjälle, jossa tämä ohjeisti bolševikkien edustajat duumassa vastustamaan sotaa. Kamenev pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan marraskuussa 1914. Hän vapautui vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen ja matkusti niin ikään Siperian-karkotuksesta vapautuneen Stalinin kanssa Pietariin, jossa he muodostivat maaliskuun lopussa bolševikkien tilapäisen johdon. Kamenevista tuli myös Pravdan päätoimittaja, joskin hänet korvattiin Stalinilla toukokuun alussa. Kamenev ja Stalin kehottivat puoluetta antamaan varauksellista tukea väliaikaiselle hallitukselle, mutta Venäjälle palannut Lenin kumosi tämän ohjeen huhtikuun teeseissään, jotka kehottivat suoraan seuraavaan vallankumoukseen. Kamenev pelkäsi ennenaikaisesti aloitetun vallankumouksen epäonnistuvan ja asettui avoimesti vastustamaan Leninin uutta linjaa. Varovainen linja henkilöityi vuonna 1917 juuri Kameneviin. Tästä huolimatta hänet vangittiin vähäksi aikaa niin sanottujen heinäkuun levottomuuksien yhteydessä.
ellauri254.html on line 689: Palattuaan kotimaahan Kamenev otettiin takaisin puoluejohtoon. Hän oli kuulunut lokakuussa 1917 perustettuun bolševikkien ensimmäiseen politbyroohon ja tammikuussa 1919 hänestä tuli yksi uuden politbyroon perustajajäsenistä. Samana vuonna hänet valittiin myös Moskovan neuvoston puheenjohtajaksi eli käytännössä pääkaupungin paikallisen puolueorganisaation johtoon. Kamenev oli lisäksi vuosina 1924–1926 Työn ja puolustuksen neuvoston puheenjohtajana, tammikuusta elokuuhun 1926 Neuvostoliiton ulkomaankaupasta vastanneena kansankomissaarina sekä 1926–1927 Italian-suurlähettiläänä. Hänet nimitettiin myös vuonna 1923 uuden Lenin-instituutin ensimmäiseksi johtajaksi ja hän sai toimittaa Leninin kootut teokset.
ellauri254.html on line 691: Leninin sairastuessa vuonna 1922 Kamenev oli kansakomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja ja Leninin jäätyä syrjään päätöksenteossa Kamenev toimi hänen varamiehenään. Valtakamppailun käynnistyttyä vuonna 1923 Zinovjev, Kamenev ja puolueen pääsihteeriksi edellisenä vuonna heidän aloitteestaan valittu Stalin muodostivat troikaksi tai triumviraatiksi kutsutun epävirallisen johtoryhmän, jonka päätavoitteena oli estää Lev Trotskin ja tämän ympärille muodostuneen vasemmisto-opposition pääsy valtaan. Trotski ja vasemmisto-oppositio halusivat luopua kapitalismin ja markkinatalouden elementtejä sisältäneestä uudesta talouspolitiikasta eli NEP:stä, kun taas troikan edustama puolueen ”keskusta” kannatti sen jatkamista. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 viime kädessä juuri Kamenev esti Stalinille kiusallisen Leninin testamentin julkistamisen pelastaakseen tärkeän liittolaisensa. Stalinin ajaessa lähinnä omaa asiaansa Zinovjev ja Kamenev muodostivat toisilleen loppuun saakka uskollisina pysyneen yhteistyökykyisen kaksikon. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa ominaisuuksia.
ellauri254.html on line 695: Kamenev ja Zinovjev saivat puoluejäsenyytensä takaisin vuonna 1928. Puolueesta erottaminen ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen toistui 1932–1933, missä välissä Kamenev oli karkotettuna Minusinskiin. Vuosina 1932–1934 hän oli Moskovaan perustetun Gorkin maailmankirjallisuuden instituutin ensimmäisenä johtajana. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevia ja Kamenevia syytettiin ”moraalisesta osallisuudesta” tapahtuneeseen. Tammikuussa 1935 pidetyssä salaisessa oikeudenkäynnissä Kamenev tuomittiin viiden ja Zinovjev kymmenen vuoden vankeuteen. Kamenev joutui heinäkuussa 1935 yhdessä 38 muun henkilön kanssa syytetyksi myös salaliitosta Stalinia vastaan ja tällä kertaa hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen.
ellauri254.html on line 699: Kamenev rehabilitoitiin Mihail Gorbatšovin kaudella vuonna 1988. Siitä näkee heti millainen revari Rozenberg oikeastaan oli. Ben Zyskovizin heimolaisia. Kas kun ei saanut Nobel palkintoa.
ellauri254.html on line 705: Kirov pidätettiin 1905 kolmeksi kuukaudeksi osallisuudesta vuoden 1905 vallankumoukseen. Päästyään vankilasta hän liittyi bolševikkeihin. Hänet pidätettiin jälleen seuraavana vuonna ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kielletyn kirjallisuuden painamisesta. Hänet vangittiin tämänkin jälkeen uudestaan. Vapauduttuaan Kirov muutti Kaukasiaan ja asui siellä maaliskuun vallankumouksen puhkeamiseen saakka vuonna 1917. Kostrikov otti vallankumouksellisen salanimen Kirov, ja hänestä tuli lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien sotilashallinnon johtaja Astrahanissa.
ellauri254.html on line 775: Barbusse oli Ranskan vasemmiston avainhenkilöitä ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Vaikka hän oli pasifisti, hän osallistui sotaan vapaaehtoisena. Hän oli vapaaehtoinen, koska hänet oli vapautettu terveydellisistä syistä eikä hän ollut suorittanut asepalvelusta. Hän kuvaa sodan julmuutta teoksessa Le Feu (1916, Tuli), josta hänelle myönnettiin Goncourt-palkinto vuonna 1916. Teos oli kotimaassaan heti menestys.
ellauri254.html on line 777: Barbusse oli kommunisti, ja vuonna 1919 hän ryhtyi julkaisemaan aikakauslehteä Clarté. Hän kirjoitti myös samannimisen kirjan, ja ne loivat pohjan hänen perustamalleen kansainväliselle Clarté-järjestölle. Hän liittyi kommunistipuolueeseen 1923 ja kävi Neuvostoliitossa useita kertoja.
ellauri254.html on line 785: Käsite sosialistinen realismi otettiin käyttöön Neuvostoliiton kirjailijaliiton liittokokouksessa vuonna 1934, jonka jälkeen siitä tuli maan virallinen ja ainoa hyväksytty taidesuuntaus. Sen isänä mainitaan usein kirjailija Maksim Gorki, jonka romaania Äiti (1907, suom. 1944) pidetään sosialistisen realismin perusmuotona. Esikuvina on pidetty myös eräiden 1800-luvun realistien, esimerkiksi peredvižnikien (”Vaeltajat”), Jacques-Louis Davidin ja Ilja Repinin taidetta.
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri254.html on line 904: Nikittimen varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena ei ole revontulet (kuten voisi luulla) vaan brittien Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
ellauri254.html on line 1079: Beresdov on pikkuruinen paikkakunta. Se on etäinen maaseutukolkka, juutalaisten vakinaisen asutuksen entinen raja. Pari-, kolmesataa taloa siroiteltuna sinne tänne ilman järjestystä. Suuri markkinatori, torin keskellä parikymmentä myymäläkojua. Tori on likainen, lannan täyttämä. Paikkaa ympäröi talonpoikaistalouxien vyöhyke. Juutalaiskeskuksessa teurastuslaitokselle johtavan tien luona on synagoga. Tuosta ikivanhasta rakennuksesta huokuu alakuloisuus. Totta kyllä, synagoga ei voi lauantaisin valittaa tyhjyyttä, mutta se ei ole enää sellaista kuin aikaisemmin, ja rabbiinin elämä ei ole lainkaan sellaista kuin hän haluaisi. Jotakin ilmeisesti hyvin huonoa tapahtui vuonna 1917, kun kerran täälläkin, tällaisessa kolkassa, nuoriso katselee rabbiinia ilman tarpeellista kunnioitusta. Tosin vanhempi väki ei syö trefnia, mutta kuinka moni poikanen syö Jumalan kiroamaa sianmakkaraa! Hyi, ilkeä ajatellakin. Sydämistyneenä rabbiini Boruh potkaisee taloudellista sikaa, joka ahkerasti kaivelee lantaläjää syömistä etsien. Niin, hän rabbiini ei ole aivan tyytyväinen siihen, että Beresdovista on tullut piirin keskus. Saapui piru ties mistä noita kommunisteja ja kaiken kääntävät nurin, ja joka päivä on jokin uusi mielipaha. Eilen hän, rabbiini, näki pappilan portissa uuden ilmoitustaulun: Ukrainan Kommunistisen Nuorisoliiton Beresdovin piirikomitea. Tuollaisesta ilmoitustaulusta ei voi odottaa mitään hyvää. Ajatustensa valtaamana rabbiini ei huomannutkaan, kun jo seisoi pienehkön, hänen synagogansa oveen liimatun ilmoituksen edessä:
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 209: Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom. "kitkerä") vuonna 1892 työskennellessään Kavkazissa Tiflisin kaupungissa (nyk. Tbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansa Esseitä ja tarinoita (Очерки и рассказы) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
ellauri256.html on line 213: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, samaan missä Bakunin luki tiilenpäitä 50v aiemmin, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Nää on aika kärkeviä amerikanvastasia peflettejä (olen lukenut niitä Internet Archivesta).
ellauri256.html on line 229: Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Ne on aika ankaria amerikkalaisvastaisia peflettejä.
ellauri256.html on line 346: Vuosina 1922–1929 Majakovski matkaili runsaasti ulkomailla. Neuvostovaltion kymmenvuotisjuhlaa vuonna 1927 hän julisti runoelmalla Hyvin! (Horosho, 1927), joka edelleen oli täynnä optimismia ja pikkuporvarillisuuden kritiikkiä. Useissa Vladi juuniorin tämän ajan näytelmissä nämä näkemykset olivat kärjekkäimmillään. Kritiikin kärki kohdistui vallankumouksen virheisiin, omanvoitonpyyntiin, keikailuun ja hengettömään virkavaltaisuuteen. Näissä näytelmissä on selvä Nikolai Gogolin pernteen jatkumo.
ellauri256.html on line 348: Futuristinen taideryhmä hajosi vähitellen. Vielä vuonna 1928 Majakovski kokosi uuden ryhmän, mutta huonolla menestyksellä. Majakovski joutui 1920-luvun lopussa ristiriitoihin myös proletaarikirjailijoiden kanssa. Majakovskin särmikäs persoona oli liikaa monille muille. Sekä henkilökohtaisen elämän, että politiikan ristiriidat olivat ilmeisesti syynä Majakovskin itsemurhaan huhtikuussa 1930. Taisi olla sekin salaporvari.
ellauri256.html on line 453: Ja minua vetää kylmässä ja kuumuudessa. Minä kiirehdin, sotkeutuneena ennakoihin ja lainoihin. Kansalainen, huomioikaa lippupassi! - Runous - kaikki! — ratsastus tuntemattomaan. Runous — samaa kuin radiumin louhinta. Gramma saalista, työvuonna. Häiritsevä yksi sana - tuhansia tonneja sanallista malmia. Mutta näiden sanojen kuin tuhkaxi palamisen kirvely sanan lahoamisen rinnalla - raaka-ainetta. Nämä sanat saavat liikkeelle tuhansixi vuosixi miljoonia sydämiä. Tietysti on erilaisia runoilijoita. Monellako runoilijalla on tää käden keveys! Venyttää taikurina säettä suusta izeltään ja muilta. Mitä sanoa lyyrisestä kastraatista?! Vetää ulkomaisen säkeen ja on iloinen. Tämä on normaalia varkautta ja kavallusta niiden jätteiden joukossa, jotka ovat vallanneet maan. Tänään runoja ja oodeja, suosionosoitusten mölyävä möly, menevät historiaan yleiskustannuksina siitä, mitä on tehty meidän toimestamme - kahden tai kolmen. Puudan, kuten sanotaan, pöytäsuolaa syöt ja sata klupipaperossia, saadaxesi kallisarvoisen sanan ongituxi ihmisen arteesisista syvyyxistä.
ellauri256.html on line 489: Kaniv siirtyi 1775 Puolan kuninkaan Stanislaus II Poniatowskin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Hän tapasi vuonna 1787 kaupungissa Katariina Suuren. Puolan toisessa jaossa 1793 Kaniv siirtyi Venäjän keisarikunnan hallintaan. Kaupunki oli Kiovan kuvernementin kihlakuntakaupunki. Ei ihme että höhlien on ollut vaikea päättää ovatko ne itä- vai länsislaaveja.
ellauri257.html on line 82: Taras Bulba (2009), ohjaaja Vladimir Bortko , tilaus Venäjän valtion televisio ja maksanut kokonaan Venäjän kulttuuriministeriö. Mukana ovat ukrainalaiset, venäläiset ja puolalaiset näyttelijät, kuten Bohdan Stupka (Taras Bulbana), Ada Rogovtseva (Taras Bulban vaimona), Igor Petrenko (Andriy Bulbana), Vladimir Vdovichenkov (Ostap Bulbana) ja Magdalena Mielcarz (puolalaisena aatelisenatyttö). Elokuva kuvattiin useissa paikoissa Ukrainassa, kuten Zaporizhzhiassa , Khotynissa ja Kamianets-Podilskyissä vuonna 2007. Käsikirjoituksessa käytettiin romaanin vuoden 1842 painosta.
ellauri257.html on line 131: Taras Ševtšenko syntyi 9. maaliskuuta 1814 (uutta lukua) Moryntsissä Zvenyhorodkassa tuolloisessa Venäjän keisarikunnan Kiovan kuvernementissa. Ševtšenko oli syntyjään maaorja. Hän jäi orvoksi 12-vuotiaana. Hän oppi lukemaan kylän lukkarilta. Maaorjana Ševtšenko muutti omistajansa P. Engelhardtin mukana ensin Vilnaan ja vuonna 1831 Pietariin.
ellauri257.html on line 133: Vapauduttuaan maaorjuudesta Karl Brjullovin järjestämillä arpajaisilla Ševtšenko opiskeli Pietarin taideakatemiassa, jossa hänen opettajanaan toimi samainen Karl Brjullov. Ševtšenko alkoi myös elättää itseään taidemaalarina ja runoilijana. Vuonna 1840 ilmestyi Ševtšenkon ensimmäinen runokokoelma Kobzar. Vuonna 1841 julkaistiin edelleen eeppinen runo Haidamaky ja vuonna 1844 balladi Hamaliia. Vuosina 1843, 1845 ja 1846 Ševtšenko teki matkoja sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hän sai porsasborshtshia ja vaikutteita ukrainalaisilta kirjailijoilta ja muulta älymystöltä. Ševtšenko tutustui esimerkiksi Panteleimon Kulišiin, Myhailo Maksymovytšiin ja Varvara Repninaan. Ševtšenko valmistui Pietarin taideakatemiasta vuonna 1845, ja kiertäessään samana vuonna Ukrainaa hän kirjoitti runoja, tuhri graffitilla paikallisia historiallisia maamerkkejä ja käänsi museoista kansatieteellistä aineistoa.
ellauri257.html on line 139: Nikolai I kuoli vuonna 1855, ja Ševtšenko vapautettiin viimein sotilaspalveluksesta vuonna 1857. Hän ei saanut kuitenkaan palata Ukrainaan, vaan hän asettui ensin Nižni Novgorodiin ja sittemmin jälleen Pietariin. Ševtšenko vietti loppuelämänsä poliisin valvonnan alaisena. Hän sai vuonna 1859 luvan matkustaa vierailulle sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ja käännytettiin takaisin Pietariin. Ševtšenko kuoli Pietarissa 10. maaliskuuta 1861. Ševtšenko haudattiin ensin Pietariin, mutta kaksi kuukautta myöhemmin ruumis siirrettiin haudattavaksi Tšernetša Horaan lähelle Kanivia nykyisessä Ukrainassa. Tästä taisi olla puhetta Kanivin yhteydessä.
ellauri257.html on line 341: Hän oli vuonna 1966 ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta ei kuitenkaan saanut palkintoa. Actually he was nominated for the Nobel Prize in Literature four times, from 1966 to 1969. Eise sentään ollut Puolan juutalaisia vaikka painui Argentiinaan karkuroimaan 1939. Actually he was considered unfit for military duties. No jotain vikaa siinä piti olla, ja olikin: Gombrowicz had affairs with both men and women.
ellauri257.html on line 349: Fredydurkessa kirjailija joutuu koulupoikien kaoottiseen maailmaan pirullisen professorin toimesta, joka haluaa alentaa hänet lapsexi. Julkaistu alun perin Puolassa vuonna 1937.
ellauri257.html on line 491: Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. יצחק באַשעװיס זינגער, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan (joita en ole lukenut, vaan sen romskuja).
ellauri257.html on line 493: Paetakseen Puolassa nousevaa antisemitismiä ja sodan uhkaa sekä seuratakseen isoveljeään Singer muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Hän erosi silloisesta vaimostaan Rachelista ja pojastaan Israelista, jotka muuttivat ensin Moskovaan ja myöhemmin silloiseen Palestiinaan. Iisakki pääsi isonveljen hännän alta tämän kuoltua 1945.
ellauri257.html on line 495: Vuonna 1940 hän solmi avioliiton Alma Haimannin kanssa, joka oli saksanjuutalainen emigrantti. Singer sai Amerikan kansalaisuuden vuonna 1943. Koko uransa ajan hän pysyi uskollisena Forverts-lehdelle, jossa hän vieläkin ilmestyy, tosin vain viikoittain. Singer oli 35 viimeistä elinvuottaan kasvissyöjä, etupäässä säälistä muita eläimiä kohtaan. Varjoja Hudsonin yllä suomensi Liisa Ryömä 1999.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri258.html on line 224: Juha Sipilän (kesk) hallitus löytänyt selvitykselle käyttöä enää vuonna 2015.
ellauri258.html on line 260: Kun filosofian arvostuksen katoamisesta alettiin tämän koronavuoden 2021 alussa puhua, arvioi filosofiasta väitellyt tutkija Timo Miettinen Twitterissä, että juuri Himasen toiminta söi kansan uskon filosofeihin. Näin on. Jo vuonna 2010 johtajuus tarkoitti Suomessa jenkkioppaista matkittua abstraktia lässytystä, jonka taakse voi piilottaa sen, ettei uskalla sanoa ettei osaa tehdä yhtikäs mitään.
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri258.html on line 753: Vastaus: Nimitystä on selvitellyt kielitieteilijä Valentin Kiparsky Virittäjä-lehdessä vuonna 1977. Samantyyppinen ja samanmerkityksinen yhdyssana on balttilaisissa kielissä latviassa ja liettuassa, ja niistä lienee otettu mallia.
ellauri260.html on line 78: "Der Personalismusta" käytti ensimmäisen kerran F. D. E. Schleiermacher (1768–1834) kirjassaan Über die Religion vuonna 1799. Amos Bronson Alcott, paljon tunnetumman Louisa M. Alcottin isä, Emersonin tuillaeläjä, näyttää olleen ensimmäinen amerikkalainen, joka käytti termiä ja kutsui sitä vuoden 1863 esseessä "opiksi, jonka mukaan maailman perimmäinen todellisuus on jumalallinen henkilö, joka ylläpitää maailmankaikkeutta jatkuvalla luovan tahdon teolla". Termin "amerikkalainen personalismi" loi Walt Whitman (1819–1892) esseessään "Personalism", joka julkaistiin The Galaxy -lehdessä toukokuussa 1868. Wilt Whatmanilla oli paljon omakohtaista kokemusta perseistä. Vuonna 1903 Charles Renouvier julkaisi teoksen Le Personnalisme, joka toi sanan myös ranskaksi. Sana "personalismi" ilmestyi ensimmäisen kerran tietosanakirjana Hastingsin uskonnon ja etiikan tietosanakirjan IX osassa vuonna 1915 Ralph T. Flewellingin artikkelissa.
ellauri260.html on line 121: Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä ranskalainen personalistinen liike pyöri kuukausittaisen Esprit d'escalier -lehden ympärillä, jonka perustivat Emmanuel Mounier (1905–1950) ja ystäväryhmä vuonna 1932.
ellauri260.html on line 125: Mounierin työ herätti tärkeiden ranskalaisten ajattelijoiden, kuten Gabriel Marcelin, Denis de Rougemontin ja Jacques Maritainin, huomion, jotka tutkimuksensa, luentojensa ja kirjoitustensa kautta auttoivat kehittämään ranskalaista personalistista ajattelua. Maritain, joka työskenteli Mounierin kanssa useita vuosia, oli vastuussa ranskalaisen personalismin tuomisesta Yhdysvaltoihin. Sodan jälkeen Mounierin itsensä johtama eurooppalainen personalismi sopeutui liberaaliin demokratiaan ja suhtautui siihen kritiikittömämmin, ja Maritainilla oli rooli vuonna 1948 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen laatimisessa. Paha haxahdus!
ellauri260.html on line 141: Hänen (Bownen, ei Jaakon) myöhäinen kirjansa Personalism, joka julkaistiin vuonna 1908, on suosittu yhteenveto hänen filosofiastaan, joka toi termin "personalismi" amerikkalaiseen filosofiseen ja teologiseen keskusteluun.
ellauri260.html on line 161: Esimerkiksi vuonna 1625 Grotius kirjoitti: "Ihminen on varmasti eläin, mutta ylivoimainen eläin, paljon kauempana kaikista muista eläimistä kuin erilaiset eläimet ovat toisistaan" (De iure belli ac pacis, Prolegomena, 11).
ellauri260.html on line 185: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 205: Eucken väitteli klassisen filologian ja antiikin historian tohtoriksi Göttingenin yliopistossa vuonna 1866 väitöskirjalla De Aristotelis dicendi ratione. Hänen mielensä suuntautui kuitenkin ehdottomasti teologian filosofiseen puoleen. Vuonna 1871, työskenneltyään viiden vuoden maaseutukierroxen opettajana Husumissa, Berliinissä ja Frankfurtissa, hänet nimitettiin filosofian professoriksi Baselin yliopistoon Sveitsiin toisen entisen opettajansa seuraajaksi Göttingenissä, heteronormaalin Gustav Teichmüllerin, ja päihitti Teichmüller-bändärin Friedrich Nietzschen kilpailussa asemasta. Hahaa mursuwiixi Atman-koirinesi, jäit kakkosexi mitättömälle partapozolle!
ellauri260.html on line 209: Hän asui siellä vuoteen 1874 asti, jolloin hän otti samanlaisen tehtävän Jenan yliopistossa. Hän viipyi siellä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1920. Vuosina 1912–13 Eucken vietti puolet vuodesta vaihtoprofessorina Harvardin yliopistossa, ja vuonna 1913 hän toimi Deem-luennoitsijana New Yorkin yliopistossa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Eucken, kuten monet hänen akateemiset kollegansa, otti vahvan kannan niiden asioiden puolesta, joita hänen maansa kannatti, amerikkalaisten isäntiensä pettymyxexi.
ellauri260.html on line 215: Rudolf Eucken meni naimisiin Irene Passow'n (1863–1941) kanssa vuonna 1882, ja hänellä oli tytär ja kaksi poikaa. Hänen poikansa Walter Euckenista tuli kuuluisa ordoliberaalisen ajattelun perustaja taloustieteessä. Hänen järkevämpi poikansa Arnold Eucken oli kemisti ja fyysikko. Tyttärestä ei taaskaan kuulu midiä.
ellauri260.html on line 217: Ordoliberalismi on saksalainen muunnelma taloudellisesta liberalismista, joka korostaa hallituksen tarvetta varmistaa, että vapaat markkinat tuottavat tuloksia, jotka ovat lähellä sen teoreettista potentiaalia, mutta eivät puolusta hyvinvointivaltiota. Ordoliberaalisista ihanteista tuli perusta toisen maailmansodan jälkeisen Saksan sosiaalisen markkinatalouden ja sitä seuranneen Wirtschaftswunderin luomiselle. Sanan "ordoliberalismi" (saksa : Ordoliberalismus) loi vuonna 1950 Super Hero Moeller, ja se viittaa akateemiseen aikakauslehteen ORDO.
ellauri260.html on line 245: Kautsky oli juutalainen. Prahalaissyntyinen Kautsky opiskeli historiaa ja filosofiaa Wienin yliopistossa vuodesta 1874 ja liittyi Itävallan sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen (SDAPÖ) vuonna 1875. Vuodet 1885–1890 hän asui Lontoossa, ystävystyi Friedrich Engelsin kanssa ja toimi tämän yksityissihteerinä. Vuonna 1891 hän laati Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) Erfurtin ohjelman August Bebelin ja Eduard Bernsteinin kanssa.
ellauri262.html on line 246: Kenneth Grahame (8. maaliskuuta 1859 Edinburgh, Skotlanti – 6. heinäkuuta 1932 Pangbourne, Berkshire, Englanti) oli brittiläinen satukirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1908 julkaistu lastenkirjaklassikko Suislikossa kahisee (engl. The Wind in the Willows).
ellauri262.html on line 275: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri262.html on line 277: Päästyään sairaalasta Tolkien sai entisen islannin opettajansa William Craigien kautta työpaikan avustajana Oxford English Dictionaryn toimituskunnassa. Hän aloitti työssä 1919 tehtävänään käsitellä muutamia W-kirjaimella alkavia, etymologialtaan germaanisperäisiä sanoja. Noihin aikoihin hän esitteli luomansa maailman ensimmäistä kertaa julkisemmin lukemalla The Fall of Gondolinin Exeter Collegen esseekerhossa. Vuonna 1920 Tolkien sai englannin kielen apulaisprofessorin viran Leedsin yliopistosta, ja perhe muutti viideksi vuodeksi Pohjois-Englantiin. Vuonna 1924 hänet nimitettiin yliopiston englannin kielen professoriksi. Seuraavana vuonna Tolkien kuitenkin palasi Oxfordiin saatuaan muinaisenglannin professorin viran. Hän opetti Oxfordin yliopistossa 1925–1959 muinais- ja keskiajan englannin professorina.lähde?
ellauri262.html on line 287: Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.lähde? Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian pitkäveteinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Nookei, Tolkien suostui.
ellauri262.html on line 289: Sormusten herran kirjoittaminen alkoi ilman merkittäviä juonisuunnitelmia. Tarina sai lopullisen muotonsa kirjoittamisen aikana. Hän työsti kirjaa vuoteen 1949 asti. Tolkienin työskentely eteni puuskittain, mistä kertoo se, että päästyään ensimmäisen osan puoleen väliin hän piti vuoden tauon ja jatkoi kirjaa vasta vuonna 1941, kuitenkaan sitä lopullisesti missään vaiheessa hylkäämättä. Tolkien myös pilkkoi kirjansa osiin ja kirjoitti päähenkilöidensä Frodon ja Samin matkan Mordoriin (neljäs ja kuudes kirja) ennen muita kirjoja, jotka käsittelivät Sormuksen sotaa. Neljännen kirjan luvut hän lähetti ilmavoimissa Etelä-Afrikassa palvelleelle pojalleen Christopherille luettavaksi jatkokertomuksena.
ellauri262.html on line 293: Taru sormusten herrasta sai ilmestyessään ristiriitaisia arvosteluja, mutta suosio kasvoi vähitellen. C. S. Lewis ehdotti vuonna 1961 Tolkienia Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Ei tärpännyt. Viisikymmentä vuotta myöhemmin julkistetun arkistomateriaalin mukaan palkintolautakunta ei pitänyt Tolkienin proosaa tarpeeksi korkeatasoisena. Eihän siinä paljon kehumista olekaan, eikä juonessakaan, se on varsin klisheinen. Koko juju on hauskoissa fantasiahahmoissa.
ellauri262.html on line 295: Teos julkaistiin taskukirjana Yhdysvalloissa Harvard Lampoonin toimesta vuonna 1965 nimellä Bored of the Rings. Opiskelijaliikkeen innostus vaikutti merkittävästi kirjan sikäläiseen suosioon. Tolkien itse oli imarreltu kirjansa menestyksestä, ja hän rikastui sen menestyksen avulla. Kirjan innokkaimpien ihailijoiden takia Tolkien joutui vaihtamaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan, kun lukijat tunkeutuivat hänen kotiinsa kysyäkseen yksityiskohtia hänen luomastaan maailmasta. Ihailijat alkoivat myös perustaa ensimmäisiä Tolkien-seuroja, joissa he keskustelivat omista kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.
ellauri262.html on line 297: Loput Tolkienin väsäyxet on aika mitäänsanomattomia. Cristopherin kokoonkursima Silmarillion on lopen haukotuttava. Ilmestyttyään kirja sai pääosin kielteisiä arvosteluja, joissa sen kerronnan kieltä pidettiin vanhanaikaisena ja sekavana, vaikka Tolkienin yritystä luoda fantasiamaailmalleen oma historia pidettiinkin kunniakkaana. Cristopher teki parhaansa työstämällä myyntiin kaikkea isäpapan kynästä (yllä) lähtenyttä, vaikka ostoslistoja. Kullervon tarina (The Story of Kullervo) on Tolkienin vuonna 1914 kesken jäänyt esikoisteos, joka julkaistiin elokuussa 2015.
ellauri262.html on line 307: Tämän todistaa ehkä parhaiten, että Tolkienin teoksista on tehty useita elokuva- ja televisiosovituksia. Ensimmäisiä yrityksiä oli Ralph Bakshin ohjaama Taru sormusten herrasta -animaatio vuonna 1978. Elokuva sai huonoja arvosteluja, vaikka se oli ainoa oikeasti pelottava örkkileffa, koska örkit oli termiittiapinoita.
ellauri262.html on line 551: Lewis kirjoitti jatko-osan "Ruuvinauha ehdottaa paahtista" (Screwtape Proposes a Toast) vuonna 1959. Satiirinen essee kritisoi brittiläisen yhteiskunnan, koulutuksen ja julkisten asenteiden suuntauksia. Vaikka Iso-Britannia kutsuu suurimpia yksityiskoulujaan "julkisiksi kouluiksi" vastakohtana kotikoululle, jota Lewis kävi, Lewis viittaa oikeasti valtion kouluihin kritisoidessaan "julkista koulutusta".) Essee sisällytettiin Lewisin uudella esipuheella Blesin vuonna julkaisemiin Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) -julkaisuihin. 1961 ja Macmillan vuonna 1962.
ellauri262.html on line 592: Teippikirjaimet (Screwtape Letters) soitti 309 esityksensä New Yorkin Westside Theatressa vuonna 2010. Vuoden 2011 kiertue vieraili esittävän taiteen paikoissa kaupungeissa kaikkialla Yhdysvalloissa, mukaan lukien Los Angeles, Houston, Dallas, Atlanta, Seattle, Minneapolis ja Boston . Vuosien 2012–2013 kiertue alkoi Los Angelesista tammikuussa 2012. Kiertueella on paluumatkat San Franciscoon, San Diegoon, Seattleen, Chicagoon ja Atlantaan sekä pysähdyksiin useissa muissa kaupungeissa. The Screwtape Letters on kuvattu "Humoristiseksi ja eloisaksi... Paholaiselle on harvoin annettu ansaitsemansa tarkkaavaisemmin!" kirjoittanut The New York Times, "Syvä kokemus".Christianity Today ja "Pahoin nokkela... Helvetin hyvä esitys!" kirjoittanut The Wall Street Journal . [16] Tuotanto on myös kiertänyt maailmanlaajuisesti. Ruuvinauha (Screwtape)-roolin on myös esittänyt nainen (woman).
ellauri262.html on line 602: Presidentti Ronald Reagan lainasi Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) -kirjaa kuuluisassa vuonna 1983 pitämässään puheessa National Association of Evangelicalsille.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri263.html on line 506: Helena Andrejevna von Hahn kuoli Odessassa vuonna 1842 keuhkotautiin, ja 11-vuotias Helena sekä tämän kaksi nuorempaa sisarusta päätyivät isovanhempien kasvatettavaksi Saratoviin isän ollessa pitkiä aikoja sotakomennuksilla. Helenan äidinäiti oli Jelena Pavlovna Fadejeva (omaa sukua Dolgorukov) ja äidinisä Andrei Mihalovitš Fadejev. Saratovin maalaiskartanosta tuli Helenan koti seuraavien neljän vuoden ajaksi. Helenan isoäiti oli hankkinut kotiopettajattaria, ja Helena opiskeli kieliä.
ellauri263.html on line 527: Hän kertoi myös oleskelleensa Egyptissä koptilaisen papin Paulos Atamonin oppilaana ja liittyneensä druusien salaseuraan. Kaksi vuotta kestäneistä Etu-Intian niemimaan matkoistaan Blavatsky kirjoitti sadunomaisen artikkelisarjan Moskovskije vedomostille nimimerkillä Radda-Bai. Hän väitti myös matkustaneensa vuonna 1852 Quebeciin tapaamaan intiaaneja sekä sieltä New Orleansiin tutustumaan voodoo-kulttiin. Seuraavana vuonna hän yritti kahden amerikkalaisen kanssa päästä Nepalin kautta Tiibetiin, mutta rajan ylitys estettiin. Rahaa tuntui piisaavan. Pappa betalar.
ellauri263.html on line 533: Helenan välit Nikiforiin olivat ilmeisesti lämmenneet, koska hän anoi vuonna 1862 passia Juri-nimiselle pojalle, joka merkittiin herra ja rouva Blavatskin ottolapseksi. Joidenkin huhujen mukaan poika olisi ollut Helenan avioton lapsi, ja samaa epäili myös hänen isänsä, kunnes Helena esitti väärennetyn lääkärintodistuksen todistaakseen viattomuutensa.
ellauri263.html on line 535: Juorut levisivät vuosia myöhemmin uudelleen Saksassa, ja hän hankki Teosofista seuraa suojellakseen toisen lääkärintodistuksen naistentautien lääkäriltä Leon Oppenheimerilta, jonka mukaan hän kärsi anteflexio uterista (kohdun epänormaalista asennosta), joka ”on todennäköisesti synnynnäistä, koska tutkimuksen mukaan hän ei ole koskaan synnyttänyt eikä hänellä ole ollut gynekologista sairautta”. Allekirjoituksen todisti oikeaksi tohtori Roeder, kuninkaallinen piirilääkäri, ja se julkaistiin Oppenheimerin elinaikana. Juri kuoli vuonna 1867, ja hänen hautajaisissaan olivat läsnä vain Helena Blavatsky ja Agardi Metrovich. Ilman virallisia papereita ollut poika haudattiin Metrovichin nimellä. Blavatsky väitti osallistuneensa samana vuonna mieheksi pukeutuneena Giuseppe Garibaldin joukoissa Mentanan taisteluun ja haavoittuneensa vakavasti.
ellauri263.html on line 537: Blavatsky kertoi oleskelleensa vuonna 1870 Tiibetissä kashmirilaisen adeptin luona. Blavatskyn perhe ei tuolloin ollut kuullut hänestä mitään viiteen vuoteen, ja hänen pelättiin kuolleen.
ellauri263.html on line 555: Huhtikuussa 1879 Olcott ja Blavatsky tekivät matkan pohjoiseen. Britannian hallituksella oli kuitenkin epäluuloja Blavatskya kohtaan, minkä vuoksi heitä seurasi koko matkan poliisietsivä. Lokakuussa 1879 ilmestyi ensimmäinen The Theosophistin numero. Pian tämän jälkeen Blavatsky sai kirjeen Kairossa tapaamaltaan Emma Coulombilta, joka pyysi apua jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Blavatsky lupasi auttaa, ja Coulombit saapuivat Bombayhin maaliskuussa 1880. Samana vuonna teosofien majapaikka päätettiin siirtää Breach Candyssa vuorenhuipulla sijaitsevaan bungalowiin.
ellauri263.html on line 557: Olcott ja Blavatsky tekivät jälleen matkoja, pitivät luentoja ja perustivat looseja. Rasittavan matkaohjelman johdosta Blavatsky kuitenkin sairastui munuaistulehdukseen. Tämän johdosta hän matkusti kahdeksi päiväksi Sikkimiin lepäämään gurunsa luokse. Joulukuun 17. samana vuonna Teosofinen Seura muutti jälleen, tällä kertaa Madrasiin Adyar-joen varrella sijaitsevaan pylvästaloon. Tämän jälkeen Blavatsky oleskeli kolme kuukautta brittiläisen Rhodes E. Morganin ja hänen vaimonsa luona Nilgirivuorilla, ja kirjoitti siellä kirjoitussarjan ”Sinisten vuorten kansa”. Heikentyvä terveys pakotti hänet lopulta vaihtamaan pysyvästi leudompaan ilmanalaan, ja 20. helmikuuta 1884 Olcott, Blavatsky ja osa seuran henkilökuntaa lähtivät kohti Nizzaa.
ellauri263.html on line 587: Ihmiskunnan kehitys jakautuu seitsemään juurirotuun, jotka puolestaan jakautuvat useisiin antti alarotuihin. Nykyinen ihmiskunta edustaa viidettä, arjalaista, juurirotua ja on jo siirtynyt kehityksen ylöspäin vievälle, henkistävälle kaarelle. Juurirotujen vaihtuminen tapahtuu luonnonmullistusten kautta, jotka käsittävät mantereiden vajoamisia ja kohoamisia, ja voivat kestää satojatuhansia vuosia. Jokainen juurirotu käy läpi neljä ajanjaksoa eli yugaa, jotka ovat sata yugaa, tretti yugaa, dvatsat yugaa ja kaali yuga. Nykyinen ihmiskunta elää parhaillaan kaali yugaa, joka alkoi vuonna 3102 eaa.
ellauri263.html on line 593: Blavatsky ei pitänyt esittämiään oppeja aivan täydellisinä tai ehdottomina, paitsi siltä osin kuin opit ovat Viisauden Mestarien (Olcott ja Judge) hänelle sanelemia, vaan piti teosofian yhtenä päämääränä luonnon selvittämättömien lakien tutkimista. Hän myös varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää, koska hänen mukaansa sokea usko on haitallista. Teosofinen seura hyväksyi vuonna 1924 päätöslauselman ajatuksenvapaudesta. Sen mukaan ei ole mitään dogmia tai mielipidettä, joka millään tavalla sitoisi ketään Teosofisen Seuran jäsentä. Jäsenyyden ainoa ehto on seuran kolmen ohjelmakohdan hyväksyminen. - IZE todellisuutena ihmisessä;
- Laki prosesseina, joiden avulla ihminen
ellauri263.html on line 638: Jätettyään miehensä Annie hylkäsi kristinuskon täysin, ja liittyi vuonna 1874 uskonnottomien järjestöön National Secular Societyyn. Pian Annie kehitti läheiset välit Charles Bradlaughiin, radikaalin National Reformer -lehden toimittajaan ja Ison-Britannian uskonnottomien järjestön johtajaan. Bradlaugh tarjosi Annielle työtä lehden toimituksesta, ja seuraavien vuosien aikana hän kirjoitti useita artikkeleita mm. avioliitosta, koulutuksesta ja naisten oikeuksista.
ellauri263.html on line 652: 1890-luvulla Besant liittyi Helena Blavatskyn 1875 perustamaan Teosofiseen Seuraan, ja omistautui sittemmin syvästi teosofisen liikkeen toimintaan jopa niin, että 1907 hänestä tuli seuran puheenjohtaja. Besant keskittyi teosofisten ajatusten käytännön toteuttamiseen, ja hän ryhtyi valmistelemaan Suuren valkoisen veljeskunnan maailmansuunnitelman toteuttamista ja Maitreyan ja Kristuksen pikaista tuloa. Tähän tehtävään hän valitsi nuoren intialaispojan Jiddu Krishnamurtin. Teosofinen Seura oli kuitenkin Blavatskyn kuoleman jälkeen jakautunut aatteellisesti kahteen eri suuntaukseen, ja vuonna 1910 Besant ja C. W. Leadbeater perustivat Idän Tähti -järjestön valmistamaan tietä Maitreyalle eli maailmanopettajalle, joka tulisi ilmentämään itseään heidän kasvattipoikansa Krishnamurtin kautta. Myöhemmin Krishnamurti alkoi itse epäillä rooliaan, ja 1929 hän sanoutui irti messiaan tehtävästä kokouksessa, jossa myös Yrjö Kallinen oli läsnä. Kallista ei kuitenkaan huolittu messiaaxi Krishnamurtin tilalle. Krishnamurti erosi Teosofisesta Seurasta ja hajotti Idän Tähti -järjestön.
ellauri263.html on line 653: Intian vuosiensa aikana Besant säilytti yhä kiinnostuksensa naisten oikeuksien ajamiseen sekä muihin sosiaalisiin kysymyksiin, ja kirjoitti yhä artikkeleita Britannian sanomalehtiin kiistellen muun muassa naisten äänioikeudesta. Hän perusti myös The Central Hindu Collegen Benaresiin vuonna 1898. Annie Besant kuoli Intiassa vuonna 1933, ja hänen tuhkansa siroteltiin varmuuden vuoksi mereen.
ellauri264.html on line 203: Victor Lebow (26. joulukuuta 1902 – 26. elokuuta 1980, alunperin nähtävästi Liebowitz, takuulla ashkenazijuutalainen jostain beyond the pale) oli yhdysvaltalainen yritysjohtaja, esseisti ja aktivisti. Vizikästä kyllä sille ei ole anglosaxisivua Wikipediassa, vain italialaiset kommunistit muistavat. Hänet tunnetaan parhaiten amerikkalaisen kulutuskapitalismin dynamiikan muotoilustaan, joka ilmaistiin vuonna 1955 Journal of Retailing -lehdessä julkaistulla artikkelilla nimeltä Hintakilpailu vuonna 1955. Artikkeli sai jonkin verran huomiota pian ilmestymisensä jälkeen, ja sosiologi Vance Packard mainitsi sen vuoden 1960 teoksessaan The Waste Makers. Lähde
ellauri264.html on line 731: Neuvostoliiton hallitus julisti alueen juutalaisten kansalliseksi alueeksi 1928. Se oli tarkoitettu Neuvostoliiton juutalaisille, vaikka juutalaisilla ei ollut minkäänlaista historiallista yhteyttä alueeseen. Siitä tuli luvattu maa vasta Stalinin ansiosta. Siunatut olkoot hänen kätösensä. Piirikunnasta tuli autonominen alue 7. toukokuuta 1934. Juutalaisten autonomisen alueen asukasluku vuonna 2010 oli 176 600 ja väestötiheys 4,9 as./km². Väkiluku on laskussa. Väestö on keskittynyt Siperian radan varrelle alueen pohjoisosaan.
ellauri266.html on line 85: Heinäkuussa 1952 Morris meni naimisiin Ramona Baulchin kanssa; nelikymppisenä tuli yksi poika, Jason. Morris pitää jalkapallosta. Vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 2018 hän on asunut poikansa ja 70v nuoremman pojantyttärensä kanssa Irlannissa.
ellauri266.html on line 101: Channel One Russia (C1R) ilmoitti 12. maaliskuuta 2017 osallistuvansa kilpailuun "Kyiv Is Burning" -kappaleella, jonka esittää Julia Samoylova. Ukrainan turvallisuuspalvelu (SBU) määräsi Samoylovalle kuitenkin kolmen vuoden matkustuskiellon Ukrainaan 22. maaliskuuta, koska hän matkusti laittomasti Venäjältä suoraan Krimille, alueelle, jonka Venäjä liitti vuonna 2014, vuonna 2015 antamaan esityksen. Muiden kuin Ukrainan kansalaisten pääsy Krimille Venäjän kautta on Ukrainan lain
ellauri266.html on line 102: mukaan laitonta; Samoylova kuitenkin vahvisti esiintyneensä Krimillä vuonna 2015. Häntä kuvailtiin "itsenäiseksi laulajaksi, lumoavaksi tytöksi ja menestyneeksi kilpailun osallistujaksi". Julia on vamma! Tuo oudosti suuta venyttelevä rampa nuori naarasapina laulaa kaiken lisäxi enkuxi! Lapsena hän alkoi menettää jalkojensa toiminnon ja joutuu käyttämään pyörätuolia. Samoilova oli myös osana vuoden 2014 talviparalympialaisten avajaisseremoniaa. Talviparalympialaiset 2014 järjestettiin Ukrainan kiusaxi Sotšissa Venäjällä 7.–16. maaliskuuta 2014. Sotšin paralympialaisissa nähtiin ensimmäisen kerran lumilautailua sotavammaisurheilulajina.
ellauri266.html on line 108: Yksi kilpailun menestyneimmistä maista 2000-luvulla, yhteensä kymmenen viiden parhaan sijoituksen kanssa, Venäjä sijoittui toiseksi Alsoun kanssa vuonna 2000, Dima Bilanin kanssa vuonna 2006, Kirka Babushkinin vuonna 2012 ja Polina Gagarinan vuonna 2015; kolmannexi tATun kanssa vuonna 2003, Serebroa tuli 2007, Sergei Lavrov voitti vuosina 2016 ja 2019 ja oli viides Dina Garipovan kanssa vuonna 2013. Vuonna 2017 ja 2018 he eivät päässeet finaaliin ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Annit eivät pääseet finaaliin silti yhtään entistä paremmin.
ellauri266.html on line 200: Virpi Hämeen-Anttila (s. 15.10.1958 Espoossa) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996. Hän teki väitöskirjan vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hämeen-Anttila on toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria.
ellauri266.html on line 331: Päästyään senaattorixi vähän paremman puutteessa kuten Eucken nobelistixi, Hayakawa aikoi asettua ehdolle uudelleenvaaleissa vuonna 1982, mutta jäi varhaisissa vaaleissa huonosti jäljelle muista republikaaniehdokkaista ja hänellä oli rahapulaa. Hän putosi kilpailusta alkuvuodesta, ja lopulta hänen seuraajakseen tuli republikaanien San Diegon pormestari Woodrow Wilson. Toistaiseksi hän on ainoa japanilainen Amerikan republikaani, joka on palvellut Yhdysvaltain senaatissa muuta kuin siivouspuolella.
ellauri266.html on line 374: Apinoiden planeetta (La Planète des singes) on Pierre Boullen vuonna 1963 julkaistu tieteisromaani. Sen pohjalta on tehty suoraan kaksi elokuvaa ja useita jatko-osia.
ellauri266.html on line 376: Boulle syntyi vuonna 1912 Avignonissa, Ranskassa. Hän kouluttautui insinööriksi, ja vuonna 1936 hän matkusti Malesiaan työskentelemään kumiviljelmällä. Toisen maailmansodan syttyessä hänet kutsuttiin palvelukseen. Kun Indokiina kaatui, hän pakeni Singaporeen, missä hän liittyi Free French Missioniin. Hänet vangittiin vuonna 1943 ja tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön. Vuonna 1944 hän pakeni, otti yhteyttä Britannian joukkoihin ja palveli sitten loput sodasta Kalkutassa erikoisjoukkojen sotilaana.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 382: Sitten seurasivat Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Kaksi jälkimmäistä elokuvaa kuvittelivat ensimmäisessä elokuvassa nähdyn planeetan nousun. Televisio-ohjelma seurasi vuonna 1974 ja toinen vuonna 1975, ennen kuin franchising suurelta osin päättyi. Muiden elokuvien jatkoromaaneihin osallistui muita Boullea apinoivia pellekirjailijoita kuten Michael Avallone, Jerry Pournelle, John Jakes ja David Gerrold, varhaisessa laajennetussa universumissa, jossa useat kirjailijat työskentelivät yhteisen projektin ja universumin parissa kuin apinat kirjoituskoneiden ääressä. Boulle pysyi yhteydessä elokuvien tuotantoon neuvotellen eri tarinan elementeistä.
ellauri266.html on line 387: Vuonna 2001 ohjaaja Tim Burton johti Planet of the Apes -elokuvan uudelleenkäynnistystä , joka oli suurelta osin kriittinen ja kaupallinen epäonnistuminen. Mutta viime aikoina sarjan uudet remake-sarjat, Rise of the Planet of the Apes (ohjaaja Rupert Wyatt vuonna 2011) ja Dawn of the Planet of the Apes (ohjaaja Matt Reaves vuonna 2014), ovat saavuttaneet suurta menestystä. Kolmas jatko-osa on parhaillaan suunnitteluvaiheessa, ja franchising-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 392: Kehystarinassa yksin avaruudessa purjehtiva rikas pariskunta Jinn ja Phyllis pelastavat ja kääntävät käsikirjoituksen kelluvasta pullosta. Käsikirjoituksen kirjoitti toimittaja Ulysse Mérou, jonka varakas professori Antelle kutsui vuonna 2500 seuraamaan häntä ja hänen opetuslapsiaan, lääkäri Arthur Levainia, Betelgeuseen. Koska ne kulkevat lähellä valonnopeutta, ajan laajeneminen saa aikaan vuosisatojen kulumisen maan päällä kahden vuoden aikana. He laskeutuvat sukkulaan lauhkealle, rehevälle metsäiselle planeetalle, jolle he antavat nimensä Soror ( latinaksi sisar). He voivat hengittää ilmaa, juoda vettä ja syödä hedelmiä. Naisen, jota he kutsuvat Novaksi, houkuttelemina he uivat luonnonkauniin vesiputouksen alapuolella. Hän pelästyy heidän lemmikkinsä simpanssista Hectorista ja kuristaa sen. Hänen heimonsa, joka osoittaa tyhmien eläinten käyttäytymistä, tuhoaa tulokkaiden vaatteet ja sukkulan.
ellauri266.html on line 407: Kirjasta julkaistiin toinen sovitus vuonna 2001, ja sen ohjasi Tim Burton löysänä remake-versiona vuoden 1968 samannimisestä elokuvasta. Sarjan uudelleenkäynnistys uuden tuotantotiimin kanssa nimeltä Rise of the Planet of the Apes julkaistiin vuonna 2011 kriittiseen ja kaupalliseen menestykseen. Se oli ensimmäinen uudessa elokuvasarjassa.
ellauri266.html on line 409: Pierre Boulle (20. helmikuuta 1912 – 30. tammikuuta 1994) syntyi Avignonissa, Ranskassa, ja hänet kastettiin ja kasvatettiin katolilaiseksi, vaikka myöhemmin hänestä tuli agnostikko [ lainaus tarvitaan ]. Hän opiskeli arvostetussa École supérieure d´électricitéssä ( Supélec ), jossa hän sai insinöörin tutkinnon vuonna 1933. Vuodesta 1936 vuoteen 1939 hän työskenteli pyroteknikkona brittiläisillä kumiviljelmillä Malayassa. Siellä ollessaan hän tapasi ranskalaisen naisen, joka oli erossa miehestään. Hiänestä piti tulla hänen elämänsä rakkaus, jolle hän kirjoitti lempeitä rakkauskirjeitä. Myöhemmin hiän päätti palata miehensä luo, joka oli virkamies Ranskan Indokiinassa. Toisen maailmansodan aikana hiän ja hänen miehensä pakenivat Malajaan, mutta yksi hiänen lapsistaan kuoli prosessissa. Boulle tapasi hänet myöhemmin sodan jälkeen, ja he nauttivat kovasti platonisesta ystävyydestä.
ellauri266.html on line 415: Sodan jälkeen Boulle palasi hetkeksi töihin kumiteollisuuteen, mutta vuonna 1949 hän muutti takaisin Pariisiin ja alkoi kirjoittaa. Pariisissa ollessaan koska oli liian köyhä hankkimaan omaa asuntoa, hän asui hotellissa, kunnes hänen äskettäin leskeksi jäänyt sisarensa Madeleine Perrusset antoi hänen muuttaa suureen asuntoonsa. Hiänellä oli tytär, Françoise, jota Pierre auttoi kasvattamaan, mutta hänen suunnitelmansa adoptoida tyttö virallisesti eivät koskaan toteutuneet.
ellauri266.html on line 421: James Dean teki kirjasta elokuvan, joka voitti seitsemän vuoden 1957 Oscaria, mukaan lukien paras elokuva ja paras miespääosa Guinness Alelle. Boulle itse voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon, vaikka hän ei ollut kirjoittanut käsikirjoitusta, eikä hän oman tunnustuksensa mukaan edes puhu englantia vaikka kirjoittaa. Boullea oli hyvitetty käsikirjoituksesta, koska elokuvan varsinaiset käsikirjoittajat, Carl Foreman ja Michael Wilson, oli merkitty McCarthyn mustalle listalle kommunistien kannattajina. Boulle ei ollut sosialisti eikä kommunisti. Amerikan Elokuva-Akatemia kumitti Boullen nimen ja lisäsi Foremanin ja Wilsonin nimet palkintoon vuonna 1984. Sentään Kim Novak otti Oscarin vastaan Pierre Boullen puolesta.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri266.html on line 431: Alkuperäisen sarjan viidestä elokuvasta (1968–1973) on kiitos yxinomaan anglojen tullut mielettömiä kulttiklassikoita. Boulle, joka piti romaaniaan elokuvattomana, oli yllättynyt elokuvan maailmanlaajuisesta menestyksestä ja vaikutuksesta. Hän kirjoitti käsikirjoituksen jatko-osalle nimeltä Planet of the Men, mutta alkuperäisen elokuvan tuottajat hylkäsivät sen liian filosofisena. Toinen elokuva, Beeath the Planet of the Apes, joka ilmestyi vuonna 1970, oli myös erittäin menestynyt. Sitä seurasivat Escape from the Planet of the Apes vuonna 1971, Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Viimeinen osa Superman Tattoon poika oli täysi lössähdys, koska siinä oli taas Boullen hoonoxi englannixi tehty käsikirjoitus.
ellauri266.html on line 440: Vuonna 1962 Spike Milligan ja Peter Sellers julkaisivat yhdessä Peter Cookin ja Jonathan Millerin kanssa levyn The Bridge on the River Wye, huijauksen Kwain elokuvaversiosta, joka perustuu vuoden 1957 Goon Show´n "An African Incident" ympärille. Sillä oli tarkoitus olla sama nimi kuin elokuvalla, mutta vähän ennen sen julkaisua elokuvayhtiö uhkasi oikeustoimilla, jos nimeä käytetään. Tuottaja George Martin muokkasi "K":n pois joka kerta, kun sana "Kwai" puhuttiin. BUAAHHAHHAH hassua, kyllä toi Peter Selleri on sit hulvaton! Sellersiä on kuvattu äkkipikaiseksi, lapselliseksi ja vaikeaksi henkilöksi, jonka oma persoonallisuus hukkui lukuisten roolihahmojen alle, jos sitä edes oli. Eikös se ollut muuten juutalainen? Oli se puolisefardi! Sellers syntyi vuonna 1925 protestanttiselle isälle ja juutalaiselle äidille. Hänen äidinpuolinen isoisänsä isä oli sefardijuutalainen nyrkkeilijä Daniel Mendoza. Sellers varttui Lontoossa ja kävi roomalaiskatolista koulua. Sinuna en pyllistäisi noille sefardeille, ne näyttävät nopeilta.
ellauri266.html on line 508: Vuonna 1975 de Waal aloitti kuusivuotisen tutkimuksen maailman suurimmasta vankeudessa elävästä simpanssilaumasta Arnhemin eläintarhassa. Tutkimus poiki useita opinnäytteitä, ja johti de Waalin ensimmäisen kirjan, Chimpanzee Politics (suomeksi Simpanssien politiikka), julkaisemiseen vuonna 1982.
ellauri266.html on line 516: Vuonna 1975 De Waal aloitti kuuden vuoden projektin maailman suurimmassa vankeudessa pidetyssä simpanssipesäkkeessä Arnhemin eläintarhassa . Tutkimus johti moniin tieteellisiin kirjoituksiin, ja johti hänen ensimmäisen kirjansa, Simpanze Politics , julkaisemiseen vuonna 1982. Tämä kirja tarjosi ensimmäisen kuvauksen kädellisten käyttäytymisestä nimenomaisesti suunniteltujen sosiaalisten strategioiden kannalta. De Waal esitteli ensimmäisenä Machiavellin ajattelun primatologiaan, mikä johti nimikkeeseen "Machiavellian Intelligence", joka myöhemmin liitettiin siihen. Kirjoituksissaan De Waal ei ole koskaan kaihtanut antaa tunteita ja aikomuksia kädellisilleen, ja siksi hänen työnsä inspiroi kädellisten kognition alaa, joka kolme vuosikymmentä myöhemmin kukoistaa yhteistyön, altruismin ja oikeudenmukaisuuden teemojen ympärillä.
ellauri266.html on line 534: Vuonna 1981 de Waal muutti Yhdysvaltoihin paikkaa Wisconsinin kansallisessa kädellisten tutkimuskeskuksessa ja vuonna 1991 Emory Universityssä Atlantassa, Georgiassa. Hän on tällä hetkellä CH Candler -professori Emoryn yliopiston psykologian osastolla ja Living Links Centerin johtaja Yerkes National Primate Research Centerissä Emoryssa. Hänestä tuli valitettavasti Yhdysvaltain kansalainen vuonna 2008.
ellauri267.html on line 74: Tänä vuonna Afrikassa marakatit kerran
ellauri267.html on line 114: Tammikuussa alkanut murhaoikeudenkäynti on osa isompaa rikosvyyhtiä, johon Murdaugh’n perheen uskotaan liittyvän. Alex Murdaugh’n vanhemman pojan Buster Murdaugh’n on uskottu surmanneen koulutoverinsa Stephen Smitihin vuonna 2015. Koko hemmetin suku on läpimätää. Lue lisää aiheesta: Yhdysvaltain politiikka.
ellauri267.html on line 212: Syynä tähän on se, että Murdaugh on myöntänyt yrittäneensä järjestellä oman ampumisensa, jotta hänen kahdesta pojastaan vanhempi, elossa oleva Buster Murdaugh, saisi korvauksen hänen henkivakuutuksestaan, jonka arvo on noin 8,5 miljoonaa euroa. Tapaukseen liittyvät myös Murdaugh’n perheen kotona vuonna 2018 kuollut kodinhoitaja, veneonnettomuus vuodelta 2019 sekä opiaattiriippuvuus.
ellauri267.html on line 216: ABC Newsin mukaan perheen saamista korvauksista vaikuttaa puuttuvan ainakin 3,6 miljoonaa euroa. CBS Newsin mukaan kodinhoitajan kuolemansyytä ei koskaan selvitetty. Myös vuonna 2019 sattuneessa veneonnettomuudessa on epämääräisiä piirteitä. Murdaugh’n venettä ajoi hänen nuorempi poikansa, myöhemmin murhattu Paul Murdaugh. Hän oli alaikäinen, ja veneen matkustajina olleet pojan ystävät olivat ympäripäissään. Yksi nuorista kuoli, kun vene törmäsi sillan alla sillan perustuksiin.
ellauri267.html on line 1333: Menen tässä suoraan asiaan, sanoo Susan Susanin plokissa. Olen tutkinut perusteellisesti Portugalin historiaa ja rakastan tätä kirjaa. Ensimmäinen Disneyn kahdesta osasta kattaa Portugalin historian esiroomalaisista ajoista Ranskan hyökkäykseen vuonna 1807. Portugalin maalla ei ole maantieteellistä syytä olemassaoloon. Vaikka maa on olemassa tänään, sillä ei ole poliittisia juuria roomalaisessa, germaanisessa tai islamilaisessa menneisyydessä. Sitten 1500-luvulla tämä pieni Iberian niemimaalla sijaitseva maa aloitti epätodennäköisen laajentumisen taloudelliseksi imperiumiksi, joka kattaa koko maapallon.
ellauri267.html on line 1343: Aina silloin tällöin on mahdollista löytää kirja, joka inspiroi ja liikuttaa sinua, ja tämä kirja teki sen puolestani. Lukiessaan prinsessa Alicen, Edinburghin herttuan prinssi Philipin äidin elämäkertaa, kirjailija mainitsee tätinsä, suurherttuatar Elizabethin, jolla oli syvällinen vaikutus Aliceen luostarin perustamisella sekä köyhien hoitoon ja ruokkimiseen. Kirjoittaja suositteli erittäin rouva Almedingenin Elizabethin elämäkertaa, ja minulla oli onni löytää käytetty kopio tästä vuonna 1964 julkaistusta kirjasta.
ellauri267.html on line 1363: Kaupunki koki huomattavan kasvun, kun tärkeä espanjalainen varuskunta asettui vuonna 1911 osaksi Espanjan Marokon protektoraattia Marokossa. Marokon itsenäistymisen ja kuningas Hassan II: n rakentaman Oued el Makhazine -säiliön Loukkos-joen hallintoa varten kaupungista tuli tärkeä alueellinen maatalouden jakelukeskus.
ellauri269.html on line 256: World of Warcraftia käsiteltiin South Park -animaatiosarjan 10. tuotantokauden kahdeksannessa osassa Make Love, Not Warcraft, joka toteutettiin yhteistyössä Blizzardin kanssa. Jakso voitti Emmy-palkinnon parhaana alle tunnin pituisena animaatiosarjan jaksona vuonna 2007, ja sen mukaan on nimetty pelissä esiintyvä samanniminen saavutus (engl. achievement).
ellauri269.html on line 694: El Salvadorissa säädettiin viime vuonna jengirikollisuuden nousun nojalla poikkeustila, joka sallii perustuslaillisten oikeuksien rajoittamisen.
ellauri269.html on line 726: Ehkä tärkein linkki heprealaiseen supersankariin on Supermanin identiteetti osittain assimiloituneena maahanmuuttajana. 1930-luvun New York, joka tuotti maailman ensimmäiset modernit supersankarit, oli täynnä viimeaikaisia juutalaisia pakolaisia, jotka pakenivat 1800-luvun Euroopan pogromeja. Jonathan D. Sarnan ja Jonathan Goldenin Brandeisin yliopistossa "The American Jewish Experience in the Twentieth Century: Antisemitism and Assimilation" mukaan vuonna 1900 yli 40 prosenttia Amerikan juutalaisista oli uusia tulokkaita, ja he ovat olleet maassa kymmenen vuotta tai vähemmän. Ja seuraavan sukupolven aikana tapahtui maahanmuuttozunami, kun toiset 1,75 miljoonaa juutalaista muutti Amerikan rannoille, suurin osa ashkenazeja Itä-Euroopasta.
ellauri269.html on line 730: Sekä Siegel että Shuster olivat 16-vuotiaana jo taitavia sarjakuvataiteilijoita, jotka esittivät monia kykyjä ja teemoja, jotka nousevat uudelleen esiin Supermanissa. Shuster piirsi sarjakuvan Jerry the Journalisti -nimisestä hahmosta, ja Siegel myi teoksensa kynänimellä Hugh Langley ("tai mitä tahansa", Siegel kertoi Nemo Magazine -haastattelijalle vuonna 1983). Muita parin varhaisia yhteistyöprojekteja olivat sarjakuva nimeltä "Interplanetary Police", hahmot, joilla oli röntgennäkö. (Ja jopa hahmo nimeltä Snoopy melkein kaksikymmentä vuotta ennen samannimistä Charles Schulzin koiraa. No ei sekään tähään liity mitenkään, sanoinpahan vaan.) He saivat inspiraatiota tarinoihinsa aikansa suosituista sci-fi-hahmoista, mukaan lukien Pikku Nemo, Tarzan ja Flash Gordon, kaikki orpoja, kuten supersankari, jonka Siegel ja Shuster lopulta loivat.
ellauri269.html on line 732: Ohiossa ollessaan Mel Gordon, kirjoittaessaan Reform Judaism Magazine -lehteen vuonna 2011, ehdotti, ettei sunkaan Siegel ja Shuster olisi tutustuneet Zishe Breitbartiin, juutalaiseen voimamieheen. Vuonna 1923 Breitbart peippaili sekä Clevelandissa että Torontossa, kun Siegel ja Shuster olivat vain yhdeksänvuotiaita. Kummankaan taiteilijan osallistumisesta esityksiin ei ole tietoa, mutta olisi ollut epätodennäköistä, että he eivät olleet tunteneet 1900-luvun alun Heraklesta. Gordon kirjoittaa: "Cleveland News kehui, että hän oli "kiinnostavampi kuin Eiffel-torni". Joulun aikana hän esiintyi 85 000 katsojan edessä New Yorkin Hippodromessa, joka oli tuolloin "maailman suurin leikkimökki", rikkoen kaikki aiemmat yleisöennätykset. Tunnettu voimateoistaan, joista on tarkoitus tulla sarjakuvan Superman tunnusmerkkejä, Breitbart häikäisi yleisön kaikilla voimamiesklassikoilla: terästankojen taivuttaminen, "särkymättömien" ketjujen katkaiseminen, norsujen nostaminen. Ainakin yhdellä juutalaisen voimamiehen Amerikan-kiertueella Breitbartia sanottiin "Kaikkien aikojen teräsmieheksi".
ellauri269.html on line 744: Vaikka minkä tahansa yhteyden paljastaminen juutalaisuuteen olisi tuominnut Superman-franchisingin, useat varhaiset tarinat keskittyvät Supermaniin, joka taisteli natseja vastaan ja julisti ylpeänä itsensä "ei-arjalaiseksi", kun hän muxi Adolph Hitleriä leukaan. Sarjakuvat saivat propagandaministeri Joseph Goebbelsin syyttämään Supermania juutalaisuudesta, ja ainakin yksi vuoden 1940 ilkeä pääkirjoitus SS-sanomalehden Das schwarze Korpsissa oli otsikoitu "Jerry Siegel Hyökkää!" Vaikka amerikkalainen nativismi ja antisemitismi vähenivät toisen maailmansodan jälkeen, niin myös Supermanin selvä juutalaisuus. Riemukas antisemitismi putosi suosiosta ja korvattiin suljetulla, sanattomalla kiihkoilulla. Kuten John Turturron Sid Litz sanoo Franz Lidzin Unstrung Heroes -sovituksessa: "Pidän Ikesta." Se oli salainen pakanakoodi sanalle 'I hate kikes'. Kun heidän sopimuksensa oli päättymässä, Siegel ja Shuster haastoivat DC:n oikeuteen hahmonsa hallitsemisesta. Myytyään oikeudet yritykselle 130 dollarilla vuonna 1938 (2 197,49 dollaria vuonna 2014, inflaatio huomioon ottaen), DC vastasi antamalla voimakazikolle potkut.
ellauri269.html on line 784: Viime viikkoina tänä viikonloppuna ensi-iltansa saavan JJ Abramsin tuottaman uuden elokuvan Star Trek Beyondin luojat ovat nousseet otsikoihin paljastaessaan, että George Takein luoma hahmo Sulu on homo. Sulua koskevat uutiset ovat kuitenkin kiinnittäneet huomion pois toisesta todellisuudesta: Monille LGBT-faneille Spock on aina ollut queer. Itse asiassa, kuten Spockin loppu Khanin vihassa osoittaa, parilla on toisiinsa kietoutunut kohtalo, joka tekee heistä enemmän sielunkumppaneita kuin ystäviä. Se ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun he vaihtoivat kaipauksen ilmeitä. Franchising-yhtiön perustamisesta lähtien vuonna 1966 homofanit ovat lukeneet omia tarinoitaan puoliksi Vulcanin ja hänen ihmiskapteeninsa välillä vaihdetuista katseista. Takei itse luokitteli nämä ilmeet näiden katsojien tuntemaksi "homo-ahdistukseksi", etenkin tuona aikakautena, uudessa dokumentissa näyttelijä Leonard Nimoyn elämästä, Spockin rakkaudesta.
ellauri269.html on line 814: Pullmanin ensimmäinen ajatus trilogiaa yhdistäväksi nimeksi oli niin ikään Kadotetusta paratiisista poimittu ilmaus Golden Compasses, jossa ”compasses” tarkoittaa itse asiassa harppia, ei kompassia. Milton viittaa kultaiseen harppiin, vasaraan ja lyhteeseen Jumalan luomistyön välineenä. Nimi Golden Compasses vakiintuikin joksikin aikaa käyttöön kirjan julkaisun ollessa vielä kesken. Tällöin yhdysvaltalaisen kustantajan toimittajat erehtyivät tulkitsemaan, että nimitys viittaa Lyran aletiometriin, joka likimain vastaa kuvausta ”kultainen kompassi” – vaikka onkin tosiasiassa messinkinen eikä ole kompassi sen enempää kuin harppi. Niinpä kirjan amerikkalaisessa ennakkomarkkinoinnissa ensimmäisestä kirjasta alettiin käyttää yksikkömuotoista nimitystä The Golden Compass, vaikka Atlantin toisella puolella Pullman olikin jo päättänyt antaa ensimmäisen kirjan nimeksi Northern Lights. Pullman ei tohtinut jumittua kirjan nimikysymykseen yhdysvaltalaisen kustantajan tarjotessa muuten loistavia ehtoja, joten The Golden Compass tuli amerikkalaisen laitoksen viralliseksi nimeksi. Ensimmäisen kirjan suomennos Kultainen kompassi noudattaa tätä naurettavaa nimeä siitä huolimatta, että julkaisutiedoissa alkuteokseksi ilmoitetaan Northern Lights. The Golden Compass on myös vuonna 2007 julkaistun elokuvaversion nimi sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Miten typerää, sen pitäisi olla suomexi Harppisakut.
ellauri269.html on line 823: Omien sanojensa mukaan Pullman olisi halunnut mieluummin taidekouluun opiskelemaan huonekalujen valmistusta, eikä viihtynyt yliopistossa erityisen hyvin: ”Ajattelin että pärjäsin melko hyvin, kunnes valmistuin kolmannen asteen todistuksen kera ja ymmärsin, etten ollutkaan pärjännyt – sinä vuonna neljännen asteen todistusten jakaminen oli lopetettu, muuten olisin saanut sellaisen.” Vuonna 1970 Pullman avioitui Judith Spellerin, entisen opettajan ja hypnoterapeutin, kanssa. Heillä on kaksi aikuista hypnoterapeutin poikasta.
ellauri270.html on line 63: Andrić kirjoitti romaanin toisen maailmansodan aikana, kun Berliinissä vietettyään letkeitä suurlähettiläspäiviä hän päätyi Belgradiin vuonna 1944 vuokralaisena ilman työtä ja tuloja (hän kieltäytyi miehitysviranomaisten tarjoamasta eläkkeestä), hän julkaisi sen heti vapautumisensa jälkeen vuonna 1945. Suomentajat Aira ja Elvi Sinervo. Mulla on tää ruåzinkielisenä.
ellauri270.html on line 67: Romaani sai kiistatta vaikutteita hänen väitöskirjastaan: Tippaleivän kierteet Bosniassa Turkin vallan alaisina (Die Entwicklung des geistigen Lebens in Bosnien unter der Einwirgung der turkischen Herrschaft), jota hän puolusti verisesti Grazissa vuonna 1924. Väikkärissä on lähes kaikkien Andrićin tulevaisuuden ideoiden ydin, joka perustuu historialliseen materialismiin, johon hän heräsi sitä kirjoittaessaan. Väitöskirjassaan Ivo Andrić kiinnitti huomionsa Bosnia ja Hertsegovinan kaikkien neljän suuren kansallisyhteisön historialliseen kohtaloon: serbit , kroaatit, turkkilaiset ja juutalaiset. Objektiivisesti, ilman kirjallista mystifikaatiota hää tarkasteli heidän välisiä erityispiirteitä ja suhteita.
ellauri270.html on line 88: Sillan teki kuuluisaksi Léon ja Hanna Montanan (Jean Reno) klassikkoelokuva Kwai-joen silta, joka keräsi vuonna 1957 seitsemän Oscaria. Elokuva perustuu Pierre Bouillen saman nimiseen kirjaan, joka kertoo toisen maailmansodan sotavangeista sillanrakennuspuuhissa. Bouillen kuuluisin teos on Apinoiden planeetta. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu Thaimaassa vaan Sri Lankassa, eikä kirjailija Pierre Bouille vieraillut Kanchanaburissa vaan Lontoossa. Hän oli kyllä sotavankina, mutta Mekongin varrella aivan toisella puolen Thaimaata.
ellauri270.html on line 100: Britit purkivat rautatien sodan jälkeen, koska he pelkäsivät, että burmalaiset itsenäisyystaistelijat saattaisivat käyttää sitä siirtomaaisäntäänsä vastaan. Sekin urakka oli turha: Burma itsenäistyi jo vuonna 1948.
ellauri270.html on line 112: Tarinan ensimmäiset käänteet ovat kirjallisia. Elokuvan ensimmäinen esikuva on sotavankina viruneen John Coastin vankileirin elämää ja pakkotyötä kuvannut kirja Kuoleman rautatie, joka ilmestyi vuonna 1946. Sen pohjalta ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti vuonna 1952 ilmestyneen, fiktiivisen romaanin. Viisi vuotta myöhemmin David Lean ohjasi Boullen romaaniin perustuvan menestyselokuvan, joka jäi maailman kollektiiviseen muistiin. Elokuva ei kuitenkaan ole Kwai–jokea nähnytkään. Itse asiassa sen nimistä jokea ei ole olemassakaan.
ellauri270.html on line 116: Thainkielellä “kwae” tarkoittaa jokea ja joen nykyinen nimi Kwae Yae kääntyy muotoon ”Suuri Joki”. Tämä joen päähaara tunnettiin kuitenkin sillan rakentamisen aikoihin nimellä Mae Khalung. Juuri kansainvälisen maineen ansiosta joen nimi muutettiin vuonna 1960 muotoon Kwae Yae. Rautatie rakennettiin seuraamaan joen läntistä haaraa, jonka nimi on Kwae Noi eli ”Pieni Joki”.
ellauri270.html on line 122: Japanilaiset valtasivat Burman englantilaisilta siirtomaaisänniltä vuonna 1942. Koska Andamanien merellä partioineet liittoutuneiden sukellusveneet vaaransivat miehitysjoukkojen huoltokuljetukset Malakan niemimaan ympäri Burmaan, oli rakennettava rautatie läpi vuorten, viidakon ja soitten. Teistä ei ollut apua ¬ niitä ei ollut.
ellauri270.html on line 125: Alkuperäisestä radasta on enää jäljellä 130 kilometriä Thaimaan puolella. Rauhan tultua vuonna 1945 englantilaiset purkivat neljä kilometriä radan kiskotuksesta Burman rajalta. Rata suljettiin jo 1947, koska se ei kestänyt säännöllistä liikennettä. Nong Pla Dukin ja pääteseisake Nam Tokin välinen osuus avattiin kuitenkin uudestaan vuonna 1957. Nam Tokista Burman rajalle kulkenut rataosuus purettiin vuonna 1976, koska sen puiset siltarakenteet alkoivat käydä vaarallisiksi.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri271.html on line 63: Naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Venäjällä vuonna 1913, jolloin Pietarissa osoitettiin mieltä naisten äänioikeuden puolesta. Naistenpäivä on Venäjällä edelleen merkittävä juhlapäivä. Mutta ei Ukrainassa!
ellauri271.html on line 70: Ranskan kommunistisissa piireissä levinneen tarinan mukaan kansainvälinen naistenpäivä olisi perustunut vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Liliana Kandelin ja Françoise Picqin mukaan lakon liittyminen naistenpäivään olisi kuitenkin keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen ja Neuvostoliittoon voitiin irrottaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä aatteellisia ennakkoluuloja.
ellauri271.html on line 78: Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista. Ensimmäisen maailmansodan aikaan naistenpäivä liittyi rauhanliikkeeseen. Sen seurauksena päivän vietto levisi vuonna 1913 myös Venäjän keisarikuntaan. Muualla Euroopassa naiset protestoivat myös sotaa vastaan. Muttei Ukrainan sotaa! Siinä!
ellauri271.html on line 134: Joku Sari Leukkunen (n.h.) louskutti leukoja Zhivagosta Kiiltomadossa 2005, USAn Irakin ryöstöretken aikana, ennen 2008 pörssiromahdusta. Kirja oli ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa uudestaan 2005. Kääntäjä(t): Juhani Konkka Kesäklassikko: Tohtori Živago ja venäläisen älymystön tie. Sari Leukkunen | 31.8.2005 Boris Pasternak (1890–1960), eräs suurimmista venäläisistä runoilijoista, tunnetaan lännessä ennen muuta Tohtori Živagon kirjoittajana. Tämä eeppinen rakkaus- ja aateromaani salakuljetettiin Neuvostoliitosta Italiaan, julkaistiin siellä vuonna 1957 ja käännettiin pian lukuisille kielille. Romaanista tuli lännessä menestys: siinä oli selkeä juoni, joka taipui myös elokuvaksi; se oli helppo tulkita romanttiseksi rakkaustarinaksi, jossa oli surullinen loppu. Elokuvassa hehkutettiin (Suomessa Kolilla kuvattuja) Siperian lumikinoksia ja ulvovia susia, karvahattuisia runoilijoita, kynttilöitä ja kauniita naisia. Pasternakista tuli lännessä tunnettu toisinajattelija ja romanttisen slaavilaisuuden inkarnaatio.
ellauri271.html on line 168: Näin tapahtui lopulta myös Boris Pasternakille. Häntä pyrittiin kontrolloimaan vangitsemalla puoliso Olga Ivinskaja, ja vuonna 1958 hänet pakotettiin luopumaan Nobelin kirjallisuuspalkinnosta. Pasternak häväistiin parjauskampanjassa, jossa Tohtori Živago esitettiin roskateoksena. Mitä se saattaa ollakin, ainakin leffasta päätellen. Tietäisin jos jaxaisin lukea. Samalla Pasternakilta evättiin kirjailijaliiton jäsenyys, mikä rangaistus saattoi johtaa jopa vankileirituomioon, kuten Josif Brodskille kävi muutamaa vuotta myöhemmin. Asiallista selvitystä siitä, missä Pasternak tarkkaan ottaen oli väärässä, ei missään vaiheessa tehty. Ehkä maan kaivaminen äiti Venäjän pepun alta ja sillä tämän hirveän yxinapaisen kapitalistimaailman kätilöinti oli se.
ellauri271.html on line 170: Pasternak yritti näissä oloissa jatkaa työskentelyään, mutta hänen kavala sydämensä petti hänet vuonna 1960. Yleisesti katsotaan, että valtio tuhosi hänet. Pisti jalkaan sateenvarjolla. Pasternakin maine palautettiin vuonna 1988, jolloin perestroikan ansiosta arvioitiin uudelleen monia muitakin asioita. Silloin myös Tohtori Živago julkaistiin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri272.html on line 728: Monet kirjailijat, mukaan lukien Stephanie Merritt, Gwyneth Lewis ja Sally Brampton, ovat ilmaisseet kokemuksiaan masennuksesta henkilökohtaisissa muistelmissaan, ja kirjailija Marian Keyes paljastaa faneilleen vakavan sairauden kohtauksen verkkosivuillaan aiemmin tänä vuonna. "Lääketieteellinen osasto kutsuu sitä 'vakavaksi masennusjaksoksi', mutta minut on lyöty sivuttain lukuisista tunteista, ei vain masennuksesta, vaan levottomuudesta, ahdistuksesta, kauhusta, paniikkista, surusta, epätoivosta, epätoivosta ja melkein vastustamattomasta halusta olla kuollut ja sitä on jatkunut hyvin pitkään", Keyes kirjoitti. "Joka päivä kuuden vakaan kuukauden ajan minun on täytynyt yrittää todella kovasti pysyäkseni hengissä."
ellauri272.html on line 738: … kun vuosi 2023 ja matujen pidätys maamme rajalla kiihtyy ja olet silti tulossa Suomesta, meillä on pieni palvelus kysyttävämme. Uusi vuosi merkitsee uusia mahdollisuuksia, ja toivomme tämän vuoden tuovan jotain kaivattua vakautta ja edistystä. Tapahtuipa mitä tahansa, Guardian on paikalla ja käsi ojossa kuin Isoa Numeroa kauppaava romani. Moooiii! Ajat ovat vaikeita, ja tiedämme, etteivät kaikki pysty maksamaan uutisista. Mutta koska olemme lukijoiden rahoittamia, luotamme jatkuvaan anteliaisuuteen niiltä, joilla on siihen varaa. Tämä tärkeä tuki tarkoittaa, että miljoonat länkkärit voivat edelleen lukea luotettavia raportteja maailmaamme muovautuvista tapahtumista. Sijoitatko Guardiaan tänä vuonna? Sijoitus on tuottava! Luotathan?
ellauri274.html on line 50: Mixei noudatettu Minskin sopimusten 2015 toimenpidepakettia? Koska nähtiin että voitiin saavuttaa enemmän. Aiemmin tänä vuonna Petro Porošenko, Ukrainan ensimmäinen vallankaappauksen jälkeinen presidentti, järkytti kaikkia, kun hän totesi julkisesti (minkä Merkel Taunona sittemmin todisti), ettei Kiovalla eikä länkkäreillä ollut koskaan aikomustakaan noudattaa sitoumuksiaan, jotka se teki allekirjoittaessaan Minskin pöytäkirjat: Valko-Venäjän pääkaupungissa käydyt neuvottelut ja kaikki lupaukset olivat tarkoitettuja yksinkertaisesti ajan hankkimiseksi Ukrainan rakentaessa linnoituksia itäisille alueille ja kouluttaen ja aseistaakseen riittävän vahvaa armeijaa käymään täysipukuista hyökkäyssotaa Venäjän kallellaan olevia Donetskin ja Luganskin alueita vastaan.
ellauri274.html on line 137: | 1:23:15 фундаментальных соглашений в сфере вооружений включая договор о ракетах средней и меньшей дальности в | 1:23:15 perusasesopimukset, mukaan lukien keskipitkän kantaman ydinvoimasopimus vuonna |
ellauri274.html on line 145: | 1:24:07 все было готово для очередной Кровавой карательной акции на Донбассе против которого напомню Киевский режим еще в | 1:24:07 kaikki oli valmis seuraavaa veristä rangaistustoimea varten Donbassissa, jota vastaan muistutan Kiovan hallintoa vuonna |
ellauri274.html on line 148: | 1:24:29 по другим городам в 2015 году они вновь предприняли попытку прямой атаки на | 1:24:29 muissa kaupungeissa vuonna 2015 he yrittivät jälleen hyökätä suoraan |
ellauri274.html on line 305: | 1:42:08 внутренним морем России построить новые современные дороги как мы это делали в | 1:42:08 Venäjän sisämeri rakentamaan uusia moderneja teitä kuten teimme vuonna |
ellauri274.html on line 341: | 1:46:30 в этом году структура фонда должна быть развернуты во всех регионах Российской | 1:46:30 Tänä vuonna rahaston rakennetta tulisi ottaa käyttöön kaikilla Venäjän alueilla |
ellauri274.html on line 419: | 1:54:57 прошлого года был запущен пакет мер по поддержке бизнеса и экономики на общую сумму порядка триллиона рублей | 1:54:57 viime vuonna käynnistettiin toimenpidepaketti elinkeinoelämän ja talouden tukemis |
ellauri274.html on line 426: | 1:55:45 позднее 25 валовый внутренний продукт 2022 году снизился на два и один десяток | 1:55:45 myöhemmin 25 bruttokansantuote vuonna 2022 laski kahdella ja yhdellä tusinalla |
ellauri274.html on line 428: | 1:55:58 прошлого года как я уже сказал пререкали нам просто обвал экономики российский бизнес перестроил логистику укрепил | 1:55:58 viime vuonna, kuten sanoin, he vain väittelivät kanssamme talouden romahtamisesta |
ellauri274.html on line 447: | 1:57:58 метров что касается нашего сельхозпроизводства то в прошлом году оно показало двузначные темпы роста | 1:57:58 metriä maataloustuotantomme osalta, viime vuonna se osoitti kaksinumeroista kasvua |
ellauri274.html on line 450: | 1:58:14 российские аграрии собрали рекордный урожай свыше 150 миллионов тонн зерна в | 1:58:14 Venäläiset viljelijät korjasivat vuonna ennätyssadon, yli 150 miljoonaa tonnia viljaa |
ellauri274.html on line 476: | 2:01:03 раскрыть громадный потенциал России во всех сферах и областях уже в этом году | 2:01:03 vapauttaa Venäjän valtava potentiaali kaikilla aloilla ja alueilla tänä vuonna |
ellauri274.html on line 507: | 2:04:20 международному коридору север юг уже в этом году по волго-каспийскому каналу смогут проходить сюда с осадкой не менее | 2:04:20 kansainvälinen pohjois-etelä-käytävä pääsee jo tänä vuonna kulkemaan Volga-Kaspian kanavan kautta ainakin syvällä |
ellauri274.html on line 514: | 2:05:04 в следующем 2024 году не менее 85 процентов дорог в крупнейших | 2:05:04 ensi vuonna 2024 vähintään 85 prosenttia suurimmista teistä |
ellauri274.html on line 521: | 2:05:51 смогут обратиться за подключением своего дома к сетям газоснабжения с этого года начинается большая программа по | 2:05:51 voivat hakea kotinsa liittämistä kaasuverkkoihin, tänä vuonna laaja ohjelma |
ellauri274.html on line 537: | 2:07:33 меры должны обеспечить в 2030 году реализацию востребованных проектов в | 2:07:33 toimenpiteillä tulisi varmistaa vuonna 2030 kysyttyjen hankkeiden toteutuminen |
ellauri274.html on line 538: | 2:07:39 объеме свыше 10 триллионов рублей причем уже в текущем году ожидается размер | 2:07:39 yli 10 biljoonaa ruplaa, ja jo tänä vuonna määrän odotetaan kasvavan |
ellauri274.html on line 560: | 2:10:00 2022 году объем банковских кредитов корпоративному сектору вырос | 2:10:00 Pankkilainat yrityssektorille kasvoivat vuonna 2022 |
ellauri274.html on line 563: | 2:10:18 чем 2021 году и всякая военной операции 2021 | 2:10:18 vuonna 2021 ja kaikista sotilaallisista operaatioista vuonna 2021 |
ellauri274.html on line 569: | 2:10:57 текущего года инфляция в России приблизится к целевому уровню в 4 | 2:10:57 tänä vuonna inflaatio Venäjällä lähestyy tavoitetasoa 4 |
ellauri274.html on line 578: | 2:11:57 текущего года важно создать дополнительные условия для граждан вкладывать деньги и зарабатывать дома | 2:11:57 tänä vuonna on tärkeää luoda lisäedellytyksiä kansalaisille sijoittaa ja ansaita kotona |
ellauri274.html on line 700: | 2:25:54 в случае вот землетрясения в Сирии в | 2:25:54 maanjäristyksen sattuessa Syyriassa vuonna |
ellauri274.html on line 705: | 2:26:29 власти в сентябре этого года и президентские выборы в 2024 состоятся в | 2:26:29 viranomaiset tämän vuoden syyskuussa ja presidentinvaalit vuonna 2024 järjestetään vuonna 2024 |
ellauri274.html on line 772: | 2:34:07 в прошлом году дополнительно направили на эти цели 1 млрд рублей поручаю | 2:34:07 viime vuonna osoitimme vielä miljardi ruplaa näihin tarkoituksiin, neuvon |
ellauri274.html on line 812: | 2:38:21 нынешний год объявлена Россия годом педагога и наставника учитель преподаватель прямо участвует в | 2:38:21 tänä vuonna Venäjä on julistettu opettajan ja mentorin vuodeksi opettaja, johon opettaja suoraan osallistuu |
ellauri274.html on line 823: | 2:39:34 прошлый год то есть на 11,9%. право на такую меру поддержки | 2:39:34 viime vuonna eli 11,9 prosenttia. oikeus tällaiseen tukeen |
ellauri274.html on line 833: | 2:40:37 отсчета здесь это минимальные размеры оплаты труда как мы хорошо понимаем в прошлом году он был повышен дважды в | 2:40:37 Viittaus tässä on vähimmäispalkka, kuten ymmärrämme hyvin viime vuonna, sitä nostettiin kahdesti |
ellauri274.html on line 866: | 2:44:09 здравоохранения такая масштабная программа стартовала у нас в 2021 году | 2:44:09 terveydenhuollossa tällainen laajamittainen ohjelma käynnistettiin vuonna 2021 |
ellauri274.html on line 875: | 2:45:05 территориях специально это сделали в этом году такая работа также разворачивается в Донецкой и Луганской | 2:45:05 Alueet tekivät tämän tarkoituksella tänä vuonna, vastaavaa työtä tehdään myös Donetskissa ja Luhanskissa |
ellauri274.html on line 882: | 2:45:51 планируется что в текущем году будет введено еще 400 прошу регионы эти планы | 2:45:51 on suunniteltu, että vielä 400 otetaan käyttöön tänä vuonna. Pyydän alueilta näitä suunnitelmia |
ellauri274.html on line 889: | 2:46:39 50 миллиардов рублей они целевым образом пойдут на обновление в текущем году | 2:46:39 Tänä vuonna kunnostukseen on varattu 50 miljardia ruplaa |
ellauri274.html on line 938: | 2:52:06 в 1991 году в принципиально другой ситуации в условиях снижения | 2:52:06 vuonna 1991 täysin erilaisessa tilanteessa taantuman edessä |
ellauri275.html on line 83: Pyhä marttyyri Ilia Tšavtšavadze Gruusialainen syntyi vuonna 1837 hurskaaseen perheeseen Qvarelin kylässä Itä-Gruusiassa. Hänen äitinsä opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan, rukoilemaan ja rakastamaan totuutta. Lapsuudestaan asti Ilia tunnettiin hurskaudestaan. Hän tunsi halua mennä luostariin, mutta se meni ohi, ja Ilja antautui sitten innokkaasti opintoihin ensin Tbilisissä ja sitten Venäjällä Pietarin yliopistossa, jossa hän etsi ja tutki georgialaisia tekstejä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoa vaan jätti opinnot kesken ja palasi Gruusiaan ja alkoi tahkota massia.
ellauri275.html on line 89: Isä Christopher Zuggerin mukaan yhdeksän serviittilähetyssaarnaajaa Konstantinopolista, eksarkki Shio Batmanishvilin johdolla, tuli Gruusian demokraattiseen tasavaltaan vakiinnuttamaan siellä pysyvästi Bysantin riitin vanhalla Gruusian kielellä, ja vuoteen 1929 mennessä heidän uskollistensa määrä oli kasvanut 8 000:een. Traagisesti heidän tehtävänsä päättyi, kun Neuvostoliiton salainen poliisi pidätti Exarch Shion ja hänen papit vuonna 1928, vangitsivat heidät Gulagiin Solovkin vankileirille ja murhasivat heidät myöhemmin Josif Stalinin NKVD:n toimesta Sandarmokhissa vuonna 1937.
ellauri275.html on line 101: Tšavtšavadze murhattiin vuonna 1907. Murhaa ei ole selvitetty, mutta sen tekijöinä on pidetty radikaaleja sosiaalidemokraatteja, ketäs muutakaan. Länkkärien mielestä on todisteita siitäkin, että Stalin ystävineen Sergo Ordzhonikidze ja Filipp Makharadze järjesti salamurhan tai osallistuivat siihen. Kuten tuonnempana nähdään ryssät oli toista mieltä.
ellauri275.html on line 118: Kuntosalin valtionjärjestys painoi raskaasti Ilja Tšavtšavadzea ja lisäsi protestia siihen perustettua despoottista hallintoa vastaan. Valmistuttuaan lukiosta vuonna 1857, mutta ei läpäissyt loppukokeita, Ilja Chavchavadze lähti saamaan yliopistokoulutuksen Pietariin. Se perusti seuran "Tergdaleulebi" ("Ne, jotka joivat Terekistä" - eli ne, jotka saivat inspiraatiota veli venäläisestä.). Terek-joki nousee Gruusian pohjoisosassa ja virtaa pohjoiseen ja sitten itään Venäjän läpi laskeutuen Kaspianmereen. Terek-joki edusti Venäjän asutuksen etelärajaa Kaukasuksella suuren osan 1800-lukua. Toisen maailmansodan aikana suomalainen Waffen SS:n pataljoona Nordost eteni divisioonassaan Terekjoelle saakka.
ellauri275.html on line 416: 68. Tämä runo, joka kirjoitettiin ennen maaorjuuden poistamista Gruusiassa, oli pitkään tiukan sensuurin alainen, mutta sitä jaettiin samizdattina käsin kirjoitettuina kopioina. Vuonna 1863 vain runon ensimmäinen osa julkaistiin Sakartvelos moambe -lehdessä (nro 10), otsikolla "Tarinan alku". Kirjeessään ystävälleen Kirill Lordkipanidzelle, joka pyysi I. Chavchavadzea antamaan tämän runon julkaistavaksi Chonguri-kokoelmassa, hän kirjoitti vuoden 1864 alussa: koska tiedän, että niitä ei paineta. Vaikka saisitkin luvan sinne, koko kokoelmasi takavarikoidaan silti täällä, tiedän sen varmasti. Yritin itse paljon paikallisessa sensuurikomiteassa, mutta se kiellettiin erittäin, erittäin hyvin” (“Mnatombi”, 1933, nro 8-9, s. 273). K. Lordkipanidze la. "Chonguri" vuonna 1864 onnistui painamaan myös vain runon ensimmäisen osan. Vuonna 1873 "Krebuli" -lehden toimittaja N. Ya. Nikoladze yritti jälleen tulostaa koko runon: yhdessä sen numerossa lehden toimittajat ilmoittivat runon koko tekstin välittömästä julkaisemisesta, mutta julkaisu runon - jälleen ilmeisesti sensuurin kiellon vuoksi - ei tapahtunut. Runo julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1879 Iveria-lehdessä (nro 5). I. Chavchavadzea inspiroi tämän runon luomiseen toisaalta erään talonpoikien vapautusliikkeen järjestäjän, kansallissankarin Arsene "Lupin" Odzelashvilin (k. 1843) legendaarinen taistelu sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja toisaalta tapaaminen vuonna 1857 isäntänsä tapponeen talonpojan kanssa, josta tuli sitten rosvo, tietyn Gaukharashvilin. Khurjin on pussi rahaa. Chokha on Gruusian kansalliset vetimet.
ellauri275.html on line 475: Koba oli hahmo Alexander Kazbegin vuoden 1883 romaanista Patriside. Patriside ( georgiaksi : მამის მკვლელი ) on Alexander Kazbegin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1882. Romaani on rakkaustarina, mutta se käsittelee myös monia 1800-luvun Gruusian yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Romaani kuvaa 1800-luvun kriittistä realismia. Romaani sijoittuu 1800-luvun Gruusiaan, jolloin Venäjän valtakunta miehitti sen. Se on talonpoikaispojan Iagon ja kauniin nuoren naisen Nunun rakkaustarina. Kirjoittaja esittää tšetšeenit vapaina miehinä, jotka taistelevat vapautensa puolesta, toisin kuin georgialaiset, joita ryssät pitivät niin lyhyessä hihnassa, etteivät pystyneet pitämään edes kaupunkikokouksia (perinne keskiajalta lähtien).
ellauri275.html on line 490: Oliko Wagnerin kirja "Telefon" Krutsevin sulakauden ajalta? Ei ihan, vuonna 67 oli Nikita jo pantu viralta. Sulakausia oli yxin tein 3: ensin 20-luvun NEP, sitten Krutsovin pikkuporvarilliset kokeilut 60-luvun alussa, ja lopuxi ukkoutuneiden Brezhnevin ja Reaganin liennytys 80-luvulla ennen tähtien sodan riehaantumista. Jokaisen aikana tehtiin viihdettä, jossa ryssät ja jenkit eivät tapa toisiaan ihan tavanomaisella apinan raivolla, vaan on yhteisiä kansanrikollisia, joista tehdään yhteistuumin rosollia. Jokaisen veljeilyn lopetti joku katastrofi: holodomor, ohjuskriisi, tähtien sota. Molemmilla puolilla on sankareita ja tuhoaseita, mutta amerikkalaisilla aina paremmat. Vähän kuin jenkkisarjojen paleface herot ja sivuvaununeekerit.
ellauri275.html on line 531: Brežnevin viimeisimmäksi jäänyt päätös oli lähettää joulukuussa 1979 neuvostojoukot tukemaan Afganistanin kommunistihallitusta. Päätöstä ei tehnyt politbyroo, vaan Brežnevin sisäpiiri yksityisessä kokouksessaan. Afganistanin sotaan johti pitkäaikainen kehitys, johon liittyivät Etykiin liitetyn Helsingin hengen haihtumisesta huonontuneet suurvaltasuhteet, varustelukierre ja Neuvostoliiton tarve osoittaa voimaansa. Yleisesti 1970-luvun loppua kohti Vietnamin sodassa tappion kärsinyt Yhdysvallat vaikutti sotilaallisesti heikolta ja Neuvostoliitto vastaavasti vahvemmalta supervallalta. Afganistanin sodan myrkytettyä suurvaltasuhteet jäi SALT II -sopimus, joka allekirjoitettiin kesäkuussa 1979, ratifioimatta Yhdysvalloissa. Neuvostoliittoon kohdistettiin myös laajat talouspakotteet ja Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 kohdistettiin boikotti.
ellauri275.html on line 590: Seuraavissa vaaleissa 1925 Reissu-Lassi voitti Rytin, joka kaatui rytinällä. Maa sai todellisen mustan hevosen. Samana vuonna Reissu-Lassi Hiekkala teki reissun Liettuaan. Vuoden 25 Savon Sanomien kokoomanide on valitettavasti hukassa, ei woi lukea sen matkahawaintoja. Relander oli 41 ja Ryti 35. Ihan poikasia.
ellauri275.html on line 596: Talvisodan vuonna 1940 Kallio sai asemalla ketjureaktion ja sen sijaan valittiin Suomen Pankissa korkoa kasvanut Risto Ryti.
ellauri275.html on line 629: Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Brittein saaret ovat vajoamassa samaan tilaan jossa ne olivat 120v sitten kuningatar Viktorian kuoltua. Talous on aivan kuralla, keskiansiot jäävät alle EU-tason ja köyhimmällä kansanosalla on huonommat oltavat kuin naurettavassa Sloveeniassa! Talouskasvu on pysähtynyt ja kääntyy todennäköisesti laskuun tänä vuonna (ennustaa IMF), koska maan tuottavuus on tuhnahtanut. Vittu tuottavuus on sama asia kuin ropotit ja porukoiden potkiminen pois nykyisistäkin paskaduuneista, ei sillä kansansuosiossa kuuhun mennä. Kuka käski brexitoida, kloorikana? Se ei parantanut brittipersulaiskureiden työhaluja eikä varsinkaan miljoonien matulaisten työmahdollisuuxia.
ellauri275.html on line 656: Josif Stalin liittyi Mesame Dasiin (3. ryhmä gruusialaisia sosdemejä) vuonna 1898 ollessaan 20-vuotias, kun hän osallistui Tiflisin teologiseen seminaariin. Mesame Dasin kautta hän tutustui ensimmäisen (no, toisen) kerran Karl Marxin ideoihin. Hän johti yhtä opintopiireistä, mutta oli tyytymätön enemmistön näkemyksiin. Stalinin sympatioiden vähemmistössä olevia enemmistöläisiä kohtaan ja hänen ärsyttävän puheenjohtajuutensa vuoksi hän huomasi olevansa jatkuvasti ristiriidassa muiden ryhmän jäsenten kanssa. Stalin alkoi muodostaa oppositioryhmää vastauksena tähän, joka koostui Lado Ketskhovelista, Alexander Tsulukidzesta ja Josipista, joka oli vakaasti vähemmistössä tässäkin ryhmässä. Tämä ryhmä, kuten Lavrentiy Beria totesi, oli alku vuonna 1904 perustettavalle leninistiselle bolshevikkiorganisaatiolle. Enemmistöä vastaan työskennellessä ryhmä pystyi lopulta vuonna 1900 siirtämään koko organisaation enemmän propagandaan ja väkivaltaisiin tekoihin. Ahven taskussa tehtiin massakiihotusta. Mutta Stalinin ja hänen vähemmistönsä toiminta ärsytti edelleen Mesame Dasin johtajia. Lopulta joulukuussa 1901 hänet erotettiin ryhmästä.
ellauri275.html on line 661: Tampereen konferenssi 1905 oli joulukuussa 1905 Tampereen työväentalolla pidetty Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäinen puoluekonferenssi, jonka järjestivät puolueen enemmistöläiset eli bolševikit. Se oli Lontoon (1905) ja Tukholman (1906) puoluekokousten välissä pidetty epävirallinen kokoontuminen, joka muistetaan erityisesti Leninin ja Stalinin ensitapaamisesta. Lenin oli Josipista hukkapätkä, sanoo Konsta, ottamatta selvää faktoista: nimittäin Josip oli täsmälleen samanpituinen kuin Uljanov hattu päässä ja kassi kädessä. Pirkko Hiekkalan pituisia molemmat. Lao Rui on harvaanasutulla mediaanilla. Konferenssin merkittävin päätöslauselma oli päätös aseelliseen kapinaan ryhtymisestä, joka lopulta johti lokakuun vallankumoukseen vuonna 1917.
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri275.html on line 678: Filipp Maharadzen väitetään olleen osallisena tunnetun georgialaisen julkkixen Ilia Chavchavadzen murhassa vuonna 1907. Vuosina 1919–1920 hän johti bolshevikkiryhmiä, jotka vastustivat itsenäisen Georgian menshevikkihallitusta. Neuvostoliiton Georgian valtauksen jälkeen hänestä tuli Georgian vallankumouskomitean puheenjohtaja helmikuussa 1921 ja sitten hän johti Georgian keskustoimeenpanevaa komiteaa. Vuonna 1922 Makharadze oli sekaantunut Georgian tapaukseen ja vastusti Sergo Ordzhonikidzen Georgiaa koskevia suunnitelmia.
ellauri275.html on line 684: Nadežda Sergejevna Allilujeva (ven. Надежда Сергеевна Аллилуева; 22. syyskuuta (J: 9. syyskuuta) 1901 Baku – 9. marraskuuta 1932 Moskova) oli Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin toinen vaimo ja Svetlana Allilujevan äiti. Stalin ja Nadežda Allilujeva menivät naimisiin vuonna 1919, kun Stalin oli 41-vuotias ja Nadežda Allilujeva oli 18-vuotias. He olivat tunteneet jo vuodesta 1908, kun Džugašvili-Stalin piileskeli tuttunsa ja puolueystävänsä Sergei Allilujevin luona. Silloin Nadja oli 7 vee ja Jopi 30.
ellauri275.html on line 687: Nadežda Allilujevan ja Stalinin tytär Svetlana, saatuaan tietää ettei äisky kuollutkaan umppariin kuten iskä oli sanonut, suuttui iskälle ja loikkasi Yhdysvaltoihin vuonna 1967. Se siitä tuli kun iskä hemmotteli häntä amerikkalaisilla elokuvilla ja väliin mätki julmasti.
ellauri275.html on line 692: Allilujeva rakastui 16-vuotiaana juutalaissyntyiseen elokuvaohjaajaan Aleksei Kapleriin. Stalin ei hyväksynyt heidän romanssiaan, joten Kapler lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan ja sen jälkeen Vorkutan teollisuuskaupunkiin nykyiseen Komin tasavaltaan lähelle napapiiriä. 17-vuotiaana Allilujeva rakastui Grigori Morozoviin, joka opiskeli Moskovan yliopistossa. He menivät naimisiin 1945 Stalinin vastahakoisuudesta huolimatta, eikä tämä halunnut tavata Morozovia. Allilujeva synnytti pojan Josifin, ja pariskunta erosi vuonna 1947. Allilujevan seuraava puoliso oli Juri Ždanov, jonka isä oli tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko ja Stalinin oikea käsi Andrei Ždanov, joka oli Suomessa rauhanteon jälkeen valvontakomission johtaja. He menivät naimisiin vuonna 1949 ja saivat vuonna 1950 tyttären Jekaterinan. Tämäkin liitto purkautui myöhemmin. Ollessaan sairaalassa 1963 Allilujeva tapasi intialaisen kommunistin Brajesh Singhin, joka oli käymässä Moskovassa. Singh oli hyväkäytöksinen idealisti, mutta kärsi vakavista sairauksista, kuten keuhkoputken tulehduksesta ja keuhkolaajentumasta. Brajeshin ja Allilujevan romanssi syttyi, kun pariskunta lomaili Mustanmeren rannalla Sotšissa. Singh palasi Moskovaan vuonna 1965 ja toimi tulkkina. Heidän ei sallittu avioitua. Singh kuoli vuonna 1966, ja Allilujeva sai luvan lähteä viemään Singhin tuhkaa Gangesjokeen. Ollessaan Intiassa kaksi kuukautta hän kiintyi maan tapoihin. Allilujeva piti Singhiä puolisonaan, vaikka he eivät menneet naimisiin.
ellauri275.html on line 694: Loikattuaan New Yorkiin huhtikuussa vuonna 1967 Allilujeva antoi median edessä tuomitsevan kuvan hirviöksi luonnehtimastaan isästään, isänsä hallinnosta ja Neuvostoliitosta. Allilujeva poltti vielä neuvostopassinsa julkisesti kuin Paludan koraanin. Hänen elämäkerrallinen kirjansa neukkujen 50-vuotispäivänä herätti ansaittua närää Neuvostoliitossa.
ellauri276.html on line 87: Virzhavadzen prinssi Garmivan (tavallinen tavadi, ei sentään mtavari eli duke) Pietarissa vuonna 1786 syntynyt poika sai nimekseen Aleksanteri. Keisarinna Katariinasta tuli hänen kummitätinsä. Suostuminen vauvan kummitädiksi oli poikkeuksellinen merkki huomiosta, jonka keisarinna antoi Georgian ministerille hänen erityisistä ansioistaan: prinssi Garsevan allekirjoitti vuonna 1783 Georgievskissa ns. ystävyyden traktaatin, jonka mukaan Kaiketi- Kartlin valtakunta hyväksyi Venäjän protektoraatin.
ellauri276.html on line 154: Hän on kirjoittanut runoja lapsuudesta asti. Ensimmäinen runo julkaistiin vuonna 1825. Hänet julkaistiin säännöllisesti aikakauslehdissä vuosina 1830-1850 ("Lukemiskirjasto", "Pääskynen", "Kirjallislehti", "Pantheon", "Isänmaan muistiinpanot", "Viihde", "Moskvityanin "), runojen pääteema oli tekijän tunteita luontokuvien aiheuttamana.
ellauri276.html on line 230: Ensimmäinen vakava esittely hänen runoutensa tapahtui vuonna 1831, kun Nikolai Stankevitš, runoilija ja filosofi Moskovasta, julkaisi useita runoja "Literaturnaya gazetassa" ( Kirjallinen sanomalehti ) lyhyen johdannon kera. Vuonna 1835 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Koltsov matkusti usein työasioissa Pietariin ja Moskovaan, missä hän tapasi Belinskin, josta tuli hänen mentorinsa, sekä Vasili Žukovskin, Pjotr Vjazemskin, Vladimir Odojevskin ja Aleksandr Puškinin, joka julkaisi säälistä yhden Koltsovin runoista Sovremennik-lehdessään.
ellauri276.html on line 232: Koltsovin isä kontrolloi jatkuvasti ja julmasti hänen elämäänsä tukahduttaen Alekseyn luovan kirjoittamisen ja hänen henkilökohtaisen elämänsä. Masennuksen ja vuoden kestäneen tuberkuloosin heikentämä Koltsov kuoli vuonna 1842 33-vuotiaana. Hänet haudattiin Voronežiin. Vittu! ei voi kuin elegisesti huudahtaa Kiira Korven ja kuolemattoman S.Karpin sanoin.
ellauri276.html on line 318: Ivan Savvitš Nikitin, A. Koltsovin perinteiden seuraaja, julkaisi vuonna 1857 kansanhenkisen teoksen "Kyntäjä", joka oli täynnä empatiaa kurjaa maaseudun työntekijää kohtaan.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 349: Hän muutti Dubliniin vuonna 1905, ei löytänyt työtä ja seuraavana vuonna (1906) hän muutti Lontooseen, missä hän osallistui irlantilaiseen kirjalliseen toimintaan työskennellessään opettajana. Hän meni naimisiin vuonna 1910 Nancy Mauden kanssa, ja he muuttivat pian Dubliniin ja sitten Wicklow´n kreivikuntaan. Hänen näytelmänsä Judgment esitettiin Abbey Theatressa huhtikuussa 1912.
ellauri276.html on line 351: Hän osallistui sympparina pääsiäisen nousuun vuonna 1916 ja teki pelastustöitä. Seuraavana vuonna hän julkaisi käännöksen iiristä Patrick Pearsen, yhden Risingin johtajista, novelleista.
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri276.html on line 437: Patrick Kavanagh syntyi Inniskeenin maaseudulla, Monaghanin kreivikunnassa, vuonna 1904, neljäntenä James Kavanaghin ja Bridget Quinnin kymmenestä lapsesta. Hänen isoisänsä oli opettaja nimeltä "Kevany", jonka paikallinen pappi muutti " Kavanaghiksi " kasteessa. Isoisän täytyi lähteä alueelta skandaalin seurauksena, eikä hän enää koskaan opettanut kansalliskoulussa, vaan meni naimisiin ja perusti perheen Tullamoressa. Patrick Kavanaghin isä James oli suutarin ja maanviljelijä. Kavanaghin veljestä Peteristä tuli yliopiston professori ja kirjailija, kaksi heidän sisaruksistaan oli opettajia, kolmesta tuli sairaanhoitajia ja yhdestä nunna.
ellauri276.html on line 443: Kavanaghin ensimmäinen kokoelma, Plowman and Other Poems, julkaistiin vuonna 1936. Se on tunnettu realistisesta kuvauksestaan Irlannin maalaiselämästä, ilman romanttisia tunteita, joita usein nähtiin tuolloin maalaisrunoissa, piirre, jota hän inhosi. Macmillanin uusista runoilijoista kertovassa sarjassaan julkaissut kirja ilmaisi sitoutumisen puhekieleen ja oikeiden ihmisten iänikuiseen elämään, mikä teki hänestä epäsuositun kirjallisuuden keskuudessa.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan hänen ensimmäisestä vierailustaan Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 478: Hädän jälkeen Kavanagh työskenteli osa-aikaisena toimittajana ja kirjoitti juorukolumnia Irish Pressiin salanimellä Piers Plowman vuosina 1942–1944 ja toimi saman julkaisun elokuvakriitikkona vuosina 1945–1949. Vuonna 1946 Dublinin arkkipiispa John Charles McQuaid, löysi Kavanaghille työpaikan katolisesta The Standard -lehdestä. McQuaid tuki häntä koko hänen elämänsä. Tarry Flynn, puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1948 ja kiellettiin jonkin aikaa koska se on kuvitteellinen kuvaus maaseutuelämästä.
ellauri276.html on line 490: Vuonna 1955 Macmillan hylkäsi Kavanaghin runojen konekirjoituksen, mikä sai runoilijan hyvin masentuneeksi. Patrick Swift vieraili Dublinissa vuonna 1956, ja Kavanagh kutsui hänet katsomaan konekirjoitusta. Sitten Swift järjesti runojen julkaisemisen englantilaisessa kirjallisuuslehdessä Nimbus (19 runoa julkaistiin). Tämä osoittautui käännekohtaksi ja Kavanagh alkoi saada suosiota, jonka hän oli aina tuntenut ansaitsevansa. Hänen seuraava kokoelmansa, Come Dance with Kitty Stobling, liittyi suoraan Nimbuksen minikokoelmaan.
ellauri276.html on line 495: Kavanagh meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa Katherine Barry Moloneyn ( Kevin Barryn veljentytär ) huhtikuussa 1967, ja he perustivat yhdessä pubin Waterloo Roadille Dubliniin. Kavanagh sairastui Tarry Flynnin ensiesityksessä Abbey Theatre -yhtiön Dundalkin kaupungintalossa ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin, 30. marraskuuta 1967 Dublinissa. Hänen hautansa on Inniskeenissä Patrick Kavanagh -keskuksen vieressä. Hänen vaimonsa Katherine kuoli vuonna 1989; hän on myös haudattu sinne. Nobel-palkittu Séamus Heaney on saanut vaikutteita Kavanaghista. Heaney ja Kavanagh uskoivat paikallisen tai seurakuntalaisen kykyyn paljastaa universaali. Heaney sanoi kerran, että Kavanaghin runoudella oli "muuttava vaikutus yleiseen kulttuuriin ja se vapautti hänen jälkeensä tulleiden runollisten sukupolvien lahjat". Heaney totesi: "Kavanagh on todella edustava moderni hahmo siinä mielessä, että hänen kumouksellinen toimintansa käännettiin itsensä puoleen: tyytymättömyys, sekä henkinen että taiteellinen, inspiroi hänen kasvuaan... Hänen opetuksensa ja esimerkkinsä auttoivat meitä näkemään olennaisen eron hänen välillään. kutsutaan seurakunnalliseksi ja maakunnalliseksi mentaliteetiksi". Kuten Kavanagh sanoi: "Kaikki suuret sivilisaatiot perustuvat seurakuntaan". Hän päättelee, että Kavanaghin runous todistaa hänen "lankattoman uskonsa itseensä ja taiteeseen, joka teki hänestä paljon enemmän kuin hän itse".
ellauri276.html on line 511: Kun Irish Times laati vuonna 2000 luettelon irlantilaisista suosikkirunoista, kymmenen Kavanaghin runoja oli 50 parhaan joukossa, ja hänet arvioitiin toiseksi suosikkirunoilijaksi WB Yeatsin jälkeen. Kavanaghin runo " On Raglan Road ", joka on asetettu perinteiseen ilmaan "Fáinne Geal an Lae", jonka Thomas Connellan sävelsi 1600-luvulla, on esittänyt lukuisat niinkin erilaiset taiteilijat kuin Van Morrison, Luke Kelly, Dire Straits, Billy Bragg, Sinéad O´Connor, Joan Osborne ja monet monet muut. Patrick Kavanaghin patsas sijaitsee irlantilaisen pubin ja ravintolan Raglan Roadin ulkopuolella Walt Disney Worldin Downtown Disneyssä Orlandossa, Floridassa. Suurin osa hänen työstään on nyt saatavilla Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, mutta asema Yhdysvalloissa on epävarmempi.
ellauri276.html on line 522: Lollardointi, joka tunnetaan myös nimellä Lollardismi tai Lollard-liike, oli protoprotestanttinen kristillinen uskonnollinen liike, joka oli olemassa 1300-luvun puolivälistä 1500-luvun Englannin uskonpuhdistukseen. Sitä johti alun perin John Wycliffe, katolinen teologi, joka erotettiin Oxfordin yliopistosta vuonna 1381 roomalaiskatolisen kirkon arvostelun vuoksi. Lollardit vaativat ensisijaisesti länsimaisen kristinuskon uudistamista. He muotoilivat uskonsa Lollardien 12 johtopäätökseen.
ellauri276.html on line 526: Sanan sanotaan keksineen englantilais-irlantilaisen pappi Henry Crumpen, mutta sen alkuperä on epävarma. Nimen varhaisin virallinen käyttö Englannissa esiintyy vuonna 1387 Worcesterin piispan toimeksiannossa viittä "köyhää saarnaajaa" vastaan, nomine seu ritu Lollardorum confoederatos. Oxfordin englanninkielisen sanakirjan mukaan se tulee todennäköisesti keskihollantilaisesta lollaerdista ("mumiseja, mutiseja"), verbistä lollen ("mutistaa, mutistaa"). Sana on paljon vanhempi kuin sen englanninkielinen käyttö; Alankomaissa oli 1300-luvun alussa lollardeja, jotka olivat sukua Fraticellille,Beghardit ja muut lahkot, jotka ovat samankaltaisia kuin resusant franciscans.
ellauri276.html on line 532: Tämän ja muiden tekstien yhdistäminen Chauceriin oli mahdollista, koska Chaucerin " Yleinen prologi " Canterbury Talesille esittelee kyntäjän, joka ei koskaan saa tarinaa. Tämä laiminlyönti näyttää herättäneen muiden luovuuden varhaisesta päivästä lähtien. "Yleisessä prologissa" isäntä vitsailee Plowmanin veljestä, joka on pappi. Joissakin säilyneissä käsikirjoituksissa isäntä ehdottaa, että Parson on "Lollere". Jo vuonna 1400 Chaucerin hoviyleisö kasvoi nousevaan lukutaitoiseen, keski-/kauppiasluokkaan, johon kuului monia Lollardin kannattajia, jotka olisivat olleet taipuvaisia uskomaan Lollard Chauceriin.
ellauri276.html on line 767: Yleisimmin kuuluisin Robert Burnsiin liittyvä laulu, runoilija lähetti ensimmäisen kerran "Auld Lang Syne" ystävälleen ja suojelijalleen Frances Dunlopille (1730-1815) vuonna 1788. Tässä kirjeessä runoilija kehui "Auld Lang Syneä" vanhaksi lauluksi.
ellauri276.html on line 768: Samoin George Thomsonille syyskuussa 1793 päivätyssä kirjeessä runoilija väitti keränneensä laulun muistiinpanemalla sen vanhan miehen laulusta. Se julkaistiin lopulta James Johnsonin Scots Musical Museumissa vuonna 1796.
ellauri276.html on line 776: Vain 18 lyhyessä kuukaudessa Burns oli käyttänyt suurimman osan julkaistuista runoistaan saaduista varoista, joten vuonna 1789 hän aloitti työt valmisteverovirkailijana Dumfriesissa (ironia ei mennyt hukkaan) ja aloitti uudelleen suhteensa vaimonsa Jeanin kanssa (ei todellakaan). Hänen yhä radikaalisemmat poliittiset näkemyksensä vaikuttivat moniin runojen, laulujen ja kirjeiden ilmiömäiseen määrään, joita hän jatkoi kirjoittaessaan, mukaan lukien kuuluisat teokset kuten For a´ that and a´ that.
ellauri276.html on line 801: His acre brought forth roots last year; Hänen eekkerinsä toi juuret esiin viime vuonna;
ellauri276.html on line 802: This year it bears the gleamy grain; Tänä vuonna se kantaa hohtavaa viljaa;
ellauri276.html on line 823: Bottomleysta tuli nuorempi virkailija Craven Bankissa Keighleyssä 16-vuotiaana. Kuitenkin sairastuttuaan vuonna 1891 hänet siirrettiin Bradfordin haaratoimistoon. Täällä hän vieraili ensin teatterissa ja näki Oscar Wilden näytelmän Lady Windermeren tuulettimessa. Tämä herätti hänen kiinnostuksensa näytelmiä kohtaan.
ellauri276.html on line 824: Toisen sairauskohtauksen jälkeen vuonna 1892 Bottomley jätti pankin ja muutti Cartmeliin, Lancashireen elääkseen intohimoista intensiivistä meditaatiota ja mietiskelyäkin ja aloitti runojen kirjoittamisen. Täällä vuonna 1895 hän tapasi Emily Burtonin. He menivät naimisiin vuonna 1905. Pariskunta asui vuodesta 1914 Silverdalessa, lähellä Carnforthia kuolemaansa asti. 1920 - luvulla hän oli Village Drama Societyn puheenjohtaja. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin kirjallisuuden kunniatohtori Leedsin yliopistossa. Bottomley kuoli vuonna 1948 eläen vaimoaan alle vuodella. Heidän tuhkansa haudataan St. Fillanin kappeliin juurella Dundurn, Perthshire.
ellauri276.html on line 828: Hänen ensimmäinen kirjansa The Mickle Drede and Other Verses painettiin yksityisesti Kendalissa vuonna 1896, ja hän kirjoitti monia muita runoja ja näytelmiä, joita esittivät yleensä amatöörit tai kokeellisessa teatterissa. Bottomley toimitti myös Isaac Rosenbergin runoutta vuonna 1922, jota hän oli rohkaissut kirjeenvaihtajana vuodesta 1915 lähtien; kun taas hänen läheinen työtoverinsa säveltäjä Edgar Bainton (1880–1956) sävelsi The Crier by Night -musiikkiin.
ellauri276.html on line 923: Kuten monet englantilaiset renessanssinäytelmät, Rowleyn tragedia mukautettiin myöhempiä tuotantoja varten. Yksi "W.C." oli vastuussa versiosta nimeltä The Rape Reveng´d tai Espanjan vallankumous vuonna 1690. Vuonna 1705 tehty sovitus nimeltä The Conquest of Spain on Mary Pixin ansiota. Sen jälkeen teos on menettänyt suosion, eikä sitä ole herätetty henkiin.
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri276.html on line 938: May Bradley lauloi Kaikki iloiset kaverit nauhoitteella, jonka Fred Hamer teki Ludlowissa Shropshiressa vuosina 1959–1966. Se sisällytettiin vuonna 2010 hänen Musical Traditions -antologiaan Sweet Swansea. Rod Stradling huomautti:
ellauri276.html on line 944: Ralph Noble of Cuba Cottage, Burythorpe, Malton, lauloi Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -kappaleen Colin S. Whartonin tekemällä nauhoitteella, joka sisällytti sen vuonna 1962 Leedsin yliopiston tutkintoonsa "Folk Songs from the North Riding". Se sisällytettiin myös vuonna 2019 Colin Wharton Collectionin kappaleiden Musical Traditions -antologiaan Songs of the North Riding .
ellauri276.html on line 946: The Watersons lauloi Aurapojan EFDSS:n tukemassa konsertissa Royal Festival Hallissa Lontoossa 4. kesäkuuta 1965, joka julkaistiin LP:llä Folksound of Britain. Tämä tallenne on myös sisällytetty vuonna 2004 Watersonsin 4 CD:n antologiaan Mighty River of Song. Heidän sanoituksensa eroavat hieman Fred Jordanin ja Bob Hartin sanoista, kuten alla näkyy: maanviljelijän syytökset siirrettiin kuoroon ja jokaisen säkeen viimeisellä rivillä olevat kaverit eivät ole vain iloisia, vaan älykkäitä, nälkäisiä ja janoisia.
ellauri276.html on line 950: Fred Jordan lauloi We´re Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -nauhoituksen Bill Leaderin ja Mike Yatesin yksityisessä huoneessa The Bay Malton -hotellissa, Oldfield Brow´ssa, Altringhamissa, Cheshiressä vuonna 1966. Tämä julkaistiin vuonna 1966 hänen aiheessaan. albumi Songs of a Shropshire Farm Worker ja vuonna 1998 aiheesta -antologiassa Tulkaa kaikki pojat jotka seuraatte auraa (Kansan ääni -sarja, osa 5). Hänen albuminsa liner-muistiinpanot kommentoivat:
ellauri276.html on line 954: Dave ja Toni Arthur lauloivat Iloiset aurapojat vuonna 1967 ensimmäisellä duoalbumillaan Morning Stands on Tiptoe.
ellauri276.html on line 956: George Belton lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa Madehurstissa, Arundelissa, Sussexissa 29. tammikuuta 1967 Sean Daviesille ja Tony Walesille. Tämä tallenne julkaistiin samana vuonna kuin hänen EFDSS-albuminsa All Jolly Fellows… nimikappale ja vuonna 2020 hänen Musical Traditions -antologiassa A True Furrow To Hold. Karl Dallasin Lewes Armsissa, Mount Placessa, Lewesissä, Sussexissa 11. toukokuuta 1974 tekemä live-tallennus julkaistiin vuonna 1975 Transatlantic-albumilla "lauluja ja tarinoita Sussexin pubissa", The Brave Ploughboy .
ellauri276.html on line 958: Bob Hart lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa kotona Snapessa, Suffolkissa, 8. heinäkuuta 1969 Rod ja Danny Stradlingille. Tämä tallenne sisältyi vuonna 1998 hänen Musical Traditions -antologiaan A Broadside. Hän lauloi sen myös kotonaan heinäkuussa 1982 Tony Englelle. Tämä tallenne julkaistiin vuotta myöhemmin hänen Topic -albumillaan Songs from Suffolk. AL Lloyd huomautti:
ellauri276.html on line 966: Jon Rennard lauloi Follow the Plough -kappaleen Bate Hall Folk Clubissa Macclesfieldissä marraskuussa 1970. Tästä konsertista julkaistiin nauhoitus seuraavana vuonna hänen Traditional Sound -albumillaan The Parting Glass.
ellauri276.html on line 968: Bob Arnold lauloi All Jolly Fellows Who Follow the Plough -kappaleen vuonna 1974 Argo LP:llä The World of the Countryside.
ellauri276.html on line 976: Martyn Wyndham-Read lauloi kappaleen Iloiset kaverit jotka seuraa auraa vuonna 1975 Trailer-albumilla Maypoles to Mistletoe, ja hän lauloi Aurapojan vuonna 1979 Broadside-albumillaan Andy´s Gone.
ellauri276.html on line 978: Bill Smith Shropshiresta lauloi Kaikki iloiset kaverit vuonna 1980 hänen poikansa Andrew Smithin tekemällä äänitteellä, joka sisältyi vuonna 2011 hänen Musical Traditions -antologiaan A Country Life .
ellauri276.html on line 980: Gordon Syrrett Mendlesham Greenistä, Suffolk, lauloi Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -kappaleen john Howsonille vuonna 1980. Se sisältyi vuonna 1993 Veteran-kasetteihin ja vuonna 2009 Mid-Suffolkin perinteisen musiikin tekemisen veteraani-CD-antologiaan, Many. hyvä ratsumies. John Howson huomautti:
ellauri276.html on line 984: Len ja Barbara Berry eli The Portway Pedlars lauloivat We Are Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa vuonna 1984 Greenwich Village -albumillaan In Greenwood Shades.
ellauri276.html on line 986: Tony Harvey Tanningtonista, Suffolkista, lauloi kappaleen Iloiset hienot kaverit jotka seuraa auraa John Howsonin vuosina 1973-1991 tekemällä äänitteellä, joka julkaistiin vuosina 1987-93 Veteran Tapes -kasetilla Songs Sung in Suffolk 2 ja vuonna 1993 Veterananissa. CD-antologia perinteisestä kansanmusiikista, lauluista ja tansseista Englannista, Stepping it Out.
ellauri276.html on line 988: Northamptonshiren Jeff Wesley lauloi Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -nauhoituksen John Howsonin Whittleburyssa vuonna 1989. Se julkaistiin hänen veteraanikasetillaan Brisk and Bonny Lad, ja se sisällytettiin vuonna 2001 perinteisen kansanmusiikin veteraaniantologiaan. maaseutu Englannissa, Down in the Fields. John Howson huomautti:
ellauri276.html on line 992: Harakka Lane oppi Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -kappaleen Lucy Broadwoodin Englannin County Songsin Oxfordshire-osiosta ja lauloi sen vuonna 1994 Beautiful Jo -albumillaan Vauhdita auraa. Andy Turner sisällytti tämän 16. kesäkuuta 2012 projektissaan A Folk Song a Week.
ellauri276.html on line 994: Kate Rusby lauloi Iloiset kyntöpojat vuonna 1997 CD-levyllään Hourglass.
ellauri276.html on line 995: Isle of Wightin Dollymops lauloi Kaikki iloiset kaverit vuonna 2013 WildGoose CD - levyllään Wight Cockade. He huomauttivat:
ellauri276.html on line 1290: Hallin isä oli varakas filanderer, koulutettu Etonissa ja Oxfordissa, mutta työskenteli harvoin, koska hän peri suuren summan rahaa isältään, merkittävältä lääkäriltä, joka oli British Medical Associationin johtaja. Hänen äitinsä oli epävakaa amerikkalainen leski Philadelphiasta. Radclyffen isä lähti vuonna 1882 jättäen nuoren Radclyffen ja hänen äitinsä. Hän jätti kuitenkin Radclyffelle huomattavan perinnön.
ellauri277.html on line 110: Gibran Khalil Gibran (arab. جبران خليل جبران, 6. tammikuuta 1883 Besharri – 10. huhtikuuta 1931 New York) oli libanonilais-amerikkalainen karvakäsi, runoilijamatu ja bullshit-taiteilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Profeetta (1923). Gibran aloitti Profeetan kirjoittamisen vuonna 1912 ja valmisteli sitä toistakymmentä vuotta.
ellauri277.html on line 111: Kahlil Gibran syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella. Gibranin perhe oli vanhaa maroniittikristittyjen sukua, ja Libanon kuului tuohon aikaan Osmanien valtakunnan Syyrian maakuntaan. Vuonna 1895 Gibranin perhe hajosi: äiti muutti lapsineen Bostoniin ja isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Yhdysvalloissa Kahlil Gibran näytti kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjansa ja pääsi taiteellisiin piireihin jo 13-vuotiaana, ja häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin perhe lähetti hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon, ja neljän vuoden opiskelun jälkeen Gibran palasi Yhdysvaltoihin.
ellauri277.html on line 119: Profeetta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1923 ja josta on sittemmin tullut yksi profeetan kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista (Koraanin jälkeen) ja käännetty yli 100 kielelle.
ellauri277.html on line 123: Gibranin isä työskenteli alun perin apteekissa, mutta hänellä oli pelivelkoja, joita hän ei kyennyt maksamaan. Hän meni töihin paikallisen ottomaanien nimittämän järjestelmänvalvojan palvelukseen. Vuonna 1891, kun hän toimi veronkerääjänä, hänet erotettiin ja hänen henkilökuntansa tutkittiin. Khalil vangittiin kavalluksesta, ja viranomaiset takavarikoivat hänen perheensä omaisuuden. Kamila päätti seurata veljeään Yhdysvaltoihin. Vaikka Khalil vapautettiin vuonna 1894, Kamila pysyi päättäväisenä ja lähti New Yorkiin 25. kesäkuuta 1895 ja otti mukaansa Boutrosin, Gibranin, Mariannan ja Sultanan.
ellauri277.html on line 130: Palattuaan Bostoniin nuorimman sisarensa kuoltua vuonna 1902, hän menetti vanhemman velipuolensa ja äitinsä seuraavana vuonna, ja ilmeisesti luotti sen jälkeen jäljellä olevan sisarensa Mariannan tuloihin, joita tämä sai jonkin aikaa ompelijan työstä. Marianna kulki sittemminkin Kalin reisussa kotiapulaisena.
ellauri277.html on line 138: Gibran piti ensimmäisen taidenäyttelynsä piirustuksistaan tammikuussa 1904 Bostonissa Dayn studiossa. Tämän näyttelyn aikana Gibran tapasi Mary Haskellin, yhdeksän vuotta häntä vanhemman tyttökoulun rehtorin kaupungissa. Kaksikko solmi ystävyyden, joka kesti Gibranin loppuelämän. Haskell käytti suuria summia Gibranin tukemiseen ja toimitti myös kaikkia hänen englanninkielisiä kirjoituksiaan. Heidän romanttisen suhteensa luonne jää epäselväksi, vaikka jotkut elämäkerran kirjoittajat väittävät, että he olivat rakastavaisia mutta eivät koskaan menneet naimisiin, koska Haskellin perhe vastusti. Alusvaatteista saadut todisteet viittaavat siihen, että heidän suhteensa ei koskaan toteutunut fyysisesti. Gibran ja Haskell olivat lyhyesti kihloissa vuosien 1910 ja 1911 välillä. Joseph P. Ghougassianin mukaan Gibran oli kosinut häntä koska "ei tiennyt kuinka muuten maksaa takaisin kiitokseksi neiti Haskellille", mutta Haskell keskeytti yhdynnän tehden "hänelle selväksi, että hän piti hänen ystävyydestään ennen kuin raskasta sidettä mamuavioliitossa." Haskell meni myöhemmin naimisiin Jacob Florance Minisin kanssa vuonna 1926, samalla kun hän pysyi Gibranin läheisenä ystävänä, suojelijana ja hyväntekijänä ja käytti Jacobin vaikutusvaltaa Kallen uran edistämiseen.
ellauri277.html on line 140: 1908 Haskell esitteli Gibranin ystävälleen kirjailija Charlotte Tellerille, 31, ja helmikuussa Émilie Michelille (Micheline), Haskellin koulun ranskan opettajalle, 19. Sekä Teller että Micheline suostuivat poseeraamaan Gibranille nakuina ja heistä tuli hänen "läheisiä ystäviä." Samana vuonna Gibran julkaisi Spirits Rebellious arabiaksi romaanin, joka kritisoi syvästi maallista ja henkistä auktoriteettia. Gibranin edesmenneen tutun Barbara Youngin mukaan "papit polttivat sen Beirutin torilla uskomattoman lyhyessä ajassa," ja he julistivat sen "vaaralliseksi, vallankumoukselliseksi ja myrkylliseksi nuorille". Maroniittipatriarkaatti laski liikkeelle huhun hänen ek-ek-ekskommunikaatiosta, vaikkei koskaan julistanut sitä virallisesti.
ellauri277.html on line 147: Gibran kertoi Haskellille vuonna 1914, että hän piti nyt Michelinea "hylkeenä".
ellauri277.html on line 151: Saman vuoden joulukuussa Gibranin visuaalisia taideteoksia esiteltiin Montross Galleryssä, mikä herätti amerikkalaisen taidemaalari Albert Pinkham Ryderin huomion. Gibran kirjoitti hänelle proosarunon tammikuussa, ja hänestä tulee yksi ikääntyneen miehen viimeisistä vierailijoista. Ryderin kuoleman jälkeen vuonna 1917 Henry McBride lainasi Gibranin runon ensimmäisenä.jälkimmäisen kuolemanjälkeisenä kunnianosoituksena Ryderille, sitten sanomalehdissä eri puolilla maata, josta tuli Gibranin nimen ensimmäinen laaja maininta Amerikassa. Maaliskuuhun 1915 mennessä kaksi Gibranin runoa oli myös luettu Poetry Society of Americassa, minkä jälkeen Corinne Roosevelt Robinson, Theodore Rooseveltin nuorempi sisar, nousi ylös ja kutsui niitä "tuhoisiksi ja pirullisiksi jutuiksi".
ellauri277.html on line 186: Profeetan suosio kasvoi huomattavasti 1960-luvulla amerikkalaisen vastakulttuurin myötä ja sitten New Age -liikkeiden kukoistaessa. Se on pysynyt suosittuna näiden ja muun lällymmän väestön keskuudessa tähän päivään asti. Sen jälkeen, kun Profeetta julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1923, sen painos ei ole koskaan loppunut. Se on käännetty yli 100 kielelle, joten se on historian kymmenen eniten käännetyn kirjan joukossa. Se oli yksi 1900-luvun myydyimmistä kirjoista Yhdysvalloissa, läähätti ihan Paulo Coelhon niskassa.
ellauri277.html on line 328: Bahai-usko (myös kirjoitusmuodoissa bahá’í-usko, baha´i-usko ym.ym. - olisivat hyvällä jättäneet noi kärpäsenkakat pois, niin olisivat saaneet enemmän kannattajia!) on moniselitteinen uskonto, jonka perusti Baha’ullah Persiassa vuonna 1863 (eli 160v sitten) ja joka korostaa ihmiskunnan hengellistä yhtenäisyyttä. Uskonnolla on noin kuusi miljoonaa kannattajaa ympäri maailman. Ei sillä vielä kuuhun mennä.
ellauri277.html on line 330: Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn, Imaamin, Mahdin ilmestymiseen, joka merkitsisi ylösnousemuksen ja ihmiskunnan uuden aikakauden alkua. Vuonna 1844 Bab perusti šaikhilaisuuden ympärille baabilaisen uskonnollisen liikkeen. Hänet teloitettiin poliittisten selkkausten johdosta vuonna 1850. Baabilaisen liikkeen johtajaksi tuli Baha’ullah, joka julisti olevansa Babin ennustama uusi profeetta Mahdi. Baha’ullah joutui monien vaiheiden jälkeen karkotetuksi Palestiinaan ja perusti baabilaisuuden jatkoksi bahai-uskon vuonna 1866. Tää on siis islamilaista hihhulointia! Mahtoivat turbaanipäät polttaa hihansa.
ellauri277.html on line 332: Baha’ullahin jälkeen uudeksi johtajaksi nousi Abdulbaha’, joka levitti bahai-uskoa Lähi-idän ulkopuolelle. Hänen seuraajansa Shoghi Effendi tulkitsi uskontoa niin, että se sai nykyisen muotonsa, ja perusti neuvostoja ohjaamaan bahai-uskoa. Effendi kuoli vuonna 1957. Alkuaikojen väljästi järjestäytynyt liike alkoi 1930-luvulta lähtien järjestäytyä muiden uskontojen tavoin teokraattisesti. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin. Mixi sieltä?
ellauri277.html on line 340: Bab oli nimittänyt seuraajakseen teheranilaiseen aatelissukuun kuuluvan Mirza Yahya Nurinan, myöhemmältä nimeltään Subh-i azal. Nää nimet kuulostaa Star Warsin ja Mordorin pahixilta. Onxnää örkkejä? Vuonna 1852 šaahi Nasiraddania vastaan tehtiin murhayritys, ja seuraavana vuonna baabilaisten johtohenkilöt karkotettiin Osmanien valtakuntaan kuuluvaan Bagdadiin.
ellauri277.html on line 342: Vuonna 1856 Subh-i azalin vanhempi velipuoli Mirza Husain Ali Nuri, myöhemmin Baha’ullah, astui käytännössä liikkeen johtoon. Viimeistään vuonna 1866 Baha’ullah ilmoitti julkisesti, että eipäs kun hän oli Babin mainitsema "Se, jonka Jumala tuo esiin". Tosin hänen väitetään kertoneen asian lähipiirilleen jo vuonna 1863, saatuaan ilmestyksen Ridvanin puutarhassa. Merkittävä osa baabilaisista hyväksyi julistuksen, mutta osa kannattajista kiisti sen. Varsinaisen bahai-uskon katsotaan syntyneen tästä julistuksesta. Vuonna 1868 uskonnon kannattajat siirrettiin Akkon rangaistussiirtolaan Palestiinaan – nykyiseen Israeliin. (Ai siis sixi!)
ellauri277.html on line 346: Bahá’ullah nimitti seuraajakseen vanhimman poikansa Abdulbaha’n (Barbapapa), joka järjesti maailmanlaajuisen lähetystyön. Samalla uskontulkintaan liitettiin myös kristillisiä ja länsimaisia humanitaarisia piirteitä. Bahai-usko oli aluksi vain väljästi järjestäytynyt, eikä käännytettyjä pakotettu etenkään länsimaissa luopumaan omasta uskontokunnastaan. Barbapapa kuoli vuonna 1921. Hänen testamenttinsa perusteella liikkeen ylivalvojaksi nousi tyttärenpoika Shoghi Effendi. Hänet julistettiin Uskon suojelijaksi, jonka tulkintojen vastustaminen tulkittiin Jumalan vastustamiseksi. Fair enough.
ellauri277.html on line 348: Effendin johdolla herätysliike muuttui järjestäytyneeksi uskonnoksi 1930-luvulta lähtien. Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Babin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus. Vuonna 1944 Effendi kirjoitti bahai-historian sata ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By. God was here but he left early. Hänen toimiensa ansiosta bahai-usko saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Effendi kuoli vuonna 1957, minkä jälkeen johtajuus on ollut pikemminkin ryhmällä kuin yksittäisellä henkilöllä. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.
ellauri277.html on line 350: Bahai-usko tuli Suomeen eri lähteiden mukaan 1920-luvulla uskonnonvapauslain siivellä tai size tuli 1930-luvun lopulla amerikansuomalaisten mukana. Säännöllinen toiminta aloitettiin vuonna 1938, mutta ensimmäinen järjestö, Helsingin Bahai Seura ry, perustettiin vuonna 1952. Vielä tässä vaiheessa useimmat jäsenet eivät ajatelleet järjestöä erillisenä uskontona. 1960-luvun alussa perustettiin paikallishallinnot Tampereelle, Lahteen ja Turkuun, ja valtakunnallinen seura rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1963 nimellä Suomen Bahai-yhdyskunta. 1970-luvulla yhdyskunta aloitti aktiivisen lähetystyön muun muassa lentolehtisin ja musiikkiryhmien esityksillä, ja yhdyskunnan jäsenmäärä kaksinkertaistui vuosien 1972 ja 1973 aikana. Nykyisin yhdyskunnalla on 568 jäsentä (2010) and growing (LOL). Tunnettuja suomalaisia bahaita ovat vaatturi ja juontaja Arman Alizad (oikeasti?), juontaja-toimittaja Aram Aflatuni, bahai-yhteisön tiedottaja, toimittaja Sohelia Mikkonen sekä Pirkko Zillesin utelias mökkinaapuri.
ellauri277.html on line 381: Bahai-vuodessa on 19 kuukautta, joista jokainen on yhdeksäntoista päivän pituinen. Miksi ihmeessä niin älytön jaottelu? Bahai-suklaakalenterissa on 5 vähemmän suklaita kuin Jeesuxella! Kahdeksannentoista ja yhdeksännentoista kuukauden väliin on jätetty tavallisena vuonna neljä ja karkausvuonna viisi välipäivää, jotta kalenteri voidaan sovittaa aurinkovuoteen. Välipäivien viettoon ei ole säädetty mitään erityisiä juhlamenoja. Bahai-kuukauden ensimmäisenä päivänä bahait viettävät yhdeksäntoista päivän juhlaa, jossa on sekä henkistä, hallinnollista että sosiaalista sisältöä. Paasto alkaa 2. päivä maaliskuuta ja kestää yhdeksäntoista päivää. Vuosi vaihtuu kevätpäiväntasauksen aikaan eli 21. maaliskuuta. Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän! Ylihuomenna on uusivuosi 2023.
ellauri277.html on line 414: Universal House of Justice totesi vuonna 1995 ja on toistanut siitä lähtien, että seksuaalisuutta koskevat opetukset on esitetty uskon kirjoituksissa ja että "Oikeustalolla ei ole valtuuksia muuttaa tätä selkeää opetusta homoseksuaalisuudesta." Entinen baháʼí homo William Garlington sanoi, että baháʼí-asema Yhdysvalloissa "voidaan korkeintaan luonnehtia sympaattiseksi paheksumiseksi" homoseksuaalisuutta kohtaan. Kikkeliä ei vaadita enää irti väännettäväxi.
ellauri277.html on line 421: Yön ritari (engl. The Dark Knight) on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen supersankarielokuva, jonka on ohjannut Christopher Noloin. Se perustuu DC Comicsin sarjakuvahahmoon Batman. Yön ritari on Nolanin Batman-elokuvasarjan toinen osa ja jatko-osa vuoden 2005 elokuvalle Batman Begins. Christian Bale jatkaa Batmanin roolissa; muita palaavia pääosan esittäjiä ovat Michael Caine, Gary Oldman ja Morgan Freeman. Elokuva esittelee Harvey Dentin (Aaron Eckhart), Gothamin vastavalitun piirisyyttäjän ja Bruce Waynen lapsuudenystävän Rachel Dawesin (Maggie Gyllenhaal) kumppanin, joka liittyy Batmanin ja poliisin kanssa jahtaamaan rikollisneroa, joka tunnetaan nimellä ”Jokeri” (Heath Ledger).
ellauri277.html on line 423: Heath Andrew Ledger (4. huhtikuuta 1979 Perth, Länsi-Australia – 22. tammikuuta 2008 New York, New York) oli australialainen Oscar-palkittu näyttelijä. Kotimaassaan Ledger näytteli enimmäkseen pienissä teeveerooleissa ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin vuonna 1998. Hän teki merkittävimmät roolinsa elokuvissa 10 Things I Hate About You (1999), Patriot (2000), Monster’s Ball (2001), Ritarin tarina (2001), Brokeback Mountain (homo, 2005) ja Yön ritari (Jokeri, 2008).Ledger kuoli 28-vuotiaana 22. tammikuuta 2008 tahattomasti reseptilääkkeiden yliannostukseen. Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa Ledger oli saanut valmiiksi roolinsa Jokerina elokuvassa Yön ritari. Jenkit kapinoivat kovasti kuultuaan että homo-Ledger oli castattu Jokerin miehekkääseen osaan. Hullustihan siinä kävikin.
ellauri277.html on line 425: Sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa tuotettu Yön ritari sai ensi-iltansa 18. heinäkuuta 2008 Yhdysvalloissa, ja 25. heinäkuuta 2008 Suomessa. Elokuva sai erittäin myönteisiä arvosteluja ja se rikkoi useita tuottoennätyksiä koko teatteriesityksensä ajan. Yön ritari esiintyi kriitikoiden vuoden 2008 kymmenen parhaan elokuvan listoilla enemmän kuin mikään muu elokuva (287), paitsi WALL-E, ja se oli listojen ensimmäisellä sijalla enemmän kuin mikään muu elokuva (77) sinä vuonna. Se tuotti yli miljardi dollaria lipputuloja, ja on eniten tuottaneiden elokuvien listan sijalla 28. Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta; se voitti parhaista äänitehosteista, ja Ledger palkittiin postuumisti parhaan miessivuosan palkinnolla. Vuonna 2016 Yön ritari äänestettiin BBC:n kyselyssä alkaneen vuosisadan 40 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.
ellauri277.html on line 462: Jokeri on herättänyt henkiin Friedrich Nietzschen unen ja Pyhän Paavalin painajaisen. Nietzsche, tuo pahamaineinen 1800-luvun saksalainen kristinuskon haastaja, julisti, että hyvän ja pahan, jalon ja arvottoman, oikean ja väärän moraalijärjestelmät eivät ole muuta kuin ihmisten rakenteita, sosiaalisia mukavuuksia ja typeriä tapoja. Eettiset säännöt eivät ole todellisempia, ehdottomia tai ikuisempia kuin etiketin säännöt. Ne ovat ihmisen aiheuttamia ja mielivaltaisia, ja näistä syistä ne tulisi lähettää liekkeihin. Mitä hemmettiä? Outo argumentti, mikä vikaa siinä on että ne on (luonnon)historiallisia ilmiöitä, kun lyhytkestoisista apinoista kumminkin on kymysys? Kummallista ikuisuuden ihannointia. P. Paavali oli kyllä aika painajaismainen kaveri. Mixi sen vuonna kivi ja puu Moosexen lakiin tekemät sääntömuutoxet olisivat yhtään edellistä enemmän kiveen hakattuja?
ellauri278.html on line 55: Veikko Huovinen syntyi Simossa savolaisperäisessä perheessä, vuonna 1927. Isä Juho Aukusti Huovinen oli kotoisin Kuopiosta ja äiti Rosa Elina Hämäläinen Mikkelin maalaiskunnasta. Perheeseen kuuluivat myös vuonna 1923 syntynyt Hilkka, vuonna 1925 syntynyt ja pienenä kuollut Aimo sekä vuonna 1930 syntynyt Pentti. Veikon ollessa puolivuotias perhe muutti Sotkamoon, missä hän asui kuolemaansa saakka. Lapsena hänen kerrotaan olleen ilkikurinen ja hulluja tarinoita kertova poika. Huovisten kotona luettiin paljon, ja Veikkokin kahlasi lapsena Stalinin lailla läpi kaikki Tarzanit ja Robinson Crusoen.
ellauri278.html on line 59: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri278.html on line 77: Huolimatta taustastaan tsaarin upseerina, Shaposhnikov voitti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Ammattiupseerin asemansa vuoksi hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vasta vuonna 1939. Tämä on saattanut auttaa häntä välttämään Stalinin epäilyt. Hinta, jonka hän maksoi selviytymisestä puhdistusten aikana, oli yhteistyö Tukhachevskin ja monien muiden kollegoiden tuhoamisessa. Stalin osoitti ihailunsa upseeria kohtaan pitämällä aina kopiota Shaposhnikovin tärkeimmästä teoksesta Mozg Armii (Мозг армии, "Armeijan aivot") (1929) työpöydällään.
ellauri278.html on line 79: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri278.html on line 83: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri278.html on line 142: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri278.html on line 181: - Stalin bylsi 13-vuotiasta. Lidia Pereprygina oli 13-vuotias, kun hän tapasi Stalinin. Lidia became Stalin's lover when he was exiled to the remote Siberian village Kureika. Vuonna 1914 Venäjän keisari karkotti Stalinin Siperiaan vallankumouksellisesta toiminnasta. Stalin oli tuolloin 35-vuotias. Lidia tuli raskaaksi, mutta lapsi syntyi kuolleena. Toisella yrityxellä hän tuli uudelleen raskaaksi, mutta kun poika Aleksandr syntyi vuonna 1917, Stalin oli jo kaukana.
ellauri278.html on line 266: Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (ven. Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов; 9. maaliskuuta (J: 25. helmikuuta) 1890 Kukarka, Venäjän keisarikunta – 8. marraskuuta 1986 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja diplomaatti. Hänet tunnetaan erityisesti natsi-Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin kanssa vuonna 1939 allekirjoittamasta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka tunnetaan Molotov–Ribbentrop-sopimuksena. Molotov oli Aleksandra Kollontain ohella ainoita bolševikkien johtohahmoja, joka selvisi hengissä Stalinin vainoista. Niin ja (ehkä) Litvinov.
ellauri278.html on line 268: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri278.html on line 279: 22. kesäkuuta 1941 tunteja sen jälkeen, kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon, Molotov julisti Neuvostoliiton taistelevan voittoon asti. Ja niinhän kävikin. Molotov jatkoi ulkoministerinä ja oli Neuvostoliiton edustajana liittoutuneiden kokouksissa Teheranin, Jaltan ja Potsdamin konferensseissa sekä YK:n perustavassa kokouksessa vuonna 1945.
ellauri278.html on line 281: Molotov toimi toisen maailmansodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski korvasi hänet. Hänen (juutalainen?) vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin vuonna 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Molotov itse erotettiin politbyroosta vuonna 1952.
ellauri278.html on line 283: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
ellauri278.html on line 287: Molotovin mukaan on nimetty esimerkiksi Molotov–Ribbentrop-sopimus ja suomalaisten talvisodassa juomat Molotovin cocktailit. Hänen elämänkerturinsa Feliks Tšujev sai vuonna 1991 julkaista Molotovin muistelmat nimellä Molotov Remembers: Inside Kremlin Politics. Tšujev oli haastatellut Molotovia vuosina 1969–1986. Eräässä keskustelussa Tšujeville vuonna 1974 käydyssä haastattelussa koskien Suomen valtaamista talvisodassa oli Molotov todennut sen olleen huono ajoitus. Talviset maasto-olosuhteet eivät sopineet tankkikolonnille. Nazit lahjoittivat Suomelle panssarinyrkkejä kuin länkkärit nyt Ukrainalle. Molotov totesi seuraavaa Tšujeville Suomesta ja tsuhnista: ”Olimme super reiluja Suomelle! Oli fiksua, kun emme vallanneet sitä. Siitä olisi tullut märkivä haava. Ihmiset siellä ovat itsepäisiä, hyvin itsepäisiä, eivätkä osaa venättä. Epäonnistuimme Suomen demokratisoimisessa.” Niinpä. Suomalaiseet vihaavat Molotovia vielä enemmän kuin Kerenskiä.
ellauri278.html on line 322: Katyn muistetaan myös vuonna 2010 tapahtuneen lento-onnettomuuden yhteydestä, jossa oli Puolan presidentin Lech Kaczynskin johtama puolalainen valtuuskunta, joka lensi vierailemaan muistomerkkikompleksissa Katynin verilöylyn 70-vuotispäivän yhteydessä - itse lento-onnettomuus. tapahtui Smolenskin lähellä. Neuvostoviranomaiset kiistävät osallisuutensa asiaan.
ellauri278.html on line 354: Teloitettujen joukossa oli sekä uraupseereja (mukaan lukien kapteeni Jakub Wajda, joka teloitettiin Harkovissa, kuuluisan elokuvaohjaajan Andrzej Wajdan isä ), että sodan ajan upseereja - mobilisoituja lakimiehiä, toimittajia, insinöörejä, opettajia, lääkäreitä jne. mukaan lukien yliopiston professorit, joita oli Kozelskyn leirissä, tosin vain vaivaiset 20 henkilöä. Julkkiximpia teloitusten uhreja olivat Katynissa teloitettu naislentäjä Yanina Levandowska ja Kharkovissa teloitetut kenraalit Stanislav Haller, Budyonnyn voittaja vuonna 1920, Brestin jyräyxen puolustuspäällikkö Konstantin Plisovsky ja joku puolustuspäällikkö. On huomionarvoista, että Lvovin varuskunta antautui puna-armeijalle vapaan ulkomaanmatkan ehdolla.
ellauri278.html on line 370: Neuvostokomissio väitti 1943 että saxalaiset pakottivat paikalliset asukkaat antamaan vääriä todistuxia väkisin ja uhkauksin. 1990-luvulla Venäjän federaation sotilassyyttäjänvirastossa suoritettujen kuulustelujen aikana monet henkiin jääneet todistajat, joita venäläiset "viranomaiset" kuulustelivat vuonna 1943, peruuttivat todistuksensa, koska ne oli annettu pakotettuna.
ellauri278.html on line 380: Kuten vuonna 2012 salatut asiakirjat osoittavat, Valkoinen talo oli alusta alkaen varma Neuvostoliiton syyllisyydestä Katynin tragediaan, mutta ei tehnyt mitään poliittisista syistä.
ellauri278.html on line 382: Harkovilainen nuorisolehti Novaja Smena julkaisi 3. maaliskuuta 1990 kirjeen mieheltä, joka välitti tutun, NKVD:n kuljettajan, sanat, että hän vei ruumiita ennen sotaa Pjatikhatkiin. Tämä oli vain muodollinen "paljastaminen" paikallisten asukkaiden hyvin tuntemasta "salaisuudesta", sillä jo vuonna 1969 Pyatikhatkin koululaiset löysivät metsästä puolalaisten upseerien haudat ja alkoivat metsästää niissä olevia "matkamuistoja" (sotilainappeja), arvomerkit jne.), mikä aiheutti viranomaisten yritykset luokitella ja tuhota haudat uudelleen; tästä jäi kuitenkin muisti, ja vuoden 1989 lopulla KGB:n sisäisessä kirjeenvaihdossa todettiin huolestuneena, että " epävirallisilla on luotettavaa tietoa tästä asiasta" ja he käyttävät sitä neuvostoviranomaisten "hyökkäämiseen".
ellauri278.html on line 397: Stalinin viranomaiset vaikenivat pitkään joukkoteloituksista, joten kidutettujen naiset saivat tietää miestensä kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Jotkut Neuvostoliiton lähteet osoittavat, että Saksan natsit teloittivat täällä noin 500 bolshevikia vuonna 1943. Tutkinnan aikana täältä löydettiin myös neuvostoliiton rangaistusviranomaisten 1920-1930-luvuilla todennäköisesti teloimien ihmisten hautauspaikat. Katynin lähelle metsään rakennettiin muistomerkki kuolleiden kunniaksi. Ne 3 ristiä eivät ole siellä päinkään, vaan Puolassa.
ellauri278.html on line 413: Myöhemmin puolueeseen liittyi myös konnamainen liikemies Konstantin Päts. Maaorava Liitistä tuli vuonna 1917 valittujen Viron maapäivien suurin puolue sen saatua 13 edustajaa 62:sta. Päts ja hänen puolueensa olivat johtavassa asemassa Viron itsenäistymisen jälkeen asetetussa väliaikaisessa hallituksessa, joka joutui toimimaan maan alla vuoden 1918 saksalaismiehityksen aikana. Osa puolueesta kannatti yhteistyötä saksalaisten kanssa, joten miehitysviranomaiset suosivat puoluetta ja sallivat sen järjestää puoluekokouksensa. Puolue alkoi saksalaismiehityksen aikana julkaista Maaliit-lehteä, jonka päätoimittaja Oskar Rütli kuului yhteistoimintalinjan kannattajiin.
ellauri278.html on line 415: Vuoden 1919 perustavan kokouksen vaaleissa Maaorava Liit hävisi vaalissa saaden vain kahdeksan paikkaa 120:stä, sillä äänestäjät olivat tyytymättömiä puolueen yhteistyöhön saksalaisten miehittäjien kanssa. Puolue siirtyi aatteellisesti oikealle, ja siitä tuli Viron johtava oikeistopuolue. Sen seuraajaksi perustettiin vuonna 1920 Pöllymeeste Kogud -niminen puolue, joka oli Viron johtavia nazipuolueita 1920- ja 1930-luvulla.
ellauri278.html on line 417: Maaliit perustettiin uudelleen Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan vuonna 1991. Vuonna 1994 se yhdistyi muihin samanhenkisiin puolueisiin, jolloin syntyi Viron Kansainliitto.
ellauri278.html on line 421: Päts toimi Viron itsenäistymisen jälkeen liike-elämässä. Hän oli vuonna 1919 mukana perustamassa Harju Pankia, ja hän oli vuosina 1919–1933 Eesti Lloydin esimies. Vuosina 1920–1921 ja vuodesta 1924 eteenpäin hän oli Tallinnan pörssikomitean esimies. Päts oli mukana perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1924 ja toimi sen esimiehenä vuoteen 1931 asti. Hän oli kauppa- ja teollisuuskamarin esimies vuosina 1925–1929.
ellauri278.html on line 453: Thompson -konepistooli (tunnetaan myös nimellä "Tommy Gun" , "Chicago Typewriter" , "Chicago Piano" , "Trench Sweeper" tai "Trench Broom" ) on Unitedin kehittämä takaisinpuhalluskäyttöinen, valikoivalla tuulellakin käyttövarmasti toimiva konepistooli. Osavaltioiden armeijan prikaatikenraali John T. Thompson vuonna 1918. Se oli alun perin suunniteltu murtamaan ensimmäisen maailmansodan umpikujia, mutta se valmistui vasta sodan päätyttyä. Bugger it!
ellauri278.html on line 494: Venäläisten konepislari PD-34 on rakenteeltaan lähes suora kopio saksalaisesta MP 28 -konepistoolista. Palveluskäyttöön ase tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1935. Aseen myöhempi malli PPD-34/38 sisälsi lipasratkaisuaan lukuun ottamatta vain vähäisiä muutoksia alkuperäiseen. Se varustettiin Suomi-konepistoolin rumpulippaan lähes suoralla kopiolla, johon aseen Suomi-konepistoolista poikkeavan tukkiratkaisun vuoksi jouduttiin lisäämään "syöttökaula". PPD-34- ja PPD-34/38-malleja valmistettiin yhteensä 4 174 kappaletta vuosina 1934–1939.
ellauri278.html on line 547: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri279.html on line 71: Löydät lisää ja parempiakin kirjailijoita kirjallisuuden teemasivulta. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Se on paljon nobelistixi. Jääprinsessan huudeilla. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Jonka se otti vastaan 1974 saatuaan lemput Neuvostolasta.
ellauri279.html on line 73: Solženitsyn eli 17 vuotta maanpaossa mutta häntä kohtaan nostetusta valtiopetossyytteestä luovuttiin vuonna 1991. Silloin oli porukka muutenkin jo pettynyt koko meininkiin.
ellauri279.html on line 93: Vuonna 1976 hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän jatkoi kirjoittamista (venäjäksi). Solženitsyn eli 17 vuotta maanpaossa lähinnä jenkkilässä. Vuonna 1990, pian ennen Neuvostoliiton hajoamista, hänen kansalaisuutensa palautettiin, ja neljä vuotta myöhemmin hän palasi Venäjälle, jossa hän pysyi kuolemaansa asti vuonna 2008. Häntä kohtaan nostetusta valtiopetossyytteestä luovuttiin vuonna 1991.
ellauri279.html on line 105: Vuonna 2008 Solzhenitsyn ylisti Putinia sanoen, että Venäjä löytää uudelleen, mitä se tarkoitti olla venäläinen. Solzhenitsyn kehui myös Venäjän presidenttiä Dmitri Medvedeviä "mukavaksi nuoreksi mieheksi". Pitämällä aloituspuheen Harvardin yliopistossa vuonna 1978 hän kutsui Yhdysvaltoja "dekristillistetyksi" ja juuttui hurjaan kulutukseen. Amerikkalaiset, hän sanoi, puhuessaan venäjäksi (aika huonon) kääntäjän kautta, kärsivät myös "rohkeuden heikkenemisestä" ja "miehisyyden puutteesta". Harvat olivat valmiita kuolemaan tai järsimään sillinpäitä ihanteidensa puolesta, hän sanoi. Hän tuomitsi myös 1960 -luvun vastakulttuurin siitä, että se pakotti Yhdysvaltain liittohallituksen hyväksymään "hätäisen" antautumisen Vietnamin sodassa. Hän syytti myös länsimaista uutismediaa vasemmistolaisesta puolueellisuudesta, julkkisten yksityisyyden loukkaamisesta ja lukijoidensa "kuolemattomien sielujen" täyttämisestä julkkisjuoruilla ja muulla "turhalla puheella".
ellauri279.html on line 111: Vähän ennen kuolemaansa Solzhenitsyn arvioi Izvestiassa 2. huhtikuuta 2008 julkaistussa haastattelussa, että vaikka Ukrainan nälänhätä oli sekä keinotekoinen että valtion aiheuttama, se ei eronnut Venäjän nälänhädästä vuonna 1921. Solzhenitsyn ilmaisi uskovansa, että molemmat nälänhädät johtuivat bolshevikkiyksiköiden järjestelmällisestä aseellisesta ryöstöstä sekä venäläisten että ukrainalaisten talonpoikien sadoista, jotka olivat politbyroon käskystä tuoda takaisin ruokaa nälkää näkeville kaupunkien väestökeskuksille ja kieltäytyivät ideologisista syistä sallimasta elintarvikkeiden yksityistä myyntiä kaupungeissa tai maksamasta talonpojille vastineeksi takavarikoidusta ruoasta.
ellauri279.html on line 130: Isä oli etninen valkovenäläinen ja tuli Stolypinin uudisasukkaista, jotka asettuivat Gerasimovkaan vuonna 1910. Pavlikin isä, entinen sisällissodan nuorempi komentaja, oli Gerasimovskyn kyläneuvoston puheenjohtaja vuoteen 1931 asti. Gerasimoviittien muistelmien mukaan Trofim Morozov alkoi pian tämän viran ottamisen jälkeen käyttää sitä henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi, mikä mainitaan yksityiskohtaisesti häntä vastaan myöhemmin aloitetussa rikosasiassa. Todistajien kertomusten mukaan Trofim alkoi kaupata riistetyiltä takavarikoituja tavaroita. Lisäksi hän spekuloi erityisille uudisasukkaille myönnetyillä todistuksilla.
ellauri279.html on line 138: Tatjana Morozova kuoli vuonna 1983 Alupkassa. Aleksei kuoli "siellä jossakin" 2000-luvun puolivälissä. Hänen setänsä mukaan nimetty poika Pavel kuoli vuonna 2006. Syyskuun 2. päivänä 1932 Pavel ja hänen nuorempi veljensä Fjodor menivät metsään marjoille, aikoen viettää siellä yön (äitinsä poissa ollessa, joka oli mennyt Tavdaan myymään vasikkaa ). Syyskuun 6. päivänä Dmitri Šatrakov löysi heidän ruumiinsa ja puukon haapametsästä.
ellauri279.html on line 160: Pavel ja Fjodor Morozov haudattiin Gerasimovkan hautausmaalle. Hautamäelle asetettiin obeliski punaisella tähdellä ja sen viereen kaivettiin risti, jossa oli merkintä: ”3.9.1932 kaksi Morozov-veljestä, Pavel Trofimovitš, syntynyt vuonna 1918, ja Fjodor Trofimovitš kuolivat pahan miehen pahuxen terävästä veitsestä”.
ellauri279.html on line 306: Luin romaanin vuonna 1974 ja olin hämmästynyt. "Se on mitä tehdä!" ajattelin silloin. Mutta arvelin, että se tulee mahdolliseksi 300 vuodessa. Olin väärässä - se osoittautui kuvatuksi 30 vuodessa.
ellauri279.html on line 307: Toiminta tapahtuu Neuvostoliitossa vuonna 1949. Moskovan lähellä sijaitsevassa Marfino sharashkassa vangitut tiedemiehet työskentelevät Stalinin itsensä käskystä - salainen puhelinlaite . Päähenkilö matemaatikko Gleb Nerzhin on vaikean moraalisen valinnan edessä: palvella vihaamaansa hallintoa vai vaihtaa lämpimän sharashkan onnellisuus Gulagin vankilaan.
ellauri279.html on line 318: Rangaistuksen aluksi Solženitsyn oli kahdessa vankilassa Moskovassa. Sitten hänet siirrettiin lähiseudulle ojennustyöleirille, jossa hän kuljetti puutavaraa, ja seuraavaksi toiselle, jota kutsuttiin ”Uudeksi Jerusalemiksi”, jossa hän kaivoi savea. Sieltä hänet vietiin Kazakhstaniin leirille, jota kutsuttiin ”Galogan portiksi”, jossa lapioitiin potaskaa. Eli siis vuonna 1950 Solzhenitsyn lähetettiin poliittisten vankien "erityisleiriin" Ekbatanin kaupunkiin Kazakstaniin. Siellä hän työskenteli kaivosmiehenä, muurarina ja valimon työnjohtajana. Hänen kokemuksensa Ekibastuzissa muodostivat perustan kirjalle Yksi päivä Ivan Denisovichin elämässä.Hän koki moraalisen ja henkisen murtumisen yrittäessään vältellä vartijan vaatimuksia raportoida vankitovereistaan. Hän ei antanut tietoja. Hän viittasi noihin yhdeksään kuukauteen Galogan portissa elämänsä alhaisimpina aikoina. Tulipahan sentään tehtyä rehellistä työtä edes sekin aika.
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri279.html on line 322: Aika vankileireissä päättyi helmikuussa 1953, mutta Solženitsyn jäi asumaan Kazakstaniin, jossa hän työskenteli muun muassa opettajana. Karkotuksessa hän sairastui syöpään, josta sai aineistoa teokseensa Syöpäosasto. Hänet kuntoutettiin taitavien juutalaisten lääkärien toimesta vuonna 1955, ja hän pääsi 1956 takaisin Venäjälle Rjazaniin.
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri279.html on line 330: Kun Neuvostoliiton kirjailijaliitto piti vuonna 1967 kokouksen vallankumouksen 50-vuotispäivän yhteydessä, Solženitsyn ei saanut tilaisuutta esittää siellä ajatuksiaan. Sen sijaan hän lähetti kokoukselle kirjeen, jossa hän arvosteli sensuuria sekä turvallisuuspoliisin toimia häntä ja kollegoitaan kohtaan. Kongressille lähettämässään kirjeessä Solženitsyn luetteli ne teokset, joita hän ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Niiden joukossa oli useita Stalinin lemppareita amerikkalaisia poikakirjoja.
ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
ellauri279.html on line 353: Solženitsyn kieltäytyi ottamasta vastaan Mihail Gorbatšovin ja Neuvostoliiton hallituksen hänelle vuonna 1990 ehdottamaa palkintoa Vankileirien saaristosta, koska ei halunnut palkintoa "miljoonien verellä kirjoitetusta kirjasta". Myöhemmin Solženitsyn kieltäytyi myös Boris Jeltsinin hänelle myöntämästä valtionpalkinnosta, koska ei halunnut palkintoa hallinnolta, joka oli johtanut Venäjän romahduksen tilaan. Sen sijaan hän kirjoitti kirjan Venäjän romahduksesta.
ellauri279.html on line 355: Solženitsyn palasi Venäjälle vuonna 1994. Hänellä oli televisiossa oma puheohjelma, joka usein päätyi kirjailijan pitkiin yksinpuheluihin. Ohjelma lopetettiin myöhemmin pienten katsojalukujen takia. Venäjän virallisen tietotoimiston Ria Novostin edustajan Anatoli Korolevin mukaan hänellä ei paluunsa jälkeen ollut merkittävää roolia Venäjän poliittisessa dialogissa.
ellauri279.html on line 357: Solženitsyn valittiin vuonna 1997 Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi. Hän perusti nimeään kantavan kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 2007 Solženitsyn sai valtionpalkinnon humanitaarisesta työstään. Palkinnon luovutti presidentti Vladimir Putin Solženitsynin kotona Moskovassa. Vittu mitä nuoleskelua, hyi Voldemar.
ellauri279.html on line 361: Solženitsynin Ensimmäinen piiri sovitettiin seitsenosaiseksi televisiosarjaksi Venäjällä vuonna 2006 ohjelmasarjaan, johon tehtiin sovituksia lähinnä neuvostoaikoina kielletyistä teoksista.
ellauri279.html on line 362: Viimeiset vuotensa Solženitsyn vietti datšallaan Länsi-Moskovassa, jossa hän jatkoi työskentelyä heikosta terveydentilastaan huolimatta toimittaen 30-osaista koottuja teoksiaan. Kesken jäi sekin urakka. Hänet haudattiin vuonna 2008 Donskoin luostariin Moskovassa.
ellauri279.html on line 370: Andrei Tarkovski totesi päiväkirjassaan vuonna 1970: "Hän on hyvä kirjailija. Ja ennen kaikkea kansalainen. Hieman katkera, mikä on varsin ymmärrettävää, jos arvostelee häntä ihmisenä, ja jota on vaikeampi ymmärtää, kun pitää häntä ensisijaisesti kirjailijana. Mutta hänen persoonallisuutensa on sankarillinen. Jalo ja stoalainen." Kissan hännät.
ellauri279.html on line 456: Hän meni ensin naimisiin meksikolaisen näyttelijättären Rita Macedon kanssa. "Komeana helppoheikkinä" pidetyllä Fuentesilla oli myös korkean profiilin suhteita muiden näyttelijättärien kaa. Hänen ystäviään olivat eklottava Luis Buñuel, masis William Styron ja juustokiekon näköinen Friedrich Dürrenmatt. Fuentes synnytti kolme lasta, joista vain yksi selvisi hänestä. Poika, Carlos Fuentes Lemus, kuoli näennäiseen homofiliaan liittyviin komplikaatioihin vuonna 1999 25-vuotiaana. Tytär, Natasha Fuentes Lemus (syntynyt 31. elokuuta 1974), kuoli näennäiseen huumeiden yliannostukseen Mexico Cityssä 22. elokuuta 2005 30-vuotiaana.
ellauri279.html on line 460: Fuentesin ensimmäinen romaani Missä ilma on kirkasta ( La región más transparente ) oli välitön menestys ilmestyessään vuonna 1958. Romaani rakentuu Federico Roblesin tarinan ympärille – joka on hylännyt vallankumoukselliset ihanteensa tullakseen voimakkaaxi rahoittajaxi.
ellauri281.html on line 54: Veikko Huovinen syntyi Simossa savolaisperäisessä perheessä, vuonna 1927. Isä Juho Aukusti Huovinen oli kotoisin Kuopiosta ja äiti Rosa Elina Hämäläinen Mikkelin maalaiskunnasta. Perheeseen kuuluivat myös vuonna 1923 syntynyt Hilkka, vuonna 1925 syntynyt ja pienenä kuollut Aimo sekä vuonna 1930 syntynyt Pentti. Veikon ollessa puolivuotias perhe muutti Sotkamoon, missä hän asui kuolemaansa saakka. Lapsena hänen kerrotaan olleen ilkikurinen ja hulluja tarinoita kertova poika. Huovisten kotona luettiin paljon, ja Veikkokin kahlasi lapsena Stalinin lailla läpi kaikki Tarzanit ja Robinson Crusoen.
ellauri281.html on line 58: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri281.html on line 76: Huolimatta taustastaan tsaarin upseerina, Shaposhnikov voitti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Ammattiupseerin asemansa vuoksi hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vasta vuonna 1939. Tämä on saattanut auttaa häntä välttämään Stalinin epäilyt. Hinta, jonka hän maksoi selviytymisestä puhdistusten aikana, oli yhteistyö Tukhachevskin ja monien muiden kollegoiden tuhoamisessa. Stalin osoitti ihailunsa upseeria kohtaan pitämällä aina kopiota Shaposhnikovin tärkeimmästä teoksesta Mozg Armii (Мозг армии, "Armeijan aivot") (1929) työpöydällään.
ellauri281.html on line 78: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri281.html on line 82: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri281.html on line 141: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri281.html on line 180: - Stalin bylsi 13-vuotiasta. Lidia Pereprygina oli 13-vuotias, kun hän tapasi Stalinin. Lidia became Stalin's lover when he was exiled to the remote Siberian village Kureika. Vuonna 1914 Venäjän keisari karkotti Stalinin Siperiaan vallankumouksellisesta toiminnasta. Stalin oli tuolloin 35-vuotias. Lidia tuli raskaaksi, mutta lapsi syntyi kuolleena. Toisella yrityxellä hän tuli uudelleen raskaaksi, mutta kun poika Aleksandr syntyi vuonna 1917, Stalin oli jo kaukana.
ellauri281.html on line 265: Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (ven. Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов; 9. maaliskuuta (J: 25. helmikuuta) 1890 Kukarka, Venäjän keisarikunta – 8. marraskuuta 1986 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja diplomaatti. Hänet tunnetaan erityisesti natsi-Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin kanssa vuonna 1939 allekirjoittamasta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka tunnetaan Molotov–Ribbentrop-sopimuksena. Molotov oli Aleksandra Kollontain ohella ainoita bolševikkien johtohahmoja, joka selvisi hengissä Stalinin vainoista. Niin ja (ehkä) Litvinov.
ellauri281.html on line 267: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri281.html on line 278: 22. kesäkuuta 1941 tunteja sen jälkeen, kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon, Molotov julisti Neuvostoliiton taistelevan voittoon asti. Ja niinhän kävikin. Molotov jatkoi ulkoministerinä ja oli Neuvostoliiton edustajana liittoutuneiden kokouksissa Teheranin, Jaltan ja Potsdamin konferensseissa sekä YK:n perustavassa kokouksessa vuonna 1945.
ellauri281.html on line 280: Molotov toimi toisen maailmansodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski korvasi hänet. Hänen (juutalainen?) vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin vuonna 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Molotov itse erotettiin politbyroosta vuonna 1952.
ellauri281.html on line 282: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
ellauri281.html on line 286: Molotovin mukaan on nimetty esimerkiksi Molotov–Ribbentrop-sopimus ja suomalaisten talvisodassa juomat Molotovin cocktailit. Hänen elämänkerturinsa Feliks Tšujev sai vuonna 1991 julkaista Molotovin muistelmat nimellä Molotov Remembers: Inside Kremlin Politics. Tšujev oli haastatellut Molotovia vuosina 1969–1986. Eräässä keskustelussa Tšujeville vuonna 1974 käydyssä haastattelussa koskien Suomen valtaamista talvisodassa oli Molotov todennut sen olleen huono ajoitus. Talviset maasto-olosuhteet eivät sopineet tankkikolonnille. Nazit lahjoittivat Suomelle panssarinyrkkejä kuin länkkärit nyt Ukrainalle. Molotov totesi seuraavaa Tšujeville Suomesta ja tsuhnista: ”Olimme super reiluja Suomelle! Oli fiksua, kun emme vallanneet sitä. Siitä olisi tullut märkivä haava. Ihmiset siellä ovat itsepäisiä, hyvin itsepäisiä, eivätkä osaa venättä. Epäonnistuimme Suomen demokratisoimisessa.” Niinpä. Suomalaiseet vihaavat Molotovia vielä enemmän kuin Kerenskiä.
ellauri281.html on line 321: Katyn muistetaan myös vuonna 2010 tapahtuneen lento-onnettomuuden yhteydestä, jossa oli Puolan presidentin Lech Kaczynskin johtama puolalainen valtuuskunta, joka lensi vierailemaan muistomerkkikompleksissa Katynin verilöylyn 70-vuotispäivän yhteydessä - itse lento-onnettomuus. tapahtui Smolenskin lähellä. Neuvostoviranomaiset kiistävät osallisuutensa asiaan.
ellauri281.html on line 353: Teloitettujen joukossa oli sekä uraupseereja (mukaan lukien kapteeni Jakub Wajda, joka teloitettiin Harkovissa, kuuluisan elokuvaohjaajan Andrzej Wajdan isä ), että sodan ajan upseereja - mobilisoituja lakimiehiä, toimittajia, insinöörejä, opettajia, lääkäreitä jne. mukaan lukien yliopiston professorit, joita oli Kozelskyn leirissä, tosin vain vaivaiset 20 henkilöä. Julkkiximpia teloitusten uhreja olivat Katynissa teloitettu naislentäjä Yanina Levandowska ja Kharkovissa teloitetut kenraalit Stanislav Haller, Budyonnyn voittaja vuonna 1920, Brestin jyräyxen puolustuspäällikkö Konstantin Plisovsky ja joku puolustuspäällikkö. On huomionarvoista, että Lvovin varuskunta antautui puna-armeijalle vapaan ulkomaanmatkan ehdolla.
ellauri281.html on line 369: Neuvostokomissio väitti 1943 että saxalaiset pakottivat paikalliset asukkaat antamaan vääriä todistuxia väkisin ja uhkauksin. 1990-luvulla Venäjän federaation sotilassyyttäjänvirastossa suoritettujen kuulustelujen aikana monet henkiin jääneet todistajat, joita venäläiset "viranomaiset" kuulustelivat vuonna 1943, peruuttivat todistuksensa, koska ne oli annettu pakotettuna.
ellauri281.html on line 379: Kuten vuonna 2012 salatut asiakirjat osoittavat, Valkoinen talo oli alusta alkaen varma Neuvostoliiton syyllisyydestä Katynin tragediaan, mutta ei tehnyt mitään poliittisista syistä.
ellauri281.html on line 381: Harkovilainen nuorisolehti Novaja Smena julkaisi 3. maaliskuuta 1990 kirjeen mieheltä, joka välitti tutun, NKVD:n kuljettajan, sanat, että hän vei ruumiita ennen sotaa Pjatikhatkiin. Tämä oli vain muodollinen "paljastaminen" paikallisten asukkaiden hyvin tuntemasta "salaisuudesta", sillä jo vuonna 1969 Pyatikhatkin koululaiset löysivät metsästä puolalaisten upseerien haudat ja alkoivat metsästää niissä olevia "matkamuistoja" (sotilainappeja), arvomerkit jne.), mikä aiheutti viranomaisten yritykset luokitella ja tuhota haudat uudelleen; tästä jäi kuitenkin muisti, ja vuoden 1989 lopulla KGB:n sisäisessä kirjeenvaihdossa todettiin huolestuneena, että " epävirallisilla on luotettavaa tietoa tästä asiasta" ja he käyttävät sitä neuvostoviranomaisten "hyökkäämiseen".
ellauri281.html on line 396: Stalinin viranomaiset vaikenivat pitkään joukkoteloituksista, joten kidutettujen naiset saivat tietää miestensä kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Jotkut Neuvostoliiton lähteet osoittavat, että Saksan natsit teloittivat täällä noin 500 bolshevikia vuonna 1943. Tutkinnan aikana täältä löydettiin myös neuvostoliiton rangaistusviranomaisten 1920-1930-luvuilla todennäköisesti teloimien ihmisten hautauspaikat. Katynin lähelle metsään rakennettiin muistomerkki kuolleiden kunniaksi. Ne 3 ristiä eivät ole siellä päinkään, vaan Puolassa.
ellauri281.html on line 412: Myöhemmin puolueeseen liittyi myös konnamainen liikemies Konstantin Päts. Maaorava Liitistä tuli vuonna 1917 valittujen Viron maapäivien suurin puolue sen saatua 13 edustajaa 62:sta. Päts ja hänen puolueensa olivat johtavassa asemassa Viron itsenäistymisen jälkeen asetetussa väliaikaisessa hallituksessa, joka joutui toimimaan maan alla vuoden 1918 saksalaismiehityksen aikana. Osa puolueesta kannatti yhteistyötä saksalaisten kanssa, joten miehitysviranomaiset suosivat puoluetta ja sallivat sen järjestää puoluekokouksensa. Puolue alkoi saksalaismiehityksen aikana julkaista Maaliit-lehteä, jonka päätoimittaja Oskar Rütli kuului yhteistoimintalinjan kannattajiin.
ellauri281.html on line 414: Vuoden 1919 perustavan kokouksen vaaleissa Maaorava Liit hävisi vaalissa saaden vain kahdeksan paikkaa 120:stä, sillä äänestäjät olivat tyytymättömiä puolueen yhteistyöhön saksalaisten miehittäjien kanssa. Puolue siirtyi aatteellisesti oikealle, ja siitä tuli Viron johtava oikeistopuolue. Sen seuraajaksi perustettiin vuonna 1920 Pöllymeeste Kogud -niminen puolue, joka oli Viron johtavia nazipuolueita 1920- ja 1930-luvulla.
ellauri281.html on line 416: Maaliit perustettiin uudelleen Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan vuonna 1991. Vuonna 1994 se yhdistyi muihin samanhenkisiin puolueisiin, jolloin syntyi Viron Kansainliitto.
ellauri281.html on line 420: Päts toimi Viron itsenäistymisen jälkeen liike-elämässä. Hän oli vuonna 1919 mukana perustamassa Harju Pankia, ja hän oli vuosina 1919–1933 Eesti Lloydin esimies. Vuosina 1920–1921 ja vuodesta 1924 eteenpäin hän oli Tallinnan pörssikomitean esimies. Päts oli mukana perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1924 ja toimi sen esimiehenä vuoteen 1931 asti. Hän oli kauppa- ja teollisuuskamarin esimies vuosina 1925–1929.
ellauri281.html on line 452: Thompson -konepistooli (tunnetaan myös nimellä "Tommy Gun" , "Chicago Typewriter" , "Chicago Piano" , "Trench Sweeper" tai "Trench Broom" ) on Unitedin kehittämä takaisinpuhalluskäyttöinen, valikoivalla tuulellakin käyttövarmasti toimiva konepistooli. Osavaltioiden armeijan prikaatikenraali John T. Thompson vuonna 1918. Se oli alun perin suunniteltu murtamaan ensimmäisen maailmansodan umpikujia, mutta se valmistui vasta sodan päätyttyä. Bugger it!
ellauri281.html on line 493: Venäläisten konepislari PD-34 on rakenteeltaan lähes suora kopio saksalaisesta MP 28 -konepistoolista. Palveluskäyttöön ase tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1935. Aseen myöhempi malli PPD-34/38 sisälsi lipasratkaisuaan lukuun ottamatta vain vähäisiä muutoksia alkuperäiseen. Se varustettiin Suomi-konepistoolin rumpulippaan lähes suoralla kopiolla, johon aseen Suomi-konepistoolista poikkeavan tukkiratkaisun vuoksi jouduttiin lisäämään "syöttökaula". PPD-34- ja PPD-34/38-malleja valmistettiin yhteensä 4 174 kappaletta vuosina 1934–1939.
ellauri281.html on line 546: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri282.html on line 159: De Mello syntyi Mumbaissa Intiassa vuonna 1931, jonne hänen perheensä oli muuttanut Goalta. Hän kävi jesuittojen koulua ja haaveili itsekin liittyvänsä sääntökuntaan. De Mello matkusti opiskelemaan teologiaa Espanjaan ja psykologiaa ja terapiaa Yhdysvaltoihin. Vuonna 1965 hänestä tuli kuin tulikin jesuiittaveljestön täysivaltainen jäsen.
ellauri282.html on line 161: Vuonna 1972 hän perusti Intiaan rukouskeskuksen Sadhana-instituutti. Hän matkusteli useissa maissa, enimmäkseen Espanjassa ja Yhdysvalloissa opettamassa. Hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen Yhdysvalloissa vuonna 1987.
ellauri282.html on line 231: Allekirjoitettuaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen vuonna 1939 neuvostoliittolaiset hyökkäsivät Puolaan ja osallistuivat sen pilkkomiseen. Neuvostoviranomaiset julistivat Puolan olemattomaksi, ja kaikkia entisiä Puolan kansalaisia Neuvostoliiton liittämiltä alueilta kohdeltiin Neuvostoliiton kansalaisina. Tämän seurauksena NKVD ja muut neuvostoviranomaiset pidättivät ja vangitsivat noin 2 miljoonaa Puolan kansalaista (neljännesmiljoona sotavankia ja 1,5 miljoonaa karkotettua).
ellauri282.html on line 233: Kun "kansainvälinen tilanne muuttui" vuonna 1941 Barbarossa-operaatiossa eli Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941, Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin alkoi hakea apua muilta Saksan vihollisilta. Britannian ulkoministerin Anthony Edenin vahvasti rohkaisemana Sikorski aloitti 5. heinäkuuta 1941 neuvottelut Neuvostoliiton Lontoon-suurlähettilään Ivan Mayskin kanssa diplomaattisten suhteiden palauttamiseksi Puolan ja Neuvostoliiton välille. Sikorski oli molempien hallitusten saavuttaman sopimuksen arkkitehti, joka allekirjoitettiin 30. heinäkuuta 1941. Uusi sotilasliitto allekirjoitettiin Moskovassa 14. elokuuta 1941. Myöhemmin samana vuonna Sikorski meni Moskovaan diplomaattisen edustuston kanssa (mukaan lukien tuleva Puolan Moskovan-suurlähettiläs Stanisław Kot ja Puolan sotilasoperaation päällikkö Neuvostoliitossa kenraali Zygmunt Szyszko-Bohusz). Sikorski –Mayski-sopimus oli Neuvostoliiton ja Puolan välinen sopimus, joka allekirjoitettiin Lontoossa 30. heinäkuuta 1941. Sen nimi on otettu sen kahdelta merkittävimmältä allekirjoittajalta: Puolan pääministeriltä, Władysław Sikorski ja Neuvostoliiton Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs Ivan Mayski.
ellauri282.html on line 242: Sodan sovinnonhierontavaiheessa Puolan märsäkaarsin moraalia heikensi 11. helmikuuta 1945 päättyneen Jaltan konferenssin tulos, jossa britit ja amerikkalaiset päättivät ilman puolalaisten kuulemista luovuttaa suurimman osan 1921–1939 Puolan alueista Neuvostoliitolle. Kun Anders pyysi päästä mukaan loppupeleihin, Winston Churchill sanoi hänelle, että "teitä [moraalittomia puolalaisia] ei enää tarvita. Päästäkää hepat laitumelle vaan." Arvaa että Andersia harmitti. Puolan kommunistisen hallinnon romahtamisen jälkeen vuonna 1989 hänen kansalaisuutensa ja ihmisarvonsa palautettiin varmuuskopioilta onnistuneesti. Puolan sosialisoiminen on kuin lehmää satuloisi, Stalin lohkaisi.
ellauri282.html on line 246: Varsovan kansannousu oli jo toinen kansannousu aikana 1. elokuuta – 2. lokakuuta 1944. Edellinen kansannousu Varsovan Ghetossa oli tukahdutettu kolmessa viikossa vuonna 1943. Varsovan kansannousussa vastarintajoukot yrittivät ehtiä vapauttamaan Puolan pääkaupungin Varsovan saksalaismiehityksestä ja asettaa itsenäisen hallituksen ennen Neuvostoliiton puna-armeijan saapumista. Puna-armeija oli taisteluiden alkaessa jo Veiksel-joen toisella puolella, hyvin lähellä Varsovaa. 50 000 hengen puolalaisarmeija (joista 23 000 aseistettuja ja taisteluun soveltuvia) menestyi aluksi hyvin ja valtasi suuria osia kaupungista. Tilanne kuitenkin muuttui, kun puna-armeija ei ylittänytkään Veiksel-jokea eikä tullut millään muotoa vastarintaliikkeen avuksi. Tyhmiä polakkeja vedettiin taas kerran nenästä, niinkuin Ribbentroppin aikana. Puolalaiset on hölmöjä (KÄÄNNÄ). Puolalaiset jäivät lopulta alakynteen, kun paikalle lähetettiin runsaasti SS-joukkoja ja he joutuivat hajalleen toisistaan. Vastarintaa kesti 63 päivää ja se päättyi 2. lokakuuta 1944, jolloin saksalaiset tukahduttivat kansannousun. Sitä seuraavina kolmena kuukautena saksalaiset käytännössä hävittivät kaupungin maan tasalle. Vasta 17. tammikuuta 1945 puna-armeija ylitti Veiksel-joen ja valtasi Varsovan tai mitä siitä oli jäänyt jälelle.
ellauri282.html on line 352: Velazquesin kuoltua Loyola siirtyi Najeran herttuan Antonio Manrique de Laran (k. 1535) palvelukseen ja päätyi taistelemaan herttuan joukoissa Habaneros -kapinallisia vastaan. Pamplemoussen taistelussa vuonna 1521 Loyola haavoittui taistelussa molempiin jalkoihin tykin osumasta, ja hänen pikkujalkansa vammautui vakavasti. Lopulta leikkaukset jättivät hänen jalkansa sitä lyhyemmiksi. Hän ontui loppuelämänsä sotilasuransa päätyttyä.
ellauri282.html on line 366: Köyhyyslupauksesta ja sen tuomista toimeentulo-ongelmista huolimatta Loyola opiskeli Barcelonan, Salamancan ja Pariisin yliopistoissa ja sai uimamaisterin arvon Pariisin yliopistosta vuonna 1534.
ellauri282.html on line 372: Loyola kuoli Roomassa riehuneeseen rajuun hyppykuppaepidemiaan eli roomalaiskuumeeseen vuonna 1556. Hänet julistettiin ilkimykseksi 1609 ja ionisoitiin 1622. Niin sanotut kivet pikkuveikan suonissa näyttävät olleen trombosoituneita peräpukamia. Mies on Alepan, Baskimaan, Bilbaon hiippakunnan, Bizkaian, Gipuzkoan, Guipuscoan, Vizcayan, jesuiittojen, retrettien ja palosotilaiden suojelusilkimys. Häntä kuvataan pankkikirjalla, masuasukkaalla ja tylsällä leukaristillä. Ilkimyksen juhlapäivää vietetään 31. heinäkuuta seuraavilla sanoilla:
ellauri282.html on line 377: Mies perusti savolaisen Tachon ja kenraali Xavierin kanssa Jeesuksen seuran (Jesuiitat) uskonnollisen järjestön ja tuli sen ensimmäiseksi prinssieverstixi Pariisissa vuonna 1541. Hän näki Jeesuksen Seuran tarkoituksen olevan lähetystötyö ja löpötys. Muiden kirkon uskonnollisten luokkien siveyden, kuuliaisuuden ja köyhyyden lupausten lisäksi Loyola asetti jesuiitille neljännen kuuliaisuusvalan paaville, osallistuakseen paavin määräämiin "hankkeisiin." Jesuiitat olivat avainasemassa vastareformaation johtamisessa. Mies oli luihun näköinenkin. Sen mielestä tarkoitus pyhitti keinot.
ellauri282.html on line 399: Trappistit, jotka virallisesti tunnetaan nimellä Cisternians of Strict Observance (latina: Ordo Cisterciensis Strictioris Observantiae, lyhennettynä OCSO) ja alun perin nimeltään La Trappen Neitsyt Marian reformoitujen kystertsiläisten ritarikunta, ovat katolinen uskonnollinen veljeskunta. He noudattavat Pyhän Benedictin sääntöä ja heillä on sekä munkkien että nunnien yhteisöjä jotka tunnetaan trappisteina ja trappistinnoina. Ne on nimetty La Trappe Abbeyn mukaan, luostarin, josta liike ja uskonnollinen järjestys sai alkunsa. Liike sai alkunsa uudistuksista, jotka apotti Armand Jean le Bouteillier de Rancé esitteli vuonna 1664, mikä johti myöhemmin trappistiseurakuntien luomiseen ja lopulta viralliseen perustuslakiin erillisenä uskonnollisena järjestyksenä vuonna 1892.
ellauri282.html on line 436: 19. maaliskuuta 1944 Merton teki väliaikaisen lupauksensa ja hänelle annettiin valkoinen hattu, musta olkapää ja nahkavyö. Marraskuussa 1944 James Laughlin julkaisi käsikirjoituksen, jonka Merton oli antanut ystävälle Robert Laxille edellisenä vuonna osoitteessa New Directions: runokirja nimeltä Thirty Poems. Mertonilla oli ristiriitaisia tunteita tämän teoksen julkaisemisesta, mutta Dunne pysyi päättäväisenä, koska Merton jatkoi kirjoittamistaan. Vuonna 1946 New Directions julkaisi toisen Mertonin runokokoelman, A Man in the Divided Sea, joka yhdistettynä kolmeenkymmeneen runoon, herätti hänelle tunnustusta. Samana vuonna Harcourt Brace & Company hyväksyi Mertonin käsikirjoituksen The Seven Storey Mountainiin julkaistavaksi. Seitsemänkerroksinen vuori, Mertonin omaelämäkerta, kirjoitettiin kahden tunnin välein luostarin scriptoriumissa henkilökohtaisena projektina.
ellauri282.html on line 438: Vuoteen 1947 mennessä Merton oli mukavampi roolissaan kirjailijana. Maaliskuun 19. päivänä hän antoi juhlallisen lupauksensa ja sitoutui elämään elämänsä luostarissa. Hän aloitti myös kirjeenvaihdon erään karthusialaisen kanssa St. Hugh's Charterhousessa Englannissa. Merton oli arvostanut kivempää karthusialaista ritarikuntaa Getsemaniin saapumisestaan vuonna 1941, ja hän harkitsi myöhemmin kystersiläisistä luopumista tuon ritarikunnan vuoksi. Siitä huolimatta Katolinen Commonweal- lehti julkaisi 4. heinäkuuta Mertonin esseen nimeltä Poetry and the Contemplative Life.
ellauri282.html on line 440: Vuonna 1948 The Seven Storey Mountain julkaistiin kriitikoiden suosiossa, ja Mertonille lähetetty faniposti saavutti uusia korkeuksia. Merton julkaisi myös useita teoksia luostarille sinä vuonna, jotka olivat: Guide to Cistercian Life, Cistercian Contemplatives, Figures for an Apocalypse ja The Spirit of Simplicity. Tuona vuonna Saint Mary's College (Indiana) julkaisi myös Mertonin kirjasen What Is Contemplation? Merton julkaisi myös sinä vuonna elämäkerran, Exile Ends in Glory: The Life of a Trappistine, Mother M. Berchmans, OCSO.
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri282.html on line 451: Siitä huolimatta Merton saavutti lopulta yksinäisyyden, jota hän oli pitkään halunnut asuessaan erakkorakennuksessa luostarin alueella vuonna 1965. Vuosien mittaan hän kamppaili ajoittain joidenkin apottiensa kanssa siitä, ettei häntä päästetä ulos luostarista huolimatta hänen kansainvälisestä maineestaan ja laajasta kirjeenvaihdosta monien kanssa. päivän tunnettuja hahmoja.
ellauri282.html on line 457: Huhtikuussa 1966 Merton joutui leikkaukseen heikentävän selkäkivun hoitamiseksi. Toipuessaan Louisvillen sairaalassa hän rakastui vaikeasti Margie Smithiin, hänen hoitoonsa määrättyyn sairaanhoitajaopiskelijaan. (Hän kutsui häntä päiväkirjassaan nimellä "M.") Hän kirjoitti hänelle runoja ja pohdiskeli suhdetta "Juhannuspäiväkirjassa M." Merton kamppaili pitääkseen lupauksensa samalla kun hän oli syvästi rakastunut. Ei tiedetä, "viimeistelikö" hän koskaan suhdetta. Vizi varmaan "viimeisteli!" Mertonin päiväkirjan Kuudes osa, Learning to Love: Exploring Solitude and Freedom aiheutti pienen kohun, kun päiväkirjamerkinnät paljastivat Mertonin "suhteen" nuoren sairaanhoitajan kaa vuonna 1966. Nainen, joka tunnistettiin vain "M":ksi, oli Mertonin syvän intohimon kohde: "En ole koskaan nähnyt niin paljon yksinkertaista, spontaania, täydellistä rakkautta", hän kirjoitti, vaikka ei kuvaillutkaan heidän suhdettaan seksuaalisilla termeillä. Tämän hyvin inhimillisen rakkauden ansiosta Merton sai uuden ymmärryksen mystisestä rakkaudesta. As Burton-Christie sanoo: "Hän tuli huomaamaan, että kokemus siitä, että hän on" rapt "ekstaattisessa rakkaudessa voi tapahtua, ei vain yksityisenä, hengellisenä kokemuksena, jonka Jumala ja hän itse jakavat, vaan myös fyysinen, läheinen suhde rakastajattaren kanssa." Mertonin rakkausrunot, joku ymmärtäväinen Burton-Christie toteaa, ovat täynnä tarvitsevuuden teemaa ja haavoittuminen, että alttius rakkaudelle on inhimillinen tila, jota edes munkit eivät saa kieltää. Tämä nuori sairaanhoitaja herätti Mertonissa tietoisuuden siitä, että hän oli katkaissut itsensä elämästä uskonnollisen varmuuden ja dogman muurien taaxe. Hänellä oli turvaa, mutta ei viisautta eikä elämää. Get a life! Ne muutamat kuukaudet, jolloin he näkivät toisensa, tekivät munkista haavoittuvan monille ihmisille tuttuun läjään tunteita, kiusauksia ja psyykkisiä haavoja, mutta juuri tässä kaaoksessa hän koki "Rakkauden maailman" parantavan ja uudistavan voiman. Mitä vetoa että "viimeisteli!" Olihan se poikasena ollut kova panomies.
ellauri282.html on line 464: Merton tutustui ensimmäisen kerran itämaisiin uskontoihin ja kiinnostui niistä, kun hän luki Aldous Huxleyn Ends and Means -kirjan vuonna 1937, vuosi ennen hänen kääntymistään katolilaisuuteen. Koko elämänsä ajan hän opiskeli buddhalaisuutta, konfutselaisuutta, taolaisuutta, hindulaisuutta, sikhismiä, jainismia ja surfismia akateemisten ja luostariopintojensa lisäksi.
ellauri282.html on line 477: Mertonin elämä oli aiheena Charles L. Meen näytelmässä The Glory of the World. Roy Cockrum, entinen munkki, joka voitti Powerball-loton vuonna 2014, auttoi rahoittamaan näytelmän tuotantoa New Yorkissa. Ennen New Yorkia näytelmää esitettiin Louisvillessä, Kentuckyssa. Laulaja ja lauluntekijä Judy Collins kirjoitti ja äänitti kappaleen Thomas Mertonista vuonna 2022. Se on osa hänen settiään vuoden 2023 kiertueella.
ellauri282.html on line 497: Lumikki ja 7 kääpiötä on tämän trappistimunkin ja tunnetun kirjailijan omaelämäkerta. Apotti kannusti häntä luostaruuden käsitteen uudelleenmäärittelyyn ja pyhyyden tekemiseen nykyaikaisexi. Hän teki työtä käskettyä, ja kirja alkoi vuotaa hänestä. Merton lopetti kirjan vuonna 1946 ollessaan 31-vuotias, ja se julkaistiin hänen ollessaan 33-vuotias vuonna 1948. Hän työskenteli kirjan parissa ollessaan Gethsemani Abbeyssa lähellä Bardstownia Kentuckyssa. Otsikko viittaa Kiiras-tulivuoreen Danten Jumalallisessa näytelmässä. (Eilen oli muuten kiirastorstai, se on Maundy Thursday. Maundy on ehtoolliskäsky. Torstaina syötiin miehissä vika kerran kunnolla. Silloin alkoi näet Ramadan. Kissa heittäytyi rukoilevan šeikin syliin kesken ramadan-rituaalin. Ramadanin juhlamenoihin osallistui Algeriassa yllättäen kissa. Šeikki Walid Mehsas jakoi videon virallisella Facebook-sivullaan.)
ellauri282.html on line 499: Merton pohtii kirjassa varhaista elämäänsä ja puutteellista ymmärrystään ja halua löytää usko Jumalaan, mikä johti hänen kääntymiseensä roomalaiskatolisuuteen 1938 hänen ollessaan 23-vuotias. Ester Toivosesta tuli samaan aikaan Hastingsissa Miss Eurooppa. 2v mietintätauon jälkeen Merton luopui lupaavasta kirjallisesta urasta Columbia Jesterissä ja jätti lupaavan työnsä englannin opettajana St. Bonaventure's Collegessa Oleanissa, New Yorkissa. Sitten hän muutti Kentuckyn maaseudulle 1941 ja astui Getsemanin Neitsyt Marian luostariin. Samana vuonna Hitler mokasi avaamalla itärintaman suomalaisten tuella. Ei olis kannattanut. Kuoli 54-vuotiaana hämärissä olosuhteissa Bangcockissa1968, Merton siis. 27v irstailua + 27v luostarointia. Ei täysin transparenttia. Samana vuonna ammuttiin Robert Kennedy. Mä olin silloin Kivisaaren luostarissa irstailemassa. Hitler kuoli 66v hämärissä olosuhteissa Berliinissä 1945. For me to be a Saint is to be myself.
ellauri282.html on line 515: Keating oli Centering Prayerin, nykyaikaisen mietiskelevän rukousmenetelmän yksi kolmesta pääkehittäjästä, joka syntyi St. Joseph's Abbeysta vuonna 1975. William Meninger ja Basil Pennington, myös trappistimunkkeja, olivat menetelmän muita pääkehittäjiä. Kun Keating ehdotti konseptia ensimmäisen kerran, Meninger alkoi opettaa menetelmää, joka perustuu 1300-luvun henkiseen klassikkoon The Cloud of Unknowing (Tietämättömyyden pilvi, tästä on jo paasattu de Löllön yhteydessä albumissa 219). Meninger kutsui tätä "pilven rukoukseksi" ja opetti sitä papeille retriittitalossa. Pennington piti ensimmäisen retriitin maallikkoyleisölle Connecticutissa, jossa osallistujat ehdottivat termiä "Centering Prayer". Thomas Mertonista lähtien oli tiedetty porukoiden käyttäneen termiä ennen tätä, on epäilty, että lause olisi peräisin häneltä.
ellauri282.html on line 528: Nhất Hạnh muutti Pariisiin vuonna 1966. Hänestä tuli Vietnamin buddhalaisen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtaja. Vuonna 1969 Nhất Hạnh perusti yhtenäisen buddhalaiskirkon (Église Bouddhique Unifiée) Ranskaan (ei osa Vietnamin yhtenäistä buddhalaista kirkkoa). Vuonna 1975 hän perusti Bataattimeditaatiokeskuksen Fontvannesiin, Foret d'Otheen, lähellä Troyesia Auben maakunnassa Pariisin kaakkoispuolella. Seuraavien seitsemän vuoden ajan hän keskittyi kirjoittamiseen ja suoritti Mindfulnessin ihmeen, Kuun bambun ja Aurinkoni sydämeni -arvosanat.
ellauri282.html on line 542: Nobel-palkittu Martin Luther King Jr. kimitti Nhất Hạnhea Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 1967. Palkintoa ei sinä vuonna myönnetty. Vietnamin sota oli hyvässä vauhdissa. Se päättyi vasta 1975 Amerikan rökäletappioon.
ellauri282.html on line 594: Ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914 Masefield oli tarpeeksi vanha, jotta hänet vapautettiin asepalveluksesta. Vuonna 1918 Masefield palasi Amerikkaan toiselle saxanvastaiselle propagandareisulle viettäen suuren osan ajastaan puhumalla ja luennoimalla amerikkalaisille sotilaille, jotka odottivat lähettämistä Eurooppaan. Nämä puhetilaisuudet olivat erittäin onnistuneita. Kerran pataljoona mustia sotilaita tanssi ja lauloi hänelle hänen luennon jälkeen.
ellauri282.html on line 597: Samana aikana hän kirjoitti suuren määrän dramaattisia teoksia. Suurin osa niistä perustui kristillisiin teemoihin, ja koittaessaan saada niitä kaupaxi Masefield hämmästykseen kohtasi raamatullisia aiheita koskevien näytelmien esittämiskiellon, joka juontaa juurensa uskonpuhdistuksesta ja oli herätetty henkiin sukupolvea aikaisemmin Oscar Wilden Salomen tuotannon estämiseksi. Kompromissiin kuitenkin päästiin, ja vuonna 1928 hänen Kristuksen ennenaikainen tuleminen oli ensimmäinen näytelmä, joka esitettiin englantilaisessa katedraalissa sitten keskiajan.
ellauri282.html on line 599: Vuonna 1930 Robert Bridgesin kuoltua tarvittiin uusi runoilijavoittaja. Pääministeri Ramsay MacDonaldin suosituksesta kuningas George V nimitti Masefieldin, joka pysyi virassa kuolemaansa saakka vuonna 1967. Ainoa henkilö, joka piti virkaa pidempään, oli Alfred, Lord Tennyson. 2 riittävän isänmaallista myötäsukailijaa ja kylmäpäistä sotapropagandistia.
ellauri282.html on line 639: The Everlasting Mercy on runo John Masefieldiltä, Ison-Britannian toiseksi pisimpään toimineelta runoilijavoittajalta. Se julkaistiin vuonna 1911, ja sen tyyli on synnistä kristinuskoon kääntyneen miehen tunnustus. Teos, joka teki Masefieldin ensimmäisenä tunnetuksi, järkytti 1900-luvun alun brittiläisiä tunteita suoralla, rehellisellä ja siksi usein ankaralla kielenkäytöllä, kun päähenkilön väkivaltaisen, juopuneen naispuolisen eipäskuin naistenmiehen Saul Kanen elämää on kuvattu yksityiskohtaisesti. Viisu on halpahintaista melodraamaa, Netflix-tasoa.
ellauri283.html on line 238: The Conversation perustettiin Melbournessa, Australiassa vuonna 2011. Se toimii nyt maailmanlaajuisena sivustoverkostona, jossa on omat tiiminsä Australiassa, Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Afrikassa, Indonesiassa, Espanjassa ja Kanadassa. Enemmistö ellei kaikki tanakasti länkkärien leirissä. Sen toimintaohjeita ovat mm. seuraavat:
ellauri283.html on line 261: Sekä Gulf Petroleum että Al Thani Corporation omistivat aiemmin kumpikin 5 prosentin osuuden. Kanadalainen Talisman Energy (aiemmin Arakis) oli alkuperäinen sidosryhmä. Sen osuus myytiin ONGC Videshille vuonna 2003.
ellauri283.html on line 263: Yhdysvaltain hallitus määräsi taloudelliset pakotteet Sudanille vuonna 1997, koska Sudanin hallitus sponsoroi kansainvälistä terrorismia ja ihmisoikeustilanne on heikko. Pakotteet kielsivät kaupan Yhdysvaltojen ja Sudanin välillä sekä yhdysvaltalaisten yritysten investoinnit Sudaniin. Helmikuussa 2000 Yhdysvaltain hallitus laajensi pakotteitaan kattamaan Sudapetin ja GNPOC:n. Nämä pakotteet poistettiin Sudanin vallankumouksen 2018/2019 ja sitä seuranneiden kahden hallituksen välisten neuvottelujen jälkeen vuoden 2020 lopussa.
ellauri283.html on line 267: Sudanin historia viittaa Sudanin tasavallan alueeseen, mukaan lukien se, josta vuonna 2011 tuli itsenäinen Etelä-Sudanin valtio Niilin latvoilla. Sudanin alue on maantieteellisesti osa suurempaa Afrikan aluetta, joka tunnetaan myös nimellä "Sudan ". Termi on johdettu arabiasta : بلاد السودان bilād as-sūdān eli "mustan miehen maa", ja sitä on joskus käytetty laajemmin viitaten Länsi- ja Keski-Afrikan Sahelin vyöhykkeeseen. Musta mies!
ellauri283.html on line 269: Nykyaikainen Sudanin tasavalta perustettiin vuonna 1956, ja se peri rajansa vuonna 1899 perustetusta anglo-egyptiläisestä Sudanista. Vuotta 1899 edeltävinä aikoina "Sudan" koski pääasiassa Turkin Sudania ja Mahdivaltiota, ja laajemminkin vaihtelevaa aluetta pohjoisen Egyptin ja etelän nykyisen Ugandan, Kenian ja Etiopian naapurialueiden välillä.
ellauri283.html on line 273: Vaikka islam oli läsnä Sudanin Punaisenmeren rannikolla ja sitä ympäröivillä alueilla jo 700-luvulta lähtien, Niilin laakso islamisoitui pahasti vasta 1300-1400-luvulla kilttien kristittyjen kuningaskuntien rappeutumisen jälkeen. Näitä valtakuntia seurasi Sennarin sulttaanikunta 1500-luvun alussa, joka hallitsi julmasti suuria osia Niilin laaksosta ja itäisestä autiomaasta, kun taas Darfurin valtakunnat hallitsivat Sudanin länsiosaa. Eteläisillä alueilla syntyi kaksi pientä valtakuntaa, Shillukin kuningaskunta vuonna 1490 ja Taqali vuonna 1750 lähellä nykyaikaista Etelä-Sudania., mutta Egyptin Muhammad Ali valtasi sekä pohjoiset että eteläiset alueet 1820-luvulla. Muhammad Alin ja hänen välittömien seuraajiensa sortavan hallinnon ansiona pidetään sitä, että se herätti kaunaa viattomia turko-egyptiläisiä ja brittiläisiä hallitsijoita kohtaan ja johti Mahdivaltion perustamiseen, jonka Muhammad Ahmad perusti, ilkeä kun oli, vuonna 1881 .
ellauri283.html on line 275: Sudanin itsenäistymisestä vuonna 1956 lähtien Sudanin historiaa ovat vaivanneet aivan käsittämättömät ihan vaan sisäiset konfliktit, kuten ensimmäinen Sudanin sisällissota (1955–1972), toinen Sudanin sisällissota (1983–2005), Darfurin sota (2003–2010), huipentui Etelä-Sudanin irtautumiseen 9. heinäkuuta 2011, minkä jälkeen siellä käytiin toinen sisällissota (2013-2020). Kolmas on jo hyvällä alulla (2023).
ellauri283.html on line 289: Sillä 1000-luvulle eKr. tultaessa Uuden kuningaskunnan dynastioiden arvovalta oli heikentynyt, mikä mahdollisti jaetun hallinnon Egyptissä ja lopetti egyptiläisten vallan Kushissa. Kun egyptiläiset vetäytyivät, Kushilta lakkasi olemasta kirjallisia tietoja tai tietoja alueen toiminnasta seuraavien kolmensadan vuoden aikana. Kahdeksannen vuosisadan alussa eKr. Kush kuitenkin nousi itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jota hallitsi napakka aggressiivinen monarkkilinja, joka laajensi hitaasti vaikutusvaltaansa Egyptiin. Noin 750 eaa., Kushilainen kuningas nimeltä Wilho valloitti Ylä-Egyptin ja hänestä tuli Theban hallitsija noin vuoteen 740 eKr. asti. Hänen seuraajansa Pive kukisti Niilin suistonja valloitti Egyptin ja aloitti siten 25. dynastian. Pive perusti kuninkaiden linjan, joka hallitsi Kushia ja Thebea noin sata vuotta. Dynastian puuttuminen Assyrian vaikutuspiiriin Lähi-idässä aiheutti vastakkainasettelun Egyptin ja voimakkaan Assyrian valtion välillä, joka hallitsi valtavaa valtakuntaa, joka käsitti suuren osan Lähi-idästä, Anatoliasta, Kaukasuksesta [ tarvitaan lainaus ] ja itäisen Välimeren altaasta heidän kotimaassaan Ylä-Mesopotamiassa. Taharqan, (688–663 eKr.), viimeisen kusilaisten faaraon, voitti ja ajoi pois Lähi-idästä Assyrialainen Sanherib toimekkaana. Sanheribin seuraaja Esa Shariola meni vielä pidemmälle käynnistäen täyden hyökkäyksen Egyptiin vuonna 674 eKr., kukistaen Taraqan ja valloittaen nopeasti maan. Torakka pakeni takaisin Nubiaan, ja assyrialaiset asettivat alkuperäiset egyptiläiset ruhtinaat Esa Shaddonin vasalliksi. Tarakka pystyi kuitenkin palaamaan joitakin vuosia myöhemmin ja kaatamaan osan Egyptistä aina Thebaan asti Assyrian väpelöiltä egyptiläisiltä vasalliruhtinailta. Esa Shaddon kuoli kaikexi onnexi pääkaupungissaan Ninivessä valmistautuessaan palaamaan Egyptiin ja karkottamaan taas kushilaiset.
ellauri283.html on line 298: Meroën ja Egyptin suhteet eivät aina olleet rauhanomaiset. Vastauksena Meroën tunkeutumiseen Ylä-Egyptiin roomalainen armeija muutti etelään ja tuhosi Napatan napakasti vuonna 23 eaa. Roomalainen komentaja hylkäsi alueen kuitenkin nopeasti pitäen sitä liian köyhänä oikeuttamaan kolonisoinnin.
ellauri283.html on line 302: Nobodya / n oʊ ˈ b eɪ ʃ ə / tai nobadia ( / n oʊ ˈ b eɪ d i ə / ; kreikka : νοβαδία, nobadia ; vanha nubialainen : ⲙⲓⲅⲛ̅ migin tai ⲙⲓⲅⲓⲧⲛ︦ ⲅⲩⲗ, migitin goul -rivi "Nobadian maasta" ) oli myöhäinen antiikin valtakunta Ala-Noobiassa. Yhdessä kahden muun Nubian valtakunnan, Makuria ja Alodia, se seurasi Kushin valtakuntaa. Sen jälkeen, kun Nobadia perustettiin noin vuonna 400, se laajeni vähitellen kukistamalla Blemmyt pohjoisessa ja sisällyttämällä alueen toisen ja kolmannen Niilin kaihien väliseen etelään. Vuonna 543 se kääntyi koptikristinuskoon. Sen jälkeen Makuria annexoi sen tuntemattomissa olosuhteissa 700-luvulla.
ellauri283.html on line 313: Vuosina 639–641 Rashidunin kalifaatin muslimi - arabit valloittivat Bysantin Egyptin. Vuonna 641 tai 642 ja uudelleen vuonna 652 he hyökkäsivät Nubiaan, mutta heidät torjuttiin, mikä teki nubalaisista yhden harvoista, jotka onnistuivat voittamaan arabit islamilaisen laajentumisen aikana. Myöhemmin Makulian kuningas ja arabit sopivat ainutlaatuisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka sisälsi myös vuotuisen joululahjojen vaihdon, mikä tunnusti Makulian itsenäisyyden. Vaikka arabit eivät onnistuneet valloittamaan Nubiaa, he asettuivat Niilin itäpuolelle, missä he lopulta perustivat useita satamakaupunkeja ja menivät sitten naimisiin paikallisten ex-blemmyjen kanssa.
ellauri283.html on line 321: Pian Fonzie joutui konfliktiin ottomaanien kanssa, jotka olivat miehittäneet Suakinin noin 1526 ja työntäneet lopulta Niiliä pitkin etelään saavuttaen kolmannen Niilin kaihialueen vuosina 1583/1584. Myöhempi ottomaanien yritys kaapata Dongola torjuttiin Fonziella vuonna 1585. Myöhemmin Hannik, joka sijaitsee aivan kolmannen kaihin eteläpuolella, merkitsi kahden osavaltion välistä rajaa. Ottomaanien hyökkäyksen jälkimainingeissa yritettiin anastaa Ajib, Pohjois-Nubian alaikäinen kuningas. Vaikka Fonzie lopulta tappoi hänet vuonna 1611/12, hänen seuraajansa Abdallabit saivat valtuudet hallita kaikkea Sinisen ja Valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolella huomattavalla autonomialla.
ellauri283.html on line 323: 1600-luvulla Fonzien osavaltio saavutti laajimmansa, mutta seuraavalla vuosisadalla se alkoi lysähtää kuin vappupallo. Vallankaappaus vuonna 1718 toi dynastian muutoksen, kun taas toinen vuosina 1761-1762 johti Hamaj-hallitukseen, jossa Hamaj (kansa Etiopian rajamailta) hallitsi tehokkaasti Fonzien sulttaanien ollessa heidän takataskussaan pelkkiä nukkeja. Pian tämän jälkeen sultanaatti alkoi pirstoutua; 1800-luvun alussa se rajoittui lähinnä Geziraan.
ellauri283.html on line 327: Niilin länsipuolella, Darfurissa, islamilaisen ajanjakson aikana syntyi aluksi Tunjurin valtakunta, joka korvasi vanhan Dajun valtakunnan 1400-luvulla ja ulottui Wadaihin asti. Tunjurilaiset olivat luultavasti arabisoituneita berberejä ja ainakin heidän hallitseva eliittinsä muslimeja. 1600-luvulla Fur Keiran sulttaanikunta ajoi tunjurit vallasta. Keiran osavaltio, nimellisesti muslimi Sulayman Solongin (n. 1660–1680 ) hallituskaudesta lähtien, oli alun perin pieni valtakunta Pohjois- Jebel Marrassa, mutta laajeni 1700-luvun alussa länteen ja pohjoiseen ja itään Muhammad Tayrabin (n. 1751–1786) hallinnon alaisuudessa valloituksen aikana Kordofaniin vuonna 1785. Tämän suunnilleen Alaskan kokoisen valtakunnan huippukausi kesti vuoteen 1821 asti.
ellauri283.html on line 335: Lord Kitchenerin johtama englantilais-egyptiläinen joukko lähetettiin vuonna 1898 Sudaniin. Sama Kitchener epäilemättä joka seikkaili kenraali Bobsin kanssa maalla, merellä ja ilmassa. Sudan julistettiin osakehuoneistoksi vuonna 1899 Britannian ja Egyptin hallinnon alaisuudessa. Esimerkiksi Sudanin kenraalikuvernööri nimitettiin "Khedivaatin asetuksella" eikä pelkästään Ison-Britannian kruunun toimesta, mutta säilyttäen yhteisen hallinnon vaikutelman Brittiläinen imperiumi muotoili politiikkaa ja toimitti suurimman osan johtajista hengiltä.
ellauri283.html on line 337: Vuonna 1896 belgialainen retkikunta vaati osia Etelä-Sudanista, jotka tunnettiin nimellä Lado Enclave. Lado Enclave oli virallisesti osa Belgian Kongoa. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Belgian välillä vuonna 1896 tehdyssä sopimuksessa erillisalue luovutettiin briteille kuningas Leopold II:n hämäräxi jääneen kuoleman jälkeen joulukuussa 1909.
ellauri283.html on line 349: Vuonna 1943 britit alkoivat valmistella pohjoista itsehallintoa varten ja perustivat Pohjois-Sudanin neuvoa-antavan toimikunnan neuvomaan kuuden Pohjois-Sudanin provinssin: Khartumin, Kordofanin, Darfurin sekä Itä-, Pohjois- ja Sinisen Niilin provinssien hallintoon. Sitten vuonna 1946 Britannian hallinto muutti politiikkansa ja päätti yhdistää Pohjois- ja Etelä-Sudanin yhden hallituksen alle. Etelä-Sudanin viranomaisille ilmoitettiin Juban konferenssissa vuonna 1947, että niitä hallinnoisi tulevaisuudessa yhteinen hallintoviranomainen pohjoisen kanssa. Vuodesta 1948 lähtien 13 Britannian viranomaisten nimeämää edustajaa edusti etelää Sudanin lainsäädäntökokouksessa.
ellauri283.html on line 351: Monet etelän asukkaat tunsivat olevansa brittien pettämiä kuten tavallista, koska he jäivät suurelta osin uudelta hallitukselta pois mielestä. Uuden hallituksen kieli oli arabia, mutta Etelä-Sudanin byrokraatit ja poliitikot olivat pääosin saaneet englanninkielisen koulutuksen. Brittien vuonna 1953 vapautuneista kahdeksasta uudesta hallituksen paikasta vain neljä annettiin eteläisille.
ellauri283.html on line 355: Helmikuussa 1953 Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti tekivät sopimuksen Sudanin itsehallinnosta ja itsemääräämisoikeudesta. Siirtymäkausi kohti itsenäisyyttä alkoi ensimmäisen parlamentin virkaanastumisesta vuonna 1954. 18. elokuuta 1955 Etelä-Sudanin Toritissa puhkesi armeijan kapina, joka vaikka tukahdutettiin nopeasti, johti entisen eteläisen sissikapinaan. kapinallisia ja merkitsi Sudanin ensimmäisen sisällissodan alkua. 15. joulukuuta 1955 Sudanin pääministeri Ismail al-Azhari ilmoitti, että Sudan julistaa yksipuolisesti itsenäisyyden neljän päivän kuluttua. Sudanin parlamentti julisti yksipuolisesti ja yksimielisesti 19. joulukuuta 1955 Sudanin itsenäisyyden. Ison-Britannian ja Egyptin hallitukset tunnustivat Sudanin itsenäisyyden 1. tammikuuta 1956. Yhdysvallat oli ensimmäisten ulkomaisten valtojen joukossa, jotka tunnustivat uuden valtion. Arabien johtama Khartumin hallitus kuitenkin petti eteläisille annetut lupaukset liittovaltiojärjestelmän luomisesta, mikä johti eteläisen armeijan upseerien kapinaan, joka aiheutti 17 vuotta kestäneen sisällissodan (1955–1972). Sodan alkuvaiheessa satoja etelässä palvelevia pohjoisen byrokraatteja, opettajia ja muita virkamiehiä murhattiin.
ellauri283.html on line 373: Sudan luotti useisiin maihin asetoimituksissaan. Armeijaa olivat itsenäistymisestä lähtien kouluttaneet ja toimittaneet britit, mutta suhteet britteihin katkesivat Arabi-Israelin kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967. Samaan aikaan katkesivat myös suhteet Yhdysvaltoihin ja Länsi-Saksaan. Vuodesta 1968 vuoteen 1971 Neuvostoliitto ja itäblokin maat myivät suuria määriä aseita ja tarjosivat teknistä apua ja koulutusta Sudanille. Tällä hetkellä armeija kasvoi 18 000 miehestä noin 60 000 mieheen. Suuri määrä tankkeja, lentokoneet ja tykistö hankittiin tuolloin, ja ne hallitsivat armeijaa 1980-luvun lopulle asti. Osapuolten suhteet kylmenivät vuoden 1971 oikeistovallan kaappauksen jälkeen, ja Khartumin hallitus pyrki monipuolistamaan toimittajiaan. Egypti oli 1970-luvun tärkein sotilaallinen kumppani, joka toimitti ohjuksia, miehistönkuljetusaluksia ja muuta sotilaallista laitteistoa.
ellauri283.html on line 375: Länsimaat aloittivat toimitukset Sudanille uudelleen 1970-luvun puolivälissä. Yhdysvallat aloitti Sudanin suuren määrän varusteiden myynnin vuoden 1976 tienoilla. Sotilasalan myynti oli huipussaan vuonna 1982, 101 miljoonaa dollaria. Allianssia Yhdysvaltojen kanssa vahvistettiin Ronald Reaganin johdolla. Yhdysvaltain "apu" kasvoi 5 miljoonasta dollarista vuonna 1979 200 miljoonaan dollariin vuonna 1983 ja sitten 254 miljoonaan dollariin vuonna 1985, pääasiassa sotilasohjelmiin. Sudanista tuli siten toiseksi suurin Yhdysvaltojen Afrikalle avun saaja (Egyptin jälkeen). "Päätettiin" rakentaa neljä lentotukikohtaa Rapid Deployment Force -yksiköille ja tehokas kuunteluasema CIA:lle Port Sudanin lähelle.
ellauri283.html on line 395: Rauhanneuvottelut eteläisten kapinallisten ja hallituksen välillä edistyivät merkittävästi vuonna 2003 ja vuoden 2004 alussa, vaikka yhteenotot osissa etelää ovat kuulemma jatkuneet. Osapuolet ovat sopineet, että lopullisen rauhansopimuksen jälkeen Etelä-Sudan nauttii autonomiasta kuuden vuoden ajan, ja tämän ajanjakson päätyttyä Etelä-Sudanin kansa voi äänestää kansanäänestyksessä itsenäisyydestä. Lisäksi öljytulot jaetaan tasan hallituksen ja kapinallisten kesken kuuden vuoden välijakson aikana. Osa tarkkailijoista on kuitenkin kyseenalaistanut hallituksen kyvyn tai halukkuuden lunastaa nämä lupaukset, ja kolmen Keski- ja Itäisen provinssin asema oli kiistanalainen neuvotteluissa. Jotkut tarkkailijat ihmettelivät: antaisivatko pohjoisen kovan linjan elementit sopimuksen edetä? Kyllä jännään miten Anna sopeutuu Veräjämäen puolen miljoonan rivitalonpätkään, kun Vuosaaren vuokrakämppä on niin luonnonkauniin Kallahden lähellä ihan koirankävelytysmatkan päässä?
ellauri283.html on line 413: Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi vuonna 2009 al-Bashirin pidätysmääräyksen, jossa häntä syytettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista. Vuosina 2009 ja 2010 Etelä-Kordofanissa kilpailevien nomadiheimojen väliset konfliktit aiheuttivat suuren määrän uhreja ja porukat joutuivat siirtämään telttojaan ihan tuhansin.
ellauri283.html on line 417: Tammikuussa 2011 pidettiin kansanäänestys Etelä-Sudanin itsenäisyydestä, ja Etelä-Sudanin enemmistö äänesti eron puolesta myöhemmin samana vuonna Etelä-Sudanin tasavallaksi, jonka pääkaupunki oli Juba ja Kiir Mayardit sen ensimmäisenä presidenttinä. Al-Bashir ilmoitti hyväksyvänsä tuloksen, mutta väkivalta puhkesi pian kiistanalaisella Abyein alueella, jota sekä pohjoinen että etelä vaativat. Kunin ex-mies toimi piiskana kiinalaisten rakennuxilla etelä-Sudanissa. Se pyysi Kunia sinne mukaansa, muttä hiän ei lähtenyt.
ellauri283.html on line 421: Huhtikuussa 2019, useita kuukausia jatkuneiden katumielen osoitusten jälkeen, Sudanin presidentti Omar al-Bashir syrjäytettiin. Hänen hallituksensa kaatumisen jälkeen maata on hallinnut Sudanin suvereniteettineuvosto, joka koostuu sekä sotilas- että siviiliedustajista siirtymäkauden korkeimpana voimana. Seuraaviin Sudanin parlamenttivaaleihin asti, jotka on suunniteltu pidettäväksi vuonna 2022, maata johtavat yhdessä siirtymäkauden suvereenin neuvoston puheenjohtaja Abdel Fattah al-Burhan ja pääministeri Abdallah Hamdok.
ellauri283.html on line 468: Mutta kuten aivan oikein arvasitte on olemassa rauhansopimus. Se on allekirjoitettu vuonna 1876 Mambesin olles vielä brittiläinen siirtomaa ja Galungan kuuluessa Ranskalle. Rauhansopimuksessa määriteltiin oli Mambesin ulottuvan etelässä Lunga-joelle saakka. Tosiasia on että koko alue oli siihen aikaan täysin tutkimatonta seutua, jossa joki oli ainoa kaikkien palefacejen tuntema maamerkki. Vuorille ei kukaan länkkäri ollut kiivennyt eikä alueesta muutenkaan tiedetty juuri mitään. Savunaamoilta ei toki kysytty. Käytännön galungalaiset tunsivat voivansa ylittää joen aivan vapaasti ja laiduntaa karjaansa rajan toisella puolella jos halusivat - kun taas yxikään britti ei koskaan vaivautunut vuoriston ylize. Silti vittu britit sanoivat nyppien whiskereitään. Sopimus on sopimus, ainakin jos se on meidän eduxi.
ellauri283.html on line 485: Britannia ja Ranska kilpailivat 1800-luvun lopulla Länsi-Afrikan sisämaiden hallinnasta. Ranskalainen tutkimusmatkailija Louis-Gustave Binger vieraili 1887 Ouagadougoussa. Hän ei ollut vakuuttunut mosien vauraudesta, mutta piti aluetta mahdollisena orjatyövoimareservinä ranskalaisten muille pyrkimyksille. Työvoimaa tarvittiin erityisesti puuvillan viljelyyn viljavan Nigerjoen laaksossa, jossa asutus oli harvaa. Binger teki sopimuksen King Kong-valtakunnan hallitsijan kanssa, ja seuraavien vuosien aikana ranskalaiset valtasivat monia osia Burkina Fasosta. Ouagadougoun ranskalaiset polttivat 1896. Ranska ja Britannia tekivät 1898 sopimuksen, joka takasi Ranskalle Voltajoen yläjuoksun alueen. Se asetettiin ensin sotilasalueeksi, mutta vuonna 1904 se liitettiin osana Ylä-Senegalin ja Nigerin siirtomaata, jota hallinnoitiin Bamakosta.
ellauri283.html on line 494: Sen jälkeen kun jihadistit aloittivat kampanjansa naapurimaasta Malista käsin vuonna 2015, yli 10 000 siviiliä, sotilasta ja poliisia on kuollut erään kansalaisjärjestön arvion mukaan, ja ainakin 2 miljoonaa ihmistä on joutunut vaihtamaan asuntoa pienempään. Virallisten lukujen mukaan jihadistit hallitsevat käytännössä noin 40 prosenttia maasta.
ellauri283.html on line 499: Burkina Faso on monirotuinen valtio, ja siellä elää yli 60 etnistä ryhmittymää. Mosit on merkittävin ryhmä, ja vuonna 2010 Burkina Fason asukkaista 52,5 prosenttia kuului heihin. Fulbien osuus oli 8,4 prosenttia, gurmien 6,8 prosenttia ja bobojen 4,8 prosenttia. Kaikkiaan vuoden 1986 tietojen mukaan noin 94 % burkinafasolaisista kuuluu nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuviin kansoihin. Gurilaisen ryhmän kieliä puhuvat mosit ja heidän sukukansansa dagarit, biriforit, nankanset ja kusasit ovat perinteisesest asuneet maan keskiosassa Valkoisen Voltan alueella. Lobit asuvat maan lounaisosassa ja bobot Malin rajaseudulla Bobo-Dioulasson koillispuolella. Grusit sukukansoineen elävät Ghanan rajaseuduilla, gurmat kaakossa Beninin rajalla, senufot lännessä sekä Kankalaban tasangolla, dogonit Bandiagaran vuoristoseudulla. Mandelaisen ryhmän kieliä puhuvat samot, soninket ja djulat asuvat maan luoteisosassa erillisinä ryhminä gurilaisten kansojen joukossa, bisat Valkoisen Voltan varrella lähellä Ghanan rajaa. Atlanttiseen kieliryhmään kuuluvat maan luoteisosassa asuvat fulbet. Maan pohjoisosan puoliautiomaata asuttavat paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja heidän länsipuolellaan songhait. Kaupungeissa on hausoja, libanonilaisia ja ranskalaisia.
ellauri283.html on line 502: Siirtomaa-aikoina nykyisen Malin alueesta käytettiin nimeä Ranskan Sudan. Mali on nimetty muinaisen Malin kuningaskunnan mukaan. Mali on Afrikan unionin jäsenmaa ja pinta-alaltaan Afrikan kahdeksanneksi ja maailman 23. suurin valtio. Isompi kuin Kalifornia, isompi kuin Texas, melkein yhtä suuri kuin Alaska. (Sudan on isompi kuin Alaska, joten lälläs lää.) Maa itsenäistyi useimpien muiden afrikkalaisten siirtomaiden tavoin 1960-luvulla (vuonna 1960).
ellauri283.html on line 511: Ranskalaiset saapuivat Maliin vuoden 1880 tienoilla. He pyrkivät tekemään Malista siirtomaansa, ja tekivätkin. Paikallisten vastarinta päättyi vuonna 1898, kun malinkésotilas Samory Touré voitettiin seitsemän vuoden sodan jälkeen. Malista tuli nimellä Ranskan Sudan osa Ranskan Länsi-Afrikkaa.
ellauri283.html on line 513: Itsenäisen Malin ensimmäiseksi presidentiksi nousi Modibo Keïta. Malista tuli yhden puolueen valtio, joka lähentyi kylmän sodan aikaista sosialististen valtioiden itäblokkia. Keïtan johtama Mali erosi Ranskan yhteisöstä vuonna 1962 ja kansallisti alueen luonnovaroja. Seurauksena valtion taloudellinen tila heikkeni (?!) vähitellen. Lokakuussa 1968 Malissa tapahtui veretön sotilasvallankaappaus, jossa Keïtan syrjäytti kenraali Moussa Traoré. Keïta vietti loppuelämänsä vankeudessa. Ratkaistakseen Malia vaivanneet taloudelliset ongelmat Traoré sitoutui 1980-luvulla Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) talousohjelmaan. Ohjelman vaatimat säästötoimet olivat erittäin epäsuosittuja malilaisten keskuudessa. IMF onkin persemäinen kolonialistien työrukkanen.
ellauri283.html on line 515: 1990-luvun alussa poliittinen vastarinta Malissa järjestäytyi. Samaan aikaan maan pohjoisosissa syttyi entinen konflikti, kun kuivuutta paenneet tuaregit palasivat Libyasta ja Algeriasta. Paikallinen väestö vastusti tulijoita asein. Traorén hallinto julisti maahan poikkeustilan ja kukisti tuaregien liikehdinnän kovaotteisesti. Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 johti tuaregien kesken laajoihin mielenosoituksiin.
ellauri283.html on line 533: Burkina Fason etnisesti monimuotinen valtio, ja siellä elää yli 60 etnistä ryhmittymää. Mosit on merkittävin ryhmä, ja vuonna 2010 Burkina Fason asukkaista 52,5 prosenttia kuului heihin. Fulbien osuus oli 8,4 prosenttia, gurmien 6,8 prosenttia ja bobojen 4,8 prosenttia. Kaikkiaan vuoden 1986 tietojen mukaan noin 94 % burkinafasolaisista kuuluu nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuviin kansoihin. Gurilaisen ryhmän kieliä puhuvat mosit ja heidän sukukansansa dagarit, biriforit, nankanset ja kusasit ovat perinteisesest asuneet maan keskiosassa Valkoisen Voltan alueella. Lobit asuvat maan lounaisosassa ja bobot Malin rajaseudulla Bobo-Dioulasson koillispuolella. Grusit sukukansoineen elävät Ghanan rajaseuduilla, gurmat kaakossa Beninin rajalla, senufot lännessä sekä Kankalaban tasangolla, dogonit Bandiagaran vuoristoseudulla. Mandelaisen ryhmän kieliä puhuvat samot, soninket ja djulat asuvat maan luoteisosassa erillisinä ryhminä gurilaisten kansojen joukossa, bisat Valkoisen Voltan varrella lähellä Ghanan rajaa. Atlanttiseen kieliryhmään kuuluvat maan luoteisosassa asuvat fulbet. Maan pohjoisosan puoliautiomaata asuttavat paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja heidän länsipuolellaan songhait. Kaupungeissa on hausoja, libanonilaisia ja ranskalaisia.
ellauri283.html on line 536: Siirtomaa-aikoina nykyisen Malin alueesta käytettiin nimeä Ranskan Sudan. Mali on nimetty muinaisen Malin kuningaskunnan mukaan. Mali on Afrikan unionin jäsenmaa ja pinta-alaltaan Afrikan kahdeksanneksi ja maailman 23. suurin valtio. Maa itsenäistyi useimpien muiden afrikkalaisten siirtomaiden tavoin 1960-luvulla (vuonna 1960).
ellauri284.html on line 161: Koko 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Saksa liittyi muiden eurooppalaisten valtojen joukkoon kamppailussa siirtomaaomaisuudesta. Kuten muutkin maailmanvallat (so. britit, mukaan lukien Yhdysvallat ja Japani), Saksa alkoi puuttua Kiinan paikallisiin asioihin. Kun kaksi saksalaista lähetyssaarnaajaa sai surmansa Juyen välikohtauksessa vuonna 1897, Kiinan oli pakko suostua Kiautschou Bayn oluttehtaan toimilupaan Shantungissa (nykyinen Shandong ) Saksalle vuonna 1898 99 vuoden vuokrasopimuksella. Saksa alkoi sitten vahvistaa vaikutusvaltaansa muualla provinssissa ja rakensi Tsingtaon kaupungin ja sataman, josta tuli Kaiserlichen merijalkaväen saksalaisen Itä-Aasian laivueen tukikohta.(Saksan laivasto), joka toimi Saksan siirtokuntien tukena Tyynellämerellä. Iso-Britannia suhtautui saxalaiseen olueen Kiinassa epäluuloisesti ja vuokrasi Weihaiwein, myös Shantungissa, merisatamaksi ja hiilivoimalaitokseksi. Venäjä vuokrasi oman asemansa Port Arthurissa (nykyinen Lüshunkou ) ja Ranska Kwang-Chou-Wanissa. Iso-Britannia alkoi myös luoda läheisiä suhteita Japaniin, ja diplomaattisuhteet tiivistyivät, kun anglo-japanilainen liitto allekirjoitettiin 30. tammikuuta 1902. Japani näki liiton välttämättömänä pelotteena pääkilpailijalleen Venäjälle. Japani osoitti potentiaalinsa voitolla Venäjän ja Japanin sodassa 1904–1905, ja liitto jatkui ensimmäiseen maailmansotaan.
ellauri284.html on line 174: Japanilaisten uhrien määrä oli 733 kuollutta ja 1 282 haavoittunutta; briteissä kuoli 12 ja haavoittui 53. Saksalaiset puolustajat menettivät 199 kuollutta ja 504 haavoittunutta. Aivan naurettavan pieniä lukuja! Saksalaiset kuolleet haudattiin Tsingtaoon, kun taas loput sotilaat kuljetettiin sotavankileireille Japaniin. Marssin aikana Tsingtaoon ja sitä seuranneen piirityksen aikana japanilaiset joukot tappoivat 98 kiinalaista siviiliä ja haavoittivat 30; siellä oli myös lukemattomia japanilaisten sotilaiden kiinalaisten naisten raiskaustapauksia. 4 700 saksalaista vankia kohdeltiin hyvin ja kunnioituksella Japanissa, kuten Brändön sotavankileirillä. Saksalaiset joukot internoitiin Japanissa Versaillesin rauhansopimuksen muodolliseen allekirjoittamiseen vuonna 1919 asti, mutta "sopimusteknisistä syistä" johtuen joukkoja ei palautettu ennen vuotta 1920. 170 vankia päätti jäädä Japaniin sodan päätyttyä. Japanilaiset butterflyt on tosi söpöjä, ja niillä on tuuheat karvapehkot, ellei niitä ajella.
ellauri284.html on line 211: Maritzin kapina, joka tunnetaan myös nimellä buurikapina tai viiden šillingin kapina, oli aseellinen kapina Etelä-Afrikassa vuonna 1914, ensimmäisen maailmansodan alussa. Sitä johtivat buurit, jotka tukivat Etelä-Afrikan tasavallan uudelleen perustamista Transvaaliin. Monet Etelä-Afrikan hallituksen jäsenet olivat itse entisiä buuria, jotka olivat taistelleet Maritz-kapinallisten kanssa brittejä vastaan toisessa buurisodassa, joka oli päättynyt kaksitoista vuotta aiemmin. Kapina epäonnistui, ja sen johtajat saivat kovia sakkoja ja vankeusrangaistuksia. Irlannin nationalistien sanaa "Englannin epäonni on katkeran lopun mahdollisuus", "katkerot loppujen loput" ja heidän kannattajansa näkivät ensimmäisen maailmansodan alkamisen mahdollisuutena, varsinkin kun Englannin vihollinen Saksa oli ollut heidän vanha kannattajansa.
ellauri284.html on line 222: Huolimatta alustavista huolista, että komedia saattaisi vähätellä sodan arvoa, se sai kiitosta ja voitti British Academy Television Award -palkinnon parhaasta komediasarjasta vuonna 1989. Vuonna 2000 se sijoittui alan ammattilaisten toimesta 16. sijalle 100 suurimman brittiläisen televisio-ohjelman listalla. koonnut British Film Institute. Jotkut historioitsijat ja poliitikot ovat kuitenkin kritisoineet sitä liian kriittisen näkemyksen esittämisestä sodasta, mikä vahvistaa yleistä käsitystä "aasien johtamista leijonoista".The Witchin Falklandin sota 1982 oli jymymenestys, mutta Blairin Irakin invaasiosota 2003 emämunaus. Paha siltä pohjalta on vinoilla Ukrainan demilitarisaatiosta. Tai eihän se mitään estä, historia toistaa izeään. Voittoisat sodat on oikeutettuja, tappiot kansanmurhia..
ellauri284.html on line 224: Blackadder Goes Forth tapahtuu vuonna 1917 länsirintamalle ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Kapteeni Edmund Blackadder (Rowan Atkinson) on brittiarmeijan ammattisotilas, joka on suuren sodan puhkeamiseen asti nauttinut suhteellisen vaarattomista tilanteista olemassaolostaan taistelevia alkuperäiskansoja vastaan, jotka olivat yleensä "kaksi jalkaa pitkiä ja aseistettuja kuivatulla ruoholla". Joutuessaan loukkuun juoksuhaudoissa suunnitellun toisen "ison työnnön" aikana, hänen huolensa on välttää hänen lähettämisensä "yli huipulle" varmaan kuolemaan. Sarja kertoo siis Blackadderin yrityksistä paeta juoksuhaudoista erilaisten suunnitelmien kautta, joista suurin osa epäonnistuu huonon onnen, väärinkäsitysten ja tovereiden yleisen epäpätevyyden vuoksi. Yllämainitut toverit ovat hänen toissijainen, idealistinen edvardiaaninen ylemmäs- luutnantti George St Barleigh (Hugh Laurie) ja heidän syvästi tyhmä mutta sitkeä sotamies S. Baldrick (Tony Robinson).
ellauri284.html on line 243: Sarja muistelee useita todellisia historiallisia sodan tapahtumia, kuten joulutauon vuonna 1914. Blackadder muistelee tapahtumaa: "Molemmat osapuolet etenivät yhden joulupisun aikana pidemmälle kuin kahden ja puolen seuraavan sodan vuoden aikana." Viitataan myös aikakauden populaarikulttuuriin sekä aiempaan sarjaan. Jaksossa "Private Plane" nähdään Lord Flashheartin ja Bobin hahmojen paluu toisesta sarjan "Bells" -jaksosta sekä myös saksalaisen lentävä ässä, Baron von Richthofen. Kolmannen jakson "Major Star" juonen lanka sisältää Blackadderin vastenmielisyyden mykkäelokuvatähteen Charlie Chapliniin, jota hän pitää "yhtä hauskana kuin saada nuoli kaulan läpi ja sitten huomata, että siihen on sidottu bensalasku". Totta Mooses Rowan, Charlie on täysin huumoriton kaatuilija. Toinen viittaus viitattiin Sudaniin, jonka sodan veteraani Blackadder oli. Toisin kuin brittien messinki, Blackadder näkee brittien liiallisen itseluottamuksen läpi: aikaisemmat voitot jotka tukahduttivat siirtomaakapinat olivat valmistautumista suureen siirtomaasotaan.
ellauri284.html on line 272: Todennäköisesti se (kadetraali siis) on rakennettu vanhemman toimistorakennuksen tilalle. Vuonna 1490 torni ja goottilaisen kirkon länsijulkisivu romahtivat. Siitä lähtien aloitettiin loputon läntisen massiivin jälleenrakennus, joka kesti 163 vuotta ja jonka tuloksena syntyi nykyisin tunnettu graniittinen julkisivu, joka on suurelta osin tyylitön. 11. helmikuuta 1754, keskellä uskonnollista jumalanpalvelusta, suuri kivi irrotettiin kuoron holvista enkelien toimesta. Insinööri Abeille oli ehdottanut koko rakennuksen uudelleenrakentamista kreikkalaisen turistin suunnitelman mukaan, mutta hän kuoli vuonna 1752 ilman, että projekti olisi saanut pienintäkään rahoitusta.
ellauri284.html on line 276: Nicolas Marie Potainin esittelemän hankesuunnitelman hyväksyi Ludvig XV vuonna kivi ja puu neuvostossa noin 9. maaliskuuta 1762. Sitä säilytetään Kansallisarkistossa: "Ympäristön hämmentyneenä pidentää latinalaisen ristin varret," Potain selitteli pitkittäisalusta, jossa oli vakuus ja ambulanssi. "Tilaus on juokseva ioninen. Vuonna Apsis the soikea kappeli ja ehtoollinen välillä tapahtuu goottilaisen kellotorneista." Ei ihme että rojekti alkoi venyä.
ellauri284.html on line 280: Jälleenrakennus alkoi vuonna 1787, mutta Ranskan vallankumous lopetti työn. Kunkulle tuli muita kiireitä. Sori mutta mun on pakko ottaa tää. Keisarillinen asetus 19. huhtikuuta 1811 määrää ensimmäisessä artikkelissaan, että Rennesin kadetraali valmistuu; sen soveltaminen oli kuitenkin kauan myöhässä. Napsulle tuli muita kiireitä.
ellauri284.html on line 282: Nykyään klassisen mutta uusklassisen julkisivun kadetraali valmistui vasta restauraation jälkeen vuonna 1845. Pääsiäispäivä alkaen 7. huhtikuuta 1844, M. Godefroy Brossay Saint-Marc vihki uuden kadetraalin.
ellauri284.html on line 283: Alkaen heinäkuu 2009, Saint-Pierren kadetraalissa tehtiin lujasti pierren puuvillaiset housut nilkoissa suuria siivoustöitä sisustuskorjauksissa ja korjattiin lasimaalauksia. Alun perin vuoden 2012 loppuun suunniteltu viritys pidettiin lopulta vuonna marraskuu 2014.
ellauri284.html on line 309: Idean isäksi epäillään toista ex-poliisia, Raimo Majuria, joka Israeliin muuton myötä oli muuttanut nimensä Ram Laoriksi. Nuoruudessaan hän oli osallistunut yhdistetyn miehenä Suomen joukkueessa kaksiin talviolympialaisiin: Innsbruckissa vuonna 1964 ja Grenoblessa vuonna 1968.
ellauri284.html on line 400: Eastwoodin tunnustuksia ovat neljä Oscaria, neljä Golden Globe -palkintoa, kolme César-palkintoa ja AFI Life Achievement Award -palkinto. Vuonna 2000 hän sai Italian Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan palkinnon, joka kunnioitti hänen elinaikaisia saavutuksiaan. Hänelle myönnettiin kaksi Ranskan korkeinta siviilitunnustusta, hän sai Ordre des Arts et des Lettresin komentajan vuonna 1994 ja Kunnialegionin vuonna 2007.
ellauri284.html on line 410: Eastwood kertoi yrittäneensä ilmoittautua Seattlen yliopistoon vuonna 1951, mutta sen sijaan hänet kutsuttiin Yhdysvaltain armeijaan Korean sodan aikana. Hän pudotteli aina viittauksia Korean sotaan toivoen kaikkien päättelevän, että hän oli taistelussa ja saattaisi olla jonkinlainen sankari. Itse asiassa hän oli ollut hengenpelastaja biizillä Fort Ordissa Pohjois-Kaliforniassa koko työnsä ajan armeijassa.
ellauri284.html on line 424: Hän palasi lännen tyylilajiin ohjatessaan ja näytelleessään elokuvassa Pale Rider (1985), joka perustuu klassiseen westerniin Shane (1953) ja seuraa Sierran sumuista laskeutuvaa saarnaajaa kaivostyöläisten puolelle. Kalifornian kultakuume 1850. Otsikko on viittaus The Four Horsemen of the Apocalypse, koska vaalean hevosen ratsastaja on Death, ja osoittaa yhtäläisyyksiä Eastwoodin läntisen High Plains Drifteriin (1973) moraalin ja oikeudenmukaisuuden teemoiltaan sekä yliluonnollisen tutkimisen osalta. Sitä ylistettiin yhdeksi vuoden 1985 parhaista elokuvista ja parhaaksi westerniksi, joka on nähty huomattavan pitkään. Tämä vuosi (1985) jää elokuvahistoriaan hetkenä, jolloin Clint Eastwood ansaitsi vihdoin kunnioituksen taiteilijana ja Matti Pulkkinen menetti sen teoxella Romaanihenkilön kuolema. Samana vuonna Ram Laor palasi kotiin Kaliforniasta ja uran alamäki alkoi Vuorikadun printterihuoneessa.
ellauri284.html on line 482: Huolimatta väkevien alkoholijuomien nauttimisesta hän avasi vanhan englantilaisvaikutteisen pubin nimeltä Hog's Breath Inn Carmel-by-the-Seassa vuonna 1971.
ellauri284.html on line 490: Maharishi syntyi Jabalpurissa vuonna 1918 ja sai nimekseen Mahesh Prasad Varma. Jaa, jos olisin varrrrma, sanoisin että Clintin helikopteri... Hän suoritti fysiikan tutkinnon Allahabadin yliopistosta vuonna 1942.
ellauri284.html on line 491: Vuonna 1959 Maharishi aloitti ensimmäisen monista maailmankiertueistaan, jonka aikana hän vietti paljon aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hän julkaisi pääteoksensa Olemisen tiede ja elämisen taito vuonna 1963.
ellauri284.html on line 496: Maharishi siirsi vuonna 1990 toimitilansa Alankomaihin, missä hän kuoli vuonna 2008.
ellauri284.html on line 499: Koska kiinnostus Beatlesin vuoden 1968 vetäytymispaikkaa kohtaan oli jatkuvaa, hylätty ashram avattiin yleisölle vuonna 2015, ja sen nimi on sittemmin muutettu Beatles Ashramiksi .
ellauri284.html on line 533: Hän pyysi anteeksi viimexi BBC:n vuonna 2019 antaman haastattelun jälkeen, jonka aikana hän sanoi, että jos naispuolinen Dalai Lama tulisi hänen seuraajakseen, hänen "pitäisi olla houkuttelevampi".
ellauri284.html on line 534: Edellisenä vuonna hän ehdotti, että Eurooppa pitäisi pitää eurooppalaisina puhuessaan mantereelle saapuvien afrikkalaisten pakolaisten määrän kasvusta.
ellauri284.html on line 540: Dali Laaman toimisto pyysi anteeksi M3M:ltä. Mikäs se sitten on? M3M India Limited aloitti toimintansa vuonna 2011. Sillä on projekteja muun muassa Nagpurissa, Bengalurussa, Chennaissa, Kochissa ja Amritsarissa. M3M-konsernilla on noin 2 000 hehtaarin maapankki pääkaupunkiseudulla. Se kehittää 16 hanketta, joista noin 10 on asuinhankkeita. Se on Trumpin liikekumppani Intiassa ja yhteistyössä ruotsalaisen konsultti-insinöörin Swecon kanssa kehittääkseen Intian ensimmäisen ilmastoneutraalin älykaupungin Gurgaoniin. "Intian 100 rikkaimman kiinteistöpäämiehen joukosta 75 asuu Mumbaissa, New Delhissä ja Bengalurussa".
ellauri284.html on line 671: Vuodesta 2001 lähtien Global 500 -listalla olevien yritysten maantieteellisessä jakaumassa on tapahtunut merkittävä muutos. Suurin osa tästä kasvusta johtuu Kiinan Global 500 -listalla olevien yritysten lukumäärän nopeasta kasvusta, joita oli 135 vuoteen 2021 mennessä, kun vuonna 2001 niitä oli vain 10. Myös eurooppalaisten yritysten osuus pieneni 158:sta 143:een saman ajanjakson aikana.
ellauri284.html on line 688: Robertsin Kandaharissa ja Kabulissa saavuttamien voittojen ansiosta britit pystyivät vetäytymään nolosti päättyneestä Afganistanin valloitusyrityksestään neuvotteluteitse. Vuonna 1881 Roberts nimitettiin Natalin kuvernööriksi ja samalla uudeksi ylipäälliköksi ensimmäisessä buurisodassa, mutta sotatoimet ehtivät loppua brittien tappioon ennen kuin hän pääsi ottamaan komennon. Saatuaan vuonna 1883 ylennyksen kenraaliluutnantiksi hän toimi Intian joukkojen ylipäällikkönä 1885–1893. Tuona aikana käydyssä kolmannessa Burman sodassa Robertsin panos rajoittui lähinnä Intian brittiläisten joukkojen höykyttämiseen. Vuodesta 1895 hän oli Irlannin miehitysjoukkojen ylipäällikkönä.
ellauri284.html on line 692: Jaarli Roberts, Kandaharista Afganistanista ja Pretoriasta Transvaalin siirtokunnasta ja Waterfordin kaupungista, oli arvonimi Yhdistyneen kuningaskunnan Peeragessa. Se luotiin vuonna 1901 kenttämarsalkka Frederick Robertsille, 1. Baron Robertsille . Hänet luotiin jo paroni Robertsiksi Afganistanin Kandaharista ja Waterfordin kaupungista vuonna 1892, ja hänestä tehtiin varakreivi St Pierre samaan aikaan kun hänelle annettiin jaarlin asema.
ellauri284.html on line 696: Paroni kuoli sukupuuttoon lordi Robertsin kuoltua vuonna 1914. Häntä seurasi viscountin ja jaarlin virassa erityisjäännösten mukaan hänen vanhin tyttärensä, toinen kreivitär. Hän kuoli naimattomana, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi sisarensa, kolmas kreivitär. Jälkimmäisen poika ja ainoa lapsi luutnantti Frederick Roberts Alexander Lewin kuoli taistelussa toisessa maailmansodassa, ja sen seurauksena viscountiteetti ja kreivitär kuolivat sukupuuttoon, kun kolmas kreivitär kuoli vuonna 1955. Kaikki vilustuivat.
ellauri284.html on line 707: Roberts sr. sijoitettiin Bathin ritarikunnan (GCB) ritarikunnan suurristiksi. Hän lähti Intiasta vuonna 1853 asuakseen Irlantiin toisen vaimonsa kanssa, joka eli häntäkin kauemmin. Hänellä oli myös koti Bristolissa, 25 Royal York Crescent, Bristol, Somerset BS8 – Englanti.
ellauri284.html on line 711: Sitten hänet siirrettiin Britannian armeijaan ja hän taisteli Abessinian retkikunnassa ja toisessa anglo-Afganistani-sodassa, jossa hänen käytöksensä ansaitsi hänelle laajan maineen. Roberts jatkoi palvelemaan Intian ylipäällikkönä ennen kuin hän johti Britannian joukkoja vuoden ajan toisen buurisodan aikana. Hänestä tuli myös viimeinen joukkojen ylipäällikkö ennen viran lakkauttamista vuonna 1904. Hänestä tuli Aide-de-Leiri isänsä luo vuonna 1852.
ellauri284.html on line 732: Robertsin suunnittelemiin strategioihin, joilla pakotettiin boerien kommandot alistumaan, kuuluivat keskitysleirit ja maatilojen polttaminen. Olosuhteet keskitysleireillä, jotka Roberts piti muodoksi hallita perheitä, joiden maatilat hän oli tuhonnut, alkoivat rappeutua nopeasti, kun buurien suuri tulva ylitti pienen brittijoukon selviytymiskyvyn. Leireillä ei ollut tilaa, ruokaa, sanitaatiota, lääkkeitä ja sairaanhoitoa, mikä johti rehottavaan sairauteen ja erittäin korkeaan kuolleisuuteen niille, jotka saapuivat alueelle. Sodan loppuun mennessä 26 370 naista ja lasta (81 % oli lapsia) oli kuollut keskitysleireillä. Lyhyen ajan vuonna 1900 Roberts antoi myös armeijalle luvan käyttää siviilipanttivankeja junien suojelemiseksi buurien sissiyksiköiltä. Ei olisi kyllä kannattanut potkia Mahatma Gandhia junasta ratapenkalle. Se pahentui siitä briteille ikihyväxi.
ellauri284.html on line 739: Hän oli Pilgrims Societyn ensimmäinen presidentti vuonna 1902.
ellauri284.html on line 776: Dominick Chilcott kertoi, että kuningatar Victoria perusti Irlannin kaartin vuonna 1900 osoituksena irlantilaisten sotilaiden panoksesta toiseen buurien sotaan, mahdollisesti Bobsin idean seurauksena.
ellauri284.html on line 784: Viikinkiryöstäjät perustivat ensimmäisen kerran asutuksen Waterfordin lähelle vuonna 853. Se ja kaikki muut longphortit vapautettiin vuonna 902, kun alkuperäisemmät irlantilaiset eli iirit olivat karkoittaneet viikingit. Viikingit asettuivat uudelleen Irlantiin Waterfordissa vuonna 914, aluksi Ottir Iarlan (Jaarli Per Saukko) johtamana vuoteen 917 asti ja sen jälkeen Ragnall ua Ímairin ja Uí Ímair -dynastian johdolla, ja rakensivat Irlannin ensimmäisen kaupungin. Waterfordin huomattavimpien hallitsijoiden joukossa oli Ivar of Waterford.
ellauri284.html on line 785: Vuonna 1167 syrjäytetty Leinsterin kuningas Diarmait Mac Murchada epäonnistui yrityksessään valloittaa Waterford. Hän palasi vuonna 1170 kambro-normannilaisten palkkasoturien kanssa Richard de Claren, 2. Earl of Pembroken (tunnetaan Strongbow-siideristä) johdolla; yhdessä he piirittivät ja valloittivat kaupungin epätoivoisen puolustuksen jälkeen. Edistääkseen normannien hyökkäystä Irlantiin Englannin kuningas Henrik II laskeutui Ryanairilla Waterfordiin vuonna 1171. Waterford ja sittemmin Dublin julistettiin kuninkaallisiksi kaupungeiksi, ja Dublin julistettiin myös Irlannin pääkaupungiksi.
ellauri284.html on line 788: Protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen Waterford pysyi katolisena kaupunkina ja osallistui Kilkennyn konfederaatioon - itsenäiseen katoliseen hallitukseen vuosina 1642–1649. Oliver Cromwell päätti äkillisesti palauttaa maan Englannin vallan alle; hänen vävynsä Henry Ireton valtasi lopulta Waterfordin vuonna 1650 suuren
ellauri284.html on line 789: piirityksen jälkeen (mitäs minä sanoin). Tämä vielä: vuonna 1690, Williamite-sodan aikana, jakobiittien Irlannin armeija pakotettiin luovuttamaan Waterford Boynen taistelun jälkeen.
ellauri284.html on line 792: 1800-luvun alussa Waterford Cityä pidettiin haavoittuvaisena, ja Britannian hallitus pystytti kolme Martello-tornia Hookin niemimaalle vahvistamaan nykyistä Duncannonin linnaketta. 1800-luvulla kaupungissa menestyivät suuret teollisuudenalat, kuten lasinvalmistus ja laivanrakennus. Kaupunkia edusti Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa vuosina 1891–1918 kansanedustaja John Redmond, Irlannin parlamentaarisen puolueen johtaja (tammikuusta 1900). Redmond, silloinen puolueen Parnell-puolueen johtaja, voitti David Sheehyn verisessä taistelussa vuonna 1891. Vuonna 1911 Br. Jerome Foley, Br. Dunstan Drumm ja Br. Leopold Loughran lähti Waterfordista Malverniin, Australiaan. Siellä he perustivat katolisen poikakoulun, joka on edelleen olemassa, uskokaa tai älkää, ellei ole lopettanut. (Ei ole: kz de Salle College, Malvern!
ellauri285.html on line 106: Pulkkisen kirjan lukeminen on kuin krypton ratkaisemista: vaakasuoraan Neuvostoliitto, Puola, Afrikka, Suomi, pystysuoraan romaani, sota, syntymä, kuolema. Mitä saadaan? Mitä lukija saa vuonna 2017?
ellauri285.html on line 441: Erno Antero Paasilinna (14. maaliskuuta 1935 Petsamo – 30. syyskuuta 2000 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Paasilinnan esseekokoelma Yksinäisyys ja uhma sai vuonna 1984 ensimmäisen Finlandia-palkinnon. Teoksesta löytyvät myös Paasilinnan usein siteeratut, hänen motokseen mielletyt sanat ”Kirjailijaksi ei synnytä. – – On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”. Sitä se ei takuulla ollut ize kexinyt.
ellauri285.html on line 599: Mordechai Vanunu (hepr. מרדכי ואנונו; s. 13. lokakuuta 1954) on israelilainen ydinteknikko ja rauhanaktivisti, joka paljasti Israelin ydinaseohjelman brittilehdistölle vuonna 1986. Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentit kaappasivat hänet Roomasta ja kuljettivat Israeliin, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen. Hän vapautui keväällä 2004 kahdeksantoista vuoden vankeuden jälkeen, mutta hän ei saa poistua Israelista.
ellauri285.html on line 696: Mitterrand palkizi pyllynnuolijansa liipalaapan diplomaattiposteilla, joissa sooloiltuaan Reggie joutui disponibiliteettiin kuin Heikki Brotherus. Mitterrand syntyi vuonna 1916 Jarnacin kunnassa Charenten departementissa läntisessä Ranskassa. Hän kasvoi konservatiivisessa ja katolisessa porvariperheessä, ja uskonnollista yksityiskoulua käyneen Mitterrandin ajatusmaailma oli 1930-luvulla oikeistolainen sekä nationalistinen. Hänen poliittinen uransa alkoikin liittymisellä äärinationalistiseen Croix de Feu -ryhmään. Hän myös kirjoitti L´Écho de Paris -sanomalehteen, joka vastusti istuvaa Léon Blumin vasemmistohallitusta. Sodan aikana hän työskenteli Vichyn hallituksen alaisuudessa. Myöhemmin hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä pitäen samaan aikaan virkaa saksalaismyönteisessä hallituksessa. Toisen maailmansodan jälkeen Mitterrand käänsi kelkkaa vähän liittyen keskustavasemmistolaiseen UDSR-puolueeseen Hän ohjasi puoluettaan vehen viele vasemmalle pitäen kuitenkin selvän pesäeron kommunisteihin.
ellauri288.html on line 52: Todisteeksi lahjoituksensa päätymisestä perille asti lahjoittajalle lähetetään joko kuva valitusta ammuksesta viestin kera tai video itse laukaisusta. Kirjailija Sofi Oksanen kertoi eilen Twitterissä lahjoittaneensa omat ilotulitusrahansa tykinammukseen. Oksasen pyynnön mukaan ammuksen kylkeen kirjoitettiin ”Jaxuhali <3”: Tänä vuonna ilotulitusrahani menivät tämmöiseen rakettiin. Hyvää uutta vuotta! Jaxuhali <3!
ellauri288.html on line 97: Muistiin on jäänyt hyvin Viron itsenäistyminen vuonna 1991. "Se oli suuri hetki, kun ommeltiin itse ensimmäinen Viron lippu. Vanhoista neuvostolipuista tehtiin pölyrättejä ja pöytäliinoja". Neulottiin ne taas yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myydään nyt hyvään hintaan Lännessä.
ellauri288.html on line 182: Naši-järjestö osoitti mieltään Sofi Oksasen ja Imbi Pajun Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä vuonna 2009. Syystäkin, sillä Sofi oli huutamassa kimakasti länkkäreiden lehteriltä. Neuvostomeiningistä sillä ei ole kuin toisen käden tietoa, sekin länsipropagandasta. Mikä vitun asiantuntija tää ämmä on oikein olevinaan, ei ollut edes koulussa kun lähti Virosta, eikä nähtävästi oppinut Sysisuomen koulunpenkillä kuin lisää sysimustia ennakkoluuloja äidiltä perittyjen lisäxi.
ellauri288.html on line 192: Vapautuksen mytologialla vahvistettiin sotilaiden hyökkäysintoa niin ikään vuonna 1939 Suomen rajalla. Talvisodassa Suomi oli tarkoitus vapauttaa "valkoisten lahtarien" vallasta. Toisin kävi, niiden vallassa tässä kärvistellään vieläkin. Urpo ei osaa edes ruozia, venäjästä puhumattakaan.
ellauri288.html on line 214: – Muutimme Sofin ja Juhan yläkertaan toisen lapseni syntymän aikoihin vuonna 2009. En tunnistanut Sofia, kun näin hänet ensimmäisen kerran, nelihenkisen perheen äiti kertoo. Ilman sotameikkejä se on pyllynruma.
ellauri288.html on line 231: Puhdistus on ollut myyntimenestys. Se oli julkaisuvuonna 2008 vuoden myydyin kotimainen kirja: teosta myytiin hieman yli 100 000 kappaletta. Vuonna 2009 sitä myytiin vielä yli 38 000 kappaletta. Oksasen on arvioitu saavan jokaisesta Suomessa myydystä teoksesta noin kolme euroa. Tällä laskukaavalla Oksanen olisi jo ennen vuotta 2011 tienannut kirjamyynnillä peräti 420 000 euroa.
ellauri288.html on line 330: Se on upea romaani, yksi niistä, jotka tekevät islantilaisesta rikkaamman ja paremman ihmisen. On vaikea kuvitella, että Islannissa julkaistaan tänä vuonna parempi romaani.
ellauri288.html on line 411: Hänen äitinsä oli virolainen "tanssija" ja isänsä Jerry Bonifacy Edward Kaplinski, puolalainen Tarton yliopiston filologian professori, jonka Neuvostoliiton joukot pidättivät ja kuoli nälkään Neuvostoliiton työleirillä vuonna 1945. Hänen isosetänsä oli puolalainen taidemaalari ja poliittinen aktivisti Leon Kapliński.
ellauri288.html on line 444: Alussa oli narsistiveli Lermontov. Siihen syksyyn asti olin melko tavallinen poika, jolla oli melko tavallisia etuja. Luen paljon, mutta enimmäkseen käsilläni olevaa kirjallisuutta, mukaan lukien Stalin-palkinnon saajien kirjojen käännökset. Näistä vain kahdesta kirjasta jäi minulle selkeämpiä muistoja - Aleksei Tolstoin "Pietari Suuresta" ja Viktor Nekrasovin "Stalingradin haudoissa", loput on paree unohtaa. Mutta sinä syksynä tapahtui jotain, joka muutti minua paljon. Nimittäin runous tunkeutui yhtäkkiä elämääni, siihen asti en ollut kiinnostunut siitä. Todennäköisesti tämä tapahtui vuonna 1954, kun olin
ellauri288.html on line 447: Ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa viroksi. Venäjän kielen taitoni oli silloin selvästi riittämätön. Vaikka se parani ajan myötä, kirjoitin harvoin venäjäksi, pääasiassa ilman artikkeleita, edes yhden Pietarin Zvezdassa julkaistun jutun. Palasin venäläisen runouden pariin Viron tasavallassa, kun venäjä ei enää ollut virallinen kieli. Se oli tämän vuosisadan alussa ja vuonna 2005 Kaksikymmentä venäjänkielistä runoani julkaistiin kaksikielisessä kokoelmassa Sõnad sõnatusse / Otherness. Ne sisältyvät tähän kirjaan tietyin muutoksin. Suurin osa kirjan tekstistä on kirjoitettu myöhemmin, pääosin vuosina 2010–2013. Uskon, että virolaiskulttuurimme oli alusta alkaen monikielinen, kirjailijamme virolaisen kirjallisuuden perustajista Kreutzwaldista ja Felmanista monikielisen runoilija Ilmar Laabaniin saakka osasivat useita kieliä ja käyttivät niitä enemmän tai harvemmin.
ellauri288.html on line 459: Kaplinski huomasi kesäkuussa 2020 sairastavansa ALS-tautia.Hän kuoli 80-vuotiaana seuraavana vuonna 2021. Ilta tuo kaiken takaisin.
ellauri290.html on line 63: Päivä sen jälkeen, kun 29. marraskuuta 1947 hyväksyttiin YK:n Palestiinan jakosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli jakaa Palestiina arabivaltioksi, juutalaisvaltioksi ja Jerusalemin ja Betlehemin kaupungit kattavaan kansainväliseen erityisjärjestelmään, seitsemän juutalaista tapettiin Arabimilitanttien Fajja-bussihyökkäykset sisällissodan ensimmäisenä pidetyssä tapahtumassa. Tämä hyökkäys oli kosto Lehin 19. marraskuuta tekemälle viiden arabiperheen jäsenen murhalle, joiden epäillään olevan brittiläisiä informaattoreita. Arabien, juutalaisten ja brittien välillä on ollut jännitteitä ja konflikteja vuoden 1917 Balfourin julistuksesta ja vuonna 1920 annetusta Palestiinan brittiläisestä mandaatista lähtien. Britannian politiikka oli tyytymätön sekä arabeihin että juutalaisiin. Arabien oppositio kehittyi arabien kapinaksi Palestiinassa vuosina 1936–1939,
ellauri290.html on line 67: Sodan seurauksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK oli ehdottanut juutalaiselle valtiolle, sekä lähes 60 % arabivaltiolle ehdotetusta alueesta, mukaan lukien Jaffan, Lyddan ja Ramlen alue, Ylä-Galilean, jotkin osat Negevistä ja leveä kaistale Tel Aviv–Jerusalem -tien varrella. Israel otti haltuunsa myös Länsi-Jerusalemin, jonka oli tarkoitus olla osa kansainvälistä vyöhykettä Jerusalemille ja sen ympäristölle. Transjordan otti haltuunsa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, liittäen sen seuraavana vuonna, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistan. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuuskuntaa vaati Palestiinan ja Transjordanin yhdistämistä askeleena kohti täyttä arabien yhtenäisyyttä. Konflikti laukaisi merkittävän väestörakenteen muutoksen kaikkialla Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaista arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan alueella, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Nakbaksi ("katastrofi"). Samanlainen määrä juutalaisia muutti Israeliin kolmen sodan jälkeisen vuoden aikana, mukaan lukien 260 000 ympäröivistä arabivaltioista.
ellauri290.html on line 149: Palestiinan maiden luokitus perustui vuonna 1946 angloamerikkalaisen tutkimuskomitean maatalous-, maa-, kastelu- ja tilastoministeriöiden maaperätutkimukseen, joka oli seuraava:
ellauri290.html on line 217: Arvioitu luku 1 380 000, joka edustaa Palestiinan koko arabiväestöä toukokuun puolivälissä 1948, ilman asukkaiden karkottamista, saatiin käyttämällä ohjenuorana vuonna 1948 tapahtunutta arabiväestön kasvua 114 000:lla. vuosien 1945 ja 1946 24 kuukauden jakson ja laskemalla arvioitu lisäys 17,k2 kuukauden ajanjaksolle 1947 toukokuun 1948 puoliväliin. On ymmärrettävä, että tämä ei ehkä ole oikea menetelmä korotuksen laskemiseen väkiluvussa, mutta tuloksena olevan luvun katsotaan olevan tarpeeksi lähellä antaakseen käsityksen siitä, mikä arabiväestö olisi voinut olla 15. toukokuuta 1948, ellei Palestiinaa koskevaa mandaattia olisi päätetty;
ellauri290.html on line 234: Kun brittiläiset joukot miehittivät Pyhän maan vuonna 1918, juutalaiset, joita oli tuolloin 56 000 700 000 asukkaasta, omistivat vain kaksi prosenttia Palestiinan kokonaispinta-alasta. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana juutalaiset ostivat lisää maata ja nostivat heidän kokonaisomistuksensa mandaatin päättymispäivänä 15. toukokuuta 1948 5,67 prosenttiin maan kokonaismaa-alasta.
ellauri290.html on line 315: Edellä kuvattu törkeä lutkastatistiikka ja hallitusten asenne juutalaisten valtiomaiden kolonisoimista kohtaan osoittavat selvästi, että Palestiinan maaperä - vaikka sen omistus oli kyseenalainen - oli arabimaata. Sen muuttaminen juutalaiseksi maaperäksi saattoi tarkoittaa vain sen perinnöllisten omistajien riistämistä tavalla tai toisella. Bruttotilastot eivät kuitenkaan paljasta, että juutalaiset omistivat lähes tasavertaisen osuuden Palestiinan parhaista viljelykelpoisista maista.* Palestiinan maaperätutkimuksen tilastoissa, jotka toimitettiin vuonna Palestiinassa vierailleelle angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle. Vuonna 1946 hallitus jakoi maan maaperän kolmeen pääluokkaan, nimittäin First Quality Land, joka koostuu rannikkoalueista ja muista tasangoista - 818 000 eekkeriä; Keskilaatuinen maa, joka sisältää mäkiset alueet ja puoliaavikkoalangot - 2 446, 000 eekkeriä; ja Huonolaatuinen maa, joka koostuu Juudean kuivista kuluneista kukkuloista ja syvästi kuluneista ylänköistä ja Negebin laaksosta. - 3 316 000 hehtaaria. Voidaan turvallisesti sanoa, että juutalaiset tilat sijaitsivat First Quality Land -vyöhykkeillä, kun taas arabien ylivalta maanomistuksessa ei johtunut pelkästään siitä, että ne muodostivat suurimman osan väestöstä ja erityisesti maatalousväestöstä, vaan he työskentelivät myös huonolaatuisia maita, joita juutalaiset maanviljelijät yleensä halveksivat.
ellauri290.html on line 380: Avoimet vihollisuudet päättyivät virallisesti vuonna 1949, kun Israelin ja Egyptin, Jordanian, Libanonin ja Syyrian arabivaltiot allekirjoittivat aseleposopimukset. Näiden sopimusten mukaan israelilaiset saivat pitää hallussaan ylimääräistä aluetta, jonka he olivat miehittäneet "juutalaiselle valtiolle" vuoden 1947 jakosuunnitelman mukaisesti myönnetyn alueen ulkopuolella. Aseleposopimuksissa julistettiin, että "aselevon demarkaatiolinjat" rajattiin sitten ne "sanellettiin yksinomaan sotilaallisista syistä", eikä niitä "ei tullut tulkita missään mielessä poliittiseksi tai alueelliseksi rajaksi."* Aseleposopimusten seurauksena aluetta ja väestöä koskeva tilanne on nyt seuraava:
ellauri290.html on line 493: UNRWA:n tietojen mukaan vielä 200 000 henkilöä Jordaniassa ja Gazan sektorilla joutui köyhyyteen vuonna 1955, koska vuonna 1948 he olivat menettäneet maansa ja toimeentulonsa, mutta eivät kotiaan. Tämä pakolaisten luokka ei kuulu annokseen "pakolaisen" määritelmän mukaan, ja heidän kohtalonsa jätettiin ad hoc -poliittisen komitean päätöslauselmalla yksityisten avustusjärjestöjen hyväntekeväisyyteen. Raportissaan vuodelta 1956 UNRWA:n johtaja totesi, että tarve "on ollut tyydytetty ja on edelleen olemassa".
ellauri290.html on line 499: Jerusalemin pyhä kaupunki ja sen ympäristö määrättiin 29. marraskuuta 1947 tehdyn jakopäätöslauselman nojalla kansainväliseksi vyöhykkeeksi Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa.* Tämä yleiskokouksen päätös vahvistettiin uudelleen vuonna 1948 ja uudelleen vuonna 1949. Israel ei vain kieltäytynyt sallimasta kansainvälistymistä, vaan on yksipuolisesti julistanut pyhän kaupungin kansalliseksi pääkaupungiksi - huolimatta Yhdistyneiden Kansakuntien edunvalvontaneuvoston 20. joulukuuta 1949 antamasta epäluottamuksesta. Pyhää kaupunkia koskevat sionistiset suunnitelmat saivat väkivaltaisen muodon. muutama päivä sen jälkeen, kun jakopäätöslauselma oli hyväksytty, ajaakseen muslimit ja kristityt asukkaat pois kodeistaan. Tammikuun 5. päivänä 1948 sionistit räjäyttivät Semiramis-hotellin Katamon Q -korttelissa, mikä vaikutti siivoamiseen suurimman osan sen asukkaiden ureasta. ja 30. huhtikuuta 1048, ennen kuin brittijoukot olivat lähteneet maasta, he hyökkäsivät ja miehittivät korttelin. Sen miehitys oli merkittävä sen strategisen aseman vuoksi, koska se ei tiennyt Uuden kaupungin jäljellä olevat arabialueet ja toimi sala-ampujakeskuksena puolustuskyvyttömiä muslimeja ja kristittyjä vastaan. Niiden 15 päivän aikana, jotka kuluivat ennen mandaatin päättymispäivää, tämä kaupunginosa puhdistettiin asukkaistaan ja sionistit huomasivat olevansa uuden kaupungin länsi- ja pohjoisosat hallussa ennen kuin viimeinen brittisotilas oli lähtenyt. Jerusalem. Jerusalemin rajat käsittivät kaupunginmuurissa sijaitsevan vanhan kaupungin, joka sisälsi juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin tärkeimmät pyhäköt sekä menneiden sukupolvien aikana syntyneen uuden kaupungin. Väestö koostui muslimeista, kristityistä ja juutalaisista, ja vuonna 1948, kun mandaatti päättyi, oli hieman yli 100 000 henkilöä.
ellauri290.html on line 576: "Hylätty omaisuus oli yksi suurimmista panostuksista Israelin tekemisessä elinkelpoiseksi valtioksi. Sen pinta-alan laajuus ja se, että suurin osa rajan alueista oli poissaoloomaisuutta, teki siitä strategisesti merkittävän. Vuosien 1948 ja 1953 alun välisenä aikana perustetuista 370 uudesta juutalaisesta siirtokunnasta 350 oli poissaolon omaisuutta. Vuonna 1954 yli kolmasosa Israelin juutalaisista asui poissaolevien omaisuuksissa, ja lähes kolmannes uusista maahanmuuttajista (250 000 ihmistä) asettui arabien hylkäämille kaupunkialueille. He jättivät kokonaisia kaupunkeja, kuten Jaffa, Acre, Lydda, Ramleh, Beisan, Majdal; 388 kaupunkia ja kylää; ja suuri osa 94 muusta kaupungista ja kylästä, jotka sisältävät lähes neljänneksen kaikista Israelin rakennuksista. 10 000 kauppaa, yritystä ja kauppaa jätettiin juutalaisten käsiin. Toimikauden lopussa sitrushedelmien omistukset Israelin alueella olivat yhteensä noin 240 000 dunumia, joista puolet oli arabien omistuksessa. Suurimman osan arabimetsoista otti haltuunsa israelilainen poissaolevien omaisuuden säilyttäjä. Mutta vain 34 000 dunumia viljeltiin vuoden 1953 loppuun mennessä. Vuosina 1951-1952 entiset arabitarhat tuottivat puolitoista miljoonaa hedelmälaatikkoa, joista 400 000 vietiin vientiin. Ulkomaille lähetetyt arabihedelmät muodostivat lähes 10 prosenttia maan viennistä saaduista valuuttatuloista vuonna 1951. Vuonna 1949 hylättyjen arabilehtojen oliivit olivat Israelin kolmanneksi suurin vientituote sitrushedelmien ja timanttien jälkeen. Arapropertyn suhteellinen taloudellinen merkitys oli suurin vuodesta 1948 vuoteen 1963 suurimman maahanmuuton ja tarpeiden aikana. "Vuonna 1951 hylättyyn viljelymaan kuului lähes 95 prosenttia kaikista Israelin oliivitarhoista, 40 000 dunumia viinitarhoja, ja vähintään 10 000 dunumia muita hedelmätarhoja sitrushedelmiä lukuun ottamatta." "Säilytysyhteisö vuokrasi vuonna 1952 teollisiin tarkoituksiin 20 000 dunumia poissaolokiinteistöä. Kolmannes Israelin kivituotannosta toimitti 52 hänen lainkäyttövaltaan kuuluvaa arabilouhosta.
ellauri290.html on line 609: Valtuutettuaan säilyttäjän ja maatalousministerin ottamaan haltuunsa "poissa olevien omaisuuden" ja "jätteen". maat" vastaavasti, edellä mainittujen hätätilamääräysten ja -määräysten nojalla Israelin hallitus eteni askeleen pidemmälle, vuonna 1950, "laillistamaan" arabien omaisuuden miehityksen ja luomaan sille "vahjemman perustuslaillisen perustan". Se teki sen hyväksymällä lain Knessetin kautta; korvaamaan erilaiset hätämääräykset.** Näin ollen "poissaolijoiden omaisuuslaki, 5710 - 1950", jonka Knesset hyväksyi 14. maaliskuuta 1950, sen lisäksi, että se vahvisti suurimman osan Säilyttäjälle aikaisempien määräysten nojalla myönnetyistä oikeuksista, valtuutti hänet myymään "poissaolematonta omaisuutta". Laissa tunnustettiin myös arabimaiden tosiasiallinen jakaminen, joka oli jo tapahtunut. Vaikka poissaolijoiden omaisuutta koskeva laki valtuutti säilytysyhteisön myymään poissaolevien omaisuutta Knessetin perustamalle kehitysviranomaiselle,
ellauri290.html on line 822: Ymmärtäminen, että juutalaisten tilanne Unkarissa oli tulossa epävarmaksi, sai Szenesin omaksumaan sionismin, ja hän liittyi Maccabeaan, Unkarin sionistiseen nuorisoliikkeeseen ja oppi hepreaa. Szenes valmistui vuonna 1939 ja päätti muuttaa Britannian Palestiinan mandaattiin opiskellakseen Nahalalin tyttöjen maatalouskoulussa. Vuonna 1941 hän liittyi Kibbutz Sdot Yamiin ja sitten Haganahiin, puolisotilaalliseen ryhmään, joka loi perustan Israelin puolustusvoimille. Vuonna 1943 hän värväytyi Britannian naisten apuilmavoimiin 2. luokan lentonaisena. Myöhemmin samana vuonna hänet palkattiin hakukoneoptimoijaksi (SEO) ja lähetettiin Egyptiin laskuvarjokoulutukseen.
ellauri290.html on line 841: Yishuv ( heprea : ישוב, kirjaimellisesti "asutuspaikka"), Ha-Yishuv ( heprea : yishguv) tai Ha-Yishuv Ha-Ivri ( heprea : הישוב העברי den juutalaisten asukkaat ) Israelin maa ( vastaa ottomaanien Syyrian eteläosaa vuoteen 1918 asti, OETA Etelää 1917–1920 ja pakollista Palestiinaa 1920–1948) ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948. Termi otettiin käyttöön 1880-luvulla, jolloin Israelin maassa asui noin 25 000 juutalaista, ja sitä käytettiin vuoteen 1948, jolloin siellä oli noin 630 000 juutalaista. Termiä käytetään edelleen kuvaamaan Israelin
ellauri290.html on line 844: Joskus tehdään ero vanhan ja uuden Yishuvin välillä. Vanha Yishuv viittaa kaikkiin juutalaisiin, jotka asuivat Israelin maassa ennen ensimmäistä sionistista maahanmuuttoaaltoa ( aliyah ) vuonna 1882, ja heidän jälkeläisiinsä, jotka säilyttivät vanhan, ei-sionistisen elämäntavan vuoteen 1948 saakka. Vanhat yishuvien asukkaat olivat uskonnollisia. Juutalaiset, jotka asuvat pääasiassa Jerusalemissa, Safedissa, Tiberiassa ja Hebronissa. "Pienempiä yhteisöjä" oli täysarabialaisissa Jaffassa, Haifassa, Pekingissä, Acressa, Nablusissa ja Shfaramissa, ja vuoteen 1779 asti [lainaus vaaditaan] myös Gazassa (LOL). Modernia sionismia edeltävinä viimeisinä vuosisatoina suuri osa vanhoista yishuvista vietti aikaansa Tooraa opiskellessaan ja eläytyi diasporan juutalaisten lahjoittamasta hyväntekeväisyydestä (niljaiset ja kalukkaat).
ellauri290.html on line 846: Termi New Yishuv viittaa niihin, jotka omaksuivat "uuden lähestymistavan," joka perustuu taloudelliseen riippumattomuuteen ja erilaisiin kansallisiin ideologioihin, eikä pelkästään uskonnollisiin syihin asettuessaan "Pyhään maahan". [lainaus tarvitaan]. Esiasteet alkoivat rakentaa koteja Jerusalemin vanhankaupungin muurien ulkopuolelle jo 1860-luvulla, jota seurasivat pian Petah Tikvan moshavan perustajat, ja he pääsivät täysin vauhtiin vuoden 1882 ensimmäisen Aliyahin kanssa, jota seurasi perustaminen, kaupunginosista ja kylistä Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948 asti ja siitä sitten etiäppäin nykyiseen 7 miljoonaan. [lainaus tarvitaan].
ellauri290.html on line 848: Ensimmäinen maailmansota päättyi yhdessä Ottomaanien valtakunnan kanssa. Iso-Britannia sai haltuunsa Palestiinan Sykes-Picot-sopimuksella, joka jakoi Ottomaanien Syyrian Ranskan hallitsemaan Syyriaan ja Libanoniin sekä Britannian hallitsemaan Palestiinaan ja Transjordaniaan. Oli toivoa, että brittiläinen valvonta sallisi juutalaisten kansallisen kotimaan luomisen Balfourin julistuksen mukaisesti. Britannian mandaatti virallistettiin vuonna 1922 Balfourin julistuksen perusteella. Brittien piti auttaa juutalaisia rakentamaan kansallinen koti ja edistämään itsehallinnollisten instituutioiden luomista. Mandaatti määräsi viraston, jossa juutalaiset voisivat edustaa juutalaisten etuja ja edistää juutalaisten maahanmuuttoa. Sitä kutsuttiin nimellä Palestiinan juutalainen virasto, ja se perustettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, ja se toimi Yishuvin tosiasiallisena hallituksena.
ellauri290.html on line 852: Mellakat lisääntyivät vuonna 1929 neljännen Aliyahin jälkeen – arabijoukot tappoivat 133 juutalaista vuoden 1929 mellakoiden aikana. Arabit väittivät, että juutalaisten maahanmuutto ja maanostot syrjäyttivät heidät ja vievät heidän työpaikkansa. Näitä mellakoita yllyttivät myös väärät huhut, että juutalaiset suunnittelisivat synagogan rakentamista länsimuurin lähelle. Nämä mellakat johtivat Hebronin alkuperäiskansojen – suurelta osin ei-sionistisen – juutalaisen väestön evakuoimiseen.
ellauri290.html on line 860: Arabien kapina puhkesi uudelleen syksyllä 1937. Britit lopettivat kapinan kovilla toimenpiteillä karkottamalla monet Palestiinan arabien johtajat ja sulkemalla AHC:n. Yishuvissa arabikapina vahvisti jo ennestään lujaa uskoa vahvan juutalaisen puolustusverkoston tarpeeseen. Lopulta vuonna 1936 alkanut arabien maatalousboikotti pakotti juutalaisen talouden vieläkin parempaan omavaraisuuteen. Haganah muuttui tänä aikana pienestä salaisesta miliisistä suureksi sotilasjoukoksi. Brittiläiset turvallisuusjoukot tekivät tällä hetkellä yhteistyötä Haganahin kanssa vastatakseen arabeille. Britit tukahduttivat arabien kapinan ja julkaisivat vuoden 1939 valkoisen kirjan. Se salli vain 75 000 juutalaisen saapua Palestiinaan viiden vuoden aikana.
ellauri294.html on line 78: Paavali ja Silas könysivät Konyassa luultavasti uudelleen Paavalin toisen lähetysmatkan aikana noin vuonna 50, sekä aika lähellä hänen kolmannen lähetysmatkansa aikana useita vuosia myöhemmin. Kaupungista tuli piispan kotipaikka, joka n. 370 siirrettiin Lykaonian suurkaupunkiin, jossa Pyhä Amphibian oli ensimmäinen metrosexuaalipiispa.
ellauri294.html on line 110: Fetsi oli Turkissa hyvin suosittu kansallislakki sadan vuoden ajan. Kun Mustafa Kemal (Kemal Atatürk) nousi valtaan ja julisti Turkin tasavallaksi vuonna 1923, hän näki fetsin islamilaisen vanhaoppineisuuden, konservatismin ja osmanivallan symbolina, ja kielsi sen yhdessä hunnun ja perinneasujen kanssa. Kiellon syynä oli myös se, että fetsejä tuotiin Turkkiin ulkomailta, minne miljoonien päähineiden tuotot jäivät. Marraskuussa 1925 annettiin määräys, jonka mukaan fetsin käytöstä seuraa vuoden vankeusrangaistus. Fetsin korvaajaksi hallinto tarjosi kotimaista kalpak-hattua. Kalpak tai qalpaq (turk. kalpak, kaz. ja kirg. калпак, bulg. калпак; kreik. καλπάκι (kalpaki); puol. kołpak; ukr. ковпак, kovpak) on korkea, yleensä huovasta tai lampaannahasta tehty lakki, jota käyttävät miehet Turkissa, Ukrainassa, Balkanilla, sekä Keski-Aasian ja Kaukasuksen maissa, sekä venäläiset juhliessaan Hangossa Voiton päivää 2023.
ellauri294.html on line 353: Aasiasta levittäytyneet mongolit valtasivat Erzurumin vuonna 1242 ja samana vuonna he löivät Kay Khosraun II:n johtaman seldžukkien armeijan Kuzadagissa. Mongolien jäljiltä Vähä-Aasia jakautui pieniin emiraatteihin, jotka puolestaan kukistuivat, kun Pohjois-Fryygian Osman I laajensi aluettaan ja perusti Osmanien valtakunnan. Osmanin joukkoja kutsuttiin osmaneiksi. Englanninkielisessä maailmassa käytetään nimitystä "ottomaanit", mutta molemmat sanat tulevat arabialaisesta nimestä "Uthman".
ellauri294.html on line 372: Yhteensä noin 150 000 - 200 000 kreikkalaista evakuoitiin. Loput kreikkalaiset lähtivät Kreikkaan vuonna 1923 osana Kreikan ja Turkin välistä väestövaihtoa, mikä on Kreikan ja Turkin sodan muodollisesti lopettaneen Lausannen sopimuksen määräys.
ellauri294.html on line 397: Kirja lienee syntynyt jossakin vaiheessa 60-luvulla, mahdollisesti jo vuonna 62, ennen Beatlesien pitkäsoittolevyjä, jolloin ei ollut vielä tietoa Paavalin marttyyrikuolemasta. Tätä ajoitusta puoltaa sekin, että kirjassa ei mainita mitään Jeesuksen veljen Jamexen teloituksesta, joka tapahtui vuonna 62 Jerusalemissa.
ellauri294.html on line 410: Keskijalkoja esiintyy Aristophanesin näytelmässä The Birds, joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 414 eaa.
ellauri294.html on line 433: Carl AP Ruckin mukaan yksijalkaisten olemassaolo Intiassa viittaa vedätyxeen Aja Ekapad ("Not-born Single-foot"), joka on soma epiteetti. Koska Soma on kasvitieteellinen jumaluus, yksi jalka edustaisi entheogeenisen (psykedeelisen) terskalakkisen sienen vartta. Egon hajoamista kuvataan usein psykedeelisen kokemuksen avainpiirteeksi. Neologismin entheogeeni loi vuonna 1979 ryhmä sekakäyttäjiä etnobotanisteja ja mytologian tutkijoita vastakohtana samojen huumeiden virkistyskäytölle. Se tulee englannin sanasta "innostusjuuri."
ellauri294.html on line 556: The Fox and the Hound (romaani) on vuonna 1967 ilmestynyt romaani, jonka on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija Daniel P. Mannix ja kuvittanut John Schoenherr. Se seuraa Todin, punaketun, jota ihminen kasvatti ensimmäisen elinvuotensa, ja Copperin, paikallisen metsästäjän omistaman puoliverisen koiran, jota kutsutaan Mestariksi, elämää. Kun Tod on aiheuttanut miehen suosikkikoiran kuoleman, mies ja koira metsästävät säälimättömästi kettua, muuttuvassa ihmismaailmassa ja Todin normaalissa elämässä ruoan metsästämisessä, kumppanin etsimisessä ja alueensa puolustamisessa.
ellauri294.html on line 560: Romaani voitti Dutton Animal Book Award -palkinnon vuonna 1967, minkä seurauksena EP Dutton julkaisi sen 11. syyskuuta samana vuonna. Se oli vuoden 1967 Reader´s Digest Book Club -valinta ja voitti Athenaeum-kirjallisuuspalkinnon. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka ylistivät sen yksityiskohtia ja Mannixin kirjoitustyyliä. Walt Disney Productions osti romaanin elokuvaoikeudet, kun se voitti Dutton-palkinnon, mutta aloitti tuotannon mukautuksena vasta 1977. Lähdemateriaalista voimakkaasti muokattu Disneyn The Fox and the Hound julkaistiin teattereissa heinäkuussa 1981 ja siitä tuli taloudellinen menestys.
ellauri294.html on line 584: Alunperin julkaistussa Virkistys-lehden novellissa, vaikka Boston selvisi, hän ei koskaan toipunut täysin ja kuoli ollessaan vain kolmevuotias. Sen sydän särkyi kai. Copper itse perustui Bee Dee Adkinsin, kansallisesti tunnetun metsästyskoirien kouluttajan, suosikkimetsästyskoiraan, jonka kanssa Mannix metsästi. Jotkut romaanin ihmishahmoista perustuivat Arizonan Tucsonin esikaupunkialueella Oro Valleyssa asuvien paikallisten elämään ja tapoihin. Romaani on julkaistu kahdessatoista muussa maassa, mukaan lukien Suomessa vuonna 1968 Otava ja Saksassa Hoffmann und Campe.
ellauri294.html on line 613: Disneyn elokuvasovituksen tuotanto aloitettiin vuonna 1977, ja siitä tuli 1981 kallein animaatioelokuva, jonka hinta oli 12 miljoonaa dollaria. Elokuvan luomiseksi Disneyn silloinen toimitusjohtaja Ron Miller päätti käyttää pääasiassa uusia kykyjä debytoimaan elokuvassa, sillä yrityksen pioneerit, joita kutsutaan "yhdeksäksi vanhaksi mieheksi", olivat lähestymässä eläkkeelle siirtymistä. Animaattorit ja käsikirjoittajat olivat pääasiassa uusia, samoin kuin elokuvaohjaajat Art Stevens, Ted Berman ja Richard Rich. Se olisi viimeinen elokuva horiskoille Ollie Johnston, Frank Thomas ja Woolie Reitherman, joita pidetään Disneyn "legendoina", jotta he voisivat vielä vapisevin maxaläikkäisin käsin työskennellä. Siirtyminen vanhan kaartin ja uuden välillä johti kuitenkin kiistoihin elokuvan käsittelystä. Reithermanilla oli omat ideansa käytettävistä malleista ja asetteluista; uudempi tiimi kuitenkin tuki Stevensiä, paitsi Don Bluth, jonka mielestä Disneyn työ oli vanhentunut. Bluth käveli ulos, otti yksitoista muuta mukaansa ja perusti oman animaatiostudion. Animaattorien pakosta poistuminen pakotti perumaan elokuvan alkuperäisen joulun 1980 ensi-illan samalla kun uusia taiteilijoita palkattiin.
ellauri294.html on line 615: Matkan varrella tarinaa muokattiin suuresti, jotta se sopisi paremmin perhe-elokuvaksi. Koirakoiran ja punaketun nalkkikohtauxet poistettiin. Valmistuessaan vuonna 1981 elokuva oli muuttunut kronikkaksi kahden koiraan epätodennäköisestä ystävyydestä, joiden pitäisi olla luonnollisia vihollisia ja jotka oppivat, että yhteiskunta yrittää toisinaan määrittää roolinsa paremmista syistä huolimatta. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Chiefin oli määrä kuolla samalla tavalla kuin romaanissa, mutta Stevens ei halunnut saada näytöllä olevaa kuolemaa ja muokkasi elokuvaa niin, että hän (koirakoira) selvisi katkenneella koivella. Elokuva sai ensi-iltansa teatterissa Yhdysvalloissa 10. heinäkuuta 1981. Se oli välitön menestys, sillä se tuotti 39 900 000 (no, 40 milj.) dollaria ja tuli vuoden 14. parhaaxi kassamagneetixi. Tuotto/kustannussuhde oli 3,33.
ellauri294.html on line 664: Jopa loppuun asti Mead oli väsymätön. "Ennemmin tai myöhemmin kuolen", hänen tiedettiin myöntäneen. "Mutta en aio jäädä eläkkeelle." 74-vuotiaana Mead matkusti Manus-kansan luo Papuassa Uudessa-Guineassa. Mead oli aloittanut työnsä Manusten kanssa vuonna 1929, ja hänen monet vierailunsa heihin olivat tuottaneet yhden ensimmäisistä antropologisista tutkimuksista, jotka kattoivat samojen ihmisten sukupolvia. Matka oli yksi hänen viimeisistä. Pian Yhdysvaltoihin palattuaan Meadilla diagnosoitiin haimasyöpä. Sairaus eteni nopeasti ja vuonna 1978 hän kuoli.
ellauri294.html on line 667: Mead aloitti ensimmäisen kenttätyönsä vuonna 1925 opiskellessaan teini-ikäisiä tyttöjä Samoalla. Hänen havainnot julkaistiin myöhemmin kirjassaan Coming of Age in Samoa. Mead matkusti Uuteen Guineaan vuonna 1929 tutkimaan Manus-kansaa. Hän palasi Manukseen usein myöhempinä vuosinaan, minkä ansiosta hän saattoi suorittaa ensimmäisen sukupolville ulottuvan antropologisen tutkimuksen. Mead alkoi kirjoittaa artikkeleita Redbook -lehteen useista eri aiheista vuonna 1961. Hänen vahvasti ilmaistut ja usein kiistanalaiset mielipiteensä tekivät hänestä tutun nimen. Maapähkinäviljelijä Jimmy Carter palkizi Meadin postuumisti Presidential Medal of Freedom -mitalilla vuonna 1979 työstään antropologian alalla.
ellauri294.html on line 677: Amelia (Newport) Wagner aloitti uransa Chautauquanina 12-vuotiaana, kun hän liittyi Colorado Humanities Young Chautauqua -ohjelmaan Greeleyssä, Coloradossa. Amelia oli yksi ensimmäisistä nuorista Chautauquaneista, jotka esiintyivät High Plains Chautauquan päälavalla vuonna 2005. Myöhemmin hän palasi päälavalle vuonna 2008 esittäen Anna Howard Shaw´ta. Hän valmistui Denverin yliopistosta vuonna 2012 kandidaatin tutkinnolla englannista ja historiasta. Amelian koulussa tekemä historiallinen tutkimus herätti perustutkintoneuvoston huomion ja keväällä 2012 hänet kutsuttiin esittelemään opinnäytetyönsä kongressin jäsenille. Amelia oli ensimmäisen persoonan elävän historian tulkki Denverin luonto- ja tiedemuseon Pompeji-näyttelyssä, joka päättyi tammikuussa 2013.
ellauri294.html on line 683: Amelia Wagner aloitti uransa Chautauquanina 12-vuotiaana, kun hän liittyi Young Chautauqua -ohjelmaan Greeleyssä. Amelia oli yksi ensimmäisistä nuorista chautauquaneista, jotka esiintyivät High Plains Chautauquan päälavalla (2004), ja palasi takaisin päälavalle Nuorena Chautauquanina vuonna 2008. Hän valmistui Denverin yliopistosta vuonna 2012 kandidaattitutkinnolla englanniksi. ja Historia. Keväällä 2012 konferenssissa Amelia kutsuttiin esittelemään opinnäytetyönsä kongressin jäsenille perustutkinnon neuvoston kautta. Valmistuttuaan Amelia työskenteli Denverin luonnon- ja tiedemuseossa historiallisena näyttelijänä. Hänen ensimmäinen sexikokemuksensa aikuisena Chautauquanina tuli vuonna 2013, kun hän esitti Margaret Meadin HPC:ssä. Amelia on työskennellyt viimeisen vuoden kiihkeänä ja iloisena esikoulun opettajana Denverissä.
ellauri297.html on line 495: Jos tärkein yksilöllinen pyrkimyksemme ja tarkoituksemme tässä elämässä on kommunikointi Jumalan ja toistensa kanssa, emme voi tehokkaasti juosta näiden pyrkimysten perässä, jos ulkoistamme tämän vastuun jatkuvasti niille, joita ajattelemme .voi tehdä parempaa ja tehokkaampaa työtä. Epäonnistumme sekä omassa kukoistamisessamme että muiden kukoistamisessa, jos epäonnistumme henkilökohtaisessa sielujen välisessä kommunikaatiossa. Emme viestitä tehokkaasti rakkauttamme ja armoamme emmekä Jumalan rakkautta ja armoa, jos säätiömme ruokkii miljardia ihmistä kolmannessa maailmassa ensi vuonna. Tämä ei johdu siitä, että Jumala ei halua meidän ruokkivan miljardia ihmistä kolmannessa maailmassa, vaan siitä, ettemme me tehneet sitä. Meillä oli suunnitelma B. Emme antaneet viimeistä punkkiamme tehdäksesi sen, ja lopulta nuo ihmiset ovat niin kaukana meistä, että luulemme saavuttaneemme tarkoituksemme, kun todella kohtasimme umpikujan.
ellauri297.html on line 528: Njassa (joskus myös General Njassa tai Dj Njassa, oik. Jyrki Leo Jantunen, s. 2. marraskuuta 1962 Helsinki) on helsinkiläinen radiotoimittaja, DJ ja muusikko. Hän työskentelee toimittajana Radio Helsingissä. Valtakunnalliseen julkisuuteen hän tuli Levyraati-ohjelman vakiojäsenenä. Jyrki Jantusen isä työskenteli poliisina ja ravintolan portsarina, äiti tehtaassa ja siivoojana. Jantunen otti kutsumanimensä vanhasta maantiedon kirjasta. Njassamaa oli Malawin entinen nimi. Vuonna 2015 Njassa sairastui paksusuolen syöpään. Hän kertoo selviytymistarinansa Elina Järven ja Olga Poppiuksen kirjassa Elämäni ennen kuolemaa (2017). Hänellä on siitä huolimatta vuonna 1996 syntynyt tytär.
ellauri297.html on line 535: Malawin tasavalta eli Malawi (entinen Njassamaa) on yli 20 miljoonan asukkaan sisämaavaltio Njassa-järven länsirannalla eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Sambia, Tansania ja Mosambik. Idässä sitä rajoittaa myös yli 500 kilometriä pitkä Njassajärvi. Maa itsenäistyi brittien siirtomaavallasta vuonna 1964. Se oli 30 vuotta yhden puolueen hallitsema, kunnes maassa järjestettiin vuonna 1994 ensimmäiset monipuoluevaalit.
ellauri297.html on line 539: Bandan ulkopolitiikka oli hyvin länsimielistä ja Bandan hallinto piti yllä kauppasuhteita ja harjoitti yhteistyötä myös valkoisen vähemmistön hallitseman Etelä-Afrikan tasavallan kanssa, mikä aiheutti paljon kritiikkiä. Lisääntyvä kotimainen tyytymättömyys ja länsimaiden taloudellisen avun loppuminen pakottivat Malawia yksipuoluejärjestelmänä hallineen Bandan suostumaan monipuoluejärjestelmään vuonna 1993 ja seuraavana vuonna pidettiin ensimmäiset monipuoluejärjestelmän presidentinvaalit. Banda hävisi vaalit, mihin loppui 30 vuotta kestänyt yksinvaltainen kausi.
ellauri297.html on line 606: Martela väitteli soveltavan filosofian ja organisaatiotutkimuksen tohtoriksi Aalto-yliopistossa vuonna 2012 ja käytännöllisen filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2019 Hän opiskeli Esa Saarisen johdolla ja on tehnyt tutkimusta Yhdysvalloissa motivaatiopsykologian keulahahmoihin kuuluvan Richard Ryanin johdolla. Martelan ensimmäinen väitöskirja koski vanhustenhoidon työntekijöiden merkityksellisyyden kokemusta ja niin kutsutun "hoivayhteyden" syntymisen ehtoja. Hänen akateemisia tutkimuksiaan on julkaistu mm. Nature Human Behaviour, Journal of Personality, Southern Journal of Philosophy, ja Organization Studies -lehdissä.
ellauri297.html on line 625: Shaw'n antipatia seksiä kohtaan ei ollut täysin filosofista; se oli myös seurausta hänen omasta utelias elämästään ja luonteestaan. Kasvissyöjä, närästys ja neitsyt 29-vuotiaaksi asti, hän inhosi kehon toimintoja kohtaan, joka oli suhteellisesti lähes Swiftean. Jopa hänen ulkonäkönsä räätälöi tiettyä askeettisuutta: eräs Lontoon sanomalehti kuvaili häntä vuonna 1894 "pitkäksi, laihaksi, jäiseksi mieheksi, valkeakasvoinen, kova, selkeä, lihaton ääni". ja profeetat ennustavat päivän, jolloin ihmiset menettävät ruumiinsa kokonaan - heistä ei tule muuta kuin puhdasta ajatusta.
ellauri297.html on line 635: Shaw kiukustui niin maan perhanasti, kun eräänä elokuun päivänä vuonna 1913 näyttelijä ei ilmestynyt ennalta sovittuun tapaamiseen: ...olet loukannut turhamaisuuttani: käsittämätöntä röyhkeyttä, anteeksiantamatonta rikosta.'' Useita päiviä myöhemmin kirjoitettu kirje tarkensi: "Haluan satuttaa sinua, koska satutit minua", hän jatkoi. ''Pahamaineinen, ilkeä, sydämetön, kevytmielinen, ilkeä nainen! Valehtelija! valehtelevat huulet, valehtelevat silmät, valehtelevat kädet, lupausten rikkoja, huijari, itseluottamuspetturi!'' Vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 1944 Shaw, joka oli tuolloin 88, lähetti toiselle vielä nuoremmalle näyttelijälle Miss Tompkinsille viestin, jossa luki: "Voimme" kirjoittaa vapaammin nyt, kun Charlotte ei voi koskaan lukea kirjeiämme."
ellauri297.html on line 655: Hänen kirjaansa Intrinsic motivation and self-determination in human behavior , joka hän on kirjoittanut yhdessä Edward L. Decin kanssa vuonna 1985, on Google Scholarin mukaan siteerattu yli 37 000 kertaa (omat siteerauxet mukaanlukien).
ellauri297.html on line 660: Myönteinen sielutiede on tieteellinen tutkimus siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoisimman, keskittyen sekä yksilölliseen että yhteiskunnalliseen hyvinvointiin. Myönteinen sielutiede alkoi uutena psykologian alana vuonna 1998, kun Martin Seligman valitsi sen teemaksi hänen toimikautensa American Psychological Associationin puheenjohtajana. Se on reaktio menneitä käytäntöjä vastaan, jotka ovat yleensä keskittyneet mielenterveysongelmiin ja kannustaneet sopeutumatonta käyttäytymistä ja negatiivista ajattelua. Se perustuu Abraham Maslowin, Rollo Mayn, Dean Martinin ja Carl Rogersin humanistiseen liikkeeseen, joka kannustaa korostamaan onnellisuutta ja hyvinvointia,ja positiivisuutta, mikä luo perustan myönteisellä sielutieteelle.
ellauri299.html on line 81: John Grisham (s. 8. helmikuuta 1955, Jonesboro, Arkansas, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rikoskirjailija. Se on Petskun ikätoveri. John Grisham syntyi vuonna 1955 toisena lapsena viisilapsiseen työväenluokkaiseen perheeseen Jonesborossa. Sen tautta varmaan Juskan teema on aiheellinen epäluulo länsijärjestelmää kohtaan, niin oikeus-, poliittista, taloudellista kuin ideologiaa ja yhteiskuntajärjestelmääkin.
ellauri299.html on line 100: jäsenenä. Eli North siis oli kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen (muistinko mainita) 1980-luvun lopun poliittisen skandaalin, Iranin ja Contran välillä. Se sisälsi aseiden laittoman myynnin Iranin islamilaisen tasavallan Khomeinin hallinnolle, jotta edistettiin Libanonissa tuolloin pidettyjen amerikkalaisten panttivankien vapauttamista. North muotoili suunnitelman toisen osan, jonka tarkoituksena oli ohjata asemyynnistä saadut tulot Nicaraguan Contra-kapinallisten tukemiseen, mikä oli nimenomaisesti kielletty Boland - muutoksen nojalla. Northille myönnettiin rajoitettu syytekoskemattomuus vastineeksi todistamisesta kongressille suunnitelmasta. Hänet tuomittiin alun perin kolmesta rikoksesta, mutta tuomiot kumottiin ja kaikki häntä vastaan nostetut syytteet hylättiin vuonna 1991. Hyvä mies, oikealla asialla vaikka vähän rähmäisillä aseilla.
ellauri299.html on line 196: Sellaiset tekijät, kuten köyhyys, jotka usein liittyvät PCE:hen, vaikuttavat paljon voimakkaammin lasten älyllisiin ja akateemisiin kykyihin kuin kokaiinille altistuminen yksinään. Varhaisissa tutkimuksissa oli metodologisia ongelmia, kuten pieni otuskoko, ja häiriötekijöitä, kuten huono ravitsemus ja muiden lääkkeiden käyttö äitien toimesta. Tutkimustulokset herättivät kuitenkin laajaa mediakeskustelua uuden huumeiden vastaisen sodan yhteydessä. Esimerkiksi vuonna 1985 tehty tutkimus, joka osoitti kokaiinin käytön haitallisia vaikutuksia raskauden aikana, aiheutti valtavan kohua mediassa. Termi "crack baby" (halkiohaara) johtui crackia ja PCE:tä ympäröivästä julkisuudesta.
ellauri299.html on line 198: Mediaraporteissa korostettiin yleisesti, että kohdunsisäiselle halkeamalle altistuneet vauvat eivät koskaan kehittyisi normaalisti. Lasten kerrottiin olevan väistämättä fyysisesti ja henkisesti vammaisia koko elämänsä ajan. Vauvat, jotka olivat alttiina kohdunsisäiselle halkeamalle, kirjattiin tuomituiksi vakavasti vammautumaan, ja monet hylättiin sairaaloihin. Heidän odotettiin olevan kykenemättömiä muodostamaan normaaleja sosiaalisia siteitä. Asiantuntijat ennakoivat syntyneiden rikollisten "biologisen alaluokan" kehittymistä, joka saalistaisi muun väestön. Rikollisuuden ennustettiin nousevan, kun halkeille altistuneiden vauvojen sukupolvi kasvoi (sen sijaan ne laskivat). Lasten ennustettiin olevan vaikeasti lohduttavia, ärtyneitä ja yliaktiivisia, mikä rasittaa koulujärjestelmää. Charles Krauthammer, The Washington Postin kolumnisti kirjoitti vuonna 1989, "perilliset elävät tietyn kärsimyksen, todennäköisen poikkeaman, pysyvän alemmuuden elämää." Bostonin yliopiston tuolloinen presidentti John Silber sanoi: "Crack-vauvat... eivät koskaan saavuta sellaista älyllistä kehitystä, jolla heillä olisi tietoisuus Jumalasta." Nämä väitteet biologisesta alemmuudesta soittivat helposti olemassa oleviin luokka- ja rodullisiin ennakkoluuloihin. Raportointi oli usein sensaatiomaista, suosi hirveimpiä ennusteita ja sulki pois skeptikot.
ellauri299.html on line 280: Frank Lake (6. kesäkuuta 1914 – 10. toukokuuta 1982) oli brittiläinen psykiatri ja yksi pastoraalisen neuvonnan pioneereista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1962 hän perusti Kliinisen teologian yhdistyksen, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä papistosta tehokkaampia kuuntelijoina ymmärtämään ja hyväksymään seurakuntalaistensa henkilökohtaisten vaikeuksien psykologinen alkuperä (katso lyhennetty kliininen teologia, luku 1, Kuuntelemisen merkitys ja arvo dialogi'). Hänen vuonna 1958 aloittamansa pastoraalisen neuvonnan koulutukseen kuitenkin värvättiin lopulta eri alojen ammattilaisia ja maallikoita eri kirkkokunnista. Seminaareihin osallistui useita tuhansia ihmisiä plus Patti Mulkkinen.
ellauri299.html on line 282: Lake opiskeli lääketiedettä Edinburghin yliopistossa ja valmistui lääketieteen ja kirurgian tutkinnoista vuonna 1937. Lähetystyötä silmällä pitäen hän opiskeli parasitologiksi Liverpool School of Tropical Medicine -koulussa ja sovitettiin Church Mission Society -seuraan palvellakseen Intiassa.
ellauri299.html on line 296: Jerzy Popiełuszko ( puolalainen ääntäminen: [ˈjɛʐɨ popʲɛˈwuʂkɔ] , syntynyt Alfons Popiełuszko; 14. syyskuuta 1947–19. lokakuuta 1984) oli puolalainen roomalaiskatolinen pappi, joka liittyi Puolan oppositio -ammattiliittoon Solidarity anticommunistina. Hänet murhasi vuonna 1984 kolme Służba Bezpieczeństwan (sisäasiainministeriön turvallisuuspalvelu) agenttia. Heidät tuomittiin pian sen jälkeen ja tuomittiin murhasta. Syyllisiä tuomittiin, mutta vieläkään ei tarkoin tiedetä, mitkä tahot olivat murhan toimeksiantajia. Tuomitut ovat vapaalla jalalla jo aikapäiviä.
ellauri299.html on line 331: Rubin syntyi Cincinnatissa, Ohiossa, kotiäiti Estherin (Katzin) ja rekkakuski Robert Rubinin pojalle, josta tuli myöhemmin Teamsters -liiton virkamies. Hän opiskeli Oberlin Collegessa ja heprealaisessa yliopistossa Jerusalemissa ja valmistui myöhemmin Cincinnatin yliopistosta saaden historian tutkinnon. Rubin opiskeli Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä vuonna 1964, mutta keskeytti opinnot keskittyäkseen sosiaaliseen aktivismiin.
ellauri299.html on line 435: Mersennen pointti oli itse asiassa melko lähellä väitettä jumalallisesta kaikkivaltiudesta, jota paavi Urbanus VIII ehdotti Galileolle vuonna 1623 ja jonka Galileo, hieman ironisesti, laittoi Simplicion suuhun vuoden 1632 Dialogon loppulauseissa: Ihminen ei voi olettaa tietävänsä kuinka maailma todella on, koska Jumala olisi voinut saada aikaan samat vaikutukset tavoilla, joita ihmiset eivät kuvitelleet (ks. Galileo, 1890–1909, VII, 488). Kenties kaikki on vain huijausta, ne tekevät sen peileillä, vaan koska niitä huvitti tehä niin.
ellauri299.html on line 504: Dylanin vuonna 1966 syntyneelle vanhimmalle pojalleen Jesselle kehtolauluksi kirjoitettu laulu kertoo isän toiveista, että hänen lapsensa pysyy vahvana ja onnellisena. Se alkaa riveillä "Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua aina / toteutukoot kaikki toiveesi", joka toistaa papin siunauksen Lukujen kirjasta (Neljäs Mooseksen kirja 6:24-26), jonka rivit alkavat: "Siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua / Toteuttakoon pienimmätkin toiveesi. Herra valistakoon kasvonsa sinulle, kallistakoon korvansa." Koska Dylan ei halunnut kuulostaa "liian sentimentaalilta", hän lisäsi kappaleesta kaksi versiota Planet Waves -albumille, yhden kehtolaulun ja toisen rock -suuntautuneen. Howard Cosell lausui kappaleen ikimuistoisesti amerikkalaisessa televisiossa, kun Muhammad Ali voitti raskaansarjan kruunun kolmannen kerran. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
ellauri299.html on line 564: Cassius valittiin Plebin tribuuniksi vuonna 49 eaa. Hän vastusti Caesaria ja lopulta käski laivaston häntä vastaan Caesarin sisällissodan aikana: Kun Caesar voitti Pompeuksen Pharsaloksen taistelussa, Caesar ohitti Cassiuksen oikealta ja pakotti hänet antautumaan. Tapettuaan Caesarin Cassius pötki itään, missä hän keräsi kahdentoista legioonan armeijan. Senaatti tuki häntä ja teki hänet kuvernööriksi. Myöhemmin hän ja Brutus marssivat länteen Toisen triumviraadin liiddolaisia vastaan.
ellauri299.html on line 594: "What Is Man?" on amerikkalaisen kirjailijan Mark Twainin vuonna 1906 julkaisema dialogi. Se on nuoren miehen ja vanhan miehen välinen dialogi ihmisen luonteesta. Otsikko viittaa psalmiin 8:4, joka alkaa "mikä on ihminen, että muistat hänet...". Kyllä siinä psalmissakin on aikalailla apinoiden rehvastelua.
ellauri299.html on line 613: Se julkaistiin nimettömänä vuonna 1906 ja sai niin vähän huomiota, että Twain väitti katuneensa julkaisuaan. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1910 New-York Tribune julkaisi sen palstantäytteenä. Tuolloin kritiikki keskittyi sen synkkään ja uskonnonvastaiseen luonteeseen.
ellauri299.html on line 627: Jyrki Lappi-Seppälä (s. 1945) kirjoitti ylioppilaaksi Tehtaanpuiston yhteiskoulusta vuonna 1964. Hän valmistui Helsingin yliopistosta 1976 pääaineenaan yleinen kielitiede, romaaninen filologia sekä lehdistö- ja tiedotusoppi.
ellauri299.html on line 644: Assyria valtasikin Samarian, Israelin kuningaskunnan pääkaupungin, vuonna 722 eaa. Kaikki ylimmän luokan jäsenet ja monet tavallisestakin kansasta otettiin sotavangeiksi ja vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Olikos tää nyt sitten eri pakkosiirtolaisuus kuin se kuuluisampi Babylonin vankeus?
ellauri299.html on line 649: Kolmannella vuosituhannella eaa. Assyria oli vielä lähinnä akkadilaisten etuvartio. Itsenäinen valtatekijä Assyriasta alkoi kehittyä vasta 1300-luvun eaa. puolenvälin aikoihin. Tällöin nousevan mahdin antamassa voimantunnossa hallitsija Assur-Uballit I antoi itselleen arvonimen "Kaikkeuden kuningas". Hän valloitti Niniven itäpuolella sijainneen viljavan tasangon ja nöyryytti Babyloniaa, joka oli siihen asti pitänyt Assyriaa etupiirinään. Tätä hallitsijaa seurasi lyhytaikainen heikkouden tila. Mutta kun valtaan nousivat Salmanassar I ja Tukulti-Ninurta I, viholliset torjuttiin ja uusia alueita vallattiin. Salmanassarin ajasta lähtien alettiin toteuttaa massiivisia väestön pakkosiirtoja. Tukulti-Ninurta löi heettiläiset ja valloitti rikkauksistaan kuuluisan Babylonian vuonna 1235 eaa.
ellauri300.html on line 100: Bednyn kaustinen uskonnonvastainen runo Uusi testamentti ilman vikoja (Новый Завет без изъяна) on saattanut inspiroida Mikhail Bulgakovin Mestari ja Margarita vastalauseena. Lisäksi hänen hahmonsa oli prototyyppi Mihail Berliozille ja Bezdomny (Koditon) oli parodia Bednyn salanimestä. Bulgakov ei tavallisesti nauttinut kuullessaan, että joku oli tuomittu, mutta teki poikkeuksen, kun Bedny joutui vaikeuksiin vuonna 1938. "Nytpä ei röhötä kenellekään muulle. Tuntekoon ize nahoissaan", hän sanoi.
ellauri300.html on line 332: "Vallankumouksellinen" ajatus tyttöjen muodollisesta koulutuksesta tuotiin varovasti ja innokkaasti Toora-yhteiskuntaan 1930-luvulla, eikä ilman vastustusta. Lubavitchissa edellinen Rebbe kuitenkin otti konseptin innostuneesti vastaan ja tuki sitä. Sitten vuonna 1941 Rebbe saapui Yhdysvaltoihin, jolloin "juutalaisen koulutuksen keskusjärjestö" (Merkos L'Inyonei Chinuch) syntyi. Rebben nimitti sen johtajaksi hänen appensa (edellinen Rebbe), ja yksi ensimmäisistä Merkosin perustamista instituutioista oli Beth Rivkahin tyttökoulu. Mutta mitä iloa on tästä hasiditytölle? No paljonkin!
ellauri300.html on line 914: Päätös perustuu viime vuonna säädettyyn lakiin, jonka nojalla kirjoja voidaan poistaa kouluista ”pornografisen tai säädyttömän” sisällön perusteella.
ellauri301.html on line 43: Nykänen sai tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon vuonna 1994 uutisoituaan
ellauri301.html on line 44: poliisijohdon korruptiosta. Hän sai saman palkinnon uudelleen vuonna 2001 yhdessä
ellauri301.html on line 60: poliisisarjaa vuonna 2016, Raid sai yli neljänneksen äänistä ja nousi ykköseksi.
ellauri301.html on line 174: Mankeli kirjoitti ensimmäisen Wallander-dekkarinsa Kasvoton kuolema vuonna 1991 Ruotsiin paluunsa jälkeen oltuaan normaalia pidempään Afrikassa. Hänen mielestään rasismi ja ksenofobia olivat lisääntyneet Ruotsissa, ja hän päätti kartoittaa ilmiötä rikosromaanin muodossa. Tästä alkoi Wallander-kirjasarja, joka ei aluksi ollut suuri menestys. Wallander-kirjat menivät kuitenkin Ruotsissa paremmin kaupaksi kuin Mankelin aiemmat teokset. Suuri kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1998, ja käännösten myötä Mankelista tuli vähitellen miljonääri. Wallenberg sr ei sentään ole mikään supermies, mitä vikaa näyttää vähän olevan juniorissa.
ellauri301.html on line 187: Kalke toimi Isonkyrön kappalaisena 1898–1916 ja Tohmajärven kirkkoherrana vuodesta 1916. Hän sai rovastin arvon 1928. Pastori, sittemmin rovasti Kalke meni varovasti naimisiin vasta erotutkintovuonna 1886 Hilma Henriette Brusilan (1862–1943) kanssa. Siittiköhän Kosti Hilmasta lisää kalkkeita? Todennäkösesti siitti. Hilman ja Kostin luut ovat Hämeenkoskella, kuten näyttää amerikkalainen hautakiviohjelma. Kuvaa ei viizi laittaa tähän koska jenkit eivät salli sitä kuumalinkata. Vittu että ne on perseitä. Törkeää kulttuurista appropriointia. Mitä asiaa on niillä meidän hautuumaille? Mitä asiaa on niillä tänne ylipäätänsä?
ellauri301.html on line 252: De Klerk became Deputy President in Mandela´s ANC-led coalition, the Government of National Unity. In this position, he supported the government´s continued liberal economic policies but opposed the Truth and Reconciliation Commission set up to investigate past human rights abuses because he wanted total amnesty for political crimes. His working relationship with Mandela was strained, although he later spoke fondly of him, when the coon finally died 2013. De Clerck ize kuoli viime vuonna eli 2021.
ellauri301.html on line 274: Henning Mankell oli kolme kertaa naimisissa. Hänellä on yksi biologinen lapsi, vuonna 1980 syntynyt Jon Mankell, joka on menestyxettömästi työskennellyt elokuvatuottajana. Siis tuottanut iskän Wallenbergejä. Mankell toimi isäpuolena norjalaisen maolaisen vaimonsa kolmelle pojalle.
ellauri301.html on line 358: Merellä ollessaan Mankell kiinnostui teatterista. Mankell on asunut muutaman vuoden myös Skånessa ja useaan otteeseen Mosambikissa ja siellä hän toimi mm. paikallisesssa teatterissa. Mosambikissa asueessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen Wallander-romaaninsa Mördare utan ansikte, joka ilmestyi vuonna 1991. Mankell on toiminut myös Ruotsissa teatterialalla 1970-1980-luvuilla erilaisissa tehtävissä: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, lattiamanuna, ohjaajana ja teatterinjohtajana eri paikkakunnilla.
ellauri301.html on line 360: Viimeisessä Wallander -dekkarissa vuonna 1999 ilmestyneessä Pyramiden (suom. Pyramidi, 2002) kirjassa kerrotaan nuoren Wallanderin varhaisista vaiheista, esim mixi sen ääni oli hinkuva. Enpäs kerrokaan! Olennaista Mankelille on rikoksen liittäminen laajempiin yhteiskunnallisiin kehyksiin. Murhat ja ryöstöt ovat/eivät ole (en saa päättää) yksilöiden suorittamia tekoja, mutta niillä on juurensa yhteiskunnassa ja sen vääristymissä, kuten tässä vittumaisessa kauhugenressä.
ellauri301.html on line 389: viidakkoon. Eräänä elokuun iltana vuonna 2001 Ystadin poliisi saa merkillisen puhelun. Joku väittää nähneensä palavia joutsenia Marebojärven yllä. Komisario Kurt Wallander ja hänen pian poliisin palvelukseen astuva tyttärensä Linda tutkivat yhdessä tapausta, joka johtaa vaarallisen tuomiopäivänlahkon jäljille. Lindan ura poliisina on vähällä joutua vaakalaudalle jo ennen kuin on alkanutkaan. Isän ja tyttären yhteiset tutkimukset eivät myöskään suju kitkattomasti, mutta lopulta isä-Wallander joutuu myöntämään, että tyttärestä on kasvanut aikuinen, jolla kaiken lisäksi on kykyä rikosten selvittelyyn. Skoonelaispoliisi Kurt Wallender tekee näyttävän paluun. Upeata, että saadaan vielä uusi Wallander. Miten eläkkeelle jäänyt nuhteeton merivoimien upseeri voi kadota jäljettömiin joka-aamuisella kävelylenkillään? Se on liki mahdotonta. Kurt Wallanderia tapaus koskettaa henkilökohtaisesti, sillä upseeri on hänen kexijänsä appiukko Ingmar Bergman. Pian myös upseerin vaimo katoaa mystisesti. Jäljet johtavat Ruotsin laivastossa kylmän sodan aikana vaikuttaneisiin oikeistoradikaaleihin ja Ruotsin aluevesille 1980-luvulla toistuvasti tunkeutuneiden neuvostoliittolaisten (tietysti) sukellusveneiden tapaukseen. Mitä syvemmälle Wallander tutkimuksissaan kaivautuu, sitä tummempia pilviä horisonttiin näyttää kasautuvan… Wallander löytää sitkeästi kaivautumalla tiensä lukijoiden sydämeen kaikkialla maailmassa.
ellauri301.html on line 394: Eräänä kylmänä tammikuun päivänä vuonna 2006 Hudiksvallin poliisi tekee karmean löydön. Pienessä Hesjövallenin kylässä on tapettu 18 ihmistä kammottavalla tavalla. Poliisi on varma, että vain täydellinen mielipuoli on voinut kexiä jotain niin hirvittävää. Väärentämätöntä Mankellia!
ellauri301.html on line 402: Henning Mankellin ilmestyessään uusin teos pohti rakkautta ja intohimoa vanhenemisen näkökulmasta. Suostuessaan pyyntöön Frederik ei voi aavistaa, mikä häntä odottaa: runollinen puheenvuoro köyhän maanosan puolesta. Kirjailijalle myönnettiin vuonna 2004 Evangelische Akademie des Tutzingin suuri suvaitsevaisuuspalkinto, jonka luovutti kukas muu kuin Desmond Tutu.
ellauri302.html on line 542: Aschin maine perustettiin vuonna 1902 hänen ensimmäisellä tarinakirjallaan, In a shlekhter tsayt (Huonona aikana). Vuonna 1903 hän meni naimisiin Mathilde Shapiron, puolalais-juutalaisen opettajan ja runoilijan Menahem Mendel Shapiron tyttären kanssa.
ellauri302.html on line 548: David Kessler toi näytelmän ensimmäisen kerran New York Cityyn Yhdysvaltoihin vuonna 1907. Yleisö tuli enimmäkseen Kessleriin, ja he buuttivat muuta näyttelijää. New Yorkin tuotanto sai aikaan suuren lehdistösodan paikallisten jiddish-lehtien välillä, jota johti ortodoksinen Tageplatt ja jopa maallisempi Forverts. Ortodoksisissa papereissa viitattiin koston jumalaan"likaiseksi", "moraalittomaksi" ja "syvyttömäksi", kun taas radikaalit lehdet kuvailivat sitä "moraaliksi", "taiteelliseksi" ja "kauniiksi".
ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
ellauri302.html on line 554: Indecent on Paula Vogelin vuonna 2015 kirjoittama näytelmä, joka kertoo koston jumalan kiistasta. Se avattiin Broadwaylla Cort-teatterissa huhtikuussa 2017, ohjaajana Rebecca Taichman. Se ei ollut juuri mistään kotoisin.
ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
ellauri302.html on line 583: Moshe Chaim Luzzatto syntyi vuonna 1707 Padovan juutalaisessa ghetossa Venetsian tasavallassa. Alle 20-vuotiaana hän oli aloittanut 150 laulun säveltämisen Raamatun psalterin mallin mukaisesti. Näissä rinnakkaisuuden lakien mukaisesti laadituissa psalmeissa hän vapautti itsensä kaikista vieraista vaikutuksista ja jäljitteli Raamatun tyyliä niin uskollisesti, että hänen runonsa näyttävät kokonaan raamatullisten sanojen ja ajatusten toistolta. Ne aiheuttivat kuitenkin rabbien kritiikkiä ja olivat yksi syy vainoihin, joille Luzzatto myöhemmin joutui. Rebbe Jacob Poppers erityisesti Frankfort-on-the-Mainista piti anteeksiantamattomana öykkäröintinä yrittää päihittää "Jaakobin Jumalan voideltuja värsyjä".
ellauri302.html on line 585: Samana vuonna tai hieman myöhemmin Luzzatto kirjoitti allegorisen festivaalidraamansa "Migdal 'Oz" (tai "Tummat Yesharim") ystävänsä Israelin Benjamin Bassanin avioliiton yhteydessä. Tämä nelinäytöksinen näytelmä, jossa on latinaa ja italiaa sekä raamatullisia vaikutteita, havainnollistaa oikeuden voittoa laittomuudesta. Se on versioiltaan mestarillinen ja kielellisesti melodinen, lyyriset kohdat ovat erityisen yleviä; ja siinä on runsaasti miellyttäviä kuvia, jotka muistuttavat Guarinin koiraa Fidoa.
ellauri302.html on line 603: Varhaisin tunnettu käsikirjoitusversio, kirjoitettu vuonna 1738, järjestettiin dialogiksi hakhamin (viisaan miehen) ja hasidin (hurskas ihminen) välillä. Ennen julkaisua se järjestettiin uudelleen siten, että siinä on vain yksi kaiutin. Stereoversio valaisee usein tunnetumpaa monoversiota.
ellauri302.html on line 638: Bolshevikkipuolueen sisällä Bukharin oli alun perin vasemmistokommunisti, mutta siirtyi vähitellen oikealle vuodesta 1921 lähtien. Hänen vahva tukensa ja puolustavansa uutta talouspolitiikkaa (NEP) johti lopulta oikeistooppositiota. Vuoden 1924 loppuun mennessä tämä asenne oli asettanut Buharinin suotuisasti Josif Stalinin pääliittolaiseksi, ja Buharin kehitteli pian Stalinin uutta teoriaa ja politiikkaa sosialismista yhdessä maassa. Vuosina 1926-1929 Buharinilla oli suuri valta Kominternin toimeenpanevan komitean pääsihteerinä. Stalinin päätös jatkaa kollektivisointia ajoi kuitenkin kaksi miestä erilleen, ja Bukharin erotettiin politbyroosta vuonna 1929.
ellauri302.html on line 640: Kun suuri puhdistus alkoi vuonna 1936, osa Buharinin kirjeistä, keskusteluista ja salakuunteluista osoitti epälojaalisuutta. Helmikuussa 1937 pidätetty Bukharin sai syytteen salaliitosta Neuvostovaltion kaatamiseksi. Hänet teloitettiin maaliskuussa 1938 näytelmäoikeudenkäynnin jälkeen, joka vieraannutti monet länsimaiset kommunistien kannattajat. Bucharin jäi kiinni antistatistisista taipumuxista. Antistatismi on mikä tahansa lähestymistapa sosiaaliseen taloudelliseen tai poliittiseen filosofiaan, joka hylkää statismin. Antistatisti on se, joka vastustaa valtion puuttumista henkilökohtaisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin asioihin. Valtion ei pitäisi puuttua oikeastaan mihinkään, paizi pelastaa pankrottiin joutuneita pankkeja köyhimmän kansanosan säästöillä. Ei ollut juutalainen, mutta petti muuten kansan asian.
ellauri308.html on line 88: osakuntaan ja jo ensimmäisenä opiskeluvuonna myös osakunnan lehden
ellauri308.html on line 112: tytär, joka kaikexi onnexi kuoli jo vuonna 1903, jäivät vaimon sukulaisten luokse
ellauri308.html on line 115: niin että kun perhe lopulta seurasi isää pääkaupunkiin vuonna 1909, oli
ellauri308.html on line 117: nuoremmat pojat Heikki vuonna 1911 ja Taneli vuonna 1913.
ellauri308.html on line 138: (1886–1970) Otto Wille Kuusinen tutustui piileskellessään Suomessa vuonna
ellauri308.html on line 139: 1919. Aino Kuusinen siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1922 ja avioiduttuaan
ellauri308.html on line 163: hautajaisissa vuonna 1964. Miehensä kuoleman jälkeen Aino Kuusinen koki
ellauri308.html on line 165: vuonna 1965. Hän kirjoitti vielä vanhalla iällään kaunaiset muistelmat ajastaan
ellauri308.html on line 166: Neuvostoliitossa, ne julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1972.
ellauri308.html on line 169: aviovaimoaan vankeudesta, sillä jo vuonna 1935 hän oli Krimillä
ellauri308.html on line 176: Marina Amiragova synnytti Kuusiselle vuonna 1937
ellauri308.html on line 178: paikalla Kuusisen hautajaisissa vuonna 1964, samoin kuin virallinen
ellauri308.html on line 249: Äärimmäiset, juutalaiset koomikot ja satiirit ovat tehneet holokaustivitsejä jo jonkin aikaa, mutta muutaman viime vuoden aikana heistä on tullut hyväksyttävää rehua valtavirran, massakulttuurin ja komedian kannalta. Mel Brooksin "The Producers" oli yksi ensimmäisistä popkulttuuriesimerkeistä holokaustin huumorista, jossa oli surullisen kuuluisa "Springtime for Hitler" -numero. Tuore elokuvan uusintaversio, joka julkaistiin vuonna 2005, resonoi vanhemman yleisön keskuudessa, joka rakasti musikaalia. Mutta elokuvan suosio nuorempien amerikkalaisten keskuudessa (joista monet eivät olleet nähneet alkuperäistä musikaalia) saattoi johtua Pharrell Williamsin esityksestä Franz Liebkindinä, typeränä ex-natsina. Tuolloin Pharrell oli heidän (minun) sukupolven "komedian kuningas". Rakastimme Farrellia, joka ei ole juutalainen, entisenä natsina. Avasiko se oven muille ei-juutalaisille alkaa tehdä holokaustivitsejä?
ellauri308.html on line 253: Viime vuonna opetin synagogassani juutalaisen kirjallisuuden luokkaa lukiolaisille. Oletettavasti holokausti tuli esiin useimmissa tarkastelemissamme kirjallisissa teoksissa. Joka kerta kun "H-sana" mainittiin, lapset alkoivat valittaa ja voihkia. "Ughh... Pitääkö meidän jatkaa puhumista holokaustista?" Selviytyneiden tyttärentytärnä en usko, että olen koskaan kyllästynyt puhumaan holokaustista, mutta opiskelijani olivat siihen kyllästyneitä! Diagnoosin heille akuutin "holokaustiväsymyksen". Heitä oli lyöty yli päähän "Never Forget" -lauseella, ja sen seurauksena holokaustista oli tullut tylsää. Kun yhä useammat eloonjääneet kuolee ja henkilökohtaiset yhteydet holokaustiin katoavat, myös kiinnostus ottaa holokausti vakavasti vähenee.
ellauri308.html on line 269: Otto Wilhelm (Ville tai Wille, O. W.) Kuusinen (Neuvostoliitossa ven. Отто Вильгельмович Куусинен, Otto Vilgelmovitš Kuusinen, 4. lokakuuta 1881 Laukaa – 17. toukokuuta 1964 Moskova) oli suomalainen poliitikko, joka loi suuren osan urastaan Neuvostoliitossa. Kuusinen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja vuosina 1911–1913, Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) pitkäaikainen johtohenkilö ja Terijoen hallituksen (1939–1940) johtaja. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon ja on korkeimmalle politiikassa noussut suomalainen, kun Max Jakobsonia ei valittu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi vuonna 1971. Kuusinen palkittiin Leninin kunniamerkillä viidesti.
ellauri308.html on line 271: Ville oli vaurastuneen kyläräätälin äiditön poika jonka lukuaineiden keskiarvo oli 9,2. Isä teki pankrotin ja kuoli. Wille oli koulupoikana hartaan uskonnollinen, rukoili paljon, kävi ahkerasti kirkossa ja kirjoitteli romanttisia runoja. Muun koulunuorison tavoin hän oli erittäin isänmaallinen, mikä näkyi muun muassa hänen kirjoittamissaan runoissa. Oton 1. vaimo Saima oli sitä 8v vanhempi. Lanko Einar Dahlström (myöh. Laaksovirta) oli kotoisin varakkaasta talosta Luhangasta. Syksyllä 1900 hän kirjautui Helsingin yliopistoon valiten pääaineikseen filosofian, estetiikan ja taidehistorian. Oton ja Saiman esikoistytär Aino syntyi heinäkuun lopulla 1901, mikä johti yliopisto-opintojen katkeamiseen. Siitä huolimatta, että Dalhströmit avustivat taloudellisesti nuorta paria, heidän toimeentulonsa ei ollut kehuttava. Aino-tytär kuoli vuonna 1903, jolloin isänmaallisen maaseudun puolustajan, Jumalaa pelkävään vanhasuomalaisen Kuusisen usko alkoi horjua ja sosialismi otti hänen elämässään uskonnon paikan. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi lokakuussa 1905.
ellauri308.html on line 300: 1970-luvun taistolainen opiskelijaliike käytti usein tunnusta ”Eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamaa tietä!”. Kuusinen kuoli näet maksasyöpään toukokuussa 1964 Moskovassa. Lisäxi vuonna 1936 Kuusinen rakastui palavasti itseään 31 vuotta nuorempaan armenialaiseen Marina Amiragovaan. Pari pysyi yhdessä Kuusisen kuolemaan saakka. He eivät olleet virallisesti naimisissa mutta vaikenivat asiasta, kuten myös vuonna 1937 syntyneestä Violetta-tyttärestä, joka eli vain 11 kuukautta.
ellauri308.html on line 302: Kuusisen tunnetuin runo on vuonna 1920 ensi kerran ilmestynyt ”Torpeedo”. Se kertoo valtiontarkastusviraston viraltapannusta johtajattaresta Tytti Yli-Viikarista. Hän myös kirjoitti kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslaulun Kansainvälisen (Internationale) suomenkieliset sanat yhdessä Yrjö Sirolan, Sulo Wuolijoen ja Pertti Uotilan kanssa vuonna 1905. Parasta laulaa kerta virsikirjan kannet ovat auki, tuumi Yrjö Sirola naida naputellessaan korkokenkäistä Aino Sarolaa.
ellauri308.html on line 336: Tuominen oli nähnyt ja kokenut tarpeekseen siitä, mihin kommunismi johtaa. Sotien jälkeen Tuominen asui pitkän aikaa Tukholmassa, sillä Suomessa hänen henkensä olisi ollut vaarassa. Tuominen jatkoi kirjailijan uraansa sekä toimi samalla sanomalehtimiehenä. Suomen olojen tasaannuttua Tuominen muutti takaisin Suomeen ja toimi mm. ansiokkaasti Demarien sisäisten riitojen sovittelijana. Tuominen kuoli vuonna 1981 Tampereella, mutta kuollessaan hän oli ”puhdas sosiaalidemokraatti.” Vi är alla kommunister när vi dör. Epäilen, että Poika Tuominen pelasi kaksilla korteilla kuolemaansa saakka. Juu kyllä se pelasi koko aika kaksilla korteilla, vaikkei kovin kaksisilla. Hänen mainitaan murhanneen kaikki Neuvostoliiton suomalaiset kommunistit O.W.Kuusisen kanssa.
ellauri308.html on line 477: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri308.html on line 489: Sienkiewiczille on omistettu kolme museota Puolassa. Ensimmäisenä Henryk Sienkiewicz -museo, hänen kotinsa, avattiin Oblęgorekissa 1958. Toisena hänen synnyinkotinsa vuonna 1966 ja kolmantena vuonna 1978 Poznańin Wola Okrzejskassa avattu Henryk Sienkiewicz -museo.
ellauri308.html on line 532: Arthur Ransome kuvaili häntä vuonna 1919 "lihavammaksi kuin hän ennen oli (ihailijat maasta lähettävät hänelle ruokaa), jolla on pyöreät kasvot, ovelat nauravat silmät ja kyyninen suu, tyypillinen talonpoika".
ellauri308.html on line 534: Hän oli ainoa kirjailija, jolle oli varattu huoneita Kremlissä. Hänen ensimmäinen poliittinen takaisku tuli joulukuussa 1930, kun puolueen keskuskomitea tuomitsi kaksi hänen historiallista runoaan. Hän kirjoitti Stalinille valitettavan kirjeen, jossa hän kysyi, ja sai pitkän vastauksen, jossa hän syytti häntä Venäjän työväenluokan loukkaamisesta. Stalin ei myöskään pitänyt näytelmästä, jonka Bedny oli kirjoittanut vuonna 1932 puna-armeijasta ja kutsui sitä "keskinkertaiseksi".
ellauri308.html on line 537: Hänet siirrettiin Rozhdestvensky Boulevardille, jota hän kutsui nimellä rotan navetta. Hän kertoi runoilija Osip Mandelstamille, että hänet oli ilmiantanut sihteeri, joka oli kuullut hänen valittavan, että Stalin jätti likaisia sormenjälkiä Bednyn yksityisestä kirjastosta lainattuihin kirjoihin. Mutta näyttää siltä, että Bednyn todellinen moka oli se, että hänen kirjoituksensa kritisoivat Venäjän imperialistista menneisyyttä, kun taas Stalin, vaikka hän ei ollutkaan [etninen] venäläinen, "tajusi kuitenkin Venäjän nationalismin olevan liima, joka piti Neuvostoliiton koossa." Lipevästä pyllynnuolennasta huolimatta Bednyltä poistettiin vuonna 1938 jäsenyys kommunistisessa puolueessa ja Neuvostoliiton kirjailijaliitossa, ja vuonna 1941 Stalin huomautti Georgi Dimitroville : "Demyan Bednyn koottujen 10 runo-osaa eivät ole yhden Majakovskin runon arvoisia."
ellauri308.html on line 545: Amerikkavastaisuus on ollut Venäjällä jo pitkään, aina bolshevikkien vallankumouksesta vuonna 1917. Suhteet jäivät vuoteen 1933 asti, jolloin Yhdysvaltain presidentti Franklin Roosevelt päätti solmia diplomaattisuhteet Neuvostoliiton kanssa. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat vastentahtoisesti liittolaisia toisessa maailmansodassa, mutta sodan päätyttyä Yhdysvallat vastusti Neuvostoliiton sotilaallista menestystä ja Itä-Euroopan herruutta. Kun jännitteet kasvoivat kylmäksi sodaksi, suhteet muuttuivat vihamielisiksi ja suuria sotasuunnitelmia tehtiin, mutta suoraa sotaa ei valitettavasti tapahtunut. Nyt asia on Krimillä korjaantumassa.
ellauri308.html on line 548: Valtioiden väliset jännitteet lieventyivät hetkellisesti 1970 - luvulla huonon pidätyksen vuoksi, mutta suhteet huononivat jälleen 1980-luvun alussa Neuvostoliiton hyökkäyksen myötä Afganistaniin. Vuoteen 1989 mennessä kommunistiset hallitukset Itä-Euroopan Neuvostoliiton satelliittivaltioissa kukistettiin, ja vuonna 1991 itse Neuvostoliitto hajotettiin, mikä johti lyhyeen yhteistyön aikakauteen Yhdysvaltojen ja vastamuodostetun Venäjän federaation välillä, jonka jälkeen länsivallat aloittivat mahtavat valloitussodat Keski-Aasiassa. 2000-luvun tultua suhteet muuttuivat vähitellen vihamielisiksi, ja tilanne pysyy samana tätä neuvostovihamielistä artikkelia kirjoitettaessa. Tästä suolloxesta ei amerikkalaisen lisäxi ole kuin ukrainalainen versio.
ellauri308.html on line 565: Neuvostoliiton ulkoministeriö ilmoitti hänelle virallisesti, että hänen Neuvostoliiton passinsa, joka myönnettiin hänelle alun perin vuonna 1950, 16-vuotiaana, oli myönnetty erehdyksessä ja että hän ei itse asiassa ollut Neuvostoliiton kansalainen. Poznerin suureksi huviksi tämä mitätöi muun muassa hänen jäsenyytensä NKP:ssa, hänen avioliittonsa ja avioeronsa, oleskelulupansa (propiska), jänixen passinsa ja hänen arvonsa reservin luutnanttina.
ellauri308.html on line 573: Vladimir Alexandrovits Pozner Sr. oli ryssämamu jenkeissä.Toisen maailmansodan aikana hän vakoili Neuvostoliiton tiedustelupalveluja ollessaan Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Pozner syntyi Pietarissa. Hänen perheensä pakeni Neuvosto-Venäjältä bolshevikkivallankumouksen jälkeen, ja Vladimir Poznerista tuli kommunistien kannattaja asuessaan Euroopassa. Vladimir Pozner perheineen muutti Itä-Berliiniin ja myöhemmin Moskovaan 1950 -luvun alussa. Siellä hän työskenteli vanhempana ääni-insinöörinä Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1968 ja sai sydänkohtauksen vuonna 1969. Pozner kuoli 31. heinäkuuta 1975 lennon aikana Pariisista Moskovaan.
ellauri308.html on line 580: Jon Stewart (syntynyt Jonathan Stuart Leibowitz; 28. marraskuuta 1962) on yhdysvaltalainen koomikko, poliittinen kommentaattori, näyttelijä, ohjaaja ja televisiojuontaja. Hän on saanut lukuisia tunnustuksia, mukaan lukien Mark Twain -palkinnon amerikkalaisesta huumorista vuonna 2022. Vuonna 2019 hän sai New Yorkin pronssimitalin "väsymättömästä asianajotyöstään, inspiraatiostaan ja johtajuudestaan (auttaen) hyväksymään syyskuun 11. päivän uhrikorvausrahastolain pysyvän valtuutuksen".
ellauri308.html on line 581: Stewartin perheenjäsenet ovat Ashkenazi-juutalaisia maahanmuuttajia Amerikkaan Puolasta, Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Koska hänen kireät suhteensa isäänsä, jota hän kuvaili vuonna 2015 "vielä 'monimutkaiseksi'", kiristivät sfinkteriä, hän luopui sukunimestään ja alkoi käyttää toista nimeään. Stewart sanoi: "Ajattelin käyttää äitini tyttönimeä, mutta ajattelin, että se olisi aivan liian iso vittu isälleni... Stewartin mukaan hän joutui antisemitistisen kiusaamisen kohteeksi lapsena. Nyt ei rengaslihas enää kiristä, kun nimi on anglosaxinen.
ellauri308.html on line 709: Koko Ukrainan yhteiskuntaa väitetään hallitsevan uusnatsit ja ultranationalistit, jotka vainosivat etnisiä venäläisiä ja venäjänkielisiä ukrainalaisia; Venäjän hallitus käytti tätä stereotypiaa oikeuttaakseen hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022, jonka väitetty tavoite oli "demilitarisaatio" ja "denatsifiointi".
ellauri308.html on line 734: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri309.html on line 110: vuonna 1968 heti hänen päästyään koulusta ja asettuivat Boonsboroon. Robertsin
ellauri309.html on line 115: keramiikkaa (ceramics) ja ompeli lasten vaatteita. Pari erosi vuonna 1983.
ellauri309.html on line 123: BoonsBoro vuonna 2009; tviitit ovat saaneet inspiraationsa kirjallisista
ellauri309.html on line 130: oikeuteen vuonna 1997, ja hän syytti Daileya hänen teoksensa kopioimisesta
ellauri309.html on line 144: laajensi heidän suhdettaan Daileyn vuonna 2002, kun hän teki sopimuksen
ellauri309.html on line 185: vuonna 2005. Hänen romaanejaan on julkaistu 35 maassa, mm. Saxassa.
ellauri309.html on line 192: TIME nimesi Robertsin 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuonna 2007 ja
ellauri309.html on line 424: Fred Karlssonia muistuttava "Oral" Roberts aloitti hyvinvointiteologian opettamisen apinoimalla Billy Grahamia vuonna 1947. Hän selitti uskon lait "siunaussopimukseksi", jossa Jumala
ellauri309.html on line 507: Grahamia on pidetty nykyajan tunnetuimpana evankelistana ja maltillisen herätyskristillisyyden, evankelikalismin, johtohahmona. Toiminnallaan hänen luonnehdittiin pyrkineen ylittämään paizi säädyllisyyden myös kirkkokuntien rajoja. Graham vieraili Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1954 ja oli pääpuhujana vuonna 1987 Olympiastadionilla järjestetyssä Missio Helsingissä. Arviolta noin 9 000 ihmistä teki tilaisuuksissa Billyn kannalta myönteisen henkilökohtaisen uskonratkaisun, loput 250.000:sta kuulijasta kielteisen. Verrattuna 1970-luvun lopulla laajaa huomiota herättäneeseen helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainioon, Grahamin kokouksissa ei juurikaan korostettu karsimaattisten uskonkokemusten merkitystä.
ellauri309.html on line 511: Vuonna 1936 Graham jätti isänsä maitotilan ja lähti opiskelemaan Bob Jonesin Collegeen, joka sijaitsi tuolloin Tennesseen Clevelandissa. Opinnot Bob Jonesin Collegessa jäivät kuitenkin yhden lukukauden mittaiseksi oppilaitoksen äärimmäisen fundamentalismin vuoksi. Graham siirtyi opiskelemaan Floridan raamattuinstituuttiin Tampan läheisyyteen. Graham valmistui vuonna 1940 ja hänet asetettiin Eteläisen baptistikonvention pastorin tehtävään. Graham ilmoittautui jatkokoulutukseen Illinoisissa sijaitsevaan Wheaton Collegeen ja tapasi Wheatonissa tulevan vaimonsa, Ruth Bellin. She had been conceived in China in missionary position, unlike a horse. Graham talked his future wife, Ruth, into abandoning her ambition to evangelize in Tibet in favor of staying in the United States to marry him – and that to do otherwise would be "to thwart God's obvious will". After Ruth agreed to marry him, Graham cited the Bible for claiming authority over her, saying, "then I'll do the leading and you do the following".
ellauri309.html on line 523: Valmistuessaan Wheatonista vuonna 1943 Graham oli kehittänyt kuuluisan sormea heristävän saarnatyylinsä. Graham viesti yksinkertaisesti ja suorasti synnistä ja pelastuksesta, jonka hän välitti tarmokkaasti ja ilman alentuvuutta tyhmille. Graham toimi lyhyen aikaa Western Springsin baptistikirkon pastorina, jonka jälkeen hän ryhtyi kiertäväksi evankelistaksi. Graham liittyi uuden Youth for Christ-järjestön henkilöstöön vuonna 1945 ja toimi vuodesta 1947 Northwestern Bible Collegen johtajana. Grahamin toiminnan keskiössä olivat suuret, kirkkokuntarajat ylittävät, kokoukset, joita kutsutaan nimellä missio tai ristiretki. Niistä saadut palkkiot oli selkeästi parhaimmat. Vuonna 1992 Graham kutsuttiin jopa maailman sulkeutuneimmaksi valtioksi arvioituun Pohjois-Koreaan. Vierailun aikana Billy luonnehti maan johtajaa Kim Il Sungia "Jumalaksi" ja nykyistä pulleaa johtajaa Kim Jong Unia "Jumalan pojaxi". Kim was "a different kind of communist." Graham's early crusades were segregated, but he began adjusting his approach in the 1950s.
ellauri309.html on line 544: Tulsa on kaupunki Yhdysvaltojen Oklahoman osavaltion koillisosassa. Kaupungin alueen alkuperäisasukkaita olivat osaget ja itse kaupungin perustivat kotiseuduiltaan pakkosiirretyt creekit vuonna 1836. Sittemmin kaupunki kasvoi nopeasti maaöljyn löytymisen jälkeen 1900-luvun alussa. Osaget joutuivat luopumaan maistaan Tulsassa vuonna 1826 ja Yhdysvallat alkoi asuttaa paikalle alkuperäisiltä kotiseuduiltaan karkotettuja creekejä ja cherokeeita. Mukana oli myös intiaanien omistamia afroamerikkalaisia orjia. Tulsan rotumellakat vuonna 1921 kuuluvat Yhdysvaltojen historian väkivaltaisimpiin. Kaupungin asukkaista 64 % oli taustaltaan valkoisia (latinot pois lukien 54,9 %), 15,1 % afroamerikkalaisia, 4,3 % intiaaneja, 15,8 % latinoja mistä tahansa rodusta ja 3,3 % aasialaisia. 17,6 % kaupungin asukkaista puhui kotonaan jotakin muuta kieltä kuin englantia ja 10,9 % kaupungin asukkaista oli syntynyt ulkomailla. Nimi "Tylsä" on sama kuin "Tällä hässii" ja tarkoittaa inkkarien kielellä "tuppukylä". Nicknamed: "Buckle of the Bible Belt", "Capital of the world".
ellauri309.html on line 548: The Prayer of Jabez: Breaking Through to the Blessed Life on Bruce Wilkinsonin kirja, jonka Multnomah Books julkaisi vuonna 2000 ensimmäisenä kirjana
ellauri309.html on line 564: Publishers Associationin Vuoden kultamitalikirja -palkinnon vuonna 2001.
ellauri309.html on line 690: vetovoimalakia kohtaan tapahtui vuonna 2006, kun australialainen
ellauri309.html on line 979: American Film Institute valitsi hänet vuonna 1999 klassisen amerikkalaisen
ellauri309.html on line 991: Bogie nimesi tyttärensä vuonna 1952 Leslie Howard Bogartiksi.
ellauri310.html on line 175: Menlo Parkissa. Reagan valmistui Eureka Collegesta Illinoisista vuonna 1932 ja
ellauri310.html on line 220: hän julkaisi vuonna 1876.
ellauri310.html on line 405: menetelmää", eräs lääkäri pilkkasi vuonna 1878, "on välttämätöntä, että meidän
ellauri310.html on line 502: aikana vuonna 1862 kirjoittamaan kuuluisan runonsa "Kilikia" ("Kilikia ") Länsi
ellauri310.html on line 517: nykyisessä Turkissa vuonna 1915 toteutettiin useiden satojen tuhansien
ellauri310.html on line 591: Liittovaltion hallitus lopetti Catawban heimona vuonna 1959. Catawba Indian Nation joutui
ellauri310.html on line 597: Myös Etelä-Carolinan osavaltio tunnusti heimon vuonna 1993. Heidän päämajansa on
ellauri310.html on line 616: Thomas Wolfe syntyi vuoristokylässä Ashevillessä, Pohjois-Carolinassa, viimeisenä suuresta keskiluokkaisesta perheestä. Hänen äitinsä, Julia E. Wolfe, oli menestyvä kiinteistösekuttelija, ja hänen isänsä William Oliver Wolfe oli hautakivien toimitusmies. Hänen esi-isänsä isänsä puolella olivat saksalais-hollantilais-englannin maanviljelijöitä, jotka olivat asettuneet Pennsylvaniaan, ja hänen äitinsä oli kolmannen polven pohjoiskarolinalainen skotlantilais-irlantilais-englantilainen. Hänen vanhempansa menivät naimisiin vuonna 1885 ja synnyttivät kahdeksan lasta, joista vain kuusi selvisi aikuisikään. Mr. Wolfen alkoholismi jakoi parin lopulta vuonna 1906, ja nuori Thomas oli epäonnexeen ainoa lapsi, joka joutui äitinsä huostaan. Lapsuudessaan perheenjäsen, jota hän tunsi lähimpänä, oli hänen veljensä Benjamin.
ellauri310.html on line 618: Valmistuttuaan Harvardista hän aloitti työskentelyn englannin opettajana New Yorkin yliopistossa vuonna 1924. Hän opetti siellä aina vuoteen 1930 saakka. Alun perin hän lähti koulusta ensimmäisen vuoden jälkeen työstämään henkilökohtaista kirjoittamistaan ulkomailla Euroopassa. Paluumatkallaan vuonna 1925 hän tapasi naimisissa olevan Aline Bernsteinin, New Yorkin teatterissa menestyneen lavastus- ja pukusuunnittelijan, joka oli häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi. Näin alkoi heidän myrskyisä tapaus, joka kesti seuraavat viisi vuotta. Tiesitkö?
ellauri310.html on line 625: Look Homeward aiheutti kohua kirjailijan kotikaupungissa, sillä romaanin yli 200 hahmoa oli helposti tunnistettavissa olevia Ashevillen kansalaisia. Kirja kiellettiin julkisesta kirjastosta ja ihmisiä kehotettiin olemaan lukematta sitä. Wolfelle lähetettiin jopa tappouhkauksia, ja vasta vuonna 1937 hän tunsi olonsa riittävän turvalliseksi palatakseen kaupunkiin.
ellauri310.html on line 637: Vuonna 1982 Moon tuomittiin Yhdysvalloissa väärien liittovaltion tuloveroilmoitusten jättämisestä ja salaliitosta. Hänen tuomionsa vahvistettiin valituksessa jaetulla päätöksellä. Moon sai 18 kuukauden vankeusrangaistuksen ja 15 000 dollarin sakon. Hän suoritti tuomiosta 13 kuukautta Danburyn liittovaltion vankeuslaitoksessa, ennen kuin hänet vapautettiin hyvän käytöksen vuoksi hänen pyllistäessään paraikaa sellikavereille. Vankeusrangaistuksensa jälkeen Moon alkoi kutsua itseään ihmiskunnan Messiaaksi ja myönsi itselleen virallisesti "Messiaan" tittelin vuonna 1992. "Rumimmat asiat tässä kauniissa Amerikan maassa ovat uskonnollinen kiihkoilu ja rasismi. Joten, valitaan tällä kertaa presidentti neekerirodusta!"
ellauri310.html on line 645: Vuonna 2001 Moon joutui konfliktiin roomalaiskatolisen kirkon kanssa, kun 71-vuotias katolinen arkkipiispa Emmanuel Milingo (pesunkestävä neekeri, anteexi n-sana) ja Maria Sung, 43-vuotias korealainen akupunktiohoitaja, naida napsauttivat toisensa siunausseremoniassa, jota johti Moon ja hänen vaimonsa. Avioliittonsa jälkeen paavi Johannes Paavali II kutsui arkkipiispaan Vatikaaniin, jossa häntä pyydettiin olemaan näkemättä vaimoaan ja muuttamaan kapusiiniluostariin. Sung aloitti nälkälakon vastustaakseen heidän eroaan. Tämä herätti paljon mediahuomiota. Milingo kannattaa nykyään pappien selibaatin vaatimuksen poistamista katolisessa kirkossa. Hän on Married Priests Nowin perustaja. Emmanuel Milingo (s. 13. kesäkuuta 1930) on erotettu entinen roomalaiskatolinen arkkipiispa Sambiasta, no less. Hänet vihittiin vuonna 1958; Vuonna 1969 paavi Paavali VI vihki Milingon 39-vuotiaana Lusakan arkkihiippakunnan piispaksi. Vuonna 1983 hän erosi tehtävästään Lusakan arkkipiispana, kun hän oli saanut kritiikkiä manauksesta ja muista uskonhoitokäytännöistä, joita kirkon viranomaiset eivät hyväksyneet.
ellauri310.html on line 766: Yksi Yhdysvaltain armeijan yhdistyksen konferenssin silmiinpistävimmistä näytöistä tänä vuonna oli pelottava, täysikokoinen, hopea Abrams X, joka tervehti portaita alas näyttelykerrokseen tulevia vierailijoita. Se on myös panssarivaunu, jonka AEI:n John Ferrari, 32-vuotias armeijan veteraani ja Charles Rahr väittävät seuraavassa kirjoituksessa, että sen pitäisi olla armeijan hankinnan painopiste, kun palvelu heittää seuraavan pääpanssarivaununsa.
ellauri310.html on line 770: Armeijan odotetaan tekevän alustavat päätökset Abramsin seuraajasta ensi vuonna. Sen sijaan että rakentaisimme kokonaan uuden panssarivaunun, kuten Decisive Lethality Platformin [PDF], armeijan tulisi jatkaa Abramsin iteratiivista suunnittelureittiä ja ostaa Abrams X tavoitteena, että ensimmäinen tuotantoyksikkö kuluu armeijan sotilaiden käsissä tällä vuosikymmenellä.
ellauri310.html on line 840: ja se tunnetaan kommunismin ja poliittisen radikalismin halveksunnasta. Vuoden 1966 välivaaleissa republikaanit saavuttivat merkittäviä voittoja osittain haastamalla Johnsonin typerää "köyhyyssotaa". Laajamittaiset kansalaislevottomuudet kantakaupungissa kiihtyivät (huipentuivat vuonna 1968), ja lain ja järjestyksen kysyntä vahvistui. Kaupunkien valkoiset etniset ryhmät kuten Archie Bunker, jotka olivat olleet tärkeä osa New Deal -liittoumaa, tunsi itsensä hylätyksi demokraattisen puolueen rotuvähemmistöihin keskittymisen vuoksi. Sen sijaan rebublikaanit ehdottivat hyvin muotoiltuja vaihtoehtoja - kuten "Opportunity Crusade". Tuloksena oli merkittävä voitto 47 edustajainhuoneessa GOP:lle vuoden 1966 edustajainhuoneen vaaleissa, mikä palautti republikaanien ja eteläisten demokraattien konservatiivisen liittouman takaisin toimintaan.
ellauri310.html on line 846: Nyttemmin kuivahtaneen John M. Olinin säätiön paras sijoitus oli Federalist Society. Federalist Societyn perusti vuonna 1982 joukko Yale Law Schoolin, Harvard Law Schoolin ja Chicagon yliopiston lakikoulun opiskelijoita tavoitteenaan haastaa liberaali tai vasemmistoideologia amerikkalaisten lakikoulujen ja yliopistojen sisällä. Järjestön ilmoittamia tavoitteita ovat "liittovaltion vallan tarkistaminen, yksilönvapauden suojeleminen ja perustuslain tulkinta sen alkuperäisen merkityksen mukaisesti". Maaliskuussa 2020 43/51 Trumpin valitustuomioistuimesta ehdokkaat olivat seuran nykyisiä tai entisiä jäseniä. Federalist Societysta "on tullut yksi vaikutusvaltaisimmista lainopillisista järjestöistä historiassa - ei vain muokkaanut oikeustieteen opiskelijoiden ajattelua, vaan muuttanut itse amerikkalaista yhteiskuntaa siirtämällä tietoisesti, ahkerasti maan oikeuslaitosta oikealle." Yhdysvaltain korkeimman oikeuden nykyisestä yhdeksästä jäsenestä vähintään viisi on organisaation nykyisiä tai entisiä jäseniä.
ellauri310.html on line 848: Smith Richardson Foundationin perustivat vuonna 1935 H. Smith Richardson Sr. ja hänen vaimonsa Grace Jones Richardson. Richardson muutti Vicks Chemical Companyn, hänen isänsä Lunsford Richardsonin perustaman yrityksen, yhdeksi johtavista käsikauppalääkkeitä myyvistä yrityksistä maailmassa. Myöhempinä vuosina Richardson-Vicksistä tuli myös merkittävä voima reseptilääkkeiden ja laajan kuluttajatuotteiden markkinoilla. Vuonna 1985 Richardsonin perhe myi yrityksen Procter & Gamblelle. Vicks Vapo Rubin tuotoilla he tukivat aivoriihiä ja "tutkijoita" jotka osallistuivat julkiseen poliittiseen "keskusteluun" muun muassa puolustuspolitiikasta, veropolitiikasta, koulutusuudistuksesta ja sääntelystä. Säätiö tuki myös "demokratiaa" eli kapitalismia kannattavia järjestöjä Keski- ja Itä-Euroopassa, Neuvostoliitossa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Ja mahdollisimman oikealta!
ellauri311.html on line 344: Opinnäytteessään hän rakensi kunnianhimoisen simulaatiomallin, jossa hän kuvasi vientitukien vaikutusta ulkomaankaupan tasapainoon. Laman vuonna 1993 Salo koki olevansa onnekas, kun hän pääsi Suomen Pankin tutkijaksi satojen hakijoiden joukosta.
ellauri311.html on line 353: Järvenpää on ollut mukana liike-elämässä eri yhtiöissä. Hänen Scotland Food's Co -niminen ravintolansa ajautui konkurssiin vuonna 2012 ja Harley-Davidson-moottoripyöriä myynyt ja huoltanut H-D Center Oy -niminen yhtiö meni myös konkurssiin vuonna 2012. Vuonna 2015 meni nurin hänen Eatz Restaurant Oy -niminen ravintolayhtiönsä. Vuoden 2016 lokakuussa ulosmitattiin hänen paritalohuoneistonsa Helsingin Laajasalossa.
ellauri311.html on line 413: Luulisin sen johtuvan siitä, että monet älykkäät ymmärtävät ajankäytön merkityksen eivätkä halua haaskata kallista aikaansa "aivot narikkaan" -touhuun. Sen vielä jotenkin ymmärtäisi, jos olisi sellainen tilanne, jossa saa rentoutua nauramalla. Mutta huippu-urheilun töllöttämisessä ei ole mitään hauskaa. Se on useimmille katsojille erittäin vakavaa touhua. Monilla se kiihdyttää elimistön huippukierroksille. Ja ensi vuonna kukaan ei muista tämän vuoden voittajia. Se on täysin tuloxetonta touhua. Hukkaan heitettyä aikaa. Pelkkää ajankulua.
ellauri311.html on line 518: Ukrainan nälänhädän, Neuvostoliiton romahtamisen vuonna 1991 ja ensimmäisen
ellauri311.html on line 519: Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin vuonna 2014 aikana. Meillä on kuuluisa,
ellauri311.html on line 729: toimitetaan Ukrainaan uudenvuoden tienoilla, kahdeksan konetta ensi vuonna
ellauri311.html on line 730: ja viisi vuonna 2015, hän sanoo. (STT) Englannin oppiminen on tärkeä askel kaikilla koulutuskursseilla. Presidentti Zelenskyy on vakuuttanut presidentti Bidenille, että Ukraina ei käytä F-16-koneita Venäjän alueen yllä. Kaikki F-16 koneet myydään koodinimellä Rauha.
ellauri311.html on line 732: "Tämä on läpimurto" - Reuters ilakoi. General Dynamics F-16 Fighting Falcon on yhdysvaltalainen yksimoottorinen yliääninen monitoimihävittäjä, jonka General Dynamics on alun perin kehittänyt Yhdysvaltain ilmavoimille (USAF). Se suunniteltiin päivähävittäjäksi, ja siitä kehittyi menestyvä jokasään monitoimilentokone. Yli 4 600 lentokonetta on rakennettu sen jälkeen, kun tuotanto hyväksyttiin vuonna 1976. 50v vanhoja prutkuja. Yhtä vanhoja kuin Alapuron Mikko, yhtä nopeita kuin Alapuron Risto. Vaikka Yhdysvaltain ilmavoimat eivät enää osta niitä, parannettuja versioita rakennetaan vientiasiakkaille eli värivammaisille hölmöille, alikehittyneiden maiden miespuolisille kansalaisille. Fighting Falconin tärkeimmät ominaisuudet ovat kehyksetön kuplakatos hyvän näkyvyyden takaamiseksi, sivulle asennettu ohjaussauva, joka helpottaa ohjausta ohjauksen aikana, 30 astetta pystysuoraan kallistettu heittoistuin vähentää g-voimien vaikutusta ohjaajaan ja rento staattinen vakaus / fly-by-wire- lennonohjausjärjestelmä, joka auttaa tekemään siitä ketterän lentokoneen. F-16:ssa on sisäinen M61 Vulcan -tykki ja 11 kovapistettä. F-16 on myös hankittu palvelemaan 25 muun maan ilmavoimissa. Vuodesta 2015 lähtien se oli maailman eniten asepalveluksessa oleva kiinteäsiipinen lentokone. Israelin ilmavoimien F-16-koneiden ansioksi laskettiin 44 ilmasta ilmaan -murhaa Libanonin konfliktin aikana. Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF), sen neljä Nato-kumppania, ja Pakistanin ilmavoimat (PAF), joka on suuri Naton ulkopuolinen Yhdysvaltain liittolainen, ovat General Dynamics F-16 Fighting Falconin pääoperaattoreita. Neljä eurooppalaista kumppania, jotka tunnetaan yhteisnimellä European Participating Governments (EPG), ovat Belgia, Tanska, Alankomaat ja Norja; niiden ilmavoimista käytetään myös nimitystä European Participating Air Forces (E-PAF). Jatkotilauksia ei ole tehty lukuun ottamatta yhtä tilausta vuonna 1989 kahdelle F-16B- 15 OCU-lentokoneita korvaamaan kaatuneita lentokoneita. Kaikki lentokoneet ovat saaneet Mid-Life-Update (MLU) -päivityksen ja uuden coolin kypärään kiinnitetyn tähtäysjärjestelmän. Äveriäs Norja ilmoitti 6. tammikuuta 2022, että kaikki sen F-16:t on poistettu käytöstä, kun ne on korvattu Lockheed Martin F-35 Lightning II:lla.
ellauri311.html on line 764: Euroopan neuvosto toteaa kertomuksessaan, että vuonna 2021 EU:n yhteinen julkinen kehitysapu oli 70,2 mrd.
ellauri311.html on line 766: Vuonna 2021 EU:n yhteisen julkisen kehitysavun määrä oli 0,49 % suhteessa EU:n bruttokansantuloon (BKTL). Määrä on hieman pienempi kuin 0,50 %:n osuus vuonna 2020, mutta edelleen kuitenkin huomattavasti suurempi kuin EU:n ulkopuolisten OECD:n kehitysapukomitean jäsenmaiden vuoden 2021 keskiarvo, joka oli 0,26 % BKTL:sta. Julkisen kehitysavun BKTL-suhteelle asetettu 0,7 %:n kynnysarvo ylittyi neljässä EU:n jäsenmaassa.
ellauri313.html on line 465: Herman Kahn (15. helmikuuta 1922 – 7. heinäkuuta 1983) oli yhdysvaltalainen läski koleerikko ja Hudson-instituutin perustaja, jota pidettiin yhtenä 1900-luvun loppupuolen merkittävimmistä kusipäistä. Hän nousi alun perin tunnetuksi sotilaallisena strategina ja järjestelmäteoreetikona työskennellessään RAND Corporationissa. [RAND ei tarkoita Ayn Randia, vaikka hyvin voisi vaan R&D. Paska jenkki talousliberaali ajatustankki sekin on, vaikka Aynista ja Hermannista takuulla aivan liikaa vasemmalla.] Hän analysoi ydinsodan todennäköisiä seurauksia ja suositteli tapoja parantaa selviytymiskykyä kylmän sodan aikana. Kahn esitti ajatuksen "voitettavasta" ydinpommien vaihdosta vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassaan On Thermonuclear War, jossa hän oli yksi historiallisista inspiraation lähteistä elokuvan nimihenkilölle Stanley Kubrickin elokuvasatiirissa Dr. Strangelove.
ellauri313.html on line 538: Kahnin näkemyksen mukaan kapitalismilla ja teknologialla oli lähes rajattomat edistysmahdollisuudet, ja avaruuden kolonisaatio oli lähitulevaisuudessa, ei kaukaisessa. Hän esitteli optimistisen skenaarion vuoden 2176 talousolosuhteista. Hän oli suursyömäri. Viimeisenä vuonnaan 1983 Kahn kirjoitti hyväksyvästi Ronald Reaganin poliittisesta agendasta The Coming Boom: Economic, Political and Social -kirjassa ja pilkkasi suoraan Jonathan Schellin väitteitä ydinsodan pitkäaikaisista vaikutuksista. Saman vuoden heinäkuun 7. päivänä hän kuoli apoplexiaan 61-vuotiaana. Vizi mikä perse! Ja tää on Mika Aaltolan guru sitten. Voi perkele.
ellauri313.html on line 545: Mooseksen poika Abraham Mendelssohn kirjoitti vuonna 1829 (Felixille): "Isäni tunsi, että nimi Moses Ben Mendel Dessau haittaisi häntä pääsemästä tarvittavaan pääsyyn niille, joilla oli käytettävissään parempi koulutus. Ilman pelkoa, että hänen oma isä loukkaantuisi, isäni otti nimekseen Mendelssohn. Muutos, vaikkakin pieni, oli ratkaiseva."
ellauri313.html on line 645: "She Walks in Beauty" on lordi Byronin vuonna 1814 kirjoittama lyhyt jambisen tetrametrin lyyrinen runo , joka on yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan. Sen sanotaan saaneen inspiraationsa tapahtumasta Byronin elämässä. 11. kesäkuuta 1814 Byron osallistui juhliin Lontoossa. Vieraiden joukossa oli rouva Anne Beatrix Wilmot, Byronin esiserkun, Sir Robert Wilmotin vaimo. Hänet hämmästytti hänen epätavallinen kauneutensa, ja seuraavana aamuna runo kirjoitettiin.
ellauri313.html on line 665: - ja koe henkinen herääminen ennennäkemättömällä tavalla vuonna 2023!
ellauri313.html on line 701: ja koe henkinen herääminen ennennäkemättömällä tavalla vuonna 2023!
ellauri315.html on line 253: Ai-ai eläin Kerensky saarnaa National Book Clubissa vuonna 1938
ellauri315.html on line 267: Helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen hän liittyi äskettäin muodostettuun väliaikaiseen hallitukseen ensin oikeusministeriksi, sitten sotaministeriksi ja heinäkuun jälkeen hallituksen toiseksi ministeri-puheenjohtajaksi. Hän oli sosialistisen vallankumouspuolueen sosialidemokraattisen Trudovik- ryhmän johtaja. Kerenski oli myös Petrogradin Neuvostoliiton varapuheenjohtaja, asema, jolla oli huomattava määrä valtaa. Saska vannoi ministerinä, ettei koskaan loukkaa demokraattisia arvoja, ja päätti puheensa sanoilla "En voi elää ilman muita apinoita. Kun alat epäillä minua, tapa minut." Valtava enemmistö (työläiset ja sotilaat) antoi ajatuxelle suuret suosionosoitukset, ja Kerenskystä tuli nyt ensimmäinen ja ainoa joka osallistuivat sekä väliaikaiseen hallitukseen että Ispolkomiin. Ispolkomin ja väliaikaisen hallituksen välisenä linkkinä melko kunnianhimoinen Kerenski hyötyi tästä asemasta. Kerenskystä tuli väliaikaisen hallituksen pääministeri, ja hänen toimikautensa kului ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan massiivisesta vastustuksesta huolimatta Kerensky päätti jatkaa Venäjän osallistuminen. Hänen hallituksensa torjui sodanvastaisen mielipiteen ja erimielisyyden vuonna 1917, mikä teki hänen hallinnostaan entistä epäsuositumman.Kerenski lähti rintamalle ja vieraili divisioonassa toisensa jälkeen kehottaen miehiä suorittamaan velvollisuutensa. Hänen puheensa olivat tällä hetkellä vaikuttavia ja vakuuttavia, mutta niillä ei ollut juurikaan pysyvää vaikutusta.
ellauri315.html on line 280: Kerensky ja sen entinen Olga erosivat vuonna 1939 pian sen jälkeen, kun hän asettui Pariisiin, ja vieraillessaan Yhdysvalloissa vuonna 1939 hän tapasi Lydia Ellen "Nell" Trittonin (1899–1946), australialaisen entisen toimittajan, josta oli tullut hänen lehdistösihteerinsä, ja avioitui hänen kanssaan. Avioliitto solmittiin Martins Creekissä, Pennsylvaniassa.
ellauri315.html on line 282: Kun Saksa hyökkäsi Ranskaan vuonna 1940, he muuttivat Yhdysvaltoihin. Akselin hyökkäyksen Neuvostoliittoon vuonna 1941 jälkeen Kerenski tarjosi hartiansa tuexi Josif Stalinille. Kun hänen vaimonsa Nell sairastui lopullisesti vuonna 1945, Kerensky matkusti hiänen kanssaan Brisbaneen, Australiaan ja asui siellä perheensä kanssa. Hiän sai aivohalvauksen helmikuussa 1946, ja hän pysyi siellä hiänen kuolemaansa asti 10. huhtikuuta 1946. Kerensky palasi sitten Yhdysvaltoihin, missä eli onnellisena elämänsä loppuun saakka.
ellauri315.html on line 294: Mihail Vasilyevich Aleksejev (venäjäksi : Михаил Васильевич Алексеев) (15. marraskuuta [OS 3. marraskuuta] 1857 – 8. lokakuuta [OS 25. syyskuuta] 1918) oli Venäjän keisarillisen armeijan kenraali ensimmäisen sisällissodan ja Venäjän sisällissodan aikana. Vuosina 1915-1917 hän toimi tsaari Nikolai II :n Stavkan esikuntapäällikkönä ja helmikuun vallankumouksen jälkeen sen ylipäällikkönä Venäjän väliaikaisen hallituksen alaisuudessa maaliskuusta toukokuuhun 1917. Myöhemmin hänellä oli päärooli perustamassaan Vapaaehtoisessa armeija Venäjän sisällissodassa. Hän kuoli vuonna 1918 urheasti sydämen vajaatoimintaan taistellessaan bolshevikkia vastaan Volgan alueella.
ellauri315.html on line 296: 5. syyskuuta 1915, kun Venäjän suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš erosi Venäjän ylipäällikön tehtävistä elokuussa 1915 tsaari Nikolai II:n tilalle, Aleksejev nimitettiin yleisesikunnan (Stavkan) esikuntapäälliköksi ja asetettiin vastaan kaikista sotilaallisista operaatioista. Hän palveli tässä tehtävässä elokuusta 1915 maaliskuuhun 1917. Aleksejev pysyi sitoutuneena liittoutuneiden ententen tarkoitukseen, minkä todistaa väpelö kesähyökkäys vuonna 1916.
ellauri315.html on line 326: Peter Kenez (syntynyt nimellä Péter Kenéz vuonna 1937) on Venäjän ja Itä-Euroopan historiaan ja politiikkaan erikoistunut historian väärentäjä. Peter Kenez syntyi ja kasvoi Pesterzsébetissä, Budapestissa, Unkarin kuningaskunnassa. Hänet pidätettiin maaliskuussa 1944 Margarethe-operaation jälkeen ja karkotettiin Auschwitzin keskitysleirille ja tapettiin. Ei sentään, hänen isänsä. Hänen äitinsä pakeni hänen kanssaan Budapestiin, missä he selvisivät Eichmann-Kommandon ja Nuoriristipuolueen juutalaisten vainosta. Vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen hän pakeni Yhdysvaltoihin. Hän valmistui tohtoriksi Harvardin yliopistosta neuvonantajana vanha tuttu Richard Pipes. Hän on opettanut Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa vuodesta 1966, missä hän on tällä hetkellä emeritusprofessori. Hän opettaa myös kursseja Neuvostoliiton elokuvasta ja monitieteistä hologrammikurssia kirjallisuuden professori Murray Baumgartenin kanssa.
ellauri315.html on line 356: Nopeasti kasvava puna-armeija vahvistui päivä päivältä ja valloitti Kazanin 10. syyskuuta ja Samaran kuukautta myöhemmin. Legioonaareilta, joiden vahvuus oli huipussaan noin 61 000 henkilöä aiemmin samana vuonna, puuttui luotettavia vahvistuksia vangileireiltä, ja he olivat pettyneitä muiden maiden liittoutuneiden sotilaiden epäonnistumiseen liittyä niihin etulinjoille.
ellauri315.html on line 367: Kirjallisuudessa brittikirjailija James Meekin vuoden 2005 romaani The People's Act of Love kuvailee Tšekkoslovakian legioonan ryhmän miehitystä siperialaisessa pikkukaupungissa vuonna 1919. Kaupungin alkuperäiset asukkaat ovat Skoptsyn tai kristillisen lahkon jäseniä, kaikki kastroituja.
ellauri315.html on line 373: Mustan sotnian liikkeen elpyminen havaittiin Perestroikan lopussa ja sen jälkeen. Niinpä vuonna 1992 " Muisti" -seuran jäsen Alexander Shtilmark alkoi julkaista "Mustasataa" -sanomalehteä, samalla kun hänen ryhmänsä "Mustasata" erosi "Memory" -seurasta. Vuodesta 2003 lähtien "Orthodox Alarm" on ollut Shtilmarkin johtaman Black Hundred -liikkeen pääjulkaisu. Mustasatoihin kuuluvat vuonna 2005 uudelleen perustettu ”Venäjän kansan liitto”, sanomalehti ”Ortodoksinen Venäjä”, Mihail Nazarovin johtamat organisaatiot, jotka perustettiin Liisa- ryhmän ”Red-Black Hundred” fanien keskuudessa, sekä monet muut pienet organisaatiot.
ellauri315.html on line 432: Kun kymmenentuhatta aloitti matkansa vuonna 401 eKr., Xenophon ilmoitti heidän olevan noin 10 400. Kun Xenophon jätti heidät kaksi vuotta myöhemmin, heidän lukumääränsä oli pudonnut hieman alle 6 000:een. Kannattiko tuo. Myös hakkapeliitoista tuli hakkelusta yli puolesta.
ellauri315.html on line 468: Marina Rakova -tapaus on vuonna 2021 aloitettu laajamittainen petosrikosasia entistä varaopetusministeriä Marina Rakovaa vastaan. 7 henkilöä asetettiin vastuuseen, mukaan lukien Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden korkeakoulun MSSES rehtori Sergei Zuev ja RANEPA-rehtori Vladimir Maumau. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä väärinkäytöksiin ja heidät pidettiin pidätyskeskuksissa paitsi Kristina Kruchkova, MSSES:n entinen johtaja, joka tunnusti ja joutui kotiarestiin. Sillä välin Sergei Zuev pidätettiin pian sydänleikkauksen jälkeen; häneltä evättiin useita kertoja kotiarestiin siirto hänen vakavasta terveydentilastaan huolimatta. Tyypille oli tullut vehkeilystä verenpainetta niinkuin Saska Saharoville. Vanha venäläinen perinne: sairaalat on vankiloita epäterveellisempiä paikkoja.
ellauri315.html on line 470: Marina Rakova antoi tunnustuslausunnon oltuaan 9 kuukautta pidätyskeskuksessa, hän ja Zuev tarjoutuivat korvaamaan väitetyt vahingot. Journalistisissa tutkimuksissa on kuitenkin taipumus ajatella, että tapauksen pakotti itse asiassa kamppailu miljardiruplan koulukirjamarkkinoiden uudelleenjakamisesta sekä Rakovan ja hänen entisen päällikkönsä Olga Vasilievan sekä Prosvescheniye Publishingin johtajien välisten henkilökohtaiset konfliktit. Syyttäjä havaitsi kolme petoskohtaa. Ensimmäisessä tapauksessa Rakovaa ja Zakia syytettiin opetusministeriön 12 työntekijän kuvitteellisesta työllistämisestä RANEPAlle. Täähän on frankofiilin ihmistorpeedon Tytti Yli-Viikarin idean plagiointia! Toiseksi syyttäjä uskoi, että vuonna 2019 Rakova ja hänen työtoverinsa varastivat 21 miljoonaa ruplaa, jotka oli osoitettu Tulevaisuuden opettaja -ohjelmalle, ja väärensi raportit. Koska pääurakoitsija oli MSSES, sen rehtori Sergei Zuev pidätettiin. 13. lokakuuta 2021 Zuev pidätettiin ja kuulusteltu epäiltynä Marina Rakova -tapauksessa. Rakova oli entinen varaopetusministeri, jota syytettiin 50 miljoonan ruplan valtion rahojen varastamisesta, jotka oli tarkoitettu MSSES:n koulutusohjelmaan Zuevin johdolla. Lokakuun 13. päivänä Zuevia syytettiin enää noin 21 miljoonan ruplan kavalluksesta. Zuev tietysti kiisti syyllistyneensä väärinkäytöksiin, joiden hänen kannattajansa sanovat olevan poliittisia.
ellauri315.html on line 534: Eikä siinä vielä kaikki! Venäläinen kirkkoraamattukin on ukrainalainen! Tosin se on kirkkoslaavia eli bulgariaa lähinnä, eikä vähävenättä, mutta sen painattaja Ostrogski suosi ukrainalaista kyldyyriä, vaikka Ukraina oli silloin osa Puola-Liettuaa. Alkuteos on Novgorodista, ja saatiin Iivana Julmalta. Venäjän ortodoksinen kirkkokin myöntää nykyisin pitkin hampain että Elisabetin Raamattu perustuu Ostrohin raamattuun. Mikä parasta, Ostrohin akatemia on julkaissut vuonna 2006 Ostrohin raamatun nykyukrainaksi. Käännöstyön teki arkkimandriitta, teologian professori Rafail Torkonjak, ja häneltä meni työhön 30 vuotta. Venäjän aggressio pani Rafaeliin vähän vauhtia.
ellauri316.html on line 55: Venäjän Kaliningrad oli satoja vuosia saksalainen, siellähän taapersi elastaanihousuinen Immanuel Kant töihin tarkkana kuin taskunauris, kunnes Neuvostoliitto valtasi alueen vuonna 1945. Neuvostoliiton hajottua Puolan ja Liettuan välissä sijaitseva alue on ollut pelinappula Venäjän ja lännen poliittisessa pelissä.
ellauri316.html on line 61: Suwalki-käytävä (puola: Przesmyk suwalski; amerikkalaisessa sotilasterminologiassa "SC corridor") on noin 100 kilometriä pitkä hypoteettinen maa"käytävä", joka yhdistää Valko -Venäjän alueen (joka on Venäjän liittolainen vuonna CSTO ) Kaliningradin alueen Venäjän kanssa. Tällä hetkellä Puolan raja Liettuan kanssa kulkee tämän alueen läpi.
ellauri316.html on line 65: Natoa pidetään allianssin ulkorajojen haavoittuvimpana osiona ja mahdollisena Venäjän hyökkäyksen kohteena, koska Suwalki-käytävän valtaaminen itse asiassa katkaisisi Baltian maat (Viro, Latvia ja Liettua ) muista Naton jäsenistä. Eläkkeellä olevan eversti Viktor Barantsin mukaan jotkut Naton kenraalit uskoivat vuonna 2017, että Naton joukot pystyisivät estämään Venäjän hyökkäyksen Suwalki-käytävällä 36-60 tunnin ajan. Samanaikaisesti Dostojevskin Idiootin konnan Rogozinin vuonna 2013 antamien lausuntojen mukaan on muistettava, että tarkkuusase-Yhdysvallat pystyy teoriassa tuhoamaan Venäjän tärkeimmät infrastruktuurilaitokset ja riistämään sen kyvyn vastustaa 6 tunnin kuluessa, että eipä hätiä mitiä. Teoriassa.
ellauri316.html on line 89: polki paikallaan mutta se oli äärimmäisen verinen. Poikkeus oli ehkä vain vuonna
ellauri316.html on line 161: Brusilovin lyhyt korkea komento, kun uusi hyökkäys Galiciassa vuonna 1917 muuttuu
ellauri316.html on line 166: hänet tapetaan pidätyksensä aikana vuonna 1918. Brusilov ottaa
ellauri316.html on line 167: muodollisen, tyhjän aseman puna-armeijassa ja kuolee vuonna 1926. "Hän taisteli
ellauri316.html on line 292: Oskari Tokoi oli toiminut 1918 Punaisten kansanvaltuuskunnan elintarvikeasioista vastaavana komissaarina, ja hän siirtyi Muurmannin legioonasta vapauduttuaan leveämmän leivän ääreen ensin Kanadaan ja vuonna 1921 Yhdysvaltoihin. Toinen brittien muodostama yksikkö, joka perustui entisten punakaartilaisten värväämiseen, oli Muurmannin legioonaa suuremmaksi kasvanut Rajamäen rykmentti, joka taisteli syksyllä 1918 Vienan Karjalassa pakottaen Walleniuksen joukkoja etelämpänä hyökänneen Kuisman retkikunnan vetäytymään. Aunus harmaasilmä, runoili punasilmä kani, Paavolaisen Olkkari. Olavi Paavolaisen sotilaselämän kohokohtia olivat retket Aunukseen. Hän ei ollut varsinainen Suur-Suomi-intoilija. olipahan propagandakoneiston ratas, koiraslotta. Kaikenlaista brittivehkeilyä.
ellauri316.html on line 294: Antti Oskari Tokoi (ent. Antti Hirvi; Toko on Torkkeli tai Tuomas, Tokoi on Tokola. 15. toukokuuta 1873 Kannus – 4. huhtikuuta 1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja. Hän oli Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeisiä hahmoja. Tokoi kävi kansakoulun ja työskenteli renkinä. Hän lähti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, tutustuen sikäläiseen ammattiyhdistystoimintaan. Hän palasi vuonna 1900 Suomeen Kannukseen maanviljelijäksi ja kauppiaaksi. Hänet valittiin vuonna 1905 Kannuksen elinkeinoasiamiehexi ja vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan SDP:n listalta. Vuonna 1912 Tokoista tuli SAJ:n puheenjohtaja. Vuonna 1913 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi, ja 1917 hänet nimitettiin Suomen Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Tuolloin hänestä tuli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri. Miespuolinen Sanna Marin, vaikka rumempi.
ellauri316.html on line 301: Oskari Tokoi ja Hanna Räinä Lumijoelta menivät 1897 naimisiin Kaliforniassa. Heille syntyi seitsemän lasta. Vuonna 1924 Hanna muutti Fitchburgiin, missä hän kuoli vuonna 1938. Nestori ja Tyyne jäivät Neuvostoliittoon, jossa heidät teloitettiin Stalinin vainojen aikana. Vuonna 1939 Tokoi solmi avioliiton amerikkalaisen Eva Pearl Johansonin (Whiteker) kanssa.
ellauri316.html on line 332: Aatelinen Sinyavski lie ollut pääkätyri ja juutalainen Daniel vain apuri. Daniel palveli viiden vuoden koko toimikautensa, ja vapautumisensa jälkeen hän asui Kalugan ja Moskovan kaupungeissa kuolemaansa asti vuonna 1988. Sinyavski palveli kuusi vuotta ennenaikaiseen vapautumiseensa vuonna 1971 Juri Andropovin aloitteesta, joka oli tuolloin KGB:n hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1973, kaksi vuotta vapautumisensa jälkeen, Sinyavsky muutti Ranskaan, jossa hänestä tuli venäläisen kirjallisuuden professori ja hän julkaisi kermaperseisesti lukuisia omaelämäkerrallisia ja retrospektiivisia teoksia.
ellauri316.html on line 342: Toimittaja Alexander Ginzburg pidätettiin, koska hän laati raportin Valkoisena kirjana tunnetusta oikeudenkäynnistä. Hänet tuomittiin viideksi vuodeksi tiukan kurin työleirille. Hänen oikeudenkäynnistään vuonna 1968 (Galanskov-Ginzburgin oikeudenkäynti) tuli sinänsä maamerkki Neuvostoliiton ihmisoikeusliikkeessä. Galanskov ressukka on unohdettu, kun se oli pesunkestävä ryssä eikä juutalainen eikä osannut edes enkkua.
ellauri316.html on line 388: Unionistit kaikkialla konfederaatiovaltioissa, mukaan lukien saksalaiset, vastustivat asevelvollisuuden määräämistä vuonna 1862.
ellauri316.html on line 444: Saharov väitteli tohtoriksi ydinfysiikasta vuonna 1947. Saharov tuli ensin
ellauri316.html on line 455: Saharov työskenteli opiskelijana fyysikko Igor Tammin kanssa ja hänet värvättiin 1948 Neuvostoliiton ydinpommia kehittävään ryhmään. Neuvostoliiton ensimmäinen ydinpommi räjäytettiin 29. elokuuta 1949. Saharovin osuus oli ratkaiseva seuraavassa vaiheessa, vetypommin kehittämisessä. Ensimmäinen vetypommi räjäytettiin 1953. Samana vuonna Saharoville myönnettiin maan korkein arvonimi "sosialistisen työn sankari". Saharov uskoi Neuvostoliiton ydinaseen olevan välttämätön voimatasapainon saavuttamiseksi ja rauhan säilyttämiseksi.
ellauri316.html on line 456: Vuonna 1975 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Häntä ei päästetty palkintoa noutamaan, joten hänen vaimonsa luki vedet silmissä palkintopuheen, jossa sanottiin mm. rauhan, edistyksen ja ihmisoikeuksien olevan riippuvaisia toisistaan. Paskapuhetta, kuten on nähty tähän mennessä. Neljä vuotta myöhemmin Andrei Saharov asettui vastustamaan Afganistanin sotaa, mikä johti lopulta hänen leimaamiseensa toisinajattelijaksi ja sisäiseen karkotukseen Gorkiin vuonna 1980.
ellauri316.html on line 513: Akateemikko kirjoittaa ainakin itselleen, että hän asui Yhdysvalloissa kaksi vuotta ja opiskeli samoilla, vuonna 1946 perustetuilla kursseilla. Opin sen täällä, sanoo hän.
ellauri316.html on line 702: huomautukset. Amerikkalaiset nauttivat jo vuonna
ellauri316.html on line 715: Myöhemmin, vuonna 1776, Adam Smithin
ellauri316.html on line 780: Vlasov oli varakkaan (taino, varakkaan ja varakkaan) maanviljelijän poika. Vlasov otettiin puna-armeijan palvelukseen vuonna 1919, ja hänestä tuli ammattiupseeri. Hän liittyi siitä huolimatta kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1930.
ellauri316.html on line 802: Andreista tuli lännen kansikuvapoika. Se esiintyy amerikkalaisessa versiossa dokumentista "Saksalaisten joukkojen tappio Moskovan lähellä", joka voitti Oscarin vuonna 1943. Brittihistorioitsija John Erickson kutsui Vlasovia "yhdeksi Stalinin suosikkikomentajista".
ellauri317.html on line 52: Tilintarkastajaxi kouluttautunut Blum työskenteli tietokoneohjelmoijana IBM: lle ja myöhemmin Yhdysvaltain ulkoministeriölle. Hänellä oli kunnianhimo ryhtyä ulkoministeriön upseeriksi, kuten hän selitti, "osallistua suureen kommunismin vastaiseen ristiretkeen", mutta myöhemmin pettyi Vietnamin sotaan. Blum osallistui Vietnamin sodan vastaiseen aktivismiin, ja häntä painostettiin eroamaan hallituksen virastaan vuonna 1967. Siihen mennessä hän oli jo osallistunut sodanvastaisiin mielenosoituksiin ja hänestä tuli Washington Free Pressin, vaihtoehtoisen bisneksen, perustaja ja toimittaja.
ellauri317.html on line 74: Kotljarevskyin pääteos on humoristinen runoelma Enejida, jota hän työsti vuodesta 1794 ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin Pietarissa vuonna 1798 ilman hänen lupaansa. Se on ivamukaelma antiikin roomalaisen Vergiliuksen runoelmasta Aeneis. Kotljarevskyi vaihtoi sankaritarun hahmot kansankieltä puhuviksi ukrainalaisiksi kasakoiksi, jotka seikkailevat Ukrainan hetmanaatin lakkauttamisen jälkeisinä vuosina kuin Vergiliuksen troijalaiset sankarit ikään. Teos matkii useiden muiden kirjoittajien vastaavia Vergilius-parodioita, joista selkein esikuva on venäläisen Nikolai Osipovin versio. Teoksensa saavuttaman suosion innoittamana Kotljarevskyi laajensi sen kattamaan koko alkuperäisen Aeneaan juonen. Viimeinen, kuudes osa ilmestyi vuoden 1820 tienoilla, mutta koko teos julkaistiin yksissä kansissa vasta Kotljarevskyin kuoltua vuonna 1842. Kotljarevskyi kirjoitti myös ensimmäiset ukrainankieliset näytelmät Pultavan Natalja ja Ryssä-Tšarivnyk, joiden kantaesitys oli Pultavassa vuonna 1819.
ellauri317.html on line 75: Mykola Lysenko on säveltänyt Natalka Poltavkasta suositun oopperan vuonna 1889. Ei se pseudotieteellinen Lysenko jonka Stalin lynkkasi.
ellauri317.html on line 115: Vaikka Ivan Petrovitsh Kotliarevski (1769–1838) olisi ollut kuusivuotias vuonna 1775 ja kotoisin hyvinvoivasta kasakkataustasta, hän välttelee elämänteoksessaan, Eneidassa (1798), mainitsemasta kyseisen vuoden traumaattisia tapahtumia. Vaikka hän muuten pysyy tiukasti kiinni Vergilian tarinassa, hänen jättäminen pois Aeneidin 2. kirjan, joka kuvaa elävästi ja kauhistuttavasti suuren kaupungin (Troijan) kukistumisen kokemusta, puhuu paljon. Vaikka säkki hämärtyy taustalla koko teoksen ajan, lukija ei koskaan saa täysin selvää, mitä koti merkitsi troijalaisillemme ja voidaanko tuo juurtuneisuus, vakaus ja turvallisuus koskaan todella saada takaisin. Huomatkaa relevanssi päivän tapahtumiin!
ellauri317.html on line 118: Uuden Sichin Zaporozhian Sichin pääkaupungin osan moderni päärakennus, joka sijaitsee Khortytsian saarella keskellä Dneprijokea. Venäläiset tasoittivat kaupungin maan tasalle vuonna 1775, ja nyt se on kasakkamuseo.
ellauri317.html on line 147: Lähihistorian brutaalit seuraukset (eli Hetmanaatin asteittainen tuhoutuminen ja liittäminen vuosina 1762–1785) eivät kuitenkaan ole missään selvempiä kuin alamaailmassa, jota käytetään, kuten usein, pohtimaan todellisen maailman tapahtumia ja poliisin nykymoraali. Ensimmäiset ja pahimmat syntiset, joita Aeneas kohtaa ylittäessään Styxin varsinaisessa helvetissä, ovat julmat (venäläiset) maanomistajat, jotka olivat pahoinpidelleet maaorjiaan heidän elinaikanaan (3.70–1). Jos ajatellaan, että massa-"enserfment" Aiemmin suurelta osin vapaa ukrainalainen talonpoika perustettiin suoraan keisarin asetuksella vuonna 1783 Hetmanaatin liittämisen jälkeen, jolloin Venäjän määräämään maaorjuusjärjestelmään sisältyvien väärinkäytösten tuomitseminen on niin lähellä kuin Kotliarevski koskaan pääsee kritisoimaan Venäjän vallan sortoa Ukrainassa ja Putinin inhaa hyökkäyssotaa.
ellauri317.html on line 153: Aeneasin voitto latinalaisista on siten tehty vieläkin moraalisesti kiistanalaisempaa ja kaksijakoisempaa kuin Aeneissa, sillä troijalainen prinssi vaatii yleiseen ja mielivaltaiseen teurastukseen pakenevia latinalaisia vastaan, mikä muistuttaa Venäjän valkokaartien pahimpia julmuuksia kasakkoja vastaan. Rakastetun pömpeävän kasakkapojan muuttuminen järjettömäksi venäläiseksi kissanpieruksi on täydellinen Aeneasin Turnuksen surmaamista edeltävässä huippuhetkessä, jolloin Troijan prinssi rinnastetaan nimenomaisesti "Nechesa-prinssiin"; jälkimmäinen oli ei kukaan muu kuin prinssi Gregory Potemkin (1739–1791), vaikutusvaltaisin Katariina II:n suosikeista, joka, vaikka hänestä oli tehty nimellinen kunniakasakka (tästä nimi Nechesa), johti Sichin likvidaatiota vuonna 1775 ja Hetmanaatin liittämistä Venäjään. Toisin kuin Vergiliusissa, jossa lopun äkillisyys peittää sen, kuinka paljon on vielä tehtävää, kun pääsemme Eneidan loppuunhämmentynyt ja surullinen lukija jää nykyaikaan, jolloin aikoinaan kiivaasti itsenäiset, kunnianhimosta ja ahneudesta kesytetyt kasakat ovat yhdistäneet voimansa ulkomaisten hyökkääjien kanssa ja murskaaneet joukossaan ne (zaporoshilaiset), jotka pitivät edelleen kiinni autonomiasta.
ellauri317.html on line 158: .Katariina II (s. 1762–1766) oli virallisesti esittänyt Ukrainan venäläistämispolitiikan vuonna 1764 kirjeessään luotetulle neuvonantajalleen Aleksanteri Vjazemskille, jossa hän ilmoitti aikovansa "pyyhkiä muiston Hetmanaatin ajasta vähä-Venäjältä". Hiän nauroi mieleenpainuvasti, että Aeneida on täysin arvoton, ja kertoi hänelle "ainoa maine on se, mitä housuissasi on" (1.54).
ellauri317.html on line 161: Lähes itsenäinen Hetmanaatti, jonka Bohdan Khlmelnystsky perusti vuonna 1654, sisälsi korkeimmillaan suuren osan nykyisestä Keski-Ukrainasta. Sitä hallitsi valittu "hetman", mutta kun Venäjän vaikutusvalta kasvoi (Pietari I:n tappion Mazepan vuonna 1709) ja kasakkojen autonomian vähentyessä, hetmanista tuli yhä enemmän venäläisten nimittämä hahmo. 1700-luvulla vanhat kasakkojen suhteellisen vapauden ja tasa-arvon tavat säilyivät vain Hetmanaatin eteläisimmässä osassa, joka keskittyi Zaporozhian Sichin ympärille, jota hallittiin edelleen suorana demokratiana, vaikkakin Venäjän ylivallan alaisuudessa: rada, johon kaikki kasakat saivat osallistua, äänestivät kaikista tärkeimmistä poliittisista asioista ja valitsivat vuosittain oman toimeenpanevansa kenraalinsa (Kosh otaman).
ellauri317.html on line 170: "Zaporogeissa minua viehättävät vapaus ja ritarillisuuden henki." [Repinin kirjeestä Nikolai Leskoville 19.2.1889] Maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ilja Repinin aikana kasakoita kohtaan tunnettiin Venäjällä kovasti sympatiaa ja Ukrainassa syntynyt Repin itse sanoi kasakoista: ”Kaikki, mitä Gogol kirjoitti heistä, on totta! Pyhä kansa! Kukaan maailmassa ei ole niin pitänyt kiinni vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä.” Repin maalasi teoksen aikana, jolloin Osmanien valtakuntaa pidettiin Venäjän perivihollisena. Repinin mukaan kasakat ”puolustivat koko Eurooppaa” ja ”nauroivat sydämensä kyllyydestä Idän ylimielisyydelle”. Ne oli länkkäreitä hemmetti! Mutta niin oli silloin vielä venäläisetkin.
ellauri317.html on line 187: Repinin maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ei pie sotkea Pugazovin kapinaan 100v myöhemmin, josta kz. albumia 377.
ellauri317.html on line 197: Vuonna 1886 hänet valittiin konservatiivien kansanedustajaksi. Hän ei juuri viihtynyt parlamentissa vaan matkusteli maailmalla ja kirjoitti kirjat Venäjän vaikutuksesta Keski-Aasiassa, Persian kysymyksestä ja Itä-Aasian ongelmista. Vuonna 1891 hänet nimitettiin Intian valtiosihteeriksi. Hän menetti aseman 1894, kun valta siirtyi liberaaleille. Konservatiivien noustua valtaan vuoden 1895 vaalien jälkeen Curzon nimitettiin ensin ulkoasiain alivaltiosihteeriksi ja sitten Intian varakuninkaaksi. Hänen uudistuksensa ärsyttivät sekä virkamiehiä että Intian armeijan komentajaa Herbert Kitcheneriä. Konservatiivien uusi johtaja Arthur Balfour erotti Curzonin virastaan vuonna 1905.
ellauri317.html on line 199: Curzon oli mennyt naimisiin vuonna 1895 yhdysvaltalaisen miljonäärin tyttären kanssa ja saanut kolme tytärtä. Vaimo menehtyi perheen palattua Englantiin 1905. Curzon suri vaimoaan syvästi mutta sijoitti perintörahojaan linnoihin ja taide-esineisiin. Vuonna 1916 hän meni naimisiin varakkaan argentiinalaisen tilanomistajan lesken kanssa. Englantiin palattuaan Curzon johti naisten äänioikeutta vastustavaa kampanjaa ylähuoneessa. Vuonna 1916 David Lloyd George kutsui hänet sodanajan hallitukseensa. Sen jälkeen Curzon oli maansa ulkoministeri 1919–1924.
ellauri317.html on line 203: Samaan aikaan toisaalla Venäjän sisällissodan aikana Neuvosto-Venäjä ja Puola kuitenkin kävivät yhä kiistaa rajoistaan, ja pian Puolan ja Venäjän välille syttyi sota. Curzon ryhtyi asiassa välittäjäksi, ja heinäkuussa 1920 hän esitti rajalinjan neuvostohallituksen hyväksyttäväksi aselepolinjana. Se noudatti vain osittain Venäjän vallan aikaisen ns. Kongressi-Puolan itärajaa. Rajalinja oli tarkoitettu vastaamaan kutakuinkin Puolan sekä Valko-Venäjän ja Ukrainan välistä kieli- ja kansallisuusrajaa, mutta ei tarkalleen, sillä sen läheisyydessä eri kansallisuuksia asui paljolti samoillakin alueilla. Neuvostohallitus ei aluksi hyväksynyt ehdotusta, koska sotilaallinen tilanne oli heille edullinen, mutta myöhemmin sitä ei hyväksynyt myöskään Puola, kun tilanne kääntyi Puolan eduksi. Riian rauhansopimuksessa vuonna 1921 Puolan raja vahvistettiinkin noin 200 kilometriä Curzonin linjaa idemmäksi, ja täten Puolan alue laajeni noin 135 000 neliökilometriä. Näin ollen Puolassa asui puolalaisten ohella myös runsaasti valkovenäläistä, ukrainalaista ja liettualaista väestöä. Lisäksi Puolaan liitettiin myös Vilna, jota Liettua oli vaatinut pääkaupungikseen. Liettua esitti Vilnaa koskevia vaatimuksia monesti myöhemminkin, ja kaupunki muodostuikin pitkäaikaiseksi Puolan ja Liettuan väliseksi kiistakysymykseksi.
ellauri317.html on line 213: Puolan kuningaskunta (puol. Królestwo Polskie, ven. ца́рство По́льское, Tsarstvo Polskoje), epävirallisesti Kongressi-Puola (puol. Królestwo Kongresowe, ven. Конгрессовая Польша, Kongressovaya Pol’sha), oli Wienin kongressissa vuonna 1815 Napoleonin sotien päätteeksi perustettu Venäjän keisarin alainen epäitsenäinen valtiomuodostelma vuosina 1814–1915. Tämä kuningaskunta on Puolan kaikkiaan viidestä historiallisesta kuningaskunnasta järjestyksessä toinen. Näistä kuningaskunnista tämä on toinen epäitsenäinen. Puolan kuningaskunnalla oli vuoden 1831 kapinaan saakka Suomen suuriruhtinaskuntaa vahvempi autonomia, koska maalla oli säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät sekä oma armeija.
ellauri317.html on line 215: Kongressi-Puolan korkein hallintoviranomainen ei ollut enää venäläinen varakuningas, vaan Venäjän keisari suoraan personaaliunionissa aina vuoteen 1867, ja sen jälkeen se oli erikoishallinnollinenselvennä maakunta. Puolan toisen Venäjän vastaisen kapinan jälkeen vuonna 1867 siitä tuli perustuslaillisesti Venäjän keisarikuntaan kuuluva maakunta. Puolan sulauttamisesta elimelliseksi osaksi Venäjän keisarikuntaa vuodesta 1905 alkaen seurasi, että puolalaisilla oli myös pieni valtiopäiväedustus Venäjän valtakunnanduumassa.
ellauri317.html on line 352: Karel Čapek ['karel 'tšapek] Cs-Karel Capek.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (9. tammikuuta 1890 Malé Svatoňovice, Böömi, Itävalta-Unkari – 25. joulukuuta 1938 Praha, Tšekkoslovakia) oli 1900-luvun merkittävimpiä tšekkiläisiä kirjailijoita. Čapek kirjoitti nykynäkökulmasta katsoen scifi-vivahteisia kertomuksia, joille oli ominaista pisteliäs satiiri. Čapek lanseerasi sanan "robotti" näytelmässään R.U.R eli Rossumin Universaalit Robotit, jonka hän kirjoitti vuonna 1920 ja jonka ensiesitys oli Prahassa 1921. Eivät työläiset tienneetkään että siinä lausuttiin työväenluokan kuolinsana.
ellauri317.html on line 390: Holhoojan kommentaattori Roy Greenslade vuonna 2014 ja entinen Slate-lehden toimittaja Jack Shafer vuonna 2007 syyttivät Russia Beyondia propagandasta.
ellauri317.html on line 403: Venäjän vuonna 2014 tekemän Krimin liittämisen jälkeen Nato havaitsi Venäjän propagandan lisääntyneen merkittävästi. Myös RT ja uutistoimisto Sputnik levittävät vääriä tietoja.
ellauri317.html on line 436: Felix Edmundovich Dzerzhinsky (puola : Feliks Dzierżyński [ˈfɛliɡz dʑɛrˈʐɨjskʲi] ; [a] venäjä: Феликс Эдмундович Дзержинский ; [b] 11. syyskuuta [ OS 30. elokuuta] 1877 – 20. heinäkuuta 1926), lempinimeltään "Rauta Felix", oli bolshevikkivallankumouksellinen poliitikko. Vuodesta 1917 kuolemaansa vuonna 1926 saakka hän johti kahta ensimmäistä Neuvostoliiton salaista poliisijärjestöä, Chekaa ja OGPU:ta, jotka perustivat valtion turvallisuuselimiä vallankumouksen jälkeistä neuvostohallintoa varten. Hän oli yksi "punaisen terrorin" arkkitehdeistä ja kasakkojen poistobluesin säveltäjistä.
ellauri317.html on line 437: Minskin kuvernöörissä (nykyinen Valko-Venäjä) puolalaiseen aatelisperheeseen syntynyt Dzeržinski omaksui vallankumouksellisen politiikan nuoresta iästä lähtien ja toimi Kaunasissa Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen järjestäjänä. Hänet pidätettiin usein ja hänet karkotettiin useaan otteeseen Siperiaan, josta hän toistuvasti pakeni kuin Daltonin veljexet. Hän osallistui vuoden 1905 Venäjän vallankumoukseen ja jatkoi vallankumouksellista toimintaa Saksassa ja Puolassa. Toisen pidätyksen jälkeen vuonna 1912 hän vietti neljä ja puoli vuotta vankilassa ennen kuin hän vapautui vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Sitten hän liittyi Vladimir Leninin bolshevikkipuolueeseenja oli aktiivinen rooli lokakuun vallankumouksessa, joka toi bolshevikit valtaan.
ellauri317.html on line 439: Joulukuussa 1917 Lenin nimitti Dzeržinskin äskettäin perustetun All-Russian Extraordinary Commissionin (Tšekan) johtajaksi ja antoi hänelle tehtäväksi tukahduttaa vastavallankumouksellisen toiminnan Neuvosto-Venäjällä. Venäjän sisällissodassa Chekan auktoriteetti laajeni ja aloitettiin joukkoteloituskampanja, joka tunnetaan nimellä Punainen terrori. Cheka organisoitiin uudelleen valtion poliittiseksi osastoksi (GPU) vuonna 1922 ja sitten Joint State Political Directorate (OGPU) vuotta myöhemmin Dzerzhinskyn pysyessä voimakkaan järjestön johtajana. Lisäksi hän toimi kansantalouden korkeimman neuvoston (VSNKh) johtajana vuodesta 1924.
ellauri317.html on line 441: Dzeržinski kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1926. Sitä juhlittiin laajasti Neuvostoliitossa, Puolassa ja muissa kommunistisissa maissa, kapitalistisista puhumattakaan. Venäjän valtakunnassa hänen perheensä kuului "pylväsluetteloon" (venäjäksi : столбовое дворянство, stolbovoe dvorianstvo), jonka aateluus tunnustettiin virallisesti, mutta se oli niin vanha, että he eivät enää nauttineet siitä. Felix ampui epähuomiossa sisarensa Wandan 12-vuotiaana. Lyhyt oleskelu Khersonin lukiossa (rauniokasa), Chekhov-lukiossa Taganrogissa ja Donin kasakoiden parissa. Hän puhui puolaa, venäjää, saksaa ja latinaa. Päästötodistus ei ollut hääppöinen: Venäjän historian vääristely - "kiitettävä",
ellauri317.html on line 448: Max Rothin näköinen Boris Gorev oli Isaak Meerovich Goldmanin poika. Hänen nuorempi veljensä Mikhail Goldman (alias Mark Liberman) oli General Jewish Labour Bundin ("Bund") perustajajäsen. Hänen sisarensa Julia Goldman meni naimisiin Felix Dzerzhinskyn kanssa, mutta hän kuoli tuberkuloosiin vuonna 1904. Rauta Felix vallan masentui, elämällä ei ollut merkitystä (ennen Leniniä).
ellauri317.html on line 449: Hänet (Max) pidätettiin vuonna 1937 suuren puhdistuksen aikana, ja hänet ammuttiin.
ellauri317.html on line 453: Krakovassa vuonna 1910 Dzeržinski meni naimisiin RSDLP-puolueen jäsenen Zofia Muszkatin kanssa, joka oli jo raskaana. Kuukautta myöhemmin hänet pidätettiin; hän synnytti heidän poikansa Janekin Pawiakin vankilassa. Vuonna 1911 Zofia tuomittiin pysyvään Siperian maanpakoon, ja hän jätti lapsen isänsä luo. Dzeržinski näki poikansa ensimmäisen kerran maaliskuussa 1912 Varsovassa. Hoitaessaan lapsensa hyvinvointia Dzeržinski altistui toistuvasti pidätysvaaralle. Kerran Dzeržinski pakeni niukasti väijytyksestä, jonka poliisi oli valmistanut hänen anoppinsa asunnossa.
ellauri317.html on line 466: Nyt Rauta Felix nähtävästi seisoo taas jossain syrjäisellä paikalla (11.9.2023). Kaikki eivät ole tyytyväisiä. "Dzeržinski on sorron ja laittomuuden symboli", sanoi Mikael Röiterille Nikita Petrov, historian vääristäjä War Memorial järjestöstä joka voitti siivun Nobelin rauhanpalkinnosta vuonna 2022 vuosi sen jälkeen, kun hänet kiellettiin ja hajotettiin Venäjällä. Felixillä oli kylmä pää, lämmin sydän ja puhtaat kädet.
ellauri317.html on line 519: Jaroslavl oli itsenäisen ruhtinaskunnan pääkaupunki 1218–1471, kunnes se joutui Moskovan alaisuuteen. Kaupungin valloittivat vuonna 1238 tataarit, vuonna 1332 Iivana I Kalita ja vuonna 1371 Novgorod. Näistä hyökkäyksistä Jaroslavl toipui kuitenkin nopeasti. Kaupan avautuminen länteen 1500-luvulla toi Volgan ja Moskova-Arkangel kauppareitin risteyskohdassa sijaitsevaan kaupunkiin vaurautta. Jaroslavlin vuonna 1722 perustettu manufaktuuri oli varhaisimpia ja suurimpia tekstiilitehtaita Venäjällä ja 1700-luvun loppuun mennessä kaupungista oli tullut tärkeä teollisuuskeskus.
ellauri317.html on line 521: Jaroslavl on ollut jo kauan arvostettu kulttuurikeskus. Kaupunkia pidetään hyvänä esimerkkinä Katariina Suuren aikana toimeenpannusta Venäjän keisarikunnan kaupunkisuunnittelun muutoksesta. Jaroslavlin historiallinen osa monine 1600–1700-luvun kirkkoineen on liitetty Unescon maailmanperintökohteisiin. 1700-luvulla perustettiin Spaso-Preobraženski-luostarissa Koillis-Venäjän ensimmäinen oppilaitos, jossa oli kattava kreikankielisten ja muinaisitäslaavinkielisten kirjojen kokoelma selvennä. Jaroslavliin perustettiin Venäjän ensimmäinen ammattiteatteri vuonna 1750 ja vuonna 1786 siellä alettiin julkaista maan ensimmäistä maaseutusanomalehteä. Sieltä alkoi vasemmistososialistien kapina bolshevikkiaikana. Nahimson sai pahan osuman. Katjenkaa lyötiin vasaralla päähän.
ellauri317.html on line 574: Piiloteltuaan Kiovassa Skoropadskyi vetäytyi vetäytyvien saksalaisten joukkojen kanssa. Hän lähti maanpakoon Saksaan vuonna 1919 ja asettui Berliinin Wannseen alueelle lähellä Potsdamia. Asuessaan Weimarissa Saksassa Skoropadskyi säilytti läheisiä henkilökohtaisia ystävyyssuhteita korkeiden hallituksen ja armeijan virkamiesten kanssa jo hänen sotilasopistopäivistään. Myöhempinä vuosina hän kuitenkin kieltäytyi johdonmukaisesti tarjouksista tehdä yhteistyötä natsien kanssa. Liian vasemmistolaisia.
ellauri317.html on line 595: Vuonna 1919 amerikkalainen diplomaatti todisti kongressille, että Peterssiä pidettiin yhdessä toisen Chekan johtajan Aleksandr Eidukin kanssa "Venäjän verenhimoisimman hirviönä". Tuolloin englanninkieliset sanomalehdet yliarvioivat Peterssin vaikutuksen, koska poliisi tunsi hänet Isossa-Britanniassa ja koska hän oli ainoa Chekan perustajista, joka puhui englantia. 25. tammikuuta 1919 Lontoon The Times sai myöhään tietää, että bolshevikit olivat olleet erimielisiä siitä, käyvätkö vallankumouksellista sotaa Saksaa vastaan, ja väitti, että yhtä puoluetta johtaa Lenin ja toista Trotski, Peterss , Radek ja Zinovieff ....Trotskin ja Petersin puolue uskoo sankarillisiin toimenpiteisiin... Peterss ei ansainnut mainintaa missään Trotskin laajassa tuota ajanjaksoa koskevissa kirjoituksissa, eikä todellakaan ollut bolshevikkien johdon eturintamassa. Tšekistinä hän epäilemättä tapatti monia fellow apinoita, mutta hänen esittäminen "verenjanoisimmaksi hirviöksi" on ristiriidassa brittiläisen diplomaatin Robert Bruce Lockhartin mielipiteen kanssa , joka vietti kuukauden pidätettynä Moskovassa vuonna 1918 ja jota Peterss kuulusteli. Lockhart kirjoitti:
ellauri317.html on line 603: N:ro 2 Fanny Efimovna Kaplan (venäjäksi : Фанни Ефимовна Каплан ; oikea nimi Feiga Haimovna Roytblat ; Фейга Хаимовна Ройтблат ; 10. helmikuuta 1890 – 3. syyskuuta neuvostoliittolainen, 1918-luvun neuvostoliittolainen sosialisti- ja vauhdikas nainen toisinajattelija. Hänet pidätettiin Vladimir Leninin salamurhayrityksestä, ja Cheka teloitti hänet vuonna 1918.
ellauri317.html on line 625: Lenin vietiin takaisin asuntoihinsa Kremliin. Hän pelkäsi, että muut juonittelijat voisivat suunnitella hänen tappamistaan, ja kieltäytyi lähtemästä Kremlin turvasta hakeakseen lääkärinhoitoa. Lääkärit tuotiin hoitamaan häntä, mutta he eivät voineet poistaa luoteja sairaalan ulkopuolella. Vammojensa vakavuudesta huolimatta Lenin selvisi hengissä, mutta hänen terveytensä ei koskaan täysin toipunut hyökkäyksestä. On arveltu, että ampuminen vaikutti aivohalvauksiin, jotka tekivät hänet toimintakyvyttömäksi ja lopulta tappoivat hänet vuonna 1924. Perhanan Fanny, oisit opetellut edes ampumaan kunnolla.
ellauri317.html on line 633: N:ro 3 Dmitri Antonovitš Volkogonov (venäjäksi : Дми́трий Анто́нович Волкого́нов ; 22. maaliskuuta 1928 – 6. joulukuuta 1995) oli Neuvostoliiton ja Venäjän historioitsija ja prinssieversti, joka oli Neuvostoliiton armeijan psykologisen sodankäynnin osaston päällikkö. Huolimatta siitä, että hän oli pysähtyneisyyden aikana sitoutunut stalinisti ja marxilais-leninisti, hylkäsi kommunismin ja neuvostojärjestelmän viimeisen vuosikymmenen aikana ennen kuolemaansa syöpään vuonna 1995. Hälläpyörä! Tuuliviiri! Takinkääntäjä! Volkogonov julkaisi kirjoja, jotka kelpasivat liberaalin venäläisen ajattelun jännitysviihteexi, joka syntyi Glasnostin aikana 1980-luvun lopulla ja Neuvostoliiton jälkeisenä aikana 1990-luvun alussa. Stalin oli ampunut Dmitrin vanhemmat kun Bukharin oli löytänyt niiltä pamfletin. Katkeroittaahan se vähän. Lukiessaan arkistoista Brežnev- vuosina Volkogonov "löysi asiakirjoja, jotka hämmästyttivät häntä - papereita, jotka paljastivat huippukommunistit julmiksi, epärehellisiksi ja taitamattomiksi". Kolleegat kritisoivat Volkogonovin kirjoituksia sodasta, koska hän ei ollut koskaan ottanut kantaa, siis ollut jalka taistelukentällä. Hän oli, sanottiin, "nojatuolikenraali". Volkogonov selitti: "Kun näin yhä enemmän suljettuja Neuvostoliiton arkistoja, samoin kuin suuret länsimaiset kokoelmat Harvardin yliopistossa ja Hoover- instituutissa Kaliforniassa, Leninin profiili muuttui arvioni mukaan". Hän sanoi, että käännekohta oli, kun hän löysi yhden Leninin käskyistä, joissa vaadittiin kulak-talonpoikien julkista hirttämistä vuonna 1918:
ellauri317.html on line 644: Huolimatta Dmitrin laajasta paksusuolen- ja maksasyövän leikkauksesta vuonna 1991, sekä hänen poliittisen toimintansa että hänen kirjoitustensa julkaisuvauhti nousivat jyrkästi. Kun Volkogonovin kirjojensa englanninkielisten painosten toimittaja Harold Shukman tapasi hänet ensimmäisen kerran Oxfordissa Englannissa vuonna 1989, hän havaitsi Volkogonovin olevan "täysin erilainen kuin hänen ajatuksensa Neuvostoliiton kenraalista". Shukman selitti: "Hän ei röyhkeile, ei juonut eikä polttanut, ja monissa erilaisissa tilanteissa, joissa olin nähnyt hänet - muissa maissa, Venäjällä, tutkijoiden kanssa jne., hän oli poikkeuksetta leppoisa ja rento ja selvästi suosittu, aivan kuin hänen elämänkerturina kuvaamansa Josif Vissarionoviz." Volkogonov kertoi toimittajalleen, että hänen viimeisinä vuosinaan osoittama "hengellinen voima" johtui kristillisen kasteen läpikäymisestä. His family donated his papers to the United States Library of Congress.
ellauri317.html on line 730: Eräänä päivänä minut kutsuttiin ulos sellistäni oikeudenkäyntiin. He veivät minut erään vanhan, uupuneen miehen kanssa. Matkalla onnistuin vaihtamaan pari tai kolme sanaa hänen kanssaan. Kävi ilmi, että se oli eversti Perhurov, joka osallistui Savinkovin Jaroslavlissa vuonna 1918 järjestämään kapinaan bolshevikkeja vastaan. Perhurov oli vangittu V.Ch.K.:n erityisosastolle. - puolinälkäisenä, ilman kirjoja, ilman vierailuja, ilman kävelyä, jotka ovat kiellettyjä tässä oletettavasti tutkintovankilassa. Hänet siirrettiin Jaroslavliin ja siellä kuukautta myöhemmin, kuten luin virallisista sanomalehdistä, hänet ammuttiin.
ellauri317.html on line 751: Syksyllä 1916 Venäjä oli ollut sodassa keskusvaltojen – Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan (nykyisen Turkin) kanssa – yli kaksi vuotta. Niiden 20 vuoden aikana, jotka hän oli ollut valtaistuimella ennen ensimmäistä maailmansotaa, Nikolai II oli kohdannut paineita uudistaa absoluuttista monarkiaa, jonka hän peri isältään Aleksanteri III:lta vuonna 1894. Hänen virkaanastumisen aikaan 26 v. vanha tsaari näytti omaksuvan edistystä ja nykyaikaa. Hän myönsi Paris Pathé -yhtiölle luvan kuvata hänen vuoden 1896 kruunajaiskulkueensa ja hänen myöhempiä valtiovierailujaan Euroopan johtajien luo vaimonsa keisarinna Alexandran ja tyttärensä Olgan kanssa, ja niistä tuli ensimmäinen uutisvideokameroilla dokumentoitu kuninkaallinen kiertue. Koko hallituskautensa ajan Nicholas osoitti huolta imagostaan kotona hyödyntäessään 1900-luvun alun nousevaa joukkomediaa. Hyvä mies, moderni trendipetteri!
ellauri317.html on line 755: Nicholas joutui omaksumaan uusia uudistuksia, mukaan lukien Duuma-nimisen edustajakokouksen perustamisen, Venäjän ja Japanin sodassa vuonna 1904 tappion ja Pietarin Talvipalatsin ulkopuolella mielenosoittaneiden työntekijöiden joukkomurhan. Duuman perustamisesta huolimatta Nicholas säilytti edelleen autokraatin tittelin, mahdollisuuden nimittää ministerinsä ja veto-oikeuden edustajakokouksen ehdottamiin aloitteisiin. Siitä huolimatta uudistukset tapahtuivat asteittain 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Eräs Nikolauksen isoisän Aleksanteri II:n vuonna 1861 maaorjuudesta vapauttama venäläinen talonpoika alkoi saada yksittäisiä maaomistuksia ja vapautua perinteisistä talonpoikakunnista. Nämä maareformit suunniteltiin edistämään konservatiivista, monarkistista talonpoikia (kulakkeja), jotka toimisivat vastapainona kaupunkityöläisille.
ellauri317.html on line 763: Sotaministeri Vladimir Suklominovia syytettiin korruptiosta, ja Nikolai erotti hänet virastaan, koska hän ei toimittanut tarvittavia sotatarvikkeita, ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. (Suklominovin todellinen syyllisyys on edelleen historiallisen keskustelun aihe. Zelenskyllä on vastaavia huolia.) Venäjä kärsi tuhoisan tappion Tannenbergin taistelussa sodan ensimmäisinä viikkoina, jolloin 78 000 venäläissotilasta kuoli ja haavoittui ja 92 000 joutui saksalaisten vangiksi. Seuraavana vuonna Nicholas otti armeijan suoraan hallintaansa ylipäällikkönä ja asetti itsensä henkilökohtaisesti vastuuseen myöhemmistä tappioista.
ellauri317.html on line 765: Mahdollisuus lopettaa umpikuja itärintamalla tuli kesällä 1916. Britannian, Ranskan, Venäjän ja Italian edustajat (jotka liittyivät sotaan kolminkertaisen ententen puolella vuonna 1915) sopivat Chantillyn konferensseissa vuonna 1915. koordinoituja toimia keskusvaltoja vastaan. Kenraali Aleksei Brusilovin komennossa venäläisten iskujoukkojen yksiköt murtautuivat Itävalta-Unkarin linjojen läpi nykyisen Länsi-Ukrainan alueella ja saivat Saksan siirtämään joukkojaan Verdunista länsirintamalla. Brusilov-hyökkäyksen voitot maksoivat miljoona venäläissotilasta, ja ne loppuivat lopulta syyskuussa 1916 Karpaattien jatkuvan tykinruuan tarjonnan puutteen vuoksi.
ellauri317.html on line 798: Vapauduttuaan hän siirtyi valkoisen armeijan hallitsemaan Etelä-Venäjään. Siellä hän julkaisi Venäjän sisällissodan aikana monarkistista lehteä Blagovest ja palasi avoimesti perinteiseen poliittiseen kantaansa, joka tuki monarkiaa, yhtenäistä Venäjää ja juutalaisten vastustusta. Joissakin vapaaehtoisarmeijan miehittämissä kaupungeissa hän piti luentoja, joissa hän tuomitsi Britannian Venäjä-politiikan. Vuonna 1918 hän perusti uuden poliittisen puolueen, Kansan valtiopuolueen, ja vaati "avointa taistelua juutalaisuutta vastaan". Puolue romahti hänen kuolemansa jälkeen. Vladimir Purishkevich näet kuoli nolosti lavantautiin, joka raivosi Novorossiiskissa vuonna 1920, juuri ennen Denikinin armeijan lopullista evakuointia. Voi vinetto näitä hulluja ukrainalaisia piisaa.
ellauri317.html on line 819: Putin khuylo! (Путин— хуйло): Putin on kyrvännuppi! Alkoi jalkapallolauluna, mutta siitä tuli nopeasti Ukrainan vastarinnan kohottava huuto Venäjän hyökkäyksen jälkeen Donbasiin vuonna 2014.
ellauri318.html on line 46: Asianajaja Lapidus debytoi kirjailijana vuonna 2006 teoksella Snabba cash. Snabba Cash herätti huomiota ja vuoteen 2010 mennessä sitä myytiin 600 000 kappaletta. Seuraava teos, Aldrig fucka upp, ilmestyi vuonna 2008. Trilogian täydensi Livet de luxe vuonna 2010. Vuonna 2010 häneltä ilmestyi myös yhdessä Peter Bergtingin kanssa tehty sarjakuvaromaani Jengisota 145. Sittemmin Lapidukselta on ilmestynyt novellikokoelma ja kaksi romaania. Ilmeisesti nämä jutut ei sveduja enää juuri nappaa. Stockholmissa hyörii riittävästi muutenkin aseistettuja nuaaria. Paska kaupunki.
ellauri318.html on line 100: Wall Street - rahan ja vallan katu (Wall Street) on vuonna 1987 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut Oliver Stone.
ellauri318.html on line 149: Herr Andoril, född Gustafsson, on fiktioinut liberaalipoliitikko Blixiä. Vassari ulkoministeri Anna Lindh käynnisti 2003 Blix-komission hallituxen rahoilla, jonka tarkoitus oli paljastaa bad Bushin Irak-vedätys. Tästä kiitoxexi Lindhin listi NK:lla samana vuonna serbi Mijailo Mijailovits. Varmaan CIA:n palkkalistoilla. (Lisää aiheesta albumissa 245.) Siihen loppui Ruåzin vasemmistoterrori. Päästiin typerästä "avoimesta yhteiskunnasta." Nyt on Ruozissa skoudeja kuin siiroja ja yhtä täydet vankilat kuin Yhdysvalloissa, ja vankeinhoitolaitos on kiinalaista Volvoakin suurempi työnantaja.
ellauri318.html on line 200: Meškovin ura päättyi hänen valtakiistaansa parlamentin kanssa syksyllä 1994. Seuraavan vuoden maaliskuussa 1995 Ukraina julisti Krimin perustuslain mitättömäksi ja lakkautti aluepresidentin viran. Separatistiliike oli jo hiljentymässä, mutta Venäjän ulkoministeri Andrei Kozyrev uhkasi vielä puolustaa entisten neuvostotasavaltojen venäläisiä tarvittaessa asevoimin. Tätä retoriikkaa Venäjä on käyttänyt usein muuallakin kuin Krimillä, muun muassa sotiessaan Gruusiaa vastaan vuonna 2008 (linkki vie toiseen artikkeliin).
ellauri318.html on line 203: Se olisi merkittävä käänne sodassa, koska yksi syy hyökätä Krimille vuonna 2014 saattoi nimenomaan olla Venäjän pelko siitä, ettei Ukraina sallisi Venäjän laivaston enää pitää tukikohtaansa Sevastopolissa. Venäjän laivasto toimi Sevastopolissa Ukrainan ja Venäjän välisellä vuokrasopimuksella, joka oli umpeutumassa.
ellauri318.html on line 218: ”Lännen ensimmäinen strateginen virhe oli, että Ukrainan tuki on ollut jatkuvasti liian vähän, liian myöhään ja osin liian vanhaa. Venäjälle on annettu aikaa varustautua pitkään sotaan, kun Ukrainalle ei annettu jo viime vuonna välineitä voittaa taistelukentällä. Lännen toinen strateginen virhe on, että samaan aikaan ei varauduttu itse pitkään sotaan nostamalla puolustusteollisuuden kapasiteettia. Nyt Venäjä on saamassa materiaalin määrässä ylivoimaa Pohjois-Korean tuella”, Toveri kirjoittaa.
ellauri318.html on line 227: Maahanmuutossa on syntymässä tänä vuonna ennätys, sillä Suomeen muuttaneiden määrä kohosi tammi–elokuussa jo yli 42 000:een. Muuttotilastojen tuntija Tataariaro avaa Uuden Suomen jutussa, mistä muualta kuin Venäjän hyökkäyssodan uhriksi joutuneesta Ukrainasta Suomeen nyt asetutaan.
ellauri318.html on line 285: Vaan entäpä pieni Suomi? 20 vuotta tullaan jäljessä, mutta kohta ollaan samassa. Suomen katujengit ovat alkaneet muodostua poliisin mukaan 2020-luvun alussa. Katujengejä on syntynyt Helsingin ja Turun seuduille. Suomessa oli vuonna 2022 poliisin arvion mukaan 11 katujengiä. Niissä oli noin 200 jäsentä. Heistä valtaosa on maahanmuuttajataustaisia nuoria.
ellauri318.html on line 337: 800-luvun lopulta lähtien Kiivan Rus nousi myös suureksi vastustajaksi. Kronikoiden mukaan Askoldin ja Dyrin varangilaiset joukot (siis nippu ruåzalaisia, uskokaa tai älkää) vapauttivat Kiovan kasareista vuonna 862 ja vuosina 883–85 prinssi Oleh (Hälge siis) vapautti polialaiset ja siverilaiset kasarien vallasta. Prinssi Ihorin armeija marssi kahdesti (913–14 ja 943–944) kasarien alueen läpi Kaspianmerelle ja toi takaisin runsaasti saaliita.
ellauri321.html on line 337: Ruotsissa yritys on ostanut Aftonbladetin vuonna 1996 ja Svenka Dagbladetin vuonna 1998.
ellauri321.html on line 347: Ensimmäisen luokan Alphabetin liikevaihto oli yli 268 miljardia euroa vuonna 2022. Yhdysvallat on Alphabetin (https://www.statista.com/statistics/266250/regional-distribution-of-googles-revenue/) tärkein alueellinen markkina-alue, joka tuottaa yli 40 prosenttia liikevaihdostaan. Alphabetia seurasivat televiestintäjätti Comcast ja toinen teknologiayritys Meta. Yhdysvallat on myös merkittävä markkina-alue Comcastille, sillä niillä on yli 20 prosenttia maksutelevision markkinaosuudesta Yhdysvalloissa (https://www.statista.com/statistics/251691/comcasts-pay-tv-market-share/) .
ellauri321.html on line 412: Keskustelu laajeni, kun I. A. Richards, englantilainen kirjallisuuskriitikko, joka analysoi Keatsin runoja vuonna 1929, nojautui "Oodi kreikkalaiselle urnille" viimeisiin riveihin keskustellakseen "pseudolauseista" runoudessa.
ellauri321.html on line 417: Cleanth Brooks puolusti linjoja kriitikoilta vuonna 1947 ja väitti:
ellauri321.html on line 420: Earl Wasserman jatkoi vuonna 1953 keskustelua viimeisistä riveistä ja väitti: Mitä kovempaa vedämme oodin viimeisiä rivejä, sitä enemmän niiden merkityksen silmukka kuristaa ymmärryksemme runosta ... Aforismi on sitä houkuttelevampi, koska se näkyy runon loppupuolella, sillä sen näennäisen huippukohta on yleensä johtanut olettamukseen, että se on runon abstrakti summaus... Mutta oodi ei ole abstrakti lausunto tai retki filosofiaan. Se on vaan runo "asioista".
ellauri321.html on line 426: Lopuxi 200 vuotta myöhemmin (vuonna 2001) muuan Azumi Miyukoshi (n.h.) koitti vielä höläyttää jotain typerää.
ellauri321.html on line 512: Hunnit tuhosivat kaupungin 300-luvulla jaa. Osmanit valtasivat kaupungin vuonna 1475. Eri vaiheissaan kaupunki on tunnettu myös nimillä Ardabda, Kafas, Caffa ja Kefe. Liguriaksi Cafà, krimitataari ja turkiksi Kefe ) tai Kaffa.
ellauri321.html on line 514: Theodosia oli kreikkalainen siirtokunta, jonka perustivat Joonian Miletoksesta tulleet asuttajat arkaaisella kaudella noin vuonna 550–500 eaa. Sen paikalla saattoi olla varhaisempi paikallisten taurien asutus. Ifigeneia eli karkoitettuna Tauriissa, kunnes Jason pelasti.
ellauri322.html on line 38: Tuomas Paineelta tuli paineella wc-pöntön kanteen kuin pikku Paulilla. Siltä tuli kirja nimeltä Miehen oikeudet (Rights of Man), vuonna 1791 ja toinen osa vielä 1792. Seuraavassa siitä otteita.
ellauri322.html on line 47: Hän muutti Amerikkaan vuonna 1774, ja hänen pamflettinsa Common Sense (1776), joka puolusti Amerikan itsenäisyyttä, osoittautui merkittäväksi henkiseksi virikkeeksi siirtokuntien irtautumiselle Britanniasta. Paine asui Ranskassa 1790-luvulla ja oli vahvasti mukana Ranskan vallankumouksessa, ja hänet valittiin Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1792. Miehen oikeudet (1791), Painen tunnetuin kirja, puolusti tavallaan vallankumousta, ja siksi sitä pidettiin hyökkäyksenä Britannian monarkiaa vastaan. Hän palasi Amerikkaan vuonna 1802, missä hänen kristinuskon hylkäämisensä johti kasvavaan epäsuosioon. Nokka irti, pyrstö tarttui.
ellauri322.html on line 57: Thomas Paine kirjoitti The Rights of Man -teoksen ensimmäisen osan vuonna 1791 vastauksena brittiläisen parlamentaarikon Edmund Burken raivokkaaseen hyökkäykseen Ranskan vallankumousta vastaan edellisenä vuonna julkaistussa pamfletissaan Reflections on the Revolution in France.
ellauri322.html on line 138: Konservatiivisessa reaktiossa brittiläistä radikalismia vastaan Godwinia vastaan hyökättiin, osittain hänen avioliittonsa vuoksi feministisen kirjailijan Mary Wollstonecraftin kanssa vuonna 1797 ja hänen rehellisen elämäkertansa vuoksi, kun tämä kuoli synnytyksen seurauksena. Heidän tyttärensä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Mary Shelley, jatkoi Frankensteinin kirjoittamista ja meni naimisiin runoilija Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Godwin perusti toisen vaimonsa Mary Jane Clairmontin kanssa The Juvenile Libraryn, joka antoi perheen kirjoittaa omia teoksiaan lapsille (joskus käyttämällä noms de plume) sekä kääntää ja julkaista monia muita kirjoja, joista osa on pysyvästi merkittäviä. Godwinilla on ollut huomattava vaikutus brittiläiseen huumorikirjallisuuteen (Eric Linklater) ja muuhunkin kirjalliseen kulttuuriin.
ellauri322.html on line 140: Tutkimus poliittisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen vaikutuksesta moraaliin ja onnellisuuteen on filosofi William Godwinin vuonna 1793 julkaisema kirja. jossa kirjailija hahmottelee poliittista filosofiansa. Se on ensimmäinen moderni teos, joka selittää anarkismia.
ellauri322.html on line 189: Vaikka Gilbert Imlay ja Mary Wollstonecraft asuivat onnellisina yhdessä lyhyitä aikoja ennen Fannyn syntymää ja sen jälkeen, hän jätti Wollstonecraftin Ranskaan keskellä vallankumousta . Yrittäessään elvyttää heidän suhdettaan Wollstonecraft matkusti Skandinaviaan työasioissaan ja otti mukaansa vuoden ikäisen Fannyn, mutta suhde ei koskaan syttynyt uudelleen. Rakastuttuaan Godwiniin ja mentyään naimisiin Wollstonecraft kuoli pian synnytyksen jälkeen vuonna 1797 ja jätti kolmivuotiaan Fannyn Godwinin käsiin sekä heidän vastasyntyneen tyttärensä Maryn.
ellauri322.html on line 191: Neljä vuotta myöhemmin Godwin meni naimisiin uudelleen ja hänen uusi vaimonsa Mary Jane Clairmont toi avioliittoon kaksi omaa lastaan, joista merkittävin oli Claire Clairmont. Clairesta on muistaaxeni ohimenevästi paasattu. (Kz. albumi 14.) Wollstonecraftin tyttäret vihasivat uutta rouva Godwinia ja huomiota, jonka hän kiinnitti omaan tyttäreensä. Godwinin perheestä tuli yhä epämukavampi paikka asua jännitteiden noustessa ja velkojen kasvaessa. Teini-ikäiset Mary ja Claire pakenivat juoksemalla mantereelle Shelleyn kanssa vuonna 1814. Jäljelle jäänyt Fanny kantoi suurimman osan äitipuolensa vihasta. Hän eristettiin yhä enemmän perheestään ja kuoli itsemurhaan vuonna 1816.
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri323.html on line 112: Noin kymmenen vuoden elämisen jälkeen Benedetti haki pääsyä alaikäisten veljien joukkoon, mutta he olivat haluttomia ottamaan häntä vastaan hänen maineensa vuoksi. Pian hän sävelsi kauniin runon maailman turhuuksista, mikä johti hänen otukseen ritarikunnan jäseneksi vuonna 1278. Hän päätti elää maallikkoveljenä.
ellauri323.html on line 196: Äitinsä ja veljensä tavoin Moore pysyi omistautuneena presbyteerinä, johon hänen isoisänsä vaikutti voimakkaasti, ja hän lähestyi kristillistä uskoaan voimanopetuksena, joka on todistettu koettelemusten ja kiusausten kautta; hänen runoissaan käsitellään usein vahvuuden ja vastoinkäymisten teemoja. Hän ajatteli "ei ollut mahdollista elää ilman uskonnollista uskoa". Moore asui St. Louisin alueella kuusivuotiaan asti. Kun hänen isoisänsä kuoli vuonna 1894, he kolme asuivat sukulaisten luona lähellä Pittsburghia 2v, sitten muuttivat Carlisleen, Pennsylvaniaan, missä hänen äitinsä sai työpaikan opettaa englantia yksityisessä tyttökoulussa.
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri323.html on line 202: Kun The Dial lopetti julkaisemisen vuonna 1929, hän muutti osoitteeseen 260 Cumberland Street Brooklynin Fort Greenen naapurustossa, jossa hän asui kirjastonhoitajana kolmekymmentäkuusi vuotta. Hän jatkoi kirjoittamista hoitaessaan sairasta äitiään, joka kuoli vuonna 1947. Hän ei päässyt koskaan naimisiin, eikä ihme kun kazoo kuvia ja lukee tätä suollosta:
ellauri323.html on line 345: Mooren äiti Mary Warner Moore muutti Mooren ja hänen veljensä John Warnerin (tunnetaan perheelle nimellä Warner) pastori Mooren luo, joka oli jäänyt leskeksi nuorena eikä koskaan täysin toipunut. Tämä järjestely – aikuinen tytär perusti talon leskeksi jääneen isänsä kanssa – esikuvasi Mooren omaa outoa kauppaa Maryn kanssa, joka jakoi sängyn Mariannen kanssa vuodesta 1918 kuolemaansa saakka, vuonna 1947, jolloin Moore oli kuusikymmentä. Elämänkerturi Leavell on ensimmäinen Mooren elämäkerran kirjoittajista, joka luonnehtii hiänen äitiään yksiselitteisesti lesboksi.
ellauri324.html on line 107: Toinen salvadorilainen, kansalliskaartın entinen jäsen todisti vuonna 1986 englantilaisessa tv-dokumentissa: "Kuuluın 12-henkiseen ryhmään. Harjoitimme kidutusta ja etsimme ihmistä, joiden oli kerrottu olevan sissejä. Minua koulutettiin Panamassa yhdeksän kuukautra Yhdysvaltain (epäselvä kohta) sissien vastaiseen sodankayntiin. Osa ajasta meille opetettiin kidutusta.
ellauri324.html on line 113: Virallisesti USA:n sotilaallinen läsnäolo El Salvadorissa rajoittui neuvonantajien tehtäviin. Todellisuudessa armeijalla ja CIA:lla oli koko ajan aktivisempi rooli. Noin 20 amerikkalaista kuoli tai haavoittui helikopterien ja lentokoneiden putoamisissa tiedusteluretkillä. Huomattava todistusaineisto paljasti USA:n roolin myös maataisteluissa. Sota päättyi virallisesti vuonna 1992. Siviilejä oli kuollut 75 000; USA:n omaisuutta oli käytetty kuusi miljardia dollaria, rauhanomainen sosiaalinen muutos oli estetty; kourallinen rikkaita omisti yhä maan; köyhät köyhtyivät, toisinajattelijat joutuivat yhä pakenemaan oikeistolaisia kuolemanpartioita. El Salvadoriin ei saatu yhteiskunnallista muutosta.
ellauri324.html on line 150: Marx ilmeisesti syntyi juutalaiseksi – vuonna 1818. Hänen isänsä oli kääntynyt luterilaisuuteen 1816 tai 1817; hänen äitinsä kääntyi Karlin ollessa 7-vuotias vuonna 1825. Karl kastettiin, kun hän oli 6-vuotias, vuonna 1824. Koti, jossa hän varttui, ei ollut uskonnollinen.
ellauri324.html on line 264: Israel on suurin kumulatiivinen Yhdysvaltain ulkomaanavun saaja: helmikuuhun 2022 saakka Yhdysvallat oli antanut Israelille 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria (inflaatiokorjaamaton) kahdenvälistä apua. Vuonna 1999 Yhdysvaltain hallitus allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla se sitoutui antamaan Israelille vähintään US$2,67 miljardia sotilaallista apua vuosittain seuraavan kymmenen vuoden ajan; vuonna 2009 vuotuinen määrä nostettiin 3 miljardiin Yhdysvaltain dollariin; ja vuonna 2019 summaa nostettiin uudelleen, ja se on nyt vähintään 3,8 miljardia dollaria, jonka Yhdysvallat on sitoutunut tarjoamaan Israelille vuosittain.
ellauri324.html on line 266: Lisäksi Yhdysvallat on Israelin suurin kauppakumppani ja Israel on Yhdysvaltojen 25. suurin kauppakumppani; kaksisuuntainen kauppa oli noin 36 miljardia dollaria vuonna 2013. Kahdenvälinen kauppa kasvoi lähes 50 miljardiin dollariin vuoteen 2023 mennessä.
ellauri324.html on line 283: Israel tuki Irania Irakin sodan aikana, jotta Iran voisi tarjota vastapainon Irakille; palauttaaxeen vaikutusvaltansa Iraniin, jonka Israel menetti shaahin kaatuessa vuonna 1979, ja luodaxeen liiketoimintaa Israelin aseteollisuudelle. Israelin asemyynti Iraniin helpotti myös persialaisen juutalaisen yhteisön esteetöntä maahanmuuttoa Iranista Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Sodan aikana ja sen jälkeen Iranin viranomaiset kielsivät saaneensa apua Israelilta, jonka he julistivat "laittomaksi valtioksi".
ellauri324.html on line 302: Vietnamin sodan tunaroinut kenraali Westmoreland omaksui hankausstrategian Viet Congia ja Pohjois - Vietnamin armeijaa vastaan yrittäen tyhjentää heiltä työvoiman ja tarvikkeet. Hän käytti myös Yhdysvaltojen etua tykistö- ja ilmavoimissa sekä taktisissa yhteenotoissa että Pohjois-Vietnamin säälimättömässä strategisessa pommituksessa. Siitä huolimatta julkinen tuki sodalle lopulta väheni, varsinkin Khe Sanhin taistelun ja Tet-hyökkäyksen jälkeen vuonna 1968. Siihen mennessä, kun hänet määrättiin uudelleen armeijan esikuntapäälliköksi, Yhdysvaltain armeijan joukot Vietnamissa olivat saavuttaneet 535 000 hengen huippunsa.
ellauri324.html on line 306: Westmoreland asettui menestyksettömästi Etelä-Carolinan kuvernööriksi republikaaniksi vuoden 1974 vaaleissa. Hän julkaisi omaelämäkertansa seuraavana vuonna. Westmoreland palveli myöhemmin valjakossa koulutustasonsa parantamiseksi Etelä-Carolinan osavaltiossa.
ellauri325.html on line 66: Riskin keksi ranskalainen elokuvaohjaaja Albert Lamorisse, ja se julkaistiin alun perin vuonna 1957 nimellä La Conquête du Monde (Maailman valloitus) Ranskassa [epäluotettava lähde?]. Parker Brothers osti sen, ja se julkaistiin vuonna 1959 sääntöihin tehdyillä muutoksilla nimellä Risk: The Continental Game ja sitten nimellä Risk: The Game of Global Domination. Niinpä tietysti.
ellauri325.html on line 72: Amerikkalaiset erikoisjoukot auttavat Ukrainan armeijaa, mutta amerikkalaisten joukkojen osallistumisesta ei puhuta eikä hyökkäystä ole mahdollista torjua. Samaan aikaan toisaalla Jack Ryan analysoi kolmenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia ja tulee siihen tulokseen, että FSB:n johtaja Roman Talanov on puolilegendaarinen Neuvostoliiton salamurhaaja "Zenit", joka on osallisena salaperäisessä tapauksessa, jossa KGB:ltä varastettiin 204 miljoonaa dollaria vuonna 1985. Ryanin poika Jack Jr. saa selville, että Volodin varasti rahat. joka perusti 90-luvulla ensimmäisen liikepankin Venäjälle ja otti siten hallintaansa yksityistämisprosessin. Sitten 90-luvun alussa Talanov esiteltiin rikollisryhmään "Seitsemän vahvaa ihmistä", hänestä tuli lain varas ja rikollisryhmien kykyjä käyttäen toi Volodinin valtaan, saamalla tästä FSB:n johtajan viran.
ellauri325.html on line 80: Kun Mihail Gorbatšovista oli tullut Neuvostoliiton johtaja 1980-luvulla, hän valitsi Jeltsinin siivoamaan Moskovan puolueorganisaation korruptiosta. Jeltsinistä tuli vuonna 1986 Neuvostoliiton politbyroon jäsen, joskin ilman äänioikeutta. Jeltsin oli puolueen Moskovan kaupunkikomitean ensimmäinen sihteeri eli Moskovan pormestari 24. joulukuuta 1985–1987. Sen jälkeen hänet erotettiin politbyroosta ja pormestarin virasta, koska hän kritisoi Gorbatšovia ja uudistusten tahtia. Jeltsin esiintyi tuolloin Moskovassa populistina ja uudistajana.
ellauri325.html on line 98: Jeltsin erotti 1990-luvun lopulla neljä pääministeriä ja vuonna 1998 koko hallituksensa. Seuraavana vuonna parlamentti yritti asettaa presidentin syytteeseen siitä, että hän olisi muun muassa edesauttanut Neuvostoliiton hajoamista. Jeltsin kuitenkin selvisi toukokuun 1999 epäluottamuslauseesta, jonka antoi duuman oppositio, demokraatit ja kommunistit.
ellauri325.html on line 110: Kultainen miljardi näyttää tulleen ensimmäisen kerran laajemman yleisön tietoon publicisti Anatoli Tsikunovin vuonna 1990 julkaisemassa artikkelissa, joka kirjoitti kirjaimella A. Kuzmich, "The Plans of the Plans of the Global Leadership for the Orjument of Russia". Kuzmich väitti, että länsimaiden eliitti katsoi nälkäisenä erityisesti Neuvostoliiton valtavia luonnonvaroja – sen kaasua, öljyä ja metsiä – ennusteiden mukaan maailmanlaajuisten toimitusten hupenemisesta ja Neuvostoliiton taantumisesta.
ellauri325.html on line 115: Jeltsinin silloinen pääministeri, 48-vuotias entinen KGB-upseeri nimeltä Vladimir Putin, nousi presidentiksi Jeltsinin erottua myöhemmin samana vuonna.
ellauri325.html on line 116: Puheessaan Aasian ja Tyynenmeren taloushuippukokouksessa vuonna 2000, vain kuukausia ensimmäisestä toimikaudestaan, Putin väitti, että globaali kehitys on "jaettu karkeasti pohjoiseen ja etelään, niin sanotun kultaisen miljardin ja muun ihmiskunnan välillä".
ellauri325.html on line 127: Kun Ukraina saavutti Krimin jatkosodassa näyttäviä alueellisia voittoja vuoden 2022 toisella puoliskolla, Kiovassa ja sen liittolaisten keskuudessa odotettiin suuria merkittäviä menestystä tänä vuonna jopa 620 mailin rintamalla. Länsimaiset aseet, mukaan lukien huippuluokan panssarivaunut ja pitkän kantaman ohjukset, olivat lisänneet tällaisia odotuksia.
ellauri325.html on line 134: Viranomaisten mukaan Ukraina valmistautuu toiseen talveen Venäjän ilmaiskuihin energiajärjestelmään, ja he varoittavat, että se on haavoittuvampi kuin viime vuonna, koska sillä on vähemmän ylikapasiteettia ja vähän varalaitteita. "Ymmärrämme, että talven lähestyessä venäläiset terroristit yrittävät tehdä enemmän vahinkoa. Vastaamme viholliselle samalla mitalla, " presidentti Volodymyr Zelenski sanoi hyökkäyksestä.
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri325.html on line 169: Oikeusministeri V. D. Nabokov ( V. V. Nabokovin isä ), joka vastaa lehdestä, tunsi Averchenkon hyvin. Krimin SSR perustettiin lyhyeksi ajaksi kesällä 1919 Krimille D. I. Uljanovin johdolla. Averchenko, jolla ei ollut aikaa purjehtia ranskalaisten kanssa, odottaa pahinta, mutta terroria, kuten vuonna 1917 ja sen jälkeen vuonna 1920 Krimin SSR:n alaisuudessa, ei tapahtunut, ja Averchenkon vehkeily vapaaehtoisarmeijan tukena ei vaikuttanut häneen. Pian valkoiset Etelä-Venäjän asevoimat valloittivat Krimin uudelleen. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa.
ellauri325.html on line 185: Samana vuonna julkaistiin Leninin artikkeli "Lahjakas kirja", jossa Avertšenkoa kutsuttiin "mielettömyyteen asti katkeroituneeksi valkokaartilaisexi", mutta samaan aikaan Lenin piti kirjaa "erittäin lahjakkaana". Arvetshenko vastaa mm. näin:
ellauri325.html on line 203: Luin äskettäin Germannien pommi-iskuista Moskovaan vuonna 1941. Ymmärtääkseni ne olivat melko massiivisia, mutta vain 1690 pommia pudotettiin Moskovaan useiden kuukausien pommi-iskujen aikana, joista useat Kremliin. Oliko Moskovan ilmapuolustus erinomainen?
ellauri325.html on line 205: Joidenkin saksalaisten arkistolähteiden mukaan 7146 lentokonetta käytettiin Moskovan taistelun aikana vuonna 1941, vain 229 pommikonetta pääsi kaupunkiin ilmahyökkäysten aikana ja pudotti pommeja, 200 pommikonetta ammuttiin alas Moskovan lähellä vuonna 1941. Venäläisillä oli useita alkuperäisiä tutkia asemilla lähellä Moskovaa vuonna 1941.
ellauri325.html on line 227: Herra ja ylhäisyys filmattiin vuonna 1944. Tauno Palo oli kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä ja doña Camilla Maria Teresa Escajadillon roolissa oli Regina Linnanheimo. Elokuvan vuoropuhelu on hauskaa, mutta Jorma Nortimon ohjaus kömpelöä. [kenen mukaan? ehkä sinusta, ei minusta. J.N.] Pahvinen Nummelan lentokentälle pystytetty satu-Meksiko tuo mukaan tahatonta komiikkaa.
ellauri325.html on line 255: Stephen Leacock, joka oli aina ilmeisen älykäs, lähetti isoisänsä Upper Canada Collegen eliittiyksityiskouluun Torontossa, johon osallistuivat myös hänen vanhemmat veljensä, missä hän oli luokan huippu ja valittiin pääpojaksi. Leacock valmistui vuonna 1887 ja palasi kotiin huomatakseen, että hänen isänsä oli palannut Manitobasta. Pian tämän jälkeen hänen isänsä jätti perheen uudelleen eikä koskaan palannut. Stephen meni Torontoon oppimaan Vebleniltä taloustiedettä.
ellauri325.html on line 264: Vuonna 1900 Leacock meni naimisiin Beatrix Hamiltonin kanssa, Sir Henry Pellattin veljentytär, joka oli rakentanut Casa Loman, Pohjois-Amerikan suurimman linnan. Vuonna 1915, 15 vuoden avioliiton jälkeen, pariskunnalle syntyi ainoa lapsi, Stephen Lushington Leacock. Vaikka Leacock rakasti poikaa, kävi pian selväksi, että "Stevie" kärsi kasvuhormonin puutteesta. Hän kasvoi vain neljä jalkaa pitkäksi, ja hänellä oli viha-rakkaussuhde Leacockiin, jolla oli tapana kohdella häntä kuin lasta. Beatrix kuoli vuonna 1925 rintasyöpään. Hänen poikansa pysyi poikamiehenä ja kuoli Suttonissa vuonna 1974.
ellauri325.html on line 302: Eki Salonen väitteli Helsingin yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1970 kulttuurisosiologian alalta ja toimi sittemmin 1970–1980-luvulla alan dosenttina Jyväskylän yliopistossa. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1947–1949. Sen jälkeen hän oli perustamassa Mitä missä milloin -vuosikirjaa sen ensimmäisenä päätoimittajana 1949–1956 ja tämän jälkeen Suomen kulttuurirahaston yliasiamiehenä 1957–1980. Hän sai kunniaprofessorin arvon vuonna
ellauri325.html on line 318: Simolta jäi gradu tekemättä kuten Hotakaiselta ja Kristina-tädiltä. Naurukin jäi kesken 52-vuotiaana 1967. Vuonna 1941 Simo siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osa Detektivbüro Winski und Waldemar. Vittu Waldemar, se oli Winzent. Ne oli munkin mielikirjoja poikasena. Minä keitän täitä... People Are Not as Bad as They Seem (Finnish: Aika hyvä ihmiseksi) is a 1977 Finnish historical film directed by Rauni Mollberg, based on the novels by Aapeli. Minnettee puhheettee savveettee murreettee. Huoh.
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 455: Sivistyneistön keskusteluja aiheesta oli julkaistu vuonna 1937 kirjassa Pidot Tornissa. Populaarikulttuurin leviämisen pelko hallitsi myös vuonna 1954 julkaistua kirjaa Toiset pidot Tornissa. Nimimerkeillä esiintyneiden keskustelijoiden henkilöllisyyden paljasti professori Matti Kuusi vuonna 1973. Matti oli AKSn johtohahmoja. KVSn historiikki pahoittelee että AKSn eliitti potkittiin pois seurasta ja sinne jäi vain tyhmä Voiski. Paljon valtaa ja pätäkkää jäi saamatta.
ellauri325.html on line 499: Matti Kuusi sivuaa Ohareissaan sotamuistoja. Ei ne olleet kovin kummosia. Venäjän vallattua Krimin Ukrainalta vuonna 2014 Mainilan laukaukset nousivat kansainväliseen keskusteluun. Ukrainan YK-suurlähettiläs vertasi marraskuussa 2018 Venäjän toimia Mustallamerellä Neuvostoliiton vuonna 1939 lavastamaan tapahtumasarjaan. Sodat muistuttavatkin monessa kohdin toisiaan. Sevastopol on Leningrad, Krim on kannas, ja länkkärit kannustavat itärintaman sodankäyntiä taas kazomosta maxamalla viuluja. Jatkosota 2022 on juuttunut asemasotavaiheeseen. Israelin jumala on edennyt pommittamaan Syyriaa.
ellauri325.html on line 546: Helanen otti vapaaehtoisena osaa Viron vapaussotaan 1919. Hän liittyi heimoaatteelliseen Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) vuonna 1923 jäsenenä n:o 91 (jäsen n:o 1 oli Elias Simojoki) ja toimi seuran puheenjohtajana 1927–1928 ja uudelleen syksystä 1933 lähtien "vanhojen" noustua jälleen valtaan seurassa. Helasen puheenjohtajuus jatkui seuran lakkauttamiseen saakka. Kolmekymmentäluvulla Helanen antoi tukensa Lapuan liikkeelle ja liittyi Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) riveihin. Tämä ratkaisu johti hänet eroon monista AKS:n aikaisista opiskelutovereistaan, muun muassa Urho Kekkosesta.
ellauri325.html on line 554: Helanen sai syytteen vuonna 1948 ja 5.5.1950 Korkeimmalta oikeudelta kuuden vuoden kuritushuonetuomion maanpetoksellisesta toiminnasta avustettuaan Saksan hyväksi vakoillutta tanskalaista insinööriä Thoralf Kyrreä Moskovan välirauhan aikana lokakuussa 1944. Tasavallan presidentti JK Paasikivi armahti laupiaasti Helasen 3.3.1951. Sitä edelsi marraskuussa 1950 presidentille lähetetty Helasen armahdusanomusta puoltava kirjelmä, jossa oli allekirjoittajina "useita tunnettuja kansalaisia." Joukko huolestuneita perheenisiä. (Lähde: Pesonen, Niilo: Voi voitettuja, s. 124-140. Tammi, 1992. ISBN 951-31-0070-7.)
ellauri325.html on line 649: A. A. Granfelt kuului Granfeltin aatelissukuun, ja hänen vanhempansa olivat teologian professori Axel Fredrik Granfelt sekä Agatha Fredrika Nordensvan. Hän vietti lapsuutensa Ryttylän kartanossa Hausjärvellä mutta joutui muuttamaan Helsinkiin yhdeksänvuotiaana äitinsä kuoltua. Granfelt kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta vuonna 1866 ja aloitti lääketieteen opinnot. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1871 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1878, mutta ei koskaan harjoittanut lääkärin ammattia.
ellauri325.html on line 655: No, Granfelt valittiin tehtävään ja hän uudisti nopeasti järjestön toiminnan. Yhdistyksen kustannustoiminta kasvoi valtavasti. Virosta hän keksi kansallisten laulujuhlien idean, jonka päätti tuoda myös Suomeen. Suomen ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Kansanvalistusseuran vuosijuhlien yhteydessä Jyväskylässä vuonna 1884, minkä jälkeen niitä pidettiin vuoden tai kahden välein eri puolilla maata kunnes mania hellitti.
ellauri325.html on line 659: Granfelt joutui vuonna 1906 jättämään Kansanvalistusseuran sihteerin tehtävät ilmenneiden tiliepäselvyyksien vuoksi ja korvaamaan henkilökohtaisista varoistaan järjestön taloudelliset menetykset. Tämän seurauksena hän muutti 1907 pysyvästi kesäasunnolleen Mäntyharjun Jylhään, jossa omistautui loppuiäkseen puutarhanhoidolle. Myös hänen kahden lapsensa kuolemat vaikuttivat viihtymiseen.
ellauri325.html on line 663: Aarne Kuusi tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1899 ja opiskeli matematiikkaa Helsingin yliopistossa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1907 ja sai maisterin arvon samana vuonna. Hän suomensi Lindelöfien oppikirjoja.
ellauri325.html on line 667: Kuusi oli myös merkittävä raittiusliikkeen vaikuttaja. Hän toimi useiden raittiusseurojen ja raittiusjärjestöjen puheenjohtajana. Aarne Kuusen veli oli Eino Kuusi. Aarne Kuusi avioitui vuonna 1913 Alli Zidbäckin kanssa. Perheeseen syntyi kuusi lasta, näiden joukossa professori Matti Kuusi, arkkitehti Olli Kuusi ja pääjohtaja Pekka Kuusi.
ellauri325.html on line 678: Juuri ilmestynyt Kalle Virtapohjan kirja Kekkonen urheilumiehenä kertoo Pohjois-Savon rykmentin joukoissa vain 17-vuotiaana taistelleen Kekkosen olleen Haminassa mukana ryhmässä, joka teloitti vuonna 1918 25.-26.5. välisenä yönä yhdeksän punavankia.
ellauri325.html on line 762: Professori Matti Kuusi palkkasi lisensiaatiksi valmistuneen Sihvon Kalevalaseuran sihteeriksi vuonna 1967 ja antoi hänelle tehtäväksi seuran historian kirjoittamisen. Tämä historiateos ilmestyi vuonna 1969 nimellä Karjalan löytäjät. Sihvo laati sen pohjalta myös tohtorinväitöskirjansa Karjalan kuva: Karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana.
ellauri325.html on line 764: Sihvo toimi vuodesta 1972 Joensuun korkeakoulun (myöh. Joensuun yliopisto) kirjallisuuden apulaisprofessorina ja vuodesta 1981 kirjallisuuden professorina. Hän oli myös Joensuun yliopiston vararehtorina kymmenen vuoden ajan. Sihvo jäi eläkkeelle vuonna 2001. Aleksis Kiven Seuran puheenjohtajana hän toimi vuosina 1997–2002.
ellauri326.html on line 72: Tsekkoslovakian luomisen jälkeen vuonna 1918 raja-alueilla asuneet saksalaiset julistivat 29. ja 30. lokakuuta 1918 neljä autonomista maakuntaa Itävallan ja Saksan rajojen varrelle, jotka vaativat itsenäistymistä Tšekkoslovakiasta ja liittämistä saksalaiseen Itävaltaan. Sudeettisaksalaiset turvautuivat enemmän tai vähemmän passiiviseen vastarintaan Tšekin armeijaa vastaan, joka asteittain miehitti Sudeettimaan 31. lokakuuta 1918 - 28. tammikuuta 1919.
ellauri326.html on line 78: Joskus esitetään vääriä argumentteja, että vuonna 1931 "Masaryk ampui työläiset". Santarmit ampuivat vaivaiset neljä lakkoilevaa työntekijää lähellä Duchcovaa. Paikka, jossa tragedia tapahtui, eli Ústí nad Labemin ja Chomutovin välisellä linjalla oleva teräsbetoninen rautatiesilta, joka rakennettiin alkuperäisen kivikaarisillan paikalle, julistettiin kulttuurimuistomerkiksi kommarien helmikuun voiton 1948 jälkeen, ja siitä tuli virallisen muistomerkin paikka. Lähelle pystytettiin vuonna 1954 pronssilevyillä ja veistoksellisilla koristeilla varustettu monumentti akateemisen kuvanveistäjä Karel Lerchin toimesta (Duchcovan alikulkutunnelin monumentti). Muistomerkki sijaitsi täällä vuoteen 1989 asti, kunnes "kivihiilen louhinnan laajentumisen vuoksi" se siirrettiin nykyiselle paikalle linnan puutarhaan hyyskän taaxe, noin 1 km onnettomuuspaikalta. Vuonna 1995 alikulkusillalta poistettiin kansallismonumentin asema. Näet vuoden 1990 jälkeen helmikuun tapahtumia pidetään siirtymänä ulkoisesta demokratiasta totalitarismiin, mikä johti Tšekkoslovakian liittämiseen Neuvostoliiton valtablokkiin, ennakoi huomattavan tšekkiläisen ja slovakilaisen yhteiskunnan myöhemmän sorron, ja siitä tuli syy maan talouden laskuun ja valtavaan talousliberaalin väestön muuttoaaltoon.
ellauri326.html on line 146: "La guerre des salamandres" todistaa Karel Capekin (1890-1938) visionäärisestä hengestä, joka kirjoitti tämän dystooppisen romaanin vuonna 1935, kolme vuotta ennen ensimmäistä Tsekkoslovakian raiskausta ja 33 vuotta ennen toista!
ellauri326.html on line 148: Samaan aikaan vuonna 1935 Wellsin maailmojen sota oli julkaistu jo pitkään, ja Fritz Lang oli kuvannut Metropolista. George Orwell ei ollut vielä kirjoittanut "Eläinfarmia" (Espanjan sisällissodan sytytin toimi vasta vuotta myöhemmin). Karel Capek oli kirjoittanut jo 48 kirjaa!
ellauri326.html on line 166: Karel Capekin mielestä salamanterit olivat tšekit. Mutta he voisivat myös edustaa kaikkia kansoja, joita haluamme käyttää pelinappuleina suuressa politiikassa ja jotka jonakin päivänä päätyvät kapinaan. Tämän romaanin myötä Karel Capek näki jo synkät päivät, jolloin hakaristirobotit kävelevät Prahan kaduilla. (Capek keksi vuonna 1920 sanan "robotti", joka tarkoittaa "työläistä" tšekin kielellä - kuuluisassa näytelmässään "RUR" = Rossumin universaalit robotit, jossa hän kuvaili robottikapinaa.)
ellauri326.html on line 168: Karel Capek oli älyllisten hyökkäysten kohde, kohde. joka pakeni kerta ennen kuin ympyrä sulkeutui. Kun saksalaiset miehittivät Prahan vuonna 1939, ensimmäinen tšekki, jonka he yrittivät viedä keskitysleirille, oli Karel Capek. Valitettavasti hän oli jo kuollut, mutta saksalaiset pidättivät hänen veljensä ja tappoivat hänet. Hänen teloituksensa toimisi korvauksena, koska Capekin nimi oli heille vapauden symboli.
ellauri326.html on line 174: Kaikki tämä puhuu Maan rajallisuudesta ja lisää tietoisuutta planeetan tulevaisuudesta. Jos Capekin jo vuonna 1936 hälyttävä viesti on vielä painavampi vuonna 2021, teoksen sävy on kaukana vakavasta. Hänen puheensa on täynnä ironiaa. Hän esimerkiksi päättää tehdä raportteja vääristä tieteellisistä kongresseista ja romaanin erittäin hauskoista ja erittäin todennäköisistä poliittisista julistuksista toimittajien säännöllisin väliintuloin, jotka kutsuvat poliittisia tai tieteellisiä henkilöitä puhumaan salamanteriongelmasta tieteellisin sanoin, melkein moukkamainen!
ellauri326.html on line 176: Viesti, jonka syvästi humanisti Karel Capek halusi välittää kirjoittamalla tämän romaanin, on selvä: totalitarismi etsii aina populismia, ja ratkaisuna on kysymys ihmisen yleisestä edusta, erottelukyvystä ja ihmisen hyväksikäytöstä. Jos K. Capekilla ei vuonna 1936 ollut absoluuttista näkemystä keskitysleireistä, hän tiesi hyvin, että totalitaarinen valta oli tulossa, että se perustui aina nälänhätään, kurjuuteen, syrjäytymiseen, toisen vallan hylkäämiseen. joka ruokkii alisteista ja joidenkin heikkenemistä vallanpitäjien hyödyksi.
ellauri326.html on line 186: On epäoikeudenmukaisuuden tunne nähdä unohduksen, johon tämä romaani on pudonnut. Samaa voisi sanoa myös muista samansuuntaisista ja samalta aikakaudelta olevista teksteistä, alkaen Jacques Spitzin kirjoista. Se oli aikana, jolloin tieteisfiktiota tai fantasiaa ei ollut vielä vakiinnutettu kirjallisuuden genreinä, ja vielä vähemmän gettoja. Sen ajan eurooppalaisesta tuotannosta ei ole paljon jäljellä kollektiivisessa muistissa, paitsi ehkä Barjavel muutaman vuoden kuluttua. Näin suurelle yleisölle Capekin nimi mainitaan juuri "robotin" keksimisen yhteydessä hänen vuonna 1920 kirjoitetussa näytelmässään RUR.
ellauri326.html on line 190: Loppujen lopuksi tässä on kirja, joka on pitkälti ajastaan ja joka ei ole niin paljoa vanhentunut: lyhytnäköisen kapitalismin ja ihmisten herkkäuskoisuuden, mutta myös kansallismielisen itsekkyyden tuomitsemista, kaiken tämän taustalla huolestuttavan aaveen kanssa. : koska tämä salamantterien valtakunta, jossa yksilö on vain yhdelle auktoriteetille alistetuista massoista, mitä se on, jos ei Euroopassa sitten asettuvien totalitaaristen järjestysten groteskista transponointia? Salamanterisota vuonna 1936, aivan kuten Jacques Spitzin Kärpästen sota, kaksi vuotta myöhemmin, ovat lyhyitä kirjoja, jotka omalla tavallaan ja hillittömällä mielikuvituksella todistavat tuolloin hyvin laajalle levinneestä ahdistuksesta: vuoden lopun lähestymisestä. maailma.
ellauri326.html on line 198: Toteutettuaan tavanomaisen romaanin, moninkertaistanut tulevat ja menevät hahmot, näkökulmat, lähteet, Capek, antitotalitaarinen tšekki, päätyy keskustelemaan itsensä kanssa. filosofinen, visionäärinen tarina voi päättyä. Se on kirjoitettu vuonna 1936, ja se uusiutuu edelleen kuin salamanteriensa häntä.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 298: Ensimmäistä kertaa 50 vuoteen Israel on virallisesti ilmoittanut, että maa on siirtynyt "sotatilaan". 8. lokakuuta 2023 klo 15.18. Israelin sotilaspoliittinen hallitus äänesti hallituksen lain 40 lausekkeen täytäntöönpanon puolesta, joka säätelee "sotatilan" julistamista maassa, kertoo The Times of Israel. Edellisen kerran tätä lauseketta käytettiin vuonna 1973 Jom Kippurin sodan aikana.
ellauri326.html on line 568: Ensimmäinen Prahan defenestraatio tapahtui vuonna 1419 ja se oli osa hussilaissotiin johtanutta tapahtumaketjua. Prahan Uudenkaupungin raati kieltäytyi vapauttamasta vangitsemiaan hussilaisia, ja protestanttipappi Jan Želivskýn johtamat radikaalit hussilaisjoukot osoittivat mieltään raatihuoneen edessä. Lopulta osa protestoijista tunkeutui sisälle raatihuoneeseen ja heitti raatimiehet ulos ikkunasta kadulle, missä raivoava väkijoukko pieksi heidät hengiltä.
ellauri326.html on line 570: Toinen Prahan defenestraatio vuonna 1618 tunnetaan tapahtumana, joka käynnisti kolmikymmenvuotisen sodan. Kaksi vuotta aiemmin Böömin valtaistuimelle oli noussut kiihkokatolinen Ferdinand II, jonka käskystä protestanttien uskonnonvapautta rajoitettiin. Böömin protestantit pitivät tätä keisari Rudolf II:n myöntämän uskonnonvapauden loukkauksena. 23. toukokuuta 1618 joukko protestantteja tunkeutui Prahan linnaan ja heitti ulos ikkunasta kaksi katolista neuvosherraa, Wilhelm Slavatan ja Jaroslav Borsita von Martinicin, sekä näiden kirjurin. Kaikki kolme säilyivät hengissä 15-metrisestä ilmalennosta putoamalla linnan puutarhassa olleeseen lantakasaan; tosin katolilainen propaganda väitti myöhemmin enkeleiden varjelleen heitä. Defenestraatiosta alkanut sisällissota Böömin katolisten ja protestanttien välillä kärjistyi lopulta kolmikymmenvuotiseksi sodaksi.
ellauri326.html on line 572: Kolmas Prahan defenestraatio oli Tšekkoslovakian ulkoministerin Jan Masarykin kuolema vuonna 1948. Masaryk löydettiin 10. maaliskuuta makaamassa kuolleena virka-asuntonsa pihalta, pyjamaan pukeutuneena. Virallisen tutkimuksen mukaan hän oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä kylpyhuoneensa ikkunasta. Koska kommunistit olivat juuri kaapanneet korkeimman vallan Tšekkoslovakiassa ja koska Masaryk oli maan hallituksen vaikutusvaltaisin ei-kommunisti, syntyi nopeasti huhu, jonka mukaan kommunistit olivat murhanneet Masarykin defenestroimalla tämän. Vuonna 2004 tehty poliisitutkimus päätyi rikospaikkatutkimuxen nojalla siihen tulokseen, että Masaryk oli murhattu työntämällä hänet ikkunasta.
ellauri327.html on line 350: Presidentin äiti Maria Ivanovna Shelomova kuoli vuonna 1998 ja Putinin isä Vladimir Spiridonovitš kuoli vuonna 1999. Kuten tiedätte, sukunimen historiallinen alkuperä Shelomov tulee juutalaisesta miehennimestä Shlomo (venäjäksi Salomon). Ja kuten me kaikki tiedämme, Salomo (Shlomo) oli arvostetuin juutalainen kuningas, jota pidettiin kaikista ihmisistä viisaimpana ja joka rakensi uudelleen toisen temppelin. Toinen pieni yksityiskohta – juutalaisten lakien mukaan juutalaiseksi katsotaan se, joka on syntynyt äidistään.
ellauri327.html on line 374: Boris Jeltsin eli Boris Eltsin. Syntynyt vuonna 1931 (setä Eltsyn Boris (!) Moiseevich, vuodesta 1918 NKVD:n hallituksen jäsen, sitten Jekaterinburgin (Sverdlovsk) maakunnan toimeenpanevan komitean puheenjohtaja). Naimisissa juutalaisen kanssa.
ellauri327.html on line 424: Cobenin teoksista on filmatisoitu Ei sanaakaan (Tell no one, 2001), josta tehty samanniminen elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2006. Netflix on hiljan filmatisoinut ainakin kaxi Kurt Cobainin turahduxista, toinen ranskaxi ja toinen puolaxi. Elokuussa 2018 Coben allekirjoitti useiden miljoonien dollarien viisivuotisen sopimuksen amerikkalaisen Netflixin kanssa. Sopimuksen mukaan 14 Cobenin romaanista kehitetään alkuperäisiksi Netflix-sarjoiksi tai -elokuviksi, ja hän toimisi vastaavana tuottajana kaikissa projekteissa.
ellauri327.html on line 457: Kohun vuoksi Hirviniemi erosi marraskuussa tuotantoyhtiönsä Hihhihhii Oy:n hallituksesta. Helsingin kaupunginteatteri erotti Hirviniemen vuoden 2024 helmikuussa ensi-iltansa saavasta Ilmaista rahaa -näytelmästä. Myöhemmin samassa kuussa uutisoitiin Hirviniemen käyttäytyneen sopimattomasti myös Olen Julkkis... Päästäkää Minut Pois! -sarjan kuvauksissa vuonna 2021. Akun pokkaamat palkinnot tästä hyvästä:
ellauri327.html on line 474: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri327.html on line 478: Ilmari Kianto syntyi Pulkkilassa Lamujoen rannalla sijaitsevassa pappilassa vuonna 1874. Hänen vanhempansa olivat kalajokelaiseen Calamnius-pappissukuun kuuluva Pulkkilan kappalainen August Benjamin Calamnius (1834–1915) ja Cecilia Septimia Catharina Lundahl (1842–1924). Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Ilmari oli kuudes. Vuonna 1879 August Benjamin Calamnius valittiin Suomussalmen kirkkoherraksi ja perhe muutti Pulkkilasta Suomussalmelle Karhulan pappilaan.
ellauri327.html on line 480: Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1892.[4] Koulussa hän muun muassa toimitti oppilaskunnan lehteä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän ehti ilmoittautua opiskelijaksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, mutta päätti kuitenkin ryhtyä veljensä Volmarin esikuvan mukaisesti upseeriksi. Kianto palveli vapaaehtoisena Oulussa 4. Suomen Tarkka-ampujapataljoonassa 1892–1893. Keväällä 1893 pataljoona matkusti sotaharjoituksiin Krasnoje Seloon Pietarin lähelle, ja Kianto kirjoitti näistä kokemuksistaan leirikirjeitä Suometar-lehteen. Eräs moskovalainen lehti arvosteli Kiantoa separatistiksi näiden leirikirjeiden vuoksi, ja tästä seurannut kohu aiheutti hänelle hankaluuksia. Myös Kiannon sotilaselämään kohdistuneet romanttiset kuvitelmat olivat jo haihtuneet, ja niinpä hän päätti erota armeijasta ja lähteä takaisin yliopistoon opiskelemaan. Tämä toteutuikin myöhäissyksyllä 1893.
ellauri327.html on line 494: Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Kianto oli myös mukana perustamassa Suomalaista Kaunokirjailijaliittoa vuonna 1897. Kianto promovoitiin filosofian maisteriksi vuonna 1900. Hän täydensi venäjän kielen opintojaan stipendiaattina Moskovassa 1901–03,[4] ja julkaisi näistä kokemuksistaan myöhemmin kirjan Moskovan maisteri (1946). Kianto teki tänä aikana myös pitkän kiertomatkan Etelä-Venäjällä, ja tätä matkaa hän kuvasi 1903 ilmestyneessä matkakirjassaan Kiannan rannoilta Kaspian poikki v. 1902.
ellauri327.html on line 498: Syksyllä 1904 Kianto asettui vihkimättömän vaimonsa kanssa Kajaaniin, jossa hän toimi kielten opettajana Kajaanin yhteiskoulussa. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Kianto heittäytyi innokkaasti mukaan politiikkaan. Hän toimi Kajaani-lehden toimittajana ja oli mukana perustamassa nuorsuomalaista puoluetta vuonna 1905. Eli joo, Ilmari oli proto kokkare.
ellauri327.html on line 534: Vuodesta 1953 lähtien Kianto vietti talvet Helsingissä, Otavan omistamassa kirjailija-asunnossa Mariankatu 24:ssä. Kirjailija Kiannon loputon rahapula oli Heikki Reenpään jatkuvana huolena. Kesät hän asui Turjanlinnan vanhan ”Kohtalon Korsu” -nimisen jäkäläriihen kylkeen tehdyssä ”Ikin Tupa” -nimisessä asumuksessa. Vuonna 1957 Kianto vihittiin Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi, ja samana vuonna ilmestyi myös hänen viimeinen kirjansa Esinahka on luotu liikkuvaksi. Ezellanen "Iki-Kianto".
ellauri327.html on line 548: Eli kaikki taktiset ydinaseet vietiin Ukrainalta vuonna 1992 ja strategiset ydinaseet vuonna 1994 Budapestin muistion mukaisesti. Miksi he ensin ottivat pois taktisen? Koska sitä ei ilmeisesti hallittu niin keskitetysti. Niihin ei tarvittu Kremlin salasanoja.
ellauri327.html on line 583: Ternopilin alueneuvosto vetosi 27. elokuuta 2008 presidentti Viktor Juštšenkoon, ja kansanedustajat vaativat silloista presidenttiä peruuttamaan Budapestin muistion ja ilmoittamaan ydinasetilanteen palauttamisesta. Venäjän hyökkäyksen alkaminen vuonna 2014 ja Krimin liittämisen jälkeen tämä antoi huomattavan sysäyksen keskustelulle mahdollisuudesta palauttaa Ukrainan ydinase. Mutta samaan aikaan se aiheutti entistä enemmän spekulaatioita tästä aiheesta.
ellauri327.html on line 587: Toisin kuin Budjeryn, Ruotsin kansainvälisten asioiden instituutin analyytikko Andreas Umland arvioi ydinaseista luopumisen olleen Ukrainan virhe, sillä Budapestin muistion rikkomisella olisi vain rajalliset seuraukset Venäjälle. Hän väitti, että ydinsulkusopimuksen allekirjoittajavaltiot eivät voi luottaa valtioihin, joiden tarkoituksena on taata sopimus, ja vain varmistaa suvereniteettinsa omalla ydinpelotekeinollaan. Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022 jälkeen Umland yhdessä Hugo von Essenin kanssa toistivat, että Venäjän toimet olivat heikentäneet ydinsulkusopimusta merkittävästi. He väittivät, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli mahdollista vain siksi, että Venäjä pidettiin pohjimmiltaan turvassa omalla ydinarsenaalillaan, kun taas Ukraina oli tehnyt virheen luopuessaan omista ydinaseistaan.
ellauri328.html on line 107: viime joulukuussa venäläiselle raakaöljylle hintakaton. Ennennäkemätön pakote toimi aluksi hienosti: se leikkasi Venäjän öljytuloja miljardien eurojen edestä, mutta piti raakaöljymarkkinoilla niiden tarvitseman venäläisen öljyn. Muttei kauan! Öljylle löytyi pian uutta markkinaa. Pakistanin Karachin satamaan saapui kesäkuussa toinen öljylasti sen jälkeen, kun Pakistan ja Venäjä sopivat öljyn toimituksista alennetulla hinnalla. Halpa öljy oli helpotus maksuvaikeuksissa ja lähellä velan maksukyvyttömyyttä olevalle Pakistanin hallinnolle. Kiina ja Intia ovat olleet Venäjän öljyn suurimmat ostajat sen jälkeen, kun kauppa Eurooppaan tyrehtyi viime vuonna.
ellauri328.html on line 129: Suum cuique toimii Mustan Kotkan ritarikunnan (saksa: Hoher Orden vom Schwarzen Adler; perustettu vuonna 1701), Preussin kuningaskunnan korkeimman ritarikunnan tunnuslauseena. Motto on edelleen käytössä nazeilla Saksassa – sotilaspoliisin (Feldjäger) tunnuksella ja yhdessä Berliinissä toimivan vapaamuurarien Black Eagle Lodgen (saksaksi: Johannisloge Zum schwarzen Adler) kanssa. Ilmauksen yleinen saksankielinen käännös – Jedem das Seine – kirjoitettiin kyynisesti natsien Buchenwaldin keskitysleirin pääportille, mikä johti siihen, että lause on suosittu taas nyky-Saksassa.
ellauri328.html on line 132: Se esiintyy Johann Sebastian Bachin kantaatin nimessä Nur jedem das Seine ( BWV 163), joka esitettiin ensimmäisen kerran Weimarissa vuonna 1715.
ellauri328.html on line 192: Bultmann opiskeli teologiaa Tübingenin, Berliinin ja Marburgin yliopistoissa. Hänen opettajiaan olivat mm. Johannes Weiss ja Adolf Jülicher. Bultmann väitteli Paavalin kirjeistä vuonna 1910. Kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti habilitaation ja hänestä tuli Marburgin Uuden testamentin eksegetiikan lehtori. Välillä hän opetti lyhyen aikaa Breslaussa ja Gießenissä. Vuonna 1921 hänestä tuli professori Marburgissa. Hän hoiti virkaa vuoteen 1951, eli paahtoi läpi naziajan ilman huolen häivää. Hakuna matata.
ellauri328.html on line 347: Lubowitzin linna on nyt raunio. Eichendorff-seura pani pillut pussiin vuonna 2010.
ellauri328.html on line 369: Yrityksiä tuoda uskonnollista kirjallisuutta lännestä käsiteltiin neuvostovastaisena kumouksena. Jehovan todistajien kirjallisuutta kohdeltiin samalla tavalla. Jevgenii Martynov, 35-vuotias helluntailainen rakennusinsinööri, lähetettiin Tšerniakhovskin psykovankilaan vuonna 1978.
ellauri328.html on line 379: Tämä palautus sisältää "Gilgamesh Dream Tablet -tabletin", joka sisältää osan Gilgamesh-eeposta, joka löydettiin Irakista vuonna 1853. Jordanian Antiquities Association myi sen antiikkikauppiaalle vuonna 2003 ja myi huutokauppakamari Hobby Lobbylle vuonna 2003. 2014 1,6 miljoonalla dollarilla. Huutokauppatalo valehteli esineen saapumisesta markkinoille ja väitti, että se oli ollut markkinoilla Yhdysvalloissa vuosikymmeniä. Syyskuussa 2019 liittovaltion viranomaiset takavarikoivat tabletin, ja toukokuussa 2020 jätettiin siviilivalitus sen menettämisestä. Heinäkuussa 2021 Yhdysvaltain oikeusministeriö ilmoitti takavarikoineensa Hobby Lobbyn Gilgamesh-tabletin palauttamista varten Irakiin.
ellauri328.html on line 383: Hobby Lobby Stores, Inc., entinen Hobby Lobby Creative Centers, on yhdysvaltalainen vähittäiskauppayritys. Se omistaa taide- ja käsityömyymäläketjun, jonka volyymi oli yli 5 miljardia dollaria vuonna 2018. Ketjulla on 1 001 myymälää 48 Yhdysvaltain osavaltiossa. Greenback-perhe perusti Hobby Lobbyn ilmaisemaan kristillisiä uskomuksiaan, ja ketjussa yhdistyvät amerikkalaiset konservatiiviset arvot ja kristillinen media. Yritys ja sen omistajat ovat olleet kiistojen ja skandaalien kohteena, mukaan lukien syytökset antisemitismistä, homofobiasta, LGBTQ-syrjinnästä, yrityksistä evankeloida julkisia kouluja, "pyrkimykset evätä työntekijöiden pääsy ehkäisyvälineisiin", "syrjintä ja laittomasti salakuljetetut esineet työntekijöiden vaarantamiseksi koronaviruspandemia."
ellauri328.html on line 417: Dallasista kotoisin oleva amerikkalainen taloustieteen professori Ken Howard järkyttyi Moskovan-matkallaan vuonna 1972 huomatessaan, että useimmat neuvostoliittolaiset eivät olleet koskaan nähneet – saati lukeneet tai ymmärtäneet oikein – Jumalan sanaa. Tässä on ilmeisesti yksi niistä:
ellauri328.html on line 504: Maksaakseen laskun edustajainhuoneen republikaanit ovat liittäneet säännöksiä, jotka leikkaavat miljardeja IRS:stä, jonka demokraatit hyväksyivät viime vuonna ja Biden allekirjoitti lain keinona päästä verohuijarien perään. Puolueeton kongressin budjettitoimisto sanoo, että sen tekeminen maksaisi liittohallitukselle netto 12,5 miljardia dollaria veronkeräystulojen menettämisen vuoksi. Avustuspaketin ja tulojen vähentämisen kustannukset ovat yhteensä yli 26 miljardia dollaria. Republikaanit hyödyntävät kansainvälisen kriisin tuskallista tuskaa auttaakseen rikkaita ihmisiä, jotka huijaavat verojaan, ja suuria yrityksiä, jotka kiertävät säännöllisesti verojaan.
ellauri330.html on line 92: Robert Sutton on Stanfordin yliopiston professori, motivaatiomallien, organisaatiorakenteiden ja luovuuden asiantuntija. Yli sadan artikkelin ja kahdeksan kirjan kirjoittaja, mukaan lukien The No Asshole Rule; Outoja ideoita, jotka toimivat; Knowing-Doing Gap ym. Dan Ariely on psykologian ja käyttäytymistalouden professori Duken yliopistossa ja yksi Center for Advanced Hindsightin perustajista. Pylkkäsen erikoisaloja ovat mielenfilosofia, mieli–ruumis-ongelma, kognitiotieteen perusteet, fysiikan filosofia, David Bohmin luonnonfilosofia ja kvanttiteorian perusteet. Hän väitteli vuonna 1992 Bohmin kvanttiteoriatulkinnan merkityksestä mielenfilosofialle ja kognitiotieteelle. Bohm oli täysi huijari ja Paavo siihen hurahtanut huuhaamies. Tämmöstä bergsonilaisuutta: "Neo- Naturalist Approaches to Consciousness. Research topic in the journal Frontiers in Psychology, 2019." Näistäkin on jo paljon paasattu. Sekobolzisesta David Bohmista on alustava paasaus syntymäpäiväalbumissa 52.
ellauri330.html on line 148: – Yksinasuminen on pohjoismainen ilmiö. Meillä on tyypillistä, että muutetaan aikaisin pois kotoa. Tämä erottaa Pohjoismaat selkeästi esimerkiksi Välimeren maista. Yksinasumisen yleistymiseen liitetään sukupuolten välisen tasa-arvon lisääntyminen ja naisten varallisuuden nousu. Esimerkiksi opiskelijoiden pääsy yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017 on näkynyt nuorten yksinasumisen lisääntymisenä. Nuoret ja aikuiset naiset eivät myöskään nykyään tavoittele perheen perustamista kovin nopeasti. Nonbinäärejä ei köyriminen kiinnosta eikä niiltä edes tule enää kunnollista siementä.
ellauri330.html on line 200: Opetti lakukeppi Eugene Holman ekan vuoden kielitieteen opiskelijoille vuonna 1971 syxyllä.
ellauri330.html on line 217: Israelilaisen historioitsija Benny Morrisin mukaan asiakirjat osoittavat, että Jabotinsky kannatti ajatusta arabiväestön siirtämisestä pois ehdotetusta valtiosta, jos sitä tarvitaan sen perustamiseen. Myöhemmin vuonna 1927 hän reagoi vihaisesti julkaistuun raporttiin, jonka mukaan hän oli vaatinut arabien karkottamista Palestiinasta. Sionistiselle Haolam- sanomalehdelle lähettämässään kirjeessä hän kirjoitti: "En ole koskaan sanonut sitä tai mitään, mitä voitaisiin tulkita tässä mielessä. Minun kantani on päinvastoin, ettei kukaan karkoita Israelin maasta sen arabiasukkaita, joko kaikki tai osa niistä -- tämä on ensinnäkin moraalitonta ja toiseksi mahdotonta."
ellauri330.html on line 245: Kognitiivista tutkija David Chalmers loi vuonna 1995 hyvästä syystä termin "kova ongelma" kuvaamaan kysymystä siitä, kuinka aivomme loihtivat tarkalleen subjektiivisen tietoisen kokemuksen. Jotkut filosofit väittävät edelleen, että mieli on luonnostaan erillinen aineesta. Edistyminen aivojen toiminnan ymmärtämisessä heikentää kuitenkin dualismin ajatuksia. Tutkijoiden on oltava sanoissaan varovaisia etteivät rahahanat tyrehdy.
ellauri330.html on line 285: Rafael Koskimiehen perhe muutti Helsinkiin nykyiselle Lönnrotinkadulle (ent. Antinkatu 22) ja pani Rafun Helsingin Suomalaiseen normaalilyseoonl, isä Aukustista tultua norssin suomen ja ruozin lehtori. Äiskä Bergroth puhui iskän kanssa kotona ruåzia. Helsingin yliopistoon hän kirjautui sisään vuonna 1916. Filosofian kandidaatti 1920, filosofian lisensiaatti 1923 ja filosofian tohtori 1927, Helsingin yliopisto. Estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori 1939 – 1961, Helsingin yliopisto.
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 345: 1880-luvun lopulla Brandes taisteli harkitsevan seksuaalisuuden tekopyhyyttä vastaan, joka aiheutti erimielisyyden Bjørnstjerne Bjørnsonin kanssa. Brandes kirjoitti vuonna 1888 kirjeessään Nietzschelle neuvoen häntä lukemaan Søren Kierkegaardin teoksia , joiden kanssa hänen ajattelullaan oli paljon yhteistä. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että Nietzsche olisi koskaan vaivautunut lukemaan Kierkegaardin teoksia. Nietsche piti Brandesin luonnehdinnasta "aristokraattinen radikaali" eli parhaimmistojuures.
ellauri330.html on line 347: Brandes vastusti Jeesuksen historiallisuutta ja oli Kristus-myyttiteorian kannattaja . Hän julkaisi teoksen Sagnet om Jesus , joka käännettiin nimellä Jesus: A Myth vuonna 1926. Hän oli ateisti. Sixi hän ei saanut professuuria.
ellauri330.html on line 392: Aristokraattiseen maanomistajaperheeseen syntynyt Kropotkin kävi sotakoulua ja palveli myöhemmin upseerina Siperiassa, jossa hän osallistui useisiin geologisiin tutkimusmatkoihin. Hänet vangittiin aktivismistaan vuonna 1874, ja hän onnistui pakenemaan kaksi vuotta myöhemmin. Hän vietti seuraavat 41 vuotta maanpaossa Sveitsissä, Ranskassa (jossa hän oli vangittuna lähes neljä vuotta) ja Englannissa. Maanpaossa ollessaan hän piti luentoja ja julkaisi laajasti anarkismista ja maantiedosta. Kropotkin palasi Venäjälle Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917, mutta pettyi bolshevikkivaltioon.
ellauri330.html on line 403: Kropotkina meni naimisiin Boris Lebedevin, nuoren sosiaalivallankumouksellisen puolueen jäsenen kanssa vuonna 1910. He erosivat vuonna 1920. Venäjällä ollessaan Kropotkina tapasi sanomalehtitoimittajan Lorimer Hammondin, jonka kanssa hän meni naimisiin elokuussa 1927. Hänen ainoa lapsensa, ambulanssin sairaanhoitaja, kuoli Lontoossa vuonna 1944. Kropotkina kuoli New Yorkissa 4. heinäkuuta 1966. Siihen päätttyi Rurikin suvun tarina.
ellauri330.html on line 412: Kropotkinin maine Marxin elinaikana ei ollut niinkään anarkistinen, vaan venäläinen sosialistinen vallankumouksellinen, maantieteilijä ja tutkimusmatkailija. Kropotkin tuli erittäin etuoikeutetusta taustasta. Hän oli vanhan Moskovan aristokratian jäsen ja perintöprinssi, vaikka luopui prinssintä 12-vuotiaana, ja ilmoittautui tsaarille henkilökohtaisexi treenarixi sota-akatemiaan. Hän oli tsaarin henkilökohtainen sivuvaunu jonkin aikaa, mutta valitessaan upseerina rykmentin hän ei valinnut jotakin arvostettua, vaan Siperian kasakkarykmentin, mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että hän oli pettymässä Tsaarin hallintoon ja perintökyläänsä. Siperiassa, jossa hän suoritti tutkimus- ja geologisia opintojaan, hänen liberaalit tunteensa kääntyivät vallankumouksellisiksi, varsinkin Sveitsin vierailun jälkeen 1872/3, jossa hän liittyi International Workingmen's Association tai First Internationaliin. Palattuaan Venäjälle hän osallistui vallankumoukselliseen piiriin, tosin vain "mene kansaan " -tyyppiseen pikemminkin kuin myöhemmin kehittyneempiin salaliittoihin tsaarin virkamiesten ja jopa tsaarin murhaamiseksi. Hänet pidätettiin ja vangittiin, ja hän pakeni, kuten olen maininnut, vuonna 1876.
ellauri330.html on line 422: Marx ei ollut mikään pelkkä statisti, toisin kuin bolshevikit. Ranskalainen marksologi Maximilien Rubel vuonna 1973 julkaistussa artikkelissa Marx: Theorist of Anarchism on jopa väittänyt, että Marx oli modernin anarkismin pioneeri! Rupla oli vissisti ryssän juutalainen, eikö vain? Bingo, kropotkin ja marx lookalike Ruubel asui juutalaisperäisyydestään johtuen puolisalaisesti Pariisissa Saksan miehittämänä. Maximilien Rubel (10. lokakuuta 1905, Chernivtsi – 28. helmikuuta 1996, Pariisi) oli ukrainalainen marxilainen historioitsija, humanisti ja neuvoston kommunisti. Kuulu vietnamilainen entinen trotskilainen Ngo Van josta tuli työväenaatteen luopio muistuttaa, että Marxin uudelleenlukemisen lisäksi Rubel esitteli heijariaan ryhmän muille "aikansa lahjomattomille ja säälimättömille tuomareille", kuten Soren Kierkegaardille ja Friedrich Nietzschelle , ajattelijoille, jotka kannattivat "uusia arvoja, uusia syitä elää": uudet normit näyttelemiselle, uusi etiikka. Uusi hah, samaa vanhaa pappispimitystä taas.
ellauri330.html on line 424: Marxista tuli sosialisti tai kommunisti, kuten se silloin tunnettiin ja kuten Marx yleisesti kuvaili itseään, joskus vuonna 1843. Sitä ennen hän oli ollut yksinkertainen demokraatti ja aktiivinen Kölnin sanomalehden toimittaja, jota rahoitti Reininmaan kapitalistien radikaaliosasto ja joka puolusti poliittista demokratiaa Preussissa (joka hallitsi Reinmaata) ja Saksassa yleensä.
ellauri330.html on line 432: Marx ilmaisi nämä näkemykset ensimmäisessä artikkelissa, jonka hän kirjoitti tultuaan sosialistiksi/kommunistiksi, joka julkaistiin vuonna 1844 ja oli osuvasti nimeltään "Juutalaiskysymyksestä". Tämä oli kysymys siitä, pitäisikö juutalaisille, jotka eivät kääntyneet kristinuskoon, myönnettävä oma valtio.
ellauri330.html on line 450: IWMA:n sveitsiläinen juraliitto otti tavoitteekseen "täydellisen kommunismin" vuonna 1880. Aikaisemmin se oli kannattanut kaikkien tuotantoresurssien yhteisomistusta, mutta sitä, että henkilön osuus kulutustavaroista ja palveluista oli verrannollinen työtuntien määrään. he olivat esiintyneet. Kropotkin ja muut hölmöt arvostelivat tätä vain "epätäydellisenä" tai "osittaisena" kommunismina ja väittivät, että johdonmukainen kommunismi merkitsee vapaata kulutusta koettujen yksilöllisten tarpeiden mukaan sekä yhteisomistusta.
ellauri330.html on line 475: Jää vain mainita Kropotkinin poliittisen elämän surullinen loppu. Kun vuonna 1914 syttyi sota, Kropotkin ilmaisi äänekkäästi tukensa brittiläis-ranskalais-venäläiselle puolelle Saksa-Itävalta-Unkarin puolta vastaan taistelussa markkinoista, kauppareiteistä ja vaikutusalueista. Kuin myös saxanjuutalainen Karl Marx. Suurin osa anarkistiliikkeestä kielsi heidät välittömästi pettureiksi (mitä he olivatkin).
ellauri330.html on line 512: Ei, eri fasisti. Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.
ellauri330.html on line 529: Uno Ludvig Lehtonen (27. tammikuuta 1870 Akaa – 25. joulukuuta 1927 Helsinki oli suomalainen historiantutkija ja professori, joka oli erikoistunut varsinkin Venäjän vasallivaltion Suomen historiaan. Lehtonen toimi historian lehtorina Sortavalan reaalilyseossa 1905–1908 ja Tampereen klassisessa lyseossa 1908–1910. Helsingin keisarilliseen yliopistoon perustettiin vuonna 1903 Venäjän historian professuuri, joka täytettiin vuonna 1910 kun Lehtonen nimitettiin siihen. Opetuksessa hän painottui lähinnä yleiseen historiaan, ja vuonna 1924 virka muutettiinkin ryssävihan tähden yleisen historian professuuriksi. Lehtonen hoiti sitä ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Lehtosen puoliso oli Katri Danielson-Kalmari, jonka isä oli valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmari, yksi Lehtosen opettajista. Lehtonen kuoli isänsä tavoin sokeritautiin.
ellauri330.html on line 561: Manifesti toimi kuitenkin myös lähtölaukauksena Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1898 nimitetyn Nikolai Bobrikovin murhalle, joka tähtäsi Suomen autonomian eli itsehallinnon kaventamiseen ja Suomen venäläistämiseen monin muinkin tavoin. Schaumannin kuti hallituxen rapussa oli Bobrikovin lähtölaukaus.
ellauri331.html on line 85: SMI2 on suosittu sosiaalinen uutisverkosto, jonka käyttäjät keskustelevat ajankohtaisista tapahtumista ja osallistuvat poliittisiin keskusteluihin. Ainoa mediaprojekti RuNetissä, joka on poistanut maltillisuuden ja jakaa virallisesti mainostulot käyttäjiensä kanssa - kirjoittajat saavat jopa 50% sosiaalisen verkoston tuloista. E-generator julkaisi sen vuonna 2008 mielenkiintoisten linkkien kokoajana verkossa, venäläisenä Digg.comin analogina. Käynnistettiin uudelleen uudessa muodossa vuonna 2012. SMI2 LLC:stä 38,5 % kuuluu FINAM-holdingyhtiölle joka omistanee myös Amer-Tupakan.
ellauri331.html on line 93: 71-v. syntymäpäivänään 7. lokakuuta 2023, 09:19 Vladimir Putin on palauttanut Venäjän ja sen kansalaisten ylpeyden maastaan. Putinin aikana maan alue laajeni ensimmäistä kertaa suuren isänmaallisen sodan jälkeen. Lisäksi Putin puolustaa oikeudenmukaista moninapaista maailmanjärjestystä ja siksi hänellä on suuri tuki ympäri maailmaa, valtiotieteilijät Pavel Danilin ja Alexander Zvyagintsev kertoivat VZGLYAD-sanomalehdelle. Venäjän presidentti täyttää lauantaina 71 vuotta. "Putinin presidenttikauden alusta lähtien Venäjä, kuten sanotaan, on vahvistanut painoaan ja auktoriteettiaan - BKT kasvaa, kansalaisten hyvinvointi paranee, valuutta vahvistuu taalaan nähden, sosiaalisia ohjelmia käynnistetään, kaikki tuotannon ja tieteen osa-alueet kehittyvät. Ja vuonna 2014 tapahtui merkittävä tapahtuma - maamme alueen ensimmäinen laajennus Suuren isänmaallisen sodan jälkeen. Eikä vain maa, vaan Venäjän valtio, Venäjän sivilisaatio, kuten presidentti sanoo”, muistelee Venäjän federaation alaisen Finanssiyliopiston apulaisprofessori Pavel Danilin. ”Sitten vuonna 2022 valtionpäämies joutui tekemään useita vaikeita päätöksiä Donbassin ja Novorossijan alueiden yhdistämisestä Venäjään. Tämä laajensi edelleen valtiomme rajoja ja palautti myös useita miljoonia venäläisiä – DPR:n, LPR:n, Zaporozhyen ja Khersonin alueiden asukkaita – äitinsä kohtuun. Venäjän maiden yhdistämisprosessi on todiste Venäjän suuruudesta", hän huomautti.
ellauri331.html on line 121: ARU.TV on uutis- ja mielipiteitä käsittelevä verkko-tv-kanava Tallinnassa, Virossa ja se käynnistettiin vuonna 2015. Hankkeen tavoitteena on taistella Kremlin propagandaa vastaan ja se kohdistuu ihmisiin Venäjällä ja Valko -Venäjän venäjänkieliseen väestöön. Ukraina ja Baltian maat.
ellauri331.html on line 125: Kaukasian solmu (venäjäksi: Кавказский узел, latinoitu: Kavkazkii Uzel) on online-uutissivusto, joka kattaa Kaukasuksen alueen englanniksi ja venäjäksi. Se perustettiin vuonna 2001, ja sen päätoimittajana toimii Grigory Shvedov.Se keskittyy erityisesti politiikkaan ja ihmisoikeuskysymyksiin, mukaan lukien lehdistönvapaus. Sivusto alkoi vuonna 2001 ihmisoikeusjärjestö Memorialiin liittyvänä projektina, mutta kehittyi "itsenäisen" journalismin sivustoksi. Sitä näet rahoittavat useat hyväntekeväisyysjärjestöt Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.
ellauri331.html on line 147: Koomisimmat läpät on että Zhirinovski oli höveli ja Valeri Gergijev piti Pussy Riotista. Tätäkään eivät kaikki lukijat ehkä ymmärrä. Sivustoa voidaan verrata The Onioniin (USA) ja Private Eyeen (Britannia). The Onion is an American "fake news" organization. It features satirical articles reporting on international, national, and local news as well as an entertainment newspaper and website. Sipulin artikkelit kattavat ajankohtaisia tapahtumia, sekä todellisia että kuvitteellisia, parodioivat perinteisten uutisorganisaatioiden sävyä ja muotoa tarinoilla, pääkirjoituksilla ja mies-kadun haastatteluilla käyttäen perinteistä uutissivuston ulkoasua ja toimituksellista ääntä, joka on mallinnettu uutissivuston Associated Press mukaan. Yxityisezivä on brittiläinen kahden viikon välein ilmestyvä satiirinen ja ajankohtaisia asioita käsittelevä uutislehti, joka perustettiin vuonna 1961. Se ilmestyy Lontoossa, ja sitä on toimittanut Ian Hislop vuodesta 1986 lähtien. Julkaisu on laajalti tunnustettu näkyvästä kritiikistä ja julkisuuden henkilöiden loukkaamisesta. Se on "syvästi konservatiivisella muutosvastarintamalla" vastustanut siirtymistä verkkosisältöön tai kiiltävään muotoon: se on aina painettu halvalle paperille ja muistuttaa muodoltaan ja sisällöltään sarjakuvaa yhtä paljon kuin vakavaa lehteä. Lehteä lehteilee 700K brittilukijaa. Ei sillä kuuhun mennä.
ellauri331.html on line 160: Omistaja: Michael Bloomberg (88 % juutalainen) ja Bank of America (12 %; Merrill Lynchin kautta). Julkaisu luotiin tiiviiden ja ajankohtaisten talousuutisten tarjoamiseksi. Uutena yrityksenä vuonna 1990 Bloomberg toivoi, että uutispalvelu levittäisi yrityksen nimeä, myyisi enemmän Bloomberg Terminaleja ja lopettaisi Bloombergin riippuvuuden Dow Jones News Services -palvelusta. Bloomberg News julkaisi huhtikuussa 2014 Bloomberg Luxury lifestyle -osion. Osion sisältö kattaa muun muassa matkailun, viiniuutiset, ruokailut, autouutiset, vempaimet, teknologiauutiset ja paljon muuta. Se korostaa myös Bloombergin neljännesvuosittaisen elämäntapa- ja luksuslehden Pursuits sisältöä. Kiinauutisoinnin ruikittua silmille Bloombergin puheenjohtaja Peter Grauer kertoi Bloomberg Hong Kong -toimiston henkilökunnalle, että yrityksen myyntitiimi oli tehnyt "sankarillista työtä" korjatakseen suhteita kiinalaisten viranomaisten kanssa, jotka olivat ilmaisseet tyytymättömyytensä Xin paljaspyllykuvien julkaisemiseen. Hän varoitti myös, että jos Bloomberg "tekee taas jotain Xin tarinan kaltaista", yritys "palaisi suoraan takaisin paskalaatikkoon".
ellauri331.html on line 164: Vuonna 2016 Bloomberg julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se väitti olevansa ranskalaiselta rakennusyhtiöltä Vinci SA: lta, että se oli havainnut kirjanpitovirheitä ja joutui tarkistamaan tulosraporttejaan. Lehdistötiedote osoittautui huijaukseksi. Vincin osake laski hetkellisesti 18 %, kun Bloomberg julkaisi sen, vaikka se toipui nopeasti, kun kävi selväksi, että se ei ollut totta. Ranskan osakemarkkinoiden sääntelyviranomainen Autorité des marchés financiers määräsi vuonna 2019 Bloombergille 5 miljoonan euron sakon raportin julkaisemisesta ja totesi, että sen olisi pitänyt tietää, että se oli väärä. Muutoksenhakutuomioistuin alensi sakon 3 miljoonaan euroon vuonna 2021. Sisäpiirikaupat Vincin osakkeilla moninkertaisesti korvasivat takaiskun. Marraskuussa 2019 Michael Bloomberg ilmoitti presidentinvaalikampanjastaan. Bloombergin omia reporttereita käskettiin pitämään suut soukalla. Vastatessaan kritiikkiin Michael Bloomberg kertoi CBS Newsille: "Meidän on vain opittava elämään joidenkin asioiden kanssa." Hänen toimittajansa "saavat palkan. Mutta palkkasi mukana tulee joitain rajoituksia ja vastuita." Bloombergin päätoimittaja John Micklethwait myönsi henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa, että Michael Bloomberg hallitsee mielipideosion toimituksellista tuotantoa ja totesi, että "toimitukseemme ovat heijastaneet hänen näkemyksiään."
ellauri331.html on line 179: Pohjois-Ossetian yleinen syyttäjä on syyttänyt verkkosivustoa "etnisten ryhmien välisen vihan lietsomisesta", ja se joutui lukuisten hakkerihyökkäysten kohteeksi vuonna 2007 31. elokuuta 2008 verkkosivuston omistaja ja hallituksen äänekäs kriitikko Magomed Jevlojev ammuttiin kuoliaaksi poliisin pidätettynä. Noin samaan aikaan hakkerit sulkivat verkkosivuston, mikä oli tapahtunut useita kertoja aiemmin.
ellauri331.html on line 191: Eli The Insider on "riippumaton" online-sanomalehti, joka on erikoistunut hutkivaan journalismiin, vaihtoehtoisten faktojen tarkistamiseen ja poliittiseen google-analytiikkaan. Sen perusti vuonna 2013 venäläinen toimittaja ja sanomalehden omistaja Roman Dobrokhotov. Sanomalehti on tunnettu valeuutisten paljastamisesta Venäjän mediassa.Verkkosivuston toimitus sijaitsee Riiassa, Latviassa. Andris Jansons ( Андрис Янсонс ) on verkkosivuston päätoimittaja.
ellauri331.html on line 206: Mainostaakseen tietotuotteitaan ulkomailla Interfax avasi ensimmäisen yrityksensä entisen Neuvostoliiton ulkopuolella vuonna 1991, kun "Interfax America" avattiin Denverissä, CO. Tätä seurasi Lontoossa toimiva "Interfax Europe Ltd." (1992), "Interfax Germany GmbH", jonka kotipaikka on Frankfurtissa ( 1993), ja "Interfax News Service Ltd." Hongkongissa ( 1998 ).
ellauri331.html on line 231: Meduza (venäjäksi: Медуза, nimetty kreikkalaisen jumalattaren Medusan mukaan ) on venäjän- ja englanninkielinen "riippumaton" uutissivusto, jonka pääkonttori sijaitsee Riiassa, Latviassa. Sen perusti vuonna 2014 joukko silloisen itsenäisen Lenita.ru- uutissivuston entisiä työntekijöitä. Ilmaisista mobiilisovelluksista iOS: lle, Windows Phonelle ja Androidille tuli median perusta. Portaalin puolivirallinen motto on "Tee Kremlistä surullinen". Ei siis kuulu enää tänne, koska tämä on balttijulkaisu.
ellauri331.html on line 235: Life (tyylitelty nimellä L!FE, entinen LifeNews ) on venäläinen hallitusta edistävä uutissivusto, jonka omistaa Aram Gabrelyanov [ ru ; hy ; uk ] ja julkaisija News Media [ ru ]. Sen toimistot ovat Moskovassa. Brändi yhdistetään yleisimmin lakkautettuun LifeNews-kanavaan ja usalaiseen Life-viikkolehteen, joka tuli Elna Hiekkalalle Bulevardilla. LifeNews nousi tunnetuksi käsittelemällä aktiivisesti Donbasin tapahtumia vuonna 2014 ja otti vahvan Kremlin-mielisen kannan. Kanavan luokitukset nousevat vuoden 2014 aikana huippuunsa 30 miljoonaan. Kanavan merkittäviin toimittajiin kuului Semen Pegov, joka jatkoi War Gonzo -projektin perustamista. Gonzo journalismi joutui skandaalin keskipisteeseen heinäkuussa 2014, kun he raportoivat positiivisella sävyllä, että Ukrainan vastaiset "kapinalliset" Itä-Ukrainassa olivat ampuneet alas Ukrainan sotilaskoneen. Suihkukone osoittautui pian siviilimatkustajakoneeksi, MH17, ja LifeNews siirtyi nopeasti poistamaan ja poistamaan alkuperäisen raporttinsa ja tuottamaan sitten lisää raportteja, joissa syytettiin Ukrainaa kohtalokkaasta ammuskelusta. Syyskuussa 2014 Ukrainan kansallinen televisioneuvosto kielsi 15 Kremlin ylläpitämää kanavaa, mukaan lukien LifeNewsin, koska he väittivät sen olevan sotapropagandaa. Mitä se toki olikin.
ellauri331.html on line 236: TV-uutisten vanhennuttua vuonna 2016 LifeNews.ru nimettiin uudelleen nimellä life.ru ja suunniteltiin Buzzfeedin venäläiseksi vastineeksi. Mikäs se sitten on?
ellauri331.html on line 240: BuzzFeed Incorporated on amerikkalainen Internet- media-, uutis- ja viihdeyritys, joka keskittyy digitaaliseen mediaan. BuzzFeedin perustivat New Yorkissa vuonna 2006 Jonah Pieretti ja John S. Johnson III keskittyäkseen virussisällön seurantaan. Kenneth Lerer, yksi The Huffington Postin perustajista ja puheenjohtaja (tod.näk. jevreiskij), aloitti BuzzFeedin perustajajäsenenä ja sijoittajana ja on nyt toiminnanjohtaja. Alun perin online-tietokilpailuista, " listicsista " ja popkulttuuriartikkeleista tunnettu yritys on kasvanut maailmanlaajuiseksi media- ja teknologiayritykseksi, joka tarjoaa kattavuutta erilaisista aiheista, kuten politiikasta, tee-se-itse, eläimistä ja liiketoiminnasta. Pörinäsyöte tuottaa tuloja natiivimainonnasta, strategiasta, joka auttaa lisäämään alkuperäiskansojen katsojien todennäköisyyttä lukea mainosten sisältöä.
ellauri331.html on line 250: Occupy Democrats on amerikkalainen vasemmistolainen tiedotusväline, joka on rakennettu Facebook-sivun ja vastaavan verkkosivuston ympärille. Se on perustettu vuonna 2012, ja se julkaisee vääriä tietoja, hyperpartisan-sisältöä, ja napsautussyöttiä. Occupy Democratsin Facebook-sivulta peräisin olevat viestit ovat Facebookin laajimmin jaettua poliittista sisältöä.
ellauri331.html on line 251: Elikkä siis Rafael ja Omar Rivero perustivat Occupy Democratsin Facebook-sivuksi vuonna 2012. Vastaava verkkosivusto luotiin myöhemmin. Sen ilmoitettu tavoite on tarjota "decaf tyyppinen vastapaino republikaanien teekutsuille."
ellauri331.html on line 261: Vuonna 2017 PolitiFact sisällytti Occupy Democratsin valeuutissivustojen luetteloonsa. PolitiFact poisti kuitenkin myöhemmin Occupy Democratsin valeuutissivustojen luettelostaan, ja Miami New Timesin mukaan "myönnettyjen Occupy Democrats -järjestön ei olisi koskaan pitänyt olla listalla alun perin". Joulukuussa 2020 PolitiFact luokitteli 62 % 16 Occupy Democratsin jakamasta viestistä "epätarkiksi". Lisäksi 31 % piti "puoliksi vettä". Samana vuonna Snopes arvioi "Vääräksi" Occupy Democratsin väitteen, jonka mukaan "republikaanien kongressin jäsenet eivät olleet jyrkästi kiittäneet Bidenin ilmoittamaa tavoitetta vähentää dramaattisesti lasten köyhyysastetta Yhdysvalloissa kyseisenä vuonna Unionin tilalla."
ellauri331.html on line 283: Mediazona keskittyy Venäjän oikeus-, lainvalvonta- ja rangaistusjärjestelmään. Se toimii yhteistyössä Aljohinan ja Tolokunkonnikovan asianajoryhmän Zona Pravan ("Oikeuden vyöhyke" tai "Oikeuksien vyöhyke") kanssa, joka toimii vankien oikeuksien suojelemiseksi. Aljohina ja Tolokunkonnikova perustivat myymälän päästyään vankilasta vuonna 2013 lähes kahden vuoden tuomioiden jälkeen, kun heidät tuomittiin "uskonnollisen vihan motiivista" "huliganismista".
ellauri331.html on line 292: Tolokunkonnikova kertoi vuonna 2016, että sivustolla on noin 2,2 miljoonaa kävijää kuukaudessa, mikä tekee siitä pienemmän kuin jotkut muut venäläiset riippumattomat tiedotusvälineet, mutta Tolokunkonnikova etsii tapoja laajentaa sivustoa. Hän on sanonut, että poliittisten paineiden vuoksi joukkorahoituksen kaltaiset vaihtoehdot eivät ole Mediazonan käytettävissä, koska pelätään, että valtio joutuisi kostamaan rahoittajia vastaan. Sivusto rahoitetaan tällä hetkellä pääasiassa lahjoituksilla ja Aljohinan ja Tolokunkonnikovan pussy-esiintymisistä kertyneillä p-palkkioilla. Esimerkkejä ovat The Guardianin maaliskuussa 2015 julkaistu tarina useiden poliisin pidätettyjen ihmisten selittämättömistä kuolemista syrjäisellä Siperian alueella ja heinäkuun 2015 tarina Miami Vicessä, jossa Mediazona puhui entiselle vangille vankileiristä lähellä Gorlovkan kaupunkia Ukrainassa. Haastattelussa kerrottiin tapauksesta syyskuussa 2014, kun Venäjä-mielisen separatistisen Donetskin kansantasavallan joukot valtasivat vankileirin ja vapauttivat vangit (läppä läppä).
ellauri331.html on line 302: Sanomalehti tuli verkkoon vasta heinäkuussa 2017 ja lanseerasi venäjänkielisen palvelunsa vuonna 2020. Vuonna 2022 sen pääkonttori siirrettiin Amsterdamiin Hollannissa vastauksena Venäjällä Ukrainan miehityksen jälkeen säädetyille rajoittaville medialaeille. Sivusto kiellettiin myöhemmin Venäjällä. Eli ei oikeastaan kuulu tänne.
ellauri331.html on line 304: Derk Sauer, ahnas hollantilainen kustantaja, joka tuli Moskovaan vuonna 1989, suunnitteli muuttaakseen pienen, kahdesti viikossa ilmestyvän Moskovan Guardian- nimisen lehdensä maailmanluokan päivälehden. Sauer toi Meg Bortinin ensimmäiseksi toimittajakseen toukokuussa 1992, ja tiimi käytti päämajakseen Radisson Slavyanskaya -hotellin huonetta.
ellauri331.html on line 306: Sauer perusti Moscow Timesin vuonna 1992 tavoittaakseen yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia ulkomaalaisia, jotka olivat muuttaneet Moskovaan kommunismin kaatumisen jälkeen. Hän sanoi: "Se oli täysin erilaista aikaa, Internetiä ei ollut ja siellä oli valtava virta länsimaisista ulkomaalaisista, jotka eivät puhuneet venäjää. Tuolloin he olivat ainoita, joilla oli rahaa Moskovassa, joten The Moscow Times oli mielenkiintoinen väline mainostajille".
ellauri331.html on line 310: Huhtikuussa 2014 pitkäaikainen päätoimittaja Andrew McChesney erosi tehtävästään, ja hänen tilalleen tuli Nabi Abdullaev, entinen Moscow Timesin toimittaja, uutistoimittaja, päätoimittaja ja apulaispäätoimittaja, joka oli lähtenyt vuonna 2011 RIA Novostin johtajaksi. vieraskielinen uutispalvelu. Pian nimityksensä jälkeen Abdullaev väitti The Guardianissa (siis siinä brittiplärässä), että lännen "puoluellinen journalismi...ryystää länneltä sen moraalisen auktoriteetin". Syksyllä 2015 Abdullaev erotettiin virastaan, ja hänen tilalleen nimitettiin Mikhail Fishyman, Russky Newsweekin entinen johtaja.
ellauri331.html on line 322: Sanomalehteä ei julkaistu vuosina 1931-1939. Moskovsky Komsomoletsin julkaisemista jatkettiin vasta vuonna 1940 , mutta taaskaan ei kauaa: sodan syttyessä (elokuussa 1941 ) sen julkaisussa tapahtui toinen tauko. Julkaisua jatkettiin 2. lokakuuta 1945 .
ellauri331.html on line 333: Viime vuosina sanomalehden materiaalit ovat sisältäneet monia muukalaisvihamielisinä pidettyjä lausuntoja . Moskovan Helsinki-ryhmän ja Demokratian kehittämiskeskuksen suorittaman useiden venäläisten tiedotusvälineiden seurannan tuloksena Moskovsky Komsomolets -sanomalehti tunnustettiin "kiistattomaksi johtajaksi kansallista vihaa lietsovien lausuntojen lukumäärässä." vuonna 2003.
ellauri331.html on line 352: Seitsemän Novaja Gazetan toimittajaa, mukaan lukien Juri Shchekotshikhin, Anna Politkovskaya ja Anastasia Baburova, on murhattu epähuomiossa vuodesta 2000 lähtien heidän hutkintansa yhteydessä. Kaikkein surullisinta on ett sanomalehden perusti ryhmä entisiä Komsomolskaja Pravdan toimittajia vuonna 1993, sen etunimi oli Ezhednevnaja Novaja Gazeta (Daily New Gazette). Ukraina-ozainen Mihail Gorbatšov käytti vuoden 1990 Nobelin rauhanpalkintonsa rahoja Novaja Gazetan perustamiseen vuonna 1993 ja sen ensimmäisten tietokoneiden hankintaan. Hukkaan menivät nekin rahat, noin ryssän kannalta.
ellauri331.html on line 359: Vuonna 2004 sanomalehti julkaisi seitsemän kolumnisti Georgi Rozhnovin artikkelia, joissa Sergei Kirijenkoa syytettiin 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin Kansainvälisen valuuttarahaston varojen kavalluksesta vuonna 1998, kun hän oli Venäjän pääministeri. Sanomalehti perustui syytöksensä kirjeeseen, jonka väitettiin kirjoittaneen Colin Powellille ja jonka allekirjoittivat Yhdysvaltain kongressiedustajat Philip Crane, Mike Pence, Charlie Norwood, Dan Burton ja Henry Bonilla ja joka julkaistiin American Defense Councilin verkkosivuilla. Sanomalehti väitti, että Kirijenko oli käyttänyt osan kavaltaetuista varoista ostaakseen kiinteistöjä Yhdysvalloista. Myöhemmin paljastettiin, että kirje oli The eXilen keksimä kepponen. Läppä läppä! Naura sinäkin! Vastauksena Kirijenko haastoi Novaja Gazetan ja Rožnovin oikeuteen kunnianloukkauksesta, ja antamassaan tuomion Kirijenkon hyväksi tuomioistuin määräsi Novaja Gazetan peruuttamaan kaikki syytöksiin liittyvät julkaisut ja sanoi, että sanomalehti "on velvollinen julkaisemaan vain virallisesti todistettu tieto, joka yhdistää herra Kirijenkon kavallukseen."
ellauri331.html on line 363: Seuraavaxi Novaya Gazeta julkaisi raportteja homojen vastaisista puhdistuksista Tšetšeniassa vuonna 2017, joissa väitettiin kuolleen 3 miestä ja kymmeniä pidätettyjä ja peloteltuja. Julkaisemisen jälkeen Tšetšenian hallitus kiisti vainon olemassaolon tasavallassa. Kukahan tätäkin läpyskää enää jaxoi uskoa? Täähän on pahempi kuin Occupy Democrats.
ellauri331.html on line 373: OpenNet on venäläinen "uutissivusto" ilmaisista ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista. Sen loi vuonna 1996 Maxim Chirkov. Sivustolla on myös käännettyjä man-sivuja, foorumi, wiki ja useita FOSS-projekteja, joita pidetään "mielenkiintoisina". Sivuston liikenteen arvioidaan olevan 500 000 kävijää kuukaudessa, joten se on toiseksi suosituin venäläinen FOSS-sivusto linux.org.ru:n jälkeen. Vuonna 2001 sivusto on voittanut Golden Site -palkinnon. Vihdoinkin ongelmaton sivusto joka on saanut ryssävihasta huolimatta jonkun palkinnon. Tosin siitä on jo yli 20 vuotta ja open source on käytännössä vainaja, kun Google ja muut Windowsin kilpaililjat pääsi tasoihin ja joholle.
ellauri331.html on line 392: Myöhemmin vuonna 2018 päätoimittaja Noah Shachtman kuvaili The Daily Beastia "huippuluokan tabloidiksi ", joka omaksuu gonzojournalismin. Esimerkkejä:
ellauri331.html on line 404: Pravda.ru ( venäjäksi : Правда.Ру, käännetty 'totuus' ) on entinen Pravda Online, vuonna 1999 perustettu venäläinen uutissivusto, jonka omistaa Pravda.ru Holding, jota johtaa Vadim Gorshenin. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1912 perustettu vanhin neuvostolehti Pravda jakautui kahteen eri lehteen. Merkittävät päätoimituksen jäsenet (Viktor Afanasjev, Gennadi Seleznev, Juri Žukov, Vera Tkatšenko ja Vadim Gorshenin) lähtivät Pravdasta kapitalismin tielle muodostamaan online-uutis- ja mielipidesivuston Pravda.ru. Näytösoikeudenkäynnin jälkeen Pravda-nimeä saivat käyttää sekä Venäjän kommunistisen puolueen omistama sanomalehti että Pravda.ru, jota ylläpitävät nämä lakkautettuun Neuvostoliiton Pravdaan liittyvät ahnaat toimittajat.
ellauri331.html on line 438: Proekt ( venäjäksi : Проект, liet. 'Project') on "itsenäinen" "venäläinen" media, joka on erikoistunut tutkivaan journalismiin. Vuonna 2021 Proekt lanseerattiin uudelleen nimellä Agentstvo ( Агентство, 'virasto'), mutta palautti alkuperäisen nimensä vuonna 2022, kun taas Agentstvosta tuli uutissivusto.
ellauri331.html on line 440: Vuodesta 2001 lähtien Roman Badass oli työskennellyt Gazeta.Ru:ssa, Forbesissa, Interfaxissa, RBK:ssa ja Dozhdissa päätoimittajana. Vuonna 2017 hän lähti maasta opiskelemaan journalismia Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Valmistuttuaan aikuisopinnoistaan ja palattuaan Venäjälle vuonna 2018 hän päätti ryhtyä tutkivaan journalismiin verkkomedian muodossa, mitä hän oli aiemminkin tehnyt. Heinäkuussa 2018 Proektilla oli 10 työntekijää ja sen alkuperäinen budjetti oli 500 000 "jostain" saatua dollaria.
ellauri331.html on line 464: Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022 aikana Venäjällä ulkomaiseksi agentiksi tunnustettu julkaisu sisällytettiin Yandexin valkoiselle listalle (muodollisesti itsenäinen ja neutraali, mutta sotilaallisen sensuurin alainen ja salaa vuorovaikutuksessa viranomaisten kanssa). Amnesty Internationalin raportin esimerkkiä käyttäen julkaisu huomautti, että RBC keskittyi vain Ukrainan ja sen asevoimien syytöksiin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisesta jättäen huomiotta Venäjän federaatiota vastaan esitetyt syytökset. Siten Bakhmutin hyökkäyksiä koskevassa raportissaan julkaisu ei ilmoittanut sen toteuttanutta puolta (Venäjän armeija) ja uhrien määrää.
ellauri331.html on line 497: RIA Novosti suljettiin vuonna 2014; maaliskuusta 2014 alkaen henkilöstölle kerrottiin, että heillä oli mahdollisuus siirtää työsopimuksensa Rossiya Segodnyalle tai tehdä irtisanomissopimus. Rossija Segodnya lanseerasi 10. marraskuuta 2014 Sputnik- multimediaalustan, joka korvaa kansainvälisesti RIA Novostin ja Voice of Russian. Itse Venäjällä Rossija Segodnya kuitenkin jatkaa venäjänkielisen uutispalvelun operoimista RIA Novosti-nimellä ria.ru- verkkosivustollaan. RIA Novostin viimeinen päätoimittaja oli Svetlana Mironyuk, ensimmäinen nainen, joka nimitettiin tehtävään viraston historiassa, ja kazo kuinka kävi.
ellauri331.html on line 553: RT-uutiskanavan raportin mukaan Rossija Segodnya "ei ole millään tavalla sukua" RT-uutiskanavalle nimen samankaltaisuudesta huolimatta (RT tunnettiin nimellä Russia Today ennen sen uudelleenbrändäystä vuonna 2009). BBC:n raportissa kuitenkin todetaan, että "näyttää todennäköiseltä [...], että [Rossija Segodnya] täydentää valtion rahoittaman vieraskielisen tv-aseman RT:n myyräntyötä". 31. joulukuuta 2013 Margarita Simonyan nimitettiin uutistoimiston päätoimittajaksi sekä RT:n uutiskanavan päätoimittajaksi. Hän toimii molemmissa tehtävissä samanaikaisesti. Selvää simonismia.
ellauri331.html on line 557: Vuonna 2015 Rossiya Segondya sai valtion budjetista 6,48 miljardia ruplaa. Vuosina 2022–2024 RT saa 82 miljardia ruplaa. Hizi sehän on Ylen rahoituxen luokkaa. Ylen rahoitus perustuu Yle-lakiin, ja kunkin vuoden rahamäärä vahvistetaan vuosittain yleisen kustannustason muutokseen peilaten. Ylen rahoitus oli viime vuonna (2022) 557 miljoonaa euroa, verojen jälkeen 506 miljoonaa euroa. Mitäs jos ei olisikaan enää YLEä? Hehe?
ellauri331.html on line 576: Syyskuussa 2017 RT America määrättiin rekisteröitymään ulkomaan agentiksi Yhdysvaltain oikeusministeriössä Foreign Agents Registration Actin mukaisesti. RT kiellettiin Ukrainassa vuonna 2014, kun Venäjä annexoi Krimin; Latvia ja Liettua panivat samanlaiset kiellot käyttöön vuonna 2020. Saksa kielsi RT DE:n helmikuussa 2022. Venäjän Ukrainaan miehityksen aikana Euroopan unioni ja Kanada kielsivät virallisesti RT:n ja riippumattomat palveluntarjoajat. 10 maata keskeytti RT-lähetykset. Sosiaalisen median verkkosivustot, joita seuraa ulkoisten linkkien estäminen RT:n verkkosivustolle ja pääsyn rajoittaminen RT:n sisältöön. Microsoft poisti RT:n sovelluskaupastaan ja poisti heidän hakutuloksistaan Bingissä, kun taas Apple poisti RT-sovelluksen kaikista maista Venäjää lukuun ottamatta. Hehe. Osataan sitä sensuroida meilläkin dämitall, muttei sentään omaan jalkaan ammuta.
ellauri331.html on line 586: "Kun suunnittelimme tätä projektia vuonna 2005, aioimme esitellä toisen vahvan toimijan kansainväliselle näyttämölle, pelaajan, joka ei vain tarjoa puolueetonta kattavuutta Venäjän tapahtumista, vaan myös yrittäisi, haluan korostaa, yrittää murtaa. anglosaksinen monopoli globaaleihin tietovirtoihin... Eihän se toki onnistu, mutta yrittänyttä ei laiteta.
ellauri331.html on line 606: Turvallisuusopinnot -lehdessä vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan RT:llä on jonkin verran vaikutusta katsojien poliittisiin mielipiteisiin. RT:lle "altistuneet" katsojat "kannattivat 10–20 prosentilla todennäköisemmin Yhdysvaltojen vetäytymistä "osuustoiminnallisen globaalin johtajan roolista" kuin ne, jotka eivät katsoneet RT:tä. Linja jatkui, vaikka paljastimme, että Venäjän hallitus rahoittaa RT:tä." Altistumisella RT:lle ei kuitenkaan ollut mitattavissa olevaa "vaikutusta amerikkalaisten näkemyksiin sisäpolitiikasta tai Venäjän hallituksesta." Vizi tuskinpa turvallisuusopiskelijat ehtivät tehdä pitkittäistutkimuxia ja osoittaa että jenkit RT:tä kazottuaan heräsivät aamuna muutamana ison takkuparran kanssa ja peiliin kazottuaan sanoivat: Ах нет нет!
ellauri331.html on line 612: Britti Vahtikoiran kommentaattori Roy Greenslade vuonna 2014 ja entinen Slate- toimittaja Jack Shafer vuonna 2007 syyttivät Russia Beyondia propagandasta. Pieni rähähdys aidanraosta ei sen enempää.
ellauri331.html on line 617: Russia Insiderin perusti vuonna 2014 Charles Bausman, ulkomaalainen, joka oli asunut Moskovassa lähes 30 vuotta ja joka oli ollut tyytymätön länsimaisen median käsitykseen Venäjän ja Ukrainan kriisistä. Bausman kuvaili verkkosivustoa "kansalaisjournalismiksi" ja totesi, että sillä ei ole yhteyttä Venäjän hallitukseen eikä se ole sen rahoittama. Sen apulaistoimittaja on Riley Waggaman ja sen toiminta- ja henkilöstöjohtaja on David Curry.
ellauri331.html on line 621: Isä Jack valmistui Harvardista vuonna 1950, hänestä tuli Associated Pressin toimittaja 40 vuodeksi kylmän sodan aikana ja hän oli Moskovassa neljä vuotta toimistopäällikkönä heinäkuusta 1968 alkaen käsitellen Richard Nixonin matkaa Moskovaan 22.–30. toukokuuta 1972 lieventämisen aikana. Hän (Charlie) on julkaisija ja Russia Insider, antisemitistinen verkkosivusto, joka esittää itsensä vaihtoehtona länsimaisille semitistisille uutiskertomuksille. Bausmanilla on yhteyksiä uusnatsiryhmään The Right Stuff, ja hän osallistui tammikuun 6. päivän hyökkäyksiin Yhdysvaltain Capitolille. Bausman muutti Venäjälle itsensä julistautuneena poliittisena pakolaisena tammikuun 6. päivän hyökkäyksen jälkeen. Hän esiintyy säännöllisesti Venäjän valtion tiedotusvälineissä.
ellauri331.html on line 625: Kirjoittaessaan ThinkProgressille vuonna 2018 Casey Michel väitti samalla tavalla, että "sarja vuotaneita sähköposteja osoitti sivuston perustajan ja toimittajan Charles Bausmanin pyytävän rahoitusta Konstantin Malofeevilta. Kuten Bausman kirjoitti yhdelle Malofejevin työtovereista: 'Tarvitsen edelleen rahaa!!'" Aika läpinäkyvää! Malofejeville suunnattua pyyntöä mainittiin todisteena Russia Insiderin yhteydestä äärioikeistoon Venäjällä ja Euroopassa. Sivusto itse on sanonut olevansa riippuvainen joukkorahoituksesta, mikä osoittaa, että se oli saanut 300 000 dollaria vuodesta 2014 tammikuuhun 2018. Daily Beast on sanonut, että Bausman kiistää saaneensa rahaa venäläisiltä oligarkeilta.
ellauri331.html on line 633: Vladislav Davidzon (ilmiselvä jutku), joka avustaa American Tabloid -lehteä, kuvaili artikkelia "pitkäksi antisemitistiseksi manifestiksi", jossa kirjoitettiin, että artikkeli "sisäsi kattavan litanian ilkeimmistä syytöksistä juutalaisia vastaan, jotka ovat peräisin yli sadan vuoden takaa". Toinen Tabloid- kirjoittaja Yair Rosenberg (yhtä ilmiselvä jutku) sanoi Twitterissä: "Tämä Putinia kannattavan sivuston manifesti on pohjimmiltaan natsijuttu vuonna 2018. Se kuuluu täsmälleen samalla tavalla: 'Meidän on lähdettävä juutalaisten perään tai kohtaamme yhteiskunnallisen onnettomuuden.'." [21] Artikkeli on käännetty useille kielille, ja amerikkalainen valkoinen nationalisti Richard B. Spencer on kuvaillut sitä "suurtapahtumaksi".
ellauri331.html on line 641: Ryssän päiväkirja on venäjänkielinen englanninkielinen verkkosivusto, jota ei enää päivitetä. Sen perusti vuonna 1998 intialainen yrittäjä Aku Goyal, joka toimi kustantajana ja päätoimittajana. Lehden toimituksellinen linja oli oligarkkien vastainen. Useat Vladimir Putinin uskollisimmista varhaisista kriitikoista, kuten Andrei Piontkowski, Elena Rykovtseva, Otto Lätsis ja Alexander Goltz, kirjoittivat säännöllisesti The Russia Journal -lehteen. Nyt on nekin ammuttu.
ellauri331.html on line 674: Sputnik ( venäläinen ääntäminen: [ˈsputnʲɪk] ; aiemmin Voice of Russia ja RIA Novosti, nimi johdettu venäjän sanasta спутник, "satelliitti") on Venäjän valtion omistama uutistoimisto ja radiolähetyspalvelu. Sen perusti Venäjän hallituksen omistama uutistoimisto Rossija Segodnya 10. marraskuuta 2014. Sputnikilla on pääkonttori Moskovassa (check), ja se ylläpitää alueellisia toimituksia Washingtonissa, DC:ssä, Kairossa, Pekingissä, Pariisissa, Berliinissä, Madridissa, Montevideossa ja Rio de Janeirossa. Sputnik kuvailee itseään globaaliin politiikkaan ja talouteen keskittyväksi ja kosiskelee kansainvälistä antianglosaxisista yleisöä. Taisin jo mainita, että Sputnikin oli tarkoitus tavoittaa maailmanlaajuinen yleisö, joka on "väsynyt yksinapaista maailmaa edistävästä aggressiivisesta propagandasta ja joka haluaa toisenlaisen näkökulman". Asema väittää, että se "näyttää kaiken". Vieraillessaan RT-televisioverkon Moskovan tukikohdassa vuonna 2013 presidentti Vladimir Putin sanoi, että sekä silloin tulevan Sputnik-toimiston että RT:n takana oli ajatus "murtaa anglosaksisten globaalien tietovirtojen monopoli". Ei sitä niin vain murreta, parahin Volodymyr! Huhtikuussa 2017 Sputnik allekirjoitti henkilöstövaihtosopimuksen Kiinan kommunistisen puolueen tabloidin Global Timesin kanssa. Haha, luuletko että siitä on mitään apua? Nehän kirjoittavat niillä kärpäsenkakkakirjaimillakin.
ellauri331.html on line 684: Sputnikin valeet ovat monet ja verenkarvaiset. Sputnikin levittämän valeuutisen mukaan presidentit Barack Obama ja Hillary Clinton loivat ISIS:n. Eichmann ei maininnut sanaa talouspakote vuotaessaan vuonna 2016, vaikka se kyllä oli aivan kielen päällä. Niin ja sitten oli tää jutku Richin tapaus.
ellauri332.html on line 87: ”Aika moniselitteisesti Saarinen selittää sitä, ettei työssä ole käytännössä sisällysluetteloa eikä lähdeapparaattia eikä oikeastaan tieteellistä sisältöäkään.” Väitöskirjan esitarkastajat ovat dosentti ja emeritusprofessori, jotka ovat seuranneet tästä yli 20 versiota. – Sekä yliopiston kustoksen (Kaarina Määttä) että Saarisen mielestä kaikki meni hienosti. Törhönen myös toteaa ymmärtäneensä, ettei Esa Saarisen kaltaista henkilöä olisi saatu vastaväittelijäksi (sic), jos ”asialla ei olisi julkkis merkitystä”. Törhösen kihlattu Janika Holm työskentelee teatterialalla rekvisiitan puolella. Yleisradio on haastatellut noin 20 naista, jotka kertovat elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhösen häirinneen heitä neljännesvuosisadan ajan seksuaalisesti. Häirinnästä tuli sukupolvikokemus. Hän valmistui itse koulusta vuonna 1976 ja on nyt 70-vuotias ja eläkkeellä. Ylen haastattelemat naiset kertovat seksin ja kerran myös ryhmäseksin ehdottelusta ja tauottomasta ulkonäön kommentoimisesta.
ellauri332.html on line 134: Ah, 2010-luku. Supersankarielokuvien franchising-sarjat olivat huipussaan. DC Comic -fanit olivat iloisia kuullessaan, että rakastettu ohjaaja Zach Synder olisi "Justice League" -elokuvan ruorissa. Heidän toiveensa kuitenkin pettyivät pian, kun Synder jätti tuotannon ennen sen valmistumista. Joss Whedon astui paikalle Synderin tilalle, mutta hänen ponnistelunsa osoittautuivat turhiksi. Fanit vihasivat Weadonin näkemystä elokuvasta! DC-fanit olivat niin järkyttyneitä, että he perustivat oman Justice Leaguen! Heidän tehtävänsä? Ohjaaja Zack Snyderin "Justice League" -leikkauksen julkaiseminen. Lopulta, vuonna 2021, 4 tunnin "Synder Cut" paljastettiin. On vähättelyä sanoa, että se sai paljon lämpimämmän vastaanoton.
ellauri332.html on line 138: Nina Simonen ikoninen musiikillinen lahjakkuus on kaikunut vuosikymmenten ajan. Oli vain sopivaa, että hänen tarinansa ja nousu musiikilliseen suuruuteen esitettiin elokuvassa. Juuri tätä elokuvantekijät yrittivät tehdä vuonna 2016.
ellauri332.html on line 158: Kirjailija Maxim Gorkyn mieli on ihastuttavan synkkä! Ajattele "Requiem for a Dream" ja "Black Swan". Aronofskyn elokuva "Äiti!" julkaistiin vuonna 2017 polarisoituneiden yleisöjen toimesta. Jotkut ylistivät psykologista kauhua sen monimutkaisesta kerronnasta ja korkeasta tuotantoarvostaan, kun taas toiset pitivät sitä liian vaatimattomana ja groteskina. Edes Hollywood-rakas Jennifer Lawrence pääroolissa ei voinut tukahduttaa kiistaa.
ellauri332.html on line 171: James Cameronin eeppinen romanssi oli titaaninen...menestys, kun se julkaistiin vuonna 1997, ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista elokuvista. Puhumattakaan siitä, että se ampui heti Leonardo Dicaprion ja Kate Winsletin Hollywoodin kuninkaalliseen maailmaan. Elokuvan ennätysmenestys ei tarkoittanut, että se olisi vapaa kulissien takana olevista kiistoista. Sen lisäksi, että se oli kuusi kuukautta myöhässä aikataulusta, se myös ylitti budjetin 100 miljoonalla dollarilla. Kyllä, luit sen oikein. 100 miljoonaa dollaria! Se on enemmän kuin Rossia Segodnya saa Putinilta vuodessa! Vielä pahempaa on, että yli 60 miehistön jäsentä sairastui vakavasti sen jälkeen, kun heidän lounaaseensa oli lisätty PCP:tä. Vaikka syyllistä ei ole koskaan saatu kiinni, oletetaan, että se oli tyytymätön miehistön jäsen vastauksena Cameronin kuvauksissa luomiin vaikeisiin työolosuhteisiin
ellauri332.html on line 211: Ang Leen vuoden 2005 elokuvaa "Brokeback Mountain" pidettiin laajalti "New Queer Cineman" monumentaalisena hetkenä tuolloin. Kaikki katsojat eivät hyväksyneet kahden cowboyn välistä homoromantiikkaa, ja jotkut maat jopa kielsivät elokuvan sen rannoilta Vaikka elokuva oli suosikki voittaa Oscarin "Parhaasta elokuvasta" vuonna 2006, monet uskovat, että se hylättiin "kiistanalaisen" aiheensa vuoksi. Siitä huolimatta se on edelleen elokuvan queer-esityksen tunnusmerkki.
ellauri332.html on line 219: Luulisi, että animaatioelokuva puhuvasta makkarasta ja muista ruokakaupan tavaroista olisi perheystävällinen leffa. No, "Makkarajuhlien" kanssa olisit väärässä! Vaikka elokuvassa on selkeitä seksuaalisia teemoja ja visuaalista sisältöä, kiista ei ole siinä.Elokuvan julkaisusta vuonna 2016 lähtien lukuisat animaattorit ovat tulleet esille ja paljastaneet huonot työolosuhteet ja epäoikeudenmukaisen kohtelun, joita he kokivat työskennellessään elokuvan parissa. Vielä pahempaa on, että monia animaattoreita ei edes arvostettu heidän työstään makkaroiden parissa!
ellauri332.html on line 348: Ohjaaja Michael Powellin väkivaltainen tirkistelijäelokuva vangitsee ikivanhan pelon tulla vieraan katseluun. Mark Lewis, alias "Peeping Tom" saa korjauksensa kuvaamalla ja sitten murhaamalla vaatimattomia naisia heidän omissa kodeissaan. Nykyään, kun kamerat löytyvät jokaisen taskusta aina, tämä elokuva on erityisen ajankohtainen ja koskettava. Se on kuin ruozalainen lastenkirja "Nolla". Vaikka "Peeping Tom" on sittemmin viljellyt kulttiasemaa elokuvafanien keskuudessa, sitä pidettiin erittäin kiistanalaisena, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1960. Tämä johtui elokuvan uudesta seksuaalisten tabujen ja väkivallan kuvauksesta. Huohheli huoh.
ellauri332.html on line 395: Tämä raina poikkeaa liian kauas kaappihinuri Nathanial Hawthornen vuonna 1850 julkaistusta romaanista vuoden 1660 puritaanisesta siirtokunnasta. Vuoden 1995 elokuva näyttää tietämättömältä. Sitä tervehdittiin pelätyllä elokuvakritiikillä, "tahattomasti hauska". Tänä aikana Demi Mooren nimi teltassa oli kuin jinx. Lyhyesti sanottuna hänen esityksensä Hester Prynnestä osoittautui vahingossa humoristiseksi.
ellauri332.html on line 516: Megan Fox oli valtava osa kahta ensimmäistä live-action Transformers -elokuvaa, mutta miksi Megan Fox jätti Transformers -sarjan ennen Transformers: Dark of the Moon -elokuvaa ? Steven Spielbergin tuottamana Paramount lanseerasi live-action Transformers -franchise-sarjan vuonna 2007. Ensimmäisen elokuvan ohjasi Michael Bay, ja siinä näytteli Shia LaBeouf Sam Witwickynä, ja Fox toimi hänen näyttelijänä ja rakkausmiehenä Mikaela Banes. Vuoden 2007 elokuva oli taloudellisesti valtava hitti ja ansaitsi yli 700 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Sen jatko-osa, Transformers: Revenge of the Fallen, menestyi vielä paremmin vuonna 2009, mikä takaa trilogian. Megan Fox Transformers -ongelma jätti kuitenkin tumman pilven franchisingin päälle.
ellauri332.html on line 518: Joten mikä tarkalleen aiheutti Megan Foxin äkillisen eron Transformersista ? Megan Fox lähti Transformersista juuri ennen Transformers: Dark of the Moon -ohjelmaa, mikä oli Transformersien vastaus Wonderland- haastatteluun, jonka hän teki vuonna 2009, jossa hän vertasi Bayn asennetta kuvauksissa Hitlerin asenteeseen. Hän sanoi: " Hän haluaa olla kuin Hitler lavastellaan, ja hän onkin. Joten hän on painajainen työskennellä." Foxin edustajat väittivät, että se oli hänen päätöksensä lähteä, kun taas raportit osoittivat, että studio ja Bay päättivät jatkaa. Vuonna 2011 Bay sanoi, että Spielberg käski häntä erottamaan hänet Hitlerin kommentin jälkeen. Kommentin loppuosoite lie ollut Herr Spielberg selber, joka juutalaisena otti siitä kovin nokkiinsa.
ellauri332.html on line 591: David Ayer sai tehtäväkseen ohjata omituisen anti-sankari-supersankarielokuvan "Suicide Squad" jo vuonna 2016. Ayerin alun perin tarkoittama "sielullinen draama" teurastettiin elokuvastudion toimesta sieluttomaksi yleisöä miellyttäväksi komediaksi. Sen lipputulos oli kehno huolimatta siitä että kriitikot ja Ayer itse panivat elokuvassa. Ayerin onneksi AC/DC-fanit kokoontuivat yhteen ja vaativat Ayerin visiota joukkueesta, mikä johti "uudelleenkäynnistykseen" yllättäen nimeltä "The Suicide Squad" vuonna 2021.
ellauri332.html on line 608: ABC News tunnusti Jar Jarin vihatuimmaksi hahmoksi Star Warsissa ja koko elokuvassa yleensä, ja fanit loivat kymmeniä Internet-sivustoja, jotka keräävät kaikenlaisia Binksin negatiivisia piirteitä ja hänelle keksittyjä kuolintapoja. Redditissä vuonna 2015 ilmestynyt "paha Jar Jar" -teoria levisi laajasti Star Wars -fanien keskuudessa ja vaikutti merkittävästi asenteisiin kuvaan.
ellauri332.html on line 626: ABC Newsin kriitikot Sheila Maricar ja Liz Heron sijoittivat vuonna 2010 Binksin ykköseksi "pahimpien TV- ja elokuvahahmojen" top 10 -listassaan, ja kutsuivat häntä huonoimmaksi fiktiiviseksi hahmoksi viimeisen 20 vuoden aikana.
ellauri333.html on line 285: Ruotsissa suursuosioon noussut gangsta rap -artisti Einár ammuttiin kuoliaaksi lokakuussa vuonna 2021. Rikollisjärjestöihin yhdistetyn artistin oli tarkoitus todistaa oikeudessa Vårbynätverketiä vastaan. Ei olis kannattanut Einarin rällättää gangsta rappia.
ellauri333.html on line 299: Intia oli ensimmäinen ei-arabialainen maa, joka tunnusti Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) Palestiinan lailliseksi edustajaksi 1970-luvulla ja antoi ryhmälle täyden diplomaattisen aseman 1980-luvulla ja kutsui PLO:n pitkäaikaisen johtajan Yasser Arafatin vierailemaan useita kertoja, ja säilytti johdonmukaisesti Palestiina-myönteisen aseman YK:ssa. Vasta sen jälkeen, kun PLO aloitti vuoropuhelun Israelin kanssa, ja Yhdysvaltojen painostuksen lisääntyessä Intia solmi lopulta diplomaattiset suhteet Israelin kanssa vuonna 1992.
ellauri333.html on line 301: Käännekohta tapahtui vuonna 1999, kun Intia lähti sotaan Pakistania vastaan ja Israel oli halukas toimittamaan aseita ja ammuksia. Se oli räjähdysmäisesti kasvaneen puolustussuhteen alku. Intia ostaa vuosittain noin 2 miljardin dollarin arvosta aseita Israelilta – sen suurimmalta asetoimittajalta Venäjän jälkeen – ja sen osuus Israelin aseviennistä on 46 prosenttia.
ellauri333.html on line 307: Tänä vuonna Gautam Adani, intialainen miljardööriliikemies, jonka katsottiin olevan lähellä Modia, maksoi 1,2 miljardia dollaria hankkiakseen strategisen Israelin sataman Haifan.
ellauri333.html on line 368: Ambedkar aloitti täyspäiväisenä kastittomien oikeuksien ajajana vuonna 1927 vaatien mm. julkisia juomapaikkoja, jotka olisivat avoimia aivan kaikille ja kastittomille oikeutta päästä hindulaisiin temppeleihin. Hän myös kritisoi avoimesti hindulaisten pyhiä kirjoituksia, jotka puhuivat kastittomien syrjimisen puolesta.
ellauri333.html on line 377: Vuonna 1947 Ambedkar toimi Intian oikeusministerinä ja oli mukana kirjoittamassa maan perustuslakia, joka kieltää kastittomien syrjinnän. Ambedkar erosi ministerin virastaan vuonna 1951 petyttyään siihen, kuinka vähän valtaa hänellä loppujen lopuksi oli koska hän oli paaria.
ellauri333.html on line 396: Intia on myös luonut lakeja, joilla on pyritty parantamaan kastittomien asemaa. Esimerkiksi vuonna 2013 kiellettiin käymälät, joiden ulostesäiliöt joudutaan tyhjentämään käsin lappamalla. Kyseisessä likaisessa työssä on käytetty erityisesti kastittomia, joita on siihen palkattu matalalla palkalla. Nehän on kuin kotimaan mamuja.
ellauri333.html on line 443: Sikhit tukivat brittejä Intian kapinan aikana vuonna 1857.
ellauri333.html on line 454: kalle Kartārpurin kaupungin. Vasta täällä hän tuli varsinaisesti tunnetuksi nimellä Guru Nānak. Kaupungissa hänen seuraajansa eli sikhit alkoivat elää hänen uskonnollisten opetustensa mukaan, joihin kuului esimerkiksi rukoilu kolme kertaa päivässä ja yhteisölliset keittiöt (langar), joissa hindulaisuudesta poiketen kaikki sikhit syövät samassa tilassa yhdenvertaisuuden osoituksena. Guru Nānak myös kirjoitti gurmukhī-kirjoitusjärjestelmällä joukon hymnejä, joista tuli sikhiläisyyden pyhän teoksen Adi Granthin ydin. Kuollessaan vuonna 1539 Guru Nānak nimitti seuraajakseen Guru Angadin ja loi näin gurujen linjan, joka jatkui aina kymmenennen gurun Gobind Singhin kuolemaan saakka vuonna 1708.
ellauri333.html on line 456: 1500-luvun loppuun mennessä sikhiläisyys oli kasvanut siten, että aluetta hallinnut islamilainen Suurmogulien valtakunta alkoi pitää liikettä uhkana. Tämä johti viidennen Gurun Arjan Devin teloitukseen vuonna 1606. Arjan Devin teloituksen jälkeen sikhit julistivat tätä guruna seuranneen Guru Hargobindin paitsi uskonnolliseksi, myös maalliseksi hallitsijakseen. Hänen johdollaan sikhit jättivät Punjabin ja asettuivat Himalajan aluskukkuloille, jossa he pysyivät 1600-luvun ajan. Guru Tegh Bahadurin yritykset luoda sikhiyhteisö uudestaan Punjabiin päättyivät hänen teloitukseensa vuonna 1675. Kymmenes Guru Gobind Singh loi ajatuksen khālsā rājn eli Jumalan kuningaskunnan perustamisesta. Gobind Singhin muihin uusiin opetuksiin kuului viiden K:n sääntö, joka viittaa leikkaamattoman tukan (kes), kamman (kanghā), miekan (kirpā), teräksisen rannekorun (karhā) ja pitkien housujen (kachhā) pitämiseen. Kuollessaan Gobind Singh katkaisi gurujen linjan nimetessään ennen kuolemaansa gurujen edustajaksi hymnien kokoelman Guru Granth Sahibin.
ellauri333.html on line 458: Khālsā rāj -ajatuksen innoittamana sikhit aloittivat sodan vallatakseen Punjabin, jonka he lopulta valloittivatkin Randžit Singhin (1780–1839) johdolla perustaen Sikhivaltion. Kuningaskunnan perustamisen jälkeen sikhien keskuudessa syntyi käsitys heistä erityisenä ryhmänä ja tämän takia paikallisten käännyttäminen sikhiläisyyteen kiellettiin. Sikhit olivatkin hallitsemassaan Punjabissa pieni vähemmistö, mutta heidän onnistui pysyä vallassa lähinnä sotilastaitojensa avulla. Randžit Singh kuoli vuonna 1839, mistä seurasi poliittinen epävakaus kuningaskunnassa. Tätä hyväksi käyttäneet britit valtasivat Punjabin vuonna 1849.
ellauri334.html on line 132: TechSpotin mukaan Wikimedia-säätiö raportoi 154 miljoonan dollarin (noin 144 miljoonaa euroa) tuloista ja 145 miljoonan dollarin (noin 136 miljoonaa euroa) kokonaiskuluista vuonna 2022.
ellauri334.html on line 376: Viimeisimmän Savaten mielipidemittauksen mukaan toryt ovat työväenpuolueen 18 pistettä jäljessä 28 prosentilla verrattuna opposition 46 prosenttiin, joten nuorempien ministerien äkillinen siirtyminen takapenkille viittaa siihen, että puolue on jo yhä enemmän alistumassa tappiolle vuonna 2024. Entinen sisäministeri ei vain vaadi kostoaan Rishi Sunakille, vaan aikoo ottaa toryvallan, jos he häviävät vuonna 2024. Anglosaxit ovat paskaraossa vuonna 2024, jos brittivenettä soutaa joku hyödyllinen idiootti ja jenkkien ruorissa on taas Donald Duck.
ellauri334.html on line 416: Vaatimuksen allekirjoittajat ovat eduskunnan ihmisoikeusverkoston ja Palestiina-ystävyysryhmän jäseniä. Verkoston puheenjohtajana toimii vihreiden kansanedustaja Inka Hupsu. Verkosto on perustettu vuonna 1991, ja se muun muassa nostaa esille ihmisoikeuskysymyksiä sekä tarjoaa kansanedustajille ihmisoikeuksiin liittyvää tietoa, eduskunnan verkkosivuilla kerrotaan.
ellauri335.html on line 42: Sisustussuunnittelijoiden mukaan kaksitoista suosittua keittiötrendiä jäi tänä vuonna huomiotta, hälähtää Julienne Han-Kiinalainen.
ellauri335.html on line 44: Outsider pyysi neljää sisustussuunnittelijaa kertomaan, mitkä keittiötrendit menivät pois muodista vuonna 2023.
ellauri335.html on line 67: Ihmiset. Tänä vuonna sisustuksessa näkyvät rouheat materiaalit ja rohkeat värit. On tärkeää lisätä kontrastia, lämpöä ja ulottuvuutta valkoisiin tiloihin, jotta ne eivät tuntuisi kliinisiltä. Korkeakiiltoisia, kylmiä ja kovia harmaita ei tulla enää näkemään tänä vuonna. Puuovien ja marmoristen työtasojen ja välitilan yhdistelmä näyttää upealta. Erona aiempaan skandinaaviseen minimalismiin puun sävy on tummempaa. Lämmin kastanja tai kylläinen väri sisustuksessa, matoissa ja tyynyissä lisäävät viihtyisyyttä ja moniulotteisuutta. Nämä tummemmat puut tuovat luonnetta ja lämpöä sekä lisäävät kontrastia vaaleampiin elementteihin. Tasoihin valitaan luonnonkiveä ja kaappeihin puuta. Puunsyyt jätetään kauniisti näkyville, kun taas kodinkoneet ja sotkut piilotetaan ovien taakse. Vaikka valkoinen on edelleen suosittu valinta keittiöissä vuonna 2023, voimme odottaa, että keittiöt muuttuvat hieman värikkäämmiksi. Ihmiset lämpimämpiä sävyjä ja rohkeita värejä mieluummin kuin yksivärisiä, skandinaavistyylistä minimalismia tai valkoisia ja harmaita maalaistyylisiä keittiöitä. Tänä vuonna näkee paljon orgaanisia ja kylläisiä värejä keittiön kaikilla alueilla. Odotamme, että täysin valkoiset kaapit vaihdetaan lämpimiin, luonnollisiin tummiin ja vaaleisiin puun sävyihin. Sinisen ja vihreän vivahteikkaat, vaaleat sävyt, jotka ovat lähellä valkoista, nostavat suosiotaan. Tämä on uusi tapa käyttää värejä valkoisen sijasta. Perusharmaa ja raikas valkoinen ovat ulkona ja kermaiset luonnonvalkoiset ja lämpimät harmaat tulevat niiden tilalle.
ellauri335.html on line 70: Maalaisromanttinen ja skandinaavinen minimalismi ovat tehneet itselleen nimeä, mutta kun katsot sosiaalista mediaa tai suunnittelijoiden mood boardeja, huomaat, että vuosisadan puoliväli näkyy kaikkialla. Trendi johon ei kyllästytä, vaan se näyttää vain kasvavan vuosien saatossa. 70-luvun nostalgia näkyy vuonna 2023. Suosikkitapamme vangita tämä tyyli on nojata lujasti vuosisadan puoliväliin. Harjaantunut silmä yhdessä ja kaipuu kestävämpiin valintoihin on johtanut kapinaan massatuotantoa vastaan. Paljon näkee myös, että alakaappien ovet korvataan kokonaan esimerkiksi kauniilla pellavaverhoilla.
ellauri335.html on line 89: Tulevana vuonna käytetään myös jännittäviä muotoja, jotka voivat olla persoonallisia ja uniikkeja, kuvailee Keittiömaailman konseptipäällikkö Nina Eskelinen.
ellauri335.html on line 138: Wartiainen muistuttaa vuonna 2016 EEA:n Urban Sprawl in Europa -tutkimuksesta, jossa Helsinkiä pidettiin hänen sanoillaan varottavana esimerkkinä alisuorittavasta kaupunkisuunnittelusta myös itäeurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna eikä se pysy mukana innovaatiovauhdissa. Wartiainen on pohtija ja suunnittelija.
ellauri335.html on line 140: Wartiainen kertoo pohtivansa kaupunkisuunnittelua ja sen kehittämistä nykyään ison osan ajastaan. Hänen professuurinsa Kungliga tekniska högskolanissa päättyi potkuihin vuonna 2006 eli 20 vuotta sitten. Silti se vielä tituleeraa izeään proffaxi. Sitä ennen hän oli joitakin vuosia yhdyskuntasuunnittelun professorina omassa opinahjossaan, TKK:n arkkitehtisastolla ennenkuin sai potkut sieltäkin.
ellauri335.html on line 141: Suunnittelutöitä hän ei kuitenkaan ole jättänyt. Norrköpingissä on parhaillaankin käynnissä hänen ja puolisonsa Ingrid Reppanan Arkitektur + Development -toimiston kaupunkirakentamisprojekteja. Ne alkoivat vuonna 2013. Norrköping merkitsee hänelle nyt työn ohessa kotikaupunkia hänen saatuasn potkit Tukholmasta. Tehkäämme Helsingistä Norrköpingin näköinen, hän huudahtaa.
ellauri335.html on line 327: Reijo Mäki valmistui kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta 1982 ja työskenteli kirjailijan työn ohella Postipankin Porin ja Turun konttoreissa markkinointiviestien jakelutehtävissä ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1993. Turussa Mäki on asunut vuodesta 1987. Mäen esikoisromaani, dekkari Enkelipölyä, ilmestyi vuonna 1985. Kirjailijan tunnetuin hahmo turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1986 Moukanpelissä. Mäen teokset sijoittuvat lähes poikkeuksetta hänen asuinkaupunkinsa Turun kaduille ja baareihin.
ellauri335.html on line 398: Kun Bratislavan juutalaiset joutuivat 1930-luvulla juutalaisvastaisten hyökkäysten kohteeksi, Lichtenfeld koulutti paikallisia juutalaisten puolustusjoukkoja. Jouduttuaan pakenemaan Bratislavasta Maga Kravista huolimatta vuonna 1940 Lichtenfeld palveli liittoutuneiden joukoissa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Sodan jälkeen hän muutti Israeliin. Kun Israel itsenäistyi vuonna 1948, hänestä tuli Israelin puolustusvoimien kouluttaja. Hän sai tehtäväkseen kehittää lähitaistelutekniikan, joka sopisi niin mies- kuin naissotilaille ja olisi helppo oppia ja käyttää käsirysyssä. Lichtenfeld alkoi tutkia sotilaiden vaistomaisia reaktioita ja perusti uudet tekniikkansa niihin. Lichtenfeld palveli Israelin armeijassa kouluttajana 20 vuoden ajan ja kehitti koko sinä aikana tekniikoitaan.
ellauri335.html on line 400: Kun Lichtenfeld jätti armeijan 1960-luvulla, hän ryhtyi opettamaan Krav Magaa israelilaisille poliiseille ja siviileille perustamassaan kahdessa harjoituskeskuksessa. Israeliin perustettiin Krav Maga -järjestö, jonka elinikäiseksi puheenjohtajaksi Lichtenfeld valittiin. Hänen opettamansa Krav Maga -kouluttajat ovat sittemmin perustaneet omia koulukuntiaan ja järjestöjään, ja laji on levinnyt myös Israelin ulkopuolelle. Lichtenfeld kuoli vuonna 1998.
ellauri335.html on line 417: Tänä päivänä vuonna 1896 syntyi erinomainen Neuvostoliiton komentaja, neljä kertaa Neuvostoliiton sankari, Neuvostoliiton marsalkka Georgiy Zhukov. Ihmiset kutsuivat häntä "Voiton marsalkka".
ellauri335.html on line 419: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri335.html on line 423: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri335.html on line 425: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."
ellauri335.html on line 427: Moskovassa vuonna 1995 Manezhnaya-aukiolle pystytettiin ratsastusmuistomerkki Žukoville. Hänen nimeään kantaa 190 katua ja aukiota Venäjän eri kaupungeissa. Juutalainen runoilija ja takinkääntäjä Joseph Brodsky omisti hänelle runoja:
ellauri338.html on line 89: Israelilaiset ( / ˈ ɪ z r ə l aɪ t s, - r i ə -/ ; heprea : בְּנֵי יִשְׂרָאֵל , Bɪ ēl ' ryhmän Israel, transl. seemiläinen- puhuvia heimoja muinaisessa Lähi-idässä, jotka asuttivat rautakaudella osan Kanaanista. Israelin nimi esiintyy ensimmäisen kerran muinaisen Egyptin Merneptah Stelessä, joka on päivätty noin 1200 eaa. Moderni arkeologia viittaa siihen, että israelilaiset haarautuivat muista kanaanilaisista (Ham ja Jahvetti?) kehittämällä Jahwismin, joka on selkeä yksipuolinen – ja myöhemmin yxijumalainen – uskonto, jonka keskipisteenä on kansallisjumala Jahve. He puhuivat arkaaista heprean kielen muotoa, joka oli kanaanilaisten kielen alueellinen muunnelma, joka tunnetaan nykyään Raamatun hepreana. Rautakaudella syntyivät Israelin ja Juudan valtakunnat. Israelin kuningaskunta, jonka pääkaupunki on Samaria, kaatui Uus-Assyrian valtakunnalle noin vuonna 720 eaa.; Uusi- Babylonian valtakunta tuhosi Juudan kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Jerusalem, vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin, mutta palasi Israeliin Kyros Suuren valloitettua alueen.
ellauri338.html on line 94: Juutalaiset olivat peräisin historiallisen Israelin ja Juudan israelilaisista ja heprealaisista, kahdesta toisiinsa liittyvästä valtakunnasta, jotka syntyivät Levantissa rautakaudella. Vaikka varhaisin maininta Israelista on kaiverrettu Merneptah Steleen noin 1213–1203 eaa., heppulien oma uskonnollinen kirjallisuus kertoo tarinan israelilaisista, jotka ulottuvat ainakin n. 1500 eaa. Israelin kuningaskunta lankesi uusassyrialaiselle valtakunnalle noin vuonna 720 eaa ja Juudan kuningaskunta uusbabylonialaiselle valtakunnalle vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin. Assyrialaisten ja babylonialaisten vankeuksien katsotaan edustavan juutalaisen diasporan alkua. Entäs Ebykti? Punaisen meren kuivatus?
ellauri338.html on line 96: Merneptah Stele, joka tunnetaan myös nimellä Israel Stele tai Victory Stele of Merneptah, on Merneptahin, muinaisen Egyptin faaraon, joka hallitsi vuosina 1213–1203 eaa., kirjoitus. Flinders Petrie löysi sen Thebassa vuonna 1896, ja se sijaitsee nykyään Egyptin museossa Kairossa. Stele edustaa varhaisinta tekstiviittausta Israeliin ja ainoaa viittausta muinaiseen Egyptiin. Siinä seisoo: Israel on hävitetty – sen siementä ei ole enää; jokainen joka oli levoton on sidottu lepositeisiin.
ellauri338.html on line 98: Mesha Stele, joka tunnetaan myös nimellä Moabien kivi, on noin vuonna 840 eaa. päivätty steele, joka sisältää merkittävän kanaanilaisen tekstin Mooabin kuninkaan Meshan (valtakunta, joka sijaitsee nykyajan Jordaniassa ) nimessä. Mesha kertoo, kuinka Kemos, Moabin jumala, oli ollut vihainen kansalleen ja sallinut sen alistua Israelin valtakunnalle, mutta lopulta Kemos palasi ja auttoi Meshaa heittämään pois Israelin ikeen ja palauttamaan Israelin maat (häh? Mooabiittien siis? Tosin Tävskytti oli puolimooabiitti.)
ellauri338.html on line 139: Isabella eli Basilikan ruukku (1818 ) on John Keatsin kerronnallinen runo, joka on muokattu Boccaccion Decameronen tarinasta Lisabetta e il testo di bassilico (1349 - 1353). Se kertoo tarinan nuoresta naisesta, jonka perhe aikoo mennä naimisiin "jonkun korkean jalon ja hänen oliivipuidensa kanssa", mutta joka rakastuu Lorenzoon, yhteen veljiensä työntekijöistä. Kun veljet saavat tietää tästä, he murhaavat Lorenzon ja hautaavat hänen ruumiinsa. Hänen haamunsa ilmoittaa tästä Isabellalle unessa. Hän kaivaa ruumiin ja hautaa pään basilikaruukkuun, jota hän pitää pakkomielteisenä, samalla kun hän kuihtuu pois. Runo oli Pyhän Agnesin aatton edeltäjä. Molemmat sijoittuvat keskiajalle ja koskevat intohimoisia ja vaarallisia romansseja. Se julkaistiin vuonna 1820 yhdessä jälkimmäisen teoksen ja muiden kanssa.
ellauri338.html on line 143: Myöhemmin John White Alexander kuvasi runon vuoden 1897 Isabella and the Pot of Basil -taulussa, jota pidetään tällä hetkellä Museum of Fine Artsissa Bostonissa. Frank Bridge kirjoitti myös samannimisen sinfonisen runon vuonna 1907.
ellauri338.html on line 179: Kazoin äsken videon jossa 2 karvahattuista sloboa ajoi vanhalla ZIL-kuorma-autolla umpimezässä pomiloiden kuin puskaryssät. ZIL-157, se vasta oli jämerä gruzovik. Selviää maastosta luin maastosta. Jos juuttuu kiinni vähävenäläiseen peltoon kelirikkoaikana, senkun peruuttaa. Uudempi Ural ei ole läheskään sen veroinen. Uutta ajoneuvoa käytettiin Venäjän hyökätessä Ukrainaan vuonna 2022; Oryxspioenkop analysoi valokuva- ja videodataa ja havaitsi, että Venäjä oli 4. syyskuuta 2023 mennessä menettänyt ainakin 939 Ural-4320-konetta (mukaan lukien 165 tankkeria). Zilit olisivat takulla vielä liikenteessä.
ellauri338.html on line 200: Ruokalaji esiintyy nimellä "Kiev cutlets" jo vuonna 1915. -Moskovan "Kotiäidin aikakauslehti" julkaisi reseptin "Kiovan kotletteja kanasta tai vasikasta", jossa pala voita kääritään kotlettien sisään ja itse kotletti leivitetään kananmunassa ja korppujauhoissa.
ellauri338.html on line 202: William Pokhlobkin [ru] väitti, että kiovatyyliset kotletit keksittiin väitetysti vuonna 1912 Pietarissa ja niitä kutsuttiin "Novomykhailiv-kotletteiksi" läheisen Mykhailivin palatsin mukaan.
ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri338.html on line 265: Bushin puhe herätti myös kritiikkiä kotona koskemattomuudesta, vaikka hän tuskin oli yksin siinä; vasta edellisenä vuonna Britannian pääministeri Margaret Thatcher oli julistanut, ettei hän voi avata suurlähetystöä Kiovassa enempää kuin San Franciscossa. Boston Globe kutsui sitä " Bushin liigaksi Kiovassa" pääkirjoituksessa, jossa hän kritisoi Bushia siitä, että hän "suomissi häntä liian syvästi saadakseen lohtua sisäisen kansallisen keskustelun toisella puolella". Sanomalehti katsoi, että Bush oli ollut epäreilu kielellään, erityisesti käyttämällä ilmauksia, kuten "itsemurhainen nationalismi", "etninen viha" ja "paikallinen despotismi", jotka sen mielestä "menivät liian pitkälle". 29. elokuuta 1991 Ken Safiren setä William Safire käytti New York Timesin kolumniaan nimetäkseen sen "Chicken Kiev" -puheeksi. Myöhemmin Safire kommentoi, että puhe oli saanut Bushin vaikuttamaan "vapauden vastaiselta" ja vaarantanut Yhdysvaltojen suhteet Ukrainan "nousevaan eurooppalaiseen valtaan". Mensch näitä amerikan juutalaisia.
ellauri338.html on line 267: The Economist sanoi 8. helmikuuta 1992, että puhe oli "räikein esimerkki" siitä, että muut kansat eivät tunnustaneet Ukrainan itsenäisyyden väistämättömyyttä. Mies kanapuvussa esiintyi lukuisissa tapahtumissa Bushin vuoden 1992 uudelleenvaalikampanjan aikana. Bush kommentoi puhetta vuonna 2004 ja selitti, että hän tarkoitti, että ukrainalaisten ei pitäisi tehdä "jotain tyhmää" ja että jos heidän "johtajansa eivät olisi toimineet fiksusti, Moskova olisi joutunut tukahduttamaan". Vuonna 2005 Condoleezza Riisi vastasi kysymykseen lehdistötilaisuudessa pitämästä puheesta, että oli helppo nähdä jälkikäteen, mikä puheen perspektiivissä oli vialla, mutta ydinaseisen rauhanomaisen hajoamisen Neuvostoliitto ei ollut niin ilmeinen vuonna 1991. Konservatiivinen Washington Examiner arvioi vuonna 2011, että se "on saattanut olla kaikkien aikojen pahin puhe amerikkalaiselta toimitusjohtajalta".
ellauri339.html on line 56: Luultavasti noin vuonna 987 tolteekkikuningas Quetzalcoatl (mayakielellä Kukulcán) valtasi Chichén Itzán ja teki siitä pääkaupunkinsa. Tolteekkikulttuuri sulautui alueen mayakulttuuriin saaden vaikutteita myös keskisestä Meksikosta ja Puuc (Puuhiset)-kulttuurista.
ellauri339.html on line 99: Tänä päivänä vuonna 1896 syntyi erinomainen Neuvostoliiton komentaja, neljä kertaa Neuvostoliiton sankari, Neuvostoliiton marsalkka Georgiy Zhukov. Ihmiset kutsuivat häntä "Voiton marsalkka".
ellauri339.html on line 101: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri339.html on line 105: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri339.html on line 107: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."
ellauri339.html on line 109: Moskovassa vuonna 1995 Manezhnaya-aukiolle pystytettiin ratsastusmuistomerkki Žukoville. Hänen nimeään kantaa 190 katua ja aukiota Venäjän eri kaupungeissa. Säälittävä juutalainen runoilija ja takinkääntäjä Joseph Brodsky omisti hänelle runoja:
ellauri339.html on line 124: Suomen hallituksen yritykset pienentää valtion budjettialijäämää (vuonna 2024 Suomen valtionvelka on 11,5 miljardia euroa) köyhälistön kustannuksella "työnsivät epäluottamusta ja vihaa" ihmisten keskuudessa. Puhumme erityisesti työttömyysetuuksien alentamisesta ja työvakuutuksen purkamisesta, jolloin riskit siirtyvät työnantajalta työntekijöille. Ammattiliittojen mukaan hallituksen toimet tuhoavat työmarkkinajärjestelmää ja työehtosopimusten pakollista luonnetta.
ellauri339.html on line 187: Hollantilaisesta uskonsiivoojasta Menno Simonsista, joka oli katolinen pappi, tuli anabaptisti vuonna 1536. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti harjallisella toiminnallaan.
ellauri339.html on line 189: Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää vielä hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaisiin', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimityxen 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi.
ellauri339.html on line 197: "International" A. Ya. Kotsin coverina Venäjällä tuli vallankumouksellisen sosiaalidemokratian yleisesti tunnustettu puoluehymni vuoden 1918 alusta lähtien - RSFSR:n, sitten Neuvostoliiton, hymni. Neuvostoliiton uuden kansallislaulun hyväksymisen yhteydessä vuonna 1944 "Internationalista" tuli All Unionin kommunistisen puolueen virallinen hymni. Teksti kuuluu ranskalaiselle runoilijalle, anarkistille, First Internationalin ja Pariisin kommuunin jäsenelle Eugene Potierille. Se kirjoitettiin Pariisin kommuunin tappion päivinä (1871), ja se laulettiin alun perin "La Marseillaisen" säveleen.
ellauri339.html on line 494: Vladimir Zelensky sanoi Reuters Next -konferenssissa New Yorkissa, että Ukraina yrittää vielä tänä vuonna saavuttaa menestystä taistelukentällä. Hänen mukaansa taistelukontaktilinjalla ei ole umpikujaa, ja Ukrainan asevoimilla on suunnitelma jatkotoimista. Kivitetään ryssiä kauko-ohjatuilla drööneillä.
ellauri339.html on line 560: "Demokraattinen kirves" -puolueen ehdokas Kiovan kaupunginvaltuuston varajäseneksi Kiovan paikallisvaaleissa vuonna 2020, listan sijalla 2. Lupa "Demokraattisen kirveen" taistelijoiden kuntouttamiseen.
ellauri339.html on line 677: Ukrainaa voidaan pitää varoittavana esimerkkinä. Tällänen privaattirahoitettu sodankäynti on oikea korruption pesäke. Vaikka ukrainalaiset usein halveksivat Venäjää sen sekaantumisesta, heidän maansa sotilaallinen kriisi oli suurelta osin itseaiheutettu, ja se jatkuu edelleen. Hallitus kuluttaa enemmän armeijaansa – 6,1 miljardia dollaria viime vuonna, 28 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017 – mutta vatulointi jatkuu. Ukraina sijoittui Transparency Internationalin 2017 korruptiohavaintoindeksissä sijalle 130 (yhdessä muun muassa Myanmarin ja Sierra Leonen kanssa), ja vaikka tämä pistemäärä heijastaa tasaista parannusta vuodesta 2013 lähtien, sotilashankinnat ovat edelleen sekaisin. Esimerkiksi viime vuonna presidentti Porošenkon liikekumppanin omistama AC Bogdan Motors JSC myi 100 ambulanssia 32 000 dollarilla kappaleelta armeijalle tarjouskelvottomassa sopimuksessa. Ajoneuvot osoittautuivat ylihinnoitetuiksi ja viallisiksi, mikä oli suuri skandaali presidentille. (Bogdan Motors kiistää kaiken sopimattomuuden sopimuksen saamisessa.)
ellauri340.html on line 114: Onnistuneelta vaikuttaneen vuoden 1992 syöpäleikkauksen jälkeen Laschilla diagnosoitiin jälleen etäpesäkkeinen syöpä vuonna 1993. Hän kieltäytyi kemoterapiasta ymmärrettyään sen antavan vain vähän lisää elinaikaa sekä arvioituaan sen vievän energiaa, jota hän tarvitsi kirjoittamisen ja opettamisen jatkamiseen. Eräälle asiantuntijalle hän kirjoitti: "Minä halveksin pelkän elämisen vuoksi elämään takertumista, mikä tuntuu amerikkalaisessa mielenlaadussa niin syvälle juurtuneelta." Lasch kuoli 61-vuotiaana syöpään kotonaan Pittsfordissa New Yorkissa 14. helmikuuta 1994. Oikein Lasch! Täällä GAL-TAN nelikentän lounaisnurkassa on vielä tilaa yhdelle joka ei käytä Rexonaa!
ellauri340.html on line 139: Bauman syntyi tarkkaavaiseen puolalaiseen juutalaisperheeseen Poznańissa, toisessa Puolan tasavallassa, vuonna 1925. Vuonna 1939, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Puolan, hänen perheensä pakeni itään Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan aikana Bauman värväytyi Neuvostoliiton hallitsemaan ensimmäiseen Puolan armeijaan ja työskenteli politrukkina. Hän osallistui Kolbergin taisteluun (1945) ja Berliinin taisteluun. Toukokuussa 1945 hänelle myönnettiin sotilaallinen kunniaristi. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli yksi Puolan armeijan nuorimmista majoneeseista.
ellauri340.html on line 144: Aluksi Bauman pysyi lähellä ortodoksista marxilaista oppia, mutta Georg Simmelin ja Antonio Gramscin vaikutuksesta hän kritisoi yhä enemmän Puolan kommunistista hallitusta. Tästä johtuen hänelle ei koskaan myönnetty professuuria edes habilitoitumisen jälkeen . Mutta sen jälkeen kun hänen entisestä opettajansa Julian Hochfeldistä tehtiin Unescon yhteiskuntatieteiden osaston varajohtaja Pariisissa vuonna 1962, Bauman itse asiassa peri Hochfeldin tuolin.
ellauri340.html on line 148: Puolalaisen Politykan viikkolehden 2011 haastattelussa Bauman kritisoi sionismia ja Israelia sanomalla, että Israel ei ole kiinnostunut rauhasta ja että se "käyttää holokaustia hyväkseen laillistaakseen kohtuuttomia tekoja". Hän vertasi Israelin Länsirannan muuria Varsovan geton muureihin, jossa tuhansia juutalaisia kuoli holokaustissa. Israelin Puolan-suurlähettiläs Zvi Bar kutsui Baumanin kommentteja "puolitotuuksiksi" ja "perusteettomiksi yleistyksiksi". Vuonna 2013 Bauman teki ensimmäisen vierailunsa Israeliin sen jälkeen, kun hän lähti Israelista vuonna 1970.
ellauri340.html on line 339: Comics Code Authorityn (CCA) perusti vuonna 1954 Comics Magazine Association of America vaihtoehtona hallituksen asetuksille. CCA:n ansiosta sarjakuvakustantajat pystyivät itse säätelemään sarjakuvien sisältöä Yhdysvalloissa. Koodi oli vapaaehtoinen, koska sen käyttöä ei vaadittu laissa, vaikka jotkut mainostajat ja jälleenmyyjät halusivatkin turvautua siihen. Jotkut julkaisijat, kuten Dell, Western ja Classics Illustrated, eivät koskaan käyttäneet sitä. Sen koodi, jota yleisesti kutsutaan "sarjakuvakoodiksi", kesti 2000-luvun alkuun saakka. CC-muodostelma seurasi moraalista paniikkia, joka keskittyi sarjaan senaatin kuulemistilaisuuksia ja psykiatri Fredric Werthamin kirjan Seduction of the Innocent -julkaisua.
ellauri340.html on line 343: 2000-luvun alkuun mennessä kustantajat ohittivat CCA:n ja Marvel Comics hylkäsi sen vuonna 2001. Vuoteen 2010 mennessä vain kolme suurta kustantajaa noudatti sitä: DC Comics, Archie Comics ja Bongo Comics. Bongo erosi CCA:sta vuonna 2010. DC ja Archie seurasivat tammikuussa 2011, mikä poisti koodin kokonaan käytöstä.
ellauri340.html on line 345: Comics Magazine Association of America (CMAA) perustettiin syyskuussa 1954 vastauksena laajalle levinneeseen yleiseen huoleen sarjakuvien graafisesta väkivallasta ja kauhukuvista. Se nimesi New Yorkin tuomarin Charles F. Murphyn (1920–1992), joka on nuorisorikollisuuden asiantuntija, johtamaan organisaatiota ja suunnittelemaan itseään valvovan "eettisen säännöstön ja standardit" alalle. Hän perusti Comics Code Authorityn (CCA) perustaen sen koodin enimmäkseen noudattamattomaan koodiin, jonka Association of Comics Magazine Publishers laati vuonna 1948 ja joka puolestaan oli mallinnettu löyhästi vuoden 1940 Hollywood Production Coden, joka tunnetaan myös nimellä "Hays Code".
ellauri340.html on line 355: Seuraavassa näkyy koko koodi sellaisena kuin se oli vuonna 1954. Netflixistä näkyy että tää koodi on täysin murtumaton. Tuskin edes Enid Blytonin koodinsärkijät pystyisivät sitä purkamaan, homo Turingista puhumattakaan. Pientä jälkijättöä on siinä että sopimaton kielenkäyttö antaa 16+ merkinnän, julkipanosta tulee vähemmän, huumekaupasta, tapoista ja verisestä mätkinnästä ei midiä. Se on kodeissa ihan normipäivää, uusperheen arkea.
ellauri340.html on line 409: Tsaari Aleksei Mihailovitš alkoi uudistaa kirkon käytäntöjä ja jumalanpalvelustekstejä vuonna 1656. Käytännön työn teki patriarkka Nikon. Hän muutti vanhan slaavilaisen liturgian järjestyksen kreikkalaiseen muotoon, jossa oli pieniä eroja Venäjällä käytössä olleisiin jumalanpalvelusteksteihin verrattuna. Venäläinen kirkkoväki koki uudistukset maailmanjärjestyksen perustuksien järkkymisenä. Tärkein kiistakysymys koski ristinmerkin tekoa. Nikon vaihtoi aiemmin käytössä olleen kahdella sormella tehtävän ristinmerkin kolmisormiseksi. Suuri määrä kansaa koki muutokset lopunajallisiksi merkeiksi, jotka paljastivat Venäjän valtion ja kirkon antikristuksen edustajiksi.
ellauri340.html on line 471: 1960-luvun lopulla hän ansaitsi maineensa avantgarden jäsenenä sellaisilla näytelmillä kuin Offending the Audience (1966), joissa näyttelijät analysoivat teatterin luonnetta ja vuorotellen loukkaavat yleisöä ja ylistävät sen "suoritusta" sekä Kaspar ( 1967). No vittu mikä oivallus. Tänhän Jouko Turkan oululaiset ylioppilaat pani paremmaxi ja heitti yleisöä kakkakökkäreillä. En todellakaan pidä teatterista. Hänen romaaneihinsa, jotka ovat enimmäkseen ultraobjektiivisia, rajatilaisia henkilöitä, ovat Maalivahdin ahdistus rangaistuspotkussa (1970) ja Vasenkätinen nainen (1976). Äitinsä vuonna 1971 tekemän itsemurhan johdosta hän heijasteli hänen elämäänsä romaanissa A Sorrow Beyond Dreams (1972). No olisin mäkin tehnyt izarin jos olis tää ovipainike tolleen tullut vikatikkinä.
ellauri340.html on line 482: Hän ohjasi myös elokuvia, mukaan lukien sovitukset romaaneistaan Vasenkätinen nainen Die linkshändige Fraun jälkeen ja Poissaolo Die Abwesenheitin jälkeen. Vasenkätinen nainen julkaistiin vuonna 1978 ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1978 ja voitti kultaisen palkinnon saksalaiselle Arthouse Cinemalle vuonna 1980. Leonard Maltinin elokuvaoppaan kuvaus elokuvassa on, että nainen vaatii miehensä lähtemään ja tämä suostuu. "Aika kuluu... ja yleisö nukahtaa." Voi hyvin uskoa.
ellauri340.html on line 508: Vaikka Handke nousi ensimmäisen kerran esiin näytelmäkirjailijana ja kirjailijana, jolla on tuottelias tuotanto (hän on kymmenien teosten kirjoittaja), hän on tullut paljon tunnetummaksi politiikastaan. Hänen tukensa Serbialle 1990-luvun Balkanin sodissa, erityisesti hänen lausuntonsa Bosnian muslimeihin kohdistuvasta kansanmurhaväkivallasta, on tehnyt hänestä paarian, like Ritu Gagra. Tottunut vastustaja Handke hyväksyi syrjäytyneen asemansa ja tarjosi outoa kiistaa sodan tosiseikoista, jotka vaikuttivat monilta harhaluuloilta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hänellä oli vain välähtävä henkilökohtainen kiinnostus Balkanin politiikkaan – hänen äitinsä oli slovenialainen, josta hän piti kiinni kasvavalla intensiteetillä. Seuraavina vuosina Handke on kaivautunut entistä syvemmälle. Kun Slobodan Milošević kuoli vuonna 2006 sotarikosten oikeudenkäynnissä, Handke puhui hänen hautajaisissaan. Vuosia myöhemmin Serbian hallitus ruokkii ja koristeli hänet. Huolimatta korkean profiilin kirjailijoiden, kuten Elfriede Jelinekin ja Karl Ove Knausgaardin, tuesta, hänen maineensa on kärsinyt. Kun hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019, protesti oli laajalle levinnyttä ja yksi Nobel-komitean jäsen erosi välittömästi, osittain hänen politiikkansa takia. Olisivat saaneet erota koko porukka, kuten pian nähtiin.
ellauri340.html on line 512: Handsken lapsuus oli yksinäistä. Hän syntyi vuonna 1942 slovenialaisen äidin ja saksalaisen isän, natsisotilaan, poikana. Handke tapasi isänsä vasta aikuisiässä, ja hänen isäpuolensa oli väkivaltainen alkoholisti, joka terrorisoi häntä nuoruudessaan. Hänet vartutettiin Etelä-Itävallan maaseudulla lähellä Slovenian rajaa, eristäytynyttä maisemaa, joka kulkee läpi hänen kirjoituksensa. Hän syntyi vuonna 1942 köyhässä maakuntakaupungissa Etelä-Itävallassa, äitinsä ja tämän naimisissa olevan rakastajan avioliiton pojaksi. Hänet kasvattivat äitinsä ja väkivaltainen isäpuoli. Handsken elämä oli monessa suhteessa samanlaista kuin Wolfram Rothilla.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri340.html on line 524: Silti vaikka hän kirjoitti Yhdysvalloista, Handke ei koskaan oikeastaan jättänyt kasvattinsa Eurooppaa. 1970-luvulla hän tuotti osan saavutettavimmista teoksistaan ottamalla huomioon oman elämäntarinansa sekä kirjailijan ja tekstin välisen suhteen. Lyhyessä mutta voimakkaassa muistelmassa A Sorrow Beyond Dreams, kirjasta, josta hänet tunnetaan parhaiten anglofonisten lukijoiden keskuudessa, Handke kuvailee äitinsä itsemurhaa, ja kenties hänen rehellinen surunsa myöntäminen antaa lukijan päästä kielen tanssin ulkopuolelle. Samoin The Weight of the World (kirjoitettu 70-luvun puolivälissä, mutta julkaistu vuonna 1977), eräänlainen päiväkirja, joka kertoo Handken havainnoista sairauden aikana, tuli Länsi-Saksan bestselleriksi. Poliittisia kannanottoja välttävä kirja on sarja helmimäisiä vinjettejä kosmopoliittisesta elämästä, isyydestä ja kuolevaisuudesta.
ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
ellauri340.html on line 543: Matkan jokiin jälkeen Handke meni vielä pidemmälle. Vaikka hän vahvisti vuonna 2006, että Srebrenican verilöyly, jolloin Bosnian serbijoukot tappoivat yli 8 000 Bosnian muslimimiestä ja -poikaa, oli rikos ihmisyyttä vastaan, hän ei käyttänyt sanaa "kansanmurha" kuvaamaan tapahtumaa. (Hän jatkoi sanan käyttämistä lausunnossaan vuosia myöhemmin.) Miloševićin hautajaisissa Handke sanoi, ettei hän ollut tietänyt Serbian rikoksista, ja totesi: "En tiedä totuutta. Mutta minä katson. Kuulen. Tunnen. Minä muistan. Minä kysyn." Tietenkin näiden toimien kohde on tyylikkäästi jätetty pois, viimeinen perversio Handken myöhäismodernistisesta rakkaudesta moniselitteisyyteen. Kirjallinen monimutkaisuus muuttui epäilyksen kylvämiseksi sotarikosten ylivoimaisten todisteiden edessä.
ellauri340.html on line 566: Corinna Belzin vuonna 2016 julkaisemassa dokumentissa Peter Handke: Metsässä, saattaa olla myöhässä, joka tehtiin kirjailijasta ennen hänen Nobel-voittoaan, näemme kuvan kirjailijasta hänen kodissaan Pariisin laitamilla. Ei täysin yllätykseksemme, hän tekee pitkiä kävelylenkkejä, karsii puita puutarhassaan. Hän on kiireinen ja kerää sieniä. Handke on kaikki silmät ja korvat turvapaikassaan, romanttinen hahmo - ehkä hieman liian mukava. Viihtyisiin huoneisiinsa ja yksityiseen puutarhaansa eristetty Handke käyttäytyy lievästi yllättyneenä, ettei yksikään toimittaja ole tullut näkemään hänen näkökulmaansa Serbiaan. Kun Belz yrittää painostaa Handkea vuosien kritiikin varaan, hän hämärtää, ei koskaan myöntämättä, mutta lopulta myöntää, että lasku "kummittelee" häntä. Täällä näemme edelleen Handken, joka pysyy itsepäisesti kaukana ympäröivästä maailmasta. Kun olet voittanut kaiken, miksi antautua nyt?
ellauri340.html on line 571: David Schurman Wallace. David Schurman Wallace on kirjailija, joka asuu New Yorkissa. Hän on avustava toimittaja The Paris Review -lehdessä. Abolitionistien vuonna 1865 perustama The Nation on pitkään uskonut, että riippumattojournalismilla on kyky saada aikaan demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi maailma. Se on täyttä puppua.
ellauri340.html on line 588: Toimittajat ja kriitikot olivat raivoissaan, mutta Handke tuplasi. Keväällä 1999, kun USA ja naton liittolaiset aloittivat pommikampanjan serbien karkottamiseksi Kosovosta, hän vieraili Belgradissa osoittaakseen tukensa Slobodan Miloševićin hallinnolle. Muutamaa kuukautta myöhemmin amerikkalaisen toimittajan Peter Maassin mukaan Handke sai Jugoslavian passin. Kun Milošević kuoli vuonna 2006, Handke piti ylistyspuheen hänen hautajaisissaan. Ei ihme että länkkärit poltti hihansa. Kyykäärme povella!
ellauri340.html on line 615: Toukokuun 1968 tapahtumien aikana Baudrillard työskenteli tiiviisti filosofi Humphrey De Battenburgen kanssa, joka kuvaili Baudrillardia "visionääriksi". Hän sai ensimmäisen kameransa vuonna 1981 Japanissa, mikä johti siihen, että hänestä tuli valokuvaaja.
ellauri340.html on line 619: Vuonna 1970 ensimmäisen avioliitonsa aikana Baudrillard tapasi 25-vuotiaan Marine Dupuisin, kun tämä saapui Nanterreen, jossa hän oli professori. Marine jatkoi median taiteellisena johtajana. He menivät naimisiin vuonna 1994, kun Jean oli 65-vuotias.
ellauri341.html on line 63: Nebukadnessar II (/ n ɛ b j ʊ k ə d ˈ n ɛ z ər /; Babylonin nuolenpääkirjoitus: Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa "Nabu, kampaa tukkasi"; Raamatun heprea: נְבוּכַדְנֶאצַּר Nəḇūḵaḏneṣṣar), kirjoitettu myös Nebukadnessar II: ksi, oli toinen Neo-Perlingin isä, hänen ruotsilaisensa Neo-peringi Basar -6. 5 eKr. omaan kuolemaansa vuonna 562 eKr. Historiallisesti tunnettu Nebukadnessar Suurena häntä pidetään tyypillisesti valtakunnan suurimpana kuninkaana. Nebukadnessar on edelleen kuuluisa sotilaallisista kampanjoistaan Levantissa, rakennusprojekteistaan pääkaupungissaan Babylonissa, mukaan lukien Babylonin riippupuutarhat, ja roolistaan juutalaisten historiassa. Tämä Nebukadnessar hallitsi 43 vuotta, ja hän oli Babylonian dynastian pisimpään hallinnut kuningas. Kuolemaansa mennessä hän oli yksi maailman vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista.
ellauri341.html on line 65: Nebukadnessar II saavutti itselleen mainetta jo isänsä hallituskaudella johtaen armeijoita Assyrian valtakunnan meedo-babylonialainen valloitus. Karkemishin taistelussa vuonna 605 eKr. Nebukadnessar aiheutti murskaavan tappion faarao Neko II:n johtamalle egyptiläiselle armeijalle ja varmisti, että Uus-Babylonian valtakunta seuraisi Uus-Assyrian valtakuntaa hallitsevana voimana muinaisessa Lähi-idässä. Pian tämän voiton jälkeen Nabopolassar kuoli ja Nebukadnessarista tuli kuningas.
ellauri341.html on line 212: Suomen keskusrikospoliisi etsintäkuulutti Bivolarun vuonna 2017 epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. KRP antoi hänestä samalla eurooppalaisen pidätysmääräyksen.
ellauri341.html on line 224: Ylen mukaan Aivopieru tuomittiin vuonna 2013 Romaniassa kuudeksi vuoksi vankeuteen seksistä alaikäisen kanssa. Vapauduttuaan vankeudesta hän katosi täysin suomalaisten viranomaisten tutkasta.
ellauri341.html on line 228: Vuonna 2005 Ruotsin korkein oikeus suostui myöntämään Bivolarulle poliittisen pakolaisstatuksen vastauksena hänen väitteisiinsä Romanian viranomaisten vainosta. 14. kesäkuuta 2013 Romanian korkein kassaatiotuomioistuin tuomitsi Gregorian Bivolarun lopullisesti kuudeksi vuodeksi vankeuteen ilman ehdotusta seksuaalisesta toiminnasta alaikäisen kanssa. Lisäksi hänet vapautettiin kaikista muista häntä vastaan esitetyistä syytteistä (esim. vähäinen ihmiskauppa). Gregorian Bivolaru on myös Interpolin "ettähakujen" listalla törkeästä ihmiskaupasta syytettynä.Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 2021 antamassa tuomiossa hänet julistettiin rikolliseksi, koska hän pakotti seuraajansa luovuttamaan säästönsä hänelle ja harrastamaan seksiä toistensa ja hänen kanssaan hänen käskystä. . Nuoret naisjäsenet sanoivat, että heidät pakotettiin työskentelemään stripparina ja esiintymään hardcore-pornoelokuvissa. Vuonna 2013 hänet tuomittiin poissaolevana seksistä alaikäisen kanssa. Ranska teloitti hänelle eurooppalaisen pidätysmääräyksen.
ellauri341.html on line 230: Gregorian Bivolaru, syntynyt Tărtășeștissa , Ilfovin piirikunnassa , (nykyisin Dâmbovițan läänissä ), Romaniassa , suoritti lukion Bukarestissa. Hän liittyi Bukarestin metroyhtiön edeltäjään ammattitaidottomaksi työntekijäksi vuonna 1971. Hän aloitti pornojoogan harjoittamisen 17-vuotiaana.
ellauri341.html on line 234: Greg tuomittiin sairaalahoitoon Poiana Maren neuropsykiatrian sairaalaan Doljin piirikunnassa. IML-raportissa diagnoosi oli skitsoidinen persoonallisuushäiriö, vainoharhaisuus, johon liittyy pakkomielteisiä fobisia elementtejä. Psykologi, Bivolarun läheinen ystävä ilmeisesti vahvisti skitsoidisen persoonallisuushäiriön diagnoosin. Kun nuori tyttö vuonna 1983 kysyi osallistumisesta Bivolarun kursseille, ystävä neuvoi häntä pysymään erossa hänestä, koska hän on "psykopaatti".
ellauri341.html on line 263: Aloitettuaan kirjeenvaihdon Mircea Eliaden, tuolloin Yhdysvalloissa asuneen suuren romanialaisen uskontohistorioitsijan kanssa (sen Saul Bellowin vittumaisen naapurin), jota kommunistit pitivät "kansan vihollisena", Gregorian Bivolaru joutui salaisen poliisin ensimmäiseen kierrokseen kotonaan. vuonna 1971, ennen kuin hän täytti 20 vuotta. Absurdilla tekosyyllä etsiä kadonneita naisia varastosta, kolme salaisen poliisin agenttia sai tehtäväkseen ryöstää talon. Itse asiassa he halusivat pelotella häntä ja he ottivat pois kaikki hänen henkisyyttä käsittelevät muistikirjat, kaikki kopiokirjat, muistiinpanot sekä pornokuvat, joita vaihdettiin ulkomailta tulleiden ihmisten kanssa. Näin alkoi salaisen poliisin 19 vuotta kestänyt terrori ja häirintä - joulukuuhun 1989 asti, jolloin Ceausescun hallinto kaatui.
ellauri341.html on line 271: Vapauduttuaan vuonna 1986 hänet laitettiin jatkuvasti kommunistisen hallinnon vaarallisimpien ihmisten luetteloon, ja hän oli jatkuvasti salaisen poliisin valokeilassa, mutta hän ei koskaan lopettanut joogan harjoittamista ja opettamista, mikä saavutti ainutlaatuisen hengellisen vastarintaliikkeen. kommunistinen Romania. Gabriel Andreescu, CNSAS-arkiston tutkija, toisinajattelija ja ihmisoikeusaktivisti, toteaa kirjassaan "MISA - Radiography of a repression", että Gregorian Bivolarun koordinoima joogiryhmä on "ainoa esimerkki pitkäaikaisesta kollektiivisesta vastarinnasta kommunistihallinnon aikana. Nicolae Ceausescusta se oli harmillista. Kaikki muut olivat suht koht tyytyväisiä".
ellauri341.html on line 273: Sorto huipentui vuonna 1989 Gregorian Bivolarun pidätykseen, poliittiseen tuomitsemiseen ja pakkosairaalaan Poiana Maren psykiatriseen sairaalaan - niin sanottuun hermostosairaussairaalaan, itse asiassa autioon ja kauheaan paikkaan, jossa raiskattiin ei-toivottuja poliittisia vankeja, jotka eivät jakaneet. Kommunistisen hallinnon visio lähetettiin asteittain hävitettäväksi. Pidätetyn Gregorian Bivolarun lääketieteellisissä tiedostoissa oli määrätty lääkkeitä, jotka olisivat tappaneet tavallisen miehen muutamassa viikossa. Lääkäri, jonka piti antaa tätä hoitoa, vaaransi kuitenkin uransa jättämällä tekemättä sitä, mitä kommunistiviranomaiset vaativat häneltä. Monia vuosia myöhemmin tämä lääkäri Leonard Hriscu totesi haastattelussa: ”Gregorian ei ollut mies, joka tarvitsisi minkäänlaista psykiatrista hoitoa; hän tiesi paljon ja oli suuren kulttuurin mies, joten en useinkaan pystynyt pysymään hänen vauhdissaan intiimeissä keskusteluissamme, vaan minun piti perääntyä. En olisi missään olosuhteissa voinut hyväksyä hänelle määrättyä diagnoosia."
ellauri341.html on line 275: Lisävahvistuksena Bukarestin käräjäoikeus vahvisti heinäkuussa 2011 kommunistisen ajan poliittisia vakaumuksia koskevaan lakiin perustuvalla lainvoimaisella päätöksellä sekä vuoden 1977 että 1984 tuomioiden poliittisen luonteen sekä Gregin päästämisen Poiana Maren psykiatrian sairaalasta vuonna 1989. Toisin sanoen Gregorian Bivolaru ei syyllistynyt minkään yleisen lain normien rikkomiseen, hän vain puolusti erilaisia arvoja (esim. ihmiskauppa) ja kuin totalitaarisen kommunistisen hallinnon hyväksymät arvot.
ellauri341.html on line 289: Huolimatta median halventavasta kampanjasta ja jopa poliisin pelottelusta, MISA-joogakoulu on jatkanut kehittymistä, inspiroimalla ja juurruttaen tuhansille ja kymmenille tuhansille ihmisille henkisiä ideoita ja arvoja. Koska niin suuri joukko ihmisiä huolestutti valtarakenteita ja Gregorian Bivolaru oli jo monesta näkökulmasta epämiellyttävä henkilö, MISA joutui maaliskuussa 2004 "Romanian suurimmaksi järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseksi operaation uhriksi". vuoden 1989 vallankumouksen jälkeen.” Yli 300 santarmia, syyttäjää, poliisia ja erikoisjoukkojen jäsentä meni väkivalloin joidenkin joogaopiskelijoiden 16 yksityiskotiin, joita pahoinpideltiin ja terrorisoitiin väittäen, että he olivat tekemisissä prostituutio-, huume- ja asekaupan verkoston kanssa. Tosiasia on, että he eivät löytäneet todisteita, jotka millään tavalla syyttelivät MISA:n jäseniä ja kannattajia ja oikeuttaisivat valtavan joukkojen sijoittamisen. Viranomaisten tuolloin tekemät lähes uskomattomat väärinkäytökset ovat olleet kanteiden kohteena Euroopan unionin tuomioistuimessa. Kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2016, Romanian valtion oikeuteen haastaneet joogan harjoittajat voittivat tämän oikeudenkäynnin lähes 300 000 euron vahingonkorvauksin, kun taas Romaniassa näihin väärinkäytöksiin syyllistyneiden selvittämiseen liittyvät tutkimukset olivat pitkään piilossa.
ellauri341.html on line 365: Vuoden 1923 sionistikongressissa Arlosoroff valittiin sionistien toimintakomiteaan. Hän oli tuolloin vain 24-vuotias. Kieltäytyessään yliopistovirasta hän lähti Saksasta Brittiläisen Palestiinan mandaattiin vuonna 1924. Vuonna 1926 hänet valittiin edustamaan yishuv - puoluetta Kansainliitossa Genevessä.
ellauri341.html on line 438: Haya Harareet ( hepreaksi : חיה הררית ) (20. syyskuuta 1931 – 3. helmikuuta 2021) oli israelilainen näyttelijä ja käsikirjoittaja. Yksi hänen tärkeimmistä elokuvarooleistaan oli Estherin, Ben Hurin rakkausinnostuksen esittäminen Hollywoodissa vuonna 1959 tehdyssä kristinuskonnollisessa elokuvassa Ben-Hur, jonka miespääosan esitti joxeenkin leuaton Charlton Heston.
ellauri341.html on line 440: Brittitaustainen Charlton oli 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa yksi kourallisista Hollywood-näyttelijöistä, jotka tuomitsi avoimesti rasismin, ja hän oli myös aktiivinen kansalaisoikeusliikkeen kannattaja. Vuonna 1987 Heston erosi demokraattisesta puolueesta ja tuli republikaaniksi, perusti konservatiivisen poliittisen toimintakomitean ja tuki Ronald Reagania. Heston oli National Rifle Associationin (NRA) viiden kauden presidentti vuosina 1998–2003. Ilmoitettuaan sairastavansa Alzheimerin tautia vuonna 2002 hän jäi eläkkeelle näyttelemisestä ja NRA:n puheenjohtajuudesta. Vuoden 1995 omaelämäkerrassaan In the Arena sen jälkeen, kun hänestä tuli konservatiivinen republikaani, Heston kirjoitti, että ajaessaan takaisin The War Lord -elokuvan kuvauspaikalta hän näki Barry Goldwater for President -mainostaulun, jossa oli hänen kampanjansa iskulause "Sydämessäsi tiedät, että hän on oikeassa" ja ajatteli itsekseen: "Kirottua, hän on oikeassa." Heston sanoi myöhemmin, että hänen tukensa Goldwaterille oli tapahtuma, joka auttoi häntä kääntämään takkinsa asevalvontalakeja ja neekereiden hyysäystä vastaan.
ellauri341.html on line 451: Harareet myös käsikirjoitti käsikirjoituksen vuoden 1967 brittiläiseen elokuvaan Our Mother's House , pääosassa Dirk Bogarde, ja hän meni naimisiin elokuvan ohjaajan Jack Claytonin kanssa. Pari oli yhdessä hänen kuolemaansa saakka vuonna 1995.
ellauri341.html on line 469: Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle, mutta CIA ei reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille. Uskottuaan vihdoin miten pieni talo Adolfilla oli Buenos Airesissa, Mossadin joukot kaappasivat Eichmannin Peter Malkinin johdolla Argentiinassa 11. toukokuuta 1960 maan lakien vastaisesti, ilman argentiinalaisten viranomaisten lupaa. Eichmann lennätettiin 21. toukokuuta 1960 salaa El Alin Bristol Britannia 4X-AGE -lentokoneella Israeliin. Argentiina katsoi tapauksen suvereniteettinsa loukkaamiseksi, kutsui Israelin-suurlähettiläänsä kotiin ja vaati YK:n turvallisuusneuvostoa koolle. Turvallisuusneuvosto päätti äänin 8–6, että Israelin oli ”sopivalla tavalla” hyvitettävä Argentiinalle sen kärsimä suvereniteetin loukkaus. (Mikähän se oli?)
ellauri341.html on line 492: Vuoden 2018 Netflix-elokuvassa Operation Finale Eichmannia näyttelee britti Ben Kingsley ja Peter Malkinia jutku Oscar Isaac. Ben on näytellyt myös Gandhia ja Oscar Poe Dameronia Star Warsissa. Poe Dameron on kuvitteellinen henkilö Tähtien sota -elokuvasarjassa. Hahmo esiintyi ensi kertaa vuonna 2015 elokuvassa Star Wars: The Force Awakens, jossa häntä esittää Oscar Isaac. Poe on Vastarinnan riveissä palveleva X-siipihävittäjän lentäjä, joka tahattomasti tuo entisen iskusotilas Finnin ("suomalainen!?") sekä Jakkulla asuvan romunkerääjä Reyn osaksi taistelua Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan.
ellauri341.html on line 527: Keidasteoria, skeidat tai sivistysperstaskut, jonka alun perin ehdotti Rafael Pumpelly vuonna 1908, jonka Vere Gordon Childe suositti vuonna 1928. Tämä teoria väittää, että ilmastossa, joka kuivui Atlantin pohjoisen laman muuttuessa, yhteisöt eristyivät keitaille, joissa heidät pakotettiin sekaantumaan eläimiin, jotka sitten kesytettiin siementen kylvämisen ohella. Tällä teorialla ei kuitenkaan nykyään ole juurikaan kannatusta arkeologien keskuudessa, koska tuon ajanjakson ilmastotiedot osoittavat, että tuolloin alueen ilmasto oli enemmän kosteaa kuin kuivaa.
ellauri341.html on line 529: Robert Braidwoodin ja Alex Schlumpfin (Hiihtoliitto) vuonna 1948 esittämä lentomäkien hypoteesi viittaa siihen, että maatalous alkoi Taurus- ja Zagros-vuorten mäkisellä kyljellä, missä ilmasto ei ollut niin kuiva kuin Childe uskoi ja hedelmällinen maaperä tuki erilaisia kasveja ja eläimiä, mitkä voitaisiin kesyttää ja vastaavasti siementää.
ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928. Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä. Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri342.html on line 315: Kuilu kertoi toimittaja ja kirjailija Unto Kamarasta, jolla oli homoseksuaalinen suhde tohtori H:ksi kutsuttuun kirjallisuudentutkijaan. Sisällissodan alkaessa Kamara liittyy punaisiin ja tappaa tohtori H:n. Kamara joutuu valkoisten vangiksi ja valkoiset upseerit vaativat häneltä sukupuolisia palveluita vastineena lievemmästä tuomiosta. Vapauduttuaan Kamara yrittää muuttaa elämänsä ja menee naimisiin. Lopulta hän kuitenkin tappaa vaimonsa ja tekee itsemurhan. Erityisesti oikeistolaiset lukijat ja arvostelijat hyökkäsivät teoksen rohkean sisällön vuoksi kirjan kimppuun pitäen sitä sairaana ja moraalisesti vahingollisena. Osittain tämän kritiikin takia Larni julkaisi seuraavan kirjansa vasta vuonna 1942 muutettuaan sitä ennen sukunimensä Laineesta Larniksi.
ellauri342.html on line 317: Yhdysvaltain kokemustensa perusteella Larni kirjoitti vuonna 1957 kirjan Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan. Tämä kirja oli satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä kuten pika-avioliitoista, kaupallisuudesta ja amerikkalaisten tietämättömyydestä muun maailman asioista. Päähenkilö Jeremias Suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, ja pian hänestä tulee siellä kiropraktikko Jerry Finn. Kirjan nimi tuli siitä, että eräs sen henkilöistä, kiropraktikko Iisakki Jokinen (Isaac Rivers) uskoi selkäkipuja aiheutuvan selkärangan neljännestä nikamasta. Naisviha on vankin säie Martin muuten harsuhkon turinoinnin kudelmassa. Veikkaan että Gurli oli päässyt kastroimaan Mapen pahasti.
ellauri342.html on line 319: Larnin tietämättä teos käännettiin Neuvostoliitossa vuonna 1959, ja kirjasta tuli siellä samoin kuin muissa Itä-Euroopan maissa heti valtaisa menestys. Larni jatkoi myöhemmin samantyyppisten satiiristen kirjojen parissa. mutta myöhemmät kirjat eivät enää saavuttaneet Neljännen nikaman suosiota. Kaikkiaan Larnin teoksia on käännetty 20 eri kielelle. Larnille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 59-18-240b, siltä varalta että haluatte käydä kusaisemassa tämän noskelaisen misogyynin haudalle.
ellauri342.html on line 337: Pyllervömpi Orko työskenteli 1930-luvulla Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja tuotti vuosikymmenen aikana kaikkiaan 23 elokuvaa. Hänen ohjaamistaan kahdeksasta elokuvasta merkittävimpiä ovat 740 000 uhria Suomessa vaatimut Jääkärin morsian (1938) ja ensimmäisenä miljoonan katsojan rajan ylittänyt kotimainen elokuva Siltalan pehtoori (1934). Suomi-Filmi levitti elokuvia myös Yhdysvaltoihin asti, mikä oli harvinaista tuohon aikaan. Orko kuoli 102-vuotiaana vuonna 2001, eli hän eli täysin rinnoin koko 1900-luvun.
ellauri342.html on line 342: Orko voitti vuonna 1966 ainoan Jussi-palkintonsa Tunteita-elokuvan tuottamisesta. Vuonna 1948 hän sai kauppaneuvoksen arvonimen ja vuonna 1979 professorin arvonimen. Vuonna 1987 häntä muistettiin elämäntyö-Jussilla. Hän oli Satakuntalaisen Osakunnan kunniajäsen. Hän oli ohuthuulinen nazijyrä.
ellauri342.html on line 578: Mamie Stoverin kapina on William Bradford Huien vuonna 1951 julkaisema romaani mississippiläisestä nuoresta naisesta, joka menee Hollywoodiin näyttelijäksi. Prostituutioon ajautuneena hän muuttaa Honoluluun, työskentelee bordellissa ja ottaa sen haltuunsa, haastaa prostituoituja koskevat rajoitukset sen jälkeen, kun USA:n asevoimat on kasattu saarelle, ostaa kiinteistöjä ja hänestä tulee varakas sodan voittaja (war profiteer).
ellauri342.html on line 582: Raoul Walshin ohjaama elokuvaversio julkaistiin vuonna 1956, jossa nimiroolissa oli Jane Russell. Käsikirjoitus droppasi kirjan Hollywood-kritiikin kuin kuuman perunan. Jane Russell tekee innokasta makuutyötä tarinassa, jossa on sekä karuja että realistisia näkökohtia. Lopuksi "Pari homolaulua elävöittävät epämiellyttävää toimintaa." The Revolt of Mamie Stover sisältää aikuisten teemoja (pornoa), naisten voimaantumista, sotaa ja romantiikkaa. EFK! Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
ellauri343.html on line 61: Varhaisimmat kuvaukset Novgorodin Lappiin kuuluneesta Rukajärvestä ovat 1500-luvulta. Vuonna 1578 tsaarin voivodi rakensi sinne linnoituksen, joka samana vuonna torjui ruotsalaisten hyökkäyksen. Vuonna 1597 Rukajärvelle pystytettiin kirkko ja perustettiin ortodoksinen seurakunta. Saman vuoden tarkastuskirjan mukaan Rukajärven pogostassa oli 44 asuttua taloa. Vuonna 1707 taloluku oli noussut 75:een. Seudulla asuneet karjalaiset harjoittivat kaskiviljelyä, kalastusta ja turkismetsästystä sekä toimittivat rautamalmia Petroskoin ja Kentjärven tehtaille. Ruotsalaiset hävittivät Rukajärven kyliä vuonna 1718. Lieksan ja Ilomantsin suomalaiset kävivät hävitysretkellä vuonna 1742.
ellauri343.html on line 65: Jatkosodassa 1941–1944 Rukajärven piiri oli suomalaisten miehittämä. Venäjä teki omalla puolellaan liikekannallepanon ja alueen siviiliväestö evakuoitiin Arkangelin ja Kirovin alueille sekä Uralille. Suomalaiset lähettivät Rukajärvelle 14. divisioonan, johon kuluivat muun muassa jalkaväkirykmentti 10, JR 52 ja JR 31. Rukajärven alueen komentaja oli eversti Erkki Raappana. Rukajärven–Ontajärven alueella käytiin kovia taisteluja varsinkin vuonna 1941 ja vuosina 1943–1944. Rukajärven kylä vallattiin 11.9.1941. Kaukopartiotoiminta alueella oli vilkasta molemmin puolin rintamaa koko sodan ajan. Suomalaiset pitivät saavutetut asemansa Rukajärvellä sodan loppuun asti. Suomalaisten asemia olivat muun muassa Sukellusveneen, Peukaloniemen ja Kotiniemen sekä Pallon ja Piipun tukikohdat. Rukajärven suunnan suurin taistelu käytiin Tahkokoskella vuonna 1944. Suurin mottitaistelu käytiin Omelian motissa. Suurimmat tykistökeskitykset koko rintamalohkolla venäläiset ampuivat Pallon tukikohtaan vuosina 1943–1944.
ellauri343.html on line 67: Sodan jälkeen asukkaat palasivat Rukajärvelle. Kylän harvoja säilyneitä rakennuksia oli suomalaisten esikuntana toiminut Pronjajevien talo. Rukajärven metsäteollisuuspiiri aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1946. Rukajärven ja Ontajärven kolhoosit yhdistettiin 1950-luvun alussa ja myöhemmin niistä muodostettiin metsäteollisuuspiirin aputalous. Vuonna 1969 sen pohjalta perustettiin Rukajärven turkissovhoosi.
ellauri343.html on line 77: Seudulta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkehin kuuluvat Ontajärven 1800-luvun jälkipuoliskolla pystytetty tsasouna ja riihi sekä edellä jo mainittu vuonna 1858 rakennettu Pronjajevan talo Rukajärvellä jota zuhnat eivät polttaneet. Kunnassa on heimosodissa ja talvisodassa kaatuneiden puna-armeijalaisten ja siviilien hautapaikkoja. Rukajärvellä on vuonna 1921 ammuttujen muistomerkki ja kylän itäpuolella Kotškoman tien varressa jatkosodan rintamalinjan muistoksi pystytetty rikkinäinen tykki.
ellauri343.html on line 88: Repola (ven. Ре́болы, Reboly; karjalaksi Rebol’a) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lieksajärven luoteisrannalla 79 kilometriä Mujejärveltä maanteitse länteen. Kylässä ja kunnassa on 857 asukasta (vuonna 2012). Repolan kylä ja myöhemmin pogosta ja volosti tunnetaan 1500-luvulta lähtien. Vuonna 1918 se liittyi muutaman vuoden ajaksi osaksi Suomea.
ellauri343.html on line 90: Repolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1555 käkisalmenkarjalaisen Nousia Rydzin suomenruotsalaisille antamassa selvityksessä. Vuoden 1571 verokirjan mukaan seudun kylät olivat tulleet viranomaisten tietoon 1500-luvun puolessavälissä. Repola lähikylineen kuului aluksi Novgorodin Vatjan viidenneksen Käkisalmen läänin Ilomantsin pogostaan. 1600-luvun alusta lähtien seudun asutus muodosti Kuolan kihlakunnan alaiseen Novgorodin Lappiin kuuluneen Repolan pogostan. 1700-luvun alussa se siirrettiin Aunuksen läänin alaisuuteen. Pogostaan kuuluivat Repolan, Lentieran ja Kiimasjärven sekä Vuokkiniemen ja Jelettijärven verokunnat, joista kaksi jälkimmäistä liitettiin vuonna 1785 Kemin kihlakuntaan. Samaan aikaan muodostettiin Aunuksen läänin Poventsan kihlakunta, johon Repolan volosti eli pitäjä tai kunta kuului 1920-luvulle saakka. 1860-luvulla siitä erotettiin Kiimasjärven kolmannes, joka liitettiin Rukajärven volostiin. Suomenruotsalaiset hävittivät seudun kyliä 1610-luvulla, vuonna 1708 ja vuosina 1741–1743.
ellauri343.html on line 94: Pitäjästä kerätyt kansanrunot muodostavat yli kolmasosan Suomen kansan vanhojen runojen toisessa osassa julkaistuista Aunuksen runoista. Repolan kylissä kävivät runonkeruumatkoillaan Elias Lönnrot vuonna 1832, M. A. Castren 1839 ja D. E. D. Europaeus vuosina 1845–1846 sekä myöhemmin muun muassa A. A. Borednius ja Klaus Karttunen. Koko Aunuksen parhaana runonlaulajana pidetään Omelian kylässä asunutta Simana Olekseine Kyöttistä eli Kyöttiä, jolta on tallennettu muun muassa Lemminkäisen virsi ja harvinainen Ahdin ja Kyllikin runo. Rikas runoperinne oli myös Lentierassa, jossa sen tunnetuimmat edustajat kuuluivat Nili Nesterisen sukuun.
ellauri343.html on line 114: Pohjoisen laivaston 7. armeijan ilmavoimien tiedustelulentueen neuvostolentäjien joukkohauta, jotka kuolivat 26. heinäkuuta 1941 lähellä Rebolia; ja vuonna 1939 kuolleen rajavartija V.S. Voskoboynikovin joukkohauta.
ellauri343.html on line 161: PPSh:ta on joskus virheellisesti väitetty Suomi-konepistoolin kopioksi. Aseiden rakenteessa on paljon eroja, vaikka niiden toimintaperiaate eli massasulku on samanlainen. PSh-41 historia Suomessa: Ensimmäiset aseet saatiin vuoden 1942 alussa neuvostoliittolaisia sotavankeja "kuulustelemalla". Pian tämän jälkeen konepistooleja saatiin sotasaaliiksi, niiden määrän noustua neuvostojoukkojen aseistuksessa. Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 suomalaisilla oli näitä konepistooleja noin 2 500 kappaletta. SA-kuvissa PPSh-konepistooleita näkyy niin ruumiskasoissa kuin rintamamiesten käsissä. Ilmeisesti suomalaiset sotilaat ottivat sinänsä toimivan aseen omakseen, vaikka patruunahuoltoa ei valtion puolesta tiettävästi järjestetty valtion toimesta. Pateja ostettiin sittemmin Saxasta.
ellauri343.html on line 182: Anton, nuori vuonna 1939? Vakavasti? Armeijalla, jossa on enemmän panssareita kuin koko maailmassa yhteensä? Sisällissodan, Espanjan, Kiinan sodan kokemuksella? (ja Suomen sodan aikaan myös yhteinen sota saksalaisten kanssa Puolaa vastaan). Mitä "poskille" sanot? Tällaisten jättimäisten tappioiden kautta? Täysin pilalla oleva potentiaali, jota valmisteltiin 30-luvun alusta lähtien? Ottaen huomioon bolshevikkien "suuren suunnitelman" (ei vähempää, ei enempää - koko maailman valtaaminen) ei ole hyppysellinen.... Neuvostoliitto kuoli siinä sodassa. Sellaista se oli, Voitto. Toisin kuin nykyajan hauraat mielet, kaikki ymmärsivät sen silloin hyvin. Minäkin muistan sen hyvin. Tai ainakin olen lukenut Svetlana Vasiljevitsin kirjasta. Ja viitteeksi, suomalaiset osoittautuivat Neuvostoliiton liittolaisiksi vuodesta 1944. Kaikki tämä sotku (sota suomalaisia vastaan, Leningradin saarto) ei olisi tapahtunut, ellei Leninin "hämmästyttävä" politiikka Suomea kohtaan olisi tapahtunut.
ellauri343.html on line 252: Hans Håkon (H. H.) Christian ”Bobi” Sivén (18. huhtikuuta 1899 Helsinki – 12. tammikuuta 1921 Repola, Itä-Karjala) oli suomalainen itsenäisyys- ja heimoaktivisti, joka toimi Aunuksen Karjalassa sijaitsevan Repolan kunnan nimismiehenä heimosotien aikana vuosina 1919–1921 sekä samalla hän työskenteli Suomen ulkoasiainministeriön edustajana Repolassa ja Porajärvellä. Repola ja Porajärvi olivat eronneet Venäjästä vuonna 1918 ja liittyneet Suomeen. Kun Suomi luovutti molemmat kunnat vuonna 1921 Tarton rauhassa takaisin Neuvosto-Venäjälle, Sivén tuki ensin Karhunpesäsuunnitelmaa (mikä vittu se oli?) ja sen kariuduttua teki lopulta vastalauseena itsemurhan. Hyvä valinta.
ellauri343.html on line 261: Isä V. O. Sivén ja muu aktivistien kärkijoukko alkoivat ensimmäisen maailmansodan syttyessä 1914 suunnitella jääkäriliikettä. Poliittista uraansa Sivén aloitteli Normaalilyseon konventin eli oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana vuonna 1917.
ellauri343.html on line 390: Kokivat suomalaiset sodan alkuvaiheessa kiperiä tappioitakin. Yksi traagisimmista tapauksista koettiin, kun Suomen laivaston ylpeys, panssarilaiva Ilmarinen ajoi 13.9.1941 miinaan. 271 miestä hukkui, mutta sotasensuuri salasi uutisen täysin. Tieto levisi Suomeen Ruotsin lehtien kautta ja onnettomuudesta pelastuneiden kertomana. Ilmarisen hylky löydettiin vasta 50 vuotta myöhemmin, vuonna 1990. Niin ja tultiinhan me tosiaan toisexi koko sodassa. Mutta hopea ei ole häpeä. Parempi onni ensi kerralla!
ellauri343.html on line 421: Sopimuksen allekirjoittaminen merkitsee, että meidän on heti aloitettava joukkojemme vetäytyminen vuonna 1940 solmitun Moskovan rauhan rajan taakse. Karjala on siis menetetty. Karjalan lisäksi oli menetetty Petsamo. Alueluovutusten lisäksi sopimukseen kuului lukuisia poliittisia ehtoja sekä raskaat sotakorvaukset. Kannattiko se? No sentään monta "kovaa miestä" saatiin hengiltä. Väpelöille kuten Carl-Erik ja Pauli vapautui kärkipaikkoja.
ellauri343.html on line 433: Neuvostoliitto katsoi jatkosotaa luonnollisesti toisesta kulmasta. Siihen voi tutustua hämmästyttävässä arkistofilmissä, nimittäin vuonna 1944 valmistuneessa neuvostoliittolaisessa propagandaelokuvassa.
ellauri344.html on line 43: Putinin onni näyttää kääntyneen laitamyötäiseen, ja Zelenskyn hankavastaiseen. Putin on ehdolla Timesin vuoden miehexi. Viime vuonna se oli Zelensky. Ilta-pulun lööppikin oli masentuneen oloinen: vain tämä voi estää Putinia voittamasta. (Klikkaa mikä...) Jenkeissä on rahalaarin pohja paljaana, kiinni pitää panna koko putiikki. Zelenskyn startuppia on nyt rahoitettu vuosikausia, ja missä tulos? Tulos tai ulos, se on vanha kapitalismin meininki. Rahoitamme vain luovaa tuhoa.
ellauri344.html on line 120: Huhu: Oppenheimer-tähti Cillian Murphy esittää vuonna 2025 Marvelin ehkä parasta superpahista
ellauri344.html on line 207: K.A. Fagerholmin vuonna 1971 tekemässä haastattelussa nuori radikaali lyyrikko kertoo kannattavansa kommunismia, joka olisi "lähinnä ihmisen peruselämää, luontoa ja runoa". Hänen ihanneyhteiskunnassaan työtä ei tehtäisi voiton tähden, ja ihminen eläisi sopusoinnussa luonnon kanssa. Maailman vapaimmiksi yhteiskunniksi Laine arvioi Kuuban tai Kiinan. Revarikommunistien Kansan Uutiset -lehti ryöpytti Lainetta tämän revisionistisista sosialismikäsityksistä.
ellauri344.html on line 224: Kuuluisin repolainen on runoilija N.G. Laine. Laineen ensimmäiset teokset julkaistiin vuonna 1936. Myöhemmin julkaistiin runo ”Viholliset”, ja vuonna 1939 julkaistiin karjalankielinen runokokoelma . Samana vuonna Karelia -lehti julkaisi karjalankielisiä runoja ("Metsässä", "Leikki, Kantele"). Hän on kirjoittanut runokokoelmat ”Huondes”, ”Lieksan lauluja”, ”Me olemme kommunisteja” (”Me kommunistit”), ”Pelkämarjan punaiset kimput” ( “Punaiset pihlajantertut”), “Sukupolvelta toiselle”. Hänen runonsa "Vanha mestari", "Tulen ääressä", "Uudenvuodenaattona", ja "Kolme koivua" ovat täynnä rakkautta kotimaata ja sen ovelaa kansaa kohtaan.
ellauri344.html on line 292: The Best Exotic Marigold Hotel on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut John Maddenin ohjaama draamakomedia. Jonkinlainen Kaupunginteatterin vanhuskvartetin brittivastine. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Judi Dench, Celia Imrie, Bill Nighy, Ronald Pickup, Maggie Smith, Tom Wilkinson ja Penelope Wilton. Onnexi nekin taitaa suunnilleen kaikki haukata jo koiranputkea. Huom! Poistunut ohjelmistosta! Elokuva perustuu Deborah Moggachin vuonna 2004 julkaistuun romaaniin These Foolish Things. Tarina kertoo brittieläkeläisistä, jotka lähtevät viettämään leppoisia eläkepäiviään eksoottiseen ja ”ei niin kalliiseen” Intiaan. Houkutteleva mainos uudistuneesta Marigold Hotellista kädessään ja upeat visiot antoisista eläkepäivistä mielessään, he saapuvat paikkaan, joka onkin vain kuori entisajan loistostaan.
ellauri345.html on line 645: Viimeisen kruunupään sukulaisemme Kuningas Kustaa IV Adolfin saatua potkut Ernst jätti turvapaikkansa vuonna 1809 ja palasi laittomasti Saksaan. Ensin hän saapui Königsbergiin paroni von Steinin kanssa, missä hän aloitti suhteen naimisissa olevaan Johanna Motherbyyn, jonka "ystävänä ja uskottuna" hän pysyi koko elämänsä ajan, vaikka naikin 1817 Schleiermacherin väkäleukaisen sisaren. Vaimo 1 Rügenissä oli kuollut lapsivuoteeseen, esikoisen Ernst nähtävästi jätti tuuliajolle. Vuonna 1834 hänen nuorin poikansa "Wilibald" hukkui Reiniin.
ellauri345.html on line 663: Arndt vietti 90. syntymäpäiväänsä vuonna 1859 suuren yleisön osallistuessa. Hän kuoli pian tämän jälkeen 29. tammikuuta 1860. Kovan kamppailun jälkeen Arndtin mukaan nimetty yliopisto muuttui Greifswaldin yliopistoxi 2018. Leipzigin kaupunginvaltuusto päätti 22. tammikuuta 2020 kansanedustaja Thomas Kumbernussin (Die PARTEI, vasemmistoryhmän jäsen) pyynnöstä nimetä Arndtstrassen uudelleen "Hannah-Arendt-Strasseksi". Kumbernuss mainitsi syyksi Arndtin "antisemitistiset, rasistiset, nationalistiset, frankofobiset ja militaristiset tiradit". Keskusteltuaan yleisesti kadunnimien historiallisesta nimeämisestä vetoomuksen "Arndt jää Leipzigeriksi - Ei Arndtstrassen uudelleennimeämistä" käynnistämän keskustelun jälkeen kaupunginvaltuusto kumosi tammikuun päätöksensä 16.9.2020.
ellauri345.html on line 681: Vuonna 1842 julkaistulla The Fire and Moloch Service of the Ancient Hebrews -kirjoituksella hän yritti todistaa, että muinaisten heprealaisten alkuperäinen uskonto oli molokkien jumalanpalvelus, joka vasta myöhemmin kääntyi inhimillisempiin muotoihin ja edelleen vanhaan muotoon. Jehova elää. Hänen näkemyksensä huipentuivat toteamukseen, että Jehova ja Molok olivat alun perin yksi ja sama Jumala. Samana vuonna 1842 hänen ystävänsä Friedrich Wilhelm Ghillany julkaisi Nürnbergissä teoksen, joka oli yhtä epätieteellinen kuin juutalaisvastainen.
ellauri345.html on line 683: Daumerin pääteos The Secrets of Christian Antiquity julkaistiin vuonna 1847, ja se on hänen yleinen lähtölaskentansa kristinuskolle. Hän väitti, että kristityt olivat uhraaneet lapsiuhreja kauas varhaisista ajoista lähtien, ja hän tulkitsi Jeesuksen sanat sen mukaisesti: Antakaa lasten tulla luokseni. Toisin kuin yhtä antikristillinen filosofi Friedrich Nietzsche, hän ei jättänyt Jeesuksen persoonaa kritiikkinsä ulkopuolelle. Hänen työnsä perusteesi oli, että kristillinen antiikki oli pohjimmiltaan molokkien palvelusta kulttisen antropofagian kanssa, joka jatkui vuosisatoja.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri345.html on line 687: Vaikka hän keskittyi pääasiassa runouteen 1850-luvulla, hänen työlleen on ominaista "vahva sisäinen viittaus islamiin ja lyhyen aikaa juutalaisuuteen". Mutta aikalaistensa suureksi yllätykseksi hän kääntyi katolilaisuuteen Mainzin katedraalin taivaaseenastumispäivänä vuonna 1859. Samana vuonna ilmestyneissä kääntymyskirjoituksissaan Kääntymäni ja Rooman kolmoiskruunu hän selitti muuttonsa epätoivolla itselleen ja lähimmäisilleen ja ajalle yleensä. Tämän tunnustuksen mukaan hänen kääntymyksensä laukaisijana oli ranskalaisen romantiikan Charles Nodierin teoksen lukeminen, joka uskoi, että ihminen korvattaisiin korkeammalla olennolla, jonka olemassaolo ei olisi väliaikaista vaan pysyvää - tulevaisuuden enkeli. Daumer uskoi tunnistavansa Kristuksen tässä olennossa. Sellaiset me haluaisimme!
ellauri345.html on line 689: Vaikka katolinen kirkko otti hänen kääntymystään vastaan tyytyväisenä, se etääntyi Daumerista. Katoliset kustantajat eivät halunneet julkaista hänen uusia kirjoituksiaan. Daumer oli odottanut kirkon muuttuvan uudistavaksi uskonnolliseksi yhteisöksi. Sen sijaan vuoden 1864 opetussuunnitelma Curian tuomitsemien virheiden ja maailmankatsomusten luetteloineen - johon äärioikeistolaiset papit vain suhtautuivat myönteisesti - ja Vatikaanin kirkolliskokouksen Pius IX:n johtama julistus paavin erehtymättömyydestä vuonna 1870 aiheutti kohun pettymyksen vuoksi.
ellauri345.html on line 714: Tähän asti on väitetty, että hän on ollut arvoitus miehenä, ellei ajattelijana, mutta tässä hän esiintyy joukossa hahmoja: uskoton aviomies, epäluotettava isä, pakonomainen pelimies, prostituoitujen usein käyvä vieras, vedonlyöjä (hän ja Gershom Scholem jäivät koko yön juomassa mustaa kahvia simuloidakseen heikkoja sydämiä ja siten epäonnistuakseen armeijan lääkintähenkilöstössä), sarjajäsen rakkauskolmioissa (hänet vedettiin eroottisesti ja kieroutuneesti, kirjoittajat vakuuttavasti ehdottavat, kolmioihin, joista hän ei saanut haluamaansa). He kertovat hänen kokemuksistaan meskaliinista ja hasisista. He ihmettelevät, mitä oli kuuluisassa mustassa asiapullosalkussa, joka katosi salaperäisesti hänen itsemurhansa jälkeen vuonna 1940 – sisälsivätkö se käsikirjoituksen, joka olisi järisyttänyt maailmaa, jos se olisi löydetty? Eiland ja Jennings ovat epäileviä. Kaikesta tästä muodostuisi erinomaisen raju kerronta, mutta Eiland ja Jennings eivät rullaa sillä tavalla.
ellauri345.html on line 718: Melankolinen joukko Frankfurtin koulun maanpaossa olevia saksalaisia juutalaisia intellektuelleja (Adorno, Horkheimer, Löwenthal, Marcuse, Fromm) tuki häntä kuukausittaisilla stipendeillä. Miksi Benjamin on tärkeä vuonna 2014? Miksi meidän pitäisi lukea häntä? Sas se. No koska hän oli dekonstruktionisti avant la lattre, tulta hengittävä kommunisti, ja messiaaninen juutalainen mystikko. Sitäpaizi Samuel Taylor Coleridgellakin oli huumeongelmia, vaeltava silmä ja häpeällinen piittaamattomuus velvollisuuksistaan vaimoa ja lapsia kohtaan. Todellakin, kun Benjamin itse lipsahti pois luotamme ennenaikaisesti vuonna 1940, hänen itsemurhansa edusti, kuten Scholem ilmaisi, anteeksiantavalla liioituksella "eurooppalaisen miehen kuolemaa".
ellauri346.html on line 77: Elokuva tunnustettiin tuottoisimmaksi elokuvaksi Venäjällä ja IVY-maissa vuonna 2008 , ja se keräsi noin 55,6 miljoonaa dollaria 5 miljoonan dollarin budjetilla. "Kohtalon ironia. Jatka" sai ristiriitaisia arvosteluja kriitikoilta. Joidenkin mielestä se oli aivan paska, joidenkin vain lässähdys. Kaikki olivat yhtä mieltä että se oli hirmu sekava.
ellauri346.html on line 79: Lisäksi elokuva oli lähes kuuden vuoden ajan, tammikuusta 2008 lokakuuhun 2013, eniten tuottanut venäläinen elokuva, ja vasta vuonna 2013 se hävisi ennätyksen Fjodor Dostojevskin elokuvalle Stalingrad - Jatkuu.
ellauri346.html on line 196: Näistä viruxista on pulaa ruåzalaisilla, mutta niitä piisaa mustakalloilla! Virusvideo saattaa pahentaa Ruotsin muslimeihin kohdistamaa vihamielisyyttä, joka on kasvanut merkittävästi aiemmin tänä vuonna tapahtuneiden koraaninuotioiden vuoksi.
ellauri347.html on line 52: Siinä Ontto Eskolan De Senectute kirjan motto vanhuudesta. Nythän Ontto on jo vainaja. Pääsi kazomaan onko toisenlaista rajan takana. Huono motto, mitä toi spuge Dylan muka siitä tiesi, kun ei kokeillut. Pahoin alkoholisoitunut Thomas oli 39-vuotias kuollessaan vuonna 1953 New Yorkissa. Valot sammuu haju jää.
ellauri347.html on line 64: Onton peukuttama antikommunistinen Moral Re-Armament (Moraalinen uudelleenaseistus) oli kansainvälinen moraalinen ja hengellinen liike, joka kehittyi vuonna 1938 amerikkalaisen ministerin Frank Buchmanin Oxford Groupista. Oxfordin ryhmäliike on yhdysvaltalaisen papin Frank Buchmanin 1921 perustama uskonnollis-siveellinen herätysliike, jonka nimeksi tuli myöhemmin Moraalinen varustautuminen. Suomeen liike levisi 1930-luvulla ja oli vaikutusvaltaisimmillaan ennen sotia ja vähän niiden jälkeen. Liike painotti alkuun käännytystyötä, mutta sen muuttuessa Moraaliseksi varustautumiseksi tulivat keskeiseksi ajatukseksi ehdottomat moraaliset periaatteet ja ajatus
ellauri347.html on line 69: Buchman johti MRA:ta 23 vuotta kuolemaansa saakka vuonna 1961. Vuonna 2001 liike nimettiin uudelleen Muutosaloitteiksi. Nyzen nimi on Liike Nyt. MRA on nyttemmin Vastavuoroista tunnustamista. Sitä koskevat sopimukset (MRA) ovat kahden kauppakumppanin välisiä sopimuksia kaupan teknisten esteiden vähentämiseksi. Ne ovat yksi niistä kysymyksistä, joita käsitellään Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n välisissä kauppaneuvotteluissa. ACCA-sopimukset tehdään naapurimaiden kanssa. Yksi esimerkki on vuoden 2013 EU-Israel MRA (let me laugh).
ellauri347.html on line 168: Hän sai juutalaisilta Harry and Ethel Daroffilta Memorial Fiction Award -palkinnon sekä National Jewish Book Award -palkinnon kaunokirjallisuudesta vuonna 1963 hänen debyyttiromaanistaan Kuninkaan henkilöt (1963) juutalaisen Yorkin linnassa vuonna 1190.
ellauri347.html on line 172: Hänen kirjastaan In This Sign You Win (1970) tehtiin Hallmark postikortti Hall of Fameen joulukuussa 1985. NBCllä esitettiin Rakkaus ei ole koskaan hiljaa, jonka nimi on kuuluisa televisioelokuva. En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964) on Joanne Greenbergin, vaikka se on kirjoitettu Hannah Greenin kynänimellä. Se toimi pohjana elokuvalle vuonna 1977 ja näytelmälle 2004.
ellauri347.html on line 216: 1920-luvun puolivälissä hän kouluttautui psykoanalyytikoksi vuotta vanhemman Frieda Reichmannin sanatoriossa ja suoritti siellä psykoanalyyttisen koulutuksensa enimmäxeen altavastaajana. He menivät naimisiin vuonna 1926, mutta erosivat pian sen jälkeen ja erosivat uudestaan vuonna 1942. Hän aloitti oman kliinisen käytännön vuonna 1927. Vuonna 1930 hän liittyi Heidelbergissä Frankfurtin psykoanalyyttinen parantolaan.
ellauri347.html on line 218: Natsien vallankaappauksen jälkeen Saksassa Fromm muutti ensin Geneveen ja sitten vuonna 1934 asui pommilla New Yorkin Boweryssa. Yhdessä Karen Hornyn ja Harry "Stack" Sullivanin kanssa Frommin vahva ääni kuului lean leftin suunnalta New Yorkissa 1941–1959. Amerikan lean left on suurinpiirtein Suomen kansallinen kokoomus.
ellauri347.html on line 221: Vuonna 1974 hän muutti Méxicosta Muraltoon Sveitsiin ja kuoli kotonaan vuonna 1980, viisi päivää ennen 80. syntymäpäiväänsä. Fromm piti koko ajan omaa vastaanottoa ja julkaisi sarjan kirjoja.
ellauri347.html on line 235: Alkaen hänen ensimmäisestä huipputeoksestaan vuonna 1941, Pako vapaudesta (tunnetaan Isossa-Britanniassa nimellä The Fear of Freedom), Frommin kirjoitukset olivat merkittäviä sosiaalisista ja poliittisista kommenteistaan sekä niiden filosofiset ja psykologiset taustat. Itse asiassa Pako vapaudesta nähdään yhtenä poliittisen psykologian. Hänen toinen tärkeä teoksensa, Ihminen itselleen: Tutkimus etiikan psykologiaan, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1947, jatkoi ja rikasti Pako vapaudesta. Yhdessä nämä kirjat hahmottelivat Frommin teorian ihmisluonteesta, joka oli luonnollinen tulos Frommin ihmisluontoteoriasta.
ellauri347.html on line 237: Frommin suosituin kirja oli The Art of Loving, kansainvälinen bestseller, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1956 ja joka tiivisti ja täydensi ihmisluonnon teoreettisia periaatteita ja sisälsi hienoja vastamulkoisia kuvia Erichistä ja Friedasta nalkissa Heidelbergissä.
ellauri347.html on line 239: Keskeistä Frommin maailmankuvassa oli hänen tulkintansa Talmudista ja isosetä hänen äitinsä puolelta oli tunnettu talmudin tutkija. Fromm kuitenkin kääntyi pois ortodoksisesta juutalaisuudesta vuonna 1926 kohti raamatullisten ihanteiden maallisia tulkintoja. Muuatta Tanyaa Fromm opiskeli Heidelbergin yliopistossa. Työskennellessään sosiologian tohtoriksi Hasidinchabadissa hän aloitti Talmudin opiskelun nuorena miehenä rabbi J. Horowitzin ja myöhemmin rabbi Salman Baruch Rabinkowin seurassa. Hasidismi, Aatami ja Eeva olivat kaikki Erikin sydäntä lähellä.
ellauri347.html on line 263: Frommin neljä ei-tuottavaa suuntausta toimivat myös perustana LIFO -testille, jonka julkaisivat ensimmäisen kerran vuonna 1967 Stuart Atkins, Alan Katcher, PhD ja Elias Porter, PhD ja Strength Deployment Inventory, jonka ensimmäisen kerran julkaisi vuonna 1971 samainen Elias H. Porter, PhD. Fromm vaikutti myös lähietäisyydeltä opiskelijaansa Sally L. Smithiin, josta tuli Washingtonin Lab Schoolin ja Baltimore Labin perustaja.
ellauri347.html on line 273: Erich Fromm syntyi vuonna 1900 Frankfurtissa, Saksassa. Hänen isänsä oli a liikemies ja Erichin mukaan melko tunnelmallinen. Hänen äitinsä oli usein masentunut. Toisin sanoen, kuten monet ihmiset, jotka ovat kexineet persoonallisuusteorioita, hänen lapsuutensa ei ollut kovin onnellinen. Tässä voi olla jokin syy-yhteys.
ellauri347.html on line 286: Lopettaaxemme Frommin tarinan lyhyeen, hän väitteli tohtoriksi Heidelbergissä vuonna 1922 ja aloitti uran psykoterapeuttina. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1934 -- suosittu aika lähteä Saksasta! -- ja asettui New Yorkiin, missä hän tapasi monia muita suuria pakolaisajattelijoita, jotka kokoontuivat sinne Boweryyn, mukaan lukien Karen Horney, jonka kanssa hänellä oli suhde. (Tästä jäi nyt kokonaan pois Frieda Fromm, liekö jonkinlainen freudilainen Lapsus CG Boereelta?)
ellauri347.html on line 288: Uransa loppupuolella hän muutti Mexico Cityyn opettamaan. Hän oli tehnyt huomattavaa tutkimusta talousluokan välisestä suhteesta ja siellä olevat persoonallisuustyypit. Hän kuoli vuonna 1980 Sveitsissä.
ellauri347.html on line 569: Se on kuvattu pääasiassa Hautes-Vosgesissa Gérardmer -sektorilla 7. Gérardmerin kaupungintalon julkisivua käytetään Villefranchen kaupungintalon puitteina. Zone blanchen ensimmäisessä jaksossa esiintyvä saha on MousseynBan-sur-Meurthe-Clefcyssä Schmalickin gîtessa. Kohtaus, jossa vauva heitetään vesiputoukseen, on kuvattu saut du Bouchotissa, Menauruptissa ja niin pois päin. Vauvana käytettiin Reborn Baby- vauvanukkea. Lukuisat ilmakuvat näyttävät tien Col de la Schluchtiin ja erityisesti tietyn sijainnin: "La Roche du Diable". Kohtauksia kuvattiin myös Cornimontissa takaa-ajoa varten ja Granges-Aumontzeyssa 8,9. Jotkin kohtaukset ensimmäisen kauden päättävistä jaksoista kuvattiin Tête des Cuveaux'ssa vuonna kivi ja puu lähellä Remiremontia. Tuottaja Vincent Mouluquet selittää Vogeesien valintaa kuvaamiseen: “Halusimme näyttää katsojille asioita, joita he eivät ole tottuneet näkemään. Meillä oli tunne, että siellä oli olemassa jonkinlainen harvinaisuus Ranskan oloissa, nimittäin pystyryöstömezä. Otimme Vogeesit suuhumme, koska löysimme runsaasti maisemia, tunnelmaa, tunnelmaa, panodraamoja, todella poikkeuksellisia pystypanoja."
ellauri347.html on line 577: Tässä iässä kuoleminen on ihan tavallista, lohduttautuu Ontto Eskola. Kazotaampa kuitenkin mitä muutamat suomalaisen filosofian kärkinimet sanovat kuolemasta Jönsin vanhan heilan Terhi Kiiskisen ja kuikelon Sami Pihlströmin vuonna 2002 toimittamassa kirjasessa Kuoleman filosofia. Miten he ymmärtävät ja selittävät esimerkiksi sen, että jotkut ilmeisesti ihan tosissaan haluaisivat elää täällä maan päällä mahdollisimman pitkään, jopa ikuisesti? Paizi eihän tätä maanpäällystäkään ikuisuuteen asti riitä. Jossain vaiheessa alkaa kynsi kylmetä.
ellauri347.html on line 584: Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta (Gammal fäbodpsalm från Dalarna) on ruotsalainen kansansävelmä, koraali, joka on tullut tunnetuksi Oskar Lindbergin vuonna 1936 tekemän urkusovituksen kautta.
ellauri348.html on line 132: Pyhä Peeveli ja enkelitohtori pitivät toivoa suurena hyveenä. Eli on hienoa jos pitää taivasta palkintona ja sinne päätymistä edes mahdollisena. Molemmissa suhteissa jää kyllä toivomisen varaa. Hippo ei pitänyt toivoa hyveenä vaan armona. Siis se ei ole toivojan ansio vaan lahja ylhäältä. Voihan muuten toivoa jotain mennyttäkin, kuten mennyttä voi myös ennustaa. Voi vaikka toivoa että Jeesuxen murhasta vuonna 30 seurasi jokin suotuisa käänne syntisäkeille. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden, sanoi Paavo Väyrynen. Tyhmät hohottivat Paavolle kuin Münchenin räkämunkit kaljatuopin ääressä. Peevelille usko ja toivo oli sama asia. Ja eikähän juuri maxa vaivaa uskoa ellei siitä koidu izelle jotain hyötyä.
ellauri348.html on line 169: Helsingin, Espoon ja Vantaan vuotuinen muuttovoitto on noussut koronan jälkeen historiallisella tasolle. Vuotuinen muuttovoitto on ylittämässä 12 kuukauden aikana yli 20 000 uuden asukkaan vuosivauhdin. On luonnollisesti selvää, että 5000 uuden asunnon vuosituotanto ja yli 20 000 uuden ihmisen muuttaminen johtaa asuntopulaan Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Arvioidemme mukaan tyhjien asuntojen varasto on tyhjennetty ja asuntopulan ensimmäiset merkit koetaan jo vuonna 2024. Uutisissa on vahvasti jäänyt käsittelemättä se, että asuntojen hinnoissa on tapahtunut käänne nousuun. Toivon toiveikkaan analyysin mukaan pohja on saavutettu ja asuntojen hinnat ovat kääntyneet nousuun hyvin korkealla todennäköisyydellä! Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että vuokranantajia suojaa uudisrakentamisen hinta. Nykyisellä hintatasolla näyttäisi siltä, että uudistuotantoa ei tule merkittävästi, kunnes asuntojen hintataso nousee. Nyt mukaan Toivo Groupin osakkaaxi tahkoamaan tulosta!
ellauri348.html on line 180: Sävellyxen alkuperä voidaan kuitenkin jäljittää vuoteen 492 eaa. Mitä vittua Pirjo? Opettele lukemaan! Enkku Wikipediassa joku hölmö sepustaa että La Paloman motiivi (kotiin palaileva pulu) "voidaan jäljittää" (miten?) episodiin, joka tapahtui vuonna 492 eKr, jolloin ko. puluja ei ollut vielä nähtykään Euroopassa. Dareioxen kenraalin Mardonioxen flotilla haaksirikkoutui, ja kreikkalaiset huomasivat valkoisia kyyhkysiä pakenevan uppoavista persialaisista aluksista. Ne saattoivat olla viestipuluja, joita persialainen laivasto kantoi mukanaan, kun ne lähtivät Persiasta taisteluun. Tämä "inspiroi ajatusta", että tällaiset linnut tuovat kotiin viimeisen sanoman mereen eksyneeltä merimieheltä. Ei ne kyllä vihellelleet tota 1800-luvun sävellystä. Saattoivat ne kyllä olla myös matkaevästä.
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri348.html on line 223: Salanimi "Sagan" otettiin hahmosta Princess de Sagan homo-Proustin kirjassa À la recherche du temps perdu, joka julkaistiin vuonna 1954, kun hän oli 18-vuotias. Se oli välitön kansainvälinen menestys. Romaani käsittelee nautinnonhaluisen 17-vuotiaan Cécilen elämää ja hänen suhdettaan poikaystäväänsä ja leskeksi jääneen playboy-isänsä kanssa.
ellauri348.html on line 225: Sagan oli naimisissa kahdesti. 13. maaliskuuta 1958 hän meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä Guy Schoellerin kanssa, joka oli Hachette -toimittaja, joka oli 20 vuotta Sagania vanhempi. Pariskunta eroi kesäkuussa 1960. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Bob Westhoffin, nuoren amerikkalaisen playboyn ja tulevaisuuden keraamikko. Pariskunta erosi vuonna 1963; heidän poikansa Denis Westhoff syntyi kesäkuussa 1962. Hänellä oli sitten pitkäaikainen suhde muotistylistiin Peggy Roche. Hänellä oli myös miespuolinen rakastaja, Bernard Frank, naimisissa oleva esseisti, joka oli pakkomielle lukemiseen ja syömiseen. Hän lisäsi omaa tyyliään "perheeseensä" aloittamalla pitkän suhteen ranskalaisen Playboyn -toimittajan Annick Geillen kanssa, sen jälkeen kun Geille pyysi Saganilta artikkelia lehteensä.
ellauri348.html on line 232: Marilyn Monroe 1. kesäkuuta 1926 – 4. elokuuta 1962) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja malli. Kuudenneksi suurimmaksi naiskuvalegendaksi Hollywoodin kultakaudelta sijoitti hänet American Film Institute Vuonna 1999 . Pop-kulttuurin ikoni kiitos homo Andy Warholen. Pitkään 36-vuotiaana mömmöillä toteutetun izemurhan jälkeen vuonna 1962 Monroe on edelleen hänen kuolemaansa mennessä eniten laskutettu näyttelijä vuosikymmenen ajan, ja hänen elokuvansa tuottivat 200 miljoonaa dollaria (vastaa 2 miljardia dollaria vuonna 2022). Seksuaalinen vallankumous sekä aikakauden tunnus seksisymboleista hahmoista, hänestä tuli yksi 1950-luvun ja 1960-luvun alun eräs suosituimmista blondipommi.
ellauri348.html on line 234: Friedrich Wilhelm Nietzsche (/ˈnˈ/ ˈvɪlhɛlm[ˈfʁiːdʁɪç ,-cheeNEE-chə, NEEitʃiːn,ətʃiː ⓘ tai [ˈniːtsʃə]; 15. lokakuuta 1844 – 25. elokuuta 1900) oli saksalainen filosofi. Hän aloitti uransa klassisena filologina ennen kuin siirtyi filosofian puolelle. Hänestä tuli nuorin klassisen filologian professori Baselin yliopistossa vuonna 1869 24-vuotiaana, mutta erosi vuonna 1879 terveydellisistä syistä, ongelmia, jotka vaivasivat häntä suurimman osan elämästään; hän valmisti suuren osan ydinkirjoituksestaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1889, 44-vuotiaana, hän romahti ja menetti sen jälkeen täydellisen henkiset kykynsä, halvauksen ja luultavasti vaskulaarinen dementia. Hän vietti jäljellä olevat vuodet äitinsä hoidossa tämän kuolemaan saakka vuonna 1897 ja sitten sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen kanssa. Nietzsche kuoli vuonna 1900 saatuaan keuhkokuumeen ja useita halvauksia.
ellauri348.html on line 249: Eisenhowerin kuoleman jälkeen vuonna 1969 Ambrose väitti toistuvasti, että hänellä oli ainutlaatuinen ja poikkeuksellisen läheinen suhde hänen kanssaan, siis entisen presidentin, viimeisten viiden vuoden aikana. Laajassa haastattelussa vuonna 1998, ennen kuin ryhmä lukiolaisia ehti kysyä, Ambrose sanoi, että hän vietti "paljon aikaa Iken kanssa, todella paljon, satoja ja satoja tunteja". Ambrose väitti haastatelleensa Eisenhoweria useista eri aiheista ja että hän oli ollut hänen kanssaan "päivittäin muutaman vuoden"; ennen kuolemaansa "haastattelujen tekeminen ja elämästään puhuminen". Entisen presidentin päiväkirja ja puhelinmuistiot osoittavat, että pari tapasi vain kolme kertaa, yhteensä alle viisi tuntia.
ellauri348.html on line 252: Chinmoy Walesin prinsessa Di:n kanssa ulkona vuonna 1997.
ellauri348.html on line 256: Chinmoy työskenteli yli 40 vuotta maailmanrauhan puolesta. Hän oli vuonna 2007 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänen yksinkertainen viestinsä oli, että maailmanlaajuinen rauha alkaa henkilökohtaisesta rauhasta, rauhasta ihmisen sydämessä: "Kun elämme sydämessä, tunnemme, että olemme kaikki yhtä perhettä. Kun elämme puossa, tunnemme, että on liian ahdasta."
ellauri348.html on line 258: Chinmoy tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten Kansainvälisestä rauhanjuoksusta (World Harmony Run), jossa juoxukalja siirtyy juoksijalta toiselle ja maasta toiseen. Viestijuoksu on järjestetty kaikissa maanosissa, yli 130 maassa. Suomessa juoksu on järjestetty yhdeksän kertaa vuodesta 1987 lähtien. Tapahtuman suojelijoina Suomessa ovat olleet muun muassa rouva Tellervo Koivisto, ministeri Elisabeth Rehn, tohtori Pentti Arajärvi ja kansanedustaja Erkki Tuomioja. Suomessa Rauhanjuoksua ovat tukeneet valtioneuvos Harri Holkeri ja useana vuonna Suomen Urheiluliitto. Vuoden 1983 rauhannobelisti Lech Wałęsa on sanonut: Rauhanjuoksun reitti yhdistää kaikki maat yhdeksi, ikään kuin niiden rajoja ei olisi olemassa. Presidentti Putin on työskennellyt uutterasti sen puolesta, ettei Iso- ja Vähä-Venäjän rajaa olisi olemassa. Israel tekee samaan aikaan parhaansa poistaaxeen Filistean mailta joutavia rajapyykkejä. Joelta merelle miekalla piirrämme rajan.
ellauri348.html on line 367: No joo, tää lehva käyttää psykologisen draaman, science fictionin ja epälineaarisen kertomuksen elementtejä tutkiakseen muistin ja rakkauden luonnetta. Elokuvan pääosissa nähdään Jim "like a glove" Carrey ja Kate Winslet, joka on saanut paljon palkintoja itsepäisten ja monimutkaisten naisten esittämisestä. Time -lehti valitsi Winsletin maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuosina 2009 ja 2021. Hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin komentajaksi vuonna 2012. Kate voitti BAFTA-palkinnon Marianne Dashwoodin roolista elokuvassa Sense and Sensibility (1995). Maailmanlaajuista tähteyttä seurasi hänen pääroolinsa James Cameronin eeppisessä romanssissa Titanic (1997), joka oli tuolloin tuottoisin elokuva. Hänellä on jokaisesta avioliitosta lapsi, mukaan lukien näyttelijä Mia Threapleton.
ellauri348.html on line 395: Kirkus Reviewsin vuonna 1986 tekemässä kirja-arvostelussa anonyymi arvioija kuvaili kirjaa "kompastavaksi, roikkuvaksi yritykseksi pikareskiromaaniin". Johtopäätös oli "Kovakätinen, yhden vitsin romaani, joka on lopulta huijaus". Publishers Weekly tunnusti "kohdehuumorin täällä", mutta sanoi, että kirjailija "on kirjoittanut parempia kirjoja kuin tämä". Alun perin romaania myytiin arviolta 30 000 kappaletta. Vuoden 1994 elokuvasovituksen julkaisun jälkeen, pääosassa Linnan sahan omistajan pojan näköinen Tom Hanks, romaania myytiin yli miljoona kappaletta.
ellauri348.html on line 400: Elokuva oli valtava menestys lipputuloissa; siitä tuli tuottoisin elokuva Yhdysvalloissa, joka julkaistiin samana vuonna, ja se ansaitsi yli 678,2 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti teatteriesityksensä aikana, mikä teki siitä toiseksi eniten tuottoa tuottaneen elokuvan vuonna 1994 Leijonakuninkaan jälkeen. Kuoltuaan Forrest vietti suurimman osan ajastaan vapaaehtoistyönä luutarhassa Alabaman yliopiston pihalla.
ellauri348.html on line 438: Nuorena Morrison muutti perheensä mukana usein, kunnes asettui Kaliforniaan opiskelemaan elokuvantekoa. Los Angelesissa hän perusti vuonna 1965 rockyhtye Doorsin, jonka laulusolisti ja yksi lauluntekijöistä hänestä tuli. Yhtye julkaisi useita menestysalbumeja vuosina 1967–1971, ja Morrisonista tuli kuuluisa rocktähti.
ellauri348.html on line 449: Morrison haudattiin kuolemaansa seuraavan viikon keskiviikkona kuuluisalle Père-Lachaisen hautausmaalle Pariisiin. Salassa pidetyissä hautajaisissa oli Pamela Piukkapepun lisäksi neljä surijaa. (Olivatko ovet paikalla?) Morrisonin hauta oli pitkään merkitsemätön. Pére-Lachaisen hautapaikkoja pystyi vain vuokraamaan, ja Morrisonin haudan vuokra-aika oli määrätty kestämään 30 vuotta. Haudan luona vieraili vuosien ajan suuria ihmismääriä, ja se on ollut kävijämääriltään Pariisin suosituimpia nähtävyyksiä. Vuokra-ajan umpeutumisajankohdan lähestyessä 2000-luvun alussa spekuloitiin, että Morrison on kaivettava ylös ja haudattava Yhdysvaltoihin. Haudan vuokrasopimuksen päättymispäivän lähestyessä Père-Lachaisen hallinto kuitenkin ilmoitti, että Jim Morrison pysyköön haudassaan. Pamela Piukkapeppu kuoli heroiiniin 1974 vähän ennen kuin oikeus ehti vahvistaa hänet Morrisonin lailliseksi perijäksi. Näin Morrisonin kuolinpesä siirtyi Pamelan vanhemmille. Myös Morrisonin vanhemmat halusivat osansa, ja vuonna 1979 omaisuuden jaosta päästiin sopimukseen.
ellauri348.html on line 480: Morrissey ilmoitti 1980-luvulla eläneensä selibaatissa, eikä hän suostunut puhumaan seksuaalisuudestaan, joka on ollut keskustelun ja sairaan kiinnostuksen aiheena jo pitkään. Muutamat Morrisseyn kirjoittamat sanoitukset The Smiths -yhtyeen levyillä sisältävät kuitenkin viittauksia homoseksuaalisuuteen. Morrisseyn mukaan hänen sanoitustensa moniselitteisyys oli harkittua, sillä hän pyrki kirjoittamaan kaikille. Nuorena hän oli kiinnostuneempi moottoripyöristä kuin tytöistä. Vuonna 2013 Morrissey kielsi olevansa homoseksuaali ja määritteli olevansa kiinnostunut ihmisistä, joskin vain harvoista. Hän kertoi omaelämäkerrassaan olleensa elämänsä ensimmäisessä vakavassa suhteessa noin 35-vuotiaana koiran kanssa. Morrisey ilmoitti 2014 sairastuneensa edellisenä vuonna pahanlaatuiseen syöpään.
ellauri348.html on line 800: Aikana, jolloin Suomessa oli paljon mielenterveysongelmia (erityisesti psykoosia) ja taloudellinen lama, uusi lähestymistapa näytti toimivan. Länsi-Lappilaisten tutkijoiden vuonna 2006 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että viiden vuoden jälkeen 86 prosenttia vaikeista mielenterveysongelmista kärsivistä potilaista oli palannut työhön tai koulutukseen, 17 prosenttia käytti lääkkeitä ja keskimäärin 14 % oli sairaalassa. Verrattuna samanlaisen viisivuotisen tutkimuksen tuloksiin naapurimaassa Ruotsissa – 38 % palasi töihin, 52 % lääkkeisiin ja keskimäärin 110 % sairaalassa – parannukset olivat dramaattisia. Viisivuotisessa suomalaistutkimuksessa oli mukana vain 42 henkilöä. Ja Länsi-Lappi, jonka väestötieteellisesti homogeeninen väkiluku oli tutkimushetkellä 72 000 ihmistä, ei ole verrattavissa Lontoon kaltaiseen kaupunkiin, joka on pullollaan hulluja.
ellauri348.html on line 836: Alberto Bandura kuoli onnexi vuonna 2021. Bandura pääsi pistesijalle jenkkien eniten siteeraamien zykologien joukossa. Mitalisijoilla komeilivat B. F. Skinner, Sigmund Freud, ja Jean Piaget.
ellauri348.html on line 842: Self-Efficacy: The Exercise of Control on Albert Banduran vuonna 1997 kirjoittama psykologian kirja itsetehokkuudesta eli ihmisen uskosta omaan pätevyyteen. Jatko-osa: Izetyydytyxestä eli ihmisen uskosta omaan kätevyyteen jäi alle julkaisukynnyxen.
ellauri349.html on line 76: Tästä Chalmersin kaverista taitaa ollakin jo paasaus. Termit "kova ongelma" ja "veltto ongelma" loi filosofi David Chalmers vuonna 1994 pitämässään puheessa The Science of Consciousness -konferenssissa, joka pidettiin Tucsonissa, Arizonassa. Sekin näytti tollaselta Eski Saaristyyppiseltä narsistiselta pöljältä (kz. kuvaa em. paasauxessa).
ellauri349.html on line 126: Hei täähän on Eski steroideilla! Essays in Love (1993) myi kaksi miljoonaa kappaletta! The School of Life, brittiläinen monikansallinen sosiaalisen median yritys, jonka brittiläinen kirjailija ja julkinen puhuja Alain de Botton perusti vuonna 2008 (seuraava lamavuosi). Yrityksen pääkonttori sijaitsee Lontoossa. Elämänkoulu tarjoaa erilaisia materiaaleja ahdistuksen hallinnasta, tunneälystä, ihmissuhteista, työstä, luovuudesta ja henkisyydestä. Eli just samaa motovationaalista potaskaa kuin Eskillä vaan isommalla budjetilla. Button sai siitä vielä Schopenhauer-palkinnon! Aloita oma hyvinvointimatkasi tänään.
ellauri349.html on line 220: Luce Irigaray on nimestä huolimatta a she, joka on viuhahtanut esiin jo albumissa 119. Pulskan kotirouvan näköinen. On sekin jo aivan vitun vanha, täyttää 94 alkavana vuonna jos on edes elävien kirjoissa. (Tämä elävän henkilön elämäkerta tarvitsee lisäsitaatteja hengissäolon varmentamiseksi. Kesäkuu 2023)
ellauri349.html on line 230: Hiän syntyi Belgiassa 3. toukokuuta 1930 ja aloitti yliopistokoulutuksensa Louvainin katolisessa yliopistossa. Siellä hiän vuonna 1955 puolusti Paul Valérya stilistisen väitöskirjan avulla.
ellauri349.html on line 231: Tämän jälkeen hän opetti ranskaa, latinaa ja kreikkaa useiden vuosien ajan Charleroin ja Brysselin lukioissa, minkä jälkeen hän muutti Ranskaan 1960-luvun alussa kouluttautumaan psykoanalyytikoksi. Vuonna 1964 hän sai viran filosofian tutkijaksi CNRS:ssä ja vuonna 1968 hänestä tuli filosofian tutkimuksen johtaja.
ellauri349.html on line 233: Vuonna 1968 hän valmistui Pariisin X-Nanterren yliopistossa kielitieteen tohtorin tutkinnosta ozikolla "Psykolingvistinen lähestymistapa hullujen kieleen". Hänen väitöskirjansa ilmestyi vuonna 1973 nimellä Dementtien kielioppi. Vuodesta 1970 vuoteen 1974 hän opetti Pariisin 8-Vincennesin yliopistossa.
ellauri349.html on line 239: Vuoden 1979 jälkeen hän katosi jonkin verran ranskalaisesta kirjallisuudesta. Hän sanoi Libération- lehden haastattelussa vuonna 1997: "Ranska on melkein paikka maailmassa, jossa ihmiset tuntevat minut vähiten! Mutta onko minun tehtäväni vastata? En halua.» Anglosaksisissa maissa hänen kirjoituksensa ovat lukuisten analyysien kohteena. Naistaiteilijat, kuten saksalainen Rosemarie Trockel tai brittiläinen Siobhan Liddell ja Margaret Whitford, olivat ihan pähkinöinä hänen työstään.
ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
ellauri349.html on line 466: E. Saarisen sotaveteraani-innostus onkin ilmeisesti vielä oikeistoisänmaallisemman Pipsa Kailuan aikaansaannosta. E. Saarinen ei edes tiedä mikä oli ajopuuteoria. Ei se koskenut talvisodan aikoja, vaan se oli fasistisen Suomen hyökkäyssodan 1941-44 poisselittämistä. Ettei muka suomalaisilla ollut mitään hampaankolossa, kun ne lähtivät Hitlerin kelkassa Rukajärven tielle, ajauduttiin vaan vahingossa rajan yli puolustettaessa kotikontua. "Silloin tahdottiin jotain ja päätettiin taistella sen puolesta." Juu, niin tahdottiin, Suur-Suomea. Vittu Eski ei osaa historiaa eikä viizi edes zekata Wikipediaa. Perestroika alkoi 1985, Gorbazov oli vallassa, Brezhnevin ja Gromykon nimiä poistettiin kadunkulmista. Zaari-Venäjän lippua heilutettiin kaduilla vuonna 1988, ja Reaganin piru teki kaikkensa heiluttaakseen Venäjällä venettä. Neuvostoliitto oli muka voimissaan, CIA ei muka tiennyt 1988 mitään Neuvostoliiton hajoamisesta? Let me laugh.
ellauri349.html on line 521: Joseph Almog syntyi vuonna 1958 uskonnolliseen perheeseen Jerusalemissa, Israelissa. Hän sanoo uskovansa Jumalaan yhä, mutta ei harjoita uskontoa. Lapsuudessaan Almog asui eri puolilla maailmaa, muun muassa seitsemän vuotta Pariisissa. Israelin kolmivuotisen armeijan jälkeen hän aloitti matemaattisen logiikan opinnot Oxfordin yliopistossa.
ellauri349.html on line 523: Almog valmistui Oxfordista tohtoriksi vuonna 1983, minkä jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin filosofi David Kaplanin kutsumana. Almog oli vuosina 1983–1984 Stanfordin yliopiston ja vuodesta 1984 lähtien Kalifornian yliopiston filosofian professori opettaen matemaattista logiikkaa, metafysiikkaa, kielifilosofiaa ja filosofian historiaa. Hän kyllästyi Yhdysvaltoihin ja amerikkalaiseen filosofiaan. Almog päätyi vuonna 2014 Turun yliopiston filosofian professoriksi tavattuaan Olli Koistisen eräässä konferenssissa. Olli Ilmari Koistinen (s. 11. toukokuuta 1956 Oulu) on suomalainen filosofi ja teoreettisen filosofian emeritusprofessori. Hän toimi vuosina 2002–2022 Turun yliopiston teoreettisen filosofian professorina. Koistinen on tutkinut työssään muun muassa filosofian historiaa ja klassikoita. Hän johti Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin suomennostyötä, joka valmistui vuonna 2013. Olli kuuluu luokkaan (n.h.). Almogilla on 2 lasta muttei vaimoa.
ellauri349.html on line 749: Lauffen am Neckarissa syntyneen Hölderlinin lapsuus oli surullinen. Hänen äitinsä halusi hänen osallistuvan luterilaiseen seurakuntapalvelukseen, ja hän kävi Tübingenin luostarissa, jossa hän ystävystyi Hegelin ja Schellingin kanssa. Hän valmistui opintonsa vuonna 1793, mutta ei kyennyt omistautumaan kristinuskoon ja ryhtyi sen sijaan yksityisopettajaksi.
ellauri349.html on line 752: Hän kamppaili vakiinnuttaakseen asemansa runoilijana, ja häntä vaivasivat mielenterveysongelmat. Vuonna 1806 hänet otettiin klinikalle, mutta häntä pidettiin parantumattomana ja hänet sijoitettiin sen sijaan kirvesmiehen Ernst Zimmerin luo. Hän vietti viimeiset 36 vuotta elämästään Zimmerin taloudessa pyöreässä zimmerissä jonka kulmassa oli mustaa makkaraa ja kuoli nälkään vuonna 1843 73-vuotiaana.
ellauri349.html on line 787: Heidi Liehu, suomalainen eksistenssifilosofi, feministi ja runoilija, väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vain 22 vuoden iässä Esa Saarisen oppilaana. Liehun vuonna 1990 tarkastettu väitöskirja käsitteli filosofi Kierkegaardin suhdetta Hegeliin. Se osoittautui yllättävän kuumaxi.
ellauri349.html on line 791: Kirsikankukkia-teoksessa näkyy Liehun Pariisin-ajan vaikutus - vaikutteita olivat tuoneet hänelle erityisesti kielen tarkastelun kautta naisen asemaa tutkiva feminismi sekä psykoanalyyttinen ajattelu. Näiden sekä muiden filosofisten ja feminististen vaikutusten ja aiemman akateemisen tiensä pohjalta Liehu kehitti omaa tuoretta näkemystään kansallisvaltioiden maailmasta, joihin ovat usein kuuluneet sodat. Mm. tästä aiheesta hän kirjoitti vuonna 1998 ilmestyneessä 1139-sivuisessa teoksessa Perhosten valtakunta. Myös Hegelin filosofia, joka harsii kokoon kaikenlaisten aiheiden kokonaisuuksia, on ollut Liehulle merkittävä taustavinkki. Perhosten valtakunta-teoksessa Liehu näkee, että ilman epätasa-arvoa on vaikea taata myöskään sotien jatkuvuutta.
ellauri349.html on line 803: Liehu liehuu vapaana kirjailijana. Taiteen keskustoimikunta myönsi hänelle valtion 25-vuotisen taiteilija-apurahan vuonna 2000. Heidi Liehun äiti on vielä vapaampi kirjailija Rakel Liehu. Eski luki joka ilta jonkun Raakel Liehun runon maallisena iltarukouxena. Silleen illasta tuli huomenta pyhempi ja iloisempi. ”On aika mieletön juttu, että olen saanut elää näin kauan”, 50 vuotta täyttänyt filosofi Heidi Liehu sanoi 2017.
ellauri350.html on line 71: Hän lisäsi pallon " informaation ylikuormitusta vuonna 1970 ensimmäisellä tulevaisuutta käsittelevällä kirjalla Future Shock, jota on maailmanlaajuisesti myyty yli 6 miljoonaa kappaletta. Höh. Cartlandia on myyty enemmän. Hän perusti Toffler Associatesin, liikkeenjohdon konsulttiyrityksen, ja oli vieraileva tutkija Russell Sage Foundationissa, vieraileva professori Cornellin yliopistossa , New School for Social Researchin opettaja, Valkoisen talon kirjeenvaihtaja ja yrityskonsultti. Tofflerin ideat ja kirjoitukset vaikuttivat merkittävästi yritysten ja hallitusten johtajien ajatteluun maailmanlaajuisesti, mukaan lukien kiinalainen Zhao Ziyang ja AOL:n perustaja Steve Case. I rest my caase. Kiinan pääministeri ja pääsihteeri Zhao Ziyang saivat suuren vaikutuksen Tofflerilta, koska se kehui kirjassa Kolmas eli keltainen aalto kovasti kiinalaisia. Alvin Toffler kuoli unissaan 27. kesäkuuta 2016 kotonaan Los Angelesissa. Kuolinsyytä ei kerrottu. Alvin ainoalla tyttärellä oli ikävä hermosairaus. Ei ihan putkeen mennyt Alvinillakaan. Sentään se oli uskollinen Heidille.
ellauri350.html on line 91: Kohut tuli Wienin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1932. Hänen opinnot kestivät kuusi vuotta, jona aikana hän vietti kuusi kuukautta harjoittelujaksoja Pariisissa, ensin Hôtel -Dieussa ja sitten Hôpital Saint-Louis'ssa. Jälkimmäinen sairaala on erikoistunut kupan hoitoon, mikä joutui Kohutille järkyttävien kokemusten kohteeksi. Pariisissa hän tutustui Istanbulista kotoisin olevaan juutalaisen lääketieteen opiskelijaan Jacques Palaciin ja vieraili hänen luonaan vuonna 1936. Seuraavana vuonna Kohutin isä kuoli leukemiaan ja Palac kuppaan. Joskus tämän jälkeen Kohut aloitti psykoterapian Walter Marseillesin kanssa, joka ei tuloxista päätellen näytä olleen pätevä ammattiinsa. Vuoden 1938 alussa Kohut aloitti psykoanalyysin Sigmund Freudin läheisen ystävän August Aichhornin kanssa. Ja johan alkoi Lyyti kirjoittaa kun sai oikean osoitteen.
ellauri350.html on line 99: Vuoden 1965 jälkeen, kun Else oli lähestymässä 75-vuotiasta, hän alkoi "osoittaa joukkoa rajoitettuja vainoharhaisia harhaluuloja". Tämä yhdessä hänen heikentyneen terveydentilansa kanssa pakotti Kohutin sijoittamaan äitinsä vanhainkotiin vuonna 1970. Kohutille se, että hänen äitinsä oli osoittautunut hulluksi, oli vapauttava kokemus. Nyt hän tajusi, että koko hänen elämänsä oli viettänyt yrittäessään paeta piilevästi psykoottisesta äidistään. Hän ymmärsi nyt myös, miksi hänen isänsä oli ollut poissa hänen lapsuudessaan. Strozier väittää, että Elsen hulluus vapautti Kohutin luovuuden ja mahdollisti hänen tutkia voimakkaasti taantuneiden tilojen syvempiä merkityksiä ja siten kirjoittaa ensimmäisen ja tärkeimmän monografiansa, Itsen analyysi. Else Kohut kuoli loppuvuodesta 1972.
ellauri350.html on line 104: Ei ole ratkaisevaa vastausta siihen, oliko Kohut herra Z., mutta Strozier puoltaa sitä vahvasti, kuten myös Cocks. Strozier sanoo, että oli erittäin todennäköistä, että Kohut olisi käyttänyt sitä vuonna 1977, kun hän oli kirjoittanut kaksi izehoitokirjaa, joista toinen oli Itsen analyysi: Systemaattinen lähestymistapa narsististen persoonallisuushäiriöiden psykoanalyyttiseen hoitoon (1971). International Universities Press , New York. ISBN 0-8236-8002-9. Kohout työskenteli hikisesä tuulisessa Chicagossa mutta sillä oli kiva mökki Carmelissa.
ellauri350.html on line 144: Maailman kohtalo voi ratketa Suomen presidentinvaaleissa ensi vuonna: "Jopa Venäjän vaaleihin liittyy mielenkiintoa".
ellauri350.html on line 153: Thomas F. Dewey, 89, kuoli 2021 rauhallisesti kotonaan. Rakas aviomies, isä, isoisä ja ikuinen newyorkilainen. Entisen New Yorkin kuvernöörin Thomas E:n vanhin poika, tosin hänen veljensä John edelsi häntä. John Poor Dewey syntyi Burlingtonissa, Vermontissa, vaatimattomien tulojen perheeseen. Hän oli yksi neljästä Archibald Sprague Deweyn ja Lucina Artemisia Rich Deweyn pojasta. Heidän ensimmäinen poikansa oli myös nimeltään John, mutta hän kuoli onnettomuudessa 17. tammikuuta 1859. John Poor Dewey syntyi 20. lokakuuta 1859, neljäkymmentä viikkoa vanhemman veljensä kuoleman jälkeen. Vanhemman eloonjääneen veljensä Thomas Rich Deweyn tavoin hän opiskeli Vermontin yliopistossa, jossa hänet vihittiin Delta Psixi ja valmistui Phi Beta Kappaxi vuonna 1879.
ellauri350.html on line 157: Thomas F. syntyi New Yorkissa ja varttui Albanyssa ja Pawlingissa. Hän valmistui Albany Academysta vuonna 1950 ja Princetonin yliopistosta 1954. Hän palveli yliluutnanttina Yhdysvaltain armeijassa kaksi vuotta Saksassa. Hän opiskeli Harvard Business Schoolissa ja valmistui vuonna 1958. Sitten hän liittyi Kuhn, Loeb & Co:n investointipankkiyritykseen. Hänestä tuli osakas ja hän toimi yrityksen johtokunnassa. Vuonna 1975 hän perusti oman rahoituspalveluyrityksen, Thomas E. Dewey, Jr. & Co., ja sen jälkeen oli mukana McFarland, Dewey & Co:n perustamisessa. Hän jatkoi liiketoimintaprojekteja ja työskenteli pitkälle 80-vuotiaaksi asti. Hän toimi useissa johtokunnissa, mukaan lukien The Apple Bank for Savings, Northwest Natural Gas ja The Scripps Research Institute. Hän toimi myös varapuheenjohtajana New York City Housing Development Corporationissa vuosina 1972–1989. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi Lenox Hillin sairaalassa aktiivisena johtokunnan jäsenenä ja oli hallituksen puheenjohtaja vuosina 1982–1993, jonka jälkeen hän toimi emerituspuheenjohtajana. Hänen perheensä on ikuisesti kiitollinen (mutta ei rahallisesti velkaa) Lenox Hill -sairaalalle hänen viime vuosina saamansa hoidon laadusta. Menox, sanoi Annie Lenox.
ellauri350.html on line 257: Atticus started sharing his poems on social media platforms in 2013 after becoming friends with the American actor and poet, Michael Madsen. Atticus päätti pysyä nimettömänä menetettyään kuuluisan ystävänsä riippuvuudelle vuonna 2017.
ellauri350.html on line 269: Hänestä tuli runoilija ja kirjailija nuoren aikuisiän satunnaisten töiden jälkeen. Näihin kuuluivat paistokokki, seksityöntekijä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sex_worker), yökerhoesiintyjä, Porgy ja Bess -näyttelijä, Southern Christian Leadership Conference -koordinaattori ja kirjeenvaihtaja Egyptissä ja Ghanassa Afrikan demoralisoinnin aikana. Angelou oli myös näyttelijä, kirjailija, ohjaaja ja näytelmien, elokuvien ja julkisten televisio-ohjelmien tuottaja. Vuonna 1982 hänet nimitettiin ensimmäiseksi Reynoldsin Amerikan tutkimuksen professoriksi Woke Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Angelou oli aktiivinen kansalaisvääryysliikkeessä ja työskenteli Martin Luther King Jr.:n ja Malcolm X:n kanssa. 1990-luvulta alkaen hän esiintyi noin 80 kertaa vuodessa luentopiirissä, mitä hän jatkoi 80-vuotiaaksi asti. Vuonna 1993 Angelou lausui runonsa "On the Pulse of Morning (1993) Bill Clintonin ensimmäisissä vihkiäisissä mikä teki hänestä ensimmäisen runoilijan, joka lausui avajaispuheen sitten Robert Frostin John F. Kennedyn avajaisissa vuonna 1961. Angelou kertoi ystävälleen Oprah Winfreylle, että puhelu, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan ja lausumaan runo, tuli televisiotuottaja Harry Thomasonilta, joka järjesti arpajaiset pian Clintonin valinnan jälkeen.
ellauri350.html on line 271: Angeloun tunnetuimmat teokset on leimattu omaelämäkerrallisiksi fiktioiksi, mutta monet kriitikot pitävät niitä omaelämäkerroina. Hän teki tietoisen yrityksen haastaa omaelämäkerran yhteistä rakennetta kritisoimalla, muuttamalla ja laajentamalla genreä. Hänen kirjansa keskittyvät teemoihin rasismi, identiteetti, perhe ja matkailu. Hänen ensimmäisestä runokokoelmastaan Just Give Me a Cool Drink of Whisky 'Fore I Diiie', joka julkaistiin vuonna 1971 pian Caged Birdin jälkeen, tuli bestseller.
ellauri350.html on line 281: Angeloun lausuma "On the Pulse of Morning" johti lisää mainetta ja tunnustusta hänen aikaisemmille teoksilleen ja laajensi hänen vetovoimaansa "rotu-, talous- ja koulutusrajojen yli". Angeloun lausunnon jälkeisellä viikolla hänen kirjojensa ja runoutensa pokkariversioiden myynti nousi 300–600 prosenttia. Bantam Booksin oli painettava uudelleen 400 000 kappaletta kaikista hänen kirjoistaan pysyäkseen kysynnän tasalla. Random House , joka julkaisi Angeloun kovakantiset kirjat ja julkaisi runon myöhemmin samana vuonna, raportoi, että he myivät enemmän hänen kirjojaan tammikuussa 1993 kuin koko vuonna 1992, mikä oli 1200 prosentin kasvu. Runon kuusitoistasivuisesta julkaisusta tuli bestseller, ja runon tallenne palkittiin Grammy-palkinnolla .
ellauri350.html on line 292: Muuten hän ansaizi runoilijaxi aika kivasti. Hän omisti kaksi kotia Winston-Salemissa Pohjois-Carolinassa ja "herrallisen brownstonen" Harlemissa , joka ostettiin vuonna 2004 ja joka oli kuin Eskin Bulevardin asunto täynnä hänen "kasvavaa kirjastoaan" kirjoja, joita hän keräsi kautta elämän, vuosikymmenien ajalta kerättyjä taideteoxia ja hyvin varustetut keittiöt. The Guardian -lehden kirjoittaja Gary Younge kertoi, että Angeloun Harlemin kodissa oli useita afrikkalaisia seinävaatteita ja hänen maalauskokoelmansa, mukaan lukien useiden jazztrumpetistien maalaukset, Rosa Parksin akvarelli ja Faith Ringgoldin teos nimeltä "Maya's Quilt Of Life".
ellauri350.html on line 297: Hän yhdisti ruoanlaitto- ja kirjoitustaitonsa vuoden 2004 kirjassaan Hallelujah! Tervetulopöytä , joka sisälsi 73 reseptiä, joista monet hän oppi isoäidillään ja äidiltään, sekä 28 vinjettiä. Hän julkaisi vuonna 2010 toisen keittokirjan, Great Food, All Day Long : Cook Splendidly, Eat Smart , joka keskittyi painonpudotukseen ja annosten hallintaan.
ellauri350.html on line 301: Hän kävi läpi tämän prosessin "lumotakseen" itsensä, ja kuten hän sanoi vuonna 1989 British Broadcasting Corporationin haastattelussa, "elä uudelleen tuska, tuska, Sturm und Drang ". Hän asettui ajassa, josta hän kirjoitti, jopa traumaattisista kokemuksista, kuten raiskauksestaan Caged Bird -elokuvassa, "kerromaan inhimillisen totuuden" elämästään. Angelou kertoi pelanneensa korttia päästäkseen lumoavaan paikkaan ja päästäkseen muistoihinsa tehokkaammin käsiksi. Hän sanoi: "Voi kestää tunnin päästä siihen, mutta kun olen siinä - ha! Se on niin herkullista!" Hän ei pitänyt prosessia katarsina; pikemminkin hän löysi helpotusta "totuuden kertomisesta". (Wats the diff?). Angelou kuoli aamulla 28. toukokuuta 2014 86-vuotiaana.
ellauri350.html on line 306: 2Toinen musta nainen, Elizabeth Alexander, lausui runonsa " Ylistyslaulu päivälle " presidentti Barack Obaman virkaanastujaisissa vuonna 2009.
ellauri350.html on line 506: Sanat eivät riitä kertomaan, sydänemojia tarvitaan! Emojeja edelsivät hymiöt, esim. tämä: 3<=3. Jo vuonna 82 eräässä yliopistossa tehtiin niin! Emojit ovat hyvää vauhtia syrjäyttämässä lyhenteet kuten LOL ja OMG. WTF? IMHO hauskat gifit syrjäyttävät kyllä vielä emojit.
ellauri350.html on line 801: Rakkauden kesän aikoihin vuonna 1967 Arthur Aron, silloin UC Berkeleyn psykologian jatko-opiskelija, suuteli opiskelijatoveriaan Elaine Spauldingia Dwinelle Hallin edessä. Se, mitä he tunsivat sillä hetkellä, oli niin syvällistä, että he menivät pian naimisiin ja liittyivät yhteen tutkiakseen vetovoiman ja läheisyyden salaisuuksia.
ellauri350.html on line 813: Aron ja muut tutkijat käyttivät kahden parin lähestymistapaa viime vuonna tutkimuksessa, jossa selvitettiin, kuinka "itsensä paljastaminen" voi herättää romanssin uudelleen pitkäaikaisissa pariskunnissa.
ellauri351.html on line 120: Joten tänä vuonna pyydän teitä – jos sinulla on siihen varaa – antamaan rahaa Vartiotornille.
ellauri351.html on line 129: Lorenzin työ keskeytti toisen maailmansodan alkamisen ja vuonna 1941 hänet värvättiin Saksan armeijan sairaanhoitajaksi. Vuonna 1944 hänet lähetettiin itärintamalle, missä hänet vangittiin Neuvostoliiton puna-armeijaan ja vietti neljä vuotta saksalaisena sotavankina Neuvostoliiton Armeniassa. Sodan jälkeen hän katui jäsenyyttään natsipuolueessa.
ellauri351.html on line 134: Hänet kutsuttiin Wehrmachtiin vuonna 1941. Hän pyrki moottoripyörämekaanikkoksi, mutta sen sijaan hänet määrättiin sotilaspsykologiksi, joka suoritti ihmisrotututkimuksia miehitetyssä Posenissa Rudolf Hippiuksen johdolla. Tavoitteena oli tutkia "saksalais-puolalaisten puolirotuisten" biologisia ominaisuuksia selvittääkseen, hyötyivätkö he samasta työmoraalista kuin "puhtaat" saksalaiset.
ellauri351.html on line 137: Muistelmissaan Lorenz kuvasi sotavuosiensa kronologiaa eri tavalla kuin mitä historioitsijat ovat pystyneet dokumentoimaan hänen kuolemansa jälkeen. Hän itse väitti, että hänet vangittiin vuonna 1942, missä todellisuudessa hänet lähetettiin vain rintamalle ja vangittiin vuonna 1944, jättäen kokonaan pois hänen osallistumisensa Poznańin projektiin.
ellauri351.html on line 138: Lorenz liittyi natsipuolueeseen vuonna 1938 ja hyväksyi yliopiston puheenjohtajan natsihallinnon alaisuudessa. Puolueen jäsenyyshakemuksessaan hän kirjoitti: "Voin sanoa, että koko tieteellinen työni on omistettu kansallissosialistien ideoille."
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 217: Van der Kolk kiinnostui traumaattisen stressin tutkimisesta vuonna 1978 työskennellessään PTSD:stä kärsivien Vietnamin sodan veteraanien kanssa. Hän suoritti ensimmäiset tutkimukset fluoksetiinin (Prozac) ja sertraliinin käytöstä PTSD:n hoidossa. Sertraliini on vielä tehokkaampaa kuin fluoxetiini. Sillä hoidetaan masennusta, paniikkihäiriötä sekä pakko-oireista häiriötä. Se estää serotoniinin takaisinottoa.
ellauri351.html on line 227: Sillä välin van der Kolk alkoi muodostaa liittoutumien verkostoa, joka voisi muuttaa trauman hoitoa. ("Hän on aina ollut uskomaton verkostoituja", muistelee Herman.) Tuohon aikaan somaattiset terapiat, jotka vaihtelivat kokonaisvaltaisesta joogasta "sisäisen aistin" käytäntöihin, olivat hyväksytyn hoidon laitamilla. Harjoittajien ryhmälle, joka on pitkään hylätty New Age -hiutaleina, van der Kolkin innostus tuli jumalan lahjana. "Ensimmäistä kertaa perinteinen valtavirran psykiatri ja neurobiologian tutkija perusteli psykologisten häiriöiden vaikutusten ymmärtämisen tärkeyttä", Babette Rothschild, The Body Remembers -kirjan kirjoittaja, sanoi Psychotherapy Networkerille vuonna 2004. Mutta nämä uudet lähestymistavat olivat kiistanalaisia. Toisen traumatutkijan Richard Bryantin mielestä van der Kolk oli "syrjäyttänyt itsensä tieteellisenä ajattelijana".
ellauri351.html on line 229: Vuodesta 2005 alkaen van der Kolk ja hänen liittolaisensa aloittivat kampanjan saadakseen diagnoosin, jota he kutsuivat "kehitystraumahäiriöksi" DSM:n viidenteen painokseen, joka on määrä julkaista vuonna 2013. puutteita impulssien hallinnassa, itsesääntelyssä, aggressiivuudessa ja keskittymisessä pahoinpideltyillä ja laiminlyötyillä lapsilla”, van der Kolk kirjoitti vuoden 2009 traumakeskuksen uutiskirjeessä. Hän väitti, että psykiatrian oli ymmärrettävä, että laaja valikoima diagnooseja - kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä päihteiden käytön häiriöihin ja persoonallisuushäiriöihin - eivät ole niinkään erillisiä sairauksia kuin pohjimmiltaan trauman aiheuttamia.
ellauri351.html on line 251: Lewin syntyi vuonna 1890 juutalaiseen perheeseen Mogilnossa, Mogilnon läänissä, Posenin maakunnassa, Preussissa (nykyinen Puola ). Se oli pieni kylä, jossa asui noin 5000 ihmistä, joista noin 150 oli juutalaisia. Lewin sai ortodoksisen juutalaisen koulutuksen kotona. Hän oli yksi neljästä keskiluokan perheeseen syntyneestä lapsesta. Hänen isänsä omisti pienen sekatavaraliikkeen, ja perhe asui myymälän yläpuolella olevassa asunnossa. Hänen isänsä Leopold piti maatilaa yhdessä veljensä Maxin kanssa; tila oli kuitenkin laillisesti kristityn omistuksessa, koska juutalaiset eivät tuolloin saaneet omistaa maatiloja.
ellauri351.html on line 253: Lewin yhdistettiin usein varhaiseen Frankfurtin koulukuntaan, jonka sai alkunsa vaikutusvaltainen suurelta osin juutalaismarxilaisryhmä Saksan yhteiskuntatutkimuksen instituutissa. Mutta kun Hitler tuli valtaan Saksassa vuonna 1933, instituutin jäsenten piti hajota ja muuttaa Englantiin ja sitten Amerikkaan.
ellauri351.html on line 255: Lewin muutti Yhdysvaltoihin elokuussa 1933 ja sai kansalaisuuden vuonna 1940. Muutama vuosi Amerikkaan muuttamisen jälkeen Lewin alkoi pyytää ihmisiä lausumaan nimensä "Lou-in" eikä "Le-veen", koska sanan virheellinen ääntäminen hänen nimensä amerikkalaiset olivat johtaneet moniin vastaamattomiin puheluihin. Vähän ennen kuolemaansa hän kuitenkin alkoi pyytää oppilaita ja kollegoita käyttämään oikeaa ääntämistä ("Le-veen"), koska hän piti sitä parempana.
ellauri351.html on line 261: Festinger jatkoi opintojaan Kurt Lewinin johdolla Iowan yliopistossa, jossa Festinger sai MA-tutkinnon vuonna 1940 ja tohtorin vuonna 1942 lasten käyttäytymisen alalla. Molemmat vaihtoivat kerran vaimoa. Lewinin kuoltua Festinger muutti yhä lännemäxi MIT:stä, kunnes vuonna 1957 julkaisi kognitiivisen dissonanssin teoriansa, joka on todennäköisesti hänen kuuluisin ja vaikutusvaltaisin panoksensa sosiaalipsykologian alalla. Festinger pettyi sosiaalipsykologian ja alkoi huuhailla. Viimeinen yritys oli ymmärtää, miksi jokin kulttuuri hyväksyy tai hylkää idean, ja hän päätti, että tutkimalla, miksi uusi teknologia otettiin nopeasti käyttöön lännessä, mutta ei Itä-Bysantin valtakunnassa, valaisisi asiaa. Festingerillä kuitenkin diagnosoitiin syöpä ennen kuin hän pystyi julkaisemaan tämän materiaalin. Hän päätti olla jatkamatta hoitoa ja kuoli 11. helmikuuta 1989.
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri351.html on line 297: Taleb syntyi Amiounissa Libanonissa Minerva Ghosnille ja Nagib Talebille, onkologille ja antropologian tutkijalle. Hänen vanhempansa olivat Antiokian kreikkalaista syntyperää, joilla oli Ranskan kansalaisuus. Hänen isoisänsä Fouad Nicolas Ghosn ja hänen isoisoisänsä Nicolas Ghosn olivat molemmat varapääministereitä 1940-luvulta 1970-luvulle. Hänen isoisänsä Nassim Taleb oli korkeimman oikeuden tuomari ja hänen isoisoisoisoisoisänsä Ibrahim Taleb (Nabbout) oli Libanon-vuoren kuvernööri vuonna 1866. Taleb osallistui ranskalaiseen tapaamiseen. koulu siellä, Grand Lycée Franco-Libanais Beirutissa. Hänen perheensä poliittinen asema ja vauraus väheni Libanonin sisällissodassa, joka alkoi vuonna 1975. Hän on kreikkalaisortodoksinen kristitty.
ellauri351.html on line 301: Westfall ja Hilbe vuonna 2007 valittivat, että Talebin kritiikki on "usein perusteetonta ja joskus törkeää". Taleb, kirjoittaa John Kay, "kuvailee kirjailijoita ja ammattilaisia sekopäixi tai tyhmiksi, enimmäkseen tyhmiksi. Hänen kirjoituksensa on täynnä epäolennaisuutta, sivukieltä ja puhekieltä, lukeminen kuin kirjailijan keskustelua eikä tiukasti argumentoitua teesiä. Mutta se on äärimmäisen nautinnollinen – houkutteleva, mutta helppo sukeltaa. Silti hänen raivonsa ja pilkkansa alla piilee vakavia asioita. Nykyään käytössä olevat riskinhallintamallit sulkevat pois juuri ne tapahtumat, joilta ne väittävät suojelevan niitä työllistäviä yrityksiä. Nämä mallit tuovat sisäänsä vi-...-lun teknisen hienostuneisuuden... Kvantitatiiviset psykoanalyytikot ovat tuudittaneet yritysten johtajat ja sääntelyviranomaiset illusoriseen turvallisuuden tunteeseen." Berkeleyn tilastotieteilijä David Freedman sanoi, että tilastotieteilijöiden yritykset kumota Talebin kanta eivät ole olleet vakuuttavia. Kuha vekuttavat housut nilkoissa, mulkut heilahdellen tuulessa.
ellauri351.html on line 307: Charlie Rosen haastattelussa Taleb sanoi, että hän näki, ettei mikään The Black Swanista saamansa kritiikki kumonnut hänen keskeistä pointtiaan, joka sai hänet suojelemaan omaisuuttaan ja asiakkaidensa omaisuutta. Talebin aggressiiviset ja selkeästi suunnatut kommentit rahoitusalan osia vastaan – esimerkiksi toteamalla Davosissa vuonna 2009 olevansa "tyytyväinen" Lehman Brothersin romahtamiseen – on johtanut raportteihin henkilökohtaisista hyökkäyksistä ja mahdollisista uhkauksista.
ellauri351.html on line 322: Liike kehittyi 2000-luvulla, ja nimi tehokkaaksi altruismiksi keksittiin vuonna 2011. Liikkeeseen vaikuttavia filosofeja ovat Peter Singer, Toby Ord ja William MacAskill. Se, mikä alkoi hajanaisen liittoutuman kannattamana arviointitekniikoiden sarjana, kehittyi identiteetiksi. Noin 7 000 aktiivisen altruismin yhteisössä ja vahvat siteet Yhdysvaltojen ja Britannian eliittikouluihin vaikuttava altruismi on liitetty Piilaaksoon ja teknologiateollisuuteen muodostaen tiukan miehekkään alakulttuurin.
ellauri351.html on line 440: Joseph H. Berke, MD, (17. tammikuuta 1939 – 11. tammikuuta 2021, ei sukua Berke Khanille, Genghisin vaarille) oli amerikkalaissyntyinen psykoterapeutti, kirjailija ja luennoitsija. Hän opiskeli Columbia College of Columbia Universityssä ja valmistui Albert Einstein College of Medicine -yliopistosta New Yorkissa. Berke muutti Lontooseen vuonna 1965, jossa hän työskenteli RD Laingin kanssa 1960-luvulla, kun Philadelphia Association perustettiin. Berke asui Kingsley Hallissa, missä hän auttoi sairaanhoitajaa Mary Barnesia, jolla oli diagnosoitu skitsofrenia, selviytymään hulluudesta. Barnesista tuli myöhemmin taiteilija ja kirjailija. Philadelphia Association, jonka jäseniä Laing ja Cooper ja myöhemmin Redler olivat, oli perustanut Kingsley Halliin projektin, jossa häiriintyneet ihmiset voisivat asua sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä. Se on kolmikerroksinen rakennus Itä-Lontoossa. Noin kolmetoista ihmistä voisi asua siellä mukavasti. Philadelphia Association vuokrasi rakennuksen viideksi vuodeksi kesäkuusta 1965 alkaen.
ellauri351.html on line 587: 1967 syntynyt Relander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1986 ja opiskeli Helsingin yliopistossa Suomen historiaa ja sosiaalipsykologiaa sekä suoritti vuonna 1995 Sussexin yliopiston yksivuotisen Master of Arts -tutkinnon. Hän valmisteli vuosina 1995–2008 Helsingin yliopistolle toistaiseksi (heh) julkaisematonta väitöskirjaa taistolaisen opiskelijaliikkeen historiasta. Esikoisteos Ankkalinna ja lajien synty (2004).
ellauri351.html on line 600: Roth on vuonna 2018 tuomittu kolmen vuoden ja kahden kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja varkaudesta. Hän oli yhdessä toisen henkilön kanssa pahoinpidellyt uhriaan vasaralla ja pakottanut tämän syömään kannabista. He varastivat uhriltaan 44 euroa, jonka jakoivat.
ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
ellauri351.html on line 612: Alice Ann Bailey (16. kesäkuuta 1880 – 15. joulukuuta 1949, alun perin Alice LaTrobe Bateman) oli englantilainen teosofi, luennoitsija, tuottelias okkulttinen kirjailija ja Lucis Trust -säätiön perustaja. Hän muutti vuonna 1907 Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti loppuelämänsä. Alice ja Maitreya on mainittu aiemmin hörhöistä kertovassa paasauxessa albumissa 169. Yrjö Kallisesta piti tulla Maitreya, mutta jäi täpärästi alle äänikynnyxen (kz. albumi 263).
ellauri351.html on line 623: Patel on libertaarinen sosialisti ja on kuvaillut itseään "jokuksi, jolla on erittäin vahvat anarkistiset sympatiat". Hän kuvaili itseään vuonna 2010 "ei kommunistiksi tai sosialistiksi ... vain avarakatseiseksi".
ellauri351.html on line 634: "Näin viat vain vaimossani ja kuvittelin niiden olevan hänessä, vaikka ne olivat minussa", kirjoitti edesmennyt teoreettisen filosofian professori Oiva Ketonen vuonna 1995. "Ylensin itseni yhteisessä elämässä niin, etta näin omassa suvussanı enemmän moraalia ja kaikinpuolista lahjakkuutta. Mistä johtuu tuo itseni ylentäminen?" Kenties olit Oiska pohjalainen kusipää.
ellauri351.html on line 645: Hänellä oli kunnia pitää pääpuhe Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa vuonna 2006 juhlistaen arkkipiispa Desmond Tutun rauhanomaista elämää ja Totuus- ja sovintokomission toiminnan 10. vuosipäivää. Häntä myös kunnioitettiin useaan otteeseen nimittämällä hänet Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tukikirjeitä lähetettiin 27 maasta.
ellauri351.html on line 688: Hörökorvainen Eric Hobsbawm syntyi vuonna 1917 Aleksandriassa Egyptissä. Hänen isänsä oli Leopold Percy Hobsbaum (os Obstbaum), juutalainen kauppias Lontoon East Endistä, puolalaista juutalaista syntyperää. Nimi Obstbaum "FruitTree" on kuitenkin saksalainen, ei puolalainen. Hänen äitinsä Nelly Hobsbaum (os Grün), oli kotoisin keskiluokan Itävallan juutalaisperheestä. Vaikka hänen molemmat vanhempansa olivat juutalaisia, kumpikaan ei ollut tarkkaavainen. Hänen varhaislapsuutensa kului Wienissä, Itävallassa, ja Berliinissä, Saksassa. Syntymäaikainen kirjoitusvirhe muutti hänen sukunimensä Hobsbaumista Hobsbawmiksi. Vaikka perhe asui saksankielisissä maissa, hän varttui puhuen englantia äidinkielenään.
ellauri351.html on line 690: Hobsbawm opiskeli Prinz Heinrich- Gymnasium Berlinissä (nykyään Friedrich-List-School), kun natsipuolue tuli valtaan vuonna 1933. Samana vuonna perhe muutti Lontooseen, missä Hobsbawm ilmoittautui St Marylebone Grammar Schooliin. Hänen muuttonsa Saksasta loi väärän uskomuksen, että Hobsbawm oli pakolainen, joka säilyi koko hänen elämänsä, vaikka hän itse asiassa oli syntymästään britti isänsä kansalaisuuden vuoksi.
ellauri351.html on line 692: Elinikäinen marxilainen, hänen yhteiskuntapoliittiset vakaumuksensa vaikuttivat tuhoisasti hänen työnsä luonteeseen. Brittikommarit vaati 2. rintaman avaamista johki Pohjois-Ranskaan ryssien hädän helpottamisexi. Ei jaxa, istutaan ja kazotaan eka kuinka iivanalle käy, oli Churchillin ja Rooseveltin näkemys. Soditaan vaan tuolla siirtomaissa ja odotetaan itärintaman lopputulosta. M15:n ponnisteluista huolimatta vuonna 1947 hänestä tuli historian lehtori Birkbeck Collegessa, Lontoon yliopistossa, jossa tuohon aikaan epätavallisella tavalla henkilökunnan tai opiskelijoiden keskuudessa ei ollut taipumusta kommunismin vastaisuuteen. Hobsbawm sanoi, että McCarthyismista oli olemassa heikompi versio. joka otti valtaansa Isossa-Britanniassa ja vaikutti marxilaisiin tutkijoihin: "En saanut ylennystä 10 vuoteen, mutta kukaan ei heittänyt minua ulos". Poliittiset viholliset kielsivät Hobsbawmilta luennoitsijan Cambridgessa, ja koska hän oli myös estetty jonkin aikaa professuurista Birkbeckissä samoista syistä, hän puhui onnesta, kun hän oli saanut viran Birkbeckissä vuonna 1948 ennen kuin kylmä sota alkoi todella lähteä liikkeelle. Konservatiivien kommentaattori David Pryce-Jones on dementoinut tällaisten uraesteiden olemassaolon.
ellauri351.html on line 700: Hobsbawmin sanotaan sanoneen, että seksin lisäksi ei ole mitään niin fyysisesti intensiivistä kuin "osallistuminen joukkomielenosoitukseen suuren julkisen korotuksen aikana". Aika intensiivinen hörökorva olikin. Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli Muriel Seamanin kanssa vuonna 1943. He erosivat vuonna 1951. Hänen toinen avioliittonsa oli Marlene Schwarzin (vuonna 1962), jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta, Julia Hobsbawm ja Andy Hobsbawm. Hänellä oli väh. 1 avioton poika Joshua Bennathan, joka syntyi vuonna 1958 ja kuoli marraskuussa 2014. "Joss" kuoli syöpään viisikymppisenä. Born in Birmingham, Joss was the son of the historian Eric Hobsbawm and the educational psychologist Marion Bennathan. He was raised by his mother and her husband, the economist Esra Bennathan, and went to Newnham Croft primary school, Cambridge, and Bristol grammar school. At the age of 17, Joss married Jenny Corrick and had two children by the age of 20. The couple divorced but remained friends.
ellauri352.html on line 70: Friedrich von Schiller litteröi vain yhden luvun Denis Diderot'n Jacques the Fatalist and his Master, Jacques le fataliste et son maître (kirjoitettu vuosina 1765–1784), joka ilmestyi saksaksi vuonna 1785. Sitten vuonna 1792 Wilhelm Christhelf Sigmund Mylius julkaisi ensimmäisen täydellisen käännöksen.
ellauri352.html on line 102: Varšavjanka (myös Warshavjanka, Warchavjanka; ven. Варшавянка, Varšavjanka, ransk. La Varsovienne, puol. Warszawianka = ”Varsovatar”; esp. A las Barricadas), myös Varsovattaren jäähyväiset tai Varsovan laulu on tunnettu alkujaan puolalainen vallankumouslaulu. Kappaleen sanoitti Wacław Święcicki vuonna 1883 ollessaan karkotettuna. Säveltäjää ei tiedetä. Sävelmän on sanottu myös olleen vanha ranskalainen sotilasmarssi. Laulusta tuli Varsovan vappumielenosoituksen 1905 vertauskuva.
ellauri352.html on line 161: Antonio Damasio (s. 25. helmikuuta 1944, Lissabon) on portugalilais-amerikkalainen aivotutkija ja neurologi, joka toimi lähes 30 vuotta Iowan yliopiston neurologian laitoksen johtajana ja professorina. Tällä hetkellä hän on David Dornsife neurotieteen professori Etelä-Kalifornian yliopistossa, jossa hän johtaa USC:n Brain and Creativity -Instituuttia. Hän on tutkinut tietoisuutta, tunteita ja aivojen toimintaa. Damasion käsitys aivoista pohjautuu muun muassa hänen aivovaurioihinsa. Damasio sai Yrjö Reenpää -lohtupalkinnon Helsingissä vuonna 2000.
ellauri352.html on line 311: Marcel Mauss syntyi vuonna 1872 Épinalin kaupungissa juutalaiseen perheeseen. Hänen Bas-Rhinistä kotoisin oleva isänsä Gerson meni naimisiin muutamaa vuotta aiemmin Rosine Durkheimin, Émile Durkheimin vanhemman sisaren kanssa, jonka kanssa hän liittyi Lorraine-kaupunkiin ottaakseen haltuunsa äitinsä tekstiilipajan, josta tuli nuoren parin johdolla noin klo. 1/2 pääkirjontatehdas, Mauss-Durkheim. Marcelin lisäksi heillä oli onnexi vuonna 1876 syntynyt poika Henri. Hänen setänsä Émile Durkheim, joka oli häntä neljätoista vuotta vanhempi, oli tärkeässä roolissa hänen kutsumuksessaan ja sitten hänen urassaan.
ellauri352.html on line 313: David Émile Durkheim, (albumi 163) vaikka rabbin poika, oli agnostikko. Rabbi pahastui siitä kovin. Norssissa hänet hyväksyttiin seitsemänneksi filosofian yhdistämisessä vuonna 1882. Nuorena professorina hänet lähetettiin Saksaan, missä hän sai vaikutteita saksalaisten yliopistojen toiminnasta ja modernin valtion roolista kiinnostuneilta yhteiskuntafilosofeilta. Myöhemmin hän opetti filosofiaa mm. San Quentinissä (helmikuu 1884).
ellauri352.html on line 315: Tämän koulutuksen ansiosta hän saattoi olla osa kaksinkertaista kulttuuriperinnettä, juutalaisuutta ja klassista. Hänestä tuli yliopiston opettaja ja hän oli erityisesti vastuussa opettamisesta ja yhteiskuntatieteiden kursseista Bordeaux'n yliopistossa vuonna 1887; tässä kaupungissa, jossa Montesquieu tunnetaan niin hyvin, hän kirjoitti vuonna 1892 latinalaisen väitöskirjansa Quid Secundatus politicae scientiae instituendae contulerit. Hän puolusti kahta väitöskirjaansa 3. maaliskuuta 1893 Pariisin tiedekunnassa, toisen ranskankielinen otsikko on De la division du travail social. Hänestä tuli silti lääkäri, ja hänet nimitettiin professoriksi Bordeaux'n yliopistoon vuonna 1896. Durkheim sai pahan trauman 1. maailmansodasta kotirintamalla. Teoria kollektiivisista edustajista, jonka Durkheim oli rakentanut selittämään ihmismielen universaalia luonnetta, muuttui "kansallismieliseksi pamfleksiksi", joka käsittelee "saksalaista mentaliteettia", joka oli "vastuussa kataklysmista".
ellauri352.html on line 316: Hänen poikansa André kuoli taistelussa vuonna joulukuuta 1915. Pappa Durkheim vajoaa sitten suureen suruun. Hän kuoli. 15. marraskuuta 1917 kotonaan, nro 4, avenue d´Orléans, Pariisin 14. kaupunginosassa, ja hänet on haudattu Montparnassen hautausmaalle (5. kolonna).
ellauri352.html on line 354: Vuonna 1895 Marcel Mauss sai filosofian aggregaatin, jonka hän käynnisti Bordeaux´ssa, missä hän vuonna 1890 liittyi Durkheimiin, joka opetti tätä tieteenalaa siellä.
ellauri352.html on line 374: Ron Jones (s. 1941) on amerikkalainen kirjailija ja entinen opettaja Palo Altossa, Kaliforniassa. Hänet tunnetaan parhaiten luokkaharjoitteestaan nimeltä "The Third Wave" ja tapahtumasta kirjoittamansa kirjasta, joka inspiroi tv-elokuvaa The Wavea ja muita teoksia, mukaan lukien teatterielokuva vuonna 2008 ja saxalainen Netflix sarja 2019. Alkuperäinen tv-elokuva voitti Emmy- ja Peabody- palkinnot. Hänen kirjoistaan The Acorn People ja B-Ball on tehty myös tv-draamoja. Jones asuu San Franciscossa, Kaliforniassa, missä hän esiintyy säännöllisesti tarinankertojana. SF on kyllä tarinoiden tarpeessa. Tao Tao olisi enemmän kuin paikallaan.
ellauri352.html on line 446: Peruskoulu-uransa päätyttyä König Wilhelm opiskeli lääketiedettä ja suoritti vuonna 1938 yhdeksän kuukauden harjoittelun apulaislääkärinä Göttingenin yliopistollisessa sairaalassa. Heinäkuussa 1938 hän ja Dagmar Kalling (ruotsalainen aatelisnainen) menivät naimisiin; Avioliitosta syntyi kolme lasta. König työskenteli apulaislääkärinä Höxterin terveysosastolla marraskuusta 1939 lähtien. Godelheimissa ( Höxterin piiri ) kuningas ja hänen perheensä asuivat Maygadessenin kartanolla vuoden 1941 alusta. 30. maaliskuuta 1943 König väitteli Göttingenin yliopistossa suonensisäisten ruuansulatusmehujen injektioiden vaikutuksesta kaniinien veren tilaan viitaten erityisesti pernisioosianemiaan.
ellauri352.html on line 452: Erwin - Oskar Ding-Schuler (s. 19. syyskuuta 1912 Bitterfeldissä ; † 11. elokuuta 1945 Freisingissä ) oli saksalainen SS-Sturmbannführer ja Buchenwaldin keskitysleirin ensimmäinen leirilääkäri. Mitätön Heinrich Ding oli adoptoinut vuonna 1915 Carl Freiherr von Schuler -nimisen siirtomaalääkärin aviottoman pojan. Syyskuussa 1944 Ding-Schuler muutti sukunimensä "Schuleriksi". Kauan ei se kerinnyt siitä ilostella. 25. huhtikuuta 1945 Yhdysvaltain joukot pidättivät Ding-Schulerin ja teki sille itsemurhan vankisellissä 11. elokuuta 1945.
ellauri352.html on line 460: Eugen Kogon syntyi juutalaisen lääkärin aviottomana pojana, joka kuoli vain kaksi vuotta syntymänsä jälkeen. Buchenwaldissa Otto Kippin ja Ferdinand Römhildin neuvosta Kogonista tuli toukokuussa 1943 lääkintävirkailija keskitysleirin lääkärille Erwin Ding-Schulerille, joka johti Buchenwaldin keskitysleirin lavantautikoeasemaa. Omien lausuntojensa mukaan Kogon pystyi rakentamaan työnsä kautta lähes luottamuksellisen suhteen Ding-Schuleriin. Ding-Schuler pelasti Kogonin hengen 8. huhtikuuta 1945 salakuljettamalla hänet ulos Buchenwaldista simpanssilaatikossa ja viemällä hänet kotiinsa. Kogon odotti laatikossa ensisijaisesti uuden yhteiskunnan rakentamista - EU:ta, jossa Kogonin käsityksen mukaan tulisi yhdistää kristinusko ja sosialismi. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet suurelta osin eristäytyneenä Königstein im Taunusissa, missä hän kuoli jouluaattona vuonna 1987. Kogon oli naimisissa lapsuudenystävänsä Margarethe Langin (1902–1989) kanssa vuodesta 1927. Avioliitosta syntyivät lapset Alexius, Michael ja Cornelia.
ellauri352.html on line 507: - Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna
ellauri352.html on line 585: - Kirja on julkaistu vuonna 2024
ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
ellauri352.html on line 661: Michener adoptoitiin ja kasvatti toinen nainen, eikä hän tiedä biologisista vanhemmistaan. Mabel Michener kasvatti hänet ja kokonaisen liudan muita löytölapsia poikansa Robertin ohessa Bucks Countyssa, Pennsylvaniassa pikkurahalla. Hän lopetti koulun Pennsylvaniassa vuonna 1925 ja jatkoi opintojaan Swarthmore Collegessa Pennsylvaniassa. Michener oli säännöllinen jäsen yliopiston koripallojoukkueessa.
ellauri352.html on line 664: Hänen tukikohtansa komentajat luulivat Michenerin erehdyksessä amiraali Marc Mitscherin pojaksi, ja sen seurauksena häntä pyydettiin matkustamaan eri tehtävissä Tyynenmeren ympäri. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin vuonna 1947. Hän jopa valitsi televisiokirjoittamisen urakseen tuona aikana, mutta ei nähnyt suurta menestystä. Hän teki televisiotyötä 1950-luvun lopulla.
ellauri352.html on line 690: Ilman kehystä tai painopistettä, joka piti löyhästi Centennial-juhlaa yhdessä, tämä massiivinen mutta mielivaltaisesti pirstoutunut itärannikon yhteisön historia – Marylandin saari, 1583–1978 – on lähes vailla perinteistä romaanillista nautintoa. Noin sata hahmoa esitetään lujasti tyypeinä (esim. "Bartley Paxmore, 31-vuotiaana, oli uudentyylinen kveekari"), useimmat heistä ovat kolmen edustavan perheen jäseniä: katoliset, maanomistajat, ylemmän luokan jälkeläiset. Edmund Steed, joka tutki Chesapeakea John Smithin kanssa vuonna 1608; Timothy Turlockin tyhmä, mutta innokas alemman luokan jälkeläinen, joka tuli Marylandiin indentoituneena palvelijana; ja kveekari Edmund Paxmoren vakaa, keskiluokkainen laivanrakennusjälkeläinen, joka hylättiin Marylandissa vuonna 1661 laajojen Massachusettsin ruoskimisen jälkeen. Vuosien varrella näiden klaanien on kohdattava merirosvoja, myrskyjä, insestiä, seksismiä (kyllä, monet naiset täällä ovat epätodennäköisiä feministejä), filanderista syntyneitä paskiaisia, vallankumousta (kaikki kolme jälkeläistä liittyvät lopulta mukaan, jopa rojalisti Steeds), ja - noin puolet kirjasta - orjuuskysymys. Turlockit ovat limaisia orjakauppiaita, Steedit ovat lempeitä orjanomistajia, paxmorit ovat rajuja abolitionisteja, ja - melko häpeämättömänä Rootsista - Caterit ovat orjia, jotka näkyvät ruoskan alla ja peiton alla, mandingotyylisissä kolmioissa. ("Haluatko jäädä pidempään, kulta?").
ellauri353.html on line 81: Marko Tapper oli aktiivinen kilpaurheilussakin. Hän voitti muun muassa Saarijärven juhannuskisojen 10 000 metrin juoksun vuonna 1956, ennätyksensä 10 000 metrillä 32,36.0 hän juoksi Äänekosken murskaradalla, lisäksi hän voitti piirinmestaruuksia juoksussa, hiihdossa ja yhdistetyssä. Erityisen makea oli Tappereille Keski-Suomen maakuntaviestin voitto vuonna 1955. Saarijärven Pullistuksen joukkueessa hiihti kolme Tapperin veljestä; Marko ankkurina voittaen Jämsänkosken Ilveksen, jonka riveissä hiihti muun muassa kolme olympiavoittajaa - Urpo Korhonen, Tapio Mäkelä ja Veikko Hakulinen. Marko Tapper toi 14.7.1952 olympiasoihdun pakulla Saarijärven urheilukentälle, jossa soihtua kuljetti isä Vihtori Tapper, joka seuraavaksi luovutti soihdun veli Yrjö Tapperille. Täähän on vähän kuin Vilho Saarinen ja sen pojat Esa, Vekke ja Wesselin vasen etulokasuoja.
ellauri353.html on line 188: Espanjan sisällissodan alkaessa Buñuel liittyi Espanjan kommunistiseen puolueeseen (PCE) vuonna 1931, vaikka myöhemmin elämässään hän kielsi ryhtyneensä kommunistiksi. Läppä läppä se sanoi kuin pyhä Pietari. Elokuussa 1936 Nationalistinen miliisi ampui ja tappoi Federico García Lorcan. Afterwards, returning to Spain was impossible since the Fascists had seized power, so Buñuel decided to stay in the U.S. indefinitely, stating that he was "immensely attracted by the American naturalness and sociability". Sekin vielä.
ellauri353.html on line 191: Samana vuonna Dalí julkaisi omaelämäkertansa Salvador Dalín salainen elämä, jossa hän teki selväksi eronneensa Buñuelista, koska tämä oli kommunisti ja ateisti.
ellauri353.html on line 202: Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1951 Paz mainosti elokuvaa ahkerasti jakamalla sitä tukevan manifestin ja kulkueen elokuvateatterin ulkopuolella julisteen kanssa. Yleisesti ottaen mielipide oli innostunut, ja surrealistit (Bretoni ja runoilija Jacques Pervert) ja muut taiteelliset intellektuellit (maalari Marc Chagall ja runoilija/näyttelijä/elokuvantekijä Jean Cocteau) olivat ylistäviä, mutta kommunistikriitikko Georges Sadoul vastusti sitä, mitä hän piti elokuvan "porvarillisena moraalina", koska siinä on positiivisia kuvauksia "porvarillisesta opettajasta" ja "porvarillisesta valtiosta" katulasten kuntouttamisessa, sekä kohtaus, jossa poliisi osoittaa hyödyllisyyttään estämällä pederastia hyökkäämästä lasta vastaan.
ellauri353.html on line 223: Kamarineidon päiväkirja ( ranska: Le journal d'une femme de chambre, italia: Il diario di una cameriera ) on espanjalaissyntyisen elokuvantekijän Luis Buñuelin ohjaama draamaelokuva vuonna 1964. Pääosassa Jeanne Moreau on pariisilainen kamarineito, joka käyttää kehoaan ja aikoo sillä selviytyä perversiosta, korruptiosta ja väkivallasta, jonka hän kohtaa maakunnallisella kartanolla, jossa hän menee töihin. Vaikka se onkin erittäin satiirinen ja heijastaa hänen tyypillisiä porvaristonvastaisia tunteitaan, se on yksi Buñuelin realistisimmista elokuvista ja välttelee yleensä outoja surrealistisia kuvia ja kaukaa haettuja juonenkäänteitä, joita löytyy monista hänen muista teoksistaan. Se on jopa tylsempi kuin Renoirin vastaava.
ellauri353.html on line 227: Vuonna 1966 Buñueliin ottivat yhteyttä Hakimin veljekset, Robert ja Raymond, egyptiläis-ranskalaiset tuottajat, jotka ovat erikoistuneet seksikkäisiin tähtielokuvantekijöiden ohjaamiin elokuviin, ja tarjosivat hänelle mahdollisuuden ohjata elokuvaversio Joseph Kesselin romaanista Belle de Jour, kirja varakkaasta nuoresta naisesta, joka viettää kaksoiselämää pariloituna, ja joka oli aiheuttanut skandaalin sen ensimmäisen julkaisun yhteydessä vuonna 1928. Deneuve ei voinut sietää rasvaista Buñuelia.
ellauri353.html on line 270: Miltonin kanssa hän kirjoitti kaksi taloustieteitä ja julkista politiikkaa käsittelevää tympäisevää kirjaa, Free to Choose ja Tyranny of the Status Quo, sekä heidän muistelmansa Two Lucky People, jotka ilmestyivät vuonna 1998.
ellauri353.html on line 273: Kun Milton sai vapaudenmitalinsa vuonna 1988, presidentti Ronald Reagan sanoi puheessaan nauraen, että Rose tunnettiin ainoana henkilönä, joka on koskaan saanut kiskotuxi edes lyijykynän hinnan Miltonista. Friedmansilla oli kaksi lasta, Janet ja David. Ei niistä sen enempää. Tässä closed captioningia Miltonien tunnin esitelmän alusta. The harder you work the luckier you get. Ohuthuulinen Jeanne Parrilli Californian Country Clubista pissii hunajaa: how lucky we are to have them on our backs again. Luteet hymyilevät ja pyyhkivät kangassärveteillä verta huulistaan. Vilken tur. Ukrainalaisia maahanmuuttajia lykästi. Banderisteista gangstereixi.
ellauri353.html on line 317: Marraskuussa 1855 hiän osti itsensä ja poikansa vapaaxi St. Louisissa, Missourissa. Keckley muutti Washington DC:hen vuonna 1860. Hiän perusti ompeluyrityksen, johon kuului 20 ompelijaa. Rags to riches. Hiänen asiakkaitaan olivat eliittipoliitikkojen vaimot, mukaan lukien Varina Davis, Jefferson Davisin vaimo, ja Mary Anna Custis Lee, Robert E. Leen vaimo.
ellauri353.html on line 319: Amerikan sisällissodan jälkeen Keckley kirjoitti ja julkaisi omaelämäkerran Kulissien takana: Tai kolmekymmentä vuotta orjana ja neljä vuotta Valkoisessa talossa vuonna 1868. Se oli sekä orjakertomus että muotokuva ensimmäisestä perheestä, erityisesti Marysta (Todd Lincoln), ja se oli kiistanalainen, koska se paljasti noloja juttuja Lincolnien yksityiselämästä.
ellauri353.html on line 362: Viimeisen tauon jälkeen Tamaran kanssa Babel yritti hetken päästä sovintoon Jevgenian kanssa ja heillä syntyi tyttärensä Natalie vuonna 1929. Vuonna 1932 Babel tapasi siperialaissyntyisen pakanan nimeltä Antonina Pirozhkova (1909–2010). Vuonna 1934, kun Babel ei onnistunut vakuuttamaan vaimoaan palaamaan Moskovaan, hän ja Antonina alkoivat asua yhdessä. Vuonna 1939 heidän avoliittoonsa syntyi tytär Lydia Babel.
ellauri353.html on line 366: Babel kirjoitti: "Vasta vuoteen 1923 mennessä olen oppinut ilmaisemaan ajatukseni selkeästi ja ei kovin pitkällä tavalla. Sitten palasin kirjoittamiseen." Useita tarinoita, jotka myöhemmin sisällytettiin Punaiseen ratsuväkiin, julkaistiin Vladimir Majakovskin LEF ("ЛЕФ") -lehdessä vuonna 1924. Baabelin rehellinen kuvaus sodan julmasta todellisuudesta, kaukana vallankumouksellisesta propagandasta, sai hänelle voimakkaita vihollisia. Tuoreen tutkimuksen mukaan marsalkka Budyonny raivostui Baabelin maalaamattomista kuvauksista ryöstelevistä punakasakoista ja vaati Baabelin teloittamista tuloksetta. Gorkin vaikutus ei kuitenkaan ainoastaan suojellut Baabelia, vaan myös auttoi takaamaan julkaisun. Vuonna 1929 Red Cavalry käännettiin englanniksi J. Harlandin toimesta, ja myöhemmin se käännettiin useille muille kielille.
ellauri353.html on line 381: Toisen taantumuxellisen näytelmä "Maria" oli tarkoitus esittää vuonna 1935, mutta NKVD peruutti sen harjoitusten aikana. Huolimatta sen suosiosta lännessä, Mariaa esitettiin Venäjällä vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri353.html on line 401: John Updiken mukaan Maxim Gorky sanoi André Malrauxille, että Babel oli "parasta mitä Venäjällä on tarjota". Neljännesvuosisataa myöhemmin Babelin aikalainen Konstantin Paustovsky kirjoitti muistelmissaan: "Hän oli meille ensimmäinen todella Neuvostoliiton kirjailija." Judith Stora-Sandor, yksi Baabelin ensimmäisistä elämäkerran kirjoittajista, kirjoitti vuonna 1968, että Baabelin "kirjallinen herkkyys oli ranskalainen, hänen näkemyksensä juutalainen ja hänen kohtalonsa aivan liian venäläinen".
ellauri353.html on line 421: Lapsuudesta lähtien hän hallitsi erinomaisesti hevosta ja teräviä aseita; vuonna 1900, kun sotaministeri A. N. Kuropatkin vieraili Platovskajan kylässä, hän sai hopearuplan palkinnoksi erinomaisesta ratsastuksestaan.
ellauri353.html on line 431: Kesäkuun toisella puoliskolla 1919 Puna-armeijaan perustettiin ensimmäinen suuri ratsuväen muodostelma - 1. ratsuväkijoukkio, joka osallistui elokuussa 1919 Donin yläjuoksulla itsepäisiin taisteluihin kenraali P. N. Wrangelin Kaukasian armeijan kanssa, joka saavutti Tsaritsynin ja siirrettiin Voronežiin, Voronezh -Kastornensky-operaatiossa vuonna 1919, yhdessä 8. armeijan divisioonien kanssa, voitti kenraalien Mamontovin ja Shkuron kasakkajoukoista. Joukkojoukot miehittivät Voronežin kaupungin ja sulkivat 100 kilometrin eron Puna-armeijan joukkojen asemissa Moskovan suuntaan. Budyonnyn ratsuväkijoukon voitot kenraali Denikinin joukoista Voronežin ja Kastornajan lähellä kiihdyttivät vihollisen tappiota Donilla.
ellauri353.html on line 454: Vuonna 1923 Budyonny nimitettiin puna-armeijan ratsuväen ylipäällikön avustajaksi ja Neuvostoliiton vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäseneksi. Vuodesta 1924 vuoteen 1937 hän oli puna-armeijan ratsuväen tarkastaja. 1. heinäkuuta 1928 lähtien yksi " Hevoskasvatus ja hevoskasvatus " -lehden järjestäjistä ja toimittaja. Vuonna 1930 hän johti Moskovan hevoskasvatus- ja hevoskasvatusinstituutin perustamista Uspenskiin kokeellisen hevostilan pohjalta. Vuonna 1932 hän valmistui sotaakatemiasta. M. V. Frunze. Samaan aikaan hän teki ensimmäisen laskuvarjohypynsä vuonna 1931 osana tutkimusta uusista nykyaikaisista vihollisen torjuntamenetelmistä.
ellauri353.html on line 480: Volynia on Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalla. Se oli osa Pale of Settlementtiä. Venäjän juutalaisten asuinalue (ven. черта оседлости, tšerta osedlosti; jidd. דער תּחום-המושבֿ, der tkhum-ha-moyshəv; hepr. תְּחוּם הַמּוֹשָב, tḥùm ha-mosháv) oli Venäjän keisarikunnan länsiosissa vuosien 1791–1917 välillä sijainnut suuri alue, jolla keisarikunnan juutalaiset alamaiset saivat asua. Alueen rajasi keisarinna Katariina Suuri Puola-Liettualle kuuluneiden alueiden siirryttyä Puolan jaoissa Venäjälle vuonna 1772. Laajimmillaan alue sijaitsi nykyisten Liettuan, Latvian, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Länsi-Venäjän ja Itä-Puolan alueilla, ja siihen kuuluivat sen ajan suurista juutalaiskaupungeista muun muassa Vilna, Minsk ja Odessa. Kiova, Jalta ja muutama muu alueen suurista kaupungeista olivat kuitenkin juutalaisilta yhä suljettuja. Alue lakkautettiin virallisesti vuonna 1917 lokakuun vallankumouksen myötä. Porukoista iso osa päätyi jenkkeihin, niin Odessan pulskeat kuin Galizian lommoposkiset.
ellauri353.html on line 494: Venäjän liittyminen sotaan Puolaa vastaan ei tuonut nopeaa voittoa ja kasakkavaltion ja Venäjän välille syntyi nopeasti kiistoja itsehallinnon rajoista ja valloitettujen alueiden hallinnasta. Pohjan sodan sytyttyä vuonna 1655 H’melnytskyi menetti luottamuksensa Venäjän haluun sotia Ukrainan puolesta ja hän alkoi harkita liittoutumista Venäjän ja Puolan yhteisten vihollisten, erityisesti Ruotsin kanssa. Hän kävi salaista kirjeenvaihtoa Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaan kanssa, mutta tämä ei ehtinyt johtaa mihinkään ennen H’melnytskyin kuolemaa elokuussa 1657. Huhujen mukaan turkkilaiset olisivat myrkyttäneet hänet.
ellauri353.html on line 505: Cedric Errol Fauntleroy (1891–1973) oli yhdysvaltalainen lentäjä, joka vuonna 1919 tarjoutui palvelukseen Puolan ilmavoimiin Puolan ja Neuvostoliiton välisen sodan aikana vuosina 1919–1921.
ellauri353.html on line 523: Synnyttyään vuonna 1894, Babel hupsahti helvetin vuosisadalle, joka oli juuri edessä. Hän kirjoitti venäjäksi. Hän oli kommunisti. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut juutalainen. Hänet teloitettiin ampumajoukolla 27. tammikuuta 1940 Butyrkan vankilassa Moskovassa. Hänellä oli suhde Neuvostoliiton NKVD:n voimakkaan päällikön vaimon kanssa, mikä oli luultavasti vain yksi hänen kuolemansa syistä. Häntä oli kidutettu, kuten muitakin juutalaisia kirjailijoita, joita epäiltiin tuolloin epälojaalisuudesta. Hänet pyyhkäistiin pois, yhdessä miljoonien muiden juutalaisten kanssa, jotka kuolivat hulluksi tulleen maailman verilöylyissä, paljastaen ihmisen villiksi, villiksi kuin ihminen.
ellauri353.html on line 531: Isaac Babel kirjoitti kokonaisen kirjan juutalaisista gangstereista. Hän ei ollut romanttinen sielu. Tässä lyhyessä novellissa moderni kirjailija, nyt politrukki, keskustelee Gedalin kanssa, joka on vastoinkäymisten ja päämäärien vartija, toisen ajan asioita, joista ei ole juurikaan hyötyä nykyisyydessä. Babel jättää meidät, jopa nyt vuonna 2023, pelkäämään seuraavaa historian käännettä, pelkäämään seuraavaa armeijaa, jolla on totuus, yksi totuus ja joka tulee luoksemme missä tahansa olemmekin. Olisiko se vihdoinkin Israelin armeija?
ellauri353.html on line 533: Neljännen Internationaalin ( FI ) perustivat Ranskassa vuonna 1938 Leon Trotski ja hänen kannattajansa, jotka karkotettiin Neuvostoliitosta ja Kommunistisesta Internationaalista (tunnetaan myös nimellä Comintern tai Third International). Aha! Ilmeinen viides kolonna.
ellauri353.html on line 537: Neljäs Internationaali koki suuren hajoamisen vuonna 1940 ja vieläkin merkittävämmän skisman vuonna 1953. Skismaattisten ryhmittymien osittainen yhdistyminen tapahtui vuonna 1963, mutta organisaatio ei koskaan toipunut riittävästi, eikä se onnistunut nousemaan uudelleen yhdeksi kansainväliseksi ryhmittymäksi. Trotskilaisten vastaus tällaiseen tilanteeseen on ollut useiden internationaalien muodostaminen eri puolilla maailmaa, ja jotkut ovat eri mieltä siitä, mikä organisaatio edustaa historiallisen neljännen internationaalin todellista perintöä ja poliittista jatkuvuutta.
ellauri353.html on line 545: Neuvostoliiton ja Puolan välisen sodan aikana, joka puhkesi aktiiviseen elämään vuonna 1920, suurilla ratsuväen yksiköillä oli erittäin tärkeä rooli molemmille osapuolille. Budënniyn 1. hevosarmeija 1 (Konnaya Armiya) ja Gai Khanin KavKor johtivat Neuvostoliiton etenemistä: vain, jotta molemmat joukot päätyivät melko häpeälliseen vetäytymiseen. Puolan ratsuväki oli myös tärkeä, mutta puolalaisten ratkaisevat taistelut voitettiin suurelta osin ilman niitä – Varsovan puolustus, Piłsudskin oikea koukku Veikselissä ja Niemenin taisteluja johti jalkaväki.
ellauri355.html on line 160: Tsaari-Venäjän sotilasosasto kiinnitti huomiota innovaatioihin, ja tehdas sai vuonna 1913 tilauksen 1000 miesten polkupyörän valmistukseen. Tällaiset tilaukset nostivat yrityksen luokituksen korkeimmalle tasolle, mikä vaikutti positiivisesti tehtaan muiden tilausten määrään. Yrityksen vuotuinen liikevaihto oli 400 tuhatta ruplaa, ja tuotanto osoitti 8 tuhatta yksikköä vuodessa.
ellauri355.html on line 162: Vuonna 1915 etulinja ohitti Riian läheltä, se vaati strategisesti tärkeiden yritysten evakuointia. 24. heinäkuuta 1915 kaikki tuotantolaitokset siirrettiin Harkovaan entisen Gelfirix-Saden tehtaan tiloihin. Uudessa paikassa vuonna 1916 yritys aloitti Dux Combat -sotilaspyörien tuotannon. Sopimuksen mukaan yrityksen oli määrä toimittaa 3 000 armeijan polkupyörää sotilasosastolle.
ellauri355.html on line 178: Kharkovin polkupyörätehdas modernisoitiin vuonna 1929, mikä mahdollisti parannettujen mallien tuotannon hallitsemisen ja valmiiden tuotteiden vuosituotannon lisäämisen. Vuoteen 1941 asti yritys valmisti noin miljoona polkupyörää. Vihollisuuksien puhjettua tehdas evakuoitiin kiireesti Bukharaan, missä muutamassa viikossa käynnistettiin tuotantosykli, joka keskittyi rintaman tuotantoon.
ellauri355.html on line 184: Yritys kasvoi, uusia työpajoja ilmestyi, henkilökunta kasvoi. Tuotannon kehittämisestä vuonna 1948 yritykselle myönnettiin kolme miljoonaa ruplaa. Osa rahoista käytettiin työntekijöiden asumiseen. Yritys työskenteli kolmessa vuorossa. Vuonna 1949 B-31-urheilupyörän malli kehitettiin yhdellä nopeudella, ja se päivitettiin myöhemmin kahdelle nopeukselle.
ellauri355.html on line 186: Kharkovin polkupyörätehtaan polkupyörät vuonna 1950 osallistuivat kansainvälisiin kilpailuihin, jättämättä tekniset ja laadulliset ominaisuudet ulkomaisille analogeille. Vuonna 1948 aloitettiin tuotantotilojen laajentaminen ja yrityksen jälleenrakentaminen. Tämä toimi ylimääräisenä 10 340 tuotantoyksikön tarvittavien laitteiden julkaisuna.
ellauri355.html on line 221: HVZ paloi ennakoitavissa olevassa historiassa kahdesti - vuonna 2009 ja vuonna 2017. Maaliskuussa 2009 palo kattoi 150 neliömetriä. Neliömetriä, yksi kaupoista paloi kokonaan. Palo syttyi keskellä työpäivää, henkilövahinkoja ei sattunut. Vaaratilanteen syyksi kutsuttiin vanhentunutta sähköjohtoa. Samaan aikaan Harkovin pyörätehtaan maalaamo joutui hätätilaan. Ukrainan hätätilanneministeriö selvitti palon.
ellauri355.html on line 238: Kaikkiaan Ukraina sai vuonna 2023 parikymmentä Leopard 2A6 -mallia sekä kymmenen niihin verrattavaa Leopard 2A5:n ruotsalaisversiota. Nyt näistä on yli puolet tuhannen päreenä.
ellauri359.html on line 51: Siellä lapset asuivat tilavassa, rappeutuneessa talossa nimeltä The Mount, laajalla alueella, ja heidän setänsä David Ingles, joka toimi kuraattorina Cookham Deanin kirkossa ja myöhemmin Cranbournen kirkossa, tutustutti heidät joenvarteen ja veneilyyn. Grahamen elämäkerran kirjoittaja Peter Green uskoo tämän tunnelman, erityisesti Quarry Woodin ja Thames- joen, inspiroineen The Wind in the Willows -elokuvan puitteita. Kuitenkin alle kahden vuoden kuluttua, kun savupiippu romahti jouluna vuonna 1865, Kenneth meni Granny Inglesin kanssa asumaan Fernhill Cottageen Cranbournessa. Hän asui siellä, kunnes meni St Edwards Schooliin, Oxfordiin, ja palasi sinne lomien aikana, kunnes hän lopetti koulun ja meni töihin The Bank of Englandiin.
ellauri359.html on line 53: Grahame meni naimisiin Elspeth Thomsonin, Robert William Thomsonin tyttären kanssa vuonna 1899. Heillä oli yksi lapsi, Alastair (lempinimi "Hiiri"), joka syntyi sokeana toisesta silmästä ja kärsi terveydellisistä ongelmista koko lyhyen elämänsä ajan. Grahamen jäädessä eläkkeelle perhe palasi Cookhamiin, hänen lapsuudenkotiinsa, jossa he asuivat Mayfieldissä, nykyisessä Herries Preparatory Schoolissa. Siellä Grahame tuotti nukkumaanmenotarinoita, jotka hän kertoi Alastairille ja joista tuli The Wind in the Willows.
ellauri359.html on line 141: Pikin ikäinen Karmela Bélinki (s. 19. toukokuuta 1947 Helsinki) on suomalainen toimittaja, tutkija ja kirjailija. Elämä muokkaa. Bélinki työskenteli työvoimaministeriössä, Suomen ulkomaankauppaliitossa, kieltenopettajien liitossa ja Yleisradiossa, kunnes hänet vuonna 1997 nimitettiin Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin ensimmäiseksi johtajaksi Osloon. Bélinki on toiminut sekä kotimaisissa että kansainvälisissä juutalaisjärjestöissä. Vuonna 1984 Bélinki esitti Helsingin yliopistossa väitöskirjaksi englanninkielisen tutkimuksen naisasialiikkeen historiasta. Tutkimus sai painoluvan, mutta väitöstilaisuudessa molemmat vastaväittäjät ehdottivat sen hylkäämistä. Tapausta puitiin myöhemmin muun muassa väittelijän moottoriturvan ja oikeusmurhan kannalta.
ellauri359.html on line 143: Bélinki väitteli myöhemmin tanskalaisessa Knightsbridgen yliopistossa. Knightsbridgen yliopiston tutkintoja ei tunnusteta muun muassa Tanskassa. Tanskan korkeakoulu- ja tiedeministeriö kielsi Knightsbridgeltä ”university”-nimikkeen käytön vuonna 2010. Bélinki toimi 1980-luvun alussa Helsingin kaupunginvaltuustossa aluksi Ruotsalaisen kansanpuolueen ryhmässä, mutta loikkasi kesken kauden kokoomuksen valtuustoryhmään. Hän oli jäsenenä Helsingin kulttuurilautakunnassa 1981–1984, mutta jätti sitten oman ilmoituksensa mukaan politiikan lopullisesti ja keskittyi tutkijan uraan. LOL.
ellauri359.html on line 159: Carpenterin ja Merrillin suhde oli inspiraationa Maurice Hallin ja Mauricen riistanhoitajan Alec Scudderin suhteelle. Kirjoittaja DH Lawrence luki Mauricen käsikirjoituksen, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1971. Carpenterin maalaiselämäntyyli ja käsikirjoitus vaikuttivat Lawrencen 1928 romaaniin Lady Chatterleyn rakastaja, joka rakentui miehen ja naisen välisen keskeisen suhteen ympärille, mukana riistanhoitaja ja ylemmän luokan jäsen.
ellauri359.html on line 232: Emanuelin isä oli luterilainen pappi ja hovisaarnaaja Jesper Svedberg, josta vuonna 1703 tuli Skaran piispa. Varakkaasta perheestä lähtöisin ollut äiti Sara Behm puolestaan kuoli Emanuelin ollessa kahdeksanvuotias. Opiskeleminen Uppsalassa johti vuonna 1709 valmistuneeseen klassillisen kirjallisuuden väitöskirjaan.
ellauri359.html on line 234: Immu eli ja matkusteli aikuisiälläkin vuosikausia isänsä varallisuuden turvin. Myöhemmällä iällä svedu alkoi kiinnostua yhä enemmän hengellisistä asioista, joskin uskonnollinen hän oli ollut lapsesta saakka. Svedberg Jr väitti itsellään olevan yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta hän muun muassa kykeni kommunikoimaan kuolleiden ihmisten kanssa. Friedrich Oetingerille marraskuussa 1766 kirjoittamassaan kirjeessä Swedenborg väittää keskustelleensa satoja kertoja Martti Lutherin kanssa, vuoden ajan apostoli Paavalin kanssa ja kerran Mooseksenkin kanssa. Hän uskoi, että Jumala ilmaisi hänelle totuuden kuolemanjälkeisen elämän erilaisista tiloista ja viimeisestä tuomiosta. Swedenborg katsoi, että hänen uskonnollinen oppinsa toimii yhdessä Raamatun kanssa pohjana aivan uudelle kirkolle, mutta ei ennustanut tämän kirkon saavuttavan suosiota nopeasti. Swedenborgin opetukset jakoivat aikalaisten mielipiteitä jyrkästi. Henkimaailmaa ja aviollista rakkautta käsitellyt teos Deliciae sapientiae de amore conjugiali jopa takavarikoitiin vuonna 1769, kun muut svedut syytti Svedbergiä harhaoppisuudesta.
ellauri360.html on line 42: Viime vuonna Marienbadissa (leffa) oli hervotonta haahuilua. Onkohan Robbe Grilletin toinen suorite, romsku Labyrintti samaa kaliiperia?
ellauri360.html on line 46: Vuonna 1979 Viime vuonna Marienbadissa pääsi mukaan suomalaiskriitikoiden kokoamalle sadan tärkeimmän elokuvan listalle. Sittemmin se lie sieltä pudonnut. Päähenkilöiden nimiä ei mainita. Käsikirjoituksessa ensimmäinen mies on roolinimeltään X, nainen on A ja hänen mahdollinen aviomiehensä M. Onhan tässä triangelin ainexia, mutta bylsintä taitaa jäädä lapsipuolen asemaan.
ellauri360.html on line 51: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri360.html on line 55: Robbe-Grillet on pysynyt yhteydessä nouveau romaniin koko uransa ajan. Hän on myös käsikirjoittanut ja ohjannut useita elokuvia. Hän kirjoitti käsikirjoituksen Alain Resnais'lle L' année dernière à Marienbad (Viime vuosi Marienbadissa) , jota nykyään yleisesti pidetään yhtenä parhaista sodanjälkeisistä ranskalaisista elokuvista. Hän kuoli vuonna 2008. Vähän nuorempana kuin ikätoverinsa Pirkko Hiekkala.
ellauri360.html on line 369: Puolue perustettiin vuonna 1870 nimellä Det Forenede Venstre (suom. Yhdistynyt vasemmisto). Vuosina 1895-1910 puolue tunnettiin nimellä Venstrereformpartiet (suom. Vasemmistoreformipuolue), vuodesta 1910 nimellä Venstre ja vuodesta 1963 nimellä Venstre, Danmarks Liberale Parti. Puolue on Tanskan vanhin, ja lukeutuu nimestään huolimatta oikeistolaiseksi.
ellauri360.html on line 405: Saksan romahdus länsirintamalla ja aselepo 11. lokakuuta muuttivat kuviot täysin uusiksi. Svinhufvud erosi valtionhoitajan tehtävistä. Tilalle tuli Mannerheim, joka seuraavana vuonna hyväksyi Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon.
ellauri360.html on line 432: Konstantinuksen viidenkymmenen Raamatun sanotaan olleen alkuperäisen kreikankielisiä raamattuja, jotka Konstantinus I oli tilannut vuonna 331 ja laatinut Eusebius Kesarealainen. Ne tehtiin Konstantinopolin piispan käyttöön tuon aivan uuden kaupungin kasvavassa määrässä kirkkoja. Eusebius lainasi toimeksiantokirjettä kirjassaan Constantinuksen elämä, ja se on ainoa säilynyt lähde, joka todistaa Raamatun olemassaolon ylipäänsä.
ellauri360.html on line 436: Mitä tulee käsikirjoituksiin, jotka poltettiin Konstantinuksen käskystä, ei todellakaan ole mainintaa sellaisesta tosiasiassa tapahtuneesta Konstantinuksen käskystä tai Nikean kirkolliskokouksessa. Anaalipuolueen asiakirja, jossa väitettiin Kristus olevan luotu olento, hylättiin sen voimakkaan vastustuksen vuoksi ja repelöitiin silpuiksi kaikkien neuvostossa läsnä olevien silmissä. Konstantinuksella ja Nikean kirkolliskokouksella ei ollut käytännössä mitään tekemistä kaanonin muodostamisen kanssa. Siitä ei edes keskusteltu Nizzassa. Neuvosto, joka teki kiistattoman päätöksen kaanonista, pidettiin Carthagessa vuonna 397, kuusikymmentä vuotta Konstantinuksen kuoleman jälkeen. Kuitenkin kauan ennen Konstantinusta kaikki kristityt tunnustivat 21 kirjaa (4 evankeliumia, Apostolien teot, 13 Paavali, 1. Pietari, 1. Johannes, Ilmestyskirja). Siellä oli 10 kiistanalaista kirjaa (Heprealaiskirje, Jaakob, 2. Pietari, 2-3 Johannes, Juudas, Ps-Barnabas, Hermas, Didache, Heprealaiskirje) ja useita, joita useimmat pidettiin harhaoppisina – Pietarin, Tuomaan, Mattaiaan evankeliumit, Apostolien teot. Andrew, John jne.
ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
ellauri362.html on line 330: Hänen äitinsä oli angloamerikkalainen juoppo agnostikko. Hänen yhtä juoppo psykopaatti-isänsä syntyi Yhdysvalloissa Kreikan Apideasta tulleiden maahanmuuttajien perheeseen. Tienasivat vuokraamalla lääviä neekereille. Inhat luteet. Hänen äitinsä oli protestantti ja hänen isänsä kreikkalaisortodoksinen, mikä oli usko, jossa Daavid varttui. Hänen sisaruksensa vanhimmasta nuorimpaan ovat Lisa, Dave, Gretchen, Amy, Tiffany, ja Paul ("Kuko"). Koulukotivanki Tiffany kuoli itsemurhaan vuonna 2013. Hän kuvailee epäonnistumistaan useissa esseissään.
ellauri362.html on line 387: Sillä välin Schreber oli kehittänyt monimutkaisen perustelurakenteen osana vainoharhaisuuttaan ja harhaluulojaan, jotka hän kirjoitti muistiin Sonnensteinin turvakeskuksessa oleskelunsa lopussa kirjassaan Memories of a Nervous Patient, joka julkaistiin vuonna 1903.
ellauri362.html on line 391: Vuonna 1907, jolloin hänen vaimonsa sai aivohalvauksen, Schreber sai kolmannen, vakavan mielisairauden, ja hänet päästettiin Dösenin parantolaan, jossa hän lopulta kuoli vuonna 1911 mielenterveyshäiriöön. (Miten siihen voi kuolla?) Schreberin kolmannesta sairaudesta ei tiedetä mitään. Suspect foul play.
ellauri362.html on line 398: Freud ei koskaan tavannut Schreberiä, mutta kirjoitti hänestä vuonna 1911 analyysin Schreberin kirjan Memoirs of My Nervous Illness perusteella. Freud päätteli, että Schreberin vainoharhaisuus oli ollut puolustus homoseksuaalista rakkautta isäänsä kohtaan ja että Schreberin kokemukset Jumalan vainosta olivat alun perin hänen omia rakastavia tunteitaan isäänsä kohtaan, jotka nyt on korvattu vihalla ja heijastettu Jumalaan.
ellauri362.html on line 416: Elias Canettin teoksen Mass and Power -osiossa Domination and Paranoia Muistelmat edustavat perusteellisinta valta-aiheeseen liittyvää asiakirjaa. Elias Canetti (25. heinäkuuta 1905 Rustšuk, Bulgaria – 14. elokuuta 1994 Zürich, Sveitsi) oli bulgarialaissyntyinen brittiläinen Nobel-kirjailija, joka kirjoitti saksaksi. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Sokeat, vaikka oikeasti se lienee saanut 1981 dynyprenikan lähinnä tosta antinazismista. Canettin suku oli Espanjan sefardijuutalaisia, jotka olivat paenneet Iberian niemimaalta vuonna 1492 juutalaisvainoja. Perheen alkuperäinen nimi oli Cañete, ja se muutettiin Canettiksi.
ellauri362.html on line 418: Joukko ja valta (saks. Masse und Macht) on Elias Canettin kirjoittama esseemuotoinen tutkielma sosiaalipsykologiasta. Kirja julkaistiin vuonna 1960, ja sitä voidaan pitää Canettin pääteoksena, jos halutaan, toinen mahdollisuus on Sokeat. Joukko ja valta on käännetty useille kielille, ja englanninkielinen käännös vuodelta 1962 on tekijän auktorisoima. Canetti tarkastelee teoksessaan joukkoilmiöitä ja vallankäyttöä. Vaikka hänen työnsä on paljolti Gustave Le Bonin ja Sigmund Freudin kritiikkiä, ei näitä kirjoittajia mainita alkuteoksessa nimeltä. Canettin tyylikeinona on voimakas eläytyminen kuvattuihin tapahtumiin.
ellauri362.html on line 422: Alex Proyas käytti Schreberin hahmoa tieteiselokuvassa Dark City (näyttelijänä Kiefer Sutherland) vuonna 1998.
ellauri362.html on line 433: GEORGE CRABBE syntyi Aldeburghissa, Suffolkin rannikolla, 24. joulukuuta 1754. Hänen isänsä, joka keräsi suolamaksuja satamassa, oli sekä korkeamakuinen että alhainen mies. Varsin huonomaineinen myöhempinä vuosinaan hän oli nuorena miehenä käynyt koulua ja luki Miltonia, Youngia ja muita runoilijoita ääneen perheelleen. Lääkärin ammattiin tarkoitettu George opiskeli lääkäriksi Wickhambrookissa lähellä Bury St. Edmundsia, jonka leikkauksesta hän siirtyi kolme vuotta myöhemmin Woodbridgen lääkäriksi. Täällä hän viipyi vuosina 1771–1775 ja tutustui Sarah Elmyyn, joka, vaikka meni kymmenen vuotta ennen kuin he menivät naimisiin, vaikutti alusta alkaen pehmentävästi ja kirkastavasti muotoutumattomien nuorten melko synkkään luonteeseen. Juuri heidän tapaamisensa aikaan Crabbe esiintyi ensimmäisen kerran tunnetussa painetussa sanassa runoilijana. Erään naistenlehden ”runoilijoiden nurkassa” vuonna 1772 ilmestyi useita säkeitä, joista osa oli signeerattu ”G. Ebbare" ja yksi "G. Ebbaac”, joiden arvellaan olevan Crabbe. Yksi näistä, joka koostuu kahdesta erittäin kauniista säkeistöstä, nimeltään The Wish, juhlii runoilijan "Mirriä", joka oli Crabben Sarah Elmylle antama runollinen nimi.
ellauri362.html on line 750: Gaius Flaminius (k. 217 eaa.) oli roomalainen valtiomies. Hän kuului plebeijisukuun ja oli homo novus eli sukunsa ensimmäinen senaattiin päässyt. Vuonna 232 eaa. Flaminius oli kansantribuunina, jolloin hän sai voimaan lain (lex flaminia), jonka mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiasta voitiin jakaa köyhille roomalaisille siirtolaisille. Vuonna 227 eaa. Flaminius toimi preettorina ja Sisilian ensimmäisenä maaherrana. Vuonna 223 eaa. hän oli konsulina ja voitti kelttiläisen insubrien heimon. Flaminius vietti voitostaan triumfin senaatin vastustuksesta huolimatta. Ollessaan kensorina vuonna 220 eaa. hän pani toimeen uudistuksia comitia centuriata -kokouksissa. Hän myös rakennutti Roomasta pohjoiseen vievän sotilastien, Via Flaminian. Vuonna 217 eaa. Flaminius komensi armeijaa, joka lähetettiin Pohjois-Italiaan karthagolaista sotapäällikköä Hannibalia vastaan. Flamnius kuitenkin kukistettiin Trasimenusjärven taistelussa, ja hän sai surmansa. Hän oli kansanvaltaisena poliitikkona Gracchusten edelläkävijä.
ellauri362.html on line 756: Ranska on tuottanut kunnioitettavan määrän huuhaamiehiä. Louis Pierre Althusser (16. lokakuuta 1918 – 22. lokakuuta 1990) oli ranskalainen filosofi. Hän oli strukturalistinen marxisti ja kommunisti, joka tuli tunnetuksi filosofiassa myös teoreettisena antihumanistina. Hän syntyi Ranskan Algeriassa ja muutti sitten Pariisiin opiskelemaan huippukoulu École Normale Supérieuressa. Louisin nuoruutta oli leimannut vahvasti katollinen uskonto, jonka hän hylkäsi vasta vuonna 1943. Kiihkeä katolinen Louis Althusser oli nuoruudessaan poliittisesti oikeistolainen. Hän vietti sodan lopun Saksassa Schleswigin Stalagissa ( Stalag XA ), missä hän nautti ensimmäiset mielenterveyshäiriönsä.
ellauri362.html on line 770: Althusser kuoli sydänkohtaukseen 72-vuotiaana vuonna 1990. Selviänköhän ize noin vanhaxi. Vaimoa en aio kuitenkaan defenestroida.
ellauri364.html on line 194: Hänen perusopinnot tapahtuivat paikallisissa kouluissa, joissa oli vahva katolinen perinne, ja vuonna 1887 hänet lähetettiin 11-vuotiaana Eurooppaan, aluksi Itävaltaan, isän puoleisen setänsä huostaan. pappina ja myöhemmin Italiaan äitinsä kotikaupunkiin suorittamaan lukio-opintojaan Trenton kaupungissa, josta hän valmistui vuonna 1897 kandidaatin tutkinnolla. Tähän mennessä hän oli päättänyt lääketieteen urasta ja hakenut Prahan saksalaiseen yliopistoon, jossa hän vietti elämänsä seuraavat upeat vuodet.
ellauri364.html on line 196: Verocay suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1904. Hän opiskeli anatomista patologiaa Hans Chiarin ja myöhemmin Richard Kretzin ja Anton Ghonin johdolla, kun hän liittyi vuonna 1905 Anatomisen patologian instituuttiin, jota johti tuolloin kuuluisa Hans Chiari, joka oli tyytyväinen. Verocayn omistautuessa anatomian ja patologian aiheisiin nimitti hänet kolmanneksi assistentiksi ja ylensi nopeasti, jolloin hänestä tuli toinen ja ensimmäinen assistentti lyhyessä ajassa. Hän sai Privatdozentin viran vuonna 1910. Tämä virka vastasi patologian lehtorin virkaa ja oli korkein, jonka ulkomaalainen voi saavuttaa Itävallassa tuolloin. Myöhemmin hänelle tarjottiin professorin virkaa, mutta sitä varten hänen olisi pitänyt hyväksyä Itävallan kansalaisuus ja luopua Uruguayn kansalaisuudestaan, josta hän kieltäytyi loppuun asti, koska hän halusi aina työskennellä ja opettaa Uruguayssa, syntymämaassaan. viisitoista tieteellistä artikkelia yhdentoista vuoden aikana vuosina 1905–1916, pääasiassa hermoston patologiasta, johon hän erikoistui.
ellauri364.html on line 200: Verocaylla oli aina erittäin vahva halu palata takaisin syntymämaahansa, ja hän auttoi jo vuonna 1905 suunnittelemaan patologisen anatomian instituuttia Uruguayn pääkaupungin Montevideon yliopistolle. Vaikka hän oli erittäin pätevä alalla, hän jäi huomiotta instituutin johtajan virkaan. Vuonna 1910 hän lahjoitti erinomaisen yli 200 näytteen kokoelmansa sekä yksityiskohtaiset histologisia ja ruumiinavausmenetelmiä koskevat muistiinpanot instituutille, joka muodosti patologian opetusmateriaalin ytimen. Hän jopa tarjoutui työskentelemään instituutissa yleislääkärinä, mutta häntä nuhdeltiin sanomalla, että hän ei ollut koskaan työskennellyt Uruguayssa ja hänet tunnettiin Prahasta Verocayna. Pettynyt hän jatkoi työskentelyä Euroopassa, mutta kieltäytyi jatkuvasti pysyvästä toimesta, mikä merkitsisi Uruguayn kansalaisuuden luopumista. Lopulta vuonna 1919, isänsä kuoleman jälkeen, Verocay palasi Uruguayhin ensin Paso de Los Mellizosina tunnetulle maaseutualueelle Rio Negrossa, jossa hän harjoitteli ensihoidon lääkärinä, mutta meni seuraavana vuonna Paysanduun ja meni naimisiin Carlottan kanssa. Ruhr ja sai neljä lasta hänen kanssaan. Vaikka hänet nimitettiin patologian johtajaksi useisiin pienempiin sairaaloihin, häneltä evättiin neuropatologian johtajan virka Neurologian instituutissa, kunnes lopulta 8. maaliskuuta 1927 lääketieteellisen tiedekunnan johtokunta nimesi Neurologia instituutin jäsenet ja nimitti hänet neuropatologian johtajaksi. Verocay piti instituutin ensimmäiset huippujännät neuropatologian luennot aiheista Aivoverenvuoto ja -tukos" ja "Enkefaaliset, selkärangan ja hermokasvaimat."
ellauri364.html on line 204: Nils Ragnar Eugene Antoni (1887-1968) oli ruotsalainen lääkäri, josta tuli lääketieteen tohtori ja neurologian apulaisprofessori Karolinska-instituutissa vuonna 1920 ollessaan vielä armeijassa pataljoonan lääkärinä. Hän toimi Morbyn sairaalan neuvonantajana vuodesta 1922 ja toimi Henrik Malmstenin hermostosairauksien professorina Tukholman Karolinska-instituutissa 1931-1954.
ellauri364.html on line 206: Nils Antonista, joka jäi eläkkeelle Karolinska-instituutin neurologian osastopäällikkönä vuonna 1954, ei ole saatavilla paljoa elämäkerrallista aineistoa, sillä hän oli varsin tylsä kaveri, ei läheskään niin mieltäkiinnittävä kuin ukulimainen kollegansa Verocay. Siitä ei löydy edes kuvaa netistä. Antoni kuului vanhaan neurologien koulukuntaan, joka piti neuroosilähtöisen neurologian tutkimuksesta ja hänen jäätyään eläkkeelle tämän ruotsalaisen neurologian aikakausi päättyi. Antoni kirjoitti myös kirjan Goethesta Många maskars man (monen madon mies).
ellauri364.html on line 459: Darwinin äiti kuoli vuonna 1817, kun hän oli kahdeksanvuotias, vaikka Darwinilla oli ilmeisesti kaiken kaikkiaan onnellinen lapsuus ja hän rohkaisi häntä. Rempf uskoi, että Darwinin "täydellinen alistuminen" tyrannimaiselle isälle esti Darwinia ilmaisemasta vihaa isäänsä ja sitten myöhemmin muita kohtaan. Englantilainen psykiatri tohtori Rankine Good totesi: "Jos Darwin ei surmannut isäänsä lihassa, niin hän varmasti tappoi taivaallisen Isän luonnonhistorian alueella".
ellauri365.html on line 268: Irma on tositarinasta inspiroitunut hahmo! Maupassant sai sen Henry Céardilta, joka kertoi sen hänelle vuonna 1876. Se on tarina syfiliittisestä naisesta, joka kuoli sairaalassa tartutettuaan isänmaallisesti preussilaiset.
ellauri367.html on line 50: Cambridge Fiven tiedot auttoivat Neuvostoliittoa aloittamaan atomiprojektin työskentelyn ajoissa vuonna 1941 ja valmistautumaan ratkaisevaan Kurskin taisteluun vuonna 1943.
ellauri367.html on line 60: Juri Modin syntyi sisällissotaan osallistuneen rykmenttikomissaarin perheeseen. Hän valmistui lukiosta Lipetskissä ja astui vuonna 1940 Leningradin laivaston rakennustekniikan korkeakouluun.
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri367.html on line 151: Palaa vuonna 1961
ellauri367.html on line 162: Varhaisessa iässä herra Burns jätti perheensä asumaan kieroutuneen ja sydämettömän miljardöörin luo, joka omisti "atomimyllyn" Shelbyvillessä (oletettu hänen isoisänsä). Hän eli etuoikeutettua elämää ja huvitti itseään vahingoittamalla siirtotyöläisiä. Mr. Burns opiskeli myöhemmin Yalen yliopistossa, jossa hän opiskeli tiedettä ja liiketaloutta, yhtyi Seeley Boothin autistiseen heilaan Bonesiin, kilpaili "eetteripainon" painiluokassa ja valmistui luokassa vuonna 1914. 25-vuotisessa yliopistokokouksessaan hänestä tuli romanttisesti tekemisissä vanhan liekin tyttären kanssa. Hän synnytti myöhemmin hänen lapsensa, Larry Burnsin, joka asetettiin adoptoitavaksi ja joka myöhemmin astui Mr. Burnsin elämään hetkeksi. Mr. Burns on ollut naisissa ainakin kolme kertaa: Gertrude-nimisen naisen kanssa, joka kuoli yksinäisyyteen ja raivotautiin, Marge Simpsonin äidin Jacqueline Bouvierin kanssa, ja tekaisi Larry-pojan Gloria-nimiselle metrin piikaselle.
ellauri367.html on line 182: Forbes tosiaan arvioi Mr. Burnsin nettovarallisuuden olevan 1,3 miljardia dollaria ja sijoittuu 12. sijalle vuoden 2008 Forbes Fictional 15 -listalla. Mr. Burns on ollut listalla vuodesta 1989 ja on aiemmin sijoittunut viidenneksi vuonna 2005, toiseksi vuonna 2006 ja kuudenneksi vuonna 2007, jolloin hänen arvonsa arvioitiin olevan 16,8 miljardia dollaria. Mr. Burnsin pahuus on tehnyt hänestä suositun esimerkin kauheista televisiopomoista. Vuonna 2006 työllistämisyritys Challenger, Gray & Christmas julkaisi raportin, jonka mukaan Mr. Burns oli yksi television kahdeksasta huonoimmasta pomosta. The News & Observer nimesi Mr. Burnsin kolmanneksi pahimmaksi pomoksi ja kutsui häntä "sydämettömäksi, ahneeksi ja poikkeuksellisen rumaksi. Mr. Burns saa Roope Ankan näyttämään suorastaan kiltiltä."
ellauri367.html on line 191: Rakovskin oikea nimi oli Krăstjo Stantšev. Hän syntyi Gradetsissa lähellä Kotelin kaupunkia Bulgariassa. Hänen isänsä oli varakas maanomistaja, jonka jättämän suuren perinnön turvin hän matkusteli ympäri maailmaa. Hän opiskeli vuosina 1890–1892 Genevessä Sveitsissä, mutta joutui pidätetyksi poliittisen toimintansa vuoksi. Hän tutustui jo Genevessä moniin maanpaossa eläneisiin venäläisiin vallankumouksellisiin, kuten Pavel Akselrodiin, Georgi Plehanoviin, Vera Zasulitšiin ja Rosa Luxemburgiin. Hän edusti Bulgariaa sosialistisen internationaalin kongresseissa Zürichissä 1893 ja Lontoossa 1896. Rakovski aloitti lääkärinopinnot Berliinissä, mutta joutui pian karkotetuksi Saksasta sosialistisen toimintansa vuoksi. Hän vei opintonsa loppuun Montpellier’n yliopistossa Ranskassa, ja valmistui lääkäriksi vuonna 1897. Hän suoritti vuosina 1899–1900 asepalveluksen Romanian armeijassa. Rakovski puhui useita keinotekoisia kieliä ja loi kansainvälisen uran vastavallankumouksellisena. Hän julkaisi eri maissa politiikkaa käsitteleviä teoksia käyttäen toisinaan kirjailijanimeä Inshallahov.
ellauri367.html on line 193: Rakovski toimi köigi maide proletaarlased liikkeissä joutuen karkotetuksi maasta toisensa jälkeen. Mentyään ensi kerran Venäjälle vuonna 1900 hänet karkotettiin nopeasti, minkä jälkeen hän tuki Venäjän sosialisteja rahoittamalla perinnöstään Iskra- ja Pravda-lehtiä. Vuosina 1904–1907 Rakovski vaikutti jälleen Romaniassa, jossa hän perusti sosialistisen puolueen. Vuoden 1907 talonpoikaiskapinan jälkeen hänet julistettiin iäksi karkotetuksi Romaniasta ja häneltä poistettiin siellä kaikki kansalaisoikeudet. Päätös johti hänen kannattajiensa väkivaltaisiin mellakoihin, joten se kumottiin vuonna 1912. Rakovski vastusti Balkanin maiden osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan, ja kuului vuonna 1915 perustetun sodanvastaisen Balkanin vallankumouksellisen sosiaalidemokraattisen työväenliiton keskusjohtoon. Hän osallistui samana vuonna Zimmerwaldin konferenssiin tämän järjestön edustajana. Romanian liityttyä sotaan Rakovski pidätettiin vuonna 1916. Hän oli vankina Iașissa toukokuuhun 1917, jolloin venäläiset sotilaat vapauttivat hänet. Hän meni sen jälkeen Venäjälle, jossa sortui yhteistyöhön bolševikkien kanssa. Vladimir Burtsev vaati Venäjän väliaikaista hallitusta pidättämään hänet vaarallisena henkilönä, joten hän pakeni syksyllä 1917 Ruotsiin ja oli siellä lokakuun vallankumouksen puhjetessa.
ellauri367.html on line 195: Rakovski oli Lev Trotskin läheinen liittolainen ja henkilökohtainen hyvä ystävä vuosikymmenten ajan. He tapasivat toisensa ensi kerran jo vuonna 1903 ja tutustuivat lähemmin Trotskin oleskellessa vuosina 1912–1913 sotakirjeenvaihtajana Romaniassa.
ellauri367.html on line 204: Vuonna 1920 syntyi konflikti Ukrainan kommunistisen puolueen kanssa, kun Rakovski ja muut hallituksen jäsenet erotettiin tehtävistään ja palautettiin vasta Moskovan puuttuessa asiaan. Hän oli edelleen Romanian kansalainen, ja sotatuomioistuin syytti häntä vuonna 1921 "rikoksista Romanian turvallisuutta vastaan" ja tuomittiin kuolemaan poissaolevana vuonna 1924.
ellauri367.html on line 208: Palattuaan Neuvostoliittoon hän yritti kuukauden ajan järjestää Trotskin johtaman vasemmisto-opposition toimintaa Ukrainassa. Hänet erotettiin muun trotskilaisen opposition mukana NKP:n keskuskomiteasta marraskuussa 1927 ja koko puolueesta joulukuun 1927 puoluekokouksessa. Hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen Astrahaniin ja myöhemmin Barnauliin. Rakovski jatkoi yhteydenpitoa Alma-Ataan karkotettuun Trotskiin. Rakovskia alettiin pitää vasemmisto-opposition johtajana Neuvostoliitossa, kun Trotski vuonna 1929 karkotettiin kokonaan maasta. Neuvostoliittoon jääneistä Trotskin vanhoista liittolaisista Rakovski pysyi tälle pisimpään uskollisena. Helmikuussa 1934 hän lopulta taipui tuomitsemaan Trotskin ja sai luvan palata Moskovaan. Seuraavana vuonna hän sai takaisin NKP:n jäsenyyden.
ellauri367.html on line 210: Rakowski vietti 6 vuotta maanpaossa. Hän oli yksi viimeisistä johtavista trotskilaisista, jotka käänsivät takkinsa ja palasivat Stalinin luo. Hän sai palata Moskovaan, hänestä tuli Neuvostoliiton Japanin- suurlähettiläs syksyllä 1934 ja hänet otettiin takaisin puolueeseen vuonna 1935. 21. elokuuta 1936 hän pyysi Pravdalle lähettämässään kirjeessä virallisesti anteeksi "virheitään". Hän syytti Trotskia ja hänen kannattajiaan "Gestapon agenteiksi" otsikolla "Ei tule armoa". Varsinainen hälläpyörä.
ellauri367.html on line 217: Perestroikan aikana Rakovski kunnostettiin vuonna 1988, kaikkien muiden Neuvostoliiton maanpettureiden mukana.
ellauri367.html on line 232: Se selittää Trotskin nopean nousun kommunistisessa liikkeessä, ylittäen hänen vaikutuksensa ennen vuoden 1905 vallankumousta Georgi Plekhanovin, Julius Martovin tai itse Leninin (Rakovski korostaa tätä Anatoli Lunatšarskin kirjallisen todistuksen perusteella) hänen avioliitonsa (vuonna 1903) Natalia Sedovan kanssa, kuvailtiin pankkiiri Givotivskyn (Abram Zhivotovsky) tyttärenä. Perhe oli liittoutunut Warburgien kanssa, Jacob Schiffin kumppaneita ja vanhempia, jotka rahoittivat Japania Venäjän ja Japanin sodan aikana. Lokakuun vallankumouksen rahoittajista hän mainitsee jälleen Jacob Schiffin ja pankin Kuhn, Loeb & Co:n, jälleen Warburgin veljekset, Guggenheimin perheen, Heneawerin (Jerome J. Hanauer), Max Breitungin, Olof Aschbergin ja hänen Nya Bankenin Tukholma, kaupunki, jossa Rakovsky oli mukana yhteydessä. Kuvaa bolshevikkijohtajia ja jopa Kerenskiä salaisen Bundin suorien käskyjen alaisixi.
ellauri367.html on line 241: Bund (lyhenne sanoista Algemeyner Yidisher Arbeter Bund in Lite, Poyln un Rusland ; General Jewish Workers' Union Liettuassa, Puolassa ja Venäjällä ) oli juutalainen sosialistinen puolue, joka perustettiin Venäjällä vuonna 1897; Tietyn ideologisen kehityksen jälkeen se yhdistettiin omistautumiseen jiddishille, autonomismille ja maalliselle juutalaiselle nationalismille, ja se hahmotteli juutalaista elämää sellaisena kuin se elettiin Itä-Euroopassa ("Doykeyt"; "Dasein", "Hereness" Bund-ideologiassa), joka vastusti jyrkästi sionismia ja muita käsityksiä koko maailmaa kattavasta juutalaisen kansallisesta identiteetistä.
ellauri367.html on line 245: Tunteet kuumenivat, kun juutalaisia työläisiä ruoskittiin vappumielenosoituksissa vuonna 1902 Vilnan kuvernöörin käskystä, jonka bundistinuori Hirsh Lekert ampui myöhemmin. Bund perustettiin salaisessa konventissa, joka pidettiin Vilnassa 7.–9. lokakuuta 1897, ja johon osallistui 13 delegaattia (joista kahdeksan oli työmiehiä). Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen perustamiskokouksessa maaliskuussa 1898 kolme yhdeksästä edustajasta oli bundisteja. Bund liittyi venäläiseen puolueeseen autonomisena elimenä, ja Kremer valittiin sen keskuskomitean jäseneksi. Maanalaisen Bundin suvereeni instituutio oli sen säännöllinen kokous.
ellauri367.html on line 255: Bolshevikkien ja menshevikkien välisen lopullisen jakautumisen jälkeen vuonna 1912 Bund pysyi menshevikkien sosiaalidemokraattisessa puolueessa, joka nyt suosi juutalaisten kansallis-kulttuurista autonomiaa, kun taas bolshevikit tiukensivat kantaansa sitä vastaan. Siellä myös tunnustettiin jossain määrin, että juutalaiskysymyksellä oli jonkin verran kansainvälistä merkitystä.
ellauri367.html on line 265: Esther Frumkin kannatti liittymistä kommunisteihin, mutta itsenäisesti. Kommunistinen Internationaali hylkäsi tämän ehdon. Minskin konferenssi (maaliskuu 1921) päätti kuitenkin liittyä Venäjän kommunistiseen puolueeseen. Vähemmistö irtautui ja perusti lyhytaikaisen sosiaalidemokraattisen Bundin. Ennemmin tai myöhemmin molempien ryhmittymien aktivisteista tuli kommunistisen hallituksen vainon uhreja. Frumkin oli poikkeuksellisen menestynyt puhuja, joka sai tuhansia ihmisiä liittymään Bundiin, uskomaan jiddishin arvoon ja hyväksymään ajatuksen sosialidemokratiasta sekä vähemmistöjen oikeuksista. Vuosien 1936–1938 puhdistusten uhrina hän kuoli pidätysleirillä Kazakstanissa, ja vaikka Neuvostoliitto "kunnosti" hänet vuonna 1956, Bund jätti mainitsematta häntä vuonna 1956 alkaneessa kolmiosaisessa kokoelmassaan aktivistien muistoja. ja päättyi vuonna 1968.
ellauri367.html on line 273: Saksan amerikkalainen liitto tai Saksan amerikkalainen liitto (saksa: Amerikadeutscher Bund, Amerikadeutscher Volksbund, AV) oli saksalais-amerikkalainen natsijärjestö, joka perustettiin vuonna 1936 Uuden Saksan ystävien (FONG, saksaksi FDND) seuraajaksi. Järjestö valitsi uuden nimensä korostaakseen amerikkalaista valtakirjaa sen jälkeen, kun lehdistö syytti sitä epäisänmaallisuudesta. Bund sai koostua vain saksalaisista Amerikan kansalaisista. Sen päätavoitteena oli edistää myönteistä näkemystä natsi-Saksasta. Se suunnitteli Amerikan Ansclussia Itävallan mallilla.
ellauri367.html on line 281: 19. maaliskuuta 1936 German American Bund perustettiin New Yorkin Buffalossa New Yorkin ystävien seurantajärjestöksi. Bund valitsi johtajakseen saksalaissyntyisen Amerikan kansalaisen Fritz Julius Kuhnin (Bundesführer). Kuhn oli veteraani, koska hän palveli Baijerin jalkaväessä ensimmäisen maailmansodan aikana ja hän oli myös natsipuolueen Alter Kämpfer (vanha telttailija), jolle myönnettiin Yhdysvaltain kansalaisuus vuonna 1934. Kuhn toimi alun perin tehokkaana johtajana, koska hän pystyi yhdistämään järjestön ja laajentamaan sen jäsenyyttä, mutta myöhemmin hänet alettiin yksinkertaisesti nähdä epäpätevänä huijarina ja valehtelijana.
ellauri367.html on line 291: Hänet karkotettiin vuonna 1945, ja hän istui myöhemmin vankilassa sodanjälkeisessä Saksassa ennen kuolemaansa 55-vuotiaana vuonna 1951.
ellauri367.html on line 304: Paul Warburg on kuuluisa Yhdysvaltain hrahalaarin, Yhdysvaltain keskuspankin eli Federal Reserve Systemin luojana 1913. Max Warburg oli Interessen-Gemeinschaft Farbenindustrie AG eli IG Farbenin johtokunnassa. Yritys oli saksalainen kemianteollisuuden jätti ja keskitysleireissä käytettävän Zyklon B-kaasun valmistajayhtiö. Hän myös toimi natsi-Saksan Valtakunnanpankissa eli Reichsbankissa. Lähes kaikki Warburg-suvun jäsenet muuttivat vuonna 1938 Saksasta Amerikkaan.
ellauri367.html on line 312: Stig Svante Eugén Bergling (1. maaliskuuta 1937 Tukholma, Ruotsi – 24. tammikuuta 2015 Tukholma) oli ruotsalainen poliisi ja vakooja, joka työskenteli Neuvostoliiton hyväksi. Hänet tuomittiin vuonna 1979 Ruotsissa elinkautiseen vankeuteen vakoilusta. Berglingin ja hänen vaimonsa loikkaus Suomen kautta Neuvostoliittoon lokakuussa 1987 nostatti suuren myrskyn Olof Palmen murhatutkinnan virheiden ja tuloksettomien sukellusvene-etsintöjen turhauttamien ruotsalaisten keskuudessa. Berglingin tapauksessa ongelmana oli ollut, ettei Supo ollut saanut Säpolta oikea-aikaisia tietoja. Turhautuneet ruåzalaiset antoi potkut kaikille.
ellauri368.html on line 79: Kun Sir Moses Montefiore vieraili Vilnassa vuonna 1846, Lebensohn valmisteli artikkelin juutalaisten tilasta Venäjällä ja keinoista, joilla sitä oli tarkoitus parantaa. Tämä mielenkiintoinen asiakirja, joka ilmentää tuon ajan maskilimien näkemyksiä, tiivisti juutalaisten kärsimyksistä ja totesi, että he olivat ize syyllisiä ongelmiinsa. Koulutuksen ja käsityötaidon puute, liian varhaiset avioliitot, rabbien ja opettajien tietämättömyys ja tuhlaavaisuus kuvattiin neljäksi avot perkele neziḳiniksi tai päävikaksi; ja helpotusta ehdotettiin, kuten tuohon aikaan oli tapana, hallituksen väliintulon kautta.
ellauri368.html on line 87: LEBENSOHN, MICAH JOSEPH (tunnetaan myös nimellä Mikhal; 1828–1852), yksi *Haskalahin merkittävimmistä heprealaisista runoilijoista. Vilnassa syntyneen Abraham Dov *Lebensohnin (Adam ha-Kohen), joka oli aikansa johtava intellektuelli ja yksi sen merkittävimmistä runoilijoista, poika Micah Lebensohn sai perusteellisen heprealaisen koulutuksen, mukaan lukien intensiivisen Raamatun tutkimisen. Toisin kuin muut hänen aikansa nuoret, jotka joutuivat kamppailemaan voidakseen opiskella maallisia aineita, Lebensohn oli yksityisopetuksessa saksaa, puolaa, venäjää ja ranskaa. Hän osoitti jo varhaislapsuudessa suurta kiinnostusta kirjallisuuteen ja aloitti kirjallisen toiminnan hepreantamalla saksalaista runoutta. Hänen 19-vuotiaana käännettyä suurimman osan Vergilin Aeneidin toisesta kirjasta Schillerin saksankielisestä versiosta (97 säkeistöä) vahvisti Lebensohnin maineen Vilnan kirjallisuusmaailmassa. Vuotta myöhemmin hän käänsi Vittorio Alfierin näytelmän Saul nimellä Aḥarit Sha'ul. (Kaikista säilyneistä kopioista osia käännöksestä puuttuu.) 17-vuotiaana Lebensohn sairastui vakavasti tuberkuloosiin ja hänet lähetettiin Berliiniin sairaanhoitoon. Lääkäreiden neuvosta hän kokeili Salzbrunnin kylpylää vuonna 1849, mutta palasi Berliiniin talvella. Seuraavan kesän hän vietti Reinerzin kylpylässä, jossa hänen tilansa parani, ja siellä hän kirjoitti parhaan teoksensa. Talven tullessa hän sai shuubin ja palasi isänsä kotiin Vilnaan, missä hän kuoli 24-vuotiaana.
ellauri368.html on line 101: Hänen ennenaikainen kuolemansa vuonna 1852 24-vuotiaana merkitsi tämän innovatiivisen lähestymistavan loppua, jota ei otettu käyttöön eikä integroitu nykyheprealaiseen runouteen (silloin se ei ehkä ollut valmis sellaiseen siirtoon).
ellauri368.html on line 109: Mapun kirjojen lisäksi Eugène Suen romaani Les Mystères de Paris (Pariisin mysteerit; 1842–1843), jännittynyt ja monimutkainen melodraama, jonka Kalman Shulman käänsi ensimmäisen kerran hepreaksi vuonna 1857, viihdytti lukijaansa ja ehdotti romaanisen ilmaisun mahdollisuuksia hepreaksi.
ellauri368.html on line 160: Tyyny, joka tunnetaan myös nimellä Pielustarina (The Pillow Book), on yhdysvaltalainen tieteiskirjallisuusmediasarja, joka sai alkunsa Frank Herbertin vuoden 1965 romaanista Dune ja joka on jatkanut yhä uusien anodyynien julkaisujen lisäämistä. Dunea kuvataan usein historian myydyimmäksi tieteisromaaniksi. Se voitti ensimmäisen Nebula-palkinnon parhaasta romaanista ja Hugo-palkinnon vuonna 1966, ja myöhemmin se sovitettiin vuoden 1984 elokuvaksi, vuoden 2000 tv-minisarjaksi ja kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi, jonka ensimmäinen elokuva vuonna 2021 ja jatko-osa vuonna 2024. Herbert kirjoitti viisi jatko-osaa, joista kaksi ensimmäistä mukautettiin samanaikaisesti vuoden 2003 minisarjaksi. Päänalunen on myös inspiroinut pöytäpelejä ja videopelejä. Vuodesta 2009 lähtien Dyyni-romaanien planeettojen nimet on otettu käyttöön Saturnuksen kuun Titanin tasangojen ja muiden ominaisuuksien todellisessa nimikkeistössä.
ellauri368.html on line 162: Frank Herbert kuoli vuonna 1986. Vuodesta 1999 alkaen hänen poikansa Brian Herbert ja tieteiskirjailija Kevin J. Anderson julkaisivat useita priikveleitä kaksi siikveliä, jotka täydentävät alkuperäisen Dune -sarjan ( Hunters of Dune vuonna 2006 ja Sandworms of Dune vuonna 2007), perustuu osittain Frank Herbertin muistiinpanoihin, jotka löydettiin kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri368.html on line 174: Herbertin kiinnostus aavikkoympäristöä ja sen haasteita kohtaan johtuu tutkimuksesta, jonka hän aloitti vuonna 1957, koska hän aloitti keskeneräisen artikkelin Yhdysvaltojen maatalousministeriön kokeesta, jossa käytettiin köyhyysruohoa vakauttamaan vahingoittavia hiekkadyynejä, jotka voisivat "niellä kokonaisia kaupunkeja ja järviä, ml joet ja moottoritiet." Herbert vietti seuraavat viisi vuotta tutkien, kirjoittaen ja tarkistaen romaania Tyyny, josta tuli alun perin sarjakuvalehti kahdeksi lyhyemmäksi teokseksi, Dune World (1963) ja The Prophet of Dune (1965). Sarjakuvaversiota laajennettiin ja muokattiin, kunnes yli 20 kustantajaa hylkäsi sen – ennen kuin Chilton Books, autokorjausoppaistaan tunnetuin painotalo, julkaisi sen vuonna 1965.
ellauri368.html on line 223: Antagonismi parodiaa kohtaan ei kuitenkaan ole mitenkään ominaista vain juutalaisille. Katolinen papisto suhtautui siihen vielä vihamielisemmin. Jo 1300-luvulla Trevesin neuvosto kielsi virkailijat ja opiskelijat parodioimasta tiettyjä messun osia, ja vuonna 15x7 paavi Leo X julkaisi bullan Epistolae Obscurorum Virorum "kieroutuneiden kirjailijoiden teokseksi. Se menetti kaiken pelon Jumalaa ja ihmistä kohtaan."
ellauri368.html on line 238: Ibn Shabbethain toinen satiiri on hänen Dialogue Between Viisaus ja rikkaus''', kirjoitettu vuonna 1214. Dialogi on seuraava: Peleg ja Joktan, kaksoisveljet, kiistelevät viisauden ja vaurauden suhteellisista ansioista. Yksi pitää viisautta, toinen wealthia, voimakkaimpana voimana
ellauri368.html on line 309: Paljon tärkeämpi kuin nämä ovat Neuvot varten velkoja ja velallinen, kirjoittanut Zachariah Pugliese vuonna 1791 tai 1795. Se parodioi Maimonides-koodia, a se ei ole satiiri. Se on pikemminkin opas panttilainaajille ja rahanlainaajille, antaa erittäin selkeällä ja viihdyttävällä tyylillä, täydellisen esittelyn säännöistä ja määräyksistä, jotka tämän kutsumuksen ihmisten tulisi seuraa. Kaikki mahdolliset hätätilanteet huomioidaan. Se myös antaa yksityiskohtainen kuvaus monimutkaisesta kirjanpitojärjestelmästä työllistää kaupassa, mikä kaikki todistaa koronkisk- lainanantajan tärkeydestä ja kunnioituksesta, jossa häntä pidettiin noiden aikojen juutalaisten keskuudessa.
ellauri369.html on line 170: Cornelius Nepos syntyi noin vuonna 110 eaa. Hän oli kotoisin Gallia Cisalpinasta, mahdollisesti Ticinumista. Joskus kotipaikaksi on kuitenkin arveltu Veronaa tai jotakin sen lähikylää, kuten Hostiliaa. Nimen perusteella hänen on arveltu olleen joko roomalaisen siirtolaisen tai roomalaistuneen keltin jälkeläisiä. Joku matu kuitenkin.
ellauri369.html on line 172: Nepos kirjoitti ennen kaikkea historiaa proosamuodossa. Häntä ei ole pidetty erityisen suurena kirjailijana, vaan ennen kaikkea anekdoottien kokoajana. Joka tapauksessa hänen tuotantonsa kuvaa hyvin Rooman tasavallan ajan lopun kulttuurielämää. Nepos kirjoitti proosan lisäksi myös ajan tavan mukaisia rakkausrunoja, joita luettiin lähipiirille. Nepoksen teokset ovat suurimmaksi osaksi onnexi kadonneet. Mulla pitäisi olla mun Cornelius Nepos vielä jossakin. Teoksen ensimmäinen K. M. Forsbergin tekemä suomennos ilmestyi vuonna 1856. Uudempi Marja Itkosen tekemä suomennos julkaistiin vuonna 1963, jolloin pääsin Norssiin 93 pyrkyripisteellä sadasta. Pisteluku kaiverrettiin pääsyn kunniaxi saamani kellon taaxe.
ellauri369.html on line 209: Vuonna 2014, yli 40 vuoden vääntämisen jälkeen, lopulta tulkittiin, että metsälaki sallii myös jatkuvan kasvatuksen metsänhoitomenetelmänä. Samana vuonna alkoi kolmas Krimin sota.
ellauri369.html on line 236: Amerikkalaiset tahot vakuttavat että heidän HARM ohjuxensa voivat tuottaa harmia persieiden Khordad 15 it-järjestelmälle. Khordad 15 -ilmapuolustusjärjestelmä on nimetty Iranissa vuonna 1963 järjestetyn mielenosoituksen kunniaksi, joka Iranin kalenterin mukaan tunnetaan 15 Khordadin kapinana. Se oli sarja mielenosoituksia Iranissa ajatolla Ruhollah Khomeinin pidätystä vastaan sen jälkeen, kun hän tuomitsi Iranin shah Mohammad Reza Pahlavin ja Israelin.
ellauri369.html on line 250: Ajatollan mielestä yhteiskunnan lait pitäisi koostua vain Jumalan laeista (sharia), jotka kattavat "kaikki inhimilliset asiat" ja "antaa ohjeita ja vahvistaa normeja" jokaiselle "ihmiselämän alueelle". Sattumalta Khomeini kuoli 26 vuotta myöhemmin vuonna 1989, Khordadin 15 aattona.
ellauri369.html on line 256: Tähden suuran kokonaisuus 53:19–28 on tullut kuuluisaksi, koska sen yhteyteen on liitetty tarina ”saatanallisista säkeistä”. Kertomus Koraaniin upotetuista Saatanan juonista tuli tunnetuksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun Iranin johtaja ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Salman Rushdielle kuolemantuomion, "jotta kukaan ei enää uskaltaisi pilkata islamia". Myöhemmin tuomiota täydennettiin myös tapporahalla. Rushdie on sen jälkeen joutunut elämään piilossa rumana silmäpuolena.
ellauri369.html on line 307: Tuomon isä James Carlyle oli kivenhakkaaja, myöhemmin maanviljelijä, joka rakensi Kaarevan talon , johon hänen poikansa syntyi. Hänen maksiiminsa oli, että "ihminen luotiin työskentelemään, ei spekuloimaan, tuntemaan tai haaveilemaan". Sekavan kasvatuksensa seurauksena James Carlylesta tuli nuoruudessaan syvästi uskonnollinen, ja hän luki monia saarnakirjoja ja opillisia väitteitä koko elämänsä. Hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa vuonna 1791, kaukaisen serkkunsa Janetin kanssa, joka synnytti John Carlylen ja kuoli sitten. Hän meni naimisiin Margaret Aitkenin kanssa vuonna 1795, köyhän maanviljelijän tyttären, joka työskenteli silloin palvelijana. Heillä oli yhdeksän lasta, joista Thomas oli vanhin. Margaret oli hurskas ja harras ja toivoi, että Thomasista tulisi ministeri. Hän oli lähellä vanhinta poikaansa, koska hän oli "tupakointikumppani, neuvonantaja ja uskottu" Carlylen alkuaikoina. Hiän kärsi maanisjaksosta, kun Carlyle oli teini-ikäinen, ja hänestä tuli "innostunut, hillitty, ylipuhuva ja väkivaltainen". Hiän koki toisen romahduksen vuonna 1817, minkä vuoksi hänet oli siirrettävä kotoaan ja pidätettävä. Carlyle puhui aina suuresti vanhemmistaan, ja molemmat vaikuttivat syvästi hänen luonteeseensa, varsinkin äitykkä.
ellauri369.html on line 323: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri369.html on line 343: Carlylen isän kuolema tammikuussa 1832 ja hänen kyvyttömyytensä osallistua omiin hautajaisiinsa sai hänet kirjoittamaan ensimmäisen teoksen, josta tuli muistio, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1881. Carlyle ei ollut löytänyt kustantaja, kun hän palasi Craigenbuttockiin maaliskuussa, mutta hän oli aloittanut tärkeitä ystävyyssuhteita Leigh Huntin ja John Stuart Millin kanssa . Sinä vuonna Carlyle kirjoitti esseet "Goethen muotokuva", "Goethen kuolema", "Goethen teokset", "Biografia", " Boswellin Johnsonin elämä " ja humoristisen "Corn-Law Rhymes".
ellauri369.html on line 393: On Herpes, Hero-Worship, & the Heroic in History on skotlantilaisen esseistien, historioitsijan ja filosofin Thomas Carlylen kirja, jonka on julkaissut James Fraser , Lontoo, vuonna 1841. Se on kokoelma kuudesta toukokuussa 1840 pidetystä luennosta merkittävistä historiallisista aiheista. lukuja. Se ilmaisee Carlylen uskon sankarillisen johtajuuden tärkeyteen.
ellauri369.html on line 478: Kz. Myös Waldon coveri Representative Men. Ralph Waldo Emersonin seitsemän luennon kokoelma julkaistiin esseekirjana vuonna 1850. Ensimmäinen essee käsittelee "suurmiesten" roolia yhteiskunnassa , ja loput kuusi ylistävät yhden kuudesta miehestä. Emersonin mielestä loistavia olivat:
ellauri369.html on line 491: Hän alkoi julkisesti ilmaista uskonnollisia epäilyksiään puoliksi omaelämäkerraisissa teoksissaan Shadows of the Clouds , jotka julkaistiin vuonna 1847 salanimellä "Zeta", ja The Nemesis of Faith , joka julkaistiin omalla nimellään vuonna 1849. Erityisesti The Nemesis of Faith nosti esiin kiistan myrskyn, jonka William Sewell poltti julkisesti Oxfordissa Exeter Collegessa ja Morning Herald piti sitä "uskottomuuden käsikirjana" . James joutui eroamaan stipendiaatistaan, ja University College Londonin virkamiehet peruuttivat tarjouksen mestariopiskelusta Hobart Townissa Australiassa, jossa Froude oli toivonut pääsevänsä työskentelemään samalla kun harkitsi tilannettaan uudelleen. James pakeni yleistä meteliä vastaan kiinaamalla ystävänsä Charles Kingsleyn luona katakombeissa.
ellauri369.html on line 497: Frouden sepustuxet herättivät sekä liberaalien että Oxford High Church määnien vihan; tämä vihamielisyys ilmaistiin Christian Remembrancerin ja Edinburgh Review - lehden arvosteluissa. Teos oli kuitenkin suosittu menestys, ja sen kanssa, että Froude kielsi varhaiset romaanit vuonna 1858, auttoi häntä saamaan takaisin suuren osan vuonna 1849 menettämänsä arvostuksen. Thomas Macaulayn kuoleman ansiosta vuonna 1859 Froudesta tuli tunnetuin elävä historioitsija Englannissa.
ellauri369.html on line 515: Kehitys Cape Colonyssa jatkui tasaisena aina englantilais-buurien sotien puhkeamiseen vuonna 1899. Orange-joesta vuonna 1867 löydettyä timanttia seurasi välittömästi samanlaiset löydöt Vaalista (toinen joki). Tämä johti maan valtavien, tähän asti harvaan asuttujen alueiden nopeaan miehitykseen ja kehitykseen. Dutoitspanin ja Bultfonteinin timanttikaivokset löydettiin vuonna 1870, ja vuonna 1871 löydettiin vielä rikkaammat Kimberleyn ja De Beersin kaivokset. Nämä neljä suurta mineraalivarastoa olivat uskomattoman tuottavia ja muodostivat siirtokunnan suurimman teollisen voimavaran. Ihmekös että sämpylät lensivät ja nyrkit viuhuivat.
ellauri369.html on line 519: Pian Carlylen kuoleman jälkeen vuonna 1881 Froude julkaisi Carlylen muistiot Jane Welsh Carlylesta. Carlylen veljentytär, rouva Alexander Carlyle, esitti Carlylen vuonna 1866 kirjoittaman muistiinpanon, jossa todettiin, että nidettä ei pitäisi julkaista. Tämän muistiinpanon perusteella hän syytti Froudea väärinkäytöksestä kirjan julkaisemisessa, vaikka se, että Carlyle oli luovuttanut osan Froudelle viisi vuotta myöhemmin, viittasi siihen, että hän oli muuttanut mieltään. Rouva A. Carlyle esitti myös omistusvaatimuksia setänsä papereihin ja ennen kaikkea niiden julkaisemisesta saataviin voittoihin.
ellauri369.html on line 521: Konflikti esti Froudea jatkamasta Carlylen elämäkertaansa, kuten hän kirjoitti vuonna 1881: "Minulle on osoitettu niin paljon pahaa tahtoa muiden kirjeiden kohdalla, että kävelen kuin kuumalla tuhalla ja kiroan usein päivän, jolloin otin sen yrityxen."
ellauri369.html on line 523: Carlylen veli James ja sisar rouva Austin kuitenkin pyysivät häntä jatkamaan työtä, ja vuonna 1882 hän julkaisi kaksi ensimmäistä osaa. Froude kirjoitti Carlylen elämän sen mukaan, mitä hän ymmärsi Carlylen omiksi elämäkerrallisiksi periaatteiksi, ja kuvasi Carlylen älyllisen suuruuden lisäksi myös hänen henkilökohtaisia puutteitaan. Monet lukijat keskittyivät kuitenkin jälkimmäiseen, erityisesti Carlylen onnettomaan suhteeseen vaimonsa kanssa, josta tuli pian laajalti käytetty esimerkki keskusteluissa avioliiton seksuaalipolitiikasta. Kiistaa pahensi Frouden julkaisemat Jane Welsh Carlylen kirjeet ja muistiot vuonna 1883, Janen omat kirjoitukset ja Carlylen elämän valmistuminen vuonna 1884.
ellauri369.html on line 527: Kiista jatkui niin kauan, että vuonna 1903, lähes kymmenen vuotta Frouden kuoleman jälkeen, hänen tyttärensä päättivät julkaista My Relations with Carlyle -kirjan , jonka heidän isänsä oli kirjoittanut vuonna 1887. Tässä pamfletissa Froude yritti perustella päätöksiään elämäkerran kirjoittajana, mutta meni kuitenkin pitemmälle, juu, juu , meni pitemmälle, kuin hänen virallinen elämäkertansa oli, spekuloimalla Geraldine Jewsburyn levittämien "juorujen ja huhujen" perusteella, että Carlylen avioliitto jäi keskeneräisexi Tuomon impotenssin vuoksi. Tämän kiisti James Crichton-Browne , joka julkaisi "Froude and Carlyle: The Amputation Lääketieteellisesti" (1903) The British Medical Journalissa, mikä toi esiin Jewsburyn epäluotettavuuden, Janen sopimattomuuden synnyttää lapsia ja Carlylen kirjoitusten miehisyyden argumenttina Froudea vastaan. Crichton-Browne vahvisti myöhemmin, että yhden Janen sairauden jälkeen hänen henkilökohtainen lääkärinsä Richard Quain lähetti Carlylelle sanan, että tämä voisi "palata aviopuuhasteluun vaimonsa kanssa". Aileen Christianson , viitaten molempien Carlylejen kirjeenvaihtoon ja Janen komuutista löytyneisiin käytettyihin ranskalaisiin kirjeisiin, toteaa: "Näyttää todennäköiseltä, että heillä oli seksuaalinen suhde, riippumatta siitä, mitä myöhemmässä avioliitossa sairaus ja taipumukset rajoittivat, ja että myöhemmät kiistat Thomasin "impotenssista" tai Janen frigiditeetistä liittyivät enemmän avioliiton kummankin puolen puolustajien näkemykseen kuin totuuteen."
ellauri369.html on line 531: Kun vastustajansa Edward Augustus Freeman kuoli vuonna 1892, Froude nimitettiin lordi Salisburyn suosituksesta hänen seuraajakseen modernin historian Regius-professoriksi Oxfordissa. Lordi Salisbury oli brittiläinen konservatiivinen poliitikko, joka toimi pääministerinä kolme kertaa yhteensä yli 13 vuoden ajan. Hän vältti liittoutumia pitäen yllä upeaa eristäytymistä. Valinta oli kiistanalainen, sillä Frouden edeltäjät olivat olleet hänen ankarimpia arvostelijoitaan, ja hänen teoksiaan pidettiin yleensä kirjallisina teoksina akateemiseen maailmaan soveltuvien vakavan historian kirjojen sijaan. Siitä huolimatta hänen luennot olivat erittäin suosittuja, suurelta osin Frouden kokemuksen syvyyden ja monipuolisuuden vuoksi ja pian hänestä tuli Orielin stipendiaatti. Froude luennoi pääasiassa Englannin uskonpuhdistuksesta , "English Sea-Men in the Sixteenth Century (Sir Francis Drake ja Thomas Cauendish) ja Erasmuksesta.
ellauri370.html on line 189: Suorapuheinen New Jerseyn rabbi (ja kongressiedustaja wannabe) tapasi Michael Jacksonin vuonna 1999 Jacksonin ystävän, israelilaisen illusionisti Uri Gellerin avulla, ja heistä tuli ystäviä. Jackson tuli jopa Boteachin taloon Shabbat-illallisille. Rabbi on julkisesti seisonut Jacksonia vastaan - puolustaen häntä syytöksiä natsien myötämielisyydestä tai jatkanut työskentelyä hänen kanssaan lapsiasioissa huolimatta syytöksistä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mitä Michael teki hississä? Painoi nappulaa.
ellauri370.html on line 243: On olemassa saksalainen legenda, jossa "vaeltava juutalainen" yhdistetään John Buttadaeukseen. Hänet nähtiin Antwerpenissä 1300-luvulla, jälleen 1400-luvulla ja jälleen 1500-luvulla. Hänen viimeinen esiintymisensä oli Brysselissä vuonna 1774. Leonard Doldius Nünbergistä kirjoittaa, että Ahasverusta kutsutaan joskus Buttadaeukseksi. Kiss my butt.
ellauri370.html on line 272: Vuonna 1200 Sauron hylkäsi Mordorin ja lähti Eregioniin. Siellä hän opetti haltiaseppiä takomaan mahtisormuksia, mutta hän palasi Mordoriin vuonna 1600 ja takoi Tuomiovuoren uumenissa Valtasormuksen. Haltiat ymmärsivät Sauronin petoksen ja "joutuivat" sotaan. Ihan ajautuivat Suomen lailla ajopuuna. Sauronin örkit tuhosivat Eregionin, mutta númenorilaiset tuhosivat Mordorin armeijat. Sauron kokosi lisää örkkejä ja peikkoja ja käännytti Rhûnin ja Haradin ihmiset palvelijoikseen. Ar-Pharazôn Kultainen, Númenorin kuningas, kuuli Sauronin mahdista ja saapui suuren armeijan kanssa Keski-Maahan. Sauron antautui númenorilaisille, jotka veivät hänet Númenoriin. Hän kuitenkin turmeli ylpeän Ar-Pharazônin ja suurimman osan númenorilaisista. Lopulta hän aiheutti heidän tuhonsa, mutta Númenorin upotessa myös Sauron vajosi meren pohjaan. Hänen henkensä palasi Mordoriin, mutta hän ei enää koskaan kyennyt ottamaan kaunista ulkomuotoa. Hän otti Mustan Ruhtinaan hahmon, joka opittiin tuntemaan pahan perikuvana.
ellauri370.html on line 276: Clermont, josta ristiretket alkoivat oli mordorixi Har-Ophel, musta torni. Sauronin vakoojat kaappasivat vuonna 3017 Klonkun ja veivät sen Barad-dûriin kidutettavaksi. Klonkkua kuulusteltiin, kunnes se mainitsi nimet Kontu ja Reppuli. Sauron lähetti sormusaaveet Kontuun hakemaan Suurinta Sormusta.
ellauri370.html on line 294: Juudean sotaretkeä. Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana. Nähtävästii simoniitat oli näitä samoja makkabealaisia? Juu niin se oli. Hyrkanos II oli juutalaisten ylipappi vuosina 79 eaa. – 40 eaa. Hänen vanhempansa olivat makkabealaisten hallitsijasuvun kuningas Aleksanteri Jannaios ja Salome Aleksandra. Isän kuoleman jälkeen hallitsijana Aleksandra nimitti Hyrkanoksen seuraajakseen. Hyrkanos ehti hallita vain lyhyen ajan ennen kuin hänen veljensä Aristobulos II kaappasi vallan. Herodes Suuren isä Antipatros liittoutui Hyrkanoksen kanssa, ja vuonna 63 eaa. Rooman suuri sotapäällikkö Pompeius päätti myös tukea Hyrkanosta tämän veljeä vastaan. Antipater ja Pompeius pitivät kummatkin Hyrkanosta heikkona hallitsijana, ja uskoivat että häntä olisi helpompi käyttää hyväksi kun Aristobulosta. Roomalaisten avustuksella Aristobulos syrjäytettiin ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan. Hyrkanosta ei kuitenkaan nimitetty Juudean kuninkaaksi, vaan hän sai tyytyä ylimmän papin virkaan. Julius Caesar nimitti Hyrkanoksen Juudean etnarkiksi, mutta todellinen valta oli Antipaterin käsissä. Vuonna 40 eaa. Aristobuloksen poika Antigonos syrjäytti Hyrkanoksen parthialaisten avustuksella. Antigonos julistettiin Juudean kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi. Antigonos haukkasi Hyrkanokselta korvat, jotta tämä ei voisi tulevaisuudessa päästä kuninkaaksi tai papiksi. Hyrkanos vietiin vangiksi Babyloniin, mutta hänet päästettiin palaamaan Jerusalemiin sen jälkeen kun Herodes oli päässyt Juudean kuninkaaksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Hyrkanokseen, vaan antoi surmata tämän.
ellauri370.html on line 314: Kataareita kutsuttiin myös albigensseiksi. Nimitys on peräisin 1100-luvun lopusta ja sitä käytti kronikoitsija Geoffroy du Breuil Vigeoisilainen vuonna 1181. Nimi viittaa eteläiseen Albin kaupunkiin (muinainen Albiga). Määritelmä on väljä ja se sijaitsi noin Toulousen tienoilla.
ellauri370.html on line 332: Norwichin St. William joutui nahkurin orrelle tuntemattomista syistä vuonna 1144. Monk Thomas of Monmouth badmouthed the local francophone jews for it. The Bishop wanted to give them a trial by ordeal, but had no jurisdiction over jews. King Steve promised to look into it but forgot. Disappointed citizens made do with killing a bunch of jews.
ellauri370.html on line 334: Spitaalinen faarao kylpi päivittäin 150 juutalaislapsen veressä. Ei tepsinyt, nenä irtosi ja muutakin. Lepra (kreik. lepros ’suomuinen’) eli spitaali tai pitaali (ruots. spitali < lat. hospitale ’hoitolaitos’) on krooninen sairaus, joka aiheuttaa epämuodostumia iholle ja muualle kehoon. Sitä aiheuttava bakteeri on aerobinen, haponkestävä, mykobakteereihin kuuluva sauvabakteeri Mycobacterium leprae. Leprabakteerin löysi norjalainen lääkäri ja tiedemies Gerhard Armauer Hansen vuonna 1873. Tämän takia lepra on saanut tieteelliseksi nimekseen Hansenin tauti. Nykyään se on helposti hoidettavissa monilääkehoidolla, yleensä dapsonin, rifampisiinin ja klofatsimiinin yhdistelmällä.
ellauri370.html on line 338: Suomen tunnetuin leprasiirtola oli Seilin saari Turun saaristossa, Rymättylän ja Nauvon välillä. Siirtola perustettiin sinne 1600-luvulla. Potilaat joutuivat tuomaan saarelle mukanaan ruumisarkun tai puulaatikon, eikä sieltä ollut paluuta. Leprasairaala suljettiin vuonna 1785, kun viimeinen potilas kuoli. Tästäkin on jo paasaus.
ellauri370.html on line 409: Babylonian kuningas Nebukadressar tuhosi kuningas Salomon rakentaman Jerusalemin Temppelin vuonna 586 eaa.
ellauri370.html on line 411: Rooman armeija Tituksen johdolla tuhosi toisen Temppelin vuonna 70 jaa seloottikapinasta alkaneen ensimmäisen juutalaissodan aikana.
ellauri370.html on line 413: Rooman keisari Hadrianus rakensi oman kulttinsa temppelin Jerusalemin tuhotun pyhäkön paikalle ja rakensi Jerusalemin uudelleen pakanakaupunkina (Aelia Capitolina) vuonna 135 jaa Simon bar Kokhban kapinan eli toisen juutalaissodan jälkeen.
ellauri370.html on line 433: Todellakin, conversojen tunkeutumisesta tuli jonkinlainen tulva, kun Espanjan valtaistuin otti vallan Portugalissa vuonna 1580.1600-luvun alussa saattoi lähteä uuteen maailmaan kolmesta viiteentuhatta portugalilaista kryptojuutalaista. He odottivat tärkeitä kaupallisia kannustimia ulkomailla, eivätkä pettyneet.
ellauri370.html on line 546: Alankomaiden maanpaosta entinen keisari Wilhelm kakkoineen kirjoitti Chamberlainille vuonna 1922 kertoakseen hänelle, että hänestä oli tullut marsionisti ja hän nyt hylkäsi Vanhan testamentin. Chamberlainin työn perusteella hän tiesi nyt, että Vanha testamentti oli itse asiassa zoroastrilainen teksti muinaisesta Persiasta (nykyaikainen Iran ) ja oli siksi "arjalainen". Entinen keisari väitti, että juutalaiset olivat varastaneet ja kirjoittaneet tämän pyhän tekstin arjalaisilta persialaisilta, ja hänen kirjeensä päättyi: "Vapauttakaamme itsemme Judentumista sen leualla!" Jeesus ei ollut juutalainen, vaan oli sen sijaan arjalainen poikkeuksellisen kaunis, pitkäkalloinen ja hoikka. Jalot kasvot, jotka herättävät kunnioitusta ja rakkautta; hänen vaaleat hiuksensa värjättyinä kastanjanruskeiksi, käsivarret ja kätensä jalot ja hienosti muotoillut.
ellauri370.html on line 558: Markionismi oli kristinoppia lähellä ollut gnostisismin haara. Roomassa gnostikko Markion Sinopelainen perusti vuonna 144 seurakunnan, joka lähestyi kristinuskoa (ollen sen vakavin kilpailija 200-luvun alkuun saakka), mutta hylkäsi Vanhan testamentin oikukkaan ja itsevaltiaan Luoja-Jumalan korostaen Kristuksen julistaman lempeän Jumalan eroavaisuutta siitä.
ellauri370.html on line 562: Markionilainen kirkko oli järjestynyt vanhakatolisen kirkon tavoin: sillä oli piispoja, presbyteerejä ja diakoneja, samoin se omaksui kasteen ja ehtoollisen. Markionin kuoltua noin vuonna 160 hänen opetuslapsensa jatkoivat kirkon rakentamistyötä ja kehittivät oppia edelleen. Vanhakatolisen kirkon (mm. Irenaeuksen ja Tertullianuksen) vastustuksen vuoksi markionismi menetti merkityksensä lännessä 200-luvun aikana (idässä se piti puolensa 300-luvulle saakka), ja monet markionilaiset sulautuivat manikealaisuuteen.
ellauri370.html on line 633: Levi Strauss (26. helmikuuta 1829 Buttenheim, Baijerin kuningaskunta – 26. syyskuuta 1902 San Francisco, Kalifornia) oli saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen tekstiilitehtailija, joka perusti Levi Strauss & Co. -yhtiön ja aloitti ensimmäisenä maailmassa farmarihousujen eli ”farkkujen” valmistamisen. Levi Strauss (alkuperäiseltä nimeltään Löb Strauß) syntyi vuonna 1829 Buttenheimissä Baijerissa eläneeseen juutalaiseen suurperheeseen. Isän kuoltua Strauss muutti 18-vuotiaana äitinsä ja kahden siskonsa kanssa New Yorkiin töihin kahden veljensä ompelutarvikeyritykseen. Seitsemän vuotta myöhemmin Strauss muutti San Franciscoon ja perusti oman ompelutarvike- ja vaatetusyrityksen, jonka asiakkaina oli vuoden 1849 kultaryntäyksen mainareita. Straussin tukkurikauppa menestyi, ja vaurastunut Strauss rahoitti kaupungin ensimmäisen synagogan perustamista sekä erilaisia hyväntekeväisyyskohteita kuten orpolasten rahastoja.
ellauri370.html on line 641: Ranskan ulkoministeriö pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen bricolagelle. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi École pratique des hautes études -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.
ellauri370.html on line 652: Hän liittyi alun perin Neoborussian maajoukkueeseen, mutta jätti sen vuonna 1855 avatakseen uudelleen keskeytetyn Corps Borussian. Vuonna 1871 Stoecker joutui jättämään pastoraattinsa Hamerslebenissä. Yhteisö oli vastustanut tanssitapahtuman kieltoa, jonka hän oli määrännyt moraalisista syistä. Koska hänestä tuli kestämätön, hän pyysi siirtoa.
ellauri370.html on line 656: Palvelijaksi vihkimisensä jälkeen Stoecker liittyi Preussin armeijaan pappina. Stoecker nousi kansalliseen tietoisuuteen pitäessään saarnan Metzin piirityksen jälkeen vuonna 1870, jossa hän väitti, että Preussin voitot Ranskasta olivat Jumalan tekoja. Vuonna 1874 keisari Wilhelm I, joka oli liikuttunut Stoeckerin saarnoista, nimitti hänet hovipapiksi Berliiniin. Siitä lähin kaiken Stoeckerin sanoman katsottiin ilmaisevan Wilhelmin mielipidettä, ja kääntäen.
ellauri370.html on line 658: Vankkumattoman konservatiivinen Stoecker oli huolissaan tavasta, jolla köyhät ja työväenluokka äänestivät "jumalatonta" sosiaalidemokraattista puoluetta (SDP), ja vastustaakseen SDP:n kasvua hän perusti kristillisdemokraatisen puolueen vuonna 1878. Puolue oli vihamielinen ammattiliittoja kohtaan ja tuki tuloveroja sekä olemassa olevaa yhteiskuntarakennetta, jossa junkkerit hallitsivat Preussia. Jumala, Stoecker sanoi, uskoi että kapitalistisen järjestelmän sortovalta vieraannutti työläiset oikeasta, Jumalan tarkoittamasta suunnasta, ja tarvittiin sosiaalisia uudistuksia vallankumouksen pysäyttämiseksi. Stoeckerin mielestä sellaisia sosiaalisia uudistuksia oli työntekijöiden houkutteleminen uskollisuuteen "valtaistuimelle ja alttarille", sillä Stoecker väitti, että työläisten kurjuus johtui materialistisesta, ateistisesta maailmankuvasta, joka oli repinyt työväenluokkaa. sen oikeasta kunnioituksesta Jumalaa ja luotua yhteiskuntajärjestystä kohtaan. Hölmö saksalainen työväenluokka ei lotkauttanut korvaansa Stoeckerin viestille. Se halusi enimmäkseen korkeampaa elintasoa ja demokratiaa, ja toivoi ettei heille kerrottaisi, että heidän velvollisuutensa kristittyinä oli tyytyä osaansa. Tämä viesti rajoitti voimakkaasti hänen vetovoimaansa työväenluokkaan.
ellauri370.html on line 670: Perinteisesti yli 1000 vuoden ajan juutalaisia oli saatu halvexia yhteiskunnan hylkiöinä, köyhyydessä elävinä ja ikuisesti kirottuna kansana. Valitettavasti juutalaisten emansipaatiota Preussissa vuonna 1869 oli seurannut useiden köyhien juutalaisten perheiden nousu keskiluokkaan. Samaan aikaan, kun juutalaiset liittyivät keskiluokkaan, Mittelstandin omaisuus oli laskenut, ja Stoeckerin antisemitistiset puheet vetosivat siihen, mitä hän kutsui "pieniksi ihmisiksi", kuten Mittelstandin miehiä ja naisia. Was nun kleiner Mann? He pitivät epäoikeudenmukaisena eli epixenä, että perinteisesti halveksitut juutalaiset pääsivät eteenpäin sekä sosiaalisesti että taloudellisesti samalla kun he jäivät jälkeen. Vaikka Stoecker an sich ei vaatinut väkivaltaa, hän antoi ymmärtää, että väkivalta olisi hyväksyttävää, jos juutalaiset eivät alkaisi "osoittaa kunnioitusta" saksalaisia kohtaan, mitä he eivät väittäneet.
ellauri370.html on line 674: Yhtenä Völkisch-liikkeen ensimmäisistä johtajista Stoecker hyökkäsi juutalaisia vastaan "rotuna" ja sanoi Preussin maapäivillä vuonna 1879 pitämässään puheessa, että kaikki juutalaiset olivat "loisia" ja "iilimatoja", "alien pisara" meidän veressämme ja totesi, että taistelu saksalaisten vs. juutalaisten välillä oli "rotu rotua vastaan", koska juutalaiset olivat "oma kansakunta", jolla ei ollut mitään yhteistä saksalaisten kanssa, vaan he olivat sidoksissa muihin juutalaisyhteisöihin ympäri maailmaa.
ellauri370.html on line 678: Yhdessä toisen völkisch -johtajan, historioitsija Heinrich von Treitschken kanssa, Stoecker käynnisti antisemitistisen vetoomuksen vuonna 1880, jonka neljännesmiljoona saksalaista allekirjoitti ja pyysi juutalaisten maahanmuuton kieltämistä Saksaan, juutalaisten äänestämisen ja julkisen viran kieltämistä sekä juutalaisia. kielletään toimimasta opettajana tai yliopistoon.
ellauri370.html on line 693: Varastettuaan rahat, jotka kerättiin lasten joulujuhliin vuonna 1889, Ahlwardt erotettiin ala-asteen rehtorin työstään. Hän syytti taloudellisista vaikeuksistaan juutalaisia rahanlainaajia ja kirjoitti kirjan väittäen, että Saksan hallitus oli juutalaisen pankkiirin Gerson von Bleichröderin palkkalistalla. Hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen, kun kävi ilmi, että hänen väitteensä tueksi käyttämänsä asiakirjat olivat Ahlwardtin itsensä kirjoittamia.
ellauri370.html on line 701: oli varsinainen juutalaisten vainolainen. Keskiajalla katolinen kirkko sisällytti kanoniseen lakiinsa lakeja, jotka rajoittivat ankarasti juutalaisten elämää ja ammatteja. Paavi Martinus V kumosi osan näistä rajoituksista ja antoi vuonna 1421 juutalaisten lääkäreiden hoitaa kristittyjä potilaita Espanjassa; Vuonna 1422 annettiin paavin asetus juutalaisvastaisia saarnaajia vastaan. Paavi kuitenkin kumosi molemmat säädökset vuoden 1423 alussa. Paavin takinkäännöstä ei ole vielä selvitetty historiallisesti - Jussin elämäkerturin Hoferin mukaan se voidaan jäljittää Kapistraanin vaikutukseen, erityisesti siksi, että häntä kuultiin paavin kuurialta juutalaiskysymyksessä ja erityisesti Espanjan osalta. Kapistraano esitti toistuvasti esityksiä maallisille hallitsijoille varmistaakseen, että rajoittavia ja syrjiviä juutalaisia lakeja sovellettiin täysimääräisesti, esim. pukeutumiskoodi ja velvollisuus käyttää juutalaista pukua. Kun paavi Martinus V varoitti Napolin kuningatar Johanna II:ta vuonna 1427 lieventämästä ankaruuttaan juutalaisia kohtaan, hän selitti, että tiukka käsky oli annettu Kapistraanon pyynnöstä. Vuonna 1447 paavi Nikolai V julkaisi bullan, joka Hoferin mukaan perustui todennäköisesti Kapistraanon ehdotukseen ja jossa vaadittiin juutalaisten lakien tiukkaa soveltamista tai tiukennettiin näitä lakeja. Juutalaisten sulkeminen pois kaikista kontakteista kristittyjen kanssa tulisi toteuttaa sen rajoissa, mikä on mahdollista. Kapistraano, jota kutsuttiin myös "heprealaisten vitsaukseksi", itse sai tehtäväkseen viedä bullaa juutalaisille. Hänen sanotaan jopa tarjonneen paaville lastata kaikki Italian juutalaiset laivoille ja pudottaa heidät kaukaiseen maahan, esim Jordanille. Kirjaimellisesti toteutettuna bulla olisi ollut katastrofi Italian juutalaisille, mutta myöhempien lievennysten vuoksi sitä ei toteutettu täysimääräisesti. Kultavasara kai pehmitti kivisydämet.
ellauri370.html on line 705: Kapistraano syytti myös Puolan kuningasta Casimir IV:tä siitä, että juutalaisten erityisoikeudet Puolassa loukkasivat kanonista oikeutta. Kapistran näki Casimir IV:n tappion Konitzin taistelussa vuonna 1454 jumalallisena rangaistuksena kuninkaan käytökselle. Kuninkaan täytyi sitten taipua Kapistranin toiveille ja suorittaa lukuisia pienehköjä pogromeja Puolassa.
ellauri370.html on line 763: Aktiivisempi juutalaisia syrjivä politiikka alkoi Puolan jakamisesta 1700-luvulla Itävallan, Preussin (Saksan) ja Venäjän toimesta, mikä johti ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa suureen juutalaisten asukkaan maan hallintaan Venäjän jaossa. Tämä maa nimettiin Pale of Settlementiksi, josta juutalaisia kiellettiin muuttamasta Venäjän sisäpuolelle. Vuonna 1772 Katariina II pakotti Pale of Settlementin juutalaiset jäämään shtetleihinsä ja kielsi heitä palaamasta kaupunkeihin, jotka he miehittivät ennen Puolan jakamista. Pale of Settlement virallistettiin vuonna 1791 tarkoituksena vapauttaa Moskova juutalaisista. Sen rajat saatiin päätökseen vuonna 1812, kun Bessarabia liitettiin.
ellauri370.html on line 773: 1890 - luvun lopulla venäläinen tiedusteluagentti Pariisissa väärensi Siionin vanhimpien pöytäkirjat. Se julkaistiin vuonna 1903, ja se käännettiin laajalti ja siitä tuli tehokas propaganda-ase antisemitistisille elementeille maailmanlaajuisesti. Henry Ford sponsoroi sen levitystä Yhdysvalloissa. Se väitti, että salainen juutalainen salaliitto valtasi maailman.
ellauri371.html on line 215: Mysteeri on politiikan menestys. Suurin menestys vuonna lyyttisyys piilee hänen yrityksensä salaisuudessa: sana ei ole on oltava sopusoinnussa diplomaatin toiminnan kanssa.
ellauri371.html on line 256: Luuletko, että he nousevat aseisiin meitä vastaan? Se on heidän käsissään, jos he ymmärtävät etukäteen, mitä tapahtuu. No, minä.., mutta tätä tarkoitusta varten lännessä meillä on sellainen kauhu- sellainen liike, että rohkeimmat sielut vapisevat: maalliset kulkureitit siihen mennessä suoritetaan vuonna 0 kaikki pääkaupungit, josta ne räjäytetään kaikista organisaatioidemme ja maiden asiakirjojen kanssa.
ellauri371.html on line 636: 4. heinäkuuta 1776 Pena Franklin, Juha Adams ja Tomi Jefferson nimettiin komiteaksi ehdottamaan hyljettä. Jokainen mies ehdotti malleja, Jeffersonin muistutti suuresti Franklinin mallia. Lisäksi konsultiksi kutsuttu taidemaalari Pierre Du Simitière teki oman versionsa. Juha Adamsin kirje 14. elokuuta kuvaili erilaisia ehdotuksia, joten Franklinin oli toimitettu siihen mennessä. Valiokunta esitti mietintönsä 20. päivänä; sinetin toinen puoli, jonka tunnuslause oli E Pluribus Unum, oli pääosin sitä, mitä Du Simitière oli ehdottanut, ja toinen puoli, sitä josta Franklin ja Jefferson olivat sopineet. Kongressi esitti raportin, ja vasta vuonna 1782 nykyinen sinetti hyväksyttiin. Ensimmäisen komitean käsityöstä se säilytti vain latinalaisen moton. (Juhan ehdotus oli mennyt rodeen muitta mutkitta; siinä oli munapäinen mursu ja vähäpukeisia naisia.)
ellauri371.html on line 652: Jyri Washingtonin suku oli kotoisin Englannin Essexistä. Jyrin isoisoisä Jussi Washington oli pappi, joka joutui eroamaan tehtävästään liiallisen alkoholinkäytön vuoksi ja muutti sen jälkeen Englannista Virginiaan vuonna 1657.
ellauri371.html on line 662: Samana vuonna hän meni naimisiin rikkaan lesken Martha Custisin kanssa. Vaimonsa omaisuuden turvin Washington nousi Virginian siirtokunnan yläluokkaan ja saattoi keskittyä Mount Vernonin kehittämiseen. Pian hänelle kuitenkin selvisi, että hänen liiketoimiaan rajoitti Lontoosta säädelty liian alhainen tupakan hinta, ja hän velkaantui kalliin elämäntapansa vuoksi Lontoon kauppiaille.
ellauri371.html on line 664: Washington oli yksi uuden perustuslain säätäjiä ja vuonna 1787 Philadelphiassa kokoontuneessa perustuslaillisessa konventissa hän toimi puheenjohtajana. Hän tuki Alex Hamiltonin ja Juha Adamsin federalisteja. Hänen tärkeimmät tehtävänsä olivat seremoniallisia, sillä presidentin toimi oli nuoralla tanssimista. Hamilton kannatti vahvaa ja yhtenäistä liittovaltiota, kun taas Jefferson olisi halunnut antaa osavaltioille laajat itsemääräämisoikeudet. What else is new.
ellauri371.html on line 680: Kun terävänenäinen rahaministeri Alex Hamilton vuonna 1789 perusti federalistisen puolueen, Tom päätti vastata haasteeseen luomalla pari vuotta myöhemmin oman demokraattis-republikaanisen puolueensa, eli nykyisen demokraattisen puolueen. Täh? Osat ovat vaihtuneet. (Kukaan jenkeissä ei uskaltaudu enää ilmoittautumaan federalistixi.) Jefferson asettui vuoden 1800 presidentinvaaleissa jälleen Adamsia vastaan. Vaalit ajautuivat kahden pääpuolueen, Jeffersonin demokraatti-republikaanien ja Adamsin federalistien taisteluksi. Jefferson voitti vaalit ja nousi näin Yhdysvaltain kolmanneksi presidentiksi.
ellauri372.html on line 44: Parthia (persiaksi اشکانیان, Aškāniān) oli historiallinen valtio nykyisen Iranin alueella. Parthialaiset olivat paimentolaiskansa, joka muutti Persiaan (Iran) noin vuonna 1000 eaa. He elivät persialaisten ja seleukidien vallan alla 300-luvulle eaa. saakka. Tuolloin seleukidien parthialainen vasalli perusti itsenäisen valtion, joka säilyi melkein 500 vuotta.
ellauri372.html on line 62: voiton jälkeen. Vuonna 88 Sulla oli konsuli ja marssi Roomaan syrjäyttäen ja tappaen yhden plebsin tribuuneista ja julistaen lainsuojattomaksi noin kymmenen poliittista vihollistaan, mukaan lukien Gaius Marius. Voiton jälkeen Collinegaten taistelussa Sulla halusi kostaa Mariuksen ja Cinnan entisiä kannattajia vastaan, jotka olivat julistaneet hänet yleisviholliseksi vuonna 88 eaa.
ellauri372.html on line 93: Rooman–Parthian sota käytiin vuosina 40–33 eaa. Sotaa edelsi roomalaisten tappio parthialaisia vastaan Carrhaen taistelussa vuonna 53 eaa. Julius Caesar oli suunnitellut sotaretkeä Parthiaa vastaan, mutta hänet murhattiin ennen sen alkamista. Triumviri Marcus Antonius alkoi valmistella hyökkäystä Parthiaa vastaan vuonna 41 eaa., mutta parthialaiset hyökkäsivät ennen kuin Antonius oli valmis. Epistä. Lyötyään parthialaiset takaisin Antonius hyökkäsi syvälle Parthian alueelle, mutta kärsi raskaan tappion. Antoniuksen oli luovuttava Parthian sotaretkestä koska hänen ja Octavianuksen välinen sota syttyi jälleen. Rauha Rooman ja Parthian välillä solmittiin vasta Augustuksen noustua keisariksi ja Jeesuxen puututtua asiaan. Tää alkaa kuulostaa vähän samalta kuin Trumpin ja Bidenin välinen rollaattoriottelu Ukrainan militarisaation rahoituxesta.
ellauri372.html on line 95: Noin vuonna 225 jaa. viimeisen parthialaisen hallitsijan surmasi yksi hänen vasalleistaan, Ardašir, joka perusti Parthian valtakunnan tilalle sassanidien dynastian ja valtakunnan.
ellauri372.html on line 187: Hänen isänsä oli entinen saksalainen ja hänen äitinsä oli puolalainen. Neitsyt Marian näkeminen kevyesti puettuna vaikutti Kolben elämään voimakkaasti vuonna 1906, kun hän oli 12-vuotias. Hän oli myöhemminkin aktiivinen pyllistyksessä ja Marialle uskoutumisessa.
ellauri372.html on line 214: Kolbesta on olemassa ensiluokkaisia jäänteitä hänen päänsä ja parran karvojen muodossa, ja niitä säilyttivät hänen tietämättään kaksi niepokalanówin munkkia, jotka palvelivat hänen luostarissaan parturina vuosina 1930-1941. Hänen autuaaksi julistamisen jälkeen vuonna 1971, yli 1 000 tällaista jäännettä (enimmäxeen partatupsukoita) on jaettu ympäri maailmaa julkista kunnioitusta varten. Toisen luokan pyhäinjäännöksiä, kuten hänen henkilökohtaiset tavaransa, vaatteet ja likaiset sukat, säilytetään hänen luostarissaan ja Niepokalanówin kappelissa, jossa vierailijat voivat kunnioittaa niitä.
ellauri372.html on line 233: Kekä Juudean kuningas joutui partiolaisten vangixi? Kenet nappasivat juanikkaat virtaheposet? Löytyisiköhän tiato Aaro Hongan partiopoikakirjoista? Israelin toinen kuningaskunta oli nykyisen Palestiinan alueella sijainnut valtio suunnilleen 100-luvulla eaa. Valtio syntyi makkabealaiskapinan aikana, jolloin juutalaiset onnistuivat saamaan itsenäisyyden aluetta hallinneilta seleukideiltä. Valtakunnan täytyi taipua Rooman vasalliksi vuonna 63 eaa. ja myöhemmin siitä tuli yksi Rooman provinsseista.
ellauri372.html on line 235: Juutalaiset nousivat kapinaan seleukideja vastaan vuonna 168 eaa. Kapinasta on kirjoitettu Raamatun apokryfikirjoihin laskettavat makkabilaiskirjat. Juutalaiset saivat Jerusalemin haltuunsa vuonna 165. eaa. ja Jerusalemin toinen temppeli vihittiin uudelleen käyttöön. Seleukidien hallitsija Demetrios II Nikator myöntyi rauhansopimukseen juutalaisten kanssa vuonna 142 eaa. Johannes Hyrkanos nousi juutalaisvaltion valtaistuimelle vuonna 140 eaa. Hänen katsotaan aloittaneen valtakuntaa loppuun saakka hallinneen Hasmonidien hallitsijasuvun. Seleukideista on lyhyt selvitys paasauxessa "Tarsuxen kultahattu" albumissa 287.
ellauri372.html on line 237: Valtakunta ajautui sisällissotaan vuonna 67 eaa. kuningatar Aleksandran kuoleman jälkeen. Rooma puuttui sisällissotaan ja valloitti maan vuonna 63 eaa. Hasmonit saivat hallita aluettaan Rooman vasallina vuoteen 37 eaa. asti, jolloin viimeinen Hasmoni-hallitsija Antigonos surmattiin tavalla tai toisella ja valtaan nousi roomalaisten asettama Herodes.
ellauri372.html on line 239: Sama anglosaxilähteestä: Hasmonean -dynastia ( / h æ z m ə ˈ n iː ən / ; heprea : חַשְׁמוֹנָאִים Ḥašmōnāʽδαξο ναστεία ) oli Juudean ja sitä ympäröivien alueiden hallitseva dynastia toisen temppelin hellenistisenä aikana (osa klassisen antiikin ajasta), n. 140-37 eaa. Välillä c. 140 ja c. 116 eaa. dynastia hallitsi Juudeaa puoliautonomisesti Seleukidi-imperiumissa , ja suunnilleen vuodesta 110 eaa., kun valtakunta hajosi, Juudea sai lisää autonomiaa ja laajeni naapurialueille Pereaan , Samariaan , Idumeaan , Galileaan ja Itureaan . Hasmonean hallitsijat ottivat kreikkalaisen tittelin basileus ("kuningas"), kun valtakunnasta tuli alueellinen valta useiksi vuosikymmeniksi. Rooman tasavallan joukot puuttuivat Hasmonean sisällissotaan vuonna 63 eaa. ja tekivät siitä asiakasvaltion, mikä merkitsi Hasmonean dynastian rappeutumista; Herodes Suuri syrjäytti viimeisen hallitsevan Hasmonean asiakasrajapinta-hallitsijan vuonna 37 eaa. (Kz. paasausta "Herodexen täivaiva" albumissa 58.)
ellauri372.html on line 250: Simon Thassi perusti dynastian vuonna 141 eaa., kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hänen veljensä Juudas Makkabeus ( יהודה המכבי Yehudah HaMakabi ) oli voittanut Seleukidien armeijan Makkabien kapinan aikana vuosina 167–141 eaa. Kirjan 1 Makkabea , 2 Makkabea ja historioitsija Josephuksen (37 - n. 100 jKr.) ensimmäisen kirjan " Juutalainen sota" mukaan seleukidien kuningas Antiokhos IV Epiphanes ( r. 175-164, yxi Poulin listaamista juutalaisten vainoojista) siirtyi vaatimaan tiukkaa valvontaa. Coele Syyrian ja Foinikian seleukidinen satrapia onnistuneen hyökkäyksensä Ptolemaioksen Egyptiin (170–168 eaa.) jälkeen kääntyi takaisin Rooman tasavallan väliintulon myötä. Hän ryösti Jerusalemin ja sen temppelin tukahduttaen juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliset ja kulttuuriset tavat, ja määräsi hellenistiset käytännöt ( n. 168–167 eaa.). Seleukidi-imperiumin tasainen romahtaminen Rooman tasavallan ja Parthian valtakunnan nousevien hyökkäysten seurauksena antoi Juudealle mahdollisuuden saada takaisin jonkin verran autonomiaa; kuitenkin vuonna 63 eaa., Rooman tasavalta hyökkäsi valtakuntaan , hajosi ja perustettiin Rooman asiakasvaltioksi.
ellauri372.html on line 253: Hasmonean-dynastia oli säilynyt 103 vuotta ennen kuin antautui Herodian-dynastialle vuonna 37 eaa. Herodes Suuren (idumealaisen ) asettaminen kuninkaaksi vuonna 37 eaa. teki Juudeasta Rooman asiakasvaltion ja merkitsi Hasmonean-dynastian loppua. Jo silloin Herodes yritti vahvistaa hallituskautensa legitiimiyttä avioitumalla Hasmonean prinsessan Mariamnen kanssa ja aikomalla hukuttaa viimeisen miespuolisen Hasmonean perillisen Jerikon palatsissaan. Vuonna 6 jKr. Rooma liitettiin varsinaiseen Juudeaan, Samariaan ja Idumeaan Rooman Juudean provinssiin. Vuonna 44 jKr. Rooma asetti prokuraattorin vallan rinnalle Herodian kuninkaiden hallinnon kanssa (erityisesti Agrippa I 41–44 ja Agrippa II 50–100).
ellauri372.html on line 275: Mithridates laajensi valtakuntaansa ympäri Mustanmeren rantoja, ja hän ajautui kolmesti sotaan Rooman valtakuntaa vastaan. Ensimmäisessä sodassa (89 eaa.–85 eaa.) hän valtasi suuren osan Vähää-Aasiaa ja Rooman valtakunnalle kuuluneet osat, jolloin armenialaisten sanotaan nirhanneen 80 000 roomalaista, vai oliko se 100K, kuten sanoo Oswald Spengler kirjassa Länsimaiden perikato. Se oli varsinainen pogromi, sillä roomalaiset kauppiaat olivat siihen aikaan ikäänkö Vähän-Aasian juutalaisia. Mithridates valtasi myös Kreikan, mutta konsuli Sulla kukisti hänen joukkonsa vuonna 85 eaa., ja Mithridateen oli luovuttava valloituksistaan. Toinen sota (83 eaa.–81 eaa.) oli suppeampi laajuudeltaan. Kolmannessa sodassa (73 eaa.–63 eaa.) roomalaiset sotapäälliköt Lucullus ja Pompeius kukistivat Mithridateen perusteellisesti. Mithridates surmasi tai surmautti itsensä jouduttuaan poikansa Farnakes II:n syrjäyttämäksi.
ellauri372.html on line 293: Jerusalemin kukistuessa Herodeksen valtakunnan valloitus oli täydellinen. Vahvistettuaan valtansa hän alkoi systemaattisesti tuhota Hasmonean linjaa, jonka hän piti suorana uhkana hallitukselleen. Hyrcanus II, Hasmonean viimeinen suuri jälkeläinen, teloitettiin vuonna 30 eaa. Herodes hallitsi Herodian valtakuntaa kuolemaansa asti vuonna 4 eKr., Rooman aina uskollinen asiakasrajapintakuningas.
ellauri372.html on line 304: Salomon psalmien kirjoittaminen ajoittunee ensimmäiselle vuosisadalle, Jerusalemin hävityksen (v. 63) jälkeiseen aikaan ja se lienee kirjoitettu alun perin hepreaksi, mutta nykyisin käytössä olevat tekstit ovat ainoastaan säilyneitä kreikkalaisia käännöksiä. Psalmit unohtuivat alkukirkon jälkeen, mutta ne löydettiin uudestaan vuonna 1626.
ellauri372.html on line 314: Leonhard Rost kirjoittaa: "Varhaiskristilliset kanonisten kirjojen luettelot sisälsivät joskus kahdeksantoista psalmia, jotka Salomolle lueteltiin apokryfien joukossa, ja toisinaan ne sisälsivät ne Antilegomena-kirjoihin. 1600-luvulle asti niitä pidettiin kuitenkin kadoneina. Augsburgin kirjastonhoitaja David löysi ne siivotessaan kirjaston ullakolta uudelleen. Hän pani Hoeschelixi, ja ne julkaisi ensimmäisen kerran jesuiitta John Louis de la Cerda vuonna 1626. Nykyään tiedämme kahdeksan kreikkalaista käsikirjoitusta 1100-1500-luvuilta ja kolme syyrialaista käsikirjoitusta, joista yksikään ei ole täysin täydellinen. Kreikankielinen versio on suora käännös; syyrialainen, kuten KG Kuhn on osoittanut, pohjautui kreikkalaiseen versioon, joka puolestaan on peräisin heprealaisesta tekstistä." ( Judaism Outside the Hebrew Canon , s. 118)
ellauri372.html on line 318: James C. VanderKam kirjoittaa: " Salomon psalmien päivämäärää ei voida määrittää tarkasti. Tärkeimmät vihjeet ovat peräisin psalmeista 2, 8 ja 17, jotka tarjoavat jotain historiallisesta ympäristöstä, jota vastaan ainakin nämä kolme runoa kirjoitettiin. Puhutaan originelleista johtajista, jotka eivät olleet laillisia hallitsijoita ja joiden aikaa leimasi massiivinen korruptio ja paha. Heitä syytetään temppelin ja kultin rikkomisesta. Nämä näyttävät olevan Hasmonealaisia eli simoniittoja. Jumala nosti heitä vastaan vieraan valloittajan, joka toivotettiin tervetulleeksi joidenkin toimesta Jerusalem, mutta joka silti joutui valloittamaan kaupungin väkisin. Hän meni temppeliin, mutta tapasi myöhemmin kuolemansa Egyptissä, missä hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle (ks. 2:26-27). Kuvaus sopii Pompeuksen toimintaan noin klo 1/2 Jerusalemissa ja tapaan, jolla hän sai loppunsa vuonna 48 eaa. Psalmi 2 (jossa 8 ja 17) olisi silloin kirjoitettu tämän tapahtuman jälkeen; ehkä muutkin runot olivat niin, mutta se ei ole varmaa. Koska siitä ei puhuta mitään temppelin tuhoutumisesta, on todennäköistä, että Salomon psalmit kirjoitettiin ennen vuotta 70 jKr. On väitetty, että Barukin kirjoittaja lainasi nykyisestä teoksesta, koska Psalmit Salomon 11:2-5 ja Baruk 5:5-8 ovat läheisesti rinnakkaisia, mutta Salomon psalmien versio on yhtenäisempi ja tiiviimpi. Lisäksi jotkut tutkijat ajattelevat, että Baruk 5:5-8 on lisäys tähän kirjaan. Lainaamisen suunta on kuitenkin tuskin ilmeinen, ja on yhtä todennäköistä, että molemmat perustuvat yhteiseen runoperinteeseen." ( An Introduction to Early Judaism , s. 129)
ellauri372.html on line 320: M. de Jonge kirjoittaa: "Tämä johtaa meidät päivämääräkysymykseen. PssSol ei kuvaa historiallisia tapahtumia, vaan heijastaa niitä. Ne vastustavat selvästi Hasmonealaisia, jotka eivät täyttäneet pappivelvollisuuksiaan asianmukaisella tavalla (1: 8; 8:11-13, 22) ja anastivat ylipappeuden (8:11) sekä kuninkaallisen auktoriteetin (17:5j). Psalmi 8 kuvaa selvästi Pompeuksen tuloa Jerusalemiin vuonna 63 eaa. sekä siihen johtaneita tapahtumia ja sen jälkeen (jakeet 15-21; vrt. 17:7-14) Ps. 2:1f mainitsee kaupungin valloittamisen ja temppelin saastuttamisen (niin myös 17:13f). Psalmi 2 kuvaa hänet ensin ja ennen kaikkea ylpeänä ja röyhkeänä syntisenä, joka ei noudata rajoja, jotka hänelle on asetettu Herran välineenä ja jättää huomiotta Jumalan voiman ja tuomion (vrt. jakeet 23-37) Tälle psalmin kirjoittaja rukoilee vapautusta ja hänelle näytetään, kuinka röyhkeä rikkoja makaa surmattuina Egyptin vuorilla ilman päätä, eikä ketään hautaa häntä (2:26). Vaikka kieli on perinteistä, voimme nähdä tässä viittauksen Pompeuksen kuolemaan Egyptissä vuonna 48 eaa." (Vanhan testamentin pihan puolella, s. 160-161)
ellauri372.html on line 364: Kun Pompeius itse saapui Damaskokseen vuonna 63 eKr., sekä Hyrcanus että Aristobulus vierailivat hänen luonaan siellä. Pompeius lykkäsi asian ratkaisemista ja ilmoitti vastustaville osapuolille ratkaisevansa sen, kun hän oli saapunut Juudeaan henkilökohtaisesti. Aristobulos, jolta oli rahat loppu, ei odottanut Pompeuksen päätöstä ja lähti Damaskuksesta sulkeutuakseen Aleksandriuminsa linnoitukseen. Se suututti Pompeuksen, joka marssi Juudeaan joukkoineen, joiden nähdessään Aristobulus perääntyi. Kun Pompeiuksen kenraali Aulus Gabinius johti joukkoa valloittamaan Jerusalemin, Aristobuluksen kannattajat kieltäytyivät päästämästä roomalaisia joukkoja sisään. Suututtuneena Pompeius pidätti Aristobuluksen ja valmistautui piirittämään kaupunkia.
ellauri372.html on line 380: Hyrcanus oli ylipappi ja sai arvonimen etnarkki ("kansallinen johtaja"). Hänen asemansa oli turvallinen, vaikka Aristobulus yritti palata Roomasta vuosina 57-55 eaa. Vuonna 49 horisonttiin ilmestyi kuitenkin tumma pilvi: Rooman valtakunnassa syttyi sisällissota. Julius Caesar voitti Pompeuksen, joka ajoi vihollistaan itään. Caesar päätti yhteistyön Hyrcanuksen kanssa, mutta nimitti tämän hoviherraksi Antipater epitroposin ("hallitsija"). Kun sota puhkesi parthialaisten kanssa, Hyrcanus joutui vangiksi (40 eaa.). Antipatterin poika Herodes onnistui tuomaan hänet kotiin, mutta Hyrcanus ei enää ollut ylipappi, ja Herodes, josta tuli kuningas, teloi hänet vuonna 31 eaa.
ellauri372.html on line 382: Jerusalemin piiritys ja valloitus olivat katastrofi Hasmonean kuningaskunnalle. Pompeius palautti Hyrkanus II:n ylipappiksi, mutta riisui häneltä kuninkaallisen tittelinsä, vaikka Rooma tunnusti hänet etnarkkiksi vuonna 47 eaa.
ellauri372.html on line 404: Sinwarin uskotaan piilottelevan kotikaupunkinsa Khan Yunisin alle rakennetussa tunneliverkossa. Hän vietti kaksi vuosikymmentä israelilaisessa vankilassa suunniteltuaan kahden sotilaan kidnappauksen ja surmaamisen. Yahya Sinwar vapautettiin osana vanginvaihtoa vuonna 2011.
ellauri372.html on line 406: Toinen tärkeä kohde on Hamasin sotilaallisen siiven johtaja Mohammed Deif, jonka uskotaan olleen Sinwarin ohella Israeliin suuntautuneen terrorihyökkäyksen pääsuunnittelijoita. Deifistä ei tiedetä paljoakaan, ja häntä ympäröi lähes mystinen maine. Hamasin henkivartijana toiminut henkilö kuvaili komentajaa ”legendaksi” vuonna 2014 antamassaan haastattelussa. Hänen uskotaan liikkuvan eri passien ja henkilöllisyyksien turvin.
ellauri372.html on line 437: Viimeaikaiset Kuolleenmeren kääröt tukevat samarialaisen Pentateukin tarkkuutta, jonka mukaan Gerizim-vuori on Ebal-vuoren sijaan nimetty pyhäksi paikaksi. Christophe Niinhän ja Speedy Gonzalez kirjoittivat vuonna 2018, että nykyään ollaan laajalti yhtä mieltä siitä, että lukema "Gerizem-vuorella" on vanhempi kuin Ebal-vuoreen viittaava lukema, jonka he sanovat "edustavan todennäköisesti myöhempää, poleemista tarkistusta".
ellauri372.html on line 496: Butler löysi luultavasti nimen "Hudibras" Spenserin Faerie Queenen toisesta kirjasta (1590), jossa "Huddibras" (niin Spenser kirjoittaa kauttaaltaan) on ritari, joka oli enemmän kuuluisa vahvuudestaan kuin teoistaan ja joka oli enemmän tyhmä kuin viisas. Spenser itse poimi nimen joko Holinshedin Chroniclesista tai Holinshedin lähteestä, Geoffrey of Monmouthin historiallisesta fantasiasta De gestis Britonum tai History of the Kings of Britain (noin 1136; painettu vuonna 1508). Toisin kuin Butler ja Spenser, Geoffrey tai Holinshed eivät anna Hudibraalle mitään erityisiä ominaisuuksia tai toimintoja.
ellauri373.html on line 63: Muita kuuluisia pirun vuonna kuolleita naisia oli runoilija Sibylla Schwarz (Pomeranian Sappho, aetatis suae 17), maalari Barbara Longhi, Per Brahen tytär Tutu (petollisen Sigismund-sedän siskon Anna-tädin skandalöösi hovineito).
ellauri373.html on line 86: Pluspuolella sinä vuonna syntyi kaunis maalari Elisabetta Sirani (jonka omakuva on putinisteilla Moskovassa Pushkin musheossa). Liisa kuoli 27-vuotiaana työuupumuxeen.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri373.html on line 95: Brutus, Porcian esiserkku, erosi vaimostaan Claudiasta ja meni naimisiin Porcian kanssa vuonna 45 eKr., kun tämä oli lutukka, vaikka vielä hyvin nuori. Avioliitto oli skandaali, koska Brutus ei kertonut avioeron syitä, vaikka oli ollut naimisissa Claudian kanssa monta vuotta. Claudia oli erittäin suosittu suuren hyveen naisena. Jotkut, mukaan lukien Brutuksen äiti Servilia, eivät ottaneet avioeroa hyvin vastaan
ellauri373.html on line 124: Pitkänä miinuxena sinä vuonna syntyi myös Ludi XIV ja sen habsburgilainen rouva Espanjan ja Itävallan Maria Teresa.
ellauri373.html on line 126: Massachusettsin noita Anne Hutchinson karkoitettiin vuonna 666 Uuteen Hollantiin (New York 1638) kun se saarnasi löysää armon evankeliumia eikä työperäistä luvattuun maahan muuttoa. Sen skalppeerasi 52-vuotiaana Long Islandin inkkarit. In Boston, Hutchinson was influential among the settlement's women and hosted them at her house for discussions on the weekly sermons. Hutchinson began to give her own views on religion, espousing that "an intuition of the Spirit" rather than outward behavior provided the only proof that one had been elected by God. Her theological views differed markedly from those of most of the colony's Puritan ministers.
ellauri373.html on line 224: Tähän liittyy siionisti Herzl jollain tavalla. Herzl pyysi ohimenevästi lupaa päästä luvattuun maahan Turkin sulttaanilta ja Wilhelm "äiti" kakkoiselta, ei myönnetty. Tapahtumat jotka tapahtuivat Venäjällä vuonna kivi ja puu. VRSHYA erittäin korkea, 600 ruplaa.
ellauri373.html on line 244: Jopa sellainen diplomaatti kuten entinen ministerimme ulkomaalainen Sergei Dmitrievich Sazonov: Olen useammin kuin kerran sanonut, että niitä on paljon tapahtunut, "vangitsevat viholliset". Sazonov varoitti Itävalta-Unkaria vuonna 1914, että Venäjä "vastaisi sotilaallisesti kaikkiin toimiin asiakasvaltiota vastaan". Aivan paras diplomikaveri (johon hän luultavasti vahingossa laski itsensä). Tarpeeksi on muistaa kuuluisa iskulause "alueliitokset ja sotakorvaukset", noin julistettiin välittömästi, kun lapset söivät vuoden 1917 vallankumouksen. Sazonov oli Riazanin maakunnan dvorianstvon (aateliston tai herrasväen) jäsenen poika ja vastusti bolshevismia, liittyi valkokaartiin, neuvoi Anton Denikiniä kansainvälisissä asioissa ja oli ulkoministeri amiraali Kolchakin bolshevikkien vastaisessa hallituksessa.
ellauri373.html on line 258: Voimamme piilee työntekijän kroonisessa aliravitsemuksessa ja heikkoudessa, sillä kaikella tällä hän on meidän tahtomme turvassa, eikä hän voi omissa auktoreissaan löytää syötävää. Tässä on koko meidän historiamme. Sotilasasioita, ruokaa, viestintää ja polttoainetta käsittelevät kaikkien neljän kokouksen osavaltion duumat ja erityiskokoukset vuonna 1915 oli meidän handussa.
ellauri373.html on line 365: elävien ihmisten todistus jotka olivat Odessassa vuonna
ellauri373.html on line 367: muinaiseksi hepreaksi, vuonna kivi ja puu Odessan juutalaisten
ellauri373.html on line 499: ne julkaistiin vuonna 1895 otsikolla "On siellä risteys."
ellauri373.html on line 502: julkaisuseuran johtaja Varsovassa. Samana vuonna hän sai
ellauri373.html on line 506: Ginsberg ja hänen seuraajia osallistui vuonna 1897 per-
ellauri373.html on line 550: Palestiinan valloittamisesta, ah luvattu maa, Panama on unelmieni maa, josta vuonna 1860 myös tämä Hess haaveili juutalaiseen omistukseen saamisesta, Ranskan tuella. Mutta sitten tuli se rökäletappio.
ellauri373.html on line 562: Vuonna 1884 Independent Order of B'nai Brithin "puitteissa" tehtiin ensimmäinen yritys yhdistää Länsi- ja Itäjuutalaiset. Tämä tapahtui samana vuonna Kattowicessa, jossa yleiskokoukset pidettiin. Sovittu Molempien ryhmien välillä ei ollut kokousta: itäinen "Hovevei Siionin" uudet juutalaiset, joita johtaa Leo Pin- Sker, Lilienblum ja muut, koko ajan hallussaan erotettiin. Sama tapahtui Ba- Selskyn kongressi 1897. Johdon alaisuudessa Ginsbergin mukaan itäjuutalaiset ovat aina muodostaneet erillisen leiri, joka piti oppositiota teoreettisena ryam, ja Hertzlin tapaan käyttäytyä epäluuloinen hänestä riippumatta suorittivat omansa uudet suunnitelmat juutalaisten kolonisoimiseksi Palestiinassa.
ellauri373.html on line 569: Molempien puolueiden johtajien välillä syntyi raivoa, vakava kiista. Ginsberg osoitti erityistä vastenmielisyyttä sovinnolle ja osoitti intohimoista vihamielisyyttä suhtautumista puolueensa vastustajaan. Hän ei menettänyt yhtäkään sopivaa tilaisuutta niin, että hän kritisoi paitsi tekoja myös journalismia, tšekkiläisiä artikkeleita ja Hertzlin kirjallisia teoksia. Hänen vihamielisyytensä ilmeni erityisen voimakkaasti vuonna 1902 vuonna Hertzlin romaanin "Aiipeiyashi" ilmestymisen jälkeen.
ellauri373.html on line 579: Pidämme sitä oikeutenamme ja velvollisuutemme gom protestoi äänekkäästi Sioni-nimeä vastaan- sata, jolla Ahad-Ham pukeutuu. Hän- ei sionisti! Se edustaa täydellistä pro- sionismin vastakohta ja se asettaa meidät johtoon Kaadun, kun hän mainitsee sionismin, joka on hän kutsuu ymmärryksemme käsitteitä "poliittiseksi" kemiallinen" ja eroaa omasta, "salainen sionismi". Näin sanoi Max Nordau vuonna 1903 ja Nämä olivat toisaalta erilaisia näkökulmia Länsi-juutalaiset ryhmittyivät unionin ympärille "B'nai Bri't" ja toisaalta itäjuutalaiset, joita johti Ginsberg.
ellauri373.html on line 598: Vuosisatoja kului, ja hyvin usein monet juutalaiset joutuivat ansoihin ja joutuivat petoksen uhreiksi erilaisia oman rotunsa roistoja esiintyy jotka tulivat heidän luokseen oletettavasti ohjeiden kanssa "sy- uusi Mooses." Lopulta salaisuutesi olemassaolo he lakkasivat uskomasta alkuperäiseen heimoon, ja nimi "Sy- uusi Mooses" tuli synonyymiksi "utopistille". loppu- mutta jokainen tasapainoinen mieli kutsuisi hukkumista sata ja ne seitsemän juutalaista, jotka vuonna 1889 vuonna liittyi Bne Moishe -seuran jäseneksi.
ellauri373.html on line 604: Seuran säännöt julkaistiin vuonna 1890. mutta samaan aikaan yhteiskunnan nimi oli hyväntahtoinen viisaasti jätetty pois. Kuitenkin vuodesta 1905 lähtien yksityiskohtia organisaatiot tulivat tunnetuiksi laajemmille piireille, uusien jäsenten rekrytoinnin laajentumisen vuoksi. per- Yhteiskunnan alkuperäiset jäsenet esiintyvät seuraavasti: Muut nimet: Ben Avigdor, Zalman Epstein, Le- Vin Epstein, Yakov Eisenstadt. Jälkimmäinen olisi- la:lle uskottiin yksi vaikeimmista ja herkimmistä uusia tehtäviä. Hän joutui palkkaamaan uusia jäseniä Venäjän juutalaisten joukossa; hän valitsi kanavan ehdokkaita, joihin hän katsoi kykenevän osallistumaan yhteiskunnalle ja täyttää sen vaatimukset rehellisesti. Ka- ominaisuuksia, jotka hakijoilla tulee olla, edellytyksenä heidän hyväksymiselle yhteisööbn olivat seuraavat:
ellauri373.html on line 612: Kokonainen joukko todisteita vahvistaa pätevyyden tämän pääomapisteen uskollisuus. aikana sa- ensimmäisen Baselin kongressin (1897), juutalainen Alfred Nossig, suorapuheinen sionisti, joka työskenteli tuolloin minä libretona Paderewskin oopperaan "Maigi", esiteltiin vuonna 1901, puhui pöytäkirjasta hei työntekijällesi. Ja Paderewski heti hän kertoi tämän tarinan monille puolalaisille, jotka Luonnollisesti he pitivät sitä epätodennäköisenä. Alfred Nossig asuu tällä hetkellä Berliinissä; PA~Derevsky ja ainakin jotkut hänen ystävänsä vuonna 1897 ovat edelleen elossa.
ellauri373.html on line 646: Kun vuonna 1903 ongelmat ja neuvottelut Hertzlin ajatus Palestiinan ostamisesta johti lopulta täydellinen epäonnistuminen, tämän miehen suosio ja merkitys kuten juutalaisten keskuudessa he alkoivat kaatua.
ellauri373.html on line 648: Samaan aikaan Ahad-Ham päinvastoin, K. Vysotskyn ja J. Schiffin miljoonille se oli jo Olen melkein varma, että hänen suunnitelmansa alkavat toteutua - Xia. Se oli juuri silloin, kun sekä sisältä että Venäjän ulkopuolelta juutalaiset hyökkäsivät tähän maahan ensimmäisenä vakava isku: sillä vuonna 1904 he, ei kukaan muu, sai Japanin puhumaan, ja he myös aloittivat kaikki mitä heillä oli käsissään, keinot siihen samaan aikaan kuin sota, sytyttää vallankumouksen hyvin maan sydän (1905).
ellauri373.html on line 652: Hertzlin äkillisen (?) kuoleman jälkeen vuonna 1904, kyllä, Ginsberg, hänen jälki- kannattajia, joista tuli samoja fanaatikkoja kuin hän itse jatkoi kiihkeästi takaamista molemmat päätavoitteet, jotka hän asetti itselleen:
ellauri373.html on line 658: Ottaen huomioon vastustuksen Niya Sultan, Hertzl ei onnistunut saamaan rauhaa Palestiinaan -Tällä tavalla Ahad-Khamistin salaliittolaiset järjestivät ensimmäinen vallankumous Turkissa vuonna 1908, ja sitten Balkanin sota 1912, molemmissa tapauksissa tavoitteena tuhota se voima, joka kieltäytyi
ellauri373.html on line 671: Kaksi vuotta myöhemmin, 11. sionistikongressissa, pidettiin Wienissä vuonna 1913, Ahad-Ham henkilökohtainen mutta tuli nauttimaan voitosta sääli vastustajiaan vuonna 1897. Tässä kongressissa sionistit ovat "poliittisia" "B'nai B'rith" hyväksyi koko sionismin ohjelman "käytännölliseksi" Bne-Sionin itäjuutalaisten ja julisti itse valmiita auttamaan suunnitelmien toteuttamisessa niillä "pöytäkirjoilla", jotka olivat kerran peräisin Hertzlin kaatama.
ellauri373.html on line 673: Wolfson pysyi Sjunistipuolueen puheenjohtajana organisaatiota, mutta luultavasti haluavat seurata pormestari Hertzl, pian sen jälkeen, vuonna 1914, Se ei olisi voinut tulla parempaan aikaan, hän myös kuoli...
ellauri373.html on line 683: Saatuaan eloon Albertin soittaman kutsun osa Cohen vuonna 1864, sionismi käytetty hänet kuin naamio, jonka alle hän piilotti kauheutensa suunnitelmia. Asiattoman maailman silmissä hän vaatimattomasti pyysi mahdollisuutta sijoittautua Palesganiin juutalainen yliopisto. Selvyyden vuoksi se oli vaikeaa keksisi viattomamman tekosyyn, ja tietysti On sanomattakin selvää, että tässä tapauksessa olimme myös omituisia. koska heidät huijattiin ja jäätiin tyytyväisenä järjestelyyn uusi ansa.
ellauri373.html on line 710: Romaani kertoo tarinan Friedrich Löwenbergistä, nuoresta juutalaisesta wieniläisestä intellektuellista, joka eurooppalaiseen rappioon väsyneenä liittyy amerikkalaistuneen preussilaisen aristokraatin, Kingscourtin (Königshof), kanssa heidän jäädessään eläkkeelle syrjäiselle Tyynenmeren saarelle (se mainitaan erityisesti osana Cookinsaaria, Rarotongan lähellä) vuonna 1902. Pysähtyessään Jaffaan matkalla Tyynellemerelle he huomaavat, että Palestiina on takapajuinen, köyhä ja harvaan asuttu maa, kuten Herzl näytti hänen vierailullaan vuonna 1898.
ellauri373.html on line 712: Löwenberg ja Kingscourt viettävät seuraavat kaksikymmentä vuotta saarella erillään sivilisaatiosta. Kun he pysähtyvät Palestiinassa matkalla takaisin Eurooppaan vuonna 1923, he ovat hämmästyneitä nähdessään maan, joka on muuttunut radikaalisti. Virallisesti "New Society" -niminen juutalainen järjestö on sittemmin noussut, kun Euroopan juutalaiset ovat löytäneet uudelleen Altneuland- alueensa ja asuttaneet sen uudelleen ja ottaneet takaisin oman kohtalonsa Israelin maassa . Maa, jonka johtajien joukossa on vanhoja tuttavia Wienistä, on nyt vauras ja hyvin asuttu, ja siellä on kukoistava osuuskunta , joka perustuu huipputeknologiaan, ja siellä asuu vapaa, oikeudenmukainen ja kosmopoliittinen moderni yhteiskunta. Haifassa Löwenberg ja Reschid Bey tapaavat ryhmän juutalaisia johtajia, jotka vievät heidät kiertueelle maassa. He vierailevat eri kaupungeissa ja siirtokunnissa, mukaan lukien kibbutzissa ja moshavissa , missä he todistavat juutalaisen yhteisön sosiaalista ja taloudellista muutosta. He oppivat myös uusien teknologioiden kehittämisestä ja juutalaisen yliopiston perustamisesta, joka on tieteellisen tutkimuksen eturintamassa. Arabeilla on täysin yhtäläiset oikeudet kuin juutalaisilla, ja arabien insinööri on Uuden seuran johtajien joukossa, ja useimmat maan kauppiaat ovat armenialaisia, kreikkalaisia ja muiden etnisten ryhmien jäseniä. Kaksikko saapuu yleisen vaalikampanjan aikaan, jonka aikana fanaattinen rabbi perustaa poliittisen alustan väittäen, että maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja vaatii ei-juutalaisilta äänioikeuden poistamista, mutta lopulta häviää. Hahaa hohoo. Boom boom boom.
ellauri374.html on line 29: Eräs Sazonov kuoli vnezapno vuonna 1913
ellauri374.html on line 96: Tämän poikkeuksellisen puurakenteen rakentaja ja omistaja oli Martyan Sozonovich Sazonov. Sazonov syntyi vuonna 1842 Astashovo (Ostashevo) kylässä lähellä Chukhlomaa, ja hän tuli vankasta valtion talonpoikaisperheestä. Hänen elämäkertansa kyseenalaistaa useita oletuksia talonpoikaisväestöstä 1800-luvun Venäjällä. Vaikka suurimmalla osalla talonpoikaista oli vähän maata ja vähemmän rahaa, oli niitä poikkeuksia, jotka kovan työn ja hyvän onnen yhdistelmän ansiosta keräsivät huomattavan varallisuuden.
ellauri374.html on line 247: varhaiset kokoukset pidettiin saksaksi, lyhyen ajan kuluttua englanti nousi valituksi kieleksi ja nimi muutettiin B´nai B´rithiksi. 1900-luvun lopulla käännös muutettiin nykyaikaisemmaksi ja kattavammaksi Children of the Covenantiksi. Huolimatta veljellisestä ja paikallisesta alusta, B´nai B´rith puhui juutalaisten miesten oikeuksien puolesta historiansa varhaisessa vaiheessa ja käytti kasvavaa kansallista looshiketjuaan keinona käyttää poliittista vaikutusvaltaa maailmankansalaisuuden puolesta. Esimerkiksi vuonna 1851 se levitti vetoomuksia, joissa ulkoministeri Daniel Websteriä kehotettiin vaatimaan juutalaisten vammaisten lopettamista Sveitsissä meneillään olevien kauppaneuvottelujen aikana. Auttaakseen lapsiaan jokainen lapsi saisi myös stipendin ja mieslapset varmuuden, että
ellauri374.html on line 250: Vuoden 1881 jälkeen, kun Itä-Euroopan juutalaiset muuttivat joukoin Yhdysvaltoihin, B´nai B´rith sponsoroi amerikanisaatiokursseja, kauppakouluja ja avustusohjelmia. Vuonna 1897, kun järjestön USA:n jäsenmäärä oli hieman yli 18 000, B´nai B´rith muodosti naisten apuosaston San Franciscossa. Tästä piti tulla B´nai B´rith Women, joka vuonna 1988 kuitenkin hajosi itsenäiseksi järjestöksi, Jewish Women Internationaliksi.
ellauri374.html on line 387: Synnyin ja kasvoin Ammanissa vuonna 1952. Lukiosta valmistuttuani jatkoin islamilaisia sharia-opintojani College of Islamic Studiesissa Ammanissa. Opintojeni aikana työskentelin Jordan Postilla eri lähetys- ja jakelutehtävissä vuoteen 1997 asti. Sen jälkeen omistauduin Jumalan kirjalle, olkoon Hän siunattu, (Koraani) ja laajensin tietoani islamilaisesta uskonnosta ja islamilaisen Umman elämästä.
ellauri374.html on line 464: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys ja Wycliffe Raamatunkääntäjät ovat olleet usean vuoden ajan mukana baškiirikäännösprojektissa lähettämällä siihen työntekijän. Olemme toimineet yhteistyössä Moskovan Raamatunkäännösinstituutin IBT:n, Venäjän Raamattuseuran ja Yhtyneiden Raamattuseurojen kanssa. IBT kutsui "Teijan" SIL Internationalin työntekijänä mukaan baškiiriprojektiin vuonna 2009. Baškiirityöntekijöiden kanssa tehdyn työn tuloksena on nyt julkaistu koko Raamattu heidän 1,3-miljoonaiselle kansalleen. Teijasta tuli bashkiirien Agricola. Virzakivi lähti Agricolan päivänä.
ellauri374.html on line 520: Baškortostanin alue oli 1500-luvun puoliväliin asti jaettuna Kazanin kaanikunnan, Siperian kaanikunnan ja Nogaikaanin kesken. Kazanin kaanikunnan antauduttua Venäjän tsaarille Iivana Julmalle vuosien 1554–1555 jälkeisen sodan jälkeen, läntiset ja luoteiset baškiiriheimot ruhtinaidensa johdolla tarjoutuivat vapaaehtoisesti liittymään Moskovan Venäjään vuonna 1556. Tämän johdosta perustettiin Ufan kaupunki, jonka tarkoituksena oli suojella baškiireja kirgiiseiltä.
ellauri374.html on line 524: Vuonna 1786 baškiirit saavuttivat verovapauden ja vuonna 1798 baškiireista muodostettiin oma ratsujoukoista koostuva armeijansa. Lisäksi vuonna 1798 perustettiin Venäjän muslimien hengellinen kokous, mitä pidetään merkkinä siitä, että tsaarin hallinto tunnusti baškiirien ja tataarien sekä muiden muslimikansallisuuksien oikeuden harjoittaa islaminuskoa. Huolimatta näistä myönnytyksistä riitaisuudet maiden omistusoikeudesta jatkuivat, eikä ihmekään kun venäläiset kolonialistit jatkuvasti kusettivat tyhmiä bashkiiireja maakaupoissa tuoden piikkilankoja preerialle. Ufan kuvernementti perustettiin vuonna 1865, tarkoituksena sitoa alue tiukemmin Venäjän osaksi.
ellauri374.html on line 526: Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Baškortostanin alue kuului lyhyen ajan Venäjästä itsenäiseksi julistautuneeseen Idel-Uralin valtioon, jonka bolševikit kuitenkin pian valloittivat. Tämän jälkeen suunniteltiin Volgan tataareille ja baškiireille yhteistä autonomista tasavaltaa, mutta se kaatui näiden kansojen keskinäisiin erimielisyyksiin. Baškiirien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin vuonna 1919 ja se oli näin ollen ensimmäinen autonominen alue Neuvosto-Venäjällä. Tämmöinen piti Suomestakin tulla 1918, mutta meni äitiinsä, kiitos saxalaisille.
ellauri374.html on line 563: Nämä pyrkimykset ilmentyivät Pugatšovin vuonna julkaisemassa manifestissa (Heinäkuu,1774), ja historioitsijat pitävät tätä kansannousun huippuna. Keisari Pietarin nimellä III hän julisti talonpoikien vapauden ja oikeuden omistaa heidän viljelemänsä maa. Hän myös vapautti heidät veroista ja tulleista. Pugatšovin manifesti myönsi siis talonpojille saman aseman kuin kasakoille.
ellauri374.html on line 571: Viranomaiset yrittivät poistaa hänen nimensä historiasta. Hänen talonsa paloi ja hänen kylänsä nimettiin uudelleen. Jopa joki, josta kapina alkoi, palautettiin Jaixista Uralixi. Samaan aikaan toisaalta, kuten kuuluisa venäläinen liberaali ajattelija Petr Struve kerran kirjoitti, Pugatšov tasoitti tietä Aleksanteri II:n lopulta toteuttamalle maaorjuuden lakkauttamiselle lähes sata vuotta myöhemmin, vuonna 1861, unohtamatta bolsjevikkivallankumousta 1917.
ellauri374.html on line 654: Vuonna 1734 Venäjän valtakunta alkoi laajentaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa Aasiassa rakentamalla itärajalleen (Etelä-Uralille) linnoitettua kaupunkia nimeltä Orenburg. Tätä tarkoitusta varten kartografi ja tilastotieteilijä Ivan Kirilov aloitti vuonna 1735 Or-joen ja Ural-joen yhtymäkohdassa olevan asutuksen kehittämisen , ja ensimmäinen asutuspaikka valittiin hänen tutkimusmatkansa aikana. Hän väitti, että kaupunkia tarvittiin "kauttakulkureitin avaamiseksi Bukharaan, Badakhshaniin, Balkhiin ja Intiaan" ja että "sieltä voitiin saada rikkauksia kullan, lapis lazulin ja granaattien muodossa".
ellauri374.html on line 656: Ivan Nepljuev perusti Orenburgin vuonna 1743 nykyisen Orskin paikalle, noin 250 kilometriä Uralista länteen. Tämä kolmas Orenburg toimi tärkeänä sotilaallisena etuvartioasemana nomadi-kazakstien rajalla. Siitä tuli Orenburgin kasakkojen keskus.
ellauri374.html on line 660: Aleksanteri Pushkin vieraili Orenburgissa vuonna 1833 tutkimusmatkalla kirjojensa Pugatšovin historia ja kuuluisan romaanin Kapteenin tytär parissa. Hän tapasi täällä ystävänsä Salvador Dalin, joka myöhemmin kirjoitti ensimmäisen yhtään vakavan venäjän kielen sanakirjan.
ellauri374.html on line 664: Orenburg toimi Kirgisian autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan (nykyisessä Kazakstanissa ) pääkaupunkina Venäjällä vuosina 1920–1925. Kun tasavalta nimettiin uudelleen Kazakstanin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi vuonna 1925, Orenburg liittyi Venäjään.Kaupungin etäisyys Saksan hyökkäyksestä toisen maailmansodan aikana sai monet Neuvostoliiton yritykset pakenemaan sinne, mikä auttoi vauhdittamaan kaupungin talouskasvua. Niin aina. Venäjän talous senkun kohisee Ukrainan sodan vauhdittamana.
ellauri374.html on line 687: Baškiirihevosen alkuperää ei tunneta. Kenties se onkin peräisin keskilännestä? 1800-luvulla sen taloudellinen arvo tunnistettiin ja sen työkykyä ja perinteisiä ominaisuuksia maidon ja lihan tuottajana ryhdyttiin lisäämään. Bashkiiritroikka jaxaa mennä 140km päivässä. Jalostuskeskukset perustettiin vuonna 1845. Bashkortostanissa on kolmanneksi suurin hevoskanta Venäjän liittovaltion alamaista Kirveen piirikunnan ja Sahan tasavallan jälkeen. Suuri osa tammojen maidosta valmistetaan kumiksi, kumin teko on baškirien kansallinen toiminta. Paksusta kiharasta talvitakista kammatut hiukset voidaan kutoa kankaaksi jos siltä tuntuu. Sellainen oli Aksakovin äijällä pyllyn alla kuistilla.
ellauri375.html on line 51: 1800- ja 1900-lukujen vaihteen fantasiakirjailija H. G. Wellsin maineikkain romaani on toiminut Steven Spielbergin ja Tom Cruisen tämänvuotisen megaelokuvan pohjana. Maailmojen sota (1898) on filmattu elokuvaksi kerran aiemminkin, osana 50-luvun kylmän sodan paranoia-aaltoa vuonna 1953. Uudessa filmatisoinnissa Spielberg osoittaa jälleen kerran olevansa paitsi tehostepitoisen kesähittielokuvan mestari, myös elokuvakerronnan taituri. Elokuvan loppupuolen pienet ongelmat pitävät kuitenkin viidennen tähden hänen räpylöidensä ulottumattomissa. Ei Putinin pitäisi voittaa lopussa, eikä Xi Jin Pingin. Se on tyylirikko.
ellauri377.html on line 42: Kansikuvan graffiti löydettiin vuonna 1857, kun Palatinuskukkulalta löytyi rakennus nimeltä domus Gelotiana. Keisari Caligula oli hankkinut talon keisarillisen palatsin käyttöön, josta Caligulan kuoltua tuli keisarillisten 'sivupoikien" (page boys) Paedagogium (internaattikoulu) . Myöhemmin katu, jolla talo oli, aidattiin muureilla yllä olevien rakennusten laajennuksille, ja näin se pysyi suljettuna vuosisatoja.
ellauri377.html on line 66: Pistis Sofia (kreikkaa: "Usko viisaus") on laajin säilynyt gnostilainen kirjoitus. Siitä on säilynyt viisi koptinkielistä kopiota, jotka tutkijat ovat ajoittaneet noin vuosiin 250-300. Kirjoitus on osa ns. Vinoa koodeksia, jonka British Museum osti vuonna 1785 ihan pikkurahalla. Pistis Sofiasta on ennestään lähes identtinen resumé albumissa 170.
ellauri377.html on line 77: Kristuksen identiteetti sanana (Joh. 1:1), jossa sanan ymmärretään edelleen olevan luomaton ja Jumalan (eli Isän) kanssa samassa suhteessa jumalallinen, vahvistettiin vuonna 325 Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa.
ellauri377.html on line 81: Vuosisatojen ajan suurin osa tieteellisestä tiedosta gnostilaisuudesta rajoittui varhaiskristittyjen henkilöiden, kuten Lyonin Irenaeuksen ja Rooman Hippolytuksen, antiharhaeettisiin kirjoituksiin. Kiinnostus gnostilaisuuteen lisääntyi sen jälkeen, kun vuonna 1945 löydettiin Egyptin Nag Hammadi -kirjasto, kokoelma harvinaisia varhaiskristillisiä ja gnostisia tekstejä, mukaan lukien Tuomaan evankeliumi ja Johanneksen salainen ilmestys.
ellauri377.html on line 122: Poliittisesti Salomon psalmit ovat Hasmonidien vastaisia, ja jotkin kokoelman psalmit osoittavat selkeän tietoisuuden roomalaisten Jerusalemin valloituksesta Pompeiuksen johdolla vuonna 63 eKr., ja vertauskuvallisesti kohdellaan häntä lohikäärmeenä, jonka Jumala oli lähettänyt rankaisemaan simoniittoja. Jotkut psalmeista ovat messiaanisia, juutalaisessa mielessä (viittaa selvästi kuolevaiseen, joka sattuu olemaan jumalallinen, aivan kuten Mooses ), mutta suurin osa on vähemmän huolissaan maailmasta yleensä, vaan enemmän yksilöllinen käyttäytyminen, joka ilmaisee uskomuksen, että katuminen tahattomista synneistä palauttaa heidät Jumalan suosioon.
ellauri377.html on line 145: Irenaeus viittasi kirjaan kirjassaan Adversus Haereses, joka on kirjoitettu noin vuonna 185, "kuvaamattoman monien salaisten ja laittomien kirjoitusten joukossa, joita he itse ovat väärentäneet hämmentämään tyhmien ihmisten mielet, jotka eivät tiedä tosi kirjoituksia" --- pyhät kirjoitukset, joita Irenaeus itse auttoi luomaan (katso kanoninen nelikko). Niiden kirjoitusten joukossa, joita hän lainaa paljastaakseen ja kumotakseen ne, ovat Totuuden evankeliumi, Juudaksen evankeliumi ja tämä Vihannexen salainen ilmestys. Se on olennainen opintoteksti kaikille gnostilaisuudesta kiinnostuneille. Sen yksityiskohtaista luomismytologiaa ovat tutkineet Carl Jung ja Eric Voegelein.
ellauri377.html on line 169: Eric Voegelein (syntynyt Erich Hermann Wilhelm Vögelin, saksa: [ˈføːgəlaiːn]; 3. tammikuuta 1901 – 19. tammikuuta 1985) oli saksalais-amerikkalainen poliittinen filosofi. Hän syntyi Kölnissä ja sai valtiotieteen koulutuksen Wienin yliopistossa, jossa hänestä tuli valtiotieteen apulaisprofessori oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Vuonna 1938 hän ja hänen vaimonsa pakenivat natsijoukkoja, jotka olivat saapuneet Wieniin. He muuttivat Yhdysvaltoihin, missä heistä tuli kansalaisia vuonna 1944. Hän vietti suurimman osan akateemisesta urastaan Louisianan osavaltion yliopistossa, Münchenin yliopistossa ja Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa.
ellauri377.html on line 194: Marian evankeliumi on yksi apokryfisistä evankeliumeista. Se on gnostilainen kirjoitus, joka löydettiin Akhmimista, Egyptistä vuonna 1896 ja kuuluu Berliinin koodeksiin
ellauri377.html on line 220: Valentinus opetti ilmeisesti ensin Aleksandriassa ja meni Roomaan noin vuonna 136 paavi Hygienuksen paavinhomman aikana, ja pysyi siellä paavi Anilinguxen paavikauteen saakka, jolloin hän kuoli luultavasti osapuilleen noin 180-vuotiaana.
ellauri378.html on line 70: Kongressin kirjasto valitsi vuonna 2013 Nürnbergin tuomion säilytettäväksi Yhdysvaltain kansallisessa elokuvarekisterissä "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Tuotannon esittäminen historiallisista tapahtumista on herättänyt kiinnostusta vuosikymmeniä ennen ja sen jälkeen, koska se on sijoittunut holokaustin kerronnalliseen kuvaamiseen elokuvassa.
ellauri378.html on line 76: Lazar Moisejevitš Kaganovich ( venäjäksi : Лазарь Моисеевич Каганович ; 22. marraskuuta [ OS 10. marraskuuta] 1893 – 25. heinäkuuta 1991), oli Neuvostoliiton poliitikko ja hallintovirkamies sekä yksi Joseph Stalinin tärkeimmistä työtovereista. Hän oli yksi useista kumppaneista, jotka auttoivat Stalinia valtaamaan vallan. Hän oli useiden vuosien ajan ainoa juutalainen, jolla oli korkein asema Neuvostoliiton johdossa. Kiovan maakunnassa syntynyt Kaganovich liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1911 ja hänestä tuli puolueen Kiovan komitean jäsen vuonna 1914. Hän jelppi Kobaa 30-luvun terrorissa. Mitä tulee juutalaisiin asioihin, hän ei vain ollut vieraantunut sionismista ja Bundista, vaan hän vastusti myös Jevsektsiyaa. Sata vuotta sen jälkeen, kun bolshevikit pyyhkäisivät valtaan, historioitsijat ja aikalaiset kamppailevat edelleen ymmärtääkseen juutalaisten merkittävää roolia.
ellauri378.html on line 84: Puolet kommunistisen puolueen keskuskomitean parhaista kilpailijoista Leninin terveyden heikkenemisen jälkeen vuonna 1922 – Lev Kamenev, Trotski ja Zinovjev – olivat juutalaisia. Jakov Sverdlov, koko Venäjän keskusjohtokomitean puheenjohtaja marraskuusta 1917 kuolemaansa vuonna 1919, oli juutalainen.
ellauri378.html on line 104: Elokuussa 1917 valitussa kuudennessa kongressissa havaitsemme, että keskuskomitean 21 jäsenestä viisi oli juutalaisia. Mukana olivat Trotski, Zinovjev, Moisei Uritski, Sverdlov ja Grigori Sokolnikov. Sverdlovia lukuun ottamatta he olivat kaikki Ukrainasta. Seuraavana vuonna heihin liittyivät Kamenev ja Radek. Juutalaiset muodostivat 20% keskuskomiteoista vuoteen 1921 asti, jolloin tässä johtavassa hallintoelimessä ei ollut enää juutalaisia. Juutalaisten jäsenmäärä huippupiireissä jatkoi laskuaan 1920-luvulla. 11. kongressiin mennessä vain Lazar Kaganovich valittiin keskuskomiteaan vuonna 1922 26 muun jäsenen ohella. Lev Mekhlisiä ja Kaganovichia lukuun ottamatta harvat vanhemmat kommunistijuutalaiset selvisivät puhdistuksista.
ellauri378.html on line 171: Rasul Gamzatovitš Gamzatov (ven. Расу́л Гамза́тович Гамза́тов, avaariksi Расул XIамзатов, Rasul Hamzatov; 8. syyskuuta 1923 Dagestanin Hunzahin piirin Tsadan kylä – 3. marraskuuta 2003 Moskova) oli avaarilainen runoilija. Ensimmäinen runokokoelma Hasratab rokigi borkarab tstsingi (”Palava rakkaus ja polttava viha”) ilmestyi toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Gamzatovin kaksi vanhempaa veljeä kaatui sodassa kuin 2 nostokurkea. Hänelle on myönnetty Dagestanin kansanrunoilijan ja sosialistisen työn sankarin arvonimet, neljä Leninin ja useita muita kunniamerkkejä sekä neuvostoliittolaisia ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Runoilija on haudattu Mahatškalaan vaimonsa Patimatin viereen. He saivat siellä kolme tytärtä. Mahatškalan lentoasema on lentokentistä merkittävin.
ellauri378.html on line 176: Gamzatovin runo innosti näyttelijä-laulaja Mark Bernesiä pyytämään monien menestyskappaleiden tekijää Jan Frenkeliä säveltämään sen laulettavakseen. Hän sai myös runoilijan suostumuksen muuttaa runon kuvaamat ratsumiehet sotilaiksi, jotta teksti muistuttaisi kuulijoita paremmin toisesta maailmansodasta. Sävellyksen teko oli Frenkelille vaikeaa, mutta kun hän lopulta kutsui Bernesin kuulemaan sitä, tämä puhkesi kyyneliin kuin Lazar Moisejevitshin ruumis. Bernes on mainittu aiemmin albumissa 254. Runoilija Gamzatov on myöhemmin kertonut Neuvostoliiton viranomaisten pitäneen laulua uskonnollisuuteen viittaavana, kuin rukouksena, mikä oli maassa kiellettyä. Lopulta itse Leonid Brežnev antoi luvan laulun julkaisemiseen. Laulu jäi Mark Bernesin viimeiseksi menestyslevyksi, sillä hän kuoli vielä samana vuonna keuhkosyöpään. Säveltäjä Frenkelistä ja runoilija Gamzatovista tuli laulun myötä elinikäiset ystävät. Sniff. Nyyhk. BUAAAAAAAH!
ellauri378.html on line 241: Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha solmittiin Münsterissä 1648 ja kaupunki määrättiin katolilaiseksi. Vuonna 1802 Preussi valloitti kaupungin Napoleonin sotien aikana ja siitä tuli Preussin Westfalenin provinssin pääkaupunki vuonna 1815.
ellauri378.html on line 243: Toisessa maailmansodassa Münster tuhottiin lähes kokonaan pommituksissa, mutta se rakennettiin sodan jälkeen vanhaa jäljentämällä. Ems joen itäpuolella komeilevat esi-isiemme Oldenburg ja Osnabrück, jossa pakanallisempi Arminius (ei se protestantti) motitti Varuxen pitkäxi venähtäneet legioonat Teutoburgin mezässä, ja missä Rothit viettivät ikimuistoisen kesäloman vuonna kivi ja puu.
ellauri378.html on line 609: Tiedättekö kaikki hammaslangan käytön? Sellaista naurettavaa, pientä tanssia, josta tuli meemi lasten kanssa ja meni sitten Fortnightiin, ja nyt et voi mennä pallo-otteluun näkemättä Jumbotronilla joukon ihmisiä, jotka käyttäytyvät kuin juoksevat pyyhettä jalkojensa välissä? No, 1930-luvulla oli oma tanssihullutuxensa, kuten Lambeth Walk. Ja sen jälkeen, kun eräs natsipuolueen jäsen tuomitsi sen vuonna 1939 "juutalaisen ilkivallan ja eläimellisen hyppimisen vuoksi", brittiläinen videoeditori ryhtyi töihin.
ellauri378.html on line 616: "Halusin tehdä natseista naurettavia", Ballin tunnusti The Telegraphin mukaan. Valitettavasti tämä asetti Levinsonit suureen vaaraan, ja heidän täytyi paeta Latviaan. Natsit saivat myöhemmin tietää virheestään, mutta he eivät koskaan saaneet tietää, kuka Hessy oli tai missä hänen perheensä oli piilotettu. Viime vuonna Death and Taxes Magazine -lehden haastattelussa 80-vuotias Hessy (joka asuu nykyään Yhdysvalloissa) tunnusti: "Voin nauraa sille nyt. Mutta jos natsit olisivat tienneet, kuka minä todella olen, en tekisi sitä. En olisi tässä nauramassa."
ellauri378.html on line 639: Gold Star Spouses Day tuo tietoisuuden uhrauksista ja surusta, joita nämä puolisot ovat kohdanneet maansa nimissä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että se tuo Gold Starin selviytyjät itse tietoiseksi heidän saatavillaan olevasta lämminhenkisestä kauneushoitolasta (MAINOS). Älä koskaan pidä itsestäänselvyytenä vapauksia, jotka Amerikka on antanut ja joiden puolesta on taisteltu. Tässä näytetyt mainoxet ovat vain pieni osa niistä. Kaikissa tilastoissa yksi räikeimmistä oli palvelukseen menoa suosittelevien sotilasperheiden järisyttävä väheneminen vuoden 2016 55 prosentista vain 32 prosenttiin vuonna 2023. Syy epäisänmaallisuuteen on taloudellinen, tykinruoka on USAssakin pahassa palkkakuopassa.
ellauri381.html on line 83: Vuonna 1934 hän järjesti Puolan sisäministeri Bronisław Pierackin salamurhan. Hänet tuomittiin kuolemaan, minkä jälkeen hänet muutettiin elinkautiseksi. Bandera vapautettiin vankilasta vuonna 1939 sakujen Puolaan hyökkäyksen jälkeen ja hän muutti Krakovaan.
ellauri381.html on line 89: Palkinto mitätöitiin Janukovichin toimesta vuonna 2011, koska Stepan Bandera ei ollut koskaan Ukrainan neuvostotasavallan kansalainen. Banderan perintöä koskeva kiista nousi entisestään Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan vuonna 2022.
ellauri381.html on line 96: Joulukuussa 2018 Ukrainan parlamentti käsitteli ehdotusta Ukrainan hero-palkinnon palauttamisesta postuumille Banderalle. Ehdotus hylättiin elokuussa 2019. Vuonna 2018 Ukrainan parlamentti äänesti Banderan 110-vuotissyntymäpäivän sisällyttämisestä 1. tammikuuta 2019 sinä vuonna juhlittavien ikimuistoisten päivämäärien ja vuosipäivien luetteloon. Juutalainen järjestö Simon Wiesenthal Center arvosteli päätöstä.
ellauri381.html on line 98: Syyskuussa 2022 Otto Schmidtin mukaan nimetty katu Dniprossa nimettiin uudelleen Banderan kunniaksi; Tämä katu oli alun perin ollut Gymnasium Street, kunnes neuvostoviranomaiset nimesivät sen uudelleen Otto Schmidt Streetiksi erinomaisen venäläisen tiedemiehen ja maantieteilijän, arktisen alueen tutkijan Otto Julievich Schmidtin (1891-1956) kunniaksi vuonna 1934. Joulukuussa 2022 äskettäin vapautettu Iziumin kaupunki päätti nimetä Pushkin Streetin uudelleen Stepana Bandera Streetiksi. 22 muuta katua nimettiin uudelleen. Deutsche Welle, reporting in 2014, said that most of the people in Izium were ethnic Ukrainians, but the Russian language was the most common language of communication on the streets. On April 17, 2023, Izium formed a Sister City partnership with Greenwich, Connecticut, USA.
ellauri381.html on line 118: Mongolien hyökkäyksen Kiovan Venäjälle vuonna 1237 jälkeen monet muumit hakivat turvapaikkaa Unkarin kuningaskunnasta. Muumien kieli on todistettu joissakin keskiaikaisissa asiakirjoissa, ja se on tunnetuin varhaisista turkkilaisista kielistä. Codex Cumanicus oli kielellinen käsikirja, joka kirjoitettiin auttamaan katolisia lähetyssaarnaajia kommunikoimaan kuumien muumien kanssa lähetyssaarnaaja-asennossa. Muumipappa pikku myy peiton alla lisääntyy.
ellauri381.html on line 192: Se muodostui Neuvostoliiton asevoimien ylimmän johdon esikunnan 23. elokuuta 1941 antamalla määräyksellä osasta pohjoisrintaman joukoista, nimittäin 7., 14. ja 23. armeijan hallinnasta, jotka puolustivat klo. rintaman luomisen aika linjalla Barentsinmereltä Laatokajärvelle. Rintaesikunnan sijainniksi määrättiin Belomorskin kaupunki (Karjalais-Suomen SSR. Karjalan kielellä Šuomua - "soinen maa", suomeksi Sorokka). Ensimmäiset kirjalliset maininnat Sorokajoen asutuksesta ( karjalan kielellä saari - "saari", karjalan kielellä joki - "joki"; "saarijoki", Vyg -joen haaran nimi ) ovat vuodelta 1419. Sieltä kuuluisan luostarin perustajat, vanhimmat German ja Savvaty, lähtivät Solovkiin vuonna 1429. Vuodesta 1551 lähtien Sorotskajan merenrantakylästä tuli tsaari Ivan Julman asetuksella Solovetskin luostarin perintö.
ellauri381.html on line 197: Vuonna 1869 Sorokan kylän laitamille puukauppias M. P. Beljajev rakensi suuren höyrykäyttöisen puutehtaan. Vuoteen 1912 mennessä oli jo kolme samanlaista tehdasta. Joulukuussa 1915 avattiin Murmanskin rautatien Sorokskajan risteysasema. Valkoisen meren ja Itämeren kanavan (BBK) käyttöönotto vuonna 1933 antoi lisäsysäyksen teollisuuden kehittymiselle siirtokunnissa, joista myöhemmin tuli osa Belomorskia. BBK:n rakentamisen aikana BelBaltLagin turvatilat sijaitsivat täällä ja muodostivat Vodnikov BBK:n kylän.
ellauri381.html on line 201: Elo-syyskuussa 1941 rintamajoukot pysäyttivät vihollisen, joka yritti vallata arktisen alueen, ja pakotti hänet lähtemään puolustukseen. Syyskuusta 1941 kesäkuuhun 1944 rintamajoukot puolustivat linjaa: Zapadnaja Litsa- joki (60 kilometriä Murmanskista ), Ukhta, Povenets, Onega-järvi ja Svir- joki. Yksityisiä operaatioita suoritettiin määräajoin kuten Medvezhyegorskin (Karhumäki) hyökkäysoperaatio. Nykyinen nimi annettiin kaupungille vuonna 1938. Toisen maailmansodan aikana Medvezhya Gora (suom. Kontiovaara) oli Suomen armeijan miehittämä 6.12.1941-23.6.1944 joka rakensi sinne luolia. Ystävyyskunta 1989-2014 Sotkamo. Katso lisätietoja kohdasta Arktisen puolustus.
ellauri381.html on line 209: Karjalan rintama oli pisin kaikista Suuren isänmaallisen sodan Neuvostoliiton rintamista - vuonna 1943 jopa 1600 km.
ellauri381.html on line 379: Kiril Simonov muutti nimensä Konstaxi kun sillä oli sekä ällä- että ärrävika. Äiti Alexandra Leonidovna Simonova, oli syntyperäinen prinsessa Obolenskaja. Sitä Kiril sai aina hävetä. Simonov osallistui kampanjaan "juulettomia kosmoporiitteja " vastaan, poglomikokouksiin Mihail Zoshchenkoa ja Anna Ahmatovaa vastaan Reningladissa, Bolis Pastelnakin vainoamiseen, ja kiljoitti kiljeen Sorženitsynin ja Sahalovin toimintaa vastaan vuonna 1973.
ellauri381.html on line 406: Em. Konstantin Simonov kirjoitti: "Miksi, tietäen etukäteen, että hän ei pysty kertomaan koko totuutta romaanissa käsitellystä rakennuksen tilanteesta ja luonteesta, kirjoitti Azhaev silti romaaninsa silloin? Tässä voi ilmeisesti syntyä erilaisia vastauksia, mutta jos tämä kysymys kysyttäisiin minulta, vastaisin siihen ymmärrykseni mukaan näin: Azhaev tunsi ilmeisesti syvän sisäisen tarpeen muodossa tai toisessa kirjoittaa edelleen siitä, missä hän oli osallistuja vuonna kivi ja puu ja todistaja ihmisistä, jotka sitten, sotavuosina, rakentaessaan tämän öljyputken, saivat aikaan mahdottomalta vaikuttaneen öljyputken. Tässä kirjassa hän kirjoitti GULAG-vangeista vapaina ihmisinä, Neuvostoliiton kansalaisina, jotka epäinhimillisissä olosuhteissa antoivat oman panoksensa voittoomme fasismista. Ja hän teki tämän aivan tietoisesti, haluten romaanillaan pystyttää muistomerkin heidän ponnisteluilleen, heidän rohkeudestaan ja omistautumisestaan kotimaahansa."
ellauri381.html on line 408: ”Jos vertaa aikakauslehtiversiota kirjaversioon, niiden erot ovat silmiinpistäviä. Ensinnäkin monien sankareiden nimet muutettiin: Aleksei Pervovista tuli Aleksei Kovšov, Abram Izrailevich Zalkindista tuli Mihail Borisovich ja Tupolevista tuli Iljushin. Oli kyllä selvä parannus päästä tuosta Pervosta, juutalaisesta Abramista puhumattakaan. Jos vertaa yksittäisten julkaisujen tekstejä, myös postuumien (Azhaev kuoli vuonna 1968), huomaa helposti, että tämä teksti on tasoitettu poliittiseen tilanteeseen sopivaksi. Siten romaanin vuoden 1976 BAM-painoksessa luvusta "Marraskuun seitsemännen aamu" on jätetty pois tunteellisimmat kohdat siitä, kuinka rakentajat kuuntelevat suuren johtajan (vozd) puhetta kaiuttimesta."
ellauri381.html on line 453: Vuonna 1974 Andrei Saharov puhui kriittisesti Solženitsynin näkemyksistä, ei hyväksynyt Sanyan ehdottamaa autoritaarista vaihtoehtoa siirtyä kommunismista saman tien fasismiin epädemokraattista kehityspolkua, "uskonnollis-patriarkaalista romantiikkaa" ja ideologisen tekijän yliarviointia. Saharov vertasi Solženitsynin ihanteita viralliseen Neuvostoliiton ideologiaan, Stalinin aika mukaan lukien, ja varoitti niihin liittyvistä vaaroista. Solženitsynin maanpakolainen ystävä, "sharashkaan" vangittu Lev Kopelev kritisoi julkisesti Solženitsynin näkemyksiä useaan otteeseen, ja vuonna 1985 hän tiivisti valituksensa kirjeeseen, jossa hän syytti Solženitsyniä emigranttien riitauttamisesta ja suvaitsemattomuudesta.
ellauri381.html on line 457: Varlam Šalamov reagoi Solženitsynin luovaan työhön aluksi huomiolla ja kiinnostuksella, mutta jo kirjasta "Yksi päivä Ivan Denisovitšin elämässä" hän ilmaisi kiitosten ohella useita kriittisiä huomautuksia. Myöhemmin hän pettyi täysin Solženitsyniin ja kirjoitti jo vuonna 1971:
ellauri381.html on line 509: "Ekibastuzin leiri", kirjoittaa A.I. Solženitsyn, luotiin vuosi ennen saapumistamme - vuonna 1949, ja kaikki täällä kehittyi samalla tavalla kuin ennenkin, kuten se tuotiin leirin vankien ja viranomaisten mieleen. Paikalla oli komentaja, apulaiskomentaja ja kasarmin vanhimmat, toiset nyrkillä, toiset irtisanoen, jotka ahdistelivat alamaisiaan. Siellä oli erillinen idioottien parakki, jossa kokonaisten esineiden ja joukkueiden kohtalo päätettiin ystävällisesti limivuorilla ja teen äärellä. Jokaisessa kasarmissa oli (suomalaisten kasarmien erityisrakenteen ansiosta) erillisiä ”hyttejä”, joissa oli arvoltaan yksi tai kaksi etuoikeutettua vankia. Ja järjestyksenvalvojat löivät minua niskaan, työnjohtaja löi minua kasvoihin, ja esimiehet löivät minua ruoskailla. Ja ylimieliset suurenaamaiset kokit tulivat. Ja kaikki yksityiset kaupat valtasivat vapautta rakastavat valkoihoiset. Ja ylipäällikön paikat valtasi joukko roistoja, joita kaikkia pidettiin insinööreinä. Ja tiedottajat toimittivat säännöllisesti ja rankaisematta irtisanomisensa operatiiviselle yksikölle. Ja vuosi sitten, joka alkoi teltoilla, leirillä oli jo kivivankila - se ei kuitenkaan ollut vielä valmis ja siksi jonon rangaistusselliin jo annettuun määräyksellä joutui odottamaan kuukausi tai kaksi - laittomuutta ja siinä kaikki.
ellauri381.html on line 539: Aleksanteri Isaevich ei kirjoita, mikä tämä kasvain oli, mutta hänen vuonna 1955 antamastaan armahdushakemuksesta käy selvästi ilmi, että hänellä oli seminooma, ts. kivesten kasvain. Niinpä tietysti.
ellauri381.html on line 563: A.I:n mukaan Solženitsyn, melkein heti, kun hän joutui maanpakoon, sai sairauden. Lisäksi, jos hän "Saaristossa" korostaa: "Ja koko vuoteen ei Kok-Terekissä kukaan pystynyt edes määrittämään, millainen sairaus", niin "Vasikassa" hän kirjoittaa, että "välittömästi maanpaon alkaessa syöpä heitti etäpesäkkeitä." Todennäköisimmin "Vasikassa" tauti diagnosoitiin takautuvasti. Loppujen lopuksi ihminen, tietäen olevansa kuolemanvaarassa, ei voinut tehdä mitään pelastukselleen melkein koko vuoden ajan. Jos myönnetään, että lähes ”kokonaiseen vuoteen” kukaan Kok-Terekin lääkäreistä ei edes epäillyt syöpää, niin tästä seuraa, että sairaalasta vuonna 1952 poistuttuaan A.I. Solženitsyn ei vain ollut rekisteröitymättä onkologiapotilaaxi, mutta hän ei edes ajatellut, että häneltä oli poistettu syöpäkasvain. Tämä voi tapahtua jossakin seuraavista tapauksista: a) jos kyseinen kasvain ei ollut syöpä ja Aleksanteri Isaevich tiesi tämän, b) jos kasvaimen onkologisen tutkimuksen tulokset eivät olleet hänen tiedossa, c) jos leikkaus tehtiin leirillä ei ollut mitään yhteyttä kasvaimen poistoon, d) jos hänellä ei ollut leirillä ollenkaan leikkausta, ja kaikki oli pelkkää kusetusta.
ellauri381.html on line 613: Bulgarian itsenäistä talouspolitiikkaa kannattanut Kostov oli mielipiteissään liian lähellä Jugoslavian johtaja Josip Broz Titoa, jonka Neuvostoliitto tuomitsi sooloilusta vuonna 1948. Kostov syrjäytettiin ”titolaisiin” kohdistuneen puhdistuksen alkaessa tammikuussa 1949. Näytösoikeudenkäynti häntä vastaan käynnistyi 7. joulukuuta 1949. Kostovia syytettiin osallisuudesta Jugoslaviasta käsin johdettuun ”operaatio Kostoviin”, johon sisältyi vakoilua länsivaltojen hyväksi ja jonka tavoitteena oli kansandemokratian kumoaminen. Hankkeen väitettiin kytkeytyneen ministeri Laszlo Rajkin Unkarissa johtamaan vastaavaan operaatioon. Kostov oli taipunut itsekritiikkiin puoluekokouksessa, mutta julistautui oikeudenkäynnissä syyttömäksi. Hänet kannettiin ulos oikeussalista, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä joulukuussa 1949. Oikeudenkäynnin kymmenen muuta syytettyä tuomittiin pelkästään vankeuteen. Kostov rehabilitoitiin postuumisti osittain vuonna 1956 ja kokonaan joulukuussa 1989.
ellauri381.html on line 647: The First Circle on vuoden 1992 dramaattinen trilleri, jonka on ohjannut Sheldon Larry. Juoni perustuu Alexander Isaevich Solzhenitsynin samannimiseen romaaniin. Kuvaukset tapahtuivat Montrealissa, Moskovassa ja Pariisissa. Television ensi-ilta tapahtui 25. helmikuuta 1992 Ranskassa. Elokuva esitettiin sitten joissakin Euroopan maissa, ja vuonna 1994 elokuva dubattiin venäjäksi esitettäväksi Channel Onessa. Pääosaa esitti ex-Jeesus Nasaretilainen Robert Powell.
ellauri381.html on line 653: Toiminta tapahtuu vuonna 1949. Neuvostoliitossa rangaistusvankeja, jotka olivat tiedemiehiä ja insinöörejä, lähetettiin paitsi Gulagiin, myös "First Circleen" ( Dante Alighierin "helvetin" katutaso) - erityiseen vankilayksikköön (sharashka) Moskovan lähellä, missä heidän piti työskennellä isänmaalle.
ellauri381.html on line 656: Tämän parempaa näpäystä ei löytynyt Ali "Sima" Gironista, joka täyttää tänä vuonna 74.
ellauri382.html on line 84: Maaliskuussa 2018 miesoletettu toimittaja Renat Davletgildejev syytti Žirinovskia seksuaalisesta häirinnästä huolimatta siitä, että hän on ilmaissut julkisesti homofobisia kantoja. Ilja Ponomarev väitti, että Žirinovski oli homoseksuaali Ukrainassa vuonna 2017 annetussa haastattelussa. Ukrainalainen Ponomarev oli ainoa duuman jäsen, joka ei äänestänyt Venäjän homopropagandalain puolesta, ja äänesti Krimin Venäjään liittämistä vastaan maaliskuussa 2014. Vuonna 2015 Yhdysvalloissa ollessaan , Ponomarjovia syytettiin virallisesti Venäjällä maankavalluksesta, jota hän kutsui poliittisesti motivoiduxi. Vuonna 2016 hänet syytettiin tehtäviensä suorittamatta jättämisestä, ja hän lähti maanpakoon Ukrainaan, jossa hän sai Ukrainan kansalaisuuden vuonna 2019.
ellauri382.html on line 260: Portnova syntyi Leningradissa 20. helmikuuta 1926. Hän oli valkovenäläisen työväenperheen tytär. Hänen isänsä työskenteli Kirovin tehtaalla. Hän oli seitsemännen luokan oppilas Leningradin 385. koulussa vuonna 1941, kun hän lähti isoäitinsä taloon Vitebskin alueelle . Pian tämän jälkeen natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tapaus hyökkäävien natsijoukkojen kanssa, jotka löivät hänen isoäitiään, kun he takavarikoivat karjaa, sai hänet vihaamaan saksalaisia. Brutaalien natsien miehityksen alla elänyt Zinaida Portnova radikalisoitui, kun saksalainen sotilas löi hänen isoäitiään takavarikoidessaan perheen karjaa. Siinä oli kaikki provokaatio, jota 15-vuotias Portnova tarvitsi!
ellauri382.html on line 383: Ali kielsi aseistakieltäytymisen Vietnamin sodan aikana (hänen vastarintaluonnosta käsitteli korkein oikeus vuonna 1971). Vastavetona Ali kiellettiin ammattinyrkkeilystä parhaina taisteluvuosinaan. Tämä uhraus ansaitsi hänelle kansainvälistä kiitosta.
ellauri382.html on line 393: Heikin isä, baptistiministeri, lempinimeltään "Sir John", kuoli vuonna 1781, jolloin Henry ja hänen veljensä saivat kumpikin kaksi orjaa; hän jätti myös vaimolleen 18 orjaa ja 464 eekkeriä (188 ha) inkkareilta ryövättyä maata. Savi oli täysin englantilaista syntyperää; hänen esi-isänsä John Savi asettui Virginiaan vuonna 1613. Saven perheestä tuli tunnettu poliittinen perhe, johon kuului kolme muuta Yhdysvaltain senaattoria, lukuisia osavaltion poliitikkoja ja Saven serkku Cassius Clay, tunnettu orjuuden vastainen aktivisti, sukupuolisesti aktiivinen 1800-luvun puolivälissä.
ellauri382.html on line 405: Itse asiassa Cassius Clayn kiintymys orjuuteen meni pidemmälle kuin Ali tiesi. Orjattariin kohdistuvasta innostaan huolimatta Clay omisti enemmän orjia vuonna 1865, kun perustuslain 13. lisäys lopulta kielsi sen harjoittamisen, kuin hän oli perinyt isältään 37 vuotta aikaisemmin.
ellauri382.html on line 410: Omaelämäkerrassaan "The Greatest, My Own Story", joka kirjoitettiin Richard Durhamin kanssa vuonna 1975, Ali sanoi, että hänen perheessään oli "hyvin vähän tietoa, jos ollenkaan, "valkoisesta verestä" mistä tahansa lähteestä, ja hän lisäsi: "Jos orjanhaltija Clayn veri tuli suoniimme nimen mukana, se tuli raiskauksesta ja izesaastutuksesta."
ellauri382.html on line 417: Moreheadin perheeseen kuului myös useita mustia - jotkut orjia, toiset vapaita - ja yksi. heistä syntyi vuonna 1837 Thomas Morehead (jonka Muhammad Alin iäkäs serkku väittää olleen James Moreheadin velipuoli).
ellauri382.html on line 428: Tom Morehead käytti 25 vuotta yrittäessään saada eläkkeen, johon hänellä oli oikeus. Lopulta vuonna 1902 hänelle myönnettiin 8 dollarin kuukausimaksu. Lyhyen ajan kuluessa hän haki uudelleenarviointia ja korkeampaa palkintoa.
ellauri382.html on line 430: Hallituksen asiakirjat kuvailivat Tom Moreheadia maanviljelijänä ja puuseppänä, 5 jalkaa 8 tuumaa pitkä, ruskeat silmät, mustat hiukset ja "keltainen" tai "vaaleanruskea" iho. Hänen fyysiset ongelmansa lueteltiin eri tavoin maksan, sydämen, suoliston ja alaselän vaivoiksi. Vuotta ennen kuin hän kuoli 75-vuotiaana vuonna 1913, eläketoimisto lopulta hyväksyi hänen sanansa ja James W. Moreheadin sanan, että Thomas oli sen ikäinen, jonka hän väitti olevansa. Sen mukaisesti uupuneen vanhan sotilaan eläke nostettiin korkealle tasolle 20 dollaria kuukaudessa.
ellauri382.html on line 756: Serhii Plokhy käy moneen otteeseen läpi Putinin ideologiaan vaikuttaneita venäläisiä ajattelijoita. Heihin kuuluu Venäjän kansalaissodassa valkoisten joukkojen kenraali Anton Denikin, jonka muistelmista Putin vakuuttui. Anton Denikinin toilailuista on paasauxissa paljon mazkua. Suomalaisittain on yllättävää, että Plokhy listaa Putinin vaikuttajiin myös kirjallisuuden nobelistin Alexander Solzhenitsynin. Tämän hän mainitsee asiassa useimmin. Eikös Sanjan pitänyt olla länkkärien taskussa? Hän viittaa Solzhenitsynin vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjoitukseen, jossa tämä vaati ”Venäjän unionin perustamista”. Siihen kuuluisivat Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstanin pohjoisosa. Ei-slaavilaisia Neuvostoliiton osia Solzhenitsyn ei kaivannut. Plokhii on ukrainaxi huono. Zekixi Plochy tarkoittaa samaa kuin hepreaxi sharon, eli tasanko. “Serhii Plokhy’s Putin is an unprecedented retelling of a familiar disaster. It is a horror story – of political cynicism and scientific ignorance – from which the world will be saved, if at all, only by heroism and luck. He has his mother’s laugh.
ellauri382.html on line 758: Toistaisexi elossa olevista venäläisajattelijoista Plokhy mainitsee Sasha Duginin, jota on kutsuttu myös ”venäläisen fasismin ideologiksi”. Plokhyn kirja on ilmestynyt englanniksi jo viime vuonna. Sen itse sotaa kuvaava osuus tuntuu jo hiukan vanhentuneella. Se päättyy Ukrainan kesän 2023 vastahyökkäyksen alkuun. Zelenskyn sotilaallisista ansioista Plokhyn kirja on optimistisempi kuin viimeisimmät uutiset rintamalta. Hän korostaa lännen tuen merkitystä, mutta esimerkiksi ongelmat puolustussodan (huom. EI hyökkäyssodan) rahoituksen läpisaamisesta Yhdysvaltain kongressissa eivät ole kirjaan ehtineet.
ellauri382.html on line 767: Myytit ovat vaarallisia, otshenj plokhije. Kiovassa sijaitsevan 62 metriä korkean Äiti synnyinmaa -veistoksen kilvestä poistettiin elokuussa 2023 Neuvostoliiton symbolit sirppi ja vasara. Tilalle patiin Ukrainan kolmikärkitunnus. Yksi suurimmista myyteistä liittyy Kiovan Rusiin. Rus käännetään usein virheellisesti Venäjäksi, vaikka se liittyy enemmän Ukrainaan. Kiovan Rus oli viikinkien yli tuhat vuotta sitten perustama valtio, joka omaksui kristinuskon Bysantista ja kävi kauppaa pitkin jokireittejä. Sen nimi kuuuluisi oikeasti olla Kiovan Ruozi. Paikalliset surmasivat ensimmäisen ruhtinaan Ihorin eli Ingvarin vuonna 945, koska tämä keräsi heiltä veroja. Hänen leskensä Helga eli Olga palautti heimot valtaansa. Ukrainalaiset muodostivat valtakunnan ytimen, ja heillä on vahvat perustelut väittää olevansa entisen Kiovan Ruozin jatkajia.”
ellauri382.html on line 778: Ei liene ylläri, että ukrainalaiset tekivät lopun neuvostoliitosta. ”Ukrainalaiset vahvistivat itsenäisyytensä kansanäänestyksessä 1.12.1991. Viikko sen jälkeen Ukrainan, Venäjän ja Valko-Venäjän johtajat päättivät Neuvostoliiton lakkauttamisesta. Sen paremmin Gorbatšov kuin Jeltsinkään eivät pystyneet kuvittelemaan Neuvostoliiton jatkamista ilman Ukrainaa. Jeltsin selitti kahdesti George Bush vanhemmalle, että ilman Ukrainaa Venäjä joutuisi vähemmistöön suhteessa Keski-Aasian muslimitasavaltoihin.” Samaan aikaan Kiovassa kokoontui kasakkaneuvosto, joka irtisanoi Venäjän alamaisuuden. Sen mukaan Venäjä oli nyt rikkonut Perejaslavissa vuonna 1654 antamansa lupaukset pitää puolalaiset pois kasakoiden tukasta.
ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
ellauri383.html on line 169: Sara Skyttedal valittiin kristillisdemokraattien kansanedustajaksi vuonna 2019. Hän erosi puolueesta helmikuussa 2024, mutta pysyi parlamentissa poliittisena villinä. Huhtikuun alussa 2024 huomattiin, että hän oli salavihkaa rekisteröinyt uuden puolueen nimeltä Folklistan, joka julkistettiin Youtubessa. Erottuaan kristityistä Sara alkoi väkertää myös tukkaansa.
ellauri383.html on line 236: UNIAN on lopettanut enkunkieliset uutiset Ukrainasta. UNIAN (Ukrainian: Українське Незалежне Інформаційне Агентство Новин, УНІАН) on ukrainalainen, valtionhallinnosta riippumaton, viestintäkonserni 1+1 mediaan kuuluva uutis- ja tietotoimisto. Se on perustettu vuonna 1993. UNIANin kotipaikka on Kiova.
ellauri383.html on line 523: On yhä ilmeisempää että WW3 alkaa tänä tai ensi vuonna. Ja suomalaiset ääliöt on täysin rinnoin mukana länkkäreiden ihmiskilpenä. Kyllä sitten nauru maittaa kun putinistien taktinen ydinohjus osuu Häkkäsen TNT-tehtaaseen. Voi tulla urpo olo vähän kaikille. Suomi aikoo kiireesti rakentaa TNT: n tuotantolaitoksen, yleisradioyhtiö Yle uutisoi, tällainen halu johtuu räjähdysainepulasta Euroopassa. Haluan kysyä: "miksi?". Jos Suomi aikoo taistella Venäjän kanssa, Venäjän ilmailu-ja avaruusjoukot toimittavat tarvittavan määrän TNT: tä suoraan työpaikalle. Kukaan ei lähde loukkaantuneena. pannupäät vahvistavat. Suomi, ainoa limitrof, joka onnistui säilyttämään edes näennäisen valtiollisen itsemääräämisoikeutensa toisen maailmansodan jälkeen, astuu kahdeksankymmenen vuoden takaiseen haravaan ja lyö jälleen vetoa liittoutumisesta Venäjää vastaan.
ellauri383.html on line 590: Suomenmaa on suomalainen verkkolehti ja Suomen Keskustan pää-äänenkannattaja, joka perustettiin vuonna 1908 nimellä Maakansa. Se oli nimenä vuoteen 1965, lukuun ottamatta vuosia 1942–1945, jolloin nimenä oli Karjalan sanomat. Suomenmaa julkisti mobiilisovelluksen Android- ja Apple-laitteille vuonna 2017 ja ilmestyy vuodesta 2024 ainoastaan verkkolehtenä. Nyt on Suomenmaa vallan hiljennyt, sivusto on kaatunut. Putinistien kybersotaa sekin varmasti.
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 192: Romaani Catch-22 julkaistiin kovakantisena vuonna 1961, ja se sai vaihtelevia arvosteluja. Chicago Sun-Times kutsui sitä "parhaaksi amerikkalaiseksi romaaniksi vuosiin", kun taas kaikki muut kriitikot pitivät sitä "järjestämättömänä, lukukelvottomana ja karkeana". Kirjaa myytiin 10 miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa.
ellauri384.html on line 194: Romaanin elokuvaoikeudet ostettiin vuonna 1962, ja yhdessä hänen rojaltiensa kanssa he tekivät Helleristä miljonäärin. Elokuva, jonka ohjasi Mike Nichols ja jossa pääosissa olivat Alan Arkin, Jon Voight ja Orson Welles, julkaistiin vasta vuonna 1970.
ellauri384.html on line 245: Rahan kexivät lyydialaiset 600-luvulla ennen Kristusta. Kroisoxesta tuli sitä lyytä rikas kuin Roope Ankka. Noin vuonna 630 eaa., joku Anatolian valtakunnassa Lydiassa leimaa jalometallipalan jollakin sinettisormuksella. Yksi tämän yksinkertaisen teon tulos oli, että se lisäsi luottamusta palan painoon ja puhtauteen, kun sitä myöhemmin käytettiin markkinoilla. Tämä menettely ei muuttanut mitenkään hyödykkeen luontaista arvoa, mutta se yksinkertaisti jalometalliharkkojen vaihtoa kaikille, jotka olivat halukkaita hyväksymään leiman takuun ensi näkemältä sen sijaan, että punnittaisiin ja testattaisiin uudelleen pala joka kerta, kun sillä käytiin kauppaa. Kauppiaat voisivat jättää syrjään vaivalloiset vaakansa, painonsa ja koetinkivensä nopeuttaakseen liiketoimiaan laskemalla, ei punnitsemalla, tämän uuden valuutan muotoa. Kreikkalaiset, jotka omaksuivat nopeasti tämän Lydian tekniikan, antoivat kolikoiden nimeksi nomismata, koska ne toimivat rahana hyväksytyn käytännön mukaan (nomos). Kauppiaista tuli numismaatikkoja. Eli luottamus, luotto, oli tämän kexinnön ytimenä, kuten kaikki talousliberaalit muistaa muistuttaa. Aristoteleesta rahan lainaaminen korkoa vastaan on alhaista. Kroisoxen nimi oli oikeasti Karof. Platonin oli Aristokles Aristosson. Platonin sedät Aku ja Roope olivat oligarkkeja.
ellauri384.html on line 253: Kuuluisa runoilija Solon syntyi 600-luvulla vuonna ? varakkaaseen ateenalaiseen perheeseen. Hän työskenteli kauppiaana vienti-tuontikaupassa ja piti itseään suhteellisen köyhänä. Hän ei palvonut rahaa, kuten joistakin hänen runoistaan (ja cv:stä) voisi luulla. Runous oli Solonille tapa tyydyttää itseään, ja hän myös käytti runoutta saadakseen helpon pääsyn ateenalaisten taskuille.
ellauri384.html on line 335: Hänen valitukseensa perustui se, että vuonna 2019 käynnistettiin oikeuskäsittely Komsomolsk-on-Amurista kotoisin olevaa taiteilijaa Julia Tsvetkovaa vastaan - hän syytti tyttöä pornografian levittämisestä Tsvetkovan sosiaalisiin verkostoihin hiänen julkaisemiensa vulvapiirustusten vuoksi.
ellauri384.html on line 337: Lisäksi vuonna 2021 Bulatovin tuomitseman perusteella aloitettiin kaksi muuta tapausta: tyttöä vastaan, joka oli kuvattu shortseissa Iisakin katedraalin taustalla, ja teini-ikäistä, joka poseerasi ilman housuja Vapahtajalle vuodatetun kuukautisveren kanssa. Tapauksen juoni oli "uskovaisten tunteiden loukkaaminen" (eli itse Bulatovin). Itsepäinen taistelunsa LGBT-ihmisiä vastaan Bulatov sai lempinimen "homotaistelija" mediassa. Hän kutsuu itseään moraalin puolesta taistelijaksi.
ellauri384.html on line 396: Se oli ehkä hetki, jolloin Tony Shalhoub, ei-juutalainen näyttelijä, joka näyttelee Midgen juutalaista isää, sanoi sanan "macher", jolloin tajusin, että jokin oli vialla. Aiemmin tänä vuonna Jared Leto pukeutui nenäproteesiin kuvatakseen israelilaista WeWorkin perustajaa Adam Neumania AppleTV:n WeCrashedissa. Koomikko Sarah Silverman on nimenomaisesti tuominnut kuvat – kuten Leton ja Shalhoubin – joissa on joko proteettinen nenä tai stereotyyppiset eleet. Kuten hän äskettäin sanoi, "miksi meidän omaamme jatkuvasti rikotaan aikana, jolloin edustuksen tärkeys nähdään niin olennaisena ja keskeisenä?" Ennen vanhaan sai näytellä muita rotuja. "Kreikkalaisen" murteen koomikko Parkyakarkus radio-ohjelmassaan oli itse asiassa juutalainen mies (ja juutalaisen kirjailijan Albert Brooksin isä). Sellainen peli ei kyllä käy päinsä enää. Näytteleminen on poliittinen, niin, se on rasistinen teko. Die Rasse rein! Juutalaisena transumiehenä en saata enää näytellä vaikka puuta. Se oli mahdotonta hyväksyä silloin, eikä sitä voida hyväksyä nyt. Mediatilat, joiden maanisesta hallinnasta meitä syytetään, käyttävät edelleen nahattomia meisseleitä, suuria väärennettyjä neniöitä ja liioiteltuja aksentteja stereotypioina maailman rakentamisessa. Se on huolestuttavaa.
ellauri384.html on line 467: Brian Hebblethwaite (s.1939) kuoli äskettäin. Brian liittyi Queens Collegeen kappalaisena vuonna 1968 ja oli erittäin tärkeä hahmo Collegessa ollessaan täällä. Hänet nimitettiin kappelin dekaaniksi vuotta myöhemmin, kun hänen edeltäjänsä Henry Hart meni naimisiin. Hän toimi korkeakoulussa tutorina ja teologian ja uskonnontutkimuksen sekä myös filosofian tutkimusjohtajana. Hän oli uskonnonfilosofian yliopistonlehtori Divinity-tieteellisessä tiedekunnassa. Brian jäi varhaiseläkkeelle Collegesta, kun hänen vaimonsa Emma vihittiin ja hänestä tuli Framlinghamin kuraattori Suffolkissa. Hän jatkoi silti luennoimista tiedekunnassa useita vuosia tyhjille saleille.
ellauri384.html on line 475: Rauni-Leena Luukanen-Kilden 1980-luvulla ilmestynyt ensimmäinen kirja Kuolemaa ei ole herätti innostusta ja ihmetystä. 2015 SUNNUNTAINA kuollut Rauni-Leena Luukanen-Kilde muistetaan parhaiten vuonna 1982 ilmestyneestä esikoisteoksestaan Kuolemaa ei ole. Lapin lääninlääkärin pohdinnat parapsykologiasta ja ufoista hämmensivät ja kiinnostivat suomalaisia.
ellauri386.html on line 55: Ensin vähän taustoja Uikipediasta. Doston suvun juuret juontavat Danilo Irtishchiin, jolle myönnettiin maata Pinskin alueella (vuosisatojen ajan osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä, nykyisen Valko-Venäjän alueella) vuonna 1509 hänen palveluksistaan paikallisen prinssin alaisuudessa. Hänen jälkeläisensä otti sitten nimi "Dostojevski" perustuu kylään nimeltä Dostojewo (johdettu vanhasta puolalaisesta dostojnik – arvovaltainen). Ei ne mitään maa-aatelia olleet aikapäiviin. Dostojevskin välittömät esi-isät hänen äitinsä puolelta olivat kauppiaita; hänen isänsä puoleinen mieslinja oli pappeja. Hänen molemmilla vanhemmillaan saattoi olla myös tataariverta. Senhän se on vähän näköinenkin.
ellauri386.html on line 96: Johan Tolpon nimeltä mainitsemattomat lapset, jotka on haudattu suurien urkujen alle 13.2.1655 ja 6.11.1664. Onko sama hauta, jonka Johan Tolpo osti sukuhaudaksi vuonna 1667?
ellauri386.html on line 119: Äitini oli häikäisevän kaunis nainen (ize en ole hääppönen), sirorakenteinen, pitkä, hoikka ja hänellä oli ihmeen säännölliset kasvonpiirteet. Yhdeksäntoistavuotiaana (hän oli syntynyt vuonna 1812) hän meni kiihloihin erään upseerin kanssa. Heitä ei ehditty vihkiä, sillä sulhanen osallistui Unkarin sotaretkeen ja sai surmansa. Äitini suru oli suunnaton, ja hän päätti olla koskaan menemättä miehelään. Mutta vuodet kuluivat ja kirvelevä tuska hälveni vähitellen.
ellauri386.html on line 121: Niissä yhteiskuntapiireissä, joissa äitinikin silloin liikkui oli vielä naittajaeukkoja. Niinpä erääseen nimenomaan äitiäni varten järjestettyyn tilaisuuteen kutsuttiin kerran kaksi nuorta miestä, jotka etsivät itselleen morsianta. Kun äidiltäni jälkeenpäin kysyttiin, pitikö hän näistä, hän vastasi: En, pidin enemmän siitä ukkelista, joka jutteli ja nauroi koko ajan. Hän tarkoitti isääni. Ennen vanhaan yli neljäkymmenvuotiaita pidettiin jo vanhuksina ja isä, joka oli syntynyt vuonna 1799, oli tuolloin neljäkymmentäkaksivuotias.
ellauri386.html on line 151: PST: Nuori, kirjoitettu vuonna 1874, kahdeksan vuotta Annan avioliitosta Dostojevskin kanssa, on romana klee.
ellauri386.html on line 167: Bakhtinin polyfoniapöpötys Dostosta on kyllä pelkkää potaskaa. Ainahan se jauhaa samaa russofiliaa. Miten niin Nastasja Filippovna on huono nainen jos sen setä pedofileerasi sen pienenä? Misogyniaa fair and square. Jeesus onnistui lunastamaan kaikille menolipun taivaaseen. Doston mieleinen sankari on seppo joka tienaa kyynärpäilemällä jättimäisen läjän massia ja lahjoittaa sen yhteisölle kuoltuaan kun Bill Microsoft. Pyhä Vladimir oli ensimmäinen samanniminen ryssä presidenttinä joka käännähti kreikanuskoisexi vuonna 989.
ellauri386.html on line 256: Vain 15-vuotiaana Raleigh ilmoittautui vapaaehtoiseksi Ranskan hugenottiarmeijaan. Myöhemmin, vuonna 1572, hänet hyväxyttiin perustutkinto-opiskelijaksi Oxfordissa, jossa hän opiskeli ennen Ranskaan menoaan, ja hänen nimensä esiintyy Keskitemppelin rekisterissä vuonna 1575. Raleigh, hänen veljensä Carew ja heidän puoliveljensä Sir Humphrey Gilbert varustivat suuren laivaston joka lähti "löytömatkalle" vuonna 1578. Lyhytaikainen hanke hylättiin pian, ja vuoteen 1580 mennessä Raleigh oli jo Irlannissa taistelemassa Munsterin kapinaa vastaan.
ellauri386.html on line 258: Raleigh palasi Englantiin vuonna 1581, ja hänestä tuli pian kuningatar Elisabet I:n suosikki. On olemassa suosittu myytti, jonka mukaan hän kerran laittoi viittansa mutaan kuningatar Elizabeth I:lle, mutta ystävyyden katsotaan yleensä olevan Raleighin karismaa. Kuningattaren suosiolla hänelle annettiin viinimonopoli vuonna 1583 ja useita kiinteistöjä Irlannissa, joka oli Englannin omistuksessa samana vuonna, kun hänet valittiin ritariksi, 1585. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin kuningattaren vartijoiden kapteeniksi, ja hän "hoiteli" jatkuvasti Kuningatarta. Hänen tutkimusmatkansa hänen nimensä alla johti Roanoke Islandin kadonneeseen siirtokuntaan nykyisessä Pohjois-Carolinassa, ja vuonna 1589 hän jätti hovin ja meni Irlantiin. Siellä hän tapasi Edmund Spenserin, Faerie Queenin kirjoittajan. Raleighin sponsoroinnin ansiosta Spenser saattoi saada teoksen valmiiksi, ja yksi hänen soneteistaan, Methought I Saw the Grave Where Laura Lay johtaa sitä.
ellauri386.html on line 260: Vuonna 1592 hän palasi hoviin, mutta joutui pian vankilaan salaisesta avioliitostaan hovin palvelijan Elizabeth Throckmortonin kanssa. Hänet vapautettiin myöhemmin samana vuonna, kun hänen retkikuntansa jäsenet palasivat tuoden mukanaan valtavan määrän portugalilaisia aarteita. Raleigh istui parlamentissa, jossa hän saavutti suuren mainetta yhteydestään "Yön kouluna" tunnetun runollisen ryhmän kanssa. Thomas Harriot, ryhmän johtaja, ohjasi häntä. Heidän kirjaimelliset pyhien kirjoitusten tulkintansa antoivat heille ateismin maineen.
ellauri386.html on line 262: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
ellauri386.html on line 474: "Matka" vaikutti voimakkaasti dekabristiliikkeeseen. Varhaiset sosialistit Nikolai Ogarev ja Alexander Herzen julkaisivat version Matkasta maanpaosta vuonna 1858, ja useimmat Neuvostoliiton kriitikot väittivät Radishchevin olevan bolshevismin edeltäjä. Huolimatta kirjailijan ihanteen ja neuvostotodellisuuden välisistä eroista, neuvostoviranomaiset onnistuivat maalaamaan hänet "materialistiksi, aktiiviseksi taistelijaksi itsevaltaista tyranniaa vastaan ja todelliseksi bolshevismin esi-isäksi". Muu kylmän sodan aikainen kritiikki leimasi Radishchevin liberaaliksi intellektuelliksi.
ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891. Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri386.html on line 542: Skovoroda syntyi Ukrainan pienviljelijäperheeseen Tšornukin kylässä Lubnyin rykmentissä, kasakkahetmanaatissa. Vuonna 1708 kasakkahetmanaatin alue liitettiin Kiovan kuvernöörikuntaan, vaikka kasakoita ei suorastaan likvidoitu, Venäjän valtakunta (nykyinen Poltavan alue, Ukraina), vuonna 1722. Hänen äitinsä Pelageja Stepanovna Shang-Giray oli suoraan sukua Şahin Giraylle ja hänellä oli osittainen Krimin tataarin syntyperä. Hän oli opiskelija Kyiv-Mohyla-akatemiassa (1734–1741, 1744–1745, 1751–1753), mutta ei valmistunut. Vuonna 1741 hänet vietiin 19-vuotiaana setänsä Ignati Poltavtsevin johdosta Kiovasta laulamaan keisarilliseen kuoroon Moskovaan ja Pietariin ja palasi Kiovaan vuonna 1744. Vuodesta 1759 vuoteen 1769 hän opetti keskeytyksin sellaisia aineita kuin runoutta, syntaksia, kreikkaa ja etiikkaa Kharkov Collegiumissa (kutsutaan myös ukrainalaisemmin Kharkiv Collegiumiksi). Hyökkäyksen jälkeen hänen semantiikan kurssilleen vuonna 1769 hän päätti luopua opettamisesta ja tyytyi säveltämään virsiä. Häntä kuvailtiin taitavaksi soittajaksi huilussa, torbanissa ja kobzassa.
ellauri389.html on line 101: Etelämeren kupla on talouskupla, joka puhkesi Isossa-Britanniassa vuonna 1720. Syynä oli käsistä karannut spekulaatio Etelämeren komppania-nimisen kauppakomppanian osakkeilla.
ellauri389.html on line 103: South Sea Company eli Etelämeren komppania perustettiin vuonna 1711 Espanjan Amerikan-siirtomaiden kanssa käytävää kauppaa, erityisesti orjakauppaa, varten. Tuolloin loppuaan lähenevän Espanjan perimyssodan odotettiin päättyvän rauhansopimukseen, joka loisi edulliset olosuhteet kaupankäynnille. Komppanian osakkeille luvattiin vuosittain kuuden prosentin tuotto, ja ne kävivätkin hyvin kaupaksi. Vuonna 1713 solmittu Utrechtin rauhansopimus oli kuitenkin epäedullinen suunnitellun kaupankäynnin kannalta, sillä sen mukaan oli orjien maahantuontia verotettava ja kauppakomppanialla oli lupa lähettää vuosittain Amerikkaan vain yksi kauppalaiva. Ensimmäinen matka tehtiin vuonna 1717, ja sen menestys jäi rajalliseksi. Seuraavana vuonna kuningas Yrjö I kuitenkin asettui henkilökohtaisesti Etelämeren komppanian kuvernööriksi, mikä lisäsi sijoittajien luottamusta hankkeen kannattavuuteen. Pian osakkeille luvattiin jo sadan prosentin vuosituotto.
ellauri389.html on line 105: Etelämeren komppania lupasi vuonna 1720 ottaa hoidettavakseen Ison-Britannian valtionvelan, ja parlamentti hyväksyi esityksen. Sen seurauksena komppanian osakkeiden kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti ja niiden arvo kohosi tammi-elokuun välisenä aikana 128 punnasta yli tuhanteen puntaan. Komppanian osakkeilla käytävän kaupan liepeille syntyi myös muita yrittäjiä, jotka saivat monet kansalaiset houkuteltua harkitsemattomiin sijoituksiin. Ison-Britannian osakemarkkinat romahtivat syyskuussa 1720, ja pian sekä Etelämeren komppanian että muidenkin suurten yhtiöiden osakkeiden arvo putosi pohjalukemiin. Monet sijoittajat menettivät omaisuutensa.
ellauri389.html on line 109: Etelämeren komppania jatkoi tapahtumien jälkeen toimintaansa. Se myi pääosan oikeuksistaan vuonna 1750 Espanjan hallitukselle, ja toiminta lakkautettiin lopullisesti vuonna 1853. Ranskassa koettiin samaan aikaan vastaava taloudelliseen romahdukseen johtanut spekulaatiovillitys, joka tunnetaan nimellä Mississippin kupla, koittaa britit puolustella.
ellauri389.html on line 135: Vähän tuonnempana hänen piispansa John Douglas kokosi hänet prebendal-kioskiin Salisburyn katedraaliin. Vuonna 1818 hänestä tehtiin Prinssi Regentin kappalainen ja vuonna 1828 hänet valittiin Salisburyn kaanoniksi.
ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 192: Synonyyminen kiinankielinen metafora on "haiseva pöppiäinen" -argumentti" ( perinteinen kiina :臭蟲論; yksinkertaistettu kiina :臭虫论; pinyin : Chòuchónglùn ), jonka Lu Xun , modernin kiinalaisen kirjallisuuden johtava hahmo, loi vuonna 1933 kuvaamaan kollegoiden yleistä taipumusta syyttää eurooppalaisia "yhtä huonoista asioista" aina, kun ulkomaalaiset karvaiset paholaiset kommentoivat Kiinan sisäisiä ongelmia.
ellauri389.html on line 227: Nigel Warburton ( / ˈ w ɔːr b ər t ən / ; syntynyt 1962) on mitätön brittiläinen ex-lehtori. Hänet tunnetaan parhaiten filosofian popularisoijana, koska hän on kirjoittanut useita kirjoja genrestä, mutta hän on kirjoittanut myös akateemisia teoksia estetiikan ja soveltavan etiikan alalta. Eski Saarisluokan soveltava filosofi ja motivational speaker. Warburton suoritti BA-tutkinnon Bristolin yliopistosta ja tohtorin tutkinnon Darwin Collegesta Cambridgessa ja oli luennoitsijana Nottinghamin yliopistossa ennen kuin hän siirtyi avoimen yliopiston filosofian laitokselle vuonna 1994. Toukokuussa 2013 hän erosi työstään lehtorin virasta avoimessa yliopistossa, sai potkut takuulla. Hän on kirjoittanut useita hyvinkin talousliberalismiin johdattelevia filosofiakirjoja, mukaan lukien bestsellerit Philosophy: The Basics (4. painos), Philosophy: The Classics (4. painos) ja Thinking from A to Z (3. painos). Hän ylläpitää filosofiaverkkoblogia Virtual Philosopher ja yhdessä David Edmondsin kanssa tekee säännöllisesti podcast-haastatteluja huippufilosofien kanssa useista eri aiheista Philosophy Bitesissa. Hän myös lähettää podcasteja kirjastaan Philosophy: The Classics. Hän on kirjoittanut Guardian - sanomalehteen. Vauzi vau!
ellauri389.html on line 256: Isaiah Berlin (Jesaja Berlins; 6. kesäkuuta 1909 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 5. marraskuuta 1997 Oxford, Englanti) oli latvialaissyntyinen brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija. Häntä pidetään 1900-luvun merkittävimpiin kuuluvana aatehistorioitsijoita. Arvaa oliko hän esinahaton? Kyl-lä! Isaiah Berlin syntyi Riiassa vuonna 1909 keskiluokkaiseen chabad-lubavitch juutalaiseen perheeseen. Isaiah oli liikemiesisän ja kotiäidin ainoa lapsi. Perhe muutti vuonna 1916 Pietariin. Kun bolševikit nousivat Venäjällä valtaan, juutalaiset Berlinit kokivat olonsa vaikeaksi. Perhe sai vuonna 1920 latvialaisina luvan muuttaa takaisin Riikaan, mistä he muuttivat seuraavana vuonna Britanniaan.
ellauri389.html on line 297: “Lines Composed a Few Miles above Tintern Abbey (etc.)” by William Wordsworth is told to his sister from the perspective of the writer and tells of the power of Nature to guide one’s life and morality. In the final stanza of the poem, it becomes clear that this entire time the poet was speaking to his sister, Dorothy. Eikös Wizard of Ozissa ollut Dorothy? Vanhanaikainen nimi, kuten Raija, joka tule Kreikan adjektiivista rhaidios 'helppo'. Sisko ei ole vielä yhtä panteistinen kuin William. Dorothya esitti Judy Garland vuonna 1939. Samaan aikaan toisaalla saman ikäinen Pirkko Hiekkala väänsi talvisodan propagandaa Turussa Mika Waltarin opastuxella.
ellauri389.html on line 463: Cowper tunnetaan virsirunoilijana. Hänen tunnetuin virtensä on "There is a fountain fill'd with blood". Sen hän on kirjoittanut vaikean masennuksen jälkeen. Virsi julkaistiin alun perin 1772 Richard Conyersin kirjassa A Collection of Psalms and Hymns, from various authors: for the use of serious and devout Christians of all denominations, ja vuonna 1779 se julkaistiin Olivia Newton-Johnin ja Copwerin yhdessä julkaisemassa Oldie Hymns -kirjassa otsikolla "Praise for the fountain open". Se oli merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisia laulahduxia. Se on hengellisen laulukirjan n:o
ellauri389.html on line 466: John Newton (4. elokuuta 1725 Lontoo – 21. joulukuuta 1807 Lontoo) oli englantilainen merimies, orjalaivan kapteeni, orjakauppias sekä myöhemmin anglikaanisen kirkon pappi, virsirunoilija ja tunnetun virren ”Amazing Grace” kirjoittaja. Newtonin äiti kuoli, kun John oli seitsemän vuoden ikäinen, ja hän joutui lähtemään iskän orjalaivaan töihin laivapojaksi. Hänestä kehittyi vuosien mittaan raaka ja häikäilemätön nuorukainen. Jo nuorena hänestä tuli laivanomistaja, joka kuljetti orjia Afrikasta Amerikkaan. Se oli niin ikävä tyyppi että sen liikekumppanit kerran kylästyivät siihen ja möivät sen jollekin länsiafrikkalaiselle prinsessalle orjaxi. Yhdellä tällaisella matkalla vuonna 1748 joutui hänen huonokuntoinen laivansa kovaan myrskyyn Irlannin merellä. Hän joutui kamppailemaan myrskyn kourissa yksitoista tuntia, mutta selviytyi myrskystä. Newton lupasi parantaa tapansa jos ei uppoisi. Laivan pysymisen pinnalla hän koki osoituksena Jumalan armosta, joka kohdistui nimenomaan häneen, mutta vähän myös kaikkein jumalattomimpiin värillisiin ihmisiin kannen alla, ja tämä kokemus muutti hänen elämänsä. Järkevänä miehenä hän kuitenkin jätti orjakaupan vasta kuuden vuoden kuluttua jäädessään eläkkeelle. Hän jäi töihin Liverpoolin satamaan ahtamaan orjia, mutta pian hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui papiksi ja määrättiin hoitamaan pientä Olneyn seurakuntaa. Siellä hän tutustui runoilija William Cowperiin ja yhdessä he julkaisivat 1779 Olney Hymms -nimisen kokoelman lauluja, josta tuli yksi merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisista laulukokoelmista. Sen 349 laulusta Cowper oli runoillut 67 ja loput Fig Newton. Virrellä "Amazing Grage" on liittymäkohtia hänen kokemaansa myrskyyn ja siitä selviytymiseen. Vähän sama legenda kuin Martin Luderilla, quod vide. Amerikkalaiset pitävät siitä erityisesti, sillä se ilmaisee amerikkalaisia perusarvoja olematta yhtä jingoistinen kuin America the Beautiful tai Star Striped Banner. ("By Jingo!" on brittiläinen vastine sanalle "Jösses!".)
ellauri389.html on line 468: Tultuaan institutionalisoiduxi hulluuden vuoksi Cowper löysi turvan kiihkeästä evankelikaalisesta kristinuskosta. Hän epäili edelleen pelastustaan ja uskoi unen jälkeen vuonna 1773 olevansa tuomittu ikuiseen kadotukseen. Hän toipui siitäkin ja jatkoi uskonnollisten virsien kirjoittamista.
ellauri389.html on line 472: "Tule kuuntelemaan dittyäni" sävelellä laulettu "Neekerin valitus" on William Cowperin runo, joka puhuu orjuudesta orjan näkökulmasta. Se kirjoitettiin vuonna 1788. Se oli tarkoitus laulaa suositun balladin, Admiral Hosier´s Ghost -sävelmän mukaan.
ellauri390.html on line 50: Mohegaanit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka asuu Connecticutissa, Thamesjoen (no voi helkkari) itäisen yläjuoksun varren laaksossa. Heidän kielensä kuuluu algonkin-ryhmään. Samantapaisesta nimestä huolimatta he ovat eri kansa kuin mahicanit. Mahicanit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka asui Hudsonin jokilaaksossa New Yorkissa ja New Jerseyssä ensimmäisten eurooppalaisten saapuessa alueelle vuonna 1609. Seuraavien sadan vuoden aikana mahicanit siirtyivät asumaan idemmäs mohawkien ja eurooppalaisten kanssa syntyneen jännitteen seurauksena. Samalla mahicaneja alettiin kutsua ”Stockbridgen intiaaneiksi”, koska useat heistä asettuivat asumaan Stockbridgen kaupungin lähetysasemien läheisyyteen. Mahicanit pitivät 1600-luvun alussa hallussaan keltaisella merkittyä osaa Hudsonjoen laaksoista.
ellauri390.html on line 54: Kirjailija James Fenimore Cooper käytti vuonna 1826 ilmestyneessään teoksessaan Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) piirteitä sekä mahicaneista että mohegaaneista kuvatessaan mohikaaneja. Se oli kyllä viimeinen pisara, molemmat olivat hyvin loukkaantuneita.
ellauri390.html on line 58: Monista mahicanien 1700-luvun aikana käydyistä sodista englantilaisten tukena on jälkipolville jäänyt kuva näiden intiaanien urhoollisuudesta ja rohkeudesta. Varsinaisesti heidät nosti kuuluisiksi kirjailija James Fenimore Cooper, joka teos Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) julkaistiin vuonna 1826. Hän kuitenkin erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit Connecticutin mohegaaneihin. Kirjailija otti molemmista kansoista piirteitä ja antoi ihmisille väärää tietoa ”sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta”. Jotkut Uncasvillen tämän päivän mohegaanit pitävät itseään edelleen Hudsonlaakson mahicanien jälkeläisinä. Naurettavaa, nehän ovat nykyään pelkkiä ruokakupongeilla eleleviä pulzareita, mahicaanit sitävastoin yritteliäitä pelimiehiä ja bingoisäntiä Wisconsinissa, jonne rauhanhäirizijät kuskattiin Connecticutin maisemia pilaamasta.
ellauri390.html on line 91: Antti Tuuri sai Finlandia-palkinnon Lassi Nummelta v 1997, samana vuonna kuin kuoli Isaiah Berlin. Lassi Nummi oli raamatunkäännöskomitean asiantuntija. You win some, lose some, you can't win them all.
ellauri390.html on line 132: Sauli kirjoitti nelisenkymmentä kaunokirjallista teosta ja oli aikanaan tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Jälkimmäisiä Otava julkaisi uusintapainoksena vielä vuonna 1984.
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
ellauri390.html on line 138: Sauli osallistui Lontoon olympiakisoihin vuonna 1908. Hän sijoittui siellä keihäänheitossa ja kuulantyönnössä seitsemänneksi sekä vapaan tyylin keihäänheitossa kahdeksanneksi. Lisäksi hän osallistui kiekonheittoon sekä normaalityyliin että antiikkisen tyyliin ilman piexuja. Vuonna 1908 hän saavutti Tukholmassa maailmanennätyksen kuulantyönnössä molemmilla käsillä. Vuonna 1908 Sauli työnsi kuulansa uuteen Suomen-ennätykseen 14,06, joka paransi Elmer Niklanderin vanhaa ennätystä 32 senttimetriä. Elmer otti ennätyksen takaisin seuraavana vuonna.
ellauri390.html on line 191: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 206: Vuonna 1868 hän liittyi 14. Ulan Yamburgin rykmenttiin Grodnon kaupungissa, aliupseerina. Vuonna 1873 hän julkaisi teoksen "The History of the 14th Lancers Yamburg rykmentti", vuonna 1874 hänet siirrettiin kaartiin. Vuonna 1876 hän kokosi Aleksanteri II: n ehdotuksesta "Historia of His Majesty's Ulan Life Guard rykmentin historia".
ellauri390.html on line 243: "Russian Herald" -lehdessä julkaistut tarinat Venäjän ja Turkin sodasta sisältyivät Pietarissa vuonna 1879 julkaistuun kaksiosaiseen "Kaksitoista kuukautta aktiivisessa armeijassa".
ellauri390.html on line 245: Vsevolod Krestovskin merkittävimpänä teoksena pidetään romaania "Pietarin slummit" (venäjäksi "Петербургские трущобы"). Romaani julkaistiin Patrionic Notes -lehdessä (1864-1866), otteita siitä julkaistiin myös Epokha-lehdessä (1864). Romaani julkaistiin erillisenä neljänä osana vuonna 1867 ja siitä tehtiin useita näköispainoxia.
ellauri390.html on line 247: Lisäksi hän on kirjoittanut romaanin "Panurgova chereda", joka julkaistiin ensin "Russian Herald" -lehdessä (1869) ja julkaistiin sitten erillisenä painoksena Leipzigissä vuonna 1870.
ellauri390.html on line 249: Nämä kaksi romaania, "Panurgova Chereda" ja "Two Powers", muodostivat Pietarissa vuonna 1875 julkaistun neliosaisen dilogian "Kronikka Venäjän valtion uusista vaikeista ajoista".
ellauri390.html on line 250: Romaani "Egyptian Darkness" julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1888 "Russian Herald" -lehdessä ja ilmestyi sitten erillisenä painoksena vuonna 1889.
ellauri390.html on line 251: Romaani "Tamara ben David" julkaistiin vuosina 1889-1890 "Russian Heraldissa", sitten se julkaistiin erikseen vuonna 1890.
ellauri390.html on line 252: Romaani "Baalin voitto" jäi kesken, mutta otteita siitä julkaistiin "Russian Heraldissa" vuonna 1891.
ellauri390.html on line 531: Hänet karkotettiin Etelä-Vietnamista vuonna 1966, kun hän vastusti sotaa ja kieltäytyi ottamasta puolta. Rauhan puolustamista pidettiin Etelä-Vietnamissa vakavana rikoksena.
ellauri390.html on line 548: Vallankumous Ranskan kolonialismia vastaan puhkesi vuonna 1945, ja Viet Minh otti vallan. Ho Chi Minh oli suosittu johtaja Vietnamissa, mutta hän toi mukanaan monia, jotka olivat vastustaneet ranskalaisia ja turvanneet kommunistisiin maihin, kuten Kiinaan ja Neuvostoliittoon. Tämä teki uudesta hallinnosta välittömästi epäsuositun antikommunistisessa lännessä.
ellauri390.html on line 550: Ranskalaiset joukot palasivat Vietnamiin vuonna 1946 Haiphongin hyökkäyksen myötä. Tämä aloitti Indokiinan sodan ja maanpaossa olevan keisari Bao Dai, lännen tukeman nukkejohtajan, paluun.
ellauri390.html on line 557: Hanh sanoi vuonna 1967: "Viimeisten kymmenen vuoden aikana kommunismin vastaisesta toiminnasta on tullut Vietnamin kannattavin bisnes." Vuokranantajat häätivät vietnamilaisia vuokralaisia saadakseen enemmän voittoa enemmän maksavilta jenkeiltä.
ellauri390.html on line 683: Pete mainitsee usein puheissaan puolisonsa ja pitää avioliittoa ja koirolapsia merkkinä maan vapaasta ilmapiiristä. Uhkana on kuitenkin Trump. Pete Buttigiegistä on lyhyessä ajassa jo tullut jonkinlainen gay- ja lesboikoni. Hän on moderni liberaali, mutta samalla hän on tiukasti uskova kristitty. Poliittisesti hän on keskilinjan demokraatti. Obama manitsi hänet vuonna 2016 ”uusien, lupaavien” listalla.
ellauri391.html on line 54: Leuenbergin konkordia on vuonna 1973 laadittu luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen välinen oppisopimus. Sopimuksen ovat allekirjoittaneen lähes kaikki suuret Manner-Euroopan luterilaiset ja reformoidut kirkot.
ellauri391.html on line 81: Paderewski teki kolme konserttikiertuetta Yhdysvalloissa 1890-luvulla. Vain vuoden 1896 kiertue vei hänet Mississippi-joesta länteen. Hoover valmistui Stanfordista vuonna 1895, mutta työskenteli San Franciscossa. Kun Lou opiskeli Stanfordissa vuonna 1896, on mahdollista, että hän vieraili kampuksella nähdäkseen hänet.
ellauri391.html on line 106: Se oli Harcourtin korjattu versio, joka ilmestyi joissakin sanomalehdissä seuraavana huhtikuussa 1939, kun Paderewski vieraili Hooverin luona hänen Palo Alto -kodissaan. Mutta jos tämä korjattu versio on totta, miksi Hoover ei käyttänyt sitä muistelmiensa ensimmäisessä osassa, jotka ilmestyivät vuonna 1951? Hooverin ensimmäinen pitkä kuvaus tapahtumasta kirjoitettiin vasta vuosina 1961–1963, jolloin hän aloitti Magnum Opuksensa Puola-osion parissa. George H. Nash ei koskaan julkaissut Hooverin elinaikana, mutta editoi huolellisesti erilaisia luonnoksia ja julkaisi sen vuonna 2011 nimellä Freedom Betrayed: Herbert Hooverin toisen maailmansodan salainen historia ja sen jälkimainingit . Laajennetussa alaviitteessä Hoover muistelee 1 500 dollarin suorituspalkkiota, mutta hänellä ja hänen ystävillään oli tarjota Paderewskille vain 150 dollaria. Hooverin mukaan: "Paderewski nauroi ja ehdotti, että keskeytämme kihlauksen johonkin tulevaan tilaisuuteen, kun hän oli lännessä. Eräs jäsenistämme ehdotti, että emme ehkä pystyisi tekemään sitä, koska olisimme saattaneet hajota, ja tarjosi jälleen 150 dollaria. Paderewski nauroi taas ja sanoi, että lykkäämme sitäkin. Muistin tämän jakson hänelle, kun tapasin hänet pääministerinä rauhankonferenssissa. Hän naurahti taas."
ellauri391.html on line 108: Panee ihmettelee, onko tämä myöhäinen muisto todellinen muisto tapauksesta vai laajalti julkaistun kertomuksen hyväksyminen useiden vuosikymmenten ajan? Sekä Hoover että Paderewski näyttävät epäilevän tarpeeksi uskoakseen tarinaan muistelmissaan, paitsi tunnustaakseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa saattoi olla vuonna 1896. Mitä he myöhemmin tekivät puolalaiselle ruoka-avulle ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sen jälkeen on propagandatarina joka on muistamisen ja toistamisen arvoinen. You owe me SOO much, se on jenkkien mielilauseita. Vähävenäläiset on nyt niille velkaa monen monta vehnälastia.
ellauri391.html on line 121: Juuri yliopistoteologit olivat osaltaan syynä luterilaisuuden syntyyn. Uskonpuhdistuksen myötä papeilta alettiin vaatia yliopistokoulutusta. Suomen ensimmäinen yliopisto perustettiin vuonna 1640 Turkuun, ja sen arvostetuimpia virkoja olivat kolme teologian professorin virkaa.
ellauri391.html on line 139: Yhdeksänkymmentäkolmen manifesti (saksaksi Manifest der 93; alunperin "Saksan professorit" an die Kulturwelt!) on 4. lokakuuta 1914 annettu jallitus, jossa 93 huomattavaa saksalaista tuki Saksaa ensimmäisen maailmansodan alussa. Albert Einstein oli listan kärjessä. The New York Timesissa hävityn sodan jälkeen vuonna 1921 julkaistussa raportissa todettiin, että 76 sodasta eloonjääneestä allekirjoittajasta 60 ilmaisi vaihtelevaa katumusta. Albert Einstein oli jälleen listan kärjessä. Jotkut väittivät, etteivät olleet nähneet, mitä he olivat allekirjoittaneet. Jotkut olivat olleet koko ajan suihkussa.
ellauri391.html on line 236: Hooverin maine hiipui vuonna 1929 alkaneeseen suureen lamaan, jonka seurausten lievittämiseen hän ei rebublikaanisen talouspoliittisen linjansa vuoksi lähtenyt.
ellauri391.html on line 238: Hoover "vetosi" säilyttämään työpaikat ja "kannusti" vapaaehtoisten avustusjärjestöjen toimintaa. Kodittomat alkoivat kutsua slummejaan ”Hoovervilleiksi”. Työttömyys nousi 25 prosenttiin vuonna 1933, eikä maassa ollut minkäänlaista sosiaaliturvaa. Konkurssiin menneiden pankkien tallettajat menettivät kaikki säästönsä.
ellauri391.html on line 465: Lopulta Luther katsoi oivaltaneensa kristinuskon ytimen: hän ajatteli, että armo ja syntien anteeksisaaminen ovat lahjoja, joiden saaminen ei riipu ihmisen omista teoista. Hänen mukaansa kristinuskossa ei ole kyse siitä, että ihminen voisi saavuttaa Jumalan armon elämällä hyvin tai tunnustamalla syntejä ahkerasti. Tästä huolimatta Luther vihittiin papiksi vuonna 1507.
ellauri391.html on line 471: Luther käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa vuonna 1522 ollessaan lusimassa Wartburgin linnassa. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä kului avustettunakin 12 vuotta. Se saattoi olla sille aluxi täyttä hepreaa.
ellauri391.html on line 479: Ehtoollista koskevat erimielisyydet Lutherin ja Karlstadtin sekä Lutherin ja sveitsiläisen uskonpuhdistaja Zwinglin välillä johtivat vuonna 1529 pidettyyn uskonkeskusteluun. Keskustelun tuloksena päästiin vain osittaiseen yhteisymmärrykseen. Luther ja Zwingli resusivat viinistä ja leivästä. Onko iltapala vaan muistoateria vai onko Jeppe läsnä siinä in corpore. Zwinglistä se oli vaan metafora. Marburgin uskontokeskustelussa vuonna 1529 kaksikko onnistui sopimaan 14 viidestätoista teologisesta erimielisyydestään, mutta ehtoollisen osalta yksimielisyyteen ei päästy. Siksi Sveitsin deformisteista tuli protestanttisuuden erillinen suuntaus.
ellauri391.html on line 483: Vuonna 1537 Luther riiteli wittenbergiläisen kannattajansa Johannes Agricolan kanssa, joka sittemmin vuonna 1540 lähti kaupungista. Mikael Agricolan kanssa tuli riitaa myös.
ellauri391.html on line 491: Paavilaiset tekivät puolestaan ryhtiliikkeen Trenton "ekumeenisessa" kirkolliskokouxessa 1545 jossa ei ollut mukana yhtään protestanttia. Seuraavana vuonna Luder jo kuolikin.
ellauri391.html on line 619: Spenerin vuonna 1675 julkaisemaa Pia Desideria
ellauri391.html on line 648: mukaan Kristuksen piti palata vuonna 1836. Tämä pietismi
ellauri391.html on line 649: meni puihin vuonna 1837 tilaisuuden peruunnuttua.
ellauri391.html on line 655: Kveekarit (koko nimi Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit, engl. Quakers, Religious Society of Friends) on Englannissa 1600-luvulla perustettu protestanttinen liike. Sen jäsenet kutsuvat itseään ”totuuden ystäviksi” tai ”ystävien seuraksi”. Yhteisö syntyi vallitsevan poliittisen ja uskonnollisen sorron aikana. George Foxia pidetään kveekariliikkeen perustajana, jonka käsityksen mukaan Jumala läpivalaisee jokaisen sielun erikseen eikä pelastumiseen tarvita pappeja tai muita ulkopuolisia tahoja. Yhteisö pitää itseään suoraan Jumalan alaisena. Kveekareihin kuuluu maailmassa noin 400 000 jäsentä, Ison-Britannian lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Keniassa ja Boliviassa. Suurin yhteisö on Yhdysvalloissa William Pennin vuonna 1682 kveekarien pakopaikaksi perustamassa Pennsylvaniassa. Kveekarit ovat perustaneet useita tunnettuja ja suuria yrityksiä Isossa-Britanniassa ja USA:ssa. Kveekarien uskonnollisuuden ohjaamaa yritystoimintaa kutsutaan kveekarikapitalismiksi.
ellauri391.html on line 668: Bisnisidean epäonnistuttua Penn valmistautui vuonna 1712 luovuttamaan koko Pennsylvanian Englannin kruunulle, mutta paskahalvaus keskeytti neuvottelut asiasta ja soppari jäi tekemättä. Halvauskohtauksensa jälkeen hän kärsi viimeisinä vuosinaan dementiasta. Veikko ehti bylsiä 15 lasta 2 vaimosta.
ellauri391.html on line 690: Kaikki alkuperäisamerikkalaisen heimon ja osavaltion välillä vuoden 1758 Reservation Trust Actin kautta solmitut sopimukset, joilla ratifioitiin siirtomaasopimus reservaatin perustamisesta ja inkkarien maan myynnin kieltämisestä, purettiin vuonna 1801, kun lain mukaan molemmat sopimuspuolet sopivat, arvokasta vastiketta vastaan (jotain näkinkenkä kaulanauhoja) myydä reservaattimaan, ja näin ollen heimon väitetyistä jälkeläisistä koostuva intiaaniryhmä ei voi saada väitettyä sopimusta konkreettisesti puretuxi. Sopimuksen osapuolet voivat muuttaa, kumota tai purkaa sitä mutta molempien osapuolten on hyväksyttävä muutos selkeästi, ja pitkällinen harkinta vaaditaan yleensä.
ellauri392.html on line 109: Harryn heimoveli E.D. Hirsch jr. tunnetaan parhaiten vuonna 1987 ilmestyneestä kirjastaan Cultural Literacy, joka oli kansallinen bestseller ja amerikkalaisen koulutuksen korjausliikkeen katalysaattori. Cultural Literacy sisälsi luettelon noin 5 000 "nimestä, lauseesta, päivämäärästä ja käsitteestä, jotka jokaisen amerikkalaisen pitäisi tietää" ollakseen "kulttuurillisesti lukutaitoinen". Se voisi olla vizikästä lukea.
ellauri392.html on line 129: Harryn inhokki Frank Lentricchia (s. 1940, 84v) on yhdysvaltalainen kirjallisuuskriitikko, kirjailija ja elokuvaopettaja. Hän sai Ph.D.n Marmaduke Universitystä vuonna 1966 tai size oli 1963. Anyway, saatuaan BA-tutkinnon Utica Collegesta vuonna 1962 Lentricchia jäi eläkkeelle Marmaduken yliopistosta, jossa hän toimi professorina kirjallisuusohjelmassa.
ellauri392.html on line 180: Sutzkever muutti vuonna 1947 Israeliin Tel Aviviin, jonka getossa hän asui siitä lähtien. Hän perusti jiddišinkielisen aikakauskirjan Die goldene Ketju. Hän oli tunnetuimpia jiddišiksi kirjoittaneita runoilijoita. New York Times kirjoitti jopa että Sutzkever oli "suurin holokaustista säästynyt runoilija."
ellauri392.html on line 184: Vuonna 1949 Sutzkever perusti jiddishinkielisen kirjallisuuden neljännesvuosittain Di goldene keyt (Kultainen ketju), Israelin ainoan jiddish-kirjallisuuden lehdykän neljännesvuosittain, jota hän toimitti sen lopettamiseen vuonna 1995 saakka. Sutzkever elvytti jiddishinkielisten kirjailijoiden uraa Euroopassa, Amerikassa, Neuvostoliitossa ja Israelissa. Monet sionistisessa liikkeessä kuitenkin hylkäsivät jiddishin tappiomielisenä diasporan argotina. "He eivät revi minun kieltäni juurineen", hän vastasi. "Minä herätän kaikki sukupolvet myrskylläni." Eipä herättänyt. Ylen surulliselta näytti. 1930-luvulla hänen teoksensa käänsi venäjäksi Boris Pasternak.
ellauri392.html on line 262: Kääntäjä Nancy Naomi Carlson on kirjoittanut seitsemän nimikettä (käännetty ja kääntämätön). Hän sai NEA:n apurahan kääntää Abdourahman Waberin ensimmäisen runokokoelman, joka oli "Best Translated Book Award" (BTBA) -finalisti. Tämä runo tulee NAMING THE DAWN -julkaisusta, joka julkaistaan Lokki kirjoilta ensi vuonna. Hänen töitään on julkaistu sellaisissa aikakauslehdissä kuin APR, FIELD, THE GEORGIA REVIEW ja POETRY. Lisätietoja on osoitteessa www.nancynaomicarlson.com. Näyttää nänsyltä enemmän kuin naimilta.
ellauri392.html on line 361: Cynthia and Jonathan tie the knot 1976, Cynthia on Jonathanin PhD tutentti. Hiän valmistui St. Timothy's Schoolista ja summa cum laude Princetonin yliopistosta, jossa hän oli vuoden 1975 luokan johtaja, ensimmäinen nainen, jota kunnioitettiin Princetonissa. Hän debytoi vuonna 1970 ja oli Junior Assembliesin jäsen.
ellauri392.html on line 618: Adrienne syntyi New Jerseyssä (a-ha!) mutta varttui St. Johnsburyssa, Vermontissa 10-vuotiaana. Hän opiskeli yksityiskoulua St. Johnsbury Academyssa (naah). Valmistuttuaan sieltä hiän oli työskennellyt uskomattoman lujasti. Payton hyödynsi SJA:n laajaa kurssivalikoimaa. Marcella uppoutui täysin visuaalisiin taiteisiin. Sam tunsi kunnian olla opiskelijajohtaja ja urheilija. Adrienne kirjoitti pulmalehtisen pääkiviprojektina loppuvuonna 2006. No toisaalta SJA on syrjömätön opinahjo, joten the bet is on. She has written poems and a history of crosswords. Kirja syntyi hänen ristisanatehtävää käsittelevästä väitöskirjastaan.
ellauri392.html on line 679: Geoffrey H. Hartmann syntyi Frankfurt am Mainissa Saksassa Ashkenazi - juutalaisperheessä. Vuonna 1939 hän lähti Saksasta Englantiin ilman huoltajaa Kindertransportin lapsipakolaisena, jonka hänen perheensä lähetti pakoon natsihallintoa. Hän tuli Yhdysvaltoihin vuonna 1946, missä hän tapasi äitinsä sekä vanhojen herrojen sedän, ja myöhemmin hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Saavuttuaan Yhdysvaltoihin hänen äitinsä muutti perheen sukunimen "Hartmaniksi" hämärtääkseen sen germaanista alkuperää. Hardman olisi ollut vielä parempi.
ellauri392.html on line 869: Palmu Derridan hauskimmasta ylistyspuheesta on annettava London Timesille, joka vittuili vainajalle hyvinkin rumasti. Jos ette huomanneet mikä siinä oli funnyä, niin tässä vizin selitys; Hauskaa tästä tekee se, että kirjoittaja harjoittaa parodiaa. Vaikka Derrida itse oli juutalaista alkuperää, hän näyttää olleen enemmän huolestunut Da Manin kritiikistä kuin omista kärzänneistä heimoveljistään. Derrida päättää kuusikymmentäsivuisen syyttelyharjoituksensa vertaamalla Da Manin arvostelijoita natsiroistoihin. . Derridan vastaus tarjosi graafisen esimerkin siitä mikä oli ollut "meille"selvää dekonstruktiossa koko ajan: että se oli valheellinen älyllinen huonepeli, joka on täysin eronnut "meidän" odellisuudesta. Esimerkiksi vuonna 1977 filosofi John Searle kirjoitti hyökkäyksen dekonstruktiota vastaan, joka oli tuhoisa - paitsi että Derrida syyti välittömästi painoon ikävän kasan sofismia, joka olisi ollut hauskaa, jos se olisi ollut parodia. Derridan vastaus Searlelle kuvasi dekonstruktion kakkaista luonnetta. Derridan dekonstruktio oli ase, kumouksen väline. Lausunnon, jonka mukaan "tekstin ulkopuolella ei ole mitään", oli tarkoitus heittää apina-avain "meidän" perinteiseen totuuden tai arvon fiktioon. Derrida puhui tässä yhteydessä "meidän" perinteisten rationaalisuuskertomusten "tuhoamisesta", "dekonstruoinnista", "erityisesti merkityksen ja totuuden." Mutta yritäpä väittää vastaan niin saat dekonstruoidun kakan naamaasi: "il n'y a pas de hors-texte" tarkoitti vain sitä, että "ei ole mitään kontekstin ulkopuolista". Vai ei muka. Dekonstruktio: pommi tai banaani – riippuen siitä, kuka kysyy. Kritiikillä, niin kuin nyt tämä, ei ole koskaan ollut merkitystä dekonstruktionisteille. Ja tämä johtuu siitä, että heidän sitoutumisensa dekonstruktioon perustuu ensisijaisesti uskoon, ei järkeen. Mikään argumentti ei voi horjuttaa heidän omaksumistaan dogmista, koska se ei koskaan ollut heille tärkeintä. "Me" olemme ihan erilaisia. Annamme vaikka inkkareille maansa taksisin jos niillä on kunnon argumentteja. Enimmäxeen ei ole ollut. Dekonstruktio esitti viettelevän kutsun – ei, ei varsinaisesti uskontoa, vaan ideologiaa, as in communism, ajatusjärjestelmää, joka näytti selittävän kaiken, mutta ei kuitenkaan selittänyt midiä. Ennen kaikkea ei tuonut bisnistä. Tässä dekonstruktio muistuttaa hegelilaisuutta, marxilaisuutta ja freudilaisuutta, muita ideologioita, jotka tunnetaan 'resupekkojen ja juutalaisluopioiden jaanauxena.'
ellauri392.html on line 885: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
ellauri392.html on line 952: Professori Hirsch kuoli 69-vuotiaana vuonna 1999, ja hänen vaimonsa Roslyn, poika Joe ja tytär Helene jäivät henkiin.
ellauri393.html on line 158: Totuus: Julkkiksia koskevat hullut salaliittoteoriat ovat aina kiinnostavia, ja tämä teoria on myös täysin totta. Kuten monia muita vastakulttuurin hahmoja, Lennonia pidettiin uhkana: ”Sotaa vastustavat laulut, kuten ”Give Peace a Chance” eivät tehneet Lennonista Nixonin hallinnon suosikkia,” NPR raportoi vuonna 2010. ”Vuonna 1971 FBI asetti Lennon tarkkailuun, ja maahanmuuttoviranomaiset yrittivät karkottaa hänet vuotta myöhemmin.”
ellauri393.html on line 286: Saunders on Norman Rockwell luokan vässykkä. Rockwellin lehtikuvittajan ura alkoi Boy’s Life -lehdestä vuonna 1913, ja pian hänet tunnettiin ”poikakuvittajana” joka sai toimeksiantoja muiltakin kasvatuksellisilta nuortenlehdiltä, kuten St. Nicholas, American Boy ja Youth’s Companion. Jotain vähän pederastista oli siinäkin. Rockwell oli lieväshti nyrjähtänyt, Erik Eriksonin (os Salomonsen, hapajuutalainen) potilas. Celebrated as a painter of American ideals, he was actually craving male beauty. Deborah Solomon makes a clear case of him.
ellauri393.html on line 329: Vuonna 2014 elokuva tehtiin uudelleen nimellä Kidnapping, Caucasian Style!. Uusintaversiota kritisoitiin siitä, kuinka paljon se muistutti Gaidain versiota, ja sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen huonoimmista elokuvista. Samana vuonna palautettiin ikivanha venäläinen Krim Neuvostoliitolle.
ellauri393.html on line 352: seuraavat kasvot (ei tosin yhtä komeat). 42-vuotias Cambridgen yliopistosta valmistunut mongoloidi vieraan vallan agentti pidätettiin huhtikuussa 2022 tuntia sen jälkeen, kun CNN lähetti haastattelun, jossa hän sanoi, että Venäjää johtaa "murhaajien hallinto". Vuotta myöhemmin hänet tuomittiin 25 vuodeksi siperialaiseen rangaistussiirtolaan Omskin alueella, jossa hän nyt asuu rangaistussellissä, joka on vain kolme metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä, lähes 6 000 mailin päässä vaimostaan ja Yhdysvalloissa asuvista lapsista. Se on edelleen pisin Kremlin kriitikolle langetettu tuomio sitten Neuvostoliiton kaatumisen vuonna 1991. Ei kuitenkaan niin pitkä kuin Assangea odottaa Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.Yli viisi vuotta 2 x 3 metrin kokoisessa sellissä 23 tuntia vuorokaudessa eristyksissä istunut Assange tapaa pian vaimonsa Stella Assangen ja heidän lapsensa, jotka ovat tunteneet isänsä vain kaltereiden takaa, Wikileaks kirjoittaa X:ssä.
ellauri393.html on line 363: Tamara Lund oli venäläistaustainen sopraano laulajatar ja operettitähti, joka syntyi vuonna 1941 ja kuoli vuonna 2005 vatsasyöpään 64-vuotiaana. Hän opiskeli sekä Suomen Teatterikoulussa että Sibelius-Akatemiassa sekä vuoden Neuvostoliitossa nimekkäässä GITIS-teatterikoulussa ja työskenteli Suomessa muun muassa Turun kaupunginteatterissa ja Kansallisoopperassa. Mutta kuka esimerkiksi tiesi hänen seurustelustaan Taisto Tammen kanssa? Tai siitä, että hänelle tehtiin 60-luvulla abortti?
ellauri393.html on line 367: Lund syntyi vuonna 1941 turkulaisen Irja Lehdon ja venäläissyntyisen Alexander Lundin perheeseen. Isä oli paennut lapsena perheineen vallankumousta Suomeen. Isoisä Hugo Lund toimi Turussa konditoriamestarina, ja Tamaran vanhemmatkin avasivat oman leipomokonditoriansa vuonna 1950. Hassua, melkoinen sattuma: Lehto on ruåzixi Lund. Talasniementiellä on (tai oli) Luntin mökki.
ellauri393.html on line 374: He saivat pojan nimeltä Tero, jonka kanssa Tamara myöhemmin lähti Saksaan töihin. Lehdet saivat kolahduttavan uutisen, kun hän Saksassa 1974 rakastui romanialaiseen tenorilaulajaan Aleksandru Ionitâan. Yhteinen lapsi, Maria, syntyi vuonna 1983, pari vuotta ennen kuin kummankaan avioero oli selvä. He pystyivät avioitumaan vasta parin vuoden päästä. Er präsentierte sich als „ein Belcanto-Tenor von enormer Durchschlagskraft und gutem Stehvermögen“. Takuulla seisoi kykenevämmin kuin Aatoxella, olihan romani juniori.
ellauri393.html on line 407: Kaksisuuntaista mielialaa sairastava Amanda Bynes joutui viime vuonna psykiatriseen hoitoon. Iltalehti uutisoi aikaisemmin hänen sekavasta käytöksestään. Bynes löydettiin Los Angelesin kaduilta hortoilemasta ja kiljumasta alasti. Siitä mellä ei valitettavasti ole näpäystä. Ennen-jälkeen kuviin on tyytyminen.
ellauri393.html on line 479: Hojo hojo hoki Viljo Kojo. Titityy visersi Toivo Lyy. Tässä muutamia mitättömiä itäsuomalaisia. Otto Toivo Lyy (vuoteen 1930 osuvammin Mähönen; 20. huhtikuuta 1898 Joensuu – 27. heinäkuuta 1976 Naantali) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä. Pikku Myy, sarvikyy. Sanoitti 1952 olympiahymnin ja suomensi DDR:n kansallishymnin plus liudan paxuja runoelmia. Toivo oli pohjoiskarjalaisen näköinen pikkumies vaikka vanha norssi olikin. Toivo Lyy sanoitti myös Norssin marssin 1950-luvun lopulla. Sävelmän marssiin laati tunnettu säveltäjä, pianisti, urkuri ja kuoronjohtaja Taneli Kuusisto vuonna 1978 urheiluseura Turnareiden 100-vuotisjuhlaa varten.
ellauri393.html on line 636: Tuhotulvassa on Lauda niminen polakkien paikka. Olikohan sieltä päin myös itävaltalainen pahasti kolaroinut rotannäköinen Niki? Niki Lauda syntyi päivä kuukausi 1949, paikassa syntymäpaikka (Wien). Niki meni naimisiin henkilön Neiti Lauda (o.s. Knaus) kanssa vuonna 1976, 26 vuotiaana. Heillä oli 2 lasta. He erosivat vuonna 1991. Sitten Niki ja Neiti Lauda (o.s. Wetzinger) menivät naimisiin vuonna 2008, 58 vuotiaana. Heillä oli 2 lasta. Hänen ammattinsa oli ammatti. Niki kuoli vuonna 2019, 69 vuotiaana.
ellauri395.html on line 72: Paljonko polttohautaus maksaa vuonna 2023 (katso hinnat täältä)
ellauri395.html on line 333: Jeesus antoi Ilmestyskirjan ”rakkauden apostoli” Johannekselle noin vuonna 97 ja on koko Raamatun huipentuma.
ellauri395.html on line 557: Henkilöä, joka opettaa tai levittää menestysteologiaa voidaan kutsua puhekielessä mennariksi. Menestysteologian keskeisimpänä tunnusmerkkinä pidetään taloudellisen menestyksen ja ihmeparannusten korostamista. Tällä hetkellä Suomessa yksi näkyvimmin menestysteologiaa edustava seurakunta on pastoriparin Tomi ja Sanna Lehdon johtama River Church Finland, joka rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi huhtikuussa vuonna 2018. Niillä on tai oli toimisto neekereiden kuppilaa vastapäätä Mäkelänrinteessä. Siellä näytti käyvän pääasiassa vinkumatuja.
ellauri395.html on line 563: Houston ei ilmoittanut isäänsä poliisille sen jälkeen, kun Frank Houston myönsi vuonna 1999 käyttäneensä muuatta Sengstockia hyväksi Sengstockin ollessa lapsi.
ellauri395.html on line 564: Kansainvälisen megakirkon entinen johtaja on aiemmin sanonut tuntevansa aitoa surua vanhemman Houstonin Sengstockille ja muille tekemisistä, ja kuvaili isäänsä lasten sarjahyväksikäyttäjäksi. "Emme luultavasti koskaan tiedä hänen pedofiliansa laajuutta", Houston sanoi aiemmin. "Mutta en ole isäni, en tehnyt tätä rikosta. Pimitin vain isän haarustelut." Pirkon ikäinen Frank Houston kuoli vuonna 2004.
ellauri395.html on line 624: The Parantava herätys on termi, jota monet amerikkalaiset karismaatikot käyttävät viitaten kristilliseen herätysliikkeeseen , joka alkoi kesäkuussa 1946 ja jatkui 1950-luvulle asti. Healing Revival sai aikaan Latter Rain -liikkeen vuonna 1948, ja nämä kaksi liikettä olivat yhteydessä toisiinsa. Herätyksen aika vaikutti merkittävästi nykyajan karismaattiseen liikkeeseen .
ellauri395.html on line 627: Vasemmalta: Young Brown, Jack Moore, William Branham , Oral Roberts , Gordon Lindsay ; kuva otettu herätyskokouksessa Kansas Cityssä vuonna 1948. Lyhkäset evankelistat yrittävät varvistaa, mutta nothing doing.
ellauri395.html on line 631: Historioitsija (haha) David Edwin Harrell kuvailee Oral Robertsia ja William Branhamia liikkeen kahdeksi jättiläiseksi. William Branhamia, joka kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1965, pidetään laajalti herätyksen alullepanijana ja edelläkävijänä, ja Harrell kuvailee sitä liikkeen "epätodennäköiseksi johtajaksi". Roberts nousi suosituimmaksi hahmoksi ja jätti kestävimmän perinnön, mukaan lukien hänen nimeään kantavan yliopiston. Oral B hammasharjasta on erillinen paasaus. Toinen yhtä suuri lurjus on Jordan B Peterson.
ellauri395.html on line 636: Assemblies of God oli ensimmäinen, joka veti avoimesti tukensa parantavalta herätykseltä vuonna 1953. Weaver uskoi myös, että herätysevankelistien "petoksilla ja sikailulla" oli myös merkittävä rooli laskussa.
ellauri395.html on line 646: Osteen opettelee ulkoa suunnitellut huomautuksensa ennen niiden esittämistä ja kuuntelee nauhalta aiempia. Hänen saarnojaan on kritisoitu itseään palvelevina ja paljastavan Raamatun huonoa hallintaa. Osteen sanoo päättäneensä keskittyä enemmän Jumalan hyvyyteen ja hyvään elämään synnin sijaan ja että hän yrittää opettaa Raamatun periaatteita yksinkertaisella tavalla, joka korostaa rakkauden voimaa ja positiivista asennetta kuin konsaan Eski Saarinen. Kun Osteenilta kysyttiin, miksi hän ei keskity tarkemmin syntiin, paholaiseen ja helvettiin, hän sanoi: Ei minusta ole sanomaan porukoille että te joudutte helvettiin. Osteen isännöi myös Lakewoodin kirkossaan vuonna 2018 yhteistyössä räppäri Kanye Westin kanssa tapahtumaa nimeltä Sunday Service. Joku nyrjähtänyt nainen koitti ampua rynkyllä telttakokouxessa mutta turvamiehet took her down. Osteen ei avannut jalkapallostadioniaan hurrikaanin uhreille ennenkö pakon edessä. Osteen ei syrji homoja vaikka ne ovat syntisiä, ne vaan ei ole Jumalan ihan parasta tuotantoa. Osteen arveli mormonien olevan kristittyjä. Osteen arveli tukevansa Israelia. Osteen osaa teologiaa tuskin beemiinuxen edestä. Osteen opettaa että aineellisen hyödyn palkkio on Jumalan tahto kaikille hurskaille kristityille.
ellauri395.html on line 649: Kateellisen Houstonin mukaan Osteenin kirkon tulot olivat 89 miljoonaa dollaria maaliskuussa 2017 päättyneenä vuonna. Yli 90 prosenttia niistä kerättiin kirkon seuraajilta ja vain yksi prosentti sen budjetista meni hyväntekeväisyyteen. Loput 99% menee pahantekeväisyyteen.
ellauri395.html on line 1260: Siunaustoivotuksin Mirjami Ivanov (M.Th, FM) Mirjami´s current home is located at Hollywood, FL. We have lots of information about Mirjami: religious views are listed as unknown, ethnicity is Caucasian, and political affiliation is unknown. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Mirjamin ja Ivon työ Itä-Euroopassa alkoi. Alussa ”salakuljetettiin” Raamattuja. Nyt aseapua ja evankeliumia Itä-Eurooppaan. Only you may come on my knees.
ellauri395.html on line 1272: Hänen työnsä on ollut kiistanalainen, ja hän on arvostellut hänen ylenpalttista elämäntapaansa, sekä hänen kannattamistaan poliittisista ehdokkaista ja lausunnoista, jotka yhdistävät tuhkarokkorokotteet autismiin. COVID-19-pandemian alussa hän väitti, että pandemia oli päättynyt tai loppuisi pian ja että hänen seuraajansa parantuisivat viruksesta. Hän rohkaisi seuraajiaan jatkamaan lahjoittamista hänen palvelukseensa, vaikka he olisivat menettäneet työpaikkansa. Hänen ministeriönsä on saanut kiitosta ja kritiikkiä Israelin julkisesta tuesta vuosien ajan. Se toimi iskelmälaulajana ja sitten Oral B Roberz-vainaan kuskina. Hänessä on ainesta lentäjäxi, sanoi hammasharja. Osallistuttuaan Kenneth E. Haginin pastoriseminaariin Copeland ja hänen vaimonsa Gloria perustivat vuonna 1967 Kenneth Copeland Ministriesin (KCM) Fort Worthiin, Texasiin. Palvelun motto on "Jeesus on Herra".
ellauri395.html on line 1305: Copeland on kerännyt uransa aikana huomattavaa varallisuutta ja on kutsunut itseään "erittäin varakkaaksi mieheksi". Jotkin lähteet väittivät vuonna 2021 Copelandin olevan Amerikan rikkain pastori 750 miljoonan dollarin nettovarallisuudella. Köyhiltä kerätyt rahat menevät Copelandin yxityisiin suihkukoneisiin. Koronan aikana hän väitti tuhoavansa viruksen "Jumalan ruskean tuulen" avulla. Ailka paljon paalua on kerännyt myös georgialainen teleneekeri Creflo Dollari. Ministeriöt ovat USAssa verovapaita, kuha ne ei rikastuta pastoreita ylenmääräisesti. Näin ei hallituxen selvitysmiehen mukaan koskaan tapahtunut. Then Peter said, “Silver or gold I do not have, but what I do have I give you. In the name of Jesus Christ of Nazareth, get up and walk.”
ellauri395.html on line 1313: Sillä välillä Haginista tuli ökyrikas ministeriönsä presidenttinä. Hagin aloitti kiertävän palvelutyön Raamatun opettajana ja evankelistana vuonna 1949 Jeesuksen yllättävän 2. ilmestymisen jälkeen Oklahomassa. Hän liittyi Voice of Healing Revival -järjestöön Yhdysvalloissa Oral Robertsin , Gordon Lindsayn ja Ozzy Osbornin kanssa vuosina 1947-1958. 23. tammikuuta 1963 hän perusti Kenneth E. Hagin Evangelistic Associationin (nykyisin Kenneth Hagin Ministries) Garlandissa, Texasissa. Syyskuussa 1966 ministeriön toimistot siirrettiin Tulsaan, Oklahomaan, tiloihin, joita aiemmin käytti Ozzy Osborn. Hän aloitti saarnojensa myynnin kelalta kelalle nauhalla vuonna 1966. Saman vuoden marraskuussa hän opetti ensimmäistä kertaa radiossa KSKY: ssä Dallasissa. Siitä lähtien se oli pelkkää myötämäkeä.
ellauri395.html on line 1315: Haginin reumayliopisto Rhema sai Trumpilta lakipoikkeuksen syrjiä sukupuolivähemmistöjä vuonna 2016. Sen 2020-2021 opiskelijakäsikirjassa todetaan, että opiskelijoiden keskuudessa "ei sallita minkäänlaista fyysistä tai seksuaalista toimintaa/käyttäytymistä, paitsi sitä mitä Raamattu sanoo olevan sallittua miehelle ja vaimolle, joka ovat laillisesti naimisissa. Tämä sisältää, mutta ei rajoitu, homoseksuaaliset toimet, haureuden, aviorikoksen, pornografian, jalka- ja pesäpallon ja niin edelleen..."
ellauri395.html on line 1326: Ulf Ekman (s. 8. joulukuuta 1950 Göteborg, Ruotsi) on karismaattisen uskonnollisen Livets Ord -liikkeen perustaja. Koulutukseltaan hän on sekä teologian että filosofian kandidaatti. Ekman on perustanut myös Livets Ord University -opiston ja Word of Life -raamattukoulun. Uppsalassa toimivan ensimmäisen Livets Ord -seurakunnan myötä Uskon Sana -liike rantautui Ruotsiin vuonna 1983. Ekman toimi seurakunnan johtajana vuoteen 2002 asti, kunnes luovutti toimen Robert Ekhille voidakseen keskittyä kansainväliseen työhönsä. 9. maaliskuuta 2014 kirjoittamassaan kirjeessä ja saarnassaan hän ilmoitti kääntyvänsä katoliseksi. Jätti lammasseurakunnan kuin nallin kalliolle: "I'm pretty tired. I think I' m goin' home now."
ellauri396.html on line 93: Huolimatta halustaan mainostaa itseään, Peterson väittää olevansa vastahakoinen tähti. "Järkevässä maailmassa olisin jo saanut 15 minuuttia kuuluisuuttani", hän kertoi Ottawa Citizenille viime vuonna. ”Tuntuu kuin surffaisin jättimäisellä aallolla… ja se voi iskeä alas ja pyyhkiä minut pois, tai voisin ajaa sillä ja jatkaa. Kaikki nuo vaihtoehdot ovat yhtä mahdollisia." Kävi kuin Lincoln Lawyerille 2. tuotantokaudella: kusi nousi päähän.
ellauri396.html on line 95: Kaksi vuotta sitten hän oli suosittu professori Toronton yliopistossa ja kliininen psykologi, joka tarjosi itsensä kehittämiseen liittyviä harjoituksia YouTubessa. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, Maps of Meaning: The Architecture of Belief, vuonna 1999 ja esiintyi Malcolm Gladwellin bestsellerissä David ja Goliath, jossa hän puhui menestyneiden yrittäjien luonteenpiirteistä. Hänen työnsä tiukka rakkaus, ankara isä-säike on edustettuna 12:ssa elämänsäännössä, jotka ilmaisevat voimaa, kurinalaisuutta ja kunniaa. Psychology in 15 minutes.
ellauri396.html on line 124: "Erona on, että tällä henkilöllä on nimike ja ammatti, jotka antavat tietynlaisen illusorisen uskottavuuden", sanoo Cara Tierney, taiteilija ja osa-aikainen professori, joka vastusti Petersonin esiintymistä Ottawan kansallisgalleriassa viime vuonna. ”Se on erittäin teatraalinen ja hyödyntää ovelasti alustoja, jotka kukoistavat spektaakkeleista, kiistoista, pelosta ja ennakkoluuloista. Uhka ei ole niinkään se, mitä Jordan B uskoo, vaan se, kuinka ne haittaavat kriittisempiä, tietoisempia ja suoraan sanottuna mielenkiintoisempia keskusteluja.
ellauri396.html on line 215: Provinssin budjetin mukaan BC:n hallitus arvioi kuluttavansa 69,6 miljoonaa dollaria puistoihin, virkistyskohteisiin ja polkuihin tänä vuonna.
ellauri396.html on line 221: Oli julmaa, kun hallitus vei ihmisiltä mahdollisuuden päästä julkisiin puistoihin vuonna 2020, ja on kavalimpaa, että kaksi ensimmäistä kansakuntaa tekivät saman kolme vuotta myöhemmin.
ellauri396.html on line 247: Dunhamilla on pidempi historia ongelmallisista lausunnoista värillisistä ihmisistä; Häntä kuitenkin kehuttiin erityisesti lausunnoista, joita hän antoi jalkapalloilija Odor Beckham Jr.:stä osallistuttuaan Met-gaalaan vuonna 2016. Dunham oli ilmeisesti istunut Beckham Jr.:n viereen tapahtuman aikana ja sen jälkeen annetussa haastattelussa. useita väitteitä, joissa kerrotaan, kuinka hän oli enemmän kiinnostunut puhelimeestaan kuin keskustelemaan hänen kanssaan, koska hän ei pitänyt naista houkuttelevana, olettaen, että hän suhtautuu naisiin sen perusteella, haluaako hän seksiä heidän kanssaan (Williams). Ongelmana on, että Beckham Jr. ei koskaan esittänyt tällaisia väitteitä, ja Dunham yrittäessään esittää itsensä deseksualisoituneena, defeminisoituneena ja näkymätönnä esineenä hyperseksualisoi samanaikaisesti Beckham Jr.:n mustan miehen ruumiin. Roxane Gayn mukaan Dunhamin kommentit, vaikka ne olivat ehkä hyviä tarkoituksia, vaikuttivat kuitenkin "todella vahingollisiin käsityksiin mustista miehistä ja seksuaalisuudesta". Itkevästä valkoisesta tytöstä tulee tässä tapa paljastaa tietty sarja suhteita, joissa valkoiset naiset ottavat uhrin roolin ja luonnehtivat niin ongelmallisesti/kritiikittömästi jotakuta toista negatiivisesti. Tällä tavoin se käsittelee suoraan politiikkaa ja etuoikeutta olla valkoinen nainen: joku, joka on samanaikaisesti sorrettu, mutta myös sortaja. Itkevän valkoisen tytön digitaalinen troppi kertoo siis siitä, kuinka etuoikeus toimii sosiaalisten identiteettien sisällä ja kuinka etuoikeus muodostaa sarjan sosiaalisia suhteita näiden identiteettien mukaan.
ellauri396.html on line 291: ja kolme tytärtä ennen avioeroa vuonna
ellauri396.html on line 292: 2004. Vardy avioitui uudelleen vuonna 2009;
ellauri396.html on line 295: tytärtä ja teologian tohtorin tutkinto vuonna
ellauri396.html on line 341: Alfa syntyi vuonna 1977, Holy Trinity Brompton (HTB) -nimisessä Lontoolaisseurakunnassa. Vuonna 1990 Nicky Gumbel kehitti siitä kurssin kirkon ulkopuolisille henkilöille. HTB:n Alfa-tapaamisten osallistujamäärä kasvoi nopeasti satoihin osallistujiin, mikä herätti muiden kirkkojen ja seurakuntien huomion; ne kiinnostuivat tästä ihmisiä kiinnostavasta tavasta välittää evankeliumia.
ellauri398.html on line 329: kokonaan vuonna 2011, koska sitä ei voitu enää pitää
ellauri398.html on line 450: Vuonna 1973, samalla kun folkista ja soulista oli tulossa romanttisempia ja intiimimpiä, Roberta Flack julkaisi kappaleen "Killing Me Softly With His Song". Sinä vuonna olin E. Saarisen kanssa Jyrisevän kesäkoulussa Oulussa ja tutkistelin sivusilmällä Ison T:n hämmentävän mahtavia kannuja. En kuitenkasn tohtinut lähteä niitä tunnustelemaan vaikka oikein pyydettiin koska olin uskollinen Pia Pipsukalle. Miten naivia. En taaskaan naenut vaekka Naemaan päästettiin. Ois pitänyt ottaa Jee-suxesta mallia.
ellauri398.html on line 606: Isse Immu vuonna 1968
ellauri398.html on line 882: Carol Meyers huomauttaa, että tämä sana tuli julki vuonna
ellauri398.html on line 1135: vuonna 1971 ja on siitä lähtien ollut maan
ellauri399.html on line 220: Sri Daya Mata, syntynyt Rachel Faye Wright (31. tammikuuta 1914 – 30. marraskuuta 2010), oli Intian Self-Realization Fellowshipin / Yagoda Malinka Societyn (SRF/YSS) kolmas presidentti ja uskonnollinen johtaja . Hän oli SRF/YSS:n presidentti yli 55 vuotta kuolemaansa asti vuonna 2010. Itsensä tyydyttämisen stipendiaatti, vaaleanpunaisen kanootin soutaja. Faye Wright syntyi Salt Lake Cityssä Utahissa perheeseen, joka oli sidoksissa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon (LDS-kirkko). Hänen vanhempansa, Clarence Aaron Wright ja Rachel Terry Wright, polveutuivat alkuperäisistä mormonien pioneereista Salt Lake Valleyyn. Hänen isoisänsä Abraham Reister Wright Jr. oli MAP-kirkon Suolajärven tabernaakkelin arkkitehti. Talking about an apostate. Siinäpä vasta luopio!
ellauri399.html on line 222: Varhaisesta iästä lähtien hän halusi henkilökohtaisen sukupuolisuhteen Jumalaan. Kun hän oli 17-vuotias vuonna 1931, hän tapasi Yoganandan ensimmäistä kertaa Salt Lake Cityssä. Hiänen häpyhuulensa olivat turvonneet ja peittyneet siteillä kroonisen jokakuukautisen verihäiriön vuoksi. Yogananda julisti avoimesti sairauden häviävän seitsemän päivän kuluessa, ja niin se tekikin. Hän työntyi hiänen ashramiinsa Mt. Washingtonin huipulla Los Angelesissa, Kaliforniassa 19. marraskuuta sinä vuonna. Ajan myötä hiän teki luostarivalansa Yoganandan kanssa ja sai nimen Daya, jolloin hänestä tuli yksi Yoganandan ensimmäisistä luostariopetuslapsista. Daya Mata tarkoittaa sanskritin kielellä myötätuntoista äitiä.
ellauri399.html on line 224: Seuraavina vuosina hiän oppi häneltä tien sydämen elinikäisen kaipauksen täydelliseen täyttymykseen: täydelliseen rakkauteen, jumalalliseen rakkauteen – kaiken kuluttavaan rakkauteen, joka koetaan yhdessä sielumme ikuisen rakkaan kanssa. Käytännön tasolla hän auttoi Yoganandaa käyttämällä pikakirjoitusta hänen nauhamaisen puheensa nauhoittamiseen. Yoganandan ja hänen seuraajansa Rajarsi Janakkalan anakondan kuoleman jälkeen SRF:n hallitus valitsi Daya Matan SRF/YSS:n kolmanneksi presidentiksi ja henkiseksi johtajaksi vuonna 1955. Daya Mata tapasi Elvis Presleyn 1960-luvulla, ja hän ajoittain antoi hiänelle henkisiä neuvoja. 5. toukokuuta 1892 syntynyt James Jesse Lynn oli Paramahansa Yoganandan johtava oppilas ja merkittävä liikemies Kansas Cityssä, Missourin alueella. Kun hän tapasi Yoganandan vuonna 1932, hän oli itsetehty vakuutusmiljonääri, ja hän jätti myöhemmin yhteensä noin kuuden miljoonan dollarin suuruisen lahjoituksen Yoganandan järjestölle Self-Realization Fellowship (SRF). Kaikexi onnexi hän kuoli 3v myöhemmin annettuaan liikkeelle kaikkensa. Kaikki Anakondan opetuslapset olivat joko miljonäärejä tai naisia, tai molempia. En saarnaa minkään periaatteen tähden, vaan ainoastaan ansaitaxeni (ja päästäxeni hilloviivalle: tytön joka kaupungista ezin) - ja se riittää asiaxeni!
ellauri401.html on line 72: Vuosina 1614–1617 julkaistiin kolme nimetöntä manifestia ensin Saksassa ja pian sen jälkeen koko Euroopassa: Fama Fraternitatis RC ( RC:n veljeyden maine , 1614), Confessio Fraternitatis ( RC:n veljeyden tunnustus) , 1615), ja Christian Rosicrossin kemialliset häät vuonna 1459 (1617).
ellauri401.html on line 87: Heindel lähti kotoa kuusitoistavuotiaana opiskelemaan insinöörityötä Glasgow'n telakoilla Skotlannissa. Kauppahöyrylaivan pääinsinöörinä hän matkusti paljon ja huomasi lopulta työskentelevänsä yhdessä Amerikan ja Euroopan välillä liikennöivän Cunard Linen suurista matkustajahöyrylaivoista. Vuodesta 1895 vuoteen 1901 hän oli konsultti-insinööri New Yorkissa. Tänä aikana hän meni naimisiin ja sai pojan ja kaksi tytärtä. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 1905.
ellauri401.html on line 89: Vuonna 1903 Max Heindel muutti Los Angelesiin, Kaliforniaan , etsimään työtä. Osallistuttuaan teosofi CW Leadbeaterin luennoille hän liittyi Los Angelesin teosofiseen yhdistykseen , jonka varapuheenjohtajaksi hänestä tuli vuosina 1904 ja 1905. Hänestä tuli myös kasvissyöjä ja hän aloitti astrologian opiskelun , joka hänen mielestään antoi hänelle avaimen. ihmisen sisäisen luonteen mysteerien avaamiseen. Hän tapasi tulevan vaimonsa Augusta Fossin tähän aikaan. Ylityö ja puute toivat hänelle kuitenkin vakavia sydänongelmia vuonna 1905, ja hän makasi kuukausia kuolla. Toipuessaan hän sanoi olevansa enemmän tietoinen ihmiskunnan tarpeista. Hän sanoi viettäneensä suuren osan ajasta tämän sairauden aikana poissa kehostaan , tietoisesti työskennellen ja etsien totuutta sellaisena kuin hän saattaa löytää sen näkymättömillä tasoilla.
ellauri401.html on line 95: Heindel palasi Amerikkaan kesällä 1908, missä hän alkoi heti muotoilla ruusuristiläisiä opetuksia, länsimaisia viisausoppeja, jotka hän oli saanut vanhemmilta veljiltä ja jotka julkaistiin kirjana nimeltä The Rosicrucian Cosmo-Conception vuonna 1909. Se on lähdeteos kristillisen mystiikan käytännössä ja okkulttisessa oppikirjallisuudessa , joka sisältää esoteerisen kristinuskon perusteet ruusuristilaiselta näkökulmalta. Cosmo sisältää kattavan hahmotelman ihmisen ja maailmankaikkeuden evoluutioprosesseista ja korreloi hänen aikansa tieteen uskonnon kanssa . Osa I on tutkielma näkyvästä ja näkymättömästä maailmasta, ihmisestä ja evoluution menetelmästä, uudestisyntymisestä sekä syyn ja seurauksen laista . Osa II käsittelee evoluutiosuunnitelmaa yleensä ja aurinkokunnan ja maapallon kehitystä erityisesti. Osa III käsittelee Kristusta ja Hänen tehtäväänsä, ihmisen tulevaa kehitystä ja vihkimystä, esoteerista koulutusta ja turvallista tapaa hankkia ensikäden tietoa. Ensimmäinen painos painettiin vuonna 1909, ja se ei ole juurikaan muuttunut sen jälkeen.
ellauri401.html on line 101: Vuodesta 1909 vuoteen 1919 Max Heindel, kärsien vakavasta sydänsairaudesta ja epäsuotuisasta taloudellisesta tilanteesta, mutta lannistumattomalla tahdolla ja suurella energialla, pystyi suorittamaan suuren työn Ruusuristin veljien hyväksi. Vaimonsa Augusta Fossin avulla, tuella ja inspiraatiolla, jonka kanssa hän avioitui elokuussa 1910, hän piti onnistuneita opetusluentoja; hän lähetti kirjeenvaihtotunteja opiskelijoille, jotka muodostivat ryhmiä monissa suuremmissa kaupungeissa; hän kirjoitti kirjoja, jotka käännetään monille kielille kaikkialla maailmassa; hän perusti The Rosicrucian Fellowshipin vuonna 1909/11 Mount Ecclesiaan , Oceansideen (Kalifornia); hän julkaisi kristillisen esoteerisen lehden Rays from the Rose Cross vuonna 1913 ja ennen kaikkea hän käynnisti Fellowship's Spiritual Healing -nettipalvelun.
ellauri401.html on line 112: Antroposofia – Rudolf Steinerin vuonna 1912 Saksassa perustama henkinen ja pseudotieteellinen filosofia
ellauri401.html on line 230: Pekka sai käsiinsä myös ryssänamerikkalaisen ämmän H. P. Blavatskyn (1831–1891) Teosofian avaimen vuonna 1890 julkaistun ruotsinkielisen käännöksen Nyckeln till teosofien (kz. mm. albumia 142. ”Luonnollista oli, että minä ensin ahmimalla ahmin, sitten tarkasti luin ja vihdoin uudestaan ja uudestaan luin näitä harvoja kirjoja.” Timeo hominem unius libri. Pekka haki yliopiston kirjastosta kaikki mystiikkaa, teosofiaa ja okkultismia käsittelevät kirjat, mitä oli saatavissa. Hän perehtyi tarkoin eri aikojen viisauteen ja luki Platonia, Jakob Böhmeä, Giordano Brunoa, Paracelsusta, Agrippa von Nettesheimia, Mestari Eckhartia, Johannes Tauleria, Heinrich Susoa, tärisevää Swedenborgia ynnä muuta. Papus’n (Gérard Encausse) kirjojen kautta Pekka tutustui länsimaalaiseen salatieteeseen. ”Hänen teoksensa osoittivat tavatonta oppineisuutta, aineeseensa perehtyneisyyttä ja gallialaista selväjärkisyyttä."
ellauri401.html on line 249: Pekka ei ollut yksin teosofiansa kanssa, sillä Suomessa oli 1895 nelisenkymmentä Teosofisen Seuran (T. S.) hörhöä. Samana vuonna ilmestyi myös Carl Robert Sederholmin teos Teosofia eli sorsan uskonto (Teosofi eller andens religion) – ehkä ensimmäinen Suomessa julkaistu teosofiaa käsittelevä teos, sillä varauksella tosin, että jo hänen aiemmatkin teoksensa olivat samanlaisia hengentuotteita.
ellauri401.html on line 270: asiassa on kuusi. Tolstoi luki toisen ja kolmannen antiteesin toiseksi käskyksi. Ervast tiivisti vuonna 1896
ellauri401.html on line 379: Vuonna 1901 Kurikka auttoi perustamaan yhteistyöperiaatteisiin pohjautuvan Sointulan, utopistisen saarisiirtokunnan Malcolm Islandille, Brittiläiseen Kolumbiaan. Sointula hajosi utopistisenta siirtomaanta vuonna 1905 Kurikan ahkeran ristiinsuihkinnan, taloudellisten vaikeuksien ja tuhoisan tulipalon vuoksi, mutta jatkoi riitaisana kalastus- ja hakkuuyhteisönä. Kurikka oli yrittänyt perustaa utopistisia yhteisöjä Queenslandin Chillagoeen Australiaan ja toisaalle Kanadaan ennen Sointulaa. Väinö Voionmaan mielestä Kurikka oli säälittävä häviäjä, kolmen maanosan tunari.
ellauri401.html on line 406: Ervast adoptoi vuonna 1909 kolmetoistavuotiaan Jaakko Liukkosen. Poika oli Hankasalmelta kotoisin. Vanhemmat olivat kuolleet. Jaakon täti sairaanhoitajatar Elina Rutanen otti kaikki kolme lasta, Elinan, Eevan ja Jaakon luokseen. Hän pani Jaakon ensin maalarin oppiin Gummerukselle ja sitten Ateneumiin. Mutta poika ei mennytkään Ateneumiin vaan maalarin verstaaseen, missä hän maalasi toisten poikien varastamat potkukelkat. Se saatiin tietää, ja poika määrättiin piiskattavaksi Raastuvan rappusilla. Auttaakseen poikaa Ervast otti hänet läheiseen huvilaan postipojaksi. Pekan silmiä ei välttänyt 1:kään lapsi lootusasennossa. Ervast oli esimerkillisen ahkera työmies. Hän nousi työhän aamuisin viimeistään kello 7. Iltapäivällä hän sitten piti vapaata ja "jutteli" aataminasuisten poikien ja muidenkin ihmisten kanssa. Pojat käyttivät Tonttulassa väinönpukuja mutteivät sentään kadulla.
ellauri401.html on line 469: Ennen Ruusu-Ristin perustamista Ervasti kieron tamperelaisen Heikki Peltolan avulla taktikoizi Tietäjä Oy:n osakekannan izelleen. Prinssieversti ei pitänyt kansanvallasta. Ervast kirjoitti vuonna 1918 T. S:n jäsenlehdessä ajatuksiaan ylisihteeriydestä sanoen mm. seuraavaa: Tahtoisin olla kuin hallitsija, joka ympäröi itseään ministereillä osaksi heiltä neuvoa kysyäkseen, osaksi luovuttaakseen heille toimeenpanovallan ja juoksevien asioiden hoidon. Tahtoisin olla kuin hallitsija, jonka veto painaa yhtä paljon vaa’assa kuin kokonaisen vuosikokouksen päätös ja joka ylhäisyydessään on vapautettu kaikesta käytännöllisestä hommasta paitsi asiapapereiden allekirjoittamisesta. Tahtoisin hallitsijan tapaan korkeimman päätösvallan myöskin aineellisten varojen käyttämisestä. Pekkadiktatuurin kannalla olivat mm. Hilda ja Aapo Pihlajamäki, Kyllikki Ignatius, Erkki Melartin, Oskar Merikanto, Viktor Heikel, Aino Kajanus-Mangström, Dagmar Parmas-Saarnio ja Eino Leino. ma edellyttää.5 Väinö Valvanne ei osallistunut keskusteluun. Hän menehtyi keuhkotautiin 8.3.1919 vain 31 vuoden ikäisenä.
ellauri401.html on line 517: Ruusu-Ristin looshityö järjestettiin tälläselle vapaamuuraripohjalle vuonna 1926. Ruusuristityö yhdistettiin vapaamuurariuteen 22. toukokuuta. Areopagi 12:sta tehtiin yxin tein Ruusu-Risti-vapaamuurareita, ja Ervast vihittiin sen ensimmäiseksi suurmestariksi. Seremoniat auttoivat tekemään kokoontumisista rauhan hetkiä, jolloin katseet ajatukset kääntyvät toisiin asioihin kuin arkiryskeeseen. Vähän kuin Pafos-seminaarit.
ellauri401.html on line 542: Panssarilaiva Ilmarinen oli Suomen laivaston vuonna 1931 vesillelaskettu rannikkopanssarilaiva, joka upposi 13. syyskuuta 1941 Utön edustalla osuttuaan merimiinaan. Aluksen upotessa 271 merisotamiestä hukkui.
ellauri401.html on line 634: Yrityksestä eivät ottaneet vastuuta muut mestarit kuin Kuthumi ja Morya. Muut varovaisina olivat asettuneet odottavalle kannalle toivoen ja nähden, että seuraavalla vuosisadalla voitaisiin ehkä ryhtyä johonkin, vaikka lämmittämään palloa. Ervast kertoi vähän Paavalin historiasta ja mukanaolosta Stefanuksen kivittämisessä sekä Paavalin kristityksi tulosta, miten hän sai Damaskoksen tiellä kokeilla Jumalan Poikaa, jonka ihan täytyy nuohota joka ihmisen "sydämessä". Ja apostolina ja kirkon perustajana Paavali tuli tuon ihmeellisen veljeskunnan jäseneksi. Hän kuoli Paavalina, ja hän syntyi jälleen ja on sen jälkeen useampia kertoja muuttanut nimeä ja vaatteita. Hänellä ei ole enää sitä nimeä, mutta hän on se sama henkiolento ja on yhä innostunut kristinuskosta. Paavali on Jeesuksen suuri auttaja ja koittaa tehdä mitä voi kristinuskon hyväksi. Ja hän on katsellut teosofista liikettä. Hän ei ole liittynyt edestakaiseen liikkeeseen niin kuin ne kaksi muuta mestaria. Paavali, joka oli monta kertaa yrittänyt nuohota puhtaaxi kristinuskoa, oli vähän epäilevällä kannalla. Mutta juuri täällä Euroopassa ajattelivat hyvin monet mestarit, että he voisivat ehkä ryhtyä jotain tekemään. Ja nämä toiset, Paavali niiden joukossa, siis vuonna 1925 alkoivat nuohota kristikuntaa puhtaaxi. Esimerkkejä oli jo nähty, ja tullaan näkemään, että kristikunta kyllä vielä tulee suurella voimalla mehukkaasti muslimeihin takaapäin.
ellauri402.html on line 139: käytäntöä vuonna 1910, niin saatiin mukaan lisää nakukuvia. Käytettynä tarot-korttien
ellauri402.html on line 163: ensimmäisen kerran vuonna 1909. Se perustuu akateemisen
ellauri402.html on line 191: Moina Mathers, syntynyt Mina Bergson (28. helmikuuta 1865 – 25. heinäkuuta 1928), oli taiteilija ja okkultisti 1900-luvun vaihteessa. Hän oli ranskalaisen filosofin Henri Bergsonin sisar, ensimmäinen juutalaissyntyinen mies, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1927. Hänet tunnetaan kuitenkin enemmän avioliitostaan englantilaisen okkultistin Samuel Liddell MacGregor Mathersin kanssa. yksi Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön perustajista ja hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1918 seuraajajärjestön johtajana, nimeltään Ruusuristilainen Alpha et Omega.
ellauri402.html on line 196: Moina, tuolloin nimeltään Mina tai Minna, syntyi Genevessä Sveitsissä vaikutusvaltaiseen puolalais-juutalaiseen perheeseen isän puolelta ja englantilaisesta ja irlantilaisesta äidin puolelta. Hän muutti Pariisiin, kun hän oli kaksivuotias. Hänen isänsä Michel Bergson saavutti musiikillista menestystä säveltäessään oopperoita Louisa de Montfort ja Salvator Rosa. Hän oli kotoisin Varsovasta ja kuului vaikutusvaltaiseen Bereksohn-perheeseen. Moina Mathersin isoisä Jacob Levison (s. n. 1799) oli kirurgi ja hammaslääkäri. Hänen isoäitinsä oli Katherine Levison, syntynyt Lontoossa v. 1800. Hänen äitinsä täti oli Minna Preuss, syntynyt Hullissa, Yorkshiressa, vuonna 1835, ja hänen äitinsä Kate, os Levison, syntyi myös Yorkshiressa. Hänen vanhin veljensä, myöhemmin Nobel-palkinnon voittaja Henri Bergson, 1859–1941, liittyi College of Francen tiedekuntaan ja tunnetaan parhaiten filosofisen teoksen Creative Evolution kirjoittajasta. Hän oli myös British Society for Psychical Researchin puheenjohtaja.
ellauri402.html on line 198: Moina oli lahjakas taiteilija ja liittyi Slade School of Artiin 15-vuotiaana. The Slade tunnettiin nuorten naisten rohkaisemisesta taiteeseen 1800-luvun vaihteessa. Moinalle myönnettiin stipendi ja neljä ansiotodistusta koulun piirtämisestä. Hän ystävystyi Beatrice Offorin kanssa, jonka kanssa hän jakoi studion. Sladessa vuonna 1882 Moina tapasi myös tulevan ystävänsä Annie Hornimanin, teeprinsessan, josta tuli Mathersien, kamppailevan taiteilijan ja okkultistin, merkittävä taloudellinen sponsori, joka tuki Golden Dawnin hermeettistä ritarikuntaa. Hornimannin teetä juomalla mekin tietämättämme tuimme näitä hörhöjä. Ja mitä saimme siitä? Virzakiviä!
ellauri402.html on line 200: Moina tapasi miehensä Samuel Liddell MacGregor Mathersin vuonna 1887 opiskellessaan British Museumissa, jossa Samuel oli usein suojelija. Vuotta myöhemmin hänen tuleva aviomiehensä perusti Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön, yhden läntisen mysteeriperinteen vaikutusvaltaisimmista organisaatioista. Moina oli tämän ritarikunnan ensimmäinen vihitty maaliskuussa 1888. Hänen valitsemansa motto Kultaisessa Aamunkoitteessa oli Vestigia Nulla Retrorsum, mikä tarkoittaa "Jäljet pelottavat". Vuotta myöhemmin vuonna 1890 hän meni naimisiin SL Mathersin kanssa ja Mina Bergsonista tuli Moina Mathers. Heidän okkulttisessa kumppanuudessaan hänen miestään kuvailtiin "henkien herättäjäksi" ja Moinaa selvänäkijäksi "näkijäksi", joka usein kuvasi taiteilijana sitä, mitä hänen miehensä "herätti". Maaliskuussa 1899 he suorittivat egyptiläisen jumalattaren Isisin riitit Pariisin Théâtre La Bodinièren lavalla.
ellauri402.html on line 202: Vuonna 1918, kun hänen miehensä kuoli, Moina kekkasi Alpha et Omega -järjestön, Golden Dawnin seuraajajärjestön, ruveten sen Imperatrixiksi. Hän kuoli vuonna 1928 Lontoossa. Ei siitä sen enempää.
ellauri402.html on line 244: kymmenen vuoden ajan hänen kuolemaansa asti vuonna 1954.
ellauri402.html on line 297: The Golden Dawn, kirjoittaja Israel Regardie; ilmestyi vuonna 1937. Kirja on jaettu useisiin perusosiin. Ensin ovat tietoluennot, jotka kuvaavat Kabalan perusopetusta, symboliikkaa, meditaatiota, geomantiaa jne. Tämän jälkeen tulevat Ulomman Järjestyksen rituaalit, jotka koostuvat viidestä vihkimisrituaalista Kultaisen Aamunkoiton asteisiin. Seuraava osa kattaa sisäisen järjestyksen rituaalit, mukaan lukien kaksi vihkimisrituaalia ja päiväntasausseremoniat.
ellauri402.html on line 299: Tohtori Paul Foster Casen vuonna 1922 perustama Builders of the Adytum on mysteerikoulu ja koulutustilaus, joka perustuu Western Mystery -perinteeseen. BOTA:n jäsenet saavat viikoittain oppitunteja Tarotista, Qabalahista, Gematriasta, Astrologiasta, Alkemiasta ja muista vastaavista tieteenaloista. BOTA on Golden
ellauri402.html on line 341: suunnitellun tarot-pakan noin vuonna 1789. Sen
ellauri402.html on line 406: Dracula on mainittu paasauxissa passim, muttei "Bram" Stokeria. Stoker vieraili Englannin rannikkokaupungissa Whitbyssä vuonna 1890, ja tämän vierailun sanottiin saaneen inspiraation Draculalle, joka yöpyi guesthousessa West Cliffissä osoitteessa 6 Royal Crescent ja teki tutkimustaan julkisessa kirjastossa osoitteessa 7 Pier Road (nyt Laiturilla Fish and Chips). Kreivi Dracula tulee maihin Whitbyssä ja juoksee mustan koiran muodossa 199 porrasta St Mary's Churchin hautausmaalle Whitby Abbeyn raunioiden varjossa.
ellauri402.html on line 408: Stoker aloitti romaanien kirjoittamisen työskennellessään Irvingin managerina sekä Lontoon Lyceum Theatren sihteerinä ja johtajana, alkaen Käärmeen passista (The Snake's Pass) vuonna 1890 ja Draculasta vuonna 1897. Tänä aikana hän oli osa The Daily Telegraphin kirjallista henkilökuntaa vuonna 1997 Lontoossa, ja hän kirjoitti muuta fiktiota, mukaan lukien kauhuromaanit Kammoittava kreivi (Dracula), suom 1952, Käärinliinan leidi (The Lady of the Shroud 1909) ja Valkoisen madon luola (The Lair of the White Worm 1911).
ellauri402.html on line 412: Hän julkaisi henkilökohtaiset muistelmansa Henry Irvingistä vuonna 1906 Irvingin kuoleman jälkeen, joka osoittautui menestykseksi ja johti tuotantoja Prince of Wales -teatterissa. Ennen Draculan kirjoittamista Stoker tapasi Ármin Vámbéryn, unkarilais-juutalaisen kirjailijan ja matkailijan (syntynyt Szent-Györgyssä, Unkarin kuningaskunnassa, nyt Svätý Jurissa, Slovakiassa). Dracula syntyi todennäköisesti Vámbéryn synkistä tarinoista Karpaattien vuoristosta. Harry Ludlam ehdotti vuoden 1962 elämäkertassaan Stokerista, että Budapestin yliopiston professori Ármin Vámbéry toimitti Stokerille tietoja Vlad Drăculeasta, joka tunnetaan yleisesti nimellä Vlad Paaluttaja.
ellauri402.html on line 419: Vlad ei ollut kovin pitkä, mutta hyvin jäykkä ja vahva, ulkonäöltään kylmä ja kauhea, vahva ja kalteva nenä, turvonneet sieraimet, ohuet ja punertavat kasvot, joissa hyvin pitkät silmäripset kehystivät suuria, avoimia vihreitä silmiä; tuuheat mustat kulmakarvat saivat ne näyttämään uhkaavilta. Hänen kasvonsa ja leukansa olivat ajeltuja, mutta viiksiä varten. Turvonneet temppelit lisäsivät hänen päänsä kokoa. Hänen päänsä yhteydessä oli härän kaula, josta mustat kiharat lukot riippuivat hänen leveähartiisessa persoonassa. Saxikäsi Vlad ryösti saxikylät ja vei vangitut ihmiset Vallakiaan, missä hän pani heidät paaluun (mikä inspiroi hänen sukunimeään ). Rauha palautettiin vuonna 1460. Helmikuussa 1462 hän hyökkäsi ottomaanien alueelle ja surmasi kymmeniä tuhansia turkkilaisia ja muslimibulgarialaisia.
ellauri402.html on line 431: Teini-ikäisenä Smith, lempinimeltään "Pixie", kävi taidekoulua New Yorkissa Pratt Institutessa. Kun hänen äitinsä kuoli vuonna 1896, Smith jätti Prattin valmistumatta liittyäkseen matkustavaan teatteriryhmään ja johtaakseen trubaduurin paimentolaiselämää. Lavatyöskentelyn lisäksi Smith sai mainetta taitavana puku- ja lavastussuunnittelijana. 1900-luvun alussa tämä oli epätavallinen ammatti nuorelle, naimattomalle naiselle. Hän oli myös aktiivinen naisten äänioikeusliikkeessä edellisen vuosisadan vaihteessa.
ellauri402.html on line 668: Edward Albee syntyi vuonna 1928. Hänen biologinen isänsä jätti äitinsä Louise Harveyn, ja hänet annettiin adoptoitavaksi kaksi viikkoa myöhemmin ja vietiin Larchmontiin, New Yorkiin, missä hän varttui tälläsexi villapaitaressuxi.
ellauri402.html on line 705: Kuka pelkää Virginia Woolfia? voitti sekä vuoden 1963 Tony-palkinnon parhaasta näytelmästä että 1962–1963 New York Drama Critics´ Circle -palkinnon parhaasta näytelmästä. Se herätetään usein uudelleen henkiin modernilla näyttämöllä. Elokuvasovitus julkaistiin vuonna 1966, sen on kirjoittanut Ernest Lehman, ohjannut Mike Nichols ja pääosissa Richard Burton, Elizabeth Taylor, George Segal ja Sandy Dennis. Noista komeljanttareista en maxaisi puolta palanutta puupenniä. Joka iikka ällöjä.
ellauri403.html on line 43: Nyt alkaa tapahtua! Ennätysbudjetti. Naton ennusteen mukaan 23 jäsenmaata 32:sta täyttää tänä vuonna puolustusmenotavoitteensa. Koko liiton puolustusmenojen odotetaan olevan 1,2 biljardin dollarin luokkaa. Vaasan kirkko ei anna enää pitää sateenkaarimessuja. ”Olen linjannut, että työntekijät voivat olla edelleen mukana ruotsalaisen seurakunnan sateenkaarimessussa huolehtien kuitenkin siitä, että heidän työmääränsä pysyy kohtuullisena. Kirkkoherrana vastaan seurakunnan jumalanpalveluselämästä. Pysyttäydyn samassa linjassa edeltäjäni kanssa myös siinä, että messuissa tulee noudattaa kirkkovuoden mukaisia liturgisia värejä”, Peltola toteaa. Ovet sulkeutuvat läiskähtäen, pyssyt sojottavat kurkistusaukoista. Nyt on tosi kyseessä, piru merrassa. Nää on meidän maita. Minä sen oravan myrkytin.
ellauri403.html on line 87: Daavid istuu paalupaikalla ja soittaa psalteria ja harppua ja laulaa hallelujaa. Vaikka sekin teki paljon syntiä, fornikoi Uurian vaimoa ja nuohosi Joonatanin peräaukkoa. Muttei viitenä viimeisenä vuonna, jolloin sitä lämmitteli Abishag, sillä sillä ei enää seisonut! Ei vaikka Abi kuinka vemputti. Bugger it. Can't shag you now Abi, sori siitä.
ellauri403.html on line 184: Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joista tunnetuin on Erlenkönig joka voitti Prix Goncourtin vuonna 1970, teoksia nuorille, mukaan lukien Perjantai tai villi elämä, ja esseitä, mukaan lukien Journal extime. Miinusta siitä että se oli Deleuzen kaveri.
ellauri403.html on line 220: Amerikan Psyko (engl. American Psycho) on Bret Easton Ellisin vuonna 1991 kirjoittama romaani. Kirja on ensimmäisessä persoonassa kirjoitettu fiktiivinen tarina rikkaasta newyorkilaisesta nuorukaisesta, joka päivisin viettää laatuaikaa New Yorkin yläluokkaan kuuluvien ystäviensä seurassa ja öisin ruokkii pakkomielteistä tahtoaan tappaa ihmisiä.
ellauri403.html on line 226: Amerikan psyko (engl. American Psycho) on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Mary Harronin ohjaama yhdysvaltalainen psykologinen jännityselokuva ja satiirinen kuvaus 1980-luvusta.
ellauri403.html on line 265: Venäjän Ukrainaa vastaan vuonna 2022 tekemästä hyökkäyksestä lähtien jotkut historioitsijat ja politologit ovat kuvanneet putinismia fasistiseksi. Vertailevan fasismitutkimuksen äänet ovat toistaiseksi hylänneet tällaisen arvion, koska vaikka Putinin hallinto oli ultranationalistinen, se oli toisin kuin fasismi taantumuksellinen eikä vallankumouksellinen ja sen sijaan vertaisi Putinin Venäjää imperialistisiin itsevaltioihin, kuten Nikolai I:n johtamaan Venäjän keisarikuntaan tai Japanin valtakunta toisen maailmansodan aikana. Venäjän Ukrainaa vastaan käydyn hyökkäyssodan yhteydessä vuonna 2022 alettiin sanaa rasismi käyttää julkisuudessa.
ellauri403.html on line 309: Laqueur kiehtoi Venäjää pienestä pitäen. Murrettuaan jalkansa Hasorean pesuhuoneessa vuonna 1942 hän oppi venäjän kieltä entiseltä opettajalta jopa kahdeksan tuntia päivässä. Venäjän juutalaiset opettivat hänelle lauluja ja kirouksia. Kolmekymppisenä Laqueur vieraili Neuvostoliitossa ensimmäistä kertaa ja on (oli) matkustanut maahan sen jälkeen lähes joka vuosi, olipa kyse sitten esimerkiksi yksityisistä syistä, vieraillakseen edesmenneen vaimonsa Naomin perheen luona Kaukasuksella tai ammatillisista syistä propagandistina. Laqueurin läpyskän nimi muutettiin Neuvostoliiton kulttuurista Neuvostoliiton tutkimukseksi ja lopulta nimettiin vain Surveyksi.
ellauri403.html on line 321: Anne Applebaum diagnosoi vuonna 2013, että liberaalit ja kapitalistiset elementit, kuten pörssin ja pankkien olemassaolo Putinin alaisuudessa, olivat aina vain näennäisiä ja pinnallisia Putinilla ei ollut kiinnostusta perustuslailliseen valtioon ja todelliseen yrittäjyyteen. Venäjä ei muistuta markkinataloutta, vaan on Saudi-Arabian kaltainen feodaalinen raaka-ainevaltio. Feodaalista vallankäyttöä ei uhkaa länsimainen turvallisuuspolitiikka tai edes sotilaalliset hyökkäykset, vaan länsimaisen "demokratian" retoriikka, joka uhkaa autokratioita maailmanlaajuisesti houkuttelevuudella rahanahneen kansanosan kannalta.
ellauri403.html on line 322: Anne Elizabeth Applebaum (s. 25. heinäkuuta 1964 Washington, D.C.) on amerikkalais-puolalainen toimittaja, kolumnisti ja historioitsija. Hänen työnsä Itä-Euroopan lähihistoriasta on saanut useita palkintoja. Hän saa Saksan kirjakaupan rauhanpalkinnon vuonna 2024. Anne Applebaum on (tietysti) kotoisin amerikkalaisesta juutalaisesta perheestä, jonka hän kuvailee kuuluvan uudisjuutalaisuuteen.
ellauri403.html on line 327: Ivan Iljin tuli Moskovasta kotoisin olevasta aristokraattisesta perheestä, joka juontaa juurensa Rurikid- dynastiaan. Hänen isänsä Aleksanteri Ivanovitš Iljin (1851–1925) syntyi ja kasvoi Kremlin suuressa palatsissa, kun Iljinin isoisä Ivan Ivanovitš Iljin (1799–1865) toimi palatsin komentajana. Lopulta hänet kuitenkin karkotettiin Venäjältä vuonna 1922 yhdessä 160 muun "Filosofien laivan" intellektuellin kanssa. Hänestä tuli yksi tärkeimmistä valkoisen liikkeen ideologeista ulkomailla. Hänen mukaansa Venäjä ei ole "keinotekoisesti valmistettu mekanismi", vaan "historiallisesti kasvanut ja kulttuurisesti perusteltu organismi". Siksi on mahdotonta "hakata" tätä Venäjän kansallista organismia aiheuttamatta sen kärsimistä tai tuhoutumista. Hän väsäsi väitöskirjan Hegelistä, ja pelkäsi individualismin ihannetta, oli järkyttynyt nähdessään vapaan elämäntavan nousun ja oli vakuuttunut, että Venäjää uhkasi "seksuaalisen perversion" leviäminen. Hän luki myös Freudin ja tuli
ellauri403.html on line 328: kieroutuneeseen näkemykseen, että yksilöllisyyden, seksuaalisuuden ja hedonismin tukahduttaminen oli hyvän yhteiskunnan hopealuodi. Kirjoituksissaan maanpaossa 1920- ja 1950-luvuilla Iljin vetosi pakkomielteisesti "isänmaan" "uudestisyntymiseen". Hänelle Venäjä oli "Jumala, isänmaa ja kansallinen вождь" (vozhd, voždʹ), mikä tarkoittaa jotain (kirjaimellisesti) johtajaa, (kuvaannollisesti) suvereenia, tsaaria; joka ei ole vain henkilö, vaan valtiovallan ruumiillistuma, "ainoa", joka myös seisoo valtion mätäneen koneiston yläpuolella. Hän hylkäsi demokratian ja päätökset vaaleilla tai äänestyksellä. Etenkin Venäjälle, koska "demokratia", "liberaalisuus" tai "vapaus" eivät sopineet Venäjälle ja sen "euraasialaiseen identiteettiin". Kansakunta kuvitellaan orgaaniseksi yhtenäisyydeksi. Venäjä on oma sivilisaationsa, sekoitus kristillis- bysanttilaista kulttuuria ja mongolialais -aasialaista elämäntapaa. 1920- ja 1930-luvuilla Iljin ihaili Hitleriä ja Mussolinia ja fasistista ajatusta "isänmaallisen mielivaltaisuuden pelastavana liialluksena". ”Imperialistinen länsi tulee käyttämään väärää vapauslupausta viedäkseen Venäjältä maita: Baltian, Kaukasuksen, Keski-Aasian ja ennen kaikkea Ukrainan.“ Iljinillä oli todellinen viha tätä kohtaan: Ukraina oli suurin maanpetoksen ja separatismin vaara, ja se oli olemassa itsenäisenä alueena vain juonittelun ja juonittelun vuoksi. Sveitsissä maanpaossa vuonna 1954 kuollut Iljin unohdettiin pitkäksi aikaa. Vladimir Putin löysi hänet etsiessään älyllisiä perusteluja uudelle kansalliselle ajatukselleen ja on sittemmin levittänyt Iljinin ajatuksia ja lainaa häntä pakkomielteisesti lähes kaikissa puheissaan. Iljinin jäännökset palautettiin Venäjälle ja Putin asetti kukkia hänen haudalleen. Vuonna 2005, Viktor Vekselbergin vexelien rahoittamana, hänen ruumiinsa kaivettiin ja haudattiin Donskoyn luostariin, jossa makaavat myös Pushkin ja Solženitsyn Putinin läsnäollessa.
ellauri403.html on line 378: Hänestä tuli ensin tuttu nimi Ukrainassa, kun hän osallistui "Dancing with the Stars" -formaatin ukrainalaiseen versioon vuonna 2006. Hänen kommunikointityylinsä käyttää laajasti sosiaalista mediaa, erityisesti heimoveli Silberfischin Instagramia. Zelensky lupasi presidentinvaalikampanjansa aikana lopettaa Ukrainan pitkittyneen konfliktin Venäjän kanssa ja hän on yrittänyt käydä vuoropuhelua Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Se verran niistä lupauxista. Nyze kulkee laukkuryssänä länkkäreissä pyytämässä pitkän matkan aseita.
ellauri403.html on line 384: Hänen isoisänsä Semyon Zelenskyy palveli jalkaväkenä ja saavutti puna-armeijan everstiarvon (57. gvardin moottorikivääridivisioonassa) toisen maailmansodan aikana. Volodymyrin mukaan saxalaiset tappoivat Simon vanhemmat sodan aikana. Kun Volodymyr Zelensky voitti vaalinsa vuonna 2019, se merkitsi sitä, että ensimmäistä kertaa Ukrainan historiassa maassa oli presidentti ja pääministeri Volodymyr Groysman, jotka olivat sekä juutalaisia että kertoivat avoimesti juutalaistaustastaan.
ellauri403.html on line 388: Volodjan joukkue Kvartal 95 voitti komediakilpailun vuonna 1997. He viettivät paljon aikaa Moskovassa ja kiersivät jatkuvasti post-Neuvostoliiton maissa. Vuonna 2008 hän näytteli elokuvassa Love in the Big City ja sen jatko-osassa Rakkaus kolera-aikaan 2. Zelenskyy jatkoi elokuvauraansa elokuvalla Office Romance. Hän äänitti Paddington Bearin äänen Paddingtonin (2014) ja Paddington 2:n (2017) ukrainalaisissa jälkiäänityksissä.
ellauri403.html on line 399: Hän luonnehtii itseään antistablishment- ja korruptionvastaiseksi henkilöksi , vaikka häntä ei lännessä ole yleisesti kuvailtu populistiksi. Kampanjan aikana hän vilahteli ulahteli somessa ja vältteli toimittajia. Kampanjan aikana huolestuttiin hänen yhteyksistään oligarkki Ihor Kolomoyskyihin, miljardööriliikemieheen, joka oli saanut 1+1 Media Groupin hallintaansa vuonna 2010. Ryhmä operoi kahdeksaa ukrainalaista tv-kanavaa ja lähetti Kansan palvelija -TV-sarjan vuosina 2015–2019, jossa Zelenskyy oli jo koomikkoroolissa kansallisena presidenttinä.
ellauri403.html on line 408: Saakashvilin hallituskaudella Georgia kävi läpi useita poliittisia kriisejä. Vuonna 2007 puhkesi joukkomielenosoituksia , joissa vaadittiin Saakashvilin eroa. Mielenosoitukset, jotka johtuivat Georgian poliitikon Irakli Okruashvilin pidätyksestä , hajottivat väkivaltaisesti erikoisjoukot 7. marraskuuta 2007. Poliisi teki ratsian suurimmalle oppositiomedialle Imedi TV:lle , ja se muutettiin hallitusta kannattavaksi kanavaksi. Toinen mielenosoitusaalto puhkesi vuonna 2009 . Toukokuussa 2011 hallitus vastasi jälleen väkivaltaisesti Saakashvilin entisen liittolaisen Nino Burjanadzen järjestämiin opposition mielenosoituksiin . Saakašvili oli sekaantunut useisiin skandaaleihin, joista tärkeimmät liittyvät oppositiopoliitikon Valeri Gelashvilin hakkaamiseen ja Sandro Girgvlianin murhaan . Syyskuussa 2012 vuotanut videomateriaali systeemisestä kidutuksesta ja raiskauksista Georgian vankilajärjestelmässä tuli ilmi Gldanin vankilaskandaalin aikana . Saakašvilia syytettiin poliisin julmuudesta ja vankien epäinhimillisestä kohtelusta.
ellauri403.html on line 418: Zelenskyyn vaaliohjelmassa väitettiin, että Ukrainan Nato-jäsenyys on " Maidanin valinta ja perustuslakiin kirjattu kurssi, lisäksi se on väline puolustuskykymme vahvistamiseen". Ohjelmassa todetaan, että Ukrainan tulisi asettaa tavoitteeksi hakea Naton jäsenyyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa vuonna 2024.
ellauri403.html on line 420: Ohjelmassa todetaan myös, että Zelenskyy "tekee kaikkensa varmistaakseen", että Ukraina voi hakea Euroopan unionin jäsenyyttä vuonna 2024. Kaksi päivää ennen toista kierrosta Zelenskyy ilmoitti haluavansa rakentaa "vahvan, voimakkaan, vapaan Ukrainan, joka ei ole Venäjän nuorempi sisar, joka ei ole vain Euroopan korruptoitunut kumppani, vaan meidän itsenäinen Ukrainamme". Helmikuussa 2022 hän haki Ukrainan jäsenyyttä Euroopan unioniin.
ellauri403.html on line 435: Zelenskyyn omaisuuden arvo oli noin 37 miljoonaa hrivnaa (noin 1,5 miljoonaa dollaria) vuonna 2018. Lokakuussa 2021 Pandora Papers paljasti, että Zelenskyy, hänen pääavustajansa ja Ukrainan turvallisuuspalvelun johtaja Ivan Bakanov operoivat offshore-yritysten verkostoa Brittiläisillä Neitsytsaarilla , Kyproksella ja Belizellä . Näihin yrityksiin kuului joitakin, jotka omistivat kallista Lontoon omaisuutta. Vuoden 2019 vaalien aikoihin Zelenskyy luovutti osakkeensa keskeisessä offshore-yrityksessä Serhiy Shefirille , mutta nämä kaksi miestä näyttävät järjestäneen Zelenskyyn perheen jatkavan rahojen vastaanottamista näiltä yrityksiltä. Zelenskyyn vaalikampanja keskittyi lupauksiin puhdistaa Ukrainan hallitus. Puhdistuxet jatkuvat.
ellauri405.html on line 124: Kokoomuksessa oli kuitenkin jo vuonna 2022 haluja saada Suomeen Naton esikuntatoimintoja ja tukikohtia. Oppositiopuolue kokoomusta tuolloin johtaneen Petteri Orpon (kok) mukaan Suomeen sijoitetut Naton tukikohdat olisivat ”ehdottomasti kiva asia”. Elokuussa 2022 Suomi päätti aloittaa neuvottelut Naton omistajan eli Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisestä puolustusyhteistyösopimuksesta (DCA). Kesäkuussa 2023 pääministeri Orpon (kok) johtama hallitus astui valtaan. Puolustusministerin pestissä aloitti Antti Häkkänen (kok) ja ulkoministerinä Elina Valtonen (kok). Kesän ja syksyn 2023 aikana Suomen linja suhteessa tänne tuleviin Nato-joukkoihin alkoi muuttua. Syksyn 2023 kuluessa Suomi alkoi aktiivisesti havitella Naton Pohjois-Euroopan maavoimajoukkojen esikuntaa sekä Naton FLF-joukkoja eli eteentyönnettyjen maavoimajoukkojen läsnäoloa ja niiden esikuntaa.
ellauri405.html on line 141: Suomen ydinasepelottelun linjaa avattiin hieman vuonna 2023, kun silloinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi, että Suomi ottaa osaa Naton ydinasepelottelun suunnitteluryhmän (NPG) työhön ja voi olla mukana myös Naton ydinaseiden laukaisuharjoituksissa. Suomen turvallisuuspelottelun nykyjohto ei kuitenkaan halua kommentoida lokakuisiin ydinaseharjoituksiin osallistumista, vaan viestintä on jätetty korkeampaan käteen Naton omistajalle. Kökkäreiden keskustapuolustajana toimii rötöstelijä Kanki-Kaikkonen (kepu) –Nyt käydään keskustelua, että tuleeko Natosta lakia kiertäviä joukkoja Suomeen. Pöydällä ei ymmärtääkseni ole sellaista vaihtoehtoa, että mitään laajempaa pysyvää joukko-osastoa olisi tulossa. Ei se tietenkään poissuljettua ole, mutta näitä asioita arvioidaan kavereiden kesken, Kaikkonen sanoo. Suomen vahva oma puolustus on lähtökohta tälläkin hetkellä. Voi olla, että sitä jonkin verran täydennetään Naton läsnäololla lähitulevaisuudessa, epärehellinen Kaikkonen (kepu) sanoo.
ellauri405.html on line 154: Muhammed Šemseddin Hafiz (myös Háfez, pers. خواجه شمسالدین محمد حافظ شیرازی, Xāje Shams-od-Din Mohammad Hāfez-e Širāzi; noin 1324 Šīrāz, Persia – 1389 tai 1391 Šīrāz, Persia) oli persialainen runoilija ja suufilainen mystikko. Háfiz on Persian merkittävin lyyrinen runoilija. De persiska poeterna Sa(a}di och Hafez är framstående användare av ghazalen. Hän tulkitsi Koraania suufilaisen mystiikan kautta. Persiankielisellä alueella Hafizia pidetään paitsi runoilijana, myös mystikkona, jonka runous on Jumalan innoittamaa. Hän kirjoitti runoja viinistä, rakkaudesta ja luonnosta. Vaikka Havezin runoissa on luonnollista elämäniloa ja panoa, niitä tulkitaan allegorisesti siten, että ne kertovat taivaallisesta autuudesta. Muslimien paratiisissa ei perseitä tervata. Rypäleitä siellä työnnetään persieen. Johann Wolfgang von Goethe teki hänen teoksiaan tunnetuksi länsimaissa, samoin kuin Friedrich Rückert. ’Hafizin divaanin’ käänsi englanniksi H. W. Clarke vuonna 1891.
ellauri405.html on line 162: Opetettuaan huonolla menestyxellä englantia Kreikassa ja Italiassa Davis päätti vuonna 1970 asua pysyvästi Teheranissa viimeisen shaahin vallan aikana. Tämän seurauksena hän opetti englantia Teheranin yliopistossa ja meni naimisiin Afkham Darbandin kanssa, josta hän on sittemmin kirjoittanut ja julkaissut monia rakkausrunoja, vuonna 1974. Sen jälkeen kun islamilainen vallankumous muutti Dickin ja Afkham Davisin pakolaisiksi, ensin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja sitten Yhdysvaltoihin, Davis päätti alkaa kääntää monia muinaisen ja modernin persialaisen runouden suurimpia mestariteoksia englanniksi. The Davises left Iran for the United Kingdom in November 1978.
ellauri405.html on line 170: Shiraz on baháʼí-uskon perustajan Bábin ( Siyyid ´Ali-Muhammad, 1819–1850) syntymäpaikka. Tässä kaupungissa illalla 22. toukokuuta 1844 hän julisti ensimmäisen kerran tehtävästään uuden jumalallisen ilmoituksen kantajana. Tästä syystä Shiraz on baháʼílaisten pyhä kaupunki, ja kaupunki, erityisesti Bábin talo, tunnistettiin pyhiinvaelluspaikaksi. Koska Iranissa vallitsee vihamielinen ilmapiiri baháʼísia kohtaan, talo on ollut toistuvien hyökkäysten kohteena; talo tuhoutui vuonna 1979, päällystettiin kaksi vuotta myöhemmin ja muutettiin parkkipaikaxi.
ellauri405.html on line 172: Muita tunnettuja shirazilaisia: Valerie Jarrett, Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vanhempi neuvonantaja, syntyi Shirazissa afroamerikkalaisvanhemmille! Entä Jimmy Delshad sitten! Hänhän oli ensimmäinen persialainen juutalainen, joka valittiin Los Angelesin vanhimman ja suurimman konservatiivisen seurakunnan Sinai-temppelin presidentiksi. Vuonna 2003 hänet valittiin Beverly Hillsin kaupunginvaltuuston jäseneksi, ja hänestä tuli pormestari vuonna 2007. 16. maaliskuuta 2010 Delshad aloitti toisen toimikautensa Beverly Hillsin pormestarina! Mitähän Jimmylle kuuluu tänään. Ei se kuolleelta ainakaan vielä vaikuta:
ellauri405.html on line 250: Sen jälkeen kun Venäjä käynnisti hyökkäyksensä Ukrainaan vuonna 2022, Telegramista on tullut pääasiallinen länsisuodattamattoman - ja joskus graafisen ja muutenkin harhaanjohtavan - sisällön lähde molemmilta osapuolilta sodasta ja konfliktia ympäröivästä politiikasta. Alustasta on tullut se, mitä jotkut analyytikot kutsuvat "virtuaalisiksi taistelukentiksi" sodalle, jota Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenski ja hänen virkailijansa sekä Venäjän hallitus käyvät voimakkaasti.
ellauri405.html on line 324: Palsternakka sai Zhivagosta noopelin 1958 muttei mennyt vastaanottamaan Tukholmaan, kun ei olisi päässyt Neuvostoliittoon takaisin. Palkinnon myöntäminen oli Neuvostoliitolle vihamielinen teko. Tohtori Živagossa esiintyneen kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hänet erotettiin kirjailijaliitosta ja hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi vuonna 1957 ja CIA:n junailema alkuteos vuonna 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri405.html on line 325: David Leanin ohjaama elokuva Tohtori Živago valmistui vuonna 1965. Sen käsikirjoituksen laati Pasternakin romaanin pohjalta Robert Bolt. Tri Zhivagoa esitti lujaleukasempi Omar Sharif. Leffaa en nähnyt koska se oli lälläri, kirja mulla on mutten ole vielä aloittanut lukemista.
ellauri406.html on line 469: Syyskuun 21. päivänä Mariupolin 56. erillisen moottoroitujen jalkaväkiprikaatin sotilas Sergei Gnezdilov ilmoitti poistuneensa yksiköstään ilman lupaa. Puolustaja selitti haluavansa tällä tavalla kiinnittää huomion selkeiden palveluehtojen puutteeseen. Varusmiehille on lupailtu rintamamiestaloja ja muita etuja, joihin hallituxella ei edes ole varaa. Palkat ovat aivan surkeita, lomia ei pidetä. OK "Länsi" puolestaan totesi Ukrainan puolustamisen tarpeen tärkeämmäxi julkisen aktivismin sijaan, viitaten Venäjän uhkaan ja korosti, että rintamakarkuruus vaikuttaisi negatiivisesti yksikön taistelutehokkuuteen. 56. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin sotilas Sergei Gnezdilov ilmoittautui vapaaehtoiseksi rintamaan vuonna 2019. Hän osallistui taisteluihin Peskin, Avdeevkan, Marinkan, Krasnogorovkan, Gulyaypolen ja Bakhmutin puolesta. Hän oli myös Mariupolin 56. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin tiedusteluosaston komentaja.
ellauri408.html on line 212: Germaanirotu mietiskelee ja tuntee, anglosaxalaiset tekevät mitä tahtovat, Unelias rasistoi vuonna 1856. No germaanirotu ryhdistäytyi kyllä sittemmin, tekivät nekin mitä tahtoivat. Ei vittu, samoja paskiaisia on kaikki indogermaanit. Kaikki cro magnonit come to think of it. Neandertaaalit oli kilttejä, mutta sisäsiittoisia. Habsburgin leuka tappoi ne.
ellauri408.html on line 463: Edmond Henri Adolphe Schérer (8. huhtikuuta 1815 – 16. maaliskuuta 1889) oli ranskalainen teologi, kriitikko ja poliitikko. Hän on syntynyt Pariisissa. Oikeustieteen opintojaxon jälkeen hän vietti useita vuosia teologisissa tutkimuksissa Strasbourgissa, jossa hän valmistui telusta vuonna 1843, ja hänet vihittiin. Vuonna 1843 hänet nimitettiin École Évangéliqueen (Geneva), su6osittu nimellä L'Oratoire. Hänen mielipiteidensä esittäminen protestanttien tekoja käsittelevän liberaaliliikkeen hyväksi johti hänen eroamiseen tehtävästään kuusi vuotta myöhemmin. Hän perusti juutalaisvastaisen, sen jälkeen Réformation au XIXe sièclen, jossa hän kannatti kirkon erottamista valtiosta; mutta hän vähitellen hylkäsi protestanttista oppia. Luulen, että hänestä tuli voimakas hegeliläinen. Lopulta hän asettui Pariisiin, jossa hän herätti heti huomiota loistavalla kirjallisuuskritiikillä, aluksi pääasiassa suuriin ulkomaisiin kirjailijoihin, osallistui Revue des deux mondesiin. Hänet valittiin Versaillesin kunnanvaltuutetuksi vuonna 1870, Seine-et-Oise-osaston kansalliskokouksen sijaiseksi vuonna 1871 ja senaattorixi elinkautisella vuonna 1875. Hän tuki republikaanipuoluetta. Elämänsä loppupuolella hän omistautui lähinnä kirjalliselle ja yleiselle kritiikille ja oli monien vuosien ajan yksi Le Tempsin kyvyttömin avustaja. Hän vieraili usein Englannissa ja kiinnostui vilkkaasti Englannin politiikasta ja kirjallisuudesta. Hän kuoli Versaillesissa.
ellauri408.html on line 504: Amiel publizierte mehrere Gedichtbände, historische und philologische Studien und philosophische Essays, die von der idealistischen deutschen Philosophie beeinflusst sind. Das populärste Werk, das er zu Lebzeiten veröffentlichte, war das patriotisch-militaristische Lied Roulez, tambours! (1857), das die befürchtete Intervention Preussens in Neuenburg behandelte. Seine voluminösen Selbsterörterungen befrüchteten z B. Leo Tolstoi, Fernando Pessoa, Hugo von Hofmannsthal, und Tante Kristina. Runoilijan kirjeenvaihto muusansa Louise Weiderin kanssa, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2004, on säilynyt .
ellauri408.html on line 511: Amielin ällöämä Girardin oli taitava mutta häikäilemätön ja vakaumusta vailla oleva julkisen sanan käyttäjä, joka piti lehtitointa pelkästään elinkeinona. 1860-luvun lopulla Girardin yllytti lehdessään La Liberté sotaan Preussia vastaan. Vuosien 1870–1871 sodan aikana hän vastusti Léon Gambettan diktatuuria. Sodan jälkeen hänellä oli hallussaan useita lehtiä, muun muassa Le Petit Journal, jolla puolen miljoonan levikillä oli laaja lukijapiiri, ja La France, jossa hän 1877 kävi taistelua Albert de Broglien ministeristöä vastaan. Hänet valittiin samana vuonna edustajakamariin.
ellauri408.html on line 519: Halutessaan esiintyä Ranskan akatemiassa hän muisti vuonna 1880 vanhan vuoden 1790 vallankumouksen lain, jota kutsuttiin "suureksi naturalisaatioksi" ja joka myönsi Nantesin ediktin jälkeen protestanttisten pakolaisten jälkeläisille täyden kansalaisuuden. Niinpä, jälleen ranskalaisena ja pysyvästi Pariisissa, hän meni koputtamaan instituutin oveen. Kaksi tuolia oli täsmälleen vapaana: Littré ja Jules Dufaure. Hän kaatoi Littrén tuolin tunaroituaan Pasteurille mutta sai toisen kuudennella yrityxellä 1881, ja kipusi nojatuoliin 1882.
ellauri408.html on line 577: Varhaisin tunnettu saarnaaja, hän piti saarnoja ja hautajaispuheita, jotka ovat edelleen kuuluisia. Hän on kirjoittanut runsaan kirjallisen teoksen, joka keskittyy henkisyyteen, dauphinin opetukseen, protestanttien vastaiseen kiistaan ja erilaisiin kiistoihin, mukaan lukien ne, joissa hän intti Fénelonia vastaan hiljaismista. Hänet valittiin Ranskan akatemiaan vuonna 1671. Kardinaali Grente näkee hänet "ehkä suurimpana puhujana, jonka maailma on koskaan tuntenut " . Ehkä, ehkä ei. Vaikea sanoa.
ellauri408.html on line 581: Aladiakonina Langresissa vuonna1648, hän kokee uskonnollisen kääntymyksen ja hylkää maallisen elämänsä. Siitä lähti liikkeelle hänen mietiskelynsä elämän lyhyydestä.
ellauri408.html on line 582: 1670, Charles -Maurice Le Tellier, josta tuli Reimsin arkkipiispa, vihki paavin suostumuksella Jacques-Bénigne Bossuetin kondomin piispaksi Cordeliersin luostarin kirkossa Pontoisessa, mutta jo seuraavana vuonna hän luopui tästä tehtävästä ja hänestä tuli Ludvig XIV: n pojan dauphinin opettaja. Kuningas antoi hänelle kiitoxexi Plessis-Grimoultin luostarin.
ellauri408.html on line 652: Eniten käytetty väärennetty painatti "Pierre Marteau chez Cologne" oli Amsterdamin kustantajan Elzevierin ensimmäinen käyttö vuonna 1660. Ranskalaiset, saksalaiset ja muut eurooppalaiset kustantajat tulivat pian jälessä ja käytti sen saksalaista vastinetta Peter Hammeria poliittisiin, antikirkoihin ja eroottisiin kirjoituksiin sekä meriroskapainoksiin keinona kiertää sensuuria. Korkean profiilin yritykset, kuten Brockhaus, Cotta ja Wigand, lukeutuivat lähes 40 saksalaisen tulostimen ja julkaisijan joukkoon, jotka käyttivät itsestään tätä salanimesä.
ellauri408.html on line 900: Nahjus piti Laveleyen kirjoista. Eemeli de Laveleye oli lipilaari belgi. Katolisessa uskossa kasvatettuna hän kehittyi kohti protestanttisuutta. Mutta jo silloin, kun hän oli katolinen, hän oli hyvin herkkä evankeliumin yhteiskunnallisille värähtelyille. Hän oli yksi edistyksellisen liberalismin ajattelijoista Belgiassa, joten häntä voitiin pitää sosialismin edeltäjänä. Hän oli erittäin kiinnostunut osuustoiminnasta. Hän oli vuonna 18812 perustetun prostituutiota vastustavan Society of Public Morality -järjestön puheenjohtaja. 31. joulukuuta 1891 hän sai perinnöllisen aateliston apurahan ja paronin arvonimen, joka voitiin siirtää miesten primogenituurille. Hän valitsi moton Rede, vrede. Hänen isänsä oli Belgian olympiakomitean perustaja Edouard de Laveleye. Tunnettu kaikkialla maailmassa, hän sai kunniatohtorin arvon monista yliopistoista ja vastasi useisiin ulkomaisiin tutkijoihin, joista tunnetuin on John Stuart Mill. Eemelin mielestä sivistys ei voi jatkua, elleivät ihmiset usko haudantakaiseen jumalaan. Tämä saa nahjuxen taas pohtimaan, käynnistää synonyymigeneraattorin. Hyödyllinen uskomus ei ole totuus, pace utilitaristit. Sota on raakaa, parempi olisi molemminpuolinen kunnioitus. Enkeli ilmaantuu vain harvoin eläimissä. Länkkärien julkinen tunnuslause on niiden todellisen pyrkimyxen suoranainen vastakohta.
ellauri408.html on line 1036: Clarensin teki tunnetuksi kaikkialla Euroopassa Jean-Jacques Rousseaun (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Jean-Jacques_Rousseau) kirjan La Nouvelle Héloïse (https://en.m.wikipedia.org/wiki/La_Nouvelle_H%C3%A9lo%C3%AFse) valtava menestys. Sholem Aleichem (1859–1916), jiddishin klassikkokirjailija, asui Clarensissa vuonna 1912. Pedofiili Nabokov on haudattu Clarensiin.
ellauri409.html on line 52: Sandor Petofi syntyi Kiskorosissa, Unkarissa vuonna 1823. Hän ei pitänyt koulusta, vaikka oli akateeminen, ja näki sen rajoittavan hintoja sen autoritaarisuuden kautta. Hän jätti yksityiskoulunsa kiinnostuneena näyttelemisestä, ja hänen isänsä kielsi hänet tämän vuoksi. Petofi matkusti sitten useita vuosia vaeltavana näyttelijänä ja runoilijana.
ellauri409.html on line 56: Vuonna 1847 hän meni naimisiin Szendrey Julian kanssa, jonka kanssa hänelle syntyi seuraavana vuonna poika Zoltan.
ellauri409.html on line 57: Vuonna 1848 onnistuneen Unkarin vallankumouksen jälkeen ensimmäinen vapaan lehdistön artikkeli oli hänen kansallislaulunsa, josta tuli myöhemmin virallinen vallankumouksen laulu. Hän liittyi kansalliskaartiin ja myöhemmin yleiseen miliisiin ja näki taistelun. Riitojen jälkeen upseeritovereidensa kanssa hän poistui taistelukentältä palatakseen siviilivaatteisiin. Hän kuoli virallisesti taistelukentällä vuonna 1849, vaikka hänen 26-vuotiasta ruumistaan ei koskaan löydetty. Tämä on johtanut sellaisiin teorioihin kuin että hänet vangittiin ja lähetettiin Siperiaan.
ellauri409.html on line 117: Pascal ei sunkaan ollut halukas luopumaan mammonasta. Isän kuoleman jälkeen vuonna 1650 sisko Jacqueline (upean näkönen muuton) halusi ruveta Port-Royalin nunnaxi, mutta Blaise vastusti. Jacquelinen rahat mahdollistivat Blaisen asumisen enemmän hänen makuun sopivalla kustannuksella. Hän ei halunnut vain seurustella parhaiden seurassa, vaan pitää henkkoht. valmentajaa ja hevosia – kuusi hevosvoimaa oli hänen vaunujensa teho. Port Royalin äiti Superior, Mère Angélique tyytyi lopulta ottamaan Jackquelinen ilman rahoja, mutta Jacqueline oli niin ahdistunut tästä tilanteesta, että hänen veljensä lopulta oli myönnyttävä.
ellauri409.html on line 121: Pascalin rellestäminen ei häirinnyt häntä tieteellisessä tutkimuksessa; tämä aika ei myöskään vienyt paljon tilaa hyvin lyhyessä ja ruuhkaisessa elämässä, mutta terveys siinä kyllä meni. Pascalilla oli näet keliakia. Aivot oli kanssa aika paskana. Ja vuonna 1654 tapahtuu hänen "toinen käännöxensä", jota voitaisiin kutsua yksinkertaisesti ensimmäisexi.
ellauri409.html on line 167: Seuraavien kahden vuoden aikana jansenistien tuomintakomissio piti 36 kokousta, joista 10 johti paavi Innocentius X. Jansenismin kannattajat komissiossa laativat taulukon, jossa oli kolme päätä: ensimmäinen listasi kalvinistisen kannan (joka tuomittiin harhaoppiseksi), toinen listasi pelagiolaisen / semipelagiolaisen kannan (molinistien opettama) ja kolmas oikean augustinolaisen kannan (jansenistien mukaan). Siitä huolimatta vuonna 1653 Innocentius X asettui enemmistön puolelle ja tuomitsi ehdotukset julistaen paavin bullan muodossa apostolisen perustuslain Cum chancee . Ensimmäiset neljä väitettä julistettiin harhaoppiseksi ja viides vääräksi (siis mitä? ettäkö kuoli vai että semipelagestit sanoi niin?)
ellauri409.html on line 184: Jansenistit 1600-luvulta lähtien pyrkivät tukeutumaan ihmetarinoihin perustellakseen asiansa. Yksi ensimmäisistä ja merkittävimmistä oli Marguerite Périerin paraneminen vuonna 1656 Sainte-Épinen jäännöksellä, joka tapahtui, kun jansenismia alettiin hyökätä vakavasti, ja jota seurasi tällä vuosisadalla lukuisia raportteja muista ihmeistä. Tietyt jansenistit saavuttivat siten maineen thaumaturgeina ja heidän jäänteineen oli suuri kysyntä. Esimerkiksi Pontchâteaun apotti Solitaire ja Port-Royalin "puutarhuri" pakotettiin napsauttamaan sanainen arkkunsa auki vuonna 1690, kun pikkutyttö parantui hänen hautajaisissaan. Jansenismista oli yhä enemmän tulossa julkinen asia, johon osallistui ihme. Unigenituksen ja monarkkisen sorron aiheuttaman seurakunnan pappien välisen konfliktin demokratisoituminen vain vahvisti tätä suuntausta. Vuosina 1710–1730 tapahtui useita ihmeitä, jotka liittyivät suoraan tai epäsuorasti jansenismiin. Ne eivät olleet suoraan vetoomuspapit , vaan ne tapahtuivat hyvin usein heidän seurakunnissaan, kuten vuoden 1725 ihme, jossa Madame Lafosse, erään naisen vaimo puuseppä, parantui eukaristisessa kulkueessa Sainte-Margueriten seurakunnassa Pariisissa, jossa seurakunnan pappi (ja monstrancen kantaja ) oli pahamaineinen valittaja . Ihme tunnistettiin, kulkueita tehtiin ja tarinoita popularisoitiin esitteillä ja kaiverruksilla.
ellauri409.html on line 359: Hänen vanhempansa Charles-Benoît Laforgue ja Pauline Lacollay tapasivat Uruguayssa. Vuonna 1876 Julesin isä vei perheen Pariisiin . Vuonna 1877 hänen äitinsä kuoli keuhkokuumeeseen, kolme kuukautta keskenmenon jälkeen, ja Jules, joka ei koskaan ollut hyvä oppilas, epäonnistui ylioppilastutkinnon kokeissaan. Hänen luokkatoverinsa Henri Bergson läpäisi ja saavutti suuria älyllisiä saavutuksia filosofina. Hän epäonnistui uudelleen vuonna 1878 ja sitten kolmannen kerran, mutta alkoi yksin lukea suuria ranskalaisia kirjailijoita ja vierailla museoissa. Pariisi, unelmieni maa. Hänestä tuli La Vie moderne -katsauksen toimittajan Paul Bourget´n suojatti. Eräs muukin klovni vaikutti merkittävästi Laforgueen. Kun hänen isänsä kuoli, Laforgue ei osallistunut hautajaisiin. Hän kuoli tuberkuloosiin neljä päivää 27. syntymäpäivänsä jälkeen, ja hänen englantilainen vaimonsa Leah Lee seurasi häntä pian sen jälkeen.
ellauri409.html on line 361: Walt Whitmanin vaikutuksesta Laforgue oli yksi ensimmäisistä ranskalaisista runoilijoista, joka kirjoitti vapaassa säkeessä. Itse asiassa hänen käännöstensä Whitmanin runoista, jotka julkaisi Vogue-lehti, uskotaan vaikuttaneen Laforguen maanmieheen Gustave Kahniin. Filosofisesti hän oli pessimisti ja Schopenhauerin ja Von Hartmannin kiihkeä opetuslapsi . Hänen runoutensa olisi yksi suurimmista vaikutuksista Ezra Poundiin ja nuoreen TS Eliotiin. Louis Untermeyer kirjoitti: "Prufrockia, joka julkaistiin vuonna 1917, ylistettiin välittömästi uutena tapana englantilaisessa kirjallisuudessa ja samalla sitä vähäteltiin Laforguen ja ranskalaisten symbolistien kiekuna ja kaikuna, joille Eliot oli kiitoxen velkaa."
ellauri409.html on line 406: Tompan Pariisissa tapaamista julkkixista mitättömämmästä päästä oli Henry James ja Remy de Gourmont joka oli muutaman Vaakun törähdyxen kyhääjä. Aika heikkoja. Hää kirjoitti monen alan tekstejä, jotka osoittavat psykologista silmää, kiinnostusta alitajunnan tutkimiseen ja esitystavan räväkkyyttä. Anna-Maria Tallgren kirjoitti seuraavana vuonna Valvojassa: »Kuinka viileä ja hiljainen on [Pierre Lotin teoksen La hyène enragée] rinnalla Gourmontin pikku kirjanen! Sen lyhyet, pari-kolmekymmentä riviä käsittävät lastut ja mietelmät – – ovat yhtä ankaran tuskan ja paineen synnyttämät kuin konsanaan Lotin kuvaukset, mutta ne tuntee kirjoitetuiksi puolihämärässä työhuoneessa.
ellauri409.html on line 416: Entäs sit tää Conrad Aiken, Tompan opiskelukaveri? onxe sukua Joan Aikenille? Juu, on isä: Joan Delano Aiken (4. syyskuuta 1924 Rye, East Sussex – 4. tammikuuta 2004) oli englantilainen kirjailija. Hänen isänsä oli runoilija Conrad Aiken ja hänen sisarensa Jane Aiken Hodge oli myös kirjailija. Aiken julkaisi etupäässä lastenkirjallisuutta ja jännityskirjallisuutta. Hän sai Guardian-palkinnon vuonna 1969 ja Edgar Allan Poe -palkinnon vuonna 1972. Hänen rikosromaaneistaan on suomennettu Vihan kylvö (1967). Conradilla on kalju, tv-lasit ja penkin muotoinen hautakivi. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänrn runonsa olivat tajunnanvirtaa. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänen esikuviaan olivat Edgar Allan Poe, ranskalaiset symbolistit ja Eliot, mutta myös Sigmund Freud ja William James antoivat hänelle vaikutteita.
ellauri411.html on line 64: Miksi Katherine Mansfield jakaa mielipiteensä 100 vuotta kuolemansa jälkeen? Bloomsbury-ryhmän välttelemä Katherine Mansfield oli yksi 1900-luvun varixenpelottimimmista ja hauskimmista kirjailijoista. Ja hän maksoi kalliisti vaatimistaan vapauksista. Viisikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen BBC:n televisiosarja A Picture of Katherine Mansfield antoi hyvän esimerkin hänen maineestaan vuonna 1973.
ellauri411.html on line 70: "Olin kateellinen hänen kirjoituksistaan", Woolf kirjoitti, "ainoa kynäilijä, jolle olen koskaan ollut kateellinen" Hän oli ulkopuolinen, jota pidettiin "pienenä siirtomaa-ajana, joka kävelee Lontoon puutarhapaikalla – kenties sai katsoa, mutta ei viipyä", kuten hän kirjoitti päiväkirjaansa vuonna 1919. Hänen aksenttiaan pilkkasi muun muassa Rupert Brooke. Virginia Woolf kuvaili hänen surullisena haisevan "sivettikissalta, joka oli lähtenyt kävelemään kadulla"; Dora Carrington piti häntä "hyvin paljon alamaailman naaraspuoleisena, kalavaimon kielellä Wappingissa" ja Lytton Strachey "suurisuisena, virulenttina, röyhkeänä olentona" luudanvarreksi.
ellauri411.html on line 87: Tomin elämä oli Tomista kuin Middleton Murryn kirjoittama Dostojevskin romaani. Pojat älkää kirjoittako runoja, Tom sanoi koulunsa koulupojille. John Middleton Murry (6. elokuuta 1889 – 12. maaliskuuta 1957) oli englantilainen kirjailija. Hän oli tuottelias kirjailija, joka tuotti elämänsä aikana yli 60 kirjaa ja tuhansia esseitä ja arvosteluja kirjallisuudesta, sosiaalisista kysymyksistä, politiikasta ja uskonnosta. Merkittävä kriitikko Murry muistetaan parhaiten suhteestaan Katherine Mansfieldin kanssa, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1918 tämän toisena aviomiehenä, ystävyydestään DH Lawrencen ja TS Eliotin kanssa sekä ystävyydestään (ja lyhyestä suhteestaan) Frieda Lawrencen kanssa.
ellauri411.html on line 89: Mansfieldin kuoleman jälkeen Murry toimitti hänen töitään. Marxilaisena aloittaneen Murryn pasifistiset mielipiteet herättivät usein kiistoja. Hän suututti monia vasemmistolaisia (mukaan lukien George Orwell ja Vera Brittain ) väittämällä, että natsi-Saksan pitäisi antaa pitää hallussaan Manner-Eurooppaa. Murry uskoi, että vaikka natsien valta oli tyrannimainen, se oli parempi kuin täydellisen sodan kauhut. Tomin toiveet juutalaisten puzauxesta olis toteutuneet vielä paremmin. Murry "luopui pasifismistaan vuonna 1948 ja... kehotti ennaltaehkäisevään sotaan Neuvostoliittoa vastaan, ja päätti päivänsä konservatiivisena äänestäjänä ". Murrysta tuli myös antifemimisti. Hänen näkemyksensä yhtyivät Eliotin näkemyksiin: hän kannatti elitismiä, jota Samuel Taylor Coleridgen papisto esikuvasi ja jota Matthew Arnold puolusti. Hänen tätinsä kutsui häntä 11-vuotiaana "pieneksi vanhaksi mieheksi".
ellauri411.html on line 138: Juutalaisen perinteen ja raamatullisten kertomusten mukaan patriarkka Abraham perusti juutalaisuuden noin vuonna 1800 eaa. On kuitenkin tärkeää huomata, että juutalaisuuden historiallinen alkuperä on monimutkainen ja edelleen tutkimuksen ja tulkinnan kohteena.
ellauri411.html on line 217: Toinen temppeli rakennettiin Babylonian kukistumisen ja juutalaisten palaamisen jälkeen Persian valtakunnan alaisuuteen. Roomalaiset kuitenkin tuhosivat tämänkin vuonna 70 jKr. Tämän jälkeen juutalaisilla ei ollut keskeistä paikkaa kaikelle yhteiselle palvotukselle, ja he alkoivat sen sijaan holhota paikallisia synagogeja.
ellauri411.html on line 219: Vuosisatojen ajan yleinen kertomus oli, että juutalaisuus oli tullut ennen kristinuskoa ja jälkimmäinen oli katkennut toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen vuonna 70 jKr. Kuitenkin tutkijat ja historioitsijat 1900-luvun jälkipuoliskolta alkoivat väittää, että näiden kahden uskonnon todellinen historia oli hieman monimutkaisempi.
ellauri411.html on line 309: Ottiko Pauli aktiivisesti osaa Tapsan kivityxeen soratuutilla vai vartioiko se vaan heittäjien vaippoja? Big fat hairy difference. 5Moos. 17:5, Ap.t. 22:20 , 7:58 (apokryfinen). Stephenin teloitus tapahtui vuonna 36 jKr eli aika pian ristiinnaulinnan perästä.
ellauri411.html on line 406: 1) Vallankumouksen johtajan Simeon Bar Kokhban(x) kuolema vuonna 135 jKr., jonka ylipappi Akiba oli voidellut (pseudo)messiaaksi. (H Bar Kossibach = Tähden poika, mikä jälleen Vanhan testamentin "profeetallisen" kohdan mukaan maksoi heille kalliisti.). Huomaa, että Bar Kokhba(x) mestasi monet kristityt, jotka kieltäytyivät taistelemasta hänen kanssaan roomalaisia vastaan.
ellauri411.html on line 523: Myös erilaiset kylmäveriset verilöylyt ja naisten, lasten, imettävien vauvojen ja äitinsä kohdussa syntymättömien ryhmäteloitukset keihäämällä raskaana olevaa äitiä kohdussa... ( eläköön kauhu!) ja neitsyiden, joskus vankien raiskaukset sodasta joskus ei (tapahtumat Moabin 4. Moos. 1 :1-18:ssa, Midianin maan sananlaskutapahtumat, "He tekivät sen Midianin maalle", sanoo sananlasku!, 4. Moos. 11 , 5. Moos. 2:26-37, 3:6-7, k', 1 Kings tai 1 Samuel 5: 1-9, 2 Kings tai 2 Samuel 15: 26-31, 4 Kings 8: 12, 1: 16 ja monet muut vastaavat jaksot ja lailliset määräykset Jumalan antama Mooseksen laki). Jumalan inspiroimassa Vanhassa testamentissa on monia muitakin jaksoja, joissa nainen oli selvästi miehen mielivallan alainen. Mainitsekaamme kaksi esimerkkiä: Mooses, ensimmäinen, joka opetti "joka tekee aviorikoksen", syyllistyi ainakin kaksimielisyyteen, sillä vaikka hän alun perin otti vaimokseen Sepphoran, midianilaisen ylipapin Jetron tyttären ( 2. Moos . 21-22), sen jälkeen kun me olemme nähdä hänen vaimokseen ulkomaalaisen etiopialaisen naisen. Mooseksen laki itse kieltää juutalaiselle mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa tai harjoittaa moniavioisuutta, ja Jehova oli antanut nimenomaiset käskyt, Genesis kd΄ : 3, ki΄:1, Exodus ld΄ : 16, Leviticus ii΄: 18 , ke ΄, Mooseksen kirja g΄ : 3-5 ja muualla, esim. Tuomarit 9: 3-4. (Esran ja Nehemian kirjat kertovat meille, että Esra hajotti seka-avioliitot palattuaan Israeliin, noin vuonna 450 eaa., Babylonista palauttamaan järjestystä Persian kuninkaan Artakserksen käskystä.) Lisäksi Mooses rankaisee ankarasti veljiään Mirjamia ja Aaronia, koska he arvostelivat häntä hänen itsensä luomasta aiheesta ( 4. Moos. 15 :1-15)
ellauri412.html on line 57: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Se mikä ei tapa vahvistaa. Hän oli papin poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Hänet vietiin muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa kuten Jesaja oli ennustanut. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin hesekielen kirja, joka on hesekieltä koskevien tietojen päälähde.
ellauri412.html on line 100: Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran hameen alle: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen: Varo! Minulla on saastaiset huulet. Ahas! sain rohkaisevan sanoman.
ellauri412.html on line 265: Ariel & Supremos, vuonna 2004 perustettu yhtye
ellauri412.html on line 267: Operaatio Ariel, liittoutuneiden sotilaiden evakuointi Luoteis-Ranskasta vuonna 1940
ellauri412.html on line 594: Ja jos tarkastelemme tätä jaetta laajemmin, löydämme entistä houkuttelevampia todisteita siitä, että Jesaja 53 kertoo Jeesuksesta. Lause vuonna 53:9, ”vaikka hän ei ollut tehnyt väkivaltaa, eikä ollut mitään petosta suuhunsa” on kuvaankuuluva kieli, joka kuvaa viatonta ihmistä. Jesaja ennustti, että kärsineen palvelijan teloitus olisi täysin ansaitsematon, mikä oli juuri Jeesuksen kohdalla. Itse asiassa apostoli Pietari lainaa suoraan Jesajalta 53:9, osoittaen meille, että Jeesus oli tämän profetian täyttymys (1.Pe.2).
ellauri412.html on line 659: Vastaus: Kiitos, Barry. Arvostan ajatuksiasi, vaikka ne ovat hanurista. Jos ottaa Uuden testamentin olla inspiroitunut Jumalan Sana (mitä minä teen), niin voidaan varmasti luottaa NT:n kirjoittavien tulkindoihin ymmärtääkseen oikein Isaiah 53: n. (Senko NT on pohjimmiltaan OT:n innoitettu kommentaari.) Katsottuna tässä yhteydessä – ja ottaen huomioon, ettJesaja 52:13-53 : 15 on profeetallista runoutta – näyttää tarkimmalta tulkita זֶ֖רַע (ze-ra, ”ulkonkussa”) vuonna 53:10 vertaphorically. Shalom! RLS (englanniksi)
ellauri413.html on line 71: Kraus oli Ludin tapainen assimiloitunut juutalainen joka inhosi Herzliä ja kolleegaansa Max Goldmania (Reinhart) kun tämä otti Kollegienkirchen Salzburgissa teatteriesityksen paikaksi. Vuonna 1911 Kraus kastettiin 1011 katoliseksi, mutta vuonna 1923 hän jätti katolisen kirkon pettymyksenään kirkon tuesta maailmansodalle väittäen sarkastisesti, että hänen motiivinsa oli "ensisijaisesti antisemitismi" eli suuttumus Max Reinhardtin käytöxestä.
ellauri413.html on line 113: Arvi Kivimaa (vas.) ja hirttämätön lurjus Kari Suomalainen (oik.) tekemässä sopimusta farssista vuonna 1965.
ellauri413.html on line 173: Loppuun sentään pieni kevennys: Dimonilla diagnosoitiin kurkkusyöpä vuonna 2014. Maaliskuussa 2020, 63-vuotiaana, Dimonille tehtiin "hätäsydänleikkaus". Paska loppu häämöttää tällekin lortille. Dimon on kreikkalaista sukujuurta. Kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita.
ellauri413.html on line 257: BRICS-ryhmän perustivat alkujaan Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina. Myöhemmin mukaan ovat liittyneet muun muassa Etelä-Afrikka, Iran, Etiopia ja Arabiemiraatit. Ryhmä pyrkii rakentamaan kilpailevaa vaihtoehtoa liian länsijohtoisena pitämälleen kansainväliselle järjestelmälle ja instituutioille. Venäjä potkittiin ulos aiemmin G8:na tunnetusta ryhmästä sen jälkeen, kun se liitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan itseensä "kansainvälisen oikeuden" vastaisesti vuonna 2014. Kazanissa nähtiin johtajia myös monista muista maista, jotka joko pyrkivät ryhmän jäseneksi tai yhteistyöhön sen kanssa. Venäjälle olivat matkustaneet muun muassa Nato-maa Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sekä Venezuelan vilpillisinä pidettyjen presidentinvaalien voittaja Nicolas Maduro. Paikalla ovat myös palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas sekä terroristijärjestö Hamasin korkea-arvoinen edustaja Musa Abu Marzuk.
ellauri413.html on line 582: aikana vuonna 1098. Bahriyan mamelukit
ellauri413.html on line 583: kukistivat sen vuonna 1268. Tankred eli
ellauri418.html on line 133: oli Voltairen näytelmä joka kiellettiin kolmen näytännön perästä. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat Mohammedin Mekan piiritykseen vuonna 630. Hänen näytelmänsä ytimessä on vastakkainasettelu Mohammedin ja vanhan Zopiren, Mekan sheriffin välillä, jonka kaksi lasta hänen vihollisensa oli siepannut. Zopire kuitenkin pitää kahta Profeetan orjaa vankina, Saidia ja Palmiraa, tietämättä, että he ovat todellisuudessa ne hänen omat lapsensa. Vihan raahaama Mahomet valtuuttaa nuoren Saidin murhaamaan Zopiren, oman isänsä.
ellauri418.html on line 140: Puolustusteollisuus, Ranska. Puolustusministeriö on alkanut luoda puolustusteollisuuden työvoimareserviä. Venäjän Ukrainan hyökkäyksen jälkeen maat ympäri Eurooppaa etsivät keinoja lisätä joukkojen määrää, jos ne kohtaavat voimakkaan sodankäynnin. Latvia on ottanut asevelvollisuuden uudelleen käyttöön, Saksa aikoo ottaa käyttöön uuden asepalvelumallin ensi vuonna, kun taas Alankomaat kokeilee "palveluvuotta" houkutellakseen nuoria asevoimiinsa.
ellauri418.html on line 181: Kiinan puolustusministeri kieltäytyi Yhdysvaltojen tapaamisesta ja katkaisee sotilasneuvottelut. Vanhempi amerikkalainen puolustusmies, joka puhui toimittajien kanssa ennen Aasian puolustusmiesten huippukokousta Laosissa, sanoi, että Pentagon oli tarjoutunut tapaamaan ja että Kiina kieltäytyi vedoten vastalauseisiin Yhdysvaltojen aseiden myynnistä Taiwanille. Yhdysvallat on Taiwanin vanhin ja suurin aseiden toimittaja. Pelkästään tänä vuonna se on lähettänyt Taipeille 1,2 miljardia dollaria pitkäaikaista turvallisuusapua ja toiset 567 miljoonaa dollaria laitteita, jotka on lähetetty suoraan amerikkalaisista osakkeista.
ellauri418.html on line 242: Françoise-Louise de la Tourin äiti Louise Warnery kuoli vuonna 1700. Jean Baptiste de la Tour meni uudelleen naimisiin Marie Flavardin kanssa vuonna 17055 ja kuoli vuonna 1709 jättäen jälkeensä neljä lasta. Françoise-Louise on viimeinen syntynyt parin neljästä lapsesta ja ainoa tyttö. Isänsä kuoleman jälkeen pietistit tätinsä kasvattivat hänet Bassetsin kartanolla bukolisessa ympäristössä. Lapset asuivat Veveyssä, ja he muuttivat maaseudulle Bassetsin kartanolle, joka sijaitsee Châtelardin paronissa Chillon Veveyn piirikunnassa. Tältä alueelta Rousseau sai inspiraatiota monta vuotta myöhemmin ja valitsi sen romaaninsa La Nouvelle Héloïse tapahtumien tapahtumapaikaksi. Nuoren tytön siellä asuessa tilalla oli niittyjä ja viinitarhoja, lehmiä ja kolmetoista mehiläispesää. Hän vietti siellä idyllisen lapsuuden, jonka hän myöhemmin kertoi Jean-Jacques Rousseaulle.
ellauri418.html on line 246: Hän meni sitten naimisiin hänen huoltajiensa kanssa 14-vuotiaana Sébastien-Isaac de Loysin (1688-1754) kanssa vuonna 1713 Lausannessa, ja hänestä tuli Baroness de Warens (tai kirjoitettu Vuarrens), joka nimettiin hänen isänsä kiinteistön mukaan aviomies lähellä Veveyä. Rousseau tunnustuksissaan puhuu onnettomasta avioliitosta.
ellauri418.html on line 248: Mutta kauhua! Hän perusti silkki- ja kakkutehtaan. Tehdas meni konkurssiin seuraavana vuonna. Madame de Warens, jota nämä takaiskut vaikuttivat, meni Aixiin "ottamaan vedet" ja tapasi siellä Madame de Bonnevaux'n, joka oli hänen miehensä sukulainen. Madame de Bonnevaux, savojalainen ja katolinen, vakuutti hänet kääntymään katolilaisuuteen ja pakenemaan Pays de Vaudin kalvinistien ankaruutta. Elokuun 5. päivänä 1726, kun hän oli 27-vuotias, hän pakeni Veveystä veneellä Evianiin sillä verukkeella, että hän otti mukaansa miehen nimeltä François Canet asettaakseen itsensä herttuan suojelukseen Savoysta ja Sardinian kuningas Victor-Amédée II. Hän heittäytyi hänen jalkojensa juureen kumartamisen jälkeen messun lopussa, mikä teki hänestä kuuluisan yhdessä yössä. Hän kääntyi katolilaisuuteen Visitation luostarissa 8. syyskuuta 1726, hänet vangittiin Geneve-Annecyn piispan Mgr Bernexin käsiin ja sai siitä lähtien 1500 punnan eläkkeen Sardinian kuninkaalta. Sébastien Isaac de Loys pyysi avioeroa tammikuussa 1727 ja sai sen Bernin korkeimmasta konsistoriasta 24. helmikuuta 1727. Madame de Warensin omaisuus takavarikoitiin ja luovutettiin hänen entiselle aviomiehelleen johtajana Bernin senaatissa.
ellauri418.html on line 254: ("Mamanin" käännettyä selän Jasulle se kääntyi vähin äänin takaisin protestantixi.) Hänestä tuli hänen suojelijansa lähes 14 vuodeksi turvaten hänen musiikillisen ja kirjallisen koulutuksensa ja tulevaisuutensa. Hän aloitti romanttisen suhteen hänen kanssaan vuonna 1732, samalla kun hän oli yhteydessä hänen sihteerinsä Claude Anetiin, joka oli seurannut häntä maanpaossa Évianissa.
ellauri418.html on line 260: Kun Madame de Warens muutti Chambéryyn toverinsa Claude Anetin kanssa, Rousseau liittyi heihin etsiessään "äitiä" kaikkialta. Hän itse asiassa meni Annecyn luo löytääkseen hänet vasta tajutakseen, että tämä oli lähtenyt Pariisiin. Yksi hänen ystävistään kertoo hänelle osoitteen, jossa hän on Chambéryssa, ja hän liittyy hänen luokseen. Madame de Warensilla on kuitenkin salainen suhde Claude Anet'n kanssa, josta Rousseau huomaa vasta, kun tämä yrittää päättää hänen elämänsä nielemällä laudanum-pullon sisällön. Claude Anet, joka lähetettiin noutamaan génepiä vuorille maaliskuussa 1734, kuoli keuhkokuumeeseen. Rousseau ottaa hänen paikkansa "sihteerinä". Rousseausta puolestaan tuli Madame de Warensin rakastaja, joka halusi perehdyttää hänet rakkauteen vuonna 1732 20-vuotiaana. He elävät saman katon alla vaikeassa suhteessa, mutta jota Rousseau kuvailee kaunistellen Tunnustuskirjoissaan julistaen solmineensa vankan ystävyyden Anetin kanssa.
ellauri418.html on line 266: Madame de Warens hoitaa maatalousmaansa, mutta tehtävä on työläs, eikä Rousseau auttanut häntä tässä asiassa: hän kamppailee taloudellisten varojensa kanssa ja näyttää liian heikolta maataloustöihin. Juuri tähän aikaan hän palkkasi työnjohtajaksi Jean-Samuel de Wintzenriedin, joka tunnettiin nimellä Chevalier de Courtilles, johon hän rakastui. Maataloustoiminta kasvoi ja rouva de Warens aloitti suhteen Wintzenriedin kanssa vuonna 1737. Vuonna 1737 Rousseau lähti Montpellieriin saamaan hoitoa "sydänpolyyppiin". Epäilemättä rouva de Warens on myös kyllästynyt Rousseaun jatkuviin jeremioihin, jotka puhuvat hänelle mistään muusta kuin hänen välittömästä kuolemastaan. Rousseaun hätäinen lähtö Montpellieriin johtui Chevalier de Courtillesin rouva de Warensin, nimittäin Jean-Samuel de Wintzenriedin, saapumisesta elämään. Madame de Warensin sanotaan ehdottaneen Rousseaulle à trois-elämää, josta Jasu kieltäytyi epätoivoisesti. Matkattuaan Montpellieriin tietyn rouva de Larnagen sylikoiraxi ilman rahaa Rousseau suostuu asumaan Les Charmettesiin Samuel de Wintzenriedin läsnäollessa ja ryntää takaisin Chambéryyn löytääkseen Madame de Warensin edes hyvästelemättä rouva de Larnagea.
ellauri419.html on line 74: Nelsonin poika Michael Rockefeller katosi retkikunnan aikana Asmatin alueella Lounais-Hollannin Uudessa-Guineassa, joka on nykyään osa Indonesian Etelä-Papuan maakuntaa. Vuonna 2014 Carl Hoffman julkaisi kirjan, joka sisälsi yksityiskohtia katoamista koskevasta virallisesta tutkinnasta, jossa kyläläiset ja heimojen vanhimmat myönsivät Rockefellerin tapetun ja syödyn rantaan uinnin jälkeen vuonna 1961.
ellauri419.html on line 79: Rockefeller osallistui Buckley Schooliin New Yorkissa ja valmistui Phillips Exeter Academysta New Hampshiressa, jossa hän oli opiskelijasenaattori ja poikkeuksellinen yliopistopainija. Sitten hän valmistui cum laude -tutkinnon Harvardin yliopistosta historian ja taloustieteen AB:lla. Hän palveli myös kuusi kuukautta vuonna 1960 yksityisesti Yhdysvaltain armeijassa. Rockefeller ja valkoinen ystävä lähtivät hetkeksi tutkimusmatkalta tutkimaan Etelä-Hollannin Uuden-Guinean Asmat- heimoa. Tutkimusmatkan päätyttyä Rockefeller palasi Uuteen-Guineaan tutkimaan Asmatia ja keräämään pois kuleximasta heidän ainutlaatuista puutaidetta. "Se on halu tehdä jotain seikkailunhaluista", hän selitti, "aikana, jolloin rajat sanan varsinaisessa merkityksessä ovat katoamassa." Valkoinen ystävä kertoo viimeisestä havainnosta: "Näin hänet suorassa linjassa menossa pataan rannassa, kunnes näin vain kolme pistettä: kaksi paputölkkiä ja hänen päänsä". Wassing pelastettiin seuraavana päivänä, mutta Rockefelleria ei enää koskaan nähty. Monet Asmatin kyläläiset urheilivat pieniä jokia saadakseen jämät Michaelista.
ellauri419.html on line 85: Myöhemmin samana vuonna Wim van de Waal -nimisen partiomiehen Alankomaiden siirtomaahallituksen puolesta suorittamassa toisessa tutkimuksessa päädyttiin samaan johtopäätökseen. Van de Waalille annettiin "kallo, jossa ei ollut alaleuaa ja reikä oikeaan temppeliin – jäännösten tunnusmerkit, jotka oli metsästetty ja avattu alettaissa syömään aivot", jonka hän luovutti Alankomaiden viranomaisille, jotka eivät koskaan pyytäneet häntä kirjoittamaan kirjallisen raportin eikä koskaan pyytänyt häntä raportoimaan suullisesti johtopäätöksestään. Tietoa pidettiin ilmeisesti poliittisesti arkaluontoisina, osittain Indonesian saaristossa sijaitsevan Alankomaiden imperiumin hauraan tilan ja osittain Nelson Rockefellerin, Yhdysvalloissa olevan poliittisen julkkiksen vuoksi.
ellauri419.html on line 164: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
ellauri419.html on line 242: Paavo Väyrynen tyrmää Suomen EU- ja Nato-jäsenyyden: ”Suuria virheitä”. Hän ei usko, että Venäjästä olisi ollut uhkaa Suomelle, koska sota oli seurausta Neuvostoliiton valitettavasta hajottamisesta. – Ukrainan sodan alkuvaiheissa 2014 Kiovassa suoritettiin länsimaiden tuella laiton vallankaappaus, ja vaaleilla valittu presidentti Viktor Janukovitš joutui maanpakoon. Uusi hallitus poisti venäjän kieleltä virallisen vähemmistökielen aseman ja päätti Natoon liittymisestä. Nämä päätökset sytyttivät sisällissodan, jossa Krimin niemimaa ja Donbasin alue irrottautuivat Ukrainasta. Ukrainan sota on jatkunut jo yli 1000 päivää eikä loppua ole näkyvissä. – Jos Ukraina olisi suostunut vuoden 2022 alussa toteuttamaan Ranskan ja Saksan tuella vuonna 2015 aikaan saadun Minskin sopimuksen, niin Venäjä ei olisi hyökännyt. Maaliskuussa 2022 oli tarjolla Turkin kanssa neuvoteltu sopimus, joka oli Ukrainalle varsin edullinen, mutta länsimaat kaatoivat sen, Väyrynen sanoo. Tällä hetkellä Ukrainalla ei ole hänen näkemyksensä mukaan muuta vaihtoehtoa kuin suostua maalle epäedulliseen sopimukseen, mikäli sota halutaan saada loppumaan. Jos sota jatkuu, Ukrainan tilanne vain heikkenee.
ellauri419.html on line 290: Hyvin tämä näkyy perussuomalaisten ajatuspajan Suomen Perustan vuonna 2020 julkaisemassa teoksessa Totuus kiihottaa. Manifestissa kommunismin aave kummittelee siellä sun täällä: mediassa, tieteessä, feminismissä, globalisaatiossa, Euroopan unionissa, kehitysavussa, ilmastonsuojelussa, Wikipediassa ja Petteri Orpossa. Se on muuton väärin, Orpo on syvästi talousliberaali mies, jota HS osaa arvostaa.
ellauri419.html on line 331: Wilhelm Albert Włodzimierz Apolinary Kostrowicki syntyi Roomassa, Italiassa ja varttui puhuen ranskaa, italiaa ja puolaa. Hän muutti Ranskaan myöhään teini-iässä ja otti käyttöön nimen Guillaume Apollinaire. Hänen äitinsä, nimeltään Angelika Kostrowicka, oli puolalais-liettualainen aatelisnainen, joka syntyi lähellä Navahrudakia, Grodnon kuvernöörissä (entinen Liettuan suurruhtinaskunta, nykyinen Valko-Venäjä ). Hänen äitinsä isoisänsä osallistui vuoden 1863 kansannousuun miehitys-Venäjää vastaan ja joutui muuttamaan maasta, kun kapina epäonnistui. Apollinairen isä ei ole tiedossa, mutta hän saattoi olla Francesco Costantino Camillo Flugi d'Aspermont (s. 1835), Graubündenin aristokraatti, joka katosi varhain Apollinairen elämästä. Francesco Flugi d'Aspermont oli Conradin Flugi d'Aspermontin (1787–1874) veljenpoika, runoilija, joka kirjoitti Ladinoxi (Sveitsin virallinen murre, jota puhutaan Ylä- Engadinissa ) ja ehkä myös minnesängerin Oswald von Wolkensteinin jälkeläinen. (syntynyt noin 1377, kuollut 2. elokuuta 1445; katso Les ancêtres du poète Guillaume Apollinaire Geneanetissa). Apollinaire palveli jalkaväen upseerina ensimmäisessä maailmansodassa ja sai vuonna 1916 vakavan sirpalehaavan temppeliin, josta hän ei koskaan täysin toipunut.
ellauri419.html on line 346: Vuonna 1684 hän pääsi Jacques Bénigne Bossuet'n välityksellä Bourbonin herttuan kotiopettajaksi. Tehtävä on kiittämätön ja opiskelija epileptinen ja toimeton, käy joskus läpi kauheita kriisejä. Herttuan isoisän Louis II Condén kuoltua vuonna 1685 La Bruyèren opetustoiminta lakkasi, mutta hän jäi edelleen oppilaansa isän taloon ja toimitti muun muassa jossain määrin kirjastonhoitajan ja sihteerin tehtäviä.
ellauri419.html on line 354: La Bruyère ilmoittautui Ranskan akatemiaan vuonna 1691, ja Étienne Pavillon valittiin valituksi. Hän asettui ehdolle uudelleen kaksi vuotta myöhemmin, kenraalijohtaja prinssieversti Pontchartrainin lämpimästi suosittelemana, ja tällä kertaa hänet valittiin 1693, huolimatta Fontenellen, Corneillen ja modernien vastustuksesta.
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
ellauri419.html on line 380: Abundant Life Christian School -ampuminen Madisonissa, Wisconsinissa, merkitsee ainakin 83:tta kouluampumista vuonna 2024, ylittäen vuoden 2023 ennätyxen yhden vuoden aikana sen jälkeen, kun CNN aloitti tällaisten ampumisten jäljittämisen vuonna 2008. Hienoa lapsoset! Citius altius fortius! CNN:n laskeman kouluampumisen kokonaismäärä 2023 oli vähintään 82. Tämän vuoden 83 kouluampumisesta 56 on raportoitu K-12 eli koulukampuksilla ja 27 yliopisto- ja korkeakoulukampuksilla. Runsaan elämän koululla ampuja oli 15 vuotias teinityttö josta varmaan tuntui siltä että sitä kiusattiin.
ellauri420.html on line 102: Syntiä, ajattelivat monet kristityt ympäri maailmaa. Terveydelle vaarallista, ajattelivat lääkärit. Immanuel Kant piti sitä luonnonvastaisena, eikä Martti Lutherkaan tuntunut ymmärtävän. Tänä vuonna suomeksi julkaistu Thomas W. Laquerin alkuperäisteoksen lyhennelmä Seksiä yksin – masturbaation kulttuurihistoria (Into 2019) kokoaa yhteen, miten itsetyydytykseen on suhtauduttu eri aikakausina.
ellauri420.html on line 228: Man's Fate (ranskaksi: La Condition humaine, "The Human Condition") on André Malraux'n vuonna 1933 kirjoittama romaani, joka kertoo epäonnistuneesta kommunistisesta kapinasta Shanghaissa vuonna 1927 ja eksistentiaalisista ongelmista, joita vallankumoukseen liittyvä monirotuinen miesryhmä kohtaa. Se muodostaa yhdessä Les Conquérantsin (1928 – "Valloittajat") ja La Voie Royalen (1930 – "Kuninkaallinen tie") kanssa trilogian epäonnistuneista vallankumouksista Aasiassa.
ellauri420.html on line 233: Toimittaja Christopher Hitchens huomautti, että Malraux ei ollut juurikaan viettänyt aikaa Kiinassa. Vuoden 1961 pingviinipainos MacDonald-käännöksestä väittää takakannessa, että Malraux oli ollut "vallankumouksellisen komitean jäsen" Shanghaissa. Tämä väite on väärä. André Malraux'n vaimon Clara Goldschmidtin mukaan hän ja André vierailivat Kiinassa vasta vuonna 1931, noin neljä vuotta kuvattujen tapahtumien jälkeen.
ellauri420.html on line 237: Malraux syntyi Pariisissa vuonna 1901 Fernand-Georges Malraux'n (1875–1930) ja Berthe Félicie Lamyn (1877–1932) pojana. Hänen vanhempansa erosivat vuonna 1905 ja lopulta erosivat. On ehdotuksia, että Malraux'n isoisä teki itsemurhan vuonna 1909. Hänen isänsä, arvopaperivälittäjä, kuoli äkilliseen itsemurhaan vuonna 1930 osakemarkkinoiden kansainvälisesti romahdettua.
ellauri420.html on line 239: Malraux'n kasvattivat hänen äitinsä, hänen äidinpuoleinen tätinsä Marie Lamy ja hänen äidinpuoleinen isoäitinsä Adrienne Lamy (os. Romagna), jolla oli ruokakauppa pikkukaupungissa Bondyssa (Seine-Saint-Denis). Hänen lapsuudestaan lähtien työtoverit huomasivat, että Andrélla oli huomattavaa hermostuneisuutta sekä motorisia ja äänihäiriöitä. Tuore elämäkerran kirjoittaja Olivier Todd, joka julkaisi kirjan Malrauxista vuonna 2005, ehdottaa, että hänellä oli Touretten oireyhtymä, vaikka sitä ei ole vahvistettu. Alan kyllä kiroili ärhäkästi (hurlait des jurons). Hän myös kirjoitti & puhui paljon paskaa.
ellauri420.html on line 243: 20-vuotiaana Malraux luki saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen töitä, jonka oli määrä olla merkittävä vaikutus häneen loppuelämänsä ajan. Ei olis pitänyt. Malraux ja hänen ensimmäinen juutalainen vaimonsa Clara erosivat vuonna 1938, mutta erosivat vasta vuonna 1947.
ellauri420.html on line 249: Itse asiassa Malraux teki vieraili Kiinassa vasta vuonna 1931, eikä hän nähnyt veristä kiinalaisten kommunistien tukahduttamista Kuomintangin toimesta vuonna 1927 omakohtaisesti, kuten hän usein antoi ymmärtää, vaikka hän luki paljon aiheesta. Aasialaisissa romaaneissaan Malraux käytti Aasiaa keppinä lyödäkseen Eurooppaa. Andréta nääs kismitti, että entinen henkisyyden tunne oli kadonnut kuin talvisodan henki tuposta.
ellauri420.html on line 259: Vuonna 1944, kun Malraux taisteli Alsacessa, tyttöystävä 2 Josette kuoli 34-vuotiaana, kun hän liukastui noustaessaan junaan. Heidän kaksi poikaansa Vinski ja Vinsentti kuolivat yhdessä auto-onnettomuudessa vuonna 1961. Auton, jota he ajoivat, oli antanut heille Vincentin tyttöystävä, varakas Clara Saint.
ellauri420.html on line 565: Aviottoman syntymänsä ja köyhyyden takia mlle de Lespinasse oli laiminlyöty lapsi. Hän sai peruskoulutuksen nunnaluostarista mutta oli pääasiassa itseoppinut, minkä ansiosta hän pystyi myöhemmin pitämään pintansa Ranskan kärkiälykköjen joukossa. Tunnistettuaan veljentyttärensä kyvyt Madame du Deffand houkutteli hänet vuonna 1754 Pariisiin. Siis Mlle de Lespinasse muutti sokean tätinsä luo Pariisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Madame du Deffand alkoi kadehtia nuoremman naisen vaikutusvaltaa nuorempiin salongeissa kävijöihin. L’arrivée de Julie au milieu de ce beau monde fait sensation. Elle n’est, certes, pas remarquée pour sa beauté mais son comportement est plein de grâce. Elle a un irrésistible besoin de plaire à tous, sans discrimination. Le ton de sa voix est très doux et exquis. Elle a l’art d’écouter et d’applaudir aux bons mots des autres. Elle s’enthousiasme facilement mais avec retenue et cette attitude tranche sur les sentiments blasés d’une société trop polie. Cela redonne vie à la marquise naturellement sceptique et craignant par-dessus tout de s’ennuyer. Au fur et à mesure de l’aggravation de sa cécité elle a bien besoin d’une telle compagne pour se rattacher à la vie.
ellauri421.html on line 93: Vanha Gringo (espanjaksi Gringo Viejo) on mexikolaisen takinkääntäjän Carlos Fuentesin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1985. Sen samana vuonna julkaistu englanninkielinen käännös oli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan romaani, joka on ollut USA:n bestseller. Epäonnistunut sovitus elokuvaxi seurasi vuonna 1985 korjaan 1989.
ellauri421.html on line 95: Kirjan suomensi Matti Rossi joka oli jäänyt työttömäxi kaikkien muiden stallareiden paizi Matin käännettyä takkinsa. Matti syntyi 1934 Sortavalassa jääkärikapteenin raiskattua hänen äitinsä Vera Salmexen. Matti Rossi kuoli 2017 Helsingissä pitkäaikaisen punataudin murtamana. Rossi on kirjoittanut kirjan Raunioista nousee Donbass, jonka vuonna 2015 julkaisi Donetskin kansantasavallan suurlähetystö ja Johan Bäckman Publications. Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen luonnehti teosta venäläismieliseksi propagandaksi. Lehdistössä Rossi joutui asian vuoksi todellisen syytösryöpyn kohteeksi. Kiss my ass Denes! Asia nousi uudelleen otsikoihin yli 30 vuotta myöhemmin, kun kokoomuksen kansanedustaja Ben "peffalenkku" Zyskowicz arvosteli vuonna 2007 voimakkaasti valtionpalkinnon myöntämistä Rossille tämän ilmiannon vuoksi. Benkku jätti palkinnon myöntäneelle kulttuuriministeri Stefan Wallinille asiasta kirjallisen kysymyksen, koska Rossi ei ollut osoittanut katuvansa toimintaansa. Zyskowicz piti tapausta vakavana kulttuuri- ja ihmisoikeusrikoksena sekä täysin verrattavana natsi-Saksassa ja sen miehittämillä alueilla juutalaisia vastaan tehtyihin ilmiantoihin. Vastauksessaan Wallin sanoi, ettei hän ollut palkintoa myöntäessään tiennyt Kissin tapauksesta ja korosti palkinnon olevan ennen kaikkea tunnustus Rossin pitkäaikaisesta työstä kääntäjänä. Samalla hän kuitenkin tuomitsi Rossin tekemän ilmiannon pitäen valitettavana, ettei Rossi ollut harkinnut toimintansa moraalista puolta.
ellauri421.html on line 121: Paz was not a supporter of Communist Cuban leader Fidel Castro. But he also criticized Nicaragua’s Sandinista guerrilla movement. Sekoittavaa, vielä sekoittavampaa kuin Fuentesin El Gringo. Paz oli intiaanin näköinen. Piedra de Sol ("Auringonkivi") on Octavio Pazin vuonna 1957 kirjoittama runo, joka auttoi luomaan hänen kansainvälisen maineensa. Sunstone on pyöreä runo, joka perustuu atsteekkien pyöreään kalenteriin ja koostuu yhdestä syklisestä lauseesta, joka heijastelee Venuksen synodista ajanjaksoa. Runossa on 584 hendekatavuista riviä, mikä vastaa tätä 584 päivän ajanjaksoa, ja sen jatkuvaa työntövoimaa korostaa se, että siinä ei ole pisteitä. Mahootointa. Runon kuusi ensimmäistä riviä toistavat itseään runon lopussa liikkeessä, joka "kaksinkertaistuu ja tulee täyden ympyrän, / ikuisesti saapuva". Se on siis vähän kuin Oli ennen Onnimanni. Sen alussa Octavio siteeraa hullua Nervalia, joka vuorostaan siteerasi porsasmaista Jean Paulia. Runoa ei löydy enää netistä. Ize asiassa yhtään Pazin runoa ei löytynyt jota välittäisi mainita. Huonon runoilijan tunnistaa siitä että se ei kexi muuta runoilemista kuin runoilua runoista ja kielestä. Tällästä pazkaa esimerkixi:
ellauri421.html on line 156: Parhaillaan Lapua 1976 -elokuvan tekijätiimi valmistelee Häyhästä kertovaa elokuvaa. Kuvausten on määrä alkaa vuonna 2026. – Häyhällä oli rautaiset hermot, erittäin tarkka näkö ja kuulo sekä hämmästyttävä reaktionopeus. Leukaa ei kyllä enää ole. Hän lähti itseään säälimättä aamuyön tunteina tuliasemaan, metsästi päivän vihollista ja palasi illalla nukkumaan. Sama toistui joka päivä, Saarelainen sanoo. Hän oli jääräpäinen, itsetietoinen, niskoitteleva, uppiniskainen, vastahankainen, omapäinen, jukuripäinen, itsepintainen, sisukas, jästipäinen, härkäpäinen, sitkeä, hellittämätön, luja, peräänantamaton, sinnikäs, vastusteleva.
ellauri421.html on line 202: Ilmajoen musiikkijuhlilla nähdään ensi vuonna Talvisota-aiheinen uutuusooppera Taipaleenjoki.
ellauri421.html on line 210: Jevgeni Aronovitsh Dolmatovski (1915-1994) elämä ei ollut helppoa, kuten ei monen muunkaan elämää ”kansojen isän” varjossa. Oma Aron-isä, juutalainen juristi, vangittiin 1937 ja ammuttiin 1939. Itse Jevgeni työskenteli 1930-luvun alussa Moskovan metron rakennustyömaalla, mutta ryhtyi runoilemaan kun pääsi pedagogiseen instituuttiin. Ensimmäiset runot julkaistiin vuonna 1934 ja vuonna 1938 syntyi jopa sellainen runo kuin ”Feliks Dzerzhinski”…(olisiko tämä ollut pojan viimeinen epätoivoinen yritys saada isänsä vapaaksi?). Heti kun sota syttyi Jevgeni joutui rintamalle, sotakirjeenvaihtajaksi, ja juuri siellä tuli tuota Taipaleenjokea katsotuksi itäiseltä suunnalta. Suomalaisille kuuluisa vastaruno oli sen seurauksena. Ne venäläislähteet, joita minä selailin, eivät kuitenkaan mainitse kyseistä runoa (ainakaan Тайпалеенйоки -nimellä). Tämä saattaisi viitata siihen, että niin realistinen runo ei ollut soveliasta sodanjälkeisessä NL:ssa, mutta yhtä hyvin on mahdollista, että runo kulkee jollakin toisella nimellä. Tässä venäjänkielinen luettelo hänen runokokoelmistaan:
ellauri421.html on line 269: Koulun jälkeen Dolmatovsky halusi kehittää runollista lahjaansa edelleen kirjalliseen instituuttiin. Valmistuttuaan hän työskenteli kirjeenvaihtajana eri julkaisuissa. Eräänä päivänä palattuani kotiin työmatkalta sain tietää, että isäni oli pidätetty syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Jevgeni saa tietää tapauksen yksityiskohdista ja siitä, että tuomio ja teloitus tapahtuivat samana päivänä Stalinin kuoleman jälkeen. Sitten hänen isänsä kuntoutetaan. Ja sitten, vuonna 1938, hän odotti melkein joka yö ovelle koputusta. Hän oli varma, että he tulisivat myös hänen luokseen. Moskovan keskustasta hän muutti asumaan Moskovan alueelle, vuokrasi kulman. Mutta jopa tässä vaikeassa tilanteessa hän ei menettänyt kykyään kirjoittaa lyyristä runoutta. Todellinen lahja hänelle oli tarjous kirjoittaa kappale elokuvaan "Fighters". Tämän kappaleen esitti elokuvassa Mark Bernes. Hän puolusti myös Dolmatovskin runoja. Laulun lentäjistä odotettiin olevan jotain marssia, mutta se meni toisinpäin. Bernes piti runosta "Rakas kaupunki voi nukkua rauhassa, unelmoida ja vihertyä keskellä kevättä." Ja hän teki Dolmatovskista todella kuuluisan. Totta, sodan aikana tämä maine sai ainutlaatuisen muodon. Vuonna 1943 rintamalla Dolmatovsky joutui kauhean pommituksen kohteeksi. Yksi niistä, joiden kanssa hän makasi haudassa, purskahti yhtäkkiä: "Nyt meidän pitäisi tuoda tänne kappaleen kirjoittaja, joka kirjoitti " Rakas kaupunkini voi nukkua rauhassa " !
ellauri421.html on line 277: Välittömästi sodan jälkeen Dolmatovskiin iski uusi menestysaalto. Ja tämä liittyi kappaleeseen "Kaikki ympärillä muuttui siniseksi ja vihreäksi" elokuvasta "Hearts of Four". Sen esitti Valentina Serova . Elokuva kuvattiin vuonna 1941 ja sen oli määrä julkaista kesäkuussa. Ei lähtenyt sodan takia. He päättivät oikein, että sotilasmiehen operettikuva tässä musiikkikomediassa ei sovi traagiseen hetkeen. Elokuva julkaistiin voiton jälkeen ja siitä tuli uskomattoman suosittu.
ellauri421.html on line 292: Orbán soitti kiireellisesti Putinille ja antoi varoituksen: Pyhien ennustukset ovat toteutumassa: mitä Venäjälle tapahtuu vuonna 2025.
ellauri421.html on line 308: "Jatkamme jokiliikenteen kehittämistä Moskovan pormestarin Sergei Sobyaninin puolesta. Tänä vuonna kolmatta kuukautta risteilyalukset matkustavat Moskovan jokiasemilta maan matkailukeskuksiin. Navigoinnin alusta lähtien laituripaikat ovat vastaanottaneet ja lähettäneet laivoja matkoillaan yli 700 kertaa, yli 120 000 matkustajaa kyydissä”, kertoo liikenne- ja tieinfrastruktuurin kehittämisen osaston johtaja Maxim Liksutov. Pääkaupungissa on vain kaksi jokiasemaa - pohjoinen ja eteläinen. Joka päivä laivoja lähtee täältä kymmeniin kaupunkeihin Venäjällä – 13 eri laivaa economy-luokasta premium-luokkaan. Pääkaupungin liikenneministeriön arvion mukaan pelkästään heinäkuussa molempien asemien laituripaikat vastaanottavat ja lähettävät laivoja risteilylle yli 350 kertaa.
ellauri421.html on line 379: Ainoat tiedustelutiedot Kiviniemen vihollisesta olivat vuonna 1937 tiedustelutietojen perusteella laaditun Karjalan kannaksen linnoitusalbumin kartat. Suomalaisryhmästä 461. rykmentin komentajat eivät osaneet sanoa mitään. Koskien etelärannalla suomalaisten kanssa käydyn aamutaistelun ja ponttonien viivästymisen vuoksi lastaus aloitettiin vasta iltapäivällä. Klo 15.30 173. jalkaväkirykmentin ensimmäinen pataljoona tuli maihin risteysalueelle 6 rykmentin tykistöä ja 12 neljäkymmentäviisi asetta tuli suoraan tuliseen. Paikalle saapui 5 T-26 panssarivaunua ampumaan paikan päältä ja 12 T-38 panssarivaunua. Samaan aikaan 5. ponttonipataljoonan kolonnin päällikkö saapui ylitysalueelle ja alkoi välittömästi laskea ponttoneja veteen. Noin klo 16.00 lähestyvän hämärän aikaan kolme ensimmäistä ponttonia olivat valmiina. Niihin ladattiin kaksi ensimmäisen komppanian kivääriryhmää ja yksi konekiväärijoukkue. 12 T-38-amfibiopanssarivaunusta kahdeksan oli valmiita laukaisuun. Pienet amfibiotankit joutuivat välittömästi vaikeuksiin. Yksi tankki sotkeutui välittömästi lankaan, neljä istui kivien pohjalle ja vain kolme tankkia kellui ponttonien mukana. Oli jo täysin pimeää. Pieni joukko 173. jalkaväkirykmenttiä meni tuntemattomaan.
xxx/ellauri010.html on line 1333: männävuonna, se oli tää, no, sano nyt,
xxx/ellauri013.html on line 465: David Hume kerskaili hyveellisen miehen maineella, ikäänkuin kieriskeli omassa paremmuudessaan. USA:n kapinavuonna se kuoli peräsuolen syöpään kunnon anaalipersoonana, ja teki vielä tiivistelmän omasta vaelluxestaan. Hän oli, hän kirjoitti, a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions. Omakehu haisi pahemmin kuin suoli. Vertaa Bertrandiin, joka somisti myös oman hautakivensä. Hume pikku narsistia pelotti, että paranoidi sveitsari Rousseau nostaisi metakan, mustaisi sen pyhimyxen maineen, kun Hume koitti fumigoida riitapukaria ulos briteistä. Sitähän se yritti, muttei oma maine riittänyt.
xxx/ellauri027.html on line 30: Hahmot tunnetaan kuitenkin parhaiten Hanna-Barbera Productionsin piirrossarjasta Smurffit. Sarja aloitettiin 1981 ja sai maailmanlaajuista suosiota. Sitä tehtiin vuoteen 1990 asti yhteensä 256 jaksoa. Smurffeista on tehty myös elokuva nimeltä Smurffit, joka ilmestyi vuonna 2011 ja sen jatko-osa Smurffit 2 vuonna 2013. Keväällä 2017 ilmestyi elokuva Smurffit: Kadonnut kylä, joka on toinen jatko-osa ensimmäiselle elokuvalle. Elokuvia on suunnitteilla useampi ja ne toteutetaan digitaalitekniikalla. Smurffit ovat esiintyneet Belgian siirtomaahallinnon mainoksessa, jolla kerättiin rahaa lapsisotilaiden koulutukseen. Sinisiä kääpiöitä sotakentillä.
xxx/ellauri027.html on line 189: Engelinaukion leikkikoulun Sisar Mary täyttää 100v vuonna 2023.
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri027.html on line 388: Esa Jouni Olavi Saarinen, izehoidon filosofi, täytti 60v vuonna 2013. Samannimiseen kirjaseen on koottu Eskin oman avun avainpointit, joita voi olla yhteen laskien enemmän kuin kolme, mutta nää kolme on tärkeimmät:: Hyvä mä, hyvä sä, hyvä me.
xxx/ellauri027.html on line 571: Ensimmäisessä työelämää sivunneessa kirjassaan, vuonna 1990 ilmestyneessä Muutostekijässä, Saarinen kävi vuoden ajan viikoittain Ekbergillä Ensto-yhtiöiden perustajan Ensio Miettisen kanssa. Yhteistyö alkoi Miettisen luettua kirjan ”Erektio Albertinkadulla”. Hän oli innostunut kirjan ”aktiivisesta, vapausladatusta ihmiskuvasta ja siihen kytkeytyvästä elämän moraalista, toivon periaatteesta”. Ehkä sitä kiinnosti myös Esan useat (joskin enimmäxeen tuloxettomat) erektiot Albertinkadulla Pipsan (vai oliko se Piipsin) riippukeinussa. Miettinen oli omakohtaisesti kokenut, miltä maistuu elämä masentuneena miljonäärinä. On lerpahtanut olo. Molemmat ovat loppupeleissä yhtä mieltä siitä, että Roopen elämä ei ole elämisen arvoista. Ei hrahahlaarissa sukeltelu vedä vertoja snorkkeloinnille Pafoksen upeilla vesillä.
xxx/ellauri027.html on line 623: Tapio Aaltonen, TM, pappi, on Novetos Oy:n perustaja ja partneri, johtamisen kehittäjä ja koutsi. Hän on kirjoittanut, yksin tai ryhmässä, useita johtajuutta käsitteleviä kirjoja, kuten Yrityksen arvot ja etiikka (Pro Oeconomia –palkittu vuonna 2000), Vastuullinen johtaminen, Syty ja sytytä –valmentavan johtamisen filosofia, Asiantuntijasta esimies, Luova kutsumus sekä Johda ihmistä –teologiaa johtajille. Yrittäjänä ja valmentajana hän on toiminut vuodesta 1997. Sitä ennen hän toimi järjestöjohtajana Suomessa ja Ruotsissa sekä Sana-lehden päätoimittajana. Siviilissä hänet tunnetaan laulumusiikin harrastajana ja elämän pohdiskelijana. Arjen filosofi Esa Saarinen käyttää hänestä titteliä ”hengen mies”.
xxx/ellauri027.html on line 1091: E.T. (engl. E.T. the Extra-Terrestrial) on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut Steven Spielbergin ohjaama tieteiselokuva. Sen pääosissa ovat Henry Thomas, Drew Barrymore ja Dee Wallace.
xxx/ellauri027.html on line 1093: ET-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1973. Lehti oli suunnattu varttuneelle väelle, ja lyhenne ET tuli sanasta Eläketieto, jota käytettiin lehden alaotsikkona. Vuonna 1982 alaotsikoksi muuttui Elämäntaito, jota käytettiin 1990-luvun puoleenväliin saakka. 2010-luvulla alaotsikkona on Enemmän tarinoita. 2020-luvulla Ennen tuhkausta.
xxx/ellauri027.html on line 1099: Aloitin opinnot vuonna 1972 ja väittelin filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana vuonna 1977. Se oli hämmästyttävää, sillä en ollut lukiossa mikään suurlupaus, ja mulla oli vielä tavixempi ensimmäinen vaimo. Onneksi tutustuin inspiroiviin ihmisiin, koska sitten kaikki alkoi yhtäkkiä onnistua.
xxx/ellauri044.html on line 351: Maila Talvio oli lisäksi yhdessä aviomiehensä ja V. A. Koskenniemen kanssa aktiivisesti mukana kulttuuriyhteistyössä natsi-Saksan ja fasistisen Italian kanssa. Hieman ennen kuolemaansa Talvio sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1950. Tästä mulla on hauska lehtikuvakin. Pitopöytä maistuu nazeille. Maila tarjoilee. Ota anna oikealta tarjoo aina vasemmalta.
xxx/ellauri044.html on line 768: Voltaire syntyi Pariisissa vuonna 1694. Hänen vanhempansa olivat notaari François Arouet ja tämän vaimo Marie Marguerite d'Aumard. Voltaire vietti suurimman osan varhaisesta elämästään Pariisissa ja sen liepeillä. Hän opiskeli kahdeksan vuotta Lycée Louis-le-Grandissa, jossa se oppi "latinaa ja typeryyksiä". Jäi oppi hyvin päähän.
xxx/ellauri044.html on line 945: Gripenberg myi marraskuussa 1918 Ala-Pohjan huvilansa ja perhe muutti Sääksmäen Saarioispuolen Maastolppaan Malmtorpin tilalle. Gripenberg osallistui täällä innokkaasti suojeluskuntatoimintaan, ja hänestä tuli vuonna 1919 Saarioispuolen suojeluskunnan päällikkö. Hän harrasti myös puutarhanhoitoa, erityisesti kukkien viljelyä sekä metsästystä. Gripenbergin jyrkän oikeistolaiset mielipiteet, joita hän toi esille lehtikirjoituksissaan, alkoivat ajan mittaa vieraannuttaa häntä monista aatetovereistaankin.
xxx/ellauri044.html on line 952: Gripenberg toimi Finlands Svenska författarföreningin puheenjohtajana 1919–1920 ja sai valtion kirjallisuuspalkinnon yhdeksän kertaa. Hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 1931 ja sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon vuonna 1932. Niin aina. Kusipäät palkizee toisiaan, paukuttaa nahkahousuja ja selkään toisiansa.
xxx/ellauri044.html on line 1004: Tänä vuonna Intiassa apinat sen verran
xxx/ellauri044.html on line 1283: Se kuoli yliannostuxeen vuonna 2009 51-vuotiaana.
xxx/ellauri056.html on line 489: Myöhemmin Kant kuvasi tuota aikaa onnettomaksi. Kantin äiti kuoli vuonna 1737 kun Manu oli 13 vee. Se oli varmaan ollut äidin lellikki eikä tykännyt satulasepästä.
xxx/ellauri056.html on line 498: Kant kirjautui Kaliningradin yliopistoon 16-vuotiaana vuonna 1740. Hän opiskeli Gottfried Leibnizin ja Christian Wolffin filosofiaa Martin Knutsenin alaisuudessa. Knutsen oli rationalisti, joka oli tietoinen myös brittiläisen filosofian ja tieteen kehityksestä ja opetti Kantille myös Newtonin matemaattista fysiikkaa. Kantin isän äkillinen kuolema vuonna 1746 keskeytti hänen opintonsa. Kantista tuli Königsbergin ympärillä olleissa pienissä kaupungeissa toiminut yksityisopettaja, mutta hän jatkoi myös tutkimuksiaan.
xxx/ellauri056.html on line 508: Tämä tapahtui joskus vuonna 1770. Seuraavan yhdentoista vuoden aikana Kant ei julkaissut mitään filosofiaa käsittelevää. Hyvä Manu! Jatka samaan tahtiin!
xxx/ellauri056.html on line 526: Moses Mendelssohn oli tunnetun säveltäjän Felix Mendelssohnin isoisä. Moses Mendelssohn (6. syyskuuta 1729 Dessau – 4. tammikuuta 1786 Berliini) oli saksalainen juutalainen filosofi. Hän oli 1700-luvun merkittävimpiä juutalaisia ja hänen voidaan katsoa synnyttäneen euroopan juutalaisen valistuksen, haskalahin. Hänen tärkein juutalaisuutta käsittelevä teoksensa Jerusalem, eli uskonnollisesta vallasta ja juutalaisuudesta julkaistiin vuonna 1783. Jotkut juutalaiset ovat pitäneet Mendelssohnia kolmantena Mooseksena, jonka kautta juutalaisille on avautunut uusi suunta historiassa, raamatullisen Mooseksen ja keskiajalla vaikuttaneen Moses Maimonideen jälkeen. Toiset taas ovat nähneet hänet juutalaisten oman identiteetin ja perinteisen juutalaisuuden tuhoutumisen alullepanijana. Kaikkia ei voi miellyttää. Sen rouva oli Fromet Guggenheim.
xxx/ellauri056.html on line 534: Monet Kantin merkittävimmistä oppilaista, kuten Reinhold, Fichte ja Jakob Sigismund Beck, etenivät kantilaisuudesta yhä jyrkempään idealismiin. Tämä sai aikaan saksalaisen idealismin nousun. Kant vastusti tätä kehitystä ja arvosteli Fichteä avoimessa kirjeessään vuonna 1799. Nappuloilta lähti mopo käsistä.
xxx/ellauri056.html on line 535: Tämä oli yksi hänen viimeisiä filosofisia tekojaan. Hänen terveytensä, joka oli pitkään ollut huono, kääntyi yhä huonommaksi ja hän kuoli Königsbergissä 80-vuotiaana vuonna 1804. Hänen keskeneräinen viimeinen teoksensa, katkelmallinen Opus Postumum, julkaistiin nimensä mukaisesti postuumisti.
xxx/ellauri056.html on line 537: Kantin hauta tuhoutui pommituksessa 1945. Luut lensi taivaalle. Kantin mukaan nimetyn yliopiston edessä seisovan uuden Kantin patsaan lahjoittivat saksalaiset vuonna 1991. Patsas töhrittiin loppuvuodesta 2018. Se liittyi Kantia vastaan käytyyn kampanjaan, sillä kansallismieliset (lue ryssät) eivät halunneet kaupungin lentokenttää nimettäväksi Kantin mukaan, vaikka kansanäänestyksessä hän oli suosikki. Kenttä nimettiin Venäjän keisarinnan Elisabetin mukaan.
xxx/ellauri057.html on line 41: Kylläpä toi feikki 80-luvun ruåzalainen draamakomedia ällötti. Etoi, lainataxeni Toopea. 20-luvun klischeitä 80-luvun klischeistä. Tai ehkä pikemminkin päinvastoin. Palme oli vielä elossa (murhattiin seuraavana vuonna), mutta hölmön jenkkinäyttelijän ja britti rautarouvan käynnistämä oikeistoaalto oli muka Ruozissa jo täydessä vauhdissa. Pikemminkin kyseessä oli Ruåttin nykymeiningin projektio taaxepäin. Pimpolan uusi päällikkö näytti hipsteriltä. Miten kaikki oleminen perustuukaan yxinomaan klischeille. Niitä ei voi välttää, enintään voi valita vaan omansa. Braxinge oli kuin joku Kouvola.
xxx/ellauri057.html on line 92: Unto Kupiainen syö elämänpuuroa vuonna 1959.
xxx/ellauri057.html on line 95: Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Ontu Kapiainen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
xxx/ellauri057.html on line 227: Hilja piti opiskelusta, opettajista ja koulutovereistaan ja menestyi tyttökoulussa hyvin. Kuulostaa ihan Laura Kolbelta teoxessa Suomen yläluokasta, johon se haluisi kovin kuulua. Muttei kuulu kovasta yrityxestä huolimatta. Tyttökoulun jälkeen hän siirtyi jatko-opistoon, jossa hän harrasti monenlaisia asioita. Hilja oli lahjakas: hän lauloi, kirjoitti, maalasi ja lausui hyvin. Jatko-opistossa hän luki myös ranskaa ja suoritti opettajan tutkinnon vuonna 1902. Kaksi vuotta jatko-opistossa opiskeltuaan Hilja alkoi valmistautua ylioppilaskirjoituksiin Suomalaisen yhteiskoulun yksityisoppilaana, koska jatko-opistossa ylioppilastutkintoa ei voinut suorittaa. Hän kirjoitti vuonna 1901 ylioppilaaksi ja sai tutkinnon arvosanaksi muutamaa pistettä vajaan kiitettävän. Hilja oli aina muutamaa pistettä vajaa. Viimeisenä kouluvuotenaan Hilja pohti elämänuraansa ja tulevaisuuttaan. Valinta oli vaikea, sillä Hiljaa kiinnostivat monet taiteenalat. Jatko-opistossa Hilja oli innostunut teatterista, ja hän suunnitteli vakavasti näyttelijättären uraa. Syksyllä 1902 Hilja kirjoittautui yliopistoon historiallis-filologiseen osastoon, mutta ei koskaan valmistunut. (Täh? Minnekäs see lääkärinura unohtui?)
xxx/ellauri057.html on line 242: Kun Einar kuoli vuonna 1926, Hilja alkoi kirjoittaa hänestä elämäkertaa. Alun perin elämäkerran oli tarkoitus valmistua jo seuraavana vuonna, mutta se ilmestyi lopulta vasta vuonna 1932. Hilja on jäänyt Einarin varjoon, vaikka Einar ei edes vähätellyt Hiljan merkitystä. Hiljan tuotanto ja persoona ovat kuitenkin aina saaneet vähemmän huomiota kuin Einarin. Niin aina.
xxx/ellauri057.html on line 244: Hilja solmi toisen avioliittonsa Madetojan Leevin (1887-1947) kanssa. Leevi oli komea mutta pöljä, lestadiolaisesta kodista. Hilja ja Leevi tutustuivat Einarin kautta, kun Leevi sävelsi musiikkia Einarin epäonnistuneisiin näytelmiin. Einar oli 4v vanhempi, Leevi 5v nuorempi, lahjakas nuori säveltäjä. Tuttavuus syveni vähitellen rakkaudeksi. Pari kuulutettiin kolmasti avioliittoon vuonna 1913, ja he ilmoittivat kaikille olevansa naimisissa. Todellisuudessa Hilja ja Leevi vihittiin vasta vuonna 1918. Avioliitto jäi lapsettomaksi, vaikka he toivoivat lasta. He pysyivät yhdessä aina Leevin kuolemaan asti, mutta avioliittoa varjostivat riidat ja kummankin alkoholiongelmat.
xxx/ellauri057.html on line 248: Sairaalassa yksinäinen Hilja keskittyi kirjoittamaan runoja ja alkoi myös piirtää uudelleen. Tänä aikana syntyi satoja tuhansia runoja ja piirustuksia. (On mulla vielä matkaa!) Leevi Madetoja kuoli vuonna 1947, ja seuraavana vuonna Hilja pääsi pois mielisairaalasta ystäviensä avulla. Hän kirjoitti runoja ahkerasti aina kuolemaansa asti.
xxx/ellauri057.html on line 256: Hilja puhuu Leevin muistopatsaan paljastustilaisuudessa Oulussa vuonna 1962. Patsaan veisti Aarre Aaltonen.
xxx/ellauri057.html on line 555: Cheek kertoi viime vuonna Helsingin Sanomien haastattelussa, että hänellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kappale peilaa räppärin kokemaa tunteiden vuoristorataa ja on hänelle hyvin henkilökohtainen.
xxx/ellauri057.html on line 680: Leinon 1900-luvun alkuvuosien luomiskautta innoitti rakkaus kielenkääntäjä Freya Schoultziin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1905. Avioliitosta syntyi tytär Eya Helka. Kokoelmassaan Talviyö (1905) Leino julkaisi rakastetulleen omistamansa kesäisen yön mystiikkaa säteilevän kuuluisan runon Nocturnen. Pitkän Pariisiin ja Berliiniin suuntautuneen yhteisen ulkomaanmatkan jälkeen pariskunnan välit alkoivat viilentyä. Vuonna 1908 Leino muutti pois yhteisestä kodista Länsi Rannassa (nyk. Eteläranta 12). Samoihin aikoihin alkoi vahvistua Leinon suhde ja hengenheimolaisuus kirjailijaystävä L. Onervaan. Ne läxi yhteiselle Euroopan matkalle, josta palasivat jäähtyneinä takaisin.
xxx/ellauri057.html on line 682: Leino muuntautui 1910-luvulla hahmoksi, jollaisena jälkimaailma on oppinut hänet tuntemaan: pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen, ravintoloissa työskentelevä flanööri ja seuramies, jolla oli laajat sosiaaliset verkostot. Vuonna 1914 Leino avioitui Robert Kajanuksen tyttären, harpputaiteilija Aino Kajanuksen kanssa, mutta jo seuraavana vuonna hän jätti jälleen taakseen vakiintuneen elämänmenon.
xxx/ellauri057.html on line 686: Samana vuonna 1916 syttyi molemminpuolinen ihailu ja ihastus diplomaatska Aino Kallakseen.
xxx/ellauri057.html on line 824: Knut Hamsun (Born: Knud Pedersen, August 4, 1859, Lom, Gudbrandsdalen, United Kingdoms of Sweden and Norway, (present-day Lom, Norway) Died:February 19, 1952, Nørholm, Grimstad, Norway1859-1952) oli norjalainen kirjailija, joka lukeutuu tunnetuimpiin hahmoihin maansa kirjallisuuden historiassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1920. Hamsun oli köyhän perheen poika, eikä hän käynyt koulua kuin runsaat 250 päivää. Sen kyllä huomaa.
xxx/ellauri057.html on line 888: Georges Simenon (1903-1989) pukelsi ensimmäisen varsinaisen romaaninsa, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'sta kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti. Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana. Maigret latvialaisineen irtoisi 3 egellä Punavuorenkadun divarista. Suomennoxena.
xxx/ellauri057.html on line 977: Wang Wei: Ei niin, on liika pelvoittavaa. Broiskulle penislukko... Lähde IL Cellmate on bluetoothilla puhelimeen yhteydessä oleva penislukko, jota ohjataan siihen kytkeytyvän mobiilisovelluksen avulla. Tarkoitus on, että lukkoon pukeutuva ihminen voi luovuttaa vallan siitä jollekin toiselle henkilölle. Tässä tapauksessa vallan voi kuitenkin ottaa myös hakkeri.
Kaikenlaisii ongelmii seuraa tietotekniikasta (em. lähde). Viime vuonna puolestaan todistettiin, miten internetiin yhteydessä olevan anustapin pystyi lukitsemaan kiristysohjelmalla.
xxx/ellauri057.html on line 1039: Vaaskivi opiskeli Helsingin kansalaiskorkeakoulussa sanomalehtialaa vuonna 1929, avioitui runoilija Elina Vaaran (Kerttu Elin os. Siren ex-Virtanen; ex-mies muutti sitten nimensä kiintoisammaxi Vormalaxi) kanssa vuonna 1937 ja oli kuollessaan vuonna 1942 vain 30-vuotias. Elin oli 9v vanhempi. Ehti olla naimisissa Tatun kaa 5v. Kaimansa Kerttu Saarenheimon kirjan kannen sivukuvassa Kerttu on Käpskin näköinen. Näkemiin Anu. Elinan kuzumanimi oli Keke, niinkuin Rosbergin. Katri Vala oli Kati. Ne oli kateet toisilleen kuin kaxi helmikanaa.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1205: Nyt uutena näköispazaana julkaistu Elina Vaara (1903 – 1980) viuluineen ilmestyi vuonna 1928. Yllätys, eikä vähiten Vaaralle itselleen, oli teoksen aikanaan saama myönteinen vastaanotto. Vaikkei ollut lepakko, siitä tuli ”Suomalainen Sappho”. Claes Olssonin mukaan se oli ”läpimurtoteos, jossa raikkaat ja kirkkaat runouden lähteet ovat äkkiä puhjenneet salaisista syvyyksistä”.
xxx/ellauri057.html on line 1340: Katri Valan vanhemmat ovat Porvoossa syntynyt metsänhoitaja Robert Waldemar Wadenström ja Alexandra Fredrika Mäki. Heidän esikoisensa Katri syntyi äidin kotipaikkakunnalla Muoniossa. Vuoden kuluttua perhe muutti Porvooseen, jossa syntyi veli Erkki, ja edelleen 1905 Ilomantsiin, jossa syntyi toinen veli Niilo. Robert kuoli jumalten keinussa nälkään pimpolassa vuonna 1911 ollessaan 37 ja Katri 10 (surullista), jonka jälkeen äiti ja lapset muuttivat takaisin Porvooseen. Vala kirjoitti ylioppilaaksi 1919 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista 1922. Vuosina 1922–1928 hän työskenteli kansakoulunopettajana Kuopion maalaiskunnassa, Valkealassa ja Askolassa sekä Ilomantsissa vuosina 1925–1929. Kaikenlaisia paikkoja. Heitettiinköhän se aina ulos punikkina? Aika ankaran kansakoulunopettajan näköinen.
xxx/ellauri057.html on line 1393: Haavio kuului uransa alkuvaiheessa Tuijunkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haavio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
xxx/ellauri059.html on line 31: Belgialainen piirtäjä Francois Walthéry on piirtänyt kynä kankeana höyryävän mehukkaita herutuskuvia lentoemännästä nimeltä Natacha (suomexi Natasha). Natashan kuolaavan poikaystävän nimi oli kuinka ollakaan Walter. Alotti vuonna 1970 eli nyt on puoli vuosisataa täynnä Natasha-kuvia. Se syntyi 1946 eli samana vuonna kuin Fred Göran Karlsson. Viimeisimmät Natasha-kuvat on heikkolaatuisempia, kun 74-vuotias debauchén näköinen Walter piirtää niitä enää muistista.
xxx/ellauri059.html on line 286: Virkaan Helsingin yliopistossa Airaksinen valittiin vuonna 1983.
xxx/ellauri059.html on line 318: Airaksinen kertoo, mitä hän teki kuulleessaan vuonna 2001, että terroristit olivat iskeneet lentokoneilla WTC:n kaksoistorneihin.
xxx/ellauri059.html on line 571: Läski riippumaha ei ymmärrä että onni on differentiaali, suhteellista muutosta. Onneen riittää ettei asiat ole juuri hullummin kuin viime vuonna eikä kehnommin kuin naapurilla.
xxx/ellauri068.html on line 105: Borat esiintyi säännöllisesti Cohenin Da Ali G Showssa osioissa, joissa hän kysymyksillään aiheutti hämmennystä haastatelluissa ihmisissä. Boratilla on tuuhea tumma tukka ja viikset sekä nuhjuinen puku. Borat on seksistinen ja rasistinen, ja hän kertoo usein Kazakstanista perättömiä seikkoja, joihin ihmiset kuitenkin näyttävät uskovan. Borat myös inhoaa ja pelkää juutalaisia ja väheksyy kehitysvammaisia. Sittemmin Borat on myös juontanut MTV Europe Music Awards -tilaisuuden vuonna 2005 Lissabonissa.
xxx/ellauri068.html on line 180: Vaudevilleperheeseen syntynyt Rooney aloitti esiintymisen jo 17 kuukauden ikäisenä. Elokuva-alalle hän siirtyi vuonna 1926. Rooney tuli tunnetuksi Mickey McGuire -hahmona, ja hän käytti jonkin aikaa oikean nimensä sijaan Mickey McGuirea. Vuonna 1932 hän kuitenkin muutti nimensä virallisesti Mickey Rooneyksi. Noihin aikoihin Rooney tapasi Walt Disneyn, ja myöhemmin hän kertoi, että Mikki Hiiri (Mickey Mouse) olisi nimetty hänen mukaansa. Lisäksi Rooney väitti, että hän olisi keksinyt Marilyn Monroelle tämän taiteilijanimen.
xxx/ellauri068.html on line 261: Martti (Martin) Rautanen (10. marraskuuta 1845 Tikanpesä, Inkerinmaa – 19. lokakuuta 1926 Olukonda, Lounais-Afrikka) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön pioneeri. Rautanen lähti 24. kesäkuuta vuonna 1868 neljän työtoverinsa kanssa lähetyssaarnaajaksi Lounais-Afrikkaan Ambomaalle, (nykyiseen Namibiaan). Matka tehtiin Hereromaan kautta, jonne tultiin huhtikuussa 1869 ja jossa vietettiin vielä yli vuosi, Ambomaalle miehet pääsivät vasta heinäkuussa 1870. Siellä suomalaiset saivat vakiinnutettua toimintaansa erityisesti kaakkoisen Ondongan heimon alueella.
xxx/ellauri068.html on line 263: Ambomaalla Rautanen toimi yli viisikymmentä vuotta, 1880 Olukondaan perustamansa lähetysaseman johtajana, raamatunkääntäjänä sekä pitkäjännitteisessä opetus- ja kasvatustyössä: ensimmäiset ambomaalaiset papit vihittiin 1925. Rautasen käännöstyö käsitti erityisesti vuonna 1892 ilmestyneen ndongan-kielisen virsikirjan. Rautanen oli myös tunnustettu virsirunoilija ja kansatieteilijä, joka antoi arvoa ambomaalaisten omalle kulttuurille. Hän keräsi kasveja, teki säähavaintoja ja toimitti esineistöä mm. Kansallismuseoon.
xxx/ellauri068.html on line 265: Vähän ennen kuolemaansa Rautanen vihittiin Helsingin yliopistossa teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Rautanen sai paikallisilta lempinimen Nakambale, joka tarkoittaa "sitä joka pitää hattua". Hän piti usein kalottia, jonka ambomaalaiset käsittivät palmukoriksi. Nakambale-sana tulee okambale-sanasta, joka merkitsee pientä koria. Rautanen tunnettiin Nakambalena niin hyvin, että nimi kirjoitettiin jopa hänen hautakiveensä. Häntä kunnioitetaan Namibiassa erittäin paljon vielä nykyisinkin, vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo 90 vuotta. Rautanen meni vuonna 1872 naimisiin saksalaisen lähetyssaarnaajan Franz Kleinschmidt'in tyttären Friedan kanssa. Rautaset saivat yhdeksän lasta, mutta moni lapsista kuoli jo pienenä malariaan.
xxx/ellauri068.html on line 419: Korpraalin führeröimässä Valtiossa (huom. kapitaali, tyypillistä Nipistyspäätä) 1, paikka pitää tehdä viattomuudelle (ällösana), ja sen monille käytöille 2. Virallisen version viattomuudesta tekemisessä, lapsuuden kulttuuri on osoittautunut arvottomaxi 3 . Valtaistuinpelit, homokaskut, lukuohjeet historiasta, kaikki uskontekovempeleet voidaan sovittaa ja jopa istuttaa fysikaaliseen paikkaan, kuten esim. 12 skidiä. 5. Vuosien yli siitä oli tullut lasten lomakohde, melkeinpä kylpylä. Jos olit aikaihminen, et päässyt kaupungin rajojen sisälle ilman lapsi-ilolintua. Siellä oli lapsimajuri 6, lapsivaltuusto kahdeltatoista. Lapset poimivat papruja, banaainkuoria ja pulloja jotka jätit kadulle, lapset antoivat sinulle opaskierroxia Eläinpuiston läpi 7, Nibelungien läjä, 8, varoittivat sinut hiljaisuuteen Bismarkin kohouman vaikuttavan uudelleenpystytyxen aikana, kevään päiväntasauxena sakujen tappiovuonna 1871, prinssille ja keisarilliselle kumittajalle 9,… lapsipoliisi soimasi sinua jos jäit kiinni yxin, ilman lapsi-ilolintua. Kuka tahansa kantoi kaupungin todellista liiketoimintaa—se ei olisi voinut olla lapsia—ne oli piilotettu hyvin. 10
xxx/ellauri075.html on line 60: Vuonna 1908 Sestofilt muutti Freiburgiin Saksaan, ja vuonna 1910 Sveitsiin pieneen kylään nimeltä Coppet. Siellä oli tylsää. Hän palasi Moskovaan vuonna 1915. Vallankumous teki hänen elämästään vaikean, ja bolševikit painostivat häntä lisäämään tuoreeseen teokseensa Potestas Clavium marxilaisten oppien vaikutteita, muuten sitä ei olisi julkaistu. Sestofilt kieltäytyi tästä, mutta luennoi kuitenkin vallanpitäjien luvalla Kiovan yliopistossa kreikkalaisesta filosofiasta.
xxx/ellauri075.html on line 62: Lopulta Sestofilt kuitenkin muutti Ranskaan vuonna 1921. Ranskassa hän luennoi Sorbonnen yliopistossa, ja tutki muun muassa Blaise Pascalin ja Plotinoksen ajattelua. Vuonna 1926 hän tutustui Edmund Husserliin, ja 1929 hän tapasi Martin Heideggerin. Tuolloin hän sai yllykkeen tutustua Kierkegaardin ajatteluun.
xxx/ellauri075.html on line 242: Kortelaisella on vuonna 1998 syntynyt tytär Ainu. Kortelainen väitteli Albert
xxx/ellauri075.html on line 458: Bret Easton Ellis (s. 7. maaliskuuta 1964 Los Angeles (lähde?) on yhdysvaltalainen kirjailija. Ellis nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen teoksellaan Amerikan Psyko vuonna 1991. Romaanin päähenkilö on newyorkilainen Wall Street -pankkiiri Patrick Bateman, jonka elämän täyttävät kilpailu ja ylelliset merkkituotteet. Töiden jälkeen hän purkaa turhaumiaan sarjamurhaajana. Romaani herätti runsaasti keskustelua ja sen pohjalta on tehty samanniminen elokuva.
xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
xxx/ellauri076.html on line 81: On Halloween and New Year's Eve Pyhäinpäivänä ja uunnavuonna
xxx/ellauri076.html on line 483: Alanko työskenteli laajasti kulttuurin parissa työurallaan. Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Immi Hellénin runot. (Kovempi homma olisi jo käydä läpi mun paasauxet, Immi 1400 runoineen on jäänyt seisomaan kuin tikku paskaan.) Lisensiaatintyön aiheena oli puolestaan Lassi Nummen lyriikka. (Lassin runot puhukoot puolestaan, mä en niistä tiedä mitään kun en oo lukenut.) Hän toimi vuosia opettajana ja kirjallisuudentutkijana yliopistossa. Hänet nimitettiin opetusneuvokseksi vuonna 2003.
xxx/ellauri076.html on line 594: Enää ei saa sanoa mitään naista halventavaa - se mua ärsyttää. Se käy iholle. Sanoo Kari "Kape" Aihinen, s. 1972. Se tulee ensi vuonna miehen ikään.
xxx/ellauri076.html on line 644: Lokakussa 2017 "Kape" totetsi Ylen ohjelmassa että fysiikan lait estävät naisia etenemästä johtotehtäviin varsinkin ravintola-alalla. Synnyttäminen ja äitiysloma ja sen sellaiset. Selkkauxen johdosta Aihkisen ja hänen vaimonsa parisuhde päättyi viime vuonna 19 vuoden yhteiselon jälkeen. Aihkisen mielestä syynä oli liian paljon lapsia (2). Vaimo ei yxinkertaisesti ennättänyt työn päälle hakea niitä tarhasta. Seija oli onnekas, kun sillä oli vaan 3 lasta haettavana. Tosin siihen tuli kaupat ja ruuanlaitto päälle, koska Lauri ei todellakaan ollut mikään huippukokki. Tuli myöhään kotiin ja moitiskeli vielä ruokia. Mikä täällä haisee pahalle?
xxx/ellauri076.html on line 680: Vadim oli paizi Aku Ankan veljenpoika kuuluisa romansseistaan ja avioliitoistaan nuorten kauniiden näyttelijöiden kanssa. 30-vuotiaana hän asui teini-ikäisen Catherine Deneuven kanssa, jolta hän sai lapsen Christian Vadimin ennen avioliittoaan Fondan kanssa. Hän oli myös tekemisissä vällyissä amerikkalaisten näyttelijöiden Margaret Markovin ja Davy Crockettin kanssa. Myöhemmin hän asui useita vuosia käsikirjoittaja Ann Bidermanin kanssa ja ilmoitti kihlauksestaan vuonna 1984, mutta pari ei koskaan mennyt naimisiin.
xxx/ellauri081.html on line 37: Lampenius saavutti julkisuutta muun muassa esiintymällä Playboy-lehden alastonkuvissa vuonna 1998. Se oli silloin Helmin ikäinen.
xxx/ellauri081.html on line 39: Vuonna 1997 Lampenius osallistui miljonääri Peter Nygårdin järjestämiin "Oscar-juhliin" ja kommentoi kokemustaan myöhemmin lehtihaastatteluissa kielteiseen sävyyn. Nygård haastoi Lampeniuksen oikeuteen kunnianloukkauksesta ja vaati häneltä kymmenien miljoonien dollarien vahingonkorvauksia. Lampenius kertoi haastatteluissa puhuneensa totta. Oikeusprosessi kesti useita vuosia. Sen aikana Lampenius sairastui bulimiaan. Juttu päättyi Lampeniuksen julkiseen anteeksipyyntöön vuonna 2001. Siihen mennessä Lampenius oli käyttänyt oikeudenkäyntikuluihin lähes puoli miljoonaa euroa. Lampeniukselle jäi oikeusjutusta miljoonan markan velat, joita hän maksoi keikkailemalla Aasiassa ja Venäjällä. Vuonna 2020 Lampenius kertoi oikeusjutun tuhonneen hänen elämästään yhdeksän vuotta.
xxx/ellauri081.html on line 44: Lindan uskollinen mies herr Cullberg on kallonkutistaja. Linda on (oli) cullinsuurentaja. Se tuli viime vuonna miehen ikään.
xxx/ellauri081.html on line 255: Uunnavuonna onnen pekan Pekka Tarkan kotona Panu kukkoilee kulturpersonlighetinä. Me kirjallisuuden esipapit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Uskomatonta mutta totta, jo tässä vaiheessa alkaa Panu kerskua Katrilla, käskee sytyttää television vaan paistatellaxeen lainavalossa. Vittu mikä kaveri! "Tää nyt on vaan tätä." Yrmf!
xxx/ellauri084.html on line 115: Yksi asia, jonka olen oppinut isojen poikien lounasseminaareissa Brysselissä, on se, että kansainväliset sijoittajat pitävät Suomea korkean maariskin kohteena. Lainsäädäntö on heikkolaatuista, poukkoilevaa ja epäennustettavaa. Maksuja, veroja ja sääntelyä tulee puskasta, niiden vaikutusarvioinnit ovat ideologisia eivätkä objektiivisia, ne saatetaan peruuttaa seuraavana vuonna, ja ne voidaan kaivaa uudelleen naftaliinista seuraavan hallituskauden aikana. Yritystoimintaan sijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa, ja rahansa likoon paneva investori haluaa tietää, että sijoituspäätökseen vaikuttaneet olosuhteet ja ehdot ovat voimassa myös kymmenen vuoden kuluttua.
xxx/ellauri084.html on line 402: Heput ei saa vakivirkaa koska ne haluavat hidastaaa. Ne saavat vakiviran koska ne ovat rehkineet kovasti ja ovat aikaansaaneita. Ja saatuaan vakiviran niillä on nyt vapaus jatkaa rehkimistä kovasti kaikissa niissä asioissa jotka ne haluavat vielä aikaansaada ihmettelemättä valitaanko ne uudestaan ja onko niilla jopi seuraavana vuonna. Ne voivat tehdä tutkimustaan. Ne voivat rehkiä sen kirjan parissa jonka ne halusivat kirjoittaa. Ne voivat kirjoittaa uudestaan ne kurssit jotka ne aina ajattelivat voisivat olla parempia. Vakivirka antaa niiden rehkiä kovasti siinä mitä ne ajattelevat on tärkeää.
xxx/ellauri084.html on line 649: Aiempi yhdysvaltalainen DSM-IV-luokitus (jota seurannut DSM-5 tuli käyttöön vuonna 2013) jakoi dissosiaatiohäiriöt viiteen päätyyppiin, jotka esitellään lyhyesti alla (epäkiinnostavat poistettu):
xxx/ellauri084.html on line 661: Hysterian käsitettä on kritisoitu paljon. Monet ovat olleet sitä mieltä, etteivät esimerkiksi Freudin ja Breurerin esittelemän historian kuuluisimman "hysteriapotilaan", kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Bertha Pappenheimin yskä, säryt ja aisti- sekä halvausoireet johtuneet konversiohäiriöstä vaan esimerkiksi aivotulehduksesta tai ohimolohkoepilepsiasta. Tätä epäilyä tukee muun muassa se, että toisin kuin Freud ja Breurer väittivät vuonna 1895 julkaistussa kirjassaan Tutkielmia hysteriasta, Pappenheim ei parantunut psykoanalyysin avulla, vaan meni lopulta niin huonoon kuntoon, että joutui kuukausiksi sairaalahoitoon.
xxx/ellauri084.html on line 765: Suru ja sääli on Marcel Ophülsin ohjaama pitkä dokumenttielokuva vuodelta 1969. Elokuva käsittelee toisen maailmansodan aikaista Ranskaa ja sen vastarintaliikkeen historiaa. Siinä on leikattu yhteen 1960-luvulla tehtyjä haastatteluja ja uutisfilmejä 1940-luvulta. The New York Timesin kriitikot valitsivat Surun ja säälin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri086.html on line 113: Gustafsson on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1976. Ennen uraansa kansanedustajana Gustafsson on työskennellyt konepuuseppänä, koulutussuunnittelijana sekä Murikka-opiston rehtorina opiston ensimmäiset kymmenen toimintavuotta (1977–1987).
xxx/ellauri086.html on line 196: Monet Potter-fanit ilmoittivat julkisesti, etteivät enää pysty tukemaan lapsuutensa suosikkikirjasarjan luojaa. Myös useat Harry Potter -hyvixet kuten Harry Potter ize ja Hermione irtisanoutuivat aiemmin viime vuonna Rowlingin kommenteista.
xxx/ellauri086.html on line 710: Menetettyään taloudellisen tukensa Poe värväytyi armeijaan vuonna 1827. Armeijassa Poe menestyi ja pääsi vuonna 1830 West Pointin sotilasakatemiaan. Sieltä hänet erotettiin jo seuraavana vuonna sääntörikkomusten takia, jotka hän oli tehnyt tahallaan tullakseen erotetuksi.
xxx/ellauri086.html on line 713: Poe muutti takaisin Richmondiin vuonna 1835. Hän työskenteli seuraavina vuosina toimittajana useissa kirjallisuuslehdissä. Richmondissa hän työskenteli kuukausittain ilmestyneessä Southern Literary Messengerissä vuosina 1835–1836. Aluksi Poe hoiti lehden kirjeenvaihdon ja oikoluvun sekä kirjoitti kirjallisuusarvostelut.
xxx/ellauri086.html on line 717: Myöhemmin lehti alkoi julkaista myös hänen omia journalistisia artikkeleitaan sekä runojaan ja novellejaan. Vuonna 1835 Poe meni mahdollisesti salaa naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa Virginia Clemmin kanssa. Hän avioitui vaimonsa kanssa uudelleen julkisesti toukokuussa 1836. Virginia sai vuonna 1842 verensyöksyn ja eli horisontaalisesti liikuntakyvyttömänä, kunnes kuoli vuonna 1847 tuberkuloosiin. Vaimonsa kuoltua Poe teki kolme yhtäaikaista kiihkeää yritystä aloittaa uusi avioliitto, mutta hänen kosiskelunsa kohteet torjuivat hänet. Lisääkö liian aikaisia siemensyöxyjä? Oliko Leonoora sit toi Virginia?
xxx/ellauri086.html on line 721: Poen aikana Southern Literary Messengerin levikki seitsenkertaistui. Omistaja oli kuitenkin erottanut Poen käyttäytymisensä (sic) johdosta jo kaksi kertaa väliaikaisesti, ja Poe erotettiin lopullisesti joulukuussa 1836. Poe yritti vuonna 1836 myös saada novellikokoelmaansa Tales of the Folio Club julki, mutta kustantaja halusi helppotajuisempia romaaneja eikä jo julkaistuja tarinoita ja torjui sen.
xxx/ellauri086.html on line 723: Saadakseen lisätuloja Poe opetteli litografian tekoa mutta ei onnistunut saamaan työtä alalta. Burton'sissa Poe julkaisi muun muassa yhden mestariteoksistaan, "Usherin talon häviö" (1839). Sen jälkeen samana vuonna Lea & Blanchard julkaisi Poen 25 novellia kaksiosaisessa kokoelmassa Tales of the Grotesque and Arabesque. Kirja sai enimmäkseen myönteiset arviot, joissa kiiteltiin kirjailijan omaperäisyyttä ja mielikuvitusta. Kirja ei kuitenkaan myynyt hyvin. Poe oli riitaantunut Burton'sin omistajan kanssa, ja kun tämä sai tietää Poen suunnittelevan oman lehtensä perustamista, Poe sai potkut.
xxx/ellauri086.html on line 725: Poe oli haaveillut vuodesta 1834 alkaen oman kirjallisuuslehden perustamisesta. Lehden nimeksi olisi tullut Penn Magazine, ja se olisi ollut sisällöltään, paperiltaan ja painojäljeltään korkealaatuinen sekä vuositilausmaksultaan suhteellisen kallis. Tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut, kuten ei myöskään vuonna 1843 suunniteltu Stylus. Poesta tuli Broadway Journalin ainoa päätoimittaja ja omistaja syksyllä 1845. Hän ei kuitenkaan kyennyt pitämään lehteä hengissä kahta kuukautta kauempaa.
xxx/ellauri086.html on line 727: Poe oli ensimmäinen yhdysvaltalaiskirjailija, joka elätti itsensä kokonaan kirjoittamisella. Kirjallisuuslehdet maksoivat hänelle kuitenkin aina niin huonoa palkkaa, että hän joutui elämään köyhyydessä. Hänen mahdollisuuksiaan ansaita elantonsa vaikeutti myös se, että kansainvälisten tekijänoikeuslakien puuttuessa amerikkalaiset kustantajat kustansivat mieluummin englantilaista kirjallisuutta ilmaiseksi kuin maksoivat amerikkalaisille kirjailijoille. Broadway Journalin mentyä nurin vuonna 1845 Poe ei enää löytänyt töitä, ja hänen tulonsa romahtivat hänen viimeisten vuosiensa ajaksi.
xxx/ellauri087.html on line 41: Viime vuonna piispa Ambrosius soitti vielä aattona ja kuzui ihan impromptu ikonostaaseihin. Ja sitä edellisenä oli Carita Mattilan kotona pikku laulahdus. Pidän aina Esan leopardileotardit pestyinä ja silitettyinä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
xxx/ellauri087.html on line 85: Esa Saarinen ryhtyi johtavaksi kapuksi vuonna 1977. Tuolloin hän väitteli filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana, yhtä nuorena kuin toinen 2sta Suomen ansioituneimmasta filosofista, Georg Henrik von Wright. Toinen ansioitunein on Jaakko Hintikka. Hän ohjasi Saarisen väitöskirjan.
xxx/ellauri087.html on line 93: Ylen vuonna 1982 taltioimassa tv-pätkässä Saarinen esiintyy nahkapuvussa ja aurinkolaseissa. Hän kertoo, että yliopisto on siitä hieno paikka, että jos hommansa hoitaa “respektaabilisti”, on aivan sama, mitä puuhaa sen ulkopuolella. Ja että hän itse on aina ollut kiinnostunut hillumaan elämän eri alueilla, näkemään todellisuuden muunkin kuin yliopiston kautta.
xxx/ellauri087.html on line 96: Se vetosi. Filosofiasta tuli muotiaine. Kun vielä 1970-luvulla teoreettisen filosofian opinnot aloitti Helsingissä keskimäärin kaksi opiskelijaa vuodessa, 1990-luvun puolivälissä luku oli 30. Laitoksesta tuli yliopiston tehokkain ja suosituin. Kun filosofiasta tuli lukioaine vuonna 1994, sitä opetettiin Esa Saarisen kirjasta.
xxx/ellauri087.html on line 99: Helsingin Sanomissa kirjoitettiin vuonna 1995, että Saarisen ja hänen oppilaansa Pekka Himasen myötä “julkisuus syrjäytti tutkimuksen filosofiassa”. Laitokselta valmistui toinen toistaan nuorempia tohtoreita, joista kaikista kerrottiin lehdissä.
xxx/ellauri087.html on line 106: Rehtori ilmeisesti vakuuttui, sillä vuonna 2001 Saarinen sai soveltavan filosofian professuurin silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta. Saarinen on opettanut nykyisiä aaltolaisia aina siitä lähtien.
xxx/ellauri087.html on line 181: Saarinen puhuu konkreettisesti ja vitun paljon itsestään. Neljään tuntiin hän saa mahtumaan yhteensä kolmetoista omakohtaista tarinaa, joista suurimmassa osassa esiintyy hänen lisäxeen joku hänen julkkis"ystävänsä". Hän pyyhkii silmälasiensa alustaa liikutuksesta muistellessaan omaa puhettaan sotainvalidien juhlassa vuonna 1997. Hän kertoo, miten Martti Ahtisaari oli kutsunut häntä “todelliseksi leijonaksi” ja miten Ari Vatanen Saarisella vieraillessaan halusi nähdä hänen nukkuvat lapsensa.
xxx/ellauri087.html on line 183: Sen Saarinen saa aikaan kertomalla tarinansa elävästi ja yksityiskohtaisesti. Kun hän kertoo olleensa juhlissa, ne eivät ole vain jokin tapahtuma jossain talossa, vaan “Lenitan vuonna 1992 kaupungintalolla järjestämä lamantaittamisen hengennostatustilaisuus, jossa esiintyi Vesa-Matti Loiri“.
xxx/ellauri087.html on line 305: – Vastakkainasettelun energia synnytti brexitin ja vielä voimakkaammin Yhdysvalloissa Trump-ilmiön, jota edelleen kymmenet miljoonat ihmiset fanittavat. Trump lietsoo ihmisissä vihan energiaa. Muuan nuori filosofikin oli energinen kun se sai gradusta paskakaivoarvosanan, ja kun se kazotiin epäpäteväxi viranhaussa. Nuori filosofi 1981. Sinä vuonna hän julkaisi M. A. Nummisen kanssa Terässinfonia-kirjan. Kuva: Ilpo Vainionpää
xxx/ellauri087.html on line 639: Sitten tuli rakkaus. 2000-luvun alussa Yrjö oli viisikymppinen ja voimansa tunnossa. Hän johti huippuyksikköjä Atlantin kahta puolta. Myös yksityiselämässä alkoi mennä lujaa, kun hän rakastui kolmekymppiseen italialaiseen kollegaansa Annalisa Sanninoon. – Isä varoitti minua tuhoamasta perhettäni. Hetken mietittyään hän kuitenkin kysyi, uskonko tulevani onnelliseksi? Vastasin, että uskon, jolloin isä lupasi olla tukenani. Italian Ravellossa vuonna 2004 järjestettyyn hääjuhlaankin hän jaksoi vielä osallistua ja bylsiä morsianta, vaikka se ei kuulu sikäläisiin hääperinteisiin.
xxx/ellauri087.html on line 641: Yrjön omat pojat eivät olleet eron suhteen yhtä armeliaita. Välirikko kesti aikansa – ja teki kipeää. Nyt Yrjö osaa jo arvostaa sitä, että pojat olivat niin vahvasti äitinsä puolella. Italialainen äitipuoli on jo ollutta ja mennyttä. Yrjö haahuilee yxixensä Sipoon mökissä. Vilkuilee välillä vitriinin rakkaushyllyä. No ei vaitiskaan. Yrjön uudesta liitosta syntynyt Jurij Enzo on nyt 12 eipäskun 15-vuotias. Ykä on vanha ukko jo, pushing eighty, parhaassa covid-rokoteiässä. Edellisen lukuvuoden poika kävi koulua USA:ssa, kun vanhemmat vierailivat Kalifornian yliopistossa Berkeleyssa. Se oli siis 2017, samana vuonna kuin Sammeli pääsi rantaan haudan lepoon, oltuaan vuoden päivät pahvilaatikossa vitriinin päällä rakkaushyllyllä.
xxx/ellauri087.html on line 649: Onnistumisia on paljon, kuten Helsingin kaupungin innovaatiopalkinnon vuonna 2010 saanut vanhusten Liikkumissopimus. Sen tarkoituksena on vahvistaa kotihoidon potilaiden toimintakykyä arkiliikuntaa lisäämällä. Yrjöillä siihen liittyy liikkuminen kerroxittain vanhempien petillä. Kubilabala, liiku horisontaalisesti, huutaa Liisa alta neuvoja. Yksi Engeströmin keskeisiä teesejä on kollektiivinen oppiminen. Nyt loppusuoralla on Suomen Akatemian rahoittama tutkimus, jonka tarkoitus on kerätä tästä yhteisöllisiä esimerkkejä ympäri maailmaa. Niitä voisi löytyä sieltä etelämeren saarilta, joilta Margaret Mead löysi vapaasti kasvatettuja kubilabala-sexin harrastajia. (Sekin tutkimus osoittautui huijauxexi loppuviimexi. Etelämeren saarelaiset veti Meadia vaan höplästä ja hihitteli kouraansa.)
xxx/ellauri087.html on line 707: Meksikon vallankumous eli Meksikon vuoden 1910 vallankumous oli väkivaltainen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen liike, jota värittivät sosialistiset, nationalistiset ja anarkistiset suuntaukset. Se alkoi Meksikon diktaattorin ja pitkäaikaisen presidentin Porfirio Díazin kukistumisella 1910 vaaliskandaalin jälkiseuraamuksena ja jatkui uuden perustuslain voimaantulon jälkeen vuonna 1917, kunnes PRI-puolue sai maan hallintaansa vuonna 1928.
xxx/ellauri087.html on line 719: Väkivaltaisuudet jatkuivat 1920-luvun loppupuolelle asti ja päättyivät vasta, kun Partido Nacional Revolucionario (myöhempi nimi Partido Revolucionario Institucional, suomeksi "Institutionaalinen vallankumouspuolue", lyhenne PRI) vakiinnutti Meksikon valtapuolueena poliittisen yksinvaltansa vuonna 1928 ja sen jälkeen. Tämänkin jälkeen "jatkuvan vallankumouksen" idea vahvistettiin puolueen oppirakennelmissa ja kansallisessa ajattelutavassa tekemällä ero vallankumouksen "aseistetun vaiheen" ja "institutionaalisen vaiheen" välillä. Institutionaalista vaihetta edustanut virallinen puolueretoriikka alkoi hävitä puolueen kielenkäytöstä vasta presidentti Carlos Salinas de Gortarin aikana 1980-luvun lopussa.
xxx/ellauri087.html on line 723: Díaz painostettiin pitämään vuonna 1910 vaalit, joissa Madero onnistui keräämään suuren osan äänistä. Vaikka Díaz oli aikaisemmin ollut demokratian kannattaja, hän näytti muuttaneen mielensä ja vangitsi Maderon. Madero pääsi takuita vastaan pois ja pakeni Yhdysvaltoihin. Hän jatkoi taisteluaan Díazia vastaan pyrkimyksenään syrjäyttää tämä.
xxx/ellauri087.html on line 735: Puolue perustettiin nimellä Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue (SPK) (Finlands Konstitutionella Folkparti). Nimi vaihdettiin vuonna 1976 Perustuslailliseksi Kansanpuolueeksi (PKP) (Konstitutionella Folkpartiet) ja 1980 Perustuslailliseksi oikeistopuolueeksi. Puolueen jäseniä tai kannattajia kutsuttiin perustuslaillisiksi. Nimitystä ei tule sekoittaa sortokausien venäläistämistoimia vastustaneisiin perustuslaillisiin.
xxx/ellauri087.html on line 736: POP osallistui viimeisen kerran eduskuntavaaleihin vuonna 1991. Puolue jäi paikoitta ja se poistettiin puoluerekisteristä. Toukokuussa 1992 POP päätti lopettaa toimintansa puolueena. Järjestö kuitenkin jatkoi ”poliittis-aatteellis-isänmaallisena” yhdistyksenä, ja nimeksi vaihdettiin Perustuslaillinen Oikeisto. Yhdistys osallistui lokakuun kunnallisvaaleihin.
xxx/ellauri087.html on line 741: Huerta ei saanut tilannetta hallintaansa, vaan epäjärjestys jatkui vuosikausia. Kapinakenraaleita rahtas myötäänsä rajan tuntumassa don Jaimen Villanuevassa. Pancho Villa riehui maan pohjoisosassa ja useat eri ryhmät taistelivat presidentin paikasta. Lopulta Venustiano Carranza anasti presidentin paikan vuonna 1915. Hän onnistui pysymään vallassa muutaman vuoden, mutta vuonna 1920 hänet kukisti hänen entinen liittolaisensa Álvaro Obregón, josta tuli maan vahva mies myös niiksi ajoiksi, jolloin hän ei ollut presidenttinä. Tämä lopetti levottomuudet, eivätkä ne alkaneet uudelleen huolimatta siitä, että Obregón murhattiin vuonna 1928. Tämän jälkeen PRI-puolue otti Meksikon tiukkaan hallintaan, ja vallankumous päättyi.
xxx/ellauri087.html on line 762: Pancho Villa on esittänyt itseään elokuvissa vuosina 1912–1914. Sittemmin (varsinkin 1900-luvun alussa) häntä ovat esittäneet useat näyttelijät useissa elokuvissa, yhtenä viimeisimmistä Antonio Banderas tv-elokuvassa And Starring Pancho Villa as Himself vuonna 2003. Se voisi olla hauska nähdä. Tää Wikipedian risteytystaulukko on muuten eri sekava. Mutta sekava on asiakin ja aivan joutava.
xxx/ellauri091.html on line 164: Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.
xxx/ellauri091.html on line 175: Ilmari Henrik Reinhold Krohn (8.11.1867, Helsinki – 25.4.1960, Helsinki). Ilmari Krohnin taustan "huomioiden" ei ole yllättävää, että hän jo "opintojen aikana" "hakeutui" Saksaan, missä hän tapasi ekan puolisonsa Emilie von Dittmanin, jonka kanssa hän "avioitui" vuonna 1893.
xxx/ellauri091.html on line 177: Tämä tarkoitti sitä, että Krohnin piti etsiä säännöllinen tulonlähde, josta saisi RÃHÃÃ. Perhe muutti Tampereelle, jonne Ilmari Krohnille tehtiin paikka Aleksanterin kirkon urkurina. Urkurin työn ohessa hän myös "teki opetustyötä" Helsingissä, mikä varmasti kävi "pidemmän päälle" raskaaksi (nilkki tietää). Emilie von Dittman kuoli sentään vuonna 1905. Avioliitosta oli syntynyt kahdeksan (8) lasta ja moni heistäkin menehtyi omilla urillaan tieteen ja taiteen parissa.
xxx/ellauri091.html on line 179: Ilmari "löysi" uuden puolison Hilja Haahdesta jo seuraavana vuonna. Työt jatkuivat erinäisten "projektien" ja "oppaiden" parissa sekä "luonnollisesti opetustyössä". Uuden urkurin työn Krohn sai Sörnäisten suomalaisen seurakunnan kanttorina, jossa hän aloitti 1911, sillä aikaa kun "Z" miehineen muilutti kommarien ääniä. Musiikkitieteen professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1918, kun kommarit oli internoitu leirille.
xxx/ellauri091.html on line 181: Ilmari Krohn eli valitettavasti harvinaisen pitkään, 92-vuotiaaksi. Se oli mukana heittämässä Hiljan muistolaattaa seinään 1957 täysin soineena. Seuraavana vuonna julkaistiin Heinleinin teos Have Spacesuit Will Travel. Ehtivätkö Ilmari ja Hilja sitä lukea? Tai tohtivatko? Olisivat hyvin ehtineet. Ainiin mutta Ilmari osasi vaan suomea, ruozia, saxaa, ranskaa ja unkaria. Muthei saxaxi ois nipin napin ehtinyt:
xxx/ellauri103.html on line 375: Wyedeanin yläasteelle siirtyessään Rowling pääsi eroon inhoamistaan opettajista ja opettajat siitä. Good riddance from bad rubbish. Hän muuttui myös aikaisempaa sosiaalisemmaksi, ja hänet valittiin viimeisenä vuonna koulun johtajatytöksi. Se pääsi käskyttämään pikkutyttöjä, osat vaihtuivat! Tästä saat Voldemort, ja tästä matohäntä!
xxx/ellauri103.html on line 385: Yliopiston ympäristö antoi virikkeitä, jotka myöhemmin pääsivät mukaan Harry Potter-kirjoihin, (kenen mukaan? No harryn tietysti, hömelö) ja Rowling viihtyi hyvin. Hän valmistui vihdoin vuonna 1987 keskinkertaisilla arvosanoilla. Vanhemmat olivat kuitenkin riemuissaan tyttärensä välttävästä saavutuksesta, vaikka äiskyn kunto oli jo varsin heikko.
xxx/ellauri103.html on line 408: Kahden viikon päästä ensimmäisen kirjan ilmestymisestä Rowling luovutti toisen osan valmiin käsikirjoituksen kustantajalle, ja se julkaistiin seuraavana vuonna. Kuusi päivää toisen osan ilmestymisen jälkeen Harry Potter ja viisasten kivi oli noussut Britanniassa sellerilistan kärkeen. Se oli kirjailijalle jo aikamoinen porkkana, ja se antoi kynän sauhuta.
xxx/ellauri104.html on line 739: Pulkku oli 33 vuonna 1977 kun sen tää esikoiskirja Apinanleipäpuu itki ilmestyi. Kyllä se on lutukka, vaikka kovin nuori, leuat kasvantaviärät, partaradikaali, selvä leptosomi. Se oli just samanlainen väpelö puolijumalinen mielisairaanhoitaja kuin Paavo, kunnes vanhemmiten menestyxen loppumiseen pettyneenä setämiehistyi ja alkoi ajaa antikommunismin asiaa. Ihan vissisti sen takapiruna siinä oli se 100% jumalinen Vuokko vaimo.
xxx/ellauri104.html on line 816: Pulkkisen lapsuuden koti oli maalaiskylässä. Isä Hermanni oli maanviljelijä ja kustannusasiamies, äiti Tilda emäntä, joka kirjoitti sanomalehtipakinoita. Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun normaalilyseosta 1963 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta sekä venäjän kieltä. Hän avioitui teologian kandidaatti Vuokko Rissasen kanssa vuonna 1971. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Antti ja Tuuli. Kansanperinteen tallentaja Paavo Pulkkinen oli Matti Pulkkisen isoisä.
xxx/ellauri104.html on line 1010: Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.
xxx/ellauri104.html on line 1291: Tällä kertaa kyse on jo vuonna 2004 Suomen Luther-säätiön julkaisemasta 29-sivuisesta Räsäsen kirjoittamasta vihkosesta nimeltä ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi - Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen”. Räsäsen pamfletti on yhä luettavissa Luther-säätiön nettisivuilta ja hän itse seisoo kirjoituksensa takana ja kiistää syyllistyneenä rikokseen.
xxx/ellauri114.html on line 80: Yksi jumaluuskompleksin riivaama artisti on Kanye West. Vuonna 2008 räppäri ilmoitti haastattelussa olevansa kuin astia, jonka Jumala on valinnut äänekseen ja viestiensä välittäjäksi. Seuraavana vuonna hän sanoi: ”Jumala valitsi minut. Hän teki minulle polun. Suurin tuskani elämässäni on, että en voi koskaan nähdä itseäni esiintymässä livenä. Olen Warhol. Olen numero yksi, kaikkein vaikuttavin meidän sukupolvemme taiteilija. Olen lihaxikkaaxi tullut Shakespeare, Walt Disney. Nike. Google.”
xxx/ellauri114.html on line 231: Tisza tulvii, Ilona, Ilona! Päijänne on 40cm normaalia korkeammalla sulamavesien ja toukokuun sateiden takia. Tänä vuonna toukokuu oli kylmä kuin ryssän helvetti ja sateinen. Rauhixen beach on kokonaan veden alla. Kymijoessa menee 2x tavanomainen määrä vettä. Päijänne lähentelee tulvarajoja. Joki tulvii, siis Vehkaoja. Sateet tulivat. Louis Bromfield. Me saatiin em. kirja ilmatteexi Puuppaajalta kun tilattiin sieltä Ilmattarentien keittiökalusteet.
xxx/ellauri114.html on line 329: Amman (arab. عمان, ʿAmmān) on Jordanian pääkaupunki sekä maan hallinnollinen, taloudellinen ja teollinen keskus. Vuonna 2015 siellä oli noin 1,8 miljoonaa asukasta. Jordanian kuninkaanlinna ja parlamentti ovat Ammanissa. Sen nimi oli raamatussa Rabba ja kr.room. kaudella Philadelphia. I'd rather be in Philadelphia pääsi Reaganilta ammuttuna. Filadelfialaisista se oli huono läppä. Amman on Jordanian taloudellinen keskus. Kaupungissa harjoitettuihin teollisuuden aloihin kuuluvat elintarvike-, tupakka-, sementti-, tekstiili-, paperi-, muovi- ja alumiiniteollisuus. Kaupungissa sijaitsee Ammanin pörssi ja Arab Bankin pääkonttori. Kaupungin länsipuoli on rikasta ja itäpuoli slummia. Se on hyvin tavallista. Kun Israel perustettiin vuonna 1948 kymmeniä tuhansia palestiinalaispakolaisia muutti kaupunkiin. Pakolaisleirit ympäröivät nykyisin sen keskustaa.
xxx/ellauri114.html on line 484: Olikohan Wilholla vielä punakapina tuoreessa muistissa? Se oli 12v sinä vuonna. Wilhosta ei ole juuri muuta tietoa kuin Panun mitäänsanomaton pakina Kalevassa 1956 Wilhon 50v-päivänä. Urho Kalevasta tuli elinikäinen presidentti Kekkoslovakiaan samana vuonna.
xxx/ellauri116.html on line 231: Jos vuonna 1983 tammikuisena iltana ei olisi satanut rajusti Jerusalemissa, Arnon Hubara ei olisi ehkä jäänyt suomalaisen Ullan luokse yöksi. Ehkä Vantaalla ei olisi Hubaran perhettä, jossa kolme tytärtä Shirley, Sarah ja Eden ovat saaneet kahden kulttuurin rikkauden. Juutalaisuus elää perheessä tiettyinä perinteinä ja heprean kielen taitona. Suomalaisuus on kuitenkin niin vahvaa, että Arnon on täydellinen Lapin-hullu, joka viettää mieluiten lomat vaeltamalla pohjoisessa. Samaan aikaan Ulla saattaa matkustaa lapsien kanssa pariksi kuukaudeksi Israeliin omien ystäviensä luo.
xxx/ellauri116.html on line 305: Vargas Llosa väitteli vuonna 1971 tohtoriksi Gabriel García Márquezin tuotannosta Madridin Complutensen yliopistossa. Hän toimi kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen Pen-klubin puheenjohtajana 1976–1979.
xxx/ellauri116.html on line 324: Gabriel José de la Concordia García Márquez (6. maaliskuuta 1927 Aracataca, Kolumbia– 17. huhtikuuta 2014 México, Meksiko) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
xxx/ellauri116.html on line 326: García Márquez syntyi vuonna 1927 Aracatacan kunnassa Kolumbiassa. Hänen isänsä oli lennättimenhoitaja Gabriel Eligio García ja äitinsä hienostoperheen tytär Luisa Santiaga Márquez Iguaran.
xxx/ellauri116.html on line 469: Kuolema korjasi valitettavasti pian myös Georgen rakastajattaret ja lehtolapsen. Mielenterveysongelmista kärsinyt Preston heittäytyi newyorkilaisen hotellin ikkunasta vuonna 1946. Evans, oletetun lehtolapsen Michael Canfieldin oletettu biologinen äiti, ei koskaan päässyt ylitse lapsen antamisesta adoptoitavaksi. Hän tappoi itsensä vuonna 1951. Ei traagista mutta valitettavaa.
xxx/ellauri116.html on line 471: Michael Canfieldin kohtalo oli kuolla prinssin tavoin. Michael hyppäsi vuonna 1969 lentokoneesta matkustaessaan New Yorkista Lontooseen. Lentokoneen noustua 43-vuotias Michael sai sydänkohtauksen, jonka oli aiheuttanut ilmeisesti alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö. Hän kuoli tietämättä lopullista totuutta. Niinhän me kaikki. No kyllä se sitten selviää.
xxx/ellauri120.html on line 200: Yli-Viikari on suorittanut M.A. in Culture and Communication Studies -yliopistotutkinnon estetiikasta Pariisin Penthouse-Sorbonne -yliopistossa vuonna 1997, sekä täydennyskoulutukset Master in European Corrupt Politics and Administration College of Europessa Bruggessa vuonna 1999 ja Past Master in Private Appropriation from Public Administration, Diplôme de l’ENA Ranskan elättikorkeakoulussa vuonna 2001.
xxx/ellauri120.html on line 208: Tarkastusvaliokunnan toimittamaan aineistoon sisältyvien eräiden kulujen osalta (stailaus- ja kampaamohankinnat, lentolippuosto, pysäköintikulu, digilehtitilaus, pyörähuollon kulu) tarkastusvirasto on ryhtynyt toimenpiteisiin niiden takaisin perimiseksi tai verotuksen oikaisemiseksi. Takaisin perittäväksi sisältyy stailaus- ja kampaamohankintoja, jotka eivät esimerkiksi ole ajallisesti liittyneet VTV:n vuosikertomuksen kuvauksiin vuosilta 2018—2019, yhteensä 1 122 euroa. Verotuksen oikaisemiseksi pyörähuollon kulu 95 euroa vuodelta 2020 on lisätty pääjohtajan ja myös pyörähuoltoa kyseisenä vuonna käyttäneiden 55 viraston henkilön verotettavaksi tuloksi.
xxx/ellauri120.html on line 247: Palvelukeskuksen lakisääteisen tehtävänsä mukaisesti antamat suositukset eivät kuitenkaan ole velvoittavia, ja kukin valtion virasto tai laitos päättää lopulta itsenäisesti menojen hyväksymisestä. Tarkastusvirastossa kyseiset menot onkin palvelukeskuksen suosituksesta huolimatta hyväksytty. Tarkastusvirastossa on myös asiaan liittyen laadittu vuonna 2019 ohjeistus, jonka mukaan kampaamo- ja stailauspalveluita voidaan maksaa viraston toimintamenoista viestintäpäällikön harkinnan mukaan.
xxx/ellauri120.html on line 259: Valiokunta kiinnittää huomiota pääjohtajan suuresti kasvaneisiin matkaluihin verrattuna edeltäjäänsä. Myös koko viraston matkustusluut ovat kuluvalla kaudella nousseet. Tarkastusviraston matkustuskulut ovat olleet kokonaisuudessaan 271 089,90 euroa vuonna 2016 ja 452 657,86 euroa vuonna 2019.
xxx/ellauri120.html on line 394: Kajava oli hyvin tuottelias kirjoittaja ja vielä 87-vuotiaana hän julkaisi runokokoelman ”Vielä piirrän viivan”, ei sentään 150 jambista viivaa kuten pseudo-Dikaiarkhos teoxeen "hellaan vaan muistiinpanot", joka (ensinmainittu) ilmestyi vuonna 1996. Siinä oli teemana entiseen tapaan vasurismin lisäksi luonto, meri ja rakkaus.
xxx/ellauri120.html on line 416: Valentin Vaala oli tarjonnut Tapiovaaralle sankarin osaa elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies. Koekuvaus epäonnistui, jolloin Tapiovaara vakuuttui, että hänen paikkansa on pikemmin kameran takana. Takaa pienestä mustasta reiästä saa laajemmat näkymät. Hän onnistui närkästyttämään Suomi-Filmin Risto Orkon radioarvosteluillaan niin perusteellisesti, että ne lopetettiin vuonna 1935. Vasemmistoradikaalin mainekaan ei juuri ollut eduksi Tapiovaaran elokuvauran kehitykselle. Sitten kuvaan tulivat kirjailija Juhani Ahon poika Heikki Aho velipuolensa Björn Soldanin kera. Heikki Aho kiinnitti Nyrki Tapiovaaran ohjaamaan elokuvan isänsä kuuluisasta Juha-romaanista. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1937. Samana vuonna Tapiovaara matkusteli Euroopassa ja kirjoitti vaikutelmistaan artikkeleita Helsingin Sanomiin ja Elokuva-aittaan. Juhaa seurasi kaksi komedia- ja kaksi draamaelokuvaa. Olikohan Heikki ja Björn homoja. Isäpappa Juhani bylsi vuoronperään Soldanin siskoxia. Ei sentään kaxosia kuten Marja Leinosen pikkuveikka.
xxx/ellauri121.html on line 159: TOIVO Kuula syntyi vuonna 1883 Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla. Pojan musiikilliset lahjat havaittiin jo pienenä, ja Toivo halusi säveltäjäksi. 1900-luvun alussa, vain 25-vuotiaana, hänestä oli tullut nousevan suomalaiskansallisen kulttuurin suuri nimi. Hän ammensi musiikkiinsa voimaa kansanlauluista ja suomalaisesta luonnosta. Sävellystyyli oli kansallisromanttinen. Kuula oli vahvasti suomenmielinen ja kiivasluontoinen. Venäläistä sortovaltaa hän vihasi, samoin ruotsin kieltä.
xxx/ellauri121.html on line 161: Jääkäri Pekka Heikka syntyi maanviljelijäperheeseen Alatorniolla vuonna 1896, kävi kansakoulun ja lähti vain 19-vuotiaana Saksaan sotilaskoulutukseen. Hän taisteli jääkäreiden mukana ensimmäisessä maailmansodassa muun muassa Missejoella ja palasi Suomeen joulukuussa 1917.
xxx/ellauri121.html on line 276: Margaret Eleanor ”Peggy” Atwood (s. 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Ontario, Kanada), CC, on kanadalainen kirjailija, runoilija, feministi ja kirjallisuuskriitikko. Hän on saanut useita palkintoja ja ollut ehdolla monien kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän on saanut Booker-palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2000 kirjalla Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin)ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri122.html on line 750: Näin siis harppisaku Roope Itä-Saxan hiiliavolouhoxista vuonna 1979. Suomalainen Fortum sazaa saxalaiseen hiileen vielä 2020-luvulla. Vitun isohiilijalat apinat.
xxx/ellauri122.html on line 930: Catch-22 esittelee Yossarianin amerikkalaisena sotilaana toisessa maailmansodassa, jolla on assyrialaista ja armenialaista perintöä. Eksoottisen nimen "Yossarian" Heller valitsi korostaakseen päähenkilönsä irtautumista valtavirran sotilaskulttuurista. Yossarianin nimeä kuvataan "iljettäväksi, vieraaksi, vastenmieliseksi nimeksi, joka ei vain herättänyt luottamusta". Se oli "...ei ollenkaan niin puhtaiden, terävien, rehellisten, amerikkalaisten nimien kaltainen kuin Cathcart, Peckem ja Dreedle." Mitä tulee nimen alkuperään, "Heller myönsi myöhempinä vuosina, että nimi "Yossarian" oli johdettu hänen ilmavoimien ystävänsä, assyrialaisen Francis Yohannanin, nimestä, mutta että Yossarianin itse hahmo oli "inkarnaatio". toiveesta." Kun häneltä vuonna 1974 kysyttiin, mitä mieltä hän oli sodasta ollessaan siinä, Heller kirjoitti: "Paljon eri tavalla kuin Yossarian tunsi ja paljon eri tavalla kuin minä tunsin romaania kirjoittaessani… Itse asiassa nautin niin teki melkein kaikki muutkin, joiden kanssa palvelin, harjoituksissa ja jopa taisteluissa."
xxx/ellauri122.html on line 1109: Capoten seuraava romaani oli vuonna 1951 ilmestynyt
xxx/ellauri122.html on line 1137: Kylmäverisesti, joka ilmestyi vasta vuonna 1966. Kirja loi
xxx/ellauri122.html on line 1166: kerran proosaa tuli julki vasta vuonna 1975, kun
xxx/ellauri122.html on line 1177: 59-vuotiaana vuonna 1984. Kuoleman jälkeen hänen agenttinsa
xxx/ellauri123.html on line 230: E-urheilun moniosaaja Miisa Nuorgam kertoi Iltalehden haastattelussa vuonna 2019, kuinka nainen pärjää miesvaltaisella alalla. Nainen on luonnostaan kannustava peukaloizija mutta osaa kyllä pitää lujasti myös suizista.
xxx/ellauri123.html on line 655: Dwayne Douglas Johnson (s. 2. toukokuuta 1972 Hayward, Kalifornia), paremmin tunnettu nimellä The Rock, on yhdysvaltalainen näyttelijä ja showpainija. Johnson laulaa Disney-animaatiossa Vaiana kappaleen "You're Welcome". Johnson on kolmannen sukupolven painija, sillä hänen isänsä ja isoisänsäkin olivat painijoita. Painiuransa aikana ja sen jälkeen hän on esiintynyt monissa elokuvissa, kuten Muumin paalu, Skorpionikuningas, Pako viidakkoon, Walking Tall, Gridiron Gang, Be Cool, Doom, The Game Plan sekä Fast & Furious 5, 6, 7 ja 8. Vuonna 2016 Johnson oli Forbes-lehden mukaan maailman parhaiten palkattu näyttelijä 64,5 miljoonan dollarin vuosituloillaan ja samoin vuonna 2018 89 miljoonan dollarin tuloillaan. Isänsä (Rocky Johnson) puolelta hän on tummaihoinen kanadalainen (engl. Black Canadian) ja äitinsä (Ata Johnson o.s. Maivia) puolelta samoalainen. Sekä isä Rocky että äidin adoptioisä Peter Maivia kuuluvat showpainin WWE Hall of Fame -kunniagalleriaan. Myös isoäiti Lia Malvia toimi lajin parissa johtaen Polynesian Pro Wrestling -promootiota Havaijilla. (Mummu Ruokamo.) Miamin yliopistosta hänellä on tutkinto kriminologiasta. Hävittyään Intercontinental Championship -tittelin Owen Hartille 28. huhtikuuta 1997 ja toivuttuaan loukkaantumisesta Johnson liittyi Nation of Domination talliin loppuvuodesta 1997. Samalla Johnson muutti painihahmoaan. Hyvänä hahmona tunnettu Rocky Maivia oli nyt karismaattinen kiusaaja The Rock, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Lopulta maaliskuussa 1998 hän syrjäytti Faarooqin Nation of Domination tallin johtajan asemasta. The Rock ryhtyi samalla myös pilkkaamaan WWF:n televisiojuontajia, erityisesti David Attenboroughia.
xxx/ellauri123.html on line 699: enkun kielen, kaikki vahvalla ryssänaxentilla. Venäjän vallankumouksen vuoksi hän pakeni Berliiniin vuonna 1919.
xxx/ellauri123.html on line 700: Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Vladimir Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede mutta vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Vladimir valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922. Aluxi aioin suorittaa tutkinnon psykiatriassa, mutta omituinen uupumus, olen niin masentunut tohtori, valtasi minut; ja vaihdoin englannin kirjallisuuteen, millä alalla niin monet pettyneet manque runoilijat lopettavat piippua polttavia tweed-asusina opettajina. - Öö mitä tarkoitat?
xxx/ellauri124.html on line 607: ulkoministerin Ilkka Kanervan eron aiheuttaneen tekstiviestikohun myötä vuonna
xxx/ellauri124.html on line 616: julkisuudessa isosiskonsa kanssa, kuoli diabetekseen 30-vuotiaana vuonna 2013.
xxx/ellauri124.html on line 624: lukiosta vuonna 1997 arvosanalla eximia cum laude approbatur. Hyvä Johanna!
xxx/ellauri124.html on line 628: valmistui Comestica-Norris -meikkaaja- ja maskeeraajakoulusta Espanjassa vuonna
xxx/ellauri124.html on line 683: Kohun seurauksena Kanerva erosi ulkoministerin tehtävistään. Ile sai ansionsa mukaan. Tukiainen paljasti vuonna 2017 Hymy-lehden maksaneen hänelle 5000 euroa
xxx/ellauri124.html on line 692: järjestänyt erilaisia kilpailuja. Tukiainen teki näitä keikkoja edelleen vuonna
xxx/ellauri124.html on line 716: joissa seurattiin siskosten lomamatkaa Virossa. Samana vuonna Tukiainen esiintyi
xxx/ellauri124.html on line 726: Show -keskusteluohjelmissa. Yle TV1 teki vuonna 2017 Perjantai-dokkari -sarjaan
xxx/ellauri124.html on line 741: Syyskuussa 2013 Tukiainen tuomittiin 45 päivän ehdottomaan vankeuteen vuonna 2011
xxx/ellauri124.html on line 758: vuosina 2008 ja 2010. Lisäksi Tukiainen on ollut monena vuonna Googlen haetuimpien
xxx/ellauri124.html on line 762: Seinäjoen käräjäoikeudessa vuonna 2019, mutta se peruttiin asianosaisten
xxx/ellauri124.html on line 776: 2011. Sittemmin Tukiainen kihlautui Veijo Lallin kanssa vuonna 2015 ja
xxx/ellauri124.html on line 799: pornoelokuva Uivelot (engl. The Magic Birds) on vuonna 2008 valmistunut
xxx/ellauri124.html on line 802: ja se muodostuu kahdesta osasta: vuonna 2004 tehdystä alkukohtauksesta, joka
xxx/ellauri124.html on line 803: kertoo uiveloiden elämästä esihistoriallisessa Suomessa, sekä vuonna 2008 nopeasti
xxx/ellauri124.html on line 807: julkisuuteen vuonna 2008 siinä sivuroolissa näytelleen Johanna Tukiaisen mukana.
xxx/ellauri124.html on line 830: Kullervo Koivisto päätti päivänsä pornokuvaajana vuonna 2011 Brande Arts -galleriassa järjestettyyn Oman elämänsä stuntti -näyttelyyn. Valokuvanäyttelyyn Koivisto oli valinnut kuvia, joilla oli oma tarinansa. Kuvat eivät valitettavasti sisältäneet kovaa pornoa. Näyttelyn harvinaisuuksiin kuuluivat muun muassa ensimmäinen mallikuva Angelika Kalliosta, kuvia ex-missi Tarja Smurasta ja Marika Hakalasta, sekä kuva räystäsperseisestä Lilli Suomalaisesta alastonmallina. Näyttelyssä oli esillä myös Rasputin-elokuvan kuvauksista otettuja kuvia ja Penthousessa 1980-luvulla maailmalle levinneitä kuvia, joissa Xena-niminen nainen poseeraa niukassa lähitaisteluasussa (pikkarit) jäällä Laajasalon edustalla. Näyttelyn päätteeksi taiteiden yönä huutokaupattiin esillä olleiden töiden vedokset. Huutokaupan meklarina toimi Kauko Röyhkä, ja siitä saaduilla rahoilla lahjoitettiin maalaus- ja piirustustarvikkeita helsinkiläisille päiväkodeille. Hyi-huutoja Distant Burpille! Siinä kanssa paha setämies.
xxx/ellauri124.html on line 1056: Chat GPT:n taustalta löytyy organisaatio, joka on erikoinen viritelmä. Sen tavoitteena on koko talousjärjestelmän mullistaminen yleisellä tekoälyllä. Unelmatiimi oli kasassa, Piilaakson nimekkäimpiä yrittäjiä ja sijoittajia. Elon Musk, Greg Brockman, Reid Hoffman, Jessica Livingston, Peter Thiel ja Sam Altman perustivat voittoa tavoittelemattoman Open AI -tutkimussäätiön tekoälyn kehitykseen vuonna 2015.
xxx/ellauri124.html on line 1062: Open AI:ssa alkoi käydä selväksi, että miljardi ei riitä tekoälykehityksessä vielä kovinkaan pitkälle. Open AI tarvitsisi lisää rahaa. Piilaakson hyväntekijöiltä ei kuitenkaan heltiäisi loputtomasti miljardeja spekulatiivisiin hankkeisiin. Elon Musk olisi voinut olla ässä hihassa, mutta hän oli jättänyt säätiön vuonna 2018, koska myös Tesla kehitti tekoälyä. Oli keksittävä jotain muuta.
xxx/ellauri124.html on line 1072: Seuraavana vuonna Open AI julkaisi Wall-e:n, kuivia vetävän tekoälymallin.
xxx/ellauri125.html on line 72: Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn (paskat, Académie Royalen) jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja ja päägobeliini. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita rohkeita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadourista.
xxx/ellauri125.html on line 190: vuonna 2016, ja on kertonut kannattavansa häntä julkisesti. Huhtikuussa West tuki
xxx/ellauri125.html on line 192: vuonna 2024. West on puhunut presidentiksi pyrkimisestä jo edeltävinä vuosinakin.
xxx/ellauri125.html on line 207: kirjoja. Kardashian meni naimisiin rap-artisti Kanye Westin kanssa vuonna 2014.
xxx/ellauri125.html on line 210: Kimberlyn isä Robert Kardashian tuli aikoinaan tunnetuksi Homer Simpsonin asianajajana. Vanhemmat kuitenkin erosivat 1991, ja äiti Kris meni uusiin naimisiin olympiavoittaja Bruce Jennerin (nykyisin Caitlyn Jenner) kanssa. Pari kuitenkin erosi vuonna 2015. Kimbly on muovinen lasten peli jossa heitetään noppaa painamalla nappia.Caitlyn Marie Jenner, aikaisemmin William Bruce Jenner, (s. 28. lokakuuta 1949 Mount Kisco, New York) on yhdysvaltalainen kymmenottelun olympiavoittaja. Hän voitti kultaa Montrealin olympiakisoissa 1976 maailmanennätystuloksella 8618 pistettä, nykytaulukolla 8634 pistettä. Keväällä 2015 hän kertoi julkisuudessa olevansa transnainen.Kesäkuussa 2015 Jenner poseerasi Vanity Fair -lehden kannessa naisena ja kertoi ottaneensa nimekseen Caitlyn. Jennerin uusi Twitter-tili keräsi miljoona seuraajaa hieman yli neljässä tunnissa, mikä rikkoi Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vain pari viikkoa aikaisemmin tekemän ennätyksen.
xxx/ellauri125.html on line 212: Time-lehti listasi Kardashianin vuonna 2015 sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon, kun taas Vogue on kuvaillut häntä vuonna 2016 "popkulttuuri-ilmiöksi". Kardashian on myös korkeapalkkaisin tositelevisioesiintyjä. Hän tienasi vuonna 2017 45,5 miljoonaa dollaria.
xxx/ellauri125.html on line 404: Philip Rothia samannimisessä kirjassa kiehtoo vanhussexi ja nuorten naisten näpöttimet. Bill Clintonin sikaari ja Vanessa Williamsin kyntövako. Vuonna 1984 olin Stanfordissa Kaliforniassa ja vuonna 1994 käännöstieteen laitoxessa Kouvolassa. Vai oliko sen nimi vielä kieli-instituutti?
xxx/ellauri125.html on line 615: Munamies sulatti sydämiä Putouksessa vuonna 2011. Hän lupaa viedä katsojat nostalgiamatkalle. Munamies ja muut aiempien kausien hahmot tekevät paluun. Sen sijaan uusien hahmojen sketsihahmokilpailua ei tänä vuonna nähdä. Putous on vuosien saatossa uudistunut ja suulaimpien arvostelijoiden mukaan siitä on tullut koko perheen ohjelman sijasta täysin lastenohjelma. Nieminen arvostaa sitä, että lapset ja teinit viihtyvät ohjelman parissa, mutta hän haluaisi tuoda myös aikuisille katsojille laatusisältöä. Luvassa on muun muassa ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä sekä aivan uusi osio: munaa mekkoon.
xxx/ellauri125.html on line 624: Munamies (engl. Eggy) on näyttelijä Riku Niemisen luoma ja esittämä sketsihahmo, joka tuli tunnetuksi MTV3-kanavalla lähetettävän Putous-ohjelman toisella tuotantokaudella talvella 2011. Hahmo nousi suureen suosioon, ja Nieminen sai lukuisia sketsihahmoon liittyviä työtarjouksia. Munamies voitti Putoukseen sisältyneen leikkimielisen ”Vuoden sketsihahmo 2011” -kilpailun. Hän sai kilpailun yleisöäänestyksessä neljä prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin kilpailussa toiseksi sijoittunut sketsihahmo, Aku Hirviniemen esittämä ”valvova rakennusmestari” Timo Harjakainen. Yhdessä Putouksen jaksossa Munamies esitti Rajattoman kanssa oman versionsa Mistakesin kappaleesta ”Pidä huolta”, joka tuli sittemmin myytäväksi internetiin. Munamies teki comebackin vuonna 2017 Putouksen 8. kaudella ja lauloi coverin Adelen "Hello"-laulusta. Laulu oli serenadi hänen tyttöystävälleen Muna-Liisalle. Kekä hemmetti on Rajaton?
xxx/ellauri125.html on line 655: Con te partitrò (/kon ˈte partiˈtrɔ/; suom. Lähden kanssasi) on sokean italialaisen tenorin Andrea Botticellin esittämä vuonna 1995 ilmestynyt kappale, jonka ovat tehneet Francisco Sartori ja Lucio Quarantotto. Botticelli osallistui kappaleella vuoden 1995 Sanremon musiikkifestivaaleille ollen neljäs. Con te partitrò saavutti listan kärkisijan muun muassa Belgiassa ja Ranskassa ja Réunionin saarella. Kappaletta pidetään Bocellin nimikkokappaleena.
xxx/ellauri126.html on line 712: Ämmän näkemyksen mukaan kaikkien uskontojen päämäärä on kuitenkin aina sama: saada ihminen oivaltamaan olevansa yhtä Jumalan, (ja vai eli?) kaikkeuden kanssa ja antaa ohjeita siitä, miten tämä oivallus saavutetaan. Ämmän käydessä Suomessa vuonna 2005 arviolta noin kahdeksantuhatta ihmistä jonotti kahden päivän aikana Ämmän jaxuhalia.Amman arvioidaan halanneen ainakin 24 miljoonaa ihmistä viimeisten 30 vuoden aikana. Kriitikoiden mielestä luku on liioiteltu, sillä siihen päästäkseen Amman pitäisi halata kaksi ihmistä jokaisena valveillaolon minuuttina. Nukkumiseen laskelmassa jätetään kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Jos joulupukki toisi lahjat kaikille, se ja porot sulaisivat kitkasta. Kati Saramäki on kertonut löytäneensä väylän Äiti Ämmän luo Mikko von Hertzenin musiikin kautta. Jonkinlainen madonreikä kai.
xxx/ellauri126.html on line 714: Intialainen skeptikko Sreeni Pattathanam on kirjoittanut vuonna 2002 kriittisen kirjan Äiti Ämmästä. Teoksessaan Matha Amritanandamayi: Divya Kathakalum Yatharthyavum hän kyseenalaistaa Äiti Ämmän ihmetekoja, kertoo tämän pyörittävän toimintansa taustalla rahakasta bisnestä ja yhdistää hänet useisiin epäselviin kuolemantapauksiin. Ämmän intialaisen organisaation talousasiat eivät ole julkisia.
xxx/ellauri126.html on line 782: P&A on toxisia persuja, fasisteja ja rasisteja (paizi välissä tuulettavat aika kokkareisia mielipiteitä). Kaikki alkoi Vituttaa kaikki -blogista, jota he kirjoittivat aktiivisesti kesästä 2007 kesään 2008. Esikoisteos Eniten vituttaa kaikki julkaistiin alkuvuonna 2008 ja sen menestyksen johdosta kirjalle tehtiin jatko-osat Toiseksi eniten vituttaa kaikki (2009) ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki (2010). Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on tehty juhlapainos (2013) ja juhlapainoksen juhlapainos (2020). Pasan ja Atpon viimeisimmät teokset ovat izehoito-opas Vitutuspäiväkirja (2019) ja Vituiksi meni - niminen täytettävä omaelämäkerta (2020). kirjat eivät ole myyneet tarpeesi. P&A kiroilevat karkeasti kuin kiroileva siili. Vitun siili vituttaa kuten kaikki.
xxx/ellauri126.html on line 823: Tuija Vajaapakka on vuonna 1967 Hämeenlinnassa syntynyt tamperelainen muija. Hän on opiskellut Viita-akatemiassa runoa ja proosaa. Esikoisrunokokoelmansa Lasimaalaus (Gummerus 2003) jälkeen Vajaapakka on kirjoittanut useita romaaneja ja runokokoelmia, joista jokunen on julkaistukin.
xxx/ellauri127.html on line 168: Perustoimeentulotuki siirtyi Kelan hoidettavaksi vuonna 2017. Valtiontalouden tarkastusviraston raportti alkuvuodesta 2020 osoitti, että Kela-siirto heikensi perustoimeentulotuen yhteyttä sosiaalityöhön ja mutkisti asiakkaiden mahdollisuuksia saada ohjausta palveluihin. Tämä on vaikeuttanut etenkin heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden tilannetta.
xxx/ellauri127.html on line 194: kaikista sosiaalimenoista (joita oli yhteensä huikeat 70,2 miljardia vuonna
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri127.html on line 445: Carmen on Prosper Mériméen kirjoittama novelli tai pienoisromaani vuodelta 1845. Siihen pohjautuu Georges Bizet’n vuonna 1875 säveltämän samannimisen oopperan libretto. Novellin suomensi kuppainen Kasimir Leino, ja suomennoksen on julkaissut vuonna 1907 Kirja. Wilhon seurakunta kokoontui loppupeleissä mm. Kirjalla. Uudelleen sen on suomentanut Reino Hakamies. Reijon pojalla Pekka Hakamiehellä ja sen siskolla oli spanielin silmät. Don Jose oli baskiainen.
xxx/ellauri127.html on line 936: sävyltään ja rytmiltaan"; Walter Evert totesi vuonna
xxx/ellauri127.html on line 942: Bloom kuvaili vuonna 1961 "To Autumn" -runoa
xxx/ellauri127.html on line 945: vuonna 1963, että " jokainen sukupolvi on löytänyt sen
xxx/ellauri127.html on line 952: akateemikko Helen Vendler julisti vuonna 1988, että
xxx/ellauri127.html on line 958: vuonna 2000, että To Autumn saattaa olla, kuten muut
xxx/ellauri127.html on line 960: siis Keatsin. Vielä samana vuonna Thomas McFarland asetti
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes sitä pyydettyä egeä. Teinhän palveluxen viemällä paskan pois. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri128.html on line 163: Richterin isä oli kansakoulunopettaja, joka toimi myöhemmin Schwarzenbachissa kirkkoherrana. Richterin kouluaikana vuonna 1779 hänen isänsä kuoli ja jätti perheen puille paljaille. Kun Richter kirjoittautui Leipzigin yliopistoon, hänellä oli mukana kirjallinen todistus köyhyydestään. Yksi lukuvuosi teologiaa sai hänet ymmärtämään, ettei hänestä olisi seuraamaan tällä alalla isänsä jalanjäljissä. Richter päätti ruveta kirjailijaksi. Hänen varhaisille kirjallisille tuotoksilleen ei ollut helppo löytää kustantajaa. Ensimmäinen painettu kirja, Grönländische Prozesse, sai kurjat arvostelut ja tuotti tappiota kustantajalle, joka kieltäytyi painamasta kirjasta enempää kuin kaksi osaa. Richterin velkataakka Leipzigissa kävi ylivoimaiseksi, ja hän pakeni takaisin perheensä luo salanimen turvin. Elämä perheen luona tarjosi ehkä pakopaikan velkojain kynsistä, mutta köyhyyden aiheuttama kurjuus oli vastassa sielläkin. Kukaan Richterin veljistä ei osoittanut taipumusta työtekoon, ja yksi heistä teki itsemurhan 1789 perheen viheliäisen rahatilanteen vuoksi. Richter toimi kirjoitustyön ohella vuosina 1790–1794 kotiopettajana Schwarzenbachissa.
xxx/ellauri128.html on line 165: Ensimmäinen edes vähän merkittävä kirja on Die unsichtbare Loge ('Näkymätön loosi') ilmestyi 1793. Persoonallisen romaanin kertojana oli ensimmäistä kertaa henkilö nimeltä Jean Paul. Tätä nimeä ei voi suorastaan pitää pseudonyyminä, sillä Richter ei kirjoja julkaistessaan koskaan halunnut suorastaan salata henkilöllisyyttään. Richter julkaisi kirjansa nimellä Jean Paul, mutta tämä oli puhtaan kirjailijanimen sijasta osittain fiktiivinen hahmo hänen romaaneissaan. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. (Richter oli tylsän porsaan näköinen, onnexi kirjan liepeessä ei siihen aikaan julkaistu kirjailijan kuvia.) Richterin maine kasvoi ja hän sai valtavasti ihailijoita. Matkallaan Weimariin 1796 hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, Johann Gottfried Herderin ja monia muita tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja muutti kaupunkiin influensserixi itsekin vuonna 1798. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Vuodesta 1804 Richter ja hänen kolmilapsinen perheensä asuivat Bayreuthissa.
xxx/ellauri128.html on line 409: Theodor Reik syntyi Wienissä juutalaiseen virkamiesperheeseen. Hän opiskeli Wienin yliopistossa psykologiaa ja kirjallisuustiedettä. Opiskeluaikanaan hän tutustui Sigmund Freudin teokseen Unien tulkinta ja kiinnostui psykoanalyysista niin paljon, että päätti soveltaa sitä väitöskirjassaan erääseen Gustave Flaubertin kertomukseen. Väitöskirja kohtasi tiettyä vastustusta, ja se hyväksyttiin vasta vuonna 1912; kyseessä on ensimmäinen psykoanalyyttinen väitöskirja. Reik tutki myös Arthur Schnitzlerin ja Richard Beer-Hoffmannin tuotantoa. (Ketähän nekin on. Ei jaxa.)
xxx/ellauri128.html on line 411: Reik tapasi Freudin ensi kertaa vuonna 1910, ja hänet otettiin Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäseneksi seuraavana vuonna. Freud tuki Reikia usean vuoden ajan, kun tämä opiskeli psykoanalyytikoksi ja kävi Karl Abrahamin koulutusanalyysissa. Reikin ja Freudin välinen ystävyys jatkui Freudin kuolemaan (1939) saakka. Vuonna 1915 Reik julkaisi tutkimuksen Die Pubertätsriten der Wilden, jossa psykoanalyysia sovellettiin kansatieteeseen. Hän julkaisi tutkimuksia myös uskontopsykologiasta ja kriminologiasta. Hän esitteli tiedostumattoman tunnustamispakon ja rangaistuksenkaipuun käsitteet teoksessaan Geständniszwang und Strafbedürfnis: Probleme der Psychoanalyse und der Kriminologie (1925).
xxx/ellauri128.html on line 413: Osallistuttuaan ensimmäiseen maailmansotaan Reik työskenteli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen kirjastonhoitajana ja piti psykoanalyyttista vastaanottoa. Koska hänellä ei ollut lääkärinkoulutusta, häneltä kiellettiin potilaiden hoitaminen vuonna 1925 Itävallan "puoskarointilain" nojalla. Reik valitti päätöksestä ja jatkoi vastaanottoaan. Vuoden 1926 keväällä häntä vastaan nostettiin rikossyyte puoskaroinnista eli oikeudettomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Freud asettui tukemaan Reikia ja maallikkoanalyysia (ei-lääkäreiden harjoittamaa psykoanalyysia) ja julkaisi kirjan Maallikkoanalyysin kysymys. Freudin myötämielinen kanta jäi kuitenkin vähemmistöön, sillä monet lääkäri-psykoanalyytikot vastustivat maallikoiden analyysitoimintaa. Vuoden 1927 keväällä syytteet hylättiin.
xxx/ellauri128.html on line 415: Reik siirtyi vuonna 1928 Berliiniin ja työskenteli opettajana psykoanalyyttisessa koulutuslaitoksessa. Vuonna 1933 hän joutui pakenemaan kansallissosialisteja Hollantiin ja vuonna 1938 edelleen Yhdysvaltoihin.
xxx/ellauri128.html on line 429: Voitto Viro vihittiin papiksi vuonna 1938, ja hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1965. Hän työskenteli kirkkoherran apulaisena Hämeen läänin Koskella vuosina 1938–1943 ja Multialla vuosina 1943–1944, Helsingin Pikkukirkkoyhdistyksen pääsihteerinä vuosina 1945–1947, Keski-Helsingin seurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1947–1957 ja Lauttasaaren kirkkoherrana vuosina 1957−1977. Papinviran ohella hän työskenteli myös radioselostajana Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Viron mukaan kristittynä ei voi olla oikeassa intellektuaalisesti vaan ainoastaan rakkauden tasolla, sillä Jumala on rakkaus ja kaikki se, mikä ei ole rakkautta, merkitsee Jumalan ulkopuolella olemista. Viro tahtoi olla jumalan sisäpuolella.
xxx/ellauri128.html on line 461: Erich Fromm (23. maaliskuuta 1900 Frankfurt am Main, Saksa – 18. maaliskuuta 1980 Locarno, Sveitsi) oli ENFJ, kuin myös Goethe ja Erasmus. Se oli saksalais-amerikkalainen psykoanalyyttisen opin kehittäjä, humanistifilosofi, demokraattinen sosialisti sekä tietokirjailija. Hän oli myös Frankfurtin koulukunnan jäsen. Erich Frommin koti oli hyvin tiukasti ortodoksijuutalainen, itse hän myöhemmin kutsui omaa uskonnollista vakaumustaan ateistiseksi mystisismiksi. Frommin lapsuus ei ollut kovin onnellinen; hänen isänsä oli kiireinen liikemies ja äiti puolestaan jatkuvien masennustilojen vaivaama. Akateemisen uransa Fromm aloitti korkeakouluopinnoilla 1918 kotikaupunkinsa Frankfurt am Mainin yliopistossa, jossa hän opiskeli kaksi ensimmäistä lukukautta oikeustiedettä. Kesälukukaudella 1919 hän opiskeli Heidelbergin yliopistossa, missä hän oli vaihtanut oikeustieteen sosiologiaan. Hänen opettajinaan olivat Alfred Weber (Max Weberin veli), Karl Jaspers ja Heinrich Rickert. Heidelbergissa hän jatkoi myös opintojaan ja saavutti sosiologian tohtorin arvon vuonna 1922.
xxx/ellauri128.html on line 466: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri128.html on line 478: Kirjastonjohtajana Saarnio kehitti muun muassa sairaala- ja varakirjastotoimintaa ja aloitti vuonna 1942 kirjastokerhotoiminnan Helsingin kaupunginkirjastossa. Filosofian alueella hän tutki sanateoriaa, etiikkaa ja arvoteoriaa sekä matemaattisen logiikan alueella transfiniittisia järjestyslukuja ja kontinuumihypoteesia. Saarnio uskoi itse todistaneensa matemaatikko Georg Cantorin kontinuumihypoteesin oikeaksi mutta hänen naiiviin joukko-oppiin perustuva ratkaisuehdotuksensa ei ole saanut matemaatikkojen hyväksyntää. Kontinuumihypoteesin mukaan ei ole olemassa sellaista joukkoa, joka on kooltaan kokonaislukujen joukon ja reaalilukujen joukon välissä. Olikohan Uuno Saarnio homopetteri?
xxx/ellauri128.html on line 506: Ahti valmistui ylioppilaaksi Lahden Kannaksen yhteislyseosta vuonna 1963 ja opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän, Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Hän työskenteli vt. vanhempana lehtorina Suomussalmen yhteiskoulussa 1969–1971, nuorempana lehtorina 1973–1974 ja Lahden yhteislyseon tuntiopettajana 1974–1984. Hän opetti Oriveden Opistossa 1989–1991. Ahdin luovan kirjoittamisen kursseja on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”.
xxx/ellauri128.html on line 507: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri128.html on line 510: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri128.html on line 519: Bukowskin tarinat kertovat lähes aina elämän laitapuolesta ja niiden tematiikka liikkuu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteissa. Hän kirjoitti paljon vaikeasta isäsuhteestaan, parhaana esimerkkinä omaelämäkerrallinen kasvuromaani Siinä sivussa (Ham on Rye, 1982). Tarinoiden päähenkilönä on usein Bukowskin alter ego, Henry Chinaski: naisiinmenevä mutta naimaton, rähjäinen ja vapaa mies. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Bukowski käsikirjoitti Mickey Rourken ja Faye Dunawayn tähdittämän elokuvan Baarikärpänen (1987). Bukowski kuoli leukemiaan vuonna 1994.
xxx/ellauri128.html on line 578: Hannu Salakka (6. tammikuuta 1955 Sääminki – 9. elokuuta 2003 Kangasniemi) oli suomalainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea runoilijana. Salakka tuli suomalaiseen kirjallisuuteen 1974 runokokoelmalla Muuttolintumaisemaa. Kuollessaan hän asui Kangasniemellä ja oli vapaa kirjailija. Simo Silakka on LinkedInissä Puollustusvoimien toimitusjohtaja. Raimo Vormisto (s. 1968 Hervannassa), on tunnettu suomalainen urheiluvalmentaja ja humpuukimestari. Hänen epäillään esimerkiksi sekaantuneen ratkaisevalla tavalla Lahden doping-skandaaliin vuonna 2001. Vormiston tunnetuin valmennettava on tamperelainen monitoimiatleetti Timo Silakka. Vormisto on isomahainen ja käyttää punaista tuulipukua. Vormiston lempiruoka on hernekeitto. Vormisto on antanut lukuisia katsojia ärsyttäneitä tv-lausuntoja, joista useimmat ovat alkaneet sanoilla: "Kattos ny poika", ja päättyneet siihen kun Vormisto loukannut itsensä, tullut esimerkiksi tyrmätyksi potkunyrkkeilyottelussa Oliver Panisia ja Pekka Siitointa vastaan. Vormisto on tunnettu huijari, hän väittää olevansa Suomen mestari pituushypyssä, mutta Espoon hovioikeudessa esitettyjen videonauhureiden perusteella Vormisto kaatui pyllylleen puolen metrin hypyn jälkeen. Lisäksi hänet hylättiin dopingin ja huumesekoilujen vuoksi. Vormiston todettin vetäneen valkoista jauhetta nenäänsä ennen useita urheilusuorituksia, kuten sadan metrin seiväshyppyä ja basehyppyä Hannu Jortikan katolta. Vormisto onkin todettu suurhuijariksi ja istuu tällä hetkellä Tyrvääläisessä kaljabaarissa.
xxx/ellauri128.html on line 599: Douglas aloitti ammattilaisuransa vuonna 1981 voitolla Dan O´Malleystä kolmannen erän teknisellä tyrmäyksellä. Uran jatkuttua nousujohteisesti Douglas pääsi häviämään ensin jollekulle Tuckerille ja sitten Holyfieldille ja lopuxi jollekulle Savareselle. Buster otti pahan kerran turpiinsa. Milan Kundera (s. 1929) on epämiellyttävä vätys. Se varmaan pani koiraansa. Nyze on siihenkin liian käppänä.
xxx/ellauri128.html on line 621: Markku Juhani Lahtela (1. elokuuta 1936 Kemijärvi – 31. heinäkuuta 1980 Nummi) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnettiin radikaaleista yhteiskunnallisista kannanotoista, sillä hän oli humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto 1963). Lahtela suomensi teoksia, joista keskusteltiin 1960-luvulla paljon, muun muassa A. S. Neillin teoksen Summerhill, joka oli niin sanotun vapaan kasvatuksen perusteos, sekä yhden beat-kirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, Jack Kerouacin Matkalla. Keväällä 1967 Lahtela herätti huomiota polttaessaan julkisesti sotilaspassinsa Helsingissä Esplanadin puistossa Kalevi Seilosen, Ilpo Saunion ja Tauno Tuomivaaran kanssa. Miehet kärähtivät ja Mara tuomittiin sakkoihin. Lahtelan isä oli kansanedustaja ja ministeri Olavi Lahtela, äiti kirjailija Kyllikki Kallas ja isänisä kansanedustaja Matti Lahtela. SDP:n poliitikko Mikael Jungner on hänen sisarenpoikansa. Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki itsemurhan pyssyllä vuonna 1980. Taisi olla aihetta. Markku Lahtelan kirja "Se" (1966) oli "huikea".
xxx/ellauri128.html on line 623: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri128.html on line 625: Ritva Kirste (Kirsti) Paltto 11. helmikuuta 1947 Utsjoki) on suomensaamelainen kirjailija, joka kirjoittaa pääasiassa pohjoissaameksi. Paltto on koulutukseltaan opettaja.Hän oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas teoksellaan Voijaa minun poroni vuonna 1986. Voi jaa ei mun poro voittanut. Hänen tyttärensä on alkuperäiskansojen tutkija Rauna Kuokkanen.
xxx/ellauri129.html on line 235: Syyskuussa 2009 Korhonen avioitui kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkösen kanssa. He erosivat vuonna 2020. - Voin vahvistaa, että ero on jo voimassa, kirjailijanäyttelijä Härkönen vahvistaa Iltalehdelle. Eron syitä hän ei halua tarkemmin avata. Arvatenkin yhteensopimattomuus. Ensimmäisenä erosta kertoi Ilta-Sanomat. Häiden jälkeen he ovat eläneet etäsuhteessa Härkösen asuessa Helsingissä ja Korhosen Turussa. Molemmat ovat narsistin näköisiä, muta pituusero on valtava. Ei tarvinnut Anna-Leenan polvistua häräntappoaseen edessä.
xxx/ellauri129.html on line 277: He palasivat puutarhatuoleihin. Eero puhui töistä. Hänen firmansa suunnitteli Piispanristille entisen panimon tiloihin kaupunkisota-areenaa, neliöitä olisi puolisentoistatuhatta, korkeutta niin paljon että sinne saisi upeita tasoeroja, vuokrasopimuksen ehdoista väännettiin yhä. Se saattaisi olla hänen viimeinen suurempi produktionsa. Laserhalli pyöri omillaan, avoimissa peleissä juoksi lapsia ja nuoria, jäsenillat olivat täynnä, ja tänäkin vuonna oli ollut hyvin synttäreitä, polttareita ja yritysporukoita, mutta värikuulapuolella oli tullut äkkipysähdys, niin järjestetyissä peleissä kuin kaupallakin. Oli aika miettiä tulevaisuutta. Hän täyttäisi vuoden päästä neljäkymmentä, pitäisi keksiä uusi suunta, hän ei vain vielä tiennyt mikä.
xxx/ellauri129.html on line 300: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 307: Emme enää usko pahaan, mutta saamme anteexi, sillä me emme tiedä mitä he tekevät. Tällä ozikolla paukahti Finlandia vuonna 2014 Jussi Valtoselle. Muut ehdokkaat olivat sinä vuonna vielä mitättömämpiä. Ahneella on paska loppu, Tiede-lehti selvittää.
xxx/ellauri129.html on line 318: Korhonen nousi julkisuuteen toukokuussa 2009, jolloin hänen tähän asti vaativin työkohteensa nousi kiertoradalle Ariane 5 -kantoraketilla. Hänen kahdeksassa kuukaudessa vuonna 2005 valmistamansa avaruuspeili toimi kiertoradalla Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Herschel-avaruusobservatiossa, jonka toiminta-aika oli lähes 4 vuotta. 2018 laukaistiin ESAn ADM-Aeolus-kaukokartoitussatelliitti, jonka peilit on hiottu Opteonilla.
xxx/ellauri129.html on line 324: 2988 Korhonen on tähtitieteilijä Liisi Oterman vuonna 1943 löytämä asteroidi eli pikkuplaneetta. Se on nimetty tähtitieteilijä Tapio Korhosen mukaan. Korhosen likimääräinen läpimitta on 200 senttimetriä. Kohde sijaitsee Auringosta suunnilleen 2,61 kertaa niin kaukana kuin Maa, ja sen kierros Auringon ympäri kestää noin 4 vuotta ja 3 kuukautta. Vaikka sieltä löytyisi älyllistä elämää, se ei horjuttaisi kristityn tähtitieteilijän uskoa. Petri Väisäselle tähtitiede kertoo maailmankaikkeuden olevan Jumalan valtakunta. ”Peruslähtökohtani on kristillinen usko.” Tähtitiedepiireissä on paljon kristittyjä. Ne toivovat pääsevänsä taivaaseen kuin 2988 Korhonen.
xxx/ellauri129.html on line 330: Bettelheim uskoi autismin johtuvan siitä, että lapsen huoltaja tai hoitaja kohtelee häntä huomattavan tylysti, koska toivoo, ettei lasta olisi olemassa. Bettelheim esitteli teoriaansa useissa artikkeleissa ja julkaisi vuonna 1967 aiheesta kirjanThe Empty Fortress – Infantile Autism and the Birth of the Self. Bettelheimin teoria nimettiin myöhemmin "jääkaappiäititeoriaksi", ja psykiatrit kautta maailman alkoivat uskoa siihen. Identtisillä kaksosilla tehdyt tutkimukset todistivat myöhemmin Bettelheimin teorian vääräksi. Korho Rikunen uskonee siihen vieläkin.
xxx/ellauri129.html on line 357: Esimerkiksi se, miten ,"joillakin ihmisillä" on suhteissa kyky olla katsomatta tekojaan silmiin. Tunnistan sen omista kokemuksistakin. Olen miettinyt kirjan motoksi lausetta "vapaus on sotkuista", jonka Donald Rumsfeld sanoi vuonna 2003, kun Bagdad oli ryöstelyn ja kaaoksen kourissa. Sekin on ajattelua, jolla vältetään vastuuta omista teoista, jotta voidaan tehdä niitä lisää.
xxx/ellauri129.html on line 713: Meredith avioitui vuonna 1849 kirjailija Thomas Love Peacockin tyttären kanssa mutta erosi vuonna 1858. Meredithin ensimmäinen teos julkaistiin vuonna 1851, ja hänen varhaistuotannossaan on the apen, Thomas Love Peacockin vaikutusta.
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredith asettui Surreyyn 1864, meni uudestaan naimisiin ja alkoi kirjoittaa luontoaiheisia runoja. Hän kirjoitti koomisen romaanin The Egoist, joka ilmestyi vuonna 1879. Romaani sai huomiota kuvauksestaan naisten alistetusta asemasta viktoriaanisella ajalla.
xxx/ellauri129.html on line 716: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 717: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri129.html on line 725: Nodier julkaisi vuonna 1830 fantasiakirjallisuuden manifestin Du fantastique en littérature. Sen mukaan tarut alkavat siitä, mihin sovinnaisuuksien ja totuuksien maailma loppuu. Fantasiakirjallisuus on olennaisin kirjallisuuden laji dekadenssin ja muutoksen aikoina kuten nytten. Nodier kehitti fantasiaromaaniinsa Smarra, ou les démons de la nuit (1821) tunteisiin vetoavan kirjoitustyylin, jota hän kutsui nimellä roman frénétique.
xxx/ellauri129.html on line 730: Nodierin historiallisista teksteistä ei jaxa enää paasata. Nodierin koottujen runojen teos ilmestyi vuonna 1827. Myöhemmin vuonna 1876.
xxx/ellauri129.html on line 747: Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, selkänimeke Englannin kirjallisuuden kultainen kirja, on vuonna 1933 ilmestynyt englanninkielisen kirjallisuuden antologia. Se kuuluu eri kielistä kirjallisuutta esittelevään sarjaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Teoksen on toimittanut ja kirjailijaesittelyt kirjoittanut Eino Railo. Kirjan on vuonna 1933 kustantanut WSOY. Esipuheessa Railo toteaa:
xxx/ellauri130.html on line 572: Viime vuoden toisella puoliskolla kuvattu ja tiistaina 14. maaliskuuta alkava dokumentti seuraa Nahkurin ja Punamäen kirjailijan Miinan samanlaisia ohjelmia kanavalle, kriitikot James Potkukelkka ja Boris Kloorikana vuonna 2020 sekä järvipoeetat Ville Sananhintainen ja Samu Räätäli Hiiliharja seuraavana vuonna.
xxx/ellauri134.html on line 536: Termiitit luokiteltiin pitkään omaksi lahkokseen, mutta 2000-luvulla se on siirretty torakoiden lahkon ryhmäksi. Entomological Society of America siirsi esimerkiksi omassa taksonomiassaan termiitit torakoiden lahkoon vuonna 2018. DNA:n sekvensoinnin perusteella termiitit erosivat torakoista 150 miljoonaa vuotta sitten ja kehittyivät eusosiaalisiksi. Termiittien yhteiskuntakäyttäytyminen kehittyi noin 50 miljoonaa vuotta aiemmin kuin esimerkiksi muurahaisten tai mehiläisten vastaava käyttäytyminen. Vanhinta termiittityyppiä edustaa Mastotermitidae-heimo. Ne ovat suurikokoisia ja torakkamaisia. Heimon ainoa nykyisen elävä laji on Mastotermes darwiniensis. Sen suvusta on fossiileja eoseenikaudelta ja ne ovat hyvin samanlaisia kuin nykyään elävä laji. Meiatermes-suvun fossiileja on varhaisliitukaudelta. 130 miljoonaa vuotta vanha työläisfossiili on ensimmäinen todiste eusosiaalisesta käyttäytymisestä.
xxx/ellauri136.html on line 192: Kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään 11. lokakuuta. Se on päivä juhlia tyttöjen voimaisuutta sekä vaatia parannuksia tyttöjen asemaan. Tänä vuonna tyttöjen päivän teemamme on tytöt ja tieto. Tiedon puute on yksi keskeisimpiä syitä sille, etteivät tyttöjen seksuaali- ja lisääntymismahdollisuudet toteudu. Puutteellinen tieto ja haitalliset uskomukset alistavat tyttöjä lapsiavioliitoille, liian varhaisille raiskauksille ja kirkkoveneen nyljinnälle sekä uhkaavat tyttöjen koulunkäyntiä.
xxx/ellauri136.html on line 467: Rakkaus, ystävyys, kotimaa, runoilijan kohtalo - kuinka paljon sitä enemmän kosketti runojaan AS Pushkin? Mikä osoittaa runon analyysin "On aika, ystäväni, on aika", kirjoitettu vuonna 1834 ja osoitettu vaimolleen Nataliaan?
xxx/ellauri136.html on line 613: Arvokeskustelu jatkuu raivokkaana netissä. Greta Thunberg haukkuu maailman johtajat: Kunnianhimoiset päästötavoitteet, blaablaablaa. Ilmastotoimien työllistävä vaikutus, blaablaablaa. Nollapäästöt vuonna puu ja kivi, blaablaablaa. Hiilineutraalius kun lipputangot kukkivat. blaablaablaa. Hyvä Greta, an mennä vaan.
xxx/ellauri137.html on line 42: Turun Darwin on 45-vuotias, syntynyt vuonna 1976 ja kasvanut Mäntässä uskonnollisessa perheessä. Hän harrastaa taekwondoa ja vaeltamista. Hän on aika vitun perseen näköinen luipero. Facebookiin hän postaa jatkuvasti kuvia kansallispuvussa eri puolilta Suomea. Hän on Katariina Sourin (ent. Kärkkäinen s. 1968) suojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Vuonna 2017 hän oli Katariinaa ennakoiden vihreiden kuntavaaliehdokas, mutta ei tullut valituksi. Katariinan kammarissa valavottiin noita suviöitä ihaaniia vasta 2 vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri137.html on line 44: Nykyisin hän asuu Turussa. Biologi Rantalasta tuli Charles Darwin brittiläisen professorin Richard Dawkinsin ansiosta. Hän kertoo lukeneensa Izekkään geenin pariinkin kertaan matkalla armeijaan ja uravalinta oli selvä. Rantala opiskeli ensin biologiaa Jyväskylässä ja teki vuonna 2002 ensimmäisen väitöskirjansa, jonka otsikko oli Immunokompetenssi ja seksuaalivalinta hyönteisillä. Pian sen jälkeen hän siirtyi Turun yliopistoon jatkamaan hyönteistutkimuksiaan. Hänen ylivoimaisesti viitatuimmat artikkelinsa käsittelevät jauhopukin ja erään hentosudenkorentolajin immuunikompetenssia. Hän on se jauhopukki ja Katariina on se hentosudenkorento.
xxx/ellauri137.html on line 50: Opiskeluaikoinaan Rantala innostui Turun yliopiston kirjastosta löytämistään yhdysvaltalaisen tutkijan Taavi Pussin teoksista, ja alkoi jo fuksi-vuonna soveltaa tämän evoluutiopsykologistisia ajatuksia koulubileissä.
xxx/ellauri137.html on line 51: Evoluutiopsykologia on hyvin pieni tieteenala, jolla on raskas historiallinen painolasti: geenipuheella on perusteltu ”rotujen” ja sukupuolien välisiä eroja esimerkiksi älykkyydessä (Tatu Vanhanen), mistä on seurannut jopa kansanmurhia. Evoluutiopsykologia-termin kehitti yhdysvaltalainen tutkijakotilo Michael Ghiselin vuonna 1973 Science-tiedelehdessä julkaisemassaan artikkelissa, jossa hän ennakoi Turun Darwinin ajatuksia.
xxx/ellauri137.html on line 55: Portin kirjoitti vuonna 2003, että jostakin syystä Tammisalo pitää edelleen Dawkinsin geenikäsitystä tieteen viimeisenä sanana, vaikka genetiikka on kehittynyt siitä paljon. Hän myös huomautti, että sosiobiologiassa ja ja evoluutiopsykologiassa on taipumus sivuuttaa ympäristön vaikutus yksilön kehitykseen ja rajuimmillaan vetää suora yhteys geenien ja vaikkapa köyhyyden välille. Rantala ja Tammisalo vastasivat hänelle:
xxx/ellauri137.html on line 66: Hänen vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastaan 12 elämänohjetta tuli kansainvälinen bestseller, ja Peterson kiersi puhumassa ympäri maailmaa, Suomessakin. Saarnoissaan hän vastustaa ”postmodernisteja” ja opettaa nuorille miehille keinoja, joita noudattamalla heistä tulisi parempia isiä, aviomiehiä ja kansalaisia. Hänen oppinsa pohjautuvat erityisesti jungilaiseen sankarikertomukseen mutta myös evoluutiopsykologiaan. Hänen kirjansa ensimmäinen neuvo on seistä selkä suorassa – sen hyötyjä perustellaan hummerien käytöksellä. Seisovatko hummeripojat selkä suorassa?
xxx/ellauri137.html on line 72: Helsingin Sanomien tiedetoimituksessa aikoinaan evoluutiopsykologiaa popularisoinut tiedetoimittaja Marko Hamilo on kääntynyt entistä työnantajaansa vastaan. Hän oli vuonna 2017 perustamassa Oikea Media -nimistä konservatiivista ”vastamediaa”, jossa on kirjoitettu persumaisuuxia esimerkiksi islamista, maahanmuutosta, gettoutumisesta, Antifasta, ilmastonmuutoksesta, feminismistä, naisellisista miehistä, homoista, koronarokotteiden vaaroista sekä Ylen ja HS:n harjoittamasta sensuurista. Vuoden 2020 alusta Hamilo johti jonkin aikaa perussuomalaisten ajatuspajaa Suomen Perustaa. Hän oli toiminnanjohtajana puolustamassa ajatuspajan julkaisemaa neljäsataasivuista pamflettia siitä, kuinka ”rationalismin tappio” ja siitä seuranneet postmodernistiset ideologiat ovat ”kulttuurimädättäneet” Suomen julkisen keskustelun ja median. Pamfletin oli kirjoittanut kahdesti väitellyt abortinvastustaja Jukka Hankamäki. Feminismi-sanan johdoksia mainitaan kirjassa useammin kuin joka toisella sivulla, ja aatteen väitetään muun muassa tuhonneen naisen seksuaalivietin. Julkaisun jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti perivänsä takaisin teokselle myönnetyn 10 000 euron valtion-avustuksen. Tällaiset jordanpetersonit me ansaizemme.
xxx/ellauri137.html on line 88: ”Meillä on loputon määrä asioita, joissa mä hentosudenkorentona perustelen asiat henkisen kautta ja hän perustelee ne mulle tieteen kautta jauhopukkina.” Souri tutustui Rantalaan vuonna 2018 luettuaan lehdestä hänen metodistaan masennuksen hoitamiseen. Puolitoista vuotta aiemmin Souri oli saanut diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja nuorempana epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. ”Kaksisuuntainen oli musta väärä diagnoosi. Mulla ei ole koskaan ollut maniaa eikä masennustakaan. Vaatteitakin mulla on tosi vähän. Mä oon ajatellu tollasta ONE WAY kylttiä pikkareiden paikalle. Toiselle puolelle sit ehkä DO NOT ENTER.”
xxx/ellauri137.html on line 803: Rei Shimura luulee olevansa parempi kuin Rie Miyazawa. Tietyssä mielessä Miyazawa Rie on vanha uutinen. Hän ei tietenkään ole sellainen mediarakas, joka hän kerran oli. Mutta hän on selviytyjä, josta on kehittynyt lahjakas näyttelijä, ja hänen tarinansa on mielenkiintoinen, toisin kuin Rei Shimuran. Rie aloitti uransa lapsimallina nähdessään laajan näkyvyyden Mitsui Rehousen alkuperäisenä kasvona ja teki näyttelijädebyyttinsä vuoden 1988 elokuvassa Seven Day´s War , josta hän voitti Japan Academy Award -palkinnon Vuoden tulokkaaksi 16-vuotiaana. Hänen lyhytaikainen musiikkiuransa alkoi singlellä "Dream Rush" vuonna 1989, ja seuraavana vuonna hän esiintyi arvostetulla Kōhaku Uta Gassen -televisioerikoistapahtumalla.
xxx/ellauri138.html on line 200: Ja täällä ollaan sotapolulla Pilin homosuojattien takia. Amerikassa on tärkeää vain peppufauni tai Monica Lewinsky! Clintonin ja Philin sopimaton käytös on häirinnyt ihmisten luksuselämää! Se on pahuus jota heidän on siedettävä vuonna 1998. Se on vuonna 1998 heidän kidutuksensa, heidän piinansa ja heidän henkinen kuolemansa. Heidän suurimman moraalisen epätoivonsa aihe, panopoika ottamassa multa suihin ja minä nussimassa perseeseen jotain faunia. Minä en ole turmeltunut vain siksi että lausuin kerran sanat "nekru" "jutku" "kommunisti" tai "maxapihvi" valkoisten opiskelijoiden kuullen. Minä en ole turmeltunut vain siksi... Kaikki tuo vyöryi Colemanin mieleen vajaassa viidessä minuutissa kun hän istui penkillä katselemassa kaunista rakennusta jossa hän oli joskus vaikuttanut lähes normaalilta.
xxx/ellauri139.html on line 1042: Hégésippe Moreau ( ranskalainen Pierre-Jacques Roulliot ; 8. huhtikuuta 1810-20 . joulukuuta 1838) oli ranskalainen lyyrinen runoilija . Syntymästään lähtien häntä kutsuttiin biologisen isänsä (Moreau) sukunimellä ja hän otti salanimen Hégésippe, kun hän aloitti runojen julkaisemisen vuonna 1829. Ranskan romantikkojen ja 1800 -luvun yleisön mielikuvituksessa Hégésippe Moreaun vaikeudet elämä ja hänen ennenaikainen kuolemansa tekivät hänestä romanttisen vastineen aikaisemmille runoilijoille Thomas Chattertonille , Nicolas Joseph Laurent Gilbertille ja Jacques Clinchamps de Malfilâtrelle . Tämä romanttinen myytti vahvistui julkaisemalla hänen täydelliset teoksensa yhdessä Gilbertin teosten ja luettelon runoilijoista, jotka kuolivat nälkään vuonna 1856; hänen teostensa 1860-painos sisälsi Sainte-Beuve'n tärkeän elämäkertaisen esipuheen.
xxx/ellauri139.html on line 1044: Moreau syntyi ja kuoli Pariisissa. Hänen lapsuudessaan hänen vanhempansa, jotka olivat köyhiä, muuttivat Provinsiin . Hänen isänsä, Claude-François Moreau, syntynyt Poligny Jura , otti viran professorina Collège on Provins ( Seine-et-Marne ) vuonna 1810, mutta kuoli tuberkuloosiin 16. toukokuuta 1814. Hégésippe äiti Marie Roulliot (syntynyt Jeanne -Marie Rouillot, 12. maaliskuuta 1774 Cluny Saône-et-Loire ) aloitti rouva Guérardin palveluksessa Provinsissa, ja tästä naisesta tulee Hégésippen hyväntekijä. Hégésippe aloitti opintonsa Provinsissä, ja kun Guérardin perhe muutti maahan, hänet siirrettiin Meaux'n (Seine-et-Marne) seminaariin ja myöhemmin Avonin seminaariin (lähellä Fontainebleaua ). Hänen äitinsä kuoli tuberkuloosiin 5. helmikuuta 1823, kun taas Hégésippe oli Avonin opiskelija.
xxx/ellauri139.html on line 1046: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri149.html on line 58: Wishin liikevaihto olikin vuonna 2020 mukavat 2,4 miljardia dollaria. Sitten onkin pudottu ja kovaa.
xxx/ellauri149.html on line 89: Saarinen väitteli Helsingin yliopistossa joulukuussa 1977 tutkimuksellaan Backwards-Looking Operators in Intensional Logic and in Natural Language, joka käsitteli logiikkaa ja kielifilosofiaa, ja valmistui filosofian tohtoriksi 1978. Väittelynsä jälkeen hän toimi filosofian laitoksen assistenttina ja dosenttina sekä virkaatekevänä professorina. Saarinen haki Helsingin yliopistosta myös vakituista professorin virkaa mutta ei saanut sitä, koska todettiin epäpäteväxi. Kateet kolleegat ja lööpit nauroivat. Toimittuaan yrityselämän parissa Saarinen nimitettiin vuonna 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professoriksi Teknilliseen korkeakouluun.
xxx/ellauri149.html on line 115: Wish on yhdysvaltalainen verkkokauppa ja mobiilisovellus, jolla on maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa käyttäjää. Peter Szulczewski ja Danny Zhang perustivat Wishin vuonna 2011 ja sen omistaa ContextLogic Inc. Peter Szulczewski on edelleen Wishin toimitusjohtaja. Wish on maailmanlaajuisesti toimiva verkkokauppa, joka yhdistää asiakkaat ja kauppiaat ympäri maailman. Kauppiaat lataavat joka päivä uusia tuotteita myytäväksi Wish-sovellukseen.
xxx/ellauri149.html on line 516: George Lincoln Rockwell (9. maaliskuuta 1918 – 25. elokuuta 1967) oli American Nazi Party -puolueen perustaja ja johtaja, ja kenties merkittävin yhdysvaltalainen uusnatsijohtaja. Hänestä käytetään myös sotilasarvonsa mukaista nimitystä ”Commander”. Hänet murhattiin kaikexi onnexi vuonna 1967.
xxx/ellauri154.html on line 127: Isä Zosima oli iloissaan tavattuaan vihdoinkin todellisen jumalankantaja-askeetin, joka oli kohonnut munkki (tai siis nunna)elämän täydellisyyteen. Hänen pyynnöstään Maria kertoi hänelle siihenastiset elämänvaiheensa. Lopuksi Maria pyysi Zosimaa, joka oli pappismunkki, tulemaan seuraavana vuonna suurena torstaina pyhä ehtoollinen mukanaan Jordanin rannalle. “Sen jälkeen kun tulin erämaahan, en ole saanut pyhää ehtoollista”, hän sanoi. "Vaan näitä kovia muruja." Lopuksi hän pyysi abba Zosimaa välittämään igumeni Johannekselle terveiset, että tämän pitäisi kiinnittää huomiota erinäisiin epäkohtiin luostarissa. Nunnien olisi nukuttava päinmakuulla eikä selällään. Kahvin kanssa ei tulisi tarjota munkkeja. Isä Zosima ihmetteli, kuinka Maria saattoi olla perillä hänen luostarinsa asioista. Hän lankesi maahan Marian edessä kuin sade ja palasi Jumalaa kiittäen luostariinsa.
xxx/ellauri154.html on line 129: Seuraavana vuonna myöhään suuren torstain iltana isä Zosima tuli sovitulle paikalle ja näki kuun valossa Marian Jordanin toisella rannalla. Huomattuaan Zosiman Maria teki ristinmerkin ja ylitti joen kulkien veden päällä. Isä Zosima hämmästyi niin, että valmistautui kumartumaan hänen eteensä. Maria sanoi moittivasti: “Mitä aiot tehdä, abba Zosima? Sinä pidät käsissäsi pyhää ehtoollista ja tahdot kumartua maahan! Kuppi kaatuu ja näkyleivät tippuvat!” Nautittuaan kyynelsilmin pyhän ehtoollisen Maria sanoi: “Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:29) Sitten hän hyvästeli Zosiman ja esitti tälle pyynnön, että tämä tulisi myös seuraavana vuonna suuren paaston aikana sille paikalle, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Isä Zosima oli tuonut mukanaan vähän viikunoita, taateleita ja vedessä kostutettuja linssejä ja tarjosi niitä Marialle. Tämä otti sormenpäillään vain kolme linssiä, teki ristinmerkin ja käveli niiden avulla Jordanin yli. Isä Zosimaa jäi harmittamaan kovasti se, että hän ei ollut muistanut kysyä Marian nimeä, mutta hän päätti ottaa siitä selvän, kun he seuraavana vuonna kohtaisivat uudestaan.
xxx/ellauri154.html on line 131: Seuraavana vuonna suuren paaston alkaessa isä Zosima meni taas erämaahan ja kierteli siellä etsien Mariaa. Lopulta hän löysi tämän kuolleen ruumiin makaamassa maassa selinmakuulla kädet rinnalla ristissä ja kasvot itään päin lähellä heidän ensimmäistä kohtaamispaikkaansa. Hän suri kovasti löydettyään Marian kuolleena, syleili hänen jalkojaan (ylä-vai alapäästä vaiko molemmista, ei kerrota) ja luki itkien psalttaria hänen ruumiinsa ääressä. Vähän rauhoituttuaan hän alkoi miettiä, mitä hänen pitäisi tehdä, ja huomasi maahan piirretyn kirjoituksen: “Isä Zosima, hautaa nöyrän Marian ruumis tähän, mistä sen löysit, ja rukoile Jumalaa puolestani. Loppuni koitti huhtikuun 1. päivänä sinä samana yönä, jolloin sain pyhää ehtoollista.”
xxx/ellauri154.html on line 184: Yliopiston johtamisesta määritellään johtosäännössä. Tästä asiakirjasta Tampereella kehkeytyi viime vuonna taistelu.
xxx/ellauri154.html on line 186: Tampereen yliopiston johtosäännön muuttamista valmisteli viime vuonna Helsingin yliopiston entisen kanslerin Thomas Wilhelmssonin johtama työryhmä. Työryhmä esitteli 18 ehdotusta, joista tärkeimmän yliopiston hallitus hyväksyi. Päätöksen mukaan konsistorin puheenjohtaja tulisi tulevaisuudessa valita vaaleilla eikä nimittää rehtorin esityksestä, kuten siihen asti oli toimittu.
xxx/ellauri157.html on line 360: Oikeudenkäynnissä vuonna 2015 kävi ilmi, että henkilökohtaisia tallenteita ei ollut, vaan kaikesta materiaalista oli yksi kopio, jota näytettiin kaikille. Hehe. Mitäs jos ei olisi koko Yleä? Hietasen lakifirma Turre Legal tarjoilee nyttemmin juustoa työelämään.
xxx/ellauri157.html on line 468: Martin Buber syntyi juutalaiseen perheeseen. Perhetausta antoi hänelle perinnöksi kiinnostukseen rabbiiniseen perinteeseen ja hasidismiin, joista varsinkin jälkimmäisellä on ollut suuri merkitys hänen älylliselle kehitykselleen. Buber aloitti opintonsa 1896 ja hän opiskeli monia aineita Wienin, Berliinin, Leipzigin ja Zürichin yliopistoissa ja teki vuonna 1904 väitöskirjansa, joka käsitteli yksilöllistymisen teorioita kahden mystikon, Nicolas Cusanuksen ja Jakob Böhmen tuotannossa.
xxx/ellauri157.html on line 470: Buber kirjoitti elämänsä aikana paljon muun muassa filosofiaa, juutalaisuutta, psykologiaa ja kasvatustieteitä käsitteleviä teoksia, sekä toimitti esimerkiksi vuonna 1914 Kalevalan saksankielisen laitoksen. Buberin filosofisena pääteoksena pidetään 1923 ilmestynyttä kirjaa Minä ja Sinä (Ich und Du). Buberin itsensä mukaan kirjaa voidaan pitää hänen tuotantonsa ”polttopisteenä”, johon tiivistyy sekä hänen aikaisempi älyllinen kehityksensä että myös tulevan ajattelun perusta.
xxx/ellauri157.html on line 494: Wie gut hat Anders Nygren es auf Schwedisch formuliert: Gottes Liebe wird zudem als „entirely independent of external stimulus and motivation“ bezeichnet (Nygren ix). Anders Nygren oli ruotsalainen luterilainen teologi. Hän oli systemaattisen teologian professori Lundin yliopistossa vuodesta 1924 ja hänet valittiin Lundin piispaksi vuonna 1948. Hänet tunnetaan parhaiten kaksikirjaisista teoksistaan Agape ja Eros.
xxx/ellauri165.html on line 100: Myös Forsströmin Riikalta: Nykymaailma tulvii hymyä, ja hymyilen itsekin niin tutuille kuin vieraille. Vuosisatoja kaikki näytti hyvin toisenlaiselta. Julkinen hymy oli pannassa. Maalauksessa nuori nainen hymyilee herttaisesti lapsi sylissään. Raollaan oleva suu paljastaa valkoiset hampaat. Viattomampaa kuvaa äidistä ja tyttärestä voisi tuskin kuvitella. Näyttelyssä vieraillut yleisö oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Ranskalaistaiteilijan Élisabeth Vigée Le Brunin omakuvasta tuli hymylehtiskandaali vuonna 1787. Vallankumouxellista. Vigge saattoi olla taiteilijana keskinkertainen, mutta aika messeviä tipusia sillä on. Kaikki typyt on vähän Viggen izensä näköisiä. Nykyään ne kelpaa enää tiedelehteen. Niin Riikkakin.
xxx/ellauri165.html on line 190: Oppi Marian ikuisesta neitsyydestä on saanut vaihtelevia tulkintoja kirkon historian aikana. Kirkkoisät Ignatius Atiokialainen ja Justinus opettivat, että Marialle syntyi muitakin lapsia. Käsitys Marian ikuisesta neitsyydestä vakiintui kirkon opetukseen 500-luvulla ja vahvistettiin vuonna 649 lateraalisynodissa.
xxx/ellauri165.html on line 442: Otteita De Virginibusista, jonka Pyhä Ambrose omisti vuonna 377 sisarelleen Marcellinelle, nunnalle Roomassa:
xxx/ellauri165.html on line 541: Franciscus osallistui vuonna 1202 sotaan naapurikaupunkia Perugiaa vastaan, mutta joutui vuodeksi sotavankeuteen. Vankeudesta ja sairastumisesta toivuttuaan Francesco oli valmis lähtemään jälleen sotaretkelle, tällä kertaa Apuliaan. Matka keskeytyi kuitenkin Spoletossa kun hän koki saaneensa Jumalalta sisäisen kutsun ja kääntyi takaisin. Franciscus koki seuraavan kääntymyksen 20-senä ollessaan pyhiinvaellusmatkalla Roomaan. Hän kohtasi inhottuun lepraan (spitaaliin) sairastuneita ja alkoi hoitaa heitä. Franciscus sai sitten extra okakruunupäältä kutsun korjata sen kirkkoa. Hän ryhtyi kunnostamaan Assisin lähellä sijaitsevaa raunioitunutta Porziuncolan kappelia ja käytti siihen kysymättä isänsä rahoja.
xxx/ellauri165.html on line 645: Apokatastaasioppi tuomittiin origenelaisriitojen päätteeksi vuonna 553 Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa. Tätä ennen Origenes oli useaan otteeseen tuomittu mm. Konstantinopolin paikallisessa kirkolliskokouksessa vuonna 543.
xxx/ellauri166.html on line 502: Hall aloitti kansankirkon saarnaajana vuonna 1919 Trinity Auditoriumissa Los Angelesin keskustassa. Alle vuotta myöhemmin Hall varasi ensimmäisen luentonsa, ja aiheena oli reinkarnaatio. Hall vihittiin kansankirkon ministeriksi 17. toukokuuta 1923 ja muutamassa päivässä hänet valittiin kirkkoherran "pysyväksi pastoriksi".
xxx/ellauri166.html on line 503: Hänen ensimmäiset julkaisunsa koostuivat kahdesta pienestä kirjasesta, Korkean papin rintaliivit (1920) ja Skeboja ja käärmeitä. Vuosina 1921-1923 hän kirjoitti kolme kirjaa: Liekkialokkaat julkaistiin lokakuussa 1922, Yxinäisten käsitöitä julkaistiin vuonna 1922 ja Vapaamuurarien hukkuneet avaimet julkaistiin maaliskuussa 1923. Hallista tuli muuten vapaamuurari vasta vuonna 1954, yli kolmekymmentä vuotta tämän kirjan ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, kun ne avaimet löytyivät. Senjälkeen Manlystä tuli ihan huippu vapaamuurari. Ettei vallan ollut illuminaati sekin! Lisää kamalia saarnaajia albumissa 169.
xxx/ellauri167.html on line 236: Kalevi Korennon viestien tapaisia ulostekasoja jaetaan esimerkiksi Rapsodia.fi-sivustolla, jossa on runsaasti uskonnolliseen retoriikkaan viittaavaa sisältöä. Rapsodia on osa vuonna 1987 perustettua maailmanlaajuista Loveworld-seurakuntaverkostoa. Tokentubessa jaetaan runsaasti rokotevastaista sisältöä sekä myös jyrkän kansallismielistä sisältöä. Palvelun videoissa äänessä on runsaasti esimerkiksi Valta kuuluu kansalle (Vkk) -puolueen puheenjohtaja ja kansanedustaja Ano Turtiainen. Turtiaisen mukaan nyt käynnissä on kolmas maailmansota.
xxx/ellauri167.html on line 422: Illuminati (latinaa, 'valaistuneet'; suomessa yksittäisestä jäsenestä illuminati) oli Baijerissa jesuiittaoppineen Adam Weishauptin vuonna 1776 perustama salaseura. Sen tavoite oli korostaa järkeä ihmisten ajattelussa sekä vähentää kirkon ja valtion valtaa. Illuminatin perustaminen osui Amerikan kapinan, valistuksen ja tieteellisen vallankumouksen aikaan.
xxx/ellauri167.html on line 424: Illuminati kiellettiin Baijerissa vuonna 1787, eikä sen myöhemmästä toiminnasta ole tietoa. Illuminatin vaikutuksesta maailmanhistorian merkittäviin tapahtumiin ja sen olemassaolosta nykyisinkin on esitetty salaliittoteorioita.
xxx/ellauri167.html on line 643: Principia Discordiassa on kertomus Harmaanaaman Kirouksesta. Tarinan mukaan vuonna 1166 eaa. sai mies nimeltänsä Harmaanaama päähänsä, että maailmankaikkeus on täynnä järjestystä, ja tästä syystä päätti kaiken olevan vakavaa ja leikin syntiä. Tuntemattomasta syystä kukaan aikalaisista ei huomannut kaikkialla yhtälailla esiintyvää epäjärjestystä, ja hyväuskoisina ihmiset siirtyivät seuraamaan Harmaanaamaa. Tämä johti ajan myötä nykyiseen yhteiskuntaan, jossa järjestystä pidetään tilanteesta riippumatta positiivisena ja epäjärjestystä negatiivisena. Tästä jaottelusta johtuen joutuvat ihmiset sietämään myös järjestyksen tuhoisia ja rajoittavia puolia, ja epäjärjestyksen luovia piirteitä pidetään yhtä paheksuttavina kuin sen tuhoisia piirteitä.
xxx/ellauri167.html on line 672: Monet diskordianistit toimivat täysin yhdistyksistä riippumattomina ja diskordianismin yhtenä kulmakivenä on pidetty ajatusta, jonka mukaan "diskordianistien tulee pysyä erixeen" ("Discordians must stick apart"). Viime aikoina diskordianistilahkot ympäri maailmaa ovat kuitenkin ryhtyneet järjestäytymään ja muun muassa keräämään historiikkeja liikkeen toiminnasta. Suomessa diskordianismia edustavia ryhmittymiä ovat muun muassa Pakanaverkko ry, Turun Eristinen Seura ry ja Suomen Äärimmäisen Vapaa Eristinen Liike. Pakanaverkko määrittelee diskordianismin yhdeksi edustamistaan pakanauskonnoista. Turun Eristisen Seuran diskordianismi edustaa niin aatteellista, filosofista kuin uskonnollistakin suuntausta, "joka juontaa juurensa Principia Discordia -nimisen kirjoituskokoelman luomisesta alkaneeseen liikehdintään". Suomen Äärimmäisen Vapaa Eristinen Liike on koettanut rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, mutta Patentti ja Rekisterihallitus hylkäsi hakemuksen vuonna 2015 ja Helsingin Hallinto-oikeus hylkäsi yhdyskunnan valituksen vuonna 2016. Perusteluna oli että uskonto ei saa olla naurettava. Se on vakava asia.
xxx/ellauri167.html on line 675: Timothy Leary syntyi 22. lokakuuta vuonna 1920. Hänen isänsä oli hammaslääkäri ja alkoholisti, joka hylkäsi perheen Timothyn ollessa 13-vuotias. Timothy oli siitä huolimatta lukiossaan kouluneuvoston puheenjohtaja ja lukion lehden päätoimittaja. Näistä pahojen hammaslääkärien pojista voisi kohta tulla oma paasaus (kz. esim Manly Hall).
xxx/ellauri167.html on line 678: Leary meni opiskelemaan Alabaman yliopistoon, mutta hänet erotettiin vuonna 1942 hänen vietettyään yön tyttöjen asuntolassa. Hän täydensi opintojaan 9-kuukautisella psykologian kurssilla Georgetownin yliopistossa ja Ohio State Universityssa. Hän menetti sotilaskoulutuksessa kuulon toisesta korvastaan ja sai hyvityxexi työpaikan kuurojen potilaiden psykometrikkona Butlerissa, Pennsylvaniassa.
xxx/ellauri167.html on line 680: Leary suoritti psykologian maisterin tutkinnon Alabaman yliopistosta lopulta kirjekurssilla vuonna 1945. Tohtoriksi hän kouluttautui Kalifornian yliopistossa 1950, minkä jälkeen hän aloitti työt mielisairaalassa. Hän avasi myös oman psykologisen konsulttipalvelun ja oli aktiivinen psykologien järjestötoiminnassa.
xxx/ellauri167.html on line 692: mausaineiden hallussapidosta ja maahantuonnista. Jäätyään kiinni kannabiksen hallussapidosta vuonna 1970 Leary tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Vankilassa hänelle tehtiin sarja vankien psykologian kartoittamiseen tarkoitettuja testejä. Osa näistä testeistä oli Learyn itsensä kehittämiä, joten hän osasi antaa itsestään kuvan säyseänä ja tottelevaisena ihmisenä. Tämän seurauksena Leary laitettiin heikosti vartioituun vankilaan, josta hän pakeni muurin yli. Leary ehti paeta vaimonsa kanssa Algeriaan ja sai turvapaikan Mustien pantterien Eldridge Cleaverin luota. Hänet pidätettiin lopulta Sveitsissä, ja hän oli Yhdysvalloissa vankilassa vuoteen 1976 saakka, osan ajasta Charles Mansonin naapurisellissä. Leary vapautettiin etuajassa hänen kanneltuaan viranomaisille ystävistään, mistä tuli mainehaittoja. Presidentti Richard Nixon kutsui Learya ”maailman vaarallisimmaksi mieheksi”. Se joka sanoo on ize.
xxx/ellauri167.html on line 694: Leary oli viisi kertaa naimisissa. Vuonna 1955 solmittu ensimmäinen avioliitto päättyi 10 vuoden jälkeen vaimon itsemurhaan, ja viimeinen liitto päättyi vuonna 1992. Learyn kummat lapset kärsivät aikuisina huumeongelmista ja istuivat vankilassa. Learyn tytär Susan teki itsemurhan 1990 vankilassa, jonne hän oli joutunut ammuttuaan miesystävänsä.
xxx/ellauri168.html on line 177: Harmaiden asia on kantava osa muun muassa suosittua Salaiset kansiot -televisiosarjaa. Englantilainen tieteiskirjailija H. G. Wells kuvaili vuonna 1893
xxx/ellauri168.html on line 182: X-Filesin innovaatio oli että naisosan esittäjä oli mikimpi kuin sen hessumainen aisapari. Sekin oli aika pelottavaa. Ehkä ensimmäinen tarkka kuvaus "harmaista" on ruotsalaisen Gustav Sandgrenin vuonna 1933 nimimerkillä Gabriel Linde julkaisemassa nuorille suunnatussa tieteisromaanissa Tuntematon vaara (ruotsinkielinen alkuteos Den okända faran): "Hän huomasi, etteivät nuo olennot muistuttaneet mitään ihmisrotua. He olivat lyhyitä, lyhyempiä kuin keskimitan japanilaiset, heidän päänsä oli hyvin iso ja kalju, otsa voimakas, nelikulmainen, nenä ja suu hyvin pienet ja leuka heikko.
xxx/ellauri168.html on line 343: Vuonna 1946 Candy meni naimisiin Harry Conno nimisen kaverin kanssa, joka loi "kansityttö" -konseptin. Mutta avioliitto ei ollut onnellinen ja he erosivat onnettomia vuonna 1959. Eron jälkeen, joka jätti Karkki raskaat velat, hänellä oli oma mallikoulu. Juuri tähän aikaan hän tapasi eläkkeellä olevan armeijan kenraalin, jonka hän tunsi Etelä-Tyynenmeren alueelta, ja muutaman päivän kuluessa tästä lähestyi FBI-mies, joka lainasi häneltä hienostuneen mikrofonin. Kuukautta myöhemmin sama mies palasi kahden muun kanssa ja pyysi käyttämään hänen toimistoaan postina hallitukselle. Hän piti sitä isänmaallisena asiana, mutta hän suostui, mutta tuskin hän tiesi, että tämä oli alku jollekin paljon suuremmalle ja paljon synkemmälle kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. 60-luvulla Karkki työskenteli NBC-radiossa ja säilytti läheisen yhteyden show-liiketoiminnan, politiikan ja armeijan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, joista monilta hän oli saanut sieniä kiertäessään USO:n kanssa 40-luvun puolivälissä.
xxx/ellauri168.html on line 359: EPIC on kietoutunut myös naftan salakuljetuxeen, josta monet likaiset hommat suoritetaan mielenhallinta-orjien avulla. NAFTA-sopimuksen sisällä oli tämä U.S./Mexico Border XXI Framework Document (Perustuu La Pazin sopimukseen joka allekirjoitettiin vuonna 1983) joka tehokkaasti lopettaa USA:n ja Meksikon suvereniteetin 52,5 mailin sisällä rajan kummallakin puolen. On luotu erityisiä kansainvälisiä virastoja säätelemään lukuisia ympäristöön ja lainsäädäntöön liittyviä tarpeita tällä Border XXI -alueella, samalla kun hirmulisko rakentaa sinne muuria. Tämä U.S./Mexico Border XXI Document loi tämän Raja-yhteistyö projektin & Pohjois-Amerikan kehityspankin. Maailmanpankki antaa myös rahoitusta, ja jonkin verran rahoitusta tulee Meksikosta. EPIC sijaitsee suurin piirtein maapallon maantieteellisessä keskipisteessä. Epic!
xxx/ellauri168.html on line 364: Tätä filmiä esitettiin teattereissa vuosina 1940, 1946, 1956, 1963, 1969, 1977, 1982, 1985 ja 1990 jotta jokainen uusi sukupolvi näkisi sen. Videokasettina sitä alettiin myydä vuonna 1991.
xxx/ellauri169.html on line 38: Kelpaan tälläisenä! Pidän izestäni sellaisena kuin olen! Tällä kannalla on olleet hullut narsistit maailman sivu, niinkuin esim Marion "Pat" Roberzon. Lukuunottamatta Walt Disneytä, joka tiettävästi oli self-deprecating and shy. "The boss is here", kuiski alaiset kun Walt yskähteli hallissa. Nyt suu soukasti. Tulee mieleen tietokonelingvistiikan tutkimusyxikkö makkaratalossa vuonna kivi ja puu. Niin ja Miki Liukkonen, joka häpesi huonouttaan niin että teki seppukun vuonna 2023 (albumi 307).
xxx/ellauri169.html on line 64: Robertsonia on myös syytetty verovapaan voittoa tuottamattoman ”Operaatio siunaus” -organisaationsa käyttämisestä taloudellisen hyödyn hankkimiseen. Robertson pyysi vuonna 1994 700 Clubissa lahjoituksia operaatiolle, jotta se voisi lennättää pakolaisia Ruandasta Zaireen; myöhemmin selvisi, että lentokoneet olivat kuljettaneet koneita timanttikaivoksille, jotka Robertson oli perustanut yhdessä Zairen diktaattorin Mobutu Sese Sekon kanssa. Robertsonia vastaan yritettiin nostaa syytteitä operaatiosta, mutta Virginian republikaanitaustainen yleinen syyttäjä kumosi syytteet. Robertson oli ollut kyseisen syyttäjän vaalikampanjan suurin rahoittaja.
xxx/ellauri169.html on line 66: Robertson on antanut 700 Clubissa ja muissa yhteyksiä useita kiistaa herättäneitä lausuntoja, joista hänet lähinnä tunnetaan 700 Clubin varsinaisen yleisön ulkopuolella. Robertson on usein kritisoinut islamia 700 Clubin lähetyksissä; esimerkiksi vuonna 1995 hän nimitti islamia kristilliseksi harhaopiksi, ja 14. heinäkuuta 2005 hän väitti 700 Clubissa islamin "pohjimmillaan opettavan väkivaltaa". 13. maaliskuuta 2006 hän kommentoi profeetta Muhammadia esittävistä pilakuvista noussutta kohua väittämällä muslimien haluavan hallita koko maapalloa. Hän sanoi pilakuvakohun paljastavan "minkälaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä. Nämä ihmiset ovat seonneita fanaatikkoja, ja haluan sanoa nyt: uskon tämän olevan demonisen voiman motivoimaa. Tämä on Saatanasta ja meidän on aika tunnistaa minkä kanssa olemme tekemisissä."
xxx/ellauri169.html on line 82: Robertson pääsi kansainvälisiin otsikoihin vaadittuaan vuonna 2005 Venezuelan presidentti Hugo Chávezin salamurhaamista.[4] Robertson väitti Chávezin muuttavan Venezuelan "tukikohdaksi kommunistien soluttautumiselle ja muslimiekstremismille koko Amerikan mantereella", ja ehdotti salamurhaa sotaa parempana keinona, koska se olisi halvempaa ja öljytoimitukset jatkuisivat.
xxx/ellauri169.html on line 90: Robertson tuomitsee jyrkin sanoin evoluutioteorian. Hän on väittänyt evolutionismia ateistien ”uskonnoksi” ja rikkomukseksi ensimmäistä käskyä vastaan. Hän on jopa julistanut evolutionismin kultiksi ja sen aktiiviset kannattajat fanaatikoiksi. Hänelle myönnettiin vuoden 2011 matematiikan Ignoble -palkinto. Hän oli ennustanut maailmanlopun tapahtuvan laskelmien mukaan vuonna 1982. Samalla palkittiin myös muun muassa Elizabeth Clare Prophet (maailmanloppu 1990) ja Harold Camping (mm. 2011).
xxx/ellauri169.html on line 92: Hän tunnusti rukouksensa osuuden hurrikaani Glorian suunnan ohjaamiseen vuonna 1985. 23. maaliskuuta 1995 Pat Robertson johti televisio-ohjelmaa, jossa hän hyökkäsi hindulaisuutta vastaan kutsuen sitä " demoniksi". Hän on kutsunut islamia myös "saataniseksi". Robertson on tuominnut näkemykset feminismistä, homoseksuaalisuuteen liittyvästä aktivismista peräaukolla, abortista ja liberaaleista yliopistoprofessoreista. Robertsonia kritisoitiin maailmanlaajuisesti hänen kehotuksestaan Hugo Chávezin salamurhaan ja hänen huomautuksistaan, jotka koskivat Ariel Sharonin huonoa terveyttä Jumalan tekona.
xxx/ellauri169.html on line 106: Toinen väärä profeetta oli Jerry Falwell (11. elokuuta 1933 Lynchburg (suom. Lynkkauslinna), Virginia – 15. toukokuuta 2007 Lynchburg, Virginia). Jerry oli yhdysvaltalainen baptistipastori ja tv-evankelista, joka perusti vuonna 1979 Moral Majority -järjestön (suom. Moraalinen enemmistö). Falwell oli keskeinen hahmo yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston synnyssä ja sen nousussa merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi.
xxx/ellauri169.html on line 108: Lynchburgilainen pastori Falwell nousi Yhdysvalloissa kuuluisuuteen alun perin Old-Time Gospel Hour -televisio-ohjelmansa kautta. Moral Majority -järjestön myötä Falwell nousi merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi Yhdysvalloissa luomalla nykyisenkaltaisen kristillisen oikeiston, määrittelemällä sen keskeiset tavoitteet sekä tiivistämällä sen yhteyksiä republikaaniseen puolueeseen. Moral Majorityn lopetettua toimintansa vuonna 1989 Falwellin näkyvä rooli politiikassa jatkui muun muassa George W. Bushin presidentinvaalikampanjan tukemisella.
xxx/ellauri169.html on line 112: Falwell koki uskonnollisen kääntymyksen vuonna 1952 ja opiskeltuaan Baptist Bible Collegessa Springfieldissä hän palasi Lynchburgiin ja perusti oman kirkkonsa: Thomas Road Baptist Churchin. Pian kirkon avaamisen jälkeen Falwell aloitti viikoittaisen puolen tunnin radio-ohjelman ja vain kuuden kuukauden kuluttua Old-Time Gospel Hour lähetettiin ensi kertaa televisiosta. Falwellin seurakunta kasvoi tasaisesti ja sen ympärille perustettiin pian alkoholistiasuntola, kristillinen kesäakatemia ja leirikeskus. Vuonna 1971 Old-Time Gospel Hour pääsi kansalliseen levitykseen. Falwell määritteli itsensä alun perin fundamentalistiksi ja perusti jopa julkaisun tämän nimityksen alla. Myöhemmin hän kannattajineen näki paremmaksi kutsua itseään moraaliseksi johtajaksi kuin fundamentalistiksi. Kaverit näät menivät oikealta ohi.
xxx/ellauri169.html on line 114: Falwellin kiinnostus politiikkaan heräsi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätettyä vuonna 1973 kuuluisassa Roe v. Wade -tapauksessa abortin laillisuudesta ja hän alkoi saarnoissaan puhua päätöstä vastaan sekä kehotti kristittyjä olemaan aktiivisia politiikassa. Hän vastusti johdonmukaisesti homojen ja lesbojen oikeuksia ja kehotti konservatiivisia kristittyjä kampanjoimaan sellaisten ehdokkaiden puolesta, joilla oli samankaltainen arvomaailma kuin heillä itsellään. Vitun arvomaailma. Sitähän se kauppaa Päivi Räsänenkin suotta syytettynä raastuvassa.
xxx/ellauri169.html on line 129: 1890 -- Viehättävä espanjalainen nainen, Isabelle Zamora Ascenslo Mojacarilainen lähtee Espanjasta ja matkustaa Kaliforniaan Franciskaani-luostariin. Samana vuonna, mutta myöhemmin, vuonna 1890. Waltin tuleva isä, Elias, joka pitää itseään naisten miehenä, jättää perheensä etsiäkseen onneaan kultakentiltä. Kaliforniassa, Elias tapaa Isabellen, ja näillä kahdella, äskettäin maahan saapuneella on paljon yhteistä. He menevät sänkyyn ja rakastuvat toisiinsa.
xxx/ellauri169.html on line 151: Sodan jälkeen, Walt toivoi luovansa uran taiteilijana. Hän haki Pesman-Rubinin mainostoimistoon. Roy, hänen veljensä, väitti että Pesman-Rubin palkkasi Waltin kiitoksena Roylle, joka piti huolta toimiston rahoista pankissa jossa Roy teki töitä. Oltuaan kuukauden töissä, Walt sai lähteä koska "hänellä ei ollut piirtäjän kykyjä". Walt lopetti piirtämisen vuonna 1927, ja omistautui kokonaan rahan tienaamiseen.
xxx/ellauri169.html on line 153: Itse asiassa, sarjakuva-artisti (animaattori) joka teki Walt Disneystä kuuluisan oli Ub Iwerks. Toinen tuntematon suuri artisti oli Floyd Gottfredson. Floyd Gottfredson piirsi kaikki Mikkihiiri-sarjakuvat vuodesta 1932 vuoteen 1975, mikä on yli 45 vuotta. Floyd Gottfredson oli mormoni joka syntyi rautatieasemalla vuonna 1905, ja kasvoi pienessä mormoni-kaupungissa, Siggurdissa, 180 mailia Salt Lake Citystä etelään. Vuosien aikana Walt Disneyn tuotteissa ei koskaan mainittu Floydin nimeä. Fanit johdettiin uskomaan että Walt piirsi Mikkihiiri-sarjakuvat itse.
xxx/ellauri169.html on line 161: He työskentelivät Roope-sedän autotallissa Hollywoodissa, Kaliforniassa. He kykenivät lopulta tekemään hyvän piirroselokuvan Stemboat Willie vuonna 1928, josta tuli välittömästi hitti.
xxx/ellauri169.html on line 173: Waltin elokuva Alice's Egg Plant (1925) oli puhdasta kommunistista oppia jossa punainen kana (kommunisti) johtaa työtä tekevät kanat lakkoon farmin johtajaa Juliusta (kapitalisti) vastaan. Lakko Disneyllä ja työläisten liittyminen ammattiyhdistykseen vuonna 1940 sai Waltin kääntymään kommunismia vastaan. Työläiset Disneyllä julkisesti esittivät verbaalisia hyökkäyksiä Waltia vastaan, eikä Walt koskaan unohtanut nöyryytystä.
xxx/ellauri169.html on line 209: Elizabeth Clare Prophet, o.s. Wulf (8. huhtikuuta 1939 – 15. lokakuuta 2009) oli yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja, joka nousi The Summit Lighthouse -nimisen uuden uskonnollisen liikkeen johtoon aviomiehensä Mark L. Prophetin kuoltua vuonna 1973. Potaatin suomentamat hörhösivut on nähtävästi väsätty ennen Liisan kuolemaa. Liisa väitti että se oli Marie Antoinette. Syökööt köyhät leivoxia.
xxx/ellauri169.html on line 233: Jeesus kehoitti opetuslapsiaan "olemaan viekkaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset", susia lampaiden vaatteissa. Jo vuonna 500 e.Kr. jotkut ihmiset olivat maanviljelijöitä ja jotkut salaisia agentteja.
xxx/ellauri169.html on line 311: Hiljattain, tietokone voitti maailmankuulun shakin pelaajan. Se mitä tämän kirjailijan ystävä näki oli suuri Cray-tyyppisten tietokoneiden verkosto. Tällainen järjestelmä kykenee varastoimaan 5 petosivua tekstiä ja työskentelemään tämän tietomäärän kanssa valon nopeudella. Tämän päivän yhdeksän Peto-tietokonetta ovat paljon parempia kuin nämä tietokoneet vuonna 1973. Ne työskentelevät valoakin nopeammin. Tämä sallii eliitin manipuloida tapahtumia hyvin nopeasti, jopa ex post facto. Nämä uudet tietokoneet (erään toisen silminnäkijän mukaan jolla on IPhone) pystyvät kuulemaan ihmisen äänen ja päättelemään mitä kieltä tämä puhuu ja sitten pystyy kuntelemaan ja vastaamaan tällä kielellä. Siri, tapa hänet!
xxx/ellauri173.html on line 164: Berossos (m.kreik. Βηρωσσός, Bērōssos, lat. Berossus tai Berosus; 200-luku eaa.) oli babylonialainen historiankirjoittaja, jonka noin vuonna 279 eaa. kirjoittamasta Babylonian historiasta Babyloniaka on säilynyt katkelmia.
xxx/ellauri173.html on line 168: Noin vuonna 280 eaa. Berossos kirjoitti teoksen Babyloniaka tarkoituksenaan selittää Mesopotamian vanhaa kulttuuria kreikkalaisille. Varteenotettaviksi lähteiksi Berossoksen kirjoitukset tekee se, että hän toimi Marduk-jumalan pappina Babylonissa ollessaan. Finkelin mukaan hänellä oli tästä syystä ensi käden tietoa sumerilaisesta ja akkadilaisesta savitaulukirjallisuudesta, jota oli kirjoitettu silloin jo yli tuhannen vuoden ajan ja jota yhä kirjoitettiin Babylonin akatemioissa. Berossoksen oppineisuus ja ennustustaito tunnettiin myös Ateenassa. Koska kreikkalaiset kuitenkin pitivät muita kansoja barbaareina, kirjaa tuskin luettiin heidän keskuudessaan kovinkaan laajasti, eikä se ole säilynyt nykypäiviin. Sen sijaan toiset kirjoittajat ovat siteeranneet teosta, ja sitä kautta siitä on säilynyt joitakin osia, joista ilmenee niiden perustuvan pitkälti nuolenpääkirjoituksiin.
xxx/ellauri173.html on line 207: Peregrinos Proteus (n. 95–165 jaa.) oli antiikin kreikkalainen kyyniseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Parionista, Myysiasta. Hänet tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän piti oman hautajaispuheensa ja teki henkilökohtaisen roviohyppyennätyxen Olympian kisoissa vuonna 165.
xxx/ellauri173.html on line 211: Peregrinos syntyi Parionissa noin vuonna 95 jaa. Nuorella iällä häntä epäiltiin isänsä surmaamisesta, ja tämän vuoksi hän joutui jättämään kotikaupunkinsa. Hän päätyi Palestiinaan ja oli läheisessä yhteydessä kristilliseen yhteisöön, tullen jonkinlaiseksi auktoriteetiksi yhteisössä. Roomalaiset vangitsivat Peregrinoksen, ja kristityt auttoivat häntä paljon hänen ollessaan vankilassa. Hän on ehkä odottanut saavansa kuolemantuomion, mutta Syyrian maaherra vapautti hänet.
xxx/ellauri174.html on line 403: Dafnis ja Khloe (m.kreik. Δάφνις καὶ Χλόη, Dafnis kai Khloē, lat. Daphnis et Chloe) on Longoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani noin vuodelta 200. Se on Longoksen ainoa tunnettu teos, ja tutkituin varhaisista kreikkalaisista romaaneista. Romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa, ja se muistuttaa tyyliltään pastoraalirunoutta. Sen pohjalta on tehty myöhemmin muun muassa ooppera ja baletti. Teoksen on suomentanut Maarit Kaimio vuonna 1990. Maarit Kaimiolla oli 70-luvulla erittäinkin epäpukeva ozatukka ja se oli varsin persjalkanen. Se ei ollut mikään Kloe kyllä konsanaan. Mut ei ollut liioin Jomi Kaimio kummonenkaan Dafnis. Tästä on tehty huisin paljon johdannaista pehmopornoa, mm. Virginie et Paul ja Sininen laguuni.
xxx/ellauri174.html on line 612: Sir William Crookes (17. kesäkuuta 1832 – 4. huhtikuuta 1919) oli englantilainen fyysikko ja kemisti. Crookes oli lähtöisin alkujaan köyhästä perheestä. Hänen isänsä Joseph oli uransa alussa räätälin apulainen, mutta vaurastui myöhemmin. Nuori Crookes pääsi Royal College of Chemistry -yliopistoon ennen 16. syntymäpäiväänsä vuonna 1848. Crookes löysi alkuaine talliumin vuonna 1861. Tallium on rotanmyrkky jolla voi poistaa ihokarvoja. Kemiallisten tutkimustensa ohessa hän keksi Crookesin radiometrin eli niin sanotun valomyllyn vuonna 1873. Kehittämiensä tyhjiöputkien avulla hän myös havaitsi katodisäteet tutkiessaan sähkön johtumista harvassa kaasussa. Crookes oli tyhjiöputkitutkimuksen pioneereja ja vuonna 1879 hän havaitsi ensimmäisenä, että aine voi esiintyä plasmana. Crookes tuli tunnetuksi myös Daniel Dunglas Homen ja muiden meedioiden väitettyjen paranormaalien kykyjen testaajana ja hänellä oli hyvin myönteinen suhtautuminen spiritualismiin.
xxx/ellauri177.html on line 74: Kirjoituksensa vuoksi Zola joutui oikeuteen kunnianloukkauksesta syytettynä. Hänet tuomittiin syylliseksi, mutta Zola vältti vankilatuomion pakenemalla Englantiin. Takaisin Ranskaan Zola pääsi kuitenkin palaamaan pian, kun hallitus vaihtui. Suureksi osaksi Zolan ponnistelujen ansiosta Dreyfus armahdettiin vuonna 1899, mutta vasta vuonna 1906 – Zolan jo kuoltua – korkein oikeus kumosi kaikki syytökset.
xxx/ellauri178.html on line 257: Prof. K.V. Laurikainen itse painottaa syinä sitoutumiselleen ”kolmannelle missiolle” yksityiselämänsä tapahtumia vuonna 1971: äkillistä sydäninfarktia
xxx/ellauri178.html on line 356: Anton Tšehov syntyi vuonna 1860 Taganrogin kaupungissa. Hänen isoisänsä oli ollut maaorja ja isä kauppias. Vuonna 1879 hän aloitti lääkärinopinnot Moskovan yliopistossa. Tšehov kirjoitti jo varhain lehtiin, osittain siksi että tarvitsi rahaa itselleen, sisaruksilleen ja perheelleen. Tšehovilla oli jo nuoresta asti tuberkuloosi, johon hän tiesi kuolevansa. Tämä synkisti hänen maailmankuvaansa.
xxx/ellauri179.html on line 598: Legendan taustalla on todellinen taistelu, joka käytiin vuonna 778 Roncesvallesissa baskiaisten maalla. Siinä baskiaiset tuhosivat Espanjan sotaretkeltä vetäytyvän Kaarle Suuren armeijan jälkijoukon. Grimbergin Kansojen historian mukaan Rolandin laulun taustalla ollut taistelu oli suhteellisen vähäpätöinen kahakka, jossa baskiaiset, eikä suinkaan maurit, hyökkäsivät Espanjasta vetäytyneen Kaarle Suuren armeijan jälkijoukkoon tuhoten sen. Rolandin esikuva oli suhteellisen vähämerkityksinen ruhtinas, joten laulu suuresti liioittelee sekä henkilön että tapahtuman merkitystä.
xxx/ellauri179.html on line 910: Mandalay on Myanmarin toiseksi suurin kaupunki. Sen asukasluku oli noin 897 000 vuonna 2011. Se on Mandalayn alueen pääkaupunki ja sijaitsee Iravadijoen itärannalla maan kuivassa keskiosassa. Mandalay sijaitsee 716 kilometriä pohjoiseen Myanmarin suurimmasta kaupungista Yangônista, josta on kaupunkiin rautatieyhteys.
xxx/ellauri186.html on line 88: In a highly publicized scandal, samana vuonna kuin K.S. Laurila näki päivänvalon, Beecher was tried on charges that he had committed adultery with a friend's wife, Elizabeth Tilton. In 1870, Elizabeth had confessed to her husband, Theodore Tilton, that she had had a relationship with Beecher. The charges became public after Theodore told Elizabeth Cady Stanton and others of his wife's confession. Stanton repeated the story to fellow women's rights leaders Victoria Woodhull and Isabella Beecher Hooker.
xxx/ellauri187.html on line 264: José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Hän on (tai siis oli) Portugalin tunnetuin nykykirjailija. Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
xxx/ellauri187.html on line 269: Vuonna 1944 Saramago avioitui konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa. He erosivat vuonna 1970. Ilda varmasn kirjoitti sen teoxia puhtaaxi. Liitosta on yksi tytär. Vuonna 1988 Saramago meni naimisiin espanjalaisen toimittajan Pilar del Ríon kanssa. Del Río on kääntänyt Saramagon teoksia espanjaksi.
xxx/ellauri187.html on line 328: Sofi-Elina Oksanen syntyi seitsemäntenä päivänä tammikuuta vuonna 1977 virolaisen diplomi-insinööri äidin ja suomalaisen sähkömies isän perheeseen Jyväskylässä. Hän jäi perheen ainoaksi lapseksi, mutta ei antanut sen koskaan haitata itseään – päinvastoin. Yksin hän sai vanhemmiltaan enemmän aikaa ja huomiota eikä hänen koskaan tarvinnut jakaa mitään kenenkään kanssa. Täysin erilainen elämänkatsomus vanhempiensa kanssa ajoi hänet usein heidän kanssaan riitoihin, mutta vielä monta vuotta myöhemminkin on tytär edelleen hyvissä väleissä äitinsä ja hiljaisen isänsä kanssa.
xxx/ellauri187.html on line 338: Jyväskylä ei miellyttänyt oman tyylinsä löytänyttä kirjailijan alkua lainkaan. Kaupunki oli ahdistava ja liian pieni eikä sieltä löytynyt tuohon aikaa ainoatakaan goottiryhmittymää. Vanhemmat eivät kuitenkaan päästäneet tuon ikäistä tytärtään kauas kotoa opiskelemaan, joten Sofi ei voinut lähteä Helsinkiin haluamaansa taidelukioon vaan opiskeli seuraavat vuodet urheilulukiossa, vaikka liikuntaa inhosikin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi neljällä laudaturilla ja kahdella eximialla vuonna 1996.
xxx/ellauri187.html on line 344: Sofi pääsi oikeaan paikkaan asumaan [Kallioon] ja kykeni alkaa elämään itsensä näköistä elämää. Tämä vaikutti häneen niin, että hän parani jopa bulimiasta. Muistot sairaudesta säilyivät ja hän alkoikin bulimian lisäksi kirjoittaa myös seksuaalisuudesta sekä suomalaisten ja virolaisten suhteista. Sofi kirjoitti esikoisteoksensa Stalinin lehmät, joka vei lopulta kaksi vuotta. Kirja julkaistiin vuonna 2003.
xxx/ellauri187.html on line 346: Sofi jatkoi kirjoittamista ja julkaisi seuraavan kirjansa Baby Jane vuonna 2005. Kirja käsittelee paniikkihäiriöitä kahden naisen välisessä parisuhteessa, ja tähänkin teokseen Sofi otti piirteitä omasta elämästään.
xxx/ellauri187.html on line 348: Viron lähimenneisyydestä kirjoittaminen jatkui näytelmällä puhdistus, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 2007. Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta ja esitystä kuvattiin vuoden teatteritapaukseksi. Sofi muunsi näytelmänsä romaaniksi vuonna 2008. Teos voitti sekä Finlandia – että Runeberg-palkinnon ja vielä vuonna 2010 pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon.
xxx/ellauri187.html on line 674: Tukholmassa vuonna 1942 syntynyt Ekland näytteli Bondin lisäksi useissa muissa elokuvissa.
xxx/ellauri193.html on line 98: Nadine Gordimer (20. marraskuuta 1923 Springs, Gauteng, Etelä-Afrikan unioni – 13. heinäkuuta 2014 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli eteläafrikkalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1991 ja Booker-palkinto (kirjasta The Conservationist) vuonna 1974.
xxx/ellauri193.html on line 156: Mann tarkoitti Taikavuoren aluksi paljon lopullista versiota lyhyemmäksi pienoisromaaniksi. Se oli tarkoitettu mukaelmaksi Kuolemasta Venetsiassa ja kuvaukseksi Mannin saamista vaikutelmista parantolasta Sveitsin Davosissa, jossa hänen vaimonsa oli useita kuukausia hoidossa keuhkosairauden vuoksi vuonna 1912. Ensimmäinen maailmansota keskeytti kirjan kirjoittamisen ja sen vaikutukset saivat Mannin kirjoittamaan romaanin uudestaan ja laajentamaan sitä käsittelemään länsimaisen yhteiskunnan ”itsetuhoviettiä” sekä sairauden ja kuolevaisuuden kysymyksiä.
xxx/ellauri193.html on line 258: Tucker Carlsonin on huhuttu ottavan myös enenevissä määrin poliittisen vaikuttajan roolia – jotkut uskovat Carlsonin tavoittelevan jopa presidenttiehdokkuutta vuonna 2024. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomessa on seurattu tarkkaan sitä, miten Venäjän media kertoo sodasta.
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja. Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri199.html on line 935: – Me läheiset ehdimme hädin tuskin heittää isälle hyvästit, jälkeenjäänyt Salmi sanoo Iltalehdelle. Salmen merkitystä suomalaisen musiikin sanoittajana kuvaa muun muassa se, että mies on sanoittanut tuhansia kappaleita. Erityisesti vuonna 1942 syntynyt Salmi muistetaan lapsuudenystävänsä Irwin Goodmanin eli Antti Hammarbergin monien suosittujen laulujen sanoittajana. Pitkään alamaissa olleen Goodmanin ura lähti rakettimaiseen nousuun, kun Salmi sanoitti kansantaiteilijalle kappaleen Rentun ruusu vuonna 1988. Veikko ”Vexi” tunnetaan yhtenä Suomen musiikkihistorian suurimmista sanoittajista. Salmen kynästä ovat lähtöisin myös muun muassa kappaleet Sydämeni joulun teen, Katson sineen taivaan sekä Goodmanin Vain elämää. Näistä kappaleista en muista mitään, mutta oli Vexillä tunnettujakin kappaleita, kuten Mahtava peräsin ja pulleat purjeet tai Sankt Pauli ja Reeperbahn.
xxx/ellauri199.html on line 943: Ginsbergin tuotantoon vaikutti erityisesti William Carlos Williams. Opiskellessaan 1940-luvulla Columbian yliopistossa Ginsberg tutustui William S. Burroughsiin, Jack Kerouaciin, Lucien Carriin, Gregory Corsoon ja Gary Snyderiin. Ginsbergistä tuli beat-runouden johtohahmo. Työskenneltyään muun muassa markkinatutkijana ja merimiehenä Ginsberg julkaisi esikoiskokoelmansa Howl And Other Poems vuonna 1956. Kokoelma ja sen runo ”Uuvo” (Howl) vei kustantaja-runoilija Lawrence Ferlinghettin useisiin sensuurioikeudenkäynteihin. Kohun ansiosta Ginsbergin teos tuli kuitenkin kuuluisaksi. Parhaiten juuri runosta "Uuvo" tunnettu Ginsberg tuomitsi sen, mitä hän piti kapitalismin ja mukautumisen tuhoavina voimina Yhdysvalloissa. San Franciscon poliisi ja Yhdysvaltain tulli takavarikoivat "Howlin" kopiot vuonna 1956, ja myöhempi siveettömyyttä koskeva oikeudenkäynti vuonna 1957 sai laajaa julkisuutta runon kielen ja kuvaukset heteroseksuaalisesta ja homoseksuaalisesta seksistä aikana, jolloin sodomialakeja säädettiin . (mies)homoseksuaali on rikos jokaisessa osavaltiossa. Runo heijasteli Ginsbergin omaa seksuaalisuutta ja hänen suhteitaan useisiin miehiin, mukaan lukien Peter Orlovsky , hänen elinikäinen kumppaninsa.
xxx/ellauri200.html on line 458: Tiistairistikossa tuli vastaan vuoden 1906 nobelisti, joka vaikutti tuiki tuntemattomalta, aivan never heardilta, vaikka onhan mun ollut pakko joskus lukea siltä ainaskin 3 runoa, ne mitkä Aale Tynni on väkertänyt tiiliskiveen 1000 laulujen vuotta. Kysesssä on siis italialainen Carducci, joka tunnetaan mm. siitä, että "hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan." Siitä huolimatta tai ehkä sixi hänet äänestettiin senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri200.html on line 533: Rikun kirjan kannessa on se nahkatakki jota sadun spugen tappanut äiti jälkeenpäin vielä haisteli, ja isä mustankipeänä kuristi sen hengiltä. Samanlainen takki kuin ällöllä sulkapäähineisellä Rasmuxella euroviisuissa. Suomi saa siinä takuulla tänä vuonna natopisteitä. Jäi epäselväxi miten se takki joutui äidille, ehtikö se spuge sittenkin äidin hilloviivalle.
xxx/ellauri200.html on line 539: Thomas William Selleck on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka tunnetaan parhaiten pääroolistaan pitkään esitetyssä Magnum -televisiosarjassa. Selleckille tarjottiin Magnum-sarjan pääosaa vuonna 1981. Hän otti roolin vastaan, vaikka oli jo sitoutunut esittämään Indiana Jonesia Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvassa. Roolin sai sitten joku tuntematon tunari. Wikipedia.
xxx/ellauri202.html on line 38: Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1905 – 21. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tää liittyi Rutsevin aikaiseen suojasäähän, ja oli eräänlainen Rutseville suunnattu "Hinoa John", jatka tähän tapaan, vapauta ainakin pikkukapitalistit suunnittelutalouden ikeestä.
xxx/ellauri202.html on line 46: Šolohov osoittaa teoksessaan olevansa psykologinen realisti, ihmissuhteiden monimuotoisuuden tarkka erittelijä, parhaimpien venäläisten kertojien tapaan. Neuvostoliitto määräsi vuonna 1932 taiteilijat noudattamaan sosialistisen realismin (psykologisen irrealismin) periaatteita, joita Šolohov ei kovin tarkkaan noudattanut ja joutui siksi puolustelemaan viranomaisille teoksensa painokelpoisuutta. Tosin teoksen alkuosa ehti ilmestyä ennen vuoden 1932 määräystä. Teos myös asennoituu myönteisen utopistisesti sosialismin tulevaisuuteen, joten sen ensimmäisten niteiden sallittiin ilmestyä.
xxx/ellauri202.html on line 52: Roger Martin du Gard (23. maaliskuuta 1881 Neuilly-sur-Seine, Ranska – 22. elokuuta 1958 Sérigny, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1937.
xxx/ellauri202.html on line 60: Mielenliikutusten ja tunteiden myrskyn silmässä. Roger Martin du Gard oli ranskalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1937. Vaikka hän on kirjoittanut suuren määrän sivuja, voidaan kuitenkin tärkeimpänä saavutuksena pitää Thibault'n suku (Les Thibault) kehitysromaanisarjaa, johon sisältyy ranskankielisenä yhteensä kahdeksan osaa. Näistä löytyy suomennettuna kuusi ensimmäistä osaa, jotka on sisällytettynä neljään kirjaan. Sain ne 6 egellä Tammiston Kontista. Päätin tällä kertaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta.
xxx/ellauri202.html on line 82: Jatkoa Mr. Rainfoldin pitkäveteiselle plokille. Roger Martin du Gardin pääteos Thibaultin suku, Les Thibault (1928 - 1940) on kahdeksanosainen sukukronikka, jossa kuvataan vauraan väestön elämää ja heidän varttuvaa nuorisoa. Vanhempi polvi kutsuu itseään porvareiksi ja pitävät itseään yhteiskunnan tukipilareina. Nuoret asettavat vanhempien arvot puntariin. Tarina alkaa Pariisista vuonna 1904.
xxx/ellauri202.html on line 156: Roger Martin du Gard pokkasi tästä hyvästä Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1937. Ei kai tämä ole sellainen klassikko, joka kuluisi kansojen känsäisissä käsissä, mutta minusta tässä on paljon ansioita, ja kuten mainitset osat ovat varsin lyhyitä.
xxx/ellauri202.html on line 164: Roogerin ensimmäinen menestys oli romaani Jean Barois, jonka hänen entinen koulukaverinsa Gaston Gallimard julkaisi vuonna 1913. Siinä ennakoidaan Les Thibaultin temaattista materiaalia. Se oli jonkinlaista jälkilämmitystä Dreyfusin jutulle. Homo Andre Gide oli Roogerin tuttuja. Pääosin dialogimuodossa oleva Jean Barois on tarina elämästä, jonka syvästi erottaa kaksi maailmankatsomusta, katolinen kirkko ja vapaa-ajatteleva, horjumaton, humanistinen todellisuuden kohtaamisen ja hallitsemisen filosofia. Vuonna 1920 hän julkaisi talonpoikafarssin Le Testament du Père Leleu.
xxx/ellauri202.html on line 178: André Gide on arvostettu hahmo ranskalaisen kansakunnan kaapin päällä ja Nobelin palkinnon saaja vuonna 1947. Mutta tässä teoksessa piirretystä kiehtovasta, omituisesta ja intiimistä muotokuvasta voi nauttia joku, joka ei ole koskaan lukenut tai ehkä koskaan edes kuullut hänestä. Hän yllättää meidät jatkuvasti inhimillisyytensä laajuudella. Kirja tuo esiin hänen ristiriitaisen seksuaalisuutensa ja taistelunsa homoseksuaalisuuden hyväksymisestä leimautumisen ja tuomitsemisen aikakaudella.
xxx/ellauri202.html on line 180: Andre Gide ja Rooger olivat toisilleen läheisiä kuten Jacques ja Daniel, tai Charles ja Sebastian. Gide kirjoittaa ystävästään päiväkirjassaan vuonna 1931: "Hänen kanssaan voin päästää itseni menemään ja olla täysin luonnollinen. Ei ole ketään, jonka läsnäolo tuo minulle nyt enemmän lohtua." Roger Martin du Gard puolestaan oli merkittävä kirjailija, joka tunnetaan parhaiten yhdeksänosaisesta perhesaagasta Les Thibault. Giden muistiinpanot on otettu hänen päiväkirjastaan. Hänen läheinen ystävyytensä Roger Martin du Gardin kanssa, joka oli hänen vuoteensa vieressä kuollessaan, kesti yli 38 vuotta.
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri202.html on line 319: Rasismi tarkoittaa Unescon vuonna 1978 hyväksymän "Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskevan julistuksen" mukaan käsitystä, että rodulliset tai etniset ryhmät jakautuvat arvoltaan parempiin ja huonompiin, mikä oikeuttaa lyttäämään muita huonommat ryhmät. Tämän määritelmän nojalla Israelin vuosituhantinen luvatun kansan meemi on selkeästi rasistinen. Mutta sitä ei saa sanoa, koska saxalaiset rasistit tappoivat niitä viime sodassa 6 miljoonaa! Koska saxalaiset ovat pahixia, juutalaiset eivät voi olla! Eikä saxalainen rasistinen juutalaisten tappaja voi millään olla juutalainen, ei edes neljännesosaxi.
xxx/ellauri202.html on line 428: Aloitin hiljaa lukea Hiljaa virtaa Donia. Heti alusta käy selväxi että kasakat on taikauskoisia taantumuxellisia perseitä. Tappavat turkkilaisen naisen noitana. Senhän kyllä huomasi Pauli Pylkkänenkin Eiran ikkunasta vuonna 1917.
xxx/ellauri208.html on line 300: Benito Mussolinin kanssa vuonna
xxx/ellauri208.html on line 432: Kärkkäisen magneettimedia peukuttaa distributismia, oik. korporatismia. Distributismia mukailevaa talouspolitiikkaa alettiin noudattamaan 30-luvulla niin fasistisessa Italiassa kuin kansallissosialistisessa Saksassakin. Lopputuloksena Saksassa koettiin ihmiskunnan merkittävin taloudellinen nousu ja hyvinvoinnin lisääntyminen uskomattoman lyhyessä ajassa. Tämän yksityispankkien kahleista irtautumisen seurauksena kansainvälinen juutalaisyhteisö julisti Saksalle sodan vuonna 1933, mikä lopulta johti myöhemmin toisen maailmansodan syttymiseen. Distributismin kohtalon koki myös englantilaisen insinöörin Clifford Hugh ”C. H.” Douglasin talousteoriat ja kansanluottomalli (Social Credit). Douglasin mallissa tyrmättiin yksityinen pankkitoiminta ja todettiin rahan olevan tuotantoa ohjaava informaation väline eikä pelkkä vaihdonväline. Sysmän Osuuspankki näkyy lopettelevan, tiesi Sysmän tyrnävä blondi kirjastonhoitaja kertoa. Social Credit –mallia muun muassa USA:ssa, Englannissa ja Italiassa kamppanjoineet Douglas ja hänen yhteistyökumppaninsa runoilija ja filosofi Ezra Pound leimattiin sodan jälkeen antisemitisteiksi ja jopa mielenvikaisiksi.
xxx/ellauri208.html on line 445: Tragedian synty (saks. Die Geburt der Tragödie) on Friedrich Nietzschen vuonna 1872 ilmestynyt esikoisteos. Oliko se sen hylätty väitöskirja? Nääh, ei se väitellyt ollenkaan. Siinä hän käsittelee antiikin kreikkalaisuuden olemusta. Tragedian syntyä kritisoitiin senaikaisessa tiedemaailmassa voimakkaasti, sillä sen tulkinta kreikkalaisesta filosofiasta oli verrattain radikaali. Myöhemmin kun Retusta oli tullut julkimo sitä on kutsuttu mestariteokseksi.
xxx/ellauri208.html on line 471: Naguib Mahfouz (arab. نجيب محفوظ, Naġīb Maḥfūẓ; 11. joulukuuta 1911 Kairo – 30. elokuuta 2006 Kairo) oli egyptiläinen kirjailija. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Hän toimi muun muassa Egyptin valtion elokuvasäätiön ja taikaministeriön palveluksessa.
xxx/ellauri208.html on line 472: Mahfouz tuki Egyptin presidentin Anwar Sadatin Israelin kanssa vuonna 1978 solmimaa Camp Davidin rauhansopimusta. Sen takia häntä boikotoidaan monissa arabimaissa.
xxx/ellauri208.html on line 544: Mökki tuli valmiixi 2008, ja samana vuonna ilmestyi Rikun lääkäriromaani. Häräntappoase kertoi että Riku oli ollut tosi höxötyxissään Irakin selkkauxesta, kerännyt kahmaloittain lehtileikkeitä.
xxx/ellauri208.html on line 676: Peter Sandelinin veli on kirjailija Carl Fredrik Sandelin. Peter Sandelin avioitui vuonna 1967 Oscar Parlandin tyttären kirjastonhoitaja Nina Parlandin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, joista Annika Sandelin (s. 1972) on kirjailija. Ankat räpistelee lammessa. Kaikki saavat työtä joka vastaa koulutusta.
xxx/ellauri208.html on line 752: Näin Annika itse kuvaili kirjoittamistaan vuonna 2000: "Romaani ei minusta ole kirjoittamisen päämäärä, se on väline, oheistuote. Jos se olisi tavoite, kirjoittaminen olisi paljon helpompaa."
xxx/ellauri208.html on line 833: MTV:n haastattelussa vuonna 2009 Sariola on kertonut:
xxx/ellauri208.html on line 902: Idströmin äiti oli Yleisradion pitkäaikainen musiikkitoimittaja Cay Idström ja sisar käsikirjoittaja ja dramaturgi Tove Idström. Idström eli avoliitossa Jotaarkka Pennasen kanssa 1968–1975 ja heille syntyi vuonna 1972 tytär, toimittaja Tyyne Pennanen. Papasta ei taaskaan mitään puhetta. Mitä vittua? Kirjan se kynäili kuitenkin nimeltä isäni, rakkaani. Ei kai sillä ole jotain insestitaustoja?
xxx/ellauri208.html on line 936: Karl syntyi vuonna 1878, paikassa Hanko.
xxx/ellauri208.html on line 955: Sinitaivas käsittelee naisen näkökulmasta, osin Märta Tikkasen 1970-luvulla aloittaman feministisen kirjallisuuden hengessä kipeitä aiheita: hylätyksi tulemista, eronneitten naisten ja yksinhuoltajaäitien sosiaalista ja taloudellista putoamista, äitiyden problematiikkaa, naisen halua ja kaipuuta ja mielen järkkymistä. Mutta vasta seuraava romaani, 1981 ilmestynyt Isäni, rakkaani, aloitti samana vuonna ilmestyneen Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaanin kanssa suomalaisessa naiskirjallisuudessa uuden ajan. Molemmat lähtivät "hyvää makua" herjaavalla, epäsovinnaisella ja rankalla tavalla purkamaan suomalaista perheidylliä ja käänsivät vanhempi–lapsi-suhteita sekä miehen ja naisen roolimalleja nurin. Eikä Isäni, rakkaani ollut mitään "isänpäivälukemista", vaan se sai kriitikon ihmettelemään: " - - merkitseekö naisen emansipaatio yhteiskunnassa sitä, että hänen täytyy omaksua kirjallisuudessa ennen miehille varatut karkeat tyylikeinot tuon pyhän tasa-arvon nimissä".
xxx/ellauri212.html on line 351: Tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan Ruotsi on Länsi-Euroopan ainoa maa, jossa nähdään vastaava kehitys kuin Yhdysvalloissa. Den glider in! Heja Sverige! Tilanteen muuttuminen selittyy osin sillä, että muun Euroopan tilanne on parantunut ja Ruozin huonontunut. Siinä missä kuolemien määrä on laskenut Euroopassa keskimäärin, Ruotsissa ei ole tapahtunut muutosta parempaan esimerkiksi itsemurhien suhteen, vaan pahempaan, nuoren Wallenbergin ponnistuxista huolimatta.
xxx/ellauri212.html on line 353: Nuoret aikuiset tekevät yhä yhtä paljon itsemurhia kuin vuonna 2000. Tämä on yleisin kuolinsyy nuorten aikuisten kohdalla. Toisiksi yleisin kuolinsyy on liikenneonnettomuus tai muut onnettomuudet. Näiden suhteen Ruotsissa on tapahtunut jonkin verran parannusta, mutta ei yhtä paljon kuin muualla Länsi-Euroopassa. Myös ampumiskuolemat lisääntyneet rajusti Ruotsissa USAn mallin perässä – ”Pohjalta kärkeen Euroopan tilastossa”.
xxx/ellauri212.html on line 364: Dagens Nyheterissä viime syyskuussa julkaistun asiantuntijakirjoituksen mukaan taustalla vaikuttavat vuonna 1991 tehdyt päätökset. Silloin tehdyn koulutusuudistuksen myötä ammatillista koulutusta alettiin järjestää osana teoreettisempaa lukiokoulutusta. Tämä taas tarkoitti sitä, ettei ammatillisen koulutuksen piiriin päässyt ilman hyväksyttyjä arvosanoja perusaineista.
xxx/ellauri212.html on line 446: Balthusin molemmat vanhemmat olivat taiteilijoita. Vahvimmat vaikutteensa hän kuitenkin sai perheystävältään runoilija Rainer Maria Rilkeltä. Balthus muutti Pariisiin vuonna 1924, opiskeli maalausta omin päin, kuvasi töissään lapsia ja mukaili impressionisteja. Myöhemminkin, kypsällä kaudellaan hän kuvasi usein nuoria tyttöjä ja heidän herkkää eroottisuuttaan. Eli Balthusin porsliinit on taidetta, mut alla oleva tuheron jynssääjä on pornoa. Mikä erona? No juu tietysti, tässä kuvassa näkyy pensseli.
xxx/ellauri215.html on line 110: Nimeni on Yasmin Vatanen ja olen Cidesco-kosmetologi. Olen valmistunut vuonna 2008. Oman kauneushoitolani olen perustanut vuonna 2009, mutta ennen sitä toimin muualla kosmetologina. Olen kouluttautunut lisää vuosien mittaan sekä rakastan tehdä tarkkaa työtä. Ammatissani yhdistyvät kaikki asiat, joista nautin työnteossa ja kauneudenhoidossa.
xxx/ellauri215.html on line 163: Isänsä Judahin tavoin hän toimi Portugalin kuningas Alfonso IV:n taloudenhoitajana ja johti taloutta menestyksekkäästi. Alfonson vallan perinyt João II syytti häntä salaliitosta, minkä takia hänen piti paeta Kastiliaan kahdeksi vuodeksi vuonna 1481. Kastiliassa hän yritti epäonnistuneesti estää juutalaisten karkoituksen maasta.
xxx/ellauri215.html on line 242: Wikipedia: Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980. Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi.
xxx/ellauri215.html on line 256: Gaslighting (suomeksi kaasuvalotus) tarkoittaa toisen tarkoituksellista harhauttamista niin, että tämä alkaa epäillä kokemansa ja ajatustensa todenmukaisuutta. Gaslighting eli ns. ”kaasuvalotus” on termi, joka saanut nimensä samannimisestä vuonna 1938 julkaistusta Patrick Hamiltonin kirjoittamasta brittinäytelmästä. Britit ovat valumassa pitkäkestoiseen taantumaan tänä syxynä. Se on niille oikein, vitun psykopaatit narsistit. Tarviziko kouluttaa 10K vähävenäläistä himarsin käytössä.
xxx/ellauri218.html on line 54: 1. Teoksen nimi on Kuoleman voittokulku. Se on vuosilta 1560-1562. Teos on öljymaalaus, joka on tehty puulle. Maalaus sijaitsee Madridissa, Museo del Pradossa. Teoksen on tehnyt Pieter Brueghel. Hän on syntynyt vuonna 1525/1530 ja kuollut 1569.
xxx/ellauri218.html on line 261: Ykkösyksikkö suunniteltiin suljettavaksi vuonna 2034, jolloin yksikköä olisi käytetty 60 vuotta. Yksikkö kuitenkin suljettiin taloudellisesti kannattamattomana jo syyskuussa 2019. Lopulliset purkutyöt tehdään näillä näkymin 2070-luvulla, jos sellainen ehtii vielä tulla. Nyt on ydinvoima koettu jälleen suht vaarattomaxi kun fossiiliset lupaa porukoille liikaa löylyä. Jahka saadaan Olkiluoto 3 toimimaan niin ei olla enää ryssän kaasun kipeitä. Plutonium voidaan ostaa asevelihintaan uusilta ystäviltämme ja tulevilta lähinaapureiltamme jenkeiltä.
xxx/ellauri224.html on line 170: Lujaleukaisesta Stopesista tuli näkyvä naisten oikeuksien ja syntyvyyden säännöstelyn puolestapuhuja, joka herätti voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Hän julkaisi vuonna 1918 kirjan Married love, jonka kirkko ja lääketiede tuomitsivat heti. Hän avasi Pohjois-Lontooseen perhesuunnitteluklinikan naimisissa oleville naisille. Hän uskoi myös eugeniikkaan, ja vaati pakkosterilisointeja "huonommaille ihmisainekselle". Marie Stopesin nimeä kantava hyväntekeväisyysjärjestö tekee vuosittain noin 70 000 aborttia.
xxx/ellauri224.html on line 285: 3. "Pysyisin ennemmin Kristuksen kuin totuuden kanssa." Kun Dostojevski vapautettiin vankilasta vuonna 1854, jotkut "radikaaleista" ideoista, jotka olivat niin uhanneet tsaaria, olivat nyt de rigueure (sic) - joukossa nuorten eurooppalaisten älymystöjen ja kirjailijoiden keskuudessa. "Silloin muodissa oli ateismi ja uudet poliittiset liikkeet, kuten sosialismi ja utilitarismi, jotka hylkäsivät uskonnon", Christofi sanoo. "Sitä taustaa vasten Dostojevski oli melko epätavallinen puolustaessaan lujasti kristillistä uskoa." Kirjeessä, jonka hän kirjoitti vankilasta , hän sanoi, että "jos joku todistaisi minulle, että Kristus on totuuden ulkopuolella", hän haluaisi pysyä mieluummin Kristuksen housuissa kuin totuuden kanssa.
xxx/ellauri224.html on line 317: Stenografi Anna Snitkina [kuvassa] meni naimisiin Dostojevskin kanssa vuonna 1867 pian sen jälkeen, kun tämä auttoi hiäntä saamaan valmiiksi romaanin "Pelaaja", jonka hiän omisti hänelle. Mä naisin kyllä mieluummin Anna Snatkinaa (oik.)
xxx/ellauri224.html on line 320: Dostojevski meni ensimmäisen kerran naimisiin Maria-nimisen lesken kanssa vuonna 1857, mutta he huomasivat pian, että he olivat yhteensopimattomia ja onnellisia yhdessä. Maria kuoli vuonna 1864, samana vuonna, kun Dostojevski menetti veljensä Mihailin, ja Dostojevski huomasi olevansa taloudellisesti vastuussa Marian pojasta ja Mihailin perheestä.
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri224.html on line 324: "Kun hän on nähnyt kaiken, mitä hän kävi läpi - tekoteloituksen, Siperian vankilan, peliriippuvuutensa - on todella palkitsevaa nähdä hänen vihdoin löytävän rakkauden", Christofi sanoo. Annan rinnalla (ja huolehtiessa hänen raha-asioistaan) Dostojevski julkaisi "Karamazovin veljet" vuonna 1879. Lakaiseva eepos oli valtava kaupallinen menestys.
xxx/ellauri224.html on line 326: "Karamazovin veljet" oli valtava sensaatio siihen aikaan", Christofi sanoo. "Se teki hänestä yhden Venäjän tunnetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista. Kun Dostojevski kuoli vuonna 1881 [epilepsiaan], hänen hautajaisiinsa Pietarissa oli kymmenientuhansien ihmisten katukulkue. Ohikulkijat kysyivät, olivatko he hautasivat tsaarin."
xxx/ellauri224.html on line 562: The New York Timesin kriitikot valitsivat Illan Andrén kanssa vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen sadasta tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa lähes heti "Dude where is My Car"in jälkeen.
xxx/ellauri225.html on line 139: Pisalainen Leonardo Fibonacci julkaisi lukujonon idean teoksessaan Liber abaci vuonna 1202. Hän esitteli nimellään kulkevien lukujen syntymekanismia kertoen maatilan pihalla kasvatettavien kanien lisääntymistä. Ensin oli kanipari. Se tuli sukukypsäksi ja sai kaksi poikasta. Seuraavassa vaiheessa kanipari sai uudelleen kaksi poikasta ja edelliset vain varttuivat sukukypsiksi. Sitten, kun ensimmäinen pari sai kolmannet poikasensa, saivat ensimmäiset poikaset poikasparin, ja toinen poikue varttui sukukypsäksi. Näin jatkuen kanit lisääntyivät korkoa korolle varsin rivakasti exponentiaalisen kasvun kaavalla. Kultainen leikkaus on noin 1,618 : 1 : 0,618.
xxx/ellauri225.html on line 226: Norrisin vanhemmat erosivat hänestä hänen ollessaan 16-vuotias, minkä jälkeen hän muutti äitinsä ja veljiensä kanssa Kaliforniaan. Siellä hän valmistui lukiosta ja avioitui pian tyttöystävänsä Diane Holechekin kanssa. Tämän jälkeen Norris liittyi Yhdysvaltain ilmavoimiin sotilaspoliisiksi ja hänet lähetettiin Etelä-Koreaan. Siellä hän sai lempinimekseen Chuck ja alkoi harjoitella tang soo doa. Norris kertoo elämäkerrassaan, että hänellä on vielä Tang soo dosta ja Taekwondosta ostettu musta vyö, jotka Norris sai joltakulta ollessaan Etelä-Koreassa. Sittemmin vuonna 1997 Norris osti kahdeksannen luokan Danilta mustan vyön käydessään Taekwondossa. Näiden ohella hän harjoitteli judovyön solmimista. Myöhemmin hän on kehittänyt uuden chuck fuck do -taistelulajin. Siinä ei tarvita vyötä eikä housuja.
xxx/ellauri225.html on line 228: Norris avioitui Dianne Holechekin kanssa vuonna 1958. Heidän ensimmäinen lapsensa Mike syntyi kovan yrityxen jälkeen vuonna 1963. Vuonna 1964 syntyi tytär Dina ja kuopus Eric vuonna 1965. Vuonna 1988 Norris ja Holechek erosivat kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Norris avioitui uudelleen vuonna 1998 23v nuoremman malli Gena O’Kelleyn kanssa. Vuonna 2001 pariskunnalle syntyi kaksoset: poika Dakota Alan Norris ja tytär Danilee Kelly Norris. Kylä lähtee (vaikkakin koeputkesta).
xxx/ellauri225.html on line 593: Zarah Stina Leander (alk. Sara Stina Hedberg, vuodesta 1956 Hülphers; 15. maaliskuuta 1907 Karlstad, Ruotsi – 23. kesäkuuta 1981 Tukholma) oli ruotsalainen näyttelijä ja laulaja, joka oli toisen maailmansodan aikaan suuri filmitähti Saksassa. Leander palasi Ruotsiin vuonna 1943, mutta häneen suhtauduttiin kylmäkiskoisesti monen vuoden ajan, koska hän oli työskennellyt natsien palveluksessa. Hänen uransa jatkui Ruotsissa vasta 1950-luvun puolella kun kiskot olivat jo lämmenneet. Sittemmin Leander teki konttoritöitä Tukholmassa. Hän esiintyi useasti myös Suomessa ja järjesti jäähyväiskiertueensa vuonna 1973. Hän jäi eläkkeelle viihdemailmasta vuonna 1981. Samana vuonna hän kuoli Tukholmassa aivohalvaukseen.
xxx/ellauri225.html on line 596: - Siperia opettaa on Staffan Bruunin kahdeksas Burt Kobbat seikkailu. Edellinen, Pizza al-Qaida, ilmestyi vuonna 2004.
xxx/ellauri227.html on line 62: Eräs Oivan suurimmista kiinnostuksen kohteista oli arabiaksi kirjoittaneen Ibn Quzmanin runous, joka sisälsi espanjankielisiä sanoja. Oiva sai valmiiksi kriittisen editionsa espanjankielisistä sanoista Ibn Quzmanin runoissa vuonna 1941, jolloin oli jo sairastunut vakavasti. Samana vuonna Oiva menehtyi, ja hänen muistosanansa lausui Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa professori Arthur Långfors. Kumpikohan niistä on nyt maineikkaampi. Vaiko tämä Tallgren ehkä:
xxx/ellauri227.html on line 99: Läckberg on naimisissa kolmatta kertaa. Ensimmäisestä miehestään muusikko Micke Erikssonista hän erosi vuonna 2007. Heillä on kaksi lasta, Wille-niminen poika ja Meja-niminen tytär. Läckbergin toinen aviomies oli Ingvar S. Melin vuosina 2010–2014. Melinin kanssa hänellä on vuonna 2009 syntynyt Charlie-niminen poika.
xxx/ellauri227.html on line 100: Läckbergin kolmas mies on häntä 12 vuotta nuorempi vapaaottelija Simon Sköld. Sköldin kanssa hänellä on vuonna 2016 syntynyt Polly-niminen tytär. He avioituivat kesäkuussa 2017. Ilmeisesti Jean hankkiutuu ensin paxuxi ja sitten vasta menee naimisiin.
xxx/ellauri227.html on line 129: Fortum sai tunnustusta, kun mainostoimisto Ester palkattiin suunnittelemaan markkinointikampanja Camillan neljättä kirjaa varten. Yksi strategioista oli ripotella muka unohtuneita Pahan ilmanlinnun käsikirjoituksia tarkkaan mietittyihin paikkoihin ympäri Tukholman keskustaa. Kampanja palkittiin media-alan suklaamunalla, joka vaihtui kultaiseen Perillisen ilmestyessä seuraavana vuonna.
xxx/ellauri227.html on line 143: Vuonna 2006 Camilla ja Micke kasvoivat erilleen. He kaipasivat elämältään jotain muuta. Wille ja Minttu eivät mitenkään riittäneet. Myöhemmin samana vuonna Camilla löysi uuden rakkauden, nim. Ingvar S. Melin, maailmanhistorian ensimmäinen Selviytyjät-voittaja ja poliisi. Ingvar on seurannut sivusta, miten Camilla taistelee deadlinea vastaan lasten repiessä häntä hihasta. Stieg Larsson-efektistä oli vasta alettu puhua. Potentiaalia oli loputtomiin, ja Camillalla kapassiteettia. Totuus on, että agentin ei tarvinnut puhua mitään kirjojen sisällöstä, riitti kun näytti kuvan Camillasta ja sanoi että kirjat ovat koukuttavia.
xxx/ellauri227.html on line 149: Melin oli kansanedustajana kolmeen eri otteeseen, ensimmäisen kerran vuonna 1966. Hän oli puolustusministerinä lyhytaikaiseksi jääneessä Martti Miettusen (kesk.) hätätilahallituksessa 1970-luvun puolivälissä.
xxx/ellauri227.html on line 150: Melin toimi myös pitkään työnantajain keskusliiton STK:n kansainvälisten asioiden johtajana. Hän avioitui vuonna 1961 Melitta Naiviston kanssa ja eron jälkeen myöhemmin Camilla Melinin (os. Лэкберг) kanssa.
xxx/ellauri227.html on line 281: Kirjoissa rikosuutisia jahtaava Annika Bengtzon sotkeutuu usein kauppareissulla tahtomattaan valonarkoihin salaisuuksiin. Työn vastapainona ovat arkielämän ongelmat, kun perheelle ei tahdo riittää aikaa. Useista Marklundin Annika Bengtzon -dekkareista on tehty myös elokuva. Marklund kertoi vuonna 2015 ilmestyneen teoksen Järnblod (suom. Rautaveri) jäävän hänen viimeiseksi dekkarikseen. Hän ilmoitti samalla myös vetäytyvänsä julkisuudesta. Se oli puppupuhetta.
xxx/ellauri227.html on line 544: Ruotsalainen iltapäivälehti Expressen paljasti 24. lokakuuta 2009, että Guillou rekrytoitiin vuonna 1967 salaa KGB:n informantiksi. Guillou vastasi olleensa yhteydessä tehdessään tutkivaa journalismia. Hän sai moneen otteeseen KGB:ltä rahaa antamistaan tiedoista, jotka koskivat Vietnamin sodan vastustajia. Hän otti vastaan myös salaisen tehtävän ja toimitti asiakirjasalkun sovittuun paikkaan. KGB-yhteistyö jatkui vuoteen 1972 asti. Guilloun ystävä ja kollega Arne Lemberg antoi Säpolle vihjeen Guilloun tekemisistä, mutta Säpo ei ryhtynyt asiassa sen tarkempiin tutkimuksiin. Guillou maksoi osan KGB:ltä saamistaan rahoista Lembergille.
xxx/ellauri227.html on line 554: Kerstin Anita Marianne Ekberg (29. syyskuuta 1931 Malmö – 11. tammikuuta 2015 Rooma, Italia) oli ruotsalainen malli, näyttelijä ja sexisymboli. Anita Ekberg aloitti uransa mallina ja osallistui muun muassa 1951 Miss Universe -kilpailuun, jonka ansiosta yhdysvaltalaiset elokuvastudiot kiinnostuivat hänestä. Anita ei tullut valituxi Miss Universexi, eikä vottajaa löydy mistään. Kilpailusta tuli virallinen vasta synnyinvuonnani 1952, jolloin universumin kauneimmaxi kruunattiin meidän oma 17-kesäinen Armi Kuuselamme. Ekberg näytteli useissa Hollywood-elokuvissa ja sai muun muassa Golden Globe -palkinnon sivuroolistaan elokuvassa Blood Alley 1955 vastanäyttelijänään John Wayne. Varsinaisen legendan hänestä tekivät eurooppalaiset elokuvat ja etenkin naisrooli Federico Fellinin elokuvassa Ihana elämä (La Dolce Vita, 1960), jonka suihkulähdekohtaus on jäänyt osaksi länsimaista pehmopornografiaa. Ihanan elämän jälkeen Ekberg esiintyi enemp vähemp nakupellenä useissa italialaisissa elokuvissa. Anitalla oli aivan jättimäiset kannut mutta vähän tyly suu.
xxx/ellauri228.html on line 200: Tänä vuonna hän on ollut tekemässä Väestöliiton Lapsi ja seksuaalisuus -sivustoa. Sekin muistuttaa, että seksuaalikasvatus alkaa, kun lapset ovat pieniä. On turha opettaa lapsille vaikka sitä, että pylly tai pippeli ovat vessasanoja – eivät ole, mutta lavuaari ja pönttö ovat.
xxx/ellauri228.html on line 210: Raisan isä, Orvo Johannes Alatalo syntyi Haapavedellä vuonna 1918. Orvon äiti oli Ida Johanna Alatalo, maatalon tytär. Haapaveden kirkonkirjoissa ei ole tietoja Orvon isästä, ainoastaan senaikainen avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen nimitys ”äpärä”. Raisa Cacciatoren äidinisä oli kansanedustaja Evert Eloranta. Evert toimi mm. päällikkönä punakapinassa.
xxx/ellauri228.html on line 231: Koska Lwówin alue liitettiin osaksi Neuvosto-Ukrainaan, Lemin perhe "joutui" muuttamaan Krakovaan vuonna 1946. Siellä Lem sai opintonsa päätökseen. Hän ei kuitenkaan hankkinut laillistetun lääkärin pätevyyttä, koska se olisi tiennyt palvelusta sotilaslääkärinä. Hän tyytyi pelkkään opintosuoritusdiplomiin, jonka turvin hän saattoi tehdä tieteellistä työtä. Vuonna 1953 hän meni naimisiin Barbara Leśniakin kanssa; vuonna 1968 liitosta syntyi poika, Tomasz.
xxx/ellauri228.html on line 235: Lemin varhaiset teokset olivat sosialistisia realistisia, mutta myöhempinä vuosinaan hän kritisoi tätä näkökohtaa. Vuonna 1982, kun sotatilalaki alkoi Puolassa, Lem muutti Berliiniin opiskelemaan ja seuraavana vuonna hän haihtui useiksi vuosiksi (1983–1988) Wieniin. Hän ei kuitenkaan koskaan osoittanut halua muuttaa pysyvästi länteen. Itäblokin standardien mukaan Lem oli taloudellisesti hyvinvoiva suurimman osan elämästään, mutta ei ökyrikas kuten siitä olis takuulla tullut meillä jenkeissä. Mikä ääliö. Lem kritisoi kapitalismia, totalitarismia ja sekä stalinistisia että länsimaisia ideologioita. Hyvä ettei otettu sitä Science Fiction Writers of Americaan, eihän se mikään jenkki ollutkaan.
xxx/ellauri228.html on line 237: Lem oli monikielinen: hän osasi puolaa, latinaa, saksaa, ranskaa, englantia, venäjää ja ukrainaa. Lem väitti, että hänen älykkyysosamääränsä testattiin lukiossa 180-vuotiaana. (LOL, siis se oli 180, mutta sitä Google-kääntäjän on vaikea uskoa.) Lem oli naimisissa Barbaran (o.s. Leśniak) Lemin kanssa kuolemaansa asti. Hiän kuoli 27. huhtikuuta 2016. Heidän ainoa poikansa Tomasz Lem [pl] syntyi vuonna 1968. Hän opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa Wienin yliopistossa ja valmistui fysiikan tutkinnosta Princetonin yliopistosta. Tomasz kirjoitti muistelman isästään Awantury na tle powszechnego ciążenia (Tantrums on the Background of the Universal Gravitation), joka sisältää lukuisia henkilökohtaisia tietoja Stanisław Lemistä. Kirjatakissa sanotaan, että Tomasz työskentelee Google-kääntäjänä ja hänellä on tytär Anna.
xxx/ellauri228.html on line 296: Toinen sovitus Solariksesta tuotettiin vuonna 2002, ja sen on kirjoittanut ja ohjannut arvostettu elokuvantekijä Steven Spielberg - korjaan Soderbergh. Se on hyvin tehty ja viihdyttävä, ja siinä George Clooney on Kelvin, mutta se on hyvin erilainen kuin Tarkovskin versio, mikä tekee Solariksesta yhdistelmän scifi-jännitystä ja rakkaustarinaa. Häiritseviä hallusinaatioita kokevan miehistön pelko ja jännitys käsitellään hyvin, mutta Kelvinin vierailuja kuolleessa vaimossaan pidetään vähemmän pelottavina kuin romanttisina, mitä on vaikea tehdä uskottavaksi oudon ja häiritsevän tarinan yhteydessä. Tonttia muutetaan tämän uuden näkökulman mahdollistamiseksi. Riippuvuus vuoropuhelusta tapahtumien selittämiseksi erottuu verrattuna Tarkovskin velttokyrpäisempään, suurelta osin visuaaliseen tarinaan. Elokuvan korkeat tuotantoarvot, Soderberghin lahjakkuus ja hyvä näyttelijä, mukaan lukien Viola Davis stoalaisena miehistön jäsenenä, joka taistelee ottaakseen loogisen lähestymistavan kaoottisiin olosuhteisiin, auttavat elokuvaa eteenpäin; mutta se menettää suuren osan Tarkovskin epäselvyydestä ja mysteeristä.
xxx/ellauri228.html on line 527: Vuonna 1986 Gardell tapasi Mark Levengoodin Sturebadet-uimahallissa. He ovat nykyisin naimisissa, ja heillä on 2002 syntynyt poika ja 2005 syntynyt tytär. Vuonna 1990 Gardell löi itsensä läpi showllaan ”En pall, en mikrofon och Jonas Gardell” (palli, mikki ja Mark Levervurst). Samana vuonna ilmestyi romaani Fru Levervursts öden och äventyr ja AIDS-opas Älä koskaan kuivaa ky-yneleitä ilman hanskoja.
xxx/ellauri228.html on line 534: Robinson Crusoe on Daniel Defoen ensimmäinen ja kuuluisin romaani. Teos julkaistiin vuonna 1719. Romaani oli myyntimenestys jo omana aikanaan, ja sitä on kutsuttu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi. Teoksen mukaan on saanut nimensä kokonainen kirjallisuuden laji, robinsonadit (Selviytyjät), alias bestsellerit (myyntimenestyxet)..
xxx/ellauri228.html on line 536: Kirjan ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi jo 1847 Otto Tandefeltin suomentamana mukaelmana, nimellä Robinpoika Kruuse. Vuonna 1961 julkaistun mukaelman maahantuonti ja levittäminen kiellettiin nk. Kynäbaari-jutussa. Kynäbaari-juttu (myös Liisa ihmemaassa -tapaus) on ollut ainut kerta, jolloin tekijänoikeuslain klassikkosuojapykälää on sovellettu käytäntöön Suomessa. Asia ratkaistiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä vuonna 1967 (KKO 1967-II-10). Opetusministeriö päätti 11. toukokuuta 1962 kieltää kyseisten kirjojen maahantuonnin ja levittämisen Suomessa. Menettely perustui tuoreen tekijänoikeuslain 53 §:ään, jossa mainitaan sivistyksellisten arvojen vaarantaminen: teoksia ei saa muunnella tekijän kuoltua tavalla, joka on omiaan halventamaan tekijää.
xxx/ellauri229.html on line 45: Bošković syntyi Ragusassa Dalmatiassa 18. toukokuuta 1711. 15-vuotiaana, suoritettuaan tavanomaiset perus- ja aineopinnot, hän liittyi Jesuiittoihin. Kun hän oli suorittanut syventävät opinnot, jotka hän teki Itä-Saxan lukiossa, hän opiskeli Collegium Romanumissa laajennettua matematiikkaa ja fysiikkaa. Boškovićin edistyminen näissä tieteissä oli niin loistavaa, että hänet nimitettiin vuonna 1740 yliopiston matematiikan professoriksi. Bošković oli yksi varhaisimmista Fig Newtonin panovoimateorian omaksuneista eurooppalaisista tiedemiehistä.
xxx/ellauri229.html on line 51: Britannian hallitus epäili, että Ragusan satamassa oli varustettu sota-aluksia Ranskan palvelukseen ja että Ragusan puolueettomuutta oli näin rikottu. Bošković lähetettiin selittelemään asiaa Lontooseen vuonna 1760. Englannissa oleskelunsa aikana hänet valittiin Royal Pain Societyn jäseneksi.
xxx/ellauri229.html on line 53: Vuonna 1764 Bošković kutsuttiin Paviaaniyliopiston matematiikan professoriksi. Hän hoiti virkaa yhdessä Breran observatorion johtajan (hän ize) kanssa kuuden vuoden ajan. Lontoon Royal Pain in the Ass Society kutsui hänet mukaan vuonna 1769 Kaliforniaan matkustavaan retkikuntaan tarkkailemaan Venuksen kukkulan ylikulkua, mutta Espanjan hallituksen äskettäin antama asetus jesuiittojen karkottamisesta alueeltaan esti Boškovićin osallistumisen.
xxx/ellauri229.html on line 55: Noin vuonna 1770 Bošković muutti Milanoon, jossa hän jatkoi opettamista ja Breran observatorion johtamista. Hän oli juuri vetäytymässä kotipaikkakunnalleen Ragusaan, kun hän sai tiedon jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta Italiassa vuonna 1773. Epävarmuus tulevaisuudestaan sai hänet hyväksymään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kutsun tulla Pariisiin, jossa hänet nimitettiin merenkulun optiikan johtajaksi.
xxx/ellauri229.html on line 57: Bošković asui Ranskassa kymmenen vuotta, jatkoi tieteen harrastamista ja julkaisi monia artikkeleita. Niiden joukossa oli ratkaisu komeetan radan määrittämiseen kolmesta havainnosta sekä artikkelit mikrometristä ja akromaattisista kaukoputkista. Vuonna 1783 hän palasi Italiaan ja vietti kaksi vuotta Bassanossa, jossa hän keskittyi julkaisemaan teoksensa Opera impertinentia ad opticam et gastronomiam (cum illustrationibus multicoloribus), joka ilmestyi moniväripainoxena vuonna 1785. Hänen terveytensä oli kuitenkin heikentynyt, hänen maineensa oli hiipumassa eivätkä hänen teoksensa enää myyneet. Nolo epäonnistuminen Ijon Tichyn johtamassa maapallon historian taannehtivassa oikaisussa oli viimeinen isku Roger ressulle. Bošković kuoli pettyneenä Milanossa 15. helmikuuta 1787. (LEMissä on väärä kronologia, siellä sanotaan että B. lähetettiin 17. vuosisadalle.)
xxx/ellauri229.html on line 665: MARJA oli ehtinyt toimittaa Ojanperälle sanat, jotka toivoi hautajaisissa puolestaan luettavan. Ne kuultiin Arlingtonissa, ja Ojanperä luki ne myös Törnin muistojuhlassa Säkylässä samana vuonna.
xxx/ellauri229.html on line 706: Stalker (ven. Сталкер) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut neuvostoliittolainen taide-elokuva, jonka on ohjannut Andrei Tarkovski. Se pohjautuu Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin Stalker: Huviretki tienpientarelle. Elokuva yhdistelee tietesielokuvaa sekä psykologisia ja filosofisia elementtejä.
xxx/ellauri229.html on line 719: Tšernobyl on mainittu kronikoissa ensimmäisen kerran vuonna 1193 tataarivallan alaisena paikkana. Se liitettiin myöhemmin Liettuan suuriruhtinaskuntaan. Vuonna 1566 se siirtyi Puolalle. 1773 sinne muutti karkotettuja asukkaita Starodubista eli nykyisen Brjanskin alueen lounaisosista.
xxx/ellauri229.html on line 720: Puolan toisessa jaossa vuonna 1793 paikkakunta liitettiin Venäjän keisarikuntaan.
xxx/ellauri229.html on line 727: Ukraina arvioi onnettomuuden jälkikustannuksiksi 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 1986–2000, mikä on 5–7 % Ukrainan valtion budjetista. Ydinonnettomuus ja sen hoito oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi Neuvostoliitto lakkautettiin vuonna 1991. Kiovalaiset saivat maxaa siitä lähin ize omat tunarointinsa Yhdysvaltain dollareilla.
xxx/ellauri229.html on line 820: Vuonna 1433 Cosimon valtaa alettiin pitää uhkana Medici-vastaiselle puolueelle, jota johtivat aatelismiehet Pallo Stronzo ja Ronaldo Ronaldinho. Saman vuoden syyskuussa Cosimo vangittiin, syytettynä Luccan valloituksen epäonnistumisesta, mutta hän onnistui muuttamaan vankilatuomionsa maanpakolaisuudeksi. Cosimo lähti Padovaan, ja sieltä Venetsiaan, ottaen rahasäiliönsä mukanaan. Vuoden kuluessa rahan pakeneminen Firenzestä oli niin huomattavaa, että maanpakolaisuuden kielto täytyi poistaa. Cosimo palasi Firenzeen vuonna 1434 ja johti Ankkalinnaa loppuelämänsä ajan.
xxx/ellauri230.html on line 119: On vaikea puhua japsulaisesta olutkellunnasta eli ukiyo-e:stä keskustelematta Shungasta, joka on hurjan suositun eroottisen taiteen genre, joka on käännetty kirjaimellisesti "kevään kuviksi". Oi elämän kevättä sanoi sotilaspastori kun lotan riuvulla näki. Ne valmistettiin 1600- ja 1800-luvuilla, ja ne vetosivat kaikkiin luokkiin Japanissa, mutta suurimman osan 1900-luvulta ne olivat kuitenkin kiellettyjä maassa sensuurin vuoksi. On kerrottava, että ulkomainen museo järjesti vuonna 2013 ensimmäisenä laajan Shunga-näyttelyn. Mutta nyt Japani pelaa kiinni. Tokion Seisei Simmuja -museo järjestää 122 Shunga-kappaleen näyttelyn, mikä tekee siitä Japanin suurimman lajissaan. Esityksen sisäänpääsy maksaa 1500 jeniä ja sinun tulee olla 18-vuotias. Sivuhuomautuksena on mielenkiintoista verrata British Museum -näyttelyyn, joka oli maxuton ja jossa todettiin yksinkertaisesti "Vanhempien miesten ohjausta suositellaan alle 16-vuotiaille tytöille".
xxx/ellauri230.html on line 139: "Manu" oli kansanedustaja Sosialistisessa työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmässä. STPV lähiyhteisöineen oli suomalaisen kommunismin julkinen haara punakapinan jämille. Vaalijärjestö oli osa liikettä, joka toimi samanaikaisesti myös laittomasti ja toisaalta avoimesti Neuvostoliitossa. Viranomaiset lakkauttivat vaalijärjestön ja muut suomalaisen kommunismin yhdistykset vuonna 1930, jolloin liike menetti mahdollisuutensa mielipiteiden julkiseen esittämiseen. Äärivasemmisto ei voinut osallistua vaaleihin ennen sotien päättymistä. Valtiorikosoikeus langetti Manulle jollain verukkeella 5 vuoden ehdollisen vankeustuomion. Manu lähti Ruottiin ja kuoli siellä.
xxx/ellauri230.html on line 146: Juosten Kustu junior tuli ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1892. Hän aikoi ensin papiksi ja opiskeli sen vuoksi Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta pian hän kiinnostui pyllykielitieteestä ja urasuunnitelma muuttui. Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895 ja maisterin tutkinnon 1898. Hän meni naimisiin 1897 Ida Olivia Aleksandra Josefssonin kanssa. Idasta ei näytä kuuluvan sen enempää. Jaa tämä: "Kun kotona oli useita koulua käyviä lapsia, ei vaimoni voinut lähteä matkaani. Mutta sensijaan Elma-tyttäremme, joka juuri keväällä v. 1919 oli tullut ylioppilaaxi, suostui mielellään seuraamaan isäänsä aupairina."
xxx/ellauri230.html on line 150: Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistinsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi, siis ihan mututuntumalla.
xxx/ellauri230.html on line 162: Palattuaan Suomeen Ramstedt jatkoi professorinvirassa vuoteen 1941 ja hoiti myös fonetiikan professuuria vuosina 1935–1940. Vuosina 1941–1950 hän toimi Suomalais-ugrilaisen seuran esimiehenä. Ramstedt oli mukana perustamassa Suomalais-Japanilaista Yhdistystä vuonna 1935, ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Ramstedt kuului myös moniin ulkomaisiin tieteellisiin seuroihin jäsenenä, ja hän oli kansainvälisesti tunnettu erityisesti mongolittarien häpykielten tuntijana. Vuonna 1946 Ramstedt valittiin Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi ja vuonna 1948 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi. — Ramstedt oli kouluvuosistaan saakka aktiivisesti mukana raittiustyössä.
xxx/ellauri230.html on line 164: Ramstedt oli ensimmäisiä suomalaisia esuperantisteja opiskeltuaan kielen vuonna 1891. Hän oli myös Suomen Esuperantoliiton puheenjohtaja. Asuessaan Japanissa Ramstedt osallistui Japanin esuperantoinstituutin (Japana Esuperanto-instituto, japaniksi 日本エスペラント協会 nihon esuperanto kyōkai) toimintaan. Hän myös opetti esuperantoa pikkutytöille monilla paikkakunnilla kuten Sendaissa, Yokohamassa, Yokosukassa, Nagoyassa, Kyotossa, Osakassa, Kobessa, Okayamassa, Fukuokassa, Hiroshimassa ja Nagasakissa. Ramstedt innosti muun muassa nuoren japanilaiskirjailija Kenji Miyazawan (n.h.) opiskelemaan esuperantoa.
xxx/ellauri230.html on line 380: Interventoijat edistivät virallisesti Ivanovkaan kohdistuvia kostomenetelmiä mallina rangaistusretkien toimille. 23. maaliskuuta 1918 kenraalimajuri S. Yamada julkaisi ilmoituksen, jossa hän kiinnitti väestön huomiota tietoon Ivanovkan tuhosta ja totesi, että sama kohtalo kohtaisi mitä tahansa kylää, "joka nähdään punaisia suojelemassa ja tukemassa". Samaan aikaan V. G. Boldyrev (entinen Ufa-hakemiston komentaja) totesi vuonna 1919, että japanilaiset testasivat uutta tykistöä "Amur- ja Transbaikal-bolshevikkien kylissä".
xxx/ellauri230.html on line 419: Japanin hallitus käytti Nikolaevin tapausta perustellakseen Sahalinin miehityksen jatkamista, perustellen sitä tarpeella suojella saarella asuvia japanilaisia Nikolaevskissa tapahtuneiden tapahtumien toistumista vastaan. Japanilaiset miehittivät Sahalinin 22. huhtikuuta 1920. Kysymys japanilaisten joukkojen vetämisestä Sahalinin pohjoisosasta ratkesi vuonna 1924 alkaneiden ja vuonna 1925 Neuvostoliiton ja Japanin välisen sopimuksen allekirjoittamiseen päättyneiden neuvottelujen tuloksena.
xxx/ellauri230.html on line 435: Nikolajevskin välikohtaus oli vuonna 1920 kehittynyt sarja tapahtumia, jossa ulkovallat sekaantuivat Venäjän sisällissotaan. Tapahtumat päättyivät Nikolajevsk-na-Amuressa asuneiden satojen japanilaisten ja useimpien kaupungissa asuneiden venäläisten surmaamiseen.
xxx/ellauri230.html on line 444: "Historia tuntee vain muutamia tapauksia, jotka vastaavat Nikolajevskin vuonna 1920 tapahtuneita tapauksia, joissa yli 700 japanilaista, mukaan lukien naiset ja lapset, virallisesti tunnustettu konsuli, hänen lapsensa ja palvelijansa, kidutettiin ja tapettiin julmasti. Mikään kunnioituksen arvoinen kansakunta ei voinut pysyä rauhallisena tällaisen provokaation edessä.
xxx/ellauri230.html on line 448: Myöhemmin Kaukoidän tasavallan ja RSFSR:n valtuuskuntien puolella ollut Yhdysvallat vastusti tätä Japanin puolen lähestymistapaa, mikä pakotti Japanin palauttamaan Pohjois-Sahalinin. Se tapahtui vuonna 1925.
xxx/ellauri230.html on line 601: Kojiki (jap. 古事記, suom. Vanhojen asioiden kronikka) on yksi vanhimmista säilyneistä japanilaisista kirjoista ja vanhin tunnettu japanilainen historiateos. Se on valmistunut vuonna 712 ja siinä kerrotaan Japanin historia maailman luomisesta keisarinna Suikon hallituskauteen 600-luvun alussa. Moottoriturpa julkaisi 44-osaisen tutkimuksen Kojikista nimeltä Kojiki-den. Runot sillä oli lyhyempiä, kuten tämä Kustun suomentama:
xxx/ellauri231.html on line 244: Denikinin tytär Marina Denikina sai Venäjän kansalaisuutensa takaisin vuonna 2005. Hän pyysi presidentti Putinilta, että hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoin luostariin Moskovaan, mikä tapahtuikin 3. lokakuuta 2005.
xxx/ellauri231.html on line 251: Mahno pakeni reikäjuustoxi ammuttuna kuin talvisodan peltinen muistoukko Kasarmitorilla elokuussa 1921 ulkomaille, ensin Romaniaan ja sitten Puolaan, ennen kuin päätyi Ranskaan, jossa hän kuoli viinaan vuonna 1934. Vai oliko se tubiin. Ehkä molempiin.
xxx/ellauri231.html on line 253: "Isä Mahno" ehti taistella Itävalta-Unkaria, Saksaa ja valkoisia vastaan, mutta hävisi nojatuolianarkisteille. Sisällissodan aikana Mahno oli tärkeässä roolissa Denikinin 1919 ja hänen seuraajansa Wrangelin pääasiassa Krimiltä johtaman Etelä-Venäjän armeijan lyömisessä vuonna 1920.
xxx/ellauri231.html on line 276: Mahno loi Etelä-Ukrainaan yli seitsemän miljoonan ihmisen asuinalueen kattaneen anarkistisen talonpoikaisjärjestön eli niin sanotun Mahnonian, jossa sovellettiin anarkistisen kommunismin periaatteita. Mahnon päätös luoda anarkistinen yhteisö Ukrainaan aiheutti kuitenkin sen, että puna-armeija kääntyi häntä vastaan. Bolševikit kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä Mahnon anarkistijoukkojen kanssa ja lähettivät kaksi Tšekan agenttia yrittämään hänen murhaamistaan kesäkuussa 1920. Samana vuonna puna-armeijan komissaari Leo Trotski aloitti terrorin ja määräsi tuhansia Mahnoa peukuttavia tukevia talonpoikia teloitettavaksi.
xxx/ellauri231.html on line 282: Koska Romania jahnasi edelleen luovuttamisvaatimuksista, Mahno päätti tehdä loikkaset Puolan puoleen. Häntä jäi kiinni rajalla ja kuljetettiin puolalaiselle Strzałkowo nimiselle keskitysleirille huhtikuussa. Mahno yritti myöhemmin saada luvan siirtyä Tšekkoslovakiaan tai Saksaan, mutta Puolan hallitus kieltäytyi. Bolshevikkihallitus lähetti agenttiprovokaattorin vangitsemaan Mahnon ja pakottamaan luovuttamaan hänet sotkemalla hänet suunnitelmaan kapinan käynnistämiseksi Galiciassa. Puolan viranomaiset syyttivät tästä Mahnoa ja hänen vaimoaan virallisesti, ja he olivat yli vuoden alatutkimusvankeudessa, jossa Halyna synnytti heidän tyttärensä lokakuussa. Vankilassa Mahno laati ensimmäisen muistelmakirjansa, jonka Peter Ustinov julkaisi vuonna 1923 berliiniläisessä sanomalehdessään Anarchist Messenger. Mahno lähetti myös kuvapostikortteja maanpaossa oleville Don-kasakoille ja Ukrainan kommunistiselle puolueelle ja alkoi oppia saksaa ja esuperantoa. Hänen tuberkuloosinsa uusiutui vankilan olosuhteissa.
xxx/ellauri231.html on line 305: Venäjän joukot hyökkäsivät Huliaipoleen Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan vuonna 2022, ja se kärsi vakavia vaurioita, mikä asetti sen yhdeksi Ukrainan ja Venäjän miehittämien välisistä kiistakapuloista. Aika lähellähän se onkin Donetskia.
xxx/ellauri231.html on line 306: Useat anarkistiryhmät käyttävät Mahnon nimeä inspiraationa. Esimerkiksi Anarkosyndikalistien vallankumouksellinen konfederaatio - "Nestor Mahno" [ uk ] perustettiin vuonna 1994 ja organisoitiin tasohyppelyn periaatteiden mukaisesti.
xxx/ellauri231.html on line 376: Stateless domicile: France. Onko Ivan emigrantti vaiko loikkari? Ivan Bunin syntyi maanomistajien perheeseen Vorónezhissa Länsi-Venäjällä ja vietti lapsuutensa maassa perheen kartanoilla (huomaa monikko). Hänen äitinsä Lyudmila Alexandrovna esitteli hänet venäläiseen kansanperinteeseen, ja hän alkoi kirjoittaa runoutta ja proosaa varhaisessa iässä. Hän matkusti ympäri Venäjää, Etelä-Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää ja Balkania. Vuonna 1909 hänet valittiin zaari-Venäjän tiedeakatemian jäseneksi. Bolshevikkihallinnon takia hän lähti Venäjältä vuonna 1920 ja asui loppuelämänsä Ranskassa. Kyllä se sitten oli loikkari, sillä lokakuun vallankumous (25.10. vanhaa laskua) oli tapahtunut jo 3 vuotta aiemmin.
xxx/ellauri231.html on line 383: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan (Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri231.html on line 394: Vuonna 1899 alkoi Buninin ystävyys Maksim Gorkin kanssa, jolle hän omisti Falling Leaves (1901) -runokokoelmansa ja jonka luona hän myöhemmin vieraili Capri-housuissa. Bunin liittyi Gorkin (Kuuma) Znanie (Tieto) -ryhmään. Toinen vaikuttaja ja innoittaja oli Leo Tolstoi (Tukeva), jonka hän tapasi Moskovassa tammikuussa 1894. Jälkimmäisen proosaan tosin ihastunut Bunin yritti epätoivoisesti seurata myös suurmiehen elämäntapaa vieraillessaan lahkojen siirtokunnissa ja tekemässä paljon kovaa työtä. Hänet tuomittiin jopa kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen Tolstoilaisen kirjallisuuden laittomasta levittämisestä syksyllä 1894, mutta hän välttyi vankilasta yleisen armahduksen ansiosta. Hän tapasi Anton Chekovin vuonna 1896, ja siitä syntyi vahva ystävyys.
xxx/ellauri231.html on line 411: Vuosina 1925–1926 Kirotut päivät ( Окаянные дни ) alkoi ilmestyä Buninin päiväkirja vuosilta 1918–1920 Pariisissa sijaitsevassa Vozrozhdenye - sanomalehdessä (sen lopullinen versio julkaisi Petropolis vuonna 1936). 2000-luvun Bunin-tutkijan Thomas Gaiton Marullon mukaan Kirotut päivät, yksi harvoista Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan ajoilta säilytetyistä bolshevikkien vastaisista päiväkirjoista, yhdisti "venäläisen 1800-luvun antiutopistisen kirjoittamisen vastine kahdeskymmenes" ja "kivulias poliittisten ja yhteiskunnallisten utopioiden paljastaminen... julisti George Orwellin ja Aldous Huxleyn antiutopistista kirjoitusta. Bunin ja Zamyatin ymmärsivät oikein, että Neuvostoliiton kokeilu oli tarkoitettu itsensä tuhoamiseen", Marullo kirjoitti vahingoniloisena Njeuvostoliiton kaaduttua.
xxx/ellauri231.html on line 413: 1920- ja 1930-luvuilla Buninia pidettiin bolshevismin romahtamista odottavan ulkomaalaisten sukupolven moraalisena ja taiteellisena edustajana. Hän oli elävien venäläisten kirjailijoiden joukossa arvostettu vanhempi henkilö Tolstoin ja Tšehovin perinteelle uskollisena. Hänestä tuli ensimmäinen venäläinen, joka voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon, joka myönnettiin hänelle vuonna 1933 "venäläisen klassisen proosan perinteiden seuraamisesta ja kehittämisestä siveellä ja taidokkaalla". Per Halstroem pani juhlapuheessaan merkille palkitun runollisen lahjan. Bunin puolestaan ylisti Ruotsin Akatemiaa maanpaossa olevan kirjailijan kunnioittamisesta. Puhuessaan Akatemialle hän sanoi:
xxx/ellauri231.html on line 427: Vanja suunnitteli jo paluuta Neuvostoliittoon, kuten Aleksandr Kuprin oli tehnyt 1930-luvulla. Puhuessaan kommunististen kollegojensa kanssa Pariisissa vuonna 1946 Bunin ylisti korkeimman neuvoston päätöstä palauttaa Neuvostoliiton kansalaisuus Venäjän pakkosiirtolaisille Ranskassa, mutta ei edelleenkään sanonut "kyllä" neuvostopuolen jatkuvaan kehotukseen palata. "Vanhan miehen on vaikea palata takaisin paikkoihin, joissa hän on parempina aikoina rynnähtänyt vuohia. Kaikki ystävät ja sukulaiset on haudattu... Se olisi minulle hautausmaamatka", hän kuulemma sanoi Žukoville lupaavasti, "alan ajattelemaan sitä enemmän". Taloudelliset vaikeudet ja ranskalaisen yleisön suhteellinen välinpitämättömyys Dark Avenues -lehden julkaisemista kohtaan olivat hänen motiivinsa.
xxx/ellauri231.html on line 435: 1 Buninin viimeisten vuosien suurista tapahtumista oli hänen riitansa vuonna 1948 Maria Tsetlinan ja Boris Zaitsevin kanssa sen jälkeen, kun venäläisten kirjailijoiden ja toimittajien liitto Ranskassa päätti erottaa Neuvostoliiton passin haltijat jäsenyydestään. Bunin vastasi eroamalla unionista (ei siis Sovjet). Kirjoittajan viimeiset vuodet olivat katkeruutta, pettymystä ja huonoa terveyttä turmelevaa tupakointia; hän kärsi astmasta, keuhkoputkentulehduksesta ja kroonisesta keuhkokuumeesta.
xxx/ellauri231.html on line 513: Kornilov oli voimakasnenäinen ammattiupseeri, joka osallistui vuonna 1905 everstiluutnanttina Venäjän–Japanin sotaan ja toimi vuosina 1907–1911 Venäjän sotilasattaseana Pekingissä. Hän komensi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän 48. divisioonaa eteläisellä rintamanosalla vuonna 1915. Hän jäi haavoittuneena itävaltalaisten vangiksi Przemyślin luona maaliskuussa 1915, mutta tervehdyttyään hän pakeni seuraavana vuonna takaisin Venäjän puolelle ja sai komentoonsa armeijakunnan. Kesällä 1917 hän hurjistui kuin Riitta Roth, kun hänen joukkojensa kurittomuus pakotti hänet perääntymään. Tällöin hän määräsi tykistön ampumaan omia karkaavia joukkojaan.
xxx/ellauri232.html on line 282: Hän sairastui henkisesti vuonna 1891. Yksinäistä, velkoja pakoilevaa ja ajoittain ryypiskelevää runoilijaa ahdisti kuppasairaus, paralysia. Hän kuoli Kuopion Niuvanniemen mielisairaalassa 39 vuoden ikäisenä.
xxx/ellauri232.html on line 295: Tässä on yksi esimerkki Barekh alenu et haShana haZotin siunauksesta – Siunaa meitä tänä vuonna:
xxx/ellauri233.html on line 81: 1850- ja 1860-luvuilla shogunaattia painostettiin ankarasti sekä ulkomailta että ulkomailta. Silloin eri ryhmät, jotka olivat vihaisia shogunaatille eri Euroopan maille tehdyistä myönnytyksistä, löysivät keisarin hahmosta liittolaisen, jonka kautta he saattoivat karkottaa Tokugawan shogunaatin vallasta. Tämän liikkeen mottona oli Sonnō jōi (尊王攘夷, "Kunnioita keisaria, karkoita barbaarit"), ja lopulta he onnistuivat vuonna 1868, kun keisarillinen valta palautettiin vuosisatojen maan poliittisen elämän varjossa.
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri233.html on line 277: Laiva "Hyväntekeväisyys" saapui Kyushun rannikolle. William Adamsilla on sininen hattu ja vaatteet ja Jan Joostenilla punaiset vaatteet. Se oli heidän ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten kanssa vuonna 1600.
xxx/ellauri233.html on line 287: Sekigaharan taistelu (jap. 関ヶ原の戦い, Sekigahara no tatakai) oli Japanissa 21. lokakuuta vuonna 1600 käyty taistelu ja käännekohta Japanin historiassa. Taistelun voittanut Tokugawa Ieyasu perusti Tokugawa-shōgunaatin, joka oli vallassa 1800-luvun puoliväliin saakka. Taistelu merkitsi Sengoku-kauden loppua ja Edo-kauden alkua. Vaikka Tokugawalta kestikin taistelun jälkeen vielä kolme vuotta valtansa vakiinnuttamiseen Toyotomi-klaanista ja daimioista, taistelua pidetään laajalti shōgunaatin epävirallisena alkuna. Ja kaikki kiitos maahantunkeutujien luotipyssyjen! Mutta annetaanpa Aatamin ize kertoa:
xxx/ellauri233.html on line 295: Vaikka Adams sai luvan lähteä Japanista vasta vuonna 1613, Melchior van Santvoort ja Jan Joosten van Lodensteijn kävivät kauppaa Japanin ja Kaakkois-Aasian välillä ja tiettävästi ansaitsivat omaisuuden. Hollantilaiset kauppiaat ilmoittivat heistä molempien Ayutthayassa vuoden 1613 alussa purjehtimassa runsaasti lastia sisältävillä romuilla.
xxx/ellauri233.html on line 297: Tokugawa Ieyasu (徳川家康, 31. tammikuuta 1543 – 1. kesäkuuta 1616; syntynyt Matsudaira Takechiyo ja myöhemmin muunkin niminen) oli Japanin Tokugawa Shogunaatin perustaja ja ensimmäinen shōgun, joka hallitsi Japania vuodesta 1603 asti Meiji- restauraatioon vuonna 1868. (Hemmetin pitkäikäinen.) Hän oli yksi kolmesta Japanin "suuresta yhdistäjästä" entisen herransa Oda Nobunagan ja yhden toisen Odan alaisen Toyotomi Hideyoshin kanssa. Alaikäisen daimyon poika Ieyasu eli kerran panttivankina jonkun daimyo Imagawa Yoshimoton alaisuudessa isänsä puolesta. Myöhemmin hän onnistui isänsä kuoleman jälkeen daimyona, palvellen Oda-klaanin vasallina ja kenraalina ja kasvatti voimiaan Oda Nobunagan alaisuudessa (jonka se sitten kyllä kavalasti jätti kuolemaan Honnojin selkkauxessa). Sillä oli aivan simona jalkavaimoja.
xxx/ellauri233.html on line 309: Adamsin tila sijaitsi Uraga -sataman vieressä, joka on perinteinen Edo Bayn sisäänkäyntikohta . Siellä hänen kirjattiin käsittelevän ulkomaisten alusten lastia. John Saris kertoi, että kun hän vieraili Edossa vuonna 1613, Adamsilla oli jälleenmyyntioikeudet espanjalaisen laivan lastiin ankkurissa Uraga Bayssä.
xxx/ellauri233.html on line 340: Adamsin neuvojen vaikutuksesta ja lukuisten katolisten käännynnäisten aiheuttamista levottomuuksista häirinnyt Ieyasu karkotti portugalilaiset jesuiitat Japanista vuonna 1614. Hän vaati, että japanilaiset katolilaiset hylkäävät uskonsa. Adams ilmeisesti varoitti Ieyasua myös espanjalaisista lähestymistavoista.
xxx/ellauri233.html on line 345: Viidentoista Japanissa vietetyn vuoden jälkeen Adamsin oli vaikea luoda suhteita röyhkeisiin englantilaisiin tulokkaisiin. Aluksi hän vältti vuonna 1613 saapuneiden englantilaisten merimiesten seuraa eikä päässyt hyviin väliin Sarisin paskiaisen kanssa, mutta Richard Cocks, Hirado-tehtaan johtaja, alkoi arvostaa Adamsin luonnetta ja sitä, mitä hän oli hankkinut japanilaisesta itsehallinnasta.
xxx/ellauri233.html on line 350: Ottaen huomioon ne muutamat alukset, jotka yritys lähetti Englannista ja niiden lastien huono kauppaarvo (kangas, veitset, silmälasit, intialainen puuvilla jne.), Adamsilla oli vaikutusvaltaa saamaan kauppatodistukset shōgunilta, jotta yritys voisi osallistua Punainen Hylje järjestelmään. Se teki yhteensä seitsemän roskamatkaa Kaakkois-Aasiaan vaihtelevin tuloksin. Neljää johti William Adams kapteenina. Adams nimesi vuonna 1617 hankkimansa aluksen uudelleen "Jumalan ilmaisexi lahjaksi". Sen Kiinan matka meni aivan perseelleen. Retkikunnan tarkoituksena oli ostaa raakasilkkiä, kiinalaisia tavaroita, sappapuuta, hirvennahoja ja rauskunnahoja (jälkimmäisiä käytettiin japanilaisten miekkojen kahvoihin). Aluksella oli 1 250 puntaa hopeaa ja 175 puntaa tavaraa (intialaista puuvillaa, japanilaisia aseita ja lakkatuotteita). Seurue kohtasi taifuunin lähellä Ryukyu-saaria (nykyinen Okinawa ) ja joutui pysähtymään siellä korjaamaan 27. joulukuuta 1614 toukokuuhun 1615 asti. Se palasi Japaniin kesäkuussa 1615 ilman, että se oli suorittanut kauppaa.
xxx/ellauri234.html on line 123: Maamme johto ei missään vaiheessa tunnustanut syyllisyyttään talvisodan syttymiseen eikä liioin ollut valmis rauhanomaiseen ja ystävällismieliseen politiikkaan suurta rauhantahtoista naapuriamme kohtaan. Sen sijaan maamme vanhoillinen johto solmi salaisia poliittisia ja sotilaallisia suhteita natsi-Saksan kanssa. Samaan aikaan käynnistettiin huonosti peitelty propaganda revanssisotaa varten. Maamme sotilaallinen ja poliittinen johto tukeutui Hitlerin Saksan sotilaalliseen voimaan ja aloitti heti rauhansopimuksen solmimisen jälkeen vuonna 1940 valmistelut uutta Neuvostoliiton vastaista sotaa varten tällä kertaa natsi-Saksan liittolaisena.
xxx/ellauri234.html on line 129: Kesäkuun 22. päivänä vuonna 1941 se sitten tapahtui. Yhdessä natsi-Saksan kanssa Suomi aloitti hyökkäyssodan Neuvostoliittoa vastaan. Lähes koko Eurooppa oli nyt liekeissä...
xxx/ellauri234.html on line 143: Matka sinne oli kaikkea muuta kuin mukava. Juhannusaattona ja juhannuspäivänä vuonna 1941 ilma oli tukahduttavan kuuma. Junassa meidät työnnettiin ahtaisiin vankikarsinoihin. »Raitista» ilmaa tuli ainoastaan haisevan käymäläputken kautta. Hyvä ystäväni ja kohtalotoverini Birger Dahl Vaasasta oli erittäin kunnossa siirron aikana. Hän menetti tajuntansa useamman kerran 29 tuntia kestäneellä matkalla. Oma vointini
xxx/ellauri234.html on line 144: matkan ajan oli myös todella huono. Vanginvartija valisti meitä tiedolla, että sodasta tulisi lyhyt. Neuvostoliiton lyöminen kestäisi ainoastaan kaksi viikkoa tai korkeintaan kuukauden, ja natsismin voitto olisi varmistettu. Hän tiesi kertoa, että venäläisten vuokraama Hangon niemellä sijaitseva alue oli vallattu takaisin neljässä tunnissa. (Kuten hyvin tiedetään, viimeiset venäläiset joukot lähtivät Hangon niemeltä 5. joulukuuta samana vuonna). Rintamalla olevat »pojat» ehtisivät kotiin heinänkorjuuseen. Salamasota vietäisiin loppuun ennätyksellisen lyhyessä ajassa, ja Suomesta tulisi Pohjolan johtava valtio. Tällä tavoin Hitler palkitsisi urheat ja uskolliset liittolaisensa Suomessa. Kaikki muuttuisi parempaan päin, ja tuhatvuotinen valtakunta siunaisi meitä sekä jälkeläisiämme.
xxx/ellauri234.html on line 443: Uno Fagernäs kuoli 86-vuotiaana vuonna 1980. Talonpoikainen tausta teki hänestä silti rivisotilaiden arvostaman komentajan.
xxx/ellauri235.html on line 169: Voit tietysti suoratoistaa televisiosarjoja ja katsella jaksoja niiden tuotantojärjestyksessä. Tiedä kuitenkin, että ne kattavat tapahtumia vain kolmesta kirjasta; Lisäksi he tekevät muutoksia, jotka eivät ole kaikkien makuun esim. Hornblower on amerikkalainen. He saivat kuitenkin 15 Emmy-ehdokkuutta ja kaksi palkintoa vuonna 1999 editoinnista ja erinomaisista minisarjoista.
xxx/ellauri235.html on line 343: Thomas Gray on Alexander Popen ohella yksi 1700-luvun tärkeimmistä englantilaisista runoilijoista. Samuel Johnson oli ensimmäinen monista kriitikoista, joka esitti näkemyksen, jonka mukaan Gray puhui kahdella kielellä, toisella julkisella ja toisella yksityisellä, ja että yksityinen kieli – hänen tunnetuimman ja rakastetuimman runonsa " Elegia Written in a Country Churchyard " (julkaistu vuonna 1751 nimellä Elegy Wrote in a Country Church Yard ) - kuultiin liian harvoin. William Wordsworth päätti esipuheessaan teokselle Lyrical Ballads (1798) käyttämällä Grayn Sonnettia Richard Westin kuolemasta (1775) esimerkkinä, että Grey, jota hallitsee väärä käsitys runollisesta sanasta, puhui väärällä kielellä; ja Matthew Arnold huomautti yhtä tunnetulla tuomiolla, että ikä oli väärä vakavalle runolle, että Gray oli ikänsä turmeltunut eikä kuitenkaan koskaan puhunut siitä ääneen. Tällaiset tuomiot tiivistävät Grayn vastaanoton ja runoilijan maineen tärkeimmän kriittisen historian.
xxx/ellauri235.html on line 382: 15. lokakuuta 1742 Gray palasi Peterhouseen kollegaksi lukemaan lakitutkintoa. Vuoden 1742 jälkeen hän kirjoitti runoutta vain satunnaisesti. Hän sai LL.B. tutkinto marraskuussa 1743. Hän ja Walpole solmivat sovinnon vuonna 1745, vaikka ystävyys ei enää koskaan ollut yhtä intiimi.
xxx/ellauri235.html on line 414: Eton Collegen oodi tunnistaa ihmiselämän edistymisen nuoruuden ja iän absoluuttisen eron perusteella. Noin 1754-1755 kirjoitettu ja vuonna 1775 julkaistu "Oodi hankaluuksista nousevasta nautinnosta" luo ystävyyden kielellä uudelleen peräkkäisyyden ja syklin lain: "Silti, minne ruusuinen ilo vie, / Katso sukulaisen surun ajamista ." "Rosy Pleasure" on yhdistetty tähän vastakohtaan, joka seuraa sitä loputtomassa vuorottelussa. Kahden hahmon muodostama "sekoitettu muoto" yhdistää halun ja auktoriteetin hahmot siinä, mikä on ilmeisesti Grayn versio taivaan ja helvetin avioliitosta. Auktoriteettiperiaate (ja halu) löytyy Vicissitudesta, hahmosta, joka määrää vastoinkäymisten kaltaisen "kuristuksen": "Autuuden sävyt hehkuvat kirkkaammin, Oodi kumoaa sen alkuperäisen halun, "kultaisen aamun korkealla", joka
xxx/ellauri235.html on line 422: Aamu ja huhtikuu väistyvät tauluille, joissa esitetään surun ja lohdutuksen sukulaistoimintaa: "Hymyilee Epäonnen kulmakarvassa / Pehmeän Heijastuksen käsi voi jäljittää; / Ja surun heiton poskelle / Melankolinen armo." Alkuperäisestä kosittelusta tulee toisenlainen sitoutuminen: Suru tavoittelee ruusuista nautintoa, lohdutus lähestyy kurjuutta. "Sekoitettu muoto" on sublimoitunut seksuaalinen kiihko aamun ja huhtikuun välillä, muutettuna depersonalisoituneeksi estetiikaksi, jossa "taiteelliset riidat" ja "voima ja harmonia" syrjäyttävät viettelevän aamun, joka "Pyhällä poskella ja kuiskauksella pehmeästi / ... woo on myöhäinen kevät." Seurustelu muuttuu lohdutukseksi, ja Vicissitudesta tulee toinen hahmo, kuten Contemplation tai Adversity, jonka suojeluksessa halu eliminoituu. Vicissitude, toisin kuin Adversity, on sukupuoleton hahmo, joka ei edusta uhkaavaa seksuaalista kuvaa. Oodi palaa toiseen paikkaan, kun pettynyt puhuja vierailee EtonissaOodi Eton Collegen kaukaisesta näkökulmastatai kun Gray palaa Cambridgeen "Hymn to Ignorance". Tässä paluu "Elegian" alkuun, "pimeyteen" ja maisemaan, jonka yli "kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneen tiensä". Kaikki Grayn runot ovat edistyksen runoja, matkoja, joissa haasteena on löytää jotain muuta kuin alkujen muodostamien päämäärien kiertokulkua ("Ja ne, jotka hiipivät, ja ne, jotka lentävät, / Päättävät sinne, missä alkoivat"). Grayn äiti kuoli 11. maaliskuuta 1753. 5. maaliskuuta 1756 hän muutti kadun toisella puolella olevasta Peterhouse Collegesta Pembroke Collegeen, kuulemma joidenkin opiskelijoiden hänelle tekemän pilan seurauksena. Opiskelijat, tietäen hänen tulipelkostaan, nostivat väärä hälytys. Kun Peterhousen isäntä, tohtori Law, ei onnistunut ottamaan Grayta s valituksen kepponen vakavasti, Gray "muutti" Pembroke. Kun runoilijavoittaja Colley Cibber kuoli vuonna 1757, Graylle tarjottiin paikkaa; mutta hän kieltäytyi. Heinäkuussa 1759 hän muutti Lontooseen opiskelemaan British Museumissa, joka oli avattu yleisölle tammikuussa. Joulukuussa 1761 hän palasi Cambridgeen; Lukuun ottamatta toistuvia matkoja Lontooseen, muualle Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin, hän jäi Cambridgeen loppuelämänsä.
xxx/ellauri235.html on line 466: Kirjasta on tehty kaksi elokuvaa. Ensimmäisessä, 1970-luvulla tehdyssä versiossa Villi Vonkkaa näytteli Gene Wilder, ja myöhemmässä, vuonna 2005 ensi-iltansa saaneessa Tim Burtonin ohjaamassa versiossa Jalina on Freddie Highmore ja Villi Vonkkana Johnny Depp. Näistä 70-luvun sovitus ei ollut Dahlin mieleen ja hän sanoikin olleensa siihen "hyvin pettynyt", koska hänen mielestään "elokuvan tarina painottui liikaa Villi Vonkka (Willy Wanker) -hahmoon eikä niinkään päähahmoksi tarkoitettuun Jali Kulliin".
xxx/ellauri235.html on line 471: Forester oli koulutukseltaan lääkäri, mutta ei koskaan toiminut ammatissa. Vuonna 1926 hän meni naimisiin Kathleen Belcherin kanssa. Tästä liitosta heille syntyi kaksi lasta, molemmat poikia. He erosivat vuonna 1945. Toisen maailmansodan aikana Forester osallistui sotaponnisteluihin propagandan kirjoittajana Englannissa. Sodan jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin ja asettui jonkin ajan kuluttua asumaan Kaliforniaan Berkeleyn kaupunkiin. Vuonna 1947 hän meni naimisiin Dorothy Fosterin (Farter) kanssa. Tästä liitosta ei tullut issueita. Ehkä se oli vaan peitetarina.
xxx/ellauri237.html on line 59: Aili Konttinen (4. maaliskuuta 1906 Viipuri – 1. syyskuuta 1969 Vihti) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Konttinen valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1925 ja toimi elämänsä aikana opettajana Iitissä, Jääskessä, Ruokolahdella ja Vihdissä.
xxx/ellauri237.html on line 61: Konttinen ryhtyi kirjailijaksi vuonna 1936 ja oli fasistisen Suomen suosituimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Erityisen suosittu oli hänen uskonnollissävyinen Marketta-kirjasarjansa, joka kertoi renkvistiläisestä karjalaistytöstä ja tämän perheestä. Sarja oli syvältä perseestä, kuten kohta saatte kokea. Topelius-palkinnoilla tai kunniamaininnoilla hänet palkittiin joka vuosi vuosina 1947-1951 ja kerran vielä vuonna 1958. Sekin todistaa jo jotakin.
xxx/ellauri237.html on line 66: Konttinen jäi eläkkeelle opettajantyöstään vuonna 1963. Hänellä oli Vihdin Palojärvellä omakotitalo, jonka pihaa hoitaessa eläkepäivät kuluivat. Konttinen oli innokas kotipuutarhuri ja hänen hoidossaan kukat kukoistivat. Konttinen rakasti kotiaan, eikä hän mielellään lähtenyt pidemmille matkoille. Päivän kestäville matkoille hän kyllä lähti, mutta pidemmät olivat jo epämieluisempia, yöksi hänen piti päästä omaan sänkyyn.
xxx/ellauri237.html on line 68: Ansioistaan kirjailijana (mm. Kirjeitä myllystäni) kalju presidentti myönsi Aili Konttiselle Suomen Valkoisen Puolen Nupolehmän Ruusun Puon Ritarimerkin vuonna 1969, samana vuonna kuin Aili niitettiin.
xxx/ellauri237.html on line 168: Pietismin ohjelmallisena perustana pidetään Philipp Jakob Spenerin vuonna 1675 julkaisemaa Pia Desideria-kirjoitusta, joka julkaistiin esipuheena Johann Arndtin Vom Wahren Christenthum-laitoksessa. Arndstin teokset kuuluivat pietistisessä liikkeessä luettuihin kirjoihin. Opetuksissa kuvattiin, kuinka yksilön tuli elää uskovana. Liikkeen painopiste on yksilön sisäisessä muutoksessa.
xxx/ellauri237.html on line 221: Papin poika Johann Arndt opiskeli lääketiedettä ja teologiaa Helmstedtissä, Wittenbergissä, Strasbourgissa ja Baselissa. Baselissa hän tutustui Theophrastus Paracelsuksen kirjoituksiin, ja Wallmannin mukaan tämän ajattelun vaikutus näkyy monissa Arndtin teoksissa, voimakkaimmin Totisesta kristillisyydestä -teoksen neljännessä kirjassa. Opintojensa jälkeen Arndt toimi kotiseudullaan Anhaltissa koulumestarina, diakonina ja pappina. Jouduttuaan eksorsismia ja kuvakieltoa eli ikonoklasmia koskevien opillisten erimielisyyksien takia jättämään virkansa vuonna 1590 hän siirtyi Quedlinburgiin saarnaajaksi, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1599 saakka.
xxx/ellauri237.html on line 225: Arndtin pääteos Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä muotoutui monessa vaiheessa. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1605 Arndtin ollessa 50-vuotias. Luterilaiset papit arvostelivat kirjaa keskiaikaisesta mystiikasta periytyvästä synergismistä, ja arvostelun johdosta Arndt teki seuraaviin painoksiin huomattavia muutoksia. Teoksen loppuosa ilmestyi vuonna 1610 Arndtin ollessa Eislebenissä.
xxx/ellauri237.html on line 235: Renqvist oli syntynyt talonpojan Henrik Kukkosen poikana Ilomantsissa. Köyhyyden vuoksi Heikki myöhästyi koulusta, ja sotaisat ajat ja uskonnolliset mietiskelyt tunnilla sitä vielä hidastivat. Ensin Kuopiossa hän sai vaikutuksia herätysliikkeistä ja taloudellista tukea kirjakauppias Pietari "Näkymätön" Väänäseltä, sitten Turussa herrnhutilaisuudelta. Uskonnollinen murros kehittyi niin rajuksi, että hän joutui mielenhäiriöön mutta toipui siitä (omasta mielestään), pääsi ylioppilaaksi 1816 ja seuraavana vuonna papiksi.
xxx/ellauri237.html on line 239: Vankeusaika merkitsi Renqvistille mahdollisuutta panna korkki pullon suulle ja syventää ajatuksiaan. Hän julkaisi ensimmäiset raittiusaiheiset kirjoituksensa. 1835 painettiin Renqvistin tunnetuin teos Viinan kauhistus ja samana vuonna hänet määrättiin kappalaiseksi Sortavalaan, missä toimessa hän pysyi kuolemaansa saakka.
xxx/ellauri237.html on line 248: Gustaf Otto Wasenius syntyi Ranskan suuren vallankumouksen aikaan, ja hänen nuorin lapsensa Valfrid Vasenius tuli maailmaan Euroopan hulluna vuonna 1848. Luvuissa on sattuvaa symboliikkaa, sillä Waseniuksen elämän keskeisenä pyrkimyksenä oli hulluttelu, ja pojastakin tuli kaiken mahdollisen dissipaation puolestapuhuja. Framåtanda (eteenpäin pyrkimisen halu) oli se käsite, jota G. O. Wasenius kernaasti käytti iskusanana muuten karun asiallisissa kirjeissään. Myös aikalaiset puhuivat Waseniuksesta levottomana eteenpäinpyrkijänä, jolla oli aina tuhat rautaa tulessa. Ajalle tyypillisesti hän ei tehnyt suurtakaan eroa henkilökohtaisen taloudellisen edistyksen ja yhteisen hyvän välillä ja lahjoitti rikastuttuaan sikana yhteisestä laarista suuria summia uutta luovan hengenviljelyn hyväksi. 1800-luvun Suomessa hyvin varustettu kirjakauppa ja korkeatasoinen kirjapaino olivat sekä liikeyrityksiä että kulttuuri-instituutioita.
xxx/ellauri237.html on line 356: Hyvä Veli Yrjö Pernaa ryhtyi 1990-luvun lopulla avustamaan tutkimuksellisesti entisen puolustusvoimien komentajan kenraali Yrjö Keinosen perhekuntaa, kun Keinonen oli saanut syytteet ja tuomion ns. kellarijutussa. Tutkimus tuotti vuonna 2016 kirjan Kenraali Keinosen näytösoikeudenkäynti – tarkoitus pyhitti keinot.
xxx/ellauri237.html on line 592: Neruda syntyi rautatietyöläisen kiskosta ja opettajan perseestä. Hän muutti vuonna 1921 Chilen pääkaupunkiin Santiagoon opiskelemaan yliopistossa ranskan kielen opettajaksi. Hän kuitenkin keskeytti opinnot pian ja keskittyi ensisijaisesti tärkeimpään harrastukseensa, runoihin.
xxx/ellauri237.html on line 680: Kansainvälinen oikeuslääketieteilijöiden asiantuntijaryhmä ilmoitti vuonna 2017 uusista tutkimuksista, joiden mukaan Neruda ei kuollut eturauhassyöpään. Ruumiista löydettiin tuntematonta bakteeria, jonka alkuperää tutkitaan. Tutkijat eivät saa toistaiseksi kertoa murhattiinko Neruda. Todennäköisesti murhattiin, mutta sellaista propaganda-asetta ei saa päästää näsien käsiin.
xxx/ellauri237.html on line 682: Mutta vuonna 2011 hänen ex-auton kuljettajansa Manuel Araya väitti meksikolaiselle aikakauslehdelle antamassaan haastattelussa, että Santiagon yksityisen klinikan lääkärit, jossa Nerudaa hoidettiin, myrkyttivät hänet ruiskuttamalla tuntematonta ainetta hänen vatsaansa. Herra Araya ei nähnyt injektiota, mutta hän sanoi, että Neruda kuvaili sitä hänelle kuolinsängystään, kun nämä kaksi miestä olivat kahdestaan antamassa toisilleen punatautiruiskeita..
xxx/ellauri237.html on line 698: Pinochet oli vastuussa kautensa aikana tapahtuneista raskaista ihmisoikeusrikkomuksista. Hävittyään kansanäänestyksen toisesta kahdeksan vuoden jatkokaudesta vuonna 1988 Pinochet luovutti presidenttiyden vaalivoittaja Patricio Aylwinille. Pinochetin kannatus ja maine jonkin verran kärsivät, kun hänen miljoonien dollarien kavalluksensa ja aseiden kytkykaupoista saamansa tulot tulivat ilmi.
xxx/ellauri237.html on line 1023: Väitöskirjatyönsä aikana hän teki tutkimustyötä Rochesterissa sijaitsevassa Society for Cruelty to Children -tutkimuslaitoksessa ja eteni laitoksen johtajaksi vuonna 1930. Vuonna 1939 hän julkaisi yhdessä tri Mengelen kanssa kirjan The Clinical Treatment of the Problem Child.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri239.html on line 339: Kun 16 prosenttia alaikäisistä oli pelannut arpapelejä vuonna 2015, niin vastaava osuus vuonna 2019 oli 31 prosenttia. Tämä selittyy paljolti raaputusarpojen pelaamisella.
xxx/ellauri239.html on line 398: Morten Harket (s. 14. syyskuuta 1959 Kongsberg, Norja) on norjalaisen popyhtye A-han laulaja. A-ha on julkaissut kahdeksan studioalbumia ja sen kappale "Take on Me" nousi useissa maissa listojen kärkeen vuonna 1985. Harket on julkaissut myös kuusi sooloalbumia. Harket juonsi vuoden 1996 Eurovision laulukilpailun yhdessä Ingvild Brynin kanssa. Morten Harket Always Stays The Same.
xxx/ellauri239.html on line 575: Psykiatrian erikoislääkäri, tutkija Roope Tikkasen johdolla tehdyssä tutkimuksessa onkin nyt osoitettu, että pistemutaatio serotoniini 2B -reseptorin geenissä voi altistaa impulsiiviselle käyttäytymiselle erityisesti humalassa. Nature Publishing Group:in Translational Psychiatry -tiedelehdessä julkaistu löydös (Tikkanen et al., 2015) on jatkoa vuonna 2010 tehdylle alkuperäiselle havainnolle serotoniini 2B -reseptorin geenimutaatiosta suomalaisissa (Bevilacqua & al, 2010).
xxx/ellauri239.html on line 787: Kyseinen Erkki sitten myöhemmin muutti nimensä Benjamin Kivilohkareeksi ja ampui norjalaissyntyisen puolisonsa hengiltä pistoolillaan vuonna 2006 lopulla ja päätyi sitten Niuvaan istumaan elinkautista. Nämä psykopaatit eivät luonteelleen voi mitään ja aina jossain vaiheessa he päätyvät rajuihin ratkaisuihin, joissa ei ihmishenkiä enää säästy.
xxx/ellauri239.html on line 792: Joku mietti tuota Bob nimeä, niin sen verran vanhat lehdet tiesivät kertoa, että vuonna 1994 on Helsingin Norsenista kirjoittanut ylioppilaaksi kaksoissiskonsa kanssa Bob Tikkanen. Eli tuolloin ei ole mainittu lainkaan nimeä Roope. Onko sitten ottanut sen itse käyttöön myöhemmin, vai eikö ole vain jostain syystä tuolloin mainittu, sitä ei tarina kerro.
xxx/ellauri250.html on line 142: Hei mutta onhan tässäkin nimityxessä politiikan pukinsorkka mukana! Mo Yan joutui lopettamaan peruskoulun ja paimentamaan karjaa kulttuurivallankumouksen aikaan. Kuin Danin äiskä! Under kulturrevolutionen tvingades han sluta skolan eftersom hans släktingar tillhört den jordägande klassen. Toisinaan hän joutui syömään kaarnaa ja rikkakasveja henkensä pitimiksi kuin Saarijärven Paavo. Varhaiset kärsimykset innoittivat häntä kirjoittamaan korruptiosta, kiinalaisen yhteiskunnan rappiosta kommunismissa, syntyvyyden säännöstelypolitiikasta ja elämästä maaseudulla. Mo Yanin esikoistes ilmestyi vuonna 1981. Hänen kirjailijanimensä tarkoittaa ”pulinat pois”.
xxx/ellauri250.html on line 392: Hytti nro 6 on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka on ohjannut Juho Kuosmanen. Elokuvan pääosissa ovat Seidi Haarla ja Juri Borisov. Elokuvassa suomalainen naisopiskelija (Haarla) ja venäläinen työmies (Borisov) matkustavat junalla Venäjän halki Murmanskiin. Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin vuodelta 2011. Elokuvaa varten kirjan tapahtumia on kuitenkin muutettu monin tavoin: esimerkiksi junan reitti, miespäähenkilön nimi ja ikä, tapahtumapaikka sekä aikakausi eroavat kirjasta. Hytti nro 6 sai ensi-iltansa 10. heinäkuuta 2021 Cannesin elokuvajuhlilla, missä se voitti juhlien kakkospalkinnon, Grand Prix’n. Elokuva sai teatteriensi-illan Suomessa 29. lokakuuta 2021.
xxx/ellauri250.html on line 763: HS selvitti kaikkien ällistyxexi viime vuonna, että deittisovelluksen ei ole tarkoituskaan saada ihmisiä löytämään kumppania vaan pysymään palvelun parissa ja maksamaan siitä.
xxx/ellauri250.html on line 922: Surmattu nainen löytyi Helsingin arvoalueella – Aviopuoliso oli siirtämästä ruumista autoon. Henkirikoksesta epäilty mies jäi kiinni, kun hän oli siirtämässä ruumista auton takakonttiin Helsingin Ullanlinnassa. Poliisille tehtiin eilen perjantaina ilmoitus kadonneesta naisesta. Ilmoituksen mukaan Helsingin Ullanlinnassa asuva vuonna 1975 syntynyt nainen ei ollut palannut kotiinsa työpäivän jälkeen.
xxx/ellauri250.html on line 925: Ruumiin löytymisen yhteydessä poliisi otti kiinni vuonna 1974 syntyneen miehen.
xxx/ellauri250.html on line 947: Harry Hole saa ratkaistavakseen erään naisen murhan, jonka kaulaliina on pihalla seisovan lumiukon kaulassa. Minkäänlaisia johtolankoja ei ole jätetty, ja tapaus vaikuttaa vaikealta. Hämmästykseksi (ja kauhuksi) Harry huomaa, että viime vuonna tapahtui vähintään yksi samanlainen murha. Samanlainen tyyli ja murhaajan jättämä "viesti". Ja kaikki murhat ovat sattuneet ensilumen aikaan! Äläpäs! Alkaa taas haukotuttava murhasarja, jonka tekijä merkitsee työnsä lumiukolla. Ennen kuin hän huomaakaan, on Harry keskellä painajaista, jossa lapsien rullaama iloinen, harvahapainen porkkananenä hahmo, on täysin seonneen psykopaatin spitting image. Elokuvassa Harry Holea näyttelee Немецкий актёр Michael Fassbender. Se ei ole norjalaisen näköinen, vaan ilmeinen sakemanni. Norjalaisia varmaan harmitti että länsigermaanit tekeytyvät pohjanmiehixi.
xxx/ellauri250.html on line 985: Irlantilais-italialaisen Bruce Springsteenin isäsuhde oli vaikea, mitä hän on myöhemmin kuitenkin pitänyt lauluntekijän uransa kannalta hyödyllisenä asiana. Nuori Bruce sai kipinän ryhtyä rock-muusikoksi nähtyään Elvis Presleyn Ed Sullivan Show’ssa, ja hän sai rahat ensimmäiseen kitaraansa 16-vuotissyntymäpäivälahjanaan. Bruce kävi katolista koulua, mutta ei sopeutunut kouluun koskaan hyvin. Hän vältti Vietnamin sodan kutsunnat vuonna 1967 näyttelemällä hullua lääkärintarkastuksessa. 1960-luvun lopulla hän soitti ja lauloi lukuisissa eri yhtyeissä New Jerseyn Asbury Parkissa. Springsteen ei koskaan tehnyt säännöllistä tai raskasta ruumiillista työtä, vaikka hänen laulunsa usein sellaisesta elämästä kertovatkin. Samanlainen huijari kuin ex-meklari Jo Nääsböö siis.
xxx/ellauri251.html on line 85: Atalanta Bergamasca Calcio on vuonna 1907 perustettu italialainen jalkapalloseura Bergamosta Lombardian alueelta. Seuran edustusjoukkue pelaa kaudella 2021–2022 Italian korkeimmalla sarjatasolla Serie A:ssa. Joukkueen valmentajana on kaudesta 2016–2017 alkaen toiminut Gian Piero Gasperini.
xxx/ellauri252.html on line 60: Saarisen Punk-akatemia, Pirkkala 1980 lyttää epäviisaasti Saarikosken keväällä 1980 ilmestyneen proosateoksen nimeltä ’Asiaa tai ei’. Osuvampi otsikko sille olisi ’Kirjoitan kirjan, olipa asiaa tai ei’. Saarikosken kirja on pohjanoteeraus. Se on pohjanoteeraus, koska miehellä ei ole mitään sanottavaa. Saman voi valitettavasti sanoa in retrospect E.Saarisen elämäntyöstä. Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla vuonna 1983 kylmä koskenkorva ampui kuumat veret Saarikosken molemmista päistä. Pushkinin sanoin: Loin hengen työllä itselleni muistopylvään. Monumentum exegi aere perennius.
xxx/ellauri252.html on line 74: Saarikoski muutti vuonna 1975 Ruotsiin, missä neljännen vaimonsa Mia Bernerin suojissa laatimassaan Tiarnia-sarjassa koki vielä lyyrisen kyrvän nousun, joka herätti hämmästystä ja ihastusta. Kyrpä on kuin mankkanauha, seuraava vittu pyyhkii edellisen pois. Tuula-Liinan pyyhki Mia Berner.
xxx/ellauri252.html on line 127: Salama kävi jonkin aikaa Tampereen klassillista lyseota, mutta koulu jäi kesken. Armeijan käytyään hän lähti opiskelemaan Oriveden opistoon, jossa hän alkoi kiinnostua kirjallisuudesta. Salama työskenteli aluksi tumpelona sähköasentajana kuten isänsä (siitä varottaa muuntajien kyljessä se salama) ja sittemmin jonkin aikaa myös maatyömiehenä ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen esikoisteoksensa oli se tavallinen pimu paxuxi -tarina (1961).
xxx/ellauri252.html on line 129: Salaman vuonna 1964 julkaistu neljäs teos Juhannustanssit toi tekijälleen syytteen jumalanpilkasta. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tuomiosta valitettiin Korkeimpaan oikeuteen, joka päätti vuonna 1968 pitää tuomion ennallaan, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Kustannusyhtiö Otava joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa, joka oli pikkuraha verrattuna kirjan menekkiin.
xxx/ellauri252.html on line 133: Salama sairastui vuonna 1989 haimatulehdukseen ja oli vuosia täysin raitis. Kirjoista ei sen jälkeen tullut juuri lasta eikä paskaakaan. Kirjailija Arto Virtasen sanoin ”Salama näytti, missä työläiskirjallisuuden viimeiset langanpäät rispaantuivat kadotakseen osaksi laajempia ja hallitsemattomampia rakenteita”. Joopajoo.
xxx/ellauri252.html on line 164: Saarikoski itsekeskeisenä narsistina tuskin kauan kantoi kaunaa Salamalle, vaikka hänestä luotiin reppana kuva. Kirjan ilmestyessä vuonna 1975 Saarikoski oli jo aika huonossa hapessa. Saarikosken ex-vaimo Tuula-Liina Varis sen sijaan haukkui Salaman.
xxx/ellauri252.html on line 170: Oisko se Lalli toi Solveigista laulanut Lassi Sinkkonen? Se teki itsemurhan (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Itsemurha) vuonna 1976 (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/1976) 38-vuotiaana. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Malmin_hautausmaa).
xxx/ellauri252.html on line 202: Hersonin ikivanha venäläinen kaupunki perustettiin aiemman venäläisen linnoituksen paikalle vuonna 1778, ja nimettiin Sevastopolin läheisyydessä sijaitsevan Khersonesoksen muinaisen asuinpaikan mukaan. Ukrainan itsenäisyyssodan (1917–21) aikana kaupunkia hallitsivat vuoroin ukrainalaiset, punaiset, ranskalaiset, puolalaiset ja valkoiset joukot. Herson kärsi merkittäviä vahinkoja toisen maailmansodan aikana. Heinäkuusta 2020 lähtien kaupunki on ollut osa Hersonin läänitystä, jota Hande käytti Tapausten kulussa kielikuvana.
xxx/ellauri252.html on line 288: Salama muistaa, miten vanha kaveri, ”viinankirkkaassa neuvostouskossaan punatähtenä loistanut” Pentti Saarikoski teurasti hänen vuonna 1962 ilmestyneen novellikokoelmansa ja miten Hesarin Toini Havu nimitti häntä modernismin hännänhuipuksi.
xxx/ellauri252.html on line 347: Rikoslain kymmenes luku määrättiin tuhottavaxi Juhannustanssien oikeuskäsittelyn jälkimainingeissa vuonna 1970. Juhannustanssien sensuroimaton laitos julkaistiin vasta 22 vuotta myöhemmin. Ezemmosta viivytystaistelua saatanan aloittamassa invaasiosodassa.
xxx/ellauri252.html on line 408: Evan Hunterin alkuperäinen nimi oli Salvatore Lombino, mutta hän muutti nimensä Evan Hunteriksi vuonna 1952, koska epäili vierasmaalaisen nimen karkottavan ennakkoluuloisia kustantajia. Ed McBainin lisäksi hän käytti ainakin salanimiä John Abbott, Richard Marsten, Hunt Collins, Curt Cannon ja Ezra Hannon.
xxx/ellauri252.html on line 409: Hunter syntyi italialaistaustaisille vanhemmille New Yorkissa vuonna 1926 ja aloitti kirjoittamisen toisen maailmansodan aikana palvellessaan merivoimissa. Ensimmäinen 87. poliisipiiri -sarjan romaani oli vuonna 1956 julkaistu Cop Hater (suomennettu nimillä Askeleet kadulla ja Kuolema kytälle).
xxx/ellauri252.html on line 416: Aanyway, heitä pidetään nordic noir -tyylilajin luojina. Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1975 hiän työskenteli kääntäjänä kolmekymmentä vuotta. Siinäpä heti 1 nurja puoli! Jenkeissä hiän ois ollut instant ziljonääri! Olis jääneet turhat puheet yhteiskunnan varjopuolista. Ruozissakin 2000-luvun puolella. Kazokaapa vaikka Ruozin uuden fasistihallituxen ohjelmaa.
xxx/ellauri252.html on line 472: Varhain huhtikuun 9. päivän aamuna vuonna 1940 koitti Wesertag (”Weser-päivä”). Saksa valloitti Tanskan ja hyökkäsi Norjaan. Saksalaiset ilmoittivat maiden hallituksille, että Wehrmacht on saapunut ”suojelemaan maiden neutraaliutta ranskalais-brittiläistä aggressiota vastaan.” Huoh, aina tää sama tematiikka sodan alkupropagandassa.
xxx/ellauri253.html on line 44: Nyt alkavana vuonna 2023 on puoli vuosisataa vierähtänyt työuran alusta. Tuona vuonna 1973 lakkasin työstämästä Anna-Kaisa Päkkilän, Alppilan KOP-konttorin johtajan taistolaisen tyttären tiukkaa pientä uraa. Kaikkein traagisinta oli että Unto Remes lähti oman käden kautta oiskoon ollut 1975. Mulla on sen jäämistöstä ostettu Liddell-Scott.
xxx/ellauri253.html on line 51: Remes aloitti uransa ja trillerisarjansa romaanilla Pääkallokehrääjä vuonna 1997. Remes on vuosien 2000–2017 myydyin suomalainen kaunokirjailija.
xxx/ellauri253.html on line 179: Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa. Tällä Ervastilla oli kesäpaikka Sysmän Valittulassa jonne kokoontui kesäisin kahmaloittain hörhöjä.
xxx/ellauri253.html on line 181: Tattarisuon tapauksen yhteydessä vuonna 1931 ruusuristiläisiä ja vapaamuurareita syytettiin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ihmisten ruumiiden silpomisesta. Silpomisten takana oli etenkin suojeluskunta-aktivisti Jyrki Hukkataival. Myös Ervast oli pidätettynä. Tapaus ratkesi loppukesästä 1932, kun ilmeni, ettei vapaamuurareilla ollut tekemistä rikoksen kanssa.
xxx/ellauri255.html on line 63: Se hajotettiin huhtikuussa 1942 Leningradin rintaman eri yksiköiden jouduttua exyxiin. Volkhovin rintama luotiin uudelleen kesäkuussa 1942; vuonna 1944 hänmies osallistui operaatioon Novgorod-Luga ennen hajoamistaan uudelleen. Rintaman ainoa komentaja oli armeijan kenraali Kirill Meretskov.
xxx/ellauri255.html on line 184: Toukokuussa 1849 Bakunin oli Dresdenin kansannousun johtohahmo. Mukana olivat hänen lisäkseen myös muun muassa myöhemmin säveltäjänä maailmanmaineeseen noussut Richard Wagner sekä muuten tuntemattomaxi jäänyt arkkitehti Gottfried Semper. Epäonnistuneen kansannousun jälkeen Bakunin vangittiin Chemnitzissä ja tuomittiin yli vuoden vankeuden jälkeen kuolemaan. Chemnizissä tehdään hyvää vehnäolutta vielä tänäkin päivänä, ja rusikoidaan maahanmuuttajia. Tuomio kuitenkin muutettiin elinkautiseksi, jotta Bakunin olisi voitu viedä oikeuden eteen myös Itävalta-Unkarissa ja Venäjällä. Heinäkuussa 1850 hänet luovutettiin Itävallan viranomaisille, jotka 11 kuukauden vankeuden jälkeen langettivat Bakuninille toisen kuolemantuomion. Tämäkin muutettiin elinkautiseksi, ja toukokuussa 1851 hänet luovutettiin Venäjälle. Bakunin oli vangittuna aluksi Pietarissa sijaitsevassa Pietari-Paavalin linnoituksessa, josta hänet kolmen vuoden kuluttua siirrettiin Laatokan rannalle Pähkinälinnaan. Pähkinälinna (ven. Шлиссельбу́рг, Šlisselburg, vuoteen 1611 saakka Оре́шек, Orešek, vuosina 1611–1702 Нотебург, Noteburg ja vuosina 1944–1992 Петрокрепость, Petrokrepost, saks. Schlüsselburg, ruots. Nöteborg) on kaupunki Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan niskassa lähellä Laatokkaa 41 kilometrin päässä Pietarista. Kaupungissa asui 13 305 henkeä (vuonna 2010).
xxx/ellauri255.html on line 189: Bakuninilla olisi ollut mahdollisuus vapautua allekirjoittamalla keisari Nikolai I:n vaatima tunnustus, mutta hän ei kuitenkaan suostunut siihen. Nikolain kuoltua vuonna 1855 keisariksi noussut Aleksanteri II suostui lopulta armahtamaan Bakuninin helmikuussa 1857 tämän äidin anomusten vuoksi. Vapauttamisen jälkeen Bakunin karkotettiin siperialaiseen Tomskin kaupunkiin, jossa hän vuoden kuluttua solmi avioliiton puolalaisen kauppiaan tyttären Antonia Kwiatkowskan kanssa. Vuonna 1859 Bakunin sai työpaikan kauppakomppaniasta Venäjän Kaukoidän kuvernöörinä toimineen serkkunsa Nikolai Muravjov-Amurskin ansiosta ja pääsi muuttamaan Itä-Siperian pääkaupunkiin Irkutskiin. Se puolestaan mahdollisti vallankumouksellisen aktivismin jatkamisen, koska Bakunin pystyi nyt muun muassa harjoittamaan kirjeenvaihtoa.
xxx/ellauri255.html on line 195: 25. huhtikuuta vuonna 1863 Bakunin lähetti Tukholmasta kirjeen "suomalaisille isänmaanystäville", jossa hän kehotti suomalaisia järjestäytymään kaavailemansa salaisen vallankumouksellisen organisaation ja Puolan kansallisen hallituksen liittolaiseksi yhdessä Venäjän keisarikuntaa vastaan. Liittymisen vastineeksi, Bakunin oli vannonut tekevänsä kaikkensa mahdollistaakseen Suomen itsenäisyyden ja lupasi sen saavan liittyä mihin tahansa poliittiseen järjestelmään Suomi haluaisi. Paria kuukautta kirjeen päiväyksen jälkeen, J.V. Snellman julkaisi pitkän sanomalehtikirjoituksensa Sota vai rauha Suomelle, jossa hän Bakuninia mainitsematta, tuomitsee reaalipolitiikan hengessä kapinoinnin keisaria vastaan Suomen kohtalolle arvaamattomana hankkeena. Vittu ettää Snellman oli suuren luokan kusipää. Samaa kaliiperia kuin Anja Kauranen.
xxx/ellauri255.html on line 231: 1850-luvun puolivälissä Nekrasov sairastui vakavasti ja lähti Italiaan toipumaan. Hänen lomaillessaan Aikalaiseen tuli kaksi radikaalimpaa kirjoittajaa Nikolai Tšernyševski ja Nikolai Dobroljubov. Nekrasovia arvosteltiin, kun hän päästi Tšernyševskin hyökkäykset lehden sivuille, ja vuonna 1860 talousliberaali Ivan Turgenev kieltäytyi enää julkaisemasta mitään Aikalaisessa.
xxx/ellauri255.html on line 454: Taizé-yhteisö on kansainvälinen ekumeeninen yhteisö, jonka kotipaikka on Etelä-Burgundissa Ranskassa. Sen perusti Roger Louis Schutz-Marsauche eli veli Roger vuonna 1940.
xxx/ellauri255.html on line 545: Jomppa kuoli samana vuonna kuin Pirkko Hiekkala, mutta 16 vuotta nuorempana. Sense viina teettää. Viimeiset vuotensa Ojaharju asui Helsingin Kontulassa. Voitti suomalaisen kirjakerhon suuren palkinnon 1979. Raitistui terveyssyistä 1982. Sai niin ankaran alkoholiepileptisen kohtauksen, että oli mieluummin ilman alkoholia kuin kokisi sen uudelleen.
xxx/ellauri255.html on line 566: Tähän tarkoitukseen syntynyt klusteritaiteen manifesti (The Manifest of Cluster Art and Art of Clusters) on professori Luostarisen lanseeraama jo 2000-luvun alussa, ja levinnyt kaikille mantereillemme ( cluster art ) käsittäen tänään, vuonna 2019, jo yli 300 miljoonaa alan toimijaa, joista merkittävä osa on hyväxikäytettyjä lapsia.
xxx/ellauri259.html on line 63: Vuonna 1966 Yrjö Larmola suoritti asevelvollisuutensa Savon prikaatissa. Hänet toimi RUK:n 122. kurssin puheenjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti. Vanhan valtauksessa 1968 paikalle haastettuna päätoimittaja sai yksin puolustaa oikeistolinjaansa. Tohtoriksi hän väitteli 1990 Eino Leinon poliittisista ajatuksista. Larmola ajoi vahvasti moniarvoista koulua, mikä tarkoitti, että yksityiskoulujen tuli halutessaan voida jäädä yksityiseen omistukseen. Hänellä oli aina keskusteluun sopiva hauska anekdootti kerrottavanaan. Larmola avioitui Maija Turusen kanssa vuonna 1964. He olivat oiva yöpari: he saivat kolme poikaa. Kirjoittajat ovat Yrjö Larmolan ystävä ja nuorin poika.
xxx/ellauri259.html on line 87: Hjarkimo valittiin eduskuntaan kokoomuksen edustajana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Hjarkimo erosi kokoomuksesta vuonna 2018 ja perusti yhdessä kuuden muun henkilön kanssa vielä talousliberaalimman poliittisen liikkeen ja nykyisen puolueen Liike Nyt, ja toimii sen puheentubettajana. Hänet valittiin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa toiselle kaudelle Liike Nytin ainoana tubettajana.
xxx/ellauri259.html on line 148: Kimi Räikkösestä elämäkerran vuonna 2018 kirjoittanut Kari Hotakainen on päässyt tutustumaan suomalaiseen autourheilutähteen lähemmin kuin moni muu. Räikkösen lopettamispäätös ei tullut Hotakaiselle yllätyksenä. Hän kertoo yllättyneensä enemmän kolme vuotta sitten, kun Jäämies loikkasi heikkoon Alfa Romeon talliin.
xxx/ellauri259.html on line 522: Kun sain Finlandia-palkinnon vuonna 2002, kirjallisuuden opettajani Ritva Haavikko puolestaan sanoi kauniisti: ”Onhan Kari tuossa nyt gradua tarpeeksi.” Sain häneltä synninpäästön sille, että hulivilinä en hoitanut opintojani loppuun asti. Pentti Lyly julkaisi tutkielmia kirjallisuuden alalta harvakseen, mutta työn jälki oli aina tarkkaa ja kriittisesti seulottua. Lylyn julkaistut tutkielmat Mannisesta ovat laatutyötä. Lyly toimitti 1991 teoksen Tyrjän rykmentin tykkikomppanian vaiheista 1941–44. Lyly saattoi olla homo.
xxx/ellauri259.html on line 526: Miltei kaikki vaikuttajat ovat aloittaneet Savon Sanomien kesätoimittajina, mainitaxemme 9 nimestä vain Lasse Lehtisen, Timo TA Mikkosen, Lenita Airiston, Johanna Raunion, Kristina Carlsonin ja Hotakaisen Karin. Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa, missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso "herätti keskustelua". Muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa. Hän käsikirjoitti Hyvät herrat -tv-sarjaa yhdessä Aarno Laitisen kanssa. Lehtinen on myös juontanut Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelmaa vuosina 1999–2005.
xxx/ellauri259.html on line 544: Ballen ensimmäinen romaani 27 vuoteen julkaistiin vuonna 2020. Om utregning av romfang I on tarkoitus olla ensimmäinen osa seitsemänosaiseksi kaavailtua sarjaa. Kirjan päähenkilö on Tara Salter, joka elää uudestaan ja uudestaan marraskuun 18. päivän. Kahdessa ensimmäisessä niteessä Tara kokee päivien toiston yksinään, mutta kolmannessa niteessä mukaan tulee toinen samassa päivässä jumissa oleva henkilö, Henry Dalen. Kirja on ollut menestys, ja Balle palkittiin kolmesta ensimmäisestä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Toivottavasti ne eivät ala köyriä, se olisi pitkästyttävä toisto tyylikeinona joka hemmetin marraskuun 18.päivänä..
xxx/ellauri259.html on line 663: Tunneäly, kirjoittanut Daniel Goleman. “Tunneäly” oli kaikkien huulilla kun tämä Golemanin upea teos julkaistiin vuonna 1995, eikä sen suosio ole vieläkään hiipunut. Kirja sisältää oivalluksia siitä, kuinka voimme paremmin ymmärtää itseämme ja ympärillämme olevia ihmisiä sekä auttaa meitä ymmärtämään syvemmin tunteiden ja oppimisen välillä olevan yhteyden. Tämän kirjan lukeminen saa lukijan kyseenalaistamaan oman henkisen älykkyytensä tason ja johdattaa onnellisempaan elämään. Kirja auttaa lukijaa tarkastelemaan oman elämänsä tapahtumia aivan uudenlaisesta näkökulmasta.
xxx/ellauri259.html on line 733: Eli siis Yön saalistajat on vuonna 1984 julkaistu suomalainen jännityselokuva. Visa Mäkisen ohjaama elokuva kertoo poliisista, joka soluttautuu Porissa toimivaan rikollisjärjestöön. Yön saalistajissa näytetään väkivaltaa ja paljasta pintaa suorasukaisemmin kuin 1980-luvun suomalaisessa viihde-elokuvassa yleensä oli tapana.
xxx/ellauri261.html on line 561: Espanjan–Yhdysvaltain sodassa Anderson otti osaa Kuuban taisteluihin. Sodan jälkeen hän palasi Ohioon, meni naimisiin ja ryhtyi maalausliikkeen hoitajaksi, mutta lähti jälleen Chicagoon ja päätyi lopulta kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Windy McPherson’s Son, joka ilmestyi vuonna 1916. Anderson matkusteli muun muassa Euroopassa ja asui myös New Yorkissa ja New Orleansissa. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Anderson avioitui kuvanveistäjä Tennessee Mitchellin kanssa.
xxx/ellauri261.html on line 572: Elinaikanaan Stein julkaisi 26 teosta, ja hänen kuolemansa jälkeen niitä julkaistiin vielä 12. Ensimmäinen teos Three Lives valmistui vuonna 1905, ja vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa laajaa pääteostaan The Making of Americans (1925). Yksi Steinin tunnetuimmista lauseista on runosta Sacred Emily (1913): ”Rose is a rose is a rose is a rose.” Tätä Jaakko Hintikalla oli tapana hokea. Myöhemmin Stein kirjoitti lastenkirjan The World is Round (suomennettu kexeliäällä nimellä Maailma on pyöreä), jonka päähenkilö on Rose-niminen tyttö ja jossa sama lause esiintyy monta kertaa.
xxx/ellauri265.html on line 302: Aalto-Setälä valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985. Hän opiskeli kasvatustieteitä Turun yliopistossa vuosina 1987–1990 ja elokuvataidetta Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1997–2000 suorittamatta tutkintoa.
xxx/ellauri265.html on line 304: Vuonna 2000 Aalto-Setälä opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulun tulosjohtamisen täydennyskoulutusohjelmassa (JOKO Executive Education) ja Sitran talouspoliittisen johtamisen ohjelmassa. Vuonna 2006 hän suoritti Stanfordin yliopiston ammattikustantamisen kurssin ja vuonna 2007 johtamisen erikoisammattitutkinnon. Aalto-Setälällä on myös Executive Master of Business Administration -tutkinto Aalto-yliopistosta (2012).
xxx/ellauri265.html on line 471: Mika Pantzar (s. 10. toukokuuta 1956 Helsinki) on suomalainen kauppatieteiden tohtori. Hän on Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti. Pantzar väitteli tohtoriksi vuonna 1991. Hän on erikoistunut teknologiatutkimukseen ja käyttäjäläheisten innovaatioiden tutkimukseen. Onko #metoosta tuttu Veijo Panzar kenties Mika Panzarin setä? Aijoo se #metoo setä onkin Veijo BALTZAR eikä Pantzar. My bad, nimet vain vaikuttivat samalta. Cultural Counsellor Veijo on kyllä ilmiselvä romsku joka pitää tanssahtelevista pikkupilluista. Niin minäkin! Kala alkoi haista. Minä myös.
xxx/ellauri268.html on line 168: Faithfullin musiikkiura alkoi vuonna 1964, kun hänen versionsa Mick Jaggerin ja Keith Richardsin laulusta "As Tears Go By" julkaistiin singlenä jo ennen kuin Rolling Stones levytti versionsa, samana vuonna kuin Nikita Krutsov menetti paikkansa. Hänet on myös nähty Todella upeeta -sarjassa vierailevana tähtenä 1996–2001 (jaksot Last Shout 1 & 2, Donkey). Hän esitti Jumalaa ja toinen Rolling Stones -tyttö Anita Pallenberg oli piru. God was here but she left early. (Putin ei muuten oikein niellyt episkopaalien hiljan ehottamaa munatonta jumalaa.) Hiän on kai tästä jumalanpilkasta seuranneesta rintasyövästä huolimatta yhä elossa, vaikka litteämpänä, oktaavia alempana ja karheampana.
xxx/ellauri268.html on line 517: Wieselin koko perhe vietiin vuonna 1944 natsien keskitysleireille. Elie Wiesel ja hänen kaksi sisartaan jäivät eloon Auschwitzista ja Buchenwaldista, mutta isä kuoli Buchenwaldissa.
xxx/ellauri268.html on line 519: Wieselille myönnettiin tästä hyvästä Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1986 väkivallan ja rasismin vastaisesta toiminnasta. Palkinnon perusteluissa Norjan Nobel-komitea luonnehti Wieseliä rauhan, ihmisarvon ja liennytyksen lipunkantajaksi. Sekös se oli kova luu vainoamaan nazirikollisia? Ei se oli Simon Wiesenthal (alla), joka ei saanut vaivoistaan rauhanpalkintoa.
xxx/ellauri268.html on line 567: Yksi hyvä syy tukea Venäjää Ukrainan sijasta on myös se, että ukrainalaiset halveksuvat älykkyyttäni. OLLI sanoi. Aivoni eivät työskentele tehokkaasti, koska ne jäävät ilman taukoja, omega-kolmosta ja unta. OLLI ilmoitti lopettavansa mäkihyppyuransa vuonna 2011, mutta palasi mäen alle päätöksensä jälkeen. Vuonna 2012 hän palasi Lahden SM-muovimäkeen, sijoittui kymmenenneksi ja ehdotti kiukustuneena, että Suomi liittyisi Venäjään. Venäjä aloitti vuosi sitten sodan, jota se ei saa voittaa. Chcialwym cie kurwo spotkac!
xxx/ellauri273.html on line 225: Kongressissa on yritetty useita kampanjarahoituksen uudistusmuutoksia sen jälkeen, kun Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 2010 antama Citizens United v. Federal Election Commission -päätös julisti, että ensimmäisen lisäyksen sananvapauslauseke kieltää liittovaltion hallitusta rajoittamasta voittoa tavoittelemattomien yritysten viestintään liittyviä itsenäisiä menoja, mm ammattiliitot ja "muut yhdistykset" (lobbarit). Money talks.
xxx/ellauri273.html on line 237: Kongressin republikaanien jäsenet tekivät useita ehdotuksia perustaa kongressin osuudet osavaltion kansalaisten määrään asukkaiden sijaan Evenwel v. Abbott -päätöksen jälkeen vuonna 2016.
xxx/ellauri273.html on line 260: Näistä nummero 1 on lähinnä huono vizi. Perustuslakia edeltävä keskustelu jakoi verot suoriin ja välillisiin luokkiin; perustuslaissa ei kuitenkaan koskaan otettu käyttöön tätä tarkkaa eroa. Katso esim. The Federalist No. 36 (Alexander Hamilton). Siitä huolimatta korkeimman oikeuden päätöksissä, kuten License Tax Cases (1867), on rutiininomaisesti käytetty suoraa/epäsuoraa dikotomiaa. Jo vuonna 1796 asiassa Hylton v. Yhdysvallat, korkein oikeus paini suoran/epäsuoran dikotomian kanssa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin selitti tuossa asiassa, välittömät verot on jaettava, kun taas välillisten verojen – tullien, verojen ja valmisteverojen – on oltava yhdenmukaisia; ja kaikkien muiden verojen (jos mahdollista) on oltava yhtenäisiä. Tuomioistuin piti "kuljetuksista" kannettavaa veroa välillisenä, koska se koski kuljetuksen käyttöä eikä itse omaisuutta, mikä on kiistatta vivahteikas ero.
xxx/ellauri273.html on line 262: Vuonna 1895 korkein oikeus katsoi yleisen (eli siis omaisuus-)tuloveron perustuslain vastaiseksi jakamattomana välittömänä verona, mikä erotti sen yritys- tai työtuloverosta, jota tuomioistuin kuvaili sallituksi valmisteveroksi (välillinen vero). Pollock v. Farmers' Loan & Trust Co. (1895). Sitä vastoin tuomioistuin katsoi vuonna 1911, että yhtiötulovero oli perustuslain mukainen yhtenäinen valmistevero – eräänlainen välillinen vero. Flint v. Stone Tracy Co. (1911). Tuomioistuin päätteli, että alkuperäinen tulovero kohdistui suoraan ihmisiin, kun taas yhteisövero kohdistui yhteisöön: ihmiset saattoivat kärsiä verosta korkeampien hintojen tai pienempien voittojen vuoksi, mutta he tekisivät sen epäsuorasti. Vuonna 1913 kuudestoista muutos hyväksyi jakamattoman veron "lähteestä saaduista tuloista" (eli siis omaisuuden myynti- ym. voitosta). Maa hyväksyi muutoksen vuonna 1895 tehdyn Pollock -päätöksen kumoamiseksi. Monet myöhemmät päätökset ovat painineet "johdannaisen" vaatimuksen kanssa. Paras kuvaus edellyttää, että tulot muodostavat "selvästi toteutuneen vaurauden lisän, jota veronmaksaja hallitsee kokonaan". Commissioner v. Glenshaw Glass (1955).
xxx/ellauri273.html on line 270: Jotta veroja voitaisiin jakaa, sen on oltava sama määrä henkilöä kohden jokaisessa osavaltiossa, mikä on erittäin vaikea taakka. Esimerkiksi dollari-eekkerivero epäonnistuisi, ellei jokaisessa osavaltiossa olisi samaa pinta-alaa asukasta kohti. Tämän seurauksena liittovaltion maaveroja ei ole olemassa. Osavaltiot määräävät rutiininomaisesti kiinteistöveroa, jota jako ei estä. Sitä vastoin dollari-ihmisvero (tunnetaan myös nimellä capitation) olisi perustuslaillinen, koska se olisi sama määrä henkeä kohti jokaisessa osavaltiossa. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole koskaan asettanut sellaista veroa, joka on luultavasti ainoa muoto, jonka suora vero voisi perustuslain mukaan ottaa. Korkein oikeus pohti vuonna 2012, oliko edullista hoitoa koskevassa laissa mainittu sairausvakuutuksen puuttumisen "yhteisvastuumaksu"
xxx/ellauri273.html on line 329: Miguel Ángel Asturias Rosales (19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974) oli guatemalalainen diplomaatti ja kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1967. Samainen Asturias sai Leninin kv. rauhanpalkinnon edellisenä vuonna! Mistäspäin nyt tuuli? Aivan tavatonta. Oliko Vietnamin sota tässä takana? No Nerudakin pokkasi molemmat, joskaan ei peräkkäisinä vuosina. Ja Linus Pauling, kerrankin aiheesta, hyvästä Paula-kahvista! Sean McBridelle paukahti myös 2 prenikkaa. Ynnä Nelson Mandelalle. Martti Ahtishaarikin sai molemmat mutta näyttää vetäneen Lenin-palkinnon alas vessanpöntöstä. Kahden palkinnon saaneista on ilmeisesti tullut kinaa maailman kahden navan välillä, kumman leiriin kaveri on laskettava. Voi että kaipaankin noita 2-napaisia aikoja, jospa saisin ne takaisin!
xxx/ellauri273.html on line 331: Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto oli Neuvostoliiton jakama Nobelin rauhanpalkintoa vastaava tunnustus. Palkinto perustettiin vuonna 1949 nimellä Stalinin kansainvälinen rauhanpalkinto. Palkinnon myönsi Neuvostoliiton hallituksen nimittämä kansainvälinen raati merkittäville henkilöille, joiden katsottiin lujittaneen kansojen välistä rauhaa. Päinvastoin kuin Nobelin rauhanpalkinto, Leninin rauhanpalkinto myönnettiin tavallisesti useille henkilöille samana vuonna. Vuonna 1956 Nikita Hruštšovin valtaannousun jälkeen tunnustus nimettiin Leninin kansainväliseksi rauhanpalkinnoksi. Kaikkia palkinnon aikaisemmin saaneita pyydettiin palauttamaan palkintonsa, jotta STA voitaisiin kumata ja kirjoittaa tilalle LE. Suurin osa Sta/Lenin palkituista on never heard, mutta on tuttujakin joukossa:
xxx/ellauri273.html on line 440: Stereotypioihin voi vaikuttaa esimerkiksi musiikilla. Vivaldia vislaavaa neekeriä ei ammuta niin helposti. Vapaaehtoisten mantelitumake aktivoitui paljon voimakkaammin, jos he kuuntelivat gangstaräppiä kuin jos musiikkina oli valkoiseen kulttuuriin yhdistetty death metal. Tulokset julkaistiin Social Cognitive and Affective Neuroscience -tiedelehdessä vuonna 2012.
xxx/ellauri273.html on line 460: Konservatiivisesti ajattelevat kokivat esimerkiksi vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa virtsan, hien ja sukkamehun hajun etovampana kuin liberaalisti ajattelevat, jotka oikeastaan pitävät niistä.
xxx/ellauri273.html on line 487: Korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian kirkon johdon hyväksi vuonna 2020. Se ilmoitti, että kirkolle avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Kirkolla on oikeus kieltää pappeja vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja. Siksi oululaiselle pastori Arpád Kovacsille annettu varoitus pysyi voimassa.
xxx/ellauri280.html on line 85: Aina ranskalaisen kulttuurin ja erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden harrastajana hän muutti Pariisiin vuonna 1903; Siellä rento miljöö auttoi häntä voittamaan voimakkaan ujoutensa, erityisesti naisten kanssa. Hän vietti kymmenen vuotta Ranskassa ja meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa vuonna 1907. Vuonna 1912 hän muutti takaisin Englantiin. Hän ja hänen vaimonsa erosivat vuonna 1921 ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet uuden kumppanin, englantilaisen näyttelijän kanssa. Hän kuoli vuonna 1931 lavantautiin juotuaan epäviisaasti vesijohtovettä Ranskassa.
xxx/ellauri280.html on line 175: Arie (Arie Bar David) ja hänen perheensä ovat suomalaiskristittyjen vuonna 1971 perustaman kibbutsin ’jäseniä’. Suomalaisten saapuessa rakennuksia ei vielä ollut, vain paljas vuorenrinne ja jotain arabiaxi räyhääviä filistiinejä. Vuoteen 1974 mennessä he olivat rakentaneet sementistä 8koko joukon settlementtitaloja.
xxx/ellauri280.html on line 177: Arie saapui paikalle kahden veljensä kanssa useita vuosia myöhemmin. He olivat siihen aikaan nuoriso-ohjaajia, jotka pitivät messiaanisille juutalaisille nuorten leiriä… Arien tarina on poikkeuksellinen… ’Isäni matkusti Bulgariasta Israeliin vuonna 1928.” Totta kyllä, enemmistö meistä ei ole tehnyt niin, eikä juutalaisista kovin monta muuta ole messiaanista.
xxx/ellauri280.html on line 238: Persian kuningas Kyyros Suuri valtasi kaupungin vuonna 549 eaa. Meedian kuningas Astyageeltä.Kaupungista tuli aikanaan Persian kuninkaiden kesäpaikka. Parthialaiset tekivät siitä oman pääkaupunkinsa kun he valtasivat Persian seleukideilta.
xxx/ellauri280.html on line 246: Vuonna 330 eKr. Aleksanteri Suuri valloitti persialaisten aarrekammion Ekbatanassa ja ryösti palatsin kulta- ja hopeakoristeet. Kaupunki tuhoutui noin vuonna 1220 mongolien hyökkäyksen seurauksena ja Timur ryösti sen vuonna 1386 , ja sen seurauksena väestö teurastettiin.
xxx/ellauri280.html on line 254: Ekibastuz (kaz. Екібастұз, ven. Экибастуз) on kaupunki Kazakstanin pohjoisosoissa Pavlodarin alueella, pääkaupunki Astanasta itäkoilliseen johtavan pääradan ja valtatien varrella. Vuoden 2012 alussa kaupungissa asui runsas 128K henkeä. Vuonna 1899 paikkakunnalle perustettiin asutus radan rakentamisen seurauksena. Asutus hylättiin vallankumouksen ja maailmansotien tuloksena, mutta 1948 uutta asutusta ryhdyttiin jälleen rakentamaan. Ekibastuz sijaitsee laajan Pavlodarin hiilikentän alueella. Vuonna 1954 alueen avokaivoksilta lähtivät ensimmäiset hiilikuormat. Paikkakunta sai paikkakunnan aseman vuonna 1957. Se muistuttaa arkkitehtonisesti Kouvolaa.
xxx/ellauri280.html on line 264: Pavlodarin miljonäärikauppias A. I. Derov otti käyttöön ensimmäisen hiilikaivoksen. Tämän työn yhteydessä vuonna 1898. Ekibastuz-järven länsipuolelle ilmestyy pieni asutus nimeltä Ekibastuz. Tätä vuotta voidaan pitää tulevan Ekibastuzin kaupungin perustamisvuonna - suuren polttoaine- ja energiakompleksin nykyisen keskuksen! Sen 50-luvun pioneeriajan rakennustyön sankareita oli mm. Aleksei Solzhenizyn.
xxx/ellauri280.html on line 282: Sisäasiainministeriön kaukoleiri (erikoisleiri nro 11 Dallag, ei pidä sekoittaa Kaukoidän pakkotyöleiriin, joka tunnetaan samalla nimellä) - muodostettiin 1999-luvun perustelun perusteella. Sandy-leirin kuudes osasto , jonka keskus on kaupunkityyppisessä asutuksessa Ekibastuzissa Pavlodarin alueella vuonna 1952 . Se oli olemassa toukokuuhun 1954 asti , minkä jälkeen se muutettiin jälleen kuudenneksi osastoksi.
xxx/ellauri280.html on line 326: Raportoin tämän Kazakstanin SSR:n valtion turvallisuusministeriön mukaan. 22. tammikuuta tänä vuonna sisäasiainministeriön Sandy-leirin Ekibastuzin leiriosastolla (Pavlodarin alue) toisen leiripisteen vankien keskuudessa nousi joukkosäkkipilli, jota seurasi yritys vapauttaa rangaistussellistä joukko ihmisiä, jotka oli sijoitettu sinne: leirin hallintoa epäiltyinä aikaisemmasta vankien murhasta. Järjestyksen palauttamisen aikana vartijat tappoivat yhden vangin (rauhallinen vanha mies) ja haavoittivat kolmea.
xxx/ellauri280.html on line 352: Sekä Venäjän että Norjan puolella Barentsinmerelle on runsaasti maaöljy- ja -kaasuvaroja. Öljyä alettiin alueelta etsiä 1970-luvulla. Ensimmäinen tuotantoon päässyt kenttä oli norjalainen Snøhvit. Vuonna 1988 Venäjän puolelta löytynyt Štokmanin kaasukenttä on yksi maailman suurimpia. Sen hyödyntämistä on kuitenkin lykätty liuskekiveen varastoituneeseen maakaasuun pohjautuvan tuotannon muutettua maailmanmarkkinoita. Toukokuussa 2012 Statoil- ja Rosneft-yhtiöt sopivat yhteisestä toiminnasta öljyn poraamiseksi Barentsinmerellä ja Ohotanmerellä, niin että tuotanto olisi käynnissä vuodesta 2016 alkaen. Samaan aikaan Norja tarjosi kolmea suurta Barentsinmeren tuotantoaluetta öljy-yhtiöiden väliseen tarjouskilpailuun, jonka tulos on määrä julkistaa alkuvuonna 2015. Mitähän nämäkin öljynäkymät näyttää nyt?
xxx/ellauri280.html on line 416: Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Tansanian alue siirtyi Ison-Britannian hallintaan Tanganjika-nimisenä Kansainliiton mandaattialueena, 1946–1961 Yhdistyneiden kansakuntien protektoraattina. Tanganjika itsenäistyi vuonna 1961, ja julistettiin tasavallaksi vuonna 1962. Sansibar itsenäistyi joulukuussa 1963 sulttaanikunnaksi, mutta kuukautta myöhemmin afrikkalaistaustaiset kapinalliset syrjäyttivät sulttaanin verisessä vallankumouksessa. Tanganjika ja Sansibar yhdistyivät Tansanian liittovaltioksi huhtikuussa 1964 vastoin Sansibarin tahtoa. Sansibar on pieni saaripahanen Tanganjikan rannikolla täynnä mumslimeita. Bedeutung wahrscheinlich „Küste der Schwarzen“.
xxx/ellauri280.html on line 420: Vaikka Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana paholaisena hän ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Hän jatkoi opintojaan Kentin yliopistossa Canterburyssä. Jatko-opintoja seurasi pitkä yliopistollinen ura. Vuonna 1982 hän valmistui filosofian tohtoriksi Kentin yliopistosta; väitöskirja oli otsikoitu Criteria in the Criticism of West African Fiction. (Mixei East African? Ehkei sitä ollut riittävästi. Sitäpaizi hän toimi opettajana nigerialaisessa Bayeron yliopistossa Kanossa 1980–1982. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.) Tämän jälkeen Gurnah työskenteli Kentin yliopiston englannin kielen laitoksen opettajana. Professoriksi hänet nimitettiin vasta vuonna 2004. Hän jäi eläkkeelle melkein saman tien englannin kielen ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessorina. (WTF? Emeritus on jo eläkkeellä. Nykykynäilijät eivät erota translatiivia essiivistä.)
xxx/ellauri280.html on line 424: Gurnah on tunnettu paholaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevistä teoksistaan. Hänen kirjailijan uransa ensimmäinen romaani Memory of Departure julkaistiin vuonna 1987. Englanninkielisten lukijoiden parissa Gurnahin romaaneista tunnetuin on Paradise (1994), joka oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi; myös hänen kirjansa By the Sea (2001) oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Suomessa Gurnah on ollut varsin tuntematon kirjailija, koska yhtään hänen teoksistaan ei ollut suomennettu ennen vuotta 2021. Ruotsinnos Paradise-teoksesta on kuitenkin olemassa ja Ruotsin akatemian suomalaisjäsen, kirjailija Tua Forsström luonnehtii sitä ”ihanaksi romaaniksi”.
xxx/ellauri280.html on line 426: Niinpä Ruotsin akatemia myönsi Gurnahille Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2021.
xxx/ellauri280.html on line 484: Jo samana vuonna 1934 Helvi Hämäläinen julkaisi osittain
xxx/ellauri280.html on line 506: Vieläkin keskustellaan siitä, olisivatko Fuchsin vetypommista välittämät tiedot olleet hyödyllisiä, oli se sen verran noloa. Useimmat tutkijat ovat samaa mieltä Hans Bethen vuonna 1952 tekemän arvion kanssa, jossa todettiin, että kun Fuchs lähti lämpöydinohjelmasta vuoden 1946 puolivälissä, vetypommin mekanismista tiedettiin liian vähän, jotta hänen tiedoistaan olisi ollut hyötyä Neuvostoliitolle. Menestyksekäs Teller-Ulam-suunnitelma kehitettiin vasta vuonna 1951. Neuvostoliiton fyysikot totesivat myöhemmin, että he näkivät yhtä hyvin kuin amerikkalaiset lopulta, että Fuchsin ja Edward Tellerin varhaiset suunnitelmat olivat hyödyttömiä.
xxx/ellauri280.html on line 512: Vuonna 2019 kirjassaan Trinity: The Treachery and Pursuit of the Most Dangerous Spy in History Frank Close väittää , että "ensisijaisesti Fuchs auttoi neuvostoliittolaisia saavuttamaan amerikkalaiset" kilpailussa ydinpommista. Vuoden 2020 Atomic Spy -kirjan kirjoittaja Nancy Thorndike Greenspan antaa ponnisteluilleen vähemmän arvoa. Hiän ehdottaa, että neuvostoliittolaiset olisivat kehittäneet pomminsa jopa ilman hänen apuaan, "tosin luultavasti vasta vuonna 1951". Toisaalta Neuvostoliiton pommin aikaisemmalla kehityksellä saattoi olla yksi merkittävä etu maailmalle, voimatasapaino; kirjoittaja on vakuuttunut siitä, että tämä esti Yhdysvaltoja käyttämästä pommiaan Pohjois-Koreaan.
xxx/ellauri281.html on line 90: Yhdysvaltain energiatietohallinnon kesäkuussa 2013 julkaistujen arvioiden mukaan Ukrainan alueella on teknisesti hyödynnettävissä olevia liuskekaasuvaroja 3,6 biljoonaa m 3 (1,75 % maailman varannoista). Yhdysvaltain energiatietohallinto arvioi vuonna 2011 Ukrainan teknisesti hyödynnettävät liuskekaasuvarat 1,2 biljoonaa kuutiometriä ( 0,6 % arvioiduista maailmanvarannoista) ja kokonaisresurssit noin 5,6 biljoonaa kuutiometriä . Dixi Groupin raportin mukaan arviot Ukrainan liuskekaasuvaroista vaihtelevat 5-8 biljoonaa m 3 , josta 1-1,5 biljoonaa m 3 on teknisesti hyödynnettävissä .
xxx/ellauri281.html on line 116: Maaliskuussa 2014 Shell ja Ukrainan suurin valtion omistama kaasuntuotantoyhtiö Ukrgazvydobuvannya saivat päätökseen toisen kaivon, Novo-Mechebylivska-100, kairauksen Blyzniukivin alueella Harkovan alueella. Vuonna 2014, kun Venäjän aggressio Itä-Ukrainassa alkoi, Chevron vetäytyi liuskekaasun tuotantoprojektista. Chevron sulki lopulta edustustonsa vuonna 2015.
xxx/ellauri281.html on line 139: 3. Toisen Yhdysvaltojen edustajainhuoneen energia- ja kauppakomitean vuonna 2011 tekemän tutkimuksen Chemicals Used in Hydraulic Fracturing tulokset totesivat ensinnäkin, että tämä analyysi on kattavin kansallinen arvio käytettyjen kemiallisten aineiden tyypeistä ja määristä. hydraulisessa murtumisprosessissa; toiseksi, että vuosina 2005–2009 14 johtavaa murskausyritystä Yhdysvalloissa käytti yli 2 500 murtotuotetta (reagenssia), jotka sisälsivät 750 yhdistettä, ja yli 650 näistä sisälsi kemikaaleja, jotka ovat tunnettuja tai mahdollisia ihmisille syöpää aiheuttavia tai jotka ovat olleet luettelossa. vaarallisista ilmansaasteista [United States House Committee on Energy and Commerce, 2011].
xxx/ellauri281.html on line 437: Ex-vaimon tiedossa oli, että Vesku olisi tehnyt testamentin jo vuonna 2017. Ex-vaimo Riitta Loirin mukaan Vesku oli ollut jo pitkään huolissaan yrityksensä Ramppivalo Oy:n tilanteesta.
xxx/ellauri281.html on line 448: Frederik oli Vapauden liiton ehdokkaana vaaleissa, sai 41 ääntä, ei päässyt läpi. Frederik sai turpaan myös Ploirilta takavuosina jossain baarissa. Frederik (oikealta nimeltään Ilkka Juhani Sysimetsä, s. 2. helmikuuta 1945 Helsinki) on suomalainen iskelmä - ja poplaulaja. Hänet tunnetaan myös lempinimellä Reetu, ja toisinaan Frederik kutsuu itseään "Junttidiskon kuninkaaksi". Sysimetsä perusti vuonna 1966 yhdessä Seppo Bruunin kanssa Stump (suom. Tynkä) -nuorisolehden. Frederik avautuu yhdeksästä lapsestaan: kolme teki ”tilaustyönä”, kaksi kasvatti itse – ”Loput ovat vahinkoja”.
xxx/ellauri281.html on line 471: Loiri oli elämänsä aikana naimisissa kolmesti, joista kaksi päättyi eroon. Miehen viidestä lapsesta kolme on enää elossa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli näyttelijä Tuula Nyman vuosina 1967–1969. Toinen puoliso oli Mona Loiri, joka kuoli vuonna 1977 auto-onnettomuudessa. Vesa-Matti ja Mona Loirin poika Jan kuoli 20-vuotiaana vuonna 1994, myös auto-onnettomuudessa. Kolmannen vaimonsa Riitta Loirin kanssa Vesa-Matilla on lapset Jenni (s. 1979) ja Joonas (1982–2019). Loiri oli kihloissa vuosina 1971–1972 malli Katja Peiposen kanssa ja vuosina 1989–1993 malli Marita Hakalan kanssa. Hakalan jälkeen Loiri oli avoliitossa itseään 23 vuotta nuoremman Stina Toljanderin kanssa. Loiri asui Toljanderin kanssa Helsingin Pakilassa. Heille syntyivät pojat Ukko (s. 1995) ja Sampo (s. 1996). Pariskunta erosi vuonna 1999. Loiri seurusteli myös muun muassa Lenita Airiston kanssa 1970-luvulla. Joonas kuoli Paulin ikäisenä, mihin, ei kerrota.
xxx/ellauri281.html on line 473: Avoliitossa Stina Toljanderin kanssa syntyivät Loirin nuorimmat pojat, vuonna 1995 syntynyt Ukko ja vuonna 1996 syntynyt Sampo. Ukko ja Sampo Loiri muuttivat Suomeen vuonna 2012 isänsä Vesa-Matti Loirin luokse. Lapsuusvuotensa he olivat viettäneet Intiassa Stina-äitinsä kanssa. – Ukko on hyvä räppääjä, Sampo puolestaan on taitava piirtäjä, isä-Vesku kehui poikiaan. Ukko ja Sampo ovat Veskun ja Stina Edelmannin, entisen Toljanderin liitosta syntyneitä lapsia.
xxx/ellauri281.html on line 484: Arthur Miller syntyi lokakuussa 1915 Harlemissa . Hän oli toinen poika puolalais-juutalaisten maahanmuuttajien perheessä - Isidore (Izzy) ja Augusta (Gassi) Miller (myöhemmin, vuonna 1922, heillä oli tyttö Joan, vielä myöhemmin kuuluisa näyttelijä). Arthurin isä, Kemal Lavropada, tukkukaupan omistaja, siis noin 400 työntekijän naisten vaateliikkeen omistaja, oli menestyvä ja arvostettu yhteisön jäsen, minkä ansiosta perhe sai asua 110th Streetillä . Manhattanilla ja omistaa bungalowin Rockawayn niemimaalla ( Long Island ) ja kuljettajan. Sijoittaessaan suurimman osan omaisuudestaan osakkeisiin hän kuitenkin menetti kaiken vuoden 1929 talouskriisin aikana ja perheen oli pakko muuttaa Harlemiin. Perheen auttamiseksi nuori Arthur joutui ansaitsemaan ylimääräistä rahaa toimittamalla leipää talosta taloon aamuisin ennen koulua.
xxx/ellauri281.html on line 486: Valmistuttuaan lukiosta Arthur vaihtoi useita työpaikkoja säästäen rahaa korkea-asteen koulutukseen ja siirtyi vuonna 1934 Michiganin yliopistoon, jossa hän opiskeli neljä vuotta.
xxx/ellauri281.html on line 498: Valmistumisensa jälkeen Milleristä tuli Federal Theatre Projectin työntekijä, joka oli toiminut vuodesta 1935 ja tarjosi työtä työttömille teatterityöntekijöille. Hän työskenteli Federal Theaterissa, ja hän sai 22,77 dollaria viikossa, mutta vuonna 1939 Yhdysvaltain kongressi päätti projektin peläten, että siitä oli tullut vasemmiston ideologian pesäke.
xxx/ellauri281.html on line 500: Toisen maailmansodan aikana muiden ährätessä pommikuopissa Arttu kirjoitti käsikirjoituksen Cowanin puuhaamalle armeijan opetuselokuvalle. Millerin mukaan Cowan halusi "tehdä sotilaista kuvan, jonka sotilaat istuvat loppuun asti nauramatta kertaakaan halveksivasti". Saavuttaakseen tällaisen materiaalin luotettavuuden nuori kirjailija päätti Pylen esimerkin mukaisesti kerätä materiaalia luonnollisissa olosuhteissa - ei sentään rintamalla edessä, vaan täällä takana valmisteluprosessissa. Jonkin ajan kuluttua Cowan kuitenkin erotti Millerin - ilmeisesti johtuen radikaaleista näkemyseroista tulevaisuuden kuvan ideologiasta - ja korvasi hänet useiden kokeneempien kirjoittajien ryhmällä. Se kannatti, sillä tämän seurauksena elokuva julkaistiin vuonna 1945 nimellä "The Story of G.I.Joe". ja sen käsikirjoittajat Leopold Atlas , Guy Endor ja Philip Stevenson tulivat Oscar - ehdokkaiksi. Arttu nuoli kiukkuisena näppejä kazomossa.
xxx/ellauri281.html on line 506: Kaksi vuotta myöhemmin Millerin toinen kuuluisa teos näki valon tulevaisuudessa - draama " Myyjän kuolema". Tässä näytelmässä, joka paljastaa teeman "amerikkalaisen unelman " romahtamisesta, päähenkilö - konkurssiin mennyt liikemies - tiivistää elämänsä ja tekee itsemurhan, jotta hänen poikansa saisi ainakin vakuutuksen. Lyhyessä ajassa näytelmä käännettiin yli tusinalle kielelle (mukaan lukien venäjäksi vuonna 1956) ja osoitti izensä saman tien vääräxi. Amerikan unelma on totta: kirjoittajasta tuli miljonääri.
xxx/ellauri281.html on line 508: 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Miller jatkoi töissään amerikkalaisen yhteiskunnan paradoksien ja moraalisten dilemmien paljastamista, jossa julistetaan yksilöllisyyden ylivaltaa, mutta käyttäytymisnormeja asettaa jäykästi julkinen moraali, maahanmuuttajien kansakunta, jossa siitä huolimatta. tämä "muukalaisen" pelko elää jatkuvasti ja uusia vihollisia keksitään. Näytelmäkirjailijan sanoin: "Kun ymmärrät, että ortodoksisuus on välttämätön, sinun on pakko kokea inkvisiittiö". Näytelmä " The Upokas " oli omistettu tälle aiheelle, ja se kritisoi ankarasti mcarthyismia 1950-luvun alussa. Katsojalle metafora aiheutti hämmennystä ja jopa ansaitsemattoman loukkauksen tunteen monissa amerikkalaisissa, ja Martin Beck -teatterissa 22. tammikuuta 1953 debytoinut draama kesti alle 200 esitystä. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, Joe Stalinin ja Joe McCarthyn kuoltua, se lavastettiin uudelleen suurella menestyksellä. Huolimatta yleisön viileästä vastaanotosta se voitti Donaldson- ja Tony-palkinnot jo vuonna 1953, ja vuonna 1958 se sai myös Obi Wan Kenobi palkinnon, joka myönnettiin saavutuksista off-Broadway- teatterissa.
xxx/ellauri281.html on line 510: Miller kehitti teeman "muukalaisen " kuvan uudelleenmäärittelystä vuoden 1955 draamassa Näkymä sillalta, jonka sankari oli hylkiö ja tiedottaja. Seuraavana vuonna Miller kutsuttiin todistamaan Un-American Activities Commissioniin. Hän kieltäytyi tekemästä niin ja hänet todettiin syylliseksi kongressin halveksumiseen. Hänen kansainvälinen passinsa peruutettiin. Marilyn Monroe , tähän mennessä näytelmäkirjailijan vaimo, seurasi häntä Washingtoniin, missä hän oman elokuvauransa uhalla piti puheen hänen puolustuksekseen. Millerin muistokirjoitus, joka julkaistiin The Guardianissa vuonna 2005, viittaa siihen, että Marilynin uran esitys pelasti hänet vankilasta.
xxx/ellauri281.html on line 512: Konflikti viranomaisten kanssa ja myrskyinen avioliitto Monroen kanssa pakottivat Millerin leikkaamaan jyrkästi kirjallisuutta. Vasta vuonna 1962, Marilynin kuoleman jälkeen, hän kirjoitti ensimmäisen näytelmän seitsemään vuoteen - "Pulkauksen jälkeen". "Pulkauxen" omaelämäkerrallinen luonne aiheutti skandaalin: Milleria syytettiin Marilyn Monroen uran tuomisesta lavalle, kun hänen kuolemansa oli vielä tuoreessa muistissa, vaikka todellisuudessa näytelmäkirjailija vilautteli siinä omaa imagoaan ja ensimmäisen vaimonsa Mary Slatteryn uraa paljon ankarammin.
xxx/ellauri281.html on line 514: Lopuilla 1960- ja 1970-luvuilla Miller loi tuskin mitään, mikä olisi verrattavissa aikaisempiin mestariteoksiinsa. Näinä vuosina häntä kiinnosti alun perin holokaustin syyllisyyden teema eli hän siirtyi sosiaalisista draamoista komedioihin (joista menestynein oli vuonna 1968 lavastettu Hinta). Miller pysyi kuitenkin erittäin suosittuna ja oli aktiivinen julkisessa elämässä. Erityisesti hän oli kansainvälisen PEN-klubin ensimmäinen presidentti Yhdysvalloissa, joka toimi tässä virassa vuosina 1965–1969, ja vuonna 1968 hän johti valtuuskuntaa Pariisiin vaatimassa De Gaullelta Vietnamin sodan lopettamista. 1990-luvun alussa Arttu perkele palasi oxennuxelle eli menestyksen hinnan teemaan näytelmässä Viimeinen jenkkipurkka. Siitä ei enää paljon hintaa lohjennut. Miller kuoli akuuttiin vajaatoimintaan.
xxx/ellauri281.html on line 705: Vladimir Vladimirovich Kara-Murza ( venäjäksi : Владимир Владимирович Кара-Мурза ; syntynyt 7. syyskuuta 1981) on venäläinen poliittinen aktivisti, toimittaja, kirjailija, elokuvantekijä joka istuu tällä hetkellä 25 vuoden tuomiota Venäjällä. Boris Nemtsovin suojattina hän toimii Venäjän liikemiehen ja entisen oligarkin Mihail Hodorkovskin perustaman, kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa edistävän kansalaisjärjestön Open Russia varapuheenjohtajana. Hänet valittiin Venäjän opposition koordinointineuvostoon vuonna 2012, ja hän toimi Kansanerivapauspuolueen varajohtajana 2015–2016. Hän on ohjannut kaksi dokumenttia, Nemtsov ja He valitsivat vapauden. Hän valizi nimexeen Merril Hintikka. He eivät tienneet mitä he tekivät. Vuodesta 2021 lähtien hän toimii vanhempana tutkijana Raoul Wallenbergin ihmisetuoikeuskeskuksessa. Hänelle myönnettiin Civil Courage -palkinto vuonna 2018.
xxx/ellauri281.html on line 707: Civil Courage -palkinto on ihmisoikeuspalkinto, joka tunnustaa "pidäkkeettömän vastustuksen paha pahaa vastaan suurella henkilökohtaisella riskillä - pikemminkin kuin sotilaallisen rohkeuden". Northcote Parkinson Fund -rahasto perusti palkinnon vuonna 2000. Palkinnon tavoitteena ei ole "luoda sijoituxia", vaan "kiinnittää yksilöllisesti huomiota joihinkin poikkeuksellisen omantunnon sankareihin". Se sai inspiraationsa Neuvostoliiton toisinajattelijan Aleksanteri Solženitsynin esimerkistä. Vuonna 2007 Northcote Parkinson Fundin nimi muutettiin The Train Foundationiksi tunnustuksena rahaston ensisijaisen lahjoittajan, sijoitusneuvojan John Trainin perheen panoksesta. Vuonna 2022 johtokuntaan kuului oligarkkisesti seitsemän jäsentä.
xxx/ellauri281.html on line 743: Palkinnon perustivat vuonna 2013 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Václav Havelin kirjasto, IBM Oy: n kirjahylly ja Charta 77 -säätiö, ja se myönnetään Tšekkoslovakian ja Tšekin tasavallan entisen presidentin Václav Havelin muistoksi. Se korvaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ihmisoikeuspalkinnon, joka perustettiin vuonna 2009 ja jaetaan joka toinen vuosi, jonka hankaluutena olivat parlamentin toisinajattelijat. Palkinto on yksi monista Euroopan neuvoston eri toimielinten myöntämistä palkinnoista , eikä sitä pidä sekoittaa Václav Havelin luovan erimielisyyden palkintoon, johon sillä ei ole yhteyttä. Václav Havel Prize for Creative Dissent on New Yorkissa toimivan Human Rights Foundationin (HRF) vuonna 2012 perustama palkinto. HRF:n presidentin Thor Halvorssenin mukaan palkinto myönnetään henkilöille, "jotka harjoittavat luovaa erimielisyyttä, osoittavat rohkeutta ja luovuutta haastaakseen epäoikeudenmukaisuuden ja elävät totuudessa". Joulukuussa 2011 kuolleen tšekkiläisen toisinajattelevan näytelmäkirjailijan ja poliitikon Václav Havelin kunniaksi nimetty palkinto perustettiin hänen lesken Dagmar Havlovan avulla. Googlen perustaja Sergei Brin ja PayPalin perustaja Peter Thiel myönsivät osan palkinnon rahoituksesta. Palkinnon saajissa on monenlaisia länkkärimielisiä koomikkoja ja ja pellejä.
xxx/ellauri281.html on line 780: Liveblogimme on raportoinut jatkuvasti ja kattavasti Euroopan suurimman sodan puhkeamisesta sitten vuoden 1945. Tiedämme, että on tärkeää pysyä kanavalla loppuun asti. Liitytkö meihin? Siellä olemista ei voi korvata – ja pysymme maassa, merellä ja ilmassa, kuten teimme vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen, 1930-luvun Ukrainan nälänhädän, Neuvostoliiton romahtamisen vuonna 1991 ja ensimmäisen Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin vuonna 2014 aikana. Meillä on kuuluisa, 200-vuotinen historia puolueellisesta kumikaulailusta kaikkialla Euroopassa läpitte mullistusten, rauhan ja kaiken siltä väliltä. Emme anna periksi nyt. Teetkö muutoksen ja tuetko myös meitä? Etkö tue?
xxx/ellauri286.html on line 101: Julkaisin vuonna 2003 Suomessa esikoisromaanini, Viron lähihistoriaa käsittelevän Stalinin lehmät. Törmäsin toimittajiin, jotka kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä.
xxx/ellauri286.html on line 125: Instituutin motto on: ”Historiamme luo identiteettimme.” Instituutti perustettiin vuonna 1998 ja se aloitti toimintansa 2000. Nyt se kouluttaa ja auttaa myös muita maita menneisyydenselvitystyössään, Latinalaista Amerikkaa myöten.
xxx/ellauri286.html on line 126: Kyydityslistojen julkaisu kirjamuodossa aloitettiin Virossa jo 1990-luvulla, ja Historiallisen muistin instituutti perustettiin vuonna 2008 tutkimaan miehitysaikojen ihmisoikeustilannetta.
xxx/ellauri286.html on line 127: Jo sitä ennen lukuisten tutkijoiden muodostamat komissiot olivat tutkineet miehitystenaikaisia tuhoja ja repressiopolitiikkaa. Merkittävimpinä voi mainita vuonna 2005 monella kielellä julkaistun kokoomateoksen White Book (Korvaa Mao Ze Dongin aikaisemman teoxen Red Book) ja läntisten kansain välisen ja lopuista kansoista riippumattoman ihmisoikeusrikoksia tutkivan komission työn tuloksen, Estonia 1940–1945, jonka ensimmäinen osa ilmestyi niinikään vuonna 2005.
xxx/ellauri286.html on line 140: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 142: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
xxx/ellauri286.html on line 149: Kun Viro oli uudelleenitsenäistymisen myötä alkanut käyttää myös itsenäisen valtion kieltä tietoisesti, Suomessa ei tällaista muutosta tapahtunut. Siksi vuonna 2003 törmäsin yhä ihmisiin Suomessa, jotka pohtivat, oliko kirjani “neuvostovastainen” tai “provokatiivinen”.
xxx/ellauri286.html on line 199: Vuosituhannen vaiheessa Venäjästä kirjoittava kirjailija sai kuitenkin vielä kirjoittaa Venäjästä ja sen historiapolitiikasta täysin rauhassa. Vaikka törmäsin jälkisuomettuneisiin äänensävyihin, Venäjästä kirjoittavat kirjailijat tai toimittajat eivät vielä kohdanneet ilmiöitä, joiden kanssa näillä saroilla sananvapauttaan käyttävät ihmiset joutuivat tekemisiin vain joitakin vuosia myöhemmin. Pro-Putin -mielenosoittajia ei näkynyt eikä Viron Moskovan-suurlähettiläästä, sittemmin ulkoministeristä, venäläis-latvialaisesta Marina Kaljurandista, tehty rivoja nukkeja Moskovassa, kuten vuonna 2007. Vaikka kyyditys- tai miehitys-sanojen käyttö ei ollut yhtä luontevaa kuin nykyään ja toisinaan niiden kanssa haparoitiin, kukaan ei Suomessa vielä kieltänyt kyydityksiä, kuten vain vähän myöhemmin kävi. Niitähän tehtailtiin Suomessakin 30-luvulla.
xxx/ellauri286.html on line 205: Pronssisoturi oli Tallinnan keskustassa sijaitseva, vuonna 1947 pystytetty neuvostosotilaan patsas, jonka siirtoa hautausmaalle Venäjä vastusti. Vironvenäläisille patsas edusti neuvostosotilaita, jotka neuvostoretoriikan mukaisesti “vapauttivat maan fasismista”, kun taas virolaisille patsas edusti "miehitysaikaa". No sehän on sama asia? Sananvalinnassa on taas vaikeuxia.
xxx/ellauri286.html on line 241: Kun minä ja kirjailija Imbi Paju julkaisimme vuonna 2010 Viron lähihistoriaa käsittelevän artikkelikokoelman Kaiken takana oli russofobia, Yhtenäinen Venäjä, Putinin puolue, teki lehdistötiedotteen, jossa kirja määriteltiin russofobiseksi – ja vanhaan kunnon neuvostotyyliin tiedote lähetettiin ulos jo ennen kuin itse kirja oli ulkona ja ennen kuin Yhtenäinen Venäjä olisi edes voinut tutustua kirjan sisältöön.
xxx/ellauri286.html on line 264: Näkyvän häirinnän lisäksi käytössä on myös disinformaation jakaminen ja siihen käy välineeksi vaikkapa harmittomalta kuulostava kirjakritiikki. En pysty seuraamaan kirjojeni vastaanottoa kaikissa maissa, mutta jotkut tapaukset ovat sattuneet silmään. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ilmestyvässä Morning Star -lehdessä julkaistiin “kritiikki” Puhdistuksesta vuonna 2012 ja se ilmestyi myös lehden verkkoversiossa. Sinänsä positiviisessa tekstissä virolaisten kyyditykset olivatkin vaihtuneet venäläis- ja kommunistivainoihin. Ihan väärin päin siis meni! Nehän vainot oli 50v aiemmin, niin ja nyt tietysti taas uudestaan esim Ukrainassa. Muttei sillä välillä! Silloin vainottiin meikäläisiä.
xxx/ellauri286.html on line 289: Viron kieleen informaatiosodankäyntiin liittyvä moderni sanasto oli rantautunut jo aikaisemmin, mutta vasta Ukrainan sodan myötä niin kävi myös Suomessa ja vuonna 2014 myös oikeistoisänmaallinen valtiojohtomme (pieninyrkkinen Sale-knääpiö) vahvisti julkisesti Suomen joutuneen osaksi Venäjän informaatiosotaa.
xxx/ellauri286.html on line 303: Kun kyyhkyset katosivat vuonna 2012, törmäsin Suomessa lukijoihin, jotka olivat tunnistaneet romaanissa mainitun lehden, Kodumaan, koska olivat lukeneet sitä itse neuvostoaikana ja harjoitelleet sen avulla viron kieltä.
xxx/ellauri286.html on line 313: Yhteistä menneeseen on se, että venäjänkielisen median lisäksi Venäjä pyrkii vaikuttamaan myös muilla kielialueilla. Venäjän informaatio-operaatioiden kruununjalokiveksi voi kuvailla RT:tä, vuonna 2005 perustettua englanninkielistä tv-kanavaa, joka ennen tunnettiin Russian Todayna ja joka lanseeraa jatkuvasti uusia kanavia uusille kielialueilla.
xxx/ellauri286.html on line 341: Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani. Aro pyrki vuonna 2016 keräämään joukkorahoitusts 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle,
xxx/ellauri286.html on line 379: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
xxx/ellauri286.html on line 388: Shishkin vastustaa avoimesti Venäjän nykyistä hallitusta ja arvostelee jyrkästi Vladimir Putinin sisä- ja ulkopolitiikkaa, mukaan lukien Krimin liittäminen vuonna 2014.
xxx/ellauri286.html on line 399: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
xxx/ellauri286.html on line 502: Eesti vapp on meidän isosedän herttuallinen vaakuna. Vanim Eesti vapp pärineb ajavahemikust 1583, mil kolme leopardse lõviga hertsogivapp tähistas Rootsi kuninga Johan III Liivimaa hertsogi tiitlit. Leopardit on vasempaan päinkazovia leijonia, passant gardant. Ei sentään trabant. Kolme leijonaa on peräisin Tanskan kuninkaan Valdemar II:n käsivarresta , joka valloitti Pohjois-Viron vuonna 1219. Leijonista tuli osa Tallinnan (Rääveli), Tanskan hallituksen keskuksen suurempaa vaakunaa.
xxx/ellauri286.html on line 503: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
xxx/ellauri286.html on line 622: Aku Louhimiehen suhde Sofia Oksasen kanssa kukoistaa – ”Uskomaton nainen”. Ohjaaja Aku Louhimies katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Hyvänä tukena on hänen elämänkumppaninsa Sofia Oksanen. Aku Louhimiehen mukaan Sofia-rakas on antanut hänelle tukea, voimaa ja uutta energiaa. Pro Finlandia -mitalin vuonna 2018 saanut ohjaaja Aku Louhimies, 51, kuulostaa puhelimessa iloiselta ja pirteältä. Koronan aiheuttamat rajoitukset eivät suuresti juuri tällä hetkellä miestä haittaa, vaan energiaa löytyy, vaikka poliisitutkinta on edelleen kesken.
xxx/ellauri287.html on line 425: Ramsay tuki Industrial and Engineering Trust Ltd:tä, yritystä, joka väitti pystyvänsä louhimaan kultaa merivedestä vuonna 1905. Se osti kiinteistön Englannin rannikolta aloittaakseen salaisen prosessinsa. Yritys ei koskaan tuottanut kultaa.
xxx/ellauri287.html on line 430: Sir William Mitchell Ramsay FBA (15. maaliskuuta 1851 – 20. huhtikuuta 1939) oli skotlantilainen arkeologi ja Uuden testamentin tutkija. Kuollessaan vuonna 1939 hänestä oli tullut aikansa tärkein auktoriteetti Vähä-Aasian historiassa ja johtava tutkija Uuden testamentin tutkimisessa.
xxx/ellauri287.html on line 435: Tästä hyvästä jouduttuaan Oxfordin klassisen taiteen ja arkkitehtuurin professorin viralta hänet nimitettiin ihmiskunnan Regius-professoriksi (latinalainen professuuri) Aberdeenissa, lyötiin köyhäxi ritariksi vuonna 1906 kunnianosoituksena stipendimaailmalle. Ramsay sai myös kolme kunniastipendiä Oxfordin korkeakouluista, yhdeksän kunniatohtorin arvoa brittiläisistä, mannermaisista ja pohjoisamerikkalaisista yliopistoista ja hänestä tuli lähes kaikkien arkeologiaa ja historiaa harjoittavien yhdistysten kunniajäsen. Hän oli yksi British Academyn alkuperäisistä jäsenistä ja hänelle myönnettiin paavi Leo XIII: n kultamitali vuonna 1893 ja Royal Geographical Societyn viktoriaaninen mitali vuonna 1906. Milli-Mollin setä antoi hänelle vielä viisipennisen ja täti namuja ja rusetin.
xxx/ellauri287.html on line 490: Palestiinan arabien tiedottajana Haj Amin ei pyytänyt Britanniaa myöntämään heille itsenäisyyttä. Päinvastoin, kirjeessään Winston Churchillille vuonna 1921 hän vaati Palestiinan yhdistämistä Syyrian ja Transjordanin kanssa. Al-Husseini keskittyi panarabismiin ja erityisesti Suur-Syyrian ideologiaan, jolloin Palestiina ymmärrettiin arabivaltion eteläisenä provinssina, jonka pääkaupunki oli määrä perustaa Damaskokseen. Suur-Syyriaan piti sisältyä koko Levantin alue, joka on nyt Syyrian, Libanonin, Jordanian, palestiinalaishallinnon ja Israelin miehittämä. Erääänlainen kalifaatti siis, ISIS-tyylinen. Plus ca change, plus c'est la même chose.
xxx/ellauri287.html on line 495: Britit erottivat Muftin tehtävästään vuoden 1936 mellakoiden jälkeen. Tuettuaan akselia kannattavaa kapinaa Irakissa, hän pakeni Berliiniin vuonna 1941, missä hänelle maksettiin Britannian vastaisten radiolähetysten tekemisestä Lähi-itään saadakseen tukea Saksalle mm. Muslimit ja kehottavat arabeja hyökkäämään liittoutuneiden joukkoja vastaan ja tappamaan juutalaisia. Historioitsija Benny Morrisin mukaan "Hän kierteli myös Jugoslaviassa värvätäkseen muslimeja Saksan SS: ään ja Wehrmachtiin ja kirjoitti kirjeitä useille eurooppalaisille johtajille ja kehotti heitä kieltäytymään.juutalaisia jättämästä maansa (täten ehkä epäsuorasti myötävaikuttaen heidän kuolemaansa holokaustissa).
xxx/ellauri287.html on line 522: Vuonna 363, vähän ennen kuin Julianus lähti Antiokiasta aloittaakseen kampanjansa Persiaa vastaan, hän salli juutalaisten rakentaa uudelleen temppelinsä ponnistelunsa mukaisesti kristinuskoa vastaan. Pointti oli, että temppelin jälleenrakentaminen tekisi tyhjäksi Jeesuksen profetian sen tuhoamisesta vuonna 70, jonka kristityt olivat maininneet todisteena Jeesuksen totuudesta. Mutta tulipalot syttyivät ja pysäyttivät projektin. Takuulla olivat ristinterroristien sytyttämiä.
xxx/ellauri287.html on line 540: Jerusalemin kukistuminen sai aikaan kolmannen ristiretken, jossa läntinen kristikunta valtasi takaisin Akkon kaupungin. Englannin Rikhard I Leijonamieli löi Saladinia Arsufiin eräässä taistelussa 1191. Saladin ja Rikhard sopivat 1192, että Jerusalem pysyisi muslimien käsissä mutta olisi avoin kristityille pyhiinvaeltajille. Saladin kuoli seuraavana vuonna 4. maaliskuuta 1193 Damaskoksessa.
xxx/ellauri287.html on line 562: John D. Whiting (1882-1951) oli American Colonyn, amerikkalaisten, ruotsalaisten ja muiden Jerusalemissa sijaitsevan kristillisen yhteisön, merkittävä jäsen. Syntynyt vuonna 1882, vuosi sen jälkeen, kun hänen vanhempansa John C. ja Mary Whiting muuttivat Jerusalemiin muiden siirtokunnan jäsenten kanssa, Whiting eli suurimman osan elämästään kaupungissa. Vuonna 1909 hän meni naimisiin Grace Spaffordin (1881-1964) kanssa, joka oli siirtokunnan perustajien Horation ja Anna Spaffordin tytär. Whitings kasvatti kolme lasta; pojat Spafford, David ja Edmund Wilson. Tytär Grace kuoli lapsena vuonna 1915.
xxx/ellauri287.html on line 585: Tarsos oli vaihtelevasti eri telttakansojen käsissä 200-luvulle eKr saakka. Antiokhos III järjesti Tarsoksen autonomiseksi kaupungiksi luultavasti vuonna 171 eKr. Juuri tähän aikaan Tarsos mainitaan ensimmäisen kerran Raamatussa.Makkabealaisten 4:30:ssä luemme, että noin 171 "tapahtui, että Tarsolaiset ja jotkut ihme Mallukset nostivat kapinan, koska heidät oli määrä antaa lahjaksi kuninkaan sivuvaimolle Antiokialle. Tarsoxenkin nimi oli välillä Cydnuksen Antiokia.
xxx/ellauri287.html on line 587: Seleukidien hallitsijasuku oli Aleksanteri Suuren sotapäällikön Seleukos I:n perustama hallitsijasuku, joka hallitsi Persiaa vuodesta 312 eaa. aina siihen asti kun parthialaiset valtasivat Persian noin vuonna 164 eaa. Sen jälkeen seleukidien valta heikkeni ja lopuksi he hallitsivat vain pientä osaa Syyriasta. Parhaimpina aikoinaan seleukidit hallitsivat Anatoliaa, Syyriaa, Palestiinaa, Mesopotamiaa ja Persiaa. Seleukos perusti myös uuden pääkaupungin, Antiokian, jonka hän nimesi isänsä mukaan.
xxx/ellauri287.html on line 596: Kylpy Cydnuksen kylmissä vesissä, jonka Aleksanteri otti kuumennuttuaan nopeasta etenemistään, nosti kuumeen, joka maksoi hänen henkensä. Kleopatra, kun hän vieraili Antoniuksen luona Tarsoksessa vuonna 38 eKr., pystyi purjehtimaan runsaasti koristellulla proomullaan aivan Tonyn sydämeen. Patun isä oli voinut nähdä Kelopatran kullattuine perineen uivan Smegmajärvellä, jossa Anttoni oli lepäilemässä filippiineillä saavuttamansa voiton juhlinnasta. Kiinnos, honotti teini-Patu ja palasi fagottinsa pariin.
xxx/ellauri287.html on line 645: Antiokheia, lat. Antiocheia/Antiochia ad Orontem) oli Seleukos I:n perustama antiikin ja bysantin aikainen kaupunki historiallisessa Syyriassa nykyisen Turkin alueella. Iskenderunin lahden eteläpuolella vinosti vastapäätä Tarsosta. Nykyään Antakya on noin 213 000 asukkaan kaupunki Turkissa Orontes-joen varrella, n. 40 km Välimerestä. Kaupunki sijaitsee Hatayn umpisuolen näköisessä maakunnassa, jonka Turkki liitti itseensä Syyrialta vuonna 1938 Mortonin lukiessa Patun renkaanjälkiä.
xxx/ellauri287.html on line 665: Sasanian valtakunnan perusti Ardashir I , paikallinen iranilainen hallitsija, joka nousi valtaan Parthian heikentyessä sisäisistä riidoista ja sodista Rooman kanssa. Voitettuaan viimeisen partialaisen kuninkaiden kuninkaan eli shahanshahin, Artabanus IV:n, Hormozdganin taistelussa vuonna 224, hän perusti Sassanidi-dynastian ja päätti palauttaa Achaimenidi-imperiumin perinnön laajentamalla Iranin hallintoa. Suurimmillaan Sasanian valtakunta käsitti koko nykyisen Iranin ja Irakin ja ulottui itäisestä Välimerestä (mukaan lukien Anatolia ja Egypti) Pakistaniin ja Etelä-Arabian osista Kaukasukseenja Keski -Aasiassa. Legendan mukaan Imperiumin vexilloidi oli Derafsh Kaviaari (kuva alla)
xxx/ellauri289.html on line 92: Jehovan todistajat aloittivat toimintansa vuonna 1870, kun Charles Taze Russell johti raamatuntutkisteluja Pittsburghissa Pennsylvaniassa. Jehovan todistajien liike syntyi raamatunopiskelijaliikkeestä, jonka myös perusti Russell. Kun hän alkoi kiistää joitain perinteisiä kristillisiä näkemyksiä, syntyivät Jehovan todistajat. 2½ vuoden tauon jälkeen Volusia Jehovan todistajat palaavat koputtamaan oviin.
xxx/ellauri289.html on line 104: Ryhmä syntyi raamatunopiskelijaliikkeestä, jonka 1870-luvun lopulla perusti Charles Taze Russell, joka myös perusti Siionin Vartiotorni Boozing Societyn vuonna 1881 järjestämään ja painamaan liikkeen sieviä käännynnäisiä. Russellin kuoleman jälkeinen johtajuuskiista johti useiden ryhmien irtautumiseen, mutta Joseph Franklin Rutherford säilytti osake-enemmistön hallinnan Vartiotorni-seurassa ja sen kiinteistöissä. Rutherford teki merkittäviä organisatorisia ja opillisia muutoksia, mukaan lukien nimen Jehovan todistajat ottaminen käyttöön vuonna 1931 erottaakseen heidät muista raamatuntutkijoiden ryhmistä ja symboloidaxeen katkeamista Russellin perinnöstä.
xxx/ellauri289.html on line 130: Russellin arvaus oli että vuonna1914 maailman yhteiskunta korvattaisiin Jumalan valtakunnan täydellisellä perustamisella maan päälle. Voiko ennuste enää pahemmin mennä pieleen?
xxx/ellauri289.html on line 132: Sitä odotellessa kauppa kävi kuin siimaa.Vuonna 1881 Siionin Vartiotorni Traktaattiseuraan palkattiin William Henry Conley, ja vuonna 1884 Russell perusti seuran voittoa tavoittelemattomaksi yritykseksi jakaa traktaatteja ja raamattuja. Noin vuoteen 1900 mennessä Russell oli järjestänyt tuhansia osa- ja kokoaikaisia kolportöörejä ja nimitti ulkomaisia lähetyssaarnaajia ja
xxx/ellauri289.html on line 136: Tammikuussa 1917 Vartiotorni-seuran lainopillinen edustaja Joseph Franklin Rutherford valittiin sen seuraavaksi presidentiksi. Hänen valintansa kiistettiin, ja hallituksen jäsenet syyttivät häntä itsevaltaisesta ja salakähmäisestä toiminnasta. Jakauma hänen kannattajiensa ja vastustajiensa välillä sai aikaan suuren jäsenmäärän vaihtuvuuden seuraavan vuosikymmenen aikana. Kesäkuussa 1917 hän julkaisi The Finished Mystery -kirjan seitsemäntenä osana Russell's Studies in the Scriptures -sarjasta. Russellin postuumiteoksena julkaistu kirja oli kokoelma hänen korjauxistaan Hesekielin ja Johnin Ilmestyskirjaan ym. Raamatun kirjoihin plus lukuisia ennen julkaisemattomia kirjoja. Se kritisoi voimakkaasti katolista ja protestanttista papistoa ja kristittyjen osallistumista suureen sotaan. Tämän seurauksena Vartiotorni-seuran johtajat vangittiin kapinasta vakoilulain nojalla vuonna 1918, ja jäsenet joutuivat henkisen väkivallan kohteeksi.
xxx/ellauri289.html on line 138: Vahingosta viisastuneena Rutherford keskitti Vartiotorni-seuran organisaation hallinnan izelleen. Vuonna 1919 hän otti käyttöön "suuren johtajan" nimityxen ja solutti agentteja jokaiseen seurakuntaan, ja vuotta myöhemmin kaikkia jäseniä kehotettiin tarkkailemaan naapureitaan ja raportoimaan väärinkäytöxistä Brooklynin päämajaan. Kansainvälisessä konventissa, joka pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa syyskuussa 1922, oville saarnaamiseen kiinnitettiin uusi painopiste. Rutherfordin 25 presidenttivuotiskautena otettiin säännöllisesti käyttöön merkittäviä lisämuutoksia ja parannuxia oppiin mukaan lukien vuoden 1920 ilmoitus, jonka mukaan heprealaiset patriarkat (kuten Abraham ja Iisak ) nostettaisiin kuolleista vuonna 1925, mikä merkitsisi Kristukselle uuden elämän alkua. Tuhatvuotinen maallinen valtakunta starttaisi tuolla päivämäärällä. Eikun taas peltikatoille jännäämään.
xxx/ellauri289.html on line 142: Nyt olivat hyvät keinot tarpeen. Ja niitä pesi! 26. heinäkuuta 1931 konventissa Columbuksessa Ohiossa Rutherford esitteli uuden nimen – Jehovan todistajat – Jesajan 43:10:n perusteella : "Te olette minun todistajiani, sanoo Herra, ja palvelijani, jonka olen valinnut. voitte tuntea ja uskoa minua ja ymmärtää, että minä olen se: ennen minua ei Jumalaa ole luotu, eikä minun jälkeeni ole oleva." (King James Version, KJV) - joka hyväksyttiin päätöksellä. Nimi valittiin erottamaan hänen raamatunopiskelijaryhmänsä muista riippumattoryhmistä, jotka olivat katkaisseet siteet Seuraan, sekä symboloimaan uusien näkemysten herättämistä ja uusien evankelioimismenetelmien edistämistä. Vuonna 1932 Rutherford poisti paikallisesti valittujen vanhinten järjestelmän ja otti vuonna 1938 käyttöön niin sanotun "teokraattisen" (kirjaimellisesti Jumalan tai hänen maallisen edustajansa hallitseman) organisaatiojärjestelmän, jonka mukaan nimitykset seurakunnissa maailmanlaajuisesti tehtiin Brooklynin päämajasta. Ideat saatiin paljolti Stalinin johtamasta Neuvostoliitosta.
xxx/ellauri289.html on line 146: Pussikeitoistaan ehkä kuuluisampi Nathan Knorr nimitettiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kolmanneksi presidentiksi vuonna 1942. Knorr tilasi uuden Raamatun käännöksen, Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen, jonka täysi versio julkaistiin vuonna 1961. Hän järjesti laajoja kansainvälisiä teinikonventteja, perusti uusia koulutusohjelmia jäsenille ja laajensi lähetystyötä ja haaratoimistoja kaikkialla maailmassa. Knorrin johtokuntaa leimasi myös se, että lisääntyvässä määrin käytettiin selkeitä ohjeita, jotka ohjasivat todistajia heidän elämäntyylissään ja käytöksessään, sekä seurakuntien oikeudellisten menettelyjen lisääntynyt käyttö tiukan moraalisäännöstön noudattamiseksi.
xxx/ellauri289.html on line 148: Vuodesta 1966 lähtien todistajien julkaisut ja konventin puheet paransivat jumalan siirtojen ennakointia tehden mahdolliseksi, että Kristuksen tuhatvuotinen hallitus voisi alkaa vuoden 1975 lopulla tai pian sen jälkeen. Tästä ilahtuneiden siistin nurmikon ystävien määrä kasvoi merkittävästi, noin 59 000:sta vuonna 1966 yli 297 000:een vuonna 1974. Vuoteen 1975 mennessä aktiivisten jäsenten määrä ylitti kaksi miljoonaa. Jäsenmäärä tosin väheni vähän 1970-luvun lopulla, kun vuoden 1975 tulosodotukset osoittautuivat nekin vääriksi.
xxx/ellauri289.html on line 150: Vanhimman ja avustavan palvelijan virat palautettiin todistajaseurakunnille vuonna 1972, ja nimitykset tehtiin päämajasta (ja myöhemmin myös haaratoimistojen toimesta). Sittemmin ilmoitettiin, että syyskuusta 2014 alkaen nimitykset tehtäisiin matkavalvojien toimesta. Vuoden 1976 takaiskua seuranneessa laajassa Jehovan konsernin organisaatiouudistuksessa Vartiotorni-seuran johtajan valtaa heikennettiin, ja valtuus opillisiin ja organisatorisiin päätöksiin siirtyi 9-henkiselle hallintoelimelle.
xxx/ellauri289.html on line 151: Knorrin kuoleman jälkeen vuonna 1977 presidenttinä ovat olleet mitättömämmät Frederick Franz (1977–1992) ja Milton Henschel (1992–2000), nimestä päätellen ne voisivat olla ex-jutkuja. Vuodesta 2000 lähtien johtajat on pelkkiä toimareita, joiden jäsenet eivät edes kuulu hallintoelimiin. Vuonna 1995 Jehovan todistajat hylkäsivät ajatuksen, että Harmageddonin on tapahduttava vuonna 1914 eläneen sukupolven aikana, ja vuonna 2010 he muuttivat opetustaan "sukupolvesta", kert Franzin kuoltua 1914 sukupolvesta ei ollut enää ketään hengissä.
xxx/ellauri289.html on line 157: Suuri osa niiden rahoituksesta saadaan lahjoituksina, pääasiassa jäseniltä. Ei ole kymmenyksiä tai keräystä. Vuonna 2001 Newsday listasi Vartiotorni-seuran New Yorkin 40 rikkaimman yrityksen joukkoon, jonka tulot ylittivät 950 miljoonaa dollaria. Järjestö raportoi samana vuonna, että se "käytti yli 70,9 miljoonaa dollaria erikoistienraivaajien, lähetyssaarnaajien ja matkavalvojien hoitamiseen heidän kenttäpalvelustehtävissään". Kenenkähän taskuun loput miljardista menivät... varmaan Jehovan.
xxx/ellauri289.html on line 179: 1000-v. valtakuntaa pidetään keinona, jolla Jumala toteuttaa alkuperäisen tarkoituksensa maan suhteen ja muuttaa sen paratiisiksi ilman sairautta tai kuolemaa. He uskovat, että valtakunta perustettiin taivaaseen vuonna 1914.
xxx/ellauri289.html on line 187: He uskovat, että Jeesus hallitsee paraikaa jo näkymättömästi taivaasta vain viittilöimällä. He perustavat tämän uskomuksen kääntämällä kreikan sanan parousia, joka yleensä käännetään "tulemiseksi", vaan "läsnäoloksi". He uskovat, että Jeesuksen läsnäolo sisältää tuntemattoman ajanjakson, joka alkaa hänen virkaanastumisestaan kuninkaaksi taivaassa vuonna 1914 ja päättyy, kun hän tulee tuomaan lopullisen tuomion ihmisille maan päälle, näillä näkymin aikaisintaan 2914 mutta luultavasti vasta v. 3023 jälkeen. (Enää ei mennä vanhanaikaisen vaan pannaan ETA turvallisen matkan päähän.)
xxx/ellauri291.html on line 50: Hän meni naimisiin Walter Woodin kanssa 1967. Jäätyään eläkkeelle näyttelemisestä vuonna 1971, Goodwin jatkoi uraa kotisairaanhoitajana yli 35 vuoden ajan. Kun Valttu Puu sairastui, hiän alkoi hoitaa häntä kokopäiväisesti, kunnes hän kuoli noin puolitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2010.
xxx/ellauri291.html on line 80: Ensimmäistä Star Trek -televisiosarjaa alettiin esittää vuonna 1966, minkä jälkeen samaan fiktiiviseen maailmaan on tehty useita televisiosarjoja, elokuvia ja kirjoja. Star Trek -televisiosarjat sijoittuvat toistaisexi vielä tulevaisuuteen ja yleensä kertovat avaruusmatkoista sekä niillä kohdattavista vaaroista. Star Trek on eräs tieteisfiktion (science fiction, scifi) suosituimpia ja tunnetuimpia brändejä, joka on luonut tai levittänyt yleiseen käyttöön useita fiktiivisiä käsitteitä, kuten esimerkiksi poimuajo, holokausti ja teleportaatio.
xxx/ellauri291.html on line 88: Gene Roddenberry laati jo vuonna 1964 ehdotuksen tieteissarjasta, josta tulisi Star Trek. Vaikka hän markkinoi sitä julkisesti western-elokuvana ulkoavaruudessa – niin kutsuttuna " Wagon Train to the Stars" -junana, hän kertoi yksityisesti ystäville, että hän oli mallintamassa sitä Jonathan Swiftin Gulliver 's Travels -elokuvan mukaan ja aikoi jokaisessa jaksossa toimia kahdella tasolla: jännittävänä seikkailutarinana ja kökkönä moraalitarinana.
xxx/ellauri291.html on line 113: Useiden vuosien ajan hän oli kirjeenvaihdossa John M. Gunnin kanssa National Council of Churchesista koskien kristillisten opetusten soveltamista televisiosarjoihin. Gunn kuitenkin lakkasi vastaamasta, kun Roddenberry kirjoitti kirjeessä: "Mutta sinun täytyy ymmärtää, että olen täydellinen pakana ja syön valtavia määriä leipää, koska olen havainnut Sanan enemmän mausteeksi kuin ravinnoksi, joten olen kiinnostunut dollareissa ja senteissä kirjoitetusta lausunnosta ja siitä, mitä tämä merkitsee Roddenberryn kassalle." Roddenberry sanoi kristinuskosta: "Kuinka voin ottaa vakavasti jumalankuvan, joka edellyttää, että kumarran joka seitsemäs päivä ja ylistän sitä? Se kuulostaa minusta erittäin epävarmalta persoonallisuudelta." Ennen kuolemaansa Roddenberrysta tuli läheisiä ystäviä filosofi Charles Musèsin kanssa, joka sanoi, että Roddenberryn näkemykset olivat "kaukana ateismista". Roddenberry selitti kantaansa näin: "Ei ole totta, etten usko Jumalaan. Uskon eräänlaiseen jumalaan. Se ei vain ole apinoiden Jumala. Enemmän kuin jättimäinen kana, tai kärpästen herra. Hylkään uskonnon." Hän hylkäsi kaikki järjestäytyneet uskonnot sanoen, että ne toimivat suurimmaksi osaksi "korvikeaivoina... ja erittäin huonosti toimivina". Lagosin planeetan pyllyaivoisilla miehilläkin oli isommat ja paremmat, niin roistoja ja petkunteriä kuin olivatkin. Roddenberry kritisoi myös sitä, että kun King David -hotellin pommi-isku tapahtui vuonna 1946, amerikkalainen yleisö hyväksyi sen vapaustaistelijoiden toimeksi, kun taas muslimin autopommi Beirutissa tuomittiin terroristitoimexi.
xxx/ellauri291.html on line 226: Sisarukset joutuivat suruun, kun heidän isänsä kuoli vuonna 1839, kuoli heidän veljensä Henry sekä Samuelin vaimo Emily ja heidän vastasyntynyt lapsensa. Sami peri sitten kaiken onnexi.
xxx/ellauri291.html on line 229: Howe oli julkaissut esseitä Goethesta, Schilleristä ja Lamartinesta ennen avioliittoaan New York Review and Theological Review -lehdessä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Passion-Flowers julkaistiin anonyymisti vuonna 1853. Kirja kokosi henkilökohtaisia runoja ja kirjoitettiin hänen aviomiehensä tietämättä, joka toimi silloin Free Soil -sanomalehden The Commonwealth -julkaisussa. Hänen toinen anonyymi kokoelmansa, Words for the Hour, ilmestyi vuonna 1857. Hän jatkoi näytelmien kirjoittamista, kuten esim.Leonora, Maailman oma ja Hippolytus. Kaikki nämä teokset ovat viittauksia hänen tylsistävään avioliittoonsa 18v vanhemman impotentin kanssa.
xxx/ellauri291.html on line 233: Howen julkaisut vaivasivat hänen miestään suuresti, varsinkin johtuen siitä, että hän runoissaan monta kertaa sätti naisten rooleja vaimona, omaa avioliittoaan ja naisten asemaa yhteiskunnassa. Heidän avioliitto-ongelmansa kärjistyivät siihen pisteeseen, että he erosivat vuonna 1852. Kun Samuelista tuli hiänen miehensä, hän oli myös ottanut täysin haltuunsa hiänen omaisuustulonsa. Kun mies kuoli vuonna 1876, hiän huomasi, että useiden huonojen sijoitusten seurauksena suurin osa hiänen rahoistaan oli menetetty. Voi perhana.
xxx/ellauri291.html on line 290: "John Brownin ruumis" (useita versioita, jotka ovat läheisesti samanlaisia kuin tämä julkaistu vuonna 1861)
xxx/ellauri291.html on line 452: Yhdessä ilmeisessä mielessä Putin ja Kreml jakavat natsi-Saksan uskon: jos valhetta toistetaan riittävän usein, se koetaan lopulta totuudeksi tai ainakin jollain tasolla relevantiksi. Hallitustekniikkaa, jota kutsutaan "suureksi valheeksi", käsiteltiin jo teoksessa Mein Kampf (1925). Hitler tajusi, että jättimäinen, karkea valhe – Die große Lüge – toimii paremmin kuin pieni valhe. Järkyttävät valheet – vaikka ne kiistävätkin vuoret tosiasioita – jättävät usein epäilyksen jälkeä. Pikkuhiljaa yhteiskunnallinen luottamus repeytyy ja vetää maton alta jaetun kuvan saamiseksi todellisuudesta. Tätä propagandatekniikkaa kehitti edelleen Joseph Goebbels muun muassa alitajuisesti itsensä paljastavassa näyttelyssä Aus Churchills Lügenfabrik (1941): on välttämätöntä valehdella suurella tavalla ja levittää sitä kunnolla, toistaa ilmeisiä vääriä virheitä huolimatta vaarasta, että vaikutat naurettavalta ja irtaantuneelta todellisuudesta. Riittää, jos tavoitat pienen määrän vastaanottavaisia kuuntelijoita, jotka etsivät syntipukkeja. Rabulistit [vähän niinkuin populistit, mutta pahempaa, niinkuin kakka ja paska] vetoavat yhteiskunnan onnettomiin lapsiin, vähäosaisiin, laahuxeen, antavat syrjäytyneille mahdollisuuden tukahdutettuun revansismiin. Sellainen peli nyt ei kerta kaikkiaan vetele! Pitäkää mölyt mahassa ja jatkakaa vessan pesua! Tässä Trump vie tulisoihtua eteenpäin historiallisessa jatkumossa suurella valheellaan ilmeisestä vaalitappiosta vuonna 2020.
xxx/ellauri291.html on line 465: Sotilasanalyytikko William Connor kuitenkin varoitti, että neuvostoajattelussa oppi kattaa paljon enemmän kuin naamiointia ja petosta. Hän ehdotti, että sillä oli vihollisen aktiivisen hallinnan konnotaatio. Operaatio Bagrationin aikaan vuonna 1944, Connor väittää, Venäjän sotilaallisen petoksen doktriini sisälsi jo kaikki nämä näkökohdat. Neuvostoliiton käytännössä ja opissa merkitys kehittyi sisältämään strategiset, poliittiset ja diplomaattiset tavoitteet, toisin sanoen toimiminen kaikilla tasoilla.
xxx/ellauri291.html on line 515: – Joulukuun puolella viime vuonna alkoi Jarnolla esiintymään mustelmia eri puolilla kehoa ja kysyessä niiden alkuperästä selitti hoitotäti joskus ne kaatumisen syyksi ja joskus hänen omat lapsensa (3- ja 5-vuotiaat tytöt) olivat nipistelleet niitä mustasukkaisina, äiti kertoi.
xxx/ellauri292.html on line 216: Viimeisinä vuosinaan Katariinasta tuli paizi bulimarektikko myös kirkollinen ja poliittinen vaikuttaja. Näkyjensä ohjaamana hän koki tehtäväkseen niin kutsutun Ukrainan demilitarisaation eskaloimisen ja paavinistuimen palauttamisen Roomaan. Hän matkusti Ranskaan suostuttelemaan paavia, ja vuonna 1377 paavi muuttikin Avignonista takaisin Roomaan. Se, kuinka paljon tämä oli Katariinan ansiota, on epäselvää. Toivottavasti se edes pesi ensin hampaansa. Byöörk.
xxx/ellauri292.html on line 245: Lady Hester Lucy Stanhope (12. maaliskuuta 1776 – 23. kesäkuuta 1839) oli brittiläinen seikkailija, kirjailija, antiikkimies ja yksi ikänsä kuuluisimmista matkailijoista. Hänen kaivauksensa Ashkelonista vuonna 1815 pidetään ensimmäisenä, jossa käytettiin nykyaikaisia arkeologisia periaatteita, ja hänen keskiaikaisen italialaisen asiakirjan käyttöä kuvataan "yhdeksi varhaisimmista kenttäarkeologien tekstilähteiden käytöstä". Hänen kirjeensä ja muistelmansa tekivät hänestä kuuluisan tutkimusmatkailijana.
xxx/ellauri292.html on line 263: Hänen kumppaninsa Miss Williams ja lääkärinhoitaja tohtori Charles Meryon jäivät hänen luokseen jonkin aikaa; mutta neiti Williams kuoli vuonna 1828, ja Meryon lähti vuonna 1831 palaten vain viimeiselle vierailulle heinäkuusta 1837 elokuuhun 1838. Kun Meryon lähti Englantiin, Lady Hester muutti syrjäiseen hylättyyn luostariin Jounissa, kylässä kahdeksan kilometrin päässä Sidonista, jossa hän asui kuolemaansa asti. Hänen asuinpaikkansa, jonka kyläläiset tunsivat nimellä Dahr El Sitt, oli kukkulan huipulla. Meryon vihjasi, että hän piti talosta sen strategisen sijainnin vuoksi, "talosta kartiomaisen kukkulan huipulla, josta tulijat ja kävijät saattoi nähdä joka puolelta."
xxx/ellauri292.html on line 265: Aluksi häntä tervehti emiiri Bashir Shihab II, mutta vuosien mittaan hän antoi turvapaikan sadoille druusien ja uskontojen välisten riitojen pakolaisille ja ansaitsi hänen vihamielisyytensä. [ lainaus tarvitaan ] Uudessa ympäristössään hän käytti lähes ehdotonta valtaa ympäröiviin alueisiin ja hänestä tuli alueen tosiasiallinen hallitsija. Hänen hallintansa paikalliseen väestöön riitti saamaan Ibrahim Pashan, kun hän oli hyökkäämässä Syyriaan vuonna 1832, hakemaan hänen puolueettomuuttaan. Hänen ylivaltansa säilytti hänen komentava luonne ja usko, että hänellä oli ennustamisen lahja. Hän piti kirjeenvaihtoa tärkeiden ihmisten kanssa ja otti vastaan uteliaita vieraita, jotka menivät kaikin keinoin tapaamaan häntä.
xxx/ellauri292.html on line 269: Lady Hester kuoli unissaan vuonna 1839. Hän kuoli paremman puutteessa; Andrew Bonar ja Robert Murray M´Cheyne, jotka vierailivat alueella muutamaa viikkoa myöhemmin, kertoivat muka pettyneenä, että heidän vierailunsa jälkeen "talosta ei löytynyt yhtään rahaa."
xxx/ellauri292.html on line 375: – Kieli muuttuu. Se on fakta, toteaa Pipliaseuran viestintä- ja varainhankintajohtaja Terhi Huovari haikeana. Pipliaseurassa aloitettiin pari vuotta sitten projekti nimeltä UT2020. Päätettiin kääntää Uusi testamentti vuoden 2020 loppuun mennessä. Suomen luterilaisessa kirkossa käytetään raamatunkäännöstä, joka julkaistiin vuonna 1992. Eikö se kelpaa? – Ysikakkonen on ihan toimiva, Huovari sanoo. Vuodesta 1992 on kuitenkin pian kolme vuosikymmentä! Käännöstyö aloitettiin 1970-luvulla, yli 40 vuotta sitten. Sehän on ihan dinosaurista.
xxx/ellauri292.html on line 536: Muutamia sotilaita istui asemalla '36 kärsivällisen armenialainen kaupatessa niille mattoa. Paaska paaska, huusi junanlähettäjä veltosti ratapihalla Jugoslaviassa Norssin Kreetan retkellä vuonna '68. Oli tukahduttavan kuuma.
xxx/ellauri292.html on line 561: 600-luvulla eaa. laajat yhteiskunnalliset levottomuudet johtivat Ateenassa Solonin lakiuudistuksiin. Nämä tasoittivat tietä Cleistheneen teoriassa mahdolliselle demokratian käyttöönotolle vuonna 508 eaa. Ateenasta oli tähän mennessä tullut merkittävä merivalta, jolla oli suuri laivasto, ja se auttoi Joonianmeren kaupunkien kapinaa persialaisia vastaan. Tästä öykkäröinnistä seuranneessa Persian suorittamassa Kreikan demilitarisaatiossa Ateena johti yhdessä Spartan kanssa kreikkalaisten valtioiden liittoumaa, joka lopulta torjui persialaiset, kukistaen heidät Marathonissa vuonna 490 eaa. ja Salamissa vuonna 480 eaa. Tämä ei kuitenkaan estänyt Ateenan vangitsemista ja potkimista hajalle kahdesti persialaisten taholta yhden vuoden sisällä spartalaisten ja muiden kreikkalaisten kuningas Leonidaksen johtaman sankarillisen mutta lopulta epäonnistuneen vastarinnan jälkeen Termopylaissa sen jälkeen kun sekä Boiotia että Attika joutuivat persialaisten käsiin.
xxx/ellauri292.html on line 570: Kreikan vapaussodan ja Kreikan kuningaskunnan perustamisen jälkeen Ateena valittiin vastikään itsenäistyneen Kreikan valtion pääkaupungiksi vuonna 1834, suurelta osin historiallisista ja tunneperäisistä syistä. Se oli täysin tuppukylä.
xxx/ellauri293.html on line 110: Siihen mennessä, kun Uuden testamentin käsikirjoituksiin tulee pikkukirjaimet ja korkomerkit, Junia on yksimielisesti korostettu naisnimenä. Esimerkiksi Erasmuksen vuonna 1516 tuottama Uuden testamentin kriittinen kreikkalainen teksti korosti nimeä feminiinisenä, ja tämä jatkuu jokaisessa kriittisessä kreikkalaisessa tekstissä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (1858 Alford-painoksessa) vuoteen 1928 asti, jolloin Novum Testamentum Graece korosti sitä mieheksi, Iουνιᾶν (niin se tekee perkele minunkin raamatussani!). Tämä aiheutti monumentaalisen muutoksen kohti maskuliinista korostusta vuoteen 1998 asti, jolloin feminiininen muoto palasi dominaxi.
xxx/ellauri293.html on line 164: Barnabas oli kotoisin Kyproksen saarelta Salamiin kaupungista. Häntä pidetään Kyproksen kirkon perustajana ja saaren suojeluspyhänä. Perimätiedon mukaan Barnabas kivitettiin kuoliaaksi Salamiissa vuonna 75, ja hänet haudattiin kaupungin lähelle paikalle, jossa nykyisin sijaitsee Apostoli Barnabaan luostari. Hauta löydettiin vuonna 477, jonka jälkeen paikalle rakennettiin luostari.
xxx/ellauri293.html on line 383: How I Met Your Mother (lyhennettynä usein HIMOM ) on yhdysvaltalainen romcom eli FUCK! genren tilannesarja, jonka ovat luoneet Craig Thomas ja Carter Bays CBS:lle. Sarja, jota esitettiin 19.9.2005–31.3.2014, seuraa päähenkilöä Retu Mosbya ja hänen ystävätiimiä New Yorkin Manhattanilla. Kehystysvälineenä Retu kertoo vuonna 2030 pojalleen Lukelle ja tyttärelleen Pennylle tapahtumia syyskuusta 2005 toukokuuhun 2013, jotka johtivat hänet tapaamaan heidän äitinsä.
xxx/ellauri293.html on line 485: Apina ja tiikeri- eli Bender-Gestalt-testin kehitti alun perin vuonna 1938 lastenpsykiatri Lauretta Bender. Muut myöhemmät harjoittajat kehittivät lisäversioita, vaikka projektiivisiksi testeiksi suunniteltuja mukautuksia on kritisoitu voimakkaasti kliinisessä kirjallisuudessa niiden psykometrisen validiteetin puutteen vuoksi. Kaikki versiot noudattavat samaa yleistä muotoa, mutta eroavat tulosten arvioinnin ja pisteytyksen suhteen.
xxx/ellauri293.html on line 489: Ensimmäisen version Bender-Gestalt-testistä kehitti vuonna 1938 lasten neuropsykiatri Lauretta Bender. Alkuperäinen testi koostuu yhdeksästä arkistokortista, joissa jokaisessa kortissa on eri hahmot. Kohteelle näytetään jokainen kuva ja pyydetään kopioimaan se tyhjälle paperille. Testi kestää tyypillisesti 7–10 minuuttia, jonka jälkeen tulokset pisteytetään tarkkuuden ja organisoinnin perusteella. Sitä voidaan antaa sekä lapsille että henkisesti kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille aikuisille.
xxx/ellauri293.html on line 491: Kuitenkin, kun Yhdysvallat astui toiseen maailmansotaan vuonna 1941, Hutt nimitettiin Yhdysvaltain armeijaan ja hänet määrättiin psykologian konsultiksi Washingtonin kirurgin toimistoon. Armeijalla oli tarve kouluttaa ja lähettää nopeasti sekä psykiatreja että psykologeja vastaamaan valtavasti lisääntyneeseen ammattilaisten tarpeeseen diagnosoida ja hoitaa emotionaalisia ongelmia, jotka kehittyvät sodan armeijan stressissä.
xxx/ellauri293.html on line 507: Steve Mathews ja Cecil Reynolds (Kopitzin ystävä joitakin vuosia lähellä hänen elämänsä lopua) onnistuivat lopulta löytämään Bender-Gestaltin Koppitz-version julkaisuoikeudet, ja Pro-Ed Publishing Company hankki nämä oikeudet myöhemmin Austin Texasista, joka sitten antoi Cecil Reynoldsin tarkistaa Koppitz-versiota. Pro-Ed julkaisi sen Reynoldsin alaisuudessa vuonna 2007 nimellä Koppitz-2: The Koppitz Developmental Scoring System for the Bender-Gestalt Test. Osa kaikista Koppitz-2:n myyntituloista menee American Psychological Foundationille tukemaan Koppitz-stipendejä lasten kliinisen psykologian alalla.
xxx/ellauri293.html on line 665: Apollonius oli luultavasti yksi Tituxen juutalaisvastaisten voimien johtavista neuvonantajista Jerusalemissa vuonna 70 jKr.
xxx/ellauri295.html on line 60: Sepä juuri. Herostratos (m.kreik. Ἡρόστρατος ) oli antiikin kreikkalainen mies, kotoisin Efesoksesta. Hänet tunnetaan siitä, että hän poltti kotikaupunkinsa tunnetun Artemiin temppelin, koska halusi tulla kuuluisaksi. Ja tulikin, eräänä yönä vuonna 356 eaa. Temppeli oli rakennettu marmorista ja sitä pidettiin yhtenä maailman kauneimmista rakennuksista, ja se luettiin myöhemmin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Tuhopoltto ollut mikään ihme, koska jumalatar oli tuona yönä poissa temppelistään auttamassa Alexanteri Suuren synnytyksessä.
xxx/ellauri295.html on line 79: Herodes Suuri sai kaupungin Roomalta vuonna 30 eaa. Hän rakennutti kaupungin uudelleen, ja tämä työ alkoi vuonna 22 eaa. ja päättyi juhliin vuonna 10/9 eaa. Herodes nimesi kaupungin keisari Augustuksen kunniaksi Kaisareiaksi eli latinalaisittain Caesareaksi. Caesareasta tuli Juudean hallinnollinen ja sotilaallinen pääkaupunki, ja Herodes rakennutti sinne oman merenrantapalatsinsa sekä useita muita loistokkaita rakennuksia. Hän käytti kaupungin rakentamiseen suuria määriä rahaa.
xxx/ellauri295.html on line 87: Saladin valtasi kaupungin ristiretkeläisiltä vuonna 1187 ja ristiretkeläisten vastahyökkäys kohti Tiberiasta johti tuhoisaan Hattivattien taisteluun ja ristiretkeläisten vallan luhistumiseen suurissa osissa aluetta. Maimonides vieraili kaupungissa ja hänet haudattiin Tiberiakseen vuonna 1206. Ristiretkeläiset valtasivat silti kaupungin takaisin vuonna 1240 menettäen sen uudelleen vuonna 1247. Seuraavan vuosisadan puolella vuonna 1325 matkailija Ibn Battuta kuvaili pettyneenä kaupungin olevan raunioina. Kaupunki oli jälleen raunioina 1600-luvulla.
xxx/ellauri295.html on line 96: Caesarea toimi Palestiinan roomalaisena pääkaupunkina noin 500 vuotta. Se alkoi taantua vuonna 638 (tai 640) tapahtuneen muslimivalloituksen jälkeen. Kristillisessä perinteessä Caesarea näyttäytyy pakanalähetyksen syntypaikkana.
xxx/ellauri295.html on line 148: Berenike meni naimisiin Demetrios I:n pojan Demetrioksen kanssa noin vuonna 249 eaa. Demetrioksen kuoleman jälkeen Berenikestä tuli Egyptin kuningatar, koska hän meni naimisiin Egyptin kuninkaan Ptolemaios III:n kanssa ja muutti puolisonsa luo Aleksandriaan. Se oli noussut helleenisen maailman tärkeimmäksi kulttuuri- ja merenkulkukaupungiksi Ptolemaioksen hallitsijasuvun aikana. Ptolemaios ja Berenike saivat ainakin kolme lasta: Ptolemaios IV, Arsinoe III ja Berenike.
xxx/ellauri295.html on line 156: Berenice syntyi vuonna 28 Herodes Agrippalle ja Kyprokselle, Aristobulus IV:n pojantyttärenä ja Herodes Suuren tyttärentyttärenä. Hänen vanhempi veljensä oli Agrippa II (s. 27) ja nuoremmat sisarensa Mariamne (s. 34) ja Drusilla.
xxx/ellauri295.html on line 280: Erno Paasilinna (1935–2000) oli suomalainen vittuilija, joka kirjoitti aktiiviuransa aikana satoja vittumaisia kirjoituksia. Ura huipentui vuonna 1984 myönnettyyn Finladia-palkintoon, joka lipsahti Paasilinnalle yhteiskuntasatiirista vittuilua edustavalla vittuilulla Yksinäisyys ja uhma. Lautakunnan kämmi oli ymmärrettävä, koska palkinto jaettiin tuona vuonna vasta ensimmäistä kertaa ja mukana jakamassa oli Esa Saarinen. Paasilinna esiintyi myös usein television ajankohtaisohjelmissa heittämässä vittumaisia kysymyksiä haastateltaville henkilöille. Paasilinna heittäytyi kirjalliselle uralle Arvi A. Karisto Oy:n leivistä, jonka suojissa hän vittuuntui ja turhautui ja koki ainoastaan systemaattisen vittuilun aloittamisen ulospääsyksi tästä tilanteesta.
xxx/ellauri295.html on line 497: Risto Aleksi Santala (18. toukokuuta 1929 Helsinki – 26. syyskuuta 2012) oli suomalainen rovasti, teologian kunniatohtori ja kirjailija. Santala opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1953. Hän työskenteli aluksi nuorisopastorina Helsingissä ja merimiespappina Haifassa ja toimi sitten pastorina ja opettajana Suomen Lähetysseuran ylläpitämässä hepreankielisessä Shalhevetjah-työkeskuksessa ja koulussa Jerusalemissa 1957–1968. Santala oli sen jälkeen Helsingin Raamattukoulun rehtorina 1968–1975, teki kirjallisia töitä Israelissa 1976–1986 ja toimi viimeksi 1988–1992 Joutjärven seurakunnan kirkkoherrana Lahdessa.
xxx/ellauri295.html on line 663: Siten syntyivät ehdot Sveitsin ja Saksan väliselle sopimukselle, joka tehtiin elokuussa 1940. Tämän sopimuksen mukaan Sveitsi tarjosi edullisimman järjestelyn saksalaisen rahdin (mukaan lukien sotilaskuljetukset) kauttakulkuun alueensa kautta, sitoutui myymään Saksalle kultaa ja muita jalometalleja Reichsmarkeilla ja lisäksi myönsi Saksalle pitkäaikaisen lainan vuonna 150 000 000 Sveitsin frangia.
xxx/ellauri296.html on line 157: Auringonlaskun aikaan Av-kuun yhdeksännen päivän alussa babylonialaiset sytyttivät temppelin tuleen. Talmudissa (Taanis 29a) kerrotaan, että tuli alkoi yöllä juuri sapatin päätyttyä. Toisin sanoen sinä vuonna itse Av:n yhdeksännen päivä tapahtui sunnuntaina. Sunnuntai-iltana se tuhoutui täysin.Av:n yhdeksäs päivä tuli paastopäiväksi juutalaisessa kalenterissa.
xxx/ellauri296.html on line 327: Arabi-Israelin sodassa 1948 Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän operaatiossa Hiram. Kyseessä lienee ollut puunilainen Hiram, Daavidin aikuisia pro-israeli libanonilaisia. Kolme Israelin lentokonetta pommittivat kylää illalla 28. lokakuuta. Tätä seurasi pitkittynyt tykistötuli ja uusi ilmahyökkäys aamulla kylän puolustajien ja useimpien asukkaista vetäytyessä pohjoiseen Libanoniin. Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän 29. lokakuuta. YK-tarkkailija kertoi, että 1. marraskuuta 1948 Israelin joukot autioivat ja ryöstivät laajasti Tarshihan ympärillä olevat arabikylät. New York Times lisäsi, että ryöstely vaikutti järjestelmälliseltä, koska Israelin armeijan kuorma-autoja käytettiin ryöstettyjen tavaroiden kuljettamiseen. Joulukuuhun 1948 mennessä noin 700 kyläläistä, enimmäkseen kristittyjä, oli palannut kylään. Perheet Tarshihasta alkoivat saapua Beirutiin pian kylän valloituksen jälkeen ja asuivat vuokrahuoneissa Bourj el Barajnehin ympärillä, joka tuolloin oli esikaupunki kaupungin laidalla. Noin puolet Libanoniin saapuvista 3,000 kyläläisestä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan. Vuonna 1981 leirillä asui arviolta 4-5,000 tarshihania. Ne kyläläiset, jotka eivät päässeet Beirutiin vuonna 1948, kerättiin ja lähetettiin junalla Aleppoon, koska heistä tuli al-Neirabin leirin suurin ryhmä. 3,000 Libanoniin saapuvaa kyläläistä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri296.html on line 333: Ma'alot perustettiin kehityskaupungiksi Romaniasta, Iranista ja Marokosta tuleville juutalaisille maahanmuuttajille vuonna 1957. Ensimmäiset kodit rakennettiin Har HaRakafotille (Kyklamenkukkula), joka tunnetaan arabiaksi Bab Al-Hauwana ("Tuulten portti"). ).[viite Tarvitaan]
xxx/ellauri296.html on line 339: Vierailija vuonna 1980 arvioi, että puolet kaupungissa asuvista 2 400 arabista oli kotoisin Tarshihasta. Työllisistä 70 % työskenteli rakennusalalla, kukaan heistä ei ollut maanviljelijä. 3 500 juutalaista oli enimmäkseen marokkolaisia. Harvat heistä jäivät pitkiä aikoja. Ma'alot-Tarshiha tunnustettiin virallisesti kaupungiksi vuonna 1996. Lähes 700 Katyusha-rakettia laskeutui Ma'alot-Tarshihan läheisyyteen toisen Libanonin sodan aikana. Kaupungin arabiväestö kuoli raketti-iskussa. Vuonna 2016 kaupungin etnisestä ja uskonnollisesta koostumuksesta 79,2 % oli juutalaisia ja muita ei-arabeja ja 20,8 % arabeja (10 % muslimeja, 9,9 % kristittyjä ja 0,3 % druusia).
xxx/ellauri296.html on line 344: Apu on vuonna 1933 perustettu, viikoittain ilmestyvä A-lehtien perhe- ja yleisaikakauslehti. Apu perustettiin lamavuonna 1933 työttömien avustamiseksi. Lehden perustivat Aune ja Yrjö Lyytikäinen. Ensimmäinen numero ilmestyi 19. helmikuuta 1933 ja myytiin loppuun saman päivän aikana. Lehden myyjinä oli vain työttömiä. Se oli maattomien työläisten ja työttömien maalaisten Iso Numero.
xxx/ellauri296.html on line 356: Maanviljelijäperheen tytär Kirsti Keskinen pääsi ylioppilaaksi 1947 ja toimi jo kouluaikana kolmen kesän ajan kesätoimittajana Jyväskylässä ilmestyneessä Sisä-Suomi-lehdessä. Tiedotusalan opinnot Helsingin yliopistossa keskeytyivät, kun vuonna 1951 tarjoutui työpaikka Yhtyneitten Kuvalehtien Seura-lehdessä toimittajana ja toimitussihteerinä. Vuonna 1955 hänet nimitettiin maan nuorimpana päätoimittajana Yhtyneiden uuden naistenlehden Hopeapeilin päätoimittajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui kilpailevan kustannusyhtiön Apu -lehden perustajan Yrjö Lyytikäisen pojan Ollin kanssa mutta pysyi töissä Hopeapeilissä vuoteen 1963, jolloin Lyytikäisten perheyritys päätti perustaa uuden naistenlehden Annan. Kirsti Lyytikäinen kutsuttiin sen päätoimittajaksi.
xxx/ellauri296.html on line 358: Vuonna 1971 Anna-lehti myytiin Yhtyneille Kuvalehdille ja Hopeapeili sulautettiin siihen. Lyytikäinen jatkoi Annan päätoimittajana vielä vuoteen 1978 saakka. Kun puoliso Olli Lyytikäinen samana vuonna yllättäen kuoli 46 vuoden iässä, Kirsti Lyytikäinen jatkoi hänen työtään A-lehdissä vuoteen 1993 saakka ja toimi yhtiön hallituksessa vielä vuoteen 2000 saakka.
xxx/ellauri296.html on line 360: Kirsti Lyytikäinen kuoli vuonna 2008. A-lehtien johdossa toimivat nyt Kirsti ja Olli Lyytikäisen lapset, hallituksen puheenjohtajana Olli-Pekka Lyytikäinen ja julkaisujohtajana Anne Lyytikäinen-Palmroth. Tuulilasi-lehdessä ja muissa yhtiön autolehdissä työskennellyt Yrjö Lyytikäinen (1959–2014) oli heidän kolmas lapsensa. Myös hän toimi A-lehtien hallituksessa vuodesta 1990 kuolemaansa asti.
xxx/ellauri296.html on line 361: Lehden levikki on 168 780, levikin lasku on ollut jyrkkä, sillä vielä vuonna 2001 levikki oli noin 255 000. Levikin ja lukijamäärän kehitys on ollut lähes identtinen toisen perhelehden Seuran kanssa jo vuosikymmeniä. Vuonna 1970 Avulla oli 1,45 miljoonaa lukijaa, Seuralla 1,21 miljoonaa; vuonna 1993 Seura oli suurempi 1,24 miljoonalla lukijalla Avun 1,14 miljoonaa vastaan
xxx/ellauri296.html on line 376: 1960-luku oli nuorison esiinmarssin vuosikymmen. Suuret ikäluokat tulivat aikuisikään ja vaikuttajiksi yhteiskuntaan – myös haastamaan aiempien sukupolvien ajatuksia. Nuorisosta alettiin puhua erillisenä ikäryhmnä. Yksi vuosikymmenen ikonisista kasvoista on näyttelijä Kristiina Halkola. Opinnot teatterikorkeakoulussa alkoivat vuonna 1964. Pari vuotta myöhemmin ensi-iltaan tuli elokuva Käpy selän alla ja Halkolan tunsivat kaikki. Halkolalle vuosikymmentä kuvaavat farkut, kävyn vapautuminen ja maailmanparantaminen.
xxx/ellauri296.html on line 386: Ben Zyskowicz on istuvan eduskunnan pitkänenäisin kansanedustaja. Ura alkoi vuonna 1979. Kiinnostus politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen syntyi jo lapsena, 1970-luvulla nuorena lukiolaisena Zyskowicz oli aktiivisesti mukana mm. Teiniliiton toiminnassa. Nuorena politiikkaa tehtiin
xxx/ellauri296.html on line 409: Aku Korhonen Lapatossuna rintamakorsussa Kiestingissä vuonna 1941. Tykinruokaa vielä naurattaa.
xxx/ellauri296.html on line 411: Seura on menettänyt 2000-luvulla levikkiään muille julkisuuden henkilöihin keskittyville lehdille (Hymy, Oho! Alibi ja 7 päivää). Levikinkehitys (255 000:stä 165 000:een vuosina 2001–2010) on ollut samanlaista persluikuria kuin toisella perhelehdellä Avulla. Perselehdet syrjäyttivät perhelehdet, kun ei enää ole perheitä ja perseet ovat tervassa. Myös lukijamäärien kehitys on ollut hyvin tasaväkistä jo vuosikymmeniä. Vuonna 1970 Avulla oli 1,45 miljoonaa lukijaa, Seuralla 1,21 miljoonaa; vuonna 1993 Seura oli suurempi 1,24 miljoonalla lukijalla Avun 1,14 miljoonaa vastaan.
xxx/ellauri296.html on line 421: Seura uudistettiin syyskuussa 2004 silloisen päätoimittajansa Jari Lindholmin johdolla. Lindholm irtisanoutui 14. huhtikuuta 2006 ja siirtyi toimittajaksi Suomen Kuvalehteen. Hän menehtyi yllättävään sairauskohtaukseen kotonaan 55-vuotiaana. ”Minulla ei ole ebolaa – pelkkä ajatuskin on naurettava”. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin Pekka Numminen, joka irtisanoutui vuonna 2008. Hänen jälkeensä päätoimittajaksi tuli Saija Hakoniemi, maaliskuussa 2015 Tarja Hurme ja kesäkuussa 2018 Erkki Meriluoto.
xxx/ellauri296.html on line 609: Cohenin kuoleman jälkeen vuonna 1918 Cassirer aivan vimmastui ja kehitti symbolismin teorian ja käytti sitä laajentaakseen tiedon fenomenologiaansa joxkin yleisemmäksi kulttuurifilosofiaksi. Cassirer oli yksi 1900-luvun johtavista filosofisen idealismin puolestapuhujista. Hänen tunnetuin teoksensa on Symbolisten muotojen filosofia (1923–1929). Siitä on eka osa (Kieli) Internet Archivessa. Toista (Myyttinen ajattelu) ei ilmeisesti kukaan jaxa enää lukea, saati unettavinta kolmatta (Tiedon fenomenologia). Tämmöstä sieltä näyttäis löytyvän:
xxx/ellauri296.html on line 616: Vuonna 1941 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistoon, minkä jälkeen hän muutti Columbia Universityyn New Yorkiin, jossa hän luennoi vuodesta 1943 kuolemaansa vuonna 1945 saakka.
xxx/ellauri298.html on line 54: Aamulla 13. elokuuta 1985, 40-vuotiaana, Vishnun pikkuveikka Shiva Naipaul sai kohtalokkaan sydänkohtauksen työskennellessään pöytänsä ääressä. VS Naipaul kirjoitti The New Yorkerille vuonna 2019 kirjoittamassaan esseessä, joka julkaistiin vuonna 2019, ettei hän ollut tuolloin yllättynyt kuullessaan Shivan kuolemasta, että Shiva joi ja että vuosi ennen hänen kuolemaansa (kun oli heidän nuoremman sisarensa hautajaiset, joihin molemmat olivat osallistuneet) VS kertoo nähneensä jo kuoleman irvistyxen veljensä kasvoilla.
xxx/ellauri298.html on line 172: Syntynyt vuonna 1946, kasvoin tuolloin kukoistavassa tehdaskaupungissa Länsi-Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa kymmenen mailia länteen Ohio-joen varrella Pittsburghista, jota silloin kutsuttiin "Terässtadixi". Varhaisesta lapsuudestani lähtien äitini oli vakavasti masentunut ja perheeni jatkuvassa konfliktissa. Samaan aikaan isäni, alun perin viulisti, antoi minulle lahjan rakkauden klassiseen musiikkiin. Hän opetti minulle, kuinka kuunnella, ei vain äidin valituxen pääteemoja, vaan myös koko musiikkipartituuria bassoista korkeisiin puupuhaltimiin. Meidän perheemme oli yksi harvoista juutalaisperheistä suurelta osin italialaisessa katolisessa kaupungissa. Suurimman osan ajasta ala-asteella ja lukiossa tunsin olevani ulkopuolinen ja minulla oli heikko yhteenkuuluvuuden tunne. Juutalaisten käyttö ravunsyöttinä oli yleistä, ja yritin epätoivoisesti kompensoida auttamalla opiskelutovereita kotitehtävissä. Silti minua pidettiin enimmäkseen käsivarren päässä, ja leimattuna roolilla "aivot". Kun osallistuin heprealaiseen kouluun useita päiviä viikossa useiden vuosien ajan Pittsburghin juutalaisella alueella, olin sielläkin "ulkopuolinen", koska olin kotoisin pikkukaupungista enkä Pittsburghin kletschmersektiosta. Yhdessä nämä lopulta ovat osittain taustalla kiinnostukseni antropologiaan, etnisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, usein tiedostamattoman koetun kokemuksen psykoanalyyttiseen syvyyteen, halukkuuteeni kokonaisvaltaiseen ajatteluun (yrityxeen yhdistää ne, jotka aluksi vaikuttavat erillisiltä, toisiinsa liittymättömiltä kulttuurin puolilta, perhe ja historia), tarkkaavaisuuteeni itseäni kohtaan tutkimusvälineenä, jota kutsutaan vastasiirroksi), oman runouden käyttämiseen keinona ymmärtää työelämän organisaatioita ja laajempaa kulttuuria) ja pyrkimykseni auttaa muita ihmisiä, järjestöt, jopa kansainvälisiä suhteita kuuntelemalla syvästi ihmisiä ja auttamalla heitä kuuntelemaan toisiaan sielusta sieluun. Tämä oli keskeinen roolini kroonikkona ja noin viisikymmentä vuotta lääketieteen opiskelijoiden, perhelääketieteen harjoittelijoiden ja asukkaiden, PA:iden ja monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten opettajana. Syvästä kiinnostuksestani organisaatioelämän tiedostamattomiin juuriin tuli perusta suurelle osalle tutkimuksestani, kirjoittamisestani, opettamisestani ja konsultoinnistani. Opiskelin Pittsburghin yliopistossa ja suoritin historiallisen musiikkitieteen AB:n vuonna 1967 ja psykologisen antropologian tohtorin vuonna 1972. Opetettuani seitsemän vuotta psykiatrian osastolla Meharry Medical Collegessa Nashvillessä, TN:ssä, vietin loput urani perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen osastolla Oklahoman terveystieteiden yliopistossa. Center, Oklahoma City, OK, sellainen minä olin."
xxx/ellauri298.html on line 326: Vuodesta 1987 koulun tiedekunnan jäsenenä hänen ammatillisia kiinnostuksen kohteitaan olivat esinesuhdeteoria, yhteiskuntafilosofia ja eksistentiaalinen filosofia. Hän sai kansainvälistä tunnustusta panoksestaan esinesuhdeteoriassa. Hän toimi koulun ihmiskäyttäytyminen ja sosiaalinen ympäristö -alueen puheenjohtajana vuosina 1998–2001, ja hänet valittiin uudelleen ihmiskäyttäytymisalueen puheenjohtajaksi vuonna 2010.
xxx/ellauri298.html on line 328: Seinfeld opetti ihmisten käyttäytymistä ja sosiaalista ympäristöä sekä harjoittelua MSW- ja PhD-tasoilla. Tammikuun alussa hän alkoi opettaa uutta maisterintutkinto-ohjelmaa henkisyydestä, jota hän auttoi kehittämään. Opiskelijoiden ja alumnien rakastama hänet palkittiin New Yorkin yliopiston arvostettujen opettajien mitalilla vuonna 1997.
xxx/ellauri298.html on line 331: Seinfeld valmistui Silver Schoolista tohtoriksi vuonna 1987. Hän oli National Association of Social Workers, Clinical Social Work Societyn ja Council on Social Work Educationin jäsen.
xxx/ellauri298.html on line 333: Tohtori Jeffrey Seinfeld oli aktiivinen tieteellisen tiedekunnan jäsen ja yksi innokkaimmista Object Relations Instituten tukijoista sen perustamisesta vuonna 1991 lähtien. Kahden vuosikymmenen ajan siitä lähtien tohtori Jeffrey Seinfeld ja tohtori Susan Kavaler-Adler jakoivat yhteisen kiinnostuksensa yhdistää ja opettaa brittiläisen kohdesuhdeajattelun koulukunnan teorioita. He molemmat uskoivat, että Melanie Kleinin, Donald Winnicottin, Ronald Fairbairnin ja muiden brittiläisten teoreetikkojen välisen dialektisen suhteen opettaminen – pikemminkin kuin polarisoiminen – tarjoaisi suurimman panoksen psykoterapeuttien ja psykoanalyytikkojen auttamiseksi heidän kriittisessä kliinisessä työssään.
xxx/ellauri298.html on line 353: Hän muutti New Yorkiin vuonna 1939 hyväksyttyään apulaisprofessorin paikan New School of Social Researchissa. Viiden Oslo-vuotensa aikana hän oli keksinyt termin " orgone energy" - sanoista "orgasmi" ja "organismi" - elämänenergian käsitteelle. Vuonna 1940 hän alkoi rakentaa orgoniakkuja, muunneltuja Faradayn häkkejä, joiden hän väitti olevan hyödyllisiä syöpäpotilaille. Hän väitti, että hänen laboratoriosyöpähiirillä oli ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia Faradayn häkissä pitämisellä, joten hän rakensi ihmiskokoisia versioita, joissa voi istua sisällä. Tämä johti lehtijuttuihin "seksilaatikoista", jotka paransivat syöpää.
xxx/ellauri298.html on line 355: Kahden kriittisen artikkelin jälkeen hänestä The New Republicissa ja Harper'sissa vuonna 1947, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto sai kieltomääräyksen orgoniakkujen ja niihin liittyvän kirjallisuuden osavaltioiden välisestä toimituksesta ja kutsui niitä "ensimmäisen suuruisiksi petoksiksi". Vuonna 1956 häntä syytettiin halveksunnasta kieltomääräyksen rikkomisesta, ja Reich tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ja sinä kesänä yli kuusi tonnia hänen julkaisujaan poltettiin tuomioistuimen määräyksellä. Hän kuoli vankilassa sydämen vajaatoimintaan hieman yli vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri298.html on line 359: Peter Reich, kiistanalaisen itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin poika, joka kuoli Yhdysvaltain vankilassa vuonna 1957, syntyi New Yorkissa vuonna 1944. Isänsä kuoleman jälkeen hän lähti Yhdysvalloista opiskelemaan ranskaa Grenobleen ja palasi lopulta suorittamaan tutkintoja Bates Collegessa Lewistonissa, Mainessa ja Bostonin yliopiston kansanterveyskoulussa. Hän on ollut VISTA-vapaaehtoisena Oregonissa, työskennellyt huumeriippuvaisten parissa Bostonissa ja myös toimittajana New Yorkissa ja viimeiset kolmekymmentä vuotta Bostonin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän asuu Massachusettsissa.
xxx/ellauri298.html on line 374: Reichin mukaan tämä "orgoni-akku"-laite voi vaikuttaa ilmakehän orgonienergiaan, pakottamalla pilviä muodostumaan ja luomaan sadetta. Bush selitti, kuinka hän törmäsi kirjaan vuonna 1985: ”En tiennyt kirjoittajasta mitään. Otin sen juuri hyllyltä, se näytti mielenkiintoiselta, ja se oli uskomaton tarina. Sen on kirjoittanut Peter Reich, ja sen nimi on A Book of Dreams. Se kertoo hänestä lapsena, hänen silmiensä kautta lapsena, isänsä ja heidän suhteensa katsomisesta. Se on uskomattoman kaunis, se on hyvin, hyvin tunteita herättävä ja erittäin viaton, koska se on lapsen silmien kautta.
xxx/ellauri298.html on line 378: Cloudbustingissa ideana oli aloittaa tämä kappale henkilöllä, joka herää tästä unesta, "herään itkien". Se on kuin asettaisi kohtauksen, joka vihjaa heti, että tämä henkilö ei ole enää jonkun kanssa, jota he rakastavat", hän selitti Associated Pressille vuonna 1989. "Se antaa pistävän sävelen kappaleeseen. Elämä on menetys, eikö? Se oppii selviytymään menetyksestä. Luulen, että meidän kaikkien on monella tapaa selvittävä siitä."
xxx/ellauri298.html on line 439: "La cumparsita" on uruguaylaisen muusikon Gerardo Matos Rodríguezin vuonna 1916 kirjoittama tango, jonka sanoittivat argentiinalaiset Pascual Contursi ja Enrique Pedro Maroni [es]. Se on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja tunnistetuimmista tangoista. Roberto Firdo, kappaleen kantaesittäneen orkesterin johtaja ja pianisti, lisäsi osia tangoistaan "La gaucha Manuela" ja "Turda completa" Matoksen karnevaalimarssiin ("La cumparsita"), jolloin tuloksena on "La cumparsita", kuten se tällä hetkellä tunnetaan. "La cumparsita" soitettiin ensimmäisen kerran julkisesti vanhassa Café La Giraldassa Montevideossa, Uruguayssa. Montevideon hanurimuseo sijaitsee tällä hetkellä tällä historiallisella paikalla.
xxx/ellauri298.html on line 509: Stanislav "Stan" Grof (* 1. heinäkuuta 1931 Prahassa) on tšekkiläissyntyinen psykiatri, joka on asunut Yhdysvalloissakin 1960-luvulta lähtien. Grof on yksi tärkeimmistä transpersonaalisen psykologian kehittäjistä ja tutkija, joka tutkii epätavallisten tietoisuuden tilojen käyttöä psykologiseen parantamiseen, syvään itsetutkimiseen sekä kasvun ja näkemysten saamiseen ihmisen psyykestä . Vuonna 1993 Grof sai kunniapalkinnon Association for Transpersonal Psychologylta (ATP) merkittävästä panoksesta ja kehittämisestä transpersonaalisen psykologian alalla, joka annettiin Kalifornian Asilomarissa pidetyn 25-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä. Hän sai myös Dagmar-säätiön myöntämän VISION 97 -palkinnon Václav Havelilta Prahassa 5. lokakuuta 2007. Vuonna 2010 hän sai Jules Verne -palkinnon Association for Pre- and Perinatal Psychology and Health -järjestöltä (APPPAH) . Toisaalta tšekkiläinen skeptikkoryhmä Český klub skeptiků Sisyfos on arvostellut Grofia siitä, että se on edistänyt heidän mielestään ei -tieteellisenä psykologiaa, joka on liian kaukana modernin tieteen materialistisen filosofisen perustan rajoista. Hän on ainoa henkilö, jolle on myönnetty Anti-Prize Erotic Boulder -palkinto kahdesti kyseisessä maassa. Eli toisaalta hänen kriitikot syyttävät häntä epätieteellisen psykologian edistämisestä ja hän on kahden harhaluuloisen lohkareen kantaja. Nimittäin Grof oli ensin naimisissa psykologi Christine Grofin kanssa 70-l. ja sitten psykologi Brigitte Grofin kanssa vuonna Christinen kuukahdettua 2014 tai size oli 2016. Stanin pitää olla vitun vanha jos se on edes syntynyt.
xxx/ellauri298.html on line 518: Tohtori Grofsin vuonna 2018 saaman aivohalvauksen vuoksi, joka vaikutti hänen puhekeskukseensa ja hänen saamansa kirjeenvaihdon määrään, hän ei pysty osallistumaan teoreettisiin kysymyksiin liittyviin henkilökohtaisiin sähköpostivaihtoihin, lukemaan ja tukemaan kirjoja tai tarjoamaan kliinisiä istuntoja, ml henkilökohtaiset terveyskonsultaatiot, suositukset tai haastattelut. Älä hätäänny, Stan, Sinä olet täällä. Koti. Hys hys. Äiti antaa tutin.
xxx/ellauri298.html on line 536: Ällöjen ulkosynnytinten ympäröimät perusistukat (tai BPM, englanniksi Basic Perinatal Matrices ) on teoreettinen malli psyykestä, joka muodostuu kohdunsisäisen kehityksen ja synnytyksen aikana. Termi kuuluu transpersonaaliseen ja perinataaliseen psykologiaan. Sitä ehdotti ensimmäisen kerran vuonna 1975 Stanislav Grof joka väitti ilman mitään perusteluja, että perinataaliset matriisit vaikuttavat koko myöhempään elämään ja voivat aiheuttaa erilaisia henkisiä ilmiöitä. Tästä vimmastuivat mm. Vilpitön Järvi ja Patti Mulkkinen, joilla kummallakin oli ollut ikäviä perineaalisia kokemuxia.
xxx/ellauri298.html on line 586: Wilber syntyi vuonna 1949 Oklahoma Cityssä. Vuonna 1967 hän ilmoittautui Duke-yliopistoon valmistelevaksi opiskelijaksi. Hän kiinnostui itämaisesta kirjallisuudesta, erityisesti Tao Te Chingistä. Hän jätti Duken ja ilmoittautui Nebraskan yliopistoon Lincolnissa opiskelemaan biokemiaa, mutta muutaman vuoden kuluttua hän keskeytti yliopiston ja alkoi opiskella omaa opetussuunnitelmaansa ja kirjoittamista.
xxx/ellauri298.html on line 594: Wilber kertoi vuonna 2011 kärsineensä pitkään kroonisesta väsymysoireyhtymästä , joka on mahdollisesti aiheutunut ribonulkeiinihapon puutossairaudesta.
xxx/ellauri298.html on line 608: Combs voitti graduate Liberal Studies Programs Associationin National Teaching Award -palkinnon vuosina 2002/2003 ja samana vuonna hän sai UNCA:n kunniamaininnan Ruth ja Leon Feldman -professorin.
xxx/ellauri303.html on line 123: Genrih Grigorjevitš Jagoda (ven. Генрих Григорьевич Ягода; 1891 Rybinsk – 15. maaliskuuta 1938 Moskova, alun perin Enon Geršonovitš Jehuda) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n päällikkö vuosina 1934–1936. Jagoda oli syntyperältään juutalainen. 1936 Jagoda oli salaisen poliisin riveissä järjestämässä pakkotyöläiset tekemään Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Häntä on syytetty kirjailija Maksim Gorkin murhaamisesta myrkyttämällä vuonna 1936. Hän valvoi Moskovan ensimmäistä suurta näytösoikeudenkäyntiä, jossa Lev Kamenev ja Grigori Zinovjev tuomittiin kuolemaan. Tämä oli käännekohta Stalinin vainoissa, koska sen jälkeen pakkotyöleirit laajenivat GULAG-järjestelmäksi. Jagoda joutui itsekin pian Stalinin epäsuosioon, ja menetti paikkansa 16. syyskuuta 1936 Nikolai Ježoville, joka johti pääosan Stalinin suuresta puhdistuksesta. Jagoda tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 1938.
xxx/ellauri303.html on line 245: Rabbi Moses Isserles (tarkoittaa ' Israelin poikaa'), joka tunnetaan lyhenteellä Remo (tai Rema), syntyi Krakovassa Puolassa vuonna 5280 (1520) ja kuoli 52-vuotiaana (tai size oli 42) Lag-Baomerilla.
xxx/ellauri303.html on line 263: ReMO kuoli 18. päivänä Iyar (Lag Baomer) vuonna 5332 (1572) Krakovassa. Kuuluisa rabbi Shlomo Luria (RaSHaL), joka oli yksi ReMO:n tunnetuista oppilaista, sanoi hänestä: "Moosexesta (Maimonides) Moosekseen (Isserles) ei ollut ketään Mooseksen (alkup. läski-Mooses) kaltaista", ja tämä oli myös kaiverrettu hänen hautakiveensä.
xxx/ellauri303.html on line 379: Pumbeditan viimeinen gaon oli Hiski Piskinen, jonka Buyid-dynastian kiivailijat kiduttivat kuoliaaksi vuonna 1040; näin ollen Geonimin toiminta kattaa lähes 450 vuoden ajanjakson. Lopulta porukat käytännössä lakkasivat lähettämästä kysymyksiään Babylonian Geonimille.
xxx/ellauri303.html on line 464: Heprealainen Raamattu tai Tanakh on juutalaisten pyhien kirjoitusten kaanoni ja keskeinen juutalaisen lain lähde . Sana on lyhenne , joka muodostuu Tanakhin kolmen perinteisen alajaon alkukirjaimista heprealaisista kirjaimista : Toora ("Opetus", joka tunnetaan myös nimellä Viisi Mooseksen kirjaa tai Pentateukki ), Nevi'im ("Profeetat") ja Ketuvim ("Kirjoitukset"). [21] Tanakh sisältää kaikkiaan 24 kirjaa; sen arvovaltainen versio on masoreettinen teksti. Perinteisesti Tanakhin tekstin sanottiin valmistuneen Jamnian kirkolliskokouksessa vuonna 70 jKr., vaikka tämä on epävarmaa. [21] Juutalaisuudessa termi "Toora" ei tarkoita vain Mooseksen viittä kirjaa, vaan myös kaikkia juutalaisia kirjoituksia (koko Tanakh) ja rabbiinien eettisiä ja moraalisia ohjeita (Suullinen Toora ).
xxx/ellauri304.html on line 148: IRR-TV, International Russian Radio ja TV, (ruots. MedieMission, engl. Great Commission Ministries) on vuonna 1986 perustettu medialähetystyöhön alun perin erityisesti Venäjän-työhön suuntautunut yleiskristillinen lähetysjärjestö. Antennit jouduttiin suuntimaan uudestaan kun Neuvostoliitto hajosi.
xxx/ellauri304.html on line 390: Warren Murphy sanoo: "Tavallinen opetuspalkkioni on 7 miljoonaa dollaria viikossa - mutta ensi vuonna voit saada erikoistarjouksen nollasta. Liity meihin nyt." Toivottaa koko Murphyn perhe, jotka tienaavat elantonsa dädin jämistä. Aloita polku valmiiseen romaaniisi seuraamalla yllä olevaa linkkiä kirjoituskurssisivulle. Tai klikkaa TÄSTÄ …
xxx/ellauri304.html on line 531: Yogi Berra oli typerälippalakkinen pesäpallisti jonka luonnetyyppi oli ISFP (introverted sensing feeling perceiving). Se kexi paljon Matti Nykäsmäisiä aforismeja. Unassuming yet passionate athlete. Kuoli samana vuonna kuin Warren mutta 8v vanhempana. Se oli italiaano 2. polven immigrantti jonka äiti ei osannut sanoa "Lawrence". He received the nickname "Yogi" from his friend Jack Maguire, who, after seeing a newsreel about India, said that he resembled a yogi from India whenever he sat around with arms and legs crossed waiting to bat or while looking sad after a losing game. Se oli hörökorvainen pikkumies, muistutti kyllä aika lailla Yodaa kuvissa.
xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
xxx/ellauri305.html on line 81: Grace Mae Brown (20. maaliskuuta 1886 – 11. heinäkuuta 1906) oli 20-vuotias amerikkalainen nainen, jonka hänen poikaystävänsä Chester Gillette murhasi Big Moose Lakella, New Yorkissa, kerrottuaan ensin hiänelle olevansa raskaana. Murha ja sitä seurannut epäillyn oikeudenkäynti herättivät valtakunnallisten sanomalehtien huomion. Hänen kuolemansa olosuhteet inspiroivat kuvitteellisia hoitoja, kuten Amerikkalainen tragedia ja Jennifer Donnellyn vuoden 2003 romaani Keräävä valo. Murhaa analysoitiin ja tutkittiin kahdessa tietokirjassa, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1986. Mixhän se oli juuri tuolloin tapeetilla?
xxx/ellauri305.html on line 87: Chester Gilletten, tehtaan omistajan veljenpojan, lapsuus oli epävakaampi. Gillette syntyi Wickesissä, Jeffersonin piirikunnassa, Montanan alueella Franklin Gillettelle ja Louisa Maria Ricelle, jotka menivät naimisiin 21. lokakuuta 1883, kaksi kuukautta poikansa syntymän jälkeen, mutta vietti osan lapsuudestaan Spokanessa, Washingtonissa. Hänen vanhempansa olivat taloudellisesti mukavia, mutta syvästi uskonnollisia, ja lopulta luopuivat aineellisesta rikkaudesta liittyäkseen Pelastusarmeijaan. Perhe matkusti ympäri Yhdysvaltojen länsirannikkoa ja Havaijille hänen teini-iässään. Chester ei koskaan ottanut huomioon kasvatusnsa uskonnollisia puolia. Hän osallistui Oberlin Collegen valmistelevaan kouluun varakkaan sedän anteliaisuudesta, mutta lähti kahden vuoden jälkeen vuonna 1903. Koulunsa päätyttyä hän työskenteli satunnaisissa töissä vuoteen 1905 asti, jolloin hän otti paikan toisen sedän hametehtaassa Cortlandissa, New Yorkissa. Siellä Gillette paiski töitä angry dickillä tehtaan tyttöjen minihameissa, enteellisesti melaa mekkoon työnnellen.
xxx/ellauri305.html on line 129: Venäjällä lupiini on tunnettu 1800-luvun alusta lähtien, ja se alkoi levitä vasta 1800-luvun lopulla. Ensimmäiset tutkimukset lupiinin käytöstä Venäjällä suoritti vuonna 1881 Budrin P.V. D.N. Pryanishnikov kannatti lupiinin käyttöä viherlantana. XX vuosisadan loppuun mennessä. sen viljelyala Venäjällä on kasvanut merkittävästi. Lupiinia viherlantana tutkivat myös Kulzhinsky S.P., Alekseev E.K.
xxx/ellauri305.html on line 164: Lindström asuu avoliitossa thaimaalaisen Wan-nimisen naisen kanssa ja viettää Thaimaan Hua Hinissä noin kahdeksan kuukautta vuodesta. Hän sai polyneuropatiadiagnoosin vuonna 2021.
xxx/ellauri305.html on line 166: Pienijorma Ollila on kuulunut Bilderberg-ryhmän ohjausryhmään ja on ahkerin kokouksiin osallistunut suomalainen. Ollila on sijalla 51. Suuret suomalaiset -listalla. Ollilat asuvat Espoon Westendissä. He ostivat vuonna 2000 Nastolan Uudestakylästä Toivonojan kartanon jossa Olli ammuskelee hirvieläimiä. Herlin tappaa niitä Jönsin apen kanssa Sälinkäällä. Maailman paskin nalle pippuroi tarhaamaansa siipikarjaa Ruåzin kunkun kanssa lyijyhauleilla. On ne sellaisia suurpetoja.
xxx/ellauri305.html on line 261: Kaikki muslimit ovat Allahin asialla. Ariel pääsi Karmela Belinkin housuihin vasta vuoden yritettyään, kapisella vaahtomuovipatjalla pani nuohoten sitä talon kellarissa Karmelan huokuessa hänen korvaansa. Itikat suosivat puuskuttavia. Vuonna 1984 Bélinki esitti Helsingin yliopistossa väitöskirjaksi englanninkielisen tutkimuksen naisasialiikkeen historiasta. Tutkimus sai painoluvan, mutta väitöstilaisuudessa molemmat vastaväittäjät ehdottivat sen hylkäämistä. Tapausta puitiin myöhemmin muun muassa väittelijän oikeusturvan kannalta. Bélinki väitteli myöhemmin tanskalaisessa Knightsbridgen yliopistossa. Knightsbridgen yliopiston tutkintoja ei tunnusteta edes Tanskassa. Tanskan korkeakoulu- ja tiedeministeriö kielsi Knightsbridgeltä "university"-nimikkeen käytön vuonna 2010. Bélinki toimi 1980-luvun alussa Helsingin kaupunginvaltuustossa aluksi rannikkoruozalaisten kääpiöpuolueen ryhmässä, mutta siirtyi 1980 kesken kauden kokoomuksen valtuustoryhmään. Julkaisuja: Shylock i Finland: judarna och Finlands litteratur 1900-1970. Åbo Akademi 2000. Karmela on Pikin ikätoveri, varmaan jo puuskuttaakin ja pilkkii sohvalla.
xxx/ellauri305.html on line 476: Esim. 23:11 - Jättää vapaaksi kaikki tuona vuonna kasvanut sato
xxx/ellauri305.html on line 530: Esim. 34:21 - Levätä maa seitsemäntenä vuonna tekemättä mitään kasvua edistävää työtä
xxx/ellauri305.html on line 950: Lev. 25:4 - Ei työstää maata seitsemäntenä vuonna
xxx/ellauri305.html on line 952: Lev. 25:4 – Ei saa työskennellä puiden kanssa tuottaakseen hedelmää sinä vuonna
xxx/ellauri305.html on line 954: Lev. 25:5 – Ei saa korjata satoa, joka kasvaa villinä sinä vuonna normaalisti
xxx/ellauri305.html on line 956: Lev. 25:5 - Ei kerätä rypäleitä, jotka kasvavat villinä sinä vuonna normaaliin tapaan
xxx/ellauri305.html on line 966: Lev. 25:11 - Ei saa korjata normaalilla tavalla sitä, mikä kasvaa villinä viidentenäkymmenentenä vuonna
xxx/ellauri305.html on line 968: Lev. 25:11 - Ei poimia rypäleitä, jotka kasvoivat luonnonvaraisesti 50. vuonna
xxx/ellauri306.html on line 230: Onondaga-järven lounaisrannalle vuonna 1884. Kylä kutsuttiin Solvayksi keksijä
xxx/ellauri306.html on line 250: asennettiin vuonna 1928, koska paikalliset nuoret heittivät kiviä "Brittiläisen
xxx/ellauri306.html on line 413: Vuosina 249–253 Rooman alueelle hyökkäsi aikalaislähteissä ”skyyteiksi” kutsuttu vihollisjoukko, jotka myöhemmissä 500-luvun lähteissä tarkentui Kniva-nimisen kuninkaan johtamiksi gooteiksi. Knivan gootit tunkeutuivat Traakiaan ja voittivat roomalaiset vuonna 251 Abrittuksen taistelussa, jossa Rooman keisari Decius kuoli. Goottien ryöstöretki jatkui vielä Kreikkaan ja meritse Vähän-Aasian rannikoille, jossa he muun muassa tuhosivat taas Herostratoxen tuleen tuikkaaman Efesoksen surullisenkuuluisan Artemiin temppelin.
xxx/ellauri306.html on line 421: Skyytit jaetaan neljään pääryhmään: Mustanmeren skyytit; sarmaatit, jotka tulivat Kaspianmeren pohjoisrannikolta sekä Donin ja Volgan alueelta; Keski-Aasian aavikkoarojen skyytit (massagetae); sekä itäisen Keski-Aasian skyytit (sakā). Kaikkia ryhmiä yhdisti yhteinen soturinomadinen identiteetti, hallintotapa sekä pukeutumistyyli. Muodikkaasti skyyttisotureista oli 1/5 naisia. Nykyisin arvellaankin, että antiikin kreikkalaisten amatsonitarinat mahdollisesti pohjautuivat juuri skyyttinaissotureihin. Skyytit tunnetaan hautakummuistaan eli kurgaaneista. Skyyttien asutuxia ja hautakumpuja (kurgaaneja ) on Dneprin alajuoksun lähistöllä. Skyytit olivatkin siis ukrainalaisia? Haha. Kurgaanihypoteesin mukaan Ukraina on koko indoeurooppalaisen kielikunnan alkupesä. Gimbutas esitteli kurgaanikulttuurin ensimmäisen kerran vuonna 1956. Marija Gimbutas (liett. Marija Gimbutienė, 23. tammikuuta 1921 Vilna, Liettua – 2. helmikuuta 1994 Los Angeles, Yhdysvallat) oli liettualais-yhdysvaltalainen arkeologi. Hiän myös sijoitti kulttuurin Venäjän ja Ukrainan aroille. Haha LOL. Hiänen näkemystensä vastaanotto oli lievästi sanottuna ristiriitainen. Vitut ne oli ainakaan mitään kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
xxx/ellauri306.html on line 425: Rooman tumpelo keisari Claudius löi gootit taistelussa vuonna 269 ja sai siitä lisänimen. Gooteilta hän sai useitakin sattuvia lisänimiä. Keisari Aurelianus luovutti vaikeasti huollettavan Daakian gooteille 270-luvun alussa. Influensseri Wulfilan (Pikku Hukka) käännytystyön ansiosta gootit omaksuivat 300-luvulla kristinuskon sen areiolaisessa muodossa. Wulfila myös kehitti gootin kielelle uuden aakkoston, joka perustuu latinalaisiin ja kreikkalaisiin aakkosiin. Sitä ennen goottia kirjoitettiin riimukirjaimilla, jotka myös perustuivat latinalaisiin aakkosiin.
xxx/ellauri306.html on line 427: Kun Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550, hän antoi niiden nimille uuden ulottuvuuden, jota niillä ei ennen ollut. Ostrogootit hän tulkitsi itägooteiksi ja vesi-nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit asustivat tuolloin Italiassa ja visigootit lännempänä Iberian niemimaalla, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää vääriksi tulkittuja nimiä länsigootit ja itägootit. Syy on takuulla geopoliittinen: länsiliitto pyrki poistamaan sanan "länsi" assosiaation pahoixi leimattuihin gootteihin. Parempi puhua vain "hyvis" gooteista. Vuonna 375 hunnit hyökkäsivät greuthungien kuningaskuntaan ja valloittivat sen. Kuningas Ermanarik teki epätoivoissaan itsemurhan, kun ei pystynyt vastustamaan valloittajia. Hunnit pakottivat myös tervingit pakenemaan asuinalueiltaan ja etsimään turvaa Tonavan eteläpuolelta, Rooman valtakunnan rajojen sisältä. Antiikin kirjoittajat mainitsevat juuri hunnivalloituksen syynä siihen, että gootit 370-luvulla alkoivat pyrkiä Rooman alueelle, mutta eräiden nykytutkijoiden mukaan se ei välttämättä ollut ainoa tai edes tärkein syy. Vaihtoehtoisina selityksinä on mainittu väestönkasvu, ilmastonmuutoxesta alkanut elinolojen heikentyminen goottien asuinalueilla ja siitä seurannut eri maturyhmien keskinäinen valtataistelu.
xxx/ellauri306.html on line 431: No oli miten oli, palataan gootteihin. Traakiaan asettuneet tervingit ja greuthungit yhdistyivät vuonna 395 Alarikin johdolla, mistä alkaen voidaan puhua visigooteista, vaikkei pitäisi sanoa niitä länsigooteixi. Visigootit tulivat hävittivät Alarikin aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä ryöstivät Rooman vuonna 410. Alarikin kuoltua visigootit siirtyivät Etelä-Galliaan ja Iberian niemimaalle, ja perustivat sinne niin sanotun Tolosan valtakunnan. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella visigoottien valtakunta sen sijaan säilyi ja kukoisti. Kuningas Rekared I:n aikana 500-luvulla visigootit luopuivat areiolaisuudesta ja kääntyivät katoliseen uskoon. Pohjois-Afrikasta tulleet arabit ja beduiinit valloittivat visigoottien valtakunnan vuonna 711. Ostrogootit olivat gootteja, jotka vapautuivat hunnien vallasta vuonna 453, asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan vuonna 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Krimillä gootin kielen murretta uskotaan puhutun vielä 1700-luvulla.
xxx/ellauri306.html on line 444: Hän oli hallituskautensa aikana yksi Länsi- ja Itä- Rooman valtakuntien pelätyimmistä vihollisista. Hän ylitti Tonavan kahdesti ja ryösti Balkanin, mutta ei kyennyt valloittamaan Konstantinopolia. Bugger it. Hänen epäonnistunutta kampanjaansa Persiassa seurasi vuonna 441 hyökkäys Itä-Rooman (Bysantin) valtakuntaan, jonka menestys rohkaisi Attilan hyökkäämään länteen. Hän yritti myös valloittaa Rooman Gallian (nykyaikainen Ranska), ylittäen Reinin vuonna 451 ja marssi Aurelianumiin ( Orléans ), ennen kuin toiset sakumatut viz. visigootit pysäyttivät hänet Katalonian tasankojen taistelussa. Bugger it.
xxx/ellauri306.html on line 446: Myöhemmin hän hyökkäsi Italiaan tuhoten pohjoiset maakunnat, mutta ei kyennyt valloittamaan Roomaa koska sieltä oli ruoka loppunut. Bugger it. Hän suunnitteli uusia kampanjoita roomalaisia vastaan, mutta kuoli harmillisesti vuonna 453. Bugger it. Attilan kuoleman jälkeen hänen läheinen neuvonantajansa, gepidien Ardaric johti germaanien kapinaa hunnien valtaa vastaan, minkä jälkeen Hunnien valtakunta romahti nopeasti. Fuck it all. Attila eli edelleen hahmona germaanisessa sankaritarinassa, Atle nimellä.
xxx/ellauri306.html on line 484: Germaanisissa sankaritarinoissa kroonikot kuvaavat Attilaa suurena ja jaloina kuninkaana, ja hän näyttelee tärkeitä rooleja kolmessa norjalaisessa tekstissä: Atlakviða, Volsunga saaga, ja Atlamál. Ensimmäisessä maailmansodassa liittoutuneiden propaganda kutsui saksalaisia "hunneiksi " perustuen keisari Wilhelm II: n vuonna 1900 pitämään puheeseen, jossa hän ylisti Attila the Hunin sotilaallista pätevyyttä. Hitlerin tankit oli yhtä päihittämättömiä kuin Atlen hakkapeliitat kunnes ryssät lommottivat ne Stalingradissa.
xxx/ellauri306.html on line 532: Olen huomannut, että suomalaisella – etenkin suomalaisella miehellä – on yksi erityisen heikko hetki. Se hetki on aamukahvipöydässä, kun suomalainen mies näkee rautakaupan mainoksen, jossa terassilaudat ovat tarjouksessa. Siis tarkoitan, että ne ovat taas kerran tarjouksessa, kuten ne olivat viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna.
xxx/ellauri306.html on line 566: Mitch on palkattu mafiosojen pöyhkeään veronkiertoyrityxeen Elvixen kotikaupungissa Memfixessä. FBI lähestyy Mitchiä. FBI paljastaa että yritys on Chicagon Morolton rikollisperheen toimihenkilö. Yrityksen perustaja Anthony Bendini oli vanhan miehen Morolton vävy. Hän perusti toimiston vuonna 1944, ja lähes puolen vuosisadan ajan toimisto on houkutellut vaatimattomista taustoista tulevia nuoria lakimiehiä lupaamalla arvovaltaa ja taloudellista turvaa. Vaikka Mitchin työ on tähän mennessä ollut laillista, kumppanit ja vanhemmat kumppanit ovat syvästi uppoutuneita massiiviseen veropetokseen ja rahapesulatoimintaan, joka muodostaa jopa 75 prosenttia yrityksen liiketoiminnasta.
xxx/ellauri307.html on line 106: Matzneff on aiemmin julkisestikin kertonut seksuaalisista kokemuksistaan alaikäisten kanssa. Hän on puolustanut lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyjä allekirjoittamalla avoimen kirjeen, jonka allekirjoittivat myös ryppyiset pedofiili läjät Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. Seksin suojaikärajaa tiukentava lakimuutosaloite ei mennyt vuonna 2019 läpi, ja suhtautuminen on Ranskassa kauniisti sanottuna ristiriitainen. Matzneff on julkaissut 1970-luvulla esseen "Les Moins de seize ans", jossa hän kertoo mieltymyksistään alaikäisiin. Matzneff on Ranskan Knasu, joka sekin haisteli ja hässi pissiliisoja jossain pohjois-Norjan koulussa.
xxx/ellauri307.html on line 151: Berdjajev aloitti opinnot Kiovan yliopistossa vuonna 1894. Hänestä tuli pian marxilainen. Vuonna 1898 hänet pidätettiin opiskelijamielenosoituksessa ja erotettiin yliopistosta. Vuonna 1904 Berdjajev muutti Pietariin. Siellä hän lopulta erkani marxilaisuudesta ja suuntautui kohti filosofiaa ja hengellisyyttä. Berdjajev ei hyväksynyt bolševikkihallintoa, koska se korosti valtiota yksilön vapauden sijasta. Berdjajev kirjoitti paljon muun muassa vapaudesta ja luovuudesta. Siis aivan turha julkkis tämäkin. Pyylevä shovinistisikailija, pää kuin petolinnun pesä.
xxx/ellauri307.html on line 314: Hänet pidätettiin kahdesti ; hänet vietiin vuonna 1922 keskiyön kuulusteluihin Dzerjinskyn kanssa ; Kamenev oli myös siellä. … Mutta Berdjajev ei nöyryyttänyt itseään, hän ei kerjännyt, hän tunnusti lujasti niitä moraalisia ja uskonnollisia periaatteita, joiden perusteella hän ei liittynyt vallassa olevaan puolueeseen; eivätkä he vain tuominneet, ettei ollut mitään järkeä asettaa häntä oikeuden eteen, vaan hänet vapautettiin. Nyt on mies, jolla oli "näkökulma"! (Aleksandr Solzhenitsyn, Gulagin saaristossa. Kyllä luihut oikeistokonnat löytää toisensa, sen voi huomata.)
xxx/ellauri307.html on line 325: Syntyi aristokraattiseen perheeseen vuonna 1891 Riiassa, Venäjän valtakunnassa (nykyinen Latvia). Vuotta vanhempi kuin Margit Spranger, liekö tavanneet joskus Riiassa. Hän sai nimen Elizaveta Pilenko. Hänen isänsä kuoli hänen ollessaan teini-ikäinen, ja tästä kärmistyneenä hän hyväksyi ateismin. Vuonna 1906 hänen äitinsä muutti perheen Pietariin, missä hän osallistui radikaaleihin älymystöihin. Vuonna 1910 hän meni naimisiin bolsevikin kanssa, jonka nimi oli Dmitri Kuz'min-Karavaev. Tänä elämänsä aikana hän oli aktiivisesti mukana kirjallisissa piireissä ja kirjoitti paljon runoutta. Hänen ensimmäinen kirjansa, Scythian Shards ( Скифские черепки), oli runokokoelma tältä ajalta. Skyytit oli plagioitu Blokilta. Vuoteen 1913 mennessä hänen avioliittonsa Dimitriyn kanssa oli päättynyt. Myöhemmin hän kääntyi katolilaisuuteen ja hänestä tuli katolinen pappi. Täh? Siis kenestä? No siitä vale-Dimitristä.
xxx/ellauri307.html on line 329: Pian poliittinen vuorovesi kääntyi jälleen (eli bolshevikit tuli jäädäxeen, valkokenraalit otti turpaansa). Elizaveta, Daniil, Gaiana ja Elizavetan äiti Sophia pakenivat maasta. Elizaveta oli raskaana toisen lapsensa kanssa. He matkustivat ensin Georgiaan (jossa hänen poikansa Juri syntyi) ja sitten Jugoslaviaan ( jossa hänen tyttärensä Anastasia syntyi). Lopulta he saapuivat Pariisiin vuonna 1923. Pian Elizaveta omistautui teologisille opinnoille ja sosiaalityölle. Vuonna 1926 Anastasia kuoli influenssaan. Gaiana lähetettiin Belgiaan sisäoppilaitokseen. Pian Daniilin ja Elizavetan avioliitto hajosi. Juri päätyi asumaan Daniilin luo, ja Elizaveta muutti Pariisin keskustaan työskennelläkseen suoremmin niiden kanssa, jotka sitä eniten tarvitsivat, ei siis omien lastensa.
xxx/ellauri307.html on line 335: Ranskan kukistumisen jälkeen vuonna 1940 venäjänjuutalaiset alkoivat lähestyä taloa pyytäen kastetodistusta, jonka isä Dimitri toimittaisi heille. Monet juutalaiset tulivat jäämään heidän luokseen. He tarjosivat suojaa ja auttoivat monia pakenemaan maasta. Lopulta talo suljettiin. Gestapo pidätti Äiti Marian, Fr. Dimitrin, Jurin ja Sofian. Fr. Dimitri ja Juri kuolivat molemmat Doran keskitysleirillä. Äiti Maria lähetettiin Ravensbrückin keskitysleirille. Pääsiäislauantaina 1945 hänet lähetettiin kaasukammioon.
xxx/ellauri307.html on line 355: Valittiin Pariisin Venäjän työttömien liiton hallitukseen. Hän vieraili Baltiassa, Suomessa, mahdollisesti Valamissa. Järjestänyt hostellin naimattomille naisille Pariisissa (Pariisi, Villa de Sachs, rakennus 9). Täällä pidettiin ortodoksisen kulttuurin liiton kokouksia, Fr. Sergius Bulgakov, teologisia kursseja oli, opiskelijamäärä oli 56 henkilöä. Hostelli muutti vuonna 1934 taloon Rue Lurmel 77. Sitten hän vuokrasi huoneen, jossa sijaitsi toipilaan tuberkuloosipotilaiden lepotalo Noisy -le-Grandissa Pariisin lähellä, ja hän teki suurimman osan työstä siellä itse: hän meni torille, siivosi, keitti ruokaa, maalasi talokirkkoa, kirjaili ikoneja ja käärinliinoja vainajille. Konstantin Balmont kuoli tässä sanatoriossa vuonna 1942, täällä vuonna 1962 hänen äitinsä S. B. Pilenko kuoli, ja Skobtsovan aviomies selvisi hänkin kuoliaaksi. Sodan (minkä niistä? Varmaan viimeisen) jälkeen hiän sai Nansenin sopimuksen mukaisen poliittisen emigrantin aseman.
xxx/ellauri307.html on line 361: Vuonna 1936 nunna Maria valittiin RSHD:n neuvoston jäseneksi. Rue Lurmelilla on uskonnollinen ja filosofinen akatemia, jota johtaa Berdjajev. Siellä pidetään kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia nykyaiheita ("Venäläinen ajattelu ja rasismi", 1938, "Sota ja eskatologia", 1940). Nunna Maria piti jatkuvasti esityksiä, julkaisi teologisia ja jyrkästi taantumuxellisia yhteiskunnallisia artikkeleita, ja Aleksanteri Blokin kuoleman 15-vuotispäivänä hän julkaisi Sovremennye Zapiski -lehdessä muistoesseen "Tapaukset Blokin kanssa". Huolimatta uskomattomasta työstä, hän omisti paljon aikaa runoudelle - vuonna 1937 Berliinissä hänen kokoelmansa "Runot" julkaistiin, 1930-luvun lopulla - 1940-luvun alussa hän kirjoitti runo-mysteerinäytelmiä "Anna", "Seitsemällä kuppia" ja vuonna 1942 - "Sotilaat". Hänestä tuli Venäjän mielisairaiden savustuskomitean jäsen, hän vieraili psykiatrisissa sairaaloissa.
xxx/ellauri307.html on line 363: Pariisin natsien miehityksen aikana Rue Lourmel -kadulla sijaitsevasta nunna Marian asuntolasta tuli yksi vastarintaliikkeen päämajasta. Vuonna 1940 hän avaa täysihoitolaansa nakkikioskin, jossa hän myy halpoja tuotteita. Kun saksalaiset tuhosivat Venäjän julkisen Turgenev-kirjaston, I. A. Buninin arkisto siirrettiin nunna Marian asuntolaan. Arkisto pelastettiin, ja Bunin palautti sen vuonna 1945. Vuonna 1941 nunna Maria järjesti jotain Lurmel kadulla.
xxx/ellauri307.html on line 422: Thomasin teoreema on sosiologian teoria, jonka William Isaac Thomas ja Dorothy Swaine Thomas muotoilivat vuonna 1928: Jos miehet luulevat tilanteita todellisiksi, miehet toteuttavat niiden seurauxet. Jos Nato sanoo että Suomi on Naton viimeinen rintama, suomalaiset rientävät ryssää vastaan torrakot kourassa, vieläpä iloxeen.
xxx/ellauri307.html on line 472: Suomen Vapaakirkon juuret ovat angloamerikkalaisperäisissä vapaakirkollisissa herätysliikkeissä, jotka alkoivat vaikuttaa Suomessa 1870-luvulla etenkin Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Aluksi pyrkimyksenä oli uudistaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta kirkon piirissä näihin niin sanottuihin allianssipyrkimyksiin suhtauduttiin kielteisesti, ja vapaakirkollisissa piireissä luovuttiin allianssiaatteesta 1900-luvun alussa. Liikkeen ruotsinkielinen enemmistö vaihtui suomenkieliseen 1910-luvulla, ja vuonna 1923 uskonnonvapauslain siivellä suomenkieliset vapaakirkolliset järjestäytyivät Suomen Vapaakirkoksi.
xxx/ellauri307.html on line 476: Vuonna 1878 Orisbergin kartanon isäntä Edvard Björkenheim liittyi raittiusseuraan ja hänen pitämänsä raittiuspuheet Vaasassa ja Orismalassa keräsivät runsaasti yleisöä. Björkenheimistä tuli Vapaan Lähetyksen yksi merkittävimmistä työntekijöistä toiminnan alkuvaiheessa. Syksyllä 1883 Wilhon syntymävuonna Björkenheimilla oli mahdollisuus kuunnella puolen vuoden ajan Boardmania, Moodya ja Sankeyta sekä anglo-amerikkalaisen pyhityksen johtajia kuten Hudson Tayloria, Grattan Guinesia ja Reginald Radcliffea.
xxx/ellauri307.html on line 478: Muodollinen siirtymä baptistikirkosta vapaaseurakunnalisuuteen tapahtui Vaasassa vuonna 1883, kun kymmenen vapaampaa ehtoolliskäytäntöä suosinutta saarnaaja A. W. Backmanin johdolla erosi seurakunnasta.
xxx/ellauri307.html on line 507: Soininen toimi vuonna 1945 perustetun Helsingin Saalemista erkaantuneen Lauri Hokkasen perustaman Helsingin Siion-seurakunnan kaalimaan vartijana vuosina 1958–1976. Soininen kuoli 65-vuotiaana vuonna 1976. Helsingin Siion-seurakunta liittyi helluntaiherätykseen vuosien 1984–1985 vaihteessa.
xxx/ellauri307.html on line 511: Toisin kuin muut seksuaalirikokset, seksuaalisen ahdistelun tutkiminen ja vieminen oikeuteen edellyttävät sen kohteen tekemää syytepyyntöä. Samoin kunnianloukkaus ja laiton uhkaus ovat pääsääntöisesti tällaisia asianomistajarikoksia. Vain erityisen painavista syistä syyte voidaan nostaa viran puolesta. Seksuaalisen ahdistelun lisääminen rikoslakiin vuonna 2014 on osoittautunut perustelluksi. Säännös on selvästi ollut tarpeellinen. Keskustelu siitä, pitäisikö sanallinen seksuaalinen ahdistelu säätää rikokseksi, olisi nyt paikallaan. Tällainen ahdistelu voi olla pitkäaikaista, ja siihen voi liittyä valta-aseman väärinkäyttöä. Tällöin myös sen aiheuttamat seuraukset voivat olla sekä tekijälle että kohteelle varsin raskaita. Kaikissa tapauksissa ahdistelijaan kohdistuvat sanktiot kuten talouspakotteet eivät ole käytettävissä (ahdistelija voi olla pennitön).
xxx/ellauri307.html on line 615: Suzanne Collins on luonut suurimman osan varallisuudestaan myymällä romaanejaan ja kirjoittamalla käsikirjoituksia lukuisiin TV-ohjelmiin. Collins aloitti uransa vuonna 1991 ja on siitä lähtien pysynyt suosittu kirjailija-ikoni.
xxx/ellauri307.html on line 644: Janet Evanovich horoskooppi on Härkä. Härän päivämäärät ovat 20. huhtikuuta - 20. toukokuuta. Härkä-horoskoopin alla syntyneet ihmiset ovat usein uskomattoman omistautuneita, luotettavia ja luotettavia. Ennen kaikkea he arvostavat turvallisuuden ja vakauden tunnetta. Heillä on tapana olla vakaa, määrätietoinen, sitkeä, kestävä, sitkeä, luotettava ja kärsivällinen. He voivat kuitenkin olla materialistisia, muutosta vastustavia, lempeitä, omistushaluisia ja itsepäisiä. Janet Evanovich syntyi vuohen vuonna. Ihmiset, joilla on kiinalainen horoskooppivuohi, ovat helliä, kohteliaita, lapsellisia, älykkäitä ja hyväsydämisiä. Heillä on erityinen herkkyys taiteelle ja kauneudelle ja erityinen rakkaus hiljaiseen elämään. Heidän vahvuutensa ovat lempeä, pehmeäsydäminen, huomaavainen, houkutteleva, ahkera ja sinnikäs. Mutta he voivat myös olla päättämättömiä, arkoja, turhamaisia, pessimistisiä, mielialaisia ja heikkotahtoisia. Heidän onnennumeronsa ovat 3, 4, 9 ja onnenvärit ovat vihreä, punainen, violetti.
xxx/ellauri307.html on line 693: Stephenie Meyer on nuori kirjailija, jolla ei koskaan ollut ideaa vampyyrin rakkaustarinaromaanista. Meyer kirjoitti myöhemmin Twilightin vuonna 2003 ollessaan vain 29-vuotias. Kolme Twilight-elokuvaa ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti 1,8 miljardia dollaria.
xxx/ellauri307.html on line 741: Danilla oli surkea muusikonura länsirannikolla jota nöyrä, sittemmin eroprosessissa kusetettu vaimo Blythe koitti turhaan buustata. Brown and his wife Blythe moved to Rye, New Hampshire in 1993, samana vuonna jolloin ize sain karkoituxen Kouvolaan. Brown became an English teacher at his alma mater Phillips Exeter, and gave Spanish classes to 6th, 7th, and 8th graders at Lincoln Akerman School, a small school for K–8th grade with about 250 students, in Hampton Falls. Aikamoinen mahalasku tuli Danille(kin). While on vacation in Tahiti in 1993, Brown read Sidney Sheldon's (n.h.) novel The Doomsday Conspiracy, and was inspired to become a writer of thrillers. He started work on Digital Fortress, setting much of it in Seville, where he had studied in 1985. He also co-wrote a humor book with his wife, 187 Men to Avoid: A Survival Guide for the Romantically Frustrated Woman, under the pseudonym "Danielle Brown". Brown's first three novels had little success, with fewer than 10,000 copies in each of their first printings. His fourth novel, The Da Vinci Code, became a bestseller, going to the top of the New York Times Best Seller list during its first week of release in 2003. It is one of the most popular books of all time, with 81 million copies sold worldwide as of 2009. Its success has helped push sales of Brown's earlier flops. Brown's prose style has been criticized as clumsy, to say the least. The Da Vinci Code committed style and word choice blunders in almost every paragraph. Recurring elements that Brown prefers to incorporate into his novels include a simple hero pulled out of their familiar setting and thrust into a new one with which they are unfamiliar, an attractive female sidekick/love interest, foreign travel, imminent danger from a pursuing villain, antagonists who have a disability or genetic disorder, and a 24-hour time frame in which the story takes place.
xxx/ellauri307.html on line 776: National Security Agency ( NSA ) on Yhdysvaltain puolustusministeriön kansallisen tason tiedusteluvirasto, joka on kansallisen tiedustelupalvelun johtajan (DNI) alaisuudessa. NSA on vastuussa tiedon ja datan maailmanlaajuisesta seurannasta, keräämisestä ja käsittelystä ulkomaisia ja kotimaisia tiedustelu- ja vastatiedustelutarkoituksiin erikoistuen signaalitiedusteluna ( SIGINT) tunnetulle alalle. NSA:n tehtävänä on myös suojella Yhdysvaltain viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä. NSA luottaa useisiin toimenpiteisiin suorittaakseen tehtävänsä, joista suurin osa on salaisia. NSA:n olemassaolo paljastui vasta vuonna 1975. Resitentti Ruuman perusti sen minuuttia yli 12 vuonna 1952. NSA:lla on noin 32 000 työntekijää.
xxx/ellauri307.html on line 847: "Dan on siirtänyt rahaa yhteisestä pääomastamme omalle tililleen vuosia maksaakseen avioliiton ulkopuoliset suhteet", hän sanoi. Pari erosi virallisesti viime vuonna, vaikka he eivät enää asuneet yhdessä parina viime vuosina, vaan veljenä ja sisarena, tai äitinä ja poikana.
xxx/ellauri307.html on line 851: Brown, joka valloitti maailman vuonna 2003 Da Vinci -koodillaan, sanoo antaneensa entiselle vaimolleen enemmän kuin mitä hänelle kuului ja kuka käski.
xxx/ellauri307.html on line 883: Nigel Blackwell on luovutettu Blackwellin henkilökunnalle. Blackwell Publishing myytiin vuonna 2006 572 miljoonalla eurolla. Toby ja hänen veljenpoikansa Nigel nettoivat suuren osan siitä.
xxx/ellauri307.html on line 889: Barbara Taylor Bradford on myydyin englantilainen kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta 90 maassa. A Women of Substance julkaistiin vuonna 1979, ja vuonna 2007 kuningatar Elizabeth II myönsi OBE:n hänen panoksestaan kirjallisuuteen.
xxx/ellauri307.html on line 901: Nora Roberts on myydyin amerikkalainen kirjailija, jolla on yli 200 romanttista romaania. Roberts aloitti kirjoittamisensa 70-luvun lopulla ja teki bestsellerin "Playing the Odds" vuonna 1985.
xxx/ellauri307.html on line 918: James Patterson on yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoittaa trilleriromaaneja. Patterson tietää tarkalleen, mitä hyllyiltä tulee hänen 20 bestsellerinsä vuonna 2010.
xxx/ellauri307.html on line 946: Elisabeth Badinter on ranskalainen filosofi, kirjailija ja historioitsija. Badinter tunnetaan parhaiten filosofisista tutkielmistaan feminismistä ja naisten roolista yhteiskunnassa. Marianna-uutislehtikyselyssä vuonna 2010 hänet nimettiin "Ranskan vaikutusvaltaisimmaksi intellektuelliksi".
xxx/ellauri307.html on line 947: Elisabeth Badinterin nettovarallisuus on noin 1,3 miljardia dollaria, mikä tekee hänestä Jehovan ja Allahin jälkeen maailman kaikkien aikojen rikkaimman kirjailijan. Tästä badass jutkuttaresta on varhempi paasaus albumissa 116. Rahat tulee papan mainosfirmasta, ei badassin feminismikirjoista. Ämmä täyttää ensi vuonna 80. Se on islamofobi eikä ihme, juutalaisena.
xxx/ellauri312.html on line 208: Vaikka termiä käytettiin ensimmäisen kerran aiemmin 1900-luvulla, Jean-François Lyotard nosti sen esiin vuonna 1979 väittäen, että postmodernille oli ominaista juuri epäluottamus "suuria kertomuksia" kohtaan (edistyminen, valaistuminen, vapautuminen, joillekuille jopa marxismi). joka oli ollut olennainen osa nykyaikaa. Hänen kriitikot huomauttavat kiusallisen tosiasian, että meta-kertomukset ovat selvästikin edelleen tärkeässä roolissa nykyisessä maailmassa.
xxx/ellauri312.html on line 211: "Strategisen viestinnän konsortio" pitää webisivustoa suurista kertomuxista. Se perustettiin vuonna 2005 soveltamaan viestintätutkimusta terrorismin torjuntaan, kansallisen turvallisuuden edistämiseen ja julkiseen diplomatiaan maailmanlaajuisesti.
xxx/ellauri312.html on line 386: Kristinuskon historiassa ensimmäiset seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta sisältävät seuraavat: Nikean ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 325, ensimmäinen Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 381, Efesoksen kirkolliskokous vuonna 431, Kalkedonin kirkolliskokous vuonna 451, Konstantinopolin toinen kirkolliskokous. vuonna 553, Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous 680–681 ja lopuksi Nikean toinen kirkolliskokous vuonna 787. Kaikki seitsemän kirkolliskokousta kutsuttiin koolle nykypäivän Turkissa.
xxx/ellauri312.html on line 659: Pátmos (kreik. Πάτμος) on Kreikan saari, joka kuuluu Etelä-Sporadeihin ja tarkemmin Dodekanesian saariryhmään. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on noin 40 km² ja asukasluku 2 998 (vuonna 2011). Hallinnollisesti saari kuuluu Pátmoksen kuntaan, Kálymnoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkylä on Chóra. Saaren asutus on keskittynyt neljään kylään, jotka ovat Chóran lisäksi Skála, Kámpos ja Groíkos.
xxx/ellauri314.html on line 83: Arthur Asser Miller (17. lokakuuta 1915 New York, New York, Yhdysvallat – 10. helmikuuta 2005 Roxbury, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. Hänen tunnetuin näytelmänsä, Pulitzer-palkittu Kauppamatkustajan kuolema sai ensi-iltansa vuonna 1949.
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri314.html on line 129: Näytelmästä ohjasi Sidney Lumet vuonna 1962 samannimisen elokuvan, jonka osia näyttelivät Katharine Hepburn (Mary), Ralph Richardson (James), Jason Robards (Jamie), Dean Stockwell (Edmund) ja Jeanne Barr (Cathleen). Robards, Stockwell ja Hepburn palkittiin rooleistaan Cannesin elokuvajuhlilla, ja Hepburn sai myös parhaan naisnäyttelijän Oscar-ehdokkuuden.
xxx/ellauri314.html on line 131: O’Neill (Oona siis) oli isänsä toinen lapsi tämän avioliitosta kirjailija Agnes Boultonin kanssa. Hänellä oli myös vanhempi veli Shane (1918–1977) sekä kaksi vanhempaa sisarusta vanhempiensa edellisistä avioliitoista. Vanhemmat erosivat vuonna 1929, minkä jälkeen O’Neill tapasi isäänsä enää harvoin. Hän asui lapsuutensa Point Pleasantissa, New Jerseyn osavaltiossa äitinsä ja isoveljensä kanssa. Kesät perhe vietti Bermudalla.
xxx/ellauri314.html on line 135: Liitto oli onnellinen ja kesti aina Chaplinin kuolemaan vuonna 1977 asti. Heille syntyi kahdeksan lasta: Geraldine (s. 1944), Michael (s. 1946), Josephine (s. 1949), Victoria (s. 1951), Eugene (s. 1953), Jane (s. 1957), Annette (s. 1959) ja Christopher (s. 1962). O’Neill jätti avioiduttuaan urahaaveensa ja keskittyi vaimon rooliin. Perheen muutettua Yhdysvalloista Sveitsiin vuonna 1953 hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja otti aviomiehensä Britannian kansalaisuuden. Chaplinin kuoltua O’Neill asui vuorotellen Sveitsissä ja New Yorkissa, mistä oli ostanut asunnon. Hän kärsi vakavasta alkoholiongelmasta ja kuoli vuonna 1991 haimasyöpään. Viinapiru oli Tyroneilla geeneissä. Oona ei voinut kyllästyä Charlien hassuun kävelyyn, kepin heilutuxeen ja wiixeen vetelyyn.
xxx/ellauri314.html on line 195: tapahtui vuonna 1960 lähellä Agadirin kaupunkia. Järistyksessä kuoli ainakin 12
xxx/ellauri314.html on line 241: Kummallista kyllä tämän termin synty voidaan lukea suositun televisiosarjan "How I Met Your Mother", joka on epätodennäköinen psykologisen käsitteen lähde. Termin vaikutus oli kuitenkin niin merkittävä, että se oikeutti tieteellisen tutkimuksen vuonna 2013. Tämän lauseen keksi fiktiivinen hahmo Barney Stinson (Neil Patrick Harris) televisiosarjassa" Ei Isänpäivä", joka esitettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2008. Barney osoittaa ystävilleen joukon naisia, jotka vaikuttavat aluksi viehättäviltä, mutta jotka kaikki ovat yksittäin tarkasteltuina epäviehättäviä.
xxx/ellauri319.html on line 79: McCarthyn ajanjakson kuuluisin juutalainen kommunistinainen oli Ethel Rosenberg, joka oli ylpeä miehensä Juliuksen kanssa vakoilusta. Kun juutalaiset liberaalit, jotka olivat aikoinaan ystävällisiä CP:tä kohtaan, kääntyivät pois, Rosenbergit teloitettiin vuonna 1953. 1950-luvun "punainen kauhu" sekä itse puolueen sisäiset poliittiset erimielisyydet vähensivät sen jäsenmäärää noin 80 000:sta toisessa maailmansodassa noin 23 tuhanteen vuonna 1955.
xxx/ellauri319.html on line 84: Unkarilais-juutalainen toimittaja Franz Szell, joka ilmeisesti asui Tilsitissä, Preussissa, Saksassa, vietti vuoden ajan syöden juustoa ja tutkien Latvian ja Viron arkistoista ennen kuin julkaisi vuonna 1936 avoimen kirjeen, josta oli kopiot Hermann Göringille, Joseph Goebbelsille, ulkoministeri Konstantin von Neurathille ym ym, syyttäen Rosenbergiä siitä, ettei hänen suonissaan virtaa "pisaraakaan saksalaista verta". Szell kirjoitti, että Rosenbergin esi-isien joukossa oli vain "latvialaisia, juutalaisia, mongoleja ja ranskalaisia". Liettuan viranomaiset karkottivat Szellin avoimen kirjeensä seurauksena 15. syyskuuta 1936. Hänen väitteensä toistettiin Vatikaanin L'Osservatore Romanon 15. syyskuuta 1937 ilmestyneessä numerossa. Alfred Rosenberg oli todellakin baltisaksalaista, ranskalaista ja luultavasti myös viro- ja latvialaista syntyperää, mutta juutalaista syntyperää ei kovasta pöyhinnästä huolimatta löydetty.
xxx/ellauri319.html on line 94: Vuonna 1920 hän julkaisi juutalaisvastaiset teokset "Juutalaisten jälki ajanmuutoksissa" ja "Immoraalisuus Talmudissa". Hän vaati juutalaisten kansanmurhaa. Tämän jälkeen hänestä tuli lähes Adolf Hitler, ja vuonna 1920 hän liittyi NSDAP:hen (pääsylipun numero 625).
xxx/ellauri319.html on line 110: Sodan jälkeen hänet tuomittiin rikoksista rauhaa vastaan; hyökkäyssotien suunnittelu, käynnistäminen ja käyminen; sotarikokset; ja rikokset ihmisyyttä vastaan Nürnbergin oikeudenkäynnin aikana vuonna 1946.
xxx/ellauri319.html on line 268: Vuonna 1846 hän matkusti yhdessä Mykhailo Shchepkinin kanssa Ukrainan läpi useita kuukausia vieraillessaan Kharkovassa, Mykolaivissa, Hersonissa, Odesassa ja Krimillä. Erottuaan Otechestvennye zapisky Kraevsky -lehden toimittajanta hän siirtyi Sovremennyk -lehteen vuonna 1847 ja tuli sen ideologiseksi johtajaksi.
xxx/ellauri319.html on line 282: Hänen Ukrainan vastaiset näkemyksensä ilmaistiin erityisen ankarasti kirjallisuuskriitikko Pavlo Annenkoville vuonna 1847 lähettämässään kirjeessä, jossa hän puhui loukkaavasti ukrainalaisista kirjailijoista Taras Shevchenkosta ja Panteleimon Kulishista . Erityisesti Belinsky kirjoitti:
xxx/ellauri319.html on line 296: Visarion Belinskyi suhtautui kielteisesti Taras Shevchenkon runokokoelman "Kobzar" julkaisemiseen vuonna 1840, mikä oli käännekohta ukrainalaisen kirjallisuuden historiassa, sekä E. Hrebinkan julkaisemaan ukrainalaiseen almanakkaan "Lastivka".. Näiden kahden ukrainalaisen julkaisun julkaiseminen sai V. Belinskyin puhumaan julkisesti ukrainalaisen kirjallisuuden kehitysnäkymistä. Välittämättä lainkaan kummankin kirjan kustannuksista, hän "yhdisti ne yhdeksi kriittiseksi artikkeliksi", koska molemmat oli kirjoitettu "pikkuvenäläisellä murteella". V. Belinsky esittää pohjimmiltaan tärkeän kysymyksen — onko maailmassa edes pientä venäjän kieltä, voiko olla pientä venäläistä kirjallisuutta, ja pitäisikö "meidän" kirjoittajien kirjoittaa pikkuvenäjäksi? Vastauksena näin muotoiltuun kysymykseen hän väitti, ettei kirjallisuudella eikä ukrainan kielellä ole mahdollisuuksia spontaanille kehitykselle, ja hän viittasi Hoholiin esimerkkinä kirjailijasta, joka "on intohimoisesti rakastunut Ukrainaan, mutta tästä huolimatta kirjoittaa venäjäksi, ei ukrainan kielellä".
xxx/ellauri319.html on line 686: Vapauduttuaan liittovaltion vankilasta vuonna 1998 veronkiertotuomion takia, Alamo palasi Arkansasissa sijaitsevaan ministeriöön saarnaten seuraavan vuosikymmenen ajan, että tyttöjen tulisi mennä naimisiin kuukautisten alkaessa. "Jumala hedelmöitti käsikopelolla Marian, kun hän oli noin 11-vuotias. Joten hallituksen idiootit, ihmiset, jotka eivät tunne Raamattua, teidän täytyy nyt saada otteeseen Jumala. nousta sinne panemaan hänelle ranneke ja lähettämään hänet vankilaan lakisääteisen raiskauksen vuoksi." Paizi raamatussa ei missään sanota minkä ikäisenä P.H. astui Maarian.
xxx/ellauri319.html on line 707: Jumalansynnyttäjästä tuli Marian virallinen arvonimi kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa, joka pidettiin Efesoksessa vuonna 431. Kirkkoneuvosto vahvisti DNA-vertailun perusteella, että Jeesus Kristus oli täysin jumalallinen ja että Maria oli Jumalan äiti. Gabriel ei ollut ollut ihan satavarma, tuntui vähän siltä että luukulla oli käynyt joku toinenkin.
xxx/ellauri319.html on line 723: Kun englantilaiset puritaanit kielsivät joulun vuonna 1647 , se ei ollut ilman hyvää syytä. Kun amerikkalaiset puritaanit kielsivät joulun Massachusettsissa vuosina 1659-1681 , sekään ei ollut ilman hyvää syytä. Joulu oli 1800-luvun puoliväliin asti juopumisen ja irstailun aikaa. Miehet pukeutuivat naisixi, naiset miehiksi , palvelijat pukeutuivat kuin isännät, pojat pukeutuivat piispoiksi, kaikki muut olivat pukeutuneet eläimiksi tai pukeutuivat mustanaamoixi – kaikki kumotakseen jumalallisen järjestyksen nimettömyyden turvassa. Joulu oli juomisen, ristiinpukeutumisen, väkivallan ja himon karnevaali, jonka aikana kristityt vapautuivat eettisistä normeista, joita heiltä odotettiin loppuvuoden. Lahjojen antaminen, juhlat, kynttilät, uhkapelit, siveettömyys ja väärinkäyttö olivat roomalaisten Saturnalian tunnusmerkkejä. Varhaisessa nykyajan Englannissa oli yleinen käytäntö valita "Lord of Misrule" valvomaan joulujuhlia. "Herran" alaisuudessa juhlijat marssivat kaduilla pukuihin pukeutuneena, joivat olutta, lauloivat lauluja, soittivat instrumentteja, harjoittivat haureutta ja aiheuttivat omaisuusvahinkoja.
xxx/ellauri319.html on line 725: Joulukuukkua kutsuttiin "uteliaaksi kuukaudeksi” syystä, kirjoitti Reverend Increase Mather vuonna 1687 . Nuoret miehet ja naiset käyttivät hyväkseen joulukauden moraalista löysyyttä harrastaakseen myöhäisillan juomista ja seksiä.
xxx/ellauri320.html on line 57: Mildred Newman ( os. Rubenstein, 1919/20-2001) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija, joka tunnetaan oma-apukirjoistaan. Juutalaisämmä siis tämäkin. Newmanin äiti oli Venäjältä ja Newman varttui Manhattanilla. Isästä ei tietoa. Ennen työskentelyään psykologina Newman opiskeli modernia tanssia ja oli taiteilijoiden malli. Hän kouluttautui psykoanalyytikkona Theodor Reichin perustamassa National Psychological Association for Psychoanalysisissa. Hän tajusi, että hänen potilaansa tarvitsivat paikan saada positiivista palautetta, ja vuonna 1971 hän ja hänen miehensä Bernard Berkowitz (1923-2000) kynäilivät kirjan, josta tuli How to Be Your Own Best Friend. Siitä alkoi itseaputeollisuuden buumi. Hän ja hänen miehensä hoitivat niin monia julkkiksia, että heidät tunnettiin "tähtien terapeutteina".
xxx/ellauri320.html on line 66: Hänen ensimmäinen aviomiehensä oli Philip Newman, vaikka he myöhemmin erosivat. [ milloin? ]. Hän tapasi toisen aviomiehensä Bernard Berkowitzin teini-ikäisenä odottamassa konserttijonossa, ja he menivät naimisiin vuonna 1962.
xxx/ellauri320.html on line 71: Kun Adler korvasi Freudin käsityksen sukupuolihalusta silloisella niin kutsutulla "maskuliinisella protestilla" - joka ilmaisee halua olla ylivoimainen, tämä johti lopulta heidän murtumiseensa vuonna 1911. Adler päätti noudattaa omaa lähestymistapaansa, jota hän kutsui "yksilöpsykologiaxi". Kaljukotkan buzzard word oli "neuroosin" ohella "alemmuuskomplexi." Alemmuuskomplexi oli kuumaa tavaraa 20-luvun lopulla Eric Linklaterin antisankarin Juan Motleyn kiertäessä Olympian kanssa keskilänttä laulaen ooppera-aarioita pää alaspäin.
xxx/ellauri320.html on line 112: Adler ehdotti, että seksuaaliset ja aggressiiviset halut olivat "kaksi alun perin erillistä vaistoa, jotka sulautuvat myöhemmin". Freud oli eri mieltä tästä ajatuksesta. Ei ne sulaudu. Adler suhtautui aggressiivisesti Freudiin koska Freud nyysi siltä agressiivisen vaiston mainizematta Alfredia vuonna 1909. He alkoivat inhota toisiaan. Freud ei pitänyt Adlerista vielä eron jälkeenkään ja teki niin myös muiden psykoanalyysin loikkarien kanssa. "En ymmärrä myötätuntoa Adleria kohtaan. Wienin esikaupungista kotoisin olevalle juutalaiselle pojalle kuolema Aberdeenissa on ennenkuulumaton ura sinänsä ja todiste siitä, kuinka pitkälle hän oli pötkinyt. Maailma todella palkitsi hänet runsaasti hänen palveluksistaan vastustaessaan psykoanalyysia." Vuonna 1929 Adler näytti New York Heraldin toimittajalle kopion haalistuneesta postikortista, jonka Freud oli lähettänyt hänelle vuonna 1902. Hän halusi todistaa, ettei hän ollut koskaan ollut Freudin opetuslapsi vaan että Freud oli etsinyt häntä pölliäxeen hänen ajatuxensa. Vallan ja korvauksen dynamiikka ulottuu seksuaalisuuden ulkopuolelle, ja sukupuoli ja politiikka voivat olla yhtä tärkeitä kuin bylsintä. Lisäksi, mikä pahinta, Alfredilla oli sosialistisia uskomuksia, jälkimmäisen vaimo oli esimerkiksi monien venäläisten marxilaisten kuten Leon Trotskin erittäin, ehkä liiankin läheinen ystävä. Adler korvasi innovatiivisesti potilassohvan tuolilla, se on halvempi.
xxx/ellauri320.html on line 119: Adler lähti Itävallasta professuuriksi Long Island College of Medicine -yliopistoon Yhdysvalloissa 30-luvun alussa. Adler kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1937 Aberdeenissa, Skotlannissa luentokiertueen aikana. (Hänen jäännöksensä katosivat muutossa, ja niitä ei löydetty vuoteen 2007 asti.) Ympäri maailmaa toimii erilaisia järjestöjä, jotka edistävät Adlerin suuntautumista henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
xxx/ellauri320.html on line 143: Yliopistovuosinaan hän oli kiintynyt sosialististen opiskelijoiden ryhmään, jonka joukosta hän oli löytänyt tulevan vaimonsa, Wienissä opiskelevan venäläisen intellektuelli- ja yhteiskunnallisen aktivistin Raisa Timofeyewna Epsteinin (juutalainen). Koska Raisa oli militantti sosialisti, hänellä oli suuri vaikutus Adlerin varhaisiin julkaisuihin ja lopulta hänen persoonallisuusteoriaansa. He menivät naimisiin vuonna 1897 ja heillä oli neljä lasta, joista kahdesta, hänen tyttärestään Alexandra ja hänen poikansa Kurt, tuli psykiatreja. Heidän lapsensa olivat kirjailija, psykiatri ja sosialistiaktivisti Alexandra Adler; psykiatri Kurt Adler; kirjailija ja aktivisti Valentine Adler; ja Cornelia "Nelly vaan" Adler. Raisa kuoli 89-vuotiaana New Yorkissa 21. huhtikuuta 1962.
xxx/ellauri320.html on line 405: Hän aloitti TikTok-uransa vuonna 2019 esittelemällä joitain ehdottomia suosikkiasujaan.
xxx/ellauri320.html on line 408: Hän esiintyi cosplay-hahmona hittianimesarjassa Death Note for Halloween vuonna 2020.
xxx/ellauri329.html on line 208: Lollo-täti (1927-2023) kuoli vasta tammikuussa tänä vuonna. Hän oli pikaluistelija Francesca Lollobrigidan isotäti. Luigina Lollobrigidan isä oli huonekalupuuseppä, ja perhe asui pittoreskisti vuoristokylässä Latiumissa.
xxx/ellauri329.html on line 212: Lollobrigidan ensimmäinen elokuva oli Aquila nera (1946), mutta monet hänen osistaan olivat varsin pieniä, lolloja lukuunottamatta. Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli vuonna 1949, ja vuoden 1952 ranskalainen seikkailuelokuva Näytä tädillesi tulppaani toi hänen lolloilleen kansainvälistä huomiota. Seuraavana vuonna ilmestyi Lollobrigidan ensimmäinen englanninkielinen elokuva Afrikan aarre (Beat the Devil).
xxx/ellauri329.html on line 215: Lollobrigida alkoi 1970-luvulla keskittyä näyttelemisen sijaan valokuvajournalismiin sekä kosmetiikkayrityksen johtotehtäviin. Hän näytteli lollojaan 1980- ja 1990-luvulla enää epäsäännöllisesti elokuvissa ja televisiossa. Hänellä oli muun muassa vuonna 1984 rooli televisiosarjassa Viinitila Falcon Crest.
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri329.html on line 253: Silti hän pohti, oliko hänen tarinansa uskottava vuonna 2017. Merkittävin päivitys on sometekniikan ilmestyminen elokuvaan.
xxx/ellauri329.html on line 255: Bezmozgisin suurimmat haasteet olivat käytännönläheisiä. Taloudellisen kiinnostuksen herättäminen pohjoisamerikkalaiselle elokuvalle, jota puhutaan suurelta osin venäjäksi ja jossa ei ole pankkikelpoisia tähtiä, ei ole helppo saavutus (ja itse asiassa kesti useita vuosia, ennen kuin Bezmozgis sai sen irti käsikirjoituksen valmistumisesta vuonna 2011 sen kuvaamiseen vuonna 2014 sen julkaisemiseen elokuvafestivaaleilla vuonna 2015 sen nykyiseen kaupalliseen julkaisuun Yhdysvalloissa).
xxx/ellauri329.html on line 257: Yhtä haastavaa oli valita laadukkaat näyttelijät, jotka näyttävät osilta ja, mikä tärkeintä, pannessaan puhuvat äidinkielenään venäjää. "Paljon pahempi haaste on silloin, kun muita kuin äidinkielenään puhuvia näyttelijöitä yrittää puhua venäjää", hän sanoi. "Se on raastetta. Itse asiassa minulle oli haastavaa puhua venäjää niille näyttelijöille, jotka puhuivat vain vähän tai ei ollenkaan englantia. Mukana oli useita, mukaan lukien Pavel Tsitrinel, joka näytteli isoisää ja valitettavasti kuoli viime vuonna. Tämä oli hänen ensimmäinen ammattimainen elokuvansa Pohjois-Amerikassa. An old guy fucking a teen with naturally kinky red pubic hair. No wonder he croaked on the saddle.
xxx/ellauri329.html on line 333: Nainen on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon vain 13 kertaa, eikä venäläinen nainen kertaakaan, ei edes isovenäläinen nainen. Jos haluttaisiin päästä tasoihin, olisi naisen vuoro voittaa seuraavat 98 vuotta ja sitten tulisi venäläisten vuoro. Näin ollen tänäkin vuonna voisi todeta, että nyt olisi taas naisen vuoro. Edellisen kerran nainen palkittiin toissavuonna 2013, kun kanadalainen novellisti Alice Munro nousi Tukholman konserttitalon lavalle vastaanottamaan oman mitalinsa ja sitä edellisen kerran joulukuisesta juhlaseremoniasta sai nauttia saksalainen Herta Müller vuonna 2009. Munrosta sevverran että ko. haahka antoi toisen miehensä bylsiä tytärtänsä eikä ollut siitä millänsäkään. "Minähän tässä olen uhri", kaakatti Alice. "Kodinrikkoja", sanoivat tyttärestä molemmat. Onnexi Alice sai alzheimerin ja on nyt vihdoin heittänyt lusikkansa nurkkaan.
xxx/ellauri329.html on line 335: Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš on noussut parin viime vuoden aikana vedonlyöntitilastojen kärkikahinoihin ja mainitsipa jopa Yleisradion pitkäaikainen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonenkin viime vuonna juuri Aleksijevitsin suosikikseen. Onko aika nyt otollinen Aleksijevitšille? Nostaako Ruotsin akatemia lokakuussa tämän pasifistin ja ihmisoikeuksien puolestapuhujan palkintokorokkeelle ja ottaa samalla vaivihkaa kantaa maailman kiristyvään poliittiseen tilanteeseen? Svetlana ei varmaan älähtäisi jos Putin demilitarisoisi Itä-Ukrainan?
xxx/ellauri329.html on line 337: Näin saattaa hyvinkin olla. Kaksi edellistä palkittua, Patrick Modiano ja Alice Munro, ovat molemmat tuotannoissaan tarkastelleet hienovireisesti rauhanomaisissa oloissa elävien ihmisten pieniä mielenliikahduksia, joten tänä vuonna voi olla täysin toisentyyppisen kirjailijan vuoro. Svetlana Aleksijevitš vyöryttää teoksissaan lukijan eteen sodat ja katastrofit ja kirjoittaa sellaisesta tosielämän inhimillisestä kärsimyksestä, joista monella ei ole mitään käsitystä.
xxx/ellauri329.html on line 349: Aleksijevitš kertoo kiinnostuneensa aiheesta omakohtaisten kokemustensa kautta. Sotaa tämä vuonna 1948 syntynyt kirjailija ei ole itse ollut todistamassa, mutta vei se hänen omasta suvustaankin 11 jäsentä. Sen vuoksi hän kertoo aina tunteneensa sodan kylmän hengityksen huurut kannoillaan. Naisista hän taas halusi kirjoittaa siksi, että sodasta on pääsääntöisesti aina kerrottu miesten äänellä. (Kaippa siihen vähän vaikutti myös ryppy Svetlanan haarovälissä.) Idea kirjasta muhi hänen päässään pitkään ja 1980-luvun alussa hän lähti haastattelukierrokselle, joka ulottui yli sadalle paikkakunnalle.
xxx/ellauri329.html on line 363: Aleksijevitš yritti kirjoittaa Tsernobylista jo paljon aikaisemmin. Hän vieraili alueella useasti ja jutteli asiantuntijoiden sekä onnettomuuden kokeneiden kanssa, mutta tajusi pian, ettei kirjan aika ollut vielä. Katastrofi oli ihmisten mielessä vielä vereslihalla, eikä kukaan ymmärtänyt, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Ihmisen ajatus ei kulje kärsiessä ja niinpä Aleksijevitsin piti vielä odottaa. Tsernobylista nousee sienipilvi ilmestyi lopulta vuonna 1997.
xxx/ellauri329.html on line 379: Tutustuttuani Aleksijevitšin kirjailijauraan ja kahteen suomennettuun teokseen, taidan yhtyä mielipiteisiin siitä, että palkinto joutaisi tänä vuonna mielellään mennä Aleksijevitsille. Nobel-tunnustuksen myötä hänen tuotantonsa leviäisi entistäkin laajemmalle ja yhä useampi lukija tarttuisi hänen tärkeisiin teoksiinsa. Maailmamme tarvitsee lisää inhimillisyyttä ja Svetlana Aleksijevitšin kaltaisia vompatin näköisiä kirjoittajia.
xxx/ellauri329.html on line 393: Svetlana Aleksijevits syntyi Ukrainassa 1948 ja asui pääsääntöisesti Belarusissa, vaikka kirjoittikin venäjäxi. Loikkasi 2003 Lukashenkaa pakoon Valko-venäjältä länteen jossa viihtyi 10v, palasi Krimin selkkauxen aattona Belarusiin. Noobel päsähti vuonna 2015 Krimin ansiosta. Uusi lähtö Belarusista tuli 2020, mistä lähtien se on ajanut länkkärien asiaa Berliinistä käsin. Vanhahan sekin alkaa olla, Kristina tätiäkin vanhempi.
xxx/ellauri329.html on line 424: Sodan puolivälissä me saimme erinomai sia panssarivaunuja ja lentokoneita. Ne olivat hyvia ascita, mutta niin hirvittävää vihollista kuin Hitlerin armeija oli - mahtavaa, kurinalaista ja koko Euroopan alistanutta - emme olisi voittaneet ilman uskoa. Emme olisi voineet katkaista sen selkää. Tärkein aseemme oli usko, ei pelko, siitä annan vankkumattoman sanani, puolueen jäsenen sanan (liityin sodassa kommunistiseen puolueeseen ja olen kommunisti yhä vieläkin). Me olimme kommunisteja, ja olemme vieläkin. Me muistamme toveri Viljasen, jonka ohrana surmasi. En häpeile jäsenkirjaani, enkä suostu luopumaan siitä. Uskon yhä niin kuin uskoin myos vuonna neljäkymmentäyksi...
xxx/ellauri329.html on line 435: Hän palveli ansioituneesti Tsaritsynin taistelussa, jonka aikana hänestä tuli Stalinin läheinen ystävä. Vorošilov valittiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuonna 1921, ja vuonna 1925 Stalin nimitti hänet sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaariksi (myöhemmin puolustuksen kansankomissaareiksi). Vuonna 1926 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Vuonna 1935 Voroshilov nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi.
xxx/ellauri329.html on line 448: Sodan jälkeen Voroshilov valvoi sosialistisen hallinnon perustamista Unkarissa. Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Vorošilov nimitettiin korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajaksi. Hänen onnensa kääntyi Nikita Hruštšovin nousun aikana ja korkein neuvosto kääntyi häntä vastaan. Hän erosi rauhanomaisesti vuonna 1960, vaikka hän palasi eläkkeeltä vuonna 1966 ja liittyi uudelleen puolueeseen. Voroshilov kuoli vuonna 1969 88-vuotiaana.
xxx/ellauri329.html on line 504: Rybakov oli itsekin kokenut Siperian. Hän kirjoitti Arbatin lapset vuosina 1966-1983, mutta teos julkaistiin vasta perestroikan myötä vuonna 1987. Teos on kriittinen kuvaus vainojen aikakaudesta. Se valottaa Stalinin ristiriitaista persoonaa ja vihjaa nuoren Neuvostoliiton olleen vainoharhaisen diktaattorin kynsissä.
xxx/ellauri329.html on line 526: Anatoli Rybakov (oikea sukunimi Aronov) syntyi juutalaisen insinöörin perheeseen. Koulun jälkeen hän opiskeli Moskovan liikenneinsinööri-instituutissa. Rybakov pidätettiin vuonna 1933 ja tuomittiin kolmen vuoden karkotukseen Siperiaan syytettynä neuvostovastaisen propagandan levittämisestä. Kärsittyään rangaistuksensa hän työskenteli eri puolilla Neuvostoliittoa. Rybakov osallistui toiseen maailmansotaan, sai ylennyksen upseeriksi ja pääsi eroon rikosmerkinnästään. Syntyi pohjois-Ukrainassa Tshernihivissä Olkkarin ikäisenä 1911, kuoli New Yorkissa 1998 11 vuotta vanhempana. Olikohan sittenkään ihan syyttä tuomittu. Minun mummoni mies teloitettiin ennen sotaa. "En sure Vasjaa, syystä vangizivat. Kieli lauloi liikaa."
xxx/ellauri329.html on line 532: Minä synnyin Neuvostoliitossa, ja siellä minun oli hyvä olla. Isäni oli kommunisti, hän opetti minua lukemaan Pravda-lehdestä. Jokaisena juhlapäivänä me menimme yhdessä mielenosoitusmarssille. Kyynelet silmissä... Mina olin pioneeri, pidin punaista huivia. Sitten tuli Gorbatšov, enkä minä ehtinyt päästä Komsomoliin, mikä oli harmi. Mina olen neukku, vai? Olivatko minun vanhempani neukkuja, ja ukki ja mummo myös? Minun neukku-ukkini kaatui Moskovan luona vuonna -41... Ja neukkumummoni oli partisaanina... Herrat liberaalit tekevät työtä olan takaa. Ne haluavat, että me pitäisimme menneisyyttämme mustana aukkona. Minä vihaan niitä kaikkia: gorbatšovia, ševardnadzea, jakovlevia - kirjoittakaa ne pienellä kirjaimella, niin paljon minä niitä vihaan. En minä halua Amerikkaan, minä haluan Neuvostoliittoon...
xxx/ellauri337.html on line 45: Heinrich Böll sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972 suurelta osin tämän romaanin ansiosta. Romaanin päähenkilö Leni Riefenstahl on 48-vuotias, hänen miehensä on kaatunut sodassa, poika istuu vankilassa. Elämä on kohdellut Leniniä alun pitäen kovakouraisesti, mutta kaikista kolhuista huolimatta Lenin uskoo yhä elämään, sen myönteisiin voimiin, rakkauteen (Fig 1). (Kirjasampo)
xxx/ellauri337.html on line 191: Pyhä Ristin Teresa Benedicta eli Edith Stein (1891 Breslau - 1942 Auschwitz) oli juutalaisluopio filosofi, joka kääntyi katolisuuteen ja on yksi kolmesta Euroopan suojeluspyhimyksestä Katariina Sienalaisen ja Birgitta Vadstenalaisen ohella. Hänet julistettiin autuaaksi 1. toukokuuta 1987 ja kanonisoitiin 11. lokakuuta 1998. Edith Stein syntyi Saksan keisarikuntaan kuuluneessa Breslaussa. Hänen perheensä oli ortodoksijuutalaisia, mutta hän kielsi uskonsa vuonna 1904, jolloin hänestä tuli ateisti.
xxx/ellauri337.html on line 193: Stein aloitti opiskelunsa Breslaun yliopistossa, missä hän opiskeli psykologiaa, saksaa ja historiaa. Hän kuitenkin kiinnostui tieteenfilosofiasta, ja hän lähti vuonna 1913 Göttingenin yliopistoon opiskelemaan fenomenologiaa juutalaisen Edmund Husserlin alaisuudessa. Stein seurasi Husserlia Freiburgin yliopistoon tämän pyynnöstä. Siellä Stein väitteli vuonna 1916 tohtoriksi. Tämän jälkeen hän alkoi työskennellä Husserlin apulaisena. Hän valmisteli tehtävässään käsikirjoituksia julkaisuja varten.
xxx/ellauri337.html on line 195: Stein oli tutustunut Göttingenissä katolisuuteen, johon hän alkoi tuntea vetoa. Hän palasi vuonna 1921 lomallaan Breslaun, jossa hän tutustui mystikko Ávilan Teresan elämäkertaan. Se vaikutti häneen syvästi, ja hän kääntyi katolisuuteen. Hänet kastettiin 1. tammikuuta 1922.
xxx/ellauri337.html on line 198: Stein aloitti vuonna 1932 Münsterissä pedagogisen instituutin opettajana, mutta hän menetti seuraavana vuonna opetusoikeutensa Saksan antisemitististen lakien takia. Vuonna 1934 Stein liittyi karmeliittain sääntökuntaan ja otti uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa) Ávilan Teresan mukaan. Kölniläisessä luostarissa Stein kirjoitti metafyysisen teoksensa Endliches und ewiges Sein, jossa hän pyrki yhdistämään Tuomas Akvinolaisen ja Husserlin filosofiat. Kansallissosialistien aiheuttaman uhan takia hänet siirrettiin vuonna 1938 Echtin luostariin Alankomaihin, missä hän kirjoitti merkittävän fenomenologisen tutkimuksen Ristin siunaamasta Johanneksesta.
xxx/ellauri337.html on line 271: Merleau-Ponty nimitettiin vuonna 1949 Sorbonnen yliopistoon lastenpsykologian ja pedagogiikan professoriksi, missä virassa toimiessaan hän piti luentosarjoja lasten kielellisestä ja kognitiivisesta kehityksestä, lasten suhteista aikuisten kanssa ja fenomenologian ja ihmistieteiden välisistä suhteista.
xxx/ellauri337.html on line 273: Merleau-Pontyn ja Sartren välinen yhteistyö päättyi Korean sodan herättämiin erimielisyyksiin, ja samalla hän myös erosi Les Temps Modernes -lehden toimituskunnasta. Merleau-Ponty edesmeni yllättäen 53-vuotiaana vuonna 1961. Merleau-Pontyn ennenaikaisen kuoleman jälkeen kiinnostus hänen ajatteluaan kohtaan hiljalleen hiipui. Sartte pääsi julkkixena joholle.
xxx/ellauri337.html on line 474: Egyptin yllä olevalle pimeyden ilmiölle ei ole vielä saatu lopullista vastausta. Hyväksytty teesi väittää, että se olisi voinut olla auringonpimennys, koska on olemassa dokumentteja tämäntyyppisestä ilmiöstä, joka tapahtui noin vuonna 1223 eaa.
xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri354.html on line 69: Aiemmin lyhyempiä fiktiota ja käsikirjoituksia kirjoittanut García Márquez syrjäytti itsensä México Cityyn pitkäksi aikaa saadakseen valmiiksi vuonna 1967 julkaistun romaaninsa Cien años de soledad eli Sata vuotta yksinäisyyttä. Kirjoittaja sai kansainvälistä suosiota teoxesta, jota myytiin lopulta kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. García Márquez on auttanut tutustuttamaan joukon lukijoita maagiseen realismiin, genreen, jossa yhdistyvät tavanomaisemmat tarinan kerrontamuodot eloisiin fantasiakerroksiin.
xxx/ellauri354.html on line 95: Memories of My Melancholy Whores, on Gabriel García Márquezin romaani. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004, ja Edith Grossmanin englanninkielinen käännös julkaistiin lokakuussa 2005.
xxx/ellauri354.html on line 106: Memories of My Melancholy Whores on Gabriel García Márquezin novelli. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004. Vanha toimittaja, joka on juuri juhlinut 90-vuotissyntymäpäiväänsä, etsii seksiä nuoren prostituoidun kanssa, joka myy neitsyytensä auttaakseen perhettään. Seksin sijaan hän löytää rakkauden ensimmäistä kertaa elämässään.
xxx/ellauri354.html on line 155: Sotavuosina Juvosella oli vaikeuksia löytää vuokra-asuntoa Helsingistä, ja hän joutui palaamaan vuonna 1942 joksikin aikaa Iisalmeen. Seuraavana vuonna pahasta aliravitsemuksesta kärsinyt ja vain 43 kiloa painanut Juvonen oli jonkin aikaa Lapinlahden mielisairaalassa. Vuodesta 1949 lähtien hän asui Aila Meriluodon sisaren Sirkka Meriluodon kanssa kuolemaansa saakka.
xxx/ellauri354.html on line 178: Kai Laitinen (keskellä, ilman tukkaa) edusti yhdessä Marja-Liisa Vartion kanssa Suomen Kirjailijaliittoa, kun Edith Södergranin muistomerkki paljastettiin vuonna 1960 Raivolassa, Neuvostoliitossa. Mustavalkoinen valokuva, jossa ihmisjoukko seisoo ulkona. Kahdella (?) näkyy kädessään seppele. Taustalla näkyy kaksi lippua. Yllä näkyvillä koivunoksilla on hieman lunta.
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
xxx/ellauri354.html on line 290: Giosuè Carducci (27. heinäkuuta 1835 – 16. helmikuuta 1907) oli italialainen runoilija ja prosaisti, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1906. Häntä pidetään modernin Italian epävirallisena kansallisrunoilijana. Hän toimi myös opettajana ja kääntäjänä ja käänsi Vergiliuksen teoksia ja osia Iliaasta italiaksi. Carducci toimi aktiivisesti myös kulttuuripolitiikassa ja oli muun muassa koulutusta ja kulttuuririentoja järjestävän Società Dante Alighierin perustajajäsen. Hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan. Hän ei pitänyt paavilaisuudesta. Hänet äänestettiin Senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri354.html on line 496: "Kolmas temppeli" ( heprea: בֵּית הַמִּקְדָּשׁ הַשְּׁלִישִׁי , Bēṯ hamMīqdāš's'Ts'n käännös. hypoteettinen uudelleen rakennettu temppeli Jerusalemissa. Se seuraisi Salomon temppeliä ja toista temppeliä, joista ensimmäinen tuhoutui Babylonian Jerusalemin piirityksen aikana v. 587 eaa. ja jälkimmäinen tuhoutui roomalaisten Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 70 jKr. Vaikka se on edelleen rakentamaton, kolmannen temppelin käsitys ja halu siihen ovat pyhiä juutalaisuudessa ja erityisesti ortodoksisessa juutalaisuudessa. Sitä pidetään juutalaisten pyhimpänä palvontapaikkana. Heprealainen Raamattu väittää, että juutalaiset profeetat vaativat sen rakentamisen toteutumista ennen messiaanista aikaa tai rinnakkain sen kanssa. Kolmannen temppelin rakentaminen on myös tärkeässä roolissa joissakin kristillisen eskatologian tulkinnassa.
xxx/ellauri354.html on line 500: Sen jälkeen kun toinen temppeli tuhottiin vuonna 70 jKr., uskonnolliset juutalaiset ovat ilmaisseet halunsa nähdä Kolmannen temppelin rakentaminen Temppelivuorelle. Rukous tämän puolesta on muodollinen osa juutalaista perinnettä kolme kertaa päivässä tapahtuvasta Amidah- rukouksesta. Vaikka se on edelleen rakentamaton, kolmannen temppelin käsitys ja halu on juutalaisuuden, erityisesti ortodoksisen juutalaisuuden, pyhää, ja sitä odotetaan pian rakennettavaksi palvontapaikaksi.
xxx/ellauri354.html on line 502: Aluksi keisari Hadrianus myönsi luvan temppelin jälleenrakentamiseen, mutta muutti sitten mielensä. Simon bar Kokhban joukot valloittivat Jerusalemin roomalaisilta vuonna 132 jKr., ja uuden temppelin rakentaminen jatkui. Tämän kapinan epäonnistuminen johti Mishnan kirjoittamiseen, koska uskonnolliset johtajat uskoivat, että seuraava temppelin jälleenrakennusyritys saattaa olla vuosisatojen päässä ja muisto käytännöistä ja seremonioista muuten katoaisi. Rangaistukseksi kapinasta roomalaiset nimesivät kaupungin uudelleen Aelia Capitolinaksi ja provinssin Syyriaksi Palaestinaksi ja juutalaiset kiellettiin kaupungissa Tisha B'avin päivää lukuun ottamatta. Vainosta selvinneet rabbit (katso Kymmenen marttyyria ) saivat kuitenkin jatkaa kouluaan Javniassa, kunhan he maksoivat Fiscus Judaicus -maksun.
xxx/ellauri354.html on line 510: Temppelin uudelleenrakentamisen epäonnistumisen on katsottu johtuvan Galilean maanjäristyksestä vuonna 363 jKr. ja juutalaisten ambivalenssista hanketta kohtaan. Sabotaasi on mahdollisuus, samoin kuin tahaton tulipalo. Jumalallinen väliintulo oli yleinen näkemys sen ajan kristittyjen historioitsijoiden keskuudessa. Kun Julianus kuoli taistelussa alle kolmen vuoden hallituskauden jälkeen, kristityt vahvistivat valtakunnan hallintaansa, ja mahdollisuus rakentaa temppeli uudelleen päättyi.
xxx/ellauri354.html on line 514: Piispa Sebeosin kirjoittama armenialainen kroniikka 700-luvulta kertoo, että juutalaiset ja arabit riitelivät keskenään uskonnollisista eroistaan Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 637 jKr., mutta "Ismaelin poikien mies nimeltä Muhammed " piti heille "Totuuden Tien saarnan, oletettavasti Jumalan käskystä" ja sanoi, että heidän, sekä juutalaisten että arabien, tulisi yhdistyä isänsä Abrahamin lipun alle ja mennä pyhään maahan. Sebeos raportoi myös, että juutalaiset aloittivat temppelin jälleenrakentamisen, mutta arabit karkottivat heidät ja käyttivät paikan uudelleen omia rukouksiaan varten. Nämä juutalaiset vuorostaan rakensivat toisen temppelin eri paikkaan.
xxx/ellauri354.html on line 516: Vuonna 1267, mongolien Syyriaan hyökänneiden hyökkäysten aikana, eli ristiretkeläisten valtioiden Levantin täydellisen hallinnan välisenä aikana vuoteen 1260 saakka ja Mamelukien valloittamisen Levantissa vuonna 1291, Nachmanides kirjoitti kirjeen pojalleen. Se sisälsi seuraavat viittaukset maahan ja temppeliin:
xxx/ellauri354.html on line 528: Goren puolsi tai tuki toistuvasti kolmannen temppelin rakentamista Temppelivuorelle 1960-luvulta lähtien, ja hänet liitettiin useisiin messiaanisiin hankkeisiin, jotka liittyivät paikkaan. Kesällä 1983 Goren ja useat muut rabbit liittyivät rabbi Yehuda Getzin, joka työskenteli Länsimuurilla uskonnollisten asioiden ministeriössä, kanssa kiertelemään Getzin kaivaman vuoren alla olevaa kammiota, jossa he väittivät nähneensä Liiton arkin. Tunneli löydettiin pian, ja se johti massiiviseen tappeluun nuorten juutalaisten ja arabien välillä alueella. Israelin poliisi tiivisti tunnelin nopeasti betonilla. Sinetöity sisäänkäynti näkyy Länsimuuritunnelista, joka avattiin yleisölle vuonna 1996.
xxx/ellauri354.html on line 530: Israelin päärabbit Isser Yehuda Unterman ja Yitzhak Nissim yhdessä muiden johtavien rabbien kanssa väittivät, että "Olemme sukupolvien ajan varoittaneet Temppelivuoren mihinkään osioon ja pidättäytymästä tulemasta". Hiljattain tehty tutkimus tästä rabbiinisesta päätöksestä viittaa siihen, että se oli sekä "ennennäkemätön" ja mahdollisesti hallituksen rabbeihin kohdistuneen painostuksen aiheuttama, että "loistava" muslimien ja juutalaisten välisen kitkan estämisessä vuorella. Rabbiinien yksimielisyys ortodoksisen juutalaisuuden uskonnollisessa sionistivirrassa on edelleen sitä mieltä, että juutalaisilla on kiellettyä mennä mihinkään Temppelivuoren osaan ja tammikuussa 2005 allekirjoitettiin julistus, joka vahvisti vuoden 1967 päätöksen. Shavuotin aattona vuonna 2014 tai 6. Sivanina, 5774 heprealaisen kalenterin mukaan, 400 juutalaista nousi Temppelivuorelle; jotkut valokuvattiin rukouksessa.
xxx/ellauri354.html on line 544: Ariel Sharonin vierailu Temppelivuorelle vuonna 2000 johti yhteenottoon "kiveä heittävien palestiinalaisten ja israelilaisten joukkojen välillä, jotka ampuivat kyynelkaasua ja kumiluoteja väkijoukkoon", mikä osui samaan aikaan toisen intifadan alkamisen kanssa (tulkitaan laajalti päättyneeksi vuonna 2005 ). Sukkot- festivaalin aikana vuonna 2006 National Union Knessetin jäsen Uri Ariel vieraili Temppelivuorella ilman välikohtauksia, eikä Israelin poliisi nähnyt mielenosoittajien provokaatiota.
xxx/ellauri354.html on line 583: Monet evankeliset kristityt uskovat, että juutalaisten temppeliin liittyvät Uuden testamentin ennustukset, kuten Matteus 24–25 ja 2. Tessalonikalaiskirje 2:1–12, eivät täyttyneet täysin roomalaisten Jerusalemin tuhon aikana vuonna 70 jKr (täysi preterismi) ja että nämä profetiat viittaavat tulevaan temppeliin. Tämä näkemys on keskeinen osa dispensationalismia, Raamatun tulkintakehystä, joka korostaa raamatullista kirjaimellisuutta ja väittää, että juutalaiset pysyvät Jumalan valittuna kansana. Dispensationalististen teologien, kuten Hal Lindseyn ja Tim LaHayen, mukaan kolmas temppeli rakennetaan uudelleen, kun Antikristus, jota usein pidetään Euroopan unionin tai Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisen kansainvälisen liiton poliittisena johtajana, varmistaa rauhansopimuksen nykyaikainen Israelin kansakunnan ja sen naapurien välisen maailmanlaajuisen sodan jälkeen. Antikristus käyttää myöhemmin temppeliä paikkana julistaa itsensä Jumalaksi ja kauan odotetuksi Messiaaksi ja vaatii ihmiskunnalta palvontaa. Varmaan se on Donald Trump.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan "The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri356.html on line 138: Jacques Derrida (synt. Jackie Élie Derrida) (15. heinäkuuta 1930 El Biar, Ranskan Algeria – 8. lokakuuta 2004 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen filosofi. Derrida luetaan merkittävimpiin jälkistrukturalisteihin, ja häntä pidetään dekonstruktion kehittäjänä. Tärkeimpiä Derridan työhön vaikuttaneita henkilöitä olivat Martin Heidegger ja Sigmund Freud. Spedejä. Derrida oli 1900-luvun tunnetuimpia ja kiistellyimpiä spedefilosofeja. Derridalle myönnettiin muun muassa Cambridgen yliopiston kunniatohtorin arvo vuonna 1992, mutta vasta tiukan keskustelun ja yliopiston viranhaltijoiden järjestämän äänestyksen jälkeen. Ennen Derridan tapausta vastaava äänestys oli järjestetty viimeksi 29 vuotta aiemmin. Kukahan spede silloin oli tarjona?
xxx/ellauri356.html on line 147: Algerian juutalaisväestölle oli myönnetty vuonna 1870 Ranskan kansalaisuus, jonka myötä arabiankielinen suku oli ranskalaistunut.
xxx/ellauri356.html on line 148: Hänestä tuli tunnettu ja vaikutusvaltainen julkisuuden henkilö, koska hänen lähestymistapansa filosofiaan ja hänen työnsä pahamaineinen välinpitämättömyys tekivät hänestä kiistanalaisen. Hänellä todettiin vuonna 2003 haimasyöpä, johon hän kuoli 8. lokakuuta 2004. Tais happo maistua.
xxx/ellauri356.html on line 164: Hänen filosofiansa professori Étienne Borne havaitsi, että hänen väitöskirjansa olivat "plotinilaisia". Hän astui - kahden epäonnistumisen jälkeen - École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa vuonna 1952. Siellä hän tapasi Louis Althusserin, joka oli silloin apulaisvalmentaja. Derrida kampanjoi äärivasemmistoryhmissä ilman kommunismia. Eihän siitä mitään tullut niillä eväillä.
xxx/ellauri356.html on line 171: Saavutettuaan neljännentoista sijan vuoden 1956 filosofian yhdistämiskilpailussa epäonnistuttuaan vuonna 1955 hän meni Harvardin yliopistoon erikoistarkastajaksi. Suoritti intin alakoulun opettajana Algeriassa sodan aikana. Mun ikäisenä, sai varmaan lykkäystä.
xxx/ellauri356.html on line 182: Hän kieltäytyi tulla valituksi vasemmistoon vuonna 2002 koska hän oli eri mieltä sosialistisen hallituksen maahanmuuttopolitiikasta. Tollasia ne ovat maahanmuuttajat, kun pääsee sisälle lyö oven kiinni muiden tulijoiden nenälle.
xxx/ellauri356.html on line 212: Englantilainen The Times julkaisi vuonna 1992 Barry Smithin ja useiden filosofien, mukaan lukien Ruth "Barcan formula" Marcusin, Louis Armstrongin sekä WV Quinen allekirjoittaman avoimen kirjeen, jossa vastustettiin Cambridgen yliopiston myöntämistä Derridalle kunniatohtorin arvoa. Tässä kirjeessä kritisoitiin Derridan työtä erityisesti "riittämättömyydestä selkeyden ja kurinalaisuuden standardeihin" ja mainittiin, että "monet ranskalaisetkin filosofit näkevät herra Derridassa vain syyn hiljaiseen hämmennykseen".
xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
xxx/ellauri356.html on line 248: Nomppa täyttää tänä vuonna 95, se on Jacky-vainajaa vuoden vanhempi. Aika sitkeä.
xxx/ellauri356.html on line 324: Merimiehen poika, katolinen 30-vuotiaaxi, sitte kommari v:een 1980. Entäs loppukaarre ysikymppisexi? Ei tiatoa. Jaa löytyihän se negrologista: kun hirviön barbaariset rikokset julkistettiin, hän hylkäsi stalinistisen kommunismin ja erosi puolueesta vuonna 1980, hyökättyään Afganistaniin.
xxx/ellauri356.html on line 388: Susan Sontagin vanhemmat olivat turkiskauppiaita Kiinassa. Äiti kävi synnyttämässä Susanin New Yorkissa jättääkseen hänet sitten sukulaisille. Kun Susanin isä kuoli vuonna 1938, äiti muutti takaisin Yhdysvaltoihin, jossa hän yhdessä Susanin kanssa muutti Tucsoniin Arizonassa, koska Susan sairasti astmaa. Sieltä he muuttivat Los Angelesiin. Myöhemmin Susan otti isäpuolensa sukunimen Sontag.
xxx/ellauri356.html on line 390: Susan Sontag meni naimisiin sosiologi Philip Rieffin kanssa 17-vuotiaana. Heidän poikansa syntyi vuonna 1952. Kirjailija Benjamin Moser sai Pulizer-palkinnon Susan Sontagin elämäkerrasta (2019). Hän väitti, että Sontag oli huono äiti ja kohteli julmasti parisuhdekumppaneitaan.
xxx/ellauri356.html on line 424: Vuoden 1910 lopulla Moskovassa Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kirjallisuuskriitikon Maximilian Voloshinin. Seuraavana vuonna hän vierailee kuuluisassa Voloshinin " runoilijoiden talossa " Krimillä. Siellä Koktebelissä toukokuussa 1911 Tsvetaeva tapasi Sergei Efronin; 29. tammikuuta 1912 he menivät naimisiin Kristuksen syntymän kirkossa Maly Palashevsky Lanella. Saman vuoden syyskuussa Marinalla ja Sergeillä oli tytär Ariadna (Alya). Seuraavina vuosina, vallankumoukseen asti, perhe vietti toistuvasti kesiä Krimillä Voloshinin dachassa. Myöhemmin siirtolaisuudessa Tsvetaeva muisteli, että tämä oli hänen elämänsä onnellisin aika.
xxx/ellauri356.html on line 426: Sergei Jakovlevich Efron (29. syyskuuta [11. lokakuuta] 1893, Moskova, Venäjän valtakunta - 16. lokakuuta 1941, Moskova, Neuvostoliitto) - publicisti, kirjailija, valkoisen armeijan upseeri, Markovite, pioneeri, NKVD -agentti. Marina Tsvetaevan aviomies. Palattuaan Moskovaan hänet pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1941. Kuntoutunut postuumisti. Jakov oli luterilaisexi käännähtänyt juutalainen. Marina and Serjoza had an intense relationship, but Tsvetaeva had affairs, such as those with Osip Mandelstam and a poetess Sofia Parnok. Serjozha otti osaa jäämarssiin valkoisten puolella, mutta käänsi maanpaossa takkinsa ja osallistui toisen takinkääntäjän nirhaamiseen Sveizissä päästäxeen äiti-Venäjälle takasin. Ei olis kannattanut. Tytär todisti että Serjozha oli Trozkin agentti.
xxx/ellauri356.html on line 428: Lokakuussa 1914 Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kääntäjän Sofia Parnokin; heidän romanttinen suhteensa jatkui vuoteen 1916. Tsvetaeva omisti Parnokille runosarjan "Tyttöystävä". Tsvetaeva ja Parnok erosivat vuonna 1916; Marina palasi miehensä Sergei Efronin luo. Tsvetaeva kuvaili suhdettaan Parnokin "elämänsä ensimmäiseksi katastrofiksi".
xxx/ellauri356.html on line 440: Elokuun 27. päivänä tytär Ariadne pidätettiin ja Efron pidätettiin 10. lokakuuta. 16. lokakuuta 1941 Sergei Jakovlevich ammuttiin Lubjankassa (muiden lähteiden mukaan Orjolin keskuskeskuksessa); Ariadne kunnostettiin vuonna 1955 viidentoista vuoden vankilassa ja maanpaossa. Tänä aikana Tsvetaeva ei käytännössä kirjoittanut runoutta, vaan teki käännöksiä. Sota löysi Tsvetajevan kääntämässä Federico Garcia Lorcaa. Työ keskeytettiin. 8. elokuuta, Tsvetaeva ja hänen poikansa lähtivät veneellä evakuointiin; Kahdeksantoista päivänä hän saapui useiden kirjailijoiden kanssa Elabugan kaupunkiin Kaman varrella. Chistopolissa, jossa enimmäkseen evakuoidut kirjailijat sijaitsivat, Tsvetaeva sai suostumuksen rekisteröintiin ja jätti lausunnon: "Kirjallisuusrahaston neuvostolle. Pyydän teitä palkkaamaan minut astianpesukoneeksi Kirjallisuusrahaston avausruokalaan. 26. elokuuta 1941". Pyyntö hylättiin. 31. elokuuta 1941 hän teki itsemurhan (hirtti itsensä) Brodelštšikovien talossa, jonne hänet ja hänen poikansa määrättiin arestiin. Hän jätti kolme itsemurhaviestiä. Runonäyte Tsvetajevalta:
xxx/ellauri356.html on line 483: Philippe oli maolainen: Alas dogmatismi, empirismi, opportunismi, revisionismi! Eläköön todellinen avantgarde! Eläköön Maotsetungin syyläinen ajatus! Jo seuraavana vuonna Sollers tervehti uusia filosofeja ja La Barbarie à face humaine -teosta, jonka Bernard-Henri Lévy oli juuri julkaissut, "selkeän, räväkän, ytimekän manifestin". Hän kirjoittaa erityisesti, että "sosialismi ei ole vaihtoehto kapitalismille, vaan sen vähemmän menestynyt muoto tai jopa pelkkä keskittyminen" ja julistaa ihailevansa kirjailija Aleksanteri Solženitsyniä ja kuuluvansa niihin, joita hänen lukemansa on "hitaasti, perusteellisesti muuttanut". Siinäpä takinkääntäjä!
xxx/ellauri356.html on line 491: Philippe Sollers nai 2. elokuuta 1967 Julia Kristevan, bulgarialaista alkuperää olevan psykoanalyytikon, kirjailijan ja semiootikon. Pariskunnalla on vuonna 1975 syntynyt vammainen poika.
xxx/ellauri356.html on line 501: Yllättävän aluevaltauksen Kristeva teki vuonna 1990 julkaisemalla ensimmäisen romaaninsa Les Samouraïs. Se on sekoitus omia kokemuksia ja mielikuvia. Teosta on pidetty vastinparina Simone de Beauvoirin romaanille Mandariinit (1954), koska se tuo esiin, miten 1990-luvun filosofit eroavat 1950-luvun edeltäjistään. Se on myös avainromaani, josta voi tunnistaa Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Jacques Derridan.
xxx/ellauri356.html on line 515: Carietta N. White on amerikkalaisen kirjailijan Stephen Kingin ensimmäisen vuonna 1974 julkaistun kauhuromaanin Carrien nimihenkilö ja päähenkilö. Vittu kyllä toi Teppo on sitten öklö.
xxx/ellauri357.html on line 85: Novelli on Kivisen kestävin panos suomalaiseen filosofiaan. Filosofiaa olin tosin opiskellut jo edellisenä vuonna oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa oli vielä tuolloin filosofian lehtorin virka. Sitä hoiti Hannu Sivenius. Hänen kurssinsa Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriasta oli ensimmäinen luento, jolle olen yliopistossa osallistunut. Suuri osa juristiopiskelijoista suhtautui pakollisiin filosofian opintoihin turhautuneesti tai halveksien. Minuun kurssi jätti jälkensä. Työni tiennäyttäjinä viittilöivät Kevät Nousiainen ja Syxy Räsänen.
xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
xxx/ellauri357.html on line 443: Shelleyn elämää leimasivat perhekriisit, huono terveys ja vastareaktio hänen ateismiaan, poliittisia näkemyksiään ja sosiaalisten käytäntöjen uhmaamista vastaan. Hän joutui pysyvään maanpakoon Italiaan vuonna 1818 ja tuotti seuraavien neljän vuoden aikana sen, mitä Zachary Leader ja Michael O'Neill kutsuvat "joiksi romanttisen ajanjakson hienoimmista runoista". Hänen toinen vaimonsa Mary Shelley oli Frankensteinin kirjoittaja. Hän kuoli veneonnettomuudessa vuonna 1822 29-vuotiaana. Percy oli niikö Dr. Frankenstein ja Mary oli sen hirviö.
xxx/ellauri357.html on line 487: Roomassa Shelley oli huonossa kunnossa, ja hänellä oli todennäköisesti munuaistulehdus ja tuberkuloosi, joka oli myöhemmin remissiossa. Roomassa kynäilty "Cenci" on runodraama raiskauksesta, murhasta ja insestistä, joka perustuu Rooman renessanssin kreivi Cencin ja hänen tyttärensä Beatricen tarinaan. Shelley sai näytelmän valmiiksi syyskuussa ja ensimmäinen painos julkaistiin samana vuonna. Siitä tuli yksi hänen suosituimmista teoksistaan ja ainoa, jolla on ollut kaksi valtuutettua painosta hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri357.html on line 497: Keatsin kuoleman jälkeen vuonna 1821 Shelley kirjoitti Adonaisin, jota rasvainen Harold Bloom piti yhtenä tärkeimmistä pastoraalisista hinurihenkisistä elegioista. Runo julkaistiin Pisassa heinäkuussa 1821, mutta sitä myytiin vain vähän.
xxx/ellauri358.html on line 45: äitinsä, joka ei pitänyt enää meetwuastista, muutti Kaliforniaan useita vuosia sen jälkeen, kun hänen vanhempansa erosivat vuonna 1910. Toland
xxx/ellauri358.html on line 247: Marianpäivänä. III vsk:n ev. Vuonna 2024 Marian ilmestymispäivää vietetään 17.3. Vielä vuonna 1954 Marian ilmestyspäivää vietettiin kiinteällä paikalla 25.3. Tällöin päivä tunnettiin nimellä marianpäivä, tosin nimimuutos Marian ilmestymispäiväksi tuli voimaan vasta vuonna 2000. Miten niin tosin?
xxx/ellauri361.html on line 155: Isäni Paavo Telaranta (s. 28.9.1912, k. 1.8.2003) teki elämäntyönsä pappina ja evankelisen kansanopiston johtajana eli rehtorina, kuten nykyään trendikkäästi sanotaan. Eläkkeelle hän jäi jo vuonna 1975, joten teksti, josta otan tähän alun, on todella profeetallinen viesti vuosikymmenten takaa. Tekstin otsikkona on ”Koetus ja lankeemus”.
xxx/ellauri361.html on line 208: Sieltä hän peukalovärssyinä löytää itselleen vastaukset kaikkiin kiusallisiin kysymyksiin. Tolstoin evankelisen käsityksen mukaan "ylösnousemus", это "rakkauden työkalun nousu ruumiin haudasta". Ylösnousemuksen julkaiseminen johti siihen, että Pyhä synodi erotti Tolstoin Venäjän ortodoksisesta kirkosta vuonna 1901. Asialla oli takuulla kaikkein pyhimmän synodin Ober-syyttäjä Konstantin Pobedonostsev, jonka karikatyyrinä seikkailee yksi kirjan hahmoista, Toporov (Kirves).
xxx/ellauri361.html on line 225: Suomen-vierailunsa muistoksi maailmankuulu tieteiskirjailija Brian Aldiss sijoittaa uuden romaaninsa kehykset maahamme. Hän oli SF-kirjallisuustapahtuman kunniavieraana Helsingissä vuonna 1986.
xxx/ellauri363.html on line 76: Gadamerin perhetausta oli protestanttinen, ja hänen yliopiston rehtori-isänsä oli ankarasti preussilainen. Kemisti-isän mielestä Hannu-Jorin humanismi oli pelkkää huuhaata. Hänen äitinsä kuoli diabetekseen, kun Gadamer oli vain neljävuotias, eikä hänellä ollut elossa olevia veljiä tai sisaria. Jean Grondin kuvailee Gadamerin löytäneen äidistään "runollisen ja melkein uskonnollisen vastineen isänsä rautaiselle nyrkille." Gadamer suoritti tohtoriopinnot Marburgissa vuonna 1922 (omien sanojensa mukaan "liian nuorena") Platonin oikealle kazovista operaattoreista. Samana vuonna Gadamer sairastui myös polioon josta hän toipui vain hitaasti ja jonka jälkivaikutukset säilyivät hänellä koko loppuelämänsä (102 vuotta!)
xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
xxx/ellauri363.html on line 95: Sodan jälkeen Gadamer ei viihtynyt sosialistisessa Saksan demokraattisessa tasavallassa enempää kuin kolmannessa valtakunnassakaan (tunne oli molemminpuolinen), vaan siirtyi länteen Andreina, aluksi Frankfurt am Mainiin ja vuonna 1949 Heidelbergiin, jossa hänellä oli professuuri kuolemaansa asti (siis emeritussopimus).
xxx/ellauri363.html on line 143: Lähetysseuran työn alkuaikoina Ambomaalla oli liikaa työmiehiä ja liian vähän eloa, kustannus/pelastussuhde huono, joten kazeet kääntyivät Kiinan suuntaan. Mantshuria oli ryssillä, mutta boksarit kukistettua päästiin muukalaisvihamieliseen Hunaniin. Ensimmäinen Kiinan-lähetystyöntekijä oli Hannes Sjöblom, joka valmistui papiksi vuonna 1900. Vaimo Ellen seurasi miestään työalueelle. 100v myöh. Sjöblomin jälkeläinen kiltti Matti Keijola kuoli virzarakon syöpään vähän äkkiä. Pani miettimään näenköhän enää ensi kesää ja Rauhista.
xxx/ellauri363.html on line 151: Jinshissä avattiin poikakoulu vuonna 1903. Tyttöjen koulutuksessa Lähetysseura oli edelläkävijänä: Ellen Sjöblom aloitti tyttöjen opetuksen Jinshissä 1906. Tyttökoulu herätti seudulla hämmästystä ja epäluuloa. Kiinalaisilla oli tuohon aikaan piintynyt käsitys, että tytöt eivät opi mitään. Tyttöjen paikka oli lattialla. Koulutyö menestyi kuitenkin hyvin, ja kymmenen vuotta myöhemmin oppilaita oli yhteensä jo 1200.
xxx/ellauri363.html on line 153: Sairaanhoitotyö ja diakonia kuuluivat olennaisesti työmuotoihin. Ensimmäinen lääkäri Hannes Heikinheimo saapui Kiinaan vuonna 1907. Lääkärin työmäärä oli valtava. Sairaita saattoi olla vastaanotolla päivittäin jopa 80. Lääkkeet valmistettiin omassa apteekissa eli Hannexen vastaanottotilan nurkassa. Hannexen jämentämä sairaala perustettiin vasta viime tingassa 1913, jolloin Wilho lähti sodan alta kotia maitojunalla.
xxx/ellauri363.html on line 155: Mao Tse Tungin johtaman vallankumouksen alkaessa vuonna 1949 länsimaiset lähetysjärjestöt vetivät työntekijänsä pois Kiinasta.
xxx/ellauri363.html on line 216: Suomen alueen vankilaoloihin puututtiin vuonna 1798 kuninkaallisella kirjeellä.
xxx/ellauri363.html on line 258: 1800-luvulla huomattava. Esimerkiksi vuonna 1845 noin 40 % Suomen
xxx/ellauri363.html on line 308: Päiväkirjan kirjoittajan Ned Wardin kertomus on tyypillinen. Hän vieraili Bethlemissa vuonna 1699 ja huomasi olevansa uppoutunut pelottavaan melun ja epäjärjestyksen maailmaan. "Kuulimme sellaista ketjujen kolinaa, ovien rummutusta, huutamista, huutamista, laulua ja kolinaa, etten voinut ajatella muuta kuin... [näkemystä], jossa helvetti irtosi ja sai Helvetin meteliin."
xxx/ellauri363.html on line 318: toiminnassa yhdistyivät köyhäintalon, sairaalan ja houruinhuoneen tehtävät. Kuningas Kaarle XI:n vuonna 1686 vahvistama kirkkolaki velvoitti seurakunnat huolehtimaan myös
xxx/ellauri363.html on line 329: bräcklige) lisäksi ”heikkopäiset” (hufvudsvage) omana ryhmänään. Seili jatkoi kroonikkopotilaiden huoltolaitoksena 1900-luvulle saakka. Viimeinen hoitoon lunastettu potilas kuoli Seilin saarella vuonna 1936. Nyze on yliopiston kokoustilana.
xxx/ellauri363.html on line 335: 1820) oli tosin poistanut potilaidensa kahleet jo vuonna 1788, mutta hän oli vain italiaano.
xxx/ellauri363.html on line 342: vuonna 1905.
xxx/ellauri363.html on line 349: Keisari Nikolai I:n vuonna 1840 antama asetus loi pohjan mielisairaanhoidon julkiselle
xxx/ellauri363.html on line 357: ensimmäiset potilaansa vastaan vuonna 1885. 120-paikkainen parannuslaitos laajeni jo
xxx/ellauri363.html on line 388: Uuden mielisairaslain astuessa voimaan vuonna
xxx/ellauri363.html on line 418: mielenterveysongelmat olivat Turussa muuta maata yleisempiä (ns. Turun tauti). Nimikin on sopiva, kakot Kakolaan. Vuonna 1904 huono-onninen keisari Nikolai II antoi käskykirjeen, jossa määrättiin vankien mielisairaalan rakentamisesta Turun Kakolanmäelle. Kuritushuoneen vangit aloittivat rakennustyöt seuraavana vuonna ja syksyllä 1908 rakennus oli valmis.
xxx/ellauri363.html on line 420: Odotusten vastaisesti vankisairaala ei ratkaissut mielisairaanhoidon ja vankeinhoidon välistä työnjaollista epäselvyyttä, vaan molempia pyöritettiin samassa myllyssä. Rangaistuslaitosten uskottiin vetävän degeneroitunutta geeniperimää puoleensa kuin lehmänläjä kärpäsiä ja vankiloita pidettiin mielisairauden ”luonnollisina” pesäpaikkoina. Hoitokapasiteetti oli huipussaan 1920-luvun lopulta vuoteen 1960, jolloin sairaalan virallinen paikkaluku oli 108. Viimeiset kriminaalipotilaat siirrettiin vuonna 1965 Niuvanniemen keskuslaitokseen.
xxx/ellauri363.html on line 425: Sairaalan johtoon vuonna 1927 astunut Hannes Heikinheimo oli vankien mielisairaanhoidon
xxx/ellauri363.html on line 443: ja Otto Wellenius (1925 – 1927). Heikinheimo lääkäreistä toinen, joka johti vuonna
xxx/ellauri363.html on line 476: sukupuolimoraalia, jota muun muassa aikakauden sinisukkien feministiset kannanotot ajoivat. Aikamme siveellisyyskysymyksiä on Yrjö Weilin kustantamon vuonna 1903 julkaisema
xxx/ellauri363.html on line 496: pelko kirjautui suomalaiseen lainsäädäntöön vuonna 1935 säädetyssä sterilointilaissa.
xxx/ellauri363.html on line 546: vuonna 1948 alkoivat vankipotilaat käyttäytyä aikaisempaa hillitymmin. He halusivat
xxx/ellauri363.html on line 553: Kinnunen kirjoittaa vuonna 1954 ilmestyneessä oppikirjassaan, ettei potilaan tai
xxx/ellauri363.html on line 680: Hänet koulutettiin asianajajaksi mutta hän ei koskaan harjoittanut, sillä hänet kutsuttiin baariin vuonna 1769. Bentham oli useaan otteeseen ihastunut naisiin ja kirjoitti seksistä. Hän ei koskaan ollut naimisissa eikä paxuna punkerona päässyt paljon naimaankaan.
xxx/ellauri363.html on line 695: Kuollessaan vuonna 1832 Bentham jätti keholleen ohjeet, että hänen ruumiinsa oli ensin leikattava ja säilytettävä sitten pysyvästi "auto-ikonina" (tai selfienä), joka olisi hänen muistomerkkinsä. Tämä tehtiin, ja automaattikuvake on nyt julkisesti esillä University College Londonin (UCL) opiskelijakeskuksen sisäänkäynnissä.
xxx/ellauri363.html on line 719: Dilthey ilmoitti jo vuonna 1860 aikovansa kirjoittaa uuden puhtaan järjen kritiikin, joka perustuisi historiallis-kielitieteellisen osaston maailmankatsomukselle. Transufilosofia säilyi Diltheyn käsitteellisenä viitekehyksenä läpi hänen filosofisen uransa, ei se siitä päässyt eroon enempää kuin rupikonna täplistä. Hänen filosofinen projektinsa kesti yli viisikymmentä vuotta, mutta mitään valmista historiallisen järjen kritiikistä hän ei saanut kirjoitetuksi. Sen sijaan historiallisen järjen kritiikki on luettavissa erilaisine kehittelyvaiheineen siinä mittavassa tuotannossa erilaisia tekeleitä, jotka hän elämänsä aikana kirjoitti. Diltheyn filosofista tuotantoa tarkasteltaessa on hyvä muistaa hänen ajatelleen – Karl Marxia mukaillen – että filosofian tehtävä ei ole selittää maailmaa vaan muuttaa sitä. No paljonpa se sai sitä muutetuxi. Tämän toiminnallisen lähtökohdan kautta myös hänen filosofinen hajanaisuutensa tulee parhaiten ymmärretyksi.
xxx/ellauri363.html on line 725: Päästäxeen Berliiniin Hegelin tuoliin istumaan Filthy viimeisteli pikavauhtia valmiiksi historiallisen järjen kritiikin ensimmäisen osan ja julkaisi sen nimellä Einleitung in die Geisteswissenschaften. Joku muukin teki tälläsen hätäpaskan viranhakumielessä, julkaisi osan I eikä saanut osaa II koskaan valmiixi, kuka? Oliko se vallan "nazi" Heideggerin Sein und Zeit? On epäselvää, miksi hän vaihtoi tutkimuksensa alkuperäisen nimen vaatimattomammaksi nimeksi Johdatus hengentieteisiin, vaikka hän itse viittasi siihen aina myöhemmin nimellä Historiallisen järjen kritiikki. Kreivi Warttenburg kai varoitti. Tutkimus kaikkine puutteineen sai valitsijat vakuuttuneiksi Diltheyn kyvyistä systemaattisena filosofina (muut hakijat olivat peruuttaneet) ja hänet nimitettiin vuonna 1882 filosofian professoriksi Berliinin yliopistoon, jossa hän työskentelee tyytyväisenä vielä tänäänkin, ellei ole kuollut.
xxx/ellauri363.html on line 747: Nerkerisankkeri on palannut tautikirjoon matkustelun ja maahanmuuton mukana. Satu Tervosen pro graduun liittyvässä, vuonna 2000 pääkaupunkiseudulla asuvien keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessa vastaajat pitivät ilmauksia ”neekeri”, ”ryssä” ja ”manne” kaikkein loukkaavimpina vähemmistöjen nimityksistä. Vuonna 2019 kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan 30 prosenttia suomalaisista (lähes kaikki boomereita) pitää sanaa "neekeri" hyväksyttävänä. Sen voi parantaa 3 viikon mysiinikuurilla.
xxx/ellauri363.html on line 754: Nuorena teini-ikäisenä toinen maailmansota vaikutti Jyrkiin syvästi. Lukion valmistumiseen asti Habermas asui Gummersbachissa Kölnin lähellä . Hänen isänsä Ernst Habermas oli Kölnin teollisuuspamppuja. Jyrki kuvaili häntä osuvasti natsien kannattajaksi ja vuodesta 1933 natsipuolueen NSDAP:n jäseneksi. Jyrki itse oli Jungvolkführer, saksalaisen Jungvolkin johtaja, joka kuului Hitlerjugendiin. Aika noloa. Hänet kasvatettiin vankkumattomassa protestanttisessa miljöössä, sillä hänen isoisänsä oli Gummersbachin seminaarin johtaja. Hän suoritti filosofian tohtorin tutkinnon Bonnissa vuonna 1954 väitöskirjalla, jossaa kirjoitettiin absoluutin ja "absoluutin" välisestä konfliktista Schellingin ajattelussa, Jakkoh-Hintikka sentään todisti jotain 2. kl logiikan ilmaisuvoimasta. Habilitaatiovaiheessa tuli riitaa Horkheimerin kanssa Frankfurtin koulussa, ja Jyrki painui iänikuiseen Marburgiin. Hannu-Jori hommasi sille henk.koht. ylim. professorin paikan Heidelbergistä. 1964 Jyrki kosti Horkheimerille potut pottuina ja vei sen tyhjentämän tuolin Frankfurtin koulussa.
xxx/ellauri363.html on line 756: Saavutettuaan trendiprofesorin mainetta se alkoi heilua joka paikassa, Max Planck instituutissa ja jenkeissä. Innostuxen jäähdyttyä Jyrki palasi Frankfurtin koulun tuoliinsa, ja siellä se istuu vieläkin elle oie vuoteenomana. The Times Higher Education Guide listasi Habermasin vuonna 2007 seitsemänneksi siteeratuimmaksi humanististen tieteiden (mukaan lukien yhteiskuntatieteet) kirjailijaksi Max Weberin ja ja Erving Goffmanin välissä (Goffman ensin, sitten Habermas, Weberin kassit jäävät ulkopuolelle).
xxx/ellauri363.html on line 779: Sombartin Wernerin takomaa termiä Spätkapitalisumus käytettiin 1960-luvulla Saksassa ja Itävallassa, kun länsimaiset marxilaiset kirjoittivat Frankfurtin koulukunnan ja austromarxismin perinteeseen. Leo Michielsen ja Andre Gorz suosittelivat termiä "uuskapitalismi" Ranskassa ja Belgiassa uusilla analyyseillä uudesta sodanjälkeisestä kapitalismista. Jacques Derridakin (ranu) piti uuskapitalismista parempana kuin sakemannien post- tai myöhäiskapitalismia. Theodor Adorno piti "myöhäiskapitalismia" parempana kuin "teollista yhteiskuntaa", joka oli Saksan sosiologien 16. kongressin teemana vuonna 1968.
xxx/ellauri363.html on line 781: Vuonna 1971 Leo Kofler julkaisi kirjan nimeltä Technologische Rationalität im Spätkapitalismus (Teknologinen rationaalisuus vuonna 1968). Claus Offe julkaisi esseensä "Spätkapitalismus – Versuch einer Begriffsbestimmung" (Myöhäinen kapitalismi – yritys käsitteelliseen määritelmään) vuonna 1972. Vuonna 1973 Jürgen Habermas vihdoin julkaisi Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus). Vuonna 1975 Ernest Mandel julkaisi väitöskirjansa Late Capitalism englanniksi New Left Booksissa. Myös Herbert Marcuse hyväksyi termin.
xxx/ellauri366.html on line 95: Jihad Jane on nyt 60-vuotias. Henkilökohtaisten menetysten ja itsemurhayrityksen jälkeen vuonna 2005 hän kääntyi islamiin. Hänet tuomittiin 6. tammikuuta 2014 10 vuodeksi. Hänet vapautettiin vankilasta 4v kakun päätteexi 2018.
xxx/ellauri366.html on line 126: Hän alkoi elää kadulla ja työskennellä prostituoituna, ja hän joutui riippuvuuteen heroiinista ja kokaiinista. Kun neuvonantaja Switch Ollie soitti isälle, hän myönsi ilman katumusta: "Joo, raiskasin hänet." Häntä ei koskaan asetettu syytteeseen rikoksista, ja hän kuoli vuonna 2010. Tälläistä on jenkeissä.
xxx/ellauri366.html on line 291: Amerikanskij torgovlj -niminen yritys perustettiin New Yorkissa 27. toukokuuta 1924 (eli ennen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton diplomaattisten suhteiden solmimista) yksityiseksi osakeyhtiöksi, johon osallistui Neuvostoliiton pääomaa Neuvostoliiton hallituksen sulautumisen seurauksena sen määräysvallassa olevat kauppayhtiöt ARCOS (ARCOS) ja Products Exchange Corporation (Products Exchange Corporation). Muodollisesti tärkeimmät osakkeenomistajat olivat Vneshtorgbank, Tsentrosojuz ja jopa yhtiön Neuvostoliiton johtajat. Ulkomaankaupan järjestämisen lisäksi Amtorg toimi INO OGPU:n agenttien suojana. Amtorgin työ oli erityisen tärkeää vuosia ennen kuin Yhdysvallat tunnusti Neuvostoliiton, sillä Neuvostoliiton suurlähetystö Yhdysvalloissa avattiin vasta presidentti Franklin D. Rooseveltin johdolla vuonna 1933, sen jälkeen kun Yhdysvallat oli tunnustanut Neuvostoliiton virallisesti diplomaattisesti.
xxx/ellauri366.html on line 299: Tämän seurauksena pelkästään vuonna 1930 Amtorgille, joka hoiti konsulitehtäviä Amerikassa, jätettiin noin miljoona hakemusta.
xxx/ellauri366.html on line 302: Amtorg lakkasi olemasta vuonna 1998 ilman Venäjän federaation hallituksen virallisia päätöksiä tai määräyksiä asiasta. Se oli tehtävänsä tehnyt.
xxx/ellauri366.html on line 314: Vuoden 1905 alussa hän aloitti vasemmistosuuntaisen Forssan Sanomien ("Fors News") julkaisemisen, joka muuttui vuonna 1906 sosialistiseksi Yhdenvertaiseksi .
xxx/ellauri366.html on line 327: Heinäkuusta 1920 lähtien - RSFSR:n ulkoasioiden kansankomissariaatin Ententen ja Skandinavian maiden osaston päällikkö. Vuonna 1921 Cheka pidätti hänet vakoilusta syytettynä, ja vuonna 1922 hänet vapautettiin.
xxx/ellauri366.html on line 357: Ehkä oikealle ajoi myös se, että porvarillisessa perheessä oli ollut musta lammas. Väinö Nuortevan sukulainen Santeri Nuorteva oli sosialidemokraatti, joka oli vuonna 1918 punaisten puolella ja toimi muutaman vuoden Neuvosto-Karjalassa eräänlaisena presidenttinä. Santerin tyttären, desanttina Suomeen jatkosodan aikana pudotetun Kerttu Nuortevan tarinaan perustuu tänä syksynä ensi-iltansa saanut elokuva Kuulustelu.
xxx/ellauri376.html on line 69: Seuraavana vuonna Rehn toimi Juha Sipilän (kesk) hallituksessa elinkeinoministerinä. Tuolloin Rehn luopui omista periaatteistaan ja käänsi takkinsa venäläiselle Rosatomille myönteiseksi.
xxx/ellauri376.html on line 85: luonteensa. Lauantaina 3. toukokuuta vuonna kivi ja puu hän kutsui Liliane Litvinin nukkumaan Bryyn. Hiän viettää yön hänen sylissään, siveästi. Hiän kertoo hänelle, että
xxx/ellauri376.html on line 89: Delannoy teki elokuvassa Lost Dogs Without a Collar, joka julkaistiin samana vuonna. Hän muisti sen kolme vuotta myöhemmin tuomitsemalla instituutioiden huonon
xxx/ellauri376.html on line 94: ellipsin kaikkein eloisimpaan olennaiseen, koska hän pystyy ilmaisemaan sen vuonna 1973 runollisessa
xxx/ellauri376.html on line 121: Al Green vuonna 2001.
xxx/ellauri376.html on line 127: 15. kesäkuuta 1977 Green meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Shirley Greenin (os Kyles) kanssa Memphisissä. Hiän oli alunperin Chicagosta, ja hiän oli yksi hänen taustalaulajistaan ja työntekijä hänen kirkossaan. Heillä on yhdessä kolme tytärtä. Shirley haki ensimmäisen kerran avioeroa vuonna 1978 julmuuden ja sovittamattomien erimielisyyksien perusteella. Hiän jätti hakemuksen uudelleen vuonna 1981 syyttämällä Greenin kohdistaneen hänet perheväkivaltaa koko avioliiton ajan. Green syytti hiäntä julmasta ja epäinhimillisestä kohtelusta vastavalitteessa. Vuonna 1982 antamassaan vannomassaan avioerohakemuksessaan Shirley todisti, että Green hakkasi hiäntä saappaalla vuonna 1978 ollessaan raskaana viidennellä kuukaudella, koska hän kieltäytyi seksistä. Hän väitti, että pahoinpitely johti pään haavoihin, joista yksi vaati ompeleita. Tapahtuman jälkeen hän haki avioeroa, mutta he tekivät sovinnon. Shirleyn mukaan he erosivat useita kertoja, kun pahoinpitelyt tulivat "liian usein ja liian ankariksi". Aluksi Green kielsi hakkailleensa vaimoaan, mutta vuonna 1982 hän myönsi lyöneensä vaimoaan. Heidän avioeronsa saatiin päätökseen helmikuussa 1983. Pot pot pot pot potkun sain, kesken hakkailua, valitti Shirley.
xxx/ellauri376.html on line 129: Greenin entinen sihteeri Linda Wills nosti 25 000 dollarin siviilikanteen häntä vastaan vuonna 1974. Wills syytti Greenin hakkaamisesta ja työntämisestä lasioven läpi Memphisin toimistossaan sen jälkeen, kun Linda oli oikeutettu saamaan palkkaa tehtävistään.Vuonna 1978 Green sai syytteen päällekäynnistä ja pahoinpitelystä, koska hänen väitettiin hakkaamasta Lovie Smithiä tajuttomaksi puun oksalla. Alin studio albumit ovat yxin tein lukien alla. Nähtävästi 80-luku meni gospelina, sitten jatkui naisten mätkintä.
xxx/ellauri376.html on line 172: Epämiellyttävä Fedja setä on mainittu nimeltä ei vähemmässä kuin 75 albumissa. Mixi vitussa voi hyvällä syyllä kysyä. Ikävämpää ukkoa saa hakea. Vaan nytpä luen Dostojevskin pentateukin ehkä kehnoimman teoxen, nim. "Keskenkasvuinen" (podrostok). Ymmärtääxeni Doston teinipsyyken syväluotausta käytän apuvälineenä Albert Liliuxen (1922) selvitystä Kasvien tunne-elämä nykyaikaisten tuhkimusten mukaan. Albert Lilius valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1897 pääaineenaan biologia. Hänen lisensiaatin väitöskirjansa valmistui vuonna 1905, ja teoksellaan Luonnontiedon opetusoppi hän sai kasvatus- ja opetusopin dosentuurin. Lilius matkusti Saksaan hakemaan oppia Ernst Meumannilta kokeellisessa kasvatustutkimuksessa. Palattuaan Suomeen hän erikoistui lapsipsykologiaan ja julkaisi 1910-luvun Suomessa uraauurtavia teoksia aiheesta. Tässä muutamia Pertin avainpointteja.
xxx/ellauri376.html on line 256: Tämä tarinan kirjoitti Druzhin 25-vuotiaana vuonna 1847 ennen kaikkia I. Turgenevin, L. Tolstoin, F. Dostojevskin suuria romaaneja ja oli erittäin suosittu lukijoiden keskuudessa. Tarina rakkauskolmiosta, jossa on epätavallinen esitys hahmojen välisistä suhteista ja uskomaton lopputulos 1800-luvulle. Opimme kaikista tapahtumista hahmojen kirjeenvaihdosta. Päähenkilön K. Sachsin sotilastoverista ja ystävästä Zaleshinista tulee kirjeenvaihtaja ja hänen vaimonsa Polinka kirjoittaa ystävällensä Annette Krasinskajalle, Galezkyn siskolle.
xxx/ellauri376.html on line 346: Varjagisoutajista on myös valtakunta saanut nimensä Rus, Ruotsi ja myöhemmin Russia. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat kolme varjagiveljestä Rurikin, Sineuksen ja Truvorin hallitsijoikseen vuonna 862. Rurik ryhtyi hallitsemaan Laatokanlinnaa (Aldeigjuborg), Truvor Izborskia ja Sineus Belozerskia (Valkeajärvi, Vologdan alue). Varsin pian kaksi muuta veljestä kuolivat salaperäisesti ja jäljelle jäi Rurik koko Novgorodin hallitsijaksi. Nykyaikainen DNA-tutkimus on osoittanut, että Rurik todennäköisesti kuului itämerensuomalaiseen N1c1-haploryhmään. Perhana, kaveri oli persu! Putinisti!
xxx/ellauri376.html on line 356: Svjatopolkin miehet kietoivat henkitoreissaan olevan Boriksen telttakankaaseen ja nostivat kärryihin viedäkseen hänet Svjatopolkin luo. Svjatopolk lähetti kuitenkin käskyn surmata Boris lävistämällä hänen sydämensä keihäällä. Näin pyhä marttyyri antoi henkensä Jumalalle vuonna 1015. Hänen ruumiinsa vietiin salaa Vyšgorodiin ja haudattiin Pyhän Basileioksen kirkon luo.
xxx/ellauri376.html on line 360: Jaroslav hyökkäsi tämän jälkeen Svjatopolkia vastaan ja voitti hänet lopullisesti vuonna 1019 Altajoella käydyssä taistelussa, lähellä paikkaa jossa pyhä Boris oli surmattu. Svjatopolk menetti sittemmin järkensä ja sai lisänimen ”Kurja”. Hänen veljensä Jaroslav sai lisänimen Viisas ja otti Kiovan hallintaansa.
xxx/ellauri376.html on line 393: Sukulaisten mukaan Aleksandr oli lapsuudessa erittäin hyvä keskittymään asioihin ja epätavallisen varhaiskypsä. 6-vuotiaana hän puhui sujuvasti kolmea vierasta kieltä, nuoruudessaan jo kuutta kieltä: erityisesti natiivitasoista englantia kuten Jaakko Yli-Juotikkaan bronikaveri herra X, mutta myös ranskaa, saksaa ja italiaa. Hän ymmärsi myös latinaa ja kreikkaa erittäin hyvin. Hän läpäisi kirjallisuustieteen kandidaatin tutkintoon vaadittavat kokeet 13-vuotiaana ja valmistui juristiksi 17-vuotiaana. Äiti lähetti hänet Pietarista vastoin hänen omaa tahtoaan vuonna 1818 lähetystösihteeriksi Persiaan. Dekabristina Sasha joutui tovixi Tbilisissä vankilaan mutta käänsi takkinsa ja hankki zaarille mainiot edut Persialta kolonialistisodassa.
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri379.html on line 50: Kurtz palasi Vietnamiin vuonna 1966 vihreiden barettien kanssa ja oli osa sydämet ja mielet -kampanjaa, joka kuten aiemmin on nähty meni täysin perseelleen. Kurtz käytti barbaarisia menetelmiä vihollisen voittamiseksi, mutta myös pelon levittämiseksi. Kurtz mm. murhasi Jay "Chef" Hicksin katkaisemalla hänen päänsä. Hän kiduttaa Willardia fyysisest, vangitsemalla hänet bambumaiseen vankilaan kuin Pugatshevin koppi, sekä henkisest, näyttämällä hänelle ystävänsä Chefin katkaistua päätä jonka hän oli tappanut. Tääkin on vanha klischee osmannien ajoilta (albumi 190) ja aiempaakin (esim. Holofernes, Johannes Kastaja).
xxx/ellauri379.html on line 70: Tet-hyökkäyksen aikana vuonna 1968.
xxx/ellauri379.html on line 99: Heart of Darkness, novelli, kirjoittaja Joseph Conrad, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwood's Edinburgh Magazine ja sitten Conrad's Youth and Two Other Stories (1902). Heart of Darkness tutkii länsimaisen kolonialismin kauhuja ja kuvaa sitä ilmiönä, joka tahraa paitsi sen riistomaita ja kansoja, myös niitä lännessä, jotka edistävät sitä. Vaikka Conradin puoliautoelämäkerrallinen kertomus sai alun perin heikon vastaanoton, siitä on tullut yksi laajimmin analysoiduista englantilaisen kirjallisuuden teoksista. Kriitikot eivät ole aina kohdelleet Pimeyden sydäntä suotuisasti ja moittivat sen epäinhimillistä esittämistä kolonisoituneista kansoista ja sen halveksivaa kohtelua naisia kohtaan. Siitä huolimatta Heart of Darkness on kestänyt, ja nykyään se on modernistinen mestariteos, joka liittyy suoraan postkolonialistiseen todellisuuteen.
xxx/ellauri379.html on line 113: Vastaanotto. Heart of Darkness julkaistiin vuonna 1902 novellina Youth: And Two Other Stories -kokoelmassa, joka sisälsi kaksi muuta Conradin tarinaa. Mutta teksti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwoodin Edinburgh Magazinessa , kirjallisessa kuukausilehdessä sen tuhannessa numerossa, ja sen toimittaja kutsui Conradin osallistumaan. Conrad epäröi tehdä niin, ehkä hyvästä syystä – vaikka Pimeyden sydän sai tunnustusta omassa kirjallisuudessaan, tarina ei saavuttanut minkäänlaista suosittua menestystä. Näin oli myös silloin, kun se julkaistiin vuonna 1902; Heart of Darkness sai vähiten huomiota kolmesta mukana olleesta tarinasta, ja kokoelma nimettiin samannimisenä kokonaan toisen tarinan mukaan. Conrad ei elänyt tarpeeksi kauan nähdäkseen sen olevan suosittu menestys.
xxx/ellauri379.html on line 150: Voiko pannikuliitista parantua? Kyllä voi, mutta 1/4 se kehittyy syöväxi. Johonkinhan sitä on kuoltava. On niin paljon kysyttävää ja niin vähän aikaa kysyä. Rod Stewartkin on kuollut. Jaa eipäs olekaan, vielähän se tuhisee Class II arvokodissa £210M perstaskussa, kilpi- ja eturauhassyövän voittajana. Täyttää 80v ensi vuonna. Sillä on 8 lasta 5 eri äidistä.
xxx/ellauri379.html on line 163: and "the Bob Dylan of our age". Swift on tukenut monia brändejä ja yrityksiä, hän on lanseerannut vaatepuita Paul ja Stella McCartneyn kanssa, suunnitellut terveisiä Amerikasta -kortteja ja Jakke Pacific -nukkeja, julkaissut useita tuoksuja Elizabeth Ardenin isokainalosta ja allekirjoittanut monivuotiset sopimukset AT&T:n ja Pääoma Ykkösen kanssa. Hän oli National Hockey Leaguen Nashville Predatorsin ja Sony Cyber-threat -digitaalikameroiden trollaaja, ja hänestä tuli New York Cityn kansainvälinen lähettiläs vuonna 2014 ja levykauppapäivätapahtuma vuonna 2022.
xxx/ellauri379.html on line 338: Mearsheimer on tunnistanut Yhdysvallat ja EU:n suurimmiksi syyllisiksi sotaan Naton ja EU:n voimakkaan itälaajentumisen sekä Ukrainan nazien tukemisen vuoksi. Tilanteen juuret ulottuvat hänen mukaansa jo vuonna 2008 Bukarestissa pidettyyn Naton kokoukseen, jossa Ukrainan julistettiin tulevan Naton jäseneksi, ja siihen ovat vaikuttaneet etenkin Ukrainan venäläismyönteisen presidentin Viktor Janukovytšin syrjäyttäminen sekä lännen ja Ukrainan "yhteyksien tiivistyminen" 2010-luvun lopulla ja 2020-luvun alussa. Mearsheimerin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin ei käyttäydy arvaamattomasti tai irrationaalisesti, kuten lännessä koetetaan uskotella, vaan hän on pakonalaisen geopolitiikan ja ajopuisen reaalipolitiikan vanki. Venäjän toiminnassa ei Mearsheimerin mukaan ole kyse irrationaalisista tai imperialistisista motiiveista vaan siitä, minkä Venäjä kokee uhaksi itselleen. Tilanteen ratkaisemiseksi Ukrainasta tulisi Mearsheimerin mukaan tehdä neutraali maatalousvaltio Venäjän ja lännen välissä. Mearsheimerin mukaan Venäjä on laskeva suurvalta eikä sitä tarvitsisi millään lailla padota Naton laajentumisella, mutta toki oikeutetut alueelliset suurvaltaedut tulee ottaa huomioon. Mearsheimer ennusti jo vuonna 2014, ettei Venäjä tule perääntymään Ukraina-kysymyksessä ja etteivät lännen pakotteet toimi Venäjän suhteen, ja hän uskoo, että Ukraina tulee kärsimään sodasta sotilaallisesti ja taloudellisesti.
xxx/ellauri380.html on line 126: Pohjonen osaa ylinäytellä, mutta venäläiset laulaa paremmin. Tää oli siis vuonna 2018 Savonlinnassa. Puvustus ei ollut Pushkinin aikaista, vaan Tschaikovskin. Mitä vittua.
xxx/ellauri380.html on line 198: Douglas Fairbanks oli Hollywoodin mykkä kuningas joka virnuilee nyt entistä mykempänä mutta kallo vaaleampana Hollywoodin ikuisessa luutarhassa. Sen filmi Baghdadin varas 1924 (Toini V:n synnyinvuonna) oli ihan parhautta. Nappikauppias Karhu hymyilisi karhunkierroxella Douglas Fairbanxin rehevää miehen hymyä, jos ois vielä nappulaa. Vuonna 1942 rintamalla lensi verisiä perseitä ja irtopäitä lakoon ammutussa mezässä. Fairbanx oli juutalainen, Ulman omaa sukua. Siltä se vähän näyttikin, irakilaiselta Abrahamilta.
xxx/ellauri380.html on line 200: The Thief of Bagdad on vuonna 1924 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäsisäinen elokuva, jonka on ohjannut Raoul Walsh ja pääosassa Douglas Fairbanks. Käsikirjoittajat ovat Achmed Abdullah ja Lotta Woods. Se on vapaasti sovitettu Tuhat ja yksi yöstä, ja se kertoo tarinan varkaasta, joka rakastuu Bagdadin kalifin tyttäreen. Vuonna 1996 kongressin kirjasto valitsi elokuvan säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Eipä sattumalta oli Bush vanhempi juuri nitistänyt irakilaiset 1991 Aavikkomyrskyssä. Toinen erä päättyi sitten kellarista löydetyn Saddamin hirttämiseen "Camp Justicessa" 2006 Bush Juniorin toimesta. Ei tainnut Husseinia järin naurattaa. Eikä muitakaan rättipäitä paljon enempää. Hollywoodin juutalaiset hohottivat täyttä kurkkua.
xxx/ellauri380.html on line 228: Rykmentin koon arvioitiin olevan noin 2 500 taistelijaa vuonna 2017 ja noin 900 vuonna 2022. Suurin osa yksikön jäsenistä on venäjänkielisiä Ukrainan venäjänkielisiltä alueilta. Siihen kuuluu myös jäseniä muista maista. Rykmentti sai uutta huomiota Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan. Venäjän presidentti Vladimir Putin väitti, että Ukrainaa hallitsevat äärioikeistojoukot, kuten Azov, ja antoi "denatsifioinnin" syyksi hyökkäykselle. Azovin rykmentillä oli merkittävä rooli Mariupolin piirityksessä ja se saavutti viimeisen asemansa Azovstalin terästehtaalla. Piiritys päättyi, kun huomattava määrä rykmentin taistelijoita, mukaan lukien sen komentaja Denys Prokopenko, antautui Venäjän joukoille Ukrainan ylimmän johdon käskystä.
xxx/ellauri380.html on line 234: Lokakuussa 2019 Yhdysvaltain edustajainhuoneen demokraattipuolueen jäsenet pyysivät, että Yhdysvaltain ulkoministeriö luokittelisi Azovin rykmentin ja kaksi muuta äärioikeistolaista ryhmää ulkomaiseksi terroristijärjestöksi vedoten viimeaikaisiin oikeistolaisten väkivaltaisiin tekoihin, kuten esim. Christchurchin moskeija-ammuskelut aiemmin samana vuonna. Pyyntö vauhditti Azovin kannattajien protesteja Ukrainassa. Lopulta rykmenttiä ei lisätty ulkomaisten terroristijärjestöjen luetteloon. Kesäkuussa 2022 Yhdysvaltain edustaja Jason Crow, joka allekirjoitti vuoden 2019 kirjeen, kertoi The Wall Street Journalille, että hän "ei ollut tietoinen mistään tiedosta, joka osoittaisi tällä hetkellä [Azovin taistelijoiden] suoran yhteyden ääriliikkeisiin nyt", lisäsi myös "Olen herkkä sille tosiasialle, että menneisyys ei välttämättä ole täällä esipuhetta, että ryhmät voivat muuttua ja kehittyä ja että sota on saattanut muuttaa Azovin rykmentin vähemmän nazixi." "Pääasia on nyt antaa Ukrainalle kaikki tukemme."
xxx/ellauri380.html on line 250: Oskar Dirlewanger itse selvisi sodasta, mutta ei kauaa. Hän kuoli vankileirillä vuonna 1945; todennäköisimmin hänet hakattiin kuoliaaksi suunnattoman sadististen vartijoiden toimesta.
xxx/ellauri380.html on line 252: Dirlewanger syntyi Würzburgissa 26. syyskuuta 1895. Hän oli kauppiaan poika ja vietti suuren osan lapsuudestaan Esslingen am Neckarissa sen jälkeen, kun hänen perheensä muutti sinne vuonna 1906. Hän kävi Esslinger Gymnasiumia (tunnetaan nykyään nimellä Dirlewanger-Gymnasium) ja Schelztor-Oberrealschulea. Hän suoritti Abiturinsa vuonna 1913. Hänen amoraalisen persoonallisuutensa, ml alkoholismi ja sadistinen seksuaalinen suuntautuminen, mureutti ensimmäisen maailmansodan rintamakokemukset ja sen kiihkeä väkivalta ja barbaarisuus.
xxx/ellauri380.html on line 255: Kun natsipuolue nousi valtaan, Dirlewangeria juhlittiin "punaisten terroristien vapauttajana" ja hän sai kunniatohtorin arvon vuonna 1935.
xxx/ellauri380.html on line 257: Hän opiskeli Frankfurtin Goethen yliopistossa ja valmistui vuonna 1922 valtiotieteen tohtoriksi (Dr. rer. pol.). Hän kirjoitti väitöskirjansa suunnitelmatalouden analyysiksi ja kritiikiksi, jonka otsikkona oli: "Talouden suunnitelmallisen johtamisen ajatuksen kritiikki." Vuodesta 1928 vuoteen 1931 hän oli toiminnanjohtajana vuonna 1928 juutalaisperheen omistamassa tekstiilitehtaassa kaupungissa Erfurt. Erfurtissa emme käyneet, vaan Göttingenissä, joka oli siihen verrattuna tuppukylä.
xxx/ellauri380.html on line 316: Logan ukrainaxi äännettynä olis Lohan. Lara Logan (s. 29. maaliskuuta 1971) on melkein yhtä kuuluisa kuin Lindsay Lohan. Hiän on eteläafrikkalainen televisio- ja radiotoimittaja ja sotakirjeenvaihtaja. Loganin ura alkoi Etelä-Afrikassa useissa uutisorganisaatioissa 1990-luvulla. Hänen profiilinsa nousi johtuen raportoinnista Yhdysvaltain hyökkäyksestä Afganistaniin vuonna 2001. Hänet palkattiin CBS Newsin kirjeenvaihtajaksi vuonna 2002, ja hänestä tuli lopulta ulkoasiainjohtaja.
xxx/ellauri380.html on line 338: Vuonna 2013 Loganin raportointi vuoden 2012 Benghazin hyökkäyksestä Afghanistanissa aiheutti merkittävää kiistaa asiavirheiden vuoksi, ja se peruttiin, mikä johti potkuihin. The “60 Minutes” story broadcast October 27 cast doubt on whether the Obama administration sent all possible help to try to save Stevens and his three colleagues. The story was then cited by congressional Republicans who have demanded to know why a military rescue was not attempted. Barack Obama repi siitä pelihousunsa ja tuli puhelinlankoja pitkin CBS:n pääkonttoriin. Logan jätti CBS:n vuonna 2018.
xxx/ellauri380.html on line 410: Mutta mixi juuri tämä leukajänteitä venyttävä filmikriitikko kynäili tämän Solzhenizyn ylistyxen juuri 1971, samana vuonna kuin Lara Logan putkahti maailmaan? Oliko takana joku salaliitto? Oliko se poliittinen tilaus?
xxx/ellauri385.html on line 52: Kansikuvan teos (Käpylän vaihtorottahyllystä) julkaistiin 2x tornien juhlavuonna 2001, kun mick Mars, nikki Sixx, vince Neil ja tommy Lee olivat 40-50 vuotiaita. Vuonna 1980 me mentiin naimisiin ja muutettiin Yhdysvaltoihin, onnexi vain vuodexi. Koko ajalta tai myöhempääkään en muista ainoatakaan Mötley Crüen biisiä. Kai ne olivat jo silloin aika paskoja.
xxx/ellauri385.html on line 61: Mötley Crüe on vuonna 1981 Los Angelesissa perustettu yhdysvaltalainen keinumusiikkiyhtye. Sen nykyisen kokoonpanon muodostavat laulaja vince Neil, basisti ja perustajajäsen nikki Sixx, kitaristi John 5 sekä rumpali ja perustajajäsen tommy Lee. Yhtye on myynyt yli sata miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Sähköpaimen”, ”Huuto pirulle”, ”Oma koti kullan kallis”, ”Typyjä, typyjä, typyjä”, ”Tri Kutaa” ja ”Polkukäynnistä pumppuni”. Kovaa keinua ja painavaa metallia yhdistelevän musiikkinsa lisäksi yhtye tuli 1980-luvulla tunnetuksi hedonistisesta ja pahennustakin herättäneestä keinu ja kieri -elämäntyylistään. Girls Girls Girls on esiintynyt albumissa Typyjä. Ikävystyttävää mopoilua ja taukojumppaa kärisevien tenorien säestyxellä. Tälläisestä voi pitää vain punkkitohtori.
xxx/ellauri385.html on line 63: Yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Tulin liian nopeasti vuonna 1981 oman levy-yhtiönsä Nahcalewüt kautta. Saavutettuaan suosiota Los Angelesin alueella yhtye teki levytyssopimuksen levy-yhtiö Elektra Recordsin kanssa. Vuonna 1983 yhtye julkaisi läpimurtoalbuminsa Huuto pirulle. Yhtye julkaisi 1980-luvulla vielä kolme studioalbumia, joista jokainen nousi kymmenen parhaan joukkoon Yhdysvaltain albumilistalla Vaneri 200. Vuonna 1989 yhtye julkaisi kaupallisesti menestyneimmän ja toisinaan myös parhaana pidetyn albuminsa Tri Kutaa. Yhtyeen yhdeksäs ja viimeinen studioalbumi on vuonna 2008 julkaistu Enkelikaupungin pyhät.
xxx/ellauri385.html on line 129: Apollinaria Prokofyevna Suslova (venäjä : Аполлина́рия Проко́фьевна Су́слова), 1839–1918, Vasily Rozanovin vaimo ja Venäjän ensimmäisen naislääkärin Nadezhda Suslovan sisar. Häntä pidetään prototyyppinä useille naishahmoille Dostojevskin romaaneissa, kuten Polina pelissä Peluri, Nastasja Filipovna elokuvassa Idiootti, Katerina Ivanovna Marmeladova elokuvassa Rikos ja rangaistus, Lizaveta Nikolaevna elokuvassa The Possessed, sekä Katerina ja Grushenka elokuvassa The Brothers Karamazov. Suslovaa on usein kuvattu femme fatale -naisena. Fjodor Dostojevski kutsui häntä yhdeksi aikansa merkittävimmistä naisista. Hänen omia teoksiaan ovat novelli Pokuda, joka julkaistiin Mihail Dostojevskin Vremya - lehdessä vuonna 1861, Do svadby (1863), ja omaelämäkerrallinen Chuzhaya i Svoy, joka julkaistiin vuonna 1928.
xxx/ellauri385.html on line 133: Suslovassa vuonna 1867 Polina kävi loppukoulua, ja kun Suslovin perhe muutti Pietariin, hän opiskeli Pietarin valtionyliopistossa. Hän nautti poliittisesta kamppailusta, mielenosoituksista ja opiskelijoiden kokouksista. Hän suhtautui myötätuntoisesti tuon ajan radikaaleihin näkemyksiin, erityisesti naisten oikeuksiin.
xxx/ellauri385.html on line 139: Suhde oli vaikea ja tuskallinen molemmille osapuolille, mutta lähinnä Dostojevskille. Hän oli uupunut työstä, huonosta terveydestä ja kasvavasta taloudellisesta ahdingosta. Suslova oli hallitseva, manipuloiva, mustasukkainen, ja hiän vaati jatkuvasti sexiä, ja että hän eroaa "kulutusvaimostaan" Maria Isajevasta. Dostojevski huomautti myöhemmin, että hän oli "sairaan itsekäs nainen", jonka "itsekkyys ja itsetunto olivat valtavat" ja joka ei sietänyt minkäänlaista epätäydellisyyttä muissa ihmisissä. Marian kuoleman jälkeen vuonna 1865 hän kosi Suslovaa, mutta tämä kieltäytyi.
xxx/ellauri385.html on line 145: He erosivat vuonna 1886. Heidän yhteiselämänsä oli Rozanoville kidutusta, kuten hänen henkilökohtaisesta kirjeenvaihdostaan käy ilmi. Suslova teki julkisia kateuskohtauksia ja flirttaili hänen ystäviensä kanssa samaan aikaan. Rozanovin tytär Tatjana totesi muistelmissaan: "Suslova pilkkasi häntä sanoen, että hänen kirjoittamansa sepustuxet olivat vain typeriä kirjoja, hän loukkasi häntä ja lopulta heitti hänet pois". Suslova erosi Rozanovista kahdesti, mutta hiän antoi hänelle aina anteeksi ja pyysi palata kotiin. Heidän vihdoin erottuaan Rozanov myönsi: "Hänen temperamentissa oli jotain loistavaa, mikä sai minut rakastamaan häntä sokeasti ja arasti kaikesta kärsimyksestä huolimatta."
xxx/ellauri385.html on line 148: 1900-luvun alusta lähtien Polina Suslova asui yksin Sevastopolissa. Hän kuoli vuonna 1918 78-vuotiaana.
xxx/ellauri385.html on line 272: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri385.html on line 292: Isorokon jälkeen Lamb alkoi ottaa oppitunteja rouva Reynoldsilta, naiselta, joka asui temppelissä ja jonka uskotaan olleen lakimiehen entinen vaimo. Rouva Reynoldsin on täytynyt olla sympaattinen opettaja, koska Lamb säilytti suhteen hänen kanssaan koko elämänsä ajan ja hänen tiedetään osallistuneen Maryn ja Charlesin 1820-luvulla järjestämiin orgioihin. Em. Lucas ehdottaa, että Charles jätti rouva Reynoldsin vasta joskus vuonna 1781 ja alkoi opiskella William Birdin akatemiassa.
xxx/ellauri385.html on line 294: Lokakuuhun 1782 mennessä Lamb oli kirjoilla Christ's Hospital -sairaalan hyväntekeväisyyskoulussa , jonka kiltti kuningas Edward VI perusti vuonna 1553. Koulun julmuudesta huolimatta Lamb tuli siellä hyvin toimeen, mikä johtui osittain ehkä siitä, että hänen kotinsa ei ollut kaukana, mikä mahdollisti hänen, toisin kuin monet muut pojat, palata usein sen turvaan. "Muistan hyvin, että minulla oli joitain erikoisia etuja, joita muilla koulukavereilla ei ollut."
xxx/ellauri385.html on line 302: Hoitaessaan isoäitiään Mary Fieldia Hertfordshiressa vuonna 1792 Charles Lamb rakastui nuoreen naiseen nimeltä Ann Simmons. Vaikka näiden kahden välisestä suhteesta ei ole olemassa DNA-todisteita, Lamb näyttää viettäneen vuosia tuskin kosketellen häntä. Miss Simmons meni lopulta kyllääntyneenä naimisiin hopeasepän kanssa ja Lamb kutsui suhteen epäonnistumista "suureksi pettymyxexensä".
xxx/ellauri385.html on line 304: Tässä vaiheessa on pakko myöntää että sekä Charles että hänen sisarensa Mary kärsivät mielisairaudesta. Kuten hän itse tunnusti kirjeessään, Charles vietti kuusi viikkoa mielisairaalassa vuonna 1795:
xxx/ellauri385.html on line 306: Coleridge, en tiedä mitä kärsimystä olet käynyt läpi Bristolissa. Elämäni on ollut viime aikoina monimuotoista. Ne kuusi viikkoa, jotka päättyivät viime vuonna ja aloittivat tämän, erittäin nöyrä palvelijasi vietti erittäin miellyttävästi hullujen talossa Hoxtonissa – olen nyt jokseenkin rationaalinen, enkä pure ketään.
xxx/ellauri385.html on line 317: John Lambin kuolema vuonna 1799 oli helpotus Charlesille, koska hänen isänsä oli ollut henkisesti työkyvytön useita vuosia aivohalvauksen jälkeen. Vuonna 1800 Maryn sairaus palasi ja Charlesin täytyi viedä hänet takaisin turvapaikkaan. Niinä päivinä Charles lähetti Coleridgelle kirjeen, jossa hän myönsi tuntevansa olonsa melankoliseksi ja yksinäiseksi ja lisäsi "melkein toivon, että Mary olisi kuollut."
xxx/ellauri385.html on line 396: Philomenan esirukouksen ansioksi luettiin useita ihmeitä, mukaan lukien Pauline Haricotin paraneminen Sydenhamin koreasta vuonna 1835, joka sai laajaa julkisuutta. Se on historiallisesti yksi vaivoista, joita kutsutaan Pyhän Vitutuksen tanssiksi. Philomenasta tuli haudantakainen pyhimys. Noin 1845 Pauline osti masuunitehtaan, jota hän aikoi johtaa kristillisen yhteiskuntauudistuksen mallina. Tehtaan viereisessä rakennuksessa asuivat perheet, ja lähellä oli koulu ja kappeli. Hän jätti kuitenkin johdon epärehellisiksi osoittautuneille ihmisille, ja vuonna 1862 hänet pakotettiin julistamaan konkurssi. Kun hän oli käyttänyt kaikki rahansa, hän vietti loppuelämänsä köyhänä.
xxx/ellauri385.html on line 406: Vaikka korrelaatio ei osoita syy-yhteyttä, Pyhän istuimen käsky poistaa Philomenan nimi jopa paikallisista kalentereista seurasi tiettyjen tutkijoiden esittämiä kysymyksiä, jotka olivat kiinnostuneita ilmiöstä varsinkin sisar Maria Luisa di Gesùn paljastusten yhteydessä. Kysymykset esitti erityisesti Orazio Marucchi, jonka tutkimus 1800-luvun lopulla sai tuen Johann Peter Kirschiltä, arkeologilta ja kirkkohistorioitsijalta, joka on kirjoittanut katolisessa tietosanakirjassa vuonna 1911 julkaistun artikkelin Philomenasta. Orazio Marucchi oli väittänyt, että latinankielisen nimen "Filumena" antaneiden kolmen laatan kirjoitus kuului toisen vuosisadan puoliväliin tai toiselle puoliskolle, kun taas löydetty ruumis oli peräisin 400-luvulta, kun kristittyjen vaino oli päättynyt. Siten hänen teoriansa mukaan ei vain nimi, vaan myös lehti, kaksi ankkuria ja kämmen, jotka koristivat kolmea laattaa ja joidenka uskottiin osoittavan, että Filumena oli marttyyri (vaikka välttämätön yhteys näiden symbolien välillä ja marttyyrikuoleman on kielletty), ei ollut mitään yhteyttä henkilöön, jonka jäänteet löydettiin. Laattojen väitetty hajoaminen selittyy neljännen vuosisadan käytännöllä, jossa käytettiin uudelleen jo kaiverrettuja materiaaleja tarkoituksena osoittaa, että kyseessä ei ollut sama henkilö, joka nyt haudattiin paikalle.
xxx/ellauri385.html on line 411: "The National Shrine of Saint Philomena, Miami, Florida" -sivustolla nähdään vuonna 1960 toteutetut toimet "paholaisen työnä, jolla pyrittiin riistämään Jumalan kansalta voimakkain esirukoilija, erityisesti alapään puhtauden ja uskon aloilla aikana, jolloin näitä hyveitä haastettiin niin paljon kuin on jatkunut tähän asti!"
xxx/ellauri385.html on line 417: Pyhät Tiburtius, Valerianus ja Maximus ovat kolme kristittyä marttyyria, jotka haudattiin 14. huhtikuuta jonakin määrittelemättömänä vuonna jollain määrittelemättömällä verukkeella (pretext) Praetextatuksen katakombeihin Via Appialla lähellä Roomaa.
xxx/ellauri385.html on line 423: Kenties joku toinen pyhä Tiburtius Sebastianin legendasta viettää nimipäivää elokuussa. Hän käveli paljain jaloin kuuman hiilen yli kärsimättä vammoja. Mutta ihme katsottiin taikuuden syyksi ja tämäkin Tiburtius mestattiin. Trendikalenteriin kirjattu hänen muistomerkintä poistettiin vuonna 1969, koska "hänen nimeään lukuun ottamatta hänestä tiedetään vain, että hänet haudattiin kahden puun väliin."
xxx/ellauri385.html on line 447: Vastaus kysymykseen on 1 000 ja 8 000 pyhimyksen välillä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä sisällä suurta määrää pyhiä, jotka on pyhitetty viime vuosikymmeninä. Riippumattoman katolisen mediasivuston mukaan pyhimysten kokonaismäärä on 8 050. Mutta tämä luku sisältää pyhät sekä siunatut ja kunnialliset ja jättää pois Jumalan palvelijat, joten se ei ole kovin hyödyllinen. Sivusto ei myöskään selitä, kuinka se on laskenut tämän luvun. Vasta vuonna 993 paavi kanonisoi ensimmäisen pyhimyksen. Ja vasta noin kuusisataa vuotta myöhemmin prosessi todella keskitettiin muodolliseksi prosessiksi, kun paavi Sixtus V perusti pyhien asioiden kongregaation vuonna 1588.
xxx/ellauri387.html on line 95: Tarina pahamaineisesta varkaasta on yksi Pohjoismaiden muinaisista tarinoista . Tarina käännettiin ruotsiksi vuonna 1737. Se on olemassa islantilaisessa käsikirjoituksessa noin vuodelta 1300 ja sijoittuu 700-luvulle. Tarina on jatkoa toiselle muinaiselle tarinalle, Þorsteinin tarinalle Sörsselssön.
xxx/ellauri387.html on line 132: Frithiofs saga har översatts till danska, engelska, estniska, finska, franska, isländska, italienska, kroatiska, latin, lågtyska, nederländska, norska, ryska, tyska och ungerska. Redan år 1839 hade tolv olika översättningar utkommit. Esan Friðthjófssaga julkaistiin islanniksi vuonna 1866 Matthías Jochumssonin kääntämänä. Käännös on tehty erinomaisesti, esimerkiksi Matthías antaa samalla mitalla kuin Tegnér ize. Uuno Kailas pukersi jonkinlaisen suomennoxen Esaias Tegnér: Fritjofin taru (Otava 1932). För filmen som bygger på diktverket, se Fritiofs saga (film). Fritiofs saga är en svensk komedifilm från 1924 som parodierar flera samtida svenska filmer, i synnerhet Gösta Berlings saga.
xxx/ellauri387.html on line 174: Aluksi ristiretkeä kohtaan ei ollut käytännöllisesti katsoen suurta innostusta, kuten se oli ollut vuonna 1095. Bernard piti tarkoituksenmukaisena pohtia ristin ottamista tehokkaana keinona saada syntien anteeksiantamus ja saavuttaa armo. 31. maaliskuuta Ranskan kuninkaan Ludvig VII: n läsnä ollessa hän saarnasi valtavalle ihmisjoukolle Vézelayn pellolla pitäen "elämänsä puheen". Koko tekstiä ei ole säilynyt, mutta nykyisessä kertomuksessa sanotaan, että "hänen äänensä soi niityllä kuin taivaan elimet".
xxx/ellauri387.html on line 177: Kaupungin ulkopuolella olevalle kukkulalle pystytettiin suuri alusta. Kuningas ja munkki seisoivat yhdessä edustaen maan ja taivaan yhteistä tahtoa. Clermontin kokouksen innostus vuonna 1095, kun Pietari Erakko ja Urbanus II aloittivat ensimmäisen ristiretken, vastasi pyhää kiihkoa, jonka Bernard inspiroi hänen huutaessaan: "Oi te, jotka kuuntelette minua! Kiirehdi tyynnyttämään taivaan vihaa, mutta älkää enää rukoilko sen hyvyyttä turhalla valituksella, vaan peittäkää itsenne läpäisemättömillä soljillanne. Aseiden melu, vaara, työ, sodan väsymys ovat niitä katumuksia, joita Jumala nyt määrää. Kiiruhda sitten sovittamaan syntisi voitoilla uskottomista, ja pyhien paikkojen vapautuminen olkoon katumuksenne palkinto." Kuten edellisessä jaxossa, huuto "Deus vult ! Deus vult!" vierähti peltojen yli, ja se kaikui puhujan äänestä: "Kirottu olkoon se, joka ei tahraa miekkaansa verellä."
xxx/ellauri387.html on line 223: Albumista 170 tuttu yllätetty syyllinen kalu täällä taas moi! Who would kill the beautiful Florence Nightingale? A glamorous socialite, generous to her friends and family, adored by husband Quentin, nevertheless one night she is indeed murdered. Wexford and Burden must dig deep to uncover secrets and lies. Wexford oli tanakka jumalinen komisario ja Burden ruipelo kaappihomo. Ruth Rendell (s. 1930) on vainaja since 2015. Ruth Barbara Rendell (o.s. Grasemann), ex-paronitar Rendell of Babergh (elinkautinen titteli), oli brittiläinen kirjailija. Rendell tunnettiin ennen kaikkea komisario Wexford-romaaneistaan. Wexford-kirjojen lisäksi Rendell kirjoitti ällöjä trillereitä. Elokuussa 2014 hän oli yksi niistä 200 julkisuuden henkilöstä, jotka allekirjoittivat The Guardianille osoitetun kirjeen, jossa vastustettiin Skotlannin itsenäisyyttä Skotlannin itsenäisyysäänestyksen valmisteluvaiheessa. Hyvä että sentään kuoli seuraavana vuonna. 1953 she had a son, Simon, now a psychiatric case who lives in the U.S. state of Colorado. I never was religious, really, but I'm very interested in religion.
xxx/ellauri388.html on line 46: Mika Waltari vuonna 1934 kun Sielu ja Liekki ilmestyi.
xxx/ellauri388.html on line 74: Vanhalla iällä Waltarin voimia verotti koko elämän mittaisen runsaan tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä. Häneltä leikattiin toinen keuhko vuonna 1968, ja sen jälkeen hän oli keuhkopuoli. Hän ei kuitenkaan lopettanut henkareiden vetoa. Kesällä 1979 syöpä uusiutui, ja elokuun 26. päivä Waltari kuoli.
xxx/ellauri388.html on line 121: Järnefelt avioitui Jyväskylässä Emilia Fredrika Parviaisen (1865–1937) kanssa vuonna 1884. Parviaisen vanhemmat olivat paikallinen varakas kauppias Mikko Parviainen ja Katarina Charlotta Pundani. Järnefeltit saivat viisi lasta: Eero (1888–1970), Liisa (1893–1978), Anna (1898–1899), Maija (1900–1986) ja Emmi (1902–1941). Tyttäristä Liisa avioitui juristi Matti Piipposen kanssa. Emilia sai siis avioliitossa 15 vuoden aikana Arvidilta tod.näk. n. 5 kertaa kyrpää.
xxx/ellauri388.html on line 225: Seksuaalisen raittiuden vaarattomuus vahvistettiin myös Amerikassa American Medical Associationin vuonna 1906 antamassa päätöslauselmassa. Näin muodollisesti hyväksytty ehdotus oli näin muotoiltu: "Pidätys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa." On yleisesti ymmärrettävä, että tämänkaltaiset abstraktit ehdotukset ovat arvottomia, koska ne eivät merkitse mitään. Jokaisen järkevän ihmisen on väistämättä vahvistettava se, kun hän kohtaa vaatimuksen rohkeasti vahvistaa tai kieltää väite: "Pidätys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa". Hän saattaa lujasti uskoa, että pidätyskyvyttömyys on yhteensopimaton useimpien ihmisten terveyden kanssa ja että pitkittynyt pidätyskyvyttömyys on yhteensopimaton kenenkään terveyden kanssa, ja silti, jos hän on rehellinen kielenkäytössä, olisi hänelle mahdotonta kieltää epämääräinen ja abstrakti väite, jonka mukaan "pidätyskyvyttömyys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa". Tällaiset ehdotukset eivät siksi ole vain arvottomia, vaan myös itse asiassa harhaanjohtavia.
xxx/ellauri394.html on line 102: Lili‘uokalanin kerrotaan puhuneen maahanmuuttajaxi suht sujuvaa englantia, ja hän toimi kuningatar Kapi‘olanin tulkkina, kun kaksikko osallistui kuningatar Viktorian kultariemujuhliin vuonna 1887.
xxx/ellauri394.html on line 104: Lili‘uokalanin uskonnollisesta vakaumuksesta, ja mahdollisesta kääntymisestä, on käyty keskustelua hänen kuoltuaan. Hänet kastettiin kristinuskoon ensimmäisen kerran vuonna 1838. Vuonna 1896 Lili‘uokalani kastettiin uudestaan episkopaalisen kirkon jäseneksi Pyhän Andreaan tuomiokirkossa Honolulussa. Eikä siinä kaikki!
xxx/ellauri394.html on line 381: Kyynisempi puolisukeltaja Akutagawa löytyy albumin suikkitaulukosta maanmiehensä Kawabatan ohella. Hänet tunnettiin myös pseudonyymillä Chōkōdō Shujin. Hän kehitti voimakkaasti japanilaisten novellien tyyliä ja kirjoitti yksityiskohtaisia kuvauksia ihmisluonnon nurjista puolista. Kertomus Rashōmon (1915) perustuu Heian-kauden kauhukertomukseen, ja hän soveltaa siihen aikansa psykologista kerrontaa. Vuonna 1921 suosionsa huipulla Akutagawa luopui täysipäiväisestä kirjailijantyöstä ja lähti kirjeenvaihtajaksi Kiinaan. Hän stressaantui, sairastui eikä enää toipunut entiselleen. Palattuaan Japaniin hän julkaisi kuuluisimman kertomuksensa "Metsikössä", (Yabu no naka) vuonna 1922. Suuri osa Akutagawan tuotannosta on vahvasti omaelämäkerrallista. Hän tsemppasi horjuvan fyysisen kunnon ja mielenterveyden kanssa. Akutagawa kärsi harhoista ja syömishäiriöistä, yritti itsemurhaa pari kertaa ja onnistui siinä lopulta vuonna 1927, vain 35-vuotiaana. Tsemppi kannatti! Akira Kurosawan läpimurtoelokuva Rashomon – paholaisen temppeli perustuu Akutagawan novelleihin Rashōmon ja Metsikössä. Novellissa Rashōmon on Kioton kaupungin eteläinen portti, kun taas elokuvassa se on temppeli. Nimestään huolimatta elokuvan juoni perustuu lähes täysin Metsikössä-novelliin.
xxx/ellauri394.html on line 433: Harvat mysteerikirjoittajat hyödyntävät Havaijin menneisyyden epämiellyttäviä asioita, kuten haolet (valkoiset ihmiset), jotka tuovat sairauksia, pyyhkivät pois suurimman osan Havaijin alkuperäiskansoista ja sitten kukistavat Havaijin kuningaskunnan vuonna 1893. Sitä varten on olemassa historian sijaisopettaja James Michener, jonka Hawaii (1959), 937-sivuinen peräaukko, on myynyt enemmän kuin kaikki muut Havaijin kirjat yhteensä. Se on kirja, jonka turistit ostavat. Ja turisteja riittää. Ennen COVIDia Havaijilla oli 10,4 miljoonaa kävijää vuodessa. Perinne alkoi Earl Derr Biggersin (1884-1933) Charlie Chan -kirjasta. Ellery Queen ylisti Biggersin Charlie Chania "palveluksena ihmiskunnalle ja rotujen välisille suhteille".
xxx/ellauri397.html on line 99: Muita, jotka ovat antaneet äänen tälle Jeesuksen ja Johanneksen välisen suhteen tulkinnalle, ovat olleet filosofit Denis Diderot ja Jeremy Bentham. Pappi Gene Robinson käsitteli Jeesuksen mahdollisia homoeroottisia taipumuksia saarnassaan vuonna 2005. Robinsonin väitettä on arvostellut muun muassa David W. Virtue, joka sanoi sitä "kauhistuttavaksi dekonstruktionismiksi liberaalien lobbyssa, joka pyörittele syrjäisimpiäkin asioita muuttaaksesi sen vihjeeksi siitä, että Raamatun hahmot ovat homoja". Come to think of it, koko kolminaisuuskolmikko on all male paneeli.
xxx/ellauri397.html on line 103: Erillinen ja ei-kanoninen Markuksen salainen evankeliumi – jonka katkelmia sisältyi kiistanalaiseen Mar Saba -kirjeeseen Aleksandrialaisen Clementin kiistanalaiseen kirjeeseen, jonka Morton Smith väitti löytäneensä vuonna 1958 – toteaa, että Jeesus opetti kärsimysyönä "Jumalan valtakunnan mysteeriä" yksin nuorelle Markulle jolla oli vain pellavavaate. Markulle tultua äkkilähtö puuvillainen vyö unehtui.
xxx/ellauri400.html on line 127: Hei ! Joten, valmistuin englanninkielisestä kirjallisuudesta tänä vuonna, ja voin sanoa vain, että sinun täytyy lukea paljon. Jos et ole innokas lukija, älä poimi mitään kirjaa, joka näyttää vaikealta. Se ei vain hämmennä sinua, vaan se myös vaikeuttaa lukemistasi. Aloita klassisella fiktiolla, kuten Canterbury Tales, Wuthering Heights, Liisa ihmemaassa. Jos pidät näitä liian tylsinä, voit jopa keskittyä nykyaikaiseen fiktioon, kuten Harry Potteriin ja Percy Jacksoniin. Lukijaksi ei tule päivässä. Se on erittäin vaikea tapa, jota täytyy kehittää.
xxx/ellauri400.html on line 320: 1800-luvulla (1814) Venäjän miehittämän Itä-Ukrainaan perustettiin hiilikaivostaajama Kadijivka (Кадіївка). Tälle myönnettiin kaupungin asema vuonna 1932. Sodan aikana (1937–1943) kaupunki kulki vähän aikaa nimellä Serho (Серго), mutta sitten aiempi nimi palautettiin. Nimen Stahanov kaupunki sai neuvostovallan aikana vuonna 1978 kuuluisan, tuolloin edesmenneen neuvostoliittolaisen työn sankarin, kaivosmies Aleksei Stahanovin (1905–1977) muistoksi. Stahanov oli elokuussa 1935 tehnyt kaupungin kaivoksessa tuotantoennätyksen hiilen kaivamisessa. Tästä sai alkunsa neuvostotyön tuottavuutta kohottamaan pyrkinyt stahanovilainen liike. Vuonna 2016 Ukrainan parlamentti palautti paikkakunnan alkuperäisen nimen 12. toukokuuta 2016 julkaistulla säädöksellä, joka astui voimaan seuraavana päivänä.
xxx/ellauri400.html on line 366: Jouni Arto Aarre Apajalahti (10. huhtikuuta 1920 Kemi – 31. toukokuuta 2009 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1966–1970. Apajalahti aloitti Keravan nuorisovankilan pastorina. Apajalahti kirjoitti dekkareita, näytelmiä ja elokuvien käsikirjoituksia. Dekkarikirjailijana hän debytoi vuonna 1969 teoksella Kappalaisen kaitafilmi. Jouni Apajalahdella oli vitun tollon näköinen Jouni Apajalahti ozatukka.
xxx/ellauri404.html on line 145: Riilahden meritaistelu (ven. Гангутское сражение, Gangutskoje sraženije (suom. Hankoniemen taistelu); ruots. Sjöslaget vid Hangö udd (suom. Hankoniemen meritaistelu) tai Slaget vid Rilax (suom. Riilahden taistelu)) oli suureen Pohjan sotaan sisältynyt meritaistelu, joka käytiin Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä Hankoniemen (ruots. Hangö udd, josta johd. aik. ven. Гангут, Gangut) pohjoispuolella sijaitsevassa Riilahdessa vuonna 1714. Taistelu oli Venäjän Itämeren laivaston ensimmäinen merkittävä voitto.
xxx/ellauri404.html on line 148: Lepanton taistelu käytiin vuonna 1571 turkkilaisten laajentumista vastaan Korintin lahdella. Venetsia, Espanja ja paavin laivasto voittivat laajamittaisessa meritaistelussa osmanit, ja estivät näin turkkilaisten vaikutusvallan kasvun Euroopassa. Se oli maailmanhistorian toiseksi viimeinen meritaistelu, joka käytiin pelkästään soutuvoimin liikkuvilla aluksilla - viimeinen oli Riilahden (Gangutin) taistelu 1714.
xxx/ellauri404.html on line 382: Ensimmäinen episodi Kristinuskon alkuperän historiasta johti tapahtumat Jeesuksen kuolemaan ja hautaamiseen. Meidän on nyt jatkettava asioita siitä kohdasta, josta ne jäimme, eli lauantaina 4. huhtikuuta vuonna 33. Se on vielä jonkin aikaa eräänlainen siikveli Jeesuksen elämälle. Kuukausien iloisen päihtymisen jälkeen, joiden aikana suuri perustaja loi perustan ihmiskunnan uudelle järjestykselle, nämä vuodet olivat maailman historian ratkaisevimpia. Jeesus on jälleen se, joka sen pyhän tulen kautta, jonka kipinän hän asetti muutaman ystävän sydämiin, luo korkeimman omaperäisyyden instituutioita, liikuttaa, muuttaa sieluja, painaa kaikkeen jumalallisen leimansa. Meidän on näytettävä kuinka tämän aina aktiivisen ja voittoisan kuoleman vaikutuksen alaisuudessa vakiintuu usko ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vaikutukseen, kielillä puhumisen lahjaan, kirkon voimaan. Paljastamme Jerusalemin kirkon organisaation, sen ensimmäiset koettelemukset, ensimmäiset valloitukset, vanhimmat sen helmasta nousseet tehtävät. Seuraamme kristinuskon nopeaa etenemistä Syyriassa aina Antiokiaan asti, jossa muodostuu toinen pääkaupunki, jollain tavalla tärkeämpi kuin Jerusalem ja jonka on määrä syrjäyttää se. Tässä uudessa keskustassa, jossa kääntyneet pakanat muodostavat enemmistön, näemme kristinuskon lopullisesti eroavan juutalaisuudesta ja saavan nimen; Ennen kaikkea näemme syntyvän suuren idean kaukaisista lähetystehtävistä, joiden tarkoituksena on viedä Jeesuksen nimi pakanain maailmaan. Pysähdymme siihen juhlalliseen hetkeen, kun Paul, Barnabé ja Jean-Marc lähtevät toteuttamaan tätä upeaa suunnittelua. Sitten keskeytämme tarinamme katsoaksemme maailmaa, jonka rohkeat lähetyssaarnaajat aikoivat käännyttää. Yritämme ymmärtää Rooman valtakunnan älyllistä, poliittista, moraalista, uskonnollista ja sosiaalista tilaa noin vuoden 45 tienoilla, jolloin pyhän Paavalin todennäköinen lähtöpäivä hänen ensimmäiseen lähetystyöhönsä. Tämä on tämän toisen kirjan aihe, jonka me väsäsimme, kutsutaan sitä vaikka apostoleiksi , koska se määrittelee yhteisen toiminnan ajanjakson, jonka aikana Jeesuksen luoma pieni perhe kävelee yhdessä ja ryhmittyy moraalisesti yhden pisteen, Jerusalemin, ympärille.
xxx/ellauri407.html on line 82: Huippuvastenmielisissä Helsingin Sanomissa on taas matuvastaista kirjoittelua. Rekolan nähtävästi kiinalaistaustainen kirpputori josta Länsiväylä-lehti jo kirjoitti viime vuonna xenofobisen tuohtuneesti, on nyt Hesarin lampaanhampaissa. Hesarin tutkiva journalisti kävi paikalla. Ovi oli kiinni. Repu paki repi turhaan ovea tuomassa myytäväxi tyttärensä kanssa varmasti varastettua imurin letkua. Paleface persu juippi lippalakki väärinpäin näyttää huolestuneelta. Käpylästä varastettu hieno maastopyörä oli löytynyt Rekolan kirpputorin tiskin alta. Kellopeli appelsiini poliisista levittelee käsiään: toiminta ei voi valitettavasti vain kieltää kun suurin osa merchandisesta on laillista. Rekola on Suomen Springfield, muunkielisten prosentti on tällä vuosituhannella noussut toiselle kymmenelle. Ei vittu jotain olis tehtävä. Kun verotus ei toimi tarvitaan lisää näitä Robin Hoodeja.
xxx/ellauri410.html on line 315: "Sweeney jäykkänä" kirjoitettiin ja julkaistiin vuonna 1919 Eliotin kokoelmassa "Poems". Siellä Sweeney debytoi. Eliot käytti Sweeneyä myöhemmin runoissa, kuten " Sweeney among the Nightingales " ja "Mr. Eliotin sunnuntaiaamuerektio." Hänet mainitaan lyhyesti myös The Waste Landissa.
xxx/ellauri410.html on line 856: Danten tarkoituksena Vita Nuovassa oli nostaa hovimainen rakkausrunous, monet sen troopeista ja meemeistä pyhiksi rakkausrunouksiksi. Beatrice oli Dantelle tämänkaltaisen rakkauden ruumiillistuma – läpinäkyvä, mutta lämpimän pitävä, inspiroivan kauneuden herättämän kalun ja alanielun jumalallisen luiston yhdistäminen. Ensimmäisen täydellisen englanninkielisen käännöksen julkaisi Joseph Garrow vuonna 1846.
xxx/ellauri410.html on line 878: TS Eliotilla oli tosiaankin ruma nenä. Tuhkakeskiviikko (joskus Tuhka-keskiviikko) on pitkä runo, jonka TS Eliot kirjoitti hänen kääntyessään anglikanismiin vuonna 1927. Vuonna 1930 julkaistu runo käsittelee taistelua, joka syntyy, kun menneisyyteen juuttunut yrittää siirtyä kohti Jumalaa.
xxx/ellauri410.html on line 886: Kun runo julkaistiin ensimmäisen kerran, siinä oli omistus "Vaimolleni", joka viittaa Eliotin ensimmäiseen vaimoon, Vivienne Haigh-Wood Eliotiin, jonka kanssa hänellä oli kireät suhteet ja josta hän aloitti oikeudellisen asumuseron vuonna 1933. Omistus ei ilmestynyt enää myöhemmissä painoksissa.
xxx/ellauri410.html on line 918: Vuonna 491 eKr., kaksi vuotta Coriolanuksen voiton jälkeen volskilaisista, Rooma oli toipumassa viljan puutteesta. Sisiliasta tuotiin huomattava määrä viljaa, ja senaatti keskusteli tavasta, jolla se tulisi jakaa tavallisille. Coriolanus kannatti, että viljaa tulisi tarjota vasta, kun vuonna 494 eKr. ensimmäisestä secessio plebisistä johtuneet proplebeilaiset poliittiset uudistukset kumotaan. Vittu mikä oikeistopaska! Sieti saada köniinsä! Ei ihme että Tory-Tomppa symppasi.
xxx/ellauri410.html on line 944: Heidän tarinansa paljastettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016, kun kuuluisalla France 5 -kanavalla lähetettiin Kretzin perhettä esittävä dokumentti. Mutta kohtalolla oli paljon enemmän varassa tälle poikkeukselliselle perheelle. Muutamaa vuotta myöhemmin Mediawanin tuotantostudion johtaja Hugo Jaguenau esitti perheelle kiehtovan ehdotuksen: televisiosarjan kehittämisen.
xxx/ellauri410.html on line 948: Ohjelman suunnittelulle ja pitchille omistautuneiden vuosien jälkeen "L´Agence" luotiin arvostetulla kanavalla TF1 vuonna 2020. Sen debyytti sai raikkaan vastaanoton, mikä vahvisti yleisön tuen tälle tarinalle. Menestys ei pysähtynyt tähän; Netflix, joka alun perin epäröi, koska yleisö oli huolissaan liiallisesta ylellisyyteen keskittyvän sisällön vastaanottamisesta, vaikutti sarjan vetovoimaan.
xxx/ellauri414.html on line 98: Tämä 102 vuotta vanha nide oli kaupan kirjamessuilla. Se on painettu uudestaan vuonna 2024 ja myytävänä Amazonissa. Mixi kommarit on pöllöjä? Koska ne ei tajua että apinat tahtoo olla vapaita nujertamaan ja kusettamaan toisiaan, ei ne haluu jakaa mitään tasan keskenään! Ei ne haluu olla yhtä köyhiä, ne haluu olla rikkaampia ja vahvempia kuin muut apinat! Sitä se tarkottaa se vapaus. Onni on sitä että on enemmän. Enemän kuin ennen ja enemmän kuin muilla. Jos apinaa koittaa muuhun pakottaa ei siitä tule muuta kuin lisää kusetusta ja rökitystä. Vaan tutustupa Rosa Liebknechtin aatesiskoon Sahra Wagenknechtiin alempana, siinä minun mieleiseni kommari!
xxx/ellauri414.html on line 155: Ilmari Kivisen veli oli vuorineuvos – vuodesta 1942 lähtien - Lauri Kivinen (s. 8.5.1895 Liperi ja k. 20.8.1955 Kemi), joka toimi Veitsiluoto Oy:n johtajana ja Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan (Soteva) puheenjohtajana. Koulunsa Ilmari Kivinen suoritti Joensuussa ja Kivinen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1903. Muutaman ulkomaille suuntautuneen matkan jälkeen Kivinen siirtyi koulun jälkeen heti sanomalehtimiesuralleen; vuoden 1904 Kivinen työskenteli Mikkelin Sanomien aputoimittajana, josta siirtyi vuosiksi 1904-1905 Karjalettaren aputoimittajaksi ja vuonna 1906 saman lehden päätoimittajaksi. Vuonna 1907 Ilmari Kivinen toimi Turun Lehden toimitussihteerinä ja vuodet 1908-1914 Turun Sanomien aputoimittajana. Vuodesta 1914 lähtien vuoteen 1940 asti Ilmari Kivinen toimi Helsingin Sanomissa kirjoittajana.
xxx/ellauri414.html on line 339: Vicky Leandros oikeasti Vasiliki Papathanasiou notkuttelee pikku lantiotaan söpösti kädet 70-luvun asennossa ja kurkistelee veikeästi tukan alta. Sen kun oisi saanut elävänä pulloon. Vicky on mun ikätoveri, a peu près. 15-vuotiaana vuonna 1967 sen pienet tisut törröttivät ihanasti mekosta sen laulaessa mustavalkoisena L'amour est bleu. Se oli tosi laiha ja pikkuinen. On était jeune et on croyait au ciel. Isonenäinen pienihampainen luppasilmäinen pikku kreikkalainen. Mulla olis takuulla törröttänyt Vickylle, mutta nyt on liian myöhäistä. Le soleil a quitté ma maison. Vicky Leandros valittiin 2006 Pireuksen kunnanvaltuustoon sosialistipuolue Pasokin listalta. Vickystä tuli isoäiti 2013. Theo, wir fahren nach Lodz. 1974, sie war 22 und so schlank. Vicky on ihana. Vicky voitti Euroviisut 20-vuotiaana tylsemmällä kipaleella Apres toi.
xxx/ellauri415.html on line 228: Domina on nainen, jolla on hallitseva rooli BDSM- toiminnassa. Joissakin tapauksissa hiän käyttää eroottista nöyryytystä, kuten sanallista nöyryytystä tai nöyryyttävien tehtävien määräämistä kuten kaupassa käyntiä ja imurointia. Hiän on tyypillisesti palkattu ammattilainen, koska tää puuhastelu on normaaleista naisista lähinnä etovaa. Kirjallisuuden klassinen esimerkki naisdominantin ja miehen alistuvasta suhteesta on kuvattu itävaltalaisen kirjailijan Leopold von Sacher-Masochin vuonna 1870 ilmestyneessä Venus in Furs -romaanissa. Termit masokismi ja Sacher-kakku johti myöhemmin kirjoittajan nimestä Richard von Krafft-Ebing vuonna 1886 tekemässään eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa Psychopathia Sexualis.
xxx/ellauri415.html on line 244: Cervantesin Don Quijotessa (1605) Celadon on Galatean vangittuna. Celadon valittaa, että hänen "emäntänsä... Galatea pitää minua niin lyhyessä hihnassa". Robert Herrickin Hesperides, runokirja, joka julkaistiin vuonna 1648, sisälsi kolme paljastavaa runoa Hymne to Love, The Dream ja To Love, jotka esittelevät maskuliinista kaipuuta herruudesta, pidättymisestä ja kurinalaisuudesta. James Joycen Ulysses - hahmolla Leopold Bloomilla on monia fantasioita alistumisesta naiselle ja saada häneltä ruoskintoja. Sexuaalisuus ilon ja työn välillä.
xxx/ellauri415.html on line 311: Vuonna 1647 runoilija oli niiden 142 devonshiren papiston joukossa, jotka karkotettiin seurakunnistaan katolisten vakaumustensa vuoksi. Palattuaan tehtäviinsä palautuksen aikana, Herrick palveli vielä 14 vuotta kuolemaansa asti sadonkorjuukauden loppuun vuonna 1674.
xxx/ellauri416.html on line 969: Kun kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991, Ukrainaan jäi muun muassa 1900 strategista ydinkärkeä sekä arviolta noin muutama tuhat taktista ydinasetta. Maa sinkoutui hetkessä maailman ydinaserikkaimpien valtioiden joukkoon. Kiova kuitenkin luovutti ydinasemateriaalin muodonmuutoksen kokeneelle Venäjälle vuonna 1996 vastineeksi Venäjän, Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian antamista turvatakuista. Ukrainalaiset luopuivat tappavimmasta aseistuksestaan, ja muut maat lupasivat kunnioittaa Ukrainan valtion rajoja sekä poliittista itsenäisyyttä. Ukrainassa on kosolti ydinvoimaosaamista, ja tälläkin hetkellä lukuisia toiminnassa olevia ydinreaktoreita. Maalla on hallussaan arviolta noin 7 tonnia reaktoreissa käytettävää plutoniumia, josta pystyttäisiin raportin mukaan rakentamaan satoja taktisia, usean kilotonnin ydinkärkiä. Vähän siinä kyllä kerkiäisi tulla holotna. Nyt Venäjän fokus on energiainfrastruktuurin tuhoamisessa, jotta ukrainalaisten talvesta tulisi mahdollisimman vaikea.
xxx/ellauri416.html on line 1039: Kun Charlie Hebdo julkaisi sarjakuvat ensimmäisen kerran vuonna 2006, jopa tuolloinen konservatiivinen presidentti Jacques Chirac tuomitsi niiden julkaisun ja vaati "suvaitsevaisuutta ja kaikkien uskontojen kunnioittamista"."Je Suis Charlie" oli aikoinaan iskulause, joka ylitti poliittiset rajat, ja nyt oikeisto on suurelta osin omaksunut sen ja luonut vasemmistoeroja.
xxx/ellauri416.html on line 1041: Muuan Naudin kertoi tilaneensa Charlie Hebdon vuonna 2006 osoittaakseen tukensa lehden päätökselle tuona vuonna julkaista sarjakuvia Muhammedista. Mutta hän sanoi peruuttaneensa tilauksensa viime vuonna, kun hän oli muuttunut yhä epämukavammaksi lehden toimituksellisen sävyn vuoksi. Lehti tuotti joskus sisältöä, jota hän piti islamofobisena, sanoi hra Naudin, joka opettaa historiaa yläasteella ja julkaisi äskettäin kirjan " Diary of a Survivor of the Bataclan". Vastauksena rasismisyytteisiin, Charlie Hebdon herra Sourisseau kertoi ranskalaiselle sanomalehdelle, että osa vasemmistosta oli tiukkojen ideologisten käsitteiden loukussa ja sensuroi itsensä. "Meidän oikeistolaisten on sanottava asioita, vaikka ne ovat epämiellyttäviä", hän sanoi. Koska olemme huisin epämiellyttäviä, kas siinä se. Emme mahda sille mitään, se tulee vaan.
xxx/ellauri417.html on line 319: Sloviansk, Venäjän Donbasissa Itä-Ukrainassa käydyn hybridisodan ensimmäinen leimahduspiste ja yksi ensimmäisistä Ukrainan kaupungeista, jotka miehitettiin ja vapautettiin vuonna 2014, on tänään jälleen Kremlin armeijoiden uhkaama.
xxx/ellauri417.html on line 393: Mitä ihmettä Suomen koululaitos touhuaa? Sovittaako rehtori porkkanaa ala-asteen opettajan anaaliin? Anista penaaliin. Laitetaan laitetaan banaania suomenopettajan poskeen, isaaweewa.Suomen lainsäädäntö seksuaalisesta häirinnästä kiristyy koko ajan, mutta samaan aikaan lapsille tungetaan kurkusta alas, kirjaimellisesti, tällaista sontaa. Kirjaa jaettiin kaikkiin Suomen ylä- ja yhtenäiskouluihin vuonna 2019 osana Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa Lukuklaani-hanketta. Yläkoululaiset ovat 12–16-vuotiaita eli lapsia ja teinejä. Klaani? Respektiä? Noloa Somalian matukamaa kannetaan sisään selkä vääränä.
xxx/ellauri417.html on line 442: Venäläisvastaisuus eli russofobia on inhoamista tai pelkoa tai vihaa Venäjää, venäläisiä ihmisiä tai venäläistä kulttuuria kohtaan. Russofobian vastakohta on Russophilia. Historiallisesti russofobiaan on kuulunut valtion tukema ja ruohonjuuritason pahoinpitely ja syrjintä sekä propaganda, joka sisältää Venäjän vastaisia tunteita. Euroopassa russofobia perustui useisiin enemmän tai vähemmän fantastisiin pelkoihin venäläisten Euroopan valloittamisesta, kuten Pietari Suuren testamentin väärennökseen, joka dokumentoitiin Ranskassa 1800-luvulla ja nousi myöhemmin uudelleen esiin Isossa-Britanniassa. Se oli seurausta Venäjän hyökkäyksestä brittien kolonisoimaan Intiaan liittyen Suureen pippeliin . Aiemmin Saksassa vallinneen venäläisvastaisuuden katsotaan olevan yksi tekijä, joka vaikutti Venäjän miehityksen alaisena toisen maailmansodan aikana. Nykyään on edelleen olemassa erilaisia populaarikulttuurin kliseitä ja negatiivisia stereotypioita venäläisistä, etenkin länsimaissa. Joillakin henkilöillä saattaa olla ennakkoluuloja tai vihaa venäläisiä kohtaan historian, rasismin, propagandan tai juurtuneiden stereotypioiden vuoksi. Negatiiviset näkemykset Venäjästä ovat yleisiä, mutta yleisimpiä länsimaisissa liberaaleissa demokratioissa. Venäjä-vastaisuus nousi huomattavasti sen jälkeen, kun Venäjän sota Ukrainaa vastaan alkoi vuonna 2014. Kesään 2020 mennessä suurimmalla osalla länsimaista oli epäsuotuisa näkemys Venäjästä.
xxx/ellauri422.html on line 94: Suurin haaste on venäläinen näkemys, jonka mukaan vain itsenäisen Ukrainan hävittäminen takaa rauhan pysyvyyden. Toisexi suurin este on ukrainalainen näkemys, jonka mukaan vain itsenäisen Venäjän hävittäminen takaa rauhan pysyvyyden. Nato-maat lupasivat jo vuonna 2008 Bukarestin huippukokouksessa, että Ukrainasta tulee liittokunnan jäsen. Maata ei kuitenkaan oltu tuolloin valmiita ottamaan jäsenyyteen valmentavaan ohjelmaan, eikä ohjelmaa ole vieläkään Ukrainan osalta aloitettu – lähinnä Venäjän reaktion pelossa.
xxx/ellauri422.html on line 351: Mette Frederiksen on Tanskan siirtolaisvasemmiston kasvot. Hänet tunnetaan Tanskan politiikassa "nenänä." 44-vuotiaasta, säilykemakrillin ja Instagramin fanista, tuli maan nuorin pääministeri vuonna 2019 – virka, jonka hän aikoo säilyttää sen jälkeen, kun hänen vasemmistoblokkinsa sai veitsenterävän enemmistön tiistain lainsäätäjääänestyksessä.
xxx/ellauri422.html on line 422: joukkoon vuonna 2015. Hän työskentelee tälläkin
xxx/ellauri422.html on line 608: Hänen kirjojensa kokonaislevikki on 80 miljoonaa. Vanhuudessa hän kärsi diabeteksesta. Hän oli toistuvasti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjailijan viimeisenä elämänvuotena nousi jälleen esiin kysymys Nobel-palkinnon myöntämisestä. Plakun vei 2008 de Clezio, olihan turkkilainen Orhan Pamuk vastikään saanut. 2008 oli sitäpaizi huono vuosi palkita venäläisiä. Näin Putin sanoi Ukrainasta jo 2008, kenr. Hägglund muistuttaa: The Russian president, Vladimir Putin, today repeated his warning that Moscow would view any attempt to expand Nato to its borders as a "direct threat". Russia has been angered by the 26-nation military alliance's eastward growth, and Nato yesterday said Ukraine and Georgia, both former Soviet republics, could one day join. ”Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan (1900-luvun jos et osaa laskea) suurin geopoliittinen katastrofi”, totesi Putin jo vuonna 2005. Niinpa! Olis kannattanut ottaa silloin Naton jäsenexi Venäjä!
3709
| |