ellauri016.html on line 131: Sama juttu kristiina-tädin painoxessa vlta 1642. Mixi näin? Milloin on siunauxesta tullut kirous?
ellauri073.html on line 290: Ei helvatti! Joko (siis joskus 00-luvun lopulla, Nyt-liitteen turina on vlta 2019) tää monkey business on levinnyt Perä-Varkauteen saakka!? Perhanan punapyllypaviaani loikkii Ahlströmin savupiipun alla, aivan erehdyttävästi Korkeasaaren apinalinnan takavuosien asukkien näköinenkin. Ja poinzit on ne samat talousliberaalipupinat kuin sen apinoimilla matkasaarnaajilla.
ellauri100.html on line 664: Kristina Rusetti syntyi Charlotten kadulla (nyk. Hallam Street), Lontoossa, isä Gabriele Rossetti, runoilija ja pakolainen Abruzzosta vlta 1824, äiti Frances Polidori, Lordi Byronin ystävälääkärin Polidorin sisko. Sillä oli 2 veljeä ja 1 sisko. Dante Gabriel oli se prerafaelisti, William and Mariakin kynäilivät. Kuopus Christina oli eloisa lapsi. Se saneli ekan tarinansa äidille ennenkuin oppi kirjoittamaan, ihan kuin Johnin Charlotte.
ellauri112.html on line 135: Kopsin tähän Eno Kalan valoajatuxia vlta 1913, kun se oli vielä aika nuori poikanen, 23-vuotias. Senkös ikäsenä Eski väitteli? No ei sen väitöskirja jäänyt senkään vertaa historiaan kuin 26-vuotiaan Enon Über die Motivation und die Entscheidung (1916). Kukaan ei heitä taaxepäinkazoviin operaattoreihin kazettakaan taaxepäin. Ei ole motivaatiota. Kaikki me katoamme kerran tms. sanoi Pentti Saarikoskikin, izekin jo aika himmennyt.
ellauri161.html on line 332: – Kuolemaa pitäisi kunnioittaa ja sen äärellä tulisi hiljentyä. Roskalehdet sen sijaan ovat innoissaan: ”Saadaan mahtavat lööpit”. (Kuulostaapa muinaiselta. Oliskohan tää pätkä sittenkin ollut vlta 2013?)
ellauri181.html on line 41: Taantumusprofessori Soska zekintää Melvilleä, nim. pikku homon vltavaa Moby Dickiä, koska se oli ihaillut Nykissä champixi pyrkivien imigranttien raivopäistä seppoilua. No niin tietysti jenkkipuutiainen. Sexi pyhää aluetta, mitä vittua.
ellauri188.html on line 307: Tää kirja on vlta 1846. Ranskixet valtas saaren v 1842. Orjuutta lopeteltiin briteissä 1833 lähtien, mutta se oli voimassa yhä Ranskan siirtomaissa hulluun vuoteen 1848 saakka ja USAssa kiistaluuna vielä sisällissodassa 1865.
ellauri196.html on line 649: Aivan paska amerikkalainen elokuva vlta 1954 jonka tarkoitus oli mustamaalata ay-liikettä. Elokuva oli ehdolla aikoinaan kahteentoista Oscar -palkintoon ja se sai niitä peräti kahdeksan. Elokuvaa pidetään nykyään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista mestariteoksista.
ellauri220.html on line 591: Joo Emmanuellehan se pätkä oli, vlta 1974. Sen takeen sillä sai olla niin pienet tisutkin. Ei se mua haittaa, pidän sellaisista. Mutta vittu se vanha äijäpaha sexipeetee oli rasittava. Toinen samanmoinen oli Marlon Brando Viimeisessä tangossa. Rasvaisia puoliveteisiä ukkoja letkut puolitangossa. Lush cinematography, marvellous acting (in particular from Sylvia Kristel) and genuinely erotic scenes tastefully directed… Just Jaeckin! It’s the same badly dubbed, funny-for-about-five-minutes shite it’s always been, with ‘Ooh look! Fanny smoke rings! Chortle!’ tired businessman’s humour very much to the delapidated fore. Best bits of this sorry cash cow – sorry, ‘significant cultural event – were the original UK trailers, as voiced by Katie Boyle.
ellauri254.html on line 45: Sata vuotta sitten Ryssissä ja Sakuissa oli molemmissa Y.M.C.A. tyyppisiä miesluolia. Sankareita sukkahousuissa. Tämän paasauxen käynnisti Konsta Fedinin jätelaatikosta löytynyt teos Gorki ja me (Gorki sredi nas) vlta 1968.
ellauri258.html on line 292: Kori Hatakainen oli vuosituhannen vaihteen uhoilevan mieslaahuxen runoilija ja tunteiden työntötulkki. Sen haave oli tämmöinen aplarinvärinen Toyota Corolla, joita vielä löytyy kaupan entisen Neuvostoliiton alueelta. Samanikäinen kuin Wokun uudempi Anger Over. Klassikko (1997) oli Korin ensimmäinen menestysteos. Juoxuhaudantie on vlta 2004. Molemmista on tehty elokuvaversiot. Kori on muotopuhdas nuivelo, sama oli sillä alla Corolla tai Rolfa Aameo, se ajattelee, kirjoittaa ja virnuilee kuin aito väärentämätön persu. Vähän vähemmän totaalinen turvelo ex-mainosmies kuin porsasmainen Juri Turvo, mutta ei paljon vähemmän.
ellauri283.html on line 55: Kerstin Ekmanin whodunit vlta 1993 alkaa sexihöyryisemmin kuin Liza Marklundin vastaavat. Ei sentään yhtä huuruisesti kuin Camilla Läckbergin naisen kostokirjat. Mia ei huoli käydä alapesulla, se tahtoo mieluummin kelliä miehen runkunhajussa. Sen äidille tulee suu täyteen sylkeä pelkästä ajatuxesta. Röbäck oli kylä missä John asui perh. Uumajassa kunnes niille tuli välirikko. Siellä käytiin naurettava. Toiminta tapahtuu ns. mustan veden äärellä. Harmaita vesiä on yleensä enemmän, mutta ne on helpompi puhdistaa, pelkkä suodatus voi riittää. Mustassa vedessä voi olla kiintoaineita. Viemärissä ne kuitenkin sekoittuvat.
ellauri294.html on line 403: Kavallan kaupunki on (oli) Makedonian röökiteollisuuden keskus, "The Mecca of Tobacco". Tupakkatyöläiset ovat (olivat) kovia kommunisteja. Egyptin pashan Mehmed Alin (s. 1769 Kavala) razastajapazas vlta 1934 otettiin pressuista vasta 1949. Muslimeille oltiin kauhu kaunaisia, vaikka Mehmed oli vain vaatimaton tupakkakauppias. Pyhä Nikolaos eli joulupukki on (oli) panttilainaajien suojelija. Ei ihme että Paavalille rakennettu kirkko omistettin uudelleen Santalle.
ellauri313.html on line 157: Ei nytpä ryhdyn vekkulimaiseen vertailutehtävään eli luen rinnan Toni Morrisonin ja Liza Marklundin paratiiseja. Päältä kazoen ne ovat samanlaisia kuin 2 marjaa, kirjat siis, ei kynäilijät - runsaat 400 sivua täyttä tarinaa on kumpikin. Tomin teos on vlta 1998, jolloin hällä oli jo Noobel käsilaukussa, Lizan 2v nuorempi. Lie hänkin jo siihen mennessä ansainnut ensmäset miljoonansa, kruunuissa laskettuna ainakin. Paratiisi on kirjallisuudessa tärkeä tapahtumapaikka, varsinkin naisten kannalta, joiden tunaroinnin ansiosta tämä hieno puutarhatontti meni Aatamilta alta.
ellauri325.html on line 197: No niin, millainen oli lavastaja Royn propagandapakina vlta 1943? Aika tavanomaista "a vot me ryssätolvanat" hupailua, plus kommunismin haukkumista ja herkuttelua Moskovan pommituxilla 1941.
ellauri342.html on line 384: Yhteistä näille "huippuetevä mutta tunnevammainen naistutkija" sarjoille on juuri se, ettei saa olla samalla huippuetevä ja sosiaalisesti lahjakas, vaan jälkimmäiset taidot on siirrettävä pehmoisille beetakoiraille. Kivaa on kyllä se että etevät naiset potkivat nyt ällöjä päällikkömiehiä munille. Uusimpia saavutuxia tässä trendaavassa genressä oli oskarpalkittu vinkuintiaaniscifi "Vähän kaikkea" vlta 2022.
xxx/ellauri103.html on line 589: McSpotlightin uusimmat uutiset on vlta 2003. Sic transit jne.
xxx/ellauri121.html on line 342: Sehän oli se Andersenin satu joka oli Helmistä tosi pelottava. Minkähän numeron kenkä on Peggyllä ? Peg on petiitti mutta onko kenkä siihen nähden suuri? Kumikaulasivut eivät kerro. Kenkä kertoo naisesta tosi paljon. Peggyn bata-kenkiä eli mokkasiineja vlta 1968 on 3 paria Toronton museossa. Tai oli ainakin 2017. Sieltähän se selviäisi.
xxx/ellauri124.html on line 96: Dos. E. Saarisen filosofijulkkisalkeisoppikirjassa vlta 1985 joka löytyi irkku-Tiinan kirjahyllystä (hinta 197mk tms) Eski peukutti Kierkegaardia ja Nietscheä, koska se luuli vielä olevansa joku luova yli-ihminen ja moniosaaja. Nyt siitäkin on enää jäljellä keskustalaisuus, posetiivarius ja yrittäjähenkisyys. Rupsahtanut kuningatar nalkuttaa ja läpsii sitä perseelle. Hellikää toisianne perseet hellinä.
xxx/ellauri134.html on line 84: Pandemia-ajan turvasexiä motellin hämärässä ja kuumaa kyytiä 80-luvun kulmikkaassa volvossa. Callen kulmikkaassa volvossa oli turbo ja viisari, joka värähti kun ahdin käynnistyi. La-lai-la-lai. Sama kertosäe kuin Simonin ja Garfunkelin boksereissa vlta 1970. Lie la lie, lie la lie la lie la lie. Lie la lie, lie la lie la lie la lie, la lie la lie. Tää trendaa nyt, selvitti Helmi bellbottomfarkuissa ja samanlaisessa ruudukkaassa kanankakan sävysessä bleiserissä kun mulla oli 70-luvulla.
xxx/ellauri167.html on line 201: Ei vittu näitä leffojakin on ainaskin 2, toinen aivan hirveä pukudraama vlta 1950, toinen modernisoitu mun ylioppilaaxitulovuodelta.
xxx/ellauri187.html on line 342: Lukiosta hän pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta. Hän tunsi heti olevansa kotona, mutta tekemisen puute ahdisti häntä. Sofia ahdisti opiskella kirjallisuudesta, koska olisi halunnut jo kirjoittamaan. Kun hän pääsi lopulta opiskelemaan teatterikouluun dramaturgiaa, koki hän vihdoinkin vapautuneensa. Oppilaille annettiin vapautta, joka sai Sofin tajuamaan, että hänellä todellakin on lupa kirjoittamiseen. [Höh, eikös se mennyt niin että päästyään teatterikouluun Sofi huomasi pian olevansa väärässä paikassa kun siellä piti jumpata extrovertisti ja noudattaa reaaliaikaisesti käskyjä kuin koulussa. Sofi oli liikunnallisesti lahjaton nyhverö joka halusi vaan nykrätä ja kirjoittaa. Kirjallisuuden opiskelu ei napannut sen enempää, joten kesken jäi sitten nekin opinnot. Sofi puuttuu Nilkin 2017 humanistitallista, siellä on vaan se Kimmo joka työnsi päänsä itätytön perseeseem ja sai pahan aknen. Väärään paikkaan työnsi sekin päänsä. Kasvonsa menettänut mies. Lomasysmäläisen palkinto vlta 2014.]
xxx/ellauri212.html on line 299: Kaluttujen Palojen vessaissuessa vlta 2006 "Uusi hoito Suomessa: suola parantaa" on Dr Philin virnuileva naama kaptiolla "kasvoin omin neuvoin". Siltä vaikuttaa.
xxx/ellauri228.html on line 52: Kontista pöllimäni Stanislav LEM (Lunar Excursion Module) on ihan hassunkurinen. Stan ei päässyt amerikkalaisten scifikerhoon sen enempää kuin homo sapiens interplanetaariseen yhteisöön huolimatta Ursula K. Le Guinin puollosta. Se oli yxinkertaisesti rautaesiripun kääntöpuolella. Nyt luen rinnakkain Stanin Star Diarya vlta 1976 ja Chicken Cacciatoren ym (ml. Maarit Huovinen-Tyrkkö) toimittamaa "Hei beibi" kirjasta, joka on "nuorten oma sexikirja" vlta 2004. Yhteistä niissä on melkoinen kiinnostus vyön alapuolelta (ainaskin homoilla sapienseilla) löytyvien genitaalien asianmukaiseen käyttöön ja kunnossapitoon.
xxx/ellauri228.html on line 258: Stanin alkuperäinen romaani Solaris vlta 1961 käsittelee tiedemiestä ja psykologian tohtoria Kris Kelviniä, jota pyydetään matkustamaan avaruusasemalle, joka on liitetty kaukaiseen planeettaan, joka tunnetaan nimellä Solaris. Asemaa hallinnoiva miehistö, joka on tutkinut planeettaa, on kokenut jonkinlaisen selittämättömän emotionaalisen romahduksen; Kelvinin on tarkkailtava tilannetta ja päätettävä, onko tarpeen keskeyttää tehtävä ja palauttaa miehistö maahan. Kun hän saapuu ja löytää avaruusaseman ja miehistön hälyttävässä häiriössä, Kelvin joutuu samaan henkiseen epävakauteen ja ilmeisiin hallusinaatioihin, jotka ovat vaivanneet miehistöä - hallusinaatioita, jotka näyttävät olevan otettu hänen omista muistoistaan. Syynä voisi olla itse muka asumaton planeetta, jolla saattaa olla aiemmin tuntematon älyllisen elämän muoto. Arvellaan, että oudon aktiivinen valtameri, joka peittää Solariksen, voi olla itsessään elämänmuoto, mutta sellainen, jota on vaikea kuvitella, vielä vähemmän saada yhteystietoja.
xxx/ellauri298.html on line 131: Tämä uni tuli selvästi eilisillan kehnosta hollantilaisesta trillerileffasta vlta 2016, jossa oli haukotuttavasti vielä kerran juutalaisia ja nazeja. Hölmö juutalaispoika halusi U.S. mariinixi Afganistaniin tai Irakiin muka "puolustamaan" jotakin, kai USAn elintärkeitä etuja. Huorahtava tytär, tyypillinen omistava juutalaisäiti sankarina ja sen väpelö pikkumies. Ikävä pikku patriarkka isoisä oli ollut poikasena Auschwizissa. Näytelmän konnana oli perheen pidättäneen naziupseerin nyrjähtänyt pojanpoika. Se oli pahoittanut mielensä kun juutalaiset kohtelivat tylysti sen katuvaista isää. Koko hommassa ei ollut järjen hiventä, pelkkiä sadistis-eroottisia klisheitä. Kesken se oli jätettävä. Homma oli selkeästi tähdätty amerikkalaisille kuluttajille, vaikka hollantia puhuttiin. Esim konna kirjoitti seinille anglosaxixi että oink oink, se oli olevinaan antisemiittinen herja siitä että juutalaiset ei tahdo syödä sikoja. Kaikkei traumaattisin kokemus äidille oli että nuori nazi ei huolinutkaan sitä raiskata. Väpelö oma mies ei ole sama asia, vaikka onkin ilmeisesti hyvä tienaaja.
xxx/ellauri312.html on line 150: Molnen över Metapontion vlta 1957 tuli ulos nyutgåvana v 2008. Jonsson är
xxx/ellauri354.html on line 283: Aivan poikkeuxellisenkin törtelössä Body of Proof jaxossa vlta 2013 Katella ("Katja") on ukrainalainen murhamies-rakastaja joka kääntyykin loppua kohti hyvixexi, ei se ollutkaan tappanut ukrainalaista ostovaimoa vaan pikemminkin pelastanut sen lapsen rumalla keisarinleikkauxella vainajatytön vazan läpi ja sukkelasti nimennyt sikiön omatoimisesti "Katjaxi". Vixikästä tässä on että vaikka kaikkea venäläiselta haiskahtavaakin vielä kavahdetaan Philadelphiassa, tässä jaxossa alkaa Ukrainan torakanhaju vähin erin hälvetä. Vuosi 2013 taisi olla toisen Krimin sodan vuosi. Jenkkipoliisitkin ihmettelevät kuinka tämmönen hyväsydäminen ammattitappaja on voinut ryhtyä nirhaamaan hyvixiä, vaikka 80-luvulla osallistui afganistanin sotaan ryssän puolella. Täh? Nyt ei oikein komputoi. Ketkä siis oli hyvixiä ja ketkä pahixia milloinkin? Taino, mitä vitun väliä oikeastaan. Viirusilmällä Meganilla ei tässä jaxossa ollut muuta tehtävää kuin vittuilla nenäkkäästi ukrainalaisen pääkonna naisen pojalle. So there! Hetkonen, jos veikko huitoi pyssyä jo 80-luvulla, sen piti olla vähintään viisikymppinen tässä jaxossa. Kaise olikin, tää sarja taitaa olla eräänlaista keski-iän sexiä. Megan ja Kate pinnistää näyttäxeen ihan samoilta kuin ukrainalaiset ostovaimokkeet, mutta näillä on auttamatta vähempi ryppyjä, vain 1 joka jalkovälissä.
xxx/ellauri388.html on line 129: Puhtauden ihannes on Pekka Ervastin nide, jota löytyy vielä käytettynä antikvariaateista. Jotkut sivut ovat kyllä liimaantuneet yhteen ja kannessa on tahroja. Alaotsikko: Viisi artikkelia vuoden 1906 Omatunto -aikakauskirjasta. Kustantaja: Kristosofinen Kirjallisuusseura. Eipäs hötkyillä! vielä varhaisempi on nide Puhtauden ihanne - Järnefelt Arvid - Kunto: Tyydyttävä, vlta 1897. Järnefeltin versio on saatavilla jopa äänikirjana. Sitä voi kuunnella elektrofonilla vaikka molemmat kädet olisivat varattuina vaapperassa kullinvarressa. Kuopion uusi kirjapaino, Otava. SISÄLLYS: Esipuhe. Vietti lapsuudessa. Vietti nuorukaisijässä. Elämänohjeen voi antaa ainoastaan uskonto. Liite. Eräs kirje.
29