ellauri014.html on line 818: Haukotuttava viherpeukalointi keskeytyy hetkexi kun Pröö uskaltautuu vinoilemaan talon takapuolen metsiköstä, mis se taannoin puristeli Juulian silloin vielä koskemattomia tissejä. Mix tää uusi pusikko, eikö entisissä ollut riittävästi taukopaikkoja? Wolmari tajuu heti vittuilun ja vetää Pröötä lättyyn samantien, vaik vaan sanan säilällä. Niiden napalankoilu ei kestänytkään monta hetkeä.
ellauri043.html on line 1167:

Ehkei se olekaan niin vaikeeta. Ystävien kannustus, jengille vittuilun hauskuus, just pidetty saarna, tuhat juttua helpottaa asiaa.
ellauri220.html on line 562: Yritystalouden maisteri Isak Rautio on typerys. Se väittää että huumoria on niin paljon ettei sitä voi hätistää pyhienkään asioiden kimpusta sen enempää kuin kärpäsiä puolalaisen morsiamen pepusta: Till exempel tro, kultur, våld och sexualitet. Hölmö, nehän nimenomaan on vittuilun keskeisiä aiheita, koska ne nimtuten apinoita kiihtävät: EAT! FUCK! KILL!. Eihän mistään muusta edes tule kunnollista viziä. Kummallista millaisista häiskistä talousliberaalit lehdet tekee pappeja. "Me" sitä ja "me" tätä. Koko poinzi on ettei ole mitään "me", on vaan noi ja nää ja mää.
ellauri316.html on line 330: Sinyavski ja Daniel tuomittiin liittovaltion propagandasta ja feminisaatiosta. Olikohan ne kenties juutalaisia homoja? Ne julkaisi satiirisia kirjoituksia Neuvostoliiton elämästä ulkomailla salanimillä Abram Tertz ja Nikolai Arzhak. Sinyavsky ja Daniel kiistivät syyllisyytensä, mikä oli epätavallista poliittisesta syytteestä Neuvostoliitossa, mutta heidät tuomittiin silti seitsemäksi ja viideksi vuodeksi tiukan kurin työleireille. Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri316.html on line 336: Keväällä 1968 Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Arthur Goldberg yritti kiinnittää YK:n ihmisoikeuskomission huomion vangittujen kirjailijoiden ahdinkoon ja kuvaili oikeudenkäyntiä "törkeäksi yritykseksi antaa laillisuuden muoto perusihmisoikeuden eli hallituxille vittuilun tukahduttamiselle." Neuvostoliiton valtuuskunta, Iran ja kommunistiset maat ja Afro-Aasian blokki varmistivat tämän puheen poistamisen komission asiakirjoista.
ellauri316.html on line 477: Vuonna 1974 KGB-agentit saivat Saharovin 1940 syntyneen kolleegan Tverdokhlebovin Moskovan kaduille kävellen kotiin ystävänsä kanssa elokuvasta, ja hänet saatettiin takaisin asuntoonsa, jossa agentit etenivät hänen omaisuutensa läpi. Etsinnän aikana takavarikoitiin useita esineitä: kolme numeroa Liettuan katolisen kirkon kronikasta; kopio Gulagin saaristosta; kolme numeroa A Chronicle of Human Rightsista [New York]; evankelis-kristillisten baptistivankien sukulaisneuvoston tiedotteen numero; kansalaisoikeuksia puolustavat asiakirjat; poliittisten vankien ja heidän perheidensä osoiteluettelot; luettelot saksalaisten perheiden osoitteista, jotka haluavat muuttaa Saksan liittotasavaltaan (noin 2 000 perhettä); materiaalia työleirien ja vankiloiden tilanteesta; muistikirjat; kirjoituskone; ja nauhuri. 28. marraskuuta 1974 Tverdokhlebov julkaisi "lausunnon 27.-28. marraskuuta suoritetusta etsinnästä", joka päättyi lauseeseen: "He eivät kuitenkaan ole vielä vieneet mustekynääni." Mustekynä vietiin seuraavalla kerralla. Vedettiin varmemmaxi vakuudexi vielä vittuilijaa nekkuun. Kaveri sai kansanomaisen selityxen rautalangasta: Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri318.html on line 151: Hypnotisoijan pohjalta on tehty samanniminen elokuva, jonka pääosassa on suomalainen näyttelijä Tobias Zilliacus. Tobias varmaan osaa suomea paremmin kuin Joona: "Pojat syö tilli". ATK-nikkari tervehtii Joonaa suomexi Ei saa peittää. Onko tässä vähän vittuilun makua?
xxx/ellauri027.html on line 1050: Vähän samaa vittuilun makua on seuraavissa Eskin koulufilosofikolleegoille suunnatuissa säkeissä:
xxx/ellauri127.html on line 643: Weiss nimisiä psykoanalysteja on netissä vähintään 4: Edoardo Weiss, Joseph Weiss (Control mastery theoryn kexijä), ja vähemmän maineikkaat Robert Weiss ja James Weiss. Mutta vittuilun kohteena on todennäköisemmin Melanie Klein, joka tutki pedofiilejä. Se oli menettänyt 2 lasta pedofiileille (no ei oikeesti), ja kuoli peräsuolen syöpään (serve her right!)
xxx/ellauri295.html on line 280: Erno Paasilinna (1935–2000) oli suomalainen vittuilija, joka kirjoitti aktiiviuransa aikana satoja vittumaisia kirjoituksia. Ura huipentui vuonna 1984 myönnettyyn Finladia-palkintoon, joka lipsahti Paasilinnalle yhteiskuntasatiirista vittuilua edustavalla vittuilulla Yksinäisyys ja uhma. Lautakunnan kämmi oli ymmärrettävä, koska palkinto jaettiin tuona vuonna vasta ensimmäistä kertaa ja mukana jakamassa oli Esa Saarinen. Paasilinna esiintyi myös usein television ajankohtaisohjelmissa heittämässä vittumaisia kysymyksiä haastateltaville henkilöille. Paasilinna heittäytyi kirjalliselle uralle Arvi A. Karisto Oy:n leivistä, jonka suojissa hän vittuuntui ja turhautui ja koki ainoastaan systemaattisen vittuilun aloittamisen ulospääsyksi tästä tilanteesta.
xxx/ellauri295.html on line 297: Paasilinnan rooli vittuilijana oli siitä erikoinen, että hänen vittuilunsa pohjautuivat lähes aina tositapahtumiin ja vieläpä osa niistä oli totta. Paasilinnan vittuilut luettiin erityisen tarkasti niissä piireissä, jotka edustivat vallankäytön suhteen keskimääräistä suurempia oikeuksia. Paasilinnan vittuilu herätti usein myös kritiikkiä ja vastustusta sekä tappouhkauksia, joiden määrän lisääntyessä päivittäin määrätyn rajan yli poliisiviranomaiset suosittelivat kirjailijalle pysyttelyä kiven sisällä.
xxx/ellauri295.html on line 301: Erno Paasilinna kokosi runsaasti aineistoa ns. yläluokan edustajista ja osoitti heitä silmällä pitäen yleiseen levitykseen luonteeltaan vittumaisia näkemyksiä. Paasilinna ei valikoinut kohteitaan aloittaessaan vittuilunsa sen paremmin, vaan hän riepotteli yhtä objektiivisesti niin johtavassa asemassa olevia poliitikkoja, talouselämän johtajia, upseereita ja valtion virkamiehiä. Vittuilijana Paasilinna oli vastapelureihinsa nähden useimmiten musertavan ylivoimainen. Erityisesti tämän sai kokea 1970-luvun alkupuolella silloinen Helsingin arvopaperipörssin johtaja Raimo Ilaskivi kuin myös myöhemmin Yleisradiossa tv-johtajana toiminut Hannu Leminen.
xxx/ellauri304.html on line 187: Helka keinahti istualleen ja sanoi turpealla äänellä: -Saku. Pesu, pisu, yöpusu. - Ei vielä, Saku koetti salata haukotuksen. - No. Sitten kun äiti on tiskannut. Vittu miten Helka on vetelä. Teippaisi lapset jeesusteipeillä tuoleihin ja tunkisi ruuan alas niiden kurkusta. Kappalainen on pikku paskiainen vaikka pitkä, mutta Helka on sitä pienempi. Aivan hirveä psykopaatti miehexeen, täysin sopimaton perheenisäxi. Ja puolisona hirviö, jolla ottaa eteen juuri siitä kun Helka repeää. Vaginaalista saavutusta ei voi odottaa, myöntää miekkonen, välittömästi rökityxen ja julman vittuilun jälkeen varsinkaan väkisten maattuna.
13