ellauri019.html on line 318: Salomo, jolla oli edomilaisia vaimoja (1Ku 11:1), käytti hyväkseen israelilaisten valvonnassa olevia Punaisenmeren edomilaisia rannikkokaupunkeja, Elotia (Elatia) ja Esjon-Geberiä, edistääkseen merenkulkuaan (1Ku 9:26; 2Ai 8:17, 18). Edomin harvalukuinen miesväki ei pystynyt nostamaan harteiltaan Israelin iestä, vaikka muuan Hadad-niminen pakolainen, jonka suonissa virtasi kuninkaallista verta, johtikin jonkinlaista vastarintaliikettä (1Ku 11:14–22).
ellauri051.html on line 1123: 532 You my rich blood! your milky stream pale strippings of my life! 532 Sinä rikas vereni! maitomainen virtasi haalea riisuja elämästäni!
ellauri096.html on line 875: Koska menstruaatiomeikkailun keskeinen ajatus oli kuukausittainen kunnaan suomustaminen, kaxintaistelua piti edeltää loukkaus. Mikä tahansa tölväisy ei kuitenkaan kelvannut syyksi. Esimerkiksi läimäystä persauxiin pidettiin pätevänä syynä kaksintaisteluun, ja myös toisen älyn vähättely oli oiva keino saada kutsu osakunnan meikkailusaliin. ”Dummkopf” oli yleinen solvaus, ja myös toisen nimittäminen aasiksi ("Esel") johti yleensä toivottuun lopputulokseen. Ennen taistelua loukkaus piti kuitenkin hyväksyttää osakunnan kunniakomiteassa. Vaatimus loukkauksesta aiheutti joskus ongelmia. Monien osakuntien säännöt vaativat, että niiden jäsenten piti osallistua vähintään kahteen otteluun lukukaudessa. Rauhallisten opiskelijoiden oli kuitenkin usein vaikea haalia riittävästi loukkauksia, ja vuonna 1850 osakunnat alkoivatkin loukata väpelöitä ihan tarkoituxella: "Weiblicher! Virilisierter Mannling! Rotzlöffel! Nichtssagender Furz!!" Meikkailuotteluita järjestettiin sunnuntaisin aamukuudesta iltamyöhään sovitussa ­paikassa kaupungin laidalla. Puuttuvista loukkauksista aiheuvat ongelmat ratkaisiin potkuilla persauxiin, mutta miekkailijoiden pelkoja ne eivät lievittäneet, päinvastoin pahensivat. Paukantit rauhoittivatkin usein hermojaan konjakilla ja pervitiinillä. Ottelun jälkeen pelko ja jännitys palkittiin: nuorukaiset, joilla oli jossain komeita mensisarpia, herättivät muissa miehissä kiinnostusta ja saivat niiden sydämen pamppailemaan. Veri virtasi paisuvaisissa, kun saksalaiset opiskelijat mittelivät pippeleitään.
ellauri135.html on line 638: Isä oli Vologdan sairaalan kirjanpitäjä.Mitä hän nyt oli, säälittävä juoppolalli ja rehvastelija. Kaikkein epätoivoisimmassa puutteessakin hän käytti puhkipestyä ja tärkättyä paidan etumusta ja leventeli syntyperällään. Hän oli venäläistynyt latvialainen, syntyjään Jagelloneja. Juovuspäissään hän hakkasi minua. Meitä oli kuusi lasta yhdessä ainoassa huoneessa, keskellä likaa ja löyhkää, jatkuvia riitoja ja nöyryytyksiä. Lapsuus oli vastenmielisintä aikaa. Humalassa isä jankkasi aina Pushkinin runoja ja itki ja voihki. Kyyneleet virtasivat tärkätylle paidan etumukselle, hän ruttasi sen, sätti itzeään ja huusi, että Puškin oli ainoa valonsäde tällaisten kirottujen saastojen elämässä. Hän ei muistanut ainoatakaan Puskinin runoa kokonaan. Hän aloitti aina alusta, mutta ei koskaan pääsyt loppuun. Isältä olen oppinut vain 2 Pushkinin säettä:
ellauri206.html on line 135: Seurasin ahdistuneena oravien korkeita hyppyjä oksalta toiselle. Niiden nopeus oli saatanallista. Kuin Unikankareen murhatut olisivat ampaisseet puuhun tupsukorvaisina jyrsijöinä. Jos minulla olisi ollut haulikko, olisin ampunut eläimet rauhoittaakseni ne. Seisoin puun juurella ja katselin oravia, kunnes ahdistus hellitti ja taivas vaaleni ja vaikutelma oli äkkiä kuin valtavasta triptyykistä: vasemmassa siipikuvassa virtasi Aurajoen musta uoma, oikeassa turposi tuomiokirkon valaistu kivikasa, ja keskiosassa kasvoi vaahtera mielisairaine oravineen, jotka jahtasivat tuiskussa toisiaan, töykkivät, ahdistivat ja kiduttivat toisiaan samalla kun Uudenmaankadulla henkilöautot ja täydet bussit vyöryivät ohi. Mutta sitä saattoi katsella tyynenä, sillä jos pysäyttäisi oravat ja kysyisi, miksi ne toimivat näin, ei saisi vastausta, tai jos pysäyttäisi ihmiset, ei vastausta. Ne toimivat näin koska ne toimivat näin. Sokeaa tahtoa täynnä ihmisetkin muotoutuivat maan homeesta ja pystyttivät tuiskuavan avaruuden alle kirkkonsa, koulunsa, kauppapaikkansa ja sotilaalliset järjestelmänsä.
ellauri220.html on line 407: Ensimmäinen ja viimeinen tilaisuus lähes aidon demokratian testaamiseen ryssissä oli vuoden 1996 presidentinvaaleissa. Tärkein vaaleihin liittyvä kysymys oli, valitaanko Jeltsin toiselle kaudelle ja saako hän näin mahdollisuuden jatkaa markkinatalouden rakentamista vai tuleeko valtaan kommunistipuolueen puheenjohtaja Zjuganov, jolla oli laaja kannatus. Koska riski Zjuganovin valinnalle oli suuri, oligarkit lahjoittivat valtavat määrät ruplia Jeltsinin vaalikassaan. Sen lisäksi kassaan virtasi miljoonia dollareita myös länsimaista, jotka pelkäsivät Zjuganovin vievän maan takaisin neuvostoaikaan. Vaalit olivat Venäjän johdolle oppitunti siitä, miten vaaleihin voidaan – ja joidenkin mielestä tuleekin – vaikuttaa eli rahalla. Myöhemmin vaikutuskeinoihin liitettiin mielipidevaikuttaminen internetin välityksellä.
ellauri221.html on line 251: Tämä laulu oli niin liikuttava, että viimeistä säettä esittäessään eivät laulajatkaan voineet pidättää kyyneleitään vaan puhkesivat katkeraan itkuun. Kaikkien kävi kovasti sääli sirkka rukkaa, jonka sammakkoahmatti nielaisi. Kyynelet virtasivat puroina.
ellauri241.html on line 698: At first, for scarcely was the wine at flow; Aluksi, sillä tuskin viini vielä virtasi;
ellauri339.html on line 643: Mitä tapahtui, kun tavalliset kansalaiset käyvät sotaa? Vapaaehtoiset ryntäsivät aukkoon. Yli 15 000 miestä ja naista, joista monet olivat Euromaidanin mielenosoitusten veteraaneja, virtasi rintamalle. He kokoontuivat pataljooniin, joilla oli joskus siteitä ultranationalistisiin ryhmiin, joita yhdisti russofobia ja pakkomielle ukrainalaiseen identiteettiin – joissakin tapauksissa rasismiin asti.
ellauri371.html on line 549: Tästä laskelmasta selviää, että universaalin veron muodossa valtio nostaa viimeiset penninsä köyhiltä veronmaksajilta, maksaaxeen käteisellä ulkomaisille ​​rikkaille, joilta se otti lainaxi rahaa sen sijaan, että keräisi niitä viimeistä penniä myöten tarpeexi porhoilta ilman korkomaksuja. Vaikka lainat olisivat sisäisiä, goyit siirtävät vain rahaa köyhän miehen taskuista rikkaan miehen taskuihin, mutta kuka tarvitsi siirtää lainat ulkopuolisille saadaxeen uutta maaperää? Me pankkiirit! Siten kaikki valtion omaisuus virtasi kassakoneihimme ja kaikki goyit alkoivat maksaa meille kunniaa. Tanskalaisuutta! Mätää! Jos hallitsevien goimien kevytmielisyys puuttuu suhteessa hallitusasioiden ja korruption välillä, nitrodiskoa tai väärinkäsityxiä talousasioissa hallitsevat henkilöt ovat velkaa mailleen, meidän kasallemme--- JA: meillä on maksamattomia velkoja, meidän on tiedettävä kuinka paljon meillä on niitä, se maksaa työtä ja rahaa.
xxx/ellauri103.html on line 410: Vaikka rahaa virtasi Rowlingille vielä hitaasti, hän saattoi nyt ostaa 40 000 punnalla 2 makuuhuoneen asunnon rauhalliselta alueelta osoitteesta 19 Hazelbank Terrace, joka sijaitsi lähellä tyttären tulevaa koulua.
xxx/ellauri121.html on line 169: Vaikka sota oli ohi, ihmiset olivat yhä kuin sotatilassa. Tunnelma oli rauhaton ja arvaamaton. Viina virtasi, ja sotilaat kantoivat aseita. Viipurin apteekit oli ryöstetty, ja Seurahuoneellekin oli kannettu 25 litran saavillinen pirtua.
xxx/ellauri177.html on line 154: Sergellä seisoi hirmuisesti keskellä huonetta, kaksi ikkunaa auki, hän pysyi vapisemassa pelosta, joka sai hänet piilottamaan päänsä käsiinsä. Joten koko päivä huipentui tähän mielikuvaan blondista tytöstä, jolla oli melko pitkät kasvot, siniset silmät? Ja koko päivä meni sisään kahdesta avoimesta ikkunasta. Kaukana oli punaisen maan lämpöä, suurten kivien, kivissä kasvavien oliivipuiden, polkujen reunalla käsiään vääntävien viiniköynnösten intohimoa; lähempänä, se oli ihmisen hikeä, jonka Artaudista toi ilma, hautausmaan mauttomat tuoksut, kirkon suitsukkeiden tuoksut, jotka vääristyivät rasvahiuksisten tyttöjen hajuja; siellä oli vielä lannan höyryjä, aittapihan sumua, tukahduttavia bakteereita. Ja kaikki nämä hengitykset virtasivat sisään samaan aikaan, samassa tukahdutuksessa, niin ankarassa, sellaista väkivaltasta turvotusta, että se tukahdutti hänet. Hän sulki aistinsa, hän yritti tuhota ne. Mutta ennen häntä Albine ilmestyi jälleen kuin suuri kihokki, kasvatettu ja koristeltu tällä maaperällä. Hän oli tämän saastan luonnollinen kukka, herkkä auringossa, joka avasi valkeiden hartioidensa nuoren silmun, niin onnellinen eläessään, että hän hyppäsi sen varresta ja lensi suuhunsa tuoksuen sitä pitkällä naurullaan. Pappi huusi. Hän tunsi palovamman huulillaan. Se oli kuin tulisuihku, joka oli virzannut hänen suonissaan. Sitten hän turvaa etsiessään heittäytyi polvilleen Tahrattoman sikiämisen tahraantuneen patsaan eteen ja huusi kädet ristissä: - Neitsyiden pyhä neitsyt, rukoile puolestani! Päästä minut pikapikaa pukille!
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri177.html on line 351: He olivat pysähtyneet pienellä huokauksella myskisen tuoreuden tarttumana. "Ilma maistuu hedelmältä", albine kuiskasi. He laskivat ääntään uskonnollisella tunteella. Heillä ei ollut edes uteliaisuutta katsoa ylös, nähdä puuta. He tunsivat liikaa majesteettisuutta harteillaan. Albine kysyi yhdellä silmäyksellä, oliko hän liioitellut vehreyden lumoa. Serge vastasi kahdella selvällä kyynelellä, jotka virtasivat hänen poskilleen. Heidän ilonsa olla vihdoin siellä pysyi sanoinkuvaamattomana. Nt poskilleen. Heidän ilonsa olla vihdoin siellä pysyi sanoinkuvaamattomana. "Tule", sanoi hän korvassaan henkeään kevyemmällä äänellä. Ja hän meni ensin makaamaan puun juurelle. Hän ojensi kätensä hänelle hymyillen, kun hän, seisoen, myös hymyili ja antoi hänelle hänen. Kun hän piteli niitä, hän veti hänet hitaasti hänen luokseen. Hän kaatui hänen puolelleen. Hän otti hänet välittömästi rintaansa vasten. Tämä syleily jätti heidät täyteen helppoutta (muuttei vaihtanut vieläkään nesteitä).
xxx/ellauri177.html on line 501: Nyt untuvahedelmä vaaleni hänen huulensa, hänen lantionsa pyörivät vapaasti, hänen rinnassaan kukkii rasvainen kukka. Hän oli nainen, jolla oli pitkät kasvot, jotka antoivat hänelle paljon hedelmällisyyttä. Hänen levennetyillä kyljellään varmaan jo uusi elämä nukkui. Hänen poskillaan, reunalla, tuli hänen lihansa ihastuttava kypsyys. Ja pappi, kypsän naisen intohimoisen tuoksunsa ympäröimä, otti katkeraa iloa uhmatessaan punaisen suunsa hyväilyä, naurua silmissä, kutsua kurkussa, päihtymystä, joka virtasi hänestä pienimmästäkin liikkeestä. Ei hän edes tykännyt tollasista matroonista, hän oli enempi pedofiilimiehiä.
xxx/ellauri177.html on line 661: Kulta nousi jälleen ja virtasi hänen sormiensa läpi. Hän oli astumassa kultakylpyyn. Hän kantoi pois pyhät astiat kotikuntansa tarpeisiin, johtaen tietä, maksaen kansalleen maljan palasilla, joita hän väänsi sormiensa välissä pienellä vaivalla. Hän levitti alttarin verhot kultakankaasta hääsänkynsä päälle. Jalokiviksi hän antoi vaimolleen kultaiset sydämet, kultaiset rukoukset, kultaiset ristit, jotka ripustettiin Neitsyen ja pyhien kaulaan. Itse kirkko, jos hän nostaisi sen yhden tarinan, voisi toimia heidän palatsinaan. Jumalalla ei olisi mitään sanottavaa, koska hän salli rakastaa. Sitä paitsi, mitä väliä Jumalalla oli hänelle! Eikö väkijoukko suuteli, sillä hetkellä hän, joka oli Jumala kultaisilla jaloillaan ja joka teki ihmeitä. Isä Mouret nousi seisomaan. Hän teki tuon Jeanbernatin laajan eleen, tuon kieltämisen eleen, joka kattaa koko horisontin. "Ei ole mitään, ei mitään, ei mitään", hän sanoi. Jumalaa ei ole olemassa. Albine viehättävine pilluineen sensijaan on, ainaskin vielä toistaisexi.
xxx/ellauri177.html on line 663: Suuri väre näytti kulkevan kirkon läpi. Pelästynyt pappi, joka oli nyt taas tappavan kalpea, kuunteli. Kuka oli puhunut? Kuka oli pilkannut? Yhtäkkiä samettinen hyväily, jonka pehmeyden hän tunsi kaulallaan, oli muuttunut raivokkaaksi; kynnet repivät hänen lihaansa, ja hänen verensä virtasi jälleen. Hän pysyi kuitenkin jaloillaan taistelemassa kriisiä vastaan. Hän kirosi voittoisan synnin, joka pilkkasi hänen temppeleidensa ympärillä, missä kaikki pahan vasarat alkoivat taas lyödä pieniin päihin.
xxx/ellauri280.html on line 274: Marraskuussa 1970 otettiin käyttöön Bogatyrin avolouhoksen ensimmäinen vaihe . Bogatyrin kaivoksen julisti All-Union shokkirakennus . Vuonna 1977 NKP:n keskuskomitea ja Neuvostoliiton ministerineuvosto antoivat päätöslauselman "Ekibastuzin polttoaine- ja energiakompleksin perustamisesta ja 1500 kilovoltin tasavirtasiirtolinjan Ekibastuz - Center rakentamisesta ".
xxx/ellauri329.html on line 232: "Natasha" on ensimmäinen elokuva, joka tutkii Toronton vähän tunnettua venäläissyntyistä juutalaista alakulttuuria, joka syntyi 70-luvun lopulta 90-luvun alkuun, kun antisemitismiä ja muita kurjuutta paenneita maahanmuuttajia virtasi Kanadaan (myös Israeliin ja Yhdysvaltoihin).
xxx/ellauri380.html on line 277: Myös pienen lapsen tapaus on Dirlewangerin bravuureja. Hän otti sen naiselta, joka seisoi väkijoukossa kadulla. Hän nosti lapsen korkealle ja heitti sen sitten tuleen. Sitten hän ampui äidin. "Räjäytimme ovet. Lapset seisoivat aulassa ja portaissa. Paljon lapsia. Kaikki pienet kädet ylhäällä. Katsoimme heitä hetken, kunnes Dirlewanger juoksi sisään. Hän käski tappaa heidät kaikki. He ampuivat heitä ja sitten he kävelivät heidän ruumiinsa yli ja mursivat heidän pieniä päitään kiväärinperillä. Veri ja aivoaineet virtasivat alas portaita", kertoo eräs osanottaja. Vanhan testamentin tekniikka. Ciwiin wiscasimme lasten piscuiset päät.
22