Mummin tyylinen pellavainen pöytäliina, raidallinen kuin sfinxin rimpsut, ilmestyy tyhjästä lainehtien valossa. Sen päällä on valtavia kimpaleita punaista lihaa, isoja kaloja, lintuja sulkineen, nelijalkaisia karvoineen ihmisen ihon värisiä hedelmiä; ja valkoisia jäätelöpaloja; violetin kristalliset kannut heijastavat liekkejä. Anttoni erottaa pöydän keskellä kokonaisen villisian joka höyryää kaikista huokosistaan, sorkat mahalla, silmät puoliavoimina; ja ajatus syödä tuo mahtava otus ilahduttaa sitä äärimmäisesti. (Täähän on kuin Asterix olympialaisissa: Sitten villisika poikasineen, perhettä ei saa erottaa...) Sitten on annoxia joita se ei ole koskaan nähnytkään: mustia piirakoita, kullanvärisiä hyytelöitä, muhennoxia joissa kelluu herkkusieniä kuin lumpeita lammella, niin kevyitä vaahtovanukkaita että ne on kuin pilviä.
ellauri043.html on line 4694: Syyspäiväntasauxena sua puri villisika (Kruik!).
ellauri051.html on line 147: Lao Rui: Matti Vanhanen tekis hyviä uuniperunoita ja lautakasoja Antti Kurvinen voisi tulla vahingossa ammutuxi villisikana
ellauri098.html on line 492: villisika, pahkasika, elefantti, merinorsu

ellauri321.html on line 469: Terminum curis vagor expeditis, aseetonna, lähtee villisika ja susi
xxx/ellauri104.html on line 756: Seijan Saku-sedän diagnoosi oli toi sama. Se pelkäsi ihmisiä ja rynkäsi käden alta teeveen ääreen kuin säikähtänyt villisika. Senkin isä siis Seijan isoisä Wilho oli uskonnoll. fanaatt. Se "piirsi" kirjeen perään Wilho Pylkkänen, lähetyssaarnaaja. Uskovaiset sanoivat sitä pastorixi, poika Olkkari oli toimittaja. Saku oli perunkirjoissa vaan "herra". Herra Eino Sakari Pylkkänen. Siltä jäi oppikoulu kesken keskiluokilta. Se meni puutarhakouluun, niistä hommista se tykkäsi. Se oli hyvin paxu mutta lyhyt, ei sitä siitä pilkattu. Ei sanottu että penkille on noustava piätään kampoomaan, tai että tarvihtee kissansilityxeen jakkaran. Hyvä jotta jalat maahan yltäät.
xxx/ellauri129.html on line 412: Kun kynäilijä tarttuu kynään, totuuden ja kauneuden kylkeen saattaa ilmestyä rujoja inhimillisiä kasvannaisia nopeammin kuin villisika aivastaa: kiimaa, väkivaltaa, naisvihaa, miesvihaa ja koko häpeäspektrin kirjolta historian kaunokirjallisia juttuja. Don't I know, I've been there.
xxx/ellauri259.html on line 756: Klassikko-teoxen loppupuheenvuorossa tehty miesten klischeinen kahtiajako klassisiin ja moderneihin jatkaa samaa puisevaa setämiesmeemiä kuin Visa Mäkelän tyydyttämätön raiskattava. Jos Kari on ollut tosissaan tässä eikä taas kerran vaan vinoile niin ei voi sanoa muuta kuin voi persetti. Kari on todellakin persukansan bardi. Se pitäisi hilata korkealle puuhun suukapulalla varustettuna sillä aikaa kun asteriski ja obeliski perheineen juhlivat villisikapaistin ääressä sahti kuohuen sarvissa.
xxx/ellauri415.html on line 172: Cullinane arvelee että kivikauden mies kehitti "a strong sense of private property" vasta 20K vuotta sitten, kun "the age of speculation" alkoi hedelmällisessä puolikuussa viljakaupoilla. Toi ajatus että persoonallisuus olisi jotenkin yxityisomistuxen tulosta on ideana aivan perseestä. Vitun personismia. "Ur" katkeroituu pahasti kun villisika tappoi väärän henkilön. Epistä, se sanoo ja kexii siinä ensimmäisenä teodikean. The mystery of death, the triumph of evil, the terrible loneliness of being alone: ei se on narsismi joka tässä tuli kexityxi.
11