Mä olin viimeisessä kylppärissä, ja nukahdin katumeteliin.

Ja tässä viimeisessä elämässä, kun olen saarnannut lakia, mulla ei ole enää mitään tekemistä. Iso periodi on läpivedetty! Ihmiset, eläimet, jumalat, bambut, valtameret, vuoret, Gangesin hiekanjyvät ja myriadin myriadit tähdet, kaikki kuolevat; —
ellauri047.html on line 105: Goetheista Christiane oli se jolla oli housut jalassa. Kun Napsun sotilaat tuli Goetheille rähisemään, Woku ihan "kivettyi", ja se oli Christiane joka heitti retkut pihalle. Kiitoxexi Woku "sinetöi" 18-vuotisen leipäsusisuhteensa ja nai seuraavalla viikolla Christianen kirkossa 1806. Niille syntyi paljon lapsia, joista vaan esikoinen August eli aikuisex, tosin tavixex. Sillä ei ole edes enkunkielistä Wikipedia-sivua. Saxalaiselta sivulta käy ilmi millasta oli olla neron varjossa. Aku alko dokata. Sillä välin Roopella oli sen 7 eri hania samaan aikaan kun Christiane piti kotia. Se kirjoitti: "Pidän kovasti pojista, mutta tytöt on vielä kivempia. Jos kyllästyn tyttöön tyttönä, se voi toimia mulle myös poikana." Elämä on etupäässä kivaa, mutta menettelee se takapäässäkin. Schillerin kuolemasta toipuaxeen 58v vanha sika vikitteli jo 1807 18-vuotiasta Minna Herzlieb orpoa, joka esiintyy Goethen viimeisessä romskussa Vaaliheimolaiset Ottilian nimellä.
ellauri049.html on line 259: Eräs ajankohtaan nähden poikkeuksellinen aihepiiri Sarkian runoudessa olivat pohdinnat pahuudesta ja hyvyydestä, korostunut pasifismi ja ajatus kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä. Tämä saattoi olla nuoren Sarkian kokeman sisällissodan seurausta kuin myös 1920-luvulla suoritetun asepalvelun vaikutusta. Varsinkin viimeisessä, toisen maailmansodan aikana syntyneessä runokokoelmassaan Sarkia käsittelee ihmisen kovaa kohtaloa ja osaa maailmassa. Njoo tosiaankin, ilmapiiri oli vähän toisenlainen 30-luvulla. Mut Sarkia tuleekin rotinkaisista.
ellauri069.html on line 534: Laiskiainen ja Springer Verlag tapaavaat Swinemündessä Saxan ja Puolan rajan pohjoiskärjessä, viimeisessä Kasubian kaupungissa Swina-joen suulla. Siellä on noin 100K viimeisen tämän pomeraanikielen puhujaa. Ne puhuvat sitä lähinnä kyökissä.
ellauri070.html on line 350: "Me emme milloinkaan tule tuntemaan toisiamme." Epäamerikkalaisina tuomittuja B-rooleihin. Samanlaisia kuin ruma vinkkari ja tyhmä neekeri viimeisessä Star Wars leffassa. Huoooh.
ellauri073.html on line 482: No näitä sääntöjä ei Wallu juuri kunnioita. (Tässä viimeisessä ikävien miesten tarinassa oli sentään jonkinlainen tiivistelmä alussa.)
ellauri077.html on line 415: Nojuu tää on just tätä pikku apinan "olen erilainen kuin muut" seliseliä, aika selkee tapaus kärryn valjastamisesta hepan edelle. Mut just samaahan yritti jo Plato lättänenä. Munan ratkaisu kuolemanpelkoon on sama kuin peukun siinä sarjakuvassa jossa se hokee yhä ahdistuneempana: Misä sehdä? Misä sehdä? Misä sehdä? ja ottaa viimeisessä kuvassa kainalosta muovon sanoen: Imen muovoa. Niäh!
ellauri090.html on line 80: [14.3. 10.21] Bo Egov: Carolina oli sitä 3v vanhempi. Sen viimeisessä kirjassa on sonetti À Carolina.
ellauri102.html on line 402: Vihdoinkin loppupeleissä eli Naimi Pikkarin viimeisessä viestissä lukijakunnalle. Ja se on (ylläri): No Logo! We apologize for the inconvenience.
ellauri110.html on line 488: Laulu lainaa; Toivo on maanpäällinen kompassini; (Nikolai Dobronravovin sanat, Alexandra Pakhmutovan musiikki) esittivät useat muusikot. Ensimmäisenä esiintyjänä toimi Edita Piekha. Myöhemmin Anna German lauloi laulun. Ja festivaalin viimeisessä konsertissa laulu-75quot; Tarnopolin Hopeaquoti; esittäjä Muslim Magomajev, koska kukaan edellä mainituista naisista ei voinut osallistua konsertin kuvaamiseen. Lisäksi tämän kappaleen esitti yhtye quot; Nadezhda; joka ei saanut nimeään kunniaksi. Lähde - Wikipedia.
ellauri110.html on line 987: Tää osa Vapaus (joka herran kiitos on lähestymässä loppua, ollaan viimeisessä luvussa) näyttää jääneen/jäävän Handen jouzenlauluxi muistelman alalla. Satukirjoja se varmaan vääntää vielä kuopan reunalla. Mutta ooppera ei ole lopussa ennenkuin lihava nainen on laulanut, joten ei kannata innostua liiaxi.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri147.html on line 143: Nietzschen viimeisessä zettelissä luki:
ellauri147.html on line 839: On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että tarvitsemme sukupolvien välisen paradigman "Narsismin aikakauden" (Lasch 1995) vallitsevien identiteettihäiriöiden tutkimiseen ja hoitoon, joka julistettiin viime vuosisadan viimeisessä vaiheessa. Zeitgeist pakottaa meidät jo tähän. Sisäänpäin kääntyneen itsevarmuuden "cogito, ergo sum", karteesinen itsetutkiskelumalli, korvataan mediamaailmassa yleisön identiteettiä luovalla näkemyksellä, joka esitetään meille keskusteluohjelmissa ja politiikan teatraalisilla lavastoissa: "videor, ergo summa". Big Brother on postmodernin identiteetin tuotantolaboratorio. Heijastuksen kaipuu kaikkialla läsnä olevassa kamerassa näyttää meille jotain conditio humanan intersubjektiivisuudesta. Selvitämme, keitä olemme ympäristöpalautteessa.
ellauri203.html on line 319: By the rainspout young sparrows are playing Viimeiset varpuset kituvat viimeisessä lammikossa,
ellauri203.html on line 405: Miloszin Kirjan toiseksi viimeisessä luvussa käsitellään ajatusta "orjuuttamisesta tietoisuuden kautta" ja päätetään tuskalliseen ja henkilökohtaiseen arvioon erityisesti Baltian kansojen kohtalosta.
ellauri223.html on line 54: Teoksen viimeisessä osassa Campanella profetoi, astrologiaan verhotuin kielikuvin, että Espanjan kuninkaiden kohtalona on olla osa jumalallista suunnitelmaa paavien kanssa liittoutuneena. Seurauksena on oikean uskon lopullinen voitto ja leviäminen koko maailmaan. Voidaan helposti ajatella, että Campanella ajatteli lähinnä Uuden maailman valloitusta, mutta profetia on tulkittava myös Campanellan aiemmin kirjoittaman Espanjan monarkia -teoksen valossa. Tässä teoksessa Campanella esitti visionsa yhdistyneestä, rauhallisesta maailmasta, jota johtaisi teokraattinen monarkia. Poimin tähän Tommason parhaita paloja:
ellauri223.html on line 180: Tieteessä Bacon kehitti induktiivista päättelyä eteenpäin yrittäessään saada selville lämmön olemuksen. Hän teki luetteloita kuumista ja kylmistä kappaleista toivoen löytävänsä näistä luetteloista joitain, joka olisi mukana aina esimerkiksi kuumissa kappaleissa, mutta puuttui kylmistä. Tarinan mukaan Bacon halusi eräänä talvipäivänä kuninkaan lääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen kokeilla kylmyyden vaikutusta lihan säilyvyyteen ja osti tätä varten teurastetun kanan. Hän täytti sen lumella ja vei sen sisälle. Samalla Bacon itse sairastui ja joutui vuodepotilaaksi. Bacon kuoli myöhemmin saamaansa keuhkokuumeeseen, mutta viimeisessä kirjoittamassaan kirjeessä hän toteaa Arundelin jaarlille, jonka hoteissa hän sairasti, että kanalla tehty koe oli onnistunut erinomaisen hyvin, ja liha todella säilyy hyvin kylmässä! Tämän jälkeen Bacon teurastettiin ja sen maha täytettiin lumella.
ellauri243.html on line 581: "Herra on puhunut" oli prof. Aamoksen suosikki. Aamos päättää profetiakirjansa viimeiseen näkyyn Herrasta, joka seisoo alttarin vieressä ja käskee tuhota temppelin ja tappaa kaikki ihmiset. Tuomion sanoma - jota opetetaan koko kirjassa - saavuttaa huipentuman tässä viimeisessä luvussa. Pakotietä ei ole. Kaikki, jotka hylkäsivät Herran, tuhotaan. sanoo Herra, sinun Jumalasi. Herra on puhunut. Ugh. (Hyi.) Aamos päättää ankaran tuomion kirjansa tähän viimeiseen toivon sanomaan. Daavidin dynastia palautetaan kirkkaudella ja hän näyttää Herran muille kansoille. Heidän satonsa on runsasta, heidän kaupunkinsa asutetaan uudelleen ja he korjaavat palkkionsa rauhassa. Jumala istuttaa heidät heidän maalleen, jotta he eivät enää koskaan kärsisi menetyksiä. Huomaa, että nämä Aamoksen lupaukset ovat vielä edessä. Herran suu on puhunut (Jes. 1:20, käärien sen:) "Hän täyttää vielä sinun suusi naurulla" (Job 8:21)
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri276.html on line 395: 'I Will Go With My Father a-Ploughing' toinen säkeistö jäljittelee ensimmäistä säkeistöä siinä mielessä, että puhuja muistaa aikoja, jolloin hän ja hänen isänsä "kylvivät" aiemmin kyntämiään maata. He istuttavat tämän vuoden satoja nykyiselle "Punaiselle pellolle meren rannalla". Heidän aikaisempien toimiensa vuoksi maa on muuttunut, kuten kuukaudetkin. Tässä vaiheessa kolme eri lintua tulee pojan luo ja "parveilee... [hänen] jälkeen". Häntä seuraavat nämä uudet kumppanit, ja nyt hän ottaa osan laulamisesta. Hän tekee serenadien muille maan "harjoittelukylväjille" ja hänen isänsä laulaa "Siemenlaulun". Kaikki nämä toiminnot sopivat tiettyyn vuodenaikaan ja liittyvät siihen. Puhujan muistot elämästään yhdistetään näihin kolmeen eri kategoriaan, joista viimeinen tulee viimeisessä säkeessä.
ellauri282.html on line 453: Vuoden 1968 lopulla uusi apotti Flavian Burns antoi hänelle vapauden lähteä Aasian kiertueelle, jonka aikana hän tapasi Dalai Laman Intiassa kolme kertaa ja myös tiibetiläisen buddhalaisen dzogchen- mestarin Chatral Rinpochen, jota seurasi yksinäinen pakopaikka lähellä Darjeelingia, Intiaa. Darjeelingissa hän ystävystyi Tsewang Yishey Pemban kanssa, joka on tiibetiläisen yhteisön merkittävä jäsen. Siitä huolimattA, hänen viimeisessä kirjeessään, hän totesi: "Olen yhteydessä näihin uusiin ystäviin, tunnen myös lohtua omassa uskossani Kristukseen ja hänen läsnäoloonsa. Toivon ja uskon että hän voi olla yhtä aikaa läsnä meidän kaikkien sydämissä."
ellauri301.html on line 447: Carl Hamilton on Jan Guillou 13-osaisen kirjasarjan 11 ensimmäisen osan päähenkilö. Lisäksi hän on sarjan kahdessa viimeisessä osassa sivuhenkilö (pääosassa on joku ämmyrkäinen varmasti). Kirjoista on sovitettu elokuvia ja televisiosarjoja. Ensimmäinen ilmestyi 1986 kexeliäällä nimellä Peitenimi Punainen Pili. Punaisen Pilin 1. esittäjä Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä Salkkareiden Ismon kaliiperia. Hän esitti "Punaisen lokakuun" detente kapteenia, oli "Saappaanraksi-Bill" Turner elokuvissa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) sekä sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) ja antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.
ellauri321.html on line 229: Jotkut ihmiset lukevat oppiakseen asioita, jotkut lukevat eskapismin vuoksi, jotkut lukevat tunteakseen olevansa loukussa dementoituneen norjalaisen taidemaalarin mielessä. Jos olet viimeisessä kategoriassa, voisinko suositella tätä kirjaa? Se voi olla juuri sinun juttusi. Minulle vaaditaan sujuvaa tarinankerrontatekniikkaa ja tiettyä saavutettavuutta itse tarinaan, joka ei tunnu siltä, että päästäkseni siihen minun on läpäistävä satutyylisiä tehtäviä, kuten röyhelöiden puhdistaminen päästäkseni siihen. Mutta olen laiska amerikkalainen. Anteeksi, Fosse, sinut on karkotettu.
ellauri348.html on line 1124: Uteliaisuus ja juoruilunhalu ovat vahvasti yhteydessä luovuuteen. Uteliaisuus on 1/5 vahvuudesta, joka on yhteydessä elämään tyytyväisyyteen. Se liittyy myös onnellisuuteen, terveyteen, pitkäiköisyyteen ja positiivisiin sosiaalisiin suhteisiin. Yxinkertainen keino kehittää uteliaisuutta on kurkistella naapureiden ikkunoihin esim kaukoputkella. Valtaosa tavixista käyttää 50% ajastaan päivittäin unelmointiin. Luovat yxilöt harjoittavat päivittäin tietoisesti masturbointia. Tälläisten päivien jälkeen he tunsivat izensä kukoistavammixi. Eskin viimeisessä kirjassa ei tainnut esiintyä kovin monta kertaa kukoistusta. Onkohan kukoistus nyt tauolla?
ellauri352.html on line 285: Tässä viimeisessä vaiheessa yksilöt omaksuvat kuolevaisuuden tai väistämättömän tulevaisuuden tai rakkaansa tai muun traagisen tapahtuman. Kuolevat ihmiset voivat edeltää selviytyjiä tässä tilassa, johon tyypillisesti liittyy rauhallinen, retrospektiivinen näkemys yksilöstä ja vakaa tunteiden tila. Vainajalla se on hyvinkin vakaa.
xxx/ellauri103.html on line 76: Nyze on tullut lopullisesti vanhaxi kiukkuisexi 70+ ämmäxi, ja paljastaa cancel-kulttuurinvastaisen karvansa vihonviimeisessä kirjassa nimeltä En ymmärrä enää YHTÄÄN. Se on nyt samoilla linjoilla kuin Donald Trump ja Naimi Pikkari, joka vekutti jo 20v sitten:
xxx/ellauri127.html on line 313: Toiseksi, kun Elorna on viimeisessä lukuvuodessaan, Wesley ja Margaret vaativat, että Katharine seuraa heitä lukion näytelmään. Katharine ei ole kiinnostunut näkemään "mitä idioottista asiaa paketti koululaisia teki". Mutta Katharine on utelias lukiosta; hän tulee siihen pilkkaamaan ja huomaa sitten ihailevansa sitä; kun hän kuulee viulunsoiton, hän astuu koulunäytelmään ja huomaa Elornan soittavan "koska vain erikoinen olosuhteiden ketju asettaa sen vain harvoille pelata". Nähtyään Elornan soittavan kuolleen aviomiehensä viulua innostuneelle yleisölle ja huomatessaan, että hänen maailmansa on muuttunut peruuttamattomasti - "Suo oli lähettänyt rakastettujensa kuolleiden sielun ja laittanut sen tyttärensä ruumiiseen, josta hän vihasi. enemmän kuin hän pystyi kestämään ja elämään "- Katharine pyörtyy.
xxx/ellauri139.html on line 307: Mutta kuinka paljon voimaa, kuinka paljon ihania kohtia! Kuinka hyvä onkaan Idiootti! Niin ja kaikki henkilöt piirtyvät selkeinä, kirjavina - sähkövalolla valaistuina, jolloin kaikkein tutuinkin henkilö, tavallisen värinen, saa yliluonnollisen hohteen, ja heitä tekee mieli tarkastella ikäänkuin uudelleen... Romaanissa on valaistus kuin "Pompeijin viimeisessä päivässä"; ja hyvä, ja kiinnostava (äärimmäisyyteen saakka kiinnostava, viihdyttävä) - ja outo!"
xxx/ellauri175.html on line 877: "Meidät pakotettiin sitomaan hänet, ei ilman vaikeuksia, hänen osoittamansa poikkeuksellisen voiman vuoksi ja viemään hänet tajuttomana pois viimeisessä veneessä, jonka matkustajat nousivat ranskalaiseen slooppiin Le Redoutable, kello kuusi. aamu.
xxx/ellauri227.html on line 563: Carl Hamilton on Jan Guillou 13-osaisen kirjasarjan 11 ensimmäisen osan päähenkilö. Lisäksi hän on sarjan kahdessa viimeisessä osassa sivuhenkilö (pääosassa on joku ämmyrkäinen varmasti). Kirjoista on sovitettu elokuvia ja televisiosarjoja. Ensimmäinen ilmestyi 1986 kexeliäällä nimellä Peitenimi Punainen Pili. Punaisen Pilin 1. esittäjä Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä Salkkareiden Ismon kaliiperia. Hän esitti "Punaisen lokakuun" detente kapteenia, oli "Saappaanraksi-Bill" Turner elokuvissa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) sekä sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) ja antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.
xxx/ellauri329.html on line 126: