Yhteen aikaan mä olin diakonissa Roomassa pienessä kirkossa, jossa mä näytin uskovaisille hopealanteista Pyhän Peevelin, Homeroxen, Pytagoraan, ja Jeesus-Kristuxen kuvia. Mulla on enää jäljellä vain tää viimeinen.
ellauri043.html on line 4175:

Ja tässä viimeisessä elämässä, kun olen saarnannut lakia, mulla ei ole enää mitään tekemistä. Iso periodi on läpivedetty! Ihmiset, eläimet, jumalat, bambut, valtameret, vuoret, Gangesin hiekanjyvät ja myriadin myriadit tähdet, kaikki kuolevat; —
ellauri043.html on line 4271: 7 kiertotähdestä 2 on hyvänsuopia, 2 pahaa, 3 vähän niin ja näin; kikki maan päällä riippuu ikuisista tulista. Niiden semasta ja liikkeestä voi vetää ennusteita; - ja sä dallaat maailman respektaabeleimmalla paikalla. Pythagoras ja Zarathustra treffas täällä. Tällä paikoin tää jengi on tähystänyt tähtiä viimeiset 12K vuotta (ca.) tutustuaxeen paremmin jumaliin.
ellauri043.html on line 4578: Pappi pirskottaa sillä porukat; ja kaikki — ml Anttu ja Ile — palavan puun ympärille keräntyneinä kazoo uhrin viimeisiä nytkähdyxiä.
ellauri043.html on line 5039: Jumalaxitekemisen kotka, mikä Ereboxen puhallus on sut tuonut mulle asti? Tai, lennähdätkö Marsin kentältä tuomaan mulle viimeisen keisarin sielun?
ellauri043.html on line 5923: Jumalan viimeinen sana ihmiskunnalle: we apologize for the inconvenience. Teemme yhteistä hyvää. Sun kävi kalpaten, se on voi. Tasan ei käy onnen lahjat. Onni yxillä, kesä kaikilla. Sori siitä. Mitäs läxit. Oma vika pikku sika. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Parempi onni ensi kerralla.
ellauri043.html on line 5929: Kato aurinkoa! sen coronasta nousee korkeita liekkejä, joista lentää kipinöitä, jotka levis ympäriinsä muodostaen uusia maailmoja; — ja kauempana kuin niistä viimeinen, niiden syvyyxien toisella puolen missä sä et näe kuin pimeää ainetta, toiset auringot pyörivät, niiden takana toisia, ja vielä toisia, rajatta.
ellauri043.html on line 6124: nostaa silmänsä viimeisenä toivon elkeenä.
ellauri043.html on line 6171: Mä muistan matkan jonka mä tein Ammonin kanssa, etsimään yxinäistä paikkaa minne perustaa luostareita. Se oli viimeinen ilta, ja me tihitettiin askelia, mumisten hymnejä, vieri vierellä, puhumattomina. Sitä mukaa kun aurinko aleni, meidän ruumiiden 2 varjoa pitenivät kuin 2 obeliskia koko ajan kasvaen ja kulkivat koko ajan meidän mukana. Meidän patonkien kärjillä me istutettiin sinne tänne ristejä merkkaamaan sellin paikkaa. Yö tuli hitaasti, ja mustat varjot laajenivat maassa valtavan roosan värin vielä vallitessa taivasta.
ellauri045.html on line 389: Silti vaikka olen hakannut kovaa päätäni seinään, olen perheen aina uudestaan halunnut muodostaa. Miksi? Ehkä sen aito puute ja kaipuu on jossain tuolla sisällä ollut niin vahva. Lopulta tämä viimeisin ja todellisin perhe muodostui, ei väkisin, vaan pikkuhiljaa. Pietarilaisen vaimoni tyttäret hyväksyivät minut kuten minä heidät. Kiirettä ei ollut, pakkoa ei, mutta yhteys ja sitten yhteisyyskin syntyi. Ehkä juuri sen vuoksi.
ellauri045.html on line 391: Kirjailija Hannu Mäkelä oli 60 ensimmäistä vuottaan pessimisti. Ikääntyminen ja valoisa suhde viimeiseen puolisoon herättivät hänessä optimistin. Sellaisena hän aikoo pysyä, vaikka vaimo kuoli. – Saimme Svetan kanssa yhdeksän onnellista vuotta.
ellauri045.html on line 477: Jeseniniä on aiemmin suomennettu antologioihin, viimeksi 1980-luvulla. Kokonaista teosta hänen runosuomennoksiaan on odotettu. Entä lunastaako Olli Hyvärisen suomennos Tarkoin valitut runot odotukset? Alku ei lupaa hyvää: jo valikoiman takakansitekstissä on parikin kielioppi- tai kirjoitusvirhettä. Teoksesta löytyy runojen venäläisiä käsitteitä selittävä osio, mutta ei esipuhetta, ei edes runoilijan esittelyä. Tämä on iso puute. Sisällisluettelokin uupuu. Mutta itse suomennokset ovat tärkeimpiä. Hyllystäni löytyy Jesenin kootut alkukielellä, joten teen pientä vertailua.
ellauri045.html on line 732: Kuusi päivää myöhemmin Mr. Eko ja Charlie kohtaavat savuhirviön, joka katsoo Ekoa silmiin ja lähtee pois. Kolme viikkoa myöhemmin Musta-asuinen mies ilmestyy Ekolle tämän veljen, Yemin, muodossa ja käskee Ekoa tunnustamaan syntinsä. Eko kieltäytyy, jolloin savuhirviö tappaa hänet paiskaamalla hänet puita ja maata vasten. Kymmenen päivää myöhemmin savuhirviö jahtaa Katea ja Julietia viidakon läpi parakeille. Juliet saa viime hetkellä käynnistettyä ääniaidan, joka pysäyttää hirviön. Juliet sanoo, etteivät Toiset tiedä mikä hirviö on, ja ettei se ei pidä aidasta.
ellauri045.html on line 750: Jack ja Musta-asuinen mies soutavat veneellä Hydra-saarelle, jossa he vapauttavat muut selviytyneet. Saavuttuaan koneelle Musta-asuinen mies sanoo koneen olevan viritetty räjähteillä ja että heidän on poistuttava saarelta sukellusveneellä. Saavuttuaan veneen luo Jack työntää miehen veteen ja pakenee veneellä saarelta ilman Musta-asuista miestä ja Clairea. Mies oli kuitenkin piilottanut Jackin reppuun räjähteen, jonka Sawyer vahingossa aktivoi. Jack pakenee uppoavasta sukellusveneestä Hurleyn, Sawyerin ja Katen kanssa. Sayid, Sun ja Jin menehtyvät. Mies sanoo Clairelle sukellusveneen uponneen ja menevänsä viimeistelemään aloittamansa asian.
ellauri045.html on line 752: Mies saapuu pääsaarelle, ja Widmore käskee kaikkien piiloutua. Richard yrittää neuvotella miehen kanssa, mutta tämä ilmestyy savuhirviönä ja heittää Richardin ilmaan. Hän kohtaa Benin, joka paljastaa Widmoren sijainnin. Mies kuulustelee Widmorea ja Zoea, mutta kun Widmore ei paljasta mitään, mies viiltää Zoen kurkun auki. Mies uhkaa tappaa Pennyn päästyään pois saarelta, jos Widmore ei puhuisi. Widmore kertoo miehelle Desmondista, kunnes Ben ampuu Widmoren. Mies sanoo Benille Widmoren kertoneen Desmondin olevan Jacobin viimeinen mahdollisuus, jos kaikki hänen kandidaattinsa ovat kuolleet.
ellauri045.html on line 754: Musta-asuinen mies löytää Desmondin Rosen ja Bernardin luota, uhaten tappaa heidät jos Desmond ei auttaisi häntä. He kohtaavat Jackin ryhmän, jolloin Kate yrittää turhaan ampua Musta-asuisen miehen. Desmond lasketaan virtaukseen ja tämä sammuttaa Lähteen valon, jolloin Musta-asuinen mies menettää kuolemattomuutensa. Mies aikoo paeta saarelta veneellä, mutta Jack haastaa tämän kaksintaisteluun kalliolla. Mies puukottaa Jackiä, mutta Kate ampuu miestä. Mies sanoo viimeisiksi sanoikseen ”olette myöhässä”, jolloin Jack työntää hänet alas kalliolta. Jack toteuttaa Jacobin tahdon estää miestä lähtemästä saarelta.
ellauri046.html on line 415: Ei vittu, kylä se sittenkin oli kaappihomo! Ihan viime metreillä se tunnustaa kaverilleen Bolsonarolle: "Mulla on tää oka lihassa niinkuin Paavalilla oli ja six mä en voinut ruveta tavallisiin mimmoisiin. Sixmä rupesin epätavallisexi." Dodi! Rypäleitä persiissä! Sillä ei vaan ottanut eteen naisten kaa. Sitähän se Peevelikin itki.
ellauri046.html on line 509: Viime yönä näin unen, jossa olin nuori ja vasta mennyt naimisiin ruskeaverikön kanssa, söpön ja eläväisen, mutta voi surkeus, ei ottanut millään eteen sen kanssa. Kunnes kevään tullen huhtikuussa viimein onnasi, iloxeni huomasin et nythän se näyttää pysyvänkin pystyssä. Oltiin viettämässä toista hanimuunia kun eka jossain murjussa oli mennyt niinsanotusti munille. Tää oli äveriäämpi paikka, lomahotelli tai jatko-opiskelijakommuuni. Tytöllä oli boxerikoira, ja kun havainnostani innostuneena kuzuin nuorikkoa mukaan sänkyyn koittamaan, koira luuli että kuzun sitä ja loikkas sängylle. Onnistuihan se, tytön kanssa siis, hyvinkin sujahteli sisään ulos, ja siitä lähin yleensä hyvin aina mun kannalta, mutta tyttö ei uskaltanut tulla kun se vaistomaisesti pelkäs sitä löpsähdystä kesken kaiken. Tän kaiken se oli kirjoittanut pikkiriikkisellä käsialalla piirustuspaperilehtiölle, johon se suunnitteli meille tulevaisuutta. Se ei ollut suomalainen.
ellauri046.html on line 601: Luutarha seniorilla oli pietistitausta ja vanhana sillä oli kovia synnintuskia mm Ane-Pigen pystypanosta. Ettei vaan käy köpelösti viimeisellä tuomiolla.
ellauri046.html on line 688: Jos yhteen ägtenskabiin ei mitenkään mahdu kaikki setämiehen kjärlighedit, Christendomme ei voi olla kehityxen viimeinen sana. Tästä epäkohdasta lähtee liikenteeseen iso osa setämieslyriikasta ja proosasta, esim. tämä nide. Kummasti homopetteriltä riittää naisista mielipiteitä, mut onhan niitä Suomen Perustan homo-Hankasalmellakin. Niillä tienaa paremmin kuin homobaarikokemuxilla.
ellauri047.html on line 105: Goetheista Christiane oli se jolla oli housut jalassa. Kun Napsun sotilaat tuli Goetheille rähisemään, Woku ihan "kivettyi", ja se oli Christiane joka heitti retkut pihalle. Kiitoxexi Woku "sinetöi" 18-vuotisen leipäsusisuhteensa ja nai seuraavalla viikolla Christianen kirkossa 1806. Niille syntyi paljon lapsia, joista vaan esikoinen August eli aikuisex, tosin tavixex. Sillä ei ole edes enkunkielistä Wikipedia-sivua. Saxalaiselta sivulta käy ilmi millasta oli olla neron varjossa. Aku alko dokata. Sillä välin Roopella oli sen 7 eri hania samaan aikaan kun Christiane piti kotia. Se kirjoitti: "Pidän kovasti pojista, mutta tytöt on vielä kivempia. Jos kyllästyn tyttöön tyttönä, se voi toimia mulle myös poikana." Elämä on etupäässä kivaa, mutta menettelee se takapäässäkin. Schillerin kuolemasta toipuaxeen 58v vanha sika vikitteli jo 1807 18-vuotiasta Minna Herzlieb orpoa, joka esiintyy Goethen viimeisessä romskussa Vaaliheimolaiset Ottilian nimellä.
ellauri047.html on line 115: Goethe kuoli 82 vuoden iässä vuonna 1832. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen saks. Mehr Licht! (Lisää valoa!). Humphry Davy esitti hehkulampun toimintaperiaatteen 1804, mutta vasta Edison sai patentin Menlo Parkissa 1879, 100v mun kuuluisamman oleskelun etiäisenä. Ei auttanut vielä Wokua; käryttävistä öljylampuista ja tuoxukynttilöistä ei tullut riittäviä tehoja. Onnex ei sattunut sanomaan paapa tulee. Tai noh, minä... Ehkä sanoikin, lääkäri joka kuuli sen ei ollut edes paikalla.
ellauri047.html on line 249: Goethen Faustissa setämies Faust panee epähuomiossa paxuxi viattoman rotinkaisen Gretchenin, jolla oli esimerkillisen siisti vaikka köyhä kämppä. (Sitä Goethe erikoisen paljon ihasteli, kunnon sakemannina.) Gretchen vetää Faustin vauvan alas vessanpöntöstä. Was nun, kleiner Mann? Pitäskö Gretchen vetää alas vauvan perästä, vai ei? Sitähän ei tässä pohdita, kenen vika kaikki viime kädessä ehkä oli, das gehört nicht zur Sache.
ellauri047.html on line 710: Takana puutarhan mutkassa seison mä, viimeinen jumala,
ellauri047.html on line 944: Carl Grimberg (22. syyskuuta 1875 – 11. kesäkuuta 1941) oli ruotsalainen historioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Grimberg kirjoitti noin kymmenosaisen maailmanhistorian, jonka toiset viimeistelivät. Grimberg ehti ize kirjoittaa 6 ekaa osaa, 4 muuta Ragnar Svanströmin kaa. Oppipoika Ragnar matki Carlia niin hyvin että haamukirjoitti omin nokin vielä jatko-osia.
ellauri048.html on line 170: Viimeisenä syntymäpäivänään Goethe kapuaa pojanpoikien työntämänä epämukavia portaita lautaisen mezästysmajan ylempään kerroxeen Kickelhahnin huipulle lukeaxeen sen seinästä vielä kerran sinne raapustamansa runon (sen Gipfel-Wipfel jutun) ja kirkkoveneen kuvan. Goethe luki runonsa ja kyynelten kohotessa hänen silmiinsä hän kertasi sen loppusanat. Liikuttui kyyneliin omasta runostaan. Niin mäkin joskus teen. On ne niin hienoja. (Siis mun runot.) Ajattelikohan aika pöllönnnäköinen Antero izeään kun se herutti Goethen viimeisen muotokuvan äärellä? Liikuttuikohan sekin kyyneliin? Luultavasti. Aika tädin näköinen on jöötti potretissa. Antero izekin on vähän siivojan näköinen tossa riemumaisterikuvassa. Ketähän on noi sen superhömelöt pöytäkumppanit?
ellauri048.html on line 284: Oiva Paloheimo oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäiset kaksi liittoa päättyivät eroon Paloheimon uskottomuuden ja alkoholin käytön takia. Paloheimolla oli myös taloudellisia vaikeuksia, koska suuri osa hänen tuloistaan meni lasten elatusmaksuihin. Viime elinvuosina myös sairaudet alkoivat haitata Paloheimon elämää. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 1962 ilmestynyt runokokoelma Palaa ne linnut vielä. Eivät palanneet.
ellauri048.html on line 486: Nyt viimesin on joku postpostharari, Rutger Bregmann,

ellauri048.html on line 1311: At that last hour to please him well; joka puuhastelin viime hetkellä sen mielixi;
ellauri048.html on line 1539: And how my life had droop'd of late, Miten mulla on nuupahtanut viime aikoina
ellauri049.html on line 27: Tässä jaxossa on vino pino nuoria neroja, joista suurin osa kuukahtaa matkalla, osasta tulee vähä-äänisiä vanhoja pieruja. Ehkä Goethen nerous oli siinä, että se sai pidettyä neron foliohatun päässä ihan kalkkiviivoille. Se oli hyvä ratkaisu tässä tapauxessa, muissa tapauxissa hyvä ratkaisu on kuolla viinaan, syfilixeen tai laudanumiin viimeistään nelikymppisenä. Älä koskaan vanhene, sanoi Annan kasvatti-isä Matthew Cuthbert flammalleen Jeannielle sydänkohtauxen uhrina. Liian myöhäistä, sanoi se.
ellauri049.html on line 189: Uuno palasi syksyllä sotaretkeltään Honkapäähän sukulaistensa hoiviin. Kotona surtiin sillä aikaa haudan lepoon siirtyneitä isovanhempia. Lukuvuosi 1919 - 1920 oli Uunon viimeinen lukiossa ja hän valmistui keväällä ylioppilaaksi. Uunon nuoruusvuosina oppikoulua merkittävämmäksi nousi henkinen kehitys, joka johti Uuno Salosen kasvamaan runoilija Kailaaksi.
ellauri049.html on line 205: Uuno Kailas lähti parantolamatkalle Nizzaan marraskuussa 1932. Kuitenkin pitkälle kehittynyt keuhkotauti sekä Kailaan seikkailut Pariisissa ja Berliinissä ennen sanatorio Villa Constanceen saapumista veivät viimeisen mahdollisuuden parantumiselta. Runoilija Uuno Kailas kuoli 22.3.1933, viikkoa ennen 32-syntymäpäiväänsä.
ellauri049.html on line 231: Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Sarkia menestyi koulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Tyrvään yhteiskoulusta. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Helsingin ja Turun yliopistoissa. Turussa opiskellessaan hän tutustui vastaperustetun yliopiston (selvennä) kirjallisuuden professoriin V. A. Koskenniemeen, jonka kirjalliseen piiriin hän liittyi. Tällöin muodostuneet henkilösuhteet olivat myöhemmälle runoilijankutsumukselle hyvin tärkeitä. Rakastukohan se opeen? Sellaista on sattunut, mä tiedän. lähde?). Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931. Kukaan ei ole runoilija omalla maallaan, ei varsinkaan homo Kiikassa. Kiikka on Satakunnassa, nyttemmin yhdistetty Äetsään.
ellauri049.html on line 257: Kääntäjänä hän tutustui Leconte de Lislen runouteen, ja tällä oli suuri vaikutus hänen kahteen viimeiseen kokoelmaansa, kuten hän itsekin jossakin totesi.Who dat? Ei hemmetti, ei tää ala supeta, divergoituu vaan.
ellauri049.html on line 259: Eräs ajankohtaan nähden poikkeuksellinen aihepiiri Sarkian runoudessa olivat pohdinnat pahuudesta ja hyvyydestä, korostunut pasifismi ja ajatus kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä. Tämä saattoi olla nuoren Sarkian kokeman sisällissodan seurausta kuin myös 1920-luvulla suoritetun asepalvelun vaikutusta. Varsinkin viimeisessä, toisen maailmansodan aikana syntyneessä runokokoelmassaan Sarkia käsittelee ihmisen kovaa kohtaloa ja osaa maailmassa. Njoo tosiaankin, ilmapiiri oli vähän toisenlainen 30-luvulla. Mut Sarkia tuleekin rotinkaisista.
ellauri049.html on line 394: Rimbaud ja Verlaine tapasivat viimeisen kerran Saksassa vuonna 1875, kun Verlaine vapautettiin vankilasta käännyttyään katolilaiseksi. Tässä vaiheessa Rimbaud oli lopettanut kirjoittamisen. Hänen elinaikanaan julkaistiin vielä proosarunokokoelma Illuminaatioita Verlainen toimittamana. Hän matkusti Euroopassa pääosin jalkaisin. Kesällä 1876 hän värväytyi Alankomaiden armeijaan saadakseen sitä kautta ilmaisen laivamatkan Jaavalle, jossa karkasi ja palasi toisella laivalla Ranskaan. Hän matkusti Kyprokselle ja asettui 1880 Adeniin Bardey-agentuuriliikkeen edustajaksi ja hoiti tehtävää neljä vuotta. Vuonna 1884 hän kokeili Hararissa Etiopiassa omaa myyntitoimintaa asekauppiaana.lähde? Omayrittäjä, izeyrittäjä, intohimoinen entreprenööri. Ihan tätä päivää! Työnsi asetta maxusta Hararissa? Mitähän Yual siihen sanoi? Varmaan Aah! Nuorissa neroissa piisaa hinttejä.
ellauri049.html on line 710: Tää Kalle kirjoitti epigrammin Huugolle sen kuoltua 1885. Herää pahvi! No ei, hyvin ylistävän kirjoitti. Enempi sellaisen oodin. Izekin oli jo 67v, mun ikäinen. Kokoelmassa Derniers poemes. Mulle tää kokoelma on varmaan sekä ensimmäinen että viimeinen. Kazelin sen runoja, tylsähköjä. In- ja expressionismia, väliin jotain sovinnaisia mylvähdyxiä, jotka pilaa keitoxen. Silläkin on runo Le Lac, jonka laitan tähän vertailun vuoxi. Tää kuulostaa madagascarilta baobabpuineen. Kauneutta rakastava Leconte parka oli vanhuxena ize tollainen hippopotame obèse aux palpitants naseaux. Le Lac-runon kalju baobab-puu aikalaisten lemuavan krokotiilijärven rannalla.
ellauri049.html on line 831: Et comme aux dieux mon offrande suprême, Ja kuin jumalille viimeisen uhrini
ellauri049.html on line 918: Les derniers dons, les doigts qui les défendent, viimeinen lahja, sormet jotka suojelevat sitä,
ellauri049.html on line 1010: Jänniä seikkailuja jossa valkohatut hyvixet monien kommellusten jälkeen voittaa mustahatut pahixet, siekailematta tappaa ne ja rikastuu, pääsee syömään ja naimaan kaunista heroa ja heroiinia. Siinä se, pähkinänkuoressa. Kirjaa ei malta laskea käsistään, se tempaa mukaansa, tainnuttaa tiiliskivenä. Hizi kuin paperinen tv-sarja, just samanlainen ankeuttaja, joka imaisee oman sielun viimeisetkin repaleet. Ei päästä irti ennen loppuvizejä.
ellauri049.html on line 1129: En av hans sista dikter är "Afsked till min lyra". Där uttalar han: "Egentligt lefde jag blott, då jag kvad." Där hör man hans sista toner klinga i avskedsorden: "Förvissna, Febi lager, på min panna, dö på min tunga, du min sista sång!" Näitä jäähyväissanoja ehti tulla aika liuta kuin Castafiorelta Tintissä: ah mä kuolen, ei vaitiskaan vielä, ah mä kuolen. No kuolihan se viimein viimeiseen slaagiin 1846. Se oli aika lihava. Ja aika hullu loppupeleissä. Kultapitoisuus 75%. Franzenilla 90%. Phoebeique viri ollaan me Barkmannitkin, monta yhdessä, skizoja Jekyllejä ja Hydejä, kuten tuo tuomiorovasti. Ja tykätään lagerista, enemmän kuin ipasta. Tykätään panna myös. Siis tykättiin. Jotkut jopa ipanoita.
ellauri049.html on line 1158: hans hjärta hemnade till slut vid mitt. mutta mä olin silti sen viimeinen pysäkki.
ellauri049.html on line 1166: och med mitt namn på läpparna han dog." 'Vet Fabian...', se viimeisexi vielä sanoi."
ellauri049.html on line 1193: Runkun jouluilta. Onpa hienoa. Laulurunoilijat vielä viimeisilläänkin missionääriasennossa vetää jouzenlaulua. On viulu vaiennut, sepelkyyhkyltä pääsee ääntä enää pyllyvaosta. Sä oot vaan kateellinen, ne heittää olan takaa. Niin olenkin, huono runoilija ja epäonnistunut narsisti, lakannut saamasta, ottamasta eteen.
ellauri050.html on line 29: Piki ja Seija otti selfieitä kanoista Starhillissä viime kesänä ihan Frozenien näköisinä. Hyvin säilyneitä pakastekanoja. Kansikuva on 2019 joulukalenterista. Jenkit saavat suklaan vielä joulupäivänä. Life is like a box of chocolates. You never know what you're gonna get. Tätä Forrest Gumpin ajatelmaa siteerasin myös jaxoissa 20 ja 33. Toisto tyylikeinona, mutta myös todistuxena, et mun muistelmat alkaa olla aika tyhjentävät. Pää on tyhjentynyt näihin runsaasti 1000 paasauxeen. Ei siellä sitten kovin paljon ollutkaan.
ellauri050.html on line 125: 3 eri tavalla viimeisen 3 pvn aikana
ellauri050.html on line 411: He published his book Autobiography of a Yogi in 1946 to critical and commercial acclaim; since its first publishing, it has sold over four million copies, with HarperSan Francisco listing it as one of the "100 best spiritual books of the 20th Century". Former Apple CEO Steve Jobs had ordered 500 copies of the book for his own memorial, for each guest to be given a copy. The book has been regularly reprinted and is known as "the book that changed the lives of millions." A 2014 documentary, Awake: The Life of Yogananda, won multiple awards at film festivals around the world. Tästä viimeistään käy ilmi, että tää tuuba on täysin hanurista, todella syvältä. Mut hyvin vetää hindu ton taivaskoira-räpin.
ellauri050.html on line 553: nur ein Vorwand, zu sein: seine letzte Geburt. vain tekosyy on ollaxeen olla: sen viimeinen syntymä.
ellauri050.html on line 560: Sollen nicht endlich uns diese ältesten Schmerzen Eix pitäis viimeinkin näiden muinojen tuskain
ellauri050.html on line 642: Vietin suven viimeisiä päiviä Itämereen pistäville rantakallioille rakennetussa kesäkodissani, jonka ylize useimpien muuttolintujen siivet jo olivat suhisseet. Melkoinen suhina, kun kaikki halus välttämättä lentää just siitä. Kai ne oli kuulleet musta. Keskustelin mökkinaapurini, vanhan hampaattoman reuhkapään kalastajan kanssa lintujen muuttoajoista, josta äijällä oli omat omituiset käsityxensä. Kehtas väittää vastaan kansallisrunoilijalle ja professorismiehelle. Jouzenet muka pysähtyivät meidän lahdelle ja polkee siinä vettä kunnes jalat jäätyy kiinni. Olisin maxanut paljon, ehkä jopa satalappusen vanhaa rahaa nähdäxeni sen omin silmin, mutta ukkopa ei huolinut. (Ei ollut silloin satasen setelissä jouzentenkuvia, satanen oli punainen ja siinä oli havunoxia.)
ellauri050.html on line 760: Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytyksessä 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva oli kuitenkin ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 kokoelman Hunnutettu. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu Saima Harmaja -seura.
ellauri050.html on line 1204: Tänkin pitäs olla Dionysos-Dityrambi, ainaskin Nietschen mielestä, mutta ei tää kovin riehakkaalta vaikuta. Ehkä Nietsche tarkoittaa vaan että sana on vapaa mitan rajoituxista, ei tarvi vahtia niitä saablarin loppsointuja. Muuten tää on enemmän tommonen krapulaisen oloinen, enintään laskukänninen. Pelle runoseppo istuu yxin keittiön pöydän ääressä, ulkona hämärtää, vahakankaalla tukkakuppi täynnä nazoja, tyhjentynyt pullo ja puolityhjä lasi. Täysi tai edes puolitäysi se ei ole ollut enää aikoihin. Nää dityrambit oli Nietschen viimeisiä runoja. Nietsche luultavasti kyllä poltti piippua.
ellauri051.html on line 256: Pöystin on ollut sote-lakien valmistelun kiistaton kärkihahmo. Käytännössä hänen pitäisi oikeuskanslerina, kun hän siihen virkaan viimein siirtyy, valvoa omia aiempia tekemisiään. Hän on nykyisessä tehtävässään noudattanut hallituksen ohjeita ja on heikkoon lainvalmisteluun vähintään yhtä suuri syyllinen kuin hallitus poliittisine epärealistisine tavoitteineen.
ellauri051.html on line 340: Epäilenpä että tämä Soikkeli on poliittisesti oikealla laidalla. Se siteeraa suopeasti Pauli Pylkköä, joka puhuu rumia kulttuurivasemmistosta. Pauli Pylkkö taitaa olla ränsistyneen Jaakkoh-Hintikan viimeisiä lahkeessaroikkujia, josta tuli tämän jälkeen nähtävästi jonkinlainen postmoderni nazi ja Heidegger-fani. Vittuili pitkästi ja rumasti myös fyysikkoviikarille Kari Enqvistille ("huomaa Enqvistin kiinnostus ulosteisiin."). Pylkkö on kyllä niin surkuteltava filosofi, että jopa Hintikkakin pyörinee myötähäpeästä kuopassansa Korsossa. Ei kai vaan Pylkkö ole uskonnollinenkin? Hui kauhistus. Mysteereitä persiissä. Dodi. Tää voi kyllä vähän kirpaista. Tää Anti-Enqvist (2012) on aivan tolkuttoman pitkä. On pakko loikkia kuin Soikkeli lukiessaan Saarikosken juoppopäiväkirjoja.
ellauri051.html on line 496: Whatman sai ketnureaktion 1873 ja muutti Camdeniin New Jerseyyn veljensä luokse. Vuosina 1875–1876 hän julkaisi sisällissodasta kertovan kirjan Memoranda during the War, mutta halvaukset olivat jo hidastaneet hänen kirjoittamistaan. Whatman julkaisi myös uusia versioita Leaves of Grassista, jonka myyntituloilla hän osti Camdenista itselleen oman talon. Teoksen viimeinen versio sisälsi kaikkiaan 300 runoa. Whatmanin viimeiseksi jäänyt teos Good-Bye, My Fanny julkaistiin vuonna 1891.
ellauri051.html on line 498: Whatman kuoli Camdenissa 26. maaliskuuta 1892 sairastettuaan tuberkuloosia. Hänen arvostuksensa oli hänen viimeisinä vuosinaan kasvanut suureksi niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Hänen hautajaisiinsa tuli yli tuhat surijaa, kuten Wilho Pylkkäselle.
ellauri051.html on line 1062: 473 This minute that comes to me over the past decillions, 473 Tämä minuutti, joka tulee minulle viimeisten kymmenien vuosien aikana,
ellauri051.html on line 1074: 484 Materialism first and last imbuing. 484 Materialismi ensimmäinen ja viimeinen imeytys.
ellauri051.html on line 1095: 504 And whatever is done or said returns at last to me. 504 Ja kaikki, mitä tehdään tai sanotaan, palaa viimein minulle.
ellauri051.html on line 1559: 955 Not a cholera patient lies at the last gasp but I also lie at the last gasp, 955 Kolerapotilas ei makaa viimeisellä hengenhaualla, mutta minäkin makaan viimeisellä haukkomalla,
ellauri051.html on line 1712: 1102 Helping the llama or brahmin as he trims the lamps of the idols, 1102 Laaman tai brahminin auttaminen, kun hän viimeistelee epäjumalien lamppuja,
ellauri051.html on line 1877: 1263 On that solemn night (it may be their last) those that know me seek me. 1263 Sinä juhlallisena yönä (se voi olla heidän viimeinen) ne, jotka tuntevat minut, etsivät minua.
ellauri051.html on line 1954: 1334 The last scud of day holds back for me, 1334 Päivän viimeinen myrkky pidättelee minua,
ellauri051.html on line 3297: L’année dernière en Allemagne viime vuonna Saxassa
ellauri052.html on line 70: Vizikästä et vaikka muissa suhteissa Hendersonilla ja Eremiitalla ei ole paljon yhteistä, niin naisten polkemisessa ne kazoo toisiaan ihan eye to eye, kirppu ja sonni saman sikolätin aidalla. Plus toi spiritual void. Noita piisaa noita hengellisiä tyhjiöitä, jos on tyhjä pää ja vääränlainen isäsuhe lapsuudesta, ja pelkää naisia. Rothin miälestä Bellow oli verrattoman hyvä kuvaamaan sensitiivistä miestä pahojen naisten kourissa. Roth oli toinen samanlainen. Amerikkalaisia schmuckeja. Philip Teir hännänhuippuna. Ne on kuin Valittujen Palojen vizi: ukko menee ripille ja sanoo olen ollut neljän nuoren naisen kaa yhtä aikaa. Milloin kävitte viimexi ripillä? En koskaan olen juutalainen. No mixi tulette kertomaan tätä sitten minulle? Höh mähän kerron tätä kaikille!
ellauri052.html on line 155: 9v ennen omaa kuolemaansa Hämäläinen Timo, naapurimme dokulamppu uudisoi Salen Bloom-avainromaanista Ravelstein. Timolla ja mulla oli yhteinen työhuone Osmontiellä, jossa en käynyt montaakaan kertaa edes kuivilla, enkä koskaan tavannut Timoa. Timo antoi mulle lahjaxi Sven Delblancin sairaalassa kirjoittamaan viimeisen muistelman. Vähän ennen kuolemaansa senkin.
ellauri052.html on line 339: Böhme esitti aatteitaan ensiksi teoksessa Aurora oder die Morgenröte im Aufgang (1612). Sen johdosta häntä kiellettiin kirjoittamasta, mutta muutamien vuosien kuluttua hänen sisällinen kutsumuksensa kasvoi niin voimalliseksi, että hän ryhtyi siihen uudelleen, jonka jälkeen hän elämänsä viime vuosina sepitti useita, teoksia. Böhme sai uskonnollisten haaveilijani joukossa paljon innokkaita oppilaita, jotka käyttivät hänen teoksiaan hartauskirjoina. Suomeksikin käännettyinä niitä levisi 1700-luvulla Pohjanmaan mystikkojen kesken.

ellauri052.html on line 486: Baron Corvo eli Fred Rolfe oli joku seikkailija, homo ennen kaikkea. "My preference was for the 16, 17, 18 and large." Le Corbusier oli homo. Ei sunkaan nää ole kaikki homoja? ml Monet ja Matisse? Sale takuulla oli, ja sen kamu Pierre. Sekin kuzu izeään Prosperoxi niinkuin Puovo Huovikko. Shakespearen Myrsky, sen viimeinen näytelmä, on homoeroottinen, missä vallastasyösty herttua-taikuri junailee enkeli Arielin ja piru Calibanin kaa. Ei kai Paavokin... ei nyt menee jo vainoharhasexi. Mut silti vittu (tai pikemminkin pisinappula), heti perään Salella tulee homotriangeli jossa kaikki kalpenee ja/tai punastuu: Sale, mafioso ja Pierre. Ja TS Eliot taas mainitaan. Kirjailijat immersoituu toisiinsa ja vehkeet sykkii sinipunasina. Ihan mahotonta menoa. Kaikki haukkuu Salea ja syystä, se tuntee izensä pyhäxi Sebastianixi.
ellauri053.html on line 196: Tai hei! Jos tää koko kirja onkin vaan yx hemmetin iso läppä! Aarne heittää vanhan pöyhkimyxen naamalle kokonaisen pokkarillisen salavittuilua! Buahhahhahhhaa! Aarne nauraa nyt Krunikassa, siitäs sait Puovo! Its payback time! Revi siitä huumoria! Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi!
ellauri053.html on line 203: Eskin kirjaplokissa oli siis tämä merkintä: Lukenut tätä kimaltelevaa, uloshengittävää kirjaa viime viikot sukellustekniikalla, uiden hetken sen kirkkaudessa. Raikastuneena palaten arkiryskeisiin. Kinnunen avaa Haavikon kautta ja oman syvällisen ymmärrysmaailmansa kautta kielen, merkitysrakentumisen, reflektion aarrearkkuja. "Runon kieli sallii puhua myös ilman teemaa ja teesiä olematta silti mieletöntä." - Lukukokemuksen majesteetillisuutta ja lähestyttävyyttä lisää tekijän valitsema erinomainen tekniikka: joka sivulla hän lainaa Haavikkoa havainnollistaakseen näkökulmiaan ja valaisevuuksiaan. - Siinä mitassa innostuin, että äsken kävin Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa noutamassa Haavikon Kootut runot (864 sivua).
ellauri053.html on line 207: Mä luin Puovosta (ja vähän Puovoakin) elämä ja teoxet tyyliin joku vuosi sitten, luin mm. Heikki Haavikon isän apoteoosin, ja Puovon korppikotkien kirjoittaman muisteluxen vanhan juopon viimeisistä vuosista. Siltä meni litra viiniä latkimalla päivässä vielä vuoteenomana. Mutta ei siitäkään pitänyt mun kertoa, vaan tästä: meillä tuli kirjailijasiskon kanssa melkein käsirysyä ja nokkapokkaa Puovosta, kun mä kerroin sille Puovon pulzarimpia puolia, ja se ei halunnut millään kuunnella. Siinä yhtyi K.C:n Aarnelta ym. saama uuskriittinen koulutus, ettei pidä yhtään välittää kirjailijasta, teoxet on oma maailmansa, plus se, että Paavon varhaisrunous, etenkin Puut, kaikki heidän vihreytensä (jonka Puovo rykäisi vaimon kuoltua) oli tehnyt siihen teini-ikäisenä syvän vaikutuxen. Mä, joka olen ihan toista sukupolvea kuten Riitta Pylkkänen, vaikken sentään ihan niin hiljattaista, en osaa samalla lailla nostaa Paavoa sille pedestaalille, jolla se olisi mielellään seisonut Virosta tuottamansa Stalinin pazaan rinnalla tai sijalla omistamansa mezän reunassa.
ellauri053.html on line 488: Esim että pitää hitaudesta sixi että se viimeinen lähtö väistyy tuonnemmaxi. Kökköä. Tää on tornipään oma tulkinta. Frank on paljon sovinnaisempi kuin törö. Joka sanoo: kuolemassa ei ole mitään arvoituxellista.
ellauri054.html on line 47: Comeniuksen toiminnan taustalla on hussilainen kirkollinen uudistus ja böömiläis-määriläisen veljesyhteisön traditio. Comenius oli hussilaisen kirkon böömiläis-määriläisen veljesyhteisön (Unitas fratrum) viimeinen piispa. Veljesyhteisö korosti elämää jatkuvana pyrkimyksenä kohti parempaa ja valmistautumisena ikuisuuteen. Veljesyhteisön tradition perillisenä hän oli ennen muuta kasvatuksen ja koulutuksen kehittäjä ja didaktiikan eli opetusopin isä.
ellauri054.html on line 59: Englannissa Comenius viimeisteli tärkeän teoksen Via lucis, Valon tie, jossa hän esittää pähkinänkuoressa pansofisen uudistusohjelmansa perusteet.
ellauri054.html on line 93: Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.
ellauri054.html on line 95: Kirjallisia töitä Comenius jatkoi loppuun asti keräten aineistoa ja pyrkien saamaan pansofisen pääteoksensa valmiiksi. Voimat kuitenkin vähenivät ja lopulta hänen täytyi antaa teoksen painoon saattaminen avustajalleen Kristian Nigrinille ja pojalleen Danielille. Ajatus työn keskeneräisyydestä teki viimeisten viikkojen kärsimykset raskaaksi. Marraskuun 15:ntenä 1670 Comenius kuoli Amsterdamissa ja haudattiin walloonikirkon alle Naardenissa.
ellauri054.html on line 251: Farinelli päätyi muun muassa Englannin ja Ranskan jälkeen Espanjaan, jossa hänen oli alun perin tarkoitus viettää muutamia kuukausia, mutta jonne hän jäi lähes 25 vuodeksi. Espanjan kuningatar pyrki parantamaan kuningas Filip V:n melankoliaa Farinellin laululla ja Farinellin näin hankkima vaikutusvalta nosti hänet aina käytännössä maan pääministeriksi asti, vaikka hän ei muodollisesti virkaa hallinnutkaan. Kaksi vuosikymmentä Farinelli lauloi samoja lauluja Espanjan kuninkaalle. Ferdinand VI:n noustessa valtaan Farinelli nimitettiin johtajaksi Madridin ja Aranjuezin teattereihin, joihin hän tuotti pääasiassa Pietro Metastasion teksteihin pohjaavia oopperoita. Hän myös teki yhteistyötä Espanjaan asettuneen italialaisen Domenico Scarlattin kanssa. Kaarle III:n noustua valtaan Farinelli palasi Bolognaan ja vietti siellä eläkkeellä elämänsä viimeiset vuodet.
ellauri055.html on line 46: Breugnon sanoi ruttotautisena ettei Rooman keisari kuole pylly tyynyllä. Tänkin ajatelman mä olen lukenut jostakin, oisko ollut Erich Auerbachin Mimesixestä. Sen sanoi joku viti viimeisistä keisareista. Nimeä ei löydy Googlesta, joka pälpättää vaan Palpatinesta. Jenkkimulkut elää omassa kuplassa.
ellauri055.html on line 576: Setämiehen tien Almakin on paxuna. Puovo on käynyt Alman pukilla lukemattomia kertoja huomaamatta mitään. Paavo ei mitenkään tehnyt huomioita Alman suhteen, sellainen oli hänelle vierasta muutenkin. Paavo oli normaali mies, hän ei osannut lemmensuhteissaan ajatella sellaisia asioita, ja jos hänet niitä ajattelemaan pakotettiin, ne vaikuttivat vieroittavasti. Pahinta oli että hän omilla silmillään vihdoin oli pakoitettu näkemään tämän asian: Alma oli silminnähden punkeroitunut. Alma oli kyllä jotenkin niinkuin entistä nöyrempi, sitä enemmän mitä pitemmälle raskaus edistyi (siitä plussaa). Mutta samalla hän tuli kasvoiltaan huonomman näköisexi (pitkä miinus). Ja kun Puovo viimeisen kerran sinä suvena oli häntä tapaamassa, niin tapaaminen ei enää päättynyt samoin kuin lukemattomat edelliset tapaamiset eli melaa mekkoon ja kamat pussiin. Paavo palasi kotiin laimeana ja ikäänkuin nolattuna. Reput tukalasti pullollaan.
ellauri055.html on line 635: Sen pituinen se. Jos Handella ois ollut pitempi, ois tää tarinakin jatkunut. Nyt veti Jussi shorzeistansa pitemmän korren. Mutta nauraako se koskaan, edes viimeisenä?
ellauri055.html on line 644: Seija lukee aamu-uutisia luurista kuin herännäiset virsikirjaa. (Värisevällä äänellä:) Anna mun saada suotuisa loppu / kuin Eero-sedällä. Eero-sedän viimeinen sana oli perkele. Se kai sitä oli ovella vastassa. Se kuoli tenniskentän pukuhuoneessa.
ellauri055.html on line 833: No ei. Kyllä tässä vemputellaan vielä vaikka kuinka kauan, ja viimeiset tipat menee silti kintuille. Tattilan äijän rouva likvidoidaan seuraavax, Vihtorikin saa loppupeleissä uuden Huldan ja leikkaa wiixensä. All is well. Tää on kyllä niin setämiesten kirja että.
ellauri055.html on line 862: Sillinpää aloitti koulunkäynnin syksyllä 1900 Tampereen Suomalaisessa Reaalilyseossa, asuen ensin alivuokralaisena kirvesmies Janne Davidssonin perheessä Mustanlahdenkadulla Amurissa ja myöhemmin Kuninkaankadulla. Hänen koulutovereitaan olivat muun muassa Lauri Pohjanpää, Brynolf Honkasalo, Arvo Sotavalta ja Bertel Strömmer. Vanhemmat saattoivat tukea häntä vuoteen 1905 saakka, mutta sen jälkeen Sillinpää joutui itse hankkimaan varoja koulun jatkamiseen. Hän saikin jonkin verran rahallista tukea eri tahoilta, mutta tärkeimmäksi tukijaksi tuli tamperelainen tehtailija Henrik Liljeroos, jonka nuorimman pojan kotiopettajana Sillinpää toimi viimeisinä kouluvuosinaan. Sillinpää oli kesäisin myös kotiopettajana Lempäälässä Sotavallan ja Lopen kartanoissa sekä yhden kesän tamperelaisen Aamulehden kesätoimittajana. Sillinpää pääsi ylioppilaaksi 1908 hyvin arvosanoin. Samana vuonna Wilho Pylkkänen läht Kiinan reisulle.
ellauri055.html on line 913: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.
ellauri055.html on line 927: Televisio kuvasi Taatan viimeiseksi jääneen käynnin Myllykolussa syyskesällä 1963, mutta hänen kirjoituksensa museon vieraskirjaan oli enää vain yhtä viivamaista lausetta, josta kukaan ei saanut selvää. Museon hoitaja joutui teippaamaan vieraskirjan sivut tältä kohdalta kiinni.
ellauri055.html on line 974: 1963 viimeisillään Taata piirsi pelkkää viivaa Myllykolun vieraskirjaan. Palvontapaikan emäntä liimasi sivut kiinni myötähäpeissään.
ellauri055.html on line 1102: Sotavalta tutki suomalais-ugrilaisia kieliä. Arvo Sotavalta oli G. J. Ramstedtin apulaisena tämän tutkimusmatkalla Mongoliaan 1912. Se oli Ramstedtin seitsemästä idänretkestä viimeinen. Matkalle lähdettiin keväällä 1912 matkustamalla junalla Pietariin ja sieltä edelleen Urgaan Pohjois-Mongoliaan. Sieltä lähdettiin kymmenen hevosen karavaanilla tutkimusmatkalle, joka ulottui aina Selengajoen varrella olevaan Baibalykiin asti. Matkan tarkoitus oli tutkia muinaisen Tyrk-kansan ja sitä seuranneiden uigurien historiaa sekä tutustua mongolien nykykieleen. Matkalaiset palasivat kotimaahan joulun alla 1912. Arvo Sotavalta toi matkalta muun muassa mongolien asusteita, jotka hän lahjoitti Kansallismuseoon.
ellauri055.html on line 1236: Elokuva oli Hällströmin viimeinen merkittävä elokuva.
ellauri055.html on line 1278: Elämänsä viimeisinä vuosina Kala ponnisteli saadakseen valmiiksi teoksensa Hahmottuva maailma, jonka oli tarkoitus olla yleistajuinen kokonaisesitys hänen todellisuuskäsityksestään. Teos ei kuitenkaan valmistunut. Kala kuoli Kirkkonummen huvilallaan heinäkuussa 1958. Jäi maailma täpärästi hahmottamatta. (Hahmohöpötys oli pappispimityxen viimeinen asyyli.) Mä olin onnellinen kuusivuotias Tyrvännössä. Pikossa sain ongella kiisken: Kala! kala! 5v myöhemmin olin Kirkkonummen huvilalla norssinlakissa.
ellauri055.html on line 1314: Elämä ja aurinko. Siinähän niitä on viime vuosisadan alun retropakanuuxia. Niillä oltiin korvaamassa lampaannussijoiden tyly äijäkolmikko. Sillinpäästä ihmelettivät miten se osas yhdistellä tieteisuskoa ja impressionismia.
ellauri058.html on line 71: