ellauri001.html on line 601: ruutuvihkoon niitä ylös raapustan.

ellauri002.html on line 1068: Ruutuvihkoihin ne tehtiin koulun välitunnilla.
ellauri002.html on line 2194: Mun lisänimi on "professorn", vähän naureskelee pampaksen pojat ja eteläsuomen sivistyneet kielipuolta vanhaa hurtti ukkoa. Oli siellä liikkiksiä tyyppejä, yks hirmu korsto 57 numeron saappaissa ei mahdu riviin, joko on varpaat tai kantapäät poissa linjasta. Se tykkäs kaivaa poteroita. Sen korsu hiekkamäen kyljessä oli kuin asemasodan bunkkeri, ratapölkyillä tuettu, joita se siirteli kuin korsia. Sit oli se toinen heppu jostain takametsistä, jonka felo oli rikki, "Pedin min je ruku", joka halus koittaa mun kirjoituskonetta. Iso sormi paino varmaan viittä nappia yhtä aikaa, vasarat tarttu toisiinsa. Tulkki tarvittiin, kun etelän alikessu puhutteli pampuscheja. Sit oli jotain etelän herraspoikia, von Konow kuin Ruuneperistä. Därek Breitenstein Venezuelasta, sittemmin osti apelta Eiran yksiön, koppava Eevan mies, jonka lapsi hukkui kalliolta Nauvossa. Mä kirjoittelin muistiin hurrien inttislangia, se vihko on kai jossain vielä tallessa. Ja luin C.S. Whiten kirjaa The Once and Future King. Siinä on hyvä pätkä murkuista, ihan kuin armeija, tai ihmiskunta. Jag tar hommio på det. Myror är idioter.
ellauri005.html on line 1065: helposti keräili vihkoon Sirin Harriet.
ellauri014.html on line 531: Pariisiin tultua Pröö (eli Ted) alkaa kirjottaa muistiin Jullen opetuxia, ostaa oikeen ison vihkon, niitä onkin kosolti. Niistä tulee kokonainen postilla, käsityöopas, josta voi opiskella kuivan hyveen vetoa. Kuha ei jää kirjan väliin fläkkejä niin ettei sivut aukea. (Onkohan tää kirja se?)
ellauri016.html on line 48: El Coyoten ensiesiintyminen tapahtui 1943 José Mallorquín kirjailijanimellä Carter Mulfordin kirjoittamassa saman nimisessä romaanissa "El Coyote". Vuosien 1944–1953 aikana espanjalainen Clíper-kustantantamo julkaisi 192 pulp-tyylistä vihkosta. El Coyote oli hyvin suosittu myös Suomessa, jossa sitä ilmestyi 78 numeron verran. Lehden alaotsikkona oli "Seikkailuromaani viime vuosisadan Kaliforniasta". Kustantaja oli Kustannusliike Sarjakirja.
ellauri020.html on line 570: Koko tyttöremmi tulee Katjan kämppään lounaalle. Se valizee kattauxen nro 4 22 eri vaihtoehdosta. Ne on vihkosessa numeroituina polaroidikuvina. Näin säästyy aikaa, ja aikahan on rahaa. Suska kazoo pyntättyjä naisia ja ajattelee: oispa kiva olla rikas eikä myydä lenkkareita hikisukkaisille kundeille. Tuomaan vasemmistofilmit saa jenkeissä vaan mädäntyneitä tomaatteja. Tuomas on työtön, vihainen, haisee viinalta ja huorilta. Suskilla on koti-ikävä. Mut onhan köyhälläkin Losissa paremmat oltavat kuin Prahassa. Aurinko paistaa, palmut huojuu, ulkonakin yöllä tarkenee, kun on maastopaloja. Roskixista löytyy poisheitettynä parempaa muonaa kuin kommareilla tshekeissä. Puolix syötyjä hamppareita ja pizzapaloja. Ja tää vapaus. Saa olla oman elämänsä sankari. Razastaa auringonlaskuun ilman apua. I´m a poor lonely cowboy and a long long way from home.
ellauri021.html on line 52: Mä en juuri lukenut Tex Willereitä, pidin niitä jotenkin vulgääreinä. Ne oli sellaisia pieniä matalia pitkiä vihkosia, vähän kuin KOP:n shekkivihkot sittemmin. Paizi shekkivihoissa oli siniset muovikannet. Texeissä oli kauboita ja intiaaneja. Pikku Matti tykkäs niistä kovasti. Seija luki Matin Tex Willereitä kesällä majalla muun lukemisen puutteessa.
ellauri023.html on line 124: Anna se tänne! Muka äidin vihko? No mitä sitten nämä Liisat ja Martat ja Leenat sitten ovat?

ellauri023.html on line 1230: Pertti Rovamo muistelee 70-luvun aikoja Kulttuurivihkoissa 1/2017. Sen voi ostaa e-lehtenä hintaan 4.35e. Ostin sen. Juu, kyllä v. 1970 Dilemman puheenjohtaja ja filosofian laitoksen ASS-osaston vetäjä, minut pyhien yhteydestä erottanut papinpoika Rovamo on sama kuin Kuopiossa retkeillyt ja valokuvia näpsinyt pikkumies, josta sittemmin tuli pieni karkeakarvainen eräopas, ja joka asuu nyttemmin Tampereella. Se kertoo komministeriuransa alkumetreiltä mm. seuraavaa:
ellauri026.html on line 167: Kulttuurivihkojen Studio e-ohjelman aiheena 16.1.17 oli yliopistot ja demokratia. Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen totesi vuonna 2010 voimaan tulleen
ellauri030.html on line 981: Schopenhauerin jälkeenjääneissä papereissa on 150-sivuinen tiheästi kirjoitettu vihko. Sen ozikko on Senilia. Seniileitä juttuja. Osa on neuvokkia vanhuxille. Ei mitään uutta oikeastaan: Syö hyvin, nuku paljon, lue, kirjoita paasauxia, ratko ristikoita, kävelytä koiraa.
ellauri031.html on line 127: Tuossa se nyt on, sinikantinen ruutuvihko koneella kirjoitettuine liitteineen Turun yliopiston ruskeassa kirjekuoressa, jolla Fred palautti sen Turusta. Fred pääsi yleisen kielitieteen professorixi Helsinkiin seuraavana vuonna 81. Auli ihmetteli mixen kilpahakenut. En hirvinnyt. Enhän mä ollut vielä edes kolmeakymmentä. Se katosi vuosikymmenixi, mutta ajelehti hiljattain taas pinnalle. Nyt on Fred takas Turussa, käy kaljuna emerituxena kesämökillänsä Nauvossa.
ellauri031.html on line 630: Suezin kanavansuulla Port Saidissa oli levotonta, rosvot ryöstävät matkustajat jo satamassa. Samanlaista muistan Karl von Schoultzin Punainen Sulka-sarjan poikakirjasta Seikkailu Suezilla (1958) ja sen jatko-osasta Seikkailu Siinailla (1960), joidenka tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1956-7, sekä Puovo Lipposen vihkosesta Suezin sulttaani. Palaamme tähän aiheeseen albumissa 290.
ellauri032.html on line 626: Beckettin Sammeliin kulkeuduin Aarne Kinnusen suosituxesta, se siteeraili monisanaisesti Beckettin vihkosta, johon on käännetty sen absurdit näytelmät voi miten ihana päivä ja viimeinen ääninauha. (Vihkon kannessa juuri näin, pienellä alkukirjaimella. Sisäsivuilla käytetään kyllä isoja.
ellauri033.html on line 1102: Sen elämä oli yhtä tunarointia. Villiers näyttää suitulta versiolta luokalle jääneestä luokkatoveristamme Klaus Karttusesta. Klasu kirjoitti säädyttömiä runoja mustaan vahakantiseen vihkoon tunnilla. Yx olmin näköinen kaunainen jatko-opiskelija haukkui mua deekuxi puhelimessa Sysmässä autotallin ovella, kun mä epäilin että sillä on mielenterveysongelma.
ellauri033.html on line 1148: Vuonna 1882 julkaisemassaan kuuluisassa esseessä Qu´est-ce qu´une nation? (Mikä kansakunta on?) joka ilmestyi vihkosena Que sais-je? sarjassa, hän hylkäsi useimpien nationalistien vaaliman ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta. Hänen mukaansa kansakunta oli sitä vastoin joukko ihmisiä, joita yhdisti solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen, ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”. Ei ihme että snobi protonazi Bourget ja sen hampuusikaveri Barrès karsasti Ernu-setää kuin ruttoa. Renan oli sentään tiedemies eikä mikään pöyhkeilevä pelle.
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri045.html on line 436: Sinä olet samanlainen kuin muutkin miehet, mirri oivaltaa. And how! Nyt on kaikki päin helvettiä. Vitun Hande ruutuvihkoineen. Perskatin Peter Pan huiluineen. Haluan savukkeen jne.
ellauri047.html on line 131: Caspar Goethe opiskeli italiaa kirjoittamalla italiaxi Italian matkastaan. Vielä 30v jälkeen se nähtiin kumartuneena MSn ylize. Äärimmäisen huolellisella ja kauniilla käsialalla täytti vihkosen toisensa jälkeen ilman pienintäkään ajatusta niiden julkaisemisesta.
ellauri047.html on line 155: Goethe valkkas aina naisia, jotka olivat tarjoilijatyyppiä. "Goethen eroottinen kiintymys on harvoin kohdistunut yxinomaan tai edes ensi sijassa fyysilliseen kauneuteen, sensijaan miltei pooikkeuksetta luonteen alistuvaan naiselliseen lempeyteen." Rohkeutta nöyrät kalkkunat, teillä on mahixia! Tarjoilija Kätchenin kaa hommat meni puihin kuitenkin, Hansu oli varmaan tosi ärsyttävä mustasukkaisuuskohtauxineen. Kätchen oli se Annette (toinen etunimi oli Anna), jonka nimisestä vihkosesta alempana on joku pätkä.
ellauri050.html on line 66: se kirjoitteli vihkoihin

ellauri051.html on line 301: Luin äskettäin jostakin, että Herlinin Sanomien ex-kriitikko Kasa Veronen arvosti kun ex-vasemmistolainen Anssi Sinnemäki näki Koskenniemessä muutakin kuin vanhan nazin. Anssi Sinnemäen juhlakirja Trifonovin jotakin avaa kirjallisuushistorian suljettuja ovia. Sinnemäki on pitkän linjan kriitikko ja vanhan koulukunnan vasemmistolainen toimittaja, tunnettu muun muassa Kulttuurivihkojen päätoimittajana ja oman pienkustantamon, Tamara Pressin pyörittäjänä. Tästä Sinnemäestä on ollut jo useitakin havaintoja, sehän on se nimekäs vasemmiston takinkääntäjä. Repostelijaa repostelee vuorostaan Markku Soikkeli, josta mulla ei ole mitään havaintoa ennen alla lainattavaa Kiiltomadon prujausta.
ellauri051.html on line 878: 296 The paving-man leans on his two-handed rammer, the reporter's lead flies swiftly over the note-book, the sign-painter is lettering with blue and gold,296 Päällystysmies nojaa kaksikätiseen junttaajaansa, toimittajan johto lentää nopeasti muistivihkon yli, kylttimaalari kirjottaa sinisellä ja kullalla,
ellauri054.html on line 377: Synteesi, Kanava, Parnasso, Kulttuurivihkot ja Taide.
ellauri060.html on line 272: - Kun menimme naimisiin, hän kirjoitti yöllä ja minä kävin päivällä töissä, eihän siitä tullut mitään. Eräällä kesälomalla hän sitten käänsi itsensä päivärytmiin. Kirjan syntymisessä kahdeksan kuukautta oli mietintää ja muistiinpanojen tekemistä ruutuvihkoihin ja neljä kuukautta sitten vanhan kirjoituskoneen naputtelua kahdella sormella, kertoo Tuula Nurmi.
ellauri070.html on line 236: weithin das schriftliche Bild seines vereinsamten Schreis. - kuin huutonsa jälkeen vihkoon merkitty huutomerkki.
ellauri077.html on line 203: Mulla oli Elannon jäsenkortti. Oli joku vihko johon merkattiin ostoxet joista sitten sai boonusta. (boonus on väärä ja sivistymätön ääntämys, pitäisi sanoa bonus lyhkäsellä oolla!) Mentiin Johnin kanssa Merimiehenkadun ja Albertinkadun kulmassa olleeseen Elantoon ostamaan Pantteri-salmiakkipussi, joka meni yhdessä hujauxessa. Nyt ei saada enää syödä salmiakkia. Eikä ole Elantoakaan. Siis kauppoja, ne on nytte noita myrkynvihreitä Prismoja. Pientä mehiläistä ei nää kuin antiikkisissa tulitikkuaskeissa, joiden etikettejä Pirkko Hiekkala keräsi kansioon pienenä.
ellauri092.html on line 516: Irina Krohnin isä on professori Kai Krohn. Hänen sisaruksiaan ovat lääkäri-poliitikko Minerva Krohn ja ohjaaja Katja Krohn. Hänen pikkuserkkujaan ovat eräät näyttelijät sekä Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn. Irina Krohnilla on Frida-niminen tytär ja Rudolf-niminen ex-poika, joka kuoli vuonna 2016 vain 22-vuotiaana harvinaiseen geenimutaatioon, joka selvisi vasta kalliissa tutkimuksissa. Irina voitti 30.000 mk Haluatko miljonäärixi-kisassa. Ei halunnut. Se oli jo:
ellauri097.html on line 523: Ferranten henkilöt on tyyppejä, kuin Klezmerin ruumiinrakenneluokituxia. Niiden käytös ja reaktiot ovat ennustettavia. Ei se silti ole huono. Se on kuin Thefrastoxen pikku vihkonen. Nää ei ole niinkään klisheitä kuin just luonnehdintoja.
ellauri097.html on line 566: Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lisää kirjoja. Yksi kirjaa kestää kymmeniä lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä. Silti suurinta osaa painettuja kirjoja ei lueta kertaa enempää, eikä kaikkia edes sitä, kuten Patrick White huomasi petymyxexeen, kirjaston kappaleista oli koirankorvilla vain ensimmäisiä kymmeniä sivuja, loput iskemättömiä. Varsinaista mezätuhoa.
ellauri097.html on line 658: Lentolehtinen, vihkonen, lappu, flaijeri, pyhäinkuva, postikortti ja kirje, läpyskä, haitari, origami ja korttipakka, lehdykkä, foliotaite ja moniste – näissä ovat kirjan mahdollisuudet tai niitä ei ole.
ellauri110.html on line 205: Vapaus tulee shekkivihkon katteesta. Mutta krapulassa saa entistä pahempia depressioita. Hannun elämä on täyttä paskaa.
ellauri110.html on line 733: Hande diggaa L. Onervan eli Hilja Lehtisen runoja. Hilja eli 90-vuotiaaxi pikku eukkosexi ja lepää nyt Hietaniemessa Leevi Madetojan hännän alla. Yxi Hiljan kokoelmista on nimeltään Jerufalemin fuutari. Hilja oli varmaan lukenut Isak Julinin 1907 julaiseman vihkosen tästä fuutarista. Melvillekin luki saman vihkosen ja pani Moby Dickin tappajaxi Ahasveruxen. Moby oli syönyt munat siltä, siitä katkeruus.
ellauri115.html on line 746: Taivaan kiitos mei on nyt päästy kaikesta tosta hälyyttävästä filosofisesta shousta; me ollaan miehiä vaikka oppimattomia; nyt meidän ei tarvi käyttää koko ikää moraliteetin tutkimiseen, kun meillä on halvempi ja varma viisari joka ohjaa meidät tän ihmisaatoxen valtavan labyrintin läpitte. Muttei riitä olla vaan tiatonen että meillä on tää opasvihkonen; meidän pitää tuntea se ja seurata sitä. Jos se puhuu kaikille sydämmille, mix niin harvat kuuntelee sitä? Se puhuu meille luonnonkieltä, ja kaikki saa meidät unohtamaan sen kielen. Omatunto on arka, se rakastaa rauhaa ja yxinäisyyttä; se häiriintyy melusta ja numeroista; ennakkoluulot joista sen sanotaan syntyvän on sen verivihollisia. Se pakoilee niitä tai vaikenee; niiden meluisat äänet hukuttaa sen sanat, niin ettei se saa puheenvuoroa, vaikka pyytäisi; fanaattisuus väärentää sen äänen ja inspiroi rikoxia sen nimissä. Se masentuu huonosta kohtelusta; se ei enää puhu meille, eikä vastaa puheluihin; kun sitä on pilkattu niin kauan, on yhtä vaikea kuzua se takaisin kuin ajaa se karulle.
ellauri132.html on line 903: Und lernte Bibelsprüche und schrieb sie in's Schreibebuch; Ja opetteli raamatunlauseita ja kirjoitti ne vihkoon,
ellauri144.html on line 123: Sukupuolihirviö! Hän ei kerta kaikkiaan voi - ei halua - kontrolloida lihansa himoja, poltetta aivoissaan, jatkuvasti palavaa halua joka etsii jotakin uutta, hurjaa. jotakin mitä ennen ei ole tullut ajatelleeksi ja, jos sellaista nyt voi kuvitella, mistä ei ennen ole edes kirjoitettu. Mitä vittuun tulee niin hän elää tilassa joka ei ole huojentunut eikä mainittavassa määrässä hienostunutkaan sitä mitä se oli kun hän oli viidentoista eikä voinut koulussa nousta seisomaan kätkemättä seisovaa moloansa kolmirenkaisen muistivihkon taakse. Jokainen tyttö jonka hän näkee (pidelkää hattujanne) kantaa kuin kantaakin jalkojensa välissä oikeaa vittua. Ihmeellistä! Hämmästyttävää! En vieläkään pääse siitä fantastisesta ideasta, että kun katsoo jotakin tyttöä, katsoo jotakin sellaista jolla taatusti on - vittu! Kaikilla niillä on vittu! Heti siinä kuteen alla! Vittuja nussittavaksi! Ja tohtori, teidän Ylhäisyytenne, olkoon nimenne mikä hyvänsä tuntuu olevan aivan samantekevää miten paljon mies parka todellisuudessa saa, sillä hän uneksii huomisesta pillusta jo tämänpäiväistä pumpatessaan! Anna meille meidän jokapäiväinen reikämme.
ellauri151.html on line 213: Noniin. Toinen vihko.
ellauri151.html on line 726: Tässä suomennos Patun saarnan alkutextistä johon pastori viittaa Androidin kirjan 2. vihkossa. Patulla on vinha kohta siellä: Laki on välttämätön, ei kukaan maxa hyvälle poliisille ellei ole pahaa poliisia pelotteena. Jeesuskin ymmärsi tämän verran, ja sanoi ettei sunkaan kaikki pääse kamelin perssilmästä. Patun viesti oli vielä ovelampi: osallistu arpajaisiimme, olet kenties jo voittanut!
ellauri210.html on line 354:

Ei vizi Antero on kerännyt tähän vihkoon kaikki kummalliset kamunsa, vaikka kuinka huumorittomat tai muuten lahjattomat.
ellauri214.html on line 354: Mutta koska näiden rivien käsiala ei lainkaan muistuttanut käsialaa, jolla koko muu vihko oli kirjoitettu, kustantaja pitää oikeana arvelua, että joku toinen henkilö on myöhemmin lisännyt yllä mainitut rivit, sitäkin suuremmalla syyllä, kun hänen (kustantajan) tietoonsa on tullut, että herra Tshukatshurin todellakin heitti lusikan nurkkaan aprillipäivän iltana. KONEC.
ellauri221.html on line 263: Nyt ei kukaan enää ajanut tyttöjä pois, jos he halusivat leikkiä poikain kanssa-päinvastoin heitä aina pyydettiin tulemaan mukaan isojen ja kovien poikain leikkeihin. Puolen päivän jälkeen yhtyivät kaikki leikkeihin, ketkä hippasille, ketkä 2 pers. piilosille, ketkä sylipainixi. Tietämättömän Sinisilmältä saaman skulausvihkon väliin tuli pitkähäntäisiä tahroja. Niitä pyrstötähtiä oli hänen vihkonsa melkein jokaisella sivulla. Mutta kun yrittää oikein kovasti pääsee pyrstötähdistäkin eroon.
ellauri238.html on line 631: Hänen vihkonsa alkoivat olla täynnä täysin sekopäisiä tekstejä ja piirroksia, joita hän ylpeänä esitteli monille muillekin kuin minulle. Sydäntä särki, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt teeskentelemään, että hänen raapustuksensa olivat suurenmoista kaunokirjallisuutta. Siitä taas Pentti loukkaantui kuin pikkupoika: miten voi nero elää, jos ei edes vaimoltaan saa hyväksymistä ja ymmärrystä? Ei kyllä Seijakaan suin surminkaan jaxa kuunnella enää mun paasauxia.
ellauri258.html on line 240: Himasen mukaan 2010-luvun taitteessa maailma oli saranakohdassa. Kulttuurinen ja ideologinen suunta oli – jos ei hukassa, niin epäselvä. Himasta huoletti, että 2010-luvusta oli tulossa talouskriisin jälkeiselle Suomelle menetetty vuosikymmen. Tilan korjaamiseksi hän tarjosi vihkokaupalla kukoistuspälätystä ja loppuun hyvin laihan konkreettisen tehtävälistan.
ellauri284.html on line 99: Kovalla vaivannäöllä saivat sakut ja britit nää törrtelöpiät usutetuxi toistensa karvoihin 1. maailmansodassa vaikka molemmat oli musulmaaneja. Sakut oli vetäneet turpiin osmanneille viimexi Habsburgien aikana Zentassa 1697 ja anglot valtasivat Ebyktin niinkin äskettäin kuin 1882. Vähän ristiretkeläisiä kyllä huolestutti että voiko noihin galantteihin mahometteihin luottaa kauemmaxi kuiin jaxaa heittää, sanooko ne kesken taistelua kuin savunaama solttu valkoiselle jenkki kessulle underground-comix vihkossa: "- We are in trouble!" "- Whaddaya mean WE whitey?" Niinkuin Macronilta pääsi Kiinan visiitillä, että vaikka EU on USA:n liittolainen, ei sen tarvi olla sen vasalli. Ei tarvi sekaantua kaikkiin USA:n lokaalisiin konflikteihin. Mitääh!? huusi länkkärit. Jipii, ilahtuivat vinkuinkkarit. Kyse oli Taiwanista tietysti.
ellauri297.html on line 621: Hän oli sosialisti, joka puolusti suffragette-liikettä, mutta käytti näytelmissään usein Schopenhauerin ja Nietzschen naisvihkon sanastoa ja kuvaili naista saalistuseläimenä, joka aikoi vangita urossaaliinsa. Hän väitti, että hän oli aina "puolustellut naisten älyllistä kapasiteettia", mutta kuitenkin antanut hedelmällisyyden voiman "äitinaiselle", samalla kun hän on varannut luovuuden "taiteilijamiehelle". Ja omassa elämässään hän halveksi seksuaalisuutta - hän ei onnistunut saamaan päätökseen omaa avioliittoaan - mutta vaali korkealentoista romantiikkaa harjoittaen tulista romanssia joidenkin päivän johtavien näyttelijöiden kanssa.
ellauri299.html on line 629: Jäätyään eläkkeelle EU-virasta Lappi-Seppälä on jatkanut espanjan- ja portugalinkielisen kirjallisuuden suomentamista. Lappi-Seppälä tunnetaan lisäksi muun muassa Luiz Ruffaton, Mario Vargas Llosan ja Juan Batiste Montabuanin Zorro vihkosten suomentajana.
ellauri325.html on line 35: Recueil : Le cahier rouge (1892). Kokoelma: Punainen vihkonen (1892)
ellauri364.html on line 41: Piirrä vihkoosi aprikoosi maksakirroosi ja neuroosi tai saat kuonoosi. Kuvassa menneen ajan lääkäri hoitaa naispotilasta sormittamalla sitä hameen alta. Diagnoosi: hysteerinen neuroosi.
ellauri390.html on line 730: Jaa on tässä epilogikin kuin El Zorro vihkosissa. Ei siinä enää mitään ihmeempää. Vikan sivun omakehut jälleen kertovat, että Jakob Pavunvarsi on kaikkien aikojen Vorsokratikereiden Hall Of Famessa sadan parhaan joukossa. Se hämmmästyttää sitä izeäänkin, muita vielä enemmän. Mutta mitä on Big Five for Life? Viisi sukupuuttoon kuolevaa eläinlajia termiittiapinan turistisafarilla. Five goals that you should definitely achieve in life. 100 kirjaa jotka pitää lukea, 1000 paikkaa missä käydä. Vitunko väliä?
xxx/ellauri075.html on line 66: Korvavaikutteita piisasi. Varsinainen kukkavihko hölmöjä. Täyskäsi existenssihörhöjä.
xxx/ellauri081.html on line 651: Klaus Karttunen, joka jäi meidän luokalle kai kun sen isä oli kuollut tai jotain muuta surkeaa, ja joka kirjoitti erotiikkaa tihkuvia runoja mustaan vahakantiseen vihkoon tunnilla, käänsi intialaista kirjallisuutta ja väitteli koirankuonolaisista (Κυνοκέφαλοι). Professori siitäkin tuli loppupeleissä. Nyt elelee sekin emerituxena, ellei ole kuollut. Opin siltä sanan "kompetenssi" Porthanian ala-aulassa pyöröovilla. Oltiin vasta selvitty niistä sisälle putkahtamatta samantien ulos rekyylin voimasta.
xxx/ellauri091.html on line 241: Entä minä? Aino ystäväni oli mennyt kihloihin tohtori (Arthur) Hjeltin kanssa, ja hänen häänsä oli suunniteltu touokuuxi. Ompelin hänelle paljotöistä tsheremissiläismallista sohvatyynyä. Vai tarkastinko "Tuomenmarjojen" korehtuuria? Vai "Huoneenharjojen?" Vaiko "Suomenkarjojen?" (Nämä runovihkoni ilmestyivät sinä keväänä.) Kazoin uponnutta kelloa. Se näytti perunoita. Tai siis Hauptmannin näytelmä (jonka se oli, ukkomies elonsa vaelluxen puolitiessä, kirjoittanut muna ojossa 14-vuotiaan tytön takia, joka toisin kuin sen vaimo ymmärsi sitä ja samoin kuin se ize tykkäs vielä talviurheilusta), oli aaterikkaudestansa huolimatta hämärä ja pitkäveteinen, toisin kuin vanha testamentti. Ajatuxeni harhailivat pois lakkaamatta. Kuinka toista olisikaan ollut siellä, missä kaikki rakkaimmat toverini nyt olivat koossa Mr. Mottin sanomaa kuulemassa! Ei uponnut kello sinänsä ollut syntiä (vaikka teatterihan on, ja Hauptmann ize suuri syntinen?). Kysymys oli siitä mikä oli ensiarvoista. Eli siis kivintä. Olin langennut kiusaajan ansaan. Sillä mitään muuta ei voinut olla tämä izelleni epäedullinen menettely.
xxx/ellauri104.html on line 761: - Piirrä vihkoosi aprikoosi ja neuroosi. - Osaan piirtää vihkoosin ja aprikoosin ja mutta millainen on neuroosi? Kaikkia lievästi sekopäitä sanottiin mun piennä ollessa neuroottisixi. Nykyään se ei trendaa enää, eikä hysteerinen. Hullujen nimityxet on kuin brändejä, ne vaihtuu määrävälein "vähemmän leimaavixi". Siinä käy kuin kaikkien eufemismien, koska ei se sana leimaa vaan se asia.
xxx/ellauri104.html on line 1291: Tällä kertaa kyse on jo vuonna 2004 Suomen Luther-säätiön julkaisemasta 29-sivuisesta Räsäsen kirjoittamasta vihkosesta nimeltä ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi - Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen”. Räsäsen pamfletti on yhä luettavissa Luther-säätiön nettisivuilta ja hän itse seisoo kirjoituksensa takana ja kiistää syyllistyneenä rikokseen.
xxx/ellauri193.html on line 385: Duncanin äiskä on luotaantyöntävä kotiinpäinvetävä ämmyrkäinen, kuin joku naaraspuolinen Cato tai Seneca. Huteramman Haraldin sfinkteri ei pidä, paine on liian kova. Haraldilla on jotain typeriä privacy skizoja, ei voi kaivella pojan kalsaripinoa. Duncan ei varmaan ollut koskaan nähnyt äiskää nakuna. Duncanin reissuvihkosta Harald löytää tämän sitaatin Dostolta:
xxx/ellauri193.html on line 392: Wimpy Harald ja sen pimee empanssipoika kirjottaa vihkoihin muistiin hyviä sitaatteja kirjoista kuin Kristina-täti. En mä vaan, olin jo sanomassa mut mitäs muuta nää paasauxet on.
xxx/ellauri202.html on line 64: Pastori abbé Binot on varsinkin aluksi merkittävä suunniteltaessa nuoren Jacquesin tulevaa kohtaloa. Kuitenkin kaiken pahan lähteeksi leimataan Daniel de Fontaine, jonka kanssa Jacquesilla on harmaassa vihkossaan häpeilemätöntä kirjeenvaihtoa. Tämä onkin viimeinen tippa kyrvän kärjessä, joka johdattaa Jacquesin kasvatuslaitokseen. Kuitenkin tämä on vain osasyy, ellei jopa tekosyy - koska oikea syy lienee perheiden erinlaiset uskonnolliset taustat ja polittiset näkemykset. Danielin perhe on rikkonainen, esimerkiksi isä Jeróme on täysin lihallisten viettien kuljetettavissa ja Danielin äiti tulee perässä talutushihnassa. Kuitenkin nämäkin kulissit alkavat rakoilla ja suhteiden elämistä tapahtuu.
xxx/ellauri202.html on line 83: Thibaultin suvun ensimmäinen osa Harmaakantinen vihko (Le cahier Gris, 1922) kuvaa paljon miljöötä ja ranskalaista koulua. Koululainen Jacques Thibault on karannut kotoa, ja myöhemmin ilmenee, että myös Daniel de Fontanin on kadonnut. Oscar Thibault, perheen pää ruotii tilannetta koulussa opettavan papin abbe Pinotin kanssa. ja raskauttavia asianhaarjoja on kaksi, ensinnäkin Harmaakantisessa vihossa on poikien kirjeenvaihtoa, lisäksi Jacquesilla on "paheksuttavia" kirjoja kuten Zolan Romahdus ja toiseksi Daniel de Fontanin on protestantti. Thibaultin perheen isä on mahtimies, mutta Jerome Fontaninin perheen pää on poissa sijoiltaan, hänellä on suhde serkkunsa Noémien kanssa, mutta on karannut toisen (kolmannen) naisen (Noémie-serkun piian kanssa). Perheen äiti rouva Fontanin hoivaa tytärtään Jennyä, joka on kuolemassa aivokalvontulehdukseen.
xxx/ellauri215.html on line 206: Oh, Berny, I want to live with you! That's what I need! The millions won't do it-it's you! I want to go home to Europe with you. Listen to me, don't say no, not yet. This summer I saw a small house free, a stone villa up on a hillside. It was outside Florence. I had a pink tile roof and a garden. I got the phone number and I wrote it down. I still have it. Oh, everything beautiful that I saw in Italy made me think of how happy you could be there - how happy I would be there looking after you. I thought of the trips we'd make, I thought of the afternoons in the museums and having coffee later by the river. I thought of listening to music together at night I thought of making your meals. I thought of wearing lovely nightgowns to bed. And best of all (though Phil left this out): mieti miten huokaisen vienosti kun ähkäisten iltaisin työnnät pitkäxi venähtäneen pinokkionnenäsi sieraimia myöden turkissomisteiseen skulausvihkooni!
xxx/ellauri228.html on line 206: Viimeisinä päivinään sairaalassa äiti aloitti kaksi sinikantista vihkoa. Veljen vihkossa on kolme sivua kirjoitusta, Raisan vihkossa vain yksi. 53 vuotta äidin kuoleman jälkeen Raisa osaa äidin kirjoittaman viestin ulkoa: ”Äidin kukka muurahainen, pieni lintu laulavainen! Auringonkukka! Että minun täytyy jättää sinut, rakas, kovin pienenä ja hellyyttä kaipaavana. Kunpa osaisit elää oikein, lintuseni. Oleellista on vain hyvyys ja aurinko.”
xxx/ellauri252.html on line 56: Kun pikkuvihkoja oli luonteva määrä täynnä, kirjoitin tekstin koneella puhtaaksi, sitä sen kummemmin korjailematta tai toimittamatta, toimitti Pena. Mitenkö kirjani syntyivät? No kirjoittamalla, viisasteli Hande.
xxx/ellauri253.html on line 463: Enää kaxi vihkosta jäljellä 14 vihkon niteessä.
xxx/ellauri253.html on line 543: Vuoden 2017 kirkkovuoden päättyessä (se päättyy adventtiin) lisävihkoon tuli 79 uutta "virttä", eli viimeisten aikain iskelmää, kuten "amazing Grace" ja "Maan korvessa". Vanhoista virsistä puuttuu se "potku", se "groove". Ja niissä mainitaan turhan usein herran nimeä ja titteleitä, se ei trendaa enää. Me naiset lauletaan nyt toisillemme, johtoportaan pojat hyräilevät taustakuorona.
xxx/ellauri255.html on line 83: Mannergeim katseli näytelmää kiinnostunena ja kirjoitti muistiinpanoja repaleiseen vihkoonsa. Taas näitä! Mielenkiintoisia hahmoja, selvästi kiinnostuneita historiasta mutta kykenemättömiä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä. Marski luikerteli pian taaksepäin ja katosi tiheään viitaan kuten okapi katoaa Kongon viidakkoon bantupygmien katsellessa huuli pyöreänä perään.
xxx/ellauri295.html on line 274: Kuvitteellisia romaaneja, kuviteltua palkintoja. Patti otti kynäilijän roolin tosissaan. Surkeaa. Jumalasta heti seuraavana mieleen tulee Makkonen. Kuin Caesar se puhuu izestään 3. persoonassa. Erityisesti harmitti kun Erno Paasilinna sai Finlandia-palkinnon eikä Matti Pulkkinen. Sitä Pesäpuu itki. Sinisiin vihkoihin putoili suolapisaroita. Esa Saarinen oli siihen suurin syyllinen. Kaikki nää huippuluokan kaverit oli ainaskin omasta mielestään eri ernuja. Erno Paasilinnan Elmo kirja oli Mielensäpahoittaja tasoa. E. Saarinen ei yltänyt sinnekään.
xxx/ellauri296.html on line 445: Hänen teidensä etsiminen. … Ihmisen tulisi tarkastaa itseään jo tehtyjä rikkomuksia vastaan, josta hyötyy kolmella tapaa: a) Että hän palauttaa mieleensä kaikki hänen syntinsä ja tunnustaa ne… b) että hän tietää kuinka moneen syntiin hän on syyllistynyt (joka auttaa hänen alistumiseen), ja c) että vaikka hän päättää hylätä kaiken synnin, hänen täytyy tietää mihin synteihin hän on syyllistynyt, jotta hän voi asettaa rajoja ja huolehtia niistä asioista, joihin hän on kompastunut. Sitä varten ihmisen täytyy kirjoittaa synnit ylös pieneen vihkoon vaikka tukkimiehen kirjanpidolla, osoittaen enemmän varovaisuutta niitä syntejä vastaan, joihin hänen on helppo syyllistyä. Hän on kuin sairas, joka alkaa parantua, jonka täytyy olla varuillaan niistä asioista, jotka saattavat aiheuttaa kärsimyksen palaamisen…
xxx/ellauri354.html on line 47: Gabista ei ole oikeastaan omaa paasausta. Albumissa 116 sitä vähän sivutaan pöljän perulaisen Lösän yhteydessä, joka löi Gabilta nenän poskelle. Nyt löytyi vaihtorottahyllystä Gabin myöhäistuotantoa edustava vihkonen. Sen mottona on lainaus rivolta nobelistikolleegalta Kawabata Yasunarilta, joka neuvoo ettei nukkuvan geishan suuhun sovi sujauttaa kynnetöntä sormea, se on mautonta.
xxx/ellauri379.html on line 168: Äänestin taannoin Toni Halmetta koska hän oli rehellisesti rasisti eikä vaan "racist in a weak sense" kuten Conrad. Siinä vaiheessa kun runosuoni kuivahtaa alkaa kynäilijä paasata tällä lailla kirjoista sun muusta taiteesta. Vai että tälläistä kuravelliä tuokin izerakas surkimus lotraa päänsä sisällä päivät pitkät. Välillä surettaa kun tämäkin välttämättä luetaan vizixi, vaikka Jaakko Parantainen on topi tosissaan. Twilightin sarvi sammuu. Tämä täytyy lukea niäpnirääv kuin Jönsin askarteluvihkonen.
69