Kun mä olin voittanut paholaisen, mä vietin 12 vuotta raviten izeäni yxinomaan hajuvesillä; — ja kun mä olin hankkinut 5 äijyyttä, 5 kykyä (tai tiedekuntaa), 10 voimaa, 18 mömmöä, ja tunkeutunt näkymättömän maailman 4 kehään, tekoäly oli mulla! Musta tuli Buddha!
ellauri048.html on line 798: Singing in Paradise! Muisto herättää nuijamiehen vietin:
ellauri065.html on line 426: Kun olin lukenut parisen viikkoa Jaakko Yli-Juonikkaan melkein 670-sivuista romaania Jatkosota-extra, kirjoitin Twitterissä puuskahduksen: "Jatkosota-extran ylittää työläydessään tämän vuoden luetuista kirjoista vain Alastalon salissa. Tämän totean luettuani kirjaa pari viikkoa ja edettyäni noin kolmanneksen. Ei se missään nimessä kehno ole, vaan haisee todella." Sain kommentteja, joiden perusteella muut olivat intoutuneet kirjan parissa suorastaan hysteeriseen/uppoutuneeseen lukutapaan, se oli osoittautunut heille varsinaiseksi pageturneriksi. Teki mieli raivota Timo Airaxiselle: "miksi kaikki muut kokevat tämän vetäväksi ja minulle tämä on taapertamista upottavassa suossa niin että saapas jää vähän väliä jumiin". Kun olin tutkiskellut itseäni noiden parin viikon ajalta, totesin, että ne olivat olleet koko syksyn stressaavimmat ja ahdistavimmat viikot – olin tämän ohelle ottanut luettavaksi pitkästä aikaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta maailmassa tuntuisi olevan myös jotakin selkeää ja toiveikasta. Päädyin siis vahvasti siihen näkemykseen, että vika oli lukemisajankohtani ongelmallisuudessa enemmän kuin kirjassa. Ja tuon ensimmäisen kolmanneksen jälkeen se lähtikin vetämään. Ehkä avautuminen aiheesta auttoi? Tai sitten se, että vietin kirjan parissa pidempiä pätkiä kuin aikaisemmin. Eräs kirjan lukija kommentoi, että sen parissa pysymistä edesauttoi juuri lukeminen pitkään kerralla, ja tauon jälkeen aloittaminen oli ollut hankalaa. Se oli varmasti muodostunut ongelmaksi minulle – luin alkuun kirjaa pienissä pätkissä ja välillä muuta.
ellauri112.html on line 158: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri395.html on line 160: Olen syntyisin Karjalasta, joten lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Salon seudulla. Avioiduin 19-vuotiaana Linnean kanssa. Olimme liikealalla 15 vuotta, josta ajasta puolet itsenäisenä yrittäjänä. Koin kutsun Jumalan valtakunnan työhön kolmikymppisenä, ja pian Linnea myös. Kyllä tällä on leivässä pysynyt, paremminkin kuin yrittäjäpersuna.
xxx/ellauri137.html on line 72: Helsingin Sanomien tiedetoimituksessa aikoinaan evoluutiopsykologiaa popularisoinut tiedetoimittaja Marko Hamilo on kääntynyt entistä työnantajaansa vastaan. Hän oli vuonna 2017 perustamassa Oikea Media -nimistä konservatiivista ”vastamediaa”, jossa on kirjoitettu persumaisuuxia esimerkiksi islamista, maahanmuutosta, gettoutumisesta, Antifasta, ilmastonmuutoksesta, feminismistä, naisellisista miehistä, homoista, koronarokotteiden vaaroista sekä Ylen ja HS:n harjoittamasta sensuurista. Vuoden 2020 alusta Hamilo johti jonkin aikaa perussuomalaisten ajatuspajaa Suomen Perustaa. Hän oli toiminnanjohtajana puolustamassa ajatuspajan julkaisemaa neljäsataasivuista pamflettia siitä, kuinka ”rationalismin tappio” ja siitä seuranneet postmodernistiset ideologiat ovat ”kulttuurimädättäneet” Suomen julkisen keskustelun ja median. Pamfletin oli kirjoittanut kahdesti väitellyt abortinvastustaja Jukka Hankamäki. Feminismi-sanan johdoksia mainitaan kirjassa useammin kuin joka toisella sivulla, ja aatteen väitetään muun muassa tuhonneen naisen seksuaalivietin. Julkaisun jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti perivänsä takaisin teokselle myönnetyn 10 000 euron valtion-avustuksen. Tällaiset jordanpetersonit me ansaizemme.
xxx/ellauri177.html on line 221: -- Mitä haluat? hän kysyi. Ja muistaessaan hän huusi: -- Haluat kampani! haluat kampani! Joten hän antoi hänelle kamman, hän antoi raskaiden palmikoiden pudota pullastaan. Se oli kuin avattuna kultainen kangas. Hänen hiuksensa peittivät hänet lannetta myöten. Hänen rintaansa pitkin valuneet lukot viimeistelivät hänen kuninkaallisen pukemisen. Serge itki tämän äkillisen tulipalon jälkeen. Hän suuteli jokaista säiettä, hän poltti huulensa tässä laskevan auringon säteilyssä. Mutta Albine vapautui nyt pitkästä hiljaisuudestaan. Hän jutteli, kyseli, ei koskaan lopettanut. -- Vai niin! kuinka sait minut kärsimään! En ollut sinulle enää mitään, vietin päiväni hyödyttömänä, avuttomana, epätoivoisena kuin turhaa... Ja kuitenkin, ensimmäiset päivät, olin helpottanut sinua. Näit minut, puhuit minulle... Etkö muista, kun makasit makuulla ja nukahdit olkapäätäni vasten kuiskaten, että teen sinulle kutaa? -- Ei, Serge sanoi, ei, en muista... En ole koskaan nähnyt sinua. Näin sinut juuri ensimmäistä kertaa, kaunis, säteilevä, unohtumaton. Hän taputti käsiään kärsimättömästi ja huudahti: -- Ja kampani? Muistatko, että annoin sinulle kampani saadakseni rauhaa, kun sinusta tuli taas lapsi? Aiemmin etsit edelleen häntääsi. -- Ei, en muista... Hiuksesi ovat hienoa silkkiä. En ollut koskaan suudella hiuksiasi. Hän suuttui, selvensi tiettyjä yksityiskohtia, kertoi hänelle toipumisestaan huoneessa, jossa oli sininen katto. Mutta hän, yhä nauraen, päätti laittaa kätensä naisen huulille ja sanoi huolestuneena muttei väsyneenä: -- Ei, ole hiljaa, en tiedä enää, en halua tietää enää... Heräsin juuri ja löysin sinut sieltä, täynnä ruusuja. Se riittää. Ja hän otti hänet takaisin syliinsä, pitkäksi aikaa, huutaen ääneen, reva pystyssä. Toka kerralla kestää tulla kauemmin mutta tuntuupa eri hyvältä.
xxx/ellauri231.html on line 433: 15. syyskuuta 1947 Bunin kirjoitti Mark Aldanoville: "Minulla on täällä kirje Teleshovilta, kirjoitettu 7. syyskuuta; mikä sääli (hän ​​kirjoittaa), että olet missannut kaiken tämän: kuinka kirjasi asetettiin, kuinka kaikki odottivat sinua täällä, paikassa missä olisit voinut olla... rikas, juhlia ja olla niin suuressa kunniassa! Tämän luettuani vietin tunnin hiuksia repimässä. Sitten yhtäkkiä rauhoittuin. Yhtäkkiä mieleeni tuli kaikki ne muut asiat, jotka Zhdanov ja Fadeev saattoivat antaa minulle juhlien, rikkauksien ja laakereiden sijaan..."
xxx/ellauri234.html on line 136: Rauhallisesti tiedustelin, mitä olin tehnyt ansaitakseni kyseisen nopean toimituksen autuaille metsästysmaille. Ylimielisesti ja pilkallisesti hymyilevän »siviilin» sekä muiden vihamieliset katseet riittivät sillä kertaa vastaukseksi. Kehotuksesta riisuin eräitä vaatekappaleita, ja minulle tarjottiin, ei kovin ystävällisesti mutta sitäkin päättäväisemmin, yösijaa poliisin pikemminkin käytännöllisestä kuin mukavasta »huoneesta matkustavaisille». Sellin ovi paiskattiin kiinni, lukko rasahti, pari hakasta laitettiin sijoilleen, ja niin minä olin varmassa säilössä. Pääsin jatkamaan keskeytynyttä untani - kivilattialla, ilman tyynyä ja peittoa. Lienee turhaa todeta, että jo ensimmäisenä vankeudessa vietettynä yönä unen ja levon suhteen oli vähän niin ja näin. Asian laita oli sama myös kaikkina niinä 1238 yönä, jotka vietin vankeudessa siitä lähin.
xxx/ellauri265.html on line 127: Stolbova asui Korsossa, vanhemmat oli emigrantteja, ei mitään mamuja. Neuvostoliitossa ei oltu käytykään. Sitten elämä vei, lapset ovat puolixi italiaanoja. Mä vietin kesät Venezian museoissa lapsena, siellä oli suullisia tenttejä, mutta selvisin. Opiskelin silti Helsingin yliopistossa jotakin. Carloa ei tarvi mainita. Diplomaattirouvana en pärjännyt, en osaa small talkia. Kuuntelemaan olen hirmu huono mutta hyvä puhumaan, mä puhun paljon ja päälle mielellään. Nykyään mä olen hyvä kuunteleen, sanoo ne jotka ehtii saada sanan väliin poikittain. Nilkkikin saa ihan pinnistää vaikka on izekin kova päällepuhuja. Me molemmat halutaan lisää maahanmuuttajia! Ekonomiselta asemaltaan erilaisia! Kiitos! Kiitos vaan!
xxx/ellauri298.html on line 172: Syntynyt vuonna 1946, kasvoin tuolloin kukoistavassa tehdaskaupungissa Länsi-Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa kymmenen mailia länteen Ohio-joen varrella Pittsburghista, jota silloin kutsuttiin "Terässtadixi". Varhaisesta lapsuudestani lähtien äitini oli vakavasti masentunut ja perheeni jatkuvassa konfliktissa. Samaan aikaan isäni, alun perin viulisti, antoi minulle lahjan rakkauden klassiseen musiikkiin. Hän opetti minulle, kuinka kuunnella, ei vain äidin valituxen pääteemoja, vaan myös koko musiikkipartituuria bassoista korkeisiin puupuhaltimiin. Meidän perheemme oli yksi harvoista juutalaisperheistä suurelta osin italialaisessa katolisessa kaupungissa. Suurimman osan ajasta ala-asteella ja lukiossa tunsin olevani ulkopuolinen ja minulla oli heikko yhteenkuuluvuuden tunne. Juutalaisten käyttö ravunsyöttinä oli yleistä, ja yritin epätoivoisesti kompensoida auttamalla opiskelutovereita kotitehtävissä. Silti minua pidettiin enimmäkseen käsivarren päässä, ja leimattuna roolilla "aivot". Kun osallistuin heprealaiseen kouluun useita päiviä viikossa useiden vuosien ajan Pittsburghin juutalaisella alueella, olin sielläkin "ulkopuolinen", koska olin kotoisin pikkukaupungista enkä Pittsburghin kletschmersektiosta. Yhdessä nämä lopulta ovat osittain taustalla kiinnostukseni antropologiaan, etnisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, usein tiedostamattoman koetun kokemuksen psykoanalyyttiseen syvyyteen, halukkuuteeni kokonaisvaltaiseen ajatteluun (yrityxeen yhdistää ne, jotka aluksi vaikuttavat erillisiltä, toisiinsa liittymättömiltä kulttuurin puolilta, perhe ja historia), tarkkaavaisuuteeni itseäni kohtaan tutkimusvälineenä, jota kutsutaan vastasiirroksi), oman runouden käyttämiseen keinona ymmärtää työelämän organisaatioita ja laajempaa kulttuuria) ja pyrkimykseni auttaa muita ihmisiä, järjestöt, jopa kansainvälisiä suhteita kuuntelemalla syvästi ihmisiä ja auttamalla heitä kuuntelemaan toisiaan sielusta sieluun. Tämä oli keskeinen roolini kroonikkona ja noin viisikymmentä vuotta lääketieteen opiskelijoiden, perhelääketieteen harjoittelijoiden ja asukkaiden, PA:iden ja monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten opettajana. Syvästä kiinnostuksestani organisaatioelämän tiedostamattomiin juuriin tuli perusta suurelle osalle tutkimuksestani, kirjoittamisestani, opettamisestani ja konsultoinnistani. Opiskelin Pittsburghin yliopistossa ja suoritin historiallisen musiikkitieteen AB:n vuonna 1967 ja psykologisen antropologian tohtorin vuonna 1972. Opetettuani seitsemän vuotta psykiatrian osastolla Meharry Medical Collegessa Nashvillessä, TN:ssä, vietin loput urani perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen osastolla Oklahoman terveystieteiden yliopistossa. Center, Oklahoma City, OK, sellainen minä olin."
xxx/ellauri306.html on line 696: Jep! Väsyttää edelleen, kun näen ei-brittien nostelevan kahta sormea, joilla ei yksinkertaisesti ole aavistustakaan, kuinka epäkohteliasta se on! Huomaa, että olen laittanut jalkani siihen itsekin puhuessani entisen pomoni kanssa, joka sattui olemaan amerikkalainen, tupakoitsija ja homo. En ole tupakoitsija, mutta koska olin tuolloin nro 2, vietin heidän kanssaan joka tapauksessa ja kysyin, oliko hän menossa ulos polville (savukkeelle), hän oli täysin järkyttynyt (mutta randy) ja minun piti kertoa hänelle nopeasti, mitä tarkoitin sillä hänellä oli jo enemmän kuin semi…
xxx/ellauri363.html on line 467: temperamenttityypille ominaiseen sielulliseen sairauteen kytee itumuotoisena jokaisessa terveessä persoonassa. Syntyperäinen väkivaltavietti ja kaikissa piilevä kostonhalu voivat kenestä hyvänsä – ellei pyhä henki hallitse – tehdä murhaajan. Pahuus siirtyy isältä pojalle lasten hemmotteluna ja kurituxena. Mäyhä on siitä hyvänä esimerkkinä. Heikinheimo kiittää psykoanalyysia sen ”tajuttomalle sielunelämälle” antamasta painoarvosta ja vietin ylevöittämisen ajatuxesta (sublimaatio). Rukoilu käteenvedon sijasta.
xxx/ellauri363.html on line 479: osuutta sukuvietin hallinnassa. ”Isojen aivojen etulohkossa sijaitsi Oker-Blomin mukaan
xxx/ellauri363.html on line 492: Hannexesta Freud liioittelee siitinelon merkitystä mielenterveydelle. Kyltymättömän sukuvietin tyydyttäminen ei hänen mukaansa ole neuroosien parannuskeino. "Tuollaisen 'hoidon’ järjettömyys selviää, kun ajattelemme hurjastelijoita, miehiä tai naisia, joilla sukupuolinen vallattomuus kuuluu jokapäiväiseen ohjelmaan. Tuon väärän opin mukaan voisi odottaa heidän olevan yleisesti terveitä. Todellisuudessa kuitenkin juuri näiden keskuudessa hermoviat rehottavat, he ovat sielullisesti epänormaalia väkeä. Eihän kukaan normaali nyt bylsi monta kertaa päivässä saati peräpuolelta."
xxx/ellauri385.html on line 213: Nej töö, se joka nimenomaan tässä yhteydessä on merkitsevää, on se, etteivät ihohuokosten moraaliset järjestelmät suinkaan ole yiumaallista alkuperää, vaan johtuvat vanhempien ja heidän edustajiensa kasvatus toimenpiteistä ja niiden vaikutuksusta pieneen tapareeseen. Keskeisiä näâs toimenpiteistä ovat ne, jotka kohdistuvat lapsen sukupuolisuutta vastaan. Lapsen panotoiveiden ja vanhempien esittämien estelyiden välillä alunperin valtinnut ristiriina jatkuu yksiön varttuessa sukupuolivietin ja moraalin välisenä vittumaisena ristiriitana. Moraalinct järjestelmät, jotka ниеkin очаt polotajuisia, ehkäisevät aikuusta naista tiedostamasta ninku sukupuolisuuden isinalaisuuksia ja hänen omaa piilotajuitta sielunelämäänså. Ne ruokkivat sukupuolisuuden torjuntaa (seksuaalivastarinta). Siinä myös selittyy, miksi yleisö kuohukzussaan settui vastustamaan havaintoa, että pikkulapsetkin ovat sukupuoliolentoja. Olisi kannattanut päästää natiaiset imuttamaan isiä ja sormittamaan äiskyä niin ei oisi tullut Hitlertä eikä holokaustia.
xxx/ellauri388.html on line 151: Tässäkin on masentavinta se, että tehtyä ei enää voi peruuttaa. Ruiskahdus ja kamat pussissa, mites sen voi perua. Tavallisesti kun puhutaan itsesaastutuksesta, sitä pidetään ihan eri asiana kuin sukupuolivietin tyydyttämistä. Tosin on toinen luonnollinen ja toinen luonnoton tyydyttämisen tapa, mutta molempien vaikuttimena on kuitenkin aivan sama vietti. Vietin tyydyttäminen itsesaastutuksella on tosin niin sanottu "nuoruuden pahe", lasten pahe, mutta se on lasten pahe vaan sen vuoksi, ettei voi tulla kysymykseen lapsen tyydyttää viettiänsä luonnollisella tavalla, — että se on lapselle vielä ainoa keino tyydyttää sitä viettiä, joka hänessä ilmestyy näin aikaisena. Se vielä puuttuisi että kersat bylsisivät keskenään pyllyt ojossa. Tietysti me vanhempina voisimme vähän jelppiä...
xxx/ellauri388.html on line 155: Kirjassani olen kuvannut, kuinka käsitykseni sisällisestä Jumalasta, eli siitä samasta, jossa nytkin tiedän ainoan totisen elämän olevan, syntyi tämän runkkaussalaisuuteni mukana ja siten että rukouksessani käännyin molo kovana hänen puoleensa. — Mutta minusta näyttää toiselta puolen, että vanhempien motivationaalinen puhe valmistaisi lasta ymmärtämään, että hänen on taisteleminen viettiä vastaan, koska en minä eikä minun esivanhempani ole sitä voittaneet, — että jos hän voittaa ja pysyy puhtaana, niin hän voittaa ikäänkuin meidän puolesta, — että me odotamme sitä häneltä, — että runkkaushalun voittaminen on hänen suuri elämäntehtävänsä. Voi olla ettei lapsi jäisi kylmäksi, vaan saisi itseluottamusta ja intoa, kun käteenvetovietin voittaminen, joka vielä äsken tuntui hänestä tarpeelliselta yksistään vaan hänen oman vähäpätöisen taivastoivonsa vuoksi, yhtäkkiä muuttuisi hänen silmissään siksi, mitä tämä taistelu todellisuudessa onkin: suureksi elämäntehtäväksi, jonka tarkoitus on vapauttaa maailma onanisoinnista. Sen kiduttavan, salaisen häpeäntunteen sijasta, joka on häntä painanut, hän saisi rohkean ja avonaisen mielen, ja hän käyttäisi paheen hävittämiseksi niitä hikisiä kämmeniä, jotka hiipii vähän väliä lapsen nivusiin.
xxx/ellauri388.html on line 162: Olin lapsena aina vapaa vietin kahleista juuri sinä hetkenä, jona rukoilin. Rukous tavallisesti seurasi katumuksen muodossa kohta lankeemuksen jälkeen, jolloin siis olin muutenkin vapaa vietistä, kassit tyhjinä. Hetkenä taas, jolloin vietti minut valloitti, syntyi minussa sisällinen taistelu, ja tämän taistelun esineenä juuri olikin kysymys: rukoilisinko nyt apua vaiko runkkaisinko. Tietysti en tullut rukoilleeksi juuri senvuoksi, että se ei olisi helpottanut kassipainetta. Ja niin rukous taaskin seurasi vaan lankeemusta, kuin kiitos ruuasta.
xxx/ellauri388.html on line 185: Meidän päivinämme on kaikki se, mitä Luterus kirjoitti halveksitun avioliiton puolustukseksi katolilaista coelibatilaitosta vastaan muuttunut varsinaiseksi uskonnolliseksi elämänohjeeksi, niin että aviollinen yhdyselämä on tehty korkeimmaksi ihanteeksi. Luteruksen kanssa sanoo aikamme hengellinen opettaja: Tavallisen ihmisen ei ole hyvä yksin olla, sillä liha ja veri ei voi muuttaa luontoansa, vaan luonnollinen himo ja lihallinen vietti täytyy saada estämättä tyydytyksensä; sentähden on Jumala säätänyt aviosäädyn, missä tämä saa tapahtua. Ulkopuolella avioliittoa sitävastoin on vietin tyydyttäminen synti. Ankarin kaikista on kielto haureutta vastaan. Runkkaus on selvästi pienempi paha, vaikka karvaiset kämmenet siitäkin saa.
xxx/ellauri388.html on line 213: Kuuluisa New-Yorkin professori (oik. britti, huom. huom.) Gowers sanoo, että lääkärit, jotka sallivat ja joskus neuvovatkin vietin tyydyttämistä ulkopuolella avioliittoa, ovat väärällä tiellä. Luulo, sanoo hän, että sukupuolielämän nautinto on ihmiselle ehdottomasti välttämätön, on vailla kaikkea järjellistä pohjaa. Lopuksi Gowers suuren kokemuksensa perustuksella, jonka hän on saavuttanut hermotautien alalla, ilmoittaa, ettei kukaan ole koskaan tuntenut terveytensä pilaantuvan kieltäytymisen vuoksi.
xxx/ellauri388.html on line 311: Kuten jo on ollut puhe, WC-puhdistaja Luterus pitää sukuvietin tyydyttämistä luonnon vaatimana lakina, jota ei käy terveydelle haitatta rikkominen, ja tahtoo vedoten erityisiin raamatun paikkoihin todistaa, että Jumala on avioliiton säätänyt. — Vielä merkitsevämpänä pidetty mies, Paavali, sanoo, tosin vähän horjuen ja itsekunkin omaantuntoon vedoten, että "parempi on naida kuin palaa".
xxx/ellauri388.html on line 355: Nainen saapi enintään kuukauden kuluttua tietää onko yhtymisellä ollut toivottu seuraus. Jos on, niin uusi yhtyminen luonnollisesti ei voi tapahtua ennen kuin seuraavat kuukut ovat alkaneet, ja jos ne jäävät pois, vasta kun lapsi on synnytetty, imetetty ja äiti täydellisesti palauttanut voimansa. Muussa tapauksessa seuraava lapsi tulisi kärsimään henkistä ja ruumiillista vahinkoa, ja se ei suinkaan voi soveltua sen ihmisen tarkoituksiin, joka pitää elämäntehtävänänsä synnyttää maailmalle lapsia. Ihanneavioliitto siis senkin elämänohjeen mukaan, joka on lausuttu sanoilla: lisääntykää ja täyttäkää maa, vaatii ihmiseltä kieltäytymistä sukuvietin tyydyttämisestä useammin kuin kerran kuussa, ja käskee yhtymään ainoastaan tarkoituksessa synnyttää maailmalle sekä ruumiillisesti että siveellisesti terveitä lapsia. Ja kädet pois sepaluxesta siinä välillä!
xxx/ellauri388.html on line 376: Jos nyt kuitenkin on jo tunaroinut, niin miten voi korkein uskonnollinen kanta olla johtona avioliitossa? Toisin sanoen: miten voi avioliitossa, ollen sidottuna johkin naiseen, käsittää elämän tarkoituksen olevan vapautua aistillisuudesta ja palvella Jumalaa? No kuten jo taisin sanoa, tärkein Jumalan paivelus vaatii aviopuolisoja kieltäytymään sukuvietin tyydyttämisestä raskauden ja imettämisen aikana. Se on helppoa, onhan vaimon pulleus ja vauvan imetys muutenkin vähän ällöä.
xxx/ellauri388.html on line 477: Kysymys on todella antanut jonkinlaista vaikeutta niille siveyden opettajille ja lääkäreille, jotka vaativat kieltäytymistä vietin tyydyttämisestä vaan ulkopuolella avioliittoa, koska se vasta avioliitossa muka muuttuu luonnon käskyksi. Vaikeata on, kun yövuodot käsitetään ihmisen ruumiinrakennuksen luonnolliseksi ominaisuudeksi, selittää miksi tässä tapauksessa luonnon järjestyksellä ei olekaan ratkaisevaa sananvaltaa.
28