ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri241.html on line 360: What canst thou say or do of charm enough Mitä voit sanoa tai tehdä tarpeeksi viehätysvoimaisesti
ellauri267.html on line 564: Tavoite. Silti sinä hajoat; mutta minä luen sydämesi ja tunnen oman viehätysvoimani; sinä rakastat, ja minä olen iloinen kostostani, läpeeni tyytyväinen, mihkä sinä teet.
ellauri267.html on line 1141: Muurahainen. Ei mitään, ennen kuin tulit uudelleen luomaan minut; sinä et tunne omien viehätysvoimasi voimaa: Anna minun syleillä sinua, niin näet kuinka nopeasti voin muuttua pahaksi.
ellauri322.html on line 406: Tanskixet(kin) saa Marylta tukevasti haukkuja. Liikemiehet ovat kotimaisia ​​​​tyranneja, jotka ovat kylmästi uppoutuneet omiin asioihinsa ja niin tietämättömien muiden maiden tilasta, että ne väittää dogmaattisesti, että Tanska on maailman onnellisin maa, kunkku paras mahdollinen ruhtinaista ja Kreivi Bernstorff ministereistä viisain. Mitä naisiin tulee, he ovat vain huomattavia kotiäitejä; ilman saavutuksia tai mitään viehätysvoimaa, joka kaunistaa edistyneempää sosiaalista elämää. Tämä täydellinen tietämättömyys voi auttaa heitä säästämään jotain keittiössään, mutta se ei suinkaan tee heistä parempia vanhempia. Päinvastoin, lapset hemmotellaan pilalle, kuten he yleensä ovat, kun heidät jätetään heikkojen, hemmottelevien äitien huostaan, joilla ei ole mitään toimintaperiaatetta tunteidensa säätelemiseksi, ja heistä tulee pikkulasten orjia.
ellauri323.html on line 84: Zuleika Dobson – "vaikkakaan ei ehdottoman kaunis" - on edvardiaanisen aikakauden tuhoisan viehättävä nuori nainen, todellinen femme fatale, joka on ammatiltaan arvovaltainen entinen sirkustirehtööri. Zuleikan nykyinen ammatti (tosin mikä vielä tärkeämpää, hänen kiehtova kauneutensa) on tehnyt hänestä jonkinlaisen pienen julkkiksen, ja hän onnistuu pääsemään Oxfordin yliopiston etuoikeutettuun, vain miehistä koostuvaan alueeseen, koska hänen isoisänsä on Juudaksen Collegen vartija (perustuu Merton Collegeen, Beerbohmin alma materiin). Siellä hän rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään Dorsetin herttuaan, snobi, emotionaalisesti irrallinen opiskelija, joka – turhautuneena siihen, ettei hän pysty hallitsemaan tunteitaan, kun hän näkee hänet – joutuu myöntämään, että hänkin on hänen ensimmäinen rakkautensa ja kosi häntä impulsiivisesti. Koska hän kuitenkin tuntee, ettei hän voi rakastaa ketään, ellei tämä ole läpäisemätön hänen viehätysvoimalleen, hän kuitenkin hylkää kaikki kosijansa ja tekee samoin hämmästyneen herttuan kanssa. Herttua huomaa nopeasti, että Noaks, Kerekekeks Koaks Koaks, toinen Oxford-opiskelija, väittää myös rakastuneensa häneen olematta koskaan edes ollut tekemisissä hänen kanssaan. Ilmeisesti miehet rakastuvat häneen heti nähdessään hänet. Ensimmäisenä, jolle hän on vastannut rakkautensa (miten vain lyhyeksikin ajaksi), herttua päättää tehdä itsemurhan symboloidakseen intohimoaan Zuleikaa kohtaan ja toivoo, että hän lisää tietoisuutta hänen lumoavan viehätyksensä kauheasta voimasta.
ellauri362.html on line 197: Hernekukon "Melankolian filosofia" on tunkkaista antiikkihöpinää, josta ei saa selvää kirveelläkään. Tikusta asiaa. Huomaa kyllä että kaveri on ollut hyvä laatimaan virallisia asiakirjoja. Kuten Peacock selittää esipuheessaan "Yleinen analyysi", runo väittää, että muuttuvuuden tarkastelu jalostaa mieltä ja että taiteen ja ihmissuhteiden "pääasialliset viehätysvoimat" ja "hermolliset siteet" ovat peräisin muuttuvuuden filosofisesta pohdinnasta. Hernekukko kävi vain 6 vuotta koulua, kansalaiskoulupohjalta ponnisti kuin Lassi Hiekkala.
xxx/ellauri010.html on line 814: 1. Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
xxx/ellauri010.html on line 844: Kumppanina vaikea. Joskus pinnallista viehätysvoimaa. (Check.)
xxx/ellauri154.html on line 355: Ja projisoi sit pahat aikeensa tohon särkyneeseen ruukkuun. Moreaun full frontal nudity-versiossa Salomesta Huismannin mielestä "paljastui ihmisolennon sukupuolinen himo koko kauheudessaan. Vasta nyt hän oli todellinen portto, joka totteli kiihkeää, julman naisellista luontoaan. Hän oli elävä ja jalompi, mutta myös kesyttömämpi; kammottavampi, mutta myös kiihottavampi." Toisaalta ja toisaalta. "Hän elvytti miehen horroxeen vaipuneet aistit voimallisemmin ja murskasi tämän tahdon paljon tehokkaammin kuin aiempi Salome. Nyt hänessä oli samaa viehätysvoimaa kuin valtavassa veneerisessä kukassa, joka on itänyt jumalattomissa kukkapenkeissä ja versonut epäpyhissä kasvihuoneissa ." Ja tämä kaikki vain koska alaharjaan oli suora sihti! Hei Huismanni sanoo Moreauta illuminaataxi! Ahhaa! Salaliittovehkeitä!
xxx/ellauri173.html on line 350: Nainen ! Eikö hän ole tuhansien ahdistusten vaivaama lapsi, joka on alttiina kaikille vaikutuksille? Eikö meidän pitäisi aina ottaa ystävällisimmällä hemmottelulla ja parhaalla hymyllämme vastaan sen hassujen taipumusten ja makujen epäjohdonmukaisuuksien ilmettä varjona, joka on yhtä vaihteleva kuin höyhenen hohto? Tämä epävakaus on osa naisen viehätysvoimaa.
xxx/ellauri173.html on line 899: Kunnioitus ja hiljaisuus antavat hänelle epätavallisen sädekehän, kun palvelijat ovat saaneet käskyn olla koskaan puhumatta hänelle, koska esimerkiksi ― (jos tämä on tarpeellista perustella) ― jommankumman suuren vaaran huipulla, josta sinä ovat repinyt hänet, tämä yksinäinen seuralainen olisi vannonut antaa vain sinulle. Siellä sen kuolematon laulu sinulle rakkaalla äänellä, urkujen tai halutessasi jonkin voimakkaan amerikkalaisen pianon säestyksellä, siirtyy syksyn öiden majesteettisuudessa tuulen valituksen keskelle. . Sen aksentit syventävät kesän hämärien viehätysvoimaa, ― kevät aamunkoiton kauneudessa sekoittuneena lintujen konserttiin. Hänen pitkän mekkonsa poimuissa herää legenda (no voihan sitä sixikin sanoa), kun puiston nurmikolla olemme nähneet hänen kulkevan yksin, auringon säteissä tai tähtitaivaan kirkkauden alla. "Hyvin pelottava spektaakkeli, jonka vertaansa vailla olevaa salaisuutta ei tiedä kukaan muu kuin sini ja mini."
xxx/ellauri174.html on line 262: Voi sitä, joka tottuu näiden uneliaisten katumustenaiheuttajien keinumiseen! Heidän haitallisuutensa on valtuutettu kaikkein vangitsevimmilla, paradoksaalisimmilla, anti-intellektuellisimmilla viettelevillä keinoilla päihdyttää pikkuhiljaa valheellisella viehätysvoimallaan, rehellisen ja puhtaan sydämen heikko kohta, kunnes heidän kirottu pillu tulee esiin.
xxx/ellauri174.html on line 393: "Kyllä", jatkoi insinööri, "jos piditte neiti Evelyn Habalin ensivaikutelman viehätysvoimaa luonnollisina, luulen, että harkitset tätä vaikutelmaa uudelleen; sillä itse asiassa hän oli paradoksaalisesti viallinen henkilö, päinvastoin, kuva, kultakolikko, korkein standardi, josta muut naiset eivät voi olla, luojan kiitos, kuin vaalea raha! Katso, pikemminkin.
xxx/ellauri174.html on line 490: Lerputettuaan taas kraanan alla Alva jatkaa: Tulet yllättymään niiden viehätysvoiman identiteetistä, jonka he hajottavat asenteisiin! Jos epäilet, että naisellinen "armo" johtuu niin vähäisestä, tarkastele neiti Alicia Claryn korsettia: ja näe askeleen ero, kehon linjassa, vihdoinkin ilman tätä keinotekoista ohjetta! "Katso, kaikissa nivelissä, erityisesti käsivarsissa, on niitä epätasa-arvoisia joustavuutta, joiden loputon luopuminen maksoi minulle pitkiä valppauksia. Mutta kivaa se oli sittenkin!
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 741: - Toimin niin kuin huvittaa mielihyväsi. Tein musiikkia kerran; Olin oppinut nuori nainen, joka on kasvatettu kaikelle viehätysvoimalle... Palaan kouluun, palaan musiikin pariin. Jos haluat kuulla minun soittavan kappaletta, josta pidät, sinun on vain kerrottava minulle, että opettelen sitä kuukausia, jotta kuulet sen, eräänä iltana talossamme, hyvin suljetussa huoneessa, josta me ovat piirtäneet kaikki verhot. Ja palkitset minut yhdellä suudelmalla... Haluatko? Suudelma huulille, joka palauttaa rakkautesi. Otat minut ja voit murtaa minut syliisi. Albiinoparka.
xxx/ellauri215.html on line 243: Wikipedia: Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen kuulumaton luonnehäiriö, jota voidaan mitata luotettavasti. Sille ominaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute. Psykopatiasta kärsivää henkilöä kutsutaan psykopaatiksi. Psykopaatille tyypillisiä piirteitä ovat julmuus, epäsosiaaliset teot, alkoholin ja huumeiden käyttö, vastuuttomuus ja moraalittomuus. Kokonaisväestöstä noin yksi prosentti voidaan luokitella psykopaateiksi.
xxx/ellauri281.html on line 453: Kun Ilkasta tuli Frederik, naisia riitti. Laulaja paljastaa, että naisten ihastus johtuu hänen karismastaan ja salaisesta viehätysvoimastaan.
xxx/ellauri357.html on line 523: Onko sinulla viehätysvoimaa pysyä aamutähtenä

xxx/ellauri388.html on line 322: Kun ihminen vapautuu aineellisen, aistillisen maailman painosta, kaikki elämän ilmiöt saavat hänen silmissään aivan toisen värityksen. Ympäristön viehätysvoima ei vähene. Päinvastoin, kaikessa näkyy uusi merkitys, luonnon eri tapahtumissa avautuu paljon suurempi voima ja tarkoitus, kuin mitä aavistaa ihminen silloin kuin hän ei vielä ole vapaa aistillisuudesta. Kaikkein vähin kasvi ja metsän jättiläinen, linnut ja mehiläiset ja teidän untuvaiset häpykukkulanne, ovat saman yleismaailmallisen lain alaisia ja opettavat sitä, joka lukee luonnon kirjaa. Ymmärrettyämme tämän asian, me näemme, että jokainen elää omaa elämäänsä ja on onnellinen siinä, olipa hänen elämänsä vaikka kuinka erilainen kuin joku toinen elämä. Niinkuin kahdella henkilöllä on erilainen ulkomuoto, niin erottaa jokaisen ihmisen sisällinenkin kokemus hänet toisesta; vapaa kehitys, jokaisen oman luonteen mukaan, antaa ihmiselle suurimman tyydytyksen. Eli älkää tytöt olko hyväosaisille kateita, teillä on jo paras teille mahdollinen elämä!
23