ellauri001.html on line 2259: Mutadārik[12] (مُتَدَارِك) "overtaking": Faʿilun Faʿilun Faʿilun Faʿilun (
ellauri002.html on line 1689: Siitä alkoi monta vuotta jatkunut kirjeenvaihto, jota katkoivat Suomen lomat. Kirjoitin koneella lentopostipaperille loputtomia matkakirjeitä maailmalta. Dona Carita vastasi yhtä ahkerasti kotimaasta. Historia toisti itseään: vertaa Don Wilhon ja Hiljan Kiinan kirjeet. Kirjeet on vielä tallessa vintillä. Jonakin kauniina päivänä kaivetaan ne esiin ja luetaan.
ellauri003.html on line 564: pieni hahmo, verta kiihtäväinen.

ellauri003.html on line 937: (tosin vertauskuvin, sapienti satis)

ellauri004.html on line 341: päälaelleen, vertailun helpottamiseksi.

ellauri004.html on line 1599: Akseli, vehkeilijä vailla vertaa.

ellauri004.html on line 1756: Älä muista pahalla, älä vertaa.

ellauri005.html on line 817: et löytäis vertaistas seuralaista.

ellauri006.html on line 1362: Ja (sanoo El Luihu) turhaan kiroot jumalaa, ei siihen satu. Ei sitä kiusaa paskan vertaa jos sa valitat, se tekee niinkuin sitä lystää. Sille on ihan sama onko sulla kivaa vaiko ei. Toiset ihmiset voi siitä välittää, välitä säkin siis niistä. Tää jumalasoopa on vaan silmiin saippuaa, turhaa koruompelua. (No ei El Luihu ihan tä sanonut, kuhan tulkkasin.)
ellauri006.html on line 1554: Laama verta luovutti

ellauri007.html on line 1395: omalle lihalle ja verelle verta luovuttaa.

ellauri007.html on line 1594: Etkö houkka sen vertaa tajua

ellauri008.html on line 259: Taas maistuu lautanen niiden verta,

ellauri008.html on line 521: uutta verta, hikeä ja kyyneleitä,

ellauri008.html on line 727: Kun tänään tuli puhe käännöstieteen pikkujouluissa Kouvolan instituutin lopettamisesta vuonna 2009, tulin vertailun vuoxi ohimennen maininneeksi Torquato Tasson Jerusalemin vapautuxen. En ole Torquatoa yhtään lukenut, kai sen vuorokin vielä tulee. Arvatenkin se on aivan vitun ikävystyttävä. Joku renessanssin Iliadi-jäljitelmä ristiretkistä. Hehkutellaan jotain alusmaiden ryöstöä. Näitä piisaa, tyyliin Vergiliuxen Aineias tai Camõesin Os Lusiadas.
ellauri008.html on line 1433: Stressiä, kiirettä, ahdistusta, näköalattomuutta, pakkomielteistä suorittamista ja loppuun palamisia. 28-vuotias toimittaja Oskari Onninen kuulee huoli- ja stressipuhetta ympärillään päivittäin eikä ymmärrä, mikä hänen ikätovereitaan vaivaa. Heillähän pitäisi olla asiat paremmin kuin hyvin, ainakin jos tilastoihin on uskominen. Tutkijat selittävät nuorten aikuisten ahdinkoa monilla eri tekijöillä – yksi niistä on internet, joka on tehnyt elämästä jatkuvaa vertailua ja kilpailua.
ellauri009.html on line 85: Vampyyrit oxentaa verta tutuille. Naisryhmissä on kotivävyjä, vierailijoita käy lämmittämässä. Ja vähän bylsimässä. Tämä soinnahtaa tutulta myös.
ellauri011.html on line 26:

Lisää verta, hikeä, kyyneleleitä ja kultaa.


ellauri011.html on line 370: Muutakin saa, väkivaltaa, uhrien verta,

ellauri011.html on line 1011: Ja sit on näitä ainaisia koheloja satuja, Pauli jeesustelee enteillä ja vertauskuvilla.
ellauri011.html on line 1130: Kani ei tosiaankaan osaa laskea. Jos Berttaan jää noin viisisataa lyijyhaulia, se tekee noin puoli kiloa lyijyä, paljon vähemmän kuin noin paxussa noidassa on verta, eikä enemmän, niinkuin se laskeskelee.
ellauri012.html on line 223: Aloin kelata koko juttua uudestaan, ja huomasin saman surun painavan kuin sillon kun jutut alko heittää häränpyllyä. Vaikka ajan olisi pitänyt parantaa haavat, riitti nähdä sun kuvaavan niitä kirjeessä, niin ne aukes ja alkoi vuotaa taas. Mikään ei voi pyyhkiä muistista mitä sä (sic) olet kärsinyt sun sepustusten tähden. En voi olla ajattelematta Aberikin ja Lotulfin pirullista kaunaa. Julma setä ja loukattu rakastaja on aina kipeinä mun silmissä. En koskaan unohda mitä vihollisia sun jutut ja mitä kateutta sun kunnia nostatti sua vastaan. En koskaan unohda miten sun maineen, jonka olit kyllä ansainnut, silppus ja räjäytti ilmaan valeuutiset. Eiks sun jumaluusoppi tuomittu poltettavaks? Eiks sua uhattu elinkautisella? Turhaan peruutit noi mielipiteet, mikään ei auttanut, päätettiin et sä olet vääräoppinen! Mistä noi kaks väärää todistajaa syytti sua Sensin kokouksessa? Mitä skandaaleja kaivettiin esiin Parakleteen, sun kappelin nimestä? Mikä myrsky syntyi munkkikoplan joukossa sua vastaan kun kutsuit niitä veljiksi? Tää meidän takaiskujen historia, jonka sä kerrot niin liikuttavasti, sai sydämeni vuotamaan verta. Mun kyynelet, joita en pysty estämään, on tuhrineet puolet kirjeestä; kunpa oiskin putsannet sen kokonaan, ja et mä oisin palauttanut sen sulle siinä kunnossa; sit olisin ollut tyytyväinen et förbin sen; mutta se otettiin multa pois liian pian.
ellauri012.html on line 261: Sun tollaset taidonnäytteet sai muut ihan vihreiksi. Kuinka monet muut mimmit väitti niitä omikseen? Kuinka monen olen nähnyt huokailevan rakkaudesta sinuun, kun jonkun vieraskäynnin jälkeen niitä kehuttiin sun runojen Sylvian vertaisiksi? Toiseet on kateesta epätoivoisina haukkuneet mua että mulla ei ole muita ansioita kuin mitä mä saan sulta, eikä mitään etua heihin nähden paitsi että sä satut rakastamaan mua. Voitko uskoa kun sanaon, että naiseudesta huolimatta olin iloinen että mulla on rakastettu jolta sain viehätystä; ja sain salaista mielihyvää siitä että mua ihailee mies, joka pystyy korottamaan misunsa jumalattareksi. Sun kunniasta lainasin valoa, ja kuulin sun kiitokset, välittämättä kuinka vähän niitä ansaitsin, uskoin sun sanoja, jotta olisin enemmän sun mieleen.
ellauri012.html on line 295: Uskonto käskee mun tavoitella hyvettä koska mulla ei ole enää mitään saatavana rakkaudelta. Mutta rakkaus vallitsee yhä mun mielikuvitusta ja viihdyttää menneillä nautinnoilla. Muisti toimii mun rakastajattarena. Vanhurskaus ja velvollisuudentunto ei aina seuraa eläkkeelle menosta; autiomaassakin kun taivaasta ei tule mannaa, sitä halaa mitä ei enää saa. Yksinäisyyden herättämät himot täyttää nääkin maisemat kuolemalla ja hiljaisuudella; harvoin täällä tehdään mitä pitäisi, harvoin palvotaan vain jehovaa. Jos mä oisin tiennyt tän aiemmin, oisin opettanut suakin paremmin. Sä sanot mua sun mestariksi; totta on että sut uskottiin mun huostaan. Mä näin sut, koitin tosissani opettaa sulle kaiken maailman tieteitä; se maksoi sulle neitsyyden ja mulle vapauden. Sun sedästä, joka tykkäs susta, tuli mun vihollinen ja se kosti mulle. Jos olisin munat menetettyäni lakannut rakastamasta sua, olisi se ollut joku lohtu. Konnat oisi antaneet mulle saman onnen mihkä Origenes pääsi omin käsin vaikka ilman lupaa. Kyll on kurjaa! Tunnen itseni syyllisemmäksi nyt sua ajatellessani itku kurkussa kuin silloin kun panin sua täysissä voimissa. Mä mietin sua koko ajan; mä muistan koko ajan sun hellyyden. Tässä kunnossa, herran pieksut! jos juoksen sun alttarille, ja pyydän sua mua säälimään, miksei hengen kestoliekki kuluta tarjottua uhria? Eikö nää mun katumusharjoitukset kiinnosta taivasta pätkän vertaa? Mutta taivas on yhä taipumaton, koska mun himo on vielä elossa; tuli on vaan pettävien hiilten peitossa, eikä sitä sammuta kuin joku poikkeusarmahdus. Ihmisiä käy pettäminen, mut millään et huijaa jumalaa.
ellauri012.html on line 349: Kun olet vaeltanut vaellukses loppuun täällä alhaalla, sanoit että haluut tulla haudatuksi Parakleteen tontille, jotta sä olisit aina mun silmien alla ja mielessä. Luulitko että sun mun mieleen kaivertamat jäljet voi koskaan kulua jäljettömiin, tai että mikään ajan kulu voi kuluttaa pois sun hyväntekeväisyyksien muiston täältä? Ja milloin mä ehtisin noita sun vaatimia rukouksia pomiloida? Hemmetti! Mulla on sillon tuhat muuta huolta, sillä semmoinen onnettomuus ei jättäisi hetken rauhaa. Voiko mun heikko järki kestää sellaista runkutusta? Kun mä olen hulluna ja raivoon taivastakin vastaan, mä en pehmitä sitä mun huudoilla, vaan haastan sitä haukkuen. Miten mä sit rukoilisin ja miten kestäisin suruani? Mä lähtisin mieluummin messiin kuin järjestäisin sun hautajaisia. Sua varten, Abelard, mä elän, ja jos sut temmataan pois multa, ei mulla ole mitään käyttöä mun kurjille päiville. Aargh! Mitä valituksia mä voisin tehdä jos taivas julman säälin vallassa säästäisi mut sillä hetkellä? Kun mä vaan ajattelenkin tätä viimeistä eroa, mä tunnen kaikkia kuoleman tuskia; millaista se sitten tulee olemaan jos se kauhea hetki joskus koittaa? Älä hittovie tunge mun mieleen niin surullisia ajatuksia, jos et rakkaudesta niin edes säälistä.
ellauri012.html on line 355: Abelard hyvä, sääli mua! Onko kukaan koskaan ollut näin onneton? Mitä korkeemmalle sä korotit mut muiden naisten yli, jotka kadehti multa sun rakkautta, sitä suuremmin mä kärsin nyt mun menetyksestä. Mut korotettin onnen huipulle vaan että putoisin sitä rajummin. Mun mielihyvät oli vailla vertaa, ja nyt mikään ei vedä vertoja mun kurjuudelle. Kerran mun iloa kadehti mun kilpailijat, mun nykyinen kurjuus säälittää kaikkia ketkä näkee mut. Mun onnenpyörä on aina käynyt ääripäissä, se on kasannut mulle suurimmat lahjat ja sitten suurimmat kärsimykset; ovelana kiduttajana se on tehnyt koettujen ilojen muistosta loppumattoman kyynellähteen, kerran ne oli tosi hieno lahja, nyt pois otettuina sanomaton suru. Siinä sen ilkeys on onnistunut totaalisesti, ja mun nykyiset tuskat on suhteessa yhtä katkerat kuin kokemani hekkuma oli suloinen.
ellauri012.html on line 824: Hunnun käyttö on jokaisen naisen oma asia ja päätös. On oma päätös pysyykö ruodussa ja noudattaa yhteisönsä muotia, vaiko lähtee ehdoin tahdoin sooloilemaan, joutuu huonomaineisexi silmätikuxi ja kaivaa verta nenästään.
ellauri014.html on line 179: Siihen asti JJn elämä oli ollut huoletonta. Nyt eno pani sen kymmenvuotiaana eka juoksupojaksi, mihkä se ei ollu motivoitunu, sit kaivertajan oppiin. Se ei ollut enää kivaa. Kaivertaja löi sitä, lopulta se karkas Ranskan puolelle myöhästyttyään kaiverrustöistä.
ellauri014.html on line 454: Kotosalla iskä on niin kiukkuinen, että mätkii Juliaa ja sen äitiä. Julkku kaatuu ja lyö päänsä pöydänjalkaan, verta tulee nenästä (ja vähän alempaa, Pröö jr. menee kesken). Isä säikähtää vähän sentään, sano sori siitä äidille, osa siitä lie tarkoitettu muttei sentään osoitettu Juulialle.
ellauri014.html on line 921: Juttuhan on niin, ettei Rusakkoa kiinnosta pätkän vertaa kukaan näistä ihmisistä, ei Julle, Claire, Teddy, Volmari kuin Rafukaan, se haluu vaan saarnata. Nää on on vaan pompittimia tai vaatepuita, joihin se ripustaa mölsää filosofiaansa roikkumaan. Se on just sellainen précheuse kuin miks se sanoo Juuliaa. Jos sitä pitäis luonnehtia yhdellä sanalla se olis TEKOPYHÄ. Aikansa Päivi Räsänen.
ellauri014.html on line 1102: Mut ei hemmetti ei sittenkään, se pyörittelee asiaa. Kun ajattelee tarkemmin, pitäskö ottaa nyt tommonen tekohauska leski harmixeen kun loordin kanssa on just niin hyvä meininki. Olis nolo tehdä sängyssä kolmenkeskisiä vertailuja. Ralph olis selvä ykkönen, Julle hyvä kakkonen, Claire jäis siinä varmasti lähtöruutuun seisomaan kuin tikku paskaan. Ainoana seisojana siinä petissä.
ellauri014.html on line 1663: Darwinistisempi vastaus on, että ilkeys, joka pitkän päälle sattuu omaan nilkkaan, on tyhmää, ja tyhmä ja tuhma ovat sama asia, ainakin sama sana alunperin. Just niin ilkeä voi kukin olla, ettei siitä tule sanomista, ja lopulta verta omasta nenästä. Tai lasten nenistä kolmannessa ja neljännessä polvessa. Antaa luonnon hoitaa laskutoimitukset, eli markkinoiden määrätä. Darwinkin on talousliberaali, vaikkei sentään kvartaalin kirjanpidolla.
ellauri014.html on line 1667: Häh? Ollaanko tässä paska-Nallen linjoilla? Eikös se sitten saa huseerata ihan vapaasti? Saahan se, jos ei kyykytetyt viitsi koota voimiaan. Seurauxet on senkin maxettava. Se ei ole mitenkään moraalisesti oikeassa, se on vaan tällä haavaa vahvoilla. Annappas olla, niin se saa turpaan, verta nenästä, ja sen lapset kolmannessa ja neljännessä polvessa. Jos olen oikeassa siis.
ellauri015.html on line 848: Tänään on isänpäivä, isät vertailee vatsapissa voittamiaan saaliita. Liput liehuu ensimmäistä kertaa, sataa loikottaa. Kohta isä leipoo pullaa. (Ja niin tekikin, Pirkko-mummin ohjeen mukaan. Rupisia tuli, mutta maku oli kohdallaan.)
ellauri016.html on line 966: Täytyis ajatella positiivisesti, et pakkolaitokset on yhteisexi parhaaxi, vankien ja vartijoiden yhteinen hiili johon puhalletaan. Se lois viihtyvyyttä puolelle jos toiselle. Lyhyesti sanoen kysymys on apinoiden yhdenvertaisuudesta. Mikä on, se lie jo tässä selvinnyt, pelkkää puppua.
ellauri017.html on line 516: Suomalainen lajilegenda ei ole lähdössä olympialaisiin. Se on sama kuin pitäisi juosta satanen, maraton ja 400 metrin aidat ja jaettaisiin vain yksi kultamitali, Hukkataival vertaa. Siinä se on: neljä metriä 45 asteen päällekaatuvaa, lähes sileää kallioseinää, jonka Nalle Hukkataival viimein selvitti.
ellauri017.html on line 687: Pakkoko poikain oli kaivaa verta nenästä. Sattui pilkka omaan nilkkaan. Silmä silmäilystä, hammas irvihampaasta. Kost jumala. Ota mallia Hammurabista. Käsi poikki kirveellä kuin kalifaatissa, kazokaa näin käy kaikille jotka etääntyvät meistä. Ovat pettureita. Elisalla oli selkeesti jotain mielenterveysongelmia.
ellauri017.html on line 856: Pakinoizija Ollin ystävällä ja huonetoverilla Kalle Niemeläisellä oli tuttavana yksityisajattelija Manasse Olotilanne, jonka alaa olivat parodiset mietelauseet ja aforismit. Kalle Nieminen oli Callen kaveri, joka sai asbestikeuhkon Suomen Mineraalista ja kuoli syöpään. Sen vaimo oli Maire. Ne ja vanhemmat nauroi kovaa olohuoneessa ja meidän lasten piti olla hiljaa lastenhuoneessa. Kallen kuoltua Mairekin hävis kuvasta. Olikohan se sip ja söp. Tai ehkä kenkä oli toisessa isommassa jalassa, vertaa Sirkka-täti. Kun niiden koiras oli poissa, naarashiiret äänestivät jaloillaan, pakosalle kissan hännän alta.
ellauri017.html on line 1123: Kirjanoppineet fariseukset eivät sittenkään uskoneet, vaan lähtivät vastustamaan entistä voimakkaammin Jeesusta pilkkaamalla Pyhän Hengen voimatekoja Pahojen Henkien teoiksi. Näin he syyllistyivät syntiin, jota ei saa anteeksi. Huomaatte kai vertauskuvani ja sen yhteyden päivän otteluun. Pojat joita ei saatu hyvix on nyt jauhettuina jyvix. Niitä nokkii vallattomat Myllärimme kanat omat.
ellauri018.html on line 865: