ellauri088.html on line 357: Arvonen kertoo aloittaneensa asuntosijoittamisen itse asiassa puolivahingossa. Hän laittoi oman ensiasuntonsa vuokralle ollessaan opiskelija ja heräsi silloin toiminnan tuottavuuteen. ”Ensiasuntoni oli sijoituskelpoinen yksiö ja kun vuokrasin sen, siitä jäi kolme numeroa kuussa verojen jälkeen käteen. Ajattelin, että näitä pitää hankkia sata.” Kassavirta oli siis se elementti, joka Arvosta asuntosijoittamisessa kiehtoi. ”Arvonnousu on spekulaatiota, osingot eli vuokrat taas varmasti tilillä joka kuukausi.” Oli selvää, että asuntojen osto ja vuokraus on hänelle sopiva strategia. ”Tajusin, että jos näitä hankkii monta, niin ei ehkä tarvitse tehdä enää eräänä päivänä mitään. Voi vaan pötkötellä. Kyllä varmasti silti teen, vedän käteen ainakin, mutta ei ole pakko. Taloudellinen riippumattomuus on niin hype sana, etten sitä käytä. Ammattisijoittaja kuulostaa paremmalle.”
ellauri096.html on line 653: Artikkelissa viitataan myös lukuisiin kansainvälisesti tunnettuihin taloustieteilijöihin: Maailmanpankin entisen pääekonomistin Paul Romerin mukaan DSGE-mallien vuoksi ”makrotaloustiede on taantunut viimeiset 30 vuotta” kun taas IMF:n entisen pääekonomistin Oliver Blanchardin mukaan DSGE-malleissa on vakavia, mutta korjattavia puutteita. (mt.) Kooman oletuxia on ricardolainen kuluttaja. Mikäs epeli se on? taloudellista toimintaa kuvataan yksilötasolla toteutuvana rationaalisuutena, ja jätetään tällöin huomioimatta yhteiskunnassa vallitsevat pakot. Esimerkiksi kun Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa todetaan, että julkisten menojen leikkaamisen myötä ”[k]ulutus näyttäytyy houkuttelevampana kuin työnteko, jolloin työtunnit per nuppi alenevat” (VM 2014, 17), ei tällöin huomioida esimerkiksi työsopimuksissa työntekijöille määriteltyjä työaikoja. Kooma-mallin avulla laadituissa laskelmissa kulutusverojen vaikutuksista todetaan, että ”veronkorotus alentaa työnteosta saatavaa ylijäämää alentaen näin työn tarjontaa” (mt., 18). Tulkitsen väitteen siten, että mallin mukaisesti työstä saatavan tulon vähentyessä työntekijä-kuluttajat alkavat suosimaan enemmän vapaa-aikaa.
ellauri096.html on line 655: Ricardolainen evidenssi kuuluu lyhykäisyydessään. Kun valtio velkaantuu, kansalaiset odottavat verojen nousevan velkojen maksamisen vuoksi ja käyvät säästämään kohonneisiin veroihin. Suomen pankin ja Valtionvarain ministeriön malleissa tämä olettama on ja niillä malleilla annetaan politiikka suosituksia. Väittämä on tietenkin pötyä. Ensinnäkin valtiot eivät koskaan maksa velkojaan ja asukkaita ei kiinnosta valtion velka senkään vertaa kuin oma velka. Harva edes tietää mikä on valtion rahoitusasema vaikka siitä kerran kuussa uutisoitaisiin. Esimerkkisi 2017 Suomessa on uutisoitu useita kertoja julkisen sektorin rahoitusasemasta joka on maailman valtioista seitsemänneksi paras ja reilusti ylijäämäinen. Silti jopa johtavat poliitikot puhuvat kuinka joudutaan IMF holhoukseen ellei säästetä. Pääministerikään ei tiedä todellista asemaa. Jos ihmiset tietävät valtion aseman, he voivat olettaa, varsin perustellusti, velkaantumisen luovan talouskasvua joka on suurempi kuin velkaantuminen jolloin velkasuhde laskee. Jolloin valtion velkaantuminen saa ihmiset lisäämään omaa kulutustaan ja velkaantumistaan. Jos valtion velkaantuminen työllistää työttömän taikka antaa yritykselle ylimääräisen työtilaisuuden, lienee selvää, kyseinen talousobjekti lisää kulutustaan koska hänen henkilökohtainen asemansa paranee. Riippumatta valtion asemasta. Tästä on aika paljon kokeellista näyttöä. Ricardolainen evidenssi on väärä väite. Se on ihan perseestä. Omistavan luokan kieroilua. Tämän jutun kirjoittanut toimittaja edusti vasemmistoa, mutta ei lie ollut Marxin veizilaatikon pystyvin veizi.
ellauri185.html on line 555: Niin ei siis tuolla oikeudella, johon rikkaat perustavat maanomistuksensa, verojen kannon ja toisten työn tuotteitten anastukset, ole mitään tekemistä oikeuden kanssa, vaan se nojautuu yksistään sotavoiman avulla harjoitettuun väkivaltaan" (Aufruf. S. 28) Tästä kurjuudesta on vain yksi pelastuskeino, nim. se, että koko tuo monimutkainen ja taitavasti rakennettu hallituskoneisto, jonka avulla kansaa orjuutetaan, hävitetään. Tämä tapahtuu niin, että ensinnäkin kieltäydytään sotapalveluksesta, jo ennen kuin on jouduttu sen tyhmistyttävän ja demoralisoivan kurin vaikutuksen alaiseksi" (E.m.t. S. 67).
ellauri331.html on line 557: Vuonna 2015 Rossiya Segondya sai valtion budjetista 6,48 miljardia ruplaa. Vuosina 2022–2024 RT saa 82 miljardia ruplaa. Hizi sehän on Ylen rahoituxen luokkaa. Ylen rahoitus perustuu Yle-lakiin, ja kunkin vuoden rahamäärä vahvistetaan vuosittain yleisen kustannustason muutokseen peilaten. Ylen rahoitus oli viime vuonna (2022) 557 miljoonaa euroa, verojen jälkeen 506 miljoonaa euroa. Mitäs jos ei olisikaan enää YLEä? Hehe?
ellauri339.html on line 126: Palvelualan ammattiliiton puheenjohtaja Annika Rönni Sällisen mukaan monet hallituksen toimenpiteet vaikuttavat somaliperheisiin ja heikentävät suuresti heidän asemaansa ja mahdollisuuksiaan. Hän huomautti, että Suomessa tehdään nyt enemmän kuin koskaan osa-aikatyötä. Näin ollen puolet myyjien ja tarjoilijoiden avoimista työpaikoista tarjoaa osa-aikatyötä. ”Ihmiset eivät tule toimeen tuloillaan ja tarvitsevat työttömyyspäivärahaa ja asumistukea. Hallitus irtisanoo heidät ja kannustaa heitä hakemaan kokoaikatyötä, mutta sellaista vaihtoehtoa ei ole. Säästetyt rahat käytetään korkeatuloisten verojen keventämiseen. Tällaista röyhkeyttä ei voi hyväksyä, Sällinen sanoo.
ellauri386.html on line 422: Georgist-politiikan tärkein suositus on maan arvoon perustuva vero, joka väittää, että maa-arvoverosta (land value tax) saatavia tuloja voitaisiin käyttää olemassa olevien epäoikeudenmukaisten ja tehottomien verojen (kuten tulo- , kauppa- tai ostoverojen ) alentamiseen tai poistamiseen. Jotkut georgistit kannattavat myös ylijäämäisten julkisten tulojen palauttamista kansalle perustulon tai kansalaisosingon avulla. Todennäk. jotain länkkärikusetusta koska Adam Smith kannatti sitä.
xxx/ellauri104.html on line 503: Nollakorkojen aikana pääoma- ja yritysverojen maltittomallakin korotuksella on vaikea nähdä negatiivisia vaikutuksia.
xxx/ellauri127.html on line 186: jos kyse on verosuunnittelusta eli yrityksen maksamien verojen minimoimisesta. Jos
xxx/ellauri273.html on line 260: Näistä nummero 1 on lähinnä huono vizi. Perustuslakia edeltävä keskustelu jakoi verot suoriin ja välillisiin luokkiin; perustuslaissa ei kuitenkaan koskaan otettu käyttöön tätä tarkkaa eroa. Katso esim. The Federalist No. 36 (Alexander Hamilton). Siitä huolimatta korkeimman oikeuden päätöksissä, kuten License Tax Cases (1867), on rutiininomaisesti käytetty suoraa/epäsuoraa dikotomiaa. Jo vuonna 1796 asiassa Hylton v. Yhdysvallat, korkein oikeus paini suoran/epäsuoran dikotomian kanssa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin selitti tuossa asiassa, välittömät verot on jaettava, kun taas välillisten verojen – tullien, verojen ja valmisteverojen – on oltava yhdenmukaisia; ja kaikkien muiden verojen (jos mahdollista) on oltava yhtenäisiä. Tuomioistuin piti "kuljetuksista" kannettavaa veroa välillisenä, koska se koski kuljetuksen käyttöä eikä itse omaisuutta, mikä on kiistatta vivahteikas ero.
xxx/ellauri273.html on line 275: Tullien, verojen ja valmisteverojen on oltava yhdenmukaisia. Katso I artiklan 8 luvun 1 lauseke. ”Epäsuorana” verona niitä ei sovelleta suoraan ihmisiin. Tulli koskee esimerkiksi omaisuuden maahantuontia. Vaikka lopullinen ostaja kärsii verosta, veron vaikutuksen (tai verotaakan) uskotaan kuuluvan ensisijaisesti maahantuojalle, ja siksi sen katsotaan olevan epäsuora. Valmistevero koskee yleisesti renkaita, puhelinmaksuja, uhkapelejä, työllisyyttä ja yritystuloja. Kussakin tapauksessa ihmiset voivat viime kädessä kärsiä verosta korkeampien hintojen tai alhaisempien palkkojen vuoksi, mutta ilmaantuvuus nähdään epäsuorana myyjän, työnantajan tai yhteisön kautta.
xxx/ellauri273.html on line 284: Tuloveroa voidaan periä vain "johdannaisista" tuloista. Tämä "toteutustapahtuman" vaatimus viittaa yleensä muuhun tapahtumaan kuin pelkkään ajan kulumiseen. Siten kuudestoista muutoksessa sallitaan omaisuuden myynnistä tai vaihdosta saatujen voittojen verottaminen, mutta ei pelkästään arvonnousuista saatuja voittoja. Se sallii myös vuokrien ja korkojen verotuksen. Vaikka verot ovat suoria, niitä ei tarvitse jakaa, koska muutos poisti tuloverojen jakovaatimuksen.
12