ellauri012.html on line 282: Joo, Abelard, mä vetoon suhun näiden kahleiden nimessä, helpota niiden painoa, ja tee ne mulle niin helpoiksi kuin voi. Opeta vaikka taivaallisen rakkauden säännöt; koska sä olet hylännyt mut, oisin iloinen, jos edes taivas naisi mut. Mun sydän pitäis nyt rouvan tittelistä ja hylkii muita; kerro miten tätä taivaallista rakkautta ravitaan, miten se toimii ja puhdistaa. Kun meidät heitettiin maailman valtamereen, me ei kuunneltu muuta kuin sun värssyjä, jotka julisti kaikkialla meidän iloja ja nautintoja. Nyt kun me ollaan armon satamassa, eikö sopisi että sä saarnaisit mulle tästä uudesta onnesta, ja opettaisit mulle kaiken, mikä voisi lisätä tai parantaa sitä? Näytä mulle samaa miellyttävää naamaa mun nykyisessä olotilassa kuin kun oltiin maailmassa. Ei vähennetä kiihkoa, mutta vaihdetaan sen kohdetta; jätetään laulelut ja veisataan virsiä; nostetan katseet pois sieltä yhdestä paikasta ylös jumalan luo, eikä hekumoida muusta kuin sen kunniasta!
ellauri019.html on line 168: Ero on enempi määrässä kuin laadussa. Teollistuneen viihteen tuottavuus on moninkertaistunut, niinkuin kaiken muunkin. Koneella veisataan nyt sisältöä penkkiurheilijan elämään. Ja se onkin kaikin puolin paljon parempaa kuin tää oikea, oma kokema. Tää on tylsää, tää sattuu, ja mä oon rumilus ja läski. Six viihteestä niin paljon tykätään, elämän korvikkeesta. Levitetään terveellistä flooraa päähän kätevästä muovirasiasta.
ellauri060.html on line 316: Toisen vainaan vuoteella veisataan Johannes Ristin sanoittamaa ja J.S. Bachin säveltämää virttä O Ewigkeit du Donnerwort, ruozixi Lasse Lucidor "o evighet din längd förskräcker mig" ja suomexi "oi iäisyys mua pelottaa sun pituutesi". Jostain syystä tämä hieno viisu näyttää pudotetun 1938 virsikirjasta saastaisella 80-luvulla. Voi helvetti 80-luku! Mua ällöttää sun lättäpäisyytesi. Ja rumat keittiöt, ja klinkkerit ulkoseinissä. Typerä Elmo ilmestyi 1978. Iloisin suru ilmestyi 1986. Runkkujussi kuoli vuonna 1998. Figures.
xxx/ellauri104.html on line 836: Peltoniemen Hintriika oli varmaana se sen äiskä. Harvoin kuuli miten veisataan. Leipäkiireiltään ehti vain kerran kastejuhlaan herran. Mies vei sen tuoreeltaan ja heti kohta pannahinen kuoli. Hallasuolla ei kukat viihdy eikä kalliolla. Eikä Mannakorven mailla mistä ei tipu muuta kuin pontikkaa, mutta suomenruozalaisten elojuhlissa ändå luffarellakin on kliffaa. Hej!
4