Se oli ennen sielujen asunto. Pytagoras-veijari varusti sen vielä linnuilla ja suurenmoisilla kukilla.
ellauri061.html on line 1152: Tervon kirjoissa ei taida ikinä olla niin sanottuja normaaleja ihmisiä. Tämänkin kirjan kaikki henkilöhahmot ovat jollain tavoilla erikoisia tai outoja. Mielestäni tämä on yksi sellainen piirre, joka tekee Tervon kirjoista veijarimaisia tarinoita. Mielenkiintoiset henkilöhahmot värittävät tarinaa mukavasti.
ellauri061.html on line 1156: Kirja on mustan huumorin sävyttämä veijaritarina, mutta myös Vuoden johtolanka 2000 –palkinnolla palkittu rikosromaani. Ja kuinka kirjan nimi on ”Minun sukuelimeni tarina”? Kannattaa lukea kirja ja löytää vastaus sitä kautta.
ellauri065.html on line 540: Tummeliklubi: maahanmuuttokriittiset, rasistit, netsit, Jussi Halla-ahon ihailijat. huono 5 hyödytön 9. (Ihanko oikeesti Jake ajattelee että Valhalla-aho on vinkeä satiirinen veijari? Suvereeni ajattelija. Ajatusten Tonava. Siis niinkuin Jake izekin ;).
ellauri110.html on line 484: Hande väsäs kirjaa Pissiliisoja autofaktiona jostain ehkä toisennimisistä hoidoista ilokaasuhoidon raitisputkessa. Koitti saada kirjaan veijarimaista juonta muttei onnannut, ilokaasu ei tehonnut. Tuli pelkkää heijarointia. "Kaivan muistista esiin vanhaa, kaikenlaista sattunutta, puutaheinää jota voisi piilottaa fiktioon." No justiinsa joo! Sit vielä jotkut arvostelee biografista menetelmää. Autofaktiota se on kaikki fiktio vaikkei kirjoitajalla olis edes ajokorttia. Peilistä ei nää miten paljon kazoja on rakastunut izeensä.
ellauri162.html on line 247: Lepää rauhassa, veijaritarinoiden kirjoittaja ja humoristi, Repose en paix, auteur d'histoires de caragar et humoriste,
ellauri198.html on line 58: Näin siis nobelisti Bellow. Vapaus, löytämisen ja näkymisen ilo, toivo kaiken toivottomaksi tekevän uhalla ja keskellä, elämän äkkikäänteisyys, moninaisuus, varakkuus, rikkaus! Saul Bellowin Augie Marchin sikailut ei ole vain hauska veijariromaani. Se on myös paxu ja nenäviisas kirja velmusta juutalaisesta ajassamme.
ellauri204.html on line 626: Rantaman itsetunto ja vyötärö on Herlinin maxamien palkkojen ansiosta kohdallaan ja juhlallisuuden ohella hän rohkenee suhtautua veijarimaisestikin työhönsä ja koko kritiikki-instituutioon. Sillä ei taiteen kritiikki ylipäätään niin vakava asia ole.
ellauri207.html on line 172: Näistä on ehkä kädellinen ennestään tuttuja. Vinosuinen Michael Douglas näyttää olevan aika veijari. Douglas and Zeta-Jones hosted the annual Nobel Peace Prize concert in Oslo, Norway, on December 11, 2003. In August 2014, Douglas was one of 200 public figures who were signatories to a letter to The Guardian opposing Scottish independence in the run-up to September´s referendum on that issue.
ellauri244.html on line 289: Tuomari Nurmion Vielä yxi opetus oli Punainen planeetta-älppärillä joka ilmestyi 1982. Jos Pupu ja Lammas ei ehtineet sitä esittää duuona niin niiden styylaus oli ohi jo syxyllä 1981? Hetkinen, Abiturientti tuli 1980, kauramorsiamen Sonja O (eli Anja Koo) ajoi siitä oikealta ohize 1981. Leffakässärin mukaan siihen päättyi koko romanssi, Harri oli räntämummolle tosi kade. Juu eihän rakkaudesta tule mitään kun veijarit on samalla alalla ja vitun kilpailuhenkisiä. Nopeat syövät hitaat eivät. Kateuteen ei saa sortua, toisille julkisuutta tulee enemmän, toisille vähemmän. Ennen pitkää kaikki pogot halusivat esiintyä ja tienata omilla nimillään.
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 228: Veijariromaaneissa on yleistä purevan kriittisen kuvan antaminen ajan tavoista ja yhteiskunnallisista oloista. Esitystapa on yleensä episodimainen: usein tarinan rungon muodostaa matkanteon kuvaus. Veijariromaanin päähenkilö ei ole varsinaisesti pahantekijä tai rikollinen, sen sijaan hän vastaa maailman pahuuteen juonikkuudella selviytyäkseen ympäristön tuottamista ongelmista. Koska veijarilla ei ole käytettävissään voimakeinoja, hänen on turvauduttava juoniin, huijauksiin ja kepposiin. Hän hyödyntää empimättä vallanpitäjien ja mahtimiesten heikkouksia. Veijari ei toimi suunnitelmallisesti eikä välttämättä aina tavoittele sosiaalista nousua tai pyri parantamaan maailmaa. Enimmäxeen ne onnistuvat parantamaan omaa asemaansa muiden kustannuxella. Se juuri on eri veijarimaista. Veijari on ollut erityisesti satiirikkojen suosima henkilöhahmo paljastaessaan vallanpitäjien ja nousukkaiden naurettavuuksia. Jo antiikin komedioissa veijarihahmo esiintyi usein sivuhenkilönä. Päähenkilöksi veijari on noussut varsinkin sellaisina aikoina, jolloin yhteiskunta on ollut voimakkaassa murrosvaiheessa. Sellaisissa vaiheissa kaikenlaiset kökkäreet tuppaavat uiskennella pinnalle.
ellauri247.html on line 230: Pikareskiromaani syntyi Espanjassa 1500-luvun puolivälissä tarkoituksellisesti kehiteltynä vastagenrenä ritariromaanille ja sen harhailevalle, haavemaailmassa elävälle sankarille. Pseudoautobiografisena pikareskiromaanin tapahtumat myötäilevät sankarin (espanjan picaro = 'ratsastaja') monipolvista vaellusta ja antavat sen kautta humoristis-satiirisen kuvan maailmasta. Veijarityylin (gusta picaresca) varhainen edustaja oli tuntemattoman tekijän romaani La vida de Lazarillo de Tormes (1554). Muita varhaisia klassikkoja ovat Mateo Alemánin La Vida del picaro Guzman de Alfarache (1599–1604), sekä lajin tunnetuin klassikko, Miguel de Cervantes Saavedran El ingenioso hidalgo don Quijote de la Mancha (1605, 1615, Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari). Veijariromaanin sankarina on esiintynyt myös naisia, jotka käyvät veijarimaisesta seikkailusta toiseen pyrkien valloittamaan mahdollisimman paljon varakkaita miehiä, kuten Francisco López de Úbedan romaanissa La pícara Justina (1605).
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 236: Veijariromaanit olivat tavallista suositumpia ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Nykyajan veijariromaaneissa on perinteiselle veijarihahmolle tuntemattomia moralistin ja anarkistin piirteitä. He ikään kuin edustavat viattomuutta ja kriittistä ajattelua turmeltuneen ja vieraannuttavan maailman keskellä. Moderneja veijariromaaneja ovat esimerkiksi tšekki Jaroslav Hasekin Osudy dobrého vojaka Svejka za svétové valky (1920–1923, Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa), yhdysvaltalaisten John Steinbeckin Tortilla Flat (1935, Ystävyyden talo) ja Saul Bellow'n The Adventures of Augie March (1953, Augie Marchin kiemurat) sekä saksalaisten Thomas Mannin Bekenntnisse des Hochstaplers Felix Krull (1954, Huijari Felix Krull), Günter Grassin Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) ja Heinrich Böllin Ansichten eines Clowns (1963). Mannin teoksessa – kuten veijariromaaneissa usein – korostetaan huijariuden ja taiteilijuuden yhteyttä. Peltirummun rumpali Oskar Matzerath on varsin perinteinen veijarityyppi: hän lopettaa kasvamisensa kolmivuotiaana ja tarkkailee yhteiskuntaa kääpiöperspektiivistä saattaen naurettaviksi kaikki ideologiat.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri257.html on line 103: Päähenkilö Taras Bulba on itse vanha kasakka, jo monet taistelut kokenut veijari. Hän haluaa opettaa myös kaksi poikaansa oikeiden kasakoiden elämään. Taras vie poikansa Ostapin ja Andrein Dneprin varrella olevaan Setsiin, kasakoiden leirikaupunkiin. Pian Taras Bulba huomaa, että kasakoilla ei ole suunnitteilla mitään isompaa taistelua, jossa hänen poikansa voisivat näyttää taitonsa. Niinpä hän manipuloi, ohjaa ja muokkaa Setsin kasakoiden mielialoja taitavasti päästäkseen tavoitteisiinsa.
ellauri325.html on line 82: Vuoden 1989 Neuvostoliiton kansanedustajien kongressin vapaissa vaaleissa Jeltsin esiintyi marttyyrinä ja kritisoi perestroikaa. Jeltsinin mielestä perestroika oli epäonnistunut ihmisten elämänlaadun parantamisessa. Jeltsin tuli valituksi kongressiin suurella äänimäärällä. Vittu mikä huijari, viurusilmä veijari. Melkein kuin Anni Sinnemäki.
ellauri342.html on line 317: Yhdysvaltain kokemustensa perusteella Larni kirjoitti vuonna 1957 kirjan Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan. Tämä kirja oli satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä kuten pika-avioliitoista, kaupallisuudesta ja amerikkalaisten tietämättömyydestä muun maailman asioista. Päähenkilö Jeremias Suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, ja pian hänestä tulee siellä kiropraktikko Jerry Finn. Kirjan nimi tuli siitä, että eräs sen henkilöistä, kiropraktikko Iisakki Jokinen (Isaac Rivers) uskoi selkäkipuja aiheutuvan selkärangan neljännestä nikamasta. Naisviha on vankin säie Martin muuten harsuhkon turinoinnin kudelmassa. Veikkaan että Gurli oli päässyt kastroimaan Mapen pahasti.
ellauri369.html on line 283: Jaakko Hämeen-Anttila -vainajan (levätkööt hänen luunsa rauhassa) mukaan länsimaiset arabian tutkijat yleensä uskovat, että asiat todella tapahtuivat niin kuin Ibn Ishaq oli kuullut kerrottavan, kuitenkin niin, että viime aikoina on tuotu esiin mahdollisuus, että tarinaan on tiivistetty pitempi ajanjakso, jolloin Muhammed ei olisi vielä tuominnut epäjumalia. Toisaalta kertomus muistuttaa kaunokirjallista veijaritarinaa, jossa piru petkuttaa hengenmiestä. Jansen uskoo, että tarina on keksitty antamaan selitys edellä lainatulle Koraanin jakeelle 22:52. K.-H. Ohlig pitää mahdollisena, että saatanalliset jakeet olivat Koraanissa al-Tabarin aikana 900-luvulla ja poistettiin vasta sen jälkeen.
xxx/ellauri229.html on line 734: Monenlaiset motiivit ajavat ihmisiä eristetylle alueelle, ja Stalker opastaa heitä siellä löytämiään salapolkuja pitkin. Stalker lähtee matkaan mukanaan kirjailija ja professori, jotka hän pyrkii johdattamaan ”Huoneeseen”, paikkaan jossa kaikki toiveet voivat toteutua. Toiveeni täytä, ja vie myös housuni. Vyöhyke ei kuitenkaan päästä kolmikkoa helpolla. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti haluaa, makkaranko päähän vaiko jotain muuta. Vain harvat ovat palanneet sieltä elävinä. No nää veijarit selviävät tietysti. Tässä taitaa olla joku spoilerfiltteri kun ei kerrota miten kaverien kävi. Englanninkielisillä Vikipedia-sivuilla on vähän enemmän selvittelyä, vaikka aika hämäräxi tääkin kyllä jää:
xxx/ellauri293.html on line 78: Herodexen sukulainen juutalainen veijari Agrippa järjesti potkut Antipaalle rouvineen ja hommasi vanhan Claude kloorikanan seuraajaxi korkkarille. Hoisi fariseusten mielixi hengiltä myös pyhän Jamexen.
26