ellauri005.html on line 934: Tällaiset vastakohdat ovat vääryyksiä.

ellauri030.html on line 351: Kysymykseen, kuinka hyvässä maailmassa voi olla pahaa, Khrysippos vastasi: "Pahaa ei voi poistaa, eikä olisi hyvä, jos se poistettaisiin." Ensinnäkin hän väittää vedoten Platoniin, että vastakohdat edellyttävät toisiaan ja sen vuoksi hyvääkään ei voisi olla, ellei olisi pahaa, samoin kuin oikeutta ei voi olla ilman vääryyttä, rohkeutta ilman pelkuruutta, kohtuullisuutta ilman kohtuuttomuutta tai viisautta ilman tyhmyyttä. Toiseksi näennäinen paha on seurausta luonnon hyvydestä. Niinpä on käytännön syistä välttämätöntä, että ihmisen pääkallo muodostuu pienistä ja ohuista luista, mutta tämä ylivertainen hyödyllisyys merkitsee väistämättä, että kallo on alttiina iskuille. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Jokaisessa kullassa on pilvireunus.
ellauri031.html on line 249: Tietyt piirteet fasismissa muistuttavat sosialistista opeista, mutta mitään pitemmälle menevää yhtäläisyyttä tuskini on. Fasistinen hallinto tunnustaa ja suojaa yxityistä omistusoikeutta ja tekee parhaansa rohkaistaxeen yxityisyritteliäisyyttä sikäli kuin se on kansakunnan eduxi. Fasismi tunnustaa myös luokkajaon välttämättömyyden, ja yhteiskunnan jaon johtajiin ja johdettaviin. Mussolini toivoi aina joskus yhdistävänsä näennäiset sovittamattomat vastakohdat, pääoman ja työn, isänmaan ja köyhälistön. (Täh? outo mutta paljastava vastakkainasettelu. Kaikkien maiden proletaarit, älkää yhdistykö keskenänne vaan omiin työnantajiinne. Vähän sellasta paikallista sopimista.) Jo lapsuudessa Mussolinilla oli ajatus luoda uusi luokkajako, ei prolet vs. porvaristo, vaan urkuharmoninen kokonaisuus, joka liittää yhteen yhteiskuntaryhmät ja niiden vastakkaiset edut. Ja näistä eduista ei pidetä uolta minkään luokkataistelun myötä, joka repii kansakuntaa, vaan luokkien yhteistyön kautta.
ellauri062.html on line 846: Siis individualismi ja egoismi, jotka usein samastetaan, ovatkin toistensa vastakohdat. Yxi ego piisaa hyvin, kunhan se on minun. Kaikenlainen ihmisten välisten rajojen hämärtäminen (kommunismi) on epäsiveellistä, koska se tuhoaa tuon minä-tietoisuuden, joka siis on myös kaiken altruismin edellytys. Hyväntekeväisyyden nimittäin.
ellauri345.html on line 406: Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
ellauri345.html on line 408: Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina. Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
xxx/ellauri253.html on line 287: Ervasti haikaili suomalaista köyhyyttä. Hän oli huolissaan ruotsalaisesta yhteiskunnasta, jossa kaupoissa kuljeskeleminen oli monille ihmisille keskeisin vapaa-ajan harrastus. Energiaa ja tekemisen tarvetta purettiin ostosten tekemiseen, aikaa kulutettiin kauppakeskusten ravintoloissa ja kahviloissa. Ervastin vakaumuksen mukaan ihminen sai elämälleen jännitteen vastakohdista kuten työmaavarkauxista, murhista, terrorismista ja oikeistoaktivismista. Ruotsalaisten elämässä huippukohdat ja pohjakosketuxet oli kadonneet. Kaikki oli samaa paa-aas-kaa. Ilon ja surun, onnen ja onnettomuuden välimatka oli kutistunut. Elämän luonnolliset vastakohdat oli kantaväestöltä poistettu. Kaikki oli kantapeikoille liian helppoa, minkään eteen ei tarvinut ponnistella, tavaraa ja mutiaisten palveluita oli liikaa. Puutteen myötä oli kadonnut kyky nauttia elämän yksinkertaisista iloista kuten alaikäisten muslimien väkisin panosta. Pahinta oli lapsilla ja nuorilla, jotka saivat elämässään valmiina kaiken mitä halusivat, omaa ponnistelua ei tarvittu ja aika käytettiin musiikin kuunteluun, television katsomiseen, puhelimella oloon, koulukiusaamiseen ja kaduilla ja kaupoissa maleksimiseen. Vaihtelu piti hakea keinotekoisesta viihteestä, kuluttamisesta, alkoholista, huumeista. Pientenkin ruotsalaisten maalaiskaupunkien kaduilla näkyi viikonloppuiltoina 12-vuotiaita juopuneita, aggressiivisia lapsia puukot käsissä.
7