Täähän himskatti (forgive my French), kuulostaa vähän mun tuotannolta! Mäkin "lainaan" muilta aika röyhkeästi, yrittämättä varsinaisesti peitellä jälkiäni. "Kiva juju" siinä on just, että voi tunnistaa klisheitä uusista asennoista.
ellauri034.html on line 533: Korzeniovskista on sen epämiellyttävyyden tähden paasailtu paljonkin, alkaen albumista 8 aina albumiin 379, jossa sen rasistis-kolonialistinen musta sydän varsinaisesti paljastuu.
ellauri055.html on line 1322: Mutta Maunold ja hänen miehensä pysyttelivät nuolenkantaman päässä kristittyjen laivasta. Sillä he olivat kaukaaviisaita miehiä. Ja piispa Henrik kieputti isoa puuristiä pääsä päällä ja huusi suurella äänellä: Te pakanat ja syntisäkit! Hyljätkää moninaiset puujumalanne ja ottakaa vastaan yxi ainokainen herra! Kuka se simmottinen on? tiedusteli Maunold. Se on isä, poika, ja pyhä henki! vastasi Henrik. Siinähän tuli jo kolme, ihmeteli Maunold. Taidat olla laskutaidoton mies! Mutta totisesti, silloin rupesi Henrikin laivasta lentämään nuolta, harppuunaa ja keihästä yhtenä pilvenä. Mutta Maunold kurkki uteliaana paattinsa partaan yli ja kyseli: Missä se simmottinen kolmiosainen herra asuu? Taivaassa, ratki taivaassa, vastasi Hernik. Jos se putoo, nin sattuuko kohalle, höpötti viikinkin Riitasota ja pälyili levottomana taivaalle. Älkää jäkättäkö rienaajat, karjaisi piispa Henrik. Vaan ottakaa vastaan vapahtaja, joka israelinmaassa paranteli sairaita ja herätteli kuolleita! Olipa luonnikas ukko, ihaili Maunold monimieli. Taisi olla kansan mieleinen mies! Kyllä riitti selkääntaputtajia ja virkapaikkoja? No ei varsinaisesti, totesi piispa Henrik, vaan ristiinnaulittiin. Nyt on toverit parasta tarttua airoihin ja lähteä hyvän sään aikana, ehdotti viikinki Taisto Punainen. Toi äijähän on päästään sekhaisin. Ja viikingit lähtivät. Mutta Maunold Monimieli jupisi partaansa. Sanokaa mun sanoneen, poja, että kyllä tuohonkin juttuun vielä joku jauhopää uskoo.
ellauri060.html on line 310: Tällä tarinalla ei ollut varsinaisesti loppua. Tai kirjan loppu oli uuden alku. Tietoisuus siitä että elämä jatkuu, vaikka perhe on hajonnut. Höpön höpön, ei siinä mitään sellasta ollut. Luulet vaan. Nilkka katkesi, iloisin suru et vaan oikea.
ellauri067.html on line 208: Tom oli hyvä koulussa. Sillä oli samanhenkisiä hörhökavereja. Se ois halunnut jatko-opiskella matikkaa Berkeleyssä muttei kelvannut. Sellanen 50-lukulainen ei varsinaisesti hippi vaan beatnikki. Hipit oli liian nuoria. Eikä sen työ Boeingilla ollut salaista. Se oli teknillinen kirjoittaja, kirjoitti käyttöoppaita.
ellauri072.html on line 387: Useita vaihtoehtoisia selitysmalleja on ehdotettu tälle ainakin näennäisesti irrationaaliselle lasten hankinnalle. Ehkä kulttuuriset ja lähipiirin odotukset saavat ihmiset hankkimaan lapsia, vaikka he eivät niitä itse varsinaisesti haluakaan. Ehkä päätökset lastenhankinnasta tehdään epätäydellisen informaation varassa. Toisin sanoen ihmisillä on liian positiivinen kuva lapsista ja niiden kanssa elämisestä, ja todellisuus iskee vasta, kun huonosti nukutun yön jälkeen lastenvaunut eivät mahdu bussiin, tai viimeistään, kun murrosikäinen osoittaa innovatiivisuuttaan nokkelilla haistatteluilla.
ellauri083.html on line 396: Samat puisevat iänikuiset roolijaot narkkareiden tiimissä kuin jossain Ryhmä Haun käskynjaossa: tää ois Robin Hoodin iloisten veikkojen niinko se skrode kaveri, tää ois se nörtti pellepeloton, tää olis reipas tyttökoira, toi äitimäinen ymmärtäjä, ja tossa sitten koko tiimin vetäjä, kaikin puolin urhea ja etevä, vaikkei mihkään varsinaisesti erikoistunut mut verraton hengennostattaja. Näitä on nähty niin tuhannessa jenkkisarjassa, eikä loppu häämötä, sama tiimihenki haisee vaan silmänkantamattomiin.
ellauri088.html on line 349: Kysyttäessä mitä Arvonen touhuaa vapaa-ajalla, on ensimmäinen vastaus pilke silmäkulmassa: ”töitä”. ”Tämä on oikeastaan elämäntapa eikä varsinaisesti työ. Mutta urheilen joka päivä ja luen paljon. Kuten Patrik ”Telinekeisari” Sarinko sanoo: ’Maastaveto pitää ryhdin suorana, joka taas auttaa myymään enemmän. Kukaan ei osta selkärangattomalta pötköttäjältä.’ Vedän maasta ja luen kirjoja. Toki teen muutakin, kuten vedän käteen ja luen lakia, nim. elokapinalle ja muulle roskaväelle. Mutta tässä ne tärkeimmät.
ellauri096.html on line 853:

Edellä oleva kuvaus perustuu akateemiseen eli mensuurimeikkailuotteluun, ­joka järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa Etelä-Helsingissä vuonna 1964.

Yliopistojen osakunnissa harjoitetussa mensuurimeikkailussa ei oteltu varsinaisesti voitosta, eikä kyse ollut kilpailusta tai urheilusta. 1700-luvulla Saksassa syntyneen akateemisen meikkailuperinteen tarkoituksena oli pikemminkin kimppakiva ja osoittaa luonteenlujuutta ja rohkeutta. Lisäksi ottelijat halusivat saada etu-tai takaposkeensa näyttävän sarven, jota pidettiin miehekkyyden osoituksena. Mensuurimeikkailun juuret ovat keskiaikaisissa aatelismiesten välisissä pippelinmittelöistä, joissa oli useimmiten ­kyse kunniasta. Siis yxinkertaisemmin sanoen nokintajärjestyxestä. Näin käytiin oikeutta, oikeushan on aina vahvemman puolella. Se joka voitti oli oikeassa jossain reviirikiistassa.
ellauri098.html on line 664: Huomattakoon, että piirretestien "ekstrovertti" kuvaa enemmänkin eräänlaista sosiaalisuutta, kun taas MBTI:n ekstravertti kuvaa suuntautumista ulkoiseen asioiden ja ihmisten maailmaan ottamatta varsinaisesti kantaa sosiaalisuuteen.
ellauri106.html on line 205: Jotain bylsimistä vai? No ei varsinaisesti, jostain Morgan le Fay-tädin käytännön pilasta on kymysys. Aika heikko sepustus. Tollasia Tolkien tyyppisiä turnajaissankareita sukkahousuissa.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri161.html on line 343: Nyölö kertoo, että varsinaisesti hänet teki kristityksi oma kaste. Näyttelijä Laura Malmivaara tunki nuorena jumalan todellisuuden maton alle. Kyllä se jäi aika lailla koholle, siihen tuppas kompastumaan matkalla baaripöydälle.
ellauri161.html on line 352: Lupasin päättää Antti Nyölénin Tunnustuskirja-kritiikkisarjani positiiviseen sävyyn, joten tässä se nyt tulee, viides ja viimeinen osa ja Nyölén katolisena apologeettana. Aloitan palaamalla kysymykseen Jumala-uskosta. Nyölén kirjoittaa tavallaan aivan oikeaoppisesti Vatikaanin I konsiilin mukaan, että Jumalan olemassaolo ei varsinaisesti ole uskonasia. Se on jotain, jonka ihan perusjärki saavuttaa ilman mitään yliluonnollisia ilmoituksia. Nyölén muotoilee asian näin:
ellauri162.html on line 482: Hän olisi ehkä hyväksynyt noiden marionettien toisilleen lausumat pitkäpiimäiset höpötykset, jotka jäivät ilmaan roikkumaan, hän olisi ehkä hyväksynyt jopa lukuisat hävyttömät lainat Homerokselta, Theokritokselta, Enniukselta ja Lucretiukselta sekä Macrobiuksen ilmiantaman suoranaisen varkauden Aineiaan toisessa laulussa, joka on melkein sanatarkka jäljennös eräästä Pisandroksen runosepitteestä, hän olisi kenties voinut sulattaa noiden sekalaisten luritusten sanoin kuvaamattoman onttouden - sillä se mikä varsinaisesti nosti hänen karvansa pystyyn, oli Vergiliuksen heksametrisäkeiden rakenne: ne kumisivat kuin läkkipelti tai tyhjät peltikanisterit, paukuttivat litramitalla annosteltuja sanojaan prikulleen niin kuin pikkutarkan ja puisevan prosodian järkkymättömät säännöt vaativat, häntä häiritsi noiden kalkattavien. tosikkomaisten säkeiden tekstuuri, niiden juhlallisen virallinen ilme ja halpamaisen harras kieliopin kunnioitus,; nuo säkeet, jotka horjumaton kesuura mekaanisesti pilkkoi kahtia ja jotka päättyivät aina samoin daktyylin ja spondeen kirskuvaan yhteenottoon.
ellauri183.html on line 644: Fariseukset olivat yhteiskunnallinen liike, johon liittyi jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista. Tavallisen kansan keskuudessa fariseukset olivatkin suosittuja yläluokkaisiin ja aristokraattisiin saddukealaisiin verrattuna. Suosiota kansan keskuudessa lisäsi myös Rooman miehittäjähallinnon vastustaminen ja vahva kansallismielisyys, johon liittyi hellenististen vaikutteiden vastustaminen juutalaisessa yhteiskunnassa. Fariseukset eivät kuitenkaan varsinaisesti olleet aktiivisessa vastarinnassa. Liikkeen piirissä oli myös sovinnaisempia näkemyksiä, joiden mukaan Rooman kanssa toimeen tuleminen oli järkevää, koska se takasi kohtalaisen rauhalliset olot.
ellauri190.html on line 145: Vuosina 1136–1478 Novgorod oli Novgorodin tasavallan pääkaupunki. Sinne keskittyi Hansaliiton toimintaa. Pääosa Kultaisen Ordan ja Länsi-Euroopan välisestä kaupasta (suola, turkikset, nahat) kulki Novgorodin kautta, vaikka Novgorod ei varsinaisesti ollut Hansan jäsen. Tämä kauppareitti hiipui, kun Moskovan ruhtinaskunta valloitti ja tuhosi Novgorodin valtakunnan 1478.
ellauri204.html on line 576: Linda Lampenius suunnittelee perheensä kanssa muuttoa Espanjaan: ”Mikään ei varsinaisesti sido minua Tukholmaan.”
ellauri220.html on line 202: Aku ei ole varsinaisesti huumorimiehiä. On vaivaannuttavaa lukea sen selostusta Admiral Schneiderin standup-sessiosta osan viisi alussa. Eikö Löllö oikeasti pitänyt Lenny Brucesta? Sehän oli mokkeri eikä dago. Se ei olisikaan mikään ihme, kyllä se oli niin luotaantyöntävä kaveri (kz. albumia 219). Nää Löllön Lenny skezit on pitkän päälle puuduttavia. Niin ne varmaan oli oikeestikin.
ellauri247.html on line 228: Veijariromaaneissa on yleistä purevan kriittisen kuvan antaminen ajan tavoista ja yhteiskunnallisista oloista. Esitystapa on yleensä episodimainen: usein tarinan rungon muodostaa matkanteon kuvaus. Veijariromaanin päähenkilö ei ole varsinaisesti pahantekijä tai rikollinen, sen sijaan hän vastaa maailman pahuuteen juonikkuudella selviytyäkseen ympäristön tuottamista ongelmista. Koska veijarilla ei ole käytettävissään voimakeinoja, hänen on turvauduttava juoniin, huijauksiin ja kepposiin. Hän hyödyntää empimättä vallanpitäjien ja mahtimiesten heikkouksia. Veijari ei toimi suunnitelmallisesti eikä välttämättä aina tavoittele sosiaalista nousua tai pyri parantamaan maailmaa. Enimmäxeen ne onnistuvat parantamaan omaa asemaansa muiden kustannuxella. Se juuri on eri veijarimaista. Veijari on ollut erityisesti satiirikkojen suosima henkilöhahmo paljastaessaan vallanpitäjien ja nousukkaiden naurettavuuksia. Jo antiikin komedioissa veijarihahmo esiintyi usein sivuhenkilönä. Päähenkilöksi veijari on noussut varsinkin sellaisina aikoina, jolloin yhteiskunta on ollut voimakkaassa murrosvaiheessa. Sellaisissa vaiheissa kaikenlaiset kökkäreet tuppaavat uiskennella pinnalle.
ellauri257.html on line 85: Buddhalainen huolimattomuus, jolla "Bulba" valmistetaan, poistaa täysin tarpeen analysoida sekä sen suhdetta alkuperäiseen lähteeseen että sen poliittisia aikeita. Tämä ei ole kannanotto aiheesta Venäjän historialliset suhteet Ukrainan kanssa eikä varsinaisesti sanottuna näyttöversio - tämä on, kuten sanotaan, lomaelokuva alunperin venäläisessä käsityksessä lomasta tapahtumana seuraavana aamuna sen jälkeen. jota kaikki häpeävät. Joitakin kalliita maisemia on rakennettu, mutta operaattorilla ei ilmeisesti ole aikaa kuvata niitä.
ellauri266.html on line 213: Byörk-kirjat ovat perinteisiä salapoliisitarinoita. Kalleksi kutsuttu Karl Axel Byörk selvittää rikoksia harrastuksenaan, varsinaisesti hän on sukulaissetänsä omistaman Axel-Electron apulaisjohtaja. Hän on kihlautunut pikkuserkkunsa kanssa ja vaihtanut virkamiesuransa tulevan appensa firman apulaisjohtajuuteen. Kihlaparin illanviettoihin kuuluvat elokuvat ja ooppera, jotka nekin tuovat tarinaan aitoa ajankuvaa. Hänellä on apunaan vikkelä ja pyylevä koulupoika Frans Valkama, jolle maistuvat sekä Byörkin laittamat ateriat että kalja.
ellauri322.html on line 323: Kaiken kaikkiaan tonaliteetti on hillitty ja Marian hahmo sekoittuu tähän väriharmoniaan ilman eläviä kontrasteja. Vaikka tämä ei ole varsinaisesti muotokuva, Wright tarvitsi mallin Marialle. Uskotaan, että rouva Mary Bassano poseerasi hänelle. Hän oli mennyt naimisiin Derby-perheeseen, jonka esivanhempien kerrottiin tulleen Italiasta muusikkona Henrik VIII:n hoviin. Maria maalattiin Edwinin kumppaniksi tohtori Beattien muutama vuosi aiemmin valmistuneesta Minstrelistä. Edwin on kuvattu unenomainen paimenpoika, jonka kuva on uskollinen runolliselle lähteelle ("The Minstrel; tai, Progress of Genius", pitkä runo tohtori James Beattien, 1771). Edwin myytiin Wakefieldin suojelijalle, mutta hän ei ostanut Mariaa, joka pysyi Wrightin hallussa hänen kuolemaansa asti. Vaikka on surullista, että tämä ilahduttavan toisiaan täydentävä kuvapari ei ole koskaan roikkunut pysyvästi yhdessä, on ilo nähdä Marian niin hyvin sijoitettuna ruokasalissa Pickford's Housessa, Friargaten Derbyssä.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia ​​linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri330.html on line 442: "Tarkoittaako tämä sitä, että vanhan yhteiskunnan kaatumisen jälkeen tulee uusi luokkaherro, joka huipentuu uuteen poliittiseen valtaan? Ei suinkaan! Ei sinne päinkään! Työväenluokka tulee kehityksensä aikana vanhan kansalaisyhteiskunnan tilalle yhdistyksellä, joka sulkee pois muut luokat ja niiden vastakkainasettelun, eikä poliittista valtaa ole enää 'varsinaisesti'."
ellauri330.html on line 554: Kun kreivi F. L. Heiden tuli Suomen kenraalikuvernööriksi, niin hän osoitti halua ottaa selvää Suomen kielellisen enemmistön olosuhteista ja asemasta. Näin hänen ja kielellisen enemmistön välille kehittyi luottamuksellinen suhde, mikä puolestaan ärsytti ruotsinkielistä yläluokkaa. Ehkä merkittävin seuraus tästä Heidenin asenteesta oli kun hän 11. toukokuuta 1882 kutsui Yrjö-Koskisen senaatin makuukamaritoimituskunnan jäseneksi. Yleisesti Yrjö-Koskisen todettiin senaatissa edustavan suomalaista puoluetta ja sen katsantotapaa, vaikka senaatti ei varsinaisesti ollut puoluepoliittisesti järjestäytynyt organisaatio.
ellauri331.html on line 68: Se, onko Ukrainalla rahkeita lähteä uuteen isompaan vastahyökkäykseen talven jälkeen riippuu kuitenkin monesta tekijästä, eikä vähiten länsimaiden antamasta avusta. Ukraina saattaa myös pyrkiä yrittämään edistysaskelia loppuvuoden aikana. Kastehelmi muistuttaa, että yrittää kannattaa, sillä Ukrainan ”tilanne ei varsinaisesti muutu helpommaksi tai paremmaksi ensi kesään mennessä”.
ellauri333.html on line 454: kalle Kartārpurin kaupungin. Vasta täällä hän tuli varsinaisesti tunnetuksi nimellä Guru Nānak. Kaupungissa hänen seuraajansa eli sikhit alkoivat elää hänen uskonnollisten opetustensa mukaan, joihin kuului esimerkiksi rukoilu kolme kertaa päivässä ja yhteisölliset keittiöt (langar), joissa hindulaisuudesta poiketen kaikki sikhit syövät samassa tilassa yhdenvertaisuuden osoituksena. Guru Nānak myös kirjoitti gurmukhī-kirjoitusjärjestelmällä joukon hymnejä, joista tuli sikhiläisyyden pyhän teoksen Adi Granthin ydin. Kuollessaan vuonna 1539 Guru Nānak nimitti seuraajakseen Guru Angadin ja loi näin gurujen linjan, joka jatkui aina kymmenennen gurun Gobind Singhin kuolemaan saakka vuonna 1708.
ellauri341.html on line 112: Lukijan näkökulmasta rönsyilyä on kuitenkin hieman liikaa ja teos paikoin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Kirjasta jää rannaton olo. Alkuperäinen käsikirjoitus nyt julkaistuun teokseen tosin oli vieläkin laajempi. Käy silti selväksi, ettei ihminen ole sittenkään apina, vaan historiaa uusiksi luova, usein sairas eläin. Nämä jaksot eivät siis varsinaisesti tarjoa uutta tietoa. Terveisin, Jukka Koskelainen, Herlinin Sanomista.
ellauri345.html on line 48: Tää on oikeastaaan jatkoa Goethe-albumille 47. Märepalana on näet jälleen kerran aiemmista paasauxista tuttu saxalainen marxistijuutalainen Walter Benjaminin ja sen pitkänläntä yritelmä Goethesta, tai varsinaisesti Goethen valinnaisista sukulaisista eli seelenbryydereistä. Antisemitistinä suhtaudun jo ennakolta aika nuivasti Benjy-jyrsijään. Mutta niin kuuluu ollakin, ennakkoluuloista sopii alotella, rohkaisee Hannu-Jori Gadamer. Siis to business!
ellauri349.html on line 272: Tälläsiä pieniä palasia erilaisten apinoiden elämästä. Hyvinkään kultahatun kotiolot; Sally Salmisen aika Amerikassa; japanilaisen naisoletetun lähikaupan kassan elämätön elämä. Erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia. E!F!K! ei jätä kovin paljon varianssia. Eski kuumuu käsitteistä jotka eivät vastaa maastoa. "Tietomme Sokratesta perustuvat kahteen kirjalliseen lähteen." Mutta jääköön Sokrates, varsinaisesti on kyse elämästä. Ennenkuin päästään pois, ollaan post mortem. Elämä on laiffia.
ellauri362.html on line 305: - En varsinaisesti. Mutta Joensuussa ollessani Hannes Sihvo pyysi että pyytäisin isää lähettämään kuvan osuuskauppa Yrityksestä poikien kirjaa varten Veijo Merestä. Lähetti, eivät kiittäneet. En muista haukuinko, mutta haudassa on Hanneskin, kusipää. Toinen tekijä Risto Turunen on ihan kiva.
ellauri391.html on line 283: Kanotismi oli 1600-luvun alussa syntynyt, mutta varsinaisesti Gottfried Thomasiuksen 1850-luvulla ottavaxi hiaisema tulkinta Kristuksen jumalallisuuden ja ihmisyyden suhteesta. Inkarnaatioon sisältyy kenosis, vapaaehtoinen luopuminen kaikista jumalallisista ominaisuuksista (etenkin kaikkitietävyydestä): Kristus alistaa itsensä täydellisesti ihmiskunnan tasolle (Fil. 2:6-8). On siis täysin oikeutettua korostaa Kristuksen inhimillisyyttä ja kärsimystä ihmisenä.
ellauri392.html on line 869: Palmu Derridan hauskimmasta ylistyspuheesta on annettava London Timesille, joka vittuili vainajalle hyvinkin rumasti. Jos ette huomanneet mikä siinä oli funnyä, niin tässä vizin selitys; Hauskaa tästä tekee se, että kirjoittaja harjoittaa parodiaa. Vaikka Derrida itse oli juutalaista alkuperää, hän näyttää olleen enemmän huolestunut Da Manin kritiikistä kuin omista kärzänneistä heimoveljistään. Derrida päättää kuusikymmentäsivuisen syyttelyharjoituksensa vertaamalla Da Manin arvostelijoita natsiroistoihin. . Derridan vastaus tarjosi graafisen esimerkin siitä mikä oli ollut "meille"selvää dekonstruktiossa koko ajan: että se oli valheellinen älyllinen huonepeli, joka on täysin eronnut "meidän" odellisuudesta. Esimerkiksi vuonna 1977 filosofi John Searle kirjoitti hyökkäyksen dekonstruktiota vastaan, joka oli tuhoisa - paitsi että Derrida syyti välittömästi painoon ikävän kasan sofismia, joka olisi ollut hauskaa, jos se olisi ollut parodia. Derridan vastaus Searlelle kuvasi dekonstruktion kakkaista luonnetta. Derridan dekonstruktio oli ase, kumouksen väline. Lausunnon, jonka mukaan "tekstin ulkopuolella ei ole mitään", oli tarkoitus heittää apina-avain "meidän" perinteiseen totuuden tai arvon fiktioon. Derrida puhui tässä yhteydessä "meidän" perinteisten rationaalisuuskertomusten "tuhoamisesta", "dekonstruoinnista", "erityisesti merkityksen ja totuuden." Mutta yritäpä väittää vastaan niin saat dekonstruoidun kakan naamaasi: "il n'y a pas de hors-texte" tarkoitti vain sitä, että "ei ole mitään kontekstin ulkopuolista". Vai ei muka. Dekonstruktio: pommi tai banaani – riippuen siitä, kuka kysyy. Kritiikillä, niin kuin nyt tämä, ei ole koskaan ollut merkitystä dekonstruktionisteille. Ja tämä johtuu siitä, että heidän sitoutumisensa dekonstruktioon perustuu ensisijaisesti uskoon, ei järkeen. Mikään argumentti ei voi horjuttaa heidän omaksumistaan ​​dogmista, koska se ei koskaan ollut heille tärkeintä. "Me" olemme ihan erilaisia. Annamme vaikka inkkareille maansa taksisin jos niillä on kunnon argumentteja. Enimmäxeen ei ole ollut. Dekonstruktio esitti viettelevän kutsun – ei, ei varsinaisesti uskontoa, vaan ideologiaa, as in communism, ajatusjärjestelmää, joka näytti selittävän kaiken, mutta ei kuitenkaan selittänyt midiä. Ennen kaikkea ei tuonut bisnistä. Tässä dekonstruktio muistuttaa hegelilaisuutta, marxilaisuutta ja freudilaisuutta, muita ideologioita, jotka tunnetaan 'resupekkojen ja juutalaisluopioiden jaanauxena.'
ellauri401.html on line 162: Pekka Ervastilla oli selässänsä kyttyrä kuin Sören Kierkegaardilla, ja hänen kasvunsa häiriintyi niin, että aikuisiässä hänen pituutensa oli vain 162 cm, kun muut suvun miehet olivat pitkänpuoleisia. Huolimaton piikatyttö oli pudottanut Pekan lattialle imeväisenä. Pekan invaliditeetti kätkettiin julkisuudelta. Valokuvissa sitä ei näy, mutta kyttyrästä on silminnäkijätietoa. Petter-pojasta käytettiin kutsumanimeä Peppi. Kun Ervastilta kysyttiin, mitä hän ajatteli itsestään, kerrotaan hänen vastanneen: ”En minä ole varsinaisesti okkultisti, olen pikemminkin taiteilija." Ranskalaisuudella oli ihmeellinen vaikutus Pepin sieluun. Hän kuvitteli usein olevansa ranskalainen ja tahtoi sellaisena esiintyä. Hän piti ranskalaisuutta jonakin hienompana ja suurempana.
xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri087.html on line 705: Mix indieenifilmi Sonorassa Pancho Villan kannattaja oli vielä roistompi kuin rasistinen nazi? Oliko tää joku oikeistoveto amer. kazojien mielixi? Mixi wiixekkästä äärimiehestä oli tehty vielä izekkäämpi kuin partajehusta? Ei sunkaan Pancho Villa ollut kommari? No ei varsinaisesti, mutta se oli Robin Hood, joka otti maata rikkailta ja jakoi köyhille. Se on tarpeexi paha synti jo. Sonoran sankareista Alma ja sen pulska mies on rikkaita kauppiaita, talousliberaaleja. Eitää mikään kommarifilmi ole vaikka rasisminvastainen. Mutta niin on talousliberaalitkin. Selän väristä ei väliä, wetback tervetuloa, greenback on vihreä.
xxx/ellauri157.html on line 311: Nyt on kukko uunissa mutta taitaa mennä pieleen koko homma. Huomasin kokoamisvaiheessa että minulla oli liian vähän taikinaa suhteessa täytteen määrään. Yritin jotenkin kursia kukon kiinni. Voitelin oliiviöljyllä kukon ja paistoin ensin 225 asteessa n. tunnin ajan, nyt se hautuu hyvin paketoituna uunissa 125 asteessa vielä kolmisen tuntia. Lopuksi järkyttävä asia perinteiden kannalta. Laitoin kukon sisään pekaanipähkinärouhetta antamaan mehevyyttä ja rasvaisuutta sekä käytin lanttuviipaleiden keittämisessä ruokalusikallisen melassia antamaan makeutta lantuille. Ja vielä. Kukko ei varsinaisesti vuotanut mutta siinä oli jotain outoja halkeamia eikä minulla ollut enää taikinaa millä paikata niitä. Voisikohan kukon laittaa paistumaan sellaiseen Römertopf-savipataan jossa on kansi niin ei tarvitsisi paketoida niin paljoa? Herätä kun on valmis. tuulaneiti
xxx/ellauri157.html on line 475: Martin Buberin dialogifilosofian historiallisia yhteyksiä voidaan nähdä luonnollisesti jo Sokrateessa, mutta varsinaisesti suurimpia vaikutteita filosofiseen ajatteluunsa Buber sai 1800-luvun filosofeilta, kuten Nietzscheltä, Kierkegaardilta, Feuerbachilta ja Jacobilta. Myös Kant on monin osin vaikuttava taustahahmo. 1700-luvun itäeurooppalaisella juutalaisliikkeellä hasidismilla on ollut Buberin ajatteluun vähintään yhtä suuri vaikutus kuin varsinaisilla filosofeilla. Selvää edeltäjää Buberin ajattelulla ei kuitenkaan ole. Samanaikaisesti Buberin kanssa tosin syntyi monella tavalla toisiaan muistuttavia dialogifilosofioita, mutta ilmeisen riippumattomina toisistaan
xxx/ellauri187.html on line 582: Mutta varsinaisesti jäin miettimään, mixtoi Vartiotorni on niin tärkeä meemi juutalaisilla, että sen mukaan on ristitty niiden konfirmaatio. Mutta se olikin väärinkäsitys, 1 kirjaimen errori! Vartiotorni onkin mitzpah, mitzvah tarkoittaa lakia. Laista ei saa kirjainkaan hävitä, tästä näkee kuinka muuten käy.
xxx/ellauri215.html on line 322: Pahinta narsistin kannalta on kohde, joka tunnistaa, mistä varsinaisesti on kysymys. Sillä jos narsistin siitin ei mene millään sisään tarkkaavaiseen, hyvän itsetunnon ja - tietämyksellä varustettuun naishmiseen, narsisti luovuttaa eikä jaxa sitä enää huovuttaa.
xxx/ellauri250.html on line 81: Alan olla aika lailla irti tästä länsiliberaalista meemiympäristöstä. Ei varsinaisesti niin että olisin entistä enemmän vakuuttunut vastakkaisista persumeemeistä. Pikemminkin molemmat alkaa tuntua yhtä yhdentekeviltä. Alas vaan paskahuussin rööristä koko apinoiden konkkaronkka. Kai tää on jotain anhedoniaa, vanhuusiän depistä.
xxx/ellauri286.html on line 229: Sananvapauden rajoittamisen keinot ovat siis huomattavasti monimuotoisempia ja siten myös hankalammin hahmotettavia kuin neuvostoaikana. Varsinkin kun sanoja ei nyt varsinaisesti rajoiteta, pikemminkin päinvastoin sanat sakenevat. Myös psykologisessa vaikuttamisessa on eroja. Venäjän propaganda eroaa neuvostopropagandasta, koska jälkimmäisen väitteet perustuivat ideologiaan. Venäjän ideologia ei ole juuri länttä kummempi. Putinin valtaannousun myötä on perustettu lukuisia alan tutkimuskeskuksia ja se on institutionalisoitu akateemiseksi opinalaksi, jota voi opiskella lukuisissa yliopistoissa ja tiettyihin tutkimuskohteisiin erikoistuneissa instituuteissa, esim. Venäjän sananvapauden rajoittamisen instituutti (Российский институт ограничения свободы выражения мнений).
xxx/ellauri379.html on line 303: Paholaisesta käytetään myös latinalaisperäistä nimeä Lucifer, joka sananmukaisesti merkitsee valon tuojaa ja jota on käytetty aamutaivaalla näkyvästä Venus-planeetasta, aamutähdestä eli Kointähdestä. Nimitys johtuu eräästä Jesajan kirjan katkelmasta, jossa varsinaisesti ennustetaan Babylonian kuninkaan kukistumista ja jossa häntä verrataan "taivaalta pudonneeseen kointähteen". Kristityt teologit ovat kuitenkin jo varhain tulkinneet tämän kohdan tarkoittavan saatanaa ja kuvaavan, miten hänet karkotettiin taivaasta.
46