ellauri035.html on line 733: maatessa lähellä mun käsivarsilla, ja sippi hymy,
ellauri036.html on line 1431: meidät mielihyvän enkelin luoxe käsivarsillaan!
ellauri043.html on line 4961: Ne kumartuivat pilvistä ohjataxeen miekkoja; niitä tuli vastaan teiden varsilla, niitä saattoi ostaa kotiin; ja tää tuttavallisuus teki elämästä jumalallisen.
ellauri043.html on line 5374: Ne on väsähtäneet! Niillä on kylmä! lumi painaa niiden karhunnahkoja, ja niiden jalat näkyy niiden tallukoiden repeämistä. Ne itkevät preerioita, missä ruohokummuilla ne veti henkeä taistelun lomassa, pitkät laivat joiden kokat särkivät jäävuoria, ja niiden patiinit joita ne käytti seurataxeen napapiiriä, kantaen käsivarsillaan koko taivaanvahvuutta joka kääntyi niiden mukana.
ellauri047.html on line 68: Leipzig oli fashionaabeli pikku-Pariisi. Me tehtiin pikku kiekka Leipzigiin automatkalla Dresdeniin. Siellä oli hurjan hiljaista, oli sunnuntai. Melkein kuin koronapandemian aikana. Amerikkalaiset pommitti sen hajalle, muttei niin hajalle kuin Dresdenin. Nazit sentään säästi Pariisin kun halus sinne juhlimaan. Tulimerellä tervehti merentakaisia esi-isiä. Euroopasta karkotettujen hihhuleiden jälkeläiset maxo takaisin. Varmaan ne halus että Dresdenissä näyttäis jatkossa samalta kuin jenkeissä autoteiden varsilla: Motel-kylttejä, No Vacancy, Texaco-asemia, Taco Billejä. Asfalttia, tyhjää, autoja. Paljon, paljon mamuja. No siinä on niiden toiveet kyilä toteutuneet. Dresdenissä oli uusnazien mamumellakoita päivittäin hienosti uudelleenrakennetulla torilla.
ellauri049.html on line 851: De la lumière aux armes sans pitié ! käsivarsillani ilman armoa!
ellauri051.html on line 801: 222 The lithe sheer of their waists plays even with their massive arms, 222 Heidän vyötärön notkeus leikkii jopa heidän massiivisilla käsivarsillaan,
ellauri051.html on line 1622: 1015 Every room of the house do I fill with an arm'd force, 1015 Täytän jokaisen talon huoneen käsivarsilla,
ellauri053.html on line 1312: In one another's arms, birds in the trees, Nuorukaiset venyy toistensa käsivarsilla,
ellauri220.html on line 106: Linnuista on enää haaskalinnut jäljellä: kailottavat lokit laivojen jätevanoissa ja kaatopaikoilla, varixet taajamissa tonkimassa roskia ja tienvarsilla nokkimassa tieraatoja.
ellauri263.html on line 458: Ja he tulivat Rypälelaaksoon; sieltä he leikkasivat viiniköynnöksen, jossa oli rypäleterttu, ja kahden miehen täytyi kantaa sitä korennolla; samoin he ottivat granaattiomenia ja viikunoita. Se paikka nimitettiin Rypälelaaksoksi, rypäleen tähden, jonka israelilaiset sieltä leikkasivat. Ja he palasivat maata vakoilemasta neljänkymmenen päivän kuluttua. He vaelsivat ja tulivat Mooseksen, Aaronin ja kaiken Israelin kansan luo Paaranin erämaahan Kaadekseen. Ja he tekivät heille ja kaikelle kansalle selkoa matkastaan ja näyttivät heille sen maan hedelmiä. a he kertoivat hänelle sanoen: "Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria; näimmepä siellä Anakinin jälkeläisiäkin. Amalekilaiset asuvat Etelämaassa ja heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varsilla."
xxx/ellauri075.html on line 551: Pynchonin pääepiteetti oli ällöttävä. Se on hyvin tavallinen vaikutelma postmoderneissa ja mixei moderneissakin jenkeissä. Jenkit on ällöjä. Inhottava yhdistelmä yritteliäisyyttä ja izekeskeisyyttä, charitya ja röyhkeyttä, sentimentaalista izesääliä. Ja jenkkikamoja, urheilua ja mömmöjä. Jockstrappeja ja muovipulloja, roskaisia katuja joiden varsilla on sähköpylväitä ja pieniä hökkelinnäköisiä taloja.
xxx/ellauri084.html on line 255: Hanuman on monen hindun suosikkijumala. Hanumanin papit ovat vaishnalaisia, mutta myös moni shaivalainen pitää häntä suosikkijumalanaan. Hanuman on erityisesti painijoiden ja akrobaattien suojelija. Hanuman selvittää pulmatilanteet, ja hänen apuaan etsivät usein näyttelijät, ohjaajat, asianajajat ja luennoitsijat. Myös matkaajat pysähtyvät maanteiden varsilla oleviin pieniin Hanumanin temppeleihin pyytämään apua matkanteossa.
xxx/ellauri177.html on line 317: Hän raahasi itseään polvillaan, hän lähestyi hieman. -- Vai niin! Sinut sylissäni, sinut lihassani (tai kääntäen). Siinä kaikki mitä ajattelen. Yöllä herään, puristellen tyhjyyttäsi, puristaen unelmaasi. Haluaisin ottaa sinut aluksi vain pikkusormen kärjestä; sitten haluaisin sinut kokonaan, hitaasti, kunnes sinusta ei ole enää mitään jäljellä, kunnes sinusta on tullut minun, jaloistasi viimeisiin ripsiin. Pidän sinut aina. On varmasti herkullista saada halltuunsa sitä, mitä rakastaa tällä tavalla. Sydämeni sulaisi sydämessäsi. Hän lähestyi uudelleen. Hän olisi koskettanut hänen hameiden reunaa, jos hän olisi ojentanut kätensä. -- Mutta en tiedä, tunnen olevani kaukana sinusta... Välillämme on jokin muuri (hymen kaiketi), jota nyrkkiin puristetut käteni eivät voi murtaa. Olen kuitenkin vahva tänään; Voisin sitoa sinut käsivarsillani, heittää sinut olkapäälleni, kantaa sinut pois kuin jotain omaani. Ja se ei ole siinä. En voinut saada sinua tarpeeksi. Kun käteni ottavat sinut, ne pitävät vain pientä osaa olemuksestasi... Joten missä olette, kaikki, jotta voisin mennä etsimään teitä sieltä? Hän oli kaatunut kyynärpäinsä maahan, ihailun murskatussa asenteessa. Hän suuteli Albinen hameen reunaa. Joten kuin hiän olisi saanut tämän suudelman iholle, hiänkin oikeni. Hän kohotti kätensä oimoilleen, paniikissa ja änkyttäen. -- Ei, pyydän sinua, kävellään vaikka taas. Housuni kastuvat.
xxx/ellauri177.html on line 356: "Se on antaa itseni, että minä otan sinut", hän jatkoi. Haluan antaa itseni kokonaan sinulle, ikuisesti; sillä tiedän sen hyvin tällä hetkellä, sinä olet minun rakastajattareni, hallitsijani, jota minun täytyy polvillani palvoa. Olen täällä vain totellakseni sinua, pysyäkseni jaloissasi, tarkkaillakseni toiveitasi, suojellakseni sinua ojennetuilla käsivarsillani, puhaltamassa pois irtonaisia ​​lehtiä, jotka häiritsisivät rauhaasi... Voi! anna minun kadota, imeytyä olemukseesi, olla juomasi vesi, syömäsi leipä. Sinä olet minun loppuni. Koska heräsin keskellä tätä puutarhaa, kävelin luoksesi, kasvoin sinua varten. Aina, tavoitteena, palkkiona, olen nähnyt armosi. Kuljesit auringossa kultaisilla hiuksillasi; sinä olit lupaus, joka ilmoitti minulle, että ilmoitat minulle jonakin päivänä tämän luomisen, tämän maan, näiden puiden, näiden vesien, tämän taivaan välttämättömyyden, jonka ylin sana ei vieläkään pääse minulta. Minä kuulun sinulle, olen orja, kuuntelen sinua, huuleni jaloillasi.
xxx/ellauri177.html on line 560: Katsos, kirkko on hyvin pieni; se on köyhä, se on ruma, siinä on rippituoli ja mäntysaarnatuoli, kipsi kastekappeli, neljästä taulusta tehdyt alttarit, jotka maalasin itse uudelleen. Mitä väliä sillä on! se on suurempi kuin sinun puutarhasi, kuin laakso, kuin koko maa. Se on pelottava linnoitus, joss mikään ei heilu. Tuulet ja aurinko ja metsät ja meret, kaikki elävä, hyökkäävät sen kimppuun turhaan, se jää seisomaan, horjumattakaan. Kyllä, anna pensaiden kasvaa, ravistakoot seiniä oikeiden käsivarsillaan ja päästäkö hyönteisparvet maan halkeamista, jotta ne tulisivat puremaan seiniä, kirkkoa, olipa se pilalla, ei koskaan viedä pois tässä elämän ylivuoto! Hän on voittamaton kuolema... Ja haluatko tietää mitä tapahtuu jonain päivänä. Pienestä kirkosta tulee niin jättiläismäinen, se heittää sellaisen varjon, että koko luontosi repeää. Ah! kuolema, kaiken kuolema, taivas aukeaa vastaanottamaan sielumme, maailman iljettävien roskien yläpuolella! Siellä meidän ijien kelpaa sitten kulkea perseet tervassa! Lällällää, ja te ämmät palatte alakerrassa jossain pirun tulessa!
xxx/ellauri177.html on line 601: Mutta Jeesus pysyi kuurona. Hetken Abbe Mouret rukoili taivasta villisti kohotetuilla käsivarsilla. Hänen olkapäänsä narisevat hänen rukoustensa poikkeuksellisesta vauhdista. Ja pian hänen kätensä putosivat alas masentuneena. Taivaassa oli yksi niistä toivottomista hiljaisuuksista, jotka palvojat tietävät. Sitten hän istuutui jälleen alttarin askelmalle murskattuna, kasvonsa tylsinä, puristaen kyynärpäillään kylkiään, ikäänkuin vähentääkseen lihaansa. Hän kutistui kiusauksen hampaan alla.
xxx/ellauri234.html on line 153: EMME TIENNEET, mihin meitä oltiin viemässä. Osa arvuutteli Karjalan kannasta, osa Hangon rintamaa. Myöhemmin asia kuitenkin selvisi meille. Neljän vuorokauden mittaisen junamatkan jälkeen saavuimme Suojärvelle, Itä-Karjalan rajapitäjään. Sieltä matkamme jatkui kuorma-autoilla rajan yli. Maanteiden varsilla oli venäläisiä sotavankeja pakkotöissä. He kerjäsivät meiltä ruokaa ja tupakkaa. He näyttivät kovin laihoilta ja riutuneilta. Vankileirien vaikeudet ja nälänhätä olivat jo sodan tässä vaiheessa lyöneet heihin syvän leimansa.
xxx/ellauri239.html on line 409: Joku tanakkajalkainen Marit Bjørgen Bjørgen sairasti astmaa. Hän pyrki lieventämään oireita lääkityksellä, ja kaudeksi 2009–2010 hänelle myönnettiin lupa käyttää vahvempaa astmalääkitystä. Kyseinen lääkeaine poistettiin WADAn kiellettyjen aineiden listalta syyskuussa 2011. Puolatar piti tätä hyvin epixenä, mitä se tietysti olikin. Just tollasia natomatoja norjalaiset ovat. Entisiä norjalaisia. Maastohiihto on osa niiden identiteettiä. Hiihdosta meni maku kun ne alkoivat sitä typerää saxikävelyä. Ei se ole mitään hiihtoa. Mitä näkyy latujen varsilla? Norjalaisvillapaitoja, polvihousuja ja lippuja. Haestakeepa kuulkaa norskit paska.
xxx/ellauri251.html on line 462: And covered under arms and hair, and wept, Ja peitin käsivarsilla ja hiuxilla, ja itkahdin,
20