ellauri026.html on line 379: Kummalla on parempi pulla, niillä jotka kazoo tyytyväisenä Plaatton luolan seinän varjoja, vai niillä jotka havittelee niitä jotka varjon heittävät, jos niitä edes on?
ellauri043.html on line 487: Silloin iso varjo, luonnollista varjoa hienoisempi, muita varjoja koristuxena sen helmoissa, näkyy maassa.
ellauri043.html on line 3936: Ja nää jumalat ja jumalattaret 10-kertastuu, moninkertaistuu. Niiden hartioista puskee käsivarsia, niiden käsivarsista käsiä jotka pitelee viirejä, kirveitä, kilpiä, miekkoja, päivänvarjoja ja helistimiä. Lähteitä suihkuaa niiden päistä, yrttejä laskeutuu niiden nenänreijistä.
ellauri047.html on line 172: Me käytiin Meissenissä eräänä sateisena päivänä Johnin perheen kanssa automatkalla. Se oli jotenkin rinteessä, pieni tori, sateenvarjoja ja sadetakkeja. Käytiin Meissenin lasitehtaan myymälässä ja ostettiin Meissen-lautanen, joka möllöttää nyt lautashyllyssä. Vanhemmillakin oli samantapainen Meissen-lautanen, vieläpä siinä samassa lautaskaapissa, joka on nyt meidän salissa. Mut se lautanen harmittavasti meni Jönsille. Kai. Ei meille ainakaan. Kukahan meidän lapsista saa kaapin, ja kuka lautasen.
ellauri095.html on line 282: I shall not see the shadows, Emmä nää mitään varjoja,
ellauri095.html on line 402: 1840-luvun lopulla Rossetti alkoi näyttää maalauksiaan ja tapasi vuonna 1850 Elizabeth Eleanor Siddalin, "Lizzien", joka oli silloin 16- tai 17-vuotias. Lizziestä tuli Rossettin malli ja lopulta hänen vaimonsa. Menetettyään lapsen hän teki itsemurhan vuonna 1862; jo masentunut, hänen kuolemansa työnsi Rossettin syvempään melankoliaan. Viimeisenä kunnianosoituksena Rossetti asetti runojensa käsikirjoituksen vaimonsa hautaan, päätöstä hän myöhemmin katui. Rossetti päätti vuonna 1869 julkaista runokokoelman, ja lokakuussa hän palkkasi Charles Augustus Howellin ja muut kaivamaan käsikirjoituksen vaimonsa haudasta. Rossettin tuotantovuosi ei ollut ilman varjojaan: hänen vuoden 1892 omaelämäkerraisissa muistiinpanoissaanWilliam Bell Scott kertoi, että vierailunsa aikana Skotlannissa Rossetti osoitti pelkoa pepussa, jonka hän tunsi sisältävän kuolleen vaimonsa hengen.
ellauri216.html on line 272: Ilta varjoja tielleni siirtää
ellauri241.html on line 446: And threw their moving shadows on the walls, ja heittivät liikkuvia varjojaan seinille,
ellauri241.html on line 837: Of beechen green, and shadows numberless, pyökinvihreää ja lukemattomia varjoja,
ellauri294.html on line 409: Yksijalkaiset (kutsutaan myös varjojaloixi, skiapodeiksi) olivat mytologisia kääpiön kaltaisia olentoja, joilla oli yksi suuri jalka, jonka keskipiste oli heidän kehonsa keskellä. Nimet monopod ja skiapod (σκιάποδες) ovat molemmat kreikkalaisia, mikä tarkoittaa "yksi jalkaa" ja "varjojalkaa". Sciapod suojaa izeään auringolta keskijalalla. Se ulettuu hyvin ottamaan isonvarpaan suihin izeltään.
ellauri294.html on line 423: Sciopodien rodun sanotaan elävän Etiopiassa; heillä on vain yksi jalka, ja he ovat hämmästyttävän nopeita. Niille ei todellakaan kanzi pyllistää. Kreikkalaiset kutsuvat niitä σκιαπόδες ("varjojalkaiset"), koska kuumalla he makaavat selällään maassa ja ovat varjossa keskijalkansa suuren koon vuoksi.
ellauri326.html on line 617: kalat pois.» Oli hiljaista vesillä. Puut Ampujain saarella heittivät jo pitkiä varjoja Moldaun tyyneen pintaan. Sillalla raitiovaunu antoi merkkejä, rantakadulla käyskenteli lastenvaunuja työntäviä neitejä ja sunnuntaiasuista väkeä.
ellauri429.html on line 476: heittävät suuria varjoja vihollisia, tehden
xxx/ellauri149.html on line 327: Mutta kun Asher huudahti riemukkaasti "Mutta katumus, rukous ja armeliaisuus voivat pyörtää pahan vallan!" raskas kivi putosi joka sydämeltä. Kohta Asher alkoi laulaa ihmisen pienuudesta ja Jumalan suuruudesta, ja kaikkien mielet valtasi ilo ja lohtu. Eihän ihmisten -jotka ovat vain katoavia varjoja, lakastuvia kukkia - toki pidä odottaa pahaa Jumalalta joka on oikeamielinen, kunnioitettu ja armelias. Jokainen Asherin lausuma sana, jokainen hänen laulamansa nuotti lisäsi rohkeutta, elvytti toivon. Me emme todellakaan ole mitään, mutta Jumala on kaikki. Eläessämme olemme pelkkää tomua, kuoleman jälkeen emme sitäkään, mutta Hän on ikuinen ja Hänen päivänsä päättymättömät. Hänessä ja vain Hänessä on meidän toivomme.
xxx/ellauri173.html on line 335: Neiti Alicia on vain noin kaksikymmentä vuotta vanha. Hän on hoikka kuin hopeahaapa. Hänen liikkeensä ovat hidasta ja herkullista harmoniaa; ― hänen ruumiinsa tarjoaa joukon viivoja yllättämään suurimmat kuvanveistäjät. Lämmin tuberkuloosivaaleus peittää sen täyteläisyyden. Se on itse asiassa humanisoidun Venus kondomin loisto. Hänen painavissa ruskeissa hiuksissaan on etelän yön kiiltoa. Usein kylvystä tullessaan hän astuu tämän kimaltelevan hiuksen päälle, jota vesikään ei aaltoile ja heittää eteensä olkapäältä toiselle reheviä varjoja kuin takin häntää.
xxx/ellauri175.html on line 385: "Kuule kaveri", vastasi Edisonin lähettiläs, "tämä muotoilee tarkalleen mitä tyylikkäimmän ihmisen kallon, niskakyhmyn ja päällykset. Kuumeen jälkeen hän pelkää menevänsä hiuksiaan ja haluaa korvata ne tällä joksikin aikaa. Tässä ovat hänen käyttämänsä hajuvedet ja öljyt. Kysymys on mestariteoksen tekemisestä, - hinta on välinpitämätön. Valjasta kolme tai neljä parasta taiteilijaasi, yötä päivää, tarvittaessa kutoaksesi nämä hiukset tähän kankaaseen siten, että voit pettää luontoa jäljittämällä sitä. ― Ennen kaikkea älä tee parempaa kuin luonto!!! Ylittäisit tavoitteen! Identtinen! Täineen päivineen! Ei mitään muuta. Voit tarkistaa valokuvista suurennuslasilla kekseliäitä hiuksia, pieniä kapinallisia hiuksia ja varjoja. Mr. Edison luottaa työhösi kolmen päivän sisällä – enkä lähde ottamatta sitä vastaan.
xxx/ellauri175.html on line 535: "Jos tietäisit, kuinka he pyrkivät näyttäytymään, niin paljon kuin mahdollista, varoittamaan häntä ja lisäämään hänen uskoaan, jopa yön kauhujen avulla! ― kuinka he pukeutuvat sattumanvaraisesti kaikkiin kuvitteellisiin opasteettuksiin, jotka voivat vahvistaa huomenna muistoa heidän kulkustaan! ”Eikö heillä ole silmiä katsella?… Ei väliä; - he katsovat sinua renkaan kehyksen läpi, lampun metallisen nupin läpi, peilissä olevan tähden kimalteen läpi. ― Heillä ei ole keuhkoja puhua?… Mutta he ovat inkarnoituneet valitettavan tuulen ääneen; vanhan huonekalun kuolleen puun narinassa, aseen äänessä, joka putoaa, äkillisesti, tasapainon puutteen vuoksi... (sillä on Precience, joka sallii ikuisesti!) Niillä ei ole muotoa eikä näkyvät kasvot? he kuvittelevat yhden kankaan laskoksilla, he näyttävät itsensä pensaan vehreässä varressa, esineen viivoissa ja käyttävät siten varjoja inkarnoituakseen, sanon teille, kaikessa ympärilläsi, parhaalla mahdollisella tavalla voimakkain tunne, että heidän on poistuttava vierailustaan.
xxx/ellauri273.html on line 279: 1. Verot voivat vaihdella kohteen arvon tai verovelvollisen tulon mukaan niin kauan kuin verokannat ovat yhdenmukaisia. Ne voivat koskea jopa esineitä tai liiketoimia, joita löytyy vain joissakin osavaltioissa, kuten talvirenkaita pohjoisessa tai aurinkovarjoja rannikkovaltioissa. Edye v. Robertson (Head Money Cases) (1884).
xxx/ellauri292.html on line 491: Siten saamme tietää, että Apollonius kysyi, oliko heillä kultaista vettä [teetä]. Mikä fiksu ja ihmeellinen kysymys! Ja hän kysyi myös miehistä, jotka asuvat maan alla, ja muista, joita kutsutaan possuiksi ja varjojalkaiksi miehiksi, ja hän kysyi, oliko heidän joukossaan martichora-niminen nelijalkainen eläin, jolla on pää kuin miehellä, mutta joka kilpailee kooltaan leijonan kanssa, kun taas sen pyrstöstä tulee kyynärän pituisia karvoja kuin piikkejä, mitä se on tottunut ampua kuin nuolet niitä metsästäjiä kohti. [Piikkisika]
xxx/ellauri356.html on line 518: Hän on kuvattu "sammakkona joutsenten joukossa"; valkoinen tyttö, jonka iho on usein täynnä näppylöitä kasvoillaan, hartioillaan ja pakaroissaan, vaaleat hiukset, jotka näyttävät toisinaan täysin värittömiltä, ja uskomattoman tummanruskeat silmät, jotka näyttävät luovan varjoja niiden alle. Hän on myös hieman ylipainoinen, ujo, yksinäinen ja eristäytynyt. Häntä kiusataan ankarasti koulussa. Hänen leskeksi jäänyt äitinsä Margaret on henkisesti epävakaa uskonnollinen fanaatikko, joka hakkaa tytärtään ja heittää hänet "rukouskaappiin", kun tämä tekee jotain, jota hänen äitinsä pitää syntisenä. Juuri tästä naistyypistä on kuvaus yllä "Parfymoidun puutarhan" nelosluvussa.
xxx/ellauri356.html on line 575: Mikään ei toimi, koska olemme sydämettömiä, varjoja, omaamme vaan kihnutamme.
21