ellauri036.html on line 85: Te marmori-ihmiset, ylpeät ja itsekkäät, te verrattomat järkiviisaat, jotka milloinkaan ette ole tehneet epätoivoista tekoa ettekä laskuvirhettä — jos kaikki tämä sattuisi teille, niin muistakaa häviönne hetkenä Abeilard´ia, joka menetti Héloïsen. Sillä hän rakasti Héloïsea enemmän kuin te rakastatte hevosianne, kultakolikoitanne ja rakastajattarianne; sillä menettäessään hänet, kadotti hän enemmän kuin te voitte kadottaa, enemmän kuin teidän ruhtinaanne Saatana menettäisi, jos hän toisen kerran syöstäisiin alas taivaasta. Sillä hän rakasti sellaisella rakkaudella, josta sanomalehdet eivät puhu, ja josta vaimonne ja tyttärenne eivät näe varjoakaan teattereissa ja kirjoissa. Sillä hän oli kuluttanut puolet elämäänsä suutelemalla Héloïsen valkeaa otsaa ja opettamalla häntä laulamaan Davidin psalmeja ja Saulin lauluja; hänellä ei ollut mitään muuta maan päällä. Kuitenkin on Jumala antanut hänelle lohdun. Uskokaa minua, jos te ahdingossanne ajattelisitte Abeilard'ia, te ette enää katsoisi samalla silmällä vanhan Voltairen jumalanpilkkaa ja Courier'n ilveilyjä. (Kuka toi Courier on? Ei hajua.)
ellauri036.html on line 1290: Värisevä valo lähestyy, kaxi varjoa...
ellauri041.html on line 1174: Tohtori kaivaa esille sateenvarjoa,
ellauri043.html on line 484: Silloin iso varjo, luonnollista varjoa hienoisempi, muita varjoja koristuxena sen helmoissa, näkyy maassa.
ellauri043.html on line 880: Se ravistaa päivänvarjoaan, jonka kaikki pikku tiu'ut helähtää.
ellauri043.html on line 6168: Mä muistan matkan jonka mä tein Ammonin kanssa, etsimään yxinäistä paikkaa minne perustaa luostareita. Se oli viimeinen ilta, ja me tihitettiin askelia, mumisten hymnejä, vieri vierellä, puhumattomina. Sitä mukaa kun aurinko aleni, meidän ruumiiden 2 varjoa pitenivät kuin 2 obeliskia koko ajan kasvaen ja kulkivat koko ajan meidän mukana. Meidän patonkien kärjillä me istutettiin sinne tänne ristejä merkkaamaan sellin paikkaa. Yö tuli hitaasti, ja mustat varjot laajenivat maassa valtavan roosan värin vielä vallitessa taivasta.
ellauri097.html on line 766: And weary, sought at noon with him the shade; ja väsyneenä ezin varjoa sen kanssa keskipäivällä;
ellauri144.html on line 775: y es árbol y sombra y agua. ja on puu ja varjoa ja vettä.
ellauri152.html on line 354: nunc etiam pecudes umbras et frigora captant; Nyt jopa nutipäät varjoa ja viilennystä ottavat;
ellauri203.html on line 323: Women walk through the fields under their umbrellas, Naiset pitelevät kuivuneilla pelloilla sateenvarjoa
ellauri267.html on line 486: Muurahainen. [ Jalkojen teko. ] Miksi, rouva, voin tehdä yhtä paljon kuin kuka tahansa mies, kauniin naisen palveluksessa. Osaan soittaa huilua ja laulaa; Voin kantaa sateenvarjoasi ja tuulettaa rouvaasi ja viilentää sinua, kun olet liian kuuma; on hyvä, mikään palvelus ei päivällä eikä yöllä tule epäonnistumaan minulle; ja sitä paitsi olen niin nopea huolissani, että sinun tarvitsee vain silmäillä minulle milloin tahansa saadaksesi minut ymmärtämään velvollisuuteni. [ Hän vilkuttaa hänelle. ]-Hienoa, hän on jo vihjannut silmäniskua. [Syrjään.]
ellauri285.html on line 520: "Suomi on Pohjolan varjoalue, itäraja." (SSSK)
ellauri294.html on line 437: Totuus on, että sellaisia ihmisiä ei ole olemassa kansoina, vaikka siellä täällä saattaa olla yksittäisiä hirviöitä. Ei myöskään ole olemassa sellaisia ihmisiä kuin on keksitty, joilla on vain yksi jalka, jota he käyttävät varjostaakseen itseänsä. Mutta koska kaikki intiaanit menevät yleensä alasti, heillä on tapana kantaa pientä päivänvarjoa tai teltan kattoa hepin kärjessä, jonka he avaavat halutessaan suojaksi auringolta tai sateelta. Tätä he kutsuvat chatyriksi. Toin yhden mukanani Firenzeen. Ja tämän runoilijat ovat muuttaneet jalaksi. - Giovanni de' Marignolli.
ellauri365.html on line 220: kahta varjoamme seinältä ja näki vain yhden, Nos deux ombres au mur et n’en voyait plus qu’une,
ellauri389.html on line 149: Kaikki yhtä mustaa varjoa, paizi valoisa Singing the hour, and bidding "strike the bell."
xxx/ellauri154.html on line 196: – Mokomakin Höm! Höm Höm!... parta kuin variksenpesä, nuhruinen, vanha, harmaa, takkuinen, kapinen parta, parta, jolla ei ole ymmärtämystä, häpyä eikä naisenkunnioitusta; parta joka ei ole näkevinään, ei kuulevinaan, ei tajuavinaan; parta, resuparta, naavaparta. Kunpa italiantauti vapauttaisi minut tuosta ilkeästä lurjuksesta, jonka nenä on kuin polttoraudalla nipistetty, oikea sontanenä, hallan panema nenä, nenä kuin luutunpohja, kaikkea uskontoa vailla, kuolemankalpea nenä, sieluton nenä, jossa ei ole edes nenän varjoakaan, ei näe pisaraa, on aivan jäähileessä, inhottava nenä! vanha nenä! nenä, jossa tuuli vinkuu... kuollut nenä! Mikä minut on kiinnittänyt ruohon näppynenään, tuohon vanhaan ovenhakaan, joka ei enää tunne tietään? Paholainen vieköön tuon ikälopun kunniattoman nenän, tuon vanhan mehuttoman parran, tuon marakatinnaaman, nuo vanhat haituvat, tuon ukkorääsyn, tuon vanhan vaikka minkä! Ja otanpa izelleni nuoren miehen, joka tekee miehen töitä... kunnolla ja aina. Ja sitten...
xxx/ellauri174.html on line 445: "Sillä jos olet löytänyt ilosi yhdellä ainoalla tavalla hahmottaa itsesi (noniin narsisti!) haluat syvällä sielussasi pitää sen ilman varjoa sellaisena kuin se on, lisäämättä tai vähentämättä sitä; sillä paras on hyvän vihollinen – ja vain uutuus saa meidät pettymään. - Kyllä se on totta ! mutisi lordi Ewald mietteliään hymyillen.
xxx/ellauri175.html on line 337: Nyt kun minulla on ollut tilaisuus katsoa tämän naisen verhottua ihannevartaloa ilman pyllyverhoja sekä taistelussa voitettua ruumista, josta nousen pukilta liian myöhään voittajana kuolettavan haavoittuneena, sallin itseni tiivistää koko tämän vertaansa vailla olevan illan, päästää eroon tästä verhosta sanomalla sinulle: "Koska mahtava älykkyytesi voima ehkä sallii sen, uskon sinulle, että voit muuttaa sen ikäänkuin pieruxi, joka pystyy antamaan minulle ylevän muutoksen, tämä kalpea ihmisaave. Ja jos tässä työssä vapautat minulle tämän ruumiin pyhän muodon tämän sielun taudista, vannon puolestani yrittääni - toivon henkäykseen, joka on minulle vielä tuntematon - täydentämään tätä lunastavaa varjoa.
xxx/ellauri175.html on line 624: Luoja epäilee luotuasi, tuhoat sen tuskin mainitsen ennen kuin olet saanut työsi valmiiksi. Sitten turvautuessasi ylpeyteen, joka on sekä petollinen että laillinen, alat sääliä tätä varjoa vain hymyillen.
xxx/ellauri195.html on line 345: En ole koskaan ostanut mitään Amazonilta, enkä osta vastakaan. Jos pöydälläni olisi iso nappi jossa lukisi: räjäytä Amazon, painaisin sitä. Pienemmässä napissa lukisi: lähetä Jeff Bezos maata kiertävälle radalle Elon Muskin kyydissä avoautossa ilman kypärää ja laskuvarjoa. Maailman vahvimmalle Nallelle olis töitä.
xxx/ellauri235.html on line 372: Oodissa Eton Collegen kaukaisesta näkökulmasta, joka on "kysymys" pettyneen aikuisen paluusta hänen kouluvuosiensa paikalle, halua edustaa "kiitollinen tiede, [joka] edelleen ihailee / HENRYn pyhää varjoaan" (Henry VI oli korkeakoulun perustaja). Oodin avautuminen merkitsee halun pysymistä menetyksen ja surun joukossa. Tiede ja Henry ovat halun ja menetyksen kuvakkeita, jotka merkitsevät puhujan paluuta Etoniin: kaipuuta ja menetystä. Etonilaisesta maisemasta syntyy enemmän sävyjä, jotka ennakoivat tulevaa menetystä: "Ihmiskohtalon ministerit", Viha, Pelko, Häpeä, mielikuvat voitetun halusta: "Tai sitten rakkaus hukkaa heidän nuoruutensa, / Tai Kateus hampailla... ." Isä Thames antaa luvan puhujan näkemykseen; hän on hiljainen vahvistava hahmo,
21