ellauri036.html on line 1771: « Äh! se sanoi, vapisten, mikä sua tänään vaivaa?
ellauri118.html on line 644: Whilst he lay trembling at her feet; Kun hää vaan makaa vapisten sen jaloissa;
ellauri131.html on line 1082: J’écoute en frémissant chaque bûche qui tombe ; Mä kuulen vapisten jokaisen puupään putoovan;
xxx/ellauri175.html on line 418: - Kuinka hyvä tänään onkaan! mutisi neiti Alicia Clary vapisten.
xxx/ellauri177.html on line 298: Hän pysyi hiljaa, hyvin onnetonna kun ei löytänyt enää mitään uutta sanottavaa sanoaxeen hänelle rakastavansa häntä. Hän katseli hitaasti hänen ruusuisia kasvojaan, jotka antoivat itsensä mennä kuin unessa; silmäluomissa oli herkku elävää silkkiä; suu teki suloisen rypyn, märkä hymystä; otsa oli suht puhdas, hukkui kultaiseen viivaan hiusrajassa. Ja hän olisi halunnut antaa koko olemuksensa sanalle, jonka hän tunsi huulillaan, ilman, että olisi voinut lausua sitä. Sitten hän kumartui jälleen, hän näytti etsivän hienoa paikkaa niille kasvoille, jonka hän asettaisi ylimmän sanan. Sitten hän ei sanonut mitään, hänellä oli vain lyhyt hengitys. Hän suuteli Albinen huulia. - Albina, rakastan sinua! - Rakastan sinua Serge! Ja he pysähtyivät vapisten tästä ensimmäisestä suudelmasta. Hiän oli avannut silmänsä hyvin leveäksi. Hän pystyi työntämään suullaan hieman eteenpäin. Molemmat katsoivat toisiaan punastumatta. Jotain voimakasta, suvereenia hyökkäsi heihin; se oli kuin kauan odotettu tapaaminen, jossa he näkivät toisensa jälleen aikuisina, toisilleen tehtyinä, ikuisesti sidoksissa. He hämmästyivät hetken, nostivat katseensa lehtien uskonnolliseen holviin, näyttivät kyseenalaistavan puiden rauhallisia ihmisiä löytääkseen suudelmansa kaiun. Mutta metsän seesteisen omahyväisyyden edessä heillä oli rankaisemattomien rakastajien iloisuus, pitkäkestoinen, kaikuva iloisuus, joka oli täynnä heidän hellyytensä vuolaspuheista kutinaa.
xxx/ellauri177.html on line 509: Tällä kertaa hän oli onnistunut tarttumaan häneen vyötäröstä. Hän koulutti häntä. Mutta hän vapautti itsensä, kaikki vapisten, hänen syleilystään; hän palasi nojautumaan alttaria vasten, unohtaen itsensä, painoi tottelemattoman lihan ihan kädellä alaspäin, puhuen hänelle kuten ennenkin.
xxx/ellauri177.html on line 546: Isä Mouret osoitti tuskasta vapisten viimeiset tuhertamansa kuvat. Hän änkytti:
xxx/ellauri177.html on line 643: Ja mikä todiste hänen iljettävistä ruokahaluistaan! Hän ei voinut tunnustaa virhettään liukastumatta itsestään huolimatta tarpeeseen tehdä se uudelleen mielessään. Eikö hän asettaisi hiljaisuuden suolleen! Hän unelmoi tyhjentävänsä päänsä, jotta hän ei enää ajattelisi; avaamaan suonensa, jotta hänen syyllinen verensä ei enää vaivaisi häntä. Hetken hän lepäsi kasvonsa käsiensä välissä vapisten, piilottaen ihonsa pienimmätkin palaset, ikään kuin hänen ympärillään kiertelevät pedot olisivat saaneet hänen hiuksensa nousemaan kuumalla hengityksellään.
xxx/ellauri177.html on line 755: Hän, vapisten kovemmin, astui taaksepäin.
9