A. vapisee joka jäseneltä.
Ne sanovat, vapisevalla äänellä:
Mutta mulle tuli ikävyyxiä, mulle, ahkeralle! Mais, Miten, miten, ei aavistustakaan! Nythän mä vapisen, haisen, ja kävelen kuin nainen, tai napaluokkalainen.
Tuhat ääntä vastaa sille. Mezä vapisee.
Candy on Barbiepuppe, tai sen
ellauri043.html on line 6863: Mut kun mä käännyn pohjatuuleen päin, mun seiväsmezää tiheämpi corona päästää ulvonnan; mezät vapisee, joet pakenee, hedelmien palot paukahtelee, ja ruohot menee keskijakauxelle kuin juipin tukka.
ellauri043.html on line 6966:
ellauri048.html on line 1426: And letters unto trembling hands; Ja kirjeet vapiseviin kätösiin;
ellauri051.html on line 789: 213 It descended tremblingly from their temples and ribs. 213 Se laskeutui vapisena heidän temppeleistään ja kylkiluistaan.
ellauri051.html on line 1305: 706 His well-built limbs tremble with pleasure as we race around and return. 706 Hänen hyvin rakennetut raajat vapisevat ilosta, kun kiipeämme ympäriinsä ja palaamme.
ellauri051.html on line 1336: 736 Where cattle stand and shake away flies with the tremulous shuddering of their hides, 736 Siellä missä karja seisoo ja ravistelee kärpäsiä nahkansa vapisevana,
ellauri064.html on line 400: Timo Lipitsä soitti omatekoista 10-kielistä kanneltaan Tampereen laulujuhlilla 1934. Lehdet kertoivat: ”Vanhuuttaan vapisevat kädet käsittelevät rakasta soitinta varmasti, ja virsujalka pyrki lyömään tahtia.” Kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto
ellauri110.html on line 234: Marokko näyttää Skagenilta. Tanskalaisella poeetalla oli alla kolmas kone jo, eli vaimo siis. Bussimatkalla Hannu juo konjakkia salaa, käsi vapisee. Juoppo mikä juoppo. Viinan orja Leinon tavoin. Mutta izeäni minä tässä tuhoan, ize vastaan izestäni, elämäntoverista viis.
ellauri118.html on line 613: Veijari-näytelmän erään päähenkilön - Willmoren - esikuvana oli Behnin pitkäaikainen rakastettu John Hoyle. Willmore on henkilöistä kaikkein epäluotettavin, hän on koko ajan valmis uusiin naisseikkailuihin, mutta myös hän rakastuu lopulta. Hänen sydämensä voittaa iloluontoinen ja seikkailunhaluinen Hellena, jonka oli tarkoitus ryhtyä nunnaksi. Willmore (Hellenalle): Ja me menemme tuonne sisään pyhän miehen pakeille, joka näyttää meille mitä osaa. Etkö vapise kun hetki lähestyy? Hellena: En enempää kuin sinä ennen miekanmittelöä tai rajuilmaa. Willmore: Sinä uljas tyttö, minä ihailen rakkauttasi ja rohkeuttasi. Mennään, mitään ei pelkää se, joka uskaltaa kohdata aviovuoteen myrskyt.
ellauri118.html on line 666: His burning trembling Hand he prest Hän painaa vapisevan kätensä
ellauri132.html on line 885: Der Fremde faßte sie schweigend an ihrer zitternden Hand Vieras tarttui vaieten hiänen vapisevaan käteen
ellauri132.html on line 910: So wies sie mit bebendem Arme zur Kammer nebenan, Size osotti vapisevalla kädellä viereiseen kammariin,
ellauri144.html on line 148: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri152.html on line 221: Sllä mä näin vapisevan veden päällä tuhat pientä valohuulta: puhtaita pilluja tai Kypris Philommeideen rekkamiehen hymyjä. Kai tällä kaikella on Darwinille jotain käyttöä. Muistuttaa aika lailla termiittien häälentoa.
ellauri188.html on line 482: hiuxet kangistuu, ja kätesi vapisee,
ellauri211.html on line 196: Älkää antako heidän saattaa teitä ymmälle. Katsokaas, he ovat käsieni välissä kuin vapisevat, alastomat pikkulapset, ja minä pidän heitä kämmenkuopassani teidän edessänne kuin olisin heidän luojansa, heidän isänsä, olen tyhjentänyt heidät teitä varten mahtavuudestaan ja salaperäisyydestään, olen ajanut takaa, saanut saarroksiin sen mikä heissä oli ihmeellistä.
ellauri222.html on line 1082: Roope Änkkä kiihtyi jälleen. Hän otti jalastaan tohvelin ja laski sen kahvipöydällä olevalle kirjalle tai albumille ja silloin tällöin pani sen takaisin jalkaansa. Hän sanoi että kristinusko oli alkuaan tarkoitettu alhaisille ja orjille, minkä vuoksi ristiin naulitseminen ja kaikki sellaiset rangaistukset ja kärsimykset olivat välttämättömiä. Mutta vastanavalla, onnen navalla, pitäisi olla jotakin yhtä suurenmoista. Iloa ilman syntiä, rakkautta ilman pimeyttä, hilpeätä vaurautta. Eivätkä asiat aina menisi pieleen. Oi yltäkylläisen rakkauden ja uuden ihmisen suuri aikakausi! Ei enää köyhä, tietämätön, rujo, valheen käpristämä olento, valehtelija kehdosta saakka, köyhyyden ruoskima, pelkuruudesta pahalle haiseva, kateuden tunkioon uponnut, tunteiden saavuttamattomissa kuin kaali, toukka kauneudelle, rapu velvollisuudelle, huolten kotelon rihmaa suustaan valuttava. Ei kyyneleitä millä itkeä, ei hengitystä nauruun, julma, kylmä, loinen, kavala, ruikuttaja, pelkuri ja laiskuri. Äkseerattu kuin preussilainen joka vapisee ärjyvän kersantin edessä. Äyk.
ellauri241.html on line 194: Warm, tremulous, devout, psalterian. Lämmin, vapiseva, harras, psalttarimainen.
ellauri241.html on line 387: And then she whispered in such trembling tone, ja sitten hän kuiskasi niin vapisevalla äänellä,
ellauri246.html on line 120: ett med aspen som darrar och viskar, Yhtä haavan kanssa joka vapisee ja kuiskaa,
ellauri257.html on line 634: jolloin huoneen vartijat vapisevat ja
ellauri267.html on line 772: ja vapisevat, vailla heidän syytteitään:
ellauri267.html on line 1091: Joh. Te kristityt olette niin kurkistavia syntisiä! sinä vapiset varjossa kuunpaisteessa.
ellauri275.html on line 273: Hän painoi liipaisinta vapisevalla kädellä. Isä:
ellauri282.html on line 367: Hän opiskeli eka Alcalán yliopistossa, jossa hän opiskeli joitain opintojaxoja teologiaa ja latinaa vuosina 1526–1527. Siellä hän tapasi useita hartaita naisia, jotka oli kutsuttu ennen inkvisitiota. Näitä naisia pidettiin alumbradoina – ryhmänä, joka oli innokkaasti ja hengellisyydessään sidoksissa fransiskaanien uudistuksiin, mutta inkvisition hallintohenkilöstö suhtautui heihin nihkeästi, tuli yhä enemmän epäilyksiä. Kerran, kun Íñigo saarnasi kadulla, kolme näistä uskollisista naisista alkoi kokea hurmioituneita tiloja. "Yksi kaatui järjettömästi, toinen kierteli toisinaan maassa, toinen oli nähty kouristuksia tai vapisevana ja hikoilevana ahdistuksesta." Epäilyttävä toiminta tapahtui, kun Íñigo oli saarnannut heille lähituntumalta ilman teologian tutkintoa. Tämän seurauksena inkvisitio valitsi hänet kuulusteluihin, mutta hänet vapautettiin myöhemmin.
ellauri288.html on line 45: Iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa. Kaikki ovat kauhuissaan, vapisevat ja kompastelevat. Minä, Herrasi, olen puhunut. (Hesekiel)
ellauri294.html on line 613: Disneyn elokuvasovituksen tuotanto aloitettiin vuonna 1977, ja siitä tuli 1981 kallein animaatioelokuva, jonka hinta oli 12 miljoonaa dollaria. Elokuvan luomiseksi Disneyn silloinen toimitusjohtaja Ron Miller päätti käyttää pääasiassa uusia kykyjä debytoimaan elokuvassa, sillä yrityksen pioneerit, joita kutsutaan "yhdeksäksi vanhaksi mieheksi", olivat lähestymässä eläkkeelle siirtymistä. Animaattorit ja käsikirjoittajat olivat pääasiassa uusia, samoin kuin elokuvaohjaajat Art Stevens, Ted Berman ja Richard Rich. Se olisi viimeinen elokuva horiskoille Ollie Johnston, Frank Thomas ja Woolie Reitherman, joita pidetään Disneyn "legendoina", jotta he voisivat vielä vapisevin maxaläikkäisin käsin työskennellä. Siirtyminen vanhan kaartin ja uuden välillä johti kuitenkin kiistoihin elokuvan käsittelystä. Reithermanilla oli omat ideansa käytettävistä malleista ja asetteluista; uudempi tiimi kuitenkin tuki Stevensiä, paitsi Don Bluth, jonka mielestä Disneyn työ oli vanhentunut. Bluth käveli ulos, otti yksitoista muuta mukaansa ja perusti oman animaatiostudion. Animaattorien pakosta poistuminen pakotti perumaan elokuvan alkuperäisen joulun 1980 ensi-illan samalla kun uusia taiteilijoita palkattiin.
ellauri309.html on line 844: kädet vapisevat ja maha kuristuu kateudesta.
ellauri317.html on line 635: Roikkukoot (riippumatta, niin kansa näkee) peräti sata tunnettua kulakia, rikasta, verenimejää...Tehkää se niin, että satojen verstojen ajan ihmiset näkevät, vapisevat, tietävät, huutavat: he kuristavat ja kuristavat kuoliaaksi verta imevät kulakit.
ellauri325.html on line 356: Tarjoilijatar saapuu vapisevin polvin, pelokas puna poskipäillä.
ellauri326.html on line 627: Ukko päästi ongenvavan käsistään. Tuoko? mutisi hän osoittaen eläintä vapisevalla sormella. Tuoko? Musta pää katosi vedenpinnan alle. Se ei ollut mikään monni, Frantiks, selitti vanhus
ellauri326.html on line 629: Mikä loppu?> Salamanterit. Nyt ne ovat siis jo täälläkin. Tule, niin lähdetään kotiin», toisti ukko, joka otti ongenvavan ylös hyvin epävarmana. Lopussa on. » Te vapisette kokonaan», huomautti Frantik. »Mikä teidän on?» Lähdetään kotiin», hoki ukko liikuttuneena, ja hänen ei leukansa vapisi surkeasti. »>Minun on kylmä. Minun on t, kylmä. Se nyt vielä puuttui! Lopussa on, näetkös. Täällä ne siis ovat. Hyvä Jumala, kuinka minun on kylmäl ne Tahtoisin kotiin.>>
ellauri345.html on line 429: Siksi mikään taideteos ei saa näyttää elävältä täysin kielletyllä tavalla muuttumatta pelkäksi illuusioksi ja lakkaamatta olemasta taideteos. Hänen sisällään kuohuvan elämän täytyy näyttää jäätyneeltä ja ikään kuin vangituksi hetkessä. Tämä olento hänen sisällään on puhdasta kauneutta, puhdasta harmoniaa, joka tulvii kaaosta - ja itse asiassa vain tätä, ei maailmaa - vaan näyttää vain elävöittävän sitä, kun "se" virzaa "sen" läpi. Se mikä pysäyttää tämän ilmeen, karkottaa liikkeen ja häiritsee harmoniaa, on ilmeetön. Että elämä perustaa mysteerin, tämä jähmettyminen teoksen sisältöön. Samoin kuin käskevän sanan keskeyttäminen pystyy tuomaan totuuden esiin naisen välttelystä juuri siellä, missä se keskeyttää, niin ilmeetön pakottaa vapisevan harmonian säilymään ja jatkaa sen vapinaa vastalauseillaan. (Eli naisen "ei" tarkoittaa oikeasti ehkä, ja "ehkä" kyllä!)
ellauri345.html on line 514: Haluaminen on ainoa poikkeus. Sillä sovinnon näyttäminen saattaa todellakin olla toivottavaa: se yksin on äärimmäisen toivon talo. Niinpä hän vihdoin irrottautuu hänestä ja kirjan lopussa oleva "kuinka kaunista" kuulostaa vain vapisevalta kysymykseltä kuolleille, jotka, jos koskaan, eivät herää kauniissa, vaan siunatussa maailmassa. Elpis on viimeinen alkuperäisistä sanoista: siunauksen varmuus, jonka rakastajat kantavat kotiin novellissa, vastaa lunastuksen toivoa, jota pidämme kaikkien kuolleiden puolesta. Se on kuolemattomuususkon ainoa oikeus, jota oma olemassaolo ei saa koskaan sytyttää. Mutta juuri tämän toivon takia ovat paikallaan ne kristillismystiset hetket, jotka loppujen lopuksi - aivan toisin kuin romanttiset - ilmestyivät yrityksestä jalostaa kaikkea peruskerroksen myyttistä. Tämä nasaretilainen olento ei ole, vaan rakastajien päälle laskeutuvan tähden symboli, joka on sopiva ilmaus siitä, mitä mysteeri asuu teoksessa tarkassa merkityksessä.
ellauri347.html on line 344: Toinen vetäytyvä perhetyyppi on moderni perhe, joka löytyy maailman "edistyksellisimmistä" osista, erityisesti USA:sta. Vaihtuneet asenteet lasten kasvatukseen ovat saaneet monet ihmiset vapisemaan käyttää fyysistä rangaistusta ja syyllistämistä lasten kasvatuksessa. Uudempi idea on kasvattaa lapsesi tasavertaisinasi. Isän tulee olla pojan paras kaveri; äidin tulee olla tyttärensä sielunkumppani. Mutta prosessissa hallitessaan tunteitaan ja nyrkkiään vanhemmista tulee kylmän välinpitämättömiä. Ne eivät itse asiassa ole enää todellisia vanhempia, vaan vain lastensa avopuolisoita. Lapset, nyt ilman todellista aikuisen ohjausta, kääntyvät ikätovereidensa puoleen ja tiedotusvälineisiin saadaxeen arvoja.
ellauri362.html on line 500: Hiljaisessa eetterissä, kun vapiseva ääni
ellauri362.html on line 615: Hänen intohimonsa vapisevat, mutta eivät tottele.
ellauri362.html on line 719: hedelmättömästä nokkeluudesta ja pysähtyy vapisevien siipien päällä:
ellauri364.html on line 142: Varsin hyvin tunnettu on ns. James-Langen emootioteoria. Kun ihminen äkkiä pelästyy, hän kalpenee, änkyttää, hiukset nousevat pystyyn, kurkku tuntuu kuivalta ja ääni salpautuu, polvet tuntuvat pettävän, kädet vapisevat ja ehkä pääsee vahinkokin housuihin. Pelottoman henkilön sielu ei asusta vazassa, kuten pelkurin tai villin. Sisälmyshermot vain reagoivat huonommin. Mitään muuta ei James eikä Lange ole tarkoittanut. Meillä ei ole tässä aikaa perin pohjin syventyä näihin kysymyksiin. Tunne-elämää hallizee 1-kertainen +/- asteikko. Joukkosielu on karkean primitiivinen: propaganda, sanomalehdet, radio ja huhut nappaavat. Uskottelu tehoaa parhaiten heikkoihin ihmisiin, hysteerikkoihin ja kallovammaisiin.
ellauri371.html on line 256: Luuletko, että he nousevat aseisiin meitä vastaan? Se on heidän käsissään, jos he ymmärtävät etukäteen, mitä tapahtuu. No, minä.., mutta tätä tarkoitusta varten lännessä meillä on sellainen kauhu- sellainen liike, että rohkeimmat sielut vapisevat: maalliset kulkureitit siihen mennessä suoritetaan vuonna 0 kaikki pääkaupungit, josta ne räjäytetään kaikista organisaatioidemme ja maiden asiakirjojen kanssa.
ellauri378.html on line 280: Oliko Kainin vaimo hänen sisarensa? Loogisesti on olemassa vain yksi vastaus, mutta se on vastaus, joka tänään saattaa saada meidät vapisemaan. On hermoja raastavaa päätellä, että Kainin vaimon on täytynyt olla yksi hänen omista sisaruksistaan. Hänen sisarensa olivat ainoat saatavilla olevat naiset, paitsi hänen äitinsä. Eeva jäi kotiin Aadamin kanssa Aadamin vaimona ja raskaaksi heidän muiden poikiensa ja tyttäriensä kanssa. Kain lähti Nodin maahan sisarensa/vaimonsa kanssa, ja he saivat Henokin raskaaksi.
ellauri378.html on line 294: Jumalan ilmoituksen synnynnäisestä voimasta skeptikot saattavat mieluummin painottaa avioliiton geneettistä vaaraa selittääkseen historiallisen ja kulttuurisen vastenmielisyytemme insestiä kohtaan – se on tiedettä, he sanoisivat loppujen lopuksi. Mutta sanon ei. Minusta painavampi paino on Jumalan Sana. Kaikki mikä saa Jumalan vapisemaan, vapisuttaa meitäkin. Jos jumala ei piittaa, ei tarvi olla moxiskaan. Kaikki meistä eivät sitä tee, emmekä aina, mutta sielumme tietää, kun jokin on rikki. But if it ain't broken, don't try to fix it.
ellauri401.html on line 193: Pekan luonteeseen kuului, ettei hän sietänyt nähdä vääryyttä eikä julmuutta. Nähdessään pienintäkään vääryyttä tapahtuvan, hän rupesi vapisemaan vihasta, torui ja nuhteli. Suuttumisvimma vaivasi Pekkaa vuosikausien ajan, mutta muutos tuli, kun hän 14 vuoden iässä erään suuttumuspuuskan vimmassa näki pienen pojan joka hymyili hänelle. Tämä lapsen enkelimäinen hymy avasi hänelle ilon ja lohdutuksen taivaan. Ihmeellinen ääni oli sanonut minulle, ettei tarvitse koskaan suuttua.
ellauri403.html on line 157: Jumalani, rakastettuni, tässä olen minä, tee ninulla mitä tahdot, ota minut, ota! Ja sykintäsi kohottua melkein rajuun jyskyntään juuri sinä hetkenä kun jo luulin vaatteen väliltämme repeytyvän, maan ja taivaan yhteen sortuvan, aurinkojen syöxyvän vastakkain tai junan tunneliin, tunsin että minut temmaistaan jälleen päivänvaloon. Samat vapisevat kädet, jotka pelasivat taskubiljardia, tunnustelevat minua, kääntelevät, ja nyt, nyt nyt, painat liipaisintani näpeimmässä paikassa teron alareunassa...
ellauri403.html on line 191: Romaanin Leppäkuningas katsotaan sisältävän pedofiilistä sisältöä. Hubert Prolongeau lainaa romaania artikkelissa ja osoittaa, että se on vain "yksi lause muiden joukossa" : "Toisin kuin aikuisten pakarat, kuolleen lihan kimppuja, rasvavarantoja, surullisia kuin kamelin kyhmyt, lasten pakarat elävät, vapisevat, aina valppaana, joskus heikkoja ja onttoja, seuraavalla hetkellä hymyileviä ja naiivista optimistisia, ilmeikkäitä kuin kasvot”.
ellauri412.html on line 135: Entäs nuubialaiset ja muut mutakuonot sitten? Kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen kansanne, kansan, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevän, jalkojaan tömistävän kansan ilman housuja, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa, sen käy köpelösti senkin. Turhaan lähettävät Mr. Sebaotille lahjoja. Ebyktistä puhumattakaan! Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle kuin muumi keveästi kiitävällä pilvellä! Hän saapuu Egyptiin, ja Egyptin epäjumalat vapisevat hänen edessään ja Egyptin sydän jähmettyy.
ellauri412.html on line 137: Egypti hoippuu kuin oksenteleva humalainen. Sen vuoksi Egypti ei enää kykene tekemään mitään, ei pää eikä häntä, ei palmunlatva eikä kaislanvarsi. Mikä pahinta, Egypti muuttuu naisen kaltaiseksi. Se säikkyy ja vapisee, kun Herra Sebaot heristää sille viisaria. Aina kun Juudan maa mainitaan, egyptiläiset säikähtävät. Loppupeleissä egyptiläiset oppivat tuntemaan Herran, ja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrein ja tekevät hänelle uhrilupauksia ja täyttävät ne. Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata. Näkis vaan. No odottakeepa vielä vähän!
xxx/ellauri010.html on line 877: Hidas aivosähkötoiminta. Heikot kortisolivasteet. Heikko autonominen reagointi. -Hyviä ”erikoistilanteiden miehiä” ja tarkka-ampujia, koska käsi ei vapise, sanoo Lauerma.
xxx/ellauri123.html on line 1181: Mille tremblants soupirs, mille baisers mignons, 1K vapisevaa huokausta, 1K makeata pusua,
xxx/ellauri139.html on line 935: Si je pouvais sentir ma main tremblante Jos mä voisin tuntea vapisevan kätöseni
xxx/ellauri154.html on line 350: Nää Huismannin (ja muidenkin setämiesten) syntijutut on selkeästi kotoisin ajalta ennen e-pilleriä ja antibiootteja. Äijät joilla on hirvee hinku reiälle vapisee himosta ja tärisee samalla pelosta että palaa pohjaan tai tarttuu kuppa.
xxx/ellauri173.html on line 338: Tätä vartaloa valaisevat kaksi ylpeää silmää, joissa on mustat valot, jotka yleensä katsovat ripsien läpi. Tämän savannilta tuoksuvan ihmiskukan rinnasta tulee lämmin hajuvesi, joka polttaa, päihtyy ja ilahduttaa. Neiti Alician äänen sointi kun hän puhuu, on niin läpitunkeva, hänen laulujensa sävelissä on niin eloisia, syviä taivutuksia, että joko hän lausuu traagisen kohdan tai jonkin jalon säkeen, tai hän laulaa jotain upeaa ariosoa, huomaan aina minä vapisen itsestäni huolimatta ihailusta, joka, kuten näette, on tuntematonta.
xxx/ellauri175.html on line 472: Kun hän kohotti katseensa, hämmästyneenä ja upeista kyynelistä märkänä hänen silmiinsä, jota hän piti vapisevana käsissään, hän huomasi, että tämä oli nostanut päänsä ja tuijotti häntä. Suudelma, jolla hän harjasi hänen huuliaan imeen niiden hengitystä, sammui yhtäkkiä; epämääräinen meripihkan ja ruusujen tuoksu oli saanut hänet vapisemaan päästä jalkaan hänen tajuamatta salama, joka oli juuri häikäissyt hänen ymmärryksensä kauhealla tavalla.
xxx/ellauri175.html on line 632: "Yö", hän sanoi melkein tutulla yksinkertaisella aksentilla, "se olen minä, elävien ylevä tytär, Tieteen ja Nerouden kukka, joka on seurausta kuuden tuhannen vuoden kärsimyksestä. Tunnista verhotuissa silmissäni tuntematon valosi, tähdet, jotka katoavat huomenna; - ja te, neitsyiden sielut, jotka kuolitte ennen hääsuudelmaa, te, jotka kelluvat hämmentyneenä läsnäoloni ympärillä, olkaa rauhallisia! Olen se hämärä olento, jonka katoaminen ei ole surun muiston arvoinen. Minun onneton rintani ei ole edes sen arvoinen, että sitä kutsutaan hedelmättömäksi! Tyhjyyteen jää yksinäisten suudelmieni viehätys; tuulelle, ihanteelliset sanani; katkerat hyväilyni, varjot ja salama ottavat ne vastaan, ja salama yksin uskaltaa poimia turhan neitsyyteni väärän kukan. Ajettuina minä menen erämaahan ilman Ismaelia; ja tulen olemaan kuin nuo surulliset linnut, jotka ovat lasten valloittamia ja jotka kuluttavat melankolisen äitiytensä maapallolla. Oi lumottu puisto! suuria puita, jotka pyhittävät nöyrän otsani varjosi heijastuksilla! Viehättäviä yrttejä, joissa kasteen kipinät syttyvät ja jotka ovat enemmän kuin minä! Elävät vedet, joiden kyyneleet virtaavat tämän lumivaahdon yli, selkeästi puhtaammin kuin kyyneleeni kiilteet kasvoillani! Ja te, toivon taivaat, - valitettavasti! jos vain saisin elää! Jos minulla olisi elämä! Vai niin ! kuinka kaunista onkaan elää! Autuaita ne, jotka vapisevat! Oi Valo, nähdään! Ekstaasin kuiskauksia, kuulet! Rakkaus, uppoa iloihisi! Vai niin ! hengitä vain kerran, nukkuessaan, nämä nuoret ruusut niin kauniita! Vain tuntea tämän yön tuulen kulkevan hiusteni läpi!... Voin vain kuolla!
xxx/ellauri175.html on line 650: Hidas, hidas ja läpitunkeva armo pehmensi hänen säteilevää ja ankaraa kauneutta; hän näytti olevan kykenemätön puhumaan! Hänen päänsä lepää nuoren miehen olkapäällä, hän katsoi häntä ripsien välistä hymyillen säteilevää hymyä. Jumalattaren feminisoitunut, lihallinen illuusio, hän kauhistui yön. Hän näytti imevän rakastajansa "sielua" ikään kuin varustaakseen itsensä sillä; hänen erkaantuneet, puoliksi pyörtyneet huulensa liikkuivat ja vapisevat koskettaen hänen luojansa huulia neitseellisessä suudelmassa.
xxx/ellauri175.html on line 700: Andrei näytti siis vapisevan kaikista raajoistaan: Edison kosketti kaulakorun lukkoa. - Auta minua ! hän sanoi. Ja nojaten toisella kädellä lordi Ewaldin olkapäälle hän astui hymyillen kauniiseen arkkuun eräänlaisella synkällä suloisuudella.
xxx/ellauri175.html on line 848: ― Ahaa! Sowana, sanoo Edison, tämä on ensimmäinen kerta, kun Tiede on osoittanut, että se voi tehdä ihmisestä... jopa rakkautta! Koska saaja ei vastannut, sähköasentaja tarttui hänen käteensä: käsi, jäinen, sai hänet vapisemaan: hän kumartui; Pulssi ei enää lyöty, sydän oli liikkumaton. Pitkiä minuutteja hän moninkertaistui uneliaan otsan ympärillä heräämisen magneettiset kulkuset: - turhaan.
xxx/ellauri177.html on line 154: Sergellä seisoi hirmuisesti keskellä huonetta, kaksi ikkunaa auki, hän pysyi vapisemassa pelosta, joka sai hänet piilottamaan päänsä käsiinsä. Joten koko päivä huipentui tähän mielikuvaan blondista tytöstä, jolla oli melko pitkät kasvot, siniset silmät? Ja koko päivä meni sisään kahdesta avoimesta ikkunasta. Kaukana oli punaisen maan lämpöä, suurten kivien, kivissä kasvavien oliivipuiden, polkujen reunalla käsiään vääntävien viiniköynnösten intohimoa; lähempänä, se oli ihmisen hikeä, jonka Artaudista toi ilma, hautausmaan mauttomat tuoksut, kirkon suitsukkeiden tuoksut, jotka vääristyivät rasvahiuksisten tyttöjen hajuja; siellä oli vielä lannan höyryjä, aittapihan sumua, tukahduttavia bakteereita. Ja kaikki nämä hengitykset virtasivat sisään samaan aikaan, samassa tukahdutuksessa, niin ankarassa, sellaista väkivaltasta turvotusta, että se tukahdutti hänet. Hän sulki aistinsa, hän yritti tuhota ne. Mutta ennen häntä Albine ilmestyi jälleen kuin suuri kihokki, kasvatettu ja koristeltu tällä maaperällä. Hän oli tämän saastan luonnollinen kukka, herkkä auringossa, joka avasi valkeiden hartioidensa nuoren silmun, niin onnellinen eläessään, että hän hyppäsi sen varresta ja lensi suuhunsa tuoksuen sitä pitkällä naurullaan. Pappi huusi. Hän tunsi palovamman huulillaan. Se oli kuin tulisuihku, joka oli virzannut hänen suonissaan. Sitten hän turvaa etsiessään heittäytyi polvilleen Tahrattoman sikiämisen tahraantuneen patsaan eteen ja huusi kädet ristissä: - Neitsyiden pyhä neitsyt, rukoile puolestani! Päästä minut pikapikaa pukille!
xxx/ellauri177.html on line 170: Minä rakastan sinua sen kuolemassa, mikä elää ja mikä lisääntyy. Teen kanssasi ainoan avioliiton, jota sydämeni kaipaa. Menen korkeammalle, aina korkeammalle, kunnes olen saavuttanut uunin, jossa paistat pentuja. Siellä se on pimeä tähti, valtava valkoinen ruusu, jonka jokainen lehti palaa kuin kuu, hopeinen wc-istuin, josta säteilet niin viattomuuden liekkejä, että koko paratiisi pysyy valaistuna pyllyverhosi yhdellä hohteella. Kaikki mikä on valkoista, aamunkoitto, saavuttamattomien huippujen lumi, tuskin kuoriutuneet liljat, tuntemattomien lähteiden vesi, auringon kunnioittamien kasvien maito, neitsyiden hymyt, kuolleiden lasten sielut kehdossa, sade valkoisilla jaloillasi, suola, sokeri, kokaiini. Sitten minä nousen huulillesi kuin heppa sulattava hienovarainen liekki; Minä astun sisääsi sinun puoliksi avoimen alkusuusi kautta, ja häät pidetään, samalla kun arkkienkelit vapisevat ilostamme. Olla neitsyt, rakastaa itseä neitsyenä, säilyttää immenkalvo ja irroittamaton esinahka suloisimpien suudelmien keskellä! Kaikki rakkaus makaa joutsenen siivilässä, puhtauden pilvessä, valon rakastajan käsissä, jonka hyväilyt ovat sielun nautintoja! Täydellisyys, yli-inhimillinen unelma, halu, josta luuni halkeilevat, ilot, jotka nostavat minut taivaaseen! Oi Maria, valittu astia, kastroi ihmisyyteni, tee minusta eunukki ihmisten keskuudessa, jotta voit pelkäämättä luovuttaa minulle neitsyytesi aarteen! Ja isä Mouret pyörtyi lattialla, hampaita räpiskelemällä, kuumeen valtaamana. Että pitää miestä kepin uittamisen pelottaa. Ei se ole niin hirveää, väpelöinkin oppii auttavasti uimaan autettuna.
xxx/ellauri177.html on line 186: -- Kuinka onnistuin elämään ilman sinua? hän kuiskasi ojossa. Mutta en ollut elossa, olin kuin uninen eläin... Ja tässä olet minulle nyt! Ja sinä et ole kukaan muu kuin minä itte! Kuuntele, et saa koskaan jättää minua; sillä sinä olet minun hengenvetoni, sinä ottaisit pois henkeni. Pysymme toisissamme, so. minä sisällä ja sinä tuppena. Sinä tulet olemaan minun lihassani, niin kuin minä olen sinun, noin niinkö Eski Saarisen suhteellisuusteorian mielessä. Jos jätän sinut jonain päivänä, olkoon kirottu, kuivukoon ruumiini kuin hyödytön ja huono ruoho! Hän tarttui hänen käsiinsä ja toisti ihailusta vapisevalla äänellä: -- Kuinka kaunis oletkaan! Saanko pluvan vai pussataanko ensin?
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 517: "Niinpä." Hän horjui, hän oli hiljaa. Inhottava kipu tarttui hänen kurkkuunsa; mutta se pysyi voimakkaampana kuin kipu. Hän piti päätään pystyssä, hän melkein hymyili vapisevan suunsa kulmista. Albine uhmasi häntä hetken tiukasti katsoen. Sitten uudella purkauksella:
xxx/ellauri177.html on line 548: -- Ja tässä Jeesus on sidottu ristiin. Vasaran iskuilla naulat osuvat hänen avoimiin kämmeniinsä. Yksi naula riittää hänen jaloilleen, ne pannaan päällekkäin, jotta luut vaan narisevat. Katoppa kuinka hänen lihansakin vapisee, mutta hänpä vaan hymyilee, katseensa taivaalla... Tässä Jeesus on kahden varkaan välissä. Hänen ruumiinsa paino suurentaa hänen haavaansa hirveästi. Paizi onhan siinä narutkin. Mutta kuitenkin. Hänen otsastaan, hänen raajoistaan virtaa verinen hiki.
xxx/ellauri199.html on line 394: Silloin talon vartijat tärisevät pelosta, voimamiehet vapisevat, ja vähiin käyneet jauhajanaiset ovat joutilaina. Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,
xxx/ellauri200.html on line 667: that quail in its shadow, and yet shut the gate; Jotka vapisee sen varjossa mut panee oven kii;
xxx/ellauri234.html on line 229: Se vapisee ja pelkää: Jos minä tämän teen, ehkä astun jonkun varpaille, ehkä vielä vallan kolhaisen häntä. Jo näiltä ajatuksiltaan se unohtaa Suuren VIIKATEMIEHEN, jonka viikatteen kuva (oik. sirpin) piirtyy jo seinälle. Tai Häpeän, joka saapuu marssintahtisin askelin veljensä Ajan kanssa Tulevaisuuden hämärästä maasta.
xxx/ellauri235.html on line 335: (There they alike in trembling hope repose) (Siellä he yhtä lailla lepäävät vapisevassa toivossa)
xxx/ellauri235.html on line 584: And give to rapture all thy trembling strings. Ja anna tempaukseen kaikki vapisevat kielesi.
xxx/ellauri235.html on line 696: Where angels tremble, while they gaze, Missä enkelit vapisevat, kun he katselevat,
xxx/ellauri237.html on line 578: Vain vapiseva varjo punoutuu kädelleni.
xxx/ellauri253.html on line 274: Tony oli huomannut pitävänsä Susanista. Tony inhosi tupakoivia naisia vaikka ne haisisivat hajuvedeltä treenattuine vartaloineen tiukoissa farkuissa rinnat kuumottavina. "Yucca"n porukat oli Vimpelin ja Kauhavan seuduilta, mihnei veri eikä pesäpallomaila vapise. Mutta "Yucca"n rakko tyhjenee kun se näkee Jabes Mond -tyyppisen mustan laatikon. Inkooseen tulee norjalainen viherterästehdas jonka tirehtöörin nimi on Wittusen. Ymmärrän että suomalaiset ovat epäileväisiä, sanoo erittäinkin wittumaisen näköinen Wittusen. Inhottava luupää, painu takas tunturiin harrastamaan maastohiihtoa.
xxx/ellauri255.html on line 287: Kun hän vapisee ja voihkii,
xxx/ellauri379.html on line 267: Pinkie-vaisto (engl. Pinkie Sense) on Pinkie Pien vaisto, joka kertoo lähitulevaisuudesta hetkeä ennen tapahtumaa. Esimerkiksi vapiseva häntä enteilee jonkin asian putoamista. Pinkie tarkoittaa paizi pikkusormea myös pientä nahatonta pipua. Hämmentävän pieni penis, joka on
84