ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri050.html on line 765: Kyllä Ritva Ylönenkin teki parhaansa. Siltä ilmestyi 2019 Saiman elämäkerta Sydänten runoilija. Seuraavaa Saiman vapaamittaista runoa ei ollut julkaistu ennen sitä:
xxx/ellauri044.html on line 948: Gripenberg ei hyväksynyt 1920-luvulla muotiin tullutta uutta, vapaamittaista runoutta. Kun kirjailija Elmer Diktonius julkaisi Gripenbergistä häväistyskirjoituksen nimeltä Ruumis luuraa, Gripenberg vastasi kirjoittamalla nimimerkillä Åke Eriksson kokoelman vapaamittaisia runoja nimellä Den hemliga glöden (1925). Kokoelma saikin hyvät arvostelut ja tekijää pidettiin uutena, lupaavana runoilijana. LOL. Kyllä se on rummaa, kun ruumis luuraa. (Vanha ähtäriläinen sananlasku.)
3