ellauri001.html on line 2151: sanomme kuin valossa-werner-soderstrom-osakeyhtio-helsinki.html">Saima Harmaja.


ellauri004.html on line 678: Ihana on uusi sade auringonvalossa,

ellauri008.html on line 237: kuin sädekehä himmenisi puolivalossa.
ellauri011.html on line 950:

No varmaan niin. Tuskin Karla ois halunnut esiintyä nolossa valossa Paulo paskiaisen valokiilassa. Vaik todennäköisemmin se oli vaan unohtanut koko itserakkaan brassiruipelon.
ellauri012.html on line 652: Se tietää mikä kauppa kannattaa, se duunaa vielä pimeällä lampun valossa.
ellauri014.html on line 1699: That openest when the quiet light joka aukeet hiljaisessa valossa
ellauri015.html on line 803: Tiukka koputus, kuin tikka hakkaisi. Oviaukossa on ukki. Käskee minun herätä. "Tule Rami, tule hiljaa", hän kuiskaa ja elehtii, että antaisin hänen tyttärensä nukkua. Kömmin aitasta valoon, ja hän liu'uttaa raskaan rauta-avaimen yhteen öljytahraisen haalarinsa monista sivutaskuista. Vielä ei kuulu yhdenkään linnun laulu. Vain rupikonnat ovat valveilla ja loikkivat editsemme varvikkoon. Ukki on ajanut mökin edustalle koneen. Se on alun alkaen ollut päältä ajettava ruotsalaisvalmisteinen ruohonleikkuri, mutta palvelee nyt lehtien kerääjänä, traktorina, leikkuupuimurina, ruoppaajana, betonimyllynä, moottorikelkkana ja kakkosautona aina sen mukaan, minkälaisen omatekoisen ukki siihen ruuvaa. (Tää kuulostaa muuten ihan Wokulta päältäajettavine ruohonleikkureineen ja veemäisine laitteinen.) Nyt kone kiiltelee lukuisin kukkakimpuin koristeltuna tunnelmallisessa aamuvalossa. Sen edessä seisoo nahkavaljaissa kaksi poroa ja nyhtää kulkuset kilisten ruohoa. "Ho! Ho! Ho!" vastaa ukki hämmästyneeseen katseeseeni. Vasta nyt huomaan, että hänellä on päässään valtava joulupukinpipo, jonka valkoinen villatupsu heilahtelee polvien korkeudella.
ellauri016.html on line 405: Aikaisemmissa, maasta ja maanosasta riippumattomissa tutkimuksissa on jo aikoja sitten pystytty vahvistamaan kansalaisten matalan tulotason ja uhkapelaamisen yleisyyden korrelaatio. Tämän faktan valossa ei ole siis suoranainen yllätys, että rahapelit ovat Bulgariassa suosiossaan, mutta se ei selitä silti ilmiötä kokonaisuudessaan, sillä maan naapurimaissa, Serbiassa, Makedoniassa ja Romaniassa tulotaso ei ole paljon suurempi, mutta samankaltaista raaputusarpaongelmaa niillä ei ole.
ellauri024.html on line 324: Se on talonpoika, ja äidin josta ei vielä kerrota. Aluxi psykologi, vaikka oli sairaalloisen ujo. Parantaja paranna izesi. Se luki innoissaan Paul Ziffin "semantiikkaa", jonka mä olin totaalisesti unohtanut, onkohan mulla se vielä jossain hyllyssä. Ei tehnyt muhun suurta lovea. Se mainizee (alaviitteessä) Jaakko Hintikan (1929), joka ei istunut yölampun valossa (kuten Arska), vaan oli maailmanmatkaaja (toisin kuin Arska). Osaakohan Arska muuta kuin suomea ja savvoo? Kai sentään luki ainakin. Enkkua mongersi.
ellauri025.html on line 317: Vaikka nolossakin valossa, mutta näyinpä. Kohta unohtuu asia,

ellauri026.html on line 268: Tyhmyyden kavereita on izerakkaus ja mielistely. Mikko Tolosen väitöskirjan nimi oli "izerakkaus ja izestä tykkäys Mandevillellä ja Humella." Mä luin sitä jonkun pätkän kun se oli hyllyssä, ihan vaan tutustuaxeni Mikko Tolosen mielenmaisemaan. Nyt en muista paljonkaan. Hume ainakin oli aika izetyytyväinen. Kai sen vois uudestaankin lukea, nyt tän runoelman valossa. Self-love ois niinku izekkyys, ja self-liking niinku ylpeys. Ne pitäis erottaa eri passioixi, ne sanovat.
ellauri028.html on line 933: Keräilijä kommentoi: en sano että uskominen on tärkeämpää kuin henki, lempi taikka muut pyhät asiat, mutta siltähän tuo näyttää taajuuxien valossa. Siitä puhutaan enemmän kuin mistään muusta. Siihen uskominen taitaa olla herralle eri tärkeää. Pratchettilla oli pieni jumala, joka pieneni ja kasvoi sen mukaan, kuinka moni siihen jaxoi uskoa. Tästäköhän tässäkin on kysymys?
ellauri028.html on line 947: VIERAILIJA12: Meillä on suvussa hyvä esimerkki näistä eri uskonnoista, on ortodoksia, perus evankelisluterilaista, sitten on yhdessä haarassa juutalaista, jehovaa ja kaiken kruunaa miehen isä ja äiti, joisa isä on puoliksi intiaani ja äiti ameriikan suomalainen. Ja isänsä oli miehelle sitten opettanut hänen lapsuudessaan kaiken maailman manailuja, yrttejä ja suitsukkeita ja mietiskelyä. Ja täytyy myöntää kun ensimmäisen kerran miehen yllätin tapailujemme alussa istumasta keskellä pihaa pressu teltassa tätä mietiskelyä harrastamassa niin minä nauroin pitkään ja hartaasti. Ja tästä kun kaverilleni vielä puhuin niin täysin idioottinahan ne miestä pitivät. Mutta nyttemmin on sitten selvinnyt että nämä on vain jokaisen tapoja rentoutua. Siinä missä mies siis joskus tyyliin kerran-pari vuodessa vetäytyy jonkun päivän takia omaan rauhaansa, otan minä konjakkipullon ja istun kynttilän valossa ja tuijotan liekkiä. Sama asia, mutta kaksi eri "uskontoa". Kun itse kuulun näihin jotka eivät saa mitään voimaa uskonnosta. Mutta mies taas jotakin pelätessään ottaa kaulanaihonsa käteen ja pyörittelee sitä sormiensa välissä ja manailee jotain.
ellauri030.html on line 268: Parasta vanhan hopeäselän elossa on arvovalta! (Jos sitä on - jos ei ole sori vaan, oma moka, olisit ollut aikaisemmin sepompi.) Esim Samuli Rusko-oja, nilkki perustolvana, joka paistatteli loppupäivät ansiottoman arvonnousun valossa. Vähemmän duunia, enemmän auktoriteettia. atque huius extrema aetas hoc beatior quam media, quod auctoritatis habebat plus, laboris minus; apex est autem senectutis auctoritas. Vanhuus, kun siihen liittyy korkeimmat luottamustehtävät, on niin arvovaltaa täynnä, että se korvaa kaikki nuoruuden nautinnot. Kaikki tottelee sun pelkkää nyökkäystä. Habet senectus, honorata praesertim, tantam auctoritatem, ut ea pluris sit quam omnes adulescentiae voluptates. Non in sententia solum, sed etiam in nutu residet auctoritas.
ellauri030.html on line 288: Kun arkaaiset ihmiset mietti mikä saa elukat (apinan mukaanlukien) tikittämään, oli 2 vaihtoehtoista analogiaa: 1) siellä on sisällä jokin otus, joka vetää naruista, mutta lakkaa vetämästä kun elukka on vainaja. Silloin voi hyvin kysyä, mitä se otus sitten teki. (Jätetään nyt syrjään se Bertrand Russellin vanha täti-paradoxi, että mikäs sitten sen otuxen lankoja veteli, etc.etc, turtles all the way down.) No joko sekin kuoli (heippa turtselitäti taas), hävis olemattomiin kuin pieru saharaan (mut silloin se oli aika tarpeeton hypoteesi alunperin), muuttui joxkin muux (ditto), tai se meni jonnekin muualle. Tästä analogiasta lähtee kaikki noi sieluhöpinät. 2) Ei täällä ketään ole, elävä elukka on pikemminkin kuin mekaaninen kana tai herätyskello, jonka vieteristä loppuu lopulta veto. Tää vaihtoehto mainitaan Faidonissakin (sielu on kuin soittimen viritys), mutta jostain syystä (mikähän se oli?), se jää tienoheen. Mun ymmärtääxeni tää on tieteellinen näkemys, siis yxinkertaisin oletus saatavilla olevan evidenssin valossa. Tän mä ostin jo ihan pienenä. Vanhoilta on veto käyt.kaz. jo lopussa. Tikketi-takketi tik tak tik - tak sanoi Impi Loiskeen kuhmuinen herätyskello viimeisen kerran, jousi katkesi ja kello vaikeni iäxi.Se on aikaa sitten romutettu, varmaan osina jossain Afrikassa tai Kiinassa. Näin tulee ihan kohta käymään minulle, siis just tälle mulle. Se on voi.
ellauri035.html on line 658: ja valon pilkahduxen, ja siinä valossa tytön
ellauri036.html on line 1152: pussaa prostituuttia kirkkaassa päivänvalossa.
ellauri036.html on line 1389: salamoiden valossa juoxit sen takin alla!
ellauri037.html on line 508: Samasta lähteestä voidaan johtaa, että naiset osoittavat enemmän myötätuntoa ja enemmän ihmisrakkautta ja osanottoa onnettomille kuin miekkoset; sitävastoin mukiloinnissa, kostonhimossa, vanhurskaudessa, rehvakkuudessa, tunnottomuudessa ja koiramaisessa tottelevaisuudessa ne jäävät miekkosten jalkoihin. Sillä heikon järjen hämärässä valossa tempaa tämänhetkinen, havainnollinen, välitön todellisuus ne mukaansa, ja meidän miekkosten tanakkana seisoviin maksim-konekivääreihin, lukkoon lyödyihin ja kiinni naulattuihin päättömiin päätöxiin, ylipäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden, olemattoman ja etäisen vatvomiseen niillä on vähän kärsivällisyyttä. Niillähän on äijyyteen vaan vähin vaadittava, puuttuu varsinaiset ratkaisevat vehkeet siihen. Niitä voi tässä suhteessa verrata eliöön, jolla on maxa, muttei sappea. Kun miehet purkaa sappeaan, maxaa nainen laskun. Ks. väitöskirjani pykälää 17, missä määrittelen moraalin perustan, nimittäin maxan sekä sapen. - Sitä myöden huomataan että naisluonteen perusvirhe on epäreiluus. (Äiskäkin oli tosi epäreilu kun antoi siskolle koko pikku perintönsä, mulle jäi vaan pääpotti isältä.) Se syntyy ensinnäkin jo esitellystä järjen ja harkinnan puutteesta, mutta sitä tukee vielä se, että ne voimiltaan luonnostaan heikompina ei voi turvautua väkivaltaan niinkuin me, vaan juonittelee. Akka on kuin kuttukin, ellei se pahhoo tie, niin ajattelloo kumminnii.
ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
ellauri040.html on line 231: Toisin kuin tää elämäkerturi, Alex ei ollut aatelisäpärä, se huhu on tutkittu ja kumottu. Parempi ehkä olla menemättä raottamaan Kallekustaan paxua arkkua. Niinkauan kuin on toivoa on elämää. Isä oli merimiehenpoika räätäli, nix nax, paljasjalkainen hesalainen kuten mullakin. Istui pöydällä räätälinlampun valossa. Äiti oli hienompi varmaan, seppäsukua.
ellauri041.html on line 1015: ja kuun kelmeässä valossa

ellauri041.html on line 1664: ja lueskeli pyhimyskehänsa valossa

ellauri042.html on line 563: Oliver Wolf Sacks (9. heinäkuuta 1933 Lontoo, Britannia – 30. elokuuta 2015 New York, Yhdysvallat) oli neurologian professori, joka tunnettiin tieteenalansa popularisoijana. Hän kirjoitti kliinisiä tapauskertomuksia helposti ymmärrettävällä, välillä lähes anekdoottimaisella tyylillä. Sacks osasi nähdä neurologiset oireet inhimillisessä valossa ja kirjoittaa niistä humoristisesti.
ellauri043.html on line 519:

Mummin tyylinen pellavainen pöytäliina, raidallinen kuin sfinxin rimpsut, ilmestyy tyhjästä lainehtien valossa. Sen päällä on valtavia kimpaleita punaista lihaa, isoja kaloja, lintuja sulkineen, nelijalkaisia karvoineen ihmisen ihon värisiä hedelmiä; ja valkoisia jäätelöpaloja; violetin kristalliset kannut heijastavat liekkejä. Anttoni erottaa pöydän keskellä kokonaisen villisian joka höyryää kaikista huokosistaan, sorkat mahalla, silmät puoliavoimina; ja ajatus syödä tuo mahtava otus ilahduttaa sitä äärimmäisesti. (Täähän on kuin Asterix olympialaisissa: Sitten villisika poikasineen, perhettä ei saa erottaa...) Sitten on annoxia joita se ei ole koskaan nähnytkään: mustia piirakoita, kullanvärisiä hyytelöitä, muhennoxia joissa kelluu herkkusieniä kuin lumpeita lammella, niin kevyitä vaahtovanukkaita että ne on kuin pilviä.
ellauri043.html on line 2622:

Antonius kyylää tyttöä tän lepattavan liekin valossa
ellauri043.html on line 3134:

Lopulta lähdettiin Babylonista; ja kuun valossa me nähtiin yxkax empuusa.
ellauri043.html on line 3181: Me laskimme alas jokea, marssimme öisin tulikärpästen valossa jotka loistavat bambuissa. Orja vihelsi iskelmää karkoittaaxeen käärmeitä; ja meidän kamelit kumarsivat selkiään mentäissä puiden alta kuin liian matalissa porteissa.
ellauri043.html on line 5341:

Silloin, kalpean kuunsäteen valossa, Antonius erottaa loppumattoman karavaanin joka kulkee kallioiden harjalla; — ja jokainen matkalainen, yx toisensa jälkeen, putoo jyrkänteeltä rotkoon.
ellauri043.html on line 6816: Me muistetaan kiskoa lehmien utareita, ja puhkastaan Tampereen ilvexen silmät, me paskannetaan puiden latvoista, me levitellään häpeällisiä juttuja päivänvalossa.
ellauri048.html on line 563: Mäkin on herännyt moniaana aamuna näitä kirjoittamaan jo viideltä tai aikaisemminkin. Maha on ollut kipeä, tai size on vaan tätä keväälle tyypillistä maniaa. Uskallanko lopettaa, ettei vaan käänny melankoliaxi. No toi oli jo selvää runoriippuvaisen veruketta. Illallakin olen jatkanut kaxin huoneessamme kännyn valossa tuntojeni ylös kirjoittamista, niin että muusa on suuttunut ja huolestunutkin. (Eikä se halua olla muusa, se kuulostaa lehmältä. Ami ei halunnut olla fammu samasta syystä.)
ellauri050.html on line 763: Haiman maine syntyi erityisesti teoksesta Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa (1938). Teoksen on toimittanut Harmajan äiti Laura Harmaja. Kootuista runoista ilmestyi useita laitoksia, joita jokaista Harmajan äiti Laura Harmaja laajensi päiväkirja- ja kirjeosuuksien osalta. Ritva Ylösen mukaan Harmaja-legendan loi juuri äiti.
ellauri051.html on line 418: Love, that is day and night--Love, that is sun and moon and stars; 40 Rakkautta päivällä ja öisin -- rakkautta auringon ja kuun tähtivalossa;
ellauri051.html on line 1455: 855 The kneeling crowd fades with the light of the torches. 855 Polvistuva joukko hämärtyy soihtujen valossa.
ellauri054.html on line 124: XIV vuosisadan alkupuolella japanilainen Kenkku toteaa esseekäärössä Joutilaan mietteitä (Tsureziregusa): "tuntuu kuin jokin merkillinen hulluus vaivaisi minua: istun päiväkausia joutilaana mustekiven ääressä ja vailla vasituista aikomusta kirjoittelen muistiin mielessä ajelehtivia joutavia mietteitä." Hän toteaa suurimmaxi iloxeen "istua yxin lampun valossa avoimen kirjan ääressä ja tutustua menneiden aikojen ihmisiin." Söiköhän Kenkku okonomiyakia? Me tehtiin sitä tänään. Hyvää! Pekka Suhonen ois tehnyt siitä esseen. Wursthaus Gutes Essen, oli Cambridge Massachusettsissa.
ellauri055.html on line 1428: Tähän saa loppua kertomus lapsekkaasta runoilijasta, heikko hyvästijättö-säkeistö koko menneen kesän runoelmalle. Mutta tässä valossa ei mikään ole naurettavaa, kaiken raukenevaisuus vain on ilmeinen. Kimalaisen surina ja seinäkellon väsähtänyt astunta. Maurisemaista.
ellauri064.html on line 421: Kun Kokkolassa 1919 käynyt arkkipiispa Gustaf Johansson oli julkisesti nuhdellut Åkerblomia, Wartiovaara julkaisi omalla kustannuksellaan 1920 teoksen Maria Åkerblom totuuden valossa, eräitä koettelemuksia ristin tiellä, jossa hän puolusti Åkerblomia ja kuvasi myös omia uskonnollisia pohdiskelujaan. Wartiovaara tuomittiin sitten vuoden vankeusrangaistukseen ns. Erik Stadius-jutussa. Stadius oli 14-vuotias poika, joka oli tuonut Helsingistä Kokkolaan Åkerblomin ratsuhevosen ja jäänyt Kokkolaan hevosen hoitajaksi. Åkerblomin liikkeen jäsenet pieksivät pojan Åkerblomin vaatimuksesta hevosen sotkettua pojan sille tuomia heiniä. Useita liikkeen jäseniä joutui syytteeseen pahoinpitelystä, mistä alkoi pitkä aina 1920-luvun lopulle saakka jatkunut liikettä koskeneiden oikeudenkäyntien sarja.
ellauri082.html on line 649: Adventistitutkimuxen tulokset esim. osoittaa, että esim. henkilö, joka liikkuu säännöllisesti päivittäin, mutta tupakoi kohtuullisesti ja käyttää vähän alkoholia ja syö tavallista ruokaa elää todennäköisesti kauemmin kuin yksipuolista soijanakkikasvisruokaa käyttävä vähän liikkuva henkilö. Viimeisestä väliraportista jäi mieleen varsinkin säännöllinen pähkinöiden, juuresten palkokasvien käyttö, joka paransi niin kasvis- kuin sekaruokaakin syöjien ennustetta. Vastaavasti pahiten ennustetta heikensi runsas lihajaloisteiden eli makkaroiden, leikkeleiden jne. käyttö. Mielenkiintoista oli se, että vaikka monipuolinen kasvisruoka on tulosten valossa elämänennusteen kannalta paras, ero pelkkää kasvisruokaa käyttävän ja monipuolisesti kasviksia mutta myös kohtuullisesti lihaa käyttävien välillä oli minimaalisen pieni.
ellauri089.html on line 349: Bob Heinleinin Have Spacesuit Will Travel on infantiili, vaikka piti olla juveniili. K.L. Humphreys kirjoittaa sarjaa adult romaaneja yleisamerikkalaisista pojista, jotka ovat alfasusia. Pitäisi ehkä tarkastella kysymystä G.E. Mooren etiikan valossa. Cambridgen apostolina se tiesi yhtä ja toista pojista. Niin hyvistä kuin pahoista.
ellauri096.html on line 376: »Ei ole harvinaista, että jotain maasta, taivaasta, muista tämän maailman alkuaineista, tähtien liikkeistä ja kierrosta tai jopa koosta ja etäisyyksistä, auringon ja kuun määrätyistä pimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten luonnosta, hedelmistä, kivistä, ja muista sellaisista asioista voidaan tietää mitä suurimmalla varmuudella järkeilemällä tai kokemuksen kautta, jopa ne jotka eivät ole kristittyjä. On siten liian häpeällistä ja turmiollista, ja suuresti vältettävää, että hänen [ei-kristityn] tulisi kuulla kristityn puhuvan niin idioottimaisesti näistä asioista vieläpä yhtäpitävästi kristillisten kirjoitusten kanssa, että hän saattaisi sanoa, että kykenisi hädin tuskin olemaan nauramatta nähdessään kuinka täydellisen väärässä ne ovat. Tämän valossa ja pitämällä se jatkuvasti mielessä Genesistä käsitellessä olen, siinä määrin kun kykenin, selittänyt yksityiskohtaisesti ja esittänyt harkittavaksi hämärien kohtien merkitykset, pitäen huolta siitä etten myönnä äkkipikaisesti oikeaksi jotain yhtä merkitystä ja ole puolueellinen toiselle ja mahdollisesti paremmalle selitykselle.]» .
ellauri101.html on line 429: Mutta entä se Jari? Osa on pitänyt Sairasvyötä julkisuuden valossa röyhkeänä, osa narsistina. Sairasvyö huomauttaa, etteivät ego ja narsismi ole synonyymeja. Egoisti ja narsisti on kyllä aika lähellä. Egoistilla muut on aika sama kuha izellä on hyvä. Narsistilla hyvä riippuu tiimin ylistyxestä. Sairasvyölle riittää nyttemmin olla kinginä perhepiirissä. (Ainakin se ize sanoo niin. Perheeltä ei kysytty.)
ellauri108.html on line 46: Trumpin kaudella luisu oli niin nopeaa, ettei Yhdysvallat edes CIA:n käyttämien aineistojen valossa ole enää luokiteltavissa puhtaasti demokraattiseksi valtioksi. CIA käyttää analyyseissään niin sanottua Polity-indeksiä, jossa maat saavat pisteitä kymmenestä miinuspisteestä kymmeneen pluspisteeseen.
ellauri115.html on line 742: Niin että mä en usko, nuori ystäväiseni, että on mahdotonta selittää omantunnon välitöntä voimaa meidän oman luonnon tuloxena, järjestä riippumatta. Ja vaikka se olis mahdotonta, se on tarpeetonta; sillä ne jotka kieltää tän periaatteen, jonka kaikki muut maailmassa hyväxyvät, eivät ole todistaneet ettei sellaista ole; ne tyytyy vaan väittämään, ja kun me väitetään että sitä on, on meillä ihan yhtä hyvä perustelu kuin niillä, ja meillä on sen lisäxi todistaja omassa masussa, omantunnon ääni, joka puhuu puolestaan. Jos tuomion ekat säteet sokaisee meitin ja sekottaa meidän näkemät kohteet, odotetaan kunnes heikko näkömme kirkastuu ja havistuu, ja järjen valossa me pian nähdään just näää kohteet kuten luonto on aina näyttänyt ne meille. Tai ollaxemme yxinkertaisempia ja vähemmän uhoovia; tyydytään masussamme tuntuviin ekoihin fiilixiin, koska tiede tuo meidät aina niihin takaisin, ellei se ole harhaista.
ellauri118.html on line 1060: Me siteeraamme teeveen myöhäisfilmejä. Me olemme paskiaisia. Se miltä rakkaus tuntuu jää aina likiarvoxi. Vittu että tää on likilaskunen. Peggy haluaisi olla häpeämätön. No sitähän se on. Toivoisin et mä näyttäytyisin paremmassa valossa. Niinku siinä leffassa. Happamia ilmeitä. Paljon enemmän panoa. Nuorempia ja nätimpiä ihmisiä. Tehkää kaikin mokomin showrunnerit kirjasta mitä vaan kuha tulee nimeä ja pätäkkää. Lehtineekeri Luke häipyy mielestä ja Peggystä tulee yhä uskonnottomampi. Besame, besame mucho, besame como fue esa la ultima vez. Vaik tuleehan niitä aina uusia. Tää kirja koskee lisääntymistä muttei sillä ole mitään tekemistä lasten kaa. Lapset Peggy panee shredderiin.
ellauri132.html on line 901: Und an dem Tische lehnte bei trübem Lampenschein, Ja pöydän ääressä nojasi himerässä lampunvalossa,
ellauri135.html on line 877: Hiän vain kääntyi valossa yhden talven, vietiin kylästä "messujen messuille", oli yksinkertainen, luonnollinen, ei menettänyt maaseudun punastusta ja ei voinut vielä laskea kaikkia eleitä, asemia ja sanoja, matkien maustettuja Moskovan naisia.
ellauri140.html on line 406: Led with delight, they thus beguile the way, Nupin ledin valossa ne ilosesti menee,
ellauri142.html on line 256: kaiken jumalallisen olemuksen perustan tuntemista, aina sellaiseen syvyyteen, joka pintapuoliselle, ulkonaiselle luonnontutkimukselle, joka ainoastaan saattaa liikkua ilmennyksien piirissä, jää tutkimattomaksi salaisuudeksi. Bhagavad Gîtân valossa ilmenee maailma meille aivan toisenlaisena, paljon majesteetillisempana ja mahtavampana kuin silloin, kun sitä tutkimme pelkästään aineelliselta tai tieteelliseltä kannalta. Silloin me näemme elimettömän maailmankaikkeuden, universumin, sijasta maailman, joka on täynnä valoa ja elämää.
ellauri142.html on line 440: Joskus käy niin, että tuntematon henkilö, jota hyvä nimi suosii, ilmestyy meille kauniissa valossa; Kuitenkin, jos tutustumme siihen, niin säteilevä valo kalpenee silmiemme edessä. Uskomme, että miellyttäisimme muita enemmän, jos liittyisimme heihin tiiviimmin, mutta paljon enemmän he alkavat meitä ällötä, kun he tulevat tunnemaan huonot puolemme. Eli paras pitää vähän etäisyyttä. Tauditkaan ei tartu niin helposti.
ellauri142.html on line 549: ”Mitä ulkonaisesti tunnemme, se tapahtuu luonnonvalossa. Paitsi tätä valoa löytyy apinoilla toinen valo, keinovalo, jonka kautta tunnemme henkisiä asioita." (Th. Paracelsus)
ellauri144.html on line 778: entre luz divina y blanca pyhässä valkeassa valossa
ellauri145.html on line 66: Arthur Rimbaud’n mielestä ”Le vrai bateau est ivre” eli tosi elämä on poissa vintiltä. Breton yhtyi Rimbaud’n näkemykseen ja halusi palauttaa elämään siitä puuttuneen rakkauden. Vuonna 1928 Breton julkaisi puolittain omaelämäkerrallisen romaanin Nadja, joka alkaa kysymyksellä: ”Kuka minä olen?” ja samoin päättyy oman identiteetin etsintään. Nadja Nadja soromnoo. Mihkähän mä se jätin? Ruhtinas Hiirulainen vei. Breton soveltaa teoksessa ”objektiivisen sattuman” metodiaan. Romaanin kertoja tapaa Nadjan, oudon eteerisen naisen, jonka mielenterveys järkkyy. Nadja elää omissa maailmoissaan ja päätyy lopulta mielisairaalaan. Romaanin kaikki ulkoinen tapahtumapaikkojen kuvaus on korvattu valokuvilla, tauluilla ja piirroksilla. Mitä pelleilyä. Breton ei olis löytänyt omaa persettään edes sähkölampun valossa. Pompeijin viimeiset päivät kirjotti sama Bulwer-Lytton joka väsäsi Ressun romskun alun koirankopin katolla. Elokuvassa pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves. Ohjelman kazeluaika Areenalla on päättynyt. Nyyh. Sen olis saanut kirjamessuilta mutta oli liian kallis.
ellauri145.html on line 735: KOKO meri, sanottiin, mutta ennen kaikkea öisten karikoiden kohtalokas nainen, eikä vain koko meri, vaan koko maaseutu sen myterässä valossa, josta tarttuu meemejä joka askeleella saappaan pohjaan koirankakkana (twiit! mind la merde!), ml niiden ensiesiintymiset piikkikasvin alla, nolo ulkonäkö uponneiden teiden pohjassa, köyhät tuhannen vuoden vanhat eleet eläinten seurassa, epämääräisen karkeasti leikattujen kivien edessä, näiden suojelusten vaatimattomien attribuuttien, jotka ovat Bretagnen pyhimyxiä - sellainen on kumitettu kirjoitus, tarpeexi vähän erilainen kuin Jarryllä (kekähän sekin on) - ominaisuus, jonka Corbièren salama- ja ellipsekirjoitus peittää (tai paljastaa, piruko siitä selvän ottaa).
ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle.
ellauri163.html on line 992: Voiko tästä päätellä, että toisten ihmisten olemassaolo, ja eläinten, konstituoi ilmoituksen, ja että ilmoitus sellaisena kuin se esiintyy Raamatun teksteissä on vain kehittynyt osa samaa, eräänlaisen eläintarhan käsikirja. (Durkheimilta tuli tähän peukkuja.) Aamu valkenee, peuroja ei ole tiellä, jossa toissailtana pimeässä, viikkoja ennen jäniksenmetsästystä, näin auton valossa kolme keväistä rusakonpoikasta, vaimoni on lähtenyt töihin junalla, jonne hänet vein autolla. Maailma ilmenee jotenkin hymyilevänä ja olen onnellinen.
ellauri172.html on line 490: Bei der Lampe Schein Lampun valossa
ellauri180.html on line 545: Their eyes as it grew lighter, and beheld Sit ne nosti kazeensa ja vilkasi sen valossa
ellauri188.html on line 328:

Päivänpolitiikkaa menneisyyden valossa


ellauri188.html on line 442: Tällaiset ajatukset risteilivät mielessäni, ja kummastelin miksen ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa siinä valossa. Mutta vielä ei ollut liian myöhäistä: hartian kosketus havahdutti Tobyn mietteistä, totesin hänet kypsäksi kauraxi ja muutama sana riitti saamaan keskinäisen ymmärryksen välillemme. Tunnin kuluttua olimme päässeet esivalmisteluista ja laatineet toimintasuunnitelman. Me vahvistimme sitten sopimuksemme liittämällä kätemme hellästi yhteen ja välttääksemme epäluuloja vetäydyimme koijaamme viettämään viimeistä yhteistä yötä lemmenlaivalla.
ellauri204.html on line 635: Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa (2020) (holl. De meeste mensen deugen) on Rutger Bregmanin menestynyt tietokirja, joka argumentoi pessimististä ja kyynistä ihmiskuvaa vastaan. Onkohan suomentaja Mari Janatuinen sukua Juha "Watt" Vainion lyriikoiden Janatuiselle?
ellauri210.html on line 529: Im bleichen Licht. Wild von der Nacht. Ihre Röcke wehn. Kalpeassa valossa. Yöstä villeinä. Hameet hulmuten.
ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi.

Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä.
ellauri219.html on line 666: Myös idässä vierailleet lähetyssaarnaajat kuten Wilho Pylkkänen ovat aikojen kuluessa levittäneet idän meditaatiokulttuuria. Erityisesti jesuiitat ovat tässä kunnostautuneet. Kuten arvata saattaa, nämä uskonnolliset välittäjät pyrkivät, tietoisesti ja tiedostamattaankin, näkemään asiat uskonnon valossa, ja se antaa levinneille käsityksille meditaatioista oman värinänsä.
ellauri223.html on line 54: Teoksen viimeisessä osassa Campanella profetoi, astrologiaan verhotuin kielikuvin, että Espanjan kuninkaiden kohtalona on olla osa jumalallista suunnitelmaa paavien kanssa liittoutuneena. Seurauksena on oikean uskon lopullinen voitto ja leviäminen koko maailmaan. Voidaan helposti ajatella, että Campanella ajatteli lähinnä Uuden maailman valloitusta, mutta profetia on tulkittava myös Campanellan aiemmin kirjoittaman Espanjan monarkia -teoksen valossa. Tässä teoksessa Campanella esitti visionsa yhdistyneestä, rauhallisesta maailmasta, jota johtaisi teokraattinen monarkia. Poimin tähän Tommason parhaita paloja:
ellauri244.html on line 495: Revenge ois niinkö meikkimerkki. Liikemiehet näyttää himokkailta muttei me niille anneta, vaan vain toisillemme, haistelemme vuoronperään pilluja. Markkinointi ja PR on peitenimiä mainostuxelle. Tärkeintä on lompakon eikä munan koko. Pienellä hopeamunallakin pötkii pitkälle. Oikeassa valossa näytetään vieläkin kaxikymppisiltä. Jokainen tahtoo maxaa takaisin, paizi Jeesus. Tai hetkinen? Jeesushan juuri lupaa maxaa puolestamme Jumalalle takaisin, potut pottuina! Kyltää markkinataloudellinen korvausperiaate taitaa siinäkin olla pätevä! Mies panee haisemaan empimättä hetkenkään, ja Jeesushan on mies? No eräänlainen mies. Ei tosin puolixikaan yhtä sexikäs kuin 25-vuotias tottelevainen tatuoitu Robin. Pöh, Robin on tytön nimi.
ellauri246.html on line 852: Iltapäivällä ja sokean smithalin valossa,

ellauri249.html on line 256: Pelkästään tilastojenkin valossa Ukrainan kärsimät menetykset sodassa tyrmistyttävät: 5,3 miljoonaa menehtynyttä asukasta, 2,3 miljoonaa Saksaan pakkotyöhön vietyä asukasta, 700 kaupunkia raunioina, 16 000 tuhottua teollisuuslaitosta, 28 000 joko kokonaan tai osittain tuhottua kolhoosia ja 40 % varastojen sisällöstä kadonnut. Inhimillistä kärsimystä lukuihin ei sisälly.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 745: Ищите их при свете и во мгле. Ezikää niitä valossa ja myterässä.
ellauri257.html on line 91: Taras Bulban elokuvasovituksen teki Vladimir Bortko odottamattomalla kunnioituksella vuoden 1842 toisen painoksen tekstiä kohtaan (tarinan ensimmäisessä versiossa sana "venäläinen", joka jyrisi ruudulta kahden minuutin välein, esiintyi vain pari kertaa, mikä ei ole ollenkaan yllättävää kirjailijalle, joka pakeni täältä Italiaan ensi tilaisuudessa). Gogol luetaan näytöltä sivuina. Vaikka on olemassa joitain skenaariovapauksia - eroottisia kohtauksia kynttilänvalossa ja osoitus aateliston täysin karikatyyreistä tavoista (Puolan aatelisto muistuttaa hyvin valkokaartia kankaasta "Kommunistin kuulustelu").
ellauri282.html on line 358: Íñigo koki sarjan näkyjä päivänvalossa ollessaan sairaalassa. Nämä toistuvat näyt ilmestyivät "muodona ilmassa hänen lähellään ja tämä muoto lohdutti häntä paljon, koska se oli äärimmäisen kaunis... sillä se jotenkin näytti olevan käärmeen muotoinen ja siinä oli monia asioita, jotka loistivat kuin silmät, mutta eivät olleet. Hän sai paljon iloa ja lohtua katsellessaan tätä esinettä... mutta kun kalu katosi, hänestä tuli lohduton." Hän tuli tulkitsemaan tämän näyn luonteeltaan pirullisena.
ellauri286.html on line 384: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
ellauri301.html on line 459: Nyt on kärsitty jo 3 jaxoa viivasuista Sohvi Karppia. Kaikki rainan tyypit ovat vastenmielisiä, poliisit ja konnat aivan yhdestä puusta vuoltuja, Sohvi ja sen kakarat ihan pahimmasta päästä. Ivalossa sentään ainaskin alkupuolella on vähän vikasietoisempia ja lunkimpia tyyppjeä, sikäläinen naispoliisi vaikutti oikeasti aika kiltiltä ja puhui murretta. Tää sama viivasuinen psykopaatti Karppi esiintyy siinä jonkinlaisena free lance huorana. Se oli varmaan saanut sooloilusta lemput stadin skoudekööristä.
ellauri301.html on line 467: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
ellauri313.html on line 459: Miten meikä pantiin alulle? He olivat saaneet hänet raakojen kuorsausten väliin, kun heidän himonsa heräsi satunnaisesti yön puolivälissä! He olivat saaneet hänet likaiseen nurkkaan oven taakse näiden rikkinäisten puutalojen hirvittävässä yksityisyydessä ja siittäneet hänet seisoaltaan pelottavassa salassa pelokkaiden kuiskausten välissä kiirehtien, ettei jotkut lapset kuule! He olivat saaneet hänet eläimelliseen äkilliseen himon ja nälän heräämiseen samalla, kun naurisvihreät kiehuivat kostealla tuoksullaan liedellä! Hän oli siittynyt jossain satunnaisessa ja unohdetussa hetkessä, jonka he olivat siepanneet elämästään saastasta, köyhyydestä, väsymyksestä ja työstä, aivan kuin peto repii lihapaloja; syntynyt puoliraiskauksen raa'assa, äkillisessä, hajallaan olevassa vihassa himon satunnaisen tilaisuuden vaikutuksesta; siitetty heti, kun ne heittäytyi takaisin töykeästi järjettömän sängyn reunalle unohdetun lauantain punaisessa heikkenevässä valossa, kun työt oli tehty, viikon palkat annettu, viikon lyhyt hengähdystauko lepoa, lepoa ja julmaa riemua! Hänet oli siitetty ilman rakkautta, ilman kauneutta, hellyyttä, taikuutta tai mitään hengen jaloisuutta, idiootti, himon sokea nälkä, joka oli niin alhainen, ettei se tuntenut inhoa saastaa, hajua, törkyä, rumuutta kohtaan, eikä kysynyt mitään parempaa kuin pussinperän suolta johka tyhjentää sen raa'at energiat.
ellauri317.html on line 149: Lopuksi, kirjallisesta näkökulmasta Kotliarevski on kunnianhimoisin ja omaperäisin, ei pelkästään parodioimalla ja kontekstualisoimalla Virgilian eeposta valottaakseen Ukrainan rikasta menneisyyttä ja surullista nykyhetkeä, vaan kyseenalaistaessaan Aeneidin peruslähtökohdan – eepoksen vanhurskauden, Troijan syy. Eneidassa ei ole olemassa loistokasta, huolenpitoa sisältävää teleologiaa, joka huipentuu Rooman perustamiseen ja myöhempään Augustanin uudelleenperustamiseen, joka on niin keskeinen Vergilian-projektissa. Sen sijaan Kotliarevski toistuvasti etäännyttää työnsä mustavalkoisista, ideologisesti latautuneista sankaritarinoista. Troijalaiset esitetään siis paljon moraalisesti ambivalenttisessa ja jopa huolestuttavammassa valossa kuin Vergilius. Vaikka he voivat alkaa olla sympatian arvoisia, köyhinä kasakkapakolaisia, jotka etsivät uutta kotia, Jupiterin ohjelmallinen ennustus viittaa aikaan, jolloin Aeneas ja hänen seuraajansa tulevat itse uudeksi armottomaksi hallitsevaksi "tsaarivaltioksi" ja vähentävät koko luokkaa. maailmasta orjuuteen. Talousliberalismista ja roistovaltiosta ei pian jää mitään jälkeä.
ellauri326.html on line 522: Ivan Nikiforovitsh huomasi heti, että hän oli puhunut varomattomasti sanottuaan tämän sanan; mutta se oli jo myöhäistä, — sanottu kun sanottu. Kaikki meni nyt päin mäntyä! Kun tämä sana lausuttiin ensi kerta, jolloin ei ollut todistajia läsnä, vimmastui Ivan Ivanovitsh ja raivostui niin hurjasti, että Jumala varjelkoon ihmistä joutumasta sellaiseen tilaan, — entä mitä nyt, hyvät lukijat, nyt, kun tämä murhaava sana lausuttiin seurassa, jossa oli paljon naisia, joiden nähden Ivan Ivanovitsh tahtoi esiintyä parhaassa valossa? Jollei Ivan Nikiforovitsh olisi menetellyt, kuten teki, jos hän olisi sanonut lintu eikä hanhi, niin silloin olisi asia ehkä vielä ollut autettavissa. Mutta nyt — oli kaikki lopussa!
ellauri332.html on line 575: Redmayne itse on sittemmin myöntänyt, että Elben roolin hyväksyminen elokuvassa "oli virhe" sen tosiasian valossa, että Hollywoodissa on jo nyt pulaa LGBTQI+:n edustajista. [Mitähän noi i+ ovat? Inverttejäkö?]
ellauri341.html on line 314: Jotakin tekisi mieli sanoa sarjoista Crashing Eid ja Mo. Molemmissa on muslimit esitetty myönteisessä valossa. Eidin saudit ja pakit olivat kauniita ja kilttejä, lukuunottamatta Lamarin fundamentalisti fazia ja famua. Famusta ja Monasta tuli mieleen Riitta ja Seija, tässä järjestyxessä. Kilttejä muslimimiehiä ja huippusuloisia naisia. Ei räyhätty, ei rähätetty eikä oltu liian sentimentaalisia. Way to go musulmaanit!
ellauri343.html on line 303: Tilaisuus alkoi Ylioppilaskunnan Laulajien kuoron laulamalla virrellä Mä kuljen kohti kuolemaa. Pastori Väinö Forsman piti puheen, jossa käsitteli Sivénin ihanteille ja aatteille omistettua elämää sekä siunasi lopulta viimeiseen lepoon tienristeyxeen siunatun maan ulkopuolelle. Omaisten hautaseppeleen jälkeen arkun viereen Sivénin aatetoveri ja vanha ystävä Toivo Kaukoranta laski Karjalan Liiton kukat. Kaukoranta piti puheen, jossa muisteli ystävänsä olleen jo kouluaikoina poliittisesti aktiivinen ja määrätietoinen. Kaukoranta kertoi Sivénin merkityksen Karjalan asian ajamisessa ja myös siitä, miten Sivénin teko tuli tulkita ja missä valossa se oli nähtävä sekä mihin se velvoitti. Hän muistutti, että aina oli aatteiden ja ihanteiden puolesta kuolemaan asti taistelevia nuoria miehiä, jotka eivät valtiovallan horjuvasta politiikasta välitä. Kaukorannan puheen päätteeksi mieskuoro esitti Emil Genetzin veljensä Arvid Genetzin runoon tekemän sävellyksen Karjala loppuosan säkeestä "Kun oikeuttas', uskoas" lähtien.
ellauri347.html on line 138: Kaikissa näissä tapauksissa, Simsonia lukuun ottamatta, itsemurha esitetään Raamatussa epäsuotuisassa valossa. Nämä olivat jumalattomia miehiä, jotka toimivat epätoivoisesti ja häpeässä. Simsonin tapaus oli erilainen. Ja vaikka hänen elämänsä ei ollut pyhän elämän esikuva, Simsonia kunnioitettiin uskollisten Heprealaiskirjeen 11. luvun sankarien joukossa. Jotkut pitävät Simsonin viimeistä tekoa esimerkkinä suicide missionista, terroristikuolemasta, jonka ansiosta hän pystyi täyttämään Jumalan antaman tehtävänsä. Joka tapauksessa me tiedämme, että Jumala ei sunkaan tuominnut Simsonia tekojensa vuoksi helvettiin. (Mistä me sen tiedämme? Jumalan tiet ovat tuntemattomat. Heprealaiskirje saattaa olla palturia.)
ellauri348.html on line 122:

Toivo historian ja uskontojen valossa

ellauri348.html on line 502: Täyspimeässä vogeesisarjassa oli, kuinkas muuten, täyspimeää. Nid aux coulevres, tai muoviserpenz, oli clou tässä jaxossa, plus iänikuista kuikelon pormestarin nussintaa vajaasormisen majuurskan taholta. Tää sarja ei yritäkään mihkään edetä, sixi siitä tuli niin tolkuttoman pitkäpiimäinen. Joka jaxossa on jotain ällöttävää murhaamista, lääppimistä ja päämäärätöntä samoilua samassa tikkuisessa pikku mezälössä taskulampun valossa. Siinä koko resepti. Olisi ollut parempi jos Elsass ja Lothringen ois jäänyt sakuille.
ellauri349.html on line 803: Liehun runokokoelmista kahdeksannessa, vuodelta 2011, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY) näkyy vahvasti isän kuoleman (2008) aiheuttama suru. Tämän teoksen jälkeen seurasi Liehulla pitkä julkaisutauko, koska se sai valtiolta stipendejä. Vasta keväällä 2021 Liehu iski jälleen. Uusia teoksia ovat runokokoelma Luumu- eivaan Omenapuu odottaa minua takaisin (Sphinx 2021) ja Liehun eräänä elämäntyönään pitämä laaja teos, hänen loppuunsaattamansa lääninrovasti Jouko Liehun, hänen isänsä, muistelmat (Jouko Liehu ja Heidi Liehu: Päivieni loppuun asti, Sphinx, 516 sivua). Teos ilmestyi syksyllä 2021. Siihen sisältyvät Heidi Liehun jälkisanat, joissa hän tuo esiin henkilökohtaistakin elämäänsä isän merkityksen valossa. (Mitämitä!? This I gotta see!) Hän liikkuu lyyrisellä tempolla, tajunnanvirran aalloilla ihmisen kuoleman ja surun äärellä. Teoksessa nousee vahvasti esiin hengellinen sanoma, niin isän elämäntien kuin Heidi Liehun jälkisanojen myötä. Läsnä teoksessa on myös elintasopakolaisuuden teema Jouko Liehun vienankarjalaisten evakkovanhempien kautta:
ellauri365.html on line 196: Jäljittäen valossa kahta epäjärjestynyttä ruumista, Traçant dans la clarté deux corps désordonnés,
ellauri365.html on line 691: Men högt på en klippa i frihet och ljus Mutta kalliolla kukkulalla valossa
ellauri365.html on line 837: Men med ljuset, som i rymden flammar Mutta aamuvalossa, katulampun sammuessa,
ellauri370.html on line 731: Hmelnytskyn roolia Puolan valtion historiassa on nähty enimmäkseen negatiivisessa valossa. Vuoden 1648 kapina osoittautui Puolan kansainyhteisön kultakauden lopuksi ja sen lopun aluksi. Vaikka se selviytyi kapinasta ja sitä seuranneesta sodasta, Puola jaettiin sadassa vuodessa Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken. Monet puolalaiset syyttivät Hmelnytskia tästäkin.
ellauri371.html on line 420: Lakien ja vallan arvovallan heikkeneminen.Tässä vielä mennä ylös pitää. Meidän vaikutusvaltamme täytäntöönpantavia goyim lakeja vähennettäessä on pudonnut minimiin. Lakien arvovaltaa on tosin horjutettu apuna liberaalit tulkinnat, joita olemme tuoneet tähän, goyimeilla on pallo hukassa. Tärkeimmissä poliittisissa periaatteissa uusissa tapauksissa ja asioissa tuomioistuimet ratkaisevat kuten me opastamme heitä, he näkevät asiat siinä valossa kuinka puimme heidät goyim-hallinnolle, tietysti nukkejen kautta, joiden kanssa meillä on yhteistä riippumatta siitä, miten meillä on - sanomalehti mielipide tai muu - tapamme... Jopa senaattorit ja korkea hallinto ottavat sokeasti vastaan ​​neuvomme. Puhtaasti eläimellinen mieli maassa goyit eivät kykene analysoimaan ja tarkkailemaan, ja siten enemmän ennakoimaan sitä, mitä kohti saattaa olla menossa kysymyksen hyvin tunnettu muotoilu.
ellauri371.html on line 555: Laskelmamme, jotka esittelemme milloin tulee aika vuosisatoja vanhojen kokeilujen valossa, mitä olemme tehneet goy-valtioiden suhteen, erottuu selkeydestä ja varmuudesta ja näyttää kaikille innovaatioidemme hyödyt. Ne tekee lopun väärinkäytöksistä, kiitos jonka olemme ottaneet goimien haltuunsa, mutta jotka eivät voi päästää valtakuntaamme. Olemme tällaisia. Näemme ratkaisujärjestelmän, jota ei hallitsija eikä mylly eikä suurin virkamies pysty tuomaan esiin , luulen ma - pienin määrä on huomaamaton, sen tarkoituksesta on ohjata sitä toiseen suuntaan; yhden lisäksi parvi tarkoittaa kerran tietyllä tavalla.
ellauri372.html on line 312: Martin McNamara kirjoittaa: "Salomon psalmien kanta tuonpuoleisesta elämästä ei ole aivan selvä. Jotkut tutkijat ovat nähneet viittauksia ylösnousemukseen joissakin kohdissa, esim. PssSol. 3:16 (12), 15:15 ( 13), johon muut lisäävät Ps. Sol. 13:9, 14:2-3, 6. Toisaalta Ps. Sol. 3 sanoo, että syntinen lankeaa eikä enää nouse; häntä ei muisteta, kun taas vanhurskasta käydään kazomassa. Näin päättyy vanh. päivät: "Mutta ne, jotka pelkäävät Herraa, nousevat iankaikkiseen elämään. Ja heidän elämänsä (tulee olemaan) Herran valossa, eikä tule loppumaan enää." Valitettavasti meillä ei ole tarpeeksi kontekstia tähän, voidaan jopa päätellä, että on olemassa mahis ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään ilman uskoa ylösnousemukseen. Ps. Sol. 15 puhuu vanhurskaiden palkasta ja rangaistuksesta, joka odottaa jumalattomia. Psalmi päättyy seuraaviin sanoiin: " Ja syntiset hukkuvat ijankaikkisesti Herran tuomion päivänä, kun Jumala kohtaa tuomionsa maan päällä. mutta syntiset hukkuvat ikuisesti" (15:14 (12) f.) Jälleen kerran, lausunto on liian yleinen oikeuttaakseen päätelmän, että viittaus on asianmukaiseen normi ylösnousemukseen." ( Intertestamental Literature , s. 185-186) Vähän sama ongelma kuin Pirkko Kolben kanonisoinnissa: good try, but no cigar.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
xxx/ellauri081.html on line 255: Uunnavuonna onnen pekan Pekka Tarkan kotona Panu kukkoilee kulturpersonlighetinä. Me kirjallisuuden esipapit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Uskomatonta mutta totta, jo tässä vaiheessa alkaa Panu kerskua Katrilla, käskee sytyttää television vaan paistatellaxeen lainavalossa. Vittu mikä kaveri! "Tää nyt on vaan tätä." Yrmf!
xxx/ellauri091.html on line 970: [5.4. 19.21] jönsy: Luin Kierkegaardin. Ehkä tossa oli lievää biografismia. Pitäisi nähdä ajattelija tuoreiden oivallustensa valossa. Ekstaattinen Enten-eller on musta hieno, ja usein siteeraan sen viimeistä numeroa positiivisena esimerkkinä palkinnon halun oikeasta käsittämisestä. Sen kirjoja luettiin, ja se vaikutti niiden kautta, ei pilkallisten jälkimaailman tiivistäjien. Musta on väärin pilkata sellaista, joka elää pilkasta ja sen mahdollisuudesta. Vähän kuin pilkkasi Buster Keatonia. Sen kampurajalka oli tärkeämpi ruumiillinen vika kuin kyttyrä. Ihmisen tulee toteuttaa kaikki mahdollisuutensa, sanoo. Olen saanut liikavarpaita, taidan olla oikealla tiellä.
xxx/ellauri114.html on line 62: ”Kenelläkään ei ole todellista merkitystä minulle. Muut ihmiset ovat minulle kuin auringonvalossa kelluvia pölyhiukkasia. Vaatii vain luudanlakaisun ja he häipyvät”, Picasson kerrotaan sanoneen. taidemaalarin asenteesta huokui ylemmyys kaikkia muita ihmisiä kohtaan.
xxx/ellauri116.html on line 528: Viha on sallittua, se on hyvä asia, vaikka rasittaa. Rasitusta vähentää esim. liikunta, huutaminen, itkeminen, huumori, hyvät ystävät, luontoretket, rukousmietiskely, mindfulness (varo tätä!) sekä mieluisat harrasteet kuten suklaajäätelö, razastus tai kutominen. Käy kasvohoidossa, kampaajalla, osta uudet kengät ja juo lasi lempiviiniä kynttilänvalossa. Kannattaa kirjoittaa myös vihapostia. Juha Tapion musiikki on eräs voimavarani.
xxx/ellauri138.html on line 356: Siitä missä spekulatiivinen ajattelu lakkaa, ja se lakkaa todellisen elämän parissa, alkaa siis todellinen, positiivinen tiede, ihmisten käytännöllisen toiminnan, heidän käytännöllisen kehitysprosessinsa esittäminen. Loppuvat korupuheet tietoisuudesta, todellisen tiedon on tultava niiden tilalle. Todellisuuden esittäminen riistää elinympäristön itsenäiseltä filosofialta. Sen tilalle voi tulla korkeintaan yhteenveto yleisluonteisimmista tuloksista, jotka ovat abstrahoitavissa ihmisten historiallisen kehityksen tarkastelusta. Todellisesta historiasta irrotettuina noilla abstraktioilla ei ole sinänsä mitään arvoa. Ne voivat kelvata ainoastaan helpottamaan historiallisen aineiston järjestämistä, osoittamaan sen yksityisten kerrostumien järjestystä. Mutta toisin kuin filosofia nuo abstraktiot eivät anna mitään reseptiä tai kaavaa, jonka mukaan historiallisia aikakausia voitaisiin sovitella paikoilleen. Päinvastoin, vasta sitten vaikeus alkaakin, kun aineistoa käydään tarkastelemaan ja panemaan järjestykseen — olipa kysymys jostain menneestä aikakaudesta tai nykyajasta — kun käydään käsiksi sen todelliseen kuvaukseen. Näiden vaikeuksien voittaminen riippuu edellytyksistä, joita ei suinkaan voida esittää tässä yhteydessä, vaan jotka käyvät selville vasta tutkittaessa todellisen elämisen prosessia ja kunkin aikakauden yksilöiden toiminnan tuloksia. Otamme tässä käsiteltäväksi eräitä noista abstraktioista käyttääksemme niitä ideologian vastaisesti ja selittääksemme ne historiallisten esimerkkien valossa.
xxx/ellauri148.html on line 518: Jo junassa minulla oli tilaisuus todistaa ihmisen alennuksen syvyyttä ja juutalaisuuden ahdistusta. Huligaanijoukkio oli tullut kolmannen luokan vaunuun joka oli täynnä juutalaisia matkustajia, köyhiä koronkiskureita jotka matkustivat nyytteineen, säkkeineen ja koreineen. Huligaanit innostuivat heti juutalaisista. Ensin he nimittelivät heitä kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen juutalainen oli heidän mukaansa bolševikki, trotskilainen, neuvostovakoilija, Kristuksen tappaja ja riistäjä. Katosta roikkuvan pienen tuikun valossa nämä riistäjät, ryysyiset, murtuneet ihmiset, joista useimmat olivat koronkiskureita, seisoivat tai kyyristelivät tavaroittensa päällä.
xxx/ellauri154.html on line 129: Seuraavana vuonna myöhään suuren torstain iltana isä Zosima tuli sovitulle paikalle ja näki kuun valossa Marian Jordanin toisella rannalla. Huomattuaan Zosiman Maria teki ristinmerkin ja ylitti joen kulkien veden päällä. Isä Zosima hämmästyi niin, että valmistautui kumartumaan hänen eteensä. Maria sanoi moittivasti: “Mitä aiot tehdä, abba Zosima? Sinä pidät käsissäsi pyhää ehtoollista ja tahdot kumartua maahan! Kuppi kaatuu ja näkyleivät tippuvat!” Nautittuaan kyynelsilmin pyhän ehtoollisen Maria sanoi: “Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:29) Sitten hän hyvästeli Zosiman ja esitti tälle pyynnön, että tämä tulisi myös seuraavana vuonna suuren paaston aikana sille paikalle, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Isä Zosima oli tuonut mukanaan vähän viikunoita, taateleita ja vedessä kostutettuja linssejä ja tarjosi niitä Marialle. Tämä otti sormenpäillään vain kolme linssiä, teki ristinmerkin ja käveli niiden avulla Jordanin yli. Isä Zosimaa jäi harmittamaan kovasti se, että hän ei ollut muistanut kysyä Marian nimeä, mutta hän päätti ottaa siitä selvän, kun he seuraavana vuonna kohtaisivat uudestaan.
xxx/ellauri154.html on line 253: Hindulainen tarina siitä, kuinka voimme oppia näkemään itsemme positiivisessa valossa. TLDR-arvio 3 minuuttia. Viimeisin päivitys: 31 elokuu, 2018
xxx/ellauri167.html on line 389: Tämä amerikkalaisperäinen antisemiittinen mietelmä löytyy suomalaisilta hörhösivuilta osoitteesta http://www.heinola.org/~patato/cef.html. Siellä on kotisivujen ylläpitäjän eli Ollin vanhoja kirjeitä (+Pasin ja muiden kirjoituksia), jotka Pasi Toivonen CEF-sivustollaan julkaisi vuosina 2002-2009. Valitettavasti Pasi luopui oikeasta uskosta ja samalla vihapäissään poisti nämä kirjeet sivuiltaan. Pasi kääntyi paavin palvelijaxi tosi ärhäkästi. Onneksi ehdin kuitenkin tallentaa kaikki vanhat kirjeet mht-muodossa (joitakin doc- ja htm-tiedostoja), joita nyt julkaisen tässä. Niissä on jotain Raamatun profetioihin liittyvää ja hiukan profeetallista opetusta ajankohtaisten tapahtumien valossa.
xxx/ellauri170.html on line 1040: "Ja kun isäni isä Yew näki, että Yabraōthilla oli uskoa, hän kantoi häntä ja kaikkia viivoittimia, jotka olivat uskoneet häneen, otti hänet itselleen pois pallosta ja johdatti hänet puhdistettuun ilmaan auringon valossa keskialueiden alueiden välillä ja välillä näkymättömän jumalan alueilla kun sitä ei näkynyt. Hän lähetti hänet sinne viivoitinten kanssa, jotka olivat luoneet häneen kazeita. "Mutta hän kantoi Sabaōthia, Adamoja ja hänen viivaimet, jotka eivät olleet olleet aktiivisia Valon mysteerissä, mutta jotka ovat olleet sinnikkäästi aktiivisia kongressin mysteerissä ja tunkeutuneet sisään palloon."
xxx/ellauri173.html on line 219: On vaikea muodostaa kokonaiskuvaa Peregrinoksen elämästä ja tämän omista päämääristä, sillä Lukianos esittää tämän negatiivisessa valossa osin henkilökohtaisista syistä. Lukianoksen mukaan Peregrinos surmasi isänsä kuristamalla; liittyi kristittyjen seuraan hyötyäkseen heistä taloudellisesti; hankkiutui vangituksi, jotta saisi mainetta; antoi perintönsä pois, jotta hänen kotikaupunkinsa asukkaat suhtautuisivat häneen jälleen suopeasti; opiskeli Agathobuloksen oppilaana tullakseen entistä rivommaksi; pilkkasi roomalaisia pelkästä kunnianhimosta; ja surmasi itsensä tullakseen kuuluisaksi.
xxx/ellauri175.html on line 196: Ja hiänen äänensä artikuloi tämän lauseen kontraaltolla, niin rikkaalla ja niin puhtaalla, jopa niin taivaallisella tavalla, että vieraan korville, joka ei ollut puhunut sitä kieltä, jolla vieraat puhuivat, neiti Alicia Clary olisi vaikuttanut ylevältä haamukuvalta. Hypathia, ateenalaisin kasvoilla, vaeltelemassa öisin läpi Pyhän maan ja purkamassa tähtien valossa Siionin raunioilla sellaista unohdettua kohtaa Laulujen laulusta.
xxx/ellauri175.html on line 484: Tästä sanasta nuori mies tunsi itsensä helvetin loukkaantuneexi. Varmasti, jos Edison sillä hetkellä olisi ollut paikalla, lordi Ewald olisi kaikkea inhimillistä huomiotta uhmaamatta yhtäkkiä ja kylmästi murhannut hänet (muist. sillä oli kuudestilaukeava pistooli koko ajan messissä). Veri syöksyi takaisin hänen valtimoihinsa. Hän näki asiat kuin tummanpunaisessa valossa. Hänen kaksikymmentäseitsemän vuoden olemassaolonsa ilmestyi hänelle hetkessä. Hänen pupillinsa, jotka olivat laajentuneet tosiasian monimutkaisen kauhun vuoksi, kiinnittyivät Andreihin. Hänen sydämensä, jota hirvittävä katkeruus puristi, poltti hänen rintaansa kuin jääpala.
xxx/ellauri177.html on line 146: Yöllä tämä tulinen maaseutu sai oudon intohimon ryyppymisen. Hän nukkui epäsiistiisti, huojuen, vääntyneenä, raajat erillään, samalla kun hänestä hengitti suuria lämpimiä huokauksia, hikisen nukkujan voimakkaita tuoksuja. Maa näytti joltakin vahvalta Kybeleltä, joka oli pudonnut selkärangalleen, kuuensaan kurkku puolixi ulkona, vatsansa kuunvalossa, humalassa auringon lämmöstä ja haaveilemassa yhä uudesta hedelmöityksestä. Kaukana tätä korkeaa vartaloa pitkin Abbe Mouretin silmät seurasivat tietä Paradouhun, ohueen vaaleaan nauhaan, joka ulottui kuin korsetin kelluva pitsi. Hän kuuli veli Archangiaksen kohottavan pikkutyttöjen hameita, joita hän ruoski verille, sylkevän tyttöjen kasvoille, itse haisten pukille joka ei ole koskaan saanut tarpeexi. Hän näki Rosalien nauravan alhaalla himokkaana eläimenä jalat ilmassa, kun isä Bambousse heitti maanpaloja hänen kupeisiinsa.
xxx/ellauri177.html on line 657: Ja hän jatkoi haaveiluaan. Hän ei ollut koskaan nähnyt asioita näin kirkkaassa valossa. Kaikki näytti hänestä nyt helpolta, hän piti itseään niin vahvana. Koska Albine odotti häntä, hän liittyisi häneen. Se oli luonnollista. Aamulla hän oli todellakin naittanut Onni-klovnin Rosalien kanssa. Kirkko ei kieltänyt avioliittoa. Mixei sitten mennä naimiaisiin Albinen kaa? Eikö hän ollut hänen kumppaninsa, hänen alistuva palvelijansa, se, jonka Jumala lähetti hänelle, jottei hänen miehisyytensä kuivuisi yksinäisyyteen? Lisäksi he olivat sukulaisia. Hän oli edelleen hyvin hämmästynyt, ettei hän ollut ymmärtänyt sitä heti, ettei hän ollut lähtenyt hänen kanssaan, kuten velvollisuus vaati.
xxx/ellauri193.html on line 302: ”Amerikassa törmää nyt laajalti Putiniin erittäin pahassa valossa: uutisissa näkee kuolleita lapsia sodassa ja sitä valtavaa vahinkoa, jonka sota on aiheuttanut Ukrainassa. Siinä mielessä ajattelen, että Carlson on ahdistettu nurkkaan. Tai no, nähtiinhän lasten ruumita Irakinkin sodissa, kazojaluvut kyllä nousivat muttei kukaan siitä nokkiinsa ottanut. Kuhan irtopäät eivät ole amerikkalaisia, käyhän se viihteestä.”
xxx/ellauri201.html on line 82: Sitten palasi Isokukko-Uljas minun kamariin, telkesi vielä oven perässään. Jo tuli sänkyyn ja otti minut isoon, kuumaan syliin. Minä olin siinä kuin karhun karvaisessa otteessa. Isokukko-Uljas antoi suuta, imi pitkään ja ahnaasti. Sitten murahti, että teki mieli vittua, piti saada heti. Se veti koko yöpaidan minulta pois, pyöritti rintoja mahtavissa kourissaan, kehräsi kumeasti. Kyllä minun muodot sitä selvästi miellyttivät. Alkoi saman tien minua asettelemaan siihen sänkyyn selälleni, kumartui nuuhkaisemaan pilluani, josta lemmenmahlaa lakanalle valui. Siitä Isokukko-Uljas selvästi innostui, sai miehistä uhoa, urahtikin korskeasti, alkoi kiireellä housujaan availla. Jo putosivat pöksyt lattialle. Näin siinä hämärässä kuun valossa kyllin hyvin, mitä olin saamassa. Iso vehje oli jo hyvässä nousussa, otti eteen semmoista vauhtia, paisui ihan silmissä. Punnukset alhaalla raskaina roikkuivat, olivat täynnä sakeaa siemennestettä. Jo oli Isokukko-Uljaksen kyrpä jämäkässä tanassa, seisoi vaakasuorassa osoittamassa miehistä mahtiaan. Sitä suurempaa voimaa, mikä miehellä on naisen edessä yhdynnässä. Minä sitä murikkaa tuijotin kuin heikkopäinen, ja Isokukko-Uljas matalasti naurahti, että oliko suurin kyrpä, mitä eläissäni olin nähnyt. Huokaus pääsi, että oli, oli se. Nauroi, että niin olivat naiset ennenkin sanoneet ja kovasti tykänneet, kun ei omilla ukoilla semmoista ollut. Ai ai ai, kyllä sillä sitä kokoa olikin! Pelotti ihan semmoinen sisäänsä ottaa.
xxx/ellauri227.html on line 575: Nyt on kärsitty jo 3 jaxoa viivasuista Sohvi Karppia. Kaikki rainan tyypit ovat vastenmielisiä, poliisit ja konnat aivan yhdestä puusta vuoltuja, Sohvi ja sen kakarat ihan pahimmasta päästä. Ivalossa sentään ainaskin alkupuolella on vähän vikasietoisempia ja lunkimpia tyyppjeä, sikäläinen naispoliisi vaikutti oikeasti aika kiltiltä ja puhui murretta. Tää sama viivasuinen psykopaatti Karppi esiintyy siinä jonkinlaisena free lance huorana. Se oli varmaan saanut sooloilusta lemput stadin skoudekööristä.
xxx/ellauri227.html on line 583: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
xxx/ellauri229.html on line 784: be blinded by the outer light, Ne vain haalistuisivat päivänvalossa,
xxx/ellauri231.html on line 309: Useat Neuvostoliiton ja Venäjän elokuvat kuvasivat Mahnoa usein negatiivisessa valossa. Boris Tširkov esitti Mahnoa vuoden 1942 eeppisessä elokuvassa Alexander Parkhomenko, jossa hän lauloi votkaa juotuaan tunnetusti perinteisen kasakkalaulun "Ihanaa, veljet, ihanaa". Vuoden 2005 Nestor Mahnon yhdeksän elämää oli venäläinen elämäkerrallinen minisarja Nestor Mahnon 9 elämästä. Pavel Derevjanko näytteli Mahnoa, ja venäläiset kriitikot kiittivät hänen esitystänsä. Sarja tunnettiin Mahnon positiivisesta kuvauksesta.
xxx/ellauri231.html on line 407: Siellä oli Venäjä, jossa asui mahtava perhe, joka oli luotu lukemattomien sukupolvien siunatulla työllä.... Mitä heille sitten tehtiin? He maksoivat hallitsijan syrjäyttämisen tuhoamalla kirjaimellisesti koko kodin ja ennenkuulumattomalla veljesmurhalla.... Paskiainen, moraalinen idiootti syntymästä lähtien, Lenin esitteli maailmalle toimintansa huipulla jotain hirvittävää, hätkähdyttävää, hän rikkoi maapallon suurimman maan ja tappoi miljoonia ihmisiä, ja kirkkaassa päivänvalossa siitä kiistellään: oliko hän ihmiskunnan hyväntekijä vai ei?
xxx/ellauri235.html on line 910: Hänen runoutensa muokkaa usein mytologista perinnettä - jonkun "Derek Collinsin" mukaan "Corinnan runouden erottuvin piirre on hänen mytologinen innovaatio". Se sisältää usein yksityiskohtia, jotka ovat muuten tuntemattomia. Nämä uudelleenkäsittelyt esittävät usein jumalat ja sankarit positiivisemmassa valossa kuin myyttien yleisemmissä versioissa. Anne Klinck huomaa, että "tietty naisellinen ironia on havaittavissa" Corinnan teoksissa.
xxx/ellauri252.html on line 131: 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä missä tekijä herätti vastenmielisyydellään hieman kohua, mutta ennen kaikkea vasemmistossa siihen suhtauduttiin nuivasti, sillä se kuvasi työläiset nolossa valossa, joka ei sopinut sen aikaiseen ihannekuvaan. Salaman rähmäiset kirjoituxet ja elämäntavat olivat haitaxi kommunistiselle puolueelle, jonka jäsen hän ei edes ollut. Vuonna 1975 Salamaan koitettiin siitä kiitoxexi ripustaa Pro Finlandia -mitali, jota hän ei kuitenkaan huolinut. Viimeinenkin ripaus työläisimagosta olis rapsahtanut.
xxx/ellauri252.html on line 271: Hänen äidillään ei ollut muuta yllään kuin saalinsa. Marian rinnat ponnahtelivat ylös ja alas samaan tahtiin kuin huivi liikkui edestakaisin. Heidän laskeutuessaan painuivat hänen pakaransa tiukasti vasten Gabrielin reisiä. Marian taas nostaessa takapuoltaan näkyi Gabrielin kivikova molo varjomaisena hämärtyvässä valossa ja upposi jälleen syvälle Marian kaikkein pyhimpään.
xxx/ellauri259.html on line 618: Schleswigiin kuuluvalla Syltillä tehtiin 60-luvulla tanskalais-saxalaisia sexifilmejä. Sexiä Syltillä, Riemua WC-reijällä. Se jatkuu nyt Netflixissä tanskalais-saxalaisen peitepoliisiyhteistyön merkeissä. Paizi ei tällä kertaa Syltillä, vaan pohjoisempana Hvide Sandilla Ringkøbingissä, missä oltiin pikku-Volvolla koko perheen matkalla 60-luvulla ja asuttiin agtak-kattoisessa kesämökissä. Nappisilmäisen Sohvi Karpin paha iso saxalainen firma on nimeltään VeeKoo. Veikon Kone koittaa nielaista urhean suomalaisen pikku Tempon. VTT ja Martti Tiuri ovat konnia, mahtaakohan VKontakte olla niiden työnantaja? Slalompuseroinen yrittäjä Alexi ala coque tukkineen on kaikin puolin kilppi kuten saattoi arvata. Mixkä lähes kaikilla Karpin jäbillä on tukka taaxe kammattu kuin karvakäsillä, tai Leo Tolstoi nuorena? Sarjan Brylcrem budjetti lie ollut huimaava. Se taitaa olla (ollut) viimeistä huutoa. Totaalisesti OUT kun me oltiin nuoria, sitä oli jäljellä ainoastaan vanhoilla työväenluokan riippumahoilla. Ivalossakin on ryssä-ja serbikonnia. Venäläiset naiset ovat huoria, venäläinen poliisi on läski tomppeli. Kiltti pieni sakemanni maistuu kiltille mutta tomeralle Ninalle. Molemmilla on pallopäiset tyttäret. Mutta tokko siitä kuitenkaan tullee mittään, eikä tulekaan. Temposta Raken talosta ostin 60-luvulla viiden markan laatikosta joululahjoja. Alexin kannattaisi vaihtaa jo se slalompusero, se haisee varmasti jo tanakasti hieltä. Naamakirjalla on mulle uusi ehdotusystävä: Rudolf Hess.
xxx/ellauri261.html on line 540: Tämän paasauxen ennustus toteutui Karpissa jossa löytyi soveltuva hullu aivan puskista vielä kalkkiviivoilla, jotta pösöt ja keskiluokka pääsi murhasyytteestä. Pääkonna oli saxalaisten palveluxessa. Ivalossa rikkaat lääketehtaan serbit selvisivät takaiskuitta. Kaikki vainaat oli jotain rupusakkia tai ryssiä. Ei tässä sentään mitään kommareita olla helkkari!
xxx/ellauri286.html on line 384: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
xxx/ellauri292.html on line 71: Paavali lausui häntä kuunnelleille mm. seuraavaa: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ne, jotka valvovat lihansa puhtautta, sillä he ovat Jumalan temppeleitä. Autuaita ovat ne, jotka ovat kieltäneet tämän maailman, sillä he ovat kelvollisia Jumalalle. Autuaita ne, jotka tottelevat Jumalan sanoja, sillä he saavat lohdun. Autuaita ne, jotka omaksuvat Jeesuksen viisauden, sillä heitä on kutsuttava Korkeimman lapsiksi. Autuaita ne, jotka ovat varjelleet kasteessa saamansa puhtauden, sillä he löytävät levon Isän ja Pojan kanssa. Autuaita ne, jotka ovat ymmärtäneet tiedon Jeesuksesta Kristuksesta, sillä he saavat olla valossa. Autuaita ne, jotka ovat hylänneet tämän maailman ulkonaiset asiat Jumalan rakkauden tähden, sillä he saavat tuomita enkeleitä ja heidät kirkastetaan Isän oikealla puolella. Autuaita ovat neitseiden ruumiit, sillä Isän Sana on heidän puolustuksensa Hänen Poikansa päivänä, ja he saavat nauttia lepoa iankaikkisesti.”
xxx/ellauri293.html on line 167: Kirje koostuu 21 luvusta. Se on vapaamuotoinen teologinen kirjoitelma, joka voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa (luvut 1–17) käsittelee kristinuskon opillisia kysymyksiä, ja erityisesti sitä, kuinka vanhan liiton aikaiset ilmoituxet on tulkittava uuden liittosopimuxen valossa. Se pyrkii osoittamaan, että ainoastaan kristityt ovat tulkinneet Mooseksen lain oikein (tietysti). Toinen osa (luvut 18–21) käsittelee oikeaa kristillistä vaellusta käyttäen vertauskuvana kahta tietä, valon tietä ja pimeyden tietä. Don't underestimate The Power of The dark side of The force. Tämä osa muistuttaa vastaavanlaisia kohtia Didakhessa ja Hermaan Paimenessa. Tää Didakhe on tullut ennenkin vastaan, albumeissa 216 ja 217.
xxx/ellauri293.html on line 634: Tämä oli taustalla tapahtumille, jotka toivat Turkin ensimmäiseen maailmansotaan keskusvaltojen puolella, tapahtumalla, jolla oli niin traagiset seuraukset Antantille. Turkin sodan tuhoisten tulosten valossa historioitsijoilla on ollut tapana kuvata brittiläisiä toimia, erityisesti sodan alkamisen Euroopassa ja Turkin sodanjulistusten välisenä aikana marraskuun 1914 alussa, kyvyttömyyden ja kyvyttömyyden yhdisteenä. Kyvyttömyys+kyvyttömyys = tyhmyys. Tärkeimmät tapahtumat todellakin tekevät vaikeaksi selittää muutoin Britannian asennetta aikoinaan ystävälliseen valtioon, jonka puolueettomuus olisi suuresti auttanut Britannian sotaponnisteluja. Mutta tyhmä on tyhmä vaikka sen voissa paistaisi.
xxx/ellauri295.html on line 499: Santala on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Niistä tunnetuimpia ovat tutkielmat Messiaasta Vanhassa ja Uudessa testamentissa rabbinistisen kirjallisuuden valossa sekä tutkielma Paavali ihmisenä ja opettajana, jotka on julkaistu useilla kielillä. Santala luennoi näistä aiheista Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Viimeximainitun kirjan Paavalista ihmisenä ja opettajana olisin saanut ostaa suomennettuna 8 egellä Itixen kontista, mutta suht kalliina raaskinut, otin siitä vaan Google Lensillä valittuja kylmiä paloja ja täydensin Uikipediasta kotona.
xxx/ellauri306.html on line 451: Onnexi unkarilaiset kirjailijat 1100-luvulla halusivat esittää hunnit positiivisessa valossa loistavina esivanhempina.
xxx/ellauri312.html on line 711: Ein stilles Feuer; aber im Lichte Hiljainen tuli; mutta valossa
xxx/ellauri388.html on line 320: Äskettäin olen lukenut erään kuuluisan naislääkärin nuorille tytöille antaman elämänohjeen sukupuoliasiassa. Kun tässä lausunnossa puheenalainen uskonto esiintyy mitä kauniimmassa valossa, ja samalla koettaa nimenomaan osoittaa, mikä siinä voi antaa voimaa elämänohjetta toteuttamaan, suomennan sen tähän kokonaisuudessaan.
127