ellauri012.html on line 87: Miksi lippispäiset nuoret kuskit ajaa moottoritiellä koviten? Jos lippa osoittaa taaksepäin niin vielä enemmän koviten. Jos lippa osoittaa taaksepäin ja kaara on joku vanha riisipussi ja pelkääjän paikalla istuvalla on kanssa lippis väärinpäin niin kaikista kovimmin koviten. Se harmittaa setämiestä joka ajaa köröttelee kohtuuvauhtia edellä mustalla Volvo-merkkisellä farmariautolla ilman lippalakkia. Ajavat ihan puskuriin kiinni, parhaassa tapauksessa vilkuttelee valoja. No mä köröttelen tasaista vauhtia vasemmalla kaistalla, pidän varani ettei ne pääse oikealta ohi. Kiusa se on pienikin kiusa. Ja baseball-lippistä en laita vaikka se parantaisi vauhtia. En oikein enkä väärin päin.
ellauri026.html on line 370: Täss on yx joka on ihan lätkässä johkin pimuun, ja mitä enemmän se tölvii sitä, niin sitä enemmän se sitä rakastaa, niinkuin loordi Babington Sanditonissa. Toinen nai rouvan rahan takia, kuten yrmeä Shukra homokokin äidin eilisillan espanjalaisleffassa. Kolmas vahtii vaimoaan kuin tuhatsilmäinen koira Argos, esim islantilaiskalastaja. Neljänneltä kuolee sukulainen, ja palkkaa muita sitä suremaan. Joku jopa suree anoppinsa haudalla. No Lea oli aika lystikäs. Joku syö ja juo kaikki rahansa. Joku ei tiedä parempaa onnea kuin löhöily. Joku hoitaa toisen tyypin etuja ja unohtaa omansa. Joku keinottelee rahoilla ja osakkeilla, lainaa Petriltä maksaakseen Paulille, ja tekee pankrotin. Joku nälistelee perillisten edestä. Joku rupee laivanvarustajaxi, ja hukkaa laivansa. Joku lähtee sotaan rikastumaan. Jotkut huijaa rikkaita leskiä auervaaroina tai kiipee reittä myöten, apinoiden ja niiden jumalten mielisaippuaa. Kaikista alhaisimpia on kauppiaat, jotka tekee kaikkea mikä vaan on epärehellistä, ja tunaroi siinäkin; valehtelee sikana, vannoo vääriä valoja, varastaa, liehittelee ja petkuttaa, ja sillä työntää izensä kasan pinnalle, vaan koska niillä on kultaa käsissä. Niillä on omat sykofanttinsa, imartelevat Esa Saariset ja muut munkit, jotka ihailee niitä ja antaa niille titteleitä, toiveena saada izeki pöydästä kultamuruja.
ellauri032.html on line 443: käsidesiä naamareita ja hätävaloja
ellauri051.html on line 1185: 592 The ring of alarm-bells, the cry of fire, the whirr of swift-streaking engines and hose-carts with premonitory tinkles and color'd lights, 592 Hälytyskellojen soittoa, tulen huutoa, nopeasti juoksevien moottoreiden surinaa ja letkukärryjä, joissa on ennakkoääniä ja värillisiä valoja,
ellauri058.html on line 308: Jari ja Kari. Tatu ja Patu. Minttu ja Ville. Aikansa ykkösnimiä. Jari on Rovaniemeltä ja Kari Rautalammilta. Ei sentään Hämeenkyröstä. Maalaismiehiä, ei kuitenkaan maajusseja. Maaltapaenneita tyhjäntoimittajia. Molemmat on hum.kandeja nilkin 375 humanistin tiimissä. Vallanko Kari hotasi luuvitosella äänitarkkailijaa? Tarjoili rystyvoileipää? On ne naimisissa vieläkin. Äänitarkkailija varmaan huutaa kovasti. Ne asuu Helsingin Pakilassa takuulla omakotitalossa. Kyllä tässä on paljon ize elettyä mukana. Kirjailijoissa on aina ollut noita kotimiehiä. Väpelöitä kotivaloja.
ellauri112.html on line 172: Lopputulokseksi voimme siis, tarkastellessamme eräiden tieteellisten ja filosofisten käsitysten vaiheita materialismista lähtien, merkitä suurpiirteistä edistystä tapahtuneeksi. Tosin se, mikä eniten on edistynyt, on tietomme omasta suuresta tietämättömyydestämme, mutta se merkitsee itse asiassa pelkkää hyvää: todellisuuden tyhjentymätöntä runsautta ja työalan loppumattomuutta. Ja toiseksi syttyy, reaalisten tietojemme kasvaessa, yhä useampia tuikkivia valoja maailmanhämärään, joiden turvallinen loiste on sitä viehättävämpi, kuta syvempi on salaperäisyys niiden ympärillä. (Uusi Suometar 3.10.1913)
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri143.html on line 1737: Lausutaan keskittyneesti viittä tantraa, yhtä kutakin pyhän Jorman emanaatiota kohti, jolloin ne kaikki sulautuvat Buddhaan, joka vilauttaa mennessään perävaloja.
ellauri162.html on line 423: II. Toka kvartetti - Viimeisistä hetkistä nauttiminen. Käyttämällä viimeisiä lämpöjään, Sydämemme ovat kaksi suurta soihtua. Kuka heijastaa heidän kaksoisvalojaan Mielestämme nämä kaksoispeilit. Jakeessa 5 annetaan profuusion tunne "tahdon mukaan" (ilman maltillisuutta), mutta adjektiivi "viimeinen", joka on asetettu antepositioon, osoittaa, että täällä käytetään elämänsä viimeisiä voimia ennen kuolemaa. On välttämätöntä nauttia viimeisistä hetkistä, joten runoilija yhdistää kuoleman ilon ja aistillisuuden käsitteeseen ("lämpö"). Leksikaalinen lämpökenttä ("lämpö", "soihdut") vastustaa kuolemaan perinteisesti liittyvää kylmyyttä. Jakeessa 6 "valtavat soihdut" osoittavat jälleen kerran positiivisen kuvan kuolemasta ("soihtujen herättämänä"), koska ne liittyvät adjektiiviin "laaja".
ellauri206.html on line 176: Tajusin, että metafysiikka oli loppunut ja elämän ja kuoleman kiertokulku piti nähdä poliittisena, taloudellisena ja sotilaallisena jättisyklinä kuin katsoisi suurkaupungin valoja laskeutuvan Airbusin ikkunasta.
ellauri213.html on line 51: Nuppikulli Toni Klementiini on selvästi Tanelin selfie. Toni oli toista maata, ja rotua. Toni pukeutui yxinkertaisen tyylikkäästi talvella farkku- tai nahkatakkiin, kesällä tuulitakkiin. Kotiasuna on kimono. Keittiössä narisi vanha puutarhapöytä, makkarissa Tina: Ali Karim Bei, tahdon sinut sisääni. Olohuoneessa notkui Lundia. Eteisessä ei ollut valoja. Danin henkilöt on huisin ikävystyttäviä, puisevan pahvisia ja läpi selitettyjä.
ellauri377.html on line 483: Marjakuusta ja Melkisedekistä. Jeesus, se on Aberamentho, sanoi: "Koska isäni isä - se on marjakuusi - on kaikkien hallitsijoiden, jumalien ja voimien edelläkävijä, jotka ovat nousseet tästä asiasta. Aarrekammion valo, ja Zorokothora Melchisedec on lähettiläs kaikille valoille, jotka ovat puhdistettuja hallitsijoissa, johtaen heidät Valon aarrekammioon - nämä kaksi yksin ovat suuria valoja, ja heidän määräyksensä on, että ne menevät alas hallitsijoille ja puhdistaa heidät, ja että Zorokothora Melchisedec vie pois puhdistuksen valot, jotka he ovat puhdistaneet hallitsijoissa ja johtavat heidät Valon aarrekammioon, kun salakirjoitus ja heidän määräyksensä aika tulee, niin he menevät alas hallitsijoiden luo ja sortavat ja pakottavat heitä, vieden puhdistukseen pois hallitsijat.
ellauri382.html on line 604: Toisin sanoen menestys tarkoittaa kykyä voittaa. (Vihaajille) "Te ette sammuta meitä ihmiskunnan kirkkaita kaasuvaloja, vaan hautaatte izenne merkitsemättömään hautaan." Koko ihmiskunta ei voi rakastaa ketään. Jopa Gandhilla ja Äiti Teresalla oli arvostelijansa. Gandhi hipelöi esimurkkuja ja Teresa ärjyi alaisille. Kuten sanonta kuuluu: "Jos viholliset kiittävät sinua, tarkista kantasi.". Totuus on, että persoonallisuutesi, intensiivisyytesi ja lahjasi eivät todellakaan ole mieleen kaikille.
xxx/ellauri138.html on line 59: Hei nyt tytöt valoja päälle!
xxx/ellauri176.html on line 609: 13. Onpa surullista kun Tokyo Towerissa ei ole valoja. Michael pyykkilautavazoineesn muistuttaa puhallettavaa nukkea. Semijapsu toimi aluxi sen sihteerinä. Semijapsu tarraa Enriquen Luckyfarkkuihin. Näitä empanadoja ei ole edes lämmitetty!
xxx/ellauri295.html on line 216: Paavalin juoxu päättyi ruokamännyn alle, mestattiin kuusikymppisenä. Hyvä ottelu, vaikka seurakunnista on vähän jälellä. Pate ja Pezku oli perimätiedon mukaan sellikavereja. Niiden tyrmä oli synkeä ennen sähkövaloja.
xxx/ellauri306.html on line 255: Toinen maailmansota stimuloi alueella merkittävää teollisuuden laajentumista: erikoisteräs, kiinnikkeet ja tilaustyöstö. Sodan jälkeen kahdella kolmesta suuresta autonvalmistajasta ( General Motors ja Chrysler ) oli suuria toimintoja alueella. Syracuse oli myös Carrier Corporationin pääkonttori , ja Crouse-Hinds valmisti väärinpäisiä liikennevaloja kaupungissa.
xxx/ellauri388.html on line 109: Toivon palatessa kotiin sydän lämpimänä oli taivaalla pilviä ja tähtiä ja syystuuli humisi Esplanadin matalissa lehmuksissa. Sähkövaloja paloi suurten talojen ikkunoissa ja Toivo tunsi elävänsä uudessa, syntyvässä maailmassa. Hänellä oli ihana elämä edessään ja ihmiset olivat hyviä hänelle, vaikka hän oli vain köyhän lehtineekerin poika Hyvinkäältä. Mutta hänestä oli tuleva jotakin enemmän ja hänen sielunsa puhkesi rukoukseen, välittömään ja hehkuvaan. Hänen sielunsa puhui sille Jumalalle, jonka hän tiesi olevaksi, ei ihmisten rakennuksissa tai sanoissa tai opeissa, vaan jokaisen ihmisen sydämessä ja kaikkialla, missä henkeä on: Aalto-yliopistossa, Pafoxella ja Nokialla. Ja vasta joskus vuosien kuluttua hän tuli ajatelleeksi, ettei hän tässä rukouksessa pyytänyt mitään. Se oli onnellisen sielun kiitosrukous luokkaretkestä.
18