ellauri035.html on line 761: ponnistellen syntyäxeen ja pudotaxeen; valkeiden kasvojen
ellauri161.html on line 415: Qui regarde passer les grands Barbares blancs Kazelen valkeiden barbaarien tuloa
ellauri243.html on line 225: Angloilla menee onnexi nyt tosi huonosti. USAsta ja briteistä on tullut täys banaanitasavaltoja kiitos laissez faire bisnexen. Tää näkyy selvästi ja voimakkaasti sieltä tulevissa skoudesarjoissa, ne on täynnä täysin dysfunktionaalisia ketkuja molemmilla puolilla ns. lakia, retkuja jotka konnailevat likaisilla kaduilla mutaisten maahantunkeutujain ja huumeenvalkeiden tatuoitujen vankilasta tuttujen ynnä muiden osattomain seassa, ottaen lahjuxia ja käyden oman käden oikeutta. Miten tää jaxaa kiinnostaa kumikauloja? Haluaisko ne ize olla samanlaisia? Kaikilla on yxityiselämä ihan solmussa ja töissä ollaan ilman vuoroa kuin lähihoitajat, syödään puolet pahasta kebaabista kaarassa ja sit taas baanalle muximaan ja pidättämään kohtalotavaarisheja. Ei jaxa, ei vittu jaxa kazoa.
xxx/ellauri091.html on line 239: Nuoret miehet jonottivat pääsyä hänen "puheilleen" hotellihuoneeseen jossa hän asui. Taistelu pimeiden tähtien ja valkeiden voimien välillä riehui ankarana. Sekä mies- että naisylioppilaiden huoneista kuului voiton riemusanomia. Ihmeellistä! Ylpeät päät menivät pystynä sisälle ja tulivat ulos painuxissa. Eikä meidän tarvinnut udella mitä oli tapahtunut suljetuissa kammioissa - mitä ja kenelle. Psalmirunoilija laulaa: "Hän antoi suuhuni uuden virren". Henki liikkui. Liha oli heikko. Tai kääntäen.
xxx/ellauri177.html on line 154: Sergellä seisoi hirmuisesti keskellä huonetta, kaksi ikkunaa auki, hän pysyi vapisemassa pelosta, joka sai hänet piilottamaan päänsä käsiinsä. Joten koko päivä huipentui tähän mielikuvaan blondista tytöstä, jolla oli melko pitkät kasvot, siniset silmät? Ja koko päivä meni sisään kahdesta avoimesta ikkunasta. Kaukana oli punaisen maan lämpöä, suurten kivien, kivissä kasvavien oliivipuiden, polkujen reunalla käsiään vääntävien viiniköynnösten intohimoa; lähempänä, se oli ihmisen hikeä, jonka Artaudista toi ilma, hautausmaan mauttomat tuoksut, kirkon suitsukkeiden tuoksut, jotka vääristyivät rasvahiuksisten tyttöjen hajuja; siellä oli vielä lannan höyryjä, aittapihan sumua, tukahduttavia bakteereita. Ja kaikki nämä hengitykset virtasivat sisään samaan aikaan, samassa tukahdutuksessa, niin ankarassa, sellaista väkivaltasta turvotusta, että se tukahdutti hänet. Hän sulki aistinsa, hän yritti tuhota ne. Mutta ennen häntä Albine ilmestyi jälleen kuin suuri kihokki, kasvatettu ja koristeltu tällä maaperällä. Hän oli tämän saastan luonnollinen kukka, herkkä auringossa, joka avasi valkeiden hartioidensa nuoren silmun, niin onnellinen eläessään, että hän hyppäsi sen varresta ja lensi suuhunsa tuoksuen sitä pitkällä naurullaan. Pappi huusi. Hän tunsi palovamman huulillaan. Se oli kuin tulisuihku, joka oli virzannut hänen suonissaan. Sitten hän turvaa etsiessään heittäytyi polvilleen Tahrattoman sikiämisen tahraantuneen patsaan eteen ja huusi kädet ristissä: - Neitsyiden pyhä neitsyt, rukoile puolestani! Päästä minut pikapikaa pukille!
5