Melko perinteistä Judentumia. Alkupää on naisen valitusta, loppu miekkosen. Hepreassa sen näkee muodoista. No muodoista sen näkee muutenkin. Ehkä alkupään runot on Neiti Näpsältä.
ellauri043.html on line 5506:

Huone on tyhjä, sängyn reunalla ei ole enää kuin Nænia — satavuotias, — marmattaen izelleen samaa valitusta jota se itki vanhusten kuolinvuoteella.
ellauri051.html on line 1757: 1146 All has been gentle with me, I keep no account with lamentation, 1146 Kaikki on ollut lempeää minua kohtaan, en pidä tiliä valitusta,
ellauri110.html on line 1138: Timppa Airaxisen seuraaja Antti Kauppinen, Kaappinen, tai Kuappinen, selvittää ihmiskaupan sääntöjä. Ropottiauto kääntyy kulmasta jossa vastaan tulee 2 rupattelevaa hölkkääjää ja 1 kypäräpää pyöräilevä Antti Kuappinen. Kummat ropotin on liiskattava? Antti vastaa ize: ne hölkkääjät koska pyöräilijä noudatti sääntöjä, ei rupatellut ilman vastuuta. Parempi 2 syntistä kuin 1 vanhurskas. Samaa periaatetta noudattaa GT-sählämit: parempi 1000 rättipäätä kuin 9 jumalan valitusta kansasta. Vitut mixei ropottiauto ajanut hiljempaa? Olis ite ajanut izensä seinään vaan. Rotkokin kelpaisi jos sellainen on käsillä.
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri216.html on line 411: Rukousten tulee olla jatkuvia. Tämä osoittaa Jumalalle, että henkilö on luja aikeestaan. Ei se sitä muuten tiedä. Todellakin, joskus aika kuluu, ja hän unohtaa ajatella sitä, mitä hän äskettäin rukoili Feodorovskajan Jumalanäidin ikonissa. Tässä tapauksessa pitäisi ehkä vain olla iloinen siitä, että toive ei toteutunut. Siksi ei pidä vetää nenään hernettä tai olla epätoivoinen, jos näyttää siltä, että valitusta ei ole kuultu. Todennäköisesti Herra valmistelee vaihtoehtoa, joka miellyttää vetoomuksen esittäjää enemmän.
ellauri238.html on line 92: Li Pon runous on täynnä samoina toistuvia kuvia: vuori, kuu, mukava iso purnukka viiniä. Suuri osa hänen työstään on täynnä sitä lämmön ja ykseyden tunnetta, joka tulee muutaman ensimmäisen lasin jälkeen, sekä morkkista, joka tulee muutaman seuraavan mukana. Sitten on hänen runojensa otsikot - todelliset taideteokset. Esimerkkejä ovat: Hapanta helttaan ("Eilen olimme takussa, tänään kaljuja"); Kirjoitettu seinälle humalassa Wangin talossa Han -joen pohjoispuolella; ja jotain sano herääminen humalassa kevätpäivänä. Viimeinen sisältää ikimuistoisia rivejä, kuten: "Olen siis ollut humalassa koko päivän / unen sekaisena kuistilla" ja "Se on voi, lähentelen surua ja valitusta / kaadan toisen juoman."
ellauri288.html on line 52: Todisteeksi lahjoituksensa päätymisestä perille asti lahjoittajalle lähetetään joko kuva valitusta ammuksesta viestin kera tai video itse laukaisusta. Kirjailija Sofi Oksanen kertoi eilen Twitterissä lahjoittaneensa omat ilotulitusrahansa tykinammukseen. Oksasen pyynnön mukaan ammuksen kylkeen kirjoitettiin ”Jaxuhali <3”: Tänä vuonna ilotulitusrahani menivät tämmöiseen rakettiin. Hyvää uutta vuotta! Jaxuhali <3!
xxx/ellauri148.html on line 550: Pitkän puhumisen ja vaatimisen jälkeen juutalaiset alkoivat laulaa "Tule, rakastettuni" Se oli puolittain laulua, puolittain valitusta. Siihen iltaan asti olin usein haaveillut kädellisten vapahtamisesta, mutta silloin minä tajusin selvästi ettei minun kannattanut vaivautua, apinakööri ei ansainnut vapahtamista. Vapahdus niille olisi todellisuudessa rikos. Homoapina oli villipeto joka surmasi, raateli ja rääkkäsi sekä toisia lajeja että omaansa eikä edes nälkäänsä vaan huvin vuoxi. Toisten tuska oli sen ilo, toisten nöyryytys sen kunnia. Toorassa kerrotaan miten Jumala katui termiittiapinan luomista. Voi helevetti mikä moka tuli tehtyä. Aadamin poika murhasi veljensä. Kymmenen sukupolvea myöhemmin Jumala nostatti vedenpaisumuksen koska maailmasta oli tullut syntinen. Eikä sekään tehonnut. Ei ole toista kirjaa (klikkiuutisia lukuunottamatta) joka kertoisi yhtä paljaasti ja selkeästi totuuden apinoista kain Raamattu. Hyvinäkin pidetyt apinat kuten ukki-Taavetti ja sen poika Shlomo olivat pahoja. Eilispäivän marttyyreistä tulee tämän päivän sortajia. Lajina termiittiapina ansaizee kaiken sen ruoskinnan minkä saakin. Ei ole pelkkä sattuma etta apinat pystyttävät suurimman osan muistomerkeistään murhamiehille - isänmaallisille eli konservatiivimurhaajille tai vallankumouksellisille eli radikaalimurhaajille. Venäjälla on Bogdan Chmielnickinkin muistomerkki. Tämän maailman suht viattomat marttyyrit ovat eläimet, ennen kaikkea kasvissyöjät, mutta mixei leijonatkin. Siilit ovat myös kivoja.
xxx/ellauri201.html on line 88: Aikansa vittuani koulittuaan rupesi Isokukko-Uljas tosissaan lykkimään, työnsi aisaansa vakoseeni oikein voimalla. Minua hirvitti se meno, vieläkin aristi, vaikka nautinto ja hekuma niskan päälle pääsivät. Huohotin, ettei nyt enää pitkään naitaisi, ei kestä paikat. Lupasi se Isokukko-Uljas, mutta ei heti kumminkaan lopettanut. Sänky antoi jo sellaista valitusta, että kuului varmasti tupaan. En minä siinä enempää muita joutanut ajattelemaan, kuulkoot vaan, miten emäntää naidaan. Minulla olikin sängyssä nyt semmoinen sonni, ettei ikinä ollut ennemmin ollut. Se polki tosissaan, kun oli, millä polkea! Ai ai ai, että minä aloin ulista, loppua kohden jo huusin suoraa huutoa! Vittua kirveli, yht’aikaa herkisti, liplatteli, värisytti voimalla, kun iso kyrpä täytti joka paikan. Isokukko-Uljas kurotti jalkansa sängynpäätyyn ja alkoi siitä ponnistella. Ai herrajestas, mimmoista astumista se oli! Minä alla valitin, iso vieras mies päällä nussi, murisi mahdissaan, vitussa iso siitin teki työtään, kirnusi minua, nuorta halukasta emäntää, jonka oma ukko ei pystynyt!
xxx/ellauri312.html on line 750: Des Sehers, der in seliger Jugend war näkijän valitusta, joka nuoruudessa
12