ellauri004.html on line 1183: hengissä pysymisen vaisto. Alaviite: Apoptoosia ei elukoihin ole koodattu, paitsi joskus poikastensa hyväksi. Termiitit sen osannee. Termiittiapinoille erilaiset sankartarut sitä suosittaa. Evankeljumi on niistä yksi, ks alla.
ellauri006.html on line 1822: Moraalin on määrä vaimentaa nää vaiston impulssit.

ellauri008.html on line 2155: Moraali korjaa puueläimen vaistoja niiltä kohdin kuin ne ei ole sopeutuneet urbaanielämään. Kaikki minkä moraali kieltää on jotenkin kivaa. Kuten tappaminen, ja tappamisen ja tappeluiden kazominen. Mikä ei olekaan kielletty kuin pikkulapsilta, jotka hölmönä vielä voi eläytyä uhrin osaan. Äkkiä ne oppivat. Nainnin kazominen on paljon pahempaa.
ellauri015.html on line 794: Tässä kohtaa ensivaikutelma osui oikeaan. Luettuani vasta pätkän haistoin, että tässä meillä bona fide nazidiggari. Ja niin olikin. Varmaan ison vaimon hännän alla piileskely työttömänä humanistimamuna kehitti sen miehekkäitä vaistoja. Irgendwie kerndeutscherer als die meisten sonstigen Wolframs, und viriler. Ich werde nie wolframisiert! Es lebe Udo Beyer! Heil dem Kapitän!
ellauri016.html on line 178: Sillä on kaikkivaltiaan supervoimat mutta vaistot apinalta.

ellauri019.html on line 1070: kyllä vaistomme tuntee sen,
ellauri023.html on line 1162: "En usko että ihminen on alunperin brutaali, egoistinen ja tyhmä toimissaan jos kaikki sivistyxen laitoxet niiltä poistetaan", Leevi kirjoittaa ja pohtii. "Mä uskon pikemminkin, että ainoa johtopäätös koko härdellistä on, että kun kova tulee kovaa vastaan, hiukaisee ja on kova hätä, niin hyvät tavat ja vaistot vaikenevat." Normaalioloissa, Leevi arvelee, on olemassa "kolmas tie" voittamisen ja häviämisen välillä, altruismin ja julmuuden, pelastumisen ja hukkumisen, ja tää kolmas tie on ize asiassa tavallisin.
ellauri026.html on line 327: Annas olla, eikö kaikenlaisten elukoiden joukosta ne viihdy parhaiten, jotka eivät ymmärrä enempää kuin luonto niille opetti? Mikä menestyy paremmnin kuin mehiläinen? Vaikka ne eivät ymmärrä paljoa, ne rakentaa hienoja rakennuxia. Mikä filosofi on perustanut paremman valtion? Mutta hevonen, joka on luupäisempi kuin ihminen, ja on sixi sen hyvä ystävä, kärsii ystävänsä lailla. Siitä on noloa hävitä kisa, mutta se piereskelee lujasti; taistelussa se pyrkii voitolle mutta listitään armotta, haukkaa multaa razastajan kanssa; puhumattakaan suizista, kannuxista, ahtaista pilttuista, aseista, lyönneistä, razastajista, sanalla sanoen kaikesta orjuutuxesta, johon se halukkaasti alistuu, ja koittaa kostaa vastapuolelle. Kärpäsillä ja linnuilla on kivempaa, jotka elävät luonnon vaistolla, välttävät vain tästä hetkestä, jos vaan ihminen jättäisi ne izexeen. Kun ne pannaan häkkiin matkimaan ihmisen puhetta, ne nuutuvat ja mennettävät ilonsa. Luonto on sit niin paljon parempi kuin ihmiskeinot.
ellauri026.html on line 445: Efraim, Jefim, Fima, Egyptin mamupojan kaima, jumaluusoppinut, Emerton teellä eikä siis ässällä kuten se kuuluisampi kusipää Waldo Wiisas, ei nähtävästi tykännyt Erasta yhtään. Era oli esim epäisänmaallinen ja inhos stoalaisia, tykkäs epikuroxen porsaskollegoista Lukianoxesta ja Horatiuxesta. Jenkit inhoo vaistomaisesti tällästä vanhan maan EU-lurjusta. Epämiehekäs. Jenkit on patrioottiohjuxia.
ellauri026.html on line 601: vaistoavinaan naisvihaa, vaikka huolella piilotettua.

ellauri030.html on line 522: Ne ovat sexus sequior, kaikissa suhteissa takapajuinen, sekulimpi sukupuoli, jonka heikkoutta tulee sietää, mutta jolle on naurettava osoittaa ylenmäärin kunnioitusta, ja alentaa "meitä" omissa silmissämmme. Sitä ei voi sanoa kauniixi sukupuolexi vaan epäesteettisexi. Musiikille, runoudelle ja kuvataiteelle niillä ei ole todellakaan mitään vaistoa ja vastaanottokykyä, vaan pelkkää apinointia miellyttämisen tarkoituxessa se on, jos ne niitä yrittelevät. "Essee" Über die Weiber (1851)
ellauri030.html on line 541: Poliittisesti Schopenhauer oli konservatiivi, kannatti poliisivaltiota ja absoluuttista monarkiaa, se on ihmisissä ihan vaistomaista. Maailma tahtoo sitä, ja maailmahan on pelkkää tahtoa. No vähän miellettäkin ehkä, muttei paljon.
ellauri031.html on line 243: Fasistinen valtio-oppi muistuttaa paljossa hegeliläisyyttä. Kuten Hegel ja jossainmäärin myös hänen oppilaansa Snellman, Marx ja Engels, hylkää fasismi periaatteessa individualismin. (Sixhä Snellmannikin uhras katovuonna Suomen kansan hopeamarkan alttarille. Sadan markan seteliä, jossa JW yrmyili pulisonkeineen, ei vielä ollut kexitty, mutta sen saattoi vaistota.) Kun joukko heittiöitä elää yhdessä, syntyy fasismin mukaan yhteiskunta, valtio ja kansakunta. Yxilö on ehdottomasti riippuvainen yhteisöstä jossa hän syntyy, hän ja hänen elämänsä ovat välineitä, ei izetarkoitus. Yhteiskunta ja sen kirjoittamattomat lait ovat yxiöiden yhteistoiminnan spontaani ilmaus. Valtio taas on abstrakti olio, joka perustuu tiettyihin oikeudellisiin ja taloudellisiin periaatteisiin ja on yhdysside yhteiskunnan ja kansakunnan välillä. (Mitähän hemmetin sanahelinää tääkin on? Hegeliä kai, das Nichts nichtet noch einmal.)
ellauri036.html on line 1394: Tyttöparka! 15-vuotiaana sen vaistot vielä nukkuvat,
ellauri037.html on line 512: Siitä niiden vaistonvarainen nokkeluus ja vastustamaton tarve valehdella. Sillä kuten luonto on varustanut leijonat kynsillä ja hampailla, elefantit ja karjut syöxyhampailla, sonnin sarvilla, mustekalan (ja mut) sumuttavalla musteella, niin on se antanut naisille huijauksen taidon suojaxi ja puolustuxexi miespaskiaisilta, ja on kaiken sen voiman, minkä se antoi miekkosille habaan ja niskalihaxiin, naiselle tuon lahjan muodossa. Vedätys on niille sixi synnynnäistä, ja sixi sitä löytyy tyhmemmältäkin naiselta enemmän kuin meiltä. Sen käyttäminen joka käänteessä on sixi niille yhtä luonnollista, kuin meille käyttää heti ekan hyökkäyxen torjunnassa nyrkkejä. Six (siis ton nyrkkivallan takia) on harvinaista löytää täysin suoraan puhuvaa, mutkatonta naista. (Mutkaton on miesten kieltä ja tarkoittaa täys tolloa.) Just six ne näkee myös meidän surkeiden kusetusyritysten läpi heti, niin että neuvon olemaan sitä ollenkaan yrittämättä. Niin kävi mulle äiskän kaa joka kerta, jäin kiinni rysän päältä. – Tästä pääviasta ja sen seuralaisista seuraa epärehellisyys, uskottomuus, petos, epäkiitollisus ym.ym. (Hizi Schopenhauer alkaa kuulostaa ihan Dantelta sen hölmön helvettinsä kaa.)
ellauri038.html on line 129: Nietzsche väitti, että moraali on väline, jonka avulla ihmisyksilöt, ihmisryhmät tai kansat tavoittelevat miltei vaistonvaraisesti arvonantoa, henkistä tai poliittista ylemmyyttä ja vaikutusvaltaa, joskus jopa aineellista etua. Älähän! voisko tosiaankin olla noin? Täytyypä pohtia.
ellauri045.html on line 380: Mulle se on niin et naiseni on osa ruumistani, kun makaan sen kaa olen todella yhtä, mä ihan vaistoan sen, hei me lennetään. Mä en ole mikään fyysisesti vahva mies, pelkkä piipunrassi vaik puhun panohommista. Menetin neizyyteni vasta suht vanhana, puol vuotta sitten. Eukon ympärillä liehu aina joku tyyppi. Kuitenkin se sieti mua, kai kun saatoin joskus kymmenenkin kertaa illassa maata tuntematta väsymystä, vaikka pussit kuivina ja polvet ruvella.
ellauri045.html on line 852: Tonin mukaan karisma on 95-prosenttisesti opittavissa. Se on kuin autokoulussa: karismasta tulee kovasti harjoitellen ihan vaistonvaraista. Sitä on vaikea uskoa kun kazoo Tonin omaa lavasäteilyä. Hizi mies on alan kouluttaja ja puiseva kuin toteemi. Mut jos karisma on opittavissa, ja karisma on narsistista, onko sitten narsismikin opittavissa Hinkan koulussa? Juu on, mutta varotuxen sana: se ei sitten lähde pois kuin kirveellä. Kun kerran opit ajaa pyörällä, et koskaan unohda. Vai?
ellauri046.html on line 509: Viime yönä näin unen, jossa olin nuori ja vasta mennyt naimisiin ruskeaverikön kanssa, söpön ja eläväisen, mutta voi surkeus, ei ottanut millään eteen sen kanssa. Kunnes kevään tullen huhtikuussa viimein onnasi, iloxeni huomasin et nythän se näyttää pysyvänkin pystyssä. Oltiin viettämässä toista hanimuunia kun eka jossain murjussa oli mennyt niinsanotusti munille. Tää oli äveriäämpi paikka, lomahotelli tai jatko-opiskelijakommuuni. Tytöllä oli boxerikoira, ja kun havainnostani innostuneena kuzuin nuorikkoa mukaan sänkyyn koittamaan, koira luuli että kuzun sitä ja loikkas sängylle. Onnistuihan se, tytön kanssa siis, hyvinkin sujahteli sisään ulos, ja siitä lähin yleensä hyvin aina mun kannalta, mutta tyttö ei uskaltanut tulla kun se vaistomaisesti pelkäs sitä löpsähdystä kesken kaiken. Tän kaiken se oli kirjoittanut pikkiriikkisellä käsialalla piirustuspaperilehtiölle, johon se suunnitteli meille tulevaisuutta. Se ei ollut suomalainen.
ellauri049.html on line 47: Salaliittoteoreetikot ja noitavainoiset paranoidit polttaa ja kaataa 5G torneja. Vaikka faktat ovat vääriä, vaisto on oikea. Korona ja 5G ajaa samaa asiaa, termiittipesän yhtenäisyyttä ja tiukkenevaa valvontaa. 5G-hyötyjien mielestä vastustus on narsismia, ja venäläistä trollisalaliittoa. Paranoidit vainoo paranoideja, kaikki yhdennäköisiä narsisteja. Pahaa sähköä. Paha sähkö voi olla vaan omassa päässä. Auttaisiko ruuvata irti sulakkeita, kuten Sysmän hellasta, kun se ei suostu muuten lopettamaan lämmittämistä.
ellauri055.html on line 924: Vastaanotettuaan palkinnon Tukholmassa joulukuussa 1939 Sillinpää jäi Ruotsiin ja keräsi siellä puhetilaisuuksilla rahaa talvisotaa käyvälle Suomelle. Jo lokakuussa 1939 hän oli julkaissut Suomen Kuvalehdessä "Sillinpään marssilauluksi" kutsutun runon, koska hän toivoi sen säkeiden yhdistävän suomalaisia ja kohentavan kansan mielialaa. Siitä tulikin nopeasti järjestetyn sävellyskilpailun voittaneen Aimo Mustosen säveltämänä hyvin suosittu talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan aikana. ”Sillinpään marssilaulu” edustaa Sillinpään tyypillistä kirjoitustyyliä, jossa yhdistyvät alun maisemakuvaus, viittaus karttaan sekä maanläheisyyden ja mullan ja vaiston varaan rakentuva hiukan mystinen yhteisyydentunne. Marssilaulua lauletaan ja soitetaan Puolustusvoimissa yhä, ja siinä on monien varusmiesten mielestä helposti opittavat sanat.
ellauri055.html on line 1273: Oikeuden mysteerio on vielä hölmömpi. Ainoa oikeus on voiman oikeus, tiesi Pentti Haanpääkin. Se et ihmisellä olis joku pettämätön oikeusvaisto on puppupuhetta. Jengi huutaa epistä kun niille käy huonommin tai ei käy paremmin kuin joillekuille toisille. Maurise sivuuttaa tän ongelman ja sählää loputtomiin jostain sisäänrakennetusta talonpoikaisesta oikeudentunnosta. Hemmetti se on erilainen talonpojilla, mezästäjä-keräilijöillä ja nomadeilla, työläisistä ja kapitalisteista puhumattakaan. Mezäpomot älähtää kun Marin kalauttaa niitä isänmaallisuudella. On nekin isänmaallisia, vaan eri lailla.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri061.html on line 1062: ”Halusin lapsen, mutta pohdin, et­tä en voi vain seurata hormonaalisia vaistojani. Ajattelin, että myös neljä vuotta nuoremman Jarin pitää olla valmis isäksi. Eikä siitä tullut valmista sitten millään. Ja sitten ei tullut lasta eikä paskaakaan.
ellauri065.html on line 588: Mitä mieltä Suomessa saa olla. Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit on professori Timo Vihavaisen, toimittaja Marko Hamilon ja kirjailija Joonas Konstigin toimittama kirjoituskokoelma, jonka julkaisi Minerva vuonna 2015. Teoksen muut kirjoittajat ovat "kirjailija" Timo Hännikäinen, "viestinnän asiantuntija" Heidi Marttila, "matemaatikko" Jukka Aakula ja "sosiologi" Erkki Lampén.
ellauri065.html on line 600: Johdannon mukaan kirja on kirjoitettu, koska “yhteiskunnallisen keskustelun polarisoituminen arvokonservatiivien ja arvoliberaalien väliseksi asemasodaksi ei mielestämme ole Suomen etu”. Suurin osa kirjasta nimenomaan yrittää provosoida tätä asemasotaa “suvaitsevaistoa” vastaan heittelemällä kärjistyksiä ja väitteitä ilman lähdeviitteitä.
ellauri065.html on line 616: Timo Vihavainen, Marko Hamilo & Joonas Konstig (toim.): Mitä mieltä Suomessa saa olla? Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit. Minerva 2015. 338 sivua.
ellauri074.html on line 313: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri092.html on line 503: Isi ja äiti näki sen vasta monen vuoden perästä. Little Livingstone, I presume? Ei joutunut Johnin bisnesvaisto häpeään. Varoja tulvaili yltäkyllin. Siunausta ei voi numeroilla mitata, eikä tarvize.
ellauri096.html on line 463: Kazeen vangizi tytön vaikeasti määriteltävä hymy. Pyöreä naama, leveä rako yläetuhampaiden välissä (se on diasteema Jaska), mustat viirusilmät, pisamat, oikeassa poskessa laaja tummanharmaa laikku, mikä lie kuolio tai pigmenttihäiriö. Akvarellitekniikka korosti ilmeen vähä-älyisyyttä, ikään kuin kuola leviäisi vesivärin mukana ympäri naamaa ja maisemaa, niin että "lukija" tunsi vaistomaista tarvetta palauttaa kirja oitis hyllyyn aakkosenmukaiselle paikalleen ja mennä pesemään kädet vedellä ja saippualla ja huuhtomaan ne käsidesillä. Ettei vaan norovirus yllätä.
ellauri098.html on line 349: Universaaleja trooppeja olisivat seuraavat 106: Se olen minä, Olkoon menneexi, Tavis siis pahis, Moukan tuuri, Fanit muistaa tissit, Valkotaulu, Hobonyytti, Isompi parempi, Nuija ja tosinuija, Bonusmazku, Vanhassa vara parempi, Flashback, Tshehovin pyssy, Herot jumissa, Peitto paremmin, Doppelgänger jää kiinni, Hullu idea toimii, Lokalisoimaton vinkkaus, Hidastettu räjähdys, Lähettämätön kirje, Voitto diskauxella, Joku muu saa kiitoxet, Keijut vastaan knääpiöt, Tunteet pintaan, Hyvää pahixessa, Aikuisviihde, Kissa kadoxissa, Tiimin puhetorvi, Pää kädessä, Fiktiivinen vastine, Käsi kamerassa, Akun omatunto, Genrensynnyttäjä, Epäuskottava skene, Genresekoitus, Genrentappaja, Julkkis Japanissa, Elämän päämäärä, Trendikuvaaja, Tiimihali, Rahapuu, Vaarallinen koskea, Oza pöytään, Hero, Eka erä konnalle, Yxi kylä vastustaa, Toivo elää, Ilmainen lounas herolle, Okei olen tekopyhä, Tekopyhä, Lukukelvoton texti, Improvisoitu astalo, Huppupää, Kakun sisästä, Oikeesti kiinnostaa vaan Godzilla, Kuzupilli, Tiiminvetäjä, Diagnoosi pahentaa tautia, Valheenpaljastin, Porsaanreikä, Pitkä tukka on tyttöjen, Emokarhu, Missio venyy, Salaperäinen viesti, Profeetta omalla maalla, Koskaan ei käydä paskalla, Ei suuntavaistoa, Ulos kuvaajasta, Ainoa Toivo, Julle Ankanpää, Sepe Susi, Läpeensä terve, Tinapaperijuoni, Ystävät voimaannuttavat, Epifania, Koirantaputtaja voittaa, Tomppelisyötti, Salainen moraalitesti, Potti nokkiin, Sairasta ja väärin, Narunpätkästä voi olla hyötyä, Keihäänkantaja, Alan uuden elämän, Skene välähdyxinä, Horror silminnäkijän silmistä, Mehukas särkymisen ääni, Oma koti kullan kallis, Saalissäkki, Aika aikaa kutakin, Ariadnen lanka, Suunsoitto ennen mazia, Trilogia, Trooppivihje, Kotonakin on konnia, Puhelinetiketti teeveessä, Yhteensopivat keskustelunkatkelmat, Pidetty konna, Epäluotettava lähde, Epäluotettava kertoja, Nupit yhteentoista, Esitrooppi, Triste post coitum, Sää ei sovi tarkoituxeen, Pyrrhoxen voitto, Sik kun piti olla sak, Kotiinpääsy on estynyt.
ellauri099.html on line 278: Hetkisen minusta tuntui, että Roberto vaistosi sinnikkään yritykseni, ja se sai hänen silmänsä kimaltelemaan kiihtymyxestä. Sen sepaluxen kohdalla alkoi näkyä mykkiä nykiviä merkkejä.

ellauri110.html on line 729: Pyyteetöntä rakkautta on vaikee löytää elukoiden väliltä. Mixi pitäisikään. Hellyydenkaltaiset reaktiot johtuu opitusta käytöxestä ja vaistosta. Vittu Hande mistä muustakaan. Ois sunkin ehkä korkee aika oppia.
ellauri111.html on line 810: Ihminen koettaa aina kumartaa sellaista, jota suuri enemmistö tunnustaa, ja mieluimmin sellaista, jolle kaikki yksimielisesti ja epäröimättä kumartavat. Sillä näiden onnettomien raukkojen pääharrastus ei ole löytää oman valintansa mukainen epäjumala, vaan löytää se, johon kaikki muut uskovat, ja jota he saavat joukolla kumartaa. Juuri tuo vaistomainen tarve saada yhdessä palvella on kaikkein ihmisten suurin tuska, ja on ollut aikojen alusta ihmiskunnan suurimpana huolena. Tämä on totta.
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 192: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * *
ellauri115.html on line 675: Jos mies on samalla kertaa aktiivinen ja vapaa [Terskaa ei lasketa, se on vaan taloudenhoitaja], se toimii omavoimaisesti kuin Dexterin henkilönostimet; se mitä se tekee vapaasti ei ole mitenkään osa Sallimuxen merkkaamaa systeemiä, eikä sitä voi panna Sallimuxen syyxi. Sallimus ei halua pahaa mitä mies tekee väärinkäyttäessään saamiaan vapauxia; eikä Sallimus estä sitä tekemästä tyhmyyxiä, [sehän on Sallimus eikä Kieltäymys] joko six että noin heiverön olion tekemä vääryys on sille pelkkää kärpäsen surinaa, tai koska se ei voisi estää sitä tekemättä vielä suurempaa vääryyttä sen vapaalle luonnolle. Sallimus teki miehestä vapaan niinet se voi valita hyvän ja kieltäytyä pahasta. Se on tehnyt sen kykeneväxi tähän valintaan jos se käyttää oikein sille annettuja kykyjä, mutta sen voimat on niin rajalliseet että vaikka siltä lähtis mopo käsistä ei se pysty häirizemään yleistä järjestystä. Miehen tekemä paha osuu omaan nilkkaan vaikuttamatta maailman systeemiin, estämättä ihmmislajin säilymistä vastoin muun luomakunnan tahtoa. On turha valittaa et Jumala ei estä meitä tekemästä väärin, koska se on tehnyt miehestä niin mainion luonteisin että se on pannut sen toimiin sen moraliteetin jolla ne jalostuvat, niinet se on tehnyt miehekkyydestä miehen syntymämerkin.Ylin onni muodostuu izetyytyväisyydestä; jotta me tunnettas tätä izetyytyväisyyttä meidät on pantu tälle pelilaudalle vapaasti sijoittamaan pelimerkkejä, meitä kiusaa meidän passiohedelmät ja meitä rajoittaa tää omatunto. Mitä muuta ois jumalallinen voima voinut tehdä meidän puolesta? Oisko se voinut tehdä meidän luonteesta ristiriitaisen, ja antanut hyvänolon tunteen oikein tekemisestä sellaselle joka ei voi tyriä? Oisko Sallimuxen pitänyt estää miestä ilkeydestä rajoittamalla se vaistoihin ja tekemällä siitä pökiön? [No pökiön se tekikin ainakin musta, vaikka vaistot mulla on aika karkeat.] Ehei, ei niin, oi mun sielun Jumala, mä ainakaan en sua syytä siitä et mä tein susta mun selfien, et mä olisin yhtä hyvä ja onnellinen kuin mun money maker!
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
ellauri115.html on line 724: Heitä kaze kaikkiin maailman osakuntiin; lue jokainen historianide; keskeltä näitä omituisia ja julmia palvonnan muotoja, näiden hämmästyttävän moninaisten tapojen ja tottumusten joukosta löydät aina samat oikean ja oikeuden ideat; kaikkialla samat moraliteetit, samat hyvän ja pahan ideat. Vanah pakanismi synnytti kauheita jumalia jotka alennettiin sittemmin perkunoixi, jumalat jotka vaan tarjosivat ylimmän onnen kuvana rikoxia tehtävixi ja himoja tyydytettävixi. Mutta turhaan pahe lähti jumalten kämpästä niiden henkkarit mukana; moraalivaisto ei hyväxynyt niitä miehen sydämmeen. Kun Juppiterin rivoiluja juhlittin, Xenokrateen pidätyskykyä kunnioitettiin; siivo Lukretius ihaili häpeämätöntä Venusta; julkea roomalainen uhrasi Pelolle; se kuzui jumalaa joka leikkas isältänsä kikkelin, ja kuoli mukinoitta oman isänsä käsissä. Mitä arvottomimpia jumalia palvoi jaloimmatkin heppulit. [En nyt viizi tässä mennä Barukin mainizemiin puupääjumaliin.] Pyhä luonnonääni oli kuuluvampi kuin jumalien ääni, se voitti kunniasijan maalla ja kaupungissa; se näytti lähettävän syyt ja syylliset yhtä lailla taivaaseen. [Häh?]
ellauri115.html on line 744: Omatunto! Omatuntoo! Järki hoi, äly älä jätä! Jumalallinen vaisto, taivaan kuolematon iäni, varma opas otuxelle joka on tietämätön ja tosiaan aika näiverö, kuitenkin suht intelligentti ja vapaa kuin sveiziläinien; erehtymätön hyvän ja pahan tuomari, joka tekee miehestä vähän kuin Jumalan! Sussa on miehen luonnon erinomaisuus ja sen tekojen moraalisuus; ilma sua mä en löydä izestäni mitään joka nostais mut muiden elukoiden edelle - ei muuta kuin surullinen etuoikeus exyillä yhdestä errorita toiseen, apuna ohjastamaton ymmärrys ja järki jolla ei ole mitään periaatteita.
ellauri117.html on line 82: Olen joskus nähnyt sellaisten nuorten vaimojen pikkutemput, jotka teeskentelevät tahtovansa imettää lapsiaan. He osaavat järjestää asiat niin, että heidän muka on pakko luopua tästä mielijohteesta; taitavasti he osaavat asettaa niin, että puoliso, lääkäri ja etenkin äiti kieltää heiltä tuon velvollisuuden täyttämisen. Aviomies, joka uskaltaisi suostua siihen, että hänen vaimonsa imettäisi lastansa, olisi huutavassa hukassa. Hänestä tehtäisiin murhaaja, joka muka tahtoo päästä irti vaimostaan. Olkaa siis varovaiset, hyvät aviomiehet ja uhratkaa kotirauhanne hyväksi isänrakkautenne! Ja isänvaistonne! Jos vaimo ei anna ehkä vauva voisi imuttaa.
ellauri132.html on line 788: Loppupeleissä jokainen hahmo tarvii samoja juttuja: ruokaa, suojaa, sexiä - se miten nää perusvaistot pelaa yhteen hahmon egon (pirsoonan) kaa voi askarruttaa tuntikausia.
ellauri147.html on line 639: Grunberger ja Chasseguet-Smirgel yrittävät pelastaa libidoteoreettisen mallin monimutkaisessa panohalun ja narsismin dialektikassa olettaen ikuisen narsistisen taantumisen taipumuksen palata jännitteettömään kohdunsisäiseen paratiisiin, taipumus, joka hyödyntää vaistojen kehittymistä hienostuneella tavalla: oidipaalinen fantasia on vain tämän taipumuksen peittäminen toisenlaisella kohtuunpaluulla - kastraatioahdistus on itse asiassa uusi painos paljon vanhanaikaisemmasta pelosta, se aktivoi uudelleen narsistisen halun, nimittäin traumaattisen erottamisen äidin pillusta syntymähetkellä.
ellauri147.html on line 695: Nu, Tämä kuulostaa monimutkaiselta ja jotkut epäilevät epistemologista munatanssia. Voisimme sanoa, että metapsykologia on muutenkin spekulaatiota, filosofiaa, metafysiikkaa. Heidän kapriilejaan ei tarvitse ottaa niin vakavasti, aivan kuten emme ota kuoleman vaistohypoteesia vakavasti ja hymyile – ja silti voimme puhua tuhoisista pyrkimyksistä. Jossain vaiheessa se oli Freudin toivo, neurofysiologia, edistyminen aivotutkimuksessa, esimerkiksi kognitiotieteiden yhteysmallit korvaisivat vanhentuneet metapsykologiset käsitteet.
ellauri181.html on line 67: On olemassa useita pieniä palasia raporttiin akatemia. Kertojan ja Rotpeterin impresario , outo keskustelu Rotpeterin ja vierailijan välillä, sekä (väliaikaisesti hullun) ensimmäisen Rotpeter-opettajan kirjeen alku, on outo kohtaaminen. Ihmisen apina on tämän tarinan ensimmäisen persoonan kertoja, hän vain unohtaa uskomattoman inkarnaationsa puolet ja kommentoi niitä. On kuitenkin merkittävää, että nuoruuden muistot eivät ole enää tämän I: n käytettävissä; he ovat tukahdutettuja. Tämä heijastaa traumaa hänen väkivaltaisesta sieppauxestaan alkuperäisestä tilastaan. Kaiken kaikkiaan tarina ei tule esiin kokemisen, vaan narratiivisen ja reflektiivisen izen. Koska kertomus on ensisijaisesti suunnattu arviointiin ja arviointiin, ja todellakin melko korkeammasta näkökulmasta, koska Punaisen Pietarin horisontti kattaa eläimen ja ihmisen olemassaolon, luonnollisen vaiston ja hengellisen kurinalaisuuden, vapauden ja sosiaalisen organisaation. Rotpeterin kommentit eivät koske vain hänen omaa tarinaansa, vaan myös kuvan, jonka ihmiset tekevät izeään.
ellauri181.html on line 539: Miten suhtautuvat arvot ja hyveet toisiinsa? Täysin ennustettavasti tietysti. Valuet on pelin optimal outcomes, virtuet on pelaajien strategiasettejä, jotka toivon mukaan edistävät optimaalisia outcomeja. Jos esim toivoo menestystä bisnixessä, pitää olla bisnisvaistoa, pitää myydä kalliilla ja ostaa halvalla ja kyynärpäillä huomaamattomasti jonossa.
ellauri185.html on line 503: Patriotismi on sotien perussyy ja veljistymisen pääeste. Eikä siinä kaikki! Hallizevat, jotka aina ja kaikkialla ovat suuria lurjuxia, käyttävät patriotismia henkisenä huumaus- ja pehmityskeinona, jonka avulla ne pettävät hyväntahtoisia herkkäuskoisia "alammaisia" ja siten saavat nämä palvelemaan heidän vallanhimoisia salakavalia suunnitelmiaan. He uskottelevat hyväntahtoiselle rauhalliselle kansalle, että se on hyökkäyshaluisen naapurikansan alituiseen uhkan alaisena, minkä vuoxi sen täytyy olla puolustusvalmiina, jollei se halua jättää izeään ja maatansa tuolle alttiixi. Näin liezomalla alammaisten isänmaallisia so. separatistisia vaistoja taivuttavat hallizevat heidät rupeamaan sotilaixi, maxamaan veroja ja yleensä kaikin tavoin avustamaan hallitusta sen suuren väkivaltakoneiston luomisessa ja lujittamisessa, jonka ytimenä on vakinainen sotajoukko ja koko sotilasjärjestelmä. Hyväntahtoiset alammaiset menevät halpaan hölmöjä kun ovat. Mutta niinpian kuin hallizevat ovat saaneet tämän väkivaltakoneiston haltuunsa, käyttävät ne sitä ensi sijassa niitten samojen alammaisten orjuuttamiseen, toistoon ja nujertamiseen, jotka isänmaallisuudesta hyvänahkaisesti antautuivat hallituksen ja sen väkivaltakoneiston kätyreixi. Alammaisten isänmaallisuus on hallizevan luokan nuora jolla alammaiset kurjistetaan ja orjuutetaan.
ellauri185.html on line 695: Mutta pääasia on että Lutherin perusajatus epäilemättä oikea. Karhealla, alkuvoimaisella, terveellä ytimekkäällä nerokkuudellaan, järähtävien pierujen säestämänä, talonpoikaismaisesti terveitten vaistojensa ohjaamana hän on tässä, kuten niin usein muutenkin, rohkealla iskulla lyönyt solmun poikki. Eikä ongelman ratkaisu, minkä hän esittää, ole mikään mätä kompromissi. Hän ei tingi vähääkään Kristuksen ohjeitten ihanteellisesta ankaruudesta. Hän lievennä eikä vetistä vuorisaarnaa. Se jää päinvastoin täyteen voimaansa velvoittamaan kaikkia kristittyjä, joita onnexi on vitun vähän. Hän osoittaa sen vain oikealle alalleen, nim. Jumalan näkymättömään valtakuntaan, minne se joutaakin.
ellauri185.html on line 705: Siinäpä kahden miehen välillä syvä olennainen erilaisuus, vastakohta! Niin syvä erilaisuus, että tässä vastakkain ei ainoastaan kaksi mitä erilaisinta yksilöä, kaksi eri rotua maailmaa: slaavilaisuus ja germaanilaisuus, itämaat ja länsimaat. Tolstoilta puuttuvat hämmästyttävässä määrässä terveet sosiaaliset poliittiset vaistot, mitkä slaaveilla yleensäkin ovat heikosti kehittyneet. Samoin puuttuu häneltä luja henkinen tasapaino ja todellisuustaju. Siitä johtuu, että hän alituiseen tekee lisiä hyppäyksiä yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja aina taipuvainen ylijännitteisyyteen liioitteluun. Siitä johtuu myöskin, että hän kiihkomielisesti pureutuu kaikenlaisiin yltiöpäisiin, haaveellisiin usein sairaalloisen yksipuolisiin aatteisiin mielijohteisiin. Tolstoi edustaa yleensä tyypillisellä tavalla alaspäin painuvaa henkistä kehitystä. Hän on sivistykseen väsynyt, rappeutunut ylimys, joka kaihoaa takaisin luonnontilaan, haluaa jälleen muuttua muzhikaksi ja näyttelee sellaista. Luther sitävastoin edustaa nousevaa kehityssuuntaa, auringon nousua. Hän on läpiterve maalaisvesa, joka tältä leveältä, terveeltä rustolta kohoaa korkeimpaan kulttuuriin. Senvuoksi hänellä on mitä terveimmät sosiaaliset vaistot, mitä lujin henkinen tasapaino, talonpojan terävä, hairahtumaton todellisuustaju. Ja tähän aito terveeseen, terävään ja ylipainoiseen todellisuustajuun yhtyy hänessä ihmisyyden korkeimpiin pyrkimyksiin ym päämääriin suuntautuva ihanteellinen mieli, sellainen henkinen syvyys, mikä ei koskaan salli henkilön pysähtyä puolitiehen, vaan pakottaa hänet vuorimiehen syvyyksiin tunkeutuvan toiminnan tavoin aina painumaan ongelmien pohjaan saakka. Carl Erik oli vuorimiesyhdistyxen aktiivi ja Pirkko geologian naisia.
ellauri188.html on line 44: Ja toi turha jälkeenpäinen katumus. Tästä on jo moneen kertaan jämennetty. Moka mikä moka, ota oppia ja eiku yrittämään uudelleen. Tollanen synnin sovittaminen on konsumerismia, vitun kauppamiesten laskun tasausta, pelkkää kostonhalua. Eli siis laumavaistoa, voi nyt huomata. Jeesus on jo sovittanut nämä brändit puolestasi. Älä osta niitä amer. työhousuja, niissä näkyy olevan valmiixi jo reikiä, sanoo homekorva sohvaperuna. Ratikassa oli eilen pojalla rikkinäisten farkkujensa alla ehjät pitkät kalsarit. Onkohan se muotia. Korjaan trendaakohan se.
ellauri217.html on line 405: Naisten kuuluu olla himottavia ennenkaikkea. Että jörkät jököttäisivät aivan vaistomaisesti. Feministit ovat kastroituja miehiä. Kanske Jörka var en fikus på smyg. Marinas gynekolog samlar på gammaldags smuziga porrfilmer. Ajja, ny blir det Marika på tremanhand med konstnären, gynekologen och ekonomen. Fixuja ihmisiä kaikki, ja Marikalla on 3 reikää vapaana. Pillutohtori voi ottaa messiin kaitafilmikameran. Så sjuttitals. Vad bra att Jörka dog äntligen. Inte en minut för tidigt, men cirka 86 år för sent. Den grodynglingen borde inte alls ha hittat ut ur påsen.
ellauri246.html on line 531: Mit vit? Nazi-Hydegger! Niinpä tietysti. Brodski havaitsi ajatuksen kielestä, joka on talon takana, joka kertoo meille runoilijoiden kautta, mitä on olla historiallinen ymmärrys. Runori omistaa intuitiiviset ja transsendenttiset tavat tietämään. Runojen riippuvuus kielestä, Brodsky tähdentää, ehdottomasti ja samanaikaisesti kirjastossa. "Kielellä on valtava keskipakopotentiaali. Runko on kielen olemassaolo. Ironia välinpitämättömyydelle, joka ilmenee tehtäessä runoutta valtiolle, usein politiikkaan on liittynyt tulevaisuuden välinpitämättömyys, joka aina edustaa runoja menneisyyteen. "Valtion filosofia, hänen etiikansa, puhumattakaan estetiikasta, on aina eilen." Kielen kautta runoilija luo kauniin luokan, joka "ei pure, haukkuu vaan, se on itsestään säilytys ihmisen vaistosta." Brodsky omistaa elämänsä luomaan kehittyneempiä muotoja, ennen kaikkea hengellistä olemassaoloa, jotta historiallinen prosessi ei häiritse ja mies ei häirinnyt.
ellauri248.html on line 238: "Laumavaisto" on tasaväkisempien tiimien keskinäinen (kieltämättä sekin etova) pelihenki joka oli liikunnallisesti lahjattomalle Wallulle kauhistus. Se istui mieluummin yxin puutarhamökissä pureskelemassa kyniä.
ellauri254.html on line 318: Stalinin kasatessa (sic) vaivihkaa valtaa itselleen Zinovjev ja Kamenev muodostivat tiiviin kaksikon, joka piti yhtä loppuun saakka. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa huonoja ominaisuuksia. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 juuri Zinovjev oletettiin todennäköisimmäksi Neuvostoliiton seuraavaksi johtajaksi, sillä Stalinia ei vielä pidetty vakavasti otettavana vaihtoehtona valtapelissä. Niin sanotussa testamentissaan Lenin esitti hyväksyvän arvion Zinovjevista ja Kamenevista mutta arvosteli Trotskia ja erityisesti Stalinia.
ellauri254.html on line 691: Leninin sairastuessa vuonna 1922 Kamenev oli kansakomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja ja Leninin jäätyä syrjään päätöksenteossa Kamenev toimi hänen varamiehenään. Valtakamppailun käynnistyttyä vuonna 1923 Zinovjev, Kamenev ja puolueen pääsihteeriksi edellisenä vuonna heidän aloitteestaan valittu Stalin muodostivat troikaksi tai triumviraatiksi kutsutun epävirallisen johtoryhmän, jonka päätavoitteena oli estää Lev Trotskin ja tämän ympärille muodostuneen vasemmisto-opposition pääsy valtaan. Trotski ja vasemmisto-oppositio halusivat luopua kapitalismin ja markkinatalouden elementtejä sisältäneestä uudesta talouspolitiikasta eli NEP:stä, kun taas troikan edustama puolueen ”keskusta” kannatti sen jatkamista. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 viime kädessä juuri Kamenev esti Stalinille kiusallisen Leninin testamentin julkistamisen pelastaakseen tärkeän liittolaisensa. Stalinin ajaessa lähinnä omaa asiaansa Zinovjev ja Kamenev muodostivat toisilleen loppuun saakka uskollisina pysyneen yhteistyökykyisen kaksikon. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa ominaisuuksia.
ellauri260.html on line 123: Mounierin ajatus kristitystä hengelliseen taisteluun osallistuvana valppaana urheilijana antoi jyrkän vastauksen Nietzschen kritiikkiin kristinuskosta heikkojen uskontona. Hänen väitteensä siitä, että todellista edistystä ei ole ilman transsendenssin ulottuvuutta, vastusti marxilaista maallisen paratiisin etsimistä luokkataistelun kautta. Hänen hyväksyntänsä psykologian tärkeydestä korostaen samalla ihmisen vapautta ja vastuuta antoi vastauksen Freudin vaistokeskeiseen psykoanalyysiin.
ellauri269.html on line 414: Blackmoore (tää kynäilijä tykkää moorenimistä) haisee aamullakin viinalta ja sen isä oli ilkeä whistleblower, varmaan siis poikakin. Ja sillä on veltto katamiitti kaveri, ihan vaistomaisesti eklottava limaska. Taretha Foxton näyttää kyllä quite a dishiltä. Arttu on 17v, ei sakkolihaa enää.
ellauri271.html on line 50: Hyönteiset osaavat myös tunnistaa muut yhteisönsä jäsenet: niillä on siis sosiaalinen ymmärrys muista ja se on hyvin kehittynyt. Tällainen kyky saattaa viitata ymmärrykseen omasta asemasta suhteessa toisiin, mikä taas saattaa viitata itsetietoisuuteen. Hyönteisten uskotaan osaavan jopa simuloida ulkoista todellisuutta ja suunnata toimintaansa sen mukaan mahdollisimman tehokkaasti. Hyönteiset pystyisivät siis suuntaamaan tietoisesti toimintaansa, eli ne eivät toimi vain viettien, vaistojen tai reaktioiden varassa. Mielen omaavat oliot voivat itse vaikuttaa omaan reagointitapaansa. Ne pystyvät itse suuntaamaan omaa reaktiotansa, muokkaamaan omaa toimintaansa ja oppimaan. Sanalla sanoen: niillä on sielu ja tahdonvapaus! Termiitit voivat tehdä syntiä! Mutta toivottavasti ne eivät syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta nakupelleinä, vaikka mato houkutti.
ellauri272.html on line 549: Hyönteiset osaavat myös tunnistaa muut yhteisönsä jäsenet: niillä on siis sosiaalinen ymmärrys muista ja se on hyvin kehittynyt. Tällainen kyky saattaa viitata ymmärrykseen omasta asemasta suhteessa toisiin, mikä taas saattaa viitata itsetietoisuuteen. Hyönteisten uskotaan osaavan jopa simuloida ulkoista todellisuutta ja suunnata toimintaansa sen mukaan mahdollisimman tehokkaasti. Hyönteiset pystyisivät siis suuntaamaan tietoisesti toimintaansa, eli ne eivät toimi vain viettien, vaistojen tai reaktioiden varassa. Mielen omaavat oliot voivat itse vaikuttaa omaan reagointitapaansa. Ne pystyvät itse suuntaamaan omaa reaktiotansa, muokkaamaan omaa toimintaansa ja oppimaan. Sanalla sanoen: niillä on sielu ja tahdonvapaus! Termiitit voivat tehdä syntiä! Mutta toivottavasti ne eivät syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta, vaikka mato houkutti.
ellauri285.html on line 112: Pulkkisen kuvaama maailmantilanne tuntuu nyt kovin kaukaiselta ja näyttämömäiseltä. Se, että ihminen on eläin (usein vaistojensa ohjaama älytön peto), kuten Pulkkinen kuvaa, on tietysti edelleen totta, nyt jopa näkyvämmin kuin 1980-luvulla. Kirjan toinen taso, romaanin synnyttämisen vaikeus, ja ah, taiteilijuuden kärsimykset ovat aiheina ajattomia, jos kohta kuluneita.
ellauri294.html on line 183: Numero 1 ajaa agendaa, että jokainen ihminen maailmassa pystyy luomaan oman todellisuutensa hyvillä ajatuksella, itseluottamuksella ja positiivisilla toimilla. Se liittyy usein myös rohkeuden, itsejohtajuuden, aloitteellisuuden, vaiston ja eteenpäin menemisen energioihin.
ellauri294.html on line 517: The Fox and the Hound on vuoden 1981 yhdysvaltalainen animoitu kaveridraamaelokuva, jonka on tuottanut Walt Disney Productions ja joka perustuu löyhästi Daniel P. Mannixin vuoden 1967 samannimiseen romaaniin. Disneyn 24. animaatioelokuva kertoo tarinan Tod-nimisen bisexuaalin punaketun ja Copper-nimisen valtalinjan koiraskoiran luonnottomasta ystävyydestä. He kamppailevat säilyttääkseen ystävyytensä huolimatta ilmaantuvista vaistoistaan ja ympäröivistä sosiaalisista paineista, jotka vaativat heitä olemaan vastustajia, koska he ovat luonnostaan vihollisia. Kun päällikkö, Copperin mentori ja huoltaja, jonka omistaa sama metsästäjä kuin hän, joutuu junan alle ajaessaan Todia ja melkein kuolee, Copper ottaa roolinsa metsästyskoirina ja vannoo kostoa Todille. Lopulta he taistelevat keskenään, mutta lopulta Copper pelastaa Todin sen jälkeen, kun Tod pelastaa hänet ja hänen omistajansa karhulta. Hädässä ystävä tutaan, a friend in need is a friend indeed, sanoi Zhelensky, jolla myös on ongelmia karhusta.
ellauri323.html on line 289: joka on vaistonvarainen ilmentymä, että "joillakin on vain oikeuksia,
ellauri325.html on line 256: Veblen hylkäsi kaikki teoriat, jotka perustuvat yksilölliseen toimintaan tai kaikki teoriat, jotka korostavat mitään sisäisen henkilökohtaisen motivaation tekijää. Hänen mukaansa tällaiset teoriat olivat "epätieteellisiä". Kehitystä ohjasivat inhimilliset jäljittelyn, saalistuksen, työnteon, vanhempien taipumuksen ja tyhjän uteliaisuuden vaistot. Veblen halusi taloustieteilijöiden ymmärtävän sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten vaikutukset taloudellisiin muutoksiin. Vapaa-ajan teoriassa jäljittelyn ja saalistuksen vaistot ovat tärkeässä roolissa. Ihmiset, niin rikkaat kuin köyhätkin, yrittävät tehdä vaikutuksen muihin ja pyrkivät saamaan etua Veblenin "kerskakulutukseksi" kutsumalla keinolla ja kyvyllä harjoittaa "kerskavapaa-aikaa". Tässä työssä Veblen väitti, että kulutusta käytetään tapana saada ja signaloida reviiriä. "Kerskakulutuksen" kautta syntyi usein "kerskajätettä", jota Veblen inhosi. Hän puhui edelleen kulttuurin "saaliistamisvaiheesta" siinä mielessä, että saalistusasenteesta on tullut yksilön tavanomainen henkinen asenne.
ellauri332.html on line 127: Räkä-Munckin kansallismielinen paatos ja usko itseensä lain ja järjestyksen puhdaskilpisenä soturina sekä näistä kumpuava into toteuttaa tehtävänsä pilluntarkasti ei jää huomaamatta kylän opettajattarelta neiti Linnulta, joka on myös periaatteen ihminen. Hän kuitenkin määrittelee itsensä mitään väriä tunnustamattomaksi humanistiksi, jonka ihannemaailmassa keinotekoiset rajat eivät kahlitsisi ihmisiä. Vaikka molemmat kokevat toistensa näkökulmat itselleen ärsyttävyyteen asti vieraiksi, he kuitenkin selvästi vaistoavat löytävänsä toisistaan vertaisensa nielun – ja lisäksi fyysisesti vetovoimaisen kiimaisen miehen ja naisen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole tahoillaan vapaa: Munckilla on kaukana kotona kihlattu, josta hän kuitenkin pestin myötä yhä enemmän etääntyy; Linnulla taas on asuntoonsa kätkettynä sulhasensa, haavoittunut punasoturi, jonka piilottelu altistaa hänetkin kuolemanrangaistuksen uhalle. (Tää on kyllä nussittu Sofi Oxaselta Puhistuxesta.) Mitä vittua, punikki pihalle ja räkämunkin munaa opettajan nieluun.
ellauri335.html on line 398: Kun Bratislavan juutalaiset joutuivat 1930-luvulla juutalaisvastaisten hyökkäysten kohteeksi, Lichtenfeld koulutti paikallisia juutalaisten puolustusjoukkoja. Jouduttuaan pakenemaan Bratislavasta Maga Kravista huolimatta vuonna 1940 Lichtenfeld palveli liittoutuneiden joukoissa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Sodan jälkeen hän muutti Israeliin. Kun Israel itsenäistyi vuonna 1948, hänestä tuli Israelin puolustusvoimien kouluttaja. Hän sai tehtäväkseen kehittää lähitaistelutekniikan, joka sopisi niin mies- kuin naissotilaille ja olisi helppo oppia ja käyttää käsirysyssä. Lichtenfeld alkoi tutkia sotilaiden vaistomaisia reaktioita ja perusti uudet tekniikkansa niihin. Lichtenfeld palveli Israelin armeijassa kouluttajana 20 vuoden ajan ja kehitti koko sinä aikana tekniikoitaan.
ellauri345.html on line 58: Vaikka runoilija uhrasikin kaiken rakastajien onnen pimeille voimille, hänen erehtymätön vaistonsa missasi teloituksen jumalallis-transsendenttisen luonteen. Heidän kaatumisensa tässä olemassaolossa ei varmastikaan voinut olla kaikki - mikä takasi, etteivät he voittaisi juttua korkeammassa oikeusasteessa? Eikö Goethe juuri sitä näyttänyt halunneen ilmaista loppusanoillaan? Siksi FH Jacobi kutsui romaania "pahan kalun nousuksi".
ellauri345.html on line 277: Riittää Kulliverbin tavoin poimia yksikin näistä Gundolfin kääpiölauseista, huolimatta sen horjuvista sofismista, ja pohtia sitä rauhallisesti. "Vain" avioliitossa "kiistetään... kaikki ne viehätykset ja vastenmielisyydet, jotka syntyvät ihmisen jännityksestä luonnon ja kulttuurin välillä, tästä kaksinaisuudesta: siitä, että verellään hän rajoittuu eläimeen, sielullaan jumaluuteen... Ainoastaan avioliitossa kahden ihmisen kohtalokkaasta ja vaistomaisesta liitosta tai erottelusta... laillisen lapsen käsityksen kautta tulee pakanallisesti sanottuna mysteeri, kristillisin termein sakramentti. Avioliitto ei ole vain eläimellinen teko, vaan myös maaginen teko, loitsu." Eli ei siis vaan geenejä vaan "omaan kuoreen" liittyviä meemejä. (Nää on meille moosexenuskoisille tosi tärkeitä, ette arvaakaan!)
ellauri345.html on line 414: Siksi Ottilien täydellisessä hiljaisuudessa häntä elävöittävän kuolemanhalun moraali tulee kyseenalaiseksi. Itse asiassa se ei perustu päätökseen vaan pikemminkin haluun. Siksi, kuten hän näyttää moniselitteisesti sanovan, hänen kuolemansa ei ole pyhä. Jos hän tunnustaa, että hän on astunut pois "polultansa", tämä sana voi todella tarkoittaa vain sitä, että vain kuolema voi pelastaa hänet sisäiseltä tuholta. Ja niin se on sovitus kohtalon merkityksessä, mutta ei pyhä sovitus, joka ei voi koskaan olla vapaa kuolema ihmiselle, vaan ainoastaan hänelle jumalallisesti määrätty kuolema. Ottilien, kuten hänen koskemattomuutensa, on vain sielun viimeinen keino, joka pakenee rappeutumisesta. Rauhan kaipuu puhuu hänen kuolemanvaistossaan. Goethe ei jättänyt kuvailematta, kuinka täydellisesti se kumpuaa jostakin luonnollisesta siinä.
ellauri347.html on line 73: Hätä herättää tunteen että "Apuuva!". Helpotus herättää kiitollisuuden tunteen, vaikka auttajaa ei olisi mailla halmeilla. Ei riitä tietää mistä on kiitollinen, pitäisi olla joku jota kiitellä, justiinsa kuten hädässä pitäisi olla joku jonka hälyttäisi paikalle. Nämä ovat laumaeläimen perusvaistoja. "Työ tehty on, mä pääsin voittajaxi. Kiitti siitä hei, siis tosi paljon."
ellauri347.html on line 241: Pelkän autoritaaristen arvojärjestelmien tuomitsemisen lisäksi Fromm käytti Aadamin ja Eevan tarinaa allegorisena selityksenä ihmisen biologiselle evoluutiolle ja häpeän ja syyllisyyden syntymiselle. Ennen ihmisen olemassaoloa oltiin eläiminä. Frommin mukaan tietoisuus hajoavasta ihmisen olemassaolosta syntyi apinan tultua vaistossaan tietoiseksi itsestään, omasta kuolevaisuudestaan ja voimattomuudestaan luonnon ja yhteiskunnan voimien edessä, eivätkä enää yhdistyneet maailmankaikkeuteen sellaisena kuin he olivat ennen ahdistusta ihmisiksi kehittymisestä väittäen, että kun Aadam ja Eeva söivät tiedon puusta, he tulivat tietoisiksi olevansa erillään luonnosta, vaikka olivat nalkissa. Tästä syystä he tunsivat olevansa "alastomia" ja "häpeä": he olivat nyt ihan eksistentiaalisia! Hänen outo käsityksensä rakkaudesta näkyy myös heijastamattomista suosituista käsitteistä freudilaisena paradoksaalisena rakkautena (mutta katso Marcusen kritiikki alla).
ellauri347.html on line 296: Fromm huomauttaa, että on esimerkkejä, joissa determinismi yksin on toimii. Hyvä esimerkki lähes puhtaasta biologisesta determinismistä, ala Freud, on eläimet (ainakin yksinkertaiset). Eläimet eivät ole huolissaan vapaudesta – heidän vaistot huolehtia kaikesta. Esimerkiksi Woodchucks ei tarvitse uraa neuvonta päättää, mitä heistä tulee isona: He ovat menossa to olkaa puutukkaisia!
ellauri347.html on line 313: Fromm lisää, että jos ihmisen halu tuhota estyy olosuhteista, hän voi ohjata sen sisäänpäin. Selkein laji itsetuhoisuutta on tietysti itsemurha. Mutta voimme myös sisältää monia sairauksia, huumeita riippuvuus, alkoholismi, jopa passiivisen viihteen (suorasoittosarjat, tietokonepelit, kissavideot) ilot. Hän muuttaa Freudin kuolema vaisto ylösalaisin: Itsetuhoisuus on turhautunut tuhoavuus, ei siis toisinpäin, että turhautunut tuhoavuus on izetuhoisuus, kuten Freud harhaanjohtavasti esitti.
ellauri347.html on line 323: Ihminen syntyy luonnonfriikkinä, joka on luonnossa ja kuitenkin luulee ylittävänsä sen. Hänen on löydettävä toiminta- ja päätöksentekoperiaatteet korvata vaistojen periaatteet. Hänellä on oltava suuntautumiskehys mikä antaa hänelle mahdollisuuden järjestää johdonmukaisen kuvan maailmasta ja hyvä peruskunto johdonmukaisiin toimiin. Hänen on taisteltava paitsi vaaroja vastaan kuolemaan, nälkään ja loukkaantumiseen, mutta myös toista vihaa vastaan, joka on nimenomaan inhimillinen: hulluksi tuleminen. Toisin sanoen hänen on pakko suojella itseään paitsi henkensä menettämisen vaaralta myös mielensä menettämisen vaaraa vastaan. (Fromm, 1968, s. 61) Siinä me shrinkit olemme kuvassa mukana!
ellauri348.html on line 108: Runoilija Alexander Popen mukaan toivo on universaalia, jopa vaistomaista tunnetta, joka virtaa ikuisuudesta, ihmisen sydämestä. Elämässä on monia lannistavia hetkiä, jolloin tarvitaan toivos tuomaan vahvuutta ja tahtoa siirtyä eteenpäin. Se antaa vankkaa uskoa siihen. että tämän päivän vaikeudet jäävät taakse ja tulevaisuus tuo parempaa tullessaan. Toiveikas uskoo huomiseen ja haluaa toivoa hyvää toisille, vaikka hänellä ei olisi mitään keinoja auttaa heitä. (Höh, izekäs toiveikas ei toivo mitään sellaista, sehän veisi siltä izeltään resuja ja antaisi kilpailijoille paremmat mahixet.)
ellauri349.html on line 412: Roi on testannut myös vapaata tahtoa. Hänen näkemyksensä mukaan vapaa tahto on kehittynyt toiminnan ohjauksen muoto, jonka avulla ihmiset voivat toimia prososiaalisilla tavoilla valistunutta omaa etuaan kohti, kun näillä tavoilla toimiminen olisi muuten ristiriidassa evoluutionaalisesti vanhempien matelijanaivon halujen tai vaistojen täyttymisen kanssa. Baumeisterin kollegoidensa (pääasiassa Kathleen Vohsin) puossa tekemä tutkimus on osoittanut, että epäusko vapaaseen tahtoon voi saada ihmiset toimimaan tavoilla, jotka ovat haitallisia itselleen ja yhteiskunnalle, kuten pettämiseen kokeessa, lisääntynyttä aggressiota, vähentynyttä avuliaisuutta, huonompia saavutuksia, Juhaa leukaan sattuminen työpaikalla ja mahdolliset riippuvuuden voittamisen esteet. Vapaata tahtoa voi jumpata, siihen on Roilla izeapukirjoja.
ellauri351.html on line 131: Opiskellessaan Wienin yliopistossa hän piti partnereina vanhempiensa asunnossa erilaisia eläimiä kaloista Gloria-nimiseen kapusiiniapinaan. Lorenz "tajusi, että ruokinta- ja paritteluhalujen ylivoimainen lisääntyminen ja erilaistuneiden sosiaalisten vaistojen heikkeneminen on ominaista hyvin monille kotieläimille". Lorenz alkoi epäillä ja pelätä, "että vastaavat rappeutumisprosessit voivat olla toiminnassaan sivistyneen ihmiskunnan kanssa".
ellauri351.html on line 143: Apinoiden vaistonvarainen sotainnostus lähtee Konradin mukaan liikenteeseen näistä ainexiata:
ellauri351.html on line 150: Merihanhen voitonhuutoseremoniaa muistuttava apinan into ja ja sotainnostus on izenäinen vaisto.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 720: Pelkästään siitä tosiasiasta, että hän on osa järjestäytynyttä väkijoukkoa, korkeakoulutettu perheenisä laskeutuu useita sivilisaation tikkaita. Eristettynä hän voi olla sivistynyt yksilö; väkijoukossa hän on barbaari – siis vaistonvaraisesti toimiva olento. Hänellä on mölyapinan spontaanius, väkivalta, julmuus ja myös primitiivisten olentojen innostus ja sankarillisuus, jos hullua riehumista sixi tahtoo sanoa. Opetuxesta ei ole juuri hyötyä, sillä tehdään vaan nenäkkäitä experttejä. Suvaitsemattomuus ja fanaattisuus ovat uskonnollisen tunteen välttämättömiä liitteitä.
ellauri352.html on line 348: Mutta vittu tässä kohtaa hän epäonnistui surkeasti! Pisti kätensä pahan kerran paskaan. Durkheim kirjoitti itsemurhatutkimuksessaan, että jos naiset tekivät itsemurhia vähemmän kuin miehet menetyksen tai avioeron jälkeen, tämä johtui luonnollisesta erosta, joka hänen mukaansa merkitsi vaistomaista käyttäytymistä:
ellauri352.html on line 350: Itse asiassa naisen seksuaaliset tarpeet ovat vähemmän henkisiä, koska yleensä hänen henkinen elämänsä on vähemmän kehittynyt. He ovat välittömässä yhteydessä organisaation vaatimuksiin, seuraavat niitä enemmän kuin ennakoivat niitä ja pitävät niitä siksi tehokkaana jarruna. Koska naiset ovat vaistomaisempia olentoja kuin miehet, heidän tarvitsee vain seurata vaistojaan löytääkseen tyyneyden ja rauhan. Niin kapea sosiaalinen sääntely kuin avioliiton ja ennen kaikkea yksiavioisen avioliiton sääntely ei siis ole tarpeen.
ellauri352.html on line 352: Eemeli olis mieluusti pitänyt useampaa vaistomaista vaimoa kuten patriarkka Abraham.
ellauri352.html on line 412: Merihanhen voitonhuutoseremonian tavoin ihmisen into ja innostus ovat Lorenzin mukaan izenäinen vaisto. Sitä ei voi palauttaa mihkään simppelimpään kuten esim voittamiseen. Sillä, kuten sexuaalivietillä, on omat laukaisumekanisminsa ja se antaa voimakkaan tyydytyxen ruiskahtaessaan.
ellauri364.html on line 149: Ihminen haluaa olla rakastettu tai ainakin ihailtu. Oderint dum metuant. Mielenliikutus kohottaa elämäntuntoa. Kaikki lähtee vieteistä. Ihmisen viettejä ovat sääli, sukuvietti, hoivaamisvaisto, julmuus, toiminnanhalu, kukkoilu, izesäilytysvietti (elämänhalu), hyökkäyshalu yms. Vietit sanovat meille mikä on hyvää ja pahaa, +/- asteikolla. On myös korkeampia ihmisviettejä kuten hälisemishalu ja kynäilyvietti. Ne katoavat 8-12 vuoden iässä jos niitä ei vahvisteta.
ellauri364.html on line 293: Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset pitävät tarkkaa lukua siitä, mitä muut heistä pitävät ja ajattelevat. Tämä herkkyys on suorastaan yksi eetillisen tiedon edellytyksistä. Se voi ilmetä mielistelynä, orjamaisena nöyryytenä tai kunnianhimona, mutta myös näennäisesti stoalaisena ja pohjaltaan ylpeänä välin- pitämättömyytenä kaikkia ulkonaisia asioita kohtaan. Toiset ihmiset ovat kerskailijoita, jotka vaistomaisesti suurentelevat ja kaunistelevat itseään ja vaikuttimiaan, toiset taas ilmeisen halukkaasti alentavat ja halventavat itseään toivon siten saavansa tunnustusta osakseen. Toiset henkilöt ovat eroottisesti erittäin aktiivisia, toiset sukupuolisesti heikkoja ja estyneitä. Mutta tämä kaikki on sinänsä ihan okei! Vasta liiallisuudet käyvät arveluttavikai, etenkin jos arvostelukyky ja tasapaino järkkyvät.
ellauri364.html on line 319: Fanaatikot, kiihkoilijat ja monomaanit kuten Joona Linna ovat ahdasmielisiä ja izepäisiä. Järkisyyt eivät niihin tehoa. Joukkoon kuuluvat myös kverulantit, pitkätukkaiset aseistakieltäytyjät, vastarintamiehet. Varsin monet sosiaalisesti arvokkaat yxilöt ovat kovia, mutta eihän kovuus ole sama kuin pahuus. Paatuneet rikolliset ruokkivat akvaariokaloja. On tunteettomia yxilöitä, esim äitejä joilta puuttuu äidinvaistot. Ja tahdottomia, tähän joukkoon kuuluu yleisiä naisia. Nils Antonia varmaan harmitti että Hitlerin suuri kokeilu meni perseelleen. Aatu oli ilmiselvä skizoidi.
ellauri371.html on line 48: On huomattava, että ihmiset, joille huonot vaistot on enemmän hyviä, niin parempia tuloksia niiden hallitseminen saavutetaan väkivallalla ja pelottelulla. ilman perusteluja. Jokainen ihminen pyrkii valtaan, jokainen haluaisi tulla diktaattoriksi, jos hän vain voisi. Mutta samaan aikaan se ei ole harvinaista että juippi olisi valmis uhraamaan kaikkien edut saavuttaakseen omaa hyvää.
ellauri371.html on line 614: Juudan kuninkaan ulkoisen moraalin moitteeton imago. Juutalaisten kuninkaan ei pitäisi olla alapuolella heidän intohimojensa, varsinkin vällykäärmeen ahkeraisuuden voimassa: millään luonteensa osa-alueella ei hänen pitäisi antaa valtaa mielipuolelle vaan eläimen vaistoille. Uhkeus järkyttää mielen pahimmillaan - luonnolliset kyvyt ja näön selkeys, häiritseviä ajatuksia ihmisen pahimmasta ja eläimellisimmästä puolesta, ikuista sisään-ulos toimintaa.
ellauri374.html on line 274: Hindu-vaistoni kertoo minulle, että kaikki uskonnot ovat enemmän tai vähemmän totta. - Mahatma Gandhi
xxx/ellauri027.html on line 515: Ensimmäinen toiseusperiaate: Jokainen pelkää vaistomaisesti toista.
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri044.html on line 346: Stalinismin ajan äkkiväärä kirjastonhoitaja, "Käpy selän alla" Marja-Leena Mikkola, os.Pirinen, ent. Salmi, joka on suomentanut Anna Ahmatovan, Osip Mandelštamin, Boris Pasternakin, Sylvia Plathin, Dylan Thomasin ja William Shakespearen runoja sekä muun muassa italialaista proosaa, ei liene ihan lähisukua. Se on varmaan väkivaltainen, alkukantaisten vaistojen ohjaama. Se ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, toisin kuin Aulikki Oxanen, joka on kuin ilmetty Liisa Koistinen.
xxx/ellauri057.html on line 812: Nietsche, Cèline, Hamsun, Handke, ym. Haisulin "anarkismi" on fasismista tuttua: vaistojen kapina, elämänpalvonta, kulkurimieli, fantasian laukka ja huumorin sävyttämä tragiikan taju.
xxx/ellauri057.html on line 1298: Tuijunkantajien kaudella kysymys ruumiillisuudesta muodostui ajankohtaiseksi. Myös Vaara tiedosti runojensa pohjalla olevan rytmisen liikkeen, hän kutsui runojaan itse ”bylsityiksi runoiksi”. ”Minussa runo on alkanut liikahtelunsa vain jos ja kun liha on jotenkin ollut liikkeessä – -. Tosissani voin sanoa, että sanamuoto ’kirjoittaa runoja’ on minusta aina tuntunut liian tärkeilevältä ja jotenkin vinoon menevältä – -.”. Vaara ylistää naisellisuuteen perinteisesti liitettyjä piirteitä: epäloogisuutta, antautuvaa haltioitumista, ruokkivaa voimaa, vaistonvaraisuutta. Hei mut näähän on fasismin tunnusmerkkejä! Kirjoittamisen motiivi on päästä autuuden tilaan, alistamattomaan hetkeen, hekumanhuippuun joka runossa ”Tulivuori” "kirjoittuu (yäk)" näin:
xxx/ellauri116.html on line 178: Joku feministi Élizabeth Badinter Mother love: Myth and Reality: Motherhood in Modern History väittää, ettei mitään universaalia äidinvaistoa tai äidinrakkautta ole olemassa. Sen mukaan nekin on vaan tunteita siinä kuin muutkin tunteet. Idixet vaan vaihtelee sen mukaan millasia jäseniä yteiskunta/valtio kulloinkin tarvii. Roomassa naiset antoi lapsensa imettäjille ja piti paljon mieluummin tyyliin vaikka pikkukoiria tai pikkuapinoita sylissään. Siitä tuli ongelma väestörakenteen kannalta niin että lasten poislähettämistä alettin estää lailla, kun niitä kuoli pilvin pimein kun ne naiset ei huolehtineet ize vauvoistaan eikä ne toiset toisten vauvoista.
xxx/ellauri116.html on line 196: Ja sit toi lapsikuolleisuus, se oli korkea, 1700-l. loppupuolen ranskassa noin neljännes. Kun lapset kuoli helpommin kuin karja, iho piti pitää paxuna, et pysty synnyttämään aina vaan uudelleen ja uudelleen. Nää imettäjänaiset piti tosi huonosti huolta toisten lapsista. Aikuisten eloonjäämisvietti ylitti äidinvaiston just tossa ajassa ja paikassa. Kai vois sanoa et oikea syy tän äidinvaistoidean lanseeraamiseen oli että syntyvyys piti saada nousuun taloudellisiin, nationalistisiin ja imperialistisiin proggixiin. 1700-1800-luvun vaihteessa väestönlaskennassa huomattiin, että jos joku maa haluaa pysyä sivistyxen ja kehityxen etunenässä esim armeijan ja siirtomaiden suhteen, väestö pitää saada kasvuun. Äidinrakkaus vaihtelee poliittisen tilanteen mukaan. Huom kukaan ei ole koskaan keskustellu isänrakkaudesta ja isänvaistosta, sellaisia sanoja ei edes ole olemassa.
xxx/ellauri116.html on line 202: Äitiydestä tuli korkein ja haluttavin status naiselle, tai ainakin se aiemmin kexitty ja päätetty naisen primitiivinen velvollisuus ja myötäsyntyinen vaisto puettiin tällä kertaa romanttiseen tyllihörhelöön ja kuorrutettin intohimolla. Tää trendi alkoi valistuxesta ja jatkui erilaisten protestanttisten ja katolisten uudistusten myötä 1900-luvulle. Size saavutti huippunsa Freudin jutuissa. Äiti on vastuussa siitä tuleeko lapsista onnellisia ihmisiä. Syyllistäminen konseptina syntyi.
xxx/ellauri116.html on line 206: 2. maailmansota oli 1 harvoista ajanjaxoista, jolloin äitiys oli toissijasta ja naisia houkuteltiin töihin. Mut ei sekään johtunut muusta kuin että miehet oli sotimassa sodassa jonka ne oli aloittaneet ihan ize. Jonkun piti pyörittää maailmaa, siivota jälkiä. Sillä sekunnilla kun sota oli ohi, naiset sai mennä takas kotirouvailemaan. Ja taas alettiin äidinvaistosta ja hoivavietistä ja kiintymyssuhteista ja romantiikasta. Kaiken pitäis olla existentialismia, vapaiden valintojen tekoa vauvojen valintamyymälässä, ei mitään essentialismia. En kadu tänne tuloa, koska tää on vapaa maa. Täällä saa kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.
xxx/ellauri134.html on line 132: Jungin arkkityypit selitetään kaikenkaakattavixi alkeellisixi esikuvixi ja kuvixi jotka johtuu kolhoosimaisesta tajuttomuudesta, kuten ehdotti ei kukaan muu kuin Carl Jung. Ne on psyykkinen ekvivalentti vaistolle. Toisin sanoen, ne on apinan vaistoja, hämärä ajatus joka johtuu apinahistorian loppusummasta, joka on poltettu niihen sisään ja aiheuttaa tietoista käytöstä.
xxx/ellauri166.html on line 38: Aivan tajutonta että vieläkin kymmeniä prosentteja apinoista ajattelee että tossa on jotain järkeä. Se on niillä paljon syvemmällä jossain matelijanaivoissa kuin mikään tiedehömpötys. Naiset pelkää käärmeitä ja hämähäkkejä aivan vaistomaisesti. No mikä ihme se nyt on, käärme näyttää aivan kikkeliltä ja pillu on hämähäkki väärinpäin.
xxx/ellauri170.html on line 242: High instincts before which our mortal Nature Paremmista vaistoista joiden edessä kuolevainen luontomme
xxx/ellauri173.html on line 352: Luonnollisen ilon on päinvastoin johdettava meidät varovasti ohjaamaan, lykkäämään tuhannella hitaalla siirtymällä (tukistuxella ja potkulla) - ja joista hiän rakastaa meitä enemmän, arvaamalla ne - ohjataksemme lopulta hauraan, vastuuttoman ja herkän olennon, joka itsestään ja vaistomaisesti pyytää tukea. Oliko siis viisasta tuomita niin nopeasti ja varauksetta luonto, jonka rakkaus saattoi pian (ja tämä riippui minusta) muuttaa ajatuksensa tehdäkseen niistä minun heijastukseni?
xxx/ellauri173.html on line 719: "Ei todellakaan", vastasi lordi Ewald surullisesti hymyillen. "Hän on typerä. Hänessä ei ole jälkeäkään siitä melkein pyhästä tyhmyydestä, joka jo sen tosiasian vuoksi, että se on äärimmäisyyttä, on tullut yhtä harvinaiseksi kuin äly. Nainen, jolta on riisuttu kaikki tyhmyys, onko hän muuta kuin hirviö? Mikä voisi olla surullisempaa, hajottavampaa kuin inhottava olento, jota kutsutaan "älykkääksi naiseksi", ellei hänen vastakohtansa, sileä puhuja? Mieli on maallisessa mielessä älyn vihollinen. Vaikka muistaakseni, uskovana naisena onkin vähän tyhmä ja vaatimaton ja joka ihmeellisellä vaistollaan ymmärtää sanan todellisen merkityksen kuin valoverhon läpi, niin paljon tämä nainen on ylin aarre, on todellinen kumppani, niin paljon kuin toinen on epäsosiaalinen vitsaus!
xxx/ellauri173.html on line 934: Kuinka voimme unohtaa niiden sykkimisen tällä tähtipilkulla, joka on kadonnut syvyyden näpeimpään pisteeseen taulun yläreunassa, jossa ei ole pankkeja, - tällä näkymättömällä jäähtyneellä atomilla - niin monia rakkauden ylivertaisen maailman valittuja, - niin monia hyviä elämän kumppaneita! Esim Huishaismannin "ompelijatar"! Tai Jean-Jacquesin leipäsusi, tai Goethen Vulpius! Edes muistuttamatta meitä vanhoja herroja niiden vanhojen neitsyiden tuhansista nimistä, jotka hymyilivät liekkien keskellä ja kidutusten hellittämättömyydessä, jostain uskomuksesta, jossa heidän vaistonsa muutettiin sieluksi herrojen ylevän valinnan avulla; ohittaen, jopa hiljaisuudessa, kaikki ne salaperäiset sankarittaret – joiden joukossa jopa isänmaan vapauttajat loistavat – ja ne, jotka raahattiin kahleissa, tappion orjuudessa, julistivat kaikki kuolevana miehilleen suloisessa ja verisessä suudelmassa, ettei tikari satu. (Oisko tää se Lucretia roomalaisten käsiohjelmassa? No tälläsiä märkiä unia on varmaan useampia.)
xxx/ellauri173.html on line 936: - Jopa jättäen pois ne älykkäät naiset, joilla ei ole lukua, jotka ohittavat tuntemattomien nöyryytysten alaisena, kumartuvat köyhien, kärsivien, karkotettujen, hylättyjen yli ja odottavat kaikesta palkinnox vain hieman pilkkaavaa hymyä niiltä, jotka eivät jäljittele heitä , ― on, ja tulee aina olemaan naisia, jotka ovat ja tulevat aina olemaan riittävän inspiroituneita muustakin kuin nautinnonvaistosta! Eikö näillä ole mitään tekemistä tässä laboratoriossa tai kysymyksessä? ― Ei vaan nämä jalot ihmiskukat, jotka kaikki säteilevät todellista rakkauden maailmaa, sä saat ne multa ilmatteexi lisävarauksetta ja ilman jälkivaatimusta juuri nyt, tukemaan teesiäni joka koski ostettavia tai vallotettavia ämmiä, niistä yhtään särkymättömänä ja lopullisena. Pidä hyvänäs, sillä kuka tollasia kuivapilluja viizisikään bylsiä. Madonnat on luku erixeen, me pojat kuolataan vaan huoria. Tämä antaa meille mahdollisuuden päättää jälleen kerran Hegelin sanalla: "Se on sama asia sanoa asia kerran tai toistaa se aina." Plus ca change, plus c'est la même chose.»
xxx/ellauri174.html on line 223: Unohtamatta, että Anderson oli aloittanut pitämällä häntä "merkillepanemattomana" naisena ja että juhlien savu ainoastaan oli tehnyt hänet syylliseksi leikkimään hetkeksi päästäkseen alkuun ja vaistonvaraisesta vastenmielisyydestä häntä kohtaan, ns. hurmaa, jonka nämä herrat heti osoittivat kuorotytölle (eli armo, pikantiteetti, vastustamaton ja kiistaton miellyttämisen lahja jne.), ― joka voi olla vain suhteessa näiden herrasmiesten täysin yksilölliseen mielenlaatuun, ― täytyy , sanon, että jo pelkästään tämän tosiasian perusteella näyttävät minusta olevan epäilyttävä todellisuus.
xxx/ellauri174.html on line 237: Itse asiassa tällaiset feminiiniset olennot – toisin sanoen ne, jotka ovat alentavia ja kohtalokkaita vain harvinaisen ja rehellisen luonteen miehille – tietävät vaistomaisesti, kuinka kekseliäimmällä tavalla antaa tälle rakastajalle kaikkien tyhjyytensä löydöt: yksinkertaiset ohikulkijat, joilla ei ole edes aikaa havaita lukumääräänsä ja vakavuuttaan. - He tottelevat hänen näkemyksensä huomaamattomilla sävyasteikoilla suloiseen valoon, joka turmelee moraalista ja fyysistä verkkokalvoa. Heillä on tämä salainen ominaisuus, että he voivat vahvistaa jokaisen rumuutensa niin tahdikkuudella, että niistä tulee etuja. Ja he päätyvät huomaamattomasti siirtämään (usein kauhean) todellisuutensa alkuperäiseen (usein viehättävään) visioon, jonka he antoivat siitä. Tapa tulee, kaikkine verhoineen; se heittää sumunsa; illuusio pahenee: ― ja loitsusta tulee korjaamaton.
xxx/ellauri174.html on line 249: Ihminen päinvastoin (ja tämä muodostaa hänen salaperäisen jalonsa, hänen jumalallisen valintansa) on alttiina kehitykselle ja virheille. Hän on kiinnostunut kaikesta ja unohtaa itsensä niihin. Hän näyttää korkeammalta. Hän kokee, että hän yksin, maailmankaikkeudessa, ei ole valmis. Hän näyttää dementiltä jumalalta, joka on unohtanut kuka ja missä on. Luonnollisella liikkeellä - ja ylevästi! - hän ihmettelee missä hän on; hän kamppailee muistaakseen, mistä hän aloittaa. Hän koettelee älykkyyttään epäilyksensä kanssa kuin kuka tietää minkä ikimuistoisen kaatumisen jälkeen. Sellainen on todellinen Mies. Nyt vaistonvaraiseen maailmaan edelleen kuuluvien olentojen ominaisuus ihmiskunnassa on olla täydellisiä siinä yhdessä kohdassa, mutta täysin rajoittunut tähän yhteen kohtaan. Mutta se yx paikka on sitten tosi mehevä!
xxx/ellauri174.html on line 264: Nii et enmää tuomize Mr. Anderssonia, vika on näissä ilolinnuissa. Ne mä julistan ennen kaikkea kuolemanrangaistuksen uhriksi, koska rutto-olento, jonka tehtävänä oli kuoriutua taitavasti tuhannen pään hydraa. Ei, tämä olento ei ollut hänelle tämä nerokas Eeva se rakkaus – epäilemättä kohtalokas! - mutta lopulta se rakkaus johti harhaan tätä kiusausta kohti, jonka hänen mielestään täytyy kasvaa jumalalliseen tilaan asti, hänen paratiisin kumppaninsa!... Se oli tietoinen tunkeilija, joka halusi salaisella tavalla ja syntyperäinen, - niin puhua itsestään huolimatta, vihdoinkin – yksinkertaisesta taantumasta vaiston synkimpiin alueisiin ja päivän lopulliseen pimenemiseen ihastuneen tyytyväisyyden, rappeutumisen, surun ja kuoleman ilmassa.
xxx/ellauri174.html on line 280: Seuraavana päivänä, jos joku tuomari voisi kuulustella häntä, hän vastaisi rankaisematta, "että tämä mies on ainakin kerran herännyt täysin vapaasti puolustautumaan olemalla palaamatta kotiin..." (vaikka hän tietää varsin hyvin, - koska syvällä mahtavassa vaistossaan hän tietää vain sen - että tämä mies, kaikkien muiden joukossa, ei voi jo enää täysin herätä hänestä ilman sellaisen energian ponnistelua, jota hän ei epäile. ei ja että jokainen uusiutuminen, - provosoi , jatkuvasti, hänen luonaan, epäselvästi, ― tekee siitä entistä vaikeampaa)!… ― Ja itse asiassa tuomari voi vain vastata tai päättää. Ja tällä naisella, joka jatkaa vastenmielistä työtänsä, on oikeus työntää väistämättä päivästä toiseen sokeaa miestään kohti tätä jyrkänteitä?
xxx/ellauri174.html on line 514: - Vai niin! maanpako painaa, jos minun täytyy vain katsoa, ​​kuin saviaistieni leikkikalua, häntä, jonka lohdullinen ja pyhä viehätys oli herättää, - minun silmissäni niin väsynyt taivaan näkökulmasta! – muisto siitä, mitä olemme menettäneet. Vuosisatojen ja kurjuuden läpi tämän varjon pysyvä valhe kyllästää minua! ei enempää: enkä enää välitä ryömimään vaistoon, josta se houkuttelee ja houkuttelee minua, kunnes yritän aina turhaan uskoa, että se on minun rakkauteni.
xxx/ellauri175.html on line 332: Ja koska en pysty, sanon teille, että karkottaa - milloinkaan arjesta - tämä sisäinen itsestäänselvyys, joka painaa minua pakkomielle, tietäen, että minä, okkulttinen olemukseni, on tästä lähtien vihdoin täynnä tätä tahnamaista sielua ja vaistoja. ilman valoa, joka ei voi poimia kauneutta mistään - (kun taas asiat ovat vain sitä, mitä ne on suunniteltu ja me todellisuudessa olemme vain sitä, mitä voimme niissä ihailla, eli - sanokaa tunnista meidät), - myönnän sen sinulle kaikessa vilpittömästi, uskon tehneeni melkein lähtemättömän alennuksen teon omistamalla tämän naisen: enkä enää tiedä kuinka lunastaa itseäni tästä teosta, haluan ainakin rangaista heikkoudesta eräänlaisella puhdistavalla kuolemalla. Lyhyesti sanottuna, ja kun koko ihmiskunnan pitäisi hymyillä, väitän säilyttäväni omaperäisyyden ottaa itseni vakavasti, ja lisäksi minulla on perheen motto: Etiamsi omnes, ego non.
xxx/ellauri175.html on line 427: Oliko se jokin naisellinen vaisto, joka varoitti häntä epämääräisestä vaarasta?
xxx/ellauri175.html on line 441: Tämä suloinen tapa olla kiinnostunut hänestä kuitenkin yllätti hänet. Se oli Alician ensimmäinen hyvä liike; Oliko vaisto johonkin vakavaan silloin hyvin tietoinen hänessä?
xxx/ellauri175.html on line 567: Siellä ajat sulautuvat yhteen; tilaa ei ole enää! vaiston viimeiset illuusiot katoavat. Näet sen: epätoivosi huudosta suostuin pukeutumaan kiireesti halusi säteileviin linjoihin, näyttäytymään sinulle ja näyttämään närhen näpötintäni.
xxx/ellauri176.html on line 433: Sattuu vain olemaan niin että Jumala ei suostu asettumaan tärkkelyxeen. Vaikka mahtuisihan se, kun kerta mahtui ahtaasta immenkalvon reijästä Maarian munasolun sisään. Syntyperäisen aristokratian oli korvannut rahan aristokratia: kassojen kalifikunta, rue du Sentier'n sortovalta ja kaupan tyrannia, jota rahanahneet ja ahdasmieliset aatteet ja itserakkaat ja luihut vaistot pitivät suitsissaan.
xxx/ellauri202.html on line 123: Tässä muutama ote Thibault'n poikien "naiskuvauksesta": Jacques näkee Jennyn. "uuden ja oudon Jennyn, jonka piirteitä hänen sielunsa väkevät väreet vääristivät. Ja noiden kasvojen ilme oli niin verhoton, niin paljas, että Jacques vaistomaisesti peräytyi, aivan kuin tyttö olisi äkkiä näyttäytynyt hänen katseelleen alastomana". s.212
xxx/ellauri229.html on line 548: Huomaa 1 korollaari LEMin tarkkanäköisestä analyysistä: sellaisetkin muka ekan luokan human instinktit kuin lähimmäisenrakkaus tai halu päästä kasan päällimmäisexi komentamaan muita ja saada vitun iso reviiri on enintään 3. luokan tarpeita, jotka kehittyivät palvelemaan apinoiden ituradan säilymistä hamaan maailman tappiin asti. Ja 3. luokan tarpeina ne lähtee longixi vielä herkemmin kuin 2. luokan matelijavaistot ruokahalu, kiima ja kostonhalu.
xxx/ellauri252.html on line 242: Alistettu rotu on taas päässyt Euroopassa pääasiassa esiin ja voitolle, tämän rodun ihonväri, kallon lyhyys, ehkäpä vielä älylliset ja sosiaaliset vaistotkin: kuka takaa meille ettei nykyaikainen demokratia, vielä nykyaikaisempi anarkismi ja varsinkin kaikille Euroopan sosialisteille yhteinen taipumus kommunismiin, kaikkein primitiivisimpään yhteiskunta- muotoon merkitse pohjimmiltaan valtavaa takaiskua - ja ettei valloittaja- ja herrarotu, arjalaiset ole joutumassa fysiologisestikin tappiolle? Tämmöisiä wiixiä on enää hyvin harvoilla.
xxx/ellauri268.html on line 475: Auringonnousuja tapahtuu kaikkialla, liskojen, ihmisten tai saniaisten käpristymisen aikaankin. Me kurkotamme vaistomaisesti kevyttä ruokaa, sulatamme sen, rakastelemme, teemme taidetta tai vaivaamme toisiamme. Aurinko kruunaa meidät keskipäivällä. Koko maapallo on kuningatar. Sitten on aina hyvästit. Sano auringonlaskun aikaan hyvästit loukkaantumiselle, kärsimykselle, tuskalle, jonka olet aiheuttanut muille, tai hyväile itseäsi. Hyvästi, näkemiin, Carrie Fisher, Star Wars -ilmiö, ja Michael Jackson, valkaistu laulaja. Ne olivat planeettoja tunneuniversumissamme.
xxx/ellauri296.html on line 622: Muut eläimet, nuo järjettömät luontokappaleet, havaitsevat maailmansa vaistojen ja suoran aistihavainnon avulla, kun taas ihmiset luovat symbolisia universumin merkityksiä. Cassirer on erityisen kiinnostunut luonnollisesta kielestä ja myytistä. Hän väittää, että tiede ja matematiikka kehittyivät luonnollisesta kielestä ja uskonto ja taide myytistä. Entäs urheilu?
xxx/ellauri306.html on line 692: Kirjoitin sanoakseni, bravo, kun kuuntelet vaistoasi. Iso-Britannia ei ole täydellinen, mutta sen jälkeen, kun se on ollut täällä niin monta vuotta ja läpi: vaalit, kouluammuskelut; nouseva uskonnollinen kiihko jne., otan pienen saaremme pohjoisen meressä milloin vain.
xxx/ellauri320.html on line 112: Adler ehdotti, että seksuaaliset ja aggressiiviset halut olivat "kaksi alun perin erillistä vaistoa, jotka sulautuvat myöhemmin". Freud oli eri mieltä tästä ajatuksesta. Ei ne sulaudu. Adler suhtautui aggressiivisesti Freudiin koska Freud nyysi siltä agressiivisen vaiston mainizematta Alfredia vuonna 1909. He alkoivat inhota toisiaan. Freud ei pitänyt Adlerista vielä eron jälkeenkään ja teki niin myös muiden psykoanalyysin loikkarien kanssa. "En ymmärrä myötätuntoa Adleria kohtaan. Wienin esikaupungista kotoisin olevalle juutalaiselle pojalle kuolema Aberdeenissa on ennenkuulumaton ura sinänsä ja todiste siitä, kuinka pitkälle hän oli pötkinyt. Maailma todella palkitsi hänet runsaasti hänen palveluksistaan ​​vastustaessaan psykoanalyysia." Vuonna 1929 Adler näytti New York Heraldin toimittajalle kopion haalistuneesta postikortista, jonka Freud oli lähettänyt hänelle vuonna 1902. Hän halusi todistaa, ettei hän ollut koskaan ollut Freudin opetuslapsi vaan että Freud oli etsinyt häntä pölliäxeen hänen ajatuxensa. Vallan ja korvauksen dynamiikka ulottuu seksuaalisuuden ulkopuolelle, ja sukupuoli ja politiikka voivat olla yhtä tärkeitä kuin bylsintä. Lisäksi, mikä pahinta, Alfredilla oli sosialistisia uskomuksia, jälkimmäisen vaimo oli esimerkiksi monien venäläisten marxilaisten kuten Leon Trotskin erittäin, ehkä liiankin läheinen ystävä. Adler korvasi innovatiivisesti potilassohvan tuolilla, se on halvempi.
xxx/ellauri329.html on line 386: Tässä se nyt on vapaus! Tällaistako me odotimme? Me olimme valmistautuneet kuolemaan ihanteidemme vuoksi. Käymaan taistelua. Mutta alkoikin "tšehovilainen" elämä. Vailla historiaa. Kaikki arvot romahtivat, paitsi elämän arvo. Elämän sinänsä. Ruplan etunenässä. Tuli uudet haaveet: saisi rakentaa talon, ostaa hyvän auton, istuttaa karviaispensaan... Vapaus merkitsikin pikkuporvarillisuuden arvonpalautusta, tuon jolle isovenäläisessä elämässä oli yleensä annettu turpiin. Hänen Majesteettinsa Kulutuksen vapautta. Pimeyden suuruutta. Toiveiden ja vaistojen pimeyttä - tuon salatun inhimillisen matelijan elämän, josta meillä oli vain likimääräinen käsitys. Me olimme käyneet läpi koko historian, mutta emme olleet eläneet sitä. Mutta nyt ei sotakokemusta enää tarvittu, se oli unohdettava. Oli tullut tuhansia uusia tunteita, tiloja, reaktioita. Aivan yhtäkkiä kaikki ympärillä vaihtui toiseksi: kyltit, tavarat, rahat, lippu. Ja ihminen itse. Hänestä oli tullut värikkäämpi ja erillisempi, monoliitti oli räjäytetty rikki ja elämä oli hajonnut saarekkeiksi, atomeiksi, soluiksi. Kuten sana- kirjassa: vapaa - vapaus - vapaa tahto - mielivalta - väljyys - avaruus. Suuri paha muuntui etäiseksi tarinaksi, poliittiseksi dekkariksi. Kukaan ei enää puhunut aatteesta, puhuttiin luotoista, koroista, vekseleistä, rahaa ei enää ansaittu vaan "tehtiin", "hankittiin". Kestäisikö sitä vielä kauan? "Rahan valhe ei katoa venäläisen sielusta", kirjoitti Tsvetajeva. Näytti siltä kuin Aleksandr Ostrovskin kuvaamat kauppiaat ja Saltykov-Štšedrinin tilanomistajat olisivat heränneet eloon ja kuljeskelisivat meidän kaduillamme.
xxx/ellauri356.html on line 505: Kuten Augustine Persumalli selitti, Kristevan "semiotiikka" liittyy läheisesti infantiiliin esiodipaaliin, jota löytyy Melanie Kleinin teoksissa, British Object Relation -psykoanalyysissä ja Lacanin esipippelivaiheessa. Se on tunnekenttä, sidottu vaistoihin, jotka asuvat kielen halkeamissa ja prosodiassa pikemminkin kuin sanojen denotatiivisissa merkityksissä. Se on tiiviisti sidottu "feminiinisyyteen" sillä se edustaa esipippelivaiheen lapsen erilaistumatonta tilaa.
xxx/ellauri363.html on line 663: Mutta mixi tyhmä sotilas istuu kranaatin päälle? Mitä tyydytystä se siitä saa? Kas kun koira opetetaan ensimmäistä kertaa istumaan, sille annetaan keksi. Tätä toistetaan, kunnes koira lopulta istuu tarvitsematta keksiä. Psykologiset egoistit voivat väittää, että sellaiset teot, jotka eivät "suoraan" johda positiivisuuteen tai palkkioon, eivät eroa koiran toimista. Tässä tapauksessa toiminnasta (komennolla istumisesta) on tullut tottumuksen voima, ja tällaisen tavan rikkominen johtaisi henkiseen epämukavuuteen. Tätä ehdollistavan käyttäytymisen perusteoriaa, jota sovelletaan muihin näennäisesti tehottomiin positiivisiin toimiin, voidaan käyttää selittämään moraalisia reaktioita, jotka ovat välittömiä ja vaistomaisia, kuten sotilaan hyppääminen kranaatin selkään.
xxx/ellauri379.html on line 263: Pinkie-vaisto (engl. Pinkie Sense) on Pinkie Pien vaisto, joka kertoo lähitulevaisuudesta hetkeä ennen tapahtumaa. Esimerkiksi vapiseva häntä enteilee jonkin asian putoamista. Pinkie tarkoittaa paizi pikkusormea myös pientä nahatonta pipua. Hämmentävän pieni penis, joka on
xxx/ellauri388.html on line 245: Freud osoitti myös ymmärrystä panohalulle. "Tehtävä hillitä niin voimakas vaisto kuin seksuaalinen impulssi, muuten kuin antamalla sille tyydytystä", hän kirjoittaa, "on tehtävä, joka voi käyttää miehen koko voiman. Alistus sublimaatiolla, ohjaamalla seksuaaliset voimat korkeampaan sivilisaatioon, voi onnistua vähemmistön kanssa, ja näilläkin vain hetken, vähiten kiihkeän nuoruuden vuosien aikana. Useimmat muut tulevat neuroottisiksi tai muutoin surullisiksi. Kokemus osoittaa, että suurin osa yhteiskuntamme muodostavista ihmisistä on perustuslaillisesti epätasa-arvoinen pidättäytymisen tehtävän suhteen. Sanomme todellakin, että taistelu tämän voimakkaan impulssin kanssa ja taistelun painottaminen sielun elämän eettisiin ja esteettisiin voimiin vaatii "teräs" luonnetta, ja muutamille suotuisasti järjestäytyneille luonteille tämä on totta; on myös tunnustettava, että meidän aikanamme näin leimattu yksilöllisen luonteen erilaistuminen tulee mahdolliseksi vain seksuaalisten rajoitusten kautta. Mutta ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksista kamppailu aistillisuuden kanssa kuluttaa käytettävissä olevan luonteen energian, ja tämä juuri silloin, kun nuori mies tarvitsee kaiken voimansa voittaakseen paikkansa maailmassa."
xxx/ellauri388.html on line 268: Monet muut, joiden vaistot olivat vähemmän heikot, kun he halveksivasti karkoittivat seksihalut varhaisessa elämässä, ovat havainneet, että myöhemmässä elämässä vihollinen palaa kymmenkertaisena voimalla ja ehkä luonnottomissa muodoissa.
xxx/ellauri388.html on line 278: Kuten myös Adele Schreiber huomauttaa (Mutterschutz , tammikuu, 1907, s. 30), se ei riitä todistamaan, ettei pidättyminen ole vaarallista; meidän on muistettava, että tämän mahtavan vaiston tukahduttamiseen käytetty henkinen ja fyysinen energia vähentää usein iloisen ja energisen luonteen väsyneeksi ja haalistuneeksi varjoksi. Vastaavasti Helene Stöcker (Die Liebe und die Frauen , s. 105) sanoo: "Kysymys siitä, onko pidättyminen haitallista, on totta puhuen naurettava kysymys. Ei tarvitse olla hermostunut asiantuntija tietääkseen, kuten itsestäänselvyys, että onnellisen rakkauden ja avioliiton elämä on tervettä elämää, ja sen täydellinen puuttuminen ei voi olla johtaa vakavaan psyykkiseen masennukseen, vaikka suoria fysiologisia häiriöitä ei voida osoittaa."
xxx/ellauri388.html on line 328: Myöhemmin, nuorukaisijällä herää toisellaisen luomisen vaisto, — aviollinen pyrintö, joka sitoo hänet yhdeksi koko maailman kanssa. Jos lapsi on kasvanut järjellisissä elämänoloissa, jos häntä on tarpeen mukaisesti ohjattu, niin hänessä ei tähän aikaan synny mitään huonoja ajatuksia. Hän ymmärtää, että se, mitä hän tuntee, on vaan siihen asti salassa olleen ja kaikille yhteisen elämänvoiman ilmaus; että tämän kautta hän koskettaa maailman elämän suurta kehää, että hän, kuten jokainen muukin ihminen, on ainoastaan osa kokonaisuudesta. Jos näin ei käy, jotain on ollut kasvatuxessa vialla.
xxx/ellauri388.html on line 330: Useimmat tytöt tuntevat luonnollisen, vaistomaisen halun omistaa lapsia; tämä halu jo lapsuuden ijässä ilmenee rakkaudessa nukkeihin ja niiden hoitamiseen ja lääkärileikeissä. Nainen, joka haaveksii lapsetonta elämää, on valheellisten aatteiden pilaama; vaan minä kuitenkin koetan osottna, ettei lasten synnyttäminen ole ainoa keino, millä voi tyydyttää äiti-vaistoa. Tämä vaisto voi ilmetä myöskin ylevämmällä alalla; luomistyö voi tarkoittaa henkistä, aatteellista tulosta, ja semmoisena se voi olla ihmiskunnalle vieläkin hyödyllisempi kuin lisäkakarat.
xxx/ellauri388.html on line 339: Te myöskin voitte monella eri lavalla ilmaista oman luomisvaistonne, paitsikin perhe-elämää. Kirjallisessa tuotteessa, taulussa, veistokuvassa, hyvin leivotussa leivässä, hyvin jynssätyssä vessassa, kaikkein suurimmissa ja kaikkein vähimmissä luomissa nainen voi ilmaista oman luontonsa luovan voiman.
137