ellauri009.html on line 1575: Aurinkosaaret ja alankomaat vaipuu mereen.
ellauri050.html on line 722: Väristen huima humalainen vaipuu
ellauri164.html on line 62: Eli Bernadotten ärsyttävä pappissetä siis kysyy pappisveljenpojalta: "Oletko lukenut Paul Claudelin panttivankia?" Vastasin, etten edes tiedä kenestä tai mistä hän puhui. - "Mennään! Hyvä. Kyse on pyhästä tytöstä, joka kaltaisesi seurakunnan papin neuvosta kieltää sanansa, nai vanhan luopionsa, vaipuu epätoivoon, kaikki sillä verukkeella, että estää paavia joutumasta vankilaan, ikään kuin Pyhän Pietarin jälkeen paavin paikka ei olisi pikemminkin Mamertinessa kuin palatsissa, joka on koristeltu ylhäältä alas renessanssin vitun homojen toimesta, jotka maalasivat siunatun Neitsyen mallina omat puppelipoikansa. Huomaa, herra Claudel on nero, en sano ei, mutta nämä kirjailijat ovat kaikki samanlaisia: heti kun he haluavat koskettaa pyhyyttä, he tahraavat itsensä ylevällä, he asettavat Ylevää kaikkialle! Pyhyys ei ole ylevää, mitä. Jos minä olisin ripittänyt sankarittaren, olisin ensin pakottanut hänet muuttamaan linnunnimensä oikeaksi kristilliseksi nimeksi - hänen nimensä on nimeltään Sygne - ja sitten pitämään sanansa, koska lopulta meillä on niitä vain yksi, ja pyhä isämme paavi itse ei voi tehdä asialle mitään.
ellauri260.html on line 446: Se Rudin pointti on kyllä näppärä että jos vaan taloudelliset olot tekee apinoista pahoja kuin rapukarkit, miten ne sitten päätyivät näihin oloihin in the first place? No ehkä se oli joku slippery slope, niinkuin kun narkit vähitellen vaipuu yhä väkevämpiin mömmöihin. Vaikka kyllä apinat on apinoita vaikka niitä voissa paistaisi, ei mikään voi estää niitä toimimasta enimmäxeen oman ituradan edun mukaisesti, se on niillä ihan geeneissä. Joskus hyvää joskus pahaa - ankat! Aina uutta juonta sahaa - ankat!
ellauri285.html on line 430: Yö pelottaa. Olutta! Pyssyjä kuin Hälgessä, Avlidenissä. Persuja. Max vaipuu muistoihin. Entäs sitten?
ellauri449.html on line 71: Nyt meidän on yritettävä selvittää, millä perusteella elävää olentoa sanotaan kuolevaksi tai kuolemattomaksi. Kaikki mikä on sielua valvoo kaikkea sielutonta, se kiertää maailman kaikkeudessa ja ottaa milloin minkäkin muodon. Jos sielu on täydellinen ja siivekäs, se pysyttelee korkeuksissa ja hallitsee koko maailmaa; mutta jos se on menettänyt siipensä, se vaipuu kunnes tapaa jotakin kiinteätä; siihen se sitten asettuu asumaan ja ottaa maallisen hahmon. Tämä näyttää liikkuvan itsestään, vaikka sitä todellisuudessa liikuttaa sielun voima; tätä sielun ja ruumiin muodostamaa kokonaisuutta nimitetään eläväksi olennoksi. Tämä on kuolevaisen määritelmä, kuolematonta sen sijaan ei voi määritellä yksiselitteisesti, mutta vaikka meidän silmämme eivät ole nähneet eikä järkemme oikein tajunnut jumalaa, me muodostamme kuolemattoman olennon ruumiineen ja sieluineen, jotka ovat kasvaneet toisiinsa kiinni ikuisiksi ajoiksi. Mutta tämä asia olkoon ja puhuttakoon siitä niin kuin jumalaa miellyttää; me siirrymme käsittelemään siipien menettämistä.
ellauri458.html on line 277: Virsinikkari sanoi: "Meidän vuotemme päivät ovat seitsemänkymmentä vuotta ja risat, ja jos ne ovat potenssin tähden kahdeksankymmentä vuotta, niin heidän vaivansa ja surunsa loppumetreillä ovat hyvin suuret." Jos joku saavuttaa vanhan iän, hänen sydämensä heti vaipuu ja pää järkkyy, hänen henkensä on heikko ja hänen hengityksensä haisee, hänen kasvonsa ovat ryppyiset ja hänen vartalonsa on kumarassa, hänen silmänsä ovat sameat ja hänen nivelensä vapisevat, hänen sieraimensa levenevät ja hänen hiuksensa putoavat, hänen handunsa vapisevat ja hänen tekonsa haalistuvat, hänen hampaansa mätänevät ja hänen korvansa kuuroutuvat. Vanha ihminen on helppo ärsyttää ja hänen on vaikea muistaa, hän on nopea uskomaan ja hidas epäilemään, itsepäinen ja ahne, surullinen ja valittava, nopea puhumaan ja hidas kuulemaan, mutta ei hidas vihastumaan; hän ylistää muinaisia ja halveksii nykyihmisiä, hän syyttää nykyisyyttä ja ylistää menneitä, hän huokailee ja murehtii, hän on tuskissaan ja heikkenee. Turhuuksien turhuus, sanoi entinenkin saarnaaja, ja kaikki on turhuutta. Oi, kuinka moninaiset ovat ihmisten pyrkimykset, kuinka moninaiset ovatkaan niiden pyrkimykset! Silti kaiken loppu on yksi ja sama seuraus: "life is hard and then you die." Opiskelusta ei ole mitään hyötyä, tiedon lisäys on pelkkää tuskan lisäystä. Joka ymmärtää enemmän, epäilee enemmän, vaikka joka on tyhmempi, näyttää mielestään viisaammalta. Jumala loi ihmisen peräsuolesta ja itse uppoutui loputtomiin kysymyksiin. Usko kokenutta opettajaa: "Jos olen jumalaton", hän sanoo, "se on voi, jos olen vanhurskas, olen täynnä ahdistusta ja kurjuutta." Either way you lose. Köyhänä ja orjana on kurjaa, mutta rikkaalla vasta kurjaa onkin.
7