ellauri002.html on line 1935: Niitä kai ne oli, vaikken kenellekään kertonut.

ellauri012.html on line 363: Olisin tosi iloinen jos voisin pestä kyynelillä tyhjäksi noiden nautintojen muiston, jota ajattelen vieläkin niin mielellään. Ainakin yritän kovasti pinnistäen sammuttaa sydämestäni ne halut jotka mun heikko luonne synnyttää, ja koitan harjoittaa itseäni kidutuksilla jota sä oot kokenut sun vihollisilta. Koitan tällä lailla tyydyttää sua ainakin, vaikken pysty lepyttämään kiukkuista jumalaa. Näyttääkseni sulle miten huonoon kuntoon mä oon mennyt, ja miten pitkällä mä oon näissä katumusharjoituksissa, mä uskallan jopa syyttää taivasta siitä että se sotki sut näihin ansanaruihin. Ei kai tästä voi jumalakaan suuttua, kun en pyydä itselleni armoa.
ellauri015.html on line 279: vaikken sitä

ellauri021.html on line 352: vaikkenmä merimies nyt olekaan.

ellauri023.html on line 217: - Sanoin nuorelle vaimolleni (jonka Herra oli minulle antanut, vaikken pyytänyt):

ellauri024.html on line 105: nykyisen ymmärryxeni pohjalta, vaikken ookaan mikään jehova.

ellauri026.html on line 364: Mut kukaan ei palvo Tyhmyyttä ja tee mulle kirkkoja. Mitä väliä vaikken saa suizutusta, ohuita kexejä, vuohta tai emakkoa uhrina. Kaikki palvoo mua kuitenkin. Ei tarvi edes kadehtia Dianaa, joka saa ihmisuhreja. Jengi ajattelee mua myötäänsä, seuraa mun tapoja, ja elävät ihan mun ehdoilla. Samalla ei voi kerskua jumalanäitikään. Koko maailma on mun temppeli, vaikkei musta ole pazaita eikä ikoneja, joita jengi palvoo muuten enemmän kuin ize avataareja. Ei, mulla on pazaita ihan tarpeexi, apinat on niitä ize, typeryxiä. Koko apinalauma on mun seurakunta, ja maailma mun temppeli.
ellauri030.html on line 831: Esimerkkejä: liioittelu ja aprillipila (1), vizit ja kaskut (2), kommat (3), sanaleikit (4). Mä rikon ehkä eniten tota viimestä, vaikken kovin hauskasti.
ellauri031.html on line 821: Höpsismin eri konsteja on mun paasausten kuluessa tullut vastaan monia, vaikken ole kaikista tehnyt numeroa. Joskus käytetään feikki tieteellistä menettelyä jonka yhteys päätettävään asiaan on suunnilleen yhtä satunnainen kuin rahan tai nopan heitto. Ciceron aikana kazottiin linnun sisälmyxiä (auspicium, suotuisa onkin englannixi auspicious), tai heitettiin jonkun pikkueläimen sopivia luita. Niillekin oli joku nimi jonka olen taas unohtanut. Sit on kiinalaiset oraakkelikilpikonnankuoret eli scrapulimantia, saamelaisten arpaluut, sammakkoprofessorit, pilvet, ouijalaudat, kiromantia, Pythagoraan numerologia, katukivien reunat, kissat, tikapuut, voi vizi eihän näistä tule mitään loppua. Noin tsygologisesti nää on pakko-oireita: on pakko menetellä niin tai noin, pakko kävellä näin, niinkuin se nummelalainen pedofiili lauloi. Uskovaisuuden indikaatioita on optimismi, obsessio ja paranoia, kontraindikaatioita autismi ja pessimismi.
ellauri040.html on line 189: Poikain Parnassojuttu Veijo Meren Manillaköydestä oli parempi näyttö niiden suosittamasta menetelmästä kuin kaikki muu vaahtosuinen mekkala. Markku Lahtelasta mulla ei ollut mitään havaintoa ennen tätä, 1937 syntynyt radikaali ministerinpoika, 43-vuotiaana izemurhan tehnyt doku. Käänsi mm Stalinin tytärtä, Kerouacia ja Kelleriä (ei Helen vaan se catch-22). Mitään muuta en siis ole siltä lukenut kun käännöxiä tietämättäni. Maken juttu Lahtelan Hallizijasta vaikuttaa hyvältä, vaikken ole ize kirjaa lukenut. Ainakin se on huomannut, ettei kirjaa lukiessa tarvi pelaajille jakaa valkeita ja mustia cowboyhattuja, ja ettei kaikkea tarvi selittää jollain muulla kuin sillä mitä kirjassa sanotaan. (Vaikka usein voi, nim. kirjailijan biolla.)
ellauri053.html on line 207: Mä luin Puovosta (ja vähän Puovoakin) elämä ja teoxet tyyliin joku vuosi sitten, luin mm. Heikki Haavikon isän apoteoosin, ja Puovon korppikotkien kirjoittaman muisteluxen vanhan juopon viimeisistä vuosista. Siltä meni litra viiniä latkimalla päivässä vielä vuoteenomana. Mutta ei siitäkään pitänyt mun kertoa, vaan tästä: meillä tuli kirjailijasiskon kanssa melkein käsirysyä ja nokkapokkaa Puovosta, kun mä kerroin sille Puovon pulzarimpia puolia, ja se ei halunnut millään kuunnella. Siinä yhtyi K.C:n Aarnelta ym. saama uuskriittinen koulutus, ettei pidä yhtään välittää kirjailijasta, teoxet on oma maailmansa, plus se, että Paavon varhaisrunous, etenkin Puut, kaikki heidän vihreytensä (jonka Puovo rykäisi vaimon kuoltua) oli tehnyt siihen teini-ikäisenä syvän vaikutuxen. Mä, joka olen ihan toista sukupolvea kuten Riitta Pylkkänen, vaikken sentään ihan niin hiljattaista, en osaa samalla lailla nostaa Paavoa sille pedestaalille, jolla se olisi mielellään seisonut Virosta tuottamansa Stalinin pazaan rinnalla tai sijalla omistamansa mezän reunassa.
ellauri099.html on line 435: Tykkään tehdä asioita uudella tavalla vaikken tiedä toimiiko se.
ellauri101.html on line 682: Mulla on lyhyet hiuxet ja pitkähkö vaikka harvanlainen takkuinen parta. Vaattet ei ole kirpputorilta vaikka vaikuttavat siltä. Ne on kuosiltaan yhtä vanhahtavia kuin mä. Flanellipaidat ja villapaidat on Sysmän rytkyjä. Pipoja en sietänyt ennen kuiin Helmi kutoi mulle niitä. Farkkuja en revi muuta kuin vahingossa, ja sitten paikkaan ne. Jos harvoin ostan uudet ostan peltipönkköjä. Mä ostin Conversen koriskengät Bostonissa 1970-luvulla. Ei mulla niitä enää ole. Juu ei, emmä ole kyllä grungetyylinen. Enempi kuulostan mielensäpahoittajalta, vaikkenmä kyllä tykkää tollasesta mökkinaapurimallisesta karvalakistakaan. Sitä käyttää karvalakkipuolen kaljanryystäjät ja karvalakkilähetystöt. Gilmore Girlsin Jacob on kai grungetyylinen.
ellauri105.html on line 51: Melvis Pressula piti alaikäisistä tytöistä. Michael Jackson piti alaikäisistä pojista. Mikä ihme siinä on että yhteen pahaan liittyy aina toisia? No kai sekin on johdettavissa memetiikan perusyhtälöstä, vaikken nyt ihan vielä näe miten. Narsistit lie enimmäxeen pahoja, mutta ne ei juuri perusta tiimeistä, joten ne eivät usein pääse ihan pahan kasan huipulle. Pitää olla muutenkin psykopaatti että pärjää siinä.
ellauri111.html on line 230: Esim. Karamazovin pojat tai Akiva "Kive" Shtisel. Akiva oli kiva kun se huoli upporikkaan vaikka masentuilevan Rachelin. Apinatkin on sulosia kun ne saa poikasia. Aljosha-vainaja ja Dvorale on kuin 2 marjaa. En mäkään sentään suorastaan tappanut Callea, vaikken avannut sille Munksnäshemmetin ulko-ovea. Pause. “I think you haven’t read my Diary of a Writer?”
ellauri115.html on line 544: Mä tuomaroin maailmanjärjestystä, vaikken mä tiedä midiä sen tarkotuxesta, sillä tän järjestyxen tuomarointiin riittää että vertan sen osia toisiinsa, tutkin niiden yhteispeliä, niiden suhteita, ja niiden yhdyntää [se on kivintä]. En tiedä mixi avaruus on olemassa, mutta nään koko ajan miten se muuttuu; en koskaan missaa sitä läheistä yhteyttä millä sen osat auttelee toisiaan. Mä oonn kuin mies joka kazoo kellon sisään ekaa kertaa [ja mä tiedän mistä puhun]; se ei koskaan väsy ihastelemaan mekanismia, vaikkei se tiedä mitä varten se kello on eikä ole koskaan nähnyt viisareita. Mä en tedä mitä tällä tehdään, se sanoo, mutta mä nään että joka osa sopii yhteen muiden kanssa, mä ihailen kellosepän hienomekaniiikkaa, ja olen vitivarma että kaikki nää osat toimii yhteen tällä lailla jotain tarkoitusta varten jota mä vaan en voi havaita.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 701: Kun meidän ohimenevät tarpeet on ohize, ja meidän hullut halut lepäävät, pitäisi tulla loppu meidän passiohedelmistä ja rikoxista. Voiko puhdas sprii kyetä perversseihin tekoihin? Kun ne ei enää tarvi mitään, mix ne olis enää edes ilkeitä? Jos ne on vapaita meidän karkeista aisteista, jos niiden onni koostuu toisten olioiden kazelusta kuin Kim Young Unilla, ne voi vaan haluta mikä on koreaa; ja se joka lakkaa olemasta pahis ei voi koskaan olla kurjimus. Näin mä ainakin olen taipuvainen ajattelemaan vaikken mä ole ihan hirveesti yrittänyt tulla mihkään johtopäätöxeen. Jumalauta, teidän armonne, hyvä herra, mitä sä päätätkin mä läpytän; jos sä päätät panna pahojen päät ikuiselle pölkylle, olkoon mun puhheeni mitätön; mut jos näiden katuminen ajan mittaan sattuis päättymään, jos niiden kärsimyxet loppuisi, ja jos ne sais saman rauhan kuin minäkin, niin mä kiitän ja kumarran, kiitos siitä oikein kovasti. Eix ilkeäkin ole mun veljeni? Ei kai mun tarvi olla kuonpuoleisessa sen vartija? On munkin monasti tehnyt mieli tehdä niinkuin se. Päästäpä kuule se pahasta ja vapauta se pahasta hengestä; anna sen olla lähes yhtä onnellinen kuin mä; sen onni ei tee mua kateexi, vaan lisää vaan mun omaani.
ellauri115.html on line 970: Kun valoin Rauhixen ikuisten vessanportaiden perustaa betonista, tuli pikku Max noin 5v siihen ja ja halusi mennä pikku saappaillaan kävelemään pehmeässä sementissä. Sopiiko, sopiiko? se kysyi ja meni sitten sinne tallustelemaan. Sanoin EI! EI! EI SOVI! mutta siitäpä se vähät välitti. Se piti lopulta yxinkertaisesti vaan nostaa sieltä pois. Sille sana "sopiiko?" oli vaan joku sana joka pitää sanoa ennenkuin tekee mitä lystää. Tai Niklaxen "Puheenvuoro!" Mähän sanoin puheenvuoro! Tai Alexander Stubbin "Sori siitä", sana joka pitää sanoa jos jää kiinni kusetuxesta. Valitettavasti, sanon vaikken valita. Olen vaan pahoillani että huomasitte. Taikasanoja, stiiknafuulia (YÄK, siinäpä ällö tarina Teuvo Pakkalalta). Sanahelinää, pelkkää semantiikkaa.
ellauri151.html on line 1105: Yllättävää kyllä paskan Philip Rothin Portnoyn tauti oli aika hyvä niin läpipaskan tyypin suorituxexi. Tatu Vaaskiven Pyhä kevät oli jollain lailla herttainen vaikken kyllä jaxanut ihan loppuun saakka. Sitton lukuisia kirjoja josta tykkäsin silloin kuin niitä nuorempana luin, mutten enää välttämättä perustaisi. Ja outojakin kirjoja kuten tuiki tuntemattoman Vilho Sorvarin Hammurabi.
ellauri172.html on line 47: Kun rytistys on päättynyt, alkaa hovioikeus. Mä oon omin silmin nähnyt tän homopetterin seinägraffitin, vaikken muistanut. Ruumiikas Kristus ilman paitaa jamihousuissa jakaa hikipäässä oikeutta käsi pystyssä, Jehova on varmaan taas paraikaa vessassa tai jonottamassa sinne vuoroa. (Kenenkä jalat näkyy kuvan yläreunassa kykkimässä posliinilla tyhjän päällä? Onko se epäilevä Tuomas?) Nakupellet vasemmalla kädellä on vapautettu, vuohet oikealla saavat hikoilla. Vittu tämmönen koirankasvattajan vihellys ja naxutus on sitten alhaista. Vain aasi lähtee menemään kun sille näytetään keppiä ja porkkanaa. Jos sekään. On se sevverran vastahankainen.
ellauri196.html on line 205: - No minkälaista kyhhäästä syntyi Tompan vävyn Audenin "kynästä"? Ihan hyviä mitallisia runoja, kuten tää joka on kuuluisa koska se esiintyy yhdessä filmissä, jonka mä olen nähnytkin, vaikken muista runoa. Siinä oli molemmat Seijan suosikkipojat mukana, Darcy ja se toinen änkyttävä ruipelo jonka nimeä ei muista. Leffan nimi oli jotain 2 häät ja 3 hautajaiset, jotain sinne päin.
ellauri244.html on line 521: Omatunto vaakkui, sinähän taidat olla katkera. Sinä et vissiin enää usko kehenkään etkä mihinkään, et edes Suureen Kakkiin ja Luunänniin, vaikken minä sentään uskontoa kehtaa sinulle suositella sillä uskovaisen elämän sisältö on suuri vain prosentuaalisesti, ei absoluuttisesti, mutta sinä raukka olet menettänyt Jonnan ja saman tien uskon ja rakkauden ja joutunut kuutioon, sinuahan on ihan surku kun et osaa elää ilman enkeliä.
xxx/ellauri056.html on line 316: Esimerkkinä löyty Mauriselta mm. hupaisa hessu 1700-luvulta, vähän kuin Fast shown Arthur: "bugger it", "wif my luck". Tällä Lucilla meni lähes kaikki täysin päin persettä. Huono terveys, huono onni, paska elämä. Siitä huolimatta tai ehkä sixi se julkaisi nipun penseyxiä ja paasauxia Voltairen suojeluxessa. Sen mielestä Racine löi Corneillen 6-0. Voltaire taisi olla samaa mieltä. Niistä Corneille oli messuaja ja sen sankarit jotain supermiehiä niinkuin jollain Sofokleella, Racine oli show not tell koulukuntaa, ja sen hemmot inhimillisempiä (vrt Euripides). Musta molemmat vaikuttaa aiika heikoilta, vaikken ole lukenutkaan niitä kunnolla. En pidä tragedioista ylipäänsä, ne on liian yleviä.
xxx/ellauri116.html on line 393: Mikäs se nyt oli? Ainiin se 1700-luvun romaani, mulla taitaa olla se, vaikken ole lukenut. A French epistolary novel by Pierre Choderlos de Laclos, first published in four volumes by Durand Neveu from March 23, 1782. It is the story of the Marquise de Merteuil and the Vicomte de Valmont, two narcissistic rivals (and ex-lovers) who use seduction as a weapon to socially control and exploit others, all the while enjoying their cruel games and boasting about their talent for manipulation. It has been seen as depicting the corruption and depravity of the French nobility shortly before the French Revolution, and thereby attacking the Ancien Régime. The book has also been described as merely a story about two amoral people.
xxx/ellauri125.html on line 249: And though I didn't pick the day to turn the page Ja vaikken mä valkannut päivää lehden kääntämiseen
xxx/ellauri199.html on line 1123: Olen pahoillani vaikken ole vähääkään

xxx/ellauri218.html on line 71: Jostain syystä kuva oli Life-lehden keskiaukeaman ärvökuva siinä 50-luvun Gianzin ja Dodgersien mäzissä jota de Lillo kuvaa pitkäveteisen tarkasti pääteoxensa alussa. J. Edgar Hoover ei saanut irrrotetuxi siitä kazettaan. Me takuulla nähtiin alkuperäiskuva Pradossa vaikken yhtään muista. Ei se ole keskiaikainen, Lillo hölmöpää!
xxx/ellauri239.html on line 742: Uskon, että lääkkeiden väärinkäytöllä lienee osallisuutta mereen ajoon, tekoon ja sangen erikoiseen tapaan aamusella yrittää nostaa ruumista maton sisällä autoon keskellä taloyhtiön pihaa. :roll: Itse pesen mattoja kesäisin, ja olohuoneen matto painaa märkänä sen verran, etten saa nostettua sitä omin voimin. Saati sitten, jos maton lisäksi pitäisi nostaa ruumis. Eipä tulisi mitään koko hommasta. En ryhtyisi hommaan näillä tiedoin, vaikken yllä älylliseltä tasoltani lähellekään tuollaisia huippulääkäreitä. Siksi ajattelen, että tekijä on tainnut olla enemmän tai vähemmän mömmöissä, ja pään selkiytyessä taitaa herralla tulla maailmanluokan facepalm.
xxx/ellauri388.html on line 457: 6) Älä koskaan joudu epätoivoon, äläkä sorru hengessä, älä mene pahasta vielä pahempaan; kiusauksen hetkenä, lankeemuksenkin hetkenä älä joudu epätoivoon, vaan sano itsellesi: lankean, mutta inhoon lankeemista, ja tiedän, että vaikken tänään, niin huomenna tulen voittajaksi. Pyyhi fläkit talouspaperiin.
30