ellauri047.html on line 850: Loukkaantunut Teris vaikeroi. Oiskohan Vieno tai äiskä nauranut sen jollekin typerälle runolle? Tiedän täsmälleen miten pahalta se tuntuu. Kuin ois syönyt kryptoniittia.
ellauri048.html on line 205: Loukkaantunut Teris vaikeroi. Oiskohan Vieno tai äiskä nauranut sen jollekin typerälle runolle? Tiedän täsmälleen miten pahalta se tuntuu. Kuin ois syönyt kryptoniittia.
ellauri110.html on line 1083: George Pattison on ilmeisesti uskovainen kirjallisuus tms. proffa ja Dosto-fani joka on tapailevinaan kuolleista hetkexi hereille hätkähtänyttä Dostoa ruokapöydän ääressä. Nää kexustelut on pitkiä kuin Elvixen muna, niitä pitää vähän tiivistää. Ne on siitä hyviä että niistä näkyy hyvin minkäläistä porukkaa Doston kirjat keräävät. Se on kanssa yhden tyypin narsisti, joka haluis ehkä olla vähemmän izekeskeinen ja sosiaalisempi, muttei millään pysty. Sen pitää tehdä siitäkin joku iso numero, pohtia ja vaikeroida, mikä on vaan sitä samaa paskaa toisenvärisessä paperissa. Eikun tikulla pihalle. George onkin teologi, olishan se pitänyt heti arvata:
ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri151.html on line 1112: Eräänä päivänä näin Mordecai Meirin hautajaissaattueen. Leski kulki käsivarret koholla, itki ja vaikeroi. Hänen perässään käveli joukko miehiä jotka juttelivat keskenään. He ikään kuin ilmaisivat: "Mordecai Meir on [oli] Mordecai Meir, me olemme me. Hän on vainaja, mutta me elämme. Hänet viedään hautaan, mutta meidän [meidän vaimojemme] on maxettava vuokramme ja lastemme opetus. Meillä ei ole enää mitään yhteistä."
ellauri216.html on line 249: Pietari ryhtyy muitta mutkitta homostelemaan. Tero näki pienenä miten isi puikotti äitiä kotisohvalla teeveen ääressä. Äiti vaikeroi. Olet... käsittänyt jotain väärin. Kaikki merkitys jota on ollut hajoaa. Terokin on näitä merkitysmiehiä. Terossa on selvästi uraniaanin ainesta. Sinä et voi enää jäädä luostariin kert et anna persettä. Suzän pyysi minut airoihin ja käski kiskomaan lujasti. Ja minähän meloin, kusen kyllästämällä kyrvällä kitkerään loppuun asti. Päämäärä ei ole tärkeintä vaan matka. Kun pussit tyhjenevät soutaminen loppuu.
ellauri220.html on line 179: Patin pikkuveli Matt joka rakentaa ydinpommia ja seukkaa etänä ylikunnollisen kimittävän ensihoiturin Janetin kaa näkee yxinäisen naismielenosoittajan kuvitellen kuinka puhuttelis sitä ja heti kohta harjoittaisi sen kanssa vaikeroivaa ja huomaavaista sexiä sen sekaisessa vuoteessa. Sepä se, se sinne, kaikki muu on vain silmänlumetta. Pikku pulkkosieni vaatii päästä pehmoinen pää edellä märkään tunneliin, se on sen olemassaolon tarkoitus.
xxx/ellauri304.html on line 663: Työtön Pauli on ukrainalaisen valkoisen orjakaupan kourissa. Helmi leikkii pakko-oireisesti alaikäistä. Näen pahaa unta susista Merikadulla niin että putoon yöllä sängystä. Tulee veripipejä. Maha on kipeä. Mustarastas vaikeroi yössä kuin hengen hädässä. Siinähän se saattaa ollakin.
xxx/ellauri354.html on line 292: Aale Tynni, joka vaikeroi Martti Haavion alla palvelijan huoneessa Elsa Enäjärvi-Haavion tehdessä syöpäkuolemaa yläkerrassa (kz. albumia 147), suomensi yhden Joosen runon paxuun kirjaansa. Googlen suomennos vähän editoituna ei ole paljon Pekkaa pahempi. Mitta lienee joku Horatiuxen aiolibiitti, kz. tästä.
xxx/ellauri354.html on line 306: Miksikä, lausuhan, ruskoa hehkuen ulappa hiljaa vaikeroi? Voinetko laulun tuon tulkita, Lydia, kun pinjat laulavat keskenään?
xxx/ellauri380.html on line 111: – Jos Trump voittaa vaalit tänä syksynä, voidaan kuvitella, että tämä on Yhdysvaltain viimeinen apupaketti Ukrainalle, Emmi Kastehelmi sanoo. Kastehelmen mukaan tämä on haaste ukrainalaisille, sillä he eivät voi rakentaa oikein mitään pelkästään sen pohjalle, että USA:lta tulisi jatkuvaa laajamittaista tukea. Ukraina ei todennäköisesti onnistu voittamaan Venäjän asevoimia konventionaalisessa sodassa, jos Yhdysvallat tai muut länsimaat eivät halua konkreettisesti sitoutua Ukrainan voittoon ja valitsevat mieluummin tien, jossa Venäjä saa sodan lopputuloksena strategisesti tärkeitä maa-alueita vallattua, Emmi Kastehelmi vaikeroi. Onpa ylläri. Paizi ei ne Luhansk ja Donbass mitään strategisesti tärkeitä ole. Krim nyt on, mutta sehän ryssillä jo oli vanhastaan.
12