ellauri043.html on line 525: Samalla kun sen ympyriäiset silmät vaeltavat herkuilla, toisia kertyy pyramidixi, jonka kyljet kaatuvat. Viinit alkavat vuotaa, kalat lätkiä, veri lautasilla kiehuu, hedelmäliha työntyy kuin ahnaat huulet; ja pöytä nousee sen rintaan, sen leukaan, eikä sillä ole kuin yxi lautanen ja yxi leipä, jotka ovat juuri sen nenän edessä.
ellauri069.html on line 32: Kuin pilven varjot vaeltavat
ellauri110.html on line 623: se estävi aavehet yön. suvitaivaalla vaeltavat? Suo kantelos kajahtaa!
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri345.html on line 167: Kokoillallisen piehtaroinnin jälkeen pieni ilkikurinen kosketus teki hiänestä vieläkin kauniimman, ja neiti kääntyi hymyillen Reva-avanteen puoleen ja sanoi, että hiänen tapansa maksaa lounaansa tekemällä töitä ja aina kun rahaa puuttui, nuolla nuppineuloja kuin paraskin emäntä. "Salli minun pujottaa kukka tuohon kirjontakehykseenne", hiän lisäsi, "jotta tulevaisuudessa muistatte sen nähdessään vieraan köyhän." Mihin von Reva-avanne vastasi sanomalla, että hän on hyvin pahoillaan. pistot ovat häneltä toistaisexi lopussa, ja siksi heidän taitonsa ihailun on jäätävä paitsi. Pyhiinvaeltaja käänsi katseensa välittömästi pianoon. "Joten minä haluan", hiän sanoi, "maksaa velkani tuulirahalla, aivan kuten vaeltavat laulajat yleensä tekivät." Hiän kokeili soitinta kahdella tai kolmella preludilla, mikä osoitti hyvin harjoitettua kättä. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että hiän oli arvokas nainen, jolla oli kaikki ystävälliset taidot. Aluksi hiänen soittonsa oli kirkasta ja loistavaa; sitten hiän vaihtoi vakaviin sävyihin, syvän surun sävyihin, jotka samaan aikaan näkyivät hiänen silmissään. He kastuivat kyynelistä, heidän kasvonsa muuttuivat, heidän sormensa pysähtyivät; mutta yhtäkkiä hiän yllätti kaikki laulamalla mielettömän laulun maailman kauneimmalla äänellä, hauskalla ja naurettavalla. Koska oli syytä uskoa, että tämä burleskiromanssi oli hieman lähempänä sydäntäsi, annat minulle anteeksi, jos sisällytän sen tähän.
ellauri369.html on line 426: Työssään Carlyle hahmotteli Muhammedin hegeliläisenä uudistusagenttina, vaali hänen vilpittömyyttään ja kommentoi "miten yksi mies yksin pystyi hitsaamaan taistelevat heimot ja vaeltavat beduiinit tehokkaimmaksi ja sivistyneimmäksi kansakunnaksi alle kahdessa vuosikymmenessä".
ellauri389.html on line 157: Kuin vaeltavat virvatulet, jotka maalla Or where afar, the ship-lights faintly shine
ellauri396.html on line 207: Puiston kysynnän hiipuessa vapunpäivän jälkeen, kansakunnat eivät kertoneet, miksi he eivät voi kerätä marjoja ja yrttejä samaan aikaan kun turistit tallovat marikot ja syövät kuormasta, a muita etnisiä taustoja edustavat ihmiset vaeltavat puistossa kuin porot Räävelissä.
ellauri408.html on line 642: Kuuntele hänen huutavan roistolle: "Olet tasavertainen maan mahtavien kanssa, sillä heillä ei ole muuta kuin sinä. Kaikki tämä kulta, kaikki tämä rikkaus, jota he keräävät, kaikki nämä arvonimet, kaikki nämä linnat, kaikki nämä orjat, jotka vaeltavat heidän jalkojensa juuressa, eivät ole heidän; ne kuuluvat Fortuunalle, joka antoi ne eilen, joka vie huomenna. Ihmisellä ei ole mitään omaa tämän maan päällä paitsi hänen vapaa tahtonsa, omatuntonsa ja tahtonsa (jotka nekin on pelkkää silmänlumetta, luonto on deterministinen). Kuningas itse on heikompi kuin ensimmäinen roisto, koska hän ei ole mitään sinä päivänä, jona ihmiset haluavat, ja pystyykö hän sinä päivänä taistelemaan roistoa vastaan? Ei, koska pienin konna on häntä vahvempi. Se, mikä muodostaa kuninkaan vahvuuden, arvon, voimansa, rikkautensa, on hänen alamaistensa voima, rohkeus, omistautuminen ja työ, eikä mikään näistä kuulu hänelle. sillä mikään ei ole meidän, paitsi se, mitä luonto on meille antanut, eikä onni voisi saada meistä hallussaan ainuttakaan olkea, vaikka olisimme saaneet sen väkisin, ellei luonto olisi antanut sitä meille !" Ja edelleen suoraan kuninkaiden puoleen: "Ole kohtelias, antelias ja hyvä sydän ja sääli köyhiä kohtaan, jos haluat ystävyyttä kansalta. Näytä esimerkkiä herroille ja rikkaille; älkää olko ylpeitä älkääkä ahne, sillä ilman kansaa kuningas ei ole mitään sen enempää kuin pelkkä kansalainen."
ellauri412.html on line 326: Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät. Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta. Ja sinne syntyy tie vesilinnuille, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua. Oman tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy, kun ei ole risteyxiä eikä laitoja. Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva peto, ei yksikään paizi ehkä krokodiili ja Leviatan. Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat. Herran vapaiksi (keneltä?) ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa plus kahta hattua.
xxx/ellauri128.html on line 44: Vaakun vaeltavat töräyxet
xxx/ellauri199.html on line 1150: Päät kolkkaa, kuumenee, kansat vaeltavat.
xxx/ellauri202.html on line 182: Salakuuntelemme näitä kahta merkittävää miestä, jotka molemmat ovat Nobel-palkinnon saajia, kun he vaeltavat maaseudulla pitkillä kävelyillä tai istuvat tulessa lasillisen viiniä illallisen jälkeen ja tutkivat aina kaikkea auringon alla ja lakanoiden välissä: heidän elämäänsä ja työtään, mytologiaansa, kuolemaa. Se on rehellinen ja paljastava. Kuuntelemme ja opimme, ja käsityksemme muuttuvat ja syvenevät. Vaikka tämä pieni mutta täydellinen helmi kirjaxeen, joka on kirjoitettu mestarillisella taiteella, valaisee ymmärrystämme suuresta nerokkaasta miehestä ja elämän luonteesta, niin käy selväxi että du Gard ei ollut edes yhtä suuri eikä nerokas kuin Andre Gide, vaikka kummallakin oli puolesa (etenkin taka-).
xxx/ellauri235.html on line 645: Where shaggy forms o'er ice-built mountains roam, Missä takkuiset muodot vaeltavat jään rakentamilla vuorilla,
xxx/ellauri237.html on line 576: Pimeä tähti nousee ylös, mustat linnut vaeltavat.
xxx/ellauri357.html on line 662: Yksi legioona villejä ajatuksia, jonka vaeltavat siivet
16