ellauri101.html on line 670: 1900-luvun alussa camp liitettiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen erikoiseen pukeutumiseen. Myöhemmin käsite on laajentunut kuvaamaan myös muita tarkoituksella mauttomia, usein yliampuvia kulttuurin ilmioitä. Camp on monesti keskinkertaista, mautonta, ironista ja liioittelevaa. Kun korkeakulttuurinen taide on kaunista, tyydyttävää ja arvokasta, camp on elävää, nokkavaa, pinnallista, huomiotaherättävää, röyhkeää ja haastavaa. Camp elää ylevän ja tavallisen välimaastossa. Camp palauttaa monesti vanhaa, muodista jäänyttä kulttuuria uudessa merkityksessä. Campista on sanottu, että ”se on niin hyvää, koska se on niin huonoa”.
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri190.html on line 128: 990-luvulla rusien ja petsenegien välit huononivat uudelleen. Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuri löi (993) heidän joukkonsa Trubez-joen varrella (varmasn Trubezkoin kotipuro), mutta vuonna 996 hän itse kärsi tappion Vasikolkovin kaupungin luona. Näiden tapahtumien vuoksi suuriruhtinas rakennutti arorajalleen vartiolinnoitusten ketjun, joiden välillä oli hyvin nopea ja tehokas varoitusjärjestelmä petsenegien hyökkäyksistä. Samantapainen kuin taipiilla markiisisaarilla. 1000-luvulla poljaaniheimon kupeessa oli 13 eri petseneegiheimoa, jotka liikkuivat Tonavan ja Dneprin välimaastossa. Noin vuonna 1010 petsenegien välille tuli kiistoja. Ruhtinas Tirahin petsenegit ottivat uskokseen islamilaisuuden, kun taas kaksi läntistä heimoa (belemarnit ja pagumanidit: yhteensä 20 000 henkeä) ruhtinas Kegenin johdolla siirtyi Tonavan yli Bysantin valtakunnan alueelle keisari Konstantinos IX aikana Dobrudzhaan ja he kääntyivät ortodoksikristityiksi. Tästä seurasi no end of trouble petsenegeille. Bysantin keisari suunnitteli saavansa heistä vartijakansan pohjoisrajalleen. Mutta vuonna 1048 ruhtinas Tirahin johdolla valtava määrä petsenegejä (melkein 80 000) ylitti jäätä pitkin Tonavan ja hyökkäsivät Bysantin balkanilaisia alueita vastaan.
ellauri206.html on line 265: Kukaan ei koskaan suuttunut Nerval-poloiselle, koittaa pistää väliin Alice. Se pitää frühromantikoista. Miehet ei kuuntele, ne pyörii jossain kukkoilun ja homoilun välimaastossa. Mitä niitä kiinnostaa varhaisromantikot, ne on fin de sieclen miehiä.
xxx/ellauri123.html on line 658: Painijat jaetaan tavallisesti ns. hyviksiin ja pahiksiin, eli faceihin (babyface) ja heeleihin. Facet pyrkivät olemaan oikeudenmukaisia, hyväntahtoisia ja inspiroivia. Heelit sen sijaan ovat halveksuttavia karakteereja, he vihastuttavat yleisöä ja tekevät koiruuksia. Facejen ja heelien välille tulee usein riidallisia juonikuviota eli feudeja. Face saattaa tarinankerronnallisesti joskus kääntyä heeliksi (heel-turn). Joidenkin painijoiden karakteeri voi olla myös selkeästi ja tarkoituksenmukaisesti facen ja heelin välimaastossa (tweener).
xxx/ellauri137.html on line 815: Hullua miten Sujata taktikoi miestennielemisen ja kielennäyttämisen välimaastossa. Ja sitten vielä on ihmettelevinään miesten tapaa toimia. Vitun jenkkifeminismiä, Hintikan kotkan lentotyyliä. Pelkkää omanvoitonpyyntistä teeskentelyä. Cätyt ämmän naukuvat kuin tappelevat kissat takapihalla. Matelijaa, että onkin matelijaa!
xxx/ellauri186.html on line 509: Kaksikon tunnelmat liikkuvat jossain epäuskon, hämmennyksen, pettymyksen, katkeruuden ja rehellisen vitutuksen välimaastossa. Haastattelevan majurin mukaan miehillä ei ollut tarpeeksi taistelukokemusta.
xxx/ellauri376.html on line 352: Petsenegit olivat Keski-Aasian aroilta lähtöisin ollut turkinsukuinen puolipaimentolaiskansa. Vuonna 860 Petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Uusilla asuinsijoillaan Donin ja Dnestrin välimaastossa petsenegit joutuivat jatkuviin taisteluihin naapurikansojensa, etenkin slaavilaisten, kanssa. Kärsittyään tappion Kiovan ruhtinas Jaroslav I:lle petsengit vetäytyivät kohti lounasta, mutta Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin.
8