ellauri029.html on line 461: Anterokeskeinen ajattelu on izekeskeisen ajattelun rasistinen versio. Elukat jotka on samanlaisia "kuin me", mutta erivärisiä tai pitää erilaista ääntä, kuten neekerit, juutalaiset, saxalaiset ja muut apinat, on ihan erilaisia ja ennen kaikkea pahempia "kuin me". Ne ei ajattele, tunne, käyttäydy hyvin eikä ansaize samaa kohtelua "kuin me". Elukat jotka on ihat erilaisia kuin me, kuten sitten kaikki muut elukat, eivät edes tunne samoja tunteita eikä tarpeita "kuin me", ne ei siis ansaize mitään muuta kuin tulla syödyxi tai tapetuxi muuten vaan. Mitkä vitun "me"? Valkoinen vääpeli underground sarjakuvassa huusi neekerikersantille Vietnamin sodassa: "We must kill the yellow commies, before they kill us!". "What do you mean we?" kysyi kersantti. Tähän kuuluu myös se et ezii jotain anterouden perimmäistä olemusta tai selitystä, mix me ollaan niin eteviä ja hienoja. Ei me olla. Sillä hyvä. Me ollaan pikku paskiaisia pienenä, ja isona kusipäitä pyllynreikiä. Siitä ei pääse edes kysymällä "ketkä me?". Vastaus on selvä: Sinä, minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juorkunan Jussi, Kapakka-Lassi ja Myllårin Matti, plus yli 9 miljardia muuta. Täytyy lukea Mark Twainin Matkakirjeitä maasta (1909).
ellauri131.html on line 99: –Kansallistunto on voimakas ja venäläisviha syvä. Saksalainen vääpeli valitti sitä, etteivät nämä suomalaiset ymmärrä sitä, että saksalaisten on oltava ystävällisiä venäläisille nykyisen tilanteen takia, hän kirjoittaa kertomuksessaan.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri155.html on line 149: ministeri, apulainen, pomo(shnik), marsalkka, konnetaabeli, konstaapeli, komisario, kersantti (servantti), hlaford, diakoni, vääpeli, visiiri, upseeri, lähetti, enkeli, sihteeri, apostoli, keskijohto, varakuningas, vararehtori, varadekaani, varatuomari, sijaishallizija, asiainhoitaja, stuertti, vikaari, saapasrenki, vouti, vallesmanni, virkamies, byrokraatti, järjestelmävastaava, vastuuhenkilö
ellauri284.html on line 298: Konstaapeli Pekka Erkkilä (vasen kuva) palkittiin esimerkillisestä viranhoidostaan poliisin korkeimmalla kunniamerkillä, poliisin ansioristillä numero 426. YK-joukoissa komppanian vääpeliksi saakka ylennyt mies ajautui kuitenkin hämäräbisneksiin. Raimo Majuri (oikealla) oli alun perin hämeenlinnalainen mäkihyppy- ja hiihtosankari, joka edusti Suomea kaksissa talviolympialaisissa. YK-luutnanttina toiminut Majuri kuitenkin sai yhdessä Pekka Erkkilän kanssa 1970-luvulla tuomion huumerikoksesta.
ellauri284.html on line 310: YK-joukoissa Majuri oli palvellut upseerinarvoisena luutnanttina ja kenraali Ensio Siilasvuon autonkuljettajana, Erkkilä taas korkea-arvoisena aliupseerina, vääpelinä.
ellauri284.html on line 355: Netistä oli jo vanhentunut linkki 1970-luvulla muistaakseni myös pankkeja ja posteja ryöstelleistä (vaikkei jutussa mainintaa näistä) sekä huumerikoksiin, leimamerkkiväärennöksiin yms. jne. syyllistyneistä mm. poliisin ansioristilläkin palkituista "sankaripoliiseista" YK-vääpelistä Pekka Erkkilästä (M.O.R.E:n Tarki Kankaan isä) ja YK-luutnantti Raimo Majurista, joka edusti Suomea Olympialaisissakin (nyk. Ram Laor, joka karkasi tutkintavankeudesta Israeliin onnistuen olemaan siellä niin kauan, että rikokset Suomessa vanhenivat), mutta onneksi tänne Murha.infoon kyseinen artikkeli on kopioitu.
ellauri326.html on line 70: Karelin vanhusystävä Thomas Garrigua Masaryk oli lipilaari kuten Helsingin sanomien "Eero". Masaryk hääräsi tshekkoslovakian legioonan vääpelinä kunnes koko legioona laivattiin takaisin Tshekkeihin. Tomppa ei uskonut tshekkien mukavanhojen feikkikäsikirjoitusten aitouteen. Tompan vaimo oli newyorkilaisen liikemiehen pianistitytär. Toimittaja Karel Pacnerin mukaan Masaryk suositteli länsimaisia ​​liittolaisia ​​tunnustamaan Venäjän bolshevikkihallituksen. Mutta tämä väite on harhaanjohtava, Masaryk suositteli bolshevikkihallituksen tunnustamista de facto, mutta hän vastusti myöhemmin myös de jure -tunnustusta. Masaryk piti saxalaisten täsmällisyydestä ja oli väliin semiitti, väliin antisemiitti. Karel Čapekin kysymykseen panslaavilaisesta ohjelmasta Masaryk vastaa seuraavasti: "Paizi Neruda ei pitänyt enää 'slaavilaisista puheista'." Presidentti Wilsonia neuvoivat hänen neuvonantajansa kutsumaan Masarykin Venäjä-kysymystä käsitteleviin kokouksiin Venäjä-kysymyksen asiantuntijaksi. Masaryk saapui Valkoiseen taloon 19. kesäkuuta. Jengi hurrasi. Hän vakuutti Wilsonin, että sota voidaan voittaa vain, jos Itävalta-Unkari, Saksan suurin liittolainen, murtuisi. Hän pyysi amerikkalaisten apua Tšekkoslovakian legioonien kuljettamiseen Venäjältä Eurooppaan, mutta vastusti lännen aiottua interventiota sisällissotaan Venäjällä.
ellauri332.html on line 99: Muita keskeisiä hahmoja ovat Munckin lähin alainen, nuori ja vielä sisällissodan vihakuohuissa elävä, herkästi liipaisimeen tarttuva luutnantti Suutari, jonka ehdottomuus kauhistuttaa etenkin alkuvaiheessa Munckiakin; kunnon sotamies Svejkiä niin olemukseltaan kuin asenteeltaankin muistuttava rajaseutulaisvääpeli Muranen; sekä rajan toisella puolella päämajaansa pitävä vanhempi upseeri ja herrasmies, majuri Gentsch, joka koettaa yläluokkaisen arvonsa säilyttäen vielä hetken luovia historian virrassa, vaikka aavistaakin kohtalonsa hyytävän komissaarin silmälläpidon alaisena olevan vain ajan kysymys.
ellauri343.html on line 274: Sivén vetäytyi joukkonsa kanssa kohti Suomen rajaa. Haavoittunut Sotamies T.A. Simpura jäi kuitenkin jälkeen. Sivén lähti palaamaan syvemmäksi Vienaan etsimään asetoveriaan. Sivén löysi Simpuran, mutta oli eksynyt matkan varrella. Miehet tarpoivat ilman ruokaa kohti rajaa. Sivén ehti tehdä päätöksen kolmantena vaelluspäivänä, että hän ampuu itsensä, jollei mitään muutosta tapahdu kello 12 mennessä. Kello 10 Sivén ja Simpura kuitenkin saapuivat karjalaisukkojen kalasaunalle, josta heidät opastettiin Suomen puolelle. Sivén oli huonossa kunnossa ja yski verta vielä kuukausi Suomen puolelle tulemisen jälkeen. 4. lokakuuta Kuisman päiväkäskyssä mainittiin Sivén kunnostautuneeksi ja hänet ylennettiin korpraaliksi sekä myönnettiin IV luokan Vapaudenristi, mutta se oli jo hänelle kerran myönnetty. Viikko kotiin paluun jälkeen Sivén osallistui jääkärivääpeli Karl Dahlmanin tiedusteluretkelle Latvajärvelle. Tällä retkellä Sivén ampui yhden vihollisen.
ellauri344.html on line 62: Valevänrikki Soro. Käy vieraissa. Alennetaan takaisin vääpelixi.
ellauri393.html on line 535: Eino Poutiainen (1917-1979) oli persu Leppävirralta. Kotikunnassaan Kiihtelysvaarassa Poutiainen oli kunnanvaltuuston ja -hallituksen jäsen. Hänet muistetaan erityisesti pappamopolla tehdystä vaalityöstä. Sotilasarvoltaan Poutiainen oli reservin vääpeli. Veikko Vennamo oli SMP:n Messias ja Poudiainen Pietari. Veikko oli kade Einolle.
12