ellauri008.html on line 487: Sofi Oksanen saleen, Siri Hustvedt. Nälkäpelin Suzanne Collins. Entä Kinsella? Onko chick lit naiskirjallisuutta? ei välttämättä. On niitä kivojakin. Kinsellaa ei voi ottaa vakavasti, se naurattaa. Se on jonkinlainen nykyajan Theophrastos. Klisheistä saa hyviä vitsejä, kunhan tunnistaa ne sellaisiksi. Liikaa toistamalla niistäkin tulee tietty klisheitä.
ellauri032.html on line 636: Joku pimp puukotti sitä niinkuin Eski Saarista. Suzanne pianisti tuli lohduttamaan. Myöhemmin lohdutti myös britti Barbara Bray BBCstä. Sam nai Suzannen mut nai samaan aikaan myös Barbaraa. Vähä sellanen Philip Teir. Suzanne oli sitä 9v vanhempi. Suzanne kuoli 1989 5kk ennen Samia. Siellä ne nyt makaa vierekkäin
ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia.
ellauri090.html on line 137: Joo hizi, heti ekassa kappaleessa sanotaan että R. oli ollut professori, ja oli nyt kapitalisti. Tää oli kylmän rauhallisesti puzattu pois tiivistelmästä! Hemmetin jenkkilurjuxet! Ne on puzanneet kirjasta sen koko sanoman! Jäi vaan tollasia Kauniit ja Rohkeat-tyyppisiä juonipaljastuxia. Kirjassa kerrotaan miten viattomasta professorista ison perinnön kautta rappeutui kapitalisti, ja se tuli sitten muutenkin hulluxi. Koirakin kuoli. Toi "fictional Humanitist philosophy" ei ole muuta kuin talousliberalismia.
ellauri216.html on line 96: Tero ensin, sitten Esa. Kassit jäävät ulkopuolelle. Tero tahtoo Suzänin päälle ja pumpata sen sisään kassit tyhjixi. Mutta voi: kun koitin Suzannen sisälle, penis ei jäykistynyt. S. oli liian päällekäypä.
ellauri272.html on line 110: Hunger Games by Suzanne Collins
ellauri349.html on line 490: Raymond Claude Ferdinand Aron est issu d'une famille juive et d'un milieu aisé des deux côtés. Ses parents sont Gustave Émile Aron (1870-1934) et Suzanne Levy (1877-1940). Son grand-père maternel, Léon Levy, possédait une usine de textile dans le nord de la France. Sa famille paternelle venait de Lorraine où elle était établie depuis la fin du XVIIIe siècle. Son grand-père paternel, Isidore (dit Ferdinand) Aron, était grossiste en textile à Rambervillers, puis Nancy (Lorraine). Un de ses grand-oncles paternels, Paul Aron, était le père de Max Aron, médecin biologiste à la faculté de médecine de Strasbourg. Ferdinand, le grand-père paternel de Raymond, prédit à celui-ci à sa naissance une grande carrière. Gustave Aron refusa de prendre la suite de l'affaire familiale et fit de brillantes études de droit; il publia des travaux juridiques, mais n'étant reçu que deuxième à l'agrégation de droit alors qu'un seul poste était attribué, il abandonna la perspective d'enseigner à l'université et devint professeur de droit à l'École normale supérieure de l'enseignement technique. Il arrêta de travailler au début du XXe siècle, vécut dès lors de l'héritage familial et fit construire une maison à Versailles en 1913-1915 avec un court de tennis. La famille Aron retourna ensuite à Paris. Après la guerre, Gustave Aron investit en bourse, mais sa fortune fut perdue du fait de la crise économique de 1929 et il fut obligé de reprendre un emploi. Il mourut en 1934 d'une crise cardiaque. La mère de Raymond mourut en juin 1940 à Vannes.
ellauri382.html on line 743: 4–9-tappio, jonka jälkeen Stubb kävi taas joukkueen pukukopissa. Stubbilta kysyttiin vierailusta, kun hän otti otti puolisona Suzanne
xxx/ellauri195.html on line 278: Short Story: Norman Mailer THE GREATEST THING IN THE WORLD Nov/Dec 1941 STORY MAGAZINE. MAILER'S FIRST PUBLICATION IN A NATIONALLY-CIRCULATED MAGAZINE, AT 18 YEARS OLD WHILE AN ENGINEERING STUDENT AT HARVARD. Other contributions by Eli Cantor, Morton Fineman and Padraic Fallon, etc. Two corners lightly bumped, spine a bit faded, overall in great shape. At Harvard, he majored in engineering sciences, but took the majority of his electives as writing courses. He published his first story, "The Greatest Thing in the World," at the age of 18, winning Story magazine's college contest in 1941.
Early in his career, Mailer typed his own works and handled his correspondence with the help of his sister, Barbara. After the publication of The Deer Park in 1955, he began to rely on hired typists and secretaries to assist with his growing output of works and letters. Among the women who worked for Mailer over the years, Anne Barry, Madeline Belkin, Suzanne Nye, Sandra Charlebois Smith, Carolyn Mason, and Molly Cook particularly influenced the organization and arrangement of his records.
xxx/ellauri202.html on line 214: Anatole France se marie en 1877 avec Valérie Guérin de Sauville, petite-fille de Jean-Urbain Guérin, un miniaturiste de Louis XVI, dont il a une fille, Suzanne (1881-1918). Elle épousa en 1901 le capitaine Henri Mollin, officier d'ordonnance du général André et protagoniste de la retentissante Affaire des Fiches, puis Michel Psichari (1887-1917), petit-fils d'Ernest Renan. Il confie souvent sa fille, dans son enfance, à Mme de Martel (qui écrivait sous le nom de Gyp), restée proche à la fois de lui-même et de Mme France.
xxx/ellauri239.html on line 486: Koskettava joulutarina tuo taas yhteen Jouluksi kotiin -rainan ohjaajan Per-Olav Sørensenin ja tähden Ida Elise Brochin. Samoilta naamareilta siis on tullut ennen tämmönen rykäisy: Maailmalla menestynyt tähti Simon saapuu kotimaahansa Ruotsiin joulunviettoon. Hänen veljensä Anders järjestää lapsuuden pikkupaikkakunnalla vuosittain joulukonsertin, ja Simon ylipuhutaan mukaan. Menestyneen veljensä varjossa kasvanut Anders ei ole tästä mielissään, mutta Simon suhtautuu tilanteeseen kevyesti - kunnes vanhat muistot heräävät henkiin ja hänen on kohdattava haudatut perhesalaisuudet. Rooleissa: Peter Jöback, Johannes Kuhnke, Suzanne Reuter, Jennie Silfverhjelm. Ruotsalainen elokuva vuodelta 2019. Tällä kertaa ylimakeaan joulutunnelmaan mennään näillä eväillä:
xxx/ellauri307.html on line 602: Suzanne Collins
xxx/ellauri307.html on line 611: 20. Suzanne Collins.
xxx/ellauri307.html on line 612: Rikkaimmat "kirjailijat" - Suzanne Collins.
xxx/ellauri307.html on line 614: Suzanne Collins on luonut suurimman osan varallisuudestaan myymällä romaanejaan ja kirjoittamalla käsikirjoituksia lukuisiin TV-ohjelmiin. Collins aloitti uransa vuonna 1991 ja on siitä lähtien pysynyt suosittu kirjailija-ikoni.
xxx/ellauri307.html on line 615: Kesäkuussa 2023 Suzanne Collinsin nettovarallisuuden arvioidaan olevan noin 80 miljoonaa dollaria.
xxx/ellauri307.html on line 620: Suzanne Collins ei ole mikään nälkäkurki, eikä yhtä nätin näköinen kuin pikkusuinen Jennifer, vaikka jotain samaa niissä on.
xxx/ellauri387.html on line 145: Suzanne on narsisti.
18