ellauri064.html on line 161: Tutkielmassa tarkastellaan uuskeynesiläisten DSGE-makrotalousmallien joukkoon lukeutuvaa valtiovarainministeriön Kooma-mallia genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Kooma-mallia käytetään valtiovarainministeriössä ennustamiseen ja erilaisten politiikkatoimien vaikutusarviointien laatimiseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan Michel Foucaultin tunnetuksi tekemää hallintamentaliteetin näkökulmaa, jossa tarkastellaan kansantaloustieteen tietomuotoihin ja turvallisuuden tekniikoihin pohjautuvaa vallan muotoa. Hallintamentaliteetin näkökulmasta Kooma-malli kehystetään tutkielmassa tietynlaisiin tietomuotoihin nojaavana rationaalisena teknologisena käytäntönä, joka mahdollistaa hienovaraisen talouden poliittisen hallinnan. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan niin ikään Michel Foucaultin kehit
ellauri096.html on line 444: Tiivistelmä: Tutkielmassa tarkastellaan uuskeynesiläisten DSGE-makrotalousmallien joukkoon lukeutuvaa valtiovarainministeriön Kooma-mallia genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Kooma-mallia käytetään valtiovarainministeriössä ennustamiseen ja erilaisten politiikkatoimien vaikutusarviointien laatimiseen.
ellauri096.html on line 633: Tutkielmassa tarkastellaan uuskeynesiläisten DSGE-makrotalousmallien joukkoon lukeutuvaa valtiovarainministeriön Kooma-mallia genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Kooma-mallia käytetään valtiovarainministeriössä ennustamiseen ja erilaisten politiikkatoimien vaikutusarviointien laatimiseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan Michel Foucaultin tunnetuksi tekemää hallintamentaliteetin näkökulmaa, jossa tarkastellaan kansantaloustieteen tietomuotoihin ja turvallisuuden tekniikoihin pohjautuvaa vallan muotoa. Hallintamentaliteetin näkökulmasta Kooma-malli kehystetään tutkielmassa tietynlaisiin tietomuotoihin nojaavana rationaalisena teknologisena käytäntönä, joka mahdollistaa hienovaraisen talouden poliittisen hallinnan.
ellauri437.html on line 398: Mutta sitten tuli Uuskeynesiläinen täyskäännös! Kun Joe Biden valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi, enteilemäni käänne finanssipolitiikan suuntaan jatkoi realisoitumistaan käytännössä. Jo ennen virkaanastujaisia Biden oli asiantuntijoineen valmistellut 1,9 biljoonan dollarin koronaelvytyspaketin, joka sittemmin vietiin läpi kongressissa. Heti perään hallinto on alkanut valmistella eräänlaista vihreän siirtymän ohjelmaa, jonka korko liikkuu alustavien tietojen mukaan 3 biljoonan dollarin kieppeillä. Tällaista finanssipoliittista aktivismia ei ole länsimaissa nähty vuosikymmeniin. Voisi luulla, että tämä tilanne on myös uuskeynesiläisten makromiesten mieleen. Viimeinkin sekulaariselle stagnaatiolle annetaan kunnolla köniin ja finanssipolitiikka on aktivoitu juuri siten, kuin Summers, Blanchard ja muut kysyntävajeesta huolestuneet ovat toivoneet.
ellauri437.html on line 402: Johtopäätös! Uuskeynesiläisten makromiesten talouspoliittinen argumentointi on minulle yksi suuri kysymysmerkki. Jos Bidenin kertaluonteinen elvytyspaketti välittömästi selättää sekulaarisen stagnaation, miten nämä kaverit ovat jaksaneet puhua tästä ongelmasta yli puolen vuosikymmenen ajan. Vai ajattelevatko herrat, että koronakriisi on jotenkin pysyvästi muuttanut taloutemme rakenteita siten, että sekulaarisen stagnaation aiheuttaneet dynamiikat (ja negatiivinen reaalikorko) ovat kadonneet? Vai oliko sekulaarinen stagnaatio alun perinkin hoidettavissa pienellä finanssipoliittisella hienosäädöllä? Viimeinen tietysti sopisi hyvin uuskeynesiläiseen ajatuskehikkoon, jossa talouspolitiikalla voidaan tehdä vain pieniä viilauksia talouden rautaisten lakien määrittämälle uralle. Jään pohtimaan tätä, mutta ongelma saattaa lopulta olla täysin triviaali. Progressiivinen keynesiläisyys on nimittäin päässyt jo Yhdysvalloissa pullosta, eikä sitä sinne enää uuskeynesiläisten protestoinnilla saada takaisin. Esimerkiksi talousnobelisti Paul Krugman on selvästi huomannut tämän ja puhunut lerneriläisyyden paluusta talouspoliittiseen ajatteluun hyvin myötämielisesti. Ehkäpä suurempaa finanssipolitiikan roolia toivoneiden kannattaakin kiittää vaikutusvaltaisia uuskeynesiläisiä siitä, että 2010-luvun lopun vuosina nämä tunnistivat jonkinlaisen kysyntävajeen ja tekivät tarvittavia muutoksia teoreettisiin ajatusrakennelmiinsa sekä politiikkasuosituksiinsa sen pohjalta. Nyt päästään sitten kokeilemaan, kuinka suuri tuo kysyntävaje on käytännössä ja mitä yrityksistä täyttää se aiempaa paremmin lopulta seuraa. Subscribe to Keskuspankkikapitalismi By Jussi Ahokas · Launched 4 years ago.
5