ellauri036.html on line 1968: Vaan annappas olla. Martta ja kumppanit haluu tehdä uutta etiikkaa, ei utilitaristista laskelmointia eikä kantilaista tyyliin pitäs ja pitäs, vaan jotain vielä kolmatta. Ne hakee mallia antiikista (joo sitähän se Martta Jaakon kanssa puuhasi, muun ehkä muassa), tai Nietscheltä, usko tai älä. Vittu täähän kuulostaa ihan Eski Saariselta:
ellauri155.html on line 713: Ize asiassa Hume on näkevinään apinoiden pesäpuuhissa samaa necessityä kuin kivikunnassa, ja se onkin tarpeellista jotta hommat hoituisivat, ja erityisen tarpeellista se on jotta tyypit uskoisivat jumalaan. Hume toistaa enimmäkseen monissa muissa compatibilist-tileissä esiintyvän väitteen, jonka mukaan välttämättömyyttä (determinismiä) tarvitaan tukemaan yleisesti tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista teoriaa moraalisesta vastuusta ja rangaistuksesta. Höh, entäs teodikea, Mr. Hume? Ei tää nyt kyllä täysin komputoi. Hume luuli että poistamalla kausaatiosta salaisen energian se selvittäisi jotenkin myös vapaan tahdon ongelman. Paskat se mitään siinä muuttaa. Olikohan tää Hume nyt mistään kotoisin. Pääasiahan oli vapauden määrittely pakotuxen puutteexi, ja sen hoiteli jo vanha kunnon Ari.
ellauri155.html on line 723: Tässä käsittelyssä Humen ymmärretään puolustavan pohjimmiltaan tulevaisuuteen suuntautuvaa ja utilitaristista kertomusta moraalisesta vastuusta. Thomas Hobbesin kaltaisten ajattelijoiden jälkeen Hume huomauttaa, että palkkiot ja rangaistukset saavat ihmiset toimimaan jollain tavalla eikä toisissa, mikä on selvästi huomattava sosiaalinen hyödyllisyys (T 2.3.2.5/410; EU 8.2897–98). Tällaista tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista vastuullisuutta ovat kehittäneet edelleen monet muut compatibilistit, joiden kanssa Hume on usein tiiviisti tunnistettu (esimerkiksi Moritz Schlick ja J.J.C. Smart). Tämänkaltaisia tulevaisuuteen suuntautuvia, utilitaristisia kertomuksia on arvosteltu. Kaikenlaisten kantilaisten mukaan, perusongelma on se, että he ovat täysin sokeita aavikon asioille ja siten puuttuvat vaaditusta (taaksepäin katsovasta) kostotekijästä, jota tällä alalla tarvitaan.
ellauri481.html on line 265: Vaikka romaanissa on useita hahmoja, sen pääpaino on geopolitiikassa sekä Maon Kiinassa että nyky-sivilisaatiossa. Raakuudestaan huolimatta Liu on pohjimmiltaan myös radikaali ja konna, läntistä ihmiskuntaa kohtaan tuntemansa nihilistisen asenteen vuoksi. The New Yorkerissa Liu kuvattiin pettyneesti odotettua vähemmän kriittiseksi autoritaarista Kiinan hallitusta kohtaan. Kun lehti painosti Liuta tämän poliittisista näkemyksistä, Liu suhtautui myötämielisesti moniin Kiinan kiistanalaisiin autoritaarisiin politiikkoihin, mikä osoitti utilitaristista pahaa uskoa yleiseen hyvään. Kolmen kehon ongelma kritisoi samalla tavalla liian paljon individualistista ideologiaa ja huomauttaa usein, että ainoa tapa, jolla ihmiskunta voi voittaa trisolaarisen uhan, on jättää lyhyen aikavälin tavoitteensa syrjään. Mitä vittua!? Onko tämä yritys horjuttaa kvartaalitaloutta?
xxx/ellauri253.html on line 322: Heikki tiesi mixi joistakuista tuli suurmiehiä ja toisista vaan pikkumiehiä. Juu se oli koska ne halusivat sitä. Niikö näyttelijä Reagan ja The Witch esimerkixi. Ne halusivat sitä, ja panivat hösselixi. Loput eivät. Mitään suurta ei tapahdu ilman suurinenäisiä miehiä, ja miehet ovat suurinenäisiä vain jos he päättävät olla sitä. (De Gaulle). Ville Rydman on nyt päättänyt tulla suurmiehexi persusuomalaisten riveistä. Ervastikin oli päättänyt olla suuri. Ei suurmies, mutta silti suuri pelle. Toisinajattelijat kapteeni Kalpa ja Simo Knuuttila saisivat hoitaa edustamisen. Simo Knuuttila oli ujuttanut luennoillaan uhkarohkeasti länsimaista idealistis-utilitaristista filosofiaa marxismi-leninismin joukkoon ja maxanut siitä virallaan - nyt hän vetäisi nuoren älymystön kanssa kuivat kaduille. Lampaat nuo taivaan sinisen...
5